Työllisyys
JOHDANTO
Vuonna 1996 pidetyssä hallitustenvälisessä konferenssissa ei ollut alunperin tarkoitus käsitellä Euroopan yhteisön politiikkoja ja toimivaltaa. Euroopan unionista vuonna 1992 tehdyssä sopimuksessa ei kuitenkaan viitattu työllisyyteen, mikä aiheutti yleisen pettymyksen. Lisäksi Essenissä 9.-10. joulukuuta 1994 kokoontunut Eurooppa-neuvosto teki työttömyyden vähentämistä koskevan aloitteen. Nämä seikat kannustivat jäsenvaltioita ottamaan aiheen Maastrichtin sopimuksen tarkistamista varten kokoontuneen hallitustenvälisen konferenssin ensisijaisten aiheiden listalle, jotta yhteen keskeisimmistä kansalaisille huolta aiheuttavista ongelmista voitaisiin löytää ratkaisu.
Jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet ja kansalliset työllisyyspolitiikat vaikeuttivat neuvottelujen sujumista, mutta lopulta päästiin kuitenkin yksimielisyyteen siitä, että kansallisilla politiikoilla olisi etusija ja että laajoja ja kalliita ohjelmia ei toteutettaisi. Näiden neuvottelujen seurauksena Euroopan yhteisön perustamissopimukseen lisättiin työllisyyttä käsittelevä uusi luku.
Euroopan unionin uusi tavoite
Työllisyyden edistäminen on siis yksi Euroopan unionin tavoitteista, ja jäsenvaltioiden kannalta siitä on tullut "yhteistä etua koskeva asia" (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artikla). Uutena tavoitteena on saavuttaa "työllisyyden korkea taso" ilman että Euroopan unionin kilpailukyky heikkenee (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen B artikla, joka Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen on uuden numeroinnin mukaisesti 2 artikla).
Tämän tavoitteen toteuttamiseksi unionille on annettu jäsenvaltioiden toimivaltaa täydentävät valtuudet laatia "yhteensovitettu työllisyysstrategia". Strategian keskeisenä osana ovat yhteiset suuntaviivat, jotka on määritelty Essenissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston mallin mukaisesti.
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen uudessa VIII osastossa (125-130 artikla) määritellään tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseen, sekä määrätään työllisyyskomitean perustamisesta.
Työllisyyden selkeä mainitseminen perustamissopimuksessa vakiinnuttaa niiden aloitteiden aseman, joita jäsenvaltiot ovat Eurooppa-neuvoston eri kokouksissa esittäneet, ja sama koskee aloitteita, jotka komissio on viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana hyväksynyt. Lisäksi työttömyyden mainitseminen talous- ja rahaliittoa koskevien määräysten rinnalla tasapainottaa sopimusta lisäämällä makroekonomisiin määräyksiin työttömyyttä vastaan suunnattuja toimenpiteitä, jotka vastaavat unionin kansalaisten odotuksia. Yksi sopimuksen uuden osaston pääkohdista on työllisyysvaikutusten huomiointi kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimien suunnittelun ja täytäntöönpanon yhteydessä.
Ennakoiva täytäntöönpano
Jäsenvaltiot päättivät Amsterdamin Eurooppa-neuvostossa 16.-17. kesäkuuta 1997 soveltaa ennakoivasti uusia työllisyyttä koskevia määräyksiä, jotka sisältyvät Amsterdamin sopimukseen. Komissio ehdotti 1. lokakuuta 1997 yhteisiä suuntaviivoja jäsenvaltioiden vuonna 1998 toteuttamia työllisyyspolitiikkoja varten.
TAUSTAA
Vuonna 1992 pidetyn talous- ja rahaliittoa käsitelleen hallitustenvälisen konferenssin aikana keskusteltiin myös mahdollisuudesta sisällyttää työllisyys lähentymisperusteisiin, jotka jäsenvaltioiden tuli täyttää voidakseen osallistua yhtenäisvaluuttaan. Suuri osa jäsenvaltioiden hallituksista hylkäsi ajatuksen, koska ne halusivat säilyttää työllisyyspolitiikkaa koskevan päätösvallan itsellään. Työttömyyttä koskevien viittauksien puuttuminen Euroopan unionista tehdystä sopimuksesta sai kuitenkin runsaasti arvostelua osakseen keskusteluissa, joita jäsenvaltioissa käytiin ennen uuden sopimuksen ratifiointia. Vaikutti siltä, että Euroopan unioni ei juuri ollut kiinnostunut työttömyyteen ja työllisyyteen liittyvistä ongelmista aikana, jolloin tulevan talous- ja rahaliiton toteuttaminen vaati jäsenvaltioita tekemään sosiaalialaan liittyviä vaikeita valintoja, jotta ne olisivat saaneet budjettivajeitaan pienennettyä.
Alkuvaiheet - Essenin huippukokous
Essenissä 9.-10. joulukuuta 1994 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli ensimmäistä kertaa yhteisön tasolla työllisyyttä koskevat lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimintalinjat. Huippukokouksen loppupäätelmissä todetaan, että työttömyyden vähentäminen on yksi Euroopan unionin ensisijaisen tärkeistä tehtävistä ja että Euroopan työttömyyden taustalla on suurelta osin rakenteellisia syitä. Loppupäätelmissä korostetaan myös tarvetta työmarkkinaosapuolten ja poliittisten päättäjien väliseen vakavaan keskusteluun, jotta ongelma voitaisiin ratkaista.
Lisäksi Eurooppa-neuvosto määritteli viisi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkoihin liittyvää päälinjaa:
Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet edellä mainitut suositukset panemalla täytäntöön monivuotisia ohjelmia. Komissio laatii joka vuosi jäsenvaltioiden työllisyystilanteen kehitystä ja niiden työllisyyspolitiikkoja koskevan raportin, jossa se arvioi jäsenvaltioita asetettujen ensisijaisten tavoitteiden perusteella.
Luottamussopimus
Komissio julkaisi kesäkuussa 1996 tiedonannon "Toiminta työllisyyden parantamiseksi Euroopassa: luottamussopimus", jonka tarkoituksena oli saada kaikki asianmukaiset tahot liikkeelle niin yhteisön, kansallisella kuin paikallisellakin tasolla ja hyötyä kerrannaisvaikutuksista, joita yhteisön tasolla toteutetuilla toimilla voi olla. Lisäksi tavoitteena oli liittää työttömyyden vähentäminen yhteiskuntaa koskevaan lyhyen ja keskipitkän aikavälin näkemykseen. Dublinissa 13.-14. joulukuuta 1996 kokoontunut Eurooppa-neuvosto piti arvokkaana tätä kaikkia talouselämän ja sosiaalialan toimijoita koskevaa aloitetta ja pyysi, että alueellisia työllisyyssopimuksia koskevat hankkeet toteutettaisiin nopeasti (80 tällaista sopimusta allekirjoitettiin kesäkuussa 1997).
Euroopan unioni on toteuttanut lukuisia työllisyyttä parantavia toimia rakennerahastojen ja Euroopan sosiaalirahaston avulla. Työllisyyspolitiikka on Amsterdamin sopimuksen mukaisesti lisätty yhteisön muiden politiikkojen joukkoon ja kaikkien Eurooppa-neuvoston kokousten esityslistalle. Tämä mahdollistaa työllisyyttä koskevien yhteisön aloitteiden kehittämisen sekä johdonmukaisen politiikan luomisen Euroopan tasolla.
YHTEISÖN UUSI POLITIIKKA
Uudella VIII osastolla toteutetaan yhteensovitettu työllisyysstrategia, jotta voitaisiin edistää ammattitaitoista ja sopeutuvaa työvoimaa sekä talouden muutoksiin nopeasti reagoivia työmarkkinoita.
Yhteiset suuntaviivat
Eurooppa-neuvosto tekee ensin yhteisön työllisyystilannetta koskevia päätelmiä, jotka pohjautuvat Euroopan unionin neuvoston ja komission vuosittaiseen raporttiin.
Komissio ehdottaa joka vuosi edellä mainittujen päätelmien pohjalta työllisyyspolitiikkaa koskevia suuntaviivoja, jotka sopivat yhteen rahaliiton puitteissa määriteltyjen yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa (99, ent. 103 artikla). Neuvosto hyväksyy suuntaviivat määräenemmistöpäätöksellä kuultuaan ensin asiasta Euroopan parlamenttia, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa, alueiden komiteaa ja työllisyyskomiteaa. Menettely perustuu kansallisten talouspolitiikkojen lähentämisessä käytettyyn malliin. Yhteisillä suuntaviivoilla ei tueta kansallisten säännösten yhdenmukaistamista, mutta niillä on kuitenkin epäsuora vaikutus jäsenvaltioiden politiikkaan.
Jäsenvaltioiden on otettava yhteiset tavoitteet huomioon työllisyyspolitiikassaan. Tämän jälkeen neuvosto tutkii jäsenvaltioiden lähettämät jokavuotiset raportit ja tekee tarvittaessa komission ehdotukseen perustuvan suosituksen jäsenvaltiolle. Neuvosto hyväksyy suosituksen määräenemmistöpäätöksellä.
Tällä menettelyllä on yhtäläisiä piirteitä talouspolitiikan osalta noudatettavan menettelyn kanssa, mutta työllisyyspolitiikan yhteydessä jäsenvaltioita ei rangaista, vaikka ne eivät noudattaisikaan neuvoston antamia suosituksia. Sopimuksessa ei myöskään määrätä, että työllisyyspolitiikkaa koskevat suositukset tulisi julkaista.
Lopulta voidaan todeta, että, toisin kuin talous- ja rahaliittoa koskevissa määräyksissä, VIII osastossa ei ilmoiteta taloudellisten lähentymisperusteiden kaltaisia saavutettavaksi asetettuja makroekonomisia tavoitteita. Jotkin jäsenvaltiot eivät halunneet sisällyttää sopimukseen sitovia tavoitteita, sillä jo yhteensovitetun työllisyysstrategian aikaansaaminen oli merkittävä saavutus.
Kannustavat toimenpiteet
Neuvosto voi määritellä kannustavia toimenpiteitä, joista päätetään määräenemmistöpäätöksellä yhteispäätösmenettelyllä Euroopan parlamentin kanssa.
Kannustavilla toimenpiteillä on tarkoitus edistää jäsenvaltioiden yhteistyötä ja tukea niiden työllisyyteen liittyviä toimia tekemällä aloitteita tietojen ja hyvien toimintatapojen vaihtamiseksi, toimittamalla vertailevia analyysejä, antamalla neuvoja sekä tukemalla innovatiivisia lähestymistapoja ja arvioimalla kokemuksia erityisesti pilottihankkeiden avulla. Toimenpiteet eivät tarkoita jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamista. Yhteensovitetun työllisyysstrategian pitäisi kuitenkin epäsuorasti vaikuttaa lainsäädäntöön.
Kannustavat toimenpiteet määritellään tarkemmin kahdessa julistuksessa:
TYÖLLISYYSKOMITEA
Työllisyys- ja työmarkkinakomitea perustettiin joulukuussa 1996. Sen toimivalta on rajallinen. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen uudessa 130 artiklassa määrätään, että edellä mainittu komitea korvataan työllisyyskomitealla, jonka neuvosto perustaa talous- ja rahaliiton seurauksena perustetun raha-asiain komitean mallin mukaisesti.
Tämä neuvoa-antava komitea tukee jäsenvaltioiden kansallisten työllisyys- ja työmarkkinapolitiikkojen yhteensovittamista. Komitea seuraa näiden politiikkojen kehitystä jäsenvaltioissa ja Euroopan yhteisössä, antaa lausuntoja neuvoston tai komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ja osallistuu neuvoston päätösten valmisteluun.
Kuten nykyinen työllisyys- ja työmarkkinakomitea, myös uusi komitea koostuu kahdesta kunkin jäsenvaltion ja komission edustajasta. Se kuulee työmarkkinaosapuolia.
Lisätietoja: