14.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/1

14.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/3

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1296/2008 (2) vahvistetaan tuontitariffikiintiöiden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt Espanjan kohdalla maissin ja durran osalta ja Portugalin kohdalla maissin osalta.

(2)

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehtyjen sopimusten mukaan yhteisö on sitoutunut markkinointivuodesta 1995/96 alkaen avaamaan kiintiöitä toisaalta Portugalille 500 000 maissitonnin osalta ja toisaalta Espanjalle kahden miljoonan maissitonnin ja 300 000 durratonnin osalta sekä avaamaan tarvittaessa tarjouskilpailuja alennetuin tariffein.

(3)

On syytä selventää, että näiden kiintiöiden avaaminen ei edellytä tarjouskilpailun avaamista.

(4)

Sen vuoksi on tarpeen muuttaa asetusta (EY) N:o 1296/2008.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/4

(1)

Komissio vastaanotti 17 päivänä huhtikuuta 1997 päivätyllä kirjeellä kantelun, jonka yhteisön suurin viskoosikuitujen tuottaja, itävaltalainen yritys Lenzing AG teki espanjalaisen kilpailijansa Sociedad Nacional de Industrias y Aplicaciones de Celulosa Española SA:n, jäljempänä ’SNIACE’, hyväksi toteutetuista toimenpiteistä.

(2)

Komissio ilmoitti Espanjan hallitukselle 7 päivänä marraskuuta 1997 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(3)

Komissio totesi päätöksellä 1999/395/EY (2), jäljempänä ’vuonna 1998 tehty päätös’, että palkkatakuurahaston (Fondo de Garantía Salarial), jäljempänä ’FOGASA’, ja yleisen sosiaaliturvaviraston (Tesorería General de la Seguridad Social), jäljempänä ’TGSS’, SNIACEn hyväksi myöntämät tuet olivat sääntöjenvastaisia eivätkä soveltuneet yhteismarkkinoille, koska SNIACEn ja FOGASAn väliset sopimukset velkojen takaisinmaksusta sekä SNIACEn ja FOGASAn välinen velkajärjestelysopimus eivät olleet markkinaehtojen mukaisia sen vuoksi, että sopimuksiin sovelletut korot alittivat markkinakorot. Espanja määrättiin kyseisellä kielteisellä päätöksellä perimään kiistanalainen tuki takaisin tuensaajalta.

(4)

Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa C-342/96, Espanja vastaan komissio, 29 päivänä huhtikuuta 1999 antamassaan tuomiossa, jäljempänä ’Tubacex-tuomio’ (3), että TGSS:n ja FOGASAn tekemät velkajärjestelysopimukset eivät olleet valtiontukia, koska kyseiset julkiset elimet olivat toimineet samoin kuin yksityinen velkoja toimisi saataviensa perimiseksi (4), edellyttäen, että korkokanta vastaisi vähintään korkokantaa, jota yksityinen velkoja olisi soveltanut, eikä velkajärjestelysopimus aiheuttaisi uusien velkojen kertymistä.

(5)

Tubacex-tuomion jälkeen komissio päätti arvioida vuonna 1998 tehdyn päätöksen uudelleen, sillä se katsoi, että Tubacex-tuomiossa esitettyjä päätelmiä voitiin soveltaa myös SNIACEen. Komissio ilmoitti tämän vuoksi 16 päivänä helmikuuta 2000 päivätyllä, Espanjan viranomaisille osoitetulla kirjeellä päättäneensä aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn (5) kumotakseen osittain vuonna 1998 tehdyn päätöksen, jäljempänä ’toinen menettelyn aloittaminen’.

(6)

Espanja toimitti 21 päivänä maaliskuuta 2000 komissiolle huomautuksensa toisesta menettelyn aloittamisesta tehdystä päätöksestä.

(7)

Komissio päätti Espanjan viranomaisten ja asianomaisten toisen menettelyn aloittamisen jälkeen esittämien huomautusten perusteella lopettaa muodollisen tutkintamenettelyn 20 päivänä syyskuuta 2000 tehdyllä päätöksellä 2001/43/EY (6), jäljempänä ’vuonna 2000 tehty päätös’, ja totesi, että SNIACEn hyväksi toteutetut toimenpiteet eivät olleet valtiontukia arvioituina Tubacex-tuomion mukaisesti. Vuonna 1998 tehtyä päätöstä muutettiin vuonna 2000 tehdyllä päätöksellä osittain siten, että sen 1 artiklan ensimmäinen kohta korvattiin ja 2 artikla kumottiin.

(8)

Komissio katsoi vuonna 2000 tehdyssä päätöksessään, että soveltamalla lakisääteistä korkokantaa julkiset velkojat olivat pyrkineet maksimoimaan saataviensa takaisinperinnän kärsimättä tappioita. Komission mukaan ”Espanja on toiminut samoin kuin sellainen hypoteettinen yksityinen velkoja olisi toiminut, joka olisi ollut SNIACEn kanssa vastaavassa tilanteessa”. (7)

(9)

Vuonna 2000 tehdyn päätöksen jälkeen Lenzing-yritys haki muutosta kyseiseen päätökseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimesta.

(10)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi asiassa T-36/99 21 päivänä lokakuuta 2004 antamassaan tuomiossa (8) vuonna 2000 tehdyn päätöksen, sillä se katsoi, että komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että julkinen velkoja oli toiminut samalla tavalla kuin yksityinen velkoja. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion (9).

(11)

Vuonna 2000 tehdyn päätöksen kumoamisen vuoksi toinen muodollinen tutkintamenettely on edelleen meneillään.

(12)

Komissio pyysi 3 päivänä joulukuuta 2004, 13 päivänä toukokuuta 2005, 18 päivänä heinäkuuta 2005 ja 7 päivänä elokuuta 2008 päivätyillä kirjeillä Espanjan viranomaisilta lisätietoja, jotka toimitettiin sille 28 päivänä helmikuuta 2005, 4 päivänä heinäkuuta 2005, 29 päivänä syyskuuta 2005, 10 päivänä syyskuuta 2008 ja 15 päivänä syyskuuta 2008 päivätyillä kirjeillä.

(13)

Toimenpiteiden edunsaaja on vuonna 1939 perustettu SNIACE-yritys. Se valmistaa selluloosaa, paperia, viskoosikuituja, synteettikuituja ja natriumsulfaattia. SNIACEn liikevaihto vuonna 2007 oli 15 miljoonaa euroa.

(14)

FOGASA ja TGSS ovat tehneet SNIACEn kanssa velkojen takaisinmaksu- ja velkajärjestelysopimukset, joita kuvaillaan johdanto-osan 15–21 kappaleessa.

(15)

FOGASA on itsenäinen, työ- ja maahanmuuttoministeriön valvonnassa toimiva laitos, joka saa rahoituksensa yritysten suorittamista maksuosuuksista. Työntekijöiden asemaa koskevan lain (Estatuto des los Trabajadores) 33 §:n 1 momentin ensimmäisen alamomentin mukaan sen päätehtävänä on maksaa ”työntekijöille heidän erääntyneet palkkasaatavansa työnantajan maksukyvyttömyys- tai velkasaneeraustilanteessa”. Työvoimalain 33 §:n 4 momentissa FOGASA velvoitetaan siirtämään itselleen työntekijöiden oikeudet ja osakkuudet, jotta maksetut määrät saataisiin perityiksi takaisin.

(16)

Maaliskuun 6 päivänä 1985 annetun kuninkaallisen asetuksen 505/85 (10) nojalla FOGASA voi tehdä takaisinmaksusopimuksia määristä, jotka on maksettu työntekijöille palkkoina ja korvauksina, helpottaakseen kertyneiden saatavien takaisinperintää voimassa olevine lakisääteisine korkoineen.

(17)

FOGASA teki SNIACEn kanssa kaksi velkojen takaisinmaksusopimusta, joista ensimmäinen tehtiin 5 päivänä marraskuuta 1993 ja toinen 31 päivänä lokakuuta 1995. Ensimmäinen sopimus koski 1 362 708 700 Espanjan pesetan saatavia (korkoineen) ja toinen 339 459 878 Espanjan pesetan saatavia (korkoineen).

(18)

Ensimmäinen, 5 päivänä marraskuuta 1993 tehty sopimus, jäljempänä ’FOGASA I -sopimus’, koski määriä, joilla FOGASA oli kattanut SNIACElle kertyneitä työntekijöiden palkka- ja korvausrästejä. Velan määrä oli yhteensä 897 652 759 Espanjan pesetaa, johon oli lisättävä 465 055 911 Espanjan pesetan korot 10 prosentin korkokannan mukaan, joten maksettava kokonaismäärä oli 1 362 708 700 Espanjan pesetaa. Velan vakuutena oli kiinnitys SNIACEn omaisuuseriin ja velalle oli vahvistettu takaisinmaksuaikataulu, jota muutettiin 18 päivänä maaliskuuta 1999 käydyissä neuvotteluissa siten, että lopulliset takaisin maksettavat määrät (Espanjan pesetoina) olivat seuraavat:

Taulukko 1

FOGASA I –sopimus

(19)

Toinen, 31 päivänä lokakuuta 1995 tehty sopimus, jäljempänä ’FOGASA II -sopimus’, koski lisämääriä, jotka FOGASA oli suorittanut 5 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn sopimuksen jälkeen maksaakseen SNIACEn työntekijöiden palkka- ja korvausrästit. Uusi velkasumma oli 229 424 860 Espanjan pesetaa, johon oli lisättävä 110 035 018 Espanjan pesetan korot 9 prosentin korkokannan mukaan, joten maksettava kokonaismäärä oli 339 459 878 Espanjan pesetaa. Velan vakuutena oli kiinnitys SNIACEn omaisuuseriin ja velalle oli vahvistettu takaisinmaksuaikataulu, jota muutettiin 18 päivänä maaliskuuta 1999 käydyissä neuvotteluissa siten, että lopulliset määrät (Espanjan pesetoina) olivat seuraavat:

Taulukko 2

FOGASA II –sopimus

(20)

Yleisen sosiaaliturvalain (Ley General de la Seguridad Social) (11) 20 §:n nojalla TGSS voi myöntää lykkäystä sosiaaliturvamaksurästeihin tai sosiaaliturvamaksujen korotuksiin tai jakaa ne maksueriin. Kyseisen lain 27 §:ssä säädetään lisäksi, että lykättyihin maksuihin on lisättävä viivästyskorotukset.

(21)

Maaliskuun 8 päivänä 1996 tehty sopimus, sellaisena kuin se oli muutettuna 7 päivänä toukokuuta 1996 ja 30 päivänä syyskuuta 1997 tehdyillä sopimuksilla, koski yhteensä 3 510 387 323 Espanjan pesetan velkojen ja niistä kertyneiden 615 056 349 Espanjan pesetan korkojen (7,5 prosentin korkokannan mukaan) maksun uudelleenjärjestelyä. Velkapääoma vastasi helmikuun 1991 ja helmikuun 1997 välisenä aikana kertyneitä sosiaaliturvamaksurästejä. Kyseiset maksut oli määrä suorittaa 120 kuukausierässä, jotka sisälsivät kahden ensimmäisen vuoden aikana ainoastaan lakisääteisen 7,5 prosentin korkokannan mukaiset korot sekä kolmannen ja kymmenennen vuoden välisenä aikana velkapääoman korkoineen siten, että ensimmäiset vuotuiset lyhennyserät olivat 5 prosenttia pääomasta (lokakuun 1999 ja syyskuun 2001 välisenä aikana), toiset 10 prosenttia (lokakuun 2001 ja syyskuun 2003 välisenä aikana), kolmannet 15 prosenttia (lokakuun 2003 ja syyskuun 2005 välisenä aikana) ja neljännet 20 prosenttia (lokakuun 2005 ja syyskuun 2007 välisenä aikana).

(22)

Komissio katsoi menettelyn aloittamisesta tekemässään päätöksessä, että yhteisöjen tuomioistuimen Tubacex-tuomiossa esittämää analyysia voitiin soveltaa kaikilta osin myös vuonna 1998 tehdyn päätöksen kohteina olleisiin toimenpiteisiin, ja sen vuoksi oli aiheellista kumota kyseinen päätös osittain sekä arvioida SNIACEn ja julkisten velkojien väliset sopimukset uudelleen.

(23)

Komissio esitti Tubacex-tuomion perusteella epäilyjä julkisten velkojien toteuttamista toimenpiteistä:

(24)

Asianomaiset eivät ole esittäneet huomautuksia.

(25)

Espanjan hallitus esitti huomautuksensa 21 päivänä maaliskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä.

(26)

Espanjan viranomaiset vastustivat komission päätöstä aloittaa muodollinen tutkintamenettely, sillä ne katsoivat, ettei menettely ollut välttämätön edellytys vuonna 1998 tehdyn päätöksen osittaista kumoamista koskevan suunnitelman täytäntöönpanolle.

(27)

SNIACEn ja TGSS:n velkajärjestelysopimuksen osalta Espanjan viranomaiset olivat komission kanssa eri mieltä siitä, että ”olisi todennäköistä, että tuomioistuinten ulkopuolella käsiteltävissä sopimuksissa, jotka koskevat jo muodostuneiden velkojen uudelleenjärjestelyä tai jotka vaikuttavat kyseisellä tavalla, velkojan olisi loogista pyrkiä saamaan velalliselta maksujen viivästymisestä laillista korkotasoa korkeampaa viivästyskorkoa korvauksena siitä, ettei se peri saataviaan oikeusteitse”. Ne väittivät sen sijaan, että usein sovitaan lakisääteistä korkokantaa alhaisemmasta korosta yrityksen taloudellisen tilanteen sekä oikeudellisiin menettelyihin liittyvien kustannusten, viivästysten ja epävarmuustekijöiden vuoksi.

(28)

Espanjan viranomaiset toistivat tämän vuoksi väitteensä, että kun velan perinnässä myönnetään maksunlykkäyksiä, joihin sovelletaan lakisääteistä korkokantaa, turvataan sosiaaliturvajärjestelmän edut paremmin kuin millään muulla toimintamuodolla, johon yksityinen velkoja olisi voinut turvautua.

(29)

Lisäksi Espanjan hallitus muistutti, että yksityinen velkoja voi sopia velallisen kanssa vapaasti korkokannasta, mutta sosiaaliturvaviranomaisia sitoo yleisen sosiaaliturvalain 20 §, jossa säädetään, että velkajärjestelysopimuksissa on sovellettava lakisääteistä korkokantaa.

(30)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että yksityisten velkojien lokakuussa 1996 tekemän sopimuksen sekä sosiaaliturvaviranomaisten ja SNIACEn välisen velkajärjestelysopimuksen ehtojen vertailu ei mahdollisesti ole yksityistä velkojaa koskevan kriteerin asianmukaista soveltamista sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sen määritellyt. Espanjan viranomaiset totesivat tältä osin, ettei julkisten velkojien tilanne voi olla yksityisten velkojien tilanteen kaltainen julkishallinnon lakisääteisten sitoumusten vuoksi. Viranomaiset kuitenkin korostivat, että erilaisesta tilanteesta huolimatta sosiaaliturvaviranomaisten ja SNIACEn sekä Fogasan ja SNIACEn väliset sopimukset olivat yksityisten velkojien välillä tehtyä sopimusta tiukemmat.

(31)

Espanjan viranomaiset toistivat lopuksi samat näkemykset kuin menettelyssä, jonka päätteeksi vuonna 1998 tehty päätös tehtiin.

(32)

Espanjan viranomaiset katsoivat, ettei uuden muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen ollut välttämätöntä asian ratkaisemisen kannalta eikä asianomaisten oikeuksien suojaaminen ollut riittävä peruste menettelyn aloittamiselle.

(33)

Komissio puolestaan katsoo, että Tubacex-tuomio oli riittävän tärkeä seikka, jotta kyseiset tiedot katsottiin aiheelliseksi saattaa Espanjan viranomaisten ja asianomaisten tietoon. Tubacex-tuomio oli omiaan muuttamaan arviointiperusteita, jotka oli esitetty 7 päivänä marraskuuta 1997 tehdyssä päätöksessä menettelyn aloittamisesta.

(34)

Komissio pohti toisen menettelyn aloittamisen yhteydessä, sisälsivätkö SNIACEn ja julkisten velkojien väliset sopimukset valtiontukia ja jos sisälsivät, voitiinko ne katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi tuiksi.

(35)

Tubacex-tuomion perusteella voidaan katsoa, että velkojen uudelleenjärjestelyn muodossa toteutetut julkiset toimenpiteet eivät ole valtiontukia, jos ne täyttävät tuomiossa luetellut kriteerit (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 4 kappale).

(36)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi asiassa T-36/99 antamassaan tuomiossa, jolla se kumosi vuonna 2000 tehdyn päätöksen, perustelut, jotka komissio oli esittänyt todetessaan TGSS:n ja FOGASAn toimineen yksityisen velkojan tavoin. Tämän vuoksi on syytä tarkistaa seuraavat seikat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perusteella:

(37)

Toimenpiteiden arvioinnissa on tarkasteltava sekä Tubacex-tuomiossa että asiassa T-36/99 annetussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa lueteltujen kriteerien täyttymistä. Jos julkisten velkojien käyttöön ottamat järjestelyt eivät täytä vähintään yhtä näistä kriteereistä, komission on torjuttava yksityisen velkojan periaatteen käyttö.

(38)

FOGASAn kanssa tehdyt kaksi sopimusta erosivat Tubacex-tuomiossa käsitellyistä seikoista siinä, että ne tehtiin noin kahden vuoden välein ja ne koskivat eri velkoja. Komissio katsoo, että kyse ei ole yhdestä sopimuksesta. Kun toinen sopimus tehtiin, FOGASA ei myöskään pyrkinyt yhdistämään sitä ensimmäiseen sopimukseen, jotta kokonaisvelkasummaan sovellettaisiin vain yhtä sopimusta. FOGASA yhtenäisti maksamatta olleet saatavat vasta 18 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyllä sopimuksella (12) eli vasta neljän vuoden kuluttua FOGASAn ja SNIACEn välillä tehdystä toisesta sopimuksesta.

(39)

Tässä arvioinnissa komissio analysoi ensiksi FOGASA I -sopimuksen ja sen jälkeen FOGASA II -sopimuksen yksityiseen velkojaan sovellettavien kriteerien perusteella.

(40)

SNIACE ja FOGASA tekivät ensimmäisen velkajärjestelysopimuksen, joka koski 1 362 708 700 Espanjan pesetan määrää (korkoineen), 5 päivänä marraskuuta 1993. Sopimus tehtiin FOGASAn maksettua SNIACEn henkilöstön palkka- ja korvausrästit.

(41)

Komission on erotettava analyysissään toisistaan sopimuksen tekoajankohta (ennakkoanalyysi) ja sopimuksen täytäntöönpanoajankohta (jälkianalyysi). On mahdollista, että kun sopimusta arvioidaan sen tekoajankohtana vallinneiden ominaisuuksien perusteella, todetaan, että sopimus ei sisällä tukia, mutta sopimuksen täytäntöönpano alkuperäisistä suunnitelmista poikkeavin ehdoin muuttaa tätä ensimmäistä näkemystä siten, että sopimuksen katsotaan sisältävän tukia.

(42)

Komissio toteaa, että ensimmäinen velkajärjestelysopimus FOGASAn kanssa tehtiin 5 päivänä marraskuuta 1993 eli lähes kahdeksan kuukauden kuluttua siitä, kun alioikeuden tuomari oli ilmoittanut 25 päivänä maaliskuuta 1993 velkasaneerauksesta, joka aiheutti sen, että FOGASA joutui suorittamaan maksurästit SNIACEn työntekijöille. FOGASA liitti tuolloin sopimukseen kiinnityksen SNIACEn omaisuuseriin, jotta ainakin osalla sen saatavista olisi vakuus. FOGASAn soveltama korkokanta oli 10 prosenttia sopimuksen tekoajankohtana voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti.

(43)

Banesto puolestaan oli myöntänyt vuosina 1987 ja 1991 eli useita vuosia ennen FOGASA I -sopimuksen tekemistä SNIACElle kiinnitysvakuudellisia luottojärjestelyjä 16 prosentin ja 18 prosentin koroilla (kyseisinä ajankohtina vallinneiden markkinaehtojen mukaisesti).

(44)

Voidaankin todeta, että kun SNIACE siirrettiin vuonna 1992 velkasaneeraukseen, sillä oli ainakin kaksi velkojaa: FOGASA, jolle se oli velkaa työntekijöidensä palkkarästit, ja Banesto, jolle se ei ollut vielä maksanut kokonaan takaisin siltä saamiaan luottoja.

(45)

Velkasaneerauksen julkistamisen jälkeen Banesto olisi voinut pitää kiinni oikeuksistaan SNIACEn etuoikeutettuna velkojana kiinnitysvakuutensa turvin. SNIACE luovutti kuitenkin Banestolle vasta 26 päivänä syyskuuta 1996 tehdyn sopimuksen nojalla eli kolmen vuoden kuluttua FOGASA I -sopimuksen tekemisestä osakkeet, jotka se omisti Inquitex-yrityksessä, ja joitakin kiinnitysvakuudellisia maa-alueita, maksaakseen Banestolle osan veloistaan.

(46)

FOGASAlla puolestaan oli lakisääteinen velvollisuus maksaa SNIACEn työntekijöiden maksurästit, jos SNIACE asetettaisiin velkasaneeraukseen. FOGASAn jouduttua maksamaan SNIACEn työntekijöiden palkat se aloitti velkajärjestelyneuvottelut SNIACEn kanssa periäkseen sille myöntämänsä luoton. Se seikka, että Banesto ei perinyt SNIACElta kiinnitysvakuudellisia luottojaan, osoittaa selkeästi, että – toisin kuin yksityinen velkoja Banesto – FOGASA toimi varovaisesti ja tarkkanäköisesti tehdessään velkajärjestelysopimuksen ja hankkiessaan vakuudet välittömästi sen jälkeen kun velkasaneeraus oli julkistettu.

(47)

FOGASA ja SNIACE saivat tämän vuoksi nopeasti päätökseen neuvottelut, joissa voitiin osoittaa, että osapuolet olivat valmiit pyrkimään sovintoratkaisuun.

(48)

Suostuttuaan SNIACEn työntekijöiden pyyntöön maksaa siinä oikeudellisessa menettelyssä todetut palkka- ja korvausrästit, jossa SNIACE oli asetettu velkasaneeraukseen, FOGASA teki velkajärjestelysopimuksen, jotta SNIACE maksaisi sille takaisin sen suorittamat määrät. FOGASA sovelsi Espanjan lainsäädännössä vahvistettua korkokantaa, joka oli 10 prosenttia ajankohtana, jona sopimus tehtiin.

(49)

Komissio katsoo, että suostuessaan sopimaan SNIACEn kanssa maksujen uudelleenjärjestelystä FOGASA sovelsi Tubacex-tuomiossa vahvistettua periaatetta, jonka mukaan ”saatavaansa perivä velkoja ei […] pyri saamaan erityisen suurta voittoa saatavansa osalta, vaan se pyrkii ainoastaan saamaan takaisin itse maksamansa määrät niin, ettei se kärsi taloudellista tappiota. Kun velkoja siis myöntää maksunlykkäystä varmistaakseen saatavansa takaisinmaksamisen, se vaatii maksettavaksi sellaisen koron, jolla on tarkoitus hyvittää maksunlykkäyksen aikana tapahtuva rahan arvon aleneminen.” (13)

(50)

Kun sopimus tehtiin, FOGASA oli tietoinen kriisistä, johon SNIACE oli ajautunut ja jonka vuoksi FOGASA oli toteuttanut toimenpiteitä SNIACEn työntekijöiden hyväksi, jotta nämä saisivat palkat ja korvaukset, joita SNIACE ei voinut maksaa velkasaneeraustilanteen vuoksi.

(51)

On selvää, että ainoa SNIACEa koskeva varsinainen elinkelpoisuussuunnitelma, jota ehdotettiin FOGASAlle kyseisenä ajankohtana, oli velkojen uudelleenjärjestely. Yrityksen toiminta elpyi kuitenkin vähitellen vuonna 1992 koetun työselkkauksen jälkeen, mikä nosti esiin toiveita yrityksen muuttumisesta kannattavaksi, vaikka sen tilanne oli edelleen heikko.

(52)

Se seikka, että yksityisten velkojien kanssa ei ollut tehty sopimusta, ja se, että nämä eivät olleet panneet velkoja pakkoperintään vuoden 1993 jälkeen, ovat osoituksia siitä, että ennusteet yrityksen tilanteen kohenemisesta olivat perusteltuja eikä sen vuoksi ollut syytä ottaa riskiä, että yritys lopettaisi toimintansa.

(53)

Komissio katsoo, että FOGASA I -sopimus ei ollut valtiontukea ajankohtana, jona se tehtiin.

(54)

Jaksolla, joka alkoi 5 päivänä marraskuuta 1993 ja päättyi 18 päivänä maaliskuuta 1999, jolloin FOGASA teki uuden velkajärjestelysopimuksen velan takaisinmaksuajan pidentämisestä kahdella vuodella, SNIACE oli maksanut takaisin vain noin 50 prosenttia velastaan.

(55)

Sen sijaan, että FOGASA olisi realisoinut vakuudet ja kiinnitykset, jotka se oli saanut vuonna 1993 tehdyn sopimuksen puitteissa, se piti parempana vaihtoehtona velkajärjestelysopimuksen muuttamista siten, että sillä olisi maksimaaliset mahdollisuudet periä saatavansa. Komissio toteaa sitä vastoin, että Banesto hyväksyi 26 päivänä syyskuuta 1996 SNIACEn ehdotuksen maksaa osan velastaan tämän omistamien maa-alueiden muodossa ja osakkeina, joita se omisti Inquitex-yrityksessä.

(56)

Komissio katsoo, että FOGASAn käyttäytyminen ei ole verrattavissa Banestoon, joka pyrki suojaamaan osan saatavistaan vuonna 1996 tehdyn sopimuksen yhteydessä toisin kuin FOGASA, joka ei pyrkinyt millään tavalla perimään saataviaan SNIACEn kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti.

(57)

Komissio toteaa, että neuvotellessaan sopimuksen uudelleen FOGASA ei vaatinut maksettavaksi korkoa, sillä maksettava kokonaismäärä pysyi samana, vaikka lopullista määräaikaa lykättiin kahdella vuodella. (14) Komissio katsoo tämän vuoksi, että Espanjan väite (15), jonka mukaan se halusi suojata investointinsa rahan arvon alenemiselta, on hylättävä.

(58)

Komissio toteaa taulukon 3 perusteella, että kun 18 päivänä maaliskuuta 1999 tehty sopimus 5 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehtiin, yritys kamppaili kasvavien velkojen, jatkuvien tappioiden ja omien varojen alijäämän kanssa, mikä herätti epäilyjä siitä, olisiko saatavat mahdollista periä takaisin:

Taulukko 3

(59)

Vaikka yrityksen tulos oli kiistatta hienokseltaan positiivinen vuonna 1995, on myönnettävä, että yrityksen taloudellisen tilanteen perusteella sen kannattavuusnäkymät olivat epävarmat.

(60)

Komissio on tullut siihen tulokseen, että FOGASA ei käyttäytynyt yksityisen velkojan tavoin,

(61)

SNIACE ja FOGASA tekivät toisen velkajärjestelysopimuksen 339 459 878 Espanjan pesetan määrästä (korkoineen) 31 päivänä lokakuuta 1995. Sopimus tehtiin FOGASAn maksettua toistamiseen SNIACEn henkilöstön palkka- ja korvausrästit.

(62)

Samoin kuin FOGASA I -sopimuksen täytäntöönpanon osalta, komissio katsoo myös tässä tapauksessa, että FOGASAn käyttäytymistä ei voida verrata Banestoon, joka pyrki suojaamaan osan saatavistaan vuonna 1996 tehdyllä sopimuksella, kun taas FOGASA, joka oli saanut perityksi vain osan vuonna 1993 tehdyn sopimuksen kattamista veloista, teki vuonna 1995 uuden sopimuksen, joka koski uusia velkoja.

(63)

Uusi sopimus tehtiin, vaikka:

(64)

On lisäksi ilmeistä, että FOGASA ei suunnitellut velan pakkoperintää sille annetun kiinnityksen realisoinnin avulla. On selvää, että pakkoperintä olisi voinut aiheuttaa yrityksen sulkemisen, mutta FOGASA olisi epäilemättä voinut periä SNIACEn selvitystilan yhteydessä koko velkasumman tai osan siitä yrityksen omaisuuserien myymisen jälkeen.

(65)

Komissio toteaa tältä osin, että Espanjan viranomaiset ovat vastanneet toistuvasti, että niiden oli mahdotonta arvioida yrityksen arvoa, jonka perusteella olisi voitu laskea takaisin perittävä määrä, ja yrityksen omaisuuserien arvo olisi joka tapauksessa voinut aleta voimakkaasti selvitystilan seurauksena. (16) On ilmeistä, että FOGASA luopui tästä syystä SNIACEn asettamisesta selvitystilaan ja päätyi velkajärjestelyratkaisuun.

(66)

Espanjan viranomaiset totesivat lisäksi 29 päivänä syyskuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan, että ”jos [FOGASA] olisi kieltäytynyt tekemästä perintäsopimusta perustelematta kieltäytymistään, se olisi rikkonut sitä koskevia sääntöjä ja toiminut mielivaltaisesti”. Komissio toteaa Espanjan viranomaisten vastauksen perusteella, että FOGASA ei pyrkinyt perustelemaan mahdollista velkajärjestelyn epäämistä. Espanjan viranomaiset eivät pitäneet riittävänä pelkästään sitä seikkaa, että FOGASA aikoi periä velan kokonaisuudessaan takaisin muun muassa SNIACEn sulkemisen kautta. (17)

(67)

Komissio on tullut siihen tulokseen, että FOGASA ei käyttäytynyt yksityisen velkojan tavoin,

(68)

Kuten johdanto-osan 21 kohdassa mainittiin, TGSS teki 8 päivänä maaliskuuta 1996 SNIACEn kanssa sopimuksen, jota muutettiin 7 päivänä toukokuuta 1996 ja 30 päivänä syyskuuta 1997. Vaikka lopullinen sopimus tehtiin noin 18 kuukauden kuluttua ensimmäisen sopimuksen tekemisestä, sopimukset koskivat samoja velkoja. Komissio katsoo tämän vuoksi, että kyse on yhdestä sopimuksesta, jota on muutettu useita kertoja.

(69)

Kun TGSS ja SNIACE tekivät ensimmäisen sopimuksen 8 päivänä maaliskuuta 1996 ja kun sitä muutettiin ensimmäisen kerran 7 päivänä toukokuuta 1996, yksityiset velkojat eivät olleet saaneet vielä aikaan sopimusta. TGSS:n asemaa voidaan verrata yksityisiin velkojiin vasta siitä ajankohdasta, jona sopimusta muutettiin toisen kerran, eli 30 päivästä syyskuuta 1997.

(70)

Tässä vaiheessa voidaan todeta, että TGSS meni yksityisiä velkojia pitemmälle siltä osin kuin se teki sopimuksen, jolla se pyrki maksimoimaan mahdollisuudet periä saatavansa takaisin.

(71)

Espanjan lainsäädännön mukaan TGSS voi tehdä sopimuksia velkojen uudelleenjärjestelystä, kunhan se soveltaa sopimuksen tekemisen aikaan voimassa olevaa lakisääteistä korkokantaa.

(72)

TGSS pyrki Tubacex-tuomion mukaisesti suojaamaan tällä tavalla saatavansa ilman taloudellisia tappioita.

(73)

Kuten johdanto-osan 63 kappaleen iii) kohdassa todettiin, SNIACE oli sopimuksen tekemisen aikaan vaikeuksissa oleva yritys jo vuosien ajan toistuvasti kertyneiden tappioiden, negatiivisen oman pääoman ja huomattavan velan vuoksi.

(74)

Espanjan viranomaiset eivät ole kyenneet täyttämään komission pyyntöä (7 päivänä elokuuta 2008 päivätty kirje D/53117), jolla se pyysi viranomaisia toimittamaan TGSS:n ja SNIACEn välillä vuonna 1994 pidettyjen kokousten pöytäkirjat. (18) Komissio olisi saanut pöytäkirjoista tietoa neuvottelujen taustasta ja voinut arvioida TGSS:n näkemystä siitä, oliko SNIACElla realistiset mahdollisuudet pitää kiinni aiemmista ja tulevista sitoumuksistaan. Espanjan viranomaiset ilmoittivat kuitenkin 10 päivänä syyskuuta 2008 päivätyssä vastauksessaan, että niillä ei ollut hallussaan kyseisiä asiakirjoja.

(75)

Onkin ilmeistä, että TGSS oli tietoinen SNIACEn taloudellisesta tilanteesta ja erityisesti siitä, ettei se ollut täyttänyt sitoumuksiaan suhteessa FOGASAan. Koska sopimus tehtiin vuonna 1996, TGSS olisi voinut todeta SNIACEn kirjanpitoasiakirjojen perusteella, että se oli noudattanut vuonna 1993 tehtyä sopimusta vain osittain ja oli lisäksi tehnyt FOGASAn kanssa vuonna 1995 (eli noin kuusi kuukautta ennen TGSS:n kanssa tehtyä sopimusta) uuden sopimuksen, joka koski uusia velkoja.

(76)

Komissio on tullut siihen tulokseen, että TGSS ei käyttäytynyt yksityisen velkojan tavoin,

(77)

Komissio toteaa, että ainoastaan 5 päivänä marraskuuta 1993 FOGASAn ja SNIACEn välillä tehdyn sopimuksen perustana olleen toimenpiteen voidaan katsoa täyttävän yksityistä velkojaa koskevan kriteerin. Tämän vuoksi kyseinen toimenpide ei suosi SNIACEa.

(78)

Komissio katsoo sitä vastoin, että 18 päivänä maaliskuuta 1999 muutetun FOGASA I -sopimuksen täytäntöönpano, FOGASA II -sopimus ja TGSS-sopimus suosivat SNIACEa perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla edellä esitetyistä syistä. Kyseiset toimenpiteet suosivat SNIACEa, joka saa niiden ansiosta mahdollisuuden järjestellä uudelleen sosiaaliturvamaksujen suorittamiseen liittyvät lakisääteiset velvoitteensa ja FOGASAn kanssa sovitut velat, joista SNIACE olisi tavanomaisessa tilanteessa joutunut vastaamaan, jos kyse olisi ollut yksityisistä velkojista.

(79)

Muiden kriteerien osalta komissio katsoo ensiksikin, että toimenpiteet rahoitetaan valtion varoin, sillä sekä FOGASA että TGSS ovat julkisia elimiä, joiden varat ovat peräisin pakollisista maksuosuuksista.

(80)

Kyseiset toimenpiteet ovat lisäksi valikoivia, sillä niitä sovelletaan ainoastaan SNIACEen.

(81)

Markkinoille, joilla SNIACE toimii, on lisäksi tyypillistä se, että jäsenvaltiot käyvät niillä vilkasta kauppaa. SNIACE markkinoi osan tuotannostaan Euroopassa, jossa se joutuu kilpailemaan muiden yritysten kanssa. SNIACElle myönnetyt tuet voivat sen vuoksi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Lisäksi kyseiset toimenpiteet uhkaavat vääristää tekstiilituotteiden valmistajien välistä kilpailua.

(82)

Komissio katsoo tämän vuoksi, että FOGASA I -sopimuksen täytäntöönpanoon sekä FOGASA II- ja TGSS-sopimukseen liittyvät toimenpiteet ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia.

(83)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti valtiontuiksi katsottavien toimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisten poikkeusten perusteella.

(84)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan ja 87 artiklan 3 kohdan b, d ja e alakohdan mukaisia poikkeuksia ei mitä ilmeisimmin voida soveltaa, sillä toimenpiteiden tarkoituksena ei ole edistää Euroopan yhteistä etua koskevaa tärkeää hanketta, poistaa jäsenvaltion taloudessa olevaa vakavaa häiriötä tai edistää kulttuuria ja kulttuuriperintöä. Kyse ei ole myöskään muusta tuesta, josta neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta.

(85)

Tämän vuoksi on arvioitava 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan mukaisia poikkeuksia, jotka liittyvät tiettyjen alueiden tai alojen kehittämiseen.

(86)

Koska kyse on tuista, joilla pyritään edistämään tiettyjen alojen kehittämistä, ja kun otetaan lisäksi huomioon kyseisten toimenpiteiden luonne, ainoat niiden kannalta merkitykselliset kriteerit ovat ne, jotka liittyvät vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen.

(87)

Koska kyse on tuista, joiden tarkoituksena on edistää tiettyjen alueiden kehittämistä, komissio toteaa, että alue, jolle SNIACE on sijoittautunut, on voinut saada syyskuusta 1995 alueellisia tukia 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla ja ennen kyseistä ajankohtaa alueellisia tukia 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(88)

Komission on sen vuoksi arvioitava toimenpiteet vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen sekä alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaan. Valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annetun komission ilmoituksen (19) mukaan toimenpiteet on arvioitava tukien myöntämisajankohtana voimassa olevien sääntöjen perusteella.

(89)

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettäviin tukiin sovellettavien sääntöjen osalta ei ole epäilystä siitä, että komissio on edellyttänyt vuonna 1979 annetun kahdeksannen kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen julkaisemisesta lähtien ja kaikissa sen jälkeen antamissaan suuntaviivoissa vaikeuksissa olevan yrityksen elinkelpoisuuden palauttamisen mahdollistavan rakenneuudistussuunnitelman antamista. (20)

(90)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Espanjan viranomaiset eivät ole missään vaiheessa väittäneet, että toimenpiteet olisivat pelastamis- tai rakenneuudistustukea. Ne eivät ole myöskään pyrkineet osoittamaan, että ne voisivat esittää kiistanalaisten tukien myöntämisen aikaan voimassa olleiden sääntöjen mukaisen rakenneuudistussuunnitelman. Rakenneuudistussuunnitelmassa on esiteltävä muun muassa vuonna 1979 annetun kahdeksannen kilpailupolitiikkaa koskevan komission kertomuksen (227 ja 228 kohta) ja vuodesta 1994 annettujen suuntaviivojen (21) edellytysten mukaiset sisäiset rakenneuudistustoimenpiteet ja korjaustoimenpiteet. Rakenneuudistussuunnitelman puuttuminen on osoitus siitä, että tuen ainoana tarkoituksena oli mahdollistaa yrityksen toiminnan jatkuminen vaatimatta siltä mitään rakenneuudistukseen liittyvää vastinetta.

(91)

Kantaja esitti komissiolle ennen menettelyn aloittamista elinkelpoisuussuunnitelman, josta Espanjan viranomaiset ovat todenneet vastauksena 16 päivänä toukokuuta 1997 päivättyyn komission kirjeeseen erityisesti 30 päivänä kesäkuuta 1997 päivätyssä kirjeessään, että asiantuntijan päätelmä, jonka mukaan ”SNIACEn elinkelpoisuus voidaan taata vain myöntämällä sille avustuksia, joiden avulla se voi saattaa päätökseen investointihankkeita ja neuvotella velkansa uudelleen”, oli puhtaasti henkilökohtainen mielipide, joka esitettiin yksityisessä tutkimuksessa ja joka ei välttämättä vastannut Espanjan viranomaisten näkemystä. (22)

(92)

Koska rakenneuudistussuunnitelmaa ei ole, FOGASA II- ja TGSS-sopimusten puitteissa toteutettuja toimenpiteitä ja FOGASA I -sopimuksen täytäntöönpanoa ei voida pitää perusteltuina Euroopan komission vuonna 1979 antaman kahdeksannen kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen eikä pelastamis- ja rakenneuudistustuista vuosina 1994, 1999 ja 2004 annettujen yhteisön suuntaviivojen mukaan.

(93)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan poikkeuksista, jotka liittyvät tiettyjen alueiden kehittämisen edistämiseen tai helpottamiseen tarkoitettuihin tukiin, komissio toteaa, että alue, jolle SNIACE on sijoittautunut, on voinut saada syyskuusta 1995 alueellisia tukia 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla ja ennen kyseistä ajankohtaa alueellisia tukia 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(94)

SNIACElle myönnetyillä tuilla ei kuitenkaan ole ominaisuuksia, jotka ovat edellytyksenä sille, että niiden katsottaisiin helpottavan tiettyjen talousalueiden kehittämistä kyseisessä artiklassa tarkoitetulla tavalla, sillä ne myönnettiin toimintatukien muodossa eli ilman, että niihin olisi liitetty mitään investointeihin tai työpaikkojen luomiseen liittyviä ehtoja.

(95)

Komissio on hyväksynyt vuodesta 1979 (23) tuet, joihin ei ole liitetty alkuinvestointeihin tai työpaikkojen luomiseen aluetukikelpoisilla alueilla liittyviä ehtoja, vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltio kykenee osoittamaan haittojen olemassaolon ja arvioi niiden suuruuden, mitä ei ole tapahtunut tässä tapauksessa.

(96)

Tämän vuoksi FOGASA II- ja TGSS-sopimusten puitteissa toteutettuja toimenpiteitä ja FOGASA I -sopimuksen täytäntöönpanoa ei voida pitää perusteltuina vuonna 1979 annetun komission tiedonannon eikä vuonna 1998 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaan.

(97)

Sopimusten tekemisen aikaan voimassa olleiden synteettikuitualaa koskevien sääntöjen (24) osalta komissio katsoo, että investointituet olivat ainoat hyväksyttävät tukityypit. Kyseiset toimenpiteet eivät kuitenkaan vastaa ominaisuuksiltaan miltään osin investointitukia. FOGASA II- ja TGSS-sopimusten puitteissa toteutettuja toimenpiteitä ja FOGASA I -sopimuksen täytäntöönpanoa ei voida katsoa perustelluiksi vuosina 1992 ja 1996 annettujen suuntaviivojen mukaan.

(98)

Komissio katsoo, että 18 päivänä maaliskuuta 1999 muutetun FOGASA I -sopimuksen soveltamisjärjestelyiden ja FOGASA II- ja TGSS-sopimusten tekemisen ei voida katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille.

(99)

Komissio katsoo, että 18 päivänä maaliskuuta 1999 muutettua FOGASA I -sopimusta ja FOGASA II- ja TGSS-sopimuksia ei ole pantu täytäntöön perustamissopimuksen mukaisesti, ja sen vuoksi tuensaajan on palautettava sille maksetut määrät.

(100)

Yhteismarkkinoille soveltumattomiksi katsottujen sääntöjenvastaisten tukien takaisinperintäjärjestelyt määritellään komission tiedonannossa ”Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa”, jäljempänä ’vuonna 2007 annettu tiedonanto’ (25). Varsinkin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja myös vuonna 2007 annetun tiedonannon 37 kohdassa todetaan, että komission ei tarvitse vahvistaa takaisinperittävän tuen täsmällistä määrää. Komission päätöksen on kuitenkin sisällettävä tietoja, joiden avulla Espanja voi määrittää tuen määrän.

(101)

Komission asetuksessa (EY) N:o 794/2004 (26), jossa vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (27) soveltamissäännökset, säädetään, että takaisinperimistä koskevan päätöksen nojalla takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään saakka. Korolle lasketaan korkoa tuen takaisinperintään saakka.

(102)

Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin todennut korkojen laskentamenetelmästä 11 päivänä joulukuuta 2008 antamassaan tuomiossa asiassa C-295/07, komissio vastaan Département du Loiret ja Scott SA  (28), että sääntöjenvastaisen tuen nykyarvon määrittäminen on aineellinen eikä menettelyllinen kysymys (29). Vuonna 2000 tehty päätös ja toisesta menettelyn aloittamisesta tehty päätös tehtiin kuitenkin kauan ennen asetuksen (EY) N:o 794/2004 antamista.

(103)

Komissio katsoo tämän vuoksi, että sääntöjenvastaisten tukien takaisinperinnässä on käytettävä laskentamenetelmää, joka oli käytössä kumotun päätöksen tekemisen aikaan, ja jäsenvaltion olisi käytettävä takaisin maksettavan määrän laskennassa nk. yksinkertaisen koron menetelmää.

(104)

Komissio erottaa tässä tapauksessa toisistaan yhtäältä FOGASA I -sopimuksen osittaisen täytäntöönpanon sekä toisaalta FOGASA II- ja TGSS-sopimusten puitteissa toteutetut yhteismarkkinoille soveltumattomat toimenpiteet.

(105)

Kuten johdanto-osan 77 kappaleessa todettiin, komissio katsoo, että FOGASAn ja SNIACEn välillä 5 päivänä marraskuuta 1993 tehty sopimus täyttää yksityistä velkojaa koskevan kriteerin eikä sen vuoksi ole valtiontukea.

(106)

Koska kyseistä sopimusta noudatettiin kuitenkin vain osittain, komissio katsoo, että 18 päivänä maaliskuuta 1999 tehty FOGASA I -sopimus on yhteismarkkinoille soveltumatonta ja sääntöjenvastaista tukea, joka on perittävä takaisin. Sääntöjenvastaisuus koskee 18 päivään maaliskuuta 1999 ulottuvan jakson osalta määriä, joita ei maksettu sopimuksen mukaisesti, ja kyseisestä päivämäärästä alkaen tuen loppuosaa.

(107)

Takaisin perittävään tukeen on lisättävä yksinkertaisen koron menetelmän mukaan lasketut korot (ks. johdanto-osan 103 kappale). Määrät, jotka on palautettu FOGASA I -sopimuksen mukaisesti ennen kyseisen sopimuksen muuttamista, eivät ole valtiontukea eikä niitä ole tarpeen periä takaisin, vaikka niistä maksettiin komission viitekorkoa alhaisempi korko. Sopimusten mukaisesti maksettuihin määriin sisältymättömät maksut voidaan vähentää määristä, jotka on perittävä takaisin sääntöjenvastaisena ja yhteismarkkinoille soveltumattomana tukena.

(108)

Kuten edellä todettiin, komissio katsoo, että Espanja on myöntänyt sääntöjenvastaisia tukia FOGASAn kanssa 30 päivänä lokakuuta 1995 tehdyn velkojen takaisinperintäsopimuksen ja TGSS:n kanssa 8 päivänä maaliskuuta 1996 tehdyn velkajärjestelysopimuksen muodossa, sillä sopimukset ovat ristiriidassa perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan kanssa eivätkä kyseiset tuet sovellu yhteismarkkinoille eivätkä ETA-sopimuksen toimintaan.

(109)

Koska tuet ovat sääntöjenvastaisia eivätkä sovellu yhteismarkkinoille eivätkä ETA-sopimuksen toimintaan, ne on palautettava kokonaisuudessaan ja niiden taloudelliset vaikutukset on mitätöitävä. Määrät, jotka on perittävä takaisin, vastaavat FOGASAn kanssa tehdyn toisen sopimuksen ja TGSS:n kanssa tehdyn sopimuksen kohteina olevien velkojen kokonaismäärää. Takaisin perittäviin määriin on lisättävä yksinkertaiset korot, jotka on laskettu komission viitekoron mukaan. Suoritetut maksut voidaan vähentää takaisin perittävistä määristä.

(110)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella päätöstä 1999/395/EY on aiheellista muuttaa.

(111)

FOGASAn ja SNIACEn välillä tehty ensimmäinen takaisinmaksusopimus ei ole valtiontukea.

(112)

FOGASAn kanssa 3 päivänä marraskuuta 1993 tehdystä takaisinmaksusopimuksesta, FOGASAn kanssa 30 päivänä lokakuuta 1995 tehdystä takaisinmaksusopimuksesta ja TGSS:n kanssa tehdyistä velkajärjestelysopimuksista laaditun uuden arvioinnin perusteella voidaan päätellä, että Espanja on myöntänyt sääntöjenvastaista tukea ja rikkonut siten perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa ja että kyseinen tuki ei sovellu yhteismarkkinoille eikä ETA-sopimuksen toimintaan.

(113)

Koska myönnetty tuki on sääntöjenvastaista eikä sovellu yhteismarkkinoille, se on perittävä takaisin asetuksen (EY) N:o 659/1999 mukaisesti ja sen taloudelliset vaikutukset on mitätöitävä,

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 2 ja 3 artikla seuraavasti:

”2 artikla

1.   Espanjan on perittävä 1 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut tuet takaisin tuensaajalta.

2.   Takaisinperittäviin määriin sisällytetään korko alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, tuen todelliseen takaisinperintään asti.

3.   Edellä 1 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen tukien takaisinperintä on toteutettava välittömästi ja tehokkaasti.

4.   Espanjan on varmistettava, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta.

3 artikla

1.   Espanjan on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta seuraavat tiedot:

2.   Espanjan on ilmoitettava komissiolle tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien kansallisten toimenpiteiden edistymisestä siihen saakka, kunnes 1 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen tukien takaisinperintä on saatettu päätökseen. Sen on annettava välittömästi komission pyynnöstä tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Sen on annettava myös yksityiskohtaisia tietoja tuensaajalta jo perityistä tukimääristä ja koroista.”

14.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/16

(1)

Deutsche Post AG, jäljempänä ’DP’, teki 3 päivänä joulukuuta 2002 kantelun Royal Mail Group plc:n, jäljempänä ’Royal Mail’ tai ’RM’, pakettitoimintoihin oletettavasti myönnetyistä ristikkäistuista.

(2)

Vastauksena komission tietopyyntöihin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, jäljempänä ’Yhdistyneen kuningaskunnan’, viranomaiset toimittivat tietoja kantelussa esille otetuista asioista 25 päivänä helmikuuta 2003 ja 13 päivänä helmikuuta 2004 päivätyissä kirjeissä sekä 17 päivänä joulukuuta 2003 päivätyssä sähköpostiviestissä. Toimitetut tiedot koskivat muita RM:ään liittyviä viranomaistoimia.

(3)

Komissio hyväksyi RM:n tytäryhtiötä Post Office Limitediä, jäljempänä ’POL’, koskevat toimenpiteet (asia N 784/02) 27 päivänä toukokuuta 2003 (2). Näiden toimenpiteiden myötä POL:lle myönnettiin korvaus, joka rahoitettiin RM:n ylijäämäisistä kassavaroista syntyneestä varannosta (”mails reserve”). Komissio päätti 22 päivänä helmikuuta 2006 olla vastustamatta näihin toimenpiteisiin kuuluvan maaseutuverkoston tukitoimen jatkamista (asia N 166/05) (3).

(4)

DP nosti 8 päivänä lokakuuta 2003 kumoamiskanteen (T-343/03), joka koski komission päätöstä asiassa N 784/02, sillä se katsoi, että kyseinen päätös oli epäsuorasti kumonnut sen kantelun CP 206/02. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi DP:n kanteen 16 päivänä marraskuuta 2005 todeten, että päätös N 784/02 ei kumonnut kantelua ja että komissio tutki asiaa parhaillaan (kuten tuomioistuimelle esitetystä kirjeenvaihdosta ilmeni).

(5)

DP lähetti 10 päivänä elokuuta 2006 kirjeen, jossa se pyysi komissiota ottamaan kahden kuukauden kuluessa kantaa DP:n vuonna 2002 tekemään kanteluun perustamissopimuksen 232 artiklan perusteella. Samassa kirjeessä oli tietoja oletetuista uusista valtiontukitoimenpiteistä. Vuoden 2002 kantelu koski kuitenkin muita kuin kirjeessä kuvattuja toimenpiteitä, minkä vuoksi niitä koskevaa kantelua käsiteltiin erillisenä kanteluna, jonka viitenumero oli aluksi CP 221/06 ja sittemmin NN 83/06. Oletetut toimenpiteet olivat seuraavat:

(6)

Vastauksena komission tietopyyntöihin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimittivat tietoja näissä kanteluissa mainituista asioista 6 päivänä lokakuuta ja 31 päivänä lokakuuta 2006 päivätyissä kirjeissä. Joulukuun 5 päivänä 2006 päivätyssä kirjeessä viranomaiset toimittivat lisätietoja johdanto-osan 3 kappaleessa mainituista, POL:ää koskevista tukitoimista.

(7)

Lokakuun 27 päivänä 2006 päivätyssä kirjeessä Mail Competition Forum, jäljempänä ’MCF’, Yhdistyneen kuningaskunnan postipalvelumarkkinoiden toimijoita edustava elin, teki kantelun RM:n eläkkeisiin tarkoitetusta erikoistilistä, jota myös DP:n toinen kantelu koski. MCF:n kantelun viitenumero oli aluksi CP 164/06 ja sittemmin NN 82/06. Kantelusta lähetettiin 20 päivänä marraskuuta 2006 julkinen toisinto Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille, jotka toimittivat siihen vastineen 19 päivänä joulukuuta 2006 päivätyssä kirjeessä.

(8)

Komissio ilmoitti DP:lle 7 päivänä joulukuuta 2006 päivätyssä kirjeessä, ettei kantelua CP 206/02 koskevan tutkinnan jatkamiselle ollut riittävästi perusteita ja jos komissio ei saisi DP:ltä vastausta 20 arkipäivän kuluessa, kantelu katsottaisiin perutuksi. Vastausta ei saatu asetetun määräajan kuluessa. Sen vuoksi kyseinen kantelu katsottiin perutuksi.

(9)

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti 7 päivänä joulukuuta 2006 ehdotuksesta jatkaa toista POL:lle asiassa N 784/02 tehdyn päätöksen mukaisesti myönnettyä tukitoimenpidettä (velanmaksun rahoitusta), joka olisi muutoin päättynyt vuonna 2007. Komissio hyväksyi tämän tuen, jonka viitenumero oli N 822/06, 7 päivänä maaliskuuta 2007 tehdyllä päätöksellä (4).

(10)

Yhdistynyt kuningaskunta antoi komissiolle 8 päivänä helmikuuta 2007 tiedoksi eläketoimenpidettä, 900 miljoonan Englannin punnan suuruista lainajärjestelyä ja RM:lle myönnettävää uutta 300 miljoonan punnan suuruista lainaa koskevan ilmoituksen ehdot.

(11)

Komissio aloitti 21 päivänä helmikuuta 2007 tutkintamenettelyn, joka koski seuraavia toimenpiteitä:

(12)

Helmikuun 21 päivänä 2007 tehdyssä päätöksessä vahvistettiin, että kantelu CP 206/02 oli peruttu ja että komissio ei vastustanut POL:ää koskevien hyväksyttyjen tukitoimien rahoittamista valtion talousarviosta postin varannon sijaan.

(13)

Komissio ilmoitti 22 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Yhdistyneelle kuningaskunnalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee johdanto-osan 11 kappaleessa lueteltuja toimenpiteitä.

(14)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (5). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa toimenpiteistä.

(15)

Oletetun valtiontuen saaja on Royal Mail Group plc, josta tuli sittemmin Royal Mail Group Ltd, jäljempänä ’RM’, jonka valtio omistaa kokonaan (holdingyhtiö Royal Mail Holdings plc:n kautta). RM on Yhdistyneen kuningaskunnan suurin postitoiminnan harjoittaja, jolla oli vuoden 2005 loppuun saakka lakisääteinen monopoliasema useimmissa peruskirjepalveluissa. Postitoimistoverkostoa hoitaa POL, joka on RM:n tytäryritys.

(16)

Vuoteen 2001 saakka Yhdistyneen kuningaskunnan postipalveluja hoiti The Post Office Corporation, julkisoikeudellinen elin, joka perustettiin vuoden 1969 Post Office Act -lailla (postitoimistoja koskeva laki). Post Office Corporationin varat ja velat siirrettiin 26 päivänä maaliskuuta 2001 Consignia Holdings -holdingyhtiöön (jonka nimi on nykyään Royal Mail Holdings plc) ja sen tytäryhtiöön Consignia plc:hen (nykyään RM) vuoden 2000 Postal Services Act -lailla (postipalveluja koskeva laki).

(17)

RM:llä on erillinen pakettipalveluosasto, Parcelforce, jota pidettiin tuensaajana DP:n kantelussa vuonna 2002. Parcelforcella on oma erillinen markkinointi- ja hallinnointirakenteensa. Vuonna 2003 osa pakettiliiketoiminnasta (mukaan lukien postitoimistoihin vietäviä pakettilähetyksiä koskevat yleispalvelut) siirrettiin Parcelforcelta RM:n kirjeosastolle, jonka alaisena se nyt toimii. Nykyään Parcelforce hoitaa vain kiireelliset pakettilähetykset.

(18)

Ennen vuonna 2001 toteutettua yhtiöittämistä ja siirtoja käytössä olleiden rahoitusjärjestelyiden mukaan Post Office Corporationia ei vaadittu maksamaan osinkoja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille, eikä niin myöskään tapahtunut. Se oli kuitenkin velvollinen sijoittamaan osan sille vuosittain kertyneistä tuotoista valtion velkakirjoihin tai National Loan Fund -rahaston talletuksiin. Nämä käyttöpääomaksi luokitellut sijoitukset, joista käytetään usein nimitystä ”valtionobligaatiot”, jäivät RM:n haltuun vuoden 2001 siirroissa, ja 31 päivänä maaliskuuta 2002 niiden määrä oli 1 800 miljoonaa Englannin puntaa. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten 30 päivänä tammikuuta 2003 vuoden 2000 Post Office Act -lain 72 §:n nojalla antamien määräysten mukaisesti RM sijoitti tämän omaisuuden erikoisvarantoon (”postivarantoon”), josta oli määrä rahoittaa määräysten mukaisia erityistoimenpiteitä.

(19)

Helmikuussa 2001 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset myönsivät RM:lle 500 miljoonan Englannin punnan suuruisen lainan, jolla oli määrä rahoittaa posti- ja pakettiliiketoiminnan ulkomaisia yrityskauppoja. Laina on maksettava takaisin vuosina 2021–2025, ja sen keskikorko on noin 5,8 prosenttia. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset totesivat komission kanssa käymässään kirjeenvaihdossa, että laina oli markkinaehtoinen ja että he saivat tämän varmistamiseksi neuvontaa erikseen nimetyiltä asiantuntijoilta. Lainan vakuutena olivat RM:n osakeomistus General Logistis Systems International Holding BV -yhtiössä ja tietty muu RM:n varallisuus. Lainasta ei ilmoitettu komissiolle.

(20)

Vuonna 2003 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset tarjosivat RM:lle useita lainajärjestelyjä sen uudistussuunnitelmaa (”renewal plan”) varten (mukaan lukien Parcelforcen rakenneuudistus). Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten markkinaehtoisena kokonaisuutena pitämät lainajärjestelyt neuvoteltiin RM:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten välillä, ja niihin kuului National Loans Fundin, jäljempänä ’NLF’, myöntämä 544 miljoonan Englannin punnan laina, jonka vakuutena oli RM:n kassakertymä (erityisesti postivarannon varat), ja kaksi viranomaisten hankkimaa RM:n liikkeelle laskemaa joukkovelkakirjalainaa (joista toinen oli 300 miljoonan ja toinen 200 miljoonan punnan arvoinen). Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat todenneet komission kanssa käymässään kirjeenvaihdossa, että lainajärjestelyt olivat markkinaehtoisia ja että ne saivat asiassa neuvontaa erikseen nimetyiltä asiantuntijoilta tämän varmistamiseksi. Viranomaiset myös ilmoittivat komissiolle, että lokakuuhun 2006 mennessä kyseisiä lainajärjestelyjä ei ollut nostettu lukuun ottamatta 50 miljoonan punnan suuruista lainannostomenettelyn testaamiseksi nostettua erää, joka maksettiin takaisin seitsemän päivän kuluttua, ja että 200 miljoonan punnan lainajärjestelyn voimassaolo oli tuolloin päättynyt. RM oli kuitenkin maksanut noin 2,5 miljoonan punnan suuruiset sitoumusmaksut. Näistä lainajärjestelyistä ei ilmoitettu komissiolle.

(21)

Toukokuussa 2006 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat aikeestaan jatkaa vielä voimassaolevia lainajärjestelyjä ja lisätä niiden määrää 844 miljoonasta Englannin punnasta 900 miljoonaan puntaan. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat 31 päivänä lokakuuta 2006, että lainajärjestelyjen jatkamisen tarkemmista ehdoista käytiin jatkoneuvotteluita; tarkoitus kuitenkin oli, että järjestelyt olisivat markkinaehtoisia ja että laina ei olisi valtiontukea.

(22)

Vuonna 2006 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset päättivät siirtää RM:n postivarannossa jäljellä olevat 850 miljoonan Englannin punnan kassavarat perustettavalle sulkutilille, jota voitaisiin käyttää tietyissä olosuhteissa RM:n Royal Mail Pension Plan -eläkesuunnitelmaan, jäljempänä ’RMPP’, jos RM:n liiketoiminta olisi tappiollista. Taustalla oli RM:n eri eläkejärjestelyjen, joista RMPP on selvästi suurin, yhteensä 5,6 miljoonan punnan suuruinen vaje (joka oli syntynyt suunnitellun velkamäärän ylittäessä varallisuuden tiettyjen vakavaraisuutta koskevien oletusten mukaan) tilikauden 2005–2006 kirjanpidossa, jossa vaje oli kirjattu ensimmäisen kerran RM:n taseeseen. Kuten muutkin Yhdistyneen kuningaskunnan työeläkejärjestelyt, myös RMPP on rahastoiva järjestelmä, joka on velvollinen pitämään varallisuutensa riittävänä velkoihinsa nähden. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan RM ei pystyisi supistamaan vajetta nopeasti ja samalla nykyaikaistamaan liiketoimintaansa ennustettujen kassavirtojen avulla. Sulkutilin ansioista RM voi sopia RMPP:n hoitajien kanssa vajeen supistamisajan pidentämisestä, jolloin eläkemaksuja alennetaan jakson alkuvuosien aikana. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat todenneet uskovansa, että varantojen käyttäminen tähän on RM:n kaupallisen edun mukaista ja että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten osakkeenomistuksen arvo nousee, jos RM:n annetaan toteuttaa strateginen suunnitelmansa. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset katsovat, että ilman sulkutiliä ja jatkettuja lainajärjestelyjä on mahdollista, että vahvistumisen sijaan omistaja-arvo heikkenee, ja että ne toimivat sen vuoksi markkinaehtojen mukaan.

(23)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat 8 päivänä helmikuuta 2007 päätöksestään tarjota Royal Mailille 300 miljoonan Englannin punnan suuruinen osakaslaina. Lainasta ei ilmoitettu komissiolle. Ilmoituksen ehdoista kävi ilmi, että laina oli osa eläkkeille tarkoitetusta sulkutilistä ja lainajärjestelystä koostuvaa toimenpidekokonaisuutta.

(24)

Tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio esitti epäilyjä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten väitteistä, etteivät tukitoimenpiteet ole valtiontukea, koska ne ovat markkinaehtoisia eikä niistä sen vuoksi ole koitunut etua Royal Mailille. Kirje- ja pakettiliiketoiminta on kansainvälistä, ja komissio uskoo, että RM:n tai Parcelforcen hyväksi koituva valikoiva etu vääristäisi kilpailua ja vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kaikki toimenpiteet myönnettiin suoraan valtion määräysvallassa olevista varoista, joten ne olivat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja. Kaikki toimenpiteet on toteutettu valtion lukuun ja koska ne myönnettiin ainoastaan RM:n hyväksi, ne olivat valikoivia. Jos toimenpiteistä on koitunut etua Royal Mailille, valtiontuen kriteerit täyttyvät. Komissio on arvioinut kysymystä niiden toimenpiteiden osalta, joita koskevan menettelyn se aloitti.

(25)

Kuten johdanto-osan 19 kappaleessa todettiin, vuonna 2001 myönnetty laina on maksettava takaisin vuosina 2021–2025, ja sen keskikorko on noin 5,8 prosenttia. Korko on merkittävästi alhaisempi kuin viitekorko (7,06 prosenttia), jota Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovellettiin vuonna 2001, jolloin Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti komissiolle lainan myöntämisestä. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat toimittaneet todisteita siitä, että kyseisenä ajankohtana tuottokäyrä Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli laskeva ja pitkäaikaisten lainojen korot olisivat siksi olleet (viiden vuoden korkoon perustuvaa) viitekorkoa alhaisemmat ilman, että kyseessä olisi markkinataloussijoittajaperiaatteen rikkominen. Todisteiden mukaan vaikuttaa kuitenkin myös siltä, että osa lainasta olisi myönnetty jo vuosina 1999 ja 2000. Tämä tieto on ristiriidassa aiemmin toimitettujen tietojen kanssa, ja lisäksi kyseessä on ajanjakso, jolloin viitekorko oli vielä korkeampi (7,64 prosenttia vuonna 2000). Komissio huomautti myös, että ainakin vuonna 2001 Royal Mailin taloudellinen tulos oli alkanut heikentyä. Tällainen vaikuttaisi tavallisesti minkä tahansa lainan ehtoihin. Tästä syystä komissio voi käyttää viitekorkoa korkeampaa korkoa vertailukohtana arvioidessaan taloudellisissa vaikeuksissa olevan yhtiön lainoja.

(26)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olivat ilmoittaneet komissiolle, että vuonna 2003 myönnettyä lainaa ei ollut nostettu lokakuuhun 2006 mennessä. Yksinomaan tästä ei kuitenkaan voida päätellä, etteivät lainajärjestelyt olisi tuottaneet etua, sillä lainan saatavuus vaikuttaa yrityksen option arvoon. Vuonna 2003 ei voitu tietää, ettei lainaa nostettaisi. Tämän vuoksi lainajärjestelyjen ehtoja on arvioitava samaan tapaan kuin vuonna 2001 myönnetyn lainan ehtoja. On syytä todeta, että nämä lainajärjestelyt liittyivät RM:n uudistussuunnitelmaan.

(27)

NLF:n 544 miljoonan Englannin punnan suuruinen laina oli myönnetty ”25 peruspistettä Liboria tai asianmukaista valtionobligaatiota” (6) korkeammalla korolla. Viitekorko on asetettu 75 pistettä pankkien välistä swap-korkoa korkeammaksi. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset hyväksyivät pienen marginaalin tarjottujen vakuuksien eli RM:n kassavarantojen perusteella. Komissio kuitenkin totesi, että nämä varannot ovat valtion varoja, jotka olivat Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten määräysvallassa erityisen lainsäädännön ansiosta. Tämän vuoksi komissio piti kyseenalaisena, voiko varantojen käyttäminen vakuuksina hälventää komission epäilyksiä toimenpiteen pitämisestä valtiontukena. Komissio totesi, että jos laina olisi nostettu, 50 peruspisteen säästö olisi ylittänyt RM:n maksamien sitoumusmaksujen arvon.

(28)

Joukkovelkakirjalainat, jotka olivat suuruudeltaan 300 miljoonaa ja 200 miljoonaa Englannin puntaa, myönnettiin 50 ja 200 peruspistettä ”asianmukaista valtionobligaatiota” korkeammalla korolla. Arvoltaan suuremman joukkovelkakirjalainan vakuutena oli yrityskiinnitys kaikkiin RM:n varoihin; pienemmän joukkovelkakirjan vakuus oli pienempi. Valtion velkakirjoihin perustuvaa korkoa (joka on yleensä pankkienvälistä korkoa matalampi) 50 peruspistettä korkeampi marginaali viittaa siihen, että 300 miljoonan punnan lainan korko on voinut olla komission viitekorkoa matalampi.

(29)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 31 päivänä lokakuuta 2006, että vuonna 2003 myönnettyjen, lokakuussa 2006 yhä voimassa olleiden lainajärjestelyjen (544 miljoonan Englannin punnan suuruinen laina National Loan Fundilta ja 300 miljoonan punnan suuruinen joukkovelkakirjalaina) jatkamisen ehdoista neuvoteltiin yhä, ja että viranomaiset olivat pyytäneet asiantuntijoilta neuvontaa sen varmistamiseksi, että lainaehdot olivat markkinaehtoiset.

(30)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan yksi sulkutilin vaikutuksista oli se, että RM:n RMPP:lle vajeen poistamiseksi suorittamat eläkemaksut alenivat jakson alkuvuosina. Komissio piti tätä osoituksena siitä, että toimenpiteestä saattaa koitua etua RM:lle, minkä vuoksi se olisi valtiontukea. Komissiolla oli epäilyksiä siitä, voitaisiinko toimenpidettä pitää markkinataloussijoittajan toimenpiteenä, koska väitteen tueksi ei ollut esitetty ennusteita eikä taloudellisia analyysejä.

(31)

Komissio määritti kolme tarkasteltavaa kysymystä. Koska varannon varat olivat jo RM:n hallussa ja sen taseessa, oli aiheellista pohtia, voitiinko sulkutilin perustamista pitää RM:n markkinaehtoisena päätöksenä huolimatta Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten myötävaikutuksesta, joka perustui tiettyyn sovellettavaan lainsäädäntöön. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten varantoihin kohdistuvaa määräysvaltaa koskeva toinen kysymys on, olisiko osakkeenomistajan pääoman käyttäminen tällä tavalla markkinaehtoisesti toimivan osakkeenomistajan mielestä hyväksyttävää. Koska eläketoimenpidettä koskevien varantojen käyttö edellyttää viranomaisten rahoittavan POL:ää koskevat toimenpiteet valtion talousarviosta, kolmas kysymys on, olisiko osakkeenomistaja halukas sijoittamaan uutta pääomaa tämänkaltaisen sulkutilin rahoittamiseen.

(32)

Lainan ehtoja ei ollut ilmoitettu komissiolle tutkintamenettelyn aloittamisen hetkellä. Sen vuoksi komissio ei voinut arvioida, sisältyikö lainan ehtoihin valtiontukea. Koska laina kuului toimenpidekokonaisuuteen, jonka osalta komissio epäili edelleen, että kyse oli valtiontuesta, lainan ehtoja ei missään tapauksessa voida arvioida erikseen.

(33)

Komissiolla oli lisäksi epäilyksiä siitä, että jos kyse oli valtiontuesta, soveltuivatko toimenpiteet yhteismarkkinoille. Komissio huomautti, ettei toimenpiteiden oikeusperustana nähtävästi voida pitää perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaa, vaikka RM on vastuussa yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden tarjoamisesta. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olivat liittäneet vuonna 2001 myönnetyn lainan ja lainajärjestelyt yksiselitteisesti hankkeisiin, jotka eivät liittyneet yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin, eli RM:n ulkomaisiin yrityskauppoihin ja vuonna 2003 hyväksyttyyn uudistussuunnitelmaan. Myöskään eläkkeitä varten tarkoitettuun sulkutiliin tai 300 miljoonan punnan osakaslainaan ei liity RM:n taholta yleistä taloudellista etua koskevia palveluita.

(34)

Jos toimenpiteet sisältävät valtiontukea, niiden soveltuvuus yhteismarkkinoille olisi perusteltavissa ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että toimenpiteillä noudatettaisiin mitään niistä säännöistä, jotka komissio on tähän mennessä antanut kyseisen alakohdan soveltamisesta. Jos toimenpiteet siis sisältävät valtiontukea, komissio epäilee niiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(35)

Deutsche Post huomautti, että tutkinta kattoi vain osan Royal Mailille viime vuosina myönnetyistä tuista. Komissio oli hyväksynyt monia Yhdistyneen kuningaskunnan tukitoimenpiteitä, joiden ansiosta Royal Mail on ollut postitoimialalla (Poste Italianen jälkeen) eniten tukia saanut toimija viime vuosina. Deutsche Post totesi, että kaikista tukitoimenpiteistä huolimatta Royal Mailista eriytetty pakettipalvelujen tuottaja Parcelforce oli useiden vuosien ajan raskaasti tappiollinen. Koska Royal Mail ei samaan aikaan saanut muista liiketoiminnoistaan riittävästi tuottoja Parcelforcen tappioiden kattamiseksi, ne oli katettava valtion varoista. Komission 19 päivänä kesäkuuta 2002 tekemän päätöksen (asia C 61/99 – Deutsche Post AG (7)) mukaan tällainen korvaus on valtiontukea, joka ei sovellu yhteismarkkinoille. Deutsche Post piti valitettavana, ettei komissio ollut ottanut tätä Deutsche Postin jo 3 päivänä joulukuuta 2002 päivätyssä kantelussaan korostamaa seikkaa huomioon asian käsittelyssä.

(36)

Vuoden 2001 lainan osalta Deutsche Post totesi, että Royal Mail osti tammikuussa 1999 saksalaisen pakettipalveluyrityksen German Parcel GmbH:n, jäljempänä ’German Parcel’, 424 miljoonan euron kauppahinnalla. Syksyllä 1999 German Parcel GmbH liitettiin osaksi hiljattain perustettua General Logistics Systemiä, jäljempänä ’GLS’. GLS osti useita yrityksiä Euroopan markkinoilta. Vuosina 2000–2003 Royal Mailille ei kertynyt juurikaan tuottoja, joilla se olisi voinut rahoittaa näitä yrityskauppoja. Jos näihin yrityskauppoihin oli myönnetty lainarahoitusta ehdoilla, jotka eivät olleet muutoin tuolloisten markkinaehtojen mukaisia, kyse on sääntöjenvastaisesta valtiontuesta, joka on maksettava takaisin.

(37)

Lainajärjestelyjen osalta Deutsche Post katsoi, että oli vaikea käsittää, miksi Royal Mail ei rahoittanut postiliiketoimintarakenteensa uudistusta edellisten vuosien tuloilla (Royal Mailin ilmoittamien lukujen perusteella sen liikevoitto tilikaudella 2005–2006 oli 355 miljoonaa Englannin puntaa). Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelyviranomainen Postcomm oli jo ottanut yhtiön yleispalveluvelvoitteet laajalti huomioon hyväksyessään lainojen korot. Sen vuoksi oli pelättävissä, että monien tukitoimenpiteiden, kuten suorien valtiontukien, lainojen ja hyväksyttyjen hinnoittelutoimenpiteiden yhteisvaikutus ylikompensoisi yleispalvelukustannuksia tavalla, jota ei voida hyväksyä valtiontukisääntöjen nojalla. Tämä voisi vaikuttaa merkittävästi kirje-, paketti- ja pikalähetysmarkkinoihin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa Deutsche Postin liikevaihto oli yli 1 000 miljoonaa euroa vuonna 2006.

(38)

Deutsche Post vaati komissiota aloittamaan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä lueteltujen tukitoimenpiteiden kriittisen tarkastelun lukuisten hyväksyttyjen, erityisesti Royal Mailin hyväksi toteutettujen valtiontukitoimenpiteiden perusteella.

(39)

Ensimmäisessä vastauksessaan menettelyn aloittamisesta tehtyyn päätökseen TNT Post UK Ltd, jäljempänä ’TNT’, antoi täyden tukensa tutkinnalle, koska se on eläketoimenpiteestä kantelun tehneen Mail Competition Forumin jäsen. Koska TNT on uusi tulokas markkinoilla, mikä tahansa muuhun kuin liiketaloudellisiin toimiin tai markkinaehtoisuuteen perustuva rahoitus vaikuttaa siihen suoraan. Tällaisen rahoituksen avulla Royal Mail pystyisi pitämään hintansa keinotekoisesti alhaisina, mikä heikentäisi TNT:n kilpailukykyä.

(40)

TNT huomautti Royal Mail Group Limitedin (aiemmin plc) välitilinpäätösten perusteella, että ”Royal Mail plc ei ole pystynyt hoitamaan valtiolta saamaansa lainaa, vaan se on saanut lainan antaneelta kauppa- ja teollisuusministeriöltä muodollisia maksuvapautuksia.” TNT katsoi, että näissä olosuhteissa markkinaehtoja noudattavat lainanantajat eivät antaisi lisää lainaa, ennen kuin kohonnut riski korkojen maksamatta jättämisestä tai velkapääoman takaisinmaksun laiminlyömisestä olisi huomioitu lainaehdoissa. Lisäksi TNT huomautti, että Royal Mailin maaliskuussa 2007 päivätyssä asiakirjassa, jonka otsikko on ”Royal Mail’s position on the interim review”, Royal Mail oli vahvistanut, että jälleenrahoitus on riippuvainen hintojen sääntelystä ja 17 vuoden ajan kestävästä eläkevajeen rahoittamisesta. TNT piti tätä kohtuuttoman pitkänä aikana, ja mikäli kävisi ilmi, että rahoitus oli markkinasijoittaja- tai lainanantajaehtojen vastaista, myös tämä takaisinperintäjakso olisi liian pitkä. Vastaavasti myös postitoiminnan sääntelyviranomaisen Postcommin asettama hintasääntelykatto olisi siinä tapauksessa ollut liian alhainen. TNT totesi, että valtion rahoitusta edellyttävälle tasolle asetetut liikepostin hintakatot sekä Royal Mailin kohtuuttoman pitkä takaisinperintäjakso eläkerahaston vajeen poistamiseksi vaikuttavat suoraan TNT:n toimintaan Royal Mailin kilpailijana.

(41)

TNT esitti myös lisähuomautuksia, jotka saapuivat komissioon selvästi huomautusten esittämiselle asetetun virallisen määräajan päättymisen jälkeen mutta jotka komissio on kuitenkin ottanut huomioon. TNT on analysoinut kaksi Royal Mailille myönnettyä valtionrahoituksen muotoa, i) lainarahoituksen ja ii) valtion määräysvallassa olevien varojen siirron sulkutilille, johon Royal Mailin eläkerahaston hoitajilla oli käyttöoikeus. TNT:n päätelmä oli, ettei markkinataloussijoittaja olisi suostunut kumpaankaan rahoitusmuotoon.

(42)

Vuonna 2001 myönnetyt lainat myönnettiin vakuudettomina lainoina helmikuussa 2001; niiden laina-aika oli keskimäärin lähes 21 vuotta ja niiden kiinteä keskikorko oli 5,84 prosenttia. Lainojen myöntämiskuukautena 20 vuoden swap-korko (vs. punnan Libor-korko) vaihteli 5,87 prosentin ja 6,12 prosentin välillä. Tästä voidaan päätellä, että valtion lainoja on täytynyt saada tuona ajankohtana vallinneita pankkien välisiä korkoja edullisemmin, koska yleensä vakuudettomasta yrityslainasta maksetaan luottoriskistä aiheutuva korkoero, joka on pankkien välistä korkoa korkeampi. Se, että tämä pitää paikkansa Royal Mailin osalta, näkyy 0,25 prosenttia Libor-korkoa korkeampana korkoerona, jota liikepankit perivät Royal Maililta huomattavasti lyhytaikaisemmista lainoista. TNT huomautti myös, että korkoerot pidentävät lainojen maturiteettia huomattavasti. Käytettävissä olleiden tietojen perusteella TNT esitti johtopäätöksenään, ettei markkinaehtoisesti toimiva osapuoli olisi myöntänyt Royal Mailille 500 miljoonan Englannin punnan suuruista lainaa julkistetuilla ehdoilla. Tosiasiassa markkinaehtoisen lainan korko olisi ollut merkittävästi korkeampi.

(43)

Vuonna 2003 myönnettyjen joukkovelkakirjalainojen (toisin sanoen lainajärjestelyjen) osalta TNT tarkasteli asiaa hieman eri kannalta, koska vaikutti siltä, että joukkovelkakirjalainojen vakuutena oli Royal Mailin varallisuutta. Varallisuuden määrän mukaan (joka käytettävissä olleiden tietojen mukaan vaikutti olevan melko suuri) olisi voitu odottaa, että Liborin ylittävää eroa olisi pienennetty. Kyseenalaisena voitaisiin pitää vain pienennyksen määrää, mutta koska TNT:lle ei ollut selvää, minkä suuruista korkoa Royal Mail tosiasiassa maksoi, oli hankalaa arvioida, oliko tämä markkinataloudellisesta näkökulmasta katsottuna perusteltua sekä Royal Mailille että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle.

(44)

Vuonna 2007 myönnetyistä lainoista TNT totesi, ettei niiden ehtojen markkinaehtoisuutta voitu arvioida, koska ehdot eivät olleet julkisia, ja lisäksi TNT katsoi, että laina oli tiettävästi liitetty sulkutiliin ja jo olemassa olleeseen lainajärjestelyyn. Olemassa olleiden lainojen takaisinmaksun laiminlyöntiä koskevista ehdoista luopuminen (kuten Royal Mailin sääntelyn alaisen puolivuotistilinpäätöksen (8), sivun 18 huomautuksessa 3 on vahvistettu, ”Royal Maililla on 24 päivänä syyskuuta 2006 nettovelkaa, joka suurelta osin johtuu sen pääeläkesuunnitelman (Royal Mail Pension Plan) eläkerahaston vajeesta. Näin ollen Royal Mail on rikkonut valtiolta saamiensa lainajärjestelyjen ehtoja, mutta se on saanut muodollisia maksuvapautuksia lainan antaneelta kauppa- ja teollisuusministeriöltä”) ja lisälainarahoituksen myöntäminen olivat asioita, joita markkinaehtoisesti toimiva osapuoli ei olisi tavanomaisesti myöntänyt.

(45)

Eläketoimenpiteen osalta TNT piti kyseenalaisena, oliko Royal Mailin yhtiöittämisen yhteydessä maaliskuussa 2001 tehty liiketoiminnan ulkopuolisen omaisuuden ja vastaavan oman pääoman, nk. postivarannon, siirto toteutettu markkinaehdoin. TNT:n mukaan markkinaehtoisesti toimiva osakkeenomistaja ei erittäin todennäköisesti olisi perustanut yhtiötä, joka sisälsi varallisuudella vakuutettua lainaa (jonka velallinen oli osakkeenomistaja), ja sitten tarjonnut vastaavaa osuutta omana pääomana. TNT huomautti, että samanlaisia järjestelyitä oli käytetty alankomaalaisen KPN:n yksityistämisessä vuonna 1989, mutta KPN:n aloitustase vuonna 1989 Dutch N.V. -nimisenä yhtiönä ei sisältänyt mainitun kaltaista varallisuutta eikä varantoja.

(46)

TNT:n mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten suorittamaa varojen siirtoa sulkutilille voidaan pitää takuuna eläkesäätiölle, mistä Royal Mailille koituisi se etu, että se voisi poistaa vajetta pitemmän rahoituskauden ajan ja käyttää omia varojaan liiketoimintansa vahvistamiseen. Jos Royal Mailin olisi pitänyt kattaa vaje välittömästi sen mukaan, olisiko taseen eläkevelka jo ollut alijäämäinen, se olisi menettänyt merkittävän määrän omaa pääomaa ja, mikä tärkeintä, se olisi joutunut supistamaan rahastojaan. Jos tavanomaisissa markkinatalousolosuhteissa toimiva yritys tarvitsee lisää varoja, se voi ottaa lainan velkamarkkinoilta tai hankkia lisää pääomaa pääomamarkkinoilta. Vaikuttaa siltä, että Royal Mailin tapauksessa oli kolmaskin vaihtoehto: sopia matalammasta hintakatosta sääntelyviranomaisen kanssa. Hintoja voitiin nostaa järkevälle mutta ei kuitenkaan kohtuuttoman korkealle tasolle. Koska hintasääntelyn toteutuminen edellytti Royal Mailin hyväksyntää, kyseessä oli Royal Mailin vastuulla oleva asia, joka oli myös sen osakkeenomistajan tiedossa.

(47)

TNT huomautti, että saadakseen varoja lainamarkkinoilta lainanottajan on pystyttävä vakuuttamaan lainanantaja siitä, että se kykenee maksamaan lainan takaisin tulevasta kassavirrasta. Saadakseen varoja pääomamarkkinoilta yhtiön tulee vakuuttaa osakkeenomistajat vielä varmemmin siitä, että se pystyy tuottamaan osakkeenomistajille merkittäviä tuottoja vastineena sijoitetulle pääomapanokselle. Royal Mailin ainoana osakkeenomistajana Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen olisi pitänyt tehdä kaikki tarvittavat selvitykset varmistaakseen, että Royal Mail olisi paremmassa taloudellisessa tilanteessa, jos sen annettaisiin saattaa strateginen suunnitelmansa päätökseen. Ratkaiseva kysymys oli, oliko lisäsijoituksen tekeminen vapauttamalla varoja varannoista markkinataloudellisesti järkevää vai oliko se vain varojen tuhlaamista. Selkeä analyysi lisäsijoituksesta odotettavissa olevasta tuotosta olisi ensiarvoisen tärkeää tällaisia päätöksiä tehtäessä. Koska vakuuttavia todisteita siitä, että varannoista vapautettujen varojen mahdollistamasta rakennemuutossuunnitelmasta syntyisi tuottoa osakkeenomistajan sijoittamalle pääomalle, ei ollut, TNT oli siinä uskossa, että päätös oli tehty markkinaehtojen vastaisesti.

(48)

Vuonna 2001 myönnetyn lainan osalta Yhdistynyt kuningaskunta tarkensi, että lainajärjestelyt oli aloitettu vuonna 1999, jolloin hallitus hyväksyi Royal Mailin tiettyjä yrityskauppoja koskevan strategian sen ydinliiketoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi. Hyväksyessään strategian viranomaiset nimenomaan ottivat huomioon odotettavissa olevaa tuottoa koskevan ennusteen, koska Royal Mail pyrki saavuttamaan strategiset tavoitteensa. Royal Mail ennusti liikevaihdon kasvavan 40 prosenttia ja tuloksen 210 prosenttia yrityskauppastrategiansa viidenteen vuoteen mennessä. Yrityskauppojen, etenkin Royal Mailin ensimmäisen suuremman ulkomaisen yritysoston, German Parcelin, rahoitusta koskevissa keskusteluissa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat toivovansa Royal Mailin rahoittavan tämän kaupan (ja tulevat kaupat) valtion NLF:n myöntämällä markkinakorkoisella lainalla. Tämä perustui hallituksen aikomukseen edellyttää Royal Maililta markkinatalousperiaatteiden mukaista toimintaa sekä varmistaa, että kilpailu postitoimialan muiden palveluntarjoajien kanssa olisi reilua, koska markkinat avattiin asteittain kilpailulle.

(49)

Koska NLF ei voinut tarjota lainoja vuonna 1999, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus hyväksyi sen, että Royal Mail rahoittaisi yrityskaupat väliaikaisesti käyttämällä taseeseensa kirjattuja kassavarantoja sen Yhdistyneessä kuningaskunnassa noudatetun periaatteen mukaisesti, että valtion omistamien yhtiöiden ei pitäisi lainata varoja yksityisiltä pääomamarkkinoilta. NLF:n lainan korko määräytyi niiden päivämäärien (9) mukaan, jolloin Royal Mail pienensi kassavarantojaan ikään kuin laina olisi nostettu siitä hetkestä (kuten oli alun perin tarkoitus), jolloin tilapäiset rahoitusjärjestelyt eivät vaikuttaisi yhtiöön. Yhdistynyt kuningaskunta toimitti komissiolle 12 päivänä tammikuuta 1999 päivätyn kirjeen, jolla Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset hyväksyivät Royal Mailin German Parcel -yrityskaupan; kirjeessä selostettiin myös yrityskaupan rahoitusjärjestelyitä.

(50)

Royal Mailin ehdottamien yrityskauppojen strategisen ja liiketaloudellisen mielekkyyden varmistamiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset pyysivät ulkopuoliselta taholta German Parcel -yrityskauppaan liittyvää neuvontaa. Seuraavissa yrityskaupoissa, jotka rahoitettiin myös 500 miljoonan Englannin punnan suuruisella lainalla ja jotka edellyttivät Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten hyväksyntää, neuvoja pyydettiin Deloitte & Touche LLP:ltä, jäljempänä ’Deloitte’, joka arvioi jokaisen yrityskaupan erikseen ennen kuin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset sallivat kyseisten yrityskauppojen viemisen päätökseen. Deloitte ei kehottanut jättämään yhtään yrityskauppaa tekemättä.

(51)

Deloittelta pyydettiin apua myös markkinaehtoisten korkojen määrittämisessä NLF:n Royal Mailille myöntämien ennakoiden sekä erityisesti Royal Mailin luottoluokituksen osalta; Royal Mailin luottokelpoisuutta arvioitiin itsenäisenä liikelaitoksena riippumatta valtio-omisteisuudesta. Deloitte arvioi RM:n luottoriskiä sen liiketoiminnallisten ja taloudellisten riskien osalta, ja vertailun ja taloudellisten tunnuslukujen perusteella Royal Mailin luottoluokitus määritettiin luokkien AA ja AA välille. Lisäksi Deloitte suositteli, että Royal Maililta perittävä korko tulisi määrittää vastaavasti luokiteltujen liikkeeseenlaskijoiden korkotason mukaan perustuen luottoluokituksen mukaiseen korkoerojen screen pricing -indeksiin valtion joukkovelkakirjalainoihin verrattuna. Tämän perusteella Royal Mailia koskenut korkoero vaihteli 76 ja 165 peruspisteen välillä.

(52)

Royal Mail haki pitkäaikaista lainaa, koska se aikoi pitää hankkimansa yritykset omistuksessaan pitemmän aikaa voidakseen toteuttaa strategiansa. Tuolloin vallinneiden markkinaehtoisten korkojen perusteella (kun pitkät korot olivat huomattavasti alhaisempia kuin lyhyet) Royal Mail haki 20–25 vuoden lainaa, mikä oli pitkäaikaisiksi tarkoitettujen yrityskauppojen kannalta järkevää, koska vuosina 2021–2025 kokonaislainamäärästä on mahdollista maksaa takaisin vuosittain 100 miljoonaa Englannin puntaa sen sijaan, että Royal Mailin olisi pitänyt maksaa koko 500 miljoonan punnan suuruinen laina takaisin yhdessä vuodessa. Lainan nostoerillä oli erilaiset, 20–25 vuoden pituiset maturiteetit, mikä ei ollut epätavallista tuolloin vallinneiden pitkien korkojen houkuttelevuuden vuoksi. Lainan korot perustuivat vakuudettomaan AA-luottoluokituksen mukaiseen lainaan, jonka maturiteetti on 20–25 vuotta, ja todelliset vuosikorot laskettiin siten, että Royal Mailin lainan korko muodostuisi kohtuulliseksi.

(53)

Yhdistynyt kuningaskunta katsoi, ettei komission viitekorkoja voitu ottaa vertailukohdaksi vuonna 2001 myönnetyn lainan koroille seuraavista syistä: komission korot perustuvat viiden vuoden maturiteettiin ja vuonna 2001 myönnetty laina oli pitkäaikainen laina, jonka maturiteetti vaihteli 20 ja 25 vuoden välillä; Royal Mailille myönnetyn lainan korot olivat markkinaehtoiset ja kaikkien vastaavassa asemassa olevien pitkäaikaista lainaa ottaneiden velallisten saatavilla, ja Yhdistyneen kuningaskunnan tuottokäyrä vuosina 1999–2000 (korkojen määrittämisen hetkellä) oli laskeva, minkä vuoksi yritykset saivat edullisempia lainoja.

(54)

Lainan vakuutta ei pidetty tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena, koska Royal Mailin luottoluokitus oli AA, mikä riitti 1 miljardin Englannin punnan suuruiseen lainajärjestelyyn. Ehdotetun lainan myötä Royal Mailin pitkäaikainen velka pysyisi silti tämän tason alapuolella, ja lisäksi lainalla voitaisiin kattaa suurin osan Royal Mailin veloista, joiden maturiteetti oli yli vuoden. Neuvotellessaan vuoden 2003 lainajärjestelyistä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset päättivät määritellä vuoden 2001 lainat, joiden suuruus oli 500 miljoonaa puntaa, samanlaisessa asiakirjassa kuin vuonna 2003 myönnetyt lainat. Uudessa asiakirjassa ei muutettu lainojen määrää, laina-aikaa eikä sovellettavia korkoja, mutta koska yhtiön velkaantuneisuus oli kasvanut, uusien järjestelyjen mukaisen valtionlainan vakuuksia (GLS-yhtiön osakkeet) laajennettiin siten, että ne kattaisivat myös vuonna 2001 myönnetyn lainan. Samanaikaisesti lainan vakuudeksi annettiin tietty osa Royal Mailin varallisuudesta kiinteinä kiinnityksinä ja yrityskiinnityksinä.

(55)

Yhdistynyt kuningaskunta toimitti lisätietoja vuonna 2003 tehdyistä lainajärjestelyistä. Ehtojen mukaan lainojen vakuudeksi oli annettava tietty osuus Royal Mailin taseeseen kirjatuista käteistalletuksista, joten kyseiset lainat olivat erittäin matalariskisiä, minkä vuoksi […] (10) marginaali oli perusteltu. Vastauksena komission huomautukseen, että nämä käteistalletukset olisivat valtion varoja, jotka olivat Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten määräysvallassa erityisen lainsäädännön mukaisesti ja joiden käyttö vakuutena ei välttämättä poista epäilyksiä toimenpiteen pitämisestä valtiontukena, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset totesivat pyrkivänsä käyttämään käteistalletuksia ja muita yrityksen varoja markkinatalousperiaatteiden mukaisesti, ja lainajärjestelyjen osalta yrityksessä noudatettiin tehokkaita valvontatoimia. Vuoden 2000 Postal Services Act -lain 72 §:n mukaisten valtuuksiensa perusteella viranomaiset ohjeistivat Royal Mailia siirtämään NLF:ltä saadut käteistalletukset, jotka koostuivat liiketoiminnasta kertyneistä tuotoista, (yhteensä noin 1 800 miljoonaa Englannin puntaa) erikoisvarantoon (nk. postivarantoon) Royal Mailin taseessa. Erillisen kirjallisen sopimuksen perusteella 549 miljoonan punnan osuus varannosta voitiin käyttää NLF:n myöntämän 544 miljoonan punnan suuruisen lainajärjestelyn vakuutena.

(56)

Vastauksena komission kysymyksiin sitoumusmaksuista, jotka Royal Mail oli maksanut NLF:n lainajärjestelyistä, Yhdistynyt kuningaskunta tarkensi, että tässä tapauksessa vuosittainen sitoumusmaksu oli […] peruspistettä lainan arvosta eli […] prosenttia LIBOR-koron ylittävästä […] peruspistemarginaalista. Viranomaiset totesivat, että markkinakäytännön mukaan sitoumusmaksut ovat yleensä 50 prosenttia tai vähemmän LIBOR-koron ylittävästä marginaalista, ja ne toimittivat tästä myös esimerkkejä. Suhteellisen pienet marginaalit – noin 50 peruspistettä tai vähemmän – olivat etuoikeutetuissa lainoissa tavallisia kyseisenä ajankohtana. Koska muiden lainajärjestelyjen (joukkovelkakirjalainojen) saatavuuden ehtona oli se, että parlamentti hyväksyy varojen myöntämisen kyseiselle hallituksen osastolle silloin, kun se tarvitsi varat ostaakseen Royal Mailin liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjalainat, muita järjestelyjä koskeva sitoumusmaksu ei ollut tarpeen, koska järjestelyjä ei tosiasiassa koskaan myönnetty Royal Mailille. Yksityisen lainanannon kontekstissa sitoumusmaksu suoritetaan markkinakäytännön mukaan vasta, kun lainanantaja on saanut kaikki tarvittavat sisäiset hyväksynnät, jolloin varat on muodollisesti myönnetty lainanottajalle (ja ehdoitta tämän saatavilla).

(57)

Yhdistynyt kuningaskunta kuvaili myös ennen lainajärjestelyjen myöntämistä tehtyjä analyysejä, jotka sisälsivät nettonykyarvolaskelman ehdotetun jälleenrahoituksen tulevasta nettokassavirrasta sekä joitakin vaihtoehtoisia skenaarioita. Ehdotetun vaihtoehdon osalta takaisinperittävä määrä arvioitiin […] Englannin punnaksi, ja vaihtoehtoisten skenaarioiden osalta parhaimmillaan […] punnaksi. Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta vahvisti, että vuonna 2003 myönnettyä lainaa ei nostettu, lukuun ottamatta viikon sisällä takaisin maksettua testinostoa, ennen kuin lainajärjestelyjen voimassaolo päättyi tai ne liitettiin osaksi vuonna 2007 myönnettyjä järjestelyjä.

(58)

Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan vuonna 2007 myönnetty lainajärjestely koostui 900 miljoonan Englannin punnan etuoikeutetusta lainasta. Se on osa rahoituskokonaisuutta, johon kuuluu eläketoimenpide ja 300 miljoonan punnan pääomalaina. Lainajärjestelyillä on tarkoitus rahoittaa Royal Mailin rakennemuutos- ja sijoitusohjelma, mukaan lukien irtisanomiskustannukset. Suuruudeltaan 900 miljoonan punnan etuoikeutetulla lainalla korvataan vuonna 2003 myönnetty 844 miljoonan punnan laina ja laajennetaan sitä, ja se sisältää kaksi nostoerää: […] punnan nostoerä on tarkoitettu ainoastaan rakennemuutoksen rahoittamiseen ja […] punnan nostoerä on tarkoitettu sisäiseksi käyttöpääomaksi yleiseen liiketoimintaan (lukuun ottamatta Post Office Limitediä). Toimenpide tuli voimaan 19 päivänä maaliskuuta 2007, ja sen maturiteetti on […] vuotta kyseisestä päivämäärästä. Lainan marginaali on […] peruspistettä sovellettavaa Liboria (11) korkeampi ensimmäisten […] kuukauden ajan. Sen jälkeen marginaali määräytyy kiinteämääräisten kiinnitysten mukaan (kannattavuus maksettujen korkojen kerrannaisena); minimi on […] peruspistettä. Suuruudeltaan 900 miljoonan punnan lainan vakuutena ovat Royal Mailin perustaman uuden Royal Mail Estates Limited -tytäryhtiön osakkeet; käytännössä koko Royal Mailin kiinteä omaisuus (lukuun ottamatta Post Office Limitediin liittyvää omaisuutta) on tytäryhtiössä, jonka kokonaismarkkina-arvon Atis Real arvioi syyskuussa 2006 […] punnaksi.

(59)

Yhdistynyt kuningaskunta kuvaili toimenpiteitä, jotka on toteutettu sen varmistamiseksi, että markkinataloussijoittajaperiaatteen vaatimukset täyttyvät, ja huomautti, että vuoden 2007 rahoituspaketin markkinaehtoisuutta oli arvioitava kokonaisuutena (ks. johdanto-osan 64 ja 65 kappale). Credit Suisse ja Deloitte olivat pitäneet lainoja markkinaehtoisina ja maksettavia korkoja markkinakorkojen mukaisina; arviointiin sisältyi vertailu markkinoilla myönnettäviin lainoihin. Vaikka analyysin mukaan seitsemän vuoden ehto sijoittuu markkinoiden vaihteluvälin yläpäähän, järjestelymaksu, sitoumusmaksu sekä lainannosto- ja maksuviivästystestit ovat kaikki markkinoiden standardien mukaisia Royal Mailin lainojen tapaan vakuutettujen lainojen perusteella (tässä tapauksessa kyse oli pääasiassa kiinteistövakuuksista). Vakuusjärjestelyt erosivat markkinakäytännöstä (vakuus annettiin osakkeina eikä kiinteänä omaisuutena), mutta Yhdistynyt kuningaskunta piti tätä lainanantajalle edullisempana kustannus- ja ajoitussyistä sekä hallinnollisista syistä.

(60)

TNT:n väitteeseen, että RM olisi rikkonut valtion lainajärjestelyjen sääntöjä ja saanut muodollisia maksuvapautuksia kauppa- ja teollisuusministeriöstä, Yhdistynyt kuningaskunta vastasi, että maksuvapautus oli tarpeen puhtaasti teknisistä syistä liittyen eläke-etuuksien uusiin kirjanpitovaatimuksiin (FRS17), eikä syynä ollut heikkenevä liiketoiminnan tulos. Lisäksi viranomaiset totesivat, etteivät vuoden 2007 järjestelyt olleet ”lisätoimenpiteitä”, kuten TNT oli väittänyt, vaan niillä ennemminkin korvattiin vuoden 2003 järjestelyt.

(61)

Yhdistynyt kuningaskunta selvitti sulkutilijärjestelyn perustamismekanismia, mukaan lukien eläkerahaston hoitajille annettu vakuus. Suuruudeltaan 850 miljoonan Englannin punnan sulkutilistä 796 miljoonan punnan osuus rahoitettiin postivarannosta ja loput 54 miljoonaa puntaa pääomasijoituksella. Järjestelyissä omaisuudenhoitajilla on valtuudet käyttää sulkutilien vakuuksia tietyissä maksukyvyttömyystilanteissa, pääasiassa jos kyseinen liiketoiminta (Royal Mail Holdings plc tai Royal Mail Group Limited) joutuu maksukyvyttömyyden vuoksi selvitystilaan tai jos sulkutileistä koostuvasta vakuudesta tulee täytäntöönpanokelvoton. Vakuusjärjestelyissä määritetään myös ne olosuhteet, joiden vallitessa tilien varoja voidaan vapauttaa vakuusjärjestelyin saaduista vakuuksista; näin voidaan toimia silloin, kun eläkerahasto saavuttaa 75 prosentin maksuvalmiuden. Kun varoja vapautetaan Royal Mail Holdingsin vakuussopimuksen myötä saaduista vakuuksista, osapuolet ovat hyväksyneet sen, että osakkeenomistaja voi päättää luovuttaa sulkutilillä olevat 850 miljoonan punnan varat (korkoineen), jotka vapautetaan Royal Mail Holdingsin vakuussopimuksella luodusta vakuudesta, osakkeenomistajalle vuoden 2000 Postal Services Act -lain tai muiden sovellettavien oikeuksien tai valtuuksien nojalla.

(62)

Sulkutilin sopimusajaksi määritettiin omaisuudenhoitajien sopimuksessa 17 vuotta eläkerahaston vajeen kattamiseksi. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset kiinnittivät huomiota eläkerahaston valvojan lausuntoihin, joiden mukaan yli kymmenen vuoden takaisinperintäaika edellyttää erityistarkastuksia, jotka kohdistuvat muun muassa siihen, ovatko omaisuudenhoitajat käyttäneet ehdollisia varoja (esimerkiksi sulkutiliä) takaisinperintäsuunnitelmasta aiheutuvien riskien pienentämiseksi. Yhdistynyt kuningaskunta kiisti komission näkemyksen, jonka mukaan Royal Mail voi sulkutilin ansiosta pienentää eläkemaksujaan, ja totesi, että sulkutilin puuttumisesta aiheutuvat seuraukset ovat neuvottelunvaraisia eikä niitä voida ennustaa. Jos sopimukseen ei olisi päästy, varojen saatavuus yritysinvestointeihin olisi vaarantunut.

(63)

Yhdistynyt kuningaskunta vahvisti, että se oli antanut Royal Mailille osakaslainan 300 miljoonan Englannin punnan pääomalainan muodossa, […] prosentin korolla koko maturiteettiajaksi. Järjestely oli käytettävissä kahden vuoden ajan, ja se erääntyi etuoikeutetun lainan […] viimeisenä takaisinmaksupäivänä tai kun eläkesulkutilin varat vapautettaisiin. Pääomalainan ehdot neuvoteltiin osana rahoituspakettia eikä erillisenä lainajärjestelynä. Yhdistynyt kuningaskunta totesi, että ehto, joka koski takaisinmaksun erääntymistä vasta eläkesulkutilin varojen vapautuessa, perustui siihen, että kyse oli etuoikeusasemaltaan huonommasta lainasta. Tämä puolestaan näkyi korkeassa korossa, joka liiketoiminnan riskit huomioiden oli korkeampi kuin hallituksen neuvonantajien esittämä vaihteluväli oman pääoman kohtuullisille vaihtoehtokustannuksille. Hallituksen neuvonantajat olivat vahvistaneet järjestelyn olevan ”täysin markkinaehtoinen”.

(64)

Yhdistynyt kuningaskunta totesi, että vuoden 2007 rahoituspaketin osat oli kukin neuvoteltu osana yhtenäistä kokonaisuutta eikä niiden markkinaehtoisuutta arvioitu eikä niitä pitäisi arvioida erillään, vaikka yksittäisten osien ehtoja verrattiin vastaaviin markkinaehtoisiin lainoihin. Deloitte ja Credit Suisse analysoivat rahoituspaketin ja erityisesti sulkutilijärjestelyn markkinaehtoisuuden, ja hallitus luotti niiltä saamiinsa neuvoihin.

(65)

Deloitte arvioi yhtiön yritysarvoa strategisen suunnitelman kannalta lähtien siitä olettamuksesta, että 1 miljardin Englannin punnan suuruinen sulkutilisijoitus toteutuu. Yritysarvoa arvioidaan diskonttaamalla ennustetut ennakkorahoituksen kassavirrat liiketoiminnan pääomakulujen painotetulla keskiarvolla. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan sulkutilisijoitus on kohtuullinen järkevästi ajattelevalle, markkinatalouden ehtojen mukaan toimivalle pääomasijoittajalle, jos:

Deloitte laski myös sisäisen tuottoprosentin; määritelmän mukaan se on tulevaisuuden kassavirtojen diskonttotuotto, joten yrityksen oman pääoman arvo aleni […]. Deloitten laatiman analyysin perusteella oman pääoman arvo sijoitusten jälkeen oli yli […] ja sisäinen tuottoprosentti puolestaan […]; nämä tulokset eivät muuttuneet herkkyysanalyyseissä. Ilman sulkutilisijoitusta laskettiin kaksi vaihtoehtoista skenaariota, joissa osakkeenomistajan pääoman arvo olisi Deloitten mukaan mahdollisesti heikentynyt merkittävästi. Toisin sanoen ehdotetun sijoituksen myötä sijoituksen arvon odotettiin kasvavan huomattavasti ajan kuluessa.

(66)

Kuten menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä todettiin, kysymys siitä, ovatko käsiteltävät toimenpiteet valtiontukea, ratkaistaan sen mukaan, onko toimenpiteistä koitunut Royal Mailille etua perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetulla tavalla; muut tuen olemassaolon kriteerit täyttyvät selvästi. Määrittääkseen, koituiko tarjotuista toimenpiteistä etua RM:lle, komissio tutkii, olisiko markkinataloudessa toimiva yksityinen toimija ollut valmis tarjoamaan rahoitusta samoilla ehdoilla.

(67)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamista selvityksistä käy ilmi, miksi lainan nostoerien koroksi oli määritetty pitkäkestoisen (20 vuotta) koron keskiarvo (5,8 prosenttia); kyseinen korko alittaa kyseisenä ajankohtana sovelletun komission viitekoron, joka on lyhytaikaisempi korko (12). Johdanto-osan 49 kappaleessa mainitusta kirjeestä ilmenee lisäksi, millaiset lainan lähtökohdat olivat vuonna 1999 ja miten ehdot tuolloin määritettiin. Selvityksissä vastataan TNT:n esille ottamiin kysymyksiin (ks. johdanto-osan 42 kappale), sillä TNT käytti vertailussaan vuoden 2001 korkotasoa, mutta kyseisen lainan korkotasoa ei määritetty kyseisenä vuonna. Selvityksissä perustellaan myös, miksi lainalla ei ollut vakuutta (vakuus lisättiin joka tapauksessa jälkeenpäin vuoden 2003 lainojen myöntämisen yhteydessä). Lopuksi selvityksissä vastataan myös menettelyn aloittamisesta tehdyssä komission päätöksessä esille otettuun seikkaan eli siihen, että Royal Mailin taloudellinen tilanne oli alkanut heiketä jo vuonna 2001. Näin ei kuitenkaan ollut vielä vuonna 1999, jolloin sitoumus lainaan annettiin, eikä vuosina 1999–2000, jotka ovat korkotason määrittämisen kannalta olennaisia ajankohtia.

(68)

Kun lainoista sovittiin, komission viitekorkojen määrityksessä käytettiin viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä annettua komission tiedonantoa vuodelta 1997, jäljempänä ’viitekorkoja koskeva tiedonanto vuodelta 1997’ (13). Komissio määritteli tiedonannon mukaan korot viisivuotisten pankkienvälisten swap-korkojen ja preemioiden perusteella, mutta varasi itselleen oikeuden käyttää viisivuotisia pankkienvälisiä swap-korkoja lyhytkestoisempaa peruskorkoa (esimerkiksi vuoden LIBOR-korkoa) tai pitkäkestoisempaa peruskorkoa (esimerkiksi kymmenen vuoden joukkovelkakirjalainojen korkoa). Koska laina-aika oli pitempi, komissio uskoo, että pitkäkestoinen korko on tässä tapauksessa tarkoituksenmukainen.

(69)

Komissio on todennut, että perittyihin korkoihin päädyttiin tarkastelemalla markkinaehtoisia lainoja, joita verrattiin vastaaviin valtion joukkovelkakirjalainoihin (14). Valtion joukkovelkakirjalainojen korkoero vaihteli 76 ja 165 peruspisteen välillä, mikä on riittävä verrattuna viitekorkoja koskevassa tiedonannossa vuodelta 1997 vahvistettuun 75 peruspisteen korkoeroon. Komissio vertasi perittyjä korkoja myös 20 vuoden pankkienvälisiin swap-korkoihin vastaavina ajankohtina. Perityt korot ovat hyvin lähellä näitä korkoja (eroa on yleensä alle 10 peruspistettä). Komissio katsoo, että Yhdistynyt kuningaskunta ja sen neuvonantajat eivät perustaneet päätöksiään pankkienväliseen swap-korkoon tai muuhun julkaistuun korkoon, vaan etsivät mieluummin suoria markkinaehtoisia vertailuarvoja. Komissio hyväksyy edellä esitetyn perusteella näkemyksen, ettei Royal Mailille koitunut kyseisestä toimenpiteestä etua eikä toimenpide ole sen vuoksi valtiontukea.

(70)

Kuten menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä todettiin, näitä järjestelyjä ei käytetty kertaakaan ennen niiden jatkamista tai muuttamista vuonna 2007. Sen vuoksi komissio ei aloittanut lainan ehtoja koskevaa menettelyä eikä tässä päätöksessä arvioida sovitun koron asianmukaisuutta. Komissio otti kuitenkin esille kysymyksen siitä, oliko järjestelyillä yritykselle kaikesta huolimatta optioarvoa, joka pitäisi arvioida siltä kannalta, voidaanko sitä pitää valtiontukena. Komissio on saanut tältä osin selville, että vaikka järjestelyjä ei käytetty, niistä oli kuitenkin maksettu […] suuruinen vuosittainen sitoumusmaksu niiden järjestelyjen osalta, joihin oli sitouduttu. Komissio on todennut riittävän luotettavasti, että kyseessä oli markkinakorko, joka oli määritetty prosenttiosuutena kyseisen lainan Libor-koron ylittävästä marginaalista markkinakäytännön mukaisesti, ja korkotaso ([…]) oli tämän käytännön mukainen (komission tiedossa on esimerkkejä, joissa vaihteluväli on 16–50 prosenttia). Parlamentti ei koskaan hyväksynyt muita järjestelyitä eikä niihin sen vuoksi koskaan sitouduttu, mikä ei tavallisesti antaisi aihetta maksujen korottamiselle. Komissio toteaa näin ollen, etteivät vuonna 2003 myönnetyt lainajärjestelyt käytännössä olleet valtiontukea Royal Mailille.

(71)

Vuonna 2007 jäljellä olevat lainat vuodelta 2003 (15) korvattiin 900 miljoonan Englannin punnan suuruisella etuoikeutetulla lainalla tarkistetuin ehdoin. Komissio on tutkinut tämän lainajärjestelyn ehdot. Peritty korko on […] peruspistettä vastaavaa LIBOR-korkoa korkeampi ensimmäisten 12 kuukauden ajan, jonka jälkeen korko vaihtelee kiinteämääräisten kiinnitysten mukaan muttei kuitenkaan ole koskaan alhaisempi kuin LIBOR-korko korotettuna […] peruspisteellä. Lainan vakuutena on yrityskiinnitys (16) Royal Mailin omaisuuteen, kiinteämääräinen kiinnitys uuden, RM:n kiinteistösalkkua hoitavan tytäryhtiön Royal Mail Estates Ltd:n osakkeisiin sekä yrityskiinnitys tämän yhtiön omaisuuteen. RM Estatesissa olevan kiinteistöomaisuuden markkina-arvo arvioitiin […] punnaksi. Komissio on arvioinut lainaehtoja niiden laatimisen aikaan sovelletun, viitekorkoja koskevan tiedonannon vuodelta 1997 mukaan. Koska kiinnitetyn omaisuuden arvo on lähes 50 prosenttia suurempi kuin lainojen arvo, vakuutta on pidettävä ”suurena”. LIBOR-koron ylittävä marginaali, joka sijoittuu […] ja […] peruspisteen välille, on siten riittävä viitekorkoja koskevan tiedonannon osalta, jossa marginaaliksi asetettiin 75 peruspistettä (kuten johdanto-osan 68 kappaleessa todettiin, komissio pohti viitekorkoja koskevassa tiedonannossa vuodelta 1997 mahdollisuutta LIBOR-koron käyttöön arviointiperusteena). Lisäksi komissio on todennut, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimittamien, muita kiinteistöyhtiöiden avulla vakuutettuja liiketoimia koskevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että lainaehdot on laadittu vertaamalla niitä muihin vastaavankaltaisiin liiketoimiin. Komissio on todennut viitekorkoanalyysinsa perusteella, että yksittäin tarkasteltuina lainajärjestelyt eivät ole valtiontukea.

(72)

Koska vuoden 2007 järjestelyt olivat osa useasta toimenpiteistä koostuvaa pakettia ja koska Yhdistynyt kuningaskunta vaati, ettei vuoden 2007 rahoituspaketin osia pitäisi tarkastella erillisinä, komission on määritettävä, onko johdanto-osan 71 kappaleessa esitetty erillinen arviointi luotettava. Tätä kysymystä käsitellään jäljempänä 5.5 jaksossa.

(73)

Saatuaan Yhdistyneeltä kuningaskunnalta huomautuksia ja selvityksiä komissio pystyi hahmottamaan eläketoimenpiteeseen sisältyvän mekanismin. Kuten edellä johdanto-osan 22 kappaleessa todettiin, Royal Mailin on otettava suuri eläkevaje huomioon taseessaan, ja Yhdistyneen kuningaskunnan eläkelainsäädännön mukaisesti sen on laadittava omaisuudenhoitajien kanssa suunnitelma ja määritettävä tietty ajanjakso eläkevajeen poistamiseksi eläkejärjestelmän rahastoon suoritettavin maksuin. Eläketoimenpiteen avulla Royal Mail saattoi pidentää kyseistä ajanjaksoa, mikä vaikutti myös sen maksettaviksi lankeaviin maksuihin. Komissio totesi jo alkuvaiheessa, että toimenpiteen (sen, että valtion määräysvallassa erityisen lainsäädännön nojalla olleita varoja vapautettiin käytettäväksi sulkutilijärjestelyssä eläkerahaston hyväksi) laillisuudelle ei ollut suoraa vertailukohtaa tavanomaisessa liiketoiminnassa, vaikka varoja voidaan sijoittaa sulkutilille myös yksityisellä sektorilla (17). Voidakseen arvioida Yhdistyneen kuningaskunnan väitettä toimenpiteen markkinaehtoisuudesta komission oli määritettävä sille sopiva vertailukohta.

(74)

Toimenpiteellä vapautetaan varat, jotka olivat kokonaisuudessaan osakkeenomistajan määräysvallassa, jotta RM voi muuttaa niiden avulla maksuja, jotka sen on suoritettava eläkejärjestelmäänsä eläkevajeen poistamiseksi, siirtämällä kyseiset varat sulkutilille (vaikka postivarannot on kirjattu muodollisesti RM:n taseeseen, se ei voi käyttää varantoja eikä niihin liittyviä varoja ilman valtion suostumusta). Vaikka varojen vapauttamista ei voida pitää puhtaasti pääomanlisäyksenä, sen vaikutukset voidaan rinnastaa pääomanlisäyksen vaikutuksiin. Jos varoja ei olisi vapautettu, Royal Mail ei olisi voinut perustaa sulkutiliä hankkimatta pääomaa muista lähteistä tai nostamatta sitä muista varannoista. Pitää paikkansa, että toimenpiteessä määrättiin, että varat palautuisivat valtion määräysvaltaan sulkutilin vapautuksen myötä. Koska tämän odotettiin kuitenkin tapahtuvan pitkän ajan (17 vuoden) kuluttua ja koska oli epävarmaa, palautuisivatko varat käytännössä osakkeenomistajalle, jos RM:n taloudellinen tilanne heikentyisi kyseisen ajan kuluessa, ja koska taattuja korkotuloja ei ollut, komissio hylkäsi mahdollisuuden, että toimenpidettä verrattaisiin lainan myöntämiseen. Komissio päätti, että tämä lähestymistapa oli siksikin järkevä, että kun postivarannon määrä oli 31 päivänä maaliskuuta 2007 vain 796 miljoonaa Englannin puntaa, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset lisäsivät siihen 54 miljoonaa puntaa uutta pääomaa, jotta postivarannon suuruus olisi sovitut 850 miljoonaa puntaa ennen sulkutilin perustamista. Edellä esitetyn perusteella ja sen arvioimiseksi, oliko toimenpide markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen, komissio on analysoinut kokonaisuudessaan osakkeenomistajan määräysvallassa olleiden varojen vapautusta, jotta RM voisi käyttää ne pääomanlisäyksenä.

(75)

Arvioidessaan pääomanlisäysten markkinaehtoisuutta komissio vertaa julkisen vallan pääomaomistuksen nettonykyarvoa sijoitusten jälkeen (post money) ja ennen sijoituksia (pre money) (18). Jos ero on suurempi kuin lisätty pääoma, pääomanlisäys katsotaan markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaiseksi. Tällainen vaiheittainen lähestymistapa on tarpeen, koska muutoin ei olisi selvää, mikä osa osakkeenomistajan saamista tuotoista (osingot tai osakeomistusta myytäessä myyntihinta) syntyisi sijoituksesta ja mikä taas syntyisi siitä riippumatta. Laskettaessa pääomaomistuksen arvoa tietyllä ajanjaksolla ennen sijoituksia ja niiden jälkeen käytetään seuraavaa menetelmää: kyseisenä ajanjaksona pääomaomistuksen tulevien kassavirtojen diskontattu arvo (yleensä osingot, toinen vaihtoehto voisi olla pääoman alentaminen) lisätään ajanjaksolla mahdollisesti tapahtuvaan arvonnousuun.

(76)

Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäisessä vastauksessa oli liitteenä Deloitte-yhtiön konsulttien raportti, jonka tarkoituksena oli esittää suunniteltujen […] suuruisten sijoitusten sisäinen tuottoprosentti. Tutkinnan aikana kävi kuitenkin ilmi, että käytettyyn menetelmään liittyi monia ongelmia.

(77)

Ensinnäkin laskelma koski vain sijoitusta, eikä siinä siis vertailtu kahta skenaariota, joista toisessa sijoitus toteutetaan ja toisessa ei. Tähän kritiikkiin Yhdistynyt kuningaskunta vastasi, että skenaariossa, jossa sijoitusta ei toteutettu, pääoma-arvoksi oletettiin […]. Väitettä, että pääoma-arvo olisi […] ilman sijoitusta, ei kuitenkaan esitetty eikä tuettu Deloitten raportissa. Tämän vuoksi komissio katsoi, että Deloitten alkuperäistä raporttia ei ollut laadittu komission asianmukaisena pitämän menetelmän mukaisesti, eli sijoitusta edeltävän ja sen jälkeisen tilanteen vertailun perusteella

(78)

Toiseksi pääomaomistuksen arvottamisessa käytetty menetelmä oli, että yrityksen arvo (toisin sanoen joukkovelkakirjojen haltijoiden ja osakkeenomistajien saatavien summa) laskettiin yrityksen kassavirtojen ja päätearvon perusteella vähentäen velat jälkeenpäin. Vaikka tämä menetelmä ei ole virheellinen, sen perusteella ei voida osoittaa vain osakkeenomistajien saamia vapaita kassavirtoja, mikä on yksi indikaattori (vaikkakaan ei ainoa) sen arvioimiseksi, onko pääomanlisäys markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Sen vuoksi komissio pitää parempana menetelmää, jossa diskontataan suoraan osakkeenomistajille maksetut kassavirrat (osingot) ja jossa käytetään päätearvoa, joka ei ole yrityksen vaan pääoman arvo. Lisäksi menetelmässä lasketaan pääomakustannukset diskonttokoron avulla eikä keskimääräisinä pääomakustannuksina (Weighted Average Cost of Capital). Tätä menetelmää käytettiin aiemmin mainituissa Landesbanken-tapauksissa (ks. alaviite 17).

(79)

Kolmanneksi laskelmassa arvioitiin johdanto-osan 71 kappaleessa käsiteltyä etuoikeutettua lainaa ja postivarannon vapauttamista yhdessä, kun tavallisesti lainaa ja pääomanlisäystä koskevat testit ovat erilliset (yksityistä sijoittajaa vs. yksityistä lainanantajaa koskeva testi), joten ne pitäisi myös arvioida erikseen (19). Vaikka ei olekaan epätavallista, että osakkeenomistaja on samalla myös lainanantaja suurissa yritysryhmissä, komissio pitää hankalana arvioida näitä kahta erilaista toimenpidettä samoilla kriteereillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näiden kahden toimenpiteen vaikutusta toisiinsa tulisi ottaa huomioon. Analyysi, joka koskee kokonaan osakkeenomistajan määräysvallassa olevien varojen vapauttamista RM:n käyttöön, perustuu kassavirtoihin, mikä puolestaan perustuu olettamukseen, että tässä päätöksessä käsitellyt lainat on myönnetty RM:lle.

(80)

Komissio pyysi tämän vuoksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa arvioimaan oman pääoman arvon vaiheittain sellaisen parhaan mahdollisen, joskin realistisen skenaarion perusteella, jossa sijoitusta ei toteuteta. Vaihtoehtoisen skenaarion osalta RM:n omat ennusteet tilanteesta, jossa sijoitusta ei toteuteta (”manage for cash case”), johtivat […]. Tämän vuoksi Deloitte hahmotteli erilaisen ”vaihtoehtoisen tapauksen”, jonka perusteella […], ja eläkevajeen poistamiseen tarvittavan jakson kesto määritettiin 12 vuodeksi 17 vuoden sijaan. Deloitte kuitenkin arvioi, että vaikka eläkeongelma voitaisiin ratkaista tehokkaasti lyhyellä aikavälillä […]. On syytä todeta, ettei komissiolla ole varmuutta siitä, onko tämä skenaario ilman sijoitusta paras mahdollinen vaihtoehto, jonka varaan markkinataloussijoittaja luonnollisesti perustaisi oman arvionsa. Voidaan kuitenkin todeta, että tilannetta, jossa sijoitus toteutetaan, koskevat epäilykset vahvistuisivat mihin tahansa kuviteltavissa olevaan ”parempaan vaihtoehtoon” nähden.

(81)

Yhdistynyt kuningaskunta toimitti komission pyynnöstä lukuja, joiden perusteella sijoituksen toteutumista (sijoitustapausta) voitiin arvioida molempiin vaihtoehtoihin nähden. Johdanto-osan 78 kappaleessa mainituista syistä komissio edellytti, että ennusteissa käytetään pääoman omistajien saamia vapaita kassavirtoja, päätearvon pääoma-arvoa ja pääomakustannuksia diskonttokorkona.

(82)

Yhdistynyt kuningaskunta toimitti seuraavat laskelmat (20). Taulukossa esitetään laskelma valtion pääomaomistuksesta sijoituksen toteutuessa (sijoitustapaus) sekä saman laskelman tulos vaihtoehtoisessa tapauksessa (ilman sijoitusta). Näiden lukujen perusteella valtion pääomaomistuksen arvo on […] Englannin puntaa sijoituksen jälkeen (sijoitustapaus), kun taas vaihtoehtoisessa tapauksessa (ilman sijoitusta) se olisi […] puntaa.

(83)

Koska […] Englannin punnan erotus on sijoitettua määrää suurempi, Yhdistynyt kuningaskunta katsoo sen osoittavan, että sijoitus on markkinaehtoinen. Komissio katsoi kuitenkin, että kyseistä väitettä on tutkittava tarkemmin.

(84)

Taulukosta nähdään, että:

(85)

Lisäksi komissio vahvisti, että ensimmäisten […] vuoden jälkeen ei ole varmaa, ovatko vuosien […] luvut itse asiassa osakkeenomistajille jakokelpoisia osinkoja. Tämä johtuu eläkevajeen kirjaamisesta RM:n taseeseen (uusien kirjanpitosääntöjen mukaisesti), mikä aiheuttaa sen, että yrityksen arvo on kirjanpidossa negatiivinen. Tämä rajoittaa paljolti varojen käyttöä osinkojen maksuun jopa […]. Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamassa alkuperäisessä Deloitten raportissa […].

(86)

Osakkeenomistajien saamia tuottoja koskevan mallin (käytännöllisesti katsoen kaikki tuotot kertyvät päätearvosta eikä juuri miltään osin osingoista) perusteella komissio uskoo, että yksityissijoittaja odottaisi sijoitukselleen jonkin verran tuottoa jo […] vuoden kuluttua sijoituksesta; yksityinen sijoittaja tuskin pitäisi ajatuksesta, että sijoituksen koko tuotto tai suuri osa siitä tulee päätearvosta vasta […] vuotena. Koska päätearvo on todellisuudessa kassavirtojen arvo […] vuodesta eteenpäin diskontattuna […] vuoteen, yksityistä sijoittajaa pyydetään uskomaan, että vaikka sijoitus ei tuota mitään […] vuoteen, se on silti hyvä sijoitus […] vuoden jälkeistä aikaa koskevien ennusteiden perusteella. Näin pitkäksi aikaa tehtyihin ennusteisiin liittyy monia ennakoimattomia muuttujia ja niiden luotettavuus on siksi hyvin rajallinen, ja komissio katsoo sen vuoksi, ettei yksityinen sijoittaja olisi valmis sijoittamaan tällaisin ehdoin etenkään postipalvelualalla, jolla pitkän aikavälin ennusteet ovat epävarmoja. Komissio pitää lisäksi kyseenalaisena sitä, olisiko yksityinen sijoittaja ollut valmis asettamaan työntekijöiden/eläkeläisten edut ja lainan takaisinmaksun siinä määrin etusijalle omiin osakkeenomistajan etuihinsa nähden.

(87)

Sijoitustapauksessa on tukeuduttu paljolti vuosiksi 2016–2017 laskettuun päätearvoon, joka kuitenkin voidaan kyseenalaistaa sekä laskentamenetelmän että sen perustana olevien lukujen perusteella. Menetelmässä päätearvo laskettiin käyttäen viimeisen vuoden EBITDA-lukua, joka kerrottiin yritysarvon ja alakohtaisten EBITDA-lukujen suhteesta saadulla kertoimella. TNT ja Deutsche Post/DHL valittiin siksi, että vaikka RM ei ole tällä hetkellä rinnastettavissa kyseisiin yrityksiin, se on sitä […] vuoden kuluttua sijoitussuunnitelman toteutuksesta. Tämän lähestymistavan tuloksena oleva yritysarvo (karkeasti velat plus oma pääoma) ei ole yhdenmukainen johdanto-osan 81 kappaleessa kuvaillun lähestymistavan kanssa, koska jälkimmäisessä edellytetään pääoma-arvon käyttöä päätearvona. Tarkoituksenmukaista pääoma-arvoa käytettäessä päätearvo muuttuu huomattavasti – se alenee. Päätearvon perusteena olleiden lukujen osalta komissio toteaa erityisesti, että RM:n tuloksen ennen korkoja, veroja ja poistoja (EBITDA) oli arvioitu kasvavan vuosittain yli […] sijoitussuunnitelman aikana. Komissio piti tätä arviota erittäin optimistisena äskettäin vapautetulla, säännellyllä ja kypsällä toimialalla.

(88)

Komissio teetti Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamasta laskelmasta useita testejä, joissa vaihdeltiin käytettyjä oletuksia ja laskentamenetelmiä, erityisesti päätearvon osalta. Koska päätearvo oli toimitettujen lukujen kannalta tärkeässä asemassa, sijoituksen arviointitulos muuttuisi olennaisesti, jos menetelmään tehdään vain pieniä muutoksia (esimerkiksi jos päätearvon laskennassa käytetään eri menetelmää ja käytetään vähemmän optimistisia tuottojen kasvuodotuksia).

(89)

Päätelmänä voidaan todeta, ettei komissio voi pitää markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisena toimenpidettä, joka koskee kokonaisuudessaan osakkeenomistajan määräysvallassa olleiden varojen vapauttamista, jotta RM voi muuttaa niiden avulla maksuja, jotka sen on suoritettava eläkejärjestelmäänsä eläkevajeen poistamiseksi, siirtämällä kyseiset varat sulkutilille.

(90)

Tämän vuoksi komissio alkoi selvittää, soveltuiko toimenpiteeseen mahdollisesti sisältyvä tuki yhteismarkkinoille (ks. 6 jakso).

(91)

Toimenpide vaikuttaa Royal Mailiin siten, että se voi jaksottaa maksut, jotka se suorittaa eläkejärjestelmään eläkevajeen poistamiseksi, useammalle vuodelle kuin muussa tapauksessa. Siksi nämä maksut ovat pienempiä ensimmäisinä vuosina (koska ilman toimenpidettä RM olisi joutunut poistamaan vajeen nopeammin ja suorittamaan sen vuoksi suurempia maksuja) mutta suurempia myöhempinä vuosina, joihin mennessä vaje olisi ilman toimenpidettä saatu jo poistettua.

(92)

Tämän edun arviointi (käyttäen muutettujen kassavirtamaksujen nettonykyarvoa) edellyttää tiettyjen oletusten tekemistä muun muassa siitä, kuinka pitkän ajan kuluessa vaje olisi poistettava ilman tukitoimenpidettä, ja lisäksi on valittava diskonttokorko. Komissio hyväksyi 12 vuoden pituisen oletusjakson käyttämisen eläkevajeen poistamisen osalta, kuten johdanto-osan 80 kappaleessa käsitellyn ”vaihtoehtoisen tapauksen” kohdalla tehtiin. Royal Mail ehdotti 12 vuoden pituisen jakson käyttöä myös Yhdistyneen kuningaskunnan postipalvelujen sääntelyviranomaiselle hintatarkistuksen yhteydessä. Kyseinen jakso on hieman Yhdistyneen kuningaskunnan eläkejärjestelyitä valvovan viranomaisen vertailukohtana käyttämää kymmenen vuoden jaksoa pidempi (21). Koska 12 vuoden jaksoa on kuitenkin käytetty muissa tarkoituksissa ja koska eläkevaje oli yhtiön kannalta suuri ja sen poistamiseen tarvittaisiin yleensä pitempi aika, komissio pitää 12 vuoden jaksoa hyväksyttävänä. Komissio on soveltanut 12 prosentin diskonttokorkoa, joka vastaa oman pääoman kustannusten osuutta. Tämän perusteella sen edun arvo, jonka Royal Mail saa eläkemaksusuoritusten muutoksesta toimenpiteen seurauksena, on […] Englannin puntaa.

(93)

Kuten edellä todettiin, osakaslaina on etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa sekä RM:n muiden velkojen että eläkkeensaajien kannalta (sitä ei voida maksaa takaisin, ennen kuin sulkutili on vapautettu). Komissio pohti tämän vuoksi, voidaanko toimenpide rinnastaa pääomanlisäykseen (ks. myös alaviite 19).

(94)

Komissio on kuitenkin päättänyt (22), että se, että kyse on etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevista lainoista, ei estä niiden arviointia valtiontuen olemassaolon kannalta samalla tavalla kuin etuoikeutettuja lainoja. Tällaisia lainoja voidaan arvioida viitekorkoja koskevan tiedonannon perusteella (23), vaikkakin korkokanta on pääomalainoja matalampi.

(95)

Viitekorkoja koskevassa tiedonannossa vuodelta 1997, joka oli voimassa vuonna 2007, määritettiin korot tietylle ajanjaksolle, nimittäin viideksi vuodeksi. Arvioitava toimenpide olisi kuitenkin yhtä kauan voimassa kuin sulkutilikin, arviolta 17 vuotta. Lainan myöntämisen aikaan Yhdistyneen kuningaskunnan tuottokäyrä oli laskeva, kuten oli ollut myös vuonna 1999. Vaikka viitekorko oli 5,9 prosenttia, maaliskuussa 2007 Englannin punnan 15 vuoden swap-korot olivat 5,2 prosenttia. Viitekorkoja koskevassa tiedonannossa vuodelta 1997 oli käytetty vertailukohtana pankkienvälisiä viiden vuoden swap-korkoja, joten komissio katsoo, että vastaava 15 vuoden korko on sopiva vertailukohta arvioitavalle toimenpiteelle. Korkoon olisi lisättävä tiedonannon mukaisesti 75 peruspisteen preemio, jolloin korko on 5,95 prosenttia.

(96)

Näin määritetyssä korossa on vielä otettava huomioon vakuudet ja se, että kyse on etuoikeusasemaltaan heikommasta lainasta.

(97)

Osakaslainalla ei ole vakuuksia, ja sen vakuustason on sen vuoksi katsottava alittavan tason, jota pankit tässä tilanteessa yleensä vaatisivat. Viitekorkoja koskevassa tiedoksiannossa vuodelta 1997 määritetään tällaisia tapauksia varten marginaali, joka on vähintään 400 peruspistettä yli asianmukaisen vertailukohdan, jos mikään yksityinen pankki ei olisi suostunut myöntämään vastaavaa lainaa. Komissio katsoo viitekorkoja koskevan tiedonannon perusteella tekemiensä aiempien päätösten (24) mukaisesti, että korkoon pitäisi lisätä 400 peruspisteen preemio vakuuksien puuttumisen vuoksi ja 200 peruspistettä sen vuoksi, että kyseessä on etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa oleva laina.

(98)

Koska lainan korko, […] prosenttia, ylittää 5,95 prosentin koron ja 600 peruspisteen summan, komissio hyväksyy sen, että erikseen tarkasteltuna toimenpide ei ole valtiontukea.

(99)

Koska vuoden 2007 järjestelyt olivat osa muista toimenpiteistä koostuvaa rahoituspakettia, komission on selvitettävä, onko osien erillinen arviointi luotettava. Tätä kysymystä käsitellään 5.5 jaksossa.

(100)

Komissio on todennut, että kaksi vuonna 2007 toteutettuihin toimenpiteisiin sisältyvää toimenpidettä (vuoden 2007 lainajärjestelyt ja 300 miljoonan Englannin punnan suuruinen osakaslaina) ei ole valtiontukea tarkasteltuina erikseen. Eläketoimenpiteen osalta komissio ei ole kuitenkaan voinut tehdä vastaavaa päätelmää. Koska toimenpiteistä ilmoitettiin samanaikaisesti, komission on arvioitava, voiko se vahvistaa yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella, etteivät toimenpiteet sisällä valtiontukea (25).

(101)

Komissio on todennut, että vuonna 2007 laajennetut lainajärjestelyt olivat käytännössä jatkoa vuoden 2003 toimenpiteille, vaikkakin tarkistetuin ehdoin. Kun toimenpide myönnettiin ensimmäisen kerran, eläketoimenpidettä ei ollut olemassa. Lainajärjestelyillä ja eläketoimenpiteellä oli siis eri tarkoitukset: lainajärjestely on ulkoinen rahoituslähde Royal Mailin rakennemuutossuunnitelmaa varten, kun taas eläketoimenpiteen tarkoituksena on antaa vakuus eläkevajeen maksamiseksi takaisin 17 vuoden aikana. Kuten edellä todettiin, RM:n omaisuuserien antaminen lainajärjestelyjen vakuudeksi oli markkinakäytännön mukaista. Kaikki kolme tuomioistuimen määrittämää kriteeriä (kronologisuus, tarkoitus ja toimenpiteen toteutusajankohtana vallinnut tilanne) puoltavat lainajärjestelyjen tukiluonteisuuden arvioimista erikseen.

(102)

Osakaslainan myöntämistä koskeva päätös tehtiin myöhemmin kuin muita vuonna 2007 toteutettuja toimenpiteitä koskeneet päätökset. Laina lisättiin aiemmin ilmoitettuun rahoitusrakenteeseen, jotta Royal Maililla olisi riittävät mahdollisuudet toteuttaa rakennemuutossuunnitelma, koska suunnitelmakauden toteutuma oli ennakoitua heikompi. Toimenpiteen tarkoitus voidaan erottaa eläketoimenpiteestä samalla tavoin kuin lainajärjestelyjen osaltakin. Lopuksi voidaan todeta, että RM:n tilanne lainan myöntämisen hetkellä ei muuta päätelmää, jonka mukaan toimenpiteisiin ei sisälly tukea, koska tilanne on jo otettu huomioon korkotason riittävyyden arvioinnissa.

(103)

Komissio katsoo tämän vuoksi, että eläketoimenpide on ainoa toimenpide, jonka osalta ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että kyse on tuesta, ja jota on sen vuoksi arvioitava yhteismarkkinoille soveltuvuuden kannalta. Kyseinen arviointi on seuraavassa jaksossa.

(104)

Komissio voi katsoa eläketoimenpiteen yhteismarkkinoille soveltuvaksi ainoastaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Kyseisen alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla (26). Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisesta on eläketoimenpiteisiin liittyvää erityistilannetta koskevaa oikeuskäytäntöä, ja toimenpidettä analysoidaan alla tämän oikeuskäytännön mukaisesti. Tämän vuoksi tässä päätöksessä ei sovelleta yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi suuntaviivojen jaksossa 3.3 tarkoitetulla tavalla (27).

(105)

Eläketoimenpiteen yhteismarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi on aluksi tarpeen kuvailla Royal Mailin ja sen eläkejärjestelyjen taustaa.

(106)

Vuonna 1969 Royal Mail (jonka nimi oli vielä tuolloin Post Office) lakkasi olemasta valtion laitos ja se muuttui lakisääteiseksi yritykseksi vuoden 1969 Post Office Act -lain (postipalveluja koskeva laki) nojalla. Kyseisen lain 43 §:n 1 momentin nojalla posti- ja televiestinnästä vastaavan ministerin oli hyväksyttävä Post Officen henkilökunnan eläkejärjestelyt. Muodollisesti työntekijät eivät olleet enää virkamiehiä, mutta he säilyttivät siihen mennessä karttuneet eläkeoikeutensa ja eläkeoikeudet karttuivat jatkossakin pitkälti samoin ehdoin kuin virkamiehillä. Lopullinen eläke määräytyi palvelusvuosien ja viimeisen palkan mukaan. Se oli siis ”etuusperusteinen eläkejärjestelmä”, koska eläkkeen taso määräytyi järjestelmän sääntöjen mukaan. Eläkejärjestelmä erotettiin virkamiesten eläkejärjestelmästä ja muutettiin rahastoivaksi eläkejärjestelmäksi, joka kartuttaa varallisuutta tulevia eläkevelvoitteita varten (samalla tavalla kuin muutkin yritysten eläkejärjestelmät Yhdistyneessä kuningaskunnassa).

(107)

Eläkejärjestelyihin tehtiin merkittäviä muutoksia vuosina 1987 ja 2008 (jälkimmäisessä tapauksessa nämä toimenpiteet olivat jo valmisteilla, kun eläketoimenpide toteutettiin). Vuonna 1987 tarkistettujen ehtojen jälkeen kyse oli edelleen etuusperusteisesta eläkejärjestelmästä eli eläke määräytyi viimeisen palkan ja palvelusvuosien mukaan. Vuonna 2008 tehtyjen muutosten jälkeen uusien työntekijöiden eläke alkaa karttua maksuperusteisen järjestelmän mukaan, jolloin lopullisen eläkkeen taso määräytyy rahaston tuoton mukaan. Molemmissa tapauksissa uusien työntekijöiden oli liityttävä eläkejärjestelyyn uusien ehtojen mukaisesti, kun taas vanhojen työntekijöiden edut kertyivät edelleen samoin tai samankaltaisin ehdoin kuin aiemminkin.

(108)

Joulukuun 16 päivänä 2003 tehdyssä päätöksessään valtiontuista, jotka Ranska on myöntänyt EDF:lle sekä sähkö- ja kaasutoimialalle (28), komissio ilmoitti tuen olevan yhteismarkkinoille soveltuvaa valtiontukea, jonka avulla tietyllä alalla toimivat yritykset vapautuivat monopolien aikana määritettyjen, yleisistä eläkejärjestelyiden mukaisten maksujen määrän ylittävistä eläkemaksuistaan. Komissio katsoi myös, että tiettyjen ennen uudistusta saatujen erityiseläkeoikeuksien rahoittamisesta syntyneiden kulujen osittainen pienentäminen oli perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jonka voitiin katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille. Analysoituaan yrityksen kirjanpitoa komissio esitti johtopäätöksenään, että EDF:n tilanne ei eronnut ratkaisevassa määrin energia-alan ”hukkakustannuksista”.

(109)

Lokakuun 10 päivänä 2007 tehdyssä päätöksessään valtiontuista, jotka Ranska on myöntänyt La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelyjen uudistamiseen (29), komissio katsoi, että kyseisten tukitoimenpiteiden ansiosta La Poste vapautui eläkevelvoitteistaan, jotka ylittivät yleisestä, monopolitilanteen vallitessa asetetusta eläkejärjestelmästä aiheutuvat velvoitteet. Nämä velvoitteet aiheutuivat ensinnäkin virkamiesasemassa olevien työntekijöiden korkeammista eläkemaksuista ja toiseksi vaatimuksesta varmistaa näitä työntekijöitä koskevan eläkejärjestelyn tasapaino.

(110)

Komissio katsoi, että toimenpiteet olivat valtiontukea, joka kuitenkin soveltui yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Tässä yhteydessä komissio totesi, että toimenpiteet rajoittuivat siihen, mikä oli ehdottoman välttämätöntä tasapuolisten olosuhteiden palauttamiseksi pakollisten sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen osalta, ja edistäisivät sen vuoksi viime kädessä postialalla käytävän kilpailun kehittymistä ja alan vapauttamisen jatkamista. Komissio totesi lisäksi rinnastaen asian EDF-päätökseen, että La Poste ei enää palkannut virkamiehiä, La Posten tulevat eläkemaksut asettivat sen kilpailijoihinsa verrattavissa olevaan tilanteeseen sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen osalta ja ennen postitoimialan vapauttamista voimassa olleesta vuoden 1990 laista aiheutuneet velvoitteet olisivat vaikuttaneet La Posten kilpailukykyyn kilpailulle vapautuvilla markkinoilla.

(111)

Ranskassa työeläkejärjestelmät (”pilari 2”) ovat pakollisia ja ne rahoitetaan jakojärjestelmän mukaisesti. Kun työnantaja on maksanut eläkemaksut, se vapautuu yleensä lopullisten eläkeoikeuksien rahoittamisvastuusta. Kun La Postea vaadittiin vuoden 1990 lain nojalla varmistamaan virkamiehiään koskevan eläkejärjestelmän tasapaino, yritykselle määrättiin velvollisuus, jota muilla yrityksillä ei ollut.

(112)

Yhdistyneen kuningaskunnan eläkejärjestelyt ovat erilaiset kuin Ranskassa. Useimmat työeläkejärjestelmät ovat jättäytyneet pois valtion tuloperusteisesta eläkejärjestelmästä (State Earnings Related Pension Scheme). Useimmilla suurilla työnantajilla on omat eläkejärjestelmänsä. Yhdistyneen kuningaskunnan eläkelain mukaan kaikkien eläkejärjestelmien on tarjottava tietyt vaatimukset täyttävät eläkeoikeudet, ja työnantajilla on tietyt velvollisuudet varmistaa järjestelmien asianmukainen rahoittaminen. Voimassaolevien tilinpäätösstandardien (IFRS) mukaan työnantajien on kirjattava eläkejärjestelmien vajeet taseeseensa. Säännöt, joiden perusteella Royal Mailin on kirjattava vaje taseeseensa, eivät siis eroa muita yrityksiä koskevista säännöistä. Vajeen määrä perustuu kuitenkin valtion omistuksen aikana vahvistettuihin ehtoihin.

(113)

Royal Mailin tapaukseen liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat eroavat tämän vuoksi EDF:ää ja La Postea koskevista päätöksistä. Kyseisiin tapauksiin liittyy kuitenkin tiettyjä näkökohtia, joita voidaan komission mukaan soveltaa myös Royal Mailiin. Tapaukset osoittavat erityisesti, että tietyn aseman (erityisesti virkamiesaseman) mukaan määräytyvät korkeammat eläkemaksut, joiden suuruus on määritetty monopolitilanteen vallitessa, voidaan katsoa epätavallisiksi kustannuksiksi, ja sen seikan, että valtio ottaa vastatakseen kyseisistä kustannuksista, voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(114)

Royal Mailin tapauksessa eläkejärjestelmään ennen vuotta 1987 liittyneiden työntekijöiden saamat eläkeoikeudet oli selvästi sovitettu yhteen virkamieskunnan eläkeoikeuksien kanssa. Maaliskuun 31 päivänä 2007 eläkejärjestelyssä oli 153 125 jo eläkkeelle siirtynyttä ja eläkettä nostavaa jäsentä, jotka olivat liittyneet järjestelmään kyseisin ehdoin. He ovat siis entisiä työntekijöitä, jotka ovat jo eläkkeellä ja joiden palveluksista ei koidu enää etua yhtiölle. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan eläkejärjestelyyn vuoden 1987 jälkeen liittyneiden jäsenten ehtoja ei voida pitää selkeästi virkamieskunnan ehtoina eikä myöskään sellaisina yksityisen sektorin ehtoina, joita RM:n kilpailijat noudattavat hiljattain kilpailulle vapautuneilla postimarkkinoilla. Kuten edellä todettiin, vuoden 2008 jälkeen liittyneet uudet jäsenet eivät enää päässeet näiden ehtojen piiriin. Ennen vuotta 1987 eläkejärjestelyyn liittyneitä jäseniä koskevat maksut ovat keskimäärin huomattavasti suurempia kuin maksut, jotka koskevat järjestelyyn vuoden 1987 uudistuksen myötä voimaan tullein, vuoden 2008 uudistukseen saakka voimassa ollein ehdoin liittyneitä jäseniä. Näiden lisämaksujen arvo on määritetty […] Englannin punnaksi.

(115)

Royal Mailin eläkejärjestelmää rasittavat yhä merkittävät maksut, jotka ovat seurausta yksinomaan siitä, että henkilökuntaa palkattiin virkamiehiksi aikana, jona Royal Maililla oli kansallinen monopoli tavallisen kirjepostin osalta. Nämä olosuhteet ovat vastaavanlaiset kuin La Posten tapauksessa. Komissio on osoittanut Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien tietojen perusteella, että kyseisten lisämaksujen määrä on […] Englannin puntaa (153 125 kerrottuna […] punnalla), joka on huomattavasti suurempi kuin toimenpiteen mahdollisesti sisältämän tuen […] punnan suuruinen määrä. Komissio ei ole pitänyt tarpeellisena selvittää tässä analyysissä, vastaako eläkejärjestelmän maksuista kertynyt summa täydeltä määrältään epätavallisiksi katsottujen maksujen määrää, koska komissio on todennut, että maksujen määrä ylittää joka tapauksessa toimenpiteen mahdollisesti sisältämän tuen määrän.

(116)

Komissio on lisäksi todennut, että kuten johdanto-osan 107 kappaleessa kuvailtuun La Poste -asiaan liittyvien toimenpiteiden ominaisuuksista kävi ilmi, lisäkustannuksia aiheuttavat ehdot eivät enää koske eivätkä itse asiassa ole koskeneet vuodesta 1987 uusia työntekijöitä, ja että kyseisistä, ennen postitoimialan vapauttamista laadituista ehdoista syntyvät velvoitteet olisivat vaikuttaneet tehokkaan kilpailun kehittymiseen kilpailulle vapautuvassa toimintaympäristössä. Royal Mailin tapauksessa toimenpide ei vaikuta nykyisten työntekijöiden sosiaaliturvamaksuihin ja veroluonteisiin maksuihin, eikä sen vuoksi aseta RM:ää parempaan asemaan verrattuna kilpailijoihinsa.

(117)

Komissio myös totesi, että toteutetussa toimenpidemallissa ei puututtu Royal Mailin eläkemaksuvelvoitteisiin, koska toimenpide mahdollisti vain sen, että yritys saattoi jakaa eläkevajeen kattamisen pitemmälle jaksolle sen sijaan, että kyseiset maksuvelvoitteet olisi poistettu kokonaan toimenpiteen avulla. Viimeksi mainittua mallia noudatettiin La Posten tapauksessa, toisin sanoen tuensaaja vapautettiin kokonaan niistä maksuista, jotka sen muutoin olisi pitänyt hoitaa, eikä La Posten sen vuoksi tarvinnut kirjata kyseisiä maksuja taseeseensa. Royal Mailin tapauksessa toimenpide ei vaikuta eläkevajeen määrään, joka yrityksen on kirjattava taseeseensa kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Yhdistyneen kuningaskunnan eläkelain nojalla yrityksen on toteutettava toimenpiteitä vajeen poistamiseksi. Toimenpiteen tarkoitus on ainoastaan pidentää vajeen poistamiseen tarvittavaa aikaa. Edellä esitellyssä analyysissä on jo todettu, että mahdollisen tuen määräksi on arvioitu […] Englannin puntaa eikä 850 miljoonaa puntaa, ja komissio uskoo, että yleisesti ottaen toimenpide, jonka myötä tuensaajan on vastattava kertyneistä maksuistaan täysimääräisesti, on todennäköisesti kilpailua vähemmän vääristävä kuin toimenpide, joka vapauttaa tuensaajan maksuvelvoitteistaan.

(118)

Toimenpiteen vaikutuksesta kilpailuun voidaan todeta, että vajeen kattavat maksut, jotka Royal Mailin on maksettava eläkejärjestelmäänsä sen jälkeen, kun niistä on ensin sovittu yrityksen ja eläkerahaston hoitajien välisissä neuvotteluissa, eivät muutu panosten ja tuotosten mukaan. Vajeen kattamiseen tarvittavien maksujen pieneneminen jakson alkuvuosina toimenpiteen ansiosta ei siksi vaikuta rajakustannuksiin eikä se myöskään vaikuta Royal Mailin liiketoimintapäätöksiin eikä varsinkaan sen tuleviin investointipäätöksiin (30). Komissio katsoo tämän vuoksi, että kilpailuun kohdistuva vaikutus ei vaikuta kaupankäynnin edellytyksiin yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(119)

Tämän perusteella komissio on päättänyt, että siltä osin kuin eläketoimenpide sisältää tukea, tukiosa soveltuu yhteismarkkinoille.

(120)

Komissio katsoo, että siltä osin kuin eläketoimenpide sisältää tukea, Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt sen sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa. Komissio pitää tukea kuitenkin yhteismarkkinoille soveltuvana. Komissio katsoo, etteivät muut toimenpiteet ole valtiontukea,

14.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/36

(1)

Rahaston käynnistämisen jälkeen saadun kokemuksen perusteella on asianmukaista pidentää vuosiohjelmien tukikelpoisuusaikaa, jotta jäsenvaltiot voivat hallinnoida rahastoa tehokkaasti ja mukauttaa vuosiohjelmien täytäntöönpanoa koskevien loppukertomusten esittämisaikataulua.

(2)

On asianmukaista mukauttaa myös menettelyä, jonka mukaisesti jäsenvaltiot esittävät tarkistetut vuosiohjelmat.

(3)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja sen perusteella myös tämä päätös sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

(4)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja sen perusteella myös tämä päätös sitoo Irlantia.

(5)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 2 artiklan mukaisesti tämä päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa käsittelevän yhteisen komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 23 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jotta komission perussäädöksen 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksymää vuosiohjelmaa voidaan tarkistaa, asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava vuosiohjelman tarkistettu luonnos komissiolle viimeistään kolme kuukautta ennen tukikelpoisuusajan loppumista. Komissio tutkii tarkistetun ohjelman ja hyväksyy sen mahdollisimman pian perussäädöksen 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”

2)

Korvataan liitteessä V olevan A osan 4.1 kohdassa ilmaisu ”Luettelo kaikista 30 päivänä kesäkuuta vuonna N + 2 vireillä olevista perintämenettelyistä (N = tämän vuosiohjelman vuosi)” ilmaisulla ”Luettelo kaikista kuusi kuukautta menojen tukikelpoisuusajan päättymisen jälkeen vireillä olevista perintämenettelyistä”.

3)

Korvataan liitteessä XI olevan I.4 kohdan 1 alakohta seuraavasti:

4)

Korvataan liitteessä XI olevan V kohdan 3 alakohta seuraavasti:

14.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/38

(1)

Neuvosto hyväksyi 27 päivänä huhtikuuta 2006 yhteisen kannan 2006/318/YUTP (1) Burmaan/Myanmariin kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden uusimisesta.

(2)

Yhteisellä kannalla 2006/318/YUTP määrättyjen rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa jatkettiin 27 päivänä huhtikuuta 2009 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2009/351/YUTP (2)30 päivään huhtikuuta 2010.

(3)

Euroopan unioni ilmaisi 11 päivänä elokuuta 2009 syvän paheksumisensa Daw Aung San Suu Kyin tuomiosta ja ilmoitti vastaavansa siihen kohdennetuilla lisätoimenpiteillä.

(4)

Ottaen huomioon Daw Aung San Suu Kyin perusoikeuksien loukkauksen vakavuuden neuvosto katsoo asianmukaiseksi lisätä tuomion antamisesta vastuussa olevat tuomioistuimen jäsenet yhteisen kannan 2006/318/YUTP liitteessä II olevaan luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joita koskee matkustuskielto ja joiden varat jäädytetään.

(5)

Lisäksi neuvosto katsoo, että on tarpeen muuttaa luetteloa henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, ulottamalla varojen jäädyttäminen Burman/Myanmarin hallituksen tai hallitukseen yhteydessä olevien henkilöiden tai yhteisöjen omistamiin tai niiden määräysvallassa oleviin yrityksiin,