19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/1

(1)

Neuvosto otti 30 päivänä marraskuuta 2000 annetulla asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin muun muassa Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET:n) tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 193/2007 (3) käyttöön lopullisen tasoitustullin Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa, jäljempänä ’tukien vastainen asetus’, uuden viiden vuoden jakson ajaksi. Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu CN-koodiin 3907 60 20. Kiinteän tullin taso on 0–106,5 euroa tonnilta tiettyjen nimeltä mainittujen viejien osalta, ja muiden viejien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 41,3 euroa tonnilta.

(3)

Lisäksi neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 192/2007 (4) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Intiasta peräisin olevan saman tuotteen osalta, jäljempänä ’polkumyyntiä koskeva asetus’. Tämän asetuksen mukaan kiinteän tullin taso on 88,9–200,9 euroa tonnilta tiettyjen nimeltä mainittujen viejien osalta, ja muiden viejien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 181,7 euroa tonnilta.

(4)

Johdonmukaisesti sen periaatteen kanssa, jonka mukaan mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi, polkumyyntiä koskevassa asetuksessa otetaan polkumyyntitullin tason osalta huomioon tukien vastaisessa asetuksessa vahvistettu tasoitustullin määrä perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(5)

Lopullisen tasoitustullin käyttöönoton jälkeen Intian viranomaiset ilmoittivat, että kahta tukijärjestelmää (Duty Entitlement Passbook Scheme ja Income Tax Exemption under Section 80 HHC of the Income Tax Act) koskevat olosuhteet olivat muuttuneet ja että nämä muutokset olivat luonteeltaan pysyviä. Tämän vuoksi väitettiin, että tuen taso oli todennäköisesti laskenut ja että näin ollen osittain näiden järjestelmien perusteella vahvistettuja toimenpiteitä olisi tarkistettava.

(6)

Komissio tutki Intian viranomaisten esittämän näytön ja katsoi sen riittäväksi perusteeksi panna vireille perusasetuksen 19 artiklan säännösten mukainen tarkastelu, joka rajattiin koskemaan Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavan tuen tasoa. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio pani Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (5), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, omasta aloitteestaan vireille asetuksen (EY) N:o 193/2007 osittaisen välivaiheen tarkastelun.

(7)

Osittaista välivaiheen tarkastelua koskevassa tutkimuksessa on tarkoitus arvioida, olisiko voimassa olevia toimenpiteitä jatkettava, olisiko ne poistettava tai olisiko niitä muutettava niiden yritysten osalta, jotka hyötyivät toisesta tai molemmista muutetuista tukijärjestelmistä, jos esitetään riittävä näyttö menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen asiaankuuluvien vaatimusten mukaisesti. Osittaista välivaiheen tarkastelua koskevassa tutkimuksessa arvioitaisiin lisäksi, onko tarkastelun tulosten perusteella tarvetta tarkistaa toimenpiteitä, joita sovelletaan muihin yrityksiin, jotka toimivat yhteistyössä voimassa olevien toimenpiteiden tason määrittämiseen johtaneessa tutkimuksessa, ja/tai kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavia jäännöstoimenpiteitä.

(8)

Tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2006 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(9)

Komissio ilmoitti osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen vireillepanosta virallisesti Intian viranomaisille ja niille intialaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka tekivät yhteistyötä aiemmassa tutkimuksessa, jotka mainittiin asetuksessa (EY) N:o 193/2007 tuottajina, jotka saavat etua toisessa tai molemmissa kahdesta väitteen mukaan muutetusta tukijärjestelmästä ja jotka lueteltiin menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen liitteessä, sekä yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja otettiin tarvittaessa huomioon.

(10)

Koska tarkastelussa oli osallisena monia osapuolia, tukea koskevaa tutkimusta varten esitettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(11)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoittautui ja toimitti otantaa varten pyydetyt tiedot. Näin ollen otantamenetelmän käyttöä ei katsottu tarpeelliseksi. Toinen kahdesta vientiä harjoittavasta tuottajasta, jotka olivat toimittaneet otantalomakkeen, ilmoitti kuitenkin myöhemmin komissiolle, ettei se aikonut täyttää koko kyselylomaketta eikä toimittaa tarvittavia tietoja tutkimusta varten.

(12)

Komissio lähetti sen vuoksi kyselylomakkeen ainoastaan yhdelle tuottajalle, joka soveltui tähän tarkasteluun, eli Pearl Engineering Polymers Ltd -nimiselle yritykselle, jäljempänä ’yritys’, ja sai siihen vastauksen. Kyselylomake osoitettiin myös Intian viranomaisille. Vastaukset saatiin sekä yritykseltä että Intian viranomaisilta.

(13)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien asianomaisten osapuolten toimitiloihin:

(14)

Intian viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin keskeiset tosiasiat ja näkökohdat, joiden perusteella oli tarkoitus ehdottaa muutosta tulliin, jota sovelletaan ainoaan yhteistyössä toimineeseen intialaiseen tuottajaan ja yhteistyössä toimimattomaan vientiä harjoittavaan tuottajaan, joka myös mainitaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen liitteessä, sekä aikomus pitää voimassa olevat toimenpiteet edelleen voimassa kaikkien muiden yritysten osalta, jotka eivät toimineet yhteistyössä tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa. Niille annettiin myös kohtuullisesti aikaa esittää huomautuksia. Kaikki näkökannat ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon jäljempänä esitetyllä tavalla.

(15)

Tässä tarkastelussa tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin se, josta on kyse asetuksessa (EY) N:o 193/2007, eli asianomaisesta maasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti, jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628–5 mukaan vähintään 78 ml/g. Tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20.

(16)

Komissio tutki Intian viranomaisten ja ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen sekä komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

(17)

Edellä a, b, c, e ja f alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalaissa Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa (EXIM-policy), jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Yksi tuonti- ja vientipolitiikkaa koskeva asiakirja koskee tämän tapauksen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa: kyseessä on 1 päivän syyskuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2009 välistä aikaa koskeva viisivuotissuunnitelma (”EXIM-policy 04–09”). Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät kyseistä viisivuotissuunnitelmaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures – 1 September 2004 to 31 March 2009, Volume I” (”HOP I 04–09”). Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(18)

Edellä d alakohdassa mainitut tuloverojärjestelmät perustuvat vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(19)

Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti komissio ehdotti Intian viranomaisille lisäneuvottelujen aloittamista sekä muutetuista että muuttamattomista järjestelmistä tosiasiallisen tilanteen selvittämiseksi väitettyjen järjestelmien osalta ja molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen kyseisten järjestelmien suhteen, joten komissio sisällytti ne kaikki tukea koskevaan tutkimukseen.

(20)

Yksi asianomainen osapuoli, joka edusti yhteisön tuotannonalaa, väitti, että intialaisten viejien käytettävissä oli edelleen useita muita järjestelmiä ja tukia. Tiedoista ei kuitenkaan ole noussut esiin mitään varmaa näyttöä, joka osoittaisi, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja käytti näitä järjestelmiä. Tämän vuoksi näiden asioiden käsittelyä ei ole jatkettu tässä nimenomaisessa menettelyssä.

(21)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan (EXIM-policy 04–09) kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja sitä täydentävän menetelmäkäsikirjan (HOP I 04–09) luvuissa 4.1–4.30. Järjestelmää kutsuttiin ennakkolisenssijärjestelmäksi (Advance Licence Scheme) aiemmassa tarkastelua koskevassa tutkimuksessa, jonka johdosta asetuksella (EY) N:o 193/2007 otettiin käyttöön nykyisin voimassa oleva lopullinen tasoitustulli.

(22)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin johdanto-osan 23 kappaleessa. Kyseiset alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuusvaatimusten suhteen. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääasialliset tavarantoimittajat, jotka toimittavat tavaraa EXIM-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevien AAS-alajärjestelmien yhteydessä.

(23)

Ennakkolupien myöntämisperusteita voivat olla seuraavat:

(24)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vain yhteistyössä toiminut viejä sai etuja kahdesta alajärjestelmästä, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen: nämä olivat i) tosiasiallisen maastaviennin AAS-tuki ja iv) vientiin rinnastettavaa toimintaa koskeva AAS-järjestelmä. Sen vuoksi ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden, käyttämättömien alajärjestelmien suhteen.

(25)

Sen jälkeen, kun asetuksella (EY) N:o 193/2007 otettiin käyttöön nykyisin voimassa oleva lopullinen tasoitustulli, Intian viranomaiset ovat muuttaneet AAS-järjestelmään sovellettavaa tarkastusjärjestelmää. Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 04–09 -käsikirjan luvut 4.26 ja 4.30 ja lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Tämä rekisteri on tarkastettava ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan / määrä- ja kustannuslaskijan toimesta, joka antaa todistuksen, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaankuuluva kirjanpito on tutkittu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikissa suhteissa. Edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan kuitenkin vain niihin ennakkolupiin, jotka on myönnetty 13 päivänä toukokuuta 2005 tai sen jälkeen. Kaikkien ennen kyseistä päivää myönnettyjen ennakkolupien tai ennakkolisenssien osalta haltijoita pyydetään noudattamaan aiemmin sovellettuja tarkastussäännöksiä, eli tekemään lisäyksen 18 mukaisen määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen lisenssien mukaisesti tuotujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 02–07 -käsikirjan luku 4.30 ja lisäys 18).

(26)

Niiden alajärjestelmien osalta, joita ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja käytti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, eli tosiasiallinen maastavienti ja vientiin rinnastettava toiminta, todettakoon, että Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrästä ja arvosta ja että ne on kirjattu lupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän nk. SION-vakionormien perusteella. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna, on olemassa SION-vakionormit, ja ne on julkaistu menetelmäkäsikirjassa HOP II 04–09.

(27)

SION-vakionormit tarkistetaan säännöllisesti. Koska ainoa yhteistyössä toiminut viejä käytti eri ajankohtina myönnettyjä lisenssejä, kyseinen yritys myös sovelsi erilaisia SION-vakionormeja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(28)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(29)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa todettiin, että vaikka yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja voi määrittää raaka-aineiden kokonaiskulutuksen, tarkasteltavana olevan tuotteen osalta ei ollut rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Kulutuksen ainoastaan oletettiin olevan SION-vakionormien mukaista. Sen vuoksi ei ollut mahdollista määrittää, ylittivätkö erityisissä luvissa/lisensseissä määrätyt SION-vaatimukset tullittomien tuotantopanosten osalta sen materiaalimäärän, joka tarvittiin tuloksena olevan vientituotteen viitemäärän tuottamiseen.

(30)

Lisäksi tarkastelua koskevassa tutkimuksessa todettiin, että raaka-aineita tuotiin kolmen eri luvan/lisenssin ja erilaisen SION-vakionormin mukaisesti ja sen jälkeen sekoitettiin ja sisällytettiin fyysisesti saman vientituotteen tuotantoprosessiin. Se seikka, että on kolme erilaista SION-vakionormia, joilla on erilaiset kulutusnormit kullekin raaka-aineelle, korostaa entisestään ongelmaa, joka liittyy yhteistyössä toimineen viejän todellisen kulutuksen määrittämiseen. Tässä suhteessa on selvää, että todellista kulutusta koskeva rekisteri on perusvaatimus, jotta voidaan tarkastaa, ylittääkö tullitta tuotujen tuotantopanosten määrä sen materiaalimäärän, joka tarvitaan tuloksena olevan vientituotteen viitemäärän tuottamiseen.

(31)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa todettiin myös, että Intian viranomaisten määräämiä tarkastusvaatimuksia ei joko noudatettu tai niitä ei ollut vielä testattu käytännössä. Ennen 13 päivää toukokuuta 2005 myönnettyjen ennakkolisenssien osalta tarpeellisia todellista kulutusta ja varastoja koskevia (eli lisäyksen 18 mukaisia) rekistereitä ei lähetetty asiaankuuluville viranomaisille, eivätkä Intian viranomaiset siten tarkastaneet niitä. Toukokuun 13 päivän 2005 jälkeen myönnettyjen ennakkolupien osalta vaaditaan tarpeelliset todellista kulutusta ja varastoja koskevat rekisterit, mutta Intian viranomaiset eivät vielä olleet tarkastaneet, olivatko nämä rekisterit vienti- ja tuontipolitiikan vaatimusten mukaiset. Erityisesti on mainittava, että ulkopuoliset laillistetut tilintarkastajat tarkastivat rekisterit siten kuin 25 kappaleessa mainitussa asiaankuuluvassa Intian lainsäädännössä vaaditaan, mutta yritys ja laillistettu tilintarkastaja eivät kumpikaan pitäneet kirjaa siitä, miten tämä tarkastamismenettely tapahtui. Tarkastussuunnitelmaa tai mitään muutakaan suoritetun tarkastuksen tukiaineistoa ei ollut eikä myöskään tallennettuja tietoja käytetyistä menetelmistä taikka erityisvaatimuksista, jotka ovat tarpeen tällaisessa hyvin tarkassa työssä, joka edellyttää teknistä tietoa tuotantoprosesseista, vienti- ja tuontipolitiikan vaatimuksista ja kirjanpitomenetelmistä. Tämä tilanne huomioon ottaen katsotaan, ettei tutkittu viejä kyennyt osoittamaan, että asiaankuuluvat vienti- ja tuontipolitiikan säännökset täyttyivät.

(32)

Yhteistyössä toimiva viejä kiisti edellä esitetyt huomiot erityisesti siltä osin kuin kyse on päätelmistä, jotka koskevat laillistettua tilintarkastajaa siten kuin 31 kappaleessa yksityiskohtaisesti selvitetään. Tässä suhteessa väitettiin, ettei ole mitään kansallista tai kansainvälistä oikeussäännöstä, jossa vaadittaisiin tarkastettavaa yhtiötä pitämään kirjaa siitä, miten tarkastus on suoritettu. Intian lainsäädännössä sitä vastoin säädetään, että työpaperit ovat tilintarkastajan omaisuutta. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon, ettei ennen tarkastuskäyntiä ollut esitetty pyyntöä tavata laillistettu tilintarkastaja, sitä seikkaa, että tarkastetulla yrityksellä ei ollut hallussaan tällaisia perusteena olevia asiakirjoja tarkastuskäynnin ajankohtana, ei pitäisi pitää sen kannalta kielteisenä asiana. Lisäksi väitettiin, että perusasetus ei missään tapauksessa antaisi komission yksiköille lupaa tarkastaa asiakirjoja, joita pidetään tarkastetun yrityksen ulkopuolella, kuten asia olisi riippumattoman tilintarkastajan osalta. Vielä väitettiin, että ainoan yhteistyössä toimivan tuottajan todellinen kulutus oli ollut SION-vakionormeja suurempaa jokaisen tuotantopanoksen kohdalla ja että liiallista tullinpalautusta ei ollut.

(33)

Tässä suhteessa muistutetaan, että laillistetun tilintarkastajan suorittama tarkastusprosessi ja asiaankuuluvan todistuksen antaminen muodostavat osan tarkastusjärjestelmää, jonka Intian viranomaiset ovat ottaneet käyttöön EXIM policy -asiakirjallaan. Tätä varten EXIM policy -asiakirjaan on otettu laillistettu tilintarkastaja järjestelmän täytäntöönpanon toimijaksi, ja komission oli tutkittava, oliko edellä mainittua tarkastusjärjestelmää tosiasiallisesti sovellettu. Se seikka, että yritys ei kyennyt osoittamaan, että se itse tai nimetty laillistettu tilintarkastaja olisi pitänyt minkäänlaista kirjaa suoritetuista tarkastuksista EXIM policy -asiakirjassa määrätyn todistuksen antamiseksi, osoittaa, että yritys ei kyennyt todistamaan, että asiaankuuluvat EXIM policy -asiakirjan määräykset täyttyivät. Mitä tulee yrityksen väitteeseen siitä, että missään tapauksessa liiallista tullinpalautusta ei ollut, on muistettava, että odotettaessa sitä, että Intian viranomaiset saattavat loppuun tarvittavat lopulliset tarkastusvaiheet, paikan päällä todettu tosiasiallinen tilanne (eli tuotantopanosten ja tuotettujen tuotteiden sekoitus, erilaisten SION-normien käyttö ja EXIM policy -asiakirjassa määrättyjen todellista kulutusta koskevien rekisterien puuttuminen) osoitti, ettei ollut mahdollista laskea todellista kulutusta ja sen seurauksena liiallista tullinpalautusta lupaa/lisenssiä ja SION-normia kohden.

(34)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut tutkitulle viejälle etua.

(35)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin ennakkolupajärjestelmä (AAS) ja vientiin rinnastettavaa toimintaa koskeva ennakkolupajärjestelmä (AAS) ovat selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityisiä ja tasoitustoimenpiteiden alaisia. Yritys ei voi saada tukia näistä järjestelmistä ilman vientisitoumusta.

(36)

Kumpaakaan tässä tapauksessa sovelletusta kahdesta alajärjestelmästä ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Kyseiset alajärjestelmät eivät ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) edellytysten mukaisia. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tarkastusjärjestelmää tai -menettelyä tehokkaasti varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II luvun 4 kohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II luvun 2 kohta). SION-vakionormeja itsessään ei voida pitää todellisen kulutuksen tarkastusjärjestelmänä, koska erilaisten SION-vakionormien mukaisten lupien/lisenssien nojalla tuodaan tullitta tuotantopanoksia, jotka sekoitetaan samaan vientituotteen tuotantoprosessiin. Tämäntyyppinen prosessi ei anna Intian viranomaisille mahdollisuutta tarkastaa riittävän tarkasti, mikä määrä tuotantopanoksia käytettiin vientituotantoon ja minkä SION-viitearvon mukaisesti niitä olisi verrattava. Lisäksi Intian viranomaiset eivät joko ole toteuttaneet asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin perustuvaa tehokasta tarkastusta tai eivät ole vielä saaneet sitä päätökseen. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Lisäksi muistutetaan, että kyseisellä yrityksellä ei ollut kulutusta koskevaa rekisteriä, jonka avulla olisi ollut mahdollista tarkastaa raaka-aineen todellinen kulutus kutakin tuotetyyppiä kohti. Sen vuoksi, ja vaikka tehokas valvontajärjestelmä olisikin ollut käytössä, Intian viranomaisten ei olisi ollut mahdollista varmistaa, mitä määriä tuotantopanoksia käytettiin vientituotteen tuotannossa. Lopuksi on todettava, että laillistettujen tilintarkastajien mukanaolo tarkastusprosessissa ei ole johtanut tarkastusjärjestelmän paranemiseen, koska ei ole olemassa yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, miten laillistettujen tilintarkastajien olisi suoritettava heille uskotut tehtävät, eivätkä tutkimuksen aikana esitetyt tiedot voineet taata, että edellä mainittuja perusasetuksen mukaisesti annettuja sääntöjä on noudatettu.

(37)

Kyseiset kaksi alajärjestelmää mahdollistavat siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(38)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tässä suhteessa on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eivätkä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(39)

AAS-järjestelmää käyttäneen viejän tuen määrä laskettiin kahden alajärjestelmän mukaisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta varten tuotujen ainesten tuonnissa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin tuen määrästä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö. Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tarkasteltavana olevasta tuotteesta syntyneelle viennin liikevaihdolle; se on nimittäjä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(40)

Tämän järjestelmän mukainen tuki on tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla näin ollen ainoan yhteistyössä toimineen tuottajan osalta 12,8 prosenttia.

(41)

DEPS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 4.3 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4.

(42)

Todettiin, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei saanut tasoitustoimenpiteiden alaista etua DEPS-järjestelmästä. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(43)

EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 04–09 -asiakirjan luvussa 5 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 5.

(44)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(45)

Edellytyksellä tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutumisesta yritys voi tuoda tuotantohyödykkeitä (uusia ja huhtikuusta 2003 lukien myös käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Huhtikuusta 2000 järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 5 prosentin tuontitullia. Maaliskuun 31 päivään 2000 saakka sovellettiin tosiasiallista 11 prosentin tullia (johon sisältyy 10 prosentin lisämaksu) ja erityisen arvokkaassa tuonnissa nollatullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana.

(46)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(47)

EPCGS-järjestelmästä ei esitetty huomautuksia toimenpiteistä ilmoittamisen yhteydessä.

(48)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta.

(49)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(50)

Tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(51)

Ainoa yhteistyössä toiminut viejä ei ollut ostanut tuotantohyödykkeitä tutkimusajanjaksolla. Yritys sai kuitenkin edelleen etua sellaisten tuotantohyödykkeiden tullivapautuksista, jotka oli hankittu ennen tutkimusajanjaksoa alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetun määrän mukaisesti. Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saatu tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla ne ajanjaksolle, joka vastaa vientiä harjoittavan tuottajan näiden tuotantohyödykkeiden todellista poistoaikaa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Tuen saamiseksi väistämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Yrityksen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saaman edun suhteen tuen tasoksi määritettiin 0,3 prosenttia.

(52)

Tässä järjestelmässä viejät voivat saada osittaisen vapautuksen tuloverosta vientimyynnin voittojen osalta. Tämän vapautuksen oikeusperusta on tuloverolain 80HHC §:ssä.

(53)

Tämä säännös poistettiin verovuodesta 2005–2006 (eli 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisestä tilikaudesta) alkaen, ja näin ollen tuloverolain 80HHC §:n perusteella ei saa etuja 31 päivän maaliskuuta 2004 jälkeen. Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei saanut etua tästä järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näin ollen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tasoitustoimenpiteisiin ei ole aihetta, koska järjestelmä on poistettu.

(54)

FMS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 04–09 -asiakirjan luvussa 3.9 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 3.20. Vaikka yritys ilmoittikin tämän järjestelmän, tutkimuksessa kävi ilmi, ettei etua saatu tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska todettiin, ettei yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja saanut tasoitustoimenpiteiden alaista etua tästä järjestelmästä, ei pidetty tarpeellisena tutkia sitä sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(55)

TPS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM-policy 04–09 -asiakirjan luvussa 3.7 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 3.2.

(56)

Kaikki valmistajaviejät voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(57)

Tämän järjestelmän tarkoituksena on antaa palkkio yrityksille, jotka kasvattavat viennin liikevaihtoa. Tätä varten järjestelmä tarjoaa tukikelpoisille yrityksille mahdollisuuden saada tullihyvitys, joka on 5–15 prosenttia määrästä, joka perustuu kahden peräkkäisen tilikauden viennin FOB-arvojen erotukseen.

(58)

Yritysten, jotka haluavat hyödyntää tätä järjestelmää, on jätettävä hakemus kauppa- ja teollisuusministeriöön. Kun lupa on myönnetty, asianomaiset viranomaiset myöntävät lisenssin, jossa ilmoitetaan tullihyvityksen määrä.

(59)

Tämä järjestelmä lakkautettiin maaliskuussa 2006 ja korvattiin myöhemmin kahdella uudella järjestelmällä, jotka ovat Focus Market -järjestelmä ja Focus Product -järjestelmä. Oikeutta hakea TPS-lisenssiä jatkettiin kuitenkin maaliskuuhun 2007 asti, ja järjestelmää hyödyntävät yritykset voivat käyttää asianomaisia tullihyvitysoikeuksia maaliskuuhun 2009 asti.

(60)

Yhteistyössä toimiva tuottaja katsoi, ettei yritys ollut saanut etua tästä järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja että koska järjestelmä oli lopetettu vuonna 2006, se ei saisi johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon. Kuten edellä yksityiskohtaisesti selvitetään, tutkimus paljasti kuitenkin, että yritys sai etua tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja että vaikka järjestelmä todellakin on lopetettu, yritykset voivat saada siitä etua vuoteen 2009 asti.

(61)

TPS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. TPS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi TPS-tullihyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(62)

Lisäksi TPS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(63)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada TPS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä kasvattaa viennin liikevaihtoaan, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada TPS-järjestelmän mukaisia etuja.

(64)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, siten kuin yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja oli sen kirjannut suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon nimittäjänä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(65)

Tämän järjestelmän mukainen tuki on tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla näin ollen ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta 0,7 prosenttia.

(66)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu tukimarginaali oli 5,8 prosenttia ainoan vientiä harjoittavan tuottajan osalta, joka toimi yhteistyössä tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa.

(67)

Tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrän arvo-osuutena ilmaistuna todettiin olevan 13,8 prosenttia, kuten seuraavassa luetellaan:

(68)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätelmänä on, että tuen taso on noussut ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(69)

Perusasetuksen 19 artiklan säännösten ja menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 3 kohdassa esitettyjen tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun perusteiden mukaisesti vahvistetaan, että tukimarginaali on noussut ainoan yhteistyössä toimineen tuottajan osalta 5,8 prosentista 13,8 prosenttiin, ja sen vuoksi tälle vientiä harjoittavalle tuottajalle asetuksella (EY) N:o 193/2007 asetettua tasoitustullia on muutettava vastaavasti.

(70)

Toisella yrityksellä, jota tämä osittainen välivaiheen tarkastelu koski, eli Reliance Industries Ltd -yrityksellä oli korkein tukimarginaali alkuperäisessä tutkimuksessa, mutta se ei tehnyt yhteistyötä tässä tarkastelussa. Koska tämä yritys ei tehnyt yhteistyötä, arvio oli perustettava parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti. Tässä suhteessa ja ottaen huomioon ainoaa yhteistyössä toiminutta viejää koskevat havainnot, on myös todennäköistä, että tämä yhteistyöhön osallistumaton vientiä harjoittava tuottaja saa edelleen etuja tutkimuksen kohteena olleista tukijärjestelmistä vähintään samantasoisesti kuin yhteistyössä toimineen tuottajan osalta vahvistettiin. Näin ollen on pääteltävä, että tarkastelun kohteena olleen yhteistyöhön osallistumattoman vientiä harjoittavan tuottajan osalta tuen taso on myös noussut 13,8 prosenttiin ja että sen vuoksi tälle vientiä harjoittavalle tuottajalle asetuksella (EY) N:o 193/2007 asetettua tasoitustullia on muutettava vastaavasti.

(71)

Niiden yritysten osalta, jotka toimivat yhteistyössä alkuperäisessä tutkimuksessa mutta joita ei menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen liitteessä mainittu tutkimuksen kohteena, ei tullut ilmi, että kyseisiin yrityksiin sovellettava tasoitustulli ja polkumyyntitulli olisi tarpeen laskea uudelleen. Näin ollen kaikkiin muihin osapuoliin paitsi Pearl Engineering -yritykseen ja Reliance Industries -yritykseen sovellettavat yksilölliset tullit, jotka mainitaan asetuksen (EY) N:o 193/2007 1 artiklan 2 kohdassa, pysyvät muuttumattomina.

(72)

Sen sijaan niiden yritysten, jotka eivät toimineet yhteistyössä tässä tarkastelussa eivätkä alkuperäisessä tutkimuksessa, on katsottava saavan edelleen etuja tutkimuksen kohteena olleista tukijärjestelmistä vähintään samantasoisesti kuin ainoan yhteistyössä toimineen tuottajan osalta vahvistettiin. Koska yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen halutaan välttää, katsotaan aiheelliseksi vahvistaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettava tuen taso korkeimman alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toimineelle yritykselle vahvistetun tason mukaisesti eli 13,8 prosentiksi.

(73)

Muutettavat tasoitustullit olisi määritettävä tässä tarkastelussa havaitulle uudelle tukitasolle, koska alkuperäisessä tukien vastaisessa tutkimuksessa määritetyt vahinkomarginaalit ovat edelleen suurempia.

(74)

Tässä asetuksessa eritellyt yksilölliset yrityskohtaiset tasoitustullit vastaavat osittaisessa välivaiheen tarkastelussa todettua tilannetta. Näin ollen niitä sovelletaan ainoastaan näiden yritysten tuottamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(75)

Jotta raakaöljyn hintavaihteluiden aiheuttama PET:n hintavaihtelu ei johtaisi korkeampien tullien kantamiseen, on todettava, että voimassa olevat toimenpiteet on otettu käyttöön tonnikohtaisesti kannettavina erityistulleina. Vahvistettu määrä perustuu tasoitustullin määrän soveltamiseen alkuperäisen tutkimuksen aikaista vahingon korjaavaa tasoa laskettaessa käytettyihin cif-vientihintoihin. Samaa menetelmää on käytetty muutettujen erityistullien vahvistamiseen tämän tarkastelun yhteydessä.

(76)

Sovellettavat marginaalit ja tullit olisi tämän vuoksi laskettava jäljempänä olevassa taulukossa osoitetulla tavalla.

(77)

Kaikki näiden yksilöllisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (6), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio muuttaa tarvittaessa tätä asetusta vastaavasti kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa ja saattaa yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(78)

Tasoitustullin muutos vaikuttaa asetuksella (EY) N:o 192/2007 intialaisille tuottajille asetettuun lopulliseen polkumyyntitulliin.

(79)

Alkuperäisessä polkumyyntiä koskevassa tutkimuksessa polkumyyntitullia oikaistiin, jotta vältettäisiin vientituista saatavien etujen vaikutusten mahdollinen kaksinkertainen laskenta. Tältä osin todettakoon, että polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (7) 14 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan mukaan mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä että tasoitustoimenpiteitä polkumyynnistä tai vientituesta johtuvan saman tilanteen korjaamiseksi. Alkuperäisessä tukien vastaisessa tutkimuksessa ja tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa todettiin, että tietyt tutkituista tukijärjestelmistä, joiden todettiin mahdollistavan tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton, olivat tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vientitukea. Tällaisina nämä tuet vaikuttivat intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaan polkumyyntimarginaalia suurentavasti. Toisin sanoen alkuperäisessä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa määritetyt lopulliset polkumyyntimarginaalit johtuivat osittain vientituista.

(80)

Näin ollen asianomaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavia lopullisia polkumyyntitulleja on nyt oikaistava, jotta vientituista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun edun tarkistettu taso otetaan huomioon tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa siten, että se vastaa tosiasiallista polkumyyntimarginaalia, joka jää jäljelle, kun vientitukien vaikutuksen korjaava oikaistu lopullinen tasoitustulli on otettu käyttöön.

(81)

Toisin sanoen uudet tukitasot on otettava huomioon aiemmin vahvistettujen polkumyyntimarginaalien oikaisemista varten.

(82)

Asianomaisiin yrityksiin sovellettavat marginaalit ja tullit olisi tämän vuoksi laskettava jäljempänä olevassa taulukossa osoitetulla tavalla.

(83)

Tasoitustullin ja polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin viejiin että yrityksiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Viimeksi mainituilla yrityksillä, jos ne täyttävät perusasetuksen 20 artiklassa säädetyt vaatimukset, on kuitenkin mainitun artiklan nojalla mahdollisuus esittää tarkastelua koskeva pyyntö, jotta niiden tilannetta voidaan tutkia yksilöllisesti,

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/13

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/15

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2008/2009 on vahvistettu komission asetuksessa (EY) N:o 945/2008 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 1212/2008 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/17

(1)

Kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1606/2002 (2) edellytetään, että yhtiöt, jotka kuuluvat jonkin jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla, laativat konsolidoidut tilinpäätöksensä niiden hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti, joita nykyisin yleisesti nimitetään IFRS-standardeiksi (jäljempänä ’hyväksytyt IFRS-standardit’), kullakin 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sen jälkeen alkavalla tilikaudella.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY täytäntöönpanosta esitteiden sisältämien tietojen, esitteiden muodon, viittauksina esitettävien tietojen, julkistamisen ja mainonnan osalta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 809/2004 (3) edellytetään, että kolmansien maiden liikkeeseenlaskijat esittävät yleisölle tarjottavien tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla otettavien osakkeiden esitteissä historialliset taloudelliset tiedot hyväksyttyjen IFRS-standardien tai näitä standardeja vastaavien kolmannen maan kansallisten tilinpäätösstandardien mukaisesti.

(3)

Jotta kolmannen maan yleisesti hyväksyttyjen tilinpäätösnormistojen (Generally Accepted Accounting Principles, GAAP) ja hyväksyttyjen IFRS-standardien vastaavuutta voitaisiin arvioida, menetelmästä kolmansien maiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden soveltamien tilinpäätösstandardien vastaavuuden määrittämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/71/EY ja 2004/109/EY nojalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1569/2007 (4) vahvistetaan vastaavuuden määritelmä ja perustetaan mekanismi, jonka avulla kolmannen maan tilinpäätösnormiston ja hyväksyttyjen IFRS-standardien välinen vastaavuus määritetään. Asetuksessa (EY) N:o 1569/2007 edellytetään myös, että komission päätöksessä sallitaan se, että yhteisön liikkeeseenlaskijat käyttävät asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla hyväksyttyjä IFRS-standardeja asianomaisessa kolmannessa maassa.

(4)

Kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavan elimen (International Accounting Standards Board, IASB) julkaisemien IFRS-standardien mukaisesti tehdyt tilinpäätökset antavat niiden käyttäjille riittävästi tietoja, joiden perusteella voi tehdä tietoon perustuvia arvioita liikkeeseenlaskijan varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta, tuloksesta ja näkymistä. Näin ollen on tarpeen sallia kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden käyttää yhteisössä IASB:n julkaisemia IFRS-standardeja.

(5)

Joulukuussa 2007 komissio kuuli Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa (CESR) Yhdysvaltain, Kiinan ja Japanin tilinpäätösnormistojen vastaavuuden teknisestä arvioinnista. Maaliskuussa 2008 komissio laajensi tätä kuulemista koskemaan myös Etelä-Korean, Kanadan ja Intian tilinpäätösnormistoja.

(6)

Maaliskuussa, toukokuussa ja lokakuussa 2008 antamissaan lausunnoissa CESR suositteli, että Yhdysvaltain ja Japanin tilinpäätösnormistoja pidettäisiin yhteisössä IFRS-standardeja vastaavina. Lisäksi CESR suositteli, että Kiinan, Kanadan, Etelä-Korean ja Intian tilinpäätösnormistoja noudattaen laaditut tilinpäätökset hyväksytään yhteisössä väliaikaisesti enintään 31 päivään joulukuuta 2011 saakka.

(7)

Vuonna 2006 Yhdysvaltain tilinpäätösstandardeista vastaava elin (United States Financial Accounting Standards Board) ja IASB laativat yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa vahvistettiin niiden tavoite lähentää Yhdysvaltain tilinpäätösnormistoa (US GAAP) ja IFRS-standardeja toisiinsa ja luonnosteltiin tätä koskeva työohjelma. Tämän työohjelman tuloksena monia Yhdysvaltain tilinpäätösnormiston ja IFRS-standardien välisiä merkittäviä eroja on poistettu. Lisäksi komission ja Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisen (US Securities and Exchange Commission) välisen vuoropuhelun tuloksena IASB:n julkaisemien IFRS-standardien mukaisesti tilinpäätöksensä laativilta yhteisön liikkeeseenlaskijoilta ei enää vaadita yhteensovittamista. Näin ollen Yhdysvaltain tilinpäätösnormistoa on syytä pitää hyväksyttyjä IFRS-standardeja vastaavana 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen.

(8)

Japanin tilinpäätösstandardeista vastaava elin (Accounting Standards Board of Japan) ja IASB ilmoittivat elokuussa 2007 sopineensa nopeuttavansa Japanin tilinpäätösnormiston ja IFRS-standardien lähentämistä poistamalla suurimmat eroavaisuudet vuoteen 2008 mennessä ja muutkin erot ennen vuoden 2011 loppua. Japanin viranomaiset eivät vaadi yhteensovittamista yhteisön liikkeeseenlaskijoilta, jotka laativat tilinpäätöksensä IFRS-standardien mukaisesti. Näin ollen Japanin tilinpäätösnormistoa on syytä pitää hyväksyttyjä IFRS-standardeja vastaavana 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1569/2007 4 artiklan mukaan kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden voidaan sallia viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011 päättyvänä siirtymäaikana käyttää kolmannen maan tilinpäätösnormistoa, jos kyseistä normistoa lähennetään IFRS-standardeihin, jos kyseinen kolmas maa on sitoutunut ottamaan käyttöön IFRS-standardit tai jos kyseinen kolmas maa on päässyt yhteisön kanssa sopimukseen vastavuoroisesta tunnustamisesta ennen 31 päivää joulukuuta 2008.

(10)

Kiinassa liikeyritysten tilinpäätösstandardeja (Accounting Standards for Business Enterprises) on huomattavassa määrin lähennetty IFRS-standardeihin, ja ne kattavat lähes kaikki nykyisissä IFRS-standardeissa käsitellyt aiheet. Koska kyseisiä liikeyritysten tilinpäätösstandardeja sovelletaan kuitenkin vasta vuodesta 2007, niiden asianmukaisesta käytöstä tarvitaan vielä lisänäyttöä.

(11)

Kanadan tilinpäätösstandardeista vastaava elin (Accounting Standards Board of Canada) antoi tammikuussa 2006 julkisen sitoumuksen ottaa IFRS-standardit käyttöön viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011, ja se toimii tehokkaasti varmistaakseen oikea-aikaisen ja täydellisen siirtymisen IFRS-standardeihin kyseiseen päivään mennessä.

(12)

Etelä-Korean finanssimarkkinoiden valvontakomissio (Korean Financial Supervisory Commission) ja kirjanpitoinstituutti (Korean Accounting Institute) antoivat maaliskuussa 2007 julkisen sitoumuksen ottaa IFRS-standardit käyttöön viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011, ja ne toimivat tehokkaasti varmistaakseen oikea-aikaisen ja täydellisen siirtymisen IFRS-standardeihin kyseiseen päivään mennessä.

(13)

Intian hallitus ja Intian valtuutettujen kirjanpitäjien instituutti (Institute of Chartered Accountants) antoivat heinäkuussa 2007 julkisen sitoumuksen ottaa IFRS-standardit käyttöön viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011, ja ne toimivat tehokkaasti varmistaakseen oikea-aikaisen ja täydellisen siirtymisen IFRS-standardeihin kyseiseen päivään mennessä.

(14)

Vaikka lopullista päätöstä IFRS-standardeihin lähentyvien tilinpäätösstandardien vastaavuudesta ei voida tehdä ennen kuin on arvioitu, kuinka yritykset ja tilintarkastajat soveltavat kyseisiä standardeja, on tärkeää tukea ponnisteluja maissa, jotka ovat ryhtyneet lähentämään standardejaan IFRS-standardeihin, ja myös maissa, joissa on päätetty siirtyä IFRS-standardeihin. Näin ollen on syytä sallia kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden laatia vuositilinpäätöksensä tai puolivuotiskatsauksensa Kiinan, Kanadan, Etelä-Korean tai Intian tilinpäätösnormistojen mukaisesti yhteisössä siirtymäaikana, joka on enintään kolmen vuoden pituinen. Tästä seuraa, että asetusta (EY) N:o 809/2004 olisi vastaavasti muutettava siten, että otetaan huomioon muutokset, jotka koskevat Yhdysvaltain, Japanin, Kiinan, Kanadan, Etelä-Korean ja Intian tilinpäätösnormistojen käyttöä esitettäessä kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden historiallisia taloudellisia tietoja, ja poistetaan joitakin vanhentuneita säännöksiä.

(15)

Komission olisi CESR:n teknisen avun turvin jatkettava sen seuraamista, kuinka kyseisten kolmansien maiden tilinpäätösnormistot kehittyvät hyväksyttyjen IFRS-standardien suhteen.

(16)

Maita olisi kannustettava ottamaan IFRS-standardit käyttöön. EU voi päättää, että kansallisia standardeja, jotka on määritelty vastaaviksi, ei enää voi käyttää direktiivin 2004/109/EY tai direktiivin 2003/71/EY täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EY) N:o 809/2004 mukaisesti edellytettyjen tietojen valmistelussa, kun asianomaiset maat ovat ottaneet IFRS-standardit käyttöön ainoina tilinpäätösstandardeinaan.

(17)

Tässä asetuksessa vahvistetut toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 5 ja 5 a kohta seuraavasti:

”5.   Kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden on 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen esitettävä historialliset taloudelliset tietonsa noudattaen jotakin seuraavista tilinpäätösstandardeista:

5.a.   Kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoilta ei vaadita liitteessä I olevan 20.1 kohdan, liitteessä IV olevan 13.1 kohdan, liitteessä VII olevan 8.2 kohdan, liitteessä X olevan 20.1 kohdan eikä liitteessä XI olevan 11.1 kohdan mukaisesti esittämään esitteeseen sisältyviä, 1 päivänä tammikuuta 2012 tai sen jälkeen alkavia tilikausia aikaisempia tilikausia koskevia historiallisia taloudellisia tietoja oikaistuina; niitä ei myöskään vaadita esittämään liitteessä VII olevan 8.2 a kohdan, liitteessä IX olevan 11.1 kohdan, eikä liitteessä X olevan 20.1 a kohdan mukaisesti kuvausta eroista asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien ja tällaisten tietojen laatimisessa käytettyjen tilinpäätösnormistojen välillä 1 päivänä tammikuuta 2012 tai sen jälkeen alkavia tilikausia aikaisemmilta tilikausilta sillä edellytyksellä, että kyseiset historialliset taloudelliset tiedot laaditaan Kiinan kansantasavallan, Kanadan, Korean tasavallan tai Intian yleisesti hyväksyttyjen tilinpäätösnormistojen mukaisesti.”.

2)

Poistetaan kohdat 5 a – 5 e.

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/20

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Liitteessä esitetyn valmisteen hyväksymistä koskeva hakemus on tehty asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee maitohappobakteereista Lactobacillus rhamnosus (CNCM-I-3698) ja Lactobacillus farciminis (CNCM-I-3699) tehdyn valmisteen (Sorbiflore) hyväksymistä porsaiden rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, 15 päivänä heinäkuuta 2008 antamasta lausunnosta (2) käy ilmi, että valmistajan toimittamien tietojen perusteella maitohappobakteereista Lactobacillus rhamnosus (CNCM-I-3698) ja Lactobacillus farciminis (CNCM-I-3699) tehdyllä valmisteella (Sorbiflore) ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että sen käyttö kasvattaa painonlisäystä. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen tuli siihen johtopäätökseen, että valmiste voi olla hengitysteitä herkistävä aine. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityisvaatimuksia markkinoille saattamisen jälkeisestä seurannasta ei tarvita. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineen analyysimenetelmää koskevan raportin.

(5)

Valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi olisi hyväksyttävä kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/22

(1)

Sellaisten kolmansien maiden ja niiden alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelon vahvistamisesta, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta siipikarjaa ja siipikarjatuotteita, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista 8 päivänä elokuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 798/2008 (4) säädetään, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvia hyödykkeitä saa tuoda yhteisöön ja kuljettaa yhteisön kautta ainoastaan niistä kolmansista maista ja niiden sellaisilta alueilta, vyöhykkeiltä tai erillisalueilta, jotka luetellaan asetuksen liitteessä I olevan 1 osan taulukossa. Lisäksi asetuksessa vahvistetaan tällaisten hyödykkeiden osalta eläinlääkärintodistuksia koskevat vaatimukset, ja hyödykkeiden mukana seuraavien eläinlääkärintodistusten mallit esitetään kyseisen liitteen 2 osassa. Asetusta (EY) N:o 798/2008 sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 798/2008 10 artiklassa säädetään, että jos todistuksessa edellytetään lintuinfluenssan valvontaohjelmaa, hyödykkeitä saa tuoda yhteisöön ainoastaan sellaisista kolmansista maista tai sellaisilta niiden alueilta, vyöhykkeiltä tai erillisalueilta, joilla on ollut vähintään kuuden kuukauden ajan käytössä tällainen ohjelma, joka täyttää kyseisessä artiklassa tarkoitetut vaatimukset ja josta on maininta kyseisen asetuksen liitteessä I olevan 1 osan taulukon sarakkeessa 7.

(3)

Amerikan yhdysvallat, Brasilia, Chile, Etelä-Afrikka, Kanada, Kroatia ja Sveitsi ovat toimittaneet lintuinfluenssan valvontaohjelmansa komission arvioitavaksi. Komissio on tutkinut kyseiset ohjelmat, ja ne täyttävät asetuksen (EY) N:o 798/2008 10 artiklassa tarkoitetut vaatimukset. Näin ollen nämä ohjelmat olisi mainittava kyseisen asetuksen liitteessä I olevan 1 osan taulukon sarakkeessa 7.

(4)

Asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 vahvistetaan säännöt, jotka koskevat salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajien valvontaa eri siipikarjapopulaatioissa yhteisössä. Siinä säädetään yhteisön tavoitteet kaikkien kansanterveydellisesti merkityksellisten salmonellan serotyyppien esiintyvyyden vähentämiseksi eri siipikarjapopulaatioissa Kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa sarakkeessa 5 mainituista päivämääristä alkaen yhteisön lainsäädännössä tarkoitettuun kolmansien maiden luetteloon hyväksyminen ja luettelossa pysyminen edellyttävät asianomaisen lajin tai luokan osalta, että kyseinen kolmas maa – josta jäsenvaltioiden sallitaan tuovan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia eläimiä tai siitosmunia – esittää komissiolle valvontaohjelman. Kyseisen ohjelman olisi vastattava jäsenvaltioiden toimittamia ohjelmia, ja sen on saatava komission hyväksyntä.

(5)

Kroatia on toimittanut komissiolle valvontaohjelmansa, jotka koskevat lajin Gallus gallus siitossiipikarjassa, sen siitosmunissa, lajin Gallus gallus munivissa kanoissa, sen syötäväksi tarkoitetuissa munissa ja jalostukseen tai munien tuotantoon tarkoitetuissa lajin Gallus gallus untuvikoissa esiintyvää salmonellaa. Näissä ohjelmissa tarjotaan asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädettyjä takeita vastaavat takeet. Ne olisi sen vuoksi hyväksyttävä.

(6)

Komission päätöksellä 2007/843/EY (5) hyväksyttiin Amerikan yhdysvaltojen, Israelin, Kanadan ja Tunisian toimittamat valvontaohjelmat siitoskanojen parvissa esiintyvän salmonellan osalta. Amerikan yhdysvallat on nyt toimittanut komissiolle lisävalvontaohjelmansa, joka koskee salmonellaa munien tai lihan tuotantoon tarkoitetuissa lajin Gallus gallus untuvikoissa. Tässä ohjelmassa tarjotaan asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädettyjä takeita vastaavat takeet. Se olisi sen vuoksi hyväksyttävä. Israel selvensi, että sen salmonellan valvontaohjelma koskee ainoastaan broilerinlihan tuotantoketjua.

(7)

Sveitsi on maataloustuotteiden kaupasta Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä tehdyn sopimuksen (6) puitteissa toimittanut komissiolle valvontaohjelmansa, jotka koskevat lajin Gallus gallus siitossiipikarjassa, sen siitosmunissa, lajin Gallus gallus munivissa kanoissa, sen syötäväksi tarkoitetuissa munissa, lajin Gallus gallus jalostukseen tai munien tuotantoon tarkoitetuissa untuvikoissa sekä broilereissa esiintyvää salmonellaa. Näissä ohjelmissa tarjotaan asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädettyjä takeita vastaavat takeet. Selkeyden vuoksi tämä olisi otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevan 1 osan taulukon sarakkeessa 9.

(8)

Eräät muut kolmannet maat, jotka sisältyvät tätä nykyä asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevan 1 osan luetteloon, eivät ole vielä toimittaneet komissiolle salmonellan valvontaohjelmia tai jo toimitetuissa ohjelmissa ei tarjota asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädettyjä takeita vastaavia takeita. Koska lajin Gallus gallus siitos- ja tuotantosiipikarjaa, sen munia ja lajin Gallus gallus untuvikkoja koskevia asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädettyjä vaatimuksia sovelletaan yhteisössä 1 päivästä tammikuuta 2009, kyseisen siipikarjan ja munien tuontia ei tulisi enää sallia asianomaisista kolmansista maista kyseisen päivämäärän jälkeen. Asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistettua luetteloa kolmansista maista ja niiden alueista, vyöhykkeistä tai erillisalueista olisi tämän vuoksi muutettava.

(9)

Voidakseen tarjota asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädettyjä takeita vastaavat takeet kolmansien maiden, joista jäsenvaltioiden on sallittua tuoda lajin Gallus gallus teurassiipikarjaa, olisi todistettava, että salmonellan valvontaohjelmaa on sovellettu alkuperäparveen ja että kyseinen parvi on testattu kansanterveyden kannalta merkittävien salmonellan serotyyppien esiintymisen varalta.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse vaatimuksista, jotka koskevat erityisten valvontamenetelmien käyttöä siipikarjassa esiintyvän salmonellan kansallisissa valvontaohjelmissa, 1 päivänä elokuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1177/2006 (7) vahvistetaan tietyt säännöt, jotka koskevat mikrobilääkkeiden ja rokotteiden käyttöä kansallisissa valvontaohjelmissa.

(11)

Kolmansien maiden, joista jäsenvaltioiden on sallittua tuoda lajin Gallus gallus teurassiipikarjaa, olisi todistettava, että asetuksessa (EY) N:o 1177/2006 säädettyjä mikrobilääkkeiden ja rokotteiden käyttöä koskevia erityisiä vaatimuksia sovelletaan. Eläinlääkärintodistuksessa olisi lisäksi ilmoitettava, jos mikrobilääkkeitä on käytetty muihin tarkoituksiin kuin salmonellan torjuntaan, sillä tällainen käyttö saattaa vaikuttaa tuonnin yhteydessä tapahtuvaan salmonellan testaukseen. Tämän vuoksi olisi muutettava sitä asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevassa 2 osassa esitettyä eläinlääkärintodistuksen mallia, jota on käytettävä tuotaessa muuta teurassiipikarjaa tai riistan istutukseen maastoon tarkoitettua siipikarjaa kuin sileälastaisia lintuja.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/36

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Liitteessä esitetyn valmisteen hyväksymistä koskeva hakemus on tehty asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Bacillus amyloliquefaciens CECT 5940 -valmisteen (Ecobiol ja Ecobiol plus) hyväksymistä broilerien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, 16 päivänä heinäkuuta 2008 antamasta lausunnosta (2) käy ilmi, ettei Bacillus amyloliquefaciens CECT 5940 -valmisteella (Ecobiol ja Ecobiol plus) ole valmistajan toimittamien tietojen perusteella haitallista vaikutusta eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että sen käyttö stabiloi suolistoflooraa. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, ettei Bacillus amyloliquefaciens CECT 5940 -valmiste (Ecobiol ja Ecobiol plus) aiheuta muita riskejä, joiden vuoksi hyväksyntää ei voitaisi myöntää asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Lausunnon mukaan valmisteen käytöllä ei ole haitallisia vaikutuksia broilereihin. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityisvaatimuksia markkinoille saattamisen jälkeisestä seurannasta ei tarvita. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineen analyysimenetelmää koskevan raportin.

(5)

Valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi olisi hyväksyttävä kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/38

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Liitteessä esitetyn valmisteen hyväksymistä koskeva hakemus on tehty asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Saccharomyces cerevisiae CNCM I-1077 -valmisteen (Levucell SC20 ja Levucell SC10 ME) uutta käyttötapaa karitsoiden rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Saccharomyces cerevisiae CNCM I-1077 -valmisteen käyttö hyväksyttiin ilman määräaikaa lypsylehmien ja lihanautojen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1200/2005 (2) ja 22 päivään maaliskuuta 2017 saakka lypsävien kuttujen ja lypsävien uuhien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 226/2007 (3).

(5)

On saatu uusia tietoja, jotka tukevat hakemusta valmisteen hyväksymiseksi karitsoiden rehussa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 16 päivänä heinäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa (4), että Saccharomyces cerevisiae CNCM I-1077 -valmisteella (Levucell SC20 ja Levucell SC10 ME) ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön. Se totesi myös, ettei Saccharomyces cerevisiae CNCM I-1077 -valmiste (Levucell SC20 ja Levucell SC10 ME) aiheuta muita riskejä, joiden vuoksi hyväksyntää ei voitaisi myöntää asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseisen lausunnon mukaan tämän valmisteen käyttö on karitsojen kannalta turvallista. Lausunnossa todetaan lisäksi, että valmisteella voi olla suotuisa vaikutus lopulliseen painoon ja keskimääräiseen päivittäiseen painonlisäykseen. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityisvaatimuksia markkinoille saattamisen jälkeisestä seurannasta ei tarvita. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineen analyysimenetelmää koskevan raportin.

(6)

Valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi olisi hyväksyttävä kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/41

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 318/2007 (3) vahvistetaan eläinten terveysvaatimukset tuotaessa tiettyjä muita kuin siipikarjaan kuuluvia lintuja yhteisöön sekä tällaisiin lintuihin tuonnin jälkeen sovellettavat karanteenivaatimukset.

(2)

Mainitun asetuksen liitteessä V esitetään luettelo niistä karanteenitiloista ja -asemista, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet tiettyjen muiden kuin siipikarjaan kuuluvien lintujen tuontia varten.

(3)

Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat tarkastaneet hyväksytyt karanteenitilansa ja -asemansa ja toimittaneet komissiolle päivitetyn luettelon niistä. Asetuksen (EY) N:o 318/2007 liitteessä V olevaa luetteloa hyväksytyistä karanteenitiloista ja -asemista olisi siksi muutettava.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 318/2007 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 340/45

(1)

Kolmansista maista lähtöisin olevan humalan tuonnista 21 päivänä joulukuuta 1978 annettua komission asetusta (ETY) N:o 3076/78 (2) ja kolmansista maista tuotavan humalan mukana seuraavien todistusten ja yhteisön todistusten vastaavuudesta 21 päivänä joulukuuta 1978 annettua komission asetusta (ETY) N:o 3077/78 (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (4). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainitut asetukset saattamalla ne yhtenäiseksi tekstiksi.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 158 artiklan 1 kohdassa säädetään, että humalaa ja humalatuotteita voidaan tuoda kolmansista maista ainoastaan, jos niiden laatuominaisuudet vastaavat vähintään yhteisössä korjatuille ja yhteisössä korjatuista tuotteista valmistetuille tuotteille vahvistettujavaatimuksia. Mainitun artiklan 2 kohdassa säädetään kuitenkin, että näiden tuotteiden katsotaan täyttävän kyseiset vaatimukset, jos niiden mukana on alkuperämaan viranomaisten antama todistus, joka on hyväksytty yhteisöstä peräisin olevien humalan ja humalatuotteiden kaupan pitämisessä vaadittavaa todistusta vastaavaksi.

(3)

Humalan ja humalatuotteiden varmentamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 14 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EC) N:o 1850/2006 (5) humalatuotteiden kaupan pitämiselle asetetaan erittäin tiukat vaatimukset erityisesti seosten osalta. Tällä hetkellä rajoilla ei ole valvontamenetelmiä, joilla voitaisiin valvoa tehokkaasti näiden vaatimusten noudattamista. Ainoastaan viejämaiden sitoumus noudattaa yhteisön vaatimuksia näiden tuotteiden kaupan pitämisessä voi korvata valvonnan. On siis tarpeen vaatia, että näiden kolmansista maista lähtöisin olevien tuotteiden mukana on asetuksen (EY) N:o 1234/2007 158 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu todistus.

(4)

Sen takaamiseksi, että yhteisön varmentamista koskevia sääntöjä noudatetaan, jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia varmistaakseen, että tuotu humala on asetuksen (EY) N:o 1850/2006 kaupan pitämisen vähimmäisvaatimusten mukaista.

(5)

Tietyt kolmannet maat ovat sitoutuneet noudattamaan humalan ja humalatuotteiden kaupan pitämiselle säädettyjä vaatimuksia ja valtuuttaneet tietyt laitokset laatimaan vastaavuustodistuksia. Sen vuoksi nämä todistukset olisi hyväksyttävä yhteisön todistuksia vastaaviksi ja niihin liittyvät tuotteet olisi laskettava vapaaseen liikkeeseen.

(6)

Kyseisien kolmansien maiden laitosten tehtäviin kuuluu ajantasaistaa liitteessä I olevat tiedot ja antaa ne tiedoksi komissiolle tiiviin yhteistyön hengessä.

(7)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten työn helpottamiseksi olisi säädettävä todistusten ja otteiden muodosta ja tarpeen mukaan niiden sisällöstä sekä käytön edellytyksistä.

(8)

Kaupan käytäntöjen huomioon ottamiseksi on tarpeen antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuus valvonnassaan teettää lähetyksen jakamisen yhteydessä todistuksesta ote jokaista jaetusta lähetyksestä peräisin olevaa uutta lähetystä varten.

(9)

Samoin kuin yhteisön varmentamisjärjestelmässä ei tietyistä tuotteista tarvitsisi esittää tässä asetuksessa säädettyä todistusta niiden käyttötarkoituksen vuoksi.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

tuotteen kuvaus;

b)

lajike tai lajikkeet;

c)

alkuperämaa;

d)

vastaavuustodistuksen tai sen otteen 9 kohdassa esitetyt merkit ja numerot.

a)

kun kyseessä on humalantähkät:

b)

kun kyseessä ovat humalasta valmistetut tuotteet, a alakohdan tietojen lisäksi jalostuspaikka ja -päivä.

a)

yksityishenkilöiden omaan käyttöön myytäviksi tarkoitetuissa pienissä pakkauksissa olevat tuotteet;

b)

tieteellisiin ja teknisiin kokeisiin tarkoitetut tuotteet;

c)

messuille tarkoitetut tuotteet, joihin sovelletaan tähän tarkoitukseen säädettyä tullijärjestelmää.