Kuluttajansuoja
JOHDANTO
Euroopan yhtenäisasiakirja ja kansalaisten Eurooppa -käsitteen kehittyminen ovat tehneet mahdolliseksi käsitellä Rooman sopimuksessa ensisijaisen tärkeäksi tunnustetun vapaan liikkuvuuden periaatteen lisäksi sellaisia huolenaiheita kuten ympäristö, terveys tai kuluttajansuoja.
Sopimus Euroopan unionista vei asioita huomattavasti eteenpäin, koska sillä sisällytettiin Euroopan yhteisön perustamissopimukseen kuluttajansuojaa koskeva erityisartikla (153, ent. 129 a artikla). Äskettäin ilmennyt "hullun lehmän" kriisi sai aikaan vaatimuksia, jotka tähtäsivät kuluttajansuojan vahvistamiseen Euroopan unionissa ja tehokkaampaan kuluttajille suunnattuun tiedotustoimintaan.
Amsterdamin sopimuksella pyritään vastaamaan edellä mainittuihin odotuksiin ja puuttumaan tilanteeseen paremmin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153 (ent.129 a) artiklan muutoksen avulla. Kuluttajia koskevia säännöksiä on parannettu selkeytetämällä ja liittämällä ne tiukemmin osaksi yhteisön muita politiikkoja.
TAUSTA
Rooman sopimus ei alunperin sisältänyt muodollista oikeusperustaa, joka olisi vahvistanut kuluttajansuojan aseman. Yhteisö huolehti kuitenkin kuluttajansuojasta jo ennen kuin se tunnustettiin muodollisesti entisessä 129 a artiklassa. Esimerkkeinä voidaan mainita vuonna 1979 annettu direktiivi kuluttajansuojasta elintarvikkeiden hintojen ilmoittamisessa (79/581/ETY), joka perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 (ent. 235) artiklaan, sekä vuonna 1984 annettu direktiivi harhaanjohtavasta mainonnasta (84/450/ETY) ja vuonna 1985 annettu direktiivi muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta (85/577/ETY), joka perustuu edellä mainitun sopimuksen 94 (ent. 100) artiklaan.
Euroopan yhtenäisasiakirjan antamisesta ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen tehdystä 95 (ent. 100 a) artiklan lisäyksestä lähtien kaikkien sisämarkkinalainsäädäntöä koskevien komission ehdotusten on täytynyt pohjautua korkeatasoiseen kuluttajansuojaan. Osa lakiteksteistä perustuu edellä mainittuun artiklaan, kuten vuonna 1990 annettu direktiivi matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista (90/314/ETY) sekä vuonna 1993 annettu direktiivi kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (93/13/ETY). Tärkeä tavoite toteutui, kun hallitustenvälinen konferenssi hyväksyi sopimuksen Euroopan unionista ja lisäsi Euroopan yhteisön perustamissopimukseen erityisen kuluttajansuojaa käsittelevän osaston.
Korkeatasoisen kuluttajansuojan toteuttamista koskevat yhteisön pyrkimykset ovat tämän jälkeen voimistuneet. Yhteisö pyrkii erityistoimien avulla takaamaan kuluttajien terveyden ja taloudellisten etujen suojelun. Esimerkkinä tästä voidaan mainita vuonna 1998 annettu direktiivi kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisesta, joka on ensimmäinen 153 (ent. 129 a) artiklaan perustuva direktiivi, vuonna 1997 annettu direktiivi harhaanjohtavaa mainontaa koskevan direktiivin (84/450/ETY) muuttamisesta sisällyttämällä siihen vertaileva mainonta (97/55/EY), ja vuonna 1997 annettu direktiivi kuluttajansuojasta etäsopimuksissa (97/7/EY). Kaksi viimeksi mainittua direktiiviä pohjautuu 95 (ent. 100 a) artiklaan.
EUROOPAN YHTEISÖN PERUSTAMISSOPIMUKSEN 153 ARTIKLAN MUUTTAMINEN
Yhteisön mahdollisuudet hyväksyä kuluttajansuojaa koskevia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ovat lisääntyneet.
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen uuden 153 (ent.129 a) artiklan avulla on tarkoitus taata korkeatasoinen kuluttajansuoja eikä vain myötävaikuttaa siihen. Uudessa artiklassa korostetaan tiedonsaantiin ja koulutukseen liittyvän oikeuden edistämistä samoin kuin kuluttajien oikeutta järjestäytyä etujen valvomiseksi.
Lisätietoja: