30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/1

(1)

Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013), jäljempänä ’seitsemäs puiteohjelma’, 18 päivänä joulukuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1982/2006/EY (3) mahdollistetaan yhteisön osallistuminen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä ’EY:n perustamissopimus’, 169 artiklassa tarkoitettuihin useiden jäsenvaltioiden käynnistämiin tutkimus- ja kehittämistyötä koskeviin toimintaohjelmiin sekä näiden toimintaohjelmien täytäntöönpanoa koskeviin järjestelmiin.

(2)

Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Yhteistyö”19 päivänä joulukuuta 2006 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2006/971/EY (4) kannustetaan omaksumaan tieteidenvälinen lähestymistapa tutkimusaiheisiin, jotka ovat relevantteja seitsemännen puiteohjelman yhden tai sitä useamman aihealueen kannalta, ja siinä määritettiin tässä yhteydessä EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla toteutettava Itämeren yhteistä tutkimusta koskeva toimi yhdeksi alaksi, jolla yhteisö voi osallistua yhteisesti toteutettaviin kansallisiin tutkimusohjelmiin.

(3)

Itämeren ekosysteemiin, joka on puolisuljettu eurooppalainen sisämeri ja yksi maailman suurimmista murtovesialueista, ovat vakavasti vaikuttaneet monet luonnolliset ja ihmisen toiminnasta johtuvat ympäristöpaineet, kuten mereen laskettujen kemiallisten aseiden, esimerkiksi toisen maailmansodan aikaisten taistelukaasujen, ja raskasmetalliyhdisteiden, orgaanisten aineiden, radioaktiivisten aineiden sekä polttoöljy- ja öljyvuotojen aiheuttama pilaantuminen. Maatalouden kehittyminen Itämeren valuma-alueella on niin ikään aiheuttanut rehevöitymiseen johtavaa lannoitteiden ja orgaanisen materiaalin liiallista käyttöä sekä ei-kotoperäisten vieraiden organismien tuloa ympäristöön. Kalavarojen kestämätön käyttö ja ilmastonmuutos aiheuttavat alkuperäisen biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä. Nämä tekijät ja ihmisen jatkuva toiminta, kuten suoraan Itämeren rannikolla ja sen välittömässä läheisyydessä sekä Itämeren valuma-alueella toteutettavat infrastruktuurihankkeet, ja ekologisesti kestämätön matkailu pilaavat luonnonympäristöä. Kaikki tämä vähentää vakavasti Itämeren ekosysteemin valmiuksia tarjota kestävältä pohjalta tavaroita ja palveluja, joista ihminen on riippuvainen sekä suoraan että välillisesti yhteiskunnallisista, kulttuurisista ja taloudellisista syistä.

(4)

Joulukuun 14 päivänä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto toi korostetusti esiin huolen Itämeren ympäristön tilasta, mikä on otettu huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 10 päivänä kesäkuuta 2009 antamassa tiedonannossa ”Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten”. Lisäksi neuvosto kehotti komissiota esittämään ehdotuksen Itämeren aluetta koskevaksi EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan mukaiseksi aloitteeksi.

(5)

Tieteen olisi autettava vastaamaan tällaisiin haasteisiin ja löytämään ratkaisuja Itämeren alueen kiireellisiin ympäristöongelmiin. Tilanteen vakavuus edellyttää kuitenkin, että tämänhetkistä tutkimusta Itämeren alueella vahvistetaan laadullisesti ja määrällisesti kehittämällä ja panemalla täytäntöön täysin yhdennetty lähestymistapa, jossa kaikkien Itämeren valtioiden asianomaiset tutkimusohjelmat voidaan johdonmukaistaa ja keskittää, jotta monimutkaisiin ja kiireellisiin ongelmiin voidaan puuttua koordinoidusti, tehokkaasti ja tuloksekkaasti.

(6)

Yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamia kansallisia tutkimus- ja kehittämisohjelmia tai -toimia tutkimuksen ja kehittämisen tukemiseksi Itämeren alueella ei tällä hetkellä koordinoida riittävän hyvin unionin tasolla, jotta niiden avulla saataisiin koottua välttämätön kriittinen massa strategisilla tutkimuksen ja kehittämisen aloilla.

(7)

Lisäksi nykyiset alakohtaiset tutkimusrakenteet, jotka ovat kehittyneet pitkäaikaisten kansallisten politiikkojen tuloksena, ovat kansallisiin hallintojärjestelmiin syvään juurtuneita ja estävät kehittämästä ja rahoittamasta monitieteistä, tieteidenvälistä ja tieteenalarajat ylittävää ympäristötutkimusta, joka on tarpeen Itämeren haasteisiin vastaamiseksi.

(8)

Itämeren maat ovat pitkään harjoittaneet Itämereen liittyvää tutkimusyhteistyötä sekä keskenään että muiden kuin Itämeren maiden kanssa, mutta yhteistyötoimille ei ole toistaiseksi ollut riittäviä rahoitusvaroja, jotta tutkimusvalmiuksia olisi voitu hyödyntää optimaalisesti; syynä tähän ovat olleet kyseisten maiden epätasapainoinen talous- ja kehitystilanne sekä hyvin erilaiset kansalliset tutkimuslinjaukset, tutkimuskohteet ja painopisteet.

(9)

”Yhteistyö”-erityisohjelman toteuttamiseksi 11 päivänä kesäkuuta 2007 hyväksymässään työohjelmassa 2007–2008 komissio myönsi rahoitustukea Itämeren ympäristötutkimuksen BONUS ERA-NET- ja ERA-NET PLUS -toimille vahvistaakseen ympäristötutkimuksen rahoitusorganisaatioiden välistä yhteistyötä Itämeren alueella ja helpottaakseen siirtymistä EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla toteutettavaan yhteiseen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelmaan.

(10)

BONUS ERA-NET- ja ERA-NET PLUS -toimet ovat onnistuneet yleensä hyvin, ja sen vuoksi on tärkeää varmistaa tutkimustoimien jatkuvuus kiireellisiin ympäristöhaasteisiin vastaamiseksi.

(11)

Seitsemännen puiteohjelman lähestymistavan mukaisesti Itämeren alueella tarvitaan politiikkalähtöisiä tutkimusohjelmia, kuten BONUS ERA-NET -toimen aikana järjestetyissä sidosryhmäkuulemisissa todettiin.

(12)

Tanska, Saksa, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Suomi ja Ruotsi, jäljempänä ’osallistuvat valtiot’, ovat päättäneet käynnistää yhdessä Itämeren yhteisen tutkimus- ja kehitysohjelman BONUS, jäljempänä ’BONUS-ohjelma’. BONUS-ohjelman tavoitteena on tukea tieteellistä kehitystä ja innovointia tarjoamalla tarvittavat oikeudelliset ja organisatoriset puitteet Itämeren valtioiden väliselle ympäristötutkimusyhteistyölle Itämeren alueella.

(13)

Vaikka BONUS-ohjelmassa keskitytään suurelta osin ympäristötutkimukseen, se kytkeytyy myös useisiin muihin asiaan liittyviin unionin tutkimusohjelmiin, joiden aiheina ovat ekosysteemeihin kasautuvasti vaikuttavat ihmisten toiminnot, kuten kalatalous, vesiviljely, maatalous, infrastruktuuri (energia-ala mukaan luettuna), liikenne, tutkijoiden koulutus ja liikkuvuus sekä sosioekonomiset kysymykset. BONUS-ohjelmalla on suuri merkitys useiden unionin politiikkojen ja direktiivien kannalta, joita ovat muun muassa unionin strategia Itämeren aluetta varten, yhteinen kalastuspolitiikka, yhteinen maatalouspolitiikka, yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY (5) ja yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY (meristrategiadirektiivi) (6), sekä unionin kansainvälisten sitoumusten kuten HELCOMin Itämeren toimintasuunnitelman kannalta. BONUS-ohjelmasta hyötyvät näin ollen myös useat muut unionin politiikanalat.

(14)

Tehostaakseen BONUS-ohjelman vaikutusta osallistuvat valtiot ovat antaneet suostumuksensa unionin osallistumiselle kyseiseen ohjelmaan.

(15)

BONUS-ohjelmassa olisi oltava toteutusvaihetta edeltävä strategiavaihe, joka antaa mahdollisuuden kuulla laajalti sidosryhmiä strategialähtöisestä tutkimuslinjauksesta, jossa otetaan huomioon myös esiin nousevat tutkimustarpeet. BONUS-ohjelman strategiavaiheen aikana olisi pyrittävä saamaan mukaan lisää alakohtaisesti suuntautuneita rahoitusorganisaatioita, jotta voidaan edelleen lisätä loppukäyttäjien monialaisiin tarpeisiin vastaavan tutkimuksen yhtenäisyyttä sekä varmistaa tulosten tehokas käyttö ja hyödyntäminen poliittisessa päätöksenteossa ja resurssien hallinnassa useilla eri talouden aloilla.

(16)

Komission olisi strategiavaiheen lopussa tarkistettava, että BONUS-ohjelman toteutusvaiheeseen siirtymisen edellyttämät strateginen tutkimuslinjaus, sidosryhmien kuulemisfoorumit ja täytäntöönpanosäännöt on määritelty. Komissio voi tarvittaessa antaa suosituksia strategisen tutkimuslinjauksen parantamiseksi. Siirtymisen toteutusvaiheeseen olisi tapahduttava saumattomasti ja viivytyksettä.

(17)

Osallistuvat valtiot ovat päättäneet antaa 50 miljoonan euron rahoitusosuuden BONUS-ohjelmaan. Luontoissuoritukset infrastruktuurien käyttöoikeuksien ja käytön muodossa, jäljempänä ’infrastruktuureihin liittyvät luontoissuoritukset’, olisi hyväksyttävä, kunhan ne eivät muodosta merkittävää osaa koko osuudesta. Niiden arvo ja hyödyllisyys BONUS-ohjelman hankkeiden toteutuksen kannalta olisi arvioitava.

(18)

Unionin rahoitusosuuden BONUS-ohjelmassa olisi oltava enintään 50 miljoonaa euroa kyseisen ohjelman koko keston ajaksi ja näissä enimmäisrajoissa yhtä suuri kuin osallistuvien valtioiden rahoitusosuus, jotta lisättäisiin niiden intressiä BONUS-ohjelman yhteistoteutukseen. Suurin osa unionin rahoitusosuudesta olisi osoitettava toteutusvaiheeseen. Kumpaakin vaihetta varten olisi määriteltävä enimmäismäärät. Jos strategiavaiheen jälkeen rahoitusta on käyttämättä, toteutusvaiheen enimmäisrahoitusta olisi lisättävä käyttämättä jääneellä määrällä.

(19)

BONUS-ohjelman yhteinen täytäntöönpano edellyttää päätöksessä 2006/971/EY säädettyä erityistä täytäntöönpanorakennetta. Osallistuvat valtiot ovat sopineet tällaisesta erityisestä täytäntöönpanorakenteesta ja perustaneet BONUS-ohjelman toteuttamista varten Baltic Organisations’ Network for Funding Sciencen (Itämeren tutkimusyhteistyön rahoittajayhtymä), jäljempänä ’BONUS EEIG’. BONUS EEIG:n olisi oltava unionin rahoitusosuuden saaja. Osallistuvien valtioiden olisi muistettava, että todellisten yhteisten varojen periaate on tärkeä, mutta kukin osallistuva valtio päättää BONUS-ohjelman yhteisten rahoitussääntöjen ja -menettelyjen mukaisesti, hallinnoiko se itse omaa rahoitusosuuttaan vai hallinnoiko sitä BONUS EEIG. BONUS EEIG:n olisi myös varmistettava, että BONUS-ohjelma pannaan täytäntöön moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti.

(20)

Unionin rahoitusosuuden edellytyksenä olisi oltava, että osallistuvien valtioiden toimivaltaiset viranomaiset antavat tarvittavat viralliset sitoumukset ja maksavat rahoitusosuutensa.

(21)

Strategiavaihetta varten maksettavasta unionin rahoitusosuudesta olisi tehtävä avustussopimus unionin puolesta toimivan komission ja BONUS EEIG:n välillä; avustussopimuksen hallinnoinnin helpottamiseksi ja yksinkertaistamiseksi siihen olisi sovellettava säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista seitsemännen puiteohjelman toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2007–2013), 18 päivänä joulukuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1906/2006 (7).

(22)

Toteutusvaihetta varten maksettavan unionin rahoitusosuuden edellytyksenä olisi oltava, että unionin puolesta toimivan komission ja BONUS EEIG:n välillä tehdään täytäntöönpanosopimus, joka sisältää yksityiskohtaiset säännöt unionin rahoitusosuuden käytöstä. Tähän osaan unionin rahoitusosuudesta olisi sovellettava välillistä keskitettyä hallinnointia Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (8), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 54 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 56 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (9) 35 artiklan, 38 artiklan 2 kohdan ja 41 artiklan mukaisesti.

(23)

BONUS EEIG:lle maksetuille rahoitusosuuksille mahdollisesti kertyvät korot olisi katsottava sen tuloiksi ja osoitettava BONUS-ohjelman toteutukseen.

(24)

Jos BONUS-ohjelman toteutus on riittämätöntä, osittaista tai myöhässä tai jos osallistuvat valtiot eivät maksa osuuttaan BONUS-ohjelman rahoitukseen tai maksavat sen osittain tai myöhässä, unionilla olisi taloudellisten etujensa suojelemiseksi oltava oikeus rahoitusosuutensa alentamiseen, keskeyttämiseen tai lopettamiseen ehdoilla, jotka vahvistetaan unionin ja BONUS EEIG:n välillä tehtävissä sopimuksissa.

(25)

Jotta BONUS-ohjelman toteutus olisi tehokasta, toteutusvaiheen aikana rahoitustukea olisi annettava BONUS-ohjelman hankkeisiin osallistuville, jotka valitaan keskustasolla BONUS EEIG:n vastuulla ehdotuspyyntöjen pohjalta. Tällaisen rahoitustuen myöntämisen ja maksamisen BONUS-ohjelman osallistujille olisi oltava avointa ja epäbyrokraattista, ja siinä olisi noudatettava seitsemännen puiteohjelman mukaisia yhteisiä sääntöjä.

(26)

Yhteinen tutkimuskeskus on komission yksikkö, mutta sen laitoksilla on kuitenkin tutkimusvalmiuksia, jotka ovat BONUS-ohjelman kannalta merkittäviä ja joita voitaisiin hyödyntää sen toteutuksessa. Siksi on asianmukaista määrittää Yhteisen tutkimuskeskuksen asema sen rahoituskelpoisuuden kannalta.

(27)

Tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi ehdotusten arvioinnissa olisi noudatettava samoja periaatteita kuin seitsemännessä puiteohjelmassa jätettyjen ehdotusten arvioinnissa. Riippumattomien, paikalliset olosuhteet hyvin tuntevien asiantuntijoiden olisi tämän vuoksi arvioitava ehdotukset keskitetysti BONUS EEIG:n johdolla avointen ja yhteisten kriteerien pohjalta, ja rahoitus olisi osoitettava keskitetysti hyväksytyn paremmuusjärjestyksen mukaisesti. BONUS EEIG:n olisi hyväksyttävä ehdotusten paremmuus- ja tärkeysjärjestys noudattaen riippumattoman arvioinnin tulosta, jonka pitäisi olla sitova.

(28)

Minkä tahansa jäsenvaltion ja seitsemänteen puiteohjelmaan assosioituneen maan olisi voitava liittyä BONUS-ohjelmaan.

(29)

Seitsemännen puiteohjelman tavoitteiden mukaisesti minkä tahansa muun maan, erityisesti Itämereen rajoittuvien tai sen valuma-alueella olevien maiden, olisi voitava osallistua BONUS-ohjelmaan, jos osallistumisesta määrätään asiaan sovellettavassa kansainvälisessä sopimuksessa ja jos sekä komissio että osallistuvat valtiot hyväksyvät osallistumisen. Seitsemännen puiteohjelman mukaisesti unionilla olisi oltava oikeus sopia BONUS-ohjelmaa koskevan rahoitusosuutensa ehdoista tässä päätöksessä vahvistetuin säännöin ja edellytyksin ottaen huomioon muiden maiden osallistuminen.

(30)

Olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi sekä toteutettava tarvittavat toimet menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen perimiseksi takaisin Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (10), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (11) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (12) mukaisesti.

(31)

BONUS-ohjelmassa toteutetuissa tutkimustoimissa olisi noudatettava eettisiä periaatteita seitsemännen puiteohjelman yleisperiaatteiden mukaisesti sekä ja naisten ja miesten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen sekä kestävän kehityksen periaatteita.

(32)

Komission olisi riippumattomien, paikalliset olosuhteet hyvin tuntevien asiantuntijoiden avustuksella tekemänsä väliarvioinnin perusteella arvioitava BONUS-ohjelman toteutuksen laatua ja tehokkuutta sekä edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa, ja sen olisi tehtävä loppuarviointi.

(33)

BONUS-ohjelman osallistujien olisi tiedotettava tuloksistaan ja levitettävä niitä laajalti, erityisesti muille samankaltaisille alueellisille merentutkimushankkeille, ja saatettava tiedot julkisesti saataville.

(34)

BONUS ERA-NET- ja BONUS ERA-NET PLUS -toimissa jo toteutettujen hankkeiden onnistunut täytäntöönpano toi esiin Itämeren katastrofaalisen tilan. Itämeren ympäristön tilan tutkimista olisi sen vuoksi jatkettava,

a)

strategisen tutkimuslinjauksen valmistelu eli BONUS-ohjelman tieteellisen sisällön määrittely ehdotuspyyntöihin keskittyen seitsemännessä puiteohjelmassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti;

b)

sidosryhmien kuulemisfoorumien luominen, jonka tavoitteena on vahvistaa kaikkia asiaankuuluvia aloja edustavien sidosryhmien osallistumista ja vakiinnuttaa se;

c)

täytäntöönpanosääntöjen valmistelu, mukaan lukien oikeudelliset ja taloudelliset säännöt ja menettelyt, BONUS-ohjelman toimista johtuviin immateriaalioikeuksiin sovellettavat säännöt sekä henkilöstöä ja viestintänäkökohtia koskevat säännöt.

a)

Osallistuvat valtiot vahvistavat 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut strategisen tutkimuslinjauksen, sidosryhmien kuulemisfoorumit ja täytäntöönpanosäännöt ja edistyvät liitteessä I olevassa 2 kohdassa esitettyjen tavoitteiden ja suoritteiden saavuttamisessa. Komissio voi tarvittaessa antaa suosituksia strategisen tutkimuslinjauksen parantamiseksi.

b)

BONUS EEIG osoittaa valmiutensa BONUS-ohjelman toteutukseen, mukaan lukien unionin rahoitusosuuden vastaanottaminen, jakaminen ja valvonta välillistä keskitettyä hallinnointia soveltaen varainhoitoasetuksen 54 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 56 artiklan ja asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 35 artiklan, 38 artiklan 2 kohdan ja 41 artiklan mukaisesti sekä moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.

c)

BONUS-ohjelmaa varten pidetään yllä ja sovelletaan tarkoituksenmukaista ja tehokasta hallintomallia liitteen II mukaisesti.

d)

BONUS EEIG toteuttaa tehokkaasti BONUS-ohjelman toteutusvaiheeseen liittyvät liitteessä I esitetyt toimet, muun muassa ehdotuspyyntöjen käynnistämisen avustusten myöntämiseksi.

e)

Kukin osallistuva valtio sitoutuu osallistumaan BONUS-ohjelman rahoittamiseen ja maksamaan tosiasiallisesti rahoitusosuutensa, erityisesti kun kyse on ehdotuspyyntöjen perusteella valittujen BONUS-hankkeiden osallistujien rahoittamisesta.

f)

Unionin valtiontukisääntöjä, erityisesti tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle vahvistettuja yhteisön puitteita (13) noudatetaan.

g)

Varmistetaan korkea tieteellinen taso ja eettisten periaatteiden noudattaminen seitsemännen puiteohjelman yleisperiaatteiden mukaisesti ja noudatetaan naisten ja miesten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen sekä kestävän kehityksen periaatteita.

a)

annettujen tehtävien määrittely;

b)

säännökset unionin varojen suojaamisesta;

c)

tehtävien toteuttamista koskevat ehdot ja yksityiskohtaiset järjestelyt, muun muassa BONUS-hankkeisiin sovellettavat rahoitussäännöt ja rahoituksen enimmäismäärät sekä asianmukaiset määräykset vastuualueiden rajaamisesta ja tarkastusten järjestämisestä;

d)

säännöt siitä, miten tehtävien hoidosta raportoidaan komissiolle;

e)

tehtävien lopettamisedellytykset;

f)

komission suorittamaa valvontaa koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt;

g)

erillisen pankkitilin ja kerääntyneiden korkojen käyttöä koskevat ehdot;

h)

määräykset, joilla varmistetaan unionin toiminnan näkyvyys suhteessa BONUS EEIG:n muihin toimintoihin;

i)

sitoumus pidättyä toimista, jotka voivat aiheuttaa varainhoitoasetuksen 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja eturistiriitoja;

j)

edellä 2 artiklassa tarkoitetusta BONUS-ohjelman toteutuksesta johtuvia immateriaalioikeuksia koskevat säännöt;

k)

kriteerit, joita käytetään väli- ja loppuarvioinneissa, mukaan lukien 13 artiklassa tarkoitetut arvioinnit.

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/15

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kiintiön ulkopuolisen tuotannon osalta sokerialalla 29 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 967/2006 (2) vahvistetaan kiintiön ulkopuolisen sokerin vientiin ja ylijäämämaksun perimiseen sovellettavat määräajat.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 967/2006 19 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, että jos kiintiön ulkopuolella tuotettu sokeri menee vientiin, valmistajan on esitettävä jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle vaaditut vientiä koskevat todisteet ennen sen markkinointivuoden päättymistä seuraavaa 1 päivää huhtikuuta, jonka aikana ylijäämä on tuotettu.

(3)

Jos tiettyjä määräpaikkoja ei ole hyväksytty kiintiön ulkopuolella tuotetun sokerin ja/tai isoglukoosin vientiä varten, määräpaikkaan saapumista koskeva todiste on esitettävä komission asetuksen (EY)N:o 951/2006 (3) 4 c artiklan mukaisesti. Kokemus on osoittanut, että kaikkien tarvittavien asiakirjojen saaminen saattaa tiettyjen määräpaikkojen osalta kestää muita kauemmin. Sen vuoksi on aiheellista säätää mahdollisuudesta pidentää määräaikaa kyseisissä tapauksissa.

(4)

Jos määräaikaa vientiä koskevien todisteiden esittämiseksi jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle pidennetään, olisi mukautettava myös määräaikaa, johon mennessä jäsenvaltion on ilmoitettava valmistajien maksettavaksi kuuluvan ylijäämämaksun kokonaismäärä ja määräaikaa, johon mennessä valmistajien on suoritettava ylijäämämaksu. Samoin olisi muutettava jäsenvaltioille vahvistettua määräaikaa, johon mennessä niiden on vahvistettava ja ilmoitettava komissiolle ylijäämämäärät.

(5)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 967/2006 3, 4 ja 19 artiklaa olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Lisätään 3 artiklan 2 kohtaan toinen alakohta seuraavasti:

”Jos jäsenvaltio käyttää 19 artiklan 3 kohdassa esitettyä mahdollisuutta, ensimmäisessä alakohdassa vahvistetut määräajat ovat 1 päivä marraskuuta ja 1 päivä joulukuuta.”

2)

Lisätään 4 artiklan 3 kohtaan toinen alakohta seuraavasti:

”Jos jäsenvaltio käyttää 19 artiklan 3 kohdassa esitettyä mahdollisuutta, ensimmäisessä alakohdassa vahvistettu määräaika on 31 päivä joulukuuta.”

3)

Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/17

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/19

(1)

Komission asetuksella (EU) N:o 446/2010 (2) aloitettiin voin myynti tarjouskilpailumenettelyllä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maataloustuotteiden julkisten interventio-ostojen ja -myyntien osalta 11 päivänä joulukuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1272/2009 (3) säädetyin edellytyksin.

(2)

Kussakin yksittäisessä tarjouskilpailussa saadut tarjoukset huomioon ottaen komissio vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1272/2009 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti vähimmäismyyntihinnan tai päättää olla vahvistamatta sitä.

(3)

Seitsemännessä yksittäisessä tarjouskilpailussa saadut tarjoukset huomioon ottaen olisi vahvistettava vähimmäismyyntihinta Ranskassa varastoidulle voille, sillä kyseisessä jäsenvaltiossa on varastoituna erittäin vähän voita. Muissa jäsenvaltioissa kuin Ranskassa varastoidulle voille ei ole syytä vahvistaa vähimmäismyyntihintaa.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/20

(1)

Komission pääsihteeristö kirjasi 15 päivänä lokakuuta 2009 saapuneeksi Saksan liittotasavallan kirjeen ja 18 päivänä marraskuuta 2009 Luxemburgin suurherttuakunnan kirjeen, joissa pyydettiin lupaa soveltaa rajasillan kunnostamiseen ja kunnossapitoon direktiivin 2006/112/EY säännöksistä poikkeavaa toimenpidettä.

(2)

Komissio ilmoitti direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan mukaisesti Saksan liittotasavallan ja Luxemburgin suurherttuakunnan pyynnöistä muille jäsenvaltioille 25 päivänä helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti 2 päivänä maaliskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä Saksan liittotasavallalle ja Luxemburgin suurherttuakunnalle, että sillä on kaikki pyyntöjen arvioimiseen tarvittavat tiedot.

(3)

Toimenpiteen tarkoituksena on Moselin ylittävän rajasillan kunnostamiseen ja kunnossapitoon tarkoitettujen tavaroiden luovutusten, palvelujen suoritusten, yhteisöhankintojen ja tavaroiden tuonnin osalta katsoa, että silta ja sen työmaa sijaitsevat kokonaisuudessaan Luxemburgin suurherttuakunnan alueella asianomaisten kahden maan sopimuksen mukaisesti.

(4)

Ilman sellaista toimenpidettä olisi tarpeen määritellä, onko verotuspaikka Saksan liittotasavalta vai Luxemburgin suurherttuakunta. Saksan alueella toteutetusta rajasiltaa koskevasta työstä kannettaisiin Saksan arvonlisävero ja Luxemburgin suurherttuakunnan alueella toteutetusta työstä Luxemburgin arvonlisävero. Lisäksi silta ylittää yhteisesti hallinnoidun alueen, jolla toteutettavia töitä ei voida yhden luovutus- ja suorituspaikan määrittämiseksi osoittaa tehdyiksi yksinomaan jommankumman jäsenvaltion alueella.

(5)

Toimenpiteen tarkoituksena on siksi yksinkertaistaa kyseisen sillan kunnostusta ja kunnossapitoa koskevaa arvonlisäverotusta.

(6)

Poikkeus ei vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin,

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/22

(1)

Alankomaiden kuningaskunta on pyytänyt kirjeessään, jonka komission pääsihteeristö on kirjannut vastaanotetuksi 29 päivänä tammikuuta 2010, lupaa soveltaa valmisvaateteollisuuden alalla erityisiä verotoimenpiteitä, joihin oli aiemmin myönnetty lupa rajalliseksi ajaksi päätöksellä 2007/740/EY (2).

(2)

Komissio on antanut direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan mukaisesti Alankomaiden kuningaskunnan pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 25 päivänä helmikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä. Komissio on ilmoittanut 2 päivänä maaliskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä Alankomaiden kuningaskunnalle, että sillä on kaikki pyynnön arvioimiseen tarvittavat tiedot.

(3)

Järjestelyllä Alankomaiden kuningaskunnalle annettaisiin lupa soveltaa valmisvaateteollisuuden alalla järjestelmää, jolla arvonlisäverovelvollisuus siirretään alihankkijalta vaatetusyritykselle (toimeksiantajalle). Kyseessä olisi markkinaketjun alkupään toimiin rajoitettu käännetyn verovelvollisuuden mukainen menettely, ja järjestelmää ei siksi sovellettaisi toimijoihin, jotka myyvät loppukuluttajille. Tämän menettelyn tavoitteena on torjua erityisluonteisia petoksia kotimaisilla valmistusteollisuuden markkinoilla.

(4)

Tällaiset järjestelyt ovat aiemmin osoittautuneet tehokkaiksi ehkäiseviksi toimenpiteiksi alalla, jolla alihankkijoiden toteuttamia toimia on vaikea yksilöidä ja valvoa, mikä vaikeuttaa arvonlisäveron kantamista. Pyydettyä toimenpidettä on näin ollen pidettävä valmisvaateteollisuuden tietyntyyppisten veropetosten ja veron kiertämisen estämiseen tähtäävänä toimenpiteenä.

(5)

Valmisvaatteiden valmistuspaikan sijaintiin vaikuttavat alhaiset työvoimakustannukset, ja alihankkijat siirtävät toimintansa helposti maasta toiseen. Sen vuoksi Alankomaiden kuningaskunta velvoitettiin päätöksessä 2007/740/EY seuraamaan ja arvioimaan näiden tekijöiden vaikutuksia poikkeuksen vaikuttavuuteen ja antamaan komissiolle asiasta kertomus viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2009.

(6)

Kertomuksessa todettiin, että poikkeava toimenpide ja kansainvälisten markkinoiden muutokset olivat ehkäisseet merkittävästi petoksia ja vähentäneet tasaisesti sellaisten valmisvaateyritysten määrää, joihin päätöksen 2007/740/EY mukaista käännettyä verovelvollisuusjärjestelmää voitiin soveltaa. Tämän johdosta valmisvaateteollisuuden ala on Alankomaiden kuningaskunnassa vähitellen palaamassa vakaisiin oloihin.

(7)

Saadakseen tämän prosessin päätökseen Alankomaiden kuningaskunta on pyytänyt, että toimenpidettä pidennettäisiin rajalliseksi ajaksi, ja ilmoittanut samalla, että lopullinen päätös toimenpiteen mahdollisesta lakkauttamisesta tehtäisiin vuonna 2011. Sen vuoksi on asianmukaista, että poikkeuksen voimassolo jatkuu 31 päivään joulukuuta 2012 saakka.

(8)

Jos Alankomaiden kuningaskunta aikoo pidentää poikkeavaa toimenpidettä uudelleen, jotta se olisi voimassa vuoden 2012 jälkeen, sen olisi toimitettava komissiolle uusi arviointikertomus sekä toimenpiteen pidentämistä koskeva pyyntö viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2012.

(9)

Poikkeus ei vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta saataviin Euroopan unionin omiin varoihin eikä lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan arvonlisäveron määrään,

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/24

(1)

Puola on kirjeessään, jonka komission pääsihteeristö kirjasi vastaanotetuksi 16 päivänä marraskuuta 2009, pyytänyt lupaa ottaa käyttöön erityistoimenpide, joka poikkeaa tuotantopanoksiin sisältyvän veron vähennysoikeutta koskevista direktiivin 2006/112/EY säännöksistä, jäljempänä ’erityistoimenpide’.

(2)

Komissio on direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti antanut Puolan esittämän pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 14 päivänä joulukuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Komissio on 17 päivänä joulukuuta 2009 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Puolalle saaneensa kaikki tiedot, jotka se on katsonut tarvitsevansa pyynnön arviointiin.

(3)

Puola soveltaa arvonlisäveron vähennysoikeuden rajoitusta henkilöautoihin. Jotkin muut moottoriajoneuvot kuin henkilöautot on kuitenkin suunniteltu sellaisiksi, että ne sopivat yhtä hyvin sekä yksityis- että yrityskäyttöön.

(4)

Verovelvollisen, joka aikoo käyttää yksityistarkoituksiin muuta sellaista ajoneuvoa kuin henkilöautoa, jonka ostoon, yhteisöhankintaan, maahantuontiin, vuokraukseen tai liisaukseen sisältyneen veron kyseinen verovelvollinen on vähentänyt kokonaan tai osittain, on tällä hetkellä suoritettava sen yksityiskäytöstä veroa. Verovelvollisen on kuitenkin vaikea määrittää ajoneuvon yksityiskäyttöä tarkasti, ja veroviranomaisten on vaikea sitä valvoa.

(5)

Puola on pyytänyt arvolisäveron (alv) kantamisen yksinkertaistamiseksi sekä veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi poikkeusta, jotta mahdollisesti sekä yritys- että yksityiskäyttöön käytettäviä muita ajoneuvoja kuin henkilöautoja koskeva verovähennysoikeus rajoitettaisiin 60 prosenttiin alv:sta, joka syntyy tiettyjen ajoneuvojen ostosta, yhteisöhankinnasta, maahantuonnista, vuokrauksesta tai liisauksesta, sekä enintään 6 000:een Puolan zlotyyn, ja jonka tarkoituksena on estää alv:n liiallinen vähentäminen luksusautojen osalta, joita todennäköisemmin käytetään yksityistarkoituksiin. Tämän jälkeen verovelvollista ei enää vaadittaisi suorittamaan veroa ajoneuvon yksityiskäytöstä.

(6)

Erityistoimenpidettä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin muihin moottoriajoneuvoihin kuin henkilöautoihin, joiden suurin sallittu kuorma on yli 500 kg ja suurin sallittu paino 3,5 tonnia. Ajoneuvot, joilla on erityinen käyttötarkoitus, kuten tiepalveluajoneuvot, ruumisautot ja kuormaajat, sekä ajoneuvot, jotka on tarkoitettu jälleenmyyntiin tai vuokraukseen, eivät saisi tulla poikkeuksen piiriin.

(7)

Luvan olisi oltava voimassa määräajan, minkä vuoksi sen voimassaolon olisi päätyttävä 31 päivänä joulukuuta 2013. Tuohon päivään mennessä saatujen kokemusten valossa voidaan tehdä arviointi siitä, onko poikkeus edelleen perusteltu.

(8)

Poikkeus ei vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin,

a)

jälleenmyyntiä, vuokrausta tai liisausta varten ostetut ajoneuvot;

b)

ajoneuvot, joita veroja koskevien säännösten tai määräysten mukaan voidaan pitää pääasiassa tavaroiden kuljetukseen tarkoitettuina ajoneuvoina;

c)

erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot;

d)

ajoneuvot, joita käytetään vähintään 10 henkilön kuljettamiseen, kuljettaja mukaan luettuna.

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/26

(1)

Italia ja Ranska ovat kirjeissään, jotka komission pääsihteeristö kirjasi saapuneiksi 19 päivänä kesäkuuta 2009 (Italia) ja 19 päivänä marraskuuta 2009 (Ranska), pyytäneet lupaa ottaa käyttöön erityinen verotoimenpide, jäljempänä ’toimenpide’, joka liittyy nykyisen Col de Tende -tunnelin käyttöön, kunnossapitoon ja turvallisuuteen sekä nykyisen tunnelin rinnalle tulevan uuden tunnelin rakentamiseen, käyttöön, kunnossapitoon ja turvallisuuteen.

(2)

Komissio on direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti antanut Ranskan ja Italian pyynnöt tiedoksi muille jäsenvaltioille 14 päivänä joulukuuta 2009 päivätyillä kirjeillä. Komissio on 17 päivänä joulukuuta 2009 päivätyillä kirjeillä ilmoittanut Ranskalle ja Italialle saaneensa kaikki pyyntöjen arviointia varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(3)

Col de Tende -tunneli muodostaa Ranskan ja Italian välisen pysyvän maantieyhteyden. Näiden jäsenvaltioiden 12 päivänä maaliskuuta 2007 tekemässä sopimuksessa Italian tehtäväksi annetaan nykyisen tunnelin käyttö, kunnossapito ja turvallisuus sekä nykyisen tunnelin rinnalle tulevan uuden tunnelin, jota liikennöidään sen valmistuttua vastakkaiseen suuntaan kuin nykyistä tunnelia, rakentaminen, käyttö, kunnossapito ja turvallisuus.

(4)

Toimenpiteen johdosta nykyisen tunnelin koko sijaintipaikan ja uuden tunnelin rakennuspaikan katsotaan olevan Italian tasavallan alueella, kun on kyse näiden tunnelien rakentamiseen, käyttöön, kunnossapitoon ja turvallisuuteen tarkoitetuista tavaroiden luovutuksista, palveluista, yhteisöhankinnoista ja tuonnista. Jos toimenpidettä ei otettaisi käyttöön, kaikkien luovutusten osalta olisi alueperiaatteen mukaisesti varmistettava, onko verotuspaikka Ranska vai Italia.

(5)

Sen vuoksi toimenpiteen tarkoituksena on yksinkertaistaa arvonlisäveron kantamista nykyisen tunnelin käytöstä, kunnossapidosta ja turvallisuudesta sekä uuden tunnelin rakentamisesta, käytöstä, kunnossapidosta ja turvallisuudesta.

(6)

Poikkeus ei vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin,

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/27

(1)

Romania on komission pääsihteeristön 23 päivänä syyskuuta 2009 vastaanotetuksi kirjaamalla kirjeellä pyytänyt lupaa ottaa käyttöön direktiivin 2006/112/ETY 193 artiklasta poikkeava erityistoimenpide.

(2)

Komissio on direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan mukaisesti antanut Romanian pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 14 päivänä joulukuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Komissio on 17 päivänä joulukuuta 2009 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Romanialle saaneensa kaikki pyynnön arviointia varten tarvittavat tiedot.

(3)

Direktiivin 2006/112/EY 193 artiklassa säädetään, että tavaroita luovuttava tai palveluita suorittava verovelvollinen on pääsäänöisesti velvollinen maksamaan arvonlisäveron veroviranomaisille. Romanian pyytämän poikkeuksen tarkoituksena on tehdä tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen vastaanottajasta arvonlisäverovelvollinen kahdessa erityistilanteessa. Ensimmäisessä tapauksessa verovelvolliset toimittavat kansallisen lainsäädännön mukaisia puutuotteita. Toisessa tapauksessa tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista vastaavat sellaiset verovelvolliset, vähittäiskauppiaita lukuun ottamatta, joihin sovelletaan maksukyvyttömyysmenettelyä.

(4)

Maksukyvyttömät yritykset eivät usein voi taloudellisten vaikeuksien takia maksaa tavaroiden luovutuksistaan ja palveluiden suorituksistaan arvonlisäveroa toimivaltaisille viranomaisille. Tavaroiden ja palvelujen vastaanottaja voi kuitenkin periaatteessa vähentää arvonlisäveron, vaikka tavaroiden toimittaja tai palvelujen suorittaja ei ole maksanut sitä toimivaltaisille viranomaisille.

(5)

Koska vähittäiskauppiaiden olisi vaikea varmistaa asiakkaidensa verotuksellista asemaa myyntipaikassa, käännettyä verovelvollisuutta ei olisi sovellettava maksukyvyttömyysmenettelyn alaisiin vähittäiskauppiaisiin.

(6)

Romanian puutavaramarkkinoilla on myös ongelmia markkinoiden luonteen ja markkinoilla toimivien yritysten vuoksi. Markkinoilla toimii suuri määrä pieniä yrityksiä, joita Romanian viranomaisten on vaikea valvoa. Yleisin veronkiertotapa on seuraavanlainen: kun tavaroiden luovuttaja on laskuttanut asiakasta luovutuksesta, se katoaa jäljettömiin suorittamatta veroa toimivaltaisille viranomaisille mutta toimittaa asiakkaalle verovähennykseen kelpaavan kauppalaskun.

(7)

Määrittämällä tahoksi, joka vastaa arvonlisäveron suorittamisesta tapauksissa, joissa puutuotteita toimittavat verovelvolliset ja tapauksissa, joissa tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista vastaavat sellaiset verovelvolliset, vähittäiskauppiaita lukuun ottamatta, joihin sovelletaan maksukyvyttömyysmenettelyä, poikkeuksella poistetaan esiintyneet vaikeudet ilman, että sillä on vaikutusta maksettavan veron määrään. Tällä estetään tietyntyyppiset veropetokset ja veron kiertäminen.

(8)

Toimenpide on oikeasuhteinen tavoitteisiin nähden, sillä sitä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi yleisesti, vaan ainoastaan erityistoimiin ja aloihin, joilla esiintyy huomattavia ongelmia veronkannon taikka veropetosten tai veron kiertämisen osalta.

(9)

Luvan olisi oltava voimassa rajoitetun ajan 31 päivään joulukuuta 2013 asti. Tuohon päivään mennessä saadut kokemukset huomioiden voidaan tehdä arviointi siitä, onko poikkeus yhä aiheellinen.

(10)

Poikkeus ei vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin,

a)

verovelvollisten puutuotteiden toimituksiin, mukaan lukien kasvava puusto, pyöreä tai halkaistu muottipuutavara, polttopuu, sahateollisuuden tuotteet sekä täyssärmäinen puutavara tai puuhake ja raakapuu, jalostettu puu ja puutavara puolivalmisteena;

b)

sellaisten verovelvollisten, lukuun ottamatta vähittäiskauppiaita, tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, joihin sovelletaan maksukyvyttömyysmenettelyä.

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/29

(1)

Latvia on kirjeessään, jonka komission pääsihteeristö kirjasi vastaanotetuksi 17 päivänä helmikuuta 2010, pyytänyt lupaa ottaa käyttöön alv-direktiivin 287 artiklan 10 kohdasta poikkeava toimenpide, jotta verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 50 000 euroa, voitaisiin myöntää verovapautus, jäljempänä ’toimenpide’. Poikkeuksella nämä verovelvolliset vapautettaisiin tietyistä tai kaikista alv-direktiivin XI osaston 2–6 luvussa tarkoitetuista arvonlisäveroa, jäljempänä ’alv’, koskevista velvoitteista.

(2)

Komissio on antoi alv-direktiivin 395 artiklan 2 kohdan mukaisesti antanut Latvian pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 4 päivänä toukokuuta 2010 päivätyllä kirjeellä. Komissio on 7 päivänä toukokuuta 2010 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Latvialle saaneensa kaikki pyynnön arviointia varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(3)

Jäsenvaltioilla on jo käytettävissään alv-direktiivin XII osastossa tarkoitettu mahdollisuus käyttää pienten yritysten erityisjärjestelmää. Toimenpide poikkeaa alv-direktiivin XII osastosta ainoastaan siten, että verovelvollisen vuosittaisen liikevaihdon raja-arvo on tässä erityisjärjestelmässä korkeampi kuin Latvialle alv-direktiivin 287 artiklan 10 kohdan nojalla tällä hetkellä sallittu 17 200 euron raja-arvo.

(4)

Korkeampi erityisjärjestelmän raja-arvo voi vähentää huomattavasti pienimpien yritysten alv-velvoitteita, mutta erityisjärjestelmä on verovelvollisille vapaaehtoinen ja antaa yrityksille mahdollisuuden valita myös tavanomaiset alv-järjestelyt.

(5)

Komissio on sisällyttänyt 29 päivänä lokakuuta 2004 annettuun alv-velvoitteiden yksinkertaistamista koskevaan direktiiviehdotukseensa (2) säännöksiä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat vahvistaa alv-vapauden raja-arvona käytettävän vuosittaisen liikevaihdon enimmäismääräksi 100 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana ja tarkistaa tämän enimmäismäärän vuosittain. Latvian esittämä pyyntö on mainitun ehdotuksen mukainen.

(6)

Poikkeus ei vaikuta arvonlisäverosta saataviin Euroopan unionin omiin varoihin,

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/30

30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/34