11.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 122/1

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 194/2009 (2) otettiin käyttöön väliaikainen tasoitustulli Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’, peräisin olevan biodieselin tuonnissa.

(2)

Asetuksella (EY) N:o 598/2009 (3), jäljempänä ’lopullista tullia koskeva asetus’, neuvosto otti käyttöön lopullisen tasoitustullin, jonka määrä tonnia kohden vaihtelee 211,2 eurosta 237 euroon ja joka koskee biodieselin tuontia sellaisena kuin siitä on säädetty mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa (jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’) silloin, kun se on peräisin Yhdysvalloista (jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’). Lopullista tullia koskevan asetuksen antamiseen johtanutta tutkimusta kutsutaan jäljempänä ’alkuperäiseksi tutkimukseksi’.

(3)

On myös huomattava, että neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 599/2009 (4) käyttöön tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin osalta 0–198 euron suuruisen lopullisen polkumyyntitullin.

(4)

Komissio vastaanotti 30 päivänä kesäkuuta 2010 perusasetuksen 23 artiklan 4 kohdan mukaisen pyynnön tutkia tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa käyttöön otettujen tasoitustoimenpiteiden mahdollista kiertämistä. Pyynnön esitti unionin biodieselin tuottajia edustava European Biodiesel Board, jäljempänä ’EBB’.

(5)

Pyynnössä väitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavia tasoitustoimenpiteitä kierrettiin kuljettamalla tuote Kanadan ja Singaporen kautta ja viemällä biodieselseosta, josta enintään 20 painoprosenttia on biodieseliä.

(6)

Pyynnössä väitettiin, että Yhdysvalloista, Kanadasta ja Singaporesta peräisin olevan vientikaupan rakenteessa on tapahtunut merkittävä muutos sen jälkeen, kun tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat toimenpiteet otettiin käyttöön, ja että kyseiselle muutokselle ei ole olemassa muuta riittävää syytä tai perustetta kuin tullin käyttöönotto. Tällaisen kaupan rakenteen muutoksen väitettiin johtuvan siitä, että tarkasteltavana olevaa tuotetta kuljetetaan Kanadan ja Singaporen kautta.

(7)

Pyynnössä väitettiin myös, että toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Yhdysvalloista oli alettu viedä unioniin sellaista biodieselseosta, joka sisälsi enintään 20 prosenttia biodieseliä, minkä avulla väitettiin hyödynnettävän biodieselpitoisuudelle tarkasteltavana olevan tuotteen kuvauksessa asetettua rajaa.

(8)

Lisäksi pyynnössä väitettiin, että tarkasteltavana olevaan tuotteeseen tällä hetkellä sovellettavien tasoitustoimenpiteiden korjaavat vaikutukset olivat heikentyneet sekä määrien että hintojen osalta. Pyynnössä väitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti vaikutti korvautuneen Kanadasta ja Singaporesta tulevan puhtaassa muodossa olevan biodieselin sekä yli 20 prosenttia biodieseliä sisältävän seoksen mittavalla tuonnilla ja enintään 20 prosenttia biodieseliä sisältävän seoksen tuonnilla. Lisäksi oli riittävästi näyttöä siitä, että tämä lisääntynyt tuonti tapahtui hinnoilla, jotka alittivat selvästi nyt voimassa oleviin toimenpiteisiin johtaneessa tutkimuksessa määritetyn vahinkoa aiheuttamattoman hinnan.

(9)

Pyynnössä väitettiin myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen hintoja tuetaan kuten aiemmin oli todettu.

(10)

Komissio päätti neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, että oli olemassa riittävä alustava näyttö perusasetuksen 23 artiklan mukaisen tutkimuksen aloittamiselle, ja pani tutkimuksen vireille asetuksella (EU) N:o 721/2010 (5), jäljempänä ’vireillepanoasetus’. Perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan nojalla komissio velvoitti vireillepanoasetuksella tulliviranomaiset kirjaamaan Kanadasta ja Singaporesta lähetetyn tuonnin sekä Yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselseoksen tuonnin, jossa on enintään 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää.

(11)

Komissio aloitti asetuksella (EU) N:o 720/2010 (6) myös rinnakkaisen tutkimuksen, joka koski Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä biodieselin tuonnilla Kanadasta ja Singaporesta ja Yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselseoksen tuonnilla, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä.

(12)

Komissio ilmoitti Yhdysvaltojen, Kanadan ja Singaporen viranomaisille virallisesti tutkimusten aloittamisesta. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Singaporessa toimiville tiedossa oleville tuottajille/viejille lähetettiin kyselylomakkeet. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoasetuksessa asetetussa määräajassa.

(13)

Kyselyyn vastasivat seuraavat yritykset, joiden toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti:

(14)

Lisäksi komissio teki käyntejä Kanadan valtionhallinnon toimivaltaisiin viranomaisiin ja Singaporen valtionhallinnon toimivaltaisiin viranomaisiin.

(15)

Tutkimusajanjakso käsitti 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 30 päivän kesäkuuta 2010 välisen ajan. Tietoja kerättiin vuodesta 2008 tutkimusajanjakson loppuun asti sen selvittämiseksi, oliko kaupan rakenteessa tapahtunut väitettyjä muutoksia.

(16)

Tuotteet, joiden osalta toimenpiteitä mahdollisesti kierretään, eli alkuperäisen tutkimuksen kohteena olevat tuotteet, ovat Yhdysvalloista peräisin olevia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoituksena, joka sisältää enemmän kuin 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää; se luokitellaan CN-koodeihin ex 1516 20 98, ex 1518 00 91, ex 1518 00 99, ex 2710 19 41, 3824 90 91 ja ex 3824 90 97.

(17)

Kiertämistä koskevan tutkimuksen tarkasteltavana olevaa tuotetta voidaan lähestyä kahdelta kannalta. Kanadan ja Singaporen kautta tapahtuvan kuljetuksen osalta se on sama kuin alkuperäisen tutkimuksen tuote, joka on kuvattu edellisessä kohdassa. Suoraan Yhdysvalloista tulevan kuljetuksen osalta tarkasteltavana oleva tuote on Yhdysvalloista peräisin oleva biodieselseos, joka sisältää enintään 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää.

(18)

Väliaikaisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen maaliskuussa 2009 tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti on käytännöllisesti katsoen loppunut. Tilanne esitetään tiivistettynä seuraavassa taulukossa:

Biodieselin ja tiettyjen biodieselseosten tuonti Euroopan unioniin

CN-koodi 3824 90 91 (tonnia)

(19)

Edellä olevat Eurostatin tiedot kattavat kaikki biodieselit, jotka sisältävät vähintään 96,5 prosenttia estereitä.

(20)

Vertailuna Yhdysvallat ilmoittaa vieneensä biodieseliä ja HTS-nimikkeistöön 3824 90 40 00 kuuluvia biodieselseoksia (eläimistä tai kasveista peräisin olevien rasva-aineiden seoksia) seuraavat määrät:

Biodieselin ja biodieselseosten vienti Yhdysvalloista

HTS-koodi 3824 90 40 00 (tonnia)

(21)

Edellä olevien kahden taulukon perusteella voidaan päätellä, että tutkimusajanjaksona unioniin viedyt 358 291 tonnia ovat seoksia, joissa on enintään 96,5 prosenttia biodieseliä.

(22)

Kanadalaisten tuottajien/viejien yhteistyöaste oli korkea. Kyselyyn vastasi ja yhteistyössä toimi kaksi tuottajaa, jotka edustavat noin 90 prosenttia Kanadan biodieselin tuotannosta. Myös uusiutuvien polttoaineiden tuottajia edustava Canadia Renewable Fuels Association ja Kanadan julkishallinnon toimivaltaiset viranomaiset toimivat yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(23)

Sen arvioimiseksi, onko toimenpiteitä kierretty, on perusasetuksen 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti analysoitava muun muassa, onko Yhdysvaltojen, Kanadan ja unionin välisen kaupan rakenteessa tapahtunut muutos, johtuuko kyseinen muutos käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole muuta riittävää syytä tai taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen, onko olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien vuoksi ja saako tuotu samankaltainen tuote yhä tukea.

(24)

Biodieselin tuonti Yhdysvalloista laski vuoden 20 081 487 790 tonnista 381 227 tonniin vuonna 2009 ja tutkimusajanjaksona lähelle nollaa.

(25)

Toisaalta Eurostatin tietojen mukaan biodieselin kokonaistuonti Kanadasta unioniin kasvoi huomattavasti vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana: 1 725 tonnista vuonna 2 008 140 043 tonniin vuonna 2009 ja 197 772 tonniin tutkimusajanjaksona.

(26)

Yhdysvaltojen ja Kanadan väliseen biodieselin kauppaan ei sovelleta tullimaksuja eikä muita tuontirajoituksia.

(27)

Yhdysvaltojen tilastojen mukaan biodieselin vienti Yhdysvalloista Kanadaan kasvoi 967 tonnista vuonna 2 008 128 233 tonniin vuonna 2009 ja 161 841 tonniin tutkimusajanjaksona.

(28)

Vertailtaessa Yhdysvaltojen viranomaisten esittämiä vientitilastoja Kanadan viranomaisten paikan päällä esittämiin tuontitaulukkoihin havaittiin huomattavia kuukausikohtaisia eroja. Kanadan tilastojen mukaan biodieselin tuonti Yhdysvalloista kasvoi 11 757 tonnista vuonna 200 818 673 tonniin vuonna 2009 ja 174 574 tonniin tutkimusajanjaksona.

(29)

Kanadan viranomaisten mukaan biodieselin tullaamiseen ei ole erillistä koodia. Ne ilmoittivat, että Kanada ja Yhdysvallat vaihtavat tuontitietojaan, joita käytetään kulloinkin toisen maan vientitietoina. Sovellettaessa kuusinumeroisia koodeja Kanadan tuontitietojen ja Yhdysvaltojen vientitietojen olisi siten vastattava toisiaan, minkä ne tekevätkin jokseenkin tarkkaan sovellettaessa HTS-tariffinimikkeistöä 382490. Yli kuusinumeroisten koodien kohdalla maat soveltavat kuitenkin eri luokitusjärjestelmiä. Sen lisäksi on huomioitava, että Kanadan tilastot kattavat vain sellaisen tuonnin, joka on tullattu Kanadassa, eivät kauttakuljetettuja tavaroita.

(30)

Edellä mainitun perusteella on tietolähteiden välisistä eroista huolimatta selvää, että biodieselin vienti Yhdysvalloista Kanadaan kasvoi vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, erityisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen. Kanadan biodieselmarkkinat eivät nykyisellään pysty vastaanottamaan edellä mainittuja määriä biodieseliä. Aidon kanadalaisen biodieselin tuottajat ovatkin suuntautuneet vientiin.

(31)

Kaksi yhteistyössä toiminutta kanadalaista tuottajaa eivät ostaneet biodieseliä tutkimusajanjakson aikana Yhdysvalloista eivätkä mistään muustakaan lähteestä.

(32)

Biodieselin tuotanto on Kanadassa vasta alkuvaiheessa. Kanadassa oli tutkimusajanjakson aikana toiminnassa kuusi tuotantolaitosta, joista yhteistyössä toimineiden tuottajien omistamat ja ylläpitämät Itä-Kanadassa sijaitsevat kaksi tuotantolaitosta vastaavat yksinään noin 90 prosentista koko tuotannosta.

(33)

Yhteistyössä toimineiden tuottajien myymistä tuotantomääristä määritettiin osuus, joka päätyi varmasti Pohjois-Amerikassa eli Yhdysvalloissa tai Kanadassa toimiville asiakkaille. Myynnin jäljelle jäävä osuus myytiin asiakkaille, jotka kävivät kauppaa tuotteilla ja/tai sekoittivat tuotteita muuhun biodieseliin. Kyseiset kaksi yritystä eivät tienneet, myivätkö asiakkaat tuotteet unioniin kanadalaisena biodieselinä, sekoittivatko ne sitä johonkin muuhun vai myivätkö ne biodieselin Yhdysvalloissa tai Kanadassa toimiville loppuasiakkaille.

(34)

Siinäkin ääritapauksessa, että kaikki aito kanadalainen biodiesel olisi päätynyt unioniin, määrä olisi vain 20 prosenttia unionin kokonaistuonnista Kanadasta kyseisenä ajankohtana.

(35)

Tilastoja ja yhteistyötä tehneiltä tuottajilta saatuja tietoja vertailemalla on selvinnyt, että kanadalaiset biodieselin tuottajat eivät ole voineet tuottaa kaikkea Kanadasta unioniin vietyä biodieseliä. Tämä viittaa voimakkaasti siihen, että Kanadasta unioniin tulevan tuonnin jyrkkä kasvu liittyy yhdysvaltalaisen Kanadasta lähetetyn biodieselin vientiin.

(36)

Voidaan katsoa, että Yhdysvalloista unioniin tapahtuneen viennin vähentyminen vuoden 2008 jälkeen ja samanaikaisesti tapahtunut viennin kasvun Kanadasta unioniin ja viennin kasvun Yhdysvalloista Kanadaan sen jälkeen, kun alkuperäiset toimenpiteet otettiin käyttöön, on merkinnyt muutosta kaupan rakenteeseen.

(37)

Tutkimuksessa ei tullut esiin muita riittäviä syitä tai taloudellisia perusteita jälleenlaivaukselle kuin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin voimassa olevan tasoitustullin välttäminen.

(38)

Eurostatin antamien tietojen perusteella arvioitiin, onko tuotteiden määrällinen tuonti kumonnut voimassa olevien, yhdysvaltaisen biodieselin tuontiin kohdistuvien tasoitustoimenpiteiden korjaavan vaikutuksen. Kanadasta vietyjen tuotteiden määriä ja hintoja verrattiin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuun vahingon korjaavaan tasoon.

(39)

Kuten edellä on mainittu, tuonti Kanadasta unioniin kasvoi 1 725 tonnista vuonna 2008 tutkimusajanjakson 197 772 tonniin, joka vastaa 9,2:ta prosenttia tuonnista. Kanadasta tulevan tuonnin kasvua ei voida pitää vähäpätöisenä, kun otetaan huomioon unionin markkinoiden koko sellaisena, kuin se on määritetty alkuperäisessä tutkimuksessa. Kun otetaan huomioon alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu vahinkoa aiheuttamaton hintataso, Kanadan tuonti unioniin myytiin tutkimusajanjaksona 50 prosentin alihintaan ja tuote alihinnoiteltiin unionin tuottajien myyntihintaan verrattuna noin 40 prosentilla.

(40)

Sen vuoksi pääteltiin, että toimenpiteiden korjaava vaikutus vaarantuu sekä määrän että hinnan osalta.

(41)

Tukien osalta on huomattava, että Yhdysvaltojen biodieselverohyvitystä, joka on merkittävin alkuperäisessä tutkimuksessa havaittu tukijärjestelmä, alettiin takautuvasti soveltaa uudelleen joulukuussa 2010. Tämän perusteella pääteltiin, että tuotu samankaltainen tuote sai tutkimusajanjaksona yhä tukea.

(42)

Tutkimuksessa pääteltiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettua lopullisia tasoitustulleja on kierretty perusasetuksen 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla kuljettamalla sitä Kanadan kautta.

(43)

Kaksi Singaporessa toimivaa kauppiasta toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Lisäksi Singaporen valtionhallinnon toimivaltaiset viranomaiset toimivat yhteistyössä tutkimuksessa.

(44)

Polkumyynnin kiertämisen arviointia koskevat kriteerit kuvataan edellä 23 kappaleessa.

(45)

Eurostatin tilastojen mukaan biodieselin vienti Singaporesta unioniin kasvoi 179 tonnista vuonna 200 820 486 tonniin vuonna 2009 ja 32 078 tonniin tutkimusajanjaksona. Samana ajanjaksona kasvoi myös vienti Yhdysvalloista Singaporeen.

(46)

Singaporen valtionhallinnon toimivaltaisten viranomaisten mukaan suurin osa paikallisesti valmistettavasta biodieselistä myydään Singaporen sisällä kattamaan kotimainen kysyntä. Viranomaiset ovat kuitenkin huomanneet, että teollisuudenala on kasvanut Singaporessa ja että viime aikoina on rakennettu uusia tuotantolaitoksia.

(47)

Vienti Singaporesta on yleensä ollut vähäistä. Biodieselin tuontia unioniin selvitettiin lähemmin 14 artiklan 6 kohtaan liittyvässä tietokannassa, ja tietoja tarkastettiin toimivaltaisten kansallisten tulliviranomaisten kanssa. Vaikuttaa, että tuonnissa on ollut muutamia huippuja. Analyysissa ilmeni, että suurin osa tuoduista tuotteista oli todella peräisin Singaporesta. Kaikkea tuontia ei kuitenkaan pystytty selvittämään.

(48)

Verrattuna alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuun kulutukseen unionissa sellaisen tuonnin osuuden, jota ei pystytty selvittämään, katsottiin olevan erittäin vähäistä. Huomioitaessa EBB:n arvio unionin kulutuksen huomattavasta kasvusta alkuperäisten tutkimuksen jälkeen on Singaporen osuutta pidettävä vähäisenä.

(49)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että tuonti Singaporesta ei ole määränsä puolesta kumonnut tasoitustoimenpiteiden korjaavia vaikutuksia.

(50)

Kuljetusten osalta on tunnettua, että Singapore on Aasian merkittävä merikuljetuskeskus, jonne alueen alukset saapuvat ja jossa ne purkavat tavaroita, jotka lastataan myöhemmin muun muassa Eurooppaan kulkeviin aluksiin. Tässä tutkimuksessa toinen yhteistyötä tehneistä kauppiaista kuljetti Singaporen kautta sellaista Malesiasta tai Indonesiasta peräisin olevaa biodieseliä, jonka oli määrä päätyä unioniin. Kyseinen kauppias kuljetti tutkimusajanjakson aikana yksinään merkittävän määrän biodieseliä unioniin jälleenlaivaamalla sen Singaporen kautta ja tullaamalla sen unionissa Malesiasta tai Indonesiasta peräisin olevaksi. Tarkastuksessa ei löytynyt mitään, minkä perusteella olisi syytä olettaa, että tuote ei olisikaan peräisin Indonesiasta tai Malesiasta.

(51)

Edellä mainitun perusteella on syytä päättää tutkimus, joka koskee Singaporesta peräisin olevan biodieselin tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden mahdollista kiertämistä.

(52)

Viisi yhdysvaltalaista biodieselin tuottajaa teki yhteistyötä tutkimuksessa, ja niistä kolme otettiin mukaan otokseen alkuperäisestä tutkimuksesta. Yhdysvaltojen viranomaiset tekivät yhteistyötä toimittamalla vientitilastot ja niiden tulkinnan tilastoista.

(53)

Kaikki kolme tuottajaa, jotka olivat alkuperäisen tutkimuksen otoksessa, ovat lopettaneet lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen biodieselin viennin.

(54)

Vain yksi viidestä yhteistyössä toimineesta yrityksestä, BP North America, joka ei toiminut yhteistyötä alkuperäisessä tutkimuksessa, vei tutkimusajankohtana unioniin biodieselseosta, joka sisältää enintään 20 prosenttia biodieseliä (jäljempänä ’B20 ja sitä alhaisemmat seokset’).

(55)

Yhdysvaltojen biodieselteollisuutta edustava National Biodiesel Board, jäljempänä ’NBB’, väitti, että tuotteeseen, jonka se on nimenomaan todennut jäävän voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, ei voida soveltaa tasoitustoimenpiteitä ilman uutta tukien vastaista tutkimusta. NBB väitti, että lopullisessa asetuksessa vahvistetaan nimenomaisesti, että ”tarkasteltavana oleva tuote” ja ”samankaltainen tuote” tarkoittavat biodieseliä tai sellaista biodieselseosta, jossa biodieseliä on yli 20 prosenttia. NBB:n mukaan kyseessä ei ole keinotekoinen kynnysarvo, vaan se vastaa alkuperäisessä tutkimuksessa todettua markkinatodellisuutta. Tutkimuksessa todettiin muun muassa, että 20 prosentin kynnysarvo soveltuu, kun halutaan tehdä selvä ero erityyppisten Yhdysvaltojen markkinoilla saatavilla olleiden seosten välillä.

(56)

NBB:n ja muiden asianomaisten osapuolten mielestä tasoitustoimenpiteitä koskevaa tutkimusta voidaan laajentaa tarkasteltavana olevasta tuotteesta samankaltaiseen tuotteeseen vain silloin, kun samankaltainen tuote eroaa tarkasteltavana olevasta tuotteesta vain vähäisessä määrin. NBB väitti myös, että neuvosto oli itse vahvistanut lopullisessa asetuksessa, että sellainen biodieselseos, jossa biodieseliä on enintään 20 prosenttia, ei ole samankaltainen tuote. NBB:n mielestä ei perusasetusta noudatettaessa siten ole muuta mahdollisuutta kuin panna vireille uusi tutkimus sen määrittämiseksi, onko kyseisiä sekoituksia syytä saattaa toimenpiteiden kohteeksi.

(57)

Vastauksena näihin väitteisiin voidaan ensinnäkin todeta, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämistä koskevien perusasetuksen 23 artiklan säännösten tarkoituksena on estää väitetyt yritykset kiertää voimassa olevia toimenpiteitä. Jos on olemassa riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että perusasetuksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua toimenpiteiden kiertämistä tapahtuu, komissio panee vireille tutkimuksen, jotta voidaan määrittää, tapahtuuko toimenpiteiden kiertämistä. Sen arvioimiseksi, onko toimenpiteitä kierretty, on perusasetuksen 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti analysoitava muun muassa, onko Yhdysvaltojen ja unionin välisen kaupan rakenteessa tapahtunut muutos, johtuuko kyseinen muutos käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole muuta riittävää syytä tai taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen ja onko olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat hintojen ja/tai määrien osalta.

(58)

On myös syytä palauttaa mieleen, että toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus ei ole perusasetuksen 19 artiklan mukainen tarkastelu sovellettavien toimenpiteiden soveltamisalasta, eikä sillä muuteta tarkasteltavan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmiä. Perusasetuksen 23 artiklan säännökset luovat asianmukaisen oikeusperustan sen tutkimiselle, liittyykö toimenpiteiden kohteena olevaan tuotteeseen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämistä.

(59)

Komission vastaanottamassa pyynnössä väitettiin, että perusasetuksen 23 artiklan 4 kohdan mukaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Yhdysvalloista oli alettu viedä unioniin sellaista biodieselseosta, joka sisälsi enintään 20 prosenttia biodieseliä, minkä avulla väitettiin hyödynnettävän biodieselpitoisuudelle tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kuvauksessa asetettua rajaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, onko tällaista käytäntöä pidettävä perusasetuksen 23 artiklan säännösten mukaisena polkumyynnin kiertämisenä. Lopuksi on huomattava, että väitettyjä polkumyynnin kiertämistä koskevia käytäntöjä voidaan tarkastella ainoastaan perusasetuksen 23 artiklan mukaisesti.

(60)

Kuten edellä 20 kappaleessa todetaan, Yhdysvaltojen HTS-koodi 3824 90 40 00 kattaa myös biodieselseokset, joissa biodieseliä on enintään 96,5 painoprosenttia. Yhdysvaltojen vientitilastojen mukaan tämän tyyppistä seosta vietiin unioniin tutkimusajanjaksona 358 291 tonnia.

(61)

BP Products North America, jäljempänä ’BPNA’, vei tutkimusajanjaksona huomattavan osuuden edellä mainitusta määrästä.

(62)

BPNA ei osallistunut alkuperäiseen tutkimukseen, koska se aloitti biodieseliin liittyvän toimintansa vasta vuoden 2009 alussa, ennakoiden biodieselin markkinoiden kasvavan tulevaisuudessa Yhdysvaltojen ja muiden maiden hallitusten vaatimusten seurauksena. BPNA aloitti viennin unioniin joulukuussa 2009. On muistettava, että lopulliset toimenpiteet otettiin käyttöön heinäkuussa 2009.

(63)

BP myi Yhdysvalloista peräisin olevaa biodieselseosta, jonka painoprosentti on enintään 15 (jäljempänä ’B15’), unionin maista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Ranskaan ja Alankomaihin. Kaikissa tapauksissa tuotetta sekoitettiin muihin polttoaineisiin, ja tällä tavoin saadun huoltoasemilla tankattavan seoksen tarkoituksena oli täyttää tietyissä jäsenvaltioissa voimassa olevan lainsäädännön vaatimukset, joilla pyritään edistämään ympäristön kannalta kestävämpänä pidettävien biopolttoaineiden käyttöä.

(64)

BPNA väitti, että seokset, joissa biodieseliä on alle 15 painoprosenttia, eivät ole tarkasteltavana olevaan tuotteeseen verrattavia samankaltaisia tuotteita. Niiden ominaisuudet ja markkinaolosuhteet eroavat suuresti toisistaan. Vähemmän biodieseliä sisältävien seosten tuotantoon ja tuontiin liittyvä logistiikka (mukaan luettuna laivakuljetuksia koskevat rajoitukset) eroaa suuresti enemmän biodieseliä sisältävien seosten logistiikasta. BPNA:n mukaan enintään 15 painoprosenttia sisältävät seokset luokitellaan laivakuljetuksissa öljytuotteiksi eikä kemikaaleiksi, minkä ansiosta niiden laivakuljetus on edullisempaa. BPNA väitti, että dieselmoottoreissa on suorituskyvyn kannalta merkitystä, käytetäänkö niissä enemmän vai vähemmän biodieseliä sisältävää seosta.

(65)

Kiertämistä koskevan tutkimuksen tavoitteena on määrittää, onko biodieseliä enintään 20 painoprosenttia sisältävällä seoksella kierretty voimassa olevia toimenpiteitä. On mahdollista, että vähemmän biodieseliä sisältävät seokset merkitsevät alhaisempia laivakuljetuskustannuksia. On kuitenkin syytä huomioida, että B20 ja sitä alhaisemmat seokset ovat yli 20 painoprosenttia sisältävän biodieselin valmistusmenetelmään verrattuna käytännössä samaa seosta, jonka koostumus on vain eri. Seoksen koostumuksen muuttaminen on helppoa. Koska B20 ja sitä alhaisemmat seokset sisältävät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen verrattuna ainoastaan vähäisiä muutoksia, ainoa ero on seoksessa olevan biodieselin osuus. On myös syytä huomata, että sekä tarkasteltavana oleva tuote että B20 ja sitä alhaisemmat seokset on tarkoitettu samaa käyttöä varten unionissa. Lisäksi B20:ssä ja sitä alhaisemmissa seoksissa olevan biodieselin perusominaisuudet ovat samat kuin sellaisissa seoksissa, joissa biodieseliä on yli 20 painoprosenttia.

(66)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Yhdysvalloista laski vuoden 20 081 487 790 tonnista 381 227 tonniin vuonna 2009 ja tutkimusajanjaksona lähelle nollaa.

(67)

On huomattava, että vaikka alkuperäisen tutkimuksen aikana unionissa olikin voimassa velvoite sekoittaa polttoaineeseen esimerkiksi 5 painoprosenttia biodieseliä sisältävää seosta, B20:tä ja sitä alhaisempia seoksia alettiin tuoda Yhdysvalloista unioniin vasta lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Alkuperäisen tutkimuksen aikana biodieseliä vietiin unioniin otoksessa mukana olleilta yhteistyössä toimineilta, vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen mukaan lähinnä sellaisina seoksina, joissa on 99,9 painoprosenttia biodieseliä. Tähän oli syynä se, että näin voitiin maksimoida vientituki (biodieselin verohyvitys oli 1 dollari gallonaa kohti).

(68)

Täten on vaikea nähdä B20:n ja sitä alhaisempien seoksien viennin aloittamiselle muita taloudellisia perusteita kuin voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden välttäminen.

(69)

Biodieselin osuudelle myönnetään tällöinkin tukea, ja maahantuoja välttää tasoitustullin maksamisen. Tässä yhteydessä on huomattava, että seoksiin sovellettava tasoitustulli riippuu seoksessa olevan biodieselin määrästä, eli vietäessä seosta, jossa biodieseliä on 15 painoprosenttia, tasoitustulli, jota ei makseta, on noin 35 euroa tonnia kohti.

(70)

BNPA:n mukaan biodieseliä alle 15 painoprosenttia sisältävää seosta ei luotu varta vasten kiertämään tulleja. Yritys esitti, että se ei osallistunut alkuperäiseen tutkimukseen, koska se aloitti biodieseliin liittyvän toimintansa vasta vuoden 2009 alussa ennakoiden biodieselin markkinoiden kasvavan tulevaisuudessa Yhdysvaltojen ja muiden maiden hallitusten vaatimusten seurauksena. Yrityksen erityinen rakenne, sen toiminta öljyalan yrityksenä ja sen logistinen infrastruktuuri Yhdysvalloista huomioon ottaen sille oli luonnollista aloittaa seoksen valmistaminen Yhdysvalloissa ja sen vienti unioniin. Viety seos oli aina sellaista, joka sisälsi enintään 15 painoprosenttia biodieseliä, sillä siihen sovelletaan vähemmät tiukkoja turvallisuusvaatimuksia: enintään 15 painoprosenttia sisältävää biodieseliä ei pidetä merenkulkumääräysten mukaisena kemikaalina.

(71)

On muistettava, että kyseisen yrityksen vientitoiminta unioniin alkoi vasta toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Voidaan päätellä, että ei ole muita riittäviä syitä tai taloudellisia perusteita jälleenlaivaukselle kuin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin voimassa olevan tasoitustullin välttäminen.

(72)

Kun otetaan huomioon alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu vahinkoa aiheuttamaton hintataso, Yhdysvalloista tutkimusajanjaksona unioniin tuotu B20 ja sitä alhaisemmat seokset oli sekä myyty että hinnoiteltu alihintaan. B20:n ja sitä alhaisempien seosten tuonti alkoi vasta lopullisten toimenpiteiden käyttöönottamisen jälkeen, eikä kyseisiä määriä voi pitää vähäpätöisinä.

(73)

Sen vuoksi pääteltiin, että toimenpiteiden korjaava vaikutus vaarantuu sekä määrän että hinnan osalta.

(74)

Tukien osalta on huomattava, että Yhdysvaltojen biodieselverohyvitystä, joka on merkittävin alkuperäisessä tutkimuksessa havaittu tukijärjestelmä, alettiin takautuvasti soveltaa uudelleen joulukuussa 2010. Tämän perusteella pääteltiin, että tuotu samankaltainen tuote sai tutkimusajanjaksona yhä tukea.

(75)

Tutkimuksessa pääteltiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettuja lopullisia tasoitustulleja on kierretty tuomalla unioniin biodieseliä seoksena, jossa biodieseliä on enintään 20 painoprosenttia.

(76)

Todettiin, että ainoa taloudellinen peruste B20:n ja sitä alhaisempien seosten viennille on toisaalta Yhdysvaltojen myöntämä tuki ja toisaalta unioniin tuonnin yhteydessä kannettavien tasoitustullien välttäminen.

(77)

BPNA pyysi vapautusta mahdollisista laajennetuista toimenpiteistä. Koska tutkimuksessa kuitenkin selkeästi ilmeni, että B20:n ja sitä alhaisempien seosten tuonti tapahtuu ainoastaan voimassa olevien toimenpiteiden välttämiseksi, ei tällaista vapautusta voida myöntää. Perusasetuksen 23 artiklan 6 kohdan mukaisesti vapautus voidaan myöntää niille tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille, jotka voivat osoittaa, etteivät ne ole etuyhteydessä yhteenkään toimenpiteiden kohteena olevaan tuottajaan ja joiden osalta todetaan, etteivät ne ole osallisina kiertämiskäytännöissä. Näissä tutkimuksissa ilmeni, että BPNA on osallisena kiertämiskäytännöissä, sillä se aloitti B20:n ja sitä alhaisempien seosten viennin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja tasoitustullien käyttöönoton jälkeen ilman, että sille olisi muuta perusteltua syytä kuin kyseisten toimenpiteiden käyttöönotto. Lisäksi on näyttöä siitä, että toimenpiteiden vaikutukset vaarantuvat hintojen ja määrän osalta ja että tuotua tuotetta tuetaan yhä.

(78)

Jotkin alkuperäisissä tutkimuksissa yhteistyötä tehneet biodieselin tuottajat pyysivät vapautusta kaikista polkumyynnin kiertämiseen liittyvistä laajennetuista toimenpiteistä. Ilmeni, että kyseiset Yhdysvalloissa toimivat tuottajat eivät valmista tai myy sellaista biodieselseosta, jossa biodieseliä on enintään 20 painoprosenttia. Perusasetuksen 23 artiklan 6 kohdan mukaan polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämistä koskevassa tutkimuksessa voidaan huomioida ainoastaan tuottajan pyyntö saada vapautus. On kuitenkin huomattava, että perusasetuksen 23 artikla sisältää uusia toimijoita koskeva säännöksiä.

(79)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettua lopullista tasoitustullia on kierretty perusasetuksen 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla kuljettamalla sitä Kanadan kautta.

(80)

Tarkasteltavana olevan tuotteen Yhdysvalloista peräisin olevaan tuontiin sovellettavat voimassa olevat toimenpiteet olisi perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti laajennettava koskemaan Kanadasta lähetetyn saman tuotteen tuontia riippumatta siitä, onko tuotteen ilmoitettu olevan peräisin Kanadasta.

(81)

Jotta tullin maksamista ei voitaisi välttää esittämällä todentamattomia väitteitä, että Kanadan kautta lähetetty tuote on lopullisessa asetuksessa yksilöllisen tullin maksamiseen velvoitetun yrityksen valmistama, laajennettavien toimenpiteiden olisi oltava asetuksen (EY) N:o 598/2009 1 artiklan 2 kohdassa ”Kaikki muut yritykset” tarkoitettu lopullinen tasoitustulli eli 237 euroa tonnia kohti.

(82)

Sekoituksia koskevan tasoitustullin soveltamisessa otetaan huomioon, missä suhteessa sekoituksessa on kokonaispitoisuudesta painon mukaan rasvahappomonoalkyyliestereitä ja parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (biodieselpitoisuus).

(83)

Perusasetuksen 23 artiklan 4 kohdassa ja 24 artiklan 5 kohdassa säädetään, että laajennettuja toimenpiteitä on sovellettava vireillepanoasetuksella käyttöön otetun kirjaamisvelvoitteen alaiseen unioniin tulevaan tuontiin, ja siksi tällaisen Kanadasta lähetetystä biodieselin kirjatusta tuonnista olisi kannettava tullit.

(84)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettua lopullista tasoitustullia on kierretty perusasetuksen 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla viemällä biodieseliä unioniin B20:n ja sitä alhaisempina seoksina.

(85)

Tarkasteltavana olevan tuotteen Yhdysvalloista peräisin olevaan tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti laajennettava koskemaan biodieselseoksen tuontia B20:n ja sitä alhaisempina seoksina.

(86)

Laajennettavat toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 598/2009 1 artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

(87)

Sekoituksia koskevan laajennetun tasoitustullin soveltamisessa otetaan huomioon, missä suhteessa sekoituksessa on kokonaispitoisuudesta painon mukaan rasvahappomonoalkyyliestereitä ja parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (biodieselpitoisuus).

(88)

Perusasetuksen 23 artiklan 4 kohdassa ja 24 artiklan 5 kohdassa säädetään, että laajennettuja toimenpiteitä on sovellettava vireillepanoasetuksella käyttöön otetun kirjaamisvelvoitteen alaiseen unioniin tulevaan tuontiin, ja siksi kyseisestä Yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselin kirjatusta tuonnista B20:n ja sitä alhaisempina seoksina olisi kannettava tullit.

(89)

Singaporea koskevien päätelmien perusteella tasoitustoimenpiteiden mahdollista kiertämistä Singaporesta lähetetyn biodieselin tuonnilla koskeva tutkimus olisi päätettävä, ja vireillepanoasetuksella käyttöön otettu Singaporesta lähetetyn biodieselin tuonnin kirjaaminen olisi lopetettava.

(90)

Kyselyyn vastanneet kaksi yhteistyössä toimivaa kanadalaista yritystä pyysivät perusasetuksen 23 artiklan 6 kohdan mukaisesti vapautusta mahdollisesti käyttöön otettavista laajennetuista toimenpiteistä.

(91)

Todettiin, että kaksi yhteistyötä tehnyttä kanadalaista tuottajaa ei osallistunut tämän tutkimuksen kohteena oleviin kiertämiskäytäntöihin. Kyseiset tuottajat pystyivät myös esittämään, että ne eivät ole etuyhteydessä mihinkään yhdysvaltalaiseen biodieselin tuottajaan/viejään. Sen vuoksi niille voidaan myöntää vapautus.

(92)

Jotta näitä vapautuksia sovellettaisiin asianmukaisesti, tarvitaan erityistoimenpiteitä. Tällaisia erityistoimenpiteitä on sellaisen pätevän kauppalaskun esittäminen jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava laajennettua tasoitustullia.

(93)

Yksi kyselyyn vastannut yhteistyössä toiminut yhdysvaltalainen yritys pyysi myös perusasetuksen 23 artiklan 6 kohdan mukaisesti vapautusta mahdollisesti käyttöön otettavista laajennetuista toimenpiteistä.

(94)

Kuten edellä 77 kappaleessa selostetaan, tutkimuksessa ilmeni selvästi, että kyseinen osapuoli on tuomalla B20:tä ja sitä alhaisempia seoksia osallisena kiertämiskäytännöissä. Vapautusta ei sen vuoksi voida myöntää.

(95)

On kuitenkin syytä painottaa, että jos jokin kyseisistä vientiä harjoittavista tuottajista ei enää saa tukea, se voi pyytää perusasetuksen 19 artiklan mukaisen tarkastelun suorittamista.

(96)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella edellä esitettyyn päätelmään päädyttiin, ja niitä kehotettiin esittämään huomautuksia. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin,

European Commission

Directorate-General for Trade

Directorate H

Office: N-105 04/92

1049 Brussels

BELGIUM

Faksi: + 32 2295505

11.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 122/12

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 193/2009 (2) otettiin käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’, peräisin olevan biodieselin tuonnissa.

(2)

Asetuksella (EY) N:o 599/2009 (3), jäljempänä ’lopullista tullia koskeva asetus’ neuvosto otti käyttöön lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä tonnia kohden vaihtelee 0 eurosta 198 euroon ja joka koskee Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuontia, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, sellaisena kuin se on määritelty mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’. Lopullista tullia koskevan asetuksen antamiseen johtanutta tutkimusta kutsutaan jäljempänä ’alkuperäiseksi tutkimukseksi’.

(3)

On myös huomattava, että neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 598/2009 (4) käyttöön tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin osalta 211,20–237 euron suuruisen lopullisen tasoitustullin.

(4)

Komissio vastaanotti 30 päivänä kesäkuuta 2010 perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisen pyynnön tutkia tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä. Pyynnön esitti unionin biodieselin tuottajia edustava European Biodiesel Board, jäljempänä ’EBB’.

(5)

Pyynnössä väitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä kierrettiin kuljettamalla tuote Kanadan ja Singaporen kautta ja viemällä biodieselseosta, josta enintään 20 painoprosenttia on biodieseliä.

(6)

Pyynnössä väitettiin, että Yhdysvalloista, Kanadasta ja Singaporesta peräisin olevan vientikaupan rakenteessa on tapahtunut merkittävä muutos sen jälkeen, kun tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat toimenpiteet otettiin käyttöön, ja että kyseiselle muutokselle ei ole olemassa muuta riittävää syytä tai perustetta kuin tullin käyttöönotto. Tällaisen kaupan rakenteen muutoksen väitettiin johtuvan siitä, että tarkasteltavana olevaa tuotetta kuljetetaan Kanadan ja Singaporen kautta.

(7)

Pyynnössä väitettiin myös, että toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Yhdysvalloista oli alettu viedä unioniin sellaista biodieselseosta, joka sisälsi enintään 20 prosenttia biodieseliä, minkä avulla väitettiin hyödynnettävän biodieselpitoisuudelle tarkasteltavana olevan tuotteen kuvauksessa asetettua rajaa.

(8)

Lisäksi pyynnössä väitettiin, että tarkasteltavana olevaan tuotteeseen tällä hetkellä sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden korjaavat vaikutukset olivat heikentyneet sekä määrien että hintojen osalta. Pyynnössä väitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti vaikutti korvautuneen Kanadasta ja Singaporesta tulevan puhtaassa muodossa olevan biodieselin sekä yli 20 prosenttia biodieseliä sisältävän seoksen mittavalla tuonnilla ja enintään 20 prosenttia biodieseliä sisältävän seoksen tuonnilla. Lisäksi oli riittävästi näyttöä siitä, että tämä lisääntynyt tuonti tapahtui hinnoilla, jotka alittivat selvästi nyt voimassa oleviin toimenpiteisiin johtaneessa tutkimuksessa määritetyn vahinkoa aiheuttamattoman hinnan.

(9)

Pyynnössä väitettiin myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen hintoja tuetaan, kuten aiemmin oli todettu.

(10)

Komissio päätti neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, että oli olemassa riittävä alustava näyttö perusasetuksen 13 artiklan mukaisen tutkimuksen aloittamiselle, ja pani tutkimuksen vireille asetuksella (EU) N:o 720/2010 (5), jäljempänä ’vireillepanoasetus’. Perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan nojalla komissio velvoitti vireillepanoasetuksella tulliviranomaiset kirjaamaan Kanadasta ja Singaporesta lähetetyn tuonnin sekä Yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselseoksen tuonnin, jossa on enintään 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää.

(11)

Komissio pani myös vireille asetuksella (EU) N:o 721/2010 (6) rinnakkaisen tutkimuksen, joka koski Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettujen tasoitustoimenpiteiden mahdollista kiertämistä biodieselin tuonnilla Kanadasta ja Singaporesta sekä Yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselseoksen tuonnilla, jossa on enintään 20 painoprosenttia biodieseliä.

(12)

Komissio ilmoitti Yhdysvaltojen, Kanadan ja Singaporen viranomaisille virallisesti tutkimusten aloittamisesta. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Singaporessa toimiville tiedossa oleville tuottajille/viejille lähetettiin kyselylomakkeet. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoasetuksessa asetetussa määräajassa.

(13)

Kyselyyn vastasivat seuraavat yritykset, joiden toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti:

(14)

Lisäksi komissio teki käyntejä Kanadan valtionhallinnon toimivaltaisiin viranomaisiin ja Singaporen valtionhallinnon toimivaltaisiin viranomaisiin.

(15)

Tutkimusajanjakso käsitti 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 30 päivän kesäkuuta 2010 välisen ajan. Tietoja kerättiin vuodesta 2008 tutkimusajanjakson loppuun asti sen selvittämiseksi, oliko kaupan rakenteessa tapahtunut väitettyjä muutoksia.

(16)

Tuotteet, joiden osalta toimenpiteitä mahdollisesti kierretään, eli alkuperäisen tutkimuksen kohteena olevat tuotteet, ovat Yhdysvalloista peräisin olevia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoituksena, joka sisältää enemmän kuin 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää; ne luokitellaan CN-koodeihin ex 1516 20 98, ex 1518 00 91, ex 1518 00 99, ex 2710 19 41, 3824 90 91 ja ex 3824 90 97.

(17)

Kiertämistä koskevan tutkimuksen tarkasteltavana olevaa tuotetta voidaan lähestyä kahdelta kannalta. Kanadan ja Singaporen kautta tapahtuvan kuljetuksen osalta se on sama kuin alkuperäisen tutkimuksen tuote, joka on kuvattu edellisessä kohdassa. Suoraan Yhdysvalloista tulevan kuljetuksen osalta tarkasteltavana oleva tuote on Yhdysvalloista peräisin oleva biodieselseos, joka sisältää enintään 20 painoprosenttia rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää.

(18)

Polkumyynnin vastaisten väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen maaliskuussa 2009 tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti on käytännöllisesti katsoen loppunut. Tilanne esitetään tiivistettynä seuraavassa taulukossa:

Biodieselin ja tiettyjen biodieselseosten tuonti Euroopan unioniin

CN-koodi 3824 90 91 (tonnia)

(19)

Edellä olevat Eurostatin tiedot kattavat kaikki biodieselit, jotka sisältävät vähintään 96,5 prosenttia estereitä.

(20)

Vertailuna Yhdysvallat ilmoittaa vieneensä biodieseliä ja HTS-nimikkeistöön 3824 90 40 00 kuuluvia biodieselseoksia (eläimistä tai kasveista peräisin olevien rasva-aineiden seoksia) seuraavat määrät:

Biodieselin ja biodieselseosten vienti Yhdysvalloista

HTS-koodi 3824 90 40 00 (tonnia)

(21)

Edellä olevien kahden taulukon perusteella voidaan päätellä, että tutkimusajanjaksona unioniin viedyt 358 291 tonnia ovat seoksia, joissa on enintään 96,5 prosenttia biodieseliä.

(22)

Kanadalaisten tuottajien/viejien yhteistyöaste oli korkea. Kyselyyn vastasi ja yhteistyössä toimi kaksi tuottajaa, jotka edustavat noin 90:tä prosenttia Kanadan biodieselin tuotannosta. Myös uusiutuvien polttoaineiden tuottajia edustava Canadia Renewable Fuels Association ja Kanadan julkishallinnon toimivaltaiset viranomaiset toimivat yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(23)

Sen arvioimiseksi, onko toimenpiteitä kierretty, on perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti analysoitava seuraavat seikat: onko Yhdysvaltojen, Kanadan ja unionin välisen kaupan rakenteessa tapahtunut muutos, johtuuko kyseinen muutos käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole muuta riittävää syytä tai taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen, onko olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien vuoksi, ja onko näyttöä polkumyynnistä verrattuna samankaltaiselle tuotteelle aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin.

(24)

Biodieselin tuonti Yhdysvalloista laski vuoden 2008 1 487 790 tonnista 381 227 tonniin vuonna 2009 ja tutkimusajanjaksona lähelle nollaa.

(25)

Toisaalta Eurostatin tietojen mukaan biodieselin kokonaistuonti Kanadasta unioniin kasvoi huomattavasti vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana: 1 725 tonnista vuonna 2008 140 043 tonniin vuonna 2009 ja 197 772 tonniin tutkimusajanjaksona.

(26)

Yhdysvaltojen ja Kanadan väliseen biodieselin kauppaan ei sovelleta tullimaksuja eikä muita tuontirajoituksia.

(27)

Yhdysvaltojen tilastojen mukaan biodieselin vienti Yhdysvalloista Kanadaan kasvoi 967 tonnista vuonna 2008 128 233 tonniin vuonna 2009 ja 161 841 tonniin tutkimusajanjaksona.

(28)

Vertailtaessa Yhdysvaltojen viranomaisten esittämiä vientitilastoja Kanadan viranomaisten paikan päällä esittämiin tuontitaulukkoihin havaittiin huomattavia kuukausikohtaisia eroja. Kanadan tilastojen mukaan biodieselin tuonti Yhdysvalloista kasvoi 11 757 tonnista vuonna 2008 18 673 tonniin vuonna 2009 ja 174 574 tonniin tutkimusajanjaksona.

(29)

Kanadan viranomaisten mukaan biodieselin tullaamiseen ei ole erillistä koodia. Ne ilmoittivat, että Kanada ja Yhdysvallat vaihtavat tuontitietojaan, joita käytetään kulloinkin toisen maan vientitietoina. Sovellettaessa kuusinumeroisia koodeja Kanadan tuontitietojen ja Yhdysvaltojen vientitietojen olisi siten vastattava toisiaan, minkä ne tekevätkin jokseenkin tarkkaan sovellettaessa HTS-tariffinimikkeistöä 38.24.90. Yli kuusinumeroisten koodien kohdalla maat soveltavat kuitenkin eri luokitusjärjestelmiä. Sen lisäksi on huomioitava, että Kanadan tilastot kattavat vain sellaisen tuonnin, joka on tullattu Kanadassa, eivät kauttakuljetettuja tavaroita.

(30)

Edellä mainitun perusteella on tietolähteiden välisistä eroista huolimatta selvää, että biodieselin vienti Yhdysvalloista Kanadaan kasvoi vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, erityisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen. Kanadan biodieselmarkkinat eivät nykyisellään pysty vastaanottamaan edellä mainittuja määriä biodieseliä. Aidon kanadalaisen biodieselin tuottajat ovatkin suuntautuneet vientiin.

(31)

Kaksi yhteistyössä toiminutta kanadalaista tuottajaa eivät ostaneet biodieseliä tutkimusajanjakson aikana Yhdysvalloista eivätkä mistään muustakaan lähteestä.

(32)

Biodieselin tuotanto on Kanadassa vasta alkuvaiheessa. Kanadassa oli tutkimusajanjakson aikana toiminnassa kuusi tuotantolaitosta, joista yhteistyössä toimineiden tuottajien omistamat ja ylläpitämät Itä-Kanadassa sijaitsevat kaksi tuotantolaitosta vastaavat yksinään noin 90 prosentista koko tuotannosta.

(33)

Yhteistyössä toimineiden tuottajien myymistä tuotantomääristä määritettiin osuus, joka päätyi varmasti Pohjois-Amerikassa eli Yhdysvalloissa tai Kanadassa toimiville asiakkaille. Myynnin jäljelle jäävä osuus myytiin asiakkaille, jotka kävivät kauppaa tuotteilla ja/tai sekoittivat tuotteita muuhun biodieseliin. Kyseiset kaksi yritystä eivät tienneet, myivätkö asiakkaat tuotteet unioniin kanadalaisena biodieselinä, sekoittivatko ne sitä johonkin muuhun vai myivätkö ne biodieselin Yhdysvalloissa tai Kanadassa toimiville loppuasiakkaille.

(34)

Siinäkin ääritapauksessa, että kaikki aito kanadalainen biodiesel olisi päätynyt unioniin, määrä olisi vain 20 prosenttia unionin markkinoiden kokonaistuonnista Kanadasta kyseisenä ajankohtana.

(35)

Tilastoja ja yhteistyötä tehneiltä tuottajilta saatuja tietoja vertailemalla on selvinnyt, että kanadalaiset biodieselin tuottajat eivät ole voineet tuottaa kaikkea Kanadasta unioniin vietyä biodieseliä. Tämä viittaa voimakkaasti siihen, että Kanadasta unionin markkinoille tulevan tuonnin jyrkkä kasvu liittyy yhdysvaltalaisen Kanadasta lähetetyn biodieselin vientiin.

(36)

Voidaan katsoa, että Yhdysvalloista unioniin tapahtuneen viennin vähentyminen vuoden 2008 jälkeen ja samanaikaisesti tapahtunut viennin kasvun Kanadasta unioniin ja viennin kasvun Yhdysvalloista Kanadaan sen jälkeen, kun alkuperäiset toimenpiteet otettiin käyttöön, on merkinnyt muutosta kaupan rakenteeseen.

(37)

Tutkimuksessa ei tullut esiin muita riittäviä syitä tai taloudellisia perusteita jälleenlaivaukselle kuin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin voimassa olevan polkumyyntitullin maksamisen välttäminen.

(38)

Eurostatin antamien tietojen avulla arvioitiin, onko tuotteiden määrällinen tuonti kumonnut voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden korjaavan vaikutuksen. Kanadasta vietyjen tuotteiden määriä ja hintoja verrattiin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuun vahingon korjaavaan tasoon.

(39)

Kuten edellä on mainittu, tuonti Kanadasta unioniin kasvoi 1 725 tonnista vuonna 2008 tutkimusajanjakson 197 772 tonniin, joka vastaa 9,2 prosenttia tuonnista. Kanadasta tulevan tuonnin kasvua ei voida pitää vähäpätöisenä, kun otetaan huomioon unionin markkinoiden koko sellaisena, kuin se on määritetty alkuperäisessä tutkimuksessa. Kun otetaan huomioon alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu vahinkoa aiheuttamaton hintataso, Kanadan tuonti unioniin myytiin tutkimusajanjaksona 50 prosentin alihintaan ja tuote alihinnoiteltiin unionin tuottajien myyntihintaan verrattuna noin 40 prosentilla.

(40)

Sen vuoksi pääteltiin, että toimenpiteiden korjaava vaikutus vaarantuu sekä määrän että hinnan osalta.

(41)

Perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, oliko polkumyynnistä olemassa näyttöä alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuun normaaliarvoon verrattuna.

(42)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin normaaliarvo, joka pohjautuu kotimaan myyntihintoihin tavanomaisessa kaupankäynnissä ja joka muodostuu tuotantokustannuksista ja kohtuullisesta voittomarginaalista, jos kotimaan myyntiä ei ole tai jos se ei tapahtunut tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä.

(43)

Kanadan vientihinnat vahvistettiin tutkimusajanjakson biodieselin keskimääräisen tuontihinnan pohjalta Eurostatin ilmoittamien tietojen mukaan.

(44)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Sen mukaisesti Eurostatin cif-hinnoista vähennettiin Kanadan rajalla voimassa olevien fob-hintojen selvittämiseksi moniin kustannuseriin liittyvien tietojen puuttumisen vuoksi ainoastaan kuljetuskustannukset ja havaittuihin keskimääräisiin kustannuksiin pohjautuvat vakuutusmaksut, jotka aiheutuivat tutkimusajanjaksona biodieselin merirahtauksesta Yhdysvalloista unioniin.

(45)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti polkumyynnin taso määritettiin vertailemalla alkuperäisessä tutkimuksessa määritettyä painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksolta määritettyyn vientihintojen painotettuun keskiarvoon, joka ilmaistiin prosenttimääränä cif-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(46)

Vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyi.

(47)

Tutkimuksessa pääteltiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettuja lopullisia polkumyyntitulleja kierrettiin perusasetuksen 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla kuljettamalla sitä Kanadan kautta.

(48)

Kaksi Singaporessa toimivaa kauppiasta toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Lisäksi Singaporen valtionhallinnon toimivaltaiset viranomaiset toimivat yhteistyössä tutkimuksessa.

(49)

Polkumyynnin kiertämisen arviointia koskevat kriteerit on kuvattu edellä 23 kappaleessa.

(50)

Eurostatin tilastojen mukaan biodieselin vienti Singaporesta unioniin kasvoi 179 tonnista vuonna 2008 20 486 tonniin vuonna 2009 ja 32 078 tonniin tutkimusajanjaksona. Samana ajanjaksona kasvoi myös vienti Yhdysvalloista Singaporeen.

(51)

Singaporen valtionhallinnon toimivaltaisten viranomaisten mukaan suurin osa paikallisesti valmistettavasta biodieselistä myydään Singaporen sisällä kattamaan kotimainen kysyntä. Viranomaiset ovat kuitenkin huomanneet, että teollisuudenala on kasvanut Singaporessa ja että viime aikoina on rakennettu uusia tuotantolaitoksia.

(52)

Vienti Singaporesta on yleensä ollut vähäistä. Biodieselin tuontia unioniin selvitettiin lähemmin 14 artiklan 6 kohtaan liittyvässä tietokannassa, ja tietoja tarkastettiin toimivaltaisten kansallisten tulliviranomaisten kanssa. Vaikuttaa, että tuonnissa on ollut muutamia huippuja. Analyysissa ilmeni, että suurin osa tuoduista tuotteista oli todella peräisin Singaporesta. Kaikkea tuontia ei kuitenkaan pystytty selvittämään.

(53)

Verrattuna alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuun kulutukseen unionissa sellaisen tuonnin osuuden, jota ei pystytty selvittämään, katsottiin olevan erittäin vähäistä. Huomioitaessa EBB:n arvio unionin kulutuksen huomattavasta kasvusta alkuperäisten tutkimuksen jälkeen on Singaporen osuutta pidettävä vähäisenä.

(54)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että tuonti Singaporesta ei ole määränsä puolesta kumonnut polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden korjaavia vaikutuksia.

(55)

Kuljetusten osalta on tunnettua, että Singapore on Aasian merkittävä merikuljetuskeskus, jonne alueen alukset saapuvat ja jossa ne purkavat tavaroita, jotka lastataan myöhemmin muun muassa Eurooppaan kulkeviin aluksiin. Tässä tutkimuksessa toinen yhteistyötä tehneistä kauppiaista kuljetti Singaporen kautta sellaista Malesiasta tai Indonesiasta peräisin olevaa biodieseliä, jonka oli määrä päätyä unioniin. Kyseinen kauppias kuljetti tutkimusajanjakson aikana yksinään merkittävän määrän biodieseliä unioniin jälleenlaivaamalla sen Singaporen kautta ja tullaamalla sen unionissa Malesiasta tai Indonesiasta peräisin olevaksi. Tarkastuksessa ei löytynyt mitään, minkä perusteella olisi syytä olettaa, että tuote ei olisikaan peräisin Indonesiasta tai Malesiasta.

(56)

Edellä mainitun perusteella on päätettävä tutkimus, joka koskee Singaporesta lähetetyn olevan biodieselin tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä.

(57)

Viisi yhdysvaltalaista biodieselin tuottajaa teki yhteistyötä tutkimuksessa, ja niistä kolme otettiin mukaan otokseen alkuperäisestä tutkimuksesta. Yhdysvaltojen viranomaiset tekivät yhteistyötä toimittamalla vientitilastot ja niiden tulkinnan tilastoista.

(58)

Kaikki kolme tuottajaa, jotka olivat alkuperäisen tutkimuksen otoksessa, ovat lopettaneet lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen biodieselin viennin.

(59)

Vain yksi viidestä yhteistyössä toimineesta yrityksestä, BP North America, joka ei toiminut yhteistyötä alkuperäisessä tutkimuksessa, vei tutkimusajankohtana unioniin biodieselseosta, joka sisältää enintään 20 prosenttia biodieseliä (jäljempänä ’B20 ja sitä alhaisemmat seokset’).

(60)

Yhdysvaltojen biodieselteollisuutta edustava National Biodiesel Board, jäljempänä ’NBB’, väitti, että tuotteeseen, jonka se on nimenomaan todennut jäävän voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, ei voida soveltaa polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ilman uutta polkumyyntitutkimusta. NBB väitti, että lopullisessa asetuksessa vahvistetaan nimenomaisesti, että ”tarkasteltavana oleva tuote” ja ”samankaltainen tuote” tarkoittavat biodieseliä tai sellaista biodieselseosta, jossa biodieseliä on yli 20 prosenttia. NBB:n mukaan kyseessä ei ole keinotekoinen kynnysarvo, vaan se vastaa alkuperäisessä tutkimuksessa todettua markkinatodellisuutta. Tutkimuksessa todettiin muun muassa, että 20 prosentin kynnysarvo soveltuu, kun halutaan tehdä selvä ero erityyppisten Yhdysvaltojen markkinoilla saatavilla olleiden seosten välillä.

(61)

NBB:n ja muiden asianomaisten osapuolten mielestä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevaa tutkimusta voidaan laajentaa tarkasteltavana olevasta tuotteesta samankaltaiseen tuotteeseen vain silloin, kun samankaltainen tuote eroaa tarkasteltavana olevasta tuotteesta vain vähäisessä määrin. NBB väitti myös, että neuvosto oli itse vahvistanut lopullista tullia koskevassa asetuksessa, että sellainen biodieselseos, jossa biodieseliä on enintään 20 prosenttia, ei ole samankaltainen tuote. NBB:n mielestä ei perusasetusta noudatettaessa siten ole muuta mahdollisuutta kuin panna vireille uusi tutkimus sen määrittämiseksi, onko kyseisiä sekoituksia syytä saattaa toimenpiteiden kohteeksi.

(62)

Vastauksena näihin väitteisiin voidaan ensinnäkin todeta, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämistä koskevien perusasetuksen 13 artiklan säännösten tarkoituksena on estää väitetyt yritykset kiertää voimassa olevia toimenpiteitä. Jos on olemassa riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimenpiteiden kiertämistä tapahtuu, komissio panee vireille tutkimuksen, jotta voidaan määrittää, tapahtuuko toimenpiteiden kiertämistä. Sen arvioimiseksi, onko toimenpiteitä kierretty, on perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti analysoitava muun muassa, onko Yhdysvaltojen ja unionin välisen kaupan rakenteessa tapahtunut muutos, johtuuko kyseinen muutos käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole muuta riittävää syytä tai taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen, ja onko olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat hintojen ja/tai määrien osalta.

(63)

On myös syytä palauttaa mieleen, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus ei ole perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukainen tarkastelu sovellettavien toimenpiteiden soveltamisalasta eikä sillä muuteta tarkasteltavan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmiä. Perusasetuksen 13 artiklan säännökset luovat asianmukaisen oikeusperustan sen tutkimiselle, liittyykö toimenpiteiden kohteena olevaan tuotteeseen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämistä.

(64)

Komission vastaanottamassa pyynnössä väitettiin, että perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Yhdysvalloista oli alettu viedä unioniin sellaista biodieselseosta, joka sisälsi enintään 20 prosenttia biodieseliä, minkä avulla väitettiin hyödynnettävän biodieselpitoisuudelle tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kuvauksessa asetettua rajaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, onko tällaista käytäntöä pidettävä perusasetuksen 13 artiklan säännösten mukaisena polkumyynnin kiertämisenä. Lopuksi on huomattava, että väitettyjä polkumyynnin kiertämistä koskevia käytäntöjä voidaan tarkastella ainoastaan perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti.

(65)

Kuten 20 kappaleessa todetaan, Yhdysvaltojen HTS-koodi 3824 90 40 00 kattaa myös biodieselseokset, joissa biodieseliä on enintään 96,5 painoprosenttia. Yhdysvaltojen vientitilastojen mukaan tämän tyyppistä seosta vietiin unioniin tutkimusajanjaksona 358 291 tonnia.

(66)

BP Products North America, jäljempänä ’BPNA’, vei tutkimusajanjaksona huomattavan osuuden edellä mainitusta määrästä.

(67)

BPNA ei osallistunut alkuperäiseen tutkimukseen, koska se aloitti biodieseliin liittyvän toimintansa vasta vuoden 2009 alussa, ennakoiden biodieselin markkinoiden kasvavan tulevaisuudessa Yhdysvaltojen ja muiden maiden hallitusten vaatimusten seurauksena. BPNA aloitti viennin unioniin joulukuussa 2009. On muistettava, että lopulliset toimenpiteet otettiin käyttöön heinäkuussa 2009.

(68)

BP myi Yhdysvalloista peräisin olevaa biodieselseosta, jonka painoprosentti on enintään 15 (jäljempänä ”B15”), unionin maista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Ranskaan ja Alankomaihin. Kaikissa tapauksissa tuotetta sekoitettiin muihin polttoaineisiin, ja tällä tavoin saadun huoltoasemilla tankattavan seoksen tarkoituksena oli täyttää tietyissä jäsenvaltioissa voimassa olevan lainsäädännön vaatimukset, joilla pyritään edistämään ympäristön kannalta kestävämpänä pidettävien biopolttoaineiden käyttöä.

(69)

BPNA väitti, että seokset, joissa biodieseliä on alle 15 painoprosenttia, eivät ole tarkasteltavana olevaan tuotteeseen verrattavia samankaltaisia tuotteita. Niiden ominaisuudet ja markkinaolosuhteet eroavat suuresti toisistaan. Vähemmän biodieseliä sisältävien seosten tuotantoon ja tuontiin liittyvä logistiikka (mukaan luettuna laivakuljetuksia koskevat rajoitukset) eroaa suuresti enemmän biodieseliä sisältävien seosten logistiikasta. BPNA:n mukaan enintään 15 painoprosenttia sisältävät seokset luokitellaan laivakuljetuksissa öljytuotteiksi eikä kemikaaleiksi, minkä ansiosta niiden laivakuljetus on edullisempaa. BPNA väitti, että dieselmoottoreissa on suorituskyvyn kannalta merkitystä, käytetäänkö niissä enemmän vai vähemmän biodieseliä sisältävää seosta.

(70)

Kiertämistä koskevan tutkimuksen tarkoituksena on määrittää, onko biodieseliä enintään 20 painoprosenttia sisältävällä seoksella kierretty voimassa olevia toimenpiteitä. On mahdollista, että vähemmän biodieseliä sisältävät seokset merkitsevät alhaisempia laivakuljetuskustannuksia. On kuitenkin syytä huomioida, että B20 ja sitä alhaisemmat seokset ovat yli 20 painoprosenttia sisältävän biodieselin valmistusmenetelmään verrattuna käytännössä samaa seosta, jonka koostumus on vain eri. Seoksen koostumuksen muuttaminen on helppoa. Koska B20 ja sitä alhaisemmat seokset sisältävät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen verrattuna ainoastaan vähäisiä muutoksia, ainoa ero on seoksessa olevan biodieselin osuus. On myös syytä huomata, että sekä tarkasteltavana oleva tuote että B20 ja sitä alhaisemmat seokset on tarkoitettu samaa käyttöä varten unionissa. Lisäksi B20:ssä ja sitä alhaisemmissa seoksissa olevan biodieselin perusominaisuudet ovat samat kuin sellaisissa seoksissa, joissa biodieseliä on yli 20 painoprosenttia.

(71)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Yhdysvalloista laski vuoden 2008 1 487 790 tonnista 381 227 tonniin vuonna 2009 ja tutkimusajanjaksona lähelle nollaa.

(72)

On huomattava, että vaikka alkuperäisen tutkimuksen aikana unionissa olikin voimassa velvoite sekoittaa polttoaineeseen esimerkiksi 5 painoprosenttia biodieseliä sisältävää seosta, B20-seosta ja sitä alhaisempia seoksia alettiin tuoda Yhdysvalloista unioniin vasta lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Alkuperäisen tutkimuksen aikana biodieseliä vietiin unioniin otoksessa mukana olleilta yhteistyössä toimineilta, vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen mukaan lähinnä sellaisina seoksina, joissa on 99,9 painoprosenttia biodieseliä. Tähän oli syynä se, että näin voitiin maksimoida vientituki (biodieselin verohyvitys oli 1 dollari gallonaa kohti).

(73)

Täten on vaikea nähdä B20:n ja sitä alhaisempien seoksien viennin aloittamiselle muita taloudellisia perusteita kuin voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden välttäminen.

(74)

Biodieselin osuudelle myönnetään tällöinkin tukea, ja maahantuoja välttää polkumyyntitullin maksamisen. Tässä yhteydessä on huomattava, että seoksiin sovellettava polkumyyntitulli riippuu seoksessa olevan biodieselin määrästä, eli vietäessä seosta, jossa biodieseliä on 15 painoprosenttia, polkumyyntitulli, jota ei makseta, on noin 26 euroa tonnia kohti.

(75)

BNPA:n mukaan biodieseliä alle 15 painoprosenttia sisältävää seosta ei luotu varta vasten kiertämään tulleja. Yritys esitti, että se ei osallistunut alkuperäiseen tutkimukseen, koska se aloitti biodieseliin liittyvän toimintansa vasta vuoden 2009 alussa ennakoiden biodieselin markkinoiden kasvavan tulevaisuudessa Yhdysvaltojen ja muiden maiden hallitusten vaatimusten seurauksena. Yrityksen erityinen rakenne, sen toiminta öljyalan yrityksenä ja sen logistinen infrastruktuuri Yhdysvalloista huomioon ottaen sille oli luonnollista aloittaa seoksen valmistaminen Yhdysvalloissa ja sen vienti unioniin. Viety seos oli aina sellaista, joka sisälsi enintään 15 painoprosenttia biodieseliä, sillä siihen sovelletaan vähemmät tiukkoja turvallisuusvaatimuksia: enintään 15 painoprosenttia sisältävää biodieseliä ei pidetä merenkulkumääräysten mukaisena kemikaalina.

(76)

On muistettava, että kyseisen yrityksen vientitoiminta unioniin alkoi vasta toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Voidaan päätellä, että uudelleenlaivaukselle ei ole muita riittäviä syitä tai taloudellisia perusteita kuin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin voimassa olevan polkumyyntitullin maksamisen välttäminen.

(77)

Kun otetaan huomioon alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu vahinkoa aiheuttamaton hintataso, Yhdysvalloista tutkimusajanjaksona unioniin tuotu B20 ja sitä alhaisemmat seokset oli sekä myyty että hinnoiteltu alihintaan. B20:n ja sitä alhaisempien seosten tuonti alkoi vasta lopullisten toimenpiteiden käyttöönottamisen jälkeen, eikä kyseisiä määriä voi pitää vähäpätöisinä.

(78)

Sen vuoksi pääteltiin, että toimenpiteiden korjaava vaikutus vaarantuu sekä määrän että hinnan osalta.

(79)

Perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, oliko polkumyynnistä olemassa näyttöä alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuun normaaliarvoon verrattuna. Normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihinnan painotetun keskiarvon vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyy.

(80)

Tutkimuksessa pääteltiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettuja lopullisia polkumyyntitulleja on kierretty tuomalla unioniin biodieseliä seoksena, jossa biodieseliä on enintään 20 painoprosenttia.

(81)

Todettiin, että ainoa taloudellinen peruste B20:n ja sitä alhaisempien seosten viennille on toisaalta Yhdysvaltojen myöntämä tuki ja toisaalta unioniin tuonnin yhteydessä kannettavien polkumyyntitullien välttäminen.

(82)

BPNA pyysi vapautusta mahdollisista laajennetuista toimenpiteistä. Koska tutkimuksessa kuitenkin selkeästi ilmeni, että B20:n ja sitä alhaisempien seosten tuonti tapahtuu ainoastaan voimassa olevien toimenpiteiden välttämiseksi, ei tällaista vapautusta voida myöntää. Perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti vapautus voidaan myöntää niille tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille, jotka voivat osoittaa, etteivät ne ole etuyhteydessä yhteenkään toimenpiteiden kohteena olevaan tuottajaan ja joiden osalta todetaan, etteivät ne ole osallisina kiertämiskäytännöissä. Näissä tutkimuksissa ilmeni, että BPNA on osallisena kiertämiskäytännöissä, sillä se aloitti B20:n ja sitä alhaisempien seosten viennin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja tasoitustullien käyttöönoton jälkeen ilman, että sille olisi muuta perusteltua syytä kuin kyseisten toimenpiteiden käyttöönotto. Lisäksi on näyttöä siitä, että toimenpiteiden vaikutukset vaarantuvat hintojen ja määrän osalta ja että polkumyynnistä on näyttöä verrattuna samankaltaisen tuotteen aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin.

(83)

Jotkin alkuperäisissä tutkimuksissa yhteistyötä tehneet biodieselin tuottajat pyysivät vapautusta kaikista polkumyynnin kiertämiseen liittyvistä laajennetuista toimenpiteistä. Ilmeni, että kyseiset Yhdysvalloissa toimivat tuottajat eivät valmista tai myy sellaista biodieselseosta, jossa biodieseliä on enintään 20 painoprosenttia. Perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaan polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämistä koskevassa tutkimuksessa voidaan huomioida ainoastaan tuottajan pyyntö saada vapautus. On kuitenkin huomattava, että perusasetuksen 13 artikla sisältää uusia toimijoita koskeva säännöksiä.

(84)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettua lopullista polkumyyntitullia on kierretty perusasetuksen 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla kuljettamalla sitä Kanadan kautta.

(85)

Tarkasteltavana olevan tuotteen Yhdysvalloista peräisin olevaan tuontiin sovellettavat voimassa olevat toimenpiteet olisi perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti laajennettava koskemaan Kanadasta lähetetyn saman tuotteen tuontia riippumatta siitä, onko tuotteen ilmoitettu olevan peräisin Kanadasta.

(86)

Jotta tullin maksamista ei voitaisi välttää esittämällä todentamattomia väitteitä, joiden mukaan Kanadan kautta lähetetty tuote on lopullisessa asetuksessa yksilöllisen tullin maksamiseen oikeutetun yrityksen valmistama, laajennettavien toimenpiteiden olisi oltava asetuksen (EY) N:o 599/2009 1 artiklan 2 kohdassa ”Kaikki muut yritykset” tarkoitettu lopullinen polkumyyntitulli eli 172,20 euroa tonnia kohti.

(87)

Seoksia koskevaa polkumyyntitullia sovellettaessa otetaan huomioon, missä suhteessa seoksessa on kokonaispitoisuudesta painon mukaan rasvahappomonoalkyyliestereitä ja parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (biodieselpitoisuus).

(88)

Perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa säädetään, että laajennettuja toimenpiteitä on sovellettava vireillepanoasetuksella käyttöön otetun kirjaamisvelvoitteen alaiseen unioniin tulevaan tuontiin, ja siksi tällaisen Kanadasta lähetetystä biodieselin kirjatusta tuonnista olisi kannettava tullit.

(89)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa käyttöön otettua lopullista polkumyyntitullia on kierretty perusasetuksen 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla tuomalla biodieseliä unioniin B20:n ja sitä alhaisempina seoksina.

(90)

Tarkasteltavana olevan tuotteen Yhdysvalloista peräisin olevaan tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti laajennettava koskemaan biodieselin tuontia B20:n ja sitä alhaisempina seoksina.

(91)

Laajennettavat toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 599/2009 1 artiklan 2 kohdalla käyttöön otetut toimenpiteet.

(92)

Seoksia koskevaa laajennettua polkumyyntitullia sovelletaan siinä suhteessa, mikä on seoksen kokonaispitoisuus, jossa on painon mukaan rasvahappomonoalkyyliestereitä ja parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (biodieselpitoisuus).

(93)

Perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa säädetään, että laajennettuja toimenpiteitä on sovellettava vireillepanoasetuksella käyttöön otetun kirjaamisvelvoitteen alaiseen unioniin tulevaan tuontiin, ja tämän vuoksi Yhdysvalloista peräisin olevan sellaisen biodieselin kirjatusta tuonnista B20:n ja sitä alhaisempina seoksina olisi kannettava tullit.

(94)

Singaporea koskevien päätelmien perusteella polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista kiertämistä Singaporesta lähetetyn biodieselin tuonnilla koskeva tutkimus olisi päätettävä, ja vireillepanoasetuksella käyttöön otettu Singaporesta lähetetyn biodieselin tuonnin kirjaaminen olisi lopetettava.

(95)

Kyselyyn vastanneet kaksi yhteistyössä toimivaa kanadalaista yritystä pyysivät perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti vapautusta mahdollisesti käyttöön otettavista laajennetuista toimenpiteistä.

(96)

Todettiin, että kaksi yhteistyötä tehnyttä kanadalaista tuottajaa ei osallistunut tämän tutkimuksen kohteena oleviin kiertämiskäytäntöihin. Kyseiset tuottajat pystyivät myös esittämään, että ne eivät ole etuyhteydessä mihinkään yhdysvaltalaiseen biodieselin tuottajaan/viejään. Sen vuoksi niille voidaan myöntää vapautus.

(97)

Jotta näitä vapautuksia sovellettaisiin asianmukaisesti, tarvitaan erityistoimenpiteitä. Tällaisia erityistoimenpiteitä on sellaisen pätevän kauppalaskun esittäminen jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava laajennettua polkumyyntitullia.

(98)

Yksi kyselyyn vastannut yhteistyössä toiminut yhdysvaltalainen yritys pyysi perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti vapautusta mahdollisesti käyttöön otettavista laajennetuista toimenpiteistä.

(99)

Kuten edellä 82 kappaleessa selostetaan, tutkimuksessa ilmeni selvästi, että kyseinen osapuoli on tuomalla B20:tä ja sitä alhaisempia seoksia osallisena kiertämiskäytännöissä. Vapautusta ei sen vuoksi voida myöntää.

(100)

On kuitenkin syytä painottaa, että jos jokin kyseisistä vientiä harjoittavista tuottajista ei harjoita enää polkumyyntiä, se voi pyytää perusasetuksen 11 artiklan 3 mukaisen tarkastelun suorittamista.

(101)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella edellä esitettyyn päätelmään päädyttiin, ja niitä kehotettiin esittämään huomautuksia. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin,

European Commission

Directorate-General for Trade

Directorate H

Office N-105 04/92

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Faksi +32 22956505

11.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 122/22

(1)

Direktiivin 2004/49/EY tavoitteena on parantaa pääsymahdollisuuksia rautatiepalvelujen markkinoille määrittelemällä rautateiden turvallisuuden hallinnointia, sääntelyä ja valvontaa koskevat yhteiset periaatteet. Direktiivissä 2004/49/EY säädetään myös puitteista, joissa kaikille tavaravaunujen kunnossapidosta vastaaville yksiköille voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, kun samoja sertifiointivaatimuksia sovelletaan kaikkialla unionissa.

(2)

Sertifiointijärjestelmän tarkoituksena on luoda kehys kunnossapidosta vastaavien yksiköiden toimintakyvyn arviointiin liittyvien vaatimusten ja menetelmien yhdenmukaistamiselle unionissa.

(3)

Kunnossapidosta vastaavan yksikön olisi varmistettava kunnossapitojärjestelmän avulla, että tavaravaunut, joiden kunnossapidosta se vastaa, ovat turvallisessa käyttökunnossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rautatieyritysten ja infrastruktuurin haltijoiden vastuuta junien turvallisesta liikennöinnistä. Koska suunnittelu- ja kunnossapitomenetelmät vaihtelevat suuresti, kunnossapitojärjestelmän olisi oltava prosessisuuntautunut.

(4)

Infrastruktuurin haltijat käyttävät tavaravaunuja rakennusmateriaalien kuljetukseen ja infrastruktuurin kunnossapitotoimiin. Käyttäessään tavaravaunuja tähän tarkoitukseen infrastruktuurin haltijat toimivat rautatieyrityksen ominaisuudessa. Infrastruktuurin haltijan kykyä käyttää tavaravaunuja tähän tarkoitukseen olisi arvioitava osana arviointia, joka tehdään sille turvallisuusluvan antamiseksi direktiivin 2004/49/EY 11 artiklan nojalla.

(5)

Ennen junan lähtöä tai matkan aikana tehtävistä tarkastuksista ja valvonnasta vastaa yleensä rautatieyritysten tai infrastruktuurin haltijoiden käyttöhenkilöstö niiden turvallisuusjohtamisjärjestelmässä kuvattua prosessia noudattaen direktiivin 2004/49/EY 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(6)

Rautatieyritysten tai infrastruktuurin haltijoiden olisi varmistettava turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä avulla kaikkien toimintaansa liittyvien riskien hallinta, myös silloin kun ne käyttävät alihankkijoita. Tätä varten rautatieyrityksellä olisi oltava sopimusjärjestelyt kunnossapidosta vastaavien yksiköiden kanssa kaikkien sen käyttämien vaunujen osalta. Järjestely voi olla rautatieyrityksen ja kunnossapidosta vastaavan yksikön välinen sopimus tai sopimusketju, jossa on osallisena muita osapuolia, kuten kalustoyksikön haltija. Sopimusten olisi vastattava rautatieyrityksen tai infrastruktuurin haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmässään vahvistamia järjestelyjä, tiedonvaihto mukaan lukien.

(7)

Kunnossapidosta vastaavan yksikön todistus (ECM-todistus) on direktiivin 2004/49/EY mukaisesti voimassa koko unionin alueella. Kolmansien maiden sellaisten elinten myöntämät todistukset, jotka on nimitetty tässä asetuksessa säädettyjä perusteita vastaavien perusteiden mukaisesti ja jotka täyttävät tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia vastaavat vaatimukset, olisi tavallisesti hyväksyttävä unionissa myönnettyjä ECM-todistuksia vastaaviksi.

(8)

Kun sertifiointielin arvioi ECM-todistusta koskevaa hakemusta, sen olisi arvioitava hakijan kykyä hallinnoida kunnossapitotoimia ja hoitaa kunnossapitoon liittyvät operatiiviset toiminnot joko itse tai tekemällä sopimuksia muiden sellaisten elinten kanssa, joille on annettu tehtäväksi näiden toimintojen tai niiden osien suorittaminen, kuten kunnossapitokonepajojen kanssa.

(9)

Akkreditointijärjestelmän pitäisi tarjota keino riskien hallitsemiseen, sillä sen avulla voidaan varmistaa, että akkreditoidut elimet ovat päteviä suorittamaan tehtäväkseen ottamansa työt. Akkreditointia pidetään myös keinona varmistaa akkreditoitujen elinten myöntämien ECM-todistusten tunnustaminen kansallisesti ja kansainvälisesti.

(10)

Jotta käyttöön saataisiin järjestelmä, jossa sertifiointielimet voivat tehdä tarkastuksia todistuksen saaneissa kunnossapidosta vastaavissa yksiköissä kaikkialla unionin alueella, on tärkeää, että kaikki elimet, jotka voivat myöntää todistuksia mille tahansa kunnossapidosta vastaavalle yksikölle (”sertifiointielimet”), tekevät keskenään yhteistyötä yhdenmukaistaakseen sertifiointiin sovellettavia toimintatapoja. Akkreditointia koskevat erityisvaatimukset olisi laadittava ja hyväksyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (2) säännösten mukaisesti.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyn sertifiointiprosessin arvioimiseksi on tärkeää, että Euroopan rautatievirasto, jäljempänä ’virasto’, valvoo sertifiointijärjestelmän kehittämistä. Jotta virasto voisi suorittaa tämän tehtävän, sen on kerättävä tietoja alalla toimivien sertifiointielinten luonteesta sekä kunnossapidosta vastaaville yksiköille myönnettyjen todistusten määrästä. Lisäksi on tärkeää, että virasto helpottaa sertifiointielinten välistä koordinointia.

(12)

Turvallisuustodistusten ja hakuasiakirjojen yhteisen eurooppalaisen mallin käytöstä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY 10 artiklan mukaisesti sekä direktiivin 2001/14/EY nojalla myönnettyjen turvallisuustodistusten pätevyydestä 13 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 653/2007 (3) vahvistetaan turvallisuustodistusten vakiomalli. Malli on saatettava ajan tasalle, jotta se sisältäisi myös kunnossapidosta vastaavien yksiköiden tiedot. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 653/2007 olisi muutettava.

(13)

Siihen saakka, kunnes tässä asetuksessa säädettyä kunnossapidosta vastaavan yksikön sertifiointijärjestelmää sovelletaan täysimittaisesti, kunnossapidosta vastaavien yksiköiden ja kunnossapitokonepajojen nykyisten sertifiointikäytäntöjen voimassaolo olisi tunnustettava siirtymäkauden ajan, jotta voidaan varmistaa rautateiden tavaraliikennepalvelujen katkeamaton tarjonta etenkin kansainvälisellä tasolla. Siirtymäkauden aikana kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota erilaisten sertifiointikäytäntöjen vastaavuuteen ja yhdenmukaisuuteen.

(14)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2004/49/EY 27 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

’akkreditoinnilla’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä akkreditointia;

b)

’ECM-todistuksella’ todistusta, joka on annettu kunnossapidosta vastaavalle yksikölle direktiivin 2004/49/EY 14 a artiklan 4 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten;

c)

’sertifiointielimellä’ 10 artiklan mukaisesti nimettyä elintä, joka vastaa kunnossapidosta vastaavien yksiköiden sertifioinnista liitteessä II vahvistettujen kriteerien mukaisesti;

d)

’tavaravaunulla’ ilman omaa käyttövoimaa olevaa kalustoyksikköä, joka on suunniteltu rahdin tai muiden sellaisten materiaalien kuljettamiseen, joita käytetään rakentamisen tai infrastruktuurin kunnossapidon kaltaisissa toiminnoissa;

e)

’kunnossapitokonepajalla’ liikkuvaa tai kiinteää yksikköä, joka koostuu henkilöstöstä, johtotehtävistä vastaavat henkilöt mukaan lukien, työkaluista ja välineistä ja joka on organisoitu toteuttamaan kalustoyksiköiden ja niiden osien, komponenttien tai osakokoonpanojen kunnossapitoa;

f)

’huollosta luovuttamisella’ kunnossapidon toteuttaneen yksikön vaunukannan kunnossapidosta vastaavalle johtajalle antamaa vakuutusta siitä, että kunnossapito on toteutettu huoltotilausten mukaisesti;

g)

’liikennöintiin palauttamisella’ kunnossapidosta vastaavan yksikön käyttäjälle, kuten rautatieyritykselle tai kalustoyksikön haltijalle, huollosta luovuttamisen perusteella antamaa vakuutusta siitä, että kaikki asianmukaiset kunnossapitotyöt on saatettu loppuun ja vaunu, joka on aiemmin poistettu liikennöinnistä, on turvallisessa käyttökunnossa, mutta siihen saattaa kohdistua tilapäisiä käyttörajoituksia.

a)

hallintatoiminto, joka valvoo ja koordinoi b–d alakohdassa tarkoitettuja kunnossapitotoimintoja ja varmistaa rautatiejärjestelmässä käytettävien tavaravaunujen turvallisen kunnon;

b)

kunnossapidon kehittämistoiminto, joka vastaa huoltoasiakirjojen hallinnasta, kokoonpanon hallinta mukaan lukien, suunnittelu- ja käyttötietojen sekä suorituskyvyn ja saatujen kokemusten pohjalta;

c)

vaunukannan kunnossapidon hallintatoiminto, joka hallinnoi tavaravaunujen poistamista liikennöinnistä kunnossapitoa varten ja niiden liikennöintiin palauttamista kunnossapidon jälkeen; ja

d)

kunnossapidon toteutustoiminto, johon sisältyy tavaravaunun tai sen osien vaadittu tekninen kunnossapito, mukaan lukien huollosta luovuttamiseen liittyvien asiakirjojen antaminen.

a)

jos tavaravaunujen kunnossapidosta vastaa hakija, hakijan on joko liitettävä hakemukseensa voimassa oleva ECM-todistus, jos se on saatavilla, tai sen valmiutta toimia kunnossapidosta vastaavana yksikkönä arvioidaan osana sen turvallisuustodistusta tai turvallisuuslupaa koskevaa hakemusta;

b)

jos tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavat muut osapuolet kuin hakija, hakijan on varmistettava turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä avulla kaikkien toimintaansa liittyvien riskien hallinta, myös vaunujen käytön osalta; tällöin sovelletaan erityisesti tämän asetuksen 5 artiklan säännöksiä.

11.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 122/47

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä13 päivänä elokuuta 2010 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien tiettyjen rasva-alkoholien ja niiden seosten, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’, tuonnissa unioniin.

(2)

Polkumyyntimenettely aloitettiin sen jälkeen, kun kaksi unionin tuottajaa, Cognis GmbH ja Sasol Olefins & Surfactants GmbH, jäljempänä ’valituksen tekijät’, olivat 30 päivänä kesäkuuta 2010 tehneet valituksen. Molemmat ovat Saksan oikeuden mukaan perustettuja yhtiöitä, ja niillä on tuotantoa Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Näiden kahden yhtiön tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitettyä alustavaa näyttöä kyseisen asianomaisista maista peräisin olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta pidettiin riittävänä menettelyn aloittamiseksi.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tuojille/kauppiaille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille sekä asianomaisten viejämaiden edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Valituksessa esitettyjen tuojien suuren määrän vuoksi vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä tuojien osalta. Neljä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Koska ilmoittautuneita tuojia oli niin vähän, otantaa päätettiin olla soveltamatta.

(6)

Komissio lähetti kyselylomakkeet vientiä harjoittaville tuottajille, unionin tuottajille ja kaikille käyttäjille ja toimittajille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille osapuolille, jotka pyysivät niitä vireillepanoilmoituksessa asetetun määräajan kuluessa.

(7)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset viideltä unionin tuottajalta, kahdelta tuojalta, 21:ltä unionin käyttäjältä, kahdelta intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, kahdelta indonesialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja niihin etuyhteydessä olevilta kauppiailta sekä kolmelta vientiä harjoittavalta malesialaiselta tuottajalta ja niihin etuyhteydessä olevilta kauppiailta.

(8)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(9)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2009 ja 30 päivän kesäkuuta 2010 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2007 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(10)

Tarkasteltavana oleva tuote on Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevat tyydyttyneet rasva-alkoholit, joiden hiiliketjun pituus on C8, C10, C12, C14, C16 tai C18 (lukuun ottamatta haarautuneita isomeerejä), ja mukaan luetaan tyydyttyneet rasva-alkoholit, joissa hiiliketjut ovat samanpituisia (”single cuts”), sekä seokset, joissa hiiliketjujen pituudet ovat pääasiassa C6-C8, C6-C10, C8-C10, C10-C12 (yleinen luokitus C8-C10), seokset, joissa hiiliketjujen pituudet ovat pääasiassa C12-C14, C12-C16, C12-C18, C14-C16 (yleinen luokitus C12-C14), ja seokset, joissa hiiliketjujen pituudet ovat pääasiassa C16-C18, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, joka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin ex 2905 16 85, 2905 17 00, ex 2905 19 00 ja ex 3823 70 00.

(11)

Tutkimuksen kohteena oleva tuote on välituote, joka tuotetaan luonnon (öljykemian) tai synteettisistä (petrokemian) lähteistä, kuten luonnonrasvoista ja -öljyistä, raakaöljystä, maakaasusta, kaasukondensaateista ja hiilestä. Sitä käytetään pääasiassa valmistettaessa rasva-alkoholisulfaatteja, rasva-alkoholietoksilaatteja ja rasva-alkoholieetterisulfaatteja (niin kutsuttuja pinta-aktiivisia aineita). Pinta-aktiivisia aineita käytetään pesuaineiden, kodinhoito- ja siivoustuotteiden sekä henkilökohtaisen hygienian hoitoon tarkoitettujen tuotteiden valmistuksessa.

(12)

Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta unioniin viedyllä tuotteella ja kyseisissä maissa tuotetulla ja kotimarkkinoilla myydyllä tuotteella sekä unionin tuottajien unionissa valmistamalla ja myymällä tuotteella havaittiin olevan samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet sekä käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(13)

Tutkimuksen aikana tietyt osapuolet väittivät, että toinen valituksen tekijä valmistaa yhdessä tuotantopaikassaan haaraketjuisia isomeerimolekyyleja sisältävää tuotetta, joka ei kuulu tuotemääritelmään, ja että kyseistä tuotantoa ei näin ollen pitäisi katsoa samankaltaiseksi tuotteeksi. Alustavan päätelmän mukaan tämä väite on aiheellinen, ja siksi tätä tuottajaa koskevia tietoja ei ole käytetty vahinkoa koskevassa tarkastelussa. Samasta syystä kaksi muuta yritystä, joista toinen toimi yhteistyössä tutkimuksessa, suljettiin unionin tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle.

(14)

Normaaliarvon määrittämiseksi tutkittiin aluksi kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta, onko sen samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsotaan olevan edustavaa, jos sen kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyyntimäärästä unioniin. Kunkin vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(15)

Vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoillaan myymän kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jonka todettiin olevan suoraan verrattavissa unioniin vietäväksi myytyyn tuotelajiin, määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia kyseisen tuottajan unioniin viemän vertailukelpoisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä.

(16)

Tutkimuksessa selvitettiin myös, voidaanko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin viedyn tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(17)

Niille tuotelajeille, joilla yli 80 prosenttia kotimarkkinoiden myynnistä ylitti kustannukset ja joiden painotettu keskimääräinen myyntihinta oli sama tai suurempi kuin yksikkökohtainen tuotantokustannus, normaaliarvo määritettiin tuotelajeittain kyseisen lajin koko myynnin tosiasiallisten kotimarkkinahintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei.

(18)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen hinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskimääräinen hinta tutkimusajanjaksolla.

(19)

Molemmat intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan unionin riippumattomille asiakkaille. Sen vuoksi vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti kyseisten riippumattomien asiakkaiden tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien hintojen perusteella.

(20)

Kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(21)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tällä perusteella tehtiin oikaisut välillisten verojen, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä palkkioiden erojen huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(22)

Molemmat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että niiden myynti tutkimusajanjaksolla toiselle valituksen tekijälle unionissa olisi jätettävä huomiotta polkumyyntimarginaalin laskennassa, koska myyntimäärät olivat merkittäviä ja hinnat perustuivat tiukkoihin neuvotteluihin. Ei ole kuitenkaan mitään oikeudellista syytä siihen, että tällainen tarkasteltavana olevan tuotteen vienti olisi jätettävä polkumyyntilaskennan ulkopuolelle. Molempien vientiä harjoittavien tuottajien väitteet on tämän vuoksi hylättävä.

(23)

Molemmat vientiä harjoittavat tuottajat vaativat valuutan muuntamisen oikaisua väittäen, että Intian rupian (INR) arvo suhteessa euroon on jatkanut vahvistumistaan marraskuusta 2009 lähtien, mikä voi vääristää polkumyyntilaskelmia. Väite koski tammikuun 2010 jälkeistä euromääräistä myyntiä, ja sen esittäneet tuottajat pyysivät, että kyseisen myynnin arvon rupioiksi muuntamiseen käytetty myyntikuukauden vaihtokurssi korvattaisiin kahta kuukautta aikaisemmalla vaihtokurssilla. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdassa säädetään mahdollisuudesta tehdä oikaisu valuutan muuntamiseen tietyin edellytyksin. On kuitenkin huomattava, että rupia vahvistui ainoastaan tutkimusajanjakson jälkipuoliskon aikana. Lisäksi molemmat intialaiset yritykset nostivat unionissa olevilta pääasiakkailtaan veloittamiaan hintoja kyseisen ajanjakson aikana usein ja melko tasaisesti, ja myös valituksen tekijöiden unionissa soveltamat hinnat nousivat tasaisesti tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla. Siksi ei ole selvää näyttöä siitä, että rupian vahvistuminen ei näkynyt oikea-aikaisesti hinnoissa, joita intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat veloittivat EU:ssa olevilta asiakkailtaan, tai että rupian vahvistumisella oli aiheeton rankaiseva vaikutus polkumyyntilaskelmiin. Tämän vuoksi molempien yritysten väitteet hylättiin.

(24)

Yhteistyössä toimineita intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevat polkumyyntimarginaalit määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa.

(25)

Valituksesta ja yhteistyössä toimineilta intialaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saadut tiedot sekä käytettävissä olleet tilastotiedot osoittivat, että muita intialaisia tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia ei ole. Näin ollen koko maata koskeva polkumyyntimarginaali vahvistettiin Intialle yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan korkeimman marginaalin tasolle.

(26)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnoista, ja ne ovat seuraavat:

(27)

Normaaliarvon määrittämiseksi tutkittiin aluksi kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta, onko sen samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsotaan olevan edustavaa, jos sen kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyyntimäärästä unioniin. Kunkin vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(28)

Vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoillaan myymän kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jonka todettiin olevan suoraan verrattavissa unioniin vietäväksi myytyyn tuotelajiin, määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia kyseisen tuottajan unioniin viemän vertailukelpoisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä.

(29)

Tutkimuksessa selvitettiin myös, voidaanko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin viedyn tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(30)

Niille tuotelajeille, joilla yli 80 prosenttia kotimarkkinoiden myynnistä ylitti kustannukset ja joiden painotettu keskimääräinen myyntihinta oli sama tai suurempi kuin yksikkökohtainen tuotantokustannus, normaaliarvo määritettiin tuotelajeittain kyseisen lajin koko myynnin tosiasiallisten kotimarkkinahintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei.

(31)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen hinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskimääräinen hinta tutkimusajanjaksolla.

(32)

Jos vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(33)

Kun normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa koskevat määrät perustuivat perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantolauseen mukaisesti tosiasialliseen tietoon vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(34)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai Singaporessa tai unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden välityksellä.

(35)

Kun tuotetta vietiin joko suoraan riippumattomille asiakkaille unioniin tai Singaporessa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(36)

Kun tuotetta vietiin unioniin unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden jälleenmyyntihintojen perusteella, jotka kyseiset etuyhteydessä olevat kauppiaat veloittivat ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionissa.

(37)

Kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(38)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tällä perusteella tehtiin oikaisut välillisten verojen, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä palkkioiden erojen huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(39)

Yksi yritys vaati oikaisua fyysisten ominaisuuksien erojen mukaisesti käyttämällä perusteena sitä, että se vie tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta EU:hun sekä nestemäisessä että kiinteässä muodossa, kun taas kotimarkkinoilla se myy tuotetta ainoastaan kiinteässä muodossa, ja sitä, että kiinteässä muodossa olevan, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinnat ovat korkeammat kuin nestemäisen tuotteen hinnat. Yritys ei kuitenkaan määrittänyt oikaisun suuruutta. Pelkkä nestemääräisen ja kiinteän tuotemuodon vientihintojen vertailu ei voi olla tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta perustana fyysisten ominaisuuksien eroihin perustuvan oikaisun tekemiselle. Lisäksi yrityksen kirjanpitojärjestelmä on sellainen, että nestemääräisen ja kiinteän tuotteen kustannuseroja on mahdotonta eritellä asianmukaisesti. Mahdollista oikaisua ei siis voitu laskea luotettavasti, ja sen vuoksi vaatimus oli hylättävä.

(40)

Valituksen tekijät esittivät väitteen, jonka mukaan erittäin alhaiset ja tuetut energianhinnat vääristävät energiakustannuksia Indonesiassa. Ne eivät ole kuitenkaan toimittaneet tietoja, jotka osoittaisivat, miten tällainen kotimaan- ja vientituotannon energiankustannusten vääristyminen vaikuttaa polkumyyntilaskelmiin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(41)

Yhteistyössä toimineita indonesialaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevat polkumyyntimarginaalit määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa.

(42)

Valituksesta ja yhteistyössä toimineilta indonesialaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saadut tiedot sekä käytettävissä olleet tilastotiedot osoittivat, että muita indonesialaisia tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia ei ole. Näin ollen koko maata koskeva polkumyyntimarginaali vahvistettiin Indonesialle yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan korkeimman marginaalin tasolle.

(43)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnoista, ja ne ovat seuraavat:

(44)

Normaaliarvon määrittämiseksi tutkittiin aluksi kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta, onko sen samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsotaan olevan edustavaa, jos sen kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyyntimäärästä unioniin. Kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa todettiin, että kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa. Kolmannen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa ei havaittu riippumatonta kotimarkkinamyyntiä tutkimusajanjaksolla.

(45)

Vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoillaan myymän kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jonka todettiin olevan suoraan verrattavissa unioniin vietäväksi myytyyn tuotelajiin, määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia kyseisen tuottajan unioniin viemän vertailukelpoisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä.

(46)

Tutkimuksessa selvitettiin myös, voidaanko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin viedyn tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(47)

Niille tuotelajeille, joilla yli 80 prosenttia kotimarkkinoiden myynnistä ylitti kustannukset ja joiden painotettu keskimääräinen myyntihinta oli sama tai suurempi kuin yksikkökohtainen tuotantokustannus, normaaliarvo määritettiin tuotelajeittain kyseisen lajin koko myynnin tosiasiallisten kotimarkkinahintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei.

(48)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen hinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskimääräinen hinta tutkimusajanjaksolla.

(49)

Jos vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(50)

Kun normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa koskevat määrät perustuivat perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantolauseen mukaisesti tosiasialliseen tietoon vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(51)

Sen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa, jolla ei havaittu kotimarkkinamyyntiä tutkimusajanjaksolla, käytettiin myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa varten lisättyjen määrien perusteena perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti tutkimuksen kohteena olevien kahden muun vientiä harjoittavan tuottajan osalta vahvistettujen tosiasiallisten määrien painotettua keskiarvoa samankaltaisen tuotteen tuotannossa ja myynnissä Malesian markkinoilla.

(52)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten välityksellä.

(53)

Kun tuotetta vietiin suoraan unionissa toimiville riippumattomille asiakkaille, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(54)

Kun tuotetta vietiin unioniin unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten välityksellä, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden jälleenmyyntihintojen perusteella, jotka kyseiset etuyhteydessä olevat yritykset veloittivat ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionissa.

(55)

Kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(56)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tällä perusteella tehtiin oikaisut kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(57)

Yksi malesialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että siihen etuyhteydessä oleva unionissa sijaitseva yritys on itse asiassa valmistajan vientiosasto. Näin ollen kyseinen yritys väitti, että noudettuna lähettäjältä -hintaa määritettäessä tehdään liian suuria vähennyksiä, jos tehdään täysimääräiset oikaisut myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Tätä väitettä tarkasteltaessa todettiin, että kyseinen etuyhteydessä oleva yritys laati laskut unionissa sijaitseville asiakkaille ja sai niiden suorittamat maksut. Lisäksi on huomattava, että etuyhteydessä olevan yrityksen myyntiin sisältyi voittomarginaali. Kauppiaan kirjanpidosta kävi myös ilmi, että se vastasi tavanomaisista tuonnin ja jälleenmyynnin välisistä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista. Näin ollen vaikuttaa siltä, että etuyhteydessä oleva yritys tosiaankin hoitaa tyypillisiä maahantuojalle kuuluvia tehtäviä. Tämän perusteella yrityksen väite hylättiin.

(58)

Valituksen tekijät esittivät Malesian osalta saman energiakustannuksia koskevan väitteen kuin 40 kappaleessa mainittu Indonesiaan liittyvä väite. Tämäkin väite hylättiin samoista syistä.

(59)

Yhteistyössä toimineita malesialaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevat polkumyyntimarginaalit määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa.

(60)

Valituksesta ja yhteistyössä toimineilta malesialaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saadut tiedot sekä käytettävissä olleet tilastotiedot osoittivat, että muita malesialaisia tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia ei ole. Näin ollen koko maata koskeva polkumyyntimarginaali vahvistettiin Malesialle yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan korkeimman marginaalin tasolle.

(61)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnoista, ja ne ovat seuraavat:

(62)

Kaksi tiedossa ollutta tuottajaa sekä jotkin muut erittäin pienet tuottajat valmistivat samankaltaista tuotetta unionissa tutkimusajanjaksolla. Unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja unionin tuottajista, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja. Tällä perusteella unionin kokonaistuotannon arvioitiin olevan 400 000– 500 000 tonnia tutkimusajanjaksolla. Unionin tuottajat, jotka vastasivat koko unionin tuotannosta, muodostavat unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(63)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että toista valituksen tekijää ei pitäisi lukea unionin tuotannonalaan, sillä kyseinen yritys toi tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjaksolla. Tarkastelussa kuitenkin todettiin, että kyseisen yrityksen asianomaisista maista tutkimusajanjaksolla tuoman tuotteen prosenttiosuus oli suhteellisen pieni, eikä se ollut merkittävä verrattuna sen samankaltaisen tuotteen tuotantoon. Lisäksi tuonti oli luonteeltaan lähinnä väliaikaista. Näin ollen voidaan vahvistaa, että kyseisen yrityksen ydintoimintana on tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotanto ja myynti EU:ssa ja että sen tärkein etu on unionin tuottajan etu. Sen vuoksi katsotaan alustavasti, että tämä väite ei ole perusteltu.

(64)

Kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoille suuntautuvan kokonaismyynnin, kytköskäytön sekä kokonaistuonnin perusteella (Eurostatin tiedot). Eurostatin tietoihin tehtiin asiaankuuluvat oikaisut, sillä niihin sisältyy tarkasteltavana olevan tuotteen lisäksi myös joitakin muita tuotteita. Tiedot annetaan indeksilukuina (2007 = 100) luottamuksellisuuden säilyttämiseksi.

(65)

Unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla 2 prosenttia. Ensin kulutus kasvoi vuodesta 2007 vuoteen 2008 yhteensä 2,2 prosenttia, minkä jälkeen se laski vuodesta 2008 vuoteen 2009 yhteensä 4,8 prosenttia. Vuodesta 2009 tutkimusajanjakson loppuun kulutus koheni 4,6 prosenttia.

(66)

Talouden taantuma oli osasyynä vuoden 2008 jälkeiseen kulutuksen laskuun, sillä tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien tuotteiden kysyntä väheni tuolloin. Tutkimusajanjakson alussa markkinatilanne alkoi kohentua hieman, ja sen tuloksena tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntä lisääntyi verrattuna vuoden 2009 alkupuoliskoon.

(67)

Komissio tutki, olisiko asianomaisista maista tulevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia arvioitava perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaan kumulatiivisesti. Kyseisessä artiklassa säädetään, että kahdesta tai useammasta maasta, joita tarkastellaan polkumyyntitutkimuksessa samanaikaisesti, tulevan tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain, jos a) kustakin maasta tulevan tuonnin osalta määritetty polkumyyntimarginaali on perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempi eikä yhdestäkään maasta tulevan tuonnin määrä ole vähäpätöinen ja b) tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on asianmukaista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset ja tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset.

(68)

Kustakin asianomaisesta maasta tapahtuneelle tuonnille määritetyt polkumyyntimarginaalit ovat suurempia kuin perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vähimmäistaso (2 prosenttia vientihinnasta), ja tuonti kustakin asianomaisesta maasta ylittää perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa vahvistetun 1 prosentin tason.

(69)

Tutkimus osoitti lisäksi, että kilpailuedellytykset sekä polkumyynnillä tuotavien tuotteiden välillä että polkumyynnillä tuotavien tuotteiden ja samankaltaisen tuotteen välillä olivat samanlaiset. Tutkimuksessa todettiin, että keskituontihinnat putosivat kaikkien asianomaisten maiden osalta koko tarkastelujakson ajan ja noudattivat samaa suuntausta. Asianomaisista maista tuotu tutkimuksen kohteena oleva tuote oli lisäksi samanlainen kaikissa suhteissa, se oli keskenään vaihdettava, ja sitä pidettiin kaupan unionissa samankaltaisten myyntikanavien kautta ja samanlaisissa myyntiolosuhteissa; tuotteet siis kilpailivat sekä toistensa että unionissa tuotetun, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kanssa.

(70)

Tällä perusteella päätellään alustavasti, että kaikki kumuloinnin edellytykset täyttyvät ja sen vuoksi asianomaisista maista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset olisi vahinkoa koskevassa tarkastelussa arvioitava yhdessä.

(71)

Tuonti asianomaisista maista kasvoi tarkastelujaksolla määrällisesti merkittävästi: 57 prosenttia. Tuonti kasvoi eniten vuosien 2007 ja 2008 välisenä aikana, jolloin kasvu oli 58 prosenttia. Sen jälkeen tuonti väheni hieman vuonna 2009 ja kasvoi jälleen vuoden 2008 tasolle tutkimusajanjaksolla.

(72)

Asianomaisista maista tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat vaihtelivat tarkastelujaksolla suuresti, ja kaiken kaikkiaan hintojen lasku oli 6 prosenttia. Asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat koko tarkastelujakson ajan poikkeuksetta alhaisemmat kuin muiden maiden ja unionin tuotannonalan hinnat, ja tämän vaikutuksesta asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi.

(73)

Asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi merkittävästi, 54 prosenttia, tarkastelujaksolla. Eniten markkinaosuus kasvoi vuosien 2007 ja 2008 välisenä aikana. Talouskriisin aikana tuonti väheni hieman, ja vastaavasti asianomaisten maiden markkinaosuus pieneni 2 prosenttia vuosina 2008 ja 2009, mutta sitten niiden markkinaosuus palautui entisiin lukemiin tarkastelujakson loppuun mennessä.

(74)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotelajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin asianomaisista maista tulevan tuonnin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti voimassa olevien tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Hintavertailu tehtiin samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta; hintoja on tarvittaessa oikaistu, ja niistä on ensin vähennetty alennukset ja hyvitykset. Vertailun tulokset – ilmaistuina prosentteina unionin tuotannonalan tutkimusajanjakson aikaisista myyntihinnoista – osoittivat, että hinnan alittavuuden marginaalit olivat merkittäviä (jopa 16 prosenttia). Hinnan alittavuuden marginaalit osoittavat asianomaisista maista tapahtuneen tuonnin aiheuttaneen paineita hintoihin unionin markkinoilla.

(75)

Hinnan alittavuuden marginaalit olivat eri maiden kohdalla seuraavat:

(76)

Kun polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan tutkittiin, otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset indikaattorit, joiden avulla voitaisiin arvioida unionin tuotannonalan tilannetta vuodesta 2007 tutkimusajanjakson päättymiseen.

(77)

Vuosien 2007 ja 2009 välisenä aikana unionin tuotanto väheni merkittävästi, 23 prosenttia, ja sen jälkeen se kohentui hieman vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson lopun välillä: kaiken kaikkiaan tuotanto väheni tarkastelujaksolla 17 prosenttia. On syytä huomata, että vaikka unionin kulutus väheni noin 5 prosenttia vuosina 2008 ja 2009, unionin tuotannonalan tuotanto väheni paljon enemmän, 15 prosenttia, eikä se hyötynyt tutkimusajanjaksolla tapahtuneesta unionin kulutuksen elpymisestä.

(78)

Unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti väheni noin 2 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tuotantokapasiteetti lisääntyi noin 9 prosenttia vuonna 2008 ja supistui sitä seuraavina vuosina niin, että kokonaisvähennys oli 2 prosenttia tarkastelujaksolla.

(79)

Vähenevien tuotantomäärien vuoksi kapasiteetin käyttöaste kuitenkin laski tarkastelujaksolla 15 prosenttia. Lasku oli suurinta vuonna 2009, yleisen talouskriisin aikana, ja tutkimusajanjaksolla tilanne parantui hiukan.

(80)

Seuraavassa taulukossa esitetyt myyntimäärät liittyvät ensimmäiselle etuyhteydettömälle asiakkaalle unionin markkinoilla suuntautuneen myynnin määrään ja arvoon.

(81)

Myyntimäärä väheni 18 prosenttia ja markkinaosuus 12 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkastelujakson alussa, vuosina 2007 ja 2008, unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni 15 prosenttia ja sen markkinaosuus supistui 12 prosenttia, vaikka unionin kulutus kasvoi. Vuonna 2009 unionin kulutus supistui, ja sen myötä unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni vielä 6,5 prosenttia. Lisääntynyt unionin kulutus nosti tutkimusajanjaksolla hieman unionin myyntiä. Markkinaosuus pysyi kuitenkin vakaana vuodesta 2008 tutkimusajanjakson loppuun.

(82)

Hinnat nousivat vuosina 2007 ja 2008 merkittävästi, 20 prosenttia. On huomattava, että myös vientiä harjoittavat tuottajat nostivat kyseisenä aikana hintojaan, tosin paljon vähemmän kuin unionin tuotannonala.

(83)

Vuonna 2009 unionin tuotannonalan oli alennettava hintoja, jotta se pystyi vastaamaan asianomaisista maista tulevan tuonnin kasvun aiheuttamaan paineeseen. Tuonti näistä maista oli kasvanut vuonna 2008 yhteensä 57 prosenttia, ja niiden veloittamat hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat. Unionin tuotannonala ei kuitenkaan pystynyt alentamaan hintojaan samalle tasolle kuin vientiä harjoittavat tuottajat.

(84)

Unionin tuotannonala piti tutkimusajanjaksolla hintansa vuoden 2009 tasolla, joten kaiken kaikkiaan hinnannousu oli tarkastelujaksolla 7 prosenttia.

(85)

Unionin tuotannonalan varastot pienenivät 33 prosenttia tarkastelujakson aikana. Varsinkin vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana varastot pienenivät merkittävästi: 51 prosenttia.

(86)

Unionin tuotannonalan toiminnan supistumisen vuoksi työntekijöiden määrä väheni tarkastelujaksolla vastaavasti 13 prosenttia. Työntekijää kohden lasketut työvoimakustannukset kasvoivat tarkastelujaksolla 6 prosenttia. Tätä hienoista kasvua pidetään luonnollisena kasvuna, joka alittaa inflaatioasteen tarkastelujaksolla.

(87)

Unionin tuotannonalan kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä saatu nettovoitto (tässä tapauksessa tappio) ennen veroja prosentteina myynnin liikevaihdosta. Todettiin, että unionin tuotannonalan kannattavuus on ollut tarkastelujakson alusta vuodesta 2007 lähtien negatiivinen ja että tappiot ovat lisääntyneet merkittävästi tarkastelujaksolla. Tappiot pienenivät vuonna 2008 ja kasvoivat jälleen merkittävästi vuonna 2009 yleisen talouskriisin aikaan. Tutkimusajanjaksoon ajoittuneen talouden elpymisen myötä unionin tuotannonala pystyi kuitenkin pienentämään tappioitaan suhteessa liikevaihtoon, mutta se ei yltänyt lähellekään positiivista voittotasoa.

(88)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa, kehittyi suurin piirtein samalla tavalla kuin kannattavuus. Kassavirta oli negatiivinen vuonna 2007 ja väheni huomattavasti tarkastelujaksolla. Sama koskee investointien tuottoa, joka osoitti samanlaista negatiivista kehitystä kuin unionin tuotannonalan negatiiviset tulokset tarkastelujaksolla.

(89)

Edellä esitetyn seurauksena unionin tuotannonalan investointikyky supistui, kun kassavirta heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla. Tämän seurauksena investoinnit putosivat noin 35 prosenttia tarkastelujaksolla.

(90)

Unionin kulutus pysyi melko vakaana tarkastelujaksolla. Samaan aikaan unionin tuotannonalan myyntimäärä kuitenkin väheni 18 prosenttia ja markkinaosuus 12 prosenttia.

(91)

Kun otetaan huomioon asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(92)

Tutkimuksen mukaan useimmat vahinkoindikaattorit, kuten tuotanto (– 17 %), kapasiteetin käyttöaste (– 13 %), myyntimäärä (– 18 %), markkinaosuus (– 12 %) sekä työllisyys (– 14 %), heikkenivät tarkastelujaksolla. Vakavia vaikutuksia kohdistui myös unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyviin vahinkoindikaattoreihin, kuten kassavirtaan ja kannattavuuteen. Näiden vuoksi unionin tuotannonalan pääoman saanti vaarantui, etenkin tutkimusajanjaksolla.

(93)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(94)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtunut tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet samaan aikaan aiheuttaa unionin tuotannonalalle vahinkoa, jotta voitiin varmistaa, ettei näiden muiden tekijöiden aiheuttaman mahdollisen vahingon tulkittu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(95)

Tutkimus osoitti, että unionin kulutus pysyi melko vakaana tarkastelujaksolla, kun taas polkumyynnillä tapahtunut tuonti asianomaisista maista kasvoi määrällisesti merkittävästi, 57 prosenttia.

(96)

Asianmukaisista maista polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti paineita unionin tuotannonalalle etenkin vuonna 2008, jolloin kyseinen tuonti kasvoi 58 prosenttia. Tuona vuonna asianomaiset maat veloittivat Eurostatin tietojen perusteella paljon alhaisempia hintoja kuin unionin tuotannonala. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni noin 12 prosenttia, kun taas asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi 54 prosenttia.

(97)

Unionin tuotannonala reagoi paineeseen laskemalla hintojaan vuonna 2009. Vaikka asianomaisista maista tuleva tuonti väheni määrällisesti (– 6,7 %) talouden taantuman ja EU:n markkinoilla vallinneen kysynnän laskun myötä, tuontihinta aleni enemmän kuin unionin tuotannonalan hinta, ja siksi unionin tuotannonala ei pystynyt saamaan takaisin menetettyä markkinaosuuttaan.

(98)

Unionin tuotannonalan oli tutkimusajanjaksolla alennettava hintojaan lisää, ja tuolloin asianomaisten maiden hintojen alittavuus oli tarkistettujen vientilukujen mukaan yhä 3 prosenttia. Unionin tuotannonalan myynti koheni hieman määrällisesti (+ 4,3 %) ja arvoltaan (+ 3,9 %), mutta vaikka hintaero asianomaisten maiden tuontihintaan verrattuna kapeni, unionin tuotannonala ei pystynyt hyötymään kulutuksen elpymisestä, ja sen markkinaosuus pysyi ennallaan. Samaan aikaan tuonti asianmukaisista maista kasvoi edelleen määrällisesti (6,6 %) ja markkinaosuutena mitattuna (2 %) tutkimusajanjaksolla.

(99)

Muita syy-yhteyden tarkastelun yhteydessä arvioituja tekijöitä ovat tuonti muista maista, unionin tuotannonalan vientitoiminta sekä talouskriisin vaikutukset.

(100)

Tämän tutkimuksen piiriin kuulumattomista kolmansista maista peräisin olevan, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti unioniin väheni tarkastelujaksolla määrällisesti 7 prosenttia Eurostatin tietojen perusteella. Kyseisten maiden markkinaosuus väheni myös 9 prosenttia.

(101)

Tällaisen tuonnin keskimääräiset hinnat olivat asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuotannonalan hintoja korkeammat.

(102)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että kyseisistä kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(103)

Unionin tuotannonalan vientimyynnin määrä väheni tarkastelujaksolla 55 prosenttia. Myynnin vähenemisen vaikutuksia kompensoi kuitenkin osittain se seikka, että keskimääräinen yksikkömyyntihinta nousi saman jakson aikana 71 prosenttia, minkä vuoksi vientimyynnin arvon lasku jäi 24 prosenttiin. Ottaen lisäksi huomioon unionin tuotannonalan vientimyynnin osuus, joka oli tutkimusajanjaksolla vain 5 prosenttia sen kokonaismyynnistä, voidaan alustavasti päätellä, että vientitoiminta ei poista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja asianomaisista maista tulevan tuonnin välistä syy-yhteyttä.

(104)

Talouskriisi vaikutti osaltaan unionin kulutuksen supistumiseen ja hintapaineisiin. Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vähentynyt kysyntä johti unionin tuotannonalan tuotannon laskuun ja vaikutti osaltaan myyntihintojen putoamiseen.

(105)

Tavanomaisissa taloudellisissa olosuhteissa ja ilman polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa voimakasta hintapainetta ja tuonnin kasvua unionin tuotannonalalla olisi saattanut olla joitakin vaikeuksia selviytyä kulutuksen laskusta ja kiinteiden yksikkökustannusten noususta, joka johtui alentuneesta kapasiteetin käyttöasteesta vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä. Polkumyynnillä tapahtunut tuonti kuitenkin pahensi talouden taantuman vaikutuksia, ja sen vuoksi oli mahdotonta myydä yli omakustannushinnan.

(106)

Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että talouskriisiin liittyvä unionin kysynnän lasku vaikutti osaltaan unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tämä ei kuitenkaan poista asianomaisista maista alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtuneen tuonnin osalta todettua syy-yhteyttä.

(107)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että asianomaisista maista peräisin olevan halvan polkumyyntituonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Lisäksi havaittiin, että tuonti tapahtui polkumyyntihinnoin, jotka olivat alle hintojen, jotka olivat alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan samanlaisista tuotelajeista unionin markkinoilla veloittamat hinnat.

(108)

Asianomaisista maista halvoin hinnoin tulevan polkumyyntituonnin määrän ja markkinaosuuden kasvu osui ajallisesti yhteen tarkastelujaksolla tapahtuneen unionin kulutuksen yleisen ja jatkuvan laskun kanssa mutta myös samalla kaudella toteutuneen unionin tuotannonalan markkinaosuuden negatiivisen kehityksen kanssa. Lisäksi vuodesta 2008 lähtien asianomaisista maista olevat viejät onnistuivat yleisen taloustaantuman ja unionin kulutuksen laskun yhteydessä säilyttämään markkinaosuutensa alentamalla hintoja, yhä alle unionin hinnan. Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuuden negatiivinen kehitys jatkui, ja sen taloudellista tilannetta kuvaavat pääindikaattorit heikkenivät. Tarkastelujaksolla Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta halvoin hinnoin tulevan – ja jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat alittavan – polkumyyntituonnin voimakas kasvu johti siihen, että unionin tuotannonalan kannattavuus laski ja sille aiheutui raskaita tappioita tutkimusajanjaksolla.

(109)

Tarkasteltaessa muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi ilmi, että tekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden asianomaisista maista polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(110)

Edellä esitetty analyysi, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, johti siihen alustavaan päätelmään, että Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta tuleva polkumyyntituonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(111)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että polkumyynnin vastaisten väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat, kuten unionin tuotannonalan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien ja käyttäjien edut.

(112)

Unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta polkumyynnillä tulevasta tuonnista. On muistettava, että useimpien vahinkoindikaattorien kehitys oli negatiivista tarkastelujaksolla. Vakavia vaikutuksia kohdistui erityisesti unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta kuvaaviin vahinkoindikaattoreihin, kuten kassavirtaan, investointien tuottoon ja kannattavuuteen. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, unionin taloudellinen tilanne heikkenee erittäin todennäköisesti edelleen.

(113)

Väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tehokkaat kilpailuedellytykset, jolloin unionin tuotannonala voi mukauttaa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinnat vastaamaan eri komponenttien kustannuksia ja markkinaolosuhteita. Voidaan odottaa, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaisi unionin tuotannonalalle tilaisuuden saada takaisin ainakin osa tarkastelujaksolla menetetystä markkinaosuudesta, mikä edelleen parantaisi sen taloudellista tilannetta ja kannattavuutta.

(114)

Sen vuoksi pääteltiin, että väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevan, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnissa olisi unionin tuotannonalan etujen mukaista.

(115)

Kyselylomakkeet lähetettiin 21 tuojalle unionissa. Vain kaksi tuojaa toimi tutkimuksessa yhteistyössä: molemmat sijaitsevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja niiden osuus asianomaisista maista tulevasta kokonaistuonnista oli tutkimusajanjaksolla yhteensä 0,3 prosenttia. Tarkastuskäynnin kohteena oli vain toinen, isompi tuoja. Paikan päällä kyseinen tuoja kuitenkin kieltäytyi esittämästä kirjanpitoaan, minkä vuoksi asiaankuuluvia tietoja ei voitu tarkistaa. Vaikka polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto merkitsisi suurempia kustannuksia kyseiselle yritykselle, oli kuitenkin selvää, että yrityksen toimintaan ei kohdistuisi hyvin vakavia ongelmia silloinkaan, jos yrityksen asiakaskunta pysyy samana tai jos yritys tarvittaessa muuttaa liiketoiminta-alaansa.

(116)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella pääteltiin, että vaikka väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi negatiivisesti edellä mainittuun tuojaan, sen pitäisi olla sellaisessa tilanteessa, että se voi siirtää ainakin osan kohonneista kustannuksista asiakkailleen ja/tai siirtyä hankkimaan muista lähteistä. Sen vuoksi väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotolla ei pitäisi olla merkittävää negatiivista vaikutusta tuojiin.

(117)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen käyttäjät ovat olleet erittäin kiinnostuneita tapauksesta. Niistä 97 käyttäjästä, joihin otettiin yhteyttä, 21 teki yhteistyötä tutkimuksessa. Kyseisten yhteistyössä toimineiden käyttäjien osuus unioniin suuntautuneesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista oli tutkimusajanjaksolla noin 25 prosenttia. Kyseiset yritykset sijaitsevat eri puolilla unionia, ja niiden toiminta-aloihin kuuluvat henkilökohtaisen hygienian hoitoon sekä kotitalous- ja teollisuuskäyttöön tarkoitetut pesuaineet.