ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2011.015.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 15

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

54. vuosikerta
20. tammikuu 2011


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 38/2011, annettu 18 päivänä tammikuuta 2011, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1292/2007 muuttamisesta

1

 

 

Komission asetus (EU) N:o 39/2011, annettu 19 päivänä tammikuuta 2011, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

5

 

 

Komission asetus (EU) N:o 40/2011, annettu 19 päivänä tammikuuta 2011, asetuksella (EY) N:o 620/2009 hallinnoitavassa korkealaatuisen naudanlihan tariffikiintiössä tammikuuta 2011 ensimmäisten seitsemän päivän aikana jätettyjen tuontitodistushakemusten myöntämisestä

7

 

 

Komission asetus (EU) N:o 41/2011, annettu 19 päivänä tammikuuta 2011, asetuksella (EY) N:o 616/2007 avatuissa tariffikiintiöissä tammikuun 2011 seitsemän ensimmäisen päivän kuluessa haettujen siipikarjanlihaa koskevien tuontitodistusten myöntämisestä

8

 

 

Komission asetus (EU) N:o 42/2011, annettu 19 päivänä tammikuuta 2011, sokerialan tuotteiden tuontitodistushakemusten jättämisen keskeyttämisestä eräissä tariffikiintiöissä

10

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2011/30/EU

 

*

Komission päätös, annettu 19 päivänä tammikuuta 2011, tiettyjen kolmansien maiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien vastaavuudesta ja tiettyjen kolmansien maiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden tilintarkastustoimintaa koskevasta siirtymäajasta Euroopan unionissa (tiedoksiannettu numerolla K(2011) 117)  ( 1 )

12

 

 

2011/31/EU

 

*

Komission päätös, annettu 19 päivänä tammikuuta 2011, Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn päättämisestä

17

 

 

2011/32/EU

 

*

Komission päätös, annettu 19 päivänä tammikuuta 2011, Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä

22

 

 

IV   EY-sopimuksen, EU-sopimuksen ja Euratom-sopimuksen nojalla ennen 1. joulukuuta 2009 annetut säädökset

 

*

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 190/09/KOL, tehty 22 päivänä huhtikuuta 2009, valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 69. kerran lisäämällä niihin tarkistettu luku tilapäisistä puitteista valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä

26

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

20.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/1


NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 38/2011,

annettu 18 päivänä tammikuuta 2011,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1292/2007 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan ja 11 artiklan 3, 5 ja 6 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission, jäljempänä ’komissio’, ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   Aiemmat tutkimukset ja voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet

(1)

Elokuussa 2001 neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1676/2001 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon eli PET-kalvon tuonnissa. Toimenpiteinä olivat arvoon perustuva 0–62,6 prosentin polkumyyntitulli, jota sovellettiin tietyiltä nimeltä mainituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta peräisin olevaan tuontiin, sekä kaikilta muilta yrityksiltä peräisin olevaan tuontiin sovellettava 53,3 prosentin jäännöstulli.

(2)

Maaliskuussa 2006 neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 366/2006 (3) toimenpiteitä, jotka oli otettu käyttöön asetuksella (EY) N:o 1676/2001. Käyttöön otettiin 0–18 prosentin suuruinen polkumyyntitulli ottaen huomioon lopullisten tasoitustullien voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tulokset (neuvoston asetus (EY) N:o 367/2006 (4)).

(3)

Intialaisen PET-kalvon tuottajan Garware Polyester Limited -yrityksen saamasta tuesta tehdyn välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto antoi elokuussa 2006 asetuksen (EY) N:o 1288/2006 (5), jolla muutettiin kyseiselle yritykselle asetuksella (EY) N:o 1676/2001 määrättyä lopullista polkumyyntitullia.

(4)

Syyskuussa 2006 neuvosto muutti uuden vientiä harjoittavan tuottajan esittämän pyynnön jälkeen asetusta (EY) N:o 1676/2001 yhden intialaisen viejän osalta asetuksella (EY) N:o 1424/2006 (6). Muutetussa asetuksessa vahvistettiin asianomaiselle yritykselle 15,5 prosentin polkumyyntimarginaali ja 3,5 prosentin polkumyyntitulli ottaen huomioon kyseisen yrityksen vientitukimarginaali, joka varmistui asetuksen (EY) N:o 367/2006 antamiseen johtaneessa tukien vastaisessa tutkimuksessa. Koska yritykselle ei ollut määritetty yksilöllistä tasoitustullia, siihen sovellettiin kaikille muille yrityksille vahvistettua tullia.

(5)

Marraskuussa 2007 neuvosto otti perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen asetuksella (EY) N:o 1292/2007 (7) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuonnissa. Samalla asetuksella päätettiin perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukainen osittainen välivaiheen tarkastelu, joka rajoittui koskemaan polkumyyntiä yhden intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(6)

Tammikuussa 2009 neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 15/2009 (8) komission omasta aloitteestaan vireillepaneman, viiden intialaisen PET-kalvon tuottajan saamaa tukea koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen kyseisille yrityksille asetuksella (EY) N:o 1292/2007 määrättyä lopullista polkumyyntitullia ja kyseisille yrityksille asetuksella (EY) N:o 367/2006 määrättyä lopullista tasoitustullia.

(7)

Asetukseen (EY) N:o 1292/2007 sisältyi myös toimenpiteiden laajentaminen koskemaan Brasiliaa ja Israelia tiettyjä yrityksiä lukuun ottamatta. Tältä osin viimeinen muutos asetukseen (EY) N:o 1292/2007 tehtiin neuvoston asetuksella (EU) N:o 806/2010 (9).

(8)

Tätä välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön esittäjään Garware Polyester Limited -yritykseen sovelletaan nykyisin 14,7 prosentin suuruista lopullista polkumyyntitullia.

2.   Voimassa olevat tasoitustoimenpiteet

(9)

On myös huomattava, että Garware Polyester Limited -yritykseen sovelletaan 5,4 prosentin suuruista tasoitustullia asetuksen (EY) N:o 15/2009 perusteella.

3.   Osittaista välivaiheen tarkastelua koskeva pyyntö

(10)

Elokuussa 2009 komissio sai perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön. Pyynnön esitti intialainen vientiä harjoittava tuottaja Garware Polyester Limited, jäljempänä ’Garware’ tai ’pyynnön esittäjä’, ja se rajoittui polkumyynnin tarkasteluun. Pyynnön esittäjä väitti pyynnössään, että olosuhteet, joiden perusteella toimenpiteet oli otettu käyttöön, olivat muuttuneet ja että muutokset olivat luonteeltaan pysyviä. Pyynnön esittäjä toimitti alustavaa näyttöä siitä, että polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei enää edellytä nykytasoisen toimenpiteen soveltamista.

4.   Tarkastelun vireillepano

(11)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa varten oli olemassa riittävä näyttö, mistä syystä se ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä1 päivänä joulukuuta 2009 julkaistussa vireillepanoilmoituksessa (10) panevansa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla vireille osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajoitettiin koskemaan polkumyynnin tarkastelua pyynnön esittäjän osalta.

(12)

Osittaista välivaiheen tarkastelua koskevassa tutkimuksessa arvioitiin myös, onko tarkastelun tulosten perusteella tarpeen muuttaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin tällä hetkellä sovellettavaa tullia niiden asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joita ei mainita erikseen asetuksen (EY) N:o 1292/2007 2 artiklan 2 kohdassa, eli ”kaikkiin muihin yrityksiin” Intiassa sovellettavaa polkumyyntitullia.

5.   Tutkimus

(13)

Polkumyynnin tasoa koskenut tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2008 ja 30 päivän syyskuuta 2009 välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(14)

Komissio ilmoitti virallisesti osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen vireillepanosta pyynnön esittäjälle, viejämaan viranomaisille ja unionin tuotannonalalle. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja tulla kuulluiksi.

(15)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetussa määräajassa.

(16)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Pyynnön esittäjän tiloihin tehtiin tarkastuskäynti.

B.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1.   Tarkasteltavana oleva tuote

(17)

Tässä tarkastelussa tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönotosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1292/2007 määritelty tuote eli Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaattikalvo (PET-kalvo), joka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin ex 3920 62 19 ja ex 3920 62 90.

2.   Samankaltainen tuote

(18)

Aiempien tutkimusten tapaan tässä tutkimuksessa todettiin, että Intiassa tuotetuilla ja unioniin viedyillä PET-kalvoilla sekä Intian kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä PET-kalvoilla, samoin kuin unionin tuottajien EU:ssa tuottamilla ja myymillä PET-kalvoilla, on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset.

(19)

Tämän vuoksi näiden tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

C.   POLKUMYYNTI

a)   Normaaliarvo

(20)

Komissio tutki aluksi perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko pyynnön esittäjä myynyt samankaltaista tuotetta kotimarkkinoillaan riippumattomille asiakkaille edustavassa määrin eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia vastaavasta vientimyynnistä unioniin.

(21)

Komissio yksilöi tämän jälkeen yrityksen kotimarkkinoillaan myymät samankaltaisen tuotteen lajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin viedyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(22)

Tämän jälkeen tutkittiin, oliko pyynnön esittäjän kotimarkkinamyynti ollut edustavaa kunkin tuotelajin osalta eli oliko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynti ollut vähintään 5 prosenttia saman tuotelajin unioniin suuntautuneen myynnin määrästä. Näiden edustavassa määrin myytyjen tuotelajien osalta tutkittiin sitten, oliko kyseinen myynti tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(23)

Se, voitiinko kunkin edustavassa määrin kotimarkkinoilla myydyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, selvitettiin määrittämällä, kuinka suuri osuus asianomaisen tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kaikissa tapauksissa, joissa tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynti tapahtui riittävässä määrin ja tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo perustui tosiasialliseen kotimarkkinahintaan, joka laskettiin kyseisen tuotelajin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtuneen koko kotimarkkinamyynnin painotettuna keskiarvona.

(24)

Niille tuotelajeille, joiden kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa tai ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskennallisesti. Normaaliarvo muodostettiin lisäämällä vietyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen prosenttiosuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali, joiden määrittämisessä käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti tosiasiallisia tietoja, jotka pohjautuivat tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä.

b)   Vientihinta

(25)

Koska yhteistyössä toimineen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan koko vientimyynti unioniin suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

c)   Vertailu

(26)

Normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihinnan painotetun keskiarvon vertailu tehtiin noudettuna lähettäjältä -hinnoin samassa kaupan portaassa. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi tasapuolinen, siinä otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot niissä tekijöissä, joiden osoitettiin vaikuttaneen hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tästä syystä otettiin oikaisujen muodossa asianmukaisesti huomioon erot pyynnön esittäjän maksamissa kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannuksissa, palkkioissa, rahoituskuluissa ja pakkauskuluissa, kun se oli aiheellista ja perusteltua.

d)   Polkumyyntimarginaali

(27)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään. Tutkimuksesta ei ilmennyt, että polkumyyntiä esiintyisi.

D.   MUUTTUNEIDEN OLOSUHTEIDEN PYSYVYYS

(28)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin myös, voidaanko muuttuneita olosuhteita pitää perustellusti pysyvinä.

(29)

Tältä osin tutkimus osoitti, että edellisen tutkimuksen eli edellä johdanto-osan 5 kappaleessa mainitun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen Garware on tehnyt huomattavia muutoksia tuotantoprosessiinsa ja -tekniikkaansa. Yritys on siirtynyt käyttämään dimetyylitereftalaatin (DMT) sijasta puhdistettua tereftaalihappoa (PTA) pääraaka-aineena. Kyseisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tutkimusajanjakson aikana Garware oli ainoa intialainen vientiä harjoittava tuottaja, joka käytti yhä vanhaa dimetyylitereftalaattiin perustuvaa tekniikkaa. Tämä tekniikan muutos ja investointi uuteen laitokseen granulaattien valmistusta varten ovat yhdessä vähentäneet valmistuskustannuksia huomattavasti edellisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja nyt kyseessä olevan tarkastelun välillä. Tällä kustannusten alenemisella on välitön vaikutus polkumyyntimarginaaliin. Kyseisen olosuhteiden muutoksen voidaan sen vuoksi katsoa olevan luonteeltaan pysyvä.

(30)

On myös huomattava, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kolmansiin maihin suuntautuneelle pyynnön esittäjän vientimyynnille laskettu viitteellinen polkumyyntimarginaali oli negatiivinen. Määrällisesti kyseinen myynti oli moninkertaista verrattuna unioniin suuntautuneeseen vientimyyntiin.

(31)

Sen vuoksi katsotaan, että tämän välivaiheen tarkastelun käynnistämiseen johtaneet olosuhteet eivät todennäköisesti muutu lähitulevaisuudessa tavalla, joka vaikuttaisi välivaiheen tarkastelun päätelmiin. Sen vuoksi päätelmänä oli, että muuttuneet olosuhteet ovat luonteeltaan pysyviä ja että toimenpiteen soveltaminen nykyisellä tasolla ei ole enää perusteltua.

E.   POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

(32)

Tämän tarkastelua koskevan tutkimuksen tulosten valossa katsotaan aiheelliseksi muuttaa Garwaren tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva polkumyyntitulli 0 prosentiksi.

(33)

Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (11) 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuvan saman tilanteen korjaamiseksi. Kuten edellä johdanto-osan 9 kappaleessa mainitaan, pyynnön esittäjään sovelletaan tasoitustullia. Koska pyynnön esittäjälle vahvistettu polkumyyntitulli on 0 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, tällaisesta tilanteesta ei ole tässä tapauksessa kysymys.

(34)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin ehdottaa pyynnön esittäjään sovellettavan tullin muuttamista, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Huomautuksia ei esitetty,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1292/2007 2 artiklan 2 kohdassa olevan taulukon Garware Polyester Limited -yritystä koskeva kohta seuraavasti:

”Garware Polyester Limited, Garware House, 50-A, Swami Nityanand Marg, Vile Parle (East), Mumbai 400 057, Intia

0,0

A028”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä tammikuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. MATOLCSY


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EYVL L 227, 23.8.2001, s. 1.

(3)  EUVL L 68, 8.3.2006, s. 6.

(4)  EUVL L 68, 8.3.2006, s. 15.

(5)  EUVL L 236, 31.8.2006, s. 1.

(6)  EUVL L 270, 29.9.2006, s. 1.

(7)  EUVL L 288, 6.11.2007, s. 1.

(8)  EUVL L 6, 10.1.2009, s. 1.

(9)  EUVL L 242, 15.9.2010, s. 6.

(10)  EUVL C 291, 1.12.2009, s. 28.

(11)  EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.


20.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/5


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 39/2011,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2011,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä tammikuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2011.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

MA

65,3

TN

120,5

TR

109,9

ZZ

98,6

0707 00 05

EG

158,2

JO

87,5

TR

93,6

ZZ

113,1

0709 90 70

MA

35,5

TR

113,3

ZZ

74,4

0709 90 80

EG

219,6

ZZ

219,6

0805 10 20

AR

41,5

BR

41,5

EG

57,5

MA

58,1

TR

67,4

ZA

41,5

ZZ

51,3

0805 20 10

MA

68,6

TR

79,6

ZZ

74,1

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

CN

69,6

HR

46,1

IL

67,1

JM

101,1

MA

103,8

PK

69,0

TR

70,3

ZZ

75,3

0805 50 10

AR

45,3

TR

56,0

UY

45,3

ZZ

48,9

0808 10 80

AR

78,5

CA

117,8

CL

82,5

CN

101,3

MK

50,7

US

139,1

ZZ

95,0

0808 20 50

CN

79,5

NZ

97,8

US

128,0

ZZ

101,8


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


20.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/7


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 40/2011,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2011,

asetuksella (EY) N:o 620/2009 hallinnoitavassa korkealaatuisen naudanlihan tariffikiintiössä tammikuuta 2011 ensimmäisten seitsemän päivän aikana jätettyjen tuontitodistushakemusten myöntämisestä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä 31 päivänä elokuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (2) ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Korkealaatuisen naudanlihan tuontitariffikiintiön hallinnoinnista 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o620/2009 (3) säädetään tuontitodistusten hakemista ja myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos todistushakemuksissa haetut määrät ylittävät kyseisellä kiintiökaudella käytettävissä olevat määrät, kussakin todistushakemuksessa haetuille määrille olisi vahvistettava myöntämiskertoimet. Asetuksen (EY) N:o 620/2009 3 artiklan nojalla 1 ja 7 päivän tammikuuta 2011 välisenä aikana jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haetut määrät ylittävät käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava myöntämiskerroin,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 620/2009 3 artiklan mukaisesti 1 ja 7 päivän tammikuuta 2011 välisenä aikana kiintiössä, jonka järjestysnumero on 09.4449, jätettyihin tuontitodistushakemuksiin on sovellettava jakokerrointa, joka on 84,156557 prosenttia.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2011.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13.

(3)  EUVL L 182, 15.7.2009, s. 25.


20.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/8


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 41/2011,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2011,

asetuksella (EY) N:o 616/2007 avatuissa tariffikiintiöissä tammikuun 2011 seitsemän ensimmäisen päivän kuluessa haettujen siipikarjanlihaa koskevien tuontitodistusten myöntämisestä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä 31 päivänä elokuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (2) ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon yhteisön tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista Brasiliasta, Thaimaasta ja muista kolmansista maista peräisin olevan siipikarjanlihan alalla 4 päivänä kesäkuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 616/2007 (3) ja erityisesti sen 5 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EY) N:o 616/2007 avataan siipikarjanliha-alan tuotteiden tuontia koskevia tariffikiintiöitä.

(2)

Tammikuun 2011 seitsemän ensimmäisen päivän kuluessa jätettyjen tuontitodistushakemusten, jotka koskevat osakautta 1 päivästä huhtikuuta30 päivään kesäkuuta 2011, joidenkin kiintiöiden määrät ylittävät käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava haettuihin määriin sovellettava jakokerroin.

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tuontitodistushakemuksiin, jotka on jätetty asetuksen (EY) N:o 616/2007 nojalla osakaudeksi 1 päivästä huhtikuuta30 päivään kesäkuuta 2011, sovelletaan tämän asetuksen liitteessä esitettyjä jakokertoimia.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä tammikuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2011.

Komission puolesta puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13.

(3)  EUVL L 142, 5.6.2007, s. 3.


LIITE

Ryhmän numero

Järjestysnumero

Osakaudeksi 1.4.2011-30.6.2011 jätettyihin tuontitodistushakemuksiin sovellettava jakokerroin

(%)

1

09.4211

0,317153

5

09.4215

0,296808

6

09.4216

0,430733


20.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/10


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 42/2011,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2011,

sokerialan tuotteiden tuontitodistushakemusten jättämisen keskeyttämisestä eräissä tariffikiintiöissä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon tiettyjen yhteisön tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sokerialalla 25 päivänä syyskuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 891/2009 (2) ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Toimivaltaisille viranomaisille 1 ja 7 päivän tammikuuta 2011 välisenä aikana asetuksen (EY) N:o 891/2009 mukaisesti toimitetuissa tuontitodistushakemuksissa mainitut määrät vastaavat järjestysnumerojen 09.4317 ja 09.4318 osalta käytettävissä olevia määriä.

(2)

Uusien todistushakemusten jättäminen järjestysnumerojen 09.4317 ja 09.4318 osalta olisi keskeytettävä markkinointivuoden loppuun asti asetuksen (EY) N:o 891/2009 mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Uusien todistushakemusten jättäminen liitteessä olevien järjestysnumerojen osalta keskeytetään markkinointivuoden 2010/2011 loppuun asti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2011.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 254, 26.9.2009, s. 82.


LIITE

CXL-myönnytyksiin oikeutettu sokeri

Markkinointivuosi 2010/2011

1.1.2011 ja 7.1.2011 välisenä aikana jätetyt hakemukset

Järjestysnumero

Maa

Jakokerroin

(%)

Uudet hakemukset

09.4317

Australia

 (1)

Keskeytetty

09.4318

Brasilia

 (1)

Keskeytetty

09.4319

Kuuba

 

09.4320

Muut kolmannet maat

Keskeytetty

09.4321

Intia

Keskeytetty

”—”

:

Ei sovelleta: komissiolle ei ole toimitettu todistushakemuksia.


Balkanin maista peräisin oleva sokeri

Markkinointivuosi 2010/2011

1.1.2011 ja 7.1.2011 välisenä aikana jätetyt hakemukset

Järjestysnumero

Maa

Jakokerroin

(%)

Uudet hakemukset

09.4324

Albania

 

09.4325

Bosnia ja Hertsegovina

 (2)

 

09.4326

Serbia

 (2)

 

09.4327

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

 

09.4328

Kroatia

 (2)

 

”—”

:

Ei sovelleta: komissiolle ei ole toimitettu todistushakemuksia.


Poikkeustuonnin alainen sokeri ja teollisuuden tarpeisiin tuotava sokeri

Markkinointivuosi 2010/2011

1.1.2011 ja 7.1.2011 välisenä aikana jätetyt hakemukset

Järjestysnumero

Tyyppi

Jakokerroin

(%)

Uudet hakemukset

09.4380

Poikkeustuonnin alainen

 

09.4390

Teollisuuden tarpeisiin

 

”—”

:

Ei sovelleta: komissiolle ei ole toimitettu todistushakemuksia.


(1)  Ei sovelleta: hakemukset eivät ylitä käytettävissä olevia määriä, ja ne hyväksytään kokonaisuudessaan.

(2)  Ei sovelleta: hakemukset eivät ylitä käytettävissä olevia määriä, ja ne hyväksytään kokonaisuudessaan.


PÄÄTÖKSET

20.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/12


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2011,

tiettyjen kolmansien maiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien vastaavuudesta ja tiettyjen kolmansien maiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden tilintarkastustoimintaa koskevasta siirtymäajasta Euroopan unionissa

(tiedoksiannettu numerolla K(2011) 117)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2011/30/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (1) ja erityisesti sen 46 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2006/43/EY 45 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on rekisteröitävä kaikki tilintarkastajat ja tilintarkastusyksiköt, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen sellaisten tiettyjen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä, jotka on perustettu yhteisön ulkopuolella ja joiden siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla yhteisössä. Direktiivin 2006/43/EY 45 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava tällaisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiään.

(2)

Tiettyjen kolmansien maiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden tilintarkastustoimintaa koskevasta siirtymäajasta 29 päivänä heinäkuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/627/EY (2) mukaan kyseisen päätöksen liitteessä mainituista kolmansista maista tulevat tilintarkastajat ja tilintarkastusyksiköt voivat jatkaa Euroopan unionissa tilintarkastuskertomusten laatimista 29 päivän kesäkuuta 2008 ja 1 päivän heinäkuuta 2010 välisenä aikana alkavia tilikausia koskevista tilinpäätöksistä tai konsolidoiduista tilinpäätöksistä.

(3)

Komissio on tehnyt arvioinnit päätöksen 2008/627/EY liitteessä mainittujen kolmansien maiden ja alueiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavista valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmistä. Arvioinnit tehtiin Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten asiantuntijaryhmän avustuksella. Kyseisten kolmansien maiden ja alueiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien periaatteet arvioitiin noudattaen direktiivin 2006/43/EY 29, 30 ja 32 artiklassa esitettyjä perusteita, jotka koskevat jäsenvaltioiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavia valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien välisen yhteistyön perimmäisenä tavoitteena olisi oltava tilanne, jossa osapuolten valvontajärjestelmiä kohtaan vallitsee keskinäinen luottamus järjestelmien vastaavuuden perusteella.

(4)

Arviointien perusteella näyttää siltä, että Australian, Kanadan, Kiinan, Kroatian, Japanin, Singaporen, Etelä-Afrikan, Etelä-Korean ja Sveitsin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin soveltamissa valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmissä noudatettavat säännöt vastaavat direktiivin 2006/43/EY 29, 30 ja 32 artiklassa esitettyjä sääntöjä. Siksi on tarkoituksenmukaista katsoa, että kyseisten kolmansien maiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavat valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmät vastaavat jäsenvaltioiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavia valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiä.

(5)

Etelä-Afrikan lainsäädäntö edellyttää tilintarkastajan tai tilintarkastusyksikön ennakkohyväksyntää sille, että Etelä-Afrikan toimivaltaiset viranomaiset toimittavat tietoja jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Tämä ennakkohyväksyntää koskeva vaatimus voi aiheuttaa vaikeuksia direktiivin 2006/43/EY 46 artiklan 1 kohdan tehokkaan täytäntöönpanon kannalta. Sen vuoksi siihen asti, kun Etelä-Afrikan lainsäädäntöön tehdään tarvittavat muutokset, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi vaadittava, että niiden rekisteröidessä tilintarkastajat ja tilintarkastusyksiköt, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen Etelä-Afrikassa perustetuista yhtiöistä, nämä luopuvat oikeudestaan ennakkohyväksyntään.

(6)

Amerikan yhdysvaltojen tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin soveltamissa valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmissä noudatettavat säännöt vastaavat direktiivin 2006/43/EY 29, 30 ja 32 artiklassa esitettyjä sääntöjä. Amerikan yhdysvaltojen toimivaltaiset viranomaiset eivät kuitenkaan katso, että jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön perimmäisenä tavoitteena on päästä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tilanteeseen, jossa tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien suhteen vallitsee keskinäinen luottamus. Niin kauan kuin tällaista keskinäistä luottamusta ei ole, jäsenvaltiot eivät voi soveltaa 46 artiklan 1 kohdan säännöksiä täysimääräisesti ja pysyvästi tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen Amerikan yhdysvalloissa perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä. Tämän vuoksi Amerikan yhdysvaltojen tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavia valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiä olisi tarkasteltava uudelleen sen arvioimiseksi, miten keskinäisen luottamuksen saavuttamisessa on edistytty. Näistä syistä tämän päätöksen voimassaolon kesto olisi rajoitettava niin, että sen soveltaminen Amerikan yhdysvaltojen tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettaviin valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiin päättyy 31 päivänä heinäkuuta 2013.

(7)

Kun komissio on tehnyt päätöksen, jolla kolmannen maan tai alueen tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavat valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmät katsotaan vastaaviksi direktiivin 2006/43/EY 46 artiklan 1 kohdassa mainituissa tarkoituksissa, jäsenvaltiot voivat vastavuoroisuuteen perustuen poiketa 45 artiklan 1 ja 3 kohdassa asetetuista vaatimuksista tai muuttaa niitä kyseisen kolmannen maan tai alueen tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden osalta. Ehdot, joiden mukaisesti 45 artiklan 1 ja 3 kohdassa asetetuista vaatimuksista poiketaan tai joiden mukaisesti niitä muutetaan, on vahvistettava direktiivin 2006/43/EY 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa jäsenvaltion ja kyseisen kolmannen maan tai alueen välisessä yhteistyöjärjestelyssä ja ilmoitettava komissiolle.

(8)

Abu Dhabi, Brasilia, Dubain kansainvälinen finanssikeskus, Guernsey, Hongkong, Intia, Indonesia, Mansaari, Jersey, Malesia, Mauritius, Venäjä, Taiwan, Thaimaa ja Turkki ovat perustaneet tai perustavat parhaillaan tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavia valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiä. Kyseisten järjestelmien toiminnasta tai niissä noudatettavista säännöistä ei kuitenkaan ole käytössä riittävästi tietoa. Näiltä kolmansilta mailta ja alueilta tarvitaan lisätietoa, jotta voitaisiin tehdä arviointi lopullisen vastaavuuspäätöksen tekemiseksi niiden järjestelmistä. Siksi on tarkoituksenmukaista pidentää siirtymäaikaa, joka päätöksellä 2008/627/EY on myönnetty tilintarkastajille ja tilintarkastusyksiköille, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen kyseisissä kolmansissa maissa ja kyseisillä alueilla perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä.

(9)

Vaikka Egyptiä ei sisällytetty päätökseen 2008/627/EY, se on sittemmin perustanut tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavan valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmän. Jotta voitaisiin tehdä arviointi lopullisen vastaavuuspäätöksen tekemiseksi Egyptin osalta, siltä tarvitaan lisätietoa. Siksi on tarkoituksenmukaista lisätä siirtymäajan piiriin tilintarkastajat ja tilintarkastusyksiköt, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen Egyptissä perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä.

(10)

Bermuda, Caymansaaret, Israel ja Uusi-Seelanti eivät ole vielä ottaneet käyttöön tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavaa valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmää. Nämä kolmannet maat ja alueet ovat kuitenkin antaneet komissiolle selkeän julkisen sitoumuksen ja esittäneet konkreettisen toimintasuunnitelman tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavan valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmän perustamisesta direktiivin 2006/43/EY 29, 30 ja 32 artiklaa vastaavin säännöin. Siksi on tarkoituksenmukaista pidentää siirtymäaikaa, joka päätöksellä 2008/627/EY on myönnetty tilintarkastajille ja tilintarkastusyksiköille, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen kyseisissä kolmansissa maissa ja alueilla perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä. Komission olisi kuitenkin tarkasteltava uudelleen, miten kyseiset maat ja alueet ovat edistyneet vuonna 2011 lainsäädännön antamisessa tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavan valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmän perustamiseksi ja arvioitava tarvetta lyhentää siirtymäaikaa näiden maiden ja alueiden osalta.

(11)

Tilintarkastajat ja tilintarkastusyksiköt, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen Argentiinassa, Bahamassa, Chilessä, Kazakstanissa, Marokossa, Meksikossa, Pakistanissa ja Ukrainassa perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä, ovat voineet hyödyntää päätöksellä 2008/627/EY myönnettyä siirtymäaikaa. Kyseiset maat eivät ole tämän jälkeen antaneet tietoja tilintarkastusta koskevista sääntely- ja valvontajärjestelmistään. Tämän vuoksi näyttää siltä, etteivät nämä kolmannet maat ole halukkaita pyrkimään siihen, että komissio tunnustaa niiden tilintarkastussäännöt jäsenvaltioiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavia valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiä vastaaviksi. Siksi niille päätöksellä 2008/627/EY myönnettyä siirtymäaikaa, joka koskee tilintarkastajia ja tilintarkastusyksiköitä, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen kyseisissä kolmansissa maissa perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä, ei tulisi pidentää.

(12)

Sijoittajien suojelemiseksi tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen tämän päätöksen liitteessä mainituissa kolmansissa maissa perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä, olisi siirtymäaikana voitava jatkaa tilintarkastustoimiaan Euroopan unionissa ilman direktiivin 2006/43/EY 45 artiklan mukaista rekisteröintiä ainoastaan siinä tapauksessa, että ne antavat vaaditut tiedot. Edellyttäen että ne antavat nämä tiedot, niiden olisi voitava jatkaa tilintarkastuskertomusten laatimista tilinpäätöksistä tai konsolidoiduista tilinpäätöksistä 2 päivän heinäkuuta 2010 ja 31 päivän heinäkuuta 2012 välisenä aikana alkavilta tilikausilta. Tämä päätös ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuksiin soveltaa tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiään näihin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin.

(13)

Jos tämän päätöksen 1 artiklassa mainitussa kolmannessa maassa tai mainitulla alueella perustetun yhtiön siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla jossakin jäsenvaltiossa muttei siinä kolmannessa maassa tai alueella, jossa se on perustettu, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kyseisen kolmannen maan tai alueen kanssa sovitut yhteistyöjärjestelyt kattavat kaikki tällaisen yrityksen tilinpäätöksiin liittyvät tilintarkastustoimeksiannot, jotta voidaan määrittää, mitä valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiä näiden yhtiöiden tilintarkastajiin sovelletaan. Tapauksissa, joissa nämä tilintarkastustoimeksiannot annetaan jonkin muun jäsenvaltion tilintarkastajalle tai tilintarkastusyksikölle, jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että jommankumman jäsenvaltion valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmät kattavat kyseisen tilintarkastustoimeksiannon.

(14)

Jos tämän päätöksen liitteessä mainitussa kolmannessa maassa tai mainitulla alueella perustetun yhtiön siirtokelpoisia arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla jossakin jäsenvaltiossa, muttei siinä kolmannessa maassa tai alueella, jossa se on perustettu, jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä kyseisen kolmannen maan tai alueen kanssa sen varmistamiseksi, että valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmät kattavat kaikki tällaisen yrityksen tilinpäätöksiin liittyvät tilintarkastustoimeksiannot. Tapauksissa, joissa tällaiset tilintarkastustoimeksiannot annetaan jonkin muun jäsenvaltion tilintarkastajalle tai tilintarkastusyksikölle, jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että jommankumman jäsenvaltion valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmät kattavat kyseisen tilintarkastustoimeksiannon.

(15)

Siirtymäaikana jäsenvaltioiden ei pitäisi tehdä vastaavuuspäätöksiä kansallisella tasolla. Se, että tilintarkastajat ja tilintarkastusyksiköt, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen tämän päätöksen liitteessä mainituissa kolmansissa maissa ja alueilla perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä, voivat tämän päätöksen nojalla jatkaa direktiivin 2006/43/EY 45 artiklassa tarkoitettujen yhtiöiden tilintarkastuskertomusten laatimista, ei saisi estää jäsenvaltioita ryhtymästä yksittäisiä laaduntarkastuksia koskeviin yhteistyöjärjestelyihin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja kolmannen maan tai alueen toimivaltaisten viranomaisten välillä.

(16)

Komission olisi seurattava siirtymäjärjestelyjen toimintaa ja tarkasteltava edistymistä maissa ja alueilla, joille siirtymäaika on myönnetty tai joiden siirtymäaikaa on pidennetty. Siirtymäajan päättyessä komissio voi päättää kyseisten kolmansien maiden ja alueiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien vastaavuudesta. Komission olisi tarkasteltava, ovatko jäsenvaltiot kohdanneet vaikeuksia tilintarkastajiinsa ja tilintarkastusyksiköihinsä sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien vastaavuuden tunnustamisessa kolmansissa maissa ja alueilla, joita tämä päätös koskee.

(17)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2006/43/EY 48 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Direktiivin 2006/43/EY 46 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi seuraavien kolmansien maiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavat valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmät vastaavat jäsenvaltioiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavia valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiä tilintarkastustoiminnassa, jonka kohteena ovat 2 päivänä heinäkuuta 2010 tai sen jälkeen alkavia tilikausia koskevat tilinpäätökset tai konsolidoidut tilinpäätökset:

1)

Australia

2)

Kanada

3)

Kiina

4)

Kroatia

5)

Japani

6)

Singapore

7)

Etelä-Afrikka

8)

Etelä-Korea

9)

Sveitsi

10)

Amerikan yhdysvallat.

2 artikla

1.   Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa direktiivin 2006/43/EY 45 artiklaa tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin, jotka laativat tilintarkastuskertomuksen tämän päätöksen liitteessä mainituissa kolmansissa maissa ja alueilla perustettujen, mainitun direktiivin 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä 2 päivän heinäkuuta 2010 ja 31 päivän heinäkuuta 2012 välisenä aikana alkavilta tilikausilta, jos kyseinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyksikkö antaa jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki seuraavat tiedot:

a)

kyseisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyksikön nimi ja osoite sekä sen oikeudellista rakennetta koskevat tiedot;

b)

jos kyseinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyksikkö kuuluu johonkin verkostoon, kyseisen verkoston kuvaus;

c)

kyseiseen tilintarkastukseen sovelletut tilintarkastusnormit ja riippumattomuusvaatimukset;

d)

tilintarkastusyksikön sisäisten laadunvarmistusjärjestelmien kuvaus;

e)

tieto siitä, onko kyseisestä tilintarkastajasta tai tilintarkastusyksiköstä suoritettu laaduntarkastus ja milloin se viimeksi suoritettiin, sekä tarvittavat tiedot tarkastuksen tuloksista, jollei kolmannen maan toimivaltainen viranomainen toimita niitä. Jos tarvittavat viimeksi suoritetun laaduntarkastuksen tulokset eivät ole julkisia, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käsiteltävä kyseisiä tietoja luottamuksellisina.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suurelle yleisölle annetaan tiedoksi tämän päätöksen liitteessä mainituissa kolmansissa maissa ja alueilla perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä tilintarkastuskertomuksen laativien tilintarkastajien tai tilintarkastusyksikköjen nimi ja osoite sekä se, että kyseisten maiden ja alueiden valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien ei vielä katsota olevan direktiivin 2006/43/EY 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastaavia. Tätä tarkoitusta varten direktiivin 2006/43/EY 45 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myös rekisteröidä tilintarkastajat ja tilintarkastusyksiköt, jotka tekevät tilintarkastuksen tämän päätöksen liitteessä mainituissa kolmansissa maissa ja alueilla perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä.

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioilla on oikeus soveltaa tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiään tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin, jotka tekevät tilintarkastuksen liitteessä mainituissa kolmansissa maissa ja alueilla perustettujen yhtiöiden tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä.

4.   Edellä 1 kohdassa sanottu ei rajoita laaduntarkastuksia koskevia yhteistyöjärjestelyjä jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja liitteessä mainitun kolmannen maan tai alueen toimivaltaisten viranomaisten välillä edellyttäen, että tällainen järjestely täyttää kaikki seuraavat perusteet:

a)

siihen sisältyy laaduntarkastuksia vastavuoroisen kohtelun pohjalta;

b)

siitä on tiedotettu etukäteen komissiolle;

c)

se ei rajoita direktiivin 2006/43/EY 47 artiklan nojalla tehtäviä komission päätöksiä.

3 artikla

Komissio seuraa liitteessä tarkoitettujen kolmansien maiden ja alueiden tilannetta. Komissio seuraa erityisesti, ovatko niiden liitteessä mainittujen kolmansien maiden ja alueiden toimivaltaiset hallintoviranomaiset, jotka ovat antaneet komissiolle julkisen sitoumuksen tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavien valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien perustamisesta, perustaneet tällaiset järjestelmät seuraavia periaatteita noudattaen:

a)

järjestelmä on riippumaton tilintarkastajien ammattikunnasta;

b)

järjestelmässä varmistetaan julkisesti noteerattujen yhtiöiden tilintarkastusten riittävä valvonta;

c)

järjestelmän toiminta on avointa, ja sillä varmistetaan, että laaduntarkastusten tulokset ovat luotettavia;

d)

järjestelmän tukena on toimivalla tavalla varmistetut tutkinnat ja seuraamukset.

Bermudan, Caymansaarten, Israelin ja Uuden-Seelannin osalta komissio tarkastelee uudelleen, miten ne ovat edistyneet vuonna 2011 lainsäädännön antamisessa tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin sovellettavan valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmän perustamiseksi. Komissio muuttaa tarvittaessa tämän päätöksen liitettä vastaavasti.

4 artikla

Tämän päätöksen 1 artiklan 10 alakohdan soveltaminen päättyy 31 päivänä heinäkuuta 2013.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2011.

Komission puolesta

Michel BARNIER

Komission jäsen


(1)  EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.

(2)  EUVL L 202, 31.7.2008, s. 70.


LIITE

KOLMANNET MAAT JA ALUEET

 

Abu Dhabi

 

Bermuda

 

Brasilia

 

Caymansaaret

 

Dubain kansainvälinen finanssikeskus

 

Egypti

 

Guernsey

 

Hongkong

 

Intia

 

Indonesia

 

Mansaari

 

Israel

 

Jersey

 

Malesia

 

Mauritius

 

Uusi-Seelanti

 

Venäjä

 

Taiwan

 

Thaimaa

 

Turkki


20.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/17


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2011,

Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn päättämisestä

(2011/31/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 14 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Vireillepano

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä22 päivänä joulukuuta 2009 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta Thaimaasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuonnissa unioniin.

(2)

Tukien vastainen menettely pantiin vireille, kun BP Aromatics Limited NV ja CEPSA Quimica SA, jäljempänä ’valituksen tekijät’, tekivät 13 päivänä marraskuuta 2009 valituksen; näiden valituksen tekijöiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia puhdistetun tereftaalihapon koko tuotannosta unionissa. Valituksessa esitettyä alustavaa näyttöä asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta pidettiin riittävänä menettelyn vireille panemiseksi.

(3)

Samana päivänä komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuonnissa unioniin. Tutkimus on päätetty komission päätöksellä 2011/32/EU (4).

(4)

Ennen menettelyn aloittamista komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Thaimaan valtiolle saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jonka mukaan Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Thaimaan valtiota kehotettiin aloittamaan neuvottelut valituksen sisällön selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Thaimaan valtio hyväksyi neuvottelutarjouksen, minkä jälkeen neuvotteluja järjestettiin. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Thaimaan viranomaisten kommentit valitukseen sisältyvistä väitteistä, jotka koskivat järjestelmien tasoitustoimenpiteiden alaisuutta, otettiin kuitenkin asianmukaisesti huomioon. Thaimaan valtiolta saatiin huomautuksia neuvottelujen aikana.

1.2   Menettelyn osapuolet

(5)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn vireille panemisesta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Thaimaassa, asianomaisen viejämaan edustajille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Komissio lähetti kyselylomakkeet viejämaan viranomaisille, valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville tuottajille unionissa, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Thaimaassa, tiedossa oleville tarkasteltavana olevan tuotteen tuojille ja käyttäjille sekä kaikille muille osapuolille, jotka pyysivät kyselylomaketta vireillepanoilmoituksessa asetetun määräajan kuluessa.

(7)

Kyselylomakevastauksia saatiin Thaimaan viranomaisilta, kolmelta tiedossa olevalta vientiä harjoittavalta tuottajalta Thaimaassa, kolmelta unionin tuottajalta, yhdeltä unionin tuojalta sekä viideltä unionin käyttäjältä.

(8)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(9)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien valtion viranomaisten toimitiloihin:

Office of Board of Investment, Bangkok, Thaimaa

(10)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

a)

Unionin tuottajat

BP Aromatics Limited NV, Geel, Belgia

CEPSA Química, SA, Madrid, Espanja

Lotte Chemical UK Ltd (aiemmin Artenius), Wilton, Redcar, Yhdistynyt kuningaskunta.

b)

Unionin tuojat

Mitsui & Co. Benelux NV, Bryssel, Belgia.

c)

Unionin käyttäjät

DSM Powder Coating Resins B.V., Zwolle, Alankomaat

M&G Polimeri Italia SPA, Patrica (Frosinone), Italia

NOVAPET SA, Barbastro (Huesca), Espanja

UAB NEO Group, Klaipeda, Liettua.

d)

Thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat

TPT Petrochemicals Public Company Ltd., Bangkok, Thaimaa, jäljempänä ’TPT’

TPT Petrochemicals Public Company Ltd., Rayong, Thaimaa, jäljempänä ’TPT’

Indorama Petrochem Ltd., Rayong, Thaimaa, jäljempänä ’Indorama’

Siam Mitsui PTA Company Ltd., Rayong, Thaimaa, jäljempänä ’SMPC’.

(11)

Koska TPT ja Indorama ovat saman holdingyhtiön omistuksessa, niihin viitataan tässä asiakirjassa ’Indorama-ryhmänä’.

1.3   Tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso

(12)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän joulukuuta 2008 ja 30 päivän marraskuuta 2009 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

2.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

2.1   Tarkasteltavana oleva tuote

(13)

Tarkastelun kohteena ovat tereftaalihappo ja sen suolat, joiden puhtausaste on vähintään 99,5 painoprosenttia ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2917 36 00, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(14)

Puhdistettua tereftaalihappoa saadaan puhdistamalla raakatereftaalihappoa, joka on saatu, kun paraksyleeni (PX) reagoi liuottimen ja katalyyttiliuoksen kanssa.

2.2   Samankaltainen tuote

(15)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella, Thaimaan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä puhdistetulla tereftaalihapolla sekä unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä puhdistetulla tereftaalihapolla havaittiin olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja käyttötavat. Tämän vuoksi näitä tuotteita pidetään perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

3.   TUEN MYÖNTÄMINEN

3.1   Johdanto

(16)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa viranomaiset esitettyjen väitteiden mukaan olivat myöntäneet vientitukea:

vapautus tai tullinalennus koneiden tuontitulleista,

vapautus yhtiöverosta,

vapautus vientituotteiden valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden ja perusaineiden tuontitulleista,

verotettavan tulon kaksinkertainen vähennys kuljetus-, sähkö- ja vesikustannuksista 10 vuoden ajan tuen kohteena olevasta toiminnasta saadusta ensimmäisestä tulosta,

projektin infrastruktuurin asennus- tai rakennuskustannuksista 25 prosentin vähennys nettovoitosta tavallisten poistojen lisäksi,

Thaimaassa tuotettujen vientitavaroiden vero- ja tullikorvaukset.

3.2   Yleistä

(17)

Investointien edistämistä koskevassa laissa (Investment Promotion Act) B.E. 2544, jäljempänä ’investointilaki’, säädetään kannustimista Thaimaan talouden edistämiseksi. Investointilakia hallinnoi Thaimaan investointilautakunta (Board of Investment), jäljempänä ’BOI’, ja sen nojalla myönnetään edellä 3.1 kohdassa mainituista järjestelmistä etuuksia kelpoisuusehdot täyttäville projekteille. Investointilain mukaisten etuuksien saamiseksi yritys hakee BOI:lta edistämistodistusta, jossa määritellään tuotettavat tavarat ja myönnettävät etuudet.

(18)

Vientitavaroiden vero- ja tullikorvauksia koskevassa laissa (Tax and Duty Compensation of Exported Goods Produced in the Kingdom Act) B.E. 2524 vuodelta 1981 säädetään kriteereistä ja edellytyksistä, jotka koskevat osallistumista vientitavaroiden vero- ja tullikorvausjärjestelmään. Järjestelmää hallinnoi Thaimaan valtiovarainministeriö.

(19)

Kunkin yksittäisen yrityksen kaikkien laskettujen tukien summa on alle vähimmäistason eli alle 2 prosenttia arvotulleina ilmaistuna. Tukien vastaisen perusasetuksen 14 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti thaimaalaisten viejien osalta ei näin ollen voitu ottaa käyttöön tasoitustullia, vaikka kaikki kyseiset tuet olisivatkin olleet tasoitustoimenpiteiden alaisia. Tuen vähimmäistason vuoksi 16 kohdassa esitettyjä tukijärjestelmiä ei tarkasteltu tarkemmin.

(20)

Selvyyden vuoksi järjestelmien yksityiskohdat ja yksittäisten yritysten vastaavat tukiasteet esitetään jäljempänä, riippumatta siitä, pidetäänkö tukia tasoitustoimenpiteiden alaisena vai ei.

3.3   Yksittäiset järjestelmät

3.3.1   Vapautus tai alennus koneiden tuontitulleista

a)   Oikeusperusta

(21)

Investointilain 28 § muodostaa oikeusperustan koneiden tuonnissa myönnettävää verovapautusta varten. Järjestelmässä yrityksillä on oikeus saada täysi vapautus koneiden tuontitullin maksamisesta BOI:n hyväksynnän perusteella sillä edellytyksellä, että laadultaan vastaavaa konetta ei valmisteta tai koota Thaimaassa. Investointilain 29 § muodostaa oikeusperustan 50 prosentin alennukselle tuontitulleista koneiden tuonnissa.

b)   Käytännön toteutus

(22)

Järjestelmästä hyötyäkseen yrityksellä on oltava edistämistodistus, jossa täsmennetään, että sillä on oikeus koneiden tuontitullien vapautukseen tai alennukseen investointilain 28 ja 29 §:n nojalla. Tullilaitos saa kopion lisenssistä ja BOI:n aiemmin hyväksymästä koneiden luettelosta (Master list of Machinery) ja sallii tällaisten koneiden tuonnin ilman tuontitullin maksamista.

c)   Tuen määrän laskeminen

(23)

Viejien saama etu laskettiin tuotantohyödykkeiden kantamattomien tuontitullien perusteella jakamalla kyseinen määrä sellaiselle ajanjaksolle, joka vastaa kyseisten tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä tuotannonalalla. Ajaksi on vahvistettu 15 vuotta, joka vastaa poistoaikaa, joka on käytössä suurimmassa osassa tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavista yrityksistä sekä Thaimaassa että EU:ssa. Tällä tavalla tutkimusajanjaksolle laskettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjakson aikainen korko kyseisestä järjestelmästä sen käyttäjälle koituneen koko edun määrittämiseksi; Thaimaassa tutkimusajanjakson aikana sovellettua kaupallista korkoprosenttia pidettiin sopivana tähän. Kyseinen määrä on jaettu tutkimusajanjakson kokonaismyynnille.

d)   Päätelmä

(24)

Indorama-ryhmälle koitui etua 0,3 prosenttia ja Siam Mitsui PTA Co., Ltd:lle 0,19 prosenttia.

3.3.2   Vapautus yhtiöverosta

a)   Oikeusperusta

(25)

Investointilain 31 § muodostaa oikeusperustan yhtiöverosta vapauttamiselle. Normaali yhtiövero Thaimaassa on 30 prosenttia.

b)   Päätelmä

(26)

Yksikään tutkimuksen kohteena olleista yrityksistä ei saanut etua järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Kaikki thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät tutkimusajanjaksolla syntyneet voitot korvaamaan tappioita, jotka ne olivat siirtäneet eteenpäin aiemmilta tilikausilta. Käytäntö sallitaan Thaimaan verolaissa (Revenue Code) kaikille yrityksille BOI:n hyväksynnästä riippumatta, eikä sitä pidetä tukena. Tästä syystä tutkitut yritykset eivät käyttäneet yhtiöverosta vapauttamista koskevaa järjestelmää.

3.3.3   Verotettavan tulon kaksinkertainen vähennys kuljetus-, sähkö- ja vesikustannuksista 10 vuoden ajan tuen kohteena olevasta toiminnasta saadusta ensimmäisestä tulosta,

a)   Oikeusperusta

(27)

Investointilain 35 §:n 2 momentti muodostaa oikeusperustan verotettavan tulon kaksinkertaiselle vähennykselle kuljetus-, sähkö- ja vesikustannuksista 10 vuoden ajan tuen kohteena olevasta toiminnasta saadusta ensimmäisestä tulosta.

b)   Käytännön toteutus

(28)

Järjestelmästä hyötyäkseen yrityksellä on oltava edistämistodistus, jossa täsmennetään, että sillä on oikeus kaksinkertaiseen vähennykseen kuljetus-, sähkö- ja vesikustannusten verotettavasta tulosta investointilain 35 §:n 2 momentin nojalla. Edellä mainittujen kustannusten tavanomaisten vähennysten lisäksi BOI:n hyväksymät yritykset saavat vähentää saman määrän toiseen kertaan voitostaan veroilmoituksessa. Yrityksen on täytettävä vuotuisessa veroilmoituksessa erityinen sarake, jossa käsitellään tätä toimintaa. Tämän seurauksena verotettavaa nettovoittoa vähennetään tai nettotappiota lisätään kyseisellä summalla.

c)   Tuen määrän laskeminen

(29)

Tästä järjestelmästä saatu etuus olisi laskettava nettovoitosta toiseen kertaan vähennetyn summan perusteella, sellaisena kuin se on ilmoitettuna veroilmoituksen tällaista edistettyä toimintaa varten varatussa erityissarakkeessa. Muiden kuin edistettyjen toimien osalta summa olisi osa nettovoittoa, josta peritään yhtiöveroa, minkä vuoksi määrästä 30 prosenttia (tavanomainen yhtiövero Thaimaassa) muodostaa yrityksen saaman edun. Kyseinen määrä on sitten jaettu tutkimusajanjakson kokonaismyynnille.

d)   Päätelmä

(30)

Indorama-ryhmälle koitui etua 0,55 prosenttia ja Siam Mitsui PTA Co., Ltd:lle 0,57 prosenttia.

3.3.4   Vähennys projektin infrastruktuuriasennusten tai rakennuskustannusten nettovoitosta 25 prosenttia tavallisten poistojen lisäksi

a)   Oikeusperusta

(31)

Investointilain 35 §:n 3 momentti muodostaa järjestelmän oikeusperustan. Järjestelmässä on sallittua vähentää nettovoitosta tavanomaisten poistojen lisäksi enintään 25 prosentin suuruinen määrä tuen kohteena olevassa toiminnassa käytettyjen tilojen asennus- tai rakennuskustannuksista. Edunsaajan on hyödynnettävä etuutta kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun tulo on saatu tuen kohteena olevasta toiminnasta.

b)   Päätelmä

(32)

Yksikään tutkimuksen kohteena olleista yrityksistä ei saanut etua tästä järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Tutkimusajanjaksoa edeltävällä kaudella yksikään vientiä harjoittava tuottaja joko ei saanut etua tuloverosta vapauttamista koskevasta järjestelmästä (koska ne nettouttivat voittoja aiempien kumuloituneiden tappioiden korvaamiseksi) tai ne olivat tappiollisia. Näistä syistä ne eivät voineet saada etuuksia tästä järjestelmästä.

3.3.5   Vapautus vientituotteiden valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden ja perusaineiden tuontitulleista

a)   Oikeusperusta

(33)

Investointilain 36 §:n 1 momentti muodostaa järjestelmän oikeusperustan. Tässä järjestelmässä BOI:lla on oikeus myöntää vapautus vientituotteiden valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden ja perusaineiden tuontitulleista. Millä tahansa alueella sijaitsevat yritykset voivat hyödyntää järjestelmää, kunhan ne on hyväksytty.

b)   Päätelmä

(34)

Yksikään tutkimuksen kohteena olleista yrityksistä ei saanut etua tästä järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Puhdistetun tereftaalihapon tuotannossa käytettyjen pääraaka-aineiden tuontitulli on nolla. Sen vuoksi tutkimuksen kohteena olleet thaimaalaiset viejät eivät saaneet etua tästä järjestelmästä.

3.3.6   Thaimaassa tuotettujen vientitavaroiden vero- ja tullikorvaukset

a)   Oikeusperusta

(35)

Notification of the Compensation of Tax of Export Merchandise Produced in the Kingdom 1/2547 – Rate of Compensation -tiedonannossa käsitellään tästä järjestelmästä saatavaa etuutta.

b)   Käytännön toteutus

(36)

Yritykset saavat palautusta 0,38 prosenttia vietyjen tavaroiden FOB-arvosta. Etuus lasketaan vientitapahtumaa kohti, mutta yritykset jättävät yleensä useita palautushakemuksia samaan aikaan. Yritykset jättävät palautushakemukset asiaa käsittelevälle viranomaiselle ja saavat palautuksen.

c)   Tuen määrän laskeminen

(37)

Järjestelmästä saatava etuus on tosiasiallinen summa, joka saadaan palautuksena ja kirjataan yrityksen tileille tulona. Kyseinen määrä on sitten jaettu tutkimusajanjakson vientimyynnille.

d)   Päätelmä

(38)

Indorama-ryhmälle koitui etua 0,36 prosenttia ja Siam Mitsui PTA Co., Ltd:lle myös 0,36 prosenttia.

3.4   Tukien määrä

(39)

Thaimaalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tukien alustava määrä perusasetuksen säännösten mukaisesti arvon perusteella ilmaistuna on

—   Indorama Petrochem Limited: 1,3 %

—   TPT Petrochemical Public Company Limited: 1 %

—   Siam Mitsui PTA Co., Ltd: 1,1 %.

(40)

Koska Indorama Petrochem Limited ja TPT Petrochemical Public Company Limited ovat osa samaa ryhmää, niille vahvistettiin yhteinen tasoitustullin määrä. Lopullinen tulli Indorama-/TPT-ryhmälle on 1,2 prosenttia.

Tiivistelmätaulukko

 

Koneiden tuontitullista vapauttamista tai tullin alentamista koskeva järjestelmä

Verotettavan tulon kaksinkertaista vähennystä koskeva järjestelmä

Vientiveron korvausjärjestelmä

Kokonaistukimarginaali

Siam Mitsui

0,19 %

0,57 %

0,36 %

1,1 %

Indorama

0,18 %

0,78 %

0,35 %

1,3 %

TPT

0,47 %

0,23 %

0,36 %

1 %

Indorama/TPT-ryhmä

0,3 %

0,55 %

0,36 %

1,2 %

(41)

Kun otetaan huomioon thaimaalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tasoitustoimenpiteet mahdollistavien tukien vähimmäistason alittava määrä, Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon tuonnissa ei pitäisi ottaa käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä.

4.   VAHINKO, SYY-YHTEYS JA UNIONIN ETU

(42)

Edellä esitettyjen tuettua tuontia koskevien päätelmien perusteella ei pidetä tarpeellisena tehdä vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevaa analyysiä.

5.   MENETTELYN PÄÄTTÄMINEN

(43)

Menettely olisi päätettävä, koska thaimaalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä oli alle 2 prosenttia arvon perusteella ilmaistuna. Asianomaisille osapuolille tiedotettiin asiasta ja annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(44)

Tukiasioihin liittyviä huomautuksia saatiin Thaimaan valtiolta ja yhdeltä valituksen tekijältä.

(45)

Thaimaan viranomaiset väittivät, että tutkittuja järjestelmiä ei voida pitää erityisinä tukijärjestelminä, koska ne ovat osa maan hajauttamispolitiikkaa, eivät ole viennistä riippuvaisia eikä niiden käyttömahdollisuutta rajoiteta tiettyihin toimialoihin tai maantieteellisiin alueisiin. On muistettava, että tutkimuksessa vahvistettiin jo aikaisessa vaiheessa, että tutkitut järjestelmät, joita vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät tutkimusajanjakson aikana (koneiden tuontitullista vapauttaminen, verotettavan tulon kaksinkertainen vähennys, vientiveron korvaus) ovat tasoitustoimenpiteiden alaista tukea tukien vastaisen perusasetuksen säännösten mukaisesti. Tästä syystä Thaimaan viranomaisten väitteet oli hylättävä.

(46)

Yksi valituksen tekijöistä väitti, että jotkin tuet, etenkin tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä, olisi pitänyt jakaa lyhemmälle ajanjaksolle. Tämä oli hylättävä, koska yksikään vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut etua tästä järjestelmästä tutkimusajanjaksolla.

(47)

Mikään asianomainen osapuoli ei esittänyt huomautuksia vahinkoon liittyvistä seikoista.

(48)

Voidaankin todeta, että asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset eivät horjuttaneet päätelmiä, joiden mukaan suojatoimenpiteet ovat tarpeettomia.

(49)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo näin ollen, että Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuontia unioniin koskeva tukien vastainen menettely olisi päätettävä ottamatta tasoitustoimenpiteitä käyttöön,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

Ainoa artikla

Päätetään Thaimaasta peräisin olevan tereftaalihapon ja sen suolojen, joiden puhtausaste on vähintään 99,5 painoprosenttia ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2917 36 00, tuontia koskeva tukien vastainen menettely.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.

(2)  EUVL C 313, 22.12.2009, s. 22.

(3)  EUVL C 313, 22.12.2009, s. 17.

(4)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 22.


20.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/22


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 19 päivänä tammikuuta 2011,

Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä

(2011/32/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Vireillepano

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä22 päivänä joulukuuta 2009 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta Thaimaasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuonnissa unioniin.

(2)

Polkumyynnin vastainen menettely pantiin vireille, kun BP Aromatics Limited NV ja CEPSA Quimica SA, jäljempänä ’valituksen tekijät’, tekivät 13 päivänä marraskuuta 2009 valituksen; näiden valituksen tekijöiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen unionin koko tuotannosta. Valituksessa esitettyä alustavaa näyttöä asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta pidettiin riittävänä menettelyn vireille panemiseksi.

(3)

Samana päivänä komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuonnissa unioniin. Tutkimus on päätetty komission päätöksellä 2011/31/EU (4).

1.2   Menettelyn osapuolet

(4)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn vireille panemisesta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Thaimaassa, asianomaisen viejämaan edustajille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Komissio lähetti kyselylomakkeet valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville tuottajille unionissa, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Thaimaassa, tiedossa oleville tarkasteltavana olevan tuotteen tuojille ja käyttäjille sekä kaikille muille osapuolille, jotka pyysivät kyselylomaketta vireillepanoilmoituksessa asetetun määräajan kuluessa.

(6)

Kyselylomakevastauksia saatiin kolmelta tiedossa olevalta vientiä harjoittavalta tuottajalta Thaimaassa, kolmelta unionin tuottajalta, yhdeltä unionin tuojalta sekä viideltä unionin käyttäjältä.

(7)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

a)

Unionin tuottajat

BP Aromatics Limited NV, Geel, Belgia

CEPSA Química, SA, Madrid, Espanja

Lotte Chemical UK Ltd (aiemmin Artenius), Wilton, Redcar, Yhdistynyt kuningaskunta

b)

Unionin tuojat

Mitsui & Co. Benelux NV, Bryssel, Belgia

c)

Unionin käyttäjät

DSM Powder Coating Resins B.V., Zwolle, Alankomaat

M&G Polimeri Italia SPA, Patrica (Frosinone), Italia

NOVAPET SA, Barbastro (Huesca), Espanja

UAB NEO Group, Klaipeda, Liettua

d)

Thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat

TPT Petrochemicals Public Company Ltd, Bangkok, Thaimaa, jäljempänä ’TPT’

Indorama Petrochem Ltd, Bangkok, Thaimaa, jäljempänä ’Indorama’

Siam Mitsui PTA Company Ltd, Bangkok, Thaimaa, jäljempänä ’SMPC’

e)

Etuyhteydessä oleva viejä

Mitsui Chemicals Inc., Tokyo, Japani, jäljempänä ’MCI’ – SMPC:n vientimyyntiedustaja ja osakkeenomistaja

(8)

Koska TPT ja Indorama ovat saman holdingyhtiön omistuksessa, niihin viitataan tässä asiakirjassa ’Indorama-ryhmänä’.

1.3   Tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso

(9)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän joulukuuta 2008 ja 30 päivän marraskuuta 2009 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

2.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

2.1   Tarkasteltavana oleva tuote

(10)

Tarkastelun kohteena ovat tereftaalihappo ja sen suolat, joiden puhtausaste on vähintään 99,5 painoprosenttia ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2917 36 00, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(11)

Puhdistettua tereftaalihappoa saadaan puhdistamalla raakatereftaalihappoa, joka on saatu, kun paraksyleeni (PX) reagoi liuottimen ja katalyyttiliuoksen kanssa.

2.2   Samankaltainen tuote

(12)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella, Thaimaan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä puhdistetulla tereftaalihapolla sekä unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä puhdistetulla tereftaalihapolla havaittiin olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja käyttötavat. Tämän vuoksi niitä pidettiin perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

3.   POLKUMYYNTI

3.1   Alustavat huomiot

(13)

Kaikki kolme valituksessa mainittua thaimaalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimittivat vastaukset kyselylomakkeeseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Thaimaassa ei ole muita puhdistetun tereftaalihapon vientiä harjoittavia tuottajia ja että vastaukset kattoivat 100 prosenttia Thaimaan viennistä EU:n markkinoille.

(14)

Kyseiset kolme yritystä pyysivät, että polkumyyntilaskelmat suoritetaan kuukausittaisten tietojen perusteella, koska tärkeimmän raaka-aineen ja näin ollen tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat vaihtelivat merkittävästi tutkimusajanjaksolla. Pyydetyn menetelmän käyttöä ei pidetty perusteltuna 26 kappaleessa esitetyistä syistä.

(15)

On huomattava, että myynti kotimaanmarkkinoilla ja EU:n markkinoilla perustui joko spot-hintoihin tai sopimuksiin, jotka pohjautuivat paraksyleenin (tärkeimmän raaka-aineen) kustannuksiin, taikka kaavaan, joka pohjautui puhdistetun tereftaalihapon hintaindeksiin Kiinassa. Viimeksi mainitun kohdalla useissa tapauksissa oli merkittävä viive, ennen kuin lopullinen indeksi oli saatavilla. Kaavan käyttämiseksi oli suoritettava laskutusjärjestelyt, joilla lopullinen hinta voitiin määrittää joitakin kuukausia sen jälkeen, kun alustava lasku oli toimitettu. Sopimuksessa sovitun lopullisen hinnan oikaisemista varten kirjoitettiin veloitus-/hyvityslaskuja.

(16)

Jäljempänä esitettyä yleistä menetelmää on sovellettu kaikkiin yhteistyössä toimineisiin thaimaalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

3.2   Normaaliarvo

(17)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio selvitti ensin, oliko thaimaalaisten tuottajien kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa, eli oliko kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä. Thaimaalaisten tuottajien kotimarkkinamyynti katsottiin riittävän edustavaksi tutkimusajanjaksolla.

(18)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tämä tehtiin määrittämällä, kuinka suuri osuus samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta kotimarkkinamyynnistä oli ollut kannattavaa tutkimusajanjaksolla.

(19)

Koska samankaltaisen tuotteen kannattavan myynnin määrä oli yli 80 prosenttia samankaltaisen tuotteen kotimarkkinoille suuntautuvan kokonaismyynnin määrästä kaikkien kolmen tuottajan osalta, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kaiken kotimarkkinamyynnin painotettu keskiarvo.

3.3   Vientihinta

(20)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan (SMPC) myynti EU:n markkinoille tapahtui suurimman osakkeenomistajan (Japanissa sijaitsevan MCI:n) kautta, joka tämän jälkeen jälleenmyi useille japanilaisille kauppiaille, jotka lopuksi myivät EU:n markkinoilla oleville osapuolille. Tutkimuksessa tarkasteltiin, olivatko MCI ja suurin japanilainen kauppias etuyhteydessä ja oliko tällaisella suhteella vaikutusta hintoihin.

(21)

Tutkimuksessa havaittiin, että tärkeimmässä suhteessa oli kyse yhteisistä – erittäin vähäisistä – osakkuuksista, joita japanilaiset pankit pitivät hallussa useiden edustajien puolesta. Sen vuoksi vahvistettiin, että suhde ei ollut sellainen, että olisi vaikuttanut hintatasoihin. Kun otetaan huomioon i) tuotannonalalle tyypilliset hinnoittelu-/sopimusjärjestelyt ja ii) yritysten välisen suhteen luonne, hinnat ovat määräytyneet tavanomaisin markkinaehdoin. Sen vuoksi katsottiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen vientihinta voidaan määrittää MCI:n japanilaisille kauppiaille suuntautuneen myynnin perusteella.

(22)

MCI:lle lähetettiin kirje, jossa ilmoitettiin seuraukset yhteistyöstä kieltäytymisestä, koska Tokioon tehdyn tarkastuskäynnin aikana tapauksen käsittelijöille ei annettu täyttä pääsyä tiettyihin hyvityksiin liittyviin kirjanpitotietoihin.

(23)

Tämän vuoksi hyvitykset päätettiin laskea käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Näin päädyttiin käyttämään seuraavaa menetelmää. Rahtikustannusten osalta hyvitystä oikaistiin ylöspäin paikalla kerättyjen tietojen perusteella. Muiden hyvitysten osalta ilmoitetut määrät samoin kuin nettomyyntihinnat tarkistettiin vertaamalla muihin riippumattomiin lähteisiin eli tässä tapauksessa kahden muun thaimaalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta vahvistettuihin tietoihin, ja niiden havaittiin olevan yhdenmukaiset samantyyppisen myynnin kanssa. Käytettäväksi harkittiin myös vaihtoehtoista menetelmää, jossa olisi käytetty Eurostatin hintoja korvikkeena, mutta sitä ei käytetty, koska Eurostatin tiedoissa tuotteen arvo oli cif-hinta tuontipäivänä eikä oikaistu lopullinen hinta, joka oli vahvistettu edellä esitettyjen myyntisopimus- ja laskutusjärjestelmien mukaisesti. Tämä lähestymistapa oli erityisen sovelias, kun otetaan huomioon markkinoiden rakenne (ks. 15 kappale). On siis muistettava, että suurin osa hyvityksistä oli varmennettu jo Thaimaassa.

3.4   Vertailu

(24)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(25)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tällä perusteella tehtiin oikaisut kuljetus-, vakuutus-, pakkaus-, luotto- ja käsittelykustannusten sekä palkkioiden erojen huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(26)

Vientihintaa ja normaaliarvoa vertailtiin vuotuisella tasolla. Vientiä harjoittavien tuottajien pyyntöä tehdä kuukausittaisia vertailuja harkittiin, mutta siihen ei päädytty, koska oli ilmeistä, että se ei olisi muuttanut polkumyyntiä koskevia yleisiä päätelmiä eli maan laajuista vähimmäistason polkumyynnin esiintymistä.

3.5   Polkumyyntimarginaali

(27)

Polkumyyntimarginaali yhteistyössä toimineille thaimaalaisille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja edellä kuvatun mukaisesti määritettyä vientihinnan painotettua keskiarvoa.

(28)

Edellä esitetyn perusteella polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraavat:

 

Polkumyyntimarginaali

Indorama-ryhmä

3,7 %

SMPC

Ei polkumyyntiä

(29)

Nämä kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa (Indorama-ryhmän kaksi tuottajaa ja SMPC) edustavat Thaimaasta peräisin olevaa kaikkea vientiä Eurostatin tietojen perusteella. Sen arvioimiseksi, alittiko koko maata koskeva polkumyyntimarginaali vähimmäistason, määritettiin koko maata koskeva painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali. Marginaalin havaittiin olevan alle vähimmäistason eli 1,8 prosenttia.

(30)

Kun otetaan huomioon koko maata koskeva vähimmäistasoinen polkumyyntimarginaali, Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon tuonnissa ei pitäisi ottaa käyttöön väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä.

4.   VAHINKO, SYY-YHTEYS JA UNIONIN ETU

(31)

Edellä esitettyjen polkumyyntiä koskevien päätelmien perusteella ei pidetä tarpeellisena tehdä vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevaa analyysiä.

5.   MENETTELYN PÄÄTTÄMINEN

(32)

Menettely olisi siis päätettävä, koska Thaimaalle määritetty polkumyyntimarginaali on alle 2 prosenttia. Asianomaisille osapuolille tiedotettiin asiasta ja annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(33)

Polkumyyntiin liittyviä kommentteja saatiin yhdeltä valituksen tekijältä, joka katsoi, että komission olisi pitänyt määrittää SMPC:lle kahdelle muulle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu polkumyyntimarginaali (3,7 %) käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tällöin olisi päädytty vähimmäistasoiseen polkumyyntimarginaaliin. Tämä väite oli hylättävä. Komissio sovelsi käytettävissä olevia tietoja japanilaisen etuyhteydessä olevan yrityksen osalta: se käytti yrityksestä saatavilla olevia tietoja, oikaisi niitä ylöspäin ja vertasi muihin todennettavissa oleviin lähteisiin. Näissä olosuhteissa muiden viejien polkumyyntimarginaalinen määrittäminen ei olisi ollut 18 artiklan säännösten mukaista.

(34)

Sama valituksen tekijä väitti myös, että muut valtiot ovat ottaneet erilaisen kannan puhdistettua tereftaalihappoa koskevissa tutkimuksissa samalla tutkimusajanjaksolla. Tämä väite oli hylättävä. Osapuolen toimittamassa näytössä viitataan polkumyyntitulliin, jonka Kiinan kansantasavalta otti käyttöön Koreasta ja Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon tuonnissa. Toimitetut tiedot eivät tue osapuolen väitettä, koska mitään näyttöä ei esitetä siitä, miten normaaliarvo ja vientihinta määritettiin kiinalaisessa polkumyyntitutkimuksessa. Lisäksi Kiinan viranomaisten tutkimuksessa tutkimusajanjakso oli 1 päivän lokakuuta 2007 ja 30 päivän syyskuuta 2008 välinen aika, kun taas tässä EU:n tutkimuksessa tutkimusajanjakso oli 1 päivän joulukuuta 2008 ja30 päivän marraskuuta 2009 välinen aika. Näin ollen EU:n ja Kiinan tutkimuksessa huomioon otetut ajanjaksot olivat hyvin erilaiset.

(35)

Mikään asianomainen osapuoli ei esittänyt huomautuksia vahinkoon liittyvistä seikoista.

(36)

Voidaankin todeta, että asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset eivät horjuttaneet päätelmiä, joiden mukaan suojatoimenpiteet ovat tarpeettomia.

(37)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo näin ollen, että Thaimaasta peräisin olevan puhdistetun tereftaalihapon ja sen suolojen tuontia unioniin koskeva polkumyyntimenettely olisi päätettävä ottamatta polkumyyntitoimenpiteitä käyttöön,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

Ainoa artikla

Päätetään Thaimaasta peräisin olevan tereftaalihapon ja sen suolojen, joiden puhtausaste on vähintään 99,5 painoprosenttia ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2917 36 00, tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely.

Tehty Brysselissä 19 päivänä tammikuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EUVL C 313, 22.12.2009, s. 17.

(3)  EUVL C 313, 22.12.2009, s. 22.

(4)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 17.


IV EY-sopimuksen, EU-sopimuksen ja Euratom-sopimuksen nojalla ennen 1. joulukuuta 2009 annetut säädökset

20.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/26


EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 190/09/KOL,

tehty 22 päivänä huhtikuuta 2009,

valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 69. kerran lisäämällä niihin tarkistettu luku tilapäisistä puitteista valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN (1), joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (2) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON EFTA-valtioiden sopimuksen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta (3) ja erityisesti sen 24 artiklan ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

KATSOO, ETTÄ valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 24 artiklan nojalla valvontaviranomaisen on varmistettava ETA-sopimuksen valtiontukea koskevien määräysten soveltaminen,

KATSOO, ETTÄ valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla valvontaviranomaisen on annettava tiedonantoja ja suuntaviivoja asioista, joita ETA-sopimus koskee, jos kyseisessä sopimuksessa tai valvonta- ja tuomioistuinsopimuksessa nimenomaisesti näin määrätään tai jos valvontaviranomainen pitää sitä tarpeellisena,

PALAUTTAA MIELEEN valtiontukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt, jotka se hyväksyi 19 päivänä tammikuuta 1994 (4),

KATSOO, ETTÄ Euroopan yhteisöjen komissio, jäljempänä ’komissio’, antoi 25 päivänä helmikuuta 2009 tiedonannon valtiontukitoimenpiteitä rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä koskevien tilapäisten yhteisön puitteiden muuttamisesta (5),

KATSOO, ETTÄ kyseinen tiedonanto on merkityksellinen myös Euroopan talousalueen kannalta,

KATSOO, ETTÄ Euroopan talousalueen valtiontukisääntöjen yhtenäinen soveltaminen on varmistettava koko Euroopan talousalueella,

KATSOO, ETTÄ ETA-sopimuksen liitteen XV lopussa olevan luvun ”Yleistä” II kohdan mukaan valvontaviranomaisen on komissiota kuultuaan annettava säädökset, jotka vastaavat komission antamia säädöksiä,

ON KUULLUT komissiota,

MUISTUTTAA kuulleensa asiasta EFTA-valtioita 31 päivänä maaliskuuta 2009 päivätyllä kirjeellä,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Tilapäisiä puitteita valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä, jäljempänä ’tilapäiset puitteet’, sovelletaan 29 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivänä joulukuuta 2010 välisenä aikana.

Tilapäisten puitteiden loppusäännöksissä todetaan, että valvontaviranomainen voi tarvittaessa myös selventää suhtautumistaan erityiskysymyksiin.

Tilapäisten puitteiden soveltaminen on tuonut esiin tarpeen esittää selvennyksiä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamisesta, viite- ja diskonttokorkojen määrittämisen nykyisistä puitteista ja takauksina myönnettyjen tukien soveltamisesta.

Valtiontuen suuntaviivoja muutetaan tekemällä muutoksia lukuun ”Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä”.

Seuraavat muutokset tilapäisiin puitteisiin tulevat voimaan tämän päätöksen tekopäivänä:

1)

Lisätään 4.1 kohtaan kappale seuraavasti:

”EFTA-valtioiden on tämän vuoksi osoitettava, että valvontaviranomaiselle näiden puitteiden mukaisesti ilmoitetut valtiontukitoimenpiteet ovat tarpeen, asianmukaiset ja oikeasuhteiset EFTA-valtion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi ja että kaikkia edellytyksiä noudatetaan täysin.”.

2)

Muutetaan 4.3.2 kohta seuraavasti:

a)

Korvataan a ja b alakohta seuraavasti:

”a)

EFTA-valtiot myöntävät pk-yrityksille enintään 25 prosentin alennuksen vuotuisesta preemiosta, joka maksetaan liitteessä (6) vahvistetun safe harbour -järjestelmän mukaisesti myönnetyistä uusista takauksista.

b)

EFTA-valtiot myöntävät suurille yrityksille enintään 15 prosentin alennuksen uusien takausten vuotuisesta preemiosta, joka lasketaan saman liitteessä esitetyn safe harbour -järjestelmän mukaisesti.

b)

Korvataan f alakohta seuraavasti:

”f)

Takaus voi olla laina-aikana enintään 90 prosenttia lainasta.”.

c)

Korvataan h alakohta seuraavasti:

”h)

Takauksen preemion alennusta sovelletaan enintään kahden vuoden ajan takauksen myöntämisestä. Jos laina-aika on yli kaksi vuotta, EFTA-valtiot voivat soveltaa enintään kahdeksan vuoden mittaisen lisäjakson ajan liitteessä vahvistettuja safe harbour -maksuja ilman alennusta.”.

3)

Korvataan 4.4.1 kohta seuraavasti:

”4.4.1

Viite- ja diskonttokorkoja koskevissa suuntaviivoissa vahvistetaan menetelmä, jolla viitekorko lasketaan pankkien välisen 12 kuukauden antolainauskoron (IBOR) perusteella siten, että siihen lisätään 60–1 000 peruspisteen marginaali yrityksen luottokelpoisuudesta ja tarjotuista vakuuksista riippuen. Valvontaviranomainen voi muuttaa viite- ja diskonttokorkojen laskentamenetelmää vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaiseksi. Jos EFTA-valtiot soveltavat lainan myöntämisajankohtana voimassa olevissa suuntaviivoissa vahvistettua viite- ja diskonttokorkojen laskentamenetelmää ja noudattavat kyseisissä suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä, korkoon ei periaatteessa katsota sisältyvän valtiontukea.”.

4)

Korvataan 4.5.1 kohta seuraavasti:

”4.5.1

Viite- ja diskonttokorkoja koskevissa valvontaviranomaisen suuntaviivoissa vahvistetaan menetelmä, jolla viitekorko lasketaan pankkien välisen 12 kuukauden antolainauskoron (IBOR) perusteella siten, että siihen lisätään 60–1 000 peruspisteen marginaali yrityksen luottokelpoisuudesta ja tarjotuista vakuuksista riippuen. Valvontaviranomainen voi muuttaa viite- ja diskonttokorkojen laskentamenetelmää vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaiseksi. Jos EFTA-valtiot soveltavat lainan myöntämisajankohtana voimassa olevissa suuntaviivoissa vahvistettua viite- ja diskonttokorkojen laskentamenetelmää ja noudattavat kyseisissä suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä, korkoon ei periaatteessa katsota sisältyvän valtiontukea.”.

5)

Lisätään liite seuraavasti:

”LIITE

Tilapäisten puitteiden safe harbour -maksut peruspisteinä (7)

Luokitus (Standard & Poor’s)

Vakuudet

Korkea

Tavanomainen

Alhainen

AAA

40

40

40

AA+

AA

AA-

40

40

40

A+

A

A-

40

55

55

BBB+

BBB

BBB-

55

80

80

BB+

BB

80

200

200

BB-

B+

200

380

380

B

B-

200

380

630

CCC tai huonompi

380

630

980

Uusi luku on tämän päätöksen liitteessä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Islannin tasavallalle, Liechtensteinin ruhtinaskunnalle ja Norjan kuningaskunnalle.

3 artikla

Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen.

Tehty Brysselissä 22 päivänä huhtikuuta 2009.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Per SANDERUD

Puheenjohtaja

Kurt JÄGER

Kollegion jäsen


(1)  Jäljempänä ’valvontaviranomainen’.

(2)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(3)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(4)  Suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan soveltamista ja tulkitsemista varten, jotka valvontaviranomainen on hyväksynyt ja antanut 19 päivänä tammikuuta 1994 (EYVL L 231, 3.9.1994, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 32, 3.9.1994, s. 1). Suuntaviivoja on muutettu viimeksi 29 päivänä tammikuuta 2009. Jäljempänä ’valtiontuen suuntaviivat’. Valtiontuen suuntaviivojen ajantasaistettu versio on saatavilla valvontaviranomaisen verkkosivuilla: http://www.eftasurv.int/fieldsofwork/fieldstateaid/guidelines/

(5)  Konsolidoitu toisinto julkaistiin EUVL:ssä C 83, 7.4.2009, s. 1.

(6)  Liitteessä esitetyillä maksuilla kehitetään takauksina myönnetystä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa esitettyjä safe harbour -säännöksiä ottamalla huomioon eri vakuustasot. Niitä voidaan myös pitää vertailuarvoina laskettaessa näiden puitteiden 4.2 kohdan mukaisiin takauksia koskeviin toimenpiteisiin sisältyvää yhteismarkkinoille soveltuvaa tuen osuutta.

Safe harbour -maksujen laskeminen perustuu viite- ja diskonttokorkoja koskevissa suuntaviivoissa esitettyihin marginaaleihin, ja siinä otetaan huomioon 20 peruspisteen suuruinen lisäalennus (ks. edellä mainittujen suuntaviivojen alaviite 12). Takauksina myönnetystä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa vahvistettu safe harbour -maksu oli kuitenkin kussakin luottokelpoisuusluokassa edelleen maksun yläraja. Eri vakuustasojen määritelmä, ks. viite- ja diskonttokorkoja koskevien suuntaviivojen alaviite 2 sivulla 1.”.

(7)  EFTA-valtiot voivat antaa sellaisille yrityksille, joista ei ole käytettävissä luottotietoja tai taseeseen perustuvaa luokitusta (esimerkiksi tietyt erillisyhtiöt tai aloittelevat yritykset), enintään 15 prosentin (pk-yrityksille 25 prosentin) alennuksen safe harbour -maksusta, joka on takauksina myönnetystä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa asetettu 3,8 prosentiksi. Maksu ei kuitenkaan voi olla pienempi kuin maksu, jota sovellettaisiin emoyritykseen tai -yrityksiin.”.


LIITE

Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä

1.   FINANSSIKRIISI, SEN VAIKUTUS REAALITALOUTEEN JA TILAPÄISTEN TOIMENPITEIDEN TARVE

1.1   Finanssikriisi ja sen vaikutus reaalitalouteen

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, antoi 26. marraskuuta 2008 tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma”, jäljempänä ’elvytyssuunnitelma’, jonka tavoitteena on edistää Euroopan toipumista tämänhetkisestä finanssikriisistä (1). Elvytyssuunnitelma perustuu kahteen toisiaan tukevaan päätoimintalinjaan: lyhyen aikavälin toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on kysynnän lisääminen, työpaikkojen säilyttäminen ja luottamuksen palauttaminen, ja sellaisten ”älykkäiden investointien” tukemiseen, joilla tähdätään kasvun vauhdittamiseen ja kestävään hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Elvytyssuunnitelmalla voimistetaan ja vauhditetaan uudistuksia, jotka ovat jo olleet meneillään Lissabonin strategian pohjalta.

(2)

Suurin haaste on sellaisten julkisen vallan tukitoimien välttäminen, jotka heikentäisivät pyrkimyksiä vähentää valtiontukia ja kohdentaa ne paremmin. Tietyissä olosuhteissa on kuitenkin tarpeen myöntää uusia, tilapäisiä valtiontukia.

(3)

EFTAn valvontaviranomaisen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, näkemyksen mukaan on otettava käyttöön uusia aloitteita valtiontukisääntöjen soveltamiseksi tavalla, joka tarjoaa mahdollisimman suuren jouston kriisin hallinnassa siten, että tasavertaiset toimintaedellytykset säilyvät ja tarpeettomia kilpailunrajoituksia vältetään. Näissä suuntaviivoissa esitetään useita EFTA-valtioiden käytettävissä olevia tilapäisiä lisämahdollisuuksia valtiontuen myöntämiseen.

(4)

Finanssikriisi on vaikuttanut voimakkaasti pankkialaan ETA:ssa. Sen vaikutukset ovat olleet ennennäkemättömän laajoja Islannissa. Eurooppa-neuvosto on korostanut, että julkisen vallan tukitoimista on päätettävä kansallisella tasolla, mutta koordinoidusti ja yhteisön yhteisten periaatteiden pohjalta (2). Komissio reagoi välittömästi. Se toteutti useita toimenpiteitä ja antoi muun muassa tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (3) ja teki useita päätöksiä, joilla annettiin lupa pelastamistuen myöntämiseen rahoituslaitoksille. Valvontaviranomainen on toteuttanut vastaavanlaisia toimenpiteitä (4).

(5)

Yksityisen sektorin investointien, kasvun ja työpaikkojen luomisen ennakkoedellytyksenä on riittävän ja edullisen rahoituksen saaminen. EFTA-valtiot ovat antaneet merkittävää taloudellista tukea pankkialalla, ja niiden on käytettävä tästä saamaansa painoarvoa varmistaakseen, ettei tuki johda ainoastaan pankkien taloudellisen tilanteen paranemiseen ilman, että kokonaistaloudelle koituu minkäänlaista hyötyä. Rahoitusalan tuki olisikin kohdennettava hyvin tarkasti, jotta pankit voisivat jatkaa tavanomaista lainanantotoimintaansa. Valvontaviranomainen ottaa tämän huomioon tarkastellessaan pankeille annettavia valtiontukia.

(6)

Rahoitusmarkkinoiden tilanne näyttäisi olevan kohentumassa, mutta kriisin vaikutus reaalitalouteen tuntuu vasta nyt koko voimallaan. Hyvin vakava laskusuuntaus vaikuttaa koko talouselämään: kotitalouksiin, yrityksiin ja työpaikkoihin. Rahoitusmarkkinoiden kriisin seurauksena pankit välttävät aiempia vuosia enemmän riskejä ja tiukentavat luotonantoa. Kriisi voi johtaa lainojen säännöstelyyn, kysynnän vähenemiseen ja lopulta taantumaan.

(7)

Ongelmat voivat vaikuttaa heikkoihin yrityksiin, joilla ei ole vakavaraisuuspuskureita, mutta myös terveisiin yrityksiin, jotka joutuvat yhtäkkiä toteamaan, etteivät ne saa tarpeeksi tai ollenkaan luottoa. Tämä pätee erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, nk. pk-yrityksiin, joiden on jo lähtökohtaisesti vaikeampi saada rahoitusta kuin isojen yritysten. Tilanne saattaa vaikuttaa monien terveidenkin yritysten ja niiden työntekijöiden talouteen vakavasti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, mutta kielteiset vaikutukset voivat myös olla pitkäaikaisempia, kun kaikki ETA:n investoinnit tulevaisuuteen – erityisesti kestävään kasvuun ja muihin Lissabonin strategian tavoitteisiin – saattavat viivästyä tai ne saatetaan jopa hylätä kokonaan.

1.2   Kansallisten tukitoimenpiteiden tiivis koordinointi ETA:n tasolla

(8)

EFTA-valtioille saattaa tässä taloudellisessa tilanteessa tulla houkutus toimia yksin ja aloittaa ”valtiontukien kilpajuoksu” yritystensä tukemiseksi. Kokemukset ovat osoittaneet, etteivät yksittäiset toimet voi olla tehokkaita ja ne saattavat vahingoittaa vakavasti sisämarkkinoiden toimintaa. Tukea myönnettäessä on taloudellisen tilanteen erityispiirteet huomioon ottaen erityisen tärkeää varmistaa, että ETA:n yrityksillä on tasavertaiset toimintaedellytykset, ja välttää EFTA-valtioiden keskinäinen kilpailu valtiontuilla, sillä tämä olisi koko ETA:lle kestämätöntä ja haitallista. Tasapaino varmistetaan kilpailupolitiikan avulla.

1.3   Tilapäiset valtiontukitoimenpiteet

(9)

Näissä suuntaviivoissa käsitellään tilapäisiä lisätoimenpiteitä, joilla on kaksi tavoitetta. Ensinnäkin pankkikriisiin liittyy poikkeuksellisia ja ohimeneviä rahoitusongelmia, joiden vuoksi on vapautettava pankkien lainanantoa yrityksille ja näin varmistettava, että rahoitusta saa jatkossakin. Pk-yritykset ovat erityisen tärkeitä koko ETA:n taloudelle. Niiden talouden kohentamisella on myönteisiä vaikutuksia myös suuriin yrityksiin ja tätä kautta yleiseen talouskasvuun ja pitkällä aikavälillä myös talouden nykyaikaistamiseen.

(10)

Toinen tavoite on yritysten rohkaiseminen investoimaan edelleen tulevaisuuteen, erityisesti kestävään kasvuun perustuvaan talouteen. Jos ympäristöalalla aikaan saatu merkittävä kehitys pysähtyy tai jopa taantuu meneillään olevan kriisin myötä, seuraukset saattavat olla dramaattisia. Tämän vuoksi ympäristöhankkeisiin investoiville yrityksille olisi myönnettävä tilapäistä tukea (joka antaisi ETA:n teollisuudelle myös teknologista etua), ja näin kiireellinen ja tarpeellinen taloudellinen tuki voitaisiin yhdistää ETA:lle pitkällä aikavälillä muodostuvaan hyötyyn.

(11)

Näissä suuntaviivoissa muistutetaan ensin niistä monista julkisen tuen mahdollisuuksista, joita EFTA-valtioilla on käytettävissään jo nykyisten valtiontukisääntöjen nojalla. Tämän jälkeen esitetään ylimääräisiä valtiontukitoimenpiteitä, joita EFTA-valtiot voivat toteuttaa tilapäisesti eräiden yritysten rahoitusmahdollisuuksiin liittyvien tämänhetkisten ongelmien korjaamiseksi ja ympäristötavoitteisiin tähtäävien investointien edistämiseksi.

(12)

Valvontaviranomainen katsoo, että ehdotetut tukivälineet soveltuvat parhaiten kyseisten tavoitteiden saavuttamiseen.

2.   YLEISET TALOUSPOLIITTISET TOIMENPITEET

(13)

Elvytyssuunnitelma hyväksyttiin vastauksena tämänhetkisen taloudellisen tilanteen aiheuttamiin haasteisiin. Kriisin laajuuden vuoksi yhteisö tarvitsee koordinoidun lähestymistavan, joka on tarpeeksi mittava ja kunnianhimoinen palauttamaan kuluttajien ja yritysten luottamuksen. Sama koskee EFTA-valtioiden talouden elvyttämistä.

(14)

Elvytyspaketin strategiset tavoitteet ovat seuraavat:

virkistää kysyntää nopeasti ja vahvistaa kuluttajien luottamusta,

vähentää taloudellisen laskusuhdanteen inhimillisiä kustannuksia ja sen vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin. Kriisi on vaikuttanut tai vaikuttaa moniin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä. On mahdollista toteuttaa toimia, joilla hillitään työpaikkojen vähentymistä ja tuetaan työpaikkansa menettäneiden nopeata paluuta työmarkkinoille sen sijaan, että he jäisivät pitkäaikaistyöttömiksi,

auttaa Eurooppaa valmistautumaan siihen, että talouden kääntyessä jälleen kasvuun siitä päästään hyötymään. Tämä edellyttää sitä, että Euroopan talous on sopusoinnussa kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen vaatimusten sekä tulevaisuuden tarpeiden kanssa, kuten Lissabonin strategiassa esitetään. Innovointia on siis tuettava, osaamistaloutta kehitettävä ja vähäpäästöiseen ja resursseiltaan tehokkaaseen talouteen siirtymistä vauhditettava.

(15)

Kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi EFTA-valtioilla on jo käytössään useita välineitä, joita ei katsota valtiontueksi. Joillakin yrityksillä saattaa esimerkiksi olla vielä muita akuutimpia vaikeuksia saada rahoitusta, jolloin niiden kasvuun ja kaavailtujen investointien tekemiseen tarvittava rahoitus viivästyy tai jopa jää kokonaan toteutumatta. EFTA-valtiot voisivat tästä syystä hyväksyä useita yleisiä poliittisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on rahoitusongelmien väliaikainen helpottaminen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Toimenpiteitä sovellettaisiin kaikkiin yrityksiin EFTA-valtioiden alueella, eivätkä ne tämän vuoksi kuuluisi valtiontukisääntöjen piiriin. Esimerkiksi sosiaaliturvamaksujen ja muiden vastaavien kulujen, jopa verojen, maksumääräaikoja voitaisiin jatkaa tai työntekijöille suunnata erityisiä tukitoimenpiteitä. Jos tällaiset toimenpiteet ovat avoimia kaikille yrityksille, ne eivät periaatteessa ole valtiontukea.

(16)

EFTA-valtiot voivat myös antaa rahoitustukea suoraan kuluttajille esimerkiksi vanhojen tuotteiden romutukseen ja/tai ympäristöystävällisten tuotteiden ostamiseen. Jos tuki annetaan ilman tuotteen alkuperään liittyvää syrjintää, kyse ei ole valtiontuesta.

(17)

Lisäksi pk-yritysten – mutta myös suurten yritysten – tukemiseksi voidaan käyttää kaikki mahdolliset keinot yhteisön yleisistä ohjelmista, joihin kuuluvat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 1639/2006/EY (5) perustettu kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (2007–2013) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 1982/2006/EY (6) perustettu Euroopan yhteisön seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (2007–2013).

3.   VOIMASSA OLEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN MUKAISET VALTIONTUKIMAHDOLLISUUDET

(18)

Valvontaviranomainen on viime vuosina nykyaikaistanut valtiontukisääntöjä merkittävästi kannustaakseen EFTA-valtioita kohdentamaan julkisen tuen aiempaa paremmin kestäviin investointeihin ja tukemaan näin Lissabonin strategiaa. Erityisesti on huomioitu pk-yritykset, joille myönnettävän valtiontuen mahdollisuuksia on lisätty. Valtiontukisääntöjä on yksinkertaistettu ja virtaviivaistettu huomattavasti hiljattain annetulla yleisellä ryhmäpoikkeusasetuksella (7), jonka nojalla EFTA-valtiot voivat nyt myöntää monenlaisia tukia siten, että hallinnollinen rasite on mahdollisimman vähäinen. Erityisen tärkeitä tässä taloudellisessa tilanteessa ovat seuraavassa esitettävät valtiontukisäädökset.

(19)

Vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen (8), sellaisena kuin se on mukautettu ETA-sopimukseen, mukaan kolmen vuoden aikana annettu enintään 200 000 euron suuruinen tuki yhdelle yritykselle ei ole ETA-sopimuksessa tarkoitettua valtiontukea. Saman asetuksen mukaan myöskään enintään 1,5 miljoonan euron takaus ei ylitä vähämerkityksiselle tuelle asetettua enimmäismäärää eikä sen vuoksi ole valtiontukea. EFTA-valtiot voivat siis myöntää tällaisen takauksen laskematta vastaavaa avustusekvivalenttia ja ilman hallinnollista rasitetta.

(20)

Edellä mainittu yleinen ryhmäpoikkeusasetus on keskeinen osa valtiontukisääntöjä, sillä siinä yksinkertaistetaan tiettyihin tärkeisiin valtiontukitoimenpiteisiin sovellettavaa menettelyä ja tuetaan valtiontukien kohdentamista ETA:n ensisijaisiin tavoitteisiin. Kaikki aiemmin sovelletut sekä useita uusia aloja koskevat (innovaatio, ympäristö, suurten yritysten tutkimus- ja kehittämistyö ja pk-yritysten riskipääomatoimenpiteet) ryhmäpoikkeukset on yhdistetty tähän yhteen säädökseen. EFTA-valtiot voivat myöntää tukea kaikissa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa ilman valvontaviranomaiselle tehtävää ennakkoilmoitusta. Menettelyn aikataulu riippuu sen vuoksi täysin EFTA-valtioista. Yleinen ryhmäpoikkeusasetus on erityisen tärkeä pk-yrityksille, sillä siinä vahvistetaan investointi- ja työllistämistukien erityissäännöt ainoastaan pk-yrityksiä varten. Kaikki siihen sisältyvät 26 toimenpidettä ovat toteutettavissa pk-yritysten hyväksi, jolloin EFTA-valtiot voivat olla pk-yritysten tukena eri kehitysvaiheissa esimerkiksi rahoitusmahdollisuuksien, tutkimuksen ja kehittämisen, innovaation, koulutuksen, työllistämisen ja ympäristötoimenpiteiden aloilla.

(21)

Valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen uusien suuntaviivojen (9) mukaan EFTA-valtiot voivat myöntää valtiontukea muun muassa seuraaviin tarkoituksiin:

Tuki yrityksille, jotka parantavat ympäristövaikutustaan yli yhteisön standardien tai ilman tällaisia normeja, voi olla pienille yrityksille enintään 70 prosenttia (ekoinnovaation alalla 80 prosenttia) ylimääräisistä investointikustannuksista. Jos tuki annetaan aidon tarjouskilpailumenettelyn perusteella, se voi olla jopa 100 prosenttia ylimääräisistä investointikustannuksista, myös suurille yrityksille. Sallittuja ovat myös tuet ennakoivaan yhteisön normeihin mukautumiseen ja ympäristötutkimuksiin.

EFTA-valtiot voivat myöntää uusiutuvien energialähteiden ja lämmön ja sähkön yhteistuotannon aloilla toimintatukea kattamaan kaikki ylimääräiset tuotantokustannukset.

Jotta energiansäästöön ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvät ympäristötavoitteet saavutettaisiin, EFTA-valtiot voivat myöntää yrityksille tukea energiansäästöön, uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen ja yhteistuotantoon enintään 80 prosenttia ylimääräisistä investointikustannuksista pienille yrityksille ja jopa 100 prosenttia ylimääräisistä investointikustannuksista, jos tuki myönnetään aidon tarjouskilpailumenettelyn perusteella.

(22)

Valvontaviranomainen antoi 7. helmikuuta 2007 uudet puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle. Puitteet sisältävät innovaatiota koskevia uusia säännöksiä, jotka on tarkoitettu erityisesti pk-yrityksille ja joilla pyritään kohdentamaan tuki selkeämmin työpaikkojen ja kasvun luomiseen Lissabonin strategian mukaisesti. EFTA-valtiot voivat myöntää valtiontukea muun muassa seuraaviin tarkoituksiin:

tuki T&K-hankkeille, erityisesti perustutkimukseen (jopa 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista) ja teolliseen tutkimukseen (jopa 80 prosenttia pienille yrityksille),

enintään miljoonan euron suuruinen – tukialueilla jopa suurempi – tuki nuorille innovatiivisille yrityksille, tuki innovaatioklustereille sekä tuki innovaatiotoiminnan neuvontapalveluihin ja innovaatiotoimintaa tukeviin palveluihin,

tuki korkeasti koulutetun henkilöstön lainaamiseen, tuki teknisiin toteutettavuustutkimuksiin, tuki palvelualan prosesseihin ja organisointiin liittyvään innovaatiotoimintaan sekä tuki pk-yrityksille teollisoikeuksien kustannuksiin.

(23)

Myös koulutus on kilpailukyvyn kannalta keskeisessä asemassa. Siihen on elintärkeää investoida myös työttömyyden lisääntyessä, jotta saadaan uusia taitoja. Uuden yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla EFTA-valtiot voivat myöntää yrityksille yleis- tai erityiskoulutukseen tukea, joka on enintään 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(24)

Valvontaviranomainen antoi vuonna 2008 uudet suuntaviivat takauksina myönnetystä valtiontuesta. Niissä määritellään, missä olosuhteissa valtion takauksia lainoihin ei pidetä valtiontukena. Suuntaviivojen mukaan takausta ei pidetä valtiontukena varsinkaan silloin, kun siitä maksetaan markkinahinta. Sen lisäksi, että uusissa suuntaviivoissa selvitetään edellytyksiä sen määrittämiseksi, onko kyseessä valtiontuki takauksena, niissä otetaan ensimmäisen kerran käyttöön erityinen pk-yritysten safe harbour -maksu, jonka ansiosta pk-yritysten rahoitusta voidaan tukea takauksien avulla aiempaa helpommin mutta turvallisesti.

(25)

Valvontaviranomainen antoi 25. lokakuuta 2006 uudet suuntaviivat valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi. Niiden kohteena ovat innovatiiviset ja nopeasti kasvavat pk-yritykset, jotka ovat Lissabonin strategian kannalta keskeisiä. Valvontaviranomainen asetti safe harbour -sijoituserille 1,5 miljoonan euron enimmäismäärän pk-yritystä kohden, mikä on 50 prosenttia enemmän kuin aiemmin. Valvontaviranomainen hyväksyy tämän enimmäismäärän rajoissa periaatteessa sen, ettei rahoitusmarkkinoilta saada vaihtoehtoista rahoitusta (eli toteaa, että markkinoilla on toimintapuutteita). Riskipääomalle myönnettävä valtiontuki on sisällytetty myös yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen.

(26)

EFTA-valtiot voivat tammikuusta 2007 sovellettujen vuosiksi 2007–2013 vahvistettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaan myöntää epäedullisessa asemassa olevilla alueilla investointitukea uuden laitoksen perustamiseen, olemassa olevan laitoksen laajentamiseen tai olemassa olevan laitoksen tuotannon monipuolistamiseen uusiin tuotteisiin.

(27)

Alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa vuosille 2007–2013 otetaan myös käyttöön uusi tukimuoto yritysten perustamisen kannustamiseksi ja pienten yritysten varhaisvaiheen kehityksen tukemiseksi tukialueilla.

(28)

Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen voimassa olevien suuntaviivojen mukaan EFTA-valtiot voivat antaa myös tukea yrityksille, jotka tarvitsevat julkista tukea. EFTA-valtiot voivat ilmoittaa tätä varten pk-yrityksiä koskevia pelastamis- ja/tai rakenneuudistustukiohjelmia.

4.   61 ARTIKLAN 3 KOHDAN B ALAKOHDAN SOVELTAMINEN

4.1   Yleisperiaatteet

(29)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan valvontaviranomainen voi pitää tukea soveltuvana ETA-sopimuksen toimintaan, jos se on tarkoitettu ”EFTA-valtion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”. Tämä määräys vastaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, jonka osalta Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että häiriön on koskettava kyseisen jäsenvaltion koko taloutta eikä ainoastaan jonkin sen alueen tai osan taloutta. Tällainen näkemys noudattaa lisäksi periaatetta, jonka mukaan poikkeusmääräystä, jollainen ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohta on, on tulkittava suppeasti (10).

(30)

Komissio on päätöksiä tehdessään soveltanut johdonmukaisesti tiukkaa tulkintaa (11). Myös valvontaviranomainen on soveltanut ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohtaa tiukasti (12).

(31)

Valvontaviranomainen katsoo, että maailmanlaajuinen kriisi edellyttää rahoitusjärjestelmän hätäavun lisäksi poliittisia poikkeustoimenpiteitä.

(32)

Kriisi vaikuttaa kaikkiin EFTA-valtioihin, joskin eri tavoin, ja toisiin enemmän kuin toisiin. On todennäköistä, että työttömyys lisääntyy, kysyntä vähenee ja julkisen talouden rahoitusasema heikkenee.

(33)

Valvontaviranomainen ottaa huomioon tämänhetkisen rahoituskriisin vakavuuden ja sen vaikutukset EFTA-valtioiden kokonaistalouteen ja katsoo, että tietynlaiset valtiontuet ovat perusteltuja ja ne voidaan vaikeuksien ratkaisemiseksi katsoa rajoitetun ajan soveltuviksi ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla.

(34)

EFTA-valtioiden on tämän vuoksi osoitettava, että valvontaviranomaiselle näiden puitteiden mukaisesti ilmoitetut valtiontukitoimenpiteet ovat tarpeen, asianmukaiset ja oikeasuhteiset EFTA-valtion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi ja että kaikkia edellytyksiä noudatetaan täysin.

4.2   Tuen rajattu yhteismarkkinoille soveltuva määrä

4.2.1   Voimassa olevat puitteet

(35)

Vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen (13), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen, 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin näin ollen sovelleta valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 2 artiklan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos ne täyttävät tämän artiklan 2–5 kohdassa vahvistetut edellytykset.

Yhdelle yritykselle myönnettävän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli 200 000 euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana. Yhdelle maantiekuljetusten alalla toimivalle yritykselle myönnettävän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli 100 000 euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana. Tätä enimmäismäärää sovelletaan riippumatta vähämerkityksisen tuen muodosta ja tarkoituksesta sekä siitä, rahoitetaanko EFTA-valtion myöntämä tuki kokonaan tai osittain yhteisön varoista. Tarkastelujakso määräytyy yrityksen kyseisessä EFTA-valtiossa soveltamien verovuosien perusteella.”

4.2.2   Uusi toimenpide

(36)

Finanssikriisi voi vaikuttaa rakenteellisesti heikkoihin yrityksiin, mutta myös yrityksiin, jotka joutuvat yhtäkkiä toteamaan, etteivät ne saa tarpeeksi tai ollenkaan luottoa. Kyseisten yritysten taloudellisen tilanteen kohentumisella on myönteisiä vaikutuksia koko ETA:n taloudelle.

(37)

Tässä taloudellisessa tilanteessa on tarpeen hyväksyä tilapäisesti rajoitettu määrä tukea, joka kuitenkin kuuluu ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska se ylittää vähämerkityksistä tukea koskevassa asetuksessa asetetun enimmäismäärän.

(38)

Valvontaviranomainen katsoo, että tällainen valtiontuki soveltuu yhteismarkkinoille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

Tuki ei saa olla suurempi kuin 500 000 euron raha-avustus yritystä kohti. Kaikkien käytettävien lukujen on oltava bruttomääriä, toisin sanoen ne on ilmoitettava ennen veroja tai muita maksuja. Jos tukea annetaan muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti.

b)

Tuki myönnetään ohjelman muodossa.

c)

Tuki myönnetään yrityksille, jotka eivät olleet vaikeuksissa (14)1. heinäkuuta 2008. Sitä voidaan myöntää yrityksille, jotka eivät olleet vaikeuksissa kyseisenä päivänä, mutta ovat joutuneet vaikeuksiin sen jälkeen maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin seurauksena. Tukiohjelmaa ei sovelleta kalastusalalla toimiviin yrityksiin.

d)

Tuki ei ole vientitukea eikä tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella.

e)

Tuki myönnetään viimeistään 31. joulukuuta 2010.

f)

EFTA-valtion on saatava ennen tuen myöntämistä kyseiseltä yritykseltä kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ilmoitus muista vähämerkityksisistä tuista ja tämän toimenpiteen mukaisista tuista, jotka on saatu kuluvan verovuoden aikana. Lisäksi EFTA-valtio tarkistaa, ettei yrityksen 1. tammikuuta 2008–31. joulukuuta 2010 saaman tuen kokonaismäärä ylitä 500 000 euron enimmäismäärää.

g)

Tukiohjelmaa ei sovelleta maataloustuotteiden alkutuotannon alalla toimiviin yrityksiin. Sitä sovelletaan maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen aloilla (15) toimiviin yrityksiin paitsi silloin, kun tuen määrä on vahvistettu alkutuottajilta ostettujen tai kyseisten yritysten markkinoille tuomien tuotteiden hinnan tai määrän mukaan, tai silloin, kun tuen ehtona on se, että se siirretään osittain tai kokonaan alkutuottajille (16).

4.3   Takauksina myönnetyt tuet

4.3.1   Voimassa olevat puitteet

(39)

Takauksina myönnetystä valtiontuesta annettujen suuntaviivojen tarkoituksena on antaa EFTA-valtioille yksityiskohtaisia ohjeita periaatteista, joita valvontaviranomainen aikoo käyttää tulkitessaan ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklaa ja soveltaessaan niitä valtiontakauksiin. Suuntaviivoissa määritellään erityisesti, millä edellytyksillä voidaan katsoa, ettei kyse ole valtiontuesta. Niissä ei esitetä soveltuvuutta koskevia kriteerejä takausten arviointia varten.

4.3.2   Uusi toimenpide

(40)

Pyrittäessä parantamaan rahoitusmahdollisuuksia ja vähentämään pankkien tämänhetkistä halua kaihtaa riskinottoa tuetut lainatakaukset voivat olla tarkoituksenmukainen ja asianmukaisesti kohdennettu ratkaisu, jolla helpotetaan yritysten rahoitusmahdollisuuksia rajoitetun ajan.

(41)

Valvontaviranomainen katsoo, että tällainen valtiontuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, mikäli kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

EFTA-valtiot myöntävät pk-yrityksille enintään 25 prosentin alennuksen vuotuisesta preemiosta, joka maksetaan liitteessä (17) vahvistetun safe harbour -järjestelmän mukaisesti myönnetyistä uusista takauksista.

b)

EFTA-valtiot myöntävät suurille yrityksille enintään 15 prosentin alennuksen uusien takausten vuotuisesta preemiosta, joka lasketaan saman liitteessä esitetyn safe harbour -järjestelmän mukaisesti.

c)

Kun takausjärjestelyyn sisältyvän tuen osuus lasketaan menetelmällä, jonka valvontaviranomainen on jo hyväksynyt ETA-sopimukseen sisällytetyn, valtiontukea koskevan asetuksen (18) nojalla tehdyn ilmoituksen perusteella, EFTA-valtiot voivat myös myöntää vastaavan enintään 25 prosentin alennuksen pk-yrityksen uusista takauksista maksamasta vuotuisesta preemiosta ja enintään 15 prosentin alennuksen suuren yrityksen vastaavasta preemiosta.

d)

Lainan enimmäismäärä ei ylitä tuensaajan palkkamenoja vuonna 2008 (mukaan luettuina sosiaaliturvamaksut sekä kustannukset sellaisesta henkilöstöstä, joka työskentelee yrityksen tiloissa mutta muodollisesti alihankkijan palkkaamana). Tammikuun 1 päivänä 2008 tai sen jälkeen perustettujen yritysten lainan enimmäismäärä ei voi olla suurempi kuin ensimmäisten kahden toimintavuoden arvioidut palkkamenot.

e)

Takaukset myönnetään enintään 31. joulukuuta 2010 saakka.

f)

Takaus voi olla laina-aikana enintään 90 prosenttia lainasta.

g)

Takaus voi koskea sekä investointeja että käyttöpääomaa varten otettuja lainoja.

h)

Takauksen preemion alennusta sovelletaan enintään kahden vuoden ajan takauksen myöntämisestä. Jos laina-aika on yli kaksi vuotta, EFTA-valtiot voivat soveltaa enintään kahdeksan vuoden mittaisen lisäjakson ajan liitteessä vahvistettuja safe harbour -maksuja ilman alennusta.

i)

Tuki myönnetään yrityksille, jotka eivät olleet vaikeuksissa (19)1. heinäkuuta 2008. Sitä voidaan myöntää yrityksille, jotka eivät olleet vaikeuksissa kyseisenä päivänä, mutta ovat joutuneet vaikeuksiin sen jälkeen maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin seurauksena.

4.4   Korkotukina myönnetyt tuet

4.4.1   Voimassa olevat puitteet

(42)

Viite- ja diskonttokorkoja koskevissa suuntaviivoissa vahvistetaan menetelmä, jolla viitekorko lasketaan pankkien välisen 12 kuukauden antolainauskoron (IBOR) perusteella siten, että siihen lisätään 60–1 000 peruspisteen marginaali yrityksen luottokelpoisuudesta ja tarjotuista vakuuksista riippuen. Valvontaviranomainen voi muuttaa viite- ja diskonttokorkojen laskentamenetelmää vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaiseksi. Jos EFTA-valtiot soveltavat lainan myöntämisajankohtana voimassa olevissa suuntaviivoissa vahvistettua viite- ja diskonttokorkojen laskentamenetelmää ja noudattavat kyseisissä suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä, korkoon ei periaatteessa katsota sisältyvän valtiontukea.

4.4.2   Uusi toimenpide

(43)

Yritykset voivat kohdata vaikeuksia hakiessaan rahoitusta vallitsevissa markkinaolosuhteissa. Sen vuoksi valvontaviranomainen hyväksyy julkisten tai yksityisten lainojen myöntämisen korolla, joka vastaa vähintään keskuspankin yliyön korkoa sekä preemiota, joka vastaa pankkienvälisen yhden vuoden koron keskiarvon ja jaksolta 1. tammikuuta 2007–30. kesäkuuta 2008 saadun keskuspankin yliyön koron keskiarvon välistä erotusta. Tähän lisätään luottoriskin takuumaksu, joka vastaa viite- ja diskonttokorkoja koskevissa valvontaviranomaisen suuntaviivoissa tarkoitettua tuensaajan riskiprofiilia.

(44)

Tuen osuus, joka sisältyy kyseisen koron sekä viite- ja diskonttokorkoja koskevissa suuntaviivoissa määritellyn viitekoron väliseen erotukseen, katsotaan tilapäisesti ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaiseksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

Menetelmää sovelletaan kaikkiin sopimuksiin, jotka tehdään viimeistään 31. joulukuuta 2010. Laina-aika voi olla mikä tahansa. Alennettua korkoa voidaan soveltaa ennen 31. joulukuuta 2012 maksettaviin korkoihin (20). Tämän jälkeen lainoihin sovelletaan korkoa, joka on vähintään sama kuin viite- ja diskonttokorkoja koskevissa suuntaviivoissa määritelty korko.

b)

Tuki myönnetään yrityksille, jotka eivät olleet vaikeuksissa 1. heinäkuuta 2008 (21). Sitä voidaan myöntää yrityksille, jotka eivät olleet vaikeuksissa kyseisenä päivänä, mutta ovat joutuneet vaikeuksiin sen jälkeen maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin seurauksena.

4.5   Tuki vihreiden tuotteiden tuotantoon

4.5.1   Voimassa olevat puitteet

(45)

Viite- ja diskonttokorkoja koskevissa valvontaviranomaisen suuntaviivoissa vahvistetaan menetelmä, jolla viitekorko lasketaan pankkien välisen 12 kuukauden antolainauskoron (IBOR) perusteella siten, että siihen lisätään 60–1 000 peruspisteen marginaali yrityksen luottokelpoisuudesta ja tarjotuista vakuuksista riippuen. Valvontaviranomainen voi muuttaa viite- ja diskonttokorkojen laskentamenetelmää vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaiseksi. Jos EFTA-valtiot soveltavat lainan myöntämisajankohtana voimassa olevissa suuntaviivoissa vahvistettua viite- ja diskonttokorkojen laskentamenetelmää ja noudattavat kyseisissä suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä, korkoon ei periaatteessa katsota sisältyvän valtiontukea.

4.5.2   Uusi toimenpide

(46)

Yhä useammilla yrityksillä on finanssikriisin vuoksi vaikeuksia saada rahoitusta ympäristöystävällisten tuotteiden valmistukseen. Takauksina myönnetyt tuet eivät välttämättä riitä varmistamaan rahoitusta kalliille ympäristönsuojelun tason parantamiseen tähtääville hankkeille, joilla mukaudutaan tuleviin, vielä voimaan tulemattomiin normeihin jo ennakolta tai ylitetään ne.

(47)

Valvontaviranomainen katsoo, että finanssikriisistä huolimatta ympäristötavoitteiden on oltava edelleenkin ensisijaisia. Ympäristöystävällisten, myös energiatehokkaiden, tuotteiden tuotanto on ETA:n yhteisen edun mukaista, ja on tärkeää, ettei finanssikriisi estä tavoitteen toteutumista.

(48)

Ylimääräiset tuettujen lainojen muodossa toteutetut tukitoimenpiteet voisivat edistää ”vihreiden tuotteiden” tuotantoa. Tuetut lainat voivat kuitenkin myös vääristää kilpailua vakavasti, ja ne olisi rajoitettava tiukasti tiettyihin tilanteisiin ja kohdennettuihin investointeihin.

(49)

Valvontaviranomainen katsoo, että EFTA-valtioilla olisi rajoitetun ajan oltava mahdollisuus myöntää tukea koronalennuksina.

(50)

Valvontaviranomainen katsoo, että investointilainan korkotuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, jos se täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)

Tuki koskee sellaisten hankkeiden rahoittamiseen tarkoitettua investointilainaa, joissa tuotetaan ympäristön suojelua merkittävästi edistäviä uusia tuotteita.

b)

Tuki on tarpeen uuden hankkeen aloittamiseksi. Jos kyseessä on jo olemassa oleva hanke, tukea voidaan myöntää, jos se muuttuu uuden taloudellisen tilanteen vuoksi välttämättömäksi hankkeen jatkamisen kannalta.

c)

Tukea myönnetään ainoastaan sellaisten tuotteiden valmistamista koskeville hankkeille, joiden avulla pyritään mukautumaan ajoissa tuleviin ympäristönsuojelun tasoa parantaviin yhteisön tuotestandardeihin (22), jotka eivät ole vielä voimassa, tai ylittämään ne.

d)

Investoinnit tuotteisiin, jotka mukautetaan ennakoidusti tuleviin yhteisön ympäristöstandardeihin tai jotka ylittävät ne, aloitetaan viimeistään 31. joulukuuta 2010, ja tavoitteena on, että tuotteet saadaan markkinoille vähintään kaksi vuotta ennen standardin voimaantuloa.

e)

Lainat voivat kattaa investoinnit aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen (23) lukuun ottamatta lainoja investointeihin, joiden osuus tuotantokapasiteetista on yli 3 prosenttia tuotemarkkinoilla (24), joiden todettavissa olevan kulutuksen keskimääräinen vuotuinen kasvu ETA-markkinoilla viiden edellisen vuoden aikana on alle ETA:n BKT:n keskimääräisen vuotuisen kasvun saman viiden vuoden jakson aikana.

f)

Lainat myönnetään viimeistään 31. joulukuuta 2010.

g)

Tuen laskemisen lähtökohtana olisi oltava tuensaajan erikseen määritelty korko, joka on laskettu suuntaviivojen 4.4.2 kohdassa esitetyn menetelmän mukaisesti. Kyseisen menetelmän perusteella yritys voi saada seuraavan koronalennuksen:

suuret yritykset 25 prosenttia

pk-yritykset 50 prosenttia.

h)

Korkotukea sovelletaan enintään kahden vuoden ajan lainan myöntämisestä.

i)

Koronalennusta voidaan soveltaa sekä valtion tai julkisten rahoituslaitosten että yksityisten rahoituslaitosten myöntämiin lainoihin. On varmistettava, ettei julkisia ja yksityisiä rahoituslaitoksia kohdella eri tavoin.

j)

Tuki myönnetään yrityksille, jotka eivät olleet vaikeuksissa (25)1. heinäkuuta 2008. Sitä voidaan myöntää yrityksille, jotka eivät olleet vaikeuksissa kyseisenä päivänä, mutta ovat joutuneet vaikeuksiin sen jälkeen maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin seurauksena.

k)

EFTA-valtiot varmistavat, ettei tukea siirretä suoraan tai välillisesti rahoitusyhteisöille.

4.6   Riskipääomatoimenpiteet

4.6.1   Voimassa olevat puitteet

(51)

Valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi annetuissa suuntaviivoissa vahvistetaan edellytykset, joilla riskipääomasijoituksiin annetun valtiontuen voidaan katsoa soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(52)

Valvontaviranomainen katsoo pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi annettua valtiontukea koskevien suuntaviivojen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella, ettei ETA:n riskipääomamarkkinoiden toiminta yleisesti ottaen ole puutteellista. Se kuitenkin toteaa, että joidenkin sijoitusmuotojen osalta on tietyissä yrityksen elinkaaren vaiheissa markkina-aukkoja, jotka johtuvat siitä, etteivät riskipääoman kysyntä ja tarjonta täysin kohtaa. Tätä tilannetta voidaan yleisesti kuvata pääomakuiluksi.

(53)

Suuntaviivojen 4.3 kohdassa todetaan, että silloin kun kullekin kohteena olevalle pk-yritykselle myönnetään rahoitusta erinä, jotka ovat 12 kuukauden aikana enintään 1,5 miljoonaa euroa yritystä kohti, markkinoilla oletetaan tietyin edellytyksin olevan toimintapuutteita, eikä EFTA-valtioiden tarvitse osoittaa niitä.

(54)

Suuntaviivojen 5.1 kohdan a alakohdassa todetaan seuraavaa: ”Valvontaviranomainen on tietoinen riskipääomamarkkinoiden jatkuvasta heilahtelusta ja pääomakuilun kehittymisestä sekä siitä, että markkinoiden toimintapuutteiden vaikutus yrityksiin riippuu yritysten koosta ja sen yrityksen kehitysvaiheesta ja toimialasta. Valvontaviranomainen on sen vuoksi valmis julistamaan sellaiset riskipääomatoimenpiteet ETA-sopimuksen toimintaan soveltuviksi, joissa ylitetään safe harbour -sijoituserille asetettu vuosittainen 1,5 miljoonan euron enimmäismäärä yritystä kohti, edellyttäen, että markkinoiden toimintapuutteesta esitetään tarvittavat todisteet.”

4.6.2   Voimassa olevien sääntöjen tilapäinen muuttaminen

(55)

Rahoitusmarkkinoiden myllerryksellä on ollut kielteinen vaikutus varhaisessa kasvuvaiheessa olevien pk-yritysten riskipääomamarkkinoihin, sillä riskipääomaa on ollut vaikeammin saatavilla. Koska riskipääomakohteisiin koetaan liittyvän riskejä ja tuotto-odotusten pieneneminen aiheuttaa epävarmuustekijöitä, investoijat pyrkivät nyt sijoittamaan turvallisempiin varallisuuseriin, joiden riskit ovat riskipääomainvestointeja helpommin arvioitavissa. Lisäksi näiden investointien epälikvidiys karkottaa sijoittajia. Nykyisistä markkinaolosuhteista johtuva likviditeetin rajallisuus on selvästi leventänyt pk-yritysten pääomakuilua. Tämän vuoksi on aiheellista korottaa riskipääomaa koskevaa safe harbour -enimmäismäärää tilapäisesti, jotta pääomakuilua voidaan kaventaa, sekä supistaa yksityisten sijoittajien vähimmäisrahoitusosuus tilapäisesti 30 prosenttiin myös toimenpiteissä, joiden kohteena ovat pk-yritykset muilla kuin tukialueilla.

(56)

Tämän vuoksi ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla muutetaan 31. joulukuuta 2010 asti tilapäisesti tiettyjä valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi annettujen suuntaviivojen mukaisia rajoja seuraavasti:

a)

Suuntaviivojen 4.3.1 kohdan mukaiset enimmäisrahoituserät korotetaan 1,5 miljoonasta eurosta 2,5 miljoonaan euroon kohteena olevaa pk-yritystä kohden kullakin 12 kuukauden jaksolla.

b)

Suuntaviivojen 4.3.4 kohdan mukainen yksityisten sijoittajien vähimmäisrahoitusosuus on 30 prosenttia sekä tukialueilla että niiden ulkopuolella.

c)

Suuntaviivojen mukaisia muita edellytyksiä sovelletaan edelleen.

d)

Tätä suuntaviivojen väliaikaista muutosta ei sovelleta yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluviin riskipääomatoimenpiteisiin.

e)

EFTA-valtiot voivat muuttaa hyväksyttyjä ohjelmia suuntaviivoihin tehtyjen tilapäisten muutosten mukaisesti.

4.7   Tuen kasautuminen

(57)

Näiden suuntaviivojen mukaisesti vahvistettuja tuen enimmäismääriä sovelletaan riippumatta siitä, rahoitetaanko hankkeeseen myönnettävä tuki kokonaan valtion varoista vai rahoitetaanko se osittain yhteisön varoista.

(58)

Näiden suuntaviivojen mukaiset tilapäiset tukitoimenpiteet eivät saa kasautua samoja tukikelpoisia kustannuksia kattavan, vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuen kanssa. Jos yritys on saanut vähämerkityksistä tukea jo ennen näiden tilapäisten puitteiden voimaantuloa, suuntaviivojen 4.2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden osana saadun tuen ja vähämerkityksisen tuen yhteenlaskettu määrä jaksolta 1. tammikuuta 2008–31. joulukuuta 2010 ei saa olla yli 500 000 euroa. Tammikuun 1. päivän 2008 jälkeen saatu vähämerkityksinen tuki vähennetään niiden soveltuvien tukien määrästä, jotka voidaan myöntää samaan tarkoitukseen 4.3, 4.4, 4.5 tai 4.6 kohdan mukaan.

(59)

Tilapäiset tukitoimenpiteet voidaan yhdistää muihin soveltuviin tukiin tai muihin yhteisön rahoitusmuotoihin edellyttäen, että asianomaisissa suuntaviivoissa tai ryhmäpoikkeusasetuksissa mainittuja tuen enimmäisintensiteettejä noudatetaan.

5.   YKSINKERTAISTAMISTOIMENPITEET

5.1   Lyhytaikaiset vientiluottovakuutukset

(60)

Lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia koskevissa suuntaviivoissa määrätään, että markkinariskejä ei voida kattaa EFTA-valtioiden tukemalla vientiluottovakuutuksella. Markkinariskeillä tarkoitetaan suuntaviivojen liitteessä lueteltuihin maihin sijoittautuneisiin julkisiin ja yksityisiin velallisiin liittyviä kaupallisia ja poliittisia riskejä, joiden enimmäisriskikausi on alle kaksi vuotta. EU:n jäsenvaltioihin ja EFTA-valtioihin sekä kuuteen muuhun OECD-maahan asettautuneisiin velallisiin liittyvät riskit katsotaan markkinariskeiksi.

(61)

Valvontaviranomainen katsoo, että meneillään olevan finanssikriisin seurauksena kaikissa EFTA-valtioissa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutuskapasiteetin puutetta, mutta ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tietyissä maissa ei väliaikaisesti ole mahdollisuuksia kattaa markkinariskejä.

(62)

Edellä mainittujen suuntaviivojen 4 kohdan 9–13 alakohdassa todetaan seuraavaa:

”Tällaisissa olosuhteissa julkinen tai julkisesti tuettu vientiluottovakuutuksenantaja, joka vakuuttaa muita kuin markkinariskejä valtion lukuun tai valtion takaamana, voi vakuuttaa nämä tilapäisesti muihin kuin markkinariskeihin kuuluvat riskit. Vakuutuksenantajan on sopeutettava perimänsä vakuutusmaksut mahdollisimman lähelle yksityisten vientiluottovakuutuksenantajien vastaavasta riskistä perimiä maksuja.

EFTA-valtion, joka aikoo käyttää poikkeuslauseketta, on viipymättä ilmoitettava suunnittelemastaan päätöksestä EFTAn valvontaviranomaiselle. Ilmoitukseen on liitettävä markkinakatsaus, joka osoittaa, että yksityisiltä vakuutusmarkkinoilta ei ole saatavissa kyseiset riskit kattavaa vakuutusta. Toimitettaviin todisteisiin on sisällyttävä kahden suuren ja tunnetun kansainvälisesti toimivan yksityisen vientiluottovakuutuspalvelujen tarjoajan ja yhden kansallisen luottovakuutuspalvelujen tarjoajan lausunnot, joiden mukaan poikkeuslausekkeen soveltaminen voidaan todeta perustelluksi. Vaihtoehtoisesti näyttö siitä, että riskin kattaminen ei ole mahdollista yksityisillä vakuutusmarkkinoilla, voidaan osoittaa markkinakatsauksella, jonka on laatinut valvontaviranomaisen luotettavana ja puolueettomana pitämä riippumaton konsultti. Ilmoituksessa on lisäksi oltava kuvaus ehdoista, joita julkinen tai julkisesti tuettu vientiluottovakuutuksenantaja aikoo soveltaa näihin riskeihin.

Valvontaviranomainen tutkii kahden kuukauden kuluessa kyseisen ilmoituksen vastaanottamisesta, onko poikkeuslausekkeen soveltaminen edellä esitettyjen ehtojen ja ETA-sopimuksen määräysten mukaista.

Jos valvontaviranomainen katsoo, että poikkeuslausekkeen käytölle asetetut ehdot täyttyvät, sen myönteinen päätös on voimassa kaksi vuotta päätöksen tekopäivästä sillä edellytyksellä, että poikkeuslausekkeen käyttöön oikeuttavat markkinaolosuhteet eivät muutu kyseisen ajanjakson aikana.

Lisäksi valvontaviranomainen voi EFTA-valtioita asiasta kuultuaan muuttaa poikkeuslausekkeen soveltamisehtoja, ja se voi myös tehdä päätöksen poikkeuslausekkeen soveltamisen lopettamisesta tai sen korvaamisesta muulla asianmukaisella järjestelmällä.”

(63)

Nämä säännökset, joita sovelletaan suuriin yrityksiin ja pk-yrityksiin, ovat nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen soveltuva väline, jos EFTA-valtiot katsovat, että yksityisillä vakuutusmarkkinoilla ei voida kattaa tiettyjä markkinariskejä ja/tai tiettyjä riskisuojan ostajia.

(64)

Jotta EFTA-valtioiden menettelyä voitaisiin nopeuttaa, EFTA-valtiot voivat valvontaviranomaisen mukaan osoittaa markkinoiden puutteen 31. joulukuuta 2010 asti esittämällä riittävät todisteet siitä, ettei yksityisiltä vakuutusmarkkinoilta saa vakuutussuojaa. Poikkeuslausekkeen käyttö katsotaan joka tapauksessa perustelluksi, jos

suuri ja tunnettu kansainvälisillä markkinoilla toimiva yksityinen vientiluottovakuutuksenantaja ja kansallinen luottovakuutuksenantaja esittävät todisteet vakuutussuojan puutteesta tai

vähintään neljä vakiintunutta viejää EFTA-valtiossa esittää todisteet siitä, että vakuutuksenantajat kieltäytyvät tarjoamasta vakuutussuojaa tietyille toimille.

(65)

Valvontaviranomainen varmistaa läheisessä yhteistyössä asianomaisten EFTA-valtioiden kanssa, että poikkeuslausekkeen soveltamista koskevat päätökset tehdään nopeasti.

5.2   Menettelyjen yksinkertaistaminen

(66)

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetut valtiontukitoimenpiteet on ilmoitettava valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomainen on sitoutunut suuntaviivoissa esitettyjen merkittävien toimenpiteiden lisäksi varmistamaan, että vallitsevan kriisin helpottamiseksi suuntaviivojen mukaisesti toteutettavat tukitoimet hyväksytään nopeasti, jos asianomaiset EFTA-valtiot toimivat läheisessä yhteistyössä valvontaviranomaisen kanssa ja toimittavat kattavat tiedot.

(67)

Tällä sitoumuksella täydennetään käynnissä olevaa menettelyä, jonka osana komissio on parhaillaan valmistelemassa useita parannuksia yleisiin valtiontukimenettelyihinsä, jotta päätöksenteko läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa nopeutuisi ja tehostuisi. Yksinkertaistamispakettiin pitäisi yhdistää komission ja jäsenvaltioiden yhteiset sitoumukset, joilla menettelyjä tehdään sujuvammiksi ja paremmin ennustettavissa oleviksi kaikissa valtiontuen tutkinnan vaiheissa, ja selvät tapaukset voidaan hyväksyä nopeammin.

6.   SEURANTA JA RAPORTOINTI

(68)

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 27 artiklassa mainituista täytäntöönpanosäännöksistä 14 päivänä heinäkuuta 2004 tehdyssä päätöksessä N:o 195/04/KOL edellytetään, että EFTA-valtiot toimittavat valvontaviranomaiselle vuosittain kertomukset.

(69)

EFTA-valtioiden on toimitettava valvontaviranomaiselle 31. heinäkuuta 2009 mennessä luettelot suuntaviivojen mukaisesti käyttöön otetuista tukiohjelmista.

(70)

EFTA-valtioiden on varmistettava, että suuntaviivoissa tarkoitetun tuen myöntämisestä pidetään yksityiskohtaista kirjanpitoa. Kyseiseen kirjanpitoon on sisällyttävä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen sen toteamiseksi, että tarvittavia edellytyksiä on noudatettu, ja se on säilytettävä kymmenen vuotta ja toimitettava pyydettäessä valvontaviranomaiselle. Erityisesti EFTA-valtioiden on hankittava tiedot sen osoittamiseksi, etteivät 4.2, 4.3, 4.4 ja 4.5 kohdassa tarkoitetun tuen saajat olleet 1. heinäkuuta 2008 vaikeuksissa olevia yrityksiä.

(71)

Lisäksi EFTA-valtioiden olisi toimitettava 31. lokakuuta 2009 mennessä valvontaviranomaiselle kertomus toimenpiteistä, jotka on otettu käyttöön suuntaviivojen perusteella. Kertomuksen olisi erityisesti sisällettävä tiedot, joista käy ilmi, että valvontaviranomaisen on tarpeen jatkaa suuntaviivoissa tarkoitettuja toimenpiteitä myös 31. joulukuuta 2009 jälkeen. Siihen olisi myös sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot ympäristöeduista, joita tuetuilla lainoilla on saatu aikaan. EFTA-valtioiden on toimitettava kunakin vuonna 31. lokakuuta mennessä kyseiset tiedot myös mahdollisista tulevista vuosista, joiden aikana suuntaviivoja sovelletaan.

(72)

Valvontaviranomainen voi pyytää lisätietoja myönnetystä tuesta tarkistaakseen, onko tukitoimenpiteen hyväksymispäätöksessä asetettuja ehtoja noudatettu.

7.   LOPPUSÄÄNNÖKSET

(73)

Valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja siitä päivästä, jona ne hyväksytään. Suuntaviivojen perusteena ovat pankkikriisiin liittyvät poikkeukselliset ja ohimenevät rahoitusvaikeudet, ja niiden soveltaminen päättyy 31. joulukuuta 2010. Valvontaviranomainen voi muuttaa niitä EFTA-valtioita kuultuaan ennen kyseistä päivää tärkeiden kilpailupoliittisten tai taloudellisten syiden vuoksi. Tarvittaessa valvontaviranomainen voi myös selventää suhtautumistaan erityiskysymyksiin.

(74)

Valvontaviranomainen soveltaa suuntaviivoja kaikkiin ilmoitettuihin riskipääomatoimenpiteisiin, joista sen on tehtävä päätös sen jälkeen kun suuntaviivat on hyväksytty, vaikka kyseisistä toimenpiteistä olisi ilmoitettu jo ennen suuntaviivojen hyväksymistä.

(75)

Valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavista säännöistä annettujen valtiontuen suuntaviivojen mukaisesti valvontaviranomainen soveltaa tukeen, josta ei ole ilmoitettu,

a)

näitä suuntaviivoja, jos tuki myönnettiin niiden hyväksymisen jälkeen,

b)

muissa tapauksissa tuen myöntämishetkellä sovellettuja suuntaviivoja.

(76)

Valvontaviranomainen varmistaa läheisessä yhteistyössä kyseisten EFTA-valtioiden kanssa, että päätökset tehdään nopeasti sen jälkeen, kun täydellinen ilmoitus tässä asiakirjassa tarkoitetuista toimenpiteistä on tehty. EFTA-valtioiden olisi mahdollisimman aikaisin ja kattavasti ilmoitettava valvontaviranomaiselle aikeistaan ottaa tällaiset toimenpiteet käyttöön ja esitettävä niihin liittyvät suunnitelmat.

(77)

Valvontaviranomainen muistuttaa, että kaikki menettelyn parannukset riippuvat täysin selkeiden ja täydellisten ilmoitusten tekemisestä.


(1)  Komission tiedonanto Eurooppa-neuvostolle, KOM(2008) 800.

(2)  Ecofin-neuvoston päätelmät, 7. lokakuuta 2008.

(3)  EUVL C 270, 25.10.2008, s. 8.

(4)  Ks. suuntaviivojen luvut valtiontukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin ja rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamisesta tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaamisesta välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimista kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi, annettu 29. tammikuuta 2009.

(5)  EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15.

(6)  EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

(7)  Tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6 päivänä elokuuta 2008 annettu komission asetus (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3), sisällytetty ETA-sopimuksen XV liitteessä olevaan 1j kohtaan 7. marraskuuta tehdyllä ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 120/2008 (EUVL L 339, 18.12.2008, s. 111, ja ETA-täydennysosa N:o 79, 18.12.2008, s. 42), joka tuli voimaan 8. marraskuuta 2008.

(8)  EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15 päivänä joulukuuta 2006 annettu komission asetus (EY) N:o 1998/2006 (EUVL L 379, 28.12.2006, s. 5), sisällytetty ETA-sopimuksen XV liitteessä olevaan 1ea kohtaan ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 29/2007 (EUVL L 209, 9.8.2007, s. 52, ja ETA-täydennysosa N:o 38, 9.8.2007, s. 34), joka tuli voimaan 28. huhtikuuta 2007.

(9)  Valtiontuen suuntaviivojen ajantasaistettu versio on saatavilla valvontaviranomaisen verkkosivuilla: http://www.eftasurv.int/fieldsofwork/fieldstateaid/state_aid_guidelines/

(10)  Yhdistetyt asiat T-132/96 ja T-143/96, Freistaat Sachsen ja Volkswagen AG. v. komissio, Kok. 1999, s. II-3663, 167 kohta.

(11)  Asiassa 47/96, Crédit Lyonnais, tehty komission päätös 98/490/EY (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 28), 10.1 kohta; asiassa 28/02, Bankgesellschaft Berlin, tehty komission päätös 2005/345/EY (EUVL L 116, 4.5.2005, s. 1), 153 kohta ja sitä seuraavat kohdat; ja asiassa C 50/06, BAWAG, tehty komission päätös 2008/263/EY (EUVL L 83, 26.3.2008, s. 7), 166 kohta. Ks. myös komission päätös asiassa NN 70/07, Northern Rock (EUVL C 43, 16.2.2008, s. 1), ja asiassa C 9/08, SachsenLB, 4. kesäkuuta 2008 tehty komission päätös, ei vielä julkaistu.

(12)  Valvontaviranomainen ei ole kertaakaan hyväksynyt tukitoimenpidettä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella.

(13)  Ks. alaviite 3.

(14)  Suurten yritysten osalta ks. vaikeuksissa olevien yritysten rakenneuudistukseksi myönnettävää tukea koskevat suuntaviivat, 2.1 kohta. Pk-yritysten osalta ks. yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen määritelmää koskeva 1 artiklan 7 kohta.

(15)  Sellaisina kuin ne on määritelty perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen alalla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä asetuksen (EY) N:o 70/2001 muuttamisesta 15 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa (EUVL L 358, 16.12.2006, s. 3).

(16)  Jotta ETA-sopimuksen 61–63 artiklan valtiontukimääräyksiä sovellettaisiin, valtiontukea on pitänyt myöntää ETA-sopimuksen kattamien tuotteiden tuotannon alalla toimiville yrityksille. Sopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa: ”jollei toisin määrätä, tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan ainoastaan: a) tuotteisiin, joita tarkoitetaan harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän 25–97 ryhmässä, lukuun ottamatta pöytäkirjassa 2 lueteltuja tuotteita; b) pöytäkirjassa 3 täsmennettyihin tuotteisiin mainitussa pöytäkirjassa määrättyjen erityisjärjestelyjen mukaisesti.” Maataloustuotteet, joita ei tarkoiteta harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän 25–97 ryhmässä tai joita ei täsmennetä pöytäkirjassa 3, eivät kuulu ETA-sopimuksen soveltamisalaan.

(17)  Liitteessä esitetyillä maksuilla kehitetään takauksina myönnetystä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa esitettyjä safe harbour -säännöksiä ottamalla huomioon eri vakuustasot. Niitä voidaan myös pitää vertailuarvoina laskettaessa näiden puitteiden 4.2 kohdan mukaisiin takauksia koskeviin toimenpiteisiin sisältyvää yhteismarkkinoille soveltuvaa tuen osuutta.

Safe harbour -maksujen laskeminen perustuu viite- ja diskonttokorkoja koskevissa suuntaviivoissa esitettyihin marginaaleihin ja siinä otetaan huomioon 20 peruspisteen suuruinen lisäalennus (ks. takauksina myönnetystä valtiontuesta annettujen suuntaviivojen alaviite 12 (vastaavan EU-tekstin alaviite 11)). Takauksina myönnetystä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa vahvistettu safe harbour -maksu oli kuitenkin kussakin luottokelpoisuusluokassa edelleen maksun yläraja. Eri vakuustasojen määritelmä, ks. viite- ja diskonttokorkoja koskevien suuntaviivojen alaviite 2 sivulla 1.

(18)  Kuten yleinen ryhmäpoikkeusasetus tai perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kansalliseen alueelliseen investointitukeen 24 päivänä lokakuuta 2006 annettu komission asetus (EY) N:o 1628/2006 (EUVL L 302, 1.11.2006, s. 29), sisällytetty ETA-sopimuksen XV liitteessä olevaan 1i kohtaan ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 157/2006 (EUVL L 89, 29.3.2007, s. 33, ja ETA-täydennysosa N:o 15, 29.3.2007, s. 26), jos hyväksytty menetelmä eksplisiittisesti koskee kyseessä olevia takausmuotoja ja niihin liittyviä rahoitustoimia.

(19)  Ks. alaviite 9.

(20)  EFTA-valtioiden, jotka haluavat hyödyntää tätä mahdollisuutta, on julkaistava yliyön korot päivittäin verkossa ja toimitettava ne valvontaviranomaiselle.

(21)  Ks. alaviite 9.

(22)  Tulevat yhteisön tuotestandardit tarkoittavat koko yhteisöön asetettavaa tiettyä ympäristönsuojelun tasoa, jota kaikkien EU:ssa myytävien tuotteiden on noudatettava ja joka on hyväksytty mutta ei vielä voimassa.

(23)  Sellaisina kuin ne määritellään valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen suuntaviivojen 70 kohdassa.

(24)  Sellaisina kuin ne määritellään alueellista tukea koskevien suuntaviivojen 58 kohdassa.

(25)  Ks. alaviite 9.


LIITE

Tilapäisten puitteiden safe harbour -maksut peruspisteinä (1)

Luokitus (Standard & Poor’s)

Vakuudet

Korkea

Tavanomainen

Alhainen

AAA

40

40

40

AA+

AA

AA-

40

40

40

A+

A

A-

40

55

55

BBB+

BBB

BBB-

55

80

80

BB+

BB

80

200

200

BB-

B+

200

380

380

B

B-

200

380

630

CCC tai huonompi

380

630

980


(1)  EFTA-valtiot voivat antaa sellaisille yrityksille, joista ei ole käytettävissä luottotietoja tai taseeseen perustuvaa luokitusta (esimerkiksi tietyt erillisyhtiöt tai aloittelevat yritykset), enintään 15 prosentin (pk-yrityksille 25 prosentin) alennuksen safe harbour -maksusta, joka on takauksina myönnetystä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa asetettu 3,8 prosentiksi. Maksu ei kuitenkaan voi olla pienempi kuin maksu, jota sovellettaisiin emoyritykseen tai -yrityksiin.