Vihreä kirja maataloustuotteiden laadusta

Tämän kuulemismenettelyn tarkoituksena on varmistaa poliittiset ja lainsäädännölliset puitteet maataloustuotteiden suojaamiseksi ja niiden laadun parantamiseksi. Tämän vuoksi komissio aikoo käynnistää laajan keskustelun nykyisistä välineistä, niihin tehtävistä mahdollisista parannuksista ja uusista aloitteista, joita voitaisiin käynnistää. Asiakirjassa tarkastellaan seuraavia kolmea alaa: tuotantoedellytykset ja kaupan pitämisen vaatimukset, voimassa olevat laatujärjestelmät ja varmennusjärjestelmät.

ASIAKIRJA

Vihreä kirja, päivätty 15. lokakuuta 2008, maataloustuotteiden laadusta [KOM(2008) 641 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Eurooppalaisten maataloustuottajien voimakkain ase nousevan talouden maiden kilpailua vastaan on laatu. EU:ssa maataloustuotteiden laatu perustuu korkeaan turvallisuustasoon, joka taataan kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa yhteisön lainsäädännöllä ja muilla seikoilla (esimerkiksi tuotantomenetelmät ja -paikka).

Tässä kuulemismenettelyssä ei käsitellä sellaisia elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia laatukysymyksiä, jotka kuuluvat jo muiden yhteisön toimien soveltamisalaan, kuten ravitsemuksellisia merkintöjä ja eläinten hyvinvointia.

Tuotantoedellytykset ja kaupan pitämisen vaatimukset

Euroopan unionissa (EU) elintarvikkeet tuotetaan erilaisten tuotantoa koskevien sääntöjen mukaisesti. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että kaupan pidettävät tuotteet täyttävät hygienia- ja turvallisuusvaatimukset ja että niissä otetaan lisäksi huomioon muun muassa määrätyt ympäristönäkökohdat sekä eettiset ja sosiaaliseen suojeluun liittyvät kysymykset. Hygienia- ja turvallisuussääntöjä lukuun ottamatta monia näistä tuotantoedellytyksistä ei sovelleta tuontituotteisiin. Eurooppalaiset kuluttajat eivät kuitenkaan kykene erottamaan, mitkä tuotteet täyttävät nämä vaatimukset ja mitkä eivät. Kuluttajien tiedonsaannin parantamiseksi on tärkeää kuulla sidosryhmien näkemys mahdollisesta tunnuksesta, jolla osoitetaan, että tuote on valmistettu määrättyjen tuotantoedellytysten mukaisesti, tai alkutuotteiden tuotantopaikan ilmaisevasta pakollisesta merkinnästä (EU/ei-EU).

Erilaiset kansalliset vaatimukset korvataan EU:n kaupan pitämisen vaatimuksilla. Niiden tarkoituksena on auttaa maataloustuottajia tarjoamaan kuluttajien odotukset täyttäviä laadukkaita tuotteita ja helpottaa hintavertailuja erilaatuisten tuotteiden välillä. Kaupan pitämisen vaatimukset ovat useimpia maataloustuotteita koskevia säännöksiä, joissa vahvistetaan tuotteiden määritelmiä, tuotteita koskevia vähimmäisvaatimuksia, tuoteluokkia ja merkintävaatimuksia. Kuulemismenettelyn yhteydessä sidosryhmiltä pyydetään kannanottoja siitä, onko EU:ssa tarpeen määritellä ja ottaa käyttöön kaupan pitämisen vaatimusten pakollisia osia (tuotantoedellytykset, laatuluokitukset ja niin edelleen) ja varattuja ilmaisuja ("tilatuote", "vuoristotuote") ja onko nykyisten kaupan pitämisen vaatimusten yksinkertaistaminen välttämätöntä.

EU:n laatujärjestelmät

Maantieteellisiä merkintöjä koskevalla järjestelmällä varmistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien suoja. Kyseinen järjestelmä käsittää suojatut alkuperänimitykset (SAN) ja suojatut maantieteelliset merkinnät (SMM). Niitä käytetään kuvailemaan tuotteita, joiden erityispiirteet (SAN) tai maine (SMM) yhdistetään siihen maantieteelliseen alueeseen, jolta tuote on peräisin. Maantieteellisillä merkinnöillä taataan kuluttajille heidän odotuksiaan vastaavat aidot laatutuotteet. Jotta nimi voitaisiin luokitella SAN:ksi, kaikki tuotantoon liittyvät käsittelyt on periaatteessa toteutettava sillä maantieteellisellä alueella, jolta tuote on peräisin. Nimen luokittelemiseen SMM:ksi riittää yhden tuotantoon liittyvän käsittelyn toteuttaminen kyseisellä alueella (erityisesti alkoholijuomat). Vihreän kirjan tavoitteena on löytää keinot maantieteellisiä merkintöjä koskevan järjestelmän parantamiseksi ja kehittämiseksi sekä sen suojaamiseksi kolmansissa maissa.

Aitoja perinteisiä tuotteita (APT) koskeva järjestelmä perustettiin vuonna 1992. APT:t ovat maataloustuotteita tai elintarvikkeita, joiden koostumus on perinteinen tai jotka on valmistettu perinteisiä raaka-aineita tai perinteisiä tuotantomenetelmiä käyttäen. Järjestelmän perustamisen jälkeen on voitu rekisteröidä 20 APT:ta. Rekisteröityjen tuotteiden vähäinen määrä antaa aihetta pohtia parempia keinoja perinteisten tuotteiden tunnistamiseksi ja niiden menekin edistämiseksi.

Luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun asetuksen (EY) N:o 834/2007 hyväksymisen jälkeen tärkeimpänä haasteena on luomuelintarvikkeiden sisämarkkinoiden perustaminen. Nykyisin luomutuotteiden markkinoiden toimintamalli on lähinnä kansallinen. Näin ollen on syytä pohtia nimenomaan luomutuotteiden yhteismarkkinoiden toteuttamismahdollisuuksia EU:ssa.

Syrjäisimmiltä alueilta tulevien laatutuotteiden menekin edistämiseen tarkoitettu järjestelmä perustuu logon käyttöönottoon. Logon saamiseksi tuottajien on noudatettava tiettyjä edellytyksiä, jotka on määritelty yhteisön sääntöjen mukaisesti, tai niiden puuttuessa kansainvälisten sääntöjen mukaisesti. Missä määrin ammattijärjestöt voisivat Espanjan ja Ranskan tapaan hyväksyä erityisiä lisävaatimuksia, joilla on tarkoitus parantaa alueellisten tuotteiden laatua ja lisätä EU:n syrjäisimmiltä alueilta peräisin olevien laadukkaiden maataloustuotteiden määrää?

Olisiko otettava käyttöön muita järjestelmiä esimerkiksi luonnonarvoltaan merkittävien alueiden tai vuoristoalueiden tuotteiden tunnistamista varten?

Laadunvarmennusjärjestelmät

Kuluttajien näkökulmasta elintarvikkeiden laadunvarmennusjärjestelmät tarjoavat lisätakeita pakkausmerkintöjen luotettavuudesta. Kyseiset järjestelmät voivat pakollisten tuotantovaatimusten noudattamisen lisäksi koskea muun muassa ympäristönsuojeluun, eläinten hyvinvointiin, reiluun kauppaan, ilmastonmuutoskysymyksiin, uskonnollisiin tai kulttuurisiin näkökohtiin sekä tuotteiden tuotantomenetelmiin ja alkuperään liittyviä vaatimuksia. Niistä johtuva varmennusjärjestelmien ja laatumerkintöjen runsaus on toisinaan herättänyt huolta kyseisten järjestelmien vaatimusten avoimuudesta sekä esitettyjen väitteiden uskottavuudesta ja kauppasuhteiden tasapuolisuudesta. Vihreä kirja käynnistää keskustelun siitä, miten voidaan suojella kuluttajia ja välttää tuottajille aiheutuvat lisäkulut ja -rasitteet.

Taustaa

Komissio kehottaa kaikkia maataloustuotteiden laadusta kiinnostuneita organisaatioita ja yksityishenkilöitä esittämään kannanottonsa 31. joulukuuta 2008 mennessä. Kannanottojen perusteella laaditaan tiedonanto (komission asiakirja strategisten suuntaviivojen vahvistamisesta), joka on määrä julkaista toukokuussa 2009.

Viimeisin päivitys 20.03.2009