4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/1

(1)

Petoksellinen toiminta Euroopan unionissa johtaa kansallisesti merkittäviin taloudellisiin tappioihin ja saattaa vääristää kilpailuolosuhteita valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisessa. Tällainen toiminta vaikuttaa siten sisämarkkinoiden toimintaan.

(2)

Valmisteveropetosten torjunta edellyttää alan säännösten täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa vastaavien hallintoviranomaisten tiivistä yhteistyötä.

(3)

Näin ollen olisi määriteltävä säännöt, joiden mukaan jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten on autettava vastavuoroisesti toisiaan ja toimittava komission kanssa yhteistyössä valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumista ja valmisteveron kantoa koskevien sääntöjen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

(4)

Valmisteverotusta koskevaa keskinäistä apua ja hallinnollista yhteistyötä säännellään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen, tiettyjen valmisteverojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla 19 päivänä joulukuuta 1977 annetulla neuvoston direktiivillä 77/799/ETY (3). Arvonlisäverotusta koskevaa keskinäistä apua ja hallinnollista yhteistyötä säännellään asetuksella (EY) N:o 1798/2003 (4).

(5)

Kyseinen oikeudellinen väline on osoittautunut tehokkaaksi, mutta yksin sen avulla ei enää kyetä täyttämään hallinnollisesta yhteistyöstä johtuvia uusia tarpeita kansantalouksien integroituessa yhä tiiviimmin sisämarkkinoihin.

(6)

Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden (5) hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25 päivänä helmikuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/12/ETY otetaan lisäksi käyttöön joitakin tiedonvaihtovälineitä, joihin liittyvät menettelyt olisi määritettävä valmisteverotuksen alan hallinnollista yhteistyötä koskevan yleisen oikeudellisen välineen osana.

(7)

Koska kaikkien asianomaisten osapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät ole riittävän tarkasti määritellyt, on lisäksi osoittautunut välttämättömäksi antaa aiempaa selkeämmät ja sitovammat säännöt jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä varten.

(8)

Petosten torjunnasta vastaavien paikallisten virastojen välillä sekä kansallisten virastojen välillä on myös liian vähän suoria yhteyksiä, ja yleensä yhteydenpito tapahtuu keskusyhteystoimistojen välillä. Tämä johtaa tehottomuuteen ja hallinnollisten yhteistyöjärjestelyjen vajaakäyttöön sekä viivästyttää tietojen toimittamista. Yhteistyön tehostamiseksi ja nopeuttamiseksi olisi sen vuoksi edellytettävä yksiköiden välisiä suoria yhteyksiä.

(9)

Tiiviimpi yhteistyö on myös tarpeen, sillä jäsenvaltioiden välillä on, lukuun ottamatta direktiivin 92/12/ETY 15 b artiklan mukaista liikkumisen todentamista, vain vähän automaattista tai oma-aloitteista tietojenvaihtoa. Petosten torjunnan tehostamiseksi olisi lisättävä ja nopeutettava sekä hallintojen välistä että niiden ja komission välistä tietojenvaihtoa.

(10)

Tämän vuoksi on tarpeen laatia valmisteverotuksen alalle erityinen säädös, joka sisältää alaa koskevat direktiivin 77/799/ETY säännökset. Tässä säädöksessä olisi myöskin syytä käsitellä tekijöitä, joilla parannetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ottamalla käyttöön välineitä valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumista koskevien tietojen välittämiseen tai kehittämällä näitä välineitä. Tällä säädöksellä ei rajoiteta 18 päivänä joulukuuta 1997 tehdyn tullihallintojen keskinäistä avunantoa ja yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamista (6).

(11)

Tämä asetus ei saisi vaikeuttaa muita yhteisön toimenpiteitä, jotka liittyvät valmisteveropetosten torjuntaan.

(12)

Tämä asetus sisältää tarkistettuina direktiiviin 92/12/ETY sisältyneet järjestelyt jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön helpottamiseksi. Näihin järjestelyihin kuuluvat asianomaisten elinkeinonharjoittajien ja varastopaikkojen rekisteri sekä liikkumisen todentamisjärjestelmä. Lisäksi tässä asetuksessa säädetään jäsenvaltioiden välisen varhaisvaroitusjärjestelmän käyttöönotosta.

(13)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (7) säädetyt tietyt oikeudet ja velvoitteet olisi rajoitettava tätä asetusta sovellettaessa mainitun direktiivin 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen perusteiden turvaamiseen.

(14)

Tämän asetuksen täytäntöönpanoon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti tarvittavat toimenpiteet olisi toteutettava.

(15)

Jäsenvaltiot eivät voi yksin riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön yksinkertaistaminen ja lujittaminen, mikä edellyttää yhdenmukaista lähestymistapaa, vaan tavoite voidaan tarvittavan yhtenäisyyden ja tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(16)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet,

1)

’toimivaltaisella viranomaisella’ 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyä viranomaista;

2)

’pyynnön esittäneellä viranomaisella’ toimivaltaisen viranomaisen puolesta avunpyynnön esittänyttä jäsenvaltion keskusyhteystoimistoa tai yhteysviranomaista tai toimivaltaista virkamiestä;

3)

’pyynnön vastaanottaneella viranomaisella’ toimivaltaisen viranomaisen puolesta avunpyynnön vastaanottanutta jäsenvaltion keskusyhteystoimistoa tai yhteysviranomaista tai toimivaltaista virkamiestä;

4)

’keskusyhteystoimistolla’ 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti nimettyä virastoa, joka pääasiallisesti vastaa yhteydenpidosta muihin jäsenvaltioihin hallinnollisen yhteistyön alalla;

5)

’yhteysviranomaisella’ virastoa, joka ei ole keskusyhteystoimisto ja jolla on erityinen alueellinen tai toiminnallinen toimivalta ja jonka toimivaltainen viranomainen on nimennyt 3 artiklan 4 kohdan nojalla vaihtamaan suoraan tietoja tämän asetuksen perusteella;

6)

’toimivaltaisella virkamiehellä’ virkamiestä, joka voi vaihtaa suoraan tietoja tämän asetuksen perusteella, mihin hänet on 3 artiklan 5 kohdan nojalla valtuutettu;

7)

’valmisteverotoimistolla’ toimistoa, jossa voidaan täyttää jotkin valmisteverosäännöksissä määrätyistä muodollisuuksista;

8)

’satunnaisella automaattisella tietojenvaihdolla’ ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä välittämistä toiselle jäsenvaltiolle sitä mukaa kuin tiedot ovat käytettävissä;

9)

’säännöllisellä automaattisella tietojenvaihdolla’ ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä välittämistä toiselle jäsenvaltiolle ennakolta vahvistetuin säännöllisin väliajoin;

10)

’oma-aloitteisella tietojenvaihdolla’ satunnaista ja ilman edeltävää pyyntöä suoritettua tietojen välittämistä toiselle jäsenvaltiolle;

11)

’tietokoneistetulla järjestelmällä’ valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisen seurantaa ja valvontaa koskevaa tietokoneistettua järjestelmää, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1152/2003/EY (9);

12)

’henkilöllä’

13)

’sähköisellä muodolla’ sähköiseen tietojenkäsittelyyn ja -tallennukseen (myös tietojen digitaaliseen pakkaamiseen) tarkoitettujen laitteiden käyttöä ja johdinten, radiolähetysten, optisten teknologioiden tai muiden sähkömagneettisten välineiden käyttöä;

14)

’tunnistenumerolla’ tämän asetuksen 22 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua numeroa;

15)

’arvonlisäverotunnisteella’ numeroa, jota tarkoitetaan jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (10) 22 artiklan 1 kohdan c, d ja e alakohdassa;

16)

’valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisella yhteisössä’ direktiivin 92/12/ETY III luvussa tarkoitetun väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmän mukaan valmisteveron alaisten tuotteiden tai direktiivin 92/12/ETY 7–10 artiklassa tarkoitetun mukaisesti kulutukseen luovutettujen valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumista kahden tai useamman jäsenvaltion välillä;

17)

’hallinnollisella tutkimuksella’ kaikkia tarkastuksia ja muita toimia, joita toimivaltaiset viranomaiset tai heidän edustajansa suorittavat hoitaessaan tehtäviään valmisteverolainsäädännön asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi;

18)

’CCN/CSI-verkolla’ yhteisön kaiken toimivaltaisten tulli- ja veroviranomaisten välisen sähköisen tiedonsiirron varmistamiseksi kehittämää yhteinen tietoliikenneverkko / yhteinen järjestelmien rajapinta (CCN/CSI) -järjestelmään perustuvaa yhteistä ympäristöä;

19)

’valmisteveroilla’ veroja, joihin sovelletaan yhteisön lainsäädäntöä valmisteverotuksen alalla ja joihin kuuluvat neuvoston direktiivissä 2003/96/EY (11) tarkoitetut energiatuotteita ja sähköä koskevat verot;

20)

’hallinnollisella saateasiakirjalla’ direktiivin 92/12/ETY 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa;

21)

’yksinkertaistetulla hallinnollisella saateasiakirjalla’ direktiivin 92/12/ETY 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa.

a)

22 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen rekisteriin tallennettujen tietojen vaihdosta;

b)

23 artiklassa tarkoitetusta varhaisvaroitusjärjestelmästä;

c)

24 artiklassa tarkoitetuista todentamispyynnöistä toisille jäsenvaltioille tai toisista jäsenvaltioista.

1)

toisessa jäsenvaltiossa on tapahtunut tai epäillään tapahtuneen valmisteverolainsäädännön rikkominen tai säännönvastaisuus;

2)

jäsenvaltion alueella on tapahtunut tai epäillään tapahtuneen valmisteverolainsäädännön rikkominen tai säännönvastaisuus, jolla voi olla vaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa;

3)

toisessa jäsenvaltiossa on valmisteveroa koskevan petoksen tai valmisteveron menetyksen vaara.

1)

vaihdettavien tietojen tarkat luokat;

2)

tietojenvaihdon säännöllisyys;

3)

tietojenvaihtoa koskevat käytännön järjestelyt.

a)

rekisteri henkilöistä, jotka ovat direktiivin 92/12/ETY 4 artiklan a ja d kohdan mukaisesti joko valtuutettuja varastonpitäjiä tai rekisteröityjä elinkeinonharjoittajia;

b)

rekisteri verottomiksi varastoiksi hyväksytyistä paikoista.

a)

toimivaltaisen viranomaisen henkilölle ja paikoille antama tunnistenumero;

b)

henkilön ja paikkojen nimi ja osoite;

c)

niiden tuotteiden luokka ja valmisteveron alaisiin tuotteisiin liittyvä yhdistetty nimike, joita henkilö voi varastoida tai vastaanottaa taikka joita voidaan varastoida tai vastaanottaa paikassa;

d)

lisätietoja antavan keskusyhteystoimiston tai valmisteverotoimiston yhteystiedot;

e)

valtuutetun varastonpitäjän tai rekisteröidyn elinkeinonharjoittajan luvan antamispäivä, muuttamispäivä ja tarvittaessa sen voimassaolon päättymispäivä;

f)

direktiivin 92/12/ETY 15 artiklan 3 kohdan säännösten mukaan vastuussa olevien henkilöiden tunnistamiseen tarvittavat tiedot;

g)

valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumiseen satunnaisesti osallistuvien henkilöiden tunnistamiseen tarvittavat tiedot, jos ne ovat saatavilla.

a)

pyynnön esittäneen viranomaisen tietopyyntöjen määrä ja luonne tiettynä ajanjaksona eivät aiheuta pyynnön vastaanottaneelle viranomaiselle kohtuutonta hallinnollista rasitusta;

b)

pyynnön esittänyt viranomainen on käyttänyt kaikki tavanomaiset tietolähteet, joita se kyseisissä olosuhteissa on voinut käyttää, pyydettyjen tietojen saamiseksi vaarantamatta tavoitellun lopputuloksen saavuttamista.

a)

varmistetaan tehokas sisäinen koordinointi 3 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten välillä;

b)

saadaan aikaan suora yhteistyö erityisesti tähän koordinointiin valtuutettujen viranomaisten välillä;

c)

varmistetaan tässä asetuksessa säädetyn tiedonvaihtojärjestelmän moitteeton toiminta.

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/11

(1)

Tammikuussa 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 119/97 (2) otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tiettyjen muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien rengaskirjamekanismien, jäljempänä ’rengasmekanismit’, tuonnissa yhteisöön. Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen tulli oli yksilöllisen kohtelun saaneen yrityksen (World Wide Stationery Mfg, jäljempänä ’WWS’) osalta 32,5 prosenttia ja kaikkien muiden kiinalaisten yritysten osalta 39,4 prosenttia. Näitä tulleja sovellettiin muihin kuin 17- tai 23-renkaisiin mekanismeihin (Taric-koodit 8305100011, 8305100012 ja 8305100019); 17- ja 23-renkaisiin mekanismeihin (Taric-koodit 8305100021, 8305100022 ja 8305100029) puolestaan sovellettiin vähimmäistuontihinnan (325 euroa 1 000 kappaletta kohti) ja vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnan erotusta vastaavaa tullia aina, kun jälkimmäinen hinta oli vähimmäistuontihintaa alempi.

(2)

Syyskuussa 2000 perusasetuksen 12 artiklan mukaisesti jätetyn pyynnön johdosta suoritetun, edellä mainittuja toimenpiteitä koskeneen absorptiotutkimuksen jälkeen muihin kuin 17- tai 23-renkaisiin mekanismeihin (Taric-koodit 8305100011, 8305100012 ja 8305100019) sovellettuja tulleja tarkistettiin syyskuussa 2000 ylöspäin neuvoston asetuksella (EY) N:o 2100/2000 (3) siten, että tulliksi vahvistettiin WWS:n osalta 51,2 prosenttia ja kaikkien muiden kiinalaisten yritysten osalta 78,8 prosenttia.

(3)

Indonesiasta peräisin oleviin rengasmekanismeihin on sovellettu polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteitä kesäkuusta 2002 lähtien. Nämä toimenpiteet, jotka eivät kuulu tämän tarkastelun alaan, otettiin käyttöön 4 päivänä kesäkuuta 2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 976/2002 ja samana päivänä annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 977/2002 (4).

(4)

Kun neuvoston asetuksella (EY) N:o 119/97 käyttöön otettuja polkumyyntitoimenpiteitä väitettiin kierrettävän tuomalla rengasmekanismeja Vietnamista, komissio suoritti asiaa koskevan tutkimuksen, jonka perusteella toimenpiteet laajennettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1208/2004 (5) koskemaan myös tuontia Vietnamista.

(5)

Huhtikuussa 2004 pantiin vireille tutkimus (6), joka koskee neuvoston asetuksella (EY) N:o 119/97 käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista kiertämistä tuomalla rengasmekanismeja Thaimaasta riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Thaimaa.

(6)

Kahdessa edellisessä johdanto-osan kappaleessa mainitut kaksi tutkimusta eivät ole vaikuttaneet tämän tutkimuksen tuloksiin.

(7)

Tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien rengasmekanismien tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (7) julkaisemisen jälkeen komissio vastaanotti 23 päivänä lokakuuta 2001 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen pyynnön tarkastella näitä toimenpiteitä.

(8)

Pyynnön esitti kaksi yhteisön tuottajaa, Koloman Handler AG ja Krause Ringbuchtechnik GmbH, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, joiden tuotanto muodostaa pääosan rengasmekanismien koko tuotannosta yhteisössä. Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen lisäisi todennäköisesti Kiinan kansantasavallasta vahingollisella polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia.

(9)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun panemiseksi vireille, mistä syystä se pani vireille asiaa koskevan tutkimuksen (8).

(10)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaan edustajille, pyynnön esittäneille yhteisön tuottajille ja yhdelle tiedossa olleelle muulle yhteisön tuottajalle. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(11)

Kaikille osapuolille, jotka olivat sitä edellä mainitun määräajan kuluessa pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä, annettiin tilaisuus tulla kuulluiksi.

(12)

Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille niille, joille oli virallisesti ilmoitettu tarkastelun vireillepanosta, ja niille, jotka pyysivät kyselylomaketta tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Lisäksi otettiin yhteyttä yhteen vertailumaan (Intia) tuottajaan, jolle lähetettiin myös kyselylomake.

(13)

Kyselyyn vastasivat pyynnön esittäneet kaksi yhteisön tuottajaa ja yksi tarkastelun kohteena olevassa maassa toimiva vientiä harjoittava tuottaja sekä yksi vertailumaan tuottaja ja kaksi etuyhteydetöntä yhteisön tuojaa.

(14)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa. Samalla asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Osapuolten huomautuksia tarkasteltiin ja päätelmiä muutettiin tarpeen mukaan niiden perusteella.

(15)

Kaikki polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden samoin kuin yhteisön edun määrittämisen kannalta tarpeellisina pidetyt tiedot hankittiin ja tarkistettiin. Tarkastuskäyntejä suoritettiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(16)

Polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus käsitti 1 päivän tammikuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2001 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 1998 ja tutkimusajanjakson lopun välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(17)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli tietyt rengaskirjamekanismit, jotka koostuvat kahdesta suorakaiteen muotoisesta teräslevystä tai -langasta, joihin on kiinnitetty ainakin neljä teräslangasta tehtyä puolirengasta ja joita pitää yhdessä teräskuori. Ne voidaan avata joko vetämällä puolirenkaista tai rengasmekanismiin kiinnitetyn pienen teräksisen aukaisumekanismin avulla. Renkaat voivat olla erimuotoisia; yleisimpiä ovat pyöreät ja D:n muotoiset. Rengasmekanismit luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 8305 10 00 (Taric-koodit 8305100011, 8305100012 ja 8305100019 muiden kuin 17- tai 23-renkaisten mekanismien osalta ja Taric-koodit 8305100021, 8305100022 ja 830510002917- ja 23-renkaisten mekanismien osalta). Suljin-/aukaisuvivulla varustetut mappimekanismit, jotka luokitellaan samaan CN-koodiin, on jätetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

(18)

Rengasmekanismeja käytetään paperisten, pahvisten ja muovipäällysteisten toimistokansioiden, esittelykansioiden ja muiden vastaavien kansioiden valmistukseen.

(19)

Yhteisössä myytiin tutkimusajanjakson aikana useita erityyppisiä rengasmekanismeja. Näiden tyyppien väliset erot määritettiin seuraavien ominaisuuksien avulla: pohjalaatan leveys, mekanismityyppi, renkaiden lukumäärä, avausmenetelmä, nimellinen paperikapasiteetti, renkaiden läpimitta, renkaiden muoto, pituus ja renkaiden etäisyys toisistaan. Koska kaikilla tuotetyypeillä on samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet ja ne voidaan tietyissä rajoissa korvata toisillaan, todettiin, että kaikki rengasmekanismit ovat tässä menettelyssä yksi ja sama tuote.

(20)

Vertailumaan (Intia) kotimarkkinoilla tuotettujen ja myytyjen rengasmekanismien ja Kiinan kansantasavallasta yhteisöön vietyjen rengasmekanismien todettiin olevan fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia.

(21)

Lisäksi todettiin, että yhteisöön Kiinan kansantasavallasta tuotavien rengasmekanismien ja yhteisön markkinoilla myytävien yhteisön tuotannonalan tuottamien rengasmekanismien fyysisissä ja teknisissä perusominaisuuksissa ja käyttötarkoituksissa ei ollut eroja.

(22)

Tästä syystä pääteltiin, että vertailumaan kotimarkkinoilla tuotetut ja myydyt rengasmekanismit, Kiinan kansantasavallasta yhteisöön viedyt rengasmekanismit ja yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla tuottamat ja myymät rengasmekanismit ovat kaikki perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(23)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(24)

Valituksessa mainituista kolmesta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta yhteistyössä toimi vain WWS, jolle oli myönnetty yksilöllinen kohtelu sekä alkuperäisessä tutkimuksessa että absorptiotutkimuksessa. Muut kaksi vientiyritystä ilmoittivat, etteivät ne olleet vieneet asianomaista tuotetta yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Toinen näistä yrityksistä näyttää kuitenkin olevan osallisena siinä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimassa tapauksessa, jossa toimenpiteitä kierrettiin Thaimaan kautta tapahtuneella viennillä (ks. 42 ja 43 kappale jäljempänä).

(25)

Eurostatin tietojen mukaan ainoan tutkimuksessa yhteistyössä toimineen yrityksen vientimyynti vastasi Kiinan kansantasavallasta tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen tuonnin koko määrää. Kyseisen tuonnin osuus yhteisön kokonaiskulutuksesta tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksona oli 1,9 prosenttia, kun se alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksona eli 1 päivän lokakuuta 1994 ja 30 päivän syyskuuta 1995 välisenä aikana oli 45 prosenttia.

(26)

Alkuperäiseen tutkimukseen verrattuna vain vertailumaa on vaihtunut, muutoin polkumyyntimarginaalin laskemismenetelmät ovat pysyneet samoina.

(27)

Koska Kiinan kansantasavalta on siirtymätalous, sitä koskeva normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti valitusta sopivasta markkinataloutta toteuttavasta kolmannesta maasta, jäljempänä ’vertailumaa’, saatujen tietojen perusteella.

(28)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vertailumaana käytettiin Malesiaa. Koska asianomaisen tuotteen tuotanto Malesiassa on loppunut ja sitä on siirretty muun muassa Intiaan, oli valittava toinen edustava maa. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevasta tarkastelusta tehdyssä pyynnössä ehdotettiin Intiaa normaaliarvon määrittämisessä käytettäväksi vertailumaaksi. Tätä valintaa ei kyseenalaistettu. Lisäksi todettiin, että Intian valintaa puoltavat syyt, kuten sen kotimarkkinoiden koko ja avoimuus ja sen raaka-aineiden saantimahdollisuudet, varmistavat, että maassa vallitsee tavanomainen kilpailutilanne. Intialainen tuottaja, johon otettiin yhteyttä, suostui toimimaan yhteistyössä, ja sen kotimarkkinamyynti oli edustavaa. Kyseinen yritys oli etuyhteydessä tutkimuksessa yhteistyössä toimineeseen kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, mutta mikään ei viitannut siihen, että tämä voisi vaikuttaa normaaliarvon määrittämiseen. Näin ollen Intiaa pidettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti sopivana vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi tässä tapauksessa.

(29)

Samankaltaisen tuotteen myynti vertailumaan kotimarkkinoilla oli tutkimuksen mukaan kannattavaa ja edustavaa tutkimusajanjakson aikana. Tämän vuoksi normaaliarvo määritettiin vertailumaassa eli Intiassa toimivien riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai niiden maksettavaksi tulevien hintojen perusteella.

(30)

Koska asianomaista tuotetta vietiin yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan vientihinnan perusteella.

(31)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti oikaisujen muodossa huomioon sisämaakuljetuskustannusten, alennusten ja myöhempien hyvitysten, käsittely-, lastaus-, kuljetus- ja luottokustannusten, palkkioiden ja vakuutuskustannusten eroavuudet, jotka vaikuttivat hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen.

(32)

Tältä osin olisi kuitenkin huomattava, että yhteisöön vietyjen rengasmekanismien ja erilaisten mekanismityyppien määrä väheni voimakkaasti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Tämän vuoksi vain 10 prosenttia ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan suoraan Kiinan kansantasavallasta viemistä tuotetyypeistä oli vertailukelpoisia vertailumaan kotimarkkinoilla tutkimusajanjakson aikana myydyn samankaltaisen tuotteen eri tyyppien kanssa. Alkuperäisessä tutkimuksessa vertailu perustui 75 prosenttiin kokonaismyyntimäärästä. Suurin osa Kiinan kansantasavallan suorasta viennistä tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksona kuului sellaisiin ”kapeisiin” tuotesegmentteihin kuin esimerkiksi 17- ja 23-renkaiset mekanismit, joihin sovelletaan vähimmäistuontihintaa.

(33)

Painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vientihintojen painotettuun keskiarvoon samassa kaupan portaassa. Vertailu osoitti, että polkumyyntiä ei esiintynyt.

(34)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteistyössä toiminut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja WWS ei harjoittanut polkumyyntiä. WWS:n suoran vientimyynnin määrä yhteisöön oli kuitenkin tämän tutkimuksen tutkimusajanjakson aikana huomattavasti pienempi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Lisäksi WWS:n suora vienti Kiinan kansantasavallasta koostui ennen kaikkea hintahaarukan yläpäähän kuuluvista rengasmekanismeista, varsinkin 17- ja 23-renkaisista malleista, joihin sovelletaan vähimmäistuontihintaa (ks. 32 kappale edellä). Tämän vuoksi kyseisestä tuonnista ei juurikaan maksettu polkumyyntitulleja. Tätä tulosta ei voida verrata alkuperäisessä tutkimuksessa määritettyyn polkumyyntimarginaaliin, koska polkumyyntimarginaalia ei voitu määrittää polkumyyntitullin alaisille rengasmekanismimalleille, jotka olivat yhteisön markkinoiden eniten myytyjä malleja ja joita ei viety suoraan Kiinan kansantasavallasta yhteisöön tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksona. Vertailun piiriin kuuluneista myyntimääristä voidaan lisäksi todeta, vertailu voitiin tehdä vain vertailumaan kotimarkkinoilla myydyn samankaltaisen tuotteen myynnin ja sellaisten mallien myynnin välillä, jotka muodostivat 10 prosenttia Kiinan kansantasavallasta yhteisöön suuntautuneesta myynnistä. Edellä esitetyn perusteella katsottiin, että polkumyynnin jatkumisesta ei voida tehdä selkeitä päätelmiä.

(35)

Koska polkumyynnin jatkumista koskevia selkeitä päätelmiä ei pystytty tekemään, tutkittiin myös, olisiko polkumyynnin toistuminen todennäköistä.

(36)

Tässä yhteydessä tarkasteltiin seuraavia tekijöitä: a) kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämätön kapasiteetti ja investoinnit; b) yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan käyttäytyminen kolmansien maiden markkinoilla; c) yhteistyöhön osallistumattomien yritysten harjoittama asianomaisen tuotteen vienti kolmansiin maihin vientimäärien ja -hintojen perusteella tarkasteltuna.

(37)

Olisi huomattava, että koska vientiä harjoittavat tuottajat eivät WWS-yritystä lukuun ottamatta toimineet yhteistyössä tässä tutkimuksessa, Kiinan kansantasavallan tuotantoa, käyttämätöntä tuotantokapasiteettia ja kotimarkkinamyyntiä koskevia tietoja oli saatavilla vain yhteistyössä toimineen tuottajan tapauksessa.

(38)

Yhteistyössä toimineen yrityksen tuotantokapasiteetti pysyi vakaana vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto kuitenkin väheni 28 prosenttia samana ajanjaksona, on todennäköistä, että yhteistyössä toimineella vientiä harjoittavalla tuottajalla on runsaasti käyttämätöntä tuotantokapasiteettia (kolmasosa sen kokonaiskapasiteetista). Näin ollen kyseinen tuottaja voisi nopeasti lisätä tuotantoaan ja ohjata sen mille tahansa vientimarkkinoille, myös yhteisön markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Olisi myös huomattava, että ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan käyttämätön tuotantokapasiteetti vastaa suurin piirtein puolta yhteisön kulutuksesta. Lisäksi voidaan kohtuudella olettaa, että muillakin kiinalaisilla tuottajilla on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia, sillä vienti Kiinan kansantasavallasta on vähentynyt, eikä ole olemassa mitään näyttöä siitä, että maan tuotantokapasiteetti olisi pienentynyt.

(39)

Voidaan myös todeta, että yhteistyössä toimineen yrityksen kone- ja laiteinvestoinnit olivat vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä edelleen merkittäviä, vaikkakin niiden määrä väheni asteittain.

(40)

Yhteistyössä toimineen yrityksen vientimyynnin määrä kolmansiin maihin (muualle kuin yhteisöön) väheni 8 prosenttia vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä. Sen keskimääräinen vientihinta kolmansiin maihin laski samana aikana 12 prosenttia.

(41)

Päätelmät oli yhteistyöhön osallistumattomien yritysten osalta tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Koska asianomaiset yritykset eivät toimineet tutkimuksessa lainkaan yhteistyössä, Kiinan kansantasavallasta muihin maihin tapahtuneen viennin määrät ja hinnat pyrittiin määrittämään Yhdysvaltojen ja Kiinan kansantasavallan tilastojen avulla. Vaikka Kiinan kansantasavallan viennin absoluuttinen määrä oli erilainen tietolähteestä riippuen, molemmat tilastot vahvistavat, että rengasmekanismien vienti Kiinan kansantasavallasta muualle maailmaan väheni merkittävästi vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kiinan kansantasavallan tilastojen mukaan rengasmekanismeja myytiin vuonna 1999 maailmanmarkkinoille noin 662 miljoonaa kappaletta; tutkimusajanjakson loppuun mennessä tämä määrä oli laskenut 523 miljoonaan kappaleeseen. Keskimääräinen vientihinta, joka tosin kattoi erilaisia, hinnaltaan suuresti vaihtelevia tuotetyyppejä, pysyi samaan aikaan suhteellisen vakaana. Kuten edellä 38 kappaleessa mainitaan, yhteistyöhön osallistumattomien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotantokapasiteetin oletetusta vähennyksestä ei ole käytettävissä tietoja, joten on todennäköistä, että niillä on edelleen merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Näin ollen on kohtuullista päätellä, että jos polkumyyntitoimenpiteiden annettaisiin raueta, yhteisön markkinoista tulisi erittäin houkutteleva kohde kyseisille kiinalaisille viejille, jotka aloittaisivat jälleen asianomaisen tuotteen viennin yhteisön markkinoille merkittävinä määrinä.

(42)

Tässä yhteydessä on lisäksi tärkeää huomata, että OLAF on tehnyt tutkimuksen, jossa pyrittiin selvittämään, olivatko Thaimaasta peräisin oleviksi ilmoitetut, yhteisöön tuodut rengasmekanismit todella peräisin kyseisestä maasta vai olivatko ne, kuten väitettiin, tosiasiassa peräisin Kiinan kansantasavallasta.

(43)

OLAFin ja asianomaisten jäsenvaltioiden tutkimukset osoittivat, että kyseiset rengasmekanismit eivät olleet peräisin Thaimaasta. Tutkimukset vahvistivat lisäksi, että merkittävä osa näistä tuotteista oli peräisin Kiinan kansantasavallasta, joten niiden alkuperä ei oikeuta etuuskohteluun ja niistä olisi kannettava polkumyyntitullit.

(44)

Tältä osin olisi huomattava, että Thaimaan kautta vietyihin tuotetyyppeihin kuuluivat nimenomaan yhteisön markkinoilla tutkimusajanjaksona eniten myydyt rengasmekanismimallit, eivätkä niinkään ne 17- ja 23-renkaiset mallit, joita myytiin yhteisöön suoraan Kiinan kansantasavallasta. Tämän ansiosta voitiin tehdä vertailu, jossa käytettiin yhteisön markkinoilla eniten myytyjä malleja. Vertailu tehtiin Thaimaasta yhteisöön vietyjen rengasmekanismien ja tiettyjen vertailumaan kotimarkkinoilla myytyjen vastaavien tuotetyyppien välillä. Tuloksen tulkinnassa olisi oltava varovainen, sillä Thaimaasta yhteisöön tuoduista rengasmekanismeista ei tehty kattavaa tutkimusta, minkä vuoksi laskelmien perustana voitiin käyttää vain FOB Bangkok -hintatarjousta, jonka yhteisön tuotannonala oli toimittanut Thaimaasta yhteisöön tutkimusajanjakson aikana ja sen jälkeen vietyjen tuotetyyppien osalta. Laskelma näytti kuitenkin osoittavan, että Thaimaasta vietyjen rengasmekanismien hinnat olivat alempia kuin Intian kotimarkkinahinnat, mistä syystä ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kyseisiä rengasmekanismeja myytiin yhteisöön polkumyyntihinnoin.

(45)

Olisi lisäksi muistettava, että asianomaista tuotetta koskenut absorptiotutkimus johti lokakuussa 2000 siihen, että tulleja korotettiin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetuista 32,5 prosentista (WWS) ja 39,4 prosentista (kaikki muut kiinalaiset yritykset) 51,2 prosenttiin WWS:n osalta ja 78,8 prosenttiin kaikkien muiden kiinalaisten yritysten osalta.

(46)

Mikään kolmas maa ei sovella kaupan suojakeinoja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien rengasmekanismien tuontiin.

(47)

Tutkimuksen mukaan sekä yhteistyössä toimineella vientiä harjoittavalla tuottajalla että todennäköisesti myös molemmilla muilla kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on huomattava määrä käyttämätöntä kapasiteettia sen johdosta, että niiden vienti on vähentynyt merkittävästi vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan käyttämätön tuotantokapasiteetti vastaa lisäksi suurin piirtein puolta yhteisön kulutuksesta.

(48)

Yhteisön todettavissa oleva kulutus tutkimusajanjakson aikana oli noin 270 miljoonaa kappaletta, josta vain 5 miljoonan kappaleen alkuperämaaksi oli ilmoitettu Kiinan kansantasavalta. Alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksona (1 päivän lokakuuta 1994 ja 30 päivän syyskuuta 1995 välisenä aikana) kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät yhteisöön 126 miljoonaa kappaletta rengasmekanismeja. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämätön kapasiteetti on todennäköistä, että tuonti Kiinan kansantasavallasta yhteisön markkinoille voisi alkaa uudelleen merkittävinä määrinä, jos polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon annettaisiin päättyä. Käyttämättömän kapasiteetin suuri määrä aiheuttaa kiinalaisille yrityksille vientipaineita, minkä lisäksi kyseinen vienti mitä todennäköisimmin tapahtuisi polkumyyntihintaan. Voidaankin todeta, että vaikka yhteistyössä toiminutta yritystä koskenut vertailu osoitti, että se ei harjoita polkumyyntiä, kyseinen vertailu perustui pieneen otokseen eikä ole verrattavissa alkuperäisen tutkimuksen polkumyyntilaskelmiin. Toisaalta yksi niistä kiinalaisista yrityksistä, jotka eivät toimineet yhteistyössä tässä tutkimuksessa, vei rengasmekanismeja yhteisön markkinoille Thaimaassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta. Tehdyt laskelmat osoittivat, että tämä myynti tapahtui mahdollisesti polkumyyntihinnoin. Tämän vuoksi ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että polkumyyntikäytäntöjä on jatkettu vain vuosi absorptiotutkimuksen jälkeen.

(49)

Näiden päätelmien ja seikkojen perusteella voidaan todeta, että jos kiinalaiset viejät aloittaisivat uudelleen viennin yhteisöön, sovellettavat vientihinnat olisivat todennäköisesti normaaliarvoa alempia. Näin ollen on odotettavissa, että jos voimassa olevien tullien soveltaminen lakkaa, polkumyynnillä tapahtuva tuonti Kiinan kansantasavallasta alkaa uudelleen.

(50)

Tutkimusajanjakson aikana rengasmekanismeja valmistivat yhteisössä seuraavat tuottajat:

(51)

Ensimmäiset kaksi tuottajaa ovat pyynnön esittäjiä ja toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Yhteistyössä toimineiden yhteisön tuottajien osuus tutkimusajanjakson aikaisesta rengasmekanismien kokonaistuotannosta yhteisössä oli yli 90 prosenttia. Niiden katsottiin tämän vuoksi edustavan yhteisön tuotannonalaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Näihin yrityksiin viitataan jäljempänä ilmaisulla ’yhteisön tuotannonala’. Tutkimusajanjakson jälkeen näistä yrityksistä tuli osa samaa yritysryhmää, mutta niiden tuotanto yhteisössä jatkui. Tämä yritysryhmä ei ole etuyhteydessä kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

(52)

Yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien rengasmekanismien määrä määritettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden yhteisön tuottajien kyselyvastausten perusteella. Yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle jätetyn yhteisön tuottajan myynnin laskemiseen käytettiin myös muita saatavilla olevia tietoja.

(53)

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan ja Thaimaasta peräisin olevaksi ilmoitetun tuonnin määrä määritettiin Eurostatin lukujen perusteella lukuun ottamatta tutkimusajanjakson aikana Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaksi ilmoitettua tuontia, jonka osalta käytettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja.

(54)

Muista kolmansista maista peräisin olevaa tuontia koskevat luvut on Intian ja Indonesian tapauksessa saatu näitä kahta maata koskevasta polkumyynnin vastaisesta menettelystä muutoin paitsi tutkimusajanjaksoon liittyvän tuonnin osalta. Jos tuonnin määrä ei selvinnyt kyselyvastauksista tai aiemmista menettelyistä, se laskettiin Eurostatin tietojen avulla. Unkarista peräisin olevan tuonnin määrän määrittämisessä käytettiin yhden yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan kyselyvastauksessaan antamia tietoja. Muiden kolmansien maiden kuin Unkarin ja tässä kappaleessa mainittujen maiden osalta käytettiin Eurostatin tietoja. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että Eurostatin luvut oli muunnettava tonneista kappalemääriksi.

(55)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että yhteisön todettavissa oleva kulutus laski tarkastelujaksolla 9 prosenttia eli 297 miljoonasta kappaleesta (luvut on pyöristetty lähimpään miljoonaan) 270 miljoonaan kappaleeseen vuoden 1998 ja tutkimusajanjakson välillä. Vastaavat luvut olivat 306 miljoonaa kappaletta vuonna 1999 ja 316 miljoonaa kappaletta vuonna 2000.

(56)

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaksi ilmoitettu tuonti väheni jyrkästi tarkastelujaksolla laskien ensin 44 miljoonasta kappaleesta vuonna 1998 24 miljoonaan kappaleeseen vuonna 1999 ja edelleen 10 miljoonaan kappaleeseen vuonna 2000 ja 5 miljoonaan kappaleeseen tutkimusajanjaksona. Kyseisen tuonnin markkinaosuus pieneni jokaisena tarkastelujakson vuonna, ensin 14,8 prosentista vuonna 1998 7,8 prosenttiin vuonna 1999 ja sitten 3 prosenttiin vuonna 2000 ja 1,9 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(57)

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaksi ilmoitetun tuonnin keskihinta nousi 96 prosenttia vuoden 1998 (141 euroa) ja tutkimusajanjakson (278 euroa) välillä. Tämä tuontihintojen noususuuntaus on pikemminkin seurausta vähimmäistuontihinnan soveltamisalaan kuuluvien kalliimpien tuotetyyppien (17- ja 23-renkaiset mekanismit) kasvavasta osuudesta kuin todellisesta hintojen korotuksesta.

(58)

Kuten edellä mainittiin, OLAFin tutkimus osoitti, että huomattava osa Thaimaasta peräisin olevaksi ilmoitetusta tuonnista oli todellisuudessa peräisin Kiinan kansantasavallasta. Thaimaasta peräisin olevaksi ilmoitettu tuonti kasvoi miljoonasta kappaleesta vuonna 1998 16 miljoonaan kappaleeseen vuonna 1999 ja edelleen 17 miljoonaan kappaleeseen vuonna 2000 ja 20 miljoonaan kappaleeseen tutkimusajanjaksona. Kyseisen tuonnin markkinaosuus kasvoi jokaisena tarkastelujakson vuonna, ensin 0,3 prosentista vuonna 1998 5,2 prosenttiin vuonna 1999 ja sitten 5,3 prosenttiin vuonna 2000 ja 7,4 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Tämän tuonnin keskihinta laski samana ajanjaksona 9 prosenttia eli 100 eurosta 91 euroon. Thaimaasta peräisin olevaksi ilmoitetun tuonnin hinnoista on saatavilla yksityiskohtaisempia tietoja, jotka koskevat Thaimaan kautta vietyjen rengasmekanismien eurooppalaisen jakelijan jälleenmyyntihintoja. Tutkimuksessa todettiin, että nämä jälleenmyyntihinnat olivat keskimäärin noin 12 prosenttia alempia kuin yhteisön tuotannonalan hinnat.

(59)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto väheni 17 prosenttia tarkastelujaksolla eli indeksiluvusta 100 vuonna 1998 indeksilukuun 91 vuonna 1999 ja edelleen indeksilukuun 89 vuonna 2000 ja indeksilukuun 83 tutkimusajanjakson aikana. Koloman Handler AG:n päätös siirtää osa tuotannostaan Unkariin vuonna 2000 selittää tuotannon laskun kyseisenä vuonna. Kyseinen yritys jätti konkurssihakemuksen tutkimusajanjakson aikana ja sen tuotanto väheni merkittävästi vuoden 2001 jälkipuoliskolla.

(60)

Yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti väheni 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kapasiteetti lisääntyi ensin vuonna 1999 indeksilukuun 107 ja väheni sitten vuonna 2000 indeksilukuun 93 sen seurauksena, että Koloman Handler AG päätti siirtää osan tuotannostaan Unkariin. Tuotantokapasiteetin määrä vakiintui tutkimusajanjakson aikana.

(61)

Kapasiteetin käyttöaste laski yli 80 prosentista vuonna 1998 70–75 prosenttiin vuonna 1999 ja nousi sitten 76–80 prosenttiin vuonna 2000, ennen kuin laski taas 70–75 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(62)

Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot vähenivät tarkastelujakson jokaisena vuonna ja yhteensä 37 prosenttia. Tärkein syy tähän vähennykseen oli Koloman Handler AG:n tuotannon supistuminen konkurssihakemuksen jättämisen jälkeen. Tavaroiden varastointiaika ennen myyntiä väheni 10 päivää tarkastelujaksolla.

(63)

Yhteisön tuotannonalan myynti yhteisön markkinoilla väheni 8 prosenttia tarkastelujaksolla eli 119 miljoonasta kappaleesta vuonna 1998 109 miljoonaan kappaleeseen tutkimusajanjaksolla. Vuonna 1999 myynnin määrä oli 115 miljoonaa kappaletta ja se pysytteli lähes samalla tasolla myös vuonna 2000.

(64)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi hieman tarkastelujaksolla: se oli 40,1 prosenttia vuonna 1998 ja 40,4 prosenttia tutkimusajanjakson aikana, vaikka olikin laskenut merkittävästi vuonna 1999 (37,6 prosenttiin) ja vuonna 2000 (36,2 prosenttiin).

(65)

Kun yhteisön kulutus väheni 9 prosenttia tarkastelujaksolla, yhteisön tuotannonalan myynnin määrä laski samaan aikaan 8 prosenttia. Kiinan kansantasavallasta ja Thaimaasta peräisin olevaksi ilmoitetun tuonnin yhteenlaskettu määrä puolestaan väheni 44 prosenttia tarkastelujaksolla. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus siis kasvoi hieman, kun taas Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaksi ilmoitetun tuonnin markkinaosuus pieneni ja Thaimaasta peräisin olevaksi ilmoitetun tuonnin markkinaosuus kasvoi.

(66)

Yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla myymien rengasmekanismien painotettu keskimääräinen myyntihinta laski tarkastelujaksolla yhteensä 16 prosenttia seuraavasti: se oli 206 euroa tuhatta kappaletta kohti vuonna 1998, 190 euroa vuonna 1999, 177 euroa vuonna 2000 ja 174 euroa tutkimusajanjakson aikana. Indonesiasta peräisin olevaa tuontia koskevat polkumyyntitoimenpiteet otettiin käyttöön vasta kesäkuussa 2002, joten on mahdollista, että Indonesiasta polkumyynnillä tapahtunut rengasmekanismien tuonti on saattanut vaikuttaa tarkastelujakson hintakehitykseen.

(67)

Tärkeimpien raaka-aineiden (teräsnauhan ja -langan) myyntihinta ei laskenut vastaavasti. Sen sijaan yksikkötyökustannukset, joiden osuus kokonaisyksikkökustannuksista on kaksi viidesosaa, laskivat merkittävästi tarkastelujakson aikana.

(68)

Koska tiettyjen liiketoiminnan tavanomaista tulosta heijastamattomien erien merkitys oli huomattava (erityisesti goodwill- eli liikearvoa koskeva poisto yrityskaupan jälkeen), liiketoiminnan voittomarginaalia ennen liikearvon poistoa pidettiin parempana osoittimena yhteisön tuotannonalan kannattavuutta arvioitaessa kuin voittomarginaalia ennen veroja. Yhteisön tuotannonalan liiketoiminnan voittomarginaali etuyhteydettömille yhteisön asiakkaille suuntautuneen myynnin osalta on ollut pitkään heikko. Kannattavuus parani 0–3 prosentista vuonna 1998 3,1–6 prosenttiin vuonna 1999 ja laski sitten äkillisesti 0 ja -3 prosentin välille vuonna 2000 ja oli tutkimusajanjaksona alhaisempi kuin -3 prosenttia. Tämä negatiivinen tulos vaikutti varmasti osaltaan siihen, että kyseessä olevat kaksi yritystä tekivät konkurssin: Koloman Handler AG heinäkuussa 2001 ja Krause Ringbuchtechnik GmbH huhtikuussa 2002 (eli pian tutkimusajanjakson jälkeen).

(69)

Investointien tarkastelussa keskityttiin tehdas- ja koneinvestointeihin, joiden osuus investointien kokonaismäärästä tutkimusajanjakson aikana oli yli 90 prosenttia. Liikearvoon tehtyjä investointeja ei otettu huomioon, koska ne olivat tulosta kertaluonteisesta tapahtumasta eli yrityskaupasta, eivätkä näin ollen kuvasta yhteisön tuotannonalan tavanomaista tulosta useiden vuosien ajalta. Tehdas- ja koneinvestointien määrä väheni 65 prosenttia tarkastelujaksolla. Määrä laski indeksinumerosta 52 vuonna 1999 indeksinumeroon 48 vuonna 2000 ja edelleen indeksinumeroon 35 tutkimusajanjakson aikana.

(70)

Yhteisön tuotannonalan jatkuvasti heikko kannattavuus heikensi sen mahdollisuuksia saada pääomaa.

(71)

Koska oma pääoma kääntyi negatiiviseksi vuonna 2000 ja molemmat yhteisön tuottajat jättivät tämän jälkeen konkurssihakemuksen, sijoitetun pääoman tuottoa mitattiin pääoman tuottoasteen avulla. Pääoman tuottoaste pysyi vuosina 1998 ja 1999 vakaana ja oli 0–3 prosenttia, mutta laski sitten äkillisesti 0 ja -5 prosentin välille vuonna 2000 ja oli tutkimusajanjaksona alhaisempi kuin -10 prosenttia.

(72)

Liiketoiminnan yksinkertaistetun nettokassavirran (liikevoitto ja poistot, lukuun ottamatta liikearvon poistoa) tarkastelu osoittaa, että suuntaus on sama kuin liiketoiminnan voittomarginaalin tapauksessa. Kassavirta kasvoi indeksiluvusta 100 vuonna 1998 indeksilukuun 126 vuonna 1999 ja laski sitten jyrkästi indeksilukuun 62 vuonna 2000 ja indeksilukuun -65 tutkimusajanjakson aikana.

(73)

Työllisyys (kokoaikavastaavuutena) heikkeni tarkastelujaksolla indeksiluvusta 100 vuonna 1998 indeksilukuun 86 vuonna 1999 ja edelleen indeksilukuun 82 vuonna 2000 ja indeksilukuun 77 tutkimusajanjakson aikana.

(74)

Tuottavuus, joka mitattiin tuhantena kappaleena työntekijää kohti, parani 8 prosenttia tarkastelujaksolla samalla, kun työvoimakustannukset tuotosyksikköä kohti (euroa/kg) laskivat kyseisellä jaksolla 12 prosenttia.

(75)

Tutkimuksen mukaan Kiinan kansantasavallasta peräsin olevaksi ilmoitettu tuonti ei tutkimusajanjakson aikana tapahtunut polkumyynnillä, mutta kyseistä tuontia koskevat päätelmät liittyvät pieneen, ei-edustavaan valikoimaan rengasmekanismeja. Thaimaasta peräisin olevaksi ilmoitettua tuontia koskevaa täyttä polkumyyntimääritystä ei puolestaan voitu tehdä, koska polkumyynnin esiintymistä ei ollut tutkittu (OLAFin tutkimus koski alkuperän määrittämistä eikä polkumyyntiin liittyviä näkökohtia). Tästä syystä tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyydestä ei voitu tehdä päätelmiä.

(76)

Yhteisön tuotannonalan tilanne pysyi vaikeana koko tarkastelujakson. Tämä käy ilmi tuotannonalan heikkenevästä kannattavuudesta (toisin sanoen sen kasvavista tappioista vuoden 1999 jälkeen), myyntimäärien vähenemisestä ja yksikköhintojen laskusta.

(77)

Yhteisön tuotannonalan vaikea tilanne tutkimusajanjaksona oli seurausta useista aikaisemmista tapahtumista, muun muassa seuraavista: i) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tuotteiden polkumyynnillä tapahtunut tuonti, joka jatkui siihen saakka, kun toimenpiteet otettiin käyttöön tammikuussa 1997; ii) näiden toimenpiteiden absorptio, jonka esiintyminen vahvistettiin lokakuussa 2000; iii) Indonesiasta peräisin olevien tuotteiden tuonti polkumyynnillä, kunnes kyseisessä tuonnissa otettiin käyttöön polkumyyntitoimenpiteet kesäkuussa 2002; iv) toimenpiteiden kiertäminen kuljettamalla tuotteita Thaimaan kautta (OLAFin tutkimus). Toimenpiteiden kiertämistä koskenut tutkimus johti lisäksi siihen, että neuvoston asetuksella (EY) N:o 119/97 käyttöön otetut toimenpiteet laajennettiin koskemaan myös asianomaisen tuotteen tuontia Vietnamista (ks. 4 kappale edellä). Tämä osoittaa, että yhteisön tuotannonala kärsi koko tarkastelujakson ajan polkumyynnistä ja ettei sillä ollut tilaisuutta toipua sen vaikutuksista. Kulutus yhteisön markkinoilla väheni vain hieman, joten tämä tekijä ei voi sinällään selittää yhteisön tuotannonalan vaikeaa tilannetta.

(78)

Alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksona (eli 1 päivän lokakuuta 1994 ja 30 päivän syyskuuta 1995 välisenä aikana) kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat myivät yhteisön markkinoille 126 miljoonaa kappaletta rengasmekanismeja (WWS:n osuus tästä myynnistä oli yli kaksi viidesosaa). Vuonna 2001 eli tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksona myytiin 5 miljoonaa kappaletta rengasmekanismeja, joiden alkuperämaaksi oli ilmoitettu Kiinan kansantasavalta. Koska Kiinan kansantasavallassa on runsaasti käyttämätöntä tuotantokapasiteettia (samalla kun maan vienti kolmansiin maihin on vähenemässä) ja koska kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien toiminta on johdonmukaisesti osoittanut, että ne ovat valmiita myymään tuotteitaan polkumyynnillä vahinkoa aiheuttavaan hintaan kasvattaakseen markkinaosuuttaan, on selvää, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tuontituotteiden vahingollinen polkumyynti todennäköisesti alkaa uudelleen, jos polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolo päättyy.

(79)

Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat pystyvät lisäämään markkinaosuuttaan enää vain yhteisön markkinoilla, koska muiden markkinoiden toimitukset ovat jo kiinalaisten tuottajien tai näiden määräysvallassa olevien kolmansien maiden tuottajien hallussa. Yhteisön tuotannonalalla on vain vähän myyntiä tärkeimmillä yhteisön ulkopuolisilla markkinoilla, joilla myydyistä rengasmekanismeista lähes kaikki on valmistettu Kiinan kansantasavallassa tai kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien määräysvallassa olevissa yrityksissä. Kuten absorptiotutkimuksen yhteydessä tehdystä analyysistä käy ilmi, tarkasteltavana olevan tuonnin aiheuttama hintapaine lisääntyisi todennäköisesti merkittävästi, jos voimassa olevien toimenpiteiden annettaisiin raueta. Kun otetaan huomioon, että WWS pystyi ottamaan kantaakseen huomattavan osan 32,5 prosentin suuruisesta polkumyyntitullistaan ja että muut kiinalaiset yritykset tekivät saman 39,4 prosentin tullinsa osalta, on erittäin todennäköistä, että jos polkumyyntitoimenpiteitä ei sovellettaisi, kyseiset yritykset pystyisivät voimistamaan entisestään sitä hintapainetta, joka painaa yhteisössä myytävien rengasmekanismien hintoja alaspäin.

(80)

Olisi muistettava, että Thaimaasta peräisin oleviksi ilmoitettujen rengasmekanismien keskihinta laski 9 prosenttia tarkastelujaksolla, minkä lisäksi kyseisten rengasmekanismien eurooppalaisen jakelijan keskimääräisen myyntihinnan ja yhteisön tuotannonalan painotetun keskimääräisen myyntihinnan välinen vertailu osoitti, että ensiksi mainittu hinta oli noin 12 prosenttia jälkimmäistä alempi.

(81)

Muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin osalta voidaan ensinnäkin todeta, että Unkarista tuli osa yhteisöä 1 päivänä toukokuuta 2004. Intian ja Indonesian vientiä harjoittavat tuottajat ovat puolestaan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien määräysvallassa. Jos Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa tuontia koskevien toimenpiteiden voimassaolon annetaan päättyä, rengasmekanismien vienti Intiasta ja Indonesiasta yhteisöön olisi vähemmän houkuttelevaa, koska tällöin on todennäköistä, että polkumyynnillä tapahtuva suora tuonti Kiinan kansantasavallasta lisääntyisi voimakkaasti.

(82)

Kun otetaan huomioon yhteisön tuotannonalan jo valmiiksi vaikea tilanne, edellä mainittu, Kiinan kansantasavallasta polkumyyntihinnoin tapahtuvan tuonnin voimakas kasvu yhdessä merkittävän hinnan alittavuuden kanssa johtaisi epäilemättä vakaviin seuraamuksiin yhteisön tuotannonalan kannalta. Ottaen huomioon myös aiemmista rengasmekanismeja koskeneista polkumyynnin ja tukien vastaisista tutkimuksista saadut kokemukset voidaan todeta, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien rengasmekanismien tuontia koskevien toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi mitä todennäköisimmin yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemiseen entisestään merkittävässä määrin.

(83)

Edellä esitetyn perusteella on todennäköistä, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien rengasmekanismien tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi kyseisen tuonnin määrän voimakkaaseen kasvuun yhteisössä ja samalla myyntihintojen merkittävään laskuun. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että pääosa rengasmekanismien markkinoilla myydyistä tuotteista on pitkälti standardisoituja ja että kilpailua käydään lähinnä hinnoilla.

(84)

Näin ollen ja ottaen huomioon yhteisön markkinoiden tilannetta koskevat päätelmät on todennäköistä, että jos alhaiseen polkumyyntihintaan tapahtuvan tuonnin määrä kasvaa, tämä johtaa yhteisön tuotannonalan hintojen alenemiseen. Tämä puolestaan heikentäisi entisestään yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta. Seurauksena olisi todennäköisesti yhteisön tuotannonalan yritysten konkurssi ja jäljellä olevan tuotantolaitoksen sulkeminen.

(85)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymisen myötä poistuisi se tärkein tekijä, joka on estänyt kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia myymästä tuotteitaan vahingolliseen polkumyyntihintaan yhteisön markkinoilla.

(86)

Tämän vuoksi päätellään, että Kiinan kansantasavallasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttama vahinko todennäköisesti toistuisi.

(87)

Tutkimuksessa selvitettiin, oliko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisen jatkaminen ei ole yhteisön edun mukaista. Toimenpiteiden soveltamisen jatkamisen vaikutuksia kaikkiin tämän menettelyn soveltamisalaan kuuluviin osapuoliin sekä toimenpiteiden voimassaolon päättymisen seurauksia tarkasteltiin tästä syystä perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti kaiken käytettävissä olevan näytön pohjalta.

(88)

Jotta toimenpiteiden mahdollisen voimassa pitämisen vaikutuksia voitaisiin arvioida, kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Vain tutkimuksessa yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat ja kaksi etuyhteydetöntä tuojaa vastasivat kyselyyn. Kolme käyttäjää esitti huomautuksia, mutta yksikään niistä ei vastannut kyselyyn eikä toimittanut huomautuksiaan tukevaa näyttöä.

(89)

Perusasetuksen 21 artiklan 7 kohdassa säädetään, että tiedot otetaan huomioon ainoastaan, jos niiden pätevyydestä on olemassa tosiasiallisia todisteita. Käyttäjien huomautuksista, joiden mukaan polkumyyntitoimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole yhteisön edun mukaista, ei voitu tässä yhteydessä tehdä päätelmiä, koska tarvittavaa näyttöä ei esitetty.

(90)

Aiemmin käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden vaikutuksista voidaan todeta, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaksi ilmoitettu tuonti väheni voimakkaasti etenkin sen jälkeen, kun tulleja korotettiin absorptiotutkimuksen päätelmien perusteella; samalla muista kolmansista maista peräisin oleva tai peräisin olevaksi ilmoitettu tuonti lisääntyi merkittävästi.

(91)

Yritysryhmä, johon pyynnön esittäjät kuuluvat, on ainoa rengasmekanismeja merkittävässä määrin valmistava yhteisön tuottaja. Nämä yritykset toimivat vaikeissa olosuhteissa, joissa uhkana on kolmansista maista tuleva, usein polkumyynnillä tapahtuva ja tuettu halpatuonti, joka aiheuttaa vahinkoa. Yritykset järjestivät toimintansa uudelleen konkurssihakemuksen jätettyään, mutta tämä ei riittänyt estämään konkurssimenettelyjen jatkumista vuoden 2003 viimeisellä neljänneksellä. Yhteisön tuotannonala pyrkii luomaan liiketoiminnalleen terveen pohjan, jotta se pystyisi kilpailemaan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kanssa maailmanmarkkinoilla. Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättyminen voisi horjuttaa tätä strategiaa merkittävästi, sillä kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat jo aiemmin osoittaneet, että ne ovat valmiita painamaan hinnat polkumyyntitasolle kasvattaakseen markkinaosuuttaan. Ottaen huomioon, että absorptiokäytännöt ja Indonesiasta peräisin olevien rengasmekanismien polkumyynnillä tapahtunut tai tuettu tuonti ovat jo jossain määrin heikentäneet voimassa olevien toimenpiteiden vaikutuksia, näiden toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi mitä todennäköisimmin yhteisön tuotannonalan käynnissä olevien uudelleenjärjestelypyrkimysten epäonnistumiseen.

(92)

Yhteisön tuotannonalalla on pitkät perinteet, mutta on erittäin todennäköistä, että sen toiminta päättyy kokonaan, jos uudelleenjärjestelyissä ei onnistuta. Robert Krause GmbH & Co. KG jätti konkurssihakemuksen tammikuussa 1998. Sen seuraaja, Krause Ringbuchtechnik GmbH, jonka omisti kesäkuusta 1998 lähtien Wilhelm vom Hoffe Drahtwerke GmbH, hakeutui konkurssiin huhtikuussa 2002. Jälkimmäisen yrityksen omaisuus ja henkilöstö siirtyi Ringbuchtechnik Produktionsgesellschaft GmbH:lle, joka ei todennäköisesti aloita tuotantoa uudelleen, sillä se on jättänyt konkurssimenettelyjen aloittamista koskevan hakemuksen. SX Bürowaren Produktions- und Handels GmbH jatkaa Koloman Handler AG:n perinteitä. Jälleen uusi konkurssi merkitsisi todennäköisesti yhteisön tuotannonalan toiminnan loppua. Jos yhteisön tuotannonala lopettaa rengasmekanismien valmistuksen, yli vuosisadan aikana kertyneet taidot ja vielä jäljellä olevat työpaikat menetettäisiin.

(93)

Toimenpiteiden soveltamisen jatkaminen antaisi todennäköisesti yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden kasvattaa markkinaosuuttaan, karsia tuotannon yksikkökustannuksia ja parantaa kannattavuuttaan. Hinnat eivät luultavasti muuttuisi merkittävästi, mutta myyntimäärät voisivat kasvaa tuntuvasti. Yhteisön tuotannonala pyrkii uudelleenjärjestelyllä vahvistamaan kilpailuasemaansa, mikä helpottaisi eri rengasmekanismityyppien tuotannon suunnittelua, lisäisi tuotannonalan neuvotteluvoimaa suhteessa tavarantoimittajiin ja antaisi mahdollisuuden myyntitoiminnan tehostamiseen. Kaikki nämä toimet vähentäisivät osaltaan kustannuksia. Yhteisön tuotannonala on edelleen elinkelpoinen, sillä useiden konkurssien jälkeenkin se pystyy yhä huolehtimaan merkittävästä osasta yhteisön markkinoiden toimituksia, varsinkin kun huomioon otetaan Unkarissa sijaitseva tuotantolaitos, josta tuli osa yhteisön tuotantoa 1 päivänä toukokuuta 2004.

(94)

Se, että SX Bürowaren Produktions- und Handels GmbH hankki omistukseensa rengasmekanismien kauppaa pitkään harjoittaneen Bensons-yrityksen, jolla on toimipisteitä Alankomaissa, Singaporessa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa, osoittaa selvästi, että yhteisön tuotannonala haluaa parantaa markkinoillepääsyään maailmanlaajuisesti ja että se on vakavissaan uudelleenjärjestelypyrkimyksissään.

(95)

Sen jälkeen, kun osapuolille oli ilmoitettu olennaiset asiaan liittyvät tiedot ja huomiot, esille nousi kaksi pääasiallista aihetta. Esille otettiin ensinnäkin kysymys siitä, käyttääkö yhteisön tuotannonala väärin määräävää markkina-asemaansa. Tältä osin voidaan todeta, että komission tietojen mukaan kyseiset yritykset eivät ole kilpailuoikeudellisten menettelyjen kohteena.

(96)

Lisäksi väitettiin, että yhteisön tuotannonala on nyt etuyhteydessä kiinalaiseen viejään ja että tuontiyritys Bensonsilla, joka nykyisin kuuluu yhteisön tuotannonalan muodostavaan yritysryhmään, on yksinomainen jälleenmyyntioikeus tuotteisiin, joita myy kiinalainen viejä WWS, jonka määräysvallassa on myös Intiassa tapahtuva tuotanto.

(97)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Bensonsilla ja WWS:llä on toimitussopimus, jossa alun perin määrättiin teollis- ja tekijänoikeuksien siirrosta WWS:ltä Bensonsille ja joidenkin Bensonsin osakkeiden siirrosta WWS:lle. Näitä siirtoja ei kuitenkaan koskaan suoritettu. Kyseisessä toimitussopimuksessa ei ole määräyksiä yksinoikeuksista Bensonsin ja WWS:n välillä, mutta sen mukaan Bensonsilla on etuoikeus saada yksinmyyntioikeudet, jos tietty tavarantoimittaja lopettaa toimintansa. Näin ollen väitettyä etuyhteyttä ei voida vahvistaa.

(98)

Ainoat kaksi yhteistyössä toiminutta etuyhteydetöntä tuojaa siirtyivät SX Bürowaren Produktions- und Handels GmbH:n omistukseen elokuussa 2002, joten niistä tuli yhteisön tuotannonalaan etuyhteydessä olevia yrityksiä tutkimusajanjakson jälkeen. Tavallisesti tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä ei oteta huomioon tutkimuksessa. Koska tässä yrityskaupassa kuitenkin on kyse merkittävästä ja pysyvästä muutoksesta, se olisi tässä yksittäistapauksessa otettava huomioon. Kyseisten tuojien etu on nyt sama kuin yhteisön tuotannonalan etu, koska nämä yritykset ovat nyt kaikki toisiinsa etuyhteydessä olevia yrityksiä.

(99)

Yksikään muu etuyhteydetön tuoja ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Tämä näyttäisi osoittavan, että voimassa olevat toimenpiteet eivät ole juurikaan vaikuttaneet muiden etuyhteydettömien tuojien toimintaan.

(100)

Yksikään käyttäjä ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Tämä näyttäisi osoittavan, että voimassa olevat toimenpiteet eivät ole juurikaan vaikuttaneet käyttäjiin. Niiden tilanne tuskin siis heikkenee, vaikka polkumyyntitoimenpiteet pidettäisiinkin voimassa.

(101)

Eräät kansionvalmistajat supistivat tuotantoaan tai sulkivat yhteisössä sijaitsevia tuotantolaitoksiaan tarkastelujakson aikana. Tietyissä tapauksissa ne siirsivät tuotantokapasiteettiaan yhteisön ulkopuolelle, lähinnä Itä-Euroopan maihin, tai lisäsivät sikäläistä tuotantokapasiteettiaan. Tämä johtui pääasiassa kyseisten maiden alemmista työvoimakustannuksista ja niiden sijainnista lähellä yhteisön markkinoita sekä siitä, että näistä maista oli tulossa Euroopan unionin jäseniä 1 päivänä toukokuuta 2004. Yhteisön tuotannonalan myymien rengasmekanismien hinnat ovat laskeneet ja Intiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta lähetettyjä halpoja rengasmekanismeja, joihin ei sovelleta polkumyyntitulleja, on ollut saatavilla koko tarkastelujakson ajan.

(102)

Olisi korostettava, että jos yhteisön tuotannonala lopettaisi toimintansa kokonaan, käyttäjät olisivat jokseenkin täysin riippuvaisia Kiinan kansantasavallasta peräisin olevasta tuonnista ja/tai kiinalaisten yritysten muissa maissa toimivilta tytäryhtiöiltä peräisin olevasta tuonnista. Tämä saattaisi antaa kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille yllykkeen korottaa merkittävästi hintojaan Kiinan kansantasavallan ulkopuolisilla markkinoilla, mikä voisi vakavasti vaarantaa käyttäjäyritysten kilpailukyvyn. Yhteisön tuotannonalan etujen mukaista taas ei ole harjoittaa sellaista hintapolitiikkaa, joka myötävaikuttaisi yhteisön kansionvalmistajien toiminnan loppumiseen, sillä tämä heikentäisi huomattavasti tuotannonalan asemaa sen kilpaillessa kiinalaisten vientiä harjoittajien tuottajien ja niiden tytäryhtiöiden kanssa yhteisön ulkopuolisilla markkinoilla.

(103)

Jos polkumyyntitoimenpiteiden soveltamista jatketaan, vaihtoehtoisia hankintalähteitä on edelleen tarjolla. Huomionarvoista on, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevassa tuonnissa tällä hetkellä voimassa olevat toimenpiteet eivät johtaneet tuontirengasmekanismien puutteeseen yhteisön markkinoilla.

(104)

Teräsnauhan ja -langan toimittajien tuotannosta vain vähäinen osuus myydään yhteisön tuotannonalalle, joten tämän menettelyn tulos ei vaikuta niihin. Yksikään näistä tavarantoimittajista ei ilmoittautunut asianomaiseksi osapuoleksi.

(105)

Toimenpiteiden voimassaolon mahdollisen päättymisen vaikutuksista kilpailutilanteeseen yhteisössä on todettava, että maailmassa on vain vähän rengasmekanismien tuottajia ja ne ovat pääosin kiinalaisia tai kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien määräysvallassa. Näin ollen niiden harvojen jäljellä olevien tuottajien, jotka eivät ole kiinalaisten yritysten määräysvallassa, toiminnan lakkaaminen vaikuttaisi kielteisesti kilpailutilanteeseen yhteisössä.

(106)

Edellä mainitut tekijät ja näkökohdat huomioon ottaen päätellään, ettei ole olemassa pakottavia syitä, jotka estäisivät voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassa pitämisen.

(107)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien rengasmekanismien tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 119/97, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 2100/2000, käyttöön otetut polkumyyntitoimenpiteet olisi perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 6 kohdan mukaisesti pidettävä voimassa.

(108)

Tutkimuksen pitkästä kestosta johtuen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi rajoittaa toimenpiteiden kesto neljään vuoteen,

a)

17- ja 23-renkaisten mekanismien osalta (Taric-koodit 8305100021, 8305100022 ja 8305100029) tullin määrä on sama kuin vähimmäistuontihinnan (325 euroa 1 000 kappaleelta) ja vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohinnan erotus;

b)

muiden kuin 17- ja 23-renkaisten mekanismien osalta (Taric-koodit 8305100011, 8305100012 ja 8305100019) tullin määrä on seuraava:

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/23

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/25

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 3 artiklassa säädetään, että lannoitteesta, joka kuuluu johonkin liitteessä I lueteltuun lannoitetyyppiin ja joka täyttää kyseisessä asetuksessa säädetyt edellytykset, saadaan käyttää nimitystä ”EY-lannoite”.

(2)

Kaksoissuperfosfaatti kuuluu asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevassa taulukossa A.2 lueteltuihin fosfaattilannoitteisiin ja yhtenä sen ilmoitustapana on, että ”fosfori ilmoitetaan neutraalin ammoniumsitraattiin liukoisena P2O5:na, vähintään 93 % ilmoitetusta P2O5-pitoisuudesta on vesiliukoista”.

(3)

Mitä korkeampi on kaksoissuperfosfaatin vesiliukoisuus, sitä parempi on sen maataloudellinen teho. Aiemmin Euroopan maaperästä puuttui yleisesti fosfaattia, joten korkea vähimmäisvaatimus 93 prosentin vesiliukoisuudesta oli perusteltu tämän puutteen korjaamiseksi.

(4)

Tilanne on muuttunut siten, että useista maaperistä ei nykyään puutu fosfaattia. Vaikka edelleen on olemassa maaperä- tai viljelymaaolosuhteita, joiden osalta vähintään 93-prosenttisesti vesiliukoisen kaksoissuperfosfaatin käyttö on suositeltavaa, vähintään 85-prosenttisesti vesiliukoinen kaksoissuperfosfaatti on yhtä tehokas useissa Euroopan maaperissä ja viljelymaissa.

(5)

Kaksoissuperfosfaatin käyttäjien olisi näin ollen voitava valita paikallisen maaperän ja viljelymaan vaatimusten mukaisesti vähintään 85-prosenttisesti vesiliukoisen kaksoissuperfosfaatin tai tätä korkeamman vesiliukoisuuden omaavan kaksoissuperfosfaatin välillä. Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevan taulukon A.2 kaksoissuperfosfaattia koskevaa tekstiä olisi näin ollen mukautettava.

(6)

EDDHSA:n natriumsuolaa ja sen kondensaatiotuotteita (EDDHSA) on käytetty erityisesti Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa 15 vuotta hivenravinteiden orgaanisena kelaatinmuodostajana. Kokemukset osoittavat, että tetranatrium EDDHSA on tehokas lannoiteaine eikä vaaranna ympäristöä.

(7)

EDDHSA:n kanssa kelatoitua rautaa on käytetty erityisesti korjaamaan raudan puutetta ja sen aiheuttamaa viherkatoa. EDDHSA:n kanssa kelatoitua rautaa on suositeltu useille kasvilajeille, erityisesti hedelmäpuille kuten sitrushedelmä-, aprikoosi-, avokado-, luumu- ja persikkapuille. Sitä annetaan myös viiniköynnöksille, pensaskasveille ja mansikantaimille.

(8)

Raudanpuutteen aiheuttaman viherkadon ja sen oireiden poistamisella varmistetaan vihreä lehvistö sekä hedelmän hyvä kasvu ja kehitys poimintaa varten.

(9)

Maaperä- ja ympäristövaikutusten osalta EDDHSA hajoaa kemiallisesti maaperään. Hajoamisprosessi on suhteellisen hidas, mutta siinä ei synny vaarallisia ainesosia eikä se aiheuta maaperän suolapitoisuusongelmia.

(10)

EDDHSA olisi näin ollen lisättävä asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevaan luetteloon hyväksytyistä, hivenravinteiden kanssa kelaatteja muodostavista orgaanisista yhdisteistä.

(11)

Asetusta (EY) N:o 2003/2003 olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2003/2003 32 artiklassa perustetun komitean lausunnon mukaiset,

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/28

(1)

Kun otetaan huomioon tekniikan ja talouden arviointikomitean huhtikuussa 2002 laatiman kemiallisina prosessireagensseina käytettyjä valvottavia aineita koskevassa edistymisraportissa (2) esitetyt uudet tiedot ja tekniikan kehitystä koskevat tiedot, asetuksen (EY) N:o 2037/2000 liite VI olisi muutettava Montrealin pöytäkirjan osapuolten kymmenennessä kokouksessa (vuonna 1998) tekemän päätöksen X/14 (3) ja viidennessätoista kokouksessa (vuonna 2003) tekemän päätöksen XV/6 (4) johdosta.

(2)

Päätöksellä XV/6 lisätään valvottaviin aineisiin prosessireagenssi hiilitetrakloridi siklodimen (liuotin) tuotannossa sekä poistetaan CFC-113:n käyttö vinorelbiinin (lääke) valmistuksessa ja hiilitetrakloridin käyttö tralometriinin (hyönteismyrkky) tuotannossa.

(3)

Näin ollen asetus (EY) N:o 2037/2000 olisi muutettava edellä mainitun mukaisesti.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2037/2000 18 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/30

(1)

Valmisteveropetosten tehokas torjunta edellyttää yhteisön alueen veroviranomaisten keskinäisen sekä niiden ja komission välisen yhteistyön lujittamista yhteisiä periaatteita noudattaen.

(2)

Tätä varten hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla 16 päivänä marraskuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 2073/2004 (3) koottiin kaikki säännökset, joilla pyritään helpottamaan hallinnollista yhteistyötä valmisteverotuksen alalla ja jotka sisältyivät direktiiviin 77/799/ETY (4) sekä direktiiviin 92/12/ETY (5), lukuun ottamatta kuitenkaan keskinäistä apua, josta säädetään keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/308/ETY (6).

(3)

Huhtikuun 21 päivänä 2004 annetussa neuvoston direktiivissä 2004/56/EY direktiivin 77/799/ETY muuttamisesta (7) velvoitetaan jäsenvaltiot saattamaan direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään tammikuuta 2005 mennessä. Näitä säädöksiä sovelletaan välittömien verojen, tiettyjen valmisteverojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla. Koska direktiiviä 77/799/ETY ei tämän direktiivin nojalla sovelleta valmisteveroihin 1 päivästä heinäkuuta 2005 lähtien, jäsenvaltioita ei voida velvoittaa antamaan säädöksiä, joiden soveltaminen päättyy lyhyen ajan kuluttua. Näin ollen jäsenvaltioille on annettava lupa olla antamatta direktiivin 2004/56/EY noudattamisen edellyttämiä säädöksiä valmisteverojen alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvoitetta hyväksyä säädöksiä muiden verojen alalla, joihin direktiiviä 77/799/ETY sovelletaan.

(4)

Direktiivit 77/799/ETY ja 92/12/ETY olisi tästä syystä muutettava,

1)

Korvataan otsikko seuraavasti:

2)

Korvataan 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tämän direktiivin mukaisesti vaihdettava kaikki tiedot, joiden avulla tulo- ja omaisuusvero voidaan määrätä oikein, sekä kaikki keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/308/ETY (8) 3 artiklan kuudennessa luetelmakohdassa tarkoitettujen vakuutusmaksuista perittävien verojen määräämiseen tarvittavat tiedot.”

1)

Poistetaan 15 a artikla.

2)

Poistetaan 15 b artikla.

3)

Poistetaan 19 artiklan 6 kohta.

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/32

(1)

Neuvosto valtuutti 16 päivänä lokakuuta 2001 komission neuvottelemaan Andorran ruhtinaskunnan kanssa sopimuksen, jolla voidaan varmistaa, että Andorran ruhtinaskunta ottaa käyttöön vastaavat toimenpiteet kuin millä Euroopan yhteisössä varmistetaan säästöistä korkoina saatujen tulojen tosiasiallinen verotus.

(2)

Neuvottelujen tuloksena syntynyt sopimusteksti on neuvoston vahvistamien neuvotteluohjeiden mukainen. Tekstiin on liitetty Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Andorran ruhtinaskunnan yhteisymmärryspöytäkirja.

(3)

Edellyttäen, että myöhemmin tehdään päätös sopimuksen lopullisesta tekemisestä, on suotavaa allekirjoittaa molemmat 1 päivänä heinäkuuta 2004 parafoidut asiakirjat ja saada neuvostolta vahvistus yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksynnästä,

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/54

(1)

Neuvosto teki 22 päivänä tammikuuta 2002 päätöksen 2002/60/EY alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä (1).

(2)

Alueiden komiteassa on vapautunut varajäsenen paikka Alejandro FONT de MORA y TURÓNin toimikauden päätyttyä, mistä neuvosto sai tiedon 26 päivänä lokakuuta 2004,

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/55

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2164/98 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin CN-koodeihin ex 2941 10 10, ex 2941 10 20 ja ex 2941 90 00 kuuluvien, Intiasta peräisin olevien tiettyjen laajavaikutteisten antibioottien eli amoksisilliinitrihydraatin, ampisilliinitrihydraatin ja kefaleksiinin, jotka eivät ole annostettuina eivätkä vähittäismyyntimuodoissa tai -pakkauksissa, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa. Toimenpiteen lajiksi valittiin yksittäisiin viejiin sovellettava 0–12 prosentin arvotulli ja yhteistyöstä kieltäytyneisiin viejiin sovellettava 14,6 prosentin jäännöstulli.

(2)

Lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio vastaanotti yhdeltä tarkasteltavana olevan tuotteen intialaiselta tuottajalta, Nestor Pharmaceuticals Limitediltä, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, pyynnön neuvoston asetuksen (EY) N:o 2164/98 nopeutetun tarkastelun vireille panemisesta perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti. Pyynnön esittäjä väitti, että se ei ollut etuyhteydessä muihin intialaisiin tarkasteltavana olevan tuotteen viejiin. Se vakuutti myös, ettei se ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön alkuperäisenä tutkimusajanjaksona (eli 1 päivän heinäkuuta 1996 ja 30 päivän kesäkuuta 1997 välisenä aikana), mutta oli vienyt sitä yhteisöön myöhemmin. Edellä sanotun perusteella se pyysi, että sille määritettäisiin yksilöllinen tulli, jos sen todettaisiin saaneen tukia.

(3)

Komissio tutki pyynnön esittäjän esittämän näytön ja katsoi sen riittäväksi perusteeksi panna vireille perusasetuksen 20 artiklan säännösten mukainen tarkastelu. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa ja annettuaan yhteisön tuotannonalalle tilaisuuden esittää huomautuksia komissio pani Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) vireille asetuksen (EY) N:o 2164/98 nopeutetun tarkastelun pyynnön esittäjän osalta.

(4)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin asetuksessa (EY) N:o 2164/98 tarkoitettu tuote.

(5)

Tukia koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(6)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen aloittamisesta pyynnön esittäjälle ja Intian viranomaisille. Lisäksi se antoi muille asianomaisille osapuolille tilaisuuden esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi. Komissiolle ei kuitenkaan esitetty näkökantoja eikä kuulemispyyntöjä.

(7)

Komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen, jonka se palautti asianmukaisesti täytettynä asetetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkasti tutkimuksessa tarvitsemansa tiedot ja teki tarkastuskäynnit pyynnön esittäjän toimitiloihin New Delhissä ja Hyderabadissa.

(8)

Koska pyynnön esittäjä ei vaatinut vahinkoa koskevien päätelmien tarkastelua, tarkastelu rajoitettiin koskemaan tukien myöntämistä.

(9)

Komissio tutki samat tukijärjestelmät kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Se selvitti myös, oliko pyynnön esittäjä käyttänyt hyväkseen muita tukijärjestelmiä tai saanut tapauskohtaisia tukia tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(10)

Pyynnön esittäjä pystyi tyydyttävällä tavalla osoittamaan, ettei se ollut etuyhteydessä suoraan tai välillisesti sellaisiin intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joihin sovelletaan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta voimassa olevia tasoitustoimenpiteitä.

(11)

Tutkimus osoitti todeksi sen, ettei pyynnön esittäjä ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta alkuperäisenä tutkimusajanjaksona eli 1 päivän heinäkuuta 1996 ja 30 päivän kesäkuuta 1997 välisenä aikana ja että se oli aloittanut viennin yhteisöön tämän ajanjakson jälkeen.

Lisäksi pyynnön esittäjää ei muista syistä kuin komission kanssa yhteistyöstä kieltäytymisen johdosta ollut tutkittu yksilöllisesti alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä.

Näin ollen vahvistetaan, että pyynnön esittäjää olisi pidettävä uutena viejänä. Tämän vuoksi komissio tutki perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti, voitaisiinko pyynnön esittäjälle määrittää yksilöllinen tasoitustulli.

(12)

Pyynnön esittäjän komission kyselylomakkeessa antamien sekä tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella tutkittiin seuraavat järjestelmät:

(13)

Todettiin, että pyynnön esittäjä sai viennin jälkeisen DEPBS-järjestelmän mukaista etua. Järjestelmä on yksityiskohtaisesti kuvattu vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan kohdassa 4.3 ja sitä täydentävän menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 I osan 4 luvussa (4). Vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikka perustuu ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin vuodelta 1992 (N:o 22/1992).

(14)

Kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät ovat tukikelpoisia tämän järjestelmän puitteissa. Ne voivat hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna. Osuudet on määritetty tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output Norms, SION) perusteella ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(15)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy muun muassa ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, millaisen edun se saa. Intian viranomaiset eivät voi enää sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat kyseisen asiakirjan antaneet, vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. DEPBS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa sitä, joka on voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämä vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti.

(16)

Todettiin myös, että Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteella tulona.

(17)

Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta, myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(18)

DEPBS-hyvityksiä koskeva hakemus voi kattaa 25 vientitapahtumaa ja sähköisesti tehtynä rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. Tiukkoja määräaikoja ei tosiasiallisesti sovelleta, koska menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 I osan 4.47 luvussa mainitut ajanjaksot lasketaan aina DEPBS-hakemukseen sisältyvästä viimeisimmästä vientitapahtumasta.

(19)

DEPBS-järjestelmän merkittävimmät ominaispiirteet eivät ole muuttuneet alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. Järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaa tukea. Sen vuoksi katsottiin, että kyse on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesta erityisestä tuesta, joka mahdollistaa tasoitustullin käyttöönoton.

(20)

Alkuperäisessä tutkimuksessa DEPBS-tuen määrä laskettiin parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja DEPBS-prosenttia pidettiin ajan mukaan suhteellisesti vastaavana tuen määränä. Koska pyynnön esittäjä toimi tutkimuksessa yhteistyössä, mitä pidetään perusasetuksen 22 artiklan 4 kohdan mukaisena olosuhteiden muutoksena, tätä menetelmää ei tulisi soveltaa pyynnön esittäjän vahingoksi.

(21)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todetaan koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu pyynnön esittäjälle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Tuolla hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista taloudellista tukea. Kuten edellä 15 kappaleessa todetaan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen eivätkä tuen määrään sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Samassa johdanto-osan kappaleessa todettiin myös, että tosiasiallisen viennin ja DEPBS-lisenssin myöntämisen välisenä aikana DEPBS-prosenteissa tapahtuneet muutokset eivät vaikuta taannehtivasti annettavan edun määrään. Lisäksi kuten edellä johdanto-osan 16 kappaleessa todetaan, yritykset voivat Intian kirjanpitonormien mukaisesti kirjata DEPBS-hyvitykset suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä. Koska yritys tietää saavansa DEPBS-järjestelmän mukaista tukea ja tosiasiassa etuja muistakin järjestelmistä, se on kilpailun kannalta paremmassa asemassa, sillä se voi tuet huomioon ottaen tarjota alhaisempia hintoja.

(22)

Tasoitustullin käyttöönoton perusteena on kuitenkin oikaista epäterveet kaupan käytännöt, jotka perustuvat laittomaan kilpailuetuun. Edellä esitetyn vuoksi katsotaan asianmukaiseksi arvioinniksi, että DEPBS-järjestelmästä saatu etu on kaikista järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summa. Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin.

(23)

Pyynnön esittäjä katsoi, että ainoastaan tarkasteltavana olevan tuotteen vientitapahtumista peräisin olevat DEPBS-hyvitykset on otettava huomioon tässä tutkimuksessa tukimarginaalia laskettaessa. DEPBS-järjestelmässä ei kuitenkaan mitenkään velvoiteta käyttämään DEPBS-hyvityksiä tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Sen sijaan DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, niitä voidaan jopa myydä ja käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden tuontiin (tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanokset kuuluvat tähän ryhmään), tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi hyötyä kaikista syntyneistä DEPBS-hyvityksistä.

(24)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että DEPBS-hyvitysten siirrosta maksettava liikevaihtovero olisi tuen suuruutta määritettäessä vähennettävä kustannuksena. Liikevaihtovero ei kuitenkaan ole perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen kustannus, joka välttämättä aiheutuu tukikelpoisuuden tai itse tuen saamisesta. Liikevaihtovero on vain seurausta puhtaasti kaupallisesta päätöksestä myydä jo saatu DEPBS-hyvitys sen sijaan, että sitä käytettäisiin liikevaihtoverottomasti myöhemmästä tuonnista kannettavien tullien maksamiseen. DEPBS-hyvitysten saamisen edellyttämiä käsittelymaksuja sen sijaan on pidetty välttämättöminä kustannuksina ja ne on vähennetty.

(25)

Tuen kokonaismäärä (osoittaja) on jaettu tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tapahtuneelle kokonaisviennille (nimittäjä) perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, koska tukea ei myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tämän järjestelmän mukainen tukimarginaali pyynnön esittäjälle oli 3,3 prosenttia.

(26)

Todettiin, että pyynnön esittäjä sai osittaisen vapautuksen tuloverosta tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tapahtuneen viennin voittojen osalta. Tämän vapautuksen oikeusperusta on Intian vuoden 1961 tuloverolain 80HHC pykälässä.

(27)

Vuoden 1961 tuloverolain 80HHC pykälä poistettiin verotusvuodesta 2005–2006 (eli tilikaudesta 1.4.2004–31.3.2005) alkaen. Näin ollen pyynnön esittäjä ei saa tästä järjestelmästä etuja 31 päivän maaliskuuta 2004 jälkeen. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tämä järjestelmä ei anna aihetta tasoitustulliin.

(28)

Todettiin, että hakija ei ollut saanut PBS-järjestelmän mukaisia etuja. PBS-järjestelmä lakkautettiin 1 päivänä huhtikuuta 1997 ja korvattiin DEPBS-järjestelmällä.

(29)

Todettiin, että pyynnön esittäjä ei ollut tuonut tuotantohyödykkeitä EPCGS-järjestelmässä eikä näin ollen ollut käyttänyt tätä järjestelmää.

(30)

Todettiin, että pyynnön esittäjä ei ollut sijoittautunut vientiteollisuuden vapaa-alueelle eikä toiminut vientiin suuntautuneiden yksiköiden järjestelmän mukaisesti, joten se ei ollut käyttänyt näitä järjestelmiä.

(31)

Pyynnön esittäjän todettiin saaneen tämän järjestelmän mukaisia etuja tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona. Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.7 ja sitä täydentävän menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 I osan 4.1–4.30 luvussa.

(32)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(33)

Tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssijärjestelmä mahdollistaa sellaisten tuotantopanosten tullittoman tuonnin, jotka on fyysisesti sisällytettävä tuloksena oleviin vientituotteisiin. Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi viejä on laissa velvoitettu tekemään tietyt ehdot täyttävän totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen lisenssien mukaisesti tuotujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 I osan 4.30 luku ja 18 lisäys) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrästä ja arvosta ja ne on kirjattu lisenssiin. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä valtion viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lisenssiin. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän vakionormien (SION) perusteella, joiden väitetään heijastavan tehokkainta mahdollista käyttöä tuloksena olevan vientituotteen viitemäärän tuottamisessa. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna, on olemassa vakionormit ja ne on julkaistu menetelmiä koskevan käsikirjan 2002–2007 II osassa. Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä ennalta määrätyssä määräajassa (18 kuukauden määräaika, jota voidaan kahdesti pidentää kuudella kuukaudella).

(34)

Todettiin, että pyynnön esittäjä oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tuonut tässä järjestelmässä vakionormeihin perustuvien tuontihelpotusten mukaisesti tullitta enemmän tuotantopanoksia kuin se tarvitsi tuloksena olevan vientituotteen viitemäärän tuottamiseen. Näin ollen vakionormi tarkasteltavana olevalle tuotteelle ei ollut riittävän tarkka. Lisäksi pyynnön esittäjän ylläpitämä rekisteri todellisesta kulutuksesta ei vastannut sen tosiasiallista kulutusta. Pyynnön esittäjä kirjasi rekisteriinsä virheellisesti kulutuksensa Intian viranomaisten edullisempien vakionormien mukaisesti, vaikka tosiasiallisesti se käytti vähemmän tuotantopanoksia tuloksena olevan vientituotteen viitemäärään. Pyynnön esittäjä tai Intian viranomaiset eivät kyenneet osoittamaan, että vapautus tuontitullista ei olisi johtanut liialliseen tuontitullien palauttamiseen.

(35)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukainen tuki eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua pyynnön esittäjälle. Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssijärjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaa, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(36)

Tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tarkoittamana sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkastusjärjestelmää tai -menettelyä vahvistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Tarkasteltavana olevan tuotteen vakionormit eivät olleet riittävän tarkkoja eikä niitä voida pitää todellisen kulutuksen tarkastusjärjestelmänä. Asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin perustuvaa tehokasta tarkastusta ei toteutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta); viranomaiset eivät myöskään osoittaneet, että liiallista tuontitullien palauttamista ei olisi tapahtunut.

(37)

Asiaan liittyvien tietojen ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssijärjestelmä toimi sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se väitti, toimittamatta uutta tosiasioihin perustuvaa näyttöä tai näyttämättä toteen väitteitään, että Intian viranomaiset olivat panneet täytäntöön perusasetuksen mukaisen riittävän tarkastusjärjestelmän. Tässä yhteydessä pyynnön esittäjä viittasi seuraavaan aineistoon, jota Intian viranomaiset voivat käyttää tarkastuksissaan: tarkasteltavana olevan tuotteen tarkoiksi väitetyt vakionormit, tuotantopanoksia ja tuloksena olevia tuotteita koskevat määrälliset tiedot vienti- ja tuontiasiakirjoissa (viennin lähetysasiakirjat, tuonnin saapumiskirjat), tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssijärjestelmän mukaista tuontia ja vientiä koskevat tullimaksusitoumusrekisterit, rekisteri todellisesta kulutuksesta (katso edellä 33 kappale), tullihyvityksiin liittyvä viennin varmennuskirja (Duty Entitlement Export Certification book, DEECB) sekä Intian viranomaisten valmisteverojen hallinnoinnissa soveltamat lisätarkastusmekanismit (sen varmistamiseksi, että tuotantopanosten valmisteverohyvityksiä (CENVAT-hyvityksiä) ei vaadita väärin perustein tuotantopanoksista, jotka on tuotu tullitta ennakkolisenssijärjestelmän yhteydessä). Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, että komission olisi ilmoitettava vakionormien epätarkkuuden suuruus. Se väitti myös, että tarkastusjärjestelmän ei tarvitse joka erän kohdalla varmistaa tuotujen ainesten ja tuloksena olevien tuotteiden välistä yhteyttä ollakseen perusasetuksen edellytysten mukainen. Pyynnön esittäjä väitti lopuksi, että komissiota sitovat aiempien tutkimusten tulokset olla ottamatta tasoitustullia käyttöön ennakkolisenssijärjestelmän johdosta.

(38)

Edellä olevassa 37 kappaleessa tiivistetysti esitetty pyynnön esittäjän kanta ei muuta komission päätelmiä tosiasiallisen viennin ennakkolisenssijärjestelmästä. Pyynnön esittäjä ei ole osoittanut vääräksi, että tässä tapauksessa Intian viranomaiset eivät ole, jos asiaa tarkastellaan tosiasiallisesti eikä oikeudellisesti, soveltaneet todellisen kulutuksen tarkastusjärjestelmää tehokkaasti. Tutkimuksessa todettiin pyynnön esittäjän toimittamien todellista kulutusta koskevien tietojen perusteella, että tarkasteltavana olevan tuotteen vakionormi ei ole riittävän tarkka (katso edellä 34 kappale). Pyynnön esittäjä tietää tämän tosiasian ja vahvisti sen tutkimuksen aikana tarkastusryhmälle. Komission tehtävänä ei ole vahvistaa vakionormien epätarkkuuden täsmällistä suuruutta vaan riittävän näytön perusteella pelkästään kiistää vakionormien väitetty tarkkuus. Pyynnön esittäjä ei myöskään toimittanut mitään näyttöä siitä, että sillä oli rekisteri tai muita asiakirjoja, joiden perusteella Intian viranomaiset voisivat ennakkolisenssijärjestelmää varten tarkastaa sen todellisen kulutuksen eikä pelkästään vakionormien mukaista kulutusta. Näin ollen Intian viranomaiset olivat vientituotannossa kulutettujen määrien tarkastuksessa riippuvaisia epätarkoista vakionormeista. Komissio katsoo, että tämä ei täytä perusasetuksen liitteiden II ja III mukaisen tehokkaan tarkastusjärjestelmän vaatimuksia.

(39)

Pyynnön esittäjä ei näyttänyt toteen, että CENVAT-hyvitysten valmisteverotarkastukset tuottaisivat tietoa tuotantopanosten ja tuloksena olevien vientituotteiden yhteydestä. Näin ollen komissio ei pidä tällaista valvontaa perusasetuksen liitteiden II ja III mukaisena tarkastusjärjestelmänä. Lisäksi tullihyvityksiin liittyvä viennin varmennuskirja (DEECB) lakkautettiin vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevalla asiakirjalla, joten pyynnön esittäjän väitteiden vastaisesti se ei enää voi olla olennainen osa tarkastusta. Ei myöskään näytetty toteen, että pyynnön esittäjä kirjaisi tosiasialliset kulutustiedot DEECB-kirjaan. Näyttöä ei annettu siitä, että Intian viranomaiset millään muulla tavoin soveltaisivat tehokasta järjestelmää selvittääkseen tuotujen tuotantopanosten ja tuloksena olevien vientituotteiden välistä yhteyttä riittävällä tarkkuudella eli mitenkään muuten kuin kohtuuttoman edullisten vakionormien perusteella. Tässä yhteydessä on muistettava, että tarkastusjärjestelmän perustana olisi oltava kunkin erän tarkastus, jotta tarkastusjärjestelmä olisi edellä 33 kappaleessa mainittujen vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan normien mukainen. Lisäksi ainoastaan tällainen normi mahdollistaa sen, että valvovat viranomaiset tarkastavat, että tullinpalautusjärjestelmän tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyn tarkat edellytykset täyttyvät. Olisi muistettava, että perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan mukaisesti korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely on sallittu vain tietyissä tapauksissa ja muun muassa ainoastaan kahden vuoden ajan korvaavien tuotantopanosten tuonnin ja viennin välisenä ajanjaksona.

(40)

Komissiota ei sido mikään tosiasiallisen tuonnin ennakkolisenssijärjestelmästä aiemmin tehty päätelmä. Järjestelmää ei koskaan aikaisemmin analysoitu sellaisiin tosiasioihin pohjautuen, joita voisi verrata tässä tutkimuksessa todettuihin tosiasioihin, etenkin kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen vakionormin epätarkkuus.

(41)

Näin ollen sallitun tullinpalautusjärjestelmän tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmän puuttuessa ja ottaen huomioon sen, että tarkastusjärjestelmää ei sovelleta tehokkaasti siihen tarkoitukseen, johon se on tarkoitettu, tasoitustullin mahdollistava etu on tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä.

(42)

Tuen määrä laskettiin tosiasiallisen viennin ennakkolisenssijärjestelmän mukaisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta varten tuotujen ainesten tuonnin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella siten, että perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset on vähennetty (osoittaja). Määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tarkasteltavana olevasta tuotteesta syntyneelle viennin liikevaihdolle (nimittäjä), koska tukea ei myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tämän perusteella voidaan todeta, että saadun tuen määrä oli 22 prosenttia.

(43)

Kun otetaan huomioon edellä kuvatut tukijärjestelmiä koskevan tutkimuksen tulokset, tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä on pyynnön esittäjän osalta seuraava:

(44)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tasoitustullin olisi oltava tasoitustullin alaisen tuen kokonaismäärää alhaisempi, jos tämä alhaisempi tulli riittää poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin 14,6 prosenttia keskimääräiseksi vahingon korjaavaksi tasoksi. Pyynnön esittäjä ei pyytänyt vahinkoa koskevien päätelmien tarkastelua. Näin ollen alun perin määritetty vahingon korjaava taso rajoittaa tässä tarkastelussa tasoitustullin määrää.

(45)

Tarkastelua koskevan tutkimuksen tulosten perusteella päätettiin, että pyynnön esittäjän tuottaman ja viemän tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa yhteisöön olisi edelleen pidettävä käytössä alkuperäisessä tutkimuksessa määritetyn vahingon korjaavan tason suuruinen tasoitustulli.

(46)

Koska tämänsuuruista tullia sovelletaan jo kaikkiin yrityksiin, joita ei erikseen yksilöidä asetuksen (EY) N:o 2164/98 1 artiklan 2 kohdassa, asetusta ei tarvitse muuttaa. Pyynnön esittäjää koskeva nopeutettu tarkastelu olisi näin ollen päätettävä.

(47)

Pyynnön esittäjälle ja Intian viranomaisille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin esittää nopeutetun tarkastelun päättämistä. Niille annettiin myös kohtuullisesti aikaa esittää huomautuksia. Intian viranomaiset eivät esittäneet mitään huomautuksia. Pyynnön esittäjän huomautukset, jotka se esitti tosiasioista ja huomioista ilmoittamisen jälkeen ja jotka koskivat pelkästään tosiasiallisen viennin ennakkolisenssijärjestelmää, otettiin huomioon kuten edellä 37–40 kappaleessa on esitetty,

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/61

(1)

Tietyissä jäsenvaltioissa esiintyvän klassisen sikaruton torjumiseksi komissio teki 18 päivänä heinäkuuta 2003 klassisen sikaruton vastaisia suojatoimenpiteitä tietyissä jäsenvaltioissa koskevan päätöksen 2003/526/EY (2). Tässä päätöksessä säädettiin tietyistä lisätoimenpiteistä taudin torjumiseksi.

(2)

Klassisen sikaruton tilanne Saksan Nordrhein-Westfalenissa on huomattavasti parantunut. Sen vuoksi ei ole enää aihetta soveltaa päätöksellä 2003/526/EY hyväksyttyjä toimenpiteitä Nordrhein-Westfalenin osalta.

(3)

Slovakiassa on vastikään todettu klassisen sikaruton tautitapaus luonnonvaraisissa sioissa Veľký Krtíšin piirissä, missä tautia ei ole aiemmin esiintynyt. Sen vuoksi päätöstä 2003/526/EY olisi muutettava kyseisen jäsenvaltion epidemiologisen tilanteen huomioon ottamiseksi.

(4)

Kun tarkastellaan klassisen sikaruton kokonaistautitilannetta Ranskassa, Saksassa ja Luxemburgissa, on paikallaan pidentää päätöksen 2003/526/EY voimassaoloa.

(5)

Päätös 2003/526/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 11 artiklassa oleva ilmaisu ”31 päivään lokakuuta 2004” ilmaisulla ”30 päivään huhtikuuta 2005”.

2)

Muutetaan päätöksen 2003/526/EY liite seuraavasti:

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/62

(1)

Vuonna 2002 Ranskan Mosellen ja Meurthe-et-Mosellen departementtien luonnonvaraisten sikojen populaatiossa todettiin klassista sikaruttoa. Tuolloin tautia esiintyi ainoastaan Thionvillen aluella Mosellen departementin pohjoisosassa. Tällä hetkellä tauti näyttää olevan kyseisellä alueella täysin hallinnassa.

(2)

Komission päätöksellä 2002/626/EY (2) hyväksyttiin Ranskan esittämä suunnitelma klassisen sikaruton hävittämiseksi luonnonvaraisista sioista Mosellen ja Meurthe-et-Mosellen departementeissa.

(3)

Lisäksi Ranska otti käyttöön tehokkaan ohjelman klassisen sikaruton valvomiseksi luonnonvaraisissa sioissa Belgian, Luxemburgin ja Saksan vastaisilla rajoilla sijaitsevien Ardennesin, Meurthe-et-Mosellen, Mosellen ja Bas-Rhinen departementeissa. Ohjelma on vielä käynnissä.

(4)

Myöhemmin klassista sikaruttoa todettiin myös Bas-Rhinen departementin luonnonvaraisissa sioissa, ja tauti levisi Mosellen departementin koillisosaan Vosgesin pohjoisosaan. Tämän toisen epidemian aiheuttajaksi vahvistettiin eri viruskanta, ja taudin kulku erottui selkeästi Thionvillen alueella todetun taudin kulusta.

(5)

Vastaavasti Ranska on nyt toimittanut hyväksyntää varten suunnitelman klassisen sikaruton hävittämiseksi luonnonvaraisista sioista Vosgesin pohjoisosissa. Lisäksi Ranska aikoo ottaa kyseisellä alueella käyttöön luonnovaraisten sikojen rokotukset, mistä syystä se on toimittanut hyväksyntää varten myös hätärokotussuunnitelman.

(6)

Ranskan viranomaiset ovat antaneet luvan käyttää klassista sikaruttoa vastaan elävää heikennettyä rokotetta (C-kanta) syöttirokotteiden muodossa, jotta luonnonvaraisille sioille muodostuisi immuniteetti tätä tautia kohtaan.

(7)

Ranskan esittämät suunnitelmat klassisen sikaruton hävittämiseksi luonnonvaraisista sioista ja luonnonvaraisten sikojen hätärokottamiseksi Vosgesin pohjoisosassa on tutkittu, ja niiden on todettu olevan direktiivin 2001/89/EY mukaiset.

(8)

Avoimuuden vuoksi tässä päätöksessä on asianmukaista ilmoittaa maantieteelliset alueet, joilla hävittämis- ja hätärokotussuunnitelmat pannaan täytäntöön.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

4.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 359/65

(1)

Pienaseiden liian suuri ja hallitsematon keskittyminen ja leviäminen on uhka rauhalle ja turvallisuudelle ja heikentää kestävän kehityksen mahdollisuuksia, erityisesti Länsi-Afrikassa.

(2)

Euroopan unioni aikoo yhteisen toiminnan 2002/589/YUTP 1 artiklassa asetettuihin tavoitteisiin pyrkiessään toimia toimivaltaisilla kansainvälisillä foorumeilla edistääkseen luottamusta lisääviä toimia. Tässä tarkoituksessa tällä päätöksellä on tarkoitus panna täytäntöön mainittu yhteinen toiminta.

(3)

Euroopan unioni katsoo, että taloudellinen tuki ja tekninen apu vahvistaisivat pienaseita koskevaa Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (CEDEAO) aloitetta.

(4)

Euroopan unionin tarkoituksena on näin ollen antaa Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisölle taloudellista ja teknistä apua yhteisen toiminnan 2002/589/YUTP II osaston mukaisesti,