II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

14.2.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 45/1

KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 23 päivänä tammikuuta 2009,

Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän osajärjestelmiä koskevista yhteentoimivuuden teknisistä eritelmistä tehtyjen päätösten 2006/861/EY ja 2006/920/EY muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 38)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/107/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä (uudelleen laadittu toisinto) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan rautatieviraston 27 päivänä lokakuuta 2008 antaman suosituksen tavaravaunu-YTE:n välitarkistuksesta (ERA/REC/INT/03–2008),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2004 (2) 12 artiklan mukaan Euroopan rautatievirasto, jäljempänä ’virasto’, varmistaa, että yhteentoimivuuden tekniset eritelmät (YTE:t) mukautetaan tekniseen kehitykseen ja markkinasuuntauksiin sekä sosiaalisiin vaatimuksiin, ja ehdottaa komissiolle tarpeelliseksi katsomiaan muutoksia YTE:iin.

(2)

Komissio antoi 13 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyllä päätöksellä K(2007) 3371 virastolle yleisen toimeksiannon toteuttaa tiettyjä toimia Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 23 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/48/EY (3) sekä Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY (4) nojalla. Kyseisen yleisen toimeksiannon mukaan virastoa pyydettiin tarkistamaan tavanomaisen rautatiejärjestelmän osajärjestelmää ”liikkuva kalusto — tavaraliikenteen vaunut” koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä 28 päivänä heinäkuuta 2006 tehdyllä komission päätöksellä 2006/861/EY (5) hyväksytty liikkuvan kaluston — tavaraliikenteen vaunujen YTE sekä antamaan teknisiä lausuntoja kriittisistä virheistä ja julkaisemaan luettelo havaituista vähäisistä virheistä.

(3)

Vuoden 1999 kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) voimaantulo 1 päivänä heinäkuuta 2006 uudisti vaunuihin sovellettavia teknisiä eritelmiä koskevia sääntöjä. Aiempi rautatieyritysten välinen RIV-sopimus korvattiin osittain uudella rautatieyritysten ja vaunujen haltijoiden välisellä yksityisellä ja vapaaehtoisella sopimuksella vaunujen käytöstä (GCU-sopimus) (6) sekä päätöksellä 2006/861/EY.

(4)

Kun RIV-sopimuksen mukaisesti rekisteröidyille vaunuille tarvittiin vain yksi, rekisteröivän rautatieyrityksen myöntämä lupa, direktiivissä 2001/16/EY vaaditaan erillinen lupa kunkin jäsenvaltion osalta. Ongelma ratkaistiin väliaikaisesti päätöksen 2006/861/EY liitteessä olevassa 7.6 kohdassa, jonka mukaan yhdessä jäsenvaltiossa myönnetty turvallisuustodistus tai käyttöönottolupa on tunnustettava vastavuoroisesti kaikissa jäsenvaltioissa, jotta turvallisuusviranomaisten ei tarvitsisi tarkistaa turvallisuutta ja yhteentoimivuutta useaan kertaan. Kyseisessä kohdassa säädetään myös, että päätöksen 2006/861/EY sisältämien avoimien kohtien osalta käyttöönottolupa on tunnustettava vastavuoroisesti kyseisen päätöksen liitteessä JJ määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Liitteessä JJ ei kuitenkaan määritellä selvästi olosuhteita, joissa vaunulle yhdessä jäsenmaassa myönnetty käyttöönottolupa on tunnustettava vastavuoroisesti toisessa jäsenvaltiossa. Tämä on johtanut päätöksen 2006/861/EY liitteen 7.6 kohdan soveltamiseen toisistaan eroavien tulkintojen mukaisesti. Tästä on ollut seurauksena oikeudellista epävarmuutta ja vaikeuksia alan toimijoille, ja komission välittömät toimet on havaittu tarpeellisiksi.

(5)

Tämä ongelma voidaan nyt ratkaista, koska direktiivin 2008/57/EY 23 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikilta osin YTE:n mukaisilta kalustoyksiköiltä, joiden osalta YTE:t kattavat asiaankuuluvien osajärjestelmien kaikki näkökohdat eikä kalustoyksiköiden osajärjestelmissä ole erityistapauksia eikä pelkästään kalustoyksikön ja verkon tekniseen yhteensopivuuteen liittyviä avoimia kohtia, ei saa käyttöönottoluvan lisäksi vaatia mitään muuta käyttöönottolupaa, kun kalustoyksiköt liikkuvat YTE:n mukaisissa verkoissa muissa jäsenvaltioissa tai noudattavat asianomaisissa YTE:issä määriteltyjä ehtoja.

(6)

Päätös 2006/861/EY sisältää useita avoimia kohtia ja teknisiä virheitä. Vaikka kansallisia teknisiä määräyksiä voidaan soveltaa avoimiin kohtiin liittyvien olennaisten vaatimusten täyttämiseksi, ei ole oikeudellista varmuutta siitä, että muut jäsenmaat hyväksyisivät nämä kansalliset ratkaisut. Lisäksi direktiivin 2008/57/EY 7 artiklassa säädetään, että jos YTE:ssä havaitaan olennaisia tai kriittisiä virheitä, sen asianmukaisia kohtia on tarkistettava viipymättä.

(7)	Kansainvälisessä tavaraliikenteessä käytettävien tavaravaunujen yhteentoimivuuden palauttamiseksi päätöstä 2006/861/EY on viipymättä tarkistettava niiden olosuhteiden selkeyttämiseksi, joissa YTE:n mukaisen vaunun käyttöönottolupa on tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa.

(8)

Vaunut, joille on myönnetty direktiivin 2008/57/EY 22 artiklan 1 kohdan mukainen käyttöönottolupa ja direktiivin 2008/57/EY 23 artiklan 1 kohdan mukainen kaikissa jäsenmaissa tunnustettava lupa, on merkittävä selkeillä ja helposti tunnistettavilla kirjaintunnuksilla. Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän osajärjestelmää ”käyttötoiminta ja liikenteen hallinta” koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä 11 päivänä elokuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/920/EY (7) liitettä P.5.

(9)	Sen vuoksi olisi muutettava päätöksiä 2006/861/EY ja 2006/920/EY.

(10)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2008/57/EY 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Päätöksen 2006/861/EY muuttaminen

Muutetaan päätös 2006/861/EY seuraavasti:

Lisätään artikla seuraavasti:

”1 a artikla

Tekniset asiakirjat

1. Euroopan rautatievirasto (ERA) julkaisee liitteen LL sisällön verkkosivustollaan ERA:n teknisenä asiakirjana.

2. ERA julkaisee verkkosivustollaan ERA:n teknisenä asiakirjana luettelon kansainväliseen tavaraliikenteeseen täysin hyväksytyistä komposiittimateriaalista valmistetuista jarruanturoista, joita tarkoitetaan liitteissä P ja JJ.

3. Virasto julkaisee liitteessä JJ tarkoitettuihin vetolaitteisiin liittyvät lisäeritelmät verkkosivustollaan ERA:n teknisenä asiakirjana.

4. Virasto pitää 1–3 kohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat ajantasaisina ja ilmoittaa komissiolle mahdollisista muutoksista. Komissio tiedottaa muutoksista jäsenvaltioille direktiivin 2008/57/EY 29 artiklan mukaisesti perustetun komitean välityksellä. Jos komissio tai jokin jäsenvaltio toteaa, ettei tekninen asiakirja täytä direktiivin 2008/57/EY tai muun yhteisön lainsäädännön vaatimuksia, asia käsitellään komiteassa. Komitean käsittelyn perusteella ja komission pyynnöstä virasto poistaa teknisen asiakirjan tai muuttaa sitä.”

b)	Muutetaan liitteet liitteen I mukaisesti.

2 artikla

Päätöksen 2006/920/EY muuttaminen

Muutetaan päätöksen 2006/920/EY liite P5 liitteen II mukaisesti.

3 artikla

Jos ennen tämän päätöksen voimaantuloa käyttöön otettujen tavaravaunujen ”TEN”-merkintä ei vastaa liitteessä II esitettyä merkitystä, merkintä on poistettava 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä.

4 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2009.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 23 päivänä tammikuuta 2009.

Komission puolesta

Antonio TAJANI

Varapuheenjohtaja

(1) EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1.

(2) EUVL L 164, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 220, 21.6.2004, s. 3.

(3) EYVL L 235, 17.9.1996, s. 6.

(4) EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1.

(5) EUVL L 344, 8.12.2006, s. 1.

(6) GCU-sivusto: http://www.gcubureau.org

(7) EUVL L 359, 18.12.2006, s. 1.

LIITE I

Muutetaan päätöksen 2006/861/EY liitteet seuraavasti:

Muutetaan liite seuraavasti:

a)	Korvataan 4.2.3.3.2 kohta seuraavasti: ”Tämä kohta jää avoimeksi lukuun ottamatta vaunuja, jotka täyttävät 7.6.4 kohdassa esitetyt ehdot.”

Korvataan 4.2.3.4.2.1 kohdassa Y- ja Q-voimien suhdetta käsittelevä toinen luetelmakohta seuraavasti:

”—	Y- ja Q-voimien suhde Jotta pyörä ei kiipeäisi pois kiskolta, sivuttaisvoiman Y ja pystysuuntaisen voiman Q suhde ei saa ylittää seuraavia arvoja: (Y/Q)lim = 0,8 dynaamisissa radalla suoritetuissa testeissä (Y/Q)lim = 1,2 paikallaan olevalle kalustolle suoritetuissa testeissä”

Korvataan 4.2.3.4.2.2 kohdan ensimmäinen lause seuraavasti:

”Vaunut kykenevät kulkemaan kaarteisella radalla, kun paikallaan olevalle kalustolle suoritetuissa testeissä sovellettava suhde Y/Q ei ylitä edellä 4.2.3.4.2.1 kohdassa esitettyä arvoa kaarteessa, jonka kaarevuussäde R = 150 m, ja kun kyseisellä kaarteisella radalla radan kierous on:”

Lisätään 6.2.3.2.1.3 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”6.2.3.2.1.4 Vapautukset paikallaan olevalle kalustolle suoritettavista testeistä

Tavaravaunut vapautetaan 4.2.3.4.2.1 kohdassa esitetyistä paikallaan olevalle kalustolle suoritettavista testeistä, jos ne täyttävät määrelehden UIC 530–2 (toukokuu 2006) vaatimukset.”

Korvataan 7.6 kohta seuraavasti:

”7.6 YTE:N MUKAISTEN VAUNUJEN KÄYTTÖÖNOTTOLUVAT

7.6.1

Direktiivin 2008/57/EY 17 artiklan 1 kohdan mukaan EY-tarkastusvakuutus, jonka jokin jäsenvaltio on myöntänyt tämän YTE:n vaatimukset täyttävälle tavaravaunulle, on tunnustettava vastavuoroisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

7.6.2

Hakiessaan direktiivin 2008/57/EY 21 artiklan mukaista käyttöönottolupaa hakijat voivat hakea käyttöönottolupaa vaunuryhmälle. Vaunut voidaan ryhmitellä sarjan mukaan, jolloin sovelletaan direktiivin 2008/57/EY 21 artiklan 13 kohtaa, tai tyypin mukaan, jolloin sovelletaan saman direktiivin 26 artiklaa.

7.6.3

Direktiivin 2008/57/EY 21 artiklan 5 kohdan mukaan yhden jäsenvaltion myöntämä käyttöönottolupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, ellei lisälupia vaadita. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia lisälupia vain kyseisen direktiivin 23 ja 25 artiklassa esitettyjen ehtojen mukaisesti. Direktiivin 23 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltio voi vaatia lisälupamenettelyä esimerkiksi sillä perusteella, että kalustoyksikön ja rataverkon teknisessä yhteensopivuudessa on avoimia kohtia. Tätä varten liitteessä JJ luetellaan saman direktiivin 5 artiklan 6 kohdan vaatimuksen mukaisesti avoimet kohdat sekä yksilöidään ne avoimet kohdat, joille on suoritettava lisätarkastuksia rataverkon ja kalustoyksikön teknisen yhteensopivuuden varmistamiseksi.

7.6.4

Yhden jäsenvaltion myöntämä käyttöönottolupa on voimassa kaikissa muissa jäsenvaltioissa seuraavien ehtojen täyttyessä:

a)	vaunulle on myönnetty käyttöönottolupa direktiivin 2008/57/EY 22 artiklan mukaisesti ja tämän YTE:n perusteella, mukaan lukien liitteessä JJ olevassa 1 osassa yksilöityihin avoimiin kohtiin liittyvät tarkastukset;

b)	vaunu on yhteensopiva 1 435 mm:n raideleveyden kanssa;

c)	vaunun kuormaulottuma on G1 liitteessä C3 esitetyn mukaisesti;

d)	vaunun kahden peräkkäisen akselin akseliväli ei ylitä 17 500 millimetriä;

e)	vaunu täyttää liitteessä JJ olevan 2 osan vaatimukset.

7.6.5

Myös siinä tapauksessa, että vaunulle on myönnetty käyttöönottolupa, on varmistettava, että vaunua käytetään yhteensopivassa rataverkossa; tämä voidaan tehdä infrastruktuurirekisterin ja liikkuvan kaluston rekisterin avulla.”

Muutetaan liite B seuraavasti:

Korvataan B.3 kohdassa oleva huomautus 4 seuraavasti:

”4)	Olemassa olevissa vaunuissa, joita voidaan ajaa samalla kuormituksella kuin S-liikenteessä nopeudella 120 km/h, on jo merkintä ”**” enimmäiskuormitusmerkinnän oikealla puolella; tähän luokkaan ei voida enää lisätä vaunuja.”

Lisätään B.3 kohtaan seuraava huomautus:

”5)

Uusiin vaunuihin, joiden jarrutuskyky on 4.2.4.1.2.2 kohdassa esitetyn taulukon mukaan S2 ja joita voidaan ajaa samalla kuormituksella kuin S-liikenteessä nopeudella 120 km/h liitteessä Y lueteltujen erityisten eritelmien mukaisesti, on merkittävä ”***” enimmäiskuormitusmerkinnän oikealle puolelle.”

Korvataan B.32 kohta seuraavasti:

”B.32. VAUNUJEN ULOTTUMA-ARVOJEN MERKINTÄ

1)	Ulottuma-arvoa G1 varten valmistetut vaunut on merkittävä seuraavasti:

2)	Ulottuma-arvoa GA, GB tai GC varten valmistetut vaunut on merkittävä seuraavasti: ”

Korvataan liitteessä L olevan L.1.4.2.1 kohdan viimeinen virke seuraavasti:

”Kun yksianturaiset pyörät asennetaan vaunuihin, joissa on 100-prosenttinen tönkkäjarrutus, on huomioitava seuraavat parametrit:

Pyörän läpimitta-alue (mm)	1 000–920 ja 920–840	840–760	760–680
Teho	50 kW	42,5 kW	38 kW
Kiinnitysaika	45 min	45 min	45 min
Ajonopeus	60 km/h	60 km/h	60 km/h

Huomautus: Joitakin tavaravaunuliikenteen kalustotyyppejä testattaessa tehon ja/tai kiinnitysajan ja/tai ajonopeuden ja/tai akselipainon ja/tai pyörän läpimitan arvoja voidaan muokata pyörien termomekaanisen käyttäytymisen tutkimiseksi rajallisen käytön kontekstissa.”

Korvataan liitteessä P oleva P.1.10 kohta ”Jarruanturat” seuraavasti:

”P.1.10 Jarruanturat

Yhteentoimivuuden osatekijän ”jarruanturat” suunnittelun arviointia koskevan testimenetelmän on oltava liitteessä I olevassa I.10.2 kohdassa annetun eritelmän mukainen. Eritelmä on vielä avoin komposiittimateriaalista valmistettujen jarruanturoiden osalta.

Jo käytössä olevat komposiittijarrut ovat läpäisseet P.2.10 kohdassa esitetyn arvioinnin. Euroopan rautatievirasto julkaisee luettelon kansainväliseen tavaraliikenteeseen täysin hyväksytyistä komposiittimateriaalista valmistetuista jarruanturoista teknisenä asiakirjana verkkosivustollaan.”

Korvataan liite JJ seuraavasti:

”LIITE JJ

JJ.1. AVOIMIEN KOHTIEN LUETTELO

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto tämän YTE:n avoimista kohdista. Taulukkoon on myös merkitty, liittyykö kyseinen kohta rataverkon ja kalustoyksikön tekniseen yhteensopivuuteen (sarakkeet KYLLÄ ja EI).

YTE-viite	Otsikko	KYLLÄ	EI
4.2.3.3.2	Kuumakäynti-ilmaisin	X
4.2.6.2	Ilmavirran vaikutukset		X
4.2.6.3	Sivutuulet	X
4.3.3	Käyttötoiminnan ja liikenteen hallinnan osajärjestelmä		X
6.1.2.2	Hitsisaumojen arviointi on tehtävä kansallisten sääntöjen mukaan.	X
6.2.2.1	Hitsisaumojen arviointi on tehtävä kansallisten sääntöjen mukaan.	X
6.2.2.3	Huollon arviointi	X
6.2.3.4.2	Ilmavirran vaikutukset		X
6.2.3.4.3	Sivutuulet	X
Liite E	Pyörän kosketuspinta jää avoimeksi kohdaksi, kunnes eurooppalainen standardi julkaistaan.	X
Liite L	Valuteräksisten pyörien tekniset tiedot jäävät avoimeksi kohdaksi. Uutta eurooppalaista standardia on pyydetty.	X
Liite P
P.1.1	Toimintaventtiili		X
P.1.2	Säädettävä releventtiili ja automaattinen kuormavaihde		X
P.1.3	Luistonestolaite		X
P.1.7	Kytkinhanat		X
P.1.10	Jarruanturat — Suunnittelun arviointi	X
P.1.11	Hätäjarrukiihdytin		X
P.1.12	Automaattinen kuormajarruventtiili ja kuormavaihdeventtiili		X
P.2.10	Jarruanturat — Tuotteen arviointi	X

JJ.2. EDELLÄ 7.6.4 KOHDASSA TARKOITETTUIHIN VAUNUIHIN LIITTYVIEN AVOIMIEN KOHTIEN SULKEMINEN JA LISÄERITELMÄT

1. Avoimien kohtien sulkeminen

Tämän YTE:n 7.6 kohdassa yksilöityihin vaunuihin liittyvät avoimet kohdat, jotka on merkitty liitteessä JJ ”KYLLÄ”-sarakkeessa olevalla rastilla, suljetaan tässä osassa.

1.1 Kuumakäynti-ilmaisin

Tämän YTE:n 4.2.3.3.2 kohdassa yksilöity avoin kohta suljetaan, jos vaunu vastaa siihen liittyvän ERA:n teknisen asiakirjan sisältöä.

1.2 Sivutuulet

Tämän YTE:n 4.2.6.3 ja 6.2.3.4.3 kohdassa yksilöity avoin kohta suljetaan ilman vaunun suunnitteluun liittyviä velvoittavia säännöksiä. Joitakin määritettyjä toimintatapoja voi olla tarpeen soveltaa.

1.3 Hitsisaumojen arviointi

Tämän YTE:n 6.1.2.2 ja 6.2.21 kohdassa yksilöity avoin kohta suljetaan soveltamalla lokakuussa 2007 voimaan tullutta asiakirjaa EN 15085–5.

1.4 Huollon arviointi

Tämän YTE:n liitteessä D yksilöity avoin kohta suljetaan seuraavasti: kaikki huoltokansiot,

a)	joita on soveltanut aiempi rekisteröivä RIV-rautatieyritys RIV-sopimusta uusittaessa tai

b)	jotka on hyväksytty kansallisten tai kansainvälisten säännösten mukaisesti

ja jotka ovat myös tämän YTE:n vaatimusten mukaisia, ovat voimassa. Käytönaikaista tehokkuutta pidetään tyydyttävänä.

1.5 Pyörän kosketuspinta

Tämän YTE:n liitteessä E yksilöity avoin kohta suljetaan seuraavasti: pyörän kosketuspinnan viat käsitellään huollon yhteydessä.

1.6 Valuteräksiset pyörät

Tämän YTE:n liitteessä L yksilöity avoin kohta suljetaan seuraavasti: valuteräksisille pyörille ei myönnetä lupaa ennen eurooppalaisen normin julkaisua.

1.7 Komposiittimateriaalista valmistettujen jarruanturoiden suunnittelu ja arviointi

Tämän YTE:n liitteissä P.1.10 ja P.2.10 yksilöity avoin kohta suljetaan asiaan liittyvällä teknisellä asiakirjalla, joka julkaistaan ERA:n verkkosivustolla.

2. Lisäeritelmät

Edellä 7.6.4 kohdassa yksilöidyille vaunuille vaaditaan seuraavassa kuvatut lisäeritelmät.

2.1 Puskimet ja vetolaitteet

—	Tämän YTE:n 4.2.2.1.2.1 kohdan eritelmien lisäksi vaaditaan, että vaunujen puskimissa on männän ohjain, joka estää mäntää pyörimästä vapaasti pitkittäisakselinsa ympäri. Uusien puskimien sallittu pyörintätoleranssi on ± 2o.

—

Tämän YTE:n 4.2.2.1.2.2 kohdassa esitettyjen eritelmien lisäksi seuraavien vaatimusten on täytyttävä:

a)	Kunkin pysyvästi yhteen liitetyn vaunuryhmän (tai vaunuyksikön) välivetolaitteen vetomurtolujuuden on oltava suurempi kuin päätyvetolaitteen.

Lisäksi sovelletaan vetolaitteelle sovellettaviin lisäeritelmiin liittyvää ERA:n teknistä asiakirjaa, jossa käsitellään seuraavia seikkoja (standardi prEN 15551 on tarkoitus julkaista huhtikuussa 2009):

—	dynaaminen energiakapasiteetti,

—	kiinnitykset,

—	iskunpituus ja pyörimisenestolaite,

—	mekaaninen resistanssi,

—	jousto-ominaisuudet,

—	merkinnät,

—	puskimen ohituslaskelmat ja puskinlevyn materiaali,

—	vetotangon aukon mitat.

c)	Kokoonpanon mekaaninen resistanssi varmistetaan suunnittelemalla vetolaitteet (joustolaite mukaan lukien), vetokoukut ja ruuviliitokset 30 vuoden käyttöikää varten. Asiakkaan pyynnöstä käyttöiäksi voidaan sopia 20 vuotta.

Seuraavassa taulukossa esitetään dynaamisessa tyyppitestauksessa käytettävät voima-alueet ja jaksojen määrä.

Dynaamisen tyyppitestauksen määreet

Toiminnalliset vaatimukset			Käytettävä voima-alue
Käyttöikä (vuotta)	Kestämisen todennäköisyys ( %)	Varmuuskerroin (fN)	Määritys	Vaihe 1	Vaihe 2
			1 MN	ΔF1 = 200 kN	ΔF2 = 675 kN
			1,2 MN	ΔF1 = 240 kN	ΔF2 = 810 kN
			1,5 MN	ΔF1 = 300 kN	ΔF2 = 1015 kN
				N1 jaksoittain	N2 jaksoittain
20	97,5	1,7	Kaikki	106	1,45 x 103
30	97,5	1,7	Kaikki	1,5 x 106	2,15 x 103

Dynaaminen tyyppitestaus on suoritettava kolmelle vetolaitteelle, joissa ei ole joustolaitetta. Kaikkien kolmen näytelaitteen on kestettävä testaus vahingoittumattomina. Niissä ei saa näkyä murtumia, ja vetovoiman on oltava koko ajan vähintään 1 000 kN.

2.2 Vaunun päärakenteen lujuus

Tämän YTE:n 4.2.2.3.1 kohdassa esitettyjen eritelmien lisäksi seuraavien vaatimusten on täytyttävä:

—	Vain ne testit ja laskelmat, joiden numeeriset simulaatiot on kelpoistettu, hyväksytään.

—	Huoltokansiossa otetaan huomioon seuraava seikka: termomekaanisesti valssatun teräksen käyttö vaatii erityisiä lämpöön liittyviä toimenpiteitä (käsittely).

2.3 Nostaminen tunkilla

Tämän YTE:n 4.2.2.3.2.4 kohdassa esitettyjen eritelmien lisäksi tunkilla nostettaessa on noudatettava seuraavassa kaaviossa esitettyä tapaa:

Kuva

Relevage sur la voie / Rerailing

2.4 Akselit

Tämän YTE:n 5.4.2.4 kohdassa ja liitteessä M 1.4 esitettyjen eritelmien lisäksi noudatetaan seuraavia normeja, kun kuormitus on suurin sallittu: EN 13103 osa 7, EN 13260 osa 3.2.2 ja EN 13261 osa 3.2.3.

2.5 Vaunun dynaaminen käyttäytyminen

Tämän YTE:n 4.2.3.4 kohdassa esitettyjen eritelmien lisäksi vaaditaan, että teleihin, joita ei ole lueteltu liitteessä Y, sovelletaan normia EN 14363 tai määrelehteä UIC 432.

Sen lisäksi, mitä tämän YTE:n 4.2.3.4.2.2 kohdassa esitetään kiskoilla pysymisestä ajettaessa kaarteisella radalla,

—	sovelletaan yhtä kolmesta normissa EN 14363 esitetystä prosessista,

—	tavaravaunut on vapautettu näistä testeistä, jos ne täyttävät määrelehden UIC 530–2 vaatimukset.

2.6 Pitkittäissuuntaiset puristusvoimat

Tämän YTE:n 4.2.3.5 kohdassa ja liitteessä R esitettyjen eritelmien lisäksi määrelehden UIC 530–2 kohdan 3.2 vaatimusten on täytyttävä lukuun ottamatta vaatimusta olla yhteydessä UIC SG 2 -ryhmään ja saada sen suostumus.

2.7 Jarrutus

2.7.1 Energian varastointi

Tämän YTE:n 4.2.4.1.2.4 kohdassa esitettyjen eritelmien lisäksi vaaditaan, että energian varastointi suunnitellaan niin, että jarrun käytön jälkeen (suurimmalla mahdollisella jarrusylinterin paineella ja suurimmalla mahdollisella vaunun jarrusylinterin lähtöiskulla missä tahansa kuormaustilassa) varasäiliön paineen on oltava vähintään 0,3 baaria suurempi kuin jarrusylinterin paine ilman uutta energianlisäystä.

2.8 Kaksiakseliset vaunut

Tämän YTE:n 4.2.3.4.2.4 kohdassa esitettyjen eritelmien lisäksi on kaksiakselisten vaunujen jousituksen laskennassa sovellettava määrelehteä UIC 517.

2.9 Sähköiset ja sähkömagneettiset häiriöt

Vaunut, joissa on energianlähde, joka saattaa aiheuttaa sähköisiä häiriöitä, on tarkastettava määrelehtien UIC 550–2 ja 550–3 mukaisesti. Suurimman sallitun junakokoonpanon sähkömagneettinen tunnistusjälki on kelpoistettava.

2.10 Erityiset vaunutyypit

Seuraaviin vaunutyyppeihin sovelletaan niihin liittyviä lisäeritelmiä:

—	vaunut, joissa on polttomoottori: määrelehti UIC 538,

—	vaunuyksiköt ja nivelvaunut: määrelehti UIC 572,

—	konttien, nostettavien vaihtolavojen tai vaakasuuntaisesti lastattavien siirrettävien yksiköiden kuljetukseen käytettävät vaunut: määrelehti UIC 571–4,

—	lämpöeristetyt ja jäähdytetyt vaunut: määrelehti UIC 554–2,

—	telillä kuljetettavat puoliperävaunut: määrelehti UIC 597.

2.11 Yhdistyneeseen kuningaskuntaan saapuvat vaunut

Yhdistyneeseen kuningaskuntaan saapuvien vaunujen on lisäksi täytettävä määrelehden UIC 503 vaatimukset, jotka liittyvät erityisiin Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskeviin seikkoihin.”

Lisätään liitteen KK jälkeen uusi liite seuraavasti:

”LIITE LL

KUUMAKÄYNTI-ILMAISIMEN VIITEASIAKIRJA

Huomautus: Tämä liite on julkaistu myös Euroopan rautatieviraston (ERA) teknisenä asiakirjana, ja sitä ylläpidetään 1 a artiklan 4 kohdan mukaisesti.

1. TERMIT JA MÄÄRITELMÄT

Tässä liitteessä käytetyillä termeillä ja määritelmillä tarkoitetaan seuraavia:

Akselilaakeri: kiskoilla kulkevan ajoneuvon akselin laakeri tai laakeriasetelma, joka välittää osan ajoneuvon painosta suoraan pyöräkertaan.

Laakeripesä: esimerkiksi kasettimallisen laakerisovittimen sisältävä rakenne, joka sisältää akselitapin laakerin tai on yhteydessä siihen ja toimii liityntänä teliin ja/tai jousistoon.

Kuumakäynti-ilmaisin (HABD):

Kohdealue: akselipesän alaosan määritetty alue, jonka lämpötilaa kuumakäynti-ilmaisin valvoo.

Kohdeala: kohdealueen mitat tasoon projisoituna eli XY-tasossa.

Sulkualue: alue, jolla ei ole mahdollisesti kuumakäynti-ilmaisimen toimintaan vaikuttavia lämmönlähteitä, kuten pakoputkia, tai ne on lämpöeristetty.

Liikkuvan kaluston koordinaatisto: kuvassa 1 esitetty liikkuvan kaluston koordinaatisto perustuu oikeakätiseen karteesiseen koordinaatistoon, jossa positiivinen X-akseli (pitkittäissuuntainen) on ajoneuvon kulkusuunnan suuntainen, Z-akseli on pystysuuntainen ja origo on pyöräkerran akselin keskipisteessä. Y-akseli on sivusuuntainen akseli.

Kuva 1

Liikkuvan kaluston koordinaatisto

Pyöräkerta: yksikkö, joka sisältää akselin, kaksi pyörää ja niiden akselilaakerit tai kaksi samassa pituussuuntaisessa asemassa sijaitsevaa itsenäistä pyörää ja niiden laakerit.

Lämmönlähde: liikkuvan kaluston osa, jonka lämpötila saattaa olla korkeampi kuin laakeripesän alaosan käytönaikainen lämpötila; esimerkiksi kuuma lasti tai pakoputki.

2. SYMBOLIT JA LYHENTEET

Tässä liitteessä käytetyillä symboleilla ja lyhenteillä tarkoitetaan seuraavia:

HABD	kuumakäynti-ilmaisin
IM	rataverkon haltija (kuten määritelty YTE:issä)
LPZ	sulkualueen pituussuuntainen pituus millimetreinä
LTA	kohdealan pituussuuntainen pituus millimetreinä
PZ	sulkualue
RST	liikkuva kalusto (kuten määritelty YTE:issä)
RY	rautatieyritys (kuten määritelty YTE:issä)
TA	kohdeala
YTE	yhteentoimivuuden tekninen eritelmä
WPZ	sulkualueen sivusuuntainen leveys millimetreinä
WTA	kohdealan sivusuuntainen leveys millimetreinä
YPZ	sulkualueen keskipisteen sivusuuntainen asema millimetreinä suhteessa ajoneuvon keskilinjaan
XTA	kohdealan keskipisteen pituussuuntainen asema suhteessa ajoneuvon keskilinjaan
YTA	kohdealan keskipisteen sivusuuntainen asema suhteessa ajoneuvon keskilinjaan

3. LIIKKUVALLE KALUSTOLLE ASETETUT VAATIMUKSET

Tässä osassa esitetään kuumakäynti-ilmaisimen liikkuvan kaluston puoleiselle liitynnälle asetetut vaatimukset.

3.1 Kohdealue

Kohdealue on laakeripesän alapinnan alue, jota rajaa laakeripesän ja kuutiomaisen alueen leikkauskohta, kun kuutiomaisen alueen vaakasuuntaista poikkileikkausalaa määrittää liikkuvan kaluston koordinaatiston avulla esitetty kohdealan keskipisteen pituus- ja sivusuuntainen asema (XTA ja YTA) suhteessa ajoneuvon keskilinjaan. Kuutiomaisen alueen vaakasuuntainen poikkileikkausala on näin ollen yhdenmukainen kohdealueen (XY-)tasoon projisoidun alan kanssa, jota tässä nimitetään kohdealaksi.

3.2 Kohdeala

Kohdeala määritetään suhteessa akselin mittoihin, ja se rajaa alueen, jolla kuumakäynti-ilmaisin valvoo laakeripesän lämpötilaa. Kuvassa 2 on esitetty kohdealan asema ja vähimmäismitat liikkuvan kaluston koordinaatiston avulla.

Kuva 2

Kohdealan (TA) mitat ja sijainti XY-tasolla (alapuolelta katsottuna)

3.3 Kohdealan mitat

Kun mekaaniset toleranssit otetaan huomioon, kohdealan mittojen on oltava seuraavat:

—	sivusuuntainen leveys (WTA) vähintään 50 mm,

—	pituussuuntainen pituus (LTA) vähintään 100 mm.

3.4 Kohdealan asema XY-tasolla

Kohdealan keskipisteen sivusuuntainen etäisyys YTA-akselin keskipisteestä (tai samassa pituussuuntaisessa asemassa sijaitsevan pyöräparin keskipisteestä) XY-tasolla on vähintään 1 065 mm ja enintään 1 095 mm. Pituusakselilla kohdealan keskipiste on yhdenmukainen akselin keskilinjan kanssa.

3.5 Kohdealan näkyvyysvaatimukset

Liikkuva kalusto on suunniteltava siten, että kohdealueen ja kuumakäynti-ilmaisimen välissä ei ole esteitä, jotka estävät kuumakäynti-ilmaisinta muodostamasta yhteyttä kohdealueeseen ja näin estävät kohdealueen lämpösäteilyn mittaamisen.

Huomautus

Liikkuvan kaluston laakeripesän suunnittelussa on pyrittävä lämpötilan homogeeniseen jakautumiseen kohdealueella.

4. MUUT MEKAANISET SUUNNITTELUVAATIMUKSET

Jotta voidaan minimoida se mahdollisuus, että kuumakäynti-ilmaisin mittaa lämpötilaa lämmönlähteestä, joka ei ole laakeripesä, liikkuva kalusto on suunniteltava siten, että muut lämmönlähteet, kuten kuuma lasti tai pakoputki, eivät sijaitse suoraan kohdealan vieressä tai yläpuolella. Tämän vaatimuksen täyttämiseksi tässä asiakirjassa määritetylle sulkualueelle ei tule sijoittaa mitään muita lämmönlähteitä.

Huomautus 1	:	Jos liikkuvan kaluston rakenne on sellainen, että on mahdollista tai välttämätöntä, että laakeripesän lisäksi myös jokin muu lämmönlähde sijaitsee sulkualueella, kyseinen lämmönlähde on lämpöeristettävä, jotta voidaan välttää lämpösäteilyä mittaavan kuumakäynti-ilmaisimen virheelliset lämpötilalaskelmat.
Huomautus 2	:	Sulkualueen on toteuduttava kaikissa liikkuvissa kalustoissa, myös esimerkiksi ajoneuvon sisään asennetuilla laakereilla varustetuissa kalustoissa.

4.1 Sulkualue

Sulkualue on kohdealan sisältävä suorakulmainen alue, jolla on myös pystysuuntainen ulottuvuus ja joka siten muodostaa kuutiomaisen tilan. Kuutiomaisen tilan mitat ovat XY-tasolla LPZ ja WPZ sekä pystyakseleilla HPZ. Kuvassa 3 on esitetty kohdealan mahdollinen sijainti sulkualueella liikkuvan kaluston koordinaatistoa käyttäen.

Kun mekaaniset toleranssit otetaan huomioon, sulkualueen kuutiomaisen tilan mitat ovat seuraavat:

—	sivusuuntainen leveys (WPZ) vähintään 100 mm,

—	pituussuuntainen pituus (LPZ) vähintään 500 mm,

—	pystysuuntainen korkeus (HPZ) joka alkaa XY-tason pisteestä heti kuumakäynti-ilmaisimen yläpuolella ja päättyy joko kohdealan tai lämpökilven yläreunassa tai ajoneuvon ylimmässä kohdassa.

Sulkualueen keskipisteen paikka XY-tasolla on seuraava:

—	sivusuunnassa YPZ = 1 080 ± 5 mm mitattuna suhteessa akselin keskipisteeseen (tai samassa pituussuuntaisessa asemassa sijaitsevan pyöräparin keskipisteeseen),

—	pituussuunnassa yhdenmukainen akselin keskilinjan kanssa ± 5 mm:n toleranssilla.

Kuva 3

Sulkualueen (PZ) mitat XY-tasolla (alhaalta päin katsottuna) ja kohdealan mahdollinen sijainti

5. RISTIVIITTAUSTAULUKKO

Seuraava ristiviittaustaulukko helpottaa tämän asiakirjan ja alkuperäisen normin prEN 15437 yhteiskäyttöä.

Asiakirjan kohta	Normin prEN15437 kohta
1	3.0
2	4.0
3	5
3.1	5.1
3.2	5.1.1
3.3	5.1.2
3.4	5.1.3
3.5	5.1.4
4	5.2
4.1	5.2.1”

LIITE II

Korvataan päätöksen 2006/920/EY liite P.5 seuraavasti:

”LIITE P.5

YHTEENTOIMIVUUDEN KIRJAINTUNNUS

TEN

Seuraavien ehtojen mukainen kalusto:

—	Kalusto täyttää kaikkien asianmukaisten käyttöönottohetkellä voimassa olevien YTE:ien vaatimukset ja sille on myönnetty direktiivin 2008/57/EY 22 artiklan 1 kohdan mukainen käyttöönottolupa.

—	Kalustolla on kaikkien jäsenvaltioiden tunnustama direktiivin 2008/57/EY 23 artiklan 1 kohdan mukainen lupa tai se on saanut kaikkien jäsenvaltioiden erillisen hyväksynnän.

PPV/PPW

Liikkuva kalusto, joka on PPV/PPW-sopimuksen mukainen (OSJD-maissa). (Alkuperäinen: ППВ (Правила пользования вагонами в международном сообщении)

Huomautukset

a)	Kaluston TEN-merkintä vastaa liitteessä P.6 esitetyn kalustonumeron ensimmäistä numeroa 0–3.

Kalusto, jolle ei ole myönnetty käyttöönottolupaa kaikissa jäsenvaltioissa, on merkittävä tunnuksella, joka ilmaisee, missä jäsenvaltioissa kalustolle on myönnetty käyttöönottolupa. Luvan myöntäneet jäsenvaltiot merkitään jommallakummalla seuraavissa piirustuksissa kuvatuista tavoista. Piirustuksissa D tarkoittaa jäsenvaltiota, joka on myöntänyt käyttöönottoluvan ensimmäisenä (tässä esimerkissä Saksa) ja F jäsenvaltiota, joka on myöntänyt käyttöönottoluvan toisena (tässä esimerkissä Ranska). Jäsenvaltioiden kooditunnukset ovat liitteen P.4 mukaiset. Määräys kattaa kaluston, joka on YTE:n mukainen ja kaluston, joka ei ole YTE:n mukainen. Liitteessä P.6 esitetyn kalustonumeron ensimmäinen numero on kyseisellä kalustolla 4–8.

”

14.2.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 45/17

Vain alkuperäisillä YK:n Euroopan talouskomission teksteillä on oikeudellisia vaikutuksia kansainvälisen julkisoikeuden nojalla. Tämän säännön tilanne ja voimaantulopäivä on tarkistettava YK:n Euroopan talouskomission sääntöjä koskevan tilanneasiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta, joka on saatavilla internetosoitteessa http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntö nro 100 — Akkukäyttöisten sähköajoneuvojen hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset rakennetta, toimintaturvallisuutta ja vetypäästöjä koskevien erityisvaatimusten osalta

Tarkistus 2

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraavaan saakka:

Täydennys 1 säännön alkuperäiseen versioon — voimaantulopäivä: 21. elokuuta 2002

SISÄLLYS

SÄÄNTÖ

1.	Soveltamisala

2.	Määritelmät

3.	Hyväksyntähakemus

4.	Hyväksynnän antaminen

5.	Vaatimukset ja testit

6.	Ajoneuvotyypin tyyppihyväksynnän muutokset ja laajennus

7.	Tuotannon vaatimustenmukaisuus

8.	Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

9.	Tuotannon lopettaminen

10.	Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

LIITTEET

Liite 1 —

Ilmoitus

Liite 2 —

Tyyppihyväksyntämerkkien sijoittelu

Liite 3 —

Jännitteisten osien kosketussuojaus — suora kosketus

Liite 4 —

Eristysresistanssin mittaus ajoakkua käytettäessä

Liite 5 —

Jännitemerkintä

Liite 6 —

Ajoneuvon olennaiset piirteet

Liite 7 —

Vetypäästöjen määrittely ajoakun lataustoimenpiteiden aikana

1. SOVELTAMISALA

Seuraavia vaatimuksia sovelletaan kaikkiin M- ja N-luokkiin kuuluviin maantiekäyttöön soveltuviin akkukäyttöisiin sähköajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h.

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä tarkoitetaan

2.1	’maantiekäyttöön soveltuvalla akkukäyttöisellä sähköajoneuvolla’ ajoneuvoa, jossa on maantiekäyttöön tarkoitettu korirakenne ja joka saa käyttövoimansa yksinomaan sähkömoottorista, joka puolestaan saa käyttövoimansa yksinomaan ajoneuvon sisään asennetusta ajoakusta,

2.2

’ajoneuvotyypillä’ maantiekäyttöön soveltuvia akkukäyttöisiä sähköajoneuvoja, jotka eivät olennaisesti eroa toisistaan seuraavilta ominaisuuksiltaan:

mitat, rakenne, muoto ja valmistusmateriaalien laji,

käyttövoimajärjestelmän osien, akkujen tai akkuyksiköiden asennus,

sähköisten ja elektronisten osien laji ja tyyppi,

2.3	’maantiekäyttöön soveltuvan akkukäyttöisen sähköajoneuvon tyyppihyväksynnällä’ sähköajoneuvotyypin hyväksyntää sähköenergian käyttöön liittyvien rakennetta ja toimintaturvallisuutta koskevien vaatimusten osalta,

2.4	’ajoakulla’ kaikkien sähköliitännällä toisiinsa kytkettyjen akkumoduulien kokoonpanoa, joka vastaa päävirtapiirin energiansyötöstä,

2.5	’akkumoduulilla’ pienintä yksittäistä energianvarastointiyksikköä, joka koostuu yhdestä kennosta tai kennostosta ja joka on kytketty sähköisesti sarjaliitännällä tai rinnakkaiskytkennällä, sijoitettu yhteen koteloon ja yhdistetty mekaanisesti,

2.6	’akkuyksiköllä’ yksittäistä akkumoduulien sekä tukikehien tai -levyjen mekaanista kokonaisuutta. Ajoneuvossa voi olla yksi tai useampi akkuyksikkö tai ei yhtään akkuyksikköä.

2.7	’lisäakulla’ akkuyksikköä, jonka energiavarastoa käytetään ainoastaan virran syöttämiseen lisäverkkoon,

2.8	’lisäverkolla’ sähköistä lisälaitteistoa, jonka toiminta vastaa polttomoottorilla varustetuissa ajoneuvoissa käytettävää vastaavaa laitteistoa,

2.9	’ajoneuvoon asennetulla latauslaitteella’ rakenteellisesti ajoneuvoon kiinnitettyä elektronista muuttajaa, jolla ajoakku ladataan ulkoisesta virtalähteestä (sähköverkko),

2.10	’kytkentäjärjestelmällä’ kaikkia osia, joilla ajoneuvo kytketään ulkoiseen virtalähteeseen (vaihtovirta tai tasavirta),

2.11

’voimalaitteella’ virtapiiriä, johon kuuluu:

ajoakku

ii)	elektroniset muuttajat (ajoneuvoon asennettu latauslaite, ajomoottorin elektroninen ohjaus, DC/DC-muuttaja jne.)

iii)	ajomoottorit, niihin liittyvät johdinsarjat ja liittimet jne.

iv)	latauspiiri

v)	lisävirtalaitteisto (esimerkiksi lämmitys, sulatus, ohjaustehostin jne.),

2.12	’ajolaitteella’ voimalaitteen tiettyjä osia: ajomoottoreita, ajomoottoreiden elektronista ohjausta, niihin liittyviä johdinsarjoja ja liittimiä,

2.13	’elektronisella muuttajalla’ laitetta, jolla sähköenergiaa voidaan ohjata ja/tai siirtää,

2.14

’matkustamolla ja tavaratilalla’ ajoneuvossa oleville varattua tilaa, joka rajoittuu kattoon, lattiaan, sivuseiniin, ulkoseinien ikkunoihin, moottoritilan väliseinään ja takaistuimen selkänojan takapintaan ja mahdolliseen väliseinään, joka erottaa kyseisen tilan ja akun tai akkumoduulit sisältävän osaston/osastot,

2.15	’ajosuunnan ohjausyksiköllä’ laitetta, jonka aktivoimalla kuljettaja fyysisesti valitsee suunnan, johon ajoneuvo kulkee (eteen- tai taaksepäin), jos kaasupoljinta painetaan,

2.16	’suoralla kosketuksella’ henkilöiden tai kotieläimien kosketusta jännitteisiin osiin,

2.17	’jännitteisillä osilla’ johtimia ja johtavia osia, joissa on tarkoitus olla sähkövirta normaalin käytön aikana,

2.18	’epäsuoralla kosketuksella’ henkilöiden tai eläinten kosketusta jännitteelle alttiisiin kosketettaviin osiin,

2.19	’jännitteelle alttiilla kosketettavilla osilla’ johtavia osia, joita voidaan helposti koskettaa ja joissa ei ole normaalisti sähkövirtaa mutta joihin saattaa tulla virta vikatilanteissa,

2.20	’virtapiirillä’ toisiinsa kytkettyjä jännitteisiä osia, joiden läpi virran on tarkoitus kulkea normaaleissa käyttöolosuhteissa,

2.21	’aktiivisen ajon mahdollistavalla tilalla’ ajoneuvon tilaa, jolloin kaasupolkimen (tai vastaavan ohjaimen) painaminen saa ajolaitteen liikuttamaan ajoneuvoa,

2.22	’nimellisjännitteellä’ valmistajan määrittelemää jännitteen neliöllistä keskiarvoa (r.m.s.), jota varten virtapiiri on suunniteltu ja jota sen ominaisuudet vastaavat,

2.23	’käyttöjännitteellä’ valmistajan määrittelemää virtapiirin jännitteen korkeinta neliöllistä keskiarvoa (r.m.s.), joka voi ilmetä eri eristysratkaisuissa, avoimissa virtapiireissä tai normaaleissa käyttöolosuhteissa,

2.24	’sähköisellä alustalla’ sähköliitännöillä yhteen kytkettyjen johtavien osien muodostamaa kokonaisuutta, ja kaikkia muita niihin sähköliitännöillä kytkettyjä johtavia osia, joiden potentiaalia käytetään viitearvona,

2.25	’avaimella’ laitetta, joka on suunniteltu ja valmistettu tietyn lukitusjärjestelmän käyttöä varten, kun kyseinen lukitusjärjestelmä on suunniteltu ja valmistettu siten, että sitä voidaan käyttää ainoastaan kyseisellä laitteella.

3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1	Ajoneuvon valmistajan tai valmistajan valtuutetun edustajan on haettava ajoneuvotyypin hyväksyntää maantiekäyttöön soveltuvien akkukäyttöisten sähköajoneuvojen rakennetta ja toimintaturvallisuutta koskevien erityisvaatimusten osalta.

3.2	Hakemukseen on liitettävä jäljempänä mainitut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat tiedot:

3.2.1

yksityiskohtainen kuvaus maantiekäyttöön soveltuvan akkukäyttöisen sähköajoneuvotyypin korin muodosta, sähköisestä ajolaitteesta (moottorit ja ohjaimet) ja ajoakusta (tyyppi, kapasiteetti, akun ohjaus).

3.3	Hyväksyttävää ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo on toimitettava tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle.

3.4	Toimivaltainen viranomainen tarkastaa ennen tyyppihyväksynnän antamista, että tuotannon vaatimustenmukaisuus on varmistettu tyydyttävin järjestelyin.

4. HYVÄKSYNTÄ

4.1	Jos tämän säännön nojalla hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo täyttää jäljempänä olevan 5 kohdan ja tämän säännön liitteiden 3, 4, 5 ja 7 vaatimukset, kyseiselle ajoneuvotyypille myönnetään hyväksyntä.

4.2

Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (jotka tällä hetkellä ovat 00 ja vastaavat säännön alkuperäistä versiota) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

4.3	Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä, laajentamisesta tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

4.4	Kaikkiin tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisiin ajoneuvoihin on kiinnitettävä näkyvästi ja hyväksyntälomakkeessa eriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, jonka osat ovat

4.4.1

ympyrän sisällä oleva E-kirjain, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (1).

4.4.2

tämän säännön numero kohdassa 4.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella ja sen jälkeen R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero.

4.5

Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön nojalla maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, 4.4.1 kohdassa mainittua tunnusta ei tarvitse toistaa; tällöin säännön numerot ja hyväksyntänumerot sekä muut tunnukset kaikkien niiden sääntöjen osalta, joiden nojalla on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, sijoitetaan pystysuoriin sarakkeisiin kohdassa 4.4.1 tarkoitetun tunnuksen oikealle puolelle.

4.6	Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi merkitty.

4.7	Hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan kiinnittämään ajoneuvon tyyppikilpeen tai sen lähelle.

4.8	Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkin sijoittelusta.

5. ERITELMÄT JA TESTIT

5.1	Ajoneuvon rakenteellisia ominaisuuksia koskevat vaatimukset

5.1.1

Ajoakku

5.1.1.1

Ajoakku on asennettava ajoneuvoon siten, ettei mahdollisia vaarallisia kaasutaskuja pääse syntymään.

5.1.1.2

Mahdollisesti vaarallisia kaasuja aiheuttaville akkumoduuleille varattuihin tiloihin on järjestettävä riittävä ilmastointi.

5.1.1.3

Ajoakku sekä voimalaite on suojattava sopivan arvoisin sulakkein tai suojakatkaisimin. Valmistaja toimittaa tutkimuslaitokselle tiedot, joiden avulla voidaan varmentaa, että osat on kalibroitu niin, että suojaus toimii tarvittaessa.

5.1.2

Suojaus sähköiskuilta

5.1.2.1

Voimalaitteen jännitteisten osien suojaus suoralta kosketukselta:

5.1.2.1.1

Jos virtapiirin käyttöjännite on pienempi kuin 60 volttia tasavirtaa tai 25 volttia vaihtovirtaa, vaatimuksia ei tarvitse soveltaa.

5.1.2.1.2

Suora kosketus sähköisen voimalaitteen osiin, joiden enimmäisjännite on vähintään 60 volttia tasavirtaa tai 25 volttia vaihtovirtaa on estettävä joko eristyksellä tai suojuksilla, suojasäleiköillä, rei’itetyillä metallilevyillä tai muilla vastaavilla keinoilla. Suojat on asennettava pysyvästi paikalleen ja niiden on kestettävä mekaanista rasitusta. Suojien on oltava sellaisia, ettei niitä pysty avaamaan, purkamaan tai poistamaan ilman työkaluja.

5.1.2.1.3

Matkustamossa ja tavaratiloissa sijaitsevat jännitteiset osat on suojattava koteloilla, joiden suojausluokka on vähintään IPXXD.

5.1.2.1.4

Ajoneuvon muissa osissa sijaitsevien koteloiden suojausluokan on oltava vähintään IPXXB.

5.1.2.1.5

Moottoritilan jännitteisten osien koskettamisen on oltava mahdollista ainoastaan tietoisesti.

5.1.2.1.6

Kytkentäjärjestelmän osat, joihin pääsee avaamalla kannen, on suojattava IPXXB-luokan suojauksilla.

5.1.2.1.7

Suojausluokka IPXXB liittyy nivelsormen kosketukseen vaarallisiin osiin ja suojausluokka IPXXD liittyy koelangan kosketukseen vaarallisiin osiin (liite 3).

5.1.2.1.8

Ajoneuvon merkinnät

Kohdassa 5.1.2.1.2. kuvaillut jännitteisten osien suojaukset on merkittävä symbolilla liitteessä 5 kuvatulla tavalla.

5.1.2.2

Voimalaitteiston jännitteelle alttiiden kosketettavien osien suojaus epäsuoralta kosketukselta:

5.1.2.2.1

Jos virtapiirin käyttöjännite on pienempi kuin 60 volttia tasavirtaa tai 25 volttia vaihtovirtaa, vaatimuksia ei tarvitse soveltaa.

5.1.2.2.2

Sähköisten materiaalien on oltava rakenteeltaan sekä asennus- ja valmistustavaltaan sellaisia, että eristevikoja ei synny.

5.1.2.2.3

Epäsuoran kosketuksen kosketussuojaus on varmistettava eristyksen avulla. Lisäksi ajoneuvon sisällä olevan laitteiston jännitteelle alttiit kosketettavat osat on kytkettävä toisiinsa galvaanisesti. Tämä potentiaalin tasaus saavutetaan kytkemällä jännitteelle alttiit kosketettavat osat toisiinsa joko suojajohtimilla, esimerkiksi johdolla tai maadoitussauvalla, tai suoraan ajoneuvon metalliseen alustaan. Kahdella yhteen hitsatulla jännitteelle alttiilla kosketettavalla osalla ei katsota olevan katkoskohtia. Jos katkoksia havaitaan, kyseinen kohta ohitetaan potentiaalin tasauksella.

5.1.2.3

Eristysresistanssi

5.1.2.3.1

Eristysresistanssi mitataan, kun ajoneuvoa on vakautettu 8 tunnin ajan seuraavissa olosuhteissa:

lämpötila: 23 ± 5 oC

kosteus 90 % + 10/–5 %.

5.1.2.3.2

Ajoakun nimellisjännitettä vastaavalla mittausjännitteellä mitattuna jännitteelle alttiiden kosketettavien pintojen ja akun kummankin navan välisen eristysresistanssin on vähimmäisarvon oltava 500 Ω/V nimellisjännitteestä (liitteessä 4 on esimerkki siitä, miten tämä testi voidaan toteuttaa).

5.1.2.3.3

Suojajohtimen resistanssi

Potentiaalin tasauksen resistanssin kahden jännitteelle alttiin kosketettavan pinnan välillä on oltava pienempi kuin 0,1 Ω. Tämä on testattava vähintään 0,2 ampeerin virralla.

5.1.2.4

Ajoneuvon kytkentä sähköverkkoon:

5.1.2.4.1

Ajoneuvo ei missään tapauksessa saa päästä liikkumaan itsekseen ollessaan galvaanisesti kytkettynä sähköverkkoon tai ulkoiseen laturiin.

5.1.2.4.2

Ladattaessa akkua ulkoisesta lähteestä on käytettävä komponentteja, jotka mahdollistavat latausvirran katkaisun katkoksen yhteydessä niin, ettei fyysistä vahinkoa tapahdu.

5.1.2.4.3

Todennäköisesti jännitteiset kytkentäjärjestelmän osat on suojattava suoralta kosketukselta kaikissa käyttöolosuhteissa.

5.1.2.4.4

Kaikki jännitteelle alttiit kosketettavat osat on latauksen ajaksi kytkettävä sähköisesti toisiinsa käyttäen maadoitettua johdinta.

5.2	Toimintaturvallisuutta koskevat vaatimukset

5.2.1

Käynnistys:

5.2.1.1

Käynnistys tehdään avainkytkimellä.

5.2.1.2

Avainta ei saa olla mahdollista poistaa sen ollessa asennossa, joka kytkee virran ajolaitteeseen tai mahdollistaa aktiivisen ajamisen.

5.2.2

Käynti- ja pysähtymisolosuhteet:

5.2.2.1

kuljettajalle on annettava ainakin lyhyt ilmoitus joko

a)	silloin, kun ajoneuvo on ”aktiivisen ajon mahdollistavassa tilassa” tai

b)	silloin, kun ”aktiivisen ajon mahdollistavaan tilaan” pääsy edellyttää yhtä lisätoimenpidettä.

5.2.2.2

Kun akun lataustila lähestyy valmistajan määrittelemää vähimmäislatausarvoa, käyttäjän on saatava tieto tilanteesta riittävän nopeasti, jotta hän voi ajaa ajoneuvon olemassa olevalla latauksella vähintään pois liikennealueelta.

5.2.2.3

Ajolaitteen tahaton kiihdytys, jarrutus ja suunnanvaihto on estettävä. Erityisesti on varmistettava, että vika (esimerkiksi voimalaitteessa) ei aiheuta pysähtyneen, jarruttamattoman ajoneuvon yli 0,1 metrin siirtymää.

5.2.2.4

Kuljettajan on saatava ajoneuvosta poistuessaan selkeä signaali (esimerkiksi näkyvä tai kuuluva merkki), jos ajolaite on vielä aktiivisen ajon mahdollistavassa tilassa.

5.2.3

Peruuttaminen

5.2.3.1

Peruuttaminen tulee olla mahdollista vain tietyn ohjaimen käytön seurauksena. Tämä käyttö edellyttää joko

a)	kahden eri kytkinaktivoinnin yhdistelmää tai

b)	sähköistä kytkintä, joka mahdollistaa peruutusvaihteen kytkennän vain ajoneuvon liikkuessa eteenpäin korkeintaan nopeudella 5 km/h. Jos tämä nopeus ylittyy, kaikki kyseisellä kytkimellä tehdyt toimenpiteet jätetään huomiotta. Laitteella saa olla ainoastaan yksi pysyvä asento.

5.2.3.2

Ajosuunnan ohjausyksikkö tulee merkitä niin, että kuljettaja tunnistaa sen helposti.

5.2.4

Tehon alentaminen hätätilanteessa

5.2.4.1

Jos ajoneuvossa on laite, joka rajoittaa tehoa hätätilanteessa (esimerkiksi komponentin ylikuumeneminen), käyttäjälle on ilmoitettava toiminnosta selvällä signaalilla.

5.3	Vetypäästöjen määrittely

5.3.1

Kaikki tämän säännön 1 kohdan mukaiset akkukäyttöiset sähköajoneuvot on testattava tässä mainitulla tavalla.

Tämä ei koske maantiekäyttöön soveltuvia ajoneuvoja, joiden akuissa ei käytetä vesiliukoista elektrolyyttiä, tai joissa on suljetut ”kaasuhybridiakut”.

5.3.2

Testauksessa on noudatettava tämän säännön liitteessä 7 kuvattua menettelyä. Vedyn näytteenotto- ja analyysimenetelmien on oltava tämän säännön mukaisia. Muita analyysimenetelmiä voidaan hyväksyä, jos niistä saadaan todistetusti vastaavanlaisia tuloksia.

5.3.3

Vetypäästöjen on oltava alle 125 g viidessä tunnissa tai alle 25 x t2 g t2:ssa (aika tunneissa) normaalin lataustoimenpiteen aikana liitteessä 7 kuvatuissa olosuhteissa.

5.3.4

Vetypäästöjen on oltava alle 42 g ajoneuvoon asennetulla latauslaitteella suoritettavan latauksen aikana vikatilanteessa (liitteen 7 mukaisissa olosuhteissa). Lisäksi ajoneuvoon asennetun latauslaitteen on rajoitettava mahdollisen vian kesto 30 minuuttiin.

5.3.5

Kaikkien akun lataamiseen liittyvien toimenpiteiden on oltava automaattiohjauksessa, mukaan lukien latauksen pysäyttäminen.

5.3.6

Latauksen vaiheisiin ei saa pystyä vaikuttamaan manuaalisesti.

5.3.7

Latausvaiheiden ohjausjärjestelmään eivät saa vaikuttaa normaalit toiminnot, kuten kytkentä sähköverkkoon tai irrottaminen sähköverkosta, tai sähkökatkot.

5.3.8

Tärkeistä latausvioista on annettava pysyvä signaali kuljettajalle. Tärkeänä vikana pidetään vikaa, joka voi myöhemmin johtaa ajoneuvolaturin toimintahäiriöön latauksen aikana.

5.3.9

Valmistajan on mainittava ajoneuvon käyttöohjeessa, että ajoneuvo vastaa näitä vaatimuksia.

5.3.10

Vetypäästöjen osalta ajoneuvolle annettu tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan liitteen 7 lisäyksessä 2 annetun ajoneuvoperheen määritelmän nojalla samaan perheeseen kuuluvia ajoneuvotyyppejä.

6. AJONEUVOTYYPIN TYYPPIHYVÄKSYNNÄN MUUTOKSET JA LAAJENNUS

6.1	Kaikista ajoneuvotyypin muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksynnän myöntäneelle hallintoyksikölle. Yksikkö voi tämän jälkeen joko

6.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole olennaista kielteistä vaikutusta ja että ajoneuvo joka tapauksessa täyttää edelleen vaatimukset, tai

6.1.2

edellyttää testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä laitokselta uutta testausselostetta.

6.2	Epäämisen tai hyväksymisen vahvistus, jossa ilmoitetaan muutokset, on toimitettava edellä 4.3 kohdassa määritellyn menettelyn mukaisesti tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

6.3	Hyväksynnän laajennuksen antavan toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kyseiselle laajennukselle ja ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

7. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

7.1	Tämän säännön mukaisesti hyväksytty ajoneuvo on valmistettava siten, että se vastaa hyväksyttyä tyyppiä täyttämällä edellä olevan 5 kohdan vaatimukset.

7.2	Kohdassa 7.1 annettujen vaatimusten toteutumisen varmentamiseksi on otettava käyttöön asianmukaiset tuotannonohjausmenetelmät.

7.3	Hyväksynnän haltijan on erityisesti:

7.3.1

varmistettava, että käytössä on tehokkaat menettelyt, joilla ajoneuvojen laatu voidaan tarkastaa,

7.3.2

varmistettava, että käytettävissä on jokaisen hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastamisen edellyttämä testilaitteisto,

7.3.3

varmistettava, että testitulokset kirjataan ja että liitetyt asiakirjat ovat saatavilla hallintoyksikön kanssa sovitun ajan,

7.3.4

analysoitava jokaisen testityypin tuloksia tarkistaakseen ja varmentaakseen ajoneuvon ominaisuuksien yhteneväisyyden, ottaen kuitenkin huomioon sallitun, teollisen tuotannon tuloksena syntyvän vaihtelun,

7.3.5

varmistettava, että kullekin ajoneuvotyypille tehdään ainakin tämän säännön 5 kohdassa määrätyt testit,

7.3.6

varmistettava, että kaikki näytteet tai testikappaleet, jotka ovat vaatimusten vastaisia, johtavat lisänäytteiden ottoon ja testaukseen. Kaikkiin tarvittaviin toimiin on ryhdyttävä, jotta kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuus saadaan palautettua.

7.4	Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät.

7.4.1

Tarkastajalle on annettava nähtäväksi testi- ja tuotantoasiakirjat jokaisella tarkastuskerralla.

7.4.2

Tarkastaja voi ottaa sattumanvaraisia näytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määritellä valmistajan omien tarkastustulosten perusteella.

7.4.3

Jos laatutaso vaikuttaa heikolta, tai kun 7.4.2 kohdan mukaisten testien pätevyys on syytä varmistaa, tarkastaja valikoi näytteet, jotka lähetetään tyyppihyväksyntätestit suorittaneelle tutkimuslaitokselle.

7.4.4

Toimivaltainen viranomainen voi suorittaa minkä tahansa tässä säännössä määrätyn testin.

7.4.5

Toimivaltainen viranomainen tekee tarkastuksen tavallisesti kerran vuodessa. Jos jollakin näistä vierailuista havaitaan epätyydyttäviä tuloksia, toimivaltainen viranomainen varmistaa, että kaikkiin tarvittaviin toimiin tuotannon vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi ryhdytään mahdollisimman pian.

8. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

8.1	Ajoneuvotyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos 7 kohdassa asetetut vaatimukset eivät täyty tai jos ajoneuvo tai sen osat eivät läpäise 7.3.5 kohdan mukaisia tarkastuksia.

8.2.	Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

9. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

10. HYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN TARKASTUSLAITOSTEN JA HALLINTOVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tarkastuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

(1) Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Jugoslavia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjän federaatio 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 (antamatta), Azerbaidžan 39, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö 42 (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät ECE-tunnuksin), Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 47 ja Uusi-Seelanti 48. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuksen sopimuspuolille.

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 x 297 mm))

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKKIEN SIJOITTELU

Malli A

(katso tämän säännön kohta 4.4)

Edellä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen maantiekäyttöön soveltuva akkukäyttöinen sähköajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 100 nojalla hyväksyntänumerolla 002492. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa osoittavat, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 100 alkuperäisen version perusteella.

Malli B

(katso tämän säännön kohta 4.5)

Edellä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen maantiekäyttöön soveltuva akkukäyttöinen sähköajoneuvo on hyväksytty Alankomaissa (E4) sääntöjen 100 ja 42 (1) nojalla. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa osoittavat, että hyväksyntien myöntämispäivinä säännöt nro 100 ja 42 olivat alkuperäisessä muodossaan.

(1) Jälkimmäinen numero on ainoastaan esimerkki.

LIITE 3

JÄNNITTEISTEN OSIEN KOSKETUSSUOJAUS — SUORA KOSKETUS

Ote standardista IEC 529 (1989); suomenkielinen versio SFS-EN 60529 (1991)

1. MÄÄRITELMÄT

Tässä standardissa käytetään seuraavia määritelmiä:

1.1

Kotelointi, kotelo:

Osa, joka suojaa laitetta tietyiltä ulkoisilta vaikutuksilta ja vaarallisten osien koskettamiselta kaikista suunnista (IEV 826–03–12).

Huom.

Tätä kansainvälisestä sähköteknisestä sanastosta (IEV) otettua määritelmää on täydennettävä seuraavilla huomautuksilla tämän standardin soveltamisalueella:

a)	Kotelointi suojaa ihmisiä (tai kotieläimiä) koskettamasta vaarallisia osia.

Suojukset, aukkojen muodot, tai muut keinot, joilla voidaan estää tai rajoittaa määrättyjen koestusvälineiden sisääntunkeutuminen, katsotaan osaksi kotelointia riippumatta siitä, ovatko ne osana kotelointia vai muodostuvatko ne koteloidusta laitteesta, paitsi jos ne voidaan poistaa ilman avainta tai muuta työkalua.

1.2

Suora kosketus

Henkilöiden (tai kotieläimien) kosketus jännitteisiin osiin (IEV 826–03–05).

Huom.

Tämä määritelmä annetaan vain tiedoksi. Tässä standardissa ”direct contact” (”suora kosketus”) on korvattu termillä ”access to hazardous parts” (”vaarallisten osien koskettaminen”).

1.3	Kotelointiluokka Koteloinnilla aikaansaatu suojausaste vaarallisten osien koskettamiselta ja vieraiden esineiden ja pölyn tai veden sisääntunkeutumiselta. Kotelointiluokka määritetään standardisoiduilla koestusmenetelmillä.

1.4	IP-koodi Koodausjärjestelmä, jolla ilmaistaan koteloinnilla aikaansaatu suojausaste vaarallisten osien koskettamiselta, vieraiden esineiden ja pölyn tai veden sisääntunkeutumiselta ja annetaan suojauksesta täydentävää lisätietoa.

1.5	Vaarallinen osa Osa, jota on vaarallista lähestyä tai koskettaa.

1.5.1

Vaarallinen jännitteinen osa

Jännitteinen osa, josta tietyissä ympäristöolosuhteissa voi saada sähköiskun (ks. IEC 536, toistaiseksi uusintaehdotuksena 64(CO)169).

1.5.2

Vaarallinen mekaaninen osa

Liikkuva osa, jota on vaarallista koskettaa. Ei kuitenkaan sileä pyörivä akseli.

1.6

Kotelointi vaarallisten osien kosketussuojauksena

Henkilöiden suojaus

a)	vaarallisten pienjännitteisten osien koskettamiselta

b)	vaarallisten mekaanisten osien koskettamiselta

c)	pääsemästä riittävää turvaetäisyyttä lähemmäs koteloinnin sisällä olevia suurjännitteisiä osia.

Huom.

Tämä suojaus voidaan saavuttaa joko

a)	itse koteloinnilla tai

b)	suojuksilla, jotka voivat olla osa kotelointia tai joiden avulla varmistetaan riittävä turvaetäisyys koteloinnin sisällä.

1.7	Riittävä etäisyys vaarallisten osien kosketussuojauksena Etäisyys, joka estää koskettamasta tai lähestymästä etäisyyskoettimella vaarallista osaa.

1.8	Etäisyyskoetin Koestusväline, joka sovitulla tavalla kuvaa ihmiskehon osaa tai henkilön käyttämää työkalua tai vastaavaa. Koetinta käytetään riittävän etäisyyden määrittämiseksi vaarallisista osista.

1.9	Esinekoetin Koestusväline, joka kuvaa vierasta esinettä ja jolla määritetään esineen mahdollisuus tunkeutua kotelointiin.

1.10	Aukko Kotelossa oleva rako tai reikä, joka on jo olemassa tai voi syntyä käytettäessä koestusvälinettä määrätyllä voimalla.

2. KOESTUS. LISÄKIRJAIN. VAARALLISTEN OSIEN KOSKETUSSUOJAUS

2.1	Etäisyyskoettimet Etäisyyskoettimet, joilla koestetaan henkilöiden kosketussuojaus vaarallisista osista, esitetään taulukossa 1.

2.2

Koestusehdot

Etäisyyskoetinta työnnetään koteloinnin aukkoihin taulukon 1 mukaisella voimalla. Jos etäisyyskoetin tunkeutuu kotelointiin osittain tai kokonaan, se asetetaan kaikkiin mahdollisiin asentoihin. Pysäytyspinta ei tällöin saa missään tapauksessa tunkeutua kokonaan aukon läpi.

Koteloinnin sisäiset suojukset katsotaan osaksi kotelointia kohdan 1.1 mukaisesti.

Pienjännitelaitteiden koestuksessa voidaan koettimen ja koteloinnin sisällä olevien vaarallisten osien välille kytkeä jännitelähde (jännite 40 V ... 50 V) sarjaan sopivan lampun kanssa. Vaaralliset jännitteiset osat, jotka on suojattu lakalla, maalilla, oksidikerroksella tms. päällystetään normaalissa toiminnassa jännitteisinä oleviin osiin kytketyllä metallifoliolla.

Merkkilamppumenetelmää olisi sovellettava myös suurjännitelaitteiden vaarallisiin liikkuviin osiin.

Jos mahdollista, koteloinnin sisäisiä liikkuvia osia saa liikuttaa hitaasti.

2.3

Hyväksymisehdot

Suojaus on hyväksyttävä, jos koettimen ja vaarallisten osien välillä säilyy riittävä etäisyys.

Lisäkirjaimen B koestuksessa nivelsormi saa työntyä täyteen 80 mm:n mittaansa, mutta pysäytyslevy (Ø 50 mm × 20 mm) ei saa läpäistä aukkoa. Sormi on taivutettava samaan suuntaan kaikissa mahdollisissa kulmissa molemmista nivelistään 90o kulmaan keskiakselinsa suhteen. Sormea on pyöritettävä kaikissa mahdollisissa asennoissa.

Lisäkirjaimen D koestuksessa etäisyyskoetin saa työntyä sisälle täyteen mittaansa, mutta pysäytyslevy ei saa läpäistä aukkoa. Ks. liitteen A lisäselvitykset.

Riittävän etäisyyden hyväksymisehdot ovat samat kuin kohdassa 2.3.1.

2.3.1

Pienjännitelaitteet (mitoitusjännite vaihtovirralla enintään 1 000 V ja tasavirralla enintään 1 500 V)

Koetin ei saa koskettaa vaarallisia jännitteisiä osia.

Jos riittävä etäisyys koettimen ja vaarallisten osien välillä määritetään merkkilamppumenetelmällä, niin lamppu ei saa syttyä.

Taulukko 1

Etäisyyskoettimet vaarallisten osien kosketussuojauksen koestuksessa

Ensimmäinen tunnusnumero

Lisäkirjain

Etäisyyskoetin

Voima kokeessa

Nivelsormi

Ks. täydellinen mitoitus kuvasta 1

10 N ± 10 %

4, 5, 6

Koelanka, halkaisija 1,0 mm, pituus 100 mm

1 N ± 10 %

Kuva 1

Nivelsormi

Aine: metalli, ellei toisin mainittu

Pituusmitat mm

Mittojen toleranssit, ellei toisin ole mainittu:

kulmien 0–10o

pituusmittojen:

< 25 mm: 0/-0,05

≥ 25 mm: ±0,2

Molempien nivelten on taivuttava samassa tasossa samaan suuntaan 90o asti toleranssilla 0…+10o.

LIITE 4

ERISTYSRESISTANSSIN MITTAAMINEN AJOAKKUA KÄYTTÄMÄLLÄ

1. TESTAUSMENETELMÄN KUVAUS

Ajoakussa on oltava täysi lataus.

Tässä testissä on käytettävä jännitemittaria, jolla mitataan tasavirta-arvoja, ja jonka sisäinen resistanssi on yli 10 ΜΩ.

Mittaus tehdään kahdessa vaiheessa:

Ensimmäinen vaihe:

Toinen vaihe:

Kolmas vaihe:

kun Ro on 500 Ω/V:n resistanssi.

Eristysresistanssin Ri arvo saadaan kaavalla:

Formula tai Formula

LIITE 5

JÄNNITEMERKINTÄ

(viittaus standardeihin ISO 3864 ja IEC 417k)

LIITE 6

AJONEUVON OLENNAISET PIIRTEET

1. AJONEUVON YLEISKUVAUS:

1.1	Ajoneuvon kauppanimi tai merkki: …

1.2	Ajoneuvotyyppi: …

1.3	Valmistajan nimi ja osoite: …

1.4	Tarvittaessa valmistajan edustajan nimi ja osoite: …

1.5	Lyhyt kuvaus päävirtapiirin komponenttien asennuksesta sekä piirroksia/kuvia, joista käy ilmi päävirtapiirin komponenttien asennuspaikkojen sijainti: …

1.6	Päävirtapiirin kaikkien sähkötoimintojen kytkentäkaavio: …

1.7	Käyttöjännite: … V

1.8	Ajoneuvon kuva ja/tai valokuva:

2. MOOTTORIN/MOOTTORIEN KUVAUS:

2.1

Merkki: …

2.2

Tyyppi: …

2.3	Toimintaperiaate: …

2.3.1

Tasavirta/vaihtovirta/vaiheiden lukumäärä (1)

2.3.2

Heräte: erillinen/ohitus/sarja/yhdistelmä (1)

2.3.3

Synkroninen/asynkroninen (1)

2.3.4

Jäähdytysjärjestelmä: ilma/neste (1)

3. VOIMANSIIRRON KUVAUS

3.1	Tyyppi: manuaalinen/automaattinen/ei voimansiirtoa/muu (määriteltävä) (1) …

3.2	Välityssuhteet: …

3.3	Renkaiden mitat: …

4. AJOAKKU

4.1	Akun kauppanimi tai merkki: …

4.2	Kaikkien sähkökemiallisten kytkentöjen lajit: …

4.2.1

Nimellisjännite: …V

4.2.2

Akkukennojen lukumäärä:

4.2.3

Akkumoduulien lukumäärä:

Kaasurekombinaatioarvo (prosentteina)

4.3	Akkumoduulin/akkuyksikön ilmastointi: (1) …

4.4	Jäähdytysjärjestelmän kuvaus (jos on): …

4.5	Huoltotoimenpiteiden lyhyt kuvaus (jos on): …

4.6	Akun energia:…kWh

4.7	Loppujännite purkamisen jälkeen: …V

5. VOIMALAITTEEN ELEKTRONISET MUUTTAJAT JA LISÄVIRTALAITTEISTO

5.1	Kunkin elektronisen muuttajan ja lisälaitteen lyhyt kuvaus: …

5.2	Elektronisen muuttajan merkki: …

5.3	Elektronisen muuttajan tyyppi: …

5.4	Kunkin lisälaitteen merkki: …

5.5	Kunkin lisälaitteen tyyppi: …

5.6	Latauslaite: ajoneuvossa/ulkoinen (1)

5.6.1

Latauslaitteen eri osien merkki ja tyyppi (2):

5.6.2

Latauslaitteen kuvaus piirroksena (2):

Lähtötehon nimellisarvo (kW) (2)

Latauksen enimmäisjännite (V) (2)

5.6.5

Latauksen enimmäisvoimakkuus (A) (2)

Ohjausyksikön merkki ja tyyppi (jos on) (2)

5.6.7

Kaavio käytöstä, ohjauksesta ja turvallisuudesta (2)

5.6.8

Latausjaksojen kuvaus ja ominaisuudet (2)

5.7	Tarvittava verkkovirta:

5.7.1

Verkkovirran tyyppi: yksivaihe-/kolmivaihevirta (1)

5.7.2

Jännite: …V

6. SULAKE JA/TAI SUOJAKATKAISIN

6.1

Tyyppi: …

6.2	Virta-aluekaavio: …

7. JOHDINSARJA

7.1

Tyyppi: …

(1)

—	Tarpeeton yliviivataan.

(2)

—	Ajoneuvot, joissa on ajoneuvoon asennettu latauslaite.

LIITE 7

VETYPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTELY AJOAKUN LATAUSTOIMENPITEIDEN AIKANA

1. JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan vetypäästöjen määrittelytoimenpiteet ajoakun lataustoimenpiteen aikana kaikissa maantiekäyttöön soveltuvissa akkukäyttöisissä sähköautoissa tämän säännön 5.3 kohdan mukaan.

2. TESTIN KUVAUS

Vetypäästötestin (kuva 7.1) tarkoitus on selvittää ajoakun latauksen aikana syntyvät vetypäästöt, kun latauksessa käytetään ajoneuvoon asennettua latauslaitetta. Testi koostuu seuraavista vaiheista:

a)	ajoneuvon valmistelu;

b)	ajoakun purkaminen;

c)	vetypäästöjen määrittely normaalin latauksen aikana;

d)	vetypäästöjen määrittely latauksen aikana ajoneuvoon asennetun latauslaitteen vikatilanteessa.

3. AJONEUVO

3.1	Ajoneuvon on oltava mekaanisesti hyväkuntoinen ja sillä on ajettava vähintään 300 kilometriä testausta edeltävien seitsemän päivän aikana. Vetypäästöjen osalta testattavan ajoakun on oltava asennettuna ajoneuvoon tänä aikana.

3.2

Jos käyttölämpötila ylittää huoneenlämmön, käyttäjän on varmistettava valmistajan ohjeiden mukaan, että ajoakun lämpötila pysyy normaalilla toiminta-alueella.

Valmistajan edustajan on pystyttävä todistamaan, että akun lämpötilansäätöjärjestelmä ei ole vaurioitunut eikä siinä ilmene kapasiteettivajetta.

Kuva 7.1

Vetypäästöjen määrittely ajoakun lataustoimenpiteen aikana

4. VETYPÄÄSTÖTESTIN TESTILAITTEISTO

4.1 Alustadynamometri

Alustadynamometrin on oltava säännön nro 83 muutossarjassa 05 annettujen vaatimusten mukainen.

4.2 Vetypäästöjen mittaustila

Vetypäästöjen mittaustilana on käytettävä kaasutiivistä mittauskammiota, johon ajoneuvo mahtuu testin ajaksi. Ajoneuvoa on voitava lähestyä kaikilta puolilta. Mittauskammion on oltava suljettuna kaasutiivis tämän liitteen lisäyksen 1 mukaisesti. Tilassa on oltava läpäisemätön sisäpinta, joka ei saa reagoida vedyn kanssa. Lämpötilansäätöjärjestelmän on kyettävä säätämään tilan sisäistä ilmalämpötilaa siten, että se noudattaa määrättyä lämpötilaa koko testin ajan, kun sallittu keskipoikkeama testin aikana on ± 2 K.

Vetypäästöjen aiheuttamien mittaustilan tilavuusmuutosten vuoksi testissä voidaan käyttää joko tilavuudeltaan muuttuvaa tai muuta testilaitteistoa. Tilavuudeltaan muuttuva mittaustila laajenee ja supistuu tilaan vapautuneiden vetypäästöjen mukaisesti. Kaksi käytettävissä olevaa keinoa mittaustilan tilavuuden muuttamiseksi ovat liikkuvat paneelit tai paljerakenne, jossa mittaustilan sisällä olevat läpäisemättömät pussit laajenevat tai supistuvat tilan sisällä olevan paineen muutosten vaikutuksesta ottamalla korvausilmaa tilan ulkopuolelta. Tilavuuden muutoksiin mukautuvien rakenteiden osalta on varmistettava mittaustilan eheys tämän liitteen lisäyksen 1 mukaisesti.

Tilavuutta mukauttavilla menetelmillä on rajoitettava mittaustilan sisällä olevan paineen ja ilmanpaineen välinen erotus enimmäisarvoon ± 5 hPa.

Mittaustilan tilavuus on voitava lukita määrättyyn arvoon. Tilavuudeltaan muuttuvan mittaustilan ”nimellisen tilavuuden” on voitava muuttua (katso liitteen 7 lisäyksessä 1 oleva 2.1.1 kohta) testauksen aikana tapahtuvien vetypäästöjen mukaisesti.

4.3 Analysointijärjestelmät

4.3.1

Vetyanalysaattori

4.3.1.1

Mittauskammion ilmaa seurataan vetyanalysaattorilla (sähkökemiallinen anturityyppi) tai kromatografilla, jossa on termisen johtavuuden detektori. Näytekaasu on imettävä yhden sivuseinän tai kammion katon keskipisteestä, ja mahdolliset ohivirtaukset on johdettava takaisin mittaustilaan, mieluiten heti sekoitustuulettimen taakse.

4.3.1.2

Vetyanalysaattorin vasteajan on oltava enintään 10 sekuntia lukemaan, joka on 90 prosenttia lopullisesta lukemasta. Stabiilisuuden on oltava parempi kuin 2 prosenttia täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta 15 minuutin ajan kaikilla käytettävillä alueilla.

4.3.1.3

Keskihajonnan avulla ilmaistun analysaattorin toistuvuuden on oltava parempi kuin 1 prosentti täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta kaikilla käytettävillä alueilla.

4.3.1.4

Analysaattorin käyttöalueet on valittava siten, että saadaan paras resoluutio mittauksessa, kalibroinnissa ja vuototarkastuksessa.

4.3.2

Vetyanalysaattorin tietojen tallennusjärjestelmä

Vetyanalysaattori on varustettava laitteella, joka tallentaa sähköistä signaalia ja jonka tallennustaajuus on vähintään kerran minuutissa. Tallennusjärjestelmän on oltava käyttöominaisuuksiltaan vähintään tallennettavaa signaalia vastaava ja tulosten on tallennuttava pysyvästi. Tallenteen tulee sisältää selkeä merkki normaalin latauksen ja latauksen vikatilan testauksen alkamisesta ja päättymisestä.

4.4 Lämpötilalukemien tallennus

4.4.1

Mittauskammiossa vallitseva lämpötila tallennetaan kahdessa pisteessä lämpötila-antureiden avulla, jotka on kytketty näyttämään keskimääräistä arvoa. Mittauspisteet sijaitsevat mittaustilan sisällä noin 0,1 metrin etäisyydellä kummankin sivuseinän pystysuorasta keskiviivasta 0,9 ±0,2 metrin korkeudella.

4.4.2

Akkumoduulien lämpötilat tallennetaan anturien avulla.

4.4.3

Lämpötilatietoja on tallennettava vähintään kerran minuutissa vetypäästöjen mittausten koko keston ajan.

4.4.4

Lämpötilan tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ±1,0 K ja lämpötila on voitava lukea 0,1 K:n tarkkuudella.

4.4.5

Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on voitava lukea aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

4.5 Painelukemien tallennus

4.5.1

Testausalueen ilmanpaineen ja mittaustilan sisällä vallitsevan ilmanpaineen välinen erotus Δp on tallennettava vähintään kerran minuutissa haihtumispäästöjen mittauksen koko keston ajan.

4.5.2

Painelukemien tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 2 hPa, ja paine on kyettävä lukemaan ±0,2 hPa:n tarkkuudella.

4.5.3

Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on voitava lukea aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

4.6 Jännitteen ja virran voimakkuuden tallennus

4.6.1

Ajoneuvoon asennetun latauslaitteen jännite ja virran voimakkuus (akku) on tallennettava vähintään kerran minuutissa vetypäästöjen mittausten koko keston ajan.

4.6.2

Jännitelukemien tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 1 V, ja jännite on voitava lukea ±0,1 V:n tarkkuudella.

4.6.3

Virran voimakkuuslukemien tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ±0,5 A, ja virran voimakkuus on voitava lukea ±0,05 A:n tarkkuudella.

4.6.4

Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on voitava lukea aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

4.7 Tuulettimet

Kammiossa on oltava yksi tai useampi tuuletin tai puhallin, joiden teho vastaa ilmavirtaa 0,1–0,5 m3/s, jotta kammion ilma saadaan kunnolla sekoitetuksi. Kammion lämpötila ja vetypitoisuus on kyettävä pitämään tasaisena mittausten ajan. Tuulettimien tai puhaltimien ilmavirtausta ei saa kohdistaa suoraan mittaustilassa olevaan ajoneuvoon.

4.8 Kaasut

4.8.1

Kalibrointia ja käyttöä varten on oltava saatavilla seuraavia puhtaita kaasuja:

puhdistettua synteettistä ilmaa (epäpuhtauksia < 1 ppm C1 -vastaava; < 1 ppm CO; < 400 ppm CO2; < 0,1 ppm NO); happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia,

vety (H2), vähimmäispuhtaus 99,5 prosenttia.

4.8.2

Kalibrointi- ja vertailukaasujen on sisällettävä vedyn (H2) ja puhdistetun synteettisen ilman sekoitusta. Kalibrointikaasujen todellisen pitoisuuden on oltava ± 2 prosentin sisällä ilmoitetuista arvoista. Kaasunjakajaa käytettäessä saatujen laimennettujen kaasujen tarkkuuden on oltava ± 2 prosentin sisällä ilmoitetuista arvoista. Lisäyksessä 1 määritellyt pitoisuudet voidaan myös saada aikaan kaasunjakajan avulla käyttämällä laimennuskaasuna synteettistä ilmaa.

5. TESTIMENETTELY

Testi koostuu seuraavista viidestä vaiheesta:

i)	ajoneuvon valmistelu;

ii)	ajoakun purku;

iii)	vetypäästöjen määrittely normaalin latauksen aikana;

iv)	ajoakun purku;

v)	vetypäästöjen määrittely latauksen aikana ajoneuvoon asennetun latauslaitteen vikatilanteessa.

Jos ajoneuvon siirtäminen kahden vaiheen välillä on tarpeen, ajoneuvo on työnnettävä seuraavalle testausalueelle.

5.1 Ajoneuvon valmistelu

Ajoakun käyttöikä on tarkistettava, jotta voidaan todistaa, että ajoneuvolla on ajettu vähintään 300 km testausta edeltävien seitsemän päivän aikana. Tämän jakson aikana ajoneuvossa on käytettävä samaa ajoakkua kuin vetypäästötestissä. Jos tätä ei voida todistaa, on toimittava seuraavan menettelyn mukaan.

5.1.1

Akun purkaminen ja alkulataus

Toimenpide aloitetaan ajoakun tyhjennyksellä siten, että ajetaan testiradalla tai alustadynamometrillä tasaista nopeutta, joka on 70 prosenttia ± 5 prosenttia ajoneuvon enimmäisnopeudesta 30 minuutin aikana.

Purku lopetetaan

a)	kun ajoneuvo ei kykene kulkemaan nopeudella, joka vastaa 65:tä prosenttia sen enimmäisnopeudesta 30 minuutin aikana,

b)	kun ajoneuvossa vakiona olevat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo, tai

c)	kun on ajettu 100 km:n matka.

5.1.2

Akun alkulataus

Lataus tehdään

a)	ajoneuvoon asennetulla latauslaitteella

b)	ympäristölämpötilassa, joka on 293–303 K.

Toimenpiteessä ei saa käyttää minkään tyyppisiä ulkoisia latauslaitteita.

Ajoakun latauksen lopettamisperusteena on ajoneuvoon asennetun latauslaitteen antama automaattinen lopetussignaali.

Toimenpiteen yhteydessä sallitaan kaikki automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyvät erikoislataukset, kuten tasauslataukset tai huoltolataukset.

5.1.3

Kohtien 5.1.1 ja 5.1.2 toimenpiteet on tehtävä kahteen kertaan.

5.2 Akun purku

Ajoakku tyhjennetään ajamalla testiradalla tai alustadynamometrillä tasaista nopeutta, joka on 70 prosenttia ± 5 prosenttia ajoneuvon enimmäisnopeudesta 30 minuutin aikana.

Purku lopetetaan

a)	kun ajoneuvossa vakiona olevat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo, tai

b)	kun ajoneuvon enimmäisnopeus on alle 20 km/h.

5.3 Seisonta

Ajoneuvo on pysäköitävä seisonta-alueelle viidentoista minuutin sisällä 5.2 kohdassa määritellyn akun purkamistoimenpiteen loppumisesta. Ajoneuvo säilytetään pysäköitynä 12–36 tuntia ajoakun purkamisen lopettamisen ja normaalilla latauksella toteutettavan vetypäästötestin aloittamisen välillä. Ajoneuvoa on seisotettava 293 K:n ± 2 K lämpötilassa tänä aikana.

5.4 Normaalilla latauksella toteutettava vetypäästötesti

5.4.1

Mittauskammiota on ilmattava usean minuutin ajan ennen seisontajakson loppumista, jotta saavutetaan vakaa vedyn taustatilanne. Myös kammion sekoitustuulettimen/sekoitustuulettimien on tällöin oltava kytkettynä.

5.4.2

Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin alkua.

5.4.3

Kun seisotusjakso on ohi, testiajoneuvo siirretään mittauskammioon siten, että ajoneuvon moottori on sammutettuna ja ikkunat sekä tavaratila ovat auki.

5.4.4

Ajoneuvo kytketään verkkovirtaan. Akku ladataan normaalien lataustoimenpiteiden mukaisesti jäljempänä 5.4.7 kohdassa esitetyllä tavalla.

5.4.5

Mittaustilan ovet suljetaan ja tiivistetään kaasutiiviiksi kahden minuutin kuluessa normaalin latausvaiheen sähköliitännän tekemisestä.

5.4.6

Normaali lataus vetypäästötestijaksoa varten alkaa, kun kammio on suljettu ja tiivis. Mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat normaalin lataustestin alkulukemat CH2i, Ti ja Pi.

Näitä lukemia käytetään vetypäästöjen laskemisessa (kohta 6). Mittaustilan lämpötilan on pysyttävä alueella 291–295 K normaalin latausjakson ajan.

5.4.7

Normaalin latauksen toimenpiteet

Normaali lataus tehdään ajoneuvoon asennetulla latauslaitteella ja se koostuu seuraavista vaiheista:

a)	Lataaminen tasaisella teholla, kesto t1.

b)	Ylilataaminen vakiovirralla, kesto t2. Ylilatauksen voimakkuuden määrittelee valmistaja, ja se vastaa tasauslatauksen yhteydessä käytettyä voimakkuutta.

Ajoakun latauksen lopettamisperusteena on ajoneuvoon asennetun latauslaitteen antama automaattinen lopetussignaali latausaikana t1 + t2. Latausaika rajoitetaan t1 + 5 tuntiin, vaikka vakiolaitteiston antama selvä signaali ilmoittaisi, että akku ei ole latautunut täysin.

5.4.8

Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin loppua.

5.4.9

Päästöjen näytteenottojakso tapahtuu t1 + t2 tai t1 + 5 h ensimmäisen näytteenoton alkamisajan jälkeen 5.4.6 kohdassa ilmoitetulla tavalla. Eri kestoajat kirjataan. Vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jolloin saadaan normaalin lataustestin loppulukemat CH2f, Tf ja Pf. Näitä lukemia käytetään 6 kohdan laskutoimituksissa.

5.5 Vetypäästötesti ajoneuvoon asennetun latauslaitteen vikatilanteen aikana

5.5.1

Toimenpide tehdään, kun edellisestä testistä on kulunut enintään seitsemän päivää. Se aloitetaan ajoneuvon ajoakun purkamisella 5.2 kohdassa annettujen ohjeiden mukaan.

5.5.2

Kohdan 5.3 toimenpiteen vaiheet on toistettava.

5.5.3

5.5.4

Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin alkua.

5.5.5

Kun seisotusjakso on ohi, testiajoneuvo siirretään mittauskammioon siten, että ajoneuvon moottori on sammutettuna ja ikkunat sekä tavaratila ovat auki.

5.5.6

Ajoneuvo kytketään verkkovirtaan. Akku ladataan vikatilanteen lataustoimenpiteiden mukaisesti jäljempänä kohdassa 5.5.9 esitetyllä tavalla.

5.5.7

Mittaustilan ovet suljetaan ja tiivistetään kaasutiiviiksi kahden minuutin kuluessa vikatilanteen latausvaiheen sähköliitännän tekemisestä.

5.5.8

Vikatilanteen lataus vetypäästötestijaksoa varten alkaa, kun kammio on suljettu ja tiivis. Mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat vikatilanteen lataustestin alkulukemat CH2i, Ti ja Pi.

Näitä lukemia käytetään vetypäästöjen laskemisessa (kohta 6). Mittaustilan lämpötilan on pysyttävä alueella 291–295 K vikatilanteen latausjakson ajan.

5.5.9

Latauksen vikatilanteen menettely

Vikatilanteen lataus tehdään ajoneuvoon asennetulla latauslaitteella ja se koostuu seuraavista vaiheista:

a)	Lataaminen tasaisella teholla, kesto t’1.

b)	Lataaminen enimmäisvirralla 30 minuutin ajan. Tänä aikana ajoneuvoon asennettu latauslaitteen virta on lukittu virta-alueen ylärajalle.

5.5.10

Vetyanalysaattori on nollattava ja sen mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testin loppua.

5.5.11

Testijakso loppuu t’1 + 30 minuutin kuluttua ensimmäisten näytteiden ottamisesta kohdassa 5.8.8 määritellyllä tavalla. Kuluneet ajat kirjataan. Vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jolloin saadaan vikatilanteen lataustestin loppulukemat CH2f, Tf ja Pf. Näitä lukemia käytetään kohdan 6 laskutoimituksissa.

6. LASKELMAT

Kohdassa 5 kuvattujen vetypäästötestien perusteella voidaan laskea normaalin latauksen ja vikatilanteen latauksen latausjaksojen vetypäästöt. Kunkin vaiheen vetypäästöt lasketaan mittaustilan vetypitoisuuden, lämpötilan ja paineen alku- ja loppulukemien sekä mittaustilan nettotilavuuden avulla.

Laskutoimituksessa käytetään seuraavaa kaavaa:

Formula

jossa:

MH2	=	vedyn massa grammoina
CH2	=	mittaustilan mitattu vetypitoisuus ppm-tilavuutena
V	=	mittaustilan nettotilavuus kuutiometreinä (m3) ja korjattuna ajoneuvon tilavuudella ikkunat ja tavaratila avoimina. Jos ajoneuvon tilavuutta ei ole määritelty, vähennetään tilavuus 1,42 m3.
Vout	=	tasaustilavuus, m3, testeissä käytetyssä lämpötilassa ja paineessa
T	=	kammion ympäristölämpötila, K
P	=	kammion absoluuttinen paine, kPa
k	=	2,42

jossa:

i on alkulukema

f on loppulukema

6.2 Testin tulokset

Ajoneuvon vetypäästöjen massat ovat:

MN	=	vetypäästöjen massa normaalin latauksen aikana grammoina
MD	=	vetypäästöjen massa latauksen vikatilan aikana grammoina

Lisäys 1

LAITTEISTON KALIBROINTI VETYPÄÄSTÖJEN TESTAUSTA VARTEN

1. KALIBROINTITIHEYS JA -MENETELMÄT

Kaikki laitteet on kalibroitava ennen ensimmäistä käyttöä ja sen jälkeen niin usein kuin on tarpeellista ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävänä kuukautena. Tässä lisäyksessä kuvataan käytettävät kalibrointimenetelmät.

2. MITTAUSTILAN KALIBROINTI

2.1	Mittaustilan sisäisen tilavuuden alkumääritys

2.1.1

Kammion sisäinen tilavuus määritellään ennen ensimmäistä käyttöä seuraavasti. Tilan sisämitat mitataan huolellisesti ottaen huomioon epäsäännöllisyydet, kuten tukipalkit. Kammion sisäinen tilavuus määritetään näistä mittauksista.

Mittaustila on lukittava määrättyyn tilavuusarvoon, kun mittaustilan lämpötila on 293 K. Tämä nimellistilavuus on pystyttävä toistamaan ±0,5 prosentin sisällä ilmoitetusta arvosta.

2.1.2

Sisäinen nettotilavuus määritetään vähentämällä kammion sisäisestä tilavuudesta 1,42 m3. Vaihtoehtoisesti 1,42 m3:n sijasta voidaan käyttää testiajoneuvon tilavuutta ikkunoiden ja tavaratilan ollessa avattuina.

2.1.3

Kammio on tarkastettava kohdan 2.3 mukaisesti. Jos vetymassa ei vastaa syötettyä massaa ± 2 prosentin tarkkuudella, korjaustoimenpiteet ovat tarpeen.

2.2

Kammion taustapäästöjen määritys

Tällä toimenpiteellä varmistetaan, ettei kammio sisällä materiaaleja, joista vapautuu merkittäviä määriä vetyä. Tarkastus suoritetaan kammion ensimmäisen käyttöönoton yhteydessä, kaikkien sellaisten mittaustilassa tehtyjen töiden jälkeen, jotka voivat vaikuttaa taustapäästöihin, ja vähintään kerran vuodessa.

2.2.1

Tilavuudeltaan muuttuvaa mittaustilaa voidaan käyttää joko lukittuna tiettyyn tilavuusasemaan tai tilavuudeltaan vapaasti muuttuvana 2.1.1. kohdassa esitetyllä tavalla. Ympäristön lämpötila on pidettävä 293 K:n ± 2 K:n suuruisena koko jäljempänä mainitun neljän tunnin jakson ajan.

2.2.2

Mittaustila voidaan tiivistää ja sekoitustuuletin voi olla käynnissä enintään 12 tuntia ennen kuin neljä tuntia kestävä taustapitoisuuksien näytteenotto alkaa.

2.2.3

Analysaattori kalibroidaan (tarvittaessa), nollataan ja mittausalue tarkastetaan.

2.2.4

Mittaustilaa ilmataan, kunnes saadaan vakaa lukema vedylle. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy.

2.2.5

Kammio tiivistetään ja mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CH2i, Ti ja Pi, joita käytetään laskettaessa mittaustilan taustapitoisuuksia.

2.2.6

Mittaustila jätetään lepoon ja sekoitustuuletin käyntiin neljän tunnin ajaksi.

2.2.7

Kun kyseinen ajanjakso on päättynyt, kammion vetypitoisuus mitataan samalla analysaattorilla kuin aikaisemmin. Myös lämpötila ja ilmapaine mitataan. Nämä ovat loppulukemat CH2f, Tf ja Pf.

2.2.8

Mittaustilassa testin aikana tapahtunut vedyn massan muutos lasketaan 2.4 kohdan mukaisesti. Mittaustilan taustapäästö saa olla enintään 0,5 grammaa.

2.3

Kalibrointi ja vedyn säilyvyystesti kammiossa

Kalibroinnilla ja vedyn säilyvyystestillä kammiossa tarkastetaan laskettu tilavuus (kohta 2.1) ja mitataan myös mahdollisen vuodon määrä. Mittaustilan vuodon määrä on määritettävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen sen eheyteen mahdollisesti vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja tämän jälkeen vähintään kerran kuukaudessa. Jos kuutena peräkkäisenä kuukautena tehdyt säilyvyystarkastukset eivät ole antaneet aihetta korjauksiin, voidaan mittaustilan vuodon määrä vastedes määrittää neljännesvuosittain, edellyttäen, että korjaavia toimenpiteitä ei tarvita.

2.3.1

Mittaustilaa ilmataan, kunnes päästään vakaaseen vetypitoisuuteen. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy. Vetyanalysaattori nollataan, kalibroidaan tarvittaessa ja mittausalue tarkastetaan.

2.3.2

Mittaustila lukitaan nimellistilavuusasentoon.

2.3.3

Lämpötilan säätöjärjestelmä käynnistetään (jos se ei vielä ole toiminnassa) ja se säädetään aloituslämpötilaan 293 K.

2.3.4

Kun mittaustilan lämpötila tasaantuu arvoon 293 K ± 2K, mittaustila tiivistetään ja mitataan taustapitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CH2i, Ti ja Pi, joita käytetään mittaustilan kalibroinnissa.

2.3.5

Mittaustila vapautetaan nimellistilavuusasennosta.

2.3.6

Mittaustilaan ruiskutetaan noin 100 grammaa vetyä. Vedyn massa on mitattava vähintään ±0,2 prosentin tarkkuudella mitatusta arvosta.

2.3.7

Kammion sisällön annetaan sekoittua viiden minuutin ajan, minkä jälkeen mitataan vetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat mittaustilan kalibroinnin loppulukemat CH2f, Tf ja Pf ja säilyvyystarkastuksen alkulukemat CH2i, Ti ja Pi.

2.3.8

Mittaustilassa olevan vedyn massa lasketaan käyttämällä 2.3.4 ja 2.3.7 kohdan lukemia ja 2.4 kohdan kaavaa. Vedyn massa saa erota korkeintaan ± 2 prosenttia 2.3.6 kohdassa mitatusta vedyn massasta.

2.3.9

Kammion sisällön annetaan sekoittua vähintään 10 tunnin ajan. Tämän jälkeen mitataan lopullinen vedyn pitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Tulokset kirjataan. Nämä ovat vedyn säilyvyystarkastuksen loppulukemat CH2f, Tf ja Pf.

2.3.10

Vedyn massa lasketaan 2.3.7 ja 2.3.9 kohdan lukemien perusteella 2.4 kohdan kaavaa käyttäen. Massa saa poiketa korkeintaan 5 prosenttia 2.3.8 kohdassa annetusta vedyn massasta.

2.4

Laskelmat

Kammiossa vallitsevan vedyn taustapitoisuuden ja vuodon määrän määrittämisessä käytetään laskutoimitusta vedyn massan nettomuutoksesta mittaustilassa. Vetypitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen alku- ja loppulukemia käytetään massan muutoksen laskemiseen seuraavan kaavan mukaisesti.

Formula

jossa:

MH2	=	vedyn massa grammoina
CH2	=	mittaustilan mitattu vetypitoisuus ppm-tilavuutena
V	=	mittaustilan tilavuus kuutiometreinä (m3) 2.1.1 kohdan mukaisesti mitattuna
Vout	=	tasaustilavuus, m3, testissä käytetyssä lämpötilassa ja paineessa
T	=	kammion ympäristölämpötila, K
P	=	kammion absoluuttinen paine, kPa
k	=	2,42

jossa

i on alkulukema

f on loppulukema

3. VETYANALYSAATTORIN KALIBROINTI

Analysaattori kalibroidaan käyttämällä vedyn ja ilman sekoitusta ja puhdistettua synteettistä ilmaa. Katso liitteen 7 kohta 4.8.2.

Kaikki normaalisti käytettävät toiminta-alueet kalibroidaan seuraavan menettelyn mukaisesti.

3.1	Analysaattorin kalibrointikäyrä määritetään vähintään viiden mahdollisimman tasavälisen kalibrointipisteen avulla. Sen kalibrointikaasun, jonka pitoisuus on suurin, nimellispitoisuuden on oltava vähintään 80 prosenttia täydestä asteikkoarvosta.

3.2	Kalibrointikäyrä lasketaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Jos saadun polynomin asteluku on suurempi kuin kolme, kalibrointipisteiden lukumäärän on oltava vähintään polynomin asteluku plus kaksi.

3.3	Kalibrointikäyrä saa poiketa korkeintaan 2 prosenttia kunkin kalibrointikaasun nimellisarvosta.

3.4

Edellä 3.2 kohdassa saadun polynomin kertoimia käyttäen tehdään taulukko osoitetuista lukemista ja todellisista pitoisuuksista siten, että porrastus on korkeintaan 1 prosentti täydestä asteikosta. Tämä suoritetaan kullekin kalibroidulle analysaattorin alueelle.

Taulukossa on oltava myös muuta tärkeää tietoa, kuten:

kalibrointipäivämäärä

alue- ja nollauspotentiometrien lukemat (jos mahdollista)

nimellisasteikko

kunkin käytetyn kalibrointikaasun vertailutiedot

kunkin käytetyn kalibrointikaasun todellinen ja osoitettu arvo sekä prosentuaaliset erot

analysaattorin kalibrointipaine.

3.5	Vaihtoehtoisia menetelmiä (esimerkiksi tietokone, elektronisesti ohjattu aluekytkin) voidaan käyttää, jos voidaan osoittaa, että näillä menetelmillä saavutetaan vastaava tarkkuus.

Lisäys 2

AJONEUVOPERHEEN OLENNAISET PIIRTEET

1. OMINAISUUDET, JOILLA MÄÄRITELLÄÄN AJONEUVOPERHE VETYPÄÄSTÖJEN OSALTA

Perhe voidaan määritellä luettelemalla perusominaisuudet, joiden osalta perheeseen kuuluvien ajoneuvojen on oltava samanlaiset. Joissakin tapauksissa ominaisuudet voivat vaikuttaa toisiinsa. Tällainen yhteisvaikutus on myös otettava huomioon, jotta varmistetaan, että samaan perheeseen luetaan vain ajoneuvot, jotka ovat vetypäästöjensä osalta samanlaiset.

Edellä esitetyn tavoitteen kannalta katsotaan, että ajoneuvotyypit kuuluvat samaan perheeseen vetypäästöjen osalta, jos ne ovat jäljempänä annetuilta ominaisuuksiltaan samanlaisia.

Ajoakku:

—	Akun kauppanimi tai merkki

—	Kaikkien sähkökemiallisten kytkentöjen lajit

—	Akkukennojen lukumäärä

—	Akkumoduulien lukumäärä

—	Akun nimellisjännite (V)

—	Akun energia (kWh)

—	Kaasurekombinaatioarvo (prosentteina)

—	Akkumoduulin/akkuyksikön ilmastointityyppi/tyypit

—	Jäähdytysjärjestelmän kuvaus (jos on)

Ajoneuvoon asennettu latauslaite:

—	Latauslaitteen eri osien merkki ja tyyppi

—	Lähtötehon nimellisarvo (kW)

—	Latauksen enimmäisjännite (V)

—	Latauksen enimmäisvoimakkuus (A)

—	Ohjausyksikön merkki ja tyyppi (jos on)

—	Kaavio käytöstä, ohjauksesta ja turvallisuudesta

—	Latausjaksojen ominaisuudet

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 45

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	52. vuosikerta 14. helmikuu 2009

Sisältö		II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista	Sivu
		PÄÄTÖKSET
		Komissio
		2009/107/EY
	*	Komission päätös, annettu 23 päivänä tammikuuta 2009, Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän osajärjestelmiä koskevista yhteentoimivuuden teknisistä eritelmistä tehtyjen päätösten 2006/861/EY ja 2006/920/EY muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 38) ( 1 )	1
		KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
	*	Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntö nro 100 — Akkukäyttöisten sähköajoneuvojen hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset rakennetta, toimintaturvallisuutta ja vetypäästöjä koskevien erityisvaatimusten osalta — Tarkistus 2	17