19.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/1

(1)

Kansainvälisen verotuksen poliittisissa prioriteeteissa korostetaan nykyisin sen varmistamista, että vero maksetaan siellä, missä voitto ja arvo syntyvät. Sen vuoksi on välttämätöntä palauttaa luottamus verojärjestelmien oikeudenmukaisuuteen ja antaa valtioille mahdollisuus käyttää tosiasiallisesti verotuksellista itsemääräämisoikeuttaan. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) on tehnyt näistä uusista poliittisista tavoitteista konkreettisia toimintasuosituksia veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen (base erosion and profit shifting, jäljempänä ’BEPS’) torjumista koskevan aloitteen, jäljempänä ’BEPS-aloite’, yhteydessä. Eurooppa-neuvosto suhtautui tähän työhön myönteisesti 13 ja 14 päivänä maaliskuuta 2013 sekä 19 ja 20 päivänä joulukuuta 2013 antamissaan päätelmissä. Komissio on tietoinen oikeudenmukaisemman verotuksen tarpeesta, minkä vuoksi sen 17 päivänä kesäkuuta 2015 annetussa tiedonannossa vahvistetaan Euroopan unionin oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverojärjestelmää koskeva toimintasuunnitelma.

(2)

Loppuraportit OECD:n 15 BEPS-toimenpiteestä julkistettiin 5 päivänä lokakuuta 2015. Neuvosto pani kyseisen tuloksen tyytyväisenä merkille 8 päivänä joulukuuta 2015 antamissaan päätelmissä. Neuvoston päätelmissä korostettiin, että EU:n tasolla on löydettävä yhteisiä mutta joustavia OECD:n BEPS-suositusten kanssa sopusoinnussa olevia ratkaisuja. Lisäksi päätelmissä kannatettiin EU:n tasolla hyväksyttävien BEPS-torjuntatoimien tehokasta, nopeaa ja koordinoitua täytäntöönpanoa sekä katsottiin, että EU-direktiivien olisi tapauksen mukaan oltava ensisijainen väline OECD:n BEPS-suositusten täytäntöönpanossa EU:n tasolla. Sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää vähintäänkin sitä, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön BEPS-sitoumuksensa ja toimivat yleisemmin veron kiertämistä vastaan sekä varmistavat oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen unionissa riittävän johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla. Markkinoilla, joilla taloudet ovat pitkälle yhdentyneet, on tarve yhteisiin strategisiin lähestymistapoihin ja koordinoituihin toimiin sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja BEPS-aloitteen myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi. Lisäksi vain yhteisillä puitteilla voitaisiin estää markkinoiden pirstoutuminen ja poistaa nykyiset eroavuudet ja markkinoiden vääristymät. Yhdenmukaiset kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet kaikkialla unionissa antaisivat lopuksi verovelvollisille oikeudellisen varmuuden siitä, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin lainsäädännön mukaisia.

(3)

On tarpeen vahvistaa säännöt, joilla lujitetaan keskimääräistä suojaa sisämarkkinoilla aggressiivista verosuunnittelua vastaan. Koska näiden sääntöjen olisi sovelluttava 28:aan eri yhteisöverojärjestelmään, sääntöjen olisi oltava vain yleisiä ja täytäntöönpano olisi jätettävä jäsenvaltioille, sillä ne voivat paremmin muokata tiettyjä sääntöjen kohtia omiin yhteisöverojärjestelmiinsä parhaiten soveltuvalla tavalla. Tämä tavoite voitaisiin saavuttaa vahvistamalla kansallisille yhteisöverojärjestelmille veron kiertämisen vastainen vähimmäissuoja kaikkialla unionissa. Näin ollen on tärkeää koordinoida tapoja, joilla jäsenvaltiot panevat täytäntöön OECD:n 15 BEPS-toimenpiteen tuotokset, jotta koko sisämarkkinoiden tehokkuutta voitaisiin parantaa veron kiertämiseen puuttumisen osalta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa sisämarkkinoilla tietyille aloille yhteinen vähimmäissuoja.

(4)

On tarpeen vahvistaa säännöt, joita sovelletaan jäsenvaltiossa kaikkiin yhteisöverovelvollisiin. Tämän direktiivin soveltamisalaa ei ole suotavaa laajentaa sellaisiin yksiköihin, joihin ei jäsenvaltiossa sovelleta yhteisöveroa, eli erityisesti läpinäkyviin yksiköihin, koska tällöin direktiivin olisi katettava laajempi joukko kansallisia veroja. Sääntöjä olisi myös sovellettava yhteisöverovelvollisten kiinteisiin toimipaikkoihin, jotka voivat sijaita muissa jäsenvaltioissa. Yhteisöverovelvollisten verotuksellinen kotipaikka voi sijaita jäsenvaltiossa tai ne voivat olla sijoittautuneita jäsenvaltioon sen lainsäädännön mukaisesti. Kyseisiä sääntöjä olisi sovellettava myös sellaisten yksiköiden, joiden verotuksellinen kotipaikka on kolmannessa maassa, kiinteisiin toimipaikkoihin, jos nämä sijaitsevat yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

(5)

On tarpeen vahvistaa säännöt veropohjan rapautumisen torjumiseksi sisämarkkinoilla ja sen estämiseksi, että voittoja siirretään sisämarkkinoiden ulkopuolelle. Kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen vahvistaa säännöt seuraavilla aloilla: koron vähennyskelpoisuuden rajoittaminen, maastapoistumisvero, yleinen veronkierron vastainen sääntö, ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt ja säännöt verokohtelun eroavuuksiin perustuviin veroetuihin puuttumiselle. Kun kyseisten sääntöjen soveltaminen johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, verovelvollisten olisi saatava huojennus toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksetusta verosta. Näillä säännöillä ei siten olisi pelkästään pyrittävä estämään veron kiertämistä vaan myös vältettävä kaksinkertaisen verotuksen kaltaisten muiden esteiden luominen markkinoille.

(6)

Yritysryhmät ovat maailmanlaajuisten verojensa alentamiseksi yhä enemmän toteuttaneet veropohjan rapautumiseen ja voittojen siirtämiseen johtavia toimia liiallisilla korkosuorituksilla. Tällaisten käytäntöjen estämiseksi on tarpeen vahvistaa koron vähennysoikeutta rajoittava sääntö, jolla rajoitetaan verovelvollisten ylimenevien vieraan pääoman menojen vähennyskelpoisuutta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa sääntö, jonka mukaan vähennyskelpoinen osuus perustuu verovelvollisen verotettavaan tuloon ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (earnings before interest, tax, depreciation and amortisation, jäljempänä ’EBITDA’). Jäsenvaltiot voisivat alentaa tätä osuutta tai asettaa määräaikoja tai rajoittaa sellaisten vähentämättä jäävien vieraan pääoman menojen määrää, jotka voidaan siirtää ajallisesti eteenpäin tai taaksepäin laajemman suojan varmistamiseksi. Koska tavoitteena on asettaa vähimmäisvaatimuksia, jäsenvaltioiden voisi olla mahdollista ottaa käyttöön vaihtoehtoinen toimenpide, jossa vähennyskelpoinen määrä perustuu verovelvollisen tulokseen ennen korkoja ja veroja (earnings before interest and tax (EBIT)), jota muokataan siten, että se vastaa EBITDA-perusteista osuutta. Jäsenvaltiot voisivat tässä direktiivissä säädetyn koron vähennysoikeutta rajoittavan säännön lisäksi käyttää myös kohdennettuja sääntöjä ryhmänsisäistä velkarahoitusta vastaan, erityisesti alikapitalisointisääntöjä. Verosta vapautettuja tuloja ei saisi vähentää vähennyskelpoisista vieraan pääoman menoista. Näin siksi, että ainoastaan verotettava tulo olisi otettava huomioon määritettäessä, kuinka paljon korkoja voidaan vähentää.

(7)

Kun verovelvollinen on osa ryhmää, joka esittää lakisääteisen konsernitilipäätöksen, koko ryhmän maailmanlaajuinen velkaantuneisuus voidaan ottaa huomioon myönnettäessä verovelvollisille oikeus vähentää suurempia määriä ylimeneviä vieraan pääoman menoja. Voi myös olla suotavaa vahvistaa omaa pääomaa koskeva poikkeussääntö, jolloin koron vähennysoikeutta rajoittavaa sääntöä ei sovelleta, jos yhtiö voi osoittaa, että sen oman pääoman osuus kokonaisvaroista on suunnilleen yhtä suuri tai suurempi kuin ryhmän vastaava osuus. Koron vähennysoikeutta rajoittavaa sääntöä olisi sovellettava verovelvollisen ylimeneviin vieraan pääoman menoihin tekemättä eroa sen välillä, onko menot aiheuttanut kansallisesti, yli rajojen unionin sisällä vai kolmannesta maasta otettu velka tai ovatko menot syntyneet kolmansista osapuolista tai etuyhteydessä olevista yrityksistä johtuen vai ryhmän sisällä. Jos ryhmään kuuluu useampi kuin yksi jäsenvaltiossa sijaitseva yksikkö, jäsenvaltio voi ottaa huomioon kaikkien samassa valtiossa sijaitsevien ryhmään kuuluvien yksiköiden kokonaistilanteen, mukaan lukien erillisiä yksiköitä koskeva verotusjärjestelmä, joka sallii voiton tai korkokapasiteetin siirtämisen ryhmän yksiköiden välillä sovellettaessa sääntöjä, jotka rajoittavat koron vähennyskelpoisuutta.

(8)

Sääntöjen aiheuttaman hallinnollisen taakan ja velvoitetaakan vähentämiseksi niiden verotuksellista vaikutusta merkittävästi heikentämättä voi olla aiheellista säätää safe harbour -säännöstä, jotta nettokorko olisi aina vähennettävissä määrättyyn määrään saakka, kun tämä johtaa EBITDA-perusteista osuutta suurempaan vähennykseen. Jäsenvaltiot voisivat alentaa kiinteitä rahamääräisiä kynnysarvoja kotimaisen veropohjansa laajemman suojan varmistamiseksi. Koska veropohjan rapautuminen ja voitonsiirrot toteutetaan periaatteessa maksamalla liiallisia korkoja sellaisten yksiköiden kesken, jotka ovat etuyhteydessä olevia yrityksiä, on veron kiertämiseen liittyvien riskien rajallisuus huomioon ottaen asianmukaista ja tarpeellista sallia itsenäisten yksiköiden mahdollinen jättäminen koron vähennysoikeutta rajoittavan säännön soveltamisalan ulkopuolelle. Jotta helpotetaan siirtymistä uuteen koron vähennysoikeutta rajoittavaan sääntöön, jäsenvaltiot voisivat säätää siirtymäkautta koskevasta lausekkeesta, joka kattaisi nykyiset lainat, siltä osin kuin niiden ehtoja ei sittemmin muuteta; kun taas kyse on myöhemmin tehdystä muutoksesta, siirtymäkautta ei sovellettaisi lainamäärän tai laina-ajan lisäykseen, vaan se rajoitettaisiin koskemaan alkuperäisiä lainaehtoja. Rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista jäsenvaltiot voisivat jättää koron vähennysoikeutta rajoittavan säännön soveltamisalan ulkopuolelle myös pitkäaikaisten julkisten infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi otetuista lainoista aiheutuvat ylimenevät vieraan pääoman menot, koska tällaiset rahoitusjärjestelyt aiheuttavat vain vähän tai ei lainkaan veropohjan rapautumisen tai voitonsiirron riskiä. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi asianmukaisesti osoitettava, että julkisten infrastruktuurihankkeiden rahoitusjärjestelyillä on tällaiseen kohteluun oikeuttavia erityispiirteitä toisin kuin muilla rahoitusjärjestelyillä, joihin sovelletaan rajoittavaa sääntöä.

(9)

Vaikka on yleisesti hyväksytty, että myös rahoitusalan yrityksiin eli rahoituslaitoksiin ja vakuutusyrityksiin olisi sovellettava koron vähennyskelpoisuuden rajoittamista, samalla on tunnustettu, että näillä kahdella alalla on erityispiirteitä, jotka edellyttävät räätälöidympää lähestymistapaa. Koska tällä alalla kansainvälisillä foorumeilla ja unionissa käydyissä keskusteluissa ei ole vielä edetty riittävän pitkälle, toistaiseksi ei ole mahdollista vahvistaa rahoitus- ja vakuutusalaa koskevia erityissääntöjä, ja jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava jättää ne koron vähennysoikeutta rajoittavien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

(10)

Maastapoistumisveroilla varmistetaan, että kun verovelvollinen siirtää varoja tai verotuksellisen kotipaikkansa jonkin valtion verotuksellisen lainkäyttöalueen ulkopuolelle, kyseinen valtio verottaa sen alueella mahdollisesti syntyneen luovutusvoiton taloudellista arvoa, vaikkei tätä voittoa olisi vielä realisoitu maastapoistumishetkellä. Sen vuoksi on tarpeen eritellä tapaukset, joissa verovelvollisiin sovelletaan maastapoistumisveroa koskevia sääntöjä ja joissa niitä verotetaan realisoimattomista luovutusvoitoista, jotka sisältyvät niiden varojen siirtoihin. On myös hyödyllistä selventää, että emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden väliset varojen siirrot, käteinen mukaan lukien, eivät kuulu kaavaillun maastapoistumisveron soveltamisalaan. Veron määrän laskemiseksi on välttämätöntä vahvistaa siirrettyjen varojen markkina-arvo varojen maastapoistumisen ajankohtana markkinaehtoperiaatteen mukaisesti. Jotta varmistettaisiin säännön yhteensopivuus hyvitysmenetelmän kanssa, on suotavaa sallia se, että jäsenvaltiot viittaavat hetkeen, jolloin oikeus verottaa siirrettyjä varoja menetetään. Verotusoikeus olisi määriteltävä kansallisella tasolla. On myös tarpeen sallia se, että vastaanottava valtio kiistää lähtövaltion vahvistaman siirrettyjen varojen arvon, jos se ei vastaa mainittua markkina-arvoa. Jäsenvaltiot voisivat tällöin käyttää nykyisiä riitojenratkaisumenetelmiä. Unionissa on tarpeen tarkastella maastapoistumisverotuksen soveltamista siltä kannalta, noudattaako se unionin lainsäädäntöä. Tällaisissa tilanteissa verovelvollisilla olisi oltava oikeus joko maksaa määrätyn maastapoistumisveron määrä viipymättä tai lykätä sen maksamista maksamalla se osissa muutamien vuosien kuluessa mahdollisesti korkoa maksaen ja antamalla vakuus.

Jäsenvaltiot voisivat pyytää tätä varten asianomaisia verovelvollisia sisällyttämään tarvittavat tiedot ilmoitukseen. Maastapoistumisveroa ei olisi kannettava, kun varojen siirto on luonteeltaan tilapäistä ja varojen on määrä palata siirtäjäjäsenvaltioon taikka kun siirto tapahtuu vakavaraisuusvaatimusten täyttämiseksi tai likviditeetin hallinnan vuoksi tai kun kyseessä ovat arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet tai vakuudeksi asetetut omaisuuserät.

(11)

Verojärjestelmissä on yleisiä veronkierron vastaisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on puuttua sellaisiin verotukseen liittyviin väärinkäytöksiin, jotka eivät vielä kuulu erityisesti kohdennettujen säännösten piiriin. Yleisillä veronkierron vastaisilla säännöillä paikataan näin ollen aukkoja, millä ei pitäisi olla vaikutusta erityisten veronkierron vastaisten sääntöjen sovellettavuuteen. Yleisiä veronkierron vastaisia sääntöjä olisi sovellettava unionissa järjestelyihin, jotka eivät ole aitoja; muissa tapauksissa verovelvollisella olisi oltava oikeus valita verotuksen kannalta tehokkain rakenne liiketoimiaan varten. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että yleisiä veronkierron vastaisia sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, unionin sisällä ja kolmansien maiden suhteen siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset ovat samat sekä kansallisissa että rajatylittävissä tilanteissa. Jäsenvaltioiden olisi saatava soveltaa seuraamuksia, jos yleinen veronkierron vastainen sääntö on sovellettavissa. Arvioitaessa, olisiko järjestelyä pidettävä epäaitona, jäsenvaltiot voisivat ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät taloudelliset syyt, rahoitustoiminta mukaan lukien.

(12)

Ulkomaisia väliyhtiöitä koskevista säännöistä seuraa, että kevyesti verotetun määräysvallassa olevan tytäryhtiön tulo uudelleenkohdennetaan sen emoyhtiölle. Emoyhtiöstä tulee sitten verovelvollinen tämän sille kohdennetun tulon osalta siinä valtiossa, jossa sen verotuksellinen kotipaikka on. Kyseisen valtion poliittisista prioriteeteista riippuen ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt voivat koskea koko kevyesti verotettua tytäryhtiötä, tiettyjä tulolajeja tai vain keinotekoisesti tytäryhtiölle ohjattua tuloa. Sen varmistamiseksi, että ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt ovat oikeassa suhteessa veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista aiheutuviin ongelmiin, on erityisen tärkeää, että jäsenvaltiot, jotka rajaavat ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat sääntönsä tytäryhtiölle keinotekoisesti ohjattuun tuloon, tähtäävät tarkasti tilanteisiin, joissa suurin osa määräysvallassa olevan tytäryhtiön tuloja koskevasta päätöksenteosta tapahtuu verovelvollisen jäsenvaltiossa. Hallinnollisen taakan ja sääntöjen noudattamisen aiheuttamien kulujen rajoittamiseksi pitäisi myös hyväksyä se, että kyseiset jäsenvaltiot vapauttavat sääntöjen noudattamisesta tietyt yksiköt, joiden voitot tai voittomarginaali ovat pieniä ja joihin siten liittyy pienempi verojen kiertämisen riski. Vastaavasti on tarpeen ulottaa ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt koskemaan kiinteiden toimipaikkojen voittoja, jos kyseiset voitot eivät ole veronalaisia tai ne on vapautettu verosta verovelvollisen jäsenvaltiossa. Ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien sääntöjen mukaan ei kuitenkaan ole tarpeen verottaa niiden kiinteiden toimipaikkojen voittoja, joilta verovapaus evätään kansallisten sääntöjen mukaan, koska kyseisiä kiinteitä toimipaikkoja käsitellään, kuten ne olisivat ulkomaisia väliyhtiöitä. Laajemman suojan varmistamiseksi jäsenvaltiot voisivat alentaa määräysvaltakynnystä tai soveltaa korkeampaa kynnysarvoa verrattaessa tosiasiallisesti maksettua yhteisöveroa siihen yhteisöveroon, joka olisi kannettu verovelvollisen jäsenvaltiossa. Saattaessaan ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltiot voisivat soveltaa riittävän korkeaa suhteellista verokannan kynnysarvoa.

On suotavaa tarkastella tilanteita sekä kolmansissa maissa että unionin sisällä. Jotta perusvapauksia kunnioitettaisiin, tulolajeihin olisi yhdistettävä sisältöön perustuva poikkeus, jonka tarkoituksena on rajata sääntöjen vaikutus unionin sisällä tapauksiin, joissa ulkomainen väliyhtiö ei harjoita merkittävää taloudellista toimintaa. Verohallintojen ja verovelvollisten on tärkeää tehdä yhteistyötä merkityksellisten tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittämiseksi sen ratkaisemiseksi, onko poikkeussääntöä sovellettava. Olisi hyväksyttävä se, että saattaessaan ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltiot käyttävät kolmansia maita koskevia valkoisia, harmaita tai mustia listoja, jotka on laadittu tiettyjen tässä direktiivissä asetettujen kriteereiden perusteella, joihin voi kuulua yhteisöverokannan taso, tai käyttävät tällä perusteella laadittuja jäsenvaltioita koskevia valkoisia listoja.

(13)

Verokohtelun eroavuudet ovat seurausta maksujen (rahoitusvälineiden) tai yksiköiden oikeudellisen luonnehdinnan eroista, jotka tulevat esille kahden lainkäyttöalueen oikeusjärjestelmien vuorovaikutuksessa. Tällaiset eroavuudet johtavat usein kaksinkertaiseen vähennykseen (eli vähennys molemmissa valtioissa) tai siihen, että tulo vähennetään yhdessä valtiossa lukematta sitä veropohjaan toisessa valtiossa. Verokohtelun eroavuuksiin liittyvien järjestelyjen vaikutusten neutraloimiseksi on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden perusteella kahdesta lainkäyttöalueesta toisen olisi evättävä tällaiseen tulokseen johtavan maksun vähentäminen. Tässä yhteydessä on hyödyllistä selventää, että tässä direktiivissä säädettyjen verokohtelun eroavuuksia koskevien toimenpiteiden tarkoituksena on puuttua niihin eroavuustilanteisiin, jotka johtuvat rahoitusvälineen tai yksikön oikeudellisen luonnehdinnan eroista, ja että niillä ei ole tarkoitus vaikuttaa jäsenvaltion verojärjestelmän yleispiirteisiin. Vaikka jäsenvaltiot ovat yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmässä sopineet hybridiyksiköiden ja hybrideinä pidettävien kiinteiden toimipaikkojen verokohtelua koskevista suosituksista unionissa sekä hybridiyksiköiden verokohtelusta suhteessa kolmansiin maihin, on yhä tarpeen antaa sitovia sääntöjä. On tärkeää käsitellä edelleen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä verokohtelun eroavuuksia sekä muitakin verokohtelun eroavuuksia, kuten niitä, jotka koskevat kiinteitä toimipaikkoja.

(14)

On tarpeen selventää, että tässä direktiivissä säädettyjen veron kiertämisen torjumista koskevien sääntöjen täytäntöönpanon ei olisi vaikutettava verovelvollisten velvollisuuteen noudattaa markkinaehtoperiaatetta eikä jäsenvaltion oikeuteen lisätä soveltuvin osin verovastuuta markkinaehtoperiaatteen mukaisesti.

(15)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (3) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (4) mukaista oikeutta henkilötietojen suojaan sovelletaan tämän direktiivin puitteissa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn.

(16)

Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin keskeisenä tavoitteena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä rajojen yli tapahtuvaa veron kiertämistä vastaan, tätä ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin. Kansalliset yhteisöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan, ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta olisi ainoastaan sisämarkkinoiden pirstoutumisen toistoa välittömän verotuksen alalla. Se mahdollistaisi näin ollen tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tämä johtaisi koordinoinnin puuttumiseen. Olisikin suositeltavampaa toteuttaa korjaavia toimenpiteitä unionin tasolla, koska suuri tehottomuus sisämarkkinoilla aiheuttaa pääasiassa rajatylittäviä ongelmia. On näin ollen välttämätöntä löytää koko sisämarkkinoilla toimivia ratkaisuja, ja tämä voidaan saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille vähimmäissuojataso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin olennainen vähimmäisaste unionin sisällä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

(17)

Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa neljän vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot,

1)

’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen kaltaisten välineiden laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen kuten islamilaisen rahoituksen mukaiset määrät, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät soveltuvissa tapauksissa, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut;

2)

’ylimenevillä vieraan pääoman menoilla’ määrää, jolla verovelvollisen vähennyskelpoiset vieraan pääoman menot ylittävät veronalaiset korkotulot ja muut taloudellisesti vastaavat veronalaiset tulot, joita verovelvollinen saa kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

3)

’verokaudella’ verovuotta, kalenterivuotta tai muuta verotuksellisesti tarkoituksenmukaista ajanjaksoa;

4)

’etuyhteydessä olevalla yrityksellä’

Jos luonnollisella henkilöllä tai yksiköllä on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosentin osuus verovelvollisesta ja yhdestä tai useammasta yksiköstä, kaikki asianomaiset yksiköt, verovelvollinen mukaan lukien, katsotaan myös etuyhteydessä oleviksi yrityksiksi.

Jäljempänä olevaa 9 artiklaa sovellettaessa ja kun verokohtelun eroavuuteen liittyy hybridiyksikkö, tätä määritelmää muutetaan siten, että 25 prosentin vaatimus korvataan 50 prosentin vaatimuksella.

5)

’rahoitusalan yrityksellä’ mitä tahansa seuraavaa yksikköä:

6)

’varojen siirrolla’ järjestelyä, jossa jäsenvaltio menettää oikeuden verottaa siirrettyjä varoja, samalla kun varat pysyvät saman verovelvollisen oikeudellisessa tai taloudellisessa omistuksessa;

7)

’verotuksellisen kotipaikan siirrolla’ järjestelyä, jolla verovelvollinen lakkaa olemasta jäsenvaltiossa verotuksellisesti asuva, samalla kun verovelvollinen hankkii verotuksellisen kotipaikan toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta;

8)

’kiinteän toimipaikan harjoittaman liiketoiminnan siirrolla’ järjestelyä, jolla verovelvollinen lakkaa olemasta verotuksellisesti läsnä jäsenvaltiossa, samalla kun verovelvollinen hankkii tällaisen läsnäolon toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa tulematta tässä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa verotuksellisesti asuvaksi;

9)

’verokohtelun eroavuudella’ yhdessä jäsenvaltiossa olevan verovelvollisen ja toisessa jäsenvaltiossa olevan etuyhteydessä olevan yrityksen välistä tilannetta tai jäsenvaltiossa olevien osapuolten välistä strukturoitua järjestelyä, joissa seuraava lopputulos johtuu rahoitusvälineen tai yksikön oikeudellisen luonnehdinnan eroista:

a)

yksikköä, joka saa tai jonka pitää soveltaa sääntöjä kansallisen verolainsäädännön mukaisesti määritellyn ryhmän puolesta;

b)

yksikköä kansallisen verolainsäädännön mukaisesti määritellyssä ryhmässä, joka ei verotusta varten konsolidoi kaikkien jäsentensä tuloksia.

a)

vähentää ylimeneviä vieraan pääoman menoja enintään 3 000 000 euroa;

b)

vähentää ylimenevät vieraan pääoman menot kokonaan, jos verovelvollinen on itsenäinen yksikkö.

a)

lainoista, jotka on otettu ennen 17 päivää kesäkuuta 2016, mutta ulkopuolelle jättäminen ei saa ulottua näiden lainojen myöhempiin muutoksiin;

b)

lainoista, joilla rahoitetaan pitkän aikavälin julkisia infrastruktuurihankkeita, jos hankkeen toteuttaja, vieraan pääoman menot, varat ja tulot ovat kaikki unionissa.

a)

vähentää ylimenevät vieraan pääoman menot kokonaan, jos se voi osoittaa, että sen oman pääoman osuus sen kokonaisvaroista on yhtä suuri tai suurempi kuin ryhmän vastaava osuus, ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

tai

b)

vähentää ylimeneviä vieraan pääoman menoja enemmän kuin se määrä, jonka vähentämiseen se olisi 1 kohdan mukaan oikeutettu. Tämä ylimenevien vieraan pääoman menojen vähennyskelpoisuudelle asetettu korkeampi raja koskee liikekirjanpidollista konsernia, jonka jäsen verovelvollinen on, ja se lasketaan kahdessa vaiheessa:

a)

mahdollisuudesta siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ne ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voida 1–5 kohdan mukaan vähentää kuluvana verokautena;

b)

mahdollisuudesta siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ja enintään kolme vuotta taaksepäin ne ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voida 1–5 kohdan mukaan vähentää kuluvana verokautena; tai

c)

mahdollisuudesta siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ne ylimenevät vieraan pääoman menot ja enintään viisi vuotta eteenpäin se käyttämättä jäänyt korkokapasiteetti, joita ei voida 1–5 kohdan mukaan vähentää kuluvana verokautena.

a)

verovelvollinen siirtää päätoimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa olevaan kiinteään toimipaikkaansa, eikä päätoimipaikan jäsenvaltiolla siirron johdosta enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja;

b)

verovelvollinen siirtää jäsenvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa olevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan, eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla siirron johdosta enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja;

c)

verovelvollinen siirtää verotuksellisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, paitsi niiden varojen osalta, jotka edelleen tosiasiallisesti liittyvät ensimmäisessä jäsenvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan;

d)

verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa harjoittaman liiketoiminnan jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla siirron johdosta enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.

a)

verovelvollinen siirtää päätoimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, osapuolena olevassa kolmannessa maassa olevaan kiinteään toimipaikkaansa;

b)

verovelvollinen siirtää jäsenvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa olevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan;

c)

verovelvollinen siirtää verotuksellisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai ETA-sopimuksen osapuolena olevaan kolmanteen maahan;

d)

verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa harjoittaman liiketoiminnan toiseen jäsenvaltioon tai ETA-sopimuksen osapuolena olevaan kolmanteen maahan.

a)

siirretyt varat tai verovelvollisen kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta myydään tai muuten luovutetaan;

b)

siirretyt varat siirretään myöhemmin kolmanteen maahan;

c)

verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka tai verovelvollisen kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta siirretään myöhemmin kolmanteen maahan;

d)

verovelvollinen tekee konkurssin tai asetetaan selvitystilaan;

e)

verovelvollinen laiminlyö osamaksuja koskevien velvoitteidensa noudattamisen eikä korjaa tilannettaan kohtuullisessa ajassa, joka saa olla enintään 12 kuukautta.

a)

kun kyseessä on yksikkö, verovelvollisella on yksin tai yhdessä siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa suoraan tai välillisesti yli 50 prosenttia äänioikeuksista tai omistuksessaan suoraan tai välillisesti yli 50 prosenttia pääomasta taikka oikeus saada yli 50 prosenttia tämän yksikön voitosta; ja

b)

yksikön tai kiinteän toimipaikan voitoistaan maksama tosiasiallinen yhteisövero on alempi kuin sen yhteisöveron, joka yksiköltä tai kiinteältä toimipaikalta olisi kannettu verovelvollisen jäsenvaltiossa sovellettavan yhteisöverojärjestelmän mukaisesti, ja yksikön tai kiinteän toimipaikan voitoistaan tosiasiallisesti maksaman yhteisöveron erotus.

a)

yksikön jakamattomat tulot tai kiinteän toimipaikan tulot, jotka kertyvät seuraavista luokista:

Tätä alakohtaa ei sovelleta, jos asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista käy ilmi, että ulkomainen väliyhtiö harjoittaa merkittävää taloudellista toimintaa, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja.

Jos ulkomaisen väliyhtiön kotipaikka on tai jos se sijaitsee sellaisessa kolmannessa maassa, joka ei ole ETA-sopimuksen osapuoli, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta edellistä alakohtaa;

tai

b)

ne yksikön tai kiinteän toimipaikan jakamattomat tulot, jotka syntyvät epäaidoista järjestelyistä, joiden keskeisenä tarkoituksena on veroedun saaminen.

Tätä alakohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa pidetään epäaitona, siltä osin kuin yksikkö tai kiinteä toimipaikka ei omistaisi niitä varoja tai ei olisi ottanut niitä riskejä, joista se saa tulonsa kokonaan tai osittain, jollei yksikkö olisi sellaisen yrityksen määräysvallassa, jossa suoritetaan avainhenkilötoiminnot, jotka ovat olennaisia kyseisten varojen ja riskien kannalta sekä välttämättömiä väliyhtiön tulonmuodostukselle.

a)

kirjanpidollinen voitto on enintään 750 000 euroa ja muut tuotot enintään 75 000 euroa; tai

b)

kirjanpidollinen voitto on enintään 10 prosenttia sen toimintakustannuksista verokaudella.

19.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/15

(1)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1183/2005 (2) pannaan täytäntöön päätös 2010/788/YUTP sekä säädetään tietyistä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkoviin henkilöihin kohdistettavista toimenpiteistä, muun muassa heidän varojensa jäädyttämisestä.

(2)

Kesäkuun 21 päivänä 2016 annetulla Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 2293 (2016) muutettiin niitä perusteita, joiden mukaisesti Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1807 (2008) 9 ja 11 kohdassa esitettyjen rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi otettavat henkilöt ja yhteisöt nimetään, ja jatkettiin aseidenvientikiellon voimassaoloaikaa. Sen mukaisesti neuvosto päätti laajentaa perusteita neuvoston päätöksessä (YUTP) 2016/1173 (3).

(3)

Toimenpiteiden täytäntöön panemiseksi tarvitaan sen vuoksi unionin tason sääntelyä erityisesti sen varmistamiseksi, että talouden toimijat soveltavat niitä yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

(4)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1183/2005 olisi muutettava,

1)

Lisätään 1 b artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 2 a artiklan 1 kohta seuraavasti:

19.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/17

(1)

Sokerijuurikkaan viljelijöiden ja sokeriyritysten on asetuksen (EU) N:o 1308/2013 125 artiklan mukaisesti tehtävä toimialakohtaisia kirjallisia sopimuksia. Kyseisen asetuksen liitteessä XI vahvistetaan eräitä markkinointivuoden 2016/2017 loppuun asti sovellettavia sokerijuurikkaan ostoehtoja, ja kyseisen asetuksen liitteessä X vahvistetaan ehdot, joita sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2017 lähtien kiintiöjärjestelmän päätyttyä.

(2)

Liitteessä X tarkoitettuja sokerijuurikkaan ostoehtoja olisi muutettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon sokerialan erityispiirteet ja alan odotettu kehitys kiintiöjärjestelmän päätyttyä.

(3)

Juurikassokerialan on 1 päivästä lokakuuta 2017 lähtien mukauduttava kiintiöjärjestelmän päättymiseen, sillä tuolloin poistuvat muun muassa sokerijuurikkaan vähimmäishinta ja kotimaisten tuotantomäärien sääntely. Ala tarvitsee selkeän oikeuskehyksen, koska siirrytään erittäin säännellyltä alalta vapaampaan järjestelmään. Viljelijät ja sokeriyritykset ovat pyytäneet parempaa oikeusvarmuutta arvonjakamismekanismeihin sovellettavien sääntöjen osalta, mukaan lukien asiaankuuluviin markkinahintoihin liittyvät markkinabonukset ja -tappiot.

(4)

Sokerijuurikkaan toimitusketjulle ovat unionissa ominaisia monet, pääasiassa pienet sokerijuurikkaan viljelijät ja muutamat, pääasiassa suuret sokeriyritykset. Koska sokerijuurikkaan toimittajien on suunniteltava ja organisoitava juurikastoimitukset sokeritehtaisiin sadonkorjuukaudella, on viljelijöiden etujen mukaista neuvotella eräistä arvonjakamislausekkeita koskevista ehdoista, jotka liittyvät asianomaisten yritysten tekemiin juurikasostoihin. Tämä on sokerin toimitusketjuun olennaisesti liittyvä piirre, joka säilyy riippumatta siitä, onko käytössä kiintiöjärjestelmä vai ei. Juurikkaanviljelijät ja sokeriyritykset voivat nykyään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä XI olevassa XI kohdassa tarkoitettujen arvonjakamislausekkeiden nojalla turvata toimituksensa etukäteen määritellyin ostoehdoin ja saada varmuuden siitä, että toimitusketjusta syntyvät voitot ja kustannukset jaetaan niin, että juurikkaanviljelijät hyötyvät siitä. Lisäksi arvonjakamisen myötä markkinoiden hintasignaalit siirtyvät suoraan viljelijöille.

(5)

Ottaen huomioon alan ennakoitu kehitys kiintiöjärjestelmän päättymisen jälkeen yhdistettynä viimeaikaisiin varsin alhaisiin sokerin hintoihin on epätodennäköistä, että markkinoille tulee uusia sokerijuurikkaiden jalostajia, koska sokerinjalostuslaitoksen perustaminen vaatii investointeja, jotka olisivat tuottoisia vain, jos sokerin hinta olisi korkeampi kuin seuraaville markkinointivuosille on ennustettu. Komission keskipitkän aikavälin ennusteiden mukaan hinnat pikemminkin laskevat kiintiöjärjestelmän päättymisen jälkeen. Koska sokerimarkkinoille ennustetaan tulevan vain muutamia uusia yrityksiä, EU:n sokeriteollisuuden nykyrakenteen – juurikkaanviljelijöiden ja sokeriyritysten välinen suhde mukaan lukien – odotetaan pysyvän ennallaan kiintiöjärjestelmän päättymistä seuraavina markkinointivuosina.

(6)

Jos arvonjakamislausekkeita ei säilytettäisi, juurikkaanviljelijöiden asema elintarvikeketjussa saattaisi vaarantua. Jos juurikkaanviljelijöiltä katoaisi mahdollisuus neuvotella arvonjakamislausekkeista, ne voisivat erityisesti alhaisten hintojen vallitessa olla selvästi epäsuotuisassa taloudellisessa tilanteessa.

(7)

Sen vuoksi on edelleen pätevät perustelut muuttaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitettä X, jotta arvonjakamislausekkeista voidaan neuvotella. Näin ollen mahdollisuus neuvotella tällaisista lausekkeista on tarpeen myös 1 päivän lokakuuta 2017 jälkeen.

(8)

Arvonjakamislausekkeita koskevien neuvottelujen helpottamiseksi on asianmukaista, että tällaisia neuvotteluja voidaan käydä ainoastaan yrityksen ja sen nykyisten tai mahdollisten toimittajien välillä.

(9)

Arvonjakamislausekkeen käyttöönoton olisi neuvotteluprosessin joustavuuden varmistamiseksi oltava vapaaehtoinen.

(10)

Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitettä X olisi muutettava.

19.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/19

(1)

Neuvosto otti neuvoston asetuksella (EY) N:o 1796/1999 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa. Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla toteutettujen kahden toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen polkumyyntitoimenpiteet pidettiin voimassa neuvoston asetuksella (EY) N:o 1858/2005 (3) ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 102/2012 (4).

(2)

Perusasetuksen 13 artiklan nojalla tehdyn toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen seurauksena neuvosto laajensi neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 400/2010 (5) muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa käyttöön otetun polkumyyntitullin koskemaan saman tuotteen Korean tasavallasta lähetettyä tuontia riippumatta siitä, onko tuotteiden alkuperämaaksi ilmoitettu Korean tasavalta. Samalla asetuksella tietyt korealaiset vientiä harjoittavat tuottajat vapautettiin näistä laajennetuista toimenpiteistä.

(3)

Tällä hetkellä voimassa oleva toimenpide on polkumyyntitulli, joka on otettu käyttöön muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa laajennettuna koskemaan muun muassa Korean tasavallasta lähetettyjen teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia riippumatta siitä, onko Korean tasavalta ilmoitettu alkuperämaaksi, koskevalla täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 102/2012, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/90 (6), jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’. Korean tasavallasta lähetettyyn tarkastelun kohteena olevan tuotteen unioniin suuntautuvaan tuontiin sovelletaan 60,4 prosentin tullia, lukuun ottamatta niiden yritysten tuottamia tuotteita, jotka oli vapautettu tullista.

(4)

Euroopan komissiota, jäljempänä ’komissio’, on pyydetty myöntämään perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan nojalla vapautus polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa laajennettuna koskemaan Korean tasavallasta lähetettyä tuontia riippumatta siitä, onko tuotteiden alkuperämaaksi ilmoitettu Korean tasavalta.

(5)

Pyynnön esitti 7 päivänä syyskuuta 2015 Daechang Steel Co. Ltd, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, joka on Korean tasavallassa, jäljempänä ’asianomainen maa’, toimiva teräsköysien ja -kaapeleiden vientiä harjoittava tuottaja, ja se koski ainoastaan pyynnön esittäjää.

(6)

Pyynnön esittäjä toimitti alustavaa näyttöä siitä, että se ei ollut vienyt tarkastelun kohteena olevaa tuotetta unioniin siinä toimenpiteiden kiertämistä koskevassa tutkimuksessa käytetyllä tutkimusajanjaksolla, joka johti laajennettuihin toimenpiteisiin (1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisenä aikana), että se ei ole etuyhteydessä yhteenkään tarkastelun kohteena olevan tuotteen vientiä harjoittavaan tuottajaan, johon sovelletaan voimassa olevia polkumyyntitulleja, että se ei ole kiertänyt Kiinasta peräisin oleviin teräsköysiin ja -kaapeleihin sovellettavia toimenpiteitä ja että sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite viedä merkittävä määrä tarkastelun kohteena olevaa tuotetta unioniin.

(7)

Tutkittuaan pyynnön esittäjän toimittamat todisteet ja kuultuaan jäsenvaltioita, ja kun unionin tuotannonalalle oli annettu mahdollisuus esittää huomautuksia, komissio pani 26 päivänä marraskuuta 2015 vireille tutkimuksen asetuksella (EU) 2015/2179 (7). Mainitun asetuksen 3 artiklan nojalla komissio lisäksi velvoitti tulliviranomaiset toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet Korean tasavallasta lähetetyn, pyynnön esittäjän tuottaman ja unioniin vientiä varten myymän, tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuonnin kirjaamiseksi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(8)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on teräsköydet ja -kaapelit, myös lukitut köydet, ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä valmistetut köydet ja kaapelit, joiden poikkileikkauksen suurin läpimitta on yli 3 millimetriä, jotka on lähetetty Korean tasavallasta, riippumatta siitä, onko Korean tasavalta ilmoitettu alkuperämaaksi, jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7312 10 81, ex 7312 10 83, ex 7312 10 85, ex 7312 10 89 ja ex 7312 10 98 (Taric-koodit 7312108113, 7312108313, 7312108513, 7312108913 ja 7312109813).

(9)

Raportointijakso käsitti 1 päivän lokakuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisen ajan. Tietoja kerättiin vuodesta 2008 raportointijakson loppuun, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(10)

Komissio ilmoitti virallisesti pyynnön esittäjälle ja Korean tasavallan edustajille tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään näkemyksensä, ja niille ilmoitettiin, että ne voivat pyytää kuulemista. Tällaisia pyyntöjä ei saatu.

(11)

Komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkisti paikallisesti kaikki tarkastelujen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Pyynnön esittäjän tiloihin tehtiin tarkastuskäynti.

(12)

Komissio tarkasteli, täyttyivätkö 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan mukaiset eli seuraavat edellytykset poikkeuksen myöntämiselle:

(13)

Tutkimuksessa vahvistui, että pyynnön esittäjä ei ollut vienyt tarkastelun kohteena olevaa tuotetta unioniin laajennettuihin toimenpiteisiin johtaneessa toimenpiteiden kiertämistä koskevassa tutkimuksessa käytetyn tutkimusajanjakson aikana eli 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisenä aikana. Pyynnön esittäjän ensimmäiset tarkastelun kohteena olevan tuotteen vientitapahtumat toteutuivat sen jälkeen, kun toimenpiteet oli laajennettu koskemaan Korean tasavaltaa eli tarkemmin sanottuna vuoden 2015 jälkimmäisellä puoliskolla.

(14)

Seuraavaksi tutkimuksessa vahvistettiin, että pyynnön esittäjä ei ollut etuyhteydessä kiinalaisiin viejiin tai tuottajiin, joihin sovelletaan täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 102/2012 käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

(15)

Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että pyynnön esittäjä on tarkastelun kohteena olevan tuotteen todellinen tuottaja eikä harjoita toimenpiteiden kiertämistä. Pyynnön esittäjä ostaa kotimaassa valmistettua teräsvalssilankaa ja käytettäviä materiaaleja (kuten sinkkiä ja lyijyä) mutta myös tuo Kiinan kansantasavallasta teräsvalssilankaa, jota sitten peitataan, vedetään, galvanoidaan, vedetään uudestaan, punotaan ja kierretään sen valmistuslaitoksissa Korean tasavallassa. Valmista tuotetta myydään kotimarkkinoilla ja viedään myös Yhdysvaltoihin, Aasiaan ja unioniin.

(16)

Tuotantotoimintaa voidaan pitää kokoonpanona tai valmistuksena. Perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa esitetään edellytykset, joiden mukaisella kokoonpanotoiminnalla katsotaan kierrettävän voimassa olevia toimenpiteitä. Mainitun artiklan b alakohdan mukaisesti yksi edellytys on, että kyseiset osat muodostavat yli 60 prosenttia kootun tuotteen osien kokonaisarvosta. Tutkimuksessa todettiin, että pyynnön esittäjän käyttämien kiinalaisten raaka-aineiden osuus oli huomattavasti pienempi kuin perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti edellytetty 60 prosentin kynnysarvo. Käytettyjen kiinalaisten osien (eli raaka-aineiden) osuus oli 38 prosenttia. Jos mainittu kynnysarvo ylittyy, 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa edellytetään, että selvitetään, onko arvonlisäykselle määrätty 25 prosentin kynnysarvo saavutettu, jäljempänä ’arvonlisäystä koskeva testi’. Osien kokonaisarvo ei ylittänyt 60 prosentin kynnysarvoa. Näin ollen ei ollut tarpeen määrittää raportointijakson aikana koituneiden todellisten kustannusten pohjalta, oliko arvonlisäyksen 25 prosentin kynnysarvo saavutettu perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(17)

Pyynnön esittäjä aloitti tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotannon vuoden 2015 keskivaiheilla. Tuotannon käynnistysvaiheen poikkeuksellisten valmistuskustannusten vuoksi tehtiin toinen laskelma tavanomaisten tuotantokustannusten pohjalta (ilman käynnistyskustannuksia ja ennakoiden suurta tuotantokapasiteetin käyttöastetta). Todettiin, että kiinalaista alkuperää olevien raaka-aineiden osuus oli tällöin yli 60 prosenttia (eli tarkemmin 69 prosenttia) lopullisen tuotteen kokonaisarvosta. Tästä syystä oli tehtävä perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukainen arvonlisäystä koskeva testi. Testi osoitti, että Kiinan kansantasavallasta tuotuihin osiin saatava arvonlisäys oli merkittävästi suurempi kuin perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty kynnysarvo eli 25 prosenttia tuotantokustannuksista. Näin ollen pyynnön esittäjän tuotantotoimiin ei todettu liittyvän perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimenpiteiden kiertämistä.

(18)

Tutkimuksessa vahvistui lisäksi, että pyynnön esittäjä ei ostanut tarkastelun kohteena olevaa valmista tuotetta Kiinan kansantasavallasta unioniin suuntautuvaa jälleenmyyntiä tai jälleenlaivausta varten ja että yritys kykenee perustelemaan kaiken vientinsä tutkimusajanjaksolla.

(19)

Edellä 13–19 kohdassa kuvattujen havaintojen perusteella komissio toteaa, että pyynnön esittäjä täyttää perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan mukaiset edellytykset vapautuksen myöntämiselle.

(20)

Edellä mainitut havainnot ilmoitettiin pyynnön esittäjälle ja unionin tuotannonalalle, joille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Pyynnön esittäjä ilmoitti hyväksyvänsä komission havainnot. Muita huomautuksia ei esitetty.

(21)

Edellä mainittujen havaintojen mukaisesti pyynnön esittäjä olisi lisättävä niiden yritysten luetteloon, jotka on vapautettu täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 102/2012 käyttöön otetusta polkumyyntitullista.

(22)

Kuten asetuksen (EU) N:o 400/2010 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, vapautuksen soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku, joka täyttää kyseisen asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Jos tällaista laskua ei esitetä, polkumyyntitullia sovelletaan edelleen.

(23)

Lisäksi perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti pyynnön esittäjän tuottamien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa myönnetty vapautus laajennetuista toimenpiteistä pysyy voimassa sillä edellytyksellä, että lopullisesti vahvistetut tosiasiat oikeuttavat vapautuksen. Jos uuden alustavan näytön perusteella toisin osoitetaan, komissio voi panna vireille tutkimuksen selvittääkseen, onko vapautuksen peruuttaminen perusteltua.

(24)

Pyynnön esittäjän tuottamien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa myönnetty vapautus laajennetuista toimenpiteistä tehdään tämän tarkastelun havaintojen perusteella. Tätä vapautusta sovelletaan näin ollen yksinomaan Korean tasavallasta lähetettyjen ja edellä erikseen mainitun oikeussubjektin tuottamien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 102/2012 1 artiklan 4 kohdassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamille, maahantuoduille teräsköysille ja -kaapeleille ei voida myöntää tätä vapautusta, vaan niihin on sovellettava mainitulla asetuksella käyttöön otettua jäännöstullia.

(25)

Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 102/2012, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/90, olisi muutettava Daechang Steel Co. Ltd:n sisällyttämiseksi sen 1 artiklan 4 kohdassa esitettyyn taulukkoon.

(26)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1225/2009 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

19.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/25

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

19.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/27

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 341/2007 (2) avataan vuotuisia tuontitariffikiintiöitä valkosipulin tuontia varten.

(2)

Määrät, joista on heinäkuun 2016 ensimmäisinä seitsemänä kalenteripäivänä jätetty A-tuontitodistushakemuksia 1 päivän syyskuuta 2016 ja 30 päivän marraskuuta 2016 väliseksi osakaudeksi, ylittävät joidenkin kiintiöiden osalta käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin A-tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava haettuihin määriin sovellettava jakokerroin, joka lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (3) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(3)

Toimenpiteen tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

19.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/29

(1)

Puitesopimus Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Indonesian tasavallan kokonaisvaltaisesta kumppanuudesta ja yhteistyöstä (1), jäljempänä ’sopimus’, tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 2014.

(2)

Sopimuksen 41 artiklan mukaisesti perustettiin sekakomitea muun muassa sopimuksen moitteettoman toiminnan ja täytäntöönpanon varmistamiseksi, jäljempänä ’sekakomitea’.

(3)

Sopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi olisi vahvistettava sekakomitean työjärjestys.

(4)

Sekakomitea voi sopimuksen 41 artiklan nojalla perustaa työryhmiä avukseen tehtäviensä hoidossa.

(5)

Sekakomiteassa esitettävän unionin kannan sekakomitean työjärjestyksen vahvistamiseen ja työryhmien perustamiseen olisi sen vuoksi perustuttava tähän päätökseen liitettyihin sekakomitean päätösluonnoksiin,

a)

sekakomitean työjärjestyksen vahvistamiseen ja

b)

työryhmien perustamiseen

19.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/38

(1)

Sopimus Euroopan talousalueesta (2), jäljempänä ’ETA-sopimus’, tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

(2)

ETA-sopimuksen 98 artiklan ja erityisesti sen 102 artiklan mukaan ETA:n sekakomitea voi päättää muuttaa muun muassa ETA-sopimuksen liitettä IX, joka sisältää määräyksiä rahoituspalveluista.

(3)

Seuraavat säädökset koskevat rahoituspalveluja, ja ne olisi otettava osaksi ETA-sopimusta:

(4)

Sen vuoksi olisi muutettava ETA-sopimuksen liitettä IX.

(5)

Unionin kannan ETA:n sekakomiteassa olisi näin ollen perustuttava tähän päätökseen liitettyihin päätösluonnoksiin,