20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 924/2009 (3) ohella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012 (4) on tärkeä osatekijä sellaisen yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) toteuttamisessa, jolla ei tehdä eroa rajatylittävien ja kansallisten euromääräisten maksujen välillä. Asetuksen (EU) N:o 260/2012 päätavoitteena on siirtyä kansallisista tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelyistä yhdenmukaistettuihin SEPA-tilisiirtoihin ja SEPA-suoraveloituksiin muun muassa antamalla unionin kansalaisille yksilöllinen kansainvälinen pankkitilinumero (IBAN), jota voidaan käyttää kaikkiin euromääräisiin SEPA-tilisiirtoihin ja -suoraveloitustapahtumiin.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 260/2012 mukaisesti SEPAan siirrytään viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2014, jotta maksupalveluntarjoajille ja maksupalvelunkäyttäjille jäisi riittävästi aikaa sopeuttaa prosessinsa teknisiin vaatimuksiin, joita SEPA-tilisiirtoihin ja SEPA-suoraveloituksiin siirtyminen edellyttää.

(3)

Komissio ja Euroopan keskuspankki ovat asetuksen (EU) N:o 260/2012 antamisen jälkeen seuranneet tiiviisti SEPAan siirtymisen edistymistä. Jäsenvaltioiden, kansallisten viranomaisten ja markkinatoimijoiden kanssa on pidetty useita kokouksia. Euroopan keskuspankki on säännöllisesti julkaissut SEPAan siirtymistä käsitteleviä edistymiskertomuksia kansallisten keskuspankkien keräämien maksutietojen perusteella. Näistä kertomuksista ilmenee, että useat euroalueen jäsenvaltiot ovat edistyneet hyvin SEPA-tilisiirtoihin siirtymisessä ja että SEPA-tilisiirtojen osuus on niissä nykyään lähes 100 prosenttia. Valtaosa maksupalveluntarjoajista on ilmoittanut täyttävänsä jo SEPA-vaatimukset. Monissa muissa jäsenvaltiossa siirtymäluvut eivät ole kuitenkaan odotusten mukaisia. Tämä koskee erityisesti SEPA-suoraveloituksia.

(4)

Ecofin-neuvosto painotti jälleen 14 päivänä toukokuuta 2013 antamissaan päätelmissä SEPAan siirtymisen tärkeyttä. Todettiin, että SEPAan siirtyminen ei ollut vielä läheskään täysimittaista ja että kaikilta markkinatoimijoilta vaadittaisiin välittömiä toimia, jotta SEPAan siirtyminen saataisiin ajoissa päätökseen. Lisäksi hyväksyttiin toimintasuunnitelma, jossa liikkeenharjoittajia, yrityksiä, pk-yrityksiä ja julkishallintoja kehotettiin toteuttamaan välittömästi tarvittavat konkreettiset toimenpiteet mukauttaakseen prosessinsa ja ilmoittaakseen asiakkailleen IBAN-tietonsa.

(5)

Euroopan keskuspankin, jäsenvaltioiden, niiden kansallisten viranomaisten ja markkinatoimijoiden viime kuukausien aikana tekemistä merkittävistä ponnisteluista huolimatta tuoreimmat siirtymätilastot osoittavat, että SEPA-tilisiirtojen kokonaisosuus on kasvanut kesäkuun 2013 ja marraskuun 2013 välisenä aikana 40 prosentista vain noin 64 prosenttiin, kun taas SEPA-suoraveloitusten kokonaisosuudessa on päästy vain 26 prosenttiin. Kansalliset luvut osoittavat, että monissa jäsenvaltioissa on tapahtunut myönteistä edistymistä, mutta merkittävässä ryhmässä jäsenvaltioita siirtymäluvut ovat huomattavasti odotettua heikompia. Tämän vuoksi on hyvin epätodennäköistä, että kaikki markkinatoimijat täyttäisivät SEPA-vaatimukset viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2014.

(6)

Pankkien ja muiden maksupalveluntarjoajien on 1 päivästä helmikuuta 2014 kieltäydyttävä oikeudellisten velvollisuuksiensa vuoksi käsittelemästä tilisiirtoja ja suoraveloituksia, jotka eivät täytä SEPA-vaatimuksia, vaikka ne voisivat teknisesti käsitellä kyseiset maksut nykyisellä tavalla jatkamalla olemassa olevien perinteisten maksujärjestelyjen käyttöä SEPA-tilisiirtojen ja SEPA-suoraveloitusten rinnalla. Jos SEPA-tilisiirtoihin ja SEPA-suoraveloituksiin ei siirrytä kokonaan, näiden maksujen viivästymistä ei voida kokonaan välttää. Tämä voi koskea kaikkia maksupalvelunkäyttäjiä ja erityisesti pk-yrityksiä ja kuluttajia.

(7)

On ensisijaisen tärkeää estää tarpeettomat maksuhäiriöt, jotka johtuvat siitä, että SEPAan siirtymistä ei ole saatu päätökseen viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2014. Sen vuoksi maksupalveluntarjoajien olisi sallittava jatkaa rajoitetun ajan maksutapahtumien käsittelyä perinteisillä järjestelyillään SEPA-tilisiirto- ja SEPA-suoraveloitusjärjestelyjen ohella, kuten ne tekevät nykyään. Tästä syystä olisi otettava käyttöön siirtymäkausi, joka antaa mahdollisuuden jatkaa maksujen rinnakkaista käsittelyä eri muodoissa. Nykyisten SEPAan siirtymistä kuvaavien lukujen ja odotetun siirtymänopeuden perusteella on asianmukaista ottaa käyttöön ylimääräinen kertaluonteinen kuuden kuukauden siirtymäkausi. Tämä toimenpide, jolla jatketaan sellaisten perinteisten järjestelmien käyttöä, jotka eivät täytä SEPA-vaatimuksia, olisi katsottava poikkeustoimenpiteeksi, minkä vuoksi sen voimassaoloaika olisi pidettävä mahdollisimman lyhyenä, koska SEPAan siirtyminen on toteutettava nopeasti ja täysimääräisesti yhdentyneiden maksumarkkinoiden kaikkien etujen saavuttamiseksi. Lisäksi on tärkeää rajoittaa ajallisesti kustannuksia, joita maksupalveluntarjoajille koituu perinteisten maksujärjestelyjen käytön jatkamisesta SEPA-järjestelmän rinnalla. Maksupalveluntarjoajat, jotka ovat jo siirtyneet kokonaan SEPAan, voisivat harkita muuntopalvelujen tarjoamista siirtymäkauden aikana sellaisille maksupalvelunkäyttäjille, jotka eivät ole vielä siirtyneet SEPAan. Siirtymäkauden aikana jäsenvaltioiden olisi pidätyttävä määräämästä seuraamuksia sellaisia maksuja käsitteleville maksupalveluntarjoajille, jotka eivät täytä vaatimuksia, sekä maksupalvelunkäyttäjille, jotka eivät ole vielä siirtyneet SEPAan.

(8)

Monet suuret suoraveloitusvälineiden käyttäjät ovat jo ilmoittaneet, että ne aikovat siirtyä SEPAan vähän ennen määräajan päättymistä. Näiden siirtymähankkeiden lykkääminen voisi tilapäisesti kuormittaa tulevia maksuja ja kassavirtoja ja siten myös kyseisten yritysten varoja. Tällainen laajamittainen myöhäinen siirtyminen voisi myös luoda tiettyjä pullonkauloja erityisesti pankeissa ja ohjelmistoyrityksissä, jotka voivat kohdata tiettyjä kapasiteettirajoituksia. Uuden järjestelmään vähittäiseen käyttöönottoon tarkoitettu lisäaika antaisi mahdollisuuden soveltaa asteittaisempaa lähestymistapaa. Markkinatoimijoita, jotka eivät ole vielä ryhtyneet toteuttamaan SEPA-vaatimusten täyttämiseen tarvittavia mukautuksia, kehotetaan käynnistämään ne mahdollisimman pian. Markkinatoimijoiden, jotka ovat jo alkaneet mukauttaa maksuprosessejaan, olisi joka tapauksessa saatettava siirtyminen päätökseen mahdollisimman nopeasti.

(9)

Koska yleisenä tavoitteena on toteuttaa koordinoitu ja yhdennetty siirtyminen, siirtymäkautta on asianmukaista soveltaa sekä SEPA-tilisiirtoihin että SEPA-suoraveloituksiin. Eripituisten siirtymäkausien soveltaminen SEPA-tilisiirtoihin ja SEPA-suoraveloituksiin aiheuttaisi sekaannusta kuluttajien, maksupalveluntarjoajien, pk-yritysten ja muiden maksupalvelunkäyttäjien keskuudessa.

(10)

Jotta taattaisiin oikeusvarmuus ja vältettäisiin asetuksen (EU) N:o 260/2012 soveltamisen keskeytyminen, on välttämätöntä, että tämä asetus tulee voimaan kiireellisesti ja että sitä sovelletaan taannehtivasti 31 päivästä tammikuuta 2014.

(11)

Asian kiireellisyyden vuoksi olisi poikettava Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetyn, kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 4 artiklassa tarkoitetusta kahdeksan viikon määräajasta.

(12)

Sen vuoksi asetus (EU) N:o 260/2012 olisi muutettava tämän mukaisesti,

20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/4

(1)

Unioni on ollut 14 päivästä marraskuuta 1997 Atlantin tonnikalojen suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä ’ICCAT-yleissopimus’, osapuoli neuvoston päätöksen 86/238/ETY (2) nojalla.

(2)

ICCAT-yleissopimuksessa määrätään tonnikalavarojen ja tonnikalan lähilajien säilyttämisen ja hoidon alueellisen yhteistyön puitteista Atlantin valtamerellä ja sitä ympäröivillä merillä. ICCAT-yleissopimuksella perustettiin Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio, jäljempänä ’ICCAT’, joka hyväksyy kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet ovat sopimuspuolia velvoittavia.

(3)

ICCAT antoi vuonna 1998 päätöslauselman 98-18, joka koskee suurten pitkäsiima-alusten yleissopimuksen alueella harjoittamaa ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä tonnikalojen pyyntiä. Päätöslauselmassa vahvistettiin menettelyt niiden maiden selvittämiseksi, joiden alukset olivat pyytäneet tonnikalaa ja sen lähilajeja kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien ICCAT:n toimenpiteiden tehokkuutta vähentävästi. Jotta kyseisten maiden alukset eivät jatkaisi tällaista kalastusta, päätöslauselmassa täsmennetään myös toteutettavat toimenpiteet, joihin kuuluu tarvittaessa myös kaupankäyntiä rajoittavia syrjimättömiä toimenpiteitä.

(4)

Päätöslauselman 98-18 antamisen jälkeen ICCAT on todennut Bolivian, Georgian, Kambodžan, Päiväntasaajan Guinean ja Sierra Leonen maiksi, joiden alukset pyytävät Atlantin isosilmätonnikalaa (Thunnus obesus) kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien ICCAT:n toimenpiteiden tehokkuutta vähentävästi. ICCAT on esittänyt päätelmiensä tueksi tietoja saaliista, kaupasta ja alusten toimista.

(5)

Tämän vuoksi ICCAT on kehottanut sopimuspuolia toteuttamaan päätöslauselmansa 98-18 määräysten mukaisesti aiheellisia toimenpiteitä Atlantin isosilmätonnikalan ja kaikkien siitä valmistettujen tuotteiden tuonnin kieltämiseksi kyseisistä maista.

(6)

Boliviasta, Georgiasta, Kambodžasta, Päiväntasaajan Guineasta ja Sierra Leonesta peräisin olevan Atlantin isosilmätonnikalan tuonti unioniin kiellettiin vuonna 2004 neuvoston asetuksella (EY) N:o 827/2004 (3).

(7)

Vuonna 2004 pidetyssä ICCAT:n 14. erityiskokouksessa tunnustettiin Kambodžan, Päiväntasaajan Guinean ja Sierra Leonen pyrkimykset vastata ICCAT:n huolenaiheisiin ja annettiin suositukset, joilla poistettiin Atlantin isosilmätonnikalan ja siitä valmistettujen tuotteiden kauppaa rajoittavat toimenpiteet näiden kolmen maan osalta.

(8)

Sen vuoksi neuvoston asetusta (EY) N:o 827/2004 muutettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 919/2005 (4) siten, että kielto tuoda Atlantin isosilmätonnikalaa ja siitä valmistettuja tuotteita Kambodžasta, Päiväntasaajan Guineasta ja Sierra Leonesta unioniin poistettiin. Tämän muutoksen jälkeen asetuksella (EY) N:o 827/2004 kielletään ainoastaan tällainen tuonti Boliviasta ja Georgiasta.

(9)

ICCAT tunnusti 22. vuosikokouksessaan vuonna 2011 Bolivian ja Georgian toteuttamat toimet ja antoi suosituksen 11-19, jolla poistettiin Atlantin isosilmätonnikalan ja siitä valmistettujen tuotteiden tuontikielto, jota sovellettiin edelleen näihin kahteen maahan.

(10)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 827/2004 olisi kumottava,

20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/6

(1)

Unioni ja jäsenvaltiot ovat asettaneet tavoitteekseen torjua petoksia, lahjontaa ja muuta unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavaa laitonta toimintaa, mihin sisältyy myös savukkeiden salakuljetus ja väärentäminen. Jotta voidaan parantaa varainkäytön pitkän aikavälin vaikutuksia ja välttää päällekkäisyyttä, unionin tasolla ja jäsenvaltioiden viranomaisten välillä olisi varmistettava tiivis ja säännöllinen yhteistyö ja koordinointi.

(2)

Parempaa tiedottamista, erikoiskoulutuksen, kuten vertailevan oikeustieteen koulutuksen, järjestämistä ja teknisen ja tieteellisen avun toimittamista koskevilla toimilla voidaan parantaa tuntuvasti unionin taloudellisten etujen suojaa ja samalla auttaa saavuttamaan yhtäläinen suoja kaikkialla unionissa.

(3)

Tukemalla aiemmin tällaisia hankkeita Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 804/2004/EY (3) (Herkules-ohjelma), jota muutettiin ja jonka voimassaoloa jatkettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 878/2007/EY (Herkules II -ohjelma) (4), on voitu tehostaa unionin ja jäsenvaltioiden toimia petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan torjumiseksi.

(4)

Komissio on teettänyt Herkules II -ohjelman tavoitteiden saavuttamista koskevan arvioinnin, jossa selvitettiin ohjelman panoksia ja tuotoksia.

(5)

Komissio teki vuonna 2011 vaikutusten arvioinnin selvittääkseen, pitäisikö ohjelmaa jatkaa.

(6)

Petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan, mukaan lukien savukkeiden salakuljetus ja väärentäminen, torjumiseksi toteutettavien unionin ja jäsenvaltioiden tason toimien jatkamiseksi ja kehittämiseksi edelleen, ja kun otetaan myös huomioon tiukan budjettikurin asettamat uudet haasteet, olisi hyväksyttävä uusi ohjelma, jäljempänä ’ohjelma’.

(7)

Ohjelma olisi toteutettava ottaen huomioon komission 6 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä tiedonannossa ”Savukkeiden salakuljetuksen ja tupakkatuotteiden muun laittoman kaupan tehokkaampi torjunta – Kokonaisvaltainen EU:n strategia” esitetyt suositukset ja toimenpiteet.

(8)

Ohjelma olisi pantava täytäntöön noudattaen täysimääräisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 966/2012 (5). Mainitun asetuksen mukaisesti avustuksen tarkoituksena on tukea taloudellisesti toimintaa, jolla edistetään unionin toimintapoliittisen tavoitteen toteutumista eikä sen yksinomaisena tarkoituksena saa olla laitteistojen hankkiminen.

(9)

Ohjelman olisi oltava avoin unioniin liittymässä oleville valtioille, ehdokasmaille ja mahdollisille jäsenehdokkaille, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, sekä Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaille, jos kyseisten maiden asiaa koskeva lainsäädäntö ja hallintomenetelmät on yhdenmukaistettu riittävän lähelle unionin lainsäädäntöä ja hallintomenetelmiä, kunkin valtion ja maan osalta puitesopimuksissa, assosiaationeuvostojen päätöksissä tai vastaavanlaisissa sopimuksissa vahvistettujen unionin ohjelmiin osallistumista koskevien yleisten periaatteiden ja yleisten ehtojen ja sääntöjen mukaisesti, sekä Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) maille, jotka osallistuvat Euroopan talousalueeseen (ETA).

(10)

Komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle riippumaton väliarviokertomus ohjelman toteuttamisesta ja lopullinen arviointikertomus ohjelman tavoitteiden saavuttamisesta. Komission olisi lisäksi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain tiedot ohjelman täytäntöönpanosta, mukaan luettuina rahoitettujen toimenpiteiden tulokset sekä tiedot ohjelman yhteensopivuudesta ja täydentävyydestä muihin asianomaisiin unionin tason ohjelmiin ja toimiin verrattuna.

(11)

Tämä asetus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen. Ohjelmalla olisi helpotettava jäsenvaltioiden keskinäistä ja komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi käyttämällä resursseja tehokkaammin, kuin se on mahdollista kansallisella tasolla. Unionin tason toimet ovat tarpeellisia ja oikeutettuja, koska niillä selvästi autetaan jäsenvaltioiden kollektiivisia pyrkimyksiä suojella unionin yleistä talousarviota ja kansallisia talousarvioita ja kannustetaan käyttämään unionin yhteisiä rakenteita, joilla lisätään toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa. Ohjelma ei saisi kuitenkaan vaikuttaa jäsenvaltioiden velvollisuuksiin.

(12)

Ohjelman olisi oltava voimassa seitsemän vuotta, jotta sen kesto olisi yhdenmukainen neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (6) säädetyn monivuotisen rahoituskehyksen keston kanssa.

(13)

Jotta varoja voitaisiin kohdentaa jossain määrin joustavasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti varojen ohjeellisen kohdentamisen tarkistamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(14)

Komission olisi annettava vuotuiset työohjelmat, joissa esitetään rahoitettavat toimet, valinta- ja avustusperusteet ja poikkeukselliset ja asianmukaisesti perustellut tapaukset, joissa yhteisrahoitusosuus on enintään 90 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kuten sellaisia jäsenvaltioita koskevat tapaukset, jotka ovat unionin taloudellisten etujen suhteen alttiita suurille riskeille. Komission olisi keskusteltava jäsenvaltioiden kanssa tämän asetuksen soveltamisesta komission päätöksellä 94/140/EY (7) perustetun petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean puitteissa.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä lisäämään rahoitusosuuksiaan ohjelman nojalla myönnettyjen avustusten yhteisrahoitusosuudesta.

(16)

Komission olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vuotuiset työohjelmat ovat johdonmukaisia muiden unionin rahoittamien asiaan liittyvien ohjelmien kanssa ja täydentävät niitä, erityisesti tullialalla, jotta tämän ohjelman toimien kokonaisvaikutusta vahvistettaisiin ja vältettäisiin päällekkäisyydet muiden ohjelmien kanssa.

(17)

Tässä asetuksessa vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (8) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuotuisessa talousarviomenettelyssä.

(18)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset.

(19)

Päätös N:o 804/2004/EY olisi kumottava. Mainitun päätöksen nojalla toteutettaviin toimiin liittyvien taloudellisten velvoitteiden ja kyseisessä päätöksessä yksilöityjen raportointivelvollisuuksien saattamiseksi päätökseen olisi hyväksyttävä siirtymäsäännökset.

(20)

On asianmukaista varmistaa joustava ja keskeytyksetön siirtyminen Herkules II -ohjelman ja tämän ohjelman välillä sekä yhdenmukaistaa ohjelman kesto asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 kanssa. Tästä syystä tätä ohjelmaa olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014,

a)

toimien kehittämistä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan torjumiseksi, mukaan lukien savukkeiden salakuljetuksen ja väärentämisen torjunta;

b)

rajat ylittävän yhteistyön ja koordinoinnin lisäämistä unionin tasolla, jäsenvaltioiden viranomaisten, komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) välillä ja erityisesti rajat ylittävien operaatioiden tehostamista;

c)

petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan tehokasta torjuntaa tarjoamalla yhteistä erikoiskoulutusta kansallisille ja alueellisille viranomaisille ja muille sidosryhmille.

a)

yhteisten toimien ja rajat ylittävien operaatioiden seurauksena havaituissa petostapauksissa tehtyjen takavarikkojen, menetetyksi tuomitsemisten ja takaisinperittyjen summien määrä;

b)

yhteisesti rahoitettujen teknisten laitteiden tuoma lisäarvo ja tosiasiallinen käyttö;

c)

teknisen materiaalin avulla saatuja tuloksia koskevien tietojen vaihto jäsenvaltioiden kesken;

d)

koulutustoimien määrä ja tyyppi, erityiskoulutus mukaan luettuna.

a)

parannetaan petosten ja muun laittoman toiminnan ehkäisyä ja tutkintaa nykyisestä lisäämällä rajat ylittävää ja monialaista yhteistyötä;

b)

parannetaan unionin taloudellisten etujen suojaamista petoksilta helpottamalla tietojen, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä henkilövaihtoja;

c)

tehostetaan petosten ja muun laittoman toiminnan torjuntaa antamalla teknistä ja operatiivista tukea kansallisissa tutkimuksissa, erityisesti tulli- ja lainvalvontaviranomaisille;

d)

vähennetään nykyisin tiedossa olevaa unionin taloudellisten etujen altistumista petoksille, lahjonnalle ja muulle laittomalle toiminnalle, jotta rajoitetaan laittoman talouden syntymistä keskeisillä riskialueilla, kuten järjestäytynyt petostoiminta, savukkeiden salakuljetus ja väärentäminen mukaan luettuina;

e)

kehitetään pitemmälle unionin taloudellisten etujen oikeudellista suojaa petoksia vastaan edistämällä oikeusvertailevaa analyysia.

a)

7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun osallistujamaan kansalliset tai alueelliset viranomaiset, jotka edistävät unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettavan unionin toiminnan tehostamista;

b)

tutkimus- ja koulutuslaitokset ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka ovat harjoittaneet toimintaa vähintään vuoden ajan 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa osallistujamaassa ja jotka edistävät unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettavan unionin toiminnan tehostamista.

a)

unioniin liittymässä olevat valtiot, ehdokasmaat ja mahdolliset jäsenehdokkaat, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, kyseisten valtioiden ja maiden osalta puitesopimuksissa, assosiaationeuvostojen päätöksissä tai vastaavanlaisissa sopimuksissa vahvistettujen unionin ohjelmiin osallistumista koskevien yleisten periaatteiden ja yleisten ehtojen ja sääntöjen mukaisesti;

b)

Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaat, jos kyseisten maiden asiaa koskeva lainsäädäntö ja hallintomenetelmät ovat riittävän lähellä unionin lainsäädäntöä ja hallintomenetelmiä. Kyseiset kumppanimaat osallistuvat ohjelmaan niiden sääntöjen mukaisesti, jotka määritellään näiden maiden kanssa sen jälkeen, kun niiden kanssa on tehty unionin ohjelmiin osallistumista koskevat puitesopimukset;

c)

Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) maat, jotka osallistuvat Euroopan talousalueeseen (ETA) Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti.

a)

jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tekninen avustaminen yhdellä tai useammalla seuraavista toimista:

b)

kohdennetun erikoiskoulutuksen, riskianalyysiä käsittelevien työpajojen ja tarvittaessa konferenssien järjestäminen, jolla on yksi tai useampi seuraavista tavoitteista:

c)

muut toimet, jotka eivät kuulu tämän artiklan a tai b alakohdan soveltamisalaan mutta sisältyvät 11 artiklassa tarkoitettuihin vuotuisiin työohjelmiin ja jotka ovat välttämättömiä 3, 4 ja 5 artiklassa säädettyjen yleis-, erityis- ja operatiivisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

a)

avustuksina;

b)

julkisina hankintoina;

c)

kulukorvauksina 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille edustajille ohjelman nojalla toteutettuihin toimiin osallistumisesta.

a)

31 päivään joulukuuta 2017 mennessä toiminnan uusimista, muuttamista tai toimien keskeyttämistä koskevan päätöksen tekemistä varten riippumattoman väliarviointikertomuksen, jossa käsitellään kaikkien toimien tavoitteiden saavuttamista, tuloksia ja vaikutuksia, resurssien käytön vaikuttavuutta ja tehokkuutta ja sen unionille tuomaa lisäarvoa; väliarviointikertomuksessa on lisäksi käsiteltävä yksinkertaistamisen mahdollisuuksia, ohjelman sisäistä ja ulkoista johdonmukaisuutta, sitä, ovatko kaikki ohjelman tavoitteet edelleen merkityksellisiä, sekä sitä, miten toimilla on osaltaan edistetty unionin painopisteiden eli älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun toteutumista; siinä on myös otettava huomioon Herkules II -ohjelman tavoitteiden saavuttamista koskevan arvioinnin tulokset;

b)

31 päivään joulukuuta 2021 mennessä lopullisen arviointikertomuksen ohjelman tavoitteiden saavuttamisesta sekä sen tuomasta lisäarvosta; lisäksi ohjelman pitkän aikavälin vaikutukset ja tulosten kestävyys arvioidaan, ja tämä arvio otetaan huomioon päätöksessä seuraavan ohjelman mahdollisesta uusimisesta, muuttamisesta tai keskeyttämisestä.

20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/14

(1)

Maustettujen viinien, maustettujen viinipohjaisten juomien ja maustettujen viinistä valmistettujen juomasekoitusten, jäljempänä ’maustetut viinituotteet’, alaa on onnistuneesti säännelty neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1601/91 (3) ja komission asetuksella (EY) N:o 122/94 (4). Teknisten innovaatioiden, markkinakehityksen ja kuluttajien muuttuvien odotusten perusteella on kuitenkin tarpeen päivittää tiettyjen maustettujen viinituotteiden määritelmään, kuvaukseen, esittelyyn, merkintöihin ja maantieteellisten merkintöjen suojaan sovellettavat säännöt ottaen samalla huomioon perinteiset valmistusmenetelmät.

(2)

Lissabonin sopimuksen voimaantulon vuoksi tarvitaan lisämuutoksia asetuksen (ETY) N:o 1601/91 nojalla komissiolle annettujen valtuuksien mukauttamiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklaan. Muutosten laajuuden vuoksi on aiheellista kumota asetus (ETY) N:o 1601/91 ja korvata se tällä asetuksella. Asetuksella (EY) N:o 122/94 otettiin käyttöön aromiaineiden käyttöä ja alkoholin lisäämistä tiettyihin maustettuihin viinituotteisiin koskevat säännöt, ja selkeyden vuoksi nämä säännöt olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(3)

Maustettujen viinituotteiden esittelyyn ja merkintöihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1169/2011 (5), jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

(4)

Maustetut viinituotteet ovat tärkeitä unionin kuluttajille, tuottajille ja maatalousalalle. Maustettuihin viinituotteisiin sovellettavilla toimenpiteillä olisi pyrittävä parantamaan kuluttajansuojaa, estämään vilpilliset käytänteet ja edistämään markkinoiden avoimuutta ja tervettä kilpailua. Toimenpiteillä turvataan unionin maustettujen viinituotteiden maine, jonka ne ovat saavuttaneet sisämarkkinoilla ja maailmanmarkkinoilla, ottamalla jatkossakin huomioon maustettujen viinituotteiden tuotannon perinteiset käytännöt ja lisääntynyt kuluttajansuojan ja tiedotuksen tarve. Tekniset innovaatiot olisi myös otettava huomioon sellaisten tuotteiden osalta, joiden laatua voidaan parantaa tällaisilla innovaatioilla vaikuttamatta asianomaisten maustettujen viinituotteiden perinteisiin ominaispiirteisiin.

(5)

Maustettujen viinituotteiden tuotanto on unionin maataloudelle tärkeä markkina-alue, mitä olisi korostettava sääntelykehyksellä.

(6)

Kuluttajien edun huomioon ottamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin unionissa markkinoille saatettuihin maustettuihin viinituotteisiin riippumatta siitä, onko ne tuotettu jäsenvaltioissa vai kolmansissa maissa. Unionin maustettujen viinituotteiden maineen säilyttämiseksi ja parantamiseksi maailmanmarkkinoilla tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä olisi sovellettava myös maustettuihin viinituotteisiin, joita tuotetaan unionissa vientiä varten.

(7)

Maustettuja viinituotteita koskevan unionin oikeuden selkeyden ja avoimuuden varmistamiseksi on tarpeen määritellä selkeästi kyseisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvat tuotteet, maustettujen viinituotteiden valmistusta, kuvausta, esittelyä ja merkintöjä koskevat perusteet ja erityisesti myyntinimitys. Olisi myös annettava vapaaehtoista lähtöisyysmerkintää koskevat erityissäännöt, jotka täydentävät asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 säädettyjä sääntöjä. Tällaisilla säännöillä voidaan säännellä tuotantoketjun kaikkia vaiheita ja suojella kuluttajia sekä tiedottaa heille asianmukaisesti.

(8)

Maustettujen viinituotteiden määritelmien olisi edelleen oltava perinteisten laatukäytäntöjen mukaisia, mutta ne olisi päivitettävä ja niitä olisi parannettava teknisen kehityksen perusteella.

(9)

Maustettujen viinituotteiden tuotannossa olisi noudatettava tiettyjä sääntöjä ja rajoituksia, joilla taataan, että laatua ja valmistusmenetelmiä koskevat kuluttajien odotukset täyttyvät. Kansainvälisten standardien täyttämiseksi valmistusmenetelmät olisi vakiinnutettava, ja komission olisi pääsääntöisesti otettava huomioon Kansainvälisen viinijärjestön suosittelemat ja julkaisemat standardit.

(10)

Maustettuihin viinituotteisiin olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1333/2008 (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1334/2008 (7).

(11)

Kuluttajien odotusten täyttämiseksi ja perinteisten laatukäytäntöjen noudattamiseksi maustettujen viinituotteiden valmistuksessa käytettävän etyylialkoholin olisi myös oltava peräisin yksinomaan maataloudesta. Näin myös varmistetaan markkinat maatalouden perustuotteille.

(12)

Maustettujen viinituotteiden alan tärkeyden ja monimutkaisuuden vuoksi on aiheellista säätää maustettujen viinituotteiden kuvausta ja esittelyä koskevat erityissäännöt, jotka täydentävät merkintöjä koskevia asetuksen (EU) N:o 1169/2011 säännöksiä. Näillä erityissäännöillä olisi myös estettävä maustettujen viinituotteiden myyntinimitysten väärinkäyttö sellaisten tuotteiden osalta, jotka eivät täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

(13)

Jotta kuluttajien olisi helpompi ymmärtää annettuja tietoja, olisi oltava mahdollista täydentää tässä asetuksessa säädettyjä myyntinimityksiä asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 tarkoitetulla tuotteen tavanomaisella nimellä.

(14)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 834/2007 (8) sovelletaan muun muassa elintarvikkeina käytettäviin jalostettuihin maataloustuotteisiin, joihin myös maustetut viinituotteet luetaan. Näin ollen maustetut viinituotteet, jotka täyttävät mainitussa asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä säädetyt vaatimukset, voidaan saattaa markkinoille luonnonmukaisesti tuotettuina maustettuina viinituotteina.

(15)

Soveltaessaan laatupolitiikkaa ja maantieteellisellä merkinnällä varustettujen maustettujen viinituotteiden korkean laatutason mahdollistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava antaa tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä tiukempia sääntöjä, jotka koskevat niiden alueella tuotettujen maantieteellisellä merkinnällä varustettujen maustettujen viinituotteiden valmistusta, kuvausta, esittelyä ja merkintöjä, edellyttäen että tällaiset säännöt ovat unionin oikeuden mukaisia.

(16)

Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 110/2008 (9), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1151/2012 (10) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (11) säännöksiä maantieteellisistä merkinnöistä ei sovelleta maustettuihin viinituotteisiin, olisi säädettävä maustettujen viinituotteiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevat erityissäännöt. Maantieteellisiä merkintöjä olisi käytettävä osoittamaan, että maustettu viinituote on peräisin jonkin maan tietyltä alueelta tai tietyltä seudulta taikka paikkakunnalta tuolla alueella, jos maustetun viinituotteen tunnettu laatu, maine tai muu ominaisuus liittyy olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään, ja komission olisi kirjattava tällaiset maantieteelliset merkinnät rekisteriin.

(17)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä menettelystä kolmansien maiden ja unionin maantieteellisten merkintöjen rekisteröimiseksi, noudattamiseksi, muuttamiseksi ja mahdolliseksi peruuttamiseksi.

(18)

Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi vastattava sen varmistamisesta, että tätä asetusta noudatetaan, ja olisi vahvistettava järjestelyt, jotta komissio voi valvoa ja todentaa, että sitä noudatetaan.

(19)

Tämän asetuksen tiettyjen muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat maustettujen viinituotteiden valmistusmenetelmien vahvistamista; perusteita maantieteellisten alueiden rajaamiseksi ja tällaisilla alueilla tapahtuvaan tuotantoon liittyviä sääntöjä, rajoituksia ja poikkeuksia; ehtoja, joiden mukaisesti tuotteen eritelmään voi sisältyä lisävaatimuksia; sellaisten tapausten määrittämistä, joissa yksittäinen tuottaja voi hakea suojaa maantieteelliselle merkinnälle, ja rajoituksia, jotka koskevat hakijatyyppejä, jotka voivat hakea tällaista suojaa; sellaisten edellytysten vahvistamista, joita on noudatettava maantieteellisen merkinnän suojahakemuksen, komission suorittaman tutkimisen, vastaväitemenettelyn sekä maantieteellisten merkintöjen muuttamista ja peruuttamista koskevien menettelyjen osalta; rajat ylittävää suojaa koskeviin hakemuksiin sovellettavien edellytysten vahvistamista; sellaisen päivämäärän asettamista, johon mennessä hakemus tai pyyntö on jätettävä, josta alkaen suoja on voimassa tai josta alkaen suojan muutos on voimassa; sellaisten edellytysten vahvistamista, jotka liittyvät tuote-eritelmän muutoshakemuksiin, mukaan lukien edellytykset, joiden mukaisesti muutosta on pidettävä vähäisenä ja jotka liittyvät sellaisiin muutosta koskeviin hakemuksiin tai sellaisten muutosten hyväksymiseen, joista ei seuraa muutosta yhtenäiseen asiakirjaan; suojattua nimitystä koskevia rajoituksia; niiden tietojen luonnetta ja tyyppiä, jotka on toimitettava jäsenvaltioiden ja komission välisessä tiedonvaihdossa, tietojen toimitusmenetelmiä, sääntöjä, jotka koskevat oikeutta päästä tietoihin tai saataville asetettavia tietojärjestelmiä sekä tietojen julkaisemistapoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(20)

Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano siltä osin kuin kyse on maustettujen viinituotteiden koostumuksen määrittämismenetelmistä; päätöksistä maantieteellisten merkintöjen suojan myöntämisestä tai tällaista suojaa koskevan hakemuksen hylkäämisestä; päätöksistä peruuttaa maantieteellisten merkintöjen tai olemassa olevien maantieteellisten merkintöjen suoja; päätöksistä hyväksyä tuote-eritelmien vähäistä muuttamista koskeva hakemus; tuote-eritelmässä ilmoitettavista tiedoista maantieteellisen merkinnän määritelmän osalta; keinoista saattaa maantieteellisten merkintöjen suojaa tai sen hylkäämistä koskevat päätökset yleisön saataville; rajat ylittävää suojaa koskevien hakemusten jättämiseen liittyvistä säännöistä; jäsenvaltioiden suorittamista tarkistuksista ja todentamisista; maantieteellisen merkinnän suojahakemusten tutkimista tai muutosten hyväksymistä koskevasta menettelystä, tutkittavaksi ottamisen edellytykset mukaan luettuina, sekä vastaväitteisiin, peruuttamis- ja muuttamispyyntöihin liittyvästä menettelystä, tutkittavaksi ottamisen edellytykset mukaan luettuina, ja olemassa oleviin suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin liittyvien tietojen toimittamisesta; jäsenvaltioiden toteuttamista hallinnollisista ja fyysisistä tarkastuksista; sekä säännöistä, jotka koskevat tarvittavien tietojen toimittamista jäsenvaltioiden ja komission välistä tiedonvaihtoa koskevan säännöksen soveltamiseksi, myös järjestelyjä toimitettavien tietojen hallinnoimiseksi, sekä säännöistä, jotka koskevat tiedonantojen sisältöä, muotoa, aikataulua, toimittamistiheyttä ja määräaikoja tai järjestelyjä, jotka koskevat tietojen ja asiakirjojen toimittamista tai saattamista jäsenvaltioiden, kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tai yleisön saataville. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(21)

Komission olisi täytäntöönpanosäädöksillä ja, näiden säädösten erityisluonne huomioon ottaen, soveltamatta asetusta (EU) N:o 182/2011 julkaistava yhtenäinen asiakirja Euroopan unionin virallisessa lehdessä, päätettävä, hylätäänkö maantieteellisen merkinnän suojaa koskeva hakemus sillä perusteella, että sitä ei voida ottaa käsiteltäväksi, sekä perustettava ja pidettävä yllä tämän asetuksen mukaisesti maantieteellisistä merkinnöistä rekisteriä, mukaan lukien olemassa olevien maantieteellisten merkintöjen kirjaaminen mainittuun rekisteriin tai niiden poistaminen rekisteristä.

(22)

Siirryttäessä asetuksessa (ETY) N:o 1601/91 säädettyjen sääntöjen soveltamisesta tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen soveltamiseen voi ilmetä vaikeuksia, joita ei käsitellä tässä asetuksessa. Tätä tarkoitusta varten komissiolle olisi siirrettävä valta toteuttaa tarvittavat siirtymätoimenpiteet.

(23)

Olisi varattava riittävästi aikaa ja asianmukaiset järjestelyt, jotta helpotetaan sujuvaa siirtymistä asetuksessa (ETY) N:o 1601/91 säädetyistä säännöistä tässä asetuksessa säädettyihin sääntöihin. Olemassa olevien varastojen kaupan pitäminen olisi joka tapauksessa sallittava tämän asetuksen soveltamisen aloittamisen jälkeen näiden varastojen loppumiseen saakka.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat sääntöjen vahvistaminen maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä sekä maustettuja viinituotteita koskevien maantieteellisten merkintöjen suojasta, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

1)

’myyntinimityksellä’ minkä tahansa tässä asetuksessa säädetyn maustetun viinituotteen nimeä;

2)

’kuvauksella’ luetteloa maustetun viinituotteen erityisistä ominaisuuksista;

3)

’maantieteellisellä merkinnällä’ merkintää, joka osoittaa maustetun viinituotteen olevan peräisin tietyltä alueelta taikka määrätystä paikasta tai maasta, jos kyseisen tuotteen laatu, maine tai muu ominaisuus liittyy olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään.

a)

maustetut viinit,

b)

maustetut viinipohjaiset juomat,

c)

maustetut viinistä valmistetut juomasekoitukset.

a)

joka on saatu yhdestä tai useammasta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä II olevan IV osan 5 kohdassa ja liitteessä VII olevissa 1 ja 3–9 kohdassa määritellystä rypäletuotteesta, lukuun ottamatta retsina-viiniä,

b)

jossa a alakohdassa tarkoitettujen rypäletuotteiden osuus on vähintään 75 prosenttia kokonaistilavuudesta,

c)

johon voi olla lisätty alkoholia,

d)

johon voi olla lisätty väriaineita,

e)

johon voi olla lisätty rypäleen puristemehua, osittain käynyttä rypäleen puristemehua tai molempia,

f)

joka voi olla makeutettu,

g)

jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 14,5 mutta alle 22 tilavuusprosenttia ja kokonaisalkoholipitoisuus vähintään 17,5 tilavuusprosenttia.

a)

joka on saatu yhdestä tai useammasta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VII olevissa 1, 2 ja 4–9 kohdassa määritellystä rypäletuotteesta lukuun ottamatta viinejä, jotka on valmistettu alkoholia lisäämällä, ja retsina-viiniä,

b)

jossa a alakohdassa tarkoitettujen rypäletuotteiden osuus on vähintään 50 prosenttia kokonaistilavuudesta,

c)

johon ei ole lisätty alkoholia, ellei liitteessä II toisin mainita,

d)

johon voi olla lisätty väriaineita,

e)

johon voi olla lisätty rypäleen puristemehua, osittain käynyttä rypäleen puristemehua tai molempia,

f)

joka voi olla makeutettu,

g)

jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 4,5 mutta alle 14,5 tilavuusprosenttia.

a)

joka on saatu yhdestä tai useammasta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VII olevissa 1, 2 ja 4–11 kohdassa määritellystä rypäletuotteesta lukuun ottamatta viinejä, jotka on valmistettu alkoholia lisäämällä, ja retsina-viiniä,

b)

jossa a alakohdassa tarkoitettujen rypäletuotteiden osuus on vähintään 50 prosenttia kokonaistilavuudesta,

c)

johon ei ole lisätty alkoholia,

d)

johon voi olla lisätty väriaineita,

e)

joka voi olla makeutettu,

f)

jonka todellinen alkoholipitoisuus on yli 1,2 mutta alle 10 tilavuusprosenttia.

a)

”erittäin kuiva”, kun tuotteiden sokeripitoisuus on alle 30 grammaa litrassa ja maustettujen viinien luokan osalta, 3 artiklan 2 kohdan g alakohdasta poiketen, kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 15 tilavuusprosenttia;

b)

”kuiva”, kun tuotteiden sokeripitoisuus on alle 50 grammaa litrassa ja maustettujen viinien luokan osalta, 3 artiklan 2 kohdan g alakohdasta poiketen, kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 16 tilavuusprosenttia;

c)

”puolikuiva”, kun tuotteiden sokeripitoisuus on vähintään 50 mutta alle 90 grammaa litrassa;

d)

”puolimakea”, kun tuotteiden sokeripitoisuus on vähintään 90 mutta alle 130 grammaa litrassa;

e)

”makea”, kun tuotteiden sokeripitoisuus on 130 grammaa litrassa tai enemmän.

a)

suojattava nimi,

b)

hakijan nimi ja osoite,

c)

2 kohdassa tarkoitettu tuote-eritelmä; ja

d)

yhtenäinen asiakirja, jossa esitetään yhteenveto 2 kohdassa tarkoitetusta tuote-eritelmästä.

a)

suojattava nimi;

b)

tuotteen kuvaus ja erityisesti sen tärkeimmät analyyttiset ominaisuudet sekä ilmoitus sen aistinvaraisista ominaisuuksista;

c)

tarvittaessa erityiset valmistusmenetelmät ja -eritelmät sekä tuotteen valmistusta koskevat rajoitukset;

d)

asianomaisen maantieteellisen alueen rajaus;

e)

tiedot 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetusta yhteydestä;

f)

unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa vahvistetut vaatimukset tai, jos jäsenvaltiot niin säätävät, suojattua maantieteellistä merkintää hallinnoivan organisaation vahvistamat vaatimukset, ottaen huomioon, että vaatimusten on oltava puolueettomia ja syrjimättömiä sekä unionin oikeuden mukaisia;

g)

pääraaka-aine, josta maustettu viinituote on valmistettu;

h)

tuote-eritelmää koskevien säännösten noudattamisen tarkistamisesta huolehtivien viranomaisten tai laitosten nimet, osoitteet ja erityistehtävät.

a)

julkaistava yhtenäinen asiakirja ja tuote-eritelmä ainakin internetissä; ja

b)

toimitettava komissiolle suojahakemus, joka sisältää seuraavat tiedot:

a)

tilanne unionissa ja erityisesti alueilla, joilla tuotetta käytetään;

b)

asiaa koskeva unionin oikeus tai kansallinen oikeus.

a)

suojatun nimen suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä

b)

väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty, litteroitu tai translitteroitu tai siihen on liitetty sellainen ilmaisu kuten ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”makuinen”, ”kaltainen” tai muu samankaltainen ilmaisu;

c)

muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaiseen viinituotteeseen liittyviin asiakirjoihin, sekä tuotteen pakkaamiselta tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

d)

muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

a)

22 artiklassa tarkoitettu yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen; tai

b)

yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklan toisen kohdan 5 alakohdassa tarkoitettu tarkastuksista vastaava valvontaelin, joka toimii tuotteita sertifioivana elimenä kyseisen asetuksen 5 artiklassa asetettujen vaatimusten mukaisesti.

a)

yksi tai useampi kolmannen maan nimeämä viranomainen; tai

b)

yksi tai useampi sertifioiva elin.

a)

10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat;

b)

kansalliset päätökset hyväksymisestä.

a)

maantieteellisen alueen rajaamista koskevia perusteita; ja

b)

rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyviä sääntöjä, rajoituksia ja poikkeuksia.

a)

määritetään tapaukset, joissa yksittäinen tuottaja voi hakea suojaa maantieteelliselle merkinnälle;

b)

määritetään rajoitukset, jotka koskevat hakijatyyppejä, jotka voivat hakea suojaa maantieteelliselle merkinnälle;

c)

vahvistetaan edellytykset, joita on noudatettava maantieteellisen merkinnän suojahakemuksen, komission tutkimisen, vastaväitemenettelyn sekä maantieteellisen merkinnän muuttamista ja peruuttamista koskevien menettelyjen osalta;

d)

vahvistetaan rajat ylittävää suojaa koskeviin hakemuksiin sovellettavat edellytykset;

e)

asetetaan päivämäärä, johon mennessä hakemus tai pyyntö on jätettävä;

f)

asetetaan päivämäärä, josta alkaen suoja on voimassa;

g)

vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti muutosta on pidettävä 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti vähäisenä;

h)

asetetaan päivämäärä, jona muutos tulee voimaan;

i)

vahvistetaan edellytykset, jotka liittyvät tämän asetuksen mukaisesti suojatun maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän muutoshakemukseen ja sen hyväksymiseen, kun tällaisista muutoksista ei seuraa mitään muutosta 10 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun yhtenäiseen asiakirjaan.

a)

tuote-eritelmässä ilmoitettavia tietoja maantieteellisen alueen ja lopputuotteen välisestä 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetusta yhteydestä;

b)

16 artiklassa tarkoitettujen suoja- tai hylkäyspäätösten julkistamistapoja;

c)

rajat ylittävää suojaa koskevan hakemuksen jättämistä;

d)

jäsenvaltioiden tekemiä tarkastuksia ja todentamisia, testaus mukaan luettuna.

a)

asiakirjojen mallit ja tiedonsiirtomuoto;

b)

määräajat;

c)

hakemuksen tai pyynnön mukana toimitettavat tosiseikat, todisteet ja todistusasiakirjat.

a)

toimitettavien tietojen luonne ja tyyppi;

b)

toimitusmenetelmät;

c)

säännöt, jotka koskevat oikeutta päästä tietoihin tai saataville asetettavia tietojärjestelmiä;

d)

tietojen julkaisemisedellytykset ja -tavat.

a)

säännöt, jotka koskevat tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavien tietojen toimittamista;

b)

järjestelyt toimitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä säännöt, jotka koskevat tiedonantojen sisältöä, muotoa, aikataulua, toimittamistiheyttä ja määräaikoja;

c)

järjestelyt, jotka koskevat tietojen ja asiakirjojen toimittamista tai saattamista jäsenvaltioiden, kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tai yleisön saataville.

20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/35

(1)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 774/94 (2) komissiolle annetaan toimivalta panna täytäntöön joitakin kyseisen asetuksen säännöksiä.

(2)

Komissiolle asetuksen (EY) N:o 774/94 mukaisesti annettu toimivalta olisi Lissabonin sopimuksen voimaantulon vuoksi saatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaiseksi.

(3)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti eräiden asetuksen (EY) N:o 774/94 muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi kyseiseen asetukseen tarvittavien muutosten hyväksymisen osalta silloin, kun määriä tai muita kiintiöjärjestelmän edellytyksiä muutetaan erityisesti yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen tekemistä koskevalla neuvoston päätöksellä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(4)

Jotta voidaan varmistaa asetuksen (EY) N:o 774/94 yhdenmukainen täytäntöönpano siinä tarkoitetun kiintiöjärjestelmän hallintoa varten tarvittavien sääntöjen osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (3) mukaisesti.

(5)

Asetus (EY) N:o 774/94 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 7 ja 8 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tässä asetuksessa tarkoitetun kiintiöjärjestelmän hallintoa koskevat tarvittavat säännöt ja tarvittaessa

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 8 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Kansainvälisten sitoumusten noudattamiseksi ja silloin, kun Euroopan parlamentti ja neuvosto tai neuvosto muuttavat tässä asetuksessa tarkoitettuja määriä tai muita kiintiöjärjestelmän edellytyksiä erityisesti yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen tekemistä koskevalla neuvoston päätöksellä, komissiolle siirretään valta antaa tähän asetukseen sen johdosta tehtävien muutosten osalta delegoituja säädöksiä 8 a artiklan mukaisesti.”

2)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”8 a artikla

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 9 päivästä huhtikuuta 2014 viiden vuoden ajaksi 8 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolmea kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 8 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

8 b artikla

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (4) 229 artiklalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (5) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.   Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai vähintään neljäsosa komitean jäsenistä sitä pyytää.

20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/38

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2011 (3) 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio tarkastelee uudelleen keinoja, joiden avulla voidaan vuoteen 2020 mennessä saavuttaa tavoitetaso 147 g CO2/km, mukaan lukien mainitun asetuksen liitteessä I esitetyt kaavat ja 11 artiklassa säädetyt poikkeukset, edellyttäen että tämän tavoitteen toteutettavuus varmistetaan. On asianmukaista, että tämä asetus olisi kilpailun kannalta mahdollisimman neutraali sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen ja kestävä.

(2)

Koska hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen välillä on yhteys, kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien keinojen määritteleminen voisi myös myötävaikuttaa polttoaineenkulutuksen ja tällaisten ajoneuvojen omistajille aiheutuvien asiaan liittyvien kustannusten vähentämiseen kustannustehokkaalla tavalla.

(3)

On aiheellista selventää, että tavoitteena olevan tason 147 g CO2/km noudattamisen todentamiseksi hiilidioksidipäästöt olisi edelleen mitattava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (4) ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti sekä innovatiivista teknologiaa hyödyntäen.

(4)

Vaikutustenarvioinnin yhteydessä tehdyn teknisen analyysin mukaan tavoitteena olevan tason 147 g CO2/km saavuttamiseksi tarvittava teknologia on käytettävissä ja vaaditut vähennykset voidaan saavuttaa alhaisemmilla kustannuksilla kuin aikaisemmassa, ennen asetuksen (EU) N:o 510/2011 hyväksymistä tehdyssä teknisessä analyysissä arvioitiin. Lisäksi uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen nykyisten keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen ero tavoitteeseen 147 g CO2/km on kaventunut. Näin ollen on voitu vahvistaa, että tavoitetaso 147 g CO2/km voidaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä.

(5)

Ottaen huomioon pienille valmistajille aiheutuvat kohtuuttomat vaikutukset ajoneuvon hyötytekijöiden mukaan määriteltyjen päästötavoitteiden noudattamisesta, poikkeusmenettelyyn liittyvä suuri hallinnollinen taakka ja näiden valmistajien myymien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä saatava marginaalinen hyöty, alle 1 000 uutta unionissa rekisteröityä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuodessa valmistaviin ajoneuvonvalmistajiin ei olisi sovellettava päästötavoitetta eikä liikapäästömaksua.

(6)

Pieniä valmistajia koskevaa poikkeuksien myöntämismenettelyä olisi yksinkertaistettava, jotta se olisi joustavampi sen osalta, milloin tällaisten valmistajien on haettava poikkeusta ja milloin komission on päätettävä tällaisen poikkeuksen myöntämisestä.

(7)

Jotta autoteollisuus voisi toteuttaa pitkän aikavälin investointeja ja innovaatioita, on suositeltavaa antaa viitteitä siitä, miten asetusta (EU) N:o 510/2011 olisi muutettava vuoden 2020 jälkeisen ajan osalta. Näiden viitteiden olisi perustuttava unionin pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden kanssa yhdenmukaisen tarvittavan vähennysasteen arviointiin ja kevyiden kuljetusajoneuvojen kustannustehokkaan hiilidioksidipäästöjen vähennysteknologian kehittämisen vaikutuksiin. Komission olisi vuoteen 2015 mennessä tarkasteltava uudelleen tällaisia näkökohtia ja annettava havainnoistaan kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen olisi tarvittaessa sisällytettävä ehdotuksia asetuksen (EU) N:o 510/2011 muuttamiseksi uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen vuotta 2020 pidemmälle ulottuvien hiilidioksidipäästötavoitteiden vahvistamisen osalta, mukaan lukien vuodelle 2025 mahdollisesti asetettava realistinen ja saavutettavissa oleva tavoite, kattavan vaikutustenarvioinnin perusteella; tämän arvioinnin yhteydessä tarkasteltaisiin, mikä on teollisuuden ja siitä riippuvaisten teollisuudenalojen kilpailukyky jatkossa, samalla kun pyritään unionin pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden mukaiseen selkeään päästöjen vähentämislinjaan. Komission olisi tällaisia ehdotuksia laatiessaan huolehdittava siitä, että ne ovat kilpailun kannalta mahdollisimman neutraaleja sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja kestäviä.

(8)

Energiansaannin turvaamiseen sekä ajoneuvojen valmistukseen ja hävittämiseen liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen osuus nykyisessä tieliikenteen kokonaishiilijalanjäljessä on merkittävä, ja on todennäköistä, että niiden merkitys kasvaa huomattavasti tulevaisuudessa. Tästä syystä olisi toteutettava toimia valmistajien ohjaamiseksi käyttämään optimaalisia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon erityisesti ne kasvihuonekaasupäästöt, jotka liittyvät ajoneuvoille toimitetun energian, kuten sähkön ja vaihtoehtoisten polttoaineiden, tuottamiseen, ja sen varmistamiseksi, että nämä ennen ajoneuvon käyttöä aiheutuvat päästöt eivät murenna niitä hyötyjä, jotka liittyvät ajoneuvojen operatiivisen energiankäytön parantumiseen, johon asetuksella (EU) N:o 510/2011 pyritään.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 510/2011 13 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komissio julkaisee kertomuksen, jossa käsitellään jalanjälkeä ja hyötykuormaa koskevien tietojen saatavuutta ja niiden käyttöä hyötyparametreina päästötavoitteiden määrittämisessä, siten kuin asetuksen (EU) N:o 510/2011 liitteessä I olevissa kaavoissa esitetään. Vaikka nämä tiedot ovat käytettävissä ja niiden mahdollista käyttöä on arvioitu vaikutustenarvioinnissa, on voitu päätellä, että on kustannustehokkaampaa pitää edelleen ajokuntoisen ajoneuvon massa hyötyparametrina kevyiden kuljetusajoneuvojen vuoden 2020 tavoitteissa.

(10)

On edelleen asianmukaista soveltaa tavoitetason asettamista koskevaa lähestymistapaa, joka perustuu kevyen kuljetusajoneuvon tarjoaman hyödyn ja asetuksen (EU) N:o 510/2011 liitteessä I olevissa kaavoissa esitetyn hiilidioksidipäästöjen tavoitetason väliseen lineaariseen suhteeseen, koska tämä lähestymistapa mahdollistaa kevyiden kuljetusajoneuvojen markkinoiden moninaisuuden säilymisen ja antaa edelleen valmistajille mahdollisuuden ottaa huomioon kuluttajien erilaiset tarpeet ja välttää näin kilpailun perusteeton vääristyminen. On kuitenkin asianmukaista ajantasaistaa tätä lähestymistapaa niin, että siinä otetaan huomioon viimeisimmät käytettävissä olevat tiedot uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen rekisteröinneistä.

(11)

Komissio on vaikutusarvioinnissaan arvioinut jalanjälkitietojen saatavuutta ja jalanjälkitietojen käyttöä hyötyparametrina asetuksen (EU) N:o 510/2011 liitteessä I olevissa kaavoissa. Tämän arvioinnin perusteella komissio on tehnyt päätelmän siitä, että vuotta 2020 koskevan kaavan hyötyparametrina olisi oltava massa.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 443/2009 (5) mukaan komissio tekee vaikutustenarvioinnin tarkastellakseen uudelleen testimenettelyjä, jotta näissä otettaisiin riittävällä tavalla huomioon autojen hiilidioksidipäästöjen todellinen käyttäytyminen. Asetuksella (EU) N:o 510/2011 sisällytetään kevyet kuljetusajoneuvot testausmenetelmien tarkistukseen. Tällä hetkellä käytössä olevaa uutta eurooppalaista ajosykliä (NEDC) on muutettava, jotta voidaan varmistaa sen edustavan todellisia ajo-olosuhteita ja välttää todellisten hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen aliarviointi. Olisi mahdollisimman pian hyväksyttävä uusi, realistisempi ja luotettavampi testimenettely. Tämänsuuntaisia ponnisteluja ei ole vielä saatu päätökseen, mutta ne etenevät Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission puitteissa kehitettävän Worldwide harmonized Light vehicles Test -menettelyn (WLTP, kevyiden hyötyajoneuvojen kansainvälinen testimenetelmä) myötä. Jotta uusille henkilöautoille ja uusille kevyille kuljetusajoneuvoille määritetyt hiilidioksidipäästöt saatetaan paremmin linjaan normaaleissa käyttöoloissa tuotettujen todellisten päästöjen kanssa, WLTP:tä olisi sovellettava mahdollisimman pian. Tästä syystä asetuksen (EU) N:o 510/2011 liitteessä I säädetään vuotta 2020 koskevista päästörajoista, jotka on määritetty asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 (6) liitteen XII mukaisesti. Kun testimenettelyjä muutetaan, olisi asetuksen (EU) N:o 510/2011 liitteessä I vahvistetut raja-arvot mukautettava sen varmistamiseksi, että valmistajia ja ajoneuvoluokkia koskevan vaatimustason tiukkuus säilyy vertailukelpoisena. Sen vuoksi komission olisi toteutettava NEDC:n ja uuden WLTP:n testisyklien välinen perusteellinen korrelaatiotutkimus varmistaakseen sen edustavuuden todellisiin ajo-olosuhteisiin nähden.

(13)

Jotta voidaan varmistaa, että todelliset maailmanlaajuiset päästöt otetaan asianmukaisesti huomioon ja että mitatut hiilidioksidiarvot ovat täysin vertailukelpoisia, komission olisi varmistettava, että ne testimenettelyn osatekijät, jotka vaikuttavat merkittävästi mitattuihin hiilidioksidipäästöihin, määritellään tarkasti sen estämiseksi, että valmistajat käyttävät testisyklin tarjoamia joustomahdollisuuksia. Tyyppihyväksynnän hiilidioksidipäästöarvojen ja myytäväksi tarjottavien ajoneuvojen tuottamien päästöjen välisiin poikkeamiin olisi puututtava myös ottamalla harkittavaksi käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskeva testimenettely, joka varmistaisi myytäväksi tarkoitettujen ajoneuvojen edustavan näytteen riippumattoman testauksen, sekä keinot, joilla löydetään ratkaisu niitä tapauksia varten, joissa tarkastuksen tuloksena saadun ja alkuperäisen tyyppihyväksynnän hiilidioksidipäästöjen on osoitettu poikkeavan merkittävästi toisistaan.

(14)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamista vuoteen 2020 mennessä koskevien keinojen määrittely, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(15)

Asetus (EU) N:o 510/2011 olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tässä asetuksessa vahvistetaan unionissa rekisteröityjen uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen, joita mitataan asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti sekä hyödyntäen innovatiivista teknologiaa, tavoitetasoksi vuodesta 2020 alkaen 147 g CO2/km.”

2)

Lisätään 2 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Jäljempänä olevia 4 artiklaa, 8 artiklan 4 kohdan b ja c alakohtaa, 9 artiklaa ja 10 artiklan 1 kohdan a ja c alakohtaa ei sovelleta valmistajiin, joiden kaikki yritykset yhteensä ovat vastuussa alle 1 000:sta unionissa edellisen kalenterivuoden aikana rekisteröidystä uudesta kevyestä kuljetusajoneuvosta.”

3)

Kumotaan 11 artiklan 3 kohdan viimeinen virke.

4)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

6)

Lisätään 14 artiklaan kohta seuraavasti:

”2a.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy luonnosta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.”

7)

Lisätään liitteessä I olevaan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”c)	Vuodesta 2020: jossa M = ajoneuvon massa kilogrammoina (kg) M0 = 13 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksytty arvo a = 0,096.”.

20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/42

(1)

Maaliskuun 3 päivänä 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, jäljempänä ’Eurooppa 2020 -strategia’, todetaan, että kansalaisille on annettava mahdollisuus osallistua sisämarkkinoihin täysimääräisesti, mikä edellyttää, että kansalaisten mahdollisuuksia ja luottamusta ostaa tavaroita ja palveluja yli rajojen etenkin verkon kautta parannetaan.

(2)

Unioni edistää korkeatasoista kuluttajansuojaa ja kuluttajien keskeistä asemaa sisämarkkinoilla tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden politiikkaa ja pyrkimällä varmistamaan, että kansalaiset saavat mahdollisimman paljon hyötyä sisämarkkinoista ja että heidän turvallisuuttaan ja oikeudellisia ja taloudellisia etujaan suojellaan asianmukaisesti ja konkreettisin toimin tässä yhteydessä.

(3)

Monivuotisella kuluttajaohjelmalla vuosiksi 2014–2020, jäljempänä ’ohjelma’, olisi edistettävä korkeatasoisen kuluttajansuojan toteutumista sekä tuettava mahdollisimman hyvin kasvua ja kilpailukykyä koskevia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita sisällyttämällä siihen Eurooppa 2020 -strategiassa tunnistettuja näkökohtia, jotka liittyvät Euroopan digitaalistrategiaan (varmistetaan, että digitalisoituminen todella lisää kuluttajien hyvinvointia), kestävään kasvuun (siirrytään kestävämpiin kulutustottumuksiin), sosiaaliseen osallisuuteen (otetaan huomioon muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien erityistilanne ja ikääntyvän väestön tarpeet) ja älykkääseen sääntelyyn (muun muassa kuluttajamarkkinoiden valvonta älykkään ja kohdennetun sääntelyn perustana).

(4)

Toukokuun 22 päivänä 2012 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – edistetään luottamusta ja kasvua” määritellään unionin kuluttajapolitiikan strategiakehys tuleviksi vuosiksi ja tuetaan kuluttajien etujen toteutumista kaikessa unionin politiikassa. Toimintaohjelman tavoitteena on luoda strategia sellaisten poliittisten toimien toteuttamiseksi, joilla tuetaan tehokkaasti ja vaikuttavasti kuluttajia heidän elämänsä kaikissa vaiheissa huolehtimalla siitä, että heille tarjottavat tuotteet ja palvelut ovat turvallisia, tarjoamalla heille kuluttajavalistusta ja -kasvatusta, tukemalla kuluttajajärjestöjä, lujittamalla kuluttajien oikeuksia, antamalla heidän käyttöönsä oikeussuoja- ja muutoksenhakukeinoja sekä varmistamalla, että kuluttajalainsäädäntö pannaan täytäntöön.

(5)

Viimeaikainen talouden laskusuhdanne on paljastanut, että sisämarkkinoilla on lukuisia puutteita ja epäjohdonmukaisuuksia, jotka ovat vähentäneet kuluttajien ja kansalaisten luottamusta. Vaikka on tunnustettava unionin nykyiset budjettirajoitukset, unionin olisi kuitenkin tarjottava riittävä rahoitus, jotta ohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa, ja tuettava sen vuoksi Eurooppa 2020 -strategiaa.

(6)

Sisämarkkinoiden toteuttamiseksi on keskeisen tärkeää poistaa jäljellä olevat perusteettomat ja suhteettomat esteet sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja vahvistaa kansalaisten uskoa ja luottamusta järjestelmään erityisesti rajat ylittävässä kaupassa. Unionin olisi pyrittävä luomaan oikeat olosuhteet kuluttajien aseman vahvistamiseksi tarjoamalla kuluttajille riittävästi välineitä, tietoa ja taitoa harkittujen ja tietoon perustuvien päätösten tekemiseksi ja lisäämällä kuluttajavalistusta.

(7)

Tässä asetuksessa otetaan huomioon taloudellinen, yhteiskunnallinen ja tekninen ympäristö ja niihin liittyvät uudet haasteet. Ohjelmasta rahoitetuilla toimilla pyritään etenkin ratkaisemaan kysymyksiä, jotka liittyvät globalisoitumiseen, digitalisoitumiseen, kuluttajien päätöksenteon monimutkaistumiseen, tarpeeseen lisätä kulutustottumusten kestävyyttä, väestön ikääntymiseen, sosiaaliseen syrjäytymiseen sekä muita heikommassa asemassa oleviin kuluttajiin. Kuluttajien etujen sisällyttäminen kaikkeen unionin politiikkaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklan mukaisesti on tärkeä painopistealue. Yhteensovittaminen unionin muiden politiikan alojen ja ohjelmien kanssa on keskeinen tekijä varmistettaessa, että kuluttajien etu otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon muilla politiikan aloilla. Yhteisvaikutusten edistämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi muista unionin rahastoista ja ohjelmista olisi niiden kattamilla aloilla tuettava taloudellisesti kuluttajien etujen huomioon ottamista.

(8)

Ohjelmassa olisi varmistettava kaikkien kuluttajien korkeatasoinen suoja ja kiinnitettävä erityistä huomiota muita heikommassa asemassa oleviin kuluttajiin, jotta voidaan ottaa huomioon heidän erityistarpeensa ja lisätä heidän valmiuksiaan, kuten edellytetään Euroopan parlamentin 22 päivänä toukokuuta 2012 antamassa päätöslauselmassa strategiasta muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi (4). Ohjelmassa olisi varmistettava erityisesti, että muita heikommassa asemassa olevat kuluttajat voivat saada tietoa tuotteista ja palveluista, jotta heillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet tehdä vapaasti tietoisia päätöksiä, sillä juuri muita heikommassa asemassa olevilla kuluttajilla saattaa olla vaikeuksia saada ja ymmärtää kuluttajavalistusta, minkä vuoksi he saattavat tulla harhaanjohdetuiksi.

(9)

Ohjelmassa tulisi erityisesti ottaa huomioon lapset, muun muassa pyrkimällä yhdessä sidosryhmien kanssa varmistamaan näiden sitoutuminen vastuullisuuteen alaikäisiin kohdistuvassa mainonnassa ja etenkin torjumaan harhaanjohtavaa verkkomainontaa.

(10)

Toimet olisi vahvistettava ohjelmassa, joka muodostaa unionin kehyksen toimien rahoittamiselle. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (5) 54 artiklan mukaisesti tämä asetus muodostaa oikeudellisen perustan kyseisille toimille ja ohjelman täytäntöönpanolle. Tässä asetuksessa hyödynnetään ja jatketaan toimia, joita rahoitettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1926/2006/EY (6) nojalla.

(11)

On tärkeää parantaa kuluttajansuojaa. Jotta tämä yleinen tavoite voidaan saavuttaa, olisi määritettävä erityistavoitteita, jotka koskevat turvallisuutta, kuluttajavalistusta ja -kasvatusta, kuluttajajärjestöjen tukemista unionin tasolla, oikeuksia ja oikeussuojakeinoja sekä kuluttajien oikeuksien täytäntöönpanoa. Ohjelman perusteella toteutettujen toimenpiteiden merkitystä ja vaikutuksia olisi seurattava ja arvioitava säännöllisin väliajoin, jotta voidaan helpottaa älykkäämmän, kuluttajien edun mukaisen politiikan suunnittelua. Kuluttajapolitiikan ja etenkin toteutettujen toimenpiteiden tarkan vaikutuksen arviointia varten olisi kehitettävä indikaattoreita, joiden merkitystä olisi kuitenkin tarkasteltava laajemmassa yhteydessä.

(12)

On tärkeää lujittaa kuluttajien luottamusta. Tavoitteen saavuttamiseksi olisi vahvistettava toimintaedellytyksiä erityisesti myöntämällä asianmukaista taloudellista tukea unionin tason kuluttajajärjestöille ja eurooppalaisille kuluttajaneuvontakeskuksille, sillä niiden keskeinen tehtävä on tarjota kuluttajille apua ja tietoa heidän oikeuksistaan, tukea kuluttajia kuluttajariidoissa erityisesti asianmukaisten riitojenratkaisujärjestelmien käytön osalta ja edistää kuluttajien etua sisämarkkinoiden moitteettomasta toiminnasta. Näillä järjestöillä ja keskuksilla olisi oltava valmiudet parantaa kuluttajansuojaa ja lisätä kuluttajien luottamusta toimimalla paikan päällä ja tarjoamalla yksilöllisesti räätälöityä apua, tietoa ja valistusta.

(13)

On säädettävä tukikelpoisista toimista, joiden avulla tavoitteet on tarkoitus saavuttaa.

(14)

On tarpeen määritellä potentiaalisten edunsaajien ryhmät, jotka voivat hakea avustuksia.

(15)

Tähän asetukseen sisältyy talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (7) 17 kohdan mukaisesti ohjelman rahoitusohje, joka ei kuitenkaan vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston talousarviota koskevaan toimivaltaan, sellaisena kuin se vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa.

(16)

Jotta ohjelma voidaan panna täytäntöön moitteettoman varainhoidon, avoimuuden ja joustavuuden periaatteiden mukaisesti, toimeenpanoviraston jatkaminen olisi sallittava, jos kaikki neuvoston asetuksessa (EY) N:o 58/2003 (8) asetetut vaatimukset täyttyvät.

(17)

Olisi koordinoitava nykyistä paremmin unionin ja jäsenvaltioiden varojen käyttöä kuluttajien turvallisuuden, kuluttajakasvatuksen ja kuluttajien oikeuksien ja niiden täytäntöönpanon alalla, jotta voidaan varmistaa täydentävyys, parantaa tehokkuutta ja näkyvyyttä ja lisätä talousarvioiden yhteisvaikutusta.

(18)

Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa määrätään kuluttajansuoja-alan yhteistyöstä unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Euroopan talousalueeseen kuuluvien Euroopan vapaakauppaliiton maiden välillä. Olisi myös säädettävä siitä, että ohjelmaan voivat osallistua muut maat, etenkin unionin naapurimaat sekä unionin jäsenyyttä hakevat maat, ehdokasmaat sekä liittymässä olevat maat.

(19)

Koska tuotantoketju globalisoituu ja markkinoiden keskinäinen riippuvuus kasvaa, ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä olisi edistettävä yhteistyötä ohjelmaan osallistumattomien kolmansien maiden kanssa ottaen huomioon mahdolliset asian kannalta merkitykselliset sopimukset näiden maiden ja unionin välillä.

(20)

Komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä, jotka koskevat liitteessä II vahvistettujen indikaattoreiden mukauttamista kuluttajansuojan alalla lainsäädäntökehykseen tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi ja liitteen I muuttamista poistamalla tiettyjä toimia komission arviointikertomuksen tulosten huomioon ottamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(21)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vuotuisten työohjelmien hyväksymisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti. Koska ohjelmassa ei vahvisteta tuoteturvallisuutta koskevia kriteereitä, vaan sillä pyritään antamaan rahoitustukea tuoteturvallisuutta koskevan politiikan täytäntöönpanovälineisiin, ja koska kyseiset määrärahat ovat suhteellisen vähäisiä, on asianmukaista soveltaa neuvoa-antavaa menettelyä.

(22)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä menetettyjen, epäasianmukaisesti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, koska asianomaiset kysymykset ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, vaan ne voidaan unionin laajempien toimintamahdollisuuksien vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(24)

Päätös N:o 1926/2006/EY olisi näin ollen kumottava.

(25)

On asianmukaista varmistaa siirtyminen päätöksellä N:o 1926/2006/EY perustetusta kuluttajapolitiikkaa koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2007–2013) tähän ohjelmaan niin, että otetaan huomioon etenkin monivuotisten toimenpiteiden jatkuvuus sekä edellisen ohjelman saavuttaman menestyksen arviointi ja enemmän huomiota edellyttävät alat. Lisäksi on asianmukaista mukauttaa tämän ohjelman kesto neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (10) vahvistetun monivuotisen rahoituskehyksen keston mukaiseksi. Näin ollen ohjelmaa olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014. Teknisen ja hallinnollisen avun määrärahoilla olisi 1 päivästä tammikuuta 2021 lukien kuitenkin katettava tarvittaessa ne menot, jotka liittyvät niiden toimien hallinnointiin, joita ei ole vielä saatu päätökseen vuoden 2020 loppuun mennessä,

a)

Tavoite I – Turvallisuus: vakiinnutetaan tuoteturvallisuus ja edistetään sitä tehokkaan markkinavalvonnan avulla kaikkialla unionissa.

Tämän tavoitteen edistymistä mitataan etenkin vaarallisia kulutustuotteita koskevan EU:n nopean hälytysjärjestelmän (RAPEX) toiminnan ja vaikuttavuuden kautta.

b)

Tavoite II – Kuluttajavalistus ja -kasvatus sekä kuluttajajärjestöjen tukeminen: kehitetään kuluttajakasvatusta ja -valistusta ja parannetaan kuluttajien tietoisuutta omista oikeuksistaan, kootaan näyttöä kuluttajapolitiikan perustaksi ja tuetaan kuluttajajärjestöjä ottaen huomioon myös muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien erityistarpeet.

c)

Tavoite III – Oikeudet ja oikeussuojakeinot: kehitetään ja vahvistetaan kuluttajien oikeuksia erityisesti älykkään sääntelyn avulla ja parantamalla yksinkertaisten, tehokkaiden, nopeiden ja edullisten oikeussuojakeinojen saatavuutta, vaihtoehtoinen riitojenratkaisu mukaan luettuna.

Tämän tavoitteen edistymistä mitataan etenkin sillä, miten paljon vaihtoehtoisia riitojenratkaisukeinoja käytetään rajat ylittävien kiistojen ratkaisemisessa, miten unionin laajuinen online-riitojenratkaisujärjestelmä toimii ja kuinka suuri prosenttiosuus kuluttajista käyttää oikeussuojakeinoja kohtaamansa ongelman vuoksi.

d)

Tavoite IV – Täytäntöönpano: tuetaan kuluttajien oikeuksien täytäntöönpanoa lisäämällä kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten välistä yhteistyötä ja tarjoamalla kuluttajien tueksi neuvontaa.

Tämän tavoitteen edistymistä mitataan tarkastelemalla etenkin kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkoston kautta välitettyjen tietojen määrää ja sen puitteissa tehtävän yhteistyön tehokkuutta, eurooppalaisten kuluttajaneuvontakeskusten toimintaa sekä sitä, miten hyvin kuluttajat tuntevat ne.

Laadukas kuluttajavalistus ja kuluttajien osallistuminen on monialainen painopistealue, ja siksi siihen on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan kaikissa alakohtaisissa tavoitteissa ja ohjelmalla rahoitettavissa toimissa.

a)

Tavoite I – Turvallisuus:

b)

Tavoite II – Kuluttajavalistus ja -kasvatus sekä kuluttajajärjestöjen tukeminen:

c)

Tavoite III – Oikeudet ja oikeussuojakeinot:

d)

Tavoite IV – Täytäntöönpano:

a)

ne ovat hallituksista riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia sekä toimialasta, yrityksistä ja kaupallisista ja muista eturistiriidoista riippumattomia, ja niiden päätarkoituksena ja päätoimintamuotona on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden sekä kuluttajien taloudellisten ja oikeudellisten etujen edistäminen ja suojaaminen unionissa;

b)

ne ovat saaneet valtuudet edustaa kuluttajien etuja unionin tasolla vähintään puolessa jäsenvaltioista toimivilta järjestöiltä, jotka edustavat kuluttajia kansallisten sääntöjen tai käytäntöjen mukaisesti ja toimivat alueellisella tai kansallisella tasolla.

a)

ne ovat hallituksista riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia sekä toimialasta, yrityksistä ja kaupallisista ja muista eturistiriidoista riippumattomia, ja niiden päätarkoituksena ja päätoimintamuotona on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden sekä kuluttajien taloudellisten ja oikeudellisten etujen edistäminen ja suojaaminen unionissa;

b)

ne toteuttavat kaikkia seuraavia toimintoja: ne tarjoavat virallisen järjestelmän, jonka kautta unionin ja kolmansien maiden kuluttajien edustajat voivat vaikuttaa poliittiseen keskusteluun ja toimintalinjoihin, järjestävät politiikasta ja sääntelystä vastaavien virkamiesten kanssa kokouksia edistääkseen ja tuodakseen esiin kuluttajien etuja viranomaisille, kartoittavat yhteisiä kuluttaja-alan kysymyksiä ja haasteita, edistävät kuluttajien näkökantoja unionin ja kolmansien maiden kahdenvälisissä suhteissa, edistävät kuluttaja-asioita koskevan asiantuntemuksen ja tietämyksen vaihtoa ja jakamista unionissa ja kolmansissa maissa ja tuottavat politiikkaa koskevia suosituksia.

a)

ne ovat hallituksista riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia sekä toimialasta, yrityksistä ja kaupallisista tai muista eturistiriidoista riippumattomia, ja niiden päätarkoituksena ja päätoimintamuotona on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden sekä kuluttajien taloudellisten ja oikeudellisten etujen edistäminen ja suojaaminen unionissa;

b)

ne toimivat vähintään puolessa jäsenvaltioista.

a)

Euroopan talousalueeseen kuuluvat Euroopan vapaakauppaliiton maat Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti;

b)

kolmannet maat, etenkin liittyvät maat, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat sekä maat, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin, niiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevien yleisten periaatteiden ja edellytysten mukaisesti, jotka on vahvistettu asianomaisissa puitesopimuksissa, assosiaationeuvoston päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa.

a)

edellä 5 artiklan 1 kohdassa määritellyt avustukset unionin tason kuluttajajärjestöjen toimintaan: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

b)

edellä 5 artiklan 2 kohdassa määritellyt avustukset ohjelman tavoitteisiin myötävaikuttavia periaatteita ja toimintalinjoja edistävien kansainvälisten elinten toimintaan: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

c)

edellä 5 artiklan 3 kohdassa määritellyt avustukset tuoteturvallisuusalan täytäntöönpanotoimenpiteiden koordinointia varten perustettujen ja unionin lainsäädännössä tätä tarkoitusta varten tunnustettujen unionin tason elinten toimintaan: enintään 95 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

d)

edellä 5 artiklan 4 kohdassa määritellyt avustukset käytännesääntöjen, parhaiden toimintatapojen sekä tuotteiden hinnan, laadun ja kestävyyden vertailun kehittämistä edistävien unionin laajuisten elinten toimiin: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

e)

avustukset unionin kuluttajapolitiikkaa koskevien puheenjohtajavaltion tapahtumien järjestämiseen ulkoasiainneuvostoa lukuun ottamatta neuvoston kokoonpanojen puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion kansallisille viranomaisille tai kyseisen jäsenvaltion nimeämille elimille: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

f)

edellä 5 artiklan 6 kohdassa määritellyt avustukset kuluttaja-asioista vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten ja 7 artiklan mukaisesti osallistuvien kolmansien maiden vastaavien viranomaisten toimiin: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista lukuun ottamatta poikkeuksellisen hyödyllisiä toimia, joiden osalta unionin osuus tukikelpoisista kustannuksista saa olla enintään 70 prosenttia;

g)

edellä 5 artiklan 7 kohdassa määritellyt, jäsenvaltioiden ja 7 artiklan nojalla osallistuvien kolmansien maiden täytäntöönpanoviranomaisten vaihtoihin tarkoitetut avustukset: matkakorvaukset ja päivärahat;

h)

edellä 5 artiklan 8 kohdassa määritellyt avustukset jäsenvaltioiden tai 7 artiklassa tarkoitettujen kolmansien maiden nimeämien elinten toimiin: enintään 70 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

i)

edellä 5 artiklan 9 kohdassa määritellyt avustukset kansallisten kuluttajavalituksia käsittelevien elinten toimiin: enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

a)

asetuksen (EY) N:o 2006/2004 soveltamiseksi viranomaisille myönnetyt ja komissiolle ilmoitetut avustukset kattavat vähintään kuusi jäsenvaltiota tai ne koskevat rikkomuksia, joista aiheutuu tai todennäköisesti aiheutuu haittaa kahdelle tai useammalle jäsenvaltiolle;

b)

kulutustavaroiden turvallisuudesta vastaaville viranomaisille myönnetyt avustukset koskevat vähintään kymmentä jäsenvaltiota, jotka osallistuvat direktiivin 2001/95/EY 10 artiklassa tarkoitettuun tuoteturvallisuuden alalla toimivaltaisten jäsenvaltioiden viranomaisten eurooppalaiseen verkkoon, tai edistävät unionin säädöksessä säädettyjen markkinoiden valvontatoimien täytäntöönpanoa kulutustavaroiden turvallisuuden alalla.

a)

toimien täytäntöönpano tämän asetuksen 4 artiklan ja liitteen I mukaisesti ja määrärahojen ohjeellinen jakaminen;

b)

suunniteltujen tarjouspyyntöjen ja ehdotuspyyntöjen aikataulu.

a)

viimeistään 30 päivänä syykuuta 2017

b)

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 toimittaa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tai, 3 kohtaa sovellettaessa, hyväksyy delegoidun säädöksen.

20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/57

(1)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2008/97 (2) komissiolle siirretään valta antaa yksityiskohtaiset säännöt Turkista peräisin olevan oliiviöljyn ja muiden maataloustuotteiden tuontia koskevien erityisjärjestelyjen soveltamiseksi. Siinä annetaan komissiolle myös valta hyväksyä kyseistä asetusta koskevia mukautuksia, jos asiaankuuluvassa assosiointisopimuksessa määrättyjä erityisjärjestelyjä muutetaan.

(2)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 779/98 (3) komissiolle siirretään valta antaa yksityiskohtaiset säännöt tuontijärjestelyn soveltamiseksi niihin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I lueteltuihin, Turkista peräisin oleviin tuotteisiin, joiden tuonti unioniin on sallittua EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksessä N:o 1/98 (4) säädetyin edellytyksin.

(3)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1506/98 (5) komissiolle siirretään valta kumota kyseisessä asetuksessa tarkoitetut suspendointitoimenpiteet heti, kun etuuskohteluun oikeutetun Turkkiin suuntautuvan unionin viennin esteet on poistettu.

(4)

Komissiolle asetusten (EY) N:o 2008/97, (EY) N:o 779/98 ja (EY) N:o 1506/98 mukaisesti annettu toimivalta olisi Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena mukautettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaiseksi.

(5)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti eräiden asetuksen (EY) N:o 2008/97 muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi kyseiseen asetukseen tarvittavien muutosten osalta silloin, kun assosiointisopimuksessa määrättyjä erityisjärjestelyjä muutetaan erityisesti määrien osalta tai kun tehdään uusi sopimus. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(6)

Jotta voidaan varmistaa asetusten (EY) N:o 2008/97, (EY) N:o 779/98 ja (EY) N:o 1506/98 yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(7)

Asetukset (EY) N:o 2008/97, (EY) N:o 779/98 ja (EY) N:o 1506/98 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 7 ja 8 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat säännöt tässä asetuksessa säädetyn tuontia koskevan erityisjärjestelyn soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 8 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 8 a artiklan mukaisesti tähän asetukseen tehtävien muutosten osalta, jotta voidaan noudattaa kansainvälisiä sitoumuksia ja ottaa huomioon tapaukset, joissa neuvosto on päättänyt hyväksyä muutoksia assosiointisopimuksessa määrättyihin erityisjärjestelyihin tai tehdä uuden sopimuksen.”

2)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”8 a artikla

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 9 päivästä huhtikuuta 2014 viiden vuoden ajaksi 8 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 8 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

8 b artikla

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (7) 229 artiklalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (8) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.   Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai vähintään neljäsosa komitean jäsenistä sitä pyytää.

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat säännöt tuontijärjestelyn soveltamiseksi niihin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I lueteltuihin, Turkista peräisin oleviin tuotteisiin, joiden tuonti unioniin on sallittua EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksessä N:o 1/98 säädetyin edellytyksin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 2 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”2 a artikla

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (9) 229 artiklalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (10) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.   Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai vähintään neljäsosa komitean jäsenistä sitä pyytää.

1)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Komissio lopettaa täytäntöönpanosäädöksillä 2 artiklassa tarkoitetut suspendointitoimenpiteet heti, kun etuuskohteluun oikeutetun Turkkiin suuntautuvan unionin viennin esteet on poistettu. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 3 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”3 a artikla

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (11) 229 artiklalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (12) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.   Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai vähintään neljäsosa komitean jäsenistä sitä pyytää.

20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/61

(1)

Yleiskuvan saaminen siitä, kuinka energiainfrastruktuuriin liittyvät investoinnit kehittyvät unionissa, on ensiarvoisen tärkeää unionin energiapolitiikan kehityksen kannalta, ja se on ensiarvoisen tärkeää komissiolle, jotta se voi suorittaa energia-alaa koskevat tehtävänsä. Säännöllisten ja ajan tasalla olevien tietojen saatavuudella olisi mahdollistettava se, että komissio voi tehdä tarvittavia vertailuja ja arviointeja ja ehdottaa asiaa koskevia toimenpiteitä asianmukaisten lukujen ja analyysien pohjalta etenkin energian kysynnän ja tarjonnan tulevan tasapainon suhteen.

(2)

Energiaympäristö on viime vuosina muuttunut merkittävästi niin unionissa kuin sen ulkopuolellakin, minkä vuoksi energiainfrastruktuuriin tehtävät investoinnit ovat keskeisessä asemassa unionin energiansaannin varmistamisessa, sisämarkkinoiden toiminnassa ja unionin aloittamassa siirtymisessä kohti vähähiilistä energiajärjestelmää.

(3)

Uusi energiaympäristö edellyttää huomattavia investointeja kaikenlaiseen infrastruktuuriin kaikilla energiasektoreilla sekä uudentyyppisen infrastruktuurin ja markkinoilla yleistyvien uusien teknologioiden kehittämistä. Energia-alan vapauttaminen ja sisämarkkinoiden lisääntyvä yhdentyminen kasvattavat talouden toimijoiden roolia investoinneissa. Samalla uudet poliittiset vaatimukset, kuten polttoainevalikoimaan vaikuttavat tavoitteet, suuntaavat jäsenvaltioiden energiapolitiikkoja kohti uuden ja/tai uudenaikaistetun energiainfrastruktuurin kehittämistä.

(4)

Tässä yhteydessä unionin energiainfrastruktuuriin tehtäviä investointeja olisi seurattava tiiviimmin, erityisesti siksi, että voitaisiin ennakoida mahdollisia ongelmia, edistää parhaita toimintatapoja ja parantaa unionin energiajärjestelmän tulevaan kehitykseen liittyvää avoimuutta.

(5)

Komissiolla ja erityisesti sen energiamarkkinoiden seurantakeskuksella olisi siksi oltava käytössään tarkat tiedot unionin energiajärjestelmän tärkeimpiin osatekijöihin liittyvistä investointihankkeista, myös käytöstä poistamiseen liittyvistä hankkeista.

(6)

Tuotanto-, siirto- ja varastointikapasiteetin ennakoitavissa olevaa kehitystä ja eri energiasektoreiden hankkeita koskevat tiedot ovat unionin kannalta merkityksellisiä ja ne ovat tärkeitä tulevien investointien kannalta. Siksi on tarpeellista varmistaa, että komissiolle ilmoitetaan investointihankkeista, joihin liittyvät rakennus- tai käytöstäpoistamistyöt on aloitettu tai joiden osalta on tehty lopullinen investointipäätös.

(7)

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 41 ja 42 artiklan mukaan yritysten on ilmoitettava investointihankkeistaan. Näitä tietoja on tarpeen täydentää investointihankkeiden toteutusta koskevalla säännöllisellä raportoinnilla. Tällainen lisäraportointi ei rajoita Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 41–44 artiklan soveltamista. Yrityksille aiheutuvaa kaksinkertaista rasitusta olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

(8)

Jotta komissiolla olisi yhtenäinen näkemys unionin energiajärjestelmän tulevasta kehityksestä kokonaisuudessaan, investointihankkeita koskevien tietojen ilmoittamiselle on tarpeen olla olemassa yhdenmukaistettu kehys, joka perustuu niiden virallisten tietojen ajan tasalle saatettuun luokitukseen, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava.

(9)

Tätä varten jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle tiedot alueellaan suunnitteilla tai rakenteilla olevista energiainfrastruktuurin investointihankkeista, jotka liittyvät öljyn, maakaasun, sähkön, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin oleva sähkö, hiilestä ja ruskohiilestä tuotettu sähkö sekä sähkön ja hyötylämmön yhteistuotanto, tuotantoon, siirtoon ja varastointiin, biopolttoaineiden tuotantoon sekä hiilidioksidin talteenottoon, siirtoon ja varastointiin. Jäsenvaltioiden olisi myös toimitettava komissiolle tiedot investointihankkeista, jotka koskevat sähkö- ja kaasuverkkojen yhteenliitäntöjä unionin ja kolmansien maiden välillä. Asianomaiset yritykset olisi velvoitettava ilmoittamaan kyseiset tiedot asianomaiselle jäsenvaltiolle.

(10)

Energia-alan investointihankkeiden toteutusaika huomioon ottaen olisi riittävää, että tiedot ilmoitetaan kahden vuoden välein.

(11)

Jotta vältettäisiin suhteettoman suuret hallinnolliset rasitteet ja jotta jäsenvaltioille ja yrityksille, etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, aiheutuvat kustannukset pysyisivät mahdollisimman pieninä, tässä asetuksessa olisi annettava mahdollisuus vapauttaa jäsenvaltiot ja yritykset ilmoitusvelvollisuudesta sillä edellytyksellä, että komissiolle on jo toimitettu vastaavat tiedot unionin energia-alaa koskevien sellaisten säädösten nojalla, joilla pyritään saavuttamaan kilpailtuihin unionin energiamarkkinoihin, unionin energiajärjestelmän kestävyyteen ja unionin energiasaannin varmuuteen liittyvät tavoitteet. Olisi siksi vältettävä luomasta kolmannessa sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevassa paketissa esitettyjen ilmoitusvelvollisuuksien kanssa päällekkäisiä velvollisuuksia. Raportointirasitteen helpottamiseksi komission olisi tarjottava jäsenvaltioille tukea sen selventämiseksi, missä tapauksissa komissio katsoo, että sille muiden säädösten nojalla jo toimitetut tiedot täyttävät tämän asetuksen vaatimukset.

(12)

Komission ja erityisesti sen energiamarkkinoiden seurantakeskuksen olisi voitava toteuttaa kaikki tietojen käsittelemiseksi ja tietojen ilmoittamisen yksinkertaistamiseksi ja turvaamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja erityisesti käyttää integroituja tietotekniikkavälineitä ja -menettelyjä, millä olisi taattava komissiolle ilmoitettujen tietojen luottamuksellisuus.

(13)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä jäsenvaltioissa säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (3), ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä komissiossa säädetään puolestaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (4). Tämä asetus ei vaikuta kyseisiin säännöksiin.

(14)

Jäsenvaltioiden tai niiden valtuuttamien elinten ja komission olisi pidettävä kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina. Jäsenvaltioiden tai niiden valtuuttamien elinten olisi näin ollen koottava tällaiset tiedot yhteen kansallisella tasolla ennen kuin ne toimitetaan komissiolle, paitsi jos kyse on rajat ylittäviin siirtohankkeisiin liittyvistä tiedoista. Komission olisi tarvittaessa koottava nämä tiedot siten, että yksittäisiä yrityksiä koskevia tietoja ei paljasteta eivätkä ne ole pääteltävissä.

(15)

Komission ja erityisesti sen energiamarkkinoiden seurantakeskuksen olisi laadittava säännöllinen ja monialainen analyysi unionin energiajärjestelmän rakenteellisesta kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä ja tarvittaessa tarkemmin rajattu analyysi tämän energiajärjestelmän tietyistä näkökohdista. Tässä analyysissä olisi erityisesti parannettava energiavarmuutta määrittelemällä infrastruktuurin ja investointien mahdollisia puutteita energian kysynnän ja tarjonnan tasapainon suhteen. Analyysin olisi myös edistettävä unionin tasolla käytävää keskustelua energiainfrastruktuureista ja se olisi näin ollen toimitettava Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja annettava niiden osapuolten käyttöön, joita asia koskee.

(16)

Investointisuunnitelmiaan laatiessaan pienet ja keskisuuret yritykset voivat hyödyntää komission monialaista analyysia ja komission tämän asetuksen nojalla julkistamia tietoja.

(17)

Komissiota voivat avustaa jäsenvaltioiden asiantuntijat tai ketkä tahansa muut pätevät asiantuntijat, millä edistetään yhteisen näkemyksen muodostamista mahdollisista infrastruktuurin puutteista ja niihin liittyvistä riskeistä ja lisätään avoimuutta tulevan kehityksen suhteen, mikä on erityisesti uusien markkinoille tulijoiden etujen mukaista.

(18)

Tämän asetuksen olisi korvattava neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 617/2010 (5), jonka Euroopan unionin tuomioistuin kumosi 6 päivänä syyskuuta 2012 (6) ja jonka vaikutukset määrättiin pysytettäväksi, kunnes uusi asetus tulee voimaan. Näin ollen tämän asetuksen voimaantulon myötä asetuksen (EU, Euratom) N:o 617/2010 kumoamista koskevan unionin tuomioistuimen määräyksen olisi tultava voimaan. Lisäksi neuvoston asetus (EY) N:o 736/96 (7), joka kumottiin kumotulla asetuksella (EU, Euratom) N:o 617/2010, olisi kumottava tällä asetuksella.

(19)

Komissiolle energiainfrastruktuuriin liittyvistä investointihankkeista tehtävien ilmoitusten muodosta ja teknisistä yksityiskohdista säädetään komission asetuksessa (EU, Euratom) N:o 833/2010 (8). Asetusta (EU, Euratom) N:o 833/2010 olisi sovellettava siihen saakka, kunnes sitä tarkistetaan tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

1)

’infrastruktuurilla’ minkä tahansa tyyppistä laitosta tai laitoksen osaa, joka liittyy tuotantoon, siirtoon ja varastointiin, mukaan lukien unionin ja kolmansien maiden väliset yhteenliitännät;

2)

’investointihankkeilla’ hankkeita, joiden tarkoituksena on:

3)

’lopullisella investointipäätöksellä’ yrityksen tasolla tehtyä päätöstä varata lopullisesti varat hankkeen investointivaiheeseen;

4)

’investointivaiheella’ vaihetta, jonka aikana rakentaminen tai käytöstä poistaminen tapahtuu ja jossa aiheutuu pääomakustannuksia; investointivaihe ei sisällä suunnitteluvaihetta,

5)

’suunnitteluvaiheella’ vaihetta, jonka aikana hankkeen toteuttamista valmistellaan ja johon sisältyvät tapauksen mukaan toteutettavuuden arviointi, valmistelevat ja tekniset tutkimukset sekä lupien hankkiminen ja jossa aiheutuu pääomakustannuksia;

6)

’rakenteilla olevilla investointihankkeilla’ investointihankkeita, joiden rakentaminen on alkanut ja jotka ovat aiheuttaneet pääomakustannuksia;

7)

’käytöstä poistamisella’ vaihetta, jossa infrastruktuuri poistetaan lopullisesti käytöstä;

8)

’tuotannolla’ sähköntuotantoa ja polttoaineiden, myös biopolttoaineiden, jalostusta;

9)

’siirrolla’ energialähteiden tai -tuotteiden tai hiilidioksidin siirtoa verkon kautta etenkin:

10)

’talteenotolla’ prosessia hiilidioksidin talteen ottamiseksi teollisuuslaitoksissa varastointia varten;

11)

’varastoinnilla’ energian tai energialähteiden pysyvää tai tilapäistä varastointia maanpäällisissä tai maanalaisissa infrastruktuureissa tai geologisilla varastointialueilla tai hiilidioksidin eristämistä maanalaisiin geologisiin muodostumiin;

12)

’yrityksellä’ sekä yksityistä että julkista luonnollista tai oikeushenkilöä, joka päättää investointihankkeesta tai toteuttaa sen;

13)

’energialähteellä’:

14)

’erityiselimellä’ elintä, jolle unionin energia-alaa koskevan säädöksen nojalla on annettu tehtäväksi sellaisten energiainfrastruktuuria koskevien unionin laajuisten monivuotisten verkoston kehittämis- ja investointisuunnitelmien valmistelu ja hyväksyminen, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 (9) 4 artiklassa tarkoitettu sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 (10) 4 artiklassa tarkoitettu kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’;

15)

’koostetiedoilla’ yhden tai useamman jäsenvaltion tasolla koottuja tietoja.

a)

asianomainen jäsenvaltio tai sen valtuuttama elin on jo toimittanut komissiolle tämän asetuksen nojalla vaadittuja tietoja vastaavat tiedot ja on ilmoittanut tietojen toimittamisen ajankohdan sekä sen, minkä säädöksen nojalla tiedot on ilmoitettu; tai

b)

erityiselimelle on annettu tehtäväksi laatia unionin tasolla energiainfrastruktuuriin tehtäviä investointeja koskeva monivuotinen investointisuunnitelma, ja se kerää tätä varten tämän asetuksen nojalla vaadittuja tietoja vastaavat tiedot. Tässä tapauksessa ja tämän asetuksen soveltamiseksi mainittu erityiselin ilmoittaa kaikki asiaan kuuluvat tiedot komissiolle.

a)

suunnitteilla tai rakenteilla olevan kapasiteetin määrä;

b)

suunnitteilla tai rakenteilla olevan infrastruktuurin tai kapasiteetin tyyppi ja keskeiset ominaispiirteet sekä tarvittaessa rajat ylittävien siirtohankkeiden sijainti;

c)

todennäköinen käyttöönottovuosi;

d)

käytettyjen energialähteiden tyyppi;

e)

laitokset, jotka pystyvät vastaamaan toimitusvarmuutta koskeviin ongelmatilanteisiin, kuten käänteiset virtaukset tai polttoaineen vaihtamisen mahdollistavat laitteet; ja

f)

hiilidioksidin talteenottojärjestelmien laitteet tai hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevat jälkiasennusmahdollisuudet.

a)

kyseessä olevan infrastruktuurin laatu ja kapasiteetti; ja

b)

todennäköinen käytöstäpoistamisvuosi.

a)

sellaisen asennetun tuotanto-, siirto- ja varastointikapasiteetin kokonaismäärä, joka on käytössä kyseessä olevan raportointivuoden alussa tai jonka toiminta on keskeytetty yli kolmeksi vuodeksi; ja

b)

asiaan kuuluvat tiedot investointihankkeiden toteuttamisen viivästymisistä ja/tai esteistä, jos jäsenvaltioilla, niiden valtuuttamilla elimillä tai asianomaisella erityiselimellä on nämä tiedot.

a)

yksilöimään energiakysynnän ja -tarjonnan väliset mahdolliset tulevat puutteet, jotka ovat merkityksellisiä unionin energiapolitiikan kannalta, mukaan lukien energian sisämarkkinoiden toiminta, ja keskittymään mahdollisiin tuleviin puutteisiin ja vikoihin tuotanto- ja siirtoinfrastruktuurissa;

b)

määrittelemään investointien esteet ja edistämään parhaita toimintatapoja niiden voittamiseksi; ja

c)

lisäämään avoimuutta markkinatoimijoille ja mahdollisille markkinatulokkaille.

a)

mahdollisuutta laajentaa tämän asetuksen soveltamisala koskemaan

b)

mahdollista tarvetta alentaa uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin sovellettavia kynnysarvoja.

20.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/69

(1)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2368/2002 (2) perustetaan raakatimanttien sertifiointia sekä niiden tuonti- ja vientitarkastuksia koskeva yhteisön järjestelmä Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmän täytäntöönpanoa varten.

(2)

Grönlanti ei kuulu unionin alueeseen, mutta se on mukana Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) liitteessä II olevassa merentakaisten maiden ja alueiden luettelossa. SEUT 198 artiklan mukaisesti merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnissa unioniin on tavoitteena edistää merentakaisten maiden ja alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja vahvistaa läheiset taloudelliset suhteet niiden ja koko unionin välille.

(3)

Neuvoston päätöksessä 2014/136/EU (3) vahvistetaan säännöt ja menettelyt Grönlannin osallistumiselle raakatimantteja koskevan Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmään sen unionin kanssa tekemän yhteistyön kautta. Tällainen yhteistyö vahvistaisi unionin ja Grönlannin taloussuhteita timanttiteollisuuden alalla ja antaisi ennen kaikkea Grönlannille mahdollisuuden viedä järjestelmän puitteissa myönnetyllä EU-sertifikaatilla varustettuja raakatimantteja, mikä edistäisi Grönlannin talouskehitystä.

(4)

Asetusta (EY) N:o 2368/2002 olisi muutettava, jotta päätös 2014/136/EU voisi tulla voimaan ja erityisesti jotta voitaisiin säätää Grönlannin ottamisesta mukaan sertifiointijärjestelmään.

(5)

Näin ollen Grönlantia kielletään hyväksymästä raakatimanttien tuontia muun osanottajan kuin unionin alueelta tai vientiä muun osanottajan kuin unionin alueelle ilman voimassa olevaa sertifikaattia. Tähän asetukseen sisältyvät muutokset mahdollistavat raakatimanttien viennin Grönlannista kolmansiin maihin sillä edellytyksellä, että niihin on liitetty EU-sertifikaatti.

(6)

Sertifioinnin saaminen edellyttää tällä hetkellä todisteita siitä, että raakatimantit on tuotu laillisesti unioniin; tämän edellytyksen lisäksi olisi otettava käyttöön Grönlannissa louhittuja ja erotettuja timantteja koskeva vaihtoehtoinen edellytys, jonka puitteissa todistetaan erityisesti, että kyseisiä timantteja ei ole koskaan aikaisemmin viety Grönlannin alueen ulkopuolelle.

(7)

Lisäksi olisi muutettava yksityiskohtaisia sääntöjä raakatimanttien toimittamisesta unionin viranomaisten tarkastettavaksi, laajennettava kauttakuljettamista koskevat erityissäännöt koskemaan Grönlantia, mahdollistettava Grönlannin osallistuminen asetuksen (EY) N:o 2368/2002 täytäntöönpanoa käsittelevän komitean toimintaan ja säädettävä Grönlannin edustuksesta Kimberleyn prosessissa ja yhteistyöstä muiden jäsenvaltioiden kanssa komission välityksellä.