27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/1

(1)

Ympäristöä koskevissa unionin toimintaohjelmissa ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY (3) hyväksytyssä kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa vahvistetun unionin ympäristöpolitiikan yhtenä tavoitteena on saavuttaa sellainen ilmanlaatu, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdassa määrätään, että unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon unionin eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen.

(3)

Tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/32/EY (4) säädetään unionissa käytettävän raskaan polttoöljyn, kaasuöljyn, meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn ja meriliikenteessä käytettävän dieselöljyn sallitusta enimmäisrikkipitoisuudesta.

(4)

Meriliikenteessä käytettävien erittäin rikkipitoisten polttoaineiden palamisesta aiheutuvat laivaliikenteen päästöt lisäävät rikkidioksidin ja hiukkasten aiheuttamaa ilman pilaantumista ja vahingoittavat siten ihmisten terveyttä ja ympäristöä sekä lisäävät happamien laskeumien muodostumista. Ilman tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä meriliikenteestä aiheutuvat päästöt olisivat pian ylittäneet kaikki mantereella sijaitsevista päästölähteistä peräisin olevat päästöt.

(5)

Laiturissa olevien alusten aiheuttama ilman pilaantuminen on suuri ongelma monille satamakaupungeille, jotka pyrkivät saavuttamaan ilman laatua koskevat unionin raja-arvot.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä maalla olevista sähköverkoista toimitettavan sähkön käyttöä, koska nykyisiin aluksiin tuotetaan yleensä sähköä apumoottorein.

(7)

Direktiivin 1999/32/EY nojalla komission on annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus direktiivin täytäntöönpanosta, ja se voi antaa kertomuksensa yhteydessä ehdotuksia direktiivin muuttamiseksi erityisesti rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden raja-arvojen alentamisesta Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) tehtävän työn mukaisesti.

(8)

Vuonna 2008 IMO antoi päätöslauselman, jolla muutettiin alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna siihen liittyvällä pöytäkirjalla 1978, jäljempänä ’MARPOL-yleissopimus’, muuttamisesta vuonna 1997 tehdyn pöytäkirjan liitettä VI, jonka määräyksillä pyritään ehkäisemään laivojen aiheuttamaa ilman pilaantumista. MARPOL-yleissopimuksen tarkistettu liite VI tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010.

(9)

MARPOL-yleissopimuksen tarkistetussa liitteessä VI muun muassa vahvistetaan entistä tiukemmat rikkipitoisuuden raja-arvot rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla meriliikenteessä käytettäville polttoaineille (1,00 prosenttia 1 päivästä heinäkuuta 2010 ja 0,10 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2015) sekä näiden alueiden ulkopuolella meriliikenteessä käytettäville polttoaineille (3,50 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2012 ja periaatteessa 0,50 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2020). Useimpien jäsenvaltioiden on kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti edellytettävä, että alukset käyttävät 1 päivästä heinäkuuta 2010 alkaen rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla polttoainetta, jonka rikkipitoisuus on enintään 1,00 prosenttia. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus kansainvälisen oikeuden kanssa ja uusien maailmanlaajuisesti vahvistettujen rikkiä koskevien vaatimusten asianmukainen täytäntöönpanon valvonta unionissa, direktiivi 1999/32/EY olisi mukautettava MARPOL-yleissopimuksen tarkistettuun liitteeseen VI. Jotta voidaan varmistaa aluksissa polttoaineeseen tai teknologiaan perustuvan vaatimusten noudattamisen edellyttämä alusten käyttämän polttoaineen vähimmäislaatu, unionissa ei olisi sallittava sellaisten meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden käyttöä, joiden rikkipitoisuus ylittää 3,50 painoprosentin yleisen raja-arvon, paitsi jos kyse on sellaisiin aluksiin toimitettavista polttoaineista, jotka käyttävät suljetuissa järjestelmissä toimivia päästönvähentämismenetelmiä.

(10)

MARPOL-yleissopimuksen liitettä VI voidaan muuttaa rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiden osalta IMOn menettelyjen mukaisesti. Mikäli MARPOL-yleissopimuksen liitteeseen VI tehdään muita rikin oksidipäästöjen valvonta-alueille asetettujen raja-arvojen soveltamista koskevia muutoksia, vapautusten soveltaminen mukaan luettuna, komission olisi tarkasteltava kyseisiä muutoksia ja annettava tarvittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti viipymättä aiheellinen ehdotus direktiivin 1999/32/EY mukauttamiseksi kaikilta osin rikin oksidipäästöjen valvonta-alueita koskeviin IMOn sääntöihin.

(11)

Otettaessa käyttöön uusia päästöjen valvonta-alueita olisi noudatettava MARPOL-yleissopimuksen liitteen VI mukaista IMO-prosessia, ja sitä olisi tuettava hyvin perustelluilla tosiseikoilla, jotka perustuvat ympäristöä koskeviin ja taloudellisiin syihin, ja tieteellisellä näytöllä.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi MARPOL-yleissopimuksen tarkistetussa liitteessä VI olevan 18 säännön mukaisesti pyrittävä varmistamaan tämän direktiivin vaatimukset täyttävien meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden saatavuus.

(13)

Kun otetaan huomioon ympäristöpolitiikan ja laivaliikenteen päästöjen maailmanlaajuiset vaikutukset, kunnianhimoiset päästönormit olisi otettava käyttöön maailmanlaajuisesti.

(14)

Matkustaja-alukset liikennöivät enimmäkseen satamissa tai rannikkoalueiden lähellä, ja ne vaikuttavat merkittävästi ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Ilman laadun parantamiseksi satamien ja rannikkojen läheisyydessä näiden alusten edellytetään käyttävän meriliikenteen polttoainetta, jonka enimmäisrikkipitoisuus on 1,50 prosenttia, kunnes kaikkiin jäsenvaltioiden aluemerillä, talousvyöhykkeillä ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeillä liikennöiviin aluksiin sovelletaan tiukempia rikkiä koskevia vaatimuksia.

(15)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 193 artiklan mukaisesti tällä direktiivillä ei saisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä, joilla pyritään kannustamaan meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden enimmäisrikkipitoisuutta koskevien säännösten täytäntöönpanoa varhaisessa vaiheessa esimerkiksi käyttämällä päästönvähentämismenetelmiä rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiden ulkopuolella.

(16)

Komission olisi tutkittava muita keinoja, joilla mahdollistetaan kaasumoottoreiden käyttöönotto aluksissa ja rohkaistaan siihen, jotta siirtyminen uusiin moottoriteknologioihin, joiden avulla meriliikenteen päästöjä voidaan vähentää edelleen huomattavasti, olisi helpompaa.

(17)

Merellä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuteen liittyvien velvoitteiden asianmukainen täytäntöönpano on tarpeen, jotta direktiivin 1999/32/EY tavoitteet voidaan saavuttaa. Direktiivin 1999/32/EY täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat, että tarvitaan voimakkaampaa seuranta- ja täytäntöönpanon valvontajärjestelmää mainitun direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tämän vuoksi on tarpeen, että jäsenvaltiot varmistavat riittävän tiheän ja tarkan näytteidenoton markkinoille saatetusta tai laivoilla käytetystä meriliikenteen polttoaineesta sekä alusten lokikirjojen ja polttoaineen luovutustodistusten säännöllisen tarkastamisen. Lisäksi on tarpeen, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön direktiivin 1999/32/EY säännösten rikkomisen varalta tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten järjestelmän. Jotta voidaan parantaa tietojen avoimuutta, on myös aiheellista säätää, että meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden paikallisten toimittajien rekisteri on saatettava yleisesti saataville.

(18)

Jäsenvaltioiden direktiivin 1999/32/EY mukaisesti toimittamat kertomukset ovat osoittautuneet riittämättömiksi mainitun direktiivin noudattamisen tarkistamisen kannalta, koska jäsenvaltioiden kertomusten sisällöstä ja muodosta ei ole annettu yhdenmukaisia ja riittävän tarkkoja säännöksiä. Tämän vuoksi on tarpeen määritellä kertomuksen sisältö ja muoto tarkemmin, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisempi tietojen raportointi.

(19)

Teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (5), jolla laaditaan uudelleen teollisuuden päästöjä koskeva unionin lainsäädäntö, hyväksymisen vuoksi on tarpeen muuttaa niitä direktiivin 1999/32/EY säännöksiä, jotka koskevat raskaan polttoöljyn enimmäisrikkipitoisuutta.

(20)

Meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden alhaisten raja-arvojen noudattaminen erityisesti rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla voi johtaa tällaisten polttoaineiden huomattavaan hinnannousuun ainakin lyhyellä aikavälillä ja vaikuttaa kielteisesti lähimerenkulun kilpailukykyyn muihin liikennemuotoihin nähden ja rikin oksidipäästöjen valvonta-alueisiin rajoittuvien maiden toimialojen kilpailukykyyn. Jotta voidaan vähentää asianomaisille toimialoille säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, tarvitaan sopivia ratkaisuja, kuten polttoaineita koskevien vaatimusten noudattamista kustannustehokkaampien vaihtoehtoisten menetelmien salliminen vaatimusten noudattamiseksi ja tarvittaessa tuen antaminen. Komissio seuraa tiiviisti muun muassa jäsenvaltioiden toimittamien kertomusten perusteella vaikutuksia, joita seuraa siitä, että merenkulkualalla noudatetaan uusia polttoaineiden laatuvaatimuksia, kiinnittää erityisesti huomiota mahdolliseen siirtymiseen merikuljetuksista maakuljetuksiin ja ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä kyseisen kehityksen pysäyttämiseksi.

(21)

Merikuljetuksista maakuljetuksiin siirtymisen hillitseminen on tärkeää, sillä maanteitse kuljetetun rahdin osuuden kasvaminen olisi monissa tapauksissa vastoin unionin ilmastonmuutostavoitteita ja lisäisi ruuhkia.

(22)

Rikkidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtääviin uusiin vaatimuksiin liittyvät kustannukset voivat johtaa siirtymiseen merikuljetuksista maakuljetuksiin ja vaikuttaa kielteisesti toimialojen kilpailukykyyn. Komission olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Marco Polo -ohjelman ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kaltaisia olemassa olevia välineitä kohdennetun avun myöntämiseksi, jotta muihin liikennemuotoihin siirtymisen riski olisi mahdollisimman pieni. Jäsenvaltiot voivat pitää tarpeellisena tukea tämän direktiivin vaikutuksista kärsiviä toiminnanharjoittajia sovellettavien valtiontukea koskevien sääntöjen mukaisesti.

(23)

Jäsenvaltiot voivat nykyisten ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea koskevien suuntaviivojen mukaisesti ja rajoittamatta niihin myöhemmin tehtäviä muutoksia myöntää tämän direktiivin vaikutuksista kärsiville toiminnanharjoittajille valtiontukea, nykyisille aluksille tehtäviä jälkiasennustoimia koskeva tuki mukaan luettuna, mikäli kyseisten tukitoimien katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti ottaen erityisesti huomioon sovellettavat ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea koskevat suuntaviivat. Komissio voi tältä osin ottaa huomioon sen, että käytettäessä tiettyjä päästönvähentämismenetelmiä mennään tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia pidemmälle, sillä rikkidioksidipäästöjen ohella vähennetään myös muita päästöjä.

(24)

Päästönvähentämismenetelmien käyttöä olisi helpotettava. Menetelmillä voidaan saavuttaa päästövähennykset, jotka vastaavat vähintään niitä arvoja, joihin päädyttäisiin käyttämällä vähärikkistä polttoainetta, tai jotka ovat jopa näitä suurempia, edellyttäen, että menetelmistä ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ympäristölle, kuten meriekosysteemeille, ja että menetelmät kehitetään asianmukaisten hyväksymis- ja valvontamenettelyjen mukaisesti. Unionissa olisi tunnustettava jo tunnetut vaihtoehtoiset menetelmät, kuten aluksilla käytettävät pakokaasujen puhdistusjärjestelmät, nesteytetyn maakaasun ja muun polttoaineen sekoituksen käyttö tai biopolttoaineiden käyttö. Uusien päästönvähentämismenetelmien testausta ja kehittämistä on tärkeää edistää, jotta muun muassa rajoitetaan siirtymistä merikuljetuksista maakuljetuksiin.

(25)

Päästönvähentämismenetelmien avulla päästöjä voidaan vähentää merkittävästi. Komission olisi siksi edistettävä näiden teknologioiden testausta ja kehittämistä muun muassa harkitsemalla yhdessä toimialan kanssa rahoitetun ja toteutetun ohjelman perustamista muissa samankaltaisissa ohjelmissa, kuten Clean Sky -ohjelmassa, noudatettujen periaatteiden pohjalta.

(26)

Komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa jatkettava niiden toimenpiteiden kehittämistä, jotka on mainittu 16 päivänä syyskuuta 2011 esitetyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Meriliikenteen saastuttavien päästöjen vähentäminen ja kestävän vesiliikenteen välineet”.

(27)

Vaihtoehtoiset päästönvähentämismenetelmät, kuten tietyntyyppiset pesurit, saattavat tuottaa jätettä, joka olisi käsiteltävä asianmukaisesti ja jota ei olisi päästettävä mereen. Odotettaessa aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY (6) tarkistamista jäsenvaltioiden olisi kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti varmistettava, että satamissa on käytettävissä asianmukaiset vastaanottolaitteet pakokaasujen puhdistusjärjestelmiä käyttävien alusten tarpeisiin. Komission olisi direktiivin 2000/59/EY tarkistamisen yhteydessä harkittava pakokaasujen puhdistusjärjestelmien tuottamien jätteiden sisällyttämistä direktiivissä sovellettuun periaatteeseen, jonka mukaan aluksella syntyvästä jätteestä perittäviin satamamaksuihin ei sovelleta erityismaksua.

(28)

Komission olisi arvioidessaan ilmanlaatua koskevaa politiikkaansa vuonna 2013 tarkasteltava mahdollisuutta vähentää ilman pilaantumista muun muassa jäsenvaltioiden aluemerillä.

(29)

Tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset ovat tärkeä osa direktiivin 1999/32/EY täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä näihin seuraamuksiin sakkoja, joiden taso on laskettu siten, että varmistetaan, että sakoilla ainakin estetään rikkomiseen syyllistyneitä saamasta rikkomisen tuottamaa taloudellista hyötyä ja että toistuvissa rikkomisissa sakkojen suuruus asteittain kasvaa. Jäsenvaltioiden olisi annettava seuraamuksia koskevat säännökset tiedoksi komissiolle.

(30)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti päästönvähentämismenetelmien vastaavien päästöarvojen ja päästönvähentämismenetelmien käytön kriteereiden muuttamiseksi direktiivin 1999/32/EY säännösten mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen siten, että varmistetaan niiden yhdenmukaisuus kaikilta osin IMOn asiaan liittyvien välineiden kanssa, sekä direktiivin 1999/32/EY 2 artiklan 1, 2, 3, 3 a, 3 b ja 4 kohdan, 6 artiklan 1 a kohdan b alakohdan ja 6 artiklan 2 kohdan muuttamiseksi kyseisen direktiivin säännösten mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(31)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 1999/32/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(32)

On asianmukaista, että meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (8) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea avustaa komissiota laivavarusteista 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/98/EY (9) soveltamisalaan kuulumattomien päästönvähentämismenetelmien hyväksymisessä.

(33)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (10) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(34)

Direktiivi 1999/32/EY olisi näin ollen muutettava,

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohdan h alakohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

”3 a artikla

Meriliikenteessä käytettävän polttoaineen enimmäisrikkipitoisuus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella ei käytetä meriliikenteessä polttoaineita, joiden rikkipitoisuus on suurempi kuin 3,50 painoprosenttia, paitsi jos kyse on sellaisiin aluksiin toimitettavista polttoaineista, jotka käyttävät 4 c artiklassa tarkoitettuja suljetuissa järjestelmissä toimivia päästönvähentämismenetelmiä.”

5)

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella ei käytetä kaasuöljyjä, joiden rikkipitoisuus on suurempi kuin 0,10 painoprosenttia.”

6)

Muutetaan 4 a artikla seuraavasti:

7)

Korvataan 4 b ja 4 c artikla seuraavasti:

”4 b artikla

Unionin satamissa laiturissa olevissa aluksissa käytettävien meriliikenteen polttoaineiden enimmäisrikkipitoisuus

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että unionin satamissa laiturissa olevat alukset eivät käytä meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita, joiden rikkipitoisuus on suurempi kuin 0,10 painoprosenttia, antaen kuitenkin laivahenkilökunnalle riittävästi aikaa toteuttaa tarvittava polttoaineen vaihto mahdollisimman pian laituriin saapumisen jälkeen ja mahdollisimman myöhään ennen lähtöä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että polttoaineen vaihtoajankohta merkitään alusten lokikirjoihin.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella ei saateta markkinoille meriliikenteessä käytettäviä kaasuöljyjä, joiden rikkipitoisuus on suurempi kuin 0,10 painoprosenttia.

4 c artikla

Päästönvähentämismenetelmät

1.   Jäsenvaltioiden on sallittava kaikkien valtioiden lippujen alla purjehtivien alusten käyttää päästönvähentämismenetelmiä satamissaan, aluemerillään, talousvyöhykkeillään ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeillään vaihtoehtona 4 a ja 4 b artiklan vaatimusten mukaisten meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden käytölle, jollei tämän artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja päästönvähentämismenetelmiä käyttävien alusten on saavutettava jatkuvasti rikkidioksidipäästöjen vähenemiset, jotka vastaavat vähintään niitä arvoja, joihin päädyttäisiin käyttämällä 4 a ja 4 b artiklan vaatimusten mukaisia meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita. Vastaavat päästöarvot vahvistetaan liitteen I mukaisesti.

2 a.   Jäsenvaltioiden on edistettävä vaihtoehtoisena ratkaisuna päästöjen vähentämiselle sitä, että laiturissa olevat alukset käyttävät maissa olevia sähköntuotantojärjestelmiä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen päästönvähentämismenetelmien on oltava liitteessä II tarkoitetuissa oikeudellisissa välineissä määriteltyjen kriteerien mukaisia.

4.   Tapauksissa, joissa se on perusteltua vaihtoehtoisia päästönvähentämismenetelmiä koskevan tieteen ja tekniikan kehitykseen perustuvista syistä, ja jotta varmistetaan, että asiaan liittyviä IMOn hyväksymiä välineitä ja normeja noudatetaan kaikilta osin,

8)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”4 d artikla

Jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla käytettävien päästönvähentämismenetelmien hyväksyminen

1.   Neuvoston direktiivin 96/98/EY (14) soveltamisalaan kuuluvat päästönvähentämismenetelmät hyväksytään kyseisen direktiivin mukaisesti.

2.   Päästönvähentämismenetelmät, jotka eivät kuulu tämän artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, hyväksytään meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 (15) 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ottaen huomioon:

4 e artikla

Uusien päästönvähentämismenetelmien koekäyttö

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa hyväksyä alusten päästönvähentämismenetelmien koekäytön niiden lipun alla purjehtivissa aluksissa tai niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla. Koekäytön aikana ei tarvitse käyttää 4 a ja 4 b artiklan vaatimusten mukaisia meriliikenteessä käytettäviä polttoaineita, mikäli kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

4 f artikla

Taloudelliset toimenpiteet

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön taloudellisia toimenpiteitä niiden toiminnanharjoittajien hyväksi, joita tämä direktiivi koskee, mikäli kyseiset toimenpiteet ovat tällä alalla sovellettavien ja myöhemmin hyväksyttävien valtiontukea koskevien sääntöjen mukaisia.

9)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Näytteidenotto ja analyysi

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tarkastaakseen näytteiden perusteella, että käytettyjen polttoaineiden rikkipitoisuus on 3, 3 a, 4, 4 a ja 4 b artiklan mukainen. Näytteidenotto on aloitettava sinä päivänä, jona vastaava polttoaineen enimmäisrikkipitoisuutta koskeva raja-arvo tulee voimaan. Näytteitä on otettava säännöllisesti riittävän tiheään ja riittävissä määrin ja siten, että ne ovat edustavia tutkittavan polttoaineen osalta ja, jos kyseessä on meriliikenteessä käytettävä polttoaine, myös asianomaisilla merialueilla ja satamissa olevissa aluksissa käytettävän polttoaineen osalta. Näytteet on tutkittava ilman aiheetonta viivytystä.

1 a.   Meriliikenteessä käytettäville polttoaineille on tällöin käytettävä seuraavia näytteenotto-, analyysi- ja tarkastusmenetelmiä:

1 b.   Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Rikkipitoisuuden määrittämisessä käytettäväksi vertailumenetelmäksi vahvistetaan ISO 8754:ssä (2003) tai PrEN ISO 14596:ssa (2007) määritelty menetelmä.

Sen määrittämiseksi, onko aluksille toimitetun ja aluksilla käytetyn meriliikenteessä käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus 3 a, 4, 4 a ja 4 b artiklan vaatimusten mukainen, käytetään MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI olevan VI lisäyksen mukaista polttoöljynäytteiden todennusmenettelyä.”

10)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

11)

Kumotaan 8 artikla.

12)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (16) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

13)

Lisätään artikla seuraavasti:

”9 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 4 c artiklan 4 kohdassa ja 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi 17 päivästä joulukuuta 2012. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 c artiklan 4 kohdassa ja 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 4 c artiklan 4 kohdan ja 7 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.”

14)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava seuraamukset, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen.

2.   Vahvistettujen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niihin voi sisältyä sakkoja, joiden taso on laskettu siten, että varmistetaan, että sakoilla ainakin estetään rikkomiseen syyllistyneitä saamasta rikkomisen tuottamaa taloudellista hyötyä ja että toistuvissa rikkomisissa sakkojen suuruus asteittain kasvaa.”

15)

Korvataan direktiivin 1999/32/EY liite tämän direktiivin liitteellä.

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/14

(1)

Neuvoston asetuksella (EU) N:o 270/2011 (2) pannaan täytäntöön päätöksessä 2011/172/YUTP säädetyt toimenpiteet.

(2)

Päätöstä 2011/172/YUTP muutetaan neuvoston päätöksellä 2012/723/YUTP (3) tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen sallimiseksi silloin, kun niitä tarvitaan unionissa annetun tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päätöksen tai jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoisen tuomioistuimen päätöksen noudattamiseksi.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 270/2011 9 artikla koskee tietoja, jotka henkilöiden, yhteisöjen ja elinten on toimitettava jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja jotka on toimitettava edelleen komissiolle mainitun asetuksen noudattamisen helpottamista varten. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaan toimitettuja tai vastaanotettuja tietoja saa käyttää vain niihin tarkoituksiin, joita varten ne on toimitettu tai vastaanotettu. Tämä ei kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita jakamasta tarvittaessa tällaisia tietoja Egyptin ja muiden jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten kanssa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti siinä tarkoituksessa, että väärinkäytettyjen varojen takaisin perimistä helpotetaan.

(4)

Sen vuoksi asetus (EU) N:o 270/2011 olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 2 artiklassa säädetään, liitteessä II luetelluilla verkkosivuilla mainitut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

2.   Asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja komissiolle kaikista tämän artiklan nojalla annetuista luvista.”

2)

Korvataan 6 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Edellä olevaa 2 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta seuraaviin jäädytetyille tileille lisättäviin varoihin:

edellyttäen, että tällaiset korko- tai muut tuotot ja maksut on jäädytetty 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”

3)

Lisätään 9 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Edellä oleva 2 kohta ei estä jäsenvaltioita tarvittaessa jakamasta näitä tietoja Egyptin ja muiden jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten kanssa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, jos se on tarpeen, väärinkäytettyjen varojen takaisin perimisen helpottamiseksi.”

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/16

(1)

Neuvoston asetuksella (EU) N:o 101/2011 (2) pannaan täytäntöön päätöksessä 2011/72/YUTP säädetyt toimenpiteet.

(2)

Päätöstä 2011/72/YUTP muutetaan neuvoston päätöksellä 2012/724/YUTP (3) tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen sallimiseksi silloin, kun niitä tarvitaan unionissa annetun tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päätöksen tai jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoisen tuomioistuimen päätöksen noudattamiseksi.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 101/2011 9 artikla koskee tietoja, jotka henkilöiden, yhteisöjen ja elinten on toimitettava jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja jotka on toimitettava edelleen komissiolle mainitun asetuksen noudattamisen helpottamista varten. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaan toimitettuja tai vastaanotettuja tietoja saa käyttää vain niihin tarkoituksiin, joita varten ne on toimitettu tai vastaanotettu. Tämä ei kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita jakamasta tarvittaessa tällaisia tietoja Tunisian ja muiden jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten kanssa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti siinä tarkoituksessa, että väärinkäytettyjen varojen takaisin perimistä helpotetaan.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 101/2011 olisi muutettava,

1)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 2 artiklassa säädetään, liitteessä II luetelluilla verkkosivuilla mainitut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

2.   Toimivaltainen viranomainen ilmoittaa muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle kaikista tämän artiklan nojalla annetuista luvista.”

2)

Korvataan 6 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Edellä olevaa 2 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta seuraaviin jäädytetyille tileille lisättäviin varoihin:

edellyttäen, että tällaiset korko- tai muut tuotot ja maksut on jäädytetty 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”

3)

Lisätään 9 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Edellä oleva 2 kohta ei estä jäsenvaltioita jakamasta näitä tietoja Tunisian ja muiden jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten kanssa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, jos se on tarpeen väärinkäytettyjen varojen takaisin perimisen helpottamiseksi.”

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/18

(1)

Biodieseliä sisältäviin kaasu- ja polttoöljyihin on sovellettu uusia CN-koodeja sen jälkeen, kun tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 27 päivänä syyskuuta 2011 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1006/2011 (2) tuli voimaan. Nämä muutokset saattavat vaikuttaa kivennäisöljyalaan, sillä eräitä tullivarastointimenettelyssä ja vapaa-alueilla tapahtuvia sekoitustoimia ei enää pidetä ”tavanomaisena käsittelynä”, koska ne aiheuttavat luokittelun eri kahdeksannumeroiseen CN-koodiin.

(2)

Olisi löydettävä ratkaisu, jotta yhdistetyn nimikkeistön 27 ryhmään kuuluvia biodieseliä sisältämättömiä kaasu- tai polttoöljyjä voidaan sekoittaa yhdistetyn nimikkeistön 27 ryhmään kuuluvien biodieseliä sisältävien kaasu- tai polttoöljyjen kanssa tullivarastointimenettelyssä ja vapaa-alueilla, kuten oli mahdollista ennen 1 päivänä tammikuuta 2012 tapahtunutta asetuksen (EU) N:o 1006/2011 voimaantuloa.

(3)

Kaasu- tai polttoöljyjen sekoittaminen biodieselin kanssa olisi sallittava, jotta näitä kahta tavaratyyppiä ei tarvitsisi varastoida erilleen. Kuitenkin kun otetaan huomioon yhdistetyn nimikkeistön 27 ryhmän 2 lisähuomautus, saadussa sekoituksessa pitäisi olla alle 0,5 tilavuusprosenttia joko biodieseliä, kaasuöljyä tai polttoöljyä tapauksesta riippuen.

(4)

Sen vuoksi komission asetuksen (EY) N:o 2454/93 (3) liite 72 olisi muutettava.

(5)

Muutoksen olisi tultava voimaan takautuvasti, jotta 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen uusien CN-koodien käyttöönoton vuoksi syntyneet tullivelat voitaisiin kumota.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/20

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/22

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2012/2013 on vahvistettu komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 892/2012 (3). Kyseisiä hintoja ja tulleja on muutettu viimeksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1092/2012 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksen (EY) N:o 951/2006 36 artiklan mukaisesti.

(3)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/24

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/23/EY täytäntöönpanosta ihmiskudosten ja -solujen luovuttamista, hankintaa ja testausta koskevien tiettyjen teknisten vaatimusten osalta 8 päivänä helmikuuta 2006 annetussa komission direktiivissä 2006/17/EY (2) edellytetään, että HTLV-I-vasta-ainetutkimukset on tehtävä luovuttajille, jotka asuvat alueilla tai tulevat alueilta, joilla taudin esiintyvyys on korkea (englanninkielisessä toisinnossa ”high-incidence areas” eli korkean ilmaantuvuuden alueet), tai joiden seksikumppanit tai vanhemmat tulevat kyseisiltä alueilta. Tätä testausta edellytetään sekä sukusolujen luovuttajilta direktiivin 2006/17/EY liitteen III mukaisesti että muilta luovuttajilta kyseisen direktiivin liitteen II mukaisesti.

(2)

Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen tuore tieteellinen näyttö ja käytännön kokemus ovat osoittaneet, että nykyisen tieteellisen tietämyksen pohjalta on hyvin vaikea määrittää, mikä on HTLV-I:n kannalta korkean ilmaantuvuuden alue. Tätä testausvaatimusta ei näin ollen ole pantu täytäntöön yhdenmukaisella tavalla.

(3)

”Ilmaantuvuus” osoittaa uusien tautitapausten määrän, kun taas ”esiintyvyys” osoittaa sen, kuinka suurella osasta väestöä on tietty tauti jonakin ajankohtana. Käytännössä esiintyvyystietoja on enemmän saatavilla kuin ilmaantuvuustietoja. Esiintyvyys on lisäksi ilmaantuvuutta parempi mittari silloin, kun arvioidaan kroonisen sairauden vaikutusta yhteisöön ja myöhempiä tarpeita. Sen vuoksi on asianmukaista korvata englanninkielisessä toisinnossa viittaukset termiin ”high-incidence” viittauksilla termiin ”high-prevalence”, jotta varmistetaan HTLV-I:tä koskevien testausvaatimusten johdonmukaisempi täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa.

(4)

Direktiivin 2006/17/EY liitteessä III olevassa 4.2 kohdassa edellytetään, että verinäytteet on otettava kunkin luovutuksen ajankohtana olipa sitten kyse puolisoiden välisestä (muuta kuin välitöntä käyttöä varten) tai muusta kuin puolisoiden välisestä sukusolujen luovutuksesta.

(5)

Mitä tulee puolisoiden väliseen sukusolujen luovuttamiseen, viimeaikainen tieteellinen näyttö on osoittanut, että testauksen edellyttäminen säännöllisesti, enintään 24 kuukauden väliajoin ei heikennä kyseisten solujen turvallisuuden tasoa, kunhan asianmukaiset turvallisuus- ja laatujärjestelmät ovat käytössä avustetun lisääntymisen teknologiaa käyttävissä kudoslaitoksissa direktiivin 2004/23/EY 16 artiklan mukaisesti. Testauskertojen väliaikoina voidaan luottaa samalle luovuttajalle tehdyn edellisen testauksen tuloksiin.

(6)

Testaus kunkin luovutuskerran yhteydessä ei paranna puolisoiden välillä luovutettujen sukusolujen turvallisuutta, ja käytännön kokemus osoittaa, että tämä vaatimus on kallis ja vaivalloinen niin potilaiden kuin terveydenhuoltojärjestelmienkin kannalta. Jotta voitaisiin toimia tavalla, joka paremmin vastaa tätä turvallisuustavoitetta, on tämän vuoksi aiheellista sallia, että jäsenvaltiot voivat vaatia testausta kunkin luovutuskerran sijasta säännöllisin väliajoin niin, että testauskertojen väli on enintään 24 kuukautta.

(7)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2004/23/EY 29 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/26

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY muuttamisesta dinatriumtetraboraatin lisäämiseksi tehoaineena liitteeseen I 31 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission direktiivissä 2009/91/EY (2) määritellään dinatriumtetraboraatille kolme CAS-numeroa aineen kolmea eri muotoa varten. CAS-numerot perustuvat Alankomaiden 7 päivänä heinäkuuta 2006 komissiolle toimittamaan kertomukseen, ja biosidituotteita käsittelevä pysyvä komitea hyväksyi ne 20 päivänä helmikuuta 2009.

(2)

Alankomaat ilmoitti komissiolle, että alkuperäisessä kertomuksessa pentahydraatille määritelty CAS-numero oli väärä, ja toimitti komissiolle tarkistetun kertomuksen, jonka mukaan oikea CAS-numero kyseiselle muodolle on 12179-04-3. Biosidituotteita käsittelevä pysyvä komitea hyväksyi tarkistetun kertomuksen 25 päivänä toukokuuta 2012.

(3)

Sen vuoksi direktiivin 98/8/EY liitettä I olisi muutettava.

(4)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat biosidituotteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/28

(1)

Biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman toisesta vaiheesta 4 päivänä joulukuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) vahvistetaan luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, olisiko ne mahdollisesti lisättävä direktiivin 98/8/EY liitteeseen I, I A tai I B. Luetteloon kuuluu nonaanihappo.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY muuttamisesta nonaanihapon lisäämiseksi tehoaineena direktiivin liitteeseen I 8 päivänä helmikuuta 2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/13/EU (3) lisättiin nonaanihappo direktiivin 98/8/EY liitteeseen I käytettäväksi tehoaineena tuotetyypissä 19 (karkotteet ja houkutteet), siten kun se on määritelty direktiivin 98/8/EY liitteessä V.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1451/2007 perusteella nonaanihapon käyttöä on arvioitu direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuotetyypissä 2 (yksityisten ja julkisten terveydenhuollon tilojen desinfiointiaineet sekä muut biosidituotteet), siten kuin se on määritelty direktiivin 98/8/EY liitteessä V.

(4)

Itävalta, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, toimitti komissiolle 6 päivänä elokuuta 2010 toimivaltaisen viranomaisen kertomuksen sekä suosituksen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 14 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti.

(5)

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat toimivaltaisen viranomaisen kertomusta. Biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea sisällytti 25 päivänä toukokuuta 2012 tarkastelun tulokset arviointikertomukseen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(6)

Arvioinnit osoittavat, että yksityisten ja julkisten terveydenhuollon tilojen desinfiointiaineiden sekä muiden direktiivin 98/8/EY liitteessä V määriteltyjen biosidituotteiden, jotka sisältävät nonaanihappoa, voidaan odottaa täyttävän direktiivin 98/8/EY 5 artiklassa säädetyt vaatimukset. Siksi on aiheellista lisätä nonaanihappo kyseisen direktiivin liitteeseen I myös tuotetyypin 2 osalta.

(7)

Kaikkia mahdollisia käyttötarkoituksia ei ole arvioitu EU:n tasolla. Jäsenvaltioiden olisi siksi tarkasteltava sellaisia käyttötarkoituksia tai altistusskenaarioita sekä sellaisia ympäristön osille ja väestölle aiheutuvia riskejä, joita ei ole tarkasteltu edustavasti riskinarvioinnissa unionin tasolla, ja myöntäessään tuotteille lupia varmistettava, että toteutetaan asianmukaisia toimia tai asetetaan erityisehtoja, jotta todetut riskit voidaan vähentää hyväksyttävälle tasolle.

(8)

Kun otetaan huomioon aineen ärsyttävät omaisuudet, on asianmukaista vaatia, että altistuminen muun kuin ammattikäytön aikana minimoidaan pakkauksen suunnittelun avulla, ellei tuotteen lupahakemuksessa voida osoittaa, että ihmisten terveydelle aiheutuvia vaaroja voidaan vähentää riittävästi muilla keinoilla.

(9)

Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava samaan aikaan kaikissa jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan tehoainetta nonaanihappo sisältävien tuotetyyppiin 2 kuuluvien biosidituotteiden yhtäläinen kohtelu unionin markkinoilla ja myös jotta helpotetaan biosidituotteiden markkinoiden moitteetonta toimintaa yleisesti.

(10)

Olisi sallittava kohtuullinen siirtymäaika ennen tehoaineen sisällyttämistä direktiivin 98/8/EY liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua uusiin vaatimuksiin ja varmistaa, että asiakirjat valmistelleet hakijat voivat hyötyä täysimääräisesti kymmenen vuoden tietosuojakaudesta, joka direktiivin 98/8/EY 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaisesti alkaa siitä päivästä, jona tehoaine sisällytetään liitteeseen.

(11)

Kun tehoaine on sisällytetty liitteeseen, jäsenvaltioille olisi varattava kohtuullinen aika direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 3 kohdan panemiseksi täytäntöön.

(12)

Sen vuoksi direktiiviä 98/8/EY olisi muutettava vastaavasti.

(13)

Selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (4) mukaisesti jäsenvaltiot ovat sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

(14)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/31

(1)

Biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman toisesta vaiheesta 4 päivänä joulukuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) vahvistetaan luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, olisiko ne mahdollisesti lisättävä direktiivin 98/8/EY liitteeseen I, I A tai I B. Luettelossa on mukana vetysyanidi.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1451/2007 perusteella on arvioitu direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti vetysyanidin käyttöä seuraavissa tuotetyypeissä, siten kuin ne on määritelty direktiivin 98/8/EY liitteessä V: Tuotetyyppi 8, puunsuoja-aineet, tuotetyyppi 14, tuholaistorjunta, ja tuotetyyppi 18, hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät tuotteet.

(3)

Tšekin tasavalta, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, toimitti komissiolle toimivaltaisen viranomaisen laatimat kertomukset ja suositukset asetuksen (EY) N:o 1451/2007 14 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti 24 päivänä tammikuuta 2008.

(4)

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat toimivaltaisen viranomaisen kertomuksia. Biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea sisällytti tarkastelun tulokset 25 päivänä toukokuuta 2012 kolmeen arviointikertomukseen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(5)

Arvioinnin perusteella voidaan olettaa, että puunsuoja-aineina, tuholaistorjuntaan ja hyönteis- ja punkkimyrkkyinä sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät tuotteet täyttävät direktiivin 98/8/EY 5 artiklan vaatimukset. Siksi on aiheellista lisätä vetysyanidi kyseisen direktiivin liitteeseen I.

(6)

Kaikkia mahdollisia käyttötarkoituksia ei ole arvioitu EU:n tasolla. Jäsenvaltioiden olisi siksi tarkasteltava sellaisia käyttötarkoituksia tai altistumisskenaarioita sekä sellaisia ympäristön osille ja väestölle aiheutuvia riskejä, joita ei ole tarkasteltu edustavasti riskinarvioinnissa unionin tasolla, ja myöntäessään tuotteille lupia varmistettava, että toteutetaan asianmukaisia toimia tai asetetaan erityisehtoja, jotta todetut riskit voidaan vähentää hyväksyttävälle tasolle.

(7)

Kun otetaan huomioon tehoaineen myrkyllisyys ja syttyvyys ja riskinarvioinnin aikana tehdyt oletukset, on syytä edellyttää, että tuotteiden käyttö sallitaan vain sellaisille ammattikäyttäjille, jotka ovat saaneet niiden käyttöön asianmukaisen koulutuksen, ja että kaasutuksen suorittajien ja sivullisten suojelemiseksi kaasutuksen ja tuuletuksen aikana toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, mukaan lukien seuraavat: tuotteita on käytettävä riittävin henkilökohtaisin suojaimin varustettuna, mukaan lukien tarvittaessa kannettava hengityslaite ja kaasutiiviit vaatteet; uudelleenpääsy kaasutettuihin tiloihin on kielletty siihen saakka, kunnes aineen pitoisuus on saatu tuulettamalla kaasutuksen suorittajien ja sivullisten kannalta turvalliselle tasolle; kaasutuksen suorittajien ja sivullisten haitallinen altistuminen tuuletuksen aikana ja sen jälkeen on estettävä valvotun suojavyöhykkeen avulla; elintarvikkeet ja huokoiset materiaalit, joihin tehoaine voi mahdollisesti imeytyä, käsiteltävää puuta lukuun ottamatta, on ennen kaasutusta joko poistettava kaasutettavasta tilasta tai suojattava imeytymiseltä riittävin keinoin; lisäksi kaasutettava tila on suojattava tahattomalta syttymiseltä.

(8)

Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava samaan aikaan kaikissa jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan tehoainetta syaanivety sisältävien tuotetyyppiin 8, 14 ja 18 kuuluvien biosidituotteiden yhtäläinen kohtelu unionin markkinoilla ja myös jotta helpotetaan biosidituotteiden markkinoiden moitteetonta toimintaa yleisesti.

(9)

Olisi sallittava kohtuullinen siirtymäaika ennen tehoaineen sisällyttämistä direktiivin 98/8/EY liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua uusiin vaatimuksiin ja varmistaa, että asiakirjat valmistelleet hakijat voivat hyötyä täysimääräisesti kymmenen vuoden tietosuojakaudesta, joka direktiivin 98/8/EY 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaisesti alkaa siitä päivästä, jona tehoaine sisällytetään liitteeseen.

(10)

Kun tehoaine on sisällytetty liitteeseen, jäsenvaltioille olisi varattava kohtuullinen aika direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 3 kohdan panemiseksi täytäntöön.

(11)

Sen vuoksi direktiiviä 98/8/EY olisi muutettava vastaavasti.

(12)

Selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (3) mukaisesti jäsenvaltiot ovat sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

(13)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/34

(1)

Biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman toisesta vaiheesta 4 päivänä joulukuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) annetaan yksityiskohtaiset säännöt olemassa olevien tehoaineiden arvioinneista. Asetuksen 15 artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden asiantuntijoiden vertaisarvioinnista, jota edellytetään, ennen kuin komissio tekee päätöksen aineen sisällyttämisestä liitteeseen I.

(2)

Direktiivin 98/8/EY 10 artiklan 2 kohdan i alakohdan nojalla tehoaineen sisällyttämiseen liitteeseen I sovelletaan tarvittaessa vaatimuksia tehoaineen vähimmäispuhtaudesta ja tiettyjen epäpuhtauksien laadusta ja enimmäismäärästä.

(3)

Ensimmäisen kerran aineen sisällyttämisestä liitteeseen I päätettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY muuttamisesta sulfuryylifluoridin lisäämiseksi liitteen I tehoaineeksi 20 päivänä joulukuuta 2006 annetulla komission direktiivillä 2006/140/EY (3). Direktiivissä määriteltiin direktiivin 98/8/EY liitteen I otsikot. Näihin otsikoihin kuuluu ”Markkinoille saatettavassa biosidituotteessa käytettävän tehoaineen vähimmäispuhtaus”.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 2 kohdassa säädettyihin vertaisarviointeihin liittyen jäsenvaltioiden asiantuntijat ovat laatineet menetelmän, jota käytetään määritettäessä kemiallisten koostumusten ja vaaraprofiilien samankaltaisuus eli ”tekninen vastaavuus”, kun kyseessä ovat aineet, jotka kuuluvat saman määritelmän soveltamisalaan mutta jotka tuotetaan eri lähteistä tai eri valmistusprosesseilla. Tämän määrittämistä varten puhtausaste on ainoastaan yksi tekijöistä, joka voi olla ratkaiseva. Lisäksi tehoaineen alhaisempi puhtausaste ei välttämättä aseta kyseenalaiseksi sen vaaraprofiilia.

(5)

On sen vuoksi asianmukaista korvata olemassa oleva viittaus vähimmäispuhtauteen direktiivin 98/8/EY liitteen I otsikoissa viittauksella tehoaineen vähimmäispuhtauteen, jota käytetään direktiivin 11 artiklan mukaisesti tehtyyn arviointiin, ja ilmoittaa, että markkinoille saatettavassa tuotteessa tehoaineen puhtausaste voi poiketa vähimmäispuhtausasteesta, jos sen on todettu teknisesti vastaavan arvioitua ainetta.

(6)

Direktiivillä 2006/140/EY määritetty direktiivin 98/8/EY liitteen I ensimmäinen rivi sisältää myös otsikon ”Määräaika 16 artiklan 3 kohdan noudattamiselle (lukuun ottamatta tuotteita, jotka sisältävät useampaa kuin yhtä tehoainetta; näiden tuotteiden osalta sovelletaan 16 artiklan 3 kohdan noudattamista varten määräaikaa, joka on vahvistettu viimeisimmässä niistä päätöksistä, jotka koskevat tuotteessa käytettävien tehoaineiden sisällyttämistä liitteeseen)”.

(7)

Direktiivin 98/8/EY 4 artiklan 1 nojalla jäsenvaltion, joka saa hakemuksen jo olemassa olevan luvan vastavuoroisesta tunnustamisesta, on hyväksyttävä tuote 120 päivän kuluessa vastavuoroisen tunnustamisen perusteella. Kuitenkin jos ensimmäinen hyväksyntä kyseiselle tuotteelle on myönnetty alle 120 päivää ennen kuin määräaika kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 kohdan noudattamiselle päättyy, jäsenvaltio, joka saa kyseisen luvan vastavuoroista hyväksyntää koskevan täydellisen hakemuksen, ei voi noudattaa määräaikaa direktiivin 16 artiklan 3 kohdan noudattamiseksi, jos se käyttää direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn 120 päivän ajanjakson, vaikka vastavuoroista tunnustamista koskeva täydellinen hakemus jätettäisiin viipymättä ensimmäisen hyväksynnän myöntämisen jälkeen.

(8)

Kun on kyse tuotteista, joille ensimmäinen hyväksyntä myönnetään myöhemmin kuin 120 päivää ennen direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 3 kohdan noudattamisen alkuperäistä määräaikaa, on asianmukaista pidentää jäsenvaltioiden määräaikaa direktiivin 16 artiklan 3 kohdan noudattamiseksi ensimmäisen luvan vastavuoroisen tunnustamisen perusteella 120 päivään vastavuoroista tunnustamista koskevan täydellisen hakemuksen toimittamisesta, sillä edellytyksellä, että täydellinen hakemus on jätetty 60 päivän kuluessa ensimmäisen luvan myöntämisestä.

(9)

Lisäksi tilanteessa, jossa jäsenvaltio esittää direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 3 kohdan noudattamisen määräajassa poikkeamista luvan vastavuoroisesta tunnustamisesta 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti, kyseisen jäsenvaltion voi olla mahdotonta noudattaa kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 kohtaa kyseisessä määräajassa, ja määräajan noudattaminen riippuu päivämäärästä, jona tehdään komission päätös asiasta direktiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa määräaikaa olisi pidennettävä kohtuullisella ajalla siitä, kun komission päätös on tehty.

(10)

Kun on kyse tuotteista, joiden osalta yksi tai useampi jäsenvaltio on ehdottanut poikkeamista vastavuoroisesta tunnustamisesta direktiivin 98/8/EY 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti, on asianmukaista pidentää jäsenvaltioiden määräaikaa direktiivin 16 artiklan 3 kohdan noudattamiseksi ensimmäisen luvan vastavuoroisen tunnustamisen perusteella 30 päivään komission päätöksen tekemisestä.

(11)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/37

(1)

Komission direktiivit 2003/90/EY (3) ja 2003/91/EY (4) hyväksyttiin sen varmistamiseksi, että lajikkeet, jotka jäsenvaltiot sisällyttävät kansallisiin luetteloihinsa, ovat yhteisön kasvilajikeviraston antamien yleisohjeiden mukaiset lajiketarkastuksiin sisältyvien ominaisuuksien vähimmäismäärän sekä tarkastusten vähimmäisedellytysten osalta, niiltä osin kuin tällaiset yleisohjeet on laadittu. Direktiivien mukaan muihin lajikkeisiin sovelletaan kansainvälisen uusia kasvilajikkeita suojaavan liiton (UPOV) yleisohjeita.

(2)

Yhteisön kasvilajikevirasto ja UPOV ovat sittemmin laatineet yhtä muuta lajia koskevat yleisohjeet sekä päivittäneet voimassa olevia yleisohjeita.

(3)

Sen vuoksi direktiivejä 2003/90/EY ja 2003/91/EY olisi muutettava.

(4)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/44

(1)

Neuvosto antoi 21 päivänä maaliskuuta 2011 päätöksen 2011/172/YUTP (1).

(2)

Jotta voitaisiin helpottaa väärinkäytettyjen varojen palauttamista Egyptin valtiolle, päätöksen 2011/172/YUTP mukaisia poikkeuksia olisi muutettava, jotta tietyt jäädytetyt varat tai taloudelliset resurssit voitaisiin vapauttaa silloin, kun ennen päivää, jona asianomaiset luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet on merkitty luetteloon, tai sen jälkeen unionissa annetun tuomioistuimen tai viranomaisen päätöksen tai jäsenvaltiossa täytäntöönpantavan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano sitä edellyttää.

(3)

Päätös 2011/172/YUTP olisi näin ollen muutettava,

1)

Korvataan 1 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kaikista tämän kohdan nojalla annetuista luvista.”

2)

Korvataan 1 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”6.   Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta seuraaviin jäädytetyille tileille lisättäviin varoihin:

edellyttäen, että näihin korkotuottoihin, muihin tuottoihin ja maksuihin sovelletaan edelleen 1 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä.”

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/45

(1)

Neuvosto antoi 31 päivänä tammikuuta 2011 päätöksen 2011/72/YUTP (1).

(2)

Jotta helpotettaisiin väärinkäytettyjen varojen palauttamista Tunisian valtiolle, päätöksen 2011/72/YUTP mukaisia poikkeuksia olisi muutettava, jotta tietyt jäädytetyt varat tai taloudelliset resurssit voitaisiin vapauttaa silloin, kun ennen päivää, jona asianomaiset luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet on merkitty luetteloon, tai sen jälkeen unionissa annetun tuomioistuimen tai viranomaisen päätöksen tai jäsenvaltiossa täytäntöönpantavan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano sitä edellyttää.

(3)

Päätös 2011/72/YUTP olisi näin ollen muutettava,

1)

Korvataan 1 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kaikista tämän kohdan nojalla annetuista luvista.”

2)

Korvataan 1 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta seuraaviin jäädytetyille tileille lisättäviin varoihin:

edellyttäen, että näihin korkotuottoihin, muihin tuottoihin ja maksuihin sovelletaan edelleen 1 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä.”

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/46

(1)

Morinaga Milk Industry Co. Ltd esitti 2 päivänä maaliskuuta 2011 Irlannin toimivaltaisille viranomaisille hakemuksen nautaeläinten laktoferriinin saattamisesta markkinoille elintarvikkeiden uutena ainesosana. Nautaeläinten laktoferriini on elintarvikkeisiin lisättävä rautaa sitova maitoproteiini.

(2)

Irlannin toimivaltainen elintarvikkeiden arviointielin antoi 22 päivänä kesäkuuta 2011 ensiarvioraporttinsa. Kyseisessä raportissa suositeltiin, että ensiarvion sijaan tehdään lisäarviointi, koska toinen nautaeläinten laktoferriiniä koskeva hakemus oli jo toimitettu EFSAlle.

(3)

Komissio toimitti ensiarvioraportin kaikille jäsenvaltioille 20 päivänä heinäkuuta 2011.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista (EFSA) kuultiin asiasta 22 päivänä elokuuta 2011.

(5)

EFSA totesi 28 päivänä kesäkuuta 2012 antamassaan lausunnossa ”Scientific opinion on bovine lactoferrin” (2), että nautaeläinten laktoferriini on ehdotetuissa käyttötarkoituksissa ja ehdotetuilla käyttömäärillä turvallinen.

(6)

EFSA oli todennut jo 27 päivänä huhtikuuta 2012 antamassaan lausunnossa ”Scientific opinion on bovine lactoferrin” (3), että nautaeläinten laktoferriini on ehdotetuissa käyttötarkoituksissa ja ehdotetuilla käyttömäärillä turvallinen. Sen vuoksi vaikuttaa aiheelliselta hyväksyä samat käyttötarkoitukset molempien hakemusten osalta.

(7)

Nautaeläinten laktoferriini täyttää asetuksen (EY) N:o 258/97 3 artiklan 1 kohdassa asetetut vaatimukset.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/49

(1)

Ajinomoto Co. Inc., Japani, esitti 6 päivänä elokuuta 2010 Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille hakemuksen dihydrokapsiaatin saattamisesta markkinoille elintarvikkeiden uutena ainesosana.

(2)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltainen elintarvikkeiden arviointielin antoi 10 päivänä maaliskuuta 2011 ensiarvioraporttinsa. Raportissa todettiin, että dihydrokapsiaatti ei aiheuta vaaraa kuluttajien terveydelle.

(3)

Komissio toimitti ensiarvioraportin kaikille jäsenvaltioille 13 päivänä huhtikuuta 2011.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 258/97 6 artiklan 4 kohdassa säädetyssä 60 päivän määräajassa esitettiin kyseisen kohdan mukaisia perusteltuja muistutuksia.

(5)

Sen vuoksi kuultiin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista (EFSA) 9 päivänä marraskuuta 2011.

(6)

EFSA totesi 28 päivänä kesäkuuta 2012 antamassaan lausunnossa ”Scientific opinion on Dihydrocapsiate” (2), että dihydrokapsiaatti on ehdotetuissa käyttötarkoituksissa ja ehdotetuilla käyttömäärillä turvallinen.

(7)

Dihydrokapsiaatti täyttää asetuksen (EY) N:o 258/97 3 artiklan 1 kohdassa asetetut vaatimukset.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/52

(1)

FrieslandCampina (entiseltä nimeltään DMV International) esitti 2 päivänä maaliskuuta 2009 Alankomaiden toimivaltaisille viranomaisille hakemuksen laktoferriinin saattamisesta markkinoille elintarvikkeiden uutena ainesosana. Laktoferriini on elintarvikkeisiin lisättävä rautaa sitova maitoproteiini.

(2)

Alankomaiden toimivaltainen elintarvikkeiden arviointielin antoi 31 päivänä maaliskuuta 2010 ensiarvioraporttinsa. Raportissa todettiin, että syytä huoleen ei ole, joten laktoferriini voidaan saattaa markkinoille elintarvikkeen uutena ainesosana.

(3)

Komissio toimitti ensiarvioraportin kaikille jäsenvaltioille 13 päivänä huhtikuuta 2010.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 258/97 6 artiklan 4 kohdassa säädetyssä 60 päivän määräajassa esitettiin kyseisen kohdan mukaisia perusteltuja muistutuksia.

(5)

Sen vuoksi kuultiin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista (EFSA) 9 päivänä marraskuuta 2010.

(6)

EFSA totesi 27 päivänä huhtikuuta 2012 antamassaan lausunnossa ”Scientific opinion on bovine lactoferrin” (2), että nautaeläinten laktoferriini on ehdotetuissa käyttötarkoituksissa ja ehdotetuilla käyttömäärillä turvallinen.

(7)

EFSA totesi 28 päivänä kesäkuuta 2012 antamassaan toisessa lausunnossa ”Scientific opinion on bovine lactoferrin” (3), että nautaeläinten laktoferriini on ehdotetuissa käyttötarkoituksissa ja ehdotetuilla käyttömäärillä turvallinen. Sen vuoksi vaikuttaa aiheelliselta hyväksyä samat käyttötarkoitukset molempien hakemusten osalta.

(8)

Nautaeläinten laktoferriini täyttää asetuksen (EY) N:o 258/97 3 artiklan 1 kohdassa asetetut vaatimukset.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/55

(1)

Biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman toisesta vaiheesta 4 päivänä joulukuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) vahvistetaan luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, olisiko ne mahdollisesti lisättävä direktiivin 98/8/EY liitteeseen I, I A tai I B. Luettelossa on mukana bifentriini.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1451/2007 perusteella on direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitu bifentriinin käyttöä tuotetyypissä 18 (hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät tuotteet), sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 98/8/EY liitteessä V.

(3)

Ranska, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, toimitti komissiolle 2 päivänä marraskuuta 2009 toimivaltaisen viranomaisen kertomuksen sekä asiaa koskevan suosituksen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 14 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti.

(4)

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat toimivaltaisen viranomaisen kertomusta. Biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea sisällytti 25 päivänä toukokuuta 2012 tarkastelun tulokset arviointikertomukseen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(5)

Arvioinnin tulokset osoittavat, että hyönteis- ja punkkimyrkkyinä sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät bifentriiniä sisältävät biosidituotteet eivät täytä direktiivin 98/8/EY 5 artiklan vaatimuksia. Ympäristölle aiheutuvan riskin arvioinnissa tarkastelluissa skenaarioissa ilmeni vesiympäristöön kohdistuva, jota ei voida hyväksyä. Bifentriiniä käytettynä tuotetyypissä 18 ei sen vuoksi pitäisi lisätä direktiivin 98/8/EY liitteeseen I, IA tai IB.

(6)

Oikeusvarmuuden vuoksi olisi vahvistettava päivämäärä, jonka jälkeen markkinoille ei saa saattaa tuotetyyppiin 18 kuuluvia bifentriiniä sisältäviä biosidituotteita, ottaen huomioon sekä näistä tuotteista aiheutuvat kohtuuttomat vaikutukset että niiden tuottajien oikeutetut odotukset.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat biosidituotteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaisia,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/56

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 178/2002 vahvistetaan yleiset periaatteet, jotka koskevat yleisesti elintarvikkeita ja rehuja ja varsinkin elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Sen mukaan on toteutettava kiireellisiä toimenpiteitä silloin, kun on todisteita siitä, että kolmannesta maasta tuotavat elintarvikkeet tai rehut todennäköisesti aiheuttavat vakavan vaaran ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle, ja jos tällaista vaaraa ei voida tyydyttävällä tavalla hallita kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä.

(2)

Komissio teki 12 päivänä marraskuuta 2008 päätöksen 2008/866/EY (2) kiireellisistä toimenpiteistä tiettyjen ihmisravinnoksi tarkoitettujen simpukoiden Perusta tapahtuvan tuonnin keskeyttämiseksi sen jälkeen, kun tietyt Perusta tuodut hepatiitti A -viruksen (HAV) saastuttamat simpukat oli tunnistettu ihmisillä puhjenneen hepatiitti A:n lähteeksi. Kyseistä päätöstä sovellettiin alun perin 31 päivään maaliskuuta 2009 asti, mutta sen soveltamisaikaa jatkettiin 30 päivään marraskuuta 2012 saakka komission täytäntöönpanopäätöksellä 2011/723/EU (3).

(3)

Komissio suoritti kesäkuussa 2011 tarkastuksen. Tarkastuksessa todettiin, että asianmukaisesti toteutettu valvontajärjestelmä ja seurantasuunnitelma ovat olemassa ja että edellisen, vuonna 2009 toteutetun tarkastuskäynnin jälkeen on tehty parannuksia.

(4)

Perun toimivaltainen viranomainen esitti toimintasuunnitelman, joka perustui edellä mainitusta tarkastuksesta laaditussa loppuraportissa esitettyihin suosituksiin. Seurantajärjestelmää, jolla virus voitaisiin havaita elävistä simpukoista, ei ole kuitenkaan vielä täysin otettu käyttöön, joten elävien simpukoiden mahdollista hepatiitti A -virussaastuntaa ei voida sulkea pois. Tämän lisäksi hepatiitti A -virusta koskeva testausmenetelmä on yhä validoitavana.

(5)

Sen vuoksi päätöksen 2008/866/EY soveltamisaikaa olisi muutettava.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/57