25.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 250/1

(1)

Komissio hyväksyi 19 päivänä marraskuuta 2009, jäljempänä ’marraskuussa 2009 tehty päätös’, kaksi Mortgage and Land Bank of Latvian (2), jäljempänä ’MLB’ tai ’pankki’, hyväksi toteutettua pääomapohjan vahvistamistoimenpidettä, joiden arvo oli yhteensä 72,79 miljoonaa Latvian latia ([102,5–103,6] miljoonaa euroa). Toimenpiteet toteutettiin tammikuussa ja marraskuussa 2009 (3).

(2)

Latvian viranomaiset ilmoittivat 1 päivänä huhtikuuta 2010 uudesta pääomapohjan vahvistamistoimesta, jonka määrä oli 70,2 miljoonaa latia (100 miljoonaa euroa) ja joka oli toteutettu 23 päivänä maaliskuuta 2010. Ilmoitus kirjattiin vastaanotetuksi 6 päivänä huhtikuuta 2010. Latvian viranomaiset toimittivat komissiolle lisätietoja toukokuun 2010 ja tammikuun 2012 välisenä aikana (4).

(3)

Komissio päätti 26 päivänä tammikuuta 2012 (5), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’ hyväksyä tilapäisesti seuraavat tukitoimenpiteet: pääomapohjan vahvistamiseen 23 päivänä maaliskuuta 2010 myönnetyt 70,2 miljoonaa latia; pääomapohjan vahvistamiseen vuoden 2011 lopussa myönnetyt 50 miljoonaa latia (varat myönnettiin likviditeettijärjestelynä, joka muunnetaan pääomaksi); pankille myönnetty 250 miljoonan latin valmiusluottojärjestely; enintään 32 miljoonan latin takaukset MLB:n kaupallisen segmentin kansainvälisille velkojille sekä 60 miljoonan latin maksuvalmiustuki arvoltaan alentuneiden omaisuuserien vapaaehtoiseen realisointiin HipoNIA:ssa, joka on MLB:n omistama ja rahoittama omaisuudenhoitoyhtiö. Komissio päätti myös aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’ 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, joka koskee kyseisiä toimenpiteitä, siltä osin kuin ne olivat tarpeen MLB:n kaupallisen segmentin rakenneuudistuksessa, jäljempänä ’rakenneuudistustoimenpiteet’, ja hyödyttivät pankin kehityssegmenttiä. Lisäksi menettely koskee MLB:n muutossuunnitelmaa (6). Komissio epäili rakenneuudistustoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille, kun otetaan huomioon komission tiedonanto elinkelpoisuuden palauttamisesta ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arvioinnista valtiontukisääntöjen perusteella (7), jäljempänä ’rakenneuudistustiedonanto’.

(4)

Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa rakenneuudistustoimenpiteistä. Komissio ei ole saanut asianomaisilta huomautuksia.

(5)

Latvian viranomaisten ja komission välinen kokous pidettiin 22 päivänä maaliskuuta 2012.

(6)

Latvia toimitti huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 5 päivänä huhtikuuta 2012.

(7)

Latvian viranomaiset ja komission edustajat vaihtoivat säännöllisesti tietoja toukokuun 2012 ja kesäkuun 2013 välisenä aikana. Latvia piti komission ajan tasalla pankin kaupallisen osan yksityistämisprosessin edistymisestä toimittamalla tietoja useita kertoja.

(8)

Komissio pyysi lisätietoja 23 päivänä toukokuuta 2013. Latvia vastasi tietopyyntöön 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä, jossa ei kuitenkaan ollut vastauksia pankin kehityssegmenttiä koskeviin kysymyksiin. Samalla Latvia toimitti useita täydentäviä asiakirjoja, muun muassa päivitetyt tiedot MLB:n kaupallisen osan myynnistä.

(9)

Latvian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 21 päivänä kesäkuuta 2013 hyväksyvänsä poikkeuksellisesti sen, että tämä päätös annetaan englannin kielellä.

(10)

Latvia ilmoitti 28 päivänä kesäkuuta 2013 komissiolle, että se oli lainannut HipoNIA:lle 70,98 miljoonaa latia. Laina ylitti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä toimenpidettä varten väliaikaisesti hyväksytyn määrän noin 11 miljoonalla latilla.

(11)

Latvian valtio perusti MLB:n 19 päivänä maaliskuuta 1993 toimimaan valtion omistamana pankkina. Latvian tasavallan valtiovarainministeriö omistaa 100 prosenttia pankin osakkeista.

(12)

MLB on keskisuuri latvialaispankki, joka tarjoaa vähittäispankkipalveluja. MLB:llä on kaksoisrooli, sillä se on sekä kehityspankki että yleispankkitoimintaa harjoittava liikepankki (8).

(13)

MLB ja sen tytäryhtiöt muodostavat MLB-konsernin. Pankin kaikki tytäryhtiöt harjoittavat kaupallista toimintaa. Tärkeimpiä tytäryhtiöitä ovat

(14)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 45–95 kappaleessa kuvatun muutossuunnitelman mukaisesti MLB:tä ollaan muuttamassa kokonaan kehityspankiksi (eli pankiksi, joka tukee julkisen tehtävänsä mukaisesti rakenne-, talous- ja sosiaalipolitiikkaa valtion puolesta). Tämän vuoksi pankin kaupallisia toimintoja ollaan purkamassa.

(15)

Latvia on nimittänyt riippumattoman ulkopuolisen neuvonantajan laatimaan toimintakehyksen latvialaisille kehityslaitoksille. Latvia toimitti komissiolle ja Kansainväliselle valuuttarahastolle, jäljempänä ’IMF’, 11 päivänä helmikuuta 2011 ensimmäisen luonnoksen raportista, jossa käsitellään Latvian kehitysrahoituslaitosten järjestelmän optimointia (Report on Optimization of the System of Development Financial Institutions in Latvia).

(16)

Raporttiluonnoksessa suositellaan muun muassa yhden keskitetyn kehityslaitoksen (single development institution) perustamista ja pidetään tärkeänä, että laitoksen riippumattomuus varmistetaan perustamalla se erityislailla. Lisäksi olisi perustettava riippumattomia päätöksentekoelimiä. Raporttiluonnoksessa tunnustetaan tarve suunnitella keskitetyn kehityslaitoksen toiminnallinen rakenne alusta alkaen siten, että nykyiset ohjelmat sekä niiden toiminnalliset ja henkilöstötarpeet arvioidaan perusteellisesti, erityisesti riskien arvioinnin ja johdon toimintojen osalta.

(17)

Raporttiluonnoksen mukaan tarvitaan myös valtion toimia välillisten välineiden kautta (yksittäiset ja portfoliotakaukset, pääomasijoitukset ja mezzanine-rahastot jne.) samalla kun luovutaan laajasta suorasta lainanannosta ja varataan suorat tukitoimet pelkästään hyvin perustelluille erityistapauksille (mikroluotot, maanviljelijät jne.).

(18)

Raporttiluonnoksen mukaan valtion tukeman lainanannon välillinen kanavointi lisäisi mahdollisten tuensaajien pääsyä ohjelmiin ja parantaisi sekä jakelun kustannustehokkuutta että yhteistyötä liikepankkien kanssa.

(19)

Heinäkuussa 2010 hyväksytyn täydentävän yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti riippumattoman neuvonantajan tehtävänä oli laatia MLB:n muutossuunnitelma. Neuvonantajaa pyydettiin laatimaan seuraavat skenaariot pankin toiminnan muuttamista varten: 1) kehityspankkitoimintaan liittyvät varat ja velat erotetaan muusta pankista ja kaupalliset toiminnot yksityistetään; tai 2) pankin rakennetta muutetaan siten, että voidaan myydä kaupalliset toiminnot ja jatkaa kehityssegmentin toimintaa.

(20)

Analysoituaan pankin taloudellisen aseman riippumaton neuvonantaja totesi huhtikuussa 2011 toimittamassaan muutossuunnitelmassa, jäljempänä ’huhtikuun 2011 muutossuunnitelma’, että paras vaihtoehto olisi myydä MLB:n kaupalliset omaisuuserät oikea-aikaisesti paketteina.

(21)

Marraskuun 1 päivänä 2011 Latvian hallitus hyväksyi huhtikuun 2011 muutossuunnitelmassa suositellun myyntistrategian ja erityisesti siihen kuuluvan MLB:n kaupallisen segmentin myynnin kuutena pakettina.

(22)

Kuviossa 1 esitetään MLB-konserniin kuuluvat yhteisöt, jotka oli määrä myydä oikeushenkilöinä osakekaupalla.

Kuvio 1

MLB-konserniin kuuluvat oikeushenkilöt  (11)

Lähde: Latvian viranomaiset.

(23)

Elokuun 31 päivänä 2011 MLB:n myytävän kaupallisen segmentin varoihin ja velkoihin kuuluivat seuraavat:

(24)

Myyntimenettelyssä avusti hyvämaineinen ulkopuolinen neuvonantaja. Prosessin alussa otettiin yhteys 121 potentiaaliseen ostajaan. Näistä 98:lle lähetettiin tausta-asiakirja. Vastaanottajista 18 allekirjoitti salassapitosopimuksen, 51 ei ollut kiinnostunut, ja 29 jätti vastaamatta. Myyntiprosessin ensimmäisen vaiheen päättyessä 16 päivänä joulukuuta 2011 oli saatu yhdeksän alustavaa tarjousta. Myyntiprosessin toisessa vaiheessa kolme potentiaalista ostajaa toimitti 11 päivänä tammikuuta 2012 mennessä paremman tarjouksen ja kuusi pysyi alkuperäisessä tarjouksessaan. Lisäksi saatiin yksi uusi tarjous. Kaikki nämä potentiaaliset sijoittajat saivat pääsyn datahuoneeseen aineistoon tutustumista varten. Tämän vaiheen aikana kolme potentiaalista ostajaa luopui hankkeesta ja yksi oli kiinnostunut ainoastaan kahden paketin (paketit 2 ja 3) osista, mutta ei esittänyt yksilöityä tarjousta. Näin ollen 16. maaliskuuta 2012 mennessä oli saatu lopulliset tarjoukset neljältä potentiaaliselta sijoittajalta, pääasiassa yhdestä paketista. Yksi potentiaalinen ostaja teki tarjouksen kolmesta paketista.

(25)

Latvian viranomaisten 1 päivänä marraskuuta 2011 hyväksymän myyntistrategian mukaan MLB:n varat ja velat jaetaan aluksi kuudeksi erilliseksi paketiksi markkinoiden kiinnostuksesta tehtyjen testien mukaisesti. Myyntiprosessin aikana paketti 3 jaettiin vielä kahteen osaan, joista tuli 3A ja 3B. Paketit myytiin eri ostajille, ja MLB:n jäljelle jääneet varat ja velat siirrettiin kehityssegmenttiin. Prosessi on saatu päätökseen, ja kaikki paketit luovutettiin 30 päivänä kesäkuuta 2013 mennessä. Pakettien sisältö on seuraava:

(26)

Pakettien 3B ja 4 myyntivaihtoehtojen osalta Latvian viranomaiset katsoivat, että sijoittajilta saadut tarjoukset olivat riittämättömiä eivätkä vastanneet pakettiin kuuluvien omaisuuserien todellista tuottoarvoa (jonka riippumaton hyvämaineinen asiantuntija on arvioinut). Tappioiden minimoimiseksi valtio päätti myydä paketit 3B ja 4 Latvian yksityistämisvirastolle.

(27)

Sijoittajilta saatujen tarjousten perusteella Hipo Fondi olisi voitu myydä joko toimintaansa jatkavana oikeushenkilönä yhdessä kaikkien sen hoitamien omaisuuserien kanssa tai myymällä omaisuuserät erikseen. Latvian viranomaisten mukaan jälkimmäinen vaihtoehto valittiin muun muassa siksi, että pelkkien omaisuuserien myynnistä tehtiin parempi tarjous. Näin ollen Hipo Fondin taloudellinen toiminta eli eläkejärjestelmät Rivjera, Safari ja Jurmala myytiin lähes kokonaisuudessaan. Eläkejärjestelyjen lisäksi Hipo Fondi hoiti myös useita yksityisiä sijoitussalkkuja ja suljettuja rahastoja. Osasta niistä on jo luovuttu, ja loppujenkin osalta toiminta on päättymässä. Hipo Fondista tulee pelkkä pöytälaatikkoyhtiö, jolla ei ole aktiivista liiketoimintaa. Kyseinen yhtiö olisi voitu likvidoida tai myydä. Kyseinen oikeushenkilö tarjottiin myytäväksi, ja Hipo Fondin vähemmistöosakas (16) ilmoitti olevansa kiinnostunut hankkimaan osakkeet […]. Latvian viranomaiset päättivät myydä oikeushenkilön vähemmistöosakkaalle, koska lopputulos oli taloudellisesti parempi, ja myynti voitiin toteuttaa nopeammin kuin likvidaatio. Hipo Fondin myyntiprosessi on saatu lähes päätökseen. Myyntisopimus on allekirjoitettu, mutta kauppaa ei ole vielä tehty, koska Latvian rahoitus- ja pääomamarkkinoiden valvontakomission tarkastus on kesken. Hipo Fondi ei omista rekisteröityjä immateriaalioikeuksia, ja rekisteröity tavaramerkki ”hipo” ja siihen liittyvät oikeudet omistaa MLB. MLB on sopinut ostajan kanssa, että se ei vastusta ilmaisun ”hipo” käyttöä Hipo Fondin nimen yhteydessä.

(28)

HipoNIA:n myyntiin liittyen MLB siirsi 20 päivänä kesäkuuta 2013 HipoNIA:lle pääomaa yhteensä […] latia. Pääomapohjan vahvistaminen oli tarpeen, koska HipoNIA siirrettiin MLB:ltä Latvian yksityistämisvirastolle […] kirjanpitoarvoon, rahamääräisen erotuksen ollessa […] latia. MLB […] kyseisen erotuksen, koska se oli edellytys sille, että valtiokonttori myönsi lainan HipoNIA:lle ja että Latvian yksityistämisvirasto osti HipoNIA:n osakkeet. MLB:n kaupasta saama netto […] oli yhteensä […] latia (eli […] nettokirjanpitoarvoon varausten jälkeen kaupanteon aloittamisen ajankohtana).

Taulukko 1

Yleiskatsaus paketteihin ja niiden myyntiehtoihin

(29)

Myyntiprosessista saatu kokonaishinta on hieman perusskenaariota parempi myyntistrategian perusalennusten jälkeen, jos myyntistrategian mukaisia bruttoalennuksia sovelletaan bruttokirjanpitoarvoihin. Toteutunut tappio on 53,1 miljoonaa latia, kun ennakkoarvio oli 56,8 miljoonaa latia.

(30)

MLB purkaa säilytyspalveluja koskevat sopimukset asiakkaidensa kanssa. Se purkaa asianomaisen tietotekniikkainfrastruktuurin ja siirtää työntekijät muihin tehtäviin tai irtisanoo heidät.

(31)

MLB lopettaa käytännössä myös kaiken muun arvopaperiliiketoimintansa. Se pitää voimassa vain niiden noin 100 asiakkaan tilit, joihin ei ole saatu yhteyttä (koska useimmat heistä ovat kuolleet). Koska pankki ei voi välittömästi myydä laillisesti passiivisten asiakkaiden arvopapereita, MLB aikoo 1) hankkia toimiluvan kyseisten asiakkaiden arvopaperitilien hoitamista varten, ja 2) peruuttaa täyden pankkitoimiluvan, joka kattoi myös arvopaperien säilytyspalvelut.

(32)

Myynnin jälkeen jäljellä olevat kaupalliset toiminnot on tarkoitus siirtää kehittämissegmenttiin: niihin kuuluvat muun muassa 20,3 miljoonan latin likvidit varat; 7,6 miljoonan latin arvoiset muut varat; 5,9 miljoonan latin avistatalletukset ja 1 miljoonan latin määräaikaistalletukset; 1,7 miljoonan latin arvoiset muut velat; jäljellä oleva 19,2 miljoonan latin oma pääoma.

(33)

Kaupallisten toimintojen myynnin jälkeen MLB:llä arvioidaan olevan 30 päivänä kesäkuuta 2013 ainoastaan kehitystoimintoja. Pankilla on varoja noin 222,3 miljoonaa latia.

(34)

Latvia antaa täydentävässä yhteisymmärryspöytäkirjassa Euroopan unionille ja IMF:lle seuraavat sitoumukset:

(35)

MLB:n kehitystoimintojen osalta komissio panee merkille Latvian aikomuksen optimoida kehitysrahoituslaitosten järjestelmä sulauttamalla laitokset keskitettyyn kehityslaitokseen. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä oletettiin, että MLB jatkaa kehitystoimintojen harjoittamista ainoastaan keskitetyn kehityslaitoksen perustamiseen eli 31 päivään joulukuuta 2012 saakka. Kyseinen prosessi on kuitenkin viivästynyt, ja se on yhä käynnissä. Koska Latvian viranomaiset eivät ole saaneet keskitetyn kehityslaitoksen perustamista valmiiksi, tämä päätös koskee ainoastaan MLB:n kaupallista osaa. MLB:n kehitysosaa arvioidaan erillisessä lopullisessa päätöksessä.

(36)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä seuraavat toimenpiteet, jotka Latvia toteutti MLB:n kaupallisen osan hyväksi, hyväksyttiin väliaikaisesti pelastamistukena:

(37)

Latvia toimitti tietoja kyseisen valtiontuen käytöstä MLB:n kaupallisen segmentin likvidointiin, jonka toteuttamista on muutettu myyntistrategian täytäntöönpanon mukaisesti.

(38)

Edellä johdanto-osan 36 kappaleen b alakohdassa kuvatusta toimenpiteestä tarvittava pääoman kokonaismäärä oli 25 miljoonaa latia eli pienempi kuin alun perin arvioitu 50 miljoonaa latia. Tämä johtuu siitä, että Latvian viranomaiset päättivät MLB:n jatkavan toimintaansa ilman pankkitoimilupaa, mikä pienentää vaadittavaa pääomaa. Pääomaa korotettiin 25 miljoonalla latilla kesäkuussa 2012 (18).

(39)

Edellä johdanto-osan 36 kappaleen c alakohdassa kuvattu valmiusluottojärjestely hyväksyttiin väliaikaisesti, ja se oli MLB:n käytettävissä tammikuun 1 päivästä 2012 myyntiprosessin loppuun saattamiseen saakka likviditeettiä vaativissa hätätilanteissa. Maksuvalmiustukea käytettiin 30 päivänä toukokuuta 2013 mennessä selvästi enimmäismäärää (50 miljoonaa latia) vähemmän, koska talletuspakoa ei esiintynyt ja muutosprosessi oli sujunut hyvin. Tällä hetkellä tuen määrä on 25 miljoonaa latia, joka on määrä maksaa takaisin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.

(40)

Edellä johdanto-osan 36 kappaleen d alakohdassa mainitut enintään 32 miljoonan latin takaukset oli tarkoitus antaa MLB:n kansainvälisille velkojille pankin kaupalliseen segmenttiin liittyen. Koska kaupallisen segmentin myyntiä ja MLB:n muuttamista olisi voitu sopimusten nojalla pitää maksukyvyttömyyden osoituksena, kyseisellä toimenpiteellä taattiin velat siltä varalta, että kyseiset kansainväliset velkojat olisivat vaatineet MLB:lle myönnettyjen lainojen ennenaikaista takaisinmaksua. Kaupalliseen segmenttiin liittyvien takausten arvo on kuitenkin ollut pienempi kuin ennakkoon arvioitu 32 miljoonaa latia, sillä vain osa kansainvälisistä velkojista edellytti täydentäviä turvatoimia. Toukokuun 30 päivään 2013 mennessä takauksia arvioitiin tarvittavan 12,4 miljoonaa latia.

(41)

Edellä johdanto-osan 36 kappaleen e alakohdassa mainittu HipoNIA:lle myönnetty maksuvalmiustuki on määrältään 71 miljoonaa latia eli suurempi kuin komission väliaikaisesti hyväksymä 60 miljoonaa latia. Lisäys johtuu siitä, että osaa paketista 3 ei myyty markkinoilla vaan siirrettiin HipoNIA:lle, mikä lisäsi tarvittavan rahoituksen määrää. Kyseinen maksuvalmiustuki on tarkoitus maksaa takaisin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018.

(42)

Latvia on tämän vuoksi pyytänyt komissiota hyväksymään maksuvalmiustuen 11 miljoonan latin korotuksen. Latvian mukaan tuen kokonaismäärä, joka tarvitaan MLB:n kaupallisen segmentin asteittaiseen alasajoon, on pienempi kuin väliaikaisesti hyväksytty tuen määrä.

Taulukko 2

Hyväksytty ja myönnetty valtiontuki

(tilanne toukokuussa 2013)

(43)

Rakenneuudistustiedonannossa (19) määritetään valtiontukisäännöt, joita sovelletaan rahoituslaitosten rakenneuudistukseen tämänhetkisen kriisin aikana. Jotta rahoituslaitoksen rakenneuudistus olisi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen, siihen on rakenneuudistustiedonannon mukaan nykyisessä finanssikriisissä kuuluttava:

(44)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio hyväksyi pelastamistuen väliaikaisesti ottaen huomioon, että johdanto-osan 36 kappaleessa kuvatut toimenpiteet olivat asianmukaisia, koska niillä pyrittiin poistamaan uhka, jonka MLB:n ongelmat aiheuttivat Latvian taloudelle. Komissio katsoi myös, että kyseiset toimenpiteet olivat tarpeen, ja ne olivat Latvian hallituksen näkökulmasta parhaat vaihtoehdot pankin kaupallisten toimintojen asteittaiselle lopettamiselle. Komissio kuitenkin epäili tuen oikeasuhteisuutta ja pyysi tältä osin lisätietoja.

(45)

Myyntistrategian mukaan useimmat MLB:n kaupallisen segmentin taloudelliset toiminnot oli tarkoitus lopettaa ja myydä paketteina. Tytäryhtiöt Hipolizings ja Hipo Fondi puolestaan oli määrä myydä erillään pankista. Komissio suhtautui näihin toimenpiteisiin myönteisesti.

(46)

Likvidaation asianmukaisesta järjestämisestä komissio totesi, että tarvitaan tarkemmat tiedot tuen soveltuvuudesta MLB:n kaupallisten toimintojen lopettamiseen. Komissio pyysi Latvian viranomaisia erityisesti toimittamaan täsmälliset välitavoitteet toimintojen myynnille sekä lisätietoja toiminnoista, joita ei voida myydä.

(47)

Niistä taloudellisista toiminnoista, joita oli tarkoitus jatkaa, ainoastaan kaksi yksikköä eli Hipolizings ja Hipo Fondi oli tarkoitus myydä itsenäisinä oikeushenkilöinä. Komissio päätteli alustavasti, että tukitoimenpiteet olivat asianmukaisia, kun otetaan huomioon yksiköiden vähäinen läsnäolo markkinoilla (20) ja se, että MLB myi ne oikea-aikaisesti.

(48)

Komissio pyysi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä Latvian viranomaisia toimittamaan lisätietoja, jotka osoittavat, että itsenäisinä pysyvät yksiköt Hipolizings ja Hipo Fondi ovat elinkelpoisia myynnin jälkeen. Komissio halusi erityisesti tietää, mikä taho tarjoaisi tarvittavan infrastruktuurin ja rahoituksen MLB:n luovuttua näistä yksiköistä.

(49)

Vaikka myyntistrategiassa on tietoja kaupallisten toimintojen asianmukaisen likvidaation edellytyksistä, komissio ilmaisi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä epäilyksensä siitä, onko käytössä riittävät suojatoimet, joilla estetään kilpailun kohtuuton vääristyminen.

(50)

Komissio pyysi Latvian viranomaisia erityisesti saattamaan myyntiprosessin oikea-aikaisesti päätökseen ja ehdottamaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että pankki hinnoittelee kaupalliset tuotteensa epäkiinnostaviksi ja rajoittaa voimassa olevien lainojen ennenaikaista takaisinmaksua.

(51)

Komissio ei ole saanut huomautuksia asianomaisilta osapuolilta.

(52)

Latvia toimitti 5 päivänä huhtikuuta 2012 huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä ja täydensi kantaansa myöhemmin toimittamalla tietoja säännöllisesti kesäkuuhun 2013 saakka (21).

(53)

Latvia katsoo, että kaikki sisämarkkinoille soveltuvan valtiontuen kriteerit täyttyvät MLB:n tapauksessa, koska i) kaupallinen segmentti on likvidoitu; ii) jäljellä olevalla kehityssegmentillä on toimeksiantonsa puitteissa tiukasti rajattu tuotevalikoima ja iii) jäljelle jäävän rahoituslaitoksen toimilupa peruutetaan, joten se ei kilpaile liikepankkien kanssa rahoitusmarkkinoilla.

(54)

Latvia on toimittanut kattavat tiedot MLB:n kehityssegmentistä  (22). Latvia selvensi kuitenkin, että vielä ei ole tehty lopullista sopimusta sellaisen keskitetyn kehityslaitoksen perustamisesta, johon MLB:n kehityssegmentti on tarkoitus sulauttaa. Latvia ilmoitti, että asianomaisten ministeriöiden ja ulkopuolisen asiantuntijan on määrä laatia yhteinen toimintasuunnitelma keskitetyn kehityslaitoksen perustamisesta viimeistään 2 päivänä elokuuta 2013 ja työtä on tarkoitus jatkaa vuoden 2013 loppuun saakka. Keskitetyn kehityslaitoksen perustamispäivä ei kuitenkaan ole vielä selvillä.

(55)

Tämän vuoksi Latvia on pyytänyt, että keskitetyn kehityslaitoksen osalta valtiontuen arviointi tehdään erillisessä menettelyssä eikä MLB:n kaupallisen segmentin arvioinnin yhteydessä.

(56)

Siltä osin kuin on kyse suojatoimista kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi, Latvia katsoo käyttöön otettujen järjestelyjen varmistavan, että MLB:n kaupallinen segmentti ei kilpaile suoraan muiden liikepankkien kanssa. MLB lopetti uuden lainanannon marraskuussa 2009. Talletuskantaa oli alkuvaiheessa hoidettava aktiivisesti, jotta vältettiin maksuvalmiustukena myönnettävä valtion lisätuki ennen myyntiprosessin loppuun saattamista. MLB:n kaupalliseen segmenttiin liittyvät talletukset myytiin sittemmin osana paketteja 1 ja 2. Maksukorttitoiminnot ja pankkiautomaattiverkko puolestaan purettiin.

(57)

HipoNIA, joka on hankkinut MLB:n lainasalkkuja, ei tarjoa lisärahoitusta asiakkailleen. Kyseisten lainojen laatu on heikko (lähes kaikissa on yli 90 päivän maksuviipeitä, ja uudelleenjärjestelyjä on jo yritetty), minkä vuoksi HipoNIA joutuu lähes kaikissa tapauksissa ottamaan omaisuuden haltuunsa.

(58)

Kaupallisen segmentin osalta Latvia toimitti yksityiskohtaisen aikataulun omaisuuserien myynnistä tai likvidaatiosta, määritti prosessin keskeiset välitavoitteet ja ilmoitti komissiolle edistymisestä ja myyntisopimusten toteutuneista päivämääristä. Latvia ilmoitti, että kaikki kaupalliseen segmenttiin liittyvät tase-erät eliminoidaan viimeistään tammikuussa 2014.

(59)

Latvia toimitti yksityiskohtaisen katsauksen MLB:n kaupalliselle segmentille tosiasiallisesti myönnetyistä valtiontuen määristä (MLB:lle myönnetty 50 miljoonan latin maksuvalmiustuki, valtion takaukset 12,4 miljoonaa latia, pääomatoimet 95,2 miljoonaa latia ja HipoNIA:lle myönnetty 71 miljoonan euron maksuvalmiustuki). Latvia korosti, että MLB:n kaupallisen osan tarvitsema kokonaistuki on pienempi kuin alun perin arvioitiin (ja hyväksyttiin väliaikaisesti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä).

(60)

Latvian mukaan mikään tuki ei hyödytä suoraan kaupallisia toimintoja, joita Hipolizings ja Hipo Fondi jatkavat sen jälkeen kun ne on myyty. MLB:n ydinliiketoiminta jaettiin kolmeen pakettiin ja myytiin omaisuuserinä. Mikään kyseisistä paketeista ei ole perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys. Näin ollen Latvia katsoo, että taloudellinen toiminta ei jatku myynnin jälkeen, eivätkä omaisuuserien muodostamat paketit hyödy ennen kauppaa saadusta valtiontuesta.

(61)

Latvian näkemyksen mukaan ainoastaan paketin 4 (Hipolizings) myyminen voi merkitä taloudellisen toiminnan jatkumista. Hipolizings kuitenkin muodostaa vain hyvin pienen osan konsernista, johon sen ostaja kuuluu (alle 0,1 prosenttia) ja […]. […]. Myynnillä varmistetaan yrityksen pitkän aikavälin kannattavuus vaarantamatta ostajan elinkelpoisuutta. Hipolizingsillä on hyvin pieni 5 prosentin markkinaosuus. Lisäksi se hyötyi vain rajoitetusti ja välillisesti MLB:lle myönnetystä tuesta: Hipolizingsin voimassa olevia sopimusvelvoitteita ei jouduttu päättämään odottamattomasti, ja pankin omistamien muiden yritysten tavoin sitä ei myynyt vaikeuksissa oleva omistaja. Kun otetaan huomioon Hipolizingsille myönnetyn tuen hyvin pieni määrä, Latvia uskoo, että Hipolizings ei hyödy tuesta, kun se on myyty ja täysin integroitu ostajansa toimintoihin.

(62)

Yksityiselle sijoittajalle myydyn pöytälaatikkoyhtiö Hipo Fondin osalta Latvia sitoutuu […].

(63)

Latvia yhtyy menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettyyn komission näkemykseen, jonka mukaan MLB:n omaisuuserien siirtoon HipoNIA:lle ja sen myyntiin ei liity valtiontukea.

(64)

Vuonna 2012 toteutetun kaupallisen segmentin pääomankorotuksen osalta Latvia on selventänyt, että korotus tehtiin kahdessa osassa: ensimmäinen korotus liittyi paketteihin 1, 2, 3, 5 ja 6, ja toinen korotus pakettiin 4. Pääomankorotus rajattiin välttämättömään vähimmäismäärään, jolla voitiin varmistaa kaupallisen segmentin lakisääteisten pääomavaatimusten täyttyminen myynnistä aiheutuvien tappioiden jälkeen.

(65)

Rakenneuudistuksen yhteydessä toteutetusta valmiusluottojärjestelystä Latvia on todennut, että kaupalliselle segmentille myönnetty tuki oli luonteeltaan väliaikaista, ja sillä varmistettiin asianmukainen myynti. Latvian mukaan tuen pieni määrä ja väliaikaisuus minimoivat mahdolliset kilpailun vääristymät.

(66)

Latvia sitoutui myös toimittamaan MLB:n rakenneuudistusta koskevat seurantakertomukset, mukaan lukien myymättömien kaupallisten toimintojen likvidointiin ja sen jälkiarviointiin liittyvät tiedot.

(67)

Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä.

(68)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 145 kappaleessa todetaan, että kun toimenpiteitä arvioidaan valtiontuen olemassaolon näkökulmasta, on tarpeen erottaa MLB:n nykyiset ja tulevat kehityspankkitoiminnot niistä jäljelle jäävistä kaupallisista toiminnoista, joita MLB harjoittaa siirtymävaiheessa (toimintoja lopetettaessa). Latvian viranomaiset ovat toimittaneet tietoja, jotka osoittavat, miten toimenpiteet hyödyttivät jompaakumpaa segmenttiä.

(69)

Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan toimenpiteet, jotka liittyvät MLB:n kaupalliseen segmenttiin. MLB:n kehityssegmentin toiminnan, jota tulevaisuudessa perustettavan kehityslaitoksen on tarkoitus jatkaa, ehtoja arvioidaan erillisessä lopullisessa päätöksessä.

(70)

Näin ollen tässä päätöksessä arvioidaan ainoastaan toimenpiteitä, jotka Latvia toteutti MLB:n kaupallisen segmentin hyväksi, siltä osin kuin ne ovat tarpeen MLB:n kaupallisen segmentin rakenneuudistuksessa.

(71)

Pankin kaupallista segmenttiä hyödyttäviä toimenpiteitä arvioitaessa on selvitettävä, jatkuvatko taloudelliset toiminnot ja missä määrin vai puretaanko ne kaupalliseen toimintaan liittyvien varojen ja velkojen myynnin jälkeen (23). Komissio toteaa, että kun paketti 3B myytiin yksityiselle sijoittajalle ja paketit 3B ja 4 Latvian yksityistämisvirastolle asteittaista alasajoa varten 30 päivänä kesäkuuta 2013 mennessä, kyseiset MLB:n kaupallisen segmentin taloudelliset toiminnot voidaan katsoa puretuiksi. On myös huomattava, että suuri osa Hipo Fondin aiemmin hoitamista omaisuuseristä myytiin erikseen. Komissio katsoo, että omaisuuserien myynti paketteina edistää MLB:n kaupallisten toimintojen likvidointia, koska ostajat voivat tehdä tarjouksia pankin kaupallisten varojen ja velkojen eri osista. On huomattava, että pankki yritti useamman kerran myydä jäljelle jääneet omaisuuserät järjestelemällä pakettien sisältöä ja neuvottelemalla uudelleen tarjouksista potentiaalisten sijoittajien kanssa. Loppujen lopuksi jäljelle jääneet omaisuuserät siirretään Latvian yksityistämisvirastolle. MLB näyttää yrittäneen kaikin keinoin myydä markkinoilla huonolaatuisimmat omaisuuseränsä kohtuulliseen hintaan eli hinnalla, joka on korkeampi kuin ulkopuolisen hyvämaineisen konsultin arvioima omaisuuserien pitkän aikavälin taloudellinen arvo.

(72)

Latvia on toimittanut MLB:n luonteeltaan kaupallisista lisätoiminnoista riittävät tiedot, jotka osoittavat, että kyseiset toiminnot on joko lopetettu tai lopetetaan lähitulevaisuudessa. Pöytälaatikkoyhtiö Hipo Fondi, joka jää jäljelle sen hoitamien varojen myynnin jälkeen, myydään lähikuukausina. Arvopaperiliiketoiminta lopetetaan ja RIS, joka on nykyään pelkästään Hipo Fondissa osakkeita omistava holding-yhtiö, ja kaksi maksukyvyttömyystilanteessa olevaa yhtiötä likvidoidaan. MLB:n pankkitoimilupa peruutetaan suunnitelman mukaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.

(73)

Hipolizings myytiin oikeushenkilönä osakekaupalla. Latvian näkemyksen mukaan Hipolizings ei ole missään vaiheessa hyötynyt suoraan emoyhtiönsä MLB:n saamasta tuesta (24). Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 165–170 kappaleessa kuvatun omaisuuseriin kohdistuvan potentiaalisen tukitoimen osalta on huomattava, että ennen Hipolizingsin myyntiä MLB:n huonolaatuisimmat omaisuuserät siirrettiin sisäisesti HipoNIA:lle. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio totesi, että tällainen sisäinen omaisuuserien siirto voi olla Hipolizingsiä ja Hipo Fondia hyödyttävä omaisuuseriin kohdistuva tukitoimi ainoastaan siinä määrin kuin ne saavat etua kyseisistä siirroista. Latvian vahvistettua, että omaisuuseriä ei siirretty Hipolizingsistä HipoNIA:lle, voidaan todeta, että Hipolizingsin toimintaa ei ole suoraan tuettu omaisuuseriin kohdistuvilla tukitoimilla. Latvia on kuitenkin tunnustanut, että Hipolizings saattaa olla hyötynyt rajoitetusti MLB:n saamasta tuesta siltä osin kuin Hipolizingsin voimassa olevia sopimusjärjestelyjä ei jouduttu päättämään odottamattomasti, eikä se joutunut vaikeuksissa olevan omistajan myymäksi. Tämän vuoksi komissio katsoo Hipolizingsin hyötyneen MLB:lle myönnetystä tuesta, tosin välillisesti ja hyvin vähäisessä määrin.

(74)

Hipo Fondin komissio toteaa olleen pelkkä pöytälaatikkoyhtiö, kun se myytiin vähemmistöosakkaalleen. Latvia on vahvistanut, että jäljellä olevia Hipo Fondin hoitamia yksityisiä salkkuja on luovutettu pois ja suljettuja rahastoja lopetettu. Viimeistenkin salkkujen luovutus ja rahastojen lopettaminen on parhaillaan käynnissä tai toteutetaan pian. Lisäksi Latvia on sitoutunut siihen, että […].

(75)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että Hipo Fondi on jatkossa pelkkä pöytälaatikkoyhtiö, jolla ei ainakaan vähään aikaan ole liiketoimintaa. Pöytälaatikkoyritykseltä lopetetaan toiminnot, joita Hipo Fondi hoiti aiemmin MLB:n tytäryhtiönä, eikä se välittömästi aloita uutta taloudellista toimintaa. Tämän vuoksi voidaan päätellä, että MLB-konserniin kuuluneen Hipo Fondin ja uuden yksikön, eli uuden omistajan/uusien omistajien määräysvallassa olevan mahdollisesti uutta liiketoimintaa harjoittavan Hipo Fondin välillä ei ole jatkuvuutta. Tämän vuoksi pöytälaatikkoyritys Hipo Fondin ei voida katsoa hyötyneen MLB:lle aiemmin myönnetystä tuesta.

(76)

HipoNIA pitää hallussaan MLB:n aiemman kaupallisen segmentin purkamisvaiheessa olevia omaisuuseriä ja harjoittaa toimintaa ainoastaan rajoitetun ajan. Tästä huolimatta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteet, joiden tavoitteena on kaupallisten toimintojen lopettaminen, voivat kuitenkin olla valtiontukea (25).

(77)

Omaisuuseristä muodostettuja paketteja ostaneiden yritysten osalta komissio toteaa, että myyntimenettely toteutettiin Latvian toimittamien tietojen perusteella läpinäkyvästi ja syrjimättömästi markkinaehdoin ja tavoitteena maksimoida yksittäisistä paketeista saatava hinta.

(78)

Mitä tulee HipoNIA:n siirtämiseen alle markkina-arvonsa, komissio vahvistaa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esittämänsä alustavan päätelmän, että yrityksen ostanutta Latvian yksityistämisvirastoa ei voida pitää tuensaajana, koska se on pelkkä valtion virasto eikä harjoita taloudellista toimintaa (26).

(79)

Tämän perusteella komissio katsoo, että MLB:n kaupalliset varat ja velat ostaneille yrityksille ei ole myönnetty tukea.

(80)

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki MLB:n aiemmista kaupallisista toiminnoista kootut paketit on nyt myyty, ja tukitoimenpiteet hyödyttävät ainoastaan niitä MLB:n kaupallisia toimintoja, joita Hipolizings ja HipoNIA jatkoivat myynnin jälkeen.

(81)

Kuten johdanto-osan 73 kappaleessa todetaan, Hipolizings on hyötynyt MLB:lle myönnetystä tuesta, tosin vähäisessä määrin. Kuten edellä todetaan, Hipolizingsin sopimusjärjestelyjä ei jouduttu päättämään odottamattomasti, eikä se joutunut tilanteeseen, jossa vaikeuksissa oleva omistaja olisi joutunut myymään yhtiön, mahdollisesti pakkomyyntinä. Etu oli vähäinen eikä sitä pystytä määrittämään rahallisesti, mutta se ei muuta komission arviota tältä osin.

(82)

Koska Hipolizings toimii rahoitusalalla, mikä tahansa valtion varoista myönnetty etu, joka hyödyttää sen toimintaa, voi vaikuttaa unionin sisäiseen kauppaan ja vääristää kilpailua. Tämän vuoksi toimenpiteiden, jotka hyödyttävät sen toimintaa, on katsottava olevan omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Etu rahoitettiin valtion varoista ja toimenpide on valikoiva, sillä se kohdistuu vain yhteen rahoitusalan konserniin.

(83)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että MLB:n hyväksi myönnettyjen tukitoimenpiteiden Hipolizingsille tuottama välillinen etu on perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(84)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todettiin jo, että HipoNIA:lle myönnetty maksuvalmiustuki, joka on korotettuna voimassa rakenneuudistusjakson aikana, on valtiontukea. Maksuvalmiustuen määrän korottaminen ei anna komissiolle syytä muuttaa aiempaa arviotaan. Toimenpiteen rahallisen arvon muuttuminen ei vaikuta sen määrittelyyn valtiontueksi. Tämän vuoksi komissio päättelee, että HipoNIA:lle myönnetty 71 miljoonan latin maksuvalmiustuki on valtiontukea.

(85)

Muut HipoNIA:n emoyritykselle MLB:lle myönnetyt tukitoimenpiteet eivät ole tuottaneet etua HipoNIA:lle. Kaikilla muilla MLB:n hyväksi myönnetyillä tukitoimenpiteillä pyrittiin ja onnistuttiin jatkamaan MLB:n toimintoja kauemmin kuin olisi ollut mahdollista välittömän maksukyvyttömyyden ja likvidaation yhteydessä. Kun tuki myönnettiin MLB:lle, HipoNIA oli arvoltaan alentuneita omaisuuseriä MLB-konsernissa hoitava yhtiö. Koska HipoNIA:n toiminta rajoittui omaisuuserien ripeään likvidaatioon ilman asiakkaille suoritettavia ennakkomaksuja, sillä oli keskeinen tehtävä likvidaatioprosessissa. Tästä syystä HipoNIA:n osalta voidaan sulkea pois mahdollisuus, että se olisi hyötynyt välillisesti muista MLB:n kaupalliselle segmentille myönnetyistä tuista.

(86)

Koska edellä 5.1 jaksossa todetaan, että HipoNIA:lle myönnetty maksuvalmiustuki ja Hipolizingsin MLB:lle myönnetyistä tukitoimenpiteistä saama välillinen etu ovat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, olisi arvioitava, soveltuvatko ne sisämarkkinoille.

(87)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 177–180 kappaleessa todetaan, että MLB:n kaupallisia toimintoja hyödyttävät tukitoimenpiteet on arvioitava perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja erityisesti komission rakenneuudistustiedonannon perusteella.

(88)

Rakenneuudistustiedonannon 17 kohdassa vahvistetaan, että rahoituslaitoksen (tai sen osan) myynti kolmannelle osapuolelle voi edistää sen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamista.

(89)

Hipolizings on myyty Swedbank Lisingsille, joka on 22 prosentin markkinaosuudellaan Latvian suurin leasing-yritys. Se on tiiviisti kytköksissä Swedbankin yleiseen pankkitoimintaan. Moody's korotti Swedbankin luottoluokitusta A1:een 31 päivänä toukokuuta 2013. Swedbank-konsernin liiketoiminta on todistetusti riittävän kannattavaa (oman pääoman tuotto 16,9 prosenttia vuoden 2012 lopussa ja 13,8 prosenttia vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä (27)). Ydinpääoman suhdeluku (CET 1) on yli 15 prosenttia. Hipolizingsin toimintojen osuus Swedbank-konsernin omaisuuseristä on hyvin pieni (noin 0,05 prosenttia).

(90)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että MLB:n taloudelliset toiminnot, joita Swedbank-konserniin kuuluvalle Swedbankin Lisingsille myyty Hipolizings jatkaa, ovat elinkelpoisia.

(91)

Latvia on vahvistanut, että HipoNIA, joka on hankkinut MLB:n lainasalkkuja, ei tarjoa lisärahoitusta asiakkailleen. Latvia sitoutui myös toimittamaan seurantakertomukset myymättömien kaupallisten toimintojen likvidoinnista ja sen jälkiarvioinnista.

(92)

Komissio panee myönteisesti merkille Latvian ja MLB:n toteuttamat toimet, joilla pyrittiin myymään kaikki mahdolliset kaupalliset toiminnot, edellyttäen että toimintojen myyminen oli hyvämaineisen ulkopuolisen arvioijan mukaan taloudellisesti kannattavampaa kuin niiden asteittainen lopettaminen.

(93)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyt epäilyt ovat hälvenneet, ja liiketoiminnan asianmukaista likvidaatiota koskevat rakenneuudistustiedonannon mukaiset vaatimukset täyttyvät tässä asiassa.

(94)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todetaan, myyntistrategiaan sisältyvällä perusskenaariolla varmistetaan, että MLB:n kaupallisten toimintojen asteittaisessa lopettamisessa tarvittava tuki rajoitetaan välttämättömään vähimmäismäärään (28). Kyseisen toimintasuunnitelman tosiasiallinen täytäntöönpano ei muuta tätä arviota.

(95)

Lisäksi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todetaan, että MLB:n myytyä kaupalliset toimintonsa ne ovat päättyneet, mikä varmistaa sen, että pankki osallistuu rakenneuudistukseen mahdollisimman paljon omilla varoillaan (29).

(96)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todetaan, MLB:n tytäryhtiöiden oikea-aikaiset luovutukset erillään pankista sekä pankin omaisuuserien jako useaksi paketiksi ennen niiden myyntiä lievittää tuen aiheuttamaa kilpailun vääristymistä. Tämän vuoksi komissio suhtautuu näihin toimenpiteisiin positiivisesti (30).

(97)

Koska omaisuuserien myynti on saatu päätökseen, menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyt epäilykset myyntiprosessin etenemisvauhdista ovat hälvenneet.

(98)

Koska Latvia on vahvistanut, että HipoNIA:n voimassa olevista lainoista ei suoriteta ennakkomaksuja, menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyt epäilykset ovat hälvenneet myös tältä osin.

(99)

Hipolizingsin osalta komissio totesi menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä alustavasti, että tukien aiheuttamaa kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet olivat riittäviä. Komission alustava arvio voidaan vahvistaa, koska Latvia on osoittanut, että Hipolizings ei ole saanut suoraa tukea. Lisäksi Hipolizings […]. […]. Hipolizingsin läsnäolo markkinoilla on rajoitettu (markkinaosuus 5 prosenttia), ja sille on myönnetty vain vähän tukea ja sekin välillisesti. Tämän vuoksi kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet, jotka koostuvat pääasiassa MLB:n toteuttamasta Hipolizingsin oikea-aikaisesta myynnistä, ovat riittävät.

(100)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että MLB:n muutossuunnitelma ja sen tähänastinen täytäntöönpano MLB:n kaupallisten toimintojen osalta täyttävät kaikki rakenneuudistustiedonannossa asetetut vaatimukset.

(101)

Komissio katsoo, että Latvian MLB:lle (oikeushenkilö HipoNIA:n kautta) kesäkuussa 2013 myöntämä 71 miljoonan latin maksuvalmiustuki ja välillinen etu, jonka Hipolizings sai MLB:n hyväksi toteutetuista rakenneuudistustoimenpiteistä, ovat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(102)

Komissio toteaa, että Latvia on pannut sääntöjenvastaisesti täytäntöön 11 miljoonan latin suuruisen täydentävän maksuvalmiustuen ja rikkonut siten perussopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa. Komissio kuitenkin katsoo, että toimenpide yhdessä HipoNIA:lle myönnetyn alkuperäisen 60 miljoonan latin maksuvalmiustuen kanssa soveltuu sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla.

(103)

Komissio katsoo niin ikään, että välillinen etu, jonka Hipolizings sai MLB:n hyväksi toteutetuista rakenneuudistustoimenpiteistä, soveltuu sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla,

25.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 250/18

(1)

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti 5 päivänä tammikuuta 2004 päivätyllä ja 9 päivänä tammikuuta 2004 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä komissiolle aikeestaan ottaa Pohjois-Irlannissa käyttöön veronalennus, jota sovelletaan sekä Pohjois-Irlannissa louhittavaan ja siellä kaupallisesti hyödynnettävään neitseelliseen kiviainekseen että jalostettuihin tuotteisiin, jotka ovat peräisin Pohjois-Irlannissa louhitusta ja siellä kaupallisesti hyödynnetystä neitseellisestä kiviaineksesta. Veronalennus myönnetään Yhdistyneessä kuningaskunnassa kiviaineksista maksettavasta verosta, jäljempänä ’toimenpide’.

(2)

Toimenpiteestä ilmoitettiin muutoksena alkuperäiseen Pohjois-Irlannissa sovellettuun kiviainesveron alennukseen (2). Komissio hyväksyi alkuperäisen toimenpiteen 24 päivänä huhtikuuta 2002 asiassa N 863/01 tekemällään päätöksellä (3), jäljempänä ’päätös N 863/01’.

(3)

Komissio päätti 7 päivänä toukokuuta 2004, jäljempänä ’7 päivänä toukokuuta 2004 tehty päätös’, että se ei vastusta ilmoitettua muutettua toimenpidettä (4).

(4)

British Aggregates Association, Healy Bros. Ltd ja David K. Trotter & Sons Ltd hakivat kuitenkin 30 päivänä elokuuta 2004 muutosta 7 päivänä toukokuuta 2004 tehtyyn päätökseen (kanne kirjattiin viitteellä T-359/04).

(5)

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 7 päivänä toukokuuta 2004 tehdyn päätöksen 9 päivänä syyskuuta 2010 (5). Tuomion mukaan komissio ei voinut laillisesti tehdä päätöstä olla vastustamatta toimenpidettä, koska se ei ollut tutkinut päätöksessä kyseessä olevien kotimaisten tuotteiden ja Irlannista tuotujen tuotteiden välistä mahdollista verosyrjintää. Komissio ei hakenut muutosta tähän tuomioon.

(6)

Yhdistynyt kuningaskunta toimitti 15 päivänä joulukuuta 2010 ja 21 päivänä joulukuuta 2011 toimenpidettä koskevia lisätietoja, kuten asiakirjoja, jotka koskivat toimenpiteen soveltamisen keskeyttämistä 1 päivästä joulukuuta 2010 kumoamalla kiviainesveroa koskevat säännökset vuodelta 2004 (Aggregates Levy (Northern Ireland Tax Credit) Regulations 2004, S.I. 2004/1959).

(7)

Komissio pyysi lisätietoja 2 päivänä helmikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Yhdistynyt kuningaskunta toimitti lisätietoja 7 päivänä maaliskuuta 2011 ja 10 päivänä kesäkuuta 2011 päivätyillä kirjeillä.

(8)

Komissio ilmoitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle 13 päivänä heinäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa tuesta perussopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(9)

Menettelyn aloittamista koskeva komission päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6). Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa tuesta.

(10)

Komissio sai asianomaisilta osapuolilta kaksi huomautusta, molemmat 23 päivänä syyskuuta 2011. Se toimitti huomautukset 10 päivänä marraskuuta 2011 tiedoksi Yhdistyneelle kuningaskunnalle, jolle annettiin mahdollisuus esittää vastineensa. Yhdistyneen kuningaskunnan huomautukset vastaanotettiin 25 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(11)

Yhdistynyt kuningaskunta toimitti lisätietoja 17 päivänä syyskuuta 2012 ja 10 päivänä lokakuuta 2012 päivätyillä kirjeillä. Komissio pyysi lisätietoja 23 päivänä tammikuuta 2014 ja 7 päivänä helmikuuta 2014. Yhdistynyt kuningaskunta toimitti pyydetyt tiedot 1 päivänä huhtikuuta 2014 ja 4 päivänä kesäkuuta 2014.

(12)

Kiviainesvero (aggregates levy, AGL) on kiviaineksen kaupallisesta hyödyntämisestä kannettava ympäristövero, ja sitä sovelletaan kalliokiveen, hiekkaan ja soraan. Yhdistynyt kuningaskunta otti sen käyttöön 1 päivästä huhtikuuta 2002 ympäristösyiden vuoksi. Sen tarkoitus oli edistää mahdollisimman paljon kierrätyskiviainesten tai muiden neitseellisen kiviaineksen korvaavien tuotteiden käyttöä ja kannustaa neitseellisen kiviaineksen järkevää louhintaa ja käyttöä, sillä se on uusiutumaton luonnonvara. Kiviainesten louhimisesta aiheutuvia ympäristöhaittoja, joita kiviainesveron avulla halutaan rajoittaa, ovat meluhaitat, pöly, biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat haitat ja maiseman pilaantuminen.

(13)

Kiviainesveroa sovelletaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa louhittuun neitseelliseen kiviainekseen ja maahantuotuun neitseelliseen kiviaineekseen, kun sitä ensimmäisen kerran käytetään tai myydään Yhdistyneessä kuningaskunnassa (7). Kun alkuperäinen ilmoitus tehtiin, veron määrä oli 1,60 Englannin puntaa tonnilta (8). Kiviainesveroa sovelletaan myös jalostettujen tuotteiden valmistuksessa käytetyn neitseellisen kiviaineksen kaupalliseen hyödyntämiseen. Sitä ei sovelleta jalostettuihin ja kierrätettyihin kiviaineksiin eikä Yhdistyneestä kuningaskunnasta vietyihin neitseellisiin kiviaineksiin.

(14)

Komissio katsoi päätöksessään N 863/01, että kiviainesveron vaiheittainen käyttöönotto Pohjois-Irlannissa oli valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen yhteisön suuntaviivojen (9), jäljempänä ’vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivat’, E.3.2 jakson mukainen. Hyväksyttyä tukea myönnettiin veronalennusohjelman muodossa alenevasti viiden vuoden ajan (2002–2007). Pohjois-Irlannissa sovellettu alkuperäinen kiviainesveron alennus kattoi ainoastaan jalostettujen tuotteiden valmistuksessa käytetyn kiviaineksen kaupallisen hyödyntämisen.

(15)

Tämä päätös koskee pelkästään Pohjois-Irlannissa sovellettua muutettua kiviainesveron alennusta, jota sovellettiin sekä Pohjois-Irlannissa louhittuun ja siellä kaupallisesti hyödynnettyyn neitseelliseen kiviainekseen että jalostettuihin tuotteisiin, jotka olivat peräisin Pohjois-Irlannissa louhitusta ja siellä kaupallisesti hyödynnetystä neitseellisestä kiviaineksesta.

(16)

Kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 12–14 kappaleessa todettiin, Yhdistynyt kuningaskunta katsoi, että Pohjois-Irlannin erityisolosuhteiden vuoksi kiviainesveron alennuksen kattavuutta olisi laajennettava Pohjois-Irlannissa.

(17)

Alkuperäistä veronalennusohjelmaa (kiviainesveron vaiheittainen käyttöönotto) muutettiin. Veronalennusta sovellettiin kaikenlaiseen neitseelliseen kiviainekseen, toisin sanoen ei pelkästään jalostettujen tuotteiden valmistuksessa käytettävään kiviainekseen, kuten oli alkuperäisen veronalennuksen laita päätöksessä N 863/01, vaan myös käsittelemättömänä suoraan käytettävään neitseelliseen kiviainekseen (10).

(18)

Veronalennus oli 80 prosenttia muuten maksettavasta kiviainesveron tasosta, ja sen oli määrä olla siirtymävaiheen järjestely. Alennus tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2004, ja sitä oli määrä soveltaa 31 päivään maaliskuuta 2011 (eli yhdeksän vuotta siitä, kun kiviainesvero otettiin käyttöön 1 päivänä huhtikuuta 2002).

(19)

Veronalennusohjelman soveltaminen keskeytettiin 1 päivänä joulukuuta 2010.

(20)

Tehostaakseen haluttujen ympäristötavoitteiden saavuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset asettivat veronalennuksen ehdoksi sen, että hakijat tekivät ja noudattivat Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten kanssa neuvoteltuja sopimuksia, joissa ne velvoitettiin osallistumaan ympäristönsuojelun tason parantamista koskevaan ohjelmaan veronalennuksen voimassaoloaikana.

(21)

Veronalennusohjelman keskeiset edellytykset olivat seuraavat:

(22)

Kukin sopimus muokattiin louhimon olosuhteiden mukaisesti, ottaen huomioon esimerkiksi vallitsevat standardit ja parannusmahdollisuudet. Tarkastetut osatekijät olivat seuraavat: ilmanlaatu; arkeologia ja geologinen monimuotoisuus; biologinen monimuotoisuus; räjäytystyöt; yhteisövastuu; pöly; energiatehokkuus; pohjavesi; maisema ja visuaaliset haitat; melu; öljyn ja kemikaalien varastointi ja käsittely; ennallistaminen ja jälkitoimet; primäärisen kiviaineksen korvaavien tuotteiden käyttö; pintavesi; liikenteen vaikutukset toimipaikan ulkopuolella; ja jätehuolto.

(23)

Pohjois-Irlannin ympäristöministeriö vastasi näiden sopimusten seurannasta, ja veronalennus peruutettiin niiltä yrityksiltä, joiden osalta todettiin merkittäviä puutteita.

(24)

Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan kiviainesten tuotantokustannukset vaihtelivat merkittävästi louhimosta riippuen, ja sama päti myös hintoihin (11). Taulukossa 1 on tiivistelmä erityyppisten kiviainesten keskimääräisestä myyntihinnasta vapaasti louhimolta (12). Myös voittomarginaalit vaihtelivat, mutta alan edustajat arvioivat, että 2–5 prosenttia oli tyypillinen taso.

Taulukko 1

Myyntihinta

(25)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen antamisen jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta toimitti lisätietoja kiviainesten tuotantokustannuksista Pohjois-Irlannissa ja Isossa-Britanniassa. Sähkö- ja rakennuslupakustannukset ovat Pohjois-Irlannissa korkeammat kuin Isossa-Britanniassa. Pienen tai keskisuuren yrityksen sähkökustannukset ovat Pohjois-Irlannissa keskimäärin noin 14 pennyä kilowattitunnilta ja koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa 11 pennyä kilowattitunnilta. Suuret ja erittäin suuret sähkönkuluttajat maksavat Pohjois-Irlannissa keskimäärin 10 pennyä kilowattitunnilta verrattuna noin 8 pennyyn kilowattitunnilta koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Alan edustajien toimittamien arvioiden mukaan sähkö- ja polttoainekustannukset ovat noin 30–46 pennyä kultakin tuotetulta kiviainestonnilta. Lisäksi Pohjois-Irlannin louhimoiden rakennuslupakustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin vastaavat kustannukset Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. Yhdistynyt kuningaskunta toimitti kustannusvertailuja lausuntonsa tueksi.

(26)

Pohjois-Irlannin ja Ison-Britannian välisten yleisten hintaerojen osalta Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset totesivat, että Pohjois-Irlannin toimittajat eivät ole koskaan voineet veloittaa samoja hintoja kuin Ison-Britannian toimittajat. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat osoittaneet tämän vuosina 2001–2008 Pohjois-Irlannissa ja Isossa-Britanniassa veloitettujen kiviainesten keskimääräisten hintojen avulla. Täysimääräisen kiviainesveron osuus myyntihinnasta olisi sen vuoksi ollut paljon suurempi jo ennestään taantuvilla markkinoilla. Koska kustannuksia ei ole pystytty siirtämään asiakkaille, se on ollut merkittävä historiallinen syy siihen, miksi ympäristönsuojelutason parantamiseen tähtääviä investointeja ei ole tehty. Tätä selittävät taloudelliset (markkinoiden hajanaisuus) ja geologiset tekijät.

(27)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen antamisen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat tarkempia tietoja kiviainesten keskihinnoista. Näyttää siltä, että ellei ole kyse erittäin arvokkaista erikoiskiviaineksista, ei ole taloudellisesti kannattavaa kuljettaa kiviaineksia Pohjois-Irlannista Isoon-Britanniaan tai edes Ison-Britannian sisällä esimerkiksi Skotlannista Lontoossa käytettäväksi. Taulukossa 2 esitetään keskihinnat vapaasti louhimolta Pohjois-Irlannin osalta vuosina 2006–2011 ja Ison-Britannian osalta vuosina 2006–2012.

Taulukko 2  (13)

Keskihinnat vapaasti louhimolta

(28)

Hintoja koskevien tarkempien tietojen perusteella voidaan päätellä, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat jo tehneet (johdanto-osan 26 kappale), että täysimääräisen kiviainesveron osuus myyntihinnasta olisi ollut paljon suurempi jo taantuvilla markkinoilla. Tiedot osoittavat, että Pohjois-Irlannista peräisin oleva hiekka ja sora tai murskattu kalliokiviaines ei pystyisi kilpailemaan keskihinnoilla Isossa-Britanniassa, kun otetaan huomioon merikuljetuskustannukset, jotka ovat […] (14) Englannin puntaa tonnilta. Kiviaineksen yleisesti alhainen hinta estää sen myynnin kaukaisemmilla markkinoilla, sillä vaikka hinta olisi […] puntaa tonnilta, […] mailin matka lisäisi vapaasti louhimolta -hintaa lähes […] prosenttia. Useimmissa tapauksissa on todennäköistä, että lähempänä oleva louhimo voisi tarjota kilpailukykyisemmän hinnan.

(29)

Kysynnän hintajoustosta Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset totesivat, että kiviainesten kysynnän hintajousto vaihtelee 0,2:sta 0,5:een. Yhdistyneen kuningaskunnan selvitys kiviainesten määrää ja hintoja koskevista tiedoista Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa viittaa siihen, että useimpien kiviaineslajien hintajousto vaihteli melkein nollasta noin 0,52:een. Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen antamisen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset osoittivat, että Yhdistyneen kuningaskunnan manteretta koskevia kysynnän hintajouston arvioita ei voida soveltaa Pohjois-Irlantiin näiden kaksien markkinoiden välisten erojen vuoksi. Tämän vuoksi alustavasti toimitetut luvut eivät päde Pohjois-Irlannin markkinoihin. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat, että ne olivat yrittäneet määrittää hintajouston pelkästään Pohjois-Irlannin osalta, mutta että laskennassa tarvittavia tietoja ei ollut.

(30)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen antamisen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat tietoja, jotka osoittivat, kuinka hintaerot vaikuttavat kysyntään Pohjois-Irlannin markkinoilla. Nämä tiedot oli saatu neljältä Pohjois-Irlannin viidestä suurimmasta louhinta-alan yrityksestä. Koska kuljetuskustannukset rajoittavat usein sitä, millä markkinoilla louhimot voivat myydä tuotteita kilpailukykyiseen hintaan, hintojen ja markkinaosuuksien välistä suoraa korrelaatiota oli vaikea määrittää. Kysyntä ja markkinaosuus reagoivat todennäköisemmin suurten paikallisten rakennushankkeiden käynnistämiseen tai päättämiseen kuin kansallisiin hintaeroihin. Lisäksi ne yritykset, joilla on suurin markkinaosuus Pohjois-Irlannissa, myyvät joskus myös korkeampilaatuisia erikoistuotteita, jolloin tuottajien vertailu markkinasuuntausten määrittämiseksi ei antaisi tarkkaa tulosta. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat kuitenkin osoittaneet, että hintaerot vaikuttavat kysyntään, mutta pikemminkin paikallisella tasolla. Yritykset, jotka toimivat lähellä Irlannin rajaa eli enintään noin 23 mailin päässä rajasta, osoittivat, että niiden myynti supistui huomattavasti, kun ne nostivat hintoja. Erityisiä tietoja toimitettiin […]:n ja […]:n osalta. Taulukosta 3 ilmenee hinnanmuutosten vaikutus […]:ssa ja […]:n […]:ssa sijaitsevassa toimipaikassa vuosina 2009–2013. Myyntimäärät ja tulot ovat supistuneet huomattavasti sen jälkeen kun veronalennuksen soveltaminen keskeytettiin vuonna 2010. Kun kiviainesvero pyrittiin siirtämään asiakkaille täysimääräisesti, […] ja […]:n […] sijaitseva toimipaikka menetti […] prosenttia myynnistään, mikä merkitsi myynnin huomattavaa supistumista.

Taulukko 3

Hinnanmuutosten vaikutus […]:ssa ja […]:n […]:ssa sijaitsevassa toimipaikassa vuosina 2009–2013

(31)

Myös Irlannin rajan lähellä olevien, jalostettujen tuotteiden tuotantopaikkojen myynti supistui huomattavasti, kun ne yrittivät siirtää kiviainesveron täysimääräisesti asiakkaille. Esimerkiksi […]:n […] […]:ssa, joka sijaitsee vain mailin päässä rajasta, tuotanto väheni […] m3:stä vuonna 2005 vain […] m3:iin vuonna 2013 sen kiviaineshintojen korotuksen vuoksi.

(32)

Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat toimittaneet tietoja infrastruktuuri- ja muiden julkisten alojen töiden kehityksestä vuosina 2000–2012. Tämän kehityksen mukaan julkisten töiden tuotanto kasvoi vuosina 2007–2009, supistui sen jälkeen ja kasvoi taas hieman vuonna 2012. Komissio kuitenkin huomauttaa, että rakennustöihin on yleisesti vaikuttanut talouden laskusuhdanne, joten mainittua kehitystä ei voida ottaa yksistään huomioon, sillä se voi johtua talouden tilanteesta ja rakennusmarkkinoiden kehityksestä.

(33)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat toimittaneet myös tarjoushintoja koskevia tietoja vuosilta 2007–2013 Pohjois-Irlannin tiehallinnon (Northern Ireland Roads Procurement Department) ostamien kiviainesten osalta (taulukko 4), mukaan lukien kustannukset, jotka ovat aiheutuneet tielaitoksen paikallisvarastoihin suuntautuneista kuljetuksista. Tiedot osoittavat selvästi, että sen jälkeen kun kiviainesveron alennuksen soveltaminen keskeytettiin vuonna 2010, hinnat ovat joko alentuneet, joskus merkittävästikin, tai hieman kohonneet, mutta täysimääräisen kiviainesveron määrää (1,95 puntaa) huomattavasti vähemmän. Tämä osoittaa, että Pohjois-Irlannin kiviainestuottajat eivät pystyneet siirtämään kiviainesveroa asiakkailleen edes silloin, kun oli kyse myynnistä julkiselle sektorille. Tämä seikka korostuu siksi, että talouden laskusuhdanne ei vaikuta julkiseen sektoriin yhtä todennäköisesti ja julkisen sektorin, kuten tiehallinnon, toteuttamien rakennustöiden osuus kasvoi kiviainesten kokonaiskysynnässä.

Taulukko 4

Pohjois-Irlannin tiehallinnon ostamien kiviainesten tarjoushinnat vuosina 2007–2013

(34)

Koska ainoastaan Pohjois-Irlannin – ei koko Yhdistyneen kuningaskunnan – louhimot hyötyivät kiviainesveron alennuksesta, Yhdistynyt kuningaskunta toimitti tietoja siitä, miksi Pohjois-Irlannin kiviainesmarkkinat ovat Yhdistyneen kuningaskunnan yleisistä markkinoista erilliset maantieteelliset markkinat ja miten ne eroavat toisistaan.

(35)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat osoittaneet, että Pohjois-Irlannin ja Ison-Britannian kiviainesmarkkinat ovat erilliset ja poikkeavat toisistaan ja että ne ovat erittäin vähän yhteydessä toisiinsa. Kiviainesmarkkinat ovat luonteeltaan usein paikalliset, sillä aineksen kuljetuskustannukset ovat suhteellisen suuret verrattuna myyntihintaan. Saatavilla olevien liikenneministeriön tietojen perusteella Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat laskeneet, että kiviainestonnin maantiekuljetusten kustannukset ovat keskimäärin 0,855 puntaa tonnilta mailia kohti. Kiviainestuotteiden alhainen hinta tarkoittaa sitä, että pitkähköt matkat heikentävät näiden tuotteiden kilpailukykyä verrattuna asiakasta lähempänä olevista louhimoista peräisin olevaan kiviainekseen. Lisäksi kiviainesten viejät ovat arvioineet, että kiviaineksen kuljettaminen meritse Pohjois-Irlannista Isoon-Britanniaan maksaisi noin […] puntaa tonnilta. Merirahdin lisäksi tulisi maantierahti louhimolta lähtösatamaan ja tulosatamasta käyttöpaikalle. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat lisäksi osoittaneet, että kiviaineksen kuljettaminen Pohjois-Irlannista Isoon-Britanniaan on taloudellisesti kannattavaa vain silloin kun on kyse erikoisemmista värillisistä kivistä tai kalliimmista kiviaineksista. On arvioitu, että jopa näiden ainesten osalta on todennäköistä, että tiekuljetus Isossa-Britanniassa sijaitsevasta satamasta lähimmille asfalttitehtaille aiheuttaa […]–[…] punnan lisäkustannukset tonnia kohden.

(36)

Kiviainesten tarjonnassa on paljon eroja Pohjois-Irlannin ja Ison-Britannian välillä, mikä johtuu sekä ainesten saatavuudesta että eri louhimoyritysten lukumäärästä. Geologisten olosuhteiden vuoksi Pohjois-Irlannissa on laajin kivilajivalikoima verrattuna muihin vastaavankokoisiin alueisiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Louhimot jakautuvat suhteellisen tasaisesti eri puolille Pohjois-Irlantia. Vaikka tiettyjen kivilajien suurimmat esiintymät vaihtelevat kreivikunnittain, murskatut kiviainekset ovat suurelta osin keskenään vaihdettavissa, mikä takaa sen, että kiviainekseksi sopivaa kalliokiveä on runsaasti koko alueella. Sen sijaan Isossa-Britanniassa ei ole samaa geologista vaihtelevuutta. Erilaisten, tasaisesti eri puolilla maata ja lähellä kaikkia suuria markkinoita sijaitsevien runsaiden kiviesiintymien vuoksi Pohjois-Irlannissa on huomattavasti suurempi valikoima keskenään vaihdettavissa olevia tuotteita kuin Ison-Britannian markkinoilla. Tämän vuoksi kilpailu on kovempaa Pohjois-Irlannissa, mikä vähentää pohjoisirlantilaisten kiviainesten tuottajien mahdollisuuksia korottaa hintojaan.

(37)

Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat ilmoittaneet, Pohjois-Irlannissa sijaitsevien riippumattomien louhimoiden huomattavasti suurempi osuus ja louhimoiden suurempi lukumäärä neliömailia kohden varmistavat myös sen, että kiviainesten toimittajien välillä on enemmän kilpailua. Isossa-Britanniassa viisi suurinta yritystä toimittaa yli 75 prosenttia kaikesta kiviaineksesta (15). Sen sijaan Pohjois-Irlannissa viiden suurimman yrityksen osuus on arviolta vain 39 prosenttia kaikesta siellä tuotetusta kiviaineksesta.

(38)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat osoittaneet, että kyseisille kaksille markkinoille on ollut ominaista kiviainesten erilaiset kysyntäsuuntaukset, sillä kiviainesten kysyntä on taloudellisen laskusuhdanteen aikana ja sen jälkeen supistunut Pohjois-Irlannissa huomattavasti enemmän kuin Isossa-Britanniassa. Lisäksi on otettava huomioon, että rakennustoiminnan ja kiviainesten kysynnän vähentyessä louhimoyritysten välinen kilpailu jäljellä olevasta kysynnästä kiristyy.

(39)

Pohjois-Irlannilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet riippumattomiin toimintoihin, sillä kiviaines-, sementti- ja betonituotannon välinen vertikaalinen yhdentyminen on sen markkinoilla huomattavasti vähäisempää kuin Isossa-Britanniassa. Kuten johdanto-osan 37 kappaleessa todettiin, viidellä suurimmalla yrityksellä on Isossa-Britanniassa jopa 75 prosentin osuus kiviainesten tuotannossa. Samoilla yrityksillä on myös 70 prosentin osuus kaikesta valmisbetonin tuotannosta ja suuri osuus kaikista asfalttilaitoksista. Nämä kaksi ovat keskeisiä markkinoita kiviainesten myynnille. Jos rakennustoiminta vähenee ja betonin ja asfaltin kysyntä supistuu, Ison-Britannian viisi suurinta alan yritystä voivat edellä mainituista syistä säädellä kiviaineksiin liittyvän tuotantokykynsä vähenemistä. Itse asiassa kiviainesten tarjonta sopeutuu nopeammin kysyntään Isossa-Britanniassa, mikä rajoittaa painetta hintojen laskuun. Tilanne on toisenlainen Pohjois-Irlannissa, sillä markkinat eivät ole vertikaalisesti yhdentyneet. Tämän vuoksi louhimoyritysten välinen kilpailu jäljellä olevasta kysynnästä kiristyy, kun rakennustoiminta ja kiviainesten kysyntä vähenee. Tämän johdosta Pohjois-Irlannin markkinoilla on enemmän kilpailua kuin Ison-Britannian markkinoilla, sillä Pohjois-Irlannissa sijaitsevien louhimoiden lukumäärä on suurempi neliömailia ja henkeä kohden, ja siellä on suhteessa enemmän riippumattomia louhimoita, jotka pyrkivät myymään tuotteitaan erillisille, itsenäisille jalostuslaitoksille.

(40)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat myös osoittaneet, että Pohjois-Irlannin kiviainesmarkkinat ja Irlannin kiviainesmarkkinat ovat hyvin samantapaiset.

(41)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat menettelyn aloittamista koskevan päätöksen antamisen jälkeen tietoja kaupan vaikutuksesta Pohjois-Irlannin kiviainesteollisuuteen vuosina 2002–2013. Virallisista tilastoista voitiin antaa vain yhdistettyjä tietoja kahden vuoden välein Yhdistyneen kuningaskunnan vero- ja tullilaitoksen (HMRC) tiedonantosääntöjen vuoksi. Tietojen perusteella kaupan vaikutusta ei voida jakaa kiviainestyypin mukaan, eikä eräiltä vuosilta ole ollenkaan saatavissa kaupankäyntitietoja. Lisävaikeuksia on aiheuttanut se, että jalostettujen betoni- ja asfalttituotteiden tuotannosta ei ollut virallisia tietoja. Näissä tapauksissa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat käyttäneet markkinoita koskevia arvioita (16), jotka on toimittanut Pohjois-Irlannin louhimotuoteyhdistys (QPANI). Koska muiden tuoteryhmien osalta ei ole kansallisia tilastoja, viranomaiset ovat toimittaneet arviot kaupan vaikutuksesta murskatun kalliokiven, jalostettujen betonituotteiden, hiekan ja asfaltin osalta. Vaikka nämä rajoitukset otetaan huomioon, Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että kaupan vaikutusta koskevista tiedoista selviää Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisen kaupan osuus. Kaupan vaikutus on esitetty taulukossa 5. Luvut perustuvat tuonnin ja viennin ja vuosituotannon vuotuisiin tai kahden vuoden lukuihin, jotka myös toimitettiin komissiolle.

Taulukko 5

Kaupan vaikutus

(42)

Taulukossa 5 olevat luvut osoittavat, että Pohjois-Irlannin kiviainesteollisuuden kalliokivimurskan myyntiin kohdistuu huomattava kaupan vaikutus. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat osoittaneet, että kiviaineksen ilmoittamaton tuonti Pohjois-Irlantiin kasvoi merkittävästi sen jälkeen kun kiviainesvero otettiin käyttöön vuonna 2002. On todennäköistä, että ilmoittamattoman tuonnin määrä kasvoi jälleen kun kiviainesveron alennuksen soveltaminen keskeytettiin vuonna 2010. Ulsterin yliopiston vuonna 2002 tekemässä selvityksessä laskettiin kiviaineksia Pohjois-Irlantiin tuovien kuorma-autojen määrä kahdeksalla tärkeimmällä rajanylityspaikalla. Selvityksen mukaan kiviaineksia kuljettavia kuorma-autoja oli päivässä jopa 89. Virallisesti ilmoitetun tuonnin vuotuiseen kokonaismäärään olisi tarvittu vain 243 kuorma-autoa vuoden aikana. Tämä viittaa siihen, että kiviainestuonnin todellinen taso on saattanut olla jopa 133-kertainen vuoden 2002 virallisiin tilastoihin verrattuna, mikä tarkoittaa sitä, että arvioidussa kaupan vaikutuksessa on todennäköisesti suuresti aliarvioitu kaupan todellinen vaikutus.

(43)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat toimittaneet loppuasiakkaille siirrettyjen kasvaneiden tuotantokustannusten ja mahdollisen myynnin vähenemisen osalta tietoja, joiden mukaan vuonna 2002 tapahtuneen veron käyttöönoton jälkeen kiviaineksen keskihinta Pohjois-Irlannissa nousi paljon vähemmän kuin mitä olisi odotettu, jos kiviainesvero olisi siirretty asiakkaille täysimääräisesti, ja että tämä liittyi laillisen myynnin vähenemiseen, joka oli suhteellisesti paljon suurempi kuin Isossa-Britanniassa toteutunut myynnin väheneminen.

(44)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat selittäneet myös, että alhaisen laatuluokan kivi- ja täyteaineksen myynti väheni 31 päivänä maaliskuuta 2003 päättyneenä vuonna, kun myyntiä verrataan kahteen kiviainesveron käyttöönottoa edeltäneeseen vuoteen. Laillisten louhimoiden tuotanto kalenterivuonna 2002 jäi huomattavasti tavanomaisesta kiviainesmyynnin tasosta (edellisten 30 vuoden aikana kiviainesmyynti oli yleensä kasvanut Pohjois-Irlannissa). Ison-Britannian kiviainestuotanto supistui 5,7 prosenttia vuonna 2002 verrattuna edellisvuoden vähäiseen kasvuun (tuotannon kehitysanalyysi osoitti kuitenkin, että tuotanto oli Isossa-Britanniassa yleensä supistunut edellisten 10 vuoden aikana).

(45)

Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat myös todenneet, että kun vero oli otettu käyttöön (1,60 puntaa tonnilta), kiviainesten keskihinta oli noussut Pohjois-Irlannissa noin 0,25–0,30 puntaa tonnilta vuonna 2002 verrattuna vuoteen 2001, kun taas Isossa-Britanniassa hinta oli noussut 1–1,40 puntaa tonnilta. Vaikka otettaisiin huomioon se, että jalostetuissa tuotteissa käytetty kiviaines, joka hyötyi 80 prosentin veronalennuksesta Pohjois-Irlannissa sovelletun vuoden 2002 alkuperäisen alenevan hyvitysjärjestelmän puitteissa, sisältyy kyseiseen keskiarvoon, tämä tarkoittaa sitä, että Pohjois-Irlannin louhimoyritysten oli vastattava itse huomattavasta osasta veroa. Jos oletetaan, että puolet Pohjois-Irlannin kiviainestuotannosta käytettiin jalostettuihin tuotteisiin ja että vero ei vaikuttanut niiden hintaan vuonna 2002, tämä tarkoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan silti sitä, että louhimoiden vastattavaksi jääneen veron määrä oli keskimäärin yli 1 punta kutakin käsittelemättömänä myytävää kiviainestonnia kohden.

(46)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen antamisen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat lisäselvityksiä johdanto-osan 45 kappaleessa esitetyistä väitteistä. Ne totesivat, että kiviainesveron käyttöönoton jälkeen keskihinta nousi Pohjois-Irlannissa veron määrää paljon vähemmän, kun taas Isossa-Britanniassa keskihinta nousi 1–1,40 puntaa tonnilta, sillä kiviainesta käyttävät jalostettujen tuotteiden valmistajat eivät olleet koskaan maksaneet täysimääräistä kiviainesveroa. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan kaikesta Pohjois-Irlannissa tuotetusta kiviaineksesta jalostettujen tuotteiden valmistukseen käytettävän kiviaineksen osuus vaihtelee kolmanneksesta puoleen. Vaikka tarkasteltaisiin korkeinta lukua ja sovellettaisiin täysimääräistä veronalennusta, jota sovellettiin jalostettuihin tuotteisiin veron ensimmäisenä vuonna, ja oletettaisiin, että veron aiheuttama tuotantokustannusten nousu ei vaikuttaisi puoleen kiviaineksista, tämä tarkoittaisi, että hinnankorotus on ainoastaan kaksinkertainen lopun kiviaineksen osalta. Tämä kaksinkertainen hinnankorotus oli 0,50–0,60 puntaa tonnilta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin Isossa-Britanniassa toteutettu korotus, ja jää selvästi alle niiden ylimääräisten kustannusten, jotka täysimääräinen vero (1,60 puntaa tonnilta) aiheutti, kun sitä sovellettiin ensimmäisen kerran.

(47)

Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat tietoja, jotka oli koottu Pohjois-Irlannin kiviainesteollisuudesta hankituista edustavista otoksista kiviainesten tuotannon, liikevaihdon ja voiton kehityssuuntausten osalta. Kyseiset kehityssuuntaukset liittyvät erottamattomasti rakennusmarkkinoiden kehitykseen ja vuonna 2008 alkaneeseen taloudelliseen taantumaan.

(48)

Toimitetuista tiedoista selviää, että kannattavuus ja hinnat olivat jo ennen veronalennusohjelman soveltamisen keskeyttämistä niin alhaiset, että louhimoiden ei ollut taloudellisesti kannattavaa vastata koko verosta itse. Sen sijaan yritykset osoittivat, että ne olivat siirtäneet veron asiakkaille, ja sen vuoksi niiden oli hyväksyttävä myynnin supistuminen edelleen, sen lisäksi että myynti oli jo vähentynyt haastavan taloudellisen tilanteen vuoksi. Jatkaakseen liiketoimintaansa alan yritykset lykkäsivät kriittisiä pääomasijoituksia ja irtisanoivat henkilöstöä. Selvityksen mukaan veron (1,95 puntaa tonnilta) siirtäminen asiakkaille oli vaikeaa, koska asiakkailta perityt hinnat olisivat nousseet 50–66 prosenttia. Taloudellisesta tilanteesta johtuu myös se, että asiakkaat ovat haluttomia maksamaan korkeampia hintoja ja sen sijaan lykkäävät investointeja tai kääntyvät vaihtoehtoisia aineksia tai kilpailukykyisempiä hintoja tarjoavien kilpailijoiden puoleen. Tämä vahingoittaa Pohjois-Irlannin kiviainesliiketoimintaa menetettyjen asiakkaiden, myyntimäärien vähenemisen ja voittomarginaalien supistamiseen kohdistuvan paineen muodossa.

(49)

Vaikka Pohjois-Irlannin kiviainesteollisuutta koskevista edustavista otoksista kerätyt tiedot antavat hyvän kuvan liikevaihdon ja voiton kehityksestä Pohjois-Irlannin kiviainesteollisuudessa, niitä ei voida erottaa taloudellisesta yhteydestä eikä pelkästään niiden perusteella voida arvioida täysimääräisen kiviainesveron vaikutuksia.

(50)

Veronalennusohjelman arvioitu vuotuinen talousarvio (menetetyt valtion varat) vaihteli alkuperäisen ilmoituksen tekemishetkellä voimassa olleesta 15 miljoonasta Englannin punnasta (kaudella 2004–2005) 35 miljoonaan puntaan (kaudella 2010–2011).

(51)

Tuensaajien lukumäärän osalta arvioitiin, että noin 170:lle louhostoiminnan harjoittajalle voitaisiin myöntää veronalennus.

(52)

Kiviainesveron alennuksen myönsi Pohjois-Irlannissa vero- ja tullilaitos.

(53)

Kuten muodollisen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 47–54 kappaleessa todetaan, komissio epäili, oliko Pohjois-Irlannissa sovellettava muutettu kiviainesveron alennus perussopimuksen ja erityisesti sen 110 artiklan mukainen. Näiden epäilyjen vuoksi komissio ei tuolloin voinut todeta, että toimenpide soveltuu sisämarkkinoille.

(54)

Komissio katsoi, että kiviainesvero merkitsi perussopimuksen 110 artiklassa tarkoitettua sisäistä maksua. Se totesi, että kiviainesveroa sovellettiin Pohjois-Irlannin tuottajiin ja muista jäsenvaltioista oleviin tuottajiin eri tavoin, mikä ei ollut perusteltua.

(55)

Kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 56 kappaleessa todetaan, komissio katsoi asiaan liittyvän oikeuskäytännön perusteella ja 7 päivänä toukokuuta 2004 tehdyn päätöksen kumoamisen johdosta, että toimenpide sellaisena kuin sitä oli sovellettu kyseisestä päivämäärästä (siihen asti, kun sen soveltaminen keskeytettiin 1 päivänä joulukuuta 2010) oli katsottava sääntöjenvastaiseksi. Lisäksi komissio on todennut, että se arvioi aina sääntöjenvastaisen valtiontuen soveltuvuuden sisämarkkinoille tuen myöntämisajankohtana voimassa olleissa säännöissä asetettujen aineellisten perusteiden pohjalta (18). Koska tuki on katsottava sääntöjenvastaiseksi ja sitä myönnettiin aikana, jolloin vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivoja sovellettiin, ja myös vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen (19) julkaisemisen jälkeen, komissio arvioi kiviainesveron alennusohjelman soveltuvuuden sisämarkkinoille niiden sääntöjen perusteella, jotka olivat voimassa tukea myönnettäessä:

(56)

Arvioidessaan toimenpidettä vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen perusteella komissio totesi voitavan katsoa, että suuntaviivoissa olevia sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevia edellytyksiä on noudatettu. Se muistutti kuitenkin, että perussopimuksen 110 artiklan osalta esitettyjen epäilyjen vuoksi se ei tuossa vaiheessa voinut katsoa toimenpiteen soveltuvan sisämarkkinoille vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen perusteella.

(57)

Toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen perusteella komissio katsoi, että

(58)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimittamat tiedot osoittivat, että tuotantokustannukset olivat nousseet huomattavasti kiviainesveron johdosta, minkä vuoksi olisi yleensä todennäköistä, että korotusta ei voitaisi siirtää asiakkaille ilman myynnin merkittävää vähenemistä. Koska kyseiset tiedot eivät olleet riittävän yksityiskohtaisia, komissio ei kuitenkaan voinut tuossa vaiheessa päätellä toimitettujen tietojen perusteella, että vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 158 kohdan c alakohdan mukainen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskeva edellytys olisi täyttynyt.

(59)

Vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 158 kohdan c alakohdan mukaan tuen välttämättömyyttä koskeva kriteeri edellyttää, että johdanto-osan 58 kappaleessa tarkoitettua tuotantokustannusten merkittävää nousua ei ole mahdollista siirtää asiakkaille ilman myynnin merkittävää pienentymistä. Tältä osin jäsenvaltio voi esittää arvioita muun muassa tuotteen hintajoustosta kyseessä olevalla toimialalla merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla sekä arvioita kyseessä olevalla toimialalla toimivien tai kyseessä olevaan luokkaan kuuluvien yritysten menettämästä myynnistä ja/tai voiton pienentymisestä.

(60)

Komissio huomautti tässä yhteydessä, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten väitteet siitä, että tuotantokustannusten nousua ei voitu siirtää asiakkaille ilman myynnin merkittävää pienentymistä, perustuivat kiviainesveron käyttöönotosta johtuneiden hinnankorotusten vertailuun (noin 0,25–0,30 puntaa tonnilta Pohjois-Irlannissa vuonna 2002 verrattuna vuoteen 2001, kun taas Isossa-Britanniassa hinta oli noussut 1–1,40 puntaa tonnilta). (Laillisen) myynnin vähentymisen osalta Pohjois-Irlannissa komissio huomautti, että kaikkien kiviainestyyppien myynnin vähentyminen vaihteli yhteensä – 17,6 prosentista (v. 2001–2003) – 22,8 prosenttiin (v. 2002–2003) ja oli suhteellisesti enemmän kuin Isossa-Britanniassa. Komissio katsoi, että kyseisten väitteiden voitiin katsoa olevan osoitus vaikeuksista, joita oli kohdattu siirrettäessä tuotantokustannusten nousua asiakkaille Pohjois-Irlannissa.

(61)

Komissio huomautti kuitenkin, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet toimittaneet riittävän yksityiskohtaisia tietoja, jotka osoittaisivat määrällisesti, mikä vaikutus näihin väitteisiin oli sillä, että kiviaineksia jalostetuissa tuotteissa käyttävät valmistajat eivät olleet koskaan maksaneet täysimääräistä kiviainesveroa sen jälkeen kun se oli otettu vaiheittain käyttöön Pohjois-Irlannissa.

(62)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet myöskään selventäneet myynnin supistumisen osalta kiviainesmarkkinoiden kehitystä Pohjois-Irlannissa vuoden 2002 jälkeen. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimittaman, Pohjois-Irlannin louhimotuoteyhdistyksen (QPANI) raportin kuviosta 2 käy ilmi tuotannon kasvu vuosina 2004–2007. QPANI:n raportti oli laadittu Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviraston toteuttamaa, maan kiviainesalaa koskevaa markkinatutkimusta (20) varten.

(63)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat todenneet, että kustannusten nousu vaikutti louhostoiminnan harjoittajien liikevaihtoon ja supisti niiden voittoja. Tätä näkemystä tukevia tietoja ei kuitenkaan toimitettu.

(64)

Osoittaakseen, että vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 158 kohdan c alakohdan mukainen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskeva edellytys oli täyttynyt, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat tietoja vain koko alan osalta, ei edustavia otoksia yksittäisistä edunsaajista esimerkiksi niiden koon perusteella.

(65)

Lisäksi komissio huomautti, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten havainnot osoittivat, että useimpien kiviaineslajien hintajousto vaihteli lähes nollasta noin 0,52:een, ts. se näyttää suhteellisen joustamattomalta. Periaatteessa tämä tarkoittaisi, että tuotantokustannusten nousu olisi voitu siirtää lopullisille asiakkaille. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät ole toimittaneet lisäselvityksiä tai -laskelmia hintojen suhteellisen joustamattomuuden vaikutuksesta, kuten on todettu väitteistä, jotka toimitettiin tuotantokustannusten nousun siirtämisestä lopullisille asiakkaille (tai siirtämisen mahdottomuudesta).

(66)

Pohjois-Irlannin louhimotuoteyhdistyksen (QPANI) mukaan Pohjois-Irlannin kiviainestuottajat osallistuivat veronalennusohjelmaan hyvässä uskossa luottaen siihen, että Yhdistynyt kuningaskunta oli hakenut komission hyväksynnän ohjelmalle ja että komissio oli antanut myönteisen päätöksen. Lisäksi ne olivat tehneet ympäristönsuojelusopimuksia, mikä tarkoitti, että ne olivat toteuttaneet merkittäviä investointeja.

(67)

Hakijat, jotka valittivat komission päätöksestä hyväksyä veronalennusohjelma, eivät todistaneet esimerkein, että tuontikiviainekseen kohdistui todellista syrjintää.

(68)

QPANI väittää, että valtiontuen mahdollinen takaisinperintä loukkaisi Pohjois-Irlannin louhostoiminnan harjoittajien perusteltua luottamusta siihen, että tuki oli laillista. Koska louhostoiminnan harjoittajat olivat jo investoineet ympäristönsuojelun tason parantamiseen, perintämääräys tarkoittaisi todellisuudessa sitä, että kyseiset yritykset joutuisivat maksamaan kustannukset kaksi kertaa. Takaisinperintä olisi myös vastoin oikeusvarmuuden periaatetta.

(69)

QPANI mainitsee lisäksi, että kiviaineksen tuonti Pohjois-Irlantiin on aina ollut vähäistä. Sen mukaan tuonti tosiasiassa kasvoi kiviainesveron käyttöönoton jälkeen yksityisen talonrakennustoiminnan ja julkisen sektorin rakennusmenojen lisääntyessä.

(70)

Mahdottomuudesta siirtää kiviainesvero asiakkaille QPANI esittää, että tuotantokustannusten huomattavaa nousua, minkä komissio on jo myöntänyt, ei voitu siirtää asiakkaille kiviainesalan liikakapasiteetin ja Pohjois-Irlannin markkinoilla käytävän kovemman kilpailun vuoksi. Lisäksi Pohjois-Irlannissa on paljon aineksia, joihin kiviainesveroa ei sovelleta, kuten liuskekivi, jota käytetään sekä yksityisen että julkisen sektorin rakennushankkeissa että maatiloilla. QPANI:n kuukausittaisesta yksityisestä kivimyynnistä (syyskuu 2001–syyskuu 2002) tekemästä selvityksestä ilmenee, että myynti väheni huomattavasti huhtikuusta 2002 alkaen verrattuna edelliseen vuoteen. Pohjois-Irlannin yritys-, kauppa- ja sijoitusasioiden ministeriön tilasto-osaston vuonna 2002 julkaisemasta vuotuisesta mineraaleja koskevasta lausunnosta kävi ilmi, että Pohjois-Irlannin kiviainestuotanto oli vähentynyt noin 2,7 miljoonaa tonnia eli noin 11 prosenttia.

(71)

QPANI toteaa, että Northern Ireland Affairs Committee -komitean selvitys kiviainesveron vaikutuksesta (Introduction of the Aggregates Levy – One Year On, third report of session 2003–2004) osoittaa selvästi kiviainesveron käyttöönoton vaikutuksen kiviainesten myyntiin ja työllisyyteen.

(72)

QPANI:n mukaan syy siihen, että Pohjois-Irlannin kiviainestuotanto kasvoi vuosina 2004–2007, oli rakennustoiminnan lisääntyminen maakunnassa.

(73)

Lisäksi QPANI katsoo, että kustannusten kasvu vaikutti louhostoiminnan harjoittajien voittomarginaaleihin. Tästä on osoituksena se, että hinnat nousivat vain 0,25–0,30 Englannin puntaa, kuten todettiin menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 81 kappaleessa. Tämän vuoksi kyseiset toiminnanharjoittajat vastasivat itse suurimmasta osasta kiviainesveron aiheuttamasta tuotantokustannusten noususta. Kun otetaan huomioon alan pääomavaltaisuus ja korkeat käyttökustannukset, on ilmiselvää, että toiminnanharjoittajien kapeat voittomarginaalit supistuivat entisestään.

(74)

QPANI katsoo, että hintajoustotiedot koskevat Ison-Britannian kiviainesmarkkinoita, eivätkä kuvasta tilannetta Pohjois-Irlannissa.

(75)

Ison-Britannian kiviainesyhdistys (British Aggregates Association, BAA) toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät voi oikaista muista jäsenvaltioista tuotujen tuotteiden verosyrjintää takautuvasti. Yhdistys katsoo, että vaikka Yhdistynyt kuningaskunta maksaisi takaisin kiviainesverot, jotka on mahdollisesti peritty muista jäsenvaltioista Pohjois-Irlantiin tuoduista tuotteista, tämä ei kuitenkaan poistaisi verosyrjinnän tuntuvia varoittavia vaikutuksia. Tämän vuoksi veronalennusohjelmaa ei voitaisi hyväksyä taannehtivasti.

(76)

BAA katsoo, että kiviainesveron alennusohjelma ei ole vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen mukainen. Se väittää, että kiviainesverolla ei ole kyseisten suuntaviivojen 51 kohdan 2 alakohdan a alakohdassa vaadittua selkeästi myönteistä vaikutusta, että vuoden 2004 veronalennusohjelmaa ei ollut hyväksytty vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 51 kohdan 2 alakohdan b alakohdan mukaisesti silloin, kun kiviainesvero otettiin käyttöön, ja että 20 prosenttia ei ole vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 51 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa vaadittu merkittävä osa verosta.

(77)

Lisäksi BAA katsoo, että kiviainesveron alennusohjelma ei ole myöskään vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen mukainen. Kiviainesveron alennus haittaa kiviainesveron ympäristötavoitteen saavuttamista vastoin vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 151 kohtaa, sillä se on johtanut kiviaineksen merkittävään ”tuontiin” Pohjois-Irlannista Isoon-Britanniaan vuodesta 2004 alkaen. Tämä näyttäisi tarkoittavan sitä, että sääntöjä, joiden mukaan Pohjois-Irlannissa louhittuun ja Isossa-Britanniassa käytettyyn kiviainekseen sovelletaan täysimääräistä verokantaa, on kierretty.

(78)

BAA katsoo myös, että kiviainesveron alennus ei ole vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 158 kohdan c alakohdan mukainen, sillä ei ole osoitettu, että tuotantokustannusten merkittävää nousua ei olisi pystytty siirtämään asiakkaille. BAA toteaa erityisesti, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten esittämät taloustiedot, joihin viitataan menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 21–23 kappaleessa, eivät ole uskottavia ja että ne ovat mahdollisesti harhaanjohtavia. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimittamien keskihintojen väitetään olevan merkityksettömiä, sillä on olemassa monenlaisia kiviainestyyppejä ja vastaavasti myös paljon erilaisia hintoja. Lisäksi vapaasti louhimolta -hinta riippuu myös louhimon sijaintipaikasta ja etäisyydestä rakennuspaikoille. Tämän vuoksi Pohjois-Irlannin (suhteellisen pieni, enimmäkseen maaseutumainen alue) keskihinnan ja koko Ison-Britannian keskihinnan välisellä vertailulla ei ole asian kannalta merkitystä. BAA väittää myös, että jos Pohjois-Irlannin vapaasti louhimolta -hinnat todella olivat 50 prosenttia alhaisemmat kuin Ison-Britannian hinnat, pohjoisirlantilaiselle kiviainekselle olisi ollut erittäin paljon kysyntää Isossa-Britanniassa. Lisäksi BAA väittää, että kuljetuskustannukset Pohjois-Irlannista Lontooseen eivät ole korkeammat kuin kuljetuskustannukset Skotlannista Lontooseen.

(79)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan tukea ei pitäisi katsoa sääntöjenvastaiseksi tueksi ja että toimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuutta arvioitaessa voidaan soveltaa vain vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivoja.

(80)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset katsovat, että komission olisi otettava huomioon se, että sen 7 päivänä toukokuuta 2004 tekemä päätös tuen hyväksymisestä julistettiin pätemättömäksi, koska komissio ei ollut aloittanut muodollista tutkintamenettelyä. Toimenpiteestä ilmoitettiin komissiolle, ja se hyväksyttiin ennen kuin yhtään veronalennusta oli myönnetty. Kun tukea myönnettiin, se ei ollut sääntöjenvastaista tukea.

(81)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset väittävät, että koska 7 päivänä toukokuuta 2004 tehty päätös oli pätemätön, komissio ei todellisuudessa tehnyt neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (21) (”menettelyasetus”) 4 artiklan mukaista päätöstä kahden kuukauden määräajassa. Tämän vuoksi toimenpide olisi katsottava hyväksytyksi. Jos menettelyasetuksen 4 artiklan 6 kohtaa sovelletaan alkuperäiseen ilmoitukseen, tuen katsotaan tulleen hyväksytyksi vuonna 2004, eikä komissiolla ole toimivaltaa antaa uutta 4 artiklan mukaista päätöstä. Sen sijaan toimenpide on käsitettävä voimassa olevaksi tueksi, jota voidaan tarkastella vain sen tulevien vaikutusten suhteen ja johon ei voida kohdistaa taannehtivaa takaisinperintämääräystä. Koska menettelyasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukainen päätös on tehty, asetuksen 4 artiklan 6 kohtaa ei voida enää soveltaa, vaikka päätös oli sääntöjenvastainen ja se julistettiin myöhemmin pätemättömäksi. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan niiden olisi myös voitava tukeutua siihen seikkaan, että menettelyasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukainen hyväksymispäätös tehtiin ennen kuin veronalennus myönnettiin, joten tuen myöntäminen ei ollut sääntöjenvastaista siinä mielessä, että tukea olisi myönnetty ilman komission hyväksyntää.

(82)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan syy siihen, miksi tuki katsotaan tässä asiassa sääntöjenvastaiseksi, on pelkästään se, että 7 päivänä toukokuuta 2004 tehty päätös julistettiin pätemättömäksi, koska komissio ei ollut aloittanut muodollista tutkintamenettelyä vuonna 2004. Kyse ei ole siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta olisi toimenpiteen toteuttamisen aikaan rikkonut perussopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa. Ne katsovat, että toimenpiteen soveltuvuus sisämarkkinoille olisi arvioitava vain vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen mukaisesti. Komission olisi arvioitava tuki vuonna 2004 tehdyn ilmoituksen perusteella ja sovellettava tuolloin voimassa olleita sääntöjä.

(83)

Koska Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset väittävät, että tuki ei ole sääntöjenvastaista, niiden mukaan komissio ei voi jakaa tukea niiden kausien mukaan, jolloin vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivat ja vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivat olivat voimassa. Koska komissio katsoi, että toimenpide oli vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen mukainen, kaikki ohjelman puitteissa myönnetty tuki olisi katsottava sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(84)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset hylkäävät väitteet, jotka Ison-Britannian kiviainesyhdistys BAA on esittänyt vastineessaan menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen. BAA katsoi, että toimenpide, sellaisena kuin se ilmoitettiin vuonna 2004, ei ollut vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen mukainen. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset painottavat sitä, että komissio oli jo katsonut, kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 63 kappaleessa todetaan, että kiviainesverolla oli ollut selkeästi myönteisiä ympäristövaikutuksia, ja että BAA ei kiistä komission havaintoa siitä, että Pohjois-Irlannissa toimivien ja kiviainesveron 80 prosentin alennuksesta hyötyvien kiviainesyritysten kanssa tehdyillä sopimuksilla oli myönteisiä ympäristövaikutuksia, eivätkä ne haittaa kiviainesveron tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset osoittavat, että komission vuonna 2004 hyväksymä toimenpide oli jatkoa veronalennusohjelmalle, joka oli alun perin otettu käyttöön samaan aikaan kuin vero. Vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 51 kohdan 2 alakohdan b alakohdassa ei edellytetä, että poikkeuksen jokaisen osatekijän olisi oltava vahvistettu tai toteutettu kun vero otetaan käyttöön. Jos näin olisi asian laita, muutettua poikkeusta ei koskaan voitaisi ottaa käyttöön ja 51 kohdan 2 alakohta olisi tarpeeton määräys. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset katsovat myös, että vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 51 kohdan 1 alakohdan b alakohdan edellytykset täyttyvät ja, kuten komissio on jo myöntänyt menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 67 kappaleessa, vaatimus maksaa 20 prosenttia kiviainesverosta vastaa vaatimusta maksaa merkittävä osa verosta. Kysymyksessä siitä, onko kyseinen osa merkittävä, on otettava huomioon myös se, että niiden louhostoiminnan harjoittajien, joille veronalennus voidaan myöntää, on vastattava kustannuksista, jotka aiheutuvat ympäristönsuojelun tason parantamisesta, ja että kiviainesten hinnat ovat Pohjois-Irlannissa yleensä alhaisemmat kuin muualla Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Absoluuttisesti tarkasteltuna kansallisesta verosta maksettavan 20 prosentin osuuden rahallinen arvo on siksi suurempi kuin muualla Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

(85)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset pitävät vääränä näkemystä, että veronalennusohjelmassa olisi kyse perussopimuksen 110 artiklan vastaisesta syrjivästä verotuksesta. Irlannista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvaa tuontia verotetaan samalla tavalla kuin Yhdistyneen kuningaskunnan tuotantoa, mukaan lukien Pohjois-Irlannin tuotanto, jos veronalennusta koskevat edellytykset eivät täyty. Sen vuoksi Irlannista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tuotujen ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuotettujen tuotteiden välillä ei ole syrjintää. Pohjois-Irlanti ei ole jäsenvaltio, joten ei ole asianmukaista soveltaa perussopimuksen 110 artiklaa sen määrittämiseksi, tarkoittaako tiettyjen tuottajien verokohtelu kyseisellä alueella muista jäsenvaltioista tuotujen ja kyseisellä alueella myytyjen tuotteiden syrjintää. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset väittävät, että syrjintää olisi arvioitava kansallisten tuotteiden osalta ja että koska kansallisista tuotteista peritään Yhdistyneessä kuningaskunnassa täysimääräinen kiviainesvero, kyse ei voi olla syrjinnästä. Se, että tietyille tuottajille jonkin jäsenvaltion tietyllä alueella myönnetään veronalennus, kuuluu valtiontukien valvonnan piiriin perussopimuksen 107 artiklan, ei 110 artiklan, nojalla. Vain 107 artiklan 3 kohtaa olisi sovellettava tuottajille myönnettyihin verotuksellisiin tukitoimenpiteisiin, ei 110 artiklaa. Muussa tapauksessa kaikki tuottajien verotuet olisi myönnettävä muista jäsenvaltioista tuotaville tuotteille. Unionin lainsäädännössä ei ole myöskään sellaista sääntöä, joka edellyttäisi, että veronalennuksena jäsenvaltion tietyn alueen tuottajille myönnettävä tuki olisi myönnettävä muista jäsenvaltioista samanlaisia tuotteita tuoville.

(86)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät hyväksy näkemystä tuen sääntöjenvastaisuudesta, mutta jos komissio näin katsoo, niiden mukaan takaisinperintämääräys ei ole asianmukainen. Takaisinperintämääräys rikkoisi tuensaajien perusteltua luottamusta ja olisi suhteeton.

(87)

Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan valtiontukea on jäsenvaltion myöntämä tai valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(88)

Kiviainesveron alennus myönnettiin valtion varoista veroprosentin pienennyksenä yrityksille, jotka sijaitsevat Yhdistyneen kuningaskunnan tietyllä alueella (Pohjois-Irlanti), ja se suosi niitä vähentämällä kustannuksia, joista niiden olisi tavallisesti vastattava. Tuensaajat louhivat kiviaineksia tai valmistavat jalostettuja tuotteita. Näihin toimintoihin liittyy jäsenvaltioiden välistä kauppaa.

(89)

Tämän vuoksi komissio katsoi menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 39 kappaleessa, että ilmoitettu toimenpide on perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa (entisessä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa) tarkoitettua valtiontukea.

(90)

Kuten johdanto-osan 55 kappaleessa todetaan, komissio totesi, että tuki on katsottava sääntöjenvastaiseksi, ja ottaen huomioon toimenpiteen ympäristötavoite, komission olisi arvioitava toimenpiteen soveltuvuus sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti tuen myöntämishetkellä voimassa olleen oikeusperustan perusteella seuraavasti:

(91)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset katsovat johdanto-osan 79–83 kappaleessa esitettyjen syiden vuoksi, että tukea ei olisi pidettävä sääntöjenvastaisena tukena ja että se olisi arvioitava vain vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen perusteella.

(92)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tältä osin esitettyjen havaintojen lisäksi ja ottaen huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten esittämän kannan komissio huomauttaa, että unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti katsonut, että silloin kun komission myönteisestä päätöksestä valitetaan säädetyssä määräajassa ja tuomioistuin sen kumoaa, unionin lainsäädännön yleiset periaatteet ja erityisesti oikeusvarmuutta ja perusteltua luottamusta koskevat periaatteet eivät estä komissiota katsomasta, että tukitoimenpide on sääntöjenvastaista tukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille, ja määräämästä tukea takaisinperittäväksi. Asiassa CELF I (22) tuomioistuin totesi, että ”[k]omission myönteisen päätöksen jälkeen toteutetut tuet oletetaan laillisiksi yhteisöjen tuomioistuimien kumoamisesta tekemään päätökseen saakka. Tämän jälkeen viimeksi mainitun päätöksen tekemisen päivänä kyseisten tukien osalta katsotaan EY 231 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella, ettei niitä ole todettu kumotulla päätöksellä yhteismarkkinoille soveltuviksi, joten niiden toteuttamista on pidettävä sääntöjenvastaisena”. Asiassa CELF II (23) tuomioistuin vahvisti näkemyksensä, että ”komission myönteinen päätös ei voi synnyttää tuensaajan perusteltua luottamusta yhtäältä silloin, kun kyseinen päätös on riitautettu kanteen nostamiselle asetetun määräajan kuluessa ja yhteisöjen tuomioistuimet ovat sen sittemmin kumonneet, ja toisaalta silloin, kun määräaika kanteen nostamiselle ei ole päättynyt, tai jos kanne on nostettu, niin kauan kuin yhteisöjen tuomioistuimet eivät ole lopullisesti ratkaisseet asiaa”.

(93)

Tämän vuoksi komissio pitäytyy kannassaan, että kiviainesveron alennus olisi katsottava sääntöjenvastaiseksi tueksi. Tämän seurauksena 2 päivän huhtikuuta 2008 jälkeen myönnettyyn tukeen sovelletaan vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivoja. Vaikka kiviainesveron alennus katsottaisiin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten näkemyksen mukaisesti voimassa olevaksi tueksi, se olisi silti pitänyt mukauttaa mainittuihin suuntaviivoihin sen 200 kohdan mukaisesti.

(94)

Kuten johdanto-osan 53 ja 54 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että se, että kiviainesveron alennusta ei myönnetä Pohjois-Irlantiin muista jäsenvaltioista tuoduille tuotteille, voisi olla perussopimuksen 110 artiklan vastaista.

(95)

Näyttää siltä, että perussopimuksen 110 artiklan ensimmäisessä kohdassa kielletään Pohjois-Irlannissa sovellettavan kiviainesveron alennusohjelman tapaisten kansallisten ohjelmien käyttö. Kyseisessä ohjelmassa myönnetään alennus kiviainesverosta silloin kun on kyse Pohjois-Irlannissa louhitusta neitseellisestä kiviaineksesta ja sen tuottajat ovat tehneet ympäristösopimuksia. Sen sijaan veronalennusohjelman ulkopuolelle jäävät muista jäsenvaltioista tuodut samanlaiset tuotteet, joista peritään täysimääräinen kiviainesvero (24). Toisin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toteavat (ks. johdanto-osan 85 kappale), se, että veronalennusohjelmaa sovelletaan vain tietyllä alueella, ei muuta tätä tulkintaa. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan veronalennusohjelman tapaiset toimenpiteet sallittaisiin, jäsenvaltiot voisivat helposti kiertää perussopimuksen 110 artiklassa määrättyä syrjintäkieltoa.

(96)

Tuomioistuin on todennut (25), kuten Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset itsekin esittävät, että ”yhteisön oikeudessa ei […] rajoiteta jäsenvaltion vapautta säätää joidenkin tuotteiden osalta porrastettua verojärjestelmää objektiivisten perusteiden mukaisesti, vaikka nämä tuotteet olisivat EY 90 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla samanlaisia”. Tällainen porrastaminen on kuitenkin unionin oikeuden mukaista ”ainoastaan, jos sillä tavoitellaan päämääriä, jotka myös ovat perustamissopimuksen ja johdetun oikeuden vaatimusten mukaisia, ja jos porrastamisen toteutus on sellainen, että sillä voidaan välttää kaikenlainen muista jäsenvaltioista tapahtuvan tuonnin suora tai välillinen syrjintä tai kilpailevan kotimaisen tuotannon suojeleminen”. Kiviainesveron alennuksen osalta maahantuodun kiviaineksen erilainen kohtelu on ilmiselvästi vastoin tuomioistuimen porrastamista koskevia vaatimuksia.

(97)

Unionin lainsäädännön ohjaavana periaatteena on, että perussopimuksen periaatteita olisi tulkittava ja sovellettava tavalla, joka toteuttaa niiden tavoitteita. Perussopimuksen 110 artiklassa vahvistetaan erityiset kansainvälistä verotusta koskevat määräykset, joissa kielletään jäsenvaltioita soveltamasta sisäisiä maksuja syrjivällä tavalla. Jotta verotoimenpide, joka on tukea, olisi sääntöjenmukainen, komission on varmistuttava siitä, että kyseinen toimenpide ei ole perussopimuksen 110 artiklan vastainen ja että se täyttää kaikki 107 ja 108 artiklassa esitetyt asiaankuuluvat edellytykset (26). Ei ole syytä katsoa, että veronalennuksen muotoinen tukitoimenpide, jota sovelletaan vain osassa jäsenvaltiota, muodostaisi poikkeuksen tästä tulkinnasta.

(98)

Komissio ottaa kuitenkin huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta sitoutui 1 päivänä huhtikuuta 2014 päivätyssä kirjeessään korjaamaan kiviainesveron alennuksen ristiriidan perussopimuksen 110 artiklan kanssa hyvittämällä perityt summat, jotka eivät sovellu sisämarkkinoille johdanto-osan 99–103 kappaleessa esitettyjen kriteerien mukaisesti. Korjaustoimenpiteen tarkoituksena on mahdollistaa kiviaineksen hankkiminen Pohjois-Irlantiin muista jäsenvaltioista ja se, että ne, jotka maksoivat näistä hankinnoista täysimääräisen kiviainesveron vuosina 2004–2010, jona kiviainesveron alennusohjelmaa sovellettiin, voivat hyötyä kiviainesveron 80 prosentin hyvityksestä, joka myönnettiin niille pohjoisirlantilaisille louhostoiminnan harjoittajille, jotka osallistuivat kiviainesveron alennusohjelmaan. Ehdotetun ohjelman tavoitteena on poistaa mahdollisesti aiheutunut eriarvoisuus.

(99)

Komissio panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten 17 päivänä syyskuuta 2012 päivätyssä kirjeessä esittämän väitteen, jonka mukaan on mahdotonta tunnistaa ne ulkomaiset louhimot, jotka myivät kiviainesveron piiriin kuuluvaa ja Pohjois-Irlantiin tuotua ja siellä käytettyä kiviainesta. Komissio panee edelleen merkille, että kiviainesveron todelliset maksajat eivät olleet ulkomaisia louhimoita, vaan maahantuojia, jotka oli rekisteröity veron maksajiksi. Tämän vuoksi näyttää aiheelliselta ja komission päätöskäytännön (27) mukaiselta, että korvaukseen oikeutettuja ovat ne veron todellisuudessa maksaneet yhteisöt, joiden kiviaines tuli verotuksen piiriin. Ehdotetulla taannehtivalla ohjelmalla varmistetaan, että 80 prosentin hyvitystä maksetusta verosta voi hakea kuka tahansa, joka osoittaa, että se tilitti vero- ja tullilaitokselle kiviainesveron täyden määrän muista jäsenvaltioista 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 30 päivän marraskuuta 2010 välisenä aikana (”asianmukainen kausi”) Pohjois-Irlantiin tuodusta kiviaineksesta ja täytti tietyt ympäristökriteerit ja erityisedellytykset.

(100)

Koska taannehtivalla ohjelmalla on varmistettava, että ainoastaan kiviainestuonti sellaisista louhimoista, jotka täyttävät samat ympäristönormit kuin veronalennukseen oikeutetut pohjoisirlantilaiset louhimot, hyötyy korvausmekanismista, Yhdistyneen kuningaskunnan on toteutettava tarkistusmekanismi. Komissio huomauttaa, että jotta taannehtiva ohjelma olisi todella sovellettavissa eikä se olisi tarpeettoman vaivalloinen, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät tarkasta, täyttivätkö ulkomaiset louhimot pohjoisirlantilaisille louhimoille asetetut normit tarkasti, sillä niillä ei todellisuudessa olisi ollut siihen mitään kannusteita, mutta ne tarkastavat, täyttyvätkö vähintään ne asiaankuuluvat unionin lainsäädäntöön sisältyvät ympäristönormit, jotka oli otettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Pohjois-Irlannin ympäristöministeriö varmistaisi, että mahdollinen korvauksenhakija täyttäisi ympäristönormit, ja järjestäisi vuoden mittaisen rekisteröinnin, joka alkaisi päivästä, jona taannehtivaa veronalennusta koskeva säädösluonnos julkaistaisiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

(101)

Ollakseen oikeutettu veronalennukseen hakijan olisi ilmoitettava, mistä Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella sijaitsevasta louhimosta kiviaines oli peräisin, ja haettava Pohjois-Irlannin ympäristöministeriöltä todistus siitä, että kyseinen louhimo täytti unionin lainsäädännön mukaiset ympäristönormit kyseessä olevana aikana. Ympäristöministeriö konsultoisi tämän jälkeen muiden jäsenvaltioiden viranomaisia varmistaakseen, että sovellettavia normeja on noudatettu. Jos tulos on myönteinen, ympäristöministeriö antaisi tämän jälkeen normien noudattamista koskevan todistuksen, joka olisi vero- ja tullilaitoksen (28) käytettävissä ja varmistaisi, että laitoksella olisi tarvittavat tiedot verohyvitystä koskevien vaateiden käsittelemiseksi. Samaa louhimoa koskevien hakemusten osalta voitaisiin käyttää samaa todistusta.

(102)

Hyvitysvaateisiin olisi sisällyttävä kirjalliset todisteet seuraavista seikoista: kiviaines on hankittu toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta louhimosta asiaankuuluvana aikana; ympäristöministeriö on antanut louhimoa koskevan todistuksen; kiviainesvero maksettiin täysimääräisenä; veronalennusta ei ole haettu muihin tarkoituksiin. Todiste hankinnasta voisi olla asianmukainen kaupallinen asiakirja, josta ilmenee liiketoimen päivämäärä ja kiviaineksen alkuperä. Rekisteröidyn veronmaksajan kiviainesverotiliä voidaan käyttää todisteena siitä, että kiviainesvero maksettiin täysimääräisenä ja että muuta veronalennusta ei ole haettu. Tämä muodostaa osan veronmaksajan omaa kirjanpitoa, sillä viranomaisten käytettävissä on ainoastaan kaupalliseen tarkoitukseen käytetystä kiviaineksesta maksettavan veron kokonaismäärä. Komissio ottaa huomioon vaikeudet, joita mahdollisilla hakijoilla voi olla tällaisen näytön toimittamisessa, sillä kiviainesveron alennuksen käyttöönotosta on kulunut pitkä aika (29). Se panee kuitenkin merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset vaativat ainoastaan saatavissa olevaa kohtuullista näyttöä taannehtivasti suoritettavan korvauksen maksamiseksi, kun otetaan huomioon, että näistä tiedoista ei ole julkista kirjanpitoa.

(103)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten ehdottamalla taannehtivalla korjaustoimenpiteellä on seuraavat pääpiirteet:

(104)

Tämän perusteella komissio katsoo, että Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut luomaan asianmukaisen välineen aiemmin mahdollisesti esiintyneen syrjinnän vaikutusten poistamiseksi.

(105)

Kuten johdanto-osan 56 kappaleessa todetaan, komissio ei voinut antaa myönteistä arviota kiviainesveron alennuksesta vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen mukaisesti, koska sillä oli epäilyjä perussopimuksen 110 artiklan noudattamisesta. Koska Yhdistynyt kuningaskunta aikoo luoda asianmukaisen välineen toimenpiteestä mahdollisesti aiheutuneen syrjinnän poistamiseksi, komissio voi nyt todeta, että toimenpide soveltuu sisämarkkinoille vuoden 2001 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen perusteella.

(106)

Komissio ottaa huomioon BAA:n huomautukset menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyn toimenpiteen arvioinnin osalta samoin kuin tätä koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan huomautukset. Komissio katsoo, että ei ole esitetty sellaisia uusia väitteitä, joita se ei olisi jo ottanut huomioon, eikä ole mitään syytä muuttaa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettyä arviointia.

(107)

Komissio arvioi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen perusteella. Komission arviointi oli myönteinen kaikilta osin lukuun ottamatta mainittujen suuntaviivojen 158 kohdan c alakohdan noudattamista. Kyseisessä alakohdassa oleva välttämättömyyttä koskeva kriteeri edellyttää, että kiviainesveron alennuksen tuensaajat Pohjois-Irlannissa eivät olisi voineet siirtää kiviainesveron aiheuttamaa tuotantokustannusten merkittävää nousua asiakkaille ilman myynnin merkittävää pienentymistä.

(108)

Komissio huomautti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet ottaneet asianmukaisesti huomioon sen seikan vaikutusta, että kiviaineksista tuotteita jalostavat valmistajat eivät olleet koskaan maksaneet täyttä kiviainesveroa Pohjois-Irlannin keskimääräisistä hinnankorotuksista verrattuna kiviainesveron käyttöönoton jälkeen Isossa-Britanniassa vuosina 2001 ja 2002 toteutettuihin hinnankorotuksiin. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat nyt toimittaneet arvion tällaisten jalostettujen tuotteiden vaikutuksesta tietoihin. Arvion mukaan hinnankorotusten suuruus viittaa siihen, että kiviainesveroa ei pystytty siirtämään asiakkaille (ks. johdanto-osan 46 kappale).

(109)

Lisäksi komissio huomautti, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet selventäneet myynnin supistumiseen liittyvää kiviainesmarkkinoiden kehitystä Pohjois-Irlannissa vuoden 2002 jälkeen. Toimitettujen tietojen mukaan tuotanto kasvoi vuosina 2004–2007. Kuten johdanto-osan 47–49 kappaleesta ilmenee, Pohjois-Irlannin kiviainestuottajista poimittua edustavaa otosta koskevat tiedot on toimitettu, mukaan lukien tuotantosuuntauksia koskevat tiedot. Näyttää kuitenkin siltä, että tuotantosuuntaukset seurasivat tiiviisti rakennusalan kehitystä ja niihin vaikutti suuresti vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma. Tämän vuoksi tiedot eivät ole täysin relevantteja kiviainesveron käyttöönotosta johtuvan myynnin supistumisen osoittamiseksi.

(110)

Lisäksi komissio huomautti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet toimittaneet tietoja sen osoittamiseksi, että kustannusten nousu vaikutti toiminnanharjoittajien liikevaihtoon ja vähensi niiden voittoja. Vaikka viranomaisilla oli suuria vaikeuksia tietojen keräämisessä, ne toimittivat kyseistä väitettä tukevia tietoja, kuten 2.3.4–2.3.7 jaksosta ilmenee. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat myös tietoja, jotka osoittavat, että Pohjois-Irlannin kiviainestuottajiin kohdistuu merkittävää kilpailupainetta ja että niillä on vähäiset mahdollisuudet korottaa hintoja keskenään vaihdettavissa olevien tuotteiden suuremman valikoiman, markkinoiden vertikaalisen yhdentymisen puutteen ja hyvin monien tuottajien pienen markkinaosuuden vuoksi (ks. johdanto-osan 34–40 kappale).

(111)

Komissio huomautti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä myös, että kysynnän hintajoustoa koskevien tietojen mukaan kysyntä olisi joustamatonta. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat nyt osoittaneet, että kyseiset tiedot koskivat koko Yhdistynyttä kuningaskuntaa eivätkä pelkästään Pohjois-Irlantia. Komissio ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten selityksen siitä, että nimenomaan Pohjois-Irlannin markkinoiden hintajoustoa ei voida laskea.

(112)

Komissio toteaa, että BAA:n huomautettua, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimittamat taloustiedot, jotka esitettiin menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 21–23 kappaleessa, eivät ole uskottavia ja että ne ovat mahdollisesti harhaanjohtavia, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat yksityiskohtaisempia lisätietoja (johdanto-osan 27 kappale) kiviainesten hinnoista Pohjois-Irlannissa ja Isossa-Britanniassa. Tietojen mukaan täysimääräisen kiviainesveron osuus myyntihinnasta olisi todellakin ollut paljon suurempi jo ennestään taantuvilla markkinoilla.

(113)

Komissio tarkasteli myös syitä siihen, että kiviainesvero pystyttiin siirtämään asiakkaille Isossa-Britanniassa mutta ei Pohjois-Irlannissa. Komissio ottaa tältä osin huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten arvion, joka on esitetty johdanto-osan 34–40 kappaleessa ja jonka maan kilpailuvirasto (OFT) on vahvistanut kiviaineksia koskevassa raportissaan (31). Arviossa todetaan, että Pohjois-Irlannin kiviainesmarkkinat muodostavat Ison-Britannian markkinoista erilliset maantieteelliset markkinat ja että pohjoisirlantilaisilla kiviainesten tuottajilla on kenties vähemmän joustonvaraa, jotta ne voisivat siirtää veron täysimääräisenä asiakkailleen.

(114)

Komissio huomauttaa myös, että Pohjois-Irlannissa toteutettujen hinnankorotusten laajuutta ilmeisesti rajoittavat merkittävästi myös tuottajien suuremmat tuotantokustannukset monilla alueilla. Alan viidestä johtavasta yrityksestä neljä on toimittanut tietoja, joiden perusteella Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat osoittaneet, että voittomarginaalit ovat jo entisestään erittäin kapeita, sillä monet louhimot ovat tehneet tappiota useita vuosia. Tämä johtuu muun muassa korkeammista sähkö- ja rakennuslupakustannuksista (ks. johdanto-osan 25 kappale).

(115)

Komissio huomauttaa, että vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimittamia ja 2.3.6 jaksossa kuvattuja tietoja ei ole jaoteltu vuosittain tai kiviainestyypin mukaan, niistä ilmenee, että Pohjois-Irlannin kiviainesteollisuuteen kohdistuva kaupan vaikutus oli huomattava, yleensä yli 10 prosenttia ja jopa 24,25 prosenttia. Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset huomauttivat, kaupan vaikutus on mahdollisesti vielä suurempi Irlannista suuntautuvan ilmoittamattoman tuonnin vuoksi. Komissio on aikaisemmassa päätöskäytännössään (32) katsonut, että kaupan vaikutus, joka on yli 10 prosenttia, muodostaa kyseisen alan kilpailukyvylle riskin. Komissio huomautti lisäksi, että kaupan suuren vaikutuksen ja pienten markkinaosuuksien vuoksi huomattavia lisäkustannuksia ei voida siirtää kuluttajille (33) menettämättä myyntiä.

(116)

Komissio huomauttaa kuitenkin, että asfalttia ja hiekkaa koskevat tiedot eivät noudata tätä suuntausta ja että niihin kohdistuva kaupan vaikutus on paljon pienempi. Hiekka ja asfaltti eivät kuitenkaan noudata samoja suuntauksia kuin muut neitseelliset tai jalostetut kiviainekset. Luvut osoittavat, että sekä vienti että tuonti on yleensä vähentynyt. Kuitenkin hiekan ja asfaltin tuonti näyttää kaksinkertaistuneen viime vuosina. Tämä vaikuttaa tietenkin kaupan vaikutuksen laskentaan. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että maahantuodut jalostetut kiviainekset eivät ole koskaan kuuluneet kiviainesveron piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että maahantuodusta asfaltista tuli paljon halvempaa, kun Pohjois-Irlannissa tuotetusta asfaltista alettiin veronalennuksen soveltamisen keskeyttämisen jälkeen periä täyttä kiviainesveroa. Tämän vuoksi kyseinen hintaero on saattanut vaikuttaa tuonnin kehittymiseen.

(117)

Komissio huomauttaa lisäksi, että kaikenlaisen neitseellisen kiviaineksen markkinat muodostavat yhdet tuotemarkkinat. Tämä johtuu erilaisten käsittelemättömien kiviainesten vaihdettavuudesta keskenään, ja OFT on vahvistanut sen vuoden 2012 raportissaan (34). Kyseisessä raportissa arvioitiin (neitseellisten) kiviainesten, sementin ja valmisbetonin markkinoita, eikä niitä erotettu eri kiviainesmarkkinoiksi. Tämän vuoksi komissio katsoo, että kaupan erilaisella vaikutuksella hiekan ja asfaltin osalta verrattuna muuntyyppisiin kiviaineksiin ei ole merkitystä arvioinnissa, sillä ensinnäkin hiekkaa ja asfalttia tarkastellaan yhdessä, vaikka ne kuuluvat eri tuotemarkkinoille (hiekka kuuluu kalliokivimurskan ensimmäiseen ryhmään ja asfaltti on jalostettu kiviaines), ja toiseksi lukuihin vaikuttaa tuonnin kehitys, luultavasti asfaltin osalta.

(118)

Lopuksi komissio katsoo Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten nyt osoittaneen, että kiviainesverosta johtuvaa tuotantokustannuksen huomattavaa nousua ei olisi pystytty siirtämään asiakkaille menettämättä merkittävästi myyntiä ja että vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 158 kohdan c alakohdassa vahvistettu soveltuvuutta koskeva edellytys on täyttynyt.

(119)

Komissio voi tämän vuoksi todeta vuoden 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen perusteella, että toimenpide on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen.

(120)

Kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 40 kappaleessa todettiin, komissio katsoi, että Yhdistynyt kuningaskunta oli laittomasti pannut muutetun kiviainesveron alennuksen täytäntöön Pohjois-Irlannissa vastoin perussopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa. Ottaen huomioon taannehtivaan korjaustoimenpiteeseen liittyvät velvoitteet, joihin Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut, komissio katsoo kuitenkin, että muutettu kiviainesveron alennus on vuosien 2001 ja 2008 ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen perusteella perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen,

25.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 250/38

(1)

Komissio vastaanotti 22 päivänä joulukuuta 2003 italialaiselta lentoyhtiöltä Air One S.p.A:lta, jäljempänä ’Air One’, kantelun, jossa väitetään useiden Italian lentoasemien pitäjien myöntäneen Ryanair Ltd -yhtiölle, jäljempänä ’Ryanair’, sääntöjenvastaista tukea useiden sellaisten sopimusten muodossa, joissa määrätään toiminnan ehdoista lentoasemilla. Kyseiset lentoasemat ovat Società di Gestione dell'Aeroporto di Alghero So.Ge.A.AL S.p.A:n, jäljempänä ’So.Ge.A.AL’, hallinnoima Algheron lentoasema, SAGA S.p.A:n hallinnoima Pescaran lentoasema ja Aeroporti di Roma S.p.A:n hallinnoima Rooman lentoasema sekä Pisan, Trevision ja Bergamon (Orio al Serio) lentoasemat.

(2)

Air One pyysi komissiota 11 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä ottamaan kantaa tekemäänsä kanteluun SEUT-sopimuksen 265 artiklan mukaisesti ja nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa laiminlyöntikanteen. Tuomioistuin hylkäsi kanteen (2).

(3)

Komissio toimitti Italialle 9 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä kantelusta version, joka ei sisältänyt luottamuksellisia tietoja. Komission suostuttua määräajan pidentämiseen Italia toimitti kantelua koskevat huomautuksensa 5 päivänä lokakuuta 2004 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 päivätyillä kirjeillä.

(4)

Komissio pyysi lisätietoja 14 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä. Komission suostuttua määräajan pidentämiseen Italia toimitti pyydetyt tiedot 17 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä. Italia toimitti komissiolle lisätietoja 30 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

(5)

Air One pyysi 21 päivänä marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellään komissiota laajentamaan tutkintaansa Barin ja Brindisin lentoasemiin. Air One kehotti komissiota virallisesti 18 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään määrittelemään kantansa SEUT-sopimuksen 265 artiklan mukaisesti. Komissio vastasi 14 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Air One rajasi 26 päivänä lokakuuta 2006 ja 10 päivänä tammikuuta 2007 päivätyillä kirjeillä vastalauseensa oletettuun tukeen, jota oli myönnetty Algheron lentoaseman pitäjän So.Ge.A.AL:n ja Ryanairin välisten sopimusten muodossa. Air One kehotti komissiota 12 päivänä helmikuuta 2007 noudattamaan SEUT-sopimuksen 265 artiklaa.

(7)

Komissio pyysi Italialta lisätietoja 27 päivänä kesäkuuta 2006 ja 30 päivänä marraskuuta 2006 päivätyillä kirjeillä. Italia toimitti pyyntöön osittaisen vastauksen 17 päivänä tammikuuta 2007 päivätyllä kirjeellään. Komissio pyysi Italialta lisätietoja 19 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Italia vastasi tähän pyyntöön 16 ja 26 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyillä kirjeillä.

(8)

Tutkittuaan Italian toimittamat tiedot komissio päätti 12 päivänä syyskuuta 2007 käynnistää SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisen tutkintamenettelyn (vuonna 2007 tehty päätös). Vuonna 2007 tehty päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3). Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa tutkinnan kohteena olevista toimenpiteistä.

(9)

Italia pyysi komissiota 15 ja 22 päivänä lokakuuta 2007 päivätyillä kirjeillään pidentämään vuonna 2007 tehdyn päätöksen arviointia koskevien huomautusten esittämiselle asetettua määräaikaa. Komissio suostui pidentämään määräaikaa 23 päivänä lokakuuta 2007 päivätyllä kirjeellään. Italia toimitti vuonna 2007 tehtyä päätöstä koskevat huomautuksensa 14 päivänä marraskuuta 2007.

(10)

Komissio julkaisi vuonna 2007 tehtyä päätöstä koskevan oikaisun 12 päivänä helmikuuta 2008 (4).

(11)

Ryanair toimitti vuonna 2007 tehtyä päätöstä koskevat huomautuksensa 18 päivänä helmikuuta 2008. So.Ge.A.AL toimitti huomautuksensa samana päivänä. So.Ge.A.AL toimitti lisätietoja 16 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä. Italia välitti 20 päivänä helmikuuta 2008 komissiolle Sardinian alueen (Regione autonoma della Sardegna), jäljempänä ’RAS’, huomautukset.

(12)

Ryanairin ja So.Ge.A.AL:n huomautukset välitettiin Italialle 28 päivänä helmikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä.

(13)

Air One täydensi alkuperäistä kanteluaan 20 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä. Komissio toimitti nämä tiedot Italialle huomautuksia varten 10 päivänä joulukuuta 2008. Italian viranomaiset pyysivät pidentämään Air Onen tietoja koskeville huomautuksille asetettua määräaikaa 15 päivänä tammikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Komissio hyväksyi määräajan pidentämisen 20 päivänä tammikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Italia toimitti huomautuksensa komissiolle 13 päivänä helmikuuta 2009.

(14)

Komissio otti yhteyttä Ecorys Netherlands BV:hen, jäljempänä ’Ecorys’, 1 päivänä syyskuuta 2008 ja pyysi tältä taloudellista arviointia useista käynnissä olevista valtiontukea koskevista tutkimuksista, myös Algheron lentoasemaa koskevasta tutkimuksesta. Arvioinnissa tarkasteltiin muun muassa lentoaseman pitäjän So.Ge.A.AL:n ja paikallisviranomaisten toimia So.Ge.A.AL:n ja lentoliikenteen harjoittajien välisten sopimusten osalta ja sitä, missä määrin Algheron lentoasemalla toimivien lentoliikenteen harjoittajien kanssa tehdyt sopimukset olivat markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia. Ecorys toimitti loppuraporttinsa 30 päivänä maaliskuuta 2011, jäljempänä ’Ecorysin raportti’.

(15)

Ryanair toimitti 5 päivänä maaliskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä komissiolle lisätietoa Ryanairiin liittyvistä käynnissä olleista valtiontukea koskevista tutkimuksista, joista yksi liittyi Algheron lentoasemaan.

(16)

Komissio lähetti Italialle lisätietopyynnön 30 päivänä maaliskuuta 2011. Samassa kirjeessä komissio toimitti Italialle englanninkielisen version Ecorysin raportista.

(17)

Komissio lähetti Ryanairille tietopyynnön 8 päivänä huhtikuuta 2011. Ryanair vastasi tähän pyyntöön 22 päivänä heinäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(18)

Italia pyysi pidentämään komission 30 päivänä maaliskuuta 2011 pyytämien tietojen toimittamiselle asetettua määräaikaa 23 ja 30 päivänä toukokuuta 2011 päivätyillä kirjeillä. Italia pyysi samalla englanninkielisen Ecorysin raportin italiankielistä käännöstä. Italia toisti käännöspyynnön 1 päivänä kesäkuuta 2011. Komissio lähetti Italialle Ecorysin raportin italiankielisen käännöksen 1 päivänä elokuuta 2011.

(19)

Italia (sekä RAS että Italian liikenneministeriö) vastasi komission 30 päivänä maaliskuuta 2011 esittämään tietopyyntöön 31 päivänä elokuuta 2011 ja 9 päivänä syyskuuta 2011 päivätyillä kirjeillä.

(20)

Komissio toimitti Ryanairin 22 päivänä heinäkuuta 2011 antaman vastauksen Italialle 19 päivänä lokakuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Italia pyysi pidentämään huomautusten esittämiselle asetettua määräaikaa 16 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Samassa kirjeessä Italia pyysi italiankielistä käännöstä Ryanairin vastaukseen liitetystä markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevasta arviointiraportista, jäljempänä ’vuoden 2011 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskeva raportti’. Komissio hyväksyi määräajan pidentämisen 17 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Komissio lähetti Italialle italiankielisen version vuoden 2011 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevasta raportista 23 päivänä tammikuuta 2012. Italia lähetti 15 päivänä helmikuuta 2012 huomautuksensa Ryanairin kommenteista, etenkin vuoden 2011 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevasta raportista.

(21)

Komissio lähetti Ryanairille 17 päivänä helmikuuta 2012 tietopyynnön, joka koski käynnissä olevia valtiontukitutkimuksia, myös Algheron lentoasemaa koskevaa tutkintaa. Ryanair vastasi tähän pyyntöön 16 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

(22)

Kesäkuun 27 päivänä 2012 komissio laajensi virallista tutkintamenettelyä Italian toteuttamiin lisätoimenpiteisiin, jotka eivät olleet Air Onen kantelun kohteena, jäljempänä ’vuonna 2012 tehty päätös’ (5). Vuonna 2012 tehty päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komissio kehotti asianosaisia esittämään huomautuksensa tutkinnan kohteena olevista toimenpiteistä.

(23)

Italia toimitti huomautuksensa vuonna 2012 tehdystä päätöksestä 31 päivänä elokuuta 2012, 3 päivänä lokakuuta 2012, 19 päivänä lokakuuta 2012, 22 päivänä lokakuuta 2012 ja 20 päivänä helmikuuta 2013. Komissio sai huomautuksia neljältä asianosaiselta: So.Ge.A.AL:lta, Ryanairilta, Airport Marketing Services Ltd:ltä, jäljempänä ’AMS’, ja Unioncamerelta. Ryanairin huomautuksiin sisältyi päivitetty markkinataloussijoittajaperiaatetta koskeva raportti, jäljempänä ’vuoden 2013 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskeva raportti’. Komissio toimitti asianosaisten huomautukset Italialle, jolle annettiin mahdollisuus vastata. Italian huomautukset asianosaisten esittämiin huomautuksiin vastaanotettiin 6 päivänä syyskuuta 2013 ja 13 päivänä marraskuuta 2013.

(24)

Ryanair toimitti useita huomautuksia 20 päivänä joulukuuta 2013 sekä 17, 24 ja 31 päivänä tammikuuta 2014. Komissio toimitti kaikki Algheron lentoasemaa koskevat huomautukset Italialle 9 päivänä tammikuuta 2014 ja 5 päivänä helmikuuta 2014. Italia pyysi 24 päivänä helmikuuta 2014 italiankielistä käännöstä komission sille 5 päivänä helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä toimittamista Ryanairin huomautuksista. Komissio vastasi pyyntöön toimittamalla Italialle italiankielisen version Ryanairin huomautuksista 8 päivänä huhtikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä.

(25)

Komissio pyysi Italialta lisätietoa tutkinnan kohteena olevista toimenpiteistä 23 päivänä joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä. Alkuperäisen määräajan pidentämisen jälkeen Italia toimitti osittaisen vastauksen komission pyyntöön 18 päivänä helmikuuta 2014. Italiaa muistutettiin 4 päivänä maaliskuuta 2014 sen velvoitteesta antaa kattava vastaus kaikkiin komission sille 23 päivänä joulukuuta 2013 päivätyssä kirjeessä esittämiin kysymyksiin. Italia toimitti pyydetyt tiedot 25 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyssä kirjeessä.

(26)

Maaliskuun 14 päivänä 2014 komissio tiedotti Italialle ja menettelyn muille osapuolille, että komissio on antanut 20 päivänä helmikuuta 2014 suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille, jäljempänä ’vuoden 2014 ilmailun suuntaviivat’ (6), ja kehotti Italiaa toimittamaan huomautuksia 20 työpäivän kuluessa kyseisten suuntaviivojen julkaisemisesta. Italia ei vastannut 14 päivänä maaliskuuta 2014 päivättyyn komission kirjeeseen.

(27)

Komissio pyysi Italialta lisätietoja 21 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä. Alkuperäisen määräajan pidentämisen jälkeen Italia toimitti pyydetyt tiedot 25 päivänä huhtikuuta 2014 ja 8 päivänä toukokuuta 2014.

(28)

Vuoden 2014 ilmailun suuntaviivat julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä4 päivänä huhtikuuta 2014. Niillä korvattiin vuoden 2005 suuntaviivat lentoasemien rahoittamisesta ja alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden toiminnan aloittamista koskevasta valtiontuesta, jäljempänä ’vuoden 2005 ilmailun suuntaviivat’ (7).

(29)

Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 15 päivänä huhtikuuta 2014 ilmoitus, jossa jäsenvaltioita ja asianosaisia kehotettiin esittämään huomautuksia vuoden 2014 ilmailun suuntaviivojen soveltamisesta tähän tapaukseen kuukauden kuluessa julkaisupäivämäärästä. So.Ge.A.AL esitti huomautuksensa 8 päivänä toukokuuta 2014. So.Ge.A.AL:n huomautukset toimitettiin Italialle 22 päivänä toukokuuta 2014.

(30)

Komissio pyysi Italialta lisätietoja 26 päivänä toukokuuta 2014 päivätyllä kirjeellä. Italia toimitti pyydetyt tiedot 10 päivänä kesäkuuta 2014, 28 päivänä heinäkuuta 2014, 20 ja 27 päivänä elokuuta 2014 sekä 1 ja 19 päivänä syyskuuta 2014.

(31)

Italia ilmoitti komissiolle 11 päivänä syyskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä, että se hyväksyy poikkeuksellisesti sen, että kyseinen päätös annetaan vain englanniksi.

(32)

Algheron lentoasema sijaitsee Italiassa Sardinian saaren luoteisosassa. Alghero perustettiin alun perin sotilaslentoasemaksi, ja se avattiin siviililiikenteelle vuonna 1974. Valtio omistaa lentoaseman infrastruktuurit ja palvelut Ente Nazionale Aviazione Civilen, jäljempänä ’ENAC’, kautta, joka on Italian kansallinen siviili-ilmailuviranomainen.

(33)

Algheron lentoasemalta on matkaa muille Sardinian lentoasemille seuraavasti: 128 km Olbian lentoasemalle, 133 km Oristanon lentoasemalle, 225 km Tortolì-Arbataxin lentoasemalle ja 235 km Cagliarin lentoasemalle (8). Italian mukaan sen maantieteellisen sijainnin ja liikenneverkoston (maantie- ja rautatieliikenteen) ominaispiirteiden vuoksi mikään naapurilentoasemista ei voi korvata Algheron lentoasemaa.

(34)

Lentoaseman matkustajaliikenne kasvoi 663 570 matkustajasta vuonna 2000 yli yhteen miljoonaan matkustajaan vuonna 2005 ja lähes 1,6 miljoonaan matkustajaan vuonna 2013.

Taulukko 1

Algheron lentoaseman matkustajaliikenne

(35)

Lentoyhtiöistä Ryanair on ollut lentoaseman suurin käyttäjä vuodesta 2000 lähtien. Vuodesta 2000 alkaen lentoasemalla on toiminut myös muita lentoyhtiötä, mukaan lukien halpalentoyhtiöt (Germanwings, Air Italy, Air Dolomiti, Air Vallée, Meridiana, Alpi Eagles, Bmibaby, easyJet, Air One, Volare, Alitalia) (9).

(36)

Algheron lentoasemalla lentoyhtiöiltä perittävät maksut määritetään yleensä julkistetun lentoasemamaksutaulukon mukaisesti, joka sisältää seuraavat maksut: nousu- ja laskeutumismaksu, matkustajamaksu, turvallisuusmaksu, matkatavaroiden tarkastusmaksu ja maahuolintapalvelumaksu.

(37)

So.Ge.A.AL perustettiin vuonna 1994 Algheron lentoaseman pitäjäksi. Yhtiöllä oli 200 miljoonan Italian liiran (103 291,4 euron) alkupääoma, jonka paikallisviranomaiset olivat merkinneet kokonaan. Valtaosan pääomasta omisti RAS (suoraan tai epäsuoraan Società Finanziaria Industriale Regione Sardegna – SFIRS S.p.A:n, jäljempänä ’SFIRS’, välityksellä). SFIRS perustettiin RAS:n sijoitusyhtiöksi (10).

(38)

Vaikka So.Ge.A.AL:n pääoman rakenne vaihteli vuosien myötä, vuodesta 1994 lähtien julkiset laitokset eli Sassarin kauppakamari, Sassarin maakunta, Sassarin kunta, Algheron kunta, RAS ja SFIRS S.p.A ovat omistaneet yrityksen kokonaan.

(39)

Vuonna 2010 RAS omisti 80,2 prosenttia ja SFIRS 19,8 prosenttia So.Ge.A.AL:n osakkeista.

(40)

So.Ge.A.AL teki ENAC:n kanssa 28 päivänä toukokuuta 2007 sopimuksen Algheron lentoaseman hallinnointia koskevasta 40-vuotisesta toimiluvasta (11), jäljempänä ’toimilupasopimus’ (12). Ennen vuotta 2007 So.Ge.A.AL hallinnoi Algheron lentoasemaa sille 11 päivänä helmikuuta 1999 myönnetyn tilapäisen toimiluvan perusteella.

(41)

Italiassa lentoasemien hallinnointia koskevan toimiluvan myöntää ENAC toimintasuunnitelman, investointisuunnitelman ja talous- ja rahoitussuunnitelman sisältävän liiketoimintasuunnitelman kestävyyden arvioinnin perusteella. Lentoaseman pitäjä määrittelee toimintasuunnitelmassa talousohjelmastrategiat ja organisaatiorakenteen. Investointisuunnitelma koostuu suunniteltuja toimia ja niiden teknistä, taloudellista ja hallinnollista toteuttamiskelpoisuutta koskevasta lyhyestä selvityksestä. Talous- ja rahoitussuunnitelmassa tarkastellaan lentoaseman pidon rahoitustasetta.

(42)

Toimilupasopimuksen 8 artiklan mukaan So.Ge.A.AL:n tulot muodostuvat

(43)

Lentoaseman pitäjien on maksettava ENAC:lle lentoaseman hallinnointioikeudesta vuotuinen toimilupamaksu voimassa olevissa asiaa koskevissa säädöksissä vahvistetun suuruisena ja niissä määritettyjen menettelyjen mukaisesti (ks. toimilupamaksujen määrittämistä koskevat yksityiskohdat johdanto-osan 155–157 kappaleesta).

(44)

Toimilupasopimuksen 12 artiklan mukaan lentoaseman pitäjän on toimitettava ENAC:lle raportti toimintasuunnitelman täytäntöönpanon etenemisestä joka vuosi toimiluvan myöntämisvuodesta alkaen. Lisäksi lentoaseman pitäjän on toimitettava ENAC:n hyväksyttäväksi viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden toimilupajakson päättymistä seuraavan neljän vuoden jakson liiketoimintasuunnitelma (investointisuunnitelma ja toimintasuunnitelma mukaan luettuina). Jos lentoaseman pitäjä ei täytä velvollisuuksiaan, sille määrätään seuraamuksia.

(45)

Toimilupasopimuksen 14 a artiklan mukaan toimilupa peruutetaan ja sopimus päätetään lainvoimaisesti seuraavissa tapauksissa: (i) johdanto-osan 44 kappaleessa kuvailtuja toimenpiteille asetettuja määräaikoja ei noudateta; (ii) lentoaseman pitäjän toimilupamaksu viivästyy yli 12 kuukautta; (iii) konkurssi tai (iv) talous- ja rahoitustasapainoa ei saavuteta ensimmäinen neljän vuoden jakson loppuun mennessä.

(46)

Italia väitti 18 päivänä helmikuuta 2014 päivätyssä kirjeessään, ettei So.Ge.A.AL hoida yleisen edun piiriin kuuluvia tehtäviä (13).

(47)

So.Ge.A.AL asettaa kuitenkin käyttöön lentoaseman tiloja julkista valtaa käyttävän valtion tiettyjen palvelujen tarjoamiseksi ja vastaa kyseisten alueiden ylläpidosta ja hallinnoinnista aiheutuvista kuluista.

(48)

Italia harkitsi kantaansa uudelleen 10 päivänä kesäkuuta 2014 (14) päivätyssä kirjeessään ja väitti, että kyseisten lentoaseman tilojen hallinnointiin liittyvät kustannukset aiheutuvat yleisen edun mukaisista tehtävistä. Italia totesi oikeudellisesta kehyksestä, että oikeussäännöissä määrätään tarkasti, että lentoaseman pitäjien on vastattava tällaisista kustannuksista. Lentoaseman pitäjän on etenkin asetettava ENAC:n ja muiden julkisten laitosten (ilmarajoilla toimivat poliisiviranomaiset, tullilaitos, finanssivalvontalaitos, merenkulkuvirasto, ilma- ja raja-alueiden terveysviranomaiset, Italian Punainen Risti, palokunta, poliisiviranomaiset) saataville tietyt lentoaseman alueet ja vastattava niistä aiheutuvista hallinto- ja ylläpitokustannuksista (15). Lentoaseman pitäjien velvollisuus asettaa julkisten laitosten saataville lentoaseman tiloja ja vastata niistä aiheutuvista kustannuksista vahvistettiin vuonna 1997 annetun ministeriön asetuksen nro 521 soveltamiseksi tehdyssä ja liikenneministeriön 20 päivänä lokakuuta 1999 antamassa Italian kansallisessa määräyksessä nro 12479 mainittujen Italian lentoasemien hallinnointia koskevassa puitesopimuksessa. Asiaa koskevat määräykset sisällytettiin toimilupasopimukseen, ja sen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistetaan, että lentoaseman pitäjä on velvollinen ”toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan valtion vastuulle kuuluvia pelastus- ja terveyspalvelualan toimia lentoaseman tiloissa”. Italian mukaan So.Ge.A.AL:lle aiheutui vuosina 2000–2010 kyseisten alueiden ylläpidosta toimintakustannuksia yhteensä 2 776 073 euroa (16).

(49)

Lisäksi Italia totesi, että uuden terminaalin investointeihin aiheuttamista kokonaiskustannuksista 1 284 133 euroa on sellaisten alueiden rakentamiskustannuksia, jotka So.Ge.A.AL:n on asetettava julkisten laitosten saataville. Tämän vuoksi niitä on myös pidettävä kustannuksina, joita aiheutuu yleisen edun piiriin kuuluvien toimien toteuttamisesta (ks. myös johdanto-osan 86 kappale).

(50)

So.Ge.A.AL:n vuosina 2000–2010 maksamat (hallinnointiin ja turvallisuuspalveluihin liittyvät) toimilupamaksut esitetään taulukossa 2 (17).

Taulukko 2

So.Ge.A.AL:n vuosina 1998–2010 maksamat toimilupamaksut (EUR)

(51)

So.Ge.A.AL:n taloudellinen tulos oli tappiollinen vuosina 2000–2010. Italian mukaan yhtiön heikko tulos johtui lentoaseman hallinnointia koskevan kattavan toimiluvan myöntämisen viivästymisestä. Toimiluvan myöntämisen jälkeen talouskriisi johti matkustajamäärän selvään vähenemiseen, millä oli kielteisiä vaikutuksia lentoaseman toimintaan.

(52)

Elokuussa 2011 Italia toimitti komissiolle raportin Algheron lentoaseman vuosien 2000–2010 taloustilannetta koskevasta arvioinnista, jäljempänä ’Accuracyn raportti’ (18). Accuracyn raportin mukaan So.Ge.A.AL:n vuotuiset taloudelliset tulokset olivat seuraavat:

Taulukko 3

So.Ge.A.AL:n taloudellinen tulos vuosina 2000–2010 (tuhatta euroa)

(53)

Tutkinnan aikana Italia toimitti komissiolle So.Ge.A.AL:n vuosiraportit (Relazione sulla gestione del bilancio) vuosilta 2000–2010 (19).

(54)

So.Ge.A.AL ilmoitti 1 530 960 048 Italian liiran tappiosta vuonna 2001. So.Ge.A.AL ilmoitti negatiivisista luvuista myös vuosina 2002 ja 2003.

(55)

Vuonna 2004 So.Ge.A.AL:n tappiot olivat 2 981 688 euroa. Myös vuodet 2005 ja 2006 olivat tappiollisia. Vuonna 2007 se kirjasi 1 801 000 euron tappion, vaikka sille myönnettiin lentoaseman hallinnointia koskeva kattava toimilupa 3 päivänä elokuuta 2007. Vuoden 2007 vuosikertomuksen mukaan ennakoimattomat tapahtumat heikensivät So.Ge.A.AL:n taloudellista tulosta vuonna 2007.

(56)

Vuonna 2008 So.Ge.A.AL ilmoitti 4 577 000 euron tappioista ja vuonna 2009 tappiot olivat 12 404 126 euroa.

(57)

So.Ge.A.AL totesi vuoden 2009 vuosikertomuksessa, että vuoden 2007 toimilupasopimuksen mukaan sen on saavutettava kannattavuusraja neljän vuoden kuluessa toimiluvan myöntämisestä. Vuoden 2009 huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi So.Ge.A.AL ehdotti päivitetyn liiketoimintasuunnitelman laatimista ja hyväksymistä ja totesi sen olevan välttämätöntä, jotta ennusteet saataisiin vastaamaan paremmin markkinakehitystä. Roland Bergerin laatimaa liiketoimintasuunnitelmaa (ks. johdanto-osan 64–70 kappale) ei pidetty tältä osin riittävän luotettavana.

(58)

Vuonna 2010 tappioiden määrä oli 1 847 165 euroa. Liikennemäärien todettiin kasvaneen edelleen huolimatta vaikeasta taloustilanteesta, jota pahensi vulkaanisen tuhkan aiheuttama kriisi, joka oli johtanut Euroopan ilmatilan väliaikaiseen sulkemiseen.

(59)

Vuodesta 1999 alkaen So.Ge.A.AL on laatinut useita liiketoimintasuunnitelmia, jotka esitellään lyhyesti johdanto-osan 60–75 kappaleessa.

(60)

Vuoden 1999 liiketoimintasuunnitelma kattaa kaksi peräkkäistä jaksoa vuosina 1999–2007:

(61)

Liiketoimintasuunnitelmassa lähtökohtana oli, että yhtiölle myönnetään kattava toimilupa vuonna 1999 So.Ge.A.AL:n lisättyä pääomaa 6 miljardiin Italian liiraan.

(62)

Liiketoimintasuunnitelmassa lentoyhteyksiä monipuolistettiin ja kasvua pidettiin yllä lähinnä kahden nopeasti kasvavan halpalentoyhtiön avulla. Toisen lentoliikenteen harjoittajan oli määrä aloittaa liikennöinti Algheron lentoasemalla reitillä Alghero–Milano vuonna 1999 ja toisen reitillä Alghero–Lontoo vuonna 2000 kolmella lennolla viikossa alennettuun myynninedistämishintaan ensimmäisenä vuonna.

(63)

Liikenne-ennusteiden mukaan Algheron lentoasema saavuttaisi yhden miljoonan matkustajan rajan vuonna 2004 ja vuonna 2007 matkustajien määrä kasvaisi 1,1 miljoonaan edellä johdanto-osan 62 kappaleessa mainittujen kahden lentoliikenteen harjoittajan liikennöimien uusien reittien ansiosta. Liiketoimintasuunnitelmaa laadittaessa ne neuvottelivat lentoasemapalvelusopimuksista So.Ge.A.AL:n kanssa.

(64)

Neuvonantaja Roland Bergerin So.Ge.A.AL:lle laatimassa vuoden 2004 suunnitelmassa, jäljempänä ’Roland Bergerin suunnitelma’, esitettiin yksityiskohtainen ennuste vuosiksi 2004–2008. Liiketoimintasuunnitelman tärkeimmät näkökohdat olivat seuraavat:

(65)

Algheron lentoaseman suoriutumista markkinoilla arvioitiin vertaamalla sen tuloksia muiden vertailukelpoisten lentoasemien tuloksiin:

(66)

Roland Bergerin suunnitelmassa esitetyissä ennusteissa lentoaseman pitäjän tulevia toiminnan tuottoja ja menoja tarkasteltiin laatimalla kaksi skenaariota. Toisessa skenaariossa lentoasemaa kehitetään väliaikaisen toimiluvan pohjalta ja toisessa kattavan toimiluvan pohjalta. Ensimmäisessä skenaariossa lentoaseman tappioiden odotettiin jatkuvan vuoteen 2008 asti. Toisessa skenaariossa lentoasema puolestaan saavuttaisi kannattavuusrajan jo vuonna 2005. Vuotuiset tulot olisivat kattavan toimiluvan skenaariossa 7 prosenttia keskimääräistä suuremmat tilapäisen toimiluvan skenaarioon verrattuna (mikä perustuu pitkälti muuhun kuin ilmailuun liittyvien tulojen kasvuun – tehostetun mainonnan, autojen pysäköintipalvelujen ja polttoaineen myynnin odotettiin vauhdittavan kaupallisten tulojen kasvua). Ilmailuun liittyvän toiminnan taloudellisten tulosten odotettiin olevan negatiivisia myös kattavan toimiluvan skenaariossa.

(67)

Roland Bergerin suunnitelma osoitti huolinnan tuottavan heikosti, mikä johtui pitkälti halpalentoliikenteestä. Huolinnan odotettiin tuottavan edelleen tappiota keskipitkällä aikavälillä myös optimistisessa lähestymistavassa. Yhtiön arvioitiin menettäneen halpalentoliikenteen huolintaan liittyviä tuloja 3,2 miljoonaa euroa vuonna 2008.

(68)

Roland Bergerin suunnitelman mukaan lentoaseman päätavoite oli kääntää aiemmat laskevat suuntaukset nousuun ja saavuttaa kannattavuusraja kasvattamalla kaupallisia tuloja, kunnes matkustajakohtainen kulutus vastaisi kulutusta vertailukelpoisilla lentoasemilla (2,2 eurosta 5 euroon matkustajaa kohti). Halpalentoliikenteen odotettiin olevan tärkein muuhun kuin ilmailuun liittyvien tulojen lähde vuosina 2004–2008 ja lieventävän ilmailualan liiketoiminnan tappioita. Ennusteiden mukaan halpalentomatkustajien määrä kasvaisi 620 000:een vuonna 2008.

(69)

Roland Bergerin suunnitelmassa todettiin myös, että lentoaseman hallinnoinnin jatkaminen väliaikaisen toimiluvan pohjalta edellyttäisi So.Ge.A.AL:n pääomapohjan vahvistamista toimintatappioiden kattamiseksi.

(70)

Alan kehityskulkujen huomioon ottamiseksi Roland Bergerin suunnitelmaa päivitettiin kahdesti, vuosina 2007 ja 2008. Päivitetyissä suunnitelmissa ehdotettiin lentoaseman kehittämistä toteuttamalla konkreettisia toimia vuosina 2008–2011 ja lisäämällä sekä ilmailuun – etenkin huolintatoimiin – että muuhun kuin ilmailuun liittyviä tuloja.

(71)

Kattavaan toimilupaan perustuva So.Ge.A.AL:n liiketoimintasuunnitelma hyväksyttiin syyskuussa 2005, ja se sisälsi ennusteen lentoaseman hallinnointia koskevan 40-vuotisen toimiluvan aikana kertyvistä tuloista ja menoista. Oletuksena oli, että So.Ge.A.AL saisi toimiluvan vuonna 2006.

(72)

Vuotuista liikennemäärää koskevat ennusteet osoittivat vakaata 4,5 prosentin vuotuista kasvua vuoteen 2010 asti, 2,6 prosentin kasvua vuodesta 2011 vuoteen 2025 ja 3,78 prosentin kasvua vuosina 2006–2025, mikä vastaa noin 2 800 000:ta saapuvaa matkustajaa vuonna 2045. Muuhun kuin ilmailuun liittyvien tulojen arvioitiin kasvavan 2 929 000 eurosta vuonna 2006 aina 8 814 000 euroon vuonna 2045. Myös ilmailuun liittyvien tulojen odotettiin kasvavan 9 288 000 eurosta vuonna 2006 aina 29 587 000 euroon 40 vuoden jakson lopussa. Ennusteiden mukaan ilmailuun liittyvät tulot vähenisivät 20 prosenttia, kun lentoasema saavuttaa kahden miljoonan matkustajan rajan ja kun markkinoille tulee uusia maahuolintapalvelujen tarjoajia maahuolinnan markkinoita eurooppalaisilla lentoasemilla koskevien EU:n sääntöjen mukaisesti (21).

(73)

Pääomamenojen ennakoitiin olevan 143,3 miljoonaa euroa vuosina 2006–2045. Suunnitelmaan sisältyi vuotuisia pääomainvestointeja koskeva yksityiskohtainen ohjelma vuosiksi 2006–2045, ja siinä esitettiin tällaisten investointien (yksityiset tai julkiset) rahoituslähteet.

(74)

RAS hyväksyi vuoden 2010 uudelleenorganisointi- ja rakenneuudistussuunnitelman syyskuussa 2010. Suunnitelmassa esitettiin perusteellinen analyysi So.Ge.A.AL:n taloudellisesta tilanteesta vuosina 2000–2010 ja ennakoitiin yrityksen palautuvan elinkelpoiseksi vuonna 2012, sillä yrityksen pääomapohjaa oli tarkoitus vahvistaa vuonna 2010.

(75)

Vuoden 2010 uudelleenorganisointi- ja rakenneuudistussuunnitelman mukaan So.Ge.A.AL:n heikko tulos vuoteen 2010 asti johtui epäasianmukaisesta hallinnoinnista, tehottomista maahuolintatoiminnoista, puutteellisesta infrastruktuurista ja riittämättömistä ilmailuun ja muuhun kuin ilmailuun liittyvistä tuloista.

(76)

Seuraavat toimet ovat vuonna 2007 tehdyn päätöksen nojalla käynnistetyn ja vuonna 2012 tehdyn päätöksen nojalla laajennetun tutkinnan kohteena:

(77)

Italian lainsäädännön mukaan lentoaseman pitäjän vähimmäispääoma määräytyy liikennemäärien mukaan (22): jos liikennemäärä on 300 000 – miljoona matkustajaa, lentoasemalla on oltava pääomaa vähintään 3 miljoonaa euroa, ja jos liikennemäärä on yhdestä kahteen miljoonaa matkustajaa, vähimmäismäärä on 7,5 miljoonaa euroa. Italia väitti tutkinnassa, että So.Ge.A.AL:n julkisten osakkaiden toteuttaman pääomanlisäyksen päätarkoituksena oli palauttaa tappioiden kuluttama yhtiön pääoma kansallisessa lainsäädännössä säädetylle tasolle.

(78)

Italian toimittamien tietojen mukaan So.Ge.A.AL:n julkiset osakkaat toivat yhtiöön useaan otteeseen uutta pääomaa vuosina 2000–2010 seuraavasti (23):

Taulukko 4

So.Ge.A.AL:n pääomaa koskevat toimet

(79)

Italian toimittamien tietojen mukaan So.Ge.A.AL sai vuosina 1998–2009 RAS:lta rahoitusta varustukseen ja korjaustöihin yhteensä 6 540 269 euroa.

(80)

Italia selvensi vuonna 2012 tehtyä päätöstä koskevissa huomautuksissaan, että varustusta ja korjaustöitä koskevien toimenpiteiden päätavoitteena oli lentoaseman infrastruktuurin parantaminen. Italia viittasi 11 päivänä helmikuuta 1994 annetun Italian kansallisen lain nro 109 (Legge quadro in materia di lavori pubblici) (24) 2 §:n 1 momentissa esitettyyn julkisten töiden (lavoro pubblico) yleiseen määritelmään, jonka mukaan niillä tarkoitetaan ”rakentamista, purkamista, kunnostamista ja rakennelmien ja laitteistojen kunnossapitämistä, ympäristön suojelu ja biotekniikka mukaan luettuina” (25). Italia selvensi, että kyseessä oleva rahoitus käytettiin lopulta matkustajaterminaalin korjaustöiden rahoittamiseen, ulkoisten tieyhteyksien ja lentokoneiden pysäköintialueiden kunnostamiseen sekä lentoaseman toiminnan edellyttämiin laitteisiin.

(81)

Komissio analysoi tämän päätöksen yhteydessä tehdyssä arvioinnissa näiden selvennysten pohjalta varustuksen ja korjaustöiden (toimenpide 2) rahoitusta ja infrastruktuuri-investoinneille annettua valtiontukea (toimenpide 3) toimenpiteiden sarjana, jolla rahoitetaan infrastruktuurin ja laitteistojen rakentamista ja parantamista.

(82)

Taulukossa 5 esitetään yksityiskohtaista tietoa vuosina 2000–2010 toteutetuista infrastruktuuri-investoinneista, jotka rahoitettiin osittain julkisista varoista (26).

Taulukko 5

Infrastruktuuri-investoinnit vuosina 2000–2010

(83)

Lisäksi vuosina 2000–2010 RAS myönsi So.Ge.A.AL:lle suoria avustuksia laitteiden (sisäisten viestintälaitteiden, ohjelmistojen, ajoneuvojen jne.) hankintaan yhteensä 4 680 281,44 euroa.

(84)

Italian mukaan (27) julkista rahoitusta oli myönnetty sääntöjen mukaisesti 25 431 706,16 euroa ennen vuotta 2000, tarkemmin sanottuna ennen Aéroports de Paris -tuomion antamispäivää (28). Erityisesti:

(85)

Italia totesi, että ennen kattavan toimiluvan myöntämistä vuonna 2007 valtio oli vastuussa infrastruktuuri-investoinneista, ja lentoaseman pitäjä pelkästään pani täytäntöön valtion hyväksymät infrastruktuurityöt.

(86)

Lisäksi Italia totesi 10 päivänä kesäkuuta 2014 (30) päivätyssä kirjeessä, että uuden terminaalin investointikustannuksista 1 284 133 euroa on yleisen edun mukaisten tehtävien toteuttamiseen liittyviä kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet sellaisten terminaalialueiden rakentamisesta, jotka So.Ge.A.AL:n on asetettava julkisten laitosten saataville (ks. myös johdanto-osan 49 kappale).

(87)

Tutkinta kattaa useita So.Ge.A.AL:n ja Algheron lentoasemalta liikennöivien lentoyhtiöiden tekemiä sopimuksia, joiden komissio katsoi vuonna 2007 ja 2012 tehdyissä päätöksissä olevan mahdollisesti kyseisille lentoyhtiöille myönnettyä valtiontukea.

(88)

Italian mukaan lentoliikenteen harjoittajien kanssa tehdyt sopimukset neuvotteli So.Ge.A.AL:n pääjohtaja, joka raportoi yhtiön hallitukselle neuvottelujen etenemisestä ja sopimusten sisällöstä. So.Ge.A.AL:n hallitus hyväksyi sopimusehdot ennen sopimusten allekirjoittamista (31).

(89)

Ryanair on ollut suurin Algheron lentoasemalla liikennöivä lentoyhtiö vuodesta 2000 alkaen. Ryanair ja sen tytäryhtiö AMS ovat tehneet So.Ge.A.AL:n kanssa kahdentyyppisiä sopimuksia:

(90)

Ryanairin ja So.Ge.A.AL:n vuodesta 2000 lähtien tekemissä lentoasemapalvelusopimuksissa on vahvistettu Ryanairiin Algheron lentoasemalla sovellettavat toimintaehdot ja lentoyhtiöltä perittävät lentoasemamaksut. Ryanair sitoutui täyttämään ennalta määritellyt lentoja/matkustajia koskevat tavoitteet So.Ge.A.AL:n maksamaa tulospalkkiota vasten. Jos tavoitteita ei saavuteta kaikilta osin, sovelletaan ennalta sovittuja seuraamuksia.

(91)

Markkinointipalvelusopimukset liittyvät Algheron kohteen mainostamiseen Ryanairin virallisella verkkosivustolla. Markkinointipalvelusopimukset tehtiin vuodesta 2006 lähtien Ryanairin kokonaan omistaman tytäryrityksen AMS:n kanssa, ja ne allekirjoitettiin samoina päivinä kuin Ryanair allekirjoitti lentoasemapalvelusopimukset.

(92)

Komissio esittää johdanto-osan 93–109 kappaleessa tiivistetysti So.Ge.A.AL:n ja Ryanairin/AMS:n tekemien sopimusten (lentoasemapalvelusopimusten ja markkinointipalvelusopimusten) pääehdot.

(93)

Ryanair ja So.Ge.A.AL sopivat 22 päivänä kesäkuuta 2000 ensimmäisestä lentoasemapalvelusopimuksesta 10 vuodeksi.

(94)

Vuonna 2000 tehdyn lentoasemapalvelusopimuksen mukaan Ryanairin oli määrä lentää vähintään yksi edestakainen lento reitillä Lontoo–Alghero ja maksaa So.Ge.A.AL:lle […] (32) Italian liiraa kääntöä kohden. Lisäksi Ryanairin oli määrä toimittaa joka vuosi myynti- ja markkinointisuunnitelma sekä ilmoittaa reitin liikennöinnistä saaduista tuloksista ja kehittämissuunnitelmista.

(95)

So.Ge.A.AL sitoutui tarjoamaan Ryanairille terminaali- ja huolintapalveluja. Lentoaseman pitäjän oli määrä maksaa tai hyvittää kuukausittain summa, joka vastasi Ryanairilta veloitettavia huolintamaksuja. Ensimmäisenä sopimusvuonna käytössä oli kuitenkin yläraja. Lisäksi So.Ge.A.AL sitoutui maksamaan Ryanairille vuosittain kiinteän summan ja lisäsumman, jos sen reittilentoja täydennetään toisella edestakaisella lennolla.

(96)

Ryanair allekirjoitti 25 päivänä tammikuuta 2002 So.Ge.A.AL:n kanssa toisen lentoasemapalvelusopimuksen, jolla korvattiin vuonna 2000 tehty lentoasemapalvelusopimus ja joka oli voimassa 1 päivästä tammikuuta 200231 päivään joulukuuta 2012. Kyseisen sopimuksen nojalla Ryanairin oli määrä maksaa So.Ge.A.AL:lle huolintapalveluista […] euroa kääntöä kohden. Ryanairin oli määrä maksaa lentoasema- ja turvamaksuja julkistetun maksutaulukon mukaisesti.

(97)

So.Ge.A.AL ja Ryanair allekirjoittivat samana päivänä markkinointisopimuksen, joka kattoi saman ajanjakson kuin vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimus. Ryanair sitoutui toteuttamaan mainonta- ja myynninedistämistoimia verkkosivuillaan ja muilla sen käytössä olevilla viestintävälineillä mainostaakseen Algheron ja Lontoon välistä lentoyhteyttä yhteistyössä So.Ge.A.AL:n kanssa. Sopimuksen mukaan So.Ge.A.AL:n oli määrä maksaa markkinointitukea […] euroa ensimmäisestä päivittäisestä ympärivuotisesta vuorosta kullakin reitillä ja […] euroa toisesta päivittäisestä vain kesäajan vuorosta kullakin reitillä.

(98)

So.Ge.A.AL teki Ryanairin kanssa 1 päivänä syyskuuta 2003 toisen lentoasemapalvelusopimuksen 11 vuodeksi (sopimusta oli mahdollista jatkaa 10 vuodella), ja sopimuksella korvattiin vuonna 2002 tehty lentoasemapalvelusopimus.

(99)

Vuoden 2003 lentoasemapalvelusopimuksen nojalla Ryanairin oli määrä jatkaa lentojaan Lontooseen, ja edellisten sopimusten liikennemäärien tulosten mukaan Ryanair aloittaisi uuden päivittäisen lentovuoron Frankfurt-Hahnin lentoasemalle tai muualle Ryanairin verkostoon kuuluvaan kohteeseen. Sopimuksen mukaan Ryanairin oli määrä maksaa So.Ge.A.AL:lle huolintapalveluista […] euroa kääntöä kohden. Lentoyhtiön oli määrä maksaa lentoasema- ja turvamaksuja julkistetun maksutaulukon mukaisesti.

(100)

Syyskuun 1 päivänä 2003 allekirjoitettiin myös markkinointipalvelusopimus, joka kattoi saman ajanjakson kuin vuoden 2003 lentoasemapalvelusopimus. Sopimuksessa vahvistettiin, että So.Ge.A.AL maksaa markkinointitukea (i) […] euroa vuodessa ensimmäisestä päivittäisestä ympärivuotisesta vuorosta kullakin kansainvälisellä reitillä, (ii) […] euroa toisesta päivittäisestä vain kesäajan vuorosta kullakin reitillä ja (iii) kertaluonteista alkuvaiheen markkinointitukea […] euroa ensimmäisestä toimintavuodesta jokaisesta muusta kansainvälisestä reitistä kuin Lontoon reitistä sekä […] euron lisämaksun jokaisesta tällaisen uuden reitin toisesta ja kolmannesta toimintavuodesta.

(101)

Sopimuksen mukaan Ryanairin oli määrä jatkaa päivittäisiä reittihenkilöliikennepalveluja Algheron ja Lontoon välillä ja käynnistää täydentävä päivittäinen henkilöliikennepalvelu Algheron ja Frankfurt-Hahnin tai Ryanairin verkoston minkä tahansa muun kohteen välillä, jäljempänä ’palvelut’. Ryanairin oli määrä toteuttaa So.Ge.A.AL:ää kuultuaan myös muita palveluja ja toimintoja, joita samalla alalla toimivat mainos-, myynninedistämis- ja PR-yritykset tyypillisesti tarjoavat, kuten (luettelo ei ole tyhjentävä):

(102)

So.Ge.A.AL ja Ryanair sopivat 3 päivänä huhtikuuta 2006 uudesta lentoasemapalvelusopimuksesta, jolla korvattiin vuoden 2003 lentoasemapalvelusopimus ja jota sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 200631 päivään joulukuuta 2010. Sopimusta oli mahdollista jatkaa viidellä vuodella.

(103)

Kyseiseen sopimukseen liitettiin 3 päivänä huhtikuuta 2006 allekirjoitettu lisäsopimus, joka oli voimassa 1 päivän tammikuuta 2006 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisen ajan ja jossa vahvistettiin Ryanairille asetetut matkustajaliikennettä koskevat yleiset tavoitteet ja So.Ge.A.AL:n maksama tulospalkkio. Sopimuksessa määrättiin myös Ryanairille aiheutuvista seuraamuksista, jos se ei saavuta matkustajamääriä koskevia tavoitteita.

(104)

AMS (ei Ryanair) allekirjoitti vuoden 2006 markkinointisopimuksen 3 päivänä huhtikuuta 2006, ja se kattoi saman ajanjakson kuin lentoasemapalvelusopimus. Sopimuksen perustana oli Ryanairin sitoumus liikennöidä tiettyjä eurooppalaisia reittejä ja täyttää tietyt matkustajamääriä koskevat tavoitteet. AMS tarjosi So.Ge.A.AL:lle verkkomainontapalveluja […] eurolla vuodessa.

(105)

Vuoden 2010 alkupuolella So.Ge.A.AL ja Ryanair ilmoittivat aikomuksestaan uudistaa voimassa olevan liikesuhteensa ehdot neuvottelemalla uuden sopimuksen, ja ne tekivät aiesopimuksen 10 päivänä maaliskuuta 2010. Aiesopimuksessa todetaan, että ”vuoden 2010 maaliskuusta lähtien Ryanair ja So.Ge.A.AL käyvät hyvässä uskossa neuvotteluja määrittääkseen uudelleen kumppanuutensa ehdot ja säännöt”.

(106)

Tämän pohjalta So.Ge.A.AL ja Ryanair tekivät 20 päivänä lokakuuta 2010 uuden lentoasemapalvelusopimuksen, jolla korvattiin vuoden 2006 lentoasemapalvelusopimus. Sopimuksessa vahvistettiin uudet maksut ja kannustinrakenne, ja se tehtiin 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2013 väliseksi ajaksi. Sopimusta oli mahdollista jatkaa viidellä vuodella ensimmäisen sopimuskauden umpeuduttua.

(107)

So.Ge.A.AL sitoutui maksamaan tulospalkkiota tietystä määrästä lentoja ja matkustajaliikennettä, ja Ryanair sitoutui maksamaan huolinta- ja lentoasemamaksuja sekä toteuttamaan myynninedistämis- ja PR-toimia.

(108)

Samana päivänä tehtiin nelivuotinen markkinointisopimus, jonka voimassaoloa oli mahdollista jatkaa neljällä lisävuodella. AMS tarjosi So.Ge.A.AL:lle verkkomainontapalveluja seuraavia vuosimaksuja vastaan: […] euroa vuonna 2010; […] euroa vuonna 2011; […] euroa vuonna 2012; […] euroa vuonna 2013. Samoin kuin vuonna 2006, markkinointisopimuksen perustana oli Ryanairin sitoumus liikennöidä tiettyjä eurooppalaisia reittejä ja täyttää tietyt matkustajamääriä koskevat tavoitteet.

(109)

Italia laati komission pyynnöstä kannattavuutta koskevan ennakkoanalyysin Ryanairin kanssa tehdyistä sopimuksista käyttäen perustana niitä lisäkustannuksia ja -tuloja, joita voidaan kohtuudella odottaa So.Ge.A.AL:n asemassa olevalta markkinataloussijoittajalta kyseisten sopimusten tekoajankohtana tutkinnan kohteena olevana ajanjaksona eli vuosina 2000–2010, jäljempänä ’vuoden 2014 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskeva raportti’ (33). Italian mukaan So.Ge.A.AL odotti, että Ryanairin kanssa tehdyt sopimukset ovat lentoasemalle kannattavia niiden tekohetkellä.

(110)

Kun vuoden 2012 päätös tehtiin, komissio pani merkille, että So.Ge.A.AL näytti myöntäneen alennuksia lentoasemamaksuista myös muille liikenteenharjoittajille kuin Ryanairille. Vaikka komissio oli tietoinen siitä, että So.Ge.A.AL oli tehnyt markkinointisopimuksia myös muiden liikenteenharjoittajien kanssa, komissiolle kyseisistä sopimuksista toimitetut tiedot olivat tuolloin riittämättömiä.

(111)

Italia toimitti komissiolle 18 päivänä helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä Alitalian, Meridianan ja Volaren kanssa tehtyjä järjestelyjä koskeviin jälkikäteen todettuihin tietoihin perustuvan kannattavuusanalyysin, jolla oli tarkoitus osoittaa, että sopimusten tekeminen näiden lentoyhtiöiden kanssa oli taloudellisesti perusteltua lentoaseman näkökulmasta. Germanwingsin kanssa tehtyä sopimusta koskevaa analyysia ei ollut saatavilla kyseisenä ajankohtana.

(112)

Italia toimitti myöhemmin 25 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä komissiolle So.Ge.A.AL:n Air Onen/Alitalian, Meridianan, Volaren ja Germanwingsin kanssa tekemien sopimusten kannattavuusanalyysin, jolla pyrittiin osoittamaan, että kyseisten sopimusten odotettiin olevan So.Ge.A.AL:lle kannattavia ennakkoarvioinnin pohjalta.

(113)

Italia toimitti lopuksi 10 päivänä kesäkuuta 2014 komissiolle analyysin So.Ge.A.AL:n Bmibabyn, Air Valléen ja Air Italyn kanssa tekemien huolintasopimusten odotetusta kannattavuudesta.

(114)

So.Ge.A.AL:n muiden liikenteenharjoittajien kuin Ryanairin kanssa tekemät tutkinnan kohteena olevat sopimukset esitetään johdanto-osan 115–132 kappaleessa.

(115)

So.Ge.A.AL teki huolinta- ja markkinointisopimuksia Germanwingsin, Volaren, Meridianan ja Alitalian kanssa.

(116)

Germanwingsin ja So.Ge.A.AL:n välinen huolintasopimus allekirjoitettiin 19 päivänä maaliskuuta 2007, ja sitä alettiin soveltaa 25 päivänä maaliskuuta 2007. Kyseisen sopimuksen mukaan Germanwingsin oli määrä maksaa So.Ge.A.AL:lle huolintapalveluista […] euroa kääntöä kohden.

(117)

Germanwings ja So.Ge.A.AL tekivät 25 päivänä maaliskuuta 2007 markkinointisopimuksen, jossa liikenteenharjoittaja sitoutui liikennöimään tiettyjä EU:n reittejä ja täyttämään tietyt matkustajia ja vuorotiheyttä koskevat tavoitteet. Sopimusta oli määrä soveltaa 25 päivän maaliskuuta 2007 ja 31 päivän lokakuuta 2009 välisenä aikana. Germanwings kuitenkin liikennöi Algheron lentoasemalta vain vuonna 2007. Italian mukaan liikenteenharjoittaja päätti lopettaa liikennöinnin Algheron lentoasemalta, sillä liikennettä oli liian vähän, jotta se olisi saavuttanut kannattavuusrajan.

(118)

Markkinointisopimuksessa vahvistettiin, että So.Ge.A.AL maksaa Germanwingsille toiminnan aloittamiseen tarkoitettu tukea […] euroa, jotta tämä auttaisi Algheron lentoasemaa lisäämään lähtevien matkustajien määrää avaamalla uuden reitin.

(119)

Markkinointisopimuksessa vahvistettiin myös tulospalkkiot, jotka So.Ge.A.AL maksaa Germanwingsille, jos lentoyhtiö saavuttaa liikennemääriä koskevat tavoitteet. Sopimuksessa määrättiin myös seuraamuksista, jotka Germanwings maksaisi So.Ge.A.AL:lle, jos lentoyhtiö peruuttaa yli 10 prosenttia lennoistaan tai jos se ei täytä liikennemääriä koskevia tavoitteita.

(120)

Volare teki So.Ge.A.AL:n kanssa huolinta- ja markkinointisopimuksen 29 päivänä marraskuuta 2007.

(121)

Huolintasopimuksessa vahvistettiin liikenteenharjoittajalle asetetut matkustajien ja vuotuisten lentojen määrää koskevat tavoitteet sekä So.Ge.A.AL:n maksamat vastaavat tulospalkkiot.

(122)

Markkinointisopimuksessa määritettiin lentoaseman pitäjän maksama vuotuinen […] euron markkinointimaksu, joka olisi ensimmäisen toimintavuoden mainontatukea. Markkinointisopimusta sovellettiin 28 päivän lokakuuta 2007 ja 31 päivän lokakuuta 2010 välisenä ajanjaksona.

(123)

Meridiana liikennöi Algheron lentoasemalta vuosina 2000, 2001 ja 2010.

(124)

Vuosina 2000 and 2001 Meridiana ei liikennöinyt reittilentoja Algheron lentoasemalta vaan tarjosi ainoastaan tilauslentopalveluja. So.Ge.A.AL ja Meridiana eivät näin ollen tehneet virallisia huolintasopimuksia. Liikenteenharjoittaja maksoi So.Ge.A.AL:lle julkistetut lentoasemamaksut kaikista lentoasemapalveluista.

(125)

Meridiana ei liikennöinyt lentoasemalta vuosina 2002–2010. Vuonna 2010 Meridiana aloitti liikennöinnin lentoasemalta ja teki So.Ge.A.AL:n kanssa markkinointi- ja huolintasopimukset.

(126)

Huolintasopimus allekirjoitettiin 28 päivänä huhtikuuta 2010, ja se kattoi vuoden 2010 huhtikuun ja vuoden 2011 huhtikuun välisen ajan. Kyseisen sopimuksen mukaan Meridianan oli määrä maksaa So.Ge.A.AL:lle huolintapalveluista […] euroa kääntöä kohden.

(127)

Markkinointisopimus allekirjoitettiin 20 päivänä lokakuuta 2010, ja se kattoi vuoden 2010 kesäkuun ja vuoden 2010 lokakuun välisen ajan. Sopimuksessa vahvistettiin, että So.Ge.A.AL maksaa Meridianalle kertaluonteisen […] euron maksun (ilman alv:tä) liikennöinnin aloittamisesta Milanon, Veronan ja Barin reiteillä kesällä 2010. Maksun ehtona oli, että Meridiana täyttää tietyt liikennemääriä koskevat tavoitteet. Italian mukaan Meridianan kanssa tehtyä sopimusta sovellettiin takautuvasti ja tuona aikana So.Ge.A.AL oli neuvottelut kyseisen liikenteenharjoittajan kanssa vastaavanlaisista ehdoista, jotka sisällytettiin lopulta allekirjoitettuun sopimukseen. Italia toimitti komissiolle luonnoksen Meridianan ja So.Ge.A.AL:n tuolloin neuvottelemasta sopimuksesta, joka oli päivätty 7 päivänä kesäkuuta 2010.

(128)

Air One/Alitalia ei tehnyt So.Ge.A.AL:n kanssa virallista sopimusta ennen vuotta 2010, ja se maksoi julkistetut lentoasemamaksut kaikista lentoasemapalveluista. So.Ge.A.AL ei tarjonnut Air Onelle/Alitalialle maahuolintapalveluja ennen vuotta 2010.

(129)

Vuonna 2010 So.Ge.A.AL alkoi tarjota Air Onelle/Alitalialle maahuolintapalveluja. Air One/Alitalia teki tällöin huolintasopimuksen So.Ge.A.AL:n kanssa. Ne tekivät myös markkinointisopimuksen, joka koski Air Onen/Alitalian aloittamia kansainvälisiä reittejä Algheron lentoasemalta.

(130)

Markkinointisopimus allekirjoitettiin 20 päivänä lokakuuta 2010, ja se oli voimassa 7 päivän kesäkuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2010 välisen ajan. Italia toimitti komissiolle luonnoksen Alitalian ja So.Ge.A.AL toukokuussa 2010 neuvottelemasta sopimuksesta. Allekirjoitetussa sopimuksessa vahvistettiin Air Onelle/Alitalialle maksettava kertaluonteinen […] euron markkinointimaksu markkinointipalvelujen tarjoamisesta So.Ge.A.AL:lle kyseisenä ajanjaksona. Sopimuksen voimassaoloa oli mahdollista pidentää vuosiin 2011 ja 2012 asti.

(131)

Air One/Alitalia ja So.Ge.A.AL tekivät huolintasopimuksen 30 päivänä marraskuuta 2010 kuudeksi vuodeksi, ja sopimuksessa määritettiin Air Onen/Alitalian So.Ge.A.AL:lle maksamat huolintamaksut kotimaan ja kansainvälisistä reiteistä.

(132)

Komissio tutki myös So.Ge.A.AL:n Air Italyn, Bmibabyn ja Air Valléen kanssa tekemiä maahuolintapalvelusopimuksia. Sopimusten voimassaolo vaihteli kuukaudesta (Air Vallée) yli kahteen vuoteen (Air Italy), ja sopimuksissa määritettiin liikenteenharjoittajilta perittävät huolintamaksut.

Taulukko 6

Huolintasopimukset Air Italyn, Bmibabyn ja Air Valléen kanssa

(133)

Tutkinnan yhteydessä komissio pyysi Ecorysia laatimaan raportin So.Ge.A.AL:n taloudellisesta tuloksesta ja vahvistamaan, onko lentoaseman pitäjä toiminut markkinataloussijoittajan tavoin tehdessään sopimukset lentoliikenteen harjoittajien kanssa. Ecorysin raportti toimitettiin 30 päivänä maaliskuuta 2011.

(134)

Ecorysin raportissa todettiin, että So.Ge.A.AL oli toiminut markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti. Ecorys katsoi, että So.Ge.A.AL:n noudattama liiketoimintastrategia oli tuloksellinen. Strategiaan kuului, että lentoaseman pitäjä toimittaa kattavaa toimilupaa koskevan hakemuksen lentoaseman hallinnoimiseksi, terminaalin kapasiteettia laajennetaan ja halpalentoyhtiöiden kanssa tehdään sopimuksia, joilla pyritään lisäämään kansainvälisiä liikennevirtoja. Ecorys päätteli, että markkinataloussijoittajan näkökulmasta sopimusten tekeminen Ryanairin kanssa oli järkevä päätös, sillä kyseisillä sopimuksilla varmistettiin liikenteen merkittävä kasvu, ja sen odotettiin edistävän ilmailuun ja muuhun kuin ilmailuun liittyviä tuloja. Ecorysin mukaan So.Ge.A.AL:n oli kohtuullista odottaa, että pitkällä aikavälillä tällaisista sopimuksista saatavat hyödyt ovat lisäkustannuksia suuremmat.

(135)

Komissio totesi lentoaseman pitäjälle mahdollisesti myönnetystä tuesta, että ennen Aéroports de Paris -tuomiota lentoaseman infrastruktuurin kehittämistä ja toimintaa ei pidetty SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna taloudellisena toimintana (34). Koska arvioitavista toimista päätettiin osittain ennen vuotta 2001, komissio totesi, että sen on arvioitava, perustuvatko ne oikeudellisesti velvoittaviin sitoumuksiin, jotka on tehty ennen Aéroports de Paris -tuomion antamispäivää eli ennen 12 päivää joulukuuta 2000 (35) ja jotka eivät tällöin kuulu valtiontukea koskevien sääntöjen soveltamisalaan.

(136)

Komissio muistutti myös, että siltä osin kuin julkista valtaa käyttävän valtion vastuulle yleensä kuuluvien toimien rahoittaminen rajoittuu kustannusten korvaamiseen eikä muiden taloudellisten toimien rahoittamiseen (36), tällaiseen rahoitukseen ei sovelleta valtiontukea koskevia sääntöjä. Vuoden 2012 päätöksen tekoajankohtana komissiolla ei ollut riittävästi tietoa So.Ge.A.AL toteuttamien toimien luonteesta (taloudellisia vai ei), tutkinnan kohteena olevilla toimenpiteillä rahoitetuista infrastruktuuriin liittyvistä kustannuksista eikä siitä, liittyivätkö tietyt kustannukset olennaisesti yleisten etujen mukaisiin tehtäviin. Komissio kehotti Italiaa selventämään, mitä toimia on pidettävä luonteeltaan muina kuin taloudellisina toimina ja mitkä tällaisiin toimiin mahdollisesti liittyvät kustannukset oli rahoitettu komission tutkinnan kohteena olevilla toimenpiteillä.

(137)

Komissio totesi epäilevänsä vahvasti, etteivät pääomanlisäykset ole markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia. Se katsoi, että So.Ge.A.AL oli toiminut jatkuvasti tappiollisesti vuodesta 2000 alkaen ja että sen taloudellinen tilanne näytti heikkenevän kattavan toimiluvan myöntämisen jälkeen. Tämä näytti olevan ristiriidassa Italian väitteen kanssa, jonka mukaan yrityksen heikot tulokset johtuivat ensisijaisesti siitä, että lentoasemaan liittyviä toimintoja oli mahdoton käyttää täysimääräisesti hyväksi osittaisen/väliaikaisen toimiluvan pohjalta.

(138)

Komissio totesi lisäksi, että Italia oli toimittanut tuolloin vain jälkikäteisiä huomautuksia, jotka tukivat sen väitteitä siitä, että toimenpiteet perustuivat kannattavuusnäkymiin. Analyysi vaikutti lisäksi pohjautuvan RAS:n lentoliikenteen määrän kasvusta saamaan yleiseen hyötyyn ja siten tuloihin, joita yksityinen sijoittaja ei ottaisi huomioon sijoitustensa kannattavuuden analyysissa. Komissio päätteli siten alustavasti, että pääomanlisäyksistä koitui etua lentoaseman pitäjälle ja että niitä on pidettävä tälle annettuna toimintatukena.

(139)

Komissio totesi lopuksi, että vaikka So.Ge.A.AL täytti ehdot, joiden perusteella yritystä voidaan pitää yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (37) tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä, Italia ei ollut toimittanut komissiolle todisteita, jotka olisivat tukeneet sitä päätelmää, että tällainen tuki olisi kyseisissä suuntaviivoissa esitettyjen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevien vaatimusten mukainen.

(140)

Komissio ei saanut riittävästi tietoa 6 540 269 euron rahoituksesta, jonka RAS myönsi So.Ge.A.AL:lle vuosina 1998–2009 varustusta ja korjaustöitä varten. Italiaa kehotettiin esittämään tarkasti RAS:n rahoittamien kustannusten luonne.

(141)

Komissio totesi, että vuosina 2001–2010 So.Ge.A.AL maksoi valtiolle 3 042 887 euroa lentoaseman infrastruktuurin käyttömaksuina, kun taas valtio rahoitti infrastruktuuri-investointeja 46 940 534 eurolla ja laitteistoja 284 782 eurolla vuosina 2004–2010.

(142)

Lisäksi komissio totesi, että kattavan toimiluvan myöntäminen So.Ge.A.AL:lle vuonna 2007 ei vaikuttanut johtavan toimilupamaksujen määrän kasvuun. Tämän perusteella komission alustava kanta oli, että toimilupamaksu oli selvästi suhteeton valtion infrastruktuuri-investointeihin myöntämään julkiseen rahoitukseen nähden. Komissio katsoi siten alustavasti, että So.Ge.A.AL on saattanut saada etua maksamalla markkinahintoja alhaisempaa toimilupamaksua.

(143)

Italiaa kehotettiin toimittamaan etukäteen laadittu liiketoimintasuunnitelma, josta ilmenevät julkisten laitosten Algheron lentoasemalla toteuttamien infrastruktuuri-investointien kannattavuusnäkymät ja joka tukee väitettä siitä, että tällaiset investoinnit olivat markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia.

(144)

Komissio ilmoitti epäilevänsä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan perusteella, ettei So.Ge.A.AL:lle myönnetty tuki ole yhdenmukainen vuoden 2005 ilmailun suuntaviivojen kanssa.

(145)

Vaikka toimenpiteet näyttivät täyttävän selkeästi määritellyn yleishyödyllisen tavoitteen, komissio ei saanut riittävästi tietoa sen arvioimiseksi, oliko Algheron lentoaseman infrastruktuuri välttämätön ja oikeassa suhteessa asetettuun tavoitteeseen nähden. Komissiolla ei myöskään ollut riittävästi tietoa arvioidakseen tällaisen infrastruktuurin käyttöön liittyviä näkymiä keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi komissio epäili, oliko lentoaseman infrastruktuuri annettu lentoliikenteen harjoittajien käyttöön syrjimättömin edellytyksin.

(146)

Lopuksi, kun pidetään mielessä, että tietyt infrastruktuuri-investoinnit näyttivät perustuvan So.Ge.A.AL:n sopimusvelvoitteisiin Ryanairiin nähden, komissio epäili tuen tarpeellisuutta kyseisten investointien rahoittamiseksi.

(147)

Komission alustavan näkemyksen mukaan lentoyhtiöiden toimintaehtoja Algheron lentoasemalla koskevissa päätöksissä oli todennäköisesti kyse valtion varoista, ja ne olivat valtion toteuttamia toimenpiteitä.

(148)

Komissio totesi ensimmäiseksi, että AMS on Ryanairin kokonaan omistama tytäryhtiö, joka perustettiin tarjoamaan markkinointipalveluja Ryanairin verkkosivuston välityksellä ja joka ei tuota muita palveluja. Komissio teki tämän perusteella sen alustavan päätelmän, että valikoivan edun olemassaoloa arvioitaessa Ryanairia ja AMS:ää on pidettävä yhtenä yksikkönä. Komissio katsoi myös, että arvioitaessa, ovatko Ryanairiin/AMS:ään liittyvät toimenpiteet markkinaehtoisia, So.Ge.A.AL:n käyttäytymistä on tarkasteltava RAS:n ja So.Ge.A.AL:n muiden julkisten osakkaiden tarkasteluajanjakson käyttäytymistä vasten. Komissio totesi, että markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevassa arvioinnissa lentoasemapalvelusopimuksia ja markkinointisopimuksia ja niiden taloudellisia seurauksia ei voida erottaa toisistaan, ja siksi niitä on arvioitava yhdessä.

(149)

Komissio muistutti siitä, että aluekehitystä koskevia näkökohtia ei voida ottaa huomioon markkinataloussijoittajaperiaatetta sovellettaessa. Komissio totesi myös, että sen kyseisenä ajankohtana saatavilla olleiden tietojen mukaan So.Ge.A.AL ei ollut laatinut liiketoimintasuunnitelmaa tai ennakkoanalyysia Ryanairin/AMS:n kanssa tehdyistä sopimuksista tällaisia järjestelyjä koskevan päätöksensä perustaksi.

(150)

Tämän perusteella komissio ilmoitti suhtautuvansa epäilevästi siihen, että So.Ge.A.AL ja RAS ovat toimineet markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti suhteessaan Ryanairiin/AMS:ään.

(151)

Komissio totesi, että So.Ge.A.AL myönsi merkittäviä alennuksia lentoasemamaksuista muille lentoliikenteen harjoittajille kuin Ryanairille, esimerkiksi uusien reittien aloittamisen ja liikenteen määrän kasvun perusteella. Komissio kehotti Italiaa toimittamaan mahdolliset etukäteen laaditut liiketoimintasuunnitelmat, tutkimukset tai asiakirjat kunkin lentoasemalla liikennöivän lentoyhtiön kanssa tehtyä sopimusta hallinnoivan lentoaseman pitäjän kannattavuuden arvioimiseksi, tai jos tällaisia asiakirjoja ei ole saatavilla, So.Ge.A.AL:n viimeisimmät budjettiennusteet ennen kyseisten sopimusten tekemistä. Tämän perusteella komissio esitti epäilyjä siitä, olivatko So.Ge.A.AL ja RAS toimineet markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti lentoasemalla liikennöivien liikenteenharjoittajien suhteen.

(152)

Komissio toteaa, että komission esittämiin tietopyyntöihin antamien vastausten lisäksi Italia on toimittanut tietoja useaan otteeseen tutkinnan aikana. Vaikka komissio suostui jatkamaan kuukaudella menettelyasetuksen (38) 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä määräaikaa, jonka kuluessa jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksensa komission muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdosta, Italia toimitti huomautuksia vain kerran tämän pidennetyn määräajan kuluessa, tarkemmin sanottuna 31 päivänä elokuuta 2012 päivätyllä kirjeellään. Italian 3 päivänä lokakuuta 2012, 19 päivänä lokakuuta 2012, 22 päivänä lokakuuta 2012 ja 20 päivänä helmikuuta 2013 päivätyt huomautukset toimitettiin määräajan päättymisen jälkeen.

(153)

Tässä luvussa tarkastellaan siten ainoastaan huomautuksia, jotka Italia esitti 31 päivänä elokuuta 2012 päivätyssä kirjeessään. Italian myöhemmissä kirjeissä esittämät huomautukset, jotka ovat merkityksellisiä asian arvioinnin kannalta, esitettiin 3–5 jaksossa.

(154)

Italia muistutti siitä, että lainsäädännön mukaan lentoaseman pitäjien on noudatettava tiettyjä pääomavaatimuksia. Italian mukaan nyt arvioitavilla pääomanlisäyksillä oli tarkoitus palauttaa So.Ge.A.AL:n pääoma vaatimusten mukaiseksi.

(155)

Italia selvensi, että ennen vuotta 2003 käytäntönä oli, että kattavan toimiluvan saaneiden lentoaseman pitäjien maksamat toimilupamaksut olivat 10 prosenttia käyttäjämaksuista 5 päivänä toukokuuta 1976 annetun Italian lain nro 324, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna, ja lentoteitse kuljetettavien tavaroiden lastaus- ja purkamismaksuista 16 päivänä huhtikuuta 1974 annetun Italian lain nro 117 mukaisesti.

(156)

Vuodesta 2003 lähtien vuotuiset toimilupamaksut määritettiin lentoaseman työkuormayksiköiden (Work Load Unit (WLU) tai yhtä matkustajaa tai sataa kiloa tavaroita tai postia vastaavien kuormausyksiköiden) mukaan, jotka määritettiin puolestaan infrastruktuuri- ja liikenneministeriön/ENAC:n vuosittain julkaisemien liikennetietojen pohjalta.

(157)

Joulukuun 27 päivänä 2006 annetun Italian lain nro 296 nojalla lentoasemien pitäjien vuotuista toimilupamaksua korotettiin, jotta varmistettiin, että Italian valtiovarainministeriö saa tuloja 3 miljoonaa euroa vuonna 2007, 9,5 miljoonaa euroa vuonna 2008 ja 10 miljoonaa euroa vuonna 2009.

(158)

Italia ei esittänyt huomautuksia Algheron lentoasemalla liikennöiville lentoyhtiöille mahdollisesti myönnetystä tuesta menettelyasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa asetetussa määräajassa, jonka kuluessa jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksensa komission tehtyä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen.

(159)

Komissio toteaa, että asianomaisten osapuolten esittämiin huomautuksiin sisältyy monenlaisia väitteitä. Esimerkiksi Ryanair on selventänyt komissiolle toimittamissaan lukuisissa huomautuksissa yksityiskohtaisesti niitä periaatteita ja olettamuksia, jotka olisi sen mukaan otettava huomioon komission laatimassa, lentoyhtiöiden tekemiä sopimuksia tarkastelevassa markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevassa analyysissa. So.Ge.A.AL väitti, että on useita perusteita sille, miksi arvioitavien toimenpiteiden voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille.

(160)

So.Ge.A.AL korostaa, että sille myönnetty julkinen rahoitus yleisen edun mukaisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi ei ole valtiontukea. So.Ge.A.AL ei antanut yksityiskohtaista tietoa tällaisten kustannusten luonteesta tai määrästä.

(161)

So.Ge.A.AL katsoo, että kaikki nyt arvioitavat toimenpiteet, jotka koskevat infrastruktuurin, laitteistojen sekä varustuksen ja korjaustöiden rahoitusta, oli toteutettu sääntöjen mukaisesti ennen Aéroports de Paris -tuomion antamispäivää, ja siksi ne olisi suljettava valtiontuen valvonnan ulkopuolelle. So.Ge.A.AL muistuttaa 12 päivän joulukuuta 2000 jälkeisen ajanjakson osalta, että Italia oli jo toimittanut todisteita lentoaseman pitäjän toteuttamien tiettyjen toimintojen muusta kuin taloudellisesta luonteesta. Tämän perusteella komission olisi kohdennettava osa kyseisestä julkisesta rahoituksesta muiden kuin taloudellisten toimintojen tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

(162)

So.Ge.A.AL huomautti myös, että vuoden 2012 päätös ei ole yksiselitteinen lentoaseman pitäjälle myönnettävän tuen luonteen ja laajuuden osalta. Sen mukaan epäselvää on etenkin, oliko komission tarkoitus katsoa valtiontueksi infrastruktuuritöille myönnetty rahoitus kokonaisuudessaan vaiko vain markkinapohjaisen toimilupamaksun, jonka So.Ge.A.AL:n olisi pitänyt maksaa valtiolle infrastruktuuriparannuksista, ja lentoaseman pitäjän tosiasiassa maksaman toimilupamaksun välinen ero. Se väitti, että ensin mainittu vaihtoehto on ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että valtio oli koko merkityksellisen ajanjakson ajan lentoaseman infrastruktuurin omistaja. So.Ge.A.AL:ää ei siten voida pitää investointituen saajana. So.Ge.A.AL väittää joka tapauksessa, ettei se ole saanut perusteetonta taloudellista etua myöskään toisessa vaihtoehdossa.

(163)

So.Ge.A.AL korostaa, ettei kilpailu voi vääristyä sille myönnetyn julkisen rahoituksen seurauksena. Kun otetaan huomioon Algheron lentoaseman syrjäinen sijainti, sen vaikutusalue (39) ei ole päällekkäinen minkään muun Italiassa tai muussa jäsenvaltiossa sijaitsevan lentoaseman kanssa. Lentoasema ei myöskään kilpaile saaren muiden lentoasemien kanssa, sillä ne ovat etäällä toisistaan eikä toimivia tieyhteyksiä ole. So.Ge.A.AL toteaa lisäksi, että Sardinian kolmella lentoasemalla hoidetaan erityyppistä liikennettä. Lentoliikenne ei myöskään kilpaile muiden saarelle tulevien ja saarelta lähtevien liikennemuotojen kanssa.

(164)

So.Ge.A.AL ei hyväksy komission vuonna 2012 tekemässä päätöksessä esittämää väitettä siitä, että useat lentoaseman pitäjät kilpailevat lentoaseman infrastruktuurin hallinnoinnista. So.Ge.A.AL:lle myönnettiin ensimmäinen lentoaseman hallinnointia koskeva osittainen toimilupa (40) vuonna 1995 eli jo kauan ennen Aéroports de Paris -tuomiota. So.Ge.A.AL:n mukaan se toimi vuodesta 1995 lähtien pelkästään Algheron lentoaseman infrastruktuurin hallinnoijana, eikä se siten kilpaile muiden lentoaseman pitäjien kanssa.

(165)

So.Ge.A.AL väittää, että pääomanlisäykset ovat markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia. So.Ge.A.AL:n mukaan toimenpiteiden taloudellisia perusteita olisi tarkasteltava erikseen kahtena ajanjaksona: ennen kuin So.Ge.A.AL:lle myönnettiin kattava toimilupa vuonna 2007 ja sen jälkeen.

(166)

So.Ge.A.AL väittää, että ennen vuotta 2007 toteutettu pääomapohjan vahvistaminen perustui tarpeeseen turvata yhtiön liiketoiminta, etenkin koska sille oltiin myöntämässä kattavaa toimilupaa, joka sillä oli jo 18 päivänä tammikuuta 1999. Niiden tietojen pohjalta, jotka olivat saatavilla, kun yhtiön pääomanlisäystä koskevat päätökset tehtiin, So.Ge.A.AL:n osakkaat pitivät kattavan toimiluvan saamista ensisijaisen tärkeänä seikkana, sillä se sallisi lentoaseman pitäjän hyödyntää täysin lentoaseman toimintoja ja lisätä siten ilmailuun ja muuhun kuin ilmailuun liittyviä tuloja. Julkisilla osakkailla ei ollut muuta kannattavaa vaihtoehtoa kuin vahvistaa yhtiön pääomapohjaa, ja se oli perusteltua, sillä toimiluvan myöntämisen viivästyminen aiheutui yhtiöstä riippumattomista ulkoisista tapahtumista. So.Ge.A.AL vaatii, että komission on otettava tämä seikka huomioon markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevassa arvioinnissaan. So.Ge.A.AL toteaa lisäksi, että toimenpiteet olivat perusteltuja myös matkustajamäärien ennustetun kasvun johdosta, joka perustui vuodesta 1999 lähtien noudatettuun halpalentoyhtiöihin liittyvään strategiaan.

(167)

Vuosina 2009 ja 2010 toteutettujen pääomanlisäysten taustalla oli tarve suojata lentoaseman pitäjän toimintakyky, etenkin kun otetaan huomioon parantuneet kannattavuusnäkymät kattavan toimiluvan myöntämisen jälkeen. Se, ettei So.Ge.A.AL palautunut voitolliseksi toimiluvan myöntämisen jälkeen, johtui markkinaskenaariosta, joka poikkesi merkittävästi ennusteista ja vaikutti suuresti lentoliikenteen kehittymiseen kyseisenä ajanjaksona, eli taloudellisesta taantumasta ja sen aiheuttamista taloudellisista haasteista, joita kansainväliset lentoyhtiöt joutuivat kohtaamaan. So.Ge.A.AL:n liikennemäärä supistui 1,8 prosenttia. Lisäksi So.Ge.A.AL väittää, ettei liikenne voinut kehittyä ennustetusti infrastruktuuritöiden toteutuksen viivästymisen vuoksi (työt oli määrä aloittaa jo vuonna 2004, mutta niitä ei ollut käynnistetty vielä vuonna 2009). Lopuksi on otettava huomioon se, ettei ENAC korottanut lentoasemamaksuja So.Ge.A.AL:n esittämästä virallisesta pyynnöstä huolimatta.

(168)

So.Ge.A.AL suunnitteli tässä yhteydessä korjaavia toimia talouden tasapainottamiseksi, kuten toimintojensa uudelleenorganisointia, toimintakustannusten leikkaamista ja infrastruktuuriin tehtäviä investointitoimenpiteitä. Näitä toimia arvioidaan yksityiskohtaisesti vuoden 2010 uudelleenorganisointi- ja rakenneuudistussuunnitelmassa.

(169)

So.Ge.A.AL torjuu komission väitteen, jonka mukaan ennakkoanalyysia ei toteutettu ennen toimenpiteiden täytäntöönpanoa. On todennäköistä, että So.Ge.A.AL:n julkiset osakkaat toteuttivat kyseiset toimenpiteet etukäteen laadittujen liiketoimintasuunnitelmien pohjalta. Tätä tukevat komissiolle tutkinnan aikana toimitetut asiakirjat ja etenkin:

(170)

So.Ge.A.AL muistuttaa lisäksi siitä, että pääomanlisäysten todettiin olevan yhdenmukaisia markkinataloussijoittajaperiaatteen kanssa jo Ecorysin raportissa, Accuracyn raportissa ja Roland Bergerin suunnitelmassa.

(171)

So.Ge.A.AL:n mukaan komissio ei ottanut asianmukaisesti huomioon Italian lentoliikennealan erityispiirteitä, jotka johtuvat Italiassa sovellettavista säännöistä. Arvioidessaan tilannetta, joka vallitsi ennen kuin So.Ge.A.AL:lle myönnettiin kattava toimilupa ja sen jälkeen, komission olisi pitänyt ottaa huomioon se seikka, että pääomapohjan vahvistaminen perustui oikeudelliseen velvoitteeseen, jonka noudattamatta jättäminen olisi johtanut toimiluvan peruuttamiseen. So.Ge.A.AL:n osakkaat valitsivat siten kustannustehokkaimman vaihtoehdon päättäessään vahvistaa yhtiön pääomapohjaa.

(172)

So.Ge.A.AL katsoo, että kun julkiset osakkaat toteuttivat pääomanlisäykset, ne toimivat samaan tapaan kuin markkinataloussijoittaja olisi toiminut samankaltaisissa olosuhteissa, sillä pääomanlisäyksillä varmistettiin, että julkiset sijoittajat saavat voittoa keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. So.Ge.A.AL:n mukaan lentoaseman toiminnot tuottavat verotuloja enemmän kuin mitä sille on myönnetty julkista rahoitusta.

(173)

So.Ge.A.AL väittää myös, ettei pääomanlisäyksillä anneta lentoaseman pitäjälle Altmark-tuomiossa tarkoitettua taloudellista etua (41). So.Ge.A.AL:n mukaan lentoaseman pidon voidaan katsoa olevan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu (service of general economic interest, jäljempänä ’SGEI-palvelu’), kun otetaan huomioon tarve varmistaa liikenneyhteys saarelle, ja siksi kyseisiä pääomanlisäyksiä on pidettävä korvauksena lentoaseman tarjoamista SGEI-palveluista.

(174)

Toimilupasopimuksen perusteella So.Ge.A.AL:n tehtävänä oli siten tuottaa SGEI-palveluja. So.Ge.A.AL:lle ennen vuotta 2007 myönnettyjä osittaisia toimilupia voidaan pitää yhtäläisesti tällaisena tehtävänantona. So.Ge.A.AL toteaa lisäksi, että puhtaasti oikeudellisesta näkökulmasta lentoaseman pitäjien on noudatettava tiettyjä lentoaseman pitoa koskevia velvoitteita, jotka liittyvät kiistatta yleiseen etuun. Tällaisilla velvoitteilla tarkoitetaan palvelujen riittävän laadun takaamista, turvallisuusstandardien noudattamista sekä palvelujen jatkuvuutta ja säännöllisyyttä.

(175)

Altmark-tuomiosta johdettu toinen ja kolmas edellytys täyttyisi, sillä So.Ge.A.AL:lle on myönnetty korvausta vain tappioiden kattamiseksi eli siinä määrin kuin on tarpeen, jotta pääoma vastaa oikeudellisia vaatimuksia, kun tällaiset tappiot on katettu. So.Ge.A.AL toteaa myös, että lainsäädännön mukaan lentoaseman pitäjät ovat velvollisia pitämään erillistä kirjanpitoa perustoiminnoista ja muista kuin perustoiminnoista.

(176)

Lopuksi So.Ge.A.AL väittää, että myös neljäs Altmark-kriteeri täyttyisi, mutta se ei ole toimittanut asiaa koskevia aineellisia todisteita.

(177)

So.Ge.A.AL:n mukaan komission on arvioitava lentoasemalle mahdollisesti myönnetyn valtiontuen soveltuvuutta ottamalla huomioon:

(178)

Ensinnäkin So.Ge.A.AL myöntää, että kyseiset toimenpiteet myönnettiin Algheron lentoasemalle Sardinian alueen saaristoluonteesta johtuvan haitan kompensoimiseksi. Tämän perusteella komission olisi todettava, että tukea voidaan pitää soveltuvana sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(179)

Toiseksi So.Ge.A.AL väittää, että kaikki arvioitavat toimenpiteet myönnettiin, jotta So.Ge.A.AL voisi toteuttaa rakenneuudistuksen ja palautua elinkelpoiseksi. So.Ge.A.AL esitti tältä osin, että se laati vuoden 2009 ja 2010 pääomanlisäysten yhteydessä rakenneuudistussuunnitelman, tarkemmin sanottuna vuoden 2010 uudelleenorganisointi- ja rakenneuudistussuunnitelman, jossa määritettiin yhtiöön kielteisesti vaikuttavat tekijät ja ehdotettiin korjaavia toimia, joilla pyrittiin vähentämään kustannuksia ja tarkistamaan liiketoimintapolitiikkaa. Suunnitelman mukaan So.Ge.A.AL:n oma rahoitusosuus rakenneuudistuksesta olisi merkittävä.

(180)

Kolmanneksi tarkasteltaessa tuen yhteensopivuutta SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan kanssa So.Ge.A.AL väittää, että sille myönnetty korvaus SGEI-palvelujen tarjoamisesta oli jatkuvasti pienempi kuin vuonna 2005 tehdyn SGEI-päätöksen (42) 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty enimmäismäärä, joka oli 30 miljoonaa euroa vuodessa, ja sen liikevaihto oli alle 100 miljoonaa euroa. So.Ge.A.AL toteaa lisäksi, että ennen vuotta 2004 vuoden 2005 SGEI-päätöksen 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa vahvistettu yhden miljoonan matkustajan enimmäismäärä ei myöskään ylittynyt. So.Ge.A.AL:n mukaan myös SGEI-päätöksen 4, 5 ja 6 artiklan säännöksiä noudatetaan, sillä korvaus myönnettiin yhtiölle asianmukaisesti määriteltyjä SGEI-palveluja varten, jotka annettiin tehtäväksi So.Ge.A.AL:lle yhdellä tai useammalla toimeksiantokirjalla, eikä korvauksen määrä ylittänyt sitä, mikä oli tarpeen SGEI-palvelujen tarjoamiseksi.

(181)

Neljänneksi So.Ge.A.AL toteaa, että lentoaseman infrastruktuuri-investoinneille, laitteistoille, varusteille ja korjaustöille myönnetyn tuen olisi katsottava soveltuvan sisämarkkinoille vuoden 2005 ilmailun suuntaviivojen perusteella. Kyseinen infrastruktuuri on oikeasuhteinen vahvistetun tavoitteen kannalta, ja infrastruktuurin käyttöön liittyvät odotukset tyydyttävät keskipitkällä aikavälillä vuoden 2014 ilmailun suuntaviivojen mukaisesti. Kaikilla lentoyhtiöillä on syrjimätön oikeus infrastruktuurin käyttöön. Tuki ei myöskään vaikuta kaupan kehitykseen tavalla, joka on ristiriidassa yhteisen edun kanssa, ja julkinen rahoitus oli tarpeen ja oikeasuhteinen.

(182)

So.Ge.A.AL:n mukaan komission tulisi tarkastella So.Ge.A.AL:ää ja RAS:ia yhdessä markkinataloussijoittajaperiaatetta soveltaessaan. Kun RAS ja So.Ge.A.AL hyväksyivät kyseiset toimenpiteet, ne toimivat, kuten markkinataloussijoittaja olisi toiminut samankaltaisissa olosuhteissa. So.Ge.A.AL ei ole saanut taloudellista etua RAS:n Algheron lentoasemaa käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi myöntämästä markkinointituesta. Kyseiset markkinointituet on ainoastaan kierrätetty lentoaseman pitäjän kautta ja myönnetty lopulta lentoyhtiöille.

(183)

So.Ge.A.AL:n mukaan Algheron lentoasemalla toimiville lentoyhtiöille alhaisempien lentoasemamaksujen tai markkinointitukien muodossa myönnettyjä tukia on pidettävä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdan ja vuoden 2005 ilmailun suuntaviivojen perusteella sisämarkkinoille soveltuvana.

(184)

Päätelmän tukemiseksi So.Ge.A.AL toteaa, että mahdollinen tuki myönnettiin yhtiöille, joilla on jäsenvaltion lupa tarjota lentoliikennepalveluja reiteillä, jotka yhdistävät vuoden 2005 ilmailun suuntaviivoissa määritettyyn luokkaan C tai D kuuluvan alueellisen lentoaseman toiseen unionin lentoasemaan. Rahoitus ei koskenut lentoreittejä, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1008/2008 (43) tarkoitettuja julkisen palvelun velvoitteita, ja lentoyhtiöiden kanssa tehdyissä sopimuksissa vahvistettiin seuraamukset, joita sovelletaan, jos lentoyhtiöt laiminlyövät sitoumuksensa.

(185)

So.Ge.A.AL myöntää, että lentoyhtiöille myönnettyjen tukien intensiteetti ja kesto ylittivät vuoden 2005 ilmailun suuntaviivoissa vahvistetut ehdot, mutta se korostaa, että lentoyhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset eivät kestäneet kolmea vuotta pidempään ja että vuoden 2005 ilmailun suuntaviivoissa sallitaan tuen intensiteettiä koskevat poikkeukset, jos kyse on epäsuotuisista alueista.

(186)

So.Ge.A.AL toteaa vuoden 2014 ilmailun suuntaviivojen sovellettavuutta koskevissa huomautuksissaan, että mikään nyt tarkasteltavista lentoaseman hyväksi toteutetuista toimenpiteistä ei ole valtiontukea. Jos komissio kuitenkin katsoo jonkin toimenpiteen olevan So.Ge.A.AL:lle myönnettyä toimintatukea, So.Ge.A.AL toteaa, että kaikki vuoden 2014 ilmailun suuntaviivoissa vahvistetut sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat edellytykset täyttyvät.

(187)

Ryanair, AMS ja Unioncamere esittivät huomautuksensa tutkinnan aikana.

(188)

Ryanair toimitti vuonna 2012 tehtyä päätöstä koskevat huomautuksensa 12 päivänä maaliskuuta 2013. Ryanair viittasi asiasta aiemmin esittämiinsä huomautuksiin, jotka se oli toimittanut ennen vuoden 2012 päätöstä, sekä useisiin muihin huomautuksiin useista valtiontukea koskevista tutkintamenettelyistä, jotka liittyvät Ryanairille mahdollisesti myönnettyyn tukeen.

(189)

Ryanairin esittämät päähuomautukset esitetään tiivistetysti johdanto-osan 190–226 kappaleessa.

(190)

Ryanair torjuu komission alustavan päätelmän, jonka mukaan Ryanairia ja AMS:ää on pidettävä yhtenä yksikkönä ja lentoasemapalvelusopimuksia ja markkinointipalvelusopimuksia sekä niiden taloudellisia seurauksia pitäisi arvioida yhdessä taloudellisen edun olemassaoloa arvioitaessa.

(191)

AMS:n omistajarakenne ja sen tavoite eivät tue tällaista lähestymistapaa. Ryanairin kanssa tehdyt lentoasemapalvelusopimukset ja AMS:n kanssa tehdyt markkinointipalvelusopimukset ovat erillisiä ja toisistaan riippumattomia, ne koskevat eri palveluja, eikä niiden välillä ole sopimus- tai muuta yhteyttä, jonka perusteella niiden voitaisiin katsoa olevan yksi ja sama toimenpide.

(192)

So.Ge.A.AL hyötyi markkinointipalvelusopimuksista mainospalvelujen ostajana. Kyseiset sopimukset olivat investointi lentoaseman imagon parantamiseksi, ja niillä oli tarkoitus lisätä saapuvien matkustajien määrää ja kasvattaa siten muuhun kuin ilmailuun liittyviä tuloja. Niillä ei ollut tarkoitus parantaa kuormituskerrointa tai tuottoa Ryanairin reiteillä, eivätkä ne olleet riippuvaisia mistään oletetusta edusta, jonka Ryanair voisi saada lentoaseman mainostamisesta ryanair.com-sivustolla.

(193)

Markkinointipalvelusopimuksen tekeminen AMS:n kanssa ei ole myöskään edellytys sille, että Ryanair liikennöi reittejä lentoasemalle ja lentoasemalta. Monilla Ryanairin liikennöimillä lentoasemilla ei ole sopimusta AMS:n kanssa. Yleensä erityiset markkinointitoimet, joilla pyritään vahvistamaan lentoaseman tuoteimagoa ja vaikuttamaan saapuvien matkustajien osuuteen, ovat tarpeen vähemmän tunnetuilla lentoasemilla, joiden tuoteimagon näkyvyys on huono ja jonne saapuvien matkustajien määrää halutaan lisätä.

(194)

Tällaisen lentoaseman olisi siten järkevää kuluttaa varoja tähän tarkoitukseen, ja sillä, voiko myös Ryanair hyötyä mainostoimista, ei ole kaupallista merkitystä lentoasemalle. Yksityinen investoija ei jätä investoimatta pelkästään siksi, että myös muut osapuolet saattavat hyötyä sen liiketoiminnan kasvusta.

(195)

Ryanairin So.Ge.A.AL:n kanssa tekemät sopimukset olivat tavanomaisia markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia kaupallisia sopimuksia, ja tämä koskee myös AMS:n ja So.Ge.A.AL:n välisiä sopimuksia, sillä AMS tekee hinnoiltaan ja määrältään vastaavia markkinointisopimuksia sekä julkisten että yksityisten lentoasemien, matkailualan yhteisöjen, autonvuokraustoimistojen, hotellivaraussivustojen, vakuutusyhtiöiden ja televiestintäpalvelujen tarjoajien kanssa (44).

(196)

Tämä lähestymistapa on yhdenmukainen Ryanairin muissa komissiolle tutkinnan aikana lähetetyissä huomautuksissa omaksutun näkemyksen kanssa. Näissä muissa huomautuksissa Ryanair torjuu komission näkemyksen, jonka mukaan AMS:lle suoritetut maksut ovat lentoaseman kustannuksia. Ryanairin mukaan tällaisessa lähestymistavassa ei oteta huomioon AMS:n palvelujen arvoa lentoasemalle (45). Ostamalla mainostilaa lentoasemat voivat lisätä saapuvien matkustajien osuutta Ryanairin lennoilla, sillä nämä kuluttavat yleensä lähteviä matkustajia enemmän rahaa muuhun kuin ilmailuun liittyviin tavaroihin ja palveluihin. Tämä on kaupallisesti järkevää lentoasemien kannalta (46). Ryanair katsoo, että markkinointipalvelujen ostaminen markkinahintaan on erotettava muista lentoaseman ja lentoyhtiön välisistä sopimusjärjestelyistä markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevassa arvioinnissa. Jos komissio kuitenkin vaatii AMS:n järjestelyjen ja Ryanairin lentoasemapalvelujärjestelyjen sisällyttämistä yhteiseen markkinataloussijoittajatestiin, AMS:n palvelujen arvoa lentoasemalle ei pitäisi jättää huomiotta.

(197)

Ryanair katsoo, etteivät todisteet tue komission näkemystä, jonka mukaan viranomaiset osallistuivat tutkittavana olevien Ryanairia ja AMS:ää koskevien toimenpiteiden hyväksymiseen. Ei voida olettaa – ja on osoitettava – että viranomaiset osallistuivat tosiasiassa toimenpiteiden hyväksymiseen.

(198)

Ei ole riittävästi todisteita väitteelle, jonka mukaan So.Ge.A.AL:n omistavat kokonaisuudessaan viranomaiset, jotka puuttuivat So.Ge.A.AL:n päätöksentekoprosessiin, sillä se perustuu ainoastaan siihen organisatoriseen vaatimukseen, että julkiset osakkaat nimeävät So.Ge.A.AL:n hallituksen. Myöskään vuoden 2002 sopimus, jonka nojalla Sardinia sitoutui tekemään yhteistyötä Ryanairin kanssa kehittääkseen alueen matkailua ja parantaakseen työllisyyttä, ei ole osoitus siitä, että viranomaiset osallistuivat jollain tavalla niiden Ryanairiin tai AMS:ään liittyvien toimenpiteiden hyväksymiseen, jotka So.Ge.A.AL toteutti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Se, että So.Ge.A.AL ja Sardinia allekirjoittivat yhteismarkkinointitukia koskevat sopimukset vuonna 2004, 2005, 2006 ja 2007, tukee yksistään näkemystä, jonka mukaan Sardinia rahoitti So.Ge.A.AL:ää, mutta ei sitä, että se ohjasi So.Ge.A.AL:n toimia Ryanairiin tai AMS:ään nähden.

(199)

Ryanair ei ole tietoinen eikä vastuussa So.Ge.A.AL:n ja RAS:n välisistä sopimuksista, eikä se ole kehottanut tai vaatinut tekemään tällaisia sopimuksia. Tästä syystä So.Ge.A.AL:n ja RAS:n välisillä järjestelyillä ei pitäisi olla vaikutusta järjestelyihin, joista Ryanair ja AMS ovat sopineet So.Ge.A.AL:n kanssa.

(200)

Ryanairia ei voida pitää myöskään välillisenä valtiontuen saajana. Komissio ei voi yksinkertaisesti olettaa, että lentoasemalla toimiville lentoyhtiöille on annettu valtiontukea, ilman todisteita, joilla voidaan osoittaa valtiontukeen perustuvan edun olemassaolo. Siltä osin kuin Ryanairin ja lentoaseman kaupallisen suhteen ehdot ovat markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia, takaisinperintävelvoitetta ei voida ulottaa koskemaan Ryanairia. Ryanair arvostelee komission näkemystä siitä, että tämä katsoo julkisen lentoaseman lentoyhtiölle myöntämän kannustimen olevan automaattisesti valtiontukea, vaikka se olisi rahoitettu vain osittain valtion varoista. Ryanairin mukaan se, että komissio on haluton tutkimaan toimenpiteiden luokittelua valtion toimenpiteiksi, on vastoin vuoden 2005 ilmailun suuntaviivoja, joissa todetaan, että jotta tukea voidaan pitää valtiontukena, julkisten varojen uudelleenjakamista koskevan päätöksen on oltava viranomaisten tekemä (47).

(201)

Ryanair väittää, että oikeuskäytännön (48) mukaan vertailuanalyysin on oltava ensisijainen testi, jolla todennetaan, onko lentoyhtiöille myönnetty valtiontukea. Sen mukaan kustannuksiin perustuvaa testiä on käytettävä vain, jos väitetyn tuen myöntäjän tilannetta on mahdoton vertailla yksityisen yritysryhmän tilanteeseen. Ryanair toteaa lisäksi, että arvioitaessa lentoaseman pitäjien lentoyhtiöiden kanssa tekemiä sopimuksia, olisi otettava huomioon myös sopimuksista johtuvat verkostoulkoisvaikutukset. Ryanair on myöntänyt toisten huomautusten yhteydessä, että sekä vertailuanalyysi että kustannuksiin perustuva analyysi ovat tavanomaisia liike-elämän menetelmiä (49).

(202)

Ryanair väittää lähinnä, että vuonna 2012 tehdyssä päätöksessä esitettyjä komission perusteluja rasittaa se, että markkinataloussijoittajatestiä on sovellettu virheellisesti. Tämä johtuu siitä väärästä olettamuksesta, että markkinataloussijoittajaperiaatteen noudattamisen toteaminen edellyttää etukäteen laadittua liiketoimintasuunnitelmaa. Liiketoimintasuunnitelmat eivät ole ehdoton edellytys yksityisten investoijien kaupallisille toimille (50). Tällaiset suunnitelmat voivat osoittaa luotettavasti, että julkinen laitos toimii yksityisenä sijoittajana, mutta tällaisen suunnitelman puuttuminen ei ole riittävä peruste sen toteamiseksi, ettei julkinen laitos toimi yksityisenä sijoittajana.

(203)

Joka tapauksessa komissio on jo myöntänyt tältä osin vuoden 2012 päätöksessä, että Algheron lentoasema toimitti ennakkoon laaditun perusanalyysin, jota olisi pidettävä riittävänä. Ryanairin mukaan komissiolla ei ole edellytyksiä arvioida, mitä pidetään hyväksyttävänä liiketoimintasuunnitelmana, eikä sen pitäisi yrittää esittää tällaista arviota.

(204)

Ryanair toteaa lisäksi, että komissio sai Ecorysilta markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevan analyysin, jossa todettiin, että Ryanairin sopimukset olivat markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia ja että So.Ge.A.AL:n tappiot johtuivat merkittävistä ja ennakoimattomista viiveistä kattavan toimiluvan saamisessa valtiolta. Ennakoimattomien puutteiden ja viivästysten vaikutukset olisi jätettävä huomiotta markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevassa analyysissa, sillä ne voivat koskettaa myös yksityisiä lentoasemia tavanomaisessa liiketoiminnassa riippumatta siitä, johtuvatko ne valtion laiminlyönneistä vai lentoaseman käyttämien yksityisten yritysten toimista.

(205)

Ryanair toimitti myös useita konsulttiyritys Oxeran laatimia selvityksiä ja professori Damien P. McLoughlinin laatiman analyysin.

(206)

Oxera piti virheellisenä komission menetelmää, jossa vertailukohdiksi kelpuutetaan ainoastaan tarkasteltavana olevan lentoaseman vaikutusalueella sijaitsevat lentoasemat.

(207)

Oxera väitti, ettei lähistöllä sijaitseville lentoasemille myönnetty valtiontuki vääristä vertailulentoasemilta kerättyjä markkinoiden vertailuhintoja. Markkinoiden viitearvo voidaan siten arvioida luotettavasti sovellettaessa markkinataloussijoittajatestiä.

(208)

Tämä johtuu siitä, että

(209)

Oxera väitti, että sen laatimassa kannattavuusanalyysissa, joka sisältyy komissiolle esitettyihin selvityksiin, noudatetaan periaatteita, joita harkitseva yksityissektorin toimija käyttäisi, ja että siinä kuvastuu komission aiemmissa päätöksissä käyttämä lähestymistapa.

(210)

Kannattavuusanalyysi perustuu seuraaviin periaatteisiin:

(211)

Asiakirjan tarkoituksena oli esittää ne kaupalliset perusteet, joilla alueelliset lentoasemat päättävät ostaa AMS:ltä mainostilaa ryanair.com-sivustolla.

(212)

Asiakirjan mukaan on olemassa lukuisia vakavaraisia, tunnettuja ja säännöllisesti käytettyjä lentoasemia. Heikompien kilpailijoiden on saatava kuluttajat muuttamaan jäykkää ostokäyttäytymistään, jotta ne voisivat kehittää toimintaansa. Pienehköjen alueellisten lentoasemien on löydettävä keino, jolla ne voivat välittää keskeytyksettä tuotemerkkiinsä liittyvää viestiä mahdollisimman suurelle yleisölle. Niillä ei ole varaa käyttää perinteisiä markkinointiviestinnän muotoja.

(213)

Ryanair toimitti lisää konsulttiyhtiö Oxeran selvityksiä. Oxera tarkasteli näissä selvityksissä periaatteita, jotka lentoyhtiön mukaan olisi otettava huomioon yhtäältä Ryanairin ja lentoasemien lentoasemapalvelusopimusten ja toisaalta AMS:n ja samojen lentoasemien välisten markkinointisopimusten kannattavuusanalyysissa osana markkinataloussijoittajatestiä (51). Ryanair korosti, etteivät kyseiset selvitykset muuta millään tavalla sen aiemmin esittämää kantaa, jonka mukaan markkinataloussijoittajatestiä olisi sovellettava erikseen lentoasemapalvelusopimuksiin ja markkinointisopimuksiin.

(214)

Selvityksissä todettiin, että yhteisessä kannattavuusanalyysissa AMS:n voitot olisi sisällytettävä tulopuolelle ja AMS:n kustannukset menopuolelle. Tämän vuoksi selvityksissä ehdotettiin kassavirtaan perustuvan menetelmän soveltamista yhteiseen kannattavuusanalyysiin, jolloin lentoasemien AMS:ään liittyvät kustannukset voitaisiin kirjata ylimääräisiksi toimintakuluiksi.

(215)

Selvityksissä korostettiin, että markkinointitoimet edistävät tuoteimagon arvon syntymistä ja vahvistumista, mikä on omiaan synnyttämään vaikutuksia ja etuja paitsi lentoyhtiön kanssa tehdyn sopimuksen voimassaolon aikana myös sen päätyttyä. Tämä pätee etenkin, jos Ryanairin lentoaseman kanssa tekemän sopimuksen ansiosta muutkin lentoyhtiöt alkavat liikennöidä lentoasemalla, mikä puolestaan houkuttelee paikalle uusia kauppoja, jotka tuovat lentoasemalle lisää muuhun kuin ilmailuun liittyviä tuloja. Ryanair katsoi, että jos komissio tekee yhteisen kannattavuusanalyysin, nämä edut on otettava huomioon kirjaamalla AMS:n kulut ylimääräisiksi toimintakuluiksi, joista on vähennetty AMS:lle suoritetut maksut.

(216)

Ryanair katsoi lisäksi, että sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen kertyvän arvon huomioon ottamiseksi niihin lisätuottoihin, joita lentoasemapalvelusopimuksen voimassaolon päätyttyä arvioidaan vielä syntyvän, olisi sisällytettävä tuleva arvo. Tulevaa arvoa voitaisiin mukauttaa ottamalla huomioon sopimuksen uusimista koskeva todennäköisyys ja arvioimalla voittoja, jotka syntyvät, kun Ryanairin sopimus päättyy tai kun samanlaisista ehdoista sovitaan muiden lentoyhtiöiden kanssa. Ryanairin mielestä näin olisi mahdollista laskea AMS:n kanssa tehdystä sopimuksesta ja lentoasemapalvelusopimuksesta yhdessä syntyvien tuottojen alaraja, kun otetaan huomioon lisätuottojen epävarmuus lentoasemapalvelusopimuksen päättymisen jälkeen.

(217)

Selvityksissä esitettiin tämän menetelmän tueksi yhteenveto tuloksista, joita on saatu mainonnan vaikutusta tuoteimagon arvoon selvittäneistä tutkimuksista. Tutkimuksissa on todettu, että mainonta voi vahvistaa tuoteimagon arvoa ja auttaa asiakaskunnan luomisessa. Selvityksen mukaan lentoaseman mainonta ryanair.com-sivustolla lisää erityisesti lentoasemien tuoteimagon näkyvyyttä. Selvityksissä todettiin myös, että etenkin pienehköt alueelliset lentoasemat, jotka pyrkivät kasvattamaan lentoliikennettään, voivat vahvistaa tuoteimagonsa arvoa tekemällä markkinointisopimuksia AMS:n kanssa.

(218)

Lopuksi selvityksissä todettiin, että kassavirtaan perustuva menetelmä on toimivampi kuin aktivointiin perustuva menetelmä, jossa AMS:lle suoritettavia maksuja käsitellään aineetonta käyttöomaisuutta (lentoaseman tuoteimagon arvo) koskevina pääomamenoina (52). Aktivointimenetelmässä otettaisiin huomioon vain se osa markkinointikustannuksista, joka voidaan kirjata lentoaseman aineettomasta käyttöomaisuudesta johtuvaksi. Markkinointikustannukset katsottaisiin aineettomaksi käyttöomaisuudeksi, ja ne poistettaisiin sopimuksen voimassaolon aikana ottaen huomioon lentoasemapalvelusopimuksen ennakoituna päättymisajankohtana jäljellä on omaisuuden jäännösarvo. Tässä menetelmässä jäisivät kuitenkin huomiotta ne lisätuotot, joita lentoasemalle kertyy Ryanairin kanssa tehdystä lentoasemapalvelusopimuksesta. Lisäksi on hankalaa arvioida aineettoman käyttöomaisuuden arvoa tuoteimagoon liittyvien kulujen ja käyttöomaisuuden käyttöajan pituuden vuoksi. Kassavirtaan perustuva menetelmä on toimivampi kuin aktivointiin perustuva menetelmä, sillä aktivointiin perustuvalla menetelmällä ei voitaisi ottaa huomioon niitä myönteisiä vaikutuksia, joita Ryanairin kanssa tehdystä lentoasemapalvelusopimuksesta odotetaan syntyvän.

(219)

Ryanair pyysi Oxeraa tekemään markkinataloussijoittajaperiaatteen pohjalta testin, joka toimitettiin Ryanairin puolesta komissiolle heinäkuussa 2011 (jäljempänä ’vuoden 2011 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskeva raportti’) (53). Vuoden 2011 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevassa raportissa esiteltiin So.Ge.A.AL:n ja Ryanairin välisiä vuoden 2000 ja 2010 lentoasemapalvelusopimuksia koskevan kannattavuusanalyysin tulokset. Analyysi perustui tietoihin, jotka Ryanairin mukaan olisivat olleet So.Ge.A.AL:n saatavilla sopimusten tekohetkellä. Vuoden 2011 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskeva raportti ei sisältänyt analyysia vuosien 2002, 2003 ja 2006 lentoasemapalvelusopimusten odotetusta kannattavuudesta.

(220)

Komissiolle toimitettiin maaliskuussa 2013 vuoden 2011 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevan raportin pohjalta päivitetty raportti (jäljempänä ’vuoden 2013 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskeva raportti’) (54), jossa esitettiin arvio lentoasemapalvelusopimusten odotetusta kannattavuudesta, jota ei tarkasteltu vuoden 2011 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevassa raportissa (vuosien 2002, 2003 ja 2006 lentoasemapalvelusopimukset).

(221)

Ryanairin mukaan vuosien 2000, 2002, 2003, 2006 ja 2010 lentoasemapalvelusopimusten kannattavuuden ennakkoarviointi viittaa siihen, että kaikkien näiden sopimusten odotettiin olevan kannattavia lentoasemalle niiden tekoajankohtana. So.Ge.A.AL:n ja Ryanairin välisten sopimusten odotettua kannattavuutta arvioitiin ottamalla huomioon odotettuja lisäkustannuksia ja lisätuloja koskevat ennusteet, mukaan lukien ilmailuun ja muuhun kuin ilmailuun liittyvät tulot sekä Ryanairille tarjottujen taloudellisten kannustimien kustannukset. Se, että nettonykyarvot ovat kaikki positiivisia, tukee oletettavasti sitä näkemystä, että sopimusten tekeminen Ryanairin kanssa oli järkevää.

(222)

Sovellettaessa markkinataloussijoittajatestiä lentoasemapalvelusopimuksiin on huomattava, että vuoden 2011 ja 2013 markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevissa raporteissa ei tarkastella So.Ge.A.AL:n ja AMS:n välisiä sopimuksia markkinointipalvelujen tarjoamiseksi. Ryanairin mukaan AMS:n kanssa tehdyt sopimukset on pidettävä erillään Ryanairin lentoaseman kanssa tekemistä lentoasemapalvelusopimuksista, sillä ensin mainitut sopimukset koskevat markkinointipalvelujen tarjoamista lentoasemille markkinahintaan (ei lentoja/matkustajia), ja siksi niitä ei pitäisi ottaa huomioon.

(223)

Ryanair torjuu komission näkemyksen siitä, että Algheron lentoaseman myöntämiä alennuksia olisi pidettävä valtiontukena, vaikka kaikki lentoyhtiöt voivat hyötyä alennuksista. Ryanair toteaa ensinnäkin, että jos kaikki lentoyhtiöt saavat alennuksia, asianmukainen kontrafaktuaalinen hinta voi olla pienin alennus eikä julkistetut maksut. Toiseksi tässä lähestymistavassa ei oteta huomioon eri lentoyhtiöille tarjottaviin palveluihin liittyviä erilaisia kustannuksia ja tuottoja. Kustannusvastaavuuden arviointi on välttämätöntä arvioitaessa, onko tietylle lentoyhtiölle myönnetty alennus valtiontukea. Suhteellisen alhaiset maksut eivät sellaisenaan ole välttämättä valtiontukea, ja kuten Ecorysin raportin tuloksissa todetaan, alhaiset maksut ilmentävät Ryanairin pyytämien palvelujen alhaisempaa tasoa.

(224)

Tässä tapauksessa Ryanairin saamat alennukset myönnettiin vastineena sille merkittävälle kaupalliselle riskille, jonka Ryanair otti aloittaessaan ympärivuotiset toiminnot tuolloin vielä tuntemattomalla lentoasemalla (55).

(225)

Näyttää siltä, ettei komissio sulje pois kilpailua Algheron ja Cagliarin tai Olbian lentoasemien välillä, vaikka Algheron lentoasema sijaitsee 235 kilometrin päässä Cagliarin lentoasemasta ja 128 kilometrin päässä Olbian lentoasemasta, niiden välissä on vuoristoja eikä Sardiniassa ole moottoriteitä. Ryanairin mukaan on epäselvää, voisiko mikään Algheron lentoasemalle myönnettävä valtiontuki johtaa kilpailun vääristymiseen ja miten laajasti komissio katsoo kilpailun vääristyneen.

(226)

Ryanair katsoo, että sen ja lentoaseman välisiin järjestelyihin ei liity valtiontukea. Ryanair toteaa tältä osin, että vuoden 2005 ilmailun suuntaviivojen mahdollisella sovellettavuudella ei ole tässä tapauksessa merkitystä.

(227)

AMS tukee Ryanairin AMS:stä esittämiä huomautuksia. Komissio olettaa virheellisesti, että AMS:lle markkinointipalveluista maksetut markkinointimaksut ovat valtiontukea (Ryanairille) ja että AMS ja Ryanair ovat yhdessä yksi valtiontuen saaja. AMS tarjoaa markkinointipalveluja, jotka ovat perusteltuja niiden erillisen tarkoituksen kannalta ja jotka on hinnoiteltu markkina-arvonsa mukaan.

(228)

Lisäksi se, että Ryanair sopi välittäjän kanssa mainostilan myynnistä tämän verkkosivustolla, ei ole epätavallista. AMS on markkinoinut ja myynyt mainostilaa lukuisille sekä yksityisille että julkisille yrityksille eri puolilla Eurooppaa.

(229)

Ryanairin verkkosivusto sopii erityisen hyvin markkinointiin: se on yksi maailman suosituimmista matkailusivustoista; Ryanairin verkkosivuston vierailujen keskimääräinen kesto on hyvin pitkä; Ryanairin verkkosivustolla lentoasemaa voi mainostaa erityisen kohdennetusti kyseisen lentoaseman mahdollisille matkustajille, millä varmistetaan, että mainostilaa menee hukkaan vain vähän tai ei lainkaan, toisin kuin sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa ja muissa vähemmän kohdennetuissa viestintävälineissä, joiden kohteena on laaja yleisö.

(230)

AMS tekee markkinointisopimuksia sekä julkisten että yksityisten lentoasemien, matkailuelinten, autonvuokraustoimistojen, hotellivaraussivustojen, vakuutusyhtiöiden ja televiestintäpalvelujen tarjoajien kanssa.

(231)

AMS ei aseta julkisia ja yksityisiä mainostajia eriarvoiseen asemaan tarjoamansa mainostilan hinnan tai määrän osalta. Ryanair ja AMS eivät pakota lentoasemia ostamaan markkinointipalveluja, ja monet lentoasemat päättävät olla mainostamatta Ryanairin verkkosivustolla. AMS:n järjestelyihin julkisten lentoasemien tai niiden pitäjien, kuten So.Ge.A.AL:n, kanssa ei voi sisältyä valtiontukea, jos AMS voi myydä verkkosivuston mainostilaa yhtä helposti ja vastaavaan hintaan yksityiselle yritykselle.

(232)

AMS esitti useita syitä sille, miksi SO.GE.A.AL ostaisi markkinointipalveluja AMS:ltä mainostaakseen ryanair.com-verkkosivustolla, ja ne esitetään tiivistäen jäljempänä.

(233)

Ensinnäkin Ryanairin verkkosivustolla mainostaminen on investointi tuotemerkin tunnettuuteen. Syrjäisten lentoasemien pitäjien on hankalaa tehdä tuotemerkkiään tunnetuksi matkustajille, lentoyhtiöille ja muuhun kuin ilmailuun liittyvien toimien kaupallisille johtajille, jotka ovat kaikki lentoasemien mahdollisia tulonlähteitä. Tuotemerkin tunnettuuden parantaminen voi hyödyttää lentoasemia monilla vastavuoroisesti osallistavilla ja täydentävillä tavoilla, ja etenkin se voi houkutella (i) sen lentoyhtiön saapuvia matkustajia, jonka verkkosivustolla lentoasema mainostaa; (ii) mahdollisia asiakkaita, jotka vierailevat lentoyhtiön verkkosivustolla, jolla lentoasema mainostaa lentoja kyseiselle lentoasemalle kyseiselle lentoasemalle liikennöivällä toisella lentoyhtiöllä; (iii) toista lentoyhtiötä lentämään kyseiselle lentoasemalle ja (iv) kaupallisia toimijoita (kuten lentoaseman vähittäisketjujen myymälöitä).

(234)

Toiseksi mainostaminen Ryanairin verkkosivustolla lisää saapuvien matkustajien osuutta. Lentoasemilla suuntauksena on, että lähes puolet niiden tuloista kertyy muuhun kuin ilmailuun liittyvistä toiminnoista. Alueellisen lentoaseman näkökulmasta saapuvat matkustajat, jotka tulevat lentoasemalle ja myöhemmin lähtevät lentoasemalta, tuottavat lentoasemalle muuhun kuin ilmailuun liittyviä tuloja todennäköisemmin kuin paikalliset matkustajat, jotka käyttävät lentokenttää lentääkseen ulkomaan kohteisiin.

(235)

Kolmanneksi markkinoinnista ja mainostamisesta eri lentoyhtiöiden verkkosivustoilla on tullut yleinen käytäntö. Ryanairin verkkosivustolla on poikkeuksellinen arvo useiden erilaisten matkailuun liittyvien tuotteiden ja palvelujen markkinointipaikkana. Lentoasemat ovat ottaneet tavakseen mainostaa tuotemerkkejään myös lentoyhtiöiden verkkosivustoilla. Tässä tapauksessa Algheron lentoasema näyttää ostaneen mainospalveluja AMS:n lisäksi myös Meridianalta ja Alitalialta.

(236)

Neljänneksi AMS:n palvelut on hinnoiteltu niiden markkina-arvon mukaisesti. Useat muutkin eri teollisuusalojen yksityisasiakkaat kuin lentoasemat ostavat markkinointipalveluja AMS:ltä. Ryanairin reittejä ei mainosteta tällaisille asiakkaille, mutta ne antavat mielellään vastinetta AMS:n palveluista. Tällaiset yksityiset asiakkaat, jotka toimivat markkinataloussijoittajina, katsovat, että AMS:n palveluilla on itsessään selvästi kaupallista arvoa, ja tämä koskee myös eri puolilla unionia toimivia julkisia ja yksityisiä lentoasemia. Nämä yksityiset vertailukohteet ovat sinällään riittäviä osoittamaan, että AMS:n hinnat ovat todellisia markkinahintoja.

(237)

Komissio katsoo, että So.Ge.A.AL on pelkästään välittäjä, jonka kautta Ryanairille/AMS:lle ohjataan alueellista rahoitusta, joka käytetään näennäisesti markkinointiin. AMS:n mukaan komissio ei ole kuitenkaan esittänyt todisteita väitteelleen, jonka mukaan So.Ge.A.AL ei voinut päättää itsenäisesti RAS:n sen käyttöön asettamien varojen käytöstä eikä näin ollen käyttää niitä muihin tarkoituksiin.

(238)

Vaikuttaa siltä, että So.Ge.A.AL on maksanut valtiolle kiinteää toimilupamaksua, eikä se ole jakanut tulojaan valtion kanssa. So.Ge.A.AL:n pitkän aikavälin kannattavuuden parantaminen esimerkiksi tukemalla sen markkinointitoimia tuoteimagon parantamiseksi oli suoraan So.Ge.A.AL:n omistajan RAS:n edun mukaista. Tällainen toiminta olisi markkinataloussijoittajatestin mukaista ja hyödyttäisi RAS:ää.

(239)

AMS toteaa lisäksi, että on mahdollista, että osaa So.Ge.A.AL:lle myönnetystä rahoituksesta voitaisiin pitää korvauksena SGEI-palveluista. Algheron lentoasema auttaa tarjoamaan lentoliikennepalveluja eristäytyneellä ja vaikeapääsyisellä alueella.

(240)

AMS totesi lopuksi, ettei se ole valtiontuen saaja ja että So.Ge.A.AL ja RAS ovat toimineet markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti AMS:ään nähden.

(241)

Unioncamere korostaa, että, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettua taloudellisen toiminnan käsitettä kyseenalaistamatta, toimintaa, joka on sinällään taloudellista, ei voida aina katsoa tarjottavan markkinoilla siinä mielessä, että tällaista toimintaa tarjotaan tai voitaisiin realistisesti tarjota kilpailuolosuhteissa muiden toimijoiden kanssa.

(242)

Unioncamere myöntää, että yksityinen sijoittaja ei todennäköisesti olisi toteuttanut nyt tarkasteltavia lentoaseman eduksi toteutettuja toimia samankaltaisissa olosuhteissa. Komission olisi kuitenkin otettava huomioon, että lentoasemaan tehdyn julkisen investoinnin taustalla olevat näkökohdat poikkeavat usein yksityisten sijoittajien korostamista näkökohdista. Julkisella sijoittajalla on erilaiset odotukset investoinnin kannattavuudesta ja samalla yleisluonteisemmat tavoitteet, kuten talouden turvaaminen ja alueellinen kehittäminen. Unioncamere myöntää, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällaisia näkökohtia ei voida ottaa huomioon markkinataloussijoittajaperiaatetta koskevassa analyysissa. Se väittää kuitenkin, että Algheron lentoasemalle myönnetyllä tuella ei pyritty pitämään toiminnassa yritystä, joka ei olisi muutoin ollut kilpailukykyinen, vaan tukemaan alueellista kehitystä. Sardinian erityisen maantieteellisen sijainnin vuoksi lentoaseman olemassaolo on viranomaisten ensisijainen tavoite.

(243)

Unioncamere toteaa lopuksi, että markkinataloussijoittajaperiaatetta soveltaessaan komission olisi otettava huomioon toimenpiteen tavoite, joka on alueellisen ja taloudellisen kehityksen tukeminen, ”toisin sanoen komission olisi katsottava, että toimenpiteet liittyvät julkisen vallan käyttöön”.

(244)

Unioncamere katsoo, että nyt tarkasteltavien So.Ge.A.AL:n hyväksi toteutettujen toimien soveltuvuutta olisi arvioitava SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c kohdan perusteella.

(245)

Italia esitti huomautuksia ainoastaan Ryanairin ja Unioncameren huomautuksista.

(246)

Italia totesi Algheron lentoaseman hyväksi toteutetuista toimenpiteistä, että lentoasema toimii syrjäisellä alueella ja siksi ei voida sulkea pois sitä, että lentoaseman tehtävänä on tuottaa SGEI-palveluja.

(247)

Italia tukee Ryanairin väitettä siitä, että pienten lentoasemien on investoitava tuotemerkkiinsä kannattavuusnäkymiensä turvaamiseksi. Halpalentoyhtiöiden verkkosivustoilla mainostaminen on näin ollen yleinen käytäntö. Italia korostaa lisäksi, että lentoasema on hankkinut samankaltaisia palveluja muilta lentoyhtiöiltä, kuten Germanwingsiltä, Volarelta, Meridianalta ja Alitalialta.