4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Finanzgericht Hamburg – Saksa) – Grundstücksgemeinschaft Kollaustraße 136 v. Finanzamt Hamburg-Oberalster

(Asia C-9/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 66 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta - Arvonlisäverosaatavan syntyminen - Maksun vastaanottamishetki - 167 artikla - Ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeuden syntyminen ja laajuus - 167 a artikla - Poikkeus - Maksuperusteinen kirjanpito - Teolliseen tai kaupalliseen toimintaan tarkoitetun kiinteistön vuokraus ja alivuokraus)

(2022/C 148/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Grundstücksgemeinschaft Kollaustraße 136

Vastaaja: Finanzamt Hamburg-Oberalster

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.7.2010 annetulla neuvoston direktiivillä 2010/45/EU, 167 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan oikeus ostoihin sisältyvän veron vähentämiseen syntyy silloin, kun liiketoimi suoritetaan, tilanteessa, jossa direktiivin 2006/112 66 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan nojalla säädetyn kansallisen poikkeuksen mukaan verosaatava tavaran luovuttajaa tai palvelun suorittajaa kohtaan syntyy vasta silloin, kun vastike saadaan, ja vastiketta ei ole vielä maksettu.

(1) EUVL C 137, 27.4.2020

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landesverwaltungsgericht Steiermark – Itävalta) – LM v. Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld

(Asia C-219/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Työntekijöiden lähettäminen - Direktiivi 96/71/EY - 3 artiklan 1 kohdan c alakohta - Työehdot ja -olot - Palkkaus - 5 artikla - Sanktiot - Vanhentumisaika - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 41 artikla - Oikeus hyvään hallintoon - 47 artikla - Tehokas oikeussuoja)

(2022/C 148/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesverwaltungsgericht Steiermark

Pääasian asianosaiset

Kantaja: LM

Vastaaja: Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld

Asian käsittelyyn osallistui: Österreichische Gesundheitskasse

Tuomiolauselma

Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY 5 artiklaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa ja oikeutta hyvään hallintoon koskevan unionin oikeuden yleisen periaatteen valossa, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään työhön lähetettyjen työntekijöiden palkkaukseen liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta viiden vuoden vanhentumisajasta.

(1) EUVL C 304, 14.9.2020.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Belgia) – XXXX v. HR Rail SA

(Asia C-485/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 2000/78/EY - Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa - Vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto - Sellaisen työntekijän irtisanominen, josta on tullut lopullisesti kyvytön suorittamaan työnsä edellyttämiä oleellisia tehtäviä - Työntekijä, joka suorittaa koeaikaa palvelukseenottonsa yhteydessä - 5 artikla - Vammaisia koskevat kohtuulliset mukautukset - Velvollisuus siirtää työntekijä toiseen työhön - Hyväksyminen sillä varauksella, ettei tästä aiheudu kohtuutonta rasitetta työnantajalle)

(2022/C 148/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: XXXX

Vastaaja: HR Rail SA

Tuomiolauselma

Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 5 artiklaa on tulkittava siten, että tässä artiklassa tarkoitettu käsite ”vammaisia koskevat kohtuulliset mukautukset” edellyttää, että työntekijä, mukaan lukien palvelukseenottonsa jälkeistä koeaikaa suorittava työntekijä, joka on vammansa takia todettu kykenemättömäksi suorittamaan työn, jossa hän työskentelee, edellyttämiä oleellisia tehtäviä, sijoitetaan sellaiseen toiseen työhön, johon hän on vaaditulla tavalla pätevä, kykenevä ja käytettävissä, sillä varauksella, ettei tällaisesta toimenpiteestä aiheudu työnantajalle kohtuutonta rasitetta.

(1) EUVL C 9, 11.1.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Alba Iulia – Romania) – Philips Orăştie S.R.L. v. Direcţia Generală de Administrare a Marilor Contribuabili

(Asia C-487/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - 179 ja 183 artikla - Arvonlisäveron vähennysoikeus - Yksityiskohtaiset säännöt - Arvolisäveron ylimenevän osan hyvitys tai palautus - Täydentävät maksuvelvoitteet - Verotuksen neutraalisuuden periaate - Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet)

(2022/C 148/05)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Alba Iulia

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Philips Orăştie S.R.L.

Vastapuoli: Direcţia Generală de Administrare a Marilor Contribuabili

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 179 artiklan ensimmäistä kohtaa ja 183 artiklan ensimmäistä kohtaa sekä vastaavuusperiaatetta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään yhteisen arvonlisäverojärjestelmän rikkomiseen perustuviin arvonlisäveron palauttamista koskeviin oikeussuojakeinoihin sovellettavista menettelysäännöistä, jotka ovat epäedullisempia kuin ne, joita sovelletaan samankaltaisiin oikeussuojakeinoihin, jotka perustuvat muita veroja ja veronluonteisia maksuja kuin arvonlisäveroa koskevan kansallisen oikeuden rikkomiseen.

(1) EUVL C 433, 14.12.2020.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Symvoulio tis Epikrateias – Kreikka) – DIMCO Dimovasili M.I.K.E. v. Ypourgos Perivallontos kai Energeias

(Asia C-499/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Direktiivi 97/23/EY - Painelaitteet - CE-merkintä - Markkinoille saattaminen ja käyttöönotto - Rajoitukset ihmisten suojelun varmistamiseksi - SEUT 34 ja SEUT 36 artikla - Kansallinen säännöstö, jossa asetetaan kaasuputkistojen asennusmenetelmää koskevia rajoituksia)

(2022/C 148/06)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias (ylin hallintotuomioistuin, Kreikka)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: DIMCO Dimovasili M.I.K.E.

Vastaaja: Ypourgos Perivallontos kai Energeias

Tuomiolauselma

Painelaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29.5.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/23/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003, 4 artiklan 1 kohdan 1.1 alakohtaa ja liitettä I, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi erityisesti maanjäristysten sattuessa kaasun siirtämiseen tarkoitettujen putkistojen kaltaisten painelaitteiden ja myös CE-merkinnällä varustettujen painelaitteiden osalta on noudatettava tiettyjä asennusmenetelmiä, kunhan kyseinen säännöstö ei johda mihinkään näiden laitteiden muuttamiseen eikä merkitse SEUT 34 ja SEUT 36 artiklassa kiellettyä rajoitusta.

(1) EUVL C 433, 14.12.2020.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – OE v. VY

(Asia C-522/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Pätevyys - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Toimivalta käsitellä avioerohakemus - SEUT 18 artikla - Asetus (EY) N:o 2201/2003 - 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan viides ja kuudes luetelmakohta - Toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisen osalta asumisen kestolta edellytetyt ajat ovat eri pituisia - Asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltiossa asuvan kyseisen jäsenvaltion kansalaisen ja siellä asuvan muun jäsenvaltion kansalaisen välinen erottelu - Kansalaisuuteen perustuva syrjintä - Ei syrjivyyttä)

(2022/C 148/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: OE

Vastapuoli: VY

Tuomiolauselma

SEUT 18 artiklassa vahvistettua kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että jäsenvaltion, jonka alueella hakija asuu, tuomioistuimen toimivaltaisuudelle on asetettu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan kuudennessa luetelmakohdassa edellytykseksi, että hakija on asunut välittömästi ennen hakemuksensa tekemistä tässä jäsenvaltiossa vähintään ajan, joka on kuusi kuukautta lyhyempi kuin aika, jota edellytetään asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan viidennessä luetelmakohdassa, sillä perusteella, että asianomainen henkilö on kyseisen jäsenvaltion kansalainen.

(1) EUVL C 35, 1.2.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Supreme Court – Irlanti) – PF ja MF v. Minister for Agriculture Food and the Marine, Sea Fisheries Protection Authority

(Asia C-564/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteinen kalastuspolitiikka - Asetus (EY) N:o 1224/2009 - Valvontajärjestelmä - 33 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 34 artikla - Saaliiden ja pyyntiponnistusten kirjaaminen - Pyydettyjen keisarihummerien määriä koskevien tietojen toimittaminen Euroopan komissiolle - Mahdollisuus käyttää muita kuin kalastuspäiväkirjassa olevia tietoja - Sopiva ja tieteellisesti pätevä menetelmä tietojen käsittelemiseksi ja tarkistamiseksi - Kalastuksen kieltäminen)

(2022/C 148/08)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court

Pääasian asianosaiset

Kantajat: PF ja MF

Vastaaja: Minister for Agriculture Food and the Marine, Sea Fisheries Protection Authority

Tuomiolauselma

Yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009, sellaisena kuin se on muutettuna 20.5.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 2015/812, 33 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 34 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion ainoa valvontaviranomainen ei ole velvollinen ilmoittamaan Euroopan komissiolle pelkkiä kalastusalusten päälliköiden kalastuspäiväkirjoihin kyseisen asetuksen 14 ja 15 artiklan mukaisesti kirjaamia tietoja, vaan se voi käyttää niin sanotun alueella vietetyn ajan kaltaista sopivaa ja tieteellisti pätevää menetelmää näiden tietojen käsittelemiseksi voidakseen varmistaa niitä saaliita koskevien lukujen paikkansapitävyyden, jotka se ilmoittaa komissiolle.

(1) EUVL C 19, 18.1.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – UE v. ShareWood Switzerland AG ja VF

(Asia C-595/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki - Asetus (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) - Kuluttajasopimukset - Lainvalinta - 6 artiklan 4 kohdan c alakohta - Sopimusten, joiden kohteena on oikeus kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokraaminen, jääminen soveltamisalan ulkopuolelle - Kauppasopimus, johon sisältyy vuokrasopimus ja palvelusopimus ja joka koskee puita, jotka on istutettu yksinomaan niiden korjuuta varten voiton tavoittelemiseksi)

(2022/C 148/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: UE

Vastapuoli: ShareWood Switzerland AG ja VF

Tuomiolauselma

Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) 6 artiklan 4 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että kauppasopimukset, joihin sisältyy vuokrasopimus ja palvelusopimus ja jotka koskevat puita, jotka on istutettu vuokratulle maa-alueelle yksinomaan niiden korjuuta varten voiton tavoittelemiseksi, eivät ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja ”sopimuksia, joiden kohteena on oikeus kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokraaminen”.

(1) EUVL C 35, 1.2.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (täysistunto) 16.2.2022 – Unkari v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-156/21) (1)

(Kumoamiskanne - Asetus (EU, Euratom) 2020/2092 - Yleinen ehdollisuusjärjestelmä Euroopan unionin talousarvion suojaamiseksi - Unionin talousarvion suojaaminen siinä tapauksessa, että oikeusvaltion periaatteita on loukattu jossakin jäsenvaltiossa - Oikeusperusta - SEUT 322 artiklan 1 kohdan a alakohta - SEU 7 artiklan ja SEUT 269 artiklan väitetty kiertäminen - Väite, jonka mukaan on rikottu SEU 4 artiklan 1 kohtaa, SEU 5 artiklan 2 kohtaa ja SEU 13 artiklan 2 kohtaa sekä loukattu oikeusvarmuuden periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja periaatetta jäsenvaltioiden tasa-arvosta perussopimuksia sovellettaessa)

(2022/C 148/10)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkari (asiamiehet: Z. Fehér ja M. M. Tátrai)

Väliintulija, joka tukee kantajaa: Puolan tasavalta (asiamiehet: M. B. Majczyna ja S. Żyrek)

Vastaajat: Euroopan parlamentti (asiamiehet: F. Drexler, R. Crowe, U. Rösslein, T. Lukácsi ja A. Pospíšilová Padowska) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. de Gregorio Merino, E. Rebasti, A. Tamás ja A. Sikora-Kalėda)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajia: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: C. Pochet, M. Jacobs ja L. Van den Broeck), Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi M. Søndahl Wolff ja M. J. Nymann-Lindegren, sittemmin M. Søndahl Wolff ja V. Pasternak Jørgensen), Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja R. Kanitz), Irlanti (asiamiehet: M. Browne, J. Quaney ja A. Joyce, avustajanaan D. Fennelly, BL), Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi J. Rodríguez de la Rúa Puig ja S. Centeno Huerta, sittemmin J. Rodríguez de la Rúa Puig ja A. Gavela Llopis), Ranskan tasavalta (asiamiehet: A.-L. Desjonquères, A.-C. Drouant ja E. Leclerc), Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehet: aluksi A. Germeaux ja T. Uri, sittemmin A. Germaux), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. K. Bulterman ja J. Langer), Suomen tasavalta (asiamiehet: H. Leppo ja S. Hartikainen), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: O. Simonsson, J. Lundberg, C. Meyer-Seitz, A. Runeskjöld, H. Shev, M. Salborn Hodgson, H. Eklinder ja R. Shahsavan Eriksson) ja Euroopan komissio (asiamiehet: D. Calleja Crespo, J.–P. Keppenne, J. Baquero Cruz ja A. Tokár)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Unkari vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Belgian kuningaskunta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Irlanti, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 138, 19.4.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (täysistunto) 16.2.2022 – Puolan tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-157/21) (1)

(Kumoamiskanne - Asetus (EU, Euratom) 2020/2092 - Yleinen ehdollisuusjärjestelmä Euroopan unionin talousarvion suojaamiseksi - Unionin talousarvion suojaaminen siinä tapauksessa, että oikeusvaltion periaatteita on loukattu jossakin jäsenvaltiossa - Oikeusperusta - SEUT 322 artiklan 1 kohdan a alakohta - SEUT 311 artikla - SEUT 312 artikla - SEU 7 artiklan ja SEUT 269 artiklan väitetty kiertäminen - Väite, jonka mukaan on rikottu SEU 4 artiklan 1 kohtaa, SEU 5 artiklan 2 kohtaa, SEU 13 artiklan 2 kohtaa, SEUT 296 artiklan toista kohtaa ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehtyä pöytäkirjaa (N:o 2) sekä loukattu annetun toimivallan periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja periaatetta jäsenvaltioiden tasa-arvosta perussopimuksia sovellettaessa - Väite harkintavallan väärinkäytöstä)

(2022/C 148/11)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamiehet: B. Majczyna ja S. Żyrek)

Väliintulija, joka tukee kantajaa: Unkari (asiamiehet: M. Z. Fehér ja M. M. Tátrai)

Vastaajat: Euroopan parlamentti (asiamiehet: R. Crowe, F. Drexler, U. Rösslein, T. Lukácsi ja A. Pospíšilová Padowska) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. de Gregorio Merino, E. Rebasti, A. Tamás ja A. Sikora-Kalėda)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajia: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: M. Jacobs, C. Pochet ja L. Van den Broeck), Tanskan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi M. Søndahl Wolff ja J. Nymann-Lindegren, sittemmin M. Søndahl Wolff ja V. Pasternak Jørgensen), Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja R. Kanitz), Irlanti (asiamiehet: M. Browne, J. Quaney ja A. Joyce, avustajanaan D. Fennelly, BL), Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi J. Rodríguez de la Rúa Puig ja S. Centeno Huerta, sittemmin J. Rodríguez de la Rúa Puig ja A. Gavela Llopis), Ranskan tasavalta (asiamiehet: A.-L. Desjonquères, A.–C. Drouant ja E. Leclerc), Luxemburgin suurherttuakunta (asiamiehet: aluksi A. Germeaux ja T. Uri, sittemmin A. Germeaux), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. K. Bulterman ja J. Langer), Suomen tasavalta (asiamiehet: H. Leppo ja S. Hartikainen), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: O. Simonsson, J. Lundberg ja C. Meyer-Seitz, A. Runeskjöld, H. Shev, M. Salborn Hodgson, H. Eklinder ja R. Shahsavan Eriksson) ja Euroopan komissio (asiamiehet: D. Calleja Crespo, J.–P. Keppenne, J. Baquero Cruz ja K. Herrmann)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Puolan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Belgian kuningaskunta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Irlanti, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkari, Alankomaiden kuningaskunta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 138, 19.4.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal de Justiça (Portugali) on esittänyt 10.11.2021 – Strong-Charon, Soluções de Segurança, S.A. v. 2045-Empresa de Segurança, S.A., FL

(Asia C-675/21)

(2022/C 148/13)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal de Justiça

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Strong Charon, Soluções de Segurança, S.A.

Vastapuolet: 2045-Empresa de Segurança, S.A., FL

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko edelleen todeta, että se seikka, että peräkkäisten palveluntarjoajien välillä ei ole sopimussuhdetta, voi olla merkki siitä, ettei mitään direktiivissä 2001/23/EY (1) tarkoitettua luovutusta ole tapahtunut, vaikkakaan se, kuten muutkaan aihetodisteet, ei ole sellaisenaan ratkaiseva eikä sitä pidä arvioida erikseen (tuomio 11.3.1997, Ayse Süzen, C-13/95 (2), 11 kohta)?

Voidaanko teollisuusyrityksen tiloissa suoritettavan yksityisen turvallisuuspalvelun kaltaisessa toiminnassa, jossa uusi palveluntarjoaja ottaa palvelukseensa ainoastaan yhden taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluneista työntekijöistä (eikä näin ollen suurinta osaa heistä), jossa ei voida todeta kyseisellä työntekijällä olleen sellaista erityistä pätevyyttä tai osaamista, että pätevyyden perusteella arvioituna olennaisen osan työntekijöistä voitaisiin katsoa siirtyneen uuden palveluntarjoajan palvelukseen, ja jossa ei ole todettu aineettoman omaisuuden luovutusta, todeta, ettei taloudellisen yksikön luovutusta ole tapahtunut, vaikka asiakas sallii uuden palveluntarjoajan edelleen käyttää tiettyä laitteistoa (hälyttimiä, sisäistä televisiojärjestelmää, tietokonetta), kun otetaan huomioon toisaalta se, että kyseisen laitteiston hankinnan taloudellinen merkitys on toiminnan kokonaisuuden kannalta arvioituna melko vähäinen, ja toisaalta se, ettei olisi taloudellisesti järkevää (vrt. tuomio 27.2.2020, Grafe ja Pohle, C-298/18 (3), 32 kohta) vaatia asiakkaalta laitteiston vaihtamista?

Jos ”kansallisen tuomioistuimen on arvioitava tätä kysymystä konkreettisesti unionin tuomioistuimen esittämien arviointiperusteiden (tuomio 7.8.2018, Colino Siguënza, C-472/16 (4), EU:C:2018:646, 45 kohta; tuomion Grafe ja Pohle 27 kohta) sekä direktiivin 2001/23 tavoitteiden, sellaisina kuin ne mainitaan muun muassa sen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa, valossa”, onko otettava huomioon se, että ”direktiivin 2001/23 tarkoituksena ei ole ainoastaan työntekijöiden oikeuksien turvaaminen liikkeen luovutustilanteissa vaan oikeudenmukaisen tasapainon takaaminen yhtäältä työntekijöiden ja toisaalta luovutuksensaajan intressien välillä” (tuomion 20.3.2020, ISS Facility Services, C-344/18 (5), 26 kohta, jossa vahvistetaan tuomion 18.7.2013, Alemo-Herron ym., C-426/11 (6), 25 kohdassa esitetty näkemys)?

(1) Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annettu neuvoston direktiivi 2001/23/EY (EUVL 2001, L 82, s. 16).

(2) EU:C:1997:141.

(3) EU:C:2020:121.

(4) EU:C:2018:646.

(5) EU:C:2020:239.

(6) EU:C:2013:521.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Napoli (Italia) on esittänyt 15.12.2021 – VB v. Comune di Portici

(Asia C-777/21)

(2022/C 148/16)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Napoli

Pääasian asianosaiset

Kantaja: VB

Vastaaja: Comune di Portici

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko SEUT 49 ja SEUT 56 artiklan kanssa ristiriidassa sellainen Italian valtion säännöstö (nyt tarkasteltavassa tapauksessa asetuksen nro 285/1992 93 §:n 1-bis ja 7-bis momentti), jossa itsenäistä elinkeinonharjoittajaa, joka on asunut Italiassa yli 60 päivää, kielletään kuljettamasta kyseisessä valtiossa toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä ajoneuvoa, jota hän tavallisesti käyttää liikkuakseen ja kulkeakseen näissä kahdessa jäsenvaltiossa, asuinvaltiossaan ja ajoneuvon rekisteröintivaltiossa, ammattinsa harjoittamista varten (ja yksityiselämäänsä liittyvistä syistä)?

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Erfurt (Saksa) on esittänyt 3.1.2022 – HK v. Allianz Lebensversicherungs AG

(Asia C-2/22)

(2022/C 148/17)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Erfurt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: HK

Vastaaja: Allianz Lebensversicherungs AG

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko unionin oikeus, erityisesti kolmannen henkivakuutusdirektiivin (1) 31 artikla ja toisen henkivakuutusdirektiivin (2) 15 artiklan 1 kohta, mahdollisesti luettuina yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklan kanssa, esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan täydelliset kuluttajalle annettavat tiedot toimitetaan vasta jälkikäteen kuluttajan pyynnöstä, nimittäin vakuutussopimuksen mukana (ns. vakuutussopimusmalli)?

Jos tähän vastataan myöntävästi: Onko kuluttajalla jo tämän perusteella vastustamisoikeus, toisin sanoen oikeus purkaa vakuutussopimus?

Voisiko tällaiselle oikeudelle olla esteenä oikeudenmenetysväite tai väite oikeuden väärinkäytöstä, tai onko tämän oikeuden käyttämiselle muita, esimerkiksi ajallisia rajoituksia?

Onko vakuutuksenantajan, joka ei ole ilmoittanut kuluttajalle tämän vastustamisoikeudesta lainkaan tai on ilmoittanut siitä ainoastaan virheellisesti, kiellettyä vedota kuluttajan tästä johtuvia oikeuksia, kuten erityisesti vastustamisoikeutta, vastaan oikeuden menettämiseen, väärinkäyttöön tai vanhentumiseen?

Onko vakuutuksenantajan, joka ei ole antanut kuluttajalle lainkaan tietoja tai on antanut kuluttajalle ainoastaan puutteellisia tai virheellisiä tietoja, kiellettyä vedota kuluttajan tästä johtuvia oikeuksia, kuten erityisesti vastustamisoikeutta, vastaan oikeuden menettämiseen, väärinkäyttöön tai vanhentumiseen?

(1) Henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta 10.11.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi) (EYVL 1992, L 360, s. 1).

(2) Henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta 8.11.1990 annettu toinen neuvoston direktiivi 90/619/ETY (EYVL 1990, L 330, s. 50).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d'État (Belgia) on esittänyt 5.1.2022 – XXX v. Commissaire général aux réfugiés et aux apatrides

(Asia C-8/22)

(2022/C 148/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d'État

Pääasian asianosaiset

Valittaja: XXX

Vastapuoli: Commissaire général aux réfugiés et aux apatrides

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (1) 14 artiklan 4 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että sen mukaan vaara yhteiskunnalle on toteen näytetty pelkästään sen perusteella, että pakolaisaseman saaja on lainvoimaisesti tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta, vai onko sitä tulkittava siten, että sen mukaan pelkkä langettava lainvoimainen tuomio erityisen törkeästä rikoksesta ei riitä osoittamaan yhteiskunnalle aiheutuvan vaaran olemassaoloa?

Jos pelkkä langettava lainvoimainen tuomio erityisen törkeästä rikoksesta ei riitä osoittamaan yhteiskunnalle aiheutuvan vaaran olemassaoloa, onko direktiivin 2011/95/EU 14 artiklan 4 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että sen mukaan jäsenvaltion on osoitettava, että muutoksenhakija on langettavan tuomionsa jälkeenkin edelleen yhteiskunnalle vaarallinen? Onko jäsenvaltion näytettävä toteen, että tämä vaara on todellinen ja välitön, vai onko potentiaalisen vaaran olemassaolo riittävä? Onko direktiivin 2011/95/EU 14 artiklan 4 kohdan b alakohtaa, tarkasteltuna yksin tai yhdessä suhteellisuusperiaatteen kanssa, tulkittava siten, että sen mukaan pakolaisasema saadaan peruuttaa vain, jos tällainen peruuttaminen on oikeasuhteinen ja jos vaara, jota pakolaisaseman saaja merkitsee, on kyseisen peruuttamisen oikeuttamisen kannalta riittävän vakava?

Jos jäsenvaltion ei tarvitse osoittaa, että muutoksenhakija on langettavan tuomionsa jälkeenkin edelleen yhteiskunnalle vaarallinen ja että tämä vaara on todellinen, välitön ja riittävän vakava pakolaisaseman peruuttamisen oikeuttamiseksi, onko direktiivin 2011/95/EU 14 artiklan 4 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että sen mukaan vaara yhteiskunnalle on toteen näytetty lähtökohtaisesti sen perusteella, että pakolaisaseman saaja on lainvoimaisesti tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta, mutta tämä voi osoittaa, että hän ei merkitse tai ei enää merkitse tällaista vaaraa?

(1) EUVL 2011, L 337, s. 9.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okresný súd Prešov (Slovakia) on esittänyt 6.1.2022 – UR v. 365.bank a.s.

(Asia C-12/22)

(2022/C 148/19)

Oikeudenkäyntikieli: slovakia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okresný súd Prešov

Pääasian asianosaiset

Kantaja: UR

Vastaaja: 365.bank a.s.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Vastaavatko 21.12.2016 tehdyssä kulutusluottosopimuksessa ilmoitetut tiedot, sellaisina kuin niihin on viitattu tämän välipäätöksen tekstissä, direktiivin 2008/48/EY (1) 10 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vaatimusta, joka koskee luottotyypin ilmoittamista selkeästi ja tiiviisti?

2)	Vastaavatko 21.12.2016 tehdyssä kulutusluottosopimuksessa ilmoitetut tiedot, sellaisina kuin niihin on viitattu tämän välipäätöksen tekstissä, direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan c alakohdan edellyttämää vaatimusta, joka koskee luottosopimuksen keston ilmoittamista selkeästi ja tiiviisti?

Vastaavatko 21.12.2016 tehdyssä kulutusluottosopimuksessa ilmoitetut tiedot, sellaisina kuin niihin on viitattu tämän välipäätöksen tekstissä, direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan g alakohdan edellyttämää vaatimusta, joka koskee luottotyypin ilmoittamista selkeästi ja tiiviisti, ja

—	onko kulutusluottosopimukseen sisällytettävä todellisen vuosikoron matemaattinen laskentakaava, käytettävät muuttujat ja varsinainen laskelma

—	riittääkö, että kulutusluottosopimuksen tekstissä esitetään todellisen vuosikoron laskentaan käytettävät muuttujat, vai onko ne vielä toistettava ilmoittamalla, että kyse on todellisen vuosikoron laskemiseen käytettävistä oletuksista?

4)	Voidaanko direktiiviä 93/13/ETY (2) tulkita siten, että sen mukaan kansallisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön nojalla tuomioistuimen on todettava sopimusehto kohtuuttomaksi silloinkin, kun sopimussuhde on päättynyt, kuten nyt käsiteltävässä asiassa?

Onko sellainen oikeuskäytäntö ristiriidassa koko direktiivin 93/13/ETY ja erityisesti sen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen (kuluttajat eivät yleensä tunne muiden kuin oman jäsenvaltionsa tavaroiden myyntiä ja palvelujen tarjontaa koskevia sopimuksia säänteleviä oikeussäännöksiä; tämä tietämyksen puute voi saada heidät luopumaan tavaroiden tai palvelujen ostoa koskevien suorien sopimusten teosta muissa jäsenvaltioissa) kanssa, jossa kulutusluottosopimuksen pakollista tietoa koskevan väitetyn puutteen tapauksessa lähdetään siitä, että kyseinen seikka on ollut kuluttajan tiedossa jo luottosopimuksen allekirjoitushetkellä, erityisesti jos kuluttaja on henkilökohtaisesti vahvistanut perehtyneensä luottosopimukseen allekirjoittamalla muita, asiaan liittyvä luottoasiakirjoja (esim. kulutusluottosopimuksen vakiotietolomakkeen, vastaanotettujen asiakirjojen luettelon jne.)?

Onko kuluttajansuoja- ja tehokkuusperiaatteen vastaista, jos kansallisessa lainsäädännössä on määritetty elinkeinonharjoittajan kuluttajan vahingoksi saaman perusteettoman edun palauttamiselle paitsi subjektiivinen vanhentumisaika myös neutraaliin perusteeseen (perusteettoman edun syntyminen) sidoksissa oleva objektiivinen vanhentumisaika, jotta vanhentumisajan alkamisajankohdan määrittäminen ei perustuisi yksinomaan kuluttajan väittämään, koska muutoin elinkeinonharjoittajalta puuttuisivat keinot puolustautua vanhentumista koskevalla väitteellä?

7)	Onko kuluttajansuoja- ja tehokkuusperiaatteen mukaista, että elinkeinonharjoittajan valmisteleman kulutusluottosopimuksen jokaista puutetta on pidettävä elinkeinonharjoittajan tahallisena väärinkäytöksenä?

Onko jäljempänä viitatuissa unionin tuomioistuimen tuomioissa tarkoitettua tehokkuusperiaatetta tulkittava niin, että sopimuksen sisältämästä virheestä aiheutuneesta korottomuudesta ja kuluttomuudesta syntyneen perusteettoman edun vanhentumisajan tulisi alkaa kulua vasta sen jälkeen, kun tuomioistuin on tehnyt tällaista virhettä koskevan ratkaisun (esim. määrittämällä luoton korottomaksi ja kuluttomaksi)?

9)	Mistä ajankohdasta vanhentumisajan on jäljempänä viitatuissa unionin tuomioistuimen tuomioissa sovellettavan tehokkuusperiaatteen mukaan katsottava alkavan?

(1) Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL 2008, L 122, s. 55).

(2) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Wiesbaden (Saksa) on esittänyt 11.1.2022 – UF v. Land Hessen

(Asia C-26/22)

(2022/C 148/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Wiesbaden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: UF

Vastaaja: Land Hessen

Muu osapuoli: SCHUFA Holding AG

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetuksen (EU) 2016/679 (1) (yleinen tietosuoja-asetus) 77 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 78 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että valvontaviranomaisen asianomaiselle ilmoittama ratkaisu

on luonteeltaan vetoomusta koskeva päätös? Tästä seuraa, että valvontaviranomaisen yleisen tietosuoja-asetuksen 78 artiklan 1 kohdan nojalla kantelusta tekemän päätöksen tuomioistuinvalvonta rajoittuu lähtökohtaisesti koskemaan vain sitä, onko hallintoviranomainen ottanut kantelun käsiteltäväkseen, tutkinut asianmukaisesti kantelun kohteen ja ilmoittanut kantelun tekijälle tutkinnan tuloksista,

vai siten, että

se on ymmärrettävä viranomaisen asiaratkaisuksi? Tästä seuraa, että valvontaviranomaisen yleisen tietosuoja-asetuksen 78 artiklan 1 kohdan nojalla kantelusta tekemän päätöksen tuomioistuinvalvonta johtaa siihen, että tuomioistuimen on valvottava täysimääräisesti asiaratkaisua, jolloin tuomioistuin voi yksittäistapauksessa – esimerkiksi siinä tapauksessa, ettei harkintavaltaa ole – myös velvoittaa valvontaviranomaisen toteuttamaan yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklassa tarkoitetun konkreettisen toimenpiteen?

Onko tietojen säilyttäminen sellaisessa yksityisessä luottotietorekisterissä, jossa ilman konkreettista syytä säilytetään julkisesta rekisteristä, kuten asetuksen (EU) 2015/848 (2) 79 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuista kansallisista tietokannoista peräisin olevia henkilötietoja, jotta tietoja voidaan antaa pyydettäessä, yhteensopivaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan kanssa?

Ovatko rinnakkaiset yksityiset tietokannat (erityisesti luottotietorekisterin tietokannat), joita on perustettu valtion tietokantojen lisäksi ja joissa valtion tietokannoista peräisin olevia tietoja (käsiteltävässä asiassa maksukyvyttömyyttä koskevia ilmoituksia) säilytetään pidempään kuin asetuksen 2015/848, luettuna yhdessä kansallisen oikeuden kanssa, tiukoissa rajoissa on säädetty, lähtökohtaisesti sallittuja?

b)	Jos kysymykseen 3a vastataan myöntävästi, seuraako yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetystä oikeudesta tulla unohdetuksi, että nämä tiedot on poistettava, kun on säädetty käsittelyn kestosta, joka on sama kuin julkisessa rekisterissä?

Siltä osin kuin ainoastaan yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohta voi olla oikeudellisena perustana myös julkisiin rekistereihin tallennettujen tietojen säilyttämiselle yksityisissä luottotietorekistereissä, onko katsottava, että luottotietorekisterillä on oikeutettu intressi jo silloin, kun kyseiseen rekisteriin on siirretty tiedot julkisesta rekisteristä ilman konkreettista syytä, jotta nämä tiedot ovat pyydettäessä saatavilla?

Voidaanko yleisen tietosuoja-asetuksen 40 artiklassa tarkoitetuissa valvontaviranomaisten hyväksymissä käytännesäännöissä, joissa määrätään julkisten rekisterien määräajat ylittävistä tutkintaa ja poistamista koskevista määräajoista, keskeyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetty vertailu?

(1) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1).

(2) Maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/848 (EUVL 2015, L 141, s. 19).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia (Italia) on esittänyt 26.1.2022 – VZ v. CA

(Asia C-53/22)

(2022/C 148/21)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: VZ

Vastaaja: CA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 89/665 (1) 1 artiklan 3 kohta esteenä sille, että tarjoajalta, joka on lopullisesti suljettu pois sopimuspuolen valintamenettelystä, evätään mahdollisuus riitauttaa, jotta se voisi saada mahdollisuuden osallistua uuteen hankintamenettelyyn, kieltäytyminen hankintasopimuksen sopimuspuolen valinnan peruuttamisesta, kun mainitun tarjoajan tarkoituksena on osoittaa, että sopimuspuoleksi valittu tarjoaja ja kaikki muut alemmille sijoille asetetut tarjoajat olivat syyllistyneet ammatin harjoittamiseen liittyvään vakavaan virheeseen tehdessään kilpailun vastaisia sopimuksia, mikä vahvistettiin tuomioistuimessa vasta sen jälkeen, kun poissuljettu tarjoaja oli jo suljettu pois?

Ovatko direktiivin 89/665 1 artiklan 3 kohta ja taloudellisen kilpailun suojelemista koskevat [unionin oikeuden] periaatteet esteenä sille, että hallintotuomioistuin ei voi tutkia sopimuspuolen valintamenettelystä lopullisesti ulos suljetun tarjoajan kannetta, jolla riitautetaan se, että hankintaviranomainen kieltäytyy oikaisemasta toimia, joilla se on hyväksynyt menettelyyn ja valinnut sopimuspuoliksi tarjoajia, joiden tuomioistuin on todennut tehneen kilpailun vastaisia sopimuksia alalla, jota hankintamenettely koskee?

(1) Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettu neuvoston direktiivi 89/665/ETY (EYVL 1989, L 395, s. 33).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Liège (Belgia) on esittänyt 28.1.2022 – PL v. Belgian valtio

(Asia C-56/22)

(2022/C 148/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Liège

Pääasian asianosaiset

Kantaja: PL

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymys

Sovelletaanko unionin oikeutta, lähinnä unionin perusoikeuskirjan määräyksiä ja direktiiviä 2008/115/EY (1), jäsenvaltion käytäntöön, jonka nojalla se saa saattaa siellä lainvastaisesti oleskelevan ulkomaalaisen tilanteen sääntöjenmukaiseksi paikan päällä? Jos sovelletaan, onko direktiivin 2008/115/EY 5, 6 ja 13 artiklaa, luettuina yhdessä sen [johdanto-osan 6 ja 24 perustelukappaleen] kanssa, sekä unionin perusoikeuskirjan 1, 7, 14, 20, 21, 24 ja 47 artiklaa tulkittava siten, että jos jäsenvaltio harkitsee erillisen oleskeluluvan tai muun luvan, joka oikeuttaa oleskeluun, antamista yksilöllisten inhimillisten syiden tai humanitaaristen tai muiden syiden perusteella alueellaan laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle, se voi yhtäältä vaatia kyseistä kansalaista osoittamaan etukäteen, että hänen oli mahdotonta esittää hakemuksensa alkuperämaassaan, ja toisaalta olla ilmoittamatta lainsäädännössään ensi arviolta objektiivisia edellytyksiä ja perusteita, joilla nämä yksilölliset inhimilliset syyt tai humanitaariset tai muut syyt voidaan perustella, mikä tekee tällaiseen hakemukseen annettavan vastauksen ennakoimattomaksi tai jopa mielivaltaiseksi? Mikäli on mahdollista, että näistä perusteista ei säädetä lainsäädännössä, eikö epäämistapauksessa oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan vaaranneta sillä, että ainoa oikeussuojakeino perustuu tiukasti laillisuuteen ja tarkoituksenmukaisuutta koskeva punninta on suljettu pois?

(1) Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY (EUVL 2008, L 348, s. 98).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Wiesbaden (Saksa) on esittänyt 2.2.2022 – AB v. Land Hessen

(Asia C-64/22)

(2022/C 148/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Wiesbaden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: AB

Vastaaja: Land Hessen

Muu osapuoli: SCHUFA Holding AG

Ennakkoratkaisukysymykset

vai siten, että

Ovatko rinnakkaiset yksityiset tietokannat (erityisesti luottotietorekisterin tietokannat), joita on perustettu valtion tietokantojen lisäksi ja joissa valtion tietokannoista peräisin olevia tietoja (käsiteltävässä asiassa maksukyvyttömyyttä koskevia ilmoituksia) säilytetään pidempään kuin asetuksen (EU) 2015/848, luettuna yhdessä kansallisen oikeuden kanssa, tiukoissa rajoissa on säädetty, lähtökohtaisesti sallittuja?

b)	Jos kysymykseen 3a vastataan myöntävästi, seuraako yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetystä oikeudesta tulla unohdetuksi, että nämä tiedot on poistettava, kun on säädetty käsittelyn kestosta, joka on sama kuin julkisessa rekisterissä?

(2) Maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/848 (EUVL 2015, L 141, s. 19).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/17

Kanne 8.2.2022 – Euroopan komissio v. Bulgarian tasavalta

(Asia C-85/22)

(2022/C 148/24)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: Gr. Koleva ja C. Herme)

Vastaaja: Bulgarian tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

toteamaan, että Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY (luontotyyppidirektiivi) (1) 4 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se

—

ei ole mahdollisimman nopeasti – viimeistään kuuden vuoden kuluessa – osoittanut erityisten suojelutoimien alueiksi 194:ä yhteensä 229 alueesta, jotka on 12.12.2008 annetuilla päätöksillä 2009/93/EY, 2009/91/EY ja 2009/92/EY sekä 16.11.2021 annetulla päätöksellä 2013/23/EY nimetty yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi,

—	on systemaattisesti ja jatkuvaluonteisesti jättänyt noudattamatta velvollisuuttaan määrittää alueille erityiset, yksityiskohtaiset suojelutavoitteet

—	on systemaattisesti ja jatkuvaluonteisesti jättänyt noudattamatta velvollisuuttaan määrittää tarpeelliset suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteen II lajien ekologisia vaatimuksia kyseisillä alueilla

—	ei ole saattanut 6 artiklan 1 kohtaa asianmukaisesti osaksi kansallista oikeutta

2.	Bulgarian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä oleva asia koskee sitä, että Bulgarian tasavalta ei ole pannut luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 1 kohtaa asianmukaisesti täytäntöön ja että se on soveltanut virheellisesti 4 artiklan 4 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa.

Luontotyyppidirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa edellytetään muun muassa, että kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on muodostettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa. Komission mukaan unionin tuomioistuin totesi asiassa C-849/19, komissio v. Kreikka (EU:C:2020:1047) antamassaan tuomiossa, että jäsenvaltioilla on myös velvollisuus määrittää kullekin erityisten suojelutoimien alueelle konkreettiset suojelutavoitteet. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.

Komission mukaan Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut edellä mainittuihin säännöksiin perustuvia velvoitteitaan, koska se ei ole osoittanut erityisten suojelutoimien alueita säädetyssä ajassa, määrittänyt alueille erityisiä, yksityiskohtaisia suojelutavoitteita, määrittänyt tarpeellisia suojatoimenpiteitä eikä saattanut luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 1 kohtaa asianmukaisesti osaksi kansallista oikeutta.

(1) EYVL 1992, L 206, s. 7.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/18

Kanne 15.2.2022 – Euroopan komissio v. Romania

(Asia C-109/22)

(2022/C 148/25)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Nicolae ja E. Sanfrutos Cano)

Vastaaja: Romania

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	toteamaan, että Romania ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut asiassa C-307/17, komissio v. Romania annetun unionin tuomioistuimen tuomion (1) täytäntöön panemiseksi tarvittavia toimenpiteitä

—

velvoittamaan Romanian SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksamaan sen vuoksi, että se ei ole noudattanut velvoitettaan toteuttaa unionin tuomioistuimen asiassa C-307/17, komissio v. Romania, antaman tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavia toimenpiteitä, 29 781,30 euron suuruisen uhkasakon kutakin viivästymispäivää kohden tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä lukien siihen asti, kunnes kaikki unionin tuomioistuimen asiassa C-307/17, komissio v. Romania antaman tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet on toteutettu

—

velvoittamaan Romanian SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksamaan kiinteämääräisen summan, joka vastaa päivittäistä 3 311,50 euron määrää kerrottuna niiden päivien lukumäärällä, jotka kuluvat asiassa C-301/17, komissio v. Romania annetun tuomion julistamisen jälkeisen päivän ja sen päivän välillä, jona Romania on toteuttanut kaikki mainitun tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, tai jos Romania ei toteuta näitä toimenpiteitä, unionin tuomioistuimen tässä asiassa antaman tuomion julistamispäivän välillä, ja tämän kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärä on 1 643 000 euroa.

—	velvoittamaan Romanian korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komission Romaniaa vastaan nostaman kanteen kohteena on se, että kyseinen jäsenvaltio ei ole noudattanut velvoitettaan toteuttaa unionin tuomioistuimen asiassa C-301/17, komissio v. Romania antaman tuomion täytäntöön panemiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet, sillä kyseisessä tuomiossa tarkoitetuista 68 kaatopaikasta 44 on vielä sulkematta kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (2) tarkoitetulla tavalla.

Komissio väittää, ettei Romania voi oikeuttaakseen unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon laiminlyömisen vedota puhtaasti sisäiseen tilanteeseen, kuten tarpeeseen suorittaa toteuttamiskelpoisuustutkimuksia, pakkolunastusmenettelyjä, hallinnollisia menettelyjä tai siihen, että kyseessä olevia kaatopaikkoja hyödyntävät talouden toimijat eivät ole toteuttaneet tarvittavia toimenpiteitä.

Näin ollen komissio ehdottaa, että Romania velvoitetaan maksamaan 29 781,30 euron suuruinen uhkasakko kutakin viivästymispäivää kohden tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä lukien siihen asti, kunnes kaikki unionin tuomioistuimen asiassa C-307/17, komissio v. Romania antaman tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet on toteutettu. Sen takaamiseksi, että Romanian edistymistä voidaan valvoa, tarkistaa ja se voidaan ottaa huomioon, komissio ehdottaa, että päivittäinen uhkasakko lasketaan kuuden kuukauden ajanjaksoissa asiassa C-301/17 annetun unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavien toimenpiteiden viivästymisessä käyttämällä degressiivistä laskentakaavaa, jonka nojalla tällaisten ajanjaksojen kokonaismäärä pienenee prosenttiosuudella, joka vastaa direktiivin 1999/31 säännösten mukaisiksi saatettujen kaatopaikkojen suhteellista lukumäärää.

Komissio ehdottaa myös, että Romania velvoitetaan maksamaan kiinteämääräinen hyvitys, joka vastaa päivittäistä 3 311,50 euron määrää, kerrottuna niiden päivien lukumäärällä, jotka kuluvat asiassa C-301/17, komissio v. Romania annetun tuomion julistamisen jälkeisen päivän ja sen päivän välillä, jona Romania on toteuttanut kaikki mainitun tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, tai jos Romania ei toteuta näitä toimenpiteitä, unionin tuomioistuimen tässä asiassa antaman tuomion julistamispäivän välillä, ja tämän kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärä on 1 643 000 euroa.

Kyseisen uhkasakon määrä määritetään ottamalla huomioon rikkomisen vakavuus, sen kesto ja tarve varmistaa seuraamusten pelotevaikutus kyseessä olevan jäsenvaltion maksukapasiteetin perusteella käyttämällä n-faktoria.

(1) Tuomio 18.10.2018, komissio v. Romania (C-301/17, ei julkaistu, EU:C:2018:846).

(2) EYVL 1999, L 182, s. 1.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/19

Kanne 18.2.2022 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-116/22)

(2022/C 148/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Hermes ja M. Noll-Ehlers)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

toteamaan, että Saksan liittotasavalta on

—	rikkonut direktiivin 92/43/ETY (1) 4 artiklan 4 kohtaa, koska se ei ole osoittanut erityisten suojelutoimien alueeksi 4 606 alueesta 88:aa, joiden osalta tämän säännöksen mukainen kuuden vuoden määräaika on päättynyt;

—

rikkonut direktiivin 92/43 4 artiklan 4 kohtaa, koska se ei ole kyseessä olevista 4 606 alueesta vahvistanut 88:n osalta mitään suojelutavoitteita ja muilta osin noudattaa suojelutavoitteiden vahvistamisessa yleisesti ja rakenteellisesti käytäntöä, joka ei vastaa tämän säännöksen oikeudellisia vaatimuksia;

—

rikkonut direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohtaa, koska se ei ole kyseessä olevista 4 606 alueesta vahvistanut 737:n osalta mitään suojelutoimenpiteitä ja muilta osin noudattaa suojelutoimenpiteiden vahvistamisessa yleisesti ja rakenteellisesti käytäntöä, joka ei vastaa tämän säännöksen oikeudellisia vaatimuksia;

2.	velvoittamaan Saksan liittotasavallan vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komissio väittää kanteellaan Saksan liittotasavallan laiminlyöneen direktiiviin 92/43/ETY perustuvat tarvittavat toimenpiteet sen Natura 2000 –verkoston osoittamiseksi ja hallinnoimiseksi.

Ensinnäkään Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut direktiivin 4 artiklan 4 kohtaan perustuvia velvoitteitaan, koska se ei ole jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta relevanttina aikana osoittanut erityisten suojelutoimien alueeksi 4 606 alueesta 88:aa, joiden osalta tämän säännöksen mukainen kuuden vuoden määräaika on päättynyt.

Toiseksi Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut direktiivin 4 artiklan 4 kohtaan perustuvaa velvoitettaan määritellä riittävästi erityisiä suojelutavoitteita, koska se ei ole kyseessä olevista 4 606 alueesta vahvistanut 88:n osalta mitään suojelutavoitteita ja muilta osin noudattaa suojelutavoitteiden vahvistamisessa yleisesti ja rakenteellisesti käytäntöä, joka ei vastaa tämän säännöksen oikeudellisia vaatimuksia. Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan suojelutavoitteiden on oltava määrällisiä ja mitattavissa, kunkin alueen relevanttien suojelukohteiden ”ennalleen saattamisen” ja ”suojelun” tavoitteen välillä on tehtävä selvä ero ja ne on vahvistettava yleisesti sitovilla lainsäädännöllisillä toimilla. Suojelutavoitteita koskeva Saksan käytäntö ei vastaa näitä vaatimuksia.

Kolmanneksi Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut direktiivin 6 artiklan 1 kohtaan perustuvaa velvoitettaan toteuttaa tarvittavat suojelutoimenpiteet. koska se ei ole kyseessä olevista 4 606 alueesta vahvistanut 737:n osalta mitään suojelutoimenpiteitä ja muilta osin noudattaa suojelutoimenpiteiden vahvistamisessa yleisesti ja rakenteellisesti käytäntöä, joka ei vastaa direktiivin 6 artiklan 1 kohdan vaatimuksia siitä, että suojelutoimenpiteiden on perustuttava riittävän erityisiin suojelutavoitteisiin.

(1) Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/21

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.2.2022 – GEA Group v. komissio

(Asia T-195/19) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Tinastabilisaattorien ja lämpöstabilisaattorien ESBO/esterit eurooppalaiset markkinat - Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen - Alkuperäisen päätöksen muuttamisesta tehdyn päätöksen kumoaminen - Päätös, jolla hylätään vaatimus sakon palauttamisesta - Kumoamiskanne - Kannekelpoinen toimi - Oikeussuojan tarve - Tutkittavaksi ottaminen - SEUT 266 artiklan 1 kohta)

(2022/C 148/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: GEA Group AG (Düsseldorf, Saksa) (edustajat: asianajajat I. du Mont, R. van der Hout ja C. Wagner)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Rossi, V. Bottka ja T. Baumé)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus 24.1.2019 tehdyn komission päätöksen Ares(2019) 283284, jolla hylätään kantajan vaatimus saada palautetuksi EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 11.11.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen (asia COMP/38.589 – Lämpöstabilisaattorit) perusteella maksettu sakko, kumoamiseksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	GEA Group AG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 206, 17.6.2019.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/21

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.2.2022 – Heitec v. EUIPO – Hetec Datensysteme (HEITEC)

(Asia T-520/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - EU-sanamerkki HEITEC - Mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa esitetyn näytön huomioon ottamatta jättäminen - Asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 2 kohta - Tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta) - Asetuksen (EY) N:o 2868/95 40 säännön 5 kohta (josta on tullut delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 19 artiklan 1 kohta))

(2022/C 148/28)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Heitec AG (Erlangen, Saksa) (edustaja: asianajaja G. Wagner)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Hanf)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Hetec Datensysteme GmbH (München, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Kockläuner ja O. Nilgen)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 23.4.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 1171/2018-2), joka koskee Hetec Datensystemen ja Heitecin välistä menettämismenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Heitec AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 312, 16.9.2019.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/22

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.2.2022 – Companhia de Seguros Índico v. komissio

(Asia T-672/19) (1)

(Julkiset hankinnat - Varainhoitoasetus - Hankintamenettelyjen sekä unionin yleisestä talousarviosta ja Euroopan kehitysrahastosta rahoitettujen avustusten ulkopuolelle sulkeminen kolmen vuoden ajaksi - Vilpittömän mielen periaate - Oikeuden väärinkäyttö - Ilmeinen arviointivirhe - Oikeasuhteisuus)

(2022/C 148/29)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Companhia de Seguros Índico SA (Maputo, Mosambik) (edustaja: asianajaja R. Oliveira)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: I. Melo Sampaio)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kantajan sulkemisesta hankintamenettelyjen ja unionin yleisestä talousarviosta sekä Euroopan kehitysrahastosta rahoitettujen avustusten ja kaikkien unionin avustusten ulkopuolelle kolmen vuoden ajaksi 18.7.2019 tehdyn komission päätöksen ja tätä ulkopuolelle sulkemista koskevien tietojen julkaisemisen kumoamisesta.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Companhia de Seguros Índico SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 399, 25.11.2019.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/23

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.2.2022 – Sped-Pro v. komissio

(Asia T-791/19) (1)

(Kilpailu - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Tavaroiden rautatiekuljetuspalveluiden markkinat - Kantelun hylkäämispäätös - Asetuksen (EY) N:o 773/2004 7 artikla - Kohtuullinen aika - Unionin intressi jatkaa kantelun tutkimista - Sen viranomaisen määrittäminen, jolla on parhaat edellytykset tutkia kantelu - Arviointiperusteet - Ilmeinen arviointivirhe - Rakenteelliset tai yleiset puutteet oikeusvaltion kunnioittamisessa - Vaara kantelijan oikeuksien loukkaamisesta, jos kantelu hylätään - Perusteluvelvollisuus)

(2022/C 148/30)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Sped-Pro S.A. (Varsova, Puola) (edustaja: asianajaja M. Kozak)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Szczodrowski, L. Wildpanner ja P. van Nuffel)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan komission 12.8.2019 tekemä päätös C(2019) 6099 final (asia AT.40459 – Rautatierahtikuljetukset Puolassa – PKP Cargo), jolla hylätään kantajan tekemä kantelu, joka koskee väitettyjä SEUT 102 artiklan rikkomisia tavaroiden rautatiekuljetuspalveluiden markkinoilla Puolassa.

Tuomiolauselma

1)	Komission 12.8.2019 tekemä päätös C(2019) 6099 final (asia AT.40459 – Rautatierahtikuljetukset Puolassa – PKP Cargo) kumotaan.

2)	Komissio velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan Sped-Pro S.A:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Puolan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 27, 27.1.2020.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/23

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 23.2.2022 – OJ v. komissio

(Asia T-709/20) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseen ottaminen - Kilpailu EPSO/AD/380/19 - Kilpailun testipäivien lykkäämistä koskeva kielteinen päätös - Valintakokeen tekemiseksi testikeskuksessa annetut määräajat - Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin - Huolenpitovelvollisuus - Yhdenvertainen kohtelu)

(2022/C 148/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: OJ (edustaja: asianajaja H. E. von Harpe)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Hohenecker ja I. Melo Sampaio)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus lähinnä 30.1.2020 tehdyn henkilöstövalintatoimiston (EPSO) päätöksen, jolla kyseinen toimisto kieltäytyi lykkäämästä kilpailun EPSO/AD/380/19 valintakokeen päivämäärää, kumoamiseksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	OJ velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

(1) EUVL C 28, 25.1.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/24

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 11.2.2022 – OP v. komissio

(Asia T-736/20) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseen ottaminen - Avoin kilpailu EPSO/AST/147/19 - Päätös olla merkitsemättä kantajan nimeä kilpailun varallaololuetteloon - Perusteluvelvollisuus - Yhdenvertainen kohtelu)

(2022/C 148/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: OP (edustaja: asianajaja S. Pappas)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: I. Melo Sampaio ja L. Vernier)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva kanne avoimen kilpailun EPSO/AST/147/19 valintalautakunnan 5.2.2020 tekemän päätöksen, jolla jätetään merkitsemättä kantajan nimi kyseisen kilpailun varallaololuetteloon, kumoamiseksi.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään selvästi täysin perusteettomana.

2)	OP velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 79, 8.3.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/24

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.2.2022 – ultra air v. EUIPO – Donaldson Filtration Deutschland (ultrafilter international)

(Asia T-67/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitätöintiä ja menettämistä koskevat menettelyt - EU-sanamerkki ultrafilter international - Kansalliseksi tavaramerkkihakemukseksi muuntamista koskeva pyyntö - Menettämistä koskeva menettely on jäänyt vaille kohdetta - Selvästi täysin perusteeton kanne)

(2022/C 148/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ultra air GmbH (Hilden, Saksa) (edustaja: asianajaja C. König)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: E. Markakis)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Donaldson Filtration Deutschland GmbH (Haan, Saksa) (edustaja: asianajaja N. Siebertz)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 5.11.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 271/2020-2), joka koskee ultra airin ja Donaldson Filtration Deutschlandin välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	ultra air GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 88, 15.3.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/25

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 11.2.2022 – Calrose Rice v. EUIPO – Ricegrowers (Sunwhite)

(Asia T-459/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Sunwhite rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki Sunwhite - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Selvästi täysin perusteeton kanne)

(2022/C 148/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Calrose Rice (Sofia, Bulgaria) (edustaja: asianajaja H. Raychev)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Hamel ja J. Crespo Carrillo)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ricegrowers Ltd (Leeton, Uusi Etelä-Wales, Australia) (edustajat: asianajajat C. Menebröcker ja C. Böhmer)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 4.6.2021 tekemästä päätöksestä (asia R 2465/2020-4), joka koskee Ricegrowersin ja Calrose Ricen välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Calrose Rice velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 382, 20.9.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/26

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.2.2022 – Faller ym. v. komissio

(Asia T-464/21) (1)

(Kumoamiskanne - Ihmisille tarkoitetut lääkkeet - Ihmisille tarkoitetun lääkkeen Comirnaty ehdollisen myyntiluvan muuttaminen - Oikeussuojan tarpeen puuttuminen - Toimi ei koske kantajia suoraan - Toimi ei koske kantajia erikseen - Tutkimatta jättäminen)

(2022/C 148/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Sonja Faller (Bressanone, Italia) ja 74 muuta kantajaa, joiden nimet ovat määräyksen liitteessä (edustaja: asianajaja R. Holzeisen)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B.-R. Killmann ja A. Sipos)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus ihmisille tarkoitetulle lääkkeelle ”Comirnaty – COVID-19-mRNA-rokote (nukleosidimuokattu)” päätöksellä C(2020) 9598(final) myönnetyn ehdollisen myyntiluvan muuttamisesta 31.5.2021 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen C(2021) 4034 final kumoamiseksi.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

Lausunnon antaminen TR:n ja muiden luonnollisten henkilöiden, joiden nimet ovat liitteessä II, YI:n ja muiden luonnollisten henkilöiden, joiden nimet ovat liitteessä II, EW:n ja muiden luonnollisten henkilöiden, joiden nimet ovat liitteessä II ja Arnošt Komárekin ja muiden luonnollisten henkilöiden, joiden nimet ovat liitteessä II, esittämistä väliintulovaatimuksista raukeaa.

3)	Sonja Faller ja muut kantajat, joiden nimet ovat liitteessä I, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

TR ja muut luonnolliset henkilöt, joiden nimet ovat liitteessä II, YI ja muut luonnolliset henkilöt, joiden nimet ovat liitteessä II, EW ja muut luonnolliset henkilöt, joiden nimet ovat liitteessä II ja A. Komárek ja muut luonnolliset henkilöt, joiden nimet ovat liitteessä II, vastaavat kukin omista väliintulovaatimuksiin liittyvistä oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 368, 13.9.2021.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/26

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 7.2.2022 – Eurecna v. komissio

(Asia T-739/21 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Julkiset palveluhankinnat - Välitoimihakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2022/C 148/36)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Eurecna SpA (Venetsia, Italia) (edustaja: asianajaja R. Sciaudone)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Estrada de Solà ja S. Romoli)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä 10., 16. ja 30.9.2021 tehtyjen, kantajan saatavien kuittaamista koskevien komission päätösten täytäntöönpanon lykkäämiseksi ja toisaalta komission velvoittamiseksi maksaa vastaavat summat kantajalle.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/27

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 11.2.2022 – Collard v. parlamentti ja ID

(Asia T-53/22 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Toimielimiä koskeva oikeus - Parlamentin jäsen - Parlamentin jäsenen hänen poliittisesta ryhmästään pidättäminen ja pois sulkeminen - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Muotovaatimusten noudattamatta jättäminen - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuminen)

(2022/C 148/37)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Gilbert Collard (Vauvert, Ranska) (edustaja: asianajaja B. Kuchukian)

Vastaajat: Euroopan parlamentti, Identiteetti ja demokratia -ryhmä (ID)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva vaatimus parlamentin Identiteetti ja demokratia -ryhmän (ID) toimiston 22.1.2022 tekemän päätöksen, jolla kantaja pidätetään tämän ryhmän toiminnasta, sekä ID-ryhmän jäsenten 25.1.2022 tekemän päätöksen, jolla kantajan suljetaan pois tästä ryhmästä, täytäntöönpanon lykkäämisestä.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/27

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 11.2.2022 – Rivière v. parlamentti ja ID

(Asia T-54/22 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Toimielimiä koskeva oikeus - Euroopan parlamentin jäsen - Parlamentin jäsenen hänen poliittisesta ryhmästään pidättäminen ja pois sulkeminen - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Muotovaatimusten noudattamatta jättäminen - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuminen)

(2022/C 148/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jérôme Rivière (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja B. Kuchukian)

Vastaaja: Euroopan parlamentti, Identiteetti ja demokratia -ryhmä (ID)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva vaatimus parlamentin Identiteetti ja demokratia -ryhmän (ID) toimiston 21.1.2022 tekemän päätöksen, jolla kantaja pidätetään tämän ryhmän toiminnasta, sekä ID-ryhmän jäsenten 25.1.2022 tekemän päätöksen, jolla kantajan suljetaan pois tästä ryhmästä, täytäntöönpanon lykkäämisestä.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/28

Kanne 4.11.2021 – ID ym. v. parlamentti

(Asia T-711/21)

(2022/C 148/39)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: ID ja kuusi muuta kantajaa (edustajat: asianajajat P. de Bandt, M. Gherghinaru ja L. Panepinto)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan parlamentin puhemiehistön 27.10.2021 tekemän päätöksen terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä poikkeussäännöistä, jotka koskevat pääsyä Euroopan parlamentin rakennuksiin sen kolmessa toimipaikassa,

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevasta vaatimuksesta aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaiselta päätökseltä puuttuu pätevä oikeusperusta, joka mahdollistaisi kantajien terveystietojen käsittelemisen. Kantajat kiistävät sen, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1e artiklan 2 kohta ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan 1 kohta, 80 artiklan 4 kohta ja 126 artiklan 2 kohta muodostavat pätevän oikeusperustan riidanalaisen päätöksen tekemiselle ja siten riidananlaisen toimen määräämiselle. Lisäksi kantajat väittävät, että riidanalaisen päätöksen kaltainen puhemiehistön päätös ei voi olla perustana toimille, jotka merkitsevät erittäin arkaluonteisten tietojen käsittelemistä, koska Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 8 artiklan mukaan tällaisesta tietojenkäsittelystä on olennaisilta osin säädettävä laissa, eikä parlamentin puhemiehistön päätös täytä tätä vaatimusta.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan henkilötietojen käsittelyyn liittyviä yleisiä periaatteita on loukattu. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan.

—

Ensimmäinen osa, jonka mukaan tietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta ja laillisuusperiaatetta on loukattu. Jotta kantajien henkilötietoja EU:n digitaalisissa koronatodistuksissa voitaisiin käyttää parlamentin rakennuksiin pääsyä varten, ne on lain mukaan tullut kerätä tätä tarkoitusta varten. Ilman sellaista oikeusperustaa, jossa nimenomaisesti sallitaan rokotuksia, testausta ja taudista parantumista koskevien terveystietojen käsitteleminen työpaikalle ja parlamentaarisiin edustajakokouksiin pääsyn sääntelemistä varten, ei ole missään tapauksessa parlamentin puhemiehistön tehtävä sallia tällaista tietojen käsittelyä varsinkaan sellaisella säännöllä, joka ei ole laki sanan varsinaisessa merkityksessä.

—	Toinen osa, jonka mukaan kohtuullisuutta, läpinäkyvyyttä ja minimointia koskevia periaatteita on loukattu, koska silloin, kun kantajien henkilötietoja kerättiin, heille ei ilmoitettu, että tietoja käytettäisiin salliakseen tai evätäkseen pääsy heidän työpaikalleen.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä loukataan perusteettomasti oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan, ruumiilliseen koskemattomuuteen, vapauteen ja turvallisuuteen sekä yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan.

—	Ensimmäinen osa, jonka mukaan kantajien oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen, vapauteen ja turvallisuuteen, yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen sekä yksityiselämän kunnioittamiseen ja henkilötietojen suojaan on loukattu.

—

Toinen osa, jonka mukaan se, että riidanalaisella päätöksellä loukataan kanneperusteen ensimmäisessä osassa tarkoitettuja oikeuksia ja periaatteita, on vastoin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettua suhteellisuusperiaatetta, koska riidanalainen toimi ei ole tarpeellinen, asianmukainen ja suhteellinen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/29

Kanne 11.11.2021 – IL ym. v. parlamentti

(Asia T-724/21)

(2022/C 148/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: IL ja 81 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat P. de Bandt, M. Gherghinaru ja L. Panepinto)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan parlamentin rakennuksiin pääsyyn kolmella työpaikalla sovellettavista terveyttä ja turvallisuutta koskevista poikkeuksellisista säännöistä 27.10.2021 annetun Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ja myös riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi tehdystä hakemuksesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, ettei riidanalaiselle päätökselle ole pätevää oikeudellista perustaa kantajien terveystietojen käsittelemiseksi. Kantajat kiistävät sen, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1e artiklan 2 kohta ja Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan 1 kohta, 80 artiklan 4 kohta ja 126 artiklan 2 kohta muodostaisivat pätevän oikeudellisen perustan riidanalaisen päätöksen antamiselle ja siis riidanalaisen toimenpiteen toteuttamiselle heidän osaltaan. He väittävät lisäksi, että riidanalaisen päätöksen kaltainen puhemiehistön päätös ei voi olla perustana toimenpiteille, jotka edellyttävät hyvin arkaluonteisten tietojen käsittelyä, koska Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 8 artiklan mukaan tällaiseen tietojenkäsittelyyn liittyvistä olennaisista seikoista on säädettävä laissa, eikä parlamentin puhemiehistön päätös ole tällainen laki.

Toinen kanneperuste perustuu henkilötietojen käsittelyä koskevien yleisten periaatteiden loukkaamiseen. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan.

—

Ensimmäinen osa perustuu tietojenkäsittelyn tarkoituksien rajoittamista koskevan periaatteen ja laillisuusperiaatteen loukkaamiseen. Jotta kantajien EU:n digitaalisessa koronatodistuksessa olevia henkilötietoja voitaisiin käyttää siihen, että kantajat pääsevät parlamentin rakennuksiin, laillisesti näet edellytetään, että ne on kerätty tähän tarkoitukseen. Koska sellaista oikeudellista perustaa ei ole, jossa sallitaan nimenomaisesti rokotusta, testejä tai parantumista koskevien terveystietojen käsittely työpaikalle ja parlamentin kokouksiin pääsyn ehtona, parlamentin puhemiehistön asiana ei ole missään tapauksessa sallia tällaista tietojenkäsittelyä varsinkaan sellaisella oikeussäännöllä, joka ei ole laki sanan varsinaisessa merkityksessä.

—	Toinen osa perustuu lojaliteetti-, avoimuus- ja minimointiperiaatteiden loukkaamiseen, koska kantajien henkilötietoja kerättäessä kantajille ei ole ilmoitettu siitä, että näitä tietoja käytettäisiin siihen, että heille annetaan pääsy tai heiltä evätään pääsy heidän työpaikalleen.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisella päätöksellä loukataan perusteettomasti oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja henkilötietojen suojaan, oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen sekä oikeutta yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan.

—

Ensimmäinen osa perustuu kantajien ruumiillista koskemattomuutta koskevien oikeuksien, heidän vapautta ja turvallisuutta koskevan oikeutensa, heidän yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä koskevan oikeutensa sekä heidän yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksiensa loukkaamiseen.

—

Toinen osa perustuu siihen, että se, että riidanalaisella päätöksellä puututaan ensimmäisessä osassa mainittuihin oikeuksiin ja periaatteisiin, on vastoin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrättyä suhteellisuusperiaatetta siltä osin kuin riidanalainen toimenpide ei ole välttämätön, asianmukainen eikä oikeasuhteinen sillä olevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/30

Kanne 21.1.2022 – Fundacja Instytut na rzecz Kultury Prawnej Ordo Iuris v. parlamentti

(Asia T-41/22)

(2022/C 148/41)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Fundacja Instytut na rzecz Kultury Prawnej Ordo Iuris (Varsova, Puola) (edustajat: oikeudellinen neuvonantaja K. Koźmiński ja asianajaja T. Siemiński)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan kokonaisuudessaan Euroopan parlamentin 11.11.2021 antaman päätöslauselman Puolan tosiasiallisen aborttikiellon ensimmäisestä vuosipäivästä (2021/2925[RSP])

—

toissijaisesti siinä tapauksessa, ettei vaatimusta kumota riitautettu päätöslauselma hyväksytä kokonaisuudessaan, toteamaan tämän päätöslauselman osittain pätemättömäksi, nimittäin sen osan, joka on merkitty kirjaimella Y ja jossa todetaan seuraavaa: ”ottaa huomioon, että fundamentalistinen järjestö Ordo Iuris, jolla on tiiviit yhteydet hallituskoalitioon, on toiminut liikkeellepanevana voimana ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Puolassa heikentävissä kampanjoissa, joilla muun muassa yritetään kieltää abortti, vaaditaan Puolaa vetäytymään Istanbulin yleissopimuksesta ja kehotetaan luomaan niin sanottuja hlbti-vapaita vyöhykkeitä; ottaa huomioon, että Puolan kulttuurisia ja uskonnollisia arvoja käytetään siten väärin perusteina, joilla hankaloitetaan naisten oikeuksien, naisten tasa-arvon ja heidän oikeutensa päättää omasta kehostaan täysimääräistä toteutumista”;

—	velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään yhtäältä, että Euroopan parlamentilta puuttuu toimivalta antaa päätöslauselma, koska sen kohde ei kuulu toimivaltaan, jonka jäsenvaltiot ovat antaneet perussopimuksilla Euroopan unionille, ja toisaalta, että Euroopan parlamentti on käyttänyt väärin harkintavaltaansa, kun päätöslauselmaa oikeudellisena muotona käytettiin kiertämään vaatimusta muuttaa perussopimuksia, jotta Euroopan unionille annettaisiin toimivaltuuksia, joita sillä ei ole perussopimusten nojalla.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan päätöslauselmalla rikotaan perussopimuksia tai niiden soveltamisesta annettuja oikeussäännöksiä, nimittäin EUT 2 artiklaa, EUT 4 artiklan 2 kohtaa, EUT 6 artiklan 3 kohtaa ja SEUT 10 artiklaa, koska päätöslauselma

—	loukkaa kantajan henkilökohtaisia oikeuksia ja etuja,

—	perustuu tarkastamattomiin ja epätosiin tietoihin tosiasiallisesta ja oikeudellisesta tilanteesta Puolassa,

—	sisältää kansainvälisen oikeuden epäluotettavan analyysin ja tulkinnan raskauden keskeytystä koskevasta kysymyksestä

—	asettaa raskauden keskeytyksen kiellon ja syntymättömän ihmiselämän suojelun perusteettomasti ristiriitaan EUT 2 artiklassa mainittujen arvojen kanssa, jolloin jätetään huomiotta se, että kysymys raskauden keskeyttämisen sallittavuudesta ei ole osa jäsenvaltioiden yhteistä valtiosääntöperinnettä

—	johtaa Euroopan unionin sosiaalisessa, poliittisessa ja oikeudellisessa elämässä sellaisten henkilöiden syrjintään, jotka kannattavat raskauden keskeyttämisen kieltämistä ja syntymättömän ihmiselämän suojaa,

—	loukkaa jäsenvaltioiden kansallisen identiteetin ja valtiosääntöidentiteetin kunnioittamisen periaatetta.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/31

Kanne 31.1.2022 – Conserve Italia ja Conserves France v. komissio

(Asia T-59/22)

(2022/C 148/42)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Conserve Italia – Consorzio Italiano fra cooperative agricole Soc. coop. agr. (San Lazzaro di Savena, Italia) ja Conserves France (Tarascon, Ranska) (edustajat: asianajajat L. Di Via, M. Petite, L. Tresoldi ja E. Belli)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteamaan, että kanne on otettava tutkittavaksi

—	kumoamaan Euroopan komission SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 19.11.2021 tekemän päätöksen (asia AT.40127 – Conserve Vegetali) C (2021) 8259 siltä osin kuin on kyse sakon määrän laskemisesta

—	alentamaan sakon määrää ja määräämään muista sen asianmukaisina pitämistä toimenpiteistä

—	velvoittamaan Euroopan komission vastaamaan Conserve Italialle ja Conserves Francelle tässä menettelyssä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan, asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 3 kohdan 3 alakohdan ja asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 33 kohdan rikkomista, tosiseikkoja koskevaa virhettä ja oikeudellista virhettä siltä osin kuin Conserve Italia luokiteltiin yritykseksi eikä yritysten yhteenliittymäksi ja virhettä sakon enimmäismäärän määrittelemisessä.

—

Kantajat väittävät tältä osin, että Conserve Italia oli luokiteltu virheellisesti yritykseksi eikä yritysten yhteenliittymäksi SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista varten. Se, ettei yritysten yhteenliittymän käsitettä – unionin kartellioikeudelle ominaisen ja unionin kartellioikeudessa määritellyn riippumattoman käsitteen mukaisesti – katsottu voitavan soveltaa Conserve Italiaan johti vakavaan virheeseen sakon enimmäismäärän laskennassa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 101 artiklan 1 kohdan, asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan ja suuntaviivojen 14, 19, 20, 22, 24 ja 25 kohdan rikkomiseen perusmäärän määrittämisessä tapahtuneen virheen vuoksi.

—

Kantajat väittävät tältä osin, että ensinnäkin määritellessään myyntien arvon, joka on otettava huomioon niille määrättävän sakon perusmäärän laskemista varten, Euroopan komissio menetteli virheellisesti, kun se otti huomioon koko ETA-alueen myyntien arvon. Toiseksi kantajat väittävät, että sitä, että Euroopan komissio sovelsi osuutta, joka vastaa 18 prosenttia myynnin arvosta, ei voida perustella. Lisäksi Euroopan komissio katsoi Conserve Italian osallistumisjaksoksi jakson, joka vastaa rikkomisen koko kestoa eikä se ottanut huomioon sitä, että Conserve Italian osallistuminen jokaiseen sopimukseen oli huomattavasti rajoitetumpi ja ettei se missään tapauksessa ollut jatkuvaa, koska sopimusten täytäntöönpanossa oli useita keskeytyksiä.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/32

Kanne 28.1.2022 – Viro v. komissio

(Asia T-62/22)

(2022/C 148/43)

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Kantaja: Viron tasavalta (asiamies: M. Kriisa)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Euroopan komission 17.11.2021 antaman täytäntöönpanopäätöksen siltä osin kuin se koskee Viron tasavaltaa 634 057,30 euron osalta

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan komissio on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 (1) 21 artiklaa ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 (2) 30 artiklaa ja tehnyt siten virheellisen johtopäätöksen, että tukihakemusten jättämistä koskeva Viron järjestelmä ei ole kyseisten säännösten mukainen.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan komissio on tulkinnut asetuksen N:o 640/2014 30 artiklan 2 kohtaa mielivaltaisesti ja siten soveltanut sitä virheellisesti.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa ja loukannut hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei ole kyennyt perustelemaan riittävän selkeästi, miksi eläinten korvaaminen Virossa sallitulla tavalla ei ole ollut unionin oikeuden mukaista.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta 17.7.2014 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EUVL 2014, L 227, s. 69).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta 11.3.2014 annettu komission delegoitu asetus (EUVL 2014, L 181, s. 48).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/33

Kanne 1.2.2022 – Brooks England v. EUIPO – Brooks Sports (BROOKS ENGLAND)

(Asia T-63/22)

(2022/C 148/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: Brooks England Ltd (Smethwick, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja S. Feltrinelli)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Brooks Sports, Inc. (Seattle, Washington, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus EU-kuviomerkiksi BROOKS ENGLAND – Rekisteröintihakemus nro 3 298 321

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 22.11.2021 asiassa R 2432/2020-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	hyväksyy kantajan nostaman kanteen

—	kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen kokonaisuudessaan ja toteaa näin ollen, että riidanalainen tavaramerkki on rekisteröitävä kaikkia riidanalaisia tavaroita varten

—	toissijaisesti kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen osittain ja toteaa, että riidanalainen tavaramerkki on rekisteröitävä ainakin luokkaan 18 kuuluville riidanalaisille tavaroille

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kaikki kulut, jotka kantajalle ovat aiheutuneet aiemmasta menettelystä ja tulevat aiheutumaan tästä oikeudenkäynnistä.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen arvioimalla virheellisesti riidanalaisen tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin sekaannusvaaraa

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen arvioimalla virheellisesti aikaisemman tavaramerkin tosiasialliseen käyttöön liittyvää näyttöä

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen arvioimalla virheellisesti kyseessä olevien tavaroiden vertailua

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen arvioimalla virheellisesti tavaramerkkien vertailua ja mielleyhtymää koskevaa vaaraa.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/34

Kanne 4.2.2022 – Eurecna v. komissio

(Asia T-69/22)

(2022/C 148/45)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Eurecna SpA (Venetsia, Italia) (edustaja: asianajaja R. Sciaudone)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa saatavien selvityksestä tehdyn riidanalaisen päätöksen, joka sisältyy 25.11.2021 päivättyyn komission kirjeeseen ja jolla komissio on ryhtynyt perimään 417 234,68 euron summasta takaisin 22 139,05 euron summan, joka on maksettu Euroopan unionin rahoittaman hankkeen yhteydessä ja joka on katsottu voitavan periä takaisin seurauksena sääntöjenvastaisuuksista, joihin väitetään syyllistytyn tilinpäätösvaiheessa, ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen, joka jakautuu neljään argumenttiin.

Yksi ainoa kanneperuste, jonka mukaan riidanalaista saatavaa ei ole olemassa.

—

Tältä osin kantaja vetoaa siihen, että on loukattu hyvän hallinnon periaatetta ja huolellisuusperiaatetta hallintotoiminnassa Ernst & Youngin (EY) suorittaman tilintarkastuksen osalta; on loukattu puolustautumisoikeuksia EY:n suorittaman tilintarkastuksen osalta; on loukattu hyvän hallinnon periaatetta sen johdosta, ettei ole noudatettu puolueettomuusvelvollisuutta hallintotoiminnassa; ja sopimusta on tulkittu EY:n laatimassa raportissa virheellisesti.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/34

Kanne 8.2.2022 – Walsall Conduits v. EUIPO – Liberty Engineering (Willenhall) (WALSALL CONDUITS)

(Asia T-73/22)

(2022/C 148/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Walsall Conduits Ltd (Liverpool, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja C. Bey)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Liberty Engineering (Willenhall) Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki WALSALL CONDUITS – Rekisteröintihakemus nro 16 369 944

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 22.11.2021 asiassa R 575/2021-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	hyväksyy kanteen

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	hyväksyy väitteen ja hylkää riidanalaisen tavaramerkkihakemuksen kokonaisuudessaan; toissijaisesti palauttaa asian EUIPO:n väitejaostoon

—	velvoittaa EUIPO:n ja Shifter (Willenhall) Limitedin korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kantajalle ensimmäisessä valituslautakunnassa aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 11 artiklan 1 ja 2 kohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan rikkominen

—	Euroopan perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan sekä 47 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/35

Kanne 11.2.2022 – Prigozhin v. neuvosto

(Asia T-75/22)

(2022/C 148/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Yevgeniy Viktorovich Prigozhin (Pietari, Venäjä) (edustaja: asianajaja M. Cessieux)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	toteaa, että Yevgeniy Viktorovich Prigozhinin kanne voidaan ottaa tutkittavaksi

ja kumoaa

—	rajoittavista toimenpiteistä vakavien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten torjumiseksi annetun päätöksen (YUTP) 2020/1999 muuttamisesta 13.12.2021 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2197 ja

—

rajoittavista toimenpiteistä vakavien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten torjumiseksi annetun asetuksen (EU) 2020/1998 täytäntöönpanosta 13.12.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2195

siltä osin kuin näissä kahdessa päätöksessä kantaja on mainittu nimeltä Wagner Groupin rahoittajana

—	toteaa tuomiossaan, että kantajan nimi on viivytyksettä poistettava kanteen kohteena olevista päätöksistä

—	velvoittaa Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 ja 91 artiklan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1.	Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä: Kantaja väittää, että neuvosto ei ole noudattanut velvollisuuttaan perustella kanteen kohteena olevat päätökset, koska se ei ole tuonut esiin yhtäkään oikeutusperustetta kantajan nimen mainitsemiselle päätöksissä.

Toinen kanneperuste, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä. Kantaja esittää tässä yhteydessä, että koska perustetta hänen nimeämiselleen Wagner Groupin rahoittajaksi ei ole, neuvosto on nimennyt hänet epäsuorasti niissä perusteluissa, jotka koskevat Wagner Groupin ottamista päätökseen, ja näin käyttänyt päätöstä muihin kuin sillä alun perin tavoiteltuihin tarkoituksiin.

3.	Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä. Kantaja väittää, ettei hän ole Wagner Groupin rahoittaja eikä hänellä ole minkäänlaista yhteyttä kyseiseen yksikköön.

4.	Neljäs kanneperuste, joka koskee perusoikeuksien loukkaamista. Kantaja väittää, että mainitsemalla hänen nimensä siinä osassa päätöksiä, jossa ilmoitetaan perustelut Wagner Groupin ottamiselle päätökseen, neuvosto on loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10, 6 ja 13 artiklaa.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/36

Kanne 9.2.2022 – Schwa-Medico v. EUIPO – Med-El Elektromedizinische Geräte (STIWELL)

(Asia T-76/22)

(2022/C 148/48)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Schwa-Medico, Medizinische Apparate, Vertriebsgesellschaft mbH (Ehringshausen, Saksa) (edustajat: asianajajat E. Fortunet ja P. Marchiset)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Med-El Elektromedizinische Geräte GmbH (Innsbruck, Itävalta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki STIWELL – EU-tavaramerkki nro 4 072 542

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 24.11.2021 asiassa R 1383/2020-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin EU-tavaramerkkiä STIWELL nro 4 072 542 koskeva menettämisvaatimus hylättiin luokkaan 10 kuuluvien tavaroiden ”hermoja ja lihaksia stimuloivat laitteet” osalta ja siltä osin kuin siinä ei vahvistettu, että tavaramerkki menetetään kaikkien tavaroiden osalta viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, kun kyseisen tavaramerkin rekisteröinti julistettiin Euroopan unionin tavaramerkkilehdessä (21.2.2011),

—	velvoittaa EUIPO:n ja yhtiön Med-El korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu ja päätöksen perustelut ovat puutteelliset, koska valituslautakunta arvioi virheellisesti tavaramerkin tosiasiallisen käytön käsitettä, kun se ei suorittanut kokonaisarviointia ja ottanut huomioon kaikkia tekijöitä ja tosiseikkoja,

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu ja päätöksen perustelut ovat puutteelliset, koska valituslautakunta arvioi virheellisesti tavaramerkin tosiasiallisen käytön käsitettä, kun se arvioi tavaroiden erityisyyttä tavaramerkin haltijan toiminnan eikä tavaroiden nimikkeen perusteella,

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu ja päätöksen perustelut ovat puutteelliset, koska valituslautakunta arvioi virheellisesti tavaramerkin tosiasiallisen käytön käsitettä, kun se esitti ristiriitaisia perusteluja kyseisten tavaroiden väitetystä erityisyydestä,

—	Valituslautakunta teki virheen menettämisen voimaantulopäivän vahvistamisessa, kun se vaati perusteltua syytä ja tulkitsi väärin kyseistä perusteltua syytä.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/37

Kanne 11.2.2022 – Euranimi v. komissio

(Asia T-81/22)

(2022/C 148/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: European Association of Non-Integrated Metal Importers & distributors (Euranimi) (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat M. Campa, D. Rovetta, P. Gjørtler ja V. Villante)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 17.11.2021 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/2012 (1), sellaisena kuin se on julkaistu 18.11.2021 Euroopan unionin virallisessa lehdessä, polkumyyntimenettelyn AD670 yhteydessä toteutettuja toimenpiteitä koskevilta osin

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (2) 3 artiklan 4 kohtaa on rikottu asianomaisista maista tapahtuvan tuonnin vaikutusten kumulatiivisen arvioinnin osalta sekä kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu ja arviointi on ollut ilmeisen virheellistä.

2.	Toinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EU) 2016/1036 3 artiklan 2 kohtaa on rikottu Intiasta sekä Indonesiasta peräisin olevia tuotteita koskevan vahingon ja syy-yhteyden arvioinnin osalta ja arviointi on ollut ilmeisen virheellistä.

3.	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan unionin etu, jolla perustellaan polkumyyntitullin käyttöönotto, on arvioitu virheellisesti.

(1) Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 17.11.2021 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/2012 (EUVL 2021, L 410, s. 153).

(2) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/38

Kanne 15.2.2022 – Bambu Sales v. EUIPO (BAMBU)

(Asia T-82/22)

(2022/C 148/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bambu Sales, Inc. (Secaucus, New Jersey, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja T. Stein)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin BAMBU rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 105 815

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 16.12.2021 asiassa R 1702/2020-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/38

Kanne 14.2.2022 – Selimfiber v EUIPO – Qureshi (SPETRA)

(Asia T-83/22)

(2022/C 148/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Selimfiber Co. Ltd (Gimpo-si, Korean tasavalta) (edustajat: asianajajat J. Klaus ja M. Odink)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Mohammad Sohail Qureshi (Bradford, Yhdistynyt kuningaskunta)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin SPETRA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 271 624

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 22.11.2021 asiassa R 684/2021-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan tästä kanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja muut kulut; vaihtoehtoisesti, jos muu osapuoli valituslautakunnassa osallistuu asian käsittelyyn, velvoittaa sen ja EUIPO:n korvaamaan kyseiset kulut yhteisvastuullisesti.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 4 kohtaa on rikottu.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/39

Kanne 15.2.2022 – Credit Suisse Group ym. v. komissio

(Asia T-84/22)

(2022/C 148/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Credit Suisse Group AG (Zürich, Sveitsi), Credit Suisse AG (Zürich), Credit Suisse Securities (Europe) Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat R. Wesseling ja F. Brouwer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa 2.12.2021 tehdyn komission päätöksen C(2021) 8612 final asiassa AT.40135 – FOREX (Sterling Lads) (jäljempänä päätös) SEUT 263 artiklan nojalla;

—	vaihtoehtoisesti kumoaa päätöksen 1 artiklan SEUT 263 artiklan nojalla ja alentaa päätöksen 2 artiklassa määrättyä sakkoa SEUT 261 artiklan nojalla;

—	joka tapauksessa alentaa päätöksen 2 artiklassa määrättyä sakkoa SEUT 261 artiklan nojalla;

—	määrää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan 1 kohdan ja 89 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla prosessinjohtotoimena tai 91 artiklan b alakohdan nojalla asian selvittämistoimena komission esittämään sovintopäätöksen;

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut tai vaihtoehtoisesti asianmukaisen osan niiden oikeudenkäyntikuluista työjärjestyksen 134 artiklan nojalla.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat esittävät kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi SEUT 101 artiklaa ja esitti riittämättömät perustelut todetessaan, että tietojenvaihtochatit (Information Exchange Chats) muodostavat sopimuksia ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja. On erityisesti niin, että

—	komissio ei esittänyt riittäviä todisteita sen osoittamiseksi, että olemassa oli hiljainen yhteisymmärrys, ja näin ollen, että tietojenvaihtochatit muodostavat SEUT 101 artiklassa tarkoitetun sopimuksen ja/tai yhdenmukaistetun menettelytavan;

—	vaihtoehtoisesti todisteilla, joihin komissio nojautui, ei voida näyttää oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että tietojenvaihtochatit muodostavat SEUT 101 artiklassa tarkoitetun sopimuksen ja/tai yhdenmukaisen menettelytavan.

Toisen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi SEUT 101 artiklaa ja esitti riittämättömät perustelut todetessaan, että tietojenvaihtochattien – erillään tarkasteltuina tai osana väitettyä yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkuvaa rikkomista, joka käsittää muita väitettyjä menettelyjä, joista CS:n ei katsota olevan vastuussa – tarkoituksena oli kilpailun rajoittaminen ja/tai vääristäminen. Erityisesti on niin, että

—	komissio ei täyttänyt sille SEUT 101 nojalla kuuluvaa näyttövelvollisuutta siitä, että tietojenvaihtochattien tarkoitus oli rajoittaa kilpailua;

—	komissio teki oikeudellisen virheen päätellessään, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan valossa menettelyn legitiimillä selityksellä ja kilpailua edistävillä vaikutuksilla ei ole merkitystä.

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi SEUT 101 artiklaa ja esitti riittämättömät perustelut soveltaessaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatkuvan rikkomisen käsitettä. Erityisesti on niin, että

—	komissio ei näyttänyt toteen sitä, että olemassa oli kokonaissuunnitelma, jolla pyrittiin yhteiseen päämäärään ja johon CS aikoi myötävaikuttaa tai josta se oli tietoinen tai jonka se olisi voinut ennakoida, ja komissio ei esittänyt riittäviä perusteluja tältä osin;

—	komissio teki oikeudellisen virheen päätellessään, että hiljainen yhteisymmärrys on yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatkuvan rikkomisen osatekijä.

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 1/2003 23 artiklaa, sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja sekä suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja laiminlöi perusteluvelvollisuuden. Erityisesti on niin, että

—	komissio teki myynnin arvosta arvion, jolla merkittävästi ja mielivaltaisesti suurennellaan S:n myynnin arvoa ja näin ollen väitetyn rikkomisen taloudellista merkitystä, ja komissio poikkesi sakkojen laskentaa koskevissa suuntaviivoissa tarkoitetusta myynnin arvon käsitteestä;

—	CS:lle lieventävien seikkojen perusteella myönnetty alennus on suhteettoman vähäinen ja siinä ei oteta huomioon muita lieventäviä seikkoja;

—	CS:lle määrätty sakko merkitsee väitetyn rikkomisen vakavuuden merkittävää liioittelua;

—	CS:lle määrätty sakko on vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta;

—	komissio ei esittänyt riittäviä perusteluja, joiden nojalla unionin yleinen tuomioistuin voisi arvioida CS:lle määrätyn sakon laskennan oikeasuhteisuutta muiden sovintomenettelyyn osallistuneiden sakkojen laskentaan nähden.

5.	Viidennen kanneperusteen mukaan komissio loukkasi hyvän hallinnon periaatetta ja CS:n puolustautumisoikeuksia, kun se ei suorittanut huolellista ja puolueetonta tutkintaa.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/40

Kanne 18.2.2022 – Home Casa v. EUIPO (Albatros International (Tuolit))

(Asia T-89/22)

(2022/C 148/53)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Homy Casa Ltd (Guangzhou, Kiina) (edustaja: asianajaja J. Vogtmeier)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Albatros International GmbH (Nerdlen, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen mallin haltija: Kantaja

Riidanalainen malli: Yhteisömalli (Tuolit) – Yhteisömalli nro 2745 554-0002

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 30.11.2021 asiassa R 837/2020-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut valitusmenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä sen 4, 5, 6 ja 7 artiklan kanssa, on sovellettu ja tulkittu väärin.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/41

Kanne 18.2.2022 – Kande Mupompa v. neuvosto

(Asia T-90/22)

(2022/C 148/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Alex Kande Mupompa (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan, avocats)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 9.12.2021 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2181 (1) siltä osin kuin kantaja pysytettiin siinä päätöksen liitteessä olevassa 7 kohdassa

—	kumoamaan 9.12.2021 tehty neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2177 (2) siltä osin kuin kantaja pysytettiin siinä tämän asetuksen liitteessä I olevassa 7 kohdassa

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen. Kantaja esittää tältä osin useita väitteitä, jotka koskevat hänen oikeuksiensa loukkaamista niiden menettelyiden aikana, jotka johtivat siihen, että neuvosto toteutti ja uudisti häntä koskevia rajoittavia toimenpiteitä ja erityisesti hänen hyväksyttävissä olosuhteissa kuulluksi tulemista koskevan oikeutensa loukkaamista.

Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka neuvosto väitetysti teki siltä osin kuin on kyse kantajan osallisuutta toimintaan, joka merkitsi vakavia ihmisoikeusrikkomuksia Kongon demokraattisessa tasavallassa. Kantajan arvostelee asiayhteyttä, jossa suoritettiin uudelleentarkastelu, joka edelsi rajoittavien toimenpiteiden riidanalaista uusimista, ja hän kiistää olevansa millään tavalla osallisena tosiseikoissa, joille päätös merkitä hänen nimensä päätöksessä 2010/788/YUTP tarkoitettujen henkilöiden luetteloon perustuu.

(1) Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 9.12.2021 tehty päätös (YUTP) 2021/2181 (EUVL 2021, L 443, s. 75).

(2) Tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 9.12.2021 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/2177 (EUVL 2021, L 443, s. 3)

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/42

Kanne 21.2.2022 – Ruhorimbere v. neuvosto

(Asia T-91/22)

(2022/C 148/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Éric Ruhorimbere (Mbuji-Mayi, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2181 (1) siltä osin kuin kantaja pysytetään kyseisen asetuksen liitteessä numerolla kahdeksan

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2177 (2) siltä osin kuin kantaja pysytetään kyseisen asetuksen liitteessä I numerolla kahdeksan

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin asiassa T-90/22, Kande Mupompa v. neuvosto esitetyt kanneperusteet.

(1) Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 9.12.2021 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2021/2181 (EUVL 2021, L 443, s. 75).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/42

Kanne 21.2.2022 – Amisi Kumba v. neuvosto

(Asia T-92/22)

(2022/C 148/56)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Gabriel Amisi Kumba (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa 9.12.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2181 (1) siltä osin kuin kantaja pysytetään siinä tämän päätöksen liitteessä olevassa 2 kohdassa

—	kumoaa 9.12.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2177 (2) siltä osin kuin kantaja pysytetään siinä tämän asetuksen liitteessä I olevassa 2 kohdassa

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osiltaan identtiset tai samankaltaiset kuin ne, joihin vedotaan asiassa T-90/22, Kande Mupompa v. neuvosto.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/43

Kanne 18.2.2022 – Ramazani Shadary v. neuvosto

(Asia T-93/22)

(2022/C 148/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Emmanuel Ramazani Shadary (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2018 (1) siltä osin kuin siinä pysytetään kantajan nimi päätöksen liitteessä olevassa 9 kohdassa

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2177 (2) siltä osin kuin siinä pysytetään kantajan nimi päätöksen liitteessä olevassa 9 kohdassa

—	velvoittaman neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin asiassa T-90/22, Kande Mupompa v. neuvosto, esitetyt kanneperusteet.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/44

Kanne 21.2.2022 – Mutondo v. neuvosto

(Asia T-94/22)

(2022/C 148/58)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Kalev Mutondo (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2181 (1) siltä osin kuin päätöksessä pysytetään kantaja kyseisen päätöksen liitteessä olevassa 10 kohdassa

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2177 (2) siltä osin kuin asetuksessa pysytetään kantaja kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 10 kohdassa

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat pääasiallisesti samat tai samankaltaiset kuin kanneperusteet asiassa T-90/22, Kande Mupompa v. neuvosto.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/44

Kanne 21.2.2022 – Kanyama v. neuvosto

(Asia T-95/22)

(2022/C 148/59)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Célestin Kanyama (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2181 (1) siltä osin kuin siinä pysytetään kantajan nimi tämän päätöksen liitteessä nro 4

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvosto täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2177 (2) siltä osin kuin siinä pysytetään kantajan nimi tämän asetuksen liitteessä nro 4

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat pääasiallisesti samat tai samankaltaiset kuin perusteet, joihin on vedottu asiassa T-90/22, Kande Mupompa v. neuvosto.

(2) Tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 9.12.2021 annettu neuvosto täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/2177 (EUVL 2021, L 443, s. 3).

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/45

Kanne 21.2.2022 – Kampete v. neuvosto

(Asia T-96/22)

(2022/C 148/60)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ilunga Kampete (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2181 (1) siltä osin kuin kantajan nimi pysytetään tämän päätöksen liitteessä ensimmäisenä

—	kumoamaan 9.12.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2177 (2) siltä osin kuin kantajan nimi pysytetään tämän asetuksen liitteessä ensimmäisenä

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samoja tai samankaltaisia kuin asiassa T-90/22, Kande Mupompa v. neuvosto esitetyt kanneperusteet.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/45

Kanne 21.2.2022 – Ilunga Luyoyo v. neuvosto

(Asia T-97/22)

(2022/C 148/61)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ferdinand Ilunga Luyoyo Kinshasa (Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa 9.12.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2181 (1) siltä osin kuin kantaja pysytetään siinä tämän päätöksen liitteessä olevassa 3 kohdassa

—	kumoaa 9.12.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2177 (2) siltä osin kuin kantaja pysytetään siinä tämän asetuksen liitteessä I olevassa 3 kohdassa

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osiltaan identtiset tai samankaltaiset kuin ne, joihin vedotaan asiassa T-90/22, Kande Mupompa v. neuvosto.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/46

Kanne 21.2.2022 – Boshab v. neuvosto

(Asia T-98/22)

(2022/C 148/62)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Évariste Boshab (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa 9.12.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/2181 (1) siltä osin kuin kantaja pysytetään kyseisen asetuksen liitteen kohdassa kuusi

—	kumoaa 9.12.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/2177 (2) siltä osin kuin kantaja pysytetään kyseisen asetuksen liitteen I kohdassa kuusi

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin asiassa T-90/22, Kande Mupompa v. neuvosto esitetyt kanneperusteet.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/47

Kanne 18.2.2022 – Ciar v. EUIPO – Motion (nupilla varustettu nostolaite)

(Asia T-100/22)

(2022/C 148/63)

Kannekirjelmän kieli: italia

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Ciar SpA (Pesaro, Italia) (edustajat: asianajajat L. Goglia, S. Lavagnini, B. Villa)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Motion SpA (Forlì, Italia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen mallin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen malli: Yhteisömalli (nupilla varustettu nostolaite) – Yhteisömalli nro 002 237 495-0009

Menettely EUIPO:ssa: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 9.12.2021 asiassa R 50/2017-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja siten vahvistaa mitättömyysosaston päätöksen tai ainakin julistaa riidanalaisen yhteisömallin mitättömäksi

—	velvoittaa vastapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 4 artiklan rikkominen ja virheellinen soveltaminen

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 8 artiklan rikkominen ja virheellinen soveltaminen

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 63 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkominen ja virheellinen soveltaminen

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artiklan rikkominen ja virheellinen soveltaminen.

4.4.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 148/47

Kanne 8.3.2022 – RT France v. neuvosto

(Asia T-125/22)

(2022/C 148/64)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: RT France (Boulogne-Billancourt, Ranska) (edustaja: asianajaja E. Piwnica)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta 1.3.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/351;

—	kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta 1.3.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2022/350;

—	velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut;

kaikkine oikeusvaikutuksineen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 48 artiklassa taattuja puolustautumisoikeuksia ja kontradiktorista periaatetta.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut perusoikeuskirjan 11 artiklassa taattua sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettua elinkeinovapautta.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on loukannut perusoikeuskirjan 21 artiklaan perustuvaa syrjintäkiellon periaatetta.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 148

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	65. vuosikerta 4. huhtikuu 2022

Sisältö		Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2022/C 148/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin tuomioistuin
2022/C 148/02	Asia C-9/20: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Finanzgericht Hamburg – Saksa) – Grundstücksgemeinschaft Kollaustraße 136 v. Finanzamt Hamburg-Oberalster (Ennakkoratkaisupyyntö – Verotus – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – 66 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta – Arvonlisäverosaatavan syntyminen – Maksun vastaanottamishetki – 167 artikla – Ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeuden syntyminen ja laajuus – 167 a artikla – Poikkeus – Maksuperusteinen kirjanpito – Teolliseen tai kaupalliseen toimintaan tarkoitetun kiinteistön vuokraus ja alivuokraus)	2
2022/C 148/03	Asia C-219/20: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landesverwaltungsgericht Steiermark – Itävalta) – LM v. Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Ennakkoratkaisupyyntö – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Työntekijöiden lähettäminen – Direktiivi 96/71/EY – 3 artiklan 1 kohdan c alakohta – Työehdot ja -olot – Palkkaus – 5 artikla – Sanktiot – Vanhentumisaika – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 41 artikla – Oikeus hyvään hallintoon – 47 artikla – Tehokas oikeussuoja)	3
2022/C 148/04	Asia C-485/20: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Belgia) – XXXX v. HR Rail SA (Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 2000/78/EY – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto – Sellaisen työntekijän irtisanominen, josta on tullut lopullisesti kyvytön suorittamaan työnsä edellyttämiä oleellisia tehtäviä – Työntekijä, joka suorittaa koeaikaa palvelukseenottonsa yhteydessä – 5 artikla – Vammaisia koskevat kohtuulliset mukautukset – Velvollisuus siirtää työntekijä toiseen työhön – Hyväksyminen sillä varauksella, ettei tästä aiheudu kohtuutonta rasitetta työnantajalle)	3
2022/C 148/05	Asia C-487/20: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Curtea de Apel Alba Iulia – Romania) – Philips Orăştie S.R.L. v. Direcţia Generală de Administrare a Marilor Contribuabili (Ennakkoratkaisupyyntö – Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Direktiivi 2006/112/EY – 179 ja 183 artikla – Arvonlisäveron vähennysoikeus – Yksityiskohtaiset säännöt – Arvolisäveron ylimenevän osan hyvitys tai palautus – Täydentävät maksuvelvoitteet – Verotuksen neutraalisuuden periaate – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet)	4
2022/C 148/06	Asia C-499/20: Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Symvoulio tis Epikrateias – Kreikka) – DIMCO Dimovasili M.I.K.E. v. Ypourgos Perivallontos kai Energeias (Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Direktiivi 97/23/EY – Painelaitteet – CE-merkintä – Markkinoille saattaminen ja käyttöönotto – Rajoitukset ihmisten suojelun varmistamiseksi – SEUT 34 ja SEUT 36 artikla – Kansallinen säännöstö, jossa asetetaan kaasuputkistojen asennusmenetelmää koskevia rajoituksia)	5
2022/C 148/07	Asia C-522/20: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – OE v. VY (Ennakkoratkaisupyyntö – Pätevyys – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta käsitellä avioerohakemus – SEUT 18 artikla – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan viides ja kuudes luetelmakohta – Toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisen osalta asumisen kestolta edellytetyt ajat ovat eri pituisia – Asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltiossa asuvan kyseisen jäsenvaltion kansalaisen ja siellä asuvan muun jäsenvaltion kansalaisen välinen erottelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Ei syrjivyyttä)	5
2022/C 148/08	Asia C-564/20: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Supreme Court – Irlanti) – PF ja MF v. Minister for Agriculture Food and the Marine, Sea Fisheries Protection Authority (Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen kalastuspolitiikka – Asetus (EY) N:o 1224/2009 – Valvontajärjestelmä – 33 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 34 artikla – Saaliiden ja pyyntiponnistusten kirjaaminen – Pyydettyjen keisarihummerien määriä koskevien tietojen toimittaminen Euroopan komissiolle – Mahdollisuus käyttää muita kuin kalastuspäiväkirjassa olevia tietoja – Sopiva ja tieteellisesti pätevä menetelmä tietojen käsittelemiseksi ja tarkistamiseksi – Kalastuksen kieltäminen)	6
2022/C 148/09	Asia C-595/20: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 10.2.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Oberster Gerichtshof – Itävalta) – UE v. ShareWood Switzerland AG ja VF (Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki – Asetus (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) – Kuluttajasopimukset – Lainvalinta – 6 artiklan 4 kohdan c alakohta – Sopimusten, joiden kohteena on oikeus kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokraaminen, jääminen soveltamisalan ulkopuolelle – Kauppasopimus, johon sisältyy vuokrasopimus ja palvelusopimus ja joka koskee puita, jotka on istutettu yksinomaan niiden korjuuta varten voiton tavoittelemiseksi)	7
2022/C 148/10	Asia C-156/21: Unionin tuomioistuimen tuomio (täysistunto) 16.2.2022 – Unkari v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto (Kumoamiskanne – Asetus (EU, Euratom) 2020/2092 – Yleinen ehdollisuusjärjestelmä Euroopan unionin talousarvion suojaamiseksi – Unionin talousarvion suojaaminen siinä tapauksessa, että oikeusvaltion periaatteita on loukattu jossakin jäsenvaltiossa – Oikeusperusta – SEUT 322 artiklan 1 kohdan a alakohta – SEU 7 artiklan ja SEUT 269 artiklan väitetty kiertäminen – Väite, jonka mukaan on rikottu SEU 4 artiklan 1 kohtaa, SEU 5 artiklan 2 kohtaa ja SEU 13 artiklan 2 kohtaa sekä loukattu oikeusvarmuuden periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja periaatetta jäsenvaltioiden tasa-arvosta perussopimuksia sovellettaessa)	7
2022/C 148/11	Asia C-157/21: Unionin tuomioistuimen tuomio (täysistunto) 16.2.2022 – Puolan tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto (Kumoamiskanne – Asetus (EU, Euratom) 2020/2092 – Yleinen ehdollisuusjärjestelmä Euroopan unionin talousarvion suojaamiseksi – Unionin talousarvion suojaaminen siinä tapauksessa, että oikeusvaltion periaatteita on loukattu jossakin jäsenvaltiossa – Oikeusperusta – SEUT 322 artiklan 1 kohdan a alakohta – SEUT 311 artikla – SEUT 312 artikla – SEU 7 artiklan ja SEUT 269 artiklan väitetty kiertäminen – Väite, jonka mukaan on rikottu SEU 4 artiklan 1 kohtaa, SEU 5 artiklan 2 kohtaa, SEU 13 artiklan 2 kohtaa, SEUT 296 artiklan toista kohtaa ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehtyä pöytäkirjaa (N:o 2) sekä loukattu annetun toimivallan periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja periaatetta jäsenvaltioiden tasa-arvosta perussopimuksia sovellettaessa – Väite harkintavallan väärinkäytöstä)	8
2022/C 148/12	Asia C-674/21 P: Valitus, jonka Residencial Palladium, S.L. on tehnyt 10.11.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-566/20, Residencial Palladium v. Euroopan unionin teollisoikeuksin virasto – Palladium Gestión (Palladium Hotel Garden Beach), 1.9.2021 antamasta tuomiosta	9
2022/C 148/13	Asia C-675/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal de Justiça (Portugali) on esittänyt 10.11.2021 – Strong-Charon, Soluções de Segurança, S.A. v. 2045-Empresa de Segurança, S.A., FL	9
2022/C 148/14	Asia C-678/21 P: Valitus, jonka Sony Interactive Entertainment Europe Ltd on tehnyt unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-463/20, Sony Interactive Europe v. EUIPO annetusta tuomiosta	10
2022/C 148/15	Asia C-679/21 P: Valitus, jonka Sony Interactive Entertainment Europe Ltd on tehnyt 10.11.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-561/20, Sony Interactive Entertainment Europe v. EUIPO, 1.9.2021 antamasta tuomiosta	10
2022/C 148/16	Asia C-777/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Napoli (Italia) on esittänyt 15.12.2021 – VB v. Comune di Portici	11
2022/C 148/17	Asia C-2/22: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Erfurt (Saksa) on esittänyt 3.1.2022 – HK v. Allianz Lebensversicherungs AG	11
2022/C 148/18	Asia C-8/22: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d'État (Belgia) on esittänyt 5.1.2022 – XXX v. Commissaire général aux réfugiés et aux apatrides	12
2022/C 148/19	Asia C-12/22: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okresný súd Prešov (Slovakia) on esittänyt 6.1.2022 – UR v. 365.bank a.s.	13
2022/C 148/20	Asia C-26/22: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Wiesbaden (Saksa) on esittänyt 11.1.2022 – UF v. Land Hessen	14
2022/C 148/21	Asia C-53/22: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia (Italia) on esittänyt 26.1.2022 – VZ v. CA	15
2022/C 148/22	Asia C-56/22: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Liège (Belgia) on esittänyt 28.1.2022 – PL v. Belgian valtio	16
2022/C 148/23	Asia C-64/22: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Wiesbaden (Saksa) on esittänyt 2.2.2022 – AB v. Land Hessen	16
2022/C 148/24	Asia C-85/22: Kanne 8.2.2022 – Euroopan komissio v. Bulgarian tasavalta	17
2022/C 148/25	Asia C-109/22: Kanne 15.2.2022 – Euroopan komissio v. Romania	18
2022/C 148/26	Asia C-116/22: Kanne 18.2.2022 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta	19
	Unionin yleinen tuomioistuin
2022/C 148/27	Asia T-195/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.2.2022 – GEA Group v. komissio (Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tinastabilisaattorien ja lämpöstabilisaattorien ESBO/esterit eurooppalaiset markkinat – Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Alkuperäisen päätöksen muuttamisesta tehdyn päätöksen kumoaminen – Päätös, jolla hylätään vaatimus sakon palauttamisesta – Kumoamiskanne – Kannekelpoinen toimi – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – SEUT 266 artiklan 1 kohta)	21
2022/C 148/28	Asia T-520/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.2.2022 – Heitec v. EUIPO – Hetec Datensysteme (HEITEC) (EU-tavaramerkki – Menettämismenettely – EU-sanamerkki HEITEC – Mitättömyysosastossa ja valituslautakunnassa esitetyn näytön huomioon ottamatta jättäminen – Asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 2 kohta – Tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta) – Asetuksen (EY) N:o 2868/95 40 säännön 5 kohta (josta on tullut delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 19 artiklan 1 kohta))	21
2022/C 148/29	Asia T-672/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.2.2022 – Companhia de Seguros Índico v. komissio (Julkiset hankinnat – Varainhoitoasetus – Hankintamenettelyjen sekä unionin yleisestä talousarviosta ja Euroopan kehitysrahastosta rahoitettujen avustusten ulkopuolelle sulkeminen kolmen vuoden ajaksi – Vilpittömän mielen periaate – Oikeuden väärinkäyttö – Ilmeinen arviointivirhe – Oikeasuhteisuus)	22
2022/C 148/30	Asia T-791/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.2.2022 – Sped-Pro v. komissio (Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Tavaroiden rautatiekuljetuspalveluiden markkinat – Kantelun hylkäämispäätös – Asetuksen (EY) N:o 773/2004 7 artikla – Kohtuullinen aika – Unionin intressi jatkaa kantelun tutkimista – Sen viranomaisen määrittäminen, jolla on parhaat edellytykset tutkia kantelu – Arviointiperusteet – Ilmeinen arviointivirhe – Rakenteelliset tai yleiset puutteet oikeusvaltion kunnioittamisessa – Vaara kantelijan oikeuksien loukkaamisesta, jos kantelu hylätään – Perusteluvelvollisuus)	23
2022/C 148/31	Asia T-709/20: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 23.2.2022 – OJ v. komissio (Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Kilpailu EPSO/AD/380/19 – Kilpailun testipäivien lykkäämistä koskeva kielteinen päätös – Valintakokeen tekemiseksi testikeskuksessa annetut määräajat – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Huolenpitovelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu)	23
2022/C 148/32	Asia T-736/20: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 11.2.2022 – OP v. komissio (Henkilöstö – Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Avoin kilpailu EPSO/AST/147/19 – Päätös olla merkitsemättä kantajan nimeä kilpailun varallaololuetteloon – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu)	24
2022/C 148/33	Asia T-67/21: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.2.2022 – ultra air v. EUIPO – Donaldson Filtration Deutschland (ultrafilter international) (EU-tavaramerkki – Mitätöintiä ja menettämistä koskevat menettelyt – EU-sanamerkki ultrafilter international – Kansalliseksi tavaramerkkihakemukseksi muuntamista koskeva pyyntö – Menettämistä koskeva menettely on jäänyt vaille kohdetta – Selvästi täysin perusteeton kanne)	24
2022/C 148/34	Asia T-459/21: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 11.2.2022 – Calrose Rice v. EUIPO – Ricegrowers (Sunwhite) (EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin Sunwhite rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen kuviomerkki Sunwhite – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Selvästi täysin perusteeton kanne)	25
2022/C 148/35	Asia T-464/21: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.2.2022 – Faller ym. v. komissio (Kumoamiskanne – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Ihmisille tarkoitetun lääkkeen Comirnaty ehdollisen myyntiluvan muuttaminen – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Toimi ei koske kantajia suoraan – Toimi ei koske kantajia erikseen – Tutkimatta jättäminen)	26
2022/C 148/36	Asia T-739/21 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 7.2.2022 – Eurecna v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja – Julkiset palveluhankinnat – Välitoimihakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty)	26
2022/C 148/37	Asia T-53/22 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 11.2.2022 – Collard v. parlamentti ja ID (Väliaikainen oikeussuoja – Toimielimiä koskeva oikeus – Parlamentin jäsen – Parlamentin jäsenen hänen poliittisesta ryhmästään pidättäminen ja pois sulkeminen – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Muotovaatimusten noudattamatta jättäminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuminen)	27
2022/C 148/38	Asia T-54/22 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 11.2.2022 – Rivière v. parlamentti ja ID (Väliaikainen oikeussuoja – Toimielimiä koskeva oikeus – Euroopan parlamentin jäsen – Parlamentin jäsenen hänen poliittisesta ryhmästään pidättäminen ja pois sulkeminen – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Muotovaatimusten noudattamatta jättäminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuminen)	27
2022/C 148/39	Asia T-711/21: Kanne 4.11.2021 – ID ym. v. parlamentti	28
2022/C 148/40	Asia T-724/21: Kanne 11.11.2021 – IL ym. v. parlamentti	29
2022/C 148/41	Asia T-41/22: Kanne 21.1.2022 – Fundacja Instytut na rzecz Kultury Prawnej Ordo Iuris v. parlamentti	30
2022/C 148/42	Asia T-59/22: Kanne 31.1.2022 – Conserve Italia ja Conserves France v. komissio	31
2022/C 148/43	Asia T-62/22: Kanne 28.1.2022 – Viro v. komissio	32
2022/C 148/44	Asia T-63/22: Kanne 1.2.2022 – Brooks England v. EUIPO – Brooks Sports (BROOKS ENGLAND)	33
2022/C 148/45	Asia T-69/22: Kanne 4.2.2022 – Eurecna v. komissio	34
2022/C 148/46	Asia T-73/22: Kanne 8.2.2022 – Walsall Conduits v. EUIPO – Liberty Engineering (Willenhall) (WALSALL CONDUITS)	34
2022/C 148/47	Asia T-75/22: Kanne 11.2.2022 – Prigozhin v. neuvosto	35
2022/C 148/48	Asia T-76/22: Kanne 9.2.2022 – Schwa-Medico v. EUIPO – Med-El Elektromedizinische Geräte (STIWELL)	36
2022/C 148/49	Asia T-81/22: Kanne 11.2.2022 – Euranimi v. komissio	37
2022/C 148/50	Asia T-82/22: Kanne 15.2.2022 – Bambu Sales v. EUIPO (BAMBU)	38
2022/C 148/51	Asia T-83/22: Kanne 14.2.2022 – Selimfiber v EUIPO – Qureshi (SPETRA)	38
2022/C 148/52	Asia T-84/22: Kanne 15.2.2022 – Credit Suisse Group ym. v. komissio	39
2022/C 148/53	Asia T-89/22: Kanne 18.2.2022 – Home Casa v. EUIPO (Albatros International (Tuolit))	40
2022/C 148/54	Asia T-90/22: Kanne 18.2.2022 – Kande Mupompa v. neuvosto	41
2022/C 148/55	Asia T-91/22: Kanne 21.2.2022 – Ruhorimbere v. neuvosto	42
2022/C 148/56	Asia T-92/22: Kanne 21.2.2022 – Amisi Kumba v. neuvosto	42
2022/C 148/57	Asia T-93/22: Kanne 18.2.2022 – Ramazani Shadary v. neuvosto	43
2022/C 148/58	Asia T-94/22: Kanne 21.2.2022 – Mutondo v. neuvosto	44
2022/C 148/59	Asia T-95/22: Kanne 21.2.2022 – Kanyama v. neuvosto	44
2022/C 148/60	Asia T-96/22: Kanne 21.2.2022 – Kampete v. neuvosto	45
2022/C 148/61	Asia T-97/22: Kanne 21.2.2022 – Ilunga Luyoyo v. neuvosto	45
2022/C 148/62	Asia T-98/22: Kanne 21.2.2022 – Boshab v. neuvosto	46
2022/C 148/63	Asia T-100/22: Kanne 18.2.2022 – Ciar v. EUIPO – Motion (nupilla varustettu nostolaite)	47
2022/C 148/64	Asia T-125/22: Kanne 8.3.2022 – RT France v. neuvosto	47
2022/C 148/65	Asia T-491/20: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.2.2022 – El Corte Inglés v. EUIPO – Ou (-Vpro)	48
2022/C 148/66	Asia T-665/21: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 15.2.2022 – Civitta Eesti v. komissio	48
2022/C 148/67	Asia T-707/21: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.2.2022 – Hoteles Olivencia v. EUIPO – Corporacion H10 Hotels (HOTELES HO)	48