9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/1

(1)

Danisco (UK) Ltd on jättänyt hakemuksen asetuksen (EY) N:o 1831/2003 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja esittänyt hyväksynnän haltijan nimen muuttamista siltä osin kuin on kyse maitohappobakteereista Lactobacillus rhamnosus (CNCM-I-3698) ja Lactobacillus farciminis (CNCM-I-3699) tehdyn valmisteen hyväksymisestä rehun lisäaineena annetusta komission asetuksesta (EY) N:o 1290/2008 (2).

(2)

Hakija väittää, että Danisco (UK) Ltd on 12 päivästä marraskuuta 2015 alkaen siirtänyt maitohappobakteereista Lactobacillus rhamnosus (CNCM-I-3698) ja Lactobacillus farciminis (CNCM-I-3699) tehdyn valmisteen markkinoille saattamista koskevat oikeudet yritykselle STI Biotechnologie.

(3)

Ehdotetut hyväksynnän ehtojen muutokset ovat luonteeltaan puhtaasti hallinnollisia eivätkä edellytä kyseessä olevan lisäaineen uutta arviointia. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle on ilmoitettu hakemuksesta.

(4)

Jotta kyseistä rehun lisäainetta voidaan saattaa markkinoille yrityksen STI Biotechnologie nimellä, on tarpeen muuttaa hyväksynnän ehtoja.

(5)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1290/2008 olisi muutettava.

(6)

Koska tällä asetuksella asetukseen (EY) N:o 1290/2008 tehdyt muutokset eivät edellytä kyseisen muutoksen välitöntä soveltamista turvallisuuteen liittyvistä syistä, on aiheellista säätää siirtymäkaudesta, jonka aikana lisäaineen nykyiset varastot sekä kyseistä lisäainetta sisältävät esiseokset ja rehuseokset voidaan käyttää loppuun.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/3

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Rautanatriumtartraattien hyväksyntää koskeva hakemus on tehty asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee rautanatriumtartraattien hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”teknologiset lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 30 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan lausunnossa (2), että asianomaiset valmisteet eivät ehdotetuissa käyttöolosuhteissa vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen eivätkä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että valmisteet saattavat osoittautua tehokkaiksi paakkuuntumisenestoaineiksi suolassa. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmistä, joilla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Rautanatriumtartraattien arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/7

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Bacillus subtilis (C-3102) -valmisteen hyväksymistä koskevat hakemukset on tehty asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemusten mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemukset koskevat Bacillus subtilis (C-3102) -valmisteen hyväksymistä kaikkien munivien lintujen ja akvaariokalojen rehun lisäaineena, joka luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Kyseinen valmiste on jo hyväksytty rehun lisäaineena broilerien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1444/2006 (2), porsaiden ruokinnassa komission asetuksella (EU) N:o 333/2010 (3) ja kananuorikoiden, kalkkunoiden, toissijaisten lintulajien ja muiden koristetarkoituksiin käytettävien lintujen ja riistalintujen ruokinnassa komission asetuksella (EU) N:o 184/2011 (4).

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 28 päivänä syyskuuta 2015 (5) ja 11 päivänä marraskuuta 2015 (6) antamissaan lausunnoissa, että Bacillus subtilis (C-3102) -valmiste ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Se totesi, että ehdotetuissa käyttöolosuhteissa lisäaine voi mahdollisesti vähentää tehokkaasti rehun määrää munantuotannon massayksikköä kohti koko munintakauden. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että lisäaineella voidaan mahdollisesti parantaa akvaariokalojen kasvua ja rehun hyväksikäyttöä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritellään rehusta.

(6)

Bacillus subtilis (C-3102) -valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(7)

Lisäksi hakija on tehnyt hakemuksen asetuksen (EY) N:o 1831/2003 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja esittänyt asetuksissa (EY) N:o 1444/2006, (EU) N:o 333/2010 ja (EU) N:o 184/2011 mainittujen hyväksynnän haltijan ja sen EU:ssa toimivan edustajan nimien muuttamista. Hakija väittää, että se on 1 päivästä tammikuuta 2016 muuttanut nimensä ”Calpis Co. Ltd.” muotoon ”Asahi Calpis Wellness Co. Ltd.” Sen EU:ssa toimivan edustajan nimi oli aiemmin ”Calpis Co. Ltd Europe Representative Office” ja on nyt muuttunut muotoon ”Asahi Calpis Wellness Co. Ltd Europe Representative Office”. Hakija on esittänyt pyyntöään tukevat olennaiset tiedot.

(8)

On tarpeen muuttaa hyväksyntien edellytyksiä, jotta Asahi Calpis Wellness Co. Ltd voi käyttää markkinoille saattamista koskevia oikeuksiaan.

(9)

Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 1444/2006, (EU) N:o 333/2010 ja (EU) N:o 184/2011 olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

a)

Korvataan otsikossa ilmaisu ”hyväksynnän haltija Calpis Co. Ltd Japan, jota edustaa Euroopan unionissa Calpis Co. Ltd Europe Representative Office” ilmaisulla ”hyväksynnän haltija Asahi Calpis Wellness Co. Ltd., jota edustaa Euroopan unionissa Asahi Calpis Wellness Co. Ltd Europe Representative Office”;

b)

Korvataan liitteessä olevassa toisessa sarakkeessa olevassa Hyväksynnän haltijan nimi -kohdassa ilmaisu ”Calpis Co. Ltd Japan, jota edustaa Euroopan unionissa Calpis Co. Ltd Europe Representative Office” ilmaisulla ”Asahi Calpis Wellness Co. Ltd., jota edustaa Euroopan unionissa Asahi Calpis Wellness Co. Ltd Europe Representative Office”.

a)

Korvataan otsikossa ilmaisu ”hyväksynnän haltija Calpis Co. Ltd Japan, jota edustaa Calpis Co. Ltd Europe Representative Office” ilmaisulla ”hyväksynnän haltija Asahi Calpis Wellness Co. Ltd., jota edustaa Euroopan unionissa Asahi Calpis Wellness Co. Ltd Europe Representative Office”;

b)

Korvataan liitteessä olevassa toisessa sarakkeessa olevassa Hyväksynnän haltijan nimi -kohdassa ilmaisu ”Calpis Co. Ltd Japan, jota edustaa Calpis Co. Ltd Europe Representative Office, Ranska” ilmaisulla ”Asahi Calpis Wellness Co. Ltd., jota edustaa Euroopan unionissa Asahi Calpis Wellness Co. Ltd Europe Representative Office”.

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/11

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Bacillus licheniformis (ATCC 53757) -organismia ja sen proteaasia (E.C.3.4.21.19) sisältävän valmisteen hyväksymistä varten on jätetty hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Bacillus licheniformis (ATCC 53757) -organismin ja sen proteaasia (E.C. 3.4.21.19) sisältävän valmisteen hyväksymistä broilerien, kananuorikoiden ja lihan- ja munantuotantoa varten kasvatettavien toissijaisten siipikarjalajien sekä koristetarkoituksessa pidettävien lintujen rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 11 päivänä maaliskuuta 2015 antamassaan lausunnossa (2), että Bacillus licheniformis (ATCC 53757) -organismin ja sen proteaasia (E.C. 3.4.21.19) sisältävän valmisteen käyttö ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti ei vaikuta haitallisesti eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että sen käytöllä voidaan suositellulla annoksella mahdollisesti parantaa rehun hyötysuhdetta broilerien osalta mutta ainoastaan vähäproteiinisen ruokavalion yhteydessä. Katsotaan myös, että tämä päätelmä voidaan ulottaa koskemaan kananuorikoita ja lihan- ja munantuotantoa varten kasvatettavia toissijaisia siipikarjalajeja sekä koristetarkoituksessa pidettäviä lintuja. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Bacillus licheniformis (ATCC 53757) -organismia ja sen proteaasia (E.C.3.4.21.19) sisältävän valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/15

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Trichoderma reesein (ATCC SD-6528) tuottaman 6-fytaasivalmisteen hyväksymistä varten on tehty hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Trichoderma reesein (ATCC SD-6528) tuottaman 6-fytaasivalmisteen hyväksymistä lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” luokiteltavana siipikarjan ja sikojen rehun lisäaineena.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 22 päivänä lokakuuta 2015 antamassaan lausunnossa (2), että Trichoderma reesein (ATCC SD-6528) tuottama 6-fytaasi ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön, ja että sen käyttö suositeltuna annoksena parantaa myös tehokkaasti fosforin hyväksikäyttöä broilereilla, lihakalkkunoilla, munivilla kanoilla, vieroitetuilla porsailla, lihasioilla ja emakoilla. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että kyseiset päätelmät voidaan ekstrapoloida toissijaisiin siipikarjalajeihin ja toissijaisiin siansukuisiin eläimiin. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Trichoderma reesein (ATCC SD-6528) tuottaman 6-fytaasin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksyntäedellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/18

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on jätetty bentsoehapon hyväksyntää koskeva hakemus. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee bentsoehapon hyväksymistä lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” luokiteltavana emakoiden rehun lisäaineena.

(4)

Kyseinen lisäaine hyväksyttiin jo vieroitettujen porsaiden rehun lisäaineena komission asetuksella (EY) N:o 1730/2006 (2) ja lihasikojen rehun lisäaineena komission asetuksella (EY) N:o 1138/2007 (3).

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 14 päivänä kesäkuuta 2012 (4) ja 16 päivänä kesäkuuta 2015 (5) antamissaan lausunnoissa, että bentsoehappo ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön ja että sen avulla voidaan saada aikaan virtsan pH-arvon hienoinen aleneminen emakoilla. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(6)

Bentsoehapon arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/21

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/23

(1)

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevia päätelmiä käytetään lähtökohtana määritettäessä direktiivin 2010/75/EU II luvun soveltamisalaan kuuluvia laitoksia koskevia lupaehtoja. Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöjen raja-arvot, joilla varmistetaan, etteivät päästöt normaalien toimintaolosuhteiden vallitessa ylitä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja, jotka on vahvistettu BAT-päätelmissä.

(2)

Jäsenvaltioiden edustajista, asianomaisesta teollisuudesta sekä ympäristösuojelua edistävistä kansalaisjärjestöistä koostuva foorumi, joka perustettiin 16 päivänä toukokuuta 2011 (2) tehdyllä komission päätöksellä, antoi 24 päivänä syyskuuta 2014 komissiolle lausuntonsa BAT-vertailuasiakirjan ehdotetusta sisällöstä. Lausunto on julkisesti saatavilla.

(3)

Tämän päätöksen liitteessä vahvistetut BAT-päätelmät ovat BAT-vertailuasiakirjan tärkein osa.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2010/75/EU 75 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/43

(1)

Irlanti pyysi 21 päivänä syyskuuta 2015 komissiota päättämään asetuksen (EU) N:o 528/2012 3 artiklan 3 kohdan nojalla, onko markkinoille saatettava hyönteisten (paarmojen ja pistokärpästen) torjuntaan tarkoitettu loimi biosidivalmiste tai käsitelty esine tai ei kumpikaan.

(2)

Irlannin toimittamien tietojen mukaan loimi koostuu kahdesta erillisestä kangaskerroksesta, joista ulompi on kyllästetty permetriinillä ja sisempi kyllästämätön kerros suojaa hevosen ihoa suoralta kosketukselta kyllästettyyn kankaaseen. Permetriinin käytön on ilmoitettu parantavan loimen hevoselle antamaa fyysistä suojaa hyönteisiä vastaan, sillä hyönteinen kuolee laskeuduttuaan loimen ulkopinnalle.

(3)

Loimen on tarkoitus suojata hyönteisiltä, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 528/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa esitettyä haitallisen eliön määritelmää, koska niillä voi olla haitallinen vaikutus eläimiin tai ihmisiin.

(4)

Saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että haitallisen eliön tuhoaminen, torjuminen, haitattomaksi tekeminen, vaikutusten estäminen tai muunlainen rajoittaminen on biosidinä toimimista.

(5)

Loimi täyttää asetuksen (EU) N:o 528/2012 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn esineen määritelmän, koska sillä on erityinen muoto, pinta tai rakenne, joka määrittää sen käyttötarkoitusta enemmän kuin sen kemiallinen koostumus.

(6)

Loimi täyttää asetuksen (EU) N:o 528/2012 3 artiklan 1 kohdan l alakohdassa säädetyn käsitellyn esineen määritelmän, koska siihen on tarkoituksellisesti sisällytetty permetriiniä hevosten elinpiirissä esiintyvien hyönteisten torjuntaa varten.

(7)

Sen vuoksi on välttämätöntä vahvistaa, onko unionin ohjeiden (2) mukaan loimen ensisijaisena tarkoituksena toimia biosidina vai ei, jotta voidaan määritellä, onko loimi käsitelty esine vai biosidivalmiste.

(8)

Koska i) hevosen elinpiirissä esiintyvät hyönteiset eivät ole loimelle vahingollisia; ii) permetriinipitoisuus loimessa on verrattavissa biosidivalmisteiden pitoisuuksiin ja se on korkeampi kuin pitoisuus, jota käytetään keratiinia syövien tekstiilituholaisten torjuntaan (3); iii) permetriinin toimintatapa loimessa on samanlainen kuin biosidivalmisteen; iv) loimen tuotetiedoissa loimen toimimiselle hyönteisiä karkottavana biosidina asetetaan ensisijainen merkitys ja painoarvo ennen sen muita tehtäviä (erityisesti sen tarjoama suoja kylmää ja UV-säteitä vastaan), loimen ensisijaisena tarkoituksena voidaan näin ollen pitää toimimista biosidina ja sen voidaan katsoa vastaavan asetuksen (EU) N:o 528/2012 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitettyä biosidivalmisteen määritelmää.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 528/2012 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti on tärkeää selvittää, voiko loimi kuulua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY (4) soveltamisalaan, jos se vastaa kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa esitettyä eläinlääkkeen määritelmää.

(10)

Koska loimea ei ole tarkoitettu käytettäväksi hyönteismyrkkynä eikä sitä käytetä elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla taikka sairauden syyn selvittämiseksi hevosilla ja sen ei ole ilmoitettu olevan tarkoitettu hevosen sairauden hoitoon tai ehkäisyyn vaan hevosta mahdollisesti häiritsevien hyönteisten karkottamiseen, loimi ei täytä direktiivin 2001/82/EY 1 artiklan 2 kohdassa esitettyä eläinlääkkeen määritelmää, joten se kuuluu asetuksen (EU) N:o 528/2012 soveltamisalaan.

(11)

Asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V määritelty valmisteryhmä 18 sisältää valmisteet, joita käytetään niveljalkaisten (esimerkiksi hyönteisten, hämähäkkieläinten ja äyriäisten) torjuntaan muilla keinoin kuin karkottamalla tai houkuttamalla, joten loimen on katsottava kuuluvan valmisteryhmään 18. Koska permetriini ei ole arvioitavana eikä sitä ole hyväksytty käytettäväksi biosidivalmisteiden valmisteryhmässä 19 (5), ei voida esittää väitettä, että loimi toimisi karkotteena.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän biosidivalmistekomitean lausunnon mukaiset,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/45

(1)

Asetuksen (EU) N:o 528/2012 41 artiklassa tarkoitetun unionin lupaa koskevan menettelyn mukaisen hakemuksen yhteydessä Saksa pyysi 3 päivänä joulukuuta 2015 komissiota päättämään kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla, ovatko ryhmän muodostavat käyttövalmiit 2-propanolia sisältävät valmisteet, jäljempänä ’tarkasteltavat valmisteet’, jotka on saatettu markkinoille käytettäviksi käsien desinfiointiin, mukaan luettuna tässä tapauksessa käsien desinfiointi leikkausten yhteydessä, ja jotka on tarkoitus hyväksyä kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan s alakohdassa määriteltynä biosidivalmisteperheenä, biosidivalmisteita.

(2)

Saksa katsoi, että tarkasteltavat valmisteet ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (2) mukaisesti lääkkeitä sillä perusteella, että kyseisten valmisteiden aiotuista käyttötarkoituksista käy ilmi, että niillä on tarkoitus ehkäistä tauteja ihmisissä, koska niitä voidaan käyttää tiloissa ja tilanteissa, joissa desinfiointia suositellaan lääketieteellisesti. Saksan mukaan näin on erityisesti silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilöt käyttävät kyseisiä valmisteita leikkausta edeltävissä hoitotoimenpiteissä ehkäistäkseen riskin mikro-organismien siirtymisestä leikkaushaavaan.

(3)

Tarkasteltavilla valmisteilla on tarkoitus torjua erinäisiä bakteereja, viruksia ja sieniä, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 528/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa esitettyä ”haitallisen eliön” määritelmää, koska niillä voi olla haitallinen vaikutus ihmisiin.

(4)

Koska minkä tahansa haitallisen eliön tuhoaminen, torjuminen, haitattomaksi tekeminen, vaikutusten estäminen tai muunlainen rajoittaminen on biosidina toimimista, kyseiset valmisteet vastaavat kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitettyä biosidivalmisteen määritelmää.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 528/2012 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti on tärkeää selvittää, voivatko valmisteet kuulua direktiivin 2001/83/EY soveltamisalaan, jos ne vastaavat kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa esitettyä lääkkeen määritelmää.

(6)

Jos valmisteet on tarkoitettu ainoastaan pienentämään mikro-organismien määrää käsissä ja siihen liittyvää riskiä mikro-organismien siirtymisestä mahdollisesti kontaminoituneista käsistä eikä niitä käytetä elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla eikä ihmisen sairauden syyn selvittämiseksi eikä niiden ole ilmoitettu olevan tarkoitettu ihmisen sairauden hoitoon tai ehkäisyyn, valmisteet eivät vastaa direktiivin 2001/83/EY 1 artiklan 2 kohdassa esitettyä lääkkeen määritelmää vaan kuuluvat sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 528/2012 soveltamisalaan.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V määritelty valmisteryhmä 1 sisältää ihmisten hygienian hoitoon käytettävät valmisteet, joita käytetään ihmisen iholle tai päänahalle tai kosketuksissa ihmisen ihoon tai päänahkaan ensisijaisena tarkoituksena ihon tai päänahan desinfiointi, joten tarkasteltavat valmisteet kuuluvat valmisteryhmään 1.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän biosidivalmistekomitean lausunnon mukaiset,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/47

(1)

Vuonna 2011 Finnfjord AS:lle, jäljempänä ’Finnfjord’, myönnettiin 175 miljoonaa Norjan kruunua valtiontukea energiarahasto-ohjelmasta (ks. jäljempänä) energian talteenottojärjestelmän rakentamiseksi yrityksen ferropiin tuotantolaitokselle. Tuen myöntäminen hyväksyttiin valvontaviranomaisen päätöksellä N:o 39/11/KOL (1).

(2)

Marraskuussa 2012 alkaneen ilmoitusta edeltävän yhteydenpitovaiheen jälkeen Norjan viranomaiset ilmoittivat 26 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä Innovation Norwayn, jäljempänä ’IN’, Finnfjordille myöntämästä lisätuesta pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti (2). Tämä päätös koskee edellä mainittua toimenpidettä.

(3)

Valvontaviranomainen pyysi Norjan viranomaisilta lisätietoja 5 päivänä heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä (3). Norjan viranomaiset vastasivat 19 päivänä elokuuta 2013 päivätyllä kirjeellä (4). Valvontaviranomainen pyysi lisätietoja 28 päivänä elokuuta 2013 päivätyllä kirjeellä (5). Norjan viranomaiset vastasivat 18 päivänä syyskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä (6). Valvontaviranomainen ilmoitti 13 päivänä marraskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä (7), että se oli tehnyt päätöksen N:o 445/13/KOL ilmoitetun toimenpiteen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta.

(4)

Norjan viranomaiset esittivät päätöstä koskevat huomautuksensa sähköpostitse 21 päivänä helmikuuta 2014 (8). Norjan viranomaisten ja Finnfjordin kanssa käytyjen luottamuksellisia tietoja koskevien pitkien keskustelujen jälkeen päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sen ETA-täydennysosassa (9)10 päivänä huhtikuuta 2014. Finnfjord oli ainoa kolmas osapuoli, joka jätti huomautuksia (10). Huomautukset välitettiin Norjan viranomaisille 13 päivänä toukokuuta 2014 päivätyllä kirjeellä (11). Norjan viranomaiset esittivät huomautuksia kolmannen osapuolen huomautuksiin 6 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyllä kirjeellä (12). Finnfjord toimitti lisähuomautuksia sähköpostitse 25 päivänä syyskuuta 2014 (13). Valvontaviranomainen pyysi Finnfjordilta lisätietoja sähköpostitse 8 päivänä lokakuuta 2014 (14). Finnfjord vastasi sähköpostitse 24 ja 27 päivänä lokakuuta 2014 (15). Lisähuomautukset ja lisätieto välitettiin Norjan viranomaisille 27 päivänä lokakuuta 2014 päivätyllä kirjeellä (16). Norjan viranomaiset vastasivat 12 päivänä marraskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä (17). Marraskuun 2014 ja tammikuun 2015 välisenä aikana valvontaviranomainen oli sähköpostitse ja puhelimitse epävirallisesti yhteydessä Norjan viranomaisiin ja Finnfjordiin.

(5)

Ilmoitettu toimenpide on 16 miljoonan Norjan kruunun suora avustus IN:ltä Finnfjordille. Sen tarkoitus on kattaa osa hankkeen kustannusten noususta [680–720] miljoonasta Norjan kruunusta [noin 800] miljoonaan Norjan kruunuun.

(6)

IN ilmoitti Finnfjordille päätöksestään myöntää ilmoitettu avustus 10 päivänä joulukuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

(7)

IN on selventänyt, että Finnfjord tarvitsi [80–95] miljoonan Norjan kruunun lisärahoituksen saattaakseen energian talteenottohankkeen päätökseen. Myönnetyt 16 miljoonaa Norjan kruunua kattoivat siten ainoastaan osan kustannusten noususta.

(8)

IN myönsi Finnfjordille 18 miljoonan Norjan kruunun lainan samaan aikaan 16 miljoonan Norjan kruunun suoran avustuksen kanssa. Tuohon aikaan Finnfjord oli lainannut IN:ltä jo 100 miljoonaa Norjan kruunua samaa hanketta varten. Näistä lainoista ei ole ilmoitettu valvontaviranomaiselle. IN katsoo, että ne on myönnetty markkinaehdoin, eivätkä ne sen vuoksi ole ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan tarkoittamaa valtiontukea.

(9)

Samaan aikaan kun Finnfjord sai IN:ltä 18 miljoonan Norjan kruunun lainan, se sai myös [45–60] miljoonan Norjan kruunun lainan Sparebank 1 Nord-Norge -rahoituslaitokselta, jäljempänä ’SNN’. SNN:n Finnfjordille hankkeen yhteydessä myöntämät lainat olivat yhteensä [300–325] miljoonaa Norjan kruunua.

(10)

Yhteensä nämä 16 miljoonan Norjan kruunun suora avustus sekä 18 miljoonan ja [45–60] miljoonan Norjan kruunun lainat kattoivat [80–95] miljoonan Norjan kruunun kustannusten nousun.

(11)

IN on julkisyhteisö, joka on perustettu sitä koskevalla lailla (18). Sen omistavat Norjan valtio paikallishallinto- ja aluekehitysministeriön kautta (51 prosenttia) ja kaikki 19 Norjan lääninviranomaista (49 prosenttia). IN rahoitetaan julkisista varoista.

(12)

Enova SF, jäljempänä ’Enova’, on Norjan valtion öljy- ja energiaministeriön kautta kokonaan omistama yritys (19). Enova on vastuussa energiarahasto-ohjelman hallinnoinnista. Energiarahasto-ohjelma on ympäristönsuojelun tukemiseen tarkoitettu valtiontukiohjelma, joka on hyväksytty valvontaviranomaisen päätöksellä N:o 125/06/KOL (20) ja N:o 248/11/KOL (21). Enova rahoitetaan julkisista varoista.

(13)

Osana energiarahasto-ohjelmaa Enova järjestää tukikilpailuja, joissa parhaiten menestyvillä hankkeilla on paras energiatulos Norjan kruunua kohden (22).

(14)

Enova maksaa viimeisen 20 prosenttia yksittäisestä tukitoimenpiteestä vasta, kun se on hyväksynyt lopullisen hankekertomuksen (23). Finnfjordin lehdistötiedotteen (24) mukaan energian talteenottojärjestelmä oli käytössä 30 päivänä lokakuuta 2012. Enova hyväksyi Finnfjordin loppukertomuksen 22 päivänä marraskuuta 2012. Enova maksoi viimeisen 35 miljoonan Norjan kruunun tukierän (20 prosenttia tuen kokonaismäärästä, joka oli 175 miljoonaa Norjan kruunua) 23 päivänä marraskuuta 2012.

(15)

Finnfjord on perheyritys ja osakeyhtiö. Tuen kohteena oleva tuotantolaitos sijaitsee Finnsnesissä, Tromssan läänissä, joka on Norjan toiseksi pohjoisin lääni.

(16)

Ilmoituksessa, joka johti 9 päivänä helmikuuta 2011 annettuun valvontaviranomaisen päätökseen N:o 39/11/KOL Enovan Finnfjordille myöntämään 175 miljoonan Norjan kruunun tuen hyväksymisestä energian talteenottohankkeen budjetiksi arvioitiin 511,66 miljoonaa Norjan kruunua. Tuki myönnettiin jäähdytysjärjestelmän korvaamiseen energian talteenottoyksiköllä. Tavoitteena oli tuottaa vuosittain 224 gigawattituntia sähköä ja kerätä 125 gigawattituntia (GWh) prosessihöyryä. Arvioitu vuotuinen energiantuotanto oli täten 349 GWh.

(17)

Käsiteltävänä olevan ilmoituksen mukaan talousarvio oli helmikuuhun 2011 mennessä kasvanut 190 miljoonaa Norjan kruunua 511,66 miljoonasta Norjan kruunusta 700 miljoonaan Norjan kruunuun. Tästä merkittävästä kasvusta huolimatta Finnfjordin hallitus päätti 7 päivänä helmikuuta 2011 jatkaa hanketta. Finnfjord ei tuolloin hakenut lisää tukea. Ilmoitettua tukea ei ole myöskään tarkoitettu kattamaan kustannusten nousua, joka johti 700 miljoonan Norjan kruunun arvioon.

(18)

Kustannusten nousu johtui suurelta osin Finnfjordin päätöksestä keskittyä pelkästään sähkön tuottamiseen höyryn avulla (sen sijaan, että kerättäisiin prosessihöyryä) hankkimalla voimakkaampi höyryturbiini. Turbiini tilattiin 7 päivänä tammikuuta 2011. Oikeudellisesti sitova sopimus turbiinista tehtiin 23 päivänä helmikuuta 2011. Finnfjord ilmoitti Enovalle 16 päivänä helmikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä, että se oli tilannut tehokkaamman turbiinin, joka tuottaa vuosittain 344,5 gigawattituntia sähköenergiaa. Tämä suurempi sähköenergian tuotanto oli siten lähes sama kuin arvioitu 349 gigawattitunnin kokonaistuotanto sähköä ja höyryä. Tämän perusteella Finnfjord pyysi, että höyryn tuotanto jätetään pois tuetusta hankkeesta. Enova hyväksyi hankkeen muuttamisen 17 päivänä helmikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(19)

Koko hankkeen ajan Finnfjord toimitti Enovalle raportteja hankkeen edistymisestä. Finnfjord viittasi 30 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyssä kertomuksessaan edelleen kasvaviin kustannuksiin, jotka liittyivät turbiinirakennukseen, höyry- ja kondenssiputkiin sekä ojiin. Lisäkustannukset olivat yhteensä noin 5 miljoonaa Norjan kruunua. Finnfjord pyrki edelleen pitämään hankkeen kokonaiskustannukset alkuperäisen arvion, 700 miljoonan Norjan kruunun, alapuolella.

(20)

Edistymistä käsittelevässä kertomuksessaan, joka on päivätty 29 päivänä kesäkuuta 2012, kokonaiskustannusarvio pysyi 700 miljoonassa Norjan kruunussa. Tuolloin kuitenkin arvioitiin, että hankkeesta aiheutuisi lisäksi [5–10] miljoonan Norjan kruunun lisäkustannukset. Kustannusten noususta keskusteltiin Finnfjordin hallituksen kokouksessa 19 päivänä kesäkuuta 2012. Norjan viranomaiset eivät ole selvittäneet, miksi kokonaiskustannusten kasvu [10–15] Norjan kruunulla ([…]) ei johtanut 700 miljoonan Norjan kruunun kokonaiskustannusarvion oikaisuun 29 päivänä kesäkuuta 2012 päivätyssä edistymiskertomuksessa.

(21)

Norjan viranomaiset ovat kertoneet, että Finnfjord kävi jossakin vaiheessa keväällä 2012 epävirallisia keskusteluja Enovan kanssa saadakseen lisätukea hankkeen kustannusten nousun kattamiseksi. Epävirallisen yhteydenpidon jälkeen Finnfjord jätti 5 päivänä heinäkuuta 2012 virallisen lisätukianomuksen Enovalle. Tuolloin Finnfjord oli tarkistanut hankkeen kokonaiskustannukset ja arvioinut niiden suuruudeksi [730–760] miljoonaa Norjan kruunua.

(22)

Valvontaviranomaiselle toimitetut tiedot osoittavat, että saatuaan 31 heinäkuuta 2012 valmiiksi tarkistetun talousarvion Finnfjordin oli todettava, että hankkeesta aiheutuisi lisäkustannuksia ja että kokonaiskustannusarvio olisi [740–800] miljoonaa Norjan kruunua. Lisäkustannukset aiheutuivat muutoksista olemassa oleviin koneisiin, kolmeen olemassa olevaan uuniin ja savuhormeihin sekä turbiini- ja muissa rakennuksissa tehdyistä asennustöistä, ennakoitua pitemmistä tuotantovajeista sekä töiden ja asennustöiden viimeistelyistä. Finnfjord pyysi lisätukea Enovalta varmistaakseen, että hanke täyttäisi sisäiset kannattavuusvaatimukset. Finnfjord selvitti syitä kustannusten nousuun 12 päivänä syyskuuta 2012 päivätyssä edistymiskertomuksessa.

(23)

Elokuun 2012 alussa Finnfjord keskusteli Enovan kanssa epävirallisesti mahdollisuudesta lykätä kolmatta uunia ja luokitella se erilliseksi hankkeeksi, jotta yritys voisi hakea lisää tukea Enovalta sillä perusteella, että kyseessä on uusi hanke.

(24)

Enova hylkäsi tukihakemuksen 20 päivänä elokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

(25)

Kun Finnfjordin hallitus kokoontui 25 päivänä syyskuuta 2012, kokonaiskustannusarvio oli asetettu [noin 800] miljoonaan Norjan kruunuun. Tässä kokouksessa Finnfjordin hallitus tarkasteli seuraavia kolmea vaihtoehtoista menettelytapaa:

(26)

Johtokunta päätti toimia kolmannen vaihtoehdon mukaisesti.

(27)

IN on toimittanut valvontaviranomaiselle otteen hallituksen kokouksen pöytäkirjasta koskien kolmatta menettelytapaa. Lisäavun pyytämisestä Enovalta ja IN:ltä otteessa mainitaan seuraavaa:

”Mahdolliset avustukset/lainat Enovalta ja [IN:ltä] käytetään suoraan [SNN:ltä] saadun maksuvalmiuslainan lyhentämiseen” (25).

(28)

IN:n mukaan hallitus tuli siihen tulokseen, että ensimmäinen menettelytapa tarkoittaisi käytännössä sitä, että hanke rahoitettaisiin Finnfjordin velkojien kustannuksella, mikä ei olisi oikeudellisesti suositeltavaa, eikä se olisi pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu. Lisäksi IN:n mukaan hallitus ei pitänyt toista vaihtoehtoa toteuttamiskelpoisena menettelytapana, koska se katsoi, että kolmannen uunin töiden lykkääminen olisi kohtuuttoman kallista.

(29)

Vastauksissaan valvontaviranomaisen päätökseen aloittaa muodollinen tutkintamenettely Norjan viranomaiset selvensivät, että lopulliset kokonaiskustannukset olivat [noin 800] miljoonaa Norjan kruunua. Norjan viranomaiset eivät ole täsmentäneet, milloin tämä on lopullisesti vahvistettu.

(30)

Finnfjord aloitti 28 päivänä elokuuta 2012 epävirallisen keskustelun IN:n ja SNN:n kanssa saadakseen [80–95] miljoonan Norjan kruunun lisärahoituksen hankkeen loppuunsaattamiseksi.

(31)

Finnfjord haki virallisesti lisälainaa SNN:ltä 1 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä. Finnfjord haki uusia lainoja ja avustuksia IN:ltä 11 päivänä lokakuuta 2012 määrittelemättä tarkkaa tukisummaa.

(32)

Näyttää siltä, että SNN on ennen lokakuun 2012 puoliväliä tarjonnut Finnfjordille [80–95] Norjan kruunun lainaa. SNN tarjouksen ehtona oli kuitenkin vakuus, joka olisi vaikuttanut kielteisesti IN:n olemassa olevan lainan vakuuteen (26). IN ei hyväksynyt tätä ratkaisua. Finnfjord, SNN ja IN neuvottelivat sen sijaan seuraavan [80–95] miljoonan Norjan kruunun rahoituspaketin:

(33)

Finnfjord virallisti ja hyväksyi [80–95] miljoonan Norjan kruunun rahoituspaketin täydentävällä koordinointisopimuksella, jonka SNN, IN ja Finnfjord allekirjoittivat 12 päivänä joulukuuta 2012. Tämä sopimus, jonka tavoitteena on säännellä näiden osapuolen välistä suhdetta, kattoi 12 päivänä joulukuuta 2012 tehdyn SNN:n ja Finnfjordin välisen lainasopimuksen sekä 10 päivänä joulukuuta 2012 tehdyn IN:n ja Finnfjordin välisen lainasopimuksen.

(34)

IN:n ja SNN:n lainat on jo maksettu, mutta 16 miljoonan Norjan kruunun tuki Finnfjordille maksetaan vasta, kun valvontaviranomainen sen hyväksyy.

(35)

IN korostaa, että kun se päätti ehdollisesti myöntää 16 miljoonan Norjan kruunun avustuksen, se ei harkinnut rahan lainaamista Finnfjordille, koska yrityksellä ei ollut riittäviä vakuuksia kattamaan uusia luottoja [80–95] miljoonaan Norjan kruunuun asti.

(36)

Siihen, miksi Finnfjord ei hakenut lisää tukea Enovalta helmikuussa 2011, IN toteaa, että Enova yksipuolisesti alensi 200 miljoonan Norjan kruunun summaa ja korosti, että 175 miljoonan Norjan kruunun tuki edusti poikkeuksellisen korkeaa tuki-intensiteettiä ja että minkään muun hankkeen ei voitu odottaa saavan vastaavaa tukea. Finnfjord katsoi näin ollen, että lisätukihakemukset hylättäisiin. Yritys kuitenkin muutti lähestymistapaansa, kun se sai tietää Enovan päätöksestä myöntää 350 miljoonaa Norjan kruunua lähes identtiselle Elkem AS:n hankkeelle (28).

(37)

IN on toimittanut tarkistetun laskelman, jossa otetaan huomioon valvontaviranomaisen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esittämät huomautukset. Kun otetaan huomioon hankkeen lopulliset kustannukset [noin 800] miljoonaa Norjan kruunua, hankkeen elinkaari 15 vuotta ja sähköntuotannon tarkistettu asteittainen kasvu ensimmäisten kolmen vuoden aikana 344,5 GWh:n vuosittaiseen enimmäiskapasiteettiin, tuottoaste olisi Enovan mallilla laskettuna ilman 16 miljoonan Norjan kruunun tukea [noin 9] prosenttia. Tuen kanssa tuotto olisi [noin 11] prosenttia. IN katsoo näin ollen, että hanke ei ole kannattava, sillä Finnfjordin yleinen sijoituspolitiikka edellyttää, että tuottoasteen on oltava on noin [10–20] prosenttia tämänkaltaisissa, yrityksen ydinliiketoiminnan ulkopuolisissa investoinneissa.

(38)

IN painottaa, että Finnfjord teki päätöksensä jatkaa hanketta sen omien sisäisten laskelmien perusteella, jotka eroavat edellä esitetytyistä laskelmista (Enovan malli). IN toteaa, että se ei ole saanut Finnfjordin sisäisiä laskelmia. IN huomauttaa, että IN:n ja Enovan näennäisesti ristiriitaiset näkemykset todennäköisesti johtuvat eroista Enovan ja IN:n sisäisissä säännöissä ja käytänteissä.

(39)

Finnfjordin mielestä valvontaviranomaisen päätös on ilmeisen ristiriitainen, sillä valvontaviranomainen ei suoralta kädeltä sulje pois sitä, että tuella voisi olla kannustava vaikutus, mutta tuo samalla esiin kysymyksen siitä, onko Finnfjord harkinnut hankkeen lopettamista, hankkeen pienentämistä tai sen pysäyttämistä. Finnfjord korostaa, että vaikka sen hallitus pyrki aina 25 päivänä syyskuuta 2012 pidettyyn hallituksen kokoukseen saakka saattamaan hankeen loppuun, tätä ei voida pitää osoituksena halusta tai kyvystä toteuttaa hanke hinnalla millä hyvänsä. Yrityksen mukaan valvontaviranomaisen saatavilla olevat tiedot ja luvut osoittavat selvästi, että Finnfjord ei pysty saattamaan hanketta päätökseen ilman lisärahoitusta. Finnfjord ei voinut tarjota muita vakuuksia, eikä se näin ollen voinut saada lisää lainarahoitusta. Finnfjord ei näin ollen hyväksy valvontaviranomaisen alustavaa näkemystä, jonka mukaan tuki olisi tervetullut mutta ei välttämätön osa rahoituspakettia.

(40)

Kuten IN, myös Finnfjord painottaa, että Enovan tuen laskeminen 200 miljoonasta Norjan kruunusta 175 miljoonaan Norjan kruunuun oli Enovan hallituksen yksipuolinen toimintapoliittinen päätös. Finnfjord viittaa useisiin epäjohdonmukaisuuksina pitämiinsä seikkoihin Enovan lausunnoissa lisätuen kannustavasta vaikutuksesta ja korostaa, että Enovan ja IN:n näennäisesti ristiriitaisilla näkemyksillä lisätuen kannustavasta vaikutuksesta ei ole merkitystä, koska Enovan politiikka on rajoittavampaa kuin valtiontuesta ympäristönsuojelulle annetuissa suuntaviivoissa, jäljempänä ’ympäristötuen suuntaviivat’ (29), sallitaan.

(41)

Kun arvioidaan, onko valtiontuki tarkoituksenmukainen väline, Finnfjord vaikuttaa hylkäävän ajatuksen, että tämä arviointi olisi tehtävä tarkasteltavana olevaan tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella, ja sen sijaan viittaa päätökseen N:o 39/11/KOL, jossa valvontaviranomainen katsoi, että alkuperäinen 175 miljoonan Norjan kruunun tuki oli asianmukainen väline, jolla voitiin edistää investointeja hankkeeseen ennen sen toteutusta.

(42)

Oikeasuhteisuuden osalta yritys korostaa, että hankkeesta on tullut lähes kaksi kertaa niin kallis kuin alun perin arvioitiin. Tuottoaste 12,35 prosenttia oli Finnfjordin edellyttämän kannattavuuden alatasolla. Tarkistetun tuottoasteen, [noin 9] prosenttia ilman 16 miljoonan Norjan kruunun tukea, katsotaan olevan huomattavasti pienempi kuin Finnfjord olisi hyväksynyt ”jos se olisi voinut toimia omasta vapaasta tahdostaan”. Myös [noin 11] prosentin tuottoastetta, joka saataisiin, jos 16 miljoonan Norjan kruunun tuki myönnetään, pidetään melko vaatimattomana. Finnfjord viittaa tuen myöntämiseen kohtuullisena taakanjakona IN:n ja SNN:n välillä ja korostaa, että hankkeen lainapääoma on lisääntynyt huomattavasti. Maksukyvyttömyysriskin kantaa yritys yksin. Siten Finnfjordin mukaan tuki ei johda liiallisiin korvauksiin.

(43)

Finnfjord on sitä mieltä, että lisätuki IN:ltä ei haittaa energiarahasto-ohjelmaan kuuluvaa kilpailumekanismia. Finnfjord korostaa, että energiarahasto-ohjelman kilpailumekanismi ainoastaan ehkäisee vähiten tehokkaita hankkeita saamasta tukea, kun haettavat määrät ovat suuremmat kuin ohjelman talousarvio. Yhtiö pyytää valvontaviranomaista tarkastelemaan, voiko energiarahasto-ohjelman kilpailumekanismin ensisijaisuus haitata Norjan viranomaisten oikeutta järjestää julkisten varojensa hallinnointi. Tässä yhteydessä Finnfjord ilmoittaa, että se epäilee, onko valvontaviranomaisella tuen kasautumista koskevien sääntöjen lisäksi pätevää oikeudellista perustaa varmistaa, että yksittäisten tukien myöntäminen ei ole ristiriidassa tukiohjelman toiminnan kanssa. Finnfjord selittää, että ilmoitettu tuki jaetaan avoimella ja läpinäkyvällä tavalla.

(44)

Muodollisen tutkintamenettelyn aikana valvontaviranomainen vastaanotti lisää kolmannen osapuolen huomautuksia, joissa Finnfjord selventää, miksi sen maksukyvyttömyys vuoden 2012 syksyllä olisi johtanut hankkeen lakkauttamiseen ilman lisärahoituspakettia, jonka yritys sai IN:n avustuksen myöntämisen ansiosta. Finnfjord viittaa valvontaviranomaisen päätökseen Helguvíkin alumiinisulaton tapauksessa (30) perustellakseen, miksi Finnfjordille myönnetyllä tuella oli kannustava vaikutus.

(45)

Yritys esittää SNN:n, Finnfjordin kirjanpitäjän ja hallituksen puheenjohtajan lausunnot osoittaakseen tuen välttämättömyyden. Yritys esittää lisäksi hallituksen laskentataulukon, jossa on ajantasainen (IN:n todentama) laskelma hankkeen nettonykyarvosta ja jonka mukaan hankkeen tuottoaste olisi tuen kanssa [lievästi negatiivinen] prosenttia. Finnfjord viittaa valvontaviranomaisen ja komission käytäntöön (31) innovatiivisten hankkeiden odottamattomiin kustannuksiin liittyen. Näissä tuen määrää ei ole ilmaistu kiinteänä summana vaan prosenttiosuutena tulevista kokonaiskustannuksista, jotka eivät vielä ole tiedossa. Näissä tapauksissa tuki katsottiin valtiontukisääntöjen mukaiseksi.

(46)

Valvontaviranomaisen pyynnöstä Finnfjord toimitti jälkikäteen jäljennökset sekä 14 kesäkuuta 2011 että 12 joulukuuta 2012 tehdyistä SNN:n, IN:n ja Finnfjordin välisistä kahdesta rahoitussopimuksesta sekä asiakirjoista, jotka liittyvät vakuuksien puuttumiseen.

(47)

Norjan viranomaiset ovat toimittaneet huomautuksia Finnfjordin huomautuksista. Norjan viranomaiset ovat samaa mieltä Finnfjordin kanssa ja ovat selventäneet joitakin pienehköjä seikkoja, jotka koskevat ehdotetun 16 miljoonan Norjan kruunun avustuksen rahoituslähdettä. Koska asianomaisista lähteistä maksetaan varoja yhdenmukaisesti, nämä selvennykset eivät ole osoittautuneet olennaisiksi valvontaviranomaisen suorittamassa ilmoitettujen toimenpiteiden arvioinnissa.

(48)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan.”

(49)

Tämä tarkoittaa, että toimenpide katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät kumulatiivisesti: i) toimenpide on valtion myöntämää tukea tai myönnetään valtion varoista; ii) se tuo tuensaajalle taloudellista etua; iii) se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan ja on omiaan vääristämään kilpailua.

(50)

Toimenpiteen on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty. Tässä yhteydessä on muistettava, että IN on julkisyhteisö. Sen avustukset rahoittaa Norjan valtio. Näin ollen ilmoitettu toimenpide on rahoitettu valtion varoista ja siirrettävissä Finnfjordille valtion hallinnassa olevan julkisyhteisön valvonnassa. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että valtion varoja on käytetty.

(51)

Ollakseen valtiontukea ilmoitetusta toimenpiteestä on koiduttava Finnfjordille etuja, jotka vapauttavat sen maksuista, jotka sen yleensä olisi maksettava omasta talousarviostaan. Toimenpiteen on lisäksi oltava valikoiva toimenpide, joka suosii ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa”. Kyseessä oleva 16 miljoonan Norjan kruunun suora avustus edustaa käteisvaroja, joita Finnfjord ei olisi saanut tavanomaisessa liiketoiminnassa. Ehdotettu avustus on tarkoitettu yksinomaan Finnfjordille. Sen vuoksi valvontaviranomainen päättelee, että tämä suora avustus tarjoaa valikoivaa taloudellista etua Finnfjordille.

(52)

Toimenpiteen on oltava omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan ETA-sopimuksen osapuolten väliseen kauppaan, jotta sitä pidetään ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan tarkoittamana valtiontukena. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella pelkästään se, että toimenpide vahvistaa yrityksen asemaa muihin kilpaileviin yrityksiin verrattuna ETA-alueen sisäisessä kaupassa on riittävä peruste päätellä, että toimenpide on omiaan vaikuttamaan sopimuspuolten väliseen kauppaan ja vääristämään kilpailua muissa ETA-valtioissa sijaitsevien yritysten kesken (32). Finnfjord tuottaa ferropiitä sekä mikrokvartsia, joita se myy Euroopan markkinoilla (33). Siten valvontaviranomainen päättelee, että tuki vaikuttaa ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua ETA-alueella, sillä tuensaaja toimii alalla, jolla sopimuspuolet käyvät kauppaa.

(53)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että ilmoitettu toimenpide, 16 miljoonan Norjan kruunun suora avustus IN:ltä Finnfjordille, on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(54)

Pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaan ”EFTAn valvontaviranomaiselle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa (…). Valtio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.”

(55)

Norjan viranomaiset ilmoittivat 16 miljoonan Norjan kruunun tukitoimenpiteestä 26 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä. Tuki on myönnetty ehdollisesti siten, että se edellyttää valvontaviranomaisen hyväksyntää ja sitä ei näin ollen ole maksettu.

(56)

Saatujen tietojen perusteella näyttää siltä, että tuki on myönnetty sellaisen tukiohjelman perusteella, josta ei ole ilmoitettu valvontaviranomaiselle, koska Norjan viranomaiset katsoivat sen kuuluvan tuolloin sovelletun yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen, jäljempänä ’ryhmäpoikkeusasetus’ (34), soveltamisalaan. Avustukset Enovalta ja IN:ltä ovat investointitukea samalle yritykselle ja samalle investointihankkeelle. Norjan viranomaiset totesivat sen vuoksi, että Finnfjordille osoitettu tuki oli ilmoitettava erikseen, sillä yhdessä Enovan myöntämän tuen kanssa se ylittää kynnysarvon, joka edellyttää yksittäisiltä tuilta ilmoitusta valvontaviranomaiselle (35).

(57)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Norjan viranomaiset ovat noudattaneet pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdasta johtuvia velvoitteitaan.

(58)

IN toteaa, että Finnfjordille myönnetty tuki on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista ympäristönsuojeluun tarkoitettua tukea. IN korostaa, että tuki ei ole pelastamistukea.

(59)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana voidaan pitää ”tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai tietyn talousalueen kehityksen edistämiseksi”, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä ja kilpailua Euroopan talousalueella yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(60)

Valvontaviranomainen hyväksyi päätöksellä N:o 39/11/COL alkuperäisen tuen energiarahasto-ohjelmasta Finnfjordin energian talteenottohankkeelle sen jälkeen, kun tuesta oli laadittu yksityiskohtainen arvio valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen suuntaviivojen 5 luvun mukaisesti. Valvontaviranomainen totesi, että ilmoitettu tuki Enovalta edisti ympäristönsuojelua kannustamalla Finnfjordia toteuttamaan energian säästämiseksi tarkoitetun toimenpiteen, jota se ei olisi toteuttanut ilman tukea.

(61)

Aloitettuaan muodollisen tutkintamenettelyn valvontaviranomainen hyväksyi 16 päivänä heinäkuuta 2014 uudet suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 (36). Niillä korvattiin ympäristönsuojeluun annettavia valtiontukia koskevat suuntaviivat (37). Valvontaviranomainen soveltaa valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle annettuja suuntaviivoja niiden hyväksymispäivästä lukien (38) myös niihin yksittäisiin tukiin, joista on ilmoitettu ennen kyseisten suuntaviivojen hyväksymistä, kun asiaa koskeva päätös tehdään suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen (39).

(62)

Valvontaviranomainen on hyväksynyt Enovan myöntämän tuen energian säästötoimenpiteenä. Valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle annetuissa suuntaviivoissa ei ole energiansäästöä käsittelevää lukua, vaan sen sijaan siihen on sisällytetty luku energiatehokkuudesta (40). Valvontaviranomainen arvioi ilmoitetun tuen soveltuvuuden valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle annettujen suuntaviivojen energiatehokkuutta koskevan luvun perusteella.

(63)

Valvontaviranomainen toteaa, että sen arvio ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei olisi ollut oleellisesti erilainen, vaikka se olisi soveltanut aiempia suuntaviivoja. Tämän osoittamiseksi seuraavassa viitataan sekä valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle annettuihin suuntaviivoihin että ympäristönsuojeluun annettavia valtiontukia koskeviin suuntaviivoihin.

(64)

Päätöksessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta ja ilmoitetun toimenpiteen arvioinnissa tuolloin sovellettujen suuntaviivojen mukaisesti valvontaviranomainen korosti, että koska se oli jo arvioinut Enovan Finnfjordin energian talteenottohankkeelle myöntämän tuen soveltuvuuden, sillä ei ollut epäilystä siitä, että kyseinen alkuperäiseen tukeen verrattuna suhteellisen pieni lisätuki oli suunnattu markkinoiden toimintapuutteeseen. Lisäksi olettaen, että tuella olisi kannustava vaikutus ja se olisi välttämätön, valvontaviranomaisella ei ollut epäilyksiä siitä, että kilpailun vääristyminen ja kauppaan kohdistuva vaikutus olisivat rajallisia siten, että tuen kokonaisvaikutus on myönteinen. Näitä kysymyksiä ei tämän vuoksi käsitellä seuraavassa.

(65)

Seuraavassa arvioidaan sitä, onko ilmoitetulla tuella kannustava vaikutus ja onko se välttämätön.

(66)

Valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle annettujen suuntaviivojen mukaan (41) tuki voi soveltua ETA-sopimuksen toimintaan vain, jos sillä on kannustava vaikutus. Keskeinen tekijä arvioitaessa tuen soveltuvuutta on selvittää, onko ilmoitettu tuki välttämätön ja todellinen kannustin investoinneille, joita ei tehtäisi ilman tukea. On varmistettava, onko tuki tarpeen tuensaajan kannustamiseksi kyseisen investoinnin tekemiseen, eli muuttaako tuki todellisuudessa tuensaajan käyttäytymistä siten, että ympäristönsuojelun taso paranee (42).

(67)

Valvontaviranomainen pitää yleissääntönä, että kannustavaa vaikutusta ei ole, jos hanke on aloitettu ennen kuin tuensaaja on esittänyt tukihakemuksen (43). Koska käsillä oleva tapaus liittyy lisätukeen jo aloitetun hankkeen lisäkulujen kattamiseksi, valvontaviranomainen ei voi tukeutua olettamaan sellaisten tukihakemusten kannustavasta vaikutuksesta, jotka on esitetty jo ennen töiden aloittamista. Finnfjord aloitti helmikuussa 2011 700 miljoonan Norjan kruunun hankkeen 175 miljoonan Norjan kruunun tuen myöntämisen perusteella.

(68)

Valvontaviranomainen ei kuitenkaan sulje pois tuen kannustavan vaikutuksen mahdollisuutta jo aloitetussa hankkeessa, jos tuen myöntäminen varmistaa kiistattomasti sellaisten hankkeiden loppuun saattamisen, jotka muuten olisivat jääneet kesken, tai jos se edistää ympäristönsuojelua, joka muuten olisi jäänyt toteutumatta (44). Arvioitaessa kannustavaa vaikutusta tässä valossa on tarkasteltava myös vastakkaista tilannetta eli on tarkasti arvioitava, miten yritys toimisi ilman tukea.

(69)

Yritys suoritti hankkeen loppuun lokakuussa 2012 ilman, että tukea oli maksettu. Toimitettujen tietojen ja todisteiden perusteella valvontaviranomainen ei katso, että Finnfjord realistisesti harkitsi hankkeen lopettamista tai sen supistamista tai toteuttamisen keskeyttämistä helmikuun 2011 ja hankkeen lokakuussa 2012 tapahtuneen päätökseen saattamisen välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna ja viitaten 25 päivänä syyskuuta 2012 pidetyn hallituksen kokouksen päätelmiin vaikuttaa siltä, että yritys ei kohtuuttomien kustannusten vuoksi harkinnut tosissaan hankkeen toteuttamisen lopettamista tai lykkäämistä kokonaan tai osittain eikä myöskään sen supistamista. Hallituksen 25 päivänä syyskuuta 2012 pitämän kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että Finnfjord aikoi hakea lisää lainarahoitusta SNN:ltä ja lisätukea Enovalta ja IN:ltä ja että mahdollinen tuki käytettäisiin suoraan SNN:ltä haettavan lainan määrän pienentämiseen.

(70)

Tätä päätelmää eittämättä tukevat yrityksen esittämät huomautukset, jotka koskivat valvontaviranomaisen päätöstä aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Yritys viittaa [80–95] miljoonan Norjan kruunun lisärahoituksen tarpeeseen ja näyttää toteavan, että se oli tilanteessa, jossa se harkitsi hankkeesta luopumista. Tämä on kuitenkin ristiriidassa yrityksen muiden lausumien kanssa, joissa viitataan ”vapaaseen tahtoon” (ks. edellä johdanto-osan 42 kappale) ja ennen kaikkea sen kanssa, että Finnfjord saattoi hankkeen päätökseen ilman, että tukea oli maksettu.

(71)

Jos yritys itse katsoi, että ainoa vaihtoehto oli jatkaa hanketta, kyseinen tuki ei ollut yritykselle kannustin, koska yritys saattaisi hankkeen päätöksen tuen kanssa tai ilman sitä. Toisin sanoen vaihtoehtoinen skenaario on, että Finnfjord viimeistelee hankkeen ilman viivästyksiä ja sitä supistamatta myös ilman tukea.

(72)

Valvontaviranomainen ei ole vakuuttunut siitä, että kyseinen tuki oli kannustin [80–95] miljoonan Norjan kruunun rahoituspaketille ja välttämätön erityisesti [45–60] miljoonan Norjan kruunun lainaan SNN:ltä. Vaikka SNN:n lainan ehtona on 16 miljoonan Norjan kruunun tuki IN:ltä, sekä SNN:n että IN:n myöntämät varat maksettiin ennen valvontaviranomaiselta saatua ennakkohyväksyntää lisätukeen. Tämä osoittaa, että myönnetyt lainat ovat riippumattomia kyseisestä tuesta. Velkoja, joka asettaa tuen tosiasiallisen maksamisen edellytykseksi lisärahoitukselle, olisi odottanut valvontaviranomaisen hyväksyntää ennen lisälainapääoman maksamista, mikäli tämä on edellytys rahoituspaketin olemassaololle. Valvontaviranomaiselle toimitetuista tiedoista ei myöskään käy ilmi, että Finnfjordin pitäisi välittömästi maksaa lainat takaisin, mikäli valvontaviranomainen ei hyväksy tukea.

(73)

Jotta tuki soveltuisi ETA-sopimuksen toimintaan, sen on oltava välttämätön. Tuella ei voida kattaa yritykselle toiminnasta joka tapauksessa aiheutuvia kustannuksia eikä sillä voida kompensoida taloudellisesta toiminnasta johtuvaa tavanomaista liiketoimintariskiä (45). Tuki, joka myönnetään sellaisista ennakoimattomista ulkoisista tekijöistä johtuvia lisäkustannuksia varten, joiden ei voida katsoa olevan osa kyseiseen liiketoimintaan kuuluvaa tavanomaista liiketoimintariskiä, voidaan kuitenkin katsoa ETA-sopimuksen toimintaan sopivaksi (46).

(74)

Valvontaviranomainen toteaa, että Finnfjord päätti helmikuussa 2011 jatkaa hanketta hakematta lisätukea, vaikka kustannukset olivat nousseet 511,66 miljoonasta Norjan kruunusta 700 miljoonaan Norjan kruunuun. Näin ollen tämän tutkimuksen kannalta merkityksellisiä ovat ne noin [80–95] Norjan kruunun lisäkustannukset, jotka nostivat hankkeen kokonaiskustannukset [noin 700] miljoonasta Norjan kruunusta [noin 800] miljoonaan Norjan kruunuun. Tämä tarkoittaa noin […] prosentin kasvua kokonaiskustannuksiin.

(75)

Toimitettujen tietojen perusteella ja kuten edellä johdanto-osan 22 kappaleessa selostetaan, kustannusten nousu johtuu muutoksista olemassa oleviin koneisiin, kolmeen olemassa olevaan uuniin ja savuhormeihin sekä turbiini- ja muissa rakennuksissa tehdyistä asennustöistä, ennakoitua pitemmistä tuotantovajeista sekä töiden ja asennustöiden viimeistelyistä. Nämä ovat kustannuksia, jotka yrityksen olisi otettava huomioon suunniteltaessa tämän tyyppisiä hankkeita, ja ne edustavat tavanomaista liiketoimintariskiä kyseisessä liiketoiminnassa. Niitä ei voida pitää ulkoisista tekijöistä johtuvina eivätkä ne ole luonteeltaan ennakoimattomia. Tarkasteltavana oleva tapaus voidaan sen vuoksi erottaa Helguvíkin alumiinisulaton tapauksesta (47), johon Finnfjord viittaa. Mainitussa tapauksessa tuensaajalla oli vaikeuksia saada rahoitusta Islannin vuoden 2008 poikkeuksellisen talouskriisin aikana, mikä voidaan luokitella ennakoimattomaksi ulkoiseksi tekijäksi. Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Norjan viranomaisten ehdotuksessa tukitoimenpiteeksi on kyse siitä, että Finnfjordille korvataan sen aloittaman hankkeen tavanomaiseen liiketoimintariskiin liittyviä kustannuksia.

(76)

Valvontaviranomainen myöntää, että sen arvio olisi mahdollisesti ollut erilainen, jos Norjan viranomaiset olisivat kahden erillisen kiinteämääräisen tuen (ensimmäinen Enovalta ja toinen myöhemmin IN:ltä) sijaan myöntäneet tuen, joka olisi kattanut tietyn prosenttiosuuden hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Tämä pitäisi erityisesti paikkansa tilanteessa, jossa ennakoimattomat lisäkustannukset ovat merkittävät ja ne liittyvät siihen, että projekti on innovatiivinen ja siihen liittyvät kustannukset ovat siksi luonteeltaan vaikeasti arvioitavissa. Näillä näkökohdilla ei kuitenkaan ole valvontaviranomaisen tarkasteltavana olevassa tapauksessa merkitystä.

(77)

Valvontaviranomainen painottaa, että todistusvelvollisuus siitä, että ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan määräyksistä poikkeamisen edellytykset täyttyvät (48), on Norjan viranomaisilla. Norjan viranomaisten (ja Finnfjordin) esittämät tosiseikat ja väitteet eivät ole vakuuttaneet valvontaviranomaista siitä, että ilmoitetulla tuella IN:ltä on kannustava vaikutus tai että se on välttämätön.

(78)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, ettei ilmoitetulla tuella IN:ltä Finnfjordille ole riittävää kannustavaa vaikutusta ja että se ei ole välttämätön. Koska pelkästään näistä syistä tuki ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan, valvontaviranomainen ei arvioi tuen tarkoituksenmukaisuutta ja oikeasuhteisuutta.

(79)

Norjan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella valvontaviranomainen katsoo, että ehdotettu 16 miljoonan Norjan kruunun raha-avustus IN:ltä Finnfjordille on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(80)

Valvontaviranomainen on päätellyt, että tuki ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan. Tämän vuoksi Norjan viranomaiset eivät saa panna sitä maksuun.

(81)

Valvontaviranomainen kehottaa Norjan viranomaisia toimittamaan välittömästi Finnfjordille jäljennöksen tästä päätöksestä,

9.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/59

(1)

Saamiensa kantelujen ja markkinatietojen perusteella valvontaviranomainen ilmoitti Norjan viranomaisille 31 päivänä lokakuuta 2013 väitteistä, joiden mukaan Sandefjordin uuden jalkapallostadionin rahoitukseen liittyi valtiontukea (asiakirja nro 686574). Samalla valvontaviranomainen pyysi Norjan viranomaisilta tietoja väitetystä tukitoimenpiteestä. Tiedot toimitettiin 29 päivänä marraskuuta 2013 (asiakirjat nro 691773 ja 691774).

(2)

Valvontaviranomainen pyysi 16 päivänä tammikuuta 2014 Norjan viranomaisilta lisätietoja (asiakirja nro 694963), jotka toimitettiin 14 päivänä helmikuuta 2014 (asiakirja nro 699518).

(3)

Käytettävissä olleiden tietojen perusteella valvontaviranomainen antoi 22 päivänä lokakuuta 2014 päätöksen N:o 444/14/KOL muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta Sandefjord Fotball AS:lle myönnetystä tuesta ja pyysi Norjan viranomaisia esittämään asiasta huomautuksia. Päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä15 päivänä tammikuuta 2015 ja siinä kehotettiin kolmansia osapuolia esittämään huomautuksensa kuukauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta.

(4)

Norjan viranomaisille myönnettiin huomautusten esittämiselle lisäaikaa 23 päivään joulukuuta 2014 saakka, ja he esittivät huomautuksensa kyseisenä päivänä (asiakirjat nro 733899–733901). Valvontaviranomainen ei saanut lisähuomautuksia.

(5)

Sandefjord Fotball Club on yhdistys, joka perustettiin vuonna 1998 Sandefjordin alueen kahden suurimman jalkapalloseuran Sandefjord Ballklubbin ja IL Runarin välisellä yhteistyösopimuksella. Yhteistyön tavoitteena oli luoda Sandefjordiin ammattilaisjalkapallojoukkue, jolla olisi mahdollisuus päästä Norjan ylimpään divisioonaan.

(6)

Sandefjord Fotball AS, joka on muodoltaan julkinen osakeyhtiö, pitää yllä ammattilaisjoukkuetta (1). Sandefjord Fotball -seuran ja Sandefjord Fotball AS:n välinen yhteistyö perustuu Norjan jalkapalloliiton asettamiin vaatimuksiin. Seura pitää yllä myös amatööri- ja juniorijoukkuetta. Lisäksi se ohjaa kesäisin jalkapallokursseja ja järjestää nuorille amatööripelaajille alueellisia jalkapallokilpailuja.

(7)

Vuoteen 2007 asti Sandefjord Fotballin ammattilaisjoukkue käytti harjoittelua ja otteluita varten kunnan omistamaa Bugårdsparkenin stadionia. Stadion ei kuitenkaan täyttänyt Norjan jalkapalloliiton asettamia vaatimuksia korkeimmassa divisioonassa pelaaville seuroille. Stadionin parantamiseen tarvittavien kustannusten arvioitiin olevan noin 40 miljoonaa Norjan kruunua, jota Sandefjordin kunta ei ollut halukas investoimaan.

(8)

Vuonna 2005 Sandefjordin kunta ja Sandefjord Fotball AS neuvottelivat uuden stadionin rakennusmahdollisuudesta. Kunta päätti tarjota tarvittavan maa-alueen, ja Sandefjord Fotball AS suostui stadionin rahoitukseen sekä ylläpitoon.

(9)

Kunta oli hankkinut Pindslen alueella useita tontteja yhteensä noin 3,7 miljoonan Norjan kruunun hintaan. Tontit oli tuolloin kaavoitettu viljelyalueiksi. Kunnan 6 päivänä syyskuuta 2005 antamassa hankinnan hyväksyvässä päätöksessä maa-alueet kaavoitettiin uudelleen yrityskäyttöä ja stadionin rakentamista varten. Uudessa maankäyttösuunnitelmassa maa-alue jaettiin kahteen osaan: tontti 152/96 kaavoitettiin sekä stadionin että yritysten käyttöön, ja tontti 152/97 yrityskäyttöön. Molemmat tontit siirrettiin 28 päivänä marraskuuta 2006 päivätyllä sopimuksella Sandefjord Fotball AS:n kahdelle kokonaan omistamalle tytäryhtiölle: tontti 152/96 siirrettiin Sandefjord Fotball Stadion AS:lle ja tontti 152/97 Sandefjord Fotball Næring AS:lle.

(10)

Sopimuksen mukaan Sandefjord Fotball AS oli vastuussa stadionin rakentamiseen tarvittavan rahoituksen järjestämisestä. Hankkeen rakennuskustannukset olivat arviolta 110 miljoonaa Norjan kruunua. Sandefjord Fotball AS pystyisi käyttämään hankkeeseen 70 miljoonaa Norjan kruunua muun muassa omista varoistaan ja ulkopuolisten sijoittajien varoista sekä nimioikeuksien myynnistä saatavista tuloista. Jäljelle jäävää 40 miljoonaa Norjan kruunua varten seura ottaisi lainaa. Sandefjord Fotball AS:n osuus koostuisi osittain yrityskäyttöön kaavoitetun tontin (tontti 152/97) myymisestä Pindsle Property AS:lle.

(11)

Stadionin rakentamisen lisäksi sopimus sisälsi useita muita velvoitteita. Sandefjord Fotball AS sopi toteuttavansa tietyöt stadionin alueella ja kattavansa entisen stadionin toiminnan lopettamisesta aiheutuvat kulut, kuten korjaustyöt.

(12)

Pian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Pindsle Property AS osti tontin 152/97 omistaneen Sandefjord Fotball Næring AS:n osakkeet 40 miljoonalla Norjan kruunulla. Yhtiön arvoa ei määritetty ennen myyntiä.

(13)

Uusi stadion valmistui heinäkuussa 2007, ja rakentamisen kokonaiskustannukset olivat 110 miljoonaa Norjan kruunua (2). Jalkapallokentän ja katsomon lisäksi stadioniin kuuluu muita tiloja, kuten yleisurheilukenttä, kuntosali ja kokoushuoneita. Tiloja annetaan maksutta muiden, enimmäkseen amatööriurheiluseurojen, käyttöön.

(14)

Vuonna 2009 Sandefjord Fotball AS joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Seura päätti hankkia lisävaroja myymällä Sandefjord Fotball Stadion AS:n, joka omisti stadionin ja sen naapurikiinteistöt tontilla 152/96, Pindsle Property AS:lle. Tällä kertaa kolmannen osapuolen tekemä yritysarviointi oli Norjan lain mukaan tarpeen, sillä useat henkilöt olivat johtokuntien jäseniä ja osakkaita sekä kyseisessä yrityksessä että Pindsle Property AS:ssa.

(15)

Sandefjord Fotball Stadion AS:n arvo oli 6 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn asiantuntija-arvion mukaan 14–16 miljoonaa Norjan kruunua. Yritys myytiin 15 miljoonalla Norjan kruunulla 9 päivänä kesäkuuta 2009.

(16)

Valvontaviranomainen teki 22 päivänä lokakuuta 2014 päätöksen N:o 444/14/KOL muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta Sandefjord Fotball AS:lle myönnetystä valtiontuesta.

(17)

Valvontaviranomainen teki päätöksessään alustavan päätelmän, jonka mukaan maa-alueiden siirto Sandefjord Fotball AS:lle oli ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Valvontaviranomainen katsoi, että siirto toteutettiin alle markkina-arvon sekä tontin 152/96 (kaavoitettu sekä stadionin että yritysten käyttöön) että tontin 152/97 (kaavoitettu yrityskäyttöön) osalta.

(18)

Koska Norjan viranomaiset eivät olleet esittäneet huomautuksia tuen soveltuvuudesta, valvontaviranomainen epäili, voidaanko toimenpide katsoa ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi.

(19)

Norjan viranomaiset esittivät huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 23 päivänä joulukuuta 2014 päivätyssä kirjeessä (asiakirjat nro 733899–733901).

(20)

Kommenteissaan Norjan viranomaiset esittävät, että maan luovutus Sandefjordin kunnalta Sandefjord Fotball AS:lle ei ollut valtiontukea, sillä siitä ei koitunut etua väitetylle tuensaajalle.

(21)

Norjan viranomaiset katsovat erityisesti, että kyseisen maa-alueen markkina-arvo oli liiketoimen aikana negatiivinen, ja he ovat toimittaneet väitteen tueksi 5 päivänä helmikuuta 2014 päivätyn asiantuntija-arvion. Tärkein syy maa-alueen väitettyyn negatiiviseen arvoon on se, että maa-alueiden luovutusta sekä kaavoitussääntöjä koskevien ehtojen mukaan Sandefjord Fotball AS oli velvollinen rakentamaan jalkapallostadionin osana sopimusta, ja että stadionin rakentamiskustannukset ylittivät maa-alueen arvon.

(22)

Norjan viranomaisten mukaan velvollisuus rakentaa stadion voitaisiin asianmukaisesti määrätä ”erityisenä velvoitteena” julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyviä valtiontukia koskevien valvontaviranomaisen suuntaviivojen V osan 2.2 kohdan c alakohdan mukaisesti (”maa-alueiden myyntiä koskevat suuntaviivat”) (3).

(23)

Väitetyn valtiontuen määrän osalta Norjan viranomaiset väittävät, että jos valvontaviranomainen katsoisi kyseessä olevan maa-alueen markkina-arvon olleen liiketoimen aikana positiivinen, olisi tämä arvo hyvin vähäinen.

(24)

Norjan viranomaiset toteavat, että maatalousmaalla on erityinen asema Norjassa. Alueelliset maatalousvirastot valvovat tiukasti maatalousmaan myyntiä ja/tai maankäytön muutosta. Kyseisen maa-alueen osalta toimivaltainen maatalousvirasto hyväksyi kaavoitusehdotuksen ainoastaan siksi, että tavoitteena oli stadionin rakentaminen, mikä oli yleisen edun mukaista. Rakennuttajan ei olisi ollut mahdollista hankkia maa-aluetta puhtaasti yrityskäyttöä varten. Sen vuoksi markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta ei voida soveltaa maa-alueen siirtoon. Sen sijaan Norjan viranomaiset katsovat, että markkina-arvon olisi perustuttava vain maatalousmaan hintaan, sillä maatalouskäyttö olisi ollut maa-alueen ainoa realistinen vaihtoehtoinen käyttötarkoitus.

(25)

Yrityskäyttöön kaavoitetun maa-alueen arvon osalta (tontti 152/97) Norjan viranomaiset väittävät, että Pindsle Property AS maksoi yli markkinahinnan ostaessaan Sandefjord Fotball Næring AS:n 40 miljoonalla Norjan kruunulla. Väitteen tueksi Norjan viranomaiset viittaavat arvonmääritysraporttiin (asiakirjan nro 699518 liite 11), jossa tontilla 152/97 todettiin olevan 15 miljoonan Norjan kruunun markkina-arvo (4). Arvonmääritys perustuu Pindslen alueen keskimääräiseen yrityskäyttöön kaavoitetun maa-alueen hintaan liiketoimen ajankohtana.

(26)

Lisäksi Norjan viranomaiset toteavat, että tuen määrää laskettaessa on joka tapauksessa tehtävä tiettyjä vähennyksiä. Nämä vähennykset johtuvat tietyistä velvoitteista, joita Sandefjord Fotball AS:llä oli kuntaa kohtaan 28 päivänä marraskuuta 2006 päivätyn sopimuksen nojalla: i) 2,6 miljoonaa Norjan kruunua vanhan stadionin kunnostamiseen; ii) 400 000 Norjan kruunua vanhan stadionin valonheittimien vaihtamiseen; iii) 1,5 miljoonaa Norjan kruunua yleisten kävelyteiden rakentamiseen ja iv) 5 miljoonaa kruunua liikenneympyrän ja suojatien rakentamiseen. Näin ollen sopimuksen mukaan Sandefjord Fotball AS:lle aiheutuneet kustannukset palvelujen tarjoamisesta kunnalle olivat yhteensä 9,5 miljoonaa Norjan kruunua (arvio sopimuksen tekohetkellä) (5).

(27)

Norjan viranomaiset toteavat, että jos valvontaviranomainen katsoo kyseiseen liiketoimeen liittyvän valtiontukea, tällainen tuki olisi todettava ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(28)

Norjan viranomaiset korostavat urheilun edistämisen, mukaan lukien urheiluinfrastruktuurin rakentamisen, olevan yhteisen edun mukainen tavoite. Viranomaisten mukaan kyseisessä tapauksessa valtiontuki on myös välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista, sillä

(29)

Sandefjordiin tarvittiin uusi stadion. He viittaavat silloisen kunnan omistaman stadionin korkeaan käyttöasteeseen. Sandefjord Fotball ja muut joukkueet käyttivät stadionia kyseisenä ajankohtana. Nykyaikaisempaa stadionia tarvittiin myös täyttämään Norjan jalkapalloliiton toimilupavaatimukset, jotta Sandefjord Fotballin ammattilaisjoukkue – joka oli siihen asti toiminut väliaikaisen poikkeuksen nojalla – saisi jatkaa pelaamista Norjan korkeimmassa liigassa.

(30)

Sandefjordin kunta tutki mahdollisuutta parantaa nykyistä stadionia, mikä ei kuitenkaan olisi ratkaissut kapasiteetin puutetta. Sen sijaan uuden stadionin rakentaminen ratkaisisi sekä kapasiteettiin että toimilupaan liittyvät ongelmat ja loisi lisäksi uuden jalkapallokentän koko Vestfoldin lääniä varten. Kuten alla olevasta taulukosta käy ilmi, uutta stadionia käyttävät useat eri seurat. Lisäksi vanha kunnan stadion on kunnostettu (rahoittajana Sandefjord Fotball AS) ja sitä käyttävät nykyisin paikalliset yleisurheilu- ja jalkapalloseurat, koulut sekä suuri yleisö. Stadionilla on täysi käyttöaste, mikä osoittaa, että Sandefjordissa oli tarve uudelle stadionille ja että valtiontuki sitä varten oli tarkoituksenmukaista. Sitä paitsi olemassa olleen stadionin parantaminen olisi edellyttänyt kunnalta noin 40 miljoonan Norjan kruunun investointia, eikä sen olisi ollut mahdollista houkutella yksityistä rahoitusta.

(31)

Mahdollinen tuki olisi Norjan viranomaisten mukaan myös oikeasuhteista. Ensiksikin he korostavat, että suurimman osan uuden stadionin investointikustannuksista kattoi Sandefjord Fotball AS, joka osallistui korkeimmalla mahdollisella summalla käyttämällä omia varojaan ja ottamalla pankkilainaa rakennuskustannuksia varten. Oman rahoituksen osuus varmisti sen, että tuen määrä voitiin rajata välttämättömimpään.

(32)

Norjan viranomaiset korostavat myös sitä, että stadionin rakentaminen on mahdollistanut muun kuin kaupallisen sosiaalisen ja amatööriurheilutoiminnan. Vanha kunnan stadion on tällä hetkellä täysin amatööriurheilun käytettävissä. Tämän lisäksi uudella stadionilla harjoitetaan amatööriurheilua ja sosiaalista toimintaa sekä järjestetään koulutapahtumia.

(33)

Tämän seikan havainnollistamiseksi Norjan viranomaiset ovat toimittaneet alla olevan taulukon, jossa esitetään arvioitu yhteenveto vuotuisesta stadionin käytöstä vuosina 2007–2014:

(34)

Yllä lueteltujen lisäksi lähialueen koulut ja useat urheiluseurat käyttävät yleisurheilukenttää arkipäivisin. Koulut järjestävät stadionilla myös toimintapäiviä.

(35)

Stadionia käytetään siis yli 50 prosenttia ajasta muuhun kuin ammattimaiseen toimintaan. Stadionin muun kuin ammattimaisen käytön lisäämistä rajoittaa pääasiassa luonnonnurmen kestävyyskyky (7). Ammattilaisjoukkueella on etuoikeus käyttää stadionia, sillä jalkapallokenttä on varattu sen kotipelejä varten. Lisäksi ammattilaisjoukkueella on etusija käyttää jalkapallokenttää harjoitteluun. Sisätiloja, kuten pukuhuoneita ja toimistotiloja, voivat käyttää kaikki tahot vuoden ympäri.

(36)

Kuten edellä olevasta taulukosta ilmenee, useimmat muut kuin ammattimaiset käyttäjät eivät joudu maksamaan vuokraa stadionin käytöstä. Sitä vastoin ammattilaisjoukkue maksaa stadionin käytöstä vuosittain kolme miljoonaa Norjan kruunua ja lisäksi 20 prosenttia lipputuloista. Norjan viranomaisten mukaan tämä määrä vastaa markkinoiden mukaista vuokraa. Vastaavat joukkueet maksavat 2 000–5 000 Norjan kruunun tuntivuokraa, mikä vuosittaisena yhteissummana on alle kolme miljoonaa Norjan kruunua. Tämän vuoksi Norjan viranomaiset katsovat, että Sandefjord Fotballin ammattilaisjoukkueen stadionin käytöstä maksama vuokra ei anna sille etua kilpailijoihin nähden.

(37)

Norjan viranomaiset korostavat, että tukitoimenpiteen mahdollinen vaikutus kauppaan ja kilpailuun on hyvin vähäistä seuran paikallisen luonteen takia. Kotiottelujen lippuja myydään pääasiassa paikallisille sekä vierailevien norjalaisjoukkueiden kannattajille. Ottelupäivien kioskimyynnin tulot vaihtelevat vuosittain 600 000:n ja miljoonan Norjan kruunun välillä. Tuotemyynnin markkinat rajoittuvat pääosin Vestfoldin läänissä asuviin kannattajiin. Seurojen välillä ei ole kilpailua näiden tuotteiden osalta. Areenan nimi on myyty Komplett.no-yritykselle, joka on Sandefjordista käsin toimiva elektroniikan verkkokauppa. Areenalla mainostavat pelkästään paikalliset yritykset.

(38)

Pelaajamarkkinoillakin toimenpiteen vaikutukset kauppaan ja kilpailuun ovat vähäiset. Sandefjord Fotball AS käy pelaajakauppaa hyvin vähäisessä määrin ja ainoastaan muiden norjalaisten seurojen kanssa. Esimerkiksi vuosina 2011–2013 pelaajakauppa on johtanut ainoastaan 1,35 miljoonan Norjan kruunun tuloihin ja 860 000 Norjan kruunun menoihin.

(39)

Televisiointioikeuksien osalta Norjan viranomaiset toteavat, että niitä hallinnoi keskitetysti Norjan jalkapalloliitto. Seuran saama osuus tuotoista riippuu sen sijoituksesta kahdessa korkeimmassa Norjan liigassa. Televisiointioikeuksilla ei ole sanottavaa vaikutusta kauppaan ja kilpailuun, sillä Norjan jalkapalloliigaan ei ole juurikaan kiinnostusta Norjan ulkopuolella.

(40)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti: ”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan.”

(41)

Tämä tarkoittaa, että toimenpide katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät kumulatiivisesti: toimenpide on valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty, se antaa valikoivaa taloudellista etua yritykselle, ja se voi vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan ja saattaa vääristää kilpailua.

(42)

Jotta toimenpide olisi valtiontukea, sen on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty. Valtion käsite ei tarkoita ainoastaan keskushallintoa, vaan valtionhallinnon kaikkia tasoja (kunnat mukaan lukien) ja julkisia yrityksiä (8).

(43)

Sandefjordin kunta osti kyseessä olevan maa-alueen ja siirsi sen sitten Sandefjord Fotball AS:n kahdelle tytäryhtiölle. Sen vuoksi valvontaviranomainen päättelee, että maa-alueen siirtoon liittyy valtion varoja.

(44)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksiä ovat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta (9). Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla (10).

(45)

Sandefjord Fotball AS on ammattimainen jalkapalloseura, ja se on järjestetty yksityisen yrityksen tavoin. Seura toimii aktiivisesti useilla markkinoilla, joihin kuuluvat pelaajien siirtomarkkinoiden lisäksi myös lipunmyynti, televisiointioikeudet, fanituotteet ja sponsorointi.

(46)

Näin ollen valvontaviranomainen päättelee, että Sandefjord Fotball AS on ETA-sopimuksen 61 artiklassa tarkoitettu yritys.

(47)

Maa-alueen siirto yritykselle voi antaa tälle taloudellista etua, erityisesti jos siirto tapahtuu alle markkinahinnan.

(48)

Valtion varoja siirtävä liiketoimi ei ole valtiontukea, mikäli se tehdään tavallisten markkinaehtojen mukaisesti eikä se anna yritykselle etua (11). Tätä kutsutaan markkinataloustoimijatestiksi.

(49)

Tontti 152/96 oli kaavoitettu jalkapallostadionin rakentamista ja yrityskäyttöä varten ajankohtana, jolloin se siirrettiin Sandefjord Fotball AS:lle. Rakennusluvan saamiseksi tontille on siis rakennettava ainakin stadion. Koska stadionin rakennuskustannukset ylittivät maa-alueen mahdollisen arvon, Norjan viranomaisten mukaan tontin 152/96 markkinahinta oli nolla, ellei jopa negatiivinen.

(50)

Valvontaviranomainen toteaa, että kaavoitusvelvoitteet voivat vaikuttaa maa-alueen hintaan. Velvollisuus rakentaa jalkapallostadion ei kuitenkaan voi laskea markkinahintaa nollaan etenkään kun liiketoimella pyritään auttamaan jalkapalloseuraa rakentamaan uusi stadion (12).

(51)

Tämän lisäksi valvontaviranomainen viittaa maa-alueiden myyntiä koskevien suuntaviivojensa 2.2 kohdan d alakohtaan, jossa todetaan, että markkina-arvoa ei pääsääntöisesti pidä vahvistaa hankintakustannuksia (13) alhaisemmaksi ainakaan kolmeen vuoteen oston jälkeen, paitsi jos riippumaton arvioija on selvästi havainnut yleisen markkinahintojen laskun kyseisillä kiinteistömarkkinoilla. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Sandefjordin kunta hankki 3,7 miljoonalla Norjan kruunulla maa-alueen, joka myöhemmin jaettiin tontteihin 152/96 ja 152/97. Valvontaviranomainen toteaa, että maa-alueen siirto Sandefjord Fotball AS:lle tehtiin kunnalle maa-alueesta aiheutuneita hankintamenoja alhaisemmalla hinnalla.

(52)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että tontin 152/96 siirrosta aiheutui taloudellista etua Sandefjord Fotball AS:lle.

(53)

Tontti 152/97 oli kaavoitettu yrityskäyttöön ajankohtana, jolloin se siirrettiin Sandefjord Fotball AS:lle. Norjan viranomaisten mukaan tontin 152/97 siirtoa arvioitaessa olisi otettava huomioon 28. marraskuuta 2006 tehty sopimus, joka velvoittaa jalkapalloseuran rakentamaan maa-alueelle stadionin. Kun otetaan huomioon, että stadionin arvioidut rakennuskustannukset ylittivät maa-alueen arvon, siirrosta ei voinut aiheutua taloudellista hyötyä.

(54)

Valvontaviranomainen toteaa, että tontti 152/97 kaavoitettiin yrityskäyttöön. Kaavoitussääntöjen mukaan kyseiselle tontille ei siis ole olemassa velvoitteita rakentaa stadion. Sandefjord Fotball AS:lle tehdyn siirron ajankohtana voimassa ollut maa-alueen kaavoitussuunnitelma maatalousmaaksi ei myöskään asettanut sitovia rajoituksia. Ainoastaan 28. marraskuuta 2006 tehdyssä sopimuksessa Sandefjord Fotball AS velvoitetaan järjestämään ja rahoittamaan stadionin rakentaminen. Se on ainoa oikeudellinen väline, jonka mukaan tontti 152/97 myytäisiin rakennustöiden osittaista rahoittamista varten.

(55)

Markkinataloustoimija ei olisi valvontaviranomaisen mukaan asettanut kyseisenkaltaisia ehtoja stadionin rakentamiselle tai rahoitukselle. Näin ollen valvontaviranomainen ei voi hyväksyä väitettä, jonka mukaan tontin 152/97 siirron ja Sandefjord Fotball AS:n välinen sopimussuhde ja stadionin rakentaminen olisi otettava huomioon taloudellisen edun arvioinnissa.

(56)

Valvontaviranomainen panee myös merkille, että pian siirron jälkeen Sandefjord Fotball AS myi Sandefjord Fotball Næring AS:n, tontin 152/97 omistaneen yhtiön, osakkeet Pindsle Property AS:lle 40 miljoonalla Norjan kruunulla. Myynti osoittaa, että kyseisellä maa-alueella oli taloudellista arvoa.

(57)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että tontin 152/97 siirrosta aiheutui taloudellista etua Sandefjord Fotball AS:lle.

(58)

Väitetty valtiontuki johtuu Sandefjordin kunnan ja Sandefjord Fotball AS:n välisestä liiketoimesta. Liiketoimessa on kyse ETA-sopimuksen 61 artiklassa tarkoitetusta valikoivasta toimenpiteestä siinä mielessä, että se koskee vain yhtä tiettyä yritystä.

(59)

Kauppaan kohdistuvaa vaikutusta ja kilpailun vääristymistä koskevan oikeuskäytännön mukaan valvontaviranomaisen ”ei […] pidä selvittää, että nämä tuet todella vaikuttavat […] kauppaan ja että kilpailu tosiaankin vääristyy, vaan [valvontaviranomaisen] on ainoastaan tutkittava, ovatko nämä tuet omiaan vaikuttamaan […] kauppaan ja vääristämään kilpailua” (14).

(60)

Pelkästään se, että toimenpide vahvistaa yrityksen asemaa muihin kilpaileviin yrityksiin verrattuna ETA-alueen sisäisessä kaupassa, on riittävä peruste päätellä, että toimenpide on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan (15).

(61)

Vuonna 2006 Sandefjord Fotballin ammattilaisjoukkue pelasi Norjan korkeimmassa divisioonassa ja sillä oli mahdollisuus päästä Euroopan mestaruussarjaan. Jalkapallo-otteluihin osallistumisen lisäksi ammattimaiset jalkapalloseurat harjoittavat liiketoimintaa useilla markkinoilla, joita ovat muun muassa pelaajien siirtomarkkinat, mainostaminen, sponsorointi, tuotemyynti ja mediaoikeudet. Ammattimaiselle jalkapalloseuralle myönnettävä tuki vahvistaa siis suurella todennäköisyydellä sen asemaa kyseisillä markkinoilla, joista useimmat voivat kattaa useita ETA-alueen maita. Pelaajien siirtomarkkinoiden osalta Sandefjord Fotball AS oli kyseisenä ajankohtana – ja on edelleen – aktiivinen siirtomarkkinoilla ja saattaa hankkia pelaajia myös muista ETA-alueen maista.

(62)

Valvontaviranomainen katsoo näin ollen, että toimenpide on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan.

(63)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että toimenpide on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(64)

Tontin 152/96 osalta valvontaviranomainen myöntää, että kaavoitusvelvoite, joka edellyttää stadionin rakentamista, vähentää maa-alueen markkina-arvoa (16). Kuten edellä johdanto-osan (50) kappaleessa todettiin, markkinahintaa ei ole kuitenkaan perusteltua arvioida nollaksi tässä tapauksessa. Valvontaviranomaisen maa-alueita koskevia kauppoja koskevien suuntaviivojen 2.2 kohdan d alakohdan perusteella Sandefjordin kunnan olisi pitänyt myydä maa-alue vähintään sellaiseen hintaan, joka olisi kattanut kunnan hankintakustannukset. Tämän perusteella valvontaviranomainen katsoo kyseistä tonttia koskevan tuen määrän olevan 1,9 miljoonaa Norjan kruunua (17).

(65)

Tontin 152/97 osalta valvontaviranomainen toteaa, että Sandefjord Fotball AS myi Sandefjord Fotball Næring AS:n, tontin 152/97 omistaneen yrityksen, osakkeet Pindsle Property AS:lle 40 miljoonalla Norjan kruunulla. Pindsle Property AS on yksityisyritys, eikä se kuulunut kaupantekohetkellä samaan konserniin Sandefjord Fotball AS:n kanssa. Kauppa tehtiin siis kahden riippumattoman yrityksen välillä (18). Valvontaviranomainen ei ole saanut vakuuttavia todisteita siitä, etteikö liiketoimi olisi tapahtunut markkinahintaan. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että tämä edustaa parasta saatavissa olevaa tietoa tontin 152/97 markkina-arvosta.

(66)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että Sandefjord Fotball AS:lle siirretyn maa-alueen markkina-arvo oli kaupantekohetkellä yhteensä 41,9 miljoonaa Norjan kruunua. Sandefjord Fotball AS otti kuitenkin 28 päivänä marraskuuta 2006 päivätyn sopimuksen mukaan itselleen rakentamisvelvoitteita Sandefjordin kunnan puolesta. Kuten edellä johdanto-osan 26 kappaleessa todetaan, näiden velvoitteiden arvioidut kokonaiskustannukset olivat sopimuksen tekohetkellä 9,5 miljoonaa Norjan kruunua. Norjan viranomaiset ovat selvittäneet, että ilman sopimusta kunnan olisi pitänyt suorittaa kyseiset rakennustyöt. Valvontaviranomainen katsoo, että sopimuksen tekohetkellä ennakoidut velvoitteista aiheutuvat kokonaiskustannukset pitäisi vähentää tuen määrästä.

(67)

Näin ollen valvontaviranomainen päättelee, että Sandefjord Fotball AS:lle myönnetyn tuen kokonaismäärä oli 32,4 miljoonaa Norjan kruunua.

(68)

Pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaan EFTAn valvontaviranomaiselle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Valtio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.

(69)

Kyseessä olevan maa-alueen siirrosta ei ilmoitettu etukäteen valvontaviranomaiselle. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, etteivät Norjan viranomaiset ole noudattaneet pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisia velvollisuuksiaan.

(70)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai tiettyjen talousalueiden kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(71)

Valvontaviranomainen toteaa, ettei se ole vielä antanut urheiluinfrastruktuurin rakentamiseksi myönnettävää valtiontukea koskevia suuntaviivoja. Tarkasteltavana oleva toimenpide on sen vuoksi arvioitava suoraan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(72)

Tuen myöntämishetkellä noudatetun käytännön mukaisesti valvontaviranomaisen arviointi perustuu seuraaviin kysymyksiin:

(73)

Edellä mainittuja kysymyksiä käsitellään seuraavissa kohdissa.

(74)

Valvontaviranomainen toteaa aluksi, että urheilun edistämistä ei mainita suoraan ETA-sopimuksessa yhteisen edun mukaisena tavoitteena. Urheilun edistämisen voidaan kuitenkin katsoa olevan osa koulutuksen, nuorisotoiminnan sekä sosiaalipolitiikan edistämistä. Tiiviimpi yhteistyö näillä aloilla on ETA:n päämäärä, joka vahvistetaan ETA-sopimuksen 1 ja 78 artiklassa. Tiiviimpää yhteistyötä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään tarkemmin ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 31, joka koskee yhteistyötä muilla kuin neljän vapauden alaan kuuluvilla erityisalueilla. Kyseisen pöytäkirjan 4 artiklan otsikko on ”Koulutus, nuoriso ja urheilu”, ja siinä mainitaan muun muassa sopimuspuolten osallistuminen Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuoteen 2004. Tämä osoittaa urheilun edistämisen ja ETA-sopimuksessa määriteltyjen tavoitteiden välisen läheisen yhteyden.

(75)

Kyseinen tulkinta on yhdenmukainen Euroopan komission (jäljempänä ”komissio”) lähestymistavan kanssa. Euroopan unionissa urheilun edistäminen mainitaan erityisesti SEUT-sopimuksen 165 artiklassa, joka otettiin käyttöön Lissabonin sopimuksella. Jo ennen Lissabonin sopimusta komissio kuitenkin tunnusti, että vapaaehtoistoiminnan varaan perustuvalla urheilulla on erityisasema eurooppalaisessa yhteiskunnassa niin terveyden, koulutuksen, sosiaalisen integraation kuin kulttuurinkin kannalta. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen urheilun edistämisen on tunnustettu myötävaikuttavan merkittävästi myös Eurooppa 2020 -strategian yleisiin tavoitteisiin. Urheilun edistäminen parantaa työllistettävyyttä ja liikkuvuutta erityisesti sellaisten toimien kautta, jotka edistävät sosiaalista osallisuutta urheilussa ja koulutuksessa sekä niiden kautta.

(76)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että koulutuksen ja nuorisotoimen edistäminen urheilun avulla on yhteisen edun mukainen tavoite. Valvontaviranomainen toteaa myös, että urheiluinfrastruktuurin rahoitukseen voidaan soveltaa myös yleistä ryhmäpoikkeusasetusta, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. Tämä on lisäosoitus siitä, että urheilun edistäminen, mukaan lukien urheiluinfrastruktuurin rakentaminen, on yhteisen edun mukainen tavoite.

(77)

Jotta voidaan arvioida, onko valtiontuki tehokasta yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, valvontaviranomaisen on ensin määriteltävä ratkaistavana oleva ongelma. Valtiontuki olisi kohdennettava tilanteisiin, joissa tuella saadaan aikaan sellainen merkittävä parannus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin. Lisäksi ehdotetun tukitoimenpiteen on oltava tarkoituksenmukainen väline kyseessä olevan yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(78)

Norjassa on tunnustettu markkinoiden toimintapuute jalkapallostadionien tarjonnassa. Tämä näkyy kaupallisten investointien puuttumisena jalkapallostadioneihin, joiden toiminta on tappiollista, sillä niiden myyntitulot eivät riitä kattamaan investointikustannuksia (19).

(79)

Norjan viranomaiset ovat lisäksi osoittaneet todellisen tarpeen uudelle jalkapallostadionille Sandefjordin kunnassa. Tästä ovat osoituksena vanhan kunnan stadionin kapasiteettiongelmat toimenpiteen aikaan ja se, että vanha stadion ei enää täyttänyt Norjan jalkapalloyhdistyksen lupavaatimuksia. Kun otetaan lopulta myös huomioon stadionin kannattamaton infrastruktuuri, oli valtiontuki tarpeen investoinnin toteuttamiseksi.

(80)

Nämä tekijät huomioon ottaen valvontaviranomainen katsoo, että valtiontuki oli tarkoituksenmukainen väline.

(81)

Valvontaviranomainen voi katsoa valtiontuen ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi vain, jos sillä on kannustava vaikutus. Kannustavasta vaikutuksesta on kyse, kun tuki saa tuensaajan muuttamaan toimintatapaansa määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamisen edistämiseksi, mikä ei olisi mahdollista ilman tukea.

(82)

Valvontaviranomainen toteaa ensinnäkin, että stadionin rakentaminen ei ollut alkanut ennen kyseessä olevan maa-alueen siirtoa.

(83)

Lisäksi Norjan viranomaisten toimittamat tiedot osoittavat, että Sandefjord Fotball AS ei olisi voinut rahoittaa stadionin rakentamista ilman valtiontukea, koska sillä ei ollut omia varoja eikä mahdollisuutta saada riittävästi lainaa vajeen kattamiseksi. Seuran oma rahoitusosuus stadionin rakentamiseen oli jo mahdollisuuksien rajoilla (20).

(84)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että tukitoimenpiteellä oli kannustava vaikutus.

(85)

Valtiontuki katsotaan oikeasuhteiseksi, jos tuen määrä on rajattu vähimmäismäärään, mikä on tarpeen määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Valvontaviranomainen arvioi tavallisesti oikeasuhteisuutta tukikelpoisten kustannusten ja tuen enimmäisintensiteetin perusteella.

(86)

Kuten edellä johdanto-osan 67 kappaleessa mainitaan, Sandefjord Fotball AS:lle myönnetyn tuen määrä on yhteensä 32,4 miljoonaa Norjan kruunua. Tuen intensiteetin arvioimiseksi tämä luku on suhteutettava tukikelpoisiin investointikustannuksiin. Valvontaviranomainen katsoo, että Sandefjordin kunnan puolesta Sandefjord Fotball AS:lle aiheutuneet kulut, jotka on vähennetty tuen määrästä (ks. edellä johdanto-osan 66 kappale), eivät voi kuulua tukikelpoisiin kustannuksiin. Kokonaisinvestointikustannuksista, jotka ovat 110 miljoonaa Norjan kruunua, on siksi vähennettävä 9,5 miljoonaa Norjan kruunua. Tukikelpoiset investointikustannukset ovat näin ollen 100,5 miljoonaa Norjan kruunua, ja sitä vastaava tuen intensiteetti on 32 prosenttia. Valvontaviranomainen toteaa, että tämä tuki-intensiteetti on melko alhainen, ja että loput investoinnista rahoitti tuensaaja, eli Sandefjord Fotball AS.

(87)

Tuki-intensiteettiä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon myös stadionin infrastruktuurista aiheutuvat sosiaaliset hyödyt. Kuten edellä I.5.3 jaksossa esitettiin, stadionia käyttävät useat muut kuin ammattimaiset käyttäjät, kuten amatööriurheilujoukkueet ja koulut. Kaiken kaikkiaan stadionin kokonaiskäytöstä yli 50 prosenttia on muuta kuin taloudellista käyttöä.

(88)

Lisäksi valvontaviranomainen toteaa, että stadionin infrastruktuuri on tietyssä määrin monimuotoista, sillä siihen kuuluu jalkapallostadionin lisäksi yleisurheilukenttä, kuntosali ja useita muunlaisia sisätiloja. Nämä lisäävät mahdollisuuksia käyttää stadionia muihin kuin taloudellisiin tarkoituksiin. Lopuksi valvontaviranomainen panee merkille, että ammattilaisjoukkue maksaa stadionin käytöstä markkinoiden mukaista vuokraa (ks. myös II.3.5 jakso jäljempänä), kun taas amatööriseurat ja muut ei-kaupalliset käyttäjät saavat käyttää stadionia ilmaiseksi. Tämä korostaa entisestään stadionin mahdollistamaa yhteiskunnallista hyötyä.

(89)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että tukitoimenpide on oikeasuhteinen.

(90)

Jotta tuki soveltuisi ETA-sopimuksen toimintaan, tukitoimenpiteen kielteisten vaikutusten, jotka ilmenevät kilpailun vääristymisenä ja vaikutuksena sopimuspuolten väliseen kauppaan, on oltava rajalliset, ja yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista edistävien myönteisten vaikutusten on oltava niitä suuremmat.

(91)

Heti aluksi valvontaviranomainen toteaa, että käsiteltävänä olevalla valtiontuella rahoitettu stadion toimii pääasiassa paikallisesti ja alueellisesti. Infrastruktuurin tarkoituksena ei ole houkutella kansainvälisiä tapahtumia, eikä sitä ole tarkoitettu kaupallisten käyttäjien laajamittaiseen käyttöön Sandefjord Fotballin ammattilaisjoukkuetta lukuun ottamatta.

(92)

Ammattilaisjoukkue maksaa vuokraa stadionin käytöstä. Nykyisen vuokrasopimuksen ehdot perustuvat stadionin yksityisten omistajien kanssa käytyihin neuvotteluihin. Näin ollen voidaan olettaa, että vuokra on markkinaehtojen mukainen. Vahvistuksena tälle on myös Norjan viranomaisten toimittama vertailu muiden seurojen maksamiin normaaleihin stadionvuokriin (ks. edellä johdanto-osan 36 kappale).

(93)

Valvontaviranomainen toteaa myös, että tuen intensiteetti on alhainen, ja Sandefjord Fotball AS:n osuus investointikustannuksista vähentää edelleen kilpailun vääristymisen riskiä.

(94)

Sandefjord Fotball AS:n harjoittamalla taloudellisella toiminnalla on lopuksi seuran paikallisen luonteen vuoksi vain hyvin vähäinen vaikutus ETA-alueen kauppaan ja kilpailuun. Seuran harjoittama lipunmyynti, tuotemyynti, sponsorointi ja mainonta ovat ensisijaisesti paikallisyhteisölle ja Vestfoldin kunnalle suunnattuja. Seuran toiminta pelaajamarkkinoilla on myös hyvin vähäistä ja keskittyy Norjaan. Sandefjord Fotball AS:llä ei lisäksi ole suoraa vaikutusmahdollisuutta kaupallisiin televisiointioikeuksiin, joita Norjan jalkapalloliitto hallinnoi keskitetysti, ja oikeuksista saatavat tuotot ovat joka tapauksessa hyvin vähäiset.

(95)

Näin ollen valvontaviranomainen päättelee, että tukitoimenpiteen aiheuttama kilpailun ja kaupan vääristyminen on hyvin vähäistä.

(96)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella valvontaviranomainen on vertaillut ilmoitetun toimenpiteen positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. Valvontaviranomainen päättelee, että tukitoimenpiteen aiheuttamat vääristymät eivät muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(97)

Norjan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella valvontaviranomainen katsoo, että maa-alueen siirto on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Valvontaviranomainen on päätellyt, että tuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan,