22.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/1

(1)

Vuosien 2007 ja 2008 finanssikriisi on osoittanut finanssivalvonnassa olevan merkittäviä puutteita, joita on paljastunut sekä yksittäistapauksissa että koko finanssijärjestelmässä. Kansalliselle pohjalle luodut valvontamallit ovat jääneet jälkeen finanssipalvelujen kansainvälistymisestä sekä nykypäivän yhdentyneiden ja yhteenliittyneiden eurooppalaisten finanssimarkkinoiden, joilla monet finanssilaitokset harjoittavat toimintaansa yli rajojen, todellisuudesta. Kriisi on paljastanut puutteita kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välisessä yhteistyössä, yhteensovittamisessa ja siinä, miten yhdenmukaisesti nämä viranomaiset soveltavat unionin oikeutta, samoin kuin niiden välisessä luottamuksessa.

(2)

Euroopan parlamentti on ennen finanssikriisiä ja sen aikana hyväksymissään päätöslauselmissa esittänyt siirtymistä yhtenäisempään eurooppalaiseen valvontaan aidosti tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi kaikille toimijoille unionin tasolla sekä sitä, että tällainen valvonta vastaisi paremmin unionin finanssimarkkinoiden lisääntyvän yhdentymisen vaatimuksia (erityisesti 13 päivänä huhtikuuta 2000 annettu päätöslauselma komission tiedonannosta rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttamisesta: toimintasuunnitelma, 21 päivänä marraskuuta 2002 annettu päätöslauselma toiminnan vakauden valvontaa koskevista säännöistä unionissa, 11 päivänä heinäkuuta 2007 annettu päätöslauselma rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta, 23 päivänä syyskuuta 2008 annettu päätöslauselma suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista ja 9 päivänä lokakuuta 2008 annettu päätöslauselma ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne sekä 22 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) ja 23 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista).

(3)

Marraskuussa 2008 komissio pyysi Jacques de Larosièren johtamaa korkean tason asiantuntijaryhmää antamaan suosituksia Euroopan valvontajärjestelyjen vahvistamisesta unionin kansalaisten suojan parantamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi rahoitusjärjestelmään. Loppuraportissaan, jonka korkean tason asiantuntijaryhmä julkaisi 25 päivänä helmikuuta 2009, jäljempänä ’de Larosièren raportti’, se suositteli, että valvontakehystä vahvistettaisiin, jotta finanssikriisien riski vähenisi ja jotta tällaiset kriisit eivät olisi tulevaisuudessa yhtä vakavia. Se suositteli pitkälle meneviä uudistuksia unionin finanssialan valvontarakenteeseen. Mainitussa de Larosièren raportissa suositeltiin myös sellaisen Euroopan finanssivalvojien järjestelmän perustamista, johon kuuluisi kolme Euroopan valvontaviranomaista, yksi pankkialaa, yksi arvopaperialaa ja yksi vakuutus- ja lisäeläkealaa varten, sekä Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamista.

(4)

Rahoitusjärjestelmän vakaus on edellytys sille, että reaalitaloudessa voidaan luoda työpaikkoja, tarjota luottoa ja edistää kasvua. Finanssikriisi on osoittanut finanssivalvonnassa olevan vakavia puutteita, minkä vuoksi ei ole pystytty ennakoimaan makrotason vakauden kielteistä kehitystä tai estämään liiallista riskien kasautumista rahoitusjärjestelmään.

(5)

Eurooppa-neuvosto suositteli 18 ja 19 päivänä kesäkuuta 2009 pidetyn kokouksensa päätteeksi annetuissa päätelmissä, että perustetaan Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, joka käsittää kolme uutta Euroopan valvontaviranomaista. Se suositteli myös, että järjestelmän tarkoituksena olisi oltava parantaa kansallisen valvonnan laatua ja johdonmukaisuutta, lujittaa rajat ylittävien yritysryhmien valvontaa ja perustaa eurooppalainen yhteinen säännöstö, jota sovelletaan kaikkiin sisämarkkinoilla toimiviin rahoituslaitoksiin. Eurooppa-neuvosto tähdensi, että Euroopan valvontaviranomaisilla olisi oltava myös valtuudet valvoa luottoluokituslaitoksia, ja se pyysi komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia siitä, kuinka Euroopan finanssivalvojien järjestelmällä, jäljempänä ’EFVJ’, voisi olla vahva asema kriisitilanteissa.

(6)

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat vuonna 2010 kolme asetusta Euroopan valvontaviranomaisten perustamisesta: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (4) Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (5) Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, myös ’EIOPA’) perustamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (6) Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, myös ’EAMV’) perustamisesta; kaikki nämä Euroopan valvontaviranomaiset ovat osa EFVJ:ää.

(7)

Jotta EFVJ toimisi tehokkaasti, lainsäätämisjärjestyksessä annettuja unionin säädöksiä on tarpeen muuttaa aloilla, joilla mainitut kolme Euroopan valvontaviranomaista toimivat. Tällaiset muutokset koskevat Euroopan valvontaviranomaisten tiettyjen valtuuksien soveltamisalan määrittelyä, tiettyjen valtuuksien sisällyttämistä voimassa oleviin menettelyihin, joista säädetään asiaa koskevissa unionin lainsäätämisjärjestyksessä annetuissa säädöksissä, sekä Euroopan valvontaviranomaisten sujuvan ja tehokkaan toiminnan varmistamista EFVJ:n yhteydessä.

(8)

Kolmen Euroopan valvontaviranomaisen perustamisen yhteydessä olisi sen vuoksi myös laadittava yhteinen säännöstö, jolla voidaan varmistaa jatkuva yhdenmukaistaminen ja yhtenäinen soveltaminen ja edistää siten sisämarkkinoiden entistäkin tehokkaampaa toimintaa ja mikrotason valvonnan tehokkaampaa täytäntöönpanoa. EFVJ:n perustamisasetusten mukaan Euroopan valvontaviranomaiset voivat laatia asianomaisessa lainsäädännössä erityisesti määritellyillä aloilla teknisten standardien luonnoksia, jotka toimitetaan komissiolle, jotta tämä hyväksyisi ne Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaisesti delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/78/EU (7) määritettiin ensimmäiset tällaiset alat, ja tässä direktiivissä olisi määritettävä muita aloja, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/71/EY ja 2009/138/EY (8), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (9) sekä asetusten (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 osalta.

(9)

Asianomaisissa lainsäätämisjärjestyksessä annetuissa säädöksissä olisi vahvistettava alat, joilla Euroopan valvontaviranomaisilla on toimivalta laatia teknisten standardien luonnoksia, ja se, miten kyseiset standardit olisi hyväksyttävä. Asianomaisissa lainsäätämisjärjestyksessä annetuissa säädöksissä olisi säädettävä osista, ehdoista ja erityisvaatimuksista, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklassa määrätään delegoitujen säädösten osalta.

(10)

Määritettäessä aloja, joilla teknisiä standardeja olisi vahvistettava, olisi pyrittävä siihen, että yhdenmukaisen säännöstön luomisella ei mutkisteta kohtuuttomasti sääntelyä ja täytäntöönpanoa. Olisi valittava vain ne alat, joilla yhdenmukaiset tekniset säännöt todennäköisesti edistävät merkittävästi ja tosiasiallisesti asianomaisten lainsäätämisjärjestyksessä annettujen säädösten tavoitteiden saavuttamista, ja varmistettava, että poliittisten päätösten tekemisestä vastaavat Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio tavanomaisia menettelyjään noudattaen.

(11)

Teknisissä standardeissa olisi käsiteltävä aidosti teknisiä asioita, jolloin niiden laatimiseen tarvitaan valvonnan asiantuntijoiden perehtyneisyyttä. Delegoituina säädöksinä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla hyväksytyissä teknisissä sääntelystandardeissa olisi edelleen kehitettävä, täsmennettävä ja määritettävä edellytyksiä, jotka koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston antamiin lainsäätämisjärjestyksessä annettuihin säädöksiin sisältyvien sääntöjen jatkuvaa yhdenmukaistamista, täydentämällä tai muuttamalla niiden muita kuin keskeisiä osia. Täytäntöönpanosäädöksinä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan nojalla hyväksytyissä teknisissä täytäntöönpanostandardeissa olisi puolestaan vahvistettava edellytykset, jotka koskevat unionin lainsäätämisjärjestyksessä annettujen säädösten oikeudellisesti sitovien osien yhtenäistä soveltamista. Teknisiin standardeihin ei saisi liittyä toimintapoliittisia valintoja.

(12)

Teknisten sääntelystandardien osalta on aiheellista soveltaa tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä. Tekniset täytäntöönpanostandardit olisi hyväksyttävä tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

(13)

Teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien olisi edistettävä finanssipalveluoikeutta koskevan yhteisen säännöstön laatimista, kuten Eurooppa-neuvosto vahvisti kesäkuussa 2009 esittämissään päätelmissä. Siltä osin kuin tiettyjä unionin säädöksiin sisältyviä vaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu kaikilta osin, kyseisten vaatimusten soveltamisedellytyksiä kehittävät, täsmentävät tai määrittävät tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit eivät valvonnan ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti saisi estää jäsenvaltioita vaatimasta lisätietoja tai asettamasta tiukempia vaatimuksia. Teknisissä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeissa olisi sen vuoksi sallittava jäsenvaltioiden vaatia lisätietoja tai asettaa tiukempia vaatimuksia tietyillä aloilla, jos kyseisissä säädöksissä säädetään tällaisesta harkintavallasta.

(14)

Asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti Euroopan valvontaviranomaisten olisi, ennen kuin ne toimittavat tekniset sääntely- tai täytäntöönpanostandardit komissiolle, järjestettävä tarvittaessa kyseisiä standardeja koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoitava niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä.

(15)

Teknisissä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeissa olisi voitava vahvistaa siirtymätoimenpiteitä, joilla on riittävän pitkät määräajat, jos välittömän täytäntöönpanon kustannukset olisivat kohtuuttomia niistä saataviin hyötyihin verrattuna.

(16)

Tätä direktiiviä hyväksyttäessä työ, joka liittyy direktiivin 2009/138/EY mukaisten puitesääntöjen ensimmäisten täytäntöönpanotoimenpiteiden valmisteluun ja niitä koskevaan kuulemiseen, on edennyt hyvin. Jotta mainitut toimenpiteet saataisiin viimeisteltyä varhaisessa vaiheessa, on aiheellista antaa komissiolle siirtymäkauden ajaksi valta hyväksyä tässä direktiivissä säädetyt tekniset sääntelystandardit delegoitujen säädösten hyväksymistä koskevaa menettelyä noudattaen. Tällaisten delegoitujen säädösten muutokset tai siirtymäkauden päätyttyä mahdolliset tekniset sääntelystandardit direktiivin 2009/138/EY panemiseksi täytäntöön olisi hyväksyttävä asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(17)

Lisäksi on aiheellista antaa EIOPAn kahden vuoden siirtymäkauden päätyttyä ehdottaa eräiden delegoitujen säädösten saattamista ajan tasalle teknisten sääntelystandardien muodossa. Ajan tasalle saattamisen olisi koskettava vain asianomaisten delegoitujen säädösten teknisiä näkökohtia, eikä siihen saisi liittyä strategisia päätöksiä tai toimintapoliittisia valintoja.

(18)

Kun EIOPA valmistelee ja laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi delegoitujen säädösten mukauttamiseksi rahoitusmarkkinoiden tekniseen kehitykseen, komission olisi varmistettava, että tiedot kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten soveltamisalasta toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(19)

Asetuksissa (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 säädetään menettelystä, jolla ratkaistaan kansallisten valvontaviranomaisten välisiä erimielisyyksiä. Jos kansallinen valvontaviranomainen on eri mieltä toisen kansallisen valvontaviranomaisen toimeen liittyvästä menettelystä, toimen sisällöstä tai toimien puutteesta sellaisilla lainsäätämisjärjestyksessä annetuissa unionin säädöksissä mainittujen asetusten mukaisesti määritetyillä aloilla, joilla useamman kuin yhden jäsenvaltion kansallisten valvontaviranomaisten on asiaa koskevan lainsäätämisjärjestyksessä annetun säädöksen mukaan tehtävä yhteistyötä, koordinoitava toimintaansa tai tehtävä yhteisiä päätöksiä, kyseessä olevan Euroopan valvontaviranomaisen olisi voitava auttaa yhden asianomaisen kansallisen valvontaviranomaisen pyynnöstä viranomaisia pääsemään sopimukseen Euroopan valvontaviranomaisen asettamassa määräajassa, jossa olisi otettava huomioon asiaa koskevassa lainsäädännössä mahdollisesti asetetut määräajat sekä asian monimutkaisuus ja kiireellisyys. Erimielisyyden jatkuessa Euroopan valvontaviranomaisen olisi voitava ratkaista asia.

(20)

Asetuksissa (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 edellytetään, että tapaukset, joihin voidaan soveltaa kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaisemista koskevaa menettelyä, on määriteltävä alakohtaisessa lainsäädännössä. Tässä direktiivissä olisi määritettävä ensimmäiset tällaiset tapaukset vakuutus- ja jälleenvakuutusalalla rajoittamatta muiden tapausten ottamista mukaan tulevaisuudessa. Tämä direktiivi ei saisi estää Euroopan valvontaviranomaisia toimimasta muiden valtuuksien mukaisesti tai hoitamasta asetuksissa (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 määriteltyjä tehtäviä, mukaan luettuina ei-sitova sovittelu ja unionin oikeuden yhtenäisen, tehokkaan ja vaikuttavan soveltamisen edistäminen. Lisäksi tarvitaan muutoksia aloilla, joita koskevassa oikeudessa on jo vahvistettu jokin ei-sitova sovittelumuoto tai joilla on asetettu määräaikoja yhden tai useamman kansallisen valvontaviranomaisen tekemille yhteisille päätöksille, jotta varmistetaan selkeys ja mahdollisimman häiriötön menettely yhteisen päätöksen tekemisessä ja jotta Euroopan valvontaviranomaiset voisivat tarvittaessa ratkaista erimielisyyksiä. Erimielisyyksien ratkaisemista koskeva sitova menettely on suunniteltu sellaisia tilanteita varten, joissa kansalliset valvontaviranomaiset eivät voi ratkaista keskenään unionin oikeuden noudattamiseen liittyviä menettely- tai asiakysymyksiä.

(21)

Tässä direktiivissä olisi sen vuoksi määritettävä tilanteet, joissa voi olla tarpeen ratkaista unionin lainsäädännön noudattamiseen liittyvä menettely- tai asiakysymys ja joissa kansalliset valvontaviranomaiset eivät ehkä kykene ratkaisemaan asiaa itse. Tällaisessa tilanteessa yhden asianomaisista kansallisista valvontaviranomaisista olisi voitava saattaa asia kyseessä olevan Euroopan valvontaviranomaisen käsiteltäväksi. Kyseisen Euroopan valvontaviranomaisen olisi toimittava perustamisasetuksensa ja tämän direktiivin mukaisesti. Sen olisi voitava edellyttää asianomaisilta kansallisilta valvontaviranomaisilta erityistoimia tai toimista pidättäytymistä asian ratkaisemiseksi ja unionin lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi kyseisiä kansallisia valvontaviranomaisia sitovasti. Tapauksissa, joissa asiaa koskeva lainsäätämisjärjestyksessä annettu unionin säädös antaa jäsenvaltioille harkintavaltaa, Euroopan valvontaviranomaisen päätökset eivät saisi korvata kansallisten valvontaviranomaisten harkintavallan käyttöä, kun käyttö tapahtuu unionin oikeuden mukaisesti.

(22)

Direktiivissä 2009/138/EY säädetään yhteisistä päätöksistä, kun hyväksytään hakemuksia, jotka koskevat sisäisen mallin käyttöä ryhmän ja tytäryrityksen tasoilla, tai hakemuksia, jotka koskevat tytäryrityksen sisällyttämistä kyseisen direktiivin 238 ja 239 artiklan soveltamisalaan, ja kun ryhmävalvoja nimetään direktiivin 247 artiklassa säädetyistä perusteista poikkeavan perusteen mukaan. Näitä aloja koskevalla muutoksella olisi tehtävä selväksi, että jos erimielisyyttä esiintyy, EIOPA voi ratkaista erimielisyyden asetuksessa (EU) N:o 1094/2010 säädettyä menettelyä noudattaen. Tästä lähestymistavasta käy selkeästi ilmi, että EIOPA ei saisi korvata kansallisten valvontaviranomaisten harkintavallan käyttöä, mutta erimielisyydet olisi voitava ratkaista ja yhteistyötä olisi voitava tiivistää, ennen kuin kansallinen valvontaviranomainen tekee lopullisen päätöksen tai se annetaan tiedoksi laitokselle. EIOPAn olisi ratkaistava erimielisyyksiä kansallisten valvontaviranomaisten ristiriitaisten näkemysten sovittelun avulla.

(23)

EFVJ:ään perustuvassa uudessa valvontarakenteessa kansallisten valvontaviranomaisten edellytetään tekevän tiivistä yhteistyötä Euroopan valvontaviranomaisten kanssa. Asiaa koskeviin lainsäätämisjärjestyksessä annettuihin säädöksiin tehtävillä muutoksilla olisi varmistettava, että asetuksiin (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 sisältyville tiedonantovelvollisuuksille ei ole oikeudellisia esteitä ja että tietojen antaminen ei tarpeettomasti lisää hallinnollista taakkaa.

(24)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä olisi vaadittava antamaan kansallisille valvontaviranomaisille ainoastaan valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot, kun otetaan huomioon direktiivissä 2009/138/EY vahvistetut valvonnan tavoitteet. Täydellistä eräkohtaista luetteloa varoista koskevia tietoja ja muita useammin kuin vuosittain annettavia tietoja olisi vaadittava vain silloin, kun hyöty lisätiedoista, joita kansalliset valvontaviranomaiset saavat yritysten taloudellisen aseman vakauden seuraamiseksi tai päätöstensä mahdollisten rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvien vaikutusten huomioon ottamiseksi, on suurempi kuin kyseisten tietojen laskentaan ja toimittamiseen liittyvä rasite. Kansallisten valvontaviranomaisten olisi yrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden arvioituaan voitava sallia rajoitukset raportoitavien tietojen raportointiväliin ja laajuuteen tai vapauttaa yritys eräkohtaisesta raportoinnista vain silloin, kun kyseinen yritys ei ylitä tiettyjä kynnysarvoja. Olisi varmistettava, että pienimmät yritykset voivat hyötyä rajoituksista ja vapautuksista ja että kyseiset yritykset eivät edusta yli 20:tä prosenttia jäsenvaltion henki- ja vahinkovakuutusmarkkinoista tai sen jälleenvakuutusmarkkinoista.

(25)

Jotta voidaan varmistaa, että osakasyrityksinä olevien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten tai vakuutushallintayhtiöiden ryhmätasolla raportoimat tiedot ovat tarkkoja ja täydellisiä, kansalliset valvontaviranomaiset eivät saisi sallia rajoituksia raportoitaviin tietoihin tai vapauttaa ryhmään kuuluvia yrityksiä eräkohtaisesta raportoinnista, paitsi jos kansalliset valvontaviranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että raportointi olisi epätarkoituksenmukaista ryhmän liiketoimintaan liittyvien riskien luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden huomioon ottaen.

(26)

Aloilla, joilla komissiolla on nykyisin direktiivin 2009/138/EY nojalla toimivalta toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä ja kyseiset toimenpiteet ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklassa tarkoitettuja muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan kyseisen direktiivin tiettyjä, muita kuin keskeisiä osia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä kyseisen artiklan mukaisesti tai teknisiä sääntelystandardeja asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(27)

Sen varmistamiseksi, että kaikkiin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, jotka laskevat direktiivin 2009/138/EY mukaisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan perusteella, sovelletaan samaa kohtelua, tai markkinakehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaa standardikaavan perusteella.

(28)

Jos riskejä ei oteta missään alamoduulissa riittävästi huomioon, EIOPAlle olisi siirrettävä valta kehittää luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka liittyvät määrällisiin rajoituksiin ja varojen hyväksyttävyyttä koskeviin perusteisiin standardikaavan perusteella lasketussa vakavaraisuuspääomavaatimuksessa.

(29)

Jotta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voisivat direktiivin 2009/138/EY mukaisesti laskea vakuutusteknisen vastuuvelan yhdenmukaisesti, keskuselimen on tarpeen koota, julkaista ja päivittää säännöllisin väliajoin tietyt asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään liittyvät tekniset tiedot, joissa otetaan huomioon rahoitusmarkkinoilla tehdyt huomiot. Riskittömän korkokäyrän määritystavan olisi oltava läpinäkyvä. Koska kyseiset tehtävät ovat luonteeltaan teknisiä ja vakuutuksiin liittyviä, ne olisi annettava EIOPAlle.

(30)

Asiaankuuluvalla riskittömällä korkokäyrällä olisi vältettävä vakuutusteknisen vastuuvelan ja hyväksyttävän oman varallisuuden keinotekoinen volatiliteetti ja tarjottava kannustin hyvään riskinhallintaan. Riskittömien korkojen ekstrapoloinnin lähtökohta olisi valittava siten, että yritykset voivat sovittaa joukkovelkakirjalainoihin kassavirrat, jotka diskontataan ekstrapoloimattomien korkojen kanssa parhaan estimaatin laskennassa. Tämän direktiivin voimaantuloajankohdan kaltaisissa markkinaoloissa riskittömien korkojen ekstrapoloinnin lähtökohdan olisi erityisesti euron osalta oltava 20 vuoden maturiteetti. Tämän direktiivin voimaantuloajankohdan kaltaisissa markkinaoloissa asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän ekstrapoloidun osan olisi erityisesti euron osalta lähennyttävä päätekorkoa siten, että ekstrapoloinnin lähtökohdan 40 vuodella ylittävien maturiteettien osalta ekstrapoloidut termiinikorot eivät poikkea enempää kuin kolme peruspistettä päätekorosta. Muiden valuuttojen kuin euron osalta olisi otettava huomioon paikallisten joukkovelkakirjalaina- ja vaihtosopimusmarkkinoiden ominaispiirteet määritettäessä riskittömien korkojen ekstrapoloinnin lähtökohtaa ja asianmukaista lähentymisjaksoa päätekorkoon.

(31)

Kun vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset pitävät joukkovelkakirjalainoja tai muita kassavirtaominaisuuksiltaan samankaltaisia omaisuuseriä hallussaan erääntymispäivään saakka, ne eivät ole alttiina kyseisiin omaisuuseriin liittyvien vaihtelevien korkomarginaalien riskille. Jotta voitaisiin välttää varojen muuttuvien korkomarginaalien vaikutus kyseisten yritysten oman varallisuuden määrään, niiden olisi sallittava korjata asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää parhaan estimaatin laskemiseksi omaisuuseriensä korkomarginaalien muutosten mukaisesti. Tällaisen vastaavuuskorjauksen soveltamiselle olisi saatava valvontaviranomaisen hyväksyntä, ja varoja ja velkoja koskevilla tiukoilla vaatimuksilla olisi varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat pitää omaisuuserät hallussaan erääntymispäivään saakka. Erityisesti varojen ja velkojen kassavirrat olisi sovitettava toisiinsa, ja varoja olisi korvattava vastaavuuden säilyttämiseksi ainoastaan silloin, kun odotetut kassavirrat ovat olennaisesti muuttuneet esimerkiksi joukkovelkakirjalainan luokituksen alentamisen tai sen liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden takia. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi julkistettava vastaavuuskorjauksen vaikutus taloudelliseen asemaansa riittävän läpinäkyvyyden varmistamiseksi.

(32)

Jotta voitaisiin estää prosyklinen sijoituskäyttäytyminen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi sallittava korjata asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää vakuutusteknisen vastuuvelan parhaan estimaatin laskemiseksi vähentääkseen joukkovelkakirjalainojen liioiteltujen korkomarginaalien vaikutusta. Tällaisen volatiliteettikorjauksen olisi perustuttava kyseisten yritysten asiaankuuluvien valuuttojen viitesalkkuihin ja edustavuuden varmistamiseksi tarvittaessa kansallisten vakuutusmarkkinoiden viitesalkkuihin. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi julkistettava volatiliteettikorjauksen vaikutus taloudelliseen asemaansa riittävän läpinäkyvyyden varmistamiseksi.

(33)

Koska diskonttaus on tärkeää vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa, direktiivillä 2009/138/EY olisi varmistettava yhdenmukaiset edellytykset, jotka koskevat diskonttokorkojen valintaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksissä. Yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vahvistaa parhaan estimaatin laskennassa käytettävistä asiaankuuluvista riskittömistä korkokäyristä, vastaavuuskorjauksen laskennassa käytettävistä perusmarginaaleista ja volatiliteettikorjauksista. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti. Näissä täytäntöönpanosäädöksissä olisi käytettävä EIOPAlta saatuja ja sen julkaisemia teknisiä tietoja. Näitä täytäntöönpanosäädöksiä annettaessa olisi käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä.

(34)

Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka koskevat asiaankuuluvia riskittömiä korkokäyriä, komission olisi kuitenkin annettava asiassa välittömästi sovellettavat täytäntöönpanosäädökset.

(35)

Jotta voitaisiin lieventää mahdollisia aiheettomia prosyklisiä vaikutuksia, ajanjaksoa, jonka kuluessa vakavaraisuuspääomavaatimus on jälleen täytettävä, olisi pidennettävä poikkeuksellisissa epäsuotuisissa tilanteissa, kuten silloin, kun rahoitusmarkkinoilla ilmenee vakava häiriö, korkotaso pysyy pitkään alhaisena ja sattuu merkittävästi vaikuttava katastrofitapahtuma, ja kun tällaiset tilanteet vaikuttavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, joiden osuus markkinoista tai asianomaisista vakuutuslajeista on merkittävä. EIOPAn tehtävänä olisi oltava todeta poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolo, ja komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä toimenpiteitä delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä, joissa määritetään tarkemmin sovellettavat perusteet ja menettelyt.

(36)

Tämän direktiivin mukaiseen asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään sovellettavan vastaavuuskorjauksen yhteydessä vaatimus siitä, että vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkku, johon vastaavuuskorjausta sovelletaan, ja varattu sijoitussalkku yksilöidään, järjestetään ja hoidetaan erillään yritysten muusta toiminnasta, ja ettei varattua sijoitussalkkua voida käyttää yritysten muusta toiminnasta syntyneiden tappioiden kattamiseen, olisi ymmärrettävä ilmaisun taloudellisessa merkityksessä. Sen ei pitäisi sisältää jäsenvaltioihin kohdistuvaa vaatimusta, että kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy korvamerkityn rahaston oikeudellinen käsite. Vastaavuuskorjausta käyttävien yritysten olisi yksilöitävä, järjestettävä ja hoidettava omaisuuserien ja velvoitteiden salkku erillään muista liiketoiminnan osista, eikä niiden sen vuoksi pitäisi sallia kattavan muualla liiketoiminnassa syntyviä riskejä varattua sijoitussalkkua käyttäen. Tämä mahdollistaa tehokkaan salkunhoidon, mutta rajallinen siirrettävyys ja hajauttamismahdollisuus varatun salkun ja muun yrityksen välillä olisi otettava huomioon vastaavuuskorjausta käytettäessä omaan varallisuuteen ja vakavaraisuuspääomavaatimukseen tehtävissä korjauksissa.

(37)

Tässä direktiivissä tarkoitetun viitesalkun korkomarginaali olisi määritettävä läpinäkyvästi käyttäen tarvittaessa asiaankuuluvia indeksejä.

(38)

Jotta voitaisiin varmistaa tässä direktiivissä säädettyjen riskittömiä korkokäyriä ja vakuutusteknisiä vastuuvelkoja koskevien volatiliteettikorjauksen, vastaavuuskorjauksen ja siirtymätoimenpiteiden läpinäkyvä soveltaminen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi julkistettava näiden toimenpiteiden soveltamatta jättämisen vaikutus taloudelliseen asemaansa, myös vaikutus vakuutusteknisen vastuuvelan määrään, vakavaraisuuspääomavaatimukseen, direktiivin 2009/138/EY mukaiseen vähimmäispääomavaatimukseen, omaan perusvarallisuuteen sekä vähimmäispääomavaatimuksen ja vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaiseen hyväksyttävän oman varallisuuden määrään.

(39)

Jäsenvaltioiden olisi voitava kansallisessa lainsäädännössään antaa kansallisille valvontaviranomaisilleen toimivallan sallia ja poikkeuksellisissa oloissa torjua volatiliteettikorjauksen käyttö.

(40)

Sen varmistamiseksi, että tietyt vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavassa käytettävät tekniset tiedot toimitetaan yhdenmukaisesti ja että esimerkiksi luokitusten käytössä voidaan noudattaa yhdenmukaistettuja lähestymistapoja, EIOPAlle olisi annettava erityistehtäviä. Luottoluokituslaitosten tunnustaminen olisi yhtenäistettävä ja saatettava vastaamaan asetusta (EY) N:o 1060/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 575/2013 (11) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/36/EU (12). Päällekkäisyyttä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 kanssa olisi vältettävä, ja sen vuoksi asetuksilla (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 perustettujen Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitean tehtävä on perusteltu. EIOPAn olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon EAMV:n osaamista ja kokemusta. Kyseisten tehtävien yksityiskohtainen suorittamistapa olisi määritettävä tarkemmin toimenpiteissä, jotka hyväksytään delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä.

(41)

EIOPAn julkaisemat aluehallintojen ja paikallisviranomaisten luettelot eivät saisi olla yksityiskohtaisempia kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että kyseisiä hallintoja ja viranomaisia kohdellaan samalla tavoin ainoastaan silloin, kun saamisiin liittyvät riskit ovat samat kuin keskushallinnoilla.

(42)

Jotta voidaan varmistaa direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettu yhdenmukainen lähestymistapa sen määritykseen, milloin tervehdyttämisjakson pidentäminen vakavaraisuuspääomavaatimuksen rikkomisten tapauksessa sallitaan, olisi määritettävä olosuhteet, jotka muodostavat poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen. EIOPAn tehtävänä olisi oltava todeta poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolo, ja komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä toimenpiteitä delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä, joissa määritetään tarkemmin poikkeuksellisen epäsuotuisassa tilanteessa sovellettavat perusteet ja menettelyt.

(43)

Jotta voidaan varmistaa eri alojen välinen johdonmukaisuus ja poistaa epäsuhta, joka vallitsee lainoja vaihdantakelpoisiksi arvopapereiksi ja muiksi rahoitusvälineiksi uudelleenjärjestelevien yritysten (alullepanijat tai järjestelijät) etujen ja tällaisiin arvopapereihin tai välineisiin sijoittavien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten etujen välillä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä toimenpiteitä direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuihin uudelleenpaketoituihin lainoihin tehtävien sijoitusten puitteissa delegoiduilla säädöksillä, joissa määritetään tarkemmin vaatimusten lisäksi myös niiden rikkomisesta aiheutuvat seuraukset.

(44)

Niiden menettelyjen lähentämiseksi, joita valvontaviranomaiset noudattavat hyväksyessään direktiivin 2009/138/EY säännösten mukaisesti yrityskohtaisia parametreja, mallin muuttamisessa noudatettavia toimintalinjoja ja erillisyhtiöitä sekä asettaessaan ja poistaessaan lisäpääomavaatimuksia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä toimenpiteitä delegoiduilla säädöksillä, joissa määritetään tarkemmin kyseisillä aloilla noudatettava asianmukainen menettely.

(45)

Kansainvälisessä vakuutusvalvojien järjestössä (International Association of Insurance Supervisors, IAIS) kehitetään parhaillaan maailmanlaajuista riskiperusteista vakavaraisuusstandardia, ja se edistää edelleen valvonnan koordinointia ja yhteistyötä kansainvälisellä tasolla. Direktiivin 2009/138/EY säännökset, jotka koskevat komission delegoituja säädöksiä, joilla määritetään kolmansien maiden vakavaraisuusjärjestelyjen vastaavuus, ovat sopusoinnussa niiden tavoitteiden kanssa, joiden mukaisesti edistetään kansainvälistä lähentymistä riskiperusteisten vakavaraisuusjärjestelyjen ottamiseksi käyttöön. Jotta voitaisiin ottaa huomioon, että jotkin kolmannet maat saattavat tarvita enemmän aikaa sopeutuakseen ja ottaakseen käyttöön vakavaraisuusjärjestelyn, joka täyttää kaikki perusteet sen tunnustamiseksi vastaavaksi, on tarpeen täsmentää kolmansien maiden järjestelyjen käsittelyssä noudatettavat edellytykset kyseisten kolmansien maiden tunnustamiseksi väliaikaisesti vastaaviksi. Väliaikaista vastaavuutta koskevissa komission delegoiduissa säädöksissä olisi tarpeen mukaan otettava huomioon kansainvälinen kehitys. Kun komissio määrittää, että ryhmävalvonnassa käytetty kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely on väliaikaisesti vastaava, valvontaan liittyvä lisäraportointi olisi sallittava vakuutuksenottajien ja edunsaajien suojelun varmistamiseksi unionissa.

(46)

Kun otetaan huomioon vakuutusmarkkinoiden erityisluonne ja jotta voitaisiin varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kolmansiin maihin sijoittautuneille vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille riippumatta siitä, onko niiden emoyritys sijoittautunut unioniin vai ei, komission olisi voitava määrittää, että kolmas maa on väliaikaisesti vastaava laskettaessa ryhmän vakavaraisuusvaatimuksia ja kyseisten vaatimusten täyttämiseksi hyväksyttävää omaa varallisuutta.

(47)

Jotta voitaisiin varmistaa, että asianomaisille sidosryhmille tiedotetaan asiaankuuluvasti vakuutus- ja jälleenvakuutusryhmien rakenteesta, on tarpeen julkistaa niiden oikeudellista rakennetta sekä hallintoa ja organisaatiorakennetta koskevat tiedot. Kyseisten tietojen olisi sisällettävä vähintään tiedot tytäryritysten virallisesta nimestä, liiketoiminnan lajista ja sijoittautumismaasta, olennaisista sidosyrityksistä ja merkittävistä sivukonttoreista.

(48)

Komission päätöksissä, joissa kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely todetaan täysin tai väliaikaisesti vastaavaksi, olisi soveltuvin osin otettava huomioon siirtymätoimenpiteiden olemassaolo, kesto ja luonne kyseisessä kolmannen maan järjestelyssä.

(49)

Jotta neuvoston asetuksella (EY) N:o 1435/2003 (13) perustetut eurooppaosuuskunnat voisivat tarjota vakuutus- ja jälleenvakuutuspalveluja, eurooppaosuuskunta (SCE) on tarpeen sisällyttää direktiivin 2009/138/EY mukaiseen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hyväksyttävien oikeudellisten muotojen luetteloon.

(50)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vähimmäispääomavaatimusten euromääräisiä vähimmäistasoja olisi mukautettava. Mukauttaminen on seurausta kyseisiä yrityksiä koskevien pääomavaatimusten vähimmäistasojen kausittaisista inflaatiomukautuksista.

(51)

Sairausvakuutusta koskevan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa olisi otettava huomioon kansalliset tasoitusjärjestelmät sekä muutokset kansallisessa terveydenhuoltolainsäädännössä, sillä ne ovat olennainen osa kyseisten kansallisten terveydenhuoltomarkkinoiden vakuutusjärjestelmää.

(52)

Tietyt Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 202 artiklan nojalla vahvistetut täytäntöönpanovaltuudet olisi korvattava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla laadituilla asianmukaisilla säännöksillä.

(53)

Komiteamenettelyt olisi tapauskohtaisesti mukautettava Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen, erityisesti sen 290 artiklaan. Jotta voidaan ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden tekninen kehitys ja täsmentää tällä direktiivillä muutetuissa direktiiveissä säädetyt vaatimukset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. Delegoituja säädöksiä olisi hyväksyttävä erityisesti yksityiskohdista, jotka koskevat hallintovaatimuksia, arvostusta, valvontaan liittyvää raportointia ja tietojen julkistamista, oman varallisuuden määritystä ja luokitusta, vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa käytettävää standardikaavaa (mukaan luettuina siitä mahdollisesti aiheutuvat muutokset lisäpääomavaatimuksissa) sekä vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävien menetelmien ja oletusten valintaa.

(54)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaa koskevassa julistuksessa (N:o 39), joka on Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjan liitteenä, konferenssi pani merkille, että komissio aikoo vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti jatkaa jäsenvaltioiden nimeämien asiantuntijoiden kuulemista valmistellessaan sellaisia rahoituspalvelualaa koskevia säädöksiä, jotka annetaan säädösvallan siirron nojalla.

(55)

Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi voitava vastustaa delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa olisi voitava pidentää tärkeillä aihealueilla kolmella kuukaudella. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi voitava ilmoittaa muille toimielimille, etteivät ne aio vastustaa säädöstä. Delegoitujen säädösten pikainen hyväksyminen on tarpeen erityisesti silloin, kun on noudatettava määräaikoja, esimerkiksi kun perussäädöksessä on asetettu määräaikoja komissiolle delegoitujen säädösten antamisessa.

(56)

Finanssikriisin ja niiden prosyklisten mekanismien vuoksi, jotka vaikuttivat osaltaan kriisin syntymiseen ja pahensivat sen vaikutuksia, finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB), Baselin pankkivalvontakomitea (BCBS) ja G20-maat antoivat suosituksia rahoitusalan sääntelyn prosyklisten vaikutusten lieventämiseksi. Kyseiset suositukset vaikuttavat suoraan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, jotka ovat rahoitusjärjestelmän tärkeitä osia.

(57)

Jotta voitaisiin varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen ja makrotason vakauden valvonta koko unionissa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010 (14) perustetun Euroopan järjestelmäriskikomitean olisi laadittava räätälöityjä periaatteita unionin taloutta varten.

(58)

Finanssikriisi osoitti, että rahoituslaitokset olivat arvioineet OTC-johdannaisiin liittyvät vastapuoliriskit aivan liian pieniksi. Sen vuoksi G20-maat esittivät syyskuussa 2009, että suurempi osa OTC-johdannaisista selvitettäisiin keskusvastapuolten välityksellä. Ne esittivät myös, että OTC-johdannaisille, joille ei voida tehdä keskusvastapuoliselvitystä, asetettaisiin korkeammat pääomavaatimukset, joissa otettaisiin asianmukaisesti huomioon tällaisiin johdannaisiin liittyvät suuremmat riskit.

(59)

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan laskennassa saamisia ehdot täyttäviltä keskusvastapuolilta olisi käsiteltävä johdonmukaisesti sen kanssa, miten tällaisia saamisia käsitellään asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen luottolaitosten ja rahoituslaitosten pääomavaatimuksissa varsinkin ehdot täyttävien keskusvastapuolten ja muiden vastapuolten kohtelussa olevien erojen osalta.

(60)

Jotta pitkän aikavälin kestävää kasvua koskeva unionin tavoite sekä ensisijaisesti vakuutuksenottajien suojelua ja myös rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamista koskevat direktiivin 2009/138/EY tavoitteet voitaisiin edelleen saavuttaa, komission olisi tarkasteltava uudelleen vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan laskennassa käytettyjen menetelmien, oletusten ja vakioparametrien asianmukaisuutta viiden vuoden kuluessa direktiivin 2009/138/EY soveltamisesta. Uudelleentarkastelun olisi erityisesti perustuttava vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavaa siirtymäkaudella käyttäneiltä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiltä saatuihin kokemuksiin. Uudelleentarkastelussa olisi myös otettava huomioon omaisuuseräluokkien ja rahoitusvälineiden kehitys, näiden omaisuuserien ja rahoitusvälineiden sijoittajien käyttäytyminen sekä rahoituspalveluja koskevassa kansainvälisessä standardoinnissa tapahtunut kehitys. Tiettyjen omaisuuseräluokkien, kuten kiinteätuottoisten arvopapereiden ja pitkäaikaisen infrastruktuurin, vakioparametrien uudelleentarkastelu joudutaan ehkä asettamaan etusijalle.

(61)

Jotta direktiivin 2009/138/EY mukainen siirtyminen uuteen järjestelmään sujuisi ongelmitta, on tarpeen säätää vaiheistuksesta ja erityisistä siirtymätoimenpiteistä. Siirtymätoimenpiteillä olisi pyrittävä välttämään markkinahäiriöt, rajoittamaan olemassa oleviin tuotteisiin kohdistuvia vaikutuksia ja varmistamaan vakuutustuotteiden saatavuus. Siirtymätoimenpiteiden olisi kannustettava yrityksiä siirtymään mahdollisimman pian uuden järjestelmän erityisvaatimusten noudattamiseen.

(62)

On tarpeen säätää vakuutusyritysten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY (15) 4 artiklan nojalla harjoittamaan ammatillisia lisäeläkkeitä koskevaan liiketoimintaan sovellettavasta siirtymäkauden järjestelmästä, kun komissio tarkastelee uudelleen kyseistä direktiiviä. Siirtymäkauden järjestelmä olisi lakkautettava niin pian kuin direktiiviin 2003/41/EY tehdyt muutokset tulevat voimaan.

(63)

Sen estämättä, miten direktiiviä 2009/138/EY aiotaan soveltaa erityisesti arvioinneissa, jotka liittyvät sisäisten mallien hyväksymiseen, omaan lisävarallisuuteen, oman varallisuuden luokitukseen, yrityskohtaisiin parametreihin, erillisyhtiöihin, duraatioon perustuvaan osakeriskialamoduuliin ja parhaan estimaatin laskentaa suoritettuja maksuja vastaavissa nykyisten sopimusten vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteissa koskevaan siirtymäsäännökseen, neuvoston direktiivejä 64/225/ETY (16), 73/239/ETY (17), 73/240/ETY (18), 76/580/ETY (19), 78/473/ETY (20), 84/641/ETY (21), 87/344/ETY (22), 88/357/ETY (23) ja 92/49/ETY (24) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 98/78/EY (25), 2001/17/EY (26), 2002/83/EY (27) ja 2005/68/EY (28) (yhdessä ’Solvenssi I’), sellaisina kuin ne ovat muutettuina direktiivin 2009/138/EY liitteessä VI olevassa A osassa luetelluilla säädöksillä, olisi edelleen sovellettava vuoden 2015 loppuun saakka.

(64)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin ja direktiivin 2009/138/EY osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(65)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen varmistamalla korkeatasoinen, tehokas ja yhdenmukainen vakavaraisuusvalvonta ja sitä koskeva sääntely, vakuutuksenottajien ja edunsaajien ja sitä kautta myös yritysten ja kuluttajien suojelu, rahoitusmarkkinoiden eheyden, tehokkuuden ja moitteettoman toiminnan turvaaminen, rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpito ja valvonnan kansainvälisen koordinoinnin lujittaminen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(66)

Direktiivit 2003/71/EY ja 2009/138/EY sekä asetukset (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan 5 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Jos tarjouksen lopulliset ehdot eivät sisälly ohjelmaesitteeseen eivätkä sen täydennyksiin, ne on arvopapereita yleisölle tarjottaessa aina asetettava sijoittajien saataville ja toimitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, ja toimivaltaisen viranomaisen on annettava ne tiedoksi vastaanottavan jäsenvaltion (vastaanottavien jäsenvaltioiden) toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman pian ja, jos mahdollista, ennen arvopapereiden yleisölle tarjoamisen aloittamista tai kaupankäynnin kohteeksi ottamista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava lopulliset ehdot arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Lopulliset ehdot saavat sisältää ainoastaan arvopaperiliitettä koskevaa tietoa, eikä niitä saa käyttää ohjelmaesitteen täydennyksenä. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.”

2)

Korvataan 11 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan osalta johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään esitteessä viittauksin esitettävät tiedot.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

3)

Korvataan 13 artiklan 7 kohta seuraavasti:

”7.   Jotta voidaan varmistaa esitteiden hyväksymisen johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään esitteiden hyväksymistä koskevat menettelyt ja edellytykset, joiden mukaisesti määräaikoja voidaan mukauttaa.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

4)

Korvataan 14 artiklan 8 kohta seuraavasti:

”8.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan osalta johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 1–4 kohdassa olevat säännökset esitteiden julkistamisesta.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

5)

Korvataan 15 artiklan 7 kohta seuraavasti:

”7.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan osalta johdonmukainen yhdenmukaistaminen, arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään säännökset, jotka koskevat sellaista mainontaa, joissa tiedotetaan aikomuksesta tarjota arvopapereita yleisölle tai ottaa niitä kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, erityisesti silloin ennen kuin esite on asetettu yleisön saataville tai ennen kuin merkintöjen vastaanottaminen on aloitettu, sekä täsmennetään 4 kohdassa vahvistetut säännökset.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”31 a artikla

Arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstö ja resurssit

Arvopaperimarkkinaviranomainen arvioi tämän direktiivin mukaisten valtuuksiensa ja tehtäviensä vastaanottamisesta aiheutuvat henkilöstö- ja resurssitarpeensa ja toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.”

1)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 17 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä III olevista yhtiömuotojen luetteloista A, B ja C osan 28 ja 29 kohtaa lukuun ottamatta.”

3)

Lisätään artikla seuraavasti:

”25 a artikla

Toimilupien tiedoksi antaminen ja julkistaminen tai peruuttaminen

Jokainen toimiluvan myöntäminen tai toimiluvan peruutus on annettava tiedoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (31) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, jäljempänä ”vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen”). Kunkin toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiminimi on merkittävä luetteloon. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

4)

Korvataan 29 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Komission hyväksymissä delegoiduissa säädöksissä, teknisissä sääntelystandardeissa ja teknisissä täytäntöönpanostandardeissa on otettava huomioon suhteellisuusperiaate ja varmistettava näin, että tätä direktiiviä sovelletaan oikeasuhteisesti erityisesti pieniin vakuutusyrityksiin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti toimittamissa teknisten sääntelystandardien luonnoksissa, 15 artiklan mukaisesti toimittamissa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksissa ja 16 artiklan mukaisesti antamissa ohjeissa ja suosituksissa on otettava huomioon suhteellisuusperiaate ja varmistettava näin, että tätä direktiiviä sovelletaan oikeasuhteisesti erityisesti pieniin vakuutusyrityksiin.”

5)

Korvataan 31 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti tämän artiklan 2 kohtaan liittyviä delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin ne keskeiset seikat, joista on annettava yhteen kerättyjä tilastotietoja, sekä tietojen toimittamismuoto ja -rakenne, luettelo toimitettavista tiedoista ja tietojen julkistamisajankohta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 ja 51 artiklan, 254 artiklan 2 kohdan ja 256 artiklan soveltamista.

5.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan 2 kohdan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin tässä artiklassa säädettyjen tietojen mallit ja rakenne, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 ja 51 artiklan, 254 artiklan 2 kohdan ja 256 artiklan soveltamista.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.”

6)

Lisätään 33 artiklaan kohdat seuraavasti:

”Jos valvontaviranomainen on ilmoittanut vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille, että se aikoo toteuttaa tarkastuksia paikalla ensimmäisen kohdan mukaisesti, ja jos mainittua valvontaviranomaista kielletään käyttämästä oikeuttaan toteuttaa tarkastuksia paikalla tai jos vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset eivät käytännössä pysty käyttämään oikeuttaan osallistua tarkastuksiin toisen kohdan mukaisesti, valvontaviranomaiset voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 21 artiklan mukaisesti osallistua paikalla toteutettaviin tarkastuksiin, jos ne ovat kahden tai useamman valvontaviranomaisen yhdessä suorittamia.”

7)

Muutetaan 35 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 37 artikla seuraavasti:

9)

Lisätään 38 artiklan 2 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”Jos valvontaviranomainen on ilmoittanut palveluntarjoajan kotijäsenvaltion asianomaiselle viranomaiselle, että se aikoo toteuttaa tarkastuksen palveluntarjoajan toimitiloissa tämän kohdan mukaisesti, tai jos se toteuttaa tällaisen tarkastuksen ensimmäisen alakohdan mukaisesti eikä kyseinen valvontaviranomainen käytännössä pysty käyttämään oikeuttaan toteuttaa tällainen tarkastus, valvontaviranomainen voi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on asetuksen (EU) N:o 1094/2010 21 artiklan mukaisesti oikeus osallistua paikalla toteutettaviin tarkastuksiin, jos ne ovat kahden tai useamman valvontaviranomaisen yhdessä suorittamia.”

10)

Muutetaan 44 artikla seuraavasti:

11)

Lisätään 45 artiklaan kohta seuraavasti:

”2 a.   Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta, 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta tai 308 c ja 308 d artiklassa tarkoitettuja siirtymätoimenpiteitä, sen on tehtävä arvio 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen pääomavaatimusten noudattamisesta ottaen huomioon kyseiset korjaukset ja siirtymätoimenpiteet sekä ottamatta niitä huomioon.”

12)

Korvataan 50 artikla seuraavasti:

”50 artikla

Delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään seuraavat seikat:

2.   Jotta voidaan varmistaa tämän jakson osalta jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään seuraavat seikat:

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3.   Jotta voidaan varmistaa 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun arvion jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään arvion osatekijät.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

13)

Muutetaan 51 artikla seuraavasti:

14)

Korvataan 52 artikla seuraavasti:

”52 artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annettavat tiedot ja sen antamat kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että valvontaviranomaiset antavat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle vuosittain seuraavat tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1094/2010 35 artiklan soveltamista:

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa vuosittain seuraavat tiedot:

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja kertomuksen siitä, missä määrin eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välillä on tapahtunut valvonnan lähentymistä lisäpääomavaatimusten käytössä.”

15)

Korvataan 56 artikla seuraavasti:

”56 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: delegoidut säädökset ja tekniset täytäntöönpanostandardit

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään julkistettavat tiedot ja 3 jakson mukaisesti vuosittain julkistettavien tietojen määräajat.

Jotta voidaan varmistaa tämän jakson yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin menettelyt, muodot ja mallit.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä toisessa kohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.”

16)

Korvataan 58 artiklan 8 kohta seuraavasti:

”8.   Jotta voidaan varmistaa tämän jakson osalta jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi tyhjentävän luettelon laatimiseksi niistä 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista, jotka hankkijaehdokkaiden on sisällytettävä ilmoitukseensa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 58 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Jotta voidaan varmistaa tämän jakson osalta jatkuva yhdenmukaistaminen ja ottaa huomioon tuleva kehitys, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin 59 artiklan 1 kohdassa säädettyjen perusteiden mukautukset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

9.   Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin menettelyt, lomakkeet ja mallit 60 artiklassa tarkoitettua valvontaviranomaisten välistä kuulemismenettelyä varten.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.”

17)

Lisätään artikla seuraavasti:

”65 a artikla

Yhteistyö vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset tekevät tätä direktiiviä sovellettaessa yhteistyötä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset toimittavat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaisesti.”

18)

Lisätään artikla seuraavasti:

”67 a artikla

Euroopan parlamentin tutkintavaltuudet

Edellä olevia 64 ja 67 artiklan säännöksiä sovelletaan rajoittamatta Euroopan parlamentille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklassa annettuja tutkintavaltuuksia.”

19)

Korvataan 69 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Näitä tietoja voidaan antaa ainoastaan, kun se on tarpeellista toiminnan vakauden valvomiseksi. Jäsenvaltioiden on kuitenkin säädettävä, että 65 artiklan ja 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä 33 artiklassa tarkoitetuissa paikalla tehdyissä tarkastuksissa saatuja tietoja voidaan antaa vain, jos siihen on saatu nimenomainen suostumus valvontaviranomaiselta, jolta tiedot ovat lähtöisin, tai sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselta, jossa paikalla tehtävä tarkastus on tehty.”

20)

Korvataan 70 artikla seuraavasti:

”70 artikla

Tietojen toimittaminen keskuspankeille, rahapoliittisille viranomaisille, maksujärjestelmien valvontaviranomaisille ja Euroopan järjestelmäriskikomitealle

1.   Rajoittamatta 64–69 artiklan soveltamista valvontaviranomainen voi toimittaa seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi tarkoitettuja tietoja:

2.   Kriisitilanteessa, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 18 artiklassa tarkoitettu kriisitilanne mukaan luettuna, jäsenvaltioiden on sallittava se, että valvontaviranomaiset toimittavat viipymättä tietoja EKPJ:ään kuuluville keskuspankeille, mukaan luettuna EKP, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan luettuina rahapolitiikan hoitaminen ja siihen liittyvä likviditeetin tarjoaminen, maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen, sekä EJRK:lle, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä sen tehtävien hoitamisessa.

3.   Nämä viranomaiset tai elimet voivat myös toimittaa valvontaviranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 67 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin. Näin saatuja tietoja koskevat tässä jaksossa säädetyt salassapitovelvollisuutta koskevat säännökset.

21)

Muutetaan 71 artikla seuraavasti:

22)

Korvataan 75 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä vahvistaakseen menetelmät ja oletukset, joita käytetään 1 kohdan mukaisessa varojen ja velkojen arvostuksessa.

3.   Jotta voidaan varmistaa varojen ja velkojen arvostuksen jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

23)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”77 a artikla

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän ekstrapolointi

Edellä 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän määrityksessä on käytettävä asiaankuuluvista rahoitusvälineistä saatuja tietoja, ja sen on oltava sopusoinnussa kyseisten tietojen kanssa. Tässä määrityksessä otetaan huomioon asiaankuuluvat rahoitusvälineet, joiden maturiteettien osalta kyseisten rahoitusvälineiden sekä joukkovelkakirjalainojen markkinat ovat syvät, likvidit ja läpinäkyvät. Asiaankuuluva riskitön korkokäyrä on ekstrapoloitava niiden maturiteettien osalta, joissa asiaankuuluvien rahoitusvälineiden tai joukkovelkakirjalainojen markkinat eivät enää ole syvät, likvidit ja läpinäkyvät.

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän ekstrapoloidun osan on perustuttava termiinikorkoihin, jotka lähestyvät tasaisesti korkokäyrän päätearvoa yhdestä tai useammasta sellaisesta termiinikorosta, joiden maturiteetit ovat pisimmät ja joiden osalta asiaankuuluvien rahoitusvälineiden ja joukkovelkakirjalainojen markkinoiden voidaan havaita olevan syvät, likvidit ja läpinäkyvät.

77 b artikla

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän vastaavuuskorjaus

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat soveltaa vastaavuuskorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään henkivakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden, mukaan luettuina vahinkovakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksista johtuvat elinkorot, salkun parhaan estimaatin laskennassa valvontaviranomaisten ennakkohyväksynnän perusteella, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

Sen estämättä, mitä ensimmäisen alakohdan h alakohdassa säädetään, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää omaisuuseriä, joissa kassavirrat ovat inflaatioriippuvuutta lukuun ottamatta kiinteät, edellyttäen, että kyseiset omaisuuserät replikoivat inflaatiosta riippuvaiset vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkun kassavirtoja.

Jos liikkeeseenlaskijoilla tai kolmansilla on oikeus muuttaa jonkin omaisuuserän kassavirtoja sillä tavoin, että sijoittaja saa riittävän korvauksen voidakseen saavuttaa samat kassavirrat sijoittamalla varat uudelleen luottoluokaltaan vastaaviin tai parempiin omaisuuseriin, oikeus kassavirtojen muuttamiseen ei saa estää omaisuuserän hyväksymistä varattuun sijoitussalkkuun ensimmäisen alakohdan h alakohdan mukaisesti.

2.   Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, jotka soveltavat vastaavuuskorjausta vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden salkkuun, eivät saa palata menetelmään, johon ei sisälly vastaavuuskorjausta. Kun vastaavuuskorjausta soveltava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei enää pysty täyttämään 1 kohdassa vahvistettuja ehtoja, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta valvontaviranomaiselle ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet täyttääkseen jälleen kyseiset ehdot. Jos tällainen yritys ei pysty uudestaan täyttämään ehtoja kahden kuukauden kuluessa päivämäärästä, jona ehdot eivät täyttyneet, sen on lakattava soveltamasta vastaavuuskorjausta vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiinsa ja se ei saa soveltaa vastaavuuskorjausta seuraavien 24 kuukauden aikana.

3.   Vastaavuuskorjausta ei saa soveltaa vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin, kun asiaankuuluva riskitön korkokäyrä kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskemiseksi sisältää 77 d artiklan mukaisen volatiliteettikorjauksen tai 308 c artiklan mukaisen riskittömiä korkoja koskevan siirtymätoimenpiteen.

77 c artikla

Vastaavuuskorjauksen laskenta

1.   Edellä 77 b artiklassa tarkoitettu vastaavuuskorjaus lasketaan kunkin valuutan osalta seuraavia periaatteita noudattaen:

2.   Edellä olevaa 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa perusmarginaali

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun maksukyvyttömyyden todennäköisyys perustuu pitkäaikaisiin maksukyvyttömyystilastoihin, jotka ovat omaisuuserän kannalta merkityksellisiä sen duraation, luottoluokan ja omaisuuseräluokan osalta.

Kun toisessa alakohdassa tarkoitetuista maksukyvyttömyystilastoista ei voida johtaa luotettavaa luottomarginaalia, perusmarginaali on yhtä suuri kuin riskittömän korkokäyrän ylittävä osuus b ja c alakohdassa tarkoitetusta marginaalin pitkäaikaisesta keskiarvosta.

77 d artikla

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän volatiliteettikorjaus

1.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää valvontaviranomaisten ennakkohyväksyntää sille, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat volatiliteettikorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa.

2.   Kunkin asiaankuuluvan valuutan osalta asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän volatiliteettikorjaus perustuu marginaaliin sen koron, joka voitaisiin saada kyseisen valuutan viitesalkkuun sisältyvistä omaisuuseristä, ja kyseisen valuutan asiaankuuluvan riskittömän peruskorkokäyrän korkojen välillä.

Valuutan viitesalkun on oltava edustava niiden kyseisen valuutan määräisten omaisuuserien osalta, joihin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat sijoittaneet kyseisen valuutan määräisten vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin kattamiseksi.

3.   Riskittömien korkojen volatiliteettikorjaus vastaa 65:tä prosenttia riskikorjatusta valuuttamarginaalista.

Riskikorjattu valuuttamarginaali lasketaan erotuksena 2 kohdassa tarkoitetun marginaalin ja kyseisen marginaalin sen osuuden välillä, joka perustuu realistiseen arvioon omaisuuseriin liittyvästä odotetusta tappiosta tai odottamattomasta luottoriskistä taikka muusta riskistä.

Volatiliteettikorjausta sovelletaan vain niihin asiaankuuluviin korkokäyrän riskittömiin korkoihin, joita ei johdeta ekstrapoloimalla 77 a artiklan mukaisesti. Asiaankuuluvien korkokäyrän riskittömien korkojen ekstrapolointi perustuu näihin korjattuihin riskittömiin korkoihin.

4.   Kunkin asiaankuuluvan maan osalta 3 kohdassa tarkoitettua riskittömien korkojen volatiliteettikorjausta kyseisen maan valuutan kohdalla on ennen 65 prosentin kertoimen soveltamista korotettava riskikorjatun maamarginaalin ja kaksinkertaisen riskikorjatun valuuttamarginaalin erotuksella aina, kun kyseinen erotus on positiivinen ja riskikorjattu maamarginaali on suurempi kuin 100 peruspistettä. Korotettua volatiliteettikorjausta sovelletaan kyseisen maan vakuutusmarkkinoilla myytävien tuotteiden vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin laskentaan. Riskikorjattu maamarginaali lasketaan samalla tavoin kuin riskikorjattu valuuttamarginaali kyseisen maan valuutan kohdalla, mutta se perustuu viitesalkkuun, joka on edustava niiden omaisuuserien osalta, joihin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat sijoittaneet kyseisen maan vakuutusmarkkinoilla myytävien ja kyseisen maan valuutan määräisten tuotteiden vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin kattamiseksi.

5.   Volatiliteettikorjausta ei saa soveltaa vakuutusvelvoitteisiin, kun asiaankuuluva riskitön korkokäyrä kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskemiseksi sisältää 77 b artiklan mukaisen vastaavuuskorjauksen.

6.   Poiketen siitä, mitä 101 artiklassa säädetään, vakavaraisuuspääomavaatimus ei saa kattaa volatiliteettikorjauksen muutoksista johtuvaa oman perusvarallisuuden tappioriskiä.

77 e artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tuottamat tekniset tiedot

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen vahvistaa ja julkaisee kunkin asiaankuuluvan valuutan osalta vähintään neljännesvuosittain seuraavat tekniset tiedot:

2.   Jotta voidaan varmistaa vakuutusteknisen vastuuvelan ja oman perusvarallisuuden yhdenmukainen laskenta, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kunkin asiaankuuluvan valuutan osalta 1 kohdassa tarkoitetut tekniset tiedot. Näissä täytäntöönpanosäädöksissä käytetään hyödyksi näitä tietoja.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään asetuksen 301 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän saatavuuteen.

3.   Kun komissio hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetut tekniset tiedot 2 kohdan mukaisesti, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä näitä teknisiä tietoja 77 artiklan mukaisen parhaan estimaatin, 77 c artiklan mukaisen vastaavuuskorjauksen ja 77 d artiklan mukaisen volatiliteettikorjauksen laskennassa.

Asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään ei saa soveltaa volatiliteettikorjausta parhaan estimaatin laskemiseksi niiden valuuttojen ja kansallisten markkinoiden ollessa kyseessä, joiden osalta 2 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä ei vahvisteta 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua korjausta.

77 f artikla

Pitkäaikaisia takuita koskevien toimenpiteiden ja osakeriskiä koskevien toimenpiteiden uudelleentarkastelu

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii vuosittain ja 1 päivään tammikuuta 2021 saakka Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomuksen 77 a–77 e ja 106 artiklan, 138 artiklan 4 kohdan sekä 304, 308 c ja 308 d artiklan, mukaan luettuina niiden nojalla hyväksytyt delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset, soveltamisen vaikutuksesta.

Valvontaviranomaisten on vuosittain kyseisen jakson aikana annettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle seuraavat tiedot:

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa tarvittaessa EJRK:aa kuultuaan ja julkisen kuulemisen jälkeen komissiolle lausunnon 77 a–77 e ja 106 artiklan, 138 artiklan 4 kohdan sekä 304, 308 c ja 308 d artiklan, mukaan luettuina niiden nojalla hyväksytyt delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset, soveltamisen arvioinnista. Arvioinnissa on käsiteltävä vakuutustuotteisiin sisältyvien pitkäaikaisten takuiden saatavuutta, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten käyttäytymistä pitkäaikaisina sijoittajina ja yleisesti rahoitusjärjestelmän vakautta.

3.   Komissio toimittaa 2 kohdassa tarkoitetun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimittaman lausunnon perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2021 tai tarvittaessa aiemmin. Kertomuksessa on keskityttävä erityisesti vaikutuksiin, jotka kohdistuvat seuraaviin:

Kertomuksen on lisäksi perustuttava valvontakokemukseen, jota saadaan 77 a–77 e ja 106 artiklan, 138 artiklan 4 kohdan sekä 304, 308 c ja 308 d artiklan soveltamisesta, mukaan luettuina niiden nojalla hyväksytyt delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset.

4.   Komission kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.”

24)

Korvataan 86 artikla seuraavasti:

”86 artikla

Delegoidut säädökset ja tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavat:

2.   Jotta voidaan varmistaa vakuutusteknisen vastuuvelan menetelmien ja laskelmien jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3.   Jotta voidaan varmistaa 77 b artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin menettelyt 77 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vastaavuuskorjauksen soveltamisen hyväksymiseen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä nämä tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.”

25)

Muutetaan 92 artikla seuraavasti:

26)

Korvataan 97 artikla seuraavasti:

”97 artikla

Delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo, jossa mainitaan oman varallisuuden erät, myös 96 artiklassa tarkoitetut erät, joiden katsotaan täyttävän 94 artiklassa vahvistetut perusteet, ja esitetään kunkin oman varallisuuden erän osalta tarkka kuvaus ominaisuuksista, jotka ovat määränneet sen luokituksen.

2.   Jotta voidaan varmistaa omien varojen luokituksen jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, ellei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin menetelmät, joita valvontaviranomaisten on käytettävä arvioidessaan ja hyväksyessään sellaisten oman varallisuuden erien arvioinnin ja luokituksen, jotka eivät sisälly 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Komissio tarkastelee 1 kohdassa tarkoitettua luetteloa säännöllisesti uudelleen ja saattaa sen tarvittaessa ajan tasalle markkinoiden kehityksen perusteella.”

27)

Korvataan 99 artikla seuraavasti:

”99 artikla

Oman varallisuuden hyväksyttävyyttä koskevat delegoidut säädökset

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan

28)

Lisätään artikla seuraavasti:

”109 a artikla

Standardikaavaa koskevat yhdenmukaistetut tekniset tiedot

1.   Vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseksi standardikaavan mukaisesti Euroopan valvontaviranomaiset laativat yhteiskomitean kautta luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi ulkoisten luottoluokituslaitosten antamien luottoluokitusten sijoittamisesta objektiiviseen luottoluokka-asteikkoon soveltaen 111 artiklan 1 kohdan n alakohdan mukaisesti määritettyjä luokkia.

Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

2.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen ja helpottaa 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun markkinariskimoduulin laskentaa, helpottaa 105 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun vastapuoliriskimoduulin laskentaa, arvioida 101 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja riskienvähentämistekniikoita ja laskea vakuutustekninen vastuuvelka, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi seuraavien osalta:

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkaisee tekniset tiedot, mukaan luettuina 106 artiklassa tarkoitettua symmetristä mukautusta koskevat tiedot, vähintään neljännesvuosittain.

4.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen ja helpottaa 105 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun sairausvakuutusriskimoduulin laskentaa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii asianomaisten jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten antamat laskelmat huomioon ottaen luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi standardipoikkeamista, jotka liittyvät tiettyihin jäsenvaltioiden kansallisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin, jotka mahdollistavat terveyteen kohdistuvia riskejä koskevien korvausten jakamisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kesken ja jotka täyttävät 5 kohdan mukaiset perusteet ja mahdolliset delegoiduilla säädöksillä vahvistetut lisäperusteet.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitettuja teknisiä täytäntöönpanostandardeja sovelletaan ainoastaan niihin jäsenvaltioiden kansallisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin, jotka mahdollistavat terveyteen kohdistuvia riskejä koskevien korvausten jakamisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kesken ja jotka täyttävät seuraavat perusteet:

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan lisäperusteet, jotka kansallisten lainsäädäntötoimenpiteiden on täytettävä, sekä menetelmät ja vaatimukset tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen standardipoikkeamien laskemiseksi.”

29)

Korvataan 111 artikla seuraavasti:

”111 artikla

103–109 artiklaa koskevat delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit ja tekniset täytäntöönpanostandardit

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavat:

2.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä, joita on sovellettava valvontaviranomaisen hyväksyessä 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettuja yrityskohtaisia parametreja.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

3.   Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä arvion vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan laskennassa käytettyjen menetelmien, oletusten ja vakioparametrien asianmukaisuudesta. Se ottaa erityisesti huomioon omaisuuseräluokkien ja rahoitusvälineiden kehityksen, näiden omaisuuserien ja rahoitusvälineiden sijoittajien käyttäytymisen sekä rahoituspalveluja koskevassa kansainvälisessä standardoinnissa tapahtuneen kehityksen. Tiettyjen omaisuuseräluokkien uudelleentarkastelu voidaan asettaa etusijalle. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin tai sen nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten muuttamiseksi.

4.   Jotta voidaan varmistaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla määritetään tarkemmin määrälliset rajoitukset ja varojen hyväksyttävyyttä koskevat vaatimukset silloin, kun kyseisiä riskejä ei oteta missään alamoduulissa riittävästi huomioon.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Näitä teknisiä sääntelystandardeja sovelletaan vakuutusteknisen vastuuvelan kattaviin varoihin lukuun ottamatta sellaisia henkivakuutussopimuksiin varattuja varoja, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin. Komissio tarkastelee niitä uudelleen standardikaavaa ja rahoitusmarkkinoita koskevan kehityksen perusteella.”

30)

Korvataan 114 artikla seuraavasti:

”114 artikla

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen sisäisiä malleja koskevat delegoidut säädökset ja tekniset täytäntöönpanostandardit

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään seuraavat:

2.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä:

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.”

31)

Korvataan 127 artikla seuraavasti:

”127 artikla

120–126 artiklaa koskevat delegoidut säädökset

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti 120–126 artiklaan liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sisäisten mallien käyttöä kaikkialla unionin alueella, parantaakseen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten riskiprofiilin arviointia ja liiketoiminnan johtamista.”

32)

Muutetaan 129 artikla seuraavasti:

33)

Korvataan 130 artikla seuraavasti:

”130 artikla

Delegoidut säädökset

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään, miten 128 ja 129 artiklassa tarkoitettu vähimmäispääomavaatimus lasketaan.”

34)

Korvataan 131 artiklan ensimmäisessä kohdassa päivämäärä ”31 päivänä lokakuuta 2012” päivämäärällä ”31 päivänä joulukuuta 2015” ja päivämäärä ”31 päivänä lokakuuta 2013” päivämäärällä ”31 päivänä joulukuuta 2016”.

35)

Korvataan 135 artikla seuraavasti:

”135 artikla

Laadullisia vaatimuksia koskevat delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit

1.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään seuraavia seikkoja koskevat laadulliset vaatimukset:

2.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan

3.   Jotta voidaan varmistaa 2 kohdan c alakohdan osalta jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään kyseisessä säännöksessä tarkoitettua oikeasuhteisen korotetun pääomavaatimuksen laskentaa koskevat metodiikat.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

36)

Korvataan 138 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, tarvittaessa EJRK:aa kuultuaan, toteamilla poikkeuksellisilla epäsuotuisilla tilanteilla on vaikutuksia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, joiden osuus markkinoista tai asianomaisista vakuutuslajeista on merkittävä, valvontaviranomainen voi jatkaa asianomaisten yritysten osalta 3 kohdan toisessa alakohdassa mainittua määräaikaa enintään seitsemällä vuodella ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät, mukaan luettuna vakuutusteknisen vastuuvelan keskimääräinen duraatio.

Tätä kohtaa sovellettaessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa kyseisen valvontaviranomaisen pyynnöstä poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1094/2010 18 artiklan mukaisia vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valtuuksia. Kyseinen valvontaviranomainen voi esittää pyynnön, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joiden osuus markkinoista tai asianomaisista vakuutuslajeista on merkittävä, eivät todennäköisesti pysty täyttämään jotakin 3 kohdassa säädetyistä vaatimuksista. Poikkeuksellinen epäsuotuisa tilanne on olemassa, kun yksi tai useampi seuraavista perusteista vaikuttaa vakavasti tai epäsuotuisasti sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten taloudelliseen asemaan, joiden osuus markkinoista tai asianomaisista vakuutuslajeista on merkittävä:

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi asianomaista kansallista valvontaviranomaista kuultuaan säännöllisesti, ovatko toisessa alakohdassa tarkoitetut olosuhteet edelleen olemassa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa asianomaista valvontaviranomaista kuultuaan ajankohdan, jona poikkeuksellista epäsuotuisaa tilannetta ei enää ole olemassa.

Kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselleen kolmen kuukauden välein edistymiskertomus, jossa esitetään toteutetut toimenpiteet ja edistyminen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävän oman varallisuuden tason uudelleen saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määräajan jatkaminen on peruutettava, jos edistymiskertomus osoittaa, että vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisen toteamispäivän ja edistymiskertomuksen toimittamispäivän välisenä aikana ei ole saavutettu merkittävää edistymistä vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason uudelleen saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi.”

37)

Korvataan 143 artikla seuraavasti:

”143 artikla

138 artiklan 4 kohtaa koskevat delegoidut säädökset ja tekniset sääntelystandardit

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään poikkeuksellisten epäsuotuisien tilanteiden lajeja ja joissa määritetään tekijät ja perusteet, jotka on otettava huomioon, kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteaa poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon ja valvontaviranomaiset määrittävät 138 artiklan 4 kohdan mukaisen tervehdyttämisjakson pidennyksen.

2.   Jotta voidaan varmistaa 138 artiklan 2 kohdan, 139 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan osalta jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tervehdyttämissuunnitelmaa, 139 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua rahoitussuunnitelmaa ja 141 artiklaa, huolehtien asianmukaisesti siitä, että vältetään prosykliset vaikutukset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

38)

Korvataan 149 artikla seuraavasti:

”149 artikla

Riskien tai sitoumusten muutokset

Kaikkiin muutoksiin, jotka vakuutusyritys aikoo tehdä 147 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin, on sovellettava 147 ja 148 artiklassa säädettyä menettelyä.”

39)

Muutetaan 155 artikla seuraavasti:

40)

Lisätään 158 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Kotijäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomainen voi lisäksi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.”

41)

Korvataan 159 artikla seuraavasti:

”159 artikla

Tilastotiedot rajan ylittävistä tapahtumista

Jokaisen vakuutusyrityksen on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle erikseen sijoittautumisvapauden perusteella ja erikseen palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toteutettujen tapahtumien osalta vakuutusmaksujen, korvausten ja palkkioiden määrä jälleenvakuutusta vähentämättä jäsenvaltioittain ja seuraavasti:

Kun kyse on liitteessä I olevan A osan luokasta 10, jossa rahdinkuljettajan vastuu on suljettu pois, asianomaisen yrityksen on myös ilmoitettava kyseiselle valvontaviranomaiselle vahinkotiheys ja korvausten keskimääräiset kulut.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on toimitettava ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitetut tiedot kohtuullisessa ajassa ja yhtenä kokonaisuutena jokaisen niitä pyytävän asianomaisen jäsenvaltion valvontaviranomaisille.”

42)

Korvataan 172 artikla seuraavasti:

”172 artikla

Vastaavuus jälleenvakuutusyritysten tapauksessa

1.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin perusteet sen arvioimiseksi, vastaako sellaisten yritysten jälleenvakuutustoimintaan sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, I osastossa säädettyä järjestelyä.

2.   Jos kolmas maa täyttää 1 kohdan mukaisesti hyväksytyt perusteet, komissio voi 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jossa määritetään, että sellaisten yritysten jälleenvakuutustoimintaan sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, vastaa tämän direktiivin I osastossa säädettyä järjestelyä.

Näitä delegoituja säädöksiä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen I osastossa säädetyn valvontajärjestelyn ja kolmannen maan valvontajärjestelyn merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

3.   Jos kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely on 2 kohdan mukaisesti katsottu tässä direktiivissä säädettyä järjestelyä vastaavaksi, sellaisten yritysten kanssa tehtyjä jälleenvakuutussopimuksia, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, on kohdeltava samoin kuin tämän direktiivin mukaisesti toimiluvan saaneiden yritysten kanssa tehtyjä jälleenvakuutussopimuksia.

4.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, ja vaikka 1 kohdan mukaisesti määritetyt perusteet eivät täyty, komissio voi rajoitetuksi ajanjaksoksi sekä 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jossa määritetään, että sellaisten yritysten jälleenvakuutustoimintaan sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, väliaikaisesti vastaa I osastossa säädettyä järjestelyä, jos kyseinen kolmas maa täyttää vähintään seuraavat ehdot:

Väliaikaista vastaavuutta koskevissa delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon komission 177 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamat kertomukset. Näitä delegoituja säädöksiä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen asianomaisen kolmannen maan edistymiskertomusten perusteella. Kertomukset esitetään vuosittain komissiolle, joka arvioi ne. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa komissiota edistymiskertomusten arvioinnissa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään ensimmäisessä alakohdassa säädetyt ehdot.

5.   Edellä 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu rajoitettu ajanjakso päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020 tai sinä päivänä, jona kyseisen kolmannen maan valvontajärjestely on 2 kohdan mukaisesti katsottu I osastossa säädettyä järjestelyä vastaavaksi, sen mukaan kumpi on aikaisempi.

Ajanjaksoa voidaan pidentää enintään vuodella, jos se on tarpeen, jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja komissio voivat arvioida vastaavuuden 2 kohdan mukaisesti.

6.   Sellaisten yritysten kanssa tehtyjä jälleenvakuutussopimuksia, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, jonka valvontajärjestely on katsottu väliaikaisesti vastaavaksi 4 kohdan mukaisesti, on kohdeltava samoin kuin 3 kohdassa tarkoitettuja jälleenvakuutussopimuksia. Jäljempänä olevaa 173 artiklaa sovelletaan myös jälleenvakuutusyrityksiin, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, jonka valvontajärjestely on katsottu väliaikaisesti vastaavaksi 4 kohdan mukaisesti.”

43)

Korvataan 176 artikla seuraavasti:

”176 artikla

Jäsenvaltioiden ilmoitus komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on ilmoitettava komissiolle, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille toimiluvan myöntämisestä sellaiselle suoralle tai välilliselle tytäryritykselle, jonka yhteen tai useampaan emoyritykseen sovelletaan kolmannen maan lakia.

Ilmoitukseen on sisällyttävä myös tieto asianomaisen yritysryhmän rakenteesta.

Jos yritys, johon sovelletaan kolmannen maan lakia, hankkii sellaisen osuuden unionissa toimiluvan saaneesta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä, että tästä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä tulee kyseisen kolmannen maan yrityksen tytäryritys, kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava siitä komissiolle, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille.”

44)

Korvataan 177 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle kaikista yleisistä vaikeuksista, joita niiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset kohtaavat sijoittautuessaan kolmanteen maahan tai harjoittaessaan siellä toimintaansa.”

45)

Korvataan 210 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään rajoitettua jälleenvakuutusta (finite reinsurance) koskevasta toiminnasta aiheutuvien riskien seuraamista, hallitsemista ja valvontaa koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut säännökset.”

46)

Korvataan 211 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin seuraavat perusteet valvontaviranomaisten hyväksyntää varten:

2 a.   Jotta voidaan varmistaa 211 artiklan 1 ja 2 kohdan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä, joita sovelletaan hyväksyttäessä erillisyhtiöiden perustaminen, ja muodoista ja malleista, joita on käytettävä 2 kohdan f alakohtaa sovellettaessa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

2 b.   Jotta voidaan varmistaa 211 artiklan 1 ja 2 kohdan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä, joita sovelletaan valvontaviranomaisten välisessä yhteistyössä ja tietojenvaihdossa, jos erillisyhtiö, joka ottaa vastuulleen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskin, on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on saanut toimiluvan.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

3.   Ennen 31 päivää joulukuuta 2015 toimiluvan saaneisiin erillisyhtiöihin on sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, joka on myöntänyt erillisyhtiölle toimiluvan. Tällaisen erillisyhtiön kyseisen päivämäärän jälkeen aloittamaan uuteen toimintaan sovelletaan 1, 2 ja 2 a kohdan säännöksiä.”

47)

Korvataan 212 artiklan 1 kohdan e alakohta seuraavasti:

48)

Muutetaan 216 artikla seuraavasti:

49)

Muutetaan 217 artikla seuraavasti:

50)

Korvataan 227 artikla seuraavasti:

”227 artikla

Vastaavuus kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten tapauksessa

1.   Laskettaessa kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta ryhmän vakavaraisuutta 233 artiklan mukaisesti kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä käsitellään pelkästään tämän laskelman tekemiseksi vastaavasti kuin sidosyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä.

Jos kolmas maa, jossa kyseisellä yrityksellä on kotipaikka, kuitenkin edellyttää yritykseltä toimilupaa ja määrää sen toiminnalle vähintään I osaston VI luvussa säädettyä vastaavan vakavaraisuusjärjestelyn, jäsenvaltiot voivat säätää, että laskelmassa otetaan kyseisen yrityksen osalta huomioon kyseisessä kolmannessa maassa säädetty vakavaraisuuspääomavaatimus sekä sen kattamiseen hyväksyttävissä oleva oma varallisuus.

2.   Kun delegoitua säädöstä ei ole annettu tämän artiklan 4 tai 5 kohdan mukaisesti, ryhmävalvojan on tarkastettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestelyn vastaavuus osakasyrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa ryhmävalvojaa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Ennen kuin ryhmävalvoja tekee vastaavuutta koskevan päätöksen, sen on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana näin toimiessaan kuultava asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia. Päätös on tehtävä 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen perusteiden mukaisesti. Ryhmävalvoja ei saa tehdä kolmannesta maasta päätöstä, joka on ristiriidassa kyseisestä kolmannesta maasta aiemmin tehdyn päätöksen kanssa, paitsi kun se on tarpeen I osaston VI luvussa säädetyn valvontajärjestelyn ja kolmannen maan valvontajärjestelyn merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi.

Jos valvontaviranomaiset ovat eri mieltä toisen alakohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä, ne voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ryhmävalvoja on ilmoittanut päätöksestä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

3.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin perusteet sen arvioimiseksi, vastaako kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä.

4.   Jos kolmas maa täyttää 3 kohdan mukaisesti hyväksytyt perusteet, komissio voi 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jossa määritetään, että kolmannen maan valvontajärjestely vastaa I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä.

Näitä delegoituja säädöksiä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen I osaston VI luvussa säädetyn valvontajärjestelyn ja kolmannen maan valvontajärjestelyn merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

5.   Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, ja vaikka 3 kohdan mukaisesti määritettyjä perusteita ei täytetä, komissio voi 6 kohdassa tarkoitetuksi ajanjaksoksi sekä 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jossa määritetään, että sellaisiin yrityksiin sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa, tilapäisesti vastaa I osaston VI luvussa säädettyä järjestelyä, jos:

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettu tilapäistä vastaavuutta koskeva päätös tehdään alun perin kymmenen vuoden ajanjaksoksi, paitsi jos ennen kyseisen ajanjakson päättymistä

Tilapäistä vastaavuutta koskeva päätös uusitaan kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, jos 5 kohdassa tarkoitetut ehdot edelleen täyttyvät. Komissio antaa tällaisen delegoidun säädöksen 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tilapäistä vastaavuutta koskevissa delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon komission 177 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamat kertomukset. Komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen tällaisia delegoituja säädöksiä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa komissiota päätösten arvioinnissa. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille meneillään olevista uudelleentarkasteluista ja antaa sille kertomuksen päätelmistään.

7.   Jos 5 kohdan mukaisesti on annettu delegoitu säädös, jossa määritetään, että kolmannen maan valvontajärjestely on tilapäisesti vastaava, kyseinen kolmas maa katsotaan vastaavaksi 1 kohdan toista alakohtaa sovellettaessa.”

51)

Korvataan 231 artikla seuraavasti:

”231 artikla

Ryhmän sisäinen malli

1.   Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja sen sidosyritykset taikka vakuutushallintayhtiön sidosyritykset yhdessä hakevat lupaa laskea ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimus sekä ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimus sisäisen mallin perusteella, asianomaisten valvontaviranomaisten on yhdessä päätettävä luvan myöntämisestä ja määriteltävä mahdolliset lupaehdot ja -edellytykset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hakemus jätetään ryhmävalvojalle.

Ryhmävalvojan on viipymättä tiedotettava muut valvontaviranomaisten kollegion jäsenet ja toimitettava heille täydellinen hakemus.

2.   Asianomaisten valvontaviranomaisten on parhaansa mukaan pyrittävä tekemään hakemuksesta yhteinen päätös kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona ryhmävalvoja on vastaanottanut täydellisen hakemuksen.

3.   Jos 2 kohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa jokin asianomainen valvontaviranomainen on saattanut asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, ryhmävalvojan on lykättävä päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on tehtävä päätöksensä kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi kuuden kuukauden määräajan päätyttyä eikä sen jälkeen, kun asiasta on tehty yhteinen päätös.

Jos lautakunnan ehdottama päätös hylätään asetuksen (EU) N:o 1094/2010 41 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 44 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti, ryhmävalvoja tekee lopullisen päätöksen. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä. Kuuden kuukauden määräaikaa pidetään mainitun asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla varmistetaan 2 kohdassa tarkoitetun yhteistä päätöstä koskevan menettelyn yhdenmukaisen soveltamisen edellytykset, 1 kohdassa tarkoitettujen lupahakemusten osalta yhteisten päätösten helpottamiseksi.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

5.   Kun asianomaiset valvontaviranomaiset ovat tehneet 2 kohdassa tarkoitetun yhteisen päätöksen, ryhmävalvojan on toimitettava hakijalle asiakirja, jossa perustellaan päätös kaikilta osin.

6.   Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona ryhmävalvoja on vastaanottanut täydellisen hakemuksen, ryhmävalvojan on tehtävä hakemuksesta oma päätöksensä.

Ryhmävalvojan on otettava asianmukaisesti huomioon näkemykset ja varaukset, joita muut asianomaiset valvontaviranomaiset ovat esittäneet kyseisen kuuden kuukauden määräajan kuluessa.

Ryhmävalvojan on toimitettava hakijalle ja muille asianomaisille valvontaviranomaisille asiakirja, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen.

Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

7.   Jos jokin asianomainen valvontaviranomainen katsoo, että sen valvonnassa olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi ryhmätasolla hyväksytyn sisäisen mallin perusoletuksista, ja jos kyseinen yritys ei ole ratkaissut asianmukaisesti valvontaviranomaisen havaitsemia ongelmia, kyseinen viranomainen voi 37 artiklan mukaisesti päättää määrätä lisäpääomavaatimuksen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka on saatu tällaista sisäistä mallia soveltamalla.

Valvontaviranomainen voi poikkeuksellisissa oloissa, joissa lisäpääomavaatimus ei olisi asianmukainen, vaatia kyseistä yritystä laskemaan vakavaraisuuspääomavaatimuksensa I osaston VI luvun 4 jakson 1 ja 2 alajaksossa tarkoitetun standardikaavan perusteella. Edellä 37 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa valvontaviranomainen voi päättää määrätä lisäpääomavaatimuksen kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka on saatu standardikaavaa soveltamalla.

Valvontaviranomaisen on perusteltava ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut päätökset sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle että muille valvontaviranomaisten kollegion jäsenille.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa ohjeita varmistaakseen tämän kohdan yhdenmukaisen ja yhtenäisen soveltamisen.”

52)

Korvataan 232 kohdan ensimmäisen kohdan johdantokappale seuraavasti:

”Selvittäessään, otetaanko ryhmän riskiprofiili ryhmän konsolidoidussa vakavaraisuuspääomavaatimuksessa asianmukaisesti huomioon, ryhmävalvojan on kiinnitettävä erityistä huomiota tapauksiin, joissa 37 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut tilanteet voivat ilmetä ryhmätasolla, erityisesti jos”

53)

Korvataan 232 artiklan kolmas kohta seuraavasti:

”Edellä olevan 37 artiklan 1–5 kohtaa sekä 37 artiklan 6, 7 ja 8 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä delegoituja säädöksiä ja teknisiä täytäntöönpanostandardeja sovelletaan soveltuvin osin.”

54)

Korvataan 233 artiklan 6 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Edellä olevan 37 artiklan 1–5 kohtaa sekä 37 artiklan 6, 7 ja 8 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä delegoituja säädöksiä ja teknisiä täytäntöönpanostandardeja sovelletaan soveltuvin osin.”

55)

Korvataan 234 artikla seuraavasti:

”234 artikla

220–229 ja 230–233 artiklaa koskevat delegoidut säädökset

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään 220–229 artiklassa säädetyt tekniset periaatteet ja menetelmät sekä 230–233 artiklan soveltaminen erityisten oikeudellisten rakenteiden taloudellista luonnetta vastaavasti.”

56)

Korvataan 237 artikla seuraavasti:

”237 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritykset: hakemusta koskeva päätös

1.   Haettaessa lupaa 238 ja 239 artiklassa vahvistettujen sääntöjen soveltamiseen asianomaisten valvontaviranomaisten on valvontaviranomaisten kollegiossa täydessä yhteistyössä päätettävä haetun luvan myöntämisestä ja määriteltävä mahdolliset lupaehdot ja -edellytykset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hakemus jätetään ainoastaan tytäryritykselle toimiluvan antaneelle valvontaviranomaiselle. Kyseisen valvontaviranomaisen on viipymättä tiedotettava muut valvontaviranomaisten kollegion jäsenet ja toimitettava heille täydellinen hakemus.

2.   Asianomaisten valvontaviranomaisten on parhaansa mukaan pyrittävä tekemään hakemuksesta yhteinen päätös kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kaikki kollegioon kuuluvat valvontaviranomaiset ovat vastaanottaneet täydellisen hakemuksen.

3.   Jos 2 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan kuluessa jokin asianomainen valvontaviranomainen on saattanut asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, ryhmävalvojan on lykättävä päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee päätöksensä kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi kolmen kuukauden määräajan päätyttyä eikä sen jälkeen, kun asiasta on tehty yhteinen päätös.

Jos lautakunnan ehdottama päätös hylätään asetuksen (EU) N:o 1094/2010 41 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 44 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti, ryhmävalvoja tekee lopullisen päätöksen. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä. Kolmen kuukauden määräaikaa pidetään kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana.

4.   Jotta voidaan varmistaa 2 kohdassa tarkoitetun yhteistä päätöstä koskevan menettelyn yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi 1 kohdassa tarkoitetuista lupahakemuksista yhteisten päätösten helpottamiseksi.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

5.   Kun asianomaiset valvontaviranomaiset ovat tehneet 2 kohdassa tarkoitetun yhteisen päätöksen, tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen on toimitettava hakijalle kaikilta osin perusteltu päätös. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava yhteinen päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

6.   Jos valvontaviranomaiset eivät ole tehneet yhteistä päätöstä 2 kohdassa vahvistetun kolmen kuukauden määräajan kuluessa, ryhmävalvojan on tehtävä hakemuksesta oma päätöksensä.

Ryhmävalvojan on kyseisen määräajan kuluessa otettava asianmukaisesti huomioon seuraavat seikat:

Päätös on perusteltava, ja siihen on tarvittaessa sisällyttävä selitys, jos muiden asianomaisten valvontaviranomaisten esittämistä varauksista on poikettu merkittävästi. Ryhmävalvojan on toimitettava päätöksestä jäljennös hakijalle ja muille asianomaisille valvontaviranomaisille. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.”

57)

Korvataan 238 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Valvontaviranomaisten kollegion on parhaansa mukaan pyrittävä pääsemään sopimukseen tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen ehdotuksesta tai muista mahdollisista toimenpiteistä.

Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava sopimus sitovaksi ja sovellettava sitä.”

58)

Korvataan 238 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Jos valvontaviranomainen ja ryhmävalvoja ovat asiasta eri mieltä, valvontaviranomainen tai ryhmävalvoja voi saattaa asian kuukauden kuluessa valvontaviranomaisen ehdotuksesta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti, ja se tekee päätöksensä kuukauden kuluessa asian saattamisesta sen käsiteltäväksi. Kuukauden määräaikaa pidetään kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana. Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi tässä alakohdassa tarkoitetun kuukauden määräajan päätyttyä eikä sen jälkeen, kun kollegio on päässyt asiasta sopimukseen tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen on lykättävä päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa.

Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Päätöksessä on ilmoitettava kaikki syyt, joiden perusteella se on tehty.

Päätös on toimitettava tytäryritykselle ja valvontaviranomaisten kollegiolle.”

59)

Lisätään 239 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Valvontaviranomainen tai ryhmävalvoja voi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, ne ovat eri mieltä:

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti, ja se tekee päätöksensä kuukauden kuluessa asian saattamisesta sen käsiteltäväksi.

Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi:

Neljän kuukauden tai kuukauden määräaikaa pidetään kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana.

Tytäryritykselle toimiluvan antaneen valvontaviranomaisen on lykättävä päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava päätös sitovaksi ja sovellettava sitä.

Päätöksessä on ilmoitettava kaikki syyt, joiden perusteella se on tehty.

Päätös on toimitettava tytäryritykselle ja valvontaviranomaisten kollegiolle.”

60)

Korvataan 241 artikla seuraavasti:

”241 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritykset: delegoidut säädökset

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään

61)

Korvataan 242 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä arvion III osaston soveltamisesta, erityisesti valvontaviranomaisten kollegioon kuuluvien valvontaviranomaisten yhteistyöstä ja kollegion toimivuudesta ja lisäpääomavaatimusten asettamista koskevista valvontakäytännöistä, sekä antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi.”

62)

Korvataan 242 artiklan 2 kohdassa päivämäärä ”31 päivään lokakuuta 2015” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2018”.

63)

Korvataan 244 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat merkittävän riskikeskittymän määrittelyä tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa.

5.   Jotta voidaan varmistaa riskikeskittymien valvonnan jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii, jollei 301 b artiklasta muuta johdu, luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin merkittävän riskikeskittymän yksilöintiä ja asianmukaisten kynnysarvojen asettamista 3 kohtaa sovellettaessa.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

6.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi lomakkeista ja malleista, joita käytetään tällaisista riskikeskittymistä ilmoittamisessa 2 kohtaa sovellettaessa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.”

64)

Korvataan 245 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat merkittävän ryhmänsisäisen liiketoimen määrittelyä tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa.

5.   Jotta voidaan varmistaa ryhmänsisäisten liiketoimien valvonnan jatkuva yhdenmukaistaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin merkittävän ryhmänsisäisen liiketoimen yksilöintiä 3 kohtaa sovellettaessa.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

6.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi menettelyistä, lomakkeista ja malleista, joita käytetään tällaisista ryhmänsisäisistä liiketoimista ilmoittamisessa 2 kohtaa sovellettaessa.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.”

65)

Korvataan 247 artiklan 3–7 kohta seuraavasti:

”3.   Asianomaiset valvontaviranomaiset voivat erityistapauksissa minkä tahansa muun valvontaviranomaisen pyynnöstä tehdä yhteisen päätöksen poiketa 2 kohdassa vahvistetuista perusteista, jos niiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista ottaen huomioon ryhmän rakenne sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen toiminnan suhteellinen merkitys eri maissa, ja nimetä jonkin muun valvontaviranomaisen ryhmävalvojaksi.

Tätä varten mikä tahansa asianomainen valvontaviranomainen voi pyytää keskustelun aloittamista siitä, ovatko 2 kohdassa tarkoitetut perusteet tarkoituksenmukaisia. Keskustelu voidaan käydä enintään kerran vuodessa.

Asianomaisten valvontaviranomaisten on parhaansa mukaan pyrittävä tekemään yhteinen päätös ryhmävalvojan valinnasta kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun keskustelua on pyydetty. Niiden on ennen päätöksen tekemistä annettava ryhmälle tilaisuus esittää kantansa.

Nimetyn ryhmävalvojan on toimitettava kaikilta osin perusteltu yhteinen päätös ryhmälle.

4.   Jos 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden ajanjakson kuluessa jokin asianomainen valvontaviranomainen on saattanut asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, asianomaisten valvontaviranomaisten on lykättävä yhteisen päätöksensä tekoa ja odotettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee mahdollisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätöksen, ja tehtävä asiasta yhteinen päätös, joka on sopusoinnussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kanssa. Asianomaisten valvontaviranomaisten on tunnustettava yhteinen päätös sitovaksi ja sovellettava sitä. Kolmen kuukauden määräaikaa pidetään kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sovitteluaikana.

5.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee päätöksensä kuukauden kuluessa siitä, kun asia on saatettu sen käsiteltäväksi 4 kohdan mukaisesti. Asiaa ei saa saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi kolmen kuukauden määräajan päätyttyä eikä sen jälkeen, kun asiasta on tehty yhteinen päätös. Nimetyn ryhmävalvojan on toimitettava kaikilta osin perusteltu yhteinen päätös ryhmälle ja valvontaviranomaisten kollegiolle.

6.   Jos yhteistä päätöstä ei tehdä, ryhmävalvojan tehtävää hoitaa tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetty valvontaviranomainen.

7.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle vähintään kerran vuodessa merkittävistä vaikeuksista, joita liittyy 2, 3 ja 6 kohdan soveltamiseen.

Jos ilmenee merkittäviä vaikeuksia, jotka liittyvät tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen perusteiden soveltamiseen, komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään kyseiset perusteet.”

66)

Muutetaan 248 artikla seuraavasti:

67)

Muutetaan 249 artikla seuraavasti:

68)

Muutetaan 250 artikla seuraavasti:

”250 artikla

Valvontaviranomaisten keskinäinen kuuleminen

1.   Ennen kuin asianomaiset valvontaviranomaiset tekevät päätöksen, jolla on muiden valvontaviranomaisten valvontatehtävien kannalta merkitystä, niiden on kuultava toisiaan valvontaviranomaisten kollegiossa seuraavista seikoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 248 artiklan soveltamista:

Ensimmäisen alakohdan b ja c alakohtaa sovellettaessa on aina kuultava ryhmävalvojaa.

Lisäksi asianomaisten valvontaviranomaisten on ennen päätöksen tekoa kuultava toisiaan, jos päätös perustuu muilta valvontaviranomaisilta saatuihin tietoihin.

2.   Valvontaviranomainen voi päättää jättää muiden valvontaviranomaisten kuulemisen suorittamatta kiireellisissä tapauksissa tai silloin, kun kuuleminen voisi vaarantaa päätöksen tehokkuuden, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 248 artiklan soveltamista. Tällöin valvontaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille valvontaviranomaisille.”

69)

Korvataan 254 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden ryhmävalvonnan harjoittamisesta vastaavilla viranomaisilla on oikeus saada kaikki ryhmävalvonnan kannalta merkitykselliset tiedot riippumatta asianomaisen yrityksen luonteesta. Sovelletaan 35 artiklan 1–5 kohtaa soveltuvin osin.

Ryhmävalvoja voi rajoittaa useammin kuin kerran vuodessa ryhmätasolla tapahtuvaa valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia silloin, kun 35 artiklan 6 kohdan mukainen rajoitus koskee kaikkia ryhmään kuuluvia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, ottaen huomioon ryhmän liiketoimintaan liittyvien riskien luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden.

Ryhmävalvoja voi vapauttaa ryhmätasolla tapahtuvasta eräkohtaisesta raportoinnista silloin, kun 35 artiklan 7 kohdan mukainen vapautus koskee kaikkia ryhmään kuuluvia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, ottaen huomioon ryhmän liiketoimintaan liittyvien riskien luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä rahoitusjärjestelmän vakautta koskevan tavoitteen.”

70)

Lisätään 255 artiklan 2 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”Jos toiselle valvontaviranomaiselle esitettyyn pyyntöön tämän kohdan mukaisen tarkastuksen suorittamisesta ei ole vastattu kahden viikon kuluessa tai jos valvontaviranomainen ei käytännössä pysty käyttämään oikeuttaan osallistua tarkastukseen kolmannen alakohdan mukaisesti, pyynnön esittänyt viranomainen voi saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on asetuksen (EU) N:o 1094/2010 21 artiklan mukaisesti oikeus osallistua paikalla toteutettaviin tarkastuksiin, jos ne ovat kahden tai useamman valvontaviranomaisen yhdessä suorittamia.”

71)

Muutetaan 256 artikla seuraavasti:

72)

Lisätään artikla seuraavasti:

”256 a artikla

Ryhmän rakenne

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, vakuutushallintayhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt julkistavat ryhmän tasolla vuosittain oikeudellisen rakenteen sekä hallinto- ja organisaatiorakenteen, mukaan luettuna kuvaus kaikista ryhmään kuuluvista tytäryrityksistä, olennaisista sidosyrityksistä ja merkittävistä sivukonttoreista.”

73)

Korvataan 258 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden koordinoimiseksi.”

74)

Korvataan 259 artikla seuraavasti:

”259 artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kertomukset

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen asetuksen (EU) N:o 1094/2010 50 artiklan mukaisesti.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa kertomuksen muun muassa kaikista merkityksellisistä ja tärkeistä kokemuksista, joita on saatu III osaston mukaisista valvontatoimista ja valvontaviranomaisten välisestä yhteistyöstä, ja erityisesti

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi 1 kohtaa sovellettaessa tarvittaessa sisällyttää kertomukseen myös 248 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista arvioista saadut tärkeimmät kokemukset.”

75)

Korvataan 260 artikla seuraavasti:

”260 artikla

Unionin ulkopuolisten emoyritysten vastaavuuden tarkastaminen

1.   Asianomaisten valvontaviranomaisten on 213 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tarkastettava, ovatko vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyrityksen kotipaikka on unionin ulkopuolella, sellaisessa kolmannen maan valvontaviranomaisen valvonnassa, joka vastaa tämän osaston ryhmävalvontaa koskevissa säännöksissä tarkoitettua valvontaa 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta.

Jos delegoitua säädöstä ei ole annettu tämän artiklan 2, 3 tai 5 kohdan mukaisesti, tarkastuksen suorittaa se valvontaviranomainen, joka toimisi ryhmävalvojana, jos 247 artiklan 2 kohdan perusteita sovellettaisiin (jäljempänä ’vastaava ryhmävalvoja’), joko emoyrityksen tai jonkin unionissa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa vastaavaa ryhmävalvojaa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Vastaavan ryhmävalvojan on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana näin toimiessaan kuultava asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia, ennen kuin se tekee vastaavuutta koskevan päätöksen. Päätös on tehtävä 2 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen perusteiden mukaisesti. Vastaava ryhmävalvoja ei saa tehdä kolmannesta maasta päätöstä, joka on ristiriidassa kyseisestä kolmannesta maasta aiemmin tehdyn päätöksen kanssa, paitsi kun se on tarpeen I osastossa säädetyn valvontajärjestelyn ja kolmannen maan valvontajärjestelyn merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi.

Jos valvontaviranomaiset ovat eri mieltä kolmannen alakohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä, ne voivat saattaa asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vastaava ryhmävalvoja on ilmoittanut päätöksestä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi toimia tällaisissa tapauksissa kyseisen artiklan nojalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.

2.   Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään perusteet sen arvioimiseksi, vastaako kolmannessa maassa ryhmien valvontaan sovellettava vakavaraisuusjärjestely tässä osastossa säädettyä järjestelyä.

3.   Jos kolmas maa täyttää tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyt perusteet, komissio voi 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoidun säädöksen, jolla määritetään, että kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely vastaa tässä osastossa säädettyä järjestelyä.

Tällaista delegoitua säädöstä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen tässä osastossa säädetyn ryhmien valvontaan sovellettavan vakavaraisuusjärjestelyn ja kolmannessa maassa ryhmien valvontaan sovellettavan vakavaraisuusjärjestelyn mahdollisten muutosten sekä muiden vastaavuutta koskevaan päätökseen mahdollisesti vaikuttavien sääntelyn muutosten huomioon ottamiseksi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

4.   Jos komissio ei ole antanut delegoitua säädöstä 3 tai 5 kohdan mukaisesti, sovelletaan 262 artiklaa.

5.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, ja vaikka 2 kohdassa määritetyt perusteet eivät täyty, komissio voi rajoitetun ajanjakson sekä 301 a artiklan mukaisesti ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustamana asetuksen (EU) N:o 1094/2010 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa delegoituja säädöksiä, joilla määritetään, että sellaisiin yrityksiin sovellettava kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely, joiden emoyrityksen kotipaikka on unionin ulkopuolella 1 päivänä tammikuuta 2014, väliaikaisesti vastaa I osastossa säädettyä järjestelyä, jos kyseinen kolmas maa täyttää vähintään seuraavat ehdot:

Väliaikaista vastaavuutta koskevissa delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon komission 177 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamat kertomukset. Näitä delegoituja säädöksiä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen asianomaisen kolmannen maan edistymiskertomusten perusteella. Kertomukset esitetään vuosittain komissiolle, joka arvioi ne. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen avustaa komissiota edistymiskertomusten arvioinnissa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa luettelon kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla.

Komissio voi hyväksyä 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään ensimmäisessä alakohdassa vahvistetut ehdot. Delegoiduissa säädöksissä voidaan myös käsitellä valvontaviranomaisten valtuuksia määrätä valvontaviranomaisten lisäilmoituksia koskevia vaatimuksia väliaikaista vastaavuutta koskevan päätöksen voimassaoloaikana.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettu rajoitettu ajanjakso päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020 tai sinä päivänä, jona kyseisen kolmannen maan vakavaraisuusjärjestely on 3 kohdan mukaisesti katsottu tässä osastossa säädettyä järjestelyä vastaavaksi, sen mukaan kumpi on aikaisempi.

Ajanjaksoa voidaan pidentää enintään vuodella, jos se on tarpeen, jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja komissio voivat arvioida vastaavuuden 3 kohdan mukaisesti.

7.   Jos 5 kohdan mukaisesti on annettu delegoitu säädös, jossa määritetään, että kolmannen maan valvontajärjestely on väliaikaisesti vastaava, jäsenvaltioiden on sovellettava 261 artiklaa, paitsi jos johonkin jäsenvaltioon on sijoittautunut sellainen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka taseen loppusumma on suurempi kuin unionin ulkopuolelle sijoittautuneen emoyrityksen taseen loppusumma. Tällaisissa tapauksissa ryhmävalvojan tehtävää hoitaa vastaava ryhmävalvoja.”

76)

Korvataan 262 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Jos 260 artiklassa tarkoitettua vastaavaa valvontaa ei ole tai jos jäsenvaltio jättää 260 artiklan 7 kohdan mukaisesti soveltamatta 261 artiklaa, kun on kyse väliaikaisesta vastaavuudesta, kyseisen jäsenvaltion on sovellettava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin jompaakumpaa seuraavista:

77)

Korvataan 300 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Tässä direktiivissä euroina ilmoitettuja määriä tarkistetaan joka viides vuosi siten, että euromääräistä perusarvoa korotetaan Eurostatin julkaisemissa kaikkien jäsenvaltioiden yhdenmukaistetuissa kuluttajahintaindekseissä 31 päivän joulukuuta 2015 ja tarkistuspäivän välisenä aikana tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran ja arvo pyöristetään ylöspäin täyteen 100 000 euroon.”

78)

Korvataan 301 artikla seuraavasti:

”301 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komission päätöksellä 2004/9/EY perustettu Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitea (33). Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 4 artiklan kanssa.

301 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 23 päivästä toukokuuta 2014 neljän vuoden ajaksi 17, 31, 35, 37, 50, 56, 58, 75, 86, 92, 97, 99, 109 a, 111, 114, 127, 130, 135, 143, 172, 210, 211, 216, 217, 227, 234, 241, 244, 245, 247, 248, 249, 256, 258, 260 ja 308 b artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen tämän neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 17, 31, 35, 37, 50, 56, 58, 75, 86, 92, 97, 99, 109 a, 111, 114, 127, 130, 135, 143, 172, 210, 211, 216, 217, 227, 234, 241, 244, 245, 247, 248, 258, 256, 258, 260 ja 308 b artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 17, 31, 35, 37, 50, 56, 75, 86, 92, 97, 99, 109 a, 111, 114, 127, 130, 135, 143, 172, 210, 211, 216, 217, 227, 234, 241, 244, 245, 247, 248, 256, 258, 260 tai 308 b artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

301 b artikla

Teknisiä sääntelystandardeja koskeva siirtymäsäännös

1.   Komissio noudattaa 24 päivään toukokuuta 2016 saakka 301 a artiklassa säädettyä menettelyä hyväksyessään ensimmäisen kerran 50, 58, 75, 86, 92, 97, 111, 135, 143, 244, 245, 248 ja 249 artiklassa säädetyt tekniset sääntelystandardit. Tällaisten delegoitujen säädösten muutokset tai siirtymäkauden päätyttyä uudet tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

2.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 1 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron asetuksen (EU) N:o 1094/2010 12 artiklan mukaisesti.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi 24 päivään toukokuuta 2016 mennessä toimittaa komissiolle teknisten sääntelystandardien luonnoksia 17, 31, 35, 37, 50, 56, 75, 86, 92, 97, 99, 109 a, 111, 114, 127, 130, 135, 143, 172, 210, 211, 216, 217, 227, 234, 241, 244, 245, 247, 248, 256, 258, 260 ja 308 b artiklassa säädettyjen delegoitujen säädösten mukauttamiseksi rahoitusmarkkinoiden tekniseen kehitykseen.

Näiden teknisten sääntelystandardien on koskettava vain ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten teknisiä näkökohtia asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

79)

Korvataan 304 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä kertomuksen 1 kohdassa esitetyn lähestymistavan soveltamisesta ja valvontaviranomaisten toimintatavoista, jotka on hyväksytty 1 kohdan mukaisesti, ja liittää siihen tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia. Kertomuksessa on oltava selvitys erityisesti tämän lähestymistavan käytön rajat ylittävistä vaikutuksista sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön estämiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksissä.”

80)

Lisätään VI osaston I lukuun jakso seuraavasti:

”3 JAKSO

VAKUUTUS- JA JÄLLEENVAKUUTUSTOIMINTA

308 a artikla

Vaiheistus

1.   Jäsenvaltioiden on 1 päivästä huhtikuuta 2015 varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet päättää seuraavien hyväksymisestä:

2.   Jäsenvaltioiden on 1 päivästä huhtikuuta 2015 varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet

3.   Jäsenvaltioiden on 1 päivästä heinäkuuta 2015 varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet

4.   Jäsenvaltioiden on velvoitettava asianomaiset valvontaviranomaiset käsittelemään vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten 2 ja 3 kohdan mukaisesti tekemät hyväksymis- tai lupahakemukset. Hyväksymis- tai lupahakemuksia koskevia valvontaviranomaisten päätöksiä ei sovelleta ennen 1 päivää tammikuuta 2016.

308 b artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, jotka lopettavat 1 päivään tammikuuta 2016 mennessä uusien vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten tekemisen ja hallinnoivat pelkästään voimassa olevaa vakuutuskantaansa lopettaakseen toimintansa, eivät kuulu tämän direktiivin I, II ja III osaston soveltamisalaan 2 kohdassa vahvistettuihin päivämääriin saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan säännösten soveltamista, jos

2.   Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, jotka kuuluvat

3.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sovelletaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja siirtymätoimenpiteitä vain, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

Edellä olevien 1 ja 2 kohdan säännökset eivät estä yritystä toimimasta tämän direktiivin I, II ja III osaston mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo kyseisistä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksistä ja annettava se tiedoksi kaikille muille jäsenvaltioille.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että enintään neljän vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 2016 määräaika, jonka kuluessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on toimitettava 35 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut tiedot vuosittain tai sitä harvemmin, lyhenee kaksi viikkoa kullakin tilikaudella siten, että se on aluksi enintään 20 viikkoa yrityksen tilikauden päättymisestä, kun kyseessä on sen 30 päivänä kesäkuuta 2016 tai sen jälkeen mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2017 päättyvä tilikausi, ja lopuksi enintään 14 viikkoa yrityksen tilikauden päättymisestä, kun kyseessä on sen 30 päivänä kesäkuuta 2019 tai sen jälkeen mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2020 päättyvä tilikausi.

6.   Enintään neljän vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 2016 määräaika, jonka kuluessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on julkistettava 51 artiklassa tarkoitetut tiedot, lyhenee kaksi viikkoa kullakin tilikaudella siten, että se on aluksi enintään 20 viikkoa yrityksen tilikauden päättymisestä, kun kyseessä on sen 30 päivänä kesäkuuta 2016 tai sen jälkeen mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2017 päättyvä tilikausi, ja lopuksi enintään 14 viikkoa yrityksen tilikauden päättymisestä, kun kyseessä on sen 30 päivänä kesäkuuta 2019 tai sen jälkeen mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2020 päättyvä tilikausi.

7.   Enintään neljän vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 2016 määräaika, jonka kuluessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on toimitettava 35 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut tiedot neljännesvuosittain, lyhenee yhden viikon kullakin tilikaudella siten, että se on aluksi enintään kahdeksan viikkoa 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2017 päättyvän vuosineljänneksen osalta ja lopuksi enintään viisi viikkoa suhteessa 1 päivänä tammikuuta 2019 tai sen jälkeen mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2020 päättyvän vuosineljänneksen osalta.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5, 6 ja 7 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin osakasyrityksenä oleviin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, vakuutushallintayhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin ryhmän tasolla 254 ja 256 artiklan nojalla, jolloin 5, 6 ja 7 kohdassa säädettyjä määräaikoja jatketaan kuudella viikolla.

9.   Sen estämättä, mitä 94 artiklassa säädetään, omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät sijoitetaan oman perusvarallisuuden luokkaan 1 enintään kymmenen vuoden ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2016, edellyttäen että nämä erät

10.   Sen estämättä, mitä 94 artiklassa säädetään, omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät sijoitetaan oman perusvarallisuuden luokkaan 2 enintään kymmenen vuoden ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2016, edellyttäen että nämä erät

11.   Kun on kyse vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksistä, jotka sijoittavat uudelleenjärjesteltyihin lainoihin perustuviin vaihdantakelpoisiin arvopapereihin tai muihin rahoitusvälineisiin, jotka on laskettu liikkeeseen ennen 1 päivää tammikuuta 2011, 135 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 31 päivästä joulukuuta 2014, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että uusia suojattavia vastuita lisätään tai korvataan 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen.

12.   Sen estämättä, mitä 100 artiklassa, 101 artiklan 3 kohdassa ja 104 artiklassa säädetään, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

13.   Sen estämättä, mitä 100 artiklassa, 101 artiklan 3 kohdassa ja 104 artiklassa säädetään, vakioparametrit, joita käytetään yrityksen 1 päivänä tammikuuta 2016 tai ennen sitä ostamiin osakkeisiin laskettaessa osakeriskialamoduulia standardikaavan mukaisesti ilman 304 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, lasketaan seuraavien painotettuna keskiarvona:

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun parametrin painotusta lisätään vähintään lineaarisesti kunkin vuoden lopussa 0 prosentista 1 päivänä tammikuuta 2016 alkavana vuonna 100 prosenttiin 1 päivänä tammikuuta 2023.

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään perusteet, joiden on täytyttävä, mukaan luettuina osakkeet, joihin voidaan soveltaa siirtymäkautta.

Jotta voidaan varmistaa siirtymäkauden yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi tätä kohtaa sovellettaessa noudatettavista menettelyistä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä neljännessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

14.   Sen estämättä, mitä 138 artiklan 3 kohdassa säädetään, ja rajoittamatta kyseisen artiklan 4 kohdan soveltamista silloin, kun vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset täyttävät direktiivin 73/239/EY 16 a artiklassa, direktiivin 2002/83/EY 28 artiklassa tai direktiivin 2005/68/EY 37, 38 tai 39 artiklassa tarkoitetun solvenssimarginaalivaatimuksen, sellaisena kuin sitä sovelletaan jäsenvaltion oikeudessa päivänä, joka edeltää näiden direktiivien kumoamista 310 artiklan mukaisesti, mutta ne eivät täytä vakavaraisuuspääomavaatimusta tämän direktiivin ensimmäisen soveltamisvuoden aikana, valvontaviranomaisen on vaadittava kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet saavuttaakseen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason tai pienentääkseen riskiprofiiliaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017.

Kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselleen kolmen kuukauden välein edistymiskertomus, jossa esitetään toteutetut toimenpiteet ja edistyminen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määräajan jatkaminen on peruutettava, jos edistymiskertomus osoittaa, että ei ole saavutettu merkittävää edistymistä vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason uudelleen saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisen toteamispäivän ja edistymiskertomuksen toimittamispäivän välisenä aikana.

15.   Jos kotijäsenvaltiot ovat 23 päivänä toukokuuta 2014 soveltaneet direktiivin 2003/41/EY 4 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä, kyseiset kotijäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa direktiivin 2002/83/EY 1–19, 27–30, 32–35 ja 37–67 artiklan noudattamiseksi antamiaan lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat olleet voimassa direktiivin 2002/83/EY viimeisenä soveltamispäivänä, 31 päivään joulukuuta 2019 saakka.

Komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä tässä kohdassa vahvistetun siirtymäkauden muuttamiseksi, kun direktiivin 2003/41/EY 17–17 c artiklan muutokset on hyväksytty ennen tässä kohdassa mainittua päivämäärää.

16.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen perimmäinen emoyritys hakee 31 päivään maaliskuuta 2022 saakka ryhmän osaan sovellettavan ryhmänsisäisen mallin hyväksymistä, jos sekä yritys että perimmäinen emoyritys sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa ja jos osa muodostaa erillisen osan, jolla on muusta ryhmästä merkittävästi erilainen riskiprofiili.

17.   Sen estämättä, mitä 218 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, tämän artiklan 8–12 ja 15 kohdassa sekä 308 c, 308 d ja 308 e artiklassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksiä sovelletaan soveltuvin osin ryhmän tasolla.

Sen estämättä, mitä 218 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetään, tämän artiklan 14 kohdassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksiä sovelletaan soveltuvin osin ryhmän tasolla ja silloin, kun osakasyrityksinä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai ryhmään kuuluvat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset täyttävät direktiivin 98/78/EY 9 artiklassa tarkoitetun mukautetun vakavaraisuuden vaatimuksen, mutta ne eivät täytä ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta.

Komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan ryhmän vakavaraisuuden muutokset silloin, kun voidaan soveltaa tämän artiklan 13 kohdassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksiä, ja jotka koskevat seuraavia:

308 c artikla

Riskittömiä korkoja koskeva siirtymätoimenpide

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat valvontaviranomaisensa ennakkohyväksynnän perusteella soveltaa siirtymäkauden korjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään sallittavien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta.

2.   Kunkin valuutan osalta korjaus lasketaan tiettynä osuutena seuraavien erotuksesta:

Kun jäsenvaltiot ovat antaneet lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä direktiivin 2002/83/EY 20 artiklan 1 kohdan B alakohdan a alakohdan ii alakohdan nojalla, tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu korko on määritettävä käyttäen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen käyttämiä menetelmiä direktiivin 2002/83/EY viimeisenä soveltamispäivänä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua osuutta pienennetään lineaarisesti kunkin vuoden lopussa 100 prosentista 1 päivänä tammikuuta 2016 alkavana vuonna 0 prosenttiin 1 päivänä tammikuuta 2032.

Kun vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta, tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu asiaankuuluva riskitön korkokäyrä on 77 d artiklassa säädetty mukautettu asiaankuuluva riskitön korkokäyrä.

3.   Sallittaviin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin sisältyvät vain seuraavat vaatimukset täyttävät vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteet:

4.   Edellä olevaa 1 kohtaa soveltavia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevat seuraavat vaatimukset:

308 d artikla

Vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskeva siirtymätoimenpide

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat valvontaviranomaisensa ennakkohyväksynnän perusteella soveltaa siirtymäkauden vähennystä vakuutustekniseen vastuuvelkaan. Mainittua vähennystä voidaan soveltaa 80 artiklassa tarkoitettujen homogeenisten riskiryhmien tasolla.

2.   Siirtymäkauden vähennys vastaa tiettyä osuutta seuraavien määrien erotuksesta:

Suurinta vähennettävää osuutta pienennetään lineaarisesti kunkin vuoden lopussa 100 prosentista 1 päivänä tammikuuta 2016 alkavana vuonna 0 prosenttiin 1 päivänä tammikuuta 2032.

Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat tämän direktiivin ensimmäisenä soveltamispäivänä 77 d artiklassa tarkoitettua volatiliteettikorjausta, ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä lasketaan volatiliteettikorjauksen kanssa mainittuna päivänä.

3.   Edellä 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun siirtymäkauden vähennyksen laskennassa käytettävät vakuutusteknisen vastuuvelan määrät, mukaan luettuna soveltuvin osin volatiliteettikorjauksen määrä, voidaan valvontaviranomaisen ennakkohyväksynnän perusteella tai tämän aloitteesta laskea uudelleen 24 kuukauden välein tai tätä useammin, kun yrityksen riskiprofiili on olennaisesti muuttunut.

4.   Valvontaviranomainen voi rajoittaa 2 kohdassa tarkoitettua vähennystä, jos sen soveltaminen voisi alentaa yritykseen sovellettavia varoja koskevia vaatimuksia verrattuna vaatimuksiin, jotka on laskettu direktiivin 73/239/ETY, direktiivin 2002/83/EY ja direktiivin 2005/68/EY nojalla annettavien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti päivänä, joka edeltää näiden direktiivien kumoamista tämän direktiivin 310 artiklan mukaisesti.

5.   Edellä olevaa 1 kohtaa soveltavia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevat seuraavat vaatimukset:

308 e artikla

Riskittömiä korkoja ja vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevien siirtymätoimenpiteiden vaiheistussuunnitelma

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka soveltavat 308 c tai 308 d artiklan mukaisia siirtymätoimenpiteitä, on ilmoitettava valvontaviranomaiselle välittömästi, kun ne toteavat, että ne eivät täyttäisi vakavaraisuuspääomavaatimusta soveltamatta mainittuja siirtymätoimenpiteitä. Valvontaviranomaisen on vaadittava kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi siirtymäkauden päättyessä.

Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun on todettu, että vakavaraisuuspääomavaatimus jäisi täyttämättä, ellei mainittuja siirtymätoimenpiteitä sovellettaisi, kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselle vaiheistussuunnitelma, jossa esitetään suunnitellut toimenpiteet vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason saavuttamiseksi tai riskiprofiilin pienentämiseksi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi siirtymäkauden päättyessä. Kyseinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi saattaa vaiheistussuunnitelman ajan tasalle siirtymäkauden aikana.

Kyseisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselleen vuosittain kertomus, jossa esitetään toteutetut toimenpiteet ja edistyminen vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi siirtymäkauden päättyessä. Valvontaviranomaisen on kumottava siirtymätoimenpiteen soveltamisen hyväksyminen, jos edistymiskertomus osoittaa, että vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttäminen siirtymäkauden päättyessä on epärealistista.”

81)

Muutetaan 309 artiklan 1 kohta seuraavasti:

82)

Lisätään artikla seuraavasti:

”310 a artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstö ja resurssit

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen arvioi tämän direktiivin mukaisten valtuuksiensa ja tehtäviensä vastaanottamisesta aiheutuvat henkilöstö- ja resurssitarpeensa ja toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.”

83)

Korvataan 311 artikla seuraavasti:

”311 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen 308 a artiklaa sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2015.

Sen 1, 2, 3, 5–9, 11, 12, 15, 16, 19–22, 24, 25, 33, 57–66, 69, 70, 73, 145, 147, 149–161, 168–171, 174–177, 179–184, 186–189, 191, 193–209, 267–300, 302, 305–308 ja 308 b artiklaa sekä liitteitä I, II, V, VI ja VII sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

Komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä sekä teknisiä sääntelystandardeja ja täytäntöönpanostandardeja ennen kolmannessa kohdassa tarkoitettua päivämäärää.”

84)

Korvataan liitteessä III olevan A osan 28 kohta seuraavasti:

85)

Korvataan liitteessä III olevan B osan 28 kohta seuraavasti:

86)

Korvataan liitteessä III olevan C osan 28 kohta seuraavasti:

87)

Lisätään liitteessä VII olevan vastaavuustaulukon sarakkeeseen ”Tämä direktiivi” 13 artiklan 27 kohta vastaamaan direktiivin 73/239/ETY 5 artiklan d alakohtaa.

1)

Korvataan 13 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa teknistä sääntelystandardia kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komission hyväksymä tekninen sääntelystandardi on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

Kun komissio hyväksyy teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimittama teknisen sääntelystandardin luonnos, määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa säädöstä, on yksi kuukausi tiedoksi antamisesta. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kuukaudella. Jatkettua määräaikaa voidaan jatkaa edelleen kuukaudella Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta.”

2)

Korvataan 17 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, joita tämä katsoo tarvitsevansa tutkimukseensa, mukaan luettuina tiedot siitä, miten 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan unionin oikeuden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.”

1)

Korvataan 13 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa teknistä sääntelystandardia kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komission hyväksymä tekninen sääntelystandardi on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

Kun komissio hyväksyy teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin arvopaperimarkkinaviranomaisen toimittama teknisen sääntelystandardin luonnos, määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa säädöstä, on yksi kuukausi tiedoksi antamisesta. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kuukaudella. Jatkettua määräaikaa voidaan jatkaa edelleen kuukaudella Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta.”

2)

Korvataan 17 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, joita tämä katsoo tarvitsevansa tutkimukseensa, mukaan luettuina tiedot siitä, miten 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan unionin oikeuden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.”

22.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/62

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/5/EY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi korvattava.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (4) vahvistetaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditointia koskevat säännöt, tuotteiden markkinavalvontaa ja kolmansista maista tuotavien tuotteiden tarkastuksia koskevat puitteet sekä CE-merkintää koskevat yleiset periaatteet.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 768/2008/EY (5) säädetään yhteisistä periaatteista ja viitesäännöksistä, joita on tarkoitus soveltaa alakohtaisessa lainsäädännössä, jotta voidaan tarjota johdonmukainen perusta kyseisen lainsäädännön tarkistamista tai uudelleenlaatimista varten. Direktiivi 1999/5/EY olisi sen vuoksi mukautettava mainittuun päätökseen.

(4)

Direktiivissä 1999/5/EY säädetyt olennaiset vaatimukset, jotka liittyvät kiinteän verkon päätelaitteisiin, eli se, että taataan ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden suojelu, omaisuuden suojelu ja riittävä sähkömagneettisen yhteensopivuuden taso, on asianmukaisesti katettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/35/EU (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/30/EU (7). Tätä direktiiviä ei sen vuoksi olisi sovellettava kiinteän verkon päätelaitteisiin.

(5)

Päätelaitteiden markkinoiden kilpailukysymykset on asianmukaisesti katettu komission direktiivillä 2008/63/EY (8) ja etenkin siinä säädetyllä vaatimuksella, jonka mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että yksityiskohtaiset verkkoliittymän tekniset rajapintaeritelmät julkaistaan. Sen vuoksi tähän direktiiviin ei tarvitse sisällyttää direktiivissä 2008/63/EY olevia vaatimuksia, joilla helpotetaan kilpailua päätelaitemarkkinoilla.

(6)

Laitteet, jotka tarkoituksella lähettävät tai vastaanottavat radioaaltoja radioviestinnän tai radiomäärityksen tarkoituksiin, käyttävät järjestelmällisesti radiotaajuuksia. Jotta voidaan varmistaa radiotaajuuksien tehokas käyttö ja välttää haitalliset häiriöt, kaikkien tällaisten laitteiden olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan.

(7)

Direktiivissä 2014/35/EU säädetyt tavoitteet turvallisuusvaatimusten osalta riittävät kattamaan myös radiolaitteet, minkä vuoksi niitä olisi pidettävä perustana ja niitä olisi sovellettava tämän direktiivin nojalla. Jotta vältettäisiin tarpeettomat päällekkäiset säännökset tällaisia vaatimuksia koskevia säännöksiä lukuun ottamatta, direktiiviä 2014/35/EU ei olisi sovellettava radiolaitteisiin.

(8)

Direktiivissä 2014/30/EU vahvistetut sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat olennaiset vaatimukset riittävät kattamaan myös radiolaitteet, minkä vuoksi niitä olisi pidettävä perustana ja niitä olisi sovellettava tämän direktiivin nojalla. Jotta vältettäisiin tarpeettomat päällekkäiset säännökset olennaisia vaatimuksia koskevia säännöksiä lukuun ottamatta, direktiiviä 2014/30/EU ei olisi sovellettava radiolaitteisiin.

(9)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin tarjonnan muotoihin, mukaan lukien etämyynti.

(10)

Jotta voidaan varmistaa, että radiolaite käyttää radiotaajuuksia tehokkaasti ja tukee radiotaajuuksien tehokasta käyttöä, radiolaite olisi lähettimen tapauksessa rakennettava siten, että kun lähetin on oikein asennettu ja huollettu ja sitä käytetään käyttötarkoituksensa mukaisesti, se tuottaa radioaaltosäteilyä, joka ei aiheuta haitallisia häiriöitä, kun taas muu kuin toivottu radioaaltosäteily, jonka lähetin tuottaa (esimerkiksi rinnakkaiskanavilla) ja joka saattaa vaikuttaa haitallisesti radiotaajuuspolitiikan tavoitteisiin, olisi rajoitettava tekniikan nykyisen tason mukaisesti sellaiselle tasolle, että haitalliset häiriöt vältetään. Vastaanottimen olisi puolestaan toimittava siten, että sitä voidaan käyttää käyttötarkoituksensa mukaisesti ja että se suojaa erityisesti jaetuilta tai rinnakkaiskanavilta aiheutuvien haitallisten häiriöiden riskiltä ja tukee tällä tavalla jaettujen tai rinnakkaiskanavien käytön tehostamista.

(11)

Vaikka vastaanottimet eivät itse aiheuta haitallisia häiriöitä, vastaanottokyky on yhä tärkeämpi tekijä varmistettaessa radiotaajuuksien tehokas käyttö siten, että vastaanottimet sietävät paremmin haitallisia häiriöitä ja muita kuin toivottuja signaaleja unionin yhdenmukaistamislainsäädännön asiaankuuluvien olennaisten vaatimusten perusteella.

(12)

Yhteentoimivuus verkkojen välityksellä muiden radiolaitteistojen kanssa ja liittäminen asianmukaisen tyyppisiin rajapintoihin koko unionin alueella on joissain tapauksissa tarpeen. Radiolaitteiden ja lisälaitteiden, kuten laturien, yhteentoimivuus yksinkertaistaa radiolaitteiden käyttöä ja vähentää tarpeetonta jätettä ja kustannuksia. On tarpeen pyrkiä edelleen kehittämään yleislaturi tiettyyn luokkaan kuuluville radiolaitteille erityisesti kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien edun vuoksi; tähän direktiiviin olisi sen vuoksi sisällytettävä tätä asiaa koskevia erityisvaatimuksia. Erityisesti markkinoilla saataville asetettavien matkapuhelinten olisi oltava yhteensopivia yleislaturin kanssa.

(13)

Radiolaitteiden käyttäjien ja tilaajien henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa ja suojaa petoksilta voidaan tehostaa radiolaitteiden erityisillä ominaisuuksilla. Radiolaitteet olisi sen vuoksi asianmukaisissa tapauksissa suunniteltava niin, että ne tukevat näitä ominaisuuksia.

(14)

Radiolaitteet voivat olla tärkeänä apuna hätäpalvelujen saannissa. Radiolaitteet olisi sen vuoksi asianmukaisissa tapauksissa suunniteltava niin, että ne tukevat ominaisuuksia, joita tarvitaan hätäpalveluihin pääsyä varten.

(15)

Vammaiset ovat huomattava ja kasvava väestöryhmä jäsenvaltioissa, ja radiolaitteet ovat tärkeitä vammaisten hyvinvoinnin ja työllisyyden kannalta. Sen vuoksi radiolaitteet olisi mahdollisuuksien mukaan suunniteltava siten, että vammaiset voivat käyttää niitä ilman niiden mukauttamista tai mahdollisimman vähäisin mukautuksin.

(16)

Ohjelmiston sisällyttäminen tai jo asennetun ohjelmiston muuttaminen voi joidenkin radiolaiteluokkien osalta vaikuttaa tässä direktiivissä säädettyjen olennaisten vaatimusten täyttymiseen. Käyttäjän, radiolaitteen tai kolmannen osapuolen pitäisi pystyä lataamaan radiolaitteeseen ohjelmistoja vain siinä tapauksessa, ettei vaarana ole, että kyseinen radiolaite ei olisi enää soveltuvien olennaisten vaatimusten mukainen.

(17)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän direktiivin tiettyjen, muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(18)

Jotta voidaan vastata tehokkaasti tarpeisiin, jotka liittyvät yhteentoimivuuteen, käyttäjien ja tilaajien henkilötietojen suojaan ja yksityisyyteen, suojaan petoksilta, hätäpalvelujen saantiin, vammaisiin käyttäjiin tai vaatimustenvastaisten radiolaitteiden ja ohjelmistojen yhdistelmien torjumiseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sellaisten radiolaiteluokkien määrittelyä, joiden on täytettävä yksi tai useampi tässä direktiivissä säädetyistä olennaisista lisävaatimuksista, joilla vastataan näihin tarpeisiin.

(19)

Radiolaitteen toimintoa, jolla tarkastetaan laitteen ja ohjelmiston yhdistelmän vaatimustenmukaisuus, ei pitäisi käyttää väärin siten, että laitteen käyttö riippumattomien osapuolten ohjelmistojen kanssa estetään. Kilpailua voitaisiin helpottaa tarjoamalla viranomaisille, valmistajille ja käyttäjille tietoja suunniteltujen radiolaitteen ja ohjelmiston yhdistelmien vaatimustenmukaisuudesta. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sellaisten radiolaiteluokkien määrittelyä, joiden osalta valmistajien on annettava tietoja suunniteltujen radiolaitteen ja ohjelmiston yhdistelmien vaatimustenmukaisuudesta tässä direktiivissä säädettyjen olennaisten vaatimusten suhteen.

(20)

Vaatimuksella, jonka mukaan markkinoille saatettavaksi aiottu radiolaite on rekisteröitävä keskusjärjestelmään, saatetaan parantaa markkinavalvonnan toimivuutta ja tehokkuutta ja siten auttaa varmistamaan tämän direktiivin noudattamisen hyvä taso. Tällainen vaatimus aiheuttaa lisärasitusta talouden toimijoille, joten se olisi otettava käyttöön vain niiden radiolaiteluokkien osalta, joissa ei ole päästy korkeatasoiseen vaatimustenmukaisuuteen. Jotta voidaan varmistaa tällaisen vaatimuksen soveltaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sellaisten radiolaiteluokkien määrittelyä, jotka valmistajien on rekisteröitävä keskusjärjestelmään, ja teknisiä asiakirjoja, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava radiolaitteiden vaatimustenmukaisuutta koskevien tietojen perusteella ja olennaisten vaatimusten täyttämättä jättämistä koskevan riskinarvioinnin jälkeen.

(21)

Asiaankuuluvat olennaiset vaatimukset täyttävien radiolaitteiden vapaa liikkuvuus olisi sallittava. Tällaisten laitteiden käyttöön ottaminen ja käyttötarkoituksensa mukainen käyttö olisi sallittava, tapauksen mukaan radiotaajuuksien käyttöä ja palvelun tarjoamiseen liittyviä lupia koskevien sääntöjen mukaisesti.

(22)

Jotta vältettäisiin tarpeettomat radiolaitteiden kaupan esteet sisämarkkinoilla, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (9) mukaisesti muille jäsenvaltioille ja komissiolle teknisiin määräyksiin liittyvistä hankkeistaan, jotka koskevat esimerkiksi radiorajapintoja, paitsi jos nämä tekniset määräykset mahdollistavat sen, että jäsenvaltiot voivat noudattaa sitovia unionin säädöksiä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY (10) nojalla annettuja radiotaajuuksien yhdenmukaistettua käyttöä koskevia komission päätöksiä, tai siinä tapauksessa, että ne vastaavat radiolaitteita, jotka voidaan ottaa käyttöön ja joita voidaan käyttää ilman rajoituksia unionissa.

(23)

Kun annetaan tietoja säänneltyjen radiorajapintojen vastaavuudesta ja niiden käyttöehdoista, vähennetään esteitä radiolaitteiden pääsyltä sisämarkkinoille. Komission olisi siksi arvioitava ja vahvistettava säänneltyjen radiorajapintojen vastaavuus ja asetettava nämä tiedot saataville radiolaiteluokkien muodossa.

(24)

Komission päätöksen 2007/344/EY (11) mukaisesti jäsenvaltioiden on käytettävä Euroopan viestintätoimiston (ECO) EFIS-järjestelmää (Frequency Information System) saattaakseen internetin välityksellä yleisesti saataville vertailukelpoista tietoa radiotaajuuksien käytöstä kussakin jäsenvaltiossa. Valmistajat voivat hakea EFIS-järjestelmästä kaikkia jäsenvaltioita koskevia taajuustietoja ennen radiolaitteiden saattamista markkinoille ja arvioida tällä tavoin, voidaanko kyseisiä radiolaitteita käyttää kussakin jäsenvaltiossa ja millä edellytyksillä. Sen vuoksi tähän direktiiviin ei ole tarpeen sisällyttää lisäsäännöksiä, kuten ennakkoilmoitusta, joiden avulla valmistajat saavat tietoonsa yhdenmukaistamattomia taajuuksia käyttävien radiolaitteiden käyttöehdoista.

(25)

Tutkimus- ja esittelytoimien edistämiseksi pitäisi olla mahdollista asettaa näytteille messuilla, näyttelyissä ja vastaavissa tilaisuuksissa radiolaitteita, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia ja joita ei voida saattaa markkinoille, sillä edellytyksellä, että näytteillepanijat huolehtivat riittävien tietojen antamisesta vierailijoille.

(26)

Talouden toimijoiden olisi oltava toimitusketjuun liittyvien tehtäviensä mukaisesti vastuussa siitä, että radiolaitteet ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, jotta varmistetaan ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso sekä omaisuuden suojelu, riittävä sähkömagneettisen yhteensopivuuden taso ja radiotaajuuksien tehokas käyttö ja tarvittaessa muiden yleisten etujen suojelun korkea taso sekä taataan terve kilpailu unionin markkinoilla.

(27)

Kaikkien talouden toimijoiden, jotka kuuluvat toimitus- ja jakeluketjuun, olisi ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että markkinoilla asetetaan saataville ainoastaan sellaisia radiolaitteita, jotka ovat tämän direktiivin mukaisia. On tarpeen säätää selkeästä ja oikeasuhteisesta velvollisuuksien jakautumisesta, joka vastaa kunkin talouden toimijan tehtävää toimitus- ja jakeluketjussa.

(28)

Talouden toimijoiden, markkinavalvontaviranomaisten ja kuluttajien välisen yhteydenpidon helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi kannustettava talouden toimijoita ilmoittamaan verkkosivustonsa osoite postiosoitteen lisäksi.

(29)

Valmistajalla on parhaat mahdollisuudet suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, koska valmistajalla on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin olisi sen vuoksi edelleen kuuluttava yksinomaan valmistajan velvollisuuksiin.

(30)

Valmistajan olisi toimitettava riittävät tiedot radiolaitteen käyttötarkoituksesta, jotta sitä voidaan käyttää olennaisten vaatimusten mukaisesti. Näihin tietoihin voi olla tarpeen sisällyttää kuvaus lisälaitteista, kuten antenneista, ja osista, kuten ohjelmistoista, samoin kuin eritelmät radiolaitteen asentamisesta.

(31)

Direktiivissä 1999/5/EY säädetty vaatimus, jonka mukaan laitteille on laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, on yksinkertaistanut ja tehostanut tietojen saantia ja markkinavalvonnan toimivuutta. Mahdollisuudella laatia yksinkertaistettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus on pystytty keventämään tähän vaatimukseen liittyvää rasitusta heikentämättä sen tehokkuutta, minkä vuoksi tässä direktiivissä olisi säädettävä tällaisesta mahdollisuudesta. Jotta EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, yksinkertaistettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus mukaan lukien, olisi lisäksi helposti ja tehokkaasti saatavilla, se olisi voitava kiinnittää kyseisen radiolaitteen pakkaukseen.

(32)

On tarpeen varmistaa, että kolmansista maista peräisin olevat radiolaitteet, jotka tulevat unionin markkinoille, ovat tämän direktiivin mukaisia, ja etenkin että valmistajat ovat noudattaneet asianmukaisia vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä kyseisten radiolaitteiden suhteen. Olisi säädettävä, että maahantuojat huolehtivat siitä, että radiolaitteet, joita ne saattavat markkinoille, ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, ja että ne eivät saata markkinoille radiolaitteita, jotka eivät ole tällaisten vaatimusten mukaisia tai jotka aiheuttavat riskin. Olisi myös säädettävä, että maahantuojien on huolehdittava siitä, että vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevia menettelyjä on noudatettu ja että radiolaitteiden merkinnät ja valmistajien laatimat asiakirjat ovat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten saatavilla tarkastusta varten.

(33)

Radiolaitetta markkinoille saattaessaan kunkin maahantuojan olisi ilmoitettava radiolaitteessa nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä ja postiosoitteensa, josta siihen saa yhteyden. Poikkeuksia olisi sovellettava tapauksissa, joissa se ei radiolaitteen koon tai luonteen vuoksi ole mahdollista. Näihin kuuluvat tapaukset, joissa maahantuojan olisi avattava pakkaus merkitäkseen nimensä ja osoitteensa radiolaitteeseen.

(34)

Jakelija asettaa radiolaitteen saataville markkinoilla sen jälkeen, kun valmistaja tai maahantuoja on saattanut sen markkinoille, ja jakelijan olisi toimittava asianmukaista huolellisuutta noudattaen varmistaakseen, että sen radiolaitteelle suorittama käsittely ei vaikuta kielteisesti radiolaitteen vaatimustenmukaisuuteen.

(35)

Jos talouden toimija joko saattaa radiolaitteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään tai muuttaa radiolaitetta sellaisella tavalla, joka voi vaikuttaa tämän direktiivin noudattamiseen, kyseistä toimijaa olisi pidettävä valmistajana ja siksi sen olisi hoidettava valmistajalle kuuluvat velvoitteet.

(36)

Koska jakelijat ja maahantuojat ovat lähellä markkinoita, niiden olisi oltava mukana kansallisten toimivaltaisten viranomaisten markkinavalvontatehtävissä ja oltava valmiita osallistumaan niihin aktiivisesti toimittamalla asianomaisille viranomaisille kaikki kyseiseen radiolaitteeseen liittyvät tarvittavat tiedot.

(37)

Radiolaitteen jäljitettävyyden varmistaminen koko toimitusketjussa edistää markkinavalvonnan yksinkertaistamista ja tehostamista. Tehokas jäljitettävyysjärjestelmä auttaa markkinavalvontaviranomaisia jäljittämään vaatimustenvastaisen radiolaitteen markkinoilla saataville asettamisesta vastaavan talouden toimijan. Talouden toimijoiden, jotka säilyttävät tämän direktiivin nojalla vaadittuja muiden talouden toimijoiden tunnistetietoja, ei pitäisi edellyttää saattavan tällaisia tietoja ajan tasalle muiden talouden toimijoiden osalta, jotka ovat joko toimittaneet niille radiolaitteen tai joille ne ovat toimittaneet radiolaitteen.

(38)

Tässä direktiivissä olisi rajoituttava olennaisten vaatimusten ilmaisemiseen. Jotta vaatimustenmukaisuuden arviointi kyseisten vaatimusten osalta olisi helpompaa, on tarpeen säätää vaatimustenmukaisuusolettamasta sellaisten radiolaitteiden osalta, jotka ovat sellaisten yhdenmukaistettujen standardien mukaisia, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (12) mukaisesti kyseisiä vaatimuksia vastaavien yksityiskohtaisten teknisten eritelmien ilmaisemista varten.

(39)

Asetuksessa (EU) N:o 1025/2012 säädetään yhdenmukaistetuista standardeista esitettäviä vastalauseita koskevasta menettelystä tapauksissa, joissa kyseiset standardit eivät kokonaan täytä tämän direktiivin vaatimuksia.

(40)

Jotta talouden toimijoilla olisi mahdollisuus osoittaa ja toimivaltaisilla viranomaisilla mahdollisuus varmistaa, että markkinoilla saataville asetettavat radiolaitteet ovat olennaisten vaatimusten mukaisia, on tarpeen säätää vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä. Päätöksessä N:o 768/2008/EY säädetään vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyissä käytettävistä moduuleista, joihin sisältyy menettelyjä vähiten tiukoista tiukimpiin suhteutettuna kyseessä olevaan riskitasoon ja vaadittuun turvallisuustasoon. Eri alojen välisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja tapauskohtaisten variaatioiden välttämiseksi vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt olisi valittava kyseisten moduulien joukosta.

(41)

Valmistajien olisi laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa annetaan tässä direktiivissä edellytetyt tiedot siitä, että radiolaite on tämän direktiivin sekä unionin muun asiaankuuluvan yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimusten mukainen.

(42)

Jotta varmistetaan tosiasiallinen mahdollisuus saada tietoa markkinavalvontaa varten, kaikkien sovellettavien unionin säädösten yksilöimiseksi vaadittavien tietojen olisi oltava saatavilla yhdessä ainoassa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa. Talouden toimijoiden hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi tällainen yksi ainoa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus voi olla asiakirja, joka koostuu tuotetta koskevista yksittäisistä vaatimustenmukaisuusvakuutuksista.

(43)

CE-merkintä osoittaa radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden ja on näkyvä seuraus vaatimustenmukaisuuden arvioinnin koko prosessista laajassa merkityksessä. CE-merkinnän yleisistä periaatteista säädetään asetuksessa (EY) N:o 765/2008. CE-merkinnän kiinnittämistä koskevista säännöistä olisi säädettävä tässä direktiivissä.

(44)

Vaatimus, jonka mukaan tuotteisiin on kiinnitettävä CE-merkintä, on tärkeä tietojen antamiseksi kuluttajille ja viranomaisille. Direktiivissä 1999/5/EY annetulla mahdollisuudella kiinnittää pienikokoisiin laitteisiin pienennetty CE-merkintä, kunhan se on edelleen näkyvä ja luettavissa, on pystytty yksinkertaistamaan tämän vaatimuksen soveltamista heikentämättä sen tehokkuutta, minkä vuoksi tässä direktiivissä olisi säädettävä tällaisesta mahdollisuudesta.

(45)

Direktiivissä 1999/5/EY säädetyn vaatimuksen, jonka mukaan laitteiden pakkauksiin on kiinnitettävä CE-merkintä, on havaittu yksinkertaistavan markkinavalvontaa, minkä vuoksi se olisi sisällytettävä tähän direktiiviin.

(46)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen, että radiolaite voidaan asettaa saataville markkinoilla ainoastaan siinä tapauksessa, että se oikein asennettuna ja huollettuna ja aiotun käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettynä täyttää tässä direktiivissä säädetyt olennaiset vaatimukset, ja varmistaakseen ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden suojelun sekä omaisuuden suojelun myös kohtuudella ennakoitavissa olosuhteissa käytettäessä. Radiolaitteet olisi katsottava tämän olennaisen vaatimuksen vastaisiksi ainoastaan kohtuudella ennakoitavissa olosuhteissa käytettäessä eli silloin, kun tällainen käyttö voisi olla seurausta ihmisten lainmukaisesta ja helposti ennustettavissa olevasta käyttäytymisestä.

(47)

Koska teknologian nopea kehitys mahdollistaa paperittoman toimintaympäristön, komission olisi osana tämän direktiivin toimivuuden uudelleentarkastelua tarkasteltava mahdollisuutta, että kiinteällä näytöllä varustetun radiolaitteen osalta vaatimus ilmoittaa maahantuojan nimi, rekisteröity tuotenimi tai rekisteröity tavaramerkki ja yhteyspiste tai postiosoite, josta siihen saa yhteyden, CE-merkintä ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus korvataan joko toiminnolla, jossa tällaiset tiedot näytetään automaattisesti radiolaitteen käynnistyessä, tai toiminnolla, jonka avulla loppukäyttäjä voi valita asiaankuuluvien tietojen näyttämisen. Tarkastellessaan tällaisen vaihtoehdon toteutettavuutta komission olisi myös harkittava mahdollisuutta käyttää kiinteällä näytöllä varustetussa radiolaitteessa, joka toimii kiinteällä akulla mutta ei varastoi alkulatausta, poistettavia läpinäkyviä merkintöjä, jotka peittäisivät kiinteän näytön ja joissa esitettäisiin samat tiedot.

(48)

Tietyt tässä direktiivissä säädetyt vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt edellyttävät jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittamien vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toimintaa.

(49)

Kokemus on osoittanut, että direktiivissä 1999/5/EY säädetyt ehdot, jotka vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on täytettävä, jotta ne voidaan ilmoittaa komissiolle, eivät ole riittäviä varmistamaan, että ilmoitettujen laitosten toiminta on kauttaaltaan korkeatasoista koko unionissa. On kuitenkin olennaista, että kaikki ilmoitetut laitokset suorittavat tehtävänsä samantasoisesti ja terveen kilpailun edellytysten mukaisesti. Tämä edellyttää pakollisten vaatimusten asettamista vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille, jotka haluavat tulla ilmoitetuiksi vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen tarjoamista varten.

(50)

Jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos osoittaa noudattavansa yhdenmukaistettuja standardeja, sen olisi oletettava täyttävän tässä direktiivissä säädetyt vastaavat vaatimukset.

(51)

Jotta varmistetaan vaatimustenmukaisuuden arvioinnin yhtenäinen laatutaso, on tarpeen vahvistaa myös ilmoittamisesta vastaavia viranomaisia sekä muita ilmoitettujen laitosten arvioinnissa, ilmoittamisessa ja valvonnassa mukana olevia elimiä koskevat vaatimukset.

(52)

Tässä direktiivissä säädettyä järjestelmää olisi täydennettävä akkreditointijärjestelmällä, josta säädetään asetuksessa (EY) N:o 765/2008. Koska akkreditointi on olennainen keino tarkastaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyys, sitä olisi käytettävä myös ilmoittamistarkoituksia varten.

(53)

Kansallisten viranomaisten olisi kaikkialla unionissa pidettävä asetuksen (EY) N:o 765/2008 säännösten mukaista avointa akkreditointia, jolla varmistetaan tarvittava luottamuksen taso vaatimustenmukaisuustodistuksissa, ensisijaisena keinona, jolla osoitetaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten tekninen pätevyys. Kansalliset viranomaiset voivat kuitenkin katsoa, että niillä on käytettävissään asianmukaiset keinot suorittaa tämä arviointi itse. Jotta varmistetaan muiden kansallisten viranomaisten tekemän arvioinnin riittävä uskottavuus, niiden olisi tällaisessa tapauksessa toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tarvittavat asiakirjatodisteet siitä, että arvioidut vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset ovat asiaa koskevien säädettyjen vaatimusten mukaisia.

(54)

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset teettävät usein alihankintana osia vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvistä toimistaan tai käyttävät tytäryhtiötä. Radiolaitteiden saattaminen unionin markkinoille edellyttää suojan tasoa, jonka turvaamiseksi on olennaista, että vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamista varten alihankkijat ja tytäryhtiöt täyttävät samat vaatimukset kuin ilmoitetut laitokset. Sen vuoksi on tärkeää, että ilmoitettavien laitosten pätevyyden ja suoritusten arviointi ja jo ilmoitettujen laitosten valvonta kattavat myös alihankkijoiden ja tytäryhtiöiden suorittamat toimet.

(55)

Ilmoitusmenettelyn tehokkuutta ja avoimuutta on tarpeen lisätä ja erityisesti on tarpeen mukauttaa sitä uusiin tekniikoihin, jotta sähköinen ilmoittaminen on mahdollista.

(56)

Koska ilmoitetut laitokset voivat tarjota palvelujaan unionin koko alueella, on tarkoituksenmukaista antaa muille jäsenvaltioille ja komissiolle mahdollisuus esittää vastalauseita ilmoitetun laitoksen osalta. Sen vuoksi on tärkeää säätää ajanjaksosta, jonka aikana voidaan selvittää mahdolliset epäilykset tai huolenaiheet vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyyden suhteen, ennen kuin ne alkavat toimia ilmoitettuina laitoksina.

(57)

Kilpailukyvyn vuoksi on oleellista, että ilmoitetut laitokset soveltavat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä aiheuttamatta kohtuutonta taakkaa talouden toimijoille. Samasta syystä ja talouden toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi on taattava vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen teknisen soveltamisen johdonmukaisuus. Tämä voidaan saavuttaa parhaiten asianmukaisella koordinoinnilla ja yhteistyöllä ilmoitettujen laitosten välillä.

(58)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi on tarpeen selventää, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin radiolaitteisiin sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 765/2008 vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat unionin markkinavalvontaa ja unionin markkinoille tuleville tuotteille tehtäviä tarkastuksia. Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita valitsemasta toimivaltaisia viranomaisia, jotka suorittavat kyseiset tehtävät.

(59)

Direktiivissä 1999/5/EY säädetään jo suojamenettelystä, jota sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltioiden välillä on erimielisyyttä jonkin jäsenvaltion toteuttamista toimenpiteistä. Avoimuuden lisäämiseksi ja käsittelyyn kuluvan ajan lyhentämiseksi on tarpeen parantaa nykyistä suojamenettelyä siten, että pyritään tehostamaan sitä ja hyödyntämään jäsenvaltioissa saatavilla olevaa asiantuntemusta.

(60)

Päätöksen N:o 676/2002/EY nojalla hyväksyttyihin komission päätöksiin voi sisältyä radiotaajuuksien saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevia ehtoja, jotka voivat johtaa käyttöön otettujen radiolaitteiden kokonaismäärän rajoittamiseen ja joita ovat muun muassa lopetuspäivä, enimmäismarkkinaosuus tai radiolaitteiden enimmäismäärä kussakin jäsenvaltiossa tai kaikkialla unionissa. Nämä ehdot mahdollistavat markkinoiden avaamisen uusille radiolaitteille samalla kun rajoitetaan sellaisten haitallisten häiriöiden riskiä, joita aiheutuu käyttöön otettujen radiolaitteiden liiallisesta kertymisestä, vaikka yksittäiset laitteet vastaavat tässä direktiivissä säädettyjä olennaisia vaatimuksia. Näiden ehtojen rikkominen voi johtaa olennaisten vaatimusten vaarantumiseen, erityisesti haitallisten häiriöiden riskiin.

(61)

Nykyistä järjestelmää olisi täydennettävä menettelyllä, jonka avulla asianomaiset osapuolet voivat saada tiedon aiotuista toimenpiteistä sellaisten radiolaitteiden osalta, jotka aiheuttavat riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle tai muille yleisen edun vuoksi suojeltaville näkökohdille, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan. Sen olisi myös annettava markkinavalvontaviranomaisille mahdollisuus ryhtyä aikaisemmassa vaiheessa toimiin tällaisten laitteiden suhteen yhteistyössä asiaan liittyvien talouden toimijoiden kanssa.

(62)

Silloin kun jäsenvaltiot ja komissio ovat yhtä mieltä jäsenvaltion toteuttaman toimenpiteen oikeutuksesta, komissiolta ei pitäisi edellyttää jatkotoimia, paitsi jos vaatimustenvastaisuuden voidaan katsoa johtuvan yhdenmukaistetun standardin puutteista.

(63)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (13) mukaisesti.

(64)

Neuvoa-antavaa menettelyä olisi sovellettava hyväksyttäessä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään, miten esitetään tiedot niissä tapauksissa, joissa laitteen käyttöön ottamista on rajoitettu tai joissa on asetettu vaatimuksia hankkia lupa laitteen käyttöön ja joissa ilmoituksen tehnyttä jäsenvaltiota pyydetään ryhtymään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin sellaisten ilmoitettujen laitosten osalta, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä niiden ilmoittamiselle asetettuja vaatimuksia.

(65)

Tarkastelumenettelyä olisi sovellettava täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen määriteltäessä, täyttävätkö tietyt sähkölaitteiden luokat radiolaitteen määritelmän; vahvistettaessa toimintasääntöjä, joiden mukaan vaatimustenmukaisuutta koskevat tiedot asetetaan saataville; vahvistettaessa rekisteröintiä koskevia toimintasääntöjä ja rekisterinumeron kiinnittämistä radiolaitteeseen koskevia toimintasääntöjä; ja vahvistettaessa ilmoitettujen radiorajapintojen välinen vastaavuus ja nimettäessä radiolaiteluokka. Tarkastelumenettelyä olisi sovellettava myös sellaisten vaatimustenmukaisten radiolaitteiden osalta, jotka aiheuttavat riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle tai muille yleisen edun vuoksi suojeltaville näkökohdille.

(66)

Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät vaatimustenmukaisiin radiolaitteisiin, jotka aiheuttavat riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle.

(67)

Tällä direktiivillä perustettu komitea voi vakiintuneen käytännön mukaisesti olla hyödyksi tarkasteltaessa tämän direktiivin soveltamista koskevia asioita, jotka sen puheenjohtaja tai jäsenvaltion edustaja saattaa sen käsiteltäväksi komitean työjärjestyksen mukaisesti.

(68)

Kun tähän direktiiviin liittyviä muita asioita kuin sen täytäntöönpanoa tai rikkomista käsitellään komission asiantuntijaryhmässä, Euroopan parlamentin olisi nykyisen käytännön mukaisesti saatava kaikki tiedot ja asiakirjat sekä tarvittaessa kutsu osallistua kokouksiin.

(69)

Komission olisi täytäntöönpanosäädöksillä ja, näiden säädösten erityisluonne huomioon ottaen, soveltamatta asetusta (EU) No 182/2011 vahvistettava, ovatko jäsenvaltioiden vaatimustenvastaisten radiolaitteiden osalta toteuttamat toimenpiteet perusteltuja vai eivät.

(70)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava näiden sääntöjen täytäntöönpanon valvonta. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(71)

On tarpeen säätää siirtymäjärjestelyistä, jotka tekevät mahdolliseksi asettaa saataville markkinoilla ja ottaa käyttöön radiolaitteita, jotka on jo saatettu markkinoille direktiivin 1999/5/EY mukaisesti.

(72)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu.

(73)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli varmistaa, että markkinoilla saataville asetettavat radiolaitteet täyttävät vaatimukset, joilla varmistetaan terveyden ja turvallisuuden korkeatasoinen suojelu, riittävä sähkömagneettisen yhteensopivuuden taso ja radiotaajuuksien tehokas käyttö haitallisten häiriöiden välttämiseksi ja taataan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(74)

Direktiivi 1999/5/EY olisi kumottava.

(75)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (14) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

1)

’radiolaitteella’ tarkoitetaan sähkö- tai elektroniikkalaitetta, joka tarkoituksella lähettää ja/tai vastaanottaa radioaaltoja radioviestinnän ja/tai radiomäärityksen tarkoituksiin, tai sähkö- tai elektroniikkalaitetta, joka tarvitsee täydennyksekseen lisälaitteen, kuten antennin, voidakseen tarkoituksella lähettää ja/tai vastaanottaa radioaaltoja radioviestinnän ja/tai radiomäärityksen tarkoituksiin;

2)

’radioviestinnällä’ tarkoitetaan viestintää radioaaltojen avulla;

3)

’radiomäärityksellä’ tarkoitetaan esineen sijainnin, nopeuden ja/tai muun luonteenomaisen piirteen määrittämistä tai näihin parametreihin liittyvien tietojen hankkimista radioaaltojen etenemisominaisuuksien avulla;

4)

’radioaalloilla’ tarkoitetaan sähkömagneettisia aaltoja, joiden taajuus on alhaisempi kuin 3 000 GHz:ä ja jotka etenevät vapaassa tilassa johtimeen kytkeytymättä;

5)

’radiorajapinnalla’ tarkoitetaan radiotaajuuksien säännellyn käytön tarkkaa määrittelyä;

6)

’radiolaiteluokalla’ tarkoitetaan luokkaa, johon kuuluvat ne radiolaitteet, jotka tämän direktiivin mukaisesti ovat samankaltaisia, sekä niitä radiorajapintoja, joita varten radiolaitteet on suunniteltu;

7)

’haitallisella häiriöllä’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (15) 2 artiklan r alakohdassa määriteltyä haitallista häiriötä;

8)

’sähkömagneettisella häiriöllä’ tarkoitetaan direktiivin 2014/30/EU 3 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa määriteltyä sähkömagneettista häiriötä;

9)

’asettamisella saataville markkinoilla’ tarkoitetaan radiolaitteen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta;

10)

’markkinoille saattamisella’ tarkoitetaan radiolaitteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla;

11)

’käyttöön ottamisella’ tarkoitetaan radiolaitteen ensimmäistä käyttökertaa unionissa sen loppukäyttäjän toimesta;

12)

’valmistajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa radiolaitetta ja markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillään varustettuna;

13)

’valtuutetulla edustajalla’ tarkoitetaan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät;

14)

’maahantuojalla’ tarkoitetaan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun radiolaitteen unionin markkinoille;

15)

’jakelijalla’ tarkoitetaan muuta toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai maahantuojaa, joka asettaa radiolaitteen saataville markkinoilla;

16)

’talouden toimijoilla’ tarkoitetaan valmistajia, valtuutettuja edustajia, maahantuojia ja jakelijoita;

17)

’teknisellä eritelmällä’ tarkoitetaan asiakirjaa, jossa määrätään tekniset vaatimukset, jotka radiolaitteen on täytettävä;

18)

’yhdenmukaistetulla standardilla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1025/2012 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyä yhdenmukaistettua standardia;

19)

’akkreditoinnilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 10 kohdassa määriteltyä akkreditointia;

20)

’kansallisella akkreditointielimellä’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 11 kohdassa määriteltyä kansallista akkreditointielintä;

21)

’vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla’ tarkoitetaan prosessia, jossa selvitetään, ovatko radiolaitteeseen liittyvät tämän direktiivin olennaiset vaatimukset täyttyneet;

22)

’vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella’ tarkoitetaan elintä, joka suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia;

23)

’palautusmenettelyllä’ tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada loppukäyttäjien saataville jo asetetut radiolaitteet takaisin;

24)

’markkinoilta poistamisella’ tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää toimitusketjussa olevan radiolaitteen asettaminen saataville markkinoilla;

25)

’unionin yhdenmukaistamislainsäädännöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa unionin lainsäädäntöä, jolla yhdenmukaistetaan tuotteiden kaupan pitämisen ehtoja;

26)

’CE-merkinnällä’ tarkoitetaan merkintää, jolla valmistaja osoittaa radiolaitteen olevan merkinnän kiinnittämistä koskevassa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukainen.

a)

ihmisten ja kotieläinten terveyden ja turvallisuuden suojelu sekä omaisuuden suojelu, mukaan luettuina direktiivissä 2014/35/EU säädetyt tavoitteet turvallisuusvaatimusten osalta, soveltamatta kuitenkaan jännitealueen alarajaa;

b)

riittävä sähkömagneettisen yhteensopivuuden taso direktiivin 2014/30/EU mukaisesti.

a)

radiolaitteet toimivat yhteen lisälaitteiden kanssa, erityisesti yleislaturien kanssa;

b)

radiolaitteet toimivat verkkojen välityksellä yhteen muiden radiolaitteiden kanssa;

c)

radiolaitteet voidaan liittää tarkoituksenmukaisiin rajapintoihin koko unionin alueella;

d)

radiolaitteet eivät vahingoita verkkoa tai sen toimintaa eivätkä käytä väärin verkkoresursseja ja aiheuta näin kohtuutonta palvelun heikentymistä;

e)

radiolaitteisiin sisältyy turvalaitteita, jotka takaavat käyttäjän ja tilaajan henkilötietojen ja yksityisyyden suojan;

f)

radiolaitteet tukevat tiettyjä petoksilta suojaavia ominaisuuksia;

g)

radiolaitteet tukevat tiettyjä hätäpalveluihin pääsyn takaavia ominaisuuksia;

h)

radiolaitteet tukevat tiettyjä ominaisuuksia, joilla niiden käyttö tehdään helpommaksi vammaisille;

i)

radiolaitteet tukevat tiettyjä ominaisuuksia, joilla taataan, että radiolaitteeseen voidaan ladata ohjelmistoja ainoastaan siinä tapauksessa, että radiolaitteen ja ohjelmiston yhdistelmän vaatimustenmukaisuus on osoitettu.

a)

niitä radiorajapintoja, jotka ovat täysimääräisesti ja poikkeuksetta päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti annettujen, radiotaajuuksien yhdenmukaistettua käyttöä koskevien komission päätösten mukaisia; ja

b)

niitä radiorajapintoja, jotka vastaavat tämän artiklan 2 kohdan nojalla annettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti radiolaitteita, jotka voidaan ottaa käyttöön ja joita voidaan käyttää ilman rajoituksia unionissa.

a)

radiotaajuudet, joilla radiolaite toimii;

b)

suurin mahdollinen lähetysteho radiotaajuuksilla, joilla radiolaite toimii.

a)

pitää EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tekniset asiakirjat asianomaisten kansallisten markkinavalvontaviranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun radiolaite on saatettu markkinoille;

b)

antaa toimivaltaisen kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä kyseiselle viranomaiselle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi;

c)

tehdä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen kanssa tämän pyynnöstä yhteistyötä toimissa, joilla pyritään poistamaan valtuutetun edustajan toimeksiannon piiriin kuuluvien radiolaitteiden aiheuttamat riskit.

a)

kaikki talouden toimijat, jotka ovat toimittaneet niille radiolaitetta;

b)

kaikki talouden toimijat, joille ne ovat toimittaneet radiolaitetta.

a)

liitteessä II esitetty sisäinen tuotannonvalvonta;

b)

liitteessä III esitetty EU-tyyppitarkastus ja sitä seuraava sisäiseen tuotannonvalvontaan perustuva tyypinmukaisuus;

c)

liitteessä IV esitetty täydelliseen laadunvarmistukseen perustuva vaatimustenmukaisuus.

a)

liitteessä II esitetty sisäinen tuotannonvalvonta;

b)

liitteessä III esitetty EU-tyyppitarkastus ja sitä seuraava sisäiseen tuotannonvalvontaan perustuva tyypinmukaisuus;

c)

liitteessä IV esitetty täydelliseen laadunvarmistukseen perustuva vaatimustenmukaisuus.

a)

liitteessä III esitetty EU-tyyppitarkastus ja sitä seuraava sisäiseen tuotannonvalvontaan perustuva tyypinmukaisuus;

b)

liitteessä IV esitetty täydelliseen laadunvarmistukseen perustuva vaatimustenmukaisuus.

a)

tarpeellinen henkilöstö, jolla on tekninen tietämys ja riittävä ja soveltuva kokemus vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamiseksi;

b)

tarpeelliset kuvaukset menettelyistä, joiden mukaisesti vaatimustenmukaisuuden arviointi suoritetaan, siten, että varmistetaan näiden menettelyjen avoimuus ja toistettavuus. Sen käytössä on oltava asianmukaiset toimintatavat ja menettelyt, joilla erotetaan toisistaan ilmoitettuna laitoksena suoritetut tehtävät ja muu toiminta;

c)

tarpeelliset menettelyt, joiden mukaisesti se hoitaa tehtäviään siten, että yritysten koko, toimiala ja rakenne, radiolaitteissa käytettävän teknologian suhteellinen monimutkaisuus sekä tuotannon luonne massa- tai sarjatuotantona otetaan asianmukaisesti huomioon.

a)

vankka tekninen ja ammatillinen koulutus, joka kattaa kaikki ne vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet, joita varten vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on ilmoitettu;

b)

riittävät tiedot suoritettavia arviointeja koskevista vaatimuksista ja riittävät valtuudet tällaisten arviointien suorittamiseen;

c)

asianmukaiset tiedot ja ymmärrys 3 artiklassa vahvistetuista olennaisista vaatimuksista, sovellettavista yhdenmukaistetuista standardeista sekä asiaa koskevista unionin yhdenmukaistamislainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön säännöksistä;

d)

kyky laatia EU-tyyppitarkastustodistuksia tai laatujärjestelmien hyväksyntöjä, asiakirjoja ja selostuksia, joilla osoitetaan, että arvioinnit on suoritettu.

a)

EU-tyyppitarkastustodistuksen tai laatujärjestelmän hyväksynnän epääminen, rajoittaminen ja peruuttaminen toistaiseksi tai kokonaan liitteiden III ja IV vaatimusten mukaisesti;

b)

olosuhteet, jotka vaikuttavat ilmoituksen soveltamisalaan tai ehtoihin;

c)

vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia koskevat tietopyynnöt, jotka ne ovat saaneet markkinavalvontaviranomaisilta;

d)

pyynnöstä vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet, jotka on suoritettu niitä koskevan ilmoituksen soveltamisalalla, ja mahdollisesti suoritetut muut toimet, mukaan luettuna rajatylittävät toimet ja alihankinta.

a)

radiolaite ei täytä 3 artiklassa vahvistettuja asiaankuuluvia olennaisia vaatimuksia; tai

b)

edellä 16 artiklassa tarkoitetuissa vaatimustenmukaisuusolettaman luovissa yhdenmukaistetuissa standardeissa on puutteita.

a)

CE-merkintä on kiinnitetty asetuksen (EY) N:o 765/2008 30 artiklan tai tämän direktiivin 20 artiklan vastaisesti;

b)

CE-merkintää ei ole kiinnitetty;

c)

ilmoitetun laitoksen tunnusnumero, kun sovelletaan liitteessä IV esitettyä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä, on kiinnitetty 20 artiklan vastaisesti tai sitä ei ole kiinnitetty;

d)

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ei ole laadittu;

e)

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ei ole laadittu oikein;

f)

teknisiä asiakirjoja ei ole saatavilla tai ne eivät ole täydellisiä;

g)

edellä 10 artiklan 6 tai 7 kohdassa tai 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot puuttuvat tai ne ovat virheellisiä tai epätäydellisiä;

h)

radiolaitteen mukana ei ole toimitettu tietoja sen suunnitellusta käyttötarkoituksesta, EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta tai tietoja käyttörajoituksesta 10 artiklan 8, 9 ja 10 kohdan mukaisesti;

i)

edellä 15 artiklassa vahvistetut vaatimukset, jotka koskevat talouden toimijoiden tunnistetietoja, eivät täyty;

j)

edellä olevaa 5 artiklaa ei ole noudatettu.

a)

varmistetaan, että unionin tasolla päästään yhtenäiseen järjestelmään kaikkien radiolaitteiden osalta;

b)

mahdollistetaan televiestinnän, audiovisuaalisen alan ja tietotekniikan alan lähentyminen;

c)

mahdollistetaan sääntelytoimenpiteiden yhdenmukaistaminen kansainvälisellä tasolla;

d)

saavutetaan kuluttajansuojan korkea taso;

e)

varmistetaan radiolaitteiden yhteentoimivuus lisälaitteiden kanssa, erityisesti yleislaturien kanssa;

f)

mahdollistetaan vaadittujen tietojen esittäminen kiinteällä näytöllä, kun radiolaite on varustettu kiinteällä näytöllä.