19.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/1

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan mukaisesti unionin on tarpeen ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset. SEUT 11 artiklassa todetaan myös, että ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on tarpeen sisällyttää unionin politiikkaan ja toimintoihin erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.

(2)

SEUT 120 ja 121 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on harjoitettava talouspolitiikkaansa niin, että ne myötävaikuttavat unionin tavoitteiden toteuttamiseen neuvoston laatimat laajat suuntaviivat huomioon ottaen. Näin ollen jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittaminen on yhteistä etua koskeva asia.

(3)

Useissa jäsenvaltioissa on toteutettu tai toteutetaan edelleen sopeutusprosesseja aiemmin muodostuneiden makrotalouden epätasapainojen korjaamiseksi, ja monien jäsenvaltioiden haasteena on alhainen potentiaalinen kasvu. Unioni on asettanut rakenneuudistusten toteuttamisen yhdeksi politiikkansa painopisteistä, jotta saadaan elpyminen kestävälle uralle, vapautetaan kasvupotentiaalia sopeutumiskyvyn lisäämiseksi ja tuetaan lähentymisprosessia.

(4)

Uudistukset ovat luonteeltaan monimutkaisia prosesseja, jotka edellyttävät kattavaa erityistietämystä ja osaamista sekä pitkän aikavälin näkemystä. Rakenneuudistusten toteuttaminen monilla julkisen politiikan aloilla on haastavaa, koska niiden vaikutusten konkretisoituminen vie usein aikaa. Tämän vuoksi oikea-aikainen ja tehokas suunnittelu ja toteuttaminen ovat olennaisen tärkeitä niin kriisistä kärsivissä kuin myös rakenteellisesti heikoissa talouksissa. Unionin teknisenä tukena antama apu on ollut tässä suhteessa tärkeää Kreikan ja Kyproksen talouden sopeutuksen edistämisessä viime vuosina. Sitoutuminen rakenneuudistuksiin paikan päällä on välttämätöntä, jotta ne voidaan toteuttaa onnistuneesti.

(5)

Jäsenvaltiot voivat hyötyä tuesta ratkaistaessa haasteita, jotka liittyvät kasvua ylläpitävien rakenneuudistusten suunnitteluun ja toteuttamiseen unionin taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden mukaisesti. Nämä haasteet voisivat johtua monista tekijöistä, joita ovat esimerkiksi heikot hallinnolliset ja institutionaaliset valmiudet sekä puutteet unionin oikeuden soveltamisessa ja täytäntöönpanossa.

(6)

Unionilla on huomattavasti kokemusta erityistuen antamisesta kansallisille hallintoviranomaisille ja muille jäsenvaltioiden viranomaisille valmiuksien lisäämisessä ja vastaavissa toimissa tietyillä toimialoilla (esimerkiksi verotus, tulliasiat ja tuki pienille ja keskisuurille yrityksille) sekä koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa. Kokemusta, jota unioni on saanut avustaessaan kansallisia viranomaisia uudistusten toteuttamisessa, olisi käytettävä parantamaan unionin valmiuksia antaa tukea jäsenvaltioille. Kokonaisvaltaiset ja yhdennetyt toimet ovatkin tarpeen tuen antamiseksi jäsenvaltioille, jotka ovat toteuttamassa kasvua vauhdittavia uudistuksia ja pyytävät unionia avustamaan tässä.

(7)

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2015 ”Kreikalle annettavan teknisen avun toimittamista on pyrittävä parantamaan kiinnittämällä enemmän huomiota tuloksiin” sisältää hyödyllisiä suosituksia, jotka liittyvät komission jäsenvaltioille antamaan tekniseen tukeen. Nämä suositukset olisi otettava huomioon tämän asetuksen mukaisen tuen täytäntöönpanossa.

(8)

Näistä syistä on tarpeen perustaa rakenneuudistusten tukiohjelma, jäljempänä ’ohjelma’, jonka tavoitteena on lisätä jäsenvaltioiden valmiuksia valmistella ja toteuttaa kasvua vauhdittavia hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia, myös avustamalla unionin rahastojen tehokkaassa ja tuloksellisessa käytössä. Ohjelman tarkoituksena on auttaa saavuttamaan yhteiset tavoitteet, jotka koskevat talouden elpymisen, yhteenkuuluvuuden ja työpaikkojen luomisen tukemista, Euroopan kilpailukyvyn ja tuottavuuden kohentamista ja reaalitalouteen tehtävien investointien vauhdittamista. Näin voitaisiin myös vastata entistä paremmin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin, jotka koskevat sosiaaliturvan korkean tason saavuttamista sekä laadukkaiden terveys- ja koulutuspalvelujen tarjoamista ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa.

(9)

Komission olisi annettava ohjelman mukaista tukea jäsenvaltion pyynnöstä sellaisilla yhteenkuuluvuuteen, kilpailukykyyn, tuottavuuteen, innovointiin, älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun, työllisyyteen ja investointeihin liittyvillä aloilla kuin talousarvio ja verotus, julkinen palvelu, institutionaaliset ja hallinnolliset uudistukset, oikeusjärjestelmät, petosten, korruption, rahanpesun ja verovilpin torjunta, liiketoimintaympäristö, yksityissektorin kehittäminen, kilpailu, julkiset hankinnat, julkinen osallistuminen yrityksiin, yksityistämisprosessit, rahoituksen saatavuus, finanssialan politiikat, kauppa, kestävä kehitys, koulutus, työvoimapolitiikka, kansanterveys, turvapaikka-asiat, muuttoliikepolitiikka, maatalous, maaseudun kehittäminen ja kalatalous.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi voitava pyytää komissiolta ohjelman mukaista tukea talouden ohjausprosessien yhteydessä toteutettavien uudistusten, erityisesti talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettujen maakohtaisten suositusten, muiden unionin oikeuden täytäntöönpanoon liittyvien toimien ja talouden sopeutusohjelmien toteuttamiseen. Niiden olisi voitava pyytää tukea myös omasta aloitteestaan toteuttamiinsa uudistuksiin, joilla edistetään yhteenkuuluvuutta, investointeja, kestävää kasvua, työpaikkojen luomista ja kilpailukykyä. Komissio voisi antaa ohjeistusta tukipyyntöön sisällytettävistä pääkohdista.

(11)

Käytyään tukea pyytävän jäsenvaltion kanssa vuoropuhelua muun muassa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä komission olisi arvioitava pyyntö ottaen huomioon avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja moitteettoman varainhoidon periaatteet ja päätettävä annettavasta tuesta havaittujen ongelmien kiireellisyyden, laajuuden ja vakavuuden, asianomaisilla politiikan aloilla esiintyvien tukitarpeiden, sosioekonomisten indikaattorien analyysin ja jäsenvaltion yleisten hallinnollisten valmiuksien perusteella. Tämän arvion perusteella ja ottaen huomioon unionin rahastoista tai unionin ohjelmista rahoitettavat käynnissä olevat toimet komission olisi sovittava kyseisen jäsenvaltion kanssa tällaisen tuen painopistealoista, tavoitteista, suuntaa-antavasta aikataulusta, tukitoimenpiteiden soveltamisalasta ja arvioidusta kokonaisrahoitusosuudesta, jotka esitetään yhteistyö- ja tukisuunnitelmassa.

(12)

Komission olisi muun muassa avoimuuden vuoksi toimitettava yhteistyö- ja tukisuunnitelmat Euroopan parlamentille ja neuvostolle tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.

(13)

Komission olisi voitava tukea haluavan jäsenvaltion suostumuksella järjestää tuen antaminen yhteistyössä eurooppalaisten organisaatioiden ja kansainvälisten järjestöjen tai muiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat suostuneet toimimaan uudistuskumppaneina. Tukea haluavan jäsenvaltion olisi voitava yhdellä tai useammalla tuen osa-alueella muodostaa kumppanuus sellaisen yhden tai useamman uudistuskumppanina toimivan jäsenvaltion kanssa, joka auttaa strategian ja uudistuksen etenemissuunnitelmien laatimisessa, laadukkaan tuen suunnittelussa tai strategian ja hankkeiden täytäntöönpanon valvonnassa. Vaikka vastuu uudistuksista kuuluu tukea haluavalle jäsenvaltiolle, tukea antavien uudistuskumppanien tai muiden jäsenvaltioiden taikka molempien olisi voitava edistää ohjelman onnistunutta toteuttamista.

(14)

Komission 19 päivänä lokakuuta 2010 annetussa tiedonannossa ”EU:n talousarvion kokonaistarkastelu” ja 29 päivänä kesäkuuta 2011 annetussa tiedonannossa ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” korostetaan, että on tärkeä keskittyä rahoittamaan toimia ja toimenpiteitä, joilla on selvää eurooppalaista lisäarvoa eli joissa unionin toiminta voi tuoda lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden yksinään toteuttamiin toimiin. Näistä syistä ohjelman mukaisilla tukitoimilla olisi varmistettava täydentävyys ja synergia muiden ohjelmien ja politiikkojen kanssa tapauksen mukaan alueellisella, kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla. Ohjelman mukaisilla toimilla olisi voitava kehittää ja toteuttaa ratkaisuja, joilla puututaan asianmukaisella tasolla kansallisiin haasteisiin, joilla on vaikutuksia rajatylittäviin tai unionin laajuisiin haasteisiin, ja joilla voitaisiin myös edistää sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Lisäksi ohjelman mukaisilla toimilla olisi edistettävä unionin oikeuden yhtenäistä ja johdonmukaista täytäntöönpanoa. Niiden olisi niin ikään lisättävä edelleen luottamusta ja edistettävä yhteistyötä komission kanssa ja jäsenvaltioiden kesken. Unioni on lisäksi jäsenvaltioita paremmassa asemassa tarjoamaan foorumin niin vertaisryhmien hyvien käytäntöjen esittämiselle ja jakamiselle kuin myös asiantuntemuksen tarjoamiselle käyttöön.

(15)

Ohjelman rahoituspuitteet olisi vahvistettava neljän vuoden kaudeksi, jotta sen kesto saatetaan vastaamaan neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (4) säädettyä monivuotista rahoituskehystä.

(16)

Ohjelman rahoituspuitteiden olisi koostuttava varoista, jotka vähennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1303/2013 (5) ja (EU) N:o 1305/2013 (6) mukaisista komission aloitteesta annettavan teknisen tuen määrärahoista. Jotta tällainen vähennys on mahdollista tehdä tätä ohjelmaa varten ja mahdollisia tulevia ehdotuksia rajoittamatta, on tarpeen muuttaa kyseisiä asetuksia.

(17)

Tässä asetuksessa vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentin ja neuvoston on määrä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (7) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä. Ohjelman rahoittamista asetusten (EU) N:o 1303/2013 ja 1305/2013 mukaisten komission aloitteesta annettavan teknisen tuen määrärahojen siirroilla olisi pidettävä vain kertaratkaisuna, eikä siitä saisi tulla tulevien aloitteiden rahoittamiseen sovellettavaa ennakkotapausta.

(18)

Tukea pyytävillä jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus osallistua vapaaehtoisesti ohjelman rahoituspuitteisiin lisävaroin. Tällä hetkellä asetuksella (EU) N:o 1303/2013 rajoitetaan mahdollisuutta siirtää jäsenvaltion aloitteesta annettavalle tekniselle tuelle osoitettuja varoja tilapäisistä talousarviovaikeuksista kärsiville jäsenvaltioille. Asetus (EU) N:o 1303/2013 olisi sen vuoksi muutettava, jotta kaikki jäsenvaltiot voisivat osallistua ohjelman rahoitukseen. Unionin talousarvioon siirretyt varat olisi käytettävä tukemaan toimia, joilla edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua kyseisissä jäsenvaltioissa.

(19)

Tämä asetus olisi pantava täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (8), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, mukaisesti. Tätä varten komission olisi hyväksyttävä vuotuisia työohjelmia ja ilmoitettava niistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Vuotuisissa työohjelmissa olisi vahvistettava toimenpiteet, jotka ovat tarpeen niiden toteuttamiseksi ohjelman yleis- ja erityistavoitteiden mukaisesti, avustusten valinta- ja myöntämisperusteet sekä kaikki muut vaadittavat seikat.

(20)

Koska on tärkeää tukea jäsenvaltioiden toimia niiden suunnitellessa ja toteuttaessa rakenteellisia, institutionaalisia ja hallinnollisia uudistuksia, on tarpeen hyväksyä avustuksiin sovellettava osarahoitusosuus, joka on enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, jotta voidaan saavuttaa ohjelman tavoitteet ja samalla varmistaa yhteisrahoituksen periaatteen ja voiton tuottamisen kieltävän periaatteen noudattaminen.

(21)

Kun on tarpeen toteuttaa välittömiä toimia odottamattomissa ja asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, kuten taloudessa oleva vakava häiriö tai merkittävät olosuhteet, jotka vaikuttavat vakavasti jäsenvaltion taloudelliseen tai sosiaaliseen tilanteeseen ja joihin se ei voi vaikuttaa, tukea haluavan jäsenvaltion pyynnöstä komission olisi voitava hyväksyä erityistoimenpiteitä rajatussa osassa vuotuista työohjelmaa ja rajatun, enintään kuuden kuukauden kauden ajaksi ohjelman tavoitteiden ja tukikelpoisten toimien mukaisesti kansallisten viranomaisten tukemiseksi kiireellisten tarpeiden täyttämisessä.

(22)

Jotta varmistetaan varojen tehokas ja johdonmukainen kohdentaminen unionin talousarviosta ja moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattaminen, tämän ohjelman mukaisten toimien olisi täydennettävä käynnissä olevia unionin ohjelmia ja ne olisi toteutettava niiden lisäksi siten, että vältetään päällekkäisen rahoituksen myöntäminen samoja menoja varten. Komission ja kyseisen jäsenvaltion olisi omien vastuualueidensa mukaisesti etenkin huolehdittava tehokkaasta koordinoinnista unionin ja jäsenvaltion tasolla kaikissa prosessin vaiheissa, jotta varmistetaan johdonmukaisuus, täydentävyys ja synergia niiden asiaankuuluvissa jäsenvaltioissa toteutettavien toimien rahoituslähteiden välillä, joilla on läheiset yhteydet tähän ohjelmaan, ja erityisesti unionin rahastoista ja unionin ohjelmista jäsenvaltioissa rahoitettavien toimenpiteiden kanssa. Komission olisi pyrittävä parhaansa mukaan varmistamaan täydentävyys ja synergia asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen antaman tuen kanssa.

(23)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset.

(24)

Ohjelman arvioinnin helpottamiseksi olisi heti alussa otettava käyttöön toimien täytäntöönpanon ja ohjelmalla saavutettujen tulosten asianmukainen ja avoin seurantakehys. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ohjelman toteuttamista koskeva vuotuinen seurantakertomus, joka sisältää tietoja jäsenvaltioiden esittämistä tukipyynnöistä, tukipyyntöjen arviointiperusteiden soveltamista koskevista analyyseista, yhteistyö- ja tukisuunnitelmista, uudistuskumppanien osallistumisesta ja hyväksytyistä erityistoimenpiteistä. Olisi toteutettava riippumaton väliarviointi, jossa tarkastellaan ohjelman tavoitteiden saavuttamista, sen varojen käytön tuloksellisuutta ja sen lisäarvoa eurooppalaisella tasolla. Riippumattomassa jälkiarvioinnissa olisi tarkasteltava lisäksi ohjelman pitkäaikaisia vaikutuksia ja vaikutusten kestävyyttä. Arviointien olisi perustuttava indikaattoreihin, joilla mitataan ohjelman vaikutuksia.

(25)

Jotta voidaan muuttaa luetteloa indikaattoreista, joilla mitataan ohjelman tavoitteiden saavuttamista ohjelman toteuttamisesta saatujen kokemusten perusteella, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisen luettelon muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(26)

Jotta voidaan varmistaa vuotuisten työohjelmien hyväksymisen osalta tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa.

(27)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli edistää institutionaalisia, hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia jäsenvaltioissa antamalla tässä asetuksessa määritellyille kansallisille viranomaisille tukea toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on instituutioiden, hallintorakenteiden tai julkishallinnon ja talous- ja sosiaalisektorin uudistaminen, myös auttamalla unionin rahastojen tehokkaassa, avoimessa ja tuloksellisessa käytössä, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, sillä tuen soveltamisalasta sovitaan yhdessä kyseisen jäsenvaltion kanssa.

(28)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden ripeän soveltamisen varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

1)

’tukea saavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka saa unionilta ohjelman mukaista tukea;

2)

’unionin rahastoilla’ asetuksen (EU) N:o 1303/2013 1 artiklassa tarkoitettuja Euroopan rakenne- ja investointirahastoja, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 223/2014 (10) perustettua vähävaraisimmille suunnattua eurooppalaisen avun rahastoa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 516/2014 (11) perustettua turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 513/2014 (12) osana sisäisen turvallisuuden rahastoa perustettua poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälinettä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 515/2014 (13) osana sisäisen turvallisuuden rahastoa perustettua ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä;

3)

’kansallisella viranomaisella’ jäsenvaltion institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden mukaisesti kumppanuuden hengessä yhteistyötä tekevää yhtä tai useampaa kansallista viranomaista, mukaan luettuina alue- ja paikallistason viranomaiset;

4)

’kansainvälisellä järjestöllä’ varainhoitoasetuksen 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua, hallitustenvälisellä sopimuksella perustettua kansainvälistä julkisoikeudellista järjestöä sekä sen perustamaa erityisjärjestöä; järjestöjä, jotka rinnastetaan kansainvälisiin järjestöihin, pidetään kansainvälisinä järjestöinä varainhoitoasetuksen mukaisesti;

5)

’eurooppalaisilla organisaatioilla’ Euroopan investointipankkia ja Euroopan investointirahastoa varainhoitoasetuksen 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan mukaisesti.

a)

kehitetään ja toteutetaan ratkaisuja, joilla puututaan paikallisiin, alueellisiin tai kansallisiin haasteisiin, joilla on vaikutuksia rajatylittäviin tai unionin laajuisiin haasteisiin, ja joilla voidaan myös edistää sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

b)

huolehditaan täydentävyydestä ja synergiasta muiden unionin ohjelmien ja politiikkojen kanssa tapauksen mukaan alueellisella, kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla;

c)

edistetään unionin oikeuden ja politiikkojen yhtenäistä ja johdonmukaista täytäntöönpanoa sekä eurooppalaisia arvoja, myös yhteisvastuullisuutta;

d)

edistetään hyvien käytäntöjen jakamista, myös uudistusohjelmien näkyvyyden lisäämiseksi, ja unionin laajuisen asiantuntijafoorumin ja -verkoston perustamista;

e)

lisätään tukea saavien jäsenvaltioiden ja komission keskinäistä luottamusta ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

a)

tukea kansallisia viranomaisten aloitteita uudistusten suunnittelemiseksi niiden painopisteiden mukaan ottaen huomioon lähtötilanne ja odotetut sosioekonomiset vaikutukset;

b)

tukea kansallisia viranomaisia näiden parantaessa valmiuksiaan suunnitella, laatia ja toteuttaa uudistuspolitiikkoja ja -strategioita ja noudattaessa yhdennettyä lähestymistapaa, jolla varmistetaan tavoitteiden ja keinojen johdonmukaisuus eri toimialoilla;

c)

tukea kansallisten viranomaisten toimia asianmukaisten prosessien ja menetelmien määrittämiseksi ja toteuttamiseksi ottaen huomioon hyvät käytännöt ja muiden samanlaisessa tilanteessa olevien maiden kokemukset;

d)

auttaa kansallisia viranomaisia lisäämään henkilöstöhallinnon tehokkuutta ja tuloksellisuutta muun muassa vahvistamalla ammattitaitoa ja osaamista ja asettamalla selkeät vastuualueet.

a)

julkinen varain- ja omaisuudenhoito, talousarviomenettely, velanhoito ja tulojen hallinnointi;

b)

instituutioiden uudistaminen sekä tehokas ja palvelukeskeinen julkishallinto, myös tapauksen mukaan sääntöjä yksinkertaistamalla, oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, oikeusjärjestelmän uudistaminen sekä petosten, korruption ja rahanpesun torjunnan lujittaminen;

c)

liiketoimintaympäristö (myös pk-yrityksille), uudelleenteollistaminen, yksityissektorin kehittäminen, investoinnit, julkinen osallistuminen yrityksiin, yksityistämisprosessit, kauppa ja suorat ulkomaiset sijoitukset, kilpailu ja julkiset hankinnat, toimialakohtainen kestävä kehitys sekä innovoinnin ja digitalisoinnin tuki;

d)

koulutus; työmarkkinapolitiikka, myös työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, työpaikkojen luomiseksi; köyhyyden torjunta; sosiaalisen osallisuuden edistäminen; sosiaaliturvajärjestelmät; kansanterveys ja terveydenhuoltojärjestelmät sekä koheesio-, turvapaikka-, muuttoliike- ja rajapolitiikat;

e)

politiikat, joilla toteutetaan ilmastotoimia ja edistetään energiatehokkuutta ja monipuolistetaan energialähteitä sekä edistetään maatalousalaa, kalataloutta ja maaseutualueiden kestävää kehitystä;

f)

finanssialan politiikat, mukaan luettuina finanssiosaamisen, rahoitusvakauden, rahoituksen saatavuuden ja reaalitalouden luotottamisen edistäminen; tietojen ja tilastojen tuottaminen, tarjoaminen ja laadunvalvonta; politiikat, joiden tarkoituksena on torjua verovilppiä.

a)

asiantuntemus, joka liittyy toimintapoliittiseen neuvonantoon, toimintapolitiikan muuttamiseen, strategioiden ja uudistusten etenemissuunnitelmien laatimiseen sekä lainsäädännöllisiin, institutionaalisiin, rakenteellisiin ja hallinnollisiin uudistuksiin;

b)

asiantuntijoiden, myös paikalla toimivien asiantuntijoiden, tarjoaminen käyttöön lyhyeksi tai pitkäksi ajaksi suorittamaan tehtäviä tietyillä aloilla tai hoitamaan operatiivisia toimia, lisäksi tarvittaessa tarjoamaan tulkkaus-, kääntämis- ja yhteistyötukea, hallinnollista tukea sekä infrastruktuureja ja laitteistoja;

c)

institutionaalisten, hallinnollisten tai toimialakohtaisten valmiuksien lisääminen ja siihen liittyvät tukitoimet kaikilla hallintotasoilla, myös kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, erityisesti seuraavien:

d)

tietojen ja tilastojen kerääminen; yhteisten menetelmien ja tapauksen mukaan indikaattorien tai vertailuarvojen kehittäminen;

e)

paikallisen operatiivisen tuen järjestäminen sellaisilla aloilla kuin turvapaikka-asiat, muuttoliike ja rajavalvonta;

f)

tietoteknisten valmiuksien lisääminen: asiantuntemus, joka liittyy kyseisten uudistusten toteuttamisen edellyttämien tietoteknisten infrastruktuurien ja sovellusten kehittämiseen, ylläpitoon, käyttöön ja laadunvalvontaan, sekä asiantuntemus, joka liittyy julkisten palvelujen digitalisointia edistäviin ohjelmiin;

g)

selvitykset, tutkimus, analyysit ja mielipidemittaukset; arvioinnit ja vaikutustenarvioinnit ja oppaiden, raporttien ja koulutusaineiston laatiminen ja julkaiseminen;

h)

viestintähankkeet, joiden tavoitteina ovat oppiminen, yhteistyö, tietoisuuden lisääminen, tiedon levittäminen ja hyvien käytäntöjen vaihto; tiedotus- ja valistuskampanjoiden sekä mediakampanjoiden ja -tapahtumien järjestäminen, myös yhteisöviestintä ja tapauksen mukaan viestintä sosiaalisten verkostojen välityksellä;

i)

ohjelmaan liittyvän tiedon ja sen tulosten levittämiseen tarkoitetun aineiston kokoaminen ja julkaiseminen, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävien järjestelmien ja välineiden kehittämisen, käytön ja ylläpidon avulla;

j)

kaikki muut asiaankuuluvat toimet, joilla tuetaan 4 ja 5 artiklassa vahvistettuja yleis- ja erityistavoitteita.

a)

jäsenvaltioiden omasta aloitteestaan erityisesti kestävän talouskasvun ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi käynnistämien uudistusten toteuttaminen;

b)

unionin rahoitustukea nykyisistä välineistä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013 (14) mukaisesti euroalueen jäsenvaltioiden osalta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 (15) mukaisesti euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden osalta, saavien jäsenvaltioiden talouden sopeutusohjelmien toteuttaminen;

c)

talouden ohjausprosessien yhteydessä toteutettavien kasvua ylläpitävien uudistusten, erityisesti talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettujen maakohtaisten suositusten tai muiden unionin oikeuden täytäntöönpanoon liittyvien toimien, toteuttaminen.

a)

niin pian kuin tukea saava jäsenvaltio on poistanut kaikki arkaluonteiset tai luottamukselliset tiedot, joiden luovuttaminen vaarantaisi tukea saavan jäsenvaltion yleisen edun;

b)

kohtuullisen ajan kuluessa, kun asiaa koskevien tietojen luovuttaminen ei vaikuttaisi kielteisesti ohjelman mukaisten tukitoimenpiteiden täytäntöönpanoon, ja joka tapauksessa viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun tällaiset toimenpiteet on toteutettu yhteistyö- ja tukisuunnitelman mukaisesti.

a)

avustukset (myös avustukset jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille);

b)

julkiset hankintasopimukset;

c)

ulkopuolisista asiantuntijoista, mukaan luettuina tukea antavien tai saavien jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten asiantuntijat, aiheutuvien kustannusten korvaaminen;

d)

rahoitusosuudet kansainvälisten järjestöjen perustamiin erityisrahastoihin; ja

e)

välillisen hallinnoinnin avulla toteutettavat toimet.

a)

jäsenvaltiot; ja

b)

Euroopan vapaakauppaliiton maat, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolia, siinä määrättyjen ehtojen mukaisesti.

a)

varmistavat eri välineiden täydentävyyden ja synergian unionin, kansallisella ja tapauksen mukaan alueellisella tasolla, erityisesti suhteessa unionin rahastoista rahoitettaviin toimenpiteisiin, sekä suunnitteluvaiheessa että täytäntöönpanon aikana;

b)

optimoivat koordinointimekanismeja päällekkäisten toimien välttämiseksi; ja

c)

varmistavat täytäntöönpanosta vastaavien tahojen tiiviin yhteistyön unionin, kansallisella ja tapauksen mukaan alueellisella tasolla, jotta voidaan toteuttaa yhtenäisiä ja tehokkaita tukitoimia.

a)

7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden esittämät tukipyynnöt;

b)

analyysi 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen arviointiperusteiden, joita käytetään jäsenvaltioiden esittämien tukipyyntöjen analysoinnissa, soveltamisesta;

c)

7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yhteistyö- ja tukisuunnitelmat;

d)

9 artiklassa tarkoitettujen uudistuskumppanien osallistuminen; ja

e)

13 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut hyväksytyt erityistoimenpiteet.

1)

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 58 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan l alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan 91 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Kokonaismäärärahoista 0,35 prosenttia kohdennetaan komission aloitteesta annettavaan tekniseen tukeen sen jälkeen, kun niistä on vähennetty 92 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulle Verkkojen Eurooppa -välineelle annettava tuki ja 92 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu vähävaraisimmille annettava apu, ja niistä enintään 112 233 000 euroa käypinä hintoina kohdennetaan asetuksella (EU) 2017/825 perustettuun rakenneuudistusten tukiohjelmaan käytettäväksi ohjelman soveltamisalan ja tarkoituksen mukaisesti.”

19.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/17

(1)

Unioni edistää korkeatasoisen kuluttajansuojan takaamista ja kuluttajien keskeistä asemaa sisämarkkinoilla tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kansalaiset saavat täyden hyödyn sisämarkkinoista ja että heidän oikeudellisista ja taloudellisista eduistaan huolehditaan ja niitä puolustetaan asianmukaisesti tässä yhteydessä. Hyvin toimiva ja luotettava finanssipalveluala on sisämarkkinoiden ja niiden tarjoamien rajatylittävien mahdollisuuksien keskeinen osa. Se edellyttää vahvaa sääntelyn ja valvonnan kehystä, jolla samanaikaisesti varmistetaan rahoitusvakaus ja tuetaan kestävää taloutta. Samalla hyvin toimivan ja luotettavan finanssipalvelualan olisi tarjottava korkeatasoinen suoja kuluttajille ja muille finanssipalvelujen loppukäyttäjille, mukaan luettuina vähittäissijoittajat, säästäjät, vakuutuksenottajat, eläkerahastojen jäsenet ja edunsaajat, yksittäiset osakkeenomistajat, lainanottajat ja pienet ja keskisuuret yritykset.

(2)

Finanssi- ja talouskriisi on vuodesta 2007 lähtien horjuttanut finanssipalvelujen loppukäyttäjien ja etenkin kuluttajien luottamusta. Jotta voidaan palauttaa heidän luottamuksensa finanssialan vakauteen ja edistää alan parhaita käytäntöjä, on näin ollen tärkeää lisätä kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien, mukaan luettuina vähittäissijoittajat, säästäjät, vakuutuksenottajat, eläkerahastojen jäsenet ja edunsaajat, yksittäiset osakkeenomistajat, lainanottajat ja pienet ja keskisuuret yritykset, sekä näiden etuja ajavien sidosryhmien aktiivista osallistumista unionin politiikan laadintaan ja muuhun asiaan liittyvään monenväliseen politiikan laadintaan finanssialalla.

(3)

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissio käynnisti puoluerajat ylittävän Euroopan parlamentin aloitteen pohjalta vuoden 2011 lopussa pilottihankkeen, jonka tarkoituksena oli myöntää avustuksia, joilla tuetaan finanssialan asiantuntijakeskuksen kehittämistä kuluttajien, muiden loppukäyttäjien ja näiden etua ajavien sidosryhmien hyväksi, jotta parannettaisiin näiden valmiuksia osallistua unionin politiikan laadintaan finanssipalvelualalla ja edistettäisiin kestävän pankkijärjestelmän kehittämistä. Hankkeen tärkeimpiä tavoitteita oli varmistaa, että unionin päättäjillä olisi uutta unionin lainsäädäntöä valmisteltaessa saatavilla myös muiden kuin finanssialan ammattilaisten esittämiä näkemyksiä, varmistaa, että uudessa unionin lainsäädännössä otettaisiin huomioon kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien edut, varmistaa, että suurelle yleisölle tiedotettaisiin paremmin finanssialan sääntelyyn liittyvistä kysymyksistä finanssiosaamisen parantamiseksi, ja varmistaa, että kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien aktiivista osallistumista unionin politiikan laadintaan finanssipalvelualalla edistettäisiin niin, että saadaan aikaan tasapainoista unionin lainsäädäntöä.

(4)

Tämän tuloksena komissio myönsi vuosina 2012–2015 avointen ehdotuspyyntöjen perusteella toiminta-avustuksia kahdelle voittoa tavoittelemattomalle yhteisölle, jotka olivat Finance Watch ja Better Finance. Avustukset myönnettiin vuosina 2012 ja 2013 osana kaksivuotista pilottihanketta sekä vuodesta 2014 lähtien valmistelutoimen muodossa. Lisäksi vuonna 2016 päätettiin antaa toiminta-avustusten sijaan toimikohtaisia avustuksia, koska toimikohtaisten avustusten avulla voidaan valvoa paremmin unionin varojen käyttöä. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (3) mukaan valmistelutoimea voidaan käyttää vain enintään kolmena peräkkäisenä vuotena, on tarpeen antaa säädös, joka toimii näiden toimien rahoittamisen oikeusperustana vuodesta 2017 alkaen.

(5)

Finance Watch perustettiin vuonna 2011 unionin avustuksilla Belgian lainsäädännön alaisena kansainvälisenä voittoa tavoittelemattomana yhteisönä. Sen tehtävänä on puolustaa kansalaisyhteiskunnan etua finanssialalla. Unionin avustusten johdosta Finance Watch onnistui lyhyessä ajassa perustamaan pätevien asiantuntijoiden ryhmän, jonka oli mahdollista toteuttaa tutkimuksia, politiikka-analyyseja ja viestintätoimia finanssipalvelualalla.

(6)

Better Finance syntyi, kun vuonna 2009 alettiin järjestellä ja brändätä uudelleen jo olemassa olevia eurooppalaisia sijoittajien ja osakkeenomistajien liittoja. Unionin avustusten ansiosta järjestö perusti finanssialan asiantuntijakeskuksen, joka keskittyy lähinnä kuluttajien, yksittäisten sijoittajien, yksittäisten osakkeenomistajien, säästäjien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien etuihin jäsenpohjansa ja resurssiensa mukaisesti.

(7)

Vuonna 2015 toteutetussa pilottihankkeen ja myöhemmän valmistelutoimen arvioinnissa todettiin, että toiminnan tavoitteet on saavutettu pääpiirteissään. Finance Watch ja Better Finance ovat työskennelleet toisiaan täydentävillä toiminnan aloilla, ja niillä on eri kohderyhmät. Yhdessä niiden toiminta on kattanut suurimman osan unionin finanssipoliittisesta asialistasta vuodesta 2012, ja Finance Watch ja Better Finance ovat resurssiensa salliessa pyrkineet laajentamaan toimintaansa siten, että sillä olisi laaja maantieteellinen kattavuus unionissa.

(8)

Molemmat järjestöt ovat tuottaneet lisäarvoa kansallisten jäsentensä toiminnalle ja unionin kuluttajille. Monenlaisia kuluttaja-asioita käsittelevillä kansallisilla järjestöillä ei useinkaan ole riittävää teknistä asiantuntemusta nimenomaisesti finanssipalveluihin liittyvillä politiikanaloilla eikä näitä aloja koskevassa unionin politiikan laadinnassa. Lisäksi vastaavia järjestöjä ei toistaiseksi ole tiedossa unionin tasolla. Vaikka pilottihankeen arvioinnissa ilmeni, että muilta hakijoilta ei ole saatu vastauksia vuodesta 2012 alkaen vuosittain järjestettyihin ehdotuspyyntöihin, tässä asetuksessa säädetyn ohjelman olisi kauden 2017–2020 jälkeen oltava avoin muille mahdollisille avustuksensaajille, jos ne täyttävät ohjelman vaatimukset.

(9)

Useista yrityksistä huolimatta Finance Watch ja Better Finance eivät ole onnistuneet saamaan vakaata ja merkittävää rahoitusta muilta finanssialasta riippumattomilta tukijoilta, ja siksi ne ovat edelleen erittäin riippuvaisia unionin rahoituksesta pystyäkseen toimimaan taloudellisesti kestävällä tavalla. Unionin yhteisrahoitus onkin nyt tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että ne saavat tarvittavat resurssit tämän toiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi tulevina vuosina, ja turvata vakaa rahoitus näille järjestöille sekä niiden asiantuntijoille ja hallintohenkilöstölle, jotka ovat tähän mennessä onnistuneet käynnistämään olennaiset toimensa lyhyessä ajassa. On näin ollen tarpeen perustaa vuosiksi 2017–2020 unionin ohjelma, jolla tuetaan Finance Watch- ja Better Finance -järjestöjen toimintaa, jäljempänä ’ohjelma’, joka täydentää jäsenvaltioiden vastaavaa kansallisen tason toimintaa. Rahoituksen vakaudella on keskeinen merkitys molemmille järjestöille sekä asiantuntemuksen säilyttämisen että hankkeiden suunnittelun kannalta. Ohjelmasta tukea saavien järjestöjen olisi kuitenkin pyrittävä lisäämään muista lähteistä saatavan rahoituksen osuutta.

(10)

Finance Watch- ja Better Finance -järjestöjen rahoituksen jatkaminen valmistelutoimen tapaan vuosina 2017–2020 varmistaisi näiden järjestöjen toiminnan tähän mennessä myönteisiksi arvioitujen vaikutusten ylläpitämisen. Ohjelman toteuttamisen rahoituspuitteiden olisi perustuttava kunkin järjestön keskimääräisiin todellisiin kustannuksiin vuosina 2012–2015. Unionin yhteisrahoitusosuuden 60 prosentin enimmäismäärän olisi säilyttävä ennallaan. Jos ohjelmaa ja vastaavaa rahoitusta jatketaan vuotta 2020 pidemmälle ja jos ilmenee, että on olemassa myös muita mahdollisia avustuksensaajia, hakijoille suunnatun ehdotuspyynnön olisi oltava avoin kaikille muille kriteerit täyttäville järjestöille, jotka edistävät ohjelman tavoitteita.

(11)

Tässä asetuksessa vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentin ja neuvoston on määrä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (4) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(12)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vuotuisten työohjelmien vahvistamisen osalta.

(13)

Vuosittain ennen 30 päivää marraskuuta kunkin avustuksensaajan olisi esitettävä komissiolle kuvaus toimista, jotka ovat suunnitteilla seuraavaksi vuodeksi ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä toimet olisi kuvattava yksityiskohtaisesti esittäen myös niiden tavoitteet, odotetut tulokset ja vaikutukset, arvioidut kustannukset ja aikataulu sekä asiaankuuluvat indikaattorit niiden arvioimiseksi.

(14)

Rahoitustukea olisi myönnettävä asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1268/2012 (5) säädettyjen edellytysten mukaisesti.

(15)

Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomus ohjelman mukaisesti saaduista tuloksista viimeistään 12 kuukautta ennen ohjelman päättymistä. Arviointikertomuksessa olisi arvioitava, onko ohjelmaa syytä jatkaa kauden 2017–2020 jälkeen. Jos ohjelmaa jatketaan, muutetaan tai uudistetaan kauden 2017–2020 jälkeen, avustuksensaajien valitsemisessa olisi sovellettava avointa ehdotuspyyntömenettelyä.

(16)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat muun muassa sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset.

(17)

Avustuksensaajien olisi kaikin tavoin pyrittävä tekemään toimistaan näkyviä kaikissa jäsenvaltioissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi avustuksensaajien olisi pyrittävä luomaan yhteyksiä asianomaisiin voittoa tavoittelemattomiin kuluttajajärjestöihin kaikkialla unionissa ja mahdollisuuksien mukaan käännättämään järjestöönsä, jäsenyyteensä ja toimiinsa liittyviä tietoja sekä asettamaan nämä tiedot saataville verkkosivustoilleen.

(18)

Avustuksensaajien toteuttamien unionin varoista tuettujen toimien jatkuvuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan, ja sitä olisi sovellettava 1 päivästä toukokuuta 2017.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli perustaa unionin ohjelmaa kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien osallistumista unionin politiikan laadintaan finanssipalvelualalla lisäävien erityistoimien tukemista varten, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

a)

tutkimustoimet, mukaan luettuina oman tutkimuksen ja tiedon tuottaminen, sekä asiantuntemuksen kehittäminen;

b)

yhteyksien luominen kuluttajiin ja muihin finanssipalvelujen loppukäyttäjiin toimimalla yhteistyössä jäsenvaltioissa olevien kuluttajaverkostojen ja puhelinpalvelujen kanssa, jotta havaitaan seikkoja, joilla on merkitystä unionin politiikan laadinnan kannalta, kun pyritään suojelemaan kuluttajien etuja finanssipalvelualalla;

c)

tietoisuuden lisäämistä koskevat toimet, valistuksen levittämistä koskevat toimet ja finanssialaan liittyvän koulutuksen tarjoaminen suoraan tai näiden järjestöjen kansallisten jäsenten kautta siten, että kohderyhmä kattaa laajasti muun muassa kuluttajat, muut finanssipalvelujen loppukäyttäjät ja muut kuin asiantuntijat;

d)

jäljempänä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen järjestöjen jäsenten välistä vuorovaikutusta vahvistavat toimet sekä kyseisten jäsenten kantoja unionin tasolla edistävät vaikuttamistoimet, politiikanalaa koskeva neuvonta sekä finanssialan ja unionin sääntelyä koskevan julkisen ja yleisen kiinnostuksen edistäminen.

a)

parantaa entisestään kuluttajien ja muiden finanssipalvelujen loppukäyttäjien sekä näiden etuja ajavien sidosryhmien aktiivista osallistumista unionin politiikan laadintaan sekä muuhun asiaan liittyvään monenväliseen politiikan laadintaan finanssipalvelualalla;

b)

tiedottaa kuluttajille ja muille finanssipalvelujen loppukäyttäjille sekä näiden etuja ajaville sidosryhmille finanssialan sääntelyyn liittyvistä asioista.

a)

vuotuinen kuvaus avustuksensaajan ohjelman mukaisesti toteuttamista toimista;

b)

vuotuinen toimintakertomus, johon sisältyy kutakin avustuksensaajan suunnittelemaa ja toteuttamaa toimea koskevia määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita;

c)

selvitys varainkäytöstä.

a)

työn organisointi ja laajuus;

b)

mahdollisuus liittyä jäseneksi, jäsenyysehdot ja avustuksensaajan rakenne;

c)

mitkä sen toteuttamista toimista kuuluvat 1 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.

19.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/24

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 258/2014 (3) perusteella kansainvälisten tilinpäätösstandardien säätiö (International Financing Reporting Standards Foundation, jäljempänä ’IFRS-säätiö’), joka on kansainvälisen tilinpäätösstandardikomitean säätiön (International Accounting Standards Committee Foundation) oikeudellinen seuraaja, sekä julkisen edun valvontalautakunta (Public Interest Oversight Board, jäljempänä ’PIOB’) saavat unionin osarahoitusta toiminta-avustuksina 31 päivään joulukuuta 2020 saakka.

(2)

Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä (European Financial Reporting Advisory Group, jäljempänä ’EFRAG’) sai asetuksen (EU) N:o 258/2014 perusteella unionin osarahoitusta toiminta-avustuksina 31 päivään joulukuuta 2016 saakka.

(3)

Komissio julkaisi 12 päivänä marraskuuta 2013 sisämarkkinoista ja palveluista vastaavan komissaarin erityisneuvonantajan Philippe Maystadtin raportin, jäljempänä ’erityisneuvonantajan raportti’, jossa tämä hahmotteli mahdollisia EFRAG:n hallintoon tehtäviä uudistuksia, joiden tarkoituksena olisi vahvistaa unionin panosta kansainvälisten tilinpäätösstandardien laatimisessa.

(4)

Komissio seurasi tarkasti EFRAG:n hallintouudistuksen täytäntöönpanoa ja tiedotti Euroopan parlamentille ja neuvostolle tältä osin tapahtuneesta etenemisestä asianmukaisesti. Tältä pohjalta on aiheellista jatkaa EFRAG:n rahoitusta vuosiksi 2017–2020, jotta saavutetaan tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavan unionin ohjelman pitkän aikavälin tavoitteet.

(5)

EFRAG:n hallintoneuvoston, jossa sekä julkinen että yksityinen etu ovat tasapainoisesti edustettuina, olisi varmistettava, että sen jäsenet sitoutuvat toimimaan Euroopan yleisen edun mukaisesti. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista, Euroopan pankkiviranomaista, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja Euroopan keskuspankkia pyydetään osallistumaan EFRAG:n hallintoneuvoston työhön mahdollisimman aktiivisesti.

(6)

Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuotuinen kertomus EFRAG:n tärkeimmistä saavutuksista ja toiminnasta edellisen vuoden aikana. Kyseisessä kertomuksessa olisi myös tarkasteltava laajennettua yleistä etua koskevan vaatimuksen osalta tapahtunutta kehitystä ja esitettävä yksityiskohtainen katsaus kansainvälisten tilinpäätösstandardien (international financial reporting standards, jäljempänä ’IFRS-standardit’) kehitykseen. Tilinpäätösstandardit eivät saisi vaarantaa rahoitusvakautta unionissa eivätkä estää unionin talouskehitystä.

(7)

IFRS-standardien, PIOB:n ja EFRAG:n kehityksen osalta komission vuotuisessa kertomuksessa olisi myös viitattava Euroopan parlamentin suositusten jatkotoimiin ja täytäntöönpanoon. Lisäksi IFRS-säätiötä, PIOB:tä ja EFRAG:tä kehotetaan osallistumaan säännöllisesti ja ainakin vuosittain Euroopan parlamentin järjestämiin kuulemistilaisuuksiin täyden selonteon antamiseksi kansainvälisten tilinpäätös- ja tilintarkastusstandardien kehityksestä.

(8)

Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle entistä säännöllisemmin tietoa IFRS-säätiön, PIOB:n ja EFRAG:n yhteisistä ponnisteluista, koska unioni osarahoittaa näitä kolmea elintä ja ne työskentelevät samojen tavoitteiden hyväksi.

(9)

Komission olisi myös harkittava mahdollisia muutoksia EFRAG:n toimintaan ja yksityisoikeudelliseen asemaan pitkällä aikavälillä.

(10)

Asetus (EU) N:o 258/2014 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on unionin ohjelman vuosien 2017–2020 määrärahojen lisääminen EFRAG:n sellaisen toiminnan tukemiseksi, jolla edistetään tilinpäätösraportointiin liittyvien unionin politiikan tavoitteiden saavuttamista, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(12)

EFRAG:n rahoituksen jatkuvuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan, ja sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017,

1)

Korvataan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti: