15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/1

(1)

Komission 13 päivänä huhtikuuta 2011 antamassa tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti — 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi — Yhdessä uuteen kasvuun” todetaan, että eri aloilla toimivien yritysten on tarpeen antaa tietoja sosiaali- ja ympäristöasioista yhtä avoimesti kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä on täysin yhdenmukaista sen kanssa, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus vaatia tarvittaessa yrityksiä lisäämään muiden kuin taloudellisten tietojen avoimuutta, mikä on jatkuvaisluonteinen tavoite.

(2)

Tarve parantaa yritysten tiedottamista sosiaalisista ja ympäristöasioista antamalla näitä kysymyksiä koskeva lainsäädäntöehdotus otettiin toistamiseen esille 25 päivänä lokakuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014”.

(3)

Euroopan parlamentti totesi 6 päivänä helmikuuta 2013 antamissaan päätöslauselmissa ”Yritysten yhteiskuntavastuu: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu” ja ”Yritysten yhteiskuntavastuu: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen”, että se pitää tärkeänä, että yritykset antavat kestävään kehitykseen, kuten sosiaalisiin ja ympäristönäkökohtiin, liittyviä tietoja kestävää kehitystä uhkaavien riskien tunnistamiseksi sekä sijoittajien ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi. Muiden kuin taloudellisten tietojen julkistaminen on tärkeää, jotta voidaan siirtyä hallitusti kestävään maailmantalouteen, jossa yhdistetään pitkän aikavälin kannattavuus sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ympäristönsuojeluun. Muiden kuin taloudellisten tietojen julkistaminen auttaa mittaamaan, seuraamaan ja ohjaamaan yritysten suoritusta ja niiden vaikutusta yhteiskuntaan. Näin ollen Euroopan parlamentti kehotti komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee yritysten velvoitetta julkistaa muita kuin taloudellisia tietoja ja jossa mahdollistetaan toimien suuri joustavuus, jotta voidaan ottaa huomioon yritysten yhteiskuntavastuun moniulotteisuus sekä liikeyritysten eri tavat toteuttaa yhteiskuntavastuuta ja yhtä lailla tietojen riittävä vertailukelpoisuus sijoittajien ja muiden sidosryhmien tarpeiden täyttämiseksi ja kuluttajien tarve saada helposti tietoa yritysten vaikutuksista yhteiskuntaan.

(4)

Tietyiltä suurilta yrityksiltä edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevien kansallisten säännösten yhteensovittaminen on tärkeää yritysten, osakkeenomistajien ja sidosryhmien etujen kannalta. Yhteensovittaminen on tarpeen kyseisillä aloilla, koska useimmat säännösten soveltamisalaan kuuluvista yrityksistä toimivat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

(5)

On myös tarpeen ottaa käyttöön tietynlainen oikeudellinen vähimmäisvaatimus, joka koskee niiden tietojen laajuutta, jotka yritysten olisi asetettava yleisön ja viranomaisten saataville eri puolilla unionia. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten olisi annettava oikea ja kattava kuva toimintaperiaatteistaan, tuloksistaan ja riskeistään.

(6)

Eri puolilla unionia julkistettavien muiden kuin taloudellisten tietojen yhdenmukaistamiseksi ja muuttamiseksi vertailukelpoisemmiksi tiettyjen suurten yritysten olisi laadittava muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys, joka sisältää ainakin ympäristöön, sosiaalisiin näkökohtiin ja työntekijöihin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, korruption torjuntaan ja lahjontaan liittyviä tietoja. Selvityksessä olisi oltava kuvaus näihin seikkoihin liittyvistä toimintaperiaatteista, tuloksista ja riskeistä, ja se olisi sisällytettävä asianomaisen yrityksen toimintakertomukseen. Muita kuin taloudellisia tietoja koskevaan selvitykseen olisi myös sisällytettävä tietoja yrityksen soveltamista due diligence -prosesseista, myös sen toimitus- tai alihankintaketjujen osalta, kun se on asianmukaista ja oikeasuhteista, jotta voidaan tunnistaa, estää ja lieventää todellisia ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset velvoitteesta laatia muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys, jos yritys antaa samaan tilikauteen liittyvän ja sisällöltään vastaavanlaisen erillisen kertomuksen.

(7)

Jos yrityksiä vaaditaan laatimaan muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys, kyseiseen selvitykseen olisi sisällytettävä ympäristöasioiden osalta yksityiskohtaiset tiedot yrityksen toiminnan senhetkisistä ja ennakoitavissa olevista vaikutuksista ympäristöön ja tarvittaessa terveyteen ja turvallisuuteen, uusiutuvien ja/tai uusiutumattomien energiamuotojen käyttöön, kasvihuonekaasupäästöihin sekä veden käyttöön ja ilman saastumiseen. Sosiaalisista näkökohdista ja työntekijöihin liittyvistä asioista selvityksessä annettavat tiedot voivat koskea toimia sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi, Kansainvälisen työjärjestön tärkeimpien yleissopimusten täytäntöönpanoa, työoloja, työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua, työntekijöiden oikeutta saada tietoa ja tulla kuulluksi, ammattiyhdistysoikeuksien kunnioittamista, työterveyttä ja -turvallisuutta, vuoropuhelua paikallisyhteisöjen kanssa ja/tai toimia, jotka on toteutettu näiden yhteisöjen suojelemiseksi ja kehittämiseksi. Ihmisoikeuksista sekä korruption ja lahjonnan vastaisista toimista selvityksessä voitaisiin antaa tietoja ihmisoikeusloukkausten ehkäisemisestä ja/tai käytössä olevista välineistä korruption ja lahjonnan torjumiseksi.

(8)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten olisi annettava riittävästi tietoa paitsi jo toteutuneista riskeistä myös asioista, jotka mitä todennäköisimmin voivat aiheuttaa merkittävien, vaikutuksiltaan vakavien riskien toteutumisen. Näiden vaikutusten merkitystä olisi arvioitava niiden laajuuden ja vakavuuden perusteella. Haitallisten vaikutusten riskit saattavat johtua yrityksen omasta toiminnasta, tai ne saattavat liittyä sen toimintoihin ja, kun se on olennaista ja oikeasuhteista, sen tuotteisiin, palveluihin tai liikesuhteisiin, toimitus- ja alihankintaketjut mukaan luettuina. Tästä ei saisi aiheutua tarpeetonta hallinnollista rasitetta pienille ja keskisuurille yrityksille.

(9)

Antaessaan näitä tietoja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset voivat noudattaa kansallisia toimintakehyksiä, unionin toimintakehyksiä, kuten ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS), ja kansainvälisiä toimintakehyksiä, kuten Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Global Compact -aloite, YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet, joilla pannaan täytäntöön suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n viitekehys, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) monikansallisia yrityksiä koskevat toimintaohjeet, Kansainvälisen standardisoimisjärjestön ISO standardi 26000, Kansainvälisen työjärjestön kolmikantainen periaatejulistus monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta sekä GRI-ohjeisto (Global Reporting Initiative), tai muita tunnustettuja kansainvälisiä toimintakehyksiä.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytössä on riittävät ja tehokkaat keinot, joilla varmistetaan, että yritykset julkistavat muut kuin taloudelliset tiedot tämän direktiivin mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tehokkaat kansalliset menettelyt otetaan käyttöön tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden noudattamisen valvomiseksi ja että nämä menettelyt ovat kaikkien sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden saatavilla, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeutettu etu varmistaa, että tämän direktiivin säännöksiä noudatetaan.

(11)

Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Rio+20-konferenssin päätösasiakirjan ”Tulevaisuus, jota tavoittelemme” 47 kohdassa tunnustetaan yritysten kestävän kehityksen raportoinnin merkitys ja kannustetaan yrityksiä harkitsemaan tarvittaessa kestävyyttä koskevien tietojen sisällyttämistä raportointiprosessiin. Päätösjulistuksessa kannustetaan lisäksi yritysmaailmaa sekä asianomaisia hallituksia ja sidosryhmiä kehittämään tarvittaessa Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmän tuella parhaita käytäntöjä koskevia malleja ja helpottamaan tilinpäätöstietojen ja muiden kuin taloudellisten tietojen sisällyttämistä kertomuksiin nykyisistä toimintakehyksistä saatujen kokemusten perusteella.

(12)

Sijoittajien mahdollisuus saada muita kuin taloudellisia tietoja auttaa saavuttamaan tavoitteen, joka on asetettu etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa ja jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä olisi otettava käyttöön markkinapohjaiset ja toimintapoliittiset kannusteet, joilla palkitaan liike-elämän panostukset tehokkuuteen.

(13)

Maaliskuun 24 ja 25 päivänä 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti päätelmissään vähentämään sääntelystä erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, aiheutuvaa kokonaiskuormitusta sekä Euroopan tasolla että kansallisesti ja ehdotti toimenpiteitä tuottavuuden parantamiseksi, kun taas älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on parantaa pk-yritysten liiketoimintaympäristöä ja edistää niiden kansainvälistymistä. ”Pienet ensin” -periaatteen mukaisesti uusia julkistamisvaatimuksia olisi sen vuoksi sovellettava vain tiettyihin suuriin yrityksiin ja konserneihin.

(14)

Muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevien vaatimusten soveltamisala olisi määriteltävä suhteessa keskimääräiseen työntekijämäärään, taseen loppusummaan ja nettoliikevaihtoon. Pk-yritykset olisi vapautettava lisävaatimusten soveltamisesta, ja velvoitetta julkistaa muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys olisi sovellettava vain suuriin yrityksiin, jotka ovat yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä, ja yleisen edun kannalta merkittäviin yhteisöihin, jotka ovat suuren konsernin emoyrityksiä, ja molemmissa tapauksissa niiden työntekijämäärän olisi oltava keskimäärin yli 500, konsernien osalta yhteenlaskettuna. Tämä ei saisi estää jäsenvaltioita vaatimasta muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista muilta yrityksiltä tai konserneilta kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilta yrityksiltä.

(15)

Monet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (3) soveltamisalaan kuuluvista yrityksistä ovat konsernien jäsenyrityksiä. Konsernin toimintakertomukset olisi laadittava siten, että tällaisia konserneja koskevat tiedot voidaan välittää jäsenyrityksille ja kolmansille osapuolille. Konsernin toimintakertomuksia koskevat kansalliset lainsäädännöt olisi sen vuoksi sovitettava yhteen, jotta tiedot, jotka yritysten on julkistettava unionissa, olisivat vertailukelpoisia ja yhdenmukaisia.

(16)

Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön olisi ainoastaan tarkistettava, että muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys tai erillinen kertomus on annettu. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että muita kuin taloudellisia tietoja koskevaan selvitykseen tai erilliseen kertomukseen sisältyvät tiedot varmentaa riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja.

(17)

Jotta yritysten olisi helpompi julkistaa muita kuin taloudellisia tietoja, komission olisi laadittava viitteellisiä suuntaviivoja, mukaan lukien tärkeimmät yleiset ja alakohtaiset muut kuin taloudelliset tulosindikaattorit. Komission olisi otettava huomioon nykyiset parhaat käytännöt, kansainvälinen kehitys ja asiaan liittyvistä unionin aloitteista saadut tulokset. Komission olisi kuultava asianmukaisesti myös merkityksellisiä sidosryhmiä. Ympäristönäkökohtien osalta komission olisi katettava ainakin maankäyttö, vedenkäyttö, kasvihuonekaasupäästöt ja materiaalien käyttö.

(18)

Yritysten hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten osaamisen ja näkemysten monimuotoisuus helpottaa asianomaisen yrityksen yritysorganisaation ja liiketoiminnan oikeaa ymmärtämistä. Sen ansiosta kyseisten elinten jäsenet voivat esittää rakentavaa kritiikkiä johdon päätöksistä ja suhtautua avoimemmin innovatiivisiin ajatuksiin siten, että vältetään jäsenten näkemysten samankaltaisuus eli ryhmäajatteluilmiö. Monimuotoisuus edistää siten johdon tehokasta valvontaa ja yrityksen menestyksekästä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää. Tämän vuoksi on tärkeää lisätä sovellettavien monimuotoisuutta koskevien toimintaperiaatteiden avoimuutta. Markkinat saisivat tätä kautta tietoja yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmäkäytännöistä, mikä kohdistaisi yrityksiin epäsuoraa painetta muuttaa hallitustaan monimuotoisemmaksi.

(19)

Velvoitetta julkistaa hallinto-, johto- ja valvontaelinten monimuotoisuutta koskevat toimintaperiaatteet esimerkiksi iän, sukupuolen tai koulutus- ja ammattitaustan osalta olisi sovellettava vain tiettyihin suuriin yrityksiin. Monimuotoisuutta koskevien toimintaperiaatteiden julkistamisen olisi oltava osa direktiivin 2013/34/EU 20 artiklassa säädettyä selvitystä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä. Jos monimuotoisuutta koskevia toimintaperiaatteita ei sovelleta, ei pitäisi olla velvoitetta ottaa niitä käyttöön, mutta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevassa selvityksessä olisi oltava selkeä ilmoitus siitä, miksei niitä sovelleta.

(20)

Unionin tason aloitteet, mukaan lukien maakohtainen raportointi useilla toimialoilla, sekä Eurooppa-neuvoston 22 päivänä toukokuuta 2013 sekä 19 ja 20 päivänä joulukuuta 2013 antamissaan päätelmissä esiin tuoma suurten yritysten ja konsernien maakohtainen raportointi, vastaavat säännökset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (4) ja kansainväliset pyrkimykset avoimuuden lisäämiseksi taloudellisten tietojen raportoinnissa on otettu huomioon. G8- ja G20-maiden kokousten yhteydessä OECD:tä on pyydetty laatimaan monikansallisille yrityksille vakiomuotoinen raportointimalli, jonka avulla yritykset voisivat raportoida veroviranomaisille eri puolilla maailmaa tekemistään voitoista ja maksamistaan veroista. Tällainen kehitys täydentää tähän direktiiviin sisältyviä ehdotuksia niiden tarkoitusta vastaavina asianmukaisina toimenpiteinä.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli tiettyjen suurten yritysten ja konsernien eri puolilla unionia julkistamien tietojen merkityksellisyyden, yhdenmukaisuuden ja vertailukelpoisuuden parantamista, vaan ne voidaan toimien vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(22)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, mukaan lukien elinkeinovapaus, oikeus yksityiselämään ja oikeus henkilötietojen suojaan. Tämä direktiivi on pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(23)

Direktiiviä 2013/34/EU olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”19 a artikla

Muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys

1.   Suurten yritysten, jotka ovat yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä ja jotka täyttävät tilinpäätöspäivinä kriteerin, jonka mukaan niiden työntekijämäärä tilikauden aikana on keskimäärin 500, on sisällytettävä toimintakertomukseen muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys, joka sisältää yrityksen kehityksen, tuloksen, aseman ja sen toiminnan aiheuttamien vaikutusten ymmärtämisen edellyttämässä laajuudessa tietoja vähintään ympäristöasioista, sosiaalisista ja työntekijöihin liittyvistä seikoista, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyvistä seikoista, mukaan lukien seuraavat:

Jos yritys ei noudata tiettyjä toimintaperiaatteita suhteessa yhteen tai useampaan näistä seikoista, muita kuin taloudellisia tietoja koskevassa selvityksessä on annettava selkeä ja perusteltu selvitys siitä, miksei se tee näin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun muita kuin taloudellisia tietoja koskevaan selvitykseen on myös tarvittaessa sisällytettävä tietoa ja lisäselvityksiä vuositilinpäätöksessä esitetyistä luvuista.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että käynnissä olevaa kehitystä tai neuvoteltavana olevia asioita koskevia tietoja jätetään pois poikkeustapauksissa, jos hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat niille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti ja ovat yhteisesti vastuussa asiasta, ovat asianmukaisesti perustellusti sitä mieltä, että tällaisten tietojen julkistaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa yrityksen kaupalliselle asemalle, jos tällaisten tietojen poisjättäminen ei estä yrityksen kehityksen, tuloksen, aseman ja sen toimintojen aiheuttamien vaikutusten oikeaa ja tasapuolista ymmärtämistä.

Vaatiessaan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista jäsenvaltioiden on säädettävä, että yritykset voivat noudattaa kansallisia, unionin tai kansainvälisiä toimintakehyksiä ja että yritysten on näin tehdessään ilmoitettava, mitä toimintakehyksiä ne ovat noudattaneet.

2.   Yritysten, jotka noudattavat 1 kohdan mukaista velvoitetta, katsotaan noudattaneen velvoitetta, joka liittyy 19 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaiseen muiden kuin taloudellisten tietojen analyysia koskevaan velvoitteeseen.

3.   Yritys, joka on tytäryritys, vapautetaan 1 kohdan mukaisesta velvoitteesta, jos kyseinen yritys ja sen tytäryritykset sisällytetään konsernin toimintakertomukseen tai toisen yrityksen erilliseen kertomukseen, joka laaditaan 29 artiklan ja tämän artiklan mukaisesti.

4.   Jos yritys laatii samaan tilikauteen liittyvän erillisen kertomuksen, joka joko perustuu tai ei perustu kansallisiin, unionin tai kansainvälisiin toimintakehyksiin ja kattaa 1 kohdassa tarkoitettua muita kuin taloudellisia tietoja koskevaa selvitystä varten vaaditut tiedot, jäsenvaltiot voivat vapauttaa tämän yrityksen velvoitteesta laatia 1 kohdassa säädetty muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys edellyttäen, että tällainen erillinen kertomus:

Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin yrityksiin, jotka laativat tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun erillisen kertomuksen.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö tarkistaa, onko 1 kohdassa tarkoitettu muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys tai 4 kohdassa tarkoitettu erillinen kertomus annettu.

6.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitettuun muita kuin taloudellisia tietoja koskevaan selvitykseen tai 4 kohdassa tarkoitettuun erilliseen kertomukseen sisältyvät tiedot varmentaa riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja.”

2)

Muutetaan 20 artikla seuraavasti:

3)

Lisätään artikla seuraavasti:

”29 a artikla

Muita kuin taloudellisia tietoja koskeva konsolidoitu selvitys

1.   Yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, jotka ovat suuren konsernin emoyrityksiä ja jotka täyttävät tilinpäätöspäivinä kriteerin, jonka mukaan niiden yhteenlaskettu työntekijämäärä on keskimäärin 500 tilikauden aikana, on sisällytettävä konsernin toimintakertomukseen muita kuin taloudellisia tietoja koskeva konsolidoitu selvitys, joka sisältää konsernin kehityksen, tuloksen, aseman ja sen toiminnan aiheuttamien vaikutusten ymmärtämisen edellyttämässä laajuudessa tietoja vähintään ympäristöasioista, sosiaalisista ja työntekijöihin liittyvistä seikoista, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyvistä seikoista, mukaan lukien seuraavat:

Jos konserni ei noudata tiettyjä toimintaperiaatteita suhteessa yhteen tai useampaan näistä seikoista, muita kuin taloudellisia tietoja koskevassa konsolidoidussa selvityksessä on annettava selkeä ja perusteltu selvitys siitä, miksei se tee näin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun muita kuin taloudellisia tietoja koskevaan konsolidoituun selvitykseen on myös tarvittaessa sisällytettävä tietoa ja lisäselvityksiä konsernitilinpäätöksessä esitetyistä luvuista.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että käynnissä olevaa kehitystä tai neuvoteltavana olevia asioita koskevia tietoja jätetään pois poikkeustapauksissa, jos hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat niille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti ja ovat yhteisesti vastuussa asiasta, ovat asianmukaisesti perustellusti sitä mieltä, että tällaisten tietojen julkistaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa konsernin kaupalliselle asemalle, jos tällaisten tietojen poisjättäminen ei estä konsernin kehityksen, tuloksen, aseman ja sen toimintojen aiheuttamien vaikutusten oikeaa ja tasapuolista ymmärtämistä.

Vaatiessaan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista jäsenvaltioiden on säädettävä, että emoyritys voi noudattaa kansallisia, unionin tai kansainvälisiä toimintakehyksiä ja että sen on näin tehdessään ilmoitettava, mitä toimintakehyksiä se on noudattanut.

2.   Emoyrityksen, joka noudattaa 1 kohdan mukaista velvoitetta, katsotaan noudattaneen velvoitetta, joka liittyy 19 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ja 29 artiklan mukaiseen muiden kuin taloudellisten tietojen analyysia koskevaan velvoitteeseen.

3.   Emoyritys, joka on myös tytäryritys, vapautetaan 1 kohdan mukaisesta velvoitteesta, jos kyseinen vapautuksen saanut emoyritys ja sen tytäryritykset sisällytetään konsernin toimintakertomukseen tai toisen yrityksen erilliseen kertomukseen, joka laaditaan 29 artiklan ja tämän artiklan mukaisesti.

4.   Jos emoyritys laatii samaan tilikauteen liittyvän erillisen kertomuksen, jossa viitataan koko ryhmään, joka joko perustuu tai ei perustu kansallisiin, unionin tai kansainvälisiin toimintakehyksiin ja kattaa 1 kohdassa tarkoitettua muita kuin taloudellisia tietoja koskevaa konsolidoitua selvitystä varten vaaditut tiedot, jäsenvaltiot voivat vapauttaa tämän emoyrityksen velvoitteesta laatia 1 kohdassa säädetty muita kuin taloudellisia tietoja koskeva konsolidoitu selvitys edellyttäen, että tällainen erillinen kertomus:

Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin yrityksiin, jotka laativat tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun erillisen kertomuksen.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö tarkastaa, onko 1 kohdassa tarkoitettu muita kuin taloudellisia tietoja koskeva konsolidoitu selvitys tai 4 kohdassa tarkoitettu erillinen kertomus annettu.

6.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitettuun muita kuin taloudellisia tietoja koskevaan konsolidoituun selvitykseen tai 4 kohdassa tarkoitettuun erilliseen kertomukseen sisältyvät tiedot varmentaa riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja.”

4)

Korvataan 33 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenillä, jotka toimivat niille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti, on yhteisesti velvollisuus varmistaa, että

laaditaan ja julkistetaan tämän direktiivin vaatimusten ja soveltuvissa tapauksissa asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien vaatimusten mukaisesti.”

5)

Lisätään 34 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Tätä artiklaa ei sovelleta 19 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun muita kuin taloudellisia tietoja koskevaan selvitykseen ja 29 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun muita kuin taloudellisia tietoja koskevaan konsolidoituun selvitykseen eikä 19 a artiklan 4 kohdassa ja 29 a artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin erillisiin kertomuksiin.”

6)

Lisätään 48 artiklaan ennen viimeistä kohtaa kohta seuraavasti:

”Lisäksi kertomuksessa tarkastellaan OECD:ssä saavutettu kehitys ja asiaan liittyvien unionin aloitteiden tulokset huomioon ottaen mahdollisuutta velvoittaa suuret yritykset ja yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt laatimaan vuosittain kustakin jäsenvaltiosta ja kolmannesta maasta, jossa ne toimivat, maakohtainen raportti, joka sisältää tiedot vähintään voitoista, voitoista maksetuista veroista sekä saaduista valtiontuista.”

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/10

(1)

Neuvoston päätöksen 2013/671/EU (1) mukaisesti Euroopan unionin ja Ranskan tasavallan välinen sopimus säästötulojen verotuksesta ja veroalan hallinnollisesta yhteistyöstä, jäljempänä ’sopimus’, annetun unionin lainsäädännön soveltamista Saint-Barthélemyn yhteisöön allekirjoitettiin 17 päivänä helmikuuta 2014 sillä varauksella, että sopimuksen tekeminen saatetaan päätökseen.

(2)

Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa, että erityisesti petosten ja rajat ylittävän veronkierron torjuntaa koskevia neuvoston direktiivissä 2011/16/EU (2) ja neuvoston direktiivissä 2003/48/EY (3) säädettyjä mekanismeja sovelletaan Saint-Barthélemyyn sen aseman muuttumisesta huolimatta.

(3)

Sopimus olisi tehtävä,

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/12

(1)

Saint-Barthélemyn yhteisö on olennainen osa Ranskan tasavaltaa, mutta Eurooppa-neuvoston päätöksen 2010/718/EU (1) mukaisesti se ei kuulu enää Euroopan unioniin 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen.

(2)

Jotta Euroopan unionin edut säilytettäisiin ja erityisesti jotta petoksia ja rajatylittävää veronkiertoa voitaisiin torjua, on tarpeen varmistaa, että veroalan hallinnollista yhteistyötä ja säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevia unionin lainsäädännön määräyksiä sovelletaan edelleen Saint-Barthélemyn yhteisöön. On lisäksi varmistettava, että myös säädöksiä, joilla tätä lainsäädäntöä muutetaan, sovelletaan Saint-Barthélemyn yhteisöön,

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/16

(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet hyväksytään ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset sekä neuvoa-antavien toimikuntien antamat lausunnot.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa eräät niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteet.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit, jäljempänä ’TACit’, olisi sen vuoksi vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti ja ottaen huomioon johdanto-osan 2 kappaleessa mainitut periaatteet.

(5)

Pienimuotoiseen pelagiseen kalastukseen (silli/silakka ja kilohaili) sekä turskan ja lohen kalastukseen Itämerellä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädettyä purkamisvelvoitetta 1 päivästä tammikuuta 2015. Kyseisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun tiettyä kalakantaa koskeva purkamisvelvoite otetaan käyttöön, kalastusmahdollisuudet vahvistetaan ottaen huomioon muutos, jonka myötä siirrytään kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta saaliin purkamisen perusteella kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen saaliiden perusteella.

(6)

Monivuotisten suunnitelmien kattamien kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava mainituissa suunnitelmissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi saaliita koskevat rajoitukset olisi vahvistettava neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1098/2007 (2) (”Itämeren turskan hoitosuunnitelma”) säädettyjen sääntöjen mukaisesti.

(7)

Itämeren turskan pyyntiponnistusta koskevassa kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tieteellisessä lausunnossa ilmoitettiin, että jos purkamisvelvoitetta sovelletaan johonkin erityiseen kantaan, alempien pyyntiponnistusrajoitusten vahvistaminen ei edistäisi YKP:n uudistuksen tavoitteiden saavuttamista. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa turskakantojen pyyntiponnistusrajoitukset ICES-osa-alueilla 22–24 vuoden 2014 tasolle. Pyyntiponnistuksen rajoittaminen vuoden 2014 tasolle helpottaa purkamisvelvoitteen käyttöönottoa ja edistää asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 määriteltyjen YKP:n tavoitteiden saavuttamista.

(8)

Tieteellisten lausuntojen perusteella voidaan noudattaa joustavuutta Itämeren turskakantojen pyyntiponnistuksen hallinnoinnissa ICES-osa-alueilla 22–24 vaarantamatta Itämeren turskan hoitosuunnitelman tavoitteita ja aiheuttamatta kalastuskuolevuuden kasvua. Tämä joustavuus mahdollistaisi pyyntiponnistuksen tehokkaamman hallinnoinnin silloin, kun kiintiöitä ei ole jaettu tasaisesti jäsenvaltion laivastolle, ja auttaisi reagoimaan nopeasti kiintiöiden vaihtoihin. Sen vuoksi jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus myöntää sen lipun alla purjehtivalle kalastusalukselle lisää satamastapoissaolopäiviä, jos vastaava määrä satamastapoissaolopäiviä vähennetään muilta sen lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta.

(9)

Tuoreet tieteelliset lausunnot osoittavat, ettei ICES pystynyt vahvistamaan biologisia viitearvoja turskakannalle ICES-osa-alueilla 25–32 vaan katsoi sen sijaan, että kyseistä turskakantaa koskevan TACin olisi perustuttava puutteellisiin tietoihin perustuvaan lähestymistapaan. Koska biologisia viitearvoja ei ole, ICES-osa-alueilla 25–32 on mahdotonta noudattaa kalastusmahdollisuuksien ja pyyntiponnistuksen vahvistamiseen sovellettavia sääntöjä turskakannan osalta. Kalastusmahdollisuuksien vahvistamatta jättäminen voisi aiheuttaa vakavan uhkan kyseisen kannan kestävyydelle, joten on aiheellista vahvistaa kyseistä turskakantaa koskevat TACit tasolle, joka vastaa ICESin kehittämää ja suosittelemaa lähestymistapaa ja vahvistaa pyyntiponnistuksen rajoittaminen vuoden 2014 tasolle. Pyyntiponnistuksen rajoittaminen vuoden 2014 tasolle helpottaa purkamisvelvoitteen käyttöönottoa ja edistää valikoivaa kalastusta sekä asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 määriteltyjen YKP:n tavoitteiden saavuttamista.

(10)

Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön olisi sovellettava neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (3) ja erityisesti kyseisen asetuksen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee tietojen ilmoittamista kalastusmahdollisuuksien käyttämisestä loppuun. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä niiden lähettäessä komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(11)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (4) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, kuten 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Vahvistettaessa TACeja neuvosto päättää mainitun asetuksen 2 artiklan mukaisesti kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Vuosittainen joustojärjestely on sittemmin otettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla käyttöön kaikkien purkamisvelvoitteen alaisten kantojen osalta. Jotta vältettäisiin liiallinen joustonvara, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi YKP:n tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilannetta, olisi sen vuoksi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta hyödynnetä.

(12)

Pohjanmeren kilohailia koskeva tieteellinen lausunto kattaa heinäkuun ja seuraavan vuoden kesäkuun välisen ajanjakson, vaikka TAC on vahvistettu tammikuun ja joulukuun väliselle ajanjaksolle. Tuoreimman tieteellisen lausunnon mukaan TACia heinäkuun 2014 ja kesäkuun 2015 väliselle ajanjaksolle voidaan merkittävästi lisätä. Näin ollen kilohailin saatavuus vuoden 2014 jälkipuoliskolla on odotettua parempi. Koska tähän kantaan sovelletaan analyyttista arviota ja kanta on ”turvallisten biologisten rajojen sisällä”, asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklan soveltamisehdot joustavien vuosikiintiöiden sallimisesta täyttyvät ja niitä olisi voitava soveltaa, jotta kalastuksessa voitaisiin hyödyntää kilohailin parempaa saatavuutta mahdollisimman tehokkaasti. Neuvoston asetus (EU) N:o 43/2014 (5) olisi sen vuoksi muutettava.

(13)

Asetus (EU) N:o 43/2014 sallii nykyisellään tiettyjen kantojen osalta sen, että jäsenvaltio voi käyttää vuonna 2015 sen vuonna 2014 käytettävissä olevasta kiintiöstä mahdollisesti käyttämättä jääneitä määriä 10 prosenttiin asti. Venäjän federaatio määräsi 6 päivänä elokuuta 2014 tuontikiellon tietyille unionista tuotaville maatalous- ja kalastustuotteille. Sen seurauksena osa tuottajien suunnittelemasta viennistä Venäjälle syksyllä 2014 on ollut mahdotonta, eikä vaihtoehtoisia markkinoita voida joissakin tapauksissa löytää lyhyellä varoitusajalla. Vuoden 2014 kalastuskaudelle on näiden poikkeuksellisten olosuhteiden ja asian kiireellisyyden vuoksi sallittava tiettyjä mukautuksia. Koska tieteellinen lausunto on puoltava ja merkittävien rannikkovaltioiden lähestymistapa myönteinen, on asianmukaista voida poikkeuksellisesti ja ainoastaan Venäjän tuontikiellosta eniten tai suoraan kärsivien kantojen osalta nostaa vuonna 2014 käyttämättä jääneiden määrien prosenttiosuutta, joka voidaan siirtää vuodelle 2015. Tämä poikkeustoimenpide rajoittuu vuoden 2014 kalastuskauteen. Tämän toimenpiteen ansiosta voitaneen löytää uusia markkinoita tai mukauttaa pyyntiä, jos tuontikielto jatkuu vuonna 2015. Samoista syistä neuvoston asetukseen (EU) N:o 1180/2013 (6) olisi lisättävä vastaava mahdollisuus siirtää käyttämättä jääneitä kalastusmahdollisuuksia. Sen vuoksi asetuksia (EU) N:o 43/2014 ja (EU) N:o 1180/2013 olisi muutettava.

(14)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja jotta turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu. Johdanto-osan 13 kappaleessa esitettyjen syiden vuoksi säännöksiä, jotka koskevat mahdollisuutta siirtää vuonna 2014 käyttämättä jääneitä kalastusmahdollisuuksia, olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014,

1)

’ICESillä’ kansainvälistä merentutkimusneuvostoa;

2)

’Itämerellä’ ICES-alueita III b, III c ja III d;

3)

’osa-alueella’ neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 liitteessä I määriteltyä Itämeren ICES-osa-aluetta (7);

4)

’kalastusaluksella’ aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten;

5)

’unionin kalastusaluksella’ jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta;

6)

’pyyntiponnistuksella’ kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien kalastusalusten pyyntiponnistusten summaa;

7)

’kannalla’ tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää meren elollista luonnonvaraa;

8)

’suurimmalla sallitulla saaliilla (TAC)’ sitä määrää, joka voidaan kustakin kannasta

9)

’kiintiöllä’ unionille, jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle TACista myönnettyä osuutta;

10)

’satamastapoissaolopäivillä’ jatkuvaa 24 tunnin jaksoa tai osia siitä, jonka aikana kalastusalus ei ole satamassa.

a)

asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot;

b)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset ja uudelleen jakamiset;

c)

asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan tai asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti sallittavat saaliiden lisäpurkamiset;

d)

asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan mukaisesti pidätetyt tai asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti siirretyt määrät;

e)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105, 106 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset.

1)

Muutetaan 18 a artikla seuraavasti:

2)

Korvataan kilohailia ja sen kanssa saatuja sivusaaliita unionin vesillä alueilla IIa ja IV koskeva otsikko liitteessä IA seuraavasti:

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”5 a artikla

Jousto tiettyjen kantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa

1.   Tätä artiklaa sovelletaan seuraaviin kantoihin:

2.   Jäsenvaltion vuonna 2014 käyttämättä jääneiden kiintiöiden määrää lisätään 1 kohdassa määritettyjen kantojen osalta 25 prosenttiin asti kyseisen jäsenvaltion kannan kiintiön laskemiseksi vuodelle 2015. Tämän kohdan mukaisesti vahvistettavien määrien käyttämisen tai käyttämättä jättämisen vahvistamiseksi otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (10) 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti siirretyt määrät sekä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37, 105 ja 107 artiklan nojalla vähennetyt määrät.

3.   Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdassa määritettyihin kantoihin kyseisten jäsenvaltioiden osalta.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).”"

2)

Lisätään alaviite seuraavasti liitteeseen I seuraavien kantojen otsikoihin: silli/silakka osa-alueilla 30–31; silli/silakka unionin vesillä osa-alueilla 25–27, 28.2, 29 ja 32; silli/silakka osa-alueella 28.1; kilohaili unionin vesillä osa-alueilla 22–32:

”Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa ei sovelleta.

Asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa ei sovelleta.”

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/27

(1)

Direktiivillä 2013/36/EU valtuutetaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset tai nimetyt viranomaiset asettamaan maailmanlaajuisille järjestelmän kannalta merkittäville laitoksille (G-SII:t) korkeammat omien varojen vaatimukset, jotta voidaan kompensoida sitä suurempaa riskiä, joka G-SII:sta aiheutuu rahoitusjärjestelmälle, ja niitä mahdollisia vaikutuksia, joita niiden konkurssista aiheutuu veronmaksajille. Direktiivissä esitetään joitakin perusperiaatteita menetelmälle, jolla määritetään G-SII:t ja määritellään ne alaluokkiin sen mukaan, mikä on niiden merkitys järjestelmän kannalta. Kyseisen alaluokkiin määrittelyn mukaisesti G-SII:ille asetetaan ydinpääomaa (CET1) koskeva lisävaatimus eli G-SII-puskuri. Kyseinen G-SII:ten määritys- ja määrittelymenetelmä perustuu viiteen luokkaan, joilla mitataan pankin merkitystä järjestelmän kannalta maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla, ja sitä tarkastellaan lähemmin tässä asetuksessa.

(2)

Direktiivin 2013/36/EU mukaisen lähestymistavan noudattamiseksi tässä asetuksessa olisi otettava huomioon Baselin pankkivalvontakomitean kehittämät standardit, jotka koskevat menetelmää maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien pankkien arvioimiseksi ja vaatimusta korkeammasta tappionsietokyvystä. Standardit perustuvat maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittäviä rahoituslaitoksia koskevaan kehykseen, jonka finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä laati raportin ”Reducing the moral hazard posed by systemically important financial institutions — FSB Recommendations and Time Lines” jälkeen.

(3)

Direktiivissä 2013/36/EU tehdään selväksi, että määritys- ja määrittelymenetelmät yhdenmukaistetaan kaikissa jäsenvaltioissa käyttämällä yhdenmukaisia ja avoimia parametreja kokonaispisteytyksen antamiseksi yhteisölle sen mittaamiseksi, mikä on sen merkitys järjestelmän kannalta. Sen varmistamiseksi, että unionissa käytetään yhdenmukaista otosta sekä unioniin sijoittautuneista että kolmansissa maissa toimiluvan saaneista pankeista ja pankkiryhmistä, jotka toimivat vertailukohtina ja kuvastavat maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää, Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) olisi määriteltävä kyseinen otos. Valvontavaltaan perustuvat poistot kyseisestä otoksesta ja lisäykset siihen olisi tehtävä tiukkojen perusteiden mukaisesti sen varmistamiseksi, että otos säilyy viitearvona, eikä niillä saa olla muita perusteita.

(4)

G-SII:ten määritysmenettelyn olisi perustuttava vertailukelpoisiin tietoihin, ja siinä olisi otettava huomioon se tosiseikka, että laitokset tarvitsevat selvyyttä siitä, sovelletaanko niihin puskurivaatimusta ja jos sovelletaan, minkä suuruista. Menettelyä koskevat määräajat ja menettelyt on siksi sisällytettävä asianomaiseen menetelmään. Koska G-SII:ten määrittämisen olisi kuitenkin perustuttava ajantasaisiin tietoihin sellaisten suurten maailmanlaajuisten pankkiryhmien otoksesta, joista joillakin on toimilupa kolmansissa maissa, tarvittavat tiedot tulevat saataville vasta vuoden toisella puoliskolla. Jotta laitokset kykenevät täyttämään G-SII-asemastaan johtuvat vaatimukset, puskurivaatimuksen olisi tultava voimaan noin vuoden kuluttua laitosten määrittämisestä G-SII:ksi.

(5)

Direktiivissä 2013/36/EU vahvistetaan viisi luokkaa, joilla mitataan merkitystä järjestelmän kannalta. Ne koostuvat määrällisistä indikaattoreista. Laitoksille ja viranomaisille aiheutuvan hallinnollisen taakan minimoimiseksi luokat ovat samat kuin Baselin pankkivalvontakomitean käyttämät luokat. Tässä asetuksessa olisi noudatettava samaa lähestymistapaa määrällisten indikaattoreiden täsmentämiseksi. Indikaattorit olisi valittava siten, että ne heijastavat yhteisön konkurssin mahdollisten kielteisten ulkoisten vaikutusten eri näkökohtia ja sen kriittisiä toimintoja rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta. Vertailujärjestelmänä, jonka perusteella merkitystä järjestelmän kannalta arvioidaan, olisi käytettävä maailmanlaajuisia rahoitusmarkkinoita ja maailmantaloutta.

(6)

Jotta voidaan vahvistaa täsmällinen menetelmä, jolla määritetään G-SII:t ja määritellään ne alaluokkiin, direktiivissä 2013/36/EU vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, on tärkeää täsmentää käsitteet ”asianomainen yhteisö”, ”indikaattoriarvo”, ”nimittäjä” sekä ”pisteytyksen raja-arvo” määrittelemällä ne tässä asetuksessa.

(7)

Kunkin pankkiryhmän indikaattorein konsolidoidusti mitattu merkitys järjestelmän kannalta olisi ilmaistava yksittäisenä kokonaispisteytyksenä tietyn vuoden osalta siten, että sen asema mitataan suhteessa muihin otoksen yhteisöihin. Pankit olisi määritettävä G-SII:ksi ja määriteltävä alaluokkiin, joihin sovelletaan erilaisia pääomapuskureita, kyseisen kokonaispisteytyksen perusteella. Laskettaessa pisteytystä yksittäisten luokkien pisteytysten keskiarvosta, kullekin viidestä luokasta olisi annettava 20 prosentin painotus. Korvattavuutta koskevan luokan osalta olisi kokonaispisteytyksen laskemiseksi asetettava enimmäismäärä edellyttäen, että vuotta 2013 ja sitä aiempia vuosia koskevien tietojen analyysin perusteella voitiin kyseisen luokan osalta osoittaa, että sillä oli suhteettoman suuri vaikutus niiden pankkien pisteytykseen, jotka ovat määräävässä asemassa maksu-, merkintäsitoumus- ja säilytyspalvelujen tarjonnassa.

(8)

Asianomaisten viranomaisten olisi voitava asianmukaista valvontavaltaa käyttäen määritellä G-SII uudelleen alemmasta alaluokasta ylempään alaluokkaan tai nimetä yhteisö G-SII:ksi, jos sen kokonaispisteytys on alhaisempi kuin alimman alaluokan raja-arvo. Koska tällaisella valvontavaltaan perustuvalla määrittämisellä pyritään samaan tavoitteeseen kuin tavanomaisella pisteytysmenettelyllä, olisi kriteerin, johon tämä valvontavalta perustuu, oltava sama kuin pankin merkitys maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden ja maailmantalouden kannalta sekä Baselin pankkivalvontakomitean soveltaman menetelmän mukainen. Pankin konkurssiriskiä ei pidä käyttää kriteerinä, koska se otetaan jo huomioon muissa vakavaraisuusvaatimuksissa, muun muassa kokonaisriskin määrässä, ja tarvittaessa muissa omien varojen vaatimuksissa, kuten järjestelmäriskipuskurissa.

(9)

Tämä asetus perustuu EPV:n komissiolle toimittamaan teknisten säätelystandardien luonnokseen.

(10)

EPV on toteuttanut tämän asetuksen perustana olevaa teknisten sääntelystandardien luonnosta koskevan julkisen kuulemisen, analysoinut siihen mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä.

(11)

Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015, koska direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 4 kohdassa vahvistettua vaatimusta G-SII-puskurin ylläpitämisestä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016. Tämän vuoksi ja jotta laitokset saavat oikea-aikaista tietoa niihin sovellettavasta G-SII-puskurista ja jotta niillä on riittävästi aikaa kerätä tarvittava pääoma, G-SII:t olisi määritettävä viimeistään vuoden 2015 alussa.

(12)

G-SII-puskurivaatimus olisi otettava asteittain käyttöön kolmen vuoden ajanjakson aikana direktiivin 2013/36/EU 162 artiklan 5 kohdan mukaisesti: direktiivin 2013/36/EU 162 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ensimmäistä vaihetta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016 niiden G-SII:ten osalta, jotka asianomaiset viranomaiset ovat määrittäneet vuoden 2015 alussa ennen heinäkuuta 2014 päättyneiden tilikausien tietojen perusteella. Direktiivin 2013/36/EU 162 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettua G-SII-puskurivaatimuksen toista vaihetta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen niiden G-SII:ten osalta, jotka asianomaiset viranomaiset ovat määrittäneet vuoden 2015 loppuun mennessä tai viimeistään vuoden 2016 alussa ennen heinäkuuta 2015 päättyneiden tilikausien tietojen perusteella,

1)

’asianomaisella yhteisöllä’ EU:ssa emoyrityksenä toimivaa laitosta, EU:ssa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, EU:ssa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä tai laitosta, joka ei ole EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryhtiö;

2)

’indikaattoriarvolla’ indikaattorin yksittäistä arvoa kunkin 6 artiklassa tarkoitetun indikaattorin ja kunkin otokseen kuuluvan asianomaisen yhteisön osalta sekä yksittäistä vertailukelpoista arvoa, joka on julkistettu kansainvälisesti sovittujen standardien mukaisesti, kunkin kolmannessa maassa toimiluvan saaneen pankin osalta;

3)

’nimittäjällä’ otokseen kuuluvien asianomaisten yhteisöjen ja kolmansissa maissa toimiluvan saaneiden pankkien indikaattoriarvojen yhteisarvoa kunkin indikaattorin osalta;

4)

’pisteytyksen raja-arvolla’ pisteytyksen arvoa, joka määrittää alimman raja-arvon ja viiden alaluokan väliset raja-arvot, sellaisena kuin ne ovat määriteltyinä direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 9 kohdassa.

a)

alaluokka 1 käsittää 130–229 peruspisteen pisteytykset;

b)

alaluokka 2 käsittää 230–329 peruspisteen pisteytykset;

c)

alaluokka 3 käsittää 330–429 peruspisteen pisteytykset;

d)

alaluokka 4 käsittää 430–529 peruspisteen pisteytykset;

e)

alaluokka 5 käsittää 530–629 peruspisteen pisteytykset.

a)

rahoitusjärjestelmän sisäiset varat;

b)

rahoitusjärjestelmän sisäiset velat;

c)

liikkeessä olevat arvopaperit.

a)

säilytyksessä olevat varat;

b)

maksutoiminta;

c)

merkintäsitoumusliiketoimet oman ja vieraan pääoman markkinoilla.

a)

OTC-johdannaisten nimellismäärä;

b)

tason 3 varat käypien arvojen hierarkiassa komission asetuksen (EU) N:o 1255/2012 (4) mukaisesti;

c)

kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät ja myytävissä olevat arvopaperit.

a)

eri lainkäyttöalueiden väliset saamiset;

b)

eri lainkäyttöalueiden väliset velat.

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/37

(1)

Komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (2) 544 artiklassa säädetään sisäisen jalostusmenettelyn päättämisen yksinkertaistuksesta. Kyseisessä yksinkertaistuksessa tiettyjä tuontitavaroita pidetään jälleenvietyinä tai vietyinä, vaikka ne saatettiin tosiasiallisesti unionin markkinoille ilman että myöhemmin annetaan tulli-ilmoitus ja maksetaan tuontitullit.

(2)

Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 544 artiklan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvat siviili-ilma-alusten toimitukset. Siviili-ilma-aluksia koskevan sisäisen jalostusmenettelyn päättämisen yksinkertaistuksella parannetaan ilmailualan kansainvälistä kilpailukykyä ja synnytetään unioniin arvonlisää.

(3)

Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 544 artiklan c alakohdan soveltamisalaan olisi lisättävä sotilasilma-alukset, jotta niihin voitaisiin soveltaa sisäisen jalostusmenettelyn päättämisen yksinkertaistusta samalla tavalla kuin siviili-ilma-aluksiin.

(4)

Sen vuoksi asetusta (ETY) N:o 2454/93 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/38

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/40

(1)

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välinen vapaakauppasopimus (1), jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin 6 päivänä lokakuuta 2010. Sopimukseen sisältyy kulttuuriyhteistyötä koskeva pöytäkirja, jäljempänä ’pöytäkirja’, jossa sen 1 artiklan mukaan määrätään kehys, jossa osapuolet tekevät yhteistyötä helpottaakseen kulttuuritoimien, -hyödykkeiden ja -palvelujen vaihtoa muun muassa audiovisuaalialalla.

(2)

Sopimuksen 15.10 artiklan 5 kohdan nojalla sopimusta on osittain sovellettu väliaikaisesti neuvoston päätöksellä 2011/265/EU (2), jäljempänä ’päätös’, 1 päivästä heinäkuuta 2011 kunnes sen tekemistä varten tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen.

(3)

Päätöksen 6 artiklan nojalla neuvosto määrittää perussopimuksen mukaisesti kulttuuriyhteistyökomiteassa, jäljempänä ’komitea’, omaksuttavan unionin kannan päätöksiin, joilla on oikeudellisia vaikutuksia.

(4)

Pöytäkirjan 3 a artiklan mukaan kulttuuriyhteistyökomitea laatii asettamisensa jälkeen viipymättä luettelon 15 henkilöstä, jotka toimivat välimiehinä.

(5)

Unionin olisi määritettävä välimiesluettelon laatimista koskeva kantansa.

(6)

Unionin kannan komiteassa olisi perustuttava tähän päätökseen liitettyyn päätösluonnokseen,

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/44

(1)

Liettuan tasavalta pyysi kirjeessään, jonka komission pääsihteeristö kirjasi vastaanotetuksi 16 päivänä toukokuuta 2014, lupaa alv-direktiivin 287 artiklan 11 kohdasta poikkeavaan toimenpiteeseen jatkaakseen edelleen verovapautuksen antamista tietyille verovelvollisille, joiden kansallisena valuuttana ilmaistu vuosittainen liikevaihto on enintään 45 000 euroa Liettuan unioniin liittymispäivänä voimassa olleen muuntokurssin mukaan laskettuna, jäljempänä ’toimenpide’. Nämä verovelvolliset vapautettaisiin toimenpiteellä tietyistä tai kaikista alv-direktiivin XI osaston 2–6 luvussa tarkoitetuista arvonlisäveroon (alv) liittyvistä velvoitteista.

(2)

Komissio antoi 6 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyllä kirjeellä Liettuan pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille. Komissio ilmoitti 12 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyllä kirjeellä Liettualle, että sillä oli kaikki hakemuksen arviointia varten tarvittavat tiedot.

(3)

Jäsenvaltioilla on jo käytettävissään alv-direktiivin XII osastossa tarkoitettu pienten yritysten erityisjärjestelmä. Jatkettava toimenpide poikkeaa alv-direktiivin XII osastosta ainoastaan siten, että verovelvollisen vuosittaisen liikevaihdon raja-arvo on erityisjärjestelmässä korkeampi kuin Liettualle alv-direktiivin 287 artiklan 11 kohdan nojalla sallittu 29 000 euron raja-arvo.

(4)

Liettualle annettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/335/EU (2) lupa myöntää 31 päivään joulukuuta 2014 poikkeustoimenpiteenä vapautus verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 45 000 euroa. Koska tämä raja-arvo on vähentänyt pienten yritysten alv-velvoitteita, Liettualle olisi annettava lupa jatkaa toimenpidettä edelleen rajoitetun ajan. Verovelvolliset voivat edelleen päättää kuulua tavanomaisten alv-järjestelyjen piiriin.

(5)

Liettuan toimittamista tiedoista ilmenee, että poikkeuksen jatkamisella on vain vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kerättävien verotulojen kokonaismäärään.

(6)

Poikkeus ei vaikuta arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin,

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/46

(1)

Latvian tasavalta pyysi kirjeessään, jonka komission pääsihteeristö kirjasi vastaanotetuksi 1 päivänä heinäkuuta 2014, lupaa ottaa käyttöön alv-direktiivin 287 artiklan 10 kohdasta poikkeava toimenpide, jotta tietyille verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 50 000 euroa, voitaisiin myöntää verovapautus, jäljempänä ’toimenpide’. Nämä verovelvolliset vapautettaisiin toimenpiteellä tietyistä tai kaikista alv-direktiivin XI osaston 2–6 luvussa tarkoitetuista arvonlisäveroon (alv) liittyvistä velvoitteista. Tällainen toimenpide oli jo myönnetty Latvialle neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2010/584/EU (2), jonka voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2013.

(2)

Komissio antoi 7 päivänä elokuuta 2014 päivätyllä kirjeellä Latvian pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille. Komissio on 11 päivänä elokuuta 2014 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Latvialle saaneensa kaikki pyynnön arviointia varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(3)

Jäsenvaltioilla on jo käytettävissään alv-direktiivin XII osastossa tarkoitettu pienten yritysten erityisjärjestelmä. Toimenpide poikkeaa alv-direktiivin XII osastosta ainoastaan siten, että verovelvollisen vuosittaisen liikevaihdon raja-arvo on erityisjärjestelmässä korkeampi kuin Latvialle alv-direktiivin 287 artiklan 10 kohdan nojalla sallittu 17 200 euron raja-arvo.

(4)

Korkeampi erityisjärjestelmän raja-arvo on yksinkertaistamistoimenpide, koska sillä voidaan huomattavasti vähentää pienimpien yritysten alv-velvoitteita, mutta erityisjärjestelmä on verovelvollisille valinnainen ja antaa yrityksille mahdollisuuden valita myös tavanomaiset alv-järjestelyt.

(5)

Latvian toimittamista tiedoista ilmenee, että poikkeuksella on vain vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kerättävien verotulojen kokonaismäärään.

(6)

Poikkeus ei vaikuta arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin,

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/48

(1)

Viro on komission 26 päivänä toukokuuta 2014 saapuneeksi kirjaamalla kirjeellä pyytänyt lupaa poiketa niistä direktiivin 2006/112/EY säännöksistä, jotka koskevat oikeutta vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä vero henkilöautojen osalta.

(2)

Komissio antoi Viron pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 11 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti Virolle 12 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyllä kirjeellä saaneensa kaikki hakemuksen arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(3)

Direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa vahvistetaan verovelvollisen oikeus vähentää verovelvollisen verollisia liiketoimiaan varten vastaanottamien tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista maksettu arvonlisävero. Mainitun direktiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vaaditaan verovelvollisia suorittamaan arvonlisäveroa, kun liikeomaisuutta otetaan muuhun kuin yrityskäyttöön.

(4)

Muuta käyttöä kuin yrityskäyttöä on usein erittäin vaikea määrittää tarkasti, ja silloinkin, kun se on mahdollista, määritysmenetelmää on usein hankala käyttää. Pyydetyn luvan mukaan arvonlisäveron määrä, joka voidaan vähentää myös muussa kuin pelkästään yrityskäytössä oleviin henkilöautoihin liittyvistä kustannuksista, olisi vahvistettava joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kiinteänä prosenttiosuutena. Viron viranomaiset katsovat, että käytettävissä olevien tietojen mukaan 50 prosenttia on perusteltu määrä. Jos henkilöautoihin on sovellettu tällä päätöksellä sallittua rajoitusta, niihin ei kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi saisi soveltaa samaan aikaan vaatimusta, jonka mukaan henkilöauton muusta kuin yrityskäytöstä on suoritettava arvonlisäveroa. Tämä yksinkertaistamistoimenpide poistaa tarpeen pitää kirjaa yritysautojen muusta kuin yrityskäytöstä ja estää veropetokset, jotka perustuvat virheelliseen kirjanpitoon.

(5)

Pyydettyyn lupaan liittyvää vähennysoikeutta koskevaa rajoitusta olisi sovellettava arvonlisäveroon, joka on maksettu tiettyjen henkilöautojen ostamisen, vuokrauksen, yhteisöhankinnan ja tuonnin ja näihin liittyvien kustannusten perusteella, mukaan lukien polttoaineen ostaminen.

(6)

Pyydettyä lupaa olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin henkilöautoihin, joiden suurin sallittu massa on 3 500 kilogrammaa ja joissa on enintään kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi. Sellaisten henkilöautojen, joiden massa ylittää 3 500 kilogrammaa tai joissa on enemmän kuin kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi, muu kuin yrityskäyttö on vähäistä näiden autojen erityispiirteiden tai sen yritystoiminnan tyypin vuoksi, johon niitä käytetään. Olisi laadittava yksityiskohtainen luettelo niiden henkilöautojen luokista, jotka jätetään luvan ulkopuolelle, ja joka perustuu niiden erityisiin käyttötarkoituksiin.

(7)

Luvan olisi oltava voimassa rajoitetun ajan 31 päivään joulukuuta 2017, jotta voidaan tarkastella uudelleen sen tarpeellisuutta ja tehokkuutta sekä prosenttiosuuden jakautumista yrityskäytön ja muun kuin yrityskäytön välillä.

(8)

Jos Viro katsoo, että luvan jatkaminen vielä vuoden 2017 jälkeen on tarpeen, sen olisi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2017 toimitettava komissiolle kertomus, johon sisältyy sovelletun prosenttiosuuden arviointi, sekä luvan jatkamista koskeva pyyntö.

(9)

Poikkeuksella on vain vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron kokonaismäärään, eikä se vaikuta arvonlisäverosta saataviin unionin omiin varoihin,

a)

jälleenmyyntiä tai vuokrausta varten ostetut autot;

b)

vastikkeellisessa matkustajaliikenteessä käytettävät autot, mukaan lukien taksipalvelut;

c)

ajo-opetuksessa käytettävät autot.

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/50

(1)

Direktiivissä 64/432/ETY vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset unionin sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa. Siinä säädetään muun muassa, että nautaeläimiä ja sikoja määräpaikkaan kuljetettaessa mukana on oltava tapauksen mukaan kyseisen direktiivin liitteessä F olevan mallin 1 tai 2 mukainen terveystodistus.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 599/2004 (2) 1 artiklan mukaisesti unionin sisäisessä kaupassa vaadittavien terveystodistusten ulkoasussa noudatetaan kyseisen asetuksen liitteenä olevaa yhdenmukaista mallia.

(3)

Ottaen huomioon direktiivin 64/432/ETY liitteessä F olevassa mallissa 1 ja 2 esitettyjen terveystodistusten sisältöön tehtävät mukautukset on tarpeen mukauttaa myös kyseisten terveystodistusten mallien esitysmuotoa.

(4)

Direktiivin 64/432/ETY 6 artiklan 2 kohdan e alakohdan ja 3 kohdan säännösten voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2000, eikä niitä tämän vuoksi olisi enää pidettävä todistusvaihtoehtona kyseisen direktiivin liitteessä F olevassa terveystodistuksen mallissa 1.

(5)

Komission asetuksessa (EY) N:o 2075/2005 (3) vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sellaisten tilojen aseman määrittämistä, joilla pidetään kotieläimenä pidettäviä sikoja.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 2075/2005 muuttamisesta annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 216/2014 (4) säädetään vaatimuksista, jotka elintarvikealan toimijoiden on täytettävä saadakseen virallisen tunnustuksen valvottuja pito-olosuhteita noudattaville tiloille, ja myönnetään poikkeuksia teurastuksen yhteydessä noudatettavista testausvaatimuksista tällaisille tiloille.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 2075/2005 muuttamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1114/2014 (5) selvennetään, mitä edellytyksiä sovelletaan silloin, kun jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja kotieläimenä pidettäviä sikoja siirretään tilalta toiselle keräyskeskusten kautta.

(8)

Jotta jäsenvaltiot voivat soveltaa asianmukaista trikiinitestausjärjestelmää teurastuksen yhteydessä ja jotta ei vaarannettaisi jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen kotieläimenä pidettävien sikojen määräpaikkana olevan tilan asemaa, tiedot kaupankäynnin kohteena olevien eläinten alkuperätilan virallisesta tunnustamisesta asetuksen (EY) N:o 2075/2005 8 artiklassa tarkoitetuksi valvottuja pito-olosuhteita noudattavaksi tilaksi on sisällytettävä direktiivin 64/432/ETY liitteessä F olevassa mallissa 2 esitettyyn unionin sisäistä sikojen kauppaa varten tarkoitettuun terveystodistuksen malliin.

(9)

Tämän vuoksi direktiivin 64/432/ETY liitettä F olisi muutettava.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/61

(1)

AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteessä III olevan 2 artiklan 6 kohdan d alakohdan mukaan AKT–EU-suurlähettiläskomitea valvoo YKK:n yleisstrategiaa ja YKK:n hallintoneuvoston työskentelyä.

(2)

YKK:n hallintoneuvosto valvoo keskuksen toimintaa (2 artiklan 7 kohdan b alakohta), hyväksyy YKK:n ohjelman ja talousarvion (2 artiklan 7 kohdan c alakohta) ja laatii määräajoin raportteja ja arviointeja AKT–EU-suurlähettiläskomitealle (2 artiklan 7 kohdan d alakohta).

(3)

AKT–EY-suurlähettiläskomitean päätöksellä N:o 8/2005 hyväksytyissä YKK:n perussäännöissä ja työjärjestyksessä, jäljempänä ’YKK:n perussäännöt’, sekä AKT–EY-suurlähettiläskomitean päätöksellä N:o 5/2004 hyväksytyissä YKK:n varainhoitosäännöissä, jäljempänä ’YKK:n varainhoitosäännöt’, varmistetaan, että AKT-EU-suurlähettiläskomitea huolehtii tiedottamisesta ja valvonnasta.

(4)

Nairobissa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2014 pidetyn AKT–EU-ministerineuvoston 39. istunnon yhteisessä julkilausumassa sovittiin, että toteutetaan YKK:n hallittu sulkeminen ja muutetaan Cotonoun sopimuksen liitettä III sekä siirretään tätä varten AKT-EU-suurlähettiläskomitealle toimivalta viedä tätä asiaa eteenpäin, jotta voidaan tehdä tarvittavat päätökset,

(5)

AKT–EU-ministerineuvoston edellä mainitussa yhteisessä julkilausumassa perustettiin yhteinen AKT–EU-työryhmä, jäljempänä ’yhteinen työryhmä’, varmistamaan, että YKK suljetaan mahdollisimman hyvin ehdoin,

15.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/63