31.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/1

(1)

Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoilla olennaista, ja se vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän taloudellisiin ja sosiaalisiin etuihinsa.

(2)

Ihmisten elämän ja terveyden korkeatasoinen suojelu olisi varmistettava yhteisön politiikkojen toteuttamisessa.

(3)

Ihmisten terveyden suojelemiseksi lisäaineiden, entsyymien ja aromien käyttö ihmisten ravinnossa edellyttää niiden turvallisuuden arviointia ennen markkinoille saattamista yhteisössä.

(4)

Elintarvikelisäaineista 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1333/2008 (3), elintarvike-entsyymeistä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1332/2008 (4) ja elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1334/2008 (5), jäljempänä ”alakohtaiset elintarvikesäädökset”, vahvistetaan kyseisten aineiden arviointia ja hyväksymistä koskevat yhdenmukaistetut perusteet ja vaatimukset.

(5)

Elintarvikelisäaineita, elintarvike-entsyymejä ja elintarvikearomeja, joille on tehtävä turvallisuusarviointi asetuksen (EY) N:o 1334/2008 mukaisesti, saa saattaa markkinoille tai käyttää ihmisen ravinnoksi tarkoitetuissa elintarvikkeissa alakohtaisten elintarvikesäädösten edellytysten mukaisesti ainoastaan, kun ne on sisällytetty yhteisön sallittujen aineiden luetteloon.

(6)

Avoimuudesta huolehtiminen elintarvikkeiden tuotannossa ja käsittelyssä on erittäin tärkeää kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi.

(7)

Näissä puitteissa olisi suotavaa vahvistaa kyseisille kolmelle aineiden luokalle yhtenäinen yhteisön laajuinen arviointi- ja hyväksymismenettely, joka on tehokas, ajallisesti rajattu ja avoin, jotta voitaisiin edistää kyseisten aineiden vapaata liikkuvuutta yhteisön markkinoilla.

(8)

Yhtenäisen menettelyn on perustuttava hyvän hallintotavan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin, ja se on pantava täytäntöön näitä periaatteita noudattaen.

(9)

Tällä asetuksella täydennetään aineiden hyväksymismenettelyä koskevaa sääntelykehystä vahvistamalla menettelyn eri vaiheet, siihen liittyvät määräajat, siihen osallistuvien toimijoiden tehtävät ja sovellettavat periaatteet. Menettelyn tiettyjen näkökohtien osalta on kuitenkin tarpeen ottaa huomioon alakohtaisten elintarvikesäädösten erityispiirteet.

(10)

Menettelyssä vahvistetuissa määräajoissa otetaan huomioon alakohtaisissa elintarvikesäädöksissä määritettyjen eri perusteiden tarkastelemiseen tarvittava aika sekä annetaan riittävästi aikaa kuulemiseen toimenpide-ehdotuksia valmisteltaessa. Vaikka komissiolle on asetettu yhdeksän kuukauden määräaika esittää ehdotus asetukseksi yhteisön luettelon saattamisesta ajan tasalle, tämän ei pitäisi poistaa mahdollisuutta esittää ehdotus lyhyemmässä ajassa.

(11)

Hakemuksen saatuaan komission olisi käynnistettävä menettely ja tarvittaessa pyydettävä lausunto elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta ja elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 (6) perustetulta Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta, jäljempänä ”viranomainen”, mahdollisimman pian sen jälkeen, kun hakemuksen asianmukaisuus ja sovellettavuus on arvioitu.

(12)

Asetuksessa (EY) N:o 178/2002 vahvistettujen elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan riskinarvioinnin puitteiden mukaisesti aineille saa antaa markkinoille saattamista koskevan luvan vasta sen jälkeen, kun niille on tehty mahdollisimman korkeat vaatimukset täyttävä riippumaton tieteellinen arviointi kaikista niistä riskeistä, joita ne voivat aiheuttaa ihmisten terveydelle. Arviointi on toteutettava viranomaisen vastuulla, minkä jälkeen komissio tekee riskinhallintaa koskevan päätöksen noudattaen sääntelymenettelyä, joka takaa tiiviin yhteistyön komission ja jäsenvaltioiden välillä.

(13)

Lupa saattaa ainesosia markkinoille olisi annettava tämän asetuksen nojalla edellyttäen, että alakohtaisissa elintarvikesäädöksissä vahvistetut hyväksymistä koskevat perusteet täyttyvät.

(14)

Yleisesti tunnustettua on, että joissakin tapauksissa yksinomaan tieteellisellä riskinarvioinnilla ei saada kaikkia niitä tietoja, joihin riskinhallintaa koskevan päätöksen olisi perustuttava, ja että myös muut oikeutetut tekijät, jotka ovat tarkasteltavana olevan asian kannalta merkityksellisiä, voidaan ottaa huomioon, mukaan lukien yhteiskuntaan, talouteen, perinteisiin, etiikkaan ja ympäristöön liittyvät tekijät sekä tarkastusten toteutettavuus.

(15)

Jotta asianomaisten alojen toimijat ja yleisö saisivat tiedot voimassa olevasta hyväksynnästä, hyväksytyt aineet olisi kirjattava yhteisön luetteloon, jonka laadinnasta, ylläpidosta ja julkaisemisesta vastaa komissio.

(16)

Alakohtaisessa elintarvikesäädöksissä voidaan tarvittaessa ja tietyin edellytyksin säätää hakijan toimittamien tieteellisten tietojen ja muiden tietojen suojaamisesta määräajaksi. Tässä tapauksessa alakohtaisissa elintarvikesäädöksissä olisi säädettävä edellytykset, joiden valitessa näitä tietoja ei saa käyttää toisen hakijan eduksi.

(17)

Verkostotoiminta viranomaisen ja sen tehtäviin liittyvillä aloilla toimivien jäsenvaltioiden elinten välillä on yksi viranomaisen toiminnan perusperiaatteista. Sen vuoksi viranomainen voi lausunnon laadinnassa käyttää apunaan verkostoa, joka on asetettu sen käyttöön asetuksen (EY) N:o 178/2002 36 artiklan ja komission asetuksen (EY) N:o 2230/2004 (7) nojalla.

(18)

Aineiden yhtenäisen hyväksymismenettelyn on vastattava avoimuuden ja yleisölle tiedottamisen vaatimuksia, ja siinä on myös taattava hakijan oikeus säilyttää tiettyjen tietojen luottamuksellisuus.

(19)

Hakemuksen tiettyjen osa-alueiden luottamuksellisuuden suoja olisi säilytettävä hakijan kilpailuaseman suojaamiseksi. Aineen turvallisuutta koskevat tiedot, mukaan lukien muun muassa toksikologiset tutkimukset, muut turvallisuustutkimukset ja alkuperäiset tulokset sellaisinaan, eivät kuitenkaan missään olosuhteissa saisi olla luottamuksellisia.

(20)

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 41 artiklan mukaan viranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (8).

(21)

Asetuksessa (EY) N:o 178/2002 vahvistetaan menettelyt, joita noudatetaan, kun on kyse kiireellisistä toimenpiteistä, jotka koskevat yhteisöstä peräisin olevia tai kolmannesta maasta tuotuja elintarvikkeita. Sen mukaan komissio voi toteuttaa tällaisia toimenpiteitä tilanteissa, joissa elintarvikkeesta aiheutuu todennäköisesti vakava riski ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle eikä tällaista riskiä voida tyydyttävällä tavalla hallita kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä.

(22)

Tehokkuuden ja lainsäädännön yksinkertaistamisen varmistamiseksi olisi tarkasteltava keskipitkällä aikavälillä mahdollisuutta laajentaa yhtenäisen menettelyn soveltamisala koskemaan muuta elintarvikealan voimassa olevaa lainsäädäntöä.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita kansallisten lakien ja asetusten nykyisten erojen vuoksi, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(24)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(25)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta saattaa yhteisön luettelo ajan tasalle. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa kunkin alakohtaisen elintarvikesäädöksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(26)

Valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja olisi tehokkuussyistä lyhennettävä lisättäessä aineita yhteisön luetteloihin sekä lisättäessä, poistettaessa tai muutettaessa edellytyksiä, eritelmiä tai rajoituksia, jotka liittyvät aineen esiintymiseen yhteisön luetteloissa.

(27)

Kun valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn sovellettavia tavanomaisia määräaikoja ei erittäin kiireellisessä tapauksessa voida noudattaa, komission olisi voitava soveltaa päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohdassa säädettyä kiireellistä menettelyä aineen poistamiseksi yhteisön luetteloista sekä sellaisten edellytysten, eritelmien tai rajoitusten lisäämiseksi, poistamiseksi tai muuttamiseksi, jotka liittyvät aineen esiintymiseen yhteisön luetteloissa,

a)

aineen lisäämistä yhteisön luetteloon;

b)

aineen poistamista yhteisön luettelosta;

c)

sellaisten edellytysten, eritelmien tai rajoitusten lisäämistä, poistamista tai muuttamista, jotka liittyvät aineen esiintymiseen yhteisön luettelossa.

a)

antaa hakijalle kirjallisen vastaanottoilmoituksen 14 arkipäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta;

b)

tapauksen mukaan antaa hakemuksen viranomaiselle tiedoksi mahdollisimman pian ja esittää sille lausuntopyynnön 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

a)

edellä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen sisältö, laadinta ja esittäminen;

b)

hakemuksen asianmukaisuuden tarkastamista koskevat järjestelyt;

c)

edellä 5 artiklassa tarkoitetussa viranomaisen lausunnossa vaadittavien tietojen luonne.

a)

hakijan nimi ja osoite;

b)

aineen nimi ja selkeä kuvaus;

c)

perustelut aineen käytölle tietyissä elintarvikkeissa tai elintarvikeryhmissä tai elintarvikkeiden pinnalla;

d)

aineiden turvallisuuden arvioinnin kannalta merkitykselliset tiedot;

e)

soveltuvissa tapauksissa analyysimenetelmä(t).

31.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/7

(1)

Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoilla olennaista, ja se vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihinsa.

(2)

Ihmisten elämän ja terveyden korkeatasoinen suojelu olisi varmistettava yhteisön politiikkojen toteuttamisessa.

(3)

Muina kuin elintarvikelisäaineina käytettäviä elintarvike-entsyymejä ei nykyään säännellä tai niitä säännellään valmistuksen apuaineina jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla. Erot elintarvike-entsyymien arviointia ja hyväksymistä koskevissa kansallisissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä voivat haitata niiden vapaata liikkuvuutta ja luoda edellytykset eriarvoiselle ja epäterveelle kilpailulle. Tämän vuoksi on tarpeen hyväksyä yhteisön säännöt, joilla yhdenmukaistetaan elintarvikkeissa esiintyvien entsyymien käyttöä koskevat kansalliset säännökset.

(4)

Tämän asetuksen soveltamisalaan olisi kuuluttava yksinomaan ne entsyymit, joita lisätään elintarvikkeisiin teknologisessa tarkoituksessa elintarvikkeen valmistuksen, prosessoinnin, valmistamisen, käsittelyn, pakkaamisen, kuljetuksen tai varastoinnin aikana, mukaan lukien valmistuksen apuaineina käytettävät entsyymit, jäljempänä ”elintarvike-entsyymit”. Asetuksen soveltamisalaan ei tämän vuoksi saisi kuulua entsyymejä, joita ei lisätä elintarvikkeeseen teknologisessa tarkoituksessa vaan jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi, kuten ravitsemuksellisiin tai ruoansulatuksen edistämisen tarkoituksiin käytettävät entsyymit. Perinteisesti elintarvikkeiden, kuten juuston ja viinin, valmistuksessa käytettäviä mikrobiviljelmiä, jotka saattavat satunnaisesti tuottaa entsyymejä mutta joita ei nimenomaisesti käytetä niiden tuottamiseen, ei olisi pidettävä elintarvike-entsyymeinä.

(5)

Elintarvike-entsyymit, joita käytetään yksinomaan elintarvikelisäaineista 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (3) soveltamisalaan kuuluvien elintarvikelisäaineiden valmistukseen, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska näiden elintarvikkeiden turvallisuutta arvioidaan ja säännellään jo nyt. Jos näitä elintarvike-entsyymejä kuitenkin käytetään sellaisenaan elintarvikkeissa, ne kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

(6)

Elintarvike-entsyymit olisi hyväksyttävä ja niitä saisi käyttää ainoastaan, jos ne täyttävät tässä asetuksessa vahvistetut vaatimukset. Elintarvike-entsyymien käytön on oltava turvallista, niiden käytölle on oltava teknologinen tarve eikä niiden käyttö saa johtaa kuluttajaa harhaan. Kuluttajan harhaanjohtaminen käsittää muun muassa käytettyjen ainesosien luonnetta, tuoreutta ja laatua, tuotteen tai tuotantoprosessin luonnonmukaisuutta taikka tuotteen ravitsemuksellista laatua koskevat seikat. Elintarvike-entsyymien hyväksymisessä olisi otettava huomioon myös muut tekijät, jotka ovat tarkasteltavan asian kannalta merkityksellisiä, mukaan lukien yhteiskuntaan, talouteen, perinteisiin, etiikkaan ja ympäristöön liittyvät seikat, varovaisuusperiaate sekä tarkastusten toteutettavuus.

(7)

Joitakin elintarvike-entsyymejä on sallittua käyttää erityistarkoituksiin, kuten hedelmämehuissa ja tietyissä samankaltaisissa tuotteissa sekä tietyissä ihmisravinnoksi tarkoitetuissa laktoproteiineissa ja tietyissä sallituissa viininvalmistusmenetelmissä ja -käsittelyissä. Tällaisten elintarvike-entsyymien käytön olisi täytettävä tämän asetuksen sekä asiasta annetussa yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen erityissäännösten vaatimukset. Elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista 20 päivänä joulukuuta 2001 annettua neuvoston direktiiviä 2001/112/EY (4), elintarvikkeina käytettäviä tiettyjä laktoproteiineja (kaseiineja ja kaseinaatteja) koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 25 päivänä heinäkuuta 1983 annettua neuvoston direktiiviä 83/417/ETY (5) ja viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1493/1999 (6) olisi tämän vuoksi muutettava vastaavasti. Koska tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin elintarvike-entsyymeihin, uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 27 päivänä tammikuuta 1997 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 258/97 (7) olisi muutettava vastaavasti.

(8)

Elintarvike-entsyymit, joiden käyttö on sallittua yhteisössä, olisi sisällytettävä yhteisön luetteloon, jossa olisi selkeästi kuvattava nämä entsyymit ja täsmennettävä niiden käytön edellytykset sekä esitettävä tarvittaessa tiedot niiden tehtävästä lopullisessa elintarvikkeessa. Tätä luetteloa olisi täydennettävä eritelmillä, jotka koskevat erityisesti entsyymien alkuperää, sisältäen tarvittaessa myös tiedot allergisoivista ominaisuuksista, ja puhtausvaatimuksia.

(9)

Elintarvike-entsyymien riskinarviointi ja niiden sisällyttäminen yhteisön luetteloon olisi yhdenmukaisuuden varmistamiseksi toteutettava elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 (8) esitetyn menettelyn mukaisesti.

(10)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (9) säädetään, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista, jäljempänä ”viranomainen”, on kuultava asioissa, jotka todennäköisesti vaikuttavat kansanterveyteen.

(11)

Elintarvike-entsyymi, joka kuuluu muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (10) soveltamisalaan, olisi hyväksyttävä sekä mainitun asetuksen että tämän asetuksen mukaisesti.

(12)

Tämän asetuksen mukaisesti yhteisön luetteloon jo sisällytetty elintarvike-entsyymi, jonka valmistuksessa käytetään tuotantomenetelmiä tai lähtöaineita, jotka ovat merkittävästi erilaisia kuin viranomaisen suorittamassa riskinarvioinnissa tai jotka poikkeavat tämän asetuksen mukaisesta luvasta ja eritelmästä, olisi annettava viranomaisen arvioitavaksi. ”Merkittävästi erilainen” voi tarkoittaa muun muassa tuotantomenetelmän muuttumista kasveista uuttamisesta mikro-organismiin perustuvaan käymiseen tai alkuperäisen mikro-organismin geenimuunteluun, lähtöaineiden muutosta tai partikkelikoon muutosta.

(13)

Koska yhteisössä on jo kaupan useita elintarvike-entsyymejä, olisi huolehdittava sen varmistamisesta, että siirtyminen elintarvike-entsyymejä koskevaan yhteisön luetteloon sujuu kitkattomasti eikä aiheuta häiriöitä nykyisille elintarvike-entsyymien markkinoille. Hakijoille olisi annettava riittävästi aikaa toimittaa näiden tuotteiden riskinarvioinnissa tarvittavat tiedot. Tämän vuoksi olisi sallittava asetuksen (EY) N:o 1331/2008 mukaisesti vahvistettavien täytäntöönpanotoimien soveltamisen alkamispäivää seuraava kahden vuoden ajanjakso, jotta hakijoille annettaisiin riittävästi aikaa toimittaa tiedot niistä nykyisin olemassa olevista entsyymeistä, jotka voidaan sisällyttää tämän asetuksen nojalla laadittavaan yhteisön luetteloon. Tämän kahden vuoden ajanjakson aikana pitäisi myös olla mahdollista jättää uusia entsyymejä koskevia lupahakemuksia. Viranomaisen olisi viipymättä arvioitava kaikkia sellaisia elintarvike-entsyymejä koskevat hakemukset, joiden osalta on kyseisen ajanjakson aikana toimitettu riittävästi tietoa.

(14)

Oikeudenmukaisten ja tasapuolisten olosuhteiden takaamiseksi kaikille hakijoille yhteisön luettelo olisi laadittava yhdellä kertaa. Luettelo olisi laadittava sen jälkeen, kun riskinarviointi on saatu valmiiksi kaikkien sellaisten elintarvike-entsyymien osalta, joista on kyseisen kahden vuoden ajanjakson aikana toimitettu riittävät tiedot. Viranomaisen suorittamat yksittäisiä entsyymejä koskevat riskinarvioinnit olisi kuitenkin julkaistava heti niiden valmistuttua.

(15)

Tämän kahden vuoden ajanjakson aikana odotetaan huomattavaa määrää hakemuksia. Tämän vuoksi saattaa kestää kauan, ennen kuin riskinarviointi saadaan valmiiksi ja yhteisön luettelo laadittua. Jotta uusien elintarvike-entsyymien osalta varmistetaan kaksivuotisen alkuvaiheen jälkeen yhtäläinen pääsy markkinoille, olisi säädettävä siirtymäkaudesta, jonka aikana elintarvike-entsyymejä ja elintarvikkeita, joihin on käytetty elintarvike-entsyymejä, saa saattaa markkinoille ja käyttää jäsenvaltioissa voimassa olevien kansallisten sääntöjen mukaisesti, kunnes yhteisön luettelo on laadittu.

(16)

Elintarvike-entsyymit E 1103 invertaasi ja E 1105 lysotsyymi, jotka on hyväksytty elintarvikelisäaineiksi elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista 20 päivänä helmikuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/2/EY (11) nojalla, ja niiden käyttöä sääntelevät edellytykset olisi siirrettävä direktiivistä 95/2/EY yhteisön luetteloon sitten, kun se saadaan tämän asetuksen nojalla valmiiksi. Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1493/1999 sallitaan lisäksi ureaasin, beeta-glukanaasin ja lysotsyymin käyttö viinissä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä viininvalmistusmenetelmiä ja -käsittelyjä koskevista yhteisön säännöistä 8 päivänä toukokuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 423/2008 (12) vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Kyseiset aineet ovat elintarvike-entsyymejä, ja niiden pitäisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan. Ne olisi tämän vuoksi lisättävä yhteisön luetteloon sen laadinnan yhteydessä niiden viinissä asetuksen (EY) N:o 1493/1999 ja asetuksen (EY) N:o 423/2008 mukaisesti tapahtuvaa käyttöä varten.

(17)

Elintarvike-entsyymeihin sovelletaan edelleen myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (13) ja tapauksen mukaan asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 tai muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä 22 päivänä syyskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1830/2003 (14) säädettyjä yleisiä pakkausmerkintävelvoitteita. Lisäksi tähän asetukseen olisi sisällytettävä erityiset säännökset niiden elintarvike-entsyymien pakkausmerkinnöistä, jotka myydään sellaisenaan valmistajalle tai kuluttajalle.

(18)

Elintarvike-entsyymit kuuluvat asetuksessa (EY) N:o 178/2002 annetun elintarvikkeen määritelmän piiriin, ja kun niitä käytetään elintarvikkeissa, ne on direktiivin 2000/13/EY mukaisesti ilmoitettava ainesosiksi elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä. Elintarvike-entsyymeistä olisi ilmoitettava niiden tekninen tehtävä elintarvikkeessa samoin kuin elintarvike-entsyymin tarkka nimi. Merkintäsäännöksestä olisi kuitenkin tehtävä poikkeus tapauksissa, joissa entsyymillä ei ole minkäänlaista teknistä tehtävää lopputuotteessa vaan sitä esiintyy elintarvikkeessa ainoastaan siksi, että sitä on siirtynyt siihen yhdestä tai useammasta elintarvikkeen ainesosasta, tai siksi, että sitä käytetään valmistuksen apuaineena. Direktiiviä 2000/13/EY olisi muutettava vastaavasti.

(19)

Elintarvike-entsyymejä olisi jatkuvasti tarkkailtava, ja ne olisi arvioitava uudelleen aina kun siihen ilmenee tarvetta käyttöä koskevien edellytysten muuttumisen ja uusien tieteellisten tietojen perusteella.

(20)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (15) mukaisesti.

(21)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta toteuttaa asianmukaisia siirtymätoimenpiteitä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(22)

Jotta elintarvike-entsyymejä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä voidaan kehittää ja päivittää oikeasuhteisesti ja tehokkaasti, on tarpeen kerätä tietoja ja jakaa niitä sekä koordinoida jäsenvaltioiden toimia. Tätä varten voi olla hyödyllistä suorittaa tutkimuksia, joissa käsitellään päätöksentekomenettelyn helpottamiseen tähtääviä erityisaiheita. Yhteisön olisi voitava rahoittaa tällaisia tutkimuksia osana talousarviomenettelyään. Tällaisten toimien rahoitus kuuluu rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (16) soveltamisalaan.

(23)

Jäsenvaltioiden on määrä suorittaa virallisia tarkastuksia valvoakseen tämän asetuksen noudattamista asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli elintarvike-entsyymejä koskevien yhteisön sääntöjen vahvistamista, vaan se voidaan markkinoiden yhtenäisyyden ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

a)

yhteisössä hyväksyttyjen elintarvike-entsyymien luettelosta;

b)

elintarvike-entsyymien käyttöä elintarvikkeissa koskevista edellytyksistä;

c)

sellaisinaan myytävien elintarvike-entsyymien pakkausmerkintöjä koskevista säännöistä.

a)

asetuksen (EY) N:o 1333/2008 soveltamisalaan kuuluvat elintarvikelisäaineet;

b)

valmistuksen apuaineet.

a)

tietyissä elintarvikkeissa;

b)

muihin kuin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tarkoituksiin.

a)

”elintarvike-entsyymillä” tarkoitetaan tuotetta, joka on saatu kasveista, eläimistä tai mikro-organismeista tai näistä saatavista tuotteista, mukaan lukien mikro-organismien fermentaatiotuotteet,

b)

”elintarvike-entsyymivalmisteella” tarkoitetaan yhdestä tai useammasta elintarvike-entsyymistä koostuvaa valmistetta, johon on lisätty elintarvikelisäaineita ja/tai muita elintarvikkeiden ainesosia elintarvike-entsyymien varastoinnin, myynnin, standardoinnin, laimentamisen tai liukenemisen helpottamiseksi.

a)

se ei käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella vaaranna kuluttajien terveyttä, kun sitä käytetään ehdotuksen mukaisina määrinä;

b)

sille on perusteltu teknologinen tarve; ja

c)

sen käyttö ei johda kuluttajaa harhaan. Kuluttajien harhaanjohtaminen käsittää muun muassa käytettyjen ainesosien luonnetta, tuoreutta ja laatua, tuotteen tai valmistusprosessin luonnollisuutta taikka tuotteen ravitsemuksellista laatua koskevat seikat.

a)

elintarvike-entsyymin nimi;

b)

elintarvike-entsyymin eritelmä, mukaan luettuna sen alkuperä, puhtausvaatimukset ja mahdolliset muut tarvittavat tiedot;

c)

ne elintarvikkeet, joihin elintarvike-entsyymiä voidaan lisätä;

d)

ne edellytykset, joiden täyttyessä elintarvike-entsyymiä voidaan käyttää; soveltuvissa tapauksissa elintarvike-entsyymille ei vahvisteta enimmäismäärää. Tällöin elintarvike-entsyymiä on käytettävä quantum satis -periaatteen mukaisesti;

e)

tarvittaessa tieto rajoituksista, jotka koskevat elintarvike-entsyymin myyntiä suoraan lopullisille kuluttajille;

f)

tarvittaessa niiden elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskevat erityiset vaatimukset, joissa elintarvike-entsyymejä on käytetty, jotta varmistetaan, että lopullinen kuluttaja on tietoinen elintarvikkeen fysikaalisesta olomuodosta tai elintarvikkeelle suoritetuista erityiskäsittelyistä.

a)

onko tietty aine 3 artiklassa vahvistetun elintarvike-entsyymin määritelmän mukainen;

b)

kuuluuko tietty elintarvike johonkin yhteisössä hyväksyttyjen elintarvike-entsyymien luettelossa tarkoitettuun elintarvikeryhmään.

a)

jokaisen elintarvike-entsyymin osalta tässä asetuksessa säädetty nimi tai myyntiseloste, jossa on mainittu kunkin elintarvike-entsyymin nimi, tai jos nimeä ei ole, Kansainvälisen biokemian ja molekyylibiologian liiton (International Union of Biochemistry and Molecular Biology) nimikkeistön mukainen hyväksytty kuvaus;

b)

maininta ”elintarvikekäyttöön” tai ”rajoitettuun elintarvikekäyttöön” tai tarkemmat tiedot sen aiotusta elintarvikekäytöstä;

c)

tarvittaessa erityiset säilytystä ja/tai käyttöä koskevat vaatimukset;

d)

erän tunnistemerkintä;

e)

käyttöä koskevat ohjeet, jos niiden ilmoittamatta jättäminen voisi haitata elintarvike-entsyymin asianmukaista käyttöä;

f)

valmistajan, pakkaajan tai myyjän nimi tai toiminimi ja osoite;

g)

merkintä kunkin sellaisen ainesosan tai ainesosaryhmän enimmäismäärästä, jonka määrä elintarvikkeessa on rajoitettu, ja/tai asianmukaiset tiedot selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa, jotta ostaja voi noudattaa tätä asetusta tai muuta asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä; kun sama määrää koskeva rajoitus koskee kokonaista ainesosien ryhmää, käytettynä yksin tai yhdessä, prosenttiosuudet voidaan yhdistää ja ilmoittaa yhtenä lukuna; määrää koskeva rajoitus ilmaistaan joko numeroina tai quantum satis -periaatteen mukaisesti;

h)

nettomäärä;

i)

elintarvike-entsyymi(e)n aktiivisuus;

j)

vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen myyntipäivä;

k)

tarvittaessa tiedot tässä artiklassa tarkoitetuista ja direktiivin 2000/13/EY liitteessä III a luetelluista elintarvike-entsyymeistä tai muista aineista.

a)

jokaisen elintarvike-entsyymin osalta tässä asetuksessa säädetty nimi tai myyntiseloste, jossa on mainittu kunkin elintarvike-entsyymin nimi, tai jos nimeä ei ole, Kansainvälisen biokemian ja molekyylibiologian liiton nimikkeistön mukainen hyväksytty kuvaus;

b)

maininta ”elintarvikekäyttöön” tai ”rajoitettuun elintarvikekäyttöön” tai tarkemmat tiedot sen aiotusta elintarvikekäytöstä.

a)

asetuksen (EY) N:o 1331/2008 5 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta viranomaisen antamiin lausuntoihin;

b)

komissio vahvistaa yhteisön luettelon ensimmäisen kerran, kun viranomainen on antanut lausuntonsa kaikista rekisterissä luetelluista elintarvike-entsyymeistä.

a)

E 1103 invertaasi ja E 1105 lysotsyymi sekä maininta niiden käyttöä koskevista edellytyksistä, siten kuin ne esitetään direktiivin 95/2/EY liitteessä I ja liitteessä III olevassa C osassa;

b)

ureaasi, beeta-glukanaasi ja lysotsyymi käytettäväksi viinissä asetuksen (EY) N:o 1493/1999 ja kyseisen asetuksen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

”—

juoksete, joka täyttää elintarvike-entsyymeistä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1332/2008 (18) vaatimukset

—

muut maitoa koaguloivat entsyymit, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1332/2008 vaatimukset

1)

Muutetaan 6 artiklan 4 kohta seuraavasti:

2)

Lisätään 6 artiklan 6 kohtaan luetelmakohta seuraavasti:

”—

pektolyyttiset entsyymit, jotka täyttävät elintarvike-entsyymeistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1332/2008 (20) vaatimukset;

—

proteolyyttiset entsyymit, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1332/2008 vaatimukset;

—

amylolyyttiset entsyymit, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1332/2008 vaatimukset.

”d)

elintarvike-entsyymeistä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1332/2008 (21) soveltamisalaan kuuluvat elintarvike-entsyymit.

31.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/16

(1)

Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoilla olennaista, ja se vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihinsa.

(2)

Ihmisten elämän ja terveyden suojelun korkea taso olisi varmistettava yhteisön politiikkojen toteuttamisessa.

(3)

Tällä asetuksella korvataan aiemmat direktiivit ja päätökset, jotka koskevat elintarvikkeissa käytettäväksi sallittuja elintarvikelisäaineita, jotta varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta samalla kun varmistetaan ihmisten terveyden suojelun ja kuluttajansuojan korkea taso, mukaan lukien kuluttajien etujen suojeleminen, käyttämällä kokonaisvaltaisia ja yksinkertaistettuja menettelyjä.

(4)

Tällä asetuksella yhdenmukaistetaan elintarvikelisäaineiden käyttöä elintarvikkeissa yhteisön alueella. Mukaan luetaan elintarvikelisäaineiden käyttö elintarvikkeissa, joista säädetään erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/398/ETY (3), sekä tiettyjen elintarvikeväriaineiden käyttö lihan terveysmerkinnöissä ja kananmunien koristelussa ja leimaamisessa. Lisäksi tässä asetuksessa yhdenmukaistetaan elintarvikelisäaineiden käyttöä elintarvikelisäaineissa ja -entsyymeissä, jolloin varmistetaan niiden turvallisuus ja korkea laatu sekä helpotetaan niiden varastointia ja käyttöä. Tätä ei ole aiemmin säännelty yhteisön tasolla.

(5)

Elintarvikelisäaineet ovat aineita, joita ei yleensä kuluteta varsinaisina elintarvikkeina vaan lisätään tarkoituksellisesti elintarvikkeisiin jotakin tässä asetuksessa kuvattua teknistä tarkoitusta varten, esimerkiksi elintarvikkeiden säilyvyyden takaamiseksi. Kaikkien elintarvikelisäaineiden olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan, ja tieteen edistymisen ja teknologian kehittymisen valossa lisäaineryhmien luettelo olisi sen vuoksi saatettava ajan tasalle. Aineita ei saisi kuitenkaan pitää elintarvikelisäaineina silloin, kun niitä käytetään aromin ja/tai maun lisäämiseen tai ravitsemuksellisiin tarkoituksiin, kuten suolan korvikkeita, vitamiineja ja kivennäisaineita. Myöskään elintarvikkeina pidettäviä aineita, joita voidaan käyttää teknologiseen tehtävään, kuten natriumkloridia tai sahramia väriaineena sekä elintarvike-entsyymejä, ei saisi pitää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvina. Elintarvikkeista ja muista luonnollisista ainesosista saatavia valmisteita, joilla on teknologinen vaikutus lopullisissa elintarvikkeissa ja jotka saadaan aineksen selektiivisellä uutolla (esim. pigmentit) ravinto- ja aromiaineiden kannalta, olisi kuitenkin pidettävä tässä asetuksessa tarkoitettuina lisäaineina. Elintarvike-entsyymeistä säädetään elintarvike-entsyymeistä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1332/2008 (4), joten ne eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

(6)

Tämän asetuksen soveltamisalaan ei ole syytä sisällyttää aineita, joita ei kuluteta varsinaisina elintarvikkeina vaan käytetään tarkoituksellisesti elintarvikkeiden prosessoinnissa, joista on vain jäämiä lopullisissa elintarvikkeissa ja joilla ei ole teknologista vaikutusta lopputuotteeseen (valmistuksen apuaineet).

(7)

Elintarvikelisäaineet olisi hyväksyttävä ja niitä olisi käytettävä ainoastaan, kun tässä asetuksessa säädetyt perusteet täyttyvät. Elintarvikelisäaineiden olisi oltava käytössä turvallisia, niiden käytön olisi oltava teknologisesti välttämätöntä, niiden käyttö ei saisi johtaa kuluttajia harhaan ja niiden käytöstä olisi oltava etua kuluttajille. Kuluttajien harhaanjohtaminen käsittää muun muassa käytettyjen ainesosien luonnetta, tuoreutta ja laatua, tuotteen tai valmistusprosessin luonnollisuutta taikka tuotteen ravitsemuksellista laatua, myös sen hedelmä- ja vihannessisältöä, koskevat seikat. Elintarvikelisäaineiden hyväksymisessä olisi otettava huomioon myös muut tekijät, jotka ovat tarkasteltavan asian kannalta merkityksellisiä, mukaan lukien yhteiskuntaan, talouteen, perinteisiin, etiikkaan ja ympäristöön liittyvät tekijät, varovaisuusperiaate sekä tarkastusten toteutettavuus. Elintarvikelisäaineen käytössä ja enimmäismäärissä olisi otettava huomioon kyseisen elintarvikelisäaineen saanti muista lähteistä ja erityisten kuluttajaryhmien (esimerkiksi allergiset kuluttajat) altistuminen sille.

(8)

Elintarvikelisäaineiden on oltava hyväksyttyjen eritelmien mukaisia ja eritelmissä olisi oltava riittävät tiedot elintarvikelisäaineen tunnistamiseksi, mukaan lukien alkuperä, ja hyväksyttävien puhtausvaatimusten kuvaamiseksi. Elintarvikelisäaineille aiemmin laaditut eritelmät, jotka sisältyvät elintarvikkeissa sallittujen makeutusaineiden erityisistä puhtausvaatimuksista 5 päivänä heinäkuuta 1995 annettuun komission direktiiviin 95/31/EY (5), elintarvikkeissa sallittujen väriaineiden erityisistä puhtausvaatimuksista 26 päivänä heinäkuuta 1995 annettuun komission direktiiviin 95/45/EY (6) ja elintarvikkeiden muiden lisäaineiden kuin väri- ja makeutusaineiden erityisistä puhtausvaatimuksista 2 päivänä joulukuuta 1996 annettuun komission direktiiviin 96/77/EY (7), olisi pidettävä voimassa, kunnes vastaavat lisäaineet on sisällytetty tämän asetuksen liitteisiin. Samanaikaisesti kyseisiä lisäaineita koskevat eritelmät olisi vahvistettava asetuksessa. Eritelmissä olisi viitattava suoraan tämän asetuksen liitteissä oleviin yhteisön luetteloihin sisältyviin lisäaineisiin. Tällaisten eritelmien monimutkainen luonne ja asiasisältö huomioon ottaen, niitä ei kuitenkaan olisi selkeyden vuoksi syytä liittää sellaisinaan yhteisön luetteloihin, vaan ne olisi vahvistettava yhdessä tai useammassa erillisessä asetuksessa.

(9)

Jotkin elintarvikelisäaineet on hyväksytty erityiskäyttöön tietyissä viininvalmistusmenetelmissä ja -käytännöissä. Tällaisten elintarvikelisäaineiden käytön olisi täytettävä tämän asetuksen sekä asiaan liittyvässä yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen erityissäännösten vaatimukset.

(10)

Yhtenäisyyden varmistamiseksi elintarvikelisäaineiden riskinarviointi ja hyväksyminen olisi suoritettava elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 (8) vahvistettua menettelyä noudattaen.

(11)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (9) säädetään, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista, jäljempänä ”viranomainen”, on kuultava asioissa, jotka todennäköisesti vaikuttavat kansanterveyteen.

(12)

Elintarvikelisäaine, joka kuuluu muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (10) soveltamisalaan, olisi hyväksyttävä sekä mainitun asetuksen että tämän asetuksen mukaisesti.

(13)

Tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty elintarvikelisäaine, jonka valmistuksessa käytetään tuotantomenetelmää tai lähtöaineita, jotka ovat merkittävästi erilaisia kuin viranomaisen suorittamassa riskinarvioinnissa tai vahvistetussa eritelmässä, olisi annettava viranomaisen arvioitavaksi. ”Merkittävästi erilainen” voi tarkoittaa muun muassa tuotantomenetelmän muuttumista kasveista uuttamisesta mikro-organismiin perustuvaan käymiseen tai alkuperäisen mikro-organismin geenimuunteluun, lähtöaineiden muuttamista tai partikkelikoon muutosta esimerkiksi nanoteknologian avulla.

(14)

Elintarvikelisäaineita olisi jatkuvasti tarkkailtava, ja ne on arvioitava uudelleen aina kun siihen ilmenee tarvetta käyttöä koskevien edellytysten muuttumisen ja uusien tieteellisten tietojen perusteella. Komission olisi tarvittaessa harkittava yhdessä jäsenvaltioiden kanssa aiheellisia toimia.

(15)

Jäsenvaltioille, joissa oli 1 päivänä tammikuuta 1992 voimassa tiettyjen lisäaineiden käyttöä koskevia kieltoja sellaisten elintarvikkeiden osalta, joita pidetään perinteisinä ja joita valmistetaan niiden alueella, olisi annettava lupa edelleen soveltaa kyseisiä kieltoja. Tämän asetuksen soveltaminen ei myöskään saisi estää esimerkiksi tuotteiden ”Feta” ja ”Salame cacciatore” osalta soveltamasta rajoittavampia sääntöjä, jotka liittyvät tiettyjen nimitysten käyttöön maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (11) sekä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006 (12) mukaisesti.

(16)

Jollei mahdollisista lisärajoituksista muuta johdu, lisäaine voi esiintyä elintarvikkeessa paitsi suoran lisäyksen tuloksena myös siksi, että sitä on siirtynyt siihen ainesosasta, jossa sen käyttö on ollut sallittua, edellyttäen, että lisäaineen määrä ei ole lopputuotteessa suurempi kuin sitä siirtyisi asianmukaisten teknologisten olosuhteiden ja hyvän valmistustavan mukaisesti valmistetusta ainesosasta.

(17)

Elintarvikelisäaineisiin sovelletaan edelleen pakkausmerkintöjä koskevia yleisiä velvoitteita, jotka on vahvistettu myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (13) sekä soveltuvin osin asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 ja muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä 22 päivänä syyskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1830/2003 (14). Tässä asetuksessa olisi lisäksi vahvistettava erityisiä säännöksiä valmistajalle ja lopullisille kuluttajille myytävien elintarvikelisäaineiden pakkausmerkinnöistä.

(18)

Tämän asetuksen nojalla sallittuja makeutusaineita voidaan käyttää suoraan kuluttajille myytävissä pöytämakeuttajissa. Tällaisten tuotteiden valmistajien olisi annettava kuluttajille tarkoituksenmukaisin keinoin tuotteen turvallista käyttöä koskevat tiedot. Tiedot voidaan antaa eri tavoin, kuten pakkausmerkinnöissä, verkkosivustoilla, kuluttajatietopalveluissa tai myyntipisteessä. Tämän vaatimuksen täytäntöönpanoa koskevan yhdenmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi voi olla tarpeen antaa ohjeet yhteisön tasolla.

(19)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (15) mukaisesti.

(20)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tämän asetuksen liitteitä ja toteuttaa tarkoituksenmukaisia siirtymätoimenpiteitä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(21)

Tehokkuussyistä olisi tiettyjä, muulla yhteisön lainsäädännöllä jo hyväksyttyjä aineita koskevia liitteisiin II ja III tehtäviä muutoksia sekä näihin aineisiin mahdollisesti liittyviä asianmukaisia siirtymätoimenpiteitä hyväksyttäessä lyhennettävä valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti kuuluvia määräaikoja.

(22)

Jotta elintarvikelisäaineita koskevaa yhteisön lainsäädäntöä voidaan kehittää ja se voidaan saattaa ajan tasalle oikeasuhteisesti ja tehokkaasti, on tarpeen kerätä tietoja ja jakaa niitä sekä koordinoida jäsenvaltioiden toimia. Tässä tarkoituksessa voi olla hyödyllistä suorittaa tutkimuksia, joissa käsitellään päätöksentekomenettelyn helpottamiseen tähtääviä erityisaiheita. On tarkoituksenmukaista, että yhteisö rahoittaa tällaisia tutkimuksia osana talousarviomenettelyään. Tällaisten toimien rahoitus kuuluu rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (16) soveltamisalaan.

(23)

Jäsenvaltioiden on suoritettava virallisia tarkastuksia valvoakseen tämän asetuksen noudattamista asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, eli elintarvikelisäaineita koskevien yhteisön sääntöjen vahvistamista, vaan se voidaan markkinoiden yhtenäisyyden ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(25)

Tämän asetuksen antamisen jälkeen komission olisi elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean avustuksella tarkasteltava uudelleen kaikkia voimassa olevien hyväksyntien muita kuin turvallisuuteen liittyviä perusteita, mukaan lukien saanti, teknologinen tarve ja kuluttajien harhaanjohtamisen mahdollisuus. Kaikki elintarvikelisäaineet, joiden hyväksynnät aiotaan edelleen pitää voimassa yhteisössä, olisi siirrettävä tämän asetuksen liitteissä II ja III oleviin yhteisön luetteloihin. Tämän asetuksen liitettä III olisi täydennettävä muilla elintarvikelisäaineilla, joita käytetään elintarvikelisäaineissa ja -entsyymeissä, sekä ravintoaineiden kantaja-aineilla ja niiden käyttöä koskevilla edellytyksillä [elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä annetun] asetuksen (EY) N:o 1331/2008 mukaisesti. Sopivan siirtymäajan varmistamiseksi liitteen III säännöksiä, lukuun ottamatta elintarvikelisäaineiden kantaja-aineita ja aromien elintarvikelisäaineita koskevia säännöksiä, ei sovellettaisi ennen 1 päivää tammikuuta 2011.

(26)

Siihen asti, kun tulevat yhteisön elintarvikelisäaineiden luettelot on laadittu, on tarpeen käyttää yksinkertaistettua menettelyä nykyisten direktiivien sisältämien elintarvikelisäaineiden luetteloiden saattamiseksi ajan tasalle.

(27)

Edellä 25 kappaleessa tarkoitetun uudelleentarkastelun tuloksesta riippumatta komission olisi laadittava vuoden kuluessa tämän asetuksen hyväksymisestä arviointiohjelma, jonka mukaisesti viranomainen arvioi uudelleen yhteisössä jo hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden turvallisuuden. Ohjelmassa olisi määriteltävä tarpeet ja tärkeysjärjestys, joiden perusteella hyväksyttyjä elintarvikelisäaineita tarkastellaan.

(28)

Tällä asetuksella kumotaan ja korvataan seuraavat säädökset: elintarvikkeissa sallittuja väriaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 23 päivänä lokakuuta 1962 annettu neuvoston direktiivi (17), elintarvikkeissa sallittujen säilöntäaineiden erityisistä puhtausvaatimuksista 26 päivänä tammikuuta 1965 annettu neuvoston direktiivi 65/66/ETY (18), elintarvikkeissa sallittujen emulgointi-, stabilointi-, sakeuttamis- ja hyytelöimisaineiden erityisistä puhtausvaatimuksista 25 päivänä heinäkuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi 78/663/ETY (19), elintarvikkeissa sallittujen hapettumisenestoaineiden erityisistä puhtausvaatimuksista 25 päivänä heinäkuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi 78/664/ETY (20), yhteisön analyysimenetelmistä tarkastettaessa tiettyjen elintarvikelisäaineiden puhtausvaatimusten mukaisuutta 28 päivänä heinäkuuta 1981 annettu ensimmäinen komission direktiivi 81/712/ETY (21), elintarvikkeissa sallittuja lisäaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 89/107/ETY (22), elintarvikkeissa käytettäväksi tarkoitetuista makeutusaineista 30 päivänä kesäkuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/35/EY (23), elintarvikkeissa käytettäväksi tarkoitetuista väriaineista 30 päivänä kesäkuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/36/EY (24), elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista 20 päivänä helmikuuta 1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/2/EY (25), tiettyjen lisäaineiden käyttökieltoa tiettyjen elintarvikkeiden tuotannossa koskevan kansallisen lainsäädännön voimassa pitämisestä 19 päivänä joulukuuta 1996 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 292/97/EY (26) ja elintarvikelisäainetta E 425 (konjac) sisältävien hyytelömakeisten markkinoille saattamisen ja tuonnin keskeyttämisestä 27 päivänä maaliskuuta 2002 tehty komission päätös 2002/247/EY (27). Eräät kyseisten säädösten säännökset on kuitenkin tarkoituksenmukaista pitää voimassa siirtymäkauden ajan, jotta annetaan aikaa tämän asetuksen liitteissä olevien yhteisön luetteloiden laatimiselle,

a)

liitteissä II ja III olevista yhteisössä hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luetteloista;

b)

ehdoista, jotka koskevat elintarvikelisäaineiden käyttöä elintarvikkeissa, myös elintarvikelisäaineissa ja elintarvike-entsyymeissä, jotka kuuluvat [elintarvike-entsyymeistä annetun] asetuksen (EY) N:o 1332/2008 soveltamisalaan, sekä elintarvikearomeissa, jotka kuuluvat elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1334/2008 soveltamisalaan (28);

c)

sellaisinaan myytävien elintarvikelisäaineiden pakkausmerkintöjä koskevista säännöistä.

a)

valmistuksen apuaineet;

b)

kasvien ja kasvituotteiden suojeluun käytetyt aineet, joiden käyttö perustuu kasvien terveyttä koskeviin yhteisön säännöksiin;

c)

elintarvikkeisiin ravintoaineina lisätyt aineet;

d)

talousveden käsittelyyn käytetyt ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/83/EY (29) soveltamisalaan kuuluvat aineet;

e)

[elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, annetun] asetuksen (EY) N:o 1334/2008 soveltamisalaan kuuluvat aromit.

a)

tietyissä elintarvikkeissa

b)

muihin kuin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tarkoituksiin.

a)

”elintarvikelisäaineella” tarkoitetaan ainetta, jota ei tavanomaisesti sellaisenaan käytetä elintarvikkeena ja jota ei tavanomaisesti käytetä elintarvikkeelle ominaisena ainesosana riippumatta siitä, onko elintarvikelisäaineella ravitsemuksellista arvoa, ja jonka lisääminen elintarvikkeeseen teknologista tarkoitusta varten elintarvikkeen valmistuksen, prosessoinnin, käsittelyn, pakkaamisen, kuljetuksen tai varastoinnin aikana johtaa tai sen voidaan perustellusti olettaa johtavan siihen, että elintarvikelisäaine sellaisenaan tai muuttuneessa muodossa tulee joko suoraan tai epäsuorasti kyseisen elintarvikkeen ainesosaksi.

Elintarvikelisäaineina ei pidetä seuraavia:

b)

”valmistuksen apuaineella” tarkoitetaan aineita,

c)

”lisäaineryhmällä” tarkoitetaan liitteessä I vahvistettuja ryhmiä, jotka perustuvat elintarvikelisäaineen teknologiseen tehtävään elintarvikkeessa;

d)

”prosessoimattomilla elintarvikkeilla” tarkoitetaan elintarvikkeita, joita ei ole käsitelty siten, että niiden alkuperäinen muoto olisi merkittävästi muuttunut, ja etenkään seuraavien toimenpiteiden ei katsota johtavan merkittäviin muutoksiin: jakaminen, erottaminen, viipalointi, luuttomaksi leikkaaminen, jauhaminen, nylkeminen, paloittelu, kuoriminen, hienontaminen, leikkuu, puhdistus, viimeistely, pakastus, jäädytys, jäähdytys, murskaaminen, kuoriminen, pakkaaminen tai pakkauksesta purkaminen;

e)

”lisättyjä sokereita sisältämättömällä elintarvikkeella” tarkoitetaan elintarviketta,

f)

”vähäenergiaisella elintarvikkeella” tarkoitetaan elintarviketta, jonka energia-arvoa on alennettu vähintään 30 prosenttia alkuperäiseen elintarvikkeeseen tai vastaavaan tuotteeseen verrattuna;

g)

”pöytämakeuttajalla” tarkoitetaan sallittuja makeutusainevalmisteita, jotka voivat sisältää muita elintarvikelisäaineita ja/tai elintarvikkeiden ainesosia ja jotka on tarkoitettu myytäviksi lopullisille kuluttajille sokerien asemesta;

h)

”quantum satis” -periaatteella tarkoitetaan sitä, että enimmäismäärää ei vahvisteta lukuarvona ja että elintarvikelisäainetta on käytettävä hyvän valmistustavan mukaisesti enintään halutun tarkoituksen saavuttamiseksi tarvittava määrä edellyttäen, että kuluttajia ei johdeta harhaan.

a)

se ei käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella vaaranna kuluttajien terveyttä, kun sitä käytetään ehdotuksen mukaisina määrinä;

b)

on olemassa perusteltu teknologinen tarve, jota ei voida täyttää muulla taloudellisesti ja teknologisesti toteutuskelpoisella tavalla;

c)

sen käyttö ei johda kuluttajia harhaan.

a)

elintarvikkeen ravitsemuksellisen laadun säilyttäminen;

b)

tarpeellisten ainesosien tai rakenteen antaminen erityisruokavaliota noudattaville kuluttajaryhmille valmistettaville elintarvikkeille;

c)

elintarvikkeen säilyvyyden tai stabiiliuden edistäminen tai sen aistinvaraisten ominaisuuksien parantaminen, edellyttäen, että elintarvikkeen ominaisuudet, sisältö tai laatu ei muutu kuluttajia harhaanjohtavasti;

d)

elintarvikkeen, mukaan lukien elintarvikelisäaineet, elintarvike-entsyymit ja elintarvikearomit, valmistuksen, prosessoinnin, käsittelyn, pakkaamisen, kuljetuksen tai varastoinnin helpottaminen edellyttäen, että elintarvikelisäainetta ei käytetä näiden vaiheiden aikana peittämään viallisten raaka-aineiden käytöstä johtuvia vaikutuksia tai suositusten vastaisia käytäntöjä tai tekniikoita, mukaan lukien epähygieeniset käytännöt tai tekniikat.

a)

elintarvike ei muodosta merkittävää osaa tavanomaisesta ruokavaliosta tai

b)

elintarvikelisäaine on välttämätön erityisruokavaliota noudattaville kuluttajaryhmille tarkoitettujen elintarvikkeiden valmistuksessa.

a)

käyttö sokerien asemesta vähäenergiaisten tai ei-kariogeenisten elintarvikkeiden valmistukseen tai sellaisten elintarvikkeiden valmistukseen, joissa ei ole lisättyä sokeria; tai

b)

käyttö sokerien asemesta, mikäli näin voidaan pidentää elintarvikkeen säilyvyyttä, tai

c)

direktiivin 89/398/ETY 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määritellyn erityisravinnoksi tarkoitetun elintarvikkeen valmistus.

a)

alkuperäisen ulkonäön palauttaminen elintarvikkeeseen, jonka väri on muuttunut prosessoinnissa, varastoinnissa, pakkaamisessa tai jakelussa, minkä yhteydessä sen ulkoinen hyväksyttävyys on voinut heikentyä;

b)

houkuttelevamman ulkonäön antaminen elintarvikkeelle;

c)

värin antaminen muutoin värittömälle elintarvikkeelle.

a)

tämän asetuksen liitteessä II olevaan yhteisön luetteloon ja/tai

b)

tämän asetuksen liitteessä III olevaan yhteisön luetteloon.

a)

elintarvikelisäaineen nimi ja sen E-numero;

b)

elintarvikkeet, joihin elintarvikelisäainetta voidaan lisätä;

c)

edellytykset, joiden täyttyessä elintarvikelisäainetta voidaan käyttää;

d)

mahdolliset rajoitukset, jotka koskevat elintarvikelisäaineen myyntiä suoraan lopullisille kuluttajille.

a)

käyttömääräksi on vahvistettava toivottuun vaikutukseen tarvittava pienin määrä;

b)

määrien vahvistamisessa on otettava huomioon

a)

muussa kuin liitteessä II tarkoitetussa koostetussa elintarvikkeessa, kun elintarvikelisäaineen käyttö on sallittua yhdessä koostetun elintarvikkeen ainesosista;

b)

elintarvikkeessa, johon on lisätty elintarvikelisäainetta, elintarvike-entsyymiä tai elintarvikearomia, kun

c)

elintarvikkeessa, jota on tarkoitus käyttää yksinomaan koostetun elintarvikkeen valmistukseen ja edellyttäen, että koostettu elintarvike täyttää tämän asetuksen vaatimukset.

a)

kuuluuko tietty elintarvike johonkin liitteessä II tarkoitettuun elintarvikeryhmään; tai

b)

käytetäänkö liitteissä II ja III lueteltua elintarvikelisäainetta, johon saa soveltaa quantum satis -periaatetta, 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti; tai

c)

onko tietty aine 3 artiklassa olevan elintarvikelisäaineen määritelmän mukainen.

a)

jokaisen elintarvikelisäaineen osalta tässä asetuksessa säädetty nimi ja/tai E-numero taikka myyntiseloste, jossa on mainittu jokaisen elintarvikelisäaineen nimi ja/tai E-numero;

b)

maininta ”elintarvikekäyttöön” tai ”rajoitettuun elintarvikekäyttöön” tai tarkemmat tiedot sen aiotusta elintarvikekäytöstä;

c)

tarvittaessa erityiset säilytystä ja/tai käyttöä koskevat vaatimukset;

d)

erän tunnistemerkintä;

e)

käyttöä koskevat ohjeet, jos niiden ilmoittamatta jättäminen voisi haitata elintarvikelisäaineen asianmukaista käyttöä;

f)

valmistajan, pakkaajan tai myyjän nimi tai toiminimi ja osoite;

g)

merkintä kunkin sellaisen ainesosan tai ainesosaryhmän enimmäismäärästä, jonka määrä elintarvikkeessa on rajoitettu, ja/tai asianmukaiset tiedot selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa, jotta ostaja voi noudattaa tätä asetusta tai muuta asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä; kun sama määrää koskeva rajoitus koskee kokonaista ainesosien ryhmää, käytettynä yksin tai yhdessä, prosenttiosuudet voidaan yhdistää ja ilmoittaa yhtenä lukuna; määrää koskeva rajoitus ilmaistaan joko lukuarvona tai quantum satis -periaatteen mukaisesti;

h)

nettomäärä;

i)

vähimmäissäilyvyysaika ja viimeinen myyntipäivä;

j)

soveltuvissa tapauksissa elintarvikkeisiin sisältyvien ainesosien merkintöjen osalta tiedot elintarvikelisäaineesta tai muista aineista, joihin viitataan tässä artiklassa ja jotka luetellaan direktiivin 2000/13/EY liitteessä III a.

a)

jokaisen elintarvikelisäaineen osalta tässä asetuksessa säädetty nimi ja E-numero taikka myyntiseloste, jossa on mainittu jokaisen elintarvikelisäaineen nimi ja E-numero,

b)

maininta ”elintarvikekäyttöön” tai ”rajoitettuun elintarvikekäyttöön” tai tarkemmat tiedot sen aiotusta elintarvikekäytöstä.

a)

polyolit: ”liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia”;

b)

aspartaami/aspartaamiasesulfaamisuola: ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.

a)

Neuvoston direktiivi, annettu 23 päivänä lokakuuta 1962, elintarvikkeissa sallittuja väriaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä;

b)

direktiivi 65/66/ETY;

c)

direktiivi 78/663/ETY;

d)

direktiivi 78/664/ETY:

e)

direktiivi 81/712/ETY;

f)

direktiivi 89/107/ETY;

g)

direktiivi 94/35/EY;

h)

direktiivi 94/36/EY;

i)

direktiivi 95/2/EY;

j)

päätös N:o 292/97/EY;

k)

päätös 2002/247/EY.

a)

direktiivin 94/35/EY 2 artiklan 1, 2 ja 4 kohta ja sen liite;

b)

direktiivin 94/36/EY 2 artiklan 1–6 kohta, 8, 9 ja 10 kohta ja sen liitteet I–V;

c)

direktiivin 95/2/EY 2 ja 4 artikla ja sen liitteet I–VI.

31.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/34

(1)

Elintarvikkeissa sallittuja aromeja ja niiden valmistusaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä kesäkuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 88/388/ETY (3) olisi saatettava ajan tasalle tieteen ja tekniikan kehityksen vuoksi. Selkeyden ja tehokkuuden parantamiseksi direktiivi 88/388/ETY olisi korvattava tällä asetuksella.

(2)

Komission laatimasta aromien valmistukseen käytettävien raaka-aineiden ja muiden aineiden luettelosta 22 päivänä kesäkuuta 1988 tehdyssä neuvoston päätöksessä 88/389/ETY (4) säädetään, että luettelo on laadittava 24 kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Mainittu päätös on nyt vanhentunut, ja se olisi kumottava.

(3)

Elintarvikkeissa sallittuja aromeja ja niiden valmistusaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 88/388/ETY täydentämisestä 16 päivänä tammikuuta 1991 annetussa komission direktiivissä 91/71/ETY (5) säädetään aromien pakkausmerkinnöistä. Kyseiset säännökset korvataan tällä asetuksella, ja direktiivi olisi nyt kumottava.

(4)

Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoilla olennaista, ja se vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihinsa.

(5)

Ihmisten terveyden suojelemiseksi tätä asetusta olisi sovellettava aromeihin, aromien raaka-aineisiin ja aromeja sisältäviin elintarvikkeisiin. Sitä olisi sovellettava myös tiettyihin elintarvikkeiden ainesosiin, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, joita lisätään elintarvikkeisiin pääasiallisesti antamaan makua ja joilla on merkittävä vaikutus tiettyjen luontaisesti esiintyvien epäsuotavien aineiden pitoisuuksiin elintarvikkeissa, jäljempänä ”elintarvikkeiden ainesosat, joilla on aromaattisia ominaisuuksia”, sekä näiden ainesosien raaka-aineisiin ja kyseisiä ainesosia sisältäviin elintarvikkeisiin.

(6)

Tätä asetusta ei sovelleta raakoihin jalostamattomiin elintarvikkeisiin eikä koostamattomiin elintarvikkeisiin, joita ovat esimerkiksi mausteet, yrtit, teet ja uutteet (esimerkiksi hedelmä- tai yrttitee), mauste- ja/tai yrttisekoitukset sekä tee- ja yrttiteesekoitukset, kunhan ne kulutetaan sellaisinaan ja/tai niitä ei lisätä elintarvikkeeseen.

(7)

Aromeja käytetään parantamaan tai muuttamaan elintarvikkeiden tuoksua ja/tai makua kuluttajan eduksi. Aromeja ja elintarvikkeiden ainesosia, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, olisi käytettävä vain, jos ne täyttävät tässä asetuksessa asetetut vaatimukset. Niiden on oltava turvallisia käyttää, ja siksi tietyille aromeille on tehtävä riskinarviointi ennen kuin niitä voidaan käyttää elintarvikkeissa. Huomio olisi mahdollisuuksien mukaan kiinnitettävä siihen, saattaako tiettyjen aromien käytöstä aiheutua kielteisiä seurauksia herkille väestöryhmille. Aromien käyttö ei saa johtaa kuluttajia harhaan, ja siksi aineiden sisältymisestä elintarvikkeisiin on ilmoitettava asianmukaisilla pakkausmerkinnöillä. Aromeja ei kuitenkaan saisi käyttää siten, että ne johtavat kuluttajia harhaan muun muassa käytettyjen ainesosien luonnetta, tuoreutta ja laatua, tuotteen tai valmistusprosessin luonnollisuutta taikka tuotteen ravitsemuksellista arvoa koskevien seikkojen osalta. Aromien hyväksymisessä olisi otettava huomioon myös muut tekijät, jotka ovat tarkasteltavana olevan asian kannalta merkityksellisiä, mukaan lukien yhteiskuntaan, talouteen, perinteisiin, etiikkaan ja ympäristöön liittyvät tekijät, varovaisuusperiaate sekä tarkastusten toteutettavuus.

(8)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 (6) perustettu elintarvikealan tiedekomitea ja sittemmin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ”viranomainen”, on vuodesta 1999 alkaen antanut lausuntoja useista aineista, joita esiintyy luontaisesti aromien ja elintarvikkeiden ainesosien, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, raaka-aineissa ja jotka Euroopan neuvoston aromiaineita käsittelevän asiantuntijakomitean mukaan muodostavat toksikologisen riskin. Aineita, joihin liittyvän toksikologisen riskin elintarvikealan tiedekomitea on vahvistanut, olisi pidettävä epäsuotavina aineina, joita ei pitäisi lisätä elintarvikkeisiin sellaisenaan.

(9)

Epäsuotavia aineita esiintyy luontaisesti kasveissa, ja siksi niitä voi sisältyä aromivalmisteisiin ja elintarvikkeiden ainesosiin, joilla on aromaattisia ominaisuuksia. Tällaisia kasveja käytetään perinteisesti elintarvikkeina tai elintarvikkeiden ainesosina. Epäsuotaville aineille olisi vahvistettava asianmukaiset enimmäismäärät elintarvikkeissa, jotka vaikuttavat eniten kyseisten aineiden saantiin ihmisten osalta. Määriä vahvistettaessa olisi otettava huomioon tarve suojella ihmisten terveyttä sekä se, että kyseisiä aineita väistämättä sisältyy perinteisiin elintarvikkeisiin.

(10)

Tiettyjen luontaisesti esiintyvien epäsuotavien aineiden enimmäismäärien vahvistamisessa olisi keskityttävä niihin elintarvikkeisiin tai elintarvikeryhmiin, joiden kautta näitä aineita saadaan ravinnon mukana eniten. Jos uudet luontaisesti esiintyvät epäsuotavat aineet aiheuttavat riskin kuluttajien terveydelle, olisi asetettava enimmäismääriä viranomaisen lausunnon perusteella. Jäsenvaltioiden olisi järjestettävä tarkastuksia riskien mukaan rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (7) mukaisesti. Elintarvikkeiden valmistajien on otettava huomioon näiden aineiden esiintyvyys, kun ne käyttävät elintarvikkeiden valmistuksessa elintarvikkeiden ainesosia, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, ja/tai aromeita, sen varmistamiseksi, ettei markkinoille saateta elintarvikkeita, jotka eivät ole turvallisia.

(11)

Yhteisön tasolla olisi vahvistettava säännökset tiettyjen, ihmisten terveydelle riskin muodostavien kasvi-, eläin-, mineraali- tai mikrobiologista alkuperää olevien raaka-aineiden käytön kieltämiseksi tai rajoittamiseksi aromien ja elintarvikkeiden ainesosien, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, valmistuksessa ja elintarviketuotannossa.

(12)

Viranomaisen olisi suoritettava riskinarviointeja.

(13)

Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi arviointia edellyttävien aromien ja raaka-aineiden riskinarviointi ja hyväksyntä olisi suoritettava elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 (8) vahvistettua menettelyä noudattaen.

(14)

Aromiaineita ovat määritellyt kemialliset aineet, joihin sisältyvät kemiallisella synteesillä tai erottamalla kemiallisin menetelmin saadut aromiaineet, sekä luontaiset aromiaineet. Aromiaineiden arviointiohjelma on käynnissä elintarvikkeissa käytettyjä tai käytettäväksi tarkoitettuja aromiaineita koskevan yhteisön menettelyn määräämisestä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2232/96 (9) mukaisesti. Mainitun asetuksen mukaisesti päätös aromiaineiden luettelosta tehdään viiden vuoden kuluessa kyseisen ohjelman hyväksymisestä. Luettelon hyväksymiselle olisi asetettava uusi määräaika. Ehdotus kyseiseksi luetteloksi tehdään tarkoituksena sen sisällyttäminen asetuksen (EY) N:o 1331/2008 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

(15)

Aromivalmisteita ovat aromit, jotka eivät ole määriteltyjä kemiallisia aineita ja joita saadaan soveltuvilla fysikaalisilla, entsymaattisilla tai mikrobiologisilla menetelmillä kasvi-, eläin- tai mikrobiologista alkuperää olevista raaka-aineista; ne voivat olla käsittelemättömiä tai elintarvikkeeksi valmistettuja. Elintarvikkeista valmistetuille aromivalmisteille ei tarvitse suorittaa arviointi- ja hyväksymismenettelyä niiden käyttämiseksi elintarvikkeissa ellei niiden turvallisuutta ole syytä epäillä. Muista kuin elintarvikkeista valmistettujen aromivalmisteiden turvallisuus olisi kuitenkin arvioitava ja hyväksyttävä.

(16)

Elintarvikkeella tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaan mitä tahansa ainetta tai tuotetta, myös jalostettua, osittain jalostettua tai jalostamatonta tuotetta, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi. Kasvi-, eläin- tai mikrobiologista alkuperää olevia raaka-aineita, joiden osalta voidaan riittävästi osoittaa, että niitä on tähän saakka käytetty aromien valmistuksessa, pidetään tässä yhteydessä elintarvikeraaka-aineina, vaikka joitakin näistä raaka-aineista, kuten ruusupuuta tai mansikan lehtiä, ei olisikaan käytetty elintarvikkeissa sellaisenaan. Niitä ei tarvitse arvioida.

(17)

Myöskään paistoaromeille, jotka on valmistettu elintarvikkeista hyväksytyissä olosuhteissa, ei tarvitse suorittaa arviointi- ja hyväksymismenettelyä niiden käyttämiseksi elintarvikkeissa, ellei niiden turvallisuutta ole syytä epäillä. Muista kuin elintarvikkeista valmistettujen tai tiettyjen edellytysten vastaisesti tuotettujen paistoaromien turvallisuus olisi kuitenkin arvioitava ja hyväksyttävä.

(18)

Elintarvikkeissa käytettävistä tai käytettäviksi tarkoitetuista savuaromeista 10 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2065/2003 (10) vahvistetaan menettelyt savuaromien turvallisuusarviointia ja hyväksyntää varten sekä luettelon laatimiseksi primaarisista savukondensaateista ja primaarisista tervafraktioista, joita on sallittua käyttää yhteisössä niin, että kaikkien muiden vastaavien tuotteiden käyttö on kielletty.

(19)

Aromien lähtöaineet kuten hiilihydraatit, oligo-peptidit ja aminohapot antavat elintarvikkeeseen makua niiden kemiallisten reaktioiden seurauksena, joita tapahtuu elintarvikkeen käsittelyn aikana. Elintarvikkeista valmistetuille aromien lähtöaineille ei tarvitse suorittaa arviointi- ja hyväksymismenettelyä niiden käyttämiseksi elintarvikkeissa ellei niiden turvallisuutta ole syytä epäillä. Muista kuin elintarvikkeista valmistettujen aromien lähtöaineiden turvallisuus olisi kuitenkin arvioitava ja hyväksyttävä.

(20)

Muita aromeja, jotka eivät kuulu edellä esitettyjen aromien määritelmien piiriin, voidaan käyttää elintarvikkeissa sillä edellytyksellä, että niille on suoritettu arviointi- ja hyväksymismenettely. Esimerkkinä voisi olla aromit, joita syntyy kuumentamalla öljyä tai rasvaa hyvin nopeasti äärimmäisen kuumaksi, jolloin saadaan aikaan grillimäinen aromi.

(21)

Kasvi-, eläin-, mineraali- tai mikrobiologista alkuperää olevia raaka-aineita, jotka eivät ole elintarvikkeita, voidaan sallia käytettävän aromien valmistuksessa vain, jos niiden turvallisuus on tieteellisesti arvioitu. Voi olla tarpeen sallia vain raaka-aineen tiettyjen osien käyttö taikka sallia käyttö tietyin edellytyksin.

(22)

Aromit voivat sisältää elintarvikelisäaineista 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (11) mukaisesti sallittuja elintarvikelisäaineita ja/tai muita elintarvikkeiden ainesosia, jotka on sisällytetty teknisiä syitä kuten niiden varastointia, standardointia, laimentamista tai liukenemista ja stabilointia varten.

(23)

Aromi tai raaka-aine, joka kuuluu muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (12) soveltamisalaan, olisi hyväksyttävä sekä mainitun asetuksen että tämän asetuksen mukaisesti.

(24)

Aromeihin sovelletaan edelleen pakkausmerkintöjä koskevia yleisiä velvoitteita, jotka on vahvistettu myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (13) ja soveltuvin osin muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä 22 päivänä syyskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 ja asetuksessa (EY) N:o 1830/2003 (14). Tässä asetuksessa olisi lisäksi vahvistettava erityiset säännökset niiden aromien pakkausmerkinnöistä, jotka myydään sellaisinaan valmistajalle tai lopullisille kuluttajille.

(25)

Aromiaineita tai aromivalmisteita saisi kutsua ”luontaisiksi” vain silloin, kun ne täyttävät tietyt edellytykset, joiden avulla varmistetaan, että kuluttajia ei johdeta harhaan.

(26)

Tietoja koskevilla vaatimuksilla olisi varmistettava, että kuluttajat eivät tule johdetuiksi harhaan luontaisten aromien valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden osalta. Varsinkin jos termiä luontainen käytetään kuvaamaan aromia, käytettävien aromiainesten olisi oltava kokonaan peräisin luonnosta. Lisäksi aromien raaka-aineet olisi merkittävä pakkaukseen lukuun ottamatta tapauksia, joissa niitä ei tunnistettaisi aromissa tai elintarvikkeen maussa. Jos raaka-aine mainitaan, vähintään 95 prosenttia aromiaineksesta olisi saatava mainitusta raaka-aineesta. Koska aromien käyttö ei saisi johtaa kuluttajia harhaan, jäljelle jäävää enintään 5 prosentin osuutta voidaan käyttää ainoastaan standardointiin tai antamaan aromille esimerkiksi tuoreempi, kirpeämpi, kypsempi tai vihreämpi vivahde. Jos mainitusta raaka-aineesta saatua aromiainesta on käytetty alle 95 prosenttia ja raaka-aine voidaan yhä tunnistaa, se olisi ilmoitettava mainitsemalla, että raaka-aineeseen on lisätty muita luontaisia aromeja, esimerkiksi siinä tapauksessa, että kaakaouutteeseen on lisätty muita aromeja antamaan banaanimainen vivahde.

(27)

Kuluttajille on ilmoitettava, johtuuko elintarvikkeen savunmaku savuaromien käytöstä. Direktiivin 2000/13/EY mukaisesti elintarvikkeen pakkausmerkinnät eivät saa aiheuttaa kuluttajassa sekaannusta siitä, onko tuote savustettu perinteiseen tapaan savun avulla vai käsitelty savuaromeilla. Direktiiviä 2000/13/EY on tarpeen muuttaa sen mukaisesti, mitä aromin ja savuaromin määritelmistä ja termin ”luontainen” käytöstä aromien kuvauksissa säädetään tässä asetuksessa.

(28)

Jotta aromiaineiden turvallisuutta ihmisten terveyden kannalta voitaisiin arvioida, on erittäin tärkeää saada tietoja aromiaineiden kulutuksesta ja käytöstä. Siksi elintarvikkeisiin lisättävien aromiaineiden määrät olisi tarkastettava säännöllisesti.

(29)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (15) mukaisesti.

(30)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tämän asetuksen liitteitä ja hyväksyä yhteisön luettelon laatimista koskevia asianmukaisia siirtymätoimenpiteitä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(31)

Kun valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti kuuluvia määräaikoja ei erittäin kiireellisissä tapauksissa voida noudattaa, komission olisi tämän asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa kuvattuja toimenpiteitä ja tämän asetuksen liitteisiin II–V tehtäviä muutoksia hyväksyttäessä voitava soveltaa päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohdassa säädettyä kiireellistä menettelyä.

(32)

Tämän asetuksen liitteet II–V olisi tarpeen mukaan mukautettava tieteen ja tekniikan kehitykseen ottamalla huomioon aromien tuottajilta ja käyttäjiltä saadut ja/tai jäsenvaltioiden valvonnasta ja tarkastuksista ilmi käyneet tiedot.

(33)

Jotta aromeja koskevaa yhteisön lainsäädäntöä voidaan kehittää ja päivittää oikeasuhteisesti ja tehokkaasti, on tarpeen kerätä tietoja ja jakaa niitä sekä koordinoida jäsenvaltioiden toimia. Tässä tarkoituksessa voi olla hyödyllistä suorittaa tutkimuksia, joissa käsitellään päätöksentekomenettelyn helpottamiseen tähtääviä erityisaiheita. Yhteisön olisi voitava rahoittaa tällaisia tutkimuksia osana talousarviomenettelyään. Tällaisten toimien rahoitus kuuluu asetuksen (EY) N:o 882/2004 soveltamisalaan.

(34)

Siihen saakka kunnes yhteisön luettelo laaditaan, olisi säädettävä sellaisten aromiaineiden arvioinnista ja hyväksymisestä, jotka eivät kuulu asetuksella (EY) N:o 2232/96 säädetyn arviointiohjelman piiriin. Siksi olisi vahvistettava siirtymäjärjestelmä. Kyseisessä järjestelmässä aromiaineet olisi arvioitava ja hyväksyttävä asetuksella (EY) N:o 1331/2008 säädetyn menettelyn mukaisesti. Mainitussa asetuksessa säädettyjä määräaikoja, joiden kuluessa viranomaisen on annettava lausuntonsa ja komission toimitettava elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle luonnos asetukseksi, jolla päivitetään yhteisön luetteloa, ei kuitenkaan sovelleta, sillä etusijalle olisi asetettava meneillään oleva arviointiohjelma.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, eli aromeja ja tiettyjä elintarvikkeiden ainesosia, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, koskevien yhteisön sääntöjen vahvistamista, vaan se voidaan markkinoiden yhtenäisyyden ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(36)

Maustettujen viinien, maustettujen viinipohjaisten juomien ja maustettujen viinistä valmistettujen juomasekoitusten määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä 10 päivänä kesäkuuta 1991 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1601/91 (16) ja tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta 15 päivänä tammikuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008 (17) olisi mukautettava tiettyihin tässä asetuksessa vahvistettuihin määritelmiin.

(37)

Asetukset (ETY) N:o 1601/91, (EY) No 2232/96 ja (EY) N:o 110/2008 sekä direktiivi 2000/13/EY olisi muutettava vastaavasti,

a)

yhteisön luettelosta, joka sisältää sellaiset aromit ja raaka-aineet, joiden käyttö elintarvikkeissa on sallittua; luettelo vahvistetaan liitteessä I, jäljempänä ”yhteisön luettelo”;

b)

ehdoista, jotka koskevat aromien ja ainesosien, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, käyttöä elintarvikkeissa;

c)

aromien pakkausmerkintöjä koskevista säännöistä.

a)

aromeihin, joita käytetään tai on tarkoitus käyttää elintarvikkeissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetukseen (EY) N:o 2065/2003 sisältyvien tarkempien säännösten soveltamista;

b)

elintarvikkeiden ainesosiin, joilla on aromaattisia ominaisuuksia;

c)

elintarvikkeisiin, jotka sisältävät aromeja ja/tai ainesosia, joilla on aromaattisia ominaisuuksia;

d)

aromien raaka-aineisiin ja/tai sellaisten elintarvikkeiden ainesosien raaka-aineisiin, joilla on aromaattisia ominaisuuksia.

a)

aineisiin, joilla on yksinomaan makea, hapan tai suolainen maku;

b)

raakoihin elintarvikkeisiin;

c)

koostamattomiin elintarvikkeisiin ja sekoituksiin, kuten tuoreisiin, kuivattuihin tai pakastettuihin mausteisiin ja/tai yrtteihin, eikä tee- ja yrttiteesekoituksiin sellaisenaan edellyttäen, että niitä ei ole käytetty elintarvikkeiden ainesosina.

a)

”aromilla” tarkoitetaan tuotetta,

b)

”aromiaineella” tarkoitetaan määriteltyä kemiallista ainetta, jolla on aromaattisia ominaisuuksia;

c)

”luontaisella aromiaineella” tarkoitetaan aromiainetta, jota saadaan soveltuvilla fysikaalisilla, entsymaattisilla tai mikrobiologisilla menetelmillä kasvi-, eläin- tai mikrobiologista alkuperää olevasta raaka-aineesta, joka on käsittelemätöntä tai valmistettu elintarvikkeeksi yhdellä tai useammalla liitteessä II mainitulla perinteisellä ruoanvalmistusmenetelmällä. Luontaiset aromiaineet vastaavat luonnossa esiintyviä aineita, jotka on tunnistettu luonnossa;

d)

”aromivalmisteella” tarkoitetaan tuotetta, joka ei ole aromiaine ja jota saadaan

e)

”paistoaromilla” tarkoitetaan valmistetta, jota saadaan kuumentamalla seosta, jonka ainesosilla ei välttämättä ole aromaattisia ominaisuuksia, mutta joista vähintään yksi ainesosa sisältää typpeä (amino) ja toinen ainesosa on pelkistävä sokeri; paistoaromien valmistuksessa käytettävät ainesosat voivat olla:

f)

”savuaromilla” tarkoitetaan valmistetta, jota saadaan fraktiointi- ja puhdistusprosessin avulla kondensoidusta savusta, jolloin saadaan asetuksen (EY) N:o 2065/2003 3 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan mukaisia primaarisia savukondensaatteja, primaarisia tervafraktioita ja/tai primaarituotteista saatuja savuaromeja;

g)

”aromin lähtöaineella” tarkoitetaan valmistetta, jolla ei välttämättä ole aromaattisia ominaisuuksia ja jota tarkoituksellisesti lisätään elintarvikkeeseen ainoana tarkoituksena tuottaa elintarvikkeen valmistuksen aikana makua hajoamisen tai muiden ainesosien kanssa reagoimisen seurauksena; lähtöaine voi olla saatu

h)

”muulla aromilla” tarkoitetaan aromia, jota lisätään tai on tarkoitus lisätä elintarvikkeeseen antamaan tuoksua ja/tai makua ja joka ei kuulu b–g alakohdassa esitettyjen määritelmien piiriin;

i)

”elintarvikkeen ainesosalla, jolla on aromaattisia ominaisuuksia” tarkoitetaan muuta sellaista elintarvikkeen ainesosaa kuin aromia, jota voidaan lisätä elintarvikkeeseen pääasiallisena tarkoituksena antaa elintarvikkeelle makua tai muuttaa sen makua ja jolla on merkittävä vaikutus tiettyjen luontaisesti esiintyvien epäsuotavien aineiden pitoisuuksiin elintarvikkeissa;

j)

”raaka-aineella” tarkoitetaan kasvi-, eläin-, mineraali- tai mikrobiologista alkuperää olevaa ainetta, josta valmistetaan aromeja tai elintarvikkeiden ainesosia, joilla on aromaattisia ominaisuuksia; se voi olla:

k)

”soveltuvalla fysikaalisella menetelmällä” tarkoitetaan fysikaalista menetelmää, jossa aromin komponenttien kemiallista luonnetta ei tarkoituksellisesti muuteta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä II olevaa perinteisiä ruoanvalmistusmenetelmiä koskevaa luetteloa, ja jossa ei käytetä muun muassa singlettihappea, otsonia, epäorgaanisia katalyyttejä, metallikatalyyttejä, organometallisia reagensseja ja/tai ultraviolettisäteilyä.

a)

ne eivät käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella aiheuta turvallisuusriskiä kuluttajien terveydelle; ja

b)

niiden käyttö ei johda kuluttajaa harhaan.

a)

3 artiklan 2 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitetut aromivalmisteet;

b)

3 artiklan 2 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetut paistoaromit, jotka ovat liitteessä V vahvistettujen, paistoaromien valmistusta ja tiettyjen aineiden enimmäismääriä koskevien säännösten mukaisia;

c)

3 artiklan 2 kohdan g alakohdan i alakohdassa tarkoitetut aromien lähtöaineet;

d)

elintarvikkeiden ainesosat, joilla on aromaattisia ominaisuuksia.

a)

aromiaineisiin;

b)

3 artiklan 2 kohdan d alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuihin aromivalmisteisiin;

c)

paistoaromeihin, jotka on saatu kuumentamalla sellaisia ainesosia, jotka kuuluvat kokonaan tai osittain 3 artiklan 2 kohdan e alakohdan ii alakohdan soveltamisalaan ja/tai joiden osalta paistoaromien valmistukseen ja/tai liitteessä V vahvistettuihin tiettyjen epäsuotavien aineiden enimmäismääriin liittyvät edellytykset eivät täyty;

d)

3 artiklan 2 kohdan g alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuihin aromien lähtöaineisiin;

e)

3 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitettuihin muihin aromeihin;

f)

3 artiklan 2 kohdan j alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuihin raaka-aineisiin, jotka eivät ole elintarvikkeita.

a)

hyväksytyn aromin tai raaka-aineen nimitys;

b)

tarvittaessa edellytykset, joiden täyttyessä aromia voidaan käyttää.

a)

kuuluuko tietty aine tai seos, raaka-aine taikka tietyntyyppinen elintarvike 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään;

b)

mihin 3 artiklan 2 kohdan b–j alakohdassa tarkoitettuun ryhmään jokin tietty aine kuuluu;

c)

kuuluuko tietty tuote johonkin liitteessä I taikka liitteessä III olevassa B osassa tarkoitettuun elintarvikeryhmään tai onko se jokin niissä tarkoitetuista elintarvikkeista.

a)

myyntikuvaus: joko sana ”aromi” tai aromin tarkempi nimi tai kuvaus;

b)

maininta ”elintarvikekäyttöön” tai ”rajoitettuun elintarvikekäyttöön” taikka tarkemmat tiedot sen aiotusta elintarvikekäytöstä;

c)

tarvittaessa erityiset varastointia ja/tai käyttöä koskevat vaatimukset;

d)

erän tunnistemerkintä;

e)

painon mukaan alenevassa järjestyksessä luettelo seuraavista:

f)

valmistajan, pakkaajan tai myyjän nimi tai toiminimi ja osoite;

g)

merkintä kunkin sellaisen ainesosan tai ainesosaryhmän enimmäismäärästä, jonka määrä elintarvikkeessa on rajoitettu, ja/tai selkeästi ja helppotajuisesti ilmaistuna muut tarkoituksenmukaiset tiedot, joiden avulla ostaja kykenee noudattamaan tätä asetusta tai muita asiaan liittyviä yhteisön säännöksiä;

h)

nettomäärä;

i)

vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöpäivä;

j)

soveltuvissa tapauksissa elintarvikkeisiin sisältyvien ainesosien merkintöjen osalta tiedot aromeista tai muista aineista, joihin viitataan tässä artiklassa ja jotka luetellaan direktiivin 2000/13/EY liitteessä III a.

1)

Korvataan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

2)

Korvataan b alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

3)

Korvataan c alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

1)

Korvataan 5 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 5 artiklan 3 kohdan c alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan liitteessä I oleva 9 kohta seuraavasti:

4)

Muutetaan liite II seuraavasti:

31.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/51

(1)

Huhtikuun 29 päivänä 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 881/2004 (3) perustettiin Euroopan rautatievirasto, jäljempänä ”virasto”, jonka tehtävänä on edesauttaa rajattoman eurooppalaisen rautatieliikennealueen teknistä toteutusta. Rautateiden yhteentoimivuutta ja turvallisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön ja markkinoiden kehityksen sekä viraston toiminnasta ja sen ja komission välisistä suhteista saatujen kokemusten pohjalta mainittuun asetukseen on syytä tehdä eräitä muutoksia, erityisesti lisätä tiettyjä tehtäviä.

(2)

Kansallisista säännöistä on ilmoitettava komissiolle rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY (uudelleen laadittu toisinto) (4), jäljempänä ”rautateiden yhteentoimivuusdirektiivi”, ja yhteisön rautateiden turvallisuudesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY (rautatieturvallisuusdirektiivi) (5) mukaisesti. Tämän vuoksi näitä kahta sääntökokonaisuutta olisi tarkasteltava erityisesti sen arvioimiseksi, vastaavatko ne voimassa olevia yhteisiä turvallisuusmenetelmiä ja yhteentoimivuuden teknisiä eritelmiä (YTE), ja voidaanko niiden avulla saavuttaa voimassa olevat yhteiset turvallisuustavoitteet.

(3)

Muiden kuin asiaan liittyvien YTE:ien mukaisten kalustoyksikköjen käyttöönottoa koskevan lupamenettelyn helpottamiseksi kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevat tekniset ja turvallisuussäännöt olisi luokiteltava kolmeen ryhmään, ja luokittelun tulokset olisi esitettävä vertailuasiakirjassa. Tämän vuoksi viraston pitää esittää luonnos kyseisen asiakirjan laatimista ja ajantasaistamista varten määrittämällä kunkin tarkastetun teknisen parametrin osalta, mitkä kansalliset säännöt vastaavat toisiaan, sekä antamalla tapauskohtaisia teknisiä lausuntoja ristiinhyväksyntähankkeiden erityisistä näkökohdista. Tarkasteltuaan parametrien luetteloa uudelleen virasto voi suositella sen muuttamista.

(4)

Oikeudellisen toimivaltansa ja korkeatasoisen teknisen asiantuntemuksensa johdosta virasto on se taho, jonka olisi selvennettävä alan toiminnassa esiin tulevia monimutkaisia asioita. Kalustoyksikköjen käyttöönottoa koskevien lupamenettelyjen yhteydessä olisi sen vuoksi voitava pyytää virastolta teknisiä lausuntoja, jos kansallinen turvallisuusviranomainen antaa kielteisen päätöksen tai jos kyseessä on kansallisten sääntöjen ja rautateiden yhteentoimivuusdirektiivissä määriteltyjen teknisten parametrien keskinäinen vastaavuus.

(5)

Virastolta olisi voitava pyytää lausuntoa YTE:ien kiireellisistä muutoksista.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 881/2004 13 artiklan mukaisesti virasto voi seurata jäsenvaltioiden ilmoittamien laitosten työn laatua. Komission tekemä tutkimus on osoittanut, että näiden laitosten ilmoittamiseen sovellettavia perusteita voidaan tulkita hyvin laajasti. On tärkeää arvioida tällaisten poikkeavien tulkintojen vaikutuksia ja tarkistaa, etteivät ne vaikeuta vaatimustenmukaisuustodistusten ja EY-tarkastusvakuutusten vastavuoroista tunnustamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden vastuuta ilmoitettaviksi valitsemistaan laitoksista ja suorittamistaan edellä mainittujen perusteiden noudattamisen tarkistuksista. Tämän vuoksi viraston olisi voitava komission pyynnöstä seurata ilmoitettujen laitosten toimintaa ja, jos se on perusteltua, tehdä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että asianomainen ilmoitettu laitos täyttää rautateiden yhteentoimivuusdirektiivissä tarkoitetut vaatimukset.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 881/2004 15 artikla antaa virastolle oikeuden arvioida komission pyynnöstä ja yhteentoimivuuden näkökulmasta hakemuksia, joilla haetaan yhteisön rahoitusta rautateiden infrastruktuurihankkeille. Näiden hankkeiden käsitettä olisi laajennettava siten, että voidaan arvioida myös järjestelmän johdonmukaisuutta esimerkiksi Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) käyttöönottoon liittyvissä hankkeissa.

(8)

Kansainvälisen kehityksen johdosta ja erityisesti vuonna 1999 tehdyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) tultua voimaan virastoa olisi pyydettävä arvioimaan rautatieyritysten ja kalustoyksikköjen haltijoiden välistä suhdetta etenkin kunnossapidon kannalta jatkona työlle, jota virasto tekee kunnossapitokonepajojen sertifioinnin alalla. Tässä yhteydessä viraston olisi voitava antaa suosituksia kunnossapitoa koskevan sertifiointijärjestelmän täytäntöönpanosta rautatieturvallisuusdirektiivin 14 a artiklan mukaisesti.

(9)

Kehittäessään kunnossapidosta vastaavien yksikköjen ja kunnossapitokonepajojen sertifiointijärjestelmiä viraston olisi varmistettava, että järjestelmät vastaavat rautatieyrityksille jo annettuja tehtäviä ja kunnossapidosta vastaavien yksikköjen tulevaa asemaa. Näillä järjestelmillä olisi helpotettava rautatieyritysten turvallisuustodistusten antamista ja vältettävä tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja päällekkäisiä valvontatoimia, tarkastuksia ja/tai auditointeja.

(10)

Kolmannen rautatiepaketin hyväksymisen vuoksi asetuksessa olisi viitattava vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä 23 päivänä lokakuuta 2007 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2007/59/EY (6), jäljempänä ”veturinkuljettajadirektiivi”, jolla virastolle annetaan useita tehtäviä sekä mahdollisuus antaa suosituksia.

(11)

Rautateiden henkilöstön osalta viraston olisi myös määritettävä mahdolliset vaihtoehdot muiden turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavia tehtäviä suorittavien junahenkilökuntaan kuuluvien hyväksymisen osalta ja arvioitava näiden eri vaihtoehtojen vaikutukset. Tarkoituksena on, että veturinkuljettajien ja muiden turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavia tehtäviä suorittavien junahenkilökuntaan kuuluvien lisäksi virasto suunnittelee erityisiä vaatimuksia rautatiejärjestelmän käyttöön ja kunnossapitoon osallistuvan muun henkilöstön ammattipätevyyden määrittelyä varten.

(12)

Rautateiden yhteentoimivuusdirektiivissä ja rautatieturvallisuusdirektiivissä säädetään usean tyyppisistä asiakirjoista, erityisesti EY-tarkastusvakuutuksista, luvista ja turvallisuustodistuksista sekä komissiolle ilmoitettavista kansallisista säännöistä. Tästä syystä viraston olisi varmistettava kyseisten asiakirjojen sekä kansallisten kalusto- ja infrastruktuurirekisterien ja viraston pitämien rekisterien yleinen saatavuus.

(13)

Viraston olisi tarkasteltava asiakirjojen ja rekisterien saatavuuteen liittyvistä tehtävistä asetuksen (EY) N:o 881/2004 38 artiklan 2 kohdan mukaisesti kertyviä asianmukaisia tuloja.

(14)

Toisen rautatiepaketin hyväksymisen jälkeen on tehty useita aloitteita, jotka liittyvät ERTMS:n kehittämiseen ja käyttöönottoon. Näitä ovat muun muassa yhteistyösopimuksen allekirjoittaminen komission ja alan eri toimijoiden välillä, ohjauskomitean perustaminen tämän yhteistyösopimuksen toteuttamista varten, komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisen rautatieliikenteen merkinantojärjestelmän ERTMS/ETCS käyttöönotosta, komission nimittämä eurooppalainen koordinaattori ERTMS-hankkeelle, joka on yhteisön edun mukainen ensisijainen hanke, viraston aseman määrittely järjestelmästä vastaavana viranomaisena erilaisissa vuosittaisissa työohjelmissa sekä tavanomaisen rautatiejärjestelmän ohjaus, hallinta ja merkinanto -osajärjestelmää koskevan YTE:n hyväksyminen (7). Koska viraston toimien merkitys tällä alalla kasvaa koko ajan, sen tehtävät olisi määriteltävä tarkemmin.

(15)

Virastolla on johtava rooli Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) tulevassa käyttöönotossa koko rautatiejärjestelmässä. Siksi olisi varmistettava kansallisten siirtymissuunnitelmien ajoituksen välinen johdonmukaisuus.

(16)

Komission 23 päivänä huhtikuuta 2008 hyväksymän ERTMS-version olisi varmistettava, että yhteentoimivaan liikkuvaan kalustoon sijoittaneet rautatieyritykset saavat sijoituksilleen asianmukaisen tuoton. Tätä versiota olisi täydennettävä yhdenmukaistetuilla testieritelmillä. Kansallisen turvallisuusviranomaisen mahdollisesti vaatimat lisäeritelmät eivät saisi perusteettomasti estää tuleviin ERTMS-versioihin tai komission 23 päivänä huhtikuuta 2008 hyväksymään versioon mukautetulla liikkuvalla kalustolla liikennöintiä rataosuuksilla, jotka on jo varustettu mainitun version mukaisesti.

(17)

Viraston olisi yhteentoimivuuden edistämiseksi arvioitava, mitä vaikutuksia ennen komission 23 päivänä huhtikuuta 2008 hyväksymää versiota asennettujen ERTMS-versioiden mukauttamisesta mainittuun versioon aiheutuu.

(18)

Viraston palveluksessa on paljon päteviä rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden ja turvallisuuden alan asiantuntijoita. Viraston olisi voitava suorittaa komission pyynnöstä tilapäisiä tehtäviä, kuitenkin sillä edellytyksellä, että ne sopivat yhteen viraston tehtävänkuvauksen kanssa ja että viraston muita prioriteetteja noudatetaan. Viraston pääjohtajan olisi tämän perusteella arvioitava tällaisen avun hyväksyttävyys ja raportoitava sen antamisesta vähintään kerran vuodessa hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto voi arvioida raporttia sille asetuksella (EY) N:o 881/2004 annettujen valtuuksien mukaisesti.

(19)

Viraston ensimmäisen toimintavuoden aikana otettiin palvelukseen runsaasti hankkeista vastaavaa henkilöstöä, joiden työsopimuksen pituus on enintään viisi vuotta, minkä vuoksi monet teknisestä henkilökunnasta joutuvat lähtemään virastosta lyhyellä aikavälillä. Määrällisesti ja laadullisesti sopivan asiantuntemuksen varmistamiseksi ja mahdollisten palvelukseenottomenettelyissä ilmenevien vaikeuksien ennakoimiseksi viraston olisi sallittava jatkaa erityisen pätevyyden omaavan henkilöstön työsopimuksia kolmella vuodella.

(20)

Viraston vuosittaisen toimintaohjelman hyväksymisen määräaikaa olisi muutettava, jotta se sopisi paremmin yhteen talousarviota koskevan päätöksentekomenettelyn aikataulun kanssa.

(21)

Viraston toimintaohjelmassa olisi määritettävä kunkin toimen tavoite ja se, kenelle toimi on tarkoitus osoittaa. Komissiolle olisi myös ilmoitettava kunkin toimen teknisistä tuloksista; nämä tiedot ovat yksityiskohtaisempia kuin ne, jotka sisältyvät kaikille toimielimille annettavaan yleiskertomukseen.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on viraston tehtävien laajentaminen siten, että se voi osallistua raideliikenteen kalustoyksikköjen sertifiointiin sovellettavan yhteisön menettelyn yksinkertaistamiseen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(23)

Asetus (EY) N:o 881/2004 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Viraston antamien asiakirjojen lajit

Virasto voi:

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Kumotaan 8 artikla.

4)

Lisätään 9 artiklan jälkeen luvun otsikko seuraavasti:

5)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”9 a artikla

Kansalliset säännöt

1.   Virasto suorittaa komission pyynnöstä teknisen arvioinnin uusista kansallisista säännöistä, joita komissiolle on toimitettu rautatieturvallisuusdirektiivin 8 artiklan tai rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY (uudelleen laadittu toisinto) (8), jäljempänä ’rautateiden yhteentoimivuusdirektiivi’, 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Virasto tarkastelee sitä, ovatko 1 kohdassa tarkoitetut säännöt voimassa olevien YTM:ien ja YTE:ien mukaisia. Virasto tarkastelee myös sitä, voidaanko sääntöjen avulla saavuttaa voimassa olevat YTT:t.

3.   Jos virasto otettuaan huomioon jäsenvaltion esittämät perustelut katsoo, että jokin säännöistä ei vastaa YTE:itä tai YTM:iä tai ettei sen avulla voida saavuttaa YTT:itä, se antaa komissiolle asiasta lausunnon kahden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on toimittanut säännöt virastolle.

9 b artikla

Kansallisten sääntöjen luokittelu

1.   Virasto helpottaa jäsenvaltiossa käyttöönotettujen kalustoyksikköjen hyväksymistä muissa jäsenvaltioissa 2–4 kohdassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

2.   Virasto tarkastelee viimeistään 19 päivänä tammikuuta 2009 uudelleen rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin liitteessä VII olevassa 1 jaksossa olevaa luetteloa parametreistä ja antaa komissiolle tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan suosituksia.

3.   Virasto laatii luonnoksen vertailuasiakirjaksi, josta käy ilmi, miten jäsenvaltioiden kalustoyksikköjä käyttöönotettaessa soveltamat kansalliset säännöt vastaavat toisiaan. Asiakirja sisältää kunkin rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin liitteessä VII mainitun parametrin osalta kunkin jäsenvaltion kansalliset säännöt sekä määrittää kyseisessä liitteessä olevassa 2 jaksossa tarkoitetun ryhmän, johon nämä säännöt kuuluvat. Näihin sääntöihin kuuluvat säännöt, jotka on ilmoitettu rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin 17 artiklan 3 kohdan nojalla, mukaan lukien YTE:n hyväksymisen seurauksena ilmoitetut (erityistapaukset, avoimet kohdat ja poikkeukset), tai rautatieturvallisuusdirektiivin 8 artiklan nojalla.

4.   Rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin liitteessä VII olevassa 2 jaksossa tarkoitettuun ryhmään B kuuluvien kansallisten sääntöjen lukumäärän vähentämiseksi asteittain virasto laatii säännöllisin väliajoin luonnoksen vertailuasiakirjan päivittämiseksi ja toimittaa sen komissiolle. Asiakirjan ensimmäinen versio toimitetaan komissiolle viimeistään 1. päivänä tammikuuta 2010.

5.   Virasto hyödyntää tämän artiklan täytäntöönpanossa 6 artiklan 5 kohdassa säädettyä kansallisten turvallisuusviranomaisten yhteistyötä ja perustaa työryhmän 3 artiklan periaatteiden mukaisesti.

6)

Lisätään 10 artiklaan kohdat seuraavasti:

”2 a.   Virasto voi antaa teknisen lausunnon

2 b.   Komissio voi pyytää virastolta teknisiä lausuntoja YTE:ien kiireellisistä muutoksista rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”

7)

Kumotaan 11 artikla.

8)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Ilmoitetut laitokset

1.   Virasto voi komission pyynnöstä seurata ilmoitettujen laitosten työn laatua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden vastuuta nimeämistään laitoksista. Virasto antaa komissiolle tarvittaessa lausunnon.

2.   Jos komissio katsoo rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että ilmoitettu laitos ei täytä mainitun direktiivin liitteessä VIII tarkoitettuja perusteita, virasto tarkistaa komission pyynnöstä, että perusteet täyttyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden vastuuta. Virasto antaa asiasta lausunnon komissiolle.”

9)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus yhteisössä

Virasto tarkastelee komission pyynnöstä ja yhteentoimivuuden näkökulmasta kaikkia osajärjestelmää koskevia suunnittelu- ja/tai rakennushankkeita tai uudistamis- tai parannushankkeita, joihin on haettu yhteisön rahoitustukea, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin 9 artiklassa säädettyjä poikkeuksia. Virasto antaa lausuntonsa hankkeen yhteensopivuudesta asiaa koskevien YTE:ien kanssa määräajassa, josta se sopii komission kanssa hankkeen tärkeyden ja käytettävissä olevien resurssien mukaan ja joka ei saa olla pidempi kuin kaksi kuukautta.”

10)

Lisätään ennen 16 artiklaa luvun otsikko seuraavasti:

11)

Lisätään 16 artiklaan kohta seuraavasti:

”Suositukset vastaavat tehtäviä, joita rautatieyrityksille on jo annettu rautatieturvallisuusdirektiivin 4 artiklan mukaisesti ja kunnossapidosta vastaavalle yksikölle kyseisen direktiivin 14 a artiklan mukaisesti, ja niissä otetaan täysin huomioon rautatieyritysten ja kunnossapidosta vastaavien yksikköjen sertifiointimenettelyt.”

12)

Lisätään artikla seuraavasti:

”16 a artikla

Kunnossapidosta vastaavien yksikköjen sertifiointi

1.   Viimeistään 1. päivänä heinäkuuta 2010 virasto lähettää komissiolle suosituksen kunnossapidosta vastaavien yksiköiden sertifiointijärjestelmän käyttöönotosta rautatieturvallisuusdirektiivin 14 a artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Viraston arviossa ja suosituksessa käsitellään erityisesti seuraavia seikkoja ottaen asianmukaisesti huomioon kunnossapidosta vastaavan yksikön mahdolliset suhteet muihin osapuoliin, kuten kalustoyksikköjen haltijoihin, rautatieyrityksiin ja infrastruktuurin haltijoihin:

2.   Kolmen vuoden kuluessa siitä, kun komissio on hyväksynyt rautatieturvallisuusdirektiivin 14 a artiklan 5 kohdassa tarkoitetun kunnossapidon sertifiointijärjestelmän, virasto lähettää komissiolle kertomuksen, jossa se arvioi järjestelmän toteuttamista. Virasto lähettää samassa määräajassa komissiolle suosituksen vastaavan sertifiointijärjestelmän sisällön ja ominaisuuksien määrittelemiseksi muiden kalustoyksikköjen, kuten vetureiden, matkustajavaunujen, sähköjunayksiköiden ja dieseljunayksiköiden, kunnossapidosta vastaavien yksiköiden osalta.

3.   Virasto analysoi tämän asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa turvallisuustasoa käsittelevässä kertomuksessaan vaihtoehtoisia toimia, joista on päätetty rautatieturvallisuusdirektiivin 14 a artiklan 8 kohdan mukaisesti.”

13)

Lisätään 16 a artiklan jälkeen luvun otsikko seuraavasti:

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

”16 b artikla

Veturinkuljettajat

1.   Vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä 23 päivänä lokakuuta 2007 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2007/59/EY (9), jäljempänä ’veturinkuljettajadirektiivi’, liittyvissä asioissa virasto

2.   Veturinkuljettajadirektiiviin liittyvissä asioissa virasto antaa suosituksia

3.   Virasto voi esittää toimivaltaisille viranomaisille perustellun pyynnön saada tietoja veturinkuljettajien lupakirjoista.

15)

Lisätään artikla seuraavasti:

”16 c artikla

Muu junahenkilökunta

Veturinkuljettajadirektiivin 28 artiklan mukaisesti virasto määrittää viimeistään 4 päivänä kesäkuuta 2009 annettavassa kertomuksessa, ottaen huomioon direktiivien 96/48/EY ja 2001/16/EY mukaisesti laadittu käyttötoiminnan ja liikenteen hallinnan YTE, turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavia tehtäviä suorittavaan muuhun junahenkilökuntaan kuuluvien henkilöiden, joiden ammatillinen pätevyys näin ollen vaikuttaa rautatieliikenteen turvallisuuteen, ominaisuudet ja tehtävät, joita olisi säänneltävä yhteisön tasolla sellaisen lupakirja- ja/tai todistusjärjestelmän avulla, joka voi olla veturinkuljettajadirektiivillä perustetun järjestelmän kaltainen.”

16)

Korvataan 17 artiklan otsikko ja 1 kohta seuraavasti:

”17 artikla

Ammattipätevyys ja koulutus

1.   Virasto laatii suosituksia yhteisten perusteiden määrittämisestä ammattipätevyyden määrittelemiseksi ja henkilöstön arvioimiseksi silloin, kun henkilöstö osallistuu rautatiejärjestelmän käyttöön ja kunnossapitoon, mutta ei kuulu 16 b tai 16 c artiklan soveltamisalaan.”

17)

Lisätään 17 artiklan jälkeen luvun otsikko seuraavasti:

18)

Korvataan 18 artikla seuraavasti:

”18 artikla

Rekisterit

1.   Virasto laatii seuraavia rekistereitä koskevat yhteiset eritelmät ja suosittaa niitä komissiolle:

2.   Virasto perustaa ja pitää ajan tasalla rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin 34 artiklan mukaisesti rekisterin raideliikenteen kalustoyksikkötyypeistä, joiden käyttöönotolle yhteisön rautatieverkossa jäsenvaltiot ovat myöntäneet luvan. Virasto laatii myös luonnoksen tyyppiä koskevan vaatimustenmukaisuusvakuutuksen malliksi mainitun direktiivin 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti.”

19)

Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Asiakirjojen ja rekisterien saatavuus

1.   Virasto saattaa yleisesti saataville seuraavat asiakirjat ja rekisterit, joista säädetään rautateiden yhteentoimivuusdirektiivissä ja rautatieturvallisuusdirektiivissä:

2.   Jäsenvaltiot ja komissio keskustelevat ja päättävät 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen toimittamista koskevista käytännön järjestelyistä viraston laatiman luonnoksen perusteella.

3.   Toimittaessaan 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja asianomaiset elimet voivat ilmoittaa, mitä asiakirjoja ei turvallisuussyistä saa paljastaa yleisölle.

4.   Edellä 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen myöntämisestä vastaavien kansallisten viranomaisten on ilmoitettava virastolle yhden kuukauden kuluessa kustakin yksittäisestä päätöksestä, joka koskee asiakirjan myöntämistä, uusimista, muuttamista tai peruuttamista.

5.   Virasto voi lisätä tähän julkiseen tietokantaan julkisia asiakirjoja tai linkkejä, joilla on merkitystä tämän asetuksen tavoitteiden kannalta.”

20)

Korvataan 4 luvun otsikko seuraavasti:

21)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”21 a artikla

ERTMS

1.   Virasto huolehtii, toimintansa komission kanssa yhteen sovittaen, 2–5 kohdassa säädetyistä tehtävistä

2.   Virasto perustaa menettelyn ERTMS-eritelmien muuttamista koskevien pyyntöjen käsittelyä varten. Tätä varten virasto perustaa ja pitää ajan tasalla ERTMS-eritelmien muutospyyntöjen ja suunniteltujen muutosten rekisterin.

Virasto suosittelee uuden version hyväksymistä ainoastaan siinä tapauksessa, että aiemman version käyttöönottoaste on ollut riittävä. Uusien versioiden kehittäminen ei saa haitata ERTMS:n käyttöönottoastetta, ERTMS-laitteiden tuotannon optimointiin tarvittavien eritelmien vakautta, rautatieyritysten tekemien sijoitusten tuottoa eikä ERTMS:n käyttöönoton tehokasta suunnittelua.

3.   Virasto tukee komission työtä, joka liittyy ERTMS-järjestelmän käyttöönottoa Euroopan unionissa koskevan suunnitelman kehittämiseen ja ERTMS:n asennustöiden koordinointiin yleiseurooppalaisissa liikennekäytävissä.

4.   Virasto kehittää strategian ERTMS:n eri versioiden hallintaa varten rataverkkojen ja eri versioilla varustettujen kalustoyksikköjen teknisen ja toiminnallisen yhteensopivuuden varmistamiseksi ja kannustimien luomiseksi sille, että voimassa olevaan versioon ja mahdollisiin uudempiin versioihin siirrytään ripeästi.

Virasto varmistaa rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti, että ERTMS-laitteiden myöhemmät versiot ovat yhteensopivia alaspäin komission 23 päivänä huhtikuuta 2008 hyväksymästä versiosta lähtien.

Virasto laatii ERTMS-laitteista, jotka on otettu käyttöön ennen 23 päivää huhtikuuta 2008 tai joiden asentaminen tai ajantasaistaminen oli edennyt jo pitkälle mainittuna ajankohtana, arviointiraportin, jossa yksilöidään:

Komissio toteuttaa tarvittavat toimet vuoden kuluessa siitä, kun se on saanut viraston arviointikertomuksen.

5.   Virasto perustaa ilmoitettujen laitosten tilapäisen työryhmän ja toimii sen puheenjohtajana sen varmistamiseksi, että ilmoitettujen laitosten toteuttamia EY-todentamismenettelyjä sovelletaan erityisten ERTMS-hankkeiden yhteydessä johdonmukaisesti. Virasto tekee myös yhteistyötä kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että käyttöön ottamista koskevia lupamenettelyjä sovelletaan johdonmukaisesti. Jos virasto toteaa, että verkostojen ja näiden menettelyjen kohteena olevilla laitteilla varustettujen ajoneuvojen tekninen ja toiminnallinen yhteensopivuus saattaa jäädä toteutumatta, se ilmoittaa asiasta heti komissiolle, joka toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

6.   Jos yksittäisten ERTMS-hankkeiden yhteydessä ilmenee rataverkkojen ja kalustoyksikköjen tekninen yhteensopimattomuus, ilmoitettujen laitosten ja kansallisten turvallisuusviranomaisten on varmistettava, että virasto voi saada kaikki asiaan kuuluvat tiedot sovelletuista EY-tarkastusmenettelyistä ja käyttöönottomenettelyistä sekä toiminnallisista edellytyksistä. Virasto antaa tarvittaessa komissiolle suosituksia asianmukaisiksi toimenpiteiksi.

7.   Virasto arvioi ERTMS-laitteiden sertifiointimenettelyn antamalla komissiolle 1. päivään tammikuuta 2011 mennessä kertomuksen, joka tarvittaessa sisältää suosituksia tehtäviksi parannuksiksi.

8.   Komissio arvioi 7 kohdassa tarkoitetun kertomuksen pohjalta yhden tyyppisen laboratoriovälineistön, yhden viiteraiteen ja/tai yhden sertifiointielimen käytöstä yhteisön tasolla aiheutuvat kustannukset ja siitä saatavat hyödyt. Sertifiointielimen on täytettävä rautateiden yhteentoimivuusdirektiivin liitteessä VIII mainitut vaatimukset. Komissio voi esittää kertomuksen ja tehdä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia parantaakseen ERTMS:n sertifiointijärjestelmää.

21 b artikla

Komission avustaminen

1.   Virasto avustaa komissiota 30 artiklan 2 kohdan b alakohdan asettamissa rajoissa ja komission pyynnöstä pantaessa täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä, jolla pyritään tehostamaan rautatiejärjestelmien yhteentoimivuutta ja kehittämään yhteinen lähestymistapa Euroopan rautatiejärjestelmän turvallisuuteen.

2.   Avustamisen on oltava ajallisesti ja laajuudeltaan rajoitettua eikä se saa vaikuttaa mihinkään muihin virastolle tässä asetuksessa annettuihin tehtäviin. Avustaminen voi sisältää seuraavaa:

3.   Pääjohtaja raportoi vähintään kerran vuodessa hallintoneuvostolle tämän artiklan täytäntöönpanosta, myös sen vaikutuksista resursseihin.”

22)

Korvataan 24 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Rajoittamatta 26 artiklan 1 kohdan soveltamista viraston henkilöstö koostuu seuraavista henkilöstöryhmistä:

Viraston ensimmäisten kymmenen toimintavuoden aikana ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua viiden vuoden jaksoa voidaan jatkaa kerran enintään kolmella vuodella, jos se on tarpeen viraston toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi.”

23)

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

24)

Korvataan 26 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Hallintoneuvosto muodostuu yhdestä kunkin jäsenvaltion edustajasta ja neljästä komission edustajasta sekä kuudesta edustajasta, joilla ei ole äänioikeutta ja joista kukin edustaa Euroopan tasolla seuraavia ryhmiä:

Komissio nimeää kullekin näistä ryhmistä edustajan ja varaedustajan asianomaisen eurooppalaisen järjestön tekemän neljän henkilön nimet sisältävän ehdotuksen perusteella, jotta varmistettaisiin kaikkien etujen tuleminen edustetuiksi asianmukaisesti.

Hallintoneuvoston jäsenet ja varajäsenet nimitetään heidän asiaankuuluvan kokemuksensa ja asiantuntemuksensa perusteella.”

25)

Korvataan 33 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Virasto voi sille 9, 9 a, 10, 13 ja 15 artiklassa annettujen tehtävien toteuttamiseksi suorittaa tarkastuskäyntejä jäsenvaltioissa hallintoneuvoston määrittelemän toimintapolitiikan mukaisesti. Jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten on helpotettava viraston henkilöstön työtä.”

26)

Korvataan 36 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Viraston toimintaan voivat osallistua ne Euroopan maat ja Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat, jotka ovat tehneet Euroopan yhteisön kanssa sopimuksen, jolla kyseiset maat ovat saattaneet voimaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteisön lainsäädännön ja soveltavat sitä.”

31.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/60

(1)

Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 (3) säädetään aineiden ja seosten luokituksen ja merkintöjen yhdenmukaistamisesta yhteisössä. Kyseisellä asetuksella korvataan vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annettu neuvoston direktiivi 67/548/ETY (4) sekä vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/45/EY (5).

(2)

Asetus (EY) N:o 1272/2008 perustuu direktiiveistä 67/548/ETY ja 1999/45/EY saatuihin kokemuksiin, ja siihen on sisällytetty kansainvälisellä tasolla Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa hyväksytyn kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetun luokitus- ja merkintäjärjestelmän (Globally Harmonised System of Classification and Labelling of Chemicals, GHS) mukaiset aineiden ja seosten luokitus- ja merkintäkriteerit.

(3)

Tietyt direktiiveissä 67/548/ETY ja 1999/45/EY vahvistetut luokitusta ja merkintöjä koskevat säännökset ovat perustana sovellettaessa muuta yhteisön lainsäädäntöä; tällainen säädös on muun muassa pesuaineista 31 päivänä maaliskuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 648/2004 (6).

(4)

Tarkasteltaessa vaikutuksia, joita direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY korvaaminen ja GHS-kriteerien täytäntöönpano mahdollisesti aiheuttavat, on päätelty, että kyseisen asetuksen soveltamisalan pitäisi säilyä muuttumattomana, kun asetuksessa (EY) N:o 648/2004 olevat viittaukset kyseisiin direktiiveihin mukautetaan.

(5)

Siirtyminen pois direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY sisältämien luokituskriteerien käytöstä olisi saatettava päätökseen 1 päivään kesäkuuta 2015 mennessä. Pesuaineiden valmistajat ovat asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 tarkoitettuja valmistajia, maahantuojia tai jatkokäyttäjiä, joille olisi sen vuoksi annettava tämän asetuksen mukaisesti mahdollisuus mukautua siirtymiseen samanlaisissa aikarajoissa kuin asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 säädetään.

(6)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 648/2004 olisi muutettava,

1)

Korvataan sana ”valmiste” tai ”valmisteet” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (7), sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 2006, 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä eri taivutusmuodoissaan sanalla ”seos” tai ”seokset” eri taivutusmuodoissaan kaikkialla asetuksen tekstissä;

2)

Korvataan 9 artiklan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”Rajoittamatta aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (8) 45 artiklan soveltamista valmistajien, jotka saattavat markkinoille tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia aineita ja/tai seoksia, on pidettävä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten saatavilla seuraavat tiedot:

3)

Korvataan 11 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tämän artiklan 2–6 kohdan säännökset eivät rajoita asetuksen (EY) N:o 1272/2008 niiden säännösten soveltamista, jotka koskevat aineiden ja seosten luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä.”

31.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/62

(1)

Elintarvikkeiden hintavolatiliteetti on saattanut monet kehitysmaat ja niiden väestön erittäin vaikeaan tilanteeseen. Elintarvikekriisi yhdessä rahoitus- ja energiakriisin sekä ympäristön tilan huonontumisen kanssa uhkaa ajaa sadat miljoonat ihmiset äärimmäiseen köyhyyteen, nälänhätään ja aliravitsemukseen ja edellyttää suurempaa yhteisvastuuta kyseisten väestöryhmien kanssa. Kaikista elintarvikemarkkinoiden näkymiä koskevista tiedoista voidaan päätellä, että elintarvikkeiden suuri hintavolatiliteetti voi jatkua tulevina vuosina.

(2)

Tästä syystä tällä asetuksella olisi perustettava Euroopan unionin nykyisiä kehityspolitiikan välineitä täydentävä rahoitusväline elintarvikkeiden hintavolatiliteetista johtuvaan kriisiin liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa.

(3)

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission 20 päivänä joulukuuta 2005 hyväksymässä kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa (2) todetaan, että Euroopan yhteisö, jäljempänä ”yhteisö”, toimii edelleen elintarviketurvan parantamiseksi sekä kansainvälisellä että alueellisella ja kansallisella tasolla, mitä tavoitetta myös tällä asetuksella olisi edistettävä.

(4)

Euroopan parlamentti antoi 22 päivänä toukokuuta 2008 päätöslauselman elintarvikkeiden hintojen noususta Euroopan unionissa ja kehitysmaissa ja kehotti neuvostoa varmistamaan, että kaikki elintarvikkeisiin liittyvät kansalliset ja kansainväliset politiikat, joilla pyritään turvaamaan oikeus ravintoon, ovat johdonmukaisia.

(5)

Kokouksessaan 20 päivänä kesäkuuta 2008 Eurooppa-neuvosto toisti olevansa vahvasti sitoutunut saavuttamaan yhteisen julkista kehitysapua koskevan tavoitteensa, joka on 0,56 prosenttia BKTL:sta vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttia BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä neuvoston 24 päivänä toukokuuta 2005 antamissa päätelmissä, Eurooppa-neuvoston 16 ja 17 päivänä kesäkuuta 2005 antamissa päätelmissä ja kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa todetun mukaisesti.

(6)

Todettuaan 20 päivänä kesäkuuta 2008 antamissaan päätelmissä, että elintarvikkeiden korkeat hinnat vaikuttavat vakavasti maapallon köyhimpien tilanteeseen ja vaarantavat kaikkien vuosituhattavoitteiden saavuttamisen, Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan EU:n toimintaohjelman, jossa todetaan, että EU on sitoutunut YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) elintarviketurvaa käsittelevässä korkean tason konferenssissa 5 päivänä kesäkuuta 2008 hyväksymän julistuksen, jäljempänä ”FAO:n konferenssin julistus”, mukaisesti edistämään maailmanlaajuista elintarvike- ja maatalouskumppanuutta ja haluaa olla merkittävällä tavalla apuna rahoitusvajeen korjaamisessa vuoteen 2010 mennessä maatalouden, elintarviketurvan ja maaseudun kehittämisen alalla.

(7)

Eurooppa-neuvosto totesi myös, että tähän pyrkimykseen liittyen Euroopan unioni edistää koordinoidumpia ja pidemmän aikavälin kansainvälisiä toimia tämänhetkisen elintarvikekriisin ratkaisemiseksi, erityisesti YK:ssa ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, ja että se pani tyytyväisenä merkille, että YK:n pääsihteeri on perustanut maailmanlaajuista elintarvikekriisiä käsittelevän korkean tason työryhmän, ja ilmaisi päättäneensä vakaasti tehdä oman osuutensa FAO:n konferenssin julistuksen täytäntöönpanossa. Tältä osin korkean tason työryhmä on hyväksynyt kattavan toimintakehyksen, ja kansainväliset ja alueelliset järjestöt ovat käynnistäneet omia aloitteitaan; Eurooppa-neuvosto totesi myös, että Euroopan unioni tukee vahvaa toimintaa maataloustuotteiden tarjonnan osalta kehitysmaissa ja myöntää erityisesti tarpeelliset varat maataloustuotannolle sekä avustaa markkinaehtoisten riskinhallintavälineiden käytössä sekä lisää merkittävästi tukeaan julkisille ja yksityisille investoinneille, jotka kohdistuvat maatalouteen, ja yleisemminkin kannustaa kehitysmaita kehittämään parempia maatalouspolitiikkoja, erityisesti elintarviketurvan tukemiseksi ja alueellisen yhdentymisen vahvistamiseksi, ja että Euroopan unioni ottaa myös käyttöön varoja rahoittaakseen elintarvikeavun lisäksi turvaverkkoja köyhille ja heikossa asemassa oleville väestöryhmille.

(8)

Elintarvikkeiden korkeiden hintojen vaikutusten ja syiden korjaaminen vaatii hyvin suuria taloudellisia ja aineellisia resursseja. Koko kansainvälisen yhteisön olisi osallistuttava toimiin, ja yhteisö aikoo osallistua niihin omalta osaltaan. Eurooppa-neuvoston kokouksessa 20 päivänä kesäkuuta 2008 pantiin tyytyväisenä merkille komission aikomus esittää nykyisten rahoitusnäkymien puitteissa ehdotus uudeksi rahastoksi maatalouden tukemiseksi kehitysmaissa.

(9)

Yhteisön toimintastrategialla olisi erityisesti pyrittävä voimakkaasti siihen, että kehitysmaiden maataloutta kannustetaan lisäämään tarjontaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, ja samalla merkittävästi vähennettävä elintarvikkeiden hintavolatiliteetin kielteisiä vaikutuksia näiden maiden köyhimpiin väestönosiin. Tarjontaan kohdistuvat toimet ovat myös yhteisön edun mukaisia, sillä niillä voidaan lievittää maataloustuotteiden hintoihin nykyisellään kohdistuvia paineita.

(10)

Yhteisöllä on käytettävissään useita pitkän aikavälin kehitysapuvälineitä ja varsinkin kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006 (3) sekä Euroopan kehitysrahasto, jäljempänä ”EKR”, josta annetaan virallista kehitysapua Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioille (AKT) ja merentakaisille maille ja alueille; näiden välineiden ohjelmasuunnittelu on hiljattain saatettu päätökseen tukikelpoisten maiden ensisijaisten keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitystavoitteiden mukaisesti. Näiden välineiden ohjelmasuunnittelun laajamittainen muuttaminen lyhytaikaisen kriisin vuoksi vaarantaisi kyseisten maiden osalta noudatettavien kehitysstrategioiden tasapainon ja johdonmukaisuuden. Yhteisöllä on käytettävissään myös humanitaarisesta avusta 20 päivänä kesäkuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1257/96 (4) ja vakautusvälineen perustamisesta 15 päivänä marraskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1717/2006 (5).

(11)

Nämä välineet ovat kuitenkin vuonna 2008 jo täysimääräisesti käytössä tai niiden käyttö on jo mahdollisuuksien rajoissa kohdennettu uudelleen elintarvikkeiden hintavolatiliteetin kielteisten vaikutusten lievittämiseen kehitysmaissa. Tähän on myös vähäiset mahdollisuudet vuonna 2009, mutta se ei kuitenkaan läheskään riitä tarpeisiin.

(12)

Tästä syystä on välttämätöntä perustaa erillinen rahoitusväline, jolla täydennetään olemassa olevia ulkoisen rahoituksen välineitä, sekä hyväksyä kiireelliset ja täydentävät toimenpiteet, joilla lievitetään nopeasti nykyisen elintarvikkeiden hintavolatiliteetin seurauksia kehitysmaissa.

(13)

Tämän asetuksen nojalla annettavaa apua olisi hallinnoitava siten, että lisätään elintarvikkeiden tarjontaa paikalliselle väestölle.

(14)

Rahoitusvälineestä rahoitettavilla toimenpiteillä olisi autettava kehitysmaita parantamaan maatalouden tuottavuutta seuraavina satokausina, autettava näiden maiden ja niiden väestön välittömien tarpeiden nopeassa täyttämisessä ja aloitettava toimet, joita tarvitaan elintarviketurvaa horjuttavien tilanteiden uusiutumisen estämiseksi mahdollisuuksien mukaan, sekä lievitettävä elintarvikkeiden hintavolatiliteetin maailmanlaajuisia vaikutuksia maapallon köyhimpiä, pienviljelijöitä ja myös eurooppalaisia kuluttajia ja viljelijöitä hyödyttävällä tavalla.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perusluonteeltaan sellaisia, että niiden rahoitus edellyttää tehokkaita, joustavia, avoimia ja nopeita päätöksentekomenettelyjä ja kaikkien asianomaisten toimielinten hyvää yhteistyötä.

(16)

On varmistettava johdonmukaisuus ja jatkuvuus lyhyen aikavälin toimenpiteiden, joiden tarkoituksena on helpottaa elintarvikkeiden jyrkästä hinnannoususta ja/tai hintojen volatiliteetista kaikkein suorimmin ja vakavimmin kärsiviä väestönosia, ja rakenteellisiin uudistuksiin tähtäävien toimenpiteiden välillä, jotta voidaan estää nykyisen elintarvikekriisin uusiutumien.

(17)

Yhteisön taloudelliset edut on suojattava Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (6), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (7) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (8) mukaisesti.

(18)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(19)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(20)

Kehitysyhteistyön eri rahoitusvälineitä ja tätä rahoitusvälinettä sovelletaan siten, että yhteistyön jatkuvuus ei katkea etenkään hätäavun ja keski-pitkän ja pitkän aikavälin yhteistyön välisessä siirtymävaiheessa. Tämän asetuksen tulisi sopia yhteen sellaisen pitkän aikavälin strategian kanssa, jolla edistetään kehitysmaiden elintarviketurvaa niiden omien tarpeiden ja suunnitelmien pohjalta.

(21)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja toimenpiteiden kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan,

a)

saada aikaan myönteistä muutosta kohdemaiden ja -alueiden maatalouden tarjonnassa;

b)

tukea toimia, joilla lievitetään nopeasti ja suoraan elintarvikkeiden hintavolatiliteetin kielteisiä vaikutuksia paikalliseen väestöön elintarviketurvaa koskevien kokonaisvaltaisten tavoitteiden mukaisesti, mukaan lukien ravinnontarvetta koskevat YK:n standardit;

c)

lujittaa maatalouden tuotantokapasiteettia ja maatalouden hallintoa toimien kestävyyden tehostamiseksi.

a)

toimenpiteet, joilla parannetaan maatalouden tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja siementen, ja palveluiden saatavuutta kiinnittäen erityistä huomiota paikallisiin hankintamahdollisuuksiin ja saatavuuteen;

b)

turvaverkkotoimenpiteet, joilla pyritään ylläpitämään tai parantamaan maatalouden tuotantokapasiteettia ja turvaamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestönosien, lapset mukaan lukien, perusravinnontarve;

c)

muut pienimuotoiset toimenpiteet, joilla pyritään lisäämään tuotantoa maakohtaisten tarpeiden pohjalta: mikroluotot, investoinnit, laitteet, infrastruktuuri ja varastointi sekä ammattikoulutus ja tuki maatalouden ammattiryhmille.

a)

kumppanimaat ja -alueet sekä niiden toimielimet;

b)

kumppanimaiden hajautetut yksiköt kuten kunnat, maakunnat, departementit ja alueet;

c)

kumppanimaiden tai -alueiden yhteisön kanssa perustamat yhteiselimet;

d)

kansainväliset järjestöt, mukaan luettuina alueelliset järjestöt, YK-järjestelmään kuuluvat järjestöt, yksiköt ja erityisohjelmat, kansainväliset ja alueelliset rahoituslaitokset ja kehityspankit;

e)

yhteisön toimielimet ja elimet, mutta ainoastaan toteuttaessaan 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja tukitoimenpiteitä;