20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/1

(1)

Tietyt kansainväliset tilinpäätösstandardit ja tulkinnat, jotka olivat voimassa 15 päivänä lokakuuta 2008, hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 1126/2008 (2).

(2)

International Accounting Standards Board (IASB) julkaisi 4 päivänä marraskuuta 2009 uudistetun standardin IAS 24 Lähipiiriä koskevat tiedot, jäljempänä ’uudistettu IAS 24’. Uudistetulla IAS 24:llä käyttöön otettujen muutosten tarkoituksena on yksinkertaistaa lähipiirin määritelmää sekä samalla poistaa tiettyjä sisäisiä epäjohdonmukaisuuksia ja myöntää tiettyjä helpotuksia julkiseen valtaan sidoksissa oleville yhteisöille siltä osin kuin kyse on lähipiiriliiketoimia koskevien tietojen määrästä, jotka tällaisten yhteisöjen on esitettävä.

(3)

Tilinpäätöskysymysten asiantuntijakomitean (European Financial Reporting Advisory Group, EFRAG) teknisen asiantuntijaryhmän (Technical Expert Group, TEG) kuulemisessa vahvistettiin, että uudistettu IAS 24 on asetuksen (EY) N:o 1606/2002 3 artiklan 2 kohdassa hyväksymiselle asetettujen teknisten edellytysten mukainen. Tilinpäätösstandardeja koskevien lausuntojen tarkasteluryhmän perustamisesta tietojen antamiseksi komissiolle EFRAGin (European Financial Reporting Advisory Group) lausuntojen puolueettomuudesta ja tasapuolisuudesta 14 päivänä heinäkuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/505/EY (3) mukaisesti kyseinen tarkasteluryhmä tarkasteli hyväksymistä koskevaa EFRAGin lausuntoa ja totesi komissiolle sen olevan tasapuolinen ja puolueeton.

(4)

Uudistetun IAS 24:n hyväksymisestä seuraa, että IFRS 8:aa on muutettava, jotta kyseisten kansainvälisten tilinpäätösstandardien johdonmukaisuus voidaan varmistaa.

(5)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1126/2008 olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan kansainvälinen tilinpäätösstandardi IAS 24 tämän asetuksen liitteessä olevalla IAS 24:llä.

2)

Muutetaan kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 8 tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/10

(1)

Tietyt kansainväliset tilinpäätösstandardit ja tulkinnat, jotka olivat voimassa 15 päivänä lokakuuta 2008, hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 1126/2008 (2).

(2)

Kansainvälinen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitea IFRIC julkaisi 15 päivänä marraskuuta 2009 muutokset tulkintaan IFRIC 14 Etukäteen suoritetut vähimmäisrahastointivaatimukseen perustuvat maksut, jäljempänä ’muutokset IFRIC 14:ään’. Muutosten IFRIC 14:ään tarkoituksena on poistaa IFRIC 14:n ei-toivottu vaikutus tilanteissa, joissa yhteisö, jota vähimmäisrahastointivaatimus koskee, suorittaa järjestelyyn maksun etukäteen, ja tällaista yhteisöä vaaditaan tietyissä olosuhteissa kirjaamaan maksu kuluksi. Jos vähimmäisrahastovaatimus koskee etuuspohjaista järjestelyä, muutosten IFRIC 14:ään mukaan tällaista etukäteen suoritettua maksua, kuten muitakin etukäteen suoritettuja maksuja, on käsiteltävä varoina.

(3)

Tilinpäätöskysymysten asiantuntijakomitean (European Financial Reporting Advisory Group, EFRAG) teknisen asiantuntijaryhmän (Technical Expert Group, TEG) kuulemisessa vahvistettiin, että muutokset IFRIC 14:ään ovat asetuksen (EY) N:o 1606/2002 3 artiklan 2 kohdassa hyväksymiselle asetettujen teknisten edellytysten mukaisia. Tilinpäätösstandardeja koskevien lausuntojen tarkasteluryhmän perustamisesta tietojen antamiseksi komissiolle EFRAGin (European Financial Reporting Advisory Group) lausuntojen puolueettomuudesta ja tasapuolisuudesta 14 päivänä heinäkuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/505/EY (3) mukaisesti kyseinen tarkasteluryhmä tarkasteli hyväksymistä koskevaa EFRAGin lausuntoa ja totesi komissiolle sen olevan tasapuolinen ja puolueeton.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1126/2008 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/14

(1)

Italian hakemus nimityksen ”Ricotta di Bufala Campana” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisesti, nimitys olisi rekisteröitävä,

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/16

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista erityissäännöistä maidon ja maitotuotteiden vientitodistusten ja vientitukien osalta 27 päivänä marraskuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1187/2009 (2) III luvun 2 jaksossa säädetään, että monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehtyjen sopimusten mukaisissa kiintiöissä Amerikan yhdysvaltoihin vietävien juustojen vientitodistukset voidaan myöntää erityismenettelyllä, jolla voidaan nimetä etuuskohteluun oikeutetut maahantuojat USA:ssa.

(2)

Tämä menettely olisi aloitettava vuonna 2011 tapahtuvan viennin osalta, ja siihen liittyvät lisäsäännöt olisi määriteltävä.

(3)

USA:n toimivaltaiset viranomaiset erottavat tuonnin hallinnoinnissa toisistaan Euroopan yhteisölle Uruguayn kierroksella myönnetyn lisäkiintiön ja Tokion kierroksesta johtuvat kiintiöt. Vientitodistukset olisi myönnettävä ottaen huomioon kyseisten tuotteiden soveltuvuus asianomaiseen USA:n kiintiöön Amerikan yhdysvaltojen yhtenäistetyn tariffinimikkeistön (Harmonized Tariff Schedule of the United States of America) kuvauksen mukaisesti.

(4)

Jotta varmistetaan mahdollisimman suuret vientimäärät myös sellaisissa kiintiöissä, joihin kohdistuu vähemmän kiinnostusta, olisi sallittava koko kiintiömäärää koskevat hakemukset.

(5)

Oikeusvarmuuden ja selkeyden vuoksi olisi säädettävä, että tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen päättyy vuoden 2011 lopussa.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

hakijoiden luettelo;

b)

kunkin hakijan hakemat määrät yhdistetyn nimikkeistön tuotekoodien sekä Amerikan yhdysvaltojen yhtenäistetyn tariffinimikkeistön (2010) tuotekoodien mukaisesti eriteltyinä;

c)

hakijan nimeämän tuojan nimi ja osoite.

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/22

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/24

(1)

Toimivaltaisille viranomaisille 1 ja 7 päivän heinäkuuta 2010 välisenä aikana asetuksen (EY) N:o 891/2009 mukaisesti toimitetuissa tuontitodistushakemuksissa mainitut määrät vastaavat järjestysnumeron 09.4325 osalta käytettävissä olevia määriä.

(2)

Uusien todistushakemusten jättäminen järjestysnumeron 09.4325 osalta olisi keskeytettävä markkinointivuoden loppuun asti asetuksen (EY) N:o 891/2009 mukaisesti,

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/26

(1)

Korkealaatuisen naudanlihan tuontitariffikiintiön hallinnoinnista 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 620/2009 (3) säädetään tuontitodistusten hakemista ja myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos todistushakemuksissa haetut määrät ylittävät kyseisellä kiintiökaudella käytettävissä olevat määrät, kussakin todistushakemuksessa haetuille määrille olisi vahvistettava myöntämiskertoimet. Asetuksen (EY) N:o 620/2009 3 artiklan nojalla 1 ja 7 päivän heinäkuuta 2010 välisenä aikana jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haetut määrät ylittävät käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava myöntämiskerroin,

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/27

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2009/10 on vahvistettu komission asetuksessa (EY) N:o 877/2009 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EU) N:o 627/2010 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/29

(1)

Perussopimusten määräysten mukaisesti osa unionin yleisen tuomioistuimen tuomareista vaihtuu joka kolmas vuosi. Neljätoista unionin yleisen tuomioistuimen tuomaria oli nimitettävä 1 päivänä syyskuuta 2010 alkavaksi ja 31 päivänä elokuuta 2016 päättyväksi kaudeksi.

(2)

Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi nimitti 23 päivänä kesäkuuta 2010 kymmenen unionin yleisen tuomioistuimen tuomaria edellä mainituksi kaudeksi (1).

(3)

Jotta kyseessä olevaa osaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomareista koskeva vaihtaminen voidaan saattaa päätökseen, jäsenvaltioiden hallitusten olisi vielä nimitettävä tuomarit neljään avoinna olevaan virkaan.

(4)

Asianomaisten jäsenvaltioiden hallitukset ovat ehdottaneet unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin Ottó CZÚCZin nimittämistä uudeksi toimikaudeksi sekä Marc van der WOUDEn nimittämistä tuomariksi. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklalla perustettu komitea on antanut lausuntonsa näiden kahden ehdokkaan soveltuvuudesta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään. Vaikka Ottó CZÚCZin ehdokkuus oli peruutettu, asianomaisen jäsenvaltion hallitus on ilmoittanut ehdottavansa kyseisen henkilön nimittämistä unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi uudeksi toimikaudeksi.

(5)

Unionin yleisen tuomioistuimen kaksi jäsentä olisi näin ollen nimitettävä 1 päivänä syyskuuta 2010 alkavaksi ja 31 päivänä elokuuta 2016 päättyväksi kaudeksi; kahteen edelleen avoinna olevaan virkaan nimitetään tuomarit myöhemmin,

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/30

(1)

Perussopimuksen 126 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vältettävä liiallisia julkisen talouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Perussopimuksen 126 artiklan mukainen liiallista alijäämää koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Perussopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa annetaan tarkemmat määräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 479/2009 (2) annetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräyksen soveltamiseksi.

(4)

Kun vakaus- ja kasvusopimusta vuonna 2005 uudistettiin, pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otettaisiin täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Perussopimuksen 126 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio antaa neuvostolle lausunnon, jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on tai siellä voi ilmetä liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksensa sekä talous- ja rahoituskomitean 126 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaman lausunnon komissio katsoi, että Kyproksessa on liiallinen julkisen talouden alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi 15 päivänä kesäkuuta 2010 neuvostolle tämän mukaisen Kyprosta koskevan lausunnon (3).

(6)

Perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset, ennen kuin se kokonaisarvion tehtyään päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Kyprosta koskevan kokonaisarvion perusteella voidaan todeta seuraavaa.

(7)

Kyproksen viranomaisten huhtikuussa 2010 antamien tietojen mukaan maan julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2009 6,1 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ylitti näin viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Alijäämä ei ollut lähellä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen, mutta viitearvon ylittymistä voidaan pitää poikkeuksellisena perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Se johtui erityisesti perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetusta talouden jyrkästä laskusuhdanteesta. Komission yksiköiden kevään 2010 talousennusteen mukaan BKT:n määrän Kyproksessa ennustetaan supistuvan edelleen, vaikkakin vähemmässä määrin, lähes ½ prosentilla vuonna 2010 verrattuna vuoden 2009 1¾ prosenttiin. Ennakoitua viitearvon ylittymistä ei kuitenkaan voida pitää väliaikaisena. Komission yksiköiden kevään 2010 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä kasvaisi noin 7¾ prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011, jos politiikkaa ei muuteta. Alijäämää koskeva perussopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(8)

Kyproksen viranomaisten huhtikuussa 2010 antamien tietojen mukaan julkinen bruttovelka on edelleen alle viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Velan määrä oli 56,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Kypros ilmoitti velan ennakoiduksi määräksi 62 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010, mikä ylittää perussopimuksen 60 prosentin viitearvon. Komission yksiköiden kevään 2010 talousennusteen mukaan velka kasvaa edelleen 62,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2010 ja 67,6 prosenttiin vuonna 2011 heikentyneen perusjäämän vuoksi. Näiden näkymien perusteella velkasuhteen ei voida katsoa supistuvan riittävästi ja lähestyvän riittävän nopeasti viitearvoa perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Velkaa koskeva perussopimuksen arviointiperuste ei täyty.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan muut merkitykselliset tekijät voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta annettavaa, perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksi vaatimusta – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyvät kaikilta osin. Kyproksen tapauksessa nämä kaksi edellytystä eivät täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/32

(1)

Alankomaat ilmoitti 24 päivänä huhtikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä aikeesta myöntää keraamisille tuotteille vapautus maakaasun energiaverosta. Komissio pyysi lisätietoja 6 päivänä kesäkuuta 2008. Alankomaat vastasi 16 päivänä syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä. Komission henkilöstön ja Alankomaiden edustajien välillä pidettiin kokous 16 päivänä lokakuuta 2008. Komissio esitti 17 päivänä marraskuuta 2008 lisäkysymyksiä. Alankomaat vastasi kysymyksiin 19 päivänä joulukuuta 2008 päivätyllä kirjeellä.

(2)

Komissio ilmoitti Alankomaille 11 päivänä helmikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa kyseisen tuen osalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely (2).

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä25 päivänä huhtikuuta 2009 (3). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa toimenpiteestä.

(4)

Alankomaat esitti huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 26 päivänä toukokuuta 2009.

(5)

Komissio sai huomautuksia myös muilta asianomaisilta. Se toimitti ne edelleen Alankomaille kannanottoa varten. Alankomaat vastasi 7 päivänä heinäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Komissio kirjoitti Alankomaille 7 päivänä lokakuuta 2009 selvittääkseen tapauksen menettelyllistä asemaa ja pyysi Alankomaita toimittamaan 13 päivään lokakuuta 2009 mennessä mahdolliset huomautukset, jotka se toivoi komission ottavan huomioon ennen lopullisen päätöksen tekoa.

(7)

Alankomaat pyysi lisäaikaa, ja sille ilmoitettiin 16 päivänä lokakuuta 2009 päivätyllä kirjeellä määräajan siirtämisestä 1 päivään marraskuuta 2009. Alankomaat vastasi 30 päivänä lokakuuta 2009 päivätyllä kirjeellä.

(8)

Alankomaat noudattaa energiatuotteiden kulutusta koskevassa verotuksessa ympäristöverolakia (4), jonka mukaan verotus alenee asteittain yrityksen kulutustason mukaisesti (5).

(9)

Kohteena olevalla tukitoimenpiteellä Alankomaat myöntäisi verovapautuksen maakaasun toimituksille keraamisia tuotteita valmistaviin laitoksiin. Ehdotettu verovapautus koskisi ainoastaan Alankomaiden keramiikkateollisuuden tuotannossa käytettävää maakaasua. Sitä ei sovellettaisi kaasuun, jota käytetään muissa mineralogisissa prosesseissa Alankomaissa (6).

(10)

Ehdotettu vapautus otettaisiin käyttöön tällä hetkellä voimassa olevaan ympäristöverolakiin tehtävällä muutoksella.

(11)

Ilmoituksen mukaan vuotuinen talousarvio on neljä miljoonaa euroa vuosina 2008–2013.

(12)

Toimenpiteen voimassaoloaikaa ei ole rajoitettu, koska Alankomaat katsoo, että toimenpide ei ole valtiontukea (katso jäljempänä jakso IV).

(13)

Toimenpiteen edunsaajat olisivat Alankomaissa keramiikkateollisuuden alalla toimivia yrityksiä (7).

(14)

Alankomaat katsoo, että verovapautus on tarpeen tasapuolisten toimintaedellytysten palauttamiseksi Alankomaiden keramiikkateollisuudelle sisämarkkinoilla. Alankomaat viittaa maan keramiikkateollisuuden ainutlaatuiseen asemaan verrattuna sen kilpailijoiden asemaan naapurimaissa. Maantieteellisten olosuhteiden vuoksi Alankomaiden keramiikkateollisuudessa käytetään märkää savea toisin kuin naapurimaissa, joissa käytetään kuivaa savea, ja märän saven käsittely vaatii enemmän energiaa vastaavanlaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Lisäksi Alankomaat toteaa, että esimerkiksi Belgiassa, Saksassa ja Ruotsissa kilpailevat tuottajat on vapautettu vastaavanlaisista energiaveroista.

(15)

Alankomaat on vahvistanut, että toimenpide otetaan käyttöön vasta sen jälkeen, kun komissio on sen hyväksynyt.

(16)

Komissio epäili ehdotetun tuen soveltumista yhteismarkkinoille, koska komission alustavan näkemyksen mukaan verovapautuksen myöntäminen Alankomaiden keramiikkateollisuudelle ei ollut perusteltua kansallisen verotusjärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen kannalta. Toimenpide oli valikoiva, sillä ainoastaan Alankomaiden keramiikkateollisuus hyötyisi siitä, ja verovapautus rahoitettaisiin valtion varoista. Toimenpide myös vääristi tai uhkasi vääristää kilpailua, ja se vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska ehdotettu verovapautus vaikuttaisi suoraan tuotantokuluihin ja parantaisi sen vuoksi tuensaajien kilpailuasemaa keraamisten tuotteiden merkityksellisillä markkinoilla, joilla kyseiset tuensaajat toimivat ja joilla voidaan käydä kauppaa jäsenvaltioiden välillä. Komissio katsoi toimenpiteen olevan valtiontukea Alankomaiden keramiikkateollisuudelle ja päätteli, että tämäntyyppinen tuki voitaisiin hyväksyä ainoastaan, jos se täyttäisi edellytykset, jotka sisältyvät ympäristönsuojelun valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen, jäljempänä ’ympäristönsuojelutuen suuntaviivat’ tai ’suuntaviivat’, lukuun 4 (Ympäristöverojen alennuksena tai ympäristöveroista vapautuksena myönnettävä tuki) (8). Koska Alankomaat ei ollut toimittanut tarvittavia tietoja arviointia varten, komissio ei voinut vahvistaa toimenpiteen soveltuvuutta ja päätti sen vuoksi aloittaa virallisen tutkintamenettelyn.

(17)

Alankomaat totesi, että se ilmoitti tapauksesta lähinnä oikeusvarmuuden vuoksi, ja se pyysi komissiota toteamaan, ettei kyseessä ole valtiontuki.

(18)

Alankomaat katsoi verovapautuksen valikoivuuden olevan perusteltua kansallisen verotusjärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen vuoksi.

(19)

Energiaveron tarkoituksena oli verottaa sähköä ja energiatuotteita, joita käytettiin lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena. Sen vuoksi perustana olevan viitekehyksen eli voimassa olevan energiaverojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen perusteella oli mahdollista sisällyttää energiaverojärjestelmään vapautus sellaiselle prosessille, jossa maakaasua ei käytetty lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena. Energiaverolainsäädännössä myönnettiin vapautus muuten kuin polttoaineena käytettävän maakaasun toimituksille (9). Sähkön toimittaminen prosesseihin, joissa sitä käytettiin kahteen eri tarkoitukseen, kuten kemialliseen pelkistykseen ja elektrolyyttisiin ja metallurgisiin prosesseihin, oli samalla tavoin vapautettu energiaverosta (10). Myös hiilen verotusta koskevassa lainsäädännössä myönnettiin vapautus muihin tarkoituksiin kuin polttoaineena käytettävälle hiilelle sekä kahteen eri tarkoitukseen käytettävälle hiilelle (11). Verovapautuksen myöntäminen maakaasutoimituksille keraamisia tuotteita valmistaviin laitoksiin oli tarkoituksenmukaista. Keraaminen prosessi oli verrattavissa kaksoiskäyttöprosessiin, koska maakaasua ei käytetty ainoastaan lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena. Alankomaat totesi, että verovapautuksen myöntäminen maakaasutoimituksille keraamisia tuotteita valmistaviin laitoksiin oli tarkoitus sisällyttää ympäristöverolain 64 pykälän muutettuun versioon, jossa säädettiin vapautuksen myöntämisestä muille kaksoiskäytön muodoille.

(20)

Alankomaat viittasi energiaverodirektiivin 2 artiklan 4 kohdan b alakohtaan sekä direktiiviä koskevaan neuvoston pöytäkirjaan (12) ja totesi, että oli Alankomaiden energiaverojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen mukaista lisätä säännös, jolla myönnetään verovapautus kohteena olevassa mineralogisessa prosessissa, toisin sanoen keraamisten tuotteiden valmistuksessa, käytettävän maakaasun toimituksille.

(21)

Verovapautus oli tarkoituksenmukaista myöntää ainoastaan keraamisille prosesseille eikä kaikille mineralogisille prosesseille, sillä muista mineralogisista prosesseista poiketen perinteinen keraaminen prosessi oli peruuttamaton (savi muutettiin keramiikaksi).

(22)

Alankomaat viittasi lisäksi maan keramiikkateollisuuden ainutlaatuiseen asemaan verrattuna sen kilpailijoiden asemaan naapurimaissa. Maantieteellisten olosuhteiden vuoksi Alankomaiden keramiikkateollisuudessa käytettiin märkää savea (joka oli peräisin Alpeilta ja kerrostui jokiin Alankomaissa) toisin kuin naapurimaissa, joissa käytettiin kuivaa savea. Märän saven käsittely vaati enemmän energiaa vastaavanlaisen lopputuloksen saavuttamiseksi (13).

(23)

Lisäksi esimerkiksi Belgiassa, Saksassa ja Ruotsissa kilpailevat tuottajat oli vapautettu vastaavanlaisista energiaveroista. Myös maakaasun käytön hinnat olivat Alankomaissa korkeat. Tässäkin asiassa Alankomaiden keramiikkateollisuus oli epäedullisessa asemassa naapurimaiden keramiikanvalmistajiin verrattuna.

(24)

Alankomaiden mukaan nämä tekijät osoittivat, että toimenpiteen valikoivuus oli perusteltua Alankomaiden energiaverojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen vuoksi. Sen vuoksi Alankomaat katsoi, ettei verovapautus ollut SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(25)

Ehdotettu verovapautus parantaisi jossakin määrin Alankomaiden keramiikkateollisuuden epäedullista asemaa ja palauttaisi siten osittain keramiikkateollisuuden tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla.

(26)

Vaihtoehtoisesti Alankomaat kehotti komissiota hyväksymään tuen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Tuki oli tarpeellinen sisämarkkinoilla vallitsevien eriarvoisten kilpailuedellytysten vuoksi. Se oli oikeasuhtaista, koska toimenpidettä sovellettaisiin ainoastaan laitoksissa käytettävään maakaasuun mutta ei keraamisten tuotteiden valmistuksessa käytettävään sähköön. Tuki korjaisi keramiikkateollisuuden epäedullisen aseman vain osittain, ja näin ollen se oli katsottava oikeasuhtaiseksi. Se ei myöskään johtaisi sisämarkkinoille sopimattomaan kilpailun vääristymiseen.

(27)

Alankomaat huomautti lisäksi, että energiaverodirektiiviä ei sovellettu mineralogisiin prosesseihin, koska oli verojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen mukaista jättää mineralogiset prosessit direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Sen vuoksi jäsenvaltiot saattoivat vapaasti päättää tämäntyyppisten energiankäyttömuotojen verottamisesta. Ehdotettu toimenpide ei johtaisi kilpailun vääristymiseen, vaan se pikemminkin edistäisi energiatuotteiden verotuksen yhdenmukaistamista ja olisi yhteisön edun mukaista.

(28)

Ammattialajärjestö VKO (Stichting Verenigde Keramische Organisaties) esitti huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta komission päätöksestä. VKO oli yhtä mieltä Alankomaiden kanssa siitä, että verovapautus oli perusteltua kansallisen verotusjärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen vuoksi ja että toimenpide ei sen vuoksi ollut valtiontukea. VKO esitti samantyyppisiä huomautuksia kuin Alankomaat. Alankomaiden tavoin VKO katsoi, että verovapautusta ei voida pitää ympäristötoimenpiteenä, koska sillä ei pyritty saavuttamaan mitään ympäristötavoitteita. Sen vuoksi ei olisi oikein arvioida toimenpidettä ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen pohjalta.

(29)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(30)

Alankomaiden näkemyksen mukaan toimenpiteellä ei anneta minkäänlaista etua, vaan sen sijaan sillä korjataan Alankomaiden keramiikkateollisuuden epäedullista asemaa.

(31)

Komission mielestä verovapautuksesta on etua Alankomaissa keramiikkateollisuuden alalla toimiville yrityksille, jotka sen seurauksena saisivat veroetua, koska vapautus vähentäisi kustannuksia, jotka muussa tapauksessa sisältyisivät toimintakuluihin (14).

(32)

Alankomaat katsoo, että toimenpidettä ei rahoitettaisi valtion varoista, koska verovapautuksen rahoittaminen ei vaikuta talousarvioon (15). Siten toimenpiteeseen ei käytettäisi lainkaan valtion varoja. VKO esittää vastaavanlaisen perustelun.

(33)

Komission mielestä toimenpide koskee verohelpotusta, jonka Alankomaiden valtio rahoittaisi jättäessään perimättä valtion varoja. Toisin sanoen Alankomaiden valtio menettäisi verotuloja ehdotetun verovapautuksen seurauksena. Vaikka vapautus olisikin tarkoitus rahoittaa epäsuorasti nostamalla maakaasusta perittävää energiaverokantaa korkeimmassa ryhmässä, johtopäätös olisi silti sama. Komissio toteaa Alankomaiden tunnustaneen, että nykyiseen verotusjärjestelmään verrattuna toimenpide tarjoaa vuosittain arviolta neljän miljoonan euron suuruisen edun ilman minkäänlaista vastiketta tuensaajien puolelta (16). Ehdotettu toimenpide voidaan katsoa Alankomaiden toimenpiteeksi, koska se on suoraan seurausta voimassa olevaan lainsäädäntöön tehtävästä muutoksesta.

(34)

Energiaverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä ei sovelleta energian kulutukseen mineralogisissa prosesseissa eikä myöskään tiettyihin muihin energiatuotteiden ja sähkön käyttötarkoituksiin; sen vuoksi jäsenvaltioiden tehtävänä on päättää, verotetaanko kyseisiä prosesseja, ja jos verotetaan, verotetaanko niitä kokonaisuudessaan vai vain osittain. Direktiivistä huolimatta yhteisön säännöstö ei kuitenkaan missään tapauksessa sido jäsenvaltioita valtiontukea koskevissa asioissa. Tämä merkitsee sitä, että käsiteltävänä olevan toimenpiteen valikoivuutta ja näin ollen valtiontuen olemassaoloa on arvioitava kansallisen energiaverojärjestelmän perusteella.

(35)

Valikoivuuden tulkinnasta on olemassa viimeaikaista oikeuskäytäntöä. Gibraltar-tuomiossa hyväksyttiin valtiontuen arviointistandardi veroasioita varten (17). Tuomioistuin totesi, että arvioinnin oli koostuttava seuraavista osista: i) viitekehyksen määrittäminen, ii) kyseiseen viitekehykseen hyväksyttävän poikkeuksen määrittäminen ja iii) päätöksen tekeminen siitä, oliko poikkeus perusteltu järjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen vuoksi (toisin sanoen sen määrittäminen, perustuuko poikkeus suoraan kyseisen jäsenvaltion verotusjärjestelmän perus- tai pääperiaatteisiin).

(36)

Alankomaiden selvityksen mukaan viitekehyksenä olevassa Alankomaiden energiaverojärjestelmässä pyritään verottamaan sähköä ja energiatuotteita, joita käytetään lämmityspolttoaineena tai moottoripolttoaineena. Sen vuoksi Alankomaat katsoo, että on Alankomaiden energiaverojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen mukaista myöntää tietyntyyppisille käyttötarkoituksille verovapautus, kuten jo todettiin johdanto-osan 19 kappaleessa. Alankomaiden mukaan keraamista prosessia varten ehdotettu ylimääräinen vapautus sopii hyvin järjestelmän yleiseen rakenteeseen.

(37)

Lisäksi Alankomaat toteaa, että keramiikan valmistuksessa käytettävän raaka-aineen ja muissa mineralogisissa prosesseissa käytettävän materiaalin välisen objektiivisen eron vuoksi on perusteltua poiketa viitekehyksestä, toisin sanoen ottaa käyttöön keramiikkateollisuudelle edullinen poikkeava verokohtelu. Muista mineralogisista prosesseista poiketen perinteinen keraaminen prosessi on peruuttamaton.

(38)

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin komissio arvioi mineralogisille prosesseille myönnettyjä vapautuksia energiaveroista: se arvioi tämäntyyppisiä verovapautuksia muun muassa 7 päivänä helmikuuta 2007 tekemässään päätöksessä asiassa N 820/06, joka koski tietyille energiaa vaativille prosesseille myönnettyjä verovapautuksia Saksassa. Kyseisessä asiassa komissio päätti, ettei toimenpide ole valtiontukea. Se otti huomioon erityisesti Saksan energiaverojärjestelmän sisäisen logiikan, joka vastasi energiaverodirektiivissä määriteltyä lähestymistapaa. Tämän mukaan polttoaineesta peritään veroa ainoastaan silloin, kun sitä käytetään lämmitys- tai moottoripolttoaineena. Saksa myönsi verovapautuksen vastaavasti kaikentyyppiselle kaksoiskäytölle sekä kaikille direktiivin piiriin kuuluville käyttökelpoisille mineralogisille prosesseille ja noudatti siten samaa lähestymistapaa koko energiaverojärjestelmässään. Komissio esitti johtopäätöksenään, että verovapautus oli sopusoinnussa kansallisen energiaverojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen kanssa.

(39)

Ilmoituksen kohteena olevaa verovapautusta sovelletaan ainoastaan Alankomaiden keramiikkateollisuuteen, ja Saksan toimenpiteestä poiketen se ei kata kaikkia mineralogisia prosesseja; sen vuoksi komissio katsoo, että ehdotettu vapautus ei perustu suoraan Alankomaiden energiaverojärjestelmän perus- tai pääperiaatteisiin. Alankomaiden ja VKO:n mukaan keramiikan valmistuksessa käytettävän raaka-aineen ja muissa mineralogisissa prosesseissa käytettävän materiaalin (18) välillä on objektiivinen ero, koska keraamiset prosessit ovat peruuttamattomia. Tosiasiassa tämä perustelu ei kuitenkaan selitä perustana olevan kansallisen energiaverojärjestelmän rakenteen kannalta sitä, miksi vapautusta ei voitaisi myöntää muille mineralogisille prosesseille, joissa myös käytetään maakaasua, kuten lasin valmistukselle. Lisäksi, kuten energiaverodirektiivin johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan, yhteisön kehyksen olisi koskettava energiatuotteita pääasiassa silloin, kun niitä käytetään lämmitys- tai moottoripolttoaineina. Tässä mielessä mineralogiset prosessit suljettiin pois direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa. Kyseisissä prosesseissa polttoaineen katsotaan toimivan kemiallisen prosessin tukena eikä moottoripolttoaineena tai lämmityspolttoaineena. Sen vuoksi, kun kaikki mineralogiset prosessit jätetään energiaverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, yhteisenä tekijänä on se, että polttoainetta käytetään niissä osana kemiallista prosessia pikemminkin kuin lämmitys- tai moottoripolttoaineena. Verovapautuksen myöntäminen ilmoituksen kohteena oleville prosesseille (19) olisi perusteltua ainoastaan, jos vapautusta sovellettaisiin yleisesti kaikkiin mineralogisiin prosesseihin ja tällä tavoin varmistettaisiin kaikkien mineralogisten prosessien yhdenmukainen kohtelu (20). Kuten aikaisemmin todettiin, tämä olisi sopusoinnussa komission asiasta N 820/06 esittämien perustelujen kanssa. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä huomioilla, joissa todetaan, että erilaisissa mineralogisissa prosesseissa saatetaan käyttää erilaisia raaka-aineita ja että keraaminen prosessi saattaa olla peruuttamaton.

(40)

Säädöksen parlamentaarisesta historiasta käy myös ilmi, että suunnitellun toimenpiteen tavoitteena on parantaa Alankomaiden keramiikkateollisuuden kansainvälistä kilpailuasemaa (21). Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö osoittaa selvästi, että vaikka toimenpiteen ansiosta tietyn alan kustannukset lähenevät muissa jäsenvaltioissa toimivien kilpailijoiden kustannuksia, se ei vaikuta siihen seikkaan, että toimenpide on valtiontukea (22).

(41)

Sen vuoksi komissio pitää verovapautusta valikoivana siinä mielessä, että se suosii tiettyjen tuotteiden valmistusta ja käytännössä tiettyjä yrityksiä, eikä sitä voida perustella kansallisen energiaverojärjestelmän yleisellä rakenteella.

(42)

VKO on kiistänyt komission johtopäätöksen siitä, että koska ehdotettu toimenpide kattaisi merkittävän osan toimintakustannuksista ja tarjoaisi siten tuensaajille mahdollisuuden periä alhaisempia hintoja keraamisista tuotteistaan, se vääristäisi tai uhkaisi vääristää kilpailua merkityksellisillä keramiikkamarkkinoilla. VKO:n mukaan energian toimitus- ja käyttökustannukset ovat moninkertaiset energiaveron kustannuksiin verrattuna.

(43)

Komissio pitää perustelua asiaankuulumattomana. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yrityksen kilpailuaseman parantuminen valtiontukitoimenpiteen seurauksena on yleensä osoitus siitä, että kilpailu on vääristynyt suhteessa muihin kilpaileviin yrityksiin, jotka eivät saa kyseistä tukea (23). Lisäksi toimenpide kuuluu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos se ”uhkaa vääristää kilpailua”. Kohteena oleva verovapautus saattaa vääristää kilpailua keramiikkamarkkinoilla, koska tuensaajien toimintakustannukset alenevat verovapautuksen seurauksena. Lisäksi ehdotetun toimenpiteen tavoitteena on tosiasiassa parantaa Alankomaiden keramiikkateollisuuden kansainvälistä kilpailuasemaa. Alankomaat on todennut, että verovapautus palauttaisi ainakin jossakin määrin keramiikkateollisuudelle tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla. Vaikka saatavilla ei olekaan yksityiskohtaisia tietoja toimenpiteen kilpailuvaikutuksen toteamiseksi keramiikkateollisuuden alalla, looginen johtopäätös on se, että toimenpide saattaa vääristää kilpailua merkityksellisillä keramiikkamarkkinoilla.

(44)

Alankomaiden selvityksen mukaan maan tiiliteollisuus, jonka osuus Alankomaiden keramiikkateollisuuden maakaasun ja energian kulutuksesta on 85–90 prosenttia, työllistää noin 1 500 ihmistä. Vuonna 2008 kyseisen alasektorin liikevaihto oli noin 370 miljoonaa euroa. Alankomaiden tiiliteollisuuden vuotuisesta tuotannosta noin 20 prosenttia menee vientiin, kun taas tuonti vastaa kahdeksaa prosenttia Alankomaiden vuotuisesta tuotannosta. Tiilien painon vuoksi merkityksellisten tuotemarkkinoiden katsotaan ulottuvan 250 km:n säteelle siitä tiilitehtaasta, jossa ne on valmistettu. Näin ollen alasektorin merkityksellisiin kilpaileviin markkinoihin kuuluvat Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Belgia.

(45)

Toukokuun 26 päivänä 2009 päivätyssä kirjeessään Alankomaat pyysi komissiota määrittämään ja todentamaan komission esittämän päätelmän, jonka mukaan ehdotettu toimenpide vääristi tai uhkasi vääristää kilpailua keramiikkateollisuuden merkityksellisillä markkinoilla, ja viittasi Alankomaiden keskustilastotoimiston (Centraal Bureau voor de Statistiek) antamiin tietoihin, jotka Alankomaat oli toimittanut komissiolle alustavan tutkinnan aikana, ja erityisesti tiilien tuontia ja vientiä koskeviin lukuihin, jotka esitetään taulukoissa 1 ja 2.

Taulukko 1

Alankomaalaisten tiilien vienti Saksaan ja Belgiaan

(46)

Alankomaiden mukaan taulukon 1 lukuja tarkasteltaessa on otettava huomioon seuraavassa esitettävät seikat. Tämän vuosisadan alussa Saksan ja Alankomaiden talonrakennusmarkkinat kärsivät vaikeasta lamasta (vuosina 2000–2001 Saksan tiiliteollisuuden liikevaihto ja myynti laskivat lähes 20 prosenttia). Tilanne parani myöhemmin Alankomaiden ja Saksan asuntomarkkinoilla. Vilkkaimmillaan markkinat olivat vuosina 2006 ja 2007. Alankomaiden mukaan saksalaisen tiilialan liiton (Ziegelverband) antamat tiedot osoittavat alan tilanteen elpyneen Saksassa vuosista 2004–2005 alkaen. Alankomaat toteaa kuitenkin, että Alankomaiden välittämät, maan keskustilastotoimistolta saadut luvut osoittavat, että alankomaalaisten tiilien vienti Saksaan on sittemmin hidastunut. Lyhyesti sanottuna vuosisadan alussa tiiliteollisuus kärsi sekä Saksassa että Alankomaissa raskaita tappioita Saksan markkinoilla, mutta Saksan tiiliteollisuus on hyötynyt maan asuntomarkkinoiden elpymisestä toisin kuin Alankomaiden tiiliteollisuus. Alankomaiden mukaan tämä voidaan vahvistaa taulukossa 2 esitetyillä luvuilla, jotka koskevat tuontia Saksasta.

Taulukko 2

Tuonti Saksasta Alankomaihin

(47)

Alankomaat toteaa, että taulukon 2 luvut osoittavat saksalaisten tiilien tuonnin lisääntyneen voimakkaasti vuosista 2006–2007 lähtien. Alankomaiden toimittamat luvut, jotka koskevat vuoden 2008 ensimmäistä vuosineljännestä, osoittavat tämän suuntauksen jatkuvan. Alankomaiden mukaan Saksan keramiikkateollisuudelle myönnettiin 1 päivänä tammikuuta 2004 käyttöön otettu, energiaveroa koskeva verovapautus elokuussa 2006.

Taulukko 3

Vienti Alankomaista muihin jäsenvaltioihin kuin Belgiaan ja Saksaan (lähinnä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin)

(48)

Näistä luvuista Alankomaat on todennut, että viennin lisääntymistä kyseisiin maihin selittää erityisesti punnan ja euron välinen erittäin edullinen vaihtokurssi. Alankomaiden mukaan tämä tekijä kompensoi korkeita kuljetuskustannuksia.

(49)

Komissio on yhtä mieltä siitä, että Saksa ja Belgia menettivät merkitystään alankomaalaisten tiilien vientikohteina vuosina 1998–2007, että saksalaisten tiilien tuonti Alankomaihin kasvoi vuosina 2000–2007 ja että vienti muihin maihin kuin Saksaan ja Belgiaan (lähinnä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin) kasvoi vuosina 2001–2007. Muita maita, erityisesti Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, koskevat luvut osoittavat viennin kasvaneen pääasiassa suotuisan vaihtokurssin ansiosta.

(50)

Esitetyt luvut valaisevat tiilialan kauppaa Alankomaiden ja sen naapurimaiden Saksan, Belgian ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä, mutta niistä ei voida vetää johtopäätöstä siitä, että verotoimenpiteellä ei pystyttäisi vääristämään kilpailua keramiikkateollisuuden merkityksellisillä markkinoilla. Kuten todettiin, toimenpiteen voidaan katsoa kuuluvan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan pelkästään siitä syystä, että on olemassa mahdollisuus kilpailun vääristymiseen.

(51)

Toimenpide vaikuttaa todennäköisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska keraamisia tuotteita ostetaan ja myydään kansainvälisillä markkinoilla, kuten käy ilmi Alankomaiden toimittamista tilastotiedoista, jotka esitetään taulukoissa 1, 2 ja 3.

(52)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että ilmoitettu toimenpide on valtiontukea, joka kuuluu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(53)

Alankomaat on noudattanut SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä velvoitetta ilmoittamalla tukitoimenpiteestä ennen sen täytäntöönpanoa.

(54)

Komission mielestä ehdotetun vapautuksen arvioinnissa on otettava huomioon ympäristönsuojelutuen suuntaviivat. Ilmoituksen kohteena olevaa ympäristöverovapautusta käsitellään erityisesti ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen luvussa 4 (Ympäristöverojen alennuksena tai ympäristöveroista vapautuksena myönnettävä tuki). Käsittelyn kohteena olevaa verovapautusta arvioitaessa ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen luku 4 on katsottava tyhjentäväksi. Näin ollen toimenpidettä ei voida arvioida SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, kuten Alankomaat on todennut.

(55)

Alankomaat on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ehdotettua toimenpidettä on pidettävä ympäristönsuojelutuen suuntaviivoissa tarkoitettuna ”vapautuksena ympäristöverosta” (24). Alankomaiden mielestä tämä ei kuitenkaan ole riittävä peruste toimenpiteen sisällyttämiseksi suuntaviivojen soveltamisalaan. Alankomaiden mukaan toimenpide ei täytä suuntaviivojen 151 kohdan vaatimusta, jonka mukaan toimenpide ”vaikuttaa ainakin välillisesti ympäristönsuojelun tason parantumiseen”, koska ehdotetulla vapautuksella ei ole tällaista tavoitetta.

(56)

Tätä perustelua ei voida hyväksyä. Sekä ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen luvun 4 otsikosta (Ympäristöverojen alennuksena tai ympäristöveroista vapautuksena myönnettävä tuki) että sen kanssa samansisältöisestä 151 kohdan ensimmäisestä osasta käy selvästi ilmi, että kyseistä lukua sovelletaan ehdotettuun tukeen. Luvussa esitetään yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, missä olosuhteissa ympäristöveroja koskevien vapautusten voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille. Suuntaviivojen 151 kohdassa määritetään yleinen edellytys luvussa 4 tarkoitetulle ympäristöveroista vapautukselle. Kyseisessä kohdassa todetaan, että tuki voidaan katsoa soveltuvaksi ainoastaan, jos se ”vaikuttaa ainakin välillisesti ympäristönsuojelun tason parantumiseen”.

(57)

Selventääkseen ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 151 kohdan perusteita komissio huomauttaa, että ehdotetun ympäristöveroa koskevan vapautuksen ansiosta muille yrityksille saatetaan määrätä korkeampia kansallisia ympäristöverokantoja tai ne voidaan säilyttää korkeampina, niin että vapautuksella voi olla ainakin välillisesti myönteinen ympäristövaikutus (25). Komissio ei pidä ymmärrettävinä väitteitä, joita Alankomaat ja VKO ovat esittäneet osoittaakseen, että ehdotettu vapautus edistäisi osaltaan Alankomaiden ympäristöveron jatkuvaa soveltamista. Alankomaat huomauttaa, että verokantaa nostettaisiin korkeimmassa ryhmässä samanaikaisesti vapautuksen käyttöönoton kanssa, mutta se pyrkii huomautuksellaan vain vakuuttamaan, ettei ehdotettu vapautus johtaisi valtion varojen menetykseen, eikä se edes väitä ehdotetun vapautuksen olevan tarpeen verokannan noston mahdollistamiseksi. Siten ei voida osoittaa, että ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 151 kohdan vaatimus täytettäisiin.

(58)

Komissio pyysi Alankomailta tietoja voidakseen arvioida tuen soveltuvuutta ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen luvussa 4 esitettyjen perusteiden mukaisesti ottaen huomioon erityisesti tuen välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden sekä sen vaikutukset keramiikkateollisuuteen suuntaviivojen 155–159 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti (26).

(59)

Komissio esitti useita tuen välttämättömyyteen liittyviä erityiskysymyksiä voidakseen arvioida, voitaisiinko Alankomaiden keramiikkateollisuuden valmistuskustannusten huomattava ympäristöveroista johtuva nousu siirtää kuluttajien maksettavaksi myynnin laskematta merkittävästi. Lisätietoja pyydettiin erityisesti myös seuraavista kysymyksistä: keramiikkateollisuuden myyntiluvut merkityksellisillä markkinoilla kymmenen viime vuoden aikana; energiaverokanta ja maksettujen verojen kokonaismäärä; energian kokonaiskustannukset yritystä kohden kymmenen viime vuoden aikana; arviot alan tuotteiden hintajoustosta merkityksellisillä markkinoilla; arviot menetetystä myynnistä tai tuottojen vähentymisestä tai molemmista; tiedot Alankomaiden keramiikkateollisuuden kauppavirtojen kehityksestä merkityksellisiltä markkinoilta Alankomaihin ja Alankomaista merkityksellisille markkinoille suuntautuvien kauppavirtojen osalta; tuensaajien markkinaosuudet merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla; ja mitkä tahansa muut tekijät, jotka saattavat vaikuttaa arvioon kustannusten siirtämisestä kuluttajille. Komissio esittää Alankomaille kysymyksiä myös tuen oikeasuhtaisuudesta ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 159 kohdan mukaisesti.

(60)

Vastatessaan 7 päivänä lokakuuta 2009 päivättyyn komission kirjeeseen Alankomaat toimitti tietoja, jotka koskivat hypoteettista keskivertotiilentuottajaa Alankomaissa (27). Alankomaiden mukaan komission kysymyksiin oli mahdotonta vastata maan keramiikkateollisuuden kaikkien alasektoreiden osalta, koska joillakin alasektoreilla, kuten tiilien, keraamisten putkien ja keraamisten saniteettituotteiden aloilla, toimi vain yksi alankomaalainen toimittaja. Tiilentuottajien osalta tilannetta voitiin kuvata kattavasti, koska kyseisellä hetkellä Alankomaissa toimi 13 tiilentuottajaa noin 40 tuotantopaikassa. Muissa tapauksissa, kuten koristekeramiikan alalla, ei Alankomaiden mukaan ollut mahdollista saada lyhyessä määräajassa riittävän selvää käsitystä asianomaisesta alasektorista.

(61)

Komissio huomautti, että 11 päivänä helmikuuta 2009 tehdyssä menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todettiin komission jo pyytäneen kyseisiä lisätietoja – muun muassa tietoja Alankomaiden nimeämistä keramiikkateollisuuden eri osa-alueista – alustavan tutkinnan aikana, mutta tietoja ei ollut toimitettu.

(62)

Komission mielestä yhtä hypoteettista keskivertotiilentuottajaa koskevia tietoja ei voida pitää riittävinä arvioitaessa ehdotetun verovapautuksen soveltuvuutta Alankomaiden koko keramiikkateollisuuden kannalta, koska yhden tietyn keskivertotuottajan ei voida katsoa edustavan koko alaa. Kuten Alankomaat itse painotti komissiolle toimitettujen tuonti- ja vientitietojen yhteydessä, kyseiset tiedot koskevat vain tiilialaa eikä niitä voida käyttää automaattisesti mallina arvioitaessa muiden keramiikkateollisuuden osa-alueiden suuntauksia, koska kullakin keramiikkateollisuuden osa-alueella oli oma erityinen tuote- ja markkinatilanteensa, johon muut taloudelliset tekijät vaikuttavat. VKO päätyi samaan johtopäätökseen 24 päivänä toukokuuta 2009 antamassaan lausunnossa (28). Väite siitä, että tietoja ei voida toimittaa aloista, joilla toimii vain yksi tuensaaja, ei ole vakuuttava. Päinvastoin tietoja olisi saattanut olla helpompi hankkia yksittäisestä yrityksestä (kuten äskettäin eräässä tanskalaisessa tapauksessa (29).

(63)

Lisäksi osaa pyydetyistä tiedoista ei toimitettu. Komissio pyysi esimerkiksi tietoja tuen välttämättömyydestä ja oikeasuhtaisuudesta, kuten johdanto-osan 59 kappaleessa todetaan. Tuen välttämättömyyden osalta komissio pyysi arvioita alan tuotteiden hintajoustosta merkityksellisillä markkinoilla, arvioita menetetystä myynnistä tai tuottojen vähentymisestä tai niistä molemmista, tuensaajien markkinaosuuksista merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla sekä Alankomaiden valmistajien osuuden kehityksestä kyseisillä markkinoilla. Lokakuun 9 päivänä 2009 päivätyssä kirjeessään komissio tarjosi Alankomaille uuden tilaisuuden toimittaa puuttuvat tiedot, mutta niitä ei koskaan toimitettu.

(64)

Saatavilla olevien tietojen perusteella voidaan tehdä seuraava analyysi tiilialasta.

(65)

Ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 155 kohdassa todetaan, että arvioidessaan vero-ohjelmia, joihin sisältyy veroalennusten tai verovapautusten muodossa myönnettävää valtiontukea, komissio arvioi erityisesti tuen välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta sekä sen vaikutuksia kyseessä olevilla toimialoilla.

(66)

Ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 158 kohdassa todetaan, että komissio katsoo tuen olevan välttämätöntä, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyvät. Ensiksi tuensaajat on valittava objektiivisten ja avointen kriteerien perusteella, ja tukea on periaatteessa myönnettävä samalla tavoin kaikille samalla toimialalla toimiville kilpailijoille, jos ne ovat samanlaisessa tilanteessa (suuntaviivojen 158 kohdan a alakohta). Toiseksi veron on ilman alennusta johdettava tuotantokustannusten merkittävään nousuun (158 kohdan b alakohta). Kolmanneksi on oltava varmuus siitä, että tuotantokustannusten merkittävää nousua ei ole mahdollista siirtää asiakkaille ilman myynnin merkittävää pienentymistä sen seurauksena (158 kohdan c alakohta). Tältä osin jäsenvaltiot voivat toimittaa arvioita muun muassa tuotteen hintajoustosta kyseessä olevalla toimialalla merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla sekä arvioita kyseessä olevalla toimialalla toimivien tai kyseessä olevaan luokkaan kuuluvien yritysten menettämästä myynnistä tai tuottojen vähentymisestä.

(67)

Alankomaat on todennut, että vapautus koskee keraamista prosessia: vapautus voidaan myöntää kaikille keraamisten tuotteiden valmistajille ja kaikille kilpailijoille keramiikkateollisuuden alalla (tai samoilla merkityksellisillä markkinoilla, jos kilpailijat ovat samanlaisessa tilanteessa) edellyttäen, että ne täyttävät seuraavat edellytykset:

(68)

Kyseiset edellytykset on määritetty lainsäädäntöehdotuksessa (30). Sen vuoksi vaikuttaa siltä, että tuensaajien valintaa määrittävät kriteerit ovat sekä objektiivisia että avoimia.

(69)

Vaatimus siitä, että veron on ilman alennusta johdettava tuotantokustannusten merkittävään nousuun, katsotaan täytetyksi suuntaviivojen alaviitteessä 55 olevan selityksen mukaisesti, jos tuensaaja on energiaverodirektiivin 17 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritelty ”energiaa vaativa yritys”, toisin sanoen yritys, jossa energiatuotteiden ja sähkön ostot ovat vähintään 3,0 prosenttia tuotantoarvosta (31) tai jos kannettava kansallinen energiavero on vähintään 0,5 prosenttia jalostusarvosta.

(70)

Alankomaat on todennut, että tiilentuottajat kuuluvat energiaa vaativien käyttäjien ryhmään, koska niiden energiakustannukset ovat 20–30 prosenttia niiden kokonaistuotantokustannuksista. Alankomaat ei ole määritellyt tarkemmin kokonaistuotantokustannusten suhdetta tuotantoarvoon, mutta voidaan olettaa, että tavanomaisissa liiketoimintaolosuhteissa, toisin sanoen kun tavarat myydään tuotantokustannuksia korkeammalla hinnalla, tuotantokustannukset ovat tuotantoarvoa alemmat, koska tuotantoarvo on sidoksissa liikevaihtoon ja siten myydyn tuotteen hintaan. Jos oletetaan, että liiketoimintaolosuhteet ovat tavanomaiset, energiakustannusten osuus tuotantoarvosta on sen vuoksi alhaisempi kuin Alankomaiden ilmoittama energiakustannusten osuus tuotantokustannuksista. Tuotantoarvo ei myöskään ole niin paljon tuotantokustannuksia korkeampi, ja voidaan myös olettaa, että energiakustannusten osuus, joka on 20–30 prosenttia silloin, kun nimittäjäksi valitaan tuotantokustannukset, laskee alle kolmeen prosenttiin, kun nimittäjä on tuotantoarvo. Komissio on sen vuoksi yhtä mieltä siitä, että Alankomaiden keramiikkateollisuuden yritykset ovat edellä mainitussa direktiivissä määriteltyjä energiaa vaativia yrityksiä, ja siten 158 kohdan b alakohtaan sisältyvä vaatimus kustannusten huomattavasta noususta täyttyy. Komission arviointi perustuu siten ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen alaviitteessä 55 esitettyyn oikeudelliseen olettamukseen.

(71)

Ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 158 kohdan c alakohdan perusteen osalta esitettiin yksityiskohtaisia kysymyksiä, joiden tarkoituksena oli arvioida, voitaisiinko valmistuskustannusten huomattava nousu siirtää kuluttajien maksettavaksi myynnin laskematta merkittävästi. Erityisesti Alankomaita pyydettiin toimittamaan tietoa seuraavista seikoista: keramiikkateollisuuden myyntiluvut merkityksellisillä markkinoilla kymmenen viime vuoden aikana; energiaverokanta ja maksettujen verojen kokonaismäärä; energian kokonaiskustannukset yritystä kohden kymmenen viime vuoden aikana; arviot alan tuotteiden hintajoustosta merkityksellisillä markkinoilla; arviot menetetystä myynnistä tai tuottojen vähentymisestä tai niistä molemmista; tiedot Alankomaiden keramiikkateollisuuden kauppavirtojen kehityksestä merkityksellisiltä markkinoilta Alankomaihin ja Alankomaista merkityksellisille markkinoille suuntautuvien kauppavirtojen osalta; tuensaajien markkinaosuudet merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla; ja mitkä tahansa muut tekijät, jotka saattavat vaikuttaa arvioon kustannusten siirtämisestä kuluttajille (katso johdanto-osan 59 ja 63 kappale).

(72)

Alankomaat on vahvistanut, että periaatteessa asiaankuuluvat kustannukset voidaan siirtää kuluttajien maksettavaksi, mutta se toteaa, että siitä on tulossa yhä vaikeampaa. Viime vuosina jotkin tuottajat, jotka eivät ole pystyneet siirtämään kustannuksiaan kuluttajien maksettavaksi, ovat joutuneet lopettamaan liiketoimintansa tai ne on julistettu maksukyvyttömiksi. Alankomaat ei kuitenkaan ole toimittanut mitään osoitusta syy-seuraussuhteesta verokustannusten ja yritysten liiketoiminnan lopettamisen välillä. Komissio toteaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia toimittamaan tarvittavat tiedot väittämiensä tueksi.

(73)

Alankomaat on myös ilmoittanut, että tiilien kysynnän hintajousto on pieni, mutta se ei ole vahvistanut kyseistä väitettä tosiasiallisilla tiedoilla.

(74)

Alankomaiden selvityksen mukaan tiilialan kilpailu lisääntyy tasaisesti kilpailijoiden muissa jäsenvaltioissa valmistamien vastaavanlaisten tiilien tuonnin vuoksi ja samalla Alankomaissa valmistettujen tiilien markkinaosuus laskee. Alankomaat toimitti 30 päivänä lokakuuta 2009 päivätyn kirjeensä liitteessä tuonti- ja vientitietoja, jotka osoittivat, että tuonti Saksasta Alankomaihin oli lisääntynyt viime vuosien aikana, kun taas vienti Alankomaista Saksaan ja Belgiaan oli vähentynyt (32). Alankomaiden mukaan tärkein syy oli se, että ulkomaisille tiilentuottajille oli myönnetty vapautus energiaverosta toisin kuin Alankomaiden tuottajille.

(75)

Periaatteessa valtiontukea, kuten ympäristöverosta vapauttamista, ei kuitenkaan voida perustella ainoastaan muissa jäsenvaltioissa käytössä olevilla vastaavanlaisilla toimenpiteillä. Jos tämäntyyppinen perustelu hyväksyttäisiin, samalla olisi hyväksyttävä, että jos jokin valtio ottaa käyttöön valtion toimenpiteitä, muut jäsenvaltiot voisivat tästä syystä ryhtyä korvaaviin toimenpiteisiin niiden teollisuudelle aiheutuvien haittavaikutusten lieventämiseksi. Valtiontuen näkökulmasta tällaisia vastatoimia ei voida hyväksyä. Valtiontuen aiheuttamaa vahinkoa ei todellisuudessa korjata valtiontukien kilpajuoksulla vaan vahvistamalla valtiontukea koskevia sääntöjä ympäristönsuojelutuen suuntaviivat mukaan luettuina. Siten ilmoitettua toimenpidettä ei mitenkään voida perustella ainoastaan pitämällä sitä oikeutettuna korjaustoimenpiteenä muualla mahdollisesti käytössä olevaan tukeen vastaamiseksi: jos toimenpide on tarkoitus hyväksyä, silloin on osoitettava, että kustannukset ovat nousseet huomattavasti ja että niitä ei voida siirtää kuluttajien maksettavaksi.

(76)

Huolimatta kuljetuskustannuksista johtuvista rajoituksista, joiden vuoksi tiilien maantieteelliset markkinat supistuvat 250 km:n säteelle, komissio voi toimitettujen tietojen perusteella päätellä tiiliteollisuuden kuuluvan jäsenvaltioiden välisen kaupan piiriin. Alankomaat on ilmoittanut, että 20 prosenttia vuotuisesta tiilituotannosta menee vientiin. Komissio on pystynyt toimitettujen tietojen pohjalta laskemaan summittaisesti kaupan määrän (33) arvon, joka on noin 75 prosenttia. Koska yhtenäisiä tietoja ei ollut saatavilla, kaupan määrän arvo oli kuitenkin laskettava vuoden 2007 kauppavirtoja koskevien tietojen ja vuoden 2008 liikevaihtotietojen perusteella. Edellä kuvatut seikat saattaisivat olla osoitus siitä, että teollisuudella on vaikeuksia siirtää Alankomaiden määräämää verorasitusta kuluttajien maksettavaksi. Väite siitä, että kustannusten nousua on vaikea siirtää kuluttajien maksettavaksi, on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että Alankomaiden mukaan vero on tähän saakka pystytty siirtämään kuluttajille, sekä sen seikan kanssa, että toimitettujen tietojen kattaman jakson aikana Alankomaiden tiilialan vienti kasvoi 189 miljoonasta eurosta vuonna 2001 225 miljoonaan euroon vuonna 2007. Lisätietojen puuttuessa pitemmälle menevää analyysia ei voida tehdä.

(77)

Alankomaat ei myöskään ole toimittanut useita vuosia kattavia markkinatietoja, jotka tukisivat väitettä Alankomaissa valmistettujen tiilien markkinaosuuden laskusta, huolimatta siitä, että komissio on nimenomaan pyytänyt saada tietoja tuensaajien markkinaosuuksista merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla.

(78)

Myös seuraavia tietoja pyydettiin kustannusten siirtämismahdollisuuden arvioimiseksi, mutta niitä ei kuitenkaan toimitettu: keramiikan myynnin vuotuista määrää ja arvoa koskevat luvut keskivertoyritystä kohden kaikilla merkityksellisillä markkinoilla kymmenen viime vuoden aikana (komissiolle toimitettiin tosin tieto siitä, että Alankomaissa tiilialan vuotuinen liikevaihto oli 370 miljoonaa euroa, mutta tietoja ei toimitettu myynnin määrästä; historiallisten tietojen perusteella arvioitiin myös, että koristekeramiikan alalla vuotuinen liikevaihto oli 7–10 miljoonaa euroa); energiaveron vuotuinen kokonaismäärä yritystä kohden merkityksellisillä markkinoilla kymmenen viime vuoden aikana (Alankomaat toimitti ainoastaan tiilialan keskivertoyritystä koskevat tiedot vuodelta 2009); yrityskohtaiset energiakustannukset merkityksellisillä markkinoilla kymmenen viime vuoden aikana (Alankomaat toimitti ainoastaan tiilialan keskivertoyritystä koskevat tiedot vuodelta 2009); arviot tuotteiden hintajoustosta merkityksellisillä tuotemarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla; arviot yritysten liikevaihdon tai tuoton tai niiden molempien pienenemisestä kyseisillä markkinoilla; sekä tiedot alankomaalaisten tuottajien markkinaosuuksien kehityksestä merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla. Komissio pyysi tietoja myös Alankomaiden keramiikkateollisuuden muuttuvista kauppavirroista, toisin sanoen merkityksellisiltä maantieteellisiltä markkinoilta Alankomaihin suuntautuvasta tuonnista ja Alankomaiden viennistä kyseisille markkinoille, mutta Alankomaat ei toimittanut mitään useita vuosia kattavia tietoja keramiikkateollisuuden kokonaistuonnista ja -viennistä (eikä myöskään alan kokonaisliikevaihdon muutoksista vuosien aikana). Näin ollen ei voida tehdä mitään merkityksellisiä päätelmiä keramiikkateollisuuden kaupan määrästä ja tiiliteollisuuden osalta voidaan esittää ainoastaan 76 kappaleessa esitetty summittainen arvo.

(79)

Alankomaiden nimeämien muiden osa-alueiden osalta, erityisesti kattotiiliä, viemäriputkia, saniteettituotteita, keraamisia seinä- ja lattialaattoja, tulenkestäviä materiaaleja sekä posliini- ja koristekeramiikkatuotteita koskevien alojen osalta, Alankomaat viittaa tietoihin, jotka koskevat tiilialan keskivertoyritystä. Lisäksi Alankomaat toimitti vain hyvin rajoitetun määrän tietoa yksittäisistä osa-alueista. Alankomaat ilmoitti 16 päivänä syyskuuta 2008 päivätyssä kirjeessä kunkin osa-alueen merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden koon ja osuudet kansallisista tuonti- ja vientimääristä prosenteissa ilmoitettuna sekä tiedot kaikista eri vientikohteista (34). Komission pyytämiä tarkkoja osa-aluekohtaisia tietoja, jotka mainitaan johdanto-osan 78 kappaleessa, ei kuitenkaan ole toimitettu.

(80)

Komissio ei voi saatavilla olevien tietojen perusteella todeta, että Alankomaiden keramiikantuottajien tuotantokustannusten kasvua ei pystytä siirtämään kuluttajille ilman myynnin merkittävää pienentymistä sen seurauksena. Sen vuoksi on pääteltävä, että Alankomaat ei ole osoittanut ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 58 kohdan c alakohdassa esitetyn kriteerin täyttymistä.

(81)

Näin ollen komissio katsoo, että toimitetut tiedot eivät osoita Alankomaiden keramiikkateollisuudelle ehdotetun tuen olevan välttämätöntä. Pelkästään tästä syystä on pääteltävä, että tukitoimenpide ei sovellu sisämarkkinoille.

(82)

Tuen oikeasuhtaisuutta koskevan kysymyksen osalta ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 159 kohdassa todetaan, että kaikkien tuensaajien on täytettävä yksi seuraavista edellytyksistä:

(83)

Alankomaat on vahvistanut, että a alakohdassa mainittu edellytys ei täyty. Alankomaat ei käsittele c alakohdan edellytystä. Alakohdassa b mainitusta edellytyksestä, jonka mukaan tuensaajan pitäisi maksaa vähintään 20 prosenttia kansallisesta verosta, jollei alhaisempaa verotusta voida perustella, Alankomaat on todennut, että tuensaajat eivät kaiken kaikkiaan maksa vähintään 20:tä prosenttia kansallisesta (energia-)verosta (tulot, jotka ovat peräisin esimerkiksi sähköverosta, jota yritykset kuitenkin maksavat). Alankomaiden mukaan toimialan koon vuoksi todellisuudessa maksettu osuus on paljon pienempi. Alankomaat on toistanut tässä yhteydessä, että maakaasusta perittävää energiaveroa koskevan verovapautuksen myöntäminen keraamisille tuotteille korjaa kilpailun vääristymisen, sillä se luo tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille keraamisia tuotteita valmistaville laitoksille sisämarkkinoilla.

(84)

Alakohdassa b tarkoitetaan kansallisen energiaveron veroprosenttia eikä 20 prosentin suuruista osaa siitä kokonaisveromäärästä, joka peritään veronmaksajilta eri energiatuotteista. Ilmoitettu toimenpide koskee täydellistä vapautusta maakaasua koskevasta kansallisesta verosta, mikä tarkoittaa, että ympäristönsuojelutuen suuntaviivojen 159 kohdan b alakohdassa määrättyä prosenttirajaa koskeva vaatimus ei täyty. Alankomaat ei myöskään ole osoittanut, että kyseessä olisi ainoastaan ”vähäinen kilpailun vääristyminen”, millä saatettaisiin perustella alhaisempi verotus: tähän on syynä ainoastaan se, että pyydettyjä, teollisuuden kilpailuasemaa koskevia markkinatietoja ei ole toimitettu. Toimitettujen tietojen perusteella ei näin ollen voida päätellä, että kyseinen kriteeri täyttyy.

(85)

Näin ollen komissio katsoo, että toimitetut tiedot eivät osoita Alankomaiden keramiikkateollisuudelle ehdotetun tuen olevan oikeasuhtaista.

(86)

Komissio katsoo, että ehdotetulle verovapautukselle, joka on toimintatukea, ei voida hyväksyä minkäänlaisia poikkeuksia SEUT-sopimukseen sisältyvästä valtiontuen kieltämistä koskevasta pääsäännöstä, ja sen vuoksi se ei sovellu sisämarkkinoille. Näin ollen tukitoimenpidettä ei saa panna täytäntöön,

20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/44

(1)

CVA toimitti komissiolle sähköpostitse 15 päivänä helmikuuta 2010 direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 5 kohdan mukaisen pyynnön. Komissio pyysi lisätietoja sähköpostitse Italian viranomaisilta 15 päivänä huhtikuuta 2010 ja CVA:lta 15 päivänä huhtikuuta 2010. Italian viranomaiset toimittivat lisätiedot 10 päivänä toukokuuta 2010 ja 20 päivänä toukokuuta 2010 lähettämillään sähköposteilla, ja CVA, sen jälkeen kun alkuperäistä määräaikaa oli pidennetty, 7 päivänä toukokuuta 2010.

(2)

CVA on direktiivissä 2004/17/EY tarkoitetun kaltainen julkinen yritys, ja sen esittämä pyyntö koskee seuraavia pyynnössä kuvattuja toimintoja:

(3)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklassa säädetään, ettei direktiiviä sovelleta hankintasopimuksiin, jotka tehdään jonkin direktiivissä tarkoitetun toiminnon suorittamiseksi, jos toimintoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se toteutetaan, kohdistuu suoraa kilpailua markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua, arvioidaan puolueettomin perustein ottaen huomioon kyseisen alan erityispiirteet. Markkinoille pääsyä pidetään rajoittamattomana, jos jäsenvaltio on pannut täytäntöön ne yhteisön lainsäädännön säännökset, jotka avaavat tietyn alan tai sen osan kilpailulle, ja soveltaa niitä. Kyseinen lainsäädäntö on lueteltu direktiivin 2004/17/EY liitteessä XI, jossa viitataan sähköalan osalta sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 96/92/EY (3). Direktiivi 96/92/EY on korvattu sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/54/EY (4).

(4)

Italiassa on pantu täytäntöön ja sovellettu sekä direktiiviä 96/92/EY että direktiiviä 2003/54/EY ja päätetty eriyttää siirto- ja jakeluverkot oikeudellisesti ja toiminnallisesti; pienimmät yritykset on kuitenkin vapautettu toiminnallisen eriyttämisen vaatimuksista. Tällä perusteella olisi katsottava 30 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, ettei markkinoillepääsyä ole rajoitettu missään Italian tasavallan alueella.

(5)

Sitä, kohdistuuko toimintoon suoraa kilpailua, olisi arvioitava useiden tekijöiden perusteella, joista yksikään ei ole ratkaiseva sellaisenaan. Huomioon olisi otettava tärkeimpien toimijoiden markkinaosuudet tietyillä, tässä päätöksessä tarkoitetuilla markkinoilla. Lisäksi olisi otettava huomioon kyseisten markkinoiden keskittymisaste. Kyseisten markkinoiden piirteiden vuoksi olisi otettava huomioon myös muita perusteita, kuten tasemarkkinoiden toiminta, hintakilpailu ja sähköntoimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä.

(6)

Tämä päätös ei rajoita kilpailusääntöjen soveltamista.

(7)

Komission aiempien päätösten perusteella (5) sähköalalla voidaan erottaa seuraavat merkitykselliset tuotemarkkinat: i) sähkön tuotanto ja tukkutoimitukset, ii) siirtäminen, iii) jakelu ja iv) vähittäistoimitukset. Näin ollen CVA:n pyyntöä olisi analysoitava erikseen toisaalta sähkön tuotannon ja tukkutoimitusten sekä toisaalta vähittäismyynnin osalta.

(8)

Kuten edellä johdanto-osan 2 kappaleessa todetaan, CVA:n esittämä pyyntö koskee sähkön tuotantoa ja tukkumyyntiä Italian tasavallan koko alueella tai vaihtoehtoisesti pohjoisen makrovyöhykkeellä.

(9)

Saatavilla olevien tietojen perusteella (6) Italian kansallisen alueen olisi sähkön tuotannon ja tukkutoimitusten osalta katsottava koostuvan neljästä alueellisesta maantieteellisestä markkina-alueesta, sillä eri vyöhykkeiden välisissä yhteyksissä on ylikuormitusta ja näillä vyöhykkeillä hinnat ovat lähes samat. Kyseiset vyöhykkeet ovat pohjoisen makrovyöhyke, keski- ja eteläosan makrovyöhyke (7), Sisilian makrovyöhyke (8) ja Sardinia. Italian viranomaiset ovat vahvistaneet, että pohjoisen makrovyöhykkeen määrittely on merkityksellisten markkinoiden käypä määrittely. Ne lisäsivät kuitenkin, että käynnissä olevien muutosten vuoksi muiden makrovyöhykkeiden määrittely ei ole tällä hetkellä selkeä, sillä kattavien kyselyiden tuloksia odotetaan. Kilpailutilanteen lopullinen määrittely näillä maantieteellisillä alueilla ei ole sen vuoksi tällä hetkellä mahdollista. Edellisen perusteella ja ottaen myös huomioon, että kaikki CVA:n voimalat ovat sattumoisin pohjoisen makrovyöhykkeellä, tässä päätöksessä rajoittaudutaan direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten arvioinnissa tarkastelemaan, millainen kilpailutilanne pohjoisella makrovyöhykkeellä vallitsee sähkön tuotannossa ja tukkutoimituksissa. Vaikka pohjoisen makrovyöhyke muodostaa omat merkitykselliset markkinansa, sitä ei kuitenkaan voida nähdä täysin eristyneeksi naapurimaista ja muista alueista.

(10)

Kuten 30 artiklaa koskevista komission päätöksistä (9) ilmenee, komission vakiintunut käytäntö sähköntuotannon osalta on se, että ”yksi kansallisten markkinoiden kilpailuastetta kuvaavista indikaattoreista on kolmen suurimman tuottajan kokonaismarkkinaosuus”. Italian viranomaisten mukaan vuonna 2009 kolmen suurimman sähköntuottajan osuus pohjoisen makrovyöhykkeellä oli 49,7 prosenttia. Tämä keskittymisaste eli kolmen suurimman sähköntuottajan kokonaismarkkinaosuus on alhaisempi kuin Itävallan osalta päätöksessä 2008/585/EY mainittu taso (52,2 %), Puolan osalta päätöksessä 2008/741/EY mainittu taso (58 % bruttotuotannosta) ja paljon alhaisempi kuin Suomen osalta päätöksessä 2006/422/EY mainittu taso (73,6 %) ja Ruotsin osalta päätöksessä 2007/706/EY mainittu taso (86,7 %). Ala on kuitenkin keskittyneempää kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (39 %), ks. päätökset 2006/211/EY ja 2007/141/EY. Tätä tasoa pidetään kuitenkin tarpeeksi alhaisena, ja sitä olisi siksi pidettävä osoituksena siitä, että sähkön tuotantoon ja tukkutoimituksiin pohjoisen makrovyöhykkeellä kohdistuu tietynlaajuista suoraa kilpailua.

(11)

Lisäksi Italia tuo huomattavasti sähköä, vuonna 2008 yli 42 997 GWh. Italia on nettotuoja, ja tuontienergian osuus oli noin 13,43 prosenttia sen kokonaistarpeista (10). Kuten Italian viranomaiset ovat vahvistaneet (11), tuonnilla on kilpailua edistävä vaikutus varsinkin pohjoisen makrovyöhykkeellä. Vaikka tätä vaikutusta sääntelevät tekniset rajoitukset, joita on yhteenkytkennöissä muiden maiden kanssa, uusi voimassa oleva lainsäädäntö huomioon ottaen (12) tilanteen odotetaan edelleen paranevan. Näin ollen sähkön tuonti Italian alueen ulkopuolelta rajoittaa jonkin verran pohjoisen makrovyöhykkeen johtavien sähköntuottajien hintakäyttäytymistä. Näitä seikkoja olisi siksi pidettävä osoituksena siitä, että sähkön tuotantoon ja tukkutoimituksiin pohjoisen makrovyöhykkeellä kohdistuu tietynlaajuista suoraa kilpailua muista EU:n jäsenvaltioista.

(12)

Komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 11 päivänä maaliskuuta 2010 esittämässä tiedonannossa ’Raportti kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteutuksen edistymisestä’ (13) todetaan, että kolmen suurimman sähköntuottajan osuus on edelleen yli 75 prosenttia tuotantokapasiteetista 14 jäsenvaltiossa. Raportissa Italian sähkömarkkinat määritellään luokkaan ’kohtuullisen keskittyneet markkinat’ (14), kun taas Herfindahl-Hirchman-indeksin (HHI) arvot ovat alhaisemmat kuin muissa luokissa. Koska kilpailupaineet ovat jopa suuremmat pohjoisen makrovyöhykkeellä kuin muilla vyöhykkeillä, keskittymisastetta voidaan pitää osoituksena siitä, että sähkön tuotantoon ja tukkumyyntiin kohdistuu pohjoisen makrovyöhykkeellä suoraa kilpailua.

(13)

Tasemekanismien toimintaa olisi pidettävä lisäindikaattorina, vaikka se onkin vain pieni osa kaikesta jäsenvaltiossa tuotetusta ja/tai kulutetusta sähköstä. Saatavilla olevien tietojen mukaan tasemekanismin toiminta – erityisesti markkinoihin perustuva hinnoittelu ja pitkälle kehitetyt intra-day-markkinat – ei estä suoran kilpailun kohdistumista sähkön tuotantoon.

(14)

Vähittäistoimitusten merkitykselliset tuotemarkkinat voidaan erotella seuraavasti: A) vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille teollisuusasiakkaille ja B) vähittäistoimitukset matalajännitteiseen verkkoon kytketyille teollisuus-, liike- ja kotitalousasiakkaille. Näitä markkinoita tarkastellaan erikseen yksityiskohtaisemmin.

(15)

Kuten Italian viranomaiset ovat vahvistaneet, keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille toimitettavan sähkön vähittäismarkkinat ovat laajuudeltaan kansalliset.

(16)

Saatavilla olevien tietojen mukaan (15) kolmen suurimman sähköä keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille myyvän vähittäismyyjän yhteenlaskettu markkinaosuus on 43,89 prosenttia, joka on riittävän alhainen taso (16), ja sitä olisi pidettävä osoituksena toimintaan kohdistuvasta suorasta kilpailusta.

(17)

Kun otetaan huomioon kyseessä olevan tuotteen (sähkön) ominaispiirteet ja sopivien korvaavien tuotteiden tai palveluiden vähäisyys tai niiden puuttuminen, sähkömarkkinoiden kilpailutilannetta arvioitaessa kasvaa hintakilpailun ja hinnanmuodostuksen merkitys. Toimittajaa vaihtavien asiakkaiden määrä voi sen vuoksi toimia hintakilpailun mittarina, ja se on siten välillisesti ”luonnollinen kilpailun tehokkuuden mittari. Jos vaihtajia on vähän, markkinoiden toimivuudessa on todennäköisesti ongelmia, joskaan ei pidä jättää huomiotta niitä etuja, joita jo mahdollisuus neuvotella sopimus uudelleen tavanomaisen toimittajan kanssa tuo muassaan” (17).

(18)

Uusimpien saatavilla olevien tietojen mukaan (18) Italiassa suurista teollisuusasiakkaista 32,50 prosenttia ja keskisuurista 32,80 prosenttia vaihtoi vuonna 2008 sähköntoimittajaa osuutena vaihtokelpoisista mittauspisteistä. Vaikka vaihtoprosentti on alhaisempi kuin esimerkiksi Itävallassa, jossa suurista ja hyvin suurista teollisuusasiakkaista sähköntoimittajaa vaihtoi 41,5 prosenttia (19), Italiassa vaihtajia oli kuitenkin merkittävä osa eli lähes kolmasosa suurista ja keskisuurista teollisuusasiakkaista. Hintoja ei myöskään säännellä keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille suunnatuilla sähkön vähittäismarkkinoilla. Siksi Italian tilanne sähköntoimittajan vaihtamisen ja loppukäyttäjähintojen sääntelyn osalta on tyydyttävä, ja sitä olisi pidettävä merkkinä toimintaan kohdistuvasta suorasta kilpailusta.

(19)

Vähittäistoimitusten merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita on perinteisesti pidetty laajuudeltaan kansallisina. Hakemuksessaan CVA käyttääkin kansallisia markkinoita sähkön vähittäistoimitusten merkityksellisinä markkinoina.

(20)

Jos oletetaan, että maantieteelliset markkinat ovat laajuudeltaan kansalliset, ja otetaan huomioon nykyhetkellä saatavilla olevat tiedot (20), vaikuttaa siltä, että sähkön vähittäistoimitusten markkinat ovat Italiassa hyvin keskittyneet. Kolmen suurimman sähköä matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille myyvän vähittäismyyjän yhteenlaskettu markkinaosuus on 79,44 prosenttia, josta suurimman yrityksen osuus yksinään on 71,11 prosenttia. Tässä yhteydessä olisi myös muistutettava mieleen vakiintunut oikeuskäytäntö (21), jonka mukaan ”erittäin suuret markkinaosuudet ovat itsessään – poikkeustapauksia lukuun ottamatta – todiste määräävästä markkina-asemasta. Tilanne on tällainen, jos markkinaosuus on 50 prosenttia”.

(21)

Italian vähittäismarkkinat on lisäksi jaettu kolmeen alaluokkaan, joista kahdessa ensimmäisessä hintoja säännellään:

(22)

Näitä markkinoita ei tämän päätöksen soveltamiseksi olisi kuitenkaan pidettävä riippumattomina merkityksellisinä markkinoina, sillä asiakkaat voivat vaihtaa yhdestä alaluokasta toiseen ja hinnat ovat kaikissa näissä alaluokissa markkinaperusteisia (22). AEEG:n vuosiraportin 2009 mukaan niin kutsuttujen kytkösmarkkinoiden, jotka sisältävät tehostetun suojapalvelun ja suojatun palvelun, osuus on noin 36 prosenttia koko vähittäismarkkinoista. Saman raportin mukaan tehostetulle suojapalvelulle on luonteenomaista erään tietyn sähköntoimittajan hyvin voimakas läsnäolo (84,3 %). Tämä sähköntoimittaja toimii myös vapailla markkinoilla. Italian viranomaisten mukaan asiakkaat pitävät vaihtokustannuksia korkeina ja vaihdon tuomia etuja vähäisinä. Tämä yhdessä tehostetun suojapalvelun alhaisten hintojen kanssa johtaa siihen, että uusien toimijoiden on hyvin hankala saada riittävä asiakaspohja tässä alaluokassa. Tämä johtaa periaatteessa siihen, että toimijat, jotka harjoittavat tehostettua suojapalvelua ja toimivat myös vapailla markkinoilla, saavat kilpailuetua, sillä asiakkaat, jotka siirtyvät tehostetusta suojapalvelusta vapaille markkinoille tai päinvastoin, tekevät usein niin vaihtamatta sähköntoimittajaa.

(23)

Italian asianomaisilta viranomaisilta saatujen tietojen perusteella (23) voidaan kuitenkin tulla siihen tulokseen, että tämän päätöksen soveltamiseksi sähkön vähittäismyynnin maantieteelliset markkinat eivät kuitenkaan ole Italiassa laajuudeltaan kansalliset, kuten perinteisesti katsotaan ja hakija olettaa, vaan paikalliset, sillä alue ei yleensä ole kuntatasoa laajempi.

(24)

Koska saatavilla ei ole tietoja kilpailuasteesta näin määritellyillä matalajännitteiseen verkkoon kytkettyjen loppuasiakkaiden sähkön vähittäistoimitusten yksittäisillä paikallismarkkinoilla ja ottaen huomioon edellä mainitut epäilykset kilpailuasteesta matalajännitteiseen verkkoon kytkettyjen asiakkaiden vähittäistoimitusten markkinoilla tarkasteltuna kokonaisvaltaisesti kansallisella tasolla, kuten johdanto-osan 19–22 kappaleessa tehdään, ei ole mahdollista tulla siihen tulokseen, että edellytykset, joilla direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan mukainen poikkeus voitaisiin myöntää sähkön vähittäistoimituksille matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, täyttyvät.

(25)

Direktiiviä 2004/17/EY sovelletaan sen vuoksi edelleen, kun hankintayksiköt tekevät hankintasopimuksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön vähittäistoimitukset matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, ja kun ne järjestävät suunnittelukilpailuja kyseisen toiminnan harjoittamiseksi Italiassa.

(26)

Sähkön tuotannon ja tukkumyynnin tilanne pohjoisen makrovyöhykkeellä voidaan kiteyttää seuraavasti: kolmen suurimman sähköntuottajan yhteenlaskettu markkinaosuus on kohtuullisen alhainen, ja tuontisähkön huomattavalla määrällä on kilpailua edistävä vaikutus tällä vyöhykkeellä. Kuten johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan, tasemekanismin toiminta ei estä suoran kilpailun kohdistumista sähköntuotantomarkkinoille. Näin ollen voidaan katsoa, että kaikki edellä mainitut tekijät ovat osoitus siitä, että toimintaan kohdistuu pohjoisen makrovyöhykkeellä suoraa kilpailua.

(27)

Johdanto-osan 8–13 kappaleessa tarkasteltujen seikkojen perusteella olisi katsottava, että ehto, joka koskee kilpailun suoraa kohdistumista toimintoon ja josta säädetään direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa, täyttyy sähkön tuotannon ja tukkumyynnin osalta pohjoisen makrovyöhykkeellä.

(28)

Lisäksi, koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan ehdon voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2004/17/EY ei pitäisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön tuotanto ja tukkutoimitukset pohjoisen makrovyöhykkeellä, eikä suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnan harjoittamiseksi kyseisellä maantieteellisellä alueella.

(29)

Kun kyseessä on sähkön vähittäismyynti keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, tilanne voidaan kiteyttää seuraavasti: kolmen suurimman vähittäismyyntiyrityksen yhteenlaskettu markkinaosuus on alhainen, sähköntoimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä osuutena sähkönottopisteistä on riittävä, eikä loppukäyttäjähintoja säännellä. Nämä päätelmät vastaavat Italian asianomaisten viranomaisten lausuntoa, jonka mukaan näihin markkinoihin on kohdistunut kilpailua jo useiden vuosien ajan, minkä vuoksi kilpailuaste on riittävä.

(30)

Johdanto-osan 15–18 kappaleessa tarkasteltujen seikkojen perusteella olisi katsottava, että ehto, joka koskee kilpailun suoraa kohdistumista toimintoon ja josta säädetään direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa, täyttyy, kun kyseessä ovat sähkön vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italian tasavallan koko alueella.

(31)

Lisäksi, koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan ehdon voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2004/17/EY ei pitäisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, eikä suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnan harjoittamiseksi kyseisellä maantieteellisellä alueella.

(32)

Kun otetaan huomioon johdanto-osan 19–25 kappaleessa tarkastellut seikat ja epäilykset siitä, esiintyykö kansallisella tasolla riittävästi kilpailua, kun kyseessä ovat vähittäistoimitukset matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille, ja lisäksi se, ettei Italian viranomaisten määrittelemistä merkityksellisistä yksittäisistä paikallisista markkinoista ole saatavilla tarkkoja tietoja, ei ole mahdollista tulla siihen tulokseen, että edellytykset, joilla direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan mukainen poikkeus voitaisiin myöntää sähkön vähittäistoimituksille matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, täyttyvät. Direktiiviä 2004/17/EY sovelletaan näin ollen edelleen, kun hankintayksiköt tekevät hankintasopimuksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön vähittäistoimitukset matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, ja kun ne järjestävät suunnittelukilpailuja kyseisen toiminnan harjoittamiseksi Italiassa. Koska 67 artiklan mukaisia tilastointivelvoitteita sovelletaan edelleen, saattaa olla tarpeen varmistaa, että asianomaiset hankintayksiköt toteuttavat tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, kuten hallinnollinen eriyttäminen ja/tai erillinen kirjanpito, jotta voidaan ilmoittaa oikeat tiedot niiden asianomaisten toimien yhteydessä tehdyistä julkisista hankinnoista, joita ei ole vapautettu tämän päätöksen nojalla.

(33)

Muistutetaan myös, että jos hankintasopimukset kattavat useita toimia, niitä on käsiteltävä direktiivin 2004/17/EY 9 artiklan mukaisesti. Tässä yhteydessä tämä tarkoittaa, että jos hankintayksikkö tekee kahtalaisia hankintoja, joilla tuetaan kumpaakin toimintaa, jotka on vapautettu direktiivin 2004/17/EY soveltamisesta, ja samaan aikaan toimintoja, joita ei ole vapautettu, huomio on kiinnitettävä toimintoihin, joita hankintasopimus pääasiallisesti koskee. Jos kyseessä ovat tällaiset kahtalaiset julkiset hankinnat, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tukea sähkön vähittäismyyntiä matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille, sovelletaan direktiivin 2004/17/EY säännöstä. Jos objektiivisesti on mahdotonta määritellä, mitä toimintaa sopimus pääasiallisesti koskee, hankintasopimus on tehtävä 9 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä noudattaen.

(34)

Tämä päätös perustuu helmi-toukokuun 2010 oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen sellaisena, kuin se esitetään Italian tasavallan ja CVA:n esittämissä tiedoissa, vuosien 2005 ja 2010 tiedonannoissa ja niiden teknisissä liitteissä sekä komission yksiköiden vuoden 2007 valmisteluasiakirjassa, loppuraportissa ja AEEG:n vuosiraportissa 2009. Päätöstä voidaan tarkistaa, jos oikeudellinen tai tosiasiallinen tilanne muuttuu merkittävästi niin, etteivät direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset enää täyty, kun kyseessä ovat sähkön tukkutoimitukset pohjoisen makrovyöhykkeellä ja vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille,

a)

sähkön tuotanto ja tukkutoimitukset pohjoisen makrovyöhykkeellä;

b)

sähkön vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italian tasavallan koko alueella.