Sosiaalipolitiikka

JOHDANTO

Amsterdamin sopimuksessa muutettiin Euroopan yhteisön sosiaalipolitiikkaa. Erityisesti on mainittava se tärkeä muutos, jonka seurauksena tehostettu sosiaalipolitiikasta tehty sopimus sisällytetään Euroopan yhteisön perustamissopimukseen. Kaikki sopimuksen allekirjoittaneen 14 valtion hyväksymät direktiivit koskevat jo nyt Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

Kaikkien viidentoista jäsenvaltion saaminen jälleen mukaan palauttaa yhteisön sosiaalipolitiikalle sen yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden. Tässä tilanteessa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräyksiä voi todennäköisesti soveltaa entistä useammin sosiaalipolitiikkaan ja laajentaa yhteisön kyseisen politiikan toiminta-aluetta. Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen sisällyttäminen ei ole muuttanut olennaisilta osilta perustamissopimuksen määräyksiä. Kuitenkin tasavertaisia mahdollisuuksia ja syrjäytymisen torjuntaa koskevia määräyksiä on vahvistettu nykyisestään

SOSIAALIPOLITIIKAN PERUSTA

Uudessa Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa on yhdistetty sosiaalipolitiikan kaksi oikeusperustaa:

Euroopan yhteisön perustamissopimus, jossa on kaikkia jäsenvaltioita koskevia määräyksiä (XI, ent. VIII osasto)

Sosiaalipolitiikkaa koskevaan pöytäkirjaan liitetty sosiaalipolitiikasta tehty sopimus, joka sitoo neljäätoista sopimuksen allekirjoittanutta jäsenvaltiota.

Muutetun 136 (ent. 117) artiklan mukaisesti sosiaalipolitiikka kuuluu sekä Euroopan yhteisön että jäsenvaltioiden toimivaltaan. Vaikka yhteisön päätehtävä onkin tukea ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa, sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen sisällyttäminen perustamissopimukseen lisää olennaisesti yhteisön toimivaltaa tällä alalla.

Euroopan yhteisö ja jäsenvaltiot ovat määritelleet perustaviksi katsomansa sosiaaliset oikeudet kahden tekstin nojalla:

Torinossa 18 päivänä lokakuuta 1961 allekirjoitettu Euroopan sosiaalinen peruskirja
vuonna 1989 hyväksytty työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskeva yhteisön peruskirja.

Nämä perustavat sosiaaliset oikeudet koskevat pääasiassa työllisyyttä, elin- ja työoloja, sosiaalista suojelua, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja syrjäytymisen vastaista toimintaa.

SOSIAALIPOLITIIKASTA TEHDYN SOPIMUKSEN SISÄLLYTTÄMINEN

Sosiaalipolitiikkaa koskeva sopimus tehtiin poliittista unionia käsittelevässä hallitustenvälisessä kokouksessa vuonna 1992. Yhdistynyt kuningaskunta ei liittynyt sopimukseen. Kaksitoista jäsenvaltiota hyväksyivät kuitenkin Maastrichtin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan, jonka mukaan ne voisivat soveltaa pidemmälle menevää tekstiä kuin yhteisön sosiaalipolitiikkaa käsittelevä perustamissopimuksen luku. Järjestely ei koskenut Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Sovellettava teksti perustuu kaikkien jäsenvaltioiden paitsi Yhdistyneen kuningaskunnan vuonna 1989 hyväksymään sosiaaliseen peruskirjaan.

Sosiaalipolitiikkaa koskeva pöytäkirja on poistettu ja sosiaalipolitiikkaa koskeva sopimus saatetaan osaksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen XI osaston määräyksiä. Euroopan yhteisö voi tällöin alkaa toimia tai tehostaa toimintaansa seuraavilla aloilla:

työympäristön parantaminen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi
työolot
tiedottaminen työntekijöille ja työntekijöiden kuuleminen
työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden integroiminen
naisten ja miesten tasavertainen kohtelu

Tähän luetteloon, joka jo nyt sisältyy sosiaalipolitiikkaa käsittelevään sopimukseen, lisätään Amsterdamin sopimuksessa mahdollisuus ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla kannustetaan erityisesti syrjäytymisen vastaista toimintaa.

Yhteisön tasolla ei edelleenkään käsitellä palkkoja, yhdistymis- ja lakko-oikeutta tai oikeutta julistaa työsulku.

Yhteispäätösmenettelyn laajentaminen joillakin aloilla

Vaikka yhteisön toimintakenttä ei laajene paljoakaan, lainsäädäntömenettelyä muutetaan edellä mainituilla aloilla. Neuvosto hyväksyy direktiivejä määräenemmistöllä yhteispäätösmenettelyä käyttäen, kun se on ensin kuullut Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa. Neuvoston on direktiivejä hyväksyessään otettava huomioon jokaisen jäsenvaltion olosuhteet ja tekniset määräykset.

Neuvosto voi samaa menettelyä noudattaen hyväksyä sosiaalisen syrjäytymisen vastaisia toimenpiteitä, joilla kannustetaan jäsenvaltioita yhteistyöhön, jotta kehitetään tietojen vaihtoa, edistetään uutta luovia lähestymistapoja ja arvioidaan saatuja kokemuksia..

Yksimielisten päätösten vaatiminen edelleen muilla aloilla

Jäljempänä mainitut alat, jotka on määritelty sosiaalipolitiikkaa koskevassa pöytäkirjassa, sisällytetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen XI osastoon. Päätöksentekomenettely säilyy entisellään. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti komission ehdotuksesta sekä kuultuaan Euroopan parlamenttia ja talous- ja sosiaalikomiteaa. Ainoa muutos nykyiseen sosiaalipolitiikasta tehtyyn sopimukseen on se, että alueiden komiteaa kuullaan vastaisuudessa.

Menettely koskee seuraavia aloja:

sosiaaliturva ja työntekijöiden sosiaalinen suojelu
työntekijöiden suojelu työsopimuksen päättymisen yhteydessä
työntekijöiden ja työnantajien etujen edustaminen ja kollektiivinen turvaaminen, mukaan lukien yhteistoiminta työpaikalla
yhteisön alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työsuhteen ehdot
osallistuminen työllisyyden edistämiseen ja työpaikkojen luomiseen tarkoitettuun rahoitukseen (millä ei kuitenkaan rajoiteta sosiaalirahastoa koskevien määräysten soveltamista).

Lisäksi on syytä huomata, että yhteisön tason toimenpiteet eivät estä jäsenvaltioita ottamasta käyttöön näitä tiukempia kansallisia suojelutoimenpiteitä, jotka ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia.

TYÖMARKKINAOSAPUOLET

Sosiaaliturvasta tehdyssä sopimuksessa tunnustetaan työmarkkinaosapuolten olennaisen tärkeä rooli, ja sopimuksen määräykset on otettu kokonaisuudessaan osaksi Amsterdamin sopimusta.

Komissio edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja kuulee niitä ennen kuin se tekee ehdotuksia sosiaalipolitiikan alalla. Komissio kuulee työmarkkinaosapuolia sitten myös suunniteltujen ehdotusten sisällöstä.

Työmarkkinaosapuolet osallistuvat lainsäädäntömenettelyn eri vaiheisiin, joten niillä on merkittävä tehtävä uusia toimenpiteitä suunniteltaessa ja niitä toteutettaessa. Jäsenvaltio voi halutessaan jättää uusien direktiivien soveltamisen työmarkkinaosapuolten tehtäväksi.

TASAVERTAISET MAHDOLLISUUDET JA KOHTELU

Aiemmin perustamissopimuksen mukaan jäsenvaltioiden oli huolehdittava siitä, että naisille ja miehille maksetaan samasta työstä samaa palkkaa. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä on otettu käyttöön uusi oikeusperusta niille toimenpiteille, jotka koskevat miesten ja naisten tasavertaisia mahdollisuuksia ja kohtelua työpaikalla.

Talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan neuvosto voi yhteispäätösmenettelyä käyttäen hyväksyä käytännön toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan tämän periaatteen soveltaminen. Jäsenvaltiot voivat puolestaan suosia aliedustettua sukupuolta tietyissä tapauksissa parantaakseen siihen kuuluvien mahdollisuutta harjoittaa ammattia. Suosimisessa ei saa käyttää tiukkoja sukupuolikiintiöitä, joiden käytön Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kielsi asiassa Kalsanke vuonna 1995 antamassaan tuomiossa. Tuomioistuin käsitteli tätä seikkaa myös vuonna 1997 asiassa Marschall.

See also