4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/1

(1)

Eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien (EGNOS ja Galileo) toteuttamisesta 9 päivänä heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 (3) liitteessä säädetään, että Galileo-ohjelman erityistavoitteena on varmistaa, että mainitun ohjelman nojalla luodussa järjestelmässä lähetettyjä signaaleja voidaan käyttää sellaisen julkisesti säännellyn palvelun, jäljempänä ’PRS-palvelu’, tarjoamiseen, joka on varattu yksinomaan julkishallinnon valtuuttamille käyttäjille sellaisia arkaluonteisia sovelluksia varten, jotka edellyttävät käyttöoikeuden tehokasta valvontaa ja erityistä palvelun jatkuvuutta.

(2)

Vaikka asetuksen (EY) N:o 683/2008 asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan myös sen liitteessä lueteltuihin palveluihin, PRS-palvelu mukaan luettuna, tämän päätöksen tarkoituksia varten on asianmukaista toistaa turvamääräysten soveltamista koskevat säännöt ottaen huomioon Galileo-ohjelman nojalla luodun järjestelmän ja PRS-palvelun väliset yhteydet oikeudellisesta, teknisestä, toiminnallisesta, taloudellisesta ja omistajuuden näkökulmasta katsottuina.

(3)

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat muistuttaneet useaan otteeseen, että Galileo-ohjelman nojalla luotu järjestelmä on siviilivalvonnassa oleva siviilijärjestelmä; siihen sovelletaan siten siviilivaatimuksiin perustuvia siviilistandardeja unionin toimielinten valvonnassa.

(4)

Galileo-ohjelma on unionin satelliittinavigointi-, paikannus- ja ajanmäärityspalvelujen riippumattomuuden kannalta strategisesti merkittävä ohjelma ja vaikuttaa merkittävällä tavalla älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon.

(5)

PRS-palvelu on Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien tarjoamien palvelujen joukossa sekä suojatuin että arkaluonteisin palvelu, minkä vuoksi se soveltuu palveluihin, joissa vaaditaan vakautta ja täydellistä luotettavuutta. Palveluun osallistujien etujen turvaamisen vuoksi palvelun jatkuvuus on taattava vaikeimmissakin kriisitilanteissa. Jos tämän palvelun käyttöä koskevia turvallisuussääntöjä rikotaan, vaikutukset eivät rajoitu vain asianomaiseen käyttäjään vaan ulottuvat mahdollisesti myös muihin käyttäjiin. PRS-palvelun käyttö ja hallinnointi edellyttävät siksi jäsenvaltioiden yhteistä vastuuta unionin ja sen jäsenvaltioiden omasta turvallisuudesta. Tässä yhteydessä PRS-palvelun käyttöoikeus on rajoitettava tiettyihin käyttäjäluokkiin, joita valvotaan järjestelmällisesti.

(6)

Sen takia on määritettävä PRS-palvelun käyttöehdot ja hallinnointisäännöt sekä määritettävä etenkin käyttöoikeuden yleiset periaatteet, eri hallinnointi- ja valvontaelinten tehtävät, vastaanottimen valmistusta ja turvallisuutta koskevat ehdot sekä viennin valvontajärjestelmä.

(7)

PRS-palvelun varsinainen tarkoitus ja ominaisuudet huomioon ottaen yleisperiaatteina tulisi olla, että palvelun käyttö on tiukasti rajoitettua samalla kun jäsenvaltiot, neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto, jäljempänä ’ulkosuhdehallinto’, voivat käyttää palvelua oman harkintansa mukaan rajoittamattomasti ja keskeytyksettä kaikkialla maailmassa. Lisäksi jokaisen jäsenvaltion on pystyttävä itse päättämään yhteisten vähimmäisvaatimusten mukaisesti PRS-palvelun valtuutetuista käyttäjistä ja sen käyttötarkoituksista, turvallisuuteen liittyvät käyttötarkoitukset mukaan luettuina.

(8)

Eurooppalaisen tekniikan maailmanlaajuisen käytön edistämiseksi eräiden kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen olisi voitava osallistua PRS-palveluun niiden kanssa tehtyjen erillissopimusten nojalla. Viranomaisten käyttöön tarkoitettujen suojattujen satelliittinavigointisovellusten osalta olisi vahvistettava kansainvälisillä sopimuksilla ehdot, joiden mukaan kolmannet maat ja kansainväliset järjestöt voivat käyttää PRS-palvelua, kaikissa tapauksissa ehdottomasti turvallisuusvaatimuksia noudattaen. Tällaisten sopimusten puitteissa olisi voitava sallia PRS-vastaanottimien valmistus sellaisten erityisedellytysten ja -vaatimusten nojalla, jotka vastaavat tasoltaan vähintään jäsenvaltioihin sovellettavia edellytyksiä ja vaatimuksia. Tällaisiin sopimuksiin ei kuitenkaan tulisi sisältyä turvallisuuden kannalta erityisen arkaluonteisia asioita, esimerkiksi turvamoduulien valmistusta.

(9)

Neuvoteltaessa sopimuksista kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa olisi otettava täysimääräisesti huomioon, että on tärkeää kunnioittaa demokratian ja oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta ja perusvapauksia, ilmaisu- ja tiedonvälitysvapautta, ihmisarvoa, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteita sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteita ja kansainvälistä oikeutta.

(10)

Euroopan avaruusjärjestön turvamääräysten olisi tarjottava vähintään vastaava suoja kuin se, jonka komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom (4) liitteessä säädetyt turvallisuussäännöt ja neuvoston päätös 2011/292/EU (5) takaavat.

(11)

Unionin ja jäsenvaltioiden on kaikin tavoin varmistettava Galileo-ohjelman nojalla luodun järjestelmän sekä PRS-tekniikan ja -laitteiden turvallisuus ja varmuus, jotta estetään valtuuttamattomia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä ilman lupaa käyttämästä PRS-palvelua varten lähetettyjä signaaleja ja ehkäistään PRS-palvelun vihamielinen käyttö unionia ja jäsenvaltioita vastaan.

(12)

Tästä syystä jäsenvaltioiden on tärkeää määrittää seuraamusjärjestelmä tapauksissa, joissa tämän päätöksen mukaisia velvoitteita ei noudateta, ja valvoa näiden seuraamusten soveltamista. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(13)

Hallinnointi- ja valvontaelinten osalta näyttää siltä, että ratkaisu, jossa PRS-palveluun osallistujat nimeävät PRS-vastuuviranomaisen, joka on toimivaltainen ja velvollinen hallinnoimaan ja valvomaan käyttäjiä, on paras keino taata tehokas PRS-palvelun käytön hallinnointi ja helpottaa turvallisuudesta vastuussa olevien toimijoiden yhteistyötä sekä varmistaa etenkin kansallisten käyttäjien jatkuva valvonta yhteisten vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Olisi kuitenkin oltava joustavuutta, jotta jäsenvaltiot voivat organisoida tehtävänsä tehokkaasti.

(14)

Tämän päätöksen täytäntöönpanossa henkilötietoja olisi käsiteltävä noudattaen unionin lainsäädäntöä siten kuin siitä säädetään erityisesti yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (6) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (7).

(15)

Lisäksi asetuksen (EY) N:o 683/2008 16 artiklan a kohdan ii alakohdassa tarkoitetun Galileon turvallisuuden valvontakeskuksen, jäljempänä ’Galileon turvallisuuden valvontakeskus’ tai ’GSMC’, tehtäviin olisi kuuluttava käyttöliittymän varmistaminen PRS-palvelun turvallisuudesta vastaavien toimijoiden välille.

(16)

Neuvoston ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan olisi osallistuttava PRS-palvelun hallinnointiin Euroopan unionin turvallisuuteen vaikuttavista eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän toiminnan näkökohdista 12 päivänä heinäkuuta 2004 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2004/552/YUTP (8) soveltamisen myötä. Neuvoston olisi hyväksyttävä kansainväliset sopimukset, joilla kolmas maa tai kansainvälinen järjestö valtuutetaan käyttämään PRS-palvelua.

(17)

Vastaanottimien valmistus ja turvallisuus voidaan turvallisuussyistä uskoa vain jäsenvaltiolle, joka on nimennyt PRS-vastuuviranomaisen, tai yrityksille, jotka ovat sijoittautuneet PRS-vastuuviranomaisen nimenneen jäsenvaltion alueelle. Lisäksi vastaanottimia valmistavalla organisaatiolla on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 912/2010 (9) mukainen GNSS-järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunnan, jäljempänä ’hyväksyntälautakunta’, lupa ja organisaation on noudatettava hyväksyntälautakunnan päätöksiä. PRS-vastuuviranomaisten tehtävänä on jatkuvasti valvoa, että kyseistä lupavaatimusta, kyseisiä päätöksiä sekä yhteisiin vähimmäisvaatimuksiin perustuvia erityisiä teknisiä vaatimuksia noudatetaan.

(18)

Jäsenvaltion, joka ei ole nimennyt PRS-vastuuviranomaista, tulisi joka tapauksessa nimetä yhteyspiste havaittujen PRS-palveluun vaikuttavien haitallisten sähkömagneettisten häiriöiden käsittelemiseksi. Tämän yhteyspisteen olisi oltava ilmoitusten vastaanottajana toimiva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka osoite, johon komissio voi ottaa yhteyttä mahdollisesti haitallisten sähkömagneettisten häiriöiden tapauksessa näiden poistamiseksi.

(19)

Vientirajoitusten osalta PRS-palvelun käyttöön sekä sen kehittämiseen ja valmistukseen liittyvien laitteiden, tekniikan ja ohjelmistojen vienti unionin ulkopuolelle tulee rajoittaa siitä riippumatta, mainitaanko kyseisiä laitteita, ohjelmistoja tai tekniikkaa kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5 päivänä toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 (10) liitteessä I, koskemaan ainoastaan sellaisia kolmansia maita, jotka on asianmukaisesti valtuutettu käyttämään PRS-palvelua unionin kanssa tehdyn kansainvälisen sopimuksen nojalla. Kolmatta maata, jonka alueelle on sijoitettu PRS-laitteita sisältävä tukiasema ja joka kuuluu Galileo-ohjelman nojalla luotuun järjestelmään, ei pelkästään tällä perusteella katsota PRS-palveluun osallistujaksi.

(20)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhteisiä vähimmäisvaatimuksia liitteessä esitetyillä aloilla, ja tarvittaessa liitteen ajantasaistamiseksi ja muuttamiseksi Galileo-ohjelman kehityksen huomioon ottamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(21)

Koska unioni ja sen jäsenvaltiot voivat sekä erikseen että yhdessä vaikuttaa Galileo-ohjelman nojalla luodun järjestelmän turvallisuuteen, on tärkeää, että kussakin jäsenvaltiossa sovelletaan yhdenmukaisesti PRS-palvelun käyttöä sekä PRS-vastaanottimien ja -turvamoduulien valmistusta koskevia yhteisiä sääntöjä. Komissiolle olisi tästä syystä annettava valtuudet hyväksyä yksityiskohtaisia vaatimuksia, suuntaviivoja ja muita toimenpiteitä yhteisten vähimmäisvaatimusten soveltamiseksi. Jotta voidaan varmistaa tämän päätöksen täytäntöönpanon yhdenmukaiset ehdot, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(22)

Komission jäsenvaltioiden avustuksella tekemät tarkastukset olisi tarvittaessa toteutettava samalla tavalla kuin päätöksen 2011/292/EU liitteessä III olevassa VII osassa edellytetään.

(23)

PRS-palvelun käyttöehdot Galileo-ohjelman nojalla luodussa järjestelmässä ovat PRS-palvelun täytäntöönpanon ennakkoehto. Komission olisi arvioitava, olisiko otettava käyttöön PRS-palvelun hinnoittelujärjestelmä, joka koskisi myös kolmansia maita ja kansainvälisiä järjestöjä, ja raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän arvioinnin tuloksista.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta eli niiden käyttöehtojen vahvistamista, joiden mukaan jäsenvaltiot, neuvosto, komissio, ulkosuhdehallinto, unionin erillisvirastot, kolmannet maat ja kansainväliset järjestöt voivat käyttää PRS-palvelua, vaan se voidaan toimen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(25)

Heti kun PRS-palvelun ilmoitetaan olevan toiminnassa, olisi otettava käyttöön raportointi- ja uudelleentarkastelujärjestelmä,

a)

’PRS-palveluun osallistujilla’ jäsenvaltioita, neuvostoa, komissiota, ulkosuhdehallintoa sekä asianmukaisesti valtuutettuja unionin erillisvirastoja, kolmansia maita ja kansainvälisiä järjestöjä;

b)

’PRS-palvelun käyttäjillä’ luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ovat saaneet PRS-palveluun osallistujalta asianmukaisen luvan pitää hallussaan tai käyttää PRS-vastaanotinta.

a)

tietoturvallisuutta koskeva sopimus, jossa määritellään turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoa ja suojaa koskevat puitteet ja jossa määrätään vähintään jäsenvaltioissa edellytettyä suojaa vastaavasta suojasta;

b)

sopimus, jossa vahvistetaan kyseisen kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön PRS-palvelun käyttöehdot. Tällaiseen sopimukseen voi erityisedellytyksin kuulua PRS-vastaanottimien valmistus turvamoduuleja lukuun ottamatta.

a)

ilmoittaa turvaluokiteltujen PRS-tietojen alkuperäiset luovuttajat;

b)

arvioi unionin tai jäsenvaltioiden eduille aiheutuneen mahdollisen vahingon;

c)

ilmoittaa asianomaisille viranomaisille tämän arvioinnin tulokset ja antaa suosituksen tilanteen korjaamiseksi, jolloin kyseiset viranomaiset ilmoittavat komissiolle viipymättä toimenpiteistä, joihin ne aikovat ryhtyä tai ovat jo ryhtyneet, mukaan lukien tilanteen toistumisen estämiseen tähtäävät toimenpiteet ja tällaisten toimenpiteiden tulokset; ja

d)

ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa näistä tuloksista.

a)

kukin PRS-palvelua käyttävä jäsenvaltio ja kukin jäsenvaltio, jonka alueelle jokin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista yrityksistä on sijoittautunut: tällöin PRS-vastuuviranomainen perustetaan kyseisen jäsenvaltion alueelle, ja tämä jäsenvaltio ilmoittaa nimeämisestä viipymättä komissiolle;

b)

neuvosto, komissio ja ulkosuhdehallinto, jos ne käyttävät PRS-palvelua. Tällöin asetuksella (EU) N:o 912/2010 perustettu Euroopan GNSS-virasto, jäljempänä ’Euroopan GNSS-virasto’, voidaan nimetä PRS-vastuuviranomaiseksi asianmukaisten järjestelyjen mukaisesti;

c)

unionin erillisvirastot ja kansainväliset järjestöt 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten mukaisesti; tällöin Euroopan GNSS-virasto voidaan nimetä PRS-vastuuviranomaiseksi;

d)

kolmannet maat 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten mukaisesti.

a)

PRS-käyttäjät on ryhmitelty GSMC:n puitteissa PRS:n hallinnoimiseksi;

b)

PRS-palvelun käyttöoikeudet määritellään ja niitä hallinnoidaan kunkin ryhmän tai käyttäjän osalta;

c)

PRS-salausavaimet ja muut asiaankuuluvat turvallisuusluokitellut tiedot saadaan GSMC:ltä;

d)

käyttäjille jaetaan PRS-salausavaimet ja muut asiaankuuluvat turvallisuusluokitellut tiedot;

e)

vastaanottimien ja niihin liittyvän turvallisuusluokiteltujen tekniikan ja tietojen suojausta hallinnoidaan ja riskit arvioidaan;

f)

perustetaan yhteyspiste avustamaan tarvittaessa havaittujen PRS-palveluun vaikuttavien mahdollisesti haitallisten sähkömagneettisten häiriöiden ilmoittamisessa.

a)

on saanut hyväksyntälautakunnan asianmukaisen luvan asetuksen (EU) N:o 912/2010 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja

b)

noudattaa sekä hyväksyntälautakunnan päätöksiä, 8 artiklaa että PRS-vastaanottimien tai turvamoduulien kehittämistä ja valmistusta koskevaa liitteen 2 kohtaa siltä osin kuin ne liittyvät sen toimintaan.

a)

komissio toimiessaan Galileo-ohjelman hallinnoijana;

b)

Galileo-ohjelman nojalla luodun järjestelmän käyttäjät ainoastaan tehtäviensä täyttämisen edellyttämiin tarkoituksiin komission kanssa sovitun erityisjärjestelyn mukaisesti;

c)

Euroopan GNSS-virasto, jotta se voi suorittaa sille uskotut tehtävät, komission kanssa sovitun erityisjärjestelyn mukaisesti;

d)

Euroopan avaruusjärjestö ainoastaan tutkimuksiin ja kehittämiseen sekä infrastruktuurin käyttöönottamiseksi komission kanssa sovitun erityisjärjestelyn mukaisesti.

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/9

(1)

Päätöksissä SCH/Com-ex (98) 56 (2) ja SCH/Com-ex (99) 14 (3) vahvistettiin 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (4) 17 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella käsikirja ulkorajojen ylittämiseen oikeuttavista matkustusasiakirjoista, joihin voidaan liittää viisumi. Nämä päätökset olisi mukautettava unionin institutionaaliseen ja oikeudelliseen toimintakehykseen.

(2)

Kolmansien maiden myöntämistä matkustusasiakirjoista tehtyjä luetteloita olisi valvottava järjestelmällisesti sen varmistamiseksi, että viisumihakemusten käsittelystä huolehtivilla jäsenvaltioiden viranomaisilla ja rajavalvontaviranomaisilla olisi käytössään täsmällistä tietoa kolmansien maiden kansalaisten esittämistä matkustusasiakirjoista. Olisi uudistettava ja tehostettava jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa myönnetyistä matkustusasiakirjoista ja näiden matkustusasiakirjojen tunnustamisesta jäsenvaltioissa sekä koottujen tietojen antamista yleiseen käyttöön.

(3)

Matkustusasiakirjojen luettelolla on kaksi tarkoitusta: yhtäältä rajavalvontaviranomaiset voivat sen avulla tarkistaa, tunnustetaanko tietty matkustusasiakirja ulkorajojen ylittämiseen oikeuttavaksi, kuten henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (5) 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään; toisaalta sen avulla konsulaattihenkilöstö voi tarkistaa, tunnustavatko jäsenvaltiot tietyn matkustusasiakirjan soveltuvaksi viisumitarran kiinnittämiseen.

(4)

Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (6) 48 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan paikallisen Schengen-yhteistyön puitteissa olisi laadittava tyhjentävä luettelo edustuston sijaintimaan myöntämistä matkustusasiakirjoista.

(5)

Olisi luotava järjestelmä sen varmistamiseksi, että matkustusasiakirjojen luetteloa päivitetään jatkuvasti.

(6)

Matkustusasiakirjojen turvallisuus on tärkeä seikka niiden mahdollisen tunnustamisen kannalta, joten komission olisi jäsenvaltioiden asiantuntijoiden avustuksella tarvittaessa suoritettava tekninen arviointi.

(7)

Jäsenvaltioilla on ja niillä olisi vastaisuudessakin oltava toimivalta tunnustaa ulkorajojen ylittämiseen oikeuttavat matkustusasiakirjat, joihin voidaan kiinnittää viisumitarra.

(8)

Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava kantansa kaikkiin matkustusasiakirjoihin ja pyrittävä yhdenmukaistamaan erityyppisiä matkustusasiakirjoja koskevat kantansa. Koska siitä, että jäsenvaltio ei ilmoita kantaansa matkustusasiakirjaan, saattaa aiheutua ongelmia kyseisen matkustusasiakirjan haltijoille, olisi luotava järjestelmä, jolla jäsenvaltiot velvoitetaan ilmoittamaan kantansa tällaisten asiakirjojen tunnustamiseen ja tunnustamatta jättämiseen. Tämän järjestelmän ei pitäisi estää jäsenvaltioita ilmoittamasta milloin tahansa kantansa muuttumisesta.

(9)

Pitkällä aikavälillä olisi luotava kaikkien matkustusasiakirjojen mallit sisältävä verkkotietokanta, jotta rajavalvontaviranomaiset ja konsulaattihenkilöstö voivat tutkia helpommin tietyn matkustusasiakirjan. Tietokanta olisi pidettävä ajan tasalla niiden muutosten huomioon ottamiseksi, jotka koskevat jäsenvaltion aikaisemmin ilmoittamaa tietyn matkustusasiakirjan tunnustamista tai tunnustamatta jättämistä.

(10)

Tiedonkulkua varten komission olisi laadittava ohjeellinen luettelo tunnetuista tekaistuista ja fiktiivisistä passeista, joista jäsenvaltiot ovat sille ilmoittaneet. Luetteloon merkittyjen tekaistujen ja fiktiivisten passien ei pitäisi kuulua tunnustamisen tai tunnustamatta jättämisen piiriin. Niiden ei pitäisi oikeuttaa passin haltijaa ylittämään ulkorajoja, eikä niihin olisi liitettävä viisumia.

(11)

Jotta voidaan varmistaa matkustusasiakirjaluettelon laatimista ja päivittämistä koskevien edellytysten yhdenmukaisuus, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(12)

Matkustusasiakirjaluettelon laatimiseen ja päivittämiseen olisi sovellettava neuvoa-antavaa menettelyä, koska mainituissa toimenpiteissä on kyse ainoastaan myönnettyjen matkustusasiakirjojen kokoamisesta yhteen.

(13)

Islannin ja Norjan osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (8) ja jotka kuuluvat tietyistä mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (9) 1 artiklan A, B ja C kohdassa tarkoitettuun alaan.

(14)

Sveitsin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (10) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A, B ja C kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (11) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(15)

Liechtensteinin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä allekirjoitetussa pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A, B ja C kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (12) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(16)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen antamiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä päätöksellä kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän päätöksen, saattaako se päätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(17)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (13) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(18)

Tällä päätöksellä kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (14) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(19)

Kyproksen osalta tämä päätös on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös.

(20)

Tämä päätös on vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös,

a)

kolmansien maiden kansalaisille myönnetyt matkustusasiakirjat;

b)

28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen perusteella pakolaisille myönnetyt matkustusasiakirjat;

c)

28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyn valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen perusteella kansalaisuudettomille henkilöille myönnetyt matkustusasiakirjat;

d)

jäsenvaltiossa asuville henkilöille, joilla ei ole minkään maan kansalaisuutta, myönnetyt matkustusasiakirjat;

e)

Yhdistyneen kuningaskunnan myöntämät matkustusasiakirjat Britannian kansalaisille, jotka eivät unionin oikeuden kannalta ole Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia.

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/13

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) N:o 57/2011 (1) vahvistetaan Euroopan unionin vesillä ja Euroopan unionin aluksiin tietyillä Euroopan unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavat tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet vuodeksi 2011.

(2)

Olisi korjattava asetuksen (EU) N:o 57/2011 ja sen liitteen I A sanamuotojen välinen epäjohdonmukaisuus harmaaturskan osalta.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 57/2011 8 artiklassa kielletään sillihain kalastus kansainvälisillä vesillä (ja velvoitetaan päästämään tahattomat saaliit nopeasti vapaiksi). Kyseisen asetuksen liitteessä I A vahvistetaan sillihain suurimmaksi sallituksi saaliiksi 0 tonnia tietyillä ICES-alueilla (ilman tahattomia saaliita koskevia säännöksiä). Tämän seurauksena sillihain saaliille ei ole rajoituksia joillakin unionin vesillä kun taas toisilla (Atlantti) joitakin kalastusalueita (ICES-alueet) hallinnoidaan suurimmilla sallituilla saaliilla (TAC) ja toisia ei (CECAF-alueet). Lajin tila ja mahdollisuudesta lisätä laji luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES-yleissopimus) luetteloon (lisäys III) parhaillaan käytävät neuvottelut huomioon ottaen sillihaita on tarpeen suojella tehostetusti kaikilla alueilla ja niin, että tämä koskee sekä EU:n aluksia että kolmansien maiden EU:n vesillä kalastavia aluksia.

(4)

Turskasta on Kelttienmerellä saatu parempi tieteellinen arvio, jonka mukaan nykyisen TACin perusteena olleessa lausunnossa aliarvioitiin vuoden 2009 vahva vuosiluokka ja samalla tämän kannan biomassan dynaaminen kasvu. Niiden luoteisten vesialueiden neuvoa-antavan toimikunnan (NWWRAC) suunnittelemien valikoivuutta parantavien toimenpiteiden lisäksi, joilla on määrä vähentää koljan ja valkoturskan poisheittämisiä kyseisessä turskan kalastuksessa, on aiheellista mukauttaa turskan TAC Kelttienmerellä uuden tieteellisen lausunnon mukaan vuoden 2011 loppuun asti.

(5)

Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö (NAFO) ilmoitti 29 päivänä heinäkuuta 2011 kaikille sopimuspuolille NAFOn suurimpien sallittujen saaliiden vuoden 2011 NAFO-kiintiön välittömästi voimaan tulevasta tarkistamisesta punasimpun osalta NAFOn suuralueella 2, alueilla IF ja 3K. Komissio toimitti 1 päivänä elokuuta 2011 samat tiedot kaikille jäsenvaltioille, joita tämä kalastus koskee. Tarkistus olisi pantava täytäntöön unionin lainsäädännössä ja sitä olisi sovellettava EU:n aluksiin 2 päivästä elokuuta 2011.

(6)

Neuvosto voi kalastusmahdollisuuksien vahvistamisen yhteydessä ja turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta 18 päivänä joulukuuta 2008 annetun asetuksen (EY) N:o 1342/2008 (2) mukaisesti komission ehdotuksesta ja jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) antamien lausuntojen perusteella jättää tietyt alusryhmät pyyntiponnistusjärjestelmän ulkopuolelle, edellyttäen, että kyseisten alusten turskasaaliista ja poisheitetyistä määristä on saatavilla asianmukaiset tiedot, turskasaaliiden prosenttiosuus ei ylitä 1,5:tä prosenttia alusryhmän kokonaissaaliista ja että ryhmän ottaminen pyyntiponnistusjärjestelmän piiriin olisi kohtuuton hallinnollinen rasite verrattuna kokonaisvaikutukseen, joka sillä on turskakantoihin.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1342/2008 perusteella asetuksella (EY) N:o 754/2009 (3) suljetaan tietyt alusryhmät asetuksessa (EY) N:o 1342/2008 säädetyn pyyntiponnistusjärjestelmän ulkopuolelle.

(8)

Irlanti antoi tietoja sellaisen alusryhmän turskasaaliista, joka harjoittaa kalastusta Skotlannin länsipuolella pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on vähintään 120 millimetriä ja joissa on neliösilmäpaneelit, yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2009 16 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 43/2009 (4) liitteessä III olevassa 6.1 kohdassa mainitulla alueella ja 100 millimetrin silmäkoolla muualla Skotlannin länsipuolella. Näiden STECF:n arvioimien tietojen perusteella voidaan todeta, että kyseisen alusryhmän turskasaaliit poisheitettyine määrineen eivät ylitä 1,5:tä prosenttia niiden kokonaissaaliista. Lisäksi kyseisen alusryhmän kalastuksen seuranta ja valvonta varmistetaan valvonta- ja seurantatoimenpiteillä. Ryhmän sisällyttäminen pyyntiponnistusjärjestelmään on kohtuuton hallinnollinen rasite verrattuna kokonaisvaikutukseen, joka sillä on turskakantoihin. Tästä syystä on aiheellista muuttaa asetusta (EY) N:o 754/2009 kyseisen alusryhmän sulkemiseksi asetuksessa (EY) N:o 1342/2008 säädetyn pyyntiponnistusjärjestelmän ulkopuolelle. Irlannille asetuksessa (EU) N:o 57/2011 asetettuja pyyntirajoituksia olisi muutettava vastaavasti.

(9)

Saksasta oleva alusryhmä on nykyisin suljettuna asetuksessa (EY) N:o 1342/2008 säädetyn pyyntiponnistusjärjestelmän soveltamisen ulkopuolelle. STECF ei kyennyt Saksan vuonna 2011 antamien tietojen perusteella arvioimaan, täyttyivätkö asetuksessa (EY) N:o 1342/2008 vahvistetut edellytykset yhä vuoden 2010 hallinnointijaksolla. Tästä syystä on aiheellista ottaa kyseinen saksalaisten alusten ryhmä uudestaan mukaan mainittuun pyyntiponnistusjärjestelmään. Asetusta (EY) N:o 754/2009 olisi muutettava vastaavasti.

(10)

Asetusta (EU) N:o 57/2011 sovelletaan pääsääntöisesti 1 päivästä tammikuuta 2011. Asetuksella (EU) N:o 57/2011 vahvistettuja pyyntiponnistusrajoituksia sovelletaan kuitenkin yhden vuoden ajan 1 päivästä helmikuuta 2011. Sen vuoksi tämän asetuksen saalisrajoituksia ja niiden jakamista koskevia säännöksiä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2011, lukuun ottamatta uusia punasimppua suuralueella 2, alueilla IF ja 3K koskevia säännöksiä, joita olisi sovellettava 2 päivästä elokuuta 2011. Pyyntiponnistusrajoituksia koskevia tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava 1 päivästä helmikuuta 2011. Tällainen takautuva soveltaminen ei vaaranna oikeusvarmuuden periaatteen noudattamista, koska kyseisiä kalastusmahdollisuuksia ei ole vielä käytetty loppuun. Koska pyyntiponnistusjärjestelmien muuttamisella on välitön vaikutus kyseisen aluskannan taloudelliseen toimintaan, tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

1)

Korvataan 5 artiklan 4 kohdan b alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 8 artiklan 1 kohdan e alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan 37 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kolmansien maiden aluksia kielletään pyytämästä, pitämästä aluksella, jälleenlaivaamasta ja purkamasta seuraavia lajeja:

4)

Korvataan liitteessä I A turskaa alueilla VIIb, VIIc, VIIe–k, VIII, IX ja X sekä EU:n vesillä CECAF-alueella 34.1.1 koskeva kohta seuraavasti:

5)

Korvataan liitteessä I A sillihaita EU:n ja kansainvälisten vesien alueilla III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XII koskeva kohta seuraavasti:

6)

Korvataan liitteessä I A oleva keisarihummeria koskeva kohta VII seuraavasti:

7)

Liitteessä I C korvataan punasimppua NAFOn suuralueella 2, alueilla IF ja 3K koskeva kohta seuraavasti:

8)

Muutetaan liitteen II A lisäys 1 seuraavasti:

a)

kumotaan f alakohta;

b)

lisätään alakohta seuraavasti:

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/17

(1)

Euroopan unionin vesillä ja Euroopan unionin aluksiin tietyillä Euroopan unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2011 18 päivänä tammikuuta 2011 annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 57/2011 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2011.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten mainitussa liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2011 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus,

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/19

(1)

Kolmansista maista tuotavan muun tavallisen vehnän kuin korkealaatuisen vehnän yhteisön tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnointitavasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 säännöksistä poikkeamisesta 30 päivänä lokakuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1067/2008 (5), kolmansista maista tuotavan ohran yhteisön tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnointitavasta 29 päivänä joulukuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2305/2003 (6) ja kolmansista maista tuotavan maissin yhteisön tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnointitavasta 29 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 969/2006 (7) säädetään muun tavallisen vehnän kuin korkealaatuisen vehnän kiintiöitä 09.4123, 09.4124 ja 09.4125, ohran kiintiötä 09.4126 ja maissin kiintiötä 09.4131 koskevien tuontitodistushakemusten jättämistä ja tuontitodistusten myöntämistä koskevista erityissäännöksistä.

(2)

CN-koodiin 1006 40 00 kuuluvien rikkoutuneiden riisinjyvien tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista CN-koodiin 1901 10 kuuluvien elintarvikevalmisteiden valmistamiseksi 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2058/96 (8) ja Bangladeshista peräisin olevan riisin tuonnissa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3491/90 mukaisesti sovellettavan kiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista 22 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1964/2006 (9) säädetään rikkoutuneiden riisinjyvien kiintiötä 09.4079 ja Bangladeshistä peräisin olevan riisin kiintiötä 09.4517 koskevien tuontitodistushakemusten jättämistä ja tuontitodistusten myöntämistä koskevista erityssäännöksistä.

(3)

Etuuskohtelusopimusten mukaisesti tapahtuvaa nimikkeen 1701 sokerituotteiden tuontia ja puhdistusta koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä markkinointivuosiksi 2009/2010–2014/2015 10 päivänä syyskuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 828/2009 (10) säädetään kiintiöitä 09.4221, 09.4231 ja 09.4241–09.4247 koskevien tuontitodistushakemusten jättämistä ja tuontitodistusten myöntämistä koskevista erityissäännöksistä.

(4)

Tunisiasta peräisin olevan oliiviöljyn tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista 20 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1918/2006 (11) säädetään oliiviöljyn kiintiötä 09.4032 koskevien tuontitodistushakemusten jättämistä ja tuontitodistusten myöntämistä koskevista erityissäännöksistä.

(5)

Kun otetaan huomioon vuodeksi 2012 vahvistetut vapaapäivät, olisi poikettava tiettyinä jaksoina asetuksista (EY) N:o 2058/96, (EY) N:o 2305/2003, (EY) N:o 969/2006, (EY) N:o 1918/2006, (EY) N:o 1964/2006, (EY) N:o 1067/2008 ja (EY) N:o 828/2009 tuontitodistushakemusten jättöpäivien ja kyseisten todistusten myöntämispäivien osalta, jotta voitaisiin varmistaa, että asianomaisten kiintiöiden määriä noudatetaan.

(6)

Naudanliha-alan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä huhtikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 382/2008 (12) 12 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, yksityiskohtaisista säännöistä vientitodistusjärjestelmän soveltamiseksi sianliha-alalla 28 päivänä elokuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1518/2003 (13) 3 artiklan 3 kohdassa, yksityiskohtaisista säännöistä vientitodistusjärjestelmän soveltamiseksi muna-alalla 13 päivänä joulukuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1178/2010 (14) 3 artiklan 3 kohdassa ja yksityiskohtaisista säännöistä vientitodistusjärjestelmän soveltamiseksi siipikarjanliha-alalla 3 päivänä helmikuuta 2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 90/2011 (15) 3 artiklan 3 kohdassa säädetään, että vientitodistukset myönnetään sitä viikkoa, jonka aikana todistushakemukset on jätetty, seuraavana keskiviikkona, jollei komissio tällä välin ole toteuttanut erityistoimenpiteitä.

(7)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansien maiden kanssa käytävän sokerialan kaupan osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (16) 7 d artiklan 1 kohdassa säädetään, että kiintiön ulkopuolista sokeria ja isoglukoosia koskevat vientitodistukset myönnetään sitä viikkoa seuraavasta perjantaista alkaen, jonka aikana todistushakemukset on jätetty, jollei komissio tällä välin ole toteuttanut erityistoimenpiteitä.

(8)

Kun otetaan huomioon vuoden 2012 yleiset vapaapäivät ja niiden vaikutukset Euroopan unionin virallisen lehden ilmestymiseen kyseisinä päivinä, hakemusten jättöpäivän ja todistusten myöntämispäivän välinen aika on liian lyhyt markkinoiden moitteettoman hallinnon varmistamiseksi. Sen vuoksi kyseistä määräaikaa on syytä pidentää.

(9)

Sen vuoksi olisi kumottava tietyistä asetuksista poikkeamisesta tuonti- ja vientitodistushakemusten jättöpäivien sekä tuonti- ja vientitodistusten myöntämispäivien osalta vuonna 2011 annettu komission asetus (E) N:o 1000/2010 (17).

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/23

(1)

Virallisia lihan trikiinitarkastuksia koskevista erityissäännöistä 5 päivänä joulukuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2075/2005 (2) säädetään menetelmistä trikiinin osoittamiseksi ruhoista otetuissa näytteissä. Vertailumenetelmästä säädetään kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa I luvussa. Asetuksen liitteessä I olevassa II luvussa säädetään kolmesta vertailumenetelmää vastaavasta osoitusmenetelmästä.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 2075/2005, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1245/2007 (3), sallitaan nestemäisen pepsiinin käyttö trikiinin osoittamiseksi lihassa ja vahvistetaan sitä koskevat vaatimukset, kun sitä käytetään reagenssinä osoitusmenetelmissä. Näin ollen on aiheellista säätää tarpeen mukaan myös samankaltaisista vaatimuksista vastaaville osoitusmenetelmille. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 2075/2005 liitteessä I olevan II luvun C osaa olisi muutettava.

(3)

Yksityiset yritykset ovat lisäksi alkaneet valmistaa uusia trikiinitestauksen välineitä käyttäen vertailumenetelmää vastaavaa digestiomenetelmää. Tämän kehityksen seurauksena elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean 16 päivänä joulukuuta 2008 pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin yksimielisesti ohjeet digestiomenetelmään perustuvan trikiinitestauksen uuden välineistön validoimiseksi.

(4)

EU:n vertailulaboratorio loisia varten validoi kyseisten ohjeiden mukaisesti vuonna 2010 uuden välineistömenetelmän kotieläiminä pidettävien sikojen trikiinitestausta varten.

(5)

Validoinnin tuloksista ilmenee, että EU:n vertailulaboratorion koodinumerolla EURLP_D_001/2011 (4) validoima uusi välineistö ja siihen liittyvä trikinellan osoitusmenetelmä vastaavat asetuksen (EY) N:o 2075/2005 liitteessä I olevassa I luvussa säädettyä vertailumenetelmää. Tämän vuoksi se olisi sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 2075/2005 liitteessä I olevassa II luvussa olevaan vastaavien menetelmien luetteloon.

(6)

Sen vuoksi olisi asetuksen (EY) N:o 2075/2005 liitteessä I olevaa II lukua muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/27

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on tehty hakemus Trichoderma reesei (CBS 114044) -organismin tuottamaa endo-1,4-beetaksylanaasia sisältävän entsyymivalmisteen hyväksymistä varten. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Trichoderma reesei (CBS 114044) -organismin tuottamaa endo-1,4-beetaksylanaasia sisältävän entsyymivalmisteen hyväksymistä munivien kanojen, pienten siipikarjalajien ja lihasikojen rehun lisäaineeksi, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Kyseisen valmisteen käyttö broilerien, kananuorikoiden, lihakalkkunoiden, siitoseläimiksi kasvatettavien kalkkunoiden ja vieroitettujen porsaiden ruokinnassa on hyväksytty komission asetuksella (EY) N:o 902/2009 (2) kymmeneksi vuodeksi.

(5)

Trichoderma reesei (CBS 114044) -organismin tuottamaa endo-1,4-beetaksylanaasia sisältävän entsyymivalmisteen käytön hyväksymiseksi munivien kanojen, pienten siipikarjalajien ja lihasikojen ruokinnassa on toimitettu uusia tietoja. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ”elintarviketurvallisuusviranomainen” totesi 14 päivänä kesäkuuta 2011 antamassaan lausunnossa (3), että Trichoderma reesei (CBS 114044) -organismin tuottama endo-1,4-beetaksylanaasi ei vaikuta ehdotetuissa käyttöolosuhteissa haitallisesti eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön ja että valmisten käyttö voi parantaa kanojen munantuottoa sekä muiden pienten siipikarjalajien ja lihasikojen kasvua. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineen analyysimenetelmää koskevan raportin.

(6)

Trichoderma reesei (CBS 114044) -organismin tuottaman endo-1,4-beetaksylanaasin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksyntäedellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/30

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on tehty Lactobacillus plantarum (NCIMB 30236) -valmisteen hyväksymistä koskeva hakemus. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Lactobacillus plantarum (NCIMB 30236) -valmisteen hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”teknologiset lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 14 päivänä kesäkuuta 2011 antamassaan lausunnossa (2), että Lactobacillus plantarum (NCIMB 30236) ei vaikuta ehdotetuissa käyttöolosuhteissa haitallisesti eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön ja että kyseisellä valmisteella pystytään parantamaan kaikista rehukasveista tehtävän säilörehun tuotantoa, koska se alentaa pH-arvoa ja lisää kuiva-aineen ja proteiinin säilyvyyttä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(5)

Lactobacillus plantarum NCIMB 30236 -valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/32

(1)

Sellaisten kolmansien maiden ja alueiden tai niiden osien luetteloiden vahvistamisesta, joista on sallittua tuoda Euroopan unionin alueelle tiettyjä eläimiä ja tuoretta lihaa, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista 12 päivänä maaliskuuta 2010 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 206/2010 (2) vahvistetaan eläinlääkärintodistuksiin liittyvät vaatimukset tuotaessa unioniin tiettyjä ihmisravinnoksi tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten ja hevoseläinten tuoreen lihan lähetyksiä. Siinä säädetään, että tällaisia lähetyksiä voidaan tuoda ainoastaan, jos ne tulevat kolmansista maista, alueilta tai niiden osista, jotka on lueteltu kyseisen asetuksen liitteessä II olevassa 1 osassa.

(2)

Paraguay ilmoitti 19 päivänä syyskuuta 2011 suu- ja sorkkataudin taudinpurkauksesta Maailman eläintautijärjestölle OIE:lle. Taudinpurkaus tapahtui San Pedron alueella, ja se vahvistettiin 18 päivänä syyskuuta 2011 laboratorioanalyysissä (ELISA ja EITB).

(3)

Asetuksen (EU) N:o 206/2010 liitteessä II olevassa 1 osassa täsmennetään, että kotieläimenä pidettyjen nautaeläinten tuoreen lihan tuonti Paraguaysta on sallittu.

(4)

Koska Paraguaysta unioniin tulevan tuoreen naudanlihan tuontiin liittyy suu- ja sorkkataudin riski eikä Paraguayn aluejaon mahdollistavia takeita ole, tällaista tuontia ei pitäisi enää sallia. Paraguayta koskeva kohta asetuksen (EU) N:o 206/2010 liitteessä II olevassa 1 osassa olisi muutettava.

(5)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 206/2010 olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/34

4.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 287/36

(1)

Jos jäsenvaltio aikoo sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja a alakohdassa mainituista määristä poikkeavan lantamäärän käytön hehtaaria kohti vuodessa, kyseinen määrä on asetettava sellaiseksi, ettei se vaaranna kyseisen direktiivin 1 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, ja määrä on voitava perustella puolueettomin perustein, kyseessä olevassa tapauksessa esimerkiksi pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla kasvustoilla.

(2)

Italia on pyytänyt komissiolta direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaista poikkeusta Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueiden osalta.

(3)

Pyydetyn poikkeuksen mukaan Italian Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueilla sallima määrä olisi enintään 250 kilogrammaa nautakarjanlannasta ja käsitellystä sianlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohti vuodessa tiloilla, joiden kasvustoista vähintään 70 prosenttia on suuria typpimääriä kuluttavia ja joilla on pitkä kasvukausi. Poikkeuksen soveltamisalaan arvioidaan kuuluvan Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueilla noin 10 313 nautakarjatilaa ja 1 241 sikatilaa, mikä vastaa 15,9:ää ja 9,7 prosenttia samojen alueiden kaikista nautakarja- ja sikatiloista, 10,7 prosenttia käytetystä maatalousmaasta, 29,1 prosenttia lypsykarjasta ja 49,3 prosenttia sikojen kokonaismäärästä. Lisäksi myös peltokasvitilat voivat pyytää poikkeusta.

(4)

Direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntö, jossa myös vahvistetaan Emilia Romagnan (päätös nro 1273/2011, 5.9.2011), Lombardian (päätös nro IX/2208, 14.9.2011), Piemonten (päätös nro 18–2612, 19.9.2011) ja Veneton (päätös nro 1150, 26.7.2011) toimintaohjelmat, on annettu, ja sitä sovelletaan samanaikaisesti tämän päätöksen kanssa kaudella 2012–2015.

(5)

Toimintaohjelman soveltamisalaan kuuluvat nimetyt pilaantumisalttiit vyöhykkeet kattavat noin 63 prosenttia Emilia Romagnan käytössä olevasta maatalousmaasta (KMM), 82 prosenttia Lombardian KMM:sta, 38 prosenttia Piemonten KMM:sta ja 87 prosenttia Veneton KMM:sta.

(6)

Vedenlaadusta toimitettujen tietojen mukaan keskimääräinen nitraattipitoisuus on alle 50 mg/l 89 prosentissa ja alle 25 mg/l 63 prosentissa Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton pohjavesimuodostumista. Pintavesien osalta keskimääräinen nitraattipitoisuus on alle 25 mg/l yli 98 prosentissa seuranta-asemista, eikä nitraattipitoisuus ole yli 50 mg/l millään seuranta-asemalla.

(7)

Emilia Romagnan, Lombardian, Piemonten ja Veneton alueiden osuus koko Italian kotieläinkannasta on yli 70 prosenttia ja tarkemmin eriteltynä 67,1 prosenttia lypsykarjasta, 60,6 prosenttia muusta nautakarjasta, 81 prosenttia sikakarjasta ja 79,4 prosenttia siipikarjasta. Näiden määrä on kuitenkin vähentynyt vuosina 1982–2007 (keskimäärin 20 prosenttia kaikilla neljällä alueella).

(8)

Kemiallisen typen käyttö on vähentynyt vuosina 1979–2008, samoin fosforipitoisten kivennäislannoitteiden käyttö; viimeksi mainittu on vähentynyt 70 prosentilla.

(9)

Emilia Romagnassa, Lombardiassa, Piemontessa ja Venetossa nurmikasvuston, vilja- ja säilörehumaissin sekä syysviljojen osuus on noin 53 prosenttia maatalousmaasta.

(10)

Poikkeuspyyntöön liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että ehdotettu 250 kilogramman määrä nautakarjanlannasta ja käsitellystä sianlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohti vuodessa on puolueettomasti perusteltavissa esimerkiksi suurella nettosademäärällä, pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla hyvätuottoisilla kasvustoilla.

(11)

Tutkittuaan pyynnön komissio katsoo, että ehdotettu 250 kilogramman määrä nautakarjanlannasta ja käsitellystä sianlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohti ei estä direktiivin 91/676/EY tavoitteiden saavuttamista, jos eräitä tiukkoja edellytyksiä noudatetaan.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 91/676/ETY 9 artiklalla perustetun nitraattikomitean lausunnon mukaiset,

a)

’tiloilla’ maatiloja riippumatta siitä, harjoitetaanko niillä karjankasvatusta vai ei;

b)

’lohkolla’ yksittäistä peltoa tai peltojen ryhmää, joiden sato, maaperätyyppi ja lannoituskäytännöt ovat samanlaiset;

c)

’nurmella’ pitkä- tai lyhytikäistä nurmea (lyhytikäisen nurmen kesto on yleensä vähemmän kuin neljä vuotta);

d)

’myöhään kypsyvällä maissilla’ FAO-luokkaan 600–700 kuuluvaa maissia, joka istutetaan maaliskuun puolivälistä huhtikuun alkuun ja jonka kasvukausi kestää vähintään 145–150 päivää;

e)

’maissilla tai durralla, jonka jälkeen viljellään talvirehukasveja,’ keskimyöhäistä tai varhain kypsyvää maissia tai durraa, jonka jälkeen viljellään talvirehukasveja, kuten italianraiheinää, ohraa, ruisvehnää tai syysruista;

f)

’syysviljalla, jonka jälkeen viljellään kesärehukasveja’ syysvehnää, -ohraa tai -ruisvehnää, jonka jälkeen viljellään kesärehukasveja, kuten maissia, durraa, puntarpäätä tai hirssiä;

g)

’typentarpeeltaan suurilla kasvustoilla, joiden kasvukausi on pitkä’ nurmea, myöhään kypsyvää maissia, maissia tai durraa, jonka jälkeen viljellään talvirehukasveja, ja syysviljaa, jonka jälkeen viljellään kesärehukasveja;

h)

’karjanlannalla’ karjan sontaa ja virtsaa, myös laiduntamisen aikana tai käsitellyssä muodossa;

i)

’lannan käsittelyllä’ sianlannan erottelua kahteen osaan, kiinteään ja nestemäiseen, sen käytettävyyden sekä typen ja fosfaattien talteenoton parantamiseksi;

j)

’käsitellyllä lannalla’ sianlannan käsittelystä saatavaa nestemäistä osaa, jonka typen ja fosfaattien välinen suhde (N/P2O5) on vähintään 2,5;

k)

’käsitellyllä lannalla, josta on poistettu typpeä,’ käsiteltyä lantaa, jonka typpipitoisuus on alle 30 prosenttia sian raakalannan typpipitoisuudesta;

l)

’maaperällä, jonka orgaanisen aineen pitoisuus on alhainen,’ maata, jonka orgaanisen hiilen pitoisuus ylimmässä 30 senttimetrin paksuisessa kerroksessa on alle 2 prosenttia;

m)

’suolattomalla ja suolapitoisuudeltaan alhaisella maalla’ maaperää, jonka kyllästetyn maannoksen sähkönjohtavuus (Ece) on alle 4 mS/cm tai vesiuutteen sähkönjohtavuus maan ja veden välisen suhteen ollessa 1:2 (EC 1:2) on alle 1 ms/cm taikka maaperää varmasti sellaisiksi alueiksi määritellyillä alueilla, joihin ei kohdistu suolaatumisriskiä, sellaisina kuin ne on esitetty alueen maaperäkartassa;

n)

’typenkäytön tehokkuudella’ karjanlannan muodossa levitetyn typen (prosentteina ilmaistua) kokonaismäärää, joka on kasvustojen käytettävissä kyseisenä vuonna.

a)

lannan käsittelyn tyyppi;

b)

käsittelylaitoksen kapasiteetti ja tärkeimmät ominaisuudet, teho mukaan luettuna;

c)

käsittelylaitokseen toimitetun lannan määrä;

d)

kiinteän osan määrä, koostumus, typpi- ja fosfaattipitoisuudet mukaan luettuina, sekä määränpää;

e)

käsitellyn lannan määrä, koostumus, typpi- ja fosfaattipitoisuudet mukaan luettuina, sekä määränpää;

f)

arvio käsittelystä aiheutuvista kaasupäästöistä.

a)

karjan lukumäärä, kuvaus säilytys- ja varastointijärjestelmistä, käytettävissä olevat lannanvarastointitilat mukaan luettuina;

b)

tilalla tuotettuja lannasta peräisin olevia typpeä ja fosfaatteja koskeva laskelma;

c)

(tarvittaessa) lannan käsittelyn kuvaus ja käsitellyn lannan ominaispiirteet;

d)

tilalla käytettävän tai muualle toimitettavan lannan määrä, tyyppi ja ominaispiirteet;

e)

viljelykierto ja niiden lohkojen maa-ala, joilla viljellään typentarpeeltaan suuria kasvustoja, joiden kasvukausi on pitkä, sekä lohkot, joilla viljellään muita kasvustoja;

f)

kunkin viljellyn kasvuston sato-odotukset ravinteiden ja veden saatavuuden mukaan sekä paikalliset olosuhteet, kuten ilmasto, maaperätyyppi jne.;

g)

arvio kasvustojen tarvitsemista typen ja fosforin määristä kullakin lohkolla;

h)

laskelma lannasta peräisin olevan typen ja fosforin käytöstä kullakin lohkolla;

i)

laskelma kemiallisista lannoitteista peräisin olevan typen käytöstä kullakin lohkolla;

j)

arvio tarvittavan kasteluveden määrästä ja tarkat tiedot vedensaantilähteestä; suunnitelmaan on liitettävä vedenottolupa, asianomaisen vesikonsortion kanssa tehty vedenkäyttösopimus tai kartta, josta ilmenee, että tila sijaitsee alueella, jolla matala pohjavesi on kosketuksessa juuristovyöhykkeeseen.

a)

vähintään 70 prosentilla tilan viljelyalasta viljellään typentarpeeltaan suuria kasvustoja, joiden kasvukausi on pitkä;

b)

lyhytikäiset nurmet kynnetään keväällä;

c)

palkokasvien ja muiden ilmakehän typpeä sitovien kasvien osuus lyhyt- ja pitkäikäisissä nurmikasvustoissa on enintään 50 prosenttia;

d)

myöhään kypsyvä maissi korjataan (kokonaisuudessaan);

e)

talvirehukasvit, kuten italianraiheinä, ohra, ruisvehnä ja syysruis kylvetään kahden viikon kuluessa maissin/durran korjaamisesta, ja ne on korjattava aikaisintaan kaksi viikkoa ennen maissin/durran kylvämistä;

f)

kesärehukasvit, kuten maissi, durra, puntarpää ja hirssi kylvetään kahden viikon kuluessa talvirehukasvien korjaamisesta, ja ne on korjattava aikaisintaan kaksi viikkoa ennen syysviljojen kylvämistä;

g)

typentarpeeltaan suuret kasvustot kylvetään kahden viikon kuluessa nurmen kyntämisestä, eikä lannoitteita saa levittää sinä vuonna, jona pitkäikäinen nurmi kynnetään.

a)

selvitys siitä, miten poikkeuksen noudattamista on arvioitu tiloilla ja kuljetusten yhteydessä suoritettavin tarkastuksin, sekä tiedot hallinnollisissa ja peltotarkastuksissa todetuista tiloista, jotka eivät täytä edellytyksiä;

b)

tiedot lannan käsittelystä, lannan kiinteän osan prosessointi ja käyttö mukaan luettuina, ja yksityiskohtaiset tiedot käsittelyjärjestelmien ominaispiirteistä ja tehokkuudesta sekä käsitellyn lannan koostumuksesta ja kiinteän osan lopullisesta määränpäästä;

c)

5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kartat, joista käyvät ilmi alueet, joiden maaperän orgaanisen aineen pitoisuus on alhainen, sekä toteutetut toimenpiteet, joilla edistetään stabiloidun kiinteän osan käyttöä tällaisessa maaperässä;

d)

5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut menetelmät käsitellyn lannan koostumuksen, koostumuksen vaihtelujen ja käsittelyn tehokkuuden arvioimiseksi kunkin tapauskohtaisesta poikkeuksesta hyötyvän tilan osalta;

e)

5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu selvitys lannan käsittelystä aiheutuvista ammoniakki- ja muista päästöistä;

f)

6 artiklan 12 kohdassa tarkoitetut menetelmät sähkönjohtavuuden mittaamiseksi sekä kartat alueista, joihin kohdistuu suolaantumisriski;

g)

8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut menetelmät sen varmistamiseksi, että käsitellyn lannan käyttöä koskevat poikkeukset ovat yhteensopivia lannan käsittelylaitosten kapasiteetin kanssa;

h)

8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut menetelmät sen varmistamiseksi, että myönnetyt poikkeukset ovat yhteensopivia tilan vedenkäyttöjärjestelmän kanssa;

i)

10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kartat, joista käy ilmi tilojen ja karjan sekä kunkin yksittäisen poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvan maatalousmaan prosenttimäärä, sekä kartat, joista käy ilmi paikallinen maankäyttö, sekä tiedot poikkeusta hyödyntävien tilojen viljelykierrosta ja maatalouskäytännöistä;

j)

10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun veden seurannan tulokset, pinta- ja pohjavesien laadun muutossuuntauksia koskevat tiedot mukaan luettuina, sekä selvitys poikkeuksen vaikutuksista vedenlaatuun;

k)

10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luettelo kaikkein haavoittuvaisimmista vesistöistä;

l)

yhteenveto ja arviointi 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista seurantapaikoista saaduista tiedoista;