16.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/1

(1)

Norsunluurannikolle annettavan sotilaalliseen toimintaan liittyvän avun rajoittamisesta 31 päivänä tammikuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 174/2005 (2) säädetään sellaisten tarvikkeiden vientikiellosta, joita voidaan käyttää kansallisissa tukahduttamistoimissa, ja tietyn teknisen avun, rahoituksen ja rahoitustuen kiellosta. Nämä rajoitukset vahvistettiin Norsunluurannikkoon kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 13 päivänä joulukuuta 2004 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2004/852/YUTP (3) mukaisesti.

(2)

Kun otetaan huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston 15 päivänä lokakuuta 2010 antama päätöslauselma 1946 (2010) sekä päätös 2010/656/YUTP, asetusta (EY) N:o 174/2005 on muutettava siten, että sallitaan ei-tappavien tarvikkeiden vienti ja sellaisten ei-tappavien tarvikkeiden vienti, joita voidaan käyttää kansallisissa tukahduttamistoimissa, kun kyseisten tarvikkeiden tarkoituksena on pelkästään auttaa Norsunluurannikon turvallisuusjoukkoja käyttämään vain asianmukaista ja oikeasuhteista voimaa yleisen järjestyksen ylläpidossa, sekä tällaisiin tarvikkeisiin liittyvän teknisen avun, rahoituksen ja rahoitustuen myöntäminen.

(3)

Luettelo tarvikkeista, joita voidaan käyttää kansallisissa tukahduttamistoimissa, olisi saatettava ajan tasalle asiantuntijoiden antamien suositusten mukaisesti ja ottaen huomioon tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, 27 päivänä kesäkuuta 2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1236/2005 (4).

(4)

On aiheellista saattaa unionin toimivaltaa koskeva artikla ajan tasalle lainsäädännön viimeaikaisen valmistelukäytännön mukaisesti.

(5)

Asetus (EY) N:o 174/2005 olisi muutettava,

1.

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Poiketen siitä, mitä 2 artiklassa säädetään, siinä mainittuja kieltoja ei sovelleta

2.

Lisätään artikla seuraavasti:

”4 a artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 3 artiklassa säädetään, viejän tai palvelujen tarjoajan sijoittautumisjäsenvaltion liitteessä II mainittu toimivaltainen viranomainen voi antaa asianmukaisiksi katsomiensa ehdoin luvan liitteessä I lueteltujen ei-tappavien tarvikkeiden myyntiin, toimitukseen, siirtoon tai vientiin tai tällaisiin ei-tappaviin tarvikkeisiin liittyvän teknisen avun, rahoituksen tai rahoitustuen myöntämiseen todettuaan, että kyseisten ei-tappavien tarvikkeiden tarkoituksena on pelkästään auttaa Norsunluurannikon turvallisuusjoukkoja käyttämään vain asianmukaista ja oikeasuhteista voimaa yleisen järjestyksen ylläpidossa.

2.   Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kaikista 1 kohdan nojalla annetuista luvista.

3.   Lupaa ei anneta, jos kyse on jo tapahtuneesta toiminnasta.”.

3.

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Tätä asetusta sovelletaan

4.

Korvataan liite I tämän asetuksen liitteessä olevalla tekstillä.

5.

Korvataan liitteen II otsikko seuraavasti:

16.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/5

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 21/2004 täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse lammas- ja vuohieläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin yhteydessä suoritettavista vähimmäistarkastuksista 11 päivänä lokakuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1505/2006 (2) säädetään, että jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia todentaakseen, noudattavatko eläinten pitäjät asetuksessa (EY) N:o 21/2004 säädettyjä vaatimuksia.

(2)

Lisäksi asetuksessa (EY) N:o 1505/2006 säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain kyseisen asetuksen liitteessä esitetyn mallin mukainen vuosikertomus edellisen vuotuisen tarkastusjakson aikana suoritettujen tarkastusten tuloksista.

(3)

Vuosikertomukseen tarvittavien tietojen keräämisen olisi oltava riittävää ja oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Jotta raportointi olisi paremmin kohdennettua ja tarkoituksenmukaisempaa, eräitä asetuksessa (EY) N:o 1505/2006 asetettuja vaatimuksia ja kyseisen asetuksen liitteessä esitettyä kertomusmallia olisi yksinkertaistettava siten, että oleelliset tiedot tarkastusten toimeenpanosta saadaan entistä paremmin ja vältetään tarpeetonta hallinnollista rasitusta.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1505/2006 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 7 artiklan b alakohta seuraavasti:

2)

Muutetaan liite tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

16.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/7

(1)

Yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000 täytäntöönpanemiseksi tarkastusten vähimmäistason osalta tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän puitteissa 23 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1082/2003 (2) vahvistetaan kyseisten tarkastusten vähimmäisvaatimukset.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1082/2003 säädettyjen paikalla tehtävien tarkastusten toimeenpanosta, josta on raportoitu vuosikertomuksissa, sekä komission asetuksessa (EY) N:o 1505/2006 (3) säädettyjen lammas- ja vuohieläimiä koskevien paikan päällä tehtävien tarkastusten toimeenpanosta saadut kokemukset puoltavat vuosittain tarkastettavien tilojen prosenttiosuuden ja eläinten määrän pienentämistä. Yleissääntönä on, että kaikkien tilalla olevien eläinten olisi kuuluttava tarkastuksen piiriin. Kun on kyse tiloista, joilla on enemmän kuin 20 eläintä, toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin voitava rajata tarkastukset koskemaan vain sopivaa edustavaa otosta eläimistä.

(3)

Lisäksi asetuksessa (EY) N:o 1082/2003 säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle asetuksen liitteessä I esitetyn mallin mukainen vuosikertomus, jossa annetaan yksityiskohtaiset tiedot tarkastusten toimeenpanosta.

(4)

Vuosikertomukseen tarvittavien tietojen keräämisen olisi oltava riittävää ja oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Jotta raportointi olisi paremmin kohdennettua ja oikeasuhteisempaa, eräitä asetuksessa (EY) N:o 1082/2003 asetettuja vaatimuksia ja asetuksen liitteessä esitettyä kertomusmallia olisi yksinkertaistettava siten, että oleelliset tiedot tarkastusten toimeenpanosta saadaan entistä paremmin.

(5)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1082/2003 olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalousrahastojen komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 2 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Toimivaltaisen viranomaisen on vuosittain tarkastettava vähintään kolme prosenttia tiloista.

2.   Jos 1 kohdassa säädetyissä tarkastuksissa tulee ilmi merkittäviä puutteita asetuksen (EY) N:o 1760/2000 noudattamisessa, tarkastusten vähimmäisosuutta suurennetaan seuraavana vuotuisena tarkastusjaksona.”

2)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kaikille tilalla oleville eläimille tunnistustarkastus.

Jos tilalla kuitenkin on enemmän kuin 20 eläintä, toimivaltainen viranomainen voi päättää tarkastaa näistä eläimistä valitun edustavan otoksen tunnistimet kansainvälisesti tunnustettujen standardien mukaisesti edellyttäen, että tarkastettujen eläinten lukumäärä on riittävän suuri, jotta voidaan 95 prosentin luottamustasolla havaita viisi prosenttia niistä tapauksista, joissa tällaisten eläinten pitäjät eivät noudata asetusta (EY) N:o 1760/2000.”

3)

Korvataan 5 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

4)

Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

16.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/10

(1)

Komissio vastaanotti 4 päivänä tammikuuta 2010 perusasetuksen 5 artiklaan perustuvan valituksen, joka koski Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan melamiinin tuontia ja jonka olivat tehneet Borealis Agrolinz Melamine GmbH, DSM Melamine B.V. ja Zakłady Azotowe Puławy, jäljempänä ’valituksen tekijät’. Niiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia melamiinin kokonaistuotannosta unionissa.

(2)

Valituksessa esitetty alustava näyttö tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä17 päivänä helmikuuta 2010 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, peräisin olevan melamiinin tuonnissa unioniin.

(4)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tekijöille ja niille vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa, tuojille, kauppiaille, käyttäjille, tavarantoimittajille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia on Kiinassa ilmeisesti runsaasti, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin ja vahingon määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjakson ajalta (1 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2009 välinen aika).

(6)

Seitsemän Kiinassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää vastasi otantaa koskevaan kyselyyn. Kaksi yritystä kuitenkin vetäytyi yhteistyöstä tutkimuksen alkuvaiheissa. Otantaa ei siksi enää tarvittu, ja kaikille osapuolille ilmoitettiin, että otosta ei valittaisi.

(7)

Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet tällaisten pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, Kiinan viranomaisille ja muille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Kolme kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ja yksi yksittäinen yritys pyysivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täyttäisi markkinatalouskohtelun saamisen edellytyksiä. Yksi muu ryhmä pyysi pelkästään yksilöllistä kohtelua.

(8)

Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Kyselyyn vastasi viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa ja niihin etuyhteydessä olevaa yritystä Kiinasta, yksi tuottaja Amerikan yhdysvalloista, jota oli menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ehdotettu vertailumaaksi, ja yksi tuottaja toisesta mahdollisesta vertailumaasta eli Indonesiasta. Myös kolme unionin tuottajaa ja seitsemän käyttäjää vastasi kyselyyn. Yksikään tuoja ei toimittanut tietoja tai ilmoittautunut komissiolle tutkimuksen aikana.

(9)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja unionin edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(10)

Pelkästään yksilöllistä kohtelua pyytäneelle vientiä harjoittavalle tuottajalle ja niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ehkä myönnettäisi markkinatalouskohtelua, oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata Indonesiaa koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti seuraavan yrityksen toimitiloihin:

(11)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2009 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva melamiini, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 2933 61 00.

(13)

Melamiini on valkoista kiteistä jauhetta, joka valmistetaan ureasta. Sitä käytetään pääasiassa laminaateissa, muovausmassoissa, puupaneeleissa ja päällystysmassoissa.

(14)

Tutkimus osoitti, että unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä melamiinilla, Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä melamiinilla ja Kiinasta unioniin tuodulla melamiinilla sekä vertailumaana toimineessa Indonesiassa tuotetulla ja myydyllä melamiinilla on pohjimmiltaan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

(15)

Tämän vuoksi näitä tuotteita pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(16)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(17)

Kolme kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ja yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysivät markkinatalouskohtelua ja palauttivat markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetut lomakkeet määräajassa.

(18)

Komissio hankki kaikista näistä tutkimuksessa yhteistyössä toimineista kiinalaisista yrityksistä kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti markkinatalouskohtelupyynnöissä toimitetut tiedot kyseisten yritysten tiloissa.

(19)

Kaikkien tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja tuottajien ryhmien osalta todettiin, etteivät ne täyttäneet markkinatalouskohtelun myöntämiselle asetettuja vaatimuksia. Kaikille melamiinin tuotantoon tai kaupalliseen hyödyntämiseen osallistuville Kiinassa toimiville yrityksille tarjottiin mahdollisuutta pyytää markkinatalouskohtelua. Jos yhdeltä tiettyyn ryhmään kuuluvalta yritykseltä evätään markkinatalouskohtelu, tätä kohtelua ei voida myöntää myöskään kyseiselle ryhmälle kokonaisuudessaan.

(20)

Niiltä yrityksiltä, jotka tuottavat melamiinin valmistuksessa tarvitsemansa urean maakaasusta, evättiin markkinatalouskohtelu sillä perusteella, että huomattavimman tuotantopanoksen eli maakaasun kustannukset eivät heijastaneet merkittävässä määrin markkina-arvoa, kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa edellytetään. Markkinatalouskohtelua koskevassa tutkimuksessa todettiin, että tämä johtui valtion puuttumisesta maakaasumarkkinoiden toimintaan Kiinassa.

(21)

Kiinan maakaasumarkkinoita hallitsee kolme valtion omistamaa yritystä. Melamiinia itse tuottamastaan ureasta valmistavat yritykset voivat hankkia urean tuotannossa tarvitsemansa kaasun alhaiseen valtion määräämään hintaan. Kiinan maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle tärkeää ureaa, joka on lannoite, tuottava yritys maksaa tarvitsemastaan kaasusta huomattavasti vähemmän kuin kaasua muuhun teolliseen käyttöön tarvitsevat yritykset. Tämän kaksoishinnoittelukäytännön lisäksi valtion asioihin puuttuminen vääristää teolliseen käyttöön tarkoitetun maakaasun hintaa muutoinkin, ja kyseinen hinta on huomattavasti alempi kuin kaasun maailmanmarkkinahinta.

(22)

Alhaisen kaasunhinnan ansiosta melamiinin tuottajat voivat tuottaa melamiinia poikkeuksellisen halvalla, koska ne pääsevät hyötymään maakaasun vääristyneestä alhaisesta hinnasta. Koska maakaasu muodostaa pääosan (noin 80 prosenttia) urean kustannuksista ja koska urean osuus melamiinin tuotantokustannuksista on puolestaan 50–60 prosenttia, vaatimuksen 1 ei voida katsoa täyttyvän niiden kiinalaisten yritysten tapauksessa, jotka tuottavat ureaa maakaasusta.

(23)

Eräät yritykset eivät tuota ureaa itse vaan ostavat sitä etuyhteydettömiltä tavarantoimittajilta. Urean markkinat ovat kuitenkin myös itsessään vääristyneet, koska valtio puuttuu niiden toimintaan kolmella merkittävällä tavalla. Urealle on ensinnäkin määrätty tiukat tuontikiintiöt, ja siihen sovellettiin 110 prosentin vientiveroa sesonkiaikaan ja 10 prosentin vientiveroa sesongin ulkopuolella tutkimusajanjakson aikana. Toiseksi urean kotimarkkinamyyntiin ei ole Kiinassa sovellettu arvonlisäveroa 1 päivästä heinäkuuta 2005 lähtien. Kolmanneksi Kiinan viranomaiset osallistuvat urean markkinoille suoraan vuodesta 2004 käytössä olleen valtion lannoitejärjestelmän kautta. Tässä järjestelmässä valtio ostaa ureaa suoraan tuottajilta varmuusvarastoa varten ja voi myös päästää sitä jossain määrin markkinoille kotimarkkinoiden tarpeisiin. Urean tuottajat saavat myös sähkön, rautatiekuljetukset ja, kuten edellä mainittiin, maakaasun edulliseen hintaan.

(24)

Vientiä koskevat rajoitukset yhdessä kotimarkkinamyyntiin liittyvien etujen kanssa ovat johtaneet urean vientimäärien vähenemiseen ja toimitusten suuntautumiseen kotimarkkinoille, mikä on luonut painetta hintojen alentamiseen kotimarkkinoilla. Kotimarkkinoiden alhainen hinta on suoraa seurausta valtion puuttumisesta Kiinan ureamarkkinoiden toimintaan. Näin ollen vaatimuksen 1 ei voida katsoa täyttyvän niiden kiinalaisten yritysten tapauksessa, jotka eivät tuota ureaa vaan ostavat sitä kolmansilta osapuolilta.

(25)

Sen lisäksi, mitä edellä todetaan markkinoiden yleisestä tilanteesta, yksi yritysryhmä ei täyttänyt vaatimusta 1, koska sen hallintayhtiö on kokonaan valtion omistuksessa ja ryhmän yksittäiset yritykset pääosin valtion omistuksessa. Valtio puuttuu näin ollen merkittävästi ryhmän keskeisiin liiketoimintapäätöksiin.

(26)

Kaksi yritystä ei täyttänyt myöskään vaatimuksia 2 ja 3. Toinen niistä ei pystynyt esittämään kattavaa kirjanpitoa ja sai julkiselta elimeltä käyttöönsä toimistotilaa korvauksetta. Toinen yritys ei puolestaan laatinut kirjanpitoaan kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti eikä pystynyt osoittamaan, että se osti erään valtion omistuksessa olleen yrityksen markkinahintaan.

(27)

Yksi yritys ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä vaatimusta 3, koska sen osakkeiden myyntiin yksityistämisprosessin yhteydessä liittyvästä velasta ei maksettu lainkaan korkoa. Tarkemmin ottaen kyse oli siitä, että yksityistämisprosessin alussa eräälle osakkeenomistajalle lainattiin takaisin pääoma, jonka se oli sijoittanut. Myöhempien osakkeensiirtojen yhteydessä tätä velkavastuuta käytettiin maksuna. Kyseisten osakkeiden haltija maksoi lainan takaisin vasta kymmenen vuoden kuluttua ollessaan jo yksityisomistuksessa, mutta määrästä ei koskaan peritty tai maksettu korkoa.

(28)

Yhdeltä yritykseltä evättiin markkinatalouskohtelu, koska siihen etuyhteydessä oleva, tarkasteltavana olevalla tuotteella kauppaa käyvä myyntiyritys ei täyttänyt ja palauttanut markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitettua lomaketta.

(29)

Komissio ilmoitti markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevista tuloksista virallisesti asianomaisille kiinalaisille yrityksille, Kiinan viranomaisille sekä valituksen tekijöille. Niille annettiin myös tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi, jos niiden kuulemiseen oli erityisiä syitä.

(30)

Osapuolilta saatiin useita kirjallisia huomautuksia, ja joitakin vientiä harjoittavia tuottajia kuultiin asiassa. Vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että noin 70 prosenttia Kiinassa tuotetusta ureasta valmistetaan kivihiiltä tärkeimpänä tuotantopanoksena käyttäen ja vain noin 30 prosenttia maakaasusta. Koska valtio kuitenkin puuttuu myös ureamarkkinoiden toimintaan, kuten edellä 23 ja 24 kappaleessa selostetaan, tämä ei muuta päätelmää siitä, että melamiinin tuotantokustannukset ovat merkittävästi vääristyneet. Näin ollen väitettä ei voida hyväksyä.

(31)

Muut kirjallisissa huomautuksissa ja päätelmistä ilmoittamisen jälkeen järjestetyn kuulemisen yhteydessä esitetyt väitteet eivät olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi ollut aihetta muuttaa ehdotusta, jonka mukaan markkinatalouskohtelu evätään kaikilta sitä pyytäneiltä yrityksiltä.

(32)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että yksikään tutkimuksessa yhteistyössä toiminut kiinalainen yritys, joka oli pyytänyt markkinatalouskohtelua, ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia. Sen vuoksi katsottiin, että näille yrityksille ei pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin, eikä se vastustanut näitä päätelmiä.

(33)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan koko maata koskeva tulli vahvistetaan tarvittaessa niille maille, joihin sovelletaan 2 artiklan 7 kohtaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyt edellytykset.

(34)

Kaikki markkinatalouskohtelua pyytäneet yritykset ja yritysryhmät pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Lisäksi yksi ryhmä pyysi ainoastaan yksilöllistä kohtelua. Käytettävissä olevien tietojen perusteella vahvistettiin alustavasti, että kolme viidestä vientiä harjoittavasta kiinalaisesta tuottajayrityksestä tai yritysryhmästä täytti kaikki yksilöllisen kohtelun edellytykset. Yhdeltä kiinalaiselta yritysryhmältä evättiin yksilöllinen kohtelu sillä perusteella, että sen hallintayhtiö on kokonaan valtion omistuksessa ja ryhmän yksittäiset yritykset pääosin valtion omistuksessa. Toiselta yritykseltä evättiin yksilöllinen kohtelu, koska siihen etuyhteydessä oleva myyntiyhtiö ei täyttänyt ja palauttanut markkinatalouskohtelun/yksilöllisen kohtelun hakemiseen tarkoitettua lomaketta. Tästä syystä yksilöllisen kohtelun edellytyksiä ei voitu arvioida sen osalta.

(35)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaan kotimarkkinahintojen tai vastaavan laskennallisen normaaliarvon perusteella.

(36)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää Amerikan yhdysvaltoja vertailumaana normaaliarvoa määrittäessään ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(37)

Komissio selvitti, olisiko olemassa muita vertailumaaksi sopivia maita, ja lähetti tähän liittyen kyselylomakkeita melamiinin tuottajille Intiassa, Iranissa, Indonesiassa ja Amerikan yhdysvalloissa. Vain yhdysvaltalaiset ja indonesialaiset melamiinin tuottajat vastasivat kyselyyn.

(38)

Vastausten tutkimisen jälkeen vertailumaaksi valittiin Indonesia, koska se näyttää olevan avoin markkina-alue, jossa on alhaiset tuontitullit ja merkittävää tuontia useista kolmansista maista. Lisäksi todettiin, että indonesialaisen tuottajan kustannusrakenne vastasi yhdysvaltalaisen tuottajan kustannusrakennetta paremmin kiinalaisen tuottajan tilannetta ja johtaisi tämän vuoksi realistisempaan normaaliarvoon. Tutkimuksen perusteella ei ole mitään syytä katsoa, etteikö Indonesia olisi sopiva normaaliarvon määrittämiseen.

(39)

Yksikään osapuoli, valituksen tekijät mukaan luettuina, ei lopulta vaatinut, että Yhdysvaltoja olisi käytettävä vertailumaana tässä tutkimuksessa.

(40)

Tutkimuksessa yhteistyössä toimineen indonesialaisen tuottajan vastauksessa toimitetut tiedot tarkastettiin paikan päällä ja todettiin sellaisiksi luotettaviksi tiedoiksi, joiden pohjalta normaaliarvo voidaan määrittää.

(41)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Indonesia on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti sopiva ja tarkoituksenmukainen vertailumaa.

(42)

Normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella.

(43)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin edustavia määriä Indonesian kotimarkkinoilla.

(44)

Koska myynti kotimarkkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille ei ollut kannattavaa tutkimusajanjakson aikana, normaaliarvo laskettiin käyttämällä indonesialaisen tuottajan valmistuskustannuksia, joihin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja kohtuullinen voitto kotimarkkinoilla.

(45)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti muulla hyväksyttävällä menetelmällä vertaamalla niitä unionin tuotannonalan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja voittoon. Käytettyä myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrää pidettiin kohtuullisena, koska se vastasi unionin tuotannonalan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Voiton määrä oli lähellä sitä voittoa, jonka unionin tuotannonala saavutti kannattavina vuosinaan. Mikään ei viitannut siihen, että tämän suuruinen voitto olisi suurempi kuin muiden viejien tai tuottajien samaan yleiseen tuoteluokkaan kuuluvien tuotteiden myynnistä alkuperämaan kotimarkkinoilla tavanomaisesti saama voitto.

(46)

Koska kaikki tutkimuksessa yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, harjoittivat vientimyyntiä suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(47)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin tarvittaessa kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen ja palkkioiden perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(48)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin samalla välillisten verojen tasolla eli arvonlisäverollisena.

(49)

Polkumyyntimarginaalit niille tutkimuksessa yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla vertailumaan tietojen perusteella määritettyä painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja kullekin yritykselle edellä kuvatun mukaisesti määritettyä unioniin suuntautuvan viennin hintojen painotettua keskiarvoa.

(50)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana, ja ne ovat seuraavat:

(51)

Kaikkiin muihin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi määritettiin ensin yhteistyössä toimimisen aste vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia unioniin suuntautuvan viennin määriä vastaaviin Eurostatin tilastoihin.

(52)

Koska yhteistyössä toimimisen aste Kiinassa oli alhainen (30 prosenttia), kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettava, koko maata koskeva polkumyyntimarginaali laskettiin vertaamalla Indonesian tietojen perusteella määritettyä normaaliarvoa niiden tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vientihintoihin, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua.

(53)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 65,6 prosenttia CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(54)

Valituksen tekivät unionin kolme suurinta melamiinin tuottajaa, joilla on tuotantolaitoksia Itävallassa, Saksassa ja Italiassa (Borealis), Alankomaissa (DSM) ja Puolassa (Puławy). Tutkimusajanjakson aikana niiden tuotanto muodosti yli 90 prosenttia unionin kokonaistuotannosta. Kaksi muuta, asianomaista tuotetta vähäisiä määriä valmistavaa tuottajaa ei vastustanut tutkimuksen vireillepanoa.

(55)

Unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja unionin tuottajista, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja.

(56)

Tällä perusteella unionin kokonaistuotannon arvioitiin olevan noin 340 000 tonnia tutkimusajanjakson aikana. Tähän sisältyy kaikkien niiden unionin tuottajien tuotanto, jotka ilmoittautuivat, ja niiden muiden tuottajien arvioitu tuotanto, jotka eivät ilmoittautuneet menettelyssä, jäljempänä ”tuottajat, jotka eivät ilmoittautuneet”. Muiden tietojen puuttuessa unionin kokonaistuotannon ja -kulutuksen määrittämiseksi käytettiin valituksessa esitettyjä tietoja tuottajista, jotka eivät ilmoittautuneet.

(57)

Kulutus määritettiin laskemalla yhteen Eurostatin tietojen perusteella määritetty kokonaistuonti ja unionin tuotannonalan myynnin kokonaismäärä unionin markkinoilla; tähän sisältyi myös arvioitu myynti niiden tuottajien osalta, jotka eivät ilmoittautuneet. Arvio perustui valituksessa esitettyihin tietoihin.

Taulukko 1

(58)

Kulutus kasvoi 5 prosenttia vuodesta 2006 vuoteen 2007 ja väheni sen jälkeen 17 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2008 ja edelleen 16 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Kaiken kaikkiaan kulutus laski 28 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(59)

Melamiinin kulutuksen laskun voidaan katsoa johtuvan suhdannetilanteesta ja erityisesti tilapäisestä supistumisesta asunto- ja rakennusmarkkinoilla, joilla melamiinin tärkeimpiä sovelluksia käytetään eniten. Melamiini on merkittävä tuotantopanos kyseisellä alalla, eikä ole odotettavissa, että se korvattaisiin muilla aineilla. Näin ollen melamiinin kysyntä todennäköisesti kääntyy taas nousuun talouden yleisen elpymisen myötä.

(60)

Tutkimuksen mukaan melamiinin tuonti Kiinasta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

(61)

Kiinalaisten tuontituotteiden määrä unionin markkinoilla kasvoi vuosina 2006–2008. Kun kokonaiskulutus EU:n markkinoilla väheni samaan aikaan 12 prosenttia, kiinalaisten viejien myynti unionin markkinoille kasvoi 30 prosenttia. Kuten jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi, myös markkinaosuus kasvoi kyseisen ajanjakson aikana.

(62)

Tilanne kääntyi päinvastaiseksi tutkimusajanjakson aikana: kulutus laski 18 prosenttia, mutta kiinalaisten tuottajien viennin määrä väheni vielä enemmän. Samalla pieneni myös Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus.

Taulukko 3

Eurostatin tietojen perusteella näyttäisi siltä, että Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat nousivat kokonaisuutena katsoen 10 prosenttia tarkastelujaksolla.

Taulukko 4

(63)

Yhteistyöstä kieltäytyneitä kiinalaisia viejiä oli kuitenkin paljon ja tutkimus osoitti, että yhteistyössä toimineiden kiinalaisten viejien, joiden osuus koko Kiinasta peräisin olevasta tuonnista on noin 30 prosenttia, keskimääräinen tuontihinta oli paljon alempi kuin Eurostatin tietoihin perustuva hinta ja alempi kuin unionin tuotannonalan hinta. Se oli tutkimusajanjakson aikana keskimäärin 806 euroa tonnilta.

(64)

Niinpä tutkimuksen tässä vaiheessa katsotaan, että vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevassa tarkastelussa olisi otettava huomioon tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden tuottajien toimitiloissa Kiinassa varmennettu hinta.

(65)

Tutkimuksen aikana eräät osapuolet väittivät, että Kiinasta tuotu melamiini oli huonompilaatuista kuin unionin tuotannonalan tuottama melamiini, eikä sitä voitu käyttää tiettyihin tarkoituksiin, kuten päällysteisiin. Koska väitettä ei voitu osoittaa oikeaksi, sitä ei otettu huomioon tutkimuksen tässä vaiheessa.

(66)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotteiden painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu erityisesti kuljetus- ja käsittelykustannusten osalta noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloittamiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla.

(67)

Vertailu osoitti, että Kiinasta polkumyynnillä tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana 10,3 prosentilla.

(68)

Kun polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan tutkittiin, otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset indikaattorit, joiden avulla voitaisiin arvioida unionin tuotannonalan tilannetta vuodesta 2006 tutkimusajanjakson päättymiseen.

(69)

Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, unionin tuotannonalan tuotanto laski 20 prosenttia tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti väheni 10 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(70)

Unionin tuotannonala vähensi tuotantokapasiteettiaan noin 396 200 tonniin vuonna 2008. Hiipuvan myynnin ja vähenevien tuotantomäärien vuoksi kapasiteetin käyttöaste kuitenkin laski vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä 86 prosentista 77 prosenttiin. Lasku oli suurinta vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä.

(71)

Seuraavassa taulukossa esitetyt myyntimäärät ovat määriä, jotka myytiin ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla.

Taulukko 6

(72)

Unionin kulutus laski 28 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä, kun taas unionin tuotannonalan riippumattomille asiakkaille unionin markkinoilla myymä samankaltaisen tuotteen määrä laski 15 prosenttia. Näin olleen unionin tuotannonala pystyi kasvattamaan markkinaosuuttaan 74 prosentista 86 prosenttiin vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä.

(73)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta (noudettuna lähettäjältä -tasolla) etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla laski 5 prosenttia tarkastelujaksolla. Myyntihinta laski merkittävästi, 26 prosenttia, vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä.

Taulukko 7 a

(74)

Tutkimus osoitti, että unionin tuotannonalan keskimääräiset tuotantokustannukset laskivat 2 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä. Samalla kaudella unionin tuotannonalan oli kuitenkin pidettävä myyntihintansa alhaisina voidakseen kilpailla halvan polkumyyntituonnin kanssa. Tämän vuoksi unionin tuotannonalan myyntihinnat olivat merkittävästi alle tuotantokustannusten tutkimusajanjaksolla.

(75)

Unionin tuotannonalan tuotantokustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 7 b

(76)

Varastojen osuus tuotantomäärästä tutkimusajanjakson aikana oli noin 5 prosenttia. Unionin tuotannonalan varastot pienenivät 68 prosenttia tarkastelujaksolla, etenkin vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä. Varastojen pienenemistä tarkasteltaessa olisi kuitenkin otettava huomioon alhainen toimintataso, joka johtui unionin tuotannonalan toiminnan supistuksista.

Taulukko 8

(77)

Unionin tuotannonalan toiminnan supistusten vuoksi työntekijöiden määrä väheni 13 prosenttia vuonna 2008 ja vielä yhden prosentin tutkimusajanjakson aikana. Tuottavuuden laskua olisi tarkasteltava ottaen huomioon supistusten yleinen luonne, koska työntekijöiden lukumäärän väheneminen seuraa tuotannon laskua vasta tietyn viiveen jälkeen. Työvoimakustannukset nousivat hieman, 6 prosenttia, tarkastelujaksolla.

(78)

Unionin tuotannonalan kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina kyseisen myynnin liikevaihdosta. Tarkastelujakson aikana unionin tuotannonalan kannattavuus heikkeni jyrkästi laskien vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä 9,9 prosentin tappiosta 18 prosentin tappioon. Näin tapahtui vaikka unionin tuotannonalan tuotantokustannukset laskivat 14 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä, kuten käy ilmi taulukosta 7 b edellä.

(79)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa, kehittyi suurin piirtein samalla tavalla kuin kannattavuus. Näin ollen kassavirta pieneni merkittävästi tarkastelujaksolla. Sama koskee investointien tuottoa, joka kehittyi samalla tavoin seuraten unionin tuotannonalan negatiivisia tuloksia tarkastelujaksolla.

(80)

Edellä esitetyn seurauksena unionin tuotannonalan investointikyky supistui, kun kassavirta heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi investoinnit vähenivät 26,2 prosenttia tarkastelujaksolla.

(81)

Unionin kulutus laski 28 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä, kun taas unionin tuotannonalan myynnin määrä unionin markkinoilla väheni 15 prosenttia. Tarkastelujakson kehitys osoittaa, että kyseinen 15 prosentin lasku unionin tuotannonalan myyntimäärässä oli pienempi kuin unionin kulutuksessa tapahtunut 28 prosentin vähennys. Tämän vuoksi unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 12 prosenttiyksikköä saman jakson aikana.

(82)

Kiinan polkumyyntimarginaalit esitetään edellä polkumyyntiä koskevassa jaksossa, ja ne ovat yli vähimmäistason. Kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta ei voida pitää vähäisenä.

(83)

Tutkimus osoitti, että monet unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen indikaattorit heikkenivät merkittävästi tarkastelujaksolla.

(84)

Myyntimäärä väheni 15 prosenttia ja tuotannon määrä 20 prosenttia, tuotantolaitosten käyttöaste laski 86 prosentista 77 prosenttiin ja työntekijöiden määrää oli vähennettävä 14 prosenttia. Saman jakson aikana hinnat alenivat 5 prosenttia. Vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä myyntihinnat laskivat 26 prosenttia ja tämän johdosta kannattavuus oli erittäin heikko, mikä puolestaan vaikutti kielteisesti investointeihin sekä kassavirran ja investointien tuoton kaltaisiin taloudellisiin indikaattoreihin.

(85)

Vaikka unionin tuotannonala pystyikin kasvattamaan markkinaosuuttaan 12 prosenttiyksikköä samalla, kun kulutus unionin markkinoilla laski, unionin markkinoiden alhainen hintataso erityisesti tutkimusajanjakson aikana heikensi merkittävästi varsinkin unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta tutkimusajanjakson aikana. Kyseisillä hinnoilla ei pystytty kattamaan tuotantokustannuksia ja tuotannonalalle aiheutuneet tappiot vastasivat jopa 18 prosenttia liikevaihdosta.

(86)

Tämän perusteella katsotaan, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tutkimusajanjakson aikana.

(87)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Komissio tarkasteli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa unionin tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei niiden aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaksi.

(88)

Olisi muistettava, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien halukkuus toimia yhteistyössä tässä tutkimuksessa oli erittäin vähäistä. Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osuus melamiinin kokonaistuonnista tutkimusajanjakson aikana oli noin 29 prosenttia.

(89)

Eurostatin tuontitilastojen mukaan tuonti Kiinasta väheni kokonaisuutena katsoen tarkastelujaksolla merkittävästi eli 34 prosenttia. Tuonti siis väheni kyseisenä aikana suhteellisesti tarkasteltuna enemmän kuin kulutus (– 28 prosenttia).

(90)

Hinnoista voidaan todeta, että Eurostatin mukaan kiinalaisen melamiinin tuontihinta nousi 10 prosenttia tarkastelujakson aikana. Hinta laski merkittävästi, 31 prosenttia, vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä. Tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten viejien, joiden osuus koko Kiinasta peräisin olevasta tuonnista on noin 30 prosenttia, keskimääräinen tuontihinta oli todennettujen tietojen mukaan paljon alempi kuin Eurostatin tietoihin perustuva hinta. Tutkimus osoitti, että yhteistyössä toimineiden tuottajien veloittama hinta oli tutkimusajanjakson aikana keskimäärin 10,3 prosenttia alempi kuin unionin tuotannonalan hinta.

(91)

Kiinassa oli paljon yhteistyöstä kieltäytyneitä tuottajia, minkä vuoksi katsotaan, että tutkimuksessa olisi syytä käyttää yhteistyössä toimineiden tuottajien toimitiloissa varmennettua hintaa eikä Eurostatin hintatietoja.

(92)

Melamiinin tuontimäärien kuukausikohtainen analyysi osoitti, että kiinalaisia tuontituotteita oli runsaasti unionin markkinoilla tutkimusajanjakson ensimmäisellä puoliskolla, kun alan kriisi oli pahimmillaan, ja että tuonnin osuus unionin markkinoista oli tuolloin 15 prosenttia. Unionin tuotannonalalla ei rakenteensa ja tuotantoprosessinsa vuoksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin alentaa myyntihintojaan, jotta se voisi säilyttää markkinaosuutensa. Vaikka kiinalaiset viejät vähensivät merkittävästi vientiään unioniin tutkimusajanjakson toisella puoliskolla, tutkimusajanjakson alkupuolella tapahtuneen laajamittaisen tuonnin ja sen alhaisten hintojen kielteiset vaikutukset olivat nähtävissä unionin markkinoilla ja unionin tuotannonalan tilanteessa vielä tutkimusajanjakson loppupuolellakin.

(93)

Tutkimuksen mukaan unionin tuotannonala joutui merkittävästi supistamaan tuotantoaan, sen kapasiteetin käyttöaste laski, myyntimäärä väheni ja myös työntekijöiden määrää jouduttiin vähentämään tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonalan rakenteen ja edellä mainittujen vahinkoindikaattoreiden kehityksen perusteella näyttäisi siltä, että tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkeneminen johtui jossain määrin kriisistä ja markkinoiden heikosta kysynnästä, kuten jäljempänä 97–100 kappaleessa selostetaan. Se johtuu kuitenkin myös alhaisesta hintatasosta ja kiinalaisten viejien aiheuttamasta paineesta erityisesti vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä, minkä vuoksi unionin tuotannonala ei pystynyt kattamaan kustannuksiaan. Tämän seurauksena tuotannonalalle aiheutui tutkimusajanjakson aikana tappiot, jotka vastasivat jopa 18:aa prosenttia liikevaihdosta.

(94)

Kun otetaan huomioon markkinatalouskohtelua koskevassa tutkimuksessa todetut vääristymät Kiinassa, polkumyyntimarginaalin suuruus sekä edellä erityisesti 92 kappaleessa esitetyt päätelmät, voidaan todeta, että vaikka polkumyynnillä tapahtuvan halpatuonnin markkinaosuus pieneni, sen läsnäolo unionin markkinoilla ja sen hintataso, joka alitti unionin tuotannonalan hinnat yli 10 prosentilla, vaikutti osaltaan myyntihintojen kielteisen kehityksen pahenemiseen unionin markkinoilla koko tutkimusajanjakson ajan.

(95)

Tämän perusteella voidaan vahvistaa, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä on syy-yhteys.

(96)

Syy-yhteyteen liittyen tutkittiin muitakin tekijöitä eli kysynnän kehitystä unionin markkinoilla, talouskriisin vaikutuksia, unionin tuotannonalan tuotantokustannuksia, unionin tuotannonalan vientitoimintaa ja melamiinin tuontia muista kolmansista maista.

(97)

Melamiinin tärkeimmät käyttökohteet ovat asunto- ja rakennusmarkkinoilla. Nämä markkinat supistuivat talouskriisin seurauksena, mikä johti myös kulutuksen supistumiseen sekä unionin markkinoilla että maailmanlaajuisesti. Koska EU:n markkinat ovat selvästi suurimmat melamiinimarkkinat maailmassa, talouskriisi on vaikuttanut niihin kielteisesti. Tämä näkyy siinä, että kulutus väheni 28 prosenttia, unionin tuotannonala joutui turvautumaan tuotantoseisokkeihin ja myyntihinnat laskivat.

(98)

Nämä tosiseikat ja huomiot viittaavat siihen, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko voi osittain johtua talouskriisistä.

(99)

Kuten edellä 88–95 kappaleessa selostettiin, olisi kuitenkin pidettävä mielessä, että Kiinan melamiinimarkkinoilla oli selviä vääristymiä. Lisäksi Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat keskimäärin 10 prosentilla unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana, mikä lisäsi entisestään hintatasoon kohdistuneita kielteisiä vaikutuksia erityisesti tutkimusajanjakson aikana.

(100)

Kun otetaan huomioon kiinalaisten viejien harjoittama alihinnoittelu ja niiden unionin markkinoille suuntautuneen myynnin ajoittainen lisääntyminen tutkimusajanjakson aikana 92 kappaleessa kuvatulla tavalla, voidaan todeta, että vaikka osan unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta voidaan katsoa johtuvan vallinneesta talouskriisistä, sen vaikutus ei ole sellainen, että se poistaisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välisen syy-yhteyden.

(101)

Tutkimuksesta ilmeni, että melamiinin tuotanto on pääomavaltaista toimintaa, jossa kiinteiden kustannusten osuus on suuri. Melamiinin tuotantoon liittyvät unionin tuotannonalan tuotantokustannukset pysyivät vakaina tarkastelujaksolla mutta vähenivät 14 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä, kuten edellä olevasta taulukosta 7 b käy ilmi. Tämän olisi pitänyt antaa unionin tuotannonalalle mahdollisuus tiettyyn kannattavuuden palauttamiseen, mutta unionin markkinoiden alhainen hintataso ja se, että Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen halpatuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat, esti tämän.

(102)

Näin ollen voidaan päätellä, että tuotantokustannukset eivät ole vaikuttaneet unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(103)

Vahingon ja syy-yhteyden analysoinnissa keskityttiin unionin tuotannonalan tilanteeseen unionin markkinoilla, mutta sen vientitoimintaa tarkasteltiin mahdollisena muuna tekijänä, joka voi selittää havaitun vahingon.

Taulukko 11

(104)

Analyysi osoitti, että unionin tuotannonalan vientimyynti etuyhteydettömille osapuolille pysyi tarkastelujakson aikana vakaana ja oli noin 85 000 tonnia eli 28 prosenttia tuotannosta. Valituksen tekijöiden vientitulos on siis ollut erittäin hyvä myös kriisin aikana. Näin ollen unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei voi johtua tuotannonalan vientitoiminnasta.

(105)

Tuontimäärät ja -hinnat muista kolmansista maista vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 12

(106)

Irania ja Saudi-Arabiaa lukuun ottamatta tuonti yksittäisistä kolmansista maista oli tutkimusajanjakson aikana alle vähimmäistason eli sen osuus unionin markkinoista oli vähemmän kuin yksi prosentti. Tutkimuksen mukaan kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrä on vähentynyt tarkastelujaksolla. Iranista peräisin olevan tuonnin osuus EU:n kulutuksesta tutkimusajanjakson aikana oli 4,4 prosenttia ja Saudi-Arabiasta peräisin olevan tuonnin osuus 1,4 prosenttia, mutta näistä maista tulevan tuonnin hintojen todettiin olevan korkeampia kuin tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten viejien hinnat. Tästä syystä katsotaan, että kyseisellä tuonnilla on määriensä ja hintojensa perusteella voinut olla korkeintaan vähäinen vaikutus EU:n markkinoihin.

(107)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että näistä kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei huomattavassa määrin vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(108)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan halpatuonnin määrä ja markkinaosuus vähenivät merkittävästi tarkastelujaksolla. Tuonti tapahtui kuitenkin huomattavan alhaisin polkumyyntihinnoin, jotka alittivat unionin tuotannonalan unionin markkinoilla veloittamat hinnat 10 prosentilla tutkimusajanjakson aikana. Nämä tuontihinnat vaikuttivat kielteisesti unionin markkinoilla veloitettuihin myyntihintoihin koko tutkimusajanjakson ajan. Kaikkien tosiseikkojen ja huomioiden perusteella katsottiin, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle tutkimusajanjakson aikana aiheutuneen vahingon välillä oli syy-yhteys.

(109)

Tarkasteltaessa muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi ilmi, että nämä tekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(110)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, pääteltiin alustavasti, että Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(111)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat, kuten unionin tuotannonalan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien ja käyttäjien edut.

(112)

Unionin tuotannonala muodostuu kolmesta tuottajasta, joilla on tehtaita unionin eri jäsenvaltioissa ja jotka työllistävät suoraan yli 600 ihmistä samankaltaiseen tuotteeseen liittyen.

(113)

Unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa Kiinasta polkumyynnillä tulevasta tuonnista. On muistettava, että useimpien vahinkoindikaattorien kehitys oli negatiivista tarkastelujaksolla. Vakavia vaikutuksia kohdistui erityisesti unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyviin vahinkoindikaattoreihin, kuten kannattavuuteen, kassavirtaan ja investointien tuottoon. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, melamiinialan elpyminen ei ole riittävää mahdollistamaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen kohenemista.

(114)

Väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönoton odotetaan palauttavan tehokkaat kilpailuedellytykset unionin markkinoille, jolloin melamiinin hinnat heijastavat eri komponenttien kustannuksia ja markkinaolosuhteita. Unionin tuotannonala saa väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton ja alan elpymisen myötä todennäköisesti mahdollisuuden saavuttaa suurtuotannon etuja ja säilyttää näin markkinaosuutensa, mikä vaikuttaisi myönteisesti sen taloudelliseen tilanteeseen ja kannattavuuteen.

(115)

Sen vuoksi pääteltiin, että väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto Kiinasta peräisin olevan melamiinin tuonnissa olisi unionin tuotannonalan etujen mukaista.

(116)

Käyttäjien yhteistyöhalukkuus oli tässä tapauksessa suhteellisen vähäistä. Tiedossa oleville unionin markkinoilla toimiville käyttäjille lähetettiin 44 kyselylomaketta, mutta vain seitsemässä vastauksessa oli riittävästi tietoja käyttäjän taloudellisen tilanteen arvioimiseksi ja niiden vaikutusten selvittämiseksi, joita polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä mahdollisesti olisi sen toimintaan. Tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden käyttäjien osuus EU:n kulutuksesta oli noin 10 prosenttia.

(117)

Unionin tuotannonalan arvion mukaan melamiinin osuus käyttäjien tuotantokustannuksista on enintään 3 prosenttia ja keskimäärin 2 prosenttia. Jos tämä arvio voidaan vahvistaa käyttäjien toimitiloissa tutkimuksen myöhemmissä vaiheissa tehtävien tarkastuskäyntien yhteydessä, ehdotettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutus tuotetta käyttävään tuotannonalaan olisi vähäinen.

(118)

Käyttäjiltä saatujen muutamien mielekkäiden vastausten perusteella näyttäisi siltä, että melamiinin osuus käyttäjien tuotantokustannuksista olisi noin 10 prosenttia. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto saattaa siten vaikuttaa kielteisesti käyttäjiin riippuen niiden kannattavuustasosta, joka ei käynyt selvästi ilmi käyttäjien vastauksista. Kuten edellä todettiin, tutkimuksen myöhemmissä vaiheissa tehdään tarkastuskäyntejä tärkeimpien käyttäjien toimitiloihin. Komissio pyrkii myös saamaan lisää käyttäjiä mukaan yhteistyöhön.

(119)

Eräät osapuolet esittivät myös, että koska unionin tuotannonalan markkinaosuus on erittäin suuri, polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton tärkein vaikutus saattaa olla se melamiinin hinnankorotus, jonka kyseinen tuotannonala tekee toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(120)

Tältä osin katsotaan kuitenkin, että jos Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvassa tuonnissa ei oteta käyttöön toimenpiteitä, tämä saattaa johtaa tiettyjen unionin tuottajien tuotannon lisäleikkauksiin, mikä puolestaan saattaa aiheuttaa erilaisia ongelmia, kuten toimitusvaikeuksia unionin markkinoilla, jotka ovat suurimmat melamiinimarkkinat maailmassa.

(121)

Edellä esitettyjen tosiseikkojen ja huomioiden perusteella katsotaan, että tässä vaiheessa mitkään perustellut seikat eivät viittaa siihen, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotolla olisi kohtuuttomia vaikutuksia tuotetta käyttävän tuotannonalan toimintaan. Tästä syystä katsotaan, että ei ole olemassa mitään pakottavia syitä luopua väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotosta.

(122)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että unionin edusta saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan melamiinin tuonnissa.

(123)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enää enempää vahinkoa.

(124)

Näiden toimenpiteiden suuruutta määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä.

(125)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että unionin tuotannonala voisi niiden ansiosta kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Katsotaan, että voiton, joka olisi voitu saavuttaa ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia, olisi perustuttava vuoteen 2003, joka on ainoa vuosi, jolloin unionin tuotannonala tuotti voittoa ja kiinalaista tuontia oli vähemmän unionin markkinoilla. Näin ollen katsotaan, että 5 prosentin osuutta liikevaihdosta edustavaa voittomarginaalia voidaan pitää sellaisena sopivana vähimmäismääränä, jonka unionin tuotannonalan voitiin odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä.

(126)

Tämän perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä edellä mainittu 5 prosentin voittomarginaali tuotantokustannuksiin.

(127)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa, johon oli tehty tarvittavat oikaisut tuontikustannusten ja tullien huomioon ottamiseksi, unionin tuotannonalan unionin markkinoilla veloittamaan vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan tutkimusajanjakson aikana. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin sitten prosentteina vertailussa mukana olleiden tuotelajien keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(128)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Kiinasta peräisin olevassa tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(129)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(130)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(131)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(132)

Polkumyynti- ja vahinkomarginaalit ovat seuraavat:

(133)

Edellä esitetyt alustavat päätelmät ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, joille annetaan tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Niiden huomautukset tutkitaan ja, jos ne ovat oikeutettuja, otetaan huomioon ennen lopullisten päätösten tekemistä. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia, ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisia lopullisia päätelmiä varten,

16.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/27

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä17 päivänä helmikuuta 2010 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevan zeoliitti A -jauheen tuonnissa unioniin.

(2)

Menettely pantiin vireille, kun Industrias Quimicas del Ebro SA, MAL Magyar Aluminium, PQ Silicas BV, Silkem d.o.o. ja Zeolite Mira Srl Unipersonale, jäljempänä ’valituksen tekijät’, tekivät 4 päivänä tammikuuta 2010 valituksen; valituksen tekijöiden tuotannot muodostavat huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia zeoliitti A -jauheen kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireillepanemiseksi.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn vireillepanosta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, bosniahertsegovinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, tuojille, käyttäjille ja muille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Bosnia ja Hertsegovinan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Valituksen tekijät, unionin tuottajat, bosniahertsegovinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä, tuojat ja käyttäjät ilmaisivat kantansa asiasta. Kaikkia niitä asiaan liittyviä osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Koska unionin tuottajia ja tuojia oli ilmeisen runsaasti, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia tiedossa olevia unionin tuottajia ja tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen (sellaisena kuin se määritellään 2.1 jaksossa jäljempänä) liittyvästä toiminnastaan 1 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2009 väliseltä ajalta.

(6)

Kuten jäljempänä 16 kappaleessa selitetään, kahdeksan unionin tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineilta unionin tuottajilta saatujen tietojen perusteella komissio valitsi otokseen neljä unionin tuottajaa, joilla oli eniten tuotantoa tai myyntiä unionissa.

(7)

Kuten jäljempänä 20 kappaleessa selitetään, vain kolme etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Yksi tuojista ei kuitenkaan tuonut tai ostanut tarkasteltavana olevaa tuotetta. Sen vuoksi katsottiin, että tuojien vähäisen määrän perusteella otanta ei ollut enää tarpeellinen.

(8)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa, eli bosniahertsegovinalaiselle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, neljälle otokseen valitulle unionin tuottajalle ja kolmelle etuyhteydettömälle tuojalle tai käyttäjälle.

(9)

Vastaukset saatiin bosniahertsegovinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä ja siihen etuyhteydessä olevilta yrityksiltä, neljältä otokseen valitulta unionin tuottajalta sekä kolmelta etuyhteydettömältä tuojalta tai käyttäjältä.

(10)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(11)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2009 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämiseen tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2005 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Tarkasteltavana oleva tuote on zeoliitti A -jauhe, jota kutsutaan myös zeoliitti NaA -jauheeksi tai zeoliitti 4A -jauheeksi, jäljempänä ’tarkasteltava tuote’, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2842 10 00.

(13)

Tarkasteltavan tuotteen lopullinen käyttötarkoitus on pyykinpesujauheiden ja vedenpehmennysaineiden tuotannossa.

(14)

Tutkimuksessa todettiin, että tarkasteltavalla tuotteella, Bosnia ja Hertsegovinan kotimarkkinoilla myytävällä tuotteella sekä unionin tuottajien valmistamalla ja unionissa myymällä tuotteella on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet sekä käyttötarkoitukset, mistä syystä niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(15)

Bosnialainen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä huomautti, että Fabrika Glinice Birac AD:n ja siihen etuyhteydessä olevan Alumina d.o.o. -yrityksen, jäljempänä ’Birac-ryhmä’, viemän tarkasteltavan tuotteen sekä joidenkin unionin tuottajien valmistaman samankaltaisen tuotteen tuotantokustannukset, tuotantoprosessit ja laatu eroavat toisistaan. Lisäksi väitettiin, että Birac-ryhmän tuotantoprosessi perustuu alumiinin tuotantoprosessissa syntyneeseen alumiiniliuokseen alumiinitrihydraatin sijaan, kun taas unionin tuotanto perustuu pääasiassa hydraattikiteisiin, jotka saadaan kuumentamalla ja lisäämällä natriumhydroksidia palautettua nestemäiseen muotoon zeoliittilietteen tuotantoa varten. Edellä mainittujen väittämien osalta huomautetaan, että Birac-ryhmän toimittamat tiedot eivät aseta kiistanalaiseksi sitä, että tuotantoprosessien, kustannusten tai laadun väitetyistä eroista riippumatta tarkasteltavalla tuotteella ja samankaltaisella tuotteella on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet sekä käyttötarkoitukset.

(16)

Kahdeksan unionin tuottajaa, joiden osuus unionin tuottajien myyntimäärästä markkinoilla on noin 50 prosenttia, vastasi vireillepanoilmoituksen pyyntöön, joka koski otantaan tarvittavia tietoja. Aluksi otokseen valittiin viisi suurinta unionin tuottajaa. Yksi yritys päätti kuitenkin lopettaa yhteistyönsä. Jäljellä olevat neljä unionin tuottajaa muodostavat siis tämän tutkimuksen otoksen.

(17)

Nämä neljä tuottajaa muodostivat noin 37 prosenttia unionin tuottajien kokonaismyyntimäärästä unionin markkinoilla tarkastelujakson aikana ja yli 75 prosenttia niiden kahdeksan tuottajan myyntimäärästä, jotka toimittivat tietoja otantaa varten. Otokseen valittujen neljän tuottajan katsottiin edustavan unionin kaikkia tuottajia.

(18)

Bosnialainen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että kolmen unionin tuottajan (MAL Magyar Aluminium, Silkem d.o.o. ja Industrias Quimicas del Ebro SA) ei pitäisi katsoa toimivan yhteistyössä tutkimuksessa. Väitettiin, että nämä yritykset olivat toimittaneet puutteista ilmoittaviin kirjeisiin vastauksia, jotka eivät olleet luottamuksellisia, joitakin päiviä määrärajan jälkeen. Edellä olevan osalta huomautetaan, että mainittujen osapuolien toimittamat tiedot annettiin hyvissä ajoin, eivätkä ne estäneet tutkimuksen edistymistä tai osapuolten puolustautumisoikeutta millään tavoin.

(19)

Väitettiin myös, että eräs unionin tuottaja (MAL Magyar Aluminium) oli jättänyt mainitsematta otantaa koskevassa vastauksessaan, että se oli etuyhteydessä toiseen unionin tuottajaan (Silkem d.o.o.). Jälkimmäistä yritystä ei valittu otokseen eikä sitä mainittu MAL Magyar Aluminiumin kyselyvastauksessa. Siksi väitettiin, että kummankaan unionin tuottajan ei pitäisi katsoa toimivan yhteistyössä käynnissä olevassa tutkimuksessa. Tässä yhteydessä huomautetaan, että komission yksiköt tiesivät näiden kahden osapuolen välisestä etuyhteydestä valitusvaiheessa ja etuyhteydestä kerrottiin toisessa osapuolten otantaa koskevista vastauksista. Lisäksi etuyhteydestä mainittiin MAL Magyar Aluminiumin kyselyvastauksessa. Lopulta on todettava selkeästi, että Silkem d.o.o. ja MAL Magyar Aluminium ovat toimineet täydessä yhteistyössä tutkimuksessa. Silkem d.o.o. toimitti tietoja otantavaiheessa, mutta sitä ei valittu otokseen eikä siksi pyydetty täyttämään kyselylomaketta. MAL Magyar Aluminiumin ei tarvinnut toimittaa yhtenäistä vastausta Silkem d.o.o:n kanssa, koska Silkem d.o.o. on erillinen oikeussubjekti.

(20)

Vain kolme etuyhteydetöntä tuojaa vastasi vireillepanoilmoituksen pyyntöön, joka koski tietojen toimittamista otantaa varten. Myöhemmin kävi ilmi, että yksi yrityksistä ei tuonut tai ostanut tarkasteltavaa tuotetta. Sen vuoksi päätettiin, että otanta oli tarpeeton etuyhteydettömien tuojien osalta.

(21)

Komissio tutki aluksi perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kumpikin kahdesta Birac-ryhmän vientiä harjoittavasta tuottajasta myynyt kotimarkkinoilla samankaltaista tuotetta edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia vastaavasta vientimyynnistä unioniin. Kävi ilmi, että kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa.

(22)

Komissio tutki tämän jälkeen, voitiinko kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin osuus.

(23)

Kotimarkkinoiden myyntitapahtumia pidettiin kannattavina, jos yksikköhinta oli vähintään tuotantokustannusten tasolla. Tämän vuoksi määritettiin kotimarkkinoiden tuotantokustannukset tutkimusajanjakson aikana.

(24)

Edellä mainitussa tarkastelussa kävi ilmi, että molempien vientiä harjoittavien tuottajien kaikki kotimarkkinamyynnit olivat kannattavia, koska nettomääräiset yksikkömyyntihinnat ylittivät lasketut yksikön tuotantokustannukset.

(25)

Koska kotimarkkinamyynti ei ollut määrältään edustavaa, normaaliarvo oli muodostettava perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(26)

Normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan keskimääräisiin tuotantokustannuksiin kyseisten tuottajien tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä tutkimusajanjakson aikana harjoittaman samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä keskimääräinen voitto painotettuna. Tuotantokustannuksia sekä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia oikaistiin tarvittaessa, ennen kuin niitä käytettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin määrittämiseen ja laskennallisten normaaliarvojen muodostamiseen.

(27)

Koska kaikki vienti unioniin oli tapahtunut etuyhteydessä olevan tuojan kautta, laskennallinen vientihinta muodostettiin riippumattomilta asiakkailta veloitetun jälleenmyyntihinnan perusteella perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle unionissa tapahtuneen jälleenmyynnin hintaa oikaistiin kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä syntyneiden kustannusten osalta tullit ja verot mukaan luettuina sekä kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton osalta. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksina käytettiin etuyhteydessä olevan tuojan omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Koska etuyhteydettömät tuojat eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, käytettiin 5 prosentin kohtuullista voittomarginaalia, mikä perustui tarkasteltavaa tuotetta tutkimusajanjaksolla tuoneiden käyttäjien antamiin tietoihin.

(28)

Birac-ryhmä väitti, että siihen etuyhteydessä olevan tuojan tehtävät olivat samanlaisia kuin vientiosaston tehtävät tuojan tehtävien sijaan, ja siksi vientihintaa ei pitäisi muodostaa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, vaan perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella. Tässä yhteydessä huomautetaan, että perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti vientihinta muodostetaan riippumattomilta asiakkailta veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella aina, kun viejään etuyhteydessä olevat yritykset viejämaassa jälleenmyyvät tarkasteltavaa tuotetta riippumattomille asiakkaille. Tutkimuksessa kävi ilmi, että etuyhteydessä oleva yritys sijaitsee unionissa. Se käsittelee muun muassa Birac-ryhmän tuottaman tarkasteltavan tuotteen asiakastilaukset ja laskutuksen. Lisäksi todettiin, että Birac-ryhmä myy tarkasteltavaa tuotetta unionissa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle jälleenmyytäväksi EU:n riippumattomille asiakkaille. Väite on näin ollen hylättävä. On huomattava, että tietyt etuyhteydessä olevan yrityksen toimet ennen tuontia eivät tarkoita sitä, että vientihintaa ei voida muodostaa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella, kun tarvittavat oikaisut tehdään 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(29)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Asianmukaisia oikaisuja tehtiin kuljetus-, rahti- ja vakuutuskustannuksiin, pankkikuluihin sekä pakkaus- ja luottokustannuksiin, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(30)

Molemmille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin polkumyyntimarginaali perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisen vertailun perusteella.

(31)

Molempien vientiä harjoittavien tuottajien yksilölliset polkumyyntimarginaalit painotettiin unioniin suuntautuneen viennin määrän perusteella, ja näin saatiin Birac-ryhmään sovellettava polkumyyntimarginaali, joka ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana on 28,1 prosenttia.

(32)

Valituksesta ja yhteistyössä toimineelta bosniahertsegovinalaiselta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä saatujen tietojen perusteella muita bosniahertsegovinalaisia tarkasteltavan tuotteen tuottajia ei ole tiedossa. Sen vuoksi Bosnia ja Hertsegovinalle määritettävän koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin olisi oltava sama kuin ainoalle bosniahertsegovinalaiselle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle määritetty polkumyyntimarginaali.

(33)

On muistettava, että tässä tapauksessa on vain yksi bosnialainen vientiä harjoittava tuottaja (Birac-ryhmä). Yritysten luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi tuontimääristä, tuontihinnoista, markkinaosuuksista ja unionin tuotannosta tai myyntimääristä ei voida antaa täsmällisiä lukuja. Tämän vuoksi indikaattorit esitetään indekseinä tai vaihteluväleinä.

(34)

Edellä olevan 3.1 jakson mukaisesti katsotaan, että neljä otokseen valittua unionin tuottajaa muodostavat unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(35)

Tutkimuksen alustavassa vaiheessa unionin kulutus laskettiin valituksessa esitettyjen lukujen perusteella, ja tietoja täydennettiin tutkimukseen osallistuneilta tuottajilta sekä viejiltä tai käyttäjiltä saaduilla tarkistetuilla luvuilla. Tiedot lähetettiin kaikille asianomaisille osapuolille huomautuksia varten. Unionin kulutustietoja kiistäviä huomautuksia ei esitetty.

(36)

Unionin kulutus määritettiin näin ollen seuraavien perusteella: unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen myyntimäärä unionissa, toisten tiedossa olevien unionin tuottajien tuottaman samankaltaisen tuotteen myyntimäärä unionissa sekä tarkasteltavan tuotteen kolmansista maista tapahtuva tuontimäärä.

(37)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

(38)

Tarkasteltavan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kulutus unionissa laski tarkastelujakson aikana 7 prosenttia. Tämä osoittaa, että käyttäjät vähentävät asteittain tarkasteltavan tuotteen määrää keskeisissä tuotteissa kuten pyykinpesuaineissa. Se kuvastaa myös sitä, että yhä useammat tuotannonalan tuotteet ovat zeoliitittomia.

(39)

Tarkasteltavan tuotteen tuonnin määrä kasvoi tarkastelujakson aikana 359 prosenttia.

(40)

Keskimääräinen tuontihinta oli vakaa vuosina 2005–2008, ja se kasvoi noin 10 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Tämä johtui lähinnä EU:n markkinoiden parantuneesta tilanteesta, joka mahdollisti tarkasteltavan tuotteen hinnan nousun kaikille tuottajille.

(41)

Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuus lähes nelinkertaistui tarkastelujaksolla, ja tutkimusajanjakson aikana markkinaosuus oli 10–15 prosenttia.

(42)

Hinnan alittavuuden määrittämisessä bosnialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuontihintojen keskiarvoja verrattiin unionin tuotannonalan hintojen keskiarvoihin. Unionin tuotannonalan hinnat oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle (netto) ja niitä verrattiin CIF-tuontihintoihin. Tulleja ei otettu huomioon, koska bosnialaiseen vientiä harjoittavaa tuottajaan sovellettiin 0 prosentin etuustullia tutkimusajanjaksolla.

(43)

Todetut hinnan alittavuuden painotetut keskimääräiset marginaalit prosentteina unionin tuotannonalan hinnoista ovat 20–25 prosenttia.

(44)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(45)

Makrotaloudellisia tekijöitä (tuotantoa, kapasiteettia, myyntimäärää, markkinaosuutta, yms.) koskevat indikaattorit perustuvat komission yksiköiden vahvistamiin tietoihin, jotka on lähetetty asianomaisille osapuolille huomautuksia varten, kuten edellä 35 kappaleessa mainittiin. Indikaattoreiden tiedot edustavat kaikkia unionin tuottajia. Kun käytetään tietoja, jotka koskevat unionin tuottajia kokonaisuudessaan, alla olevien taulukoiden lähteenä käytetään makrotason tietoja. Muut indikaattorit perustuvat otokseen valittujen tuottajien antamiin tarkistettuihin tietoihin. Näitä indikaattoreita kutsutaan mikrotason tiedoksi. Makrotason tietojen osalta bosnialaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, etteivät nämä tiedot ole todennäköisesti luotettavia tuotteen luokitteluun käytettävän CN-koodiin liittyvien ristiriitojen vuoksi. Tässä yhteydessä huomautetaan, että CN-koodien väitetyt ristiriidat eivät vaikuta millään tavalla vahinkoindikaattoreihin. On muistettava, että tarkasteltavan tuotteen kuvaus julkaistiin vireillepanoilmoituksessa. Kuvaus on selkeä, eikä sitä ole mahdollista ymmärtää väärin. Asianomaisia osapuolia pyydettiin toimittamaan tietoa tuotteen kuvauksen perusteella CN-koodeista riippumatta, koska vireillepanoilmoituksessa mainittiin CN-koodien olevan vain ohjeellisia. Lisäksi on muistettava, että bosnialainen vientiä harjoittava tuottaja ei ole kiistänyt unionin kulutusta koskevia tietoja. Suurin osa tuontitiedoista perustuu suoraan bosnialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tietoihin, ja loput koskevat muista maista tulevaa pientä tuontimäärää. Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat ja se, että luotettavan tiedon puuttumista koskevan väitteen tueksi ei esitetty konkreettista näyttöä, väite oli hylättävä.

(46)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan tuotantomäärä laski 14 prosenttia. Vuosina 2008–2009 yksi unionin tuottaja (Sasol Italy SpA) lopetti tuotannon kokonaan. Lisäksi Henkel AG lopetti zeoliittilietteen valmistuksen (kyseessä ei ole tarkasteltava tuote, vaan nestemäinen korvaava tuote). Nämä kehityssuuntaukset ovat helpottaneet jossain määrin jäljellä olevien tuottajien tilannetta.

(47)

Edellä mainituista kehityssuuntauksista huolimatta kapasiteetti pysyi kohtalaisen vakaana tarkastelujaksolla tuotannonalan tavanomaisen laskutavan perusteella. Otokseen valittujen tuottajien tarkistus kuitenkin osoitti, että kyseisen tuotannonalan kapasiteetin laskeminen voi vaihdella riippuen tarkasteltavan tuotteen markkinoiden ja muiden samoissa laitoksissa valmistettujen tuotteiden markkinoiden tilanteesta.

(48)

Edellä olevista kapasiteetin käyttöastetta kuvaavista luvuista käy ilmi, että käyttöaste on laskenut 14 prosenttia. Lisäksi luku ei missään vaiheessa noussut 80 prosenttiin, joka on ylikapasiteetin merkki. Tätä seikkaa käsitellään vielä syy-yhteyden luvussa.

Varastot

(49)

Unionin tuotannonalan varastot olivat pieniä ja vakaita koko tarkastelujakson ajan. Samankaltaisen tuotteen tuotanto suunniteltiin tilausten mukaan, ja varastot pidettiin mahdollisimman pieninä. Tämä ei ollut sen vuoksi tärkeä tekijä tässä tutkimuksessa.

Myyntimäärät ja markkinaosuus

(50)

Unionin tuotannonalan myynnin määrä laski tarkastelujakson aikana 18 prosenttia.

(51)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus laski tarkastelujakson aikana 11 prosenttia.

Myyntihinnat

(52)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta etuyhteydettömille osapuolille EU:ssa nousi 21 prosenttia tarkastelujaksolla. Se johtui suurelta osin korkeammista raaka-aineen ja energian hinnoista, ja sitä ei sen vuoksi pidetä yksinään merkittävänä indikaattorina.

Kannattavuus

(53)

Unionin tuotannonalan kannattavuus oli heikkoa koko tarkastelujakson ajan. Tilanne johtui unionin tuotannonalan kykenemättömyydestä nostaa hintojaan syy-yhteys-luvussa käsitellyistä syistä ja varsinkin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrän lisääntymisestä. Se johtui myös alhaisesta kapasiteetin käyttöasteesta, jota käsiteltiin 47 kappaleessa.

(54)

Vuosina 2005–2008 unionin tuotannonalan kannattavuus laski merkittävästi, ja vuonna 2008 tuotannonala alkoi tuottaa tappiota. Se toipui tutkimusajanjakson aikana tarkastellun jakson korkeimmalle tasolle, mutta jäi silti 5,9 prosentin voitosta, jonka tuotannonala olisi voinut saada ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia (katso jäljempänä 67 kappale).

(55)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuottajien kannattavuus oli hyvä vuonna 2009. Oletuksen tueksi ei esitetty todisteita, vaan väitteessä viitataan määrittelemättömiin ”julkisesti saatavilla oleviin tietoihin”. Otokseen valitut tuottajat väittivät, että vuonna 2009 saatu kannattavuusaste oli ainutkertainen, eikä se kestä bosnialaisten vientiä harjoittavien tuottajien määrätietoista markkinoille tuloa suurin määrin ja alhaisin polkumyyntihinnoin. Otokseen valittujen tuottajien mukaan vuonna 2010 kannattavuus laskisi luultavasti takaisin vuoden 2008 tasolle.

(56)

Komission yksiköt tutkivat edellä esitetyt väitteet. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti raaka-aine- ja myyntikustannusten kehitykseen sekä asiaa koskevissa sopimuksissa esitettyihin hintoihin. Kävi ilmi, että unionin tuotannonala hyötyi vuonna 2009 tietyistä väliaikaisista tekijöistä, jotka kasvattivat sen kannattavuutta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin merkittävistä määristä huolimatta:

(57)

Tällä perusteella voittomarginaalin kehitys osoitti yhä, että vahinkoa oli aiheutunut, koska voitto olisi ollut selvästi suurempaa ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia.

Investoinnit, investointien tuotto, kassavirta ja pääoman saanti

(58)

Bosnialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että investoinnit olivat pieniä tarkastelujaksolla, kun taas unionin tuotannonala selitti, että investointien tuotot olivat liian pieniä oikeuttamaan huomattavaa investointia tarkasteltavaan tuotteeseen.

(59)

Investointien tuotto, ilmaistuna unionin tuotannonalan nettovoiton ja sen tekemien investointien nettokirjanpitoarvon suhteena, noudattaa edellä esitettyä kannattavuuden kehityssuuntausta. On huomattava, että kyseinen nettopääoma oli jo merkitty suurelta osin poistoihin.

(60)

Unionin tuotannonalan kassavirran tilanne noudattaa myös edellä esitettyä kannattavuuden kehityssuuntausta. Kassavirran tilanne oli vakava vuonna 2008, kun myyntimäärän tappioiden lisäksi tuottajien täytyi edelleen noudattaa sopimusvelvoitteitaan raaka-aineiden ostossa.

(61)

Unionin tuotannonala ei ottanut tarkastelun yhteydessä esille pääoman saantia.

Työllisyys, tuottavuus ja palkat

(62)

Kaikkien samankaltaista tuotetta tuottavien unionin tuottajien työntekijöiden määrä laski tarkastelujaksolla tuotanto- ja myyntimäärän vähentämisen mukaisesti. Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat, mikä kuvastaa inflaation kiihtymistä.

(63)

Tuottavuus, ilmaistuna tuotoksena työntekijää kohti, laski 14 prosenttia tarkastelujaksolla, koska myyntimäärä laski enemmän kuin työntekijöiden määrä. Tämä negatiivinen kehitys johtaa luultavasti useampien työpaikkojen menetyksiin tulevaisuudessa.

(64)

Kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutuksia EU:n markkinoilla ei voida pitää vähäpätöisinä.

(65)

Tarkastelujakson aikana unionin tuottajille aiheutui merkittävää vahinkoa, mikä käy selkeästi ilmi edellä olevista tuotannon, kapasiteetin käyttöasteen, myyntimäärän, markkinaosuuden, työllisyyden ja tuottavuuden kehityssuuntausten tarkasteluista.

(66)

Tilanne oli vahingollinen myös hintojen ja kannattavuuden osalta. Tarkastelua kuitenkin hankaloitti raaka-aineen ja energian hintojen nousu, joka on vaikuttanut tarkasteltavan tuotteen hintoihin. Kannattavuus, kassavirta ja sijoitetun pääoman tuotto heikkenivät vuosina 2005–2008. Vuosi 2008 oli erityisen vaikea vuosi tuotannonalalle, pääasiassa koska yritykset olivat sidoksissa raaka-ainesopimuksiin, vaikka ne menettivät yli 20 prosenttia myyntimäärästään.

(67)

Vuonna 2009 markkinatilanne helpottui, ja hintojen nousut paransivat kannattavuutta, mutta kuten edellä 56 kappaleessa selitettiin, tämä oli selvästi vain väliaikaista eikä vuoden 2009 markkinatilanne luultavasti tule toistumaan. On kuitenkin huomattava, että edes vuonna 2009 kannattavuusaste ei saavuttanut 5,9 prosenttia, jota pidetään tavanomaisena tasona tällä tuotannonalalla.

(68)

Vahinko arvioitiin koko unionin tuotannonalan osalta (makrotaloudelliset indikaattorit), mutta jotkin indikaattorit arvioitiin vain otokseen valittujen tuottajien osalta (mikrotaloudelliset indikaattorit). Mikro- ja makroindikaattoreiden välillä ei havaittu merkittäviä eroavaisuuksia.

(69)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että suurimmalle osalle unionin tuotannonalaa on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(70)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohtien mukaisesti, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Muita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa olisi pidetty polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamana.

(71)

Tarkastelujakson aikana asianomaisesta maasta tapahtunut tuonti kasvoi melkein 400 prosenttia ja sen markkinat kasvoivat merkittävästi alle 5 prosentista 10–15 prosenttiin. Samaan aikaan tapahtui tähän suoraan verrattavissa olevaa unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemistä, joka on ainoa muu merkittävä tekijä EU:n markkinoilla, koska muista lähteistä tapahtuva tuonti on vähäistä.

(72)

Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuudet kasvoivat samaan aikaan, kun EU:n kulutus laski 7 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(73)

Lisääntyvä polkumyynnillä tapahtuva tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla 20–25 prosentilla. Voidaan perustellusti päätellä, että kyseinen tuonnin kasvu sopimusmarkkinoilla aiheutti hintojen alenemisen vuosina 2008 ja 2009. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus hintoihin korostui entisestään, koska suurin osa myynneistä perustui vuotuisiin sopimuksiin. Siksi polkumyynnillä tapahtuvaa bosnialaista tuontia voitiin käyttää estämään hintojen nousua suurien myyntimäärien osalta, vaikka raaka-aineen hinnat nousivat. Vuonna 2009 kyseinen vaikutus heikkeni, muttei tarpeeksi, jotta tuotannonala kokonaisuudessaan olisi saavuttanut tavanomaisen 5,9 prosentin voittotason.

(74)

Koska voidaan selvästi vahvistaa yhtäältä unionin tuotannonalan hinnat alittavan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakkaan lisääntymisen ja toisaalta unionin tuotannonalan myynti- ja tuotantomäärän ja markkinaosuuden pienentymisen sekä hintojen alenemisen samanaikaisuus, voidaan alustavasti päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaikutti ratkaisevasti unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen.

(75)

Kaikkien unionin tuottajien vientimäärä kasvoi tarkastelujakson aikana, mutta se oli keskimäärin vain 10 prosenttia tuotannosta. Otokseen valittujen tuottajien vientimäärä kasvoi ja korvasi osaltaan EU:n myyntimäärän vähenemistä.

(76)

Sen vuoksi unionin tuottajien vientitulos auttoi pitämään liiketoimintaa yllä, eikä vaikuttanut aiheutuneeseen vahinkoon.

(77)

Kolmansista maista tuleva tuonti oli vähäistä tarkastelujakson aikana, eikä se voinut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Bosnialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuottajat ovat menettäneet markkinaosuuttaan Kiinasta ja Koreasta tapahtuvalle tuonnille, mutta tosiasiat eivät tue tätä väitettä, koska kyseisistä maista tapahtuva tuonti oli marginaalista.

(78)

Tarkastelujakson aikana kulutus laski noin 24 000 tonnilla (7 %), mikä on merkki siitä, että pyykinpesuaineteollisuus korvasi tarkasteltavaa tuotetta yhä enemmän vaihtoehtoisilla tuotteilla valmisteissaan. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tämä johti ”varastojen täyttymiseen, tilausten peruutuksiin ja voittojen pienenemiseen”.

(79)

On todettava, että kaksi tuottajaa EU:n markkinoilla on lopettanut tuotannon tarkastelujakson loppupuolella, ja siksi kapasiteettia on mukautettu korvaamaan kulutuksen laskua. Lisäksi kuten 49 kappaleessa selitettiin, varastot ovat pysyneet pieninä ja vakaina, joten tuotanto on mukautunut alhaisempiin kulutustasoihin.

(80)

Vaikka ei voida sulkea pois, että kulutuksen lasku olisi vaikuttanut unionin tuottajille aiheutuneeseen vahinkoon, sillä ei näytä olevan merkittävää vaikutusta.

(81)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että REACH-lainsäädännön noudattaminen oli vahingon syynä. Kuten 58 kappaleessa kuitenkin selvitetään, ottaen huomioon tarkasteltavaan tuotteeseen tehdyt investoinnit tarkastelujakson aikana, tämän ei voida katsoa vaikuttaneen aiheutuneeseen vahinkoon merkittävässä määrin. Lisäksi REACH-lainsäädäntöön liittyvät kulut ovat olleet kohtuullisia.

(82)

Tietyt osapuolet väittivät, että raaka-aine- ja energiakustannusten nousu vaikutti vahinkoon. Kustannukset nousivatkin merkittävästi, ja nousu tapahtui pääasiassa vuonna 2008. Tämä vaikutti epäilemättä kannattavuuteen kyseisenä vuonna, koska samaan aikaan myyntimäärät laskivat. Energiakustannusten nousu vaikutti kuitenkin jossain määrin myyntihintojen nousuun, kuten 52 kappaleessa esitettiin, vaikka polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintoja laskeva vaikutus esti riittävän nousun.

(83)

Tämän vuoksi katsotaan, ettei raaka-aine- ja energiakustannusten nousu ole vaikuttanut aiheutuneeseen vahinkoon.

(84)

Ylikapasiteettia ja alhaista kapasiteetin käyttöastetta käsiteltiin 46 kappaleessa. Kapasiteetin vaikutusta kannattavuuteen täytyy katsoa sekä tuotannonalan rakenteellisten ominaisuuksien että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kannalta. Vaikutus kannattavuuteen on huomattava, koska merkittävät kiinteät kustannukset katettaisiin, jos käyttöaste olisi korkeampi.

(85)

Vaikka ylikapasiteetti ja alhainen kapasiteetin käyttöaste voivat osaltaan selittää unionin tuottajille aiheutuneita negatiivisia vahinkoindikaattoreita, ne eivät selitä tuotannon, myyntimäärien ja markkinaosuuden merkittävää pienenemistä vuonna 2009. Näin ollen ne eivät selvästikään poista syy-yhteyttä polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin suuren kasvun ja unionin tuottajille aiheutuneen vahingon väliltä.

(86)

Tietyt asianomaiset osapuolet väittivät, että maailmanlaajuinen luottokriisi ja yleinen talouskriisi vaikuttivat vahinkoon. Tarkasteltavan tuotteen kulutus itse asiassa laski vuosina 2008–2009, jolloin kyseiset kriisit tapahtuivat.

(87)

Nämä seikat eivät voi kuitenkaan selittää, miksi unionin tuottajien markkinaosuus pieneni merkittävästi vuonna 2009, kun taas bosnialaisen tuonnin markkinaosuus kasvoi ja alitti EU:n hinnat yli 20 prosentilla. Näin ollen vaikka kulutuksen lasku vuosina 2008–2009 olisi sinänsä vaikuttanut unionin tuotannonalaan, Bosnia ja Hertsegovinasta tulevan tuonnin huomattavalla nousulla oli paljon merkittävämpi vaikutus unionin tuotannonalan myyntimääriin ja alihinnoittelun vuoksi myös hintoihin. Sen vuoksi kriisi ei poista syy-yhteyttä polkumyyntihintaan tapahtuvan tuonnin suuren kasvun ja unionin tuottajille aiheutuneen vahingon väliltä.

(88)

Vaikka yli 10 yritystä valmisti tarkasteltavaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana, pääasialliseen tuotetta käyttävään tuotannonalaan (pyykinpesuaineiden ja vedenpehmennysaineiden tuottajat) kuului neljä suurta ryhmää (Reckitt Benckiser, Henkel, Proctor & Gamble ja Unilever). Itse asiassa kahden pääasiallisen yhteistyössä toimineen käyttäjän osuus tarkasteltavan tuotteen ostoista EU:ssa oli lähes 40 prosenttia. Keskittämällä ostonsa nämä neljä ryhmää pystyvät pitämään tarkasteltavan tuotteen hinnat alhaisina.

(89)

Tämä ei ole kuitenkaan uusi ilmiö, vaan sitä on esiintynyt monien vuosien ajan. Siksi sekään ei voi selittää tuotannon, myyntimäärien ja markkinaosuuden merkittävää pienenemistä vuonna 2009. Näin ollen se ei selvästi poista syy-yhteyttä polkumyyntihintaan tapahtuvan tuonnin suuren kasvun ja unionin tuottajille aiheutuneen vahingon väliltä.

(90)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä oli polkumyynnillä tapahtuva tuonti.

(91)

Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tarkasteltiin useita muita tekijöitä, mutta mikään niistä ei voinut selittää markkinaosuuden, tuotannon ja myyntimäärien huomattavia menetyksiä vuosina 2008–2009, jotka tapahtuivat samaan aikaan kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrien kasvu.

(92)

Ottaen huomioon edellä esitetty tarkastelu, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että Bosnia ja Hertsegovinasta tuleva tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(93)

Komissio tutki, oliko alustavasti todetusta vahingollisesta polkumyynnistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden vuoksi toimenpiteiden toteuttaminen ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Tätä varten mahdollisten toimenpiteiden vaikutusta kaikkiin menettelyn osapuoliin samoin kuin toimenpiteiden toteuttamatta jättämisen vaikutuksia tarkasteltiin kaikkien esitettyjen todisteiden perusteella perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(94)

Vahinkoa koskeva tarkastelu osoitti selvästi, että unionin tuotannonala kärsi polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. Viime vuosina lisääntyneen polkumyyntituonnin johdosta unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla laski ja markkinaosuus pieneni. Sen vuoksi unionin tuotannonala ei voinut saavuttaa samanlaista kannattavuusastetta kuin muiden tuotteiden kohdalla saavutettiin.

(95)

Tutkimus on osoittanut, että asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuuden lisääntyminen tapahtuu suoraan unionin tuotannonalan kustannuksella. Unionin tuottajien rakenteellisista muutoksista huolimatta (kaksi yritystä lopetti tuotannon) tilanne ei ole parantunut. Tässä yhteydessä huomautetaan, että zeoliitti A -jauhe on tärkeä tuote otokseen valittujen yritysten liikevaihdolle, koska sen osuus on jopa 30 prosenttia niiden myynnin liikevaihdosta. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan tilanne heikkenisi selvästi entisestään. Toimenpiteiden käyttöönotolla palautetaan tuontihinta vahinkoa aiheuttamattomalle tasolle, jotta unionin tuotannonala voi kilpailla hyvän kauppatavan mukaisissa olosuhteissa.

(96)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi selvästi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(97)

Toimenpiteiden todennäköinen vaikutus maahantuojiin on otettu huomioon perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tässä yhteydessä huomautetaan, että ilmoittautuneet etuyhteydettömät tuojat olivat myös käyttäjiä. Siksi niitä koskeva tarkastelu esitetään käyttäjien etua käsittelevässä jaksossa.

(98)

Kuluttajajärjestöiltä ei saatu kannanottoja menettelyn vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Siksi tarkastellaan vain toimenpiteiden vaikutusta käyttäjiin.

(99)

Kyselylomakkeet lähetettiin kahdeksalle tiedossa olleelle käyttäjälle. Käyttökelpoisia huomautuksia saatiin kuitenkin vain kahdelta. Sen vuoksi unionin edun määrittäminen perustuu kahden kohtalaisen suuren käyttäjän vastauksiin, joiden yhteenlaskettu osuus unionin kulutuksesta on lähes 40 prosenttia.

(100)

Kaksi yhteistyössä toiminutta unionin käyttäjää ovat tärkeitä toimijoita unionin pyykinpesuaine- ja vedenpehmennysaineteollisuudessa. Molemmat vastustivat toimenpiteiden käyttöönottoa.

(101)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että yhteistyössä toimivien unionin käyttäjien kulutuksesta alle yksi kolmasosa on bosnialaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuomaa. Jäljellä oleva osa hankitaan unionin tuottajilta, jotka ovat yhä yhteistyössä toimivien käyttäjien pääasiallinen toimituslähde. Kun otetaan huomioon unionin tuottajien alhainen kapasiteetin käyttöaste, kuten edellä 47 ja 48 kappaleissa selvitetään, on selvää, ettei toimenpiteiden käyttöönoton odoteta johtavan tarjonnan puutteeseen tai siitä aiheutuvaan hintojen nousuun.

(102)

Edellä mainitun lisäksi näyttää siltä, että unionin käyttäjien tuotannonala on alkanut jo tutkia Kiinasta tulevan tuonnin mahdollisuutta. Tämän vaihtoehdon olemassaolo ja luotettavana pitäminen osoittavat, ettei toimenpiteiden käyttöönotto johda tarkasteltavan tuotteen puutteeseen.

(103)

Myös tarkasteltavaa tuotetta sisältävien lopullisten tuotteiden prosenttiosuuksia liikevaihdosta tarkasteltiin. Tässä yhteydessä huomautetaan, että molemmissa tapauksissa kyseisten tuotteiden osuus on alle 10 prosenttia liikevaihdoista.

(104)

Myös tarkasteltavan tuotteen prosenttiosuuksia lopullisista tuotteista tutkittiin. Tutkimus vahvisti, että yleisesti nämä prosenttiosuudet ovat erittäin pieniä (keskimäärin alle 5 prosenttia kokonaiskustannuksista) ja siksi tarkasteltava tuote ei muodosta merkittävää kustannustekijää lopullisissa tuotteissa.

(105)

Komissio tutki myös, onko toimenpiteiden käyttöönotolla merkittävää negatiivista vaikutusta kyseisten kahden käyttäjän taloudelliseen tilanteeseen. Komissio laati kaksi skenaariota: pahimman mahdollisen skenaarion ja todennäköisemmän skenaarion.

(106)

Pahimman tapauksen skenaariossa oletetaan, että sekä tuontihinnat että unionin hinnat nousevat tullin verran. Tämä nostaisi käyttäjien keskimääräisiä kustannuksia alle 2 prosentilla.

(107)

Edellä mainittua tilannetta on verrattava yhteistyössä toimivien unionin käyttäjien kannattavuusasteisiin. Käyttäjien kannattavuus tarkasteltavaa tuotetta sisältävien tuotteiden osalta on noin 11 prosenttia ja kaikkien tuotteiden osalta yli 20 prosenttia. Nämä kannattavuustasot huomioon ottaen edes toimenpiteiden vaikutusten siirtyminen suoraan tuontihintoihin ja unionin hintoihin ei vaikuttaisi suhteettomasti osapuolien taloudelliseen tilanteeseen.

(108)

Itse asiassa on paljon todennäköisempää, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi tilanteeseen, jossa vain tuontihinnat Bosnia ja Hertsegovinasta nousevat, kun taas unionin tuotannonala hyötyy mittakaavaetujen lisääntyessä. Kuten edellä selvitettiin, tarkasteltavan tuotteen tarjontatilanne EU:ssa on täysin riittävä, koska useimmat unionin tuottajat eivät toimi läheskään täydellä kapasiteetilla.

(109)

On myös huomautettava, että tutkimuksen mukaan jotkin tuotteet voivat korvata tarkasteltavan tuotteen. On selvää, että sekä yhteistyössä toimivat että yhteistyöstä kieltäytyneet käyttäjät tuottavat pyykinpesuaineita myös ilman tarkasteltavaa tuotetta. Tässä todennäköisemmässä tapauksessa yhteistyössä toimivien käyttäjien kustannukset nousevat vain prosentin murto-osalla. Toisin sanoen kun kannattavuusluvut otetaan huomioon, toimenpiteiden käyttöönotolla on vain vähäisiä seurauksia käyttäjille.

(110)

Edellä mainittu huomioon ottaen on selvää, ettei toimenpiteiden käyttöönotolla olisi merkittäviä vaikutuksia käyttäjille ja siksi kuluttajahintojen nousu on erittäin epätodennäköistä.

(111)

Unionin tuotannonalan odotetaan hyötyvän selvästi toimenpiteistä. Ne voisivat ensinnäkin hyötyä mittakaavaetujen lisääntymisestä, koska kapasiteetin käyttöaste nousisi tuotannon ja myynnin kasvaessa.

(112)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään alustavasti, ettei toimenpiteiden käyttöönotolla Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevan tarkasteltavan tuotteen polkumyynnillä tapahtuvassa tuonnissa ole merkittäviä vaikutuksia unionin käyttäjiin ja että toimenpiteiden käyttöönotto on unionin edun mukaista.

(113)

Polkumyyntiä, siitä johtuvaa vahinkoa ja unionin etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevaa tarkasteltavan tuotteen tuontia koskevat väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(114)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva vahinko ylittämättä kuitenkaan todettuja polkumyyntimarginaaleja.

(115)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteillä pitäisi voida taata unionin tuotannonalalle mahdollisuus kattaa kustannuksensa ja saada sellainen ennen veroja laskettu myyntivoitto, jonka se voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin puuttuessa. Tässä laskennassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli 5,9 prosenttia liikevaihdosta. Tämä oli unionin tuotannonalan kaikista tuotteistaan, myös tarkasteltavasta tuotteesta, saama voittotaso tutkimusajanjaksolla. Kun otetaan huomioon, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikutti tarkasteltavan tuotteen kannattavuuteen, kyseinen voittotaso on selvästi järkevä eikä liiallinen. Selvitettiin myös, pitäisikö laskennassa käyttää unionin tuotannonalan saamia voittotasoja vuosilta 2005–2007, mutta yritysten saamat voittotasot samankaltaisista tuotteista olivat matalia eikä niiden katsottu edustavan elinkelpoista tuotannonalaa. Tämä johtuu siitä, että bosnialainen tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat 10–20 prosentilla näiden kolmen vuoden aikana ja tällaiset erot olisivat olleet merkittävässä asemassa vuotuisia sopimuksia koskevissa neuvotteluissa. Siksi näiden voittomarginaalien ei voida katsoa edustavan tavanomaista tilannetta EU:n markkinoilla. Edellä mainitun perusteella samankaltaisen tuotteen unionin tuotannonalalle laskettiin vahinkoa aiheuttamaton hinta. Tämä vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali tuotantokustannuksiin.

(116)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin tämän jälkeen vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa unionin tuotannonalan EU:n markkinoilla myymien tuotteiden keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tulokseksi saatu hinnanero ilmaistiin sitten prosentteina keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta. Siten laskettu alihinnoittelumarginaali oli 31,5 prosenttia.

(117)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti katsotaan, että Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevassa tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet todetun polkumyyntimarginaalin tasolla.

(118)

Bosnia ja Hertsegovinaan sovellettavan väliaikaisen polkumyyntitullin olisi edellä mainituin perustein oltava suuruudeltaan 28,1 prosenttia.

(119)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua tarkastelemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,

16.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/44

16.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/46

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 642/2010 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 5 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)

Tuontitullit olisi vahvistettava 16 päivästä marraskuuta 2010 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan,

16.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/49

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2010/11 on vahvistettu komission asetuksessa (EU) N:o 867/2010 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EU) N:o 1029/2010 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

16.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/51

(1)

Puolan viranomaiset ilmoittivat 27 päivänä maaliskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä PZL Hydral S.A.:n, jäljempänä ’PZL Hydral’, rakenneuudistussuunnitelmasta. Komissio pyysi lisätietoja 6 päivänä toukokuuta 2008 päivätyllä kirjeellä. Puolan viranomaiset pyysivät 4 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä vastauksen määräajan pidentämistä 27 päivään kesäkuuta 2008, mihin komissio suostui 10 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellään. Puolan viranomaiset toimittivat lisätietoja rakenneuudistussuunnitelmasta 7 päivänä heinäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely (muodollinen tutkintamenettely) aloitettiin 10 päivänä syyskuuta 2008. Muodollista tutkintamenettelyä laajennettiin tämän jälkeen 12 päivänä marraskuuta 2008 annetulla päätöksellä.

(3)

Puola toimitti huomautuksensa 14 päivänä lokakuuta ja 22 päivänä joulukuuta 2008 sekä lisätietoja 7 päivänä huhtikuuta 2009. Komissio ei vastaanottanut huomautuksia kolmansilta.

(4)

Puolan viranomaiset tavattiin kokouksissa 27 päivänä huhtikuuta ja 14 päivänä lokakuuta 2009 sekä 12 päivänä helmikuuta 2010. Komissio pyysi lisätietoja 18 päivänä joulukuuta 2009. Komission ja Puolan viranomaisten välinen kirjeenvaihto oli vilkasta, ja Puolan viranomaiset toimittivat lisätietoja sähköpostitse seuraavina päivinä: 20 päivänä lokakuuta 2009, 23 päivänä marraskuuta 2009, 15 päivänä joulukuuta 2009, 13 päivänä tammikuuta 2010, 16 päivänä tammikuuta 2010, 9 päivänä helmikuuta 2010, 10 päivänä helmikuuta 2010, 26 päivänä helmikuuta 2010, 1 päivänä maaliskuuta 2010, 3 päivänä maaliskuuta 2010, 4 päivänä maaliskuuta 2010, 19 päivänä maaliskuuta 2010, 5 päivänä toukokuuta 2010, 12 päivänä toukokuuta 2010, 20 päivänä toukokuuta 2010, 28 päivänä toukokuuta 2010, 3 päivänä kesäkuuta 2010, 4 päivänä kesäkuuta 2010, 7 päivänä kesäkuuta 2010, 8 päivänä kesäkuuta 2010, 9 päivänä kesäkuuta 2010, 17 päivänä kesäkuuta 2010, 23 päivänä kesäkuuta 2010, 24 päivänä kesäkuuta 2010, 28 päivänä kesäkuuta 2010, 7 päivänä heinäkuuta 2010, 8 päivänä heinäkuuta 2010, 9 päivänä heinäkuuta 2010, 12 päivänä heinäkuuta 2010 ja 13 päivänä heinäkuuta 2010.

(5)

PZL Hydral perustettiin vuonna 1946 valtionyritykseksi. Nyt se on suuryritys, joka oli vuoteen 2008 saakka erikoistunut siviili- ja sotateollisuuden hydrauliikan valmistukseen, kaikenlaisten ilmailualan moottoreiden elektronisten hydromekaanisten polttoaineensäätelyjärjestelmien, ilma-alusten hydraulisten ohjausjärjestelmien ja helikopterien tehohydrauliikan suunnitteluun, valmistukseen ja huoltoon. Vuodesta 2008 lähtien PZL Hydral on toiminut erään konsernin emoyhtiönä, eikä sillä ole enää ollut omaa teollista toimintaa.

(6)

Vuonna 2003 valtio-omisteinen Industrial Development Agency, jäljempänä ’IDA’, osti 80,94 prosenttia PZL Hydralin osakkeista (1 284 686 osaketta) valtiolta. Valtio luovutti lisää osakkeita IDA:lle vuonna 2005 (499 103 osaketta), mikä kasvatti IDA:n osuuden yrityksessä 87,39 prosenttiin, vuonna 2007 (64 374 osaketta), mikä kasvatti osuuden 90,54 prosenttiin, ja 12 päivänä tammikuuta 2010 (38 399 osaketta), jolloin osuus kasvoi 92,42 prosenttiin. Kukin näistä kaupoista tehtiin symboliseen 1 Puolan zlotyn hintaan. IDA:n hallussa on ollut 12 päivästä tammikuuta 2010 lähtien 18 886 562 osaketta, joiden nimellisarvo on 18 865 620 Puolan zlotya. Loput osakkeet (7,58 prosenttia), joiden nimellisarvo on 1 547 210 zlotya, ovat nykyisellään työntekijöiden hallussa.

(7)

Vuonna 2007 PZL Hydralilla oli osake-enemmistö seuraavissa tytäryhtiöissä: Zakład Odlewniczy ”Hydral” Sp. z o.o., jonka päätoimiala on teräsosien valu, valanta, jalostus ja käsittely, Zakład Cieplowniczy Term ”Hydral” Sp. z o.o., joka tuottaa ja myy lämpöenergiaa, Przedsiębiorstwo Usługowo Handlowe Zakład Produkcji Hydrauliki ”Hydral” Sp. z o.o., joka valmistaa venttiilejä ja hydrauliikan jakolaitteita, jalostaa metallitarvikkeita ja tarjoaa korjauspalveluja hydraulisia koneita ja varusteita varten, sekä PZL Wrocław Sp. z o.o., jäljempänä ’PZL Wrocław’. Lisäksi PZL Hydralilla oli osake-enemmistö kahdessa muussa yrityksessä, jotka ovat nyt selvitystilassa. Vuoden 2006 lopussa koko konsernissa oli 795 työntekijää.

(8)

PZL Wrocław perustettiin PZL Hydralin kokonaan omistamaksi tytäryhtiöksi vuonna 2004. Tarkoituksena oli luoda operatiivinen yhtiö, joka jatkaisi PZL Hydralin operatiivista toimintaa, samalla kun PZL Hydral muuttuisi hallintayhtiöksi ja johtaisi PZL Hydral -konsernin rakenneuudistusprosessia.

(9)

Osa PZL Wrocławin omaisuudesta siirrettiin PZL Hydralista PZL Wrocławiin apporttina PZL Wrocławin pääomaan tai myymällä ne PZL Hydralin vuoden 2004 tilinpäätöksen mukaisella kirjanpitoarvolla, kuten taulukosta 1 ilmenee.

Taulukko 1

Omaisuuden siirto apporttina tai myymällä (Puolan zlotya).

(10)

PZL Wrocławin PZL Hydralilta ostama aineellinen kiinteä omaisuus siirrettiin joko apporttina PZL Wrocławin pääomaan tai myytiin, kuten taulukosta 2 ilmenee. Kummassakin tapauksessa kaupan arvo perustui riippumattoman asiantuntijan arvioon. Kun kyseinen kiinteä omaisuus siirrettiin, siihen kohdistui kiinteistöjen kiinnitysrasitteita julkisten velkojien eli sosiaaliturvalaitoksen, Ala-Sleesian maakunnan veroviraston ja Wrocławin kaupunginvaltuuston hyväksi kaikkiaan 142,558 miljoonan Puolan zlotyn arvosta.

Taulukko 2

Kiinteistöjen siirto (Puolan zlotya)

(11)

PZL Hydral siirsi 31 päivänä joulukuuta 2007 PZL Wrocławille varoja 918 900 Puolan zlotyn nimellisarvosta apporttina PZL Wrocławin pääomaan.

(12)

Loput PZL Hydralin PZL Wrocławille 17 päivänä tammikuuta 2006 ja 27 päivänä huhtikuuta 2010 välisenä aikana siirtämästä omaisuudesta myytiin kirjanpitoarvosta lukuisissa siirroissa rakenteilla olevana käyttöomaisuutena, jota eivät rasittaneet panttaukset eivätkä kiinnitykset.

(13)

PZL Hydralilta PZL Wrocławille vuosina 2004–2010 siirretyn omaisuuden kokonaisarvo on 44 708 791,02 Puolan zlotya.

(14)

PZL Hydralista siirrettiin PZL Wrocławiin 559 työntekijää vuonna 2008 ja 37 työntekijää vuonna 2009.

(15)

PZL Wrocław valmistaa komponentteja Puolan asevoimien käyttämiin ilma-aluksiin (vuoden 2007 loppuun saakka valmistajana oli PZL Hydral) ja tarjoaa palveluja, muun muassa Puolan armeijan käyttämän kaluston huoltoa ja korjausta. Sotilastuotteille suoritetaan erityinen tuotekohtainen sertifiointi Puolan asevoimien teknisten vaatimusten mukaisesti. Joka vaiheessa luovutetaan erillinen dokumentaatio, ja tuotteita (sekä niihin liittyviä kunnossapitopalveluja) valvoo pysyvä asevoimien edustaja.

(16)

PZL Wrocław toimii nykyisin sisä- ja hallintoministeriön 17 päivänä tammikuuta 2007 myöntämällä luvalla n:o B-007/2007 seuraavilla toimialoilla:

(17)

PZL Wrocławilla on seuraavat sertifikaatit:

(18)

Puolan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että PZL Hydralin (ja nyt PZL Wrocławin) tuotelinja on tärkeä osa Puolan hallituksen vuonna 1995 käynnistämää taloudellista kehityssuunnitelmaa vuosiksi 1996–2000 ja vuoden 2000 suunnitelmaa vuosiksi 2001–2006.

(19)

PZL Hydraliin tai sen liiketoimintoihin viitataan nimenomaisesti monissa taloudellisen kehityssuunnitelman täytäntöönpanotoimissa ja suunnitelmaa koskevissa hallituksen suuntaviivoissa, esimerkkeinä seuraavat:

(20)

Tällaisiin luetteloihin otettujen yritysten on toimitettava yksityiskohtaiset vuotuiset kertomukset puolustustuotantokapasiteetistaan (määrät, profiilit, arvot), jotta ministeriö pystyy vakuuttamaan, että sotilastehtävistä huolehditaan.

(21)

Puolan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että kyseiset luvat ja sertifikaatit (johdanto-osan 16 ja 17 kappale) mahdollistavat tietynlaatuisten hyödykkeiden ja palvelujen toimittamisen erikoisasiakkaille (valtion puolustuksen kannalta erityisin merkittäville yrityksille ja puolustusministeriölle). PZL Wrocław (ennen PZL Hydral) ei pelkästään toimita hydrauli-, polttoaine- ja valvontajärjestelmien komponentteja, sillä asennettujen osakokoonpanojen korjaukset ovat kriittisiä Puolan asevoimien käyttämien ilma-alusten toiminnalle (W-3, Mi-2, M28 Bryza ja PZL 130 Orlik). Puolan viranomaiset tähdensivät niin ikään, että W-3 ja Mi-2 ovat Puolan armeijan pääasiallisia helikoptereita.

(22)

PZL Hydralin asevoimien käyttöön tuottamilla hyödykkeillä on Naton standardointisopimuksen mukainen Nato-koodi, kuten yrityksellä itselläänkin.

(23)

Kuten edellä johdanto-osan 9 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa on selitetty, PZL Hydralin omaisuus on siirretty joulukuussa 2004 PZL Wrocławille. Vain 30 päivänä joulukuuta 2007 siirrettyä omaisuutta (kiinteistöjä) rasittivat julkisten velkojien eduksi tehdyt kiinnitykset.

(24)

Puolan viranomaiset vahvistivat, että PZL Wrocław oli toimintansa aloitettuaan suorittanut määräajassa kaikki velkansa julkisille velkojille, myös sosiaaliturvamaksut ja työntekijöidensä verot.

(25)

PZL Hydralin vaikeudet maksaa velkojaan sekä yksityisille että julkisille velkojilleen alkoivat vuonna 1998.

(26)

Vuoden 1998 lopussa PZL Hydralin velat pankeille ja tavarantoimittajille olivat 90,4 miljoonaa Puolan zlotya. Valtaosa veloista oli kahdelle pankille: […] (8) ja […].

(27)

[…] -pankille PZL Hydral oli velkaa 54 miljoonaa Puolan zlotya vuoden 1998 lopussa ja 86,4 miljoonaa marraskuussa 2006, jolloin allekirjoitettiin sopimus velkojen takaisinmaksusta. Saatava suoritettiin lopullisesti vuonna 2007. […] -pankille PZL Hydralilla oli velkaa 23 miljoonaa Puolan zlotya vuoden 1998 lopussa ja 55,6 miljoonaa lokakuussa 2003. Saatava suoritettiin lopullisesti vuonna 2004.

Taulukko 3

Muutokset PZL Hydralin yhteenlasketuissa veloissa […]:lle (tuhatta Puolan zlotya)

Taulukko 4

Muutokset PZL Hydralin yhteenlasketuissa veloissa […]:lle (tuhatta Puolan zlotya)