6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/1

(1)

On korostettava tarvetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja erityisesti hiilidioksidipäästöjä (CO2), parantaa tieliikenneturvallisuutta, mukauttaa asianomainen lainsäädäntö tekniikan kehitykseen ja markkinoiden uusiin tarpeisiin sekä helpottaa intermodaalikuljetuksia, varmistaen samalla vääristymätön kilpailu ja suojellen tieinfrastruktuuria.

(2)

Tekniikan kehitys tarjoaa mahdollisuuden asentaa aerodynamiikkaa parantavia sisäänvedettäviä tai kokoontaitettavia laitteita ajoneuvojen takaosaan. Tämä aiheuttaisi kuitenkin sen, että neuvoston direktiivin 96/53/EY (3) mukaisesti sallitut enimmäispituudet ylittyisivät. Näin ollen näihin enimmäispituuksiin on tarpeen tehdä poikkeus. Tällä direktiivillä pyritään mahdollistamaan kyseisten laitteiden asentaminen heti, kun aerodynaamisten laitteiden tyyppihyväksyntää koskevien teknisten vaatimusten tarvittavat muutokset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai kun niitä sovelletaan ja kun komissio on hyväksynyt täytäntöönpanosäädökset tällaisten laitteiden käytön operatiivisista säännöistä.

(3)

Ajoneuvojen ohjaamojen aerodynamiikan parantaminen toisi ajoneuvojen energiatehokkuuteen merkittäviä parannuksia mahdollisesti yhdessä ajoneuvojen takaosaan asennettavien sisäänvedettävien tai kokoontaitettavien laitteiden kanssa. Tämä parantaminen ei kuitenkaan ole direktiivillä 96/53/EY vahvistettujen nykyisten pituusrajoitusten puitteissa mahdollista vähentämättä ajoneuvojen kuljetuskapasiteettia ja vaarantamatta maantiekuljetusten alan taloudellista tasapainoa. Tämän vuoksi on myös tarpeen säätää poikkeuksesta enimmäispituuksiin. Tätä poikkeusta ei saisi käyttää ajoneuvon kuljetuskapasiteetin lisäämiseksi.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/46/EY (4) luotujen puitteiden mukaan mikäli yli 500 mm pitkät aerodynaamiset laitteet ja sellaiset moottoriajoneuvot, joissa on aerodynamiikkaa parantavat ohjaamot, ylittävät direktiivissä 96/53/EY säädetyt rajat, ne olisi tyyppihyväksyttävä ennen markkinoille saattamista.

(5)

Ohjaamojen uusi muotoilu parantaisi tieliikenneturvallisuutta vähentämällä kuolleita kulmia kuljettajien näkökentässä, mukaan lukien tuulilasin alapuolella olevat kuolleet kulmat, ja sen avulla olisi pyrittävä säästämään monien loukkaantumiselle alttiiden tielläliikkujien, kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden, henki. Ohjaamojen uuden muotoilun avulla voidaan myös luoda energianvaimennusrakenteita törmäyksen varalta. Lisäksi ohjaamon tilavuuden mahdollinen lisääntyminen parantaisi kuljettajan turvallisuutta ja työskentelymukavuutta. Pidempien ohjaamojen turvallisuusvaatimusten parantamisen jälkeen voidaan harkita näiden vaatimusten soveltamista myös ajoneuvoihin, jotka eivät hyödy pituuden lisääntymisestä.

(6)

Vaihtoehtoiset käyttövoimalaitteet, joihin kuuluvat hybridivoimalaitteet, saavat energian mekaaniseen käyttövoimaansa käyttöpolttoaineesta ja/tai akusta taikka muusta mahdollisesta sähköisestä tai mekaanisesta käyttövoiman varastointilaitteesta. Niiden käyttö raskaissa hyötyajoneuvoissa tai linja-autoissa voi johtaa ylimääräiseen painoon, mutta vähentää ilmansaasteita. Tällaista ylimääräistä painoa ei tulisi laskea osaksi ajoneuvon kuljetuskapasiteettia, koska maantieliikenneala joutuisi kärsimään siitä taloudellisesti. Ylimääräinen paino ei kuitenkaan saisi johtaa ajoneuvon kuljetuskapasiteetin lisääntymiseen.

(7)

Tulevaisuuden vaihtoehtoista polttoainetta käyttävät ajoneuvot (joiden käyttövoimalaitteet painavat enemmän kuin tavanomaisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käyttövoimalaitteet) voisivat myös hyötyä lisäpainon sallimisesta. Näin ollen tällaiset vaihtoehtoiset polttoaineet voidaan sisällyttää tämän direktiivin vaihtoehtoisten polttoaineiden luetteloon, mikäli niiden käyttö edellyttää lisäpainon sallimista.

(8)

Tässä direktiivissä säädetään poikkeuksista direktiivissä 96/53/EY vahvistettuihin ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien suurimpiin mittoihin ja painoihin. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava tieliikenneturvallisuuteen tai infrastruktuurin ominaisuuksiin liittyvistä syistä rajoittaa tiettyjen ajoneuvojen liikkumista maantieverkkonsa tietyissä osissa.

(9)

Konttikuljetuksissa käytetään yhä useammin 45 jalan mittaisia kontteja. Tällaisia kontteja kuljetetaan kaikilla liikennemuodoilla. Intermodaalikuljetusten maantieosuuksien suorittaminen on nykyisin kuitenkin mahdollista ainoastaan, jos sekä jäsenvaltiot että liikenteenharjoittajat noudattavat rasittavia hallinnollisia menettelyjä tai jos kyseisissä konteissa on patentoidut viistetyt kulmat, mikä aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia. Tällaisia kontteja kuljettavien ajoneuvojen sallitun pituuden lisääminen 15 cm:llä voi vapauttaa liikenteenharjoittajat noudattamasta kyseisiä hallinnollisia menettelyjä ja helpottaa intermodaalikuljetuksia tieinfrastruktuuria tai muita tienkäyttäjiä vaarantamatta tai haittaamatta. Tämän direktiivin määritelmä intermodaalikuljetuksista ei vaikuta neuvoston direktiivin 92/106/ETY (5) tarkistamistyöhön.

(10)

Intermodaalikuljetusten edistämisen jatkamiseksi ja enintään 45 jalan mittaisten konttien tai vaihtokorien tyhjäpainon huomioon ottamiseksi kolmiakselisten moottoriajoneuvojen, joilla on kaksi- tai kolmeakselinen puoliperävaunu, liikennöinti olisi sallittava, kun niiden sallittu kokonaispaino on enintään 44 tonnia. Enintään 45 jalan mittaiset kaksiakseliset kontteja tai vaihtokoreja kuljettavat moottoriajoneuvot, joilla on kolmeakselinen puoliperävaunu, olisi sallittava intermodaalikuljetuksissa 42 tonnin sallittuun kokonaispainoon asti.

(11)

Linja-automatkustajien ja heidän matkatavaroidensa keskipaino on direktiivin 96/53/EY antamisen jälkeen noussut merkittävästi. Ottaen huomioon direktiivissä säädetyt painorajoitukset, tämä on johtanut kuljetettavien matkustajien lukumäärän asteittaiseen alenemiseen. Heitä kuljettavien ajoneuvojen painoa ovat lisänneet myös laitteet, jotka ovat tarpeen teknisten vaatimusten, kuten Euro VI -vaatimusten, täyttämiseksi. Koska joukkoliikennettä on energiatehokkuuden parantamiseksi tarpeen suosia yksilöliikenteeseen verrattuna, linja-automatkustajien lukumäärä on nostettava takaisin aiemmalle tasolle ottaen huomioon matkustajien ja heidän matkatavaroidensa painon nousu. Tämä voidaan tehdä korottamalla kaksiakselisten linja-autojen sallittua enimmäispainoa sellaisissa rajoissa, joissa voidaan kuitenkin varmistaa, ettei tieinfrastruktuuri vahingoitu nopeamman kulumisen vuoksi.

(12)

Jäsenvaltioiden on puututtava asianmukaisesti rikkomuksiin, jotka liittyvät ajoneuvojen ylikuormaan, jotta vältettäisiin kilpailun vääristyminen ja varmistettaisiin tieliikenneturvallisuus.

(13)

Jotta varmistettaisiin vääristymätön kilpailu toimijoiden välillä ja parannettaisiin rikkomusten havaitsemista, jäsenvaltioiden olisi viimeistään 27 päivänä toukokuuta 2021 toteutettava erityisiä toimenpiteitä sellaisten liikenteessä olevien ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien yksilöimiseksi, jotka todennäköisesti ovat ylittäneet niitä koskevan painorajan ja jotka olisi sen vuoksi tarkastettava. Tällainen yksilöiminen voidaan toteuttaa tieinfrastruktuuriin integroitujen punnitusjärjestelmien tai sellaisten ajoneuvojen sisäisten mittarien avulla, jotka mahdollistavat etäviestinnän asianomaisten viranomaisten kanssa. Tällaisen ajoneuvoon asennettavan mittarin tuottamien tietojen olisi oltava myös kuljettajan käytettävissä. Kunkin jäsenvaltion olisi tehtävä joka vuosi asianmukainen määrä ajoneuvojen tarkastuspunnituksia. Tarkastusten määrä olisi suhtautettava kyseisessä jäsenvaltiossa vuosittain tarkastettavien ajoneuvojen kokonaismäärään.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi vahvistettava säännöt tämän direktiivin rikkomisen seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Kyseisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, syrjimättömiä, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(15)

Jotta voidaan tehostaa ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien painon tarkastuksia kansainvälisellä tasolla ja helpottaa näiden tarkastusten sujuvuutta, on tärkeää, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja. Tällaisessa tiedonvaihdossa olisi hyödynnettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 (6) mukaisesti nimettyä yhteyspistettä.

(16)

Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi tiedotettava säännöllisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tekemistä maantieliikennettä koskevista tarkastuksista. Kyseisten jäsenvaltioiden toimittamien tietojen avulla komissio voi varmistaa, että liikenteenharjoittajat noudattavat tässä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä, ja päättää, onko tarpeen kehittää lisää pakkotoimenpiteitä.

(17)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(18)

Komission ei olisi annettava täytäntöönpanosäädöksiä, jotka liittyvät aerodynaamisten laitteiden käytön operationaalisiin vaatimuksiin tai ajoneuvon sisäisen punnituslaitteen yksityiskohtaisiin eritelmiin, jos tämän direktiivin nojalla perustettu komitea ei anna lausuntoa komission esittämästä ehdotuksesta täytäntöönpanosäädökseksi.

(19)

Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta se päivittäisi tässä direktiivissä olevan luettelon vaihtoehtoisista polttoaineista ottaen huomioon uusimman teknisen kehityksen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös jäsenvaltioiden asiantuntijoiden osalta, ennen delegoitujen säädösten antamista. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(21)

Näin ollen direktiivi 96/53/EY olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 1 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

(*)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (Puitedirektiivi) (EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1).”"

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Ennen 1 päivää tammikuuta 1991 käyttöön otettujen puoliperävaunuyhdistelmien, jotka eivät ole liitteessä I olevassa 1.6 kohdassa ja 4.4 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia, katsotaan olevan 3 artiklan tarkoittamassa mielessä näiden vaatimusten mukaiset, jos yhdistelmän kokonaispituus on enintään 15,50 metriä.”

5)

Kumotaan 8, 8 a ja 9 artikla.

6)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”8 b artikla

1.   Ajoneuvot tai ajoneuvoyhdistelmät, jotka niiden energiatehokkuuden parantamiseksi on varustettu aerodynaamisilla laitteilla ja jotka täyttävät 2 ja 3 kohdassa vahvistetut vaatimukset sekä ovat direktiivin 2007/46/EY mukaisia, saavat ylittää tämän direktiivin liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa asetetut enimmäispituudet, jotta tällaiset laitteet voidaan liittää ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien takaosaan. Ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien, jotka on varustettu tällaisilla laitteilla, on oltava tämän direktiivin liitteessä I olevan 1.5 kohdan mukaisia eivätkä niiden enimmäispituuksien ylitykset saa johtaa kyseisten ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien kuormatilan pituuden lisääntymiseen.

2.   Ennen kuin 1 kohdassa tarkoitetut pituuden ylityksen yli 500 mm:iin johtavat aerodynaamiset laitteet saatetaan markkinoille, ne on tyyppihyväksyttävä noudattaen direktiivillä 2007/46/EY luotujen puitteiden mukaisia tyyppihyväksyntäsääntöjä.

Komissio arvioi viimeistään 27 päivänä toukokuuta 2017 tarvetta hyväksyä tai muuttaa kyseisissä puitteissa säädettyjä aerodynaamisten laitteiden tyyppihyväksyntää koskevia teknisiä vaatimuksia ottaen huomioon tarpeen varmistaa tieliikenteen turvallisuus ja intermodaalikuljetusten turvallisuus ja erityisesti:

Tätä varten komissio tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen direktiivillä 2007/46/EY luotujen puitteiden mukaisten tyyppihyväksyntäsääntöjen muuttamiseksi.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen aerodynaamisten laitteiden on täytettävä seuraavat toiminnalliset ehdot:

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset 3 kohdan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 10 i artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan tilanteen mukaan päivästä, jona 2 kohdassa tarkoitettuihin välineisiin tehtävät tarpeelliset muutokset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai jona niitä on alettu soveltaa, ja sen jälkeen, kun 4 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset on hyväksytty.

9 a artikla

1.   Energiatehokkuuden parantamiseksi, erityisesti ohjaamojen aerodynamiikan osalta, ja tieturvallisuuden parantamiseksi 2 kohdassa vahvistetut vaatimukset täyttävien ja direktiivin 2007/46/EY mukaisten ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien sallitaan ylittää tämän direktiivin liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa asetetut enimmäispituudet edellyttäen, että niiden ohjaamot parantavat aerodynamiikkaa, energiatehokkuutta ja turvallisuutta. Ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien, jotka on varustettu tällaisilla ohjaamoilla, on oltava tämän direktiivin liitteessä I olevan 1.5 kohdan mukaisia eivätkä niiden enimmäispituuksien ylitykset saa johtaa kyseisten ajoneuvojen kuljetuskapasiteetin lisääntymiseen.

2.   Ennen kuin 1 kohdassa tarkoitetut ajoneuvot saatetaan markkinoille, ne on hyväksyttävä noudattaen direktiivillä 2007/46/EY luotujen puitteiden mukaisia tyyppihyväksyntäsääntöjä. Komissio arvioi viimeistään 27 päivänä toukokuuta 2017 tarvetta kehittää tällaisilla ohjaamoilla varustettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevia, kyseisissä puitteissa säädettyjä ohjaamoilla varustettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevia teknisiä vaatimuksia ottaen huomioon seuraavat seikat:

Tätä varten komissio tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen direktiivillä 2007/46/EY luotujen puitteiden mukaisten tyyppihyväksyntäsääntöjen muuttamiseksi.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan tilanteen mukaan kolmen vuoden kuluttua päivästä, jona 2 kohdassa tarkoitettuihin välineisiin tehtävät tarpeelliset muutokset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai jona niitä on alettu soveltaa.”

7)

Kumotaan 10 a artikla.

8)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”10 b artikla

Vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien ajoneuvojen enimmäispainot ovat liitteessä I olevissa 2.3.1, 2.3.2 ja 2.4 kohdassa.

Vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien ajoneuvojen on myös noudatettava liitteessä I olevassa 3 kohdassa säädettyjä, suurinta sallittua akselipainoa koskevia rajoituksia.

Vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien ajoneuvojen edellyttämä lisäpaino on määriteltävä asianomaisen valmistajan toimittamien asiakirjojen pohjalta kyseisen ajoneuvon hyväksynnän yhteydessä. Kyseinen lisäpaino ilmoitetaan 6 artiklan mukaisesti vaaditussa virallisessa todistuksessa.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 10 h artiklan mukaisesti niiden 2 artiklassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten polttoaineiden luettelon päivittämiseksi tätä direktiiviä varten, jotka edellyttävät lisäpainoa. On erityisen tärkeää, että komissio ennen näiden delegoitujen säädösten hyväksymistä noudattaa tavanomaista käytäntöään ja kuulee asiantuntijoita, jäsenvaltioiden asiantuntijat mukaan lukien.

10 c artikla

Liitteessä I olevassa 1.1 kohdassa, tapauksen mukaan 9 a artiklan 1 kohdan edellytyksin, vahvistetut enimmäispituudet ja liitteessä I olevassa 1.6 kohdassa vahvistetut enimmäisetäisyydet voidaan ylittää 15 cm:llä sellaisten ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien osalta, joissa kuljetetaan pituudeltaan 45 jalan mittaisia kontteja tai pituudeltaan 45 jalan mittaisia vaihtokoreja, tyhjiä tai kuormattuja, edellyttäen, että kyseisen kontin tai vaihtokorin tieliikennekuljetus on osa intermodaalikuljetusta.

10 d artikla

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava viimeistään 27 päivänä toukokuuta 2021 erityistoimenpiteitä niiden liikenteessä olevien ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien tunnistamiseksi, jotka todennäköisesti ovat ylittäneet suurimman sallitun painon ja jotka niiden toimivaltaisten viranomaisten näin ollen olisi tarkastettava sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan. Nämä toimenpiteet voidaan toteuttaa tieinfrastruktuureihin sijoitettujen automaattisten järjestelmien tai ajoneuvoon 4 kohdan mukaisesti asennettujen punnituslaitteiden avulla.

Jäsenvaltio ei saa vaatia ajoneuvoon asennettavien punnituslaitteiden asentamista toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityihin ajoneuvoihin tai ajoneuvoyhdistelmiin.

Rajoittamatta unionin lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön soveltamista, kun automaattisia järjestelmiä käytetään tähän direktiiviin kohdistuvien rikkomusten toteamiseen ja seuraamusten määräämiseen, tällaisten automaattisten järjestelmien on oltava sertifioituja. Jos automaattisia järjestelmiä käytetään yksinomaan tunnistamistarkoituksiin, sertifiointia ei vaadita.

2.   Kunkin jäsenvaltion on joka kalenterivuosi suoritettava asianmukainen määrä liikenteessä olevien ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien painoa koskevia tarkastuksia suhteessa sen alueella vuosittain tarkastettavien ajoneuvojen kokonaismäärään.

3.   Jäsenvaltioiden on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) No 1071/2009 (1) 18 artiklan mukaisesti varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja tähän artiklaan liittyvistä rikkomuksista ja seuraamuksista.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvoon asennettavien punnituslaitteiden on oltava tarkkoja ja luotettavia, täysin yhteentoimivia ja yhteensopivia kaikkien ajoneuvotyyppien kanssa.

5.   Komissio hyväksyy viimeistään 27 päivänä toukokuuta 2016 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset 4 kohdan mukaista yhteentoimivuutta ja yhteensopivuutta koskevien sääntöjen yhdenmukaista täytäntöönpanoa varten.

Yhteentoimivuuden varmistamiseksi mainittujen yksityiskohtaisten säännösten on mahdollistettava punnitustietojen toimittaminen milloin tahansa liikkeessä olevasta ajoneuvosta toimivaltaisille viranomaisille ja ajoneuvon kuljettajalle. Tiedot toimitetaan Euroopan standardointikomitean (CEN) DSRC-standardeissa EN 12253, EN 12795, EN 12834, EN 13372 ja ISO-standardissa 14906 määritellyn rajapinnan kautta. Lisäksi tällaisella tietojen toimittamisella varmistetaan, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat toimittaa ja vaihtaa tietoja samalla tavoin kaikissa jäsenvaltioissa rekisteröityjen ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien kanssa ajoneuvoihin asennettuja punnituslaitteita käyttäen.

Jotta varmistetaan yhteensopivuus kaikkien ajoneuvotyyppien kanssa, moottoriajoneuvoihin asennettujen järjestelmien avulla on voitava vastaanottaa ja käsitellä mitä tahansa tietoa, joka on lähetetty minkä tahansa tyyppisestä moottoriajoneuvoon kiinnitetystä perävaunusta tai puoliperävaunusta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 10 i artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10 e artikla

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt tämän direktiivin rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Kyseisten seuraamusten on oltava tehokkaita, syrjimättömiä, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset säännöt komissiolle.

10 f artikla

1.   Konttien ja vaihtokorien kuljetuksia varten jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joiden mukaan:

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava sekä rahdinantajan että liikenteenharjoittajan vastuuta koskevat säännöt niitä tapauksia varten, joissa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot puuttuvat tai ovat väärät ja ajoneuvossa tai ajoneuvoyhdistelmässä on ylikuormaa.

10 g artikla

Jäsenvaltioiden on joka toinen vuosi ja viimeistään asianomaista kaksivuotiskautta seuraavan vuoden 30 päivänä syyskuuta lähetettävä komissiolle tarvittavat tiedot seuraavista:

Nämä tiedot voivat olla osa tietoja, jotka toimitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (2) 17 artiklan nojalla.

Komissio laatii tämän artiklan nojalla saaduista tiedoista analyysin ja sisällyttää tällaisen analyysin kertomukseen, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle asetuksen (EY) N:o 561/2006 nojalla.

10 h artikla

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 26 päivästä toukokuuta 2015 viiden vuoden ajaksi 10 b artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 b artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 10 b artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmoittanut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

10 i artikla

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 165/2014 (3) 42 artiklassa tarkoitettu maaliikennekomitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (4) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.   Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

10 j artikla

Viimeistään 8 päivänä toukokuuta 2020 komissio esittää tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2015/719 (5) säädettyjen tämän direktiivin muutosten täytäntöönpanoa ja jossa myös otetaan huomioon tiettyjen markkinasegmenttien erityispiirteet. Komissio antaa tarvittaessa kyseisen kertomuksen perusteella lainsäädäntöehdotuksen, johon liitetään asianmukainen vaikutustenarviointi. Kertomuksen on oltava saatavilla vähintään kuusi kuukautta ennen mahdollisen lainsäädäntöehdotuksen antamista.

(1)

(2)

(3)

(4)

(5)

9)

Muutetaan liite I seuraavasti:

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/11

(1)

Kun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY (4) hyväksyttiin, tavoitteena oli yhdenmukaistaa kansalliset toimenpiteet pakkausten ja pakkausjätteiden ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Vaikka muoviset kantokassit ovat kyseisessä direktiivissä tarkoitettuja pakkauksia, direktiivissä ei säädetä muovisten kantokassien kulutusta koskevista erityisistä toimenpiteistä.

(2)

Muovisten kantokassien nykyinen kulutuksen taso johtaa runsaaseen roskaantumiseen ja tehottomaan resurssien käyttöön, ja ilman lisätoimia kulutuksen odotetaan lisääntyvän. Muovisten kantokassien aiheuttama roskaantuminen saastuttaa ympäristöä ja pahentaa vesistöjen roskaantumisen laajalle levinnyttä ongelmaa, joka uhkaa vesien ekosysteemejä maailmanlaajuisesti.

(3)

Lisäksi muovisten kantokassien kertymisellä ympäristöön on selvästi kielteinen vaikutus tiettyihin talouden toimintoihin.

(4)

Unionissa käytettävistä muovisista kantokasseista selvästi suurin osa on paksuudeltaan alle 50 mikronia, jäljempänä ’kevyet muoviset kantokassit’, ja niitä käytetään uudelleen huomattavasti harvemmin kuin paksumpia muovisia kantokasseja. Näin ollen kevyistä muovisista kantokasseista tulee nopeammin jätettä ja ne aiheuttavat keveytensä vuoksi helpommin roskaantumista.

(5)

Kevyiden muovisten kantokassien nykyiset kierrätysasteet ovat hyvin alhaiset, ja monien käytännön ongelmien ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi ne eivät todennäköisesti kohoa merkittäville tasoille lähitulevaisuudessa.

(6)

Jätehierarkiassa ensisijaista on ehkäiseminen. Muovisia kantokasseja voidaan käyttää moneen tarkoitukseen, ja niitä käytetään myös tulevaisuudessa. Sen varmistamiseksi, että tarvittavat muoviset kantokassit eivät päädy jätteenä ympäristöön, olisi oltava käytössä asianmukaisia toimenpiteitä ja kuluttajille olisi tiedotettava jätteiden asianmukaisesta käsittelystä.

(7)

Muovisten kantokassien kulutuksen taso vaihtelee huomattavasti eri puolilla unionia kulutustottumusten, ympäristötietoisuuden sekä jäsenvaltioiden toimien tehokkuuden mukaisesti. Jotkin jäsenvaltiot ovat onnistuneet vähentämään muovisten kantokassien kulutuksen määrää huomattavasti siten, että keskimääräinen kulutuksen taso niissä seitsemässä jäsenvaltiossa, joissa on saatu parhaimmat tulokset, on vain noin 20 prosenttia unionin keskimääräisestä kulutuksesta.

(8)

Kevyiden muovisten kantokassien nykyisen kulutuksen määrää koskevien tietojen saatavuus ja tarkkuus vaihtelevat jäsenvaltioittain. Kulutusta koskevat tarkat ja vertailukelpoiset tiedot ovat välttämättömiä, jotta voidaan arvioida vähennystoimenpiteiden tehokkuutta ja varmistaa yhdenmukaiset edellytykset täytäntöönpanolle. Siksi on kehitettävä yhteisiä menetelmiä, joilla lasketaan kevyiden muovisten kantokassien vuosittainen kulutus henkeä kohti, jotta voidaan seurata edistymistä kyseisten kassien kulutuksen vähentämisessä.

(9)

On myös osoitettu, että kuluttajavalistus on ratkaisevan tärkeää muovisten kantokassien vähentämistavoitteen saavuttamiselle. Sen vuoksi on aiheellista ponnistella institutionaalisella tasolla tietoisuuden lisäämiseksi muovisten kantokassien käytön ympäristövaikutuksista ja pyrkiä luopumaan siitä nykyisestä käsityksestä, että muovi olisi harmiton ja halpa materiaali.

(10)

Jotta voidaan edistää kestäviä vähennyksiä kevyiden muovisten kantokassien keskimääräisessä kulutuksen tasossa, jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla huomattavasti vähennetään kevyiden muovisten kantokassien kulutusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (5) säädettyjen unionin jätepolitiikan yleisten tavoitteiden ja jätehierarkian mukaisesti. Tällaisissa vähennystoimenpiteissä olisi otettava huomioon muovisten kantokassien tämänhetkiset kulutuksen tasot yksittäisissä jäsenvaltioissa siten, että korkeammat tasot edellyttävät kunnianhimoisempia toimia, ja jo saavutetut vähennykset. Jotta voidaan seurata edistymistä kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentymisessä, kansallisten viranomaisten on tarpeen toimittaa tietoja niiden kulutuksesta direktiivin 94/62/EY 12 artiklan mukaisesti.

(11)

Jäsenvaltioiden toimenpiteisiin voi kuulua taloudellisia ohjauskeinoja, kuten hinnoittelua, veroja ja maksuja, jotka ovat osoittautuneet erityisen tehokkaiksi pyrkimyksissä vähentää muovisten kantokassien kulutusta, sekä markkinoille saattamista koskevia rajoituksia, kuten kieltoja, poiketen siitä, mitä direktiivin 94/62/EY 18 artiklassa säädetään, edellyttäen että nämä rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä.

(12)

Nämä toimenpiteet voivat vaihdella sen mukaan, mitkä ovat kevyiden muovisten kantokassien ympäristövaikutukset, kun niitä hyödynnetään tai ne poistetaan käytöstä, kuten niiden kierrätys- ja kompostointiominaisuudet, kestävyys tai erityinen käyttötarkoitus sekä sen mukaan, mitkä ovat kevyiden muovisten kantokassien korvaamisen mahdolliset haitalliset vaikutukset.

(13)

Jäsenvaltiot voivat päättää poikkeuksesta sellaisten kevyiden muovisten kantokassien osalta, joiden paksuus on alle 15 mikronia, jäljempänä ’erittäin kevyet muoviset kantokassit’, jos niitä käytetään irtomyynnissä olevien elintarvikkeiden kuluttajapakkauksina, kun tämä on tarpeen hygieniasyistä, tai kun niiden käyttö auttaa ehkäisemään elintarvikkeiden hävikkiä.

(14)

Jäsenvaltiot voivat vapaasti käyttää tuloja, jotka saadaan direktiivin 94/62/EY nojalla toteutetuista toimenpiteistä, joilla pyritään saavuttamaan kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen kestävä vähentäminen.

(15)

Kuluttajavalistusohjelmilla yleisesti ja lapsille tarkoitetuilla koulutusohjelmilla voi olla huomattava merkitys muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisessä.

(16)

Eurooppalaisessa standardissa EN 13432 ”Vaatimukset pakkauksille, jotka ovat hyödynnettävissä kompostoinnin ja biohajoamisen avulla. Testausmenettely ja arviointiperusteet pakkauksen hyväksynnälle” vahvistetaan ominaisuudet, jotka materiaalilla on oltava, jotta sitä pidetään ”kompostoitavana” eli sitä voidaan kierrättää jätteen kompostoinnin ja anaerobisen mädätyksen käsittävän orgaanisen hyödyntämisprosessin avulla. Komission olisi pyydettävä Euroopan standardointikomiteaa kehittämään erillinen standardi kotikompostoitavia pakkauksia varten.

(17)

On tärkeää varmistaa, että biohajoavia ja kompostoitavia muovisia kantokasseja koskevat etiketit tai merkinnät tunnistetaan kaikkialla unionissa.

(18)

Joissakin muovisissa kantokasseissa on niiden valmistajan merkintä ”oxo-biohajoava” tai ”oxo-hajoava”. Tällaisissa kasseissa perinteisiin muoveihin on sekoitettu lisäaineita. Näiden lisäaineiden ansiosta muovi pilkkoutuu ajan mittaan pieniksi hiukkasiksi, jotka jäävät ympäristöön. Näin ollen voi olla harhaanjohtavaa käyttää tällaisista kasseista nimitystä ”biohajoava”, koska ne eivät välttämättä tarjoa ratkaisua roskaamiseen ja voivat päinvastoin lisätä ympäristön saastumista. Komission olisi tarkasteltava, millainen vaikutus oxo-hajoavien muovisten kantokassien käytöllä on ympäristöön, ja annettava asiasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, johon kuuluu tarvittaessa toimenpiteet niiden kulutuksen rajoittamiseksi tai niiden haitallisten vaikutusten vähentämiseksi.

(19)

Muovisten kantokassien kulutuksen vähentämistä koskevien jäsenvaltioiden toimenpiteiden olisi johdettava kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen kestävään vähenemiseen, eikä niiden tulisi aiheuttaa pakkauksien kokonaistuotannon kasvua.

(20)

Tällä direktiivillä säädettävät toimenpiteet noudattavat komission tiedonantoa ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa”, ja niillä pyritään edistämään toimia merten roskaantumisen ehkäisemiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY mukaisesti (6).

(21)

Direktiivi 94/62/EY olisi näin ollen muutettava,

1)

Lisätään 3 artiklaan kohdat seuraavasti:

(*)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).”"

2)

Lisätään 4 artiklaan kohdat seuraavasti:

”1a.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen kestävä väheneminen alueellaan.

Näihin toimenpiteisiin voi kuulua kansallisia vähennystavoitteita, taloudellisten ohjauskeinojen ylläpito tai käyttöönotto sekä markkinoille saattamisen rajoituksia poiketen siitä, mitä 18 artiklassa säädetään, edellyttäen että nämä rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä.

Nämä toimenpiteet voivat vaihdella sen mukaan, mitkä ovat kevyiden muovisten kantokassien ympäristövaikutukset, kun niitä hyödynnetään tai ne poistetaan käytöstä, niiden kompostointiominaisuudet, kestävyys tai erityinen käyttötarkoitus.

Jäsenvaltioiden toteuttamiin toimenpiteisiin on kuuluttava jompikumpi tai molemmat seuraavista:

Jäsenvaltioiden on raportoitava 27 päivästä toukokuuta 2018 alkaen kevyiden muovisten kantokassien vuosittaisesta kulutuksesta antaessaan tietoja pakkauksista ja pakkausjätteistä komissiolle 12 artiklan mukaisesti.

Komissio hyväksyy 27 päivään toukokuuta 2016 mennessä täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan menetelmä kevyiden muovisten kantokassien vuosittaisen kulutuksen laskemiseksi henkeä kohti ja mukautetaan 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetut raportointitaulukot. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

1b.   Jäsenvaltiot voivat toteuttaa sellaisia toimenpiteitä kuin taloudellisia ohjauskeinoja ja kansallisia vähennystavoitteita kaikkien muovisten kantokassien osalta riippumatta niiden paksuudesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan soveltamista.

1c.   Komission ja jäsenvaltioiden on ainakin ensimmäisen vuoden kuluessa 27 päivästä marraskuuta 2016 kannustettava aktiivisesti julkisia tiedotus- ja tietoisuutta lisääviä kampanjoita kevyiden muovisten kantokassien liiallisen kulutuksen haitallisista ympäristövaikutuksista.”

3)

Lisätään artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Biohajoavia ja kompostoitavia muovisia kantokasseja koskevat erityistoimenpiteet

Komissio hyväksyy 27 päivään toukokuuta 2017 mennessä täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan etikettien tai merkintöjen eritelmät, jotta varmistetaan biohajoavien ja kompostoitavien muovisten kantokassien tunnistaminen kaikkialla unionissa ja annetaan kuluttajille oikeaa tietoa tällaisten kassien kompostointiominaisuuksista. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava viimeistään 18 kuukauden kuluttua täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisestä, että biohajoavat ja kompostoitavat muoviset kantokassit merkitään kyseisessä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen eritelmien mukaisesti.”

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

”20 a artikla

Kertomus kevyiden muovisten kantokassien kulutuksesta

1.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 27 päivään marraskuuta 2021 mennessä kertomuksen, jossa arvioidaan 4 artiklan 1 a kohdan mukaisten toimenpiteiden tehokkuutta unionin tasolla roskaantumisen torjunnassa, kuluttajakäyttäytymisen muuttamisessa ja jätteiden syntymisen ehkäisemisessä. Jos arviointi osoittaa, että toteutetut toimenpiteet eivät ole tehokkaita, komissio tarkastelee muita mahdollisia keinoja kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi, mukaan lukien realististen ja saavutettavissa olevien tavoitteiden asettaminen unionin tasolla, ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

2.   Komissio antaa 27 päivään toukokuuta 2017 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa tarkastellaan oxo-hajoavien muovisten kantokassien käytön vaikutuksia ympäristöön, ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

3.   Komissio arvioi 27 päivään toukokuuta 2017 mennessä, mitä elinkaaren aikaisia vaikutuksia on eri mahdollisuuksilla vähentää kevyiden muovisten kantokassien kulutusta, ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.”

5)

Korvataan 22 artiklan 3 a kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”3a.   Edellyttäen, että 4 artiklassa asetetut tavoitteet ja 6 artiklassa asetetut tavoitteet saavutetaan, jäsenvaltiot voivat saattaa 4 artiklan 1 a kohdan säännökset ja 7 artiklan säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten toimialojen välisillä sopimuksilla.”

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/16

(1)

Belgian hakemus nimityksen ”Vlaamse laurier” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, nimitys ”Vlaamse laurier” olisi rekisteröitävä,

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/18

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Tauriini hyväksyttiin ilman aikarajoitusta kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena direktiivin 70/524/ETY mukaisesti. Kyseinen lisäaine merkittiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koskee tauriinin ja tauriinivalmisteiden uudelleenarviointia kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena ja kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti uutta käyttötapaa juomaveteen lisättynä. Hakija vaati, että kyseinen lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 22 päivänä toukokuuta 2012 antamassaan lausunnossa (3), että synteettinen tauriini katsotaan tehokkaaksi kissojen, koirien ja petokalojen ruokinnassa. Enintään 20 prosenttia eläinperäistä rehua sisältävän ruokinnan aiemmasta käytöstä voidaan päätellä, että kaikki eläinlajit sietävät enintään 0,2 prosenttia tauriinia sisältävää täysrehua. Elintarviketurvallisuusviranomainen suosittelee, että tauriinin käyttöä ei pitäisi enää sallia siipikarjan, sikojen ja märehtijöiden osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että ehdotetuissa käyttöolosuhteissa rehussa ja juomavedessä tauriinilla ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että käyttäjille ei aiheudu turvallisuusongelmia. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun ja veden lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(6)

Kissoilla ja koirilla saadut tulokset voidaan ekstrapoloida kattamaan samojen heimojen, toisin sanoen Felidae ja Canidae, muut lajit, koska ne ovat ruoansulatuskanavan toiminnan osalta fysiologisesti sukua olevia lajeja.

(7)

Mustelidae-heimo (näätäeläimet) kuuluu petoeläinten (Carnivora) lahkoon samoin kuin kissaeläimet (Felidae) ja koiraeläimet (Canidae). Näätäeläimet ovat petoeläinlajeja, ja monet niistä ovat obligaatteja lihansyöjiä. Niiden on saatava ravinnostaan tauriinia ja sen lähtöaineita metioniinia tai kysteiinia säilyttääkseen elimistönsä normaalit tauriinipitoisuudet. Tavanomaisia tauriinin lähteitä ovat lihaskudos, aivot ja sisäelimet. Koska lämpökäsittely ja vaihtoehtoisten proteiinilähteiden (joissa tämän aminohapon pitoisuudet ovat alhaisia) käyttö vähentävät tauriinin ja sen lähtöaineiden saatavuutta rehussa, tauriinia on pitkään käytetty ruokinnassa lisäaineena, jotta näätäeläinten tauriininsaantitarpeen täyttyminen voidaan varmistaa.

(8)

Tauriinin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen aineen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(9)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä hyväksynnän edellytysten muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua uusien hyväksynnästä aiheutuvien vaatimusten noudattamiseen.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/22

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Biotiini hyväksyttiin ilman aikarajoitusta kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena direktiivin 70/524/ETY mukaisesti. Kyseinen tuote merkittiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhdessä sen 7 artiklan kanssa jätettiin kaksi hakemusta, jotka koskivat biotiinin ja sen valmisteiden uudelleenarviointia kaikilla eläinlajeilla ja, kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti, uutta käyttötapaa juomaveteen lisättynä. Hakija pyysi, että kyseinen lisäaine luokiteltaisiin luokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”. Hakemusten mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 16 päivänä lokakuuta 2012 ja 17 päivänä lokakuuta 2012 antamissaan lausunnoissa (3), että ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti rehussa ja juomavedessä käytettynä biotiini ei vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että synteettistä biotiinia pidetään tehokkaana biotiinin lähteenä eläinten ruokinnassa ja että käyttäjille ei aiheudu turvallisuusongelmia. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehussa ja juomavedessä olevien lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(5)

Biotiinin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen aineen käyttö tämän asetuksen liitteessä täsmennetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä hyväksynnän edellytysten muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua uusien hyväksynnästä aiheutuvien vaatimusten noudattamiseen.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/25

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

A-vitamiini hyväksyttiin ilman aikarajoitusta kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena direktiivin 70/524/ETY mukaisesti. Kyseinen tuote merkittiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koskee retinyyliasetaatin, retinyylipalmitaatin ja retinyylipropionaatin muodossa olevan A-vitamiinin ja niiden sisältämien valmisteiden uudelleenarviointia kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena ja kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti uutta käyttötapaa juomaveteen lisättynä. Hakija vaati, että kyseiset lisäaineet luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 12 päivänä joulukuuta 2012 antamassaan lausunnossa (3), että retinyyliasetaatilla, retinyylipalmitaatilla ja retinyylipropionaatilla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti rehussa käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että retinyyliasetaatti, retinyylipalmitaatti ja retinyylipropionaatti ovat tehokkaita A-vitamiinin lähteitä, eikä käyttäjille aiheudu turvallisuusongelmia. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(6)

Retinyyliasetaatin, retinyylipalmitaatin ja retinyylipropionaatin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät lukuun ottamatta juomavettä. Sen vuoksi kyseisten aineiden käyttö rehussa tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä. A-vitamiinille olisi sen muodosta riippumatta vahvistettava enimmäispitoisuudet. A-vitamiinia ei pitäisi antaa suoraan juomaveteen lisättynä, koska ylimääräinen antoreitti lisäisi kuluttajiin kohdistuvaa riskiä. Retinyyliasetaatin, retinyylipalmitaatin ja retinyylipropionaatin hyväksyntä funktionaaliseen ryhmään ”vitamiinit, provitamiinit ja kemiallisesti tarkkaan määritellyt aineet, joilla on samankaltainen vaikutus” kuuluvina ravitsemuksellisina lisäaineina olisi näin ollen evättävä siltä osin kuin on kyse niiden käytöstä vedessä. Tätä kieltoa ei sovelleta niihin lisäaineisiin, jotka sisältyvät rehuseokseen, joka myöhemmin annostellaan veden mukana.

(7)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä hyväksynnän edellytysten muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua uusien hyväksynnästä aiheutuvien vaatimusten noudattamiseen.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/32

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/360 (2) mukaisesti myönnetyllä yksityisen varastoinnin tuella on ollut myönteinen vaikutus sianliha-alan markkinoihin. Hintojen voidaan odottaa vakautuvan edelleen.

(2)

Tämän vuoksi olisi lopetettava yksityisen varastoinnin tuki sianliha-alalla ja vahvistettava hakemusten jättämisen päättymispäivä.

(3)

Oikeusvarmuuden vuoksi täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/360 olisi kumottava.

(4)

Keinottelun välttämiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(5)

Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/34

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/36

(1)

Euroopan keskuspankki päättää vuosittaisten valvontamaksujen kokonaismäärästä kutakin valvottavien yhteisöjen ja valvottavien ryhmittymien luokkaa varten antamalla valvontamaksuilmoitukset, ja julkaisee nämä tiedot verkkosivuillaan asianomaisena valvontamaksukautena 30. huhtikuuta mennessä.

(2)

Ensimmäistä valvontamaksukautta eli marraskuuta ja joulukuuta 2014 koskeva valvontamaksuilmoitus annetaan yhdessä vuoden 2015 valvontamaksukautta koskevan valvontamaksuilmoituksen kanssa. Vuonna 2015 perittävien vuosittaisten valvontamaksujen kokonaismäärän tulisi näin ollen heijastaa menoja, joita EKP:lle on marraskuusta 2014 lukien koitunut valvontatehtävistä.

(3)

Nämä menot koostuvat pääasiassa kuluista, jotka liittyvät suoraan EKP:n valvontatehtäviin, esimerkiksi merkittävien yhteisöjen valvontaan, vähemmän merkittävien yhteisöjen valvontaa koskevaan seurantaan sekä horisontaalisten tehtävien ja erityispalvelujen suorittamiseen. Se kattaa myös EKP:n valvontatehtäviin liittyviä välillisiä kuluja, kuten EKP:n antamiin tukipalveluihin, mukaan lukien toimitiloihin, henkilöstöhallintoon ja tietohallintoon, liittyviä kuluja.

(4)

Jotta voitaisiin laskea kunkin valvottavan yhteisön tai valvottavan ryhmittymän maksettava valvontamaksu, yhteenlasketut kulut jaetaan kahteen osaan: merkittäviin yhteisöihin ja ryhmittymiin sekä vähemmän merkittäviin yhteisöihin ja ryhmittymiin. Kulujen jakaminen perustuu menojen kohdentamiseen yhtäältä merkittävien valvottavien yhteisöjen suoraa valvontaa hoitaville ja toisaalta vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen välillistä valvontaa hoitaville EKP:n toimialoille.

(5)

EKP:lle ensimmäisellä valvontamaksukaudella aiheutuneet menot, jotka liittyvät pankkivalvontatehtäviin ja jotka peritään valvontamaksujen muodossa, on sisällytetty EKP:n tilikautta 2014 koskevaan tilinpäätökseen (2).

(6)

Arvioidut vuotuiset menot vuoden 2015 valvontamaksukaudelle on johdettu EKP:n hyväksytystä talousarviosta, ottaen huomioon arvioitujen, EKP:lle koituvien vuotuisten menojen kehityksen niiden tietojen perusteella, jotka olivat saatavilla tätä päätöstä valmisteltaessa,

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/39

1.

Sivulla 49, liitteessä I:

2.

Sivulla 50, liitteessä I:

3.

Sivulla 64, liitteessä II:

4.

Sivulla 69, liitteessä II:

5.

Sivulla 69, liitteessä II:

6.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/40

1.

Sivulla 27, liitteessä I:

2.

Sivulla 27, liitteessä I:

3.

Sivulla 27, liitteessä I:

4.

Sivulla 27, liitteessä I:

5.

Sivulla 27, liitteessä I:

6.

Sivulla 27, liitteessä I:

7.

Sivulla 27, liitteessä I:

8.

Sivulla 27, liitteessä I:

9.

Sivulla 27, liitteessä I:

10.

Sivulla 28, liitteessä I:

11.

Sivulla 28, liitteessä I:

12.

Sivulla 28, liitteessä I:

13.

Sivulla 28, liitteessä I:

14.

Sivulla 29, liitteessä II:

15.

Sivulla 29, liitteessä II:

16.

Sivulla 29, liitteessä II:

17.

Sivulla 29, liitteessä II:

18.

Sivulla 30, liitteessä II:

19.

Sivulla 30, liitteessä II:

20.

Sivulla 30, liitteessä II:

21.

Sivulla 30, liitteessä II:

22.

Sivulla 30, liitteessä II:

23.

Sivulla 30, liitteessä II: