13.4.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 105/1

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 562/2006,

annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006,

henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

noudattavat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Toimenpiteiden toteuttaminen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 62 artiklan 1 kohdan nojalla sen varmistamiseksi, ettei sisärajat ylittäviin henkilöihin sovelleta valvontaa, on osa perustamissopimuksen 14 artiklassa tarkoitettua unionin tavoitetta toteuttaa sisärajaton alue, jolla henkilöiden vapaa liikkuvuus varmistetaan.

(2)	Perustamissopimuksen 61 artiklan mukaan henkilöiden vapaan liikkuvuuden takaavan alueen toteuttamista on täydennettävä muilla toimenpiteillä. Perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ulkorajojen ylittämistä koskeva yhteinen politiikka on tällainen toimenpide.

(3)

Toteutettaessa yhteisiä toimenpiteitä, jotka koskevat henkilöiden kulkua sisärajojen yli ja rajavalvontaa ulkorajoilla, olisi otettava huomioon osaksi Euroopan unionia sisällytetty Schengenin säännöstö ja erityisesti tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (2) ja Yhteisen käsikirjan (3) asiaa koskevat määräykset.

(4)

Rajavalvontaa koskevan yhteisen lainsäädännön antaminen erityisesti säännöstöä konsolidoimalla ja kehittämällä on ulkorajojen valvontaa koskevan yhteisen politiikan keskeisiä osia, sellaisena kuin se määritellään 7 päivänä toukokuuta 2002 annetussa komission tiedonannossa ”Kohti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa”. Tämä tavoite mainitaan suunnitelmassa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen valvonnasta, jonka neuvosto hyväksyi 13 päivänä kesäkuuta 2002 ja jolle myös Eurooppa-neuvosto antoi tukensa Sevillassa 21 ja 22 päivänä kesäkuuta 2002 ja Thessalonikissa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2003.

(5)

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevien yhteisten sääntöjen määrittäminen ei aseta kyseenalaiseksi niitä vapaata liikkuvuutta koskevia oikeuksia eikä vaikuta niihin, jotka kuuluvat unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen sekä sellaisille kolmansien maiden kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, joilla yhteisön ja toisaalta sen jäsenvaltioiden ja toisaalta noiden kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella on unionin kansalaisten kanssa yhtäläiset oikeudet vapaaseen liikkuvuuteen.

(6)

Rajavalvonta on niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, joiden ulkorajoilla sitä toteutetaan, mutta se on myös kaikkien niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, jotka ovat lakkauttaneet sisärajavalvonnan. Rajavalvonnan olisi autettava torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa ja ehkäisemään jäsenvaltioiden sisäiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen ja kansainvälisiin suhteisiin kohdistuvat uhkat.

(7)	Rajatarkastukset olisi suoritettava ihmisarvoa täysin kunnioittaen. Rajavalvonta olisi suoritettava ammattimaisesti ja kohteliaasti, ja sen olisi oltava oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

(8)

Rajavalvontaan kuuluvat paitsi henkilöihin rajanylityspaikoilla kohdistettavat tarkastukset ja rajanylityspaikkojen välisen rajaosuuden valvonta myös sisäiselle turvallisuudelle aiheutuvien riskien analyysi ja niiden uhkien analyysi, joita saattaa kohdistua ulkorajojen turvallisuuteen. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa edellytykset, perusteet ja yksityiskohtaiset säännöt, joilla säännellään sekä rajanylityspaikoilla suoritettavia tarkastuksia että valvontaa.

(9)

Kohtuuttomien odotusaikojen välttämiseksi rajanylityspaikoilla olisi säädettävä, että poikkeuksellisissa ja odottamattomissa olosuhteissa ulkorajoilla suoritettavia tarkastuksia on mahdollista lieventää. Kolmansien maiden kansalaisten asiakirjat tulee kuitenkin leimata edelleen järjestelmällisesti, jos rajatarkastuksia lievennetään. Leimaamisen ansiosta rajanylityksen ajankohta ja paikka voidaan todeta varmasti tarvitsematta todeta jokaisessa tapauksessa sitä, että kaikki vaaditut matkustusasiakirjojen tarkastustoimenpiteet on toteutettu.

(10)

Jotta odotusaikoja voitaisiin lyhentää yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden osalta, rajanylityspaikoille olisi olosuhteiden salliessa järjestettävä erilliset kulkuväylät, jotka merkitään kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaisin opastein. Kansainvälisillä lentoasemilla olisi käytettävä erillisiä kulkuväyliä. Jäsenvaltioiden olisi harkittava erillisten kulkuväylien käyttöönottoa meri- ja maarajojen ylityspaikoilla silloin kun tätä pidetään tarkoituksenmukaisena paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

(11)	Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, ettei tarkastusmenettelyistä ulkorajoilla aiheudu vakavaa estettä taloudelliselle, sosiaaliselle ja kulttuuriselle kanssakäymiselle. Niiden olisi osoitettava tätä varten riittävästi henkilöstöä ja varoja.

(12)	Jäsenvaltioiden olisi nimettävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rajavalvontatehtävistä vastaava kansallinen yksikkö tai vastaavia kansallisia yksiköitä. Jos rajavalvontatehtävät uskotaan samassa jäsenvaltiossa useammalle yksikölle, niiden olisi tehtävä tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä.

(13)	Asetuksella (EY) N:o 2007/2004 (4) perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston olisi hallinnoitava ja koordinoitava rajavalvontaan liittyvää operatiivista yhteistyötä ja avunantoa jäsenvaltioiden välillä.

(14)

Tämä asetus ei vaikuta yleisten poliisivaltuuksien nojalla suoritettaviin tarkastuksiin, kotimaanlentojen yhteydessä suoritettavien tarkastusten kaltaisiin henkilöiden turvatarkastuksiin, jäsenvaltioiden oikeuteen suorittaa poikkeuksellisia matkatavaroiden tarkastuksia yhteisön sisäisen lentomatkan suorittavien henkilöiden käsimatkatavaroihin ja kirjattuihin matkatavaroihin sekä yhteisön sisäisen merimatkan suorittavien henkilöiden matkatavaroihin kohdistuvien tarkastusten ja muodollisuuksien lakkauttamisesta 19 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3925/91 (5) nojalla, eikä jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, joka koskee matkustus- ja henkilöasiakirjojen hallussapitoa tai velvollisuutta ilmoittaa viranomaisille läsnäolostaan asianomaisen jäsenvaltion alueella.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava palauttaa rajavalvonta väliaikaisesti sisärajoilleen, kun niiden yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka. Tähän liittyvät edellytykset ja menettelyt olisi vahvistettava, jotta varmistetaan, että tällainen toimenpide on poikkeuksellinen ja että suhteellisuusperiaatetta noudatetaan. Sisärajoille väliaikaisesti palautetun rajavalvonnan laajuus ja kesto olisi rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä kyseisen uhkan torjumiseksi.

(16)	Rajavalvonnan palauttamisen sisärajoille olisi oltava henkilöiden vapaan liikkuvuuden alueella poikkeuksellinen toimenpide. Rajavalvontaa ei pitäisi suorittaa eikä muodollisuuksia edellyttää ainoastaan sillä perusteella, että kyseessä on sisärajan ylittäminen.

(17)

Olisi syytä säätää menettelystä, jonka mukaisesti komissio voi muuttaa rajavalvontaa koskevia tiettyjä käytännön sääntöjä. Tällaisissa tapauksissa tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(18)	Olisi myös säädettävä menettelystä, jonka mukaisesti jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komissiolle rajavalvontaa koskeviin muihin käytännön sääntöihin tehdyistä muutoksista.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevien sääntöjen vahvistaminen, vaan se voidaan sen vuoksi paremmin saavuttaa yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(20)	Tässä asetuksessa noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Sen soveltamisessa olisi noudatettava kansainvälistä suojelua ja palauttamiskieltoa koskevia jäsenvaltioiden velvoitteita.

(21)

EY:n perustamissopimuksen 299 artiklasta poiketen tätä asetusta sovelletaan Ranskan ja Alankomaiden osalta ainoastaan niiden Euroopassa sijaitseviin alueisiin. Asetus ei vaikuta Ceutan ja Melillan kaupunkeja koskeviin erityisjärjestelyihin, jotka määritellään sopimuksessa Espanjan kuningaskunnan liittymisestä 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen (7).

(22)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä se sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tämä asetus perustuu Schengenin säännöstöön Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten nojalla, Tanskan olisi edellä mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti päätettävä kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen antamispäivästä, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään vai ei.

(23)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa (8) tarkoitetulla tavalla siltä osin, kuin ne kuuluvat kyseisen sopimuksen tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (9) 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan.

(24)

On sovittava järjestelystä, jonka mukaisesti Islannin ja Norjan edustajat voivat osallistua täytäntöönpanovaltaansa käyttävää komissiota avustavien komiteoiden työhön. Tällaista järjestelyä on tarkasteltu Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä edellä mainittuun sopimukseen liitetyssä kirjeenvaihdossa komiteoista, jotka avustavat Euroopan komissiota tämän käyttäessä toimeenpanovaltaansa (10).

(25)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä allekirjoitetussa sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tarkoitettuja Schengenin säännöstön määräyksiä, jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, kun se luetaan yhdessä neuvoston päätösten 2004/849/EY (11) ja 2004/860/EY (12) 4 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(26)	On sovittava järjestelystä, jonka mukaisesti Sveitsin edustajat voivat osallistua täytäntöönpanovaltaansa käyttävää komissiota avustavien komiteoiden työhön. Tällaista järjestelyä on tarkasteltu edellä mainittuun sopimukseen liitetyssä yhteisön ja Sveitsin välisessä kirjeenvaihdossa.

(27)

Tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (13) mukaisesti. Sen vuoksi Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, asetus ei sido sitä eikä asetusta sovelleta siihen.

(28)

Tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (14) mukaisesti. Sen vuoksi Irlanti ei osallistu asetuksen antamiseen, asetus ei sido sitä, eikä asetusta sovelleta siihen.

(29)

Tämän asetuksen 1 artiklan ensimmäinen virke, 5 artiklan 4 kohdan a alakohta, III osasto ja Schengenin tietojärjestelmää koskevat II osaston ja sen liitteiden säännökset ovat vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja Schengenin säännöstöön perustuvia tai muuten siihen liittyviä säännöksiä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Aihe ja periaatteet

Tässä asetuksessa säädetään siitä, ettei Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisiä sisärajoja ylittäviin henkilöihin kohdisteta rajavalvontaa.

Siinä vahvistetaan säännöt Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäviin henkilöihin kohdistuvasta rajavalvonnasta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)	”sisärajoilla” a) jäsenvaltioiden yhteisiä maarajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina; b) jäsenvaltioiden lentoasemia sisäisten lentojen osalta; c) jäsenvaltioiden meri-, joki ja järviliikenteen satamia säännöllisen lauttaliikenteen osalta;

2)	”ulkorajoilla” jäsenvaltioiden maarajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina, merirajoja, lentoasemia ja joki-, meri- ja järviliikenteen satamia edellyttäen, että ne eivät ole sisärajoja;

3)	”sisäisellä lennolla” yksinomaan jäsenvaltioiden alueelta lähtevää ja jäsenvaltioiden alueelle saapuvaa lentoa, johon ei sisälly välilaskua kolmannen maan alueella;

4)	”säännöllisellä lauttaliikenteellä” samojen kahden tai useamman sataman, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden alueella, välistä lauttayhteyttä, jossa ei käydä jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sijaitsevassa satamassa ja jossa kuljetetaan henkilöitä ja ajoneuvoja julkaistun aikataulun mukaisesti;

5)

”yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvilla henkilöillä” a) EY:n perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja unionin kansalaisia sekä Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY (15) tarkoitettuja kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävän unionin kansalaisen perheenjäseniä; b) sellaisia kolmansien maiden kansalaisia ja heidän perheenjäseniään heidän kansalaisuudestaan riippumatta, joilla on toisaalta yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä toisaalta kyseisten kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella unionin kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen;

6)	”kolmannen maan kansalaisella” henkilöä, joka ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen ja johon ei sovelleta tämän artiklan 5 kohtaa;

7)	”maahantulokieltoon määrätyllä henkilöllä” kolmannen maan kansalaista, josta on tehty ilmoitus Schengenin tietojärjestelmään Schengenin yleissopimuksen 96 artiklan määräysten mukaisesti ja siinä vahvistetuin perustein;

8)	”rajanylityspaikalla” toimivaltaisten viranomaisten ulkorajojen ylitykseen hyväksymää ylityspaikkaa;

9)	”rajavalvonnalla” tämän asetuksen mukaisesti ja sen soveltamiseksi rajalla toteutettavia toimia, jotka muista syistä riippumatta suoritetaan ainoastaan rajanylitysaikomuksen tai rajanylityksen perusteella ja jotka käsittävät rajatarkastukset ja rajojen valvonnan;

10)	”rajatarkastuksilla” rajanylityspaikoilla suoritettavia tarkastuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että henkilöt ja heidän kulkuneuvonsa sekä heidän hallussaan olevat esineet voidaan päästää jäsenvaltioiden alueelle tai pois sieltä;

11)	”rajojen valvonnalla” rajojen valvontaa rajanylityspaikkojen välillä ja rajanylityspaikkojen valvontaa muulloin kuin niiden vahvistettuina aukioloaikoina henkilöiden estämiseksi kiertämästä rajatarkastuksia;

12)	”toisen linjan tarkastuksella” lisätarkastusta, joka voidaan suorittaa erityisessä paikassa muualla kuin siellä, jossa kaikki henkilöt tarkastetaan (ensilinja);

13)	”rajavartijalla” virkamiestä, jonka toimipaikka kansallisen lainsäädännön mukaan sijaitsee joko rajanylityspaikalla tai rajalla tai sen välittömässä läheisyydessä ja joka suorittaa rajavalvontatehtäviä tämän asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

14)	”liikenteenharjoittajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka ammattina on kuljettaa henkilöitä;

15)

”oleskeluluvalla” a) kaikkia jäsenvaltioiden kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta 13 päivänä kesäkuuta 2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1030/2002 (16) säädetyn yhtenäisen kaavan mukaisesti myöntämiä oleskelulupia; b) kaikkia muita jäsenvaltion kolmansien maiden kansalaisille myöntämiä asiakirjoja, joiden perusteella nämä voivat jäädä jäsenvaltion alueelle tai palata sinne, lukuun ottamatta väliaikaisia oleskelulupia, jotka myönnetään a alakohdassa tarkoitettua oleskelulupaa koskevan ensimmäisen hakemuksen tai turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajaksi;

16)	”risteilyaluksella” alusta, joka kulkee tiettyä reittiä etukäteen laaditun ohjelman mukaisesti eri satamissa tehtävine turistikäynteineen ja joka ei tavallisesti ota matkustajia matkan varrelta eikä salli matkustajien jäädä matkan varrelle;

17)	”huviveneilyllä” huviveneiden urheilu- tai matkailukäyttöä;

18)	”rannikkokalastuksella” kalastustoimintaa aluksilla, jotka palaavat päivittäin tai 36 tunnin kuluessa jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan käymättä välillä kolmannessa maassa sijaitsevassa satamassa;

19)

”kansanterveyteen kohdistuvalla uhalla” tauteja, jotka voivat aiheuttaa Maailman terveysjärjestön kansainvälisten terveyssäännösten määritelmän mukaisen epidemian, ja muita infektiotauteja tai tarttuvia loistauteja, jos niissä säädetään jäsenvaltioiden kansalaisiin sovellettavissa suojelusäännöksissä.

3 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden sisä- tai ulkorajat ylittäviin henkilöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta

a)	yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia;

b)	pakolaisten ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden oikeuksia, erityisesti palauttamiskiellon osalta.

II OSASTO

ULKORAJAT

I LUKU

Ulkorajojen ylittäminen ja maahantuloedellytykset

4 artikla

Ulkorajojen ylittäminen

1.   Ulkorajat voidaan ylittää ainoastaan rajanylityspaikkojen kautta niiden vahvistettuina aukioloaikoina. Aukioloajat on ilmoitettava selkeästi niillä rajanylityspaikoilla, jotka eivät ole auki 24 tuntia vuorokaudessa.

Jäsenvaltioiden on annettava 34 artiklan mukaisesti komissiolle tiedoksi luettelo rajanylityspaikoistaan.

2.   Edellä 1 kohdasta poiketen voidaan velvoitteesta, jonka mukaan ulkorajat on ylitettävä vain rajanylityspaikkojen kautta ja niiden vahvistettuina aukioloaikoina, sallia poikkeuksia seuraavasti:

a)	huviveneilyä ja rannikkokalastusta varten;

b)	sellaisia merimiehiä varten, jotka käyvät maissa satamapaikkakunnalla, jossa heidän aluksensa poikkeaa, tai lähipaikkakunnilla;

c)	henkilöitä tai henkilöryhmiä varten erityistilanteen sitä edellyttäessä, edellyttäen että heillä on hallussaan kansallisen lainsäädännön vaatimat luvat ja että se ei ole ristiriidassa jäsenvaltioiden yleisen järjestyksen ja sisäisen turvallisuuden kanssa;

d)	henkilöitä tai henkilöryhmiä varten ennakoimattomassa hätätilanteessa.

3.   Edellä 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia ja kansainvälistä suojelua koskevia jäsenvaltioiden velvollisuuksia rajoittamatta jäsenvaltioiden on otettava kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti käyttöön seuraamuksia, joita sovelletaan, jos ulkoraja ylitetään luvattomasti muualta kuin rajanylityspaikan kautta tai muulloin kuin sen vahvistettuina aukioloaikoina. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

5 artikla

Kolmansien maiden kansalaisten maahantuloedellytykset

1.   Kolmannen maan kansalaisen maahantuloedellytykset enintään kolmen kuukauden pituista oleskelua varten kuuden kuukauden ajanjaksoa kohden ovat seuraavat:

a)	hänellä on hallussaan voimassa oleva matkustusasiakirja tai rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat;

b)

hänellä on voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (17) nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa;

c)

hän näyttää toteen suunnitellun oleskelun tarkoituksen ja edellytykset ja hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varma, tai hän kykenee hankkimaan laillisesti tällaiset varat;

d)	häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon Schengenin tietojärjestelmässä (SIS);

e)	hänen ei katsota voivan vaarantaa minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä eikä kansainvälisiä suhteita eikä häntä etenkään ole jäsenvaltioiden kansallisissa tietokannoissa samoin perustein määrätty maahantulokieltoon.

2.   Liitteessä I on ei-tyhjentävä luettelo maahanpääsyn tueksi esitettävistä asiakirjoista, joita rajavartija voi pyytää kolmannen maan kansalaiselta selvittääkseen 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisen.

3.   Toimeentuloon tarvittavat varat arvioidaan oleskelun keston ja tarkoituksen mukaan asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa majoituksesta ja elintarvikkeista maksettavien keskimääräisten hintojen perusteella siten, että säästöluokan majoituksen hinta kerrotaan oleskelupäivien määrällä.

Jäsenvaltioiden vahvistamat ohjeelliset määrät on annettava tiedoksi komissiolle 34 artiklan mukaisesti.

Toimeentuloon tarvittavat varat voidaan arvioida kolmannen maan kansalaisen hallussa olevan käteisen rahan, matkasekkien ja luottokorttien perusteella. Ylläpitositoumus, jos tällaisesta sitoumuksesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, ja kansallisessa lainsäädännössä määritelty vastaanottajan antama takuukirje, jos kolmannen maan kansalainen majoittuu vastaanottajansa luokse, voivat myös riittää osoitukseksi toimeentuloon tarvittavista varoista.

4.   Edellä 1 kohdasta poiketen:

a)

Maahantulo toisten jäsenvaltioiden alueelle kauttakulkua varten sallitaan kolmannen maan kansalaiselle, joka ei täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä mutta jolla on jonkin jäsenvaltion myöntämä oleskelulupa tai paluuviisumi tai, kun se on vaatimuksena, molemmat asiakirjat, jotta hän voi matkustaa oleskeluluvan tai paluuviisumin myöntäneen jäsenvaltion alueelle, paitsi jos hän on sen jäsenvaltion kansallisessa maahantulo- tai kauttakulkukieltoluettelossa, jonka ulkorajan hän pyrkii ylittämään.

b)

Maahantulo jäsenvaltioiden alueelle voidaan sallia kolmannen maan kansalaiselle, joka täyttää 1 kohdassa säädetyt edellytykset muutoin paitsi b alakohdan osalta ja joka saapuu rajalle, jos hänelle myönnetään rajalla viisumi viisumien myöntämisestä rajalla, mukaan lukien tällaisten viisumien myöntäminen kauttakulkumatkalla oleville merimiehille, 27 päivänä helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 415/2003 (18) mukaisesti. Rajalla myönnetyistä viisumeista on pidettävä luetteloa. Jos viisumia ei voida kiinnittää asiakirjaan, se on kiinnitettävä poikkeuksellisesti kyseiseen asiakirjaan liitettävälle erilliselle lisälehdelle. Tällöin on käytettävä sellaisen lomakkeen yhtenäisestä kaavasta, johon kiinnitetään jäsenvaltioiden niille henkilöille myöntämät viisumit, joiden matkustusasiakirjaa lomakkeen laativa jäsenvaltio ei tunnusta, 18 päivänä helmikuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 333/2002 (19) säädettyä viisumin kiinnittämiseen tarkoitettua yhtenäisen kaavan mukaista lomaketta.

c)

Kolmannen maan kansalaiselle, joka ei täytä yhtä tai useampaa 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä, voidaan sallia maahantulo jäsenvaltion alueelle humanitaarisesta syystä, kansallisen edun vuoksi tai kansainvälisten velvoitteiden perusteella. Jos asianomaista kolmannen maan kansalaista koskee 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu maahantulokielto, jäsenvaltion, joka sallii hänen tulonsa alueelleen, on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille.

II LUKU

Ulkorajojen valvonta ja pääsyn epääminen

6 artikla

Rajatarkastusten suorittaminen

1.   Rajavartijoiden on tehtäviään hoitaessaan kunnioitettava ihmisarvoa kaikilta osin.

Toimenpiteiden, joita he tehtäviään hoitaessaan toteuttavat, on oltava oikeassa suhteessa toimenpiteille asetettuihin tavoitteisiin.

2.   Rajatarkastuksia suorittaessaan rajavartijat eivät saa syrjiä ketään sukupuolen, rodun, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

7 artikla

Henkilöiden rajatarkastukset

1.   Rajavartijat valvovat rajanylitysliikennettä ulkorajoilla tarkastuksin. Tarkastukset suoritetaan tämän luvun säännösten mukaisesti.

Myös kulkuneuvot ja rajan ylittävien henkilöiden hallussa olevat esineet voidaan tarkastaa. Suoritettaviin etsintöihin sovelletaan kunkin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.

2.   Kaikille henkilöille suoritetaan vähimmäistarkastus, jotta heidän henkilöllisyytensä voidaan todeta esitettyjen matkustusasiakirjojen perusteella. Tällaisessa vähimmäistarkastuksessa selvitetään nopeasti ja yksinkertaisesti rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan voimassaolo ja se, onko siinä väärentämiseen tai väärennökseen viittaavia merkkejä, käyttämällä tarvittaessa teknisiä laitteita ja tarkastamalla asiaankuuluvista tietokannoista yksinomaan varastettuja, kavallettuja, kadonneita ja mitätöityjä asiakirjoja koskevat tiedot.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vähimmäistarkastusta sovelletaan yleensä yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluviin henkilöihin.

Suorittaessaan vähimmäistarkastuksia yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluville henkilöille rajavartijat voivat kuitenkin satunnaisesti tehdä hakuja kansallisiin ja eurooppalaisiin tietokantoihin varmistuakseen siitä, etteivät nämä henkilöt aiheuta todellista, ajankohtaista ja riittävän vakavaa vaaraa jäsenvaltioiden sisäiselle turvallisuudelle, yleiselle järjestykselle tai kansainvälisille suhteille taikka merkitse uhkaa kansanterveydelle.

Tällaisten tarkistusten seuraukset eivät saa heikentää yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden oikeutta tulla asianomaisen jäsenvaltion alueelle direktiivin 2004/38/EY mukaisesti.

3.   Kolmansien maiden kansalaisille tehdään perusteellinen tarkastus heidän saapuessaan maahan ja poistuessaan maasta.

a)

Perusteelliseen maahantulotarkastukseen kuuluu 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjen maahantuloedellytysten ja soveltuvin osin oleskeluun ja ammattitoiminnan harjoittamiseen oikeuttavien asiakirjojen tarkistaminen. Tätä varten on tarkistettava yksityiskohtaisesti seuraavat seikat: i) tarkastetaan, että kolmannen maan kansalaisella on rajan ylittämiseen oikeuttava asiakirja, jonka voimassaolo ei ole päättynyt, ja että asiakirjaan on tarvittaessa liitetty vaadittu viisumi tai oleskelulupa; ii) tutkitaan matkustusasiakirja perusteellisesti väärentämiseen tai väärennökseen viittaavien merkkien etsimiseksi; iii) tarkastetaan asianomaisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjassa olevat maahantulo- ja maastalähtöleimat ja verrataan maahantulo- ja maastalähtöpäivämääriä sen tarkistamiseksi, ettei henkilö ole jo ylittänyt jäsenvaltioiden alueella oleskelun sallittua enimmäisaikaa; iv) selvitetään asianomaisen kolmannen maan kansalaisen lähtöpaikka ja määränpää sekä suunnitellun oleskelun tarkoitus ja tarkastetaan tarvittaessa näiden tueksi esitetyt asiakirjat; v) selvitetään, että asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on toimeentuloon tarvittavat varat aiotun oleskelun kestoa ja tarkoitusta varten sekä paluumatkaa lähtömaahansa tai kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varma, suuntautuvaa kauttakulkumatkaa varten, tai että hän pystyy hankkimaan tällaiset varat laillisesti; vi) selvitetään, että asianomainen kolmannen maan kansalainen, hänen kulkuneuvonsa ja hänen kuljettamansa tavarat eivät todennäköisesti vaaranna minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä tai kansainvälisiä suhteita. Tämän selvittäminen edellyttää muun muassa suorien hakujen tekemistä Schengenin tietojärjestelmään (SIS) ja kansallisiin tietokantoihin tallennettuihin, henkilöitä ja tarvittaessa esineitä koskeviin tietoihin ja ilmoituksiin sekä tarvittaessa tällaisessa ilmoituksessa toteutettavaksi pyydetyn toimenpiteen suorittamista.

b)

Perusteelliseen maastalähtötarkastukseen kuuluu i) sen tarkastaminen, että kolmannen maan kansalaisella on rajanylitykseen oikeuttava asiakirja; ii) matkustusasiakirjan tutkiminen väärentämiseen tai väärennökseen viittaavien merkkien etsimiseksi; iii) mahdollisuuksien mukaan sen tarkistaminen, että kolmannen maan kansalaisen ei katsota muodostavan uhkaa minkään jäsenvaltion yleiselle järjestykselle, sisäiselle turvallisuudelle tai kansainvälisille suhteille.

c)

Perusteelliseen maastalähtötarkastukseen voivat b kohdassa tarkoitettujen tarkastusten lisäksi kuulua i) sen tarkistaminen, että henkilöllä on voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan asetuksen (EY) N:o 539/2001 nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa; ii) sen selvittäminen, että henkilö ei ole ylittänyt luvalliselle oleskelulle jäsenvaltioiden alueella asetettua enimmäiskestoa; iii) hakujen tekeminen Schengenin tietojärjestelmään ja kansallisiin tietokantoihin tallennettuihin henkilöitä ja esineitä koskeviin ilmoituksiin.

4.   Perusteelliset tarkastukset on kolmannen maan kansalaisen pyynnöstä suoritettava yleisöltä suljetulla alueella, jos sellainen on käytettävissä.

5.   Kolmansien maiden kansalaisille, joille suoritetaan perusteellinen lisätarkastus toisella linjalla, on annettava tietoja tarkastuksen tarkoituksesta ja tarkastusmenettelystä.

Nämä tiedot on oltava saatavilla Euroopan unionin kaikilla virallisilla kielillä ja asianomaisen jäsenvaltion rajavaltion tai -valtioiden kielellä tai kielillä, ja niissä on ilmoitettava, että kolmannen maan kansalainen voi pyytää perusteellisen tarkastuksen toisella linjalla suorittaneiden rajavartijoiden nimet tai henkilöstönumerot, rajanylityspaikan nimen ja rajanylityksen ajankohdan.

6.   Yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvat henkilöt on tarkastettava direktiivin 2004/38/EY mukaisesti.

7.   Tallennettavia tietoja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä säädetään liitteessä II.

8 artikla

Rajatarkastusten lieventäminen

1.   Ulkorajoilla suoritettavia rajatarkastuksia voidaan lieventää poikkeuksellisten ja odottamattomien olosuhteiden vuoksi. Poikkeuksellisten ja odottamattomien olosuhteiden katsotaan vallitsevan silloin, kun odotusaika rajanylityspaikalla muodostuu odottamattomista tapahtumista johtuvien liikennemäärien vuoksi kohtuuttomaksi, vaikka kaikki saatavilla olevat henkilöstö-, välineistö- ja järjestelyresurssit on otettu käyttöön.

2.   Jos rajatarkastuksia lievennetään 1 kohdan mukaisesti, maahantuloliikenteeseen kohdistuvat rajatarkastukset ovat periaatteessa ensisijaisia maastalähtöliikenteeseen kohdistuviin rajatarkastuksiin nähden.

Päätöksen rajatarkastusten lieventämisestä tekee rajanylityspaikan johtava rajavartija.

Rajatarkastusten lieventäminen saa olla vain tilapäistä, se on mukautettava perusteena oleviin olosuhteisiin ja se on otettava käyttöön asteittain.

3.   Silloinkin kun rajatarkastuksia lievennetään, rajavartijan on leimattava kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat 10 artiklan mukaisesti sekä maahantulon että maastalähdön yhteydessä.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava Euroopan parlamentille ja komissiolle kerran vuodessa selvitys tämän artiklan soveltamisesta.

9 artikla

Erilliset kulkuväylät ja opasteet

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön erilliset kulkuväylät erityisesti ilmarajojensa ylityspaikoilla henkilöiden tarkastamiseksi 7 artiklan mukaisesti. Nämä väylät on erotettava toisistaan opasteilla, joissa on liitteessä III esitetyt merkinnät.

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erilliset kulkuväylät meri- ja maarajojensa ylityspaikoilla sekä niiden jäsenvaltioiden välisillä rajoilla, jotka eivät sovella 20 artiklaa yhteisillä rajoillaan. Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön erilliset väylät kyseisillä rajoilla, on käytettävä liitteessä III esitetyillä merkinnöillä varustettuja opasteita.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väylät on merkitty selkeästi, mukaan luettuina tapaukset, jolloin erillisten väylien käyttöä koskevien sääntöjen soveltamisesta luovutaan 4 kohdan mukaisesti, jotta varmistetaan mahdollisimman sujuva henkilöiden kulku rajan yli.

2.

a) Yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvilla henkilöillä on oikeus käyttää kulkuväyliä, jotka on merkitty liitteessä III olevan A osan opasteella. He voivat käyttää myös liitteessä III olevan B osan opasteella merkittyjä väyliä. b) Kaikkien muiden henkilöiden on käytettävä liitteessä III olevan B osan opasteella merkittyjä väyliä.

Edellä a ja b kohdassa tarkoitetut opasteiden merkinnät voidaan tehdä kunkin jäsenvaltion valitsemalla kielellä tai valitsemilla kielillä.

3.   Jäsenvaltiot voivat meri- ja maarajojen ylityspaikoilla erottaa toisistaan kevyen ja raskaan ajoneuvoliikenteen ja linja-autot erillisille väylille käyttäen liitteessä III olevan C osan opasteita.

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa käyttää näissä opasteissa erilaisia merkintöjä paikallisten olosuhteiden mukaisesti.

4.   Jos liikennemäärät jollakin rajanylityspaikalla ovat tilapäisesti epätasapainossa, toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua erillisten väylien käyttöä koskevien sääntöjen soveltamisesta, kunnes tasapaino palautuu.

5.   Nykyiset opasteet on muutettava 1, 2 ja 3 kohdan säännösten mukaisiksi viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2009. Jos jäsenvaltiot uusivat opasteita tai asentavat rajanylityspaikoille uusia opasteita ennen tätä päivämäärää, niiden on noudatettava mainituissa kohdissa säädettyjä merkintöjä.

10 artikla

Kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjojen leimaaminen

1.   Kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat leimataan järjestelmällisesti maahantulon ja maastalähdön yhteydessä. Maahantulo- tai maastalähtöleima merkitään erityisesti seuraaviin asiakirjoihin:

a)	kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat, joissa on voimassa oleva viisumi;

b)	niiden kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat, joille jäsenvaltio myöntää viisumin rajalla;

c)	niiden kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat, joilta ei vaadita viisumia.

2.   Maahantulon ja maastalähdön yhteydessä leimataan järjestelmällisesti niiden direktiivin 2004/38/EY soveltamisalaan kuuluvien kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat, jotka ovat Euroopan unionin kansalaisen perheenjäseniä mutta jotka eivät esitä mainitun direktiivin 10 artiklassa edellytettyä oleskelukorttia.

Maahantulon ja maastalähdön yhteydessä leimataan järjestelmällisesti niiden kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat, jotka ovat yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvan kolmannen maan kansalaisen perheenjäseniä mutta jotka eivät esitä direktiivin 2004/38/EY 10 artiklassa edellytettyä oleskelukorttia.

3.   Maahantulo- tai maastalähtöleimaa ei merkitä

a)	valtionpäämiesten ja arvohenkilöiden matkustusasiakirjoihin, jos heidän saapumisestaan on ilmoitettu etukäteen virallisesti diplomaattiteitse;

b)	lentäjien lupakirjoihin tai ilma-aluksen miehistön todistuksiin;

c)	sellaisten merimiesten matkustusasiakirjoihin, jotka ovat jäsenvaltion alueella ainoastaan heidän aluksensa poiketessa satamaan ja kyseisen sataman alueella;

d)	niiden risteilyalusten miehistön ja matkustajien matkustusasiakirjoihin, joihin ei liitteessä VI olevan 3.2.3 kohdan mukaan kohdisteta rajatarkastuksia;

e)	Andorran, Monacon ja San Marinon kansalaisten rajanylitykseen oikeuttaviin asiakirjoihin.

Kolmannen maan kansalaisen pyynnöstä maahantulo- tai maastalähtöleiman merkitsemisestä voidaan poikkeuksellisesti luopua, jos leiman merkitseminen saattaisi aiheuttaa asianomaiselle vakavaa haittaa. Tällaisessa tapauksessa maahantulo tai maastalähtö on kirjattava erilliseen asiakirjaan, jossa on nimi ja passin numero. Asiakirja on annettava kolmannen maan kansalaiselle.

4.   Leimaamista koskevat käytännön menettelytavat ovat liitteessä IV.

5.   Kolmansien maiden kansalaisille on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava, että rajavartija on velvollinen leimaamaan heidän matkustusasiakirjansa maahantulon ja maastalähdön yhteydessä jopa silloin, kun tarkastuksia on lievennetty 8 artiklan mukaisesti.

6.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuoden 2008 loppuun mennessä kertomuksen matkustusasiakirjojen leimaamista koskevien säännösten toimivuudesta.

11 artikla

Olettamus oleskelun kestoa koskevien vaatimusten täyttämisestä

1.   Jos kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjassa ei ole maahantuloleimaa, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat olettaa, että haltija ei täytä tai ei enää täytä asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavia oleskelun kestoa koskevia vaatimuksia.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu olettamus voidaan kumota, jos kolmannen maan kansalainen esittää millä tahansa tavalla uskottavan todisteen, kuten matkalipun tai oleskeluaan jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella koskevan todisteen, joka osoittaa, että hän on noudattanut lyhytaikaisen oleskelun kestoa koskevia vaatimuksia.

Tällaisessa tapauksessa:

a)

jos kolmannen maan kansalainen tavataan Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueelta, toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjaan kansallisen lainsäädännön ja käytänteen mukaisesti ajankohta, jolloin hän ylitti yhden Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavan jäsenvaltion ulkorajan, ja vastaava rajanylityspaikka;

b)

jos kolmannen maan kansalainen tavataan sellaisen jäsenvaltion alueelta, jonka osalta vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua päätöstä ei ole vielä tehty, toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjaan kansallisen lainsäädännön ja käytänteen mukaisesti ajankohta, jolloin hän ylitti tällaisen jäsenvaltion ulkorajan, ja vastaava rajanylityspaikka.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen lisäksi asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle voidaan antaa liitteessä VIII esitetty lomake.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toisilleen sekä komissiolle ja neuvoston pääsihteeristölle tässä artiklassa tarkoitettua merkintää koskevat kansalliset käytänteensä.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua olettamusta ei kumota, toimivaltaiset viranomaiset voivat poistaa kolmannen maan kansalaisen asianomaisten jäsenvaltioiden alueelta.

12 artikla

Rajojen valvonta

1.   Rajojen valvonnan pääasiallisena tavoitteena on estää luvattomat rajanylitykset, torjua rajatylittävää rikollisuutta ja toteuttaa rajan laittomasti ylittäneisiin henkilöihin kohdistuvia toimenpiteitä.

2.   Rajojen valvonnan suorittamiseksi rajavartijat käyttävät kiinteitä tai liikkuvia yksiköitä.

Valvonta suoritetaan siten, että pyritään estämään henkilöitä kiertämästä rajanylityspaikoilla tehtäviä tarkastuksia.

3.   Rajanylityspaikkojen välistä valvontaa suorittavien rajavartijoiden lukumäärä ja menettelyt on mukautettava olemassa oleviin tai ennakoituihin riskeihin ja uhkiin. Valvontajaksoja on muutettava usein ja yllättäen, niin että luvaton rajanylitys on aina vaarassa paljastua.

4.   Valvonnan toteuttavat kiinteät tai liikkuvat yksiköt, jotka suorittavat tehtävänsä partioimalla tai sijoittumalla ongelmallisiksi tunnettuihin tai katsottuihin paikkoihin, koska valvonnan tarkoituksena on ottaa kiinni rajaa laittomasti ylittävät henkilöt. Valvonta voidaan toteuttaa myös teknisin keinoin kuten sähköisin laittein.

5.   Valvonnan toteuttamista koskevia lisäsääntöjä voidaan antaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

13 artikla

Pääsyn epääminen

1.   Pääsy jäsenvaltioiden alueelle on evättävä kolmannen maan kansalaiselta, joka ei täytä kaikkia 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä maahantuloedellytyksiä ja joka ei kuulu 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin henkilöryhmiin. Tämä ei kuitenkaan rajoita turvapaikkaoikeutta koskevien erityismääräysten soveltamista eikä kansainvälistä suojelua tai viisumien myöntämistä pitkäaikaista oleskelua varten.

2.   Pääsy voidaan evätä vain perustellulla päätöksellä, jossa ilmoitetaan epäämisen täsmälliset syyt. Päätöksen tekee kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen viranomainen. Se tulee voimaan välittömästi.

Perusteltu päätös, jossa ilmoitetaan epäämisen täsmälliset syyt, annetaan liitteessä V olevassa B osassa olevalla vakiomuotoisella lomakkeella, jonka pääsyn epäämisasioissa kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen viranomainen täyttää. Täytetty vakiomuotoinen lomake annetaan asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle, jonka on merkittävä lomakkeeseen kuittaus pääsyn epäämispäätöksen vastaanottamisesta.

3.   Henkilöillä, joiden pääsy on evätty, on oikeus hakea muutosta päätökseen. Muutoksenhaku on tehtävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kolmannen maan kansalaiselle on myös annettava kirjallinen tieto yhteyspisteistä, jotka voivat antaa tietoja edustajista, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan ovat toimivaltaisia toimimaan kolmannen maan kansalaisen puolesta.

Muutoksenhaku ei lykkää pääsyn epäämispäätöksen täytäntöönpanoa.

Jos pääsyn epäämispäätös todetaan muutoksenhaun tuloksena perusteettomaksi, kolmannen maan kansalaisella on oikeus siihen, että pääsyn evännyt jäsenvaltio oikaisee mitätöidyn maahantuloleiman ja merkityt muut mitätöinnit tai lisäykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön mukaisen korvauksen myöntämistä.

4.   Rajavartijoiden on huolehdittava siitä, että kolmannen maan kansalainen, jolta on evätty pääsy, ei mene asianomaisen jäsenvaltion alueelle.

5.   Jäsenvaltioiden on tilastoitava sellaisten henkilöiden, joilta on evätty pääsy, määrä, epäämisen perusteet, evättyjen kansalaisuus ja rajatyyppi (maa-, ilma- vai meriraja), jolla heiltä evättiin pääsy. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tilastot komissiolle kerran vuodessa. Komissio julkaisee joka toinen vuosi yhteenvedon jäsenvaltioiden toimittamista tilastoista.

6.   Pääsyn epäämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat liitteessä V olevassa A osassa.

III LUKU

Rajavalvonnan ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön voimavarat ja henkilöstö

14 artikla

Rajavalvonnan voimavarat ja henkilöstö

Jäsenvaltioiden on osoitettava riittävästi asianmukaista henkilökuntaa ja voimavaroja 6–13 artiklan mukaiseen rajavalvontaan ulkorajoilla, jotta ne voivat varmistaa ulkorajojensa valvonnan tehokkuuden ja yhtenäisen korkean tason.

15 artikla

Valvonnan toteuttaminen

1.   Tämän asetuksen 6–13 artiklan mukaisen rajavalvonnan toteuttavat rajavartijat tämän asetuksen säännösten ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Tämä asetus ei vaikuta niihin valtuuksiin, jotka rajavartijoilla rajavalvontaa suorittaessaan on ryhtyä rikosoikeudellisiin toimiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rajavartijat ovat alaan erikoistuneita ja asianmukaisen koulutuksen saaneita ammattilaisia. Jäsenvaltioiden on kannustettava rajavartijoita opiskelemaan vieraita kieliä ja erityisesti niitä, joita he tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 34 artiklan mukaisesti luettelo kansallisista viranomaisista, jotka niiden kansallisen lainsäädännön mukaan vastaavat rajavalvonnasta.

3.   Rajojen tehokkaan valvonnan varmistamiseksi kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että sen rajavalvonnasta vastaavat kansalliset viranomaiset tekevät kiinteästi ja jatkuvasti yhteistyötä.

16 artikla

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

1.   Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan ja tehtävä keskenään kiinteästi ja jatkuvasti yhteistyötä rajavalvonnan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi tämän asetuksen 6–15 artiklan mukaisesti. Niiden on huolehdittava kaikkien asiaankuuluvien tietojen vaihdosta.

2.   Jäsenvaltioiden välistä operatiivista yhteistyötä ulkorajojen valvonnan alalla koordinoi asetuksella (EY) N:o 2007/2004 perustettu jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (jäljempänä ”virasto”).

3.   Viraston toimivaltuuksia rajoittamatta jäsenvaltiot voivat jatkaa operatiivista yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden ja/tai kolmansien maiden kanssa ulkorajoilla, yhteyshenkilöiden vaihto mukaan luettuna, jos tällainen yhteistyö täydentää viraston toimintaa.

Jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä kaikesta toiminnasta, joka saattaisi haitata viraston toimintaa tai sen tavoitteiden saavuttamista.

Jäsenvaltioiden on raportoitava virastolle virastosta riippumattomista operatiivisista toimista, joita ne toteutettavat ulkorajoilla.

4.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä rajavalvonnan säännöstöä ja perusoikeuksia koskevaa koulutusta. Sitä varten on otettava huomioon viraston asettamat ja sen edelleen kehittelemät yhteiset koulutusvaatimukset.

17 artikla

Yhteinen valvonta

1.   Jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 20 artiklaa yhteisillä maarajoillaan, voivat kyseisen artiklan soveltamisen alkamispäivään asti valvoa yhdessä näitä yhteisiä rajojaan, jolloin henkilö voidaan pysäyttää vain kerran maahantulo- ja maastalähtötarkastuksen suorittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6–13 artiklan säännöksistä johtuvaa kunkin jäsenvaltion yksittäistä vastuuta.

Jäsenvaltiot voivat tätä varten sopia keskenään kahdenvälisistä järjestelyistä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti sopimistaan järjestelyistä.

IV LUKU

Erityissäännöt rajatarkastuksia varten

18 artikla

Erityissäännöt erityyppisiä rajoja ja jäsenvaltioiden ulkorajojen ylityksessä käytettäviä eri kulkuneuvoja varten

Liitteessä VI olevia erityissääntöjä sovelletaan erityyppisillä rajoilla suoritettavissa tarkastuksissa ja tarkastettaessa erilaisia rajan ylityksessä käytettäviä kulkuneuvoja.

Näissä erityissäännöissä voi olla poikkeuksia 5 ja 7–13 artiklasta.

19 artikla

Erityissäännöt tietyille henkilöryhmille suoritettavista tarkastuksista

1.   Liitteessä VII olevia erityissääntöjä sovelletaan tarkastuksissa, jotka suoritetaan seuraaville henkilöryhmille:

a)	valtionpäämiehet ja heidän valtuuskuntiensa jäsenet;

b)	ilma-alusten ohjaajat ja muut miehistön jäsenet;

c)	merimiehet;

d)	diplomaatti-, virkamatka- tai virkapassin haltijat sekä kansainvälisten järjestöjen jäsenet;

e)	rajatyöntekijät;

f)	alaikäiset.

Näissä erityissäännöissä voi olla poikkeuksia 5 ja 7–13 artiklasta.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 34 artiklan mukaisesti mallit henkilökorteista, joita niiden ulkoasiainministeriöt myöntävät diplomaatti- ja konsuliedustustojen akkreditoiduille jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen.

III OSASTO

SISÄRAJAT

I LUKU

Rajavalvonnan poistaminen sisärajoilta

20 artikla

Sisärajojen ylittäminen

Sisärajat voidaan ylittää kaikkialta ilman, että henkilöihin heidän kansalaisuudestaan riippumatta kohdistettaisiin rajatarkastuksia.

21 artikla

Alueen sisällä tehtävät tarkastukset

Rajavalvonnan poistaminen sisärajoilta ei vaikuta

a)

jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön nojalla käyttämiin poliisivaltuuksiin, kunhan valtuuksien käyttämisellä ei ole vastaavaa vaikutusta kuin rajatarkastuksilla; tätä sovelletaan myös raja-alueilla. Poliisivaltuuksien käyttämistä ei voida rinnastaa rajatarkastusten suorittamiseen siten kuin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetaan, jos i) poliisitoimenpiteen tarkoituksena ei ole rajavalvonta, ii) poliisitoimenpiteet perustuvat poliisin yleisiin tietoihin ja kokemuksiin, jotka koskevat yleiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia, ja niiden erityisenä tarkoituksena on torjua rajat ylittävää rikollisuutta, iii) poliisitoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan henkilöihin ulkorajoilla järjestelmällisesti kohdistuvista rajatarkastuksista selkeästi poikkeavalla tavalla, iv) poliisitoimenpiteet toteutetaan satunnaistarkastuksina;

b)

kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaisten viranomaisten, satama- tai lentoasemavirkailijoiden tai liikenteenharjoittajien satamissa ja lentoasemilla suorittamiin henkilöiden turvatarkastuksiin edellyttäen, että samanlaisia tarkastuksia tehdään myös henkilöille, jotka matkustavat jäsenvaltion sisällä;

c)	jäsenvaltion mahdollisuuteen säätää omassa lainsäädännössään velvollisuudesta pitää hallussa tai mukana asiakirjoja;

d)	kolmansien maiden kansalaisten velvollisuuteen ilmoittaa läsnäolostaan jäsenvaltion alueella Schengenin yleissopimuksen 22 artiklan määräysten mukaisesti.

22 artikla

Liikenne-esteiden poistaminen teiden rajanylityspaikoilta sisärajoilla

Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki liikenteen sujuvuutta haittaavat esteet teiden rajanylityspaikoilta sisärajoilla, erityisesti nopeusrajoitukset, jotka eivät perustu yksinomaan liikenneturvallisuutta koskeviin näkökohtiin.

Jäsenvaltioilla on samanaikaisesti oltava valmiudet tarkastusten suorittamiseen siltä varalta, että sisärajavalvonta palautetaan.

II LUKU

Rajavalvonnan väliaikainen palauttaminen sisärajoille

23 artikla

Rajavalvonnan väliaikainen palauttaminen sisärajoille

1.   Jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu vakava vaara, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan sisärajoilleen rajoitetuksi enintään 30 vuorokauden ajaksi tai, jos vakava vaara kestää pitempään kuin 30 vuorokautta, sen arvioidun keston ajaksi 24 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti tai kiireellisessä tapauksessa 25 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Sisärajoille väliaikaisesti palautetun rajavalvonnan laajuus ja kesto eivät saa ylittää sitä, mikä on vaaran vakavuuden vuoksi ehdottoman välttämätöntä.

2.   Jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava vaara jatkuu pitempään kuin 1 kohdassa säädetyn ajan, jäsenvaltio voi jatkaa rajavalvontaa 26 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti enintään 30 vuorokautta kerrallaan samojen 1 kohdassa tarkoitettujen syiden perusteella ja ottaen huomioon mahdolliset uudet tekijät.

24 artikla

Menettely ennakoitavissa tapauksissa

1.   Jos jäsenvaltio aikoo palauttaa rajavalvonnan sisärajoille 23 artiklan 1 kohdan nojalla, sen on ilmoitettava tästä mahdollisimman pian muille jäsenvaltioille ja komissiolle sekä annettava seuraavat tiedot heti, kun ne ovat saatavilla:

a)	suunnitellun palauttamisen perustelut ilmoittaen tapahtumat, jotka muodostavat vakavan vaaran yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle;

b)	suunnitellun palauttamisen laajuus täsmentäen, minne rajavalvonta on tarkoitus palauttaa;

c)	vahvistettujen rajanylityspaikkojen nimet;

d)	suunnitellun palauttamisen päivämäärä ja kesto;

e)	tarvittaessa toimenpiteet, jotka muiden jäsenvaltioiden on määrä toteuttaa.

2.   Asianomaisen jäsenvaltion tehtyä ilmoituksen komissio voi antaa asiasta lausunnon 3 kohdassa edellytettyjä neuvotteluja varten, tämän kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 64 artiklan 1 kohdan soveltamista.

3.   Tiedoista, joita 1 kohdassa tarkoitetaan, ja lausunnosta, jonka komissio voi antaa 2 kohdan mukaisesti, on neuvoteltava rajavalvonnan palauttamista suunnittelevan jäsenvaltion, muiden jäsenvaltioiden ja komission kesken, jotta tarvittaessa voidaan järjestää jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä ja arvioida toimenpiteiden oikeasuhteisuutta rajavalvonnan palauttamiseen johtaneisiin tapahtumiin ja yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin nähden.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetut neuvottelut on käytävä vähintään viisitoista vuorokautta ennen kuin rajavalvonta on tarkoitus palauttaa.

25 artikla

Menettely kiireellisiä toimia edellyttävissä tapauksissa

1.   Jos jäsenvaltion yleinen järjestys tai sisäinen turvallisuus vaatii toteuttamaan kiireellisiä toimia, asianomainen jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan sisärajoille välittömästi.

2.   Jäsenvaltion, joka palauttaa rajavalvonnan sisärajoille, on ilmoitettava asiasta viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle ja annettava 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja mainittava syyt, joiden perusteella on tarpeen soveltaa tätä menettelyä.

26 artikla

Menettely rajavalvonnan jatkamiseksi sisärajoilla

1.   Jäsenvaltiot voivat jatkaa rajavalvontaa sisärajoilla 23 artiklan 2 kohdan säännösten nojalla vasta sen jälkeen, kun asiasta on ilmoitettu muille jäsenvaltioille sekä komissiolle.

2.   Rajavalvonnan jatkamista suunnittelevan jäsenvaltion on toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot syistä, joiden vuoksi rajavalvontaa on tarpeen jatkaa sisärajoilla. Sovelletaan 24 artiklan 2 kohdan säännöksiä.

27 artikla

Euroopan parlamentille ilmoittaminen

Asianomaisen jäsenvaltion tai tapauksen mukaan neuvoston on ilmoitettava Euroopan parlamentille mahdollisimman pian 24, 25 ja 26 artiklan nojalla toteutetuista toimenpiteistä. Siitä alkaen, kun rajavalvontaa jatketaan 26 artiklan mukaisesti kolmatta peräkkäistä kertaa, asianomaisen jäsenvaltion on pyynnöstä annettava selvitys Euroopan parlamentille rajavalvonnan tarpeellisuudesta sisärajoilla.

28 artikla

Sovellettavat säännökset palautettaessa rajavalvonta sisärajoille

Kun rajavalvonta palautetaan sisärajoille, sovelletaan tarvittavin muutoksin II osaston asiaankuuluvia säännöksiä.

29 artikla

Selvitys rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille

Jäsenvaltion, joka 23 artiklan nojalla on palauttanut rajavalvonnan sisärajoille, on asetettava päivämäärä, jona valvonta lopetetaan, ja annettava silloin tai pian sen jälkeen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle selvitys rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille ja käsiteltävä siinä erityisesti tarkastusten suorittamista ja rajavalvonnan palauttamisen tehokkuutta.

30 artikla

Tiedottaminen yleisölle

Päätös rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille on tehtävä avoimesti ja yleisölle on annettava asiasta kaikki tiedot, elleivät erittäin tärkeät turvallisuussyyt ole tämän esteenä.

31 artikla

Luottamuksellisuus

Muiden jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja komission on pidettävä asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä rajavalvonnan palauttamisen ja jatkamisen ja 29 artiklan mukaisesti laadittavan selvityksen yhteydessä toimitetut tiedot luottamuksellisina.

IV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Liitteiden muuttaminen

Liitteiden III, IV ja VIII muuttaminen on tehtävä 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

33 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea, jäljempänä ”komitea”.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä, ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset ja edellyttäen, että tämän menettelyn mukaisesti toteutetut täytäntöönpanotoimenpiteet eivät muuta tämän asetuksen keskeisiä säännöksiä.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

4.   Tämän asetuksen niiden säännösten soveltaminen, jotka koskevat teknisten sääntöjen ja päätösten hyväksymistä 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, keskeytetään neljä vuotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jo toteutettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamista. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat komission ehdotuksesta uudistaa kyseiset säännökset perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen, ja tätä varten ne tarkastelevat säännöksiä uudelleen ennen neljän vuoden määräajan päättymistä.

34 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

a)	luettelo oleskeluluvista;

b)	luettelo rajanylityspaikoistaan;

c)	ulkorajojensa ylittämiseen vaadittavien varojen viitemäärät, jotka kansalliset viranomaiset vahvistavat vuosittain;

d)	luettelo rajavalvonnasta vastaavista kansallisista viranomaisista;

e)	ulkoasiainministeriön myöntämien henkilökorttien mallit.

2.   Komissio hoitaa 1 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot jäsenvaltioiden ja yleisön saataville julkaisemalla ne Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ja muilla tarkoituksenmukaisilla tavoilla.

35 artikla

Paikallinen rajaliikenne

Tämä asetus ei vaikuta paikallista rajaliikennettä koskevien yhteisön sääntöjen eikä paikallista rajaliikennettä koskevien kahdenvälisten sopimusten soveltamiseen.

36 artikla

Ceuta ja Melilla

Tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta Ceutan ja Melillan kaupunkeihin sovellettaviin erityisiin sääntöihin, jotka määritellään Ceutan ja Melillan kaupunkeja koskevassa Espanjan kuningaskunnan julistuksessa (20), joka on liitetty Espanjan kuningaskunnan liittymistä 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen koskevan sopimuksen päätösasiakirjaan.

37 artikla

Jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 26 päivänä lokakuuta 2006 21 artiklan c ja d alakohtaan liittyvät kansalliset säännöksensä, 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut seuraamukset ja 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovitut kahdenväliset järjestelyt. Niiden on ilmoitettava näihin säännöksiin tehdyistä muutoksista viiden työpäivän kuluessa.

Jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

38 artikla

Kertomus III osaston soveltamisesta

Komissio esittää viimeistään 13 päivänä lokakuuta 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen III osaston soveltamisesta.

Komissio kiinnittää erityistä huomiota vaikeuksiin, joita rajavalvonnan palauttaminen sisärajoille aiheuttaa. Se esittää tarvittaessa ehdotuksia tällaisten vaikeuksien selvittämiseksi.

39 artikla

Kumoamiset

1.   Kumotaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn yleissopimuksen 2–8 artiklan määräykset 13 päivästä lokakuuta 2006 alkaen.

2.   Kumotaan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä lukien:

a)	Yhteinen käsikirja ja sen liitteet;

b)	Schengenin toimeenpanevan komitean 26 päivänä huhtikuuta 1994 tehty päätös (SCH/Com-ex (94) 1, rev 2), 22 päivänä joulukuuta 1994 tehty päätös (SCH/Com-ex (94) 17, rev 4) ja 20 päivänä joulukuuta 1995 tehty päätös (SCH/Com-ex (95) 20, rev 2);

c)	Yhteisen konsuliohjeiston liite 7;

d)	täytäntöönpanovallan pidättämisestä neuvostolle rajatarkastusten ja -valvonnan toteuttamista koskevien tiettyjen yksityiskohtaisten määräysten ja käytännön menettelytapojen osalta 24 päivänä huhtikuuta 2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 790/2001 (21);

e)	ulkoisilla rajanylityspaikoilla käytettävissä opasteissa käytettävien vähimmäismerkintöjen määrittämisestä 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehty neuvoston päätös 2004/581/EY (22);

f)	yhteisen käsikirjan muuttamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehty neuvoston päätös 2004/574/EY (23);

g)

jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta leimata järjestelmällisesti kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat heidän ylittäessään jäsenvaltioiden ulkorajat sekä tämän vuoksi tapahtuvasta Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen määräysten ja yhteisen käsikirjan muuttamisesta 13 päivänä joulukuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2133/2004 (24).

3.   Viittauksia poistettuihin artikloihin ja kumottuihin oikeudellisiin välineisiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

40 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä lokakuuta 2006. Asetuksen 34 artikla tulee kuitenkin voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 23. kesäkuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 21. helmikuuta 2006.

(2)  EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19, yleissopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1160/2005 (EUVL L 191, 22.7.2005, s. 18).

(3)  EYVL C 313, 16.12.2002, s. 97, Yhteinen käsikirja sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 2133/2004 (EUVL L 369, 16.12.2004, s. 5).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2007/2004, annettu 26 päivänä lokakuuta 2004, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta (EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1).

(5)  EYVL L 374, 31.12.1991, s. 4, asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(6)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7)  EYVL L 239, 22.9.2000, s. 69.

(8)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(9)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31.

(10)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 53.

(11)  Neuvoston päätös 2004/849/EY, tehty 25 päivänä lokakuuta 2004, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta sekä sopimuksen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta (EUVL L 368, 15.12.2004, s. 26).

(12)  Neuvoston päätös 2004/860/EY, tehty 25 päivänä lokakuuta 2004, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta sekä sopimuksen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta (EUVL L 370, 17.12.2004, s. 78).

(13)  EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43.

(14)  EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20.

(15)  EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77.

(16)  EYVL L 157, 15.6.2002, s. 1.

(17)  EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 851/2005 (EUVL L 141, 4.6.2005, s. 3).

(18)  EUVL L 64, 7.3.2003, s. 1.

(19)  EYVL L 53, 23.2.2002, s. 4.

(20)  EYVL L 239, 22.9.2000, s. 73.

(21)  EYVL L 116, 26.4.2001, s. 5, asetus sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2004/927/EY (EUVL L 396, 31.12.2004, s. 45).

(22)  EUVL L 261, 6.8.2004, s. 119.

(23)  EUVL L 261, 6.8.2004, s. 36.

(24)  EUVL L 369, 16.12.2004, s. 5.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

13.4.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 105/33

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 563/2006,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2006,

Euroopan yhteisön ja Salomonsaarten välisen Salomonsaarten edustalla harjoitettavaa kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen tekemisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan yhdessä sen 300 artiklan 2 kohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan yhteisö ja Salomonsaaret ovat neuvotelleet ja parafoineet kalastuskumppanuussopimuksen, joka antaa yhteisön kalastajille kalastusmahdollisuudet Salomonsaarten suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kalastuksen osalta kuuluvilla vesillä.

(2)

Sopimuksessa määrätään taloudellisesta, rahoituksellisesta, teknisestä ja tieteellisestä kalastusalan yhteistyöstä, jonka tavoitteena on turvata kalavarojen säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen, sekä yritysten välisistä kumppanuuksista, joilla pyritään kehittämään yhteisen edun mukaisia kalastusalan ja siihen liittyvien alojen toimia.

(3)	Sopimus olisi hyväksyttävä.

(4)	Olisi määriteltävä jäsenvaltioiden kalastusmahdollisuuksien jakoperusteet.

(5)

Jäsenvaltioiden, joiden alukset harjoittavat kalastusta tämän sopimuksen perusteella, on ilmoitettava kaikkien Salomonsaarten kalastusvyöhykkeellä pyytämiensä kalakantojen saaliiden määrät komissiolle yhteisön kalastusalusten kolmansien maiden vesillä ja avomerellä pyytämän saaliin valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 500/2001 (2) mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään yhteisön puolesta Euroopan yhteisön ja Salomonsaarten välinen Salomonsaarten edustalla harjoitettavaa kalastusta koskeva kumppanuussopimus, jäljempänä ”sopimus”.

Sopimuksen teksti on tämän asetuksen liitteenä.

2 artikla

Sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa vahvistetut kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken seuraavasti:

— Nuottaa käyttävät tonnikalan pakastusalukset:	Espanja:	75 % käytettävissä olevista kalastusmahdollisuuksista
	Ranska:	25 % käytettävissä olevista kalastusmahdollisuuksista
— Pintasiima-alukset:	Espanja:	6 alusta
	Portugali:	4 alusta

Jos näiden jäsenvaltioiden lisenssihakemukset eivät kata pöytäkirjassa vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia kokonaan, komissio voi ottaa huomioon minkä tahansa muun jäsenvaltion lisenssihakemukset.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Lausunto annettu 14. helmikuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL L 73, 15.3.2001, s. 8.

---

---

13.4.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 105/54

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/24/EY,

annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006,

yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (3) jäsenvaltiot velvoitetaan suojaamaan luonnollisten henkilöiden oikeudet ja vapaudet henkilötietojen käsittelyssä ja erityisesti heidän oikeutensa yksityisyyteen, jotta henkilötietojen vapaa liikkuvuus yhteisössä voidaan turvata.

(2)	Direktiivissä 95/46/EY vahvistetut periaatteet on henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/58/EY (4) muunnettu sähköisen viestinnän alaa koskeviksi erityissäännöiksi.

(3)

Direktiivin 2002/58/EY 5, 6 ja 9 artiklassa annetaan säännöt, joiden mukaisesti verkko-operaattorien ja palveluntarjoajien on käsiteltävä sähköisten viestintäpalvelujen käytöstä johtuvia liikenne- ja paikkatietoja. Kyseiset tiedot on poistettava tai tehtävä nimettömiksi, kun niitä ei enää tarvita viestinnän välittämiseen, lukuun ottamatta laskutusta tai yhteenliittämismaksuja varten tarvittavia tietoja; eräitä tietoja voidaan käyttää myös markkinointitarkoituksiin ja lisäarvopalvelujen tarjoamiseen asiakkaan suostumuksella.

(4)

Direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, millaisin ehdoin jäsenvaltiot voivat rajoittaa mainitun direktiivin 5 ja 6 artiklassa, 8 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa sekä 9 artiklassa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisalaa. Rajoitusten on demokraattisessa yhteiskunnassa oltava välttämättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia tiettyihin yleiseen järjestykseen liittyviin syihin nähden, kuten kansallisen turvallisuuden (valtion turvallisuus) sekä puolustuksen, yleisen turvallisuuden tai rikosten tai sähköisen viestintäjärjestelmän luvattoman käytön torjunnan, tutkinnan, selvittämisen ja syyteharkinnan varmistamiseksi.

(5)	Useissa jäsenvaltioissa on annettu lainsäädäntöä, jonka mukaan palvelujen tarjoajien on säilytettävä tietoja rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten. Kansallisissa säännöksissä on huomattavia eroja.

(6)

Tietojen säilyttämistä rikosten torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten koskevien kansallisten lakien ja teknisten määräysten keskinäiset erot aiheuttavat esteitä sähköisen viestinnän sisämarkkinoille, koska palvelujen tarjoajille asetetaan eri maissa erilaisia vaatimuksia, jotka koskevat sekä säilytettäviä liikenne- ja paikkatietotyyppejä että säilyttämisen edellytyksiä ja säilytysaikoja.

(7)

Joulukuun 19 päivänä 2002 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmissä korostetaan, että sähköisen viestinnän tarjoamien mahdollisuuksien huomattavan lisääntymisen johdosta sähköisen viestinnän käyttöön liittyvät tiedot ovat erityisen tärkeä ja näin myös hyödyllinen väline rikosten ja varsinkin järjestäytyneen rikollisuuden, torjunnassa, tutkinnassa, selvittämisessä ja syyteharkinnassa.

(8)	Eurooppa-neuvoston 25 päivänä maaliskuuta 2004 antamassa julkilausumassa terrorismin torjunnasta neuvostoa kehotettiin tarkastelemaan toimenpiteitä, joiden avulla palvelujen tarjoajille laaditaan viestintäliikennetietojen säilyttämistä koskevat säännöt.

(9)

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityiselämäänsä ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset saavat puuttua tämän oikeuden käyttämiseen ainoastaan silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä esimerkiksi kansallisen tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Koska tietojen säilyttäminen on osoittautunut niin tarpeelliseksi ja tehokkaaksi tutkintakeinoksi lainvalvonnassa monissa jäsenvaltioissa ja erityisesti vakavissa asioissa, kuten järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin tutkinnassa, on tarpeen taata, että säilytetyt tiedot saatetaan lainvalvontaviranomaisten saataville tietyn ajanjakson ajaksi tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vaatimusten mukaisen tietojen säilyttämistä koskevan välineen käyttöönotto on näin ollen välttämätön toimi.

(10)	Neuvosto vahvisti uudelleen 13 päivänä heinäkuuta 2005 julkilausumassaan Lontoon terrori-iskujen tuomitsemisesta, että teletietojen liikennetietojen säilyttämistä koskevia yhteisiä toimenpiteitä on toteutettava mahdollisimman pian.

(11)

Kun otetaan huomioon liikenne- ja paikkatietojen merkitys rikosten tutkinnassa, selvittämisessä ja syyteharkinnassa, minkä eri tutkimukset ja useiden jäsenvaltioiden käytännön kokemus ovat osoittaneet, on syytä varmistaa Euroopan tasolla, että yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajien viestintäpalvelujen tarjoamisen yhteydessä tuottamia tai käsittelemiä tietoja on säilytettävä tietty aika tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin.

(12)

Direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 1 kohtaa sovelletaan edelleen tietoihin, mukaan lukien epäonnistuneisiin soittoyrityksiin liittyvät tiedot, joiden säilyttämistä ei erikseen edellytetä tässä direktiivissä, ja jotka näin ollen jäävät tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, sekä säilyttämiseen muihin tarkoituksiin kuin tässä direktiivissä on mainittu, oikeudelliset tarkoitukset mukaan luettuina.

(13)

Tämä direktiivi koskee ainoastaan tietoja, jotka luodaan tai joita käsitellään viestinnän tai viestintäpalvelun tuloksena ja jotka eivät liity viestinnän sisältönä oleviin tietoihin. Tiedot olisi säilytettävä siten, että vältetään niiden säilyttämistä useammin kuin kerran. Asiaa koskevia viestintäpalveluita tarjottaessa luodut tai käsitellyt tiedot koskevat saatavissa olevia tietoja. Erityisesti mitä tulee Internetin kautta välitettäviin sähköposteihin ja Internet-puheluihin liittyvien tietojen säilyttämiseen, tietojen säilyttämisvelvollisuus voi koskea vain tarjoajien tai verkkopalvelujen tarjoajien omiin palveluihin sisältyviä tietoja.

(14)

Sähköiseen viestintään liittyvät tekniikat kehittyvät nopeasti ja toimivaltaisten viranomaisten perustellut vaatimukset voivat muuttua. Näitä asioita koskevien neuvojen hankkimiseksi ja parhaiden käytänteiden jakamiseen rohkaisemiseksi komissio aikoo perustaa ryhmän, joka muodostuu jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisista, sähköisen viestintäteollisuudenalan liittojen ja Euroopan parlamentin edustajista sekä tietosuojaviranomaisista, Euroopan tietosuojavaltuutettu mukaan luettuna.

(15)

Direktiiviä 95/46/EY ja direktiiviä 2002/58/EY sovelletaan täysimääräisesti tämän direktiivin nojalla säilytettäviin tietoihin. Direktiivin 95/46/EY 30 artiklan 1 kohdan c alakohdassa edellytetään, että komissio kuulee näissä asioissa kyseisen direktiivin 29 artiklassa mainittua yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevaa työryhmää.

(16)

Palveluntoimittajien velvollisuudet, jotka koskevat tietojen laadun turvaavia toimia ja jotka aiheutuvat direktiivin 95/46/EY 6 artiklasta, samoin kuin niiden velvollisuudet, jotka koskevat tietojen käsittelyn luottamuksellisuuden ja turvallisuuden takaavia toimia ja jotka aiheutuvat kyseisen direktiivin 16 ja 17 artiklasta, koskevat täysimääräisesti tietoja, jotka säilytetään tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla.

(17)

On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat lainsäädäntötoimia sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin nojalla säilytetyt tiedot toimitetaan yksinomaan kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille asiaan liittyvien henkilöiden perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen.

(18)

Tässä yhteydessä direktiivin 95/46/EY 24 artiklassa jäsenvaltioille määrätään velvollisuus määrätä sanktioita kyseisen direktiivin mukaisesti säädettyjen säännösten rikkomistapauksissa. Direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 2 kohdassa määrätään sama vaatimus direktiivin 2002/58/EY mukaisesti hyväksyttyjen kansallisten säädösten osalta. Tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä 24 päivänä helmikuuta 2005 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2005/222/YOS (5) edellytetään, että tarkoituksellinen laiton tunkeutuminen tietojärjestelmiin samoin kuin niissä säilytettyihin tietoihin on rikosoikeudellisesti rangaistava teko.

(19)

Sellaisten henkilöiden oikeus saada direktiivin 95/46/EY 23 artiklaan perustuvia korvauksia, jotka ovat kärsineet vahinkoja laittoman tietojen käsittelyn seurauksena tai minkä tahansa toimen seurauksena, joka on kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksyttyjen kansallisten säädösten vastainen, koskee myös henkilötietojen laitonta käsittelyä tämän direktiivin mukaisesti.

(20)	Euroopan neuvoston vuoden 2001 yleissopimus tietoverkkorikollisuudesta ja Euroopan neuvoston vuoden 1981 yleissopimus yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä kattavat myös tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla säilytettävät tiedot.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, eli yhdenmukaistaa palvelujen tarjoajien velvollisuudet säilyttää tietyt tiedot ja varmistaa, että kyseiset tiedot ovat käytettävissä kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä vakavaksi rikollisuudeksi määritellyn rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten, vaan ne voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(22)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Tällä direktiivillä ja direktiivillä 2002/58/EY pyritään erityisesti varmistamaan kansalaisten perusoikeus siihen, että heidän yksityiselämäänsä ja viestejään kunnioitetaan sekä henkilötietojaan suojataan, kuten perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa todetaan.

(23)

Ottaen huomioon, että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien velvollisuuksien olisi oltava kohtuullisia, tässä direktiivissä edellytetään, että ne säilyttävät ainoastaan tiedot, jotka ne luovat tai joita ne käsittelevät viestintäpalveluja tarjotessaan. Jos näiden palvelujen tarjoajat eivät luo tai käsittele tällaisia tietoja, niiltä ei edellytetä tietojen säilyttämisvelvollisuutta. Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole tietojen säilyttämisteknologian yhdenmukaistaminen, joka on ratkaistava kansallisella tasolla.

(24)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (6) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(25)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa lainsäädäntöä, joka koskee kansallisten viranomaisten määritettyä tiedonsaanti- ja tiedonkäyttöoikeutta. Kansallisten viranomaisten tämän direktiivin mukaisesti sellaista toimintaa varten, joka mainitaan direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, säilyttämien tietojen saantioikeutta koskevat kysymykset eivät kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Niihin voidaan kuitenkin soveltaa kansallista lainsäädäntöä tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston mukaisia toimia. Tällaisissa laeissa tai toimissa on kunnioitettava täysimääräisesti perusoikeuksia, jotka johtuvat jäsenvaltioiden yhteisistä perustuslaillisista perinteistä ja jotka on taattu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan, siten kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sitä tulkitsee, viranomaisten puuttumisessa yksityisiin oikeuksiin on noudatettava välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksia ja sen on näin ollen palveltava yksityiskohtaisia, täsmällisiä ja laillisia tarkoitusperiä ja se on toteutettava tavalla, joka on puuttumisen tarkoituksen suhteen riittävä, asianmukainen ja oikeasuhtainen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tämän direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden säännökset, jotka koskevat yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajien tuottamien tai käsittelemien eräiden tietojen säilyttämiseen liittyviä velvollisuuksia, sen varmistamiseksi, että kyseisiä tietoja voidaan käyttää kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä vakavaksi rikollisuudeksi määritellyn rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden liikenne- ja paikkatietoihin sekä tilaajan tai rekisteröityneen käyttäjän tunnistamiseksi tarvittaviin tietoihin. Direktiiviä ei sovelleta sähköisen viestinnän sisältöön eikä sähköistä viestintäverkkoa käyttämällä haettuihin tietoihin.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivissä 95/46/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä Euroopan parlamentin ja neuvoston 7 päivänä maaliskuuta 2002 antamassa direktiivissä 2002/21/EY (puitedirektiivi) (7) ja direktiivissä 2002/58/EY annettuja määritelmiä.

2.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a)	”tiedoilla” liikenne- ja paikkatietoja sekä tarvittaessa tilaajan tai käyttäjän tunnistamiseksi tarvittavia tietoja;

b)	”käyttäjällä” oikeushenkilöitä tai luonnollisia henkilöitä, jotka käyttävät yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua yksityis- tai liikeasioihin olematta välttämättä tämän palvelun tilaajia;

c)

”puhelinpalvelulla” puheluita (mukaan lukien äänipuhelut, puheposti sekä neuvottelu- ja datapuhelut), lisäpalveluita (mukaan lukien kutsunsiirto ja puhelunsiirto) ja viestipalveluita ja multimediapalveluita (mukaan lukien tekstiviestipalvelut, EMS-palvelut (Enhanced Media Service) ja multimediapalvelut);

d)	”käyttäjätunnuksella” yksilöllistä, henkilöille Internet-yhteyspalvelun tai Internet-viestintäpalvelun tilaamisen tai siihen kirjautumisen yhteydessä osoitettavaa tunnistetta;

e)	”solun tunnistenumerolla” sen solun tunnusta, josta tai johon matkapuhelu soitettiin;

f)	”epäonnistuneella kutsulla” viestintää, jossa puhelinyhteys on saatu, mutta siihen ei vastattu, tai on tehty verkonhallintatoimenpide.

3 artikla

Tietojen säilyttämisvelvollisuus

1.   Poiketen siitä, mitä direktiivin 2002/58/EY 5, 6 ja 9 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin 5 artiklassa eritellyt tiedot säilytetään tämän direktiivin säännösten mukaisesti, jos ne ovat yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajien toimivaltansa puitteissa kyseessä olevia viestintäpalveluja toimittaessaan tuottamia tai käsittelemiä.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetty tietojen säilyttämisvelvollisuus koskee myös 5 artiklassa eriteltyjen tietojen säilyttämistä epäonnistuneista kutsuista, joissa yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajat tuottavat tai käsittelevät ja varastoivat puhelutietoja taikka kirjaavat Internet-yhteystietoja kyseisen jäsenvaltion toimivallan puitteissa kyseessä olevia viestintäpalveluja toimittaessaan. Tässä direktiivissä ei edellytetä tietojen säilyttämistä puheluista, joissa yhteyttä ei saatu.

4 artikla

Tietojen saanti

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin nojalla säilytetyt tiedot toimitetaan yksinomaan erityistapauksissa kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Kunkin jäsenvaltion on kansallisessa lainsäädännössään määritettävä noudatettavat menettelyt ja säilytettävien tietojen saannin edellytykset ottaen huomioon välttämättömyyden ja suhteellisuuden vaatimusten täyttyminen sekä Euroopan unionin oikeuden ja kansainvälisen julkisoikeuden asiaan liittyvät säännökset ja erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset, sellaisina kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niitä tulkinnut.

5 artikla

Säilytettävät tietoluokat

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin nojalla säilytetään seuraavat tietoluokat:

a)

viestinnän lähteen jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi tarvittavat tiedot: (1) kiinteissä verkoissa ja matkaviestintäverkoissa tapahtuvan puhelintoiminnan osalta: (i) puhelinnumero, josta on soitettu; (ii) tilaajan tai rekisteröidyn käyttäjän nimi ja osoite; (2) Internet-yhteyden, Internet-sähköpostin ja Internet-puhelimen osalta: (i) osoitettu käyttäjätunnus tai osoitetut käyttäjätunnukset; (ii) yleiseen puhelinverkkoon saapuvalle viestille rekisteröity käyttäjätunnus ja puhelinnumero; (iii) sen tilaajan tai rekisteröidyn käyttäjän nimi ja osoite, jonka nimiin Internet-protokollaosoite (IP-osoite), käyttäjätunnus tai puhelinnumero oli rekisteröity silloin, kun yhteys otettiin;

b)

viestinnän kohteen jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi tarvittavat tiedot: (1) kiinteissä verkoissa ja matkaviestintäverkoissa tapahtuvan puhelintoiminnan osalta: (i) valittu puhelinnumero tai valitut puhelinnumerot (johon tai joihin on soitettu) sekä tapauksissa, joissa on käytetty lisäpalveluita, kuten ennakkosiirtoa tai kutsunsiirtoa, numero tai numerot, joihin puhelu siirrettiin; (ii) tilaajien tai rekisteröityjen käyttäjien nimet ja osoitteet; (2) Internet-sähköpostin ja Internet-puhelimen osalta: (i) Internet-puhelun aiotun vastaanottajan tai aiottujen vastaanottajien käyttäjätunnus tai puhelinnumero; (ii) tilaajien tai rekisteröityjen käyttäjien nimet ja osoitteet sekä viestinnän aiotun vastaanottajan käyttäjätunnus;

c)

viestinnän päivämäärän, kellonajan ja keston määrittämiseen tarvittavat tiedot: (1) kiinteissä verkoissa ja matkaviestintäverkoissa tapahtuvan puhelintoiminnan osalta yhteyden alkamisen ja päättymisen päivämäärä ja kellonaika; (2) Internet-yhteyden, Internet-sähköpostin ja Internet-puhelimen osalta: (i) Internet-yhteyspalvelun alkamisen ja päättymisen päivämäärät ja kellonajat määrätyllä aikavyöhykkeellä, Internet-palvelun tarjoajan liittymälle osoittama dynaaminen tai staattinen Internet-protokollaosoite (IP-osoite) sekä tilaajan tai rekisteröidyn käyttäjän käyttäjätunnus; (ii) Internet-sähköpostin tai Internet-puhelimen palvelun alkamisen ja päättymisen päivämäärät ja kellonajat määrätyllä aikavyöhykkeellä;

d)	viestintätyypin tunnistamiseksi tarvittavat tiedot: (1) kiinteissä verkoissa ja matkaviestintäverkoissa tapahtuvan puhelintoiminnan osalta: käytetty puhelinpalvelu; (2) Internet-sähköpostin ja Internet-puhelimen osalta: käytetty Internet-palvelu;

e)

käyttäjien viestintälaitteen tai oletetun viestintälaitteen tunnistamiseksi tarvittavat tiedot: (1) kiinteissä verkoissa tapahtuvan puhelintoiminnan osalta puhelinnumerot, joista ja joihin on soitettu; (2) matkaviestintäverkoissa tapahtuvan puhelintoiminnan osalta: (i) puhelinnumerot, joista ja joihin on soitettu; (ii) soittajan kansainvälinen matkaviestintilaajan tunnus (IMSI-tunnus); (iii) soittajan kansainvälinen matkaviestimen laitetunnus (IMEI-tunnus); (iv) vastaanottajan IMSI-tunnus; (v) vastaanottajan IMEI-tunnus; (vi) ennalta maksetun anonyymin palvelun tapauksessa palvelun ensimmäisen aktivoinnin päivämäärä ja kellonaika sekä sijaintitunniste (solun tunnistenumero), josta palvelu aktivoitiin; (3) Internet-yhteyden, Internet-sähköpostin ja Internet-puhelimen osalta: (i) modeemia käyttävien yhteyksien osalta puhelinnumero, josta on soitettu; (ii) digitaalinen liittymä (DSL-liittymä) tai muu viestinnän lähteen loppupiste;

f)

matkaviestintälaitteen sijainnin tunnistamiseksi tarvittavat tiedot: (1) sijaintitunniste (solun tunnistenumero) viestinnän alkaessa; (2) tiedot solujen maantieteellisestä sijainnista sen perusteella, mitkä olivat solujen sijaintitunnisteet (solujen tunnistenumerot) sinä aikana, jolta viestintätiedot on säilytetty.

2.   Viestinnän sisällön paljastavia tietoja ei voida säilyttää tämän direktiivin nojalla.

6 artikla

Säilytysaika

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 artiklassa eritellyt tietoluokat säilytetään vähintään kuuden kuukauden ja enintään kahden vuoden ajan viestinnän päivämäärästä.

7 artikla

Tietosuoja ja tietoturva

Rajoittamatta direktiivin 95/46/EY ja direktiivin 2002/58/EY nojalla annettuja säännöksiä jokaisen jäsenvaltion on varmistettava, että yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen ja yleisten viestintäverkkojen tarjoajat noudattavat tämän direktiivin mukaisesti säilytettyjen tietojen käsittelyssä vähintään seuraavia tietoturvaperiaatteita:

a)	säilytettyjen tietojen on oltava laadultaan samanlaisia ja niiden on nautittava samaa tietoturvaa ja -suojaa kuin kyseisten verkossa olevien tietojen;

b)	tiedoille on suoritettava asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia toimia niiden suojaamiseksi tahattomalta tai laittomalta tuhoamiselta, tahattomalta kadottamiselta tai muuttamiselta taikka luvattomalta tai laittomalta varastoinnilta, käsittelyltä, käytöltä tai välittämiseltä edelleen;

c)	tiedoille on suoritettava asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia toimia sen varmistamiseksi, että vain henkilöt, joilla on siihen erityisvaltuudet, voivat käyttää tietoja; ja

d)	tiedot, lukuun ottamatta tietoja, joita on käytetty ja jotka on tallennettu, on tuhottava säilytysajan lopussa.

8 artikla

Säilytettyjen tietojen varastointia koskevat vaatimukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin nojalla säilytettävät 5 artiklassa eritellyt tiedot ja kyseisiin tietoihin liittyvät muut tarpeelliset tiedot säilytetään sellaisella tavalla, että ne voidaan toimittaa pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille ilman tarpeetonta viivästystä.

9 artikla

Valvontaviranomainen

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi viranomainen, joka valvoo jäsenvaltioiden 7 artiklan mukaisesti hyväksymien, säilytettyjen tietojen turvallisuutta koskevien säännösten soveltamista asianomaisen jäsenvaltion alueella. Valvonnasta voivat huolehtia direktiivin 95/46/EY 28 artiklassa tarkoitetut viranomaiset.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut viranomaiset toimivat ehdottoman riippumattomasti kyseisessä kohdassa tarkoitettua valvontaa suorittaessaan.

10 artikla

Tilastointi

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolle toimitetaan vuosittain tilastot yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä. Kyseisten tilastojen on sisällettävä:

—	tapaukset, joissa tietoja toimitettiin toimivaltaisille viranomaisille sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti,

—	ajanjakso, joka kului tietojen tallentamispäivästä päivään, jona toimivaltainen viranomainen pyysi tietojen toimittamista,

—	tapaukset, joissa tietopyyntöä ei voitu täyttää.

2.   Tällaisiin tilastoihin ei sisällytetä henkilötietoja.

11 artikla

Direktiivin 2002/58/EY muuttaminen

Lisätään direktiivin 2002/58/EY 15 artiklaan kohta seuraavasti:

12 artikla

Tulevat toimet

1.   Jäsenvaltio voi ryhtyä tarvittaviin toimiin erityistapauksissa, jotka edellyttävät 6 artiklassa tarkoitetun enimmäissäilytysajan pidentämistä rajoitetulla ajanjaksolla. Jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille toimista, joita se toteuttaa tämän artiklan nojalla, sekä niiden perusteista.

2.   Komissio hyväksyy tai hylkää asianomaiset kansalliset toimet kuuden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta tarkistettuaan, ovatko ne mielivaltaisen syrjiviä tai rajoittavatko ne peitellysti jäsenvaltioiden välistä kauppaa taikka estävätkö ne sisämarkkinoiden toimintaa. Jos komissio ei tee päätöstä mainitussa määräajassa, kansalliset toimet katsotaan hyväksytyiksi.

3.   Jos jäsenvaltion toteuttamat, tämän direktiivin säännöksistä poikkeavat kansalliset toimet katsotaan hyväksytyiksi 2 kohdan mukaisesti, komissio voi harkita, ehdottaako se direktiivin muuttamista.

13 artikla

Oikeuskeinot, vastuu ja seuraamukset

1.   Kunkin jäsenvaltion on aiheellisin toimin varmistettava, että direktiivin 95/46/EY III luvun oikeuskeinoja, vastuuta ja sanktioita koskevien säännösten kansalliset täytäntöönpanotoimet toteutetaan täysimittaisesti tämän direktiivin nojalla tapahtuvassa tietojen käsittelyssä.

2.   Kunkin jäsenvaltion on aiheellisin toimin varmistettava erityisesti, että tämän direktiivin mukaisesti säilytettyjen tietojen tahallisesta käytöstä tai siirtämisestä, jota ei ole sallittu tämän direktiivin nojalla annetussa kansallisessa lainsäädännössä, langetetaan tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia.

14 artikla

Arviointi

1.   Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 15 päivänä syyskuuta 2010 arvioinnin tämän direktiivin soveltamisesta ja sen vaikutuksista talouden toimijoihin ja kuluttajiin. Arvioinnissa otetaan huomioon sähköisen viestintätekniikan kehitys sekä komissiolle 10 artiklan mukaisesti toimitetut tilastot, jotta voitaisiin määrittää, onko tarpeen muuttaa tämän direktiivin säännöksiä, erityisesti mitä tulee 5 artiklan luetteloon tietoluokista ja 6 artiklassa mainittuihin säilytysaikoihin. Arvioinnin tulokset julkistetaan.

2.   Tätä varten komissio tutkii kaikki jäsenvaltioiden tai direktiivin 95/46/EY 29 artiklalla perustetun tietosuojatyöryhmän sille toimittamat huomautukset.

15 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 15 päivänä syyskuuta 2007. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3.   Kukin jäsenvaltio voi 15 päivään maaliskuuta 2009 saakka lykätä tämän direktiivin soveltamista viestintätietojen säilyttämiseen Internet-yhteyden, Internet-puhelimen ja Internet-sähköpostin osalta. Jäsenvaltion, joka aikoo toteuttaa toimia tämän kohdan nojalla, on direktiivin hyväksymisen yhteydessä annettava neuvostolle ja komissiolle asiasta julistus. Julistus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

17 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  Lausunto annettu 19. tammikuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. joulukuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 21. helmikuuta 2006.

(3)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(4)  EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

(5)  EUVL L 69, 16.3.2005, s. 67.

(6)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(7)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.

(8)  EUVL L 105, 13.4.2006, s. 54.”

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

13.4.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 105/64

---

Oikaistaan neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2028/2004, annettu 16 päivänä marraskuuta 2004, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 muuttamisesta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 352, 27. marraskuuta 2004 )

1.	Sivu 2, 1 artiklan 2 kohdan b alakohta (lisäys asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 6 artiklan 4 kohdan b alakohtaan):

korvataan:

”Jäsenvaltioiden on toimitettava kutakin varainhoitovuotta koskevan viimeisen neljännesvuosikatsauksen yhteydessä arvio kaikista kyseisen vuoden 31 päivänä joulukuuta erillisellä tilillä olevista saatavista, joiden perinnästä ei ole varmuutta.”

seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on toimitettava kutakin varainhoitovuotta koskevan viimeisen neljännesvuosikatsauksen yhteydessä arvio kaikista kyseisen vuoden 31 päivänä joulukuuta erillisellä tilillä olevista saatavista, joiden perintä on epätodennäköistä.”

2.	Sivu 4, 5 kohdan f alakohta (asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 10 artiklan 4 kohdan korvaaminen), toinen virke:

korvataan:

”Jäsenvaltion alv-varojen peruste, johon edellä tarkoitettua verokantaa sovelletaan, ei kuitenkaan saa ylittää päätöksen 2000/597/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä prosenttiosuutta kyseisen jäsenvaltion BKTL:sta, sellaisena kuin se on määritelty tämän artiklan 7 kohdan ensimmäisessä virkkeessä.”

seuraavasti:

”Jäsenvaltion alv-varojen peruste, johon edellä tarkoitettua verokantaa sovelletaan, ei kuitenkaan saa ylittää päätöksen 2000/597/EY, Euratom 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyä prosenttiosuutta kyseisen jäsenvaltion BKTL:sta, sellaisena kuin se on määritelty tämän artiklan 7 kohdan ensimmäisessä virkkeessä.”

3.	Sivu 7, 16 kohta (21 a artiklan käsittävän IX osaston lisääminen asetukseen (EY, Euratom) N:o 1150/2000):

korvataan:

seuraavasti:

---

(1)  EUVL L 352, 27.11.2004, s. 1.”

(2)  EUVL L 352, 27.11.2004, s. 1.”

---

13.4.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 105/65

---

Oikaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/35/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista

( Euroopan unionin virallinen lehti L 255, 30. syyskuuta 2005 )

Sivulla 11, lisätään nimen jälkeen teksti seuraavasti:

”(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)”

---