2.9.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 241/1

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1287/2006,

annettu 10 päivänä elokuuta 2006,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta tietojen kirjaamista koskevien sijoituspalveluyritysten velvoitteiden, liiketoimista ilmoittamisen, markkinoiden avoimuuden, rahoitusvälineiden kaupankäynnin kohteeksi ottamisen sekä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan 2 ja 7 alakohdan, 4 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 10 kohdan, 25 artiklan 7 kohdan, 27 artiklan 7 kohdan, 28 artiklan 3 kohdan, 29 artiklan 3 kohdan, 30 artiklan 3 kohdan, 40 artiklan 6 kohdan, 44 artiklan 3 kohdan, 45 artiklan 3 kohdan, 56 artiklan 5 kohdan ja 58 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2004/39/EY luodaan yleinen kehys yhteisön rahoitusmarkkinoilla sovellettavalle sääntelyjärjestelmälle, jossa säännellään muun muassa seuraavia asioita: toimintaehdot sijoituspalveluyritysten tarjoamille sijoitus- ja oheispalveluille sekä sijoitustoiminnalle; toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset (mukaan luettuina tietojen kirjaamista koskevat velvoitteet) ammattimaisesti näitä palveluja tarjoaville ja toimintaa harjoittaville sijoituspalveluyrityksille sekä säännellyille markkinoille; liiketoimista ilmoittamista koskevat velvoitteet rahoitusvälineillä toteutettaville liiketoimille ja avoimuusvaatimukset osakkeilla toteutettaville liiketoimille.

(2)

On asianmukaista, että tähän asetukseen sisältyvät säännökset annetaan asetuksena, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen järjestelmä kaikissa jäsenvaltioissa, edistää markkinoiden yhdentymistä ja sijoitus- ja oheispalvelujen rajatylittävää tarjoamista sekä edistää yhtenäismarkkinoiden lujittamista. Säännöksillä, jotka liittyvät tietojen kirjaamisen tiettyihin näkökohtiin, liiketoimista ilmoittamiseen, avoimuuteen ja hyödykejohdannaisiin, ei ole paljon yhtymäkohtia kansalliseen lainsäädäntöön eikä asiakassuhteita säänteleviin yksityiskohtaisiin lakeihin.

(3)

Yksityiskohtaiset ja täysin yhdenmukaiset avoimuusvaatimukset ja liiketoimista ilmoittamista sääntelevät säännöt ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset markkinaolosuhteet ja arvopaperimarkkinoiden sujuva toiminta koko yhteisössä sekä edistää kyseisten markkinoiden todellista yhdentymistä. Tietojen kirjaamisessa tietyt näkökohdat ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, koska niihin sisältyy samoja käsitteitä, jotka on määritelty liiketoimista ilmoittamista ja avoimuusvaatimuksia varten.

(4)

Direktiivissä 2004/39/EY säädetyllä järjestelmällä, joka koskee liiketoimien ilmoittamista koskevia velvoitteita rahoitusvälineillä toteutettaville liiketoimille, pyritään varmistamaan, että asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan asianmukaiset tiedot liiketoimista, jotka kuuluvat niiden valvontaan. Tämän vuoksi on tarpeen varmistaa, että kaikilta sijoituspalveluyrityksiltä kerätään yhdet tiedot, joissa on mahdollisimman vähän poikkeamia jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan minimoida toisistaan poikkeavien ilmoittamisvelvoitteiden soveltaminen rajatylittävää toimintaa harjoittaviin yrityksiin sekä maksimoida toimivaltaisella viranomaisella olevien tietojen osuus, joka voidaan jakaa toisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Toimenpiteillä pyritään myös varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset pystyvät täyttämään direktiivin mukaiset velvoitteensa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

(5)

Direktiivissä 2004/39/EY säädetyllä järjestelmällä, joka koskee avoimuusvaatimuksia säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otetuilla osakkeilla toteutettaville liiketoimille, pyritään varmistamaan, että sijoittajilla on riittävät tiedot kyseisillä osakkeilla toteutetuista ja toteutettavissa olevista liiketoimista riippumatta siitä, toteutetaanko ne säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, kauppojen sisäisten toteuttajien toimesta tai kyseisten kauppapaikkojen ulkopuolella. Kyseiset vaatimukset ovat osa laajempaa säännöstöä, jolla pyritään edistämään kauppapaikkojen välistä kilpailua toteuttamispalveluissa; näin voidaan lisätä sijoittajien valinnanvaraa, kannustaa innovaatioita, alentaa liiketoimien kustannuksia ja lisätä hinnanmuodostusprosessin tehokkuutta koko yhteisössä. Avoimuuden korkea taso on tämän kehyksen keskeinen osa, kun pyritään varmistamaan tasapuoliset toimintaolosuhteet kauppapaikoille; näin voidaan välttää se, että tiettyjen osakkeiden hinnanmuodostusmekanismi ei häiriinny likviditeetin hajanaisuudesta ja ettei siksi sijoittajille koidu haittaa. Kyseisessä direktiivissä kuitenkin tunnustetaan, että joissakin olosuhteissa voi olla tarpeen poiketa kauppaa edeltävistä avoimuusvaatimuksista tai lykätä kaupan jälkeisten avoimuusvelvoitteiden noudattamista. Tässä asetuksessa kyseiset olosuhteet määritellään yksityiskohtaisesti; samalla otetaan huomioon tarve varmistaa avoimuuden korkea taso sekä se, ettei likviditeettiä tahattomasti heikennetä kauppapaikoilla eikä muualla sen seurauksena, että sovelletaan liiketoimien julkistamista koskevia vaatimuksia, mikä johtaa riskipositioiden julkistamiseen.

(6)

Tietojen kirjaamista koskevia säännöksiä sovellettaessa viittauksen toimeksiantotyyppiin olisi ymmärrettävä viittaavan siihen, onko kyseessä rajahintatoimeksianto, markkinatoimeksianto tai muu toimeksiantotyyppi. Tietojen kirjaamista koskevia säännöksiä sovellettaessa viittauksen toimeksiannon tai liiketoimen luonteeseen olisi ymmärrettävä viittaavan arvopaperien merkitsemistä koskevaan toimeksiantoon, arvopaperien merkitsemiseen, option toteuttamista koskevaan toimeksiantoon, optioiden toteuttamiseen tai vastaaviin asiakkaiden toimeksiantoihin tai liiketoimiin.

(7)	Tässä vaiheessa ei ole tarpeen määrittää tai kuvailla yksityiskohtaisesti toimivaltaisten viranomaisten välisten tietojenvaihtojärjestelyjen tyyppiä, luonnetta eikä kehittyneisyyttä.

(8)

Kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut likviditeetiltään merkittävimmän markkinan määrittämisestä vaihtoehtoisella tavalla eikä ilmoitukseen ole vastattu kohtuullisessa ajassa tai toimivaltainen viranomainen kiistää toisen viranomaisen laskelman, kyseisten toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä löytämään ratkaisu. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa keskustella asiasta Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteassa.

(9)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi koordinoitava liiketoimia koskevien toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihtojärjestelmien suunnittelua ja käyttöönottoa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat keskustella myös näistä asioista Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteassa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava järjestelyistä komissiolle, joka puolestaan pitää Euroopan arvopaperikomitean ajan tasalla. Koordinointia suoritettaessa toimivaltaisten viranomaisten on harkittava, miten sijoituspalveluyritysten toimintaa valvotaan tehokkaasti sen varmistamiseksi, että ne toimivat rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattitaitoisesti sekä tavalla, joka edistää markkinoiden eheyttä yhteisössä; lisäksi on harkittava sitä, millaiseen perinpohjaiseen kustannus-hyöty -analyysiin päätökset perustetaan, ja sitä, miten varmistetaan liiketoimia koskevien tietojen käyttö ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten tehtävien asianmukaiseen suorittamiseen, sekä sitä, millaiset tehokkaat ja vastuunjaoltaan selvät hallinnointijärjestelyt tarvitaan yhteisille järjestelmille, joita mahdollisesti pidetään tarpeellisina.

(10)

On tarpeen vahvistaa perusteet sen määrittämiseksi, koska säännellyn markkinan toiminta on merkittävää vastaanottavassa jäsenvaltiossa, sekä toiminnan merkittävyyden seurauksille siten, että vältytään luomasta velvoitetta, että säännellyn markkinan olisi tehtävä yhteistyötä useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen kanssa tai se olisi useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen toimivallan alainen, kun muuten tällaista velvoitetta ei olisi.

(11)	ISO 10962 (Classification of financial instruments code) on esimerkki rahoitusvälineiden luokittelun yhdenmukaisesta kansainvälisesti hyväksytystä standardista.

(12)

Jos toimivaltaiset viranomaiset myöntävät vapautuksia kauppaa edeltävistä avoimuusvaatimuksista tai antavat luvan lykätä kaupan jälkeisten avoimuusvelvoitteiden noudattamista, niiden pitäisi kohdella kaikkia säänneltyjä markkinoita ja monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä tasapuolisesti ja syrjimättömästi ja myöntää vapautus tai lykkäys joko kaikille säännellyille markkinoille ja monenkeskisille kaupankäyntijärjestelmille, joille ne ovat myöntäneet toimiluvan direktiivin 2004/39/EY mukaisesti, tai ei millekään niistä. Vapautuksia tai lykkäyksiä myöntävien toimivaltaisten viranomaisten ei tulisi asettaa lisävaatimuksia.

(13)	Säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän käyttämällä kaupankäyntialgoritmilla olisi yleensä pyrittävä maksimoimaan kauppojen määrä, mutta muidenkin kaupankäyntialgoritmien pitäisi olla mahdollisia.

(14)

Toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2004/39/EY 29 tai 44 artiklan mukaisesti myöntämä vapautus kauppaa edeltävistä avoimuusvaatimuksista ei saisi antaa sijoituspalveluyrityksille mahdollisuutta välttyä kyseisiltä velvoitteilta niiden likvideillä osakkeilla toteutettavien liiketoimien osalta, jotka ne toteuttavat kahdenvälisinä liiketoimina säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän sääntöjen mukaisesti, kun kyseisiin liiketoimiin sovellettaisiin kyseisen direktiivin 27 artiklassa säädettyä velvollisuutta julkistaa hintatarjoukset, jos ne toteutettaisiin muiden sääntöjen kuin säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän sääntöjen mukaisesti.

(15)

Toiminnalla olisi katsottava olevan keskeinen kaupallinen merkitys sijoituspalveluyritykselle, jos toiminta tuottaa huomattavat tulot tai aiheuttaa huomattavat kustannukset. Huomattavia tuloja tai kustannuksia arvioitaessa olisi aina otettava huomioon se, missä määrin toimintaa harjoitetaan tai se on organisoitu erillään muusta toiminnasta, toiminnan rahallinen arvo sekä sen suhteellinen merkitys yrityksen koko liiketoiminnalle ja toiminnalle markkinalla, jolla yritys toimii. Toiminnan pitäisi tarvittaessa voida katsoa tuottavan huomattavat tulot yritykselle myös silloin, kun ainoastaan yksi tai kaksi edellä mainituista tekijöistä pitää paikkansa yksittäistapauksessa.

(16)

Osakkeilla, joilla ei käydä päivittäin kauppaa, ei pitäisi katsoa olevan likvidiä markkinaa direktiiviä 2004/39/EY sovellettaessa. Jos kaupankäynti osakkeella poikkeuksellisesti keskeytetään markkinoiden vakauden takaamisen tai ylivoimaisen esteen vuoksi, eikä osakkeella tämän vuoksi käydä kauppaa joinakin kaupankäyntipäivinä, tämän ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa sitä, että osakkeella ei katsota olevan likvidiä markkinaa.

(17)

Vaatimus tiettyjen hintatarjousten, toimeksiantojen tai liiketoimien julkistamisesta direktiivin 2004/39/EY 27, 28, 29, 30, 44 ja 45 artiklan ja tämän asetuksen mukaisesti ei saisi estää säänneltyjä markkinoita ja monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä edellyttämästä, että niiden jäsenet tai markkinaosapuolet julkistavat muita sellaisia tietoja.

(18)

Tiedot, jotka on annettava saataville mahdollisimman reaaliaikaisesti, olisi annettava saataville niin pian kuin on teknisesti mahdollista olettaen, että asianomaisen henkilön toiminta on riittävän tehokasta ja henkilö on sijoittanut riittävästi varoja järjestelmiin. Tietojen julkistaminen lähellä kolmen minuutin määräaikaa olisi rajoitettava poikkeustapauksiin, joissa käytettävissä olevat järjestelmät eivät anna mahdollisuutta julkistaa tietoja nopeammin.

(19)

Kun sovelletaan tämän asetuksen säännöksiä, jotka liittyvät direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan c alakohdassa määritellyn siirtokelpoisen arvopaperin ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, ja kun kyseessä on arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta 4 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/71/EY (2) tarkoitettu arvopaperi, olisi katsottava, että julkisesti saatavilla on riittävästi tietoa, jota tarvitaan kyseisen rahoitusvälineen arvon määrityksessä.

(20)

Arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten liikkeeseen laskemien osuuksien ottamisen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ei pitäisi antaa mahdollisuutta kiertää arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY (3) säännöksiä eikä varsinkaan sen 44–48 artiklan säännöksiä.

(21)

Johdannaissopimusta olisi pidettävä direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 7 kohdassa tarkoitettuna rahoitusvälineenä ainoastaan silloin, kun se liittyy hyödykkeeseen ja täyttää tämän asetuksen mukaiset perusteet sen määrittämiseksi, että sopimus on katsottava muun johdannaisrahoitusvälineen kaltaiseksi ja sellaiseksi, ettei sitä ole tarkoitettu kaupallisiin tarkoituksiin. Johdannaissopimusta olisi pidettävä direktiivin kyseisessä liitteessä olevan C osan 10 kohdassa tarkoitettuna rahoitusvälineenä ainoastaan silloin, kun se liittyy C osan 10 kohdassa tai tässä asetuksessa tarkoitettuun kohde-etuuteen ja täyttää tämän asetuksen mukaiset perusteet sen määrittämiseksi, että sopimuksen on katsottava olevan muiden johdannaisrahoitusvälineiden kaltainen.

(22)

Direktiivissä 2004/39/EY vahvistettujen poikkeusten, jotka liittyvät kaupankäyntiin omaan lukuun tai kaupankäyntiin tai muiden sijoituspalvelujen tarjoamiseen kyseisen direktiivin liitteessä I olevan C osan 5, 6 ja 7 kohdan mukaisilla hyödykejohdannaisilla tai kyseisessä liitteessä I olevan C osan 10 kohdan mukaisilla johdannaisilla, voisi olettaa sulkevan kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle merkittävän määrän kaupallisin perustein toimivia energian ja muiden hyödykkeiden tuottajia ja kuluttajia mukaan luettuina energiantuottajat, hyödykekauppiaat ja niiden tytäryritykset; tämän vuoksi kyseisiltä markkinaosapuolilta ei vaadita tämän asetuksen mukaisten testien soveltamista sen määrittämiseksi, ovatko sopimukset, joilla ne käyvät kauppaa, rahoitusvälineitä.

(23)

Direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan B osan 7 kohdan mukaisesti sijoituspalveluyritykset voivat käyttää vapautta tarjota oheispalveluja muussa jäsenvaltiossa kuin niiden kotijäsenvaltiossa tarjoamalla kyseisessä liitteessä olevassa A tai B osassa tarkoitettuja sijoitus- ja oheispalveluja ja harjoittamalla A tai B osassa tarkoitettua sijoitustoimintaa, kun palvelut ja toiminta liittyvät kyseisessä liitteessä olevan C osan 5, 6, 7 ja 10 kohdassa tarkoitettujen johdannaisten kohde-etuuteen, ja kun johdannaiset ovat yhteydessä sijoitus- tai oheispalvelujen tarjoamiseen. Tämän perusteella yrityksen, joka tarjoaa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä siihen yhteydessä olevaa kaupankäyntiä spot-sopimuksilla, pitäisi pystyä hyödyntämään vapautta tarjota kyseiseen yhteydessä olevaan kaupankäyntiin liittyviä oheispalveluja.

(24)

Tähän asetukseen sisältyvä hyödykkeen määritelmä ei saisi vaikuttaa muihin kyseisen termin määritelmiin, joita sisältyy kansalliseen lainsäädäntöön tai muuhun yhteisön lainsäädäntöön. Testejä, joilla määritetään, onko sopimus katsottava muiden johdannaisrahoitusvälineiden kaltaiseksi ja sellaiseksi, ettei sitä ole tarkoitettu kaupallisiin tarkoituksiin, on tarkoitus käyttää ainoastaan määritettäessä, kuuluvatko sopimukset direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 7 tai 10 kohdan soveltamisalaan.

(25)

Johdannaissopimusta olisi pidettävä hyödykkeeseen tai muuhun kohteeseen liittyvänä silloin, kun kyseisen sopimuksen ja asianomaisen kohde-etuutena olevan hyödykkeen tai kohteen välillä on suora yhteys. Hyödykkeen hintaan perustuvaa johdannaissopimusta olisi tämän vuoksi pidettävä hyödykkeeseen liittyvänä johdannaissopimuksena, mutta hyödykkeen kuljetuskustannuksiin perustuvaa johdannaissopimusta ei olisi pidettävä hyödykkeeseen liittyvänä johdannaissopimuksena. Hyödykejohdannaiseen liittyvää johdannaissopimusta, kuten optiota hyödykefutuuriin (johdannaiseen liittyvä johdannaissopimus), olisi pidettävä hyödykkeisiin välillisesti tehtynä sijoituksena ja siksi sitä olisi edelleen pidettävä hyödykejohdannaisena direktiiviä 2004/39/EY sovellettaessa.

(26)	Hyödykkeen käsitteeseen ei pitäisi kuulua palveluita eikä muita sellaisia kohteita, jotka eivät ole tavaroita, kuten valuutat tai kiinteistöihin liittyvät oikeudet, tai jotka ovat täysin aineettomia.

(27)	Komission päätöksellä 2001/527/EY (4) perustettua Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa on kuultu teknisistä kysymyksistä.

(28)	Tässä asetuksessa vahvistetut toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISTÄ

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa säädetään direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 2 ja 7 alakohdan, 13 artiklan 6 kohdan sekä 25, 27, 28, 29, 30, 40, 44, 45, 56 ja 58 artiklan täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

2.   Asetuksen 7 ja 8 artiklaa sovelletaan rahastoyhtiöihin direktiivin 85/611/ETY 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)	’hyödykkeellä’ kaikkia lajiesineen kaltaisia aineellisia tavaroita, jotka voidaan toimittaa, mukaan luettuna metallit ja metallimalmit ja -sekoitukset sekä maataloustuotteet ja energiatuotteet kuten sähkö;

2)	’liikkeeseenlaskijalla’ yhteisöä, joka laskee liikkeeseen siirtokelpoisia arvopapereita ja soveltuvin osin muita rahoitusvälineitä;

3)	’yhteisön liikkeeseenlaskijalla’ liikkeeseenlaskijaa, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa;

4)	’kolmannen maan liikkeeseenlaskijalla’ liikkeeseenlaskijaa, joka ei ole yhteisön liikkeeseenlaskija;

5)	’tavanomaisella kaupankäyntiajalla’ kauppapaikan aukioloaikaa, jonka kauppapaikka tai sijoituspalveluyritys määrittää etukäteen ja jonka se julkistaa kaupankäyntiajakseen;

6)	’portfoliokaupalla’ useammalla kuin yhdellä arvopaperilla toteutettavaa liiketoimea, kun kyseisistä arvopapereista muodostetaan ryhmitelty erä ja ne myydään yhtenä eränä tiettyyn viitehintaan;

7)	’asianomaisella toimivaltaisella viranomaisella’ rahoitusvälineen osalta sitä toimivaltaista viranomaista, jonka toimivaltaan kuuluu rahoitusvälineen merkittävin markkina likviditeetillä mitattuna;

8)

’kauppapaikalla’ säänneltyä markkinaa, monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää tai kauppojen sisäistä toteuttajaa, joka toimii kauppojen sisäisenä toteuttajana, ja soveltuvin osin yhteisön ulkopuolella toimivaa järjestelmää, jolla on samankaltaisia toimintoja kuin säännellyllä markkinalla tai monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä;

9)

’vaihdolla’ rahoitusvälineen osalta sitä määrää, joka saadaan kertomalla kyseisen rahoitusvälineen kappalemäärä, joka on vaihdettu ostajien ja myyjien välillä määriteltynä ajanjaksona toteutettaessa liiketoimia kauppapaikalla tai muulla tavalla, kuhunkin kauppaan sovellettavalla yksikkökohtaisella hinnalla;

10)	’arvopapereilla toteutettavalla rahoitustoimella’ osakkeiden lainaksiottamista tai -antamista tai muiden rahoitusvälineiden lainaksiottamista tai -antamista, takaisinostosopimuksia ja käänteisiä takaisinostosopimuksia sekä buy-sell back ja sell-buy back -sopimuksia.

3 artikla

Yksittäiseen osakkeeseen liittyvät portfoliokaupan liiketoimet ja volyymipainotetut keskihintaiset liiketoimet

1.   Portfoliokaupassa yksittäiseen osakkeeseen liittyvää liiketoimea on pidettävä 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa sovellettaessa liiketoimena, johon sovelletaan muita ehtoja kuin vallitsevaa markkinahintaa.

Sitä on myös pidettävä 27 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa liiketoimena, jossa osakkeiden osto tai myynti tapahtuu muun tekijän kuin osakkeen vallitsevan markkina-arvon perusteella.

2.   Volyymipainotettua keskihintaista liiketoimea on pidettävä 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa sovellettaessa liiketoimena, johon sovelletaan muita ehtoja kuin vallitsevaa markkinahintaa, ja 25 artiklaa sovellettaessa toimeksiantona, johon sovelletaan muita ehtoja kuin vallitsevaa markkinahintaa.

Sitä on myös pidettävä 27 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa liiketoimena, jossa osakkeiden osto tai myynti tapahtuu muun tekijän kuin osakkeen vallitsevan markkina-arvon perusteella.

4 artikla

Viittaukset kaupankäyntipäivään

1.   Viittausta kaupankäyntipäivään, joka liittyy kauppapaikkaan tai kaupan jälkeisiin tietoihin, jotka on julkistettava osakkeesta direktiivin 2004/39/EY 30 tai 45 artiklan mukaisesti, on pidettävä viittauksena mihin tahansa päivään, jona kyseisellä kauppapaikalla käydään kauppaa.

Viittausta kaupankäyntipäivän alkamiseen on pidettävä viittauksena kauppapaikan tavanomaisen kaupankäyntiajan alkamiseen.

Viittausta keskipäivään kaupankäyntipäivänä on pidettävä viittauksena keskipäivään sillä aikavyöhykkeellä, jolla kauppapaikka sijaitsee.

Viittausta kaupankäyntipäivän päättymiseen on pidettävä viittauksena kauppapaikan tavanomaisen kaupankäyntiajan päättymiseen.

2.   Viittausta kaupankäyntipäivään, joka liittyy osakkeen osalta likviditeetiltään merkittävimpään markkinaan, tai kaupan jälkeisiin tietoihin, jotka osakkeesta on julkistettava direktiivin 2004/39/EY 28 artiklan mukaisesti, on pidettävä viittauksena mihin tahansa päivään, jona kyseisen markkinan kauppapaikoilla käydään tavanomaista kauppaa.

Viittausta kaupankäyntipäivän alkamiseen on pidettävä viittauksena aikaisimpaan ajankohtaan, jona kyseisellä osakkeella voidaan käydä tavanomaista kauppaa kyseisen markkinan kauppapaikoilla.

Viittausta keskipäivään kaupankäyntipäivänä on pidettävä viittauksena keskipäivään sillä aikavyöhykkeellä, jolla markkina sijaitsee.

Viittausta kaupankäyntipäivän päättymiseen on pidettävä viittauksena myöhäisimpään ajankohtaan, jona kyseisellä osakkeella voidaan käydä tavanomaista kauppaa kyseisen markkinan kauppapaikoilla.

3.   Viittausta kaupankäyntipäivään on 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun spot-sopimuksen osalta pidettävä viittauksena mihin tahansa päivään, jona kyseisellä sopimuksella käydään tavanomaista kauppaa kyseisen markkinan kauppapaikoilla.

5 artikla

Viittaukset liiketoimeen

Tätä asetusta sovellettaessa viittauksella liiketoimeen tarkoitetaan ainoastaan viittausta rahoitusvälineen ostoon ja myyntiin. Tätä asetusta sovellettaessa, pois luettuina II luvun säännökset, rahoitusvälineen ostoon ja myyntiin eivät sisälly seuraavat:

a)	arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet;

b)	optioiden tai katettujen optiotodistusten toteuttaminen;

c)	liiketoimet, jotka toteutetaan ensisijaisilla markkinoilla (esimerkiksi liikkeeseenlasku, jakaminen tai merkintä) direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuilla rahoitusvälineillä.

6 artikla

Osakkeen ottaminen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla

Tämän asetuksen säännöksiä sovellettaessa direktiivin 2004/39/EY 40 artiklassa tarkoitettu rahoitusvälineiden ottaminen kaupankäynnin kohteeksi katsotaan tapahtuneeksi, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	osaketta ei ole aiemmin otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla;

b)	osake on aiemmin otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, mutta kaupankäynti osakkeella on lopetettu kaikilla säännellyillä markkinoilla, joilla se oli otettu kaupankäynnin kohteeksi.

II LUKU

TIETOJEN KIRJAAMINEN: ASIAKASTOIMEKSIANNOT JA LIIKETOIMET

7 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 6 kohta)

Tietojen kirjaaminen asiakastoimeksiannoista ja kaupankäyntipäätöksistä

Sijoituspalveluyrityksen on jokaisen asiakastoimeksiannon sekä jokaisen salkunhoitopalvelujen tarjoamiseen liittyvän kaupankäyntipäätöksen osalta kirjattava välittömästi seuraavat tiedot siltä osin kuin ne liittyvät kyseiseen toimeksiantoon tai kaupankäyntipäätökseen:

a)	asiakkaan nimi tai muut yksilöintitiedot;

b)	asiakkaan lukuun toimivien relevanttien henkilöiden nimet tai muut yksilöintitiedot;

c)	liitteessä I olevan taulukon 1 kohdassa 4, 6 ja 16–19 tarkoitetut tiedot;

d)	toimeksiannon luonne, jos kyseessä ei ole osto eikä myynti;

e)	toimeksiannon tyyppi;

f)	muut asiakkaan esittämät yksityiskohdat, edellytykset ja erityisohjeet, jotka täsmentävät toimeksiannon toteuttamista;

g)	päivämäärä ja tarkka kellonaika, jolloin sijoituspalveluyritys on vastaanottanut toimeksiannon tai tehnyt kaupankäyntipäätöksen.

8 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 6 kohta)

Liiketoimien kirjaaminen

1.   Välittömästi asiakastoimeksiannon toteuttamisen jälkeen tai kun sijoituspalveluyritykset toimittavat toimeksiantoja toiselle henkilölle toteutettavaksi, välittömästi saatuaan vahvistuksen toimeksiannon toteuttamisesta, sijoituspalveluyritysten on kirjattava seuraavat liiketoimea koskevat tiedot:

a)	asiakkaan nimi tai muut yksilöintitiedot;

b)	liitteessä I olevan taulukon 1 kohdassa 2, 3, 4, 6, ja 16–21 kohdassa tarkoitetut tiedot;

c)	kokonaishinta, joka saadaan kertomalla yksikköhinta lukumäärällä;

d)	toimeksiannon luonne, jos kyseessä ei ole osto eikä myynti;

e)	liiketoimen toteuttaneen tai siitä vastuussa oleva luonnollisen henkilön nimi.

2.   Jos sijoituspalveluyritys välittää toimeksiannon toisen henkilön toteutettavaksi, sen on heti toimeksiannon välitettyään kirjattava seuraavat tiedot:

a)	sen asiakkaan nimi tai muut yksilöintitiedot, jonka toimeksianto on välitetty eteenpäin;

b)	sen henkilön nimi tai muut yksilöintitiedot, jolle toimeksianto välitettiin;

c)	välitettyyn toimeksiantoon liittyvät ehdot;

d)	välityspäivä sekä tarkka välitysaika.

III LUKU

LIIKETOIMISTA ILMOITTAMINEN

9 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 kohta)

Likviditeetiltään merkittävimmän markkinan määrittäminen

1.   Rahoitusvälineen, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, likviditeetiltään merkittävin markkina, jäljempänä ’merkittävin markkina’, määritetään 2–8 kohdan mukaisesti.

2.   Osakkeiden ja muiden direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen siirtokelpoisten arvopaperien tai yhteissijoitusyritysten osuuksien osalta merkittävin markkina on jäsenvaltio, jossa osake tai osuus on ensimmäisen kerran otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

3.   Kun kyseessä on direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan b alakohdassa tarkoitettu joukkovelkakirja tai siirtokelpoinen arvopaperi, jonka liikkeeseenlaskija on konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetussa seitsemännessä neuvoston direktiivissä 83/349/ETY (5) tarkoitettu tytäryritys, jonka emoyrityksen sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, merkittävin markkina on se jäsenvaltio, jossa emoyrityksen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee.

4.   Kun kyseessä on direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan b alakohdassa tarkoitettu joukkovelkakirja tai muu siirtokelpoinen arvopaperi tai muu rahamarkkinaväline, jonka liikkeeseenlaskija on yhteisön liikkeeseenlaskija ja joka ei kuulu tämän artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, merkittävin markkina on se jäsenvaltio, jossa liikkeeseenlaskijan sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee.

5.   Kun kyseessä on direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan b alakohdassa tarkoitettu joukkovelkakirja tai muu siirtokelpoinen arvopaperi tai rahamarkkinaväline, jonka liikkeeseenlaskija on kolmannen maan liikkeeseenlaskija ja joka ei kuulu tämän artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, merkittävin markkina on se jäsenvaltio, jossa kyseinen arvopaperi otettiin ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

6.   Kun kyseessä on johdannaissopimus tai hinnanerosopimus tai direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu siirtokelpoinen arvopaperi, merkittävin markkina on

a)

se jäsenvaltio, joka katsotaan kohde-etuuden osalta likviditeetiltään merkittävimmäksi markkinaksi 2 kohdan mukaan silloin, kun kohde-etuutena oleva arvopaperi on osake tai muu direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu siirtokelpoinen arvopaperi, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla;

b)

se jäsenvaltio, joka katsotaan kohde-etuuden osalta likviditeetiltään merkittävimmäksi markkinaksi 3, 4 tai 5 kohdan mukaan silloin, kun kohde-etuutena oleva arvopaperi on joukkovelkakirja tai muu direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan b alakohdassa tarkoitettu siirtokelpoinen arvopaperi tai rahamarkkinaväline, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla;

c)	se jäsenvaltio, jossa kyseinen säännelty markkina sijaitsee silloin, kun kohde-etuutena on indeksi, joka koostuu tuolla säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista.

7.   Muissa kuin 2–6 kohdan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa merkittävin markkina on jäsenvaltio, jossa sijaitsee säännelty markkina, jolla siirtokelpoinen arvopaperi, johdannaissopimus tai hinnanerosopimus otettiin ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi.

8.   Kun 2, 5 tai 7 kohdan soveltamisalaan kuuluva rahoitusväline tai 6 kohdassa tarkoitetun rahoitusvälineen kohde-etuutena oleva rahoitusväline, johon voidaan soveltaa 2, 5 tai 7 kohtaa, on otettu ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi yhtä aikaa useammalla kuin yhdellä säännellyllä markkinalla, ja kaikilla kyseisillä säännellyillä markkinoilla on sama kotijäsenvaltio, merkittävin markkina on kyseinen jäsenvaltio.

Kun kaikilla kyseisillä säännellyillä markkinoilla ei ole samaa kotijäsenvaltiota, kyseisen rahoitusvälineen likviditeetiltään merkittävin markkina on markkina, jolla kyseisen rahoitusvälineen vaihto on suurin.

Kun määritetään merkittävintä markkinaa, jolla rahoitusvälineen vaihto on suurin, kunkin toimivaltaisen viranomaisen, joka on myöntänyt toimiluvan jollekin kyseisistä markkinoista, on laskettava kyseisen rahoitusvälineen vaihto omalla markkinallaan edelliseltä kalenterivuodelta edellyttäen, että rahoitusväline otettiin kaupankäynnin kohteeksi kyseisen vuoden alussa.

Jos kyseisen rahoitusvälineen vaihtoa ei voida laskea, koska tietoja ei ole riittävästi tai ne puuttuvat kokonaan ja jos liikkeeseenlaskijan sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee jäsenvaltiossa, merkittävin markkina on sen jäsenvaltion markkina, jossa liikkeeseenlaskijan sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee.

Jos liikkeeseenlaskijalla ei kuitenkaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa jäsenvaltiossa, kyseisen rahoitusvälineen merkittävin markkina on markkina, jolla kyseisen rahoitusvälinelajin vaihto on suurin. Kyseistä markkinaa määritettäessä kunkin toimivaltaisen viranomaisen, joka on myöntänyt toimiluvan jollekin kyseisistä markkinoista, on laskettava samaan rahoitusvälinelajiin kuuluvien rahoitusvälineiden vaihto omalla markkinallaan edelliseltä kalenterivuodelta.

Asianomaiset rahoitusvälineiden lajit ovat seuraavat:

a)

osakkeet;

b)	joukkovelkakirjat tai muut arvopaperisoidut velan muodot;

c)	muut rahoitusvälineet.

10 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 kohdan toinen alakohta)

Likviditeetiltään merkittävimmän markkinan vaihtoehtoinen määrittäminen

1.   Toimivaltainen viranomainen voi kunkin vuoden tammikuussa ilmoittaa asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka toimivaltaan tietty rahoitusväline kuuluu, aikomuksestaan kiistää kyseiselle rahoitusvälineelle 9 artiklan mukaisesti määritellyn merkittävimmän markkinan aseman.

2.   Neljän viikon kuluessa ilmoituksen lähettämisestä molempien viranomaisten on laskettava kyseisen rahoitusvälineen vaihto omilla markkinoillaan edeltävän kalenterivuoden aikana.

Jos laskelmien tulokset osoittavat, että vaihto on suurempi määrittelyn kiistävän toimivaltaisen viranomaisen markkinalla, kyseinen markkina katsotaan likviditeetiltään merkittävimmäksi markkinaksi kyseisen rahoitusvälineen osalta. Kun kyseessä on 9 artiklan 6 kohdan a tai b alakohdassa määritelty rahoitusväline, kyseinen markkina on merkittävin markkina myös sellaisille johdannaissopimuksille tai hinnanerosopimuksille tai direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan c alakohdassa tarkoitetuille siirtokelpoisille arvopapereille, joiden kohde-etuus kyseinen rahoitusväline on.

11 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 kohta)

Luettelo rahoitusvälineistä

Yhden tai useamman rahoitusvälineen asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kyseisistä rahoitusvälineistä laaditaan luettelo, joka pidetään ajan tasalla. Luettelo on annettava sen toimivaltaisen viranomaisen käyttöön, jonka kukin jäsenvaltio on direktiivin 2004/39 56 artiklan mukaisesti nimennyt ainoaksi yhteysviranomaiseksi. Luettelo on annettava ensimmäisen kerran saataville vuoden 2007 kesäkuun ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä.

Jotta voidaan tukea toimivaltaisia viranomaisia niiden pyrkiessä noudattamaan ensimmäisen alakohdan säännöksiä, kaikkien säänneltyjen markkinoiden on toimitettava kotivaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle sähköisessä muodossa standardoidut yksilöivät viitetiedot jokaisesta kaupankäynnin kohteeksi otetusta rahoitusvälineestä. Viitetiedot on toimitettava jokaisesta rahoitusvälineestä ennen kaupankäynnin aloittamista kyseisellä rahoitusvälineellä. Kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tiedot toimitetaan kyseisen rahoitusvälineen asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Viitetiedot on päivitettävä, kun rahoitusvälineen tiedot muuttuvat. Tämän alakohdan vaatimuksista voidaan luopua, jos kyseisen rahoitusvälineen asianomainen toimivaltainen viranomainen saa viitetiedot muulla tavalla.

12 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 5 kohta)

Raportointikanavat

1.   Raportit rahoitusvälineillä toteutettavista liiketoimista on laadittava sähköisessä muodossa, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa, jolloin ne voidaan laatia välineellä, jolla tiedot voidaan säilyttää siten, että ne ovat jatkossakin toimivaltaisten viranomaisten saatavilla muuten kuin sähköisessä muodossa, ja raporttien laadinnassa käytettävien menetelmien on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)	niiden on varmistettava tietoturva ja tietojen luottamuksellisuus;

b)	niihin on sisällyttävä menetelmiä, joilla tunnistetaan ja korjataan liiketoimia koskevaan raportointiin sisältyvät virheet;

c)	niihin on sisällyttävä menetelmiä, joilla varmennetaan liiketoimia koskevan raportin lähde;

d)	niihin on sisällyttävä asianmukaiset varotoimenpiteet, joiden avulla raportointia voidaan nopeasti jatkaa järjestelmän toimintahäiriöiden yhteydessä;

e)	niillä on pystyttävä ilmoittamaan 13 artiklan mukaisesti vaaditut tiedot toimivaltaisen viranomaisen edellyttämässä muodossa, tämän kohdan säännösten mukaisesti ja direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 kohdassa säädetyssä määräajassa.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä kauppojen täsmäytys- tai ilmoitusjärjestelmä direktiivin 25 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jos järjestelmään sisältyvät liiketoimia koskevien tietojen raportointijärjestelyt ovat 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaiset ja toimivaltainen viranomainen valvoo, että edellytyksiä noudatetaan jatkuvasti.

13 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 ja 5 kohta)

Liiketoimia koskevan raportoinnin sisältö

1.   Direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisen raportoinnin liiketoimista on sisällettävä tämän asetuksen liitteessä I olevassa taulukossa 1 täsmennetyt tiedot, jotka ovat relevantteja kyseessä olevan rahoitusvälinelajin osalta ja joita toimivaltaisella viranomaisella ei niiden ilmoituksen mukaan vielä ole hallussaan tai jotka eivät ole muulla tavoin sen saatavilla.

2.   Jotta voidaan yksilöidä liiketoimen vastapuoli, joka on liitteessä I olevassa taulukossa 1 tarkoitettu säännelty markkina, monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä tai muu keskusvastapuoli, kunkin toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava luettelo tunnuksista kaikille sellaisille säännellyille markkinoille ja monenkeskisille kaupankäyntijärjestelmille, joiden osalta se on kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, sekä niille yhteisöille, jotka ovat kyseisten säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien keskusvastapuolia.

3.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaiseen raportointiin on sisällyttävä kyseessä olevien liiketoimien osalta lisätietoja verrattuna liitteessä I olevassa taulukossa 1 täsmennettyihin tietoihin, jos kyseiset lisätiedot ovat tarpeen, jotta toimivaltainen viranomainen voi valvoa sijoituspalveluyritysten toimintaa varmistaakseen sen, että ne toimivat rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattitaitoisesti sekä markkinoiden eheyttä edistävällä tavalla, ja edellyttäen että yksi seuraavista kriteereistä täyttyy:

a)	raportoinnin kohteena olevan rahoitusvälineen ominaisuudet ovat tyypillisiä kyseiselle rahoitusvälinelajille, ja ne eivät kuulu kyseisessä taulukossa täsmennettyjen tietojen piiriin;

b)	kaupankäyntimenetelmät kauppapaikalla, jossa liiketoimi toteutettiin, sisältävät sellaisia ominaispiirteitä, jotka eivät kuulu kyseisessä taulukossa täsmennettyjen tietojen piiriin.

4.   Jäsenvaltiot voivat myös edellyttää, että direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaiseen raportointiin on sisällyttävä tieto asiakkaista, joiden puolesta sijoituspalveluyritys on toteuttanut kyseisen liiketoimen.

14 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 ja 5 kohta)

Liiketoimiin liittyvä tietojenvaihto

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on otettava käyttöön järjestelyt varmistaakseen, että direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti saadut tiedot annetaan seuraavien tahojen saataville:

a)	kyseisen rahoitusvälineen asianomainen toimivaltainen viranomainen;

b)	sivuliikkeiden osalta se toimivaltainen viranomainen, joka on antanut tiedot toimittavalle sijoituspalveluyritykselle toimiluvan, sanotun rajoittamatta toimivaltaisen viranomaisen oikeutta olla vaatimatta kyseisiä tietoja direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

c)	muut toimivaltaiset viranomaiset, jotka pyytävät tietoja direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 1 kohdan mukaisten valvontatehtäviensä asianmukaisen hoitamisen vuoksi.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti saataville annettaviin tietoihin on sisällytettävä liitteessä I olevissa taulukoissa 1 ja 2 kuvatut tiedot.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava saataville mahdollisimman pian.

Kyseiset tiedot on 1 päivästä marraskuuta 2008 annettava saataville viimeistään sitä päivää, jona toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut tiedot tai tietopyynnön, seuraavan työpäivän päättyessä.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on koordinoitava seuraavat toimenpiteet:

a)	liiketoimiin liittyvien tietojen vaihtamisessa toimivaltaisten viranomaisten välillä sovellettavien järjestelyjen suunnittelu ja käyttöönotto, kuten direktiivissä 2004/39/EY ja tässä asetuksessa edellytetään;

b)	järjestelyjen tuleva kehittäminen.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten on laadittava komissiolle ennen 1 päivää helmikuuta 2007 kertomus 1 kohdan mukaisesti käyttöön otettavia järjestelyitä koskevista suunnitelmista, ja komissio ilmoittaa asiasta Euroopan arvopaperikomitealle.

Niiden on myös toimitettava kertomus komissiolle, joka ilmoittaa Euroopan arvopaperikomitealle, kun järjestelyihin ehdotetaan huomattavia muutoksia.

15 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 58 artiklan 1 kohta)

Yhteistyö- ja tietojenvaihtopyynnöt

1.   Kun toimivaltainen viranomainen pyytää toista toimivaltaista viranomaista toimittamaan tai vaihtamaan tietoja direktiivin 2004/39/EY 58 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sen on toimitettava kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallinen pyyntö, joka on riittävän yksityiskohtainen, jotta toimivaltainen viranomainen pystyy antamaan pyydetyt tiedot.

Kiireellisissä tapauksissa pyyntö voidaan kuitenkin esittää suullisesti, kunhan se vahvistetaan kirjallisesti.

Pyynnön vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava mahdollisimman pian vastaanottaneensa pyynnön.

2.   Jos 1 kohdan mukaisesti pyydetyt tiedot ovat pyynnön vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen saatavilla sisäisesti, kyseisen viranomaisen on toimitettava pyydetyt tiedot viipymättä pyynnön esittäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jos pyynnön vastaanottaneella toimivaltaisella viranomaisella ei ole hallussaan tai määräysvallassaan pyydettyjä tietoja, sen on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin toimiin kyseisten tietojen saamiseksi ja pyynnön täyttämiseksi kokonaisuudessaan. Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on myös ilmoitettava pyynnön esittäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle syyt siihen, miksi pyydettyjä tietoja ei lähetetä välittömästi.

16 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 56 artiklan 2 kohta)

Säännellyn markkinan toiminnan merkittävyyden määrittäminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa

Säännellyn markkinan toiminnan vastaanottavassa jäsenvaltiossa voidaan katsoa olevan merkittävää kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion arvopaperimarkkinoiden toiminnan ja sijoittajien suojan kannalta, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	vastaanottava jäsenvaltio on aiemmin ollut kyseisen säännellyn markkinan kotijäsenvaltio;

b)	kyseinen säännelty markkina on hankkinut sulautumalla, yrityskaupalla tai muuntyyppisen liiketoimintasiirron kautta sen säännellyn markkinan liiketoiminnan, jolla oli sääntömääräinen kotipaikka tai päätoimipaikka vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

IV LUKU

MARKKINOIDEN AVOIMUUS

1 JAKSO

Säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien kauppaa edeltävät avoimuusvaatimukset

17 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 29 ja 44 artikla)

Kauppaa edeltävät avoimuusvelvoitteet

1.   Sijoituspalveluyrityksen tai markkinoiden ylläpitäjän, joka ylläpitää säänneltyä markkinaa tai monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää, on julkistettava 2–6 kohdassa säädetyt tiedot kustakin sellaisesta säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi otetusta osakkeesta, jolla käydään kauppaa sen ylläpitämässä, liitteessä II olevassa taulukossa 1 tarkemmin määritetyssä järjestelmässä.

2.   Kun jokin 1 kohdassa tarkoitetuista yhteisöistä ylläpitää jatkuvaan tarjouskirjahuutokauppaan perustuvaa kaupankäyntijärjestelmää, sen on julkistettava jokaisesta 1 kohdassa tarkoitetusta osakkeesta jatkuvasti tavanomaisena kaupankäyntiaikana tarjousten ja niiden edustamien osakkeiden kokonaismäärä viidellä parhaalla hintatasolla.

3.   Kun jokin 1 kohdassa tarkoitetuista yhteisöistä ylläpitää hintanoteerauksiin perustuvaa kaupankäyntijärjestelmää, sen on julkistettava jokaisesta 1 kohdassa tarkoitetusta osakkeesta jatkuvasti tavanomaisena kaupankäyntiaikana kyseisen osakkeen kunkin markkinatakaajan hinnaltaan paras osto- ja myyntitarjous sekä kyseisiin tarjouksiin sisältyvät määrät.

Julkistettujen hintatarjousten on oltava sitovia osto- ja myyntitarjouksia osakkeista ja niissä on ilmoitettava niiden osakkeiden hinta ja määrä, jotka rekisteröidyt markkinatakaajat ovat valmiita ostamaan tai myymään.

Poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa suuntaa-antavat tai yksipuoliset hinnat voidaan sallia rajoitetun ajan.

4.   Kun jokin 1 kohdassa tarkoitetuista yhteisöistä ylläpitää määräajoin toistuvaan huutokauppaan perustuvaa kaupankäyntijärjestelmää, sen on julkistettava jokaisesta 1 kohdassa tarkoitetusta osakkeesta jatkuvasti tavanomaisena kaupankäyntiaikana hinta, jolla kaupankäyntialgoritmia noudatettaisiin parhaiten, sekä määrä, jonka järjestelmän osapuolet voisivat potentiaalisesti toteuttaa kyseiseen hintaan.

5.   Kun jokin 1 kohdassa tarkoitetuista yhteisöistä ylläpitää kaupankäyntijärjestelmää, joka ei kuulu kokonaan 2, 3 tai 4 kohdan soveltamisalaan, koska se on useamman kuin yhden mainitun kohdan soveltamisalaan kuuluva hybridi järjestelmä tai koska sillä on erilainen hinnanmääritysprosessi, yhteisön on noudatettava kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia, joilla varmistetaan, että kustakin 1 kohdassa tarkoitettua osaketta koskevien toimeksiantojen ja hintatarjousten hintatasosta sekä kyseiseen osakkeeseen kohdistuvasta kaupankäyntihalukkuudesta julkistetaan riittävästi tietoja.

Erityisesti on julkistettava osakkeesta tehdyt viisi parasta osto- ja myyntitarjousta ja/tai kunkin markkinatakaajan osakkeesta tekemät kaksisuuntaiset hintatarjoukset, jos hintojen määritysjärjestelmä antaa tähän mahdollisuuden.

6.   Liitteessä II olevassa taulukossa 1 on tiivistelmä tiedoista, jotka on julkistettava 2–5 kohdan mukaisesti.

18 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 29 artiklan 2 kohta ja 44 artiklan 2 kohta)

Markkinamalliin sekä toimeksiannon tai liiketoimen tyyppiin perustuvat vapautukset

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää direktiivin 2004/39/EY 29 artiklan 2 kohdan ja 44 artiklan 2 kohdan mukaisia vapautuksia monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän tai säännellyn markkinan ylläpitämille järjestelmille, jos kyseiset järjestelmät täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä:

a)	niiden on perustuttava kaupankäyntimenettelyihin, joissa hinta määritetään toisesta järjestelmästä saatavan viitehinnan perusteella, ja kyseinen viitehinta julkistetaan laajalti ja markkinaosapuolet pitävät sitä yleisesti luotettavana viitehintana;

b)

ne saattavat loppuun neuvoteltuja liiketoimia, joista jokainen täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä: i) liiketoimi toteutetaan volyymipainotetun kurssieron (spread) mukaisesti tai sen puitteissa noudattaen säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän tarjouskirjaa tai markkinatakaajien noteerauksia taikka jos osakkeella ei käydä jatkuvasti kauppaa, tietyn prosenttiosuuden puitteissa asianmukaisesta viitehinnasta siten, että järjestelmän ylläpitäjä määrittää etukäteen prosenttiosuuden ja viitehinnan; ii) liiketoimi tehdään muilla ehdoilla kuin osakkeen vallitsevaan markkinahintaan.

Tämän kohdan b alakohtaa sovellettaessa on täytettävä kaikki muut edellytykset, jotka kyseisen tyyppiselle liiketoimelle määritetään säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän säännöissä.

Jos järjestelmillä on muita toimintoja kuin a tai b alakohdassa mainitut toiminnot, vapautusta ei sovelleta kyseiseen muuhun toimintoon.

2.   Toimeksiantotyyppiin perustuvia direktiivin 2004/39/EY 29 artiklan 2 kohdan ja 44 artiklan 2 kohdan mukaisia vapautuksia voidaan myöntää ainoastaan niille toimeksiannoille, joita säilytetään säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitämässä toimeksiantojen hallinnointijärjestelmässä ennen niiden julkistamista markkinoilla.

19 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 29 artiklan 2 kohta ja 44 artiklan 2 kohta)

Viittaukset neuvoteltuun liiketoimeen

Tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa neuvotellulla liiketoimella tarkoitetaan säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän jäsenten tai markkinaosapuolten välistä liiketoimea, josta neuvotellaan yksityisesti, mutta joka saatetaan loppuun säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän puitteissa, kun kyseinen jäsen tai markkinaosapuoli näin toimiessaan suorittaa jonkin seuraavista tehtävistä:

a)	kaupankäynti omaan lukuun toisen jäsenen tai markkinaosapuolen kanssa, joka toimii asiakkaan lukuun;

b)	kaupankäynti toisen jäsenen tai markkinaosapuolen kanssa molempien toteuttaessa toimeksiantoja omaan lukuunsa;

c)	toiminta sekä myyjän että ostajan lukuun;

d)	toiminta ostajan lukuun, kun toinen jäsen tai markkinaosapuoli toimii myyjän lukuun;

e)	kaupankäynti omaan lukuun asiakastoimeksiantoja vastaan.

20 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 29 artiklan 2 kohta, 44 artiklan 2 kohta ja 27 artiklan 1 kohdan viides alakohta)

Kooltaan suuriin liiketoimiin liittyvät vapautukset

Toimeksiantoa on pidettävä kooltaan suurena toimeksiantona normaaliin markkinakokoon verrattuna, jos se on vähintään yhtä suuri kuin liitteessä II olevassa taulukossa 2 määritetty toimeksiannon vähimmäiskoko. Sen määrittämiseksi, onko toimeksianto kooltaan suuri verrattuna tavanomaiseen markkinatoimeksiantoon, kaikki säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi otetut osakkeet on luokiteltava käyttäen perusteena keskimääräistä päivävaihtoa, joka lasketaan 33 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti

2 JAKSO

Kauppojen sisäisten toteuttajien kauppaa edeltävät avoimuusvaatimukset

21 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 7 alakohta)

Sijoituspalveluyrityksen määrittäminen kauppojen sisäiseksi toteuttajaksi

1.   Kun sijoituspalveluyritys käy kauppaa omaan lukuunsa toteuttamalla asiakastoimeksiantoja säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ulkopuolella, sitä on pidettävä kauppojen sisäisenä toteuttajana, jos se täyttää seuraavat edellytykset, joiden mukaan sen katsotaan harjoittavan kyseistä toimintaa suunnitelmallisesti, toistuvasti ja järjestelmällisesti:

a)	toiminnalla on yritykselle keskeinen kaupallinen merkitys ja sitä harjoitetaan ehdottomien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

b)	toiminnan harjoittamista varten yrityksessä on nimetyt yrityksen henkilökunnan edustajat tai automatisoitu tekninen järjestelmä riippumatta siitä, käytetäänkö kyseisiä henkilöitä tai järjestelmää yksinomaan kyseisessä toiminnassa;

c)	toiminta on asiakkaiden saatavilla säännöllisesti tai jatkuvasti.

2.   Sijoituspalveluyritys lakkaa olemasta yhden tai useamman osakkeen kauppojen sisäinen toteuttaja, jos se lopettaa 1 kohdassa määritetyn toiminnan harjoittamisen kyseisten osakkeiden osalta edellyttäen, että se on ilmoittanut etukäteen lopettavansa kyseisen toiminnan ja käyttänyt kyseistä ilmoitusta tehdessään samoja tiedotuskanavia kuin julkistaessaan hintatarjouksiaan, tai jos tämä ei ole mahdollista, käyttänyt tiedotuskanavaa, joka on yhtä hyvin sen asiakkaiden ja muiden markkinaosapuolten saatavilla.

3.   Kaupankäyntiä omaan lukuun asiakastoimeksiantoja toteuttamalla ei saa pitää suunnitelmallisena, toistuvana eikä järjestelmällisenä, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	sitä harjoitetaan yksittäisinä ja epäsäännöllisinä kahdenvälisinä liiketoimina, jotka toteutetaan tukkukauppaa käyvien vastapuolten kanssa ja ne ovat osa liikesuhdetta, jolle ovat luonteenomaisia tavanomaista markkinakokoa suuremmat kaupat;

b)	yritys ei käytä liiketoimia toteutettaessa järjestelmiä, joita se yleensä käyttää toimiessaan kauppojen sisäisenä toteuttajana.

4.   Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikista kauppojen sisäisistä toteuttajista, joille se on antanut luvan toimia sijoituspalveluyrityksinä, julkistetaan luettelo ja sitä ylläpidetään niiden osakkeiden osalta, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla.

Sen on varmistettava, että luettelo pysyy ajan tasalla tarkistamalla sitä vähintään kerran vuodessa.

Luettelo on toimitettava Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle. Luettelon katsotaan olevan julkistettu, kun Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea on julkistanut sen 34 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

22 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 27 artikla)

Likvidien osakkeiden määrittäminen

1.   Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi otetulla osakkeella katsotaan olevan likvidit markkinat, jos osakkeella käydään päivittäin kauppaa ja vapaasti vaihdettavien osakkeiden arvo on vähintään 500 miljoonaa euroa ja jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	osakkeella päivittäin tehtyjen kauppojen lukumäärä on keskimäärin vähintään 500;

b)	osakkeen päivävaihto on keskimäärin vähintään 2 miljoonaa euroa.

Jäsenvaltio voi kuitenkin ilmoittaa vaativansa kummankin edellytyksen täyttymistä niiden osakkeiden osalta, joiden merkittävin markkina se on. Ilmoitus on julkistettava.

2.   Jäsenvaltio voi määrittää, mikä on likvidien osakkeiden vähimmäislukumäärä kyseisessä jäsenvaltiossa. Vähimmäislukumäärä voi olla enintään viisi. Määrittely on julkistettava.

3.   Kun jäsenvaltio on 1 kohdan mukaisesti merkittävin markkina likvideille osakkeille, joiden lukumäärä on pienempi kuin 2 kohdan mukainen vähimmäislukumäärä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi nimetä yhden tai useamman lisäosakkeen likvidiksi edellyttäen, että tämän seurauksena likvidien osakkeiden kokonaislukumäärä, jonka osalta kyseinen jäsenvaltio on merkittävin markkina, ei ylitä kyseisen jäsenvaltion määrittämää vähimmäislukumäärää.

Toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä ylimääräiset likvidit osakkeet järjestyksessä alenevan keskimääräisen päivävaihdon perusteella niiden osakkeiden joukosta, joiden asianomainen toimivaltainen viranomainen se on, ja jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ja joilla käydään päivittäin kauppaa.

4.   Tämän artiklan 1 kohdan 1 alakohtaa sovellettaessa vapaasti vaihdettavien osakkeiden määrää laskettaessa jätetään huomioimatta omistusosuudet, jotka ylittävät viisi prosenttia liikkeeseenlaskijan osakkeiden äänioikeuksien kokonaismäärästä, paitsi jos kyseinen omistusosuus on yhteissijoitusyrityksellä tai eläkerahastolla.

Äänioikeudet on laskettava kaikkien niiden osakkeiden perusteella, joihin liittyy äänioikeuksia, vaikka oikeuksien käyttö keskeytettäisiin.

5.   Osakkeella katsotaan olevan direktiivin 2004/39/EY 27 artiklassa tarkoitetulla tavalla likvidit markkinat vasta kuuden viikon kuluttua sen ottamisesta kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, jos kyseisen osakkeen kokonaismarkkina-arvon arvioidaan 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti olevan alle 500 miljoonaa euroa ensimmäisen kaupankäyntipäivän aamuna kaupankäynnin kohteeksi ottamisen jälkeen.

6.   Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikista likvideistä osakkeista, joiden asianomainen toimivaltainen viranomainen se on, ylläpidetään luetteloa, joka julkistetaan.

Sen on varmistettava, että luettelo pysyy ajan tasalla tarkistamalla sitä vähintään kerran vuodessa.

Luettelo on toimitettava Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle. Luettelon katsotaan olevan julkistettu, kun Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea on julkistanut sen 34 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

23 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 27 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta)

Tavanomainen markkinakoko

Likvidien osakkeiden tavanomaista markkinakokoa määritettäessä kyseiset osakkeet on jaoteltava liitteessä II olevan taulukon 3 mukaisesti osakelajeihin toteutettujen toimeksiantojen keskimääräisen arvon perusteella.

24 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 27 artiklan 1 kohta)

Vallitsevia markkinaolosuhteita vastaavat hintatarjoukset

Kauppojen sisäisen toteuttajan on jokaisesta likvidistä osakkeesta, jonka osalta se on kauppojen sisäinen toteuttaja,

a)	tehtävä hintatarjous tai -tarjoukset, joka on lähellä tai jotka ovat lähellä samasta osakkeesta muilla kauppapaikoilla annettuja vastaavia hintatarjouksia;

b)	säilytettävä tiedot hintatarjouksistaan vähintään 12 kuukauden ajan tai harkintansa mukaan pidempään.

Tämän kohdan b alakohdan mukainen velvoite ei rajoita sijoituspalveluyrityksen velvoitetta pitää direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen saatavilla merkitykselliset tiedot kaikista toteuttamistaan liiketoimista vähintään viiden vuoden ajan.

25 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 27 artiklan 3 kohdan viides alakohta ja 27 artiklan 6 kohta)

Kauppojen sisäisten toteuttajien toteuttamat toimeksiannot

1.   Direktiivin 2004/39/EY 27 artiklan 3 kohdan viidettä alakohtaa sovellettaessa toimeksiantojen toteuttaminen useilla arvopapereilla on osa yhtä liiketoimea, jos kyseinen liiketoimi on portfoliokauppa, johon liittyy vähintään kymmenen arvopaperia.

Kyseistä kohtaa sovellettaessa toimeksiannolla, johon sovelletaan muita ehtoja kuin vallitsevaa markkinahintaa, tarkoitetaan toimeksiantoa, johon ei liity osakkeita koskevan liiketoimen toteuttaminen vallitsevaan markkinahintaan ja joka ei ole rajahintatoimeksianto.

2.   Direktiivin 2004/39/EY 27 artiklan 6 kohtaa sovellettaessa toimeksiantojen lukumäärää tai määrää on pidettävä huomattavasti tavanomaista suurempana, jos kauppojen sisäinen toteuttaja ei voi toteuttaa kyseisiä toimeksiantoja altistamatta itseään liialliselle riskille.

Jotta sijoituspalveluyritys voi määrittää niiden toimeksiantojen lukumäärän ja koon, jotka se voi toteuttaa altistamatta itseään liialliselle riskille, kauppojen sisäisen toteuttajan on osana komission direktiivin 2006/73/EY (6) 7 artiklan mukaista riskienhallintapolitiikkaansa noudatettava ja pantava täytäntöön syrjimätöntä politiikkaa, jossa otetaan huomioon liiketoimien määrä, kyseisen tyyppisen kaupankäynnin aiheuttaman riskin kattamiseen käytettävissä oleva yrityksen pääoma sekä olosuhteet markkinalla, jolla yritys toimii.

3.   Kun sijoituspalveluyritys rajoittaa toteutettavakseen ottamiensa toimeksiantojen lukumäärää tai kokoa direktiivin 2004/39/EY 27 artiklan 6 kohdan mukaisesti, sen on esitettävä kirjallisesti sekä asetettava asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden saataville tiedot järjestelyistä, joilla varmistetaan, että kyseinen rajoitus ei johda asiakkaiden syrjivään kohteluun.

26 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 27 artiklan 3 kohdan neljäs alakohta)

Yksityissijoittajan toimeksiantojen koko

Direktiivin 2004/39/EY 27 artiklan 3 kohdan neljättä alakohtaa sovellettaessa toimeksianto on kooltaan suurempi kuin yksityissijoittajan tavanomainen toimeksianto, jos sen arvo ylittää 7 500 euroa.

3 JAKSO

Säänneltyjen markkinoiden, monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien ja sijoituspalveluyritysten kaupan jälkeiset avoimuusvaatimukset

27 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 28, 30 ja 45 artikla)

Kaupan jälkeiset avoimuusvaatimukset

1.   Sijoituspalveluyritysten, säänneltyjen markkinoiden sekä monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää ylläpitävien sijoituspalveluyritysten ja markkinoiden ylläpitäjien on julkistettava säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettuja osakkeita koskevista liiketoimista, jotka ne ovat toteuttaneet tai jotka on toteutettu säänneltyjen markkinoiden tai monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien osalta niiden järjestelmissä, seuraavat tiedot:

a)	liitteessä I olevan taulukon 1 kohdissa 2, 3, 6, 16, 17, 18 ja 21 tarkoitetut tiedot;

b)	soveltuvin osin tieto siitä, että osakkeiden osto ja myynti perustuu muihin tekijöihin kuin osakkeen vallitsevaan markkina-arvoon;

c)	soveltuvin osin tieto siitä, että kyseessä on neuvoteltu kauppa;

d)	soveltuvin osin muutokset aiemmin ilmoitettuihin tietoihin.

Kyseiset tiedot on julkistettava joko viittaamalla kuhunkin liiketoimeen erikseen tai kokoamalla yhteen tiedot kaikkien samaan aikaan samalla osakkeella samaan hintaan toteutettujen liiketoimien määrästä ja hinnasta.

2.   Kauppojen sisäisellä toteuttajalla on poikkeuksellisesti oikeus käyttää lyhennettä ”SI” 1 kohdan a alakohdassa mainitun kauppapaikan yksilöinnin sijaan sellaisen osakkeella toteutetun liiketoimen osalta, jonka se toteuttaa toimiessaan kyseisen osakkeen kauppojen sisäisenä toteuttajana.

Kauppojen sisäinen toteuttaja voi käyttää kyseistä oikeutta ainoastaan niin kauan kuin se julkistaa kyseisen osakkeen kauppojen sisäisenä toteuttajana toteuttamistaan liiketoimista kootut neljännesvuosittaiset tiedot viimeisimmältä kalenterivuoden neljännekseltä tai sen osalta, jonka aikana sijoituspalveluyritys on toiminut kyseisen osakkeen kauppojen sisäisenä toteuttajana. Kyseiset tiedot on annettava saataville viimeistään kuukauden kuluttua kunkin kalenterivuoden neljänneksen päättymisestä.

Se voi käyttää kyseistä oikeutta 41 artiklan 2 kohdassa mainitun päivän tai sen päivän, jona yrityksestä tulee kyseisen osakkeen osalta kauppojen sisäinen toteuttaja, riippuen siitä kumpi on myöhempi ajankohta, ja sen päivän välisenä aikana, johon mennessä osaketta koskevat neljännesvuosittaiset tiedot on julkistettava.

3.   Tämän artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin neljännesvuodelta koottuihin tietoihin on sisällyttävä seuraavat tiedot osakkeesta asianomaisen vuosineljänneksen jokaiselta kaupankäyntipäivältä:

a)	korkein hinta;

b)	alin hinta;

c)	keskimääräinen hinta;

d)	myytyjen osakkeiden kokonaislukumäärä;

e)	liiketoimien kokonaislukumäärä,

f)	muut tiedot, jotka kauppojen sisäinen toteuttaja päättää antaa saataville.

4.   Kun liiketoimi toteutetaan muiden sääntöjen kuin säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän sääntöjen mukaisesti, jonkin seuraavista sijoituspalveluyrityksistä on julkistettava tiedot osapuolten välisen sopimuksen mukaisesti:

a)	sijoituspalveluyritys, joka myy kyseisen osakkeen;

b)	sijoituspalveluyritys, joka toimii myyjän lukuun tai huolehtii liiketoimesta tämän puolesta;

c)	sijoituspalveluyritys, joka toimii ostajan lukuun tai huolehtii liiketoimesta tämän puolesta;

d)	sijoituspalveluyritys, joka myy kyseisen osakkeen.

Jos tällaista sopimusta ei ole, tiedot julkistava sijoituspalveluyritys määritetään tutkimalla järjestyksessä a–d alakohtaa, kunnes löytyy alakohta, jota voidaan soveltaa.

Osapuolten on toteutettava kohtuulliset toimet sen varmistamiseksi, että liiketoimi julkistetaan yhtenä liiketoimena. Tällöin kahta samanlaista kauppaa, jotka toteutetaan samaan aikaan samaan hintaan yhden osapuolen kanssa, on pidettävä yhtenä liiketoimena.

28 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 28, 30 ja 45 artikla)

Suuria liiketoimia koskevien tietojen viivästetty julkistaminen

Liiketoimia koskevien tietojen julkistaminen viiveellä voidaan sallia enintään liitteessä II olevassa taulukossa 4 määritetyksi ajaksi asianomaiselle osakelajille ja liiketoimelle edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	kyseessä on omaan lukuunsa kauppaa käyvän sijoituspalveluyrityksen ja kyseisen yrityksen asiakkaan välinen liiketoimi;

b)	liiketoimi on vähintään yhtä suuri kuin liitteessä II olevassa taulukossa 4 määritetty vähimmäiskoko.

Liiketoimen vähimmäiskoon määrittämiseksi b alakohtaa sovellettaessa kaikki säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi otetut osakkeet luokitellaan niiden 33 artiklan mukaisesti lasketun keskimääräisen päivävaihdon mukaisesti.

4 JAKSO

Kauppaa edeltävää ja kaupan jälkeistä avoimuutta koskevat yhteiset säännökset

29 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 27 artiklan 3 kohta, 28 artiklan 1 kohta, 29 artiklan 1 kohta, 44 artiklan 1 kohta ja 45 artiklan 1 kohta)

Kauppaa edeltävää ja kaupan jälkeistä avoimuutta koskevien tietojen julkistaminen ja saatavuus

1.   Säännellyn markkinan, monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän tai kauppojen sisäisen toteuttajan katsotaan julkistaneen kauppaa edeltävät tiedot jatkuvasti tavanomaisena kaupankäyntiaikana, jos tiedot julkistetaan heti kun ne tulevat saataville säännellyn markkinan, monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän tai kauppojen sisäisen toteuttajan tavanomaisena kaupankäyntiaikana ja pysyvät saatavilla kunnes ne päivitetään.

2.   Kauppaa edeltävät ja kauppapaikoilla tavanomaisena kaupankäyntiaikana toteutettavia liiketoimia koskevat kaupan jälkeiset tiedot on annettava saataville mahdollisimman reaaliaikaisesti. Tällaisiin liiketoimiin liittyvät kaupan jälkeiset tiedot on joka tapauksessa annettava saataville kolmen minuutin kuluessa asianomaisen liiketoimen toteuttamisesta.

3.   Portfoliokauppaan liittyvät tiedot on annettava saataville jokaisesta siihen kuuluvasta liiketoimesta mahdollisimman reaaliaikaisesti, jotta yksittäisten osakkeiden hinta voidaan määrittää. Kaikkia portfoliokauppaan sisältyviä liiketoimia on arvioitava erikseen määritettäessä sitä, voidaanko yksittäiseen liiketoimeen soveltaa 28 artiklan mukaista viivästettyä julkistamista.

4.   Kaupan jälkeiset tiedot, jotka viittaavat kauppapaikassa sen tavanomaisen kaupankäyntiajan ulkopuolella toteutettaviin liiketoimiin, on julkistettava ennen seuraavan kaupankäyntipäivän alkamista kauppapaikassa, jossa liiketoimi toteutettiin.

5.   Liiketoimista, jotka toteutetaan kauppapaikan ulkopuolella, on julkistettava kaupan jälkeiset tiedot seuraavasti:

a)

mahdollisimman reaaliaikaisesti, jos liiketoimi toteutetaan kaupankäyntipäivän aikana asianomaisen osakkeen merkittävämmällä markkinalla tai sijoituspalveluyrityksen tavanomaisena kaupankäyntiaikana. Tällaisiin liiketoimiin liittyvät kaupan jälkeiset tiedot on joka tapauksessa annettava saataville kolmen minuutin kuluessa asianomaisen liiketoimen toteuttamisesta;

b)	muissa kuin a alakohdan mukaisissa tapauksissa kaupan jälkeiset tiedot on julkistettava välittömästi sijoituspalveluyrityksen tavanomaisen kaupankäyntiajan alkaessa tai viimeistään ennen seuraavan kaupankäyntipäivän alkamista kyseisen osakkeen merkittävimmällä markkinalla.

30 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 27, 28, 29, 30, 44 ja 45 artikla)

Kauppaa edeltävien ja kaupan jälkeisten tietojen julkinen saatavuus

Direktiivin 2004/39/EY 27, 28, 29, 30, 44 ja 45 artiklaa ja tätä asetusta sovellettaessa kauppaa edeltävien ja kaupan jälkeisten tietojen katsotaan olevan julkistettu tai julkisesti saatavilla, jos ne ovat yhteisöön sijoittautuneiden sijoittajien saatavilla jollakin seuraavista tavoista:

a)	säännellyn markkinan järjestelmien tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän kautta;

b)	kolmannen ylläpitämien järjestelmien kautta;

c)	omilla järjestelyillä.

31 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 22 artiklan 2 kohta)

Asiakkaan rajahintatoimeksiantojen julkistaminen

Sijoituspalveluyrityksen katsotaan julkistaneen asiakkaiden rajahintatoimeksiannot, joita ei voida toteuttaa välittömästi, jos se välittää toimeksiannon säännellylle markkinalle tai monenkeskiseen kaupankäyntijärjestelmään, joka ylläpitää tarjouskirjahuutokauppaan perustuvaa kaupankäyntijärjestelmää, tai varmistaa että toimeksianto julkistetaan tai se voidaan helposti toteuttaa heti markkinaolosuhteiden salliessa.

32 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 22 artiklan 2 kohta ja 27, 28, 29, 30, 44 ja 45 artikla)

Tietojen julkistamisessa sovellettavat järjestelyt

Tämän asetuksen 30 ja 31 artiklan mukaisten järjestelyjen, joita sovelletaan tietojen julkistamisessa, on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)	niiden on sisällettävä kaikki kohtuulliset toimet, joilla varmistetaan, että julkistettavat tiedot ovat luotettavia, niitä tarkistetaan jatkuvasti virheiden havaitsemiseksi ja virheet korjataan heti niiden havaitsemisen jälkeen;

b)	niihin sisältyvät tiedot on voitava yhdistää muista lähteistä saataviin vastaaviin tietoihin;

c)	tiedot on julkistettava syrjimättömien kaupallisten periaatteiden mukaisesti ja kohtuullisin kustannuksin.

33 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 27, 28, 29, 30, 44 ja 45 artikla)

Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi otettavia arvopapereita koskevat laskelmat ja arviot

1.   Asianomainen toimivaltainen viranomainen on vastuussa siitä, että kustakin sen toimivallan piiriin kuuluvasta osakkeesta, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, laaditaan vuosittain seuraavat laskelmat viipymättä kalenterivuoden päätyttyä:

a)	keskimääräinen päivävaihto;

b)	liiketoimien keskimääräinen päivittäinen lukumäärä;

c)	niistä osakkeista, jotka täyttävät (soveltuvin osin) 22 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa asetetut edellytykset, vapaasti vaihdettavien osakkeiden määrä 31 päivänä joulukuuta;

d)	toteutettujen toimeksiantojen keskimääräinen arvo, jos osake on likvidi osake.

Tätä kohtaa ja 2 kohtaa ei sovelleta osakkeeseen, joka otetaan ensi kertaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla enintään neljä viikkoa ennen kalenterivuoden loppua.

2.   Keskimääräistä päivävaihtoa, toteutettujen toimeksiantojen keskimääräistä arvoa ja liiketoimien päivittäistä keskimääräistä lukumäärää laskettaessa on otettava huomioon kaikki kyseisellä osakkeella yhteisössä edellisen vuoden tammikuun 1 päivän ja joulukuun 31 päivän välisenä aikana toteutetut toimeksiannot, tai soveltuvin osin niinä päivinä vuoden aikana toteutetut toimeksiannot, jolloin osake oli kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla eikä kaupankäyntiä osakkeella ollut keskeytetty säännellyllä markkinalla.

Osakkeen keskimääräistä päivävaihtoa, toteutettujen toimeksiantojen keskimääräistä arvoa ja liiketoimien keskimääräistä päivittäistä lukumäärää laskettaessa ei oteta huomioon kaupankäynniltä suljettuja päiviä jäsenvaltiossa, jossa osakkeen asianomainen toimivaltainen viranomainen sijaitsee.

3.   Ennen kuin osake otetaan ensi kertaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, kyseisen osakkeen asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kyseisestä osakkeesta laaditaan seuraavat arviot: keskimääräinen päivävaihto, markkina-arvo ensimmäisen kaupankäyntipäivän alkaessa ja, arvioidun markkina-arvon ollessa vähintään 500 miljoonaa euroa,

a)	liiketoimien keskimääräinen päivittäinen lukumäärä ja niistä osakkeista, jotka täyttävät (soveltuvin osin) 22 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa asetetut edellytykset, vapaasti vaihdettavien osakkeiden määrä;

b)	kun kyseessä on osake, jonka arvioidaan olevan likvidi osake, toteutettujen toimeksiantojen keskimääräinen arvo.

Arviot on tehtävä soveltuvin osin kaupankäynnin kohteeksi ottamista seuraavalta kuuden viikon ajanjaksolta tai kyseisen ajanjakson lopusta, ja niitä tehtäessä on otettava huomioon osakkeen mahdollinen aiempi kaupankäyntihistoria sekä niiden muiden osakkeiden kaupankäyntihistoria, joilla katsotaan olevan samanlaisia ominaisuuksia.

4.   Sen jälkeen, kun osake on otettu ensi kertaa kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, kyseisen osakkeen asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kyseisestä osakkeesta lasketaan edellä 1 kohdan a–d alakohdassa mainitut numerotiedot käyttäen neljän ensimmäisen kaupankäyntiviikon tietoja siten, että 1 kohdan c alakohdan mukaisen viittauksen joulukuun 31 päivään katsotaan viittaavan ensimmäisten neljän viikon kaupankäynnin päättymiseen; laskelmat on tehtävä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kyseiset tiedot ovat saatavilla, ja joka tapauksessa ennen 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun kuuden viikon ajanjakson päättymistä.

5.   Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on kalenterivuoden aikana varmistettava, että keskimääräistä päivävaihtoa, toteutettujen toimeksiantojen keskimääräistä arvoa, toteutettujen liiketoimien keskimääräistä päivittäistä lukumäärää ja vapaasti vaihdettavien osakkeiden määrää koskevat tiedot tarkistetaan ja tarvittaessa lasketaan uudelleen, jos osakkeessa tai liikkeeseenlaskijassa tapahtuu muutoksia, joilla on merkittävä ja jatkuva vaikutus aiempiin laskelmiin.

6.   Tehtäessä tämän artiklan 1–5 kohdassa mainittuja laskelmia, jotka on julkistettava vuoden 2009 maaliskuun ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä tai ennen sitä, on käytettävä sen jäsenvaltion säännellyn markkinan tai säänneltyjen markkinoiden tietoja, joka muodostaa tai jotka muodostavat kyseisen osakkeen likviditeetiltään merkittävimmän markkinan. Tämän asetuksen 19 artiklassa tarkoitettuja neuvoteltuja liiketoimia ei oteta huomioon laskelmissa.

34 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 27, 28, 29, 30, 44 ja 45 artikla)

Vaadittujen laskelmien ja arvioiden tulosten julkistaminen ja sen vaikutukset

1.   Kukin toimivaltainen viranomainen on vastuussa siitä, että joka vuosi maaliskuun ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä julkistetaan seuraavat tiedot jokaisesta osakkeesta, jonka asianomainen toimivaltainen viranomainen se on ja joka otettiin kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla edeltävän kalenterivuoden loppuun mennessä:

a)	tämän asetuksen 33 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti laskettu keskimääräinen päivävaihto ja liiketoimien keskimääräinen päivittäinen lukumäärä;

b)	vapaasti vaihdettavien osakkeiden määrä ja toteutettujen toimeksiantojen keskimääräinen arvo, kun se lasketaan tämän asetuksen 33 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

Tätä kohtaa ei sovelleta osakkeisiin, joihin sovelletaan 33 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.

2.   Tämän asetuksen 33 artiklan 3, 4 tai 5 kohdassa vaadittavien arvioiden ja laskelmien tulokset on julkistettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun laskelma tai arvio on valmis.

3.   Edellä olevassa 1 tai 2 kohdassa tarkoitetut tiedot katsotaan julkistetuiksi, kun Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea on julkistanut ne 5 artiklan mukaisesti.

4.   Tätä asetusta sovellettaessa on noudatettava seuraavia määräaikoja:

a)	tämän artiklan 1 kohdassa viitattuun julkistamiseen perustuvaa luokittelua sovelletaan 12 kuukauden ajanjaksolla, joka alkaa julkistamista seuraavan huhtikuun 1 päivänä ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivänä;

b)	tämän asetuksen 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti laadittuihin arvioihin perustuvaa luokittelua sovelletaan kaupankäynnin aloittamisesta ensi kertaa 22 artiklan 5 kohdassa mainitun kuuden viikon ajanjakson loppuun saakka;

c)

tämän asetuksen 33 artiklan 4 kohdan mukaisesti laadittuihin laskelmiin perustuvaa luokittelua sovelletaan 22 artiklan 5 kohdassa mainitun kuuden viikon ajanjakson lopusta i) seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivään, kun kyseinen kuuden viikon ajanjakso sijoittuu yksittäisen vuoden aikana tammikuun 15 päivän ja maaliskuun 31 päivän välille (molemmat mainitut päivät mukaan lukien); ii) muissa tapauksissa kyseisen ajanjakson loppua seuraavan maaliskuun 31 päivään.

Tämän asetuksen 33 artiklan 5 kohdan mukaisesti laadittuihin uusiin laskelmiin perustuvaa luokittelua sovelletaan julkistamispäivästä seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivään saakka, paitsi jos laskelmat laaditaan uudelleen 33 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

5.   Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean on julkistettava verkkosivustossaan seuraavat kootut ja säännöllisesti päivitetyt luettelot, jotka perustuvat toimivaltaisten viranomaisten tai niiden puolesta toimivien tahojen toimittamiin tietoihin:

a)	kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla otettujen osakkeiden kauppojen sisäiset toteuttajat;

b)

kaikki osakkeet, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, sekä seuraavat tiedot: i) keskimääräinen päivävaihto, liiketoimien keskimääräinen päivittäinen lukumäärä ja niistä osakkeista, jotka täyttävät (soveltuvin osin) 22 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa asetetut edellytykset, vapaasti vaihdettavien osakkeiden määrä; ii) kun kyseessä on likvidi osake, toteutettujen toimeksiantojen keskimääräinen arvo ja kyseisen osakkeen tavanomainen markkinakoko; iii) kun kyseessä on likvidi osake, joka on 22 artiklan 3 kohdan mukaan nimetty likvidiksi lisäosakkeeksi, tieto nimeämisestä vastanneesta toimivaltaisesta viranomaisesta; ja iv) asianomainen toimivaltainen viranomainen.

6.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot julkistetaan ensimmäisen kerran heinäkuun 2007 ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä, ja viiteajanjaksona 1 päivän huhtikuuta 2006 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välistä ajanjaksoa. Tämän artiklan 4 kohdasta poiketen kyseiseen julkistamiseen perustuvaa luokittelua on sovellettava viiden kuukauden ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä marraskuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä maaliskuuta 2008.

V LUKU

RAHOITUSVÄLINEIDEN OTTAMINEN KAUPANKÄYNNIN KOHTEEKSI

35 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 40 artiklan 1 kohta)

Siirtokelpoiset arvopaperit

1.   Siirtokelpoisten arvopaperien katsotaan olevan direktiivin 2004/39/EY 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vapaasti luovutettavissa, jos liiketoimen osapuolet voivat käydä niillä kauppaa ja arvopaperit ovat rajoituksetta siirrettävissä, ja jos kaikki kyseisen arvopaperin kanssa samaan arvopaperilajiin kuuluvat arvopaperit ovat lajiesineen kaltaisia.

2.   Siirtokelpoisia arvopapereita, joiden siirtämistä on rajoitettu, ei voida pitää vapaasti luovutettavina, paitsi jos kyseinen rajoitus ei todennäköisesti häiritse markkinoiden toimintaa.

3.   Siirtokelpoisia arvopapereita, joita ei ole täysin maksettu, voidaan pitää vapaasti luovutettavina, jos käytössä on järjestelyt, joilla varmistetaan, että kyseisten arvopaperien luovutettavuutta ei ole rajoitettu ja että julkisesti on saatavilla asianmukaiset tiedot siitä, että arvopapereita ei ole täysin maksettu ja sen merkityksestä osakkeenomistajille.

4.   Harkitessaan osakkeen ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyn markkinan on otettava seuraavat tekijät huomioon arvioitaessa sitä, voidaanko osakkeella käydä kauppaa hyvää kauppatapaa noudattaen, asianmukaisesti ja tehokkaasti:

a)	kyseisten osakkeiden jakautuminen yleisölle;

b)	ne aikaisemmat taloudelliset tiedot, tiedot liikkeeseenlaskijasta ja liiketoiminnan kuvaus, joita edellytetään direktiivissä 2003/71/EY tai jotka ovat tai tulevat olemaan julkisesti saatavilla muulla tavalla.

5.   Siirtokelpoisen arvopaperin, joka on otettu direktiivin 2001/34/EY mukaisesti viralliselle listalle ja jonka listalleottoa ei ole keskeytetty, katsotaan olevan vapaasti luovutettavissa ja sillä voidaan käydä kauppaa hyvää kauppatapaa noudattaen, asianmukaisesti ja tehokkaasti.

6.   Direktiivin 2004/39/EY 40 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa ja arvioitaessa, voidaanko direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan c alakohdassa tarkoitetulla siirtokelpoisella arvopaperilla käydä kauppaa hyvää kauppatapaa noudattaen, asianmukaisesti ja tehokkaasti, säännellyn markkinan on otettava huomioon kaupankäynnin kohteeksi otettavan arvopaperin luonteesta riippuen, täyttyvätkö seuraavat edellytykset:

a)	arvopaperin ehtojen on oltava selkeitä ja yksiselitteisiä ja niiden on mahdollistettava arvopaperin hinnan ja kohde-etuuden hinnan tai muun arvon välinen riippuvuus;

b)	tieto kohde-etuuden hinnasta tai muuten määritetystä arvosta on luotettava ja julkisesti saatavilla;

c)	arvopaperin arvon määritystä varten on saatavilla riittävästi julkista tietoa;

d)	arvopaperin suoritushinnan määrittämisessä sovellettavilla järjestelyillä kyetään varmistamaan, että kyseinen hinta vastaa johdonmukaisesti kohde-etuuden hintaa tai muulla tavalla määritettyä arvoa;

e)

jos arvopaperin suoritus edellyttää kohde-etuuden tai muun omaisuuserän toimittamista käteissuorituksen sijaan tai se on mahdollista suorittaa kyseisellä tavalla, kyseiseen kohde-etuuteen sovelletaan asianmukaisia selvitys- ja toimitusmenettelyjä sekä asianmukaisia järjestelyjä, joilla voidaan hankkia tarvittavat tiedot kohde-etuudesta.

36 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 40 artiklan 1 kohta)

Yhteissijoitusyritysten osuudet

1.   Säännellyn markkinan on varmistettava ottaessaan yhteissijoitusyrityksen osuuksia kaupankäynnin kohteeksi, riippumatta siitä, onko kyseinen yhteissijoitusyritys perustettu direktiivin 85/611/ETY mukaisesti, että yhteissijoitusyritys noudattaa tai on noudattanut rekisteröinti-, ilmoitus- ja muita menettelyjä, jotka ovat edellytys yhteissijoitusyrityksen markkinoinnille säännellyn markkinan lainkäyttöalueella.

2.   Rajoittamatta direktiivin 85/611/ETY tai muun yhteissijoitusyrityksiin liittyvän yhteisön tai kansallisen lainsäädännön soveltamista jäsenvaltiot voivat säätää, että yhteissijoitusyrityksen osuuksien ottaminen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ei edellytä 1 kohdassa mainittujen vaatimusten noudattamista.

3.   Kun säännelty markkina arvioi sitä, voidaanko avoimen yhteissijoitusyrityksen osuuksilla käydä kauppaa direktiivin 2004/39/EY 40 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyvää kauppatapaa noudattaen, asianmukaisesti ja tehokkaasti, sen on otettava huomioon seuraavat seikat:

a)	miten kyseiset osuudet ovat jakautuneet yleisölle;

b)	onko markkinoilla joko asianmukaiset markkinatakausjärjestelyt tai tarjoaako järjestelmän rahastoyhtiö sijoittajille asianmukaiset vaihtoehtoiset järjestelyt osuuksien lunastamista varten;

c)	annetaanko sijoittajille riittävän avoimesti tietoa osuuksien arvosta julkistamalla nettoarvo säännöllisesti.

4.   Kun säännelty markkina arvioi sitä, voidaanko suljetun yhteissijoitusyrityksen osuuksilla käydä kauppaa direktiivin 2004/39/EY 40 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyvää kauppatapaa noudattaen, asianmukaisesti ja tehokkaasti, säännellyn markkinan on otettava huomioon seuraavat seikat:

a)	miten kyseiset osuudet ovat jakautuneet yleisölle;

b)	annetaanko sijoittajille riittävän avoimesti tietoja osuuksien arvosta joko julkistamalla tietoja rahaston sijoitusstrategiasta tai julkistamalla nettoarvo säännöllisesti.

37 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 40 artiklan 1 ja 2 kohta)

Johdannaiset

1.   Säänneltyjen markkinoiden on todennettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät, kun kaupankäynnin kohteeksi otetaan direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 4–10 kohdassa luetellun tyyppisiä rahoitusvälineitä:

a)	rahoitusvälineen muodostavan sopimuksen ehtojen on oltava selkeitä ja yksiselitteisiä ja niiden on mahdollistettava rahoitusvälineen hinnan ja kohde-etuuden hinnan tai muulla tavalla määritetyn arvon välinen riippuvuus;

b)	tieto kohde-etuuden hinnasta tai muulla tavalla määritetystä arvosta on oltava luotettava ja julkisesti saatavilla;

c)	johdannaisen arvon määritystä varten on oltava julkisesti saatavilla riittävästi tietoa;

d)	sopimuksen suoritushinnan määrittämisessä sovellettavilla järjestelyillä on kyettävä varmistamaan, että suoritushinta on asianmukaisessa suhteessa kohde-etuuden hintaan tai muuhun arvoon;

e)

jos johdannaisen suoritus edellyttää kohde-etuutena olevan arvopaperin tai muun omaisuuserän toimittamista käteissuorituksen sijaan tai on mahdollista suorittaa kyseisellä tavalla, on sovellettava asianmukaisia järjestelyjä, joilla markkinaosapuolet voivat hankkia tarvittavat tiedot kohde-etuudesta; tämän lisäksi kyseiseen kohde-etuuteen on sovellettava asianmukaisia selvitys- ja toimitusmenettelyjä.

2.   Kun asianomaiset rahoitusvälineet ovat direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7 tai 10 kohdassa luetellun tyyppisiä rahoitusvälineitä, tämän artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei sovelleta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

rahoitusvälineen muodostavan sopimuksen on todennäköisesti mahdollistettava kohde-etuuden hinnan tai muun arvon julkistaminen markkinoilla tai kyseisen hinnan tai muulla tavalla määritetyn arvon arvioiminen markkinoilla, kun kyseinen hinta tai muulla tavalla määritetty arvo ei ole muuten julkisesti saatavilla;

b)	säännellyn markkinan on varmistettava, että kyseisillä rahoitusvälineillä käytävää kauppaa ja kauppojen selvitystä valvotaan asianmukaisilla valvontajärjestelyillä;

c)	säännellyn markkinan on varmistettava, että suoritus ja toimitus, joko fyysinen toimitus tai käteissuoritus, voidaan suorittaa kyseisten rahoitusvälineiden sopimusehtojen mukaisesti.

VI LUKU

JOHDANNAISRAHOITUSVÄLINEET

38 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohta)

Muiden johdannaisrahoitusvälineiden ominaispiirteet

1.   Direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 7 kohtaa sovellettaessa sopimusta, joka ei ole tämän artiklan 2 kohdan mukainen spot-sopimus ja joka ei kuulu 4 kohdan soveltamisalaan, on pidettävä muiden johdannaisrahoitusvälineiden kaltaisena ja sellaisena, ettei sitä ole tarkoitettu kaupallisiin tarkoituksiin, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a)

se täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä: i) sopimuksella käydään kauppaa kolmannessa maassa sijaitsevassa kaupankäyntijärjestelmässä, jonka toiminta on samankaltaista kuin säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän toiminta; ii) sopimuksessa mainitaan nimenomaisesti, että sillä käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai vastaavassa kolmannen maan kaupankäyntijärjestelmässä, tai että siihen sovelletaan säännellyn markkinan, monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän tai vastaavan kolmannen maan kaupankäyntijärjestelmän sääntöjä; iii) sopimuksessa mainitaan, että se nimenomaisesti vastaa sopimusta, jolla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai vastaavassa kolmannen maan kaupankäyntijärjestelmässä;

b)	sopimuksen selvittää selvitysyhteisö tai muu yhteisö, jolla on samat toiminnot kuin keskusvastapuolella, tai sopimukseen liittyy järjestelyjä, jotka koskevat vakuusvajeen kattamiseksi tarvittavaa maksua;

c)	sopimus on vakioitu siten, että erityisesti hinta, kaupankäyntierä, toimituspäivä tai muut sopimusehdot on määritelty pääasiassa viittauksilla säännöllisesti julkaistaviin hintoihin, vakioeriin tai vakiotoimituspäiviin.

2.   Spot-sopimuksella tarkoitetaan 1 kohtaa sovellettaessa hyödykkeen, omaisuuserän tai oikeuden myynnistä tehtyä sopimusta, jonka ehtojen mukaan toimitus tapahtuu ajassa, joka on pidempi seuraavista vaihtoehdoista:

a)	kaksi kaupankäyntipäivää;

b)	aika, jota pidetään yleisesti normaalina toimitusaikana kyseisen hyödykkeen, omaisuuserän tai oikeuden markkinalla.

Riippumatta sopimuksen nimenomaisista ehdoista sopimus ei kuitenkaan ole spot-sopimus, jos sopimuspuolet ovat yksimielisiä siitä, että kohde-etuuden toimittamista lykätään eikä sitä toteuteta ensimmäisessä alakohdassa mainitussa määräajassa.

3.   Direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 10 kohtaa sovellettaessa johdannaissopimusta, jonka kohde-etuus on kyseisessä kohdassa tai 39 artiklassa mainittu kohde-etuus, on pidettävä muiden johdannaisrahoitusvälineiden kaltaisena, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	sopimus toteutetaan tai voidaan toteuttaa nettoarvon tilityksellä yhden tai useamman osapuolen niin halutessa muutoin kuin maksun laiminlyönnin vuoksi tai kun sopimus puretaan muusta syystä;

b)	sopimuksella käydään kauppaa säännellyllä markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä;

c)	edellä 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät kyseisen sopimuksen osalta.

4.   Sopimuksen on katsottava olevan tarkoitettu kaupallisiin tarkoituksiin direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 7 kohtaa sovellettaessa, eikä sitä ole pidettävä muiden johdannaisrahoitusvälineiden kaltaisena kyseisessä liitteessä olevan C osan 7 ja 10 kohtaa sovellettaessa, jos toinen sopimuspuoli on energiansiirtoverkon, energiantasausjärjestelmän tai johtoverkoston ylläpitäjä tai hallinnoija, ja sopimus on tarpeellinen energian tarjonnan ja käytön pitämiseksi tasapainossa tiettynä ajankohtana.

39 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohta)

Direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 10 kohdan soveltamisalaan kuuluvat johdannaissopimukset

Direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan soveltamisalaan kuuluu kyseisen osan 10 kohdassa mainittujen johdannaissopimusten kaltaisten johdannaisten lisäksi johdannaissopimus, joka liittyy mihin tahansa seuraavista kohde-etuuksista, jos se täyttää kyseisessä kohdassa ja 38 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset:

a)	televiestinnän kaistanleveydet;

b)	hyödykkeiden varastointikapasiteetti;

c)	hyödykkeisiin liittyvä siirto- tai kuljetuskapasiteetti, mukaan luettuna kaapelit, putket ja muut vastaavat välineet;

d)	uusiutuvista energianlähteistä peräisin olevan energian tarjontaan, jakeluun tai kulutukseen suoraan liittyvä päästöoikeus, päästövähennysylijäämä, lupa, oikeus tai muu vastaava omaisuuserä;

e)	geologinen, ympäristöllinen tai muu fyysinen muuttuja;

f)	mikä tahansa muu siirrettävissä oleva, luonteeltaan aineellinen omaisuuserä tai oikeus (muu kuin oikeus palvelun saamiseen);

g)	indeksi tai mittayksikkö, joka liittyy millä tahansa omaisuuserällä, oikeudella, palvelulla tai velvoitteella toteutettujen liiketoimien hintaan, arvoon tai määrään.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

40 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio tarkastelee tässä asetuksessa sovellettavaa liiketoimen määritelmää, liitteessä II olevia taulukoita sekä likvidien osakkeiden määrittelyssä sovellettavia 21 artiklan mukaisia kriteerejä vähintään kahden vuoden välein kuultuaan Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa.

2.   Komissio tarkastelee Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa kuultuaan 38 ja 39 artiklan säännöksiä, jotka liittyvät sen määrittämiseen, mitä välineitä on pidettävä muiden johdannaisrahoitusvälineiden kaltaisina tai kaupallisiin tarkoituksiin tarkoitettuina tai minkä rahoitusvälineiden on katsottava kuuluvan direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 10 kohdan soveltamisalaan, jos muut kyseisessä kohdassa asetetut kriteerit täyttyvät niiden osalta.

Komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen samaan aikaan kuin se laatii direktiivin 2004/39/EY 65 artiklan 3 kohdan a ja d alakohdan mukaiset kertomukset.

3.   Komissio tarkastelee, Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa kuultuaan, liitteessä II olevaa taulukkoa 4 viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä ja toimittaa kyseisen uudelleentarkastelun tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

41 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2007, lukuun ottamatta 11 artiklaa ja 34 artiklan 5 ja 6 kohtaa, joita sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2007.

---

(1)  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/31/EY (EUVL L 114, 27.4.2006, s. 60).

(2)  EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64.

(3)  EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/1/EY (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

(4)  EYVL L 191, 13.7.2001, s. 43.

(5)  EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1.

(6)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 26

---

---

---

2.9.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 241/26

---

KOMISSION DIREKTIIVI 2006/73/EY,

annettu 10 päivänä elokuuta 2006,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 10 kohdan, 18 artiklan 3 kohdan, 19 artiklan 10 kohdan, 21 artiklan 6 kohdan, 22 artiklan 3 kohdan ja 24 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2004/39/EY vahvistetaan yhteisön rahoitusmarkkinoiden sääntelyjärjestelmän kehys. Sääntelyjärjestelmän piiriin kuuluvat muun muassa sijoituspalvelujen tarjontaan sekä soveltuvin osin myös oheispalvelujen tarjontaan ja sijoitustoiminnan harjoittamiseen liittyvät sijoituspalveluyritysten toimintaedellytykset; tällaisia palveluja tarjoavien ja sijoitustoimintaa harjoittavien sijoituspalveluyritysten sekä säänneltyjen markkinoiden toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset; rahoitusvälineillä toteutettavia liiketoimia koskevat raportointivaatimukset sekä avoimuusvaatimukset säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otetuilla osakkeilla toteutettaville liiketoimille.

(2)

Ammattimaisesti sijoituspalveluja ja mahdollisesti oheispalveluja tarjoavien ja sijoitustoimintaa harjoittavien sijoituspalveluyritysten ja säänneltyjen markkinoiden toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia sääntelevään järjestelmään liittyvien täytäntöönpanosääntöjen olisi oltava direktiivin 2004/39/EY tavoitteen mukaisia. Niillä olisi varmistettava säännellyillä markkinoilla tai monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä toimivien sijoituspalveluyritysten luotettavuuden, asiantuntemuksen ja vakavaraisuuden korkea taso ja niitä olisi sovellettava yhdenmukaisesti.

(3)

On tarpeen täsmentää tällaisia palveluja tarjoavien tai tällaista toimintaa harjoittavien sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevat konkreettiset vaatimukset ja menettelyt. Erityisesti olisi säädettävä tehokkaista menettelyistä säännösten noudattamisen valvonnan, riskienhallinnan, asiakasvalitusten käsittelyn, henkilökohtaisten liiketoimien, ulkoistamisen sekä eturistiriitojen havaitsemisen, hallinnan ja niistä ilmoittamisen osalta.

(4)

Sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset ja toimiluvan myöntämisedellytykset olisi esitettävä yhtenä sääntökokonaisuutena, jolla varmistetaan direktiivin 2004/39/EY relevanttien säännösten yhdenmukainen soveltaminen. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että sijoituspalveluyrityksillä on yhtäläinen pääsy yhtäläisin ehdoin kaikille yhteisön markkinoille, ja toimilupamenettelyihin liittyvien rajatylittävän toiminnan esteiden poistamiseksi sijoituspalvelujen alalla.

(5)

Sijoitus- ja oheispalvelujen tarjoamisen sekä sijoitustoiminnan harjoittamisen edellytyksiä sääntelevän järjestelmän täytäntöönpanosäännösten olisi perustuttava järjestelmän lähtökohtana olevaan tavoitteeseen. Täytäntöönpanosäännöksillä olisi siis varmistettava yhdenmukaisesti sovellettava korkeatasoinen sijoittajansuoja ottamalla käyttöön selkeät normit ja vaatimukset, joilla säännellään sijoituspalveluyrityksen ja sen asiakkaan välistä suhdetta. Toisaalta sijoittajansuojan osalta ja varsinkin annettaessa tietoja sijoittajille tai hankittaessa tietoja sijoittajilta otettava huomioon se, onko asiakkaana tai potentiaalisena asiakkaana yksityissijoittaja vai ammattimainen sijoittaja.

(6)	Säädöksen antaminen direktiivinä on tarpeen, jotta täytäntöönpanosäännöksiä voidaan mukauttaa vastaamaan eri jäsenvaltioiden markkinoiden ja oikeusjärjestelmien erityispiirteitä.

(7)

Jotta varmistetaan direktiivin 2004/39/EY eri säännösten yhdenmukainen soveltaminen, on tarpeen vahvistaa yhdenmukainen kokonaisuus sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä ja toimintaedellytyksiä koskevista vaatimuksista. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi lisätä ylimääräisiä sitovia sääntöjä saattaessaan tässä direktiivissä annettuja säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltaessaan niitä, ellei tässä direktiivissä erikseen niin säädetä.

(8)

Poikkeustapauksissa jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava asettaa sijoituspalveluyrityksille täytäntöönpanosäännösten lisäksi muita vaatimuksia. Tämä käytäntö olisi kuitenkin rajattava vain tapauksiin, joissa lisävaatimukset vastaavat sellaisiin sijoittajansuojaa tai markkinoiden eheyttä koskeviin erityisriskeihin, myös rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuviin riskeihin, joita yhteisön lainsäädännöllä ei ole riittävästi katettu, ja sen olisi oltava oikeasuhteinen.

(9)	Jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti ylläpitämillä tai asettamilla lisävaatimuksilla ei pitäisi rajoittaa tai muutoin vaikuttaa direktiivin 2004/39/EY 31 ja 32 artiklasta johtuviin sijoituspalveluyritysten oikeuksiin.

(10)

Jäsenvaltioiden tämän direktiivin soveltamispäivänä ylläpitämillä lisävaatimuksilla katettujen erityisriskien olisi oltava erityisen merkittäviä kyseisen jäsenvaltion markkinarakenteelle, myös yritysten ja kuluttajien käyttäytymiselle kyseisillä markkinoilla. Tällaiset erityisriskit olisi arvioitava direktiivin 2004/39/EY ja sen yksityiskohtaisten täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti käyttöön otetun sääntelyjärjestelmän yhteydessä. Päätökset lisävaatimusten ylläpitämisestä olisi tehtävä ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisen direktiivin tavoitteet eli sijoituspalvelujen rajatylittävän tarjoamisen esteiden poistaminen yhdenmukaistamalla sijoituspalveluyritysten alkuperäistä toimilupaa ja toiminnan harjoittamista koskevat vaatimukset.

(11)

Sijoituspalveluyritysten koko, rakenne ja liiketoiminnan luonne poikkeavat tuntuvasti toisistaan. Sääntelyjärjestelmä olisi mukautettava tämän moninaisuuden tarpeisiin ja sen olisi samalla asetettava kaikille yrityksille soveltuvia sääntelyn perusvaatimuksia. Sääntelyn kohteena olevien yhteisöjen olisi noudatettava korkean tason velvoitteitaan ja suunniteltava ja toteutettava toimenpiteitä, jotka sopivat parhaiten juuri niiden liiketoiminnan luonteeseen ja olosuhteisiin.

(12)

Sääntelyjärjestelmä, johon sisältyy liikaa epävarmuustekijöitä sijoituspalveluyrityksille, voi kuitenkin heikentää niiden tehokkuutta. Toimivaltaisten viranomaisten odotetaan antavan tulkintaohjeita tämän direktiivin säännöksistä, erityisesti sen selventämiseksi, miten tämän direktiivin vaatimuksia sovelletaan käytännössä erityyppisiin yrityksiin ja eri olosuhteisiin. Tämäntyyppiset ei-sitovat ohjeet saattavat muun muassa selventää sitä, miten tämän direktiivin ja direktiivin 2004/39/EY säännöksiä sovelletaan markkinoiden kehittyessä. Komissio voi antaa tulkitsevissa tiedonannoissa tai muulla tavoin ohjeita tämän direktiivin ja direktiivin 2004/39/EY yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Lisäksi Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea voi antaa ohjeita varmistaakseen, että toimivaltaiset viranomaiset soveltavat johdonmukaisesti tätä direktiiviä ja direktiiviä 2004/39/EY.

(13)	Direktiivin 2004/39/EY mukaiset toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset eivät vaikuta kansallisen lainsäädännön mukaan perustettuihin järjestelmiin, jotka koskevat sijoituspalveluyrityksissä työskentelevien henkilöjen rekisteröintiä.

(14)

Sovellettaessa tämän direktiivin säännöksiä, joissa edellytetään sijoituspalveluyrityksen ottavan käyttöön asianmukaiset riskienhallintaperiaatteet, soveltavan ja ylläpitävän niitä, sijoituspalveluyrityksen toimintaan, menettelyihin ja järjestelmiin liittyviin riskeihin olisi luettava ratkaisevan tärkeiden tai tärkeiden operatiivisten toimintojen tai sijoituspalvelujen tai -toiminnan ulkoistamiseen liittyvät riskit. Niiden olisi sisällettävä riskit, jotka liittyvät sijoituspalveluyrityksen ja palveluntarjoajan suhteeseen, ja mahdolliset riskit, joita aiheutuu silloin, kun monen sijoituspalveluyrityksen tai muun säännellyn yhteisön ulkoistettu toiminta on keskittynyt vain muutamille palveluntarjoajille.

(15)

Vaikka riskienhallinnasta ja säännösten noudattamisen valvonnasta vastaisi sama henkilö, tämä ei välttämättä vaaranna molempien toimintojen riippumatonta hoitamista. Pienten sijoituspalveluyritysten tapauksessa ei aina ole kohtuullista soveltaa ehtoja, joiden mukaan säännösten noudattamista valvovaan toimintoon osallistuvat henkilöt eivät saa osallistua valvonnan kohteena oleviin toimiin ja joiden mukaan tällaisille henkilöille maksettavan korvauksen määritysmenetelmän ei pitäisi vaarantaa henkilöjen objektiivisuutta. Tällaiset ehdot olisivat kuitenkin vain poikkeustilanteissa kohtuuttomia suurten sijoituspalveluyritysten tapauksessa.

(16)

Joissakin direktiivin 2004/39/EY säännöksissä edellytetään, että sijoituspalveluyritykset keräävät ja säilyttävät asiakkaisiin ja asiakkaille tarjottuihin palveluihin liittyviä tietoja. Jos näihin vaatimuksiin liittyy henkilötietojen keräämistä ja käsittelyä, sijoituspalveluyritysten olisi varmistettava, että ne noudattavat yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (2).

(17)

Kun henkilön lukuun toteutetaan peräkkäisiä henkilökohtaisia liiketoimia kyseisen henkilön ennakolta antamien ohjeiden perusteella, tämän direktiivin mukaisia henkilökohtaisiin liiketoimiin liittyviä velvoitteita ei pitäisi soveltaa erikseen jokaiseen tällaiseen peräkkäiseen liiketoimeen, jos kyseessä olevat ohjeet pysyvät voimassa ja muuttumattomina. Vastaavasti velvoitteita ei pitäisi soveltaa tällaisten ohjeiden päättämiseen tai peruuttamiseen edellyttäen, että ohjeiden mukaisesti aikaisemmin hankittuja rahoitusvälineitä ei myydä samaan aikaan kun ohjeet päättyvät tai peruutetaan. Velvoitteita olisi kuitenkin sovellettava henkilökohtaiseen liiketoimeen tai saman henkilön lukuun toteutettujen peräkkäisten henkilökohtaisten liiketoimien alkaessa, jos ohjeita muutetaan tai jos annetaan uudet ohjeet.

(18)

Toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi asettaa sijoituspalvelujen tarjoamista tai sijoitustoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan ehdoksi yleistä kieltoa yhden tai useamman ratkaisevan tärkeän tai tärkeän operatiivisen toiminnon tai sijoituspalvelujen tai -toiminnan ulkoistamiselle. Sijoituspalveluyritysten olisi saatava ulkoistaa tällaisia toimintoja, jos sijoituspalveluyrityksen ulkoistamisjärjestelyt täyttävät tietyt edellytykset.

(19)

Edellytyksistä ratkaisevan tärkeiden tai tärkeiden operatiivisten toimintojen tai sijoituspalvelujen tai -toiminnan ulkoistamiselle annettujen, tämän direktiivin säännösten mukaisesti sellaista ulkoistamista, jossa sijoituspalveluyrityksen toimintoja siirretään siinä määrin muille, että sijoituspalveluyrityksestä tulee pöytälaatikkoyhtiö, olisi pidettävä niiden edellytysten rikkomisena, jotka sijoituspalveluyrityksen on täytettävä saadakseen ja säilyttääkseen toimiluvan direktiivin 2004/39/EY 5 artiklan mukaisesti.

(20)

Sijoituspalvelujen tai -toiminnan tai ratkaisevan tärkeiden ja tärkeiden operatiivisten toimintojen ulkoistaminen voidaan katsoa direktiivin 2004/39/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämistä koskevien edellytysten olennaiseksi muutokseksi. Jos tällaiset ulkoistamisjärjestelyt on tarkoitus ottaa käyttöön sen jälkeen kun sijoituspalveluyritykselle on myönnetty toimilupa direktiivin 2004/39/EY II osaston I luvun säännösten mukaisesti, järjestelyistä olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin 2004/39/EY 16 artiklan 2 kohdan sitä edellyttäessä.

(21)

Sijoituspalveluyritysten edellytetään tämän direktiivin nojalla ilmoittavan ennakolta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle yksityisasiakkaiden salkkujen hoidon ulkoistamisjärjestelyistä, joita ne aikovat toteuttaa kolmannessa maassa sijaitsevan palveluntarjoajan kanssa, jos tiettyjä erityisedellytyksiä ei täytetä. Toimivaltaisten viranomaisten ei kuitenkaan edellytetä antavan lupaa tai muulla tavoin hyväksyvän tällaista järjestelyä tai sen ehtoja. Ilmoituksen tarkoituksena on ennemminkin varmistaa, että toimivaltaisella viranomaisella on tarvittaessa mahdollisuus puuttua asiaan. Sijoituspalveluyrityksen vastuulla on neuvotella, ilman toimivaltaisen viranomaisen muodollista toimintaa, ulkoistamisjärjestelyn ehdot ja varmistaa, että ehdot ovat tästä direktiivistä ja direktiivistä 2004/39/EY johtuvien velvoitteiden mukaisia.

(22)

Sääntelyn läpinäkyvyyden varmistamiseksi ja asianmukaisen oikeusvarmuuden tason tarjoamiseksi sijoituspalveluyrityksille tässä direktiivissä edellytetään, että kaikki toimivaltaiset viranomaiset julkistavat toimintaperiaatteensa, jotka koskevat kolmannessa maassa sijaitsevan palveluntarjoajan kanssa toteutettavia yksityisasiakkaiden salkunhoidon ulkoistamisjärjestelyjä. Tällaisessa selvityksessä on annettava esimerkkejä tapauksista, joissa toimivaltainen viranomainen ei todennäköisesti vastusta tällaista ulkoistamisjärjestelyä, ja siinä on selitettävä, miksi ulkoistamisen ei pitäisi tällöin vaikuttaa yrityksen kykyyn noudattaa tämän direktiivin mukaisia ulkoistamista koskevia yleisiä edellytyksiä. Toimivaltaisen viranomaisen olisi selvityksessään aina perusteltava, miksi ulkoistaminen ei kyseessä olevissa tapauksissa estä viranomaisen tehokasta pääsyä kaikkeen sellaiseen ulkoistettua palvelua koskevaan tietoon, jonka viranomainen tarvitsee hoitaakseen lakisääteiset tehtävänsä kyseisen sijoituspalveluyrityksen osalta.

(23)	Jos sijoituspalveluyritys säilyttää asiakkaan lukuun hallussapitämänsä varat hyväksytyssä rahamarkkinarahastossa, kyseisestä rahamarkkinarahastosta olevia osuuksia olisi säilytettävä asiakkaille kuuluvien rahoitusvälineiden säilyttämiseen liittyviä vaatimuksia noudattaen.

(24)

Eturistiriidan aiheuttaviksi olosuhteiksi olisi katsottava tilanteet, joissa eturistiriita syntyy sijoituspalveluyrityksen etujen tai tiettyjen sijoituspalveluyritykseen tai samaan ryhmään sidoksissa olevien henkilöjen ja sijoituspalveluyritykselle suhteessa asiakkaisiin syntyvien velvoitteiden välillä; tai kahden tai useamman sen asiakkaan, joille sijoituspalveluyrityksellä on velvoitteita, toisistaan poikkeavien etujen välillä. Tässä yhteydessä ei yksinomaan riitä, että sijoituspalveluyritys voi saada etua, jos asiakkaalle ei samalla voi aiheutua haittaa, tai että yksi asiakas, jota kohtaan sijoituspalveluyrityksellä on velvoitteita, voi saada voittoa tai välttää tappion, jos samalla ei voida aiheuttaa tappiota toiselle tällaiselle asiakkaalle.

(25)	Eturistiriitoja olisi säänneltävä ainoastaan silloin, kun sijoituspalvelun tai oheispalvelun tarjoaa sijoituspalveluyritys. Tässä suhteessa asiakkaan asemalla ei ole merkitystä eli sillä, onko kyseessä yksityisasiakas, ammattimainen asiakas vai hyväksyttävä vastapuoli.

(26)

Noudattaessaan direktiivistä 2004/39/EY johtuvaa velvoitettaan laatia eturistiriitoja koskevat toimintaperiaatteet, joissa osoitetaan olosuhteet, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa eturistiriidan, sijoituspalveluyrityksen olisi otettava erityisesti huomioon sijoitustutkimus ja -neuvonta, kaupankäynti omaan lukuun, salkunhoito ja yritysrahoitustoiminta, myös arvopapereiden merkintä tai myynti niiden liikkeeseenlaskun yhteydessä sekä yritysten sulautumista ja yritysostoja koskeva neuvonta. Erityisen huomion kiinnittäminen on asianmukaista varsinkin silloin, kun sijoituspalveluyritys tai sijoituspalveluyritykseen määräysvallan kautta suoraan tai välillisesti sidoksissa oleva henkilö harjoittaa kahta tai useampaa näistä toiminnoista.

(27)

Sijoituspalveluyritysten olisi pyrittävä tunnistamaan ja hallitsemaan niiden eri liiketoimintalohkoista ja niiden ryhmän toiminnasta syntyvät eturistiriidat kattavien toimintaperiaatteiden avulla. Sen, että sijoituspalveluyritys julkistaa eturistiriitansa, ei pitäisi vapauttaa yritystä direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 3 kohdan mukaisesta velvoitteesta ylläpitää ja käyttää tehokkaita toiminta- ja hallintajärjestelyjä. Vaikka tietyt eturistiriitatilanteet on annettava tiedoksi direktiivin 2004/39/EY 18 artiklan 2 kohdan nojalla, liiallinen tiedoksianto ilman asianmukaista harkintaa siitä, miten eturistiriitoja voidaan hallita, ei kuitenkaan ole sallittua.

(28)

Sijoitustutkimuksen pitäisi olla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta sijoitussuositusten asianmukaisen esittämisen ja eturistiriitoja koskevien tietojen julkistamisen osalta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetussa komission direktiivissä 2003/125/EY (3) suositukseksi määriteltyjen tietojen alaryhmä, mutta sitä sovelletaan direktiivissä 2004/39/EY määriteltyihin rahoitusvälineisiin. Näin määritellyn tyyppisiin suosituksiin, jotka eivät ole tässä direktiivissä määriteltyä sijoitustutkimusta, sovelletaan kuitenkin direktiivin 2003/125/EY säännöksiä sijoitussuositusten asianmukaisesta esittämisestä ja eturistiriitoja koskevien tietojen julkistamisesta.

(29)

Toimenpiteiden ja järjestelyjen, joita sijoituspalveluyritys toteuttaa hallitakseen eturistiriitoja, jotka saattavat aiheutua sijoitustutkimuksena esitettävän aineiston laatimisesta ja levittämisestä, pitäisi soveltua rahoitusanalyytikkojen ja heidän laatimansa sijoitustutkimuksen objektiivisuuden ja riippumattomuuden suojaamiseen. Näillä toimenpiteillä ja järjestelyillä pitäisi varmistaa, että rahoitusanalyytikot ovat riittävän riippumattomia niiden henkilöiden eduista, joiden vastuualueiden tai liiketoimintaetujen voidaan kohtuudella katsoa olevan ristiriidassa niiden henkilöjen etujen kanssa, joille sijoitustutkimus levitetään.

(30)

Henkilöihin, joiden vastuualueiden tai liiketoimintaetujen voidaan kohtuudella katsoa olevan ristiriidassa niiden henkilöjen etujen kanssa, joille sijoitustutkimus levitetään, pitäisi lukea yritysrahoitustoiminnan henkilöstö ja myyntiin tai kaupankäyntiin asiakkaiden tai sijoituspalveluyrityksen lukuun osallistuvat henkilöt.

(31)

Poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joissa rahoitusanalyytikot ja muut sijoituspalveluyritykseen sidoksissa olevat sijoitustutkimuksen laatimiseen osallistuvat henkilöt voivat toteuttaa ennakolta annetun kirjallisen suostumuksen saatuaan henkilökohtaisia liiketoimia tutkimuksen kohteena olevilla rahoitusvälineillä, pitäisi lukea olosuhteet, joissa rahoitusanalyytikon tai toisen henkilön on henkilökohtaisista taloudellisiin ongelmiin liittyvistä syistä realisoitava positio.

(32)

Sijoitustutkimusta koskevissa säännöksissä tarkoitetuksi kannustimeksi ei pitäisi katsoa pieniä lahjoja tai vieraanvaraisuutta, jotka alittavat sijoituspalveluyrityksen soveltamissa eturistiriitoja koskevissa toimintaperiaatteissa täsmennetyn ja asiakkaiden saataville näistä toimintaperiaatteista annetussa yhteenvedossa mainitun tason.

(33)	Sijoitustutkimuksen levittämistä asiakkaille tai yleisölle koskevan käsitteen ei pitäisi sisältää tietojen levittämistä yksinomaan sen ryhmän henkilöille, johon sijoituspalveluyritys kuuluu.

(34)	Voimassa olevina suosituksina olisi pidettävä sellaisia sijoitustutkimukseen sisältyviä suosituksia, joita ei ole peruutettu ja joiden voimassaolo ei ole päättynyt.

(35)	Kolmannen osapuolen laatiman sijoitustutkimuksen olennaiseen muuttamiseen olisi sovellettava samoja vaatimuksia kuin sijoitustutkimuksen laatimiseen.

(36)

Rahoitusanalyytikkojen ei pitäisi osallistua muuhun toimintaan kuin sijoitustutkimusten laatimiseen, jos kyseinen henkilö ei voisi säilyttää objektiivisuuttaan tällaisen osallistumisen vuoksi. Osallistumista seuraavanlaiseen toimintaan olisi pidettävä yleensä yhteensopimattomana kyseisen henkilön objektiivisuuden säilyttämisen kanssa: osallistuminen investointipankkitoimintaan kuten yritysrahoitustoimintaan ja arvopaperien merkintään, osallistuminen uusien yritysten tai uusien rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskujen markkinointitilaisuuksiin tai osallistuminen muulla tavoin liikkeeseenlaskijan markkinoinnin valmisteluun.

(37)

Tässä direktiivissä suositellaan, että sijoitustutkimusten laatijat, jotka eivät ole sijoituspalveluyrityksiä, harkitsisivat sisäisten toimintaperiaatteiden ja -menettelyjen käyttöön ottamista sen varmistamiseksi, että myös ne noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä periaatteita sijoitustutkimuksen riippumattomuuden ja objektiivisuuden suojaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sijoitustutkimusten laatimista tai levittämistä koskevien tämän direktiivin säännösten soveltamista.

(38)

Tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, myös henkilökohtaisiin liiketoimiin, sijoitustutkimuksesta tietäen toteutettuun kaupankäyntiin ja sijoitustutkimuksen laatimiseen ja levittämiseen liittyviä vaatimuksia, sovelletaan sen vaikuttamatta muihin direktiivin 2004/39/EY ja sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (4) vaatimuksiin ja näiden direktiivien täytäntöönpanotoimenpiteisiin.

(39)

Kannustimia koskevia tämän direktiivin säännöksiä sovellettaessa olisi katsottava, että sijoituspalveluyrityksen sijoitusneuvonnasta tai yleisistä suosituksista saama palkkio parantaa asiakkaalle annetun sijoitusneuvonnan laatua silloin, kun palkkion vastaanottaminen ei vaikuta neuvonnan tai suositusten objektiivisuuteen.

(40)	Tässä direktiivissä sallitaan, että sijoituspalveluyritykset voivat antaa tai vastaanottaa tietyntyyppisiä kannustimia ainoastaan määrätyin ehdoin ja edellyttäen, että ehdot annetaan tiedoksi asiakkaalle tai annetaan asiakkaalle tai henkilölle asiakkaan lukuun tai näiden toimesta.

(41)

Tässä direktiivissä edellytetään, että muita sijoituspalveluja kuin sijoitusneuvontaa uusille yksityisasiakkaille tarjoavat sijoituspalveluyritykset tekevät asiakkaan kanssa kirjallisen perussopimuksen, jossa vahvistetaan sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan keskeiset oikeudet ja velvoitteet. Direktiivissä ei kuitenkaan aseteta muita velvoitteita sijoituspalvelujen tai oheispalvelujen tarjoamisesta tehtävien sopimusten muodon, sisällön tai toteuttamisen osalta.

(42)

Tässä direktiivissä säädetään ainoastaan sellaiset mainontaa koskevat vaatimukset, jotka liittyvät direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun velvoitteeseen, jonka mukaan asiakkaille annetun tiedon, myös mainonnan, pitäisi olla asiallista ja selkeää eikä se saisi olla harhaanjohtavaa.

(43)

Missään tämän direktiivin säännöksissä ei edellytetä, että toimivaltaisten viranomaisten olisi hyväksyttävä mainonnan sisältö ja muoto. Missään sen säännöksessä ei tätä kuitenkaan estetäkään, kunhan tällainen ennakkohyväksyntä perustuu ainoastaan sen direktiivistä 2004/39/EY johtuvan velvoitteen noudattamiseen, jonka mukaan asiakkaille annetun tiedon, myös mainonnan, pitäisi olla asiallista ja selkeää eikä se saisi olla harhaanjohtavaa.

(44)

Olisi asetettava asianmukaiset ja oikeasuhteiset tiedonantovaatimukset, joissa otetaan huomioon asiakkaan ammattimaisuuden aste. Direktiivin 2004/39/EY tarkoituksena on varmistaa sijoittajansuojan ja sijoituspalveluyrityksille asetettujen tiedonantovelvollisuuksien välinen tasapaino. Tämän vuoksi on aiheellista, että tämän direktiivin sisältämät ammattimaisiin asiakkaisiin sovellettavat erityiset tiedonantovaatimukset ovat lievempiä kuin yksityisasiakkaisiin sovellettavat vaatimukset. Ammattimaisten asiakkaiden pitäisi itse pystyä harvoja poikkeustilanteita lukuun ottamatta selvittämään, mitä tietoja ne tarvitsevat voidakseen tehdä perustellun sijoituspäätöksen, ja pyytää sijoituspalveluyritystä antamaan kyseiset tiedot. Jos tällaiset tiedonantopyynnöt ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia, sijoituspalveluyritysten olisi annettava lisätietoja.

(45)

Sijoituspalveluyritysten olisi annettava asiakkailleen tai potentiaalisille asiakkailleen riittävät tiedot rahoitusvälineiden luonteesta ja niihin sijoittamiseen liittyvistä riskeistä, jotta asiakkaat voivat tehdä jokaisen sijoituspäätöksen asianmukaisten tietojen pohjalta. Näiden tietojen yksityiskohtaisuuden taso voi vaihdella sen mukaan, luokitellaanko asiakas yksityisasiakkaaksi vai ammattimaiseksi asiakkaaksi, ja tarjottavien rahoitusvälineiden luonteen ja niiden riskiprofiilin mukaan, mutta tietojen ei pitäisi koskaan olla niin yleisiä, että jotakin olennaista jää ilmoittamatta. Eräiden rahoitusvälineiden osalta voi riittää pelkästään rahoitusvälinelajiin viittaava tieto, mutta toisten rahoitusvälineiden osalta tietojen on oltava tuotekohtaisia.

(46)

Edellytyksiä, jotka sijoituspalveluyritysten asiakkaille ja potentiaalisille asiakkaille antaman tiedon on täytettävä ollakseen asiallista, selkeää ja ei-harhaanjohtavaa, olisi sovellettava yksityisasiakkaille tarkoitettuun aineistoon asianmukaisella ja oikeasuhteisella tavalla ja ottamalla huomioon esimerkiksi viestintäkanava ja tieto, joka asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille on tarkoitus antaa. Etenkään ei ole aiheellista soveltaa tällaisia edellytyksiä sellaiseen mainontaan, joka koostuu ainoastaan yhdestä tai useammasta seuraavasta tiedosta: yrityksen nimi, logo tai muu yritykseen liittyvä kuva, yhteystiedot ja viittaus yrityksen tarjoamiin sijoituspalvelulajeihin tai sen perimiin maksuihin ja palkkioihin.

(47)

Direktiivin 2004/39/EY ja tämän direktiivin mukaisesti tietoa olisi pidettävä harhaanjohtavana, jos sillä on taipumus johtaa harhaan henkilöä tai henkilöitä, joille tieto on osoitettu tai jotka sen todennäköisesti vastaanottavat riippumatta siitä, pitääkö tiedon antanut henkilö tietoa harhaanjohtavana tai onko se sellaiseksi tarkoitettu.

(48)

Määrittäessään, milloin tieto katsotaan annetuksi hyvissä ajoin ennen tässä direktiivissä säädettyä ajankohtaa, sijoituspalveluyrityksen olisi myös kiinnitettävä huomiota asiakkaan tarpeeseen saada riittävästi aikaa tiedon lukemiseen ja ymmärtämiseen ennen sijoituspäätöksen tekemistä, kun otetaan huomioon tilanteen kiireellisyys ja asiakkaan tarvitsema aika tietyn saamansa tiedon sisäistämiseksi ja siihen reagoimiseksi. Asiakas tarvitsee todennäköisesti vähemmän aikaa tutustuakseen tietoihin, jotka koskevat yksinkertaista tai vakiomuotoista tuotetta tai palvelua tai sellaista tuotetta tai palvelua, joka on asiakkaan jo aiemmin hankkiman tuotteen tai palvelun kaltainen, kuin tutustuakseen tietoihin, jotka koskevat monimutkaisempaa tai asiakkaalle vierasta tuotetta tai palvelua.

(49)

Tässä direktiivissä sijoituspalveluyrityksiä ei velvoiteta antamaan viipymättä ja samanaikaisesti kaikkia vaadittuja tietoja sijoituspalveluyrityksestä, rahoitusvälineistä, kuluista ja liitännäisistä veloituksista tai asiakkaan rahoitusvälineiden tai varojen suojaamisesta, jos ne noudattavat yleistä velvollisuuttaan antaa kyseiset tiedot hyvissä ajoin ennen tässä direktiivissä säädettyä ajankohtaa. Jos kyseinen tieto annetaan asiakkaalle hyvissä ajoin ennen palvelujen tarjoamista, tässä direktiivissä sijoituspalveluyrityksiä ei velvoiteta siihen, että tieto olisi annettava erikseen osana mainontaa tai sisällytettävä asiakassopimukseen.

(50)	Jos sijoituspalveluyrityksen edellytetään antavan tietoa asiakkaalle ennen palvelun tarjoamista, jokaista samalla rahoitusvälinelajilla toteutettua liiketoimea ei pitäisi katsoa uuden tai erilaisen palvelun tarjoamiseksi.

(51)

Jos salkunhoitopalveluja tarjoavan sijoituspalveluyrityksen edellytetään antavan yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille tietoa rahoitusvälinelajeista, jotka voivat sisältyä asiakassalkkuun, ja liiketoimilajeista, joita tällaisilla rahoitusvälineillä voidaan toteuttaa, tällaisessa tiedossa olisi erikseen mainittava, annetaanko sijoituspalveluyritykselle valtuutus sijoittaa rahoitusvälineisiin, joita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi säännöllisillä markkinoilla, johdannaisiin, epälikvideihin tai erittäin volatiileihin rahoitusvälineisiin, tai toteuttaa lyhyeksi myyntejä, ostoja lainavaroilla, arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia tai liiketoimia, joihin liittyy vakuusvajemaksuja, vakuuksien tallettamista tai valuuttakurssiriski.

(52)

Kun sijoituspalveluyritys antaa asiakkaalle jäljennöksen esitteestä, joka on laadittu ja julkaistu arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta 4 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY (5) mukaisesti, tätä ei pitäisi rinnastaa siihen, että sijoituspalveluyritys antaa tietoa asiakkaalle toiminnan harjoittamisen edellytyksistä annettujen direktiivin 2004/39/EY niiden säännösten mukaisesti, jotka koskevat tiedon laatua ja sisältöä, jos yritys ei kyseisen direktiivin nojalla vastaa esitteessä annetuista tiedoista.

(53)

Kuluja ja liitännäisiä veloituksia koskeviin tietoihin, jotka sijoituspalveluyrityksen on annettava yksityisasiakkaalle, sisältyvät tiedot sijoituspalvelujen tarjoamista koskevan sopimuksen tai muun tarjottuun rahoitusvälineeseen liittyvän sopimuksen maksujärjestelyistä ja sopimuksen täyttämisestä. Tässä yhteydessä maksujärjestelyt ovat yleensä merkityksellisiä silloin, kun rahoitusvälinettä koskeva sopimus päättyy käteissuoritukseen. Sopimuksen täyttämistä koskevat järjestelyt ovat yleensä merkityksellisiä silloin, kun rahoitusväline edellyttää sopimuksen päättymisen yhteydessä osakkeiden, joukkovelkakirjojen, optiotodistuksen, jalometalliharkon tai muun rahoitusvälineen tai hyödykkeen toimittamista.

(54)

Neuvoston direktiivin 85/611/ETY soveltamisalaan kuuluvien yhteissijoitusyritysten osalta tämän direktiivin tarkoituksena ei ole säännellä arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY (6) 28 artiklassa määritellyn yksinkertaistetun esitteen sisältöä. Tämän direktiivin täytäntöönpanon ei pitäisi edellyttää tietojen lisäämistä yksinkertaistettuun esitteeseen.

(55)

Yksinkertaistetussa esitteessä annetaan riittävät tiedot yhteissijoitusyritykseen itseensä liittyvistä kuluista ja liitännäisistä veloituksista. Yhteissijoitusyritysten osuuksia markkinoivien sijoituspalveluyritysten olisi kuitenkin annettava asiakkailleen lisätietoja kaikista muista kuluista ja liitännäisistä veloituksista, jotka liittyvät sijoituspalveluyritysten tarjoamiin yhteissijoitusyritysten osuuksia koskeviin sijoituspalveluihin.

(56)

On tarpeen säätää eri säännökset direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun soveltuvuustestin ja saman direktiivin 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun asianmukaisuustestin soveltamiseksi. Näitä arviointeja sovelletaan eri sijoituspalveluihin, ja niiden tarkoitus ja ominaisuudet poikkeavat toisistaan.

(57)

Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa voi olla, että liiketoimi ei sovellu asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle siihen liittyviä rahoitusvälineitä koskevien riskien, liiketoimilajin, toimeksiannon ominaisuuksien tai kaupankäynnin toteutusvälin vuoksi. Sellaisten liiketoimien sarja, jotka erikseen tarkasteltuina saattavat olla soveltuvia, ei ehkä sovellu asiakkaalle, jos kaupankäyntisuositus tai -päätökset tehdään toteutusvälillä, joka ei ole asiakkaan parhaan edun mukainen. Salkunhoidon tapauksessa saattaa myös olla, että liiketoimi ei sovellu asiakkaalle, jos se johtaisi asiakkaalle soveltumattomaan salkkuun.

(58)

Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti sijoituspalveluyrityksen edellytetään arvioivan sijoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden soveltuvuutta asiakkaalle vain tarjotessaan tälle sijoitusneuvontaa tai salkunhoitopalveluja. Muiden sijoituspalvelujen tapauksessa sijoituspalveluyrityksen edellytetään kyseisen direktiivin 19 artiklan 5 kohdan nojalla arvioivan sijoituspalvelun tai -tuotteen asianmukaisuutta asiakkaan kannalta ja vain silloin, kun tuotetta ei tarjota kyseisen direktiivin 19 artiklan 6 kohdan (jota sovelletaan yksinkertaisiin tuotteisiin) mukaisesti pelkästään toteuttamalla toimeksianto.

(59)

Sovellettaessa tämän direktiivin säännöksiä, joissa edellytetään sijoituspalveluyritysten arvioivan tarjottujen tai kysyttyjen sijoituspalvelujen tai -tuotteiden asianmukaisuutta, olisi syytä olettaa, että tiettyyn tuote- tai palvelulajiin liittyvään kaupankäyntiin ennen direktiivin 2004/39/EY soveltamispäivää osallistuvalla asiakkaalla on riittävästi kokemusta ja tietoa ymmärtää kyseiseen tuotteeseen tai sijoituspalveluun liittyvät riskit. Jos asiakas aloittaa tämäntyyppisen kaupankäynnin sijoituspalveluyritysten tarjoamien palvelujen välityksellä kyseisen direktiivin soveltamispäivän jälkeen, sijoituspalveluyrityksen ei tarvitse tehdä uutta arviointia jokaisesta erillisestä liiketoimesta. Se täyttää kyseisen direktiivin 19 artiklan 5 kohdasta johtuvan velvoitteensa, jos se tekee tarvittavan soveltuvuuden arvioinnin ennen palvelujen aloittamista.

(60)

Salkunhoitajan asiakkaalle esittämää suositusta, pyyntöä tai neuvoa, jonka perusteella asiakkaan olisi annettava salkunhoitajalle valtuutus tai muutettava sitä määrittääkseen salkunhoitajan harkintavallan rajat, olisi pidettävä direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna suosituksena.

(61)

Kun määritetään, olisiko yksinkertaiseksi tuotteeksi katsottava sellainen osuus yhteissijoitusyrityksessä, joka ei täytä direktiivin 85/611/ETY vaatimuksia mutta jota on annettu lupa markkinoida yleisölle, olosuhteiksi, joissa arvonmääritysjärjestelmä on liikkeeseenlaskijasta riippumaton, olisi katsottava myös sellaiset olosuhteet, joissa järjestelmää valvoo säilytysyhteisö, jota säännellään jossakin jäsenvaltiossa säilytyspalvelujen tarjoajana.

(62)

Tässä direktiivissä ei edellytetä, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät sijoituspalveluyrityksen ja sen yksityisasiakkaiden välisen perussopimuksen sisällön. Direktiivissä ei kuitenkaan myöskään estetä tätä, kunhan tällainen hyväksyntä perustuu ainoastaan siihen, että sijoituspalveluyritys noudattaa direktiivistä 2004/39/EY johtuvia velvoitteitaan toimia rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaiden etujen mukaisesti ja säilyttää tietoja, jotka koskevat sijoituspalveluyrityksen ja sen asiakkaiden oikeuksia ja velvoitteita, sekä noudattaa muita ehtoja, joiden mukaisesti sijoituspalveluyritys tarjoaa palveluja asiakkailleen.

(63)

Sijoituspalveluyrityksen kirjaamia ja säilyttämiä tietoja koskevia vaatimuksia olisi mukautettava liiketoimintamuodon sekä sijoituspalvelujen ja -toiminnan laajuuden perusteella edellyttäen, että direktiivistä 2004/39/EY ja tästä direktiivistä johtuvat velvoitteet tietojen kirjaamiseksi ja säilyttämiseksi täytetään. Salkunhoitoon liittyvän raportointivelvollisuuden osalta ehdollisia vastuita koskevana liiketoimena pidetään liiketoimea, johon liittyy asiakkaalle aiheutuva tosiasiallinen tai ehdollinen maksuvelvoite, joka ylittää rahoitusvälineen hankintakustannukset.

(64)	Asiakasraportointia koskevia säännöksiä sovellettaessa viittauksen toimeksiantotyyppiin olisi ymmärrettävä viittaavan siihen, onko kyseessä rajahintatoimeksianto, markkinatoimeksianto tai muu erityinen toimeksiantotyyppi.

(65)	Sovellettaessa asiakasraportointisäännöksiä viittaus toimeksiannon luonteeseen olisi ymmärrettävä viittauksena toimeksiantoon merkitä arvopapereita, toteuttaa optio tai vastaavanlaiseen asiakastoimeksiantoon.

(66)

Laatiessaan toimeksiantojen toteuttamisperiaatteita direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti sijoituspalveluyrityksen olisi määritettävä kyseisen direktiivin 21 artiklan 1 kohdassa mainittujen tekijöiden tärkeysjärjestys tai ainakin otettava käyttöön menettely näiden tekijöiden tärkeysjärjestyksen määrittämiseksi, jotta se voi tarjota parhaan mahdollisen tuloksen asiakkailleen. Noudattaakseen näitä periaatteita sijoituspalveluyrityksen olisi valittava toteuttamispaikat, joiden avulla se voi saada jatkuvasti parhaan mahdollisen tuloksen asiakastoimeksiantojen toteuttamisesta. Sijoituspalveluyrityksen olisi noudatettava toteuttamispolitiikkaansa jokaisessa toteuttamassaan asiakastoimeksiannossa saavuttaakseen asiakkaan kannalta parhaan mahdollisen tuloksen kyseisen politiikan mukaisesti. Direktiivistä 2004/39/EY johtuvaa velvoitetta toteuttaa kaikki kohtuulliset toimenpiteet asiakastoimeksiantojen toteuttamiseksi siten, että saavutetaan asiakkaan kannalta paras mahdollinen tulos, ei pitäisi ymmärtää niin, että sijoituspalveluyrityksen olisi sisällytettävä toteuttamispolitiikkaansa kaikki saatavilla olevat toteuttamispaikat.

(67)

Jotta varmistetaan, että sijoituspalveluyritys saavuttaa asiakkaan kannalta parhaan mahdollisen tuloksen yksityissijoittajan toimeksiantoa toteuttaessaan, kun asiakas ei ole antanut erityisohjeita, sijoituspalveluyrityksen olisi otettava huomioon kaikki seikat, joiden avulla se pystyy saavuttamaan parhaan mahdollisen tuloksen kokonaissuorituksen kannalta, joka muodostuu rahoitusvälineen hinnasta ja toimeksiannon toteuttamiseen liittyvistä kustannuksista. Nopeutta, liiketoimen toteuttamisen ja suorituksen todennäköisyyttä, toimeksiannon suuruutta ja luonnetta, markkinavaikutusta ja muita toimeksiannon toteuttamiseen liittyviä implisiittisiä kustannuksia voidaan pitää välittömiä hinta- ja kustannustekijöitä merkittävämpinä ainoastaan silloin, kun ne ovat ratkaisevan tärkeitä yksityisasiakkaan kannalta parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi kokonaissuoritusta tarkasteltaessa.

(68)

Kun sijoituspalveluyritys toteuttaa toimeksiannon asiakkaalta saatujen erityisohjeiden perusteella, sen olisi katsottava täyttäneen parasta toteutusta koskevan velvoitteensa ainoastaan toimeksiannon sen osan tai tekijän osalta, johon asiakkaan ohjeet liittyvät. Vaikka asiakas on antanut erityisohjeet, jotka kattavat toimeksiannon osan tai siihen sisältyvän tekijän, tämän ei pitäisi katsoa vapauttavan sijoituspalveluyritystä parhaan toteutuksen velvoitteestaan minkään muun sellaisen asiakastoimeksiannon osan tai siihen sisältyvän tekijän osalta, jotka eivät ole tällaisten ohjeiden kohteena. Sijoituspalveluyrityksen ei pitäisi yrittää kannustaa asiakasta, ehdottamalla suoraan tai epäsuorasti ohjeen sisältöä asiakkaalle, antamaan sijoituspalveluyritykselle ohjeita, joiden mukaan toimeksianto on toteutettava tietyllä tavalla, jos voidaan kohtuudella odottaa, että sijoituspalveluyrityksen pitäisi tietää tämänsuuntaisen ohjeen johtavan siihen, että sijoituspalveluyritys ei saavuta kyseisen asiakkaan kannalta parasta tulosta. Tämän ei kuitenkaan pitäisi estää sitä, että sijoituspalveluyritys voi pyytää asiakasta valitsemaan kahden tai useamman nimetyn kauppapaikan välillä, jos kyseiset kauppapaikat ovat sijoituspalveluyrityksen toimeksiantojen toteuttamispolitiikan mukaisia.

(69)

Kun sijoituspalveluyritys käy asiakkaiden kanssa kauppaa omaan lukuunsa, tätä olisi pidettävä asiakastoimeksiantojen toteuttamisena, ja tämän vuoksi sen olisi kuuluttava direktiivin 2004/39/EY ja tämän direktiivin ja erityisesti parasta toteutusta koskevien velvoitteiden soveltamisalaan. Jos sijoituspalveluyritys kuitenkin esittää asiakkaalle hintatarjouksen ja kyseinen hintatarjous täyttäisi direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 1 kohdasta johtuvat sijoituspalveluyrityksen velvoitteet, jos sijoituspalveluyritys toteuttaisi hintatarjouksen sen esittämisajankohtana, sijoituspalveluyritys täyttää nämä samat velvoitteet, jos se toteuttaa hintatarjouksensa sen jälkeen, kun asiakas on hyväksynyt sen edellyttäen, että hintatarjous ei ole selvästi vanhentunut, kun otetaan huomioon muuttuvat markkinaolosuhteet ja tarjouksen tekemisen ja hintatarjouksen hyväksymisen välinen aika.

(70)

Velvoitetta parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseen asiakastoimeksiantoja toteutettaessa sovelletaan kaikkiin rahoitusvälinelajeihin. Kun kuitenkin otetaan huomioon markkinarakenteiden ja rahoitusvälineiden rakenteiden erot, voi olla vaikea löytää ja soveltaa sellaista parhaaseen toteutukseen liittyvää yhdenmukaista standardia ja menettelyä, joka olisi asianmukainen ja toimiva kaikkien rahoitusvälinelajien kohdalla. Parasta toteutusta koskevia velvoitteita olisi tämän vuoksi sovellettava siten, että otetaan huomioon eri olosuhteet, jotka liittyvät tiettyjä rahoitusvälinelajeja koskevien toimeksiantojen toteuttamiseen. Esimerkiksi asiakaskohtaiseen OTC-rahoitusvälineeseen liittyvät liiketoimet, joissa on kyse asiakkaan ja sijoituspalveluyrityksen toimintaolosuhteisiin räätälöidystä ainutkertaisesta sopimussuhteesta, eivät välttämättä ole parasta toteutusta ajatellen vertailukelpoisia sellaisten liiketoimien kanssa, jotka liittyvät osakekauppaan keskitetyillä toteuttamispaikoilla.

(71)

Määritettäessä parasta toteutusta yksityisasiakkaiden toimeksiantojen osalta toteuttamiseen liittyvien kulujen olisi sisällettävä asiakkaalta veloitettavia sijoituspalveluyrityksen omia palkkioita tai maksuja vain rajoitetusti tapauksissa, joissa toimeksianto voidaan toteuttaa sijoituspalveluyrityksen toteuttamispolitiikan mukaan useammassa kuin yhdessä toteuttamispaikassa. Tällaisissa tapauksissa sijoituspalveluyrityksen omat palkkiot ja maksut, jotka se veloittaa toimeksiannon toteuttamisesta kussakin kyseeseen tulevassa toteuttamispaikassa, olisi otettava huomioon arvioitaessa ja verrattaessa asiakkaan kannalta tuloksia, jotka saavutettaisiin toimeksiannon toteuttamisesta kussakin näistä toteuttamispaikoista. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan edellyttää, että sijoituspalveluyrityksen olisi verrattava tuloksia, jotka asiakkaan kannalta saavutettaisiin sijoituspalveluyrityksen oman toteuttamispolitiikan ja sen veloittamien omien palkkioiden ja maksujen perusteella, sellaisiin tuloksiin, jotka toinen sijoituspalveluyritys voisi saavuttaa samalle asiakkaalle noudattamalla eri toteuttamispolitiikkaa tai soveltamalla erilaista palkkio- tai maksurakennetta. Tarkoituksena ei ole myöskään edellyttää, että sijoituspalveluyritys vertaa omien palkkioidensa eroja, jotka perustuvat asiakkaille tarjottavien sijoituspalvelujen luonteen eroihin.

(72)

Sellaisia tämän direktiivin säännöksiä, joiden mukaan toteuttamiskulujen on sisällettävä sijoituspalveluyrityksen omat palkkiot tai maksut, joita se veloittaa asiakkaalta sijoituspalvelun tarjoamisesta, ei pitäisi soveltaa määritettäessä, mitkä toteuttamispaikat on sisällyttävä sijoituspalveluyrityksen toteuttamispolitiikkaan direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa.

(73)

Olisi katsottava, että sijoituspalveluyritys muodostaa tai perii palkkionsa toteuttamispaikkoja asiattomasti syrjimättä, jos se veloittaa eri palkkion tai hinnan asiakkailta eri toteuttamispaikkojen perusteella eikä ero perustu sijoituspalveluyritykselle toimeksiannon toteuttamisesta kyseisissä toteuttamispaikoissa aiheutuvien kustannusten todellisiin eroihin.

(74)

Toteuttamisperiaatteita koskevat tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 4 kohdasta johtuvaan sijoituspalveluyrityksen yleiseen velvoitteeseen seurata toimeksiantojen toteuttamista koskevien järjestelyjen ja periaatteiden toimivuutta ja arvioida säännöllisesti toimeksiantojen toteuttamispolitiikan mukaisia toteuttamispaikkoja.

(75)

Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole edellyttää parasta toteutusta koskevien pyrkimysten kaksinkertaistamista sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa toimeksiantojen vastaanotto- ja välityspalveluja tai salkunhoitopalveluja, ja kunkin sellaisen sijoituspalveluyrityksen välillä, jolle kyseinen sijoituspalveluyritys välittää toimeksiantojaan toteutettavaksi.

(76)

Direktiivin 2004/39/EY mukaisesta parasta toteutusta koskevasta velvoitteesta seuraa, että sijoituspalveluyritysten edellytetään toteuttavan kaikki kohtuulliset toimenpiteet päästäkseen toimeksiantoja toteuttaessaan asiakkaidensa kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen. Merkittävän osan parhaasta toteutuksesta muodostaa toteutuksen laatu, joka käsittää toteutuksen nopeuden ja todennäköisyyden (toteutusaste) sekä hinnan paranemisen mahdollisuuden ja sen määrän kaltaisia tekijöitä. Eri toteuttamispaikkojen toimittamien toteutuksen laatuun liittyvien tietojen saatavuus, vertailukelpoisuus ja yhdistettävyys on ratkaisevan tärkeää, jotta sijoituspalveluyritykset ja sijoittajat voivat tunnistaa toteuttamispaikat, jotka tarjoavat asiakkaiden kannalta korkealaatuisinta toteutusta. Tässä direktiivissä toteuttamispaikkoja ei velvoiteta julkistamaan toteutuksen laatua koskevia tietoja, sillä toteuttamispaikkojen ja tietojen tarjoajien olisi voitava kehittää eri ratkaisuja toteutuksen laatua koskevien tietojen antamiseen. Komission olisi laadittava 1 päivään marraskuuta 2008 mennessä kertomus markkinakehityksestä tällä alalla, jotta voidaan arvioida toteutuksen laatua koskevien tietojen saatavuutta, vertailukelpoisuutta ja yhdistettävyyttä Euroopan tasolla.

(77)

Asiakastoimeksiantojen käsittelyä koskevien tämän direktiivin säännösten soveltamiseksi liiketoimien uudelleenkohdentamista olisi pidettävä asiakkaan kannalta haitallisena, jos uudelleenkohdentaminen tapahtuu tavalla, joka asettaa sijoituspalveluyrityksen tai sen tietyn asiakkaan perusteettomasti etusijalle.

(78)

Rajoittamatta direktiivin 2003/6/EY soveltamista, asiakastoimeksiantojen käsittelyä koskevien tämän direktiivien säännösten soveltamiseksi asiakastoimeksiantoja ei pitäisi kohdella muutoin keskenään samankaltaisina, jos ne saadaan eri välineiden kautta eikä niitä voisi käytännössä käsitellä järjestyksessä. Lisäksi kyseisten säännösten soveltamiseksi tiedon väärinkäytöksi on katsottava tilanne, jossa sijoituspalveluyritys hyödyntää toteutusta odottaviin asiakastoimeksiantoihin liittyvää tietoa kaupankäyntiin omaan lukuunsa sellaisilla rahoitusvälineillä, joihin asiakastoimeksianto liittyy, tai niihin liittyvillä rahoitusvälineillä. Tiedon väärinkäytöksi ei pitäisi katsoa pelkästään sitä, että markkinatakaajat tai yhteisöt, jotka on valtuutettu toimimaan vastapuolina, rajoittuvat lainmukaisen liiketoimintansa harjoittamiseen eli rahoitusvälineiden ostamiseen ja myymiseen, tai sitä, että henkilöt, jotka on valtuutettu toteuttamaan toimeksiantoja kolmansien osapuolten lukuun, rajoittuvat toteuttamaan toimeksiannon asianmukaisesti.

(79)

Rahoitusvälineitä koskevaa neuvontaa, jota tarjotaan sanomalehdissä, aikakauslehdissä tai muissa suurelle yleisölle osoitetuissa julkaisuissa (myös Internetissä) taikka televisio- tai radiolähetyksessä, ei pitäisi katsoa direktiiviin 2004/39/EY sisältyvän sijoitusneuvonnan määritelmän mukaiseksi yksilölliseksi suositukseksi.

(80)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 11 artiklassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa tunnustettuja periaatteita. Tämä direktiivi ei millään tavoin estä jäsenvaltioita soveltamasta kunkin valtion valtiosääntöön sisältyviä säännöksiä, jotka koskevat painovapautta ja tiedotusvälineiden sananvapautta.

(81)

Rahoitusvälinelajia koskevat yleiset neuvot eivät ole direktiivissä 2004/39/EY tarkoitettua sijoitusneuvontaa, koska tässä direktiivissä säädetään, että direktiiviä 2004/39/EY sovellettaessa sijoitusneuvonta on rajattu tarkoittamaan tiettyjä rahoitusvälineitä koskevaa neuvontaa. Jos sijoituspalveluyritys antaa asiakkaalle yleisiä neuvoja jostakin rahoitusvälinelajista, jonka se katsoo soveltuvan asiakkaalle tai jota se pitää asiakkaan olosuhteiden perusteella tälle soveltuvana, ja kyseiset neuvot eivät kuitenkaan joko sovellu asiakkaalle tai eivät perustu asiakkaan olosuhteiden huomioon ottamiseen, kyseinen sijoituspalveluyritys toimii todennäköisesti direktiivin 19 artiklan 1 tai 2 kohdan vastaisesti. Sijoituspalveluyritys, joka antaa asiakkaalle tällaisia neuvoja, rikkoisi todennäköisesti erityisesti 19 artiklan 1 kohdan vaatimusta, jonka mukaan yrityksen on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaiden etujen mukaisesti. Vastaavasti tai vaihtoehtoisesti tällaiset neuvot olisivat todennäköisesti vastoin 19 artiklan 2 kohdan vaatimusta, jonka mukaan yrityksen asiakkaalle antaman tiedon pitäisi olla asiallista ja selkeää eikä se saisi olla harhaanjohtavaa.

(82)

Sijoituspalveluyrityksen sijoituspalvelun tarjoamisen tai sijoitustoiminnan harjoittamisen valmistelemiseksi toteuttama toiminta olisi katsottava kiinteäksi osaksi kyseistä palvelua tai toimintaa. Tähän toimintaan kuuluisivat esimerkiksi yleiset neuvot, joita sijoituspalveluyritys antaa asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille sijoitusneuvonnan tarjoamista tai muiden sijoituspalvelujen tarjoamista tai sijoitustoiminnan harjoittamista ennen tai sen aikana.

(83)

Yleisten suositusten (eli jakelukanaville tai yleisölle tarkoitettujen suositusten) antaminen jollakin rahoitusvälineellä tai rahoitusvälinelajilla toteutettavasta liiketoimesta on direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa B(5) jaksossa tarkoitetun oheispalvelun tarjoamista, ja tämän vuoksi direktiiviä 2004/39/EY ja siitä johtuvaa suojaa sovelletaan kyseisen suosituksen antamiseen.

(84)	Komission päätöksellä 2001/527/EY (7) perustettua Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa on kuultu teknisistä kysymyksistä.

(85)	Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä direktiivissä annetaan direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan ja 4 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 2–8 kohdan, 18 artiklan, 19 artiklan 1–6 kohdan, 19 artiklan 8 kohdan sekä 21, 22 ja 24 artiklan yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt.

2.   Tämän direktiivin II luvun 1–4 jaksoa, 45 artiklaa ja III luvun 6 ja 8 jaksoa sekä I lukua, III luvun 9 jaksoa ja IV lukua, niiltä osin kuin ne liittyvät kyseisiin säännöksiin, sovelletaan direktiivin 85/611/ETY 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin rahastoyhtiöihin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)	’jakelukanavilla’ komission direktiivin 2003/125/EY 1 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja jakelukanavia;

2)

’pysyvällä välineellä’ välinettä, jonka avulla asiakas voi säilyttää hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat helposti saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen tulostamisen muuttumattomina;

3)

’relevantilla henkilöllä’ suhteessa sijoituspalveluyritykseen kaikkia seuraavia: a) sijoituspalveluyrityksen hallituksen jäsentä, yhtiökumppania tai vastaavaa, johtajaa tai sidonnaisasiamiestä; b) sijoituspalveluyrityksen sidonnaisasiamiehen hallituksen jäsentä, yhtiökumppania tai vastaavaa tai johtajaa; c) sijoituspalveluyrityksen tai sen sidonnaisasiamiehen työntekijää ja muuta luonnollista henkilöä, jonka tarjoamat palvelut ovat sijoituspalveluyrityksen tai sen sidonnaisasiamiehen käytettävissä ja määräysvallassa ja joka osallistuu sijoituspalveluyrityksen sijoituspalvelujen tarjoamiseen ja sijoitustoiminnan harjoittamiseen; d) luonnollista henkilöä, joka osallistuu suoraan palvelujen tarjoamiseen sijoituspalveluyritykselle tai sen sidonnaisasiamiehelle sellaisen ulkoistamisjärjestelyn nojalla, jonka tarkoituksena on sijoituspalveluyrityksen sijoituspalvelujen tarjoaminen tai sijoitustoiminnan harjoittaminen;

4)	’rahoitusanalyytikolla’ relevanttia henkilöä, joka laatii sijoitustutkimuksen sisällön;

5)

’ryhmällä’ suhteessa sijoituspalveluyritykseen ryhmää, johon se kuuluu ja joka koostuu emoyrityksestä, sen tytäryrityksistä ja yhteisöistä, joihin emoyrityksellä tai sen tytäryrityksillä on omistusyhteys, sekä yrityksiä, joiden välillä on konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY (8) 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sidos;

6)	’ulkoistamisella’ kaikentyyppisiä sijoituspalveluyrityksen ja palveluntarjoajan välisiä järjestelyjä, joiden perusteella kyseinen palveluntarjoaja suorittaa sellaisen prosessin, palvelun tai toiminnan, jonka sijoituspalveluyritys olisi muutoin itse suorittanut;

7)

’henkilöllä, johon relevantilla henkilöllä on perhesuhde’ kaikkia seuraavia: a) relevantin henkilön puolisoa tai muuta kansallisen lainsäädännön mukaan puolisoa vastaavaa kumppania; b) relevantin henkilön huollettavana olevaa lasta tai tämän puolison lasta; c) muuta relevantin henkilön sukulaista, joka on asunut tämän kanssa samassa taloudessa vähintään vuoden ajan kyseisen henkilökohtaisen liiketoimen toteuttamisajankohtana;

8)	’arvopapereilla toteutettavalla rahoitustoimella’ komission asetuksessa (EY) N:o 1287/2006 (9) määriteltyjä liiketoimia;

9)	’ylimmällä johdolla’ yhtä tai useampaa henkilöä, joka tosiasiallisesti johtaa sijoituspalveluyrityksen liiketoimintaa direktiivin 2004/39/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

3 artikla

Tietojen antamiseen sovellettavat edellytykset

1.   Jos tieto on tämän direktiivin mukaisesti annettava pysyvällä välineellä, jäsenvaltiot voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset antavat kyseisen tiedon muulla pysyvällä välineellä kuin paperilla, ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a)	kyseisen tiedon antaminen tällä välineellä on asianmukaista siinä yhteydessä, jossa sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan välinen liiketoiminta toteutetaan tai on tarkoitus toteuttaa; ja

b)	kun henkilölle, jolle tieto on annettava, annetaan mahdollisuus valita tiedon saaminen joko paperilla tai tällä muulla pysyvällä välineellä, kyseinen henkilö valitsee erikseen tiedon antamisen tällä muulla pysyvällä välineellä.

2.   Jos sijoituspalveluyritys antaa tämän direktiivin 29, 30, 31, 32, 33 artiklan tai 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti tietoa asiakkaalle verkkosivuilla eikä tieto ole osoitettu henkilökohtaisesti kyseiselle asiakkaalle, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	kyseisen tiedon antaminen tällä välineellä on asianmukaista siinä yhteydessä, jossa sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan välinen liiketoiminta toteutetaan tai on tarkoitus toteuttaa;

b)	asiakkaan on annettava erillinen suostumus tiedon antamiseen kyseisellä tavalla;

c)	kyseiselle asiakkaalle on ilmoitettava sähköisesti verkkosivujen osoite ja paikka, josta tieto verkkosivuilla löytyy;

d)	tiedon on oltava ajantasaista;

e)	tiedon on oltava jatkuvasti saatavilla kyseisillä verkkosivuilla niin pitkän ajan kuin asiakkaan voidaan kohtuudella odottaa tarvitsevan siihen tutustumiseen.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa tiedon antaminen sähköisen viestinnän avulla on katsottava asianmukaiseksi siinä yhteydessä, jossa sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan välinen liiketoiminta toteutetaan tai on tarkoitus toteuttaa, kun voidaan osoittaa, että asiakkaalla on säännöllinen pääsy Internetiin. Osoituksena tästä pidetään sitä, että asiakas antaa sähköpostiosoitteen tämän liiketoiminnan toteuttamista varten.

4 artikla

Sijoituspalveluyrityksiä tietyissä tapauksissa koskevat lisävaatimukset

1.   Jäsenvaltiot voivat ylläpitää tai asettaa muita kuin tämän direktiivin mukaisia vaatimuksia ainoastaan poikkeustapauksissa, joissa tällaiset vaatimukset ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhteisia vastaamaan sellaisiin sijoittajansuojaa tai markkinoiden eheyttä koskeviin erityisriskeihin, joita tällä direktiivillä ei ole riittävästi katettu, ja kun toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	erityisriskit, jotka vaatimuksilla katetaan, ovat erityisen merkittäviä kyseisen jäsenvaltion markkinarakenteen kannalta;

b)	vaatimukset liittyvät riskeihin tai aiheisiin, jotka aiheutuvat tai ilmenevät tämän direktiivin täytäntöönpanopäivän jälkeen ja joita ei ole muulla tavoin säännelty yhteisön toimenpiteillä tai niiden nojalla.

2.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla asetetut vaatimukset eivät saa rajoittaa tai vaikuttaa muulla tavoin direktiivin 2004/39/EY 31 ja 32 artiklasta johtuviin sijoituspalveluyritysten oikeuksiin.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle:

a)	kaikki vaatimukset, jotka se aikoo ylläpitää 1 artiklan nojalla, ennen päivää, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi jäsenvaltion lainsäädäntöä; ja

b)	kaikki vaatimukset, jotka se aikoo asettaa 1 kohdan nojalla, vähintään kuukautta ennen kyseisten vaatimusten vahvistettua voimaantulopäivää.

Molemmissa tapauksissa ilmoitukseen on liitettävä perustelu kyseessä olevan vaatimuksen soveltamiselle.

Komissio antaa tiedoksi jäsenvaltioille ja julkistaa verkkosivuillaan ilmoitukset, jotka se vastaanottaa tämän kohdan nojalla.

4.   Komissio raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän artiklan soveltamisesta 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä.

II LUKU

TOIMINNAN JÄÄRJESTÄMISTÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

1 jakso

Toiminnan järjestäminen

5 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 2–8 kohta)

Toiminnan järjestämistä koskevat yleiset vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset noudattavat seuraavia vaatimuksia:

a)	ottavat käyttöön sellaiset päätöksentekomenettelyt ja sellaisen toiminnan järjestämistä koskevan rakenteen, joista käy selvästi ja dokumentoidusti ilmi raportointisuhteet sekä tehtävienjako ja vastuualueet, sekä soveltavat ja ylläpitävät niitä;

b)	varmistavat, että relevantit henkilöt tietävät, mitä menettelyä on noudatettava tehtävien hoitamiseksi asianmukaisesti;

c)	ottavat käyttöön riittävät sisäiset valvontajärjestelmät, joilla varmistetaan päätösten ja menettelyjen noudattaminen kaikilla sijoituspalveluyrityksen toiminnan tasoilla, sekä soveltavat ja ylläpitävät niitä;

d)	ottavat palvelukseensa henkilökuntaa, jolla on osoitettujen tehtävien hoitamisen edellyttämät taidot, tiedot ja asiantuntemus;

e)	ottavat käyttöön tehokkaat sisäiset raportointi- ja tiedonantojärjestelyt sekä soveltavat ja ylläpitävät niitä kaikilla relevanteilla sijoituspalveluyrityksen toiminnan tasoilla;

f)	säilyttävät riittävän yksityiskohtaisia ja järjestelmällisiä tietoja liiketoiminnastaan ja sisäisestä organisaatiostaan;

g)	varmistavat, että relevanttien henkilöjen hoitaessa useampia tehtäviä tämä ei estä eikä ole omiaan estämään kyseisiä henkilöitä hoitamasta tiettyä yksittäistä tehtävää moitteettomasti, rehellisesti ja ammattitaitoisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ottavat tässä yhteydessä huomioon liiketoimintansa luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä liiketoiminnan osana toteutettujen sijoituspalvelujen ja -toiminnan luonteen ja laajuuden.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön järjestelmät ja menettelyt, jotka riittävät varmistamaan tietoturvan, sekä tietojen koskemattomuuden ja luottamuksellisuuden kyseessä olevien tietojen luonteen huomioon ottaen, sekä soveltavat ja ylläpitävät niitä.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat asianmukaiset toimintaperiaatteet, joilla varmistetaan, että keskeiset tiedot ja toiminnot säilyvät ja sen sijoituspalveluja ja -toimintaa jatketaan järjestelmiin ja menettelyihin liittyvien toimintahäiriöiden yhteydessä, tai jos tämä ei ole mahdollista, jolla varmistetaan tällaisten tietojen ja toimintojen nopea palautuminen ja sen sijoituspalvelujen ja -toiminnan nopea jatkaminen, ja että sijoituspalveluyritykset soveltavat ja ylläpitävät tällaisia toimintaperiaatteita.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön kirjanpitoperiaatteet ja -menettelyt, joiden avulla ne voivat toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimittaa sille nopeasti taloudelliseen raportointiin liittyvät asiakirjat, jotka antavat oikean ja riittävän kuvan sijoituspalveluyritysten taloudellisesta asemasta ja jotka ovat kaikkien sovellettavien tilinpäätösstandardien ja -sääntöjen mukaiset, ja että sijoituspalveluyritykset soveltavat ja ylläpitävät näitä periaatteita ja menettelyjä.

5.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset valvovat ja säännöllisesti arvioivat 1–4 kohdan mukaisesti käyttöön otettujen sijoituspalveluyrityksen järjestelmien, sisäisten valvontamenetelmien ja -järjestelyjen riittävyyttä ja tehokkuutta ja toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

6 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 2 kohta)

Säännösten noudattamisen valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön asianmukaiset toimintaperiaatteet ja -menettelyt, joilla tunnistetaan riski siitä, että sijoituspalveluyritys ei pysty noudattamaan direktiivistä 2004/39/EY johtuvia velvoitteitaan, ja tähän liittyvät riskit, ja että jäsenvaltiot soveltavat ja ylläpitävät tällaisia toimintaperiaatteita ja -menettelyjä sekä ottavat käyttöön asianmukaiset toimenpiteet ja menettelyt, joilla minimoidaan tällaiset riskit ja joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää tehokkaasti kyseisestä direktiivistä johtuvaa toimivaltaansa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ottavat tässä yhteydessä huomioon liiketoimintansa luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä liiketoiminnan osana toteutettujen sijoituspalvelujen ja -toiminnan luonteen ja laajuuden.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön sellaisen pysyvän ja tehokkaan säännösten noudattamista valvovan toiminnon ja ylläpitävät sitä, joka toimii itsenäisesti ja vastaa seuraavista tehtävistä:

a)	valvoo ja säännöllisesti arvioi 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla käyttöön otettujen toimenpiteiden ja menettelyjen sekä sijoituspalveluyrityksen velvoitteiden täyttämisessä esiintyneiden puutteiden korjaamiseksi toteutettujen toimien riittävyyttä ja tehokkuutta;

b)	neuvoo ja avustaa sijoituspalvelujen tarjoamisesta ja sijoitustoiminnan harjoittamisesta vastaavia relevantteja henkilöitä direktiivistä 2004/39/EY johtuvien sijoituspalveluyrityksen velvoitteiden täyttämisessä.

3.   Jotta säännösten noudattamista valvova toiminto voisi hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti ja riippumattomasti, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset varmistavat seuraavien edellytysten täyttymisen:

a)	säännösten noudattamista valvovalla toiminnolla on oltava tarvittavat valtuudet, resurssit, asiantuntemus ja kaikkien asiaankuuluvien tietojen käyttöoikeudet;

b)	säännösten noudattamista valvova virkamies on nimettävä ja hänen on vastattava säännösten noudattamista valvovasta toiminnosta ja kaikesta 9 artiklan 2 kohdassa edellytetystä raportoinnista;

c)	säännösten noudattamista valvovaan toimintoon osallistuvat relevantit henkilöt eivät saa osallistua valvonnan kohteena olevien palvelujen tarjontaan tai sen kohteena olevan toiminnan harjoittamiseen;

d)	säännösten noudattamista valvovaan toimintoon osallistuville relevanteille henkilöille maksettavan korvauksen määritysmenetelmä ei saa vaarantaa eikä olla omiaan vaarantamaan kyseisten henkilöjen objektiivisuutta.

Sijoituspalveluyrityksen ei kuitenkaan edellytetä noudattavan c tai d alakohdan säännöksiä, jos se pystyy osoittamaan, että kyseisen alakohdan mukainen vaatimus ei ole oikeassa suhteessa sen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen sekä sijoituspalvelujen ja -toiminnan luonteeseen ja laajuuteen ja että sen säännösten noudattamista valvova toiminto on edelleen tehokas.

7 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 5 kohdan toinen alakohta)

Riskienhallinta

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset toteuttavat seuraavat toimet:

a)

ottavat käyttöön sellaiset asianmukaiset riskienhallintaperiaatteet ja -menettelyt, joilla voidaan tunnistaa sijoituspalveluyrityksen toimintaan, menettelyihin ja järjestelmiin liittyvät riskit ja tarvittaessa määrittää sijoituspalveluyrityksen riskiraja, sekä soveltavat ja ylläpitävät tällaisia periaatteita ja menettelyjä;

b)	vahvistavat tehokkaat järjestelyt, menettelyt ja menetelmät sijoituspalveluyrityksen toimintaan, menettelyihin ja järjestelmiin liittyvien riskien hallitsemiseksi kyseisen riskirajan perusteella;

c)

valvovat seuraavia: i) sijoituspalveluyrityksen riskienhallintaperiaatteiden ja -menettelyjen asianmukaisuutta ja tehokkuutta; ii) sitä, miten hyvin sijoituspalveluyritys ja relevantit henkilöt noudattavat b alakohdan mukaisesti käyttöön otettuja järjestelyjä, menettelyjä ja menetelmiä; iii) kyseisissä periaatteissa, menettelyissä, järjestelyissä ja menetelmissä havaittujen puutteiden, myös tilanteiden, joissa relevantit henkilöt eivät ole noudattaneet tällaisia periaatteita, järjestelyjä, menettelyjä tai menetelmiä, ratkaisemiseksi toteutettujen toimenpiteiden asianmukaisuutta ja tehokkuutta.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jos tämä on sijoituspalveluyritysten liiketoiminnan luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä liiketoiminnan osana tarjottujen sijoituspalvelujen ja harjoitetun sijoitustoiminnan luonteen ja laajuuden perusteella asianmukaista ja oikeasuhteista, sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön sellaisen riippumattoman riskienhallintatoiminnon ja ylläpitävät sitä, joka vastaa seuraavista tehtävistä:

a)	panee täytäntöön 1 kohdassa tarkoitetut riskienhallintaperiaatteet ja -menettelyt;

b)	raportoi ja antaa neuvoja ylimmälle johdolle 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Vaikka sijoituspalveluyrityksen ei ensimmäisen alakohdan nojalla edellytettäisi ottavan käyttöön ja ylläpitävän riippumatonta riskienhallintatoimintoa, sen on kuitenkin pystyttävä osoittamaan, että riskienhallintaperiaatteet ja -menettelyt, jotka se on vahvistanut 1 kohdan mukaisesti, täyttävät kyseisessä kohdassa asetetut vaatimukset ja ovat jatkuvasti tehokkaita.

8 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 5 kohdan toinen alakohta)

Sisäinen tarkastus

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jos tämä on sijoituspalveluyritysten liiketoiminnan luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä liiketoiminnan osana tarjottujen sijoituspalvelujen ja harjoitetun sijoitustoiminnan luonteen ja laajuuden perusteella asianmukaista ja oikeasuhteista, sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön sellaisen sisäisen tarkastuksen toiminnon ja ylläpitävät sitä, joka on erillinen ja riippumaton muista sijoituspalveluyrityksen toiminnoista ja joka vastaa seuraavista tehtävistä:

a)	ottaa käyttöön tarkastussuunnitelman, jolla tutkitaan ja arvioidaan sijoituspalveluyrityksen menetelmien, sisäisten valvontajärjestelmien ja järjestelyjen asianmukaisuutta ja tehokkuutta, sekä soveltaa ja ylläpitää tällaista suunnitelmaa;

b)	antaa suosituksia a alakohdan nojalla suoritetun työn tulosten perusteella;

c)	varmistaa, että kyseisiä suosituksia noudatetaan;

d)	raportoi sisäistä tarkastusta koskevista asioista 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

9 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 2 kohta)

Ylimmän johdon vastuu

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset huolehtivat sisäisessä tehtävänjaossaan siitä, että niiden ylin johto ja tarvittaessa valvova toiminto vastaa siitä, että sijoituspalveluyritys täyttää direktiivistä 2004/39/EY johtuvat velvoitteensa.

Erityisesti ylin johto ja tarvittaessa valvova toiminto on velvoitettava arvioimaan ja säännöllisesti tarkistamaan direktiivistä 2004/39/EY johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi käyttöön otettujen periaatteiden, järjestelyjen ja menettelyjen tehokkuutta ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava sijoituspalveluyrityksiä varmistamaan, että niiden ylin johto saa säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa 6, 7 ja 8 artiklan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat kirjalliset raportit, joissa mainitaan erityisesti, onko asianmukaiset korjaustoimenpiteet toteutettu mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

3.   Jäsenvaltioiden on vaadittava sijoituspalveluyrityksiä varmistamaan, että niiden mahdollinen valvova toiminto saa säännöllisesti kirjallisia raportteja edellä mainituista aiheista.

4.   Tässä artiklassa ’valvovalla toiminnolla’ tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksen toimintoa, joka vastaa sen ylimmän johdon valvonnasta.

10 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 2 kohta)

Asiakasvalitusten käsittely

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön tehokkaat ja läpinäkyvät menettelyt yksityisasiakkaiden tai potentiaalisten yksityisasiakkaiden tekemien valitusten käsittelemiseksi asianmukaisesti ja mahdollisimman nopeasti ja soveltavat ja ylläpitävät tällaisia menettelyjä sekä säilyttävät tiedot kaikista asiakasvalituksista ja niiden ratkaisemiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

11 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 2 kohta)

Henkilökohtaisen liiketoimen käsite

Henkilökohtaisella liiketoimella tarkoitetaan 12 artiklaa ja 25 artiklaa sovellettaessa sellaista relevantin henkilön toteuttamaa tai tämän lukuun toteutettua kauppaa rahoitusvälineellä, jossa ainakin yksi seuraavista kriteereistä täyttyy:

a)	relevantti henkilö toimii kyseisessä ominaisuudessa suorittamiensa tehtävien ulkopuolella;

b)

kauppa toteutetaan jonkin seuraavan henkilön lukuun: i) relevantin henkilön; ii) sellaisen henkilön lukuun, johon hänellä on perhesuhde tai muu läheinen sidos; iii) muun henkilön lukuun, jonka suhde relevanttiin henkilöön on sellainen, että viimeksi mainitulla on muuta suoraa tai välillistä merkittävää etua kaupan toteuttamisesta kuin kaupan toteuttamisesta perittävä maksu tai palkkio.

12 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 2 kohta)

Henkilökohtaiset liiketoimet

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön riittävät järjestelyt ja soveltavat ja ylläpitävät tällaisia järjestelyjä estääkseen jokaista relevanttia henkilöä, joka osallistuu eturistiriidan mahdollisesti aiheuttaviin toimiin tai jonka käytettävissä on sijoituspalveluyrityksen lukuun suorittamansa toimen vuoksi direktiivin 2003/6/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sisäpiiritietoja tai asiakkaita tai asiakkaiden kanssa tai heidän lukuunsa toteutettuja liiketoimia koskevia muita luottamuksellisia tietoja, toteuttamasta seuraavia toimia:

a)

toteuttamasta henkilökohtaista liiketoimea, joka täyttää ainakin yhden seuraavista perusteista: i) kyseinen henkilö ei saa toteuttaa sitä direktiivin 2003/6/EY nojalla; ii) siihen liittyy kyseisen luottamuksellisen tiedon väärinkäyttö tai asiaton julkistaminen; iii) se on tai voi olla ristiriidassa jonkin direktiivistä 2004/39/EY johtuvan sijoituspalveluyrityksen velvoitteen kanssa;

b)

neuvomasta tai ohjaamasta, muutoin kuin asianmukaisena osana työtehtäväänsä tai palvelusopimustaan, jotakin toista henkilöä toteuttamaan rahoitusvälineillä liiketoimen, joka kuuluisi relevantin henkilön toteuttamana henkilökohtaisena liiketoimena a alakohdan, 25 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan tai 47 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan;

c)

rajoittamatta direktiivin 2003/6/EY 3 artiklan a kohdan säännösten soveltamista antamasta, muutoin kuin tavanomaisena osana työtehtäväänsä tai palvelusopimustaan, tietoja tai mielipidettä kenellekään toiselle henkilölle, jos relevantti henkilö tietää tai on kohtuullista odottaa hänen tietävän, että tämä toinen henkilö toteuttaa tai todennäköisesti toteuttaa tämän tiedon tai mielipiteen perusteella toisen seuraavista toimenpiteistä: i) toteuttaa rahoitusvälineillä liiketoimen, joka kuuluisi relevantin henkilön toteuttamana henkilökohtaisena liiketoimena a alakohdan, 25 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan tai 47 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan; ii) neuvoo tai ohjaa toisen henkilön toteuttamaan tällaisen liiketoimen.

2.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla edellytettyjen järjestelyjen tarkoituksena on oltava erityisesti sen varmistaminen, että

a)	jokainen 1 kohdan soveltamisalaan kuuluva relevantti henkilö on tietoinen henkilökohtaisia liiketoimia koskevista rajoituksista ja sijoituspalveluyrityksen 1 kohdan mukaisesti käyttöön ottamista toimenpiteistä, jotka liittyvät henkilökohtaisiin liiketoimiin ja tiedonantoon;

b)

sijoituspalveluyrityksen tiedoksi annetaan nopeasti kaikki relevantin henkilön toteuttamat henkilökohtaiset liiketoimet joko ilmoittamalla tällaisesta liiketoimesta tai muilla menettelyillä, joiden perusteella sijoituspalveluyritys voi yksilöidä tällaiset liiketoimet. Ulkoistamisjärjestelyjen tapauksessa sijoituspalveluyrityksen on varmistettava, että yritys, jolle toiminta ulkoistetaan, säilyttää tietoja relevanttien henkilöjen toteuttamista henkilökohtaisista liiketoimista ja antaa tiedot pyynnöstä viipymättä sijoituspalveluyritykselle;

c)	säilytetään tieto sijoituspalveluyritykselle ilmoitetuista tai sen havaitsemista henkilökohtaisista liiketoimista, myös tällaisen liiketoimen hyväksyminen tai kieltäminen on mainittava.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta seuraaviin henkilökohtaisiin liiketoimiin:

a)	henkilökohtaisiin liiketoimiin, jotka toteutetaan osana harkinnanvaraisia salkunhoitopalveluja, joissa salkunhoitajan ja relevantin henkilön tai sellaisen toisen henkilön välillä, jonka lukuun liiketoimi toteutetaan, ei vaihdeta ennakolta liiketoimeen liittyviä viestejä;

b)

henkilökohtaiset liiketoimet, jotka liittyvät sellaisten yhteissijoitusyritysten osuuksiin, jotka täyttävät tarvittavat edellytykset yhteissijoitusyrityksiä koskevasta direktiivistä 85/611/ETY johtuvien oikeuksien soveltamiseen tai jotka ovat sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen valvonnan kohteena, joka edellyttää varojen osalta vastaavantasoista riskien hajauttamista, kun relevantti henkilö tai muu henkilö, jonka lukuun liiketoimi toteutetaan, ei osallistu kyseisen yhteissijoitusyrityksen johtamiseen.

2 JAKSO

Ulkoistaminen

13 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 2 kohta ja 5 kohdan ensimmäinen alakohta)

Ratkaisevan tärkeiden ja tärkeiden operatiivisten toimintojen käsite

1.   Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi operatiivista toimintoa on pidettävä ratkaisevan tärkeänä tai tärkeänä, jos puute tai laiminlyönti sen suorittamisessa haittaisi tuntuvasti sitä, että sijoituspalveluyritys täyttää jatkuvasti toimilupansa mukaiset edellytykset ja velvoitteet tai sen muut direktiivistä 2004/39/EY johtuvat velvoitteet, taikka sen toiminnan tuloksellisuutta tai sen sijoituspalvelujen ja -toiminnan vakautta ja jatkuvuutta.

2.   Rajoittamatta minkään muun toiminnon asemaa seuraavia ei pidetä 1 kohdassa tarkoitettuina ratkaisevan tärkeinä tai tärkeinä toimintoina:

a)

neuvontapalvelujen ja muiden sellaisten palvelujen tarjoaminen sijoituspalveluyritykselle, jotka eivät ole osa sijoituspalveluyrityksen sijoitustoimintaa, myös oikeudellisten neuvojen tarjoaminen sijoituspalveluyritykselle, sen henkilöstön kouluttaminen, laskutuspalvelut ja sen toimitilojen ja henkilöstön turvallisuuspalvelut;

b)	standardoitujen palvelujen ostaminen, myös markkina- ja hintatietopalvelut.

14 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 2 kohta ja 5 kohdan ensimmäinen alakohta)

Edellytykset ratkaisevan tärkeiden tai tärkeiden operatiivisten toimintojen tai muiden sijoituspalvelujen tai -toiminnan ulkoistamiselle

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun sijoituspalveluyritykset ulkoistavat ratkaisevan tärkeitä tai tärkeitä operatiivisia toimintoja tai sijoituspalveluja tai -toimintaa, sijoituspalveluyritykset vastaavat edelleen täysimääräisesti kaikista direktiivistä 2004/39/EY johtuvista velvoitteistaan ja täyttävät erityisesti seuraavat edellytykset:

a)	ulkoistaminen ei saa johtaa siihen, että ylin johto siirtää vastuutaan muille;

b)	direktiivissä 2004/39/EY tarkoitetut sijoituspalveluyrityksen suhteet ja velvoitteet suhteessa asiakkaisiin eivät saa muuttua;

c)	edellytykset, jotka sijoituspalveluyrityksen on täytettävä saadakseen ja säilyttääkseen direktiivin 2004/39/EY 5 artiklan mukaisen toimiluvan, eivät saa vaarantua;

d)	muita edellytyksiä, joiden nojalla sijoituspalveluyrityksen toimilupa on myönnetty, ei saa poistaa tai muuttaa.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset aloittavat, hoitavat ja päättävät ratkaisevan tärkeisiin tai tärkeisiin operatiivisiin toimintoihin taikka sijoituspalveluihin tai -toimintaan liittyvät ulkoistamisjärjestelyt palveluntarjoajan kanssa asianmukaista huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen.

Sijoituspalveluyritysten on erityisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	palveluntarjoajalla on oltava tarvittavat taidot ja voimavarat sekä lain mukaan edellytettävät luvat harjoittaa ulkoistettuja toimintoja, palveluja tai toimintaa luotettavasti ja ammattitaitoisesti;

b)	palveluntarjoajan on suoritettava ulkoistetut palvelut tehokkaasti, ja sijoituspalveluyrityksen on otettava käyttöön tätä varten menettelyt, joilla arvioidaan palveluntarjoajan suoriutumistasoa;

c)	palveluntarjoajan on valvottava ulkoistettujen toimintojen suorittamista asianmukaisesti ja hallittava ulkoistamiseen liittyviä riskejä riittävällä tavalla;

d)	asianmukaisiin toimiin on ryhdyttävä, jos käy ilmi, että palveluntarjoaja ei mahdollisesti suorita toimintoja tehokkaasti ja sovellettavia lakeja ja säännöksiä noudattaen;

e)	sijoituspalveluyrityksellä on oltava tarvittava asiantuntemus valvoa tehokkaasti ulkoistettuja toimintoja ja hallita ulkoistamiseen liittyviä riskejä, ja sen on valvottava kyseisiä toimintoja ja hallittava kyseiset riskit;

f)	palveluntarjoajan on ilmoitettava sijoituspalveluyritykselle muutoksista, jotka voivat vaikuttaa olennaisesti sen kykyyn suorittaa ulkoistetut toiminnot tehokkaasti ja sovellettavia lakeja ja säännöksiä noudattaen;

g)	sijoituspalveluyrityksen on voitava tarvittaessa lopettaa ulkoistamisjärjestely aiheuttamatta haittaa asiakkaille tarjottavien palvelujen jatkuvuudelle ja laadulle;

h)	palveluntarjoajan on toimittava ulkoistettujen toimintojen osalta yhteistyössä sijoituspalveluyritystä valvovien toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

i)	sijoituspalveluyrityksillä, sen tilintarkastajilla ja asianomaisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava oikeus käyttää ulkoistettuihin toimintoihin liittyviä tietoja ja päästä palveluntarjoajan toimitiloihin; toimivaltaisten viranomaisten on voitava käyttää näitä oikeuksia;

j)	palveluntarjoajan on suojattava luottamukselliset tiedot, jotka liittyvät sijoituspalveluyritykseen ja sen asiakkaisiin;

k)

sijoituspalveluyrityksen ja palveluntarjoajan on otettava käyttöön valmiussuunnitelma tietojen palauttamiseksi toimintahäiriötilanteissa ja säännöllinen varmuuskopiointijärjestelyjen testaus sekä sovellettava ja ylläpidettävä kyseistä suunnitelmaa ja testaamista, jos se on tarpeen ulkoistetun toiminnon, palvelun tai toiminnan perusteella.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyrityksen ja palveluntarjoajan oikeudet ja velvoitteet on jaettu selvästi ja vahvistettu kirjallisella sopimuksella.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että silloin kun sijoituspalveluyritys ja palveluntarjoaja kuuluvat samaan ryhmään, sijoituspalveluyritys voi tämän artiklan ja 15 artiklan säännösten noudattamiseksi ottaa huomioon sen, missä määrin palveluntarjoaja on sijoituspalveluyrityksen määräysvallassa tai missä määrin sijoituspalveluyritys voi vaikuttaa palveluntarjoajan toimintaan.

5.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset antavat pyynnöstä toimivaltaisen viranomaisen saataville kaikki tarvittavat tiedot, jotta viranomainen voi valvoa, että ulkoistetut palvelut suoritetaan tämän direktiivin vaatimuksia noudattaen.

15 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 2 kohta ja 5 kohdan ensimmäinen alakohta)

Kolmansissa maissa sijaitsevat palveluntarjoajat

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava 14 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi, että jos sijoituspalveluyritys ulkoistaa yksityisasiakkaille sijoituspalveluina tarjottavat salkunhoitopalvelut kolmannessa maassa sijaitsevalle palveluntarjoajalle, kyseinen sijoituspalveluyritys varmistaa seuraavien edellytysten täyttymisen:

a)	palveluntarjoajalla on oltava toimilupa tai sen on oltava rekisteröity kotimaassaan kyseisen palvelun tarjoamista varten ja sen on oltava vakavaraisuusvalvonnan kohteena;

b)	sijoituspalveluyrityksen toimivaltaisen viranomaisen ja palveluntarjoajan valvontaviranomaisen välillä on oltava asianmukainen yhteistyösopimus.

2.   Jos toinen tai kumpikaan 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei täyty, sijoituspalveluyritys voi ulkoistaa sijoituspalvelut kolmannessa maassa sijaitsevalle palveluntarjoajalle ainoastaan siinä tapauksessa, että sijoituspalveluyritys ilmoittaa ennakolta toimivaltaiselle viranomaiselle ulkoistamisjärjestelystä eikä toimivaltainen viranomainen vastusta järjestelyä kohtuullisen ajan kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

3.   Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, jäsenvaltioiden on julkaistava tai edellytettävä, että toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat selvityksen 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvaan ulkoistamiseen sovellettavista toimintaperiaatteista. Selvityksessä on annettava esimerkkejä tapauksista, joissa toimivaltainen viranomainen ei vastustaisi tai ei todennäköisesti vastustaisi 2 kohdan mukaista ulkoistamista, vaikka toinen tai kumpikaan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisista edellytyksistä ei täyttyisi. Selvityksessä on perusteltava selvästi, miksi toimivaltainen viranomainen ei tällaisissa tapauksissa katso ulkoistamisen vaikuttavan sijoituspalveluyritysten kykyyn täyttää 14 artiklasta johtuvat velvoitteensa.

4.   Tässä artiklassa ei rajoiteta millään tavoin sijoituspalveluyrityksen velvoitetta noudattaa 14 artiklasta johtuvia vaatimuksia.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava luettelo sellaisista kolmansien maiden valvontaviranomaisista, joiden kanssa niillä on 1 kohdan b alakohdan mukaisia yhteistyösopimuksia.

3 JAKSO

Asiakasvarojen suojaaminen

16 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 7 ja 8 kohta)

Asiakkaan rahoitusvälineiden ja varojen suojaaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suojatakseen asiakkaiden oikeudet heille kuuluviin rahoitusvälineisiin ja varoihin sijoituspalveluyritykset täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)	niiden on säilytettävä tietoja ja ylläpidettävä tilejä, joiden perusteella ne voivat milloin tahansa viipymättä erottaa hallussaan olevat asiakkaiden varat toisistaan ja asiakkaiden varat omista varoistaan;

b)	niiden on säilytettävä tietoja ja ylläpidettävä tilejä tavalla, joka varmistaa niiden oikeellisuuden ja varsinkin sen, että ne vastaavat asiakkaiden lukuun hallussa pidettyjä rahoitusvälineitä ja varoja;

c)	niiden on tarkistettava säännöllisesti, että niiden sisäiset tilit ja tiedot vastaavat kyseessä olevia varoja säilyttävien kolmansien osapuolten tilejä ja tietoja;

d)

niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 17 artiklan mukaisesti kolmannen osapuolen hallussa säilytetyt asiakkaan rahoitusvälineet voidaan erottaa sijoituspalveluyritykselle kuuluvista rahoitusvälineistä tai kyseiselle kolmannelle osapuolelle kuuluvista rahoitusvälineistä siten, että ne on kirjattu kolmannen osapuolen kirjanpidossa eri tileille tai muilla vastaavilla toimenpiteillä, joilla saavutetaan samantasoinen suoja;

e)

niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 18 artiklan mukaisesti keskuspankissa, luottolaitoksessa tai kolmannessa maassa toimiluvan saaneessa pankissa tai hyväksytyssä rahamarkkinarahastossa säilytetyt asiakkaiden varat säilytetään yhdellä tai useammalla sellaisista tileistä erillisellä tilillä, joita käytetään sijoituspalveluyritykselle kuuluvien varojen säilyttämiseen;

f)

niiden on otettava käyttöön riittävät toimintajärjestelyt minimoidakseen riskin siitä, että asiakkaan varat tai kyseisiin varoihin liittyvät oikeudet häviävät tai vähenevät varojen väärinkäytön, niihin liittyvän petoksen, huonon hallinnon, tietojen riittämättömän kirjaamisen ja säilyttämisen tai huolimattomuuden vuoksi.

2.   Jos sovellettavasta laista ja erityisesti omaisuus- tai maksukyvyttömyyssäännöksistä seuraa, että sijoituspalveluyrityksen 1 kohdan nojalla asiakkaiden oikeuksien suojaamiseksi toteuttamat järjestelyt eivät riitä täyttämään direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 7 ja 8 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, jäsenvaltioiden on säädettävä toimenpiteitä, joita sijoituspalveluyritysten on toteutettava täyttääkseen kyseessä olevat velvoitteet.

3.   Jos lainkäyttöalueella, jolla asiakkaan varoja tai rahoitusvälineitä säilytetään, sovellettava lainsäädäntö estää sijoituspalveluyrityksiä noudattamasta 1 kohdan d tai e alakohdan säännöksiä, jäsenvaltioiden on säädettävä vaatimukset, joilla on asiakkaan oikeuksien suojaamisen kannalta vastaavat vaikutukset.

17 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 7 kohta)

Asiakkaan rahoitusvälineiden säilyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on sallittava, että sijoituspalveluyritykset säilyttävät asiakkaan lukuun hallussapitämänsä rahoitusvälineet yhdellä tai useammalla kolmannessa osapuolessa avatulla tilillä edellyttäen, että sijoituspalveluyritykset toteuttavat asianmukaista ammattitaitoa, huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen kolmannen osapuolen ja kyseisten rahoitusvälineiden hallussapitoon ja säilyttämiseen liittyvien järjestelyjen valinnan, nimeämisen ja säännöllisen tarkistamisen.

Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ottavat huomioon kolmannen osapuolen asiantuntemuksen ja maineen markkinoilla sekä kyseisten rahoitusvälineiden hallussapitoa koskevaan lainsäädäntöön liittyvät vaatimukset tai markkinakäytänteet, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti asiakkaiden oikeuksiin.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos rahoitusvälineiden säilyttäminen toisen henkilön lukuun on erityisen sääntelyn ja valvonnan kohteena lainkäyttöalueella, jolla sijoituspalveluyrityksen asiakkaan rahoitusvälineiden säilyttämispaikaksi ehdottama kolmas osapuoli sijaitsee, sijoituspalveluyritys ei saa säilyttää kyseisiä rahoitusvälineitä tällaisella lainkäyttöalueella sellaisen kolmannen osapuolen hallussa, joka ei ole tällaisen sääntelyn ja valvonnan kohteena.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset eivät säilytä asiakkaan lukuun hallussapidettyjä rahoitusvälineitä kolmannessa osapuolessa sellaisessa kolmannessa maassa, joka ei sääntele rahoitusvälineiden hallussapitämistä ja säilyttämistä toisen henkilön lukuun, ellei jokin seuraavista edellytyksistä täyty:

a)	rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien sijoituspalvelujen luonne edellyttää, että ne on säilytettävä kolmannessa osapuolessa kyseisessä kolmannessa maassa;

b)	kun rahoitusvälineet pidetään hallussa ammattimaisen asiakkaan lukuun, kyseinen asiakas vaatii kirjallisesti sijoituspalveluyritystä säilyttämään rahoitusvälineet kolmannessa osapuolessa kyseisessä kolmannessa maassa.

18 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 8 kohta)

Asiakasvarojen säilyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset tallettavat saamansa asiakasvarat viipymättä yhdelle tai useammalle tilille, joka on avattu jossakin seuraavista:

a)	keskuspankissa;

b)	direktiivin 2000/12/EY mukaisesti toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa;

c)	kolmannessa maassa toimiluvan saaneessa pankissa;

d)	hyväksytyssä rahamarkkinarahastossa.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (uudelleenlaadittu) 2006/48/EY (10) mukaisesti toimiluvan saaneeseen luottolaitokseen sen hallussa pitämien kyseisessä direktiivissä tarkoitettujen talletusten osalta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa ja 16 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ’hyväksyttävällä rahamarkkinarahastolla’ tarkoitetaan yhteissijoitusrahastoa, joka on saanut toimiluvan direktiivin 85/611/ETY nojalla tai joka on valvonnan kohteena ja on tarvittaessa saanut toimiluvan viranomaiselta jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja joka täyttää seuraavat edellytykset:

a)	sen ensisijaisena sijoitustavoitteena on oltava yrityksen nettoarvon säilyttäminen joko jatkuvasti nimellisarvon suuruisena (ilman tuottoa) tai sijoittajien alkupääoman ja siihen lisätyn tuoton suuruisena;

b)

saavuttaakseen tämän ensisijaisen sijoitustavoitteensa sen on sijoitettava yksinomaan korkealuokkaisiin rahamarkkinavälineisiin, joiden juoksuaika tai jäljellä oleva juoksuaika on enintään 397 vuorokautta tai joiden säännölliset tuoton tarkistukset vastaavat tällaista juoksuaikaa ja joiden painotettu keskimääräinen juoksuaika on 60 vuorokautta; se voi saavuttaa tämän tavoitteen myös sijoittamalla toissijaisesti talletuksiin luottolaitoksissa;

c)	sen on tarjottava likviditeettiä samana tai seuraavana päivänä tapahtuvan suorituksen kautta.

Rahamarkkinavälineen katsotaan olevan b alakohdan mukaisesti korkealuokkainen, jos jokainen kyseisen välineen luokitellut asiantunteva luottoluokituslaitos on myöntänyt sille korkeimman käytössä olevan luottoluokituksen. Jos mikään asiantunteva luottoluokituslaitos ei ole luokittanut rahamarkkinavälinettä, sitä ei voida pitää korkealuokkaisena.

Luottoluokituslaitos on toisessa alakohdassa tarkoitettu asiantunteva luottoluokituslaitos, jos se laatii säännöllisesti ja ammattimaisesti luottoluokituksia rahamarkkinarahastoista ja jos se on direktiivin 2006/48/EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luottoluokituslaitos.

3.   Jos sijoituspalveluyritykset eivät säilytä asiakkaan varoja keskuspankissa, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset toteuttavat asianmukaista ammattitaitoa, huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen sen luottolaitoksen, pankin tai rahamarkkinarahaston, jossa varoja säilytetään, ja kyseisten varojen hallussapitämiseen liittyvien järjestelyjen valinnan, nimeämisen ja säännöllisen tarkistamisen.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat asiakkaan oikeuksien turvaamiseksi erityisesti huomioon tällaisten laitosten tai rahamarkkinarahastojen asiantuntemuksen ja maineen markkinoilla sekä asiakkaan varojen hallussapitämistä koskevaan lainsäädäntöön tai säännöksiin liittyvät vaatimukset tai markkinakäytänteet, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti asiakkaiden oikeuksiin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakkailla on oikeus vastustaa varojensa säilyttämistä jossakin hyväksytyssä rahamarkkinarahastossa.

19 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 7 kohta)

Asiakkaan rahoitusvälineiden käyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset saavat osallistua arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin asiakkaan lukuun säilyttämillään rahoitusvälineillä tai käyttää muulla tavoin tällaisia rahoitusvälineitä omaan lukuunsa tai sijoituspalveluyrityksen toisen asiakkaan lukuun ainoastaan silloin, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	asiakas on antanut ennakolta erillisen suostumuksen rahoitusvälineiden käyttöön tietyin ehdoin, ja kun kyse on yksityisasiakkaasta, vahvistanut kyseiset ehdot allekirjoituksellaan tai vastaavalla vaihtoehtoisella menetelmällä;

b)	kyseisen asiakkaan rahoitusvälineitä käytetään ainoastaan hänen hyväksymiään ehtoja noudattaen.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset saavat osallistua arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin rahoitusvälineillä, joita sijoituspalveluyritykset säilyttävät asiakkaan lukuun kolmannen osapuolen ylläpitämällä yhteistilillä, tai muuten käyttää yhteistilillä säilytettäviä rahoitusvälineitä omaan lukuunsa tai toisen asiakkaansa lukuun ainoastaan silloin, kun vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy 1 kohdan mukaisten vaatimusten lisäksi:

a)	jokainen asiakas, jonka rahoitusvälineitä säilytetään yhteistilillä, on antanut ennakolta erillisen suostumuksensa 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

b)	sijoituspalveluyrityksellä on käytössään järjestelmät ja valvontamenettelyt sen varmistamiseksi, että ainoastaan sellaisia rahoitusvälineitä, jotka kuuluvat 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ennakolta suostumuksensa antaneille asiakkaille, käytetään tällä tavoin.

Jotta mahdolliset tappiot voidaan kohdentaa asianmukaisesti, sijoituspalveluyrityksen säilyttämiin tietoihin on sisällyttävä yksityiskohtaiset tiedot asiakkaasta, jonka ohjeiden mukaan rahoitusvälineitä on käytetty, ja käytettyjen rahoitusvälineiden määrästä kutakin suostumuksensa antanutta asiakasta kohden.

20 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 7 ja 8 kohta)

Ulkoisten tilintarkastajien raportointi

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset varmistavat ulkoisten tilintarkastajiensa raportoivan vähintään vuosittain sijoituspalveluyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle sijoituspalveluyrityksen direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 7 ja 8 kohdan ja tämän jakson mukaisten järjestelyjen riittävyydestä.

4 JAKSO

Eturistiriidat

21 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 3 kohta ja 18 artikla)

Asiakkaalle mahdollisesti haitalliset eturistiriidat

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalvelujen tai oheispalvelujen tai niiden yhdistelmien tarjoamiseen liittyvien, asiakkaan etua mahdollisesti vahingoittavien eturistiriitojen määrittämiseksi sijoituspalveluyritykset ottavat vähimmäisvaatimuksia soveltamalla huomioon sen, onko sijoituspalveluyritys, relevantti henkilö tai määräysvallan kautta suoraan tai välillisesti sijoituspalvelupalveluyritykseen sidoksissa oleva henkilö jossakin seuraavista tilanteista sijoituspalvelun tai oheispalvelun tarjoamisen, sijoitustoiminnan harjoittamisen tai muun syyn vuoksi:

a)	yritys tai edellä tarkoitettu henkilö saa todennäköisesti taloudellista etua tai välttää taloudellisen tappion asiakkaan kustannuksella;

b)	yrityksellä tai edellä tarkoitetulla henkilöllä on asiakkaalle tarjotun palvelun tai asiakkaan lukuun toteutetun liiketoimen tulokseen liittyvä, asiakkaan edusta poikkeava etu;

c)	yrityksellä tai edellä tarkoitetulla henkilöllä on taloudellinen tai muunlainen kannustin suosia asiakkaan etujen sijaan toisen asiakkaan tai asiakasryhmän etuja;

d)	yritys tai edellä tarkoitettu henkilö harjoittaa samaa liiketoimintaa kuin asiakas;

e)	yritys tai edellä tarkoitettu henkilö saa tai tulee saamaan toiselta henkilöltä kuin asiakkaalta sellaisen kannustimen rahana, tavarana tai palveluna, joka liittyy asiakkaalle tarjottavaan palveluun ja poikkeaa kyseisestä palvelusta tavallisesti perittävästä palkkiosta tai maksusta.

22 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 1 kohta ja 18 artiklan 3 kohta)

Eturistiriitoja koskevat toimintaperiaatteet

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön sellaiset eturistiriitoja koskevat tehokkaat kirjalliset toimintaperiaatteet, jotka ovat asianmukaiset yrityksen kokoon ja sen toiminnan järjestämiseen sekä sen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden, ja että ne soveltavat ja ylläpitävät kyseisiä periaatteita.

Jos sijoituspalveluyritys kuuluu ryhmään, tällaisissa toimintaperiaatteissa on otettava huomioon myös kaikki sellaiset olosuhteet, joista sijoituspalveluyritys on tai sen pitäisi olla tietoinen ja jotka voivat ryhmän muiden yritysten rakenteen ja liiketoiminnan seurauksena johtaa eturistiriitoihin.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti käyttöön otetuissa eturistiriitoja koskevissa toimintaperiaatteissa on

a)

mainittava sijoituspalveluyrityksen suorittamien tai sen lukuun suoritettujen sijoituspalvelujen tai -toiminnan ja oheispalvelujen lajit ja eriteltävä niihin viitaten olosuhteet, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa eturistiriidan, johon liittyy yhden tai useamman asiakkaan etuihin kohdistuva merkittävä riski;

b)	täsmennettävä tällaisten eturistiriitojen hallitsemiseksi noudatettavat menettelyt ja toteutettavat toimenpiteet.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla menettelyillä ja toimenpiteillä voidaan varmistaa, että sellaisia liiketoimintoja harjoittavat relevantit henkilöt, joihin liittyy 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu eturistiriita, harjoittavat kyseisiä toimintoja niin riippumattomina kuin sijoituspalveluyrityksen ja ryhmän, johon se kuuluu, koko ja toiminta sekä asiakkaan etuihin kohdistuvan vahinkoriskin merkittävyys edellyttävät.

Edellä olevaa 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa noudatettaviin menettelyihin ja toteutettaviin toimenpiteisiin on sisällytettävä seuraavat seikat sen mukaan kuin tämä on tarpeen ja asianmukaista sijoituspalveluyrityksen riittävän riippumattomuuden tason varmistamiseksi:

a)	tehokkaat menettelyt, joilla estetään tietojenvaihto tai valvotaan sitä sellaista toimintaa harjoittavien relevanttien henkilöjen välillä, johon liittyy eturistiriidan riski, kun kyseisten tietojen vaihtaminen voi vahingoittaa yhden tai useamman asiakkaan etua;

b)

erillinen valvonta sellaisille relevanteille henkilöille, joiden päätehtäviin kuuluu toiminnan harjoittaminen sellaisten asiakkaiden lukuun tai palvelujen tarjoaminen sellaisille asiakkaille, joiden edut saattavat joutua ristiriitaan tai jotka muutoin edustavat eri etuja, jotka voivat joutua ristiriitaan, sijoituspalveluyrityksen etu mukaan luettuna;

c)

suoran yhteyden poistaminen jostakin toiminnasta pääasiassa vastaaville relevanteille henkilöille maksettavan korvauksen ja jostakin toisesta toiminnasta pääasiassa vastaaville muille relevanteille henkilöille maksettavan korvauksen tai näiden tuottamien tulojen väliltä, jos kyseisten toimintojen osalta voi syntyä eturistiriita;

d)	toimenpiteet, joilla estetään henkilöä käyttämästä asiatonta vaikutusvaltaa tapaan, jolla relevantti henkilö tarjoaa sijoituspalveluja tai oheispalveluja taikka harjoittaa sijoitustoimintaa, tai joilla rajoitetaan kyseisen vaikutusvallan käyttöä;

e)	toimenpiteet, joilla estetään tai valvotaan relevantin henkilön samanaikaista tai peräkkäistä osallistumista erillisen sijoituspalvelun tai oheispalvelun tarjontaan tai erilliseen sijoitustoimintaan, jos kyseinen osallistuminen voi heikentää eturistiriitojen asianmukaista hallintaa.

Jos yhden tai useamman edellä mainitun toimenpiteen tai menettelyn käyttöönotolla tai soveltamisella ei voida varmistaa riittävää riippumattomuutta, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat käyttöön sellaisia vaihtoehtoisia toimenpiteitä ja menettelyjä tai sellaisia lisätoimenpiteitä ja -menettelyjä kuin on tarpeen ja asianmukaista.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 2004/39/EY 18 artiklan 2 kohdan mukainen ilmoitus asiakkaalle tehdään pysyvällä välineellä ja että kyseinen ilmoitus sisältää asiakkaan kannalta arvioituna riittävästi yksityiskohtaista tietoa, jotta asiakas voi sen pohjalta tehdä sitä sijoitus- tai oheispalvelua koskevan perustellun päätöksen, jonka yhteydessä eturistiriita aiheutuu.

23 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 6 kohta)

Haitalliseen eturistiriitaan johtavia palveluja tai tällaista toimintaa koskevien tietojen kirjaaminen

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset kirjaavat ja saattavat säännöllisesti ajan tasalle tiedot sellaisista tarjoamistaan tai niiden lukuun tarjottavista sijoitus- tai oheispalveluista tai sellaisesta harjoittamastaan tai niiden lukuun harjoitettavasta sijoitustoiminnasta, jotka ovat aiheuttaneet sellaisen eturistiriidan, johon liittyy yhden tai useamman asiakkaan etuihin kohdistuva merkittävä vahinkoriski, tai kun kyseessä on jatkuva palvelu tai toiminta, jotka voivat aiheuttaa tällaisen eturistiriidan.

24 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 2 kohta)

Sijoitustutkimus

1.   Jäljempänä olevassa 25 artiklassa ’sijoitustutkimuksella’ tarkoitetaan tutkimus- tai muuta tietoa, jossa suoraan tai epäsuorasti suositellaan tai ehdotetaan yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaa koskevaa sijoitusstrategiaa, myös näkemyksiä rahoitusvälineiden nykyisestä tai tulevasta arvosta tai hinnasta, ja joka on tarkoitettu jakelukanavia tai yleisöä varten ja jonka osalta täyttyvät seuraavat edellytykset:

a)	sitä kutsutaan tai kuvaillaan sijoitustutkimukseksi tai vastaavalla tavalla, tai se on muuten esitetty puolueettomana tai riippumattomana selvityksenä suositukseen sisältyvistä asioista;

b)	jos sijoituspalveluyritys antaisi kyseisen suosituksen asiakkaalle, tätä ei katsottaisi direktiiviä 2004/39/EY sovellettaessa sijoitusneuvonnan tarjoamiseksi.

2.   Direktiivin 2003/125/EY 1 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa suositusta vastaava suositus, joka liittyy direktiivissä 2004/39/EY määriteltyihin rahoitusvälineisiin ja joka ei täytä edellä olevassa 1 kohdassa asetettuja edellytyksiä, katsotaan direktiiviä 2004/39/EY sovellettaessa mainonnaksi, ja jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset, jotka antavat tällaisen suosituksen tai levittävät sitä, varmistavat, että se on selkeästi tunnistettavissa tällaiseksi aineistoksi.

Jäsenvaltioiden on lisäksi edellytettävä, että kyseiset sijoituspalveluyritykset varmistavat, että kaikki tällaiset suositukset sisältävät selkeän ja näkyvän ilmoituksen (tai jos kyseessä on suullisesti annettu suositus, tällaista ilmoitusta vastaavan ilmoituksen) siitä, ettei suositusta ole laadittu sijoitustutkimuksen riippumattomuuden edistämiseksi annettujen säännösten mukaisesti eikä siihen sovelleta kieltoja, jotka koskevat sijoitustutkimusten levittämistä edeltävää kaupankäyntiä.

25 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 3 kohta)

Toiminnan järjestämistä koskevat lisävaatimukset, kun sijoituspalveluyritys laatii ja levittää sijoitustutkimuksia

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset, jotka laativat tai laadituttavat sellaisia sijoitustutkimuksia, jotka on suunnattu yrityksen asiakkaille tai yleisölle tai jotka ne myöhemmin levittävät näille siten, että levitys tapahtuu niiden omalla tai jonkin niiden ryhmään kuuluvan jäsenen vastuulla, varmistavat, että kaikki 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet toteutetaan sellaisten, sijoitustutkimusten laatimiseen osallistuvien rahoitusanalyytikkojen ja muiden relevanttien henkilöiden osalta, joiden vastuualueet tai liiketoimintaedut voivat olla ristiriidassa sellaisten henkilöjen etujen kanssa, joille sijoitustutkimukset levitetään.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvilla sijoituspalveluyrityksillä on käytössään järjestelyt, joilla varmistetaan seuraavien edellytysten täyttyminen:

a)

rahoitusanalyytikoiden ja muiden relevanttien henkilöiden on pidättäydyttävä, paitsi toimiessaan vilpittömässä mielessä markkinatakaajina ja osana tavanomaista markkinatakausta tai toteuttaessaan pyytämättä saatuja asiakastoimeksiantoja, toteuttamasta henkilökohtaisia liiketoimia tai käymästä kauppaa kenenkään toisen henkilön tai sijoituspalveluyrityksen lukuun sellaisilla rahoitusvälineillä, joihin sijoitustutkimus liittyy, tai tällaisiin rahoitusvälineisiin liittyvillä rahoitusvälineillä, silloin kun ne ovat tietoisia sijoitustutkimuksen todennäköisestä julkistamisajankohdasta tai sisällöstä ja kun kyseinen tieto ei ole julkista tai asiakkaiden saatavilla eikä sitä voida helposti johtaa julkisesta tai asiakkaiden saatavilla olevasta tiedosta, siihen asti, kunnes sijoitustutkimuksen vastaanottajilla on ollut kohtuullinen mahdollisuus toimia sen perusteella;

b)

edellä olevan a alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä tilanteissa sellaiset rahoitusanalyytikot ja muut relevantit henkilöt, jotka osallistuvat sijoitustutkimusten laatimiseen, eivät vastoin nykyisiä suosituksia saa toteuttaa henkilökohtaisia liiketoimia sellaisilla rahoitusvälineillä, joihin sijoitustutkimus liittyy, tai tällaisiin rahoitusvälineisiin liittyvillä rahoitusvälineillä lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joissa on etukäteen saatu kirjallinen suostumus sijoituspalveluyrityksen oikeudelliselta tai säännösten noudattamista valvovalta toiminnolta;

c)	sijoitustutkimusten laatimiseen osallistuvat sijoituspalveluyritykset, rahoitusanalyytikot ja muut relevantit henkilöt eivät saa hyväksyä kannustimia sellaisilta tahoilta, joilla on sijoitustutkimuksen kohteeseen liittyvä merkittävä etu;

d)	sijoitustutkimusten laatimiseen osallistuvat sijoituspalveluyritykset, rahoitusanalyytikot ja muut relevantit henkilöt eivät saa luvata liikkeeseenlaskijoille suotuisaa kohtelua tutkimuksessa;

e)

liikkeeseenlaskijoille, muille relevanteille henkilöille kuin rahoitusanalyytikoille eikä kenellekään muulle henkilölle ei saa antaa ennen sijoitustutkimuksen tulosten levittämistä lupaa tarkistaa sijoitustutkimuksen luonnosta siinä esitettyjen tosiseikkojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi tai muuta tarkoitusta varten kuin sijoituspalveluyrityksen oikeudellisten velvoitteiden noudattamisen tarkistamiseksi, jos luonnos sisältää suosituksen tai tavoitehinnan.

Tässä kohdassa ’rahoitusvälineeseen liittyvällä rahoitusvälineellä’ tarkoitetaan rahoitusvälinettä, jonka hinta riippuu läheisesti jonkin toisen, sijoitustutkimuksen kohteena olevan rahoitusvälineen tai tällaisen rahoitusvälineen johdannaisen, hinnanvaihteluista.

3.   Jäsenvaltioiden on vapautettava sellaiset sijoituspalveluyritykset, jotka levittävät toisen henkilön laatimia sijoitustutkimuksia yleisölle tai asiakkaille, 1 kohdan säännösten noudattamisesta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	sijoitustutkimuksen laatija ei ole sen ryhmän jäsen, johon sijoituspalveluyritys kuuluu;

b)	sijoituspalveluyritys ei olennaisesti muuta sijoitustutkimukseen sisältyviä suosituksia;

c)	sijoituspalveluyritys ei esitä sijoitustutkimusta itse laatimanaan tutkimuksena;

d)	sijoituspalveluyritys varmistaa, että tutkimuksen laatijaan sovelletaan tutkimuksen laatimisen osalta vaatimuksia, jotka vastaavat tämän direktiivin mukaisia vaatimuksia, tai että tutkimuksen laatija on vahvistanut toimintaperiaatteet, joissa on asetettu tällaiset vaatimukset.

III LUKU

SIJOITUSPALVELUYRITYSTEN TOIMINNAN HARJOITTAMISEN EDELLYTYKSET

1 jakso

Kannustimet

26 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 1 kohta)

Kannustimet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritysten ei katsota toimivan rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaidensa etujen mukaisesti, jos ne asiakkaalle sijoitus- tai oheispalvelua tarjotessaan maksavat tai saavat maksun tai palkkion taikka tarjoavat tai saavat muun kuin rahallisen edun seuraavassa lueteltuja lukuun ottamatta:

a)	asiakkaalle tai asiakkaan lukuun henkilölle suoritettu tai asiakkaan tai tällaisen henkilön suorittama maksu tai palkkio taikka asiakkaalle tai tällaiselle henkilölle tarjottu tai näiden tarjoama muu kuin rahallinen etu;

b)

kolmannelle osapuolelle tai kolmannen osapuolen lukuun toimivalle henkilölle suoritettu tai kolmannen osapuolen tai tällaisen henkilön suorittama maksu tai palkkio taikka kolmannelle osapuolelle tai tällaiselle henkilölle tarjottu tai näiden tarjoama muu kuin rahallinen etu, silloin kun seuraavat edellytykset täyttyvät: i) maksusta, palkkiosta tai edusta ja sen luonteesta ja määrästä, tai kun määrää ei pystytä määrittämään, määrän laskentamenetelmästä on ennen asianomaisen sijoitus- tai oheispalvelun tarjoamista annettava asiakkaalle selkeässä muodossa kattavat, paikkansapitävät ja ymmärrettävät tiedot; ii) maksun tai palkkion maksamisen tai muun kuin rahallisen edun tarjoamisen on parannettava kyseisen asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua, eikä se saa haitata sen velvoitteen noudattamista, jonka mukaan yrityksen on toimittava asiakkaan edun mukaisesti;

c)

varsinaiset maksut, jotka mahdollistavat sijoituspalvelujen tarjoamisen tai ovat tarpeen niiden tarjoamiseksi, kuten säilytyskulut, suoritus- ja vaihtopalkkiot, säännöksiin tai lainsäädäntöön perustuvat verot ja maksut, ja jotka eivät luonteensa vuoksi voi johtaa ristiriitaan rehellistä, tasapuolista, ammattimaista ja asiakkaiden etujen mukaista toimintaa koskevan sijoituspalveluyritysten velvoitteen kanssa.

Jäsenvaltioiden on annettava sijoituspalveluyritykselle b alakohdan i alakohdan soveltamiseksi lupa ilmoittaa maksua, palkkiota tai muuta kuin rahallista etua koskeviin järjestelyihin liittyvät olennaiset ehdot tiivistetyssä muodossa, jos kyseinen yritys sitoutuu antamaan lisätietoja asiakkaan pyynnöstä ja noudattaa antamaansa sitoumusta.

2 JAKSO

Asiakkaille ja potentiaalisille asiakkaille annettavat tiedot

27 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 2 kohta)

Edellytykset, jotka tietojen on täytettävä, jotta ne olisivat asiallisia ja selkeitä ja jotta ne eivät olisi harhaanjohtavia

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset varmistavat, että kaikki tiedot mainonta mukaan luettuna, jotka sijoituspalveluyritykset osoittavat yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille tai joita ne levittävät siten, että niiden todennäköisinä vastaanottajina ovat kyseiset asiakkaat, täyttävät 2–8 kohdassa vahvistetut edellytykset.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on sisällettävä sijoituspalveluyrityksen nimi.

Tietojen on oltava paikkansapitäviä eikä niissä etenkään saa korostaa sijoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä mahdollisesti saatavaa etua ilman, että samalla annetaan asiallinen ja selvästi havaittava ilmoitus kaikista kyseeseen tulevista riskeistä.

Tietoja on oltava riittävästi siihen ja ne on esitettävä siten, että niiden kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva keskimääräinen jäsen todennäköisesti ymmärtää ne.

Tiedoissa ei saa peitellä tärkeitä osia, väitteitä tai varoituksia, eikä niitä saa esittää todellista vähemmän merkityksellisinä tai epäselvästi.

3.   Jos tiedoissa verrataan sijoitus- tai oheispalveluja, rahoitusvälineitä tai sijoitus- tai oheispalveluja tarjoavia henkilöitä, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)	vertailun on oltava järkevää, ja esitystavan on oltava asiallinen ja tasapuolinen;

b)	vertailun perustana olevat tietolähteet on ilmoitettava;

c)	tietojen on sisällettävä vertailun perustana olevat olennaiset tosiseikat ja oletukset.

4.   Jos tiedoissa viitataan rahoitusvälineen, rahoitusindeksin tai sijoituspalvelun aiempaan tuotto- tai arvonkehitykseen, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)	kyseinen viittaus ei saa muodostaa viestin keskeisintä sisältöä;

b)

tietojen on sisällettävä asianmukaiset tuotto- tai arvonkehitystä koskevat tiedot välittömästi edeltävältä viiden vuoden jaksolta, tai koko jaksolta, jolla rahoitusvälinettä on tarjottu, rahoitusindeksi on ollut käytössä tai rahoituspalvelua on tarjottu, jos kyseinen jakso on alle viisi vuotta, tai yrityksen valitsemalta, edellisiä pidemmältä ajanjaksolta kuitenkin siten, että tuotto- tai arvonkehitystä koskevien tietojen on aina perustuttava täysiin 12 kuukauden jaksoihin;

c)	viitejakso ja tietolähde on ilmoitettava selvästi;

d)	tietojen on sisällettävä selvästi havaittava varoitus siitä, että numerotiedot koskevat aiempia jaksoja ja ettei aiemman tuotto- tai arvonkehityksen perusteella voida muodostaa luotettavia oletuksia tulevasta tuotto- tai arvonkehityksestä;

e)

kun viittaus perustuu numerotietoihin, jotka on ilmoitettu muuna kuin yksityisasiakkaan tai potentiaalisen yksityisasiakkaan kotipaikkajäsenvaltion valuuttana, valuutta on ilmoitettava selkeästi, ja tietojen on lisäksi sisällettävä varoitus siitä, että tuotto voi kasvaa tai supistua valuuttakurssivaihtelujen seurauksena;

f)	kun viittaus perustuu bruttotuotto- tai bruttoarvonkehitykseen, palkkioiden, maksujen ja muiden kulujen vaikutus on ilmoitettava.

5.   Jos tiedoissa viitataan simuloituun aiempaan tuotto- tai arvonkehitykseen tai jos ne sisältävät tietoja tällaisesta tuotto- tai arvonkehityksestä, tietojen on liityttävä rahoitusvälineeseen tai rahoitusindeksiin ja seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)	simuloidun aiemman tuotto- tai arvonkehityksen on perustuttava yhden tai useamman sellaisen rahoitusvälineen tai rahoitusindeksin todelliseen aiempaan tuotto- tai arvonkehitykseen, joka on samanlainen kuin tarkasteltavana oleva rahoitusväline tai joka on sen perustana;

b)	edellä olevan 4 kohdan a–c, e ja f alakohdassa vahvistettujen edellytysten on täytyttävä a alakohdassa tarkoitetun todellisen aiemman tuotto- tai arvonkehityksen osalta;

c)	tietojen on sisällettävä selvästi havaittava varoitus siitä, että numerotiedot koskevat simuloitua aiempaa tuotto- tai arvonkehitystä eikä aiemman tuotto- tai arvonkehityksen perusteella voida muodostaa luotettavia oletuksia tulevasta tuotto- tai arvonkehityksestä.

6.   Jos tiedot sisältävät tulevaa tuotto- tai arvonkehitystä koskevaa tietoa, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)	tiedot eivät saa perustua eikä niissä saa viitata simuloituun aiempaan tuotto- tai arvonkehitykseen;

b)	tietojen on perustuttava kohtuullisiin oletuksiin, jotka pohjautuvat puolueettomaan tietoon;

c)	kun tiedot perustuvat bruttotuotto- tai bruttoarvonkehitykseen, palkkioiden, maksujen ja muiden kulujen vaikutus on ilmoitettava;

d)	tietojen on sisällettävä selvästi havaittava varoitus siitä, ettei kyseisten ennusteiden perusteella voida muodostaa luotettavia oletuksia tulevasta tuotto- tai arvonkehityksestä.

7.   Jos tiedoissa viitataan tiettyyn verokohteluun, niissä on selvästi havaittavalla tavalla ilmoitettava, että verokohtelu määräytyy kunkin asiakkaan yksilöllisten olosuhteiden mukaan ja voi tulevaisuudessa muuttua.

8.   Tiedoissa ei saa käyttää minkään toimivaltaisen viranomaisen nimeä siten, että tämä voitaisiin tulkita osoitukseksi tai viitteeksi siitä, että kyseinen viranomainen on hyväksynyt sijoituspalveluyrityksen tarjoamat tuotteet tai palvelut.

28 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohta)

Asiakkaiden luokittelua koskevat tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ilmoittavat uusille ja vanhoille asiakkaille, että asiakas on luokitettu direktiivin 2004/39/EY vaatimusten mukaisesti kyseisessä direktiivissä tarkoitetuksi yksityisasiakkaaksi, ammattimaiseksi asiakkaaksi tai hyväksyttäväksi vastapuoleksi.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ilmoittavat asiakkailleen pysyvällä välineellä kaikista sellaisista oikeuksista, joihin vedoten nämä voivat pyytää luokittelun muuttamista, sekä kaikista luokittelun muuttamisen seurauksena asiakkaan suojan tasoon kohdistuvista rajoituksista.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava sijoituspalveluyrityksille lupa siihen, että nämä voivat joko omasta aloitteesta tai asiakkaan pyynnöstä

a)	käsitellä ammattimaisena asiakkaana tai yksityisasiakkaana asiakasta, joka muutoin luokiteltaisiin direktiivin 2004/39/EY 24 artiklan 2 kohdan mukaan hyväksyttäväksi vastapuoleksi;

b)	käsitellä yksityisasiakkaana asiakasta, joka direktiivin 2004/39/EY liitteessä II olevan I jakson mukaan katsotaan ammattimaiseksi asiakkaaksi.

29 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohta)

Asiakkaille annettaviin tietoihin sovellettavat yleiset vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset antavat yksityisasiakkaalle tai potentiaaliselle yksityisasiakkaalle seuraavassa luetellut tiedot hyvissä ajoin ennen kuin sijoitus- tai oheispalvelujen tarjontaa koskeva sopimus sitoo kyseistä asiakasta tai ennen kuin tällaisia palveluja tarjotaan kyseiselle asiakkaalle, sen mukaan kumpi näistä tapahtuu ensin:

a)	kyseisen sopimuksen ehdot;

b)	kyseiseen sopimukseen tai kyseisiin sijoitus- tai oheispalveluihin liittyvät 30 artiklassa edellytetyt tiedot.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset antavat yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille 30–33 artiklassa edellytetyt tiedot hyvissä ajoin ennen kuin sijoitus- tai oheispalveluja tarjotaan kyseisille asiakkaille.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset antavat ammattimaisille asiakkaille 32 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut tiedot hyvissä ajoin ennen kuin palvelua tarjotaan kyseisille asiakkaille.

4.   Edellä olevassa 1–3 kohdassa tarkoitettu tieto on annettava pysyvällä välineellä tai verkkosivuilla (kun niitä ei katsota pysyväksi välineeksi) edellyttäen, että 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on annettava sijoituspalveluyrityksille lupa antaa 1 kohdassa edellytetyt tiedot yksityisasiakkaalle välittömästi sen jälkeen, kun sijoitus- tai oheispalveluja koskevasta sopimuksesta on tullut kyseistä asiakasta sitova, ja 2 kohdassa edellytetyt tiedot välittömästi sen jälkeen, kun palvelun tarjoaminen on aloitettu, seuraavassa lueteltujen olosuhteiden vallitessa:

a)	sijoituspalveluyritys ei ole pystynyt noudattamaan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä määräaikoja, koska sopimus on asiakkaan pyynnöstä tehty käyttämällä sellaista etäviestintä, joka estää yritystä antamasta tietoja 1 ja 2 kohdan mukaisesti;

b)

silloin kun kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta 23 päivänä syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY (11) 3 artiklan 3 kohta ei muutoin tulisi sovellettavaksi, sijoituspalveluyritys noudattaa kyseisen artiklan vaatimuksia yksityisasiakkaan tai potentiaalisen yksityisasiakkaan osalta siten, että kyseinen asiakas rinnastetaan mainitussa direktiivissä tarkoitettuun ’kuluttajaan’ ja sijoituspalveluyritys mainitussa direktiivissä tarkoitettuun ’palvelujen tarjoajaan’.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ilmoittavat asiakkaalle hyvissä ajoin kaikista sellaisista 30–33 artiklan mukaisesti annettuihin tietoihin tehdyistä olennaisista muutoksista, joilla on merkitystä yrityksen kyseiselle asiakkaalle tarjoaman palvelun kannalta. Ilmoitus on tehtävä pysyvällä välineellä, jos tiedot, joihin ilmoitus liittyy, annetaan pysyvällä välineellä.

7.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset varmistavat, että mainontaan sisältyvät tiedot ovat johdonmukaisia niiden tietojen kanssa, joita sijoituspalveluyritys antaa sijoitus- ja oheispalveluja tarjotessaan asiakkaille.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin kun mainonta sisältää seuraavassa kuvatun kaltaisen tarjouksen tai kehotuksen ja kun siinä ilmoitetaan vastaustapa tai kun se sisältää vastauslomakkeen, kyseinen mainonta sisältää sellaiset 30–33 artiklassa tarkoitetut tiedot, joilla on merkitystä tällaisen tarjouksen tai kehotuksen kannalta:

a)	tarjous, jossa tarjoudutaan tekemään rahoitusvälinettä, sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskeva sopimus ilmoitukseen vastaavan henkilön kanssa;

b)	kehotus, jossa kehotetaan ilmoitukseen vastaavaa henkilöä tekemään tarjous rahoitusvälinettä, sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskevan sopimuksen tekemiseksi.

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta, jos potentiaalisen yksityisasiakkaan on mainontaan sisältyvään tarjoukseen tai kehotukseen vastatakseen tutustuttava sellaiseen muuhun asiakirjaan tai sellaisiin muihin asiakirjoihin, jotka erikseen tai yhdessä sisältävät kyseiset tiedot.

30 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta)

Yksityisasiakkaille ja potentiaalisille yksityisasiakkaille sijoituspalveluyrityksestä ja sen tarjoamista palveluista annettavat tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset antavat yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille soveltuvin osin seuraavat yleiset tiedot:

a)	sijoituspalveluyrityksen nimi ja osoite sekä yhteystiedot, joita asiakkaat tarvitsevat voidakseen asioida tehokkaasti yrityksen kanssa;

b)	kielet, joilla asiakas voi asioida sijoituspalveluyrityksen kanssa ja joilla tämä voi saada asiakirjoja ja muuta tietoa yritykseltä;

c)	sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan välisessä viestinnässä käytettävät menetelmät, joiden yhteydessä ilmoitetaan tarvittaessa myös toimeksiantojen lähettämisessä ja vastaanottamisessa käytettävät menetelmät;

d)	ilmoitus siitä, että sijoituspalveluyrityksellä on toimilupa, sekä toimiluvan myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen nimi ja osoite;

e)	jos sijoituspalveluyritys toimii sidonnaisasiamiehen välityksellä, tätä koskeva ilmoitus, joka sisältää myös tiedon sidonnaisasiamiehen rekisteröintijäsenvaltiosta;

f)	sellaisten tarjottavaa palvelua koskevien selvitysten luonne, toimitusväli ja -ajankohta, jotka sijoituspalveluyrityksen on toimitettava asiakkaalle direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 8 kohdan mukaisesti;

g)

jos sijoituspalveluyritys pitää hallussaan asiakkaan rahoitusvälineitä tai varoja, yhteenveto toimenpiteistä, joita yritys toteuttaa suojatakseen kyseisiä rahoitusvälineitä ja varoja, mukaan luettuina yhteenvetotiedot sellaisista mahdollisista sijoittajien korvausjärjestelmistä tai talletussuojajärjestelmistä, joita yritykseen sovelletaan sen jäsenvaltiossa harjoittaman toiminnan johdosta;

h)	kuvaus, joka voidaan toimittaa tiivistelmän muodossa, toimintaperiaatteista, joita yritys soveltaa eturistiriitoihin 22 artiklan mukaisesti;

i)	aina asiakkaan pyytäessä lisätietoja toimintaperiaatteista, joita yritys soveltaa eturistiriitoihin, pysyvällä välineellä tai verkkosivuilla (kun niitä ei katsota pysyväksi välineeksi) edellyttäen, että 3 artiklan 2 kohdassa täsmennetyt edellytykset täyttyvät.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että salkunhoitopalvelua tarjotessaan sijoituspalveluyritykset käyttävät asianmukaista arviointi- ja vertailumenetelmää, kuten tarkoituksenmukaista vertailuarvoa, joka perustuu asiakkaan sijoitustavoitteisiin ja asiakkaan salkkuun sisältyviin rahoitusvälinelajeihin, jotta asiakas, jolle palvelua tarjotaan, pystyy arvioimaan yrityksen kannattavuutta.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritysten ehdottaessa yksityisasiakkaalle tai potentiaaliselle yksityisasiakkaalle salkunhoitopalveluja kyseiset yritykset antavat tällaiselle asiakkaalle 1 kohdassa edellytettyjen tietojen lisäksi seuraavat tiedot soveltuvin osin:

a)	tiedot asiakkaan salkkuun sisältyvien rahoitusvälineiden arvon määritysmenetelmästä ja -välistä;

b)	tiedot salkunhoitoon liittyvän harkintavallan siirtämisestä asiakkaan salkkuun sisältyvien kaikkien rahoitusvälineiden tai varojen tai niiden osan osalta;

c)	asiakkaan salkun tuotto- tai arvonkehityksen tarkastelussa käytettävä vertailuarvo;

d)	tiedot siitä, minkä tyyppisiä rahoitusvälineitä asiakkaan salkkuun voidaan sisällyttää ja minkä tyyppisiä liiketoimia kyseisillä rahoitusvälineillä voidaan toteuttaa, mahdollisia limiittejä koskevat tiedot mukaan luettuina;

e)	salkunhoitotavoitteet ja salkunhoitajan harkintavallan käyttöä ohjaava riskitaso sekä kyseiseen harkintavaltaan liittyvät mahdolliset rajoitukset.

31 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta)

Rahoitusvälineistä annettavat tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset antavat asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille yleiskuvauksen rahoitusvälineiden luonteesta ja niihin liittyvistä riskeistä siten, että tällöin otetaan huomioon erityisesti se, onko asiakas luokiteltu yksityisasiakkaaksi vai ammattimaiseksi asiakkaaksi. Kuvauksessa on selitettävä kulloisenkin rahoitusvälinelajin luonne sekä kyseiseen rahoitusvälinelajiin liittyvät riskit niin yksityiskohtaisesti, että asiakas voi tehdä perustellun sijoituspäätöksen.

2.   Riskien kuvaukseen on kyseisen rahoitusvälinelajin, asiakkaan aseman ja asiakkaalla olevan tietämyksen mukaan sisällytettävä seuraavat tekijät:

a)	kyseiseen rahoitusvälinelajiin liittyvät riskit, mukaan luettuina selvitys vipuvaikutuksesta ja sen seurauksista sekä koko sijoituksen menettämisen riskistä;

b)	kyseisten rahoitusvälineiden hintavolatiliteetti ja muut niihin liittyvät tarjolla olevan markkinan rajoitukset;

c)	se seikka, että sijoittajalle voi kyseisillä rahoitusvälineillä toteutettavien liiketoimien seurauksena syntyä taloudellisia sitoumuksia ja muita lisävelvoitteita, mahdolliset ehdolliset vastuut mukaan luettuina, jotka eivät sisälly kyseisten rahoitusvälineiden hankintakustannuksiin;

d)	kyseiseen rahoitusvälinelajiin mahdollisesti sovellettavat vakuusvaatimukset ja vastaavat velvoitteet.

Jäsenvaltiot voivat antaa tarkat määräykset tässä kohdassa edellytetystä riskien kuvauksesta tai sen sisällöstä.

3.   Jos sijoituspalveluyritys antaa yksityisasiakkaalle tai potentiaaliselle yksityisasiakkaalle tietoja rahoitusvälineestä, jota tarjotaan parhaillaan yleisölle, ja jos kyseisen tarjoamisen yhteydessä on julkistettu esite direktiivin 2003/71/EY mukaisesti, sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle, missä kyseinen esite on yleisön saatavilla.

4.   Jos kahdesta tai useammasta eri rahoitusvälineestä tai -palvelusta koostuvaan rahoitusvälineeseen liittyvä riski on todennäköisesti suurempi kuin sen yksittäisiin osatekijöihin liittyvät riskit, sijoituspalveluyrityksen on annettava riittävä kuvaus kyseisen rahoitusvälineen osatekijöistä sekä tavasta, jolla niiden välinen vuorovaikutus lisää riskiä.

5.   Jos rahoitusvälineisiin liittyy kolmannen osapuolen antama vakuus, vakuutta koskevien tietojen on sisällettävä riittävän yksityiskohtaiset tiedot vakuuden antajasta ja vakuudesta, jotta yksityisasiakas tai potentiaalinen yksityisasiakas voi asianmukaisesti arvioida vakuuden.

32 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta)

Asiakkaan rahoitusvälineiden tai varojen suojaamiseen liittyviä tietoja koskevat vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin kun sijoituspalveluyrityksillä on hallussaan yksityisasiakkaiden rahoitusvälineitä tai varoja, sijoituspalveluyritykset antavat kyseisille yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille 2–7 kohdassa luetellut tiedot soveltuvin osin.

2.   Silloin kun sijoituspalveluyritys voi säilyttää yksityisasiakkaan tai potentiaalisen yksityisasiakkaan rahoitusvälineitä tai varoja kolmannen osapuolen hallussa, sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava kyseiselle asiakkaalle tästä ja siitä, mikä on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan sen vastuu kolmannen osapuolen toimista tai laiminlyönneistä, sekä asiakkaalle kolmannen osapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvista seurauksista.

3.   Silloin kun kolmas osapuoli voi kansallisen lain mukaan säilyttää yksityisasiakkaan tai potentiaalisen yksityisasiakkaan rahoitusvälineitä yhteistilillä, sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava asiakkaalle tästä ja annettava selvästi havaittava varoitus seurauksena olevista riskeistä.

4.   Silloin kun kolmannen osapuolen hallussa olevia asiakkaan rahoitusvälineitä ei kansallisen lain mukaan voida erottaa yksilöidysti kyseisen kolmannen osapuolen tai sijoituspalveluyrityksen omista rahoitusvälineistä, sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava yksityisasiakkaalle tai potentiaaliselle yksityisasiakkaalle tästä ja annettava selvästi havaittava varoitus seurauksena olevista riskeistä.

5.   Silloin kun tileihin, joilla on asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle kuuluvia rahoitusvälineitä tai varoja, sovelletaan tai tullaan soveltamaan jonkin muun lainkäyttöalueen kuin jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä, sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava kyseiselle asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle tästä sekä mainittava, että kyseisiin rahoitusvälineisiin tai varoihin liittyvät asiakkaan oikeudet voivat vaihdella sovellettavan lain mukaan.

6.   Sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava asiakkaalle kaikkien sellaisten asiakkaan rahoitusvälineisiin tai varoihin kohdistuvien vakuus- tai panttioikeuksien olemassaolosta ja niiden ehdoista, joita sijoituspalveluyrityksellä on tai voi olla, ja kaikista sillä olevista kyseisiin rahoitusvälineisiin tai varoihin kohdistuvista kuittausoikeuksista. Sijoituspalveluyritys ilmoittaa tarvittaessa asiakkaalle siitä, että säilytysyhteisöllä voi olla kyseisiin rahoitusvälineisiin tai varoihin kohdistuva vakuus- tai panttioikeus tai kuittausoikeus.

7.   Ennen kuin sijoituspalveluyritys aloittaa sellaisiin rahoitusvälineisiin liittyviä arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia, joita se pitää hallussaan yksityisasiakkaan lukuun, tai ennen tällaisten rahoitusvälineiden käyttämistä muulla tavalla omaan lukuunsa tai toisen asiakkaan lukuun, on hyvissä ajoin ennen kyseisten rahoitusvälineiden käyttöä annettava yksityisasiakkaalle pysyvällä välineellä selkeät, täydelliset ja tarkat tiedot kyseisten rahoitusvälineiden käyttöön liittyvistä sijoituspalveluyrityksen velvoitteista ja vastuista rahoitusvälineiden palauttamista koskevat ehdot mukaan luettuina, sekä niiden käyttöön liittyvistä riskeistä.

33 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohdan neljäs luetelmakohta)

Tiedot kuluista ja liitännäisistä veloituksista

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset antavat yksityisasiakkailleen ja potentiaalisille yksityisasiakkailleen tiedot kuluista ja liitännäisistä veloituksista, joihin kuuluvat seuraavassa luetellut tiedot soveltuvin osin:

a)

asiakkaalta rahoitusvälineestä, sijoituspalvelusta tai oheispalvelusta veloitettava kokonaishinta, johon sisältyvät kaikki liitännäiset maksut, palkkiot, kulut ja kustannukset sekä kaikki sijoituspalveluyrityksen kautta maksettavat verot, tai jos tarkkaa hintaa ei voida ilmoittaa, kokonaishinnan laskentaperusteet, jotta asiakas voi tarkistaa sen;

b)	jos a alakohdassa tarkoitetusta kokonaishinnasta osa maksetaan ulkomaan valuuttana tai on ulkomaan valuutan määräinen, kyseinen valuutta sekä sovellettava muuntokurssi ja muuntamisesta aiheutuvat kustannukset;

c)	ilmoitus siitä, että asiakkaalle voi aiheutua muita sellaisia rahoitusvälineeseen tai sijoituspalveluun liittyviin liiketoimiin perustuvia kuluja verot mukaan luettuina, joita ei makseta sijoituspalveluyrityksen kautta tai joita tämä ei peri;

d)	maksua tai muuta suoritusta koskevat ehdot.

Sovellettaessa a alakohtaa sijoituspalveluyrityksen veloittamat palkkiot on kaikissa tapauksissa eriteltävä.

34 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohdan toinen ja neljäs luetelmakohta)

Direktiivin 85/611/ETY mukaisesti laaditut tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kyse on direktiivin 85/611/ETY soveltamisalaan kuuluvissa yhteissijoitusyrityksissä olevista osuuksista, kyseisen direktiivin 28 artiklan mukaista yksinkertaistettua esitettä pidetään asianmukaisena tietona direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohdan toista luetelmakohtaa sovellettaessa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 85/611/ETY soveltamisalaan kuuluvissa yhteissijoitusyrityksissä olevien osuuksien osalta kyseisen direktiivin 28 artiklassa tarkoitetun yksinkertaistetun esitteen katsotaan noudattavan direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohdan neljännen luetelmakohdan mukaisia velvoitteita tarvittavien tietojen antamisesta yhteissijoitusyritykseen itseensä liittyvien kulujen ja liitännäisten veloitusten, myös merkintä- ja lunastuspalkkioiden osalta.

3 JAKSO

Soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointi

35 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 4 kohta)

Soveltuvuuden arviointi

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset hankkivat asiakkailta tai potentiaalisilta asiakkailta tiedot, jotka ne tarvitsevat ymmärtääkseen asiakkaaseen liittyvät olennaiset seikat ja joiden perusteella ne voivat, kun tarjotun palvelun luonne ja laajuus otetaan asianmukaisesti huomioon, kohtuudella varmistua siitä, että salkunhoitopalvelun tarjoamisen yhteydessä suositeltava tai toteutettava liiketoimi täyttää seuraavat edellytykset:

a)	se vastaa kyseisen asiakkaan sijoitustavoitteita;

b)	se on sellainen, että asiakas pystyy taloudellisesti kantamaan kaikki siihen liittyvät sijoitustavoitteen kanssa johdonmukaiset sijoitusriskit;

c)	se on sellainen, että asiakkaalla on tarvittava kokemus ja tietämys liiketoimeen tai salkkunsa hoitoon liittyvien riskien ymmärtämiseksi.

2.   Kun sijoituspalveluyritys tarjoaa sijoituspalvelua ammattimaiselle asiakkaalle, se voi olettaa, että kyseisellä asiakkaalla on 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tarvittava kokemus ja tietämys sellaisista tuotteista, liiketoimista ja palveluista, joiden osalta se on luokiteltu ammattimaiseksi asiakkaaksi.

Kun kyseinen sijoituspalvelu muodostuu sijoitusneuvonnan tarjoamisesta direktiivin 2004/39/EY liitteessä II olevan 1 jakson soveltamisalaan kuuluvalle ammattimaiselle asiakkaalle, sijoituspalveluyritys voi 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa olettaa, että kyseinen asiakas pystyy kantamaan taloudellisesti oman sijoitustavoitteensa mukaiset mahdolliset sijoitusriskit.

3.   Asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan taloudellista tilannetta koskevien tietojen on soveltuvin osin sisällettävä tiedot tämän säännöllisen tulon lähteistä ja määrästä sekä omaisuudesta, johon kuuluvat muun muassa likvidit varat, sijoitukset ja kiinteistöt, sekä säännöllisistä taloudellisista sitoumuksista.

4.   Asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan sijoitustavoitteita koskevien tietojen on soveltuvin osin sisällettävä tiedot siitä, miten kauan asiakas haluaa pitää sijoitusta hallussaan ja millaisia riskejä hän mieluiten ottaa, sekä tiedot asiakkaan riskiprofiilista ja sijoituksen tarkoituksesta.

5.   Jos sijoituspalveluyritys ei sijoitusneuvonnasta tai salkunhoidosta muodostuvaa sijoituspalvelua tarjotessaan hanki direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 4 kohdassa edellytettyjä tietoja, se ei saa suositella asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle sijoituspalveluja tai rahoitusvälineitä.

36 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 5 kohta)

Asianmukaisuuden arviointi

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että arvioidessaan, onko direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu sijoituspalvelu asiakkaan kannalta asianmukainen, sijoituspalveluyritykset selvittävät, onko asiakkaalla tarvittava kokemus ja tietämys tarjottuun tai kysyttyyn tuotteeseen tai sijoituspalveluun liittyvien riskien ymmärtämiseksi.

Sijoituspalveluyritys voi edellä olevan soveltamiseksi olettaa, että ammattimaisella asiakkaalla on riittävä kokemus ja tietämys sellaisiin sijoituspalveluihin, liiketoimiin tai liiketoimi- tai tuotelajeihin liittyvien riskien ymmärtämiseksi, joiden osalta se on luokiteltu ammattimaiseksi asiakkaaksi.

37 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 4 ja 5 kohta)

Soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointiin sovellettavat yhteiset säännökset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot, jotka koskevat asiakkaalla tai potentiaalisella asiakkaalla sijoitusalasta olevaa tietämystä ja kokemusta, sisältävät seuraavista tiedoista ne, jotka ovat asianmukaisia, kun otetaan huomioon asiakaslaji, tarjottavan sijoituspalvelun laji ja laajuus sekä tuotteen tai liiketoimen laji niiden monimutkaisuus ja niihin liittyvät riskit mukaan luettuina:

a)	asiakkaan jo tuntemat palvelu-, liiketoimi- ja rahoitusvälinelajit;

b)	rahoitusvälineisiin liittyvien asiakkaan liiketoimien luonne, volyymi ja toteutusvälit sekä ajanjakso, jonka kuluessa ne on toteutettu;

c)	asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan koulutus ja ammatti tai aikaisempi ammatti, jos sillä on merkitystä tässä yhteydessä.

2.   Sijoituspalveluyritys ei saa kannustaa asiakasta tai potentiaalista asiakasta olemaan toimittamatta direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamiseksi tarvittavia tietoja.

3.   Sijoituspalveluyritys voi luottaa asiakkaidensa tai potentiaalisten asiakkaidensa toimittamiin tietoihin, paitsi jos se on tietoinen tai sen pitäisi olla tietoinen siitä, että kyseiset tiedot ovat selkeästi vanhentuneita, virheellisiä tai puutteellisia.

38 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 6 kohdan ensimmäinen luetelmakohta)

Yksinkertaisiin rahoitusvälineisiin liittyvien palvelujen tarjoaminen

Rahoitusväline, jota ei mainita direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, katsotaan yksinkertaiseksi rahoitusvälineeksi, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a)	se ei kuulu direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan c alakohdan tai liitteessä I olevan C osan 4–10 kohdan soveltamisalaan;

b)

tarjolla on runsaasti tilaisuuksia sen luovuttamiseen, lunastamiseen tai muunlaiseen rahaksi muuttamiseen hintoihin, jotka ovat julkisesti markkinatoimijoiden saatavilla ja jotka ovat joko markkinahintoja tai liikkeeseenlaskijasta riippumattomien arvonmääritysjärjestelmien saataville asettamia tai vahvistamia hintoja;

c)	siihen ei liity minkäänlaista asiakkaalle aiheutuvaa tosiasiallista tai ehdollista maksuvelvoitetta, joka ylittäisi rahoitusvälineen hankintakustannukset;

d)	sen ominaispiirteistä on julkisesti saatavilla riittävän kattavaa tietoa, ja kyseiset tiedot ovat todennäköisesti helposti ymmärrettävissä niin, että keskimääräinen yksityisasiakas voi tehdä perustellun päätöksen siitä, toteuttaako hän kyseiseen rahoitusvälineeseen liittyvän liiketoimen.

39 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 1 ja 7 kohta)

Yksityisasiakassopimus

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että muita sijoituspalveluja kuin sijoitusneuvontaa ensimmäisen kerran tämän direktiivin soveltamispäivän jälkeen uudelle yksityisasiakkaalle tarjoava sijoituspalveluyritys tekee asiakkaan kanssa paperilla tai muulla pysyvällä välineellä kirjallisen perussopimuksen, jossa määritetään sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan keskeiset oikeudet ja velvoitteet.

Sopimuspuolten oikeudet ja velvoitteet voidaan esittää viittaamalla muihin asiakirjoihin tai säädöksiin.

4 JAKSO

Raportointi asiakkaille

40 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 8 kohta)

Muiden kuin salkunhoitoon liittyvien toimeksiantojen toteuttamiseen liittyvä raportointivelvollisuus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritysten toteutettua muun kuin salkunhoitoon liittyvän toimeksiannon asiakkaan lukuun kyseiset yritykset toteuttavat seuraavat kyseiseen toimeksiantoon liittyvät toimet:

a)	sijoituspalveluyrityksen on viipymättä toimitettava asiakkaalle toimeksiannon toteuttamista koskevat olennaiset tiedot pysyvällä välineellä;

b)

yksityisasiakkaan tapauksessa sijoituspalveluyrityksen on lähetettävä kyseiselle asiakkaalle pysyvällä välineellä ilmoitus, jossa vahvistetaan toimeksiannon toteuttaminen, mahdollisimman pian mutta viimeistään toimeksiannon toteutuspäivää seuraavana ensimmäisenä arkipäivänä tai, jos sijoituspalveluyritys saa vahvistuksen kolmannelta osapuolelta, viimeistään kyseisen vahvistuksen vastaanottamista seuraavana ensimmäisenä arkipäivänä.

Edellä olevaa b alakohtaa ei sovelleta, kun kyseinen vahvistus sisältää samat tiedot kuin vahvistus, joka jonkin toisen henkilön on viipymättä lähetettävä yksityisasiakkaalle.

Edellä olevaa a ja b alakohtaa ei sovelleta, kun asiakkaan lukuun toteutetut toimeksiannot liittyvät kyseisten asiakkaiden kanssa tehtyjä kiinnelainasopimuksia rahoittaviin joukkovelkakirjoihin, jolloin liiketoimesta raportoidaan samaan aikaan kiinnelainan ehtojen tiedoksiantamisen kanssa, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa toimeksiannon toteuttamisesta.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten lisäksi jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset antavat asiakkaalle tämän pyytäessä tiedot siitä, missä vaiheessa kyseisen asiakkaan toimeksiannon toteuttaminen on.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kyseessä ovat yksityisasiakkaiden toimeksiannot, jotka liittyvät yhteissijoitusyrityksessä oleviin osuuksiin ja jotka toteutetaan säännöllisin väliajoin, sijoituspalveluyritykset joko toimivat 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla tai antavat kyseisistä toimeksiannoista yksityisasiakkaalle 4 kohdassa luetellut tiedot vähintään kerran kuudessa kuukaudessa.

4.   Edellä olevan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällytettävä seuraavat tiedot soveltuvin osin ja tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1287/2006 liitteessä I olevan 1 taulukon mukaisesti:

a)	raportoivan sijoituspalveluyrityksen tunnistetiedot;

b)	asiakkaan nimi tai muut yksilöintitiedot;

c)	kaupankäyntipäivä;

d)	kaupan ajankohta;

e)	toimeksiannon tyyppi;

f)	paikan tunnistetiedot;

g)	rahoitusvälineen tunnistetiedot;

h)	osta/myy-indikaattori;

i)	toimeksiannon luonne, jos muu kuin osta/myy;

j)

määrä;

k)	yksikköhinta;

l)	kokonaissuoritus;

m)	veloitettujen palkkioiden ja kustannusten kokonaismäärä sekä palkkio- ja kustannuskohtainen erittely, jos asiakas sitä pyytää;

n)	liiketoimen suoritukseen liittyvät asiakkaan velvoitteet, joihin kuuluvat muun muassa maksu- ja toimitusmääräajat, sekä asianmukaiset tilitiedot, jos kyseisiä tietoja ja velvoitteita ei ole aikaisemmin ilmoitettu asiakkaalle;

o)	jos asiakkaan vastapuolena on sijoituspalveluyritys itse, sijoituspalveluyrityksen ryhmään kuuluva henkilö tai sijoituspalveluyrityksen toinen asiakas, ilmoitus tästä, paitsi silloin kun toimeksianto on toteutettu kaupankäyntijärjestelmässä, joka edesauttaa anonyymia kaupankäyntiä.

Sovellettaessa k alakohtaa sijoituspalveluyritys voi ilmoittaa asiakkaalle kunkin erän hinnan tai erien keskihinnan, kun toimeksianto toteutetaan erissä. Jos sijoituspalveluyritys ilmoittaa keskihinnan, sen on annettava yksityisasiakkaalle pyynnöstä sellaiset tiedot kunkin erän hinnasta.

5.   Sijoituspalveluyritys voi antaa asiakkaalle 4 kohdassa tarkoitetut tiedot käyttämällä vakiokoodeja, jos se antaa myös käytettyjen koodien selitykset.

41 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 8 kohta)

Salkunhoitoon liittyvä raportointivelvollisuus

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että salkunhoitopalvelua asiakkaille tarjoavat sijoituspalveluyritykset toimittavat kullekin tällaiselle asiakkaalle pysyvällä välineellä säännöllisin väliajoin raportin kyseisen asiakkaan lukuun toteutetuista salkunhoitotoimista, ellei toinen henkilö anna tällaista raporttia.

2.   Kun kyseessä on yksityisasiakas, 1 kohdassa edellytetyn säännöllisin väliajoin toimitettavan raportin on sisällettävä seuraavat tiedot soveltuvin osin:

a)	sijoituspalveluyrityksen nimi;

b)	yksityisasiakkaan tilin nimi tai muu tunniste;

c)

salkun sisältöä ja arvostusta koskeva selvitys, joka sisältää muun muassa tiedot kustakin hallussa pidetystä rahoitusvälineestä, sen markkina-arvosta tai sen käyvästä arvosta, jos markkina-arvoa ei ole saatavissa, käteisvaroista raportointijakson alussa ja lopussa sekä salkun tuotto- tai arvonkehityksestä raportointijakson aikana;

d)

raportointijakson aikana aiheutuneiden maksujen ja kulujen kokonaismäärää koskeva selvitys, jossa on vähintään eritelty salkunhoitomaksujen kokonaismäärä ja toteuttamiseen liittyvien kustannusten kokonaismäärä ja joka sisältää tarvittaessa myös maininnan siitä, että tarkempi erittely toimitetaan pyynnöstä;

e)	vertailu, jossa raportointijakson tuotto- tai arvonkehitystä verrataan sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan kesken mahdollisesti sovittuun sijoituksen tuotto- tai arvonkehitystä kuvaavaan vertailuarvoon;

f)	raportointijakson aikana saatujen asiakkaan salkkuun liittyvien osinkojen, korkojen ja muiden maksujen kokonaismäärä;

g)	tiedot muista yhtiötoimenpiteistä, jotka antavat salkkuun sisältyviin rahoitusvälineisiin liittyviä oikeuksia;

h)	kustakin raportointijaksolla toteutetusta liiketoimesta soveltuvin osin tiedot, joihin viitataan 40 artiklan 4 kohdan c–l alakohdassa, ellei asiakas halua saada tietoja toteutetuista liiketoimista liiketoimikohtaisesti, jolloin sovelletaan tämän artiklan 4 kohtaa.

3.   Kun kyseessä ovat yksityisasiakkaat, edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu säännöllisin väliajoin annettava raportti on toimitettava 6 kuukauden välein, paitsi seuraavissa tapauksissa:

a)	jos asiakas pyytää, säännöllisin väliajoin annettava raportti on toimitettava 3 kuukauden välein;

b)	kun sovelletaan 4 kohtaa, säännöllisin väliajoin annettava raportti on toimitettava vähintään kerran 12 kuukaudessa;

c)	jos sijoituspalveluyrityksen ja yksityisasiakkaan välillä salkunhoitopalvelusta tehdyssä sopimuksessa sallitaan vipuvaikutukseen perustuva salkku, säännöllisin väliajoin annettava raportti on toimitettava vähintään kerran kuukaudessa.

Sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava yksityisasiakkaille, että näillä on oikeus esittää a alakohdassa tarkoitettu pyyntö.

Sen sijaan b alakohdassa tarkoitettua poikkeusta ei sovelleta, jos liiketoimi liittyy rahoitusvälineisiin, jotka kuuluvat direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan c alakohdan soveltamisalaan tai kyseisen direktiivin liitteessä I olevan C osan 4–10 kohdan soveltamisalaan.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että silloin kun asiakas haluaa tiedot toteutetuista liiketoimista liiketoimikohtaisesti, sijoituspalveluyritykset toimittavat kyseiselle asiakkaalle toteutettua liiketointa koskevat olennaiset tiedot pysyvällä välineellä viipymättä sen jälkeen kun salkunhoitaja on toteuttanut liiketoimen.

Jos kyseessä on yksityisasiakas, sijoituspalveluyrityksen on lähetettävä kyseiselle asiakkaalle ilmoitus, jossa vahvistetaan toimeksiannon toteuttaminen ja joka sisältää 40 artiklan 4 kohdassa mainitut tiedot, viimeistään toimeksiannon toteutuspäivää seuraavana ensimmäisenä arkipäivänä tai, jos sijoituspalveluyritys saa vahvistuksen kolmannelta osapuolelta, viimeistään kyseisen vahvistuksen vastaanottamista seuraavana ensimmäisenä arkipäivänä.

Edellä olevaa toista alakohtaa ei sovelleta, jos kyseinen vahvistus sisältäisi samat tiedot kuin vahvistus, joka jonkin toisen henkilön on viipymättä lähetettävä yksityisasiakkaalle.

42 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 8 kohta)

Raportointia koskevat lisävaatimukset tilanteessa, jossa salkunhoitoon kuuluu ehdollisia vastuita koskevia liiketoimia

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos sijoituspalveluyritykset toteuttavat yksityisasiakkaille sellaisia salkunhoitoon liittyviä liiketoimia tai hoitavat sellaisia yksityisasiakastilejä, joihin sisältyy avoin kattamaton positio ehdollista vastuuta koskevassa liiketoimessa, ne ilmoittavat yksityisasiakkaalle myös kaikista tappioista, jotka ylittävät asiakkaan ja yrityksen ennalta sopiman enimmäismäärän, viimeistään sen arkipäivän päättyessä, jona enimmäismäärä ylitettiin, tai jos ylitys tapahtui muuna kuin arkipäivänä, viimeistään kyseistä päivää seuraavan ensimmäisen arkipäivän päättyessä.

43 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 8 kohta)

Asiakkaan rahoitusvälineitä tai varoja koskevat raportit

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sellaiset sijoituspalveluyritykset, joilla on hallussaan asiakkaiden rahoitusvälineitä tai varoja, toimittavat vähintään kerran vuodessa kullekin sellaiselle asiakkaalleen, jonka rahoitusvälineitä tai varoja niillä on hallussaan, pysyvällä välineellä raportin kyseisistä rahoitusvälineistä tai varoista, ellei tällaisia tietoja ole annettu jossakin muussa säännöllisesti toimitettavassa raportissa.

Edellä olevaa ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta direktiivin 2000/12/EY mukaisesti toimiluvan saaneisiin luottolaitoksiin niiden hallussa olevien kyseisessä direktiivissä tarkoitettujen talletusten osalta.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun asiakasvaroja koskevan raportin on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)	yksityiskohtaiset tiedot kaikista rahoitusvälineistä tai varoista, jotka ovat sijoituspalveluyrityksen hallussa asiakkaan lukuun raportointijakson lopussa;

b)	tiedot siitä, missä määrin asiakkaan rahoitusvälineitä tai asiakasvaroja on mahdollisesti käytetty arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin;

c)	tiedot siitä, missä määrin asiakkaalle on mahdollisesti kertynyt etua osallistumisesta arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin, sekä kyseisen edun kertymisperusteista.

Jos asiakkaan salkkuun sisältyy yhden tai useamman vielä suorittamatta olevan liiketoimen tuotto, a alakohdassa tarkoitetut tiedot voivat perustua joko kaupantekopäivään tai suorituspäivään edellyttäen, että kaikilla tällaisilla raporttiin sisältyvillä tiedoilla on johdonmukaisesti sama perusta.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava sellaisille sijoituspalveluyrityksille, jotka pitävät hallussaan rahoitusvälineitä tai varoja asiakkaan lukuun tai jotka tarjoavat asiakkaalle salkunhoitopalveluja, lupa sisällyttää 1 kohdassa tarkoitettu asiakasvaroja koskeva raportti sellaiseen säännöllisesti toimitettavaan raporttiin, jonka se antaa kyseiselle asiakkaalle 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5 JAKSO

Paras toteutus

44 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 1 kohta ja 19 artiklan 1 kohta)

Parasta toteutusta koskevat kriteerit

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset ottavat asiakastoimeksiantoja toteuttaessaan huomioon seuraavat kriteerit määrittäessään direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tekijöiden tärkeysjärjestystä:

a)	asiakkaan ominaispiirteet, asiakkaan luokittelu yksityiseksi tai ammattimaiseksi mukaan luettuna;

b)	asiakastoimeksiannon ominaispiirteet;

c)	toimeksiannon kohteena olevien rahoitusvälineiden ominaispiirteet;

d)	niiden toteuttamispaikkojen ominaispiirteet, joihin toimeksianto voidaan ohjata.

Tässä artiklassa ja 46 artiklassa ’toteuttamispaikalla’ tarkoitetaan säänneltyä markkinaa, monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää, kauppojen sisäistä toteuttajaa, markkinatakaajaa tai muuta likviditeetin tarjoajaa tai yhteisöä, joka vastaa kolmannessa maassa vastaavanlaisesta toiminnosta kuin jokin edellä mainituista.

2.   Sijoituspalveluyritys täyttää sille direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 1 kohdasta johtuvan velvoitteen, jonka mukaan sen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet päästäkseen toimeksiantoja toteuttaessaan asiakkaidensa kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen, siltä osin kuin se toteuttaa toimeksiannon tai toimeksiannon tietyn osan asiakkaan erityisohjeiden perusteella, jotka koskevat toimeksiantoa tai sen tiettyä osaa.

3.   Kun sijoituspalveluyritys toteuttaa toimeksiannon yksityisasiakkaan lukuun, paras mahdollinen tulos määräytyy kokonaissuorituksen perusteella, joka muodostuu rahoitusvälineen hinnasta ja toimeksiannon toteuttamiseen liittyvistä kustannuksista, joiden on sisällettävä kaikki suoraan toimeksiannon toteuttamisesta asiakkaalle aiheutuvat kustannukset, joihin kuuluvat toteuttamispaikan maksut, selvitys- ja toimitusmaksut sekä kaikki muut toimeksiannon toteuttamiseen osallistuville kolmansille osapuolille suoritettavat maksut.

Jotta voidaan saavuttaa paras toteutus silloin, kun useampi kuin yksi paikka kilpailee rahoitusvälinettä koskevan toimeksiannon toteuttamisesta, ja arvioida ja verrata tuloksia, jotka saavutettaisiin asiakkaan kannalta toteuttamalla toimeksianto kussakin sellaisessa sijoituspalveluyrityksen toteuttamispolitiikan mukaisessa toteuttamispaikassa, joka pystyy toteuttamaan kyseisen toimeksiannon, arvioinnissa on otettava huomioon sijoituspalveluyrityksen omat palkkiot ja maksut, jotka se veloittaa toimeksiannon toteuttamisesta kussakin näistä toteuttamispaikoista.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, ettei sijoituspalveluyritysten palkkiorakenne tai palkkioiden veloituskäytäntö aiheuta syrjintää toteuttamispaikkojen kesken.

5.   Komissio antaa ennen 1 päivää marraskuuta 2008 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka sisältää tiedot eri toteuttamispaikkojen toteutustoiminnan laatua koskevien tietojen saatavuudesta, vertailukelpoisuudesta ja koontamisesta.

45 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 1 kohta)

Sijoituspalveluyrityksen velvoite toimia asiakkaan etujen mukaisesti sen tarjotessa salkunhoitoa tai toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset noudattavat salkunhoitopalvelua tarjotessaan direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 1 kohdasta johtuvaa velvoitetta toimia asiakkaansa etujen mukaisesti antaessaan muiden yhteisöjen toteutettavaksi toimeksiannot, jotka ovat seurausta sijoituspalveluyrityksen tekemästä päätöksestä käydä kauppaa rahoitusvälineillä asiakkaan lukuun.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset noudattavat toimeksiantojen vastaanotto- ja välityspalvelua tarjotessaan direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 1 kohdasta johtuvaa velvoitetta toimia asiakkaansa etujen mukaisesti välittäessään asiakastoimeksiantoja toisille yhteisöille toteutusta varten.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset toteuttavat 4–6 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet 1 tai 2 kohdan säännösten noudattamiseksi.

4.   Sijoituspalveluyritysten on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet päästäkseen toimeksiantoja toteuttaessaan asiakkaidensa kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen, kun otetaan huomioon direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut seikat. Näiden seikkojen suhteellinen merkitys on määritettävä viittaamalla 44 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin kriteereihin ja yksityisasiakkaiden osalta 44 artiklan 3 kohdassa vahvistettuun vaatimukseen.

Sijoituspalveluyritys täyttää 1 tai 2 kohdasta johtuvan velvoitteensa eikä sen edellytetä toteuttavan tässä kohdassa mainittuja toimenpiteitä silloin, kun se noudattaa asiakkaan erityisohjeita antaessaan tai välittäessään toimeksiannon toisen yhteisön toteutettavaksi.

5.   Sijoituspalveluyritysten on otettava käyttöön sellaiset toimintaperiaatteet ja sovellettava niitä, joiden avulla ne voivat noudattaa 4 kohdasta johtuvaa velvoitetta. Toimintaperiaatteissa on ilmoitettava jokaisen rahoitusvälinelajin osalta yhteisöt, joille toimeksiannot annetaan tai joille sijoituspalveluyritys välittää toimeksiantoja toteutettavaksi. Kyseisillä yhteisöillä on oltava toteuttamisjärjestelyt, joiden avulla sijoituspalveluyritys pystyy noudattamaan tästä artiklasta johtuvia velvoitteitaan antaessaan tai välittäessään toimeksiantoja kyseisen yhteisön toteutettavaksi.

Sijoituspalveluyritysten on annettava asiamukaiset tiedot asiakkailleen tämän kohdan mukaisesti käyttöön otetuista toimintaperiaatteista.

6.   Sijoituspalveluyritysten on seurattava säännöllisesti 5 kohdan mukaisesti käyttöön otettujen toimintaperiaatteidensa tehokkuutta ja erityisesti toimintaperiaatteissa mainittujen yhteisöjen toteutuksen laatua sekä tarvittaessa korjattava mahdolliset puutteet.

Lisäksi sijoituspalveluyritysten on tarkistettava toimintaperiaatteensa vuosittain. Periaatteita on tarkistettava myös aina silloin, kun esiintyy olennaisia muutoksia, jotka vaikuttavat yrityksen kykyyn päästä asiakkaan kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen.

7.   Tätä artiklaa ei sovelleta silloin, kun salkunhoitopalveluja ja/tai toimeksiantojen vastaanotto- ja välityspalveluja tarjoava sijoituspalveluyritys myös toteuttaa saadut toimeksiannot tai päätökset käydä kauppaa asiakkaan salkun lukuun. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan direktiivin 2004/39/EY 21 artiklaa.

46 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 3 ja 4 kohta)

Toimeksiantojen toteuttamispolitiikka

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset arvioivat direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 2 kohdan nojalla käyttöön ottamansa toteuttamispolitiikan vuosittain samoin kuin toimeksiantojen toteuttamisjärjestelynsä.

Tällainen arviointi on tehtävä myös aina silloin, kun tapahtuu olennainen muutos, joka vaikuttaa sijoituspalveluyrityksen kykyyn toteuttaa myös vastaisuudessa asiakastoimeksiannot toteuttamispolitiikkansa mukaisilla toteuttamispaikoilla johdonmukaisesti siten, että päästään asiakkaan kannalta parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

2.   Sijoituspalveluyritysten on annettava toteuttamispolitiikastaan yksityisasiakkaille seuraavat tiedot hyvissä ajoin ennen palvelun tarjoamista:

a)	selvitys siitä, millaiseen tärkeysjärjestykseen sijoituspalveluyritys asettaa direktiivin 2004/39/EY 21 artiklan 1 kohdassa mainitut tekijät 44 artiklan 1 kohdassa esitettyjen kriteerien perusteella, tai siitä, mitä menettelyä noudattaen se määrittää kyseisten tekijöiden tärkeysjärjestyksen;

b)

luettelo toteuttamispaikoista, joita sijoituspalveluyritys käyttää merkittävässä määrin täyttäessään velvoitettaan, jonka mukaan sen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet toteuttaakseen asiakastoimeksiannot johdonmukaisesti siten, että saavutetaan asiakkaan kannalta paras mahdollinen tulos;

c)

selkeä ja selvästi havaittavissa oleva varoitus siitä, että asiakkaan mahdollisesti antamat erityisohjeet saattavat kyseisten ohjeiden sisältämien tekijöiden osalta estää sijoituspalveluyritystä toteuttamasta toimenpiteitä, jotka se on suunnitellut ja ottanut osaksi toteuttamispolitiikkaansa voidakseen toteuttaa kyseiset toimeksiannot asiakkaan kannalta parhaan mahdollisen tuloksen takaavalla tavalla.

Kyseiset tiedot on annettava pysyvällä välineellä tai verkkosivuilla (kun niitä ei katsota pysyväksi välineeksi) edellyttäen, että 3 artiklan 2 kohdassa täsmennetyt edellytykset täyttyvät.

6 JAKSO

Asiakastoimeksiantojen käsittely

47 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 22 artiklan 1 kohta ja 19 artiklan 1 kohta)

Yleiset periaatteet

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset täyttävät asiakastoimeksiantoja toteuttaessaan seuraavat edellytykset:

a)	sijoituspalveluyritysten on varmistettava, että asiakkaiden lukuun toteutetut toimeksiannot kirjataan ja kohdennetaan viipymättä ja oikein;

b)	sijoituspalveluyritysten on toteutettava muutoin toisiaan vastaavat asiakastoimeksiannot järjestyksessä ja viipymättä, ellei tämä ole toimeksiannon ominaispiirteiden tai vallitsevien markkinaolosuhteiden kannalta epätarkoituksenmukaista tai ellei asiakkaan etu muuta vaadi;

c)	sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava yksityisasiakkaalle kaikista toimeksiantojen moitteettomaan toteuttamiseen mahdollisesti liittyvistä olennaisista ongelmista heti ongelman havaitsemisen jälkeen.

2.   Kun sijoituspalveluyritys on vastuussa toteutetun toimeksiannon suorittamisen valvomisesta tai järjestämisestä, sen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki kyseisen toimeksiannon suorittamisen yhteydessä saadut asiakkaan rahoitusvälineet tai varat siirretään viipymättä ja oikein kunkin asianomaisen asiakkaan tilille.

3.   Sijoituspalveluyritys ei saa käyttää väärin tietoja, jotka liittyvät toteutusta odottaviin asiakastoimeksiantoihin, ja sen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet estääkseen relevantteja henkilöitään käyttämästä väärin tällaisia tietoja.

48 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 22 artiklan 1 kohta ja 19 artiklan 1 kohta)

Toimeksiantojen yhdistäminen ja kohdentaminen

1.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä sijoituspalveluyrityksiä toteuttamasta asiakastoimeksiantoa tai omaan lukuun toteutettavaa liiketoimea yhdessä toisen asiakastoimeksiannon kanssa paitsi silloin, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	on oltava epätodennäköistä, että toimeksiantojen ja liiketoimien yhdistäminen on kokonaistuloksen tasolla epäedullista jollekin niistä asiakkaista, joiden toimeksiannot on tarkoitus yhdistää;

b)	kullekin tällaiselle asiakkaalle on ilmoitettava, että yhdistäminen saattaa vaikuttaa epäedullisesti tiettyyn toimeksiantoon;

c)

käytössä on oltava toimeksiantojen kohdentamispolitiikka, jota on toteutettava tehokkaasti: kyseisellä politiikalla on säänneltävä riittävän tarkkaan se, miten yhdessä toteutetut toimeksiannot ja liiketoimet kohdennetaan tasapuolisesti, mukaan lukien se, miten toimeksiantojen määrä ja hinta vaikuttavat kohdentamiseen ja miten osittaista toteuttamista käsitellään.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin kun sijoituspalveluyritys yhdistää jonkin asiakastoimeksiannon yhden tai useamman muun asiakastoimeksiannon kanssa ja yhdistetty toimeksianto toteutetaan osittain, se kohdentaa asianomaiset kaupat toimeksiantojen kohdentamispolitiikkaansa noudattaen.

49 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 22 artiklan 1 kohta ja 19 artiklan 1 kohta)

Omaan lukuun toteutettavien toimeksiantojen yhdistäminen ja kohdentaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset, jotka ovat yhdistäneet omaan lukuun toteutettavia liiketoimia yhden tai useamman asiakastoimeksiannon kanssa, eivät kohdenna asianomaisia kauppoja asiakkaan kannalta vahingollisella tavalla.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että silloin kun sijoituspalveluyritys yhdistää asiakastoimeksiannon liiketoimeen, jonka se toteuttaa omaan lukuunsa, ja tällainen yhdistetty toimeksianto toteutetaan osittain, kyseinen yritys kohdentaa asianomaiset kaupat siten, että asiakkaalla on etusija sijoituspalveluyritykseen nähden.

Jos sijoituspalveluyritys pystyy kuitenkin perustellusti osoittamaan, että se ei olisi ilman yhdistämistä voinut toteuttaa kyseistä toimeksiantoa yhtä edullisin ehdoin tai lainkaan, se saa kohdentaa omaan lukuun toteutetun liiketoimen suhteellisesti noudattaen 48 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua toimeksiantojen kohdentamispolitiikkaa.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset ottavat osana 48 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua toimeksiantojen kohdentamispolitiikkaa käyttöön menettelyt sen estämiseksi, että sellaiset omaan lukuun toteutetut liiketoimet, jotka toteutetaan yhdessä asiakastoimeksiantojen kanssa, kohdennetaan uudelleen asiakkaalle vahingollisella tavalla.

7 JAKSO

Hyväksyttävät vastapuolet

50 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 24 artiklan 3 kohta)

Hyväksyttävät vastapuolet

1.   Jäsenvaltiot voivat pitää yritystä hyväksyttävänä vastapuolena, jos kyseinen yritys kuuluu sellaisten asiakkaiden ryhmään, jotka on direktiivin 2004/39/EY liitteessä II olevan I jakson 1, 2 ja 3 mukaan katsottava ammattimaisiksi asiakkaiksi lukuun ottamatta sellaisia ryhmiä, jotka mainitaan nimenomaisesti kyseisen direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi pyynnöstä pitää hyväksyttävinä vastapuolina sellaisten asiakkaiden ryhmään kuuluvia yrityksiä, jotka on direktiivin 2004/39/EY liitteessä II olevan II jakson mukaan katsottava ammattimaisiksi asiakkaiksi. Kyseistä yritystä pidetään tällöin kuitenkin hyväksyttävänä vastapuolena vain sellaisissa palveluissa ja liiketoimissa, joiden osalta sitä voidaan pitää ammattimaisena asiakkaana.

2.   Jos hyväksyttävä vastapuoli pyytää direktiivin 2004/39/EY 24 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla, että sitä käsitellään asiakkaana, jonka liiketoiminta sijoituspalveluyrityksen kanssa kuuluu kyseisen direktiivin 19, 21 ja 22 artiklan säännösten soveltamisalaan mutta ei nimenomaisesti pyydä, että sitä käsitellään yksityisasiakkaana, ja sijoituspalveluyritys hyväksyy tämän pyynnön, sijoituspalveluyrityksen on käsiteltävä kyseistä hyväksyttävää vastapuolta ammattimaisena asiakkaana.

Jos tällainen hyväksyttävä vastapuoli kuitenkin nimenomaisesti pyytää, että sitä käsitellään yksityisasiakkaana, sovelletaan direktiivin 2004/39/EY liitteessä II olevan I jakson toiseen, kolmanteen ja neljänteen kohtaan sisältyviä säännöksiä, jotka koskevat pyyntöä käsittelystä ei-ammattimaisena asiakkaana.

8 JAKSO

Tietojen säilyttäminen

51 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 13 artiklan 6 kohta)

Tietojen säilyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset säilyttävät kaikki direktiivin 2004/39/EY ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden nojalla vaaditut tiedot vähintään viiden vuoden ajan.

Lisäksi tiedot, jotka koskevat palvelusopimukseen perustuvia, sijoituspalveluyrityksen ja asiakkaan oikeuksia ja velvoitteita tai ehtoja, joiden mukaisesti sijoituspalveluyritys tarjoaa palveluja asiakkaalle, on säilytettävä vähintään asiakassuhteen keston ajan.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin poikkeustapauksissa edellyttää, että sijoituspalveluyritykset säilyttävät jotkin tai kaikki edellä mainituista tiedoista sellaisen edellä mainittuja ajanjaksoja pidemmän ajanjakson ajan kuin rahoitusvälineen tai liiketoimen luonteen vuoksi on perusteltua, jos tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että kyseinen viranomainen voi hoitaa valvontatehtäviään direktiivin 2004/39/EY mukaisesti.

Jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset voivat sijoituspalveluyrityksen toimiluvan voimassaolon päättymisen jälkeen edellyttää, että sijoituspalveluyritys säilyttää tietoja ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta viiden vuoden jaksosta vielä jäljellä olevan ajan.

2.   Tiedot on säilytettävä välineellä, joka mahdollistaa tietojen säilyttämisen siten, että toimivaltainen viranomainen saa ne käyttöönsä myös vastaisuudessa, ja sellaisessa muodossa sekä sellaisella tavalla, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	toimivaltaisen viranomaisen on voitava päästä tietoihin nopeasti ja todentaa kaikki kunkin liiketoimen käsittelyn keskeiset vaiheet;

b)	oikaisut tai muut muutokset sekä säilytettyjen tietojen sisältö ennen tällaisia oikaisuja tai muita muutoksia on voitava selvittää helposti;

c)	tietoja ei voida muutoin manipuloida eikä muuttaa.

3.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on laadittava luettelo tiedoista, jotka sijoituspalveluyrityksen edellytetään vähintään säilyttävän direktiivin 2004/39/EY ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden noudattamiseksi, ja ylläpidettävä kyseistä luetteloa.

4.   Tietojen säilyttämistä koskevat direktiivin 2004/39/EY sekä tämän direktiivin mukaiset velvoitteet eivät rajoita jäsenvaltioiden oikeutta asettaa sijoituspalveluyrityksille velvoitteita, jotka koskevat asiakastoimeksiantoihin liittyvien puhelinkeskustelujen tai niihin liittyvän sähköisen viestinnän tallentamista.

5.   Komission on ennen 31 päivää joulukuuta 2009 raportoitava Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean kanssa käytyjen keskustelujen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, ovatko 4 kohdan säännökset edelleen asianmukaisia.

9 JAKSO

Direktiivissä 2004/39/EY määritellyt käsitteet

52 artikla

(Direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohta)

Sijoitusneuvonta

Sovellettaessa direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohtaan sisältyvää ’sijoitusneuvonnan’ määritelmää yksilöllisellä suosituksella tarkoitetaan suositusta, joka annetaan henkilölle tämän toimiessa sijoittajana tai potentiaalisena sijoittajana tai sijoittajan tai potentiaalisen sijoittajan asiamiehenä.

Suositus on esitettävä kyseiselle henkilölle soveltuvana tai sen on oltava sellainen, että siinä on otettu huomioon kyseisen henkilön yksilölliset olosuhteet, ja siinä on suositeltava jonkin seuraavassa mainittuihin ryhmiin kuuluvan toimenpiteen toteuttamista:

a)	tietyn rahoitusvälineen myymistä, ostamista, merkitsemistä, vaihtamista, lunastamista, hallussapitoa tai tällaiseen rahoitusvälineeseen liittyvän merkintäsitoumuksen antamista;

b)	tietyn rahoitusvälineen antaman, rahoitusvälineen osto-, myynti-, merkitsemis-, vaihtamis- tai lunastusoikeuden käyttämistä tai käyttämättä jättämistä.

Suositus ei ole yksilöllinen, jos se on annettu vain jakelukanavien kautta tai yleisöä varten.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

53 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2007. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

2.   Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä marraskuuta 2007.

3.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltiot säätävät siitä, miten viittaukset tehdään.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

54 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

55 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/31/EY (EUVL L 114, 27.4.2006, s. 60).

(2)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(3)  EUVL L 339, 24.12.2003, s. 73.

(4)  EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16.

(5)  EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64.

(6)  EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/1/EY (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

(7)  EYVL L 191, 13.7.2001, s. 43.

(8)  EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1.

(9)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(10)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(11)  EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16.

---