13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/1

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) korostaa vuoden 2018 merkitystä nykyisen komission ja Euroopan parlamentin viimeisenä täytenä toimintavuotena. ETSK kehottaa siksi komissiota laatimaan itselleen kunnianhimoisen mutta pragmaattisen työohjelman, jotta tärkeiden valintojen edessä olevan Euroopan unionin haasteisiin voidaan vastata asianmukaisesti. Laajaa, osallistavaa ja jäsenneltyä keskustelua Euroopan tulevaisuudesta tarvitaan brexitiin ja maailmanlaajuiseen kehitykseen liittyvien epävarmuustekijöiden takia enemmän kuin koskaan. Meidän tulee nyt palata juurillemme ja muistuttaa mieliin yhdentymishankkeen alkuperäinen päämäärä ja unionin perusarvot ja -tavoitteet sellaisina kuin ne on kirjattu EU:n perussopimuksiin.

1.2

Unionin tulee ponnistaa eteenpäin tähänastisten myönteisten tulosten pohjalta. EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden johtajien olisi kuitenkin kiihkokansallisten, protektionististen, autoritaaristen ja populististen asenteiden ja liikkeiden esiinnousun myötä havahduttava pohtimaan, mitä on tehtävä suuren yleisön luottamuksen voittamiseksi takaisin ja Eurooppa-hankkeen menestyksekkään tulevaisuuden turvaamiseksi.

1.3

ETSK kehottaa tätä varten komissiota pitämään päämääränä vahvaa, vakaata ja yhtenäistä unionia, joka kykenee tuottamaan kestäväpohjaista kasvua, laadukkaita työpaikkoja ja hyvinvointia ja tarjoamaan yhtäläiset mahdollisuudet kaikille eurooppalaisille osallistavuuteen ja kansalaisten osallistumiseen tukeutuvan yhteisen vision ja myönteisen sanoman pohjalta. Eheää ja yhteen hiileen puhaltavaa unionia, joka rakentuu jäsenvaltioiden sitoutumiselle yhteiseen asiaan, tarvitaan kipeästi, jotta EU pystyy vastaamaan edessään oleviin taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöhaasteisiin. Sisäinen yhtenäisyys on myös perusedellytys sille, että EU:lla voi olla maailman mitassa tärkeä rooli esimerkiksi kansainvälisen kaupan, turvallisuuden ja energian alalla, ilmastopolitiikassa ja ihmisoikeuksien edistäjänä.

1.4

ETSK tiedostaa, että vuodesta 2018 tulee brexit-neuvottelujen takia haastava. Komission on kuitenkin tärkeää jatkaa jo sovittujen toimien – etenkin sisämarkkina-aloitteisiin liittyvien toimenpiteiden – toteuttamista. Samaan aikaan on pohjustettava EU:n pitkän aikavälin tulevaisuutta. ETSK viittaa tässä yhteydessä näkemyksiin, jotka se on esittänyt Euroopan tulevaisuutta käsittelevästä valkoisesta kirjasta. Komitea aikoo lisäksi antaa lausuntoja asiaan liittyvistä pohdinta-asiakirjoista, minkä johdosta kyseisiä aiheita käsitellään tässä päätöslauselmassa vain lyhyesti.

1.5

Koska talouden, työllisyyden, ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön välillä on vahva yhteys, ETSK kehottaa komissiota ottamaan työohjelmansa yleisperiaatteeksi kestävän kehityksen ja jäsentää kannanottonsa kestävän kehityksen kolmen ”pilarin” mukaisesti seuraaviin osiin:

1.6

ETSK korostaa, että pilarit ovat yleispäteviä, jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia. EU:n tulisi kunnianhimoisesti pyrkiä toteuttamaan toimintalinjoja ja aloitteita, jotka johtavat niin talouden kuin sosiaalisten näkökohtien ja ympäristönkin kannalta hyödyllisiin ratkaisuihin.

1.7

ETSK suosittaakin painokkaasti, että komissio kehittäisi toimintalinjojaan yhdennetysti ja toimisi yhtenäisesti ja johdonmukaisesti koko komission voimin ja että politiikkoja ja lainsäädäntöä linjattaessa häivytettäisiin toimialojen väliset raja-aidat. Lisäksi ETSK kehottaa komissiota jatkamaan sääntelyn parantamisen periaatteiden mukaisesti EU:n lainsäädännän laadun kohentamista sekä lainsäädännön yksinkertaistamista ja selventämistä käytännön hyödyn tuottamiseksi kaikille toimijoille.

1.8

ETSK toistaa myös kehotuksensa laatia kokonaisvaltainen strategia YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan sisältyvien kestävän kehityksen tavoitteiden ottamiseksi huomioon kaikilla asiaankuuluvilla EU-politiikan aloilla. Komitea kehottaa komissiota esittämään kestävää kehitystä koskevan pitkän aikavälin vision ja strategian piakkoin annettavan ETSK:n lausunnon ”Kohti kestäväpohjaisempaa eurooppalaista tulevaisuutta – vuoteen 2050 tähtäävä strategia” pohjalta.

1.9

ETSK korostaa sen merkitystä, että kansalaisyhteiskunta voi järjestelmällisesti osallistua EU:n politiikkojen, ohjelmien ja muiden aloitteiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan, jotta päästään konkreettisiin tuloksiin, saadaan toimille suuren yleisön hyväksyntä ja edistetään yhteenkuuluvuutta yhteiskunnassa. Työmarkkinaosapuolilla on erityinen rooli työllisyyteen ja työmarkkinoihin suoraan ja välillisesti vaikuttavien toimintapolitiikkojen kehittelyssä ja täytäntöönpanossa.

1.10

Toimintaehdotukset esitellään tarkemmin kohdissa 2–5, mutta ETSK:n keskeiset poliittiset painopisteet komission vuoden 2018 työohjelmaa ajatellen voidaan tiivistää seuraavasti:

2.1.1

EU-ohjausjakson puitteissa olisi voimistettava komission koordinointiroolia sen varmistajana, että jäsenvaltiot noudattavat Eurooppa 2020 -strategian mukaisia tavoitteita ja suosituksia ja toteuttavat pitkän aikavälin kestäväpohjaisen talouskasvun, laadukkaiden työpaikkojen luomisen ja sosiaalisen edistyksen edellyttämät rakenteelliset uudistukset. Työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden entistä tiiviimpi osallistaminen ja sitouttaminen uudistusohjelmien muotoiluun ja täytäntöönpanoon on keskeistä prosessin onnistumisen kannalta, sillä työmarkkinaosapuolilla on yksinomaisten toimivaltuuksiensa, velvollisuuksiensa ja tehtäviensä johdosta erityisrooli.

2.1.2

ETSK kaipaa euroalueelle symmetristä makrotalouden sopeuttamista, johon osallistuvat niin alijäämäiset kuin ylijäämäisetkin jäsenvaltiot. Tähän kuuluu koko euroalueen positiivinen finanssipolitiikan kokonaisviritys.

2.1.3

Talous- ja rahaliitto on Euroopan yhdentymisen sisintä ydintä. ETSK viittaa aiempiin kannanottoihinsa ja kehottaa esittämään aloitteita EMUn viimeistelemiseksi, mm. sen hallinnoinnin, demokraattisen valvonnan ja makrotaloudellisen vuoropuhelun kehittämiseksi.

2.2.1

Komission olisi noudatettava seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä suorituskyky- ja tulossuuntautunutta lähestymistapaa ja luotava siten edellytykset kohdentaa resurssit tuloksia tuottavalla tavalla ja vastata brexitistä sekä kestäväpohjaisen kasvun, kilpailukyvyn, innovoinnin, työpaikkojen ja sosiaalisen koheesion tarpeesta johtuviin tuleviin haasteisiin. ETSK kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen keston komission ja parlamentin poliittisen syklin kanssa sekä ryhtymään valmisteluihin uudentyyppisten EU:n omien varojen käyttöön ottamiseksi.

2.2.2

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) toiseen vaiheeseen, jossa on tarkoitus saada liikkeelle entistä enemmän yksityistä pääomaa investointien vauhdittamiseksi yhdessä valtio- ja aluetason lähteistä saatavan julkisen pääoman kanssa. ESIR-rahaston rahoituspohjaan olisi tätä varten lisättävä muitakin tahoja pankkien rinnalle.

2.2.3

ETSK korostaa, että unionin varoja on käytettävä tehokkaasti ja tuloksellisesti. Etusija on annettava investoinneille, joilla tuetaan innovointia, yrittäjyyttä, taitojen kehittämistä, aktiivista työmarkkinapolitiikkaa sekä digitaalisten, energia- ja liikennejärjestelmien kehittämistä. Tässä yhteydessä on varmistettava, että rahoitusta osoitetaan tarkoituksenmukaisesti sellaisiin hankkeisiin, joilla on suuri yhteiskunnallinen vaikutus.

2.2.4

ETSK painottaa tarvetta jatkaa pääomamarkkinaunionin toteuttamista, jotta yksityisen rahoituksen saantimahdollisuudet paranisivat eritoten pk-yritysten tarpeita ajatellen. Myös oman pääoman ehtoisen rahoituksen tai pääomamarkkinarahoituksen yhä laajamittaisempaan käyttöön olisi kannustettava.

2.2.5

Pankkiunionin valmiiksi saattamiseen liittyen ETSK korostaa, että pidemmälle menevän riskinjaon lisäksi tarvitaan riskin vähentämistä koskevia lisäehdotuksia. Komission olisi kiinnitettävä tulevissa pankkien sääntelyä koskevissa uudistuksissa asianmukaista huomiota pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten pankkilaitosten erityispiirteisiin ja mahdollisuuksiin.

2.2.6

ETSK peräänkuuluttaa toimia veropetosten, verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi. Verojärjestelmien nykyinen vinouma, joka suosii yritystoiminnan rahoittamista velalla, olisi korjattava. Arvonlisäveron osalta ETSK toistaa suosituksensa siirtyä pois nykyisestä siirtymäjärjestelystä kohti EU:n sisämarkkinoiden tarpeisiin suunniteltua lopullista alv-järjestelmää.

2.3.1

ETSK korostaa digitaalisten sisämarkkinoiden merkitystä koko yhteiskunnan kannalta. Digitaidot, yrityksille suotuisa toimintaympäristö ja kuluttajien luottamus ovat digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisen tärkeimpiä edellytyksiä. Koska data on yksi tuotannontekijä ja raaka-ainetta taloudellisen lisäarvon tuottamiseksi, sen saatavuus ja vapaa liikkuvuus ovat äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä. Samanaikaisesti on varmistettava henkilö- ja kaupallisten tietojen riittävä suojelu kiinnittäen erityistä huomiota yksittäisten yritysten tuottamaan dataan. ETSK vetoaa lisäksi komissioon, jotta se jatkaisi kyberturvallisuusvalmiuksien ja yhteistyön lisäämiseen tähtääviä toimiaan. ETSK kehottaa myös tekemään digitaalialalla kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi OECD:n puitteissa.

2.3.2

On jatkettava digitaalisen infrastruktuurin – mm. langattomien ja laajakaistayhteyksien, digitaalisten energia- ja liikennejärjestelmien sekä ”älykkäiden” rakennusten ja yhteisöjen – kehittämistä. Digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa tulee edistää vastaavasti myös koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalialalla. Lisäksi olisi kannustettava hyödyntämään kaikki digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet sujuvoittaa hallinnollisia prosesseja. Erityisesti olisi painotettava yhteyksien tarjoamista syrjäisillä alueilla ja digitaalipalveluiden vähimmäissaatavuutta kaikille, mikä vahvistaisi myös yhteiskunnan vähäosaisten osallisuutta.

2.3.3

ETSK on alusta asti tukenut vakaasti energiaunioni-aloitetta. Se kehottaa komissiota jatkamaan energiaunionistrategian täytäntöönpanoa sekä varmistamaan energiainfrastruktuurin asianmukaisuuden ja energiamarkkinoiden sujuvan toiminnan, jotta taataan suurelle yleisölle ja yrityksille kohtuuhintaisen ja ilmastoystävällisen energian varma saanti. ETSK tähdentää, että EU-, valtio- ja paikallistasolla on tärkeää käydä energiavuoropuhelua, jossa kansalaisyhteiskunta on kaikilta osin mukana. Komitea aikoo esittää säännöllisesti näkemyksiään energiaunionin ja yksittäisten aloitteiden tilanteesta.

2.3.4

Liikenne liittyy läheisesti energiaunioniin. Koska liikenne on yksi koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivistä, se ansaitsee näkyvän sijan komission työohjelmassa. Toimenpiteiden päätarkoituksena olisi oltava esteettömien, sujuvien, turvallisten, kohtuuhintaisten ja ilmastoystävällisten liikkuvuus- ja liikenneratkaisujen tarjoaminen ihmisille ja yrityksille. Tämä edellyttää mittavia julkisia ja yksityisiä investointeja liikennejärjestelmiin ja julkisen liikenteen kehittämiseen. Liikenteen energia- ja ilmastonäkökohtia ja uuden teknologian käyttöönottoa ei tulisi käsitellä erillään liikennemarkkinakysymyksistä.

2.3.5

Kun otetaan huomioon yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen laaja-alainen merkitys, ETSK kehottaa komissiota parantamaan sääntöjä, jotka koskevat julkisten korvausten maksamista tällaisten palvelujen tuottamisesta, sekä sääntöjen soveltamista. Tavoitteena on saada käyttöön suuntaviivat ja kooste parhaista käytänteistä.

2.3.6

ETSK toteaa, että sekä kaupungeilla että maaseutualueilla on oma roolinsa taloudellisessa, sosiaalisessa ja alueellisessa kehityksessä ja yhteenkuuluvuudessa. EU:n olisi kaupunkien roolin korostamiseen liittyen jatkettava työtä, joka tähtää kaupunkiagendan tarkkaan määrittelyyn ja asianmukaiseen täytäntöönpanoon. Komission olisi hyödynnettävä maaseutu-, vuoristo- ja saarialueiden huomattavaa potentiaalia pyrkiessään uudenlaiseen, yhdennettyyn alueiden kehittämiseen.

2.4.1

ETSK kehottaa komissiota omaksumaan elinkeinoelämän kehittämisen alalla kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja strategian. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä maailmanlaajuisten megatrendien, kuten digitalisaation ja esineiden internetin nopean kehityksen, valmistus- ja palveluteollisuuden limittymisen sekä vähähiiliseen talouteen ja kiertotalouteen siirtymisen, mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

2.4.2

Palvelujen kasvupotentiaali, vähittäiskaupan ala mukaan luettuna, on niin ikään otettava käyttöön. Samaan aikaan tulee turvata kuluttajien ja työntekijöiden oikeudet ja ottaa huomioon, että sisämarkkinoilla on edelleen esteitä.

2.4.3

Innovaatiopolitiikka, sosiaalinen innovointi mukaan luettuna, on ratkaisevan tärkeää talouden kilpailukyvyn ja uudistumisen sekä yhteiskunnallisen hyödyn saavuttamisen kannalta. ETSK kehottaa edistämään Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä kansainvälisiä verkostoja sekä korkeakoulujen, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden monialaisia verkostoja. Lisäksi ETSK kehottaa yksinkertaistamaan rahoitusta ja valtiontukea koskevia hallinnollisia sääntöjä.

2.4.4

Tarvitaan EU:n laajuista ”teollisuus 4.0 ja yhteiskunta 4.0” -strategiaa, jossa keskitytään teknologiaan ja alustoihin, standardeihin ja viitearkkitehtuureihin, alueellisten innovaatiokeskittymien verkostoihin sekä osaamiseen kaikilla tasoilla.

2.4.5

Mitä tulee maailmanlaajuisten megatrendien yksittäisille aloille, kuten auto-, teräs- ja hiiliteollisuudelle, aiheuttamiin haasteisiin, ETSK peräänkuuluttaa rakennemuutoksen asiallista hallintaa oikeudenmukaisten ja tarkoitustaan vastaavien siirtymäjärjestelyjen sekä alakohtaisia kysymyksiä käsittelevien työmarkkinavuoropuhelujen avulla. Toisaalta on tartuttava esimerkiksi avaruus- ja puolustusteollisuudelle avautuviin mahdollisuuksiin ja käännettävä ne eduksi sekä varmistettava, että olosuhteet ovat suotuisat ylipäätään eri teollisuusalojen kehittämiselle ja että työolot ja -ehdot ovat asianmukaiset.

2.4.6

Erityisesti olisi ponnisteltava pienten ja keskisuurten yritysten rahoitus-, innovointi- ja kansainvälistymismahdollisuuksien parantamiseksi. Lisäksi eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite on pantava kaikilta osin täytäntöön. Pk-yrityksiä koskevat toimintalinjat olisi räätälöitävä perheyritysten, perinteisten pien- ja mikroyritysten, start-up- ja scale-up-yritysten ja muiden erityyppisten yritysten erilaisiin tarpeisiin unohtamatta yhteisötalouden yrityksiä. ETSK kehottaa komissiota myös käynnistämään kuulemisen pk-yrityksen määritelmästä.

2.4.7

ETSK pitää tärkeänä, että tuotannon ja kulutuksen uusia suuntauksia, esim. yhteistyö-, kierto-, jakamis- ja toiminnalliseen talouteen pohjautuvia malleja, sekä yhteisötalouden kehittämismahdollisuuksia tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Tällaisten uusien ja monimuotoisten mallien käyttöönottoa tulee edistää, mutta samaan aikaan on taattava tasapuoliset toimintaedellytykset ja eri alojen asianmukaisen lainsäädännön noudattaminen, jotta varmistetaan kansalaisten ja kuluttajien suojelu ja turvataan työntekijöiden oikeudet.

2.4.8

Yhteisötalouden erityinen rooli huomioon ottaen ETSK toistaa kehotuksensa käynnistää kattava yhteisötalouden toimintasuunnitelma neuvoston joulukuussa 2015 antamien päätelmien ”Yhteisötalouden edistäminen Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina” mukaisesti.

2.4.9

Monitoiminnallisuuden, maatalousmallien monipuolisuuden ja kestävän kehityksen olisi pysyttävä keskeisellä sijalla, kun seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa vastataan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) rahoitus-, uudistus- ja yksinkertaistamistarpeisiin. Tarvitaan myös lisäpanostuksia maatalousalan tutkimukseen ja digitalisaatioon.

2.4.10

ETSK kehottaa komissiota tekemään maatalous- ja elintarvikepolitiikasta yhdennetympää ottaen huomioon myös tarpeen siirtyä kohti kiertotaloutta ja vähentää jyrkästi elintarvikejätteen määrää. Komission olisi myös annettava lainsäädäntöä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kitkemiseksi elintarvikeketjusta.

2.4.11

Jotta alan toimijat ja maatalous voivat kehittyä kunnolla ja uudistua, poliittisen ja sääntelykehyksen on tarjottava vakaa ja ennakoitavissa oleva investointi- ja toimintaympäristö ja noudatettava paremman sääntelyn periaatteita kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

2.5.1

ETSK kehottaa käymään aktiivisesti reiluja kauppaneuvotteluja muun muassa Japanin, Mercosurin ja ASEANin kanssa ja huolehtimaan jo solmittujen sopimusten sujuvasta täytäntöönpanosta ottaen huomioon ETSK:n aiemmin antamissa lausunnoissa esille otetut kysymykset. ETSK:n mielestä on tärkeää, että pantaessa täytäntöön komission ”Kaikkien kauppa” -tiedonantoa neuvottelut saatetaan päätökseen tasapainoisesti ja avoimuutta noudattaen. Tavoitteena tulee olla hyödyn tuottaminen yrityksille ja kansalaisille siten, että samanaikaisesti turvataan ympäristönsuojelu-, sosiaali-, työ-, kuluttajansuoja- ym. normit sekä julkiset palvelut. ETSK pitää kaiken kaikkiaan erittäin tärkeänä avoimuutta ja kansalaisyhteiskunnan ottamista alusta lähtien mukaan kauppasopimusneuvotteluihin sekä tällaisten sopimusten täytäntöönpanoon ja seurantaan.

2.5.2

ETSK toivottaa tervetulleiksi investoijien riitojenratkaisuun tehdyt parannukset, jotka sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisun korvaava uusi järjestelmä tuo tullessaan, mutta kehottaa komissiota varmistamaan lisätoimin, että investointituomioistuin voi todella toimia riippumattomana kansainvälisenä oikeuslaitoksena.

2.5.3

Kahdenvälisten kauppaneuvotteluiden käyminen ei saisi heikentää EU:n sitoutumista WTO:hon ja vahvaan monenväliseen maailmanlaajuiseen sopimukseen. ETSK odottaa, että vuonna 2017 pidetyn WTO:n ministerikokouksen jatkoksi toteutetaan aktiivisia toimia esimerkiksi maatalouden ja sähköisen kaupankäynnin alalla. Lisäksi on kiireellisesti arvioitava riskit ja mahdollisuudet kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta, jotta voidaan määrittää, millä tavoin monenvälisissä neuvotteluissa palvelukauppasopimuksesta (TiSA) ja ympäristöhyödykesopimuksesta (EGA) voidaan edetä. ETSK kehottaa niin ikään hyväksymään ja toteuttamaan ripeästi kaupan suojaamista koskevan EU:n politiikan uudistukset.

2.5.4

ETSK:n mielestä on tärkeää varmistaa, että kauppapolitiikka on yhdenmukaista YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, Pariisin ilmastosopimuksen ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa. Tätä ajatellen olisi pyrittävä sisällyttämään kauppasopimuksiin kunnianhimoisia kauppaa ja kestävää kehitystä käsitteleviä lukuja, joissa edellytetään vahvoja kansalaisyhteiskunnan käyttöön tarkoitettuja seurantamekanismeja.

2.5.5

ETSK kehottaa lisäksi suorittamaan kansalaisyhteiskuntalähtöistä seurantaa kaikkien sopimuksiin liittyvien näkökohtien osalta, myös sellaisten sopimusten yhteydessä, joissa ei erikseen määrätä yhteisestä seurantaelimestä, jossa kansalaisyhteiskunta on edustettuna. ETSK:n asiantuntemuksesta on ainutlaatuista etua tällaisessa työssä.

2.5.6

ETSK kehottaa myös keskustelemaan kansalaisyhteiskunnan kanssa ehdotettua monenvälistä investointituomioistuinta koskevasta vaikutustenarvioinnista ja tuomioistuimen käytännön toteutuksesta.

3.1.1

ETSK on pannut merkille komission tiedonannon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista ja ehdotuksen julistukseksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista sekä pilarin tiimoilta tehdyt säädös- ja muut aloitteet. Se valmistelee tästä paketista lausuntoja, jotka annetaan piakkoin.

3.1.2

Tässä vaiheessa ETSK viittaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista aiemmin antamaansa lausuntoon (1), jossa se esitti pilarin kehittelyä koskevat yleistavoitteensa yhdistellen oikeudellisia ja muita välineitä, jotka liittyvät mm. työn tulevaisuuteen, oikeudenmukaisiin työehtoihin, työelämään, EU:n voimassa olevan säännöstön täytäntöönpanon varmistamiseen ja sosiaalisiin investointeihin. Se totesi, että pilaria tulisi soveltaa kaikkiin jäsenvaltioihin, mutta katsoi, että euroaluetta varten saatetaan tarvita erityisiä välineitä tai mekanismeja. Komitea totesi, että pilarin täytäntöönpanon ja seurannan tärkeimmiksi välineiksi olisi otettava EU-ohjausjakso ja kansalliset uudistusohjelmat, ja kehotti määrittämään EU-ohjausjaksolla konkreettisia vertailuarvoja.

3.1.3

Työmarkkinoiden toimintapuitteiden tulee tukea uudenlaisia ja monimuotoisempia urapolkuja. Työelämässä tarvitaan erilaisia työvoiman hankkimistapoja ja erilaisia työskentelymuotoja. Tämä edellyttää soveltuvaa työsuhdeturvalainsäädäntöä, jossa asetetaan puitteet oikeudenmukaisille työehdoille ja edistetään rekrytointia kaikenlaisten työsopimusten puitteissa.

3.1.4

ETSK painottaa, että muuttuviin taito- ja osaamistarpeisiin vastaamiseksi on parannettava työpohjaista koulutusjärjestelmää, ammatillista koulutusta, mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen sekä täydennys- ja uudelleenkoulutusta. Lisäksi olisi kehitettävä tapoja edistää sujuvaa siirtymistä työpaikasta toiseen ja työttömyysjaksoilta ja koulutuksesta työelämään, jotta työmarkkinoista saataisiin osallistavat.

3.1.5

ETSK toteaa, että EU:n tulevaisuus on vahvasti sidoksissa nuorten sukupolvien Eurooppa-hanketta kohtaa tuntemaan luottamukseen, ja korostaa tätä taustaa vasten, että komission olisi jäntevöitettävä toimiaan nuorisotyöttömyyden ja nuorten syrjäytymisen perimmäisiin syihin puuttumiseksi toden teolla.

3.1.6

ETSK peräänkuuluttaa toimenpiteitä sosiaalisten investointien tarpeen tyydyttämiseksi, jotta edistettäisiin osallistavaa kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Olisi investoitava ihmisiin sekä sosiaaliseen infrastruktuuriin ja sosiaalipalveluihin. On syytä pohtia tarkemmin, miten ”Junckerin ohjelma 2” voidaan yhdistää sosiaalisten investointien paketin tavoitteisiin mm. ESIR-rahaston kautta. Lisäksi ETSK on toivonut Euroopan sosiaalista investointisopimusta, jolla tuettaisiin sosiaalisia uudistuksia ja sosiaalisia investointeja ja autettaisiin saamaan aikaan uutta taloudellista, sosiaalista ja alueellista lähentymistä. Myös vuotuisessa kasvuselvityksessä olisi painotettava sosiaalisia investointeja.

3.1.7

Euroopan sosiaalirahasto olisi vastaisuudessakin pidettävä merkittävänä ERI-rahastojen osana, ja sen yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien (esim. nuorten, maahanmuuttajien ja pakolaisten, vammaisten) koulutuksen ja työelämään pääsyn edistämiseen. Uusien Erasmus-prosessien vakiinnuttaminen ja käyttöönotto on toteutettava systemaattisemmin ja eri tahoja enemmän osallistaen. ETSK toistaa lisäksi kehotuksensa varmistaa, että kaikki nuoret voivat hyödyntää EU:n vaihto-ohjelmia.

3.1.8

Vaikka köyhyyden vähentäminen kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, ETSK huomauttaa, että köyhyyden vähentämistä olisi järjestelmällisesti edistettävä EU-ohjausjakson kautta, että akateemista tutkimusta ihmisarvoiseen elämään tarvittavista ”viitebudjeteista” olisi tuettava jatkossakin, että esimerkiksi köyhyyden ja eriarvoisuuden määrittämistä varten olisi oltava vertailukelpoisia yhteisiä mittareita ja että kaikista kansallisissa uudistusohjelmissa ja maakohtaisissa suosituksissa ehdotetuista uudistushankkeista olisi velvoitettava tekemään sosiaalisten vaikutusten arviointi. ETSK on myös suosittanut, että perustettaisiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan keskittyvä yhdennetty EU:n rahasto, joka nojautuu vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston ja Euroopan sosiaalirahaston toiminnasta saatuihin kokemuksiin. Eurooppa 2020 -strategia olisi lisäksi nivottava Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoon.

3.2.1

ETSK kehottaa komissiota seuraamaan huolellisesti EU:n perusarvojen ja -periaatteiden noudattamista kaikissa jäsenvaltioissa ja vahvistamaan menettelyjä demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, perusoikeuksien, ihmisoikeuksien ja oikeuden saatavuuden periaatteen suojelemiseksi ja puolustamiseksi.

3.2.2

Kuluttajapolitiikka liittyy läheisesti ihmisten intresseihin ja voi siten vaikuttaa siihen, miten tärkeänä he pitävät EU:n yhdentymisprosessia. ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttajien oikeuksia lujitetaan ja kunnioitetaan REFIT-prosessissa, digitaalisessa maailmassa sekä silloin, kun on kyse tuotteiden ja palvelujen turvallisuudesta. Komission olisi tehostettava toimenpiteitä, joilla pyritään poistamaan energia- ja kulutusköyhyys ja takaamaan nykyistä paremmin, että kaikki eurooppalaiset voivat hankkia elintarvikkeita ja saada palveluja. Komission olisi myös edistettävä kuluttajien oikeutta saada tietoa ja koulutusta, oikeutta osallistua ja oikeutta järjestäytyä etujensa ajamiseksi silloin, kun kuluttajia koskevia sääntöjä laaditaan.

3.2.3

Komission tulee saattaa päätökseen EU:n kuluttajapolitiikkaa monialaisena ja horisontaalisena kansalaisuuteen liittyvänä politiikkana koskevien keskeisten oikeudellisten ja muiden välineiden tarkistus ja esittää seuraavia kymmentä vuotta koskeva uusi toimintasuunnitelma kuluttajien suojelemiseksi ja puolustamiseksi.

3.2.4

ETSK kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin sukupuolisyrjinnän ehkäisemiseksi työmarkkinoilla, koulutuksessa ja päätöksenteossa sekä sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi. ETSK kehottaa lisäksi komissiota laatimaan toimintasuunnitelman vähemmistöjen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojelemiseksi. Sen avulla tulee edistää perusoikeuksien täysimääräistä kunnioittamista ja syrjinnän vastaisia toimia. Komission olisi voimistettava ponnisteluja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden täytäntöönpanoa koskevan direktiivin käsittelyn jatkamiseksi ja kiinnitettävä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien lasten, naisten ja ikäihmisten oloihin sekä haavoittuvuuden uusiin muotoihin.

3.2.5

Komission olisi päivitettävä Euroopan vammaisstrategiaa YK:n puitteissa toimivan vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean suositusten mukaisesti ja sovellettava vammaisyleissopimusta ulkoisissa toimissaan ja ohjelmissaan. Tähän liittyen olisi otettava käyttöön kaikkien jäsenvaltioiden tunnustama EU:n vammaiskortti. Lisäksi olisi aloitettava vuosia 2020–2030 koskevan vammaisten oikeuksien eurooppalaisen toimintasuunnitelman valmistelu ja julistettava vuosi 2021 vammaisten oikeuksien eurooppalaiseksi teemavuodeksi.

3.2.6

Saavutettavuus olisi sisällytettävä yhtenä osana kaikkiin digitaalisia sisämarkkinoita koskeviin aloitteisiin. Komission tuleekin lisätä ponnistelujaan esteettömyyttä koskevasta eurooppalaisesta säädöksestä muiden toimielinten kanssa käytävien neuvottelujen saattamiseksi päätökseen. Matkustajien oikeuksia pitäisi niin ikään vahvistaa kiinnittäen erityishuomiota vammaisiin ja liikuntaesteisiin.

3.2.7

Komitea kannustaa lisäksi komissiota tukemaan kaikkien opintoasteiden oppilaitoksissa harjoitettavaa toimintaa, jonka tarkoituksena on auttaa oppilaita erottamaan valeuutiset tieteellisistä faktoista.

3.3.1

ETSK korostaa tarvetta tukea pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ja auttaa heitä kotoutumaan. Se kannattaa Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän tehokasta uudistamista ihmisoikeuksista kiinni pitäen sekä aidosti kaikille jäsenvaltioille yhteisen järjestelmän perustamista. Se suosittaa myös, että uudelleensijoittamisessa ja humanitaaristen viisumien myöntämisessä pakolaisille edistyttäisiin, jotta voidaan vastata todellisiin tarpeisiin. Se kehottaa komissiota seuraamaan pakolaisten jakamisesta jäsenvaltioiden kesken tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoa.

3.3.2

ETSK kehottaa myös huolehtimaan siitä, että unionin ulkopuolisten muuttoliikkeen kauttakulku- ja lähtömaiden kanssa solmittujen kumppanuussopimusten tarkistuksen yhteydessä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta, sekä kehittämään rahoitusvälineitä muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumiseksi.

3.3.3

ETSK arvostaa komission voimassa olevien direktiivien arvioinnin muodossa tekemää työtä laillisten kanavien luomiseksi muuttoliikkeelle, mutta se perää pitkäjänteisempää työvoiman muuttoliikkeen hallinnointia, suunnitelmaa laillisten liikkumiskanavien kehittämiseksi ja tietojen vaihtoa työmarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista. Ottaen huomioon Euroopan väestörakenteen ETSK korostaa, että pakolaisten ja maahanmuuttajien integrointi työmarkkinoille tulee nähdä haasteen sijasta mahdollisuutena. Investoiminen koulutukseen ja tarkoituksenmukaisiin tukijärjestelmiin on keskeistä työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi, jotta maahanmuuttajat saavat paremmat mahdollisuudet käyttää koko potentiaalinsa ja jotta näin voidaan hyödyntää heidän taitojaan, yrittäjähenkisyyttään ja dynaamisuuttaan. Komitea kiinnittää myös huomiota monimuotoisuuden ja ylipäätään erilaisten kulttuurien merkitykseen yhteiskunnassa.

3.3.4

ETSK katsoo, että kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi 2018 tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden innostaa kaikki toimijat liikkeelle populismia ja nationalismia vastaan ja levittää myönteistä sanomaa Euroopan tulevaisuudesta. Tässä yhteydessä voitaisiin myös tehostaa ihmisten valveuttamista siitä, että suhteessa pakolaisiin ja maahanmuuttajiin tarvitaan kulttuurien välistä ymmärtämystä.

3.4.1

ETSK kehottaa komissiota jatkamaan täytäntöönpanotoimenpiteitä, mm. ulkorajojen tehokasta valvontaa, eurooppalaisten suojelemiseksi terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja kyberrikollisuuden kaltaisilta turvallisuusuhilta.

3.4.2

Lisäksi komitean mielestä olisi tarpeen vahvistaa puolustusyhteistyötä. ETSK kannattaakin Euroopan puolustusunionin perustamista ja suhtautuu myönteisesti Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmaan.

3.4.3

Kun otetaan huomioon Yhdysvaltojen politiikan ennalta-arvaamattomuuden nostattamat haasteet sekä voimistuvan protektionismin ja yksipuolisten toimien vaara, ETSK kannustaa EU:ta toimimaan jatkossakin globaalistrategiansa mukaisesti, edistämään monenvälisyyttä Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa ja pyrkimään aktiivisesti ehkäisemään konflikteja ja ratkomaan kansainvälisiä kriisejä. ETSK korostaa myös tarvetta tavoitteiden, toimintalinjojen ja resurssien yhä tiiviimpään koordinointiin jäsenvaltioiden välillä, jotta EU voi toimia entistä tuloksekkaammin maailmanlaajuisella tasolla.

3.4.4

EU:n kehitysyhteistyön olisi pohjauduttava Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoon. Osoittaakseen johtajuutta EU:n olisi esiteltävä YK:n korkean tason poliittisessa foorumissa vapaaehtoispohjalta sisäisiä ja ulkoisia toimia, joita se on toteuttanut kestävän kehityksen tavoitteiden tiimoilta.

3.4.5

ETSK kannattaa foorumin perustamista työmarkkinavuoropuhelua varten Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa, jotta voidaan arvioida paremmin työmarkkinoiden tilannetta. Lisäksi se kehottaa EU:n jäsenvaltioita kehittämään yhteiseurooppalaisen tavan koordinoida sosiaaliturvajärjestelmiä EU:n ja eteläisten naapurimaiden välillä. Naapuruuspolitiikassa on tuotava selvästi esille epävakauden ja köyhyyden sekä eriarvoisuuden ja mahdollisuuksien puuttumisen välinen kytkös; nämä voivat lisätä alttiutta radikalisoitua ja jarruttaa demokratisoitumiskehitystä.

3.4.6

ETSK painottaa ulkoisten taloudellisten suhteiden ja kansainvälisen diplomatian merkitystä pyrittäessä takaamaan vakaus ja turvallisuus ja lisäämään niitä. Lisäksi se kannustaa EU:ta hyödyntämään kaikin puolin kulttuurin potentiaalista merkitystä kansainvälisissä suhteissa.

4.1

Kiertotaloutta koskeva toimintasuunnitelma olisi toteutettava yhdennetysti ja johdonmukaisesti, ja tässä yhteydessä tulee hyödyntää mahdollisuuksia sovittaa yhteen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat. ETSK kehottaa komissiota edistämään markkinavetoista toimintaa edesauttamalla innovointia, luomalla edellytyksiä toteuttaa edelläkävijähankkeita myös syrjäisillä ja taajama-alueilla ja edistämällä mahdollisuuksia laajentaa niitä myöhemmin sekä tarjoamalla mahdollistavan sääntelykehyksen. Komitea kiinnittää lisäksi huomion kiertotalouden ja muiden ”uusien talousmallien” välisiin yhteyksiin.

4.2

Asianmukaista huomiota tulee kiinnittää myös nk. perinteisen ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön täytäntöönpanoon. Ne käsittävät jätehuollon ja ilman, vesien, maaperän sekä luonnon monimuotoisuuden suojelun. ETSK vetoaa komissioon, jotta se jatkaisi tätä työtä EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin puitteissa.

4.3

Vuoteen 2030 ulottuvat ilmastotavoitteet olisi pantava täytäntöön mahdollisimman kustannustehokkaasti. ETSK kehottaa tähän liittyen komissiota arvioimaan kattavasti nykyisiä vähähiilisyyteen tähtääviä ohjauskeinoja ja varmistamaan, että välineet ovat asianmukaisia ja että niitä käytetään mahdollisimman tehokkaasti.

4.4

Komission olisi myös tarkasteltava ilmastokysymyksiä ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta eli ottaen huomioon esimerkiksi tasa-arvoon, ihmisoikeuksiin ja köyhyyteen liittyvät kysymykset.

4.5

Ilmastodiplomatia on yhä edelleen tärkeä näkökohta, jota EU:n tulee edistää osana ilmastonmuutoksen vastaista toimintaa. Kaikki suurimmat päästöjen aiheuttajat on saatava sitoutumaan tavoitteisiin, jotka ovat vähintään yhtä kunnianhimoisia kuin EU:n tavoitteet. ETSK kannustaa komissiota lisäksi ajamaan hiilen maailmanlaajuista hinnoittelua, jotta saataisiin aikaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n ulkopuolisiin kilpailijoihin nähden.

4.6

ETSK kehottaa komissiota laatimaan strategian unionin ”ilmasto- ja hiilikädenjäljen” eli sen myönteisen vaikutuksen kasvattamiseksi maailmassa. Tämä vaatii innovointi- ja investointimyönteistä toimintaympäristöä ja ilmastoratkaisujen ja vähähiilisten tuotteiden viennille suotuisia kaupankäynnin edellytyksiä. Tällä tavoin EU voi antaa väkevän panoksen ilmastonmuutos- ja ympäristöhaasteiden ratkaisemiseen ja vaikuttaa paljon laajemmin kuin toimimalla vain omien rajojensa sisäpuolella.

5.1

ETSK korostaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden keskeistä asemaa toimintalinjojen suunnittelun, täytäntöönpanon ja seurannan kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla, myös paikallistasolla. Tämä edellyttää kulttuurin muutosta ja EU:sta tehdyn sopimuksen 11 artiklassa jo vahvistetun kansalaisyhteiskunnan arvon tunnustamista EU- ja jäsenvaltiotasolla. Kyseisen artiklan mukaan EU:n toimielinten tulee käydä horisontaalista ja vertikaalista vuoropuhelua ja luoda sille edellytykset sekä kuulla laajasti eri tahoja. Lisäksi artikla muodostaa perustan eurooppalaisille kansalaisaloitteille. Nämä ovat toisiaan täydentäviä prosesseja, jotka eivät rajoita tarvetta kuulla ETSK:ta ja käydä työmarkkinavuoropuhelua.

5.2

ETSK seuraa tiiviisti kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja muita toimijoita EU:n toimielimistä ja jäsenvaltioista yhteen kokoavien ja osallistavien järjestelmällisen vuoropuhelun foorumien ja neuvoa-antavien foorumien (esim. kiertotalouden sidosryhmäfoorumi ja Euroopan muuttoliikefoorumi) toimintaa ja osallistuu siihen aktiivisesti. Komitea toivoo saavansa tukea aloitteilleen, jotka koskevat muutosfoorumin (sukupuolten tasa-arvo liikennealalla) ja (kansalaisaloitteeseen liittyvän) kansalaisosallistumisen institutionaalisen foorumin perustamista. Komission olisi REFIT-foorumin kaltaisia foorumeja muodostaessaan harkittava ETSK:n edustusta komitealle perussopimuksissa osoitettujen tehtävien mukaisesti ja huolehtien siitä, että komitean kokoonpano eli sen kolme ryhmää ovat edustettuina.

5.3

Edellä mainittujen aloitteiden lisäksi komissio on äskettäin avannut Contribute to law-making -verkkoportaalin, jonka kautta kerätään suuren yleisön näkemyksiä sekä organisaatioilta että yksityishenkilöiltä. ETSK suosittaa, että komissio tekee eron kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja yksityishenkilöiden esittämien kannanottojen välillä. Komission pitäisi tätä ajatellen kartoittaa sidosryhmäkenttää yhteistyössä ETSK:n kanssa, jotta saadaan määritettyä edustavat ja maantieteellisesti tasapainoiset kohderyhmät avoimuusrekisteriä hyödyntäen. Lisäksi komission olisi huolehdittava siitä, että vastaukset painotetaan laadullisesti ja määrällisesti. Komission tulee myös pyrkiä jatkuvasti parantamaan avoimuutta, saatavuutta, palautteen antamista ja raportointia osallistujille.

5.4

ETSK kehottaa komissiota kehittämään nykyistä strategisemman tavan soveltaa kyseisiä käytänteitä ja luomaan niitä varten järjestelmällisemmän institutionaalisen ja edustuksellisen perustan hyödyntäen EU-, valtio- ja aluetasolla nykyisin toimivien edustuksellisten neuvoa-antavien elinten voimavaroja. Komission olisi tehtävä tässä tiivistä yhteistyötä ETSK:n kanssa ja pyydettävä siltä pysyvän kansalaisvuoropuhelun tehokasta organisointia käsittelevä valmisteleva lausunto, jonka pohjalta voidaan myöhemmin antaa aihetta koskeva komission tiedonanto.

5.5

ETSK korostaa, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen vaikuttavuutta on tarpeen parantaa komission ensimmäisen varapuheenjohtajan Frans Timmermansin antaman, kansalaisaloiteasetuksen tarkistamista koskevan ilmoituksen mukaisesti. On syytä tutkia esimerkiksi digitaalisten välineiden käytön kaltaisia uusia keinoja, joiden avulla voidaan lisätä eritoten nuorten ja haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien osallistumista.

5.6

ETSK toteaa lopuksi, että komissio on ottanut huomioon monia näkökohtia, jotka komitea esitti vuoden 2017 työohjelmaa käsittelevässä kannanotossaan. Joitakin seikkoja ei sisällytetty työohjelmaan, minkä johdosta niihin viitataan myös tässä asiakirjassa. ETSK on valmis kommentoimaan komission vuoden 2018 työohjelman täytäntöönpanoa ja osallistumaan tiettyihin aloitteisiin liittyvään työhön vuoden kuluessa.

13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/11

1.

Euroopan yhteiskunta ja Euroopan kansalaiset haluavat uskottavan, legitiimin ja elinvoimaisen EU:n. Yli kymmenen vuoden ajan EU on kohdannut poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten sokkien aiheuttamia haasteita, jotka ovat antaneet aihetta kansalaisten synkkään asennoitumiseen ja epävarmuuteen. EU tarvitsee kattavia strategioita edistääkseen kansalaistensa hyvinvointia, vakaita ja kestävällä pohjalla olevia investointeja sekä luovuutta ja yrittäjyyttä, supistaakseen rikkaiden ja köyhien välistä syvenevää kuilua ja poistaakseen köyhyyttä ja varallisuuteen liittyvää eriarvoisuutta. Nykyisen talouden elpymisen ei millään muotoa tulisi olla tekosyy toimimattomuudelle. ETSK kehottaa sitä vastoin painokkaasti pyrkimään tietoiseen ja yhtenäiseen etenemiseen luottamuksen vahvistamiseksi sekä keskittymään kansalaisia hyödyttäviin konkreettisiin tuloksiin ja Euroopan valtavaan potentiaaliin.

2.

On vältettävä vääriä odotuksia. Tavoitteena tulisi ennen kaikkea olla EU, joka kykenee tarjoamaan kaikille täysipainoisia yhtäläisiä mahdollisuuksia. Taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tekijät liittyvät toisiinsa. On erittäin tärkeää luoda Euroopassa valmiudet mukautua syvälliseen muutosprosessiin ja ankaraan maailmanlaajuiseen kilpailuun sekä muokata tehokkaasti globalisaatiota EU:n arvojen mukaisesti.

3.

Brysselin syyttämisen, jossa liian monet ovat olleet ja ovat edelleen mukana, on loputtava. Unionin toimielinten ja laajan sidosryhmäjoukon, johon kuuluvat työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot niin jäsenvaltioiden kuin EU:n tasolla, yhteinen sitoutuminen on välttämätöntä. ETSK painottaa, että EU:n päätösten oikeutus riippuu viime kädessä demokraattisen prosessin laadusta.

4.

Tietä voidaan taittaa menestyksekkäästi eteenpäin vain, jos innoittajana on sama yhteinen tietoisuus päämäärästä, joka aikoinaan ilmensi unionin perustajien vakaumusta ja joka on heijastunut myöhemmin kaikissa tärkeimmissä kehityskuluissa. EU:n olisi hyödynnettävä käytössään olevia lainsäädäntävälineitä sekä ohjaus-, rahoitus- ja yhteistyötoimia, jotta EU voi edetä kaikissa toivotuissa ulottuvuuksissa. Lissabonin sopimus toimii suunnannäyttäjänä.

5.

ETSK ei usko, että valinta skenaarioiden väliltä (2) on onnistunut tapa edistää yhteistä tietoisuutta päämäärästä tai määritellä tuleva reitti. Ensinnäkään Eurooppa ei aloita tyhjästä. Näin ollen komission tulisi perustaa ehdotuksensa EU:n historian – sen saavutusten ja puutteiden – syvälliseen analyysiin arvokkaana lähteenä tulevaisuutta varten. Jäsenvaltioiden Rooman julistuksessa tekemät sitoumukset ovat myönteinen ja terve lähtökohta (3). Viisi skenaariota on osoitettu jäsenvaltioille ja että niissä keskitytään institutionaalisiin muutoksiin, eikä niillä näin ollen ole välitöntä merkitystä Euroopan kansalaisille. Lisäksi ne vaikuttavat keinotekoisilta.

6.

ETSK:n mielestä ensimmäinen skenaario – jatketaan entiseen tapaan –, sellaisena kuin komitean sen ymmärtää, ei tule kysymykseen. Viides skenaario vaikuttaa monen mielestä houkuttelevalta, mutta se on tällä hetkellä epärealistinen. Toinen skenaario, jossa keskitytään pelkästään sisämarkkinoihin, on aivan liian suppea. Neljäs skenaario edellyttää 27 jäsenvaltion välistä sopimusta, mikä saattaa johtaa EU:n lamaantumiseen ja edistää keskipakoissuuntauksia, jotka vaarantavat unionin tavoitteita ja arvoja. Kolmas skenaario, eriytetyn yhdentymisen – kuten tehostetun yhteistyön – mekanismit, voisi olla hyödyllinen väline poistettaessa esteitä tietyiltä aloilta ja edistettäessä myönteistä dynamiikkaa EU:n yhdentymisprosessissa. Kyseessä ovat kuitenkin pikemminkin välineet toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi kuin päämäärä sinällään. Vaikka niitä olisi suositeltava keinona päästä eroon lamaannuksesta tai toivottuna pidettävän EU:n lainsäädännön esteistä, ETSK korostaa kuitenkin yhtä lailla tarvetta edistää lähentymistä unionissa ja torjua pilkkoutumista ja jakolinjoja. Tämän vuoksi edelläkävijöiden tai katalysaattorimaiden välisen sopimuksen tulisi aina olla avoinna halukkaille, mutta ensisijaisesti olisi pyrittävä yhteiseen tietoisuuteen päämäärästä.

7.

Strategisia aiheita tulisi asemoida yhteisestä näkökulmasta, jotta vältetään uhkaava à la carte -Eurooppa tai keskipakoissuuntaukset. ETSK suosittaa kehitystä, jossa luodaan edellytykset poliittisen vallan jakamiseksi paremmin kaikilta osin. Kaikki tämä edellyttää ensi sijassa poliittista tahtoa, ja sen tulisikin olla keskeinen kysymys tulevaisuudesta käytävässä aidossa keskustelussa.

8.

Perinteisestä kansallisen ja Euroopan tason välisestä jaosta tulisi luopua. Yhteiset haasteet ja toisiinsa tiiviisti kytköksissä olevat realiteetit Euroopassa korostavat yhteisen tehtävän tarvetta. Tämä edellyttää myös unionin kansalaisuuden tunnustamista jäsenvaltion kansalaisuuden rinnalla. Kaikkien yhteiskunnan tasojen on oltava mukana ja osallisina päätöksenteossa. Tavoitteiden tulisi olla yhteisiä, ja päätösten ja toimintapolitiikkojen vaikutusta tulisi arvioida järjestelmällisesti valtio-, alue- ja paikallistasolla kansalaisten tuen hankkimiseksi.

9.

Euroopan parlamentilla (EP) on oltava keskeinen rooli muotoiltaessa Euroopan tulevaa suuntaa. Lisäksi on välttämättä edistettävä kansallisten parlamenttien sitoutumista sekä niiden vuorovaikutusta Euroopan parlamentin kanssa.

10.

Keskeisiin tavoitteisiin on liityttävä jäsenvaltioiden välinen yhteisymmärrys

11.

Mikä tahansa vaihtoehto Euroopan tulevaisuutta varten valitaankaan, ETSK kannattaa yhtenäistä ja johdonmukaista Euroopan unionia. Integraatio syvenee monilla nykyisillä politiikanaloilla, ja ETSK kannattaa täysin tätä pitkän aikavälin prosessia. ETSK on aivan äskettäin esittänyt lähes kaikkia niitä koskevia yksityiskohtaisia huomioita ja ehdotuksia tulevaisuutta varten.

12.

Sisämarkkinat ovat kaikissa taloudellisissa ja sosiaalisissa ulottuvuuksissaan ja kestävän kehityksen mallin puitteissa Euroopan yhdentymisen välttämätön perusta. Niiden tulisi varmistaa aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset. Vastaavasti myös talous- ja rahaliittoa (EMU) on pidetty ratkaisevana askeleena eteenpäin. Merkittävästi edistymisestä huolimatta se on rakenteeltaan edelleen hauras. Talous- ja rahaliitto on EU:n tulevan kehityksen keskiössä, ja tämän vuoksi sen syventäminen on erittäin tärkeää. ETSK kannattaa asteittaista etenemistä kohti poliittista unionia, johon liittyy joukko makro- ja mikroekonomisia toimia ja säännöksiä sekä vahva sosiaalinen ulottuvuus. Talous- ja rahaliiton loppuunsaattaminen edellyttää aitoa talouden ohjausta ja hallintaa sekä EU:n hallinnoimaa rahoitusalaa, hallittuja uudistuksia asianomaisissa jäsenvaltioissa sekä yhteisiä lähestymistapoja työmarkkinapolitiikkaan. Parannetulla ohjauksella ja hallinnalla on vahvistettava edelleen perustaa lähentymisen ja solidaarisuuden edistämiseksi euroalueella. Erittäin pätevät julkiset palvelut EU:ssa voivat olla tässä tukena. Euroalueen tulisi aloittaa tiiviimpi yhteistyö muilla aloilla.

13.

ETSK painottaa myös yhtenäisemmän hallintotavan, syvemmän yhdentymisen sekä jäsenvaltioiden täyden sitoutumisen tarvetta seuraavilla aloilla:

14.

ETSK katsoo, että EU:n tasolla on yhtä lailla puututtava järjestelmällisemmin sosiaalisiin kysymyksiin ja koulutukseen, jotta löydetään vakuuttavia ratkaisuja. Sosiaaliturvajärjestelmiin ja koulutukseen sovelletaan useimmiten toissijaisuusperiaatetta, ja niitä käsitellään näin ollen kansallisissa lainsäädäntä- ja päätöksentekomenettelyissä, joihin työmarkkinaosapuolet usein osallistuvat aktiivisesti. EU:n ja jäsenvaltioiden jaettu toimivalta on pantava paremmin täytäntöön sosiaalialalla. Koska työmarkkinajännitteet ovat lisääntyneet etenkin digitaalisen vallankumouksen, työmarkkinoiden rakenteellisten heikkouksien ja globalisaation vuoksi, ETSK kehottaa unionia vakuuttaviin toimiin, jotta voitaisiin lähentää tiettyjä sosiaalisia ja työolosuhteita ja -ehtoja ja auttaa edistämään laadukkaiden työpaikkojen luomista, oikeudenmukaista liikkuvuutta ja kansalaisten myönteistä sitoutumista. On kiinnitettävä erityistä huomiota nuoriin ja nuorisotyöttömyyteen. Työmarkkinaosapuolten ja koko kansalaisyhteiskunnan rooli sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitys ovat erityisen huomattavat.

15.

EU:ssa on lisättävä taloudellista ja sosiaalista lähentymistä. Erot taloudessa, kulttuurissa ja sosiaaliturvajärjestelmien perinteissä on kuitenkin otettava huomioon. ETSK korostaa, että EU:n ei tulisi jäädä toimettomaksi vaan että sen tulisi kantaa selkeästi määritelty vastuunsa. Ennen kuin voidaan viitoittaa yhteinen tie eteenpäin, tarvitaan työmarkkinaosapuolten (ja muiden sidosryhmien) välisiä asianmukaisia keskusteluja. Lisäksi ETSK painottaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää panna sosiaaliasioista annetut EU:n direktiivit tehokkaasti täytäntöön.

16.

Myös koulutus kuuluu toissijaisuusperiaatteen piiriin. On kuitenkin kiistatonta, että Euroopan sosiaalinen ja taloudellinen tulevaisuus ja kansalaisten sitoutuminen liittyvät tiiviisti ajanmukaisiin koulutusjärjestelmiin kaikilla tasoilla. Nuoremman sukupolven tulevaisuus riippuu vahvasti koulutuksesta. Osaaminen on avainasemassa niin nuorten kuin vanhempien sukupolvien kohdalla. EU:n on tämän vuoksi osallistuttava käynnissä olevaan ajanmukaistamisprosessiin aktiivisesti. Koulutuksella on myös merkittävä rooli EU:ta koskevassa viestinnässä. ETSK korostaa, että perus- ja keskiasteen oppilaitoksissa tarvitaan asianmukaista tietoa ja opetusta EU:sta ja myös eurooppalaisista arvoista ja Euroopan kansalaisuudesta.

17.

Henkilöiden vapaa liikkuvuus Schengen-alueella on otettava uudelleen käyttöön. Tämä tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että yhteisiä rajoja on valvottava tehokkaammin. Samaan aikaan on torjuttava kansainvälisen terrorismin valitettavaa kasvua, sillä siihen liittyy murhien lisäksi myös kyberrikollisuutta, ja se on kansalaisten epävarmuuden yksi vakava syy. Poliisivoimien ja oikeusviranomaisten yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin.

18.

Kyseiset alat ovat suoraan sidoksissa ulkopolitiikkaan sekä toimintakykynsä menettävistä valtioista ja sisällissodista Euroopan naapurustossa johtuviin akuutteihin ongelmiin, samoin kuin tästä aiheutuviin muuttovirtoihin, jotka jättävät nykyisin varjoonsa muut eurooppalaiset kysymykset. ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti yhteiseen muuttoliikepolitiikkaan, jonka avulla varmistetaan pakolaisten suojelu kansainvälisen oikeuden mukaisesti; yhteiseen turvapaikkajärjestelmään, laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaan sekä EU:hun tulon mahdollistavien laillisten reittien edistämiseen. Tässä yhteydessä EU:n on luotava asianmukaisia kumppanuuksia naapurimaiden kanssa ja etenkin käynnistettävä uudelleen todellinen Euro–Välimeri-politiikka.

19.

Eurooppa on enemmän kuin koskaan sitten vuoden 1945 tilanteessa, jossa sen on vastattava haasteeseen huolehtia itse omista asioistaan. Suhteet Natoon ja Yhdysvaltoihin sekä Euroopan unionin naapurustossa esiintyvien ongelmien tehokas yhteinen eurooppalainen hallinta edellyttävät kaikki pikaisesti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan syventämistä, sillä onnistuminen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden toteuttamisessa riippuu väistämättä juuri siitä.

13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/15

Esittelijä:

Milena ANGELOVA

1.1

ETSK on erittäin tyytyväinen siihen, että pk-yritysten on ilmoitettu olevan keskeisellä sijalla EU:n talouspolitiikassa. Komitea antaa arvoa sille, että niiden tueksi on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana annettu monia säädöksiä ja osoitettu runsaasti rahoitusta. ETSK yhtyy kuitenkin pk-yritysyhteisön usein ilmaisemaan näkemykseen, jonka mukaan sekä pk-yrityspolitiikan muotoilussa että toteuttamisessa on edelleen huomattavaa tehottomuutta, mikä heikentää olennaisesti tukitoimenpiteiden vaikutusta.

1.2

ETSK:n äskettäiset tutkimukset (1) ovat osoittaneet, että Euroopan lukuisia pk-yrityksiä kohdellaan EU:n pk-yrityspolitiikassa ja nykyisissä tukimekanismeissa homogeenisena ryhmänä eikä pk-yrityksen määritelmän piiriin kuuluvien yritysten monien alaryhmien erilaisia tarpeita valitettavasti eroteta toisistaan. Esimerkit räätälöidyistä tukimekanismeista ovat melko harvinaisia. Yleispätevän toimintamallin soveltaminen EU:n pk-yrityspolitiikan kehittämisessä on keskeinen ongelma, jonka vuoksi toimintapolitiikoilla ei saada kaikilta osin aikaan tavoiteltua vaikutusta pk-yrityksiin (2). Tulevan, pk-yritysten määritelmän tarkoituksenmukaisuutta koskevan julkisen kuulemisen lisäksi onkin erittäin suositeltavaa tehdä pk-yrityspolitiikkaa paremmin tunnetuksi ja ottaa pk-yritysten erityistarpeet tarkemmin huomioon.

1.3

ETSK varoittaa, että byrokraattinen toimintamalli ja monimutkaiset hallinnolliset säännöt ovat edelleen yleisiä EU:n pk-yrityspolitiikassa ja nykyisissä tukimekanismeissa, vaikka unionitasolla pyritään jatkuvasti hallinnollisen taakan minimointiin. EU:ssa toimivat pk-yritykset kokevat usein, että asioista vastaavilla virkamiehillä ei ole minkäänlaista käsitystä niiden käytännön liiketoiminnasta. Valtaosa EU:n tukimekanismeista ei näytä soveltuvan pk-yritysten kipeään tarpeeseen löytää nopeita, selkeitä ja tehokkaita ratkaisuja.

1.4

ETSK on huolissaan siitä, että viestinnän puutteiden vuoksi useimmilla pk-yrityksillä – lähinnä pien- ja mikroyrityksillä – ei ole tietoa EU:n tukivälineistä ja -verkostoista. Tilannetta voidaan korjata siten, että tehostetaan valistustoimintaa, lisätään tukitoimia, joilla autetaan aiempaa useampia pk-yrityksiä saamaan oikeaa tietoa, huolehditaan virallisten tahojen yhä tiiviimmästä yhteydestä pk-yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön erikoistuneisiin keskeisiin paikallisiin välittäjätahoihin (työnantaja- ja pk-yritysjärjestöt, kauppakamarit) valtio- ja aluetasolla ja tarjotaan helppokäyttöisempää ja yritysten tarpeisiin räätälöityä tukea. Useimmat tarjolla olevat välineet ovat muodoltaan ja sisällöltään liian monimutkaisia, epäselviä ja byrokraattisia vastatakseen pk-yritysten tarpeita. Jotta asiaan voidaan puuttua, ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään EU-ohjausjaksoa parhaalla mahdollisella tavalla, noudattamaan kumppanuusperiaatetta järjestelmällisesti ja kaikkialla (3) ja soveltamaan velvoitetta osallistaa pk-yrityksiä edustavat EU-, valtio- ja aluetason organisaatiot pk-yrityspolitiikan ja tukitoimenpiteiden suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan. Maakohtaisissa suosituksissa olisi kiinnitettävä jatkuvasti huomiota pk-yrityksiä koskevaan tukipolitiikkaan toimintalinjojen asianmukaisen muotoilun, tehokkaan täytäntöönpanon sekä tulosten määrällisen ja laadullisen mittauksen varmistamiseksi.

1.5

ETSK pahoittelee, että EU:n pk-yrityspolitiikan etenemisen seuranta on edelleen hajanaista. Vaikka pk-yritysten liiketoiminnasta pidetään kattavasti kirjaa, EU:n tukitoimenpiteiden vaikutuksia liiketoimintaan ja sitä, missä määrin pk-yritysten kehityksen muutosten voidaan katsoa johtuvan näistä toimenpiteistä, ei kirjata ylös. Saatavilla oleva tieto on lähinnä määrällistä, eikä sen avulla pysty muodostamaan käsitystä laadullisista näkökohdista. Siksi sen pohjalta ei voida arvioida kunnolla politiikan ja tukivälineiden tuloksellisuutta ja tehokkuutta (4).

1.6

Aiempien lausuntojensa mukaisesti ETSK ilmaisee huolensa siitä, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen täytäntöönpano on vielä pahasti kesken (5). Saavutukset vaihtelevat aloittain, ja yrittäjyyden, sisämarkkinoiden ja rahoituksen saannin osalta tulokset ovat muita heikompia. Osaamisen ja innovoinnin sekä valtion hankintatoiminnan ja muiden julkisten hankintojen suhteen tilanne on itse asiassa huonontunut vuoden 2008 jälkeen (6). On selvää, että jäsenvaltioita olisi kehotettava ryhtymään asianmukaisiin toimiin ja soveltamaan Small Business Act -periaatteistoa pk-yrityksiin vaikuttavan politiikan ja lainsäädännön suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

1.7

1.7.1

EU:n pk-yrityspolitiikassa olisi tunnustettava eurooppalaisten pk-yritysten heterogeenisuus ja monimuotoisuus. Sen yhteydessä olisi selvitettävä mikroyritysten, perheyritysten ja ”perinteisten” yritysten, yhteiskunnallisten yritysten, vapaiden ammatinharjoittajien, itsenäisten ammatinharjoittajien ja kaikkien muiden oikeudellisilta muodoiltaan ja toimintamalleiltaan hyvin erilaisten alaryhmien erityistarpeet, jotta niiden kasvun tueksi voidaan tarjota asianmukainen valikoima poliittisia toimenpiteitä.

1.7.2

ETSK ehdottaa, että komissio arvioi, vastaako pk-yritysten nykyinen määritelmä viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ilmennyttä pk-yritysten heterogeenisuutta, alakohtaista dynamiikkaa, erityispiirteitä ja monimuotoisuutta (7). ETSK kaipaa näkyvää, koordinoitua ja johdonmukaista horisontaalista pk-yrityksiä hyödyttävää politiikkaa, joka pohjautuu monivuotiseen toimintasuunnitelmaan.

1.7.3

Pk-yritysten tukemiseen tarkoitetut EU:n välineet olisi muokattava yrityksille ymmärrettävään ja käyttökelpoiseen muotoon, jotta ne täyttäisivät tarkoituksensa ja siis edistäisivät kasvua ja työllisyyttä. Jotta tukimekanismien liialliseksi havaittuun monimutkaisuuteen voidaan puuttua, on tärkeää pyytää apua ja neuvoa pk-yrityksiä edustavilta organisaatioilta, jotka tuntevat pk-yritysten tarpeet parhaiten. Näin voidaan huolehtia siitä, että EU:n pk-yrityspolitiikka on yritysten kannalta ymmärrettävää ja tarkoituksenmukaista. Pk-yritykset pitävät kansallisia työmarkkinaosapuolia tällä hetkellä tärkeinä myönteisinä toimijoina, joiden kautta ne voivat tuoda esiin näkemyksiään siitä, miten pk-yritysten tukipolitiikkaa tulisi parantaa, ja kehottavat ottamaan työmarkkinaosapuolet aktiivisemmin mukaan kansallisiin uudistusohjelmiin. Työmarkkinaosapuolten samoin kuin pk-yritysjärjestöjen, kauppa- ja teollisuuskamareiden ja muiden pk-yritysasioissa välittäjätahoina toimivien organisaatioiden roolia olisikin vahvistettava.

1.7.4

EU:n pk-yrityspolitiikassa olisi pyrittävä entistä ponnekkaammin tiedottamaan pk-yrityksille, erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa oleville alaryhmille, kuten yksinyrittäjille ja mikroyrityksille, vähäisiä innovointimahdollisuuksia omaaville perinteisille yrityksille, syrjäisillä alueilla sijaitseville yrityksille jne. (8)., tarjolla olevista tukimahdollisuuksista. Keskeisiä tukiverkostoja olisi pidettävä yllä ja tehtävä tunnetuksi, ja niitä olisi kehitettävä entistä helppokäyttöisemmiksi ja kattavammiksi pk-yritysten kannalta. Komission olisi harkittava tarkoin mahdollisuutta huolehtia nykyisten tukiverkostojen koordinoinnista yhteisen keskitetyn järjestelmän puitteissa kunkin jäsenvaltion tilanne huomioon ottaen.

1.7.5

On ratkaisevan tärkeää luoda vahvoja useiden toimijoiden välisiä kumppanuuksia – pk-yritysfoorumeita – työmarkkinaosapuolten ja pk-yritysten ongelmia käsittelevien julkisten ja yksityisten sidosryhmien kanssa valtio- ja aluetasolla. Vuorovaikutuksen tiivistäminen pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa, jotka tuntevat pk-yritysten tarpeet parhaiten, etenkin valtio- ja aluetasolla on välttämätöntä pk-yritysten ja EU:n tukimekanismien välisten viestintäongelmien ratkaisemiseksi. Lisäksi se voi tarjota uuden ja tehokkaan kanavan saavuttaa pk-yritykset, jos olemassa olevia tukivälineitä tehdään tunnetuksi ja asetetaan käyttöön ennen kaikkea työnantajaorganisaatioiden, kauppa- ja teollisuuskamareiden, pk-yritysjärjestöjen ja ammatti- tai ammattialajärjestöjen paikallistoimipisteiden välityksellä.

1.7.6

Pk-yritysten kannalta parhaisiin tuloksiin päästään, kun paikallisviranomaiset tekevät yhteistyötä pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa politiikkaa laadittaessa ja toteutettaessa. Nykyinen suuntaus käyttää välittäjätahoina lähinnä pankkeja ei ole paras vaihtoehto. Pankkien tulisi olla rahoituksen välittäjiä, mutta kaikilta muilta osin (politiikan muotoilu, tiedotus, tukitoiminta jne.) edustavat pk-yritysorganisaatiot soveltuvat tehtävään paremmin. ETSK kehottaakin komissiota kehittämään toimenpiteitä, joilla tuetaan pk-yritysorganisaatioita pk-yrityspolitiikan toteuttamisessa ja tarkoituksenmukaisen tiedon välittämisessä pk-yrityksille. Tähän kuuluu myös taloudellisen tuen tarjoaminen.

1.7.7

ETSK kehottaa tekemään Small Business Act -aloitteesta ja sen yhteydessä vahvistetuista kahdesta periaatteesta – ”pienet ensin” -periaate ja yhden kerran periaate – oikeudellisesti sitovia. Yhden kerran periaatteen soveltamisen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa sijaintimaiden oikeuteen varmistaa, että liiketoiminnan harjoittamisen edellyttämät oikeudelliset ja ammatilliset vaatimukset täyttyvät. Kumppanuusperiaate olisi ulotettava koskemaan kaikkia lainsäädäntämenettelyjä, joilla on välitöntä tai välillistä vaikutusta pk-yrityksiin. Käytännössä pk-yritysfoorumeiden vuotuiset tapaamiset EU- ja jäsenvaltiotasolla ovat erittäin suotavia.

2.1

Pk-yrityksiä tukevat EU:n toimenpiteet (9) ovat tarpeen, koska eurooppalaiset pk-yritykset joutuvat muualla maailmassa toimivista pk-yrityksistä poiketen noudattamaan sekä kansallista että EU:n lainsäädäntöä, josta on ”pienet ensin” -periaatteen vastaisesti usein päätetty ilman että pk-yrityksiä edustavia organisaatioita on todella kuultu. Tämä lisää tuntuvasti yritystoiminnan edellyttämiä ponnisteluja ja kustannuksia, vaikka pk-yritysten henkilöstö- ja tekniset resurssit ovat muutenkin rajalliset.

2.2

Komissio lanseerasi ”pienet ensin” -periaatteen ja yhden kerran periaatteen vuonna 2008, mikä oli ratkaiseva askel Euroopan 23 miljoonan pk-yrityksen kilpailukyvyn ja liiketoimintaympäristön parantamiseksi (10). ETSK on tukenut tätä pyrkimystä voimakkaasti (11) mutta varoittaa, että jos Small Business Act -aloite ei ole oikeudellisesti sitova eikä kaikilla hallintotasoilla (EU, jäsenvaltiot ja alueet) ole velvollisuutta soveltaa sitä, se jää pelkäksi poliittiseksi julistukseksi.

2.3

Small Business Act -aloitteen täytäntöönpanoa arvioitiin ja aloitetta ajantasaistettiin vuonna 2011 (12), mutta päätelmät sen todellisesta vaikutuksesta eivät olleet kovin rohkaisevia ja antoivat aihetta lisätoimiin (13). ETSK on toistuvasti tehnyt ehdotuksia pk-yrityksiä hyödyttävien toimintapolitiikkojen tehostamiseksi (14). Tätä nykyä kaikella EU:n politiikalla on vaikutusta pk-yrityksiin, joten ne tarvitsevat todellista horisontaalista, näkyvää, koordinoitua ja johdonmukaista politiikkaa, jonka muotoilun ja toteuttamisen on oltava tuloksekasta ja tehokasta (15).

2.4

Pk-yrityspolitiikassa ei oteta huomioon pk-yritysten eri luokkien erilaisia tarpeita. Politiikan muotoilun ja toteuttamisen tehostaminen edellyttää melkoisesti kartoitustyötä kohderyhmien erottamiseksi toisistaan nykyistä tarkemmin ja ratkaisujen kohdentamiseksi ja räätälöimiseksi niiden erityistarpeiden mukaisesti. Jaottelukriteerit voisivat pohjautua paitsi kokoon (esim. mitä pienempi yritys on, sitä vaikeampi sen on yleensä saada rahoitusta ja sitä enemmän se tarvitsee neuvoja, ohjausta ja mentorointia), myös sijaintiin (kaupunki vai pieni kunta tai syrjäinen maaseutualue), elinkaaren vaiheeseen (start-up, scale-up), toimialaan (teollisuus, kauppa, maatalous, matkailu jne.) tai muuhun vastaavaan tekijään.

2.5

Small Business Act -aloitteen tarkistamiseksi on jo tehty merkittävää valmistelutyötä. REFIT-ohjelman avulla on ryhdytty tekemään paljon kaivattuja parannuksia EU:n lainsääntöpuitteisiin ja vähentämään hallinnollisia esteitä. Voimassa olevan EU-lainsäädännön määrä on vuosien kuluessa noussut 19 875 asiakirjaan (16). Näistä 1 527 sisältää pk-yrityksiin liittyviä säännöksiä, jotka koskevat lähinnä seuraavia asioita: valtiontuki (343), kilpailu (293), sisämarkkinat (217), tutkimus ja teknologian kehittäminen (133) ja talousarvio (117).

2.6

Viimeaikaiset ETSK:n tutkimukset osoittavat, että useiden aloitteiden käynnistämisestä huolimatta EU:n pk-yrityspolitiikka kaipaa tuntuvaa tarkistusta tukitoimenpiteiden monipuolistamiseksi, sovellettavien sääntöjen yksinkertaistamiseksi sekä pk-yritysten ja niitä edustavien organisaatioiden kanssa tehtävän yhteistyön ja viestinnän optimoimiseksi, jotta pk-yritysten kirjo ja erilaiset tarpeet voidaan ottaa tehokkaasti huomioon. Alueiden rooli erityisesti pk-yrityksiin vaikuttavan EU-politiikan ja -lainsäädännön täytäntöönpanossa kasvaa huomattavasti (17).

3.1

Pk-yritykset kohtaavat erilaisia yhä suurempia haasteita:

3.2

Pk-yritykset muodostavat jokseenkin heterogeenisen ja monimuotoisen ryhmän. Ne voidaan erottaa toisistaan koon, elämänkaaren vaiheen, sijainnin, omistusmuodon, toimialan tai muun vastaan tekijän perusteella, ja niiden tukitarpeet vaihtelevat melkoisesti sen mukaan, mihin alaluokkaan yritys kuuluu. Oma erityiskohtelua vaativa ryhmänsä ovat yksinyrittäjät (melkein 50 prosenttia kaikista pk-yrityksistä), jotka on lähes suljettu tukitoimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän erittäin heikossa asemassa olevan pk-yritysten ryhmän toiminnan ja menestymisen edistämiseksi olisi myös puututtava asianmukaisesti näennäiseen itsenäiseen ammatinharjoittamiseen.

3.3

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tukipolitiikan muotoilu pelkästään tuettavien yritysten koon pohjalta saattaa olla vanhanaikaista ja liian ylimalkaisesti kohdennettua eikä se välttämättä vastaa eri pk-yritysryhmien erilaisia tarpeita. ETSK on lausunnoissaan korostanut jatkuvasti, että Euroopassa tarvitaan paremmin kohdennettua ja tarkemmin määriteltyä pk-yritysten tukipolitiikkaa (18) ja että pk-yritysten määritelmää on syytä tarkistaa, jotta se heijastaa paremmin pk-yritysten kirjoa ja jäsenvaltioiden välisiä eroja (19). ETSK kehottaakin Euroopan komissiota käynnistämään kuulemisen pk-yritysten määritelmästä. Kuulemisen yhteydessä olisi arvioitava myös sitä, miten määritelmää sovelletaan toteutettaessa mikroyrityksiä, pieniä ja keskikokoisia yrityksiä hyödyttäviä pk-yrityspoliittisia toimenpiteitä.

3.4.1

Pk-yritysten tukemiseen tarkoitettuja välineitä on arvioitava siltä kannalta, miten ne todella vaikuttavat pk-yritysten tilanteen parantamiseen ja vastaavatko ne eritoten Small Business Act -aloitteen yhteydessä määriteltyjä periaatteita. ETSK katsoo, että EU:n varojen käytön tuloksellisuutta ja tehokkuutta on syytä arvioida laadullisesti ja perin pohjin ja että jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan ”pienet ensin” -periaatteen ja yhden kerran periaatteen soveltamiseksi valtio- ja aluetasolla. Näiden periaatteiden noudattamisen olisi oltava pakollista kaikilla hallintotasoilla (20).

3.4.2

”Pienet ensin” -periaatetta ja Small Business Act -aloitteen periaatteita ei mainita Junckerin suunnitelmassa suoraan. Ne ovat jossain määrin nähtävissä Horisontti 2020- ja COSME-ohjelmista, mutta niiden soveltamista käytännössä olisi parannettava. ETSK kehottaa EU:n päätöksentekijöitä ottamaan Small Business Act -aloitteen periaatteet huomioon kaikissa EU:n säädöksissä, joilla on välitöntä tai välillistä vaikutusta pk-yrityksiin.

3.4.3

Luotto-, rakennus- ja vuokrakustannukset ovat viime vuosina laskeneet kriisin vuoksi. Tämä luo yhdessä muutamien uusien kohdennettujen välineiden kanssa hyvät edellytykset start-up-yrityksille, mutta yritysten scale-up-vaiheen tukeminen on yhä pitkälti liian vähäistä. ETSK onkin tyytyväinen komission uuteen aloitteeseen, jolla pyritään puuttumaan tähän ongelmaan (21).

3.4.4

Pankkilainat ovat edelleen pk-yritysten tärkein rahoituslähde, mutta pankkirahoituksen saanti on monille pk-yrityksille yhä vaikeaa, mikä johtuu pankkien heikoista taseista, EKP:n rahapolitiikan puutteellisesta välittymisestä tietyissä maissa ja takuuvaatimusten aiheuttamista melko suurista esteistä. Pääomasijoitusrahastojen, riskipääoman, erikoistuneilla markkinasegmenteillä liikkeeseen laskettavien joukkovelkakirjojen ja oman pääoman ehtoisten välineiden sekä joukkorahoituksen keinoin tapahtuva markkinarahoitus on yhä tärkeämpää, mutta useimmat pk-yritykset eivät ole vielä valmiita käyttämään näitä mahdollisuuksia (22). Ne tarvitsevat asianmukaista opastusta ajoituksen suhteen, yksityiskohtaista tietoa ja tukea voidakseen perehtyä näihin vaihtoehtoihin. ETSK tekemän kyselytutkimuksen mukaan erittäin suurella osalla pk-yrityksistä ei ole tietoa mahdollisuuksista saada tukea Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) avustusjärjestelmistä tai hankkia rahoitusta EU-varoin tuetun investointirahaston kautta.

3.4.5

Pikakysely osoittaa, että tukivälineiden kohdennus ja painopisteet eivät aina mene yksiin pk-yritysten ensisijaisten tarpeiden kanssa (23). Yksi syy tähän on se, ettei tunnusteta, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen merkittäviä eroja. Esimerkiksi uusille markkinoille pääsy on pk-yritysten suurin haaste lähinnä eteläeurooppalaisten yritysten mukaan, mutta suurin osa markkinoille, myös kansainvälisille markkinoille, pääsyn edistämiseen tarkoitetusta tuesta menee pohjoiseurooppalaisille yrityksille. Tämä on selkeä osoitus siitä, että pk-yritysten tarpeet vaihtelevat jäsenvaltiotasolla huomattavasti, minkä vuoksi on aiheellista kysyä, pitäisikö Euroopan laajuiset välineet kenties suunnitella tarkemmin. Tätä näkemystä tukee täysin myös eurooppalaisia pk-yrityksiä käsittelevä vuosikertomus 2014/2015 (24), jonka mukaan heikoimmin pärjänneiden maiden ryhmä koostuu lähinnä Etelä-Euroopan maista. Näiden maiden ilmoittamat hankkeiden onnistumisasteet ovat erittäin alhaisia, ja tämä koskee myös Horisontti 2020 -puiteohjelman pk-yritysosion hankkeita (25).

3.4.6

”Pk-yritysedustajien” rooliin kohdistuneet suuret odotukset eivät valitettavasti ole vielä täyttyneet. Vain harvat pk-yritysedustajat tietävät, kuka tehtävää hoitaa heidän kotimaassaan. Useimmat pk-yritykset toteavat pk-yritysedustajan hoitavan vain virallisia ja muodollisia tehtäviä sen sijaan, että tällä olisi todellisiin pk-yrityksiä tukeviin toimenpiteisiin liittyvä rooli. Vaikka pk-yritysedustajien verkoston perustavoitteena on toimia yhdyssiteenä Euroopan komission ja kansallisten elinten välillä ja ajaa tehokkaasti pk-yritysten etuja kansallisissa elimissä ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä, pk-yritykset odottavat sen antavan todellisia neuvoja ja tietoja EU:n politiikasta yhteistyössä pk-yritysorganisaatioiden kanssa.

3.4.7

Yrittäjyyden edistäminen liittyy asianmukaisten edellytysten luomiseen sille, että voidaan lisätä elinkelpoisten ja menestyksekkäiden start-up-yritysten ja uusien yritysten osuutta, auttaa uusia yrityksiä parantamaan kilpailukykyään ja kasvamaan nopeammin ja tehokkaammin sekä parantaa maksukyvyttömyysmenettelyjä ja edistää yritysten luovutuksiin liittyvien menettelyjen kehittämistä ja tehostamista (26). Vaikka yritysten rekisteröinnistä on jo onnistuttu tekemään EU:ssa teknisesti ja menettelyiltään paljon entistä vaivattomampaa, toisen ja kolmannen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan vielä lisätoimia. Arvioiden mukaan kaikki jäsenvaltiot pärjäävät heikoimmin ns. toisen mahdollisuuden periaatteen noudattamisessa, eikä komissiokaan tee sopimuksia yritystoiminnassaan aiemmin epäonnistuneiden yrittäjien kanssa.

3.4.8

Lisäksi likvidaatio (niin maksukyvyttömyystilanteessa kuin yrityksen vapaaehtoisen purkamisen yhteydessä) sekä uudelleenjärjestelyt ja perintöasiat ovat monissa maissa vaikeita jo pelkästään menettelyiltään. ETSK korostaa, että maksukyvyttömyyslainsäädäntöä on tarpeen yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa (27).

3.4.9

Julkinen kuuleminen ja viimeaikaiset ETSK:n tutkimukset tarjoavat myös merkittävää tietoa keskeisistä haasteista kaikilla eurooppalaisten pk-yritysten kannalta tärkeimmillä painopistealoilla:

—

REFIT-ohjelman yhteydessä on käynnistetty vain vähän pk-yrityksiin liittyviä poikkeus- tai yksinkertaistamisaloitteita.

—

Vanhentuneeseen pk-yritysten määritelmään ei ole edelleenkään puututtu.

—

Pk-yritystestiä sovelletaan jäsenvaltioissa vain osittain ja epäyhtenäisesti, koska se ei ole vielä pakollinen.

—

Vaikutusarviointeja ja etenemissuunnitelmia koskevia julkisia kuulemisia hankaloittavat toimielinten byrokraattinen toimintatapa ja se, että niitä ei toteuteta kaikilla EU-kielillä.

—

Kaikki tutkimukseen osallistuneet pk-yritykset pitävät korruptiota ja tehotonta valtionhallintoa vakavina ongelmina, jotka vaikuttavat erittäin haitallisesti niiden liiketoimintaan.

—

Vaikka maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin (28) tarkistuksen yhteydessä otettiin käyttöön tiukempia vaatimuksia, julkishallintotahojen ja suurten yritysten maksuviivästykset ovat edelleen kielteinen suuntaus eräissä jäsenvaltioissa.

—

Yrittäjyyskasvatusta ei ole vieläkään sisällytetty johdonmukaisesti useimpien jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiin.

—

Opettajien yrittäjyyskoulutus on satunnaista, ja se toteutetaan useimmiten yksittäisten hankkeiden yhteydessä. Alalla on vain muutamia Euroopan laajuisia aloitteita (29).

—

Yrittäjyyteen keskittyvät nuoriso-ohjelmat ovat kyllä menestyksekkäitä, mutta ne uhkaavat poiketa alkuperäisistä tavoitteistaan eli yrittäjyyden edistämisestä.

—

Euroopan pk-yritysviikon kaltaiset edistämiskampanjat eivät juurikaan kannusta osallistujia harkitsemaan vakavasti yrittäjäksi ryhtymistä.

—

Yrityksen perustamiskustannukset ovat yhä kolme kertaa suuremmat kuin ilmoitettu viitearvo.

—

Sisämarkkinoita ei ole vielä saatettu valmiiksi, mikä hankaloittaa pk-yritysten pääsyä markkinoille mm. silloin, kun on kyse palvelujen tarjonnasta yli valtiorajojen.

—

Hallinnolliset menettelyt ovat monimutkaisia, ja toimituskustannukset ovat viennin ja tuonnin yhteydessä korkeat.

—

Pk-yritysten kansainvälistymisen tukemiseen tarkoitetuissa järjestelmissä ei sovelleta räätälöityä lähestymistapaa.

—

Standardit ja teollis- ja tekijänoikeudet eivät edelleenkään kiinnosta pk-yrityksiä, mikä johtuu lähinnä siitä, että niihin liittyvistä hyödyistä ei tiedoteta yrityksille asianmukaisesti, kustannukset ovat korkeat ja säännöt ovat liian monimutkaisia.

—

Tavanomainen rahoitusmuoto ovat pankkilainat. Kaukana perässä tulevat avustukset, ja täydentävänä keinona käytetään rahoitusvälineitä.

—

Avustukset eivät ole markkinalähtöisiä, eikä niitä räätälöidä tietyille pk-yritysten alaryhmille. Lisäksi ne vastaavat toimintapoliittisilta linjoiltaan harvoin pk-yritysten tarpeita.

—

Rahoitusvälineet soveltuvat paremmin pk-yritysten välittömien käyttöpääomatarpeiden tyydyttämiseen. Valitettavasti vain erittäin pieni osa pk-yrityksistä on hyvin perillä näistä välineistä, välineiden yksilöllinen soveltaminen on edelleen harvinaista, niiden tarjonta riippuu erittäin pitkälti rahoituslaitosten, välittäjätahojen ja loppukäyttäjien toimivasta yhteistyöstä eikä niiden todellisesta vaikutuksesta ole tietoa eikä analyyseja. Täydentävyyttä ja yhteisvaikutuksia nykyisten välineiden sekä alue-, valtio- ja kansainvälisen tason toimijoiden kesken olisi vahvistettava. Tämä koskee mm. entistä tehokkaampien rahoitusvälineiden, kuten vastatakausten, edistämistä.

—

Vaikka innovatiivisten, muiden kuin lainapohjaisten rahoitusmahdollisuuksien, kuten yksityisen oman pääoman ehtoisen rahoituksen ja riskipääoman, tarjoamisessa on edistytty huomattavasti, ne ovat edelleen melko kehittymättömiä useimmissa jäsenvaltioissa (30).

—

Merkittävä osa pk-yrityksistä ei uskalla hakea EU-ohjelmien alaisia rahoitusvälineitä, koska ”rahoituksen saanti vaikuttaa liian monimutkaiselta”.

—

Vaikka Horisontti 2020 -puiteohjelmasta myönnetään erityisrahoitusta pk-yrityksille, sen avulla ei voida ratkaista kaikkia niitä ongelmia, joita pk-yrityksillä on innovointitoimintaan tarvittavan riskirahoituksen saannissa. Lisäksi valitettavan harvat hankkeet ovat peräisin uusimmista jäsenvaltioista.

—

Pk-yritykset eivät edelleenkään ole riittävän kiinnostuneita ohjelmasta, mikä johtuu vaivalloisista ja epäoikeudenmukaisista kelpoisuus- ja soveltamissäännöistä.

—

Nykyiset säännöt saattavat kenties estää pk-yrityksiä osallistumasta elinkelpoisiin yhteenliittymiin innovointihankkeiden toteuttamiseksi.

—

Kustannukset, joita pk-yrityksille aiheutuu komission kehittämien vapaaehtoisten välineiden (31) käyttöoikeuksien hakemisesta, ovat yhä suhteellisen korkeat, joten näitä välineitä voivat käyttää vain harvat yritykset.

—

Tarjotun tiedon laatu ei vieläkään vastaa odotuksia.

—

Rakenne, sisältö ja muoto eivät ole kovinkaan käyttäjäystävällisiä.

—

Tiedon tarjontatapa on usein byrokraattinen.

—

Kieliesteet ovat yleisiä, koska tietoa tarjotaan pitkälti vain englanniksi.

3.5.1

Jotta pk-yrityspolitiikka olisi johdonmukaista, toimintalinjoissa on otettava huomioon pk-yritysten monimuotoisuus, mitä varten on kerättävä mikrotietoja ja tehtävä mikrotaloudellisia analyyseja. Tämä on ainoa tapa saada parempi käsitys pk-yritysten erityispiirteiden mukaisista erilaisista tarpeista.

3.5.2

Euroopan pankki- ja pääomamarkkinat ovat tällä hetkellä edelleen hajanaiset. Tilanteen korjaamiseksi käynnistetty pääomamarkkinaunionihanke on toteutettavissa vain, jos se on johdonmukainen pk-yritysten tukemiseen tähtäävien muiden toimintapolitiikkojen kanssa. Useimpien pk-yritysten vähäinen tieto ja heikko käsitys erilaisista rahoitusvälineistä rajoittanee pääomamarkkinaunionin kehitystä. Siksi pk-yritysten tukemiseksi olisi myös otettava käyttöön kestäväpohjainen pitkän aikavälin rahoitusstrategia ja parannettava eri välineiden, täydentävyysmahdollisuuksien ja eri välineisiin liittyvien hyötyjen ja riskien ymmärtämistä.

3.5.3

Omistajan, johtoportaan ja työtekijöiden suhteet ovat pk-yrityksissä useimmiten tiiviimpiä kuin suurissa yrityksissä. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu hyödyttää näin ollen kaikkia, sillä se luo pohjan työntekijöiden sitoutumiselle ja osallistumiselle ja laadukkaille työpaikoille. Jotta kaikki sidosryhmät hyötyvät tällaisesta tilanteesta ja sosiaalisen pääoman karttumista pk-yrityksissä voidaan edistää, pk-yritysten tietoisuutta työmarkkinavuoropuhelun, työterveyden ja -turvallisuuden, työolojen, innovatiivisten työn organisointitapojen, työssä tapahtuvan oppimisen sekä taitojen kehittämisen merkityksestä olisi pyrittävä lisäämään järjestelmällisin tukitoimenpitein. Työmarkkinaosapuolilla on tässä yhteydessä korvaamaton rooli.

—

Vältetään ylisääntelyä huolehtimalla siitä, että EU:n lainsäädännön käännökset ovat entistä selkeämpiä, ottamalla käyttöön järjestelmiä riitojen ratkaisemiseksi ja säädöstekstien virheellisten tulkintojen korjaamiseksi sekä laatimalla pk-yrityksiä palvelevia tiedotteita ja käsikirja, jossa esitetään kokoavasti tietoa pk-yritysten kannalta tärkeistä asioista ja tehdään niistä selkoa.

—

Tehdään pk-yritystesti pakolliseksi uusien lainsäädäntöehdotusten osalta ja huolehditaan siitä, että sitä sovelletaan tehokkaasti kaikissa jäsenvaltioissa ja järjestelmällisesti kaikissa komission yksiköissä (32).

—

Varmistetaan pk-yritysten ja niitä edustavien organisaatioiden entistä tehokkaampi ja järjestelmällinen osallistuminen uuden lainsäädännön vaikutusten arviointiin yksinkertaistamalla arviointien muotoa ja sisältöä ja tarjoamalla tietoa kaikilla EU:n kielillä. Lisäksi arvioidaan eri pk-yritysryhmiin kohdistuvia vaikutuksia.

—

Tehdään unionin toimintapolitiikkoihin liittyvälle EU-lainsäädännölle kattava toimivuustarkastus säännöllisin väliajoin.

—

Otetaan valtakunnalliset ja alueelliset pk-yritysorganisaatiot kumppaneina tiiviimmin mukaan toimielinten väliseen keskusteluun uudesta lainsäädännöstä, jolla on merkitystä pk-yritysten kannalta (tekemällä tämä pakolliseksi).

—

Huolehditaan REFIT-ohjelman tuottamien tulosten tehokkaasta seurannasta pk-yrityksiin kohdistuvien rasitteiden vähentämisen osalta.

—

Tuetaan eurooppalaisten, valtakunnallisten ja alueellisten pk-yritysorganisaatioiden toimia tiedon, koulutuksen ja ohjauksen tai mentoroinnin tarjoamiseksi yrityksille.

—

Monipuolistetaan nykyisiä välineitä, jotta voidaan edistää yrittäjähenkisyyden vahvistamista nuorten keskuudessa ja varmistaa, että tukiohjelmissa keskitytään edelleen keskeisten yrittäjätaitojen kehittämiseen.

—

Otetaan yrittäjyyskasvatus osaksi opetussuunnitelmaa kaikilla koulutustasoilla (33).

—

Yksinkertaistetaan yrityksen perustamiseen liittyviä menettelyjä entisestään ja vähennetään niiden kustannuksia, helpotetaan rahoituksen saantia ja kannustetaan entistä useampia ihmisiä kehittämään yritystoiminta-aikeitaan.

—

Mahdollistetaan yksinkertaiset ja vaivattomat yritysten luovutukset, likvidaatiomenettelyt ja toisen mahdollisuuden vaihtoehdot.

—

Optimoidaan sisämarkkinoiden toimintaa ylisääntelyn, sääntöjen soveltamatta jättämisen ja jäsenvaltioiden muiden sellaisten toimintatapojen estämiseksi, jotka vääristävät kilpailua, heikentämättä kuitenkaan työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia.

—

Lisätään nykyisten kansainvälistymistä tukevien verkostojen tunnettuutta tehostamalla yhteistyötä pk-yrityksiä edustavien valtakunnallisten ja alueellisten organisaatioiden kanssa.

—

Tarjotaan pk-yrityksille välineitä, joiden avulla ne voivat osallistua näyttelyihin, kokouksiin ja messuille ulkomailla.

—

Kannustetaan pk-yrityksiä muodostamaan valtakunnallisia ja alueellisia alakohtaisia, laatusertifioituja yhteenliittymiä.

—

Vähennetään edelleen kustannuksia, joita pk-yrityksille aiheutuu standardeista ja teollis- ja tekijänoikeuksista, ja tuodaan esiin näiden hyötyjä kilpailukyvyn kannalta.

—

Rajoitetaan muodollisuudet, seuranta ja valvonta siihen, mikä on ehdottomasti välttämätöntä – velvollisuus noudattaa yhden kerran periaatetta, sähköisten lomakkeiden käyttö ja de minimis -säännön soveltamisen yksinkertaistaminen.

—

Suunnitellaan pk-yrityksille tarkoitetut avustuspohjaiset ohjelmat huolellisten tarvearviointien pohjalta ja vältetään sitä, että hankkeita toteutetaan ilman minkäänlaista liiketoiminnan kehittämisstrategiaa tarkoituksena vain saada rahoitusta, jota ei tarvitse maksaa takaisin.

—

Tiivistetään Euroopan investointirahaston (EIR), rahoituksen välittäjien ja pk-yritysorganisaatioiden yhteistyötä sellaisten erittäin tehokkaiden rahoitusvälineiden suunnittelemiseksi, jotka vastaavat pk-yritysten käyttöpääoman, lainojen ja takuiden tarvetta, ja arvioidaan vaikutuksia määrällisten indikaattoreiden avulla.

—

Kehitetään kattava ja eriytetty räätälöityjen innovatiivisten tukitoimien valikoima, jotta pk-yritysten heterogeeninen ryhmä onnistutaan todella saavuttamaan (34).

—

Tarjotaan tukea pk-yrityksille, jotka ovat valmiita laskemaan liikkeeseen joukkovelkakirjoja ja oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä erikoistuneilla markkinasegmenteillä.

—

Osoitetaan – brexitin taloudelliset vaikutukset huomioon ottaen – COSME-ohjelmaan sisältyvään lainatakausjärjestelyyn riittävästi määrärahoja sille asetetun tehtävän täyttämiseksi.

—

Tutkitaan keinoja vahvistaa muita kuin lainapohjaisia rahoitusmahdollisuuksia, kuten yksityisen oman pääoman ehtoista rahoitusta, riskipääoma-, bisnesenkeli- ja joukkorahoitusta, ja hyödyntää takauslaitosten tarjoamaa tukea tehokkaasti.

—

Tarjotaan välineitä, joilla voidaan parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada riskipääomaa innovaatioiden käyttöönottoon.

—

Tuetaan pk-yritysten ja tutkimus- ja oppilaitosten yhteistyötä ja helpotetaan niiden välistä tiedonvaihtoa.

—

Luodaan suotuisat edellytykset sellaisten elinkelpoisten yhteenliittymien muodostamiselle, joissa pk-yrityksillä ja niiden markkinalähtöisillä innovatiivisilla ideoilla on keskeinen asema.

—

Edistetään pk-yritysten kilpailukykyä ohjauksen tai mentoroinnin keinoin. Näin voidaan kehittää valmiuksia ja tarjota teknistä apua, levittää tietoa parhaista toimintatavoista ja tukea pk-yritysorganisaatioiden yhteistyötä.

—

Tuetaan pk-yrityksiä edustavia eurooppalaisia, valtakunnallisia ja alueellisia organisaatioita tärkeimpinä painopisteinä ottamalla käyttöön strategioita niiden valmiuksien kehittämiseksi ja soveltamalla monitasoisen ja useisiin tekijöihin perustuvan hallinnon periaatetta EU-, valtio- ja aluetasolla sekä lainsäädäntäprosessissa.

—

Harkitaan mahdollisuutta luoda kaikkia pk-yritysten tukialoitteita varten yksi ainoa portaali, joka on rakenteeltaan selkeä ja helppokäyttöinen ja digitaaliselta sisällöltään monipuolinen, jonka kieli on ymmärrettävää ja josta käyttäjää ei ohjata jatkuvasti muille sivustoille.

—

Mukautetaan ammattikoulutusjärjestelmät työmarkkinoiden vaatimuksiin ja luodaan järjestelmiä työmarkkinoiden tarpeiden seuraamiseksi ja ennustamiseksi.

—

Tuetaan nykyistä voimakkaammin jäsenvaltioiden pyrkimyksiä helpottaa pk-yritysten osallistumista oppisopimuskoulutusjärjestelmiin.

—

Tuetaan lyhytkestoisia koulutusohjelmia ja edistetään työnantajajärjestöjen ja oppilaitosten välistä yhteistyötä.

13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/25

Esittelijä:

Antonello PEZZINI

Toinen esittelijä:

Hannes LEO

1.1

Euroopan talous perustuu yhä enemmän luovuuteen ja innovointiin. Teollis- ja tekijänoikeusvaltaisten alojen osuus on EU:n BKT:stä 39 prosenttia ja työpaikoista 26 prosenttia (1). ETSK katsoo, että yrityksille tulee tarjota tietynlaiset olosuhteet innovoinnin, investointien ja työllisyyden helpottamiseksi.

1.2

YK:n (2) ja OECD:n arvioiden mukaan väärennettyjen tuotteiden osuus maailmankaupasta on 5–7 prosentista (YK) 2,5 prosenttiin (OECD). Suurin osa Euroopan väärennetyistä tuotteista on valmistettu EU:n ulkopuolella, mutta tuotanto on kasvussa myös jäsenvaltioissa. Internet on helpottanut ja laajentanut väärennettyjen tuotteiden myyntiä verkossa massiivisesti, ja syytteeseen joutumisen riski on erittäin pieni.

1.3

Väärennösten tekijät käyttävät hyväkseen tärkeimpien rajanylityspaikkojen eroja tullivalvonnan tehokkuudessa tullessaan sisämarkkinoille sekä EU:n sääntöjen ja normien kansallisen täytäntöönpanon hajanaista ja vaihtelevaa luonnetta. Ne helpottavat kuluttajien terveydelle vaarallisten, yleistä turvallisuutta ja järjestystä vaarantavien ja yritysten kilpailukykyä haittaavien tuotteiden tuloa EU:hun.

1.4

Moitteettomasti ja yhteensopivasti toimivan tulliliiton tuleekin varmistaa tullikoodeksin uuden järjestelmän tehokas toiminta niin, että suojellaan yrityksiä epäreilulta kilpailulta ja etenkin maailmanlaajuiselta väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden tuotannolta. Tämä ei ole pelkästään yritysten etujen mukaista, vaan sillä on myös suoria vaikutuksia yleiseen terveyteen, turvallisuuteen ja järjestykseen sekä talouskasvuun.

1.5

ETSK katsoo, että on erotettava toisistaan kahdenlainen väärennystoiminta: väärentäminen teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamisena, eli puhdas epäreilu kilpailu, josta ei ole vaaraa turvallisuudelle ja kansanterveydelle, ja väärennysrikos rikollisena toimintana Medicrime-yleissopimuksen (3) määritelmän mukaisesti. Väärentämisen ja laittoman valmistamisen torjumisen tulisikin olla EU:n keskeinen painopiste, jotta voitaisiin varmistaa vapaan maailmankaupan terve kasvu ilman protektionismia, mutta myös siksi, että järjestäytynyt rikollisuus väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tuotteiden kaupassa käy yhä ammattimaisemmaksi ja aiheuttaa vaaroja kuluttajille. Käyttöön voitaisiin ottaa asianmukaisia rikollisoikeudellisia menettelyjä väärennysrikosten ehkäisemiseksi.

1.6

Markkinoilla olevien väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen yhä suurempien tavaramäärien kielteisten vaikutusten vähentämiseksi on ryhdyttävä alakohtaisiin, kansallisen ja EU-tason sekä monenvälisiin toimiin, jotta voidaan estää

1.7

ETSK on vakuuttunut, että tarvitaan kaikkien julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteisiä toimenpiteitä, jotta voidaan määrittää ja ottaa käyttöön yhteinen strategia koordinoiduista toimista tämän ilmiön ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja torjumiseksi. Tueksi tarvitaan asianmukaiset, yhteiset tekniset ja lainsäädännölliset puitteet.

1.8

ETSK katsoo kuitenkin, että aloitteen tekeminen kuuluu ensisijaisesti EU:n yksityissektorille, eli niille teollisuusyrityksille ja palveluntarjoajille, joihin ilmiö vaikuttaa eniten. Mukana tulee olla myös koko arvoketju oikeudenhaltijoineen ja pk-yrityksineen. Euroopan komission tulee puolestaan ajantasaistaa teollis- ja tekijänoikeuksien sääntelykehystä, jotta voidaan uudistaa voimassa olevia sääntöjä ja mukauttaa EU:ssa ja jäsenvaltioissa tällä hetkellä tarjolla olevia rikosoikeuden vaihtoehtoja. Näiden tahojen yhteisestä toiminnasta tulisi muodostua vahva yhteinen sysäys, joka kattaa sekä alkulähteen että koko toimitusketjun, kun pyritään löytämään yhteentoimivia mekanismeja kansainvälistä yhteistyötä ja toimittajien ja asiakkaiden valvontaa varten väärentämisen riskin minimoimiseksi toimitusketjussa.

1.9

ETSK:n mielestä yksityisen sektorin yhteisen toiminnan vahvistaminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa toimiva kumppanuus internetpalveluntarjoajien, sisällöntuottajien, tuotemerkkien omistajien, sähköisten maksupalvelujen tarjoajien, mainostajien, mainosverkostojen ja verkkotunnusrekisterien kanssa sekä vapaaehtoiset yhteistyösopimukset, jotka mahdollistavat nopeat mukautukset äkillisiin markkinamuutoksiin.

1.10

Yksityissektorin vahvan toiminnan tueksi olisi toteutettava muun muassa seuraavia julkisia toimenpiteitä:

1.11

ETSK katsoo, että eurooppalaiselle väärentämisen vastaiselle kampanjalle, myös väärentämisen torjunnan eurooppalaiselle teemapäivälle ja erityiselle auttavalle puhelimelle, tulisi osoittaa rahoitusta, ja korostaa seuraavia seikkoja:

1.12

ETSK pitää välttämättömänä tiiviimpää koordinointia Euroopan komission eri yksiköiden, asianosaisten unionin virastojen ja niitä vastaavien jäsenvaltiotason tahojen välillä. Tähän voidaan päästä antamalla käyttöön riittävät resurssit Euroopan laajuista yhteistyötä varten ja pyrkimällä luomaan todellinen yhteistyön kulttuuri. Keskitetyn, väärentämisen torjuntaan keskittyvän työryhmän perustaminen joksikin aikaa saattaisi auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa.

1.13

ETSK kehottaa neuvostoa ja EP:tä pyytämään Euroopan komissiolta pikaisesti seuraavia toimia:

2.1

Käsillä olevan lausunnon aihealueen määrittämistä varten viitataan asetuksessa (EU) N:o 608/2013 esitettyihin käsitteisiin. Lausunnossa ei käsitellä laitonta kopiointia sähköisin ja digitaalisin keinoin eikä tietotekniikkaohjelmistojen tai laittomien tiedostojen levittämistä ja kauppaa teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännön vastaisesti, sillä ne liittyvät tiiviisti digitaalistrategiaan, jota varten ETSK on perustanut oman pysyvän valmisteluryhmän.

2.2

Väärentämisen määrällinen mittaaminen on mutkikas tehtävä, sillä muun laittoman toiminnan tapaan saatavilla oleva tieto perustuu liiaksi arvioihin ja likimääräisiin lukuihin, koska väärentämistoiminnan kanavat ovat pääasiassa rikollisjärjestöjen hallussa. Ne ovat taitavasti havainneet tämän laittoman toiminnan huimat mahdollisuudet ja sen, että kiinnijäämisen riski on erittäin pieni.

2.3

Viime vuosina väärentämisen kohteeksi joutuneiden tavaroiden valikoima on kasvanut siihen pisteeseen asti, että enää ei ole tuotteita, joita ei voitaisi jäljitellä ja myydä. Kaikkea kopioidaan: asusteita, mekaanisia varaosia ja välineitä, rakennusmateriaaleja ja -tarvikkeita, koruja, jalkineita, designtavaroita, leluja, kosmetiikkaa ja lääkkeitä. Tuoteväärennökset näyttävät muodostaneet oman rinnakkaisalan, joka on todellinen kilpailija, jota vastaan yritysten on taisteltava ja puolustettava markkinaosuuttaan.

2.4

Hankinnan helppous tarkoittaa usein sitä, että kuluttajat valitsevat väärennetyn tuotteen. Tällä on vakavia vaikutuksia yrityksille, erityisesti pk-yrityksille. Verkkokaupat ja verkkohuutokaupat ovat huonosti säänneltyjä ja hankalia valvoa, ja ne tarjoavat tehokkaan ja varman mahdollisuuden laajan asiakaspohjan luomiselle ja kaupanteolle halvoilla, väärennetyillä tuotteilla.

2.5

Väärentämisestä on tullut yksi tärkeimmistä järjestäytyneen rikollisuuden mahdollistajista ja rahoittajista. Rikollisjärjestöjen mukanaolo on tehnyt väärentämisestä huomattavasti ammattimaisempaa toimintaa: järjestäytyneet rikolliset ovat luoneet tarvittavat verkot tulostensa optimoimiseksi globaalilla tasolla.

2.6

Väärennettyjen tavaroiden tuotantoa pidetään yleensä ulkopuolisena ilmiönä: tullin tilastot osoittavat selvästi, että suurin osa väärennettyjen tuotteiden lähtömaista on muita kuin EU:n jäsenvaltioita. Kiina on edelleenkin yksi keskeisistä toimijoista, vaikka se on tehnyt eniten väärennösten torjumiseksi.

2.7

Mahdollisuus hyödyntää internetiä on synnyttänyt väärennetyille tuotteille uusia jakelukanavia, joihin liittyvä riski on myyjille vähäinen, koska on vaikea nostaa syytteitä arvoketjun välittäjätahoja vastaan. On lisättävä yhteistyötä kautta koko arvoketjun, jotta väärennettyjen tuotteiden verkkokauppaa kyetään torjumaan tehokkaasti.

2.8

Teollis- ja tekijänoikeusvaltaisten alojen osuus on EU:n BKT:stä 39 prosenttia ja työpaikoista 26 prosenttia (5). Tuoreiden tutkimusten mukaan (6) väärennettyjen tuotteiden osuus maailmankaupassa on 5–7 prosenttia eli noin 600 miljardia euroa vuodessa. OECD arvioi puolestaan (7), että vuonna 2013 tuotujen väärennettyjen tavaroiden osuus oli maailmankaupassa 2,5 prosenttia eli 338 miljardia euroa ja että jopa 5 prosenttia EU:hun tuoduista tavaroista (eli 85 miljardin euron arvosta) on väärennettyjä tai laittomasti valmistettuja. Tässä luvussa ei ole otettu huomioon yhden jäsenvaltion sisällä tuotettuja ja myytyjä tavaroita eikä tavaroita, jotka on ostettu internetin kautta ja epäsuoran taloudellisen toiminnan välityksellä.

2.9

Muiden vuoden 2017 kansainvälisten tilastojen (8) mukaan väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden maailmanlaajuinen kauppa tuottaa vuosittain 923 miljardia – 1,13 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

2.10

Väärennettyjen tavaroiden – myös laajamittainen – tuotanto on lisääntymässä jäsenvaltioissa väärentäjien pyrkiessä kiertämään tullitarkastuksia EU:n ulkorajoilla.

2.11

Väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tuotteiden markkinoille tulo aiheuttaa suunnatonta vahinkoa taloudelle ja edistää harmaan talouden kehitystä. Näin jäädään ilman tuloja (9), joita tarvitaan välttämättömiin julkisiin palveluihin, veronmaksajien verorasitteesta tulee raskaampi, ja työpaikkoja menetetään säännöllisesti.

2.12

EU:ssa väärennystoiminta aiheuttaa vuosittain noin 800 000 työpaikan menetyksen ja noin 14,3 miljardin euron verotulojen menetyksen, mukaan lukien alv ja valmisteverot (10).

2.13

Euroopan parlamentti on hyväksynyt aiheesta joukon päätöslauselmia. Erityisesti voidaan mainita 9. kesäkuuta 2015 annettu päätöslauselma (11), jossa parlamentti suosittaa, että noudatetaan menettelytapaa, joka tuo kaikki väärennösten torjuntaan osallistuvat toimijat yhteen, lisätään kuluttajien tietoisuutta ja annetaan heille enemmän tietoa, kehitetään uusia kaupankäyntimalleja, parannetaan pk-yrityksille tarkoitettuja puolustusmekanismeja, edistetään jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden etujen lähentämistä ja käytetään paremmin hyödyksi Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) keräämiä tietoja.

2.14

Neuvosto hyväksyi 19. maaliskuuta 2013 päätöslauselman EU:n tullitoimintaohjelmasta teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten torjumiseksi (2013–2017), jossa asetetaan selkeät tavoitteet, osoitetaan asianmukaiset resurssit ja määritellään tulos- ja suoritusindikaattorit selkeästi kartoitetun etenemissuunnitelman mukaisesti:

2.15

Neuvoston 18. toukokuuta 2017 antamissa päätelmissä järjestäytyneen ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa koskevien EU:n prioriteettien asettamisesta vuosiksi 2018–2021 korostetaan, että ”rikollismarkkinat ovat yhä monimutkaisempia ja dynaamisempia tietyillä rikollisen toiminnan aloilla” ja että ”[e]rityistä huomiota olisikin kiinnitettävä laittomien tavaroiden ja palvelujen verkkokauppaan, väärennetyt tuotteet mukaan luettuina – –.”

3.1

Tullitilastot osoittavat selkeästi, että suurin osa väärennettyjen tuotteiden lähtömaista on EU:n ulkopuolisia maita, sillä väärennettyjen tavaroiden tuotannon keskeisiin toimijoihin kuuluu Kiinan ja Hongkongin ohella myös muita Aasian maita, jotka ovat erikoistuneet eri aloihin: Intia lääkkeisiin, Egypti elintarvikkeisiin, Turkki hajuvesiin, kosmetiikkaan ja jalkineisiin. Muita keskeisiä toimijoita ovat Malesia, Valko-Venäjä, Yhdistyneet arabiemiraatit, Indonesia, Thaimaa ja Filippiinit.

3.2

EU:n vuoden 2014 tullitilastojen mukaan yli 66 prosenttia väärennetyistä tekstiilituotteista ja vaatteista oli peräisin EU:n ulkopuolelta.

3.3

Aasiasta Eurooppaan tulevien tuotteiden kauttakulkupisteillä on erityisen tärkeä rooli, sillä ne ovat keskeisiä paikkoja tavaroiden kuljetuskonteille 135 eri maissa sijaitsevien 3 000 vapaa-alueen verkostossa. Näitä alueita käytetään paikkoina, joissa konttien sisällöt vaihdetaan, dokumentoidaan ja merkitään uudelleen.

3.4

Toinen huomionarvoinen seikka on väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tuotteiden kotimaisen tuotannon huomattava lisääntyminen EU:ssa. Europolin mukaan toiminnasta on tullut yhä kannattavampaa järjestäytyneille rikollisille, sen riskit ovat pienet ja se on yhteydessä muuntyyppisiin rikoksiin, kuten petoksiin, asiakirjojen väärentämiseen, veronkiertoon ja ihmiskauppaan.

3.5

Kun väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tuotteiden tuotantolaitokset siirtyvät EU:hun ja sen myötä kuljetuskustannukset laskevat ja kiinnijäämisen riski pienenee ja kun muodostuu hyvin järjestäytyneitä rikollisverkostoja, joilla on asianmukaiset resurssit, näyttää olevan syntymässä uusi malli: Tanger Med -vapaa-alueen, joka sijaitsee Marokossa, vain 15 kilometrin päässä EU:sta, odotetaan kasvavan, ja se saattaa tarjota rikollisverkostoille lisää mahdollisuuksia tuoda suuria määritä väärennettyjä tuotteita Euroopan markkinoille.

3.6

Maat, joiden liike-elämään väärennystoiminta vaikutti eniten vuosina 2011–2013, olivat Yhdysvallat (20 %), Italia (15 %), Ranska ja Sveitsi (12 %), Japani ja Saksa (8 %), Yhdistynyt kuningaskunta ja Luxemburg. Välillisiä menetyksiä ja lisäkustannuksia, joita aiheutuu väärennystoiminnasta johtuvista uusista suunnittelu- ja innovointiratkaisuista, ei pidä myöskään aliarvioida.

4.1

ETSK kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä pyrkien seuraaviin tavoitteisiin:

4.2

ETSK kehottaa laatimaan uudet EU:n puitteet 2018–2021, myös kokonaan rahoitetun ja koordinoidun toimintasuunnitelman, jotta voidaan vahvistaa väärentämisen vastaista lainsäädäntöä ja aloitteita EU:n tasolla, muun muassa seuraavin toimenpitein:

5.1

ETSK katsoo, että on tärkeää varmistaa Euroopan komission eri yksiköiden ja asianosaisten unionin virastojen tiiviimpi koordinointi. Tähän voidaan päästä perustamalla työryhmä, joka raportoi suoraan Euroopan komission puheenjohtajalle ja joka voi olla yhteydessä asiaankuuluviin yksityissektorin tahoihin, kansainvälisiin elimiin ja jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin.

5.2

Tämän väärentämisen torjuntaan keskittyvän työryhmän tulisi esittää kattava vuosikertomus edistyksestä tekniikan, rakenteiden ja sääntelyn alalla erityisesti kansainvälisellä tasolla.

5.3

Euroopan komission ja unionin virastojen, etenkin EUIPO:n, Europolin ja OLAFin, sekä väärentämiseen torjuntaan osallistuvien kansalaisjärjestöjen tulee tiivistää kansainvälistä koordinointia järjestämällä vuosittain kansainvälisiä konferensseja.

13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/32

Esittelijä:

José Manuel ROCHE RAMO

Toinen esittelijä:

Estelle BRENTNALL

1.1

EU:n juurikassokeriteollisuus on valmistautumassa yhteen historiansa suurimmista muutoksista: tuotantokiintiöiden poistamiseen 1. lokakuuta 2017. Tuotantokiintiöiden poistaminen tarjoaa mahdollisuuksia EU:n juurikassokerivalmistajille, etenkin mahdollisuuden tuottaa enemmän sokeria elintarvikekäyttöön ja viedä sitä rajoituksitta. Hyötyäkseen näistä avauksista EU:n juurikassokeriteollisuus on pyrkinyt voimakkaasti lisäämään kilpailukykyään. Tuotantokiintiöiden poistaminen luo kuitenkin myös lisäriskejä ja epävarmuustekijöitä ja saattaa asettaa koko alan paineen alaiseksi. Kilpailu tulee kiristymään, mikä lisää hintapainetta niin tuottajien kuin jalostajien kohdalla, kun taas isoglukoosin odotetaan lisäävän markkinaosuuttaan. Vähemmän kilpailukykyisillä EU:n juurikassokerivalmistajilla ja -viljelijöillä saattaa olla vaikeuksia selviytyä ankarammassa ja vaihtelevammassa markkinaympäristössä. Tällä voi olla vakavia seurauksia työntekijöille, yrityksille, maataloustuottajille ja maaseutuyhteisöille. On erittäin tärkeää, että poliittiset päättäjät seuraavat edelleen tarkasti alan tulevaa kehitystä.

1.2

Sokerin yksityisen varastoinnin tuki on jatkossa ainoa erityisväline, jonka avulla voidaan tukea EU:n juurikassokeriteollisuutta tuotantokiintiöiden poistamisen jälkeen. Ei ole kuitenkaan selvää, minkälaisissa olosuhteissa tällainen tuki voitaisiin ottaa käyttöön markkinakriisin aikana EU:n juurikassokerialalla. Yksityistä varastointia varten tarkoitetun tuen myöntämisedellytykset on määriteltävä nykyistä paremmin, jotta järjestelmä on tarkoituksenmukainen. Euroopan komissio voisi harkita sellaisen objektiivisen hintakynnyksen määrittelyä, joka käynnistäisi päätöksentekoprosessin yksityisten varastoinnin tuen aktivoimiseksi. Näin prosessi olisi vähemmän subjektiivinen, ja sen avulla edistettäisiin tällaisen tuen nopeaa ja yhdenmukaista käyttöönottoa kriisiaikoina. Yleisiä kriisisäännöksiä, kuten maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 222 artikla, tulisi myös tutkia vaihtoehtona. Komitea on tyytyväinen sokerimarkkinoiden seurantakeskuksen perustamiseen edellyttäen, että sen kokoonpano on tasapainoinen ja että se kutsutaan koolle ajoissa markkinavaikeuksien ilmaannuttua.

1.3

YMP:hen tulisi sisältyä markkinavälineitä, joilla tuetaan sokerituotannon jatkumista EU:n jäsenvaltioissa. EU:n juurikassokeriteollisuus antaa merkittävän panoksen työpaikkojen luomiseen ja taloudelliseen toimintaan sekä elintarvike- ja juomateollisuuden kilpailukykyyn. Tällä hetkellä YMP mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat myöntää tuotantosidonnaista tukea aloille tai alueille, joiden erityisillä maataloustuotannon muodoilla tai erityisillä maatalousaloilla, jotka ovat erityisen tärkeitä taloudellisista, sosiaalisista tai ympäristöön liittyvistä syistä, on tiettyjä vaikeuksia. Tämä koskee sokerijuurikkaan viljelyä haavoittuvassa asemassa olevilla alueilla. Tuotantosidonnaiset suorat tuet olisi kohdennettava juurikassokerituotannon vähenemis- ja/tai lopettamisriskin alentamiseen tällaisilla alueilla, jotta voidaan välttää maaseudun autioituminen ja säilyttää biologinen monimuotoisuus. Epävakauden lisääntyessä maataloustuottajille maksettavaa suoraa tukea olisi täydennettävä parantamalla riskinhallintavälineiden saatavuutta. Erityiset sopimuspuitteet johtuvat jalostajien ja maataloustuottajien keskinäisestä riippuvuudesta, ja niissä säädetään tuottajien ja jalostajien välisestä suhteesta alalla.

1.4

EU:n sokerimarkkinoiden mahdollinen epäsuotuinen kehitys 1. lokakuuta 2017 lähtien saattaa johtaa irtisanomisiin. Euroopan komission tulisi tutkia eri rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) soveltuvuutta alueellisen tai paikallisen työllisyyden tukemiseen etenkin niiden työntekijöiden ja maataloustuottajien kohdalla, joihin mahdollinen yritystoiminnan lakkauttaminen vaikuttaa. Kyseisten rahastojen hyödyntämiskriteereihin saattaa olla tarpeen tehdä poikkeuksia.

1.5

Lokakuun 1. päivästä 2017 lähtien EU:n juurikassokerivalmistajien on ilmoitettava pääasiallisen tuotteensa myyntihinta ja tärkeimpien tuotantovälineidensä ostohinta. Tämä markkinoiden avoimuuden aste ei vastaa avoimuutta alempana toimitusketjussa eikä isoglukoosin tuottajien keskuudessa. Euroopan komission olisi harkittava maatalousmarkkinoiden työryhmän esittämiä suosituksia ulottaa markkinoiden avoimuus ketjun loppupäähän sokerin käyttäjiin, jotta saadaan parempi kuva siitä, miten lisäarvo jakautuu toimitusketjussa. Markkinoiden avoimuuden – olivatpa kyseessä sitten sokerin ja isoglukoosin tuottajat tai sokerin käyttäjät – ei pidä vaikuttaa asianomaisten yritysten kilpailuasemiin.

1.6

Sokerin viennin lisääntyminen on erittäin tärkeää EU:n sokeriteollisuudelle tuotantokiintiöiden poistamisen jälkeen. Euroopan komission tulisi edistää EU:n sokerinvientiä ja vastustaa kolmansien maiden tuojien mielivaltaista kaupan suojatoimien käyttöönottoa. Euroopan komission olisi noudatettava varovaisuutta kaupan liberalisointiin tähtäävissä pyrkimyksissään EU:n vapaakauppaneuvottelujen yhteydessä. Sen olisi vastustettava päättäväisemmin maailman tärkeimpien sokerintuottajien ja -viejien kauppaa vääristäviä tukipolitiikkoja sekä WTO:ssa että kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa.

1.7

Sokerijuurikkaan vaihtoehtoisten käyttömahdollisuuksien – kuten bioetanolin, rehun, biomuovin ja biopohjaisten kemikaalien – edistämisellä on keskeinen merkitys alan tulevan kilpailukyvyn kannalta. Euroopan komission olisi säilytettävä biopolttoaineiden seitsemän prosentin katto, joka voidaan laskea liikenteessä käytettävien uusiutuvien energialähteiden kymmenen prosentin tavoitteeseen. Uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin (2009/28/EC) liite IX, jossa melassi luokitellaan kehittyneeksi biopolttoaineen raaka-aineeksi, olisi säilytettävä ennallaan. Euroopan komission ja Euroopan investointipankin tulisi edistää ja vahvistaa innovointia muiden biopohjaisten rinnakkaistuotteiden alalla. Tämä voitaisiin toteuttaa EU:n innovointirahaston ja edullisen lainaohjelman muodossa.

2.1

Euroopan unioni on maailman johtava juurikassokerin tuottaja. Vuosien 2011-2012 ja 2015-2016 välisenä aikana tuotanto oli vuosittain keskimäärin 17,2 tonnia. Sokerintuotantoyritykset ostavat 137 000 eurooppalaiselta tuottajalta sokerijuurikasta vuosittain noin 107 miljoonaa tonnia. Sokerijuurikas jalostetaan pääosin sokeriksi, mutta huomattava osa määrästä käytetään myös muihin tuotteisiin, kuten rehuun, uusiutuvaan etanoliin ja biotuotteisiin. Näillä tuotteilla voi olla tärkeä merkitys puskurina, jos sokerijuurikkaasta on ylitarjontaa.

2.2

Juurikassokeritehtaat sijaitsevat enimmäkseen maaseutualueilla, joille on tyypillistä alhainen teollinen toiminta. Ne ovat usein talouden selkäranka alueilla, joilla ne sijaitsevat ja joilla on vain vähän teollisia vaihtoehtoja. EU:n sokerialalla on lähes 28 000 välitöntä työpaikkaa, jotka ovat keskittyneet pääasiassa kilpailukykyisimmille sokerijuurikkaan tuotantoalueille. Kyseiset työpaikat edellyttävät usein suhteellisen korkeaa ammattitaitoa, ja sokerialan työntekijöiden palkka on korkeampi kuin useimmilla muilla maatalousaloilla. Välittömien työpaikkojen lisäksi kyseisen teollisuudenalan tuottama taloudellinen toiminta tarjoaa 150 000 välillistä työpaikkaa esimerkiksi liikenteessä, logistiikassa ja rakennusalalla.

2.3

Sen jälkeen kun sokerintuotantolaitos on suljettu, sokerintuotanto on mahdollista käynnistää uudelleen vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tämä johtuu siitä, että sokeritehtaan rakentaminen edellyttää korkeita pääomakuluja, yleensä useita satoja miljoonia euroja. Useimmissa tapauksissa yhden laitoksen sulkeminen tarkoittaa keskeisen teollisen toiminnan pysyvää lopettamista, jonka seurauksena menetetään satoja välittömiä ja välillisiä työpaikkoja. Vaihtoehtoisten teollisuuden työpaikkojen etsiminen saattaa johtaa maaltamuuttoon ja väestökatoon.

2.4

Tilanne on samanlainen maataloustuottajien kohdalla. Sokerijuurikasta on viljeltävä maantieteellisesti lähellä sitä jalostavia tehtaita. Tämä johtuu sokerijuurikkaan suhteellisen korkeista kuljetuskustannuksista – yhden sokeritonnin tuottamiseen tarvitaan kuudesta seitsemään tonnia sokerijuurikasta. Jos juurikassokeritehdas lakkautetaan, juurikasviljelijät menettävät sokerijuurikkaansa ostajan. Jollei taloudellisesti kannattavalla etäisyydellä ole toista tehdasta, heidän on siirryttävä tuottamaan muita viljelykasveja. Tällä on huomattava kielteinen vaikutus kyseisten maataloustuottajien tuloihin, sillä monet heistä ovat tehneet suuria investointeja erityislaitteisiin esimerkiksi sokerijuurikkaan sadonkorjuuta varten, eikä niitä voi käyttää muiden viljelykasvien tuotannossa. Lisäksi monien maataloustuottajien nopea siirtyminen muiden viljelykasvien tuotantoon voi aiheuttaa huomattavaa painetta paikallisilla maatalousmarkkinoilla.

2.5

Juurikassokerin tuotanto on ympäristön kannalta kestäväpohjaista. Sokerijuurikasta kasvatetaan aina vuoroviljelyssä muiden peltokasvien kanssa. Vuoroviljely auttaa säilyttämään maaperän hedelmällisyyden ja vähentämään maaperässä olevia taudinaiheuttajia ja tuholaisia, minkä vuoksi kasvinsuojeluaineita tarvitaan vähemmän. Sokerijuurikkaan viljelyalueilla EU:ssa hyvien käytänteiden kehittäminen ja levittäminen on hyvin yleistä. Alalla kannustetaan katteen käyttöön ja muokkauksen vähentämiseen maaperän hedelmällisyyden edistämiseksi ja eroosion vähentämiseksi. Tehtaissa energiankäyttö on minimoitu hyödyntämällä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja lämmön talteenottoa sekä säästämällä vettä.

3.1

EU:n sokeriala on investoinut merkittävästi teknisiin parannuksiin ja kustannusvähennyksiin sekä inhimilliseen pääomaan, tutkimukseen ja koulutukseen. Kuluneiden 26 vuoden aikana keskimääräiset tuotantokustannukset kiintiösokeria kohti ovat EU:ssa nousseet vuosittain vain 0,4 prosenttia verrattuna vuosittaiseen 2,2 prosentin inflaatioasteeseen. Tämä tarkoittaa kustannusten jatkuvaa alenemista inflaatioon nähden yli kahden vuosikymmenen ajan (1). Tämä on osaltaan parantanut sokeria hyödyntävän EU:n elintarvike- ja juomateollisuuden kilpailukykyä.

3.1.1

Sokerijuurikassadot ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosina teollisuuden, maataloustuottajien, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä siemenkaupan väliseen yhteistyöhön perustuvien teknisten ja siemenlajikkeisiin liittyvien parannusten ansiosta. Keskimääräiset juurikassokerituotot (tonnia sokeria hehtaaria kohti) ovat kasvaneet vuosittain 2,4 prosenttia kuluneiden 26 vuoden aikana, ja tämän suuntauksen ennustetaan jatkuvan vuoden 2017 jälkeen. Sokerin hehtaarikohtainen tuotto EU:ssa on nyt korkeampi kuin Australiassa tai Brasilian keski- ja eteläalueilla, jotka kuuluvat maailman kilpailukykyisimpiin alueisiin. Neljä maailman kymmenestä tärkeimmästä sokerintuotantoyrityksestä sijaitsee EU:ssa (2).

3.2

Kyseiset kilpailuedut johtuvat osittain alan merkittävästä rakenneuudistuksesta, joka toteutettiin vuosina 2006–2009. Vuoden 2006 uudistuksen jälkeen EU:n juurikassokeriteollisuudessa on suljettu lähes puolet tehtaista. Tuotantokapasiteettia on näin menetetty 4,5 miljoonaa tonnia ja välittömiä työpaikkoja yli 24 000, ja alihankkijoina toimineista maataloustuottajista 165 000 on lopettanut toimintansa (3). Tämän muutoksen johdosta EU:n juurikassokeriala on taloudelliselta pohjaltaan entistä kestävämpi, vaikka sosiaalinen hinta onkin ollut korkea. Markkinointivuodesta 2008-2009 lähtien työllisyys – samoin kuin tehtaiden määrä – on pysynyt suhteellisen vakaana.

3.3

Sokerinjalostajien ja niiden työntekijöiden vahvoja suhteita on ylläpidetty jo pitkään työmarkkinaosapuolten välisellä vuoropuhelulla Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla. Työmarkkinoiden vuoropuhelua EU:n sokerialalla on käyty vuodesta 1968, ja se on ollut keskeisessä asemassa varmistettaessa sosiaalisesti kestäväpohjainen siirtymä vaikeina aikoina, kuten vuonna 2006 toteutetun EU:n sokeripolitiikan uudistuksen jälkeen. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu edistää niin yhteisvastuullisuutta kuin teollisuudenalan kilpailukykyä.

3.4

Kilpailukyvyn vahvistamiseen pyritään myös vuonna 2017, etenkin kun valmistajat voivat pyrkiä alentamaan kiinteitä kuluja hyödyntämällä tehtaiden koko kapasiteettia. Tämä saattaa johtaa pidempiin juurikkaan käsittelyjaksoihin ja näin ollen suurempaan riskiin niin jalostajien kuin maataloustuottajien kannalta, koska juurikkaan sadonkorjuuseen ja varastointiin liittyy talviaikaan epävarmuustekijöitä.

3.5

Haaskauksen välttämiseksi EU:n sokerinjalostajat käyttävät sokerijuurikkaan kokonaan ja tuottavat sokerin lisäksi joukon muitakin tuotteita, joista mainittakoon esimerkkeinä seuraavat: juurikkaiden puhdistuksesta peräisin oleva kivi- ja maa-aines myydään rakennusteollisuudelle; juurikkaan kuitumateriaali (juurikasmassa) ja melassi uutetaan ja jalostetaan käytettäväksi rehussa; sokerintuotannosta saatava melassi ja muut siirapit voidaan käyttää uudistuvan etanolin tuotantoon. Sokerintuottajat myös monipuolistavat enenevässä määrin tuotantoaan ja valmistavat biopohjaisten tuotteiden ainesosia esimerkiksi muovi-, tekstiili-, lääke- ja kemikaaliteollisuutta varten.

4.1

Juurikassokerin jalostajat ja sokerijuurikkaan viljelijät ovat toisistaan riippuvaisia. Maataloustuottajat ovat riippuvaisia sokerintuotantoyrityksistä, jotka asettavat käyttöön kiinteää pääomaa ja asiantuntemusta sokerin uuttamiseksi sokerijuurikkaista, ja jalostajat ovat riippuvaisia sopimusviljelijöistään saadakseen juurikkaita. Kuljetuskustannusten minimoimiseksi maataloustuottajien on myös oltava maantieteellisesti lähellä sokeritehtaita, joihin ne toimittavat juurikkaita. Lisäksi monet suurimmat sokerintuotantoyritykset ovat osuuskuntia, minkä ansiosta niille juurikkaita toimittavat maataloustuottajat voivat vaikuttaa välittömästi teollisuudenalaan.

4.1.1

Jalostajien ja maataloustuottajien keskinäinen riippuvuus edellyttää erityistä sopimuskehystä, jotta voidaan tasapainottaa kahden osapuolen väliset oikeudet ja velvoitteet. Sokerijuurikkaan viljelijöiden ja sokerinjalostajien välisistä sopimussuhteista vuoden 2017 jälkeen on säädetty maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 125 artiklassa ja liitteessä X. Näitä sääntöjä on äskettäin täydennetty delegoidulla asetuksella, joka mahdollistaa arvon jakamista koskevien lausekkeiden sisällyttämisen edelleen juurikassopimuksiin vapaaehtoiselta pohjalta (4). Suurin osa sokeritehtaista on äskettäin tehnyt vuodeksi 2017-2018 ja tämän jälkeiseksi ajaksi juurikassopimuksia, joihin sisältyy jonkinlainen yhteys sokerijuurikkaan hintojen ja sokerimarkkinoiden hintojen välillä.

4.1.2

Juurikassokerin valmistajat ovat jo pitkään olleet velvollisia raportoimaan kuukausittain hinnoista, tuotannosta ja varastoista, ja tämä velvoite säilyy kiintiöiden poistuttua. Lokakuun 1 päivästä 2017 lähtien sokerijuurikkaan hinnat on myös ilmoitettava Euroopan komissiolle ja julkistettava vuosittain. Tämä sokerintuotantoalalle tyypillinen markkinoiden avoimuuden aste ei vastaa avoimuutta alempana toimitusketjussa eikä isoglukoosin tuottajien keskuudessa. On olemassa näyttöä siitä, että hinnan välittyminen sokerin toimitusketjussa on vähäistä (5), ja saattaakin olla tarkoituksenmukaista tutkia, voidaanko avoimuutta parantaa EU:n juurikassokerin käyttäjien hyväksi.

4.2

EU:n sokerimarkkinoilla toimii myös ruokosokerin jalostajia. Ruokosokerin jalostajat eivät jalosta sokerijuurikkaita vaan ovat riippuvaisia jalostukseen käytettävän raakaruokosokerin tuonnista. EU sallii rajattoman tullittoman sokerintuonnin vähiten kehittyneistä maista ”Kaikki paitsi aseet” -aloitteen puitteissa sekä niistä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maista, jotka ovat tehneet talouskumppanuussopimuksen EU:n kanssa. EU:n raakaruokosokerinjalostajat hyötyvät Keski-Amerikan, Kolumbian, Perun, Ecuadorin ja Etelä-Afrikan kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten puitteissa myönnetystä tullittomasta markkinoillepääsystä, joka kattaa tällä hetkellä vuosittain yhteensä 420 000 tonnia. Jalostukseen tarkoitetun raakasokerin vuosittainen saatavuus alennetun tullin CXL-kiintiön puitteissa – joka jaetaan Brasilian, Australian, Kuuban ja kaikkien kolmansien maiden kesken (”erga omnes”) – on yhteensä yli 700 000 tonnia, ja määrä noussee lähes 800 000 tonniin vuonna 2017-2018. EU tarjoaa kolmansille maille ylimääräisen pääsyn EU:n sokerimarkkinoille sekä äskettäin tehdyissä että vielä neuvoteltavissa vapaakauppasopimuksissa.

5.1

Elintarvikekäyttöön tarkoitettua EU:n sokeri- ja isoglukoosituotantoa on vuodesta 1968 rajoitettu tuotantokiintiöillä. Tuotantokiintiöt poistetaan 1. lokakuuta 2017, eli EU:n sokerin markkinointivuoden 2017-2018 alussa. Sen jälkeen EU:n sokerin- ja isoglukoosintuottajat voivat tuottaa rajoituksetta sokeria ja isoglukoosia elintarvikekäyttöön. Myös nykyinen vientikatto poistetaan (6). Tämän johdosta EU:n sokerialan toimijat voivat viedä sokeria rajoituksetta 1. lokakuuta 2017 alkaen.

5.2

Sokerintuotannon odotetaan kasvavan vuonna 2017-2018. Tuotannon kasvun odotetaan olevan pysyvää. Lisäksi isoglukoosin osuuden odotetaan kasvavan EU:n makeutusainemarkkinoilla, kun isoglukoosintuottajat pyrkivät ”ajan mittaan” tuottamaan 2–3 miljoonaa tonnia, josta suuri osa voidaan käyttää virvoitusjuomien valmistuksessa (7). Vertailun vuoksi todettakoon, että sokerinkulutus on EU:ssa hieman laskussa.

5.3

Lisääntynyt kotimainen sokerintuotanto ja isoglukoosin kasvanut markkinaosuus saattavat vaikuttaa valkoisen sokerin hintoihin EU:ssa kiintiöiden poistuttua. Maatalousmarkkinoita 2016–2026 koskevissa Euroopan komission keskipitkän aikavälin näkymissä esitetään, että valkoisen sokerin hinnat EU:ssa tulevat olemaan alle viitehinnan – 404 euroa tonnia kohti – suuren osan kiintiöiden jälkeisestä ajasta, eli ne alittavat sokerintuotannon ja sokerijuurikasviljelyn keskimääräiset kustannukset.

5.3.1

Valkoisen sokerin hinnat saavuttivat vuonna 2015 alimman tasonsa sitten hintaselvitysjärjestelmän perustamisen vuonna 2006 (8). Tällä on ollut vakavia vaikutuksia EU:n sokerintuottajien raportoituihin taloudellisiin tuloksiin, ja monet niistä eivät saaneet lainkaan voittoa verovuotena 2015-2016. Italian sokerintuottajiin on kohdistunut erityisiä paineita, ja yksi tuottaja päätti olla tuottamatta lainkaan markkinointivuotena 2015-2016. Kreikan ainoalla sokerintuottajalla on myös vakavia vaikeuksia.

5.4

EU:n sokerintuottajat voivat 1. lokakuuta 2017 lähtien viedä sokeria rajoituksitta. Tämä saattaa olla mahdollisuus lisätä tuloja ja kompensoida sokerin matalia hintoja EU:ssa. Sokerinkulutuksen ennustetaan kasvavan maailmassa vuosittain 1,5–2 prosenttia (noin 2–3 miljoonaa tonnia vuodessa), joten EU:n sokerinviennin lisäämiselle pitäisi olla riittävästi kysyntää.

5.4.1

EU:n sokeriviennin lisääminen riippuu kuitenkin riittävästä pääsystä kolmansien maiden markkinoille. Euroopan komission tulisi pyrkiä vapaakauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissaan avaamaan nettosokerituojien sokerimarkkinoita sekä alentamalla tai poistamalla tulleja että avaamalla tariffikiintiöitä. Sen tulisi jatkaa tullien poistamista erittäin sokeripitoisilta EU:n vientituotteilta ja tukea tällaisten tuotteiden tiukkoja alkuperäsääntöjä, jotta varmistetaan, että EU:n sokerintuottajat hyötyvät viennin lisääntymisestä.

5.4.2

EU:n sokerivientiä vaikeuttavat toisinaan kolmansien maiden käyttöön ottamat kaupan suojatoimet. Euroopan komission tulisi torjua tällaisia toimia kaikin mahdollisin tavoin, kun sääntely puretaan 1. lokakuuta 2017 alkaen, ja alalla on tuettava tarvittavalla tavalla kaikkia sovittuja menettelyjä.

5.5

EU tarjoaa kolmansille maille mahdollisuuden päästä EU:n sokerimarkkinoille sekä äskettäin tehdyissä että vielä neuvoteltavissa vapaakauppasopimuksissa. Markkinoiden avautuminen johtaa EU:n valkoisen sokerin hintojen laskupaineeseen ja lisää volatiliteettia. Nykyisille maailmanmarkkinoille on tyypillistä polkumyynti, ne ovat alttiita huomattaville vaihteluille ja niillä käydään kauppaa usein jopa tehokkaimpien maailmanlaajuisten yritysten keskimääräiset tuotantokustannukset alittavin hinnoin. Tämä johtuu suurelta osin eräiden merkittävimpien sokerintuottajien ja -viejien, kuten Brasilian ja Thaimaan, kauppaa vääristävistä tukitoimista. Seurauksena on, että EU:n juurikassokeriteollisuus ei kilpaile tasapuolisin toimintaedellytyksin kolmansien maiden sokerintuottajien kanssa. Komission on kohdeltava sokeria arkaluonteisena aiheena vapaakauppaneuvotteluissaan ja säilytettävä EU:n sokeritullit. Mercosurin kanssa parhaillaan käytävät neuvottelut ovat vakava uhka koko alalle, sillä Brasilia on maailmanlaajuisesti johtava tuottaja ja viejä. Komission on oltava valmis vastustamaan sokeria merkittävästi subventoivia maita WTO:n riitojenratkaisuelimessä ja kauppaneuvotteluissa.

13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/37

Esittelijä:

Sofia BJÖRNSSON

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti Cork 2.0 -julistukseen ja konferenssiin, joka syyskuussa 2016 johti julistukseen. Julistuksessa ilmaistaan jälleen voimakas tuki EU-tasolla harjoitettavalle maaseutupolitiikalle.

1.2

ETSK toteaa, että maaseutualueet EU:ssa eivät ole samanlaisia ja että olosuhteet vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä ja sisällä. ETSK katsoo, että näiden eroavuuksien johdosta on asetettava painopisteitä ja noudatettava strategista lähestymistapaa hyödynnettäessä käytettävissä olevia EU:n varoja. Lähtökohdaksi on tällöin otettava jäsenvaltioiden ja niiden alueiden ensisijaiset tavoitteet sekä – mikä on tärkeintä – maaseudun väestön esittämät aloitteet. Poliittisia päätöksiä ja strategioita koskeva maaseutuvaikutusten arviointi, joka perustuu pakollisuuteen, voi sen lisäksi olla yksi tapa ottaa huomioon maaseudun erityiset olosuhteet.

1.3

Maaseudun kehittäminen on laaja-alainen kysymys, joka koskee lähes kaikkia politiikanaloja. Tarvitaan nykyistä yhtenäisempää politiikkaa, joka hyödyttää maaseutua ja alueellista kehitystä, ja siksi tarvitaan vankka talousarvio ERI-rahastoja (Euroopan rakenne- ja investointirahastot) varten. ETSK toteaa, että kaikista ERI-rahastoista se rahasto, josta tehtävät investoinnit maaseudun kehittämiseen ovat suurimmat, on Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto), ja tähdentää, että muiden ERI-rahastojen, kuten Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR), on lisättävä osuuttaan.

1.4

Mahdollisuudet politiikan yksinkertaistamiseen ovat huomattavat. ETSK painottaa, että ERI-rahastojen sääntelykehyksen yksinkertaistaminen on välttämätöntä sekä EU:n tasolla että siltä osin kuin kyse on politiikan täytäntöönpanosta valtiollisella ja alueellisella tasolla. Järjestelmä on nykyisellään niin mutkikas, että monet potentiaalisista hakijoista jättävät hakemuksen tekemättä.

1.5

Monet paikkakunnat Euroopassa ja eritoten maaseutualueet ovat edelleen vailla vakaalla pohjalla olevia verkkoviestintäratkaisuja. ETSK pitää asiaa erittäin vakavana. Maaseutualueet tarvitsevat laajakaistan, esim. toimivien puhelinyhteyksien hoitamiseksi, turvallisuussyistä mutta myös elämänlaadun vuoksi. Laajakaistan saatavuus voi olla yksi tekijöistä, jotka ratkaisevat sen, haluavatko ennen kaikkea nuoret jäädä maaseudulle vai muuttaa pois. Yrityksille ja yrittäjille laajakaistan saatavuus on välttämätöntä.

1.6

Maatalousalalla on vahvoine siteineen maaperään erittäin tärkeä rooli maaseutualueilla. Maataloustuotanto on sekä olennainen osatekijä maaseutualueilla kestävyysperiaatteiden mukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden kysynnän tyydyttämiseksi yhteiskunnassa että maaseudun kehittämisen vauhdittaja. Siksi ETSK:n mielestä on luonnollista, että valtaosa maaseuturahaston käytettävissä olevista varoista on tarkoitettu maataloustoimintaa varten. Hyvät olosuhteet nuorten maatalousyrittäjien kannalta ovat pitkällä aikavälillä kestäväpohjaisen maataloustuotannon edellytys.

1.7

ETSK korostaa, että kestävän kehityksen edistäminen edellyttää suotuisaa innovointiympäristöä.

1.8

ETSK toteaa, että YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja alatavoitetta sekä Pariisin ilmastosopimus (COP 21) ovat yleistavoitteita, jotka koskevat kaikkia EU:n toimintapolitiikkoja, erityisesti maaseudun kehittämispolitiikkaa. Maaseudun alue- ja paikallisviranomaisten täytyy osallistua aktiivisesti näiden kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseen.

2.1

Vuonna 1996 komissio järjesti konferenssin Corkissa, Irlannissa. Tuloksena konferenssista oli Corkin julistus, joka loi perustan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) toiselle pilarille ja maaseudun kehittämisohjelmalle. Syksyllä 2016 komissio järjesti Corkissa uuden konferenssin, jossa Cork 2.0 -julistus hyväksyttiin.

2.2

Julistus laadittiin laajan yksimielisyyden pohjalta maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston järjestämässä konferenssissa, joka kokosi yhteen noin 340 osallistujaa. Osanottajat edustivat suurinta osaa EU:n jäsenvaltioista, kansalaisyhteiskuntaa sekä jäsenvaltio-, alue- ja EU-tason viranomaisia, ETSK mukaan luettuna. Konferenssin päättämisen yhteydessä esitettiin aiheesta ”Parempi elämä maaseutualueilla” laadittu julkilausuma, joka sai osallistujien hiljaisen hyväksynnän.

2.3

Julistuksen lähtökohtana on EU:n maaseutu- ja maatalouspolitiikka, mutta tietyiltä osin siinä sovelletaan laajempaa lähestymistapaa ottamalla huomioon YK:n asettamat kestävän kehityksen tavoitteet (Agenda 2030 -toimintaohjelma) (1) ja Pariisissa solmittu ilmastosopimus (COP 21) (2).

2.4

Asiakirjassa esitetään aluksi perusteet julistukselle ja sen jälkeen kymmenen kohtaa politiikan suuntaviivoiksi:

2.5

Julistuksessa tarkastellaan maaseudun kehittämistä laaja-alaisesti, ja sen vahvuuksia ovat kattavuus ja sisältö, sillä se käsittää kaikki oleelliset näkökohdat, jotka ovat tarpeen elinvoimaisen ja kestävyysperiaatteen mukaisen maaseudun varmistamiseksi EU:ssa. ETSK toteaa kuitenkin, että kattavuus on myös julistuksen heikkous, sillä se johtaa monimutkaisuuteen, joka ei jätä tilaa painopisteiden asettamiselle EU:n tasolla. ETSK korostaa, että kun otetaan huomioon maaseutualueiden merkittävät haasteet, saatavilla olevia varoja on käytettävä kohdennetusti, jotta varmistetaan, että saavutetaan konkreettisia tuloksia. Kohdentamisessa lähtökohdaksi on asetettava sekä asianomaisten jäsenvaltioiden tai alueiden ensisijaiset tavoitteet että – mikä on vielä tärkeämpää – maaseudun väestön esittämät aloitteet.

2.6

Sisällöllisesti Cork 2.0 -julistus muistuttaa suurelta osin vuonna 1996 annettua julistusta sillä erolla, että siihen on sisällytetty ilmastoa ja digitalisointia koskevat kysymykset.

2.7

ETSK pitää itseään julistuksen täytäntöönpanon luonnollisena osana ja kehottaa komissiota raportoimaan jatkossa täytäntöönpanon edistymisestä.

2.8

Kaikilla EU-mailla on maaseudun kehittämiseen tähtääviä valtakunnallisen tai aluetason ohjelmia, joita rahoitetaan osittain maaseuturahastosta ja osittain kansallisin (julkisin ja yksityisin) varoin. Ohjelmat sisältävät toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään kestävää kehitystä sen kolmessa eri ulottuvuudessa – ympäristön kannalta, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Asianomaiset jäsenvaltiot tai alueet laativat nämä ohjelmat, jotka komissio hyväksyy.

2.9

Maaseuturahasto kuuluu niin kutsuttuihin ERI-rahastoihin (Euroopan rakenne- ja investointirahastot) yhdessä koheesiorahaston, Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) kanssa. Yhteisellä sääntelykehyksellä (3) säädellään ERI-rahastojen teknistä täytäntöönpanoa. Kukin maa on lisäksi solminut rahastoja varten yhteisiä kumppanuussopimuksia politiikan toteuttamista koskevine ensisijaisine tavoitteineen. Tämä on osa prosessia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseksi. Rahastojen ja niiden puitteissa tehtävää yhteistyötä koskevan strategian välillä on näin ollen läheinen yhteys.

2.10

Maaseuturahaston puitteissa on maaseutuverkostoja, jotka toimivat osittain EU:n tasolla eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston kautta ja osittain valtiollisella ja alueellisella tasolla. Verkostot luovat foorumeita kokouksia ja kokemusten vaihtoa varten, ja verkostojen toiminnan avulla parannetaan edellytyksiä panna maaseudun kehittämisohjelmat tehokkaasti täytäntöön ja saavuttaa asianmukaisesti niiden tavoitteet.

2.11

Alueiden komitea on teettänyt tutkimuksen siitä, missä määrin ERI-rahastojen varoja käytetään maaseudun kehittämiseen (4). On tuskin yllättävää, että maaseuturahastosta on osoitettu ja osoitetaan eniten varoja tähän tarkoitukseen. Muiden rahastojen osuus vaihtelee suhteellisen alhaisesta erittäin alhaiseen. Koska maaseudun kehittäminen on monialainen kysymys ja EU:n yhteenkuuluvuuden kannalta tärkeää, ETSK katsoo, että on ryhdyttävä toimiin osuuden lisäämiseksi.

2.12

ERI-rahastot ovat olleet ja ovat jatkossakin pääasiallinen EU-tason väline Corkin julistuksessa ilmaistujen aikomusten toteuttamiseksi käytännössä. EU:n seuraava rahoituskausi alkaa vuonna 2021, ja toimintapolitiikan muotoilu kyseistä kautta varten ratkaisee, kuinka hyvin Cork 2.0 -julistuksen tavoitteet voidaan toteuttaa. ETSK toteaa lisäksi, että julistuksen ja politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan vankka talousarvio ERI-rahastoja varten.

3.1

Julistuksen kohdassa 1 kehotetaan ottamaan käyttöön maaseutuvaikutusten arviointimenetelmä, jolla voidaan varmistaa, että maaseudun potentiaali otetaan huomioon EU:n politiikoissa ja strategioissa. Maaseutu- ja maatalouspolitiikkojen on perustuttava maaseutualueiden identiteettiin ja elinvoimaisuuteen, ja niissä on sovellettava monialaisia lähestymistapoja sekä otettava huomioon kestävyysperiaatteiden, sosiaalisen osallisuuden ja paikallisen kehityksen arvo.

3.2

Maaseutuvaikutusten arviointi tarkoittaa sitä, että maaseudun erityiset olosuhteet otetaan objektiivisesti ja järjestelmällisesti huomioon. Se voi olla väline, jonka avulla määritetään poliittisten päätösten vaikutukset maaseutualueisiin, jotta estetään kielteiset seuraukset.

3.3

Maaseutuvaikutusten arviointia harjoitetaan esimerkiksi Suomessa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Kanadassa. Sen harjoittaminen voi olla pakollista tai vapaaehtoista. Pohjois-Irlannissa on vuodesta 2016 lähtien voimassa lakisääteinen vaatimus maaseutuvaikutusten arvioinnista. Näiden maiden järjestelmät ovat samankaltaisia.

3.4

Ollakseen tehokas maaseutualueiden arvioinnin on oltava pakollinen. Sen on tarjottava päätöksentekijöille asianmukainen perusta päätöksiä varten. Maaseutualueiden arviointi, joka johtaisi vain selvityksiin ja huomioihin mutta ei vaikuttaisi tehtäviin päätöksiin, olisi merkityksetön.

3.5

On myös oltava tietoinen siitä, ettei EU:lla ja eri jäsenvaltioilla ole yhtä maaseutua vaan useita eri maaseutualueita erilaisine mahdollisuuksineen ja olosuhteineen. Tämä on myös otettava huomioon maaseutualueiden arvioinnissa ja politiikoissa sekä EU:n tasolla että jäsenvaltioissa, mikäli halutaan, että maaseudun kehittämisessä saavutetaan myönteisiä tuloksia. Maaseudun väestöllä on myös oma roolinsa rakennettaessa paikallisidentiteettiä ja pyrittäessä kehittämään sitä sekä käytäessä keskustelua ja tehtäessä päätöksiä siitä, missä määrin maaseutumaisuus on säilytettävä.

3.6

Julistuksen kohdassa 8 todetaan, että lähtökohdaksi on otettava Leader-aloitteen menestys ja sen alhaalta ylöspäin suuntautumisen menetelmä. ETSK on esittänyt monissa asiakirjoissa näkemyksiään EU:n koheesiopolitiikasta, sen puitteissa perustetuista kumppanuuksista, Leader-aloitteen mukaisesta lähestymistavasta sekä paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden uudesta menetelmästä.

3.7

ETSK kannatti analyysiä, jonka komissio esitti jo kolmannessa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kertomuksessaan vuodelta 2004 ja jonka mukaan tavoitteena on aiempaa tasapainoisemman kehityksen aikaansaaminen vähentämällä olemassa olevia eroja, ehkäisemällä alueellista epätasapainoa ja yhtenäistämällä aluepolitiikkoja ja alakohtaisia politiikkoja (5).

3.8

Komitea voi kuitenkin todeta, ettei tähän ole päästy ja että tarvitaan nykyistä yhtenäisempi politiikka maaseutua ja alueellista kehitystä varten.

3.9

ETSK on myös suhtautunut myönteisesti kumppanuusperiaatteeseen, joka on tehokas keino edistää ERI-rahastojen ohjelmia. Kumppanuusperiaate merkitsee, että perinteisten talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden lisäksi toimintaan osallistuvat myös kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, ympäristöalan kumppanitahot, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot sekä sukupuolten tasa-arvoa edistävät elimet.

3.10

Leader-menetelmä on hyväksi havaittu kehittämisväline, joka mahdollistaa julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen paikalliseen kumppanuuteen. ETSK totesi jo vuonna 2011, että tämän menetelmän tulisi voida saada rahoitusta kaikista ERI-rahastoista. Se on myös ollut myönteinen tekijä parantaessaan yhteyksiä kaupunkialueiden ja maaseudun välillä (6). Menetelmää voidaan käyttää myös kaupunkialueilla, mutta ETSK korostaa, ettei tämän pidä tapahtua maaseudun kehittämisen kustannuksella.

3.11

Leader-menetelmään perustuvista paikallisyhteisöjen omista kehittämishankkeista (community-led local development, CLLD) on tullut ohjelmakaudella 2014–2020 uusi väline, jota tuetaan yhteisesti neljästä ERI-rahastosta. Paikallista kehitystä saavat aikaan tehokkaimmin ne, jotka asuvat ja toimivat alueella ja jotka tuntevat alueensa.

3.12

Vähintään viisi prosenttia maaseuturahaston varoista on kanavoitava paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden kautta. Välineen rakenne, joka merkitsee, että neljää eri sääntelykehystä on noudatettava kunkin rahaston kohdalla, rajoittaa järkevän ja yksinkertaisen käytön mahdollisuutta. Seuraavaa ohjelmakautta ajatellen komission olisi tehtävä ehdotuksia huomattavasta yksinkertaistamisesta, jotta paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet voivat saavuttaa täyden potentiaalinsa sekä maaseutu- että kaupunkialueilla käytettävänä välineenä ja jotta tehdään päätös menetelmää koskevasta vähimmäisrahoitusosuudesta.

3.13

Palvelujen ja työpaikkojen kaltaiset tekijät vaikuttavat siihen, missä määrin ihmiset haluavat tai voivat jäädä asumaan maaseudulle tai muuttaa sinne. Yleinen suuntaus EU:ssa on, että ihmiset muuttavat pois maaseutualueilta, mikä synnyttää kielteisen kierteen ja vähentää mahdollisuuksia saavuttaa EU:n ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Väestökehitys voi olla tulevaisuudessa haaste, ja sekä nuorilla että ikääntyneillä ihmisillä maaseutualueilla tulee olla edellytykset hyvään elämänlaatuun.

3.14

Esimerkiksi koulun, terveydenhuollon, postin, elintarvikekauppojen ja julkisen liikenteen kaltaisten julkisten ja kaupallisten peruspalveluiden saatavuudessa voi olla vaihtelua kaupunki- ja maaseutualueiden välillä. Tämä voi olla ratkaiseva tekijä ihmisten päättäessä, missä he haluavat ja voivat asua. Lapsiperheiden kannalta esimerkiksi toimivien lastenhoitopalvelujen saatavuus voi vaikuttaa siihen, missä määrin vanhemmat voivat tehdä työtä. Eräissä osissa Euroopan unionia palvelujen saatavuus maaseutualueilla on yleisesti huonompi kuin kaupunkialueilla. Aluesuunnitteluprosessissa olisi otettava tämä ongelma huomioon, jotta varmistetaan, ettei ihmisten elämänlaatu maaseutualueilla heikkene.

3.15

Useissa EU-maissa työttömyysaste on maaseutualueilla korkeampi kuin kaupunkialueilla. Vaihtelu on kuitenkin suurta, mikä voidaan havaita Eurostatin tilastoista (7). Samaan aikaan tietyillä yrityksillä on vaikeuksia löytää ammattitaitoista työvoimaa maaseutualueilla. Epäsuhta on näin ollen havaittavissa tarjonnan ja kysynnän välillä molempiin suuntiin. Suuntauksena on, että nuoret, jotka haluavat kouluttautua, hakeutuvat yliopisto- ja korkeakoulupaikkakunnille eivätkä enää muuta takaisin.

3.16

Maaseutuväestön haasteena on ja tulee jatkossakin olemaan luoda edellytykset maahanmuuttajien ja varsinkin näiden perheiden asettautumiselle tulevina vuosina. Olisi edistettävä pyrkimystä keskinäiseen huomioon ottamiseen ja kunnioitukseen ja kannustettava niiden säilyttämiseen. Maaseutualueet voisivat tarjota hyvät elinolosuhteet maahanmuuttajaperheille. Maissa, joissa – esim. pakolaisten ja muuttajien – maahanmuutto ja työperäinen maahanmuutto on suurta, voi olla haasteellista työllistyä, mutta muuttoliike voi myös luoda rekrytointimahdollisuuksia.

3.17

Työllistymismahdollisuuksiin ja koulutukseen liittyviä kysymyksiä käsitellään julistuksessa ennen kaikkea kohdissa 3 ja 7. Kysymystä palveluista käsitellään epäsuoremmin. ETSK katsoo, että unionin aloitteilla on merkitystä kehityksen kannalta sekä suoraan että välillisesti erityisesti, kun kyse on työllistymismahdollisuuksien luomisesta yritystoimintaa edistävin toimin. Palvelujen saatavuus on etupäässä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivallan piiriin kuuluva kysymys, vaikkakin esimerkiksi ERI-rahastot voivat toimia tässä katalysaattorina.

3.18

Maatalous- ja metsäalueiden osuus EU:n maa-alueesta on noin 85 prosenttia, vaikka vaihtelu maittain ja alueittain on suurta. Maatalousmaisema tarjoaa edellytykset elintarvikkeiden, rehun, energian ja kuitujen tuottamiselle, mutta se on myös resurssi rikkaan kasviston ja eläimistön kaltaisten julkishyödykkeiden säilyttämisen ja uusiutumisen kannalta. Maisema on tekijä, joka erottaa maaseutualueet kaupunkialueista ja on EU:n maaseutualueiden ainutlaatuinen piirre. Maatalousalalla on vahvoine siteineen maaperään erittäin tärkeä rooli maaseutualueilla. Kysymyksiä maaseudun ympäristön säilyttämisestä ja luonnonvarojen hallinnasta käsitellään julistuksen kohdissa 4 ja 5. Kestäväpohjaisen hyödyntämisen ja hallinnan edellytyksillä on ratkaiseva merkitys, kun ajatellaan maisemaan, veden laatuun ja biologiseen monimuotoisuuteen luontaisesti liittyviä arvoja.

3.19

Julistuksessa viitataan maataloustuotantoon, vaikkakin lähinnä epäsuorasti, ja siinä annetaan ymmärtää, että maatalousalan elintarviketuotantoa pidetään jossain määrin itsestäänselvyytenä. Kuten edellä todetaan, ympäristön ja luonnonvarojen säilyttämistä ja hallintaa koskevia näkökohtia käsitellään seikkaperäisemmin. ETSK huomauttaa, että maataloustuotanto on yhtäältä olennainen osatekijä maaseutualueilla kestävyysperiaatteiden mukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden kysynnän tyydyttämiseksi yhteiskunnassa ja toisaalta maaseudun kehittämisen vauhdittaja. Maa- ja metsätalouden alalla työskentelevien ihmisten osuus maaseudun väestöstä on merkittävä. He luovat sekä työpaikkoja että perustan palveluiden kysynnälle. Merkittävä näkökohta tähän liittyen on uusien ja erityisesti nuorten viljelijöiden mahdollisuus ryhtyä hoitamaan tilaa ja laajentaa toimintaansa. Nuorten viljelijöiden osuus on alhainen, ja tarvitaan toimenpiteitä sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi.

3.20

Kestävyysajattelun mukainen maataloustuotanto edellyttää, että kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta – taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävä kehitys – ovat tasapainossa. Taloudelliset näkökohdat voivat tietyissä tapauksissa olla maatilan hoidon kannalta ratkaisevia. Esimerkkinä mainittakoon lajistoltaan rikkaat niityt ja laidunmaat, jotka vähä vähältä katoavat sen vuoksi, että laiduntaviin eläimiin perustuva kotieläintuotanto käy yhä kannattamattomammaksi, millä on puolestaan kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Tämä on osoitus siitä, että maatilojen taloudellisella kannattamattomuudella on kielteisiä vaikutuksia lähiympäristöön ja että viljelijöiden on saatava korvaus suorittamistaan ympäristöpalveluista.

3.21

ETSK katsoo, että maatalousala on maaseudun kehittämisen osa-alue, josta maaseuturahastolla on ja tulee olla päävastuu. Valtaosa maaseuturahaston käytettävissä olevista varoista on aivan aiheellisesti tarkoitettu maataloustoimintaa varten esimerkiksi ympäristötukien, osaamisen kehittämisen, luonnonhaitta-alueiden tuen ja investointituen muodossa. Muilla maaseuturahaston kattamilla aloilla, joita ovat esimerkiksi energia, laajakaistayhteydet ja innovoinnin tukeminen, on laajemmassa mielessä myönteinen vaikutus maaseutuun. Maatalous on samalla aivan tavallista yritystoimintaa, joten tätä kohderyhmää ei pidä sulkea muiden ERI-rahastojen toimien ulkopuolelle.

3.22

Nykyiset maa- ja metsätalouden harjoittajat voidaan nähdä sekä maiseman muokkaajina että sellaisen maiseman hoitajina, jonka edelliset sukupolvet ovat luoneet. Maatalousmaisema on monille ihmisille tärkeä elämänlaatua parantava tekijä, eikä sen merkitystä virkistyksen, ulkoilun ja matkailuelinkeinon kannalta pidä aliarvioida. Maisemaan ja maaperän resursseihin luontaisesti liittyvä arvo voi synnyttää liiketoiminta- ja ansaintamahdollisuuksia monin eri tavoin.

3.23

Entistä tasapainoisemman alueellisen kehityksen on tarkoitettava myös siirtymistä kestäväpohjaisiin elintarvikejärjestelmiin (8). Kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltaminen elintarvikejärjestelmiin on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan vastata elintarvikkeiden tuotantoon ja kulutukseen liittyviin taloudellisiin, ympäristöä koskeviin ja sosiaalisiin haasteisiin ja varmistaa aloitteiden asianmukainen hallinnointi eri tasoilla ja aloilla. Tällaiset aloitteet liittyvät esimerkiksi lyhyiden toimitusketjujen edistämiseen maaseudun kehityksen tukemiseksi niin, että edistetään kuluttajien mahdollisuutta saada terveellisiä ja tuoreita elintarvikkeita (9). Tämä hyödyttäisi myös paikallisia talouksia ja paikallista maataloustuotantoa.

3.24

Innovoinnin merkitystä maaseudun kehittämisessä uusien ideoiden toteuttamiseksi ja luomiseksi ei voida korostaa liikaa. Innovatiivisin ratkaisuin luodaan edellytykset kestävän kehityksen periaatteiden mukaiselle yhteiskunnalle niin, että esimerkiksi maaseutualueet edistävät osaltaan entistä toimivampaa biopohjaista kiertotaloutta ja ilmaston kannalta älykkäitä ratkaisuja sekä mahdollisuutta tuottaa enemmän entistä pienemmin tuotantopanoksin. Tietämyksen siirto ja saatavuus ovat keskeinen edellytys sille, että innovatiiviset ideat kyetään toteuttamaan.

3.25

Uusi teknologia ja uudenlaiset innovatiiviset tuotantotavat tarjoavat hyvät edellytykset edistää maataloustuotannon kestävyysmallin mukaisuutta, minkä seurauksena eläinten hyvinvointi paranee ja mikä myös mahdollistaa tuotannon lisäämisen entistä pienemmin tuotantopanoksin esimerkiksi ravinteiden tai kasvinsuojeluaineiden muodossa. Uuden teknologian soveltaminen ja innovaatioiden toteuttaminen edellyttävät usein huomattavia investointeja, joihin yksittäisten maatalousyrittäjien kannalta voi liittyä merkittäviä riskejä. Usein yksittäiset yrittäjät eivät kykene vastaamaan riskeistä yksin. Jotta edistettäisiin teknologioita ja menetelmiä, joista yhteiskunnassa on kysyntää, on investointituen myöntämisen esimerkiksi maaseudun kehittämisohjelman kautta oltava mahdollista. Maatalouden teknisen kehityksen ja tarjolla olevien työpaikkojen määrän välillä voi olla sisäsyntyinen ristiriita, sillä yhä pidemmälle menevä mekanisointi ja rakenteellinen kehitys johtavat usein työpaikkojen vähenemiseen, mutta tämä kehitys voi myös johtaa taloudellisesti vakaampiin työpaikkoihin.

3.26

Innovointitoimia koskevien strategioiden ja innovointitoimien toteuttamisen on perustuttava olemassa oleviin tarpeisiin ennemminkin kuin saatavilla olevaan rahoitukseen. Julistuksen kohdassa 7 tuodaan esiin, että on lisättävä osaamista sekä teknologista ja sosiaalista innovointia, ja korostetaan, että toimijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä tietojen hyödyntämiseksi ja jakamiseksi. Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden kaltaiset unionin aloitteet, esimerkiksi maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus (EIP-AGRI), voivat olla tässä yhteydessä hyödyllisiä alhaalta ylöspäin suuntautumisensa ansiosta, sillä ne edistävät verkostoitumista ja viestintää sekä erityisesti käytännön yritystoimintaa koskevaa eri tasojen toimijoiden välistä vaihdantaa. Jotta edistettäisiin entisestään innovointia maaseutualueilla, voisi olla aiheellista tukea ”innovaatiovälittäjiä”.

3.27

Nopean laajakaistapalvelun saatavuus on nyky-yhteiskunnassa infrastruktuurin olennainen osa ja hyvin toimivan yhteiskunnan edellytys sekä kaupunki- että maaseutualueilla samalla kun se vaikuttaa sekä työvoiman saatavuuteen että työmarkkinoille pääsyyn. Kehityssuuntauksena on, että yhä suurempi osa toiminnasta tapahtuu verkossa. Monissa osissa Eurooppaa, varsinkin maaseudulla, laajakaistaa koskevat tasapainoiset ratkaisut puuttuvat edelleen. ETSK painottaa, ettei tämä ole perusteltua. Maaseudulla asuvat ihmiset tarvitsevat laajakaistan kyetäkseen huolehtimaan turvallisuudestaan (esimerkiksi toimivat puhelinyhteydet) ja säilyttääkseen elintasonsa (esimerkiksi toimivat tv-palvelut). Laajakaistayhteyden saatavuus voi olla tekijä, joka vaikuttaa siihen, missä määrin erityisesti nuoret päättävät jäädä asumaan paikkakunnalle tai muuttaa pois. Yrityksille laajakaista on välttämätön, sillä useimmissa tapauksissa toimintaa ei ole mahdollista harjoittaa ilman toimivaa laajakaistayhteyttä. Esimerkkeinä mainittakoon maksuratkaisut yhteiskunnassa, jossa käteistä käytetään yhä vähemmän, kirjanpito, sähköinen kaupankäynti ja asiakasviestintä. Maatalous on esimerkki alasta, jolla tieto- ja viestintätekniikalla on yhä merkittävämpi rooli, kun kyse on uudenlaisten teknisten ratkaisujen tarjoamisesta.

3.28

Julistuksessa tuodaan esiin digitalisoinnin tarve ja sen tarjoamat mahdollisuudet. ETSK katsoo, että mikäli markkinavoimien rahkeet eivät ole riittävät laajakaistaverkon laajentamiseksi, kuten asianlaita maaseutualueilla usein on, tuen myöntämisen on oltava mahdollista. ETSK katsoo, että EAKR:n on oltava infrastruktuuria varten myönnettävän tuen pääasiallinen lähde, ja vastaavasti maaseuturahastoa on voitava käyttää pienimuotoisempiin ja kohdennetumpiin hankkeisiin. Lisäksi Euroopan investointipankki ja Euroopan strategisten investointien rahasto voivat myöntää tukea esimerkiksi innovatiivisten rahoitusvälineiden kautta.

3.29

Maaseutualueilla on merkittävä rooli kiertotaloudessa. Kiertotalous mainitaan julistuksen kohdassa 6 (”Ilmastotoimiin rohkaiseminen”), ja kiertotalouteen liittyy myös muita myönteisiä näkökohtia, joita käsitellään myös ETSK:n lausunnossa aiheesta ”Kiertotaloutta koskeva paketti” (10). Kestävä kierto kaupunki- ja maaseutualueiden välillä on välttämätöntä paitsi resurssien näkökulmasta, mutta myös jotta osaltaan vahvistetaan maataloutta ja vähennetään tuotantopanosten tuontia. Maaseutualueilla on näin ollen huomattavat mahdollisuudet edistää osaltaan kiertoyhteiskuntaa yhtäältä sen ansiosta, että ne kykenevät hyödyntämään sivutuotteet resurssina, esimerkiksi lannoitteena ja maanparannusaineina, ja toisaalta uusiutuvaa energiaa ja biomateriaaleja tuottamalla.

3.30

Yksi keino supistaa ilmastoon vaikuttavia päästöjä on vähentää fossiilisten energialähteiden käyttöä ja hyödyntää uusiutuvia energialähteitä. Myös tältä osin maaseutualueilla on mahdollisuus tarjota merkittävä panos erityisesti tuottamalla aurinko-, tuuli- ja vesivoimaa sekä bioenergiaa. Uusiutuvan energian tuotannolla voi olla kuitenkin merkittävä vaikutus väestöön ja ympäristöön, minkä johdosta on otettava huomioon kaikki kestävän kehityksen näkökohdat.

3.31

Ilmastonmuutoksen osalta on sekä vähennettävä sen vaikutuksia että sopeuduttava niihin. Laajojen maatalousmaidensa ja metsiensä ansiosta maaseutualueilla on huomattavat mahdollisuudet sitoa hiiltä ja vähentää näin osaltaan ilmastoon vaikuttavia päästöjä samalla kun tuotanto itsessään lisää kyseisiä päästöjä. Tuotannossa on käytettävä parasta mahdollista tekniikkaa päästöjen minimoimiseksi. Osaamista on kehitettävä kaikilla tasoilla – tuottajasta poliittisiin päättäjiin – yhdessä investointimahdollisuuksien kanssa.

3.32

Tiivistäen voidaan todeta, että maaseutualueilla on merkittävät mahdollisuudet edistää kestävyysperiaatteiden mukaista yhteiskuntaa ja näin ollen sekä YK:n asettamia kestävän kehityksen tavoitteita (Agenda 2030 -toimintaohjelma) että Pariisin ilmastosopimusta (COP 21), mikä käy selvästi ilmi Cork 2.0 -julistuksesta. Tähän liittyy kuitenkin suuria haasteita, ja ne edellyttävät investointeja sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti, jotta haasteisiin voidaan vastata.

3.33

Keskusteltaessa EU:n rahastoista annettavasta tuesta korostetaan usein unionin politiikkojen monimutkaisuutta sekä edunsaajien että viranomaisten kannalta. Tätä monimutkaisuutta käsitellään julistuksen kohdassa 9. ETSK painottaa, että yksinkertaistaminen on välttämätöntä sekä EU:n tasolla että siltä osin kuin kyse on politiikan täytäntöönpanosta valtakunnallisella ja alueellisella tasolla. Nykyinen järjestelmä on niin monimutkainen, että tietyt tahot jättävät hakematta tukea, ja monimutkaisuus vaarantaa näin politiikan täytäntöönpanon ja sen tavoitteiden saavuttamisen. Tietyntyyppiset hakemukset edellyttävät periaatteessa konsultin apua, jotta ne voidaan täyttää asianmukaisesti. Yksittäisten toimijoiden oikeusvarmuuden on oltava keskeisellä sijalla.

3.34

Nykyistä ohjelmakautta 2014–2020 varten ERI-rahastoja koskevat hallinnolliset säännöt on koottu yhteen ainoaan asetukseen (11). Tämä oli periaatteessa myönteinen seikka, sillä entistä parempi koordinointi voi tuottaa tehokkuusetuja erityisesti viranomaistoiminnan kannalta, kun vastaavasti yksittäisille tuensaajille hyödyt ovat todennäköisesti pienempiä etenkin siitä syystä, että samat edunsaajat eivät usein hae tukea eri rahastoista. Hyödyt voivat olla suurempia paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden osalta maissa, joissa yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä tuetaan useista rahastoista. Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen vaikutukset ovat seikka, joka saattaa edellyttää lisäselvityksiä.

3.35

Nykyistä maaseuturahastosta rahoitettavaa maaseudun kehittämispolitiikkaa toteutetaan maaseudun kehittämisohjelmien kautta ensisijaisia tavoitteita ja painopistealoja asettamalla. Tämä on luonut järjestelmän, jossa ohjelman talousarvio on hyvin hajanainen, koska toimenpiteillä, painopistealoilla ja ensisijaisilla tavoitteilla on kullakin oma budjettikohtansa. Kokonaiskuvan saaminen ohjelmista on vaikeutunut, ja malli on kasvattanut viranomaishallintoa, mikä puolestaan vie resursseja ohjelmien toteuttamiselta ja heikentää näin mahdollisuuksia saavuttaa ohjelmien tavoitteet.

3.36

Julistuksen kohdassa 10 esitetään näkökohtia suorituskyvyn ja vastuullisuuden parantamisesta. Tämä on samalla myös ohjenuora komission talousarviomenettelyssä – vuonna 2015 se käynnisti aloitteen ”tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio”. Kansalaisten ja veronmaksajien on voitava saada tietoa politiikalla aikaansaatavista tuloksista sekä siitä, missä määrin politiikalle asetetut tavoitteet saavutetaan.

13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/45

Esittelijä:

Milena ANGELOVA

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on tyytyväinen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan paketin täytäntöönpanoon, sillä se luo oikeusvarmuutta julkisten palvelujen tarjoajille. Paketissa pyritään löytämään oikeanlainen tasapaino yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen edistämis- ja tukitarpeen sekä mahdollisten kilpailun vääristymien estämistavoitteen välille. Alue- ja paikallistason sidosryhmät ja etenkin julkiset yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajat (ks. ETSK:n tutkimus Review of Member States’ reports on the implementation of the European Commission Decision on the provision of State aid to the provision of services of general economic interest [Valtiontuen myöntämisestä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin annetun Euroopan komission päätöksen täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden kertomusten tarkastelu]) tuovat kuitenkin esiin huolensa nykyisten sääntöjen keskeisistä näkökohdista, jotka aiheuttavat tarpeettomia esteitä tai puutteellista oikeusvarmuutta. ETSK kehottaakin komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan parantaa nykyisiä sääntöjä ja niiden käytännön soveltamista, esittää suuntaviivoja, laatia kooste parhaista käytänteistä ja tarvittaessa tutkia tarvetta ajanmukaistaa ja muuttaa pakettia.

1.2

Tarkasteltuaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan paketin täytäntöönpanoa käsittelevien jäsenvaltioiden kertomusten kahta ensimmäistä aaltoa ETSK panee huolestuneena merkille, ettei niissä puututa soveltuvuusvaatimusten keskeiseen kysymykseen, jota on tarkasteltu perusteellisesti puitteissa.

1.3

ETSK panee merkille, että useimmissa tapauksissa oikeusvarmuuden puute tai vaatimusten täyttämiseen liittyvät huomattavat kustannukset aiheuttavat kohtuuttomia esteitä, joiden vuoksi viranomaiset eivät kykene panemaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevaa politiikkaa kaikilta osin täytäntöön. Tällaiset esteet vaikuttavat vakavasti alue- ja paikallisviranomaisiin, sillä keskushallinto käy jäsenvaltioiden ja komission välistä vuoropuhelua valtiontukitapauksista, kun taas muut hallintotasot eivät osallistu siihen suoraan.

1.4

Vain muutamista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista alue- tai paikallistasolla on (edellä mainitun tutkimuksen mukaan) raportoitu, mikä osoittaa, että suorien kanavien puute komission kanssa estää julkisten palvelujen asianmukaisen rahoituksen. Tämän vuoksi asianomaiset viranomaiset ovat haluttomampia hyödyntämään täysin päätöstä ja poistamaan sen täytäntöönpanoon liittyviä epäilyjä.

1.5

ETSK kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan mahdollisuuksia päivittää päätöstä ja laajentaa sen soveltamisalaa, jotta voidaan puuttua seuraaviin tekijöihin:

1.5.1

ETSK ehdottaa, että komissio poistaa ulkopuolelle jättämistä koskevan raja-arvon ja sisällyttää kaikki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut päätökseen vuotuisesta korvauksesta riippumatta. Päätöksen nykyistä täytäntöönpanoa koskevasta huolellisesta tutkimuksesta ilmenee, että näin voidaan kilpailua mitenkään vääristämättä vähentää hallintokustannuksia ja mutkikkuutta, joiden eteen viranomaiset muutoin joutuisivat etenkin paikallistasolla.

1.5.2

Kun otetaan huomioon työmarkkinat ja edelleen haastava ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus, ETSK kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa päätöksen soveltamisalaa siten, että tukikelpoisia olisivat palvelut, joiden avulla pyritään parantamaan ihmisten osaamista ja pätevyyttä ja näin edistämään heidän työllistymismahdollisuuksiaan.

1.5.3

ETSK kehottaa komissiota tutkimaan huolellisesti ja tarvittaessa muuttamaan päätöksen tiettyjä kohtia, jotka liittyvät pääasiassa seuraaviin seikkoihin: kaikkien niiden tietojen säilyttämisen määräaika, joita tarvitaan myönnetyn korvauksen soveltuvuuden arviointiin; tarkennetaan, ettei toimeksiantojen määräajoilla tulisi olla merkittävää vaikutusta niiden uudistamiseen tai pidentämiseen tai kulloistenkin palveluntarjoajien tukikelpoisuuteen; laaditaan helposti saatavilla oleva menetelmä kohtuullisen voiton laskemista varten; laaditaan lisätarkennuksia, jotka liittyvät vaatimukseen jakaa tuotannollisia tehokkuusetuja yritysten kesken; varmistetaan joustavampi tapa tarkastella vähäisiä ylityksiä, jotka ovat korkeintaan kymmenen prosenttia vuotuisesta keskimääräisestä korvauksesta, jotta parametreja ei tarvitse päivittää.

1.6

ETSK on sitä mieltä, että puitteissa on edelleen selvennettävä yhteensopivuusedellytyksiä seuraavien seikkojen osalta:

1.7

ETSK panee merkille, etteivät Euroopan parlamentti ja neuvosto ole saattaneet voimaan säännöksiä, joissa vahvistettaisiin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin sovellettavat periaatteet ja edellytykset erityisesti talous- ja rahoitusalalla. Komitea kehottaakin komissiota, parlamenttia ja neuvostoa tutkimaan, millä tavoin tämä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa asetettu tehtävä voitaisiin täyttää rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa ja kyseisessä artiklassa mainittujen perussopimuksen artiklojen soveltamista.

2.1

ETSK painotti vuoden 2017 toimintasuunnitelmassaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen merkitystä Euroopan talous- ja sosiaalimallin keskeisenä osatekijänä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan mukaisesti.

2.2

Sopimuksen 14 artiklassa kehotetaan unionia ja jäsenvaltioita huolehtimaan kukin toimivaltansa mukaisesti siitä, että ”tällaiset palvelut toimivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin, erityisesti taloudellisin ja rahoituksellisin, edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä”. Siinä määrätään lisäksi, että ”Euroopan parlamentti ja neuvosto määrittelevät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella nämä periaatteet ja edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten mukaista jäsenvaltioiden toimivaltaa tarjota, tilata ja rahoittaa tällaisia palveluja”. Tätä tehtävää ei ole tähän mennessä otettu huomioon erityisissä lainsäädäntöaloitteissa. Sen sijaan Euroopan komissio on laatinut valtiontukia koskevan kattavan säännöstön, jota sovelletaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin ja jossa noudatetaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

2.3

Edellytykset liittyen soveltuvuuteen valtiontukia koskevien perussopimuksen määräysten ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan kanssa ovat olleet kiistanalaisia aina siitä lähtien, kun unionin yleinen tuomioistuin totesi vuonna 1997 (1), että julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yrityksille myönnettyjä korvauksia tulisi pitää valtiontukena. Sitä ennen oli vallinnut yksimielisyys siitä, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista johtuvista tiukemmista velvoitteista aiheutuvien ylimääräisten kustannusten korvaaminen ei tuottanut mitään etua. Unionin tuomioistuin kumosi tämän kannan vuonna 2001 (2) ja totesi, että korvausta voitaisiin pitää valtiontukena vain, jos se ylittää nimetylle palveluntarjoajalle koituneet lisäkustannukset. Lopuksi Altmark-tuomiossa vuonna 2003 (3) määriteltiin kriteerit, joiden on täytyttävä, jotta korvaus voidaan sulkea valtiontukisääntöjen ulkopuolelle.

2.4

Euroopan komissio määrittelee yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen yhteensopivuuden valtiontukisääntöjen kanssa soveltamalla tarkkaan Altmark-tuomion kolmea johdantokriteeriä. Tässä yhteydessä seuraavien edellytysten on täytyttävä:

2.5

Komissio hyväksyi vuonna 2005 Monti-Kroes-paketin, jota ajanmukaistettiin vuonna 2011 (Almunia-paketti) ja joka sisältää keskeiset säännöt yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen rahoittamisesta. Pakettiin sisältyy komission tiedonanto (4) (jatkossa ”puitteet”), jossa määritellään soveltuvuusedellytykset yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja varten, sekä komission päätös (5) niiden järjestelyjen vapauttamisesta ilmoitusvaatimuksesta, jotka tuskin vääristävät kilpailua rajallisen rahoituksensa takia (päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa asetetaan vuosittaiseksi raja-arvoksi 15 miljoonaa euroa) tai siitä syystä, että niiden kohteena on sosiaalisiin tarpeisiin vastaava toiminta (esim. sairaalat, terveydenhuolto ja pitkäaikaishoito, lastenhoito, pääsy ja paluu työmarkkinoille, sosiaalinen asuntotuotanto, heikossa asemassa olevien ryhmien palvelut ja sosiaalinen osallistaminen sekä merenkulkuyhteydet saarille, lentoasemat ja satamat, joiden matkustajamäärä on alhainen). Komissio ilmoitti myös aikeestaan tarkastella antamiaan sääntöjä uudelleen viisi vuotta niiden voimaantulon jälkeen.

2.6

ETSK:n tarkoituksena on osana Eurooppa-ohjelmaansa antaa käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon avulla panos komission tulevaan uudelleentarkasteluun tutkimalla yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan paketin täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia perusteellisesti. Tätä varten ETSK on tilannut tutkimuksen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta maksettaviin julkisiin korvauksiin sovellettavien sääntöjen soveltamisesta (Review of Member States' reports on the implementation of the European Commission Decision on the provision of State aid to the provision of services of general economic interest [Valtiontuen myöntämisestä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin annetun Euroopan komission päätöksen täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden kertomusten tarkastelu]).

2.7

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta maksettavat korvaukset vaikuttavat harvoin kilpailuun, sillä ne kattavat nimetyille palveluntarjoajille koituvat lisäkustannukset julkisen palvelun tehtävän täyttämisestä. Valtiontukea koskevaan ilmoitukseen liittyvän taakan sälyttäminen niille vaikuttaakin liialliselta toimenpiteeltä, joka on perusteltua vain tapauksissa, joissa muut osapuolet saattavat kärsiä kiistatonta vahinkoa. Sitä vastoin yhteisö ei reagoi yhtenäisesti käytänteisiin, jotka heikentävät vakavasti markkinaolosuhteita, kuten polkumyynti kolmansista maista tai asianmukaisen tason alittavat hinnat. Jotta voidaan noudattaa asianmukaisesti perussopimuksen määräyksiä kyseisten keskeisten palvelujen edistämisestä, on tärkeää varmistaa, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen vapauttamista ilmoitusvaatimuksesta koskevan päätöksen soveltamisalaa laajennetaan, sekä parantaa oikeusvarmuutta ja joustavoittaa sääntöjen soveltamista.

3.1

ETSK katsoo, että päätöksessä pyritään löytämään oikeanlainen tasapaino yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen edistämis- ja tukitarpeen sekä mahdollisten kilpailun vääristymien estämistavoitteen välille. Vapautus ilmoitusvaatimuksesta alentaa hallintokustannuksia ja monimutkaisia menettelyjä, joista viranomaisten olisi muutoin huolehdittava etenkin paikallistasolla. Koska niihin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin, jotka eivät päätöksen mukaisesti ole tukikelpoisia, sovelletaan tiukempia sääntöjä, olisi päätöksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettävä vain tapaukset, jotka herättävät erityisiä kilpailuun liittyviä huolia, sillä tavoitteena on keskittää resurssit EU-tasolla valtiontukien valvontaan. Kokemus on osoittanut, että komissio hyväksyy valtaosan tutkimistaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palvelujärjestelyistä. Sen jälkeen kun päätös ja puitteet hyväksyttiin vuonna 2012, vain kolme yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevista tapauksista on johtanut perusteelliseen tutkintamenettelyyn Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kaksi tapausta liittyi postipalveluihin (valtiontuki SA.35608 koskien Kreikan postia [ELTA] ja valtiontuki SA.37977 koskien Espanjan postia) ja kolmas sairaaloihin (valtiontuki SA.19864 koskien IRIS-sairaaloiden rahoitusta Brysselin pääkaupunkialueella), sen jälkeen kun tuomioistuin mitätöi tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan komission päätöksen, sillä asian monitahoisuus edellytti muodollista tutkintamenettelyä. Kaikissa komission tutkimissa tapauksissa kilpailijoiden vaateilla on keskeinen rooli, mikä varmistaa vaatimusten täyden noudattamisen ilman yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujärjestelyjen järjestelmällistä ilmoittamista. Lisäksi oikeuskäytäntö ja komission käytänteet tarjoavat sidosryhmille riittävästi ohjausta sen arvioimiseksi, voivatko ne soveltaa päätöstä turvallisesti ilman tarvetta ilmoittaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palvelujärjestelyistä täyden oikeusvarmuuden takaamiseksi. ETSK ehdottaakin, että komissio poistaa vapauttamisen raja-arvon ja sisällyttää kaikki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut päätökseen vuotuisesta korvauksesta riippumatta seuraten matkustajaliikenteeseen sovellettavien korvausjärjestelyjen mallia (6).

3.2

Raja-arvon määrittämisellä sen tukimäärän mukaisesti, josta lähtien edellytetään ilmoitusta, saattaa olla merkitystä EU-tasolla suoritettavan valvonnan kannalta etenkin tapauksissa, joissa tuen myöntämiseen liittyy epäselviä menettelyjä, kuten verohelpotuksia tai -vapautuksia, edullisia lainoja tai julkisia takuita. Lisäksi päätöksessä säädetään, että erityistoimet saattavat edellyttää valvontaa kilpailusyistä, joten tällaisten tapausten käsittelemiseksi voidaan määrätä ilmoitusvelvollisuudesta. Joka tapauksessa päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn raja-arvon säilyttäminen nykyisellä erittäin alhaisella tasolla aiheuttaa kohtuutonta taakkaa viranomaisille ilman, että tämä hyödyttäisi näkyvästi kilpailun vahvistamista. ETSK kehottaakin komissiota rajoittamaan ilmoitusvaatimuksen sellaisiin tukimuotoihin tai konkreettisiin toimiin, joissa mahdolliset kilpailun vääristymiset saattavat edellyttää lähempää tarkastelua tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi.

3.3

ETSK kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa päätöksen soveltamisalaa, jotta tukikelpoisiksi voitaisiin hyväksyä palvelut, joiden avulla edistetään ihmisten osaamista ja pätevyyttä ja näin parannetaan heidän työllistymismahdollisuuksiaan. Lisäksi on selkeytettävä harmaita alueita, kun mukana on yksityisiä toimijoita, ja tässä yhteydessä lisäohjeet olisivat paikallaan.

3.4

Päätöksen avulla olisi varmistettava täysi yhteensopivuus ylemmäntasoisen yhteisön oikeuden kanssa ja vältettävä alue- ja paikallisviranomaisiin kohdistuvaa tarpeetonta taakkaa. Etenkin 8 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on pidettävä toimeksiantokauden aikana ja vähintään kymmenen vuoden ajan sen päättymisestä saatavilla kaikki sellaiset tiedot, jotka tarvitaan sen määrittämiseksi, ovatko myönnetyt korvaukset päätöksen mukaisia. Tämä sääntö on ristiriidassa asetuksen (EU) N:o 2015/1589 17 artiklan kanssa, jonka mukaan myönnettyä tukea ei kymmenen vuoden vanhentumisajan jälkeen voi periä takaisin, minkä vuoksi komissio ei, kuten sen yleinen käytäntö osoittaa, toteuta soveltuvuuden arviointia. Tietojen säilyttäminen yli kymmenen vuoden ajan, mikä ei vastaa valtiontukien valvonnan tarkoitusta, aiheuttaa tarpeetonta taakkaa viranomaisille eikä vastaa perussopimukseen sisältyviä suhteellisuuden ja hyvän hallinnon periaatteita.

3.5

Päätöksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan päätöstä sovelletaan enintään kymmenen vuotta kestäviin toimeksiantoihin lukuun ottamatta sellaisia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, jotka edellyttävät pidemmän toimeksiantokauden oikeuttavia suuria investointeja. Vaikka komissio tulkitsee puitteiden yhteydessä tätä sääntöä yleensä siten, ettei toimeksiantojen tulisi ylittää kyseistä ajanjaksoa, voitaisiin päätöksen sanamuodosta päätellä, että yritykset, jotka huolehtivat julkisen palvelun tuottamisesta pidemmän aikaa, eivät enää kuuluisi päätöksen soveltamisalan piiriin. ETSK kehottaakin komissiota tarkentamaan, ettei toimeksiantokauden pituuden tulisi vaikuttaa merkittävästi toimeksiantojen uusimiseen tai pidentämiseen tai kulloisenkin palveluntarjoajan tukikelpoisuuteen. Tämä kysymys on erityisen arkaluonteinen niiden julkisten palveluntarjoajien kohdalla, jotka ovat saaneet toimeksiannon viranomaisiltaan, sillä niiden ainoana tarkoituksena on tuottaa asianomainen julkinen palvelu.

3.6

Päätöksen 5 artiklan 5, 7 ja 8 kohdassa, joissa käsitellään kohtuullista voittoa, olisi säädettävä helposti saatavilla olevasta voiton laskentamenetelmästä. Nykyinen lähestymistapa muistuttaa puitteiden lähestymistapaa ja käsittää menetelmiä, kuten sisäinen korkokanta, jotka ovat aivan liian monimutkaisia sovellettavaksi paikallisten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen yhteydessä ja joiden käyttöön ei tulisi kannustaa korvausta laskettaessa. Kannattavuuden viitearvojen määrittäminen edellyttää kalliiden konsulttipalvelujen käyttöä, jotka ovat useimpien yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen ulottumattomissa. ETSK kehottaa komissiota selventämään tätä kysymystä, sillä komission käytänteiden mukaisesti suora vertailu kannattavuuteen asianomaisella alalla käytettävissä olevien virallisten tai yksityisten tietolähteiden pohjalta tunnustetaan laajalti täysin edustavaksi.

3.7

Päätöksen 5 artiklan 6 kohdassa otetaan huomioon tehokkuuskannustimet, vaikkakaan niitä ei määritellä. Tämä edellyttää lisäselvennyksiä, etenkin kun ajatellaan vaatimusta jakaa tuotannolliset tehokkuusedut yritysten, jäsenvaltion ja/tai käyttäjien kesken. ETSK kehottaa komissiota poistamaan kaikki epäilyt siitä, miten kyseistä vaatimusta on tulkittava.

3.8

Päätöksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, että liialliset korvaukset edellyttävät, että korvauksen laskentaparametrit on saatettava ajan tasalle tulevaisuutta varten. Jos liialliset korvaukset ovat enintään kymmenen prosenttia korvauksen keskimääräisestä vuosittaisesta määrästä, ne voidaan kuitenkin siirtää seuraavalle kaudelle. Täydellinen johdonmukaisuus edellyttäisi, ettei parametreja tässä tapauksessa määriteltäisi uudelleen ja että vältettäisiin uudelleenarviointi, joka aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta nimetyille palveluntarjoajille tapauksissa, jotka eivät vaikuta kilpailuun. ETSK suosittaa, että komissio varmistaa joustavamman lähestymistavan vähäisissä ylityksissä, jotka eivät ylitä kymmentä prosenttia vuotuisesta keskimääräisestä korvauksesta, jotta parametreja ei tarvitse päivittää.

3.9

Olisi vältettävä kaikenlaista paikallis- ja alueviranomaisten ja näin ollen kyseisillä tasoilla tarjottavien yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen syrjivää kohtelua. Paikallis- ja alueviranomaisten on nykyisin esitettävä kysymyksensä, vastauksensa ja epäilynsä jäsenvaltionsa virallisen kanavan kautta, sillä vain jäsenvaltio voi käydä komission kanssa valtiontukisääntöjä käsittelevää virallista vuoropuhelua. Näin ollen kulloisenkin jäsenvaltion on otettava huomioon paikallis- ja alueviranomaisten komissiolle esittämät tiedot. ETSK kehottaakin komissiota luomaan järjestelmällisempää vuoropuhelua paikallis- ja alueviranomaisten kanssa valtiontukiin liittyvistä menetelmistä ja kysymyksistä. Valtiontukisäännöt ja -vaatimukset olisi myös mukautettava alue- ja paikallisviranomaisten erityistarpeisiin ja niiden käytettävissä oleviin keinoihin, jotta varmistetaan oikeudenmukainen ja yhdenvertainen kohtelu käytännössä.

4.1

Puitteissa säädetään yksityiskohtaisesti erilaisista soveltuvuuden varmistavista vaatimuksista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan ja sitä tulkitsevan oikeuskäytännön mukaisesti. Vaikka komission soveltamia kriteereitä selvitetään laajalti, puitteissa on usein havaittavissa ylivarovainen viritys, joka luo tarpeettomia ongelmia ja aiheuttaa tiettyä epävarmuutta. Komission käytäntö osoittaa, että tällaiset vaikeudet on ylitetty monella alalla tulkitsemalla puitteita pragmaattisesti. Konkreettiset viittaukset tällaisiin ratkaisuihin lisäisivät oikeusvarmuutta ja vahvistaisivat tehokkaasti yhdenvertaista kohtelua, ja samalla noudatettaisiin periaatetta, jonka mukaan kutakin tapausta on tutkittava erikseen. ETSK suosittaakin, että komissio täsmentää käytännössä usein käyttämiään vaihtoehtoisia tapoja noudattaa vaatimuksia. Näin voitaisiin hälventää monia viranomaisten ja palveluntarjoajien nykyisiä epäilyjä.

4.2

Perussopimuksen mukaan julkisen palvelun tehtävän antaminen ja määrittäminen kuuluvat jäsenvaltioiden periaatteelliseen toimivaltaan. Näin ollen puitteiden 13 kohdassa olevat viittaukset edellytyksiin, jotka yleishyödyllisten tai julkisten palvelujen olisi täytettävä, voivat toimia vain hyödyllisenä ohjenuorana. Tällaisten viittausten mukanaolo saattaa kuitenkin herättää oikeutettua huolta jäsenvaltioiden toimivallan mahdollisesta rajoittamisesta. On nimittäin jäsenvaltioiden asia päättää julkisen edun nimissä laadun, turvallisuuden, kohtuuhintaisuuden, yhdenvertaisen kohtelun sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämisen standardeista, jotka tulisi varmistaa kussakin keskeisessä palvelussa riippumatta siitä, tuotetaanko se markkinoilla vai toimeksi annettuna tehtävänä. Jäsenvaltioilla on myös valta päättää siitä, edellyttääkö näiden standardien varmistaminen yleisiä taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tai julkista palvelua. Vaikka markkinaolosuhteet ovat erittäin tärkeitä, ne eivät voi kumota tai rajoittaa viranomaisten toimivaltaa puolustaa yleistä etua. ETSK ehdottaakin, että komissio rajoittuu tässä yhteydessä viittaamaan ohjeistavaan tiedonantoonsa ja tutkii arvioinnissaan vain ilmeisen virheen mahdollista olemassaoloa. Viime kädessä tämä kysymys kuuluu unionin tuomioistuimen tehtäviin.

4.3

Puitteiden 14 kohdassa asetetaan perusteettomasti ehtoja jäsenvaltioiden toimivallalle tehdä toimeksiantoja vaatimalla niitä toteuttamaan julkisia kuulemisia käyttäjien ja palveluntarjoajien etujen huomioon ottamiseksi. Näin puututaan jäsenvaltioiden toimivaltaan, mikä ei kuulu komission toimivaltuuksiin. Viranomaiset kiinnittävät aina asianmukaisesti huomiota sidosryhmien etuihin, joten on tuskin perussopimuksen määräysten ja periaatteiden mukaista pakottaa ne perustelemaan toimeksiannon tarvetta ja toteuttamaan julkisia kuulemisia tai ottamaan käyttöön vaihtoehtoisia välineitä. Komission käytäntö osoittaa, että se kiinnittää niukasti huomiota tähän sääntöön etenkin, jos jäsenvaltioilla on vaikeuksia panna se täytäntöön. ETSK ehdottaakin, että komissio muotoilee kyseisen kohdan uudelleen, jotta vältetään pakollisia vaatimuksia, joilla saatetaan puuttua jäsenvaltioiden lainsäädäntämenettelyihin ja luoda tarpeettomia ongelmia.

4.4

Puitteiden 19 kohdan vaatimuksessa, jonka mukaan toimeksiannoissa on noudatettava julkisia hankintoja koskevia unionin sääntöjä, ei oteta huomioon sitä, että alan sekundaarilainsäädäntöä on tarkasteltu uudelleen perusteellisesti vuoden 2014 julkisia hankintoja koskevan paketin jälkeen. Julkisia hankintoja koskevaa direktiiviä sovelletaan sen 1 artiklan 2 kohdan mukaan vain hankintaviranomaisten tekemiin hankintoihin, eikä siinä voida asettaa sitovia sääntöjä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiselle, sillä kyse on tehtävistä, jotka yritys suorittaa viranomaisen puolesta. Näin ollen kaikki julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön puitteissa esitetyt vaatimukset olisivat ristiriidassa asiasta säätävän direktiivin kanssa. Vuonna 2014 annetussa julkisia hankintoja koskevassa paketissa säädetään myös ensimmäistä kertaa käyttöoikeussopimuksista. Olisi kuitenkin erittäin harhaanjohtavaa päätellä tämän perusteella, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut voisivat kuulua kyseisen sääntelyn piiriin. Käyttöoikeussopimus tarkoittaa, että yritykset kantavat kaikki riskit sen jälkeen kun tarjous on valittu, täysin päinvastoin kuin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kohdalla, joissa viranomaiset kattavat palvelun tuottamisesta aiheutuneet ylimääräiset kustannukset, mikä minimoi riskit. Kyseinen sääntely tulisi kysymykseen ainoastaan silloin, kun viranomainen päättää tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun käyttöoikeussopimuksen perusteella, mutta näihin tapauksiin ei sisältyisi tukielementtiä, sillä nimetty palveluntarjoaja kantaisi riskin kokonaisuudessaan. Näin ollen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin ei sovellettaisi julkisia hankintoja koskevia sääntöjä eikä käyttöoikeussopimuksia koskevia sääntöjä. Oikeudelliselta kannalta puitteissa voidaan vain kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tarvittaessa avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita palveluntarjoajien valinnassa etenkin yksityisten palveluntarjoajien kohdalla, mutta tällaiseen kehotukseen ei voida liittää sitovia velvoitteita. ETSK kehottaakin komissiota tarkistamaan puitteiden 19 kohdan ja ottamaan tässä yhteydessä asianmukaisesti huomioon hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevat uudet lakisääteiset vaatimukset.

4.5

Puitteiden 22 kohdan mukaan korvauksen määrä voidaan määrittää joko odotettujen kustannusten ja tulojen tai todellisten kustannusten ja tulojen perusteella, mutta aivan liian usein komission käytäntönä on vaatia korvaussumman määrittämistä etukäteen. Tällainen laskentamenetelmä, joka estää viranomaisia suorittamasta korvausta jälkikäteen todellisten nettokustannusten mukaisesti, vaikuttaa asiattomalta puuttumiselta ja saattaa johtaa ratkaisemattomiin ongelmiin, sillä jos etukäteen määritellyt korvaussummat eivät kata nettokustannuksia, palveluntarjoaja kärsisi järjestelmällisestä alirahoituksesta. Jos viranomainen lisäksi tarjoaa lisätukea tämä erotuksen korjaamiseksi, sitä saattaa periaatteessa uhata rangaistus hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen rikkomisesta. Komission käytännössä on pitkälti jätetty huomiotta tämä epäjohdonmukaisuus muutoin kuin tapauksissa, joissa kantaja on tuonut asian esille. Vaikka vaikuttaakin tarkoituksenmukaiselta määritellä etukäteen korvausten laskentamenetelmä, näin saatavien alustavien korvausmäärien ei tulisi olla sitovia. Vasta sitten kun vuositulokset ovat saatavilla, voidaan laskea nettokustannukset ja suorittaa vastaava korvaus. ETSK kehottaakin komissiota varmistamaan tinkimättä johdonmukaisuuden ja yhteensopivuuden toisen Altmark-kriteerin kanssa siten, että yhdistetään ennakkoarviointimenetelmä nettokustannusten jälkikäteen tapahtuvan laskennan täysimääräiseen käyttöön, paitsi jos viranomainen pitää parempana määritellä korvaus toimeksiannon ajankohtana.

4.6

Vältettyjen nettokustannusten menetelmä korvausten laskennassa perustuu oletukseen, että julkisen palvelun velvoitteen puuttuessa nimetty palveluntarjoaja rajoittaisi toimintaansa ja pyrkisi maksimoimaan tulot. Tavanomainen vältettyjen nettokustannusten menetelmä tarkoittaisi, että palveluntarjoaja luopuisi kaikista tappiollisista toiminnoista. Tämän vaihtoehtoisen skenaarion ja palveluntarjoajan todellisten tulosten välinen ero määrittää korvauksen määrän. Komissio on äskettäin puoltanut Profitability Cost -lähestymistapaa (PC), jossa vaihtoehtoisuus perustuisi siihen, että yritys luopuisi toiminnoistaan, jotka estävät sitä maksimoimasta tuloksiaan. Korvaus ei näin ollen kattaisi vain yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun lisäkustannuksia vaan myös vähemmän tehokkaat toiminnot, vaikka ne olisivatkin kannattavia. Korvausmaksujen määrittämiseksi komissio edellyttää, että palveluntarjoajan nauttimat markkinaedut ja aineettomat edut vähennetään korvauksesta. PC-lähestymistavan suosiminen johtaa tosiasiassa eroavuuksiin, sillä näin sovelletaan vain yhtä periaatetta, mikä vaarantaa oikeusvarmuuden. ETSK suosittaa, että komissio hyväksyy molemmat lähestymistavat ja antaa niitä koskevia lisäohjeita puitteissa, joissa on nykyisin tuskin lainkaan viittauksia siihen, miten asianomaiset vaihtoehtoiset skenaariot laaditaan.

4.7

Kustannusten jakomenetelmä vaikuttaa tarkoituksenmukaisimmalta useimpien yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kannalta, sillä siinä laskeminen perustuu julkisen palvelun velvoitteen täyttämisen edellyttämien kustannusten ja vastaavien tulojen väliseen eroon. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää tätä menetelmää, on kuitenkin perusteltava syyt, joiden vuoksi ne eivät käytä vältettyjen nettokustannusten menetelmää, jota pidetään muutoin pakollisena. Koska vältettyjen nettokustannusten menetelmään liittyy monimutkainen ja kallis analyysi, joka edellyttää usein ulkopuolisten konsulttipalvelujen käyttöä, ETSK suosittaa, että komissio tunnustaa kyseisen menetelmän täysin päteväksi ja asettaa sen samalle viivalle vältettyjen nettokustannusten menetelmän kanssa lukuun ottamatta erityistoimintoja, kuten postipalvelut, joiden kohdalla tämä menetelmä on kolmannen postidirektiivin perusteella pakollinen.

4.8

Tuloja käsittelevässä puitteiden 32 kohdassa mainitaan perustellusti erityis- tai yksinoikeuksista saatavat ylimääräiset tuotot. Viimeaikaisessa käytännössä tähän on kuitenkin otettu mukaan yleispalveluista saadut tuotot, vaikka ne eivät olisikaan peräisin tällaisista oikeuksista, mikä johtaa harhaanjohtaviin arviointeihin. Olisi korostettava, että yleiseen saatavuuteen liittyy se haitta, että palveluntarjoaja on sidottu palvelun tuottamiseen tietyllä alueella riippumatta aiheutuneista kustannuksista. Jos palveluntarjoaja tuottaa kyseisen palvelun kannattavalla tavalla, kyseessä olisi perussopimuksen periaatteiden rikkominen, jos ylijäämällä olisi pakollisesti rahoitettava muita tappiollisia julkisen palvelun velvoitteita. ETSK kehottaakin komissiota tarkentamaan tätä kohtaa ja tekemään eron sellaisten erityis- tai yksinoikeuksien välille, joissa on kyse edusta, josta aiheutunut voitto olisi otettava huomioon rahoitettaessa julkisen palvelun velvoitteita ja yleistä saatavuutta, johon liittyy nimettyyn palveluntarjoajaan kohdistuva haitta.

4.9

Puitteissa määritelty kohtuullisen voiton käsite herättää joitakin kysymyksiä, jotka kaipaavat lisäselvitystä. Vaikka puitteissa suositellaan sisäisen korkokannan käyttöä, niissä todetaan, että tämän menettelyn hyödyntämiseen liittyy eräitä vaikeuksia. Näin ollen komissio käytännössä vertailee samalla tai samankaltaisella alalla toimivia yrityksiä standardoitujen kannattavuuskriteerien, kuten oman pääoman tuoton tai myyntituoton, avulla. Oikeudellisen selvyyden puuttuminen tässä asiassa johtaa kuitenkin usein eriäviin tuloksiin. ETSK ehdottaakin, että komissio hyväksyy kaikki standardoidut ja vakiintuneet kannattavuuskriteerit sen sijaan, että jostakin kriteeristä tehtäisiin pakollinen. ETSK kehottaa komissiota selkiyttämään edelleen kannattavuusstandardeja ja mahdollistamaan erilaisten standardien käytön sen sijaan, että määrättäisiin tietyn standardin käytöstä jäsenvaltioissa.

4.10

Puitteiden 39 ja 46 kohdan pakollinen tehokkuusvaatimus on osoittautumassa todelliseksi esteeksi niin sidosryhmille kuin viranomaisille. Koska puitteissa ei viitata millään tavoin siihen, miten tehokkuuskannustimet olisi laskettava, komissio käytäntö sallii hyvin erilaisia arviointeja, mikä vaarantaa oikeusvarmuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteet. ETSK kehottaa komissiota selkiyttämään edelleen vaihtoehtoisia tapoja laskea kyseisiä kannustimia, joiden käytön ei asian monitahoisuuden vuoksi tulisi olla pakollista.

13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/52

1.1

Digitalisaatiosta ja robotisaatiosta on ihmisten liikkumisen ja tavarankuljetuksen alalla yhteiskunnalle useita mahdollisia hyötyjä, kuten paremmat käyttömahdollisuudet ja mukavuus matkustajille, tehokkuus ja tuottavuus logistiikassa, liikenneturvallisuuden paraneminen ja päästöjen väheneminen. Samaan aikaan on tuotu esiin turvallisuuteen, turvaamiseen, yksityisyyden suojaan, työhön ja ympäristöön liittyviä huolia.

1.2

Vaikka teknologia tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia, edistyksen ei tule olla pelkästään teknologiavetoista, vaan sen avulla on pyrittävä luomaan lisäarvoa yhteiskunnalle. Siksi tarvitaan poliittista vuoropuhelua, ja erityisesti suurilla kaupunkialueilla kansalaisyhteiskunta on otettava asianmukaisesti mukaan liikennesuunnitteluprosesseihin.

1.3

Digitaalisen liikenteen toteuttaminen edellyttää ratkaisujen löytämistä olemassa olevien pullonkaulojen poistamiseksi sekä integroituja investointeja liikenne-, energia- ja televiestintäjärjestelmiin TEN-T-verkossa, 5G:n käyttöönotto mukaan lukien. Näitä hankkeita tulisi tukea EU:n rahoitusvälineillä, kuten Verkkojen Eurooppa -välineellä, ESIR-rahastolla ja Horisontti 2020 -ohjelmalla.

1.4

Liikenteen digitalisaatio ja robotisaatio tarjoavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia niin valmistus- kuin palvelualoilla myös pk-yrityksille, ja ne voisivat luoda kilpailuetuja EU:lle. Tätä varten ETSK kehottaa luomaan kannustavan ja mahdollistavan toimintaympäristön, johon kuuluu myös avoimuus uusille liiketoimintamalleille ja eurooppalaisten digitaalisten alustojen kehittämisen edistäminen.

1.5

Liikenteen digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat syvällisesti työn luonnetta ja taitojen kysyntää. ETSK korostaa, että näihin rakenteellisiin muutoksiin on tärkeä vastata edistämällä oikeudenmukaista ja sujuvaa siirtymää sekä puuttumalla osaamisvajeeseen. Lisäksi tässä tarvitaan asianmukaista edistymisen seurantaa. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla sekä työntekijöille tiedottamisella ja heidän kuulemisellaan on keskeinen rooli siirtymäprosessissa. Jäsenvaltioiden on myös mukautettava koulutusjärjestelmiään vastaamaan uusiin pätevyysvaatimuksiin.

1.6

Liikenteen digitalisaatio ja robotisaatio edellyttävät tietojen riittävää käytettävyyttä ja saatavuutta sekä vapaata datavirtaa. Samalla on varmistettava asianmukainen tietosuoja. Uusien kehityskulkujen myötä on myös lisättävä kyberturvallisuusvalmiuksia ja ratkaistava vastuukysymykset.

1.7

ETSK korostaa digitaalisen liikenteen intermodaalisuutta, joka on keskeinen osa EU:n liikennestrategiaa. Digitaalisella liikenteellä on myös tiiviit yhteydet muihin politiikan aloihin, kuten niihin, jotka liittyvät digitaalisiin sisämarkkinoihin, energiaan, teolliseen kehittämiseen, innovointiin ja osaamiseen. Koska ilmastonmuutoksen hillitsemistavoitteet ja -vaatimukset toimivat yhtenä digitaalisen liikenteen moottorina, tässä on olemassa myös tiivis yhteys ekologiseen kestävyyteen.

2.1

Digitalisaatio on laajenemassa kaikille talouden ja yhteiskunnan aloille – liikennettä käytetään tässä yhteydessä usein esimerkkialana. Käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on tarkastella liikenteen digitalisaation ja robotisaation kehitystä ja vaikutuksia koko yhteiskunnan – yritysten, työntekijöiden, kuluttajien ja yleensä kansalaisten – näkökulmasta sekä tuoda esiin ETSK:n näkemyksiä siitä, miten tällaiset kehityskulut olisi otettava huomioon EU:n toimintapolitiikan linjaamisessa, jotta hyödynnetään mahdollisuuksia ja hallitaan riskejä asianmukaisesti.

2.2

Markkinoilla tapahtuu jo paljon, samoin kuin eri politiikanaloilla jäsenvaltio- ja EU-tasolla. ETSK on myös tarkastellut aihetta lausunnoissaan, jotka käsittelevät esim. autoteollisuuden tulevaisuutta (1) ja eurooppalaista strategiaa vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten (2) sekä tekoälyä (3).

2.3

Liikenteen digitalisaatio on monimuotoista. Ajoneuvot, ilma-alukset ja alukset hyödyntävät jo nyt monin tavoin digitaalista tietoa, mukaan luettuina auton ajamista, junien liikenteenohjausta sekä lento- ja meriliikenteen valvontaa tukevat teknologiat ja palvelut. Matkustaja- ja tavaraliikenne on toinen esimerkki digitaalisen tiedon päivittäisestä soveltamisesta. Kolmanneksi robotteja käytetään yleisesti terminaalitoiminnoissa tavaraliikenteen logistiikan alalla.

2.4

Automaatio ja robotisaatio avaavat uusia mahdollisuuksia matkustaja- ja tavaraliikenteelle sekä erilaisille seuranta- ja valvontatoimille. Virtuaaliset robotit eli ohjelmistorobotit ovat tässä keskeisessä asemassa, sillä ne mahdollistavat erilaisten tietojärjestelmien käytön lisäämisen ja yhteydet, joiden ansiosta ne voivat toimia yhtenä yhteentoimivana yksikkönä.

2.5

Liikenteen automaatioon sisältyy liikennevälineiden kehittäminen ottaen huomioon niiden vuorovaikutus ihmisten sekä infrastruktuurin ja muiden ulkoisten järjestelmien kanssa. Tämän kehityksen viimeinen vaihe ovat itseohjautuvat ja miehittämättömät ajoneuvot, alukset ja ilma-alukset, jotka toimivat täysin itsenäisesti.

2.6

Useat autonvalmistajat kehittävät parhaillaan robottiautoja ja testaavat niitä käytännössä. Itseohjautuvia metroja on jo otettu käyttöön monissa kaupungeissa, ja itseohjautuvia linja-autoja ja kuorma-autojen kolonnia testataan parhaillaan. Miehittämättömien ilma-alusten eli droonien käyttö on lisääntymässä nopeasti, ja kehitteillä on jopa kauko-ohjattavia ja autonomisia vesialuksia. Ajoneuvojen, ilma-alusten ja alusten lisäksi parhaillaan tutkitaan uudenlaisia infrastruktuuriratkaisuja ja liikenteenvalvontajärjestelmiä.

2.7

Vaikka edistystä kohti itseohjautuvaa ja miehittämätöntä liikennettä on tapahtunut, ihmiset ovat edelleen perusrakenteiden tärkeimpiä toimijoita. Merkittävimmät vaikutukset jäävät vielä nähtäviksi, kunnes täysin itseohjautuva ja miehittämätön liikenne on todellisuutta. Ennusteet siitä, milloin näin tapahtuu, vaihtelevat huomattavasti. On tärkeää valmistautua tulevaisuutta varten ja tehdä tarvittavat päätökset ajoissa.

2.8

Digitalisaation ansiosta matkustajat ja muut liikenteen käyttäjät voivat myös hyötyä uudenlaisesta digitaalialustojen avulla toimivasta liikkumisen palvelukonseptista (Mobility as a Service, MaaS).

2.9

MaaS:n käynnissä olevalla kehittämisellä pyritään vastaamaan paremmin markkinakysyntään yhdistämällä liikenneketjujen varaus-, osto- ja maksujärjestelmät ja tarjoamalla reaaliaikaista tietoa aikatauluista, sää- ja liikenneoloista ja käytettävissä olevasta liikennekapasiteetista ja -ratkaisuista. MaaS on siten käyttäjän ja liikenteen digitaalinen rajapinta. Samalla sen avulla pyritään optimoimaan liikennekapasiteetin käyttö.

2.10

Teknologian, kuten massadatan, pilvipalveluiden, 5G-matkaviestinverkkojen, sensorien, robotiikan ja keinoälyn – etenkin sen oppimiskyvyn, kuten koneoppimisen ja syväoppimisen – nopea kehitys on digitaalisen ja automatisoidun liikenteen kehityksen keskeinen mahdollistaja.

2.11

On kuitenkin selvää, että edistyminen ei onnistu ainoastaan teknologiavetoisesti. Ihannetapauksessa kehityksen olisi perustuttava yhteiskunnalliseen kysyntään. Toisaalta kansalaisten on usein vaikea havaita uusien kehityskulkujen tarjoamia mahdollisuuksia.

3.1

Digitaalinen kehitys luo intermodaalisuuden edellytykset ja tukee näin järjestelmälähtöistä lähestymistapaa liikenteessä. Se tarkoittaa myös, että liikennejärjestelmässä on perinteisen infrastruktuurin ohella useita uusia elementtejä.

3.2

Järjestelmän perustana ovat kuitenkin edelleen tiet, rautatiet, satamat ja lentoasemat. Näiden perustekijöiden ohella tarvitaan kehittynyttä digitaalista infrastruktuuria, joka kattaa kartoitus- ja paikantamisjärjestelmät, erilaiset tietoa tuottavat sensorit, laitteistot ja ohjelmistot tiedonkäsittelyä varten sekä mobiili- ja laajakaistayhteydet tietojen jakelua varten. Digitaaliseen infrastruktuuriin kuuluvat myös automatisoidut liikenteen hallinta- ja valvontajärjestelmät.

3.3

Koska sekä digitaaliset että digitalisoidut perusrakenteet tarvitsevat sähköä, ja kun otetaan huomioon älykkäiden sähköverkkojen ja sähköajoneuvojen vuorovaikutus, myös sähköinfrastruktuuri on liikennejärjestelmän keskeinen osa. Uusia palveluja ja uutta infrastruktuuria tarvitaan myös liikennetietojen saamiseen sekä liikkumispalvelujen varaamiseen ja maksamiseen. Järjestelmä fyysisestä infrastruktuurista fyysisiin liikennepalveluihin on siis kytköksissä erilaisten digitaalisten elementtien välityksellä.

3.4

Nopeasta kehityksestä huolimatta useat pullonkaulat haittaavat edelleen kehitystä kohti digitaalisia liikennejärjestelmiä, ja ne on siis poistettava. Niitä ovat esimerkiksi puutteet tiedon käytettävyydessä ja saatavuudessa, nopeiden internetyhteyksien puute sekä sensoreihin ja reaaliaikaiseen paikannukseen liittyvät tekniset rajoitukset.

3.5

ETSK kehottaa investoimaan digitaalisen liikenteen perustana olevaan teknologiaan ja infrastruktuuriin, erityisesti liikenteen hallinta- ja valvontajärjestelmiin: Eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishanke (SESAR) ja Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä (ERTMS) ovat jo kypsässä vaiheessa olevia hankkeita, mutta niiltä puuttuu huomattava määrä varoja. Alusliikennettä koskevaa yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmää (VTMIS) ja yhteistoiminnallisia älykkäitä liikennejärjestelmiä (C-ITS) on kehitettävä edelleen. Lisäksi TEN-T-ydinverkossa on oltava käytössä 5G-yhteydet. Näille hankkeille tulisi antaa ensisijainen asema EU:n rahoitusvälineiden, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen, ESIR-rahaston ja Horisontti 2020 -ohjelman rahoitustoiminnassa.

3.6

Digitaalisten järjestelmien yhteentoimivuus on myös rajatylittävien yhteyksien edellytys niin EU:ssa kuin kolmansien maiden kanssa. EU:n tulisi pyrkiä edelläkävijän ja standardien laatijan asemaan kyseisellä alalla.

3.7

ETSK korostaa, että digitalisaatio ei poista liikenteen perusinfrastruktuuriin tehtävien investointien tarvetta, vaikka se optimoi olemassa olevan kapasiteetin käyttöä. Lisäksi siirtymäkauden aikana liikenteessä on sekä osittain että kokonaan automatisoituja ajoneuvoja ja aluksia, mikä on otettava huomioon maantie- ja meriliikenteen infrastruktuurissa. Uusia haasteita on nousemassa esiin ilmailussa droonien käyttöönoton vuoksi.

3.8

ETSK kannustaa kehittämään drooneja varten liikenteenhallintajärjestelmiä ja yhteisiä sääntöjä unionitasolla ja kansainvälisellä tasolla Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä (ICAO). Lisäksi Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) on laadittava sääntöjä, jotta voidaan kehittää ja ottaa käyttöön kauko-ohjattavia ja automatisoituja aluksia, myös satamissa.

4.1

Digitalisaatio ja robotisaatio lisäävät rahtiliikenteen ja logistiikan tehokkuutta, tuottavuutta ja turvallisuutta. Myös valmistus- ja palvelualoille syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka liittyvät automaatioon ja robotiikkaan, kansalaisille tarjottaviin liikkuvuuspalveluihin, logistiikan tehostamisratkaisuihin tai koko liikennejärjestelmän digitalisaatioon. Tämä koskee niin suuryrityksiä kuin pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mukaan luettuina startup-yritykset.

4.2

Kun otetaan huomioon, että EU:n yritykset ovat johtoasemassa monilla digitaaliseen liikenteeseen liittyvillä aloilla, alalla voitaisiin hyvinkin kehittää kilpailuetuja. Koska digitaalisen ja autonomisen liikenteen kehittämisessä paljon tapahtuu EU:n ulkopuolella, myös EU:n on tehtävä lujemmin työtä innovoinnin, infrastruktuurin sekä sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen aloilla. Tähän kuuluu myös lainsäädäntökehyksen mukauttaminen uusiin toimintaolosuhteisiin.

4.3

Tarvitaan myös avoimuutta digitaalisiin alustoihin pohjautuvien uusien liiketoimintamallien kehittämisen ja käyttöönoton suhteen. Eurooppalaisten alustojen luomisen edistämiseksi on varmistettava, että on olemassa niitä mahdollistavat ja tukevat edellytykset ja että sääntelykehys tarjoaa yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset.

4.4

Muiden alojen tapaan liikenteen digitalisaatio ja robotisaatio perustuvat pääasiassa tiedonhallintaan. Liiketoiminnan kannalta tietoa voidaan pitää tuotannontekijänä tai raaka-aineena, jota on käsiteltävä ja jalostettava lisäarvon luomiseksi. Tätä varten vapaa datavirta on olennaisen tärkeä. ETSK kehottaakin laatimaan tehokkaita ratkaisuja, joiden avulla poistetaan tietojen saatavuuteen, yhteentoimivuuteen ja siirtoon liittyvät ongelmat ja varmistetaan samalla asianmukainen tietosuoja ja yksityisyys.

4.5

ETSK:n mielestä on tärkeää saattaa liikenteeseen ja infrastruktuuriin liittyvä julkissektorin tuottama massadata kaikkien käyttäjien ulottuville ja helpottaa sen saatavuutta. Lisäksi tarvitaan selvennyksiä ja sääntöjä muiden kuin henkilötietojen, etenkin sensorien ja älykkäiden laitteiden tuottamien tietojen hallintaan. Arvioitaessa datan käytettävyyttä ja uudelleenkäyttöä koskevia kysymyksiä on hyödyllistä muistaa, ettei data yleensä sinällään tuo kilpailuetua vaan pikemminkin sen jalostamiseen käytettävät välineet, innovointiresurssit ja markkina-asema.

4.6

Jotta voidaan kehittää digitaalista ja autonomista liikennettä ja saada siitä kokemuksia, on helpotettava uusien teknologioiden ja mallien testausta ja kokeilua. Tämä edellyttää toimivia innovoinnin ja yritystoiminnan ekosysteemejä, asianmukaisia testausalustoja sekä mahdollistavaa sääntelykehystä. ETSK kehottaa viranomaisia omaksumaan toimintatavan, jossa kannustetaan innovointiin kehitystä haittaavien yksityiskohtaisten sääntöjen ja vaatimusten soveltamisen sijaan.

5.1

Liikenteen digitalisaation ja robotisaation vaikutukset työhön ovat luonnollisesti samoja kuin muillakin aloilla. Uudet mallit ja prosessit saattavat vähentää työpaikkoja, mutta uudet tuotteet ja palvelut voivat luoda uusia.

5.2

Merkittävimmät muutokset voitaneen nähdä liikenne- ja logistiikka-alalla, mutta työllisyysvaikutuksia saattaa tulla esiin myös valmistusteollisuudessa sekä toimitusketjuissa ja alueellisissa klustereissa.

5.3

Miehittämättömän liikenteen käyttöönoton myötä liikenteen henkilöstön kysyntä alenee. Sama pätee fyysiseen työhön kohdistuviin vaikutuksiin, kun terminaalitoiminnoissa käytetään yhä enemmän robotteja. Osa työstä voidaan korvata valvonta- ja seurantatehtävillä, mutta ajan mittaan nämäkin tehtävät saattavat vähentyä. Samaan aikaan uusia työpaikkoja saattaa syntyä muille aloille, etenkin tieto- ja viestintäteknologiaan liittyville aloille, digitaalisiin palveluihin sekä elektroniikan ja robotiikan aloille. Fyysisen työn ja rutiinitehtävien vähetessä ongelmanratkaisuun ja luovaan työhön liittyvät tehtävät lisääntyvät.

5.4

Tehtävien muuttuminen tarkoittaa myös, että osaamisen markkinakysyntä muuttuu huomattavasti. Yhä enemmän tarvitaan erittäin ammattitaitoisia kyberasiantuntijoita, kuten ohjelmistojen kehittäjiä. Toisaalta tarvitaan yhä enemmän robottien käyttöön sekä ihmisen ja robotin yhteistyöhön liittyvää käytännön osaamista. Lisäksi laaja-alaisen osaamisen ammattilaisten merkitys kasvaa.

5.5

ETSK korostaa, että näihin rakenteellisiin muutoksiin on tärkeää vastata asianmukaisesti laatimalla strategioita oikeudenmukaisen ja sujuvan siirtymisen varmistamiseksi, kielteisten sosiaalisten vaikutusten lieventämiseksi sekä osaamisvajeen paikkaamiseksi. Lisäksi tässä tarvitaan asianmukaista edistymisen seurantaa. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla sekä työntekijöille tiedottamisella ja heidän kuulemisellaan kaikilla tasoilla on keskeinen rooli siirtymäprosessissa.

5.6

Yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuu sekä välittömiä että pitkän aikavälin tarpeita. Jäsenvaltioilla on ratkaiseva rooli vastattaessa uusien taitojen kysyntään mukauttamalla koulutusjärjestelmiä, ja hyviä käytänteitä tulisi jakaa EU:n tasolla. On keskityttävä voimakkaasti koulutukseen luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla. Samalla on otettava huomioon, että uusien ratkaisujen tarve edellyttää myös laaja-alaista osaamista ja koulutusta taidealoilla ja yhteiskuntatieteissä.

6.1

Vaikuttaa siltä, etteivät ihmiset suurelta osin ole tietoisia siitä, minkälaisia mahdollisuuksia digitalisaatio ja robotisaatio tarjoavat esim. liikkumismahdollisuuksien ja liikkumismukavuuden kannalta. Samalla pääasiallisena huolena tuntuu olevan käsitys turvallisuudesta, turvaamisesta ja yksityisyydestä. Tarvitaan lisää tietoa ja viestintää eduista ja haitoista sekä kansalaisyhteiskunnan asianmukaista osallistumista liikennesuunnitteluprosesseihin paikallisella tasolla, erityisesti suurilla kaupunkialueilla.

6.2

Edistynyt automaatio luonnollisesti parantaa liikenneturvallisuutta, koska inhimilliset virheet vähenevät. Toisaalta saattaa syntyä uusia turvallisuusriskejä, jotka johtuvat sensorien muodontunnistuskyvyn rajoituksista, laitteiden mahdollisista toimintahäiriöistä, internetin häiriöistä ja uudenlaisista inhimillisistä erehdyksistä, kuten ohjelmistovirheistä. Nettovaikutus on kuitenkin arvioitu selvästi positiiviseksi.

6.3

Koska kyberturvallisuus herättää yhä enemmän huolta, tulee se olemaan yksi liikenneturvallisuuden perustekijöistä. Kyberturvallisuus kattaa ajoneuvot, ilma-alukset ja alukset sekä niitä tukevan, hallinnoivan ja valvovan infrastruktuurin.

6.4

Miehittämättömän ja itseohjautuvan liikenteen käyttöönotto ja yleistyminen tuo esiin myös liikennesääntöihin ja etenkin niiden eettisiin näkökohtiin liittyviä kysymyksiä. Koska liikenne on rajatylittävää toimintaa, liikennesäännöt olisi yhdenmukaistettava sisämarkkinoilla, ja tavoitteena tulisi olla niiden yhdenmukaistaminen kansainvälisellä tasolla.

6.5

Täysin itseohjautuva liikenne nostaa esiin myös vastuuvelvollisuuteen liittyviä uusia kysymyksiä. Tämä heijastuu myös vakuutusjärjestelmien kehittymiseen. Kun otetaan huomioon digitaalisten järjestelmien rooli ja useiden toimijoiden, kuten ajoneuvojen valmistajien ja omistajien sekä infrastruktuurin hallinnoijien, osallisuus, suurimpana haasteena saattaa olla vastuunalaisuuden tosiasiallinen toteen näyttäminen onnettomuustapauksessa. Tämä saattaa edellyttää tietojen tallennuksen laajentamista, jotta onnettomuusolosuhteet voidaan näyttää toteen. ETSK kehottaakin komissiota tutkimaan mahdollisia tiedonkeruupuitteita ja -vaatimuksia vastuun selvittämiseksi, mutta pitämään samalla mielessä yksityisyyden tarpeen.

6.6

Yksityisyyden suojan ja tiedon lisäämisen tarpeiden kohdalla ihmiset ovat huolissaan siitä, valvotaanko heitä jatkuvasti. Muodontunnistuksen käyttö herättää myös huolta yksityisyyden suojasta. Henkilötietojen suojan osalta yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan vuodesta 2018, ja sen tarkoituksena on asettaa käyttöön yhtenäiset säännöt koko EU:ssa. ETSK on aiemmissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota yksityisyyden suojan ja tietosuojan merkitykseen ja korostaa, että tietoja tulisi käyttää vain järjestelmän toimintaan liittyviin tarkoituksiin eikä säilyttää muunlaista käyttöä varten.

7.1

Liikenteen ilmasto- ja ympäristövaikutukset riippuvat useista tekijöistä. Ajoneuvojen, ilma-alusten ja alusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä päästöjen vähentämiseksi. Energiatehokkuus liittyy yleisesti ottaen läheisesti toiminta- ja valvontajärjestelmien automatisointiin.

7.2

Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen vähähiilisillä polttoaineilla, sähköllä tai vedyllä on toinen keskeinen keino vähentää päästöjä. Vaikka kyseessä on erillinen prosessi, sähköautojen ja älykkäiden sähköverkkojen käyttöönotto liittyvät tiiviisti liikenteen automaatioon.

7.3

Liikennevirtoja nopeuttavilla toimilla on myös huomattava rooli vähennettäessä päästöjä. Digitalisaatio ja automaatio mahdollistavat sujuvan liikenteen ja tehokkaat multimodaaliset liikenneketjut. Tämä tarkoittaa, että liikenne tehostuu, energiatehokkuus paranee, polttoaineen kulutus alenee ja päästöt vähenevät. Laadukas infrastruktuuri ja sujuvat rajanylitykset ovat tässä yhteydessä myös erittäin tärkeitä. Maankäyttö ja kaupunkisuunnittelu vaikuttavat myös liikennetarpeeseen ja liikennevirtoihin.

7.4

Ympäristövaikutukset eivät liity pelkästään liikenteeseen vaan myös ajoneuvojen, ilma-alusten ja alusten elinkaareen valmistuksesta lopulliseen käytöstä poistamiseen. Valmistusteollisuuden siirtäminen alkuperäisiin tuotantomaihin ja kiertotalouden käyttöönotto ovat seikkoja, joilla voidaan vähentää elinkaarivaikutuksia.

7.5

Itseohjautuva liikenne saattaa lisätä yksityisautoilua, kun mukavuus matkustajien kannalta paranee. Toisaalta autojen yhteiskäytön – yhdessä julkisen liikenteen käytön kanssa – odotetaan vähentävän henkilöautojen määrää. Kuluttajien mieltymyksillä onkin ratkaiseva merkitys liikkuvuuden tulevaisuuden kannalta. Niihin voidaan vaikuttaa tarjoamalla käyttöön helposti saatavilla olevia matkasuunnitteluvälineitä, joilla kannustetaan ihmisiä tekemään ympäristöystävällisiä valintoja. Myös asianmukaiset hinnoittelukannusteet voivat vaikuttaa osaltaan kuluttajien käyttäytymiseen.

13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/58

Esittelijä:

Miguel Ángel CABRA DE LUNA

1.1

Yhteisötalous on keskeinen tekijä, joka auttaa osaltaan saavuttaman kaikkien niiden EU:n politiikkojen tavoitteet, joihin liittyy ulkoinen ulottuvuus: ulko- ja turvallisuus-, kauppa-, naapuruus-, ilmastonmuutos-, kehitysyhteistyö- ja kestävän kehityksen politiikka. Asianmukaisen sääntely-ympäristön puuttuminen eurooppalaiselta ja kansalliselta tasolta estää kuitenkin sen, että kyseisen alan koko potentiaali voitaisiin hyödyntää ja sen vaikutukset maksimoida.

1.2

Kehittyneille maille ja kehitysmaille tarkoitettu kumppanuusväline (1) kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten voi tarjota Euroopan unionin (EU) yhteisötaloudelle mahdollisuuden sen kansainvälisen ulottuvuuden kehittämisessä edistämällä kilpailukykyä, innovointia ja tutkimusta.

1.3

EU:lla on keskeinen rooli toimissa, joilla tähdätään köyhyyden poistamiseen ja taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseen maailmanlaajuisella tasolla, mistä osoituksena on EU:n vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma ja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 hyväksyminen.

1.4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto toteaa vuoden 2015 jälkeisessä kehitysohjelmassa yhteisötalouden yritysten olevan ”tärkeitä työllisyyden ja kestävän kehityksen kannalta”. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia yhteisötalouden ulkoisen ulottuvuuden edistämiseen (vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman kohta 43). Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole sisällyttänyt yhteisötaloutta ehdotukseensa uudesta kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta.

1.5

Useissa EU:n ulkopuolisissa maissa havaittavissa olevat yritysten menestystarinat osoittavat, että yhteisötalous on erilaisine yritysmuotoineen hyvin näkyvästi esillä päivittäisessä elämässä ja tuotantotoiminnassa laajoilla alueilla Afrikassa, Amerikassa ja Aasiassa ja auttaa osaltaan ratkaisevalla tavalla parantamaan miljoonien ihmisten elin- ja työoloja.

1.6

Yhteisötalouden erilaisista yritysmuodoista mainituilla alueilla korostettakoon muun muassa osuuskuntien ja keskinäisten yritysten hallitsevaa asemaa. Niitä on erittäin paljon, ja ne toimivat seuraavilla aloilla: maataloustuotanto, rahoitus ja mikrorahoitus, puhtaan veden toimittaminen, asuminen, vammaisten työmarkkinoille integroiminen, epävirallisen työn vähentäminen yhteisötalouden kollektiivisen yrittäjyyden aloitteiden avulla, nuorten integroiminen työmarkkinoille ja naisten – joilla on yhä merkittävämpi rooli osuuskuntien ja keskinäisten yritysten tuotantotoiminnassa – vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

1.7

Osuuskuntien, keskinäisten yritysten ja yhteisötalouden muiden vastaavien kumppanuuspohjaisten yritysten ohella voidaan korostaa voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden, yhdistysten ja säätiöiden – jotka tunnetaan yleisesti valtiovallasta riippumattomina organisaatioina (kansalaisjärjestöt) – merkittävää roolia. Ne kaikki ovat yhteisötalouden ja sosiaalisen toiminnan (kolmas sektori) erottamaton osa, ja ne hoitavat muun muassa sosiaaliapuun, terveydenhuoltoon ja koulutukseen liittyviä palveluita ja edistävät lisäksi yhteisötalouden mukaisia yrittäjyyshankkeita paikallisen väestön keskuudessa.

1.8

Euroopan komissio on myöntänyt, että yhteisötalouden yrityksillä voi olla tärkeä asema kehitettäessä kiertotaloutta, johon ne voivat antaa olennaisen panoksen (2). EU:ssa on lukuisia esimerkkejä hyvistä käytännöistä tällä alalla, jolla yhteisötalouden yrityksillä voi olla merkittävä rooli investoitaessa Euroopan ulkoisen investointiohjelman mukaisesti uusiutuviin energialähteisiin Afrikassa. Yhteisötalouden yritykset edistävät merkittävällä tavalla kestävää talouskasvua ja vähentävät sen kielteisiä ympäristövaikutuksia.

1.9

Perinteiset rahoitusvälineet eivät toimi yhteisötalouden yritysten kannalta, eettistä pankkitoimintaa lukuun ottamatta, joten yhteisötalouden yritykset tarvitsevat niille erityisesti räätälöityjä välineitä. ETSK pitääkin valitettavana, että huolimatta yhteisötalouden yritysten kiistämättömästä roolista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa sekä niiden sosioekonomisesta merkityksestä niitä ei oteta järjestelmällisellä tavalla huomioon nimenomaisesti tunnustettuna toimijana kansainvälistymistä ja yritystoimintaa ulkomailla edistävissä EU:n ohjelmissa eikä EU:n kehitysyhteistyöohjelmissa. Myöskään Euroopan ulkoiseen investointiohjelmaan ja Euroopan kestävän kehityksen rahastoon (EKKR) ei sisälly minkäänlaista erityistä budjettikohtaa yhteisötalouden yrityksiä varten.

1.10

Esimerkiksi Cotonoun kumppanuussopimuksen uusiminen vaikuttaa yli sataan Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen (AKT) maahan, joissa asukkaita on yhteensä 1,5 miljardia. Kumppanuussopimus uudistetaan vuonna 2020, ja neuvottelujen on määrä alkaa viimeistään elokuussa 2018. On hämmästyttävää, että edellä mainitussa tiedonannossa, joka perustuu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030 sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiseen globaalistrategiaan, ei mainita yhteisötaloutta kumppanuuteen osallistuvien valtiosta riippumattomien toimijoiden joukossa. Sen sijaan se on sisällytetty yleisluontoiseen ilmaukseen ”kansalaisjärjestöt, talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet sekä yksityinen sektori” (tiedonannon kohta 4.3.3).

1.11

Kauppapolitiikka on yksi EU:n ulkoisen toiminnan pilareista. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuu erilaisiin sopimuksiin (kauppa-, assosiaatio- ja talouskumppanuussopimukset), joita EU solmii maailman muiden maiden tai alueiden kanssa, kyseisillä sopimuksilla perustettujen neuvoa-antavien sekakomiteoiden ja sisäisten neuvoa-antavien ryhmien välityksellä. ETSK suosittaa, että yhteisötalous, joka on jo mukana useissa näistä sopimuksista, otetaan niissä huomioon yleisesti ja että siitä tulee näiden kaikkien sopimusten kiinteä osa.

1.12

Sekä Euroopan kestävän kehityksen rahaston että Euroopan investointipankin (EIP) on tehtävä yhteistyötä, jotta yhteisötalouden yrityksiä varten kehitetään erityinen taloudellinen ekosysteemi, kuten ETSK:n lausunnossa (3) peräänkuulutetaan. Lisäksi Euroopan ulkoisen investointiohjelman teknistä apua ja kehitysyhteistyötä koskevissa ohjelmissa on kiinnitettävä huomiota digitaalisten yhteistyöalustojen edistämiseen. Digitaalitalous avaa yhteisötalouden yrityksille uusia toiminta- ja kehittymismahdollisuuksia. Yhteisötalous mahdollistaa sen, että voidaan luoda voittoa tavoittelemattomia alustoja (platform cooperativism) ja kehittää yhteisötalouden ulkoisen ulottuvuuden kannalta erittäin kiinnostavaa toimintaa, kuten yhteistuotantoa, yhteistyöhön perustuvaa rahoitusta (joukkorahoitus tai vertaislainat), yhteistyöhön perustuvaa hallintoa tai yhdessä oppimista. Viimeksi mainitussa tapauksessa oppiminen yhteistyöalustojen kautta voi olla tärkeää koulutettaessa yhteisötalouden yrittäjiä paikan päällä naapurimaissa ja eteläisissä maissa, mikä vahvistaa ratkaisevan tärkeää henkistä pääomaa kyseisissä maissa.

1.13

ETSK kannattaa sosiaalista yrittäjyyttä käsittelevän eurooppalaisen neuvoa-antavan ryhmän (GECES) suositusta, jonka mukaan yhteisötalouden yritysten roolia EU:n ulkopolitiikassa on vahvistettava. Komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) onkin koordinoitava politiikkojaan ja aloitteitaan, jotta

1.14

Komission ja yhteisötalouden on helpotettava G20- ja G7-maiden osallistumista yhteisötaloutta tukevien erityisten toimintapolitiikkojen edistämiseen (kuten todetaan osallistavaa yrittäjyyttä käsittelevässä G20-maiden toimintakehyksessä), jotta moninaisuus näkyisi selkeämmin asianomaisten organisaatioiden arvoissa, periaatteissa ja päämäärissä (GECESin suositus nro 12).

1.15

Talousdiplomatian avulla on edistettävä yhteisötalouden roolia kansainvälisillä foorumeilla (yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta käsittelevä YK:n työryhmä UNTFSSE, yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta pohtiva kansainvälinen ryhmä ILGSSE, G20, G7, ILO jne.) sekä yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

1.16

EU:n on varmistettava, että kauppasopimuksista neuvoteltaessa yhteisötalouden yrityksiä ei syrjitä suhteessa muihin yrityksiin ja että poistetaan tullien ulkopuoliset esteet, jotka itse asiassa aiheuttavat tällaista syrjintää.

1.17

Sekä Euroopan naapuruusvälineen (ENI) että muiden rahoitusvälineiden avulla on tuettava järjestelmällisesti yhteisötalouden edistämistä sekä EU:hun liittymisestä käytävissä neuvotteluissa ehdokasmaiden kanssa että neuvotteluissa muiden naapurimaiden kanssa, jotka hyötyvät etuuskohtelusopimuksista.

1.18

Komission on vahvistettava johtoasemaansa kansainvälisessä yhteistyössä sekä yhteisötalouden yritysten tukemisessa ja tunnustamisessa, sillä ne ovat yksityisen sektorin keskeisiä toimijoita kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja osa EU:n ulkoista strategiaa. Tätä varten on koordinoitava komission ja EUH:n eri yksiköiden toimia ja perustettava yhteisiin kehitysyhteistyötoimiin tähtääviä ohjelmia muiden kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Maailmanpankin, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), Afrikan kehityspankin, Aasian kehityspankin ja muiden julkisten ja yksityisten laitosten, kanssa tavoiteltaessa monenkeskisiä, myös paikallisia investointeja luomalla kannustimia näiden rahoituskanavien toimivuuden varmistamiseksi. Yhteisötalouden yritykset on otettava kiireesti tehokkaalla ja kokonaisvaltaisella tavalla osaksi EU:n talousdiplomatiaa. Komission on lujitettava yhteistyösuhteita kansainvälisiin järjestöihin (YK, ILO, OECD jne.) yhteisötalouden alalla.

1.19

Komission on sisällytettävä erikseen taloudellisena toimijana EU:ssa oleva yhteisötalouden ala kolmansien maiden markkinoille pääsyä koskeviin aloitteisiin ja kaikkiin kehitysyhteistyöohjelmiin sekä vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman täytäntöönpanoon ottamalla käyttöön erityisiä indikaattoreita ja tavoitteita osuuskuntia ja muita vastaavanlaisia yhteisötalouden yrityksiä varten. Erityisesti on tärkeää, että komissio ja unionin ulkoasioiden korkea edustaja varmistavat, että yhteisötalous mainitaan nimenomaisesti yhtenä valtiovallasta riippumattomana toimijana seuraavassa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa ja että Euroopan ulkoiseen investointiohjelmaan ja Euroopan kestävän kehityksen rahastoon perustetaan erityinen budjettikohta yhteisötalouden yrityksiä varten.

1.20

Kestävän kehityksen tavoitteiden seurannan ja tarkistamisen edistämiseksi on laadittava säännöllisesti kertomus kumppanuuspolitiikoista jäsenvaltioiden ja muiden viranomaisten sekä yhteisötalouden välillä, mukaan lukien osuuskunnat, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä välineitä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltioita olisi myös kannustettava tuottamaan tietoja ja tilastoja.

1.21

Komission on edistettävä yhteisötalouden sisällyttämistä jäsenneltyyn vuoropuheluun, jota se aikoo viedä eteenpäin Euroopan ja Afrikan yksityissektorin kanssa kestäväpohjaista liiketoimintaa Afrikassa edistävän foorumin puitteissa.

1.22

Komission on edistettävä sellaisten yhteisötalouden yritysten ensisijaista tukemista, jotka liittyvät kiertotalouteen ja ovat saavuttaneet merkittäviä tuloksia Euroopassa ja jotka voivat olla kestävän kasvun merkittäviä toimijoita EU:n ulkopuolisissa maissa ja luoda lukuisia työpaikkoja nuorille ja naisille paikallistasolla.

1.23

Ulkomailla harjoitettavassa yritystoiminnassa ja kehitysyhteistyötoimien alalla komission ja jäsenvaltioiden on edistettävä osallistumista, kuulemista ja koordinointia yhteisötaloutta unioni- ja valtiotasolla edustavien organisaatioiden kanssa, kumppanimaiden vastaavat elimet mukaan luettuina, sekä sellaisten yhteisötalouden kansainvälisten organisaatioiden kanssa, joihin kuuluu pohjoinen–etelä- ja etelä–etelä-akselin maita. ETSK toistaa kehotuksensa (4) luoda kestävää kehitystä edistävä eurooppalainen kansalaisyhteiskuntafoorumi edistämään ja valvomaan kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanoa. Sen keskeisiä toimijoita olisivat neuvosto, komissio, parlamentti, eurooppalaista yhteisötaloutta edustavat organisaatiot ja muu kansalaisyhteiskunta.

1.24

Komission teknisen avun ohjelmissa ja kehitysohjelmissa on varmistettava yhteisötalouden verkostojen ja yhteisötaloutta edustavien organisaatioiden osallistuminen välittäjinä ja strategisina toimijoina investointi- ja yhteistyöohjelmien toteuttamiseen naapurimaissa ja kehitysmaissa sekä tuettava asianomaisia hallituksia yhteisötalouden yrityksille suotuisan institutionaalisen toimintaympäristön edistämisessä. Välimeren eteläpuolisen alueen maat ja Balkanin alueen maat ovat tällöin ehdottomasti etusijalla.

1.25

Komission ja EUH:n on edistettävä kolmansissa maissa prosessia yhteisötalouden yritysten erilaisten kategorioiden tunnistamiseksi sekä sellaisen asianmukaisen oikeudellisen kehyksen käyttöönottamista, joka mahdollistaa kokonaiskuvan luomisen yhteisötalouden yrityksistä. Koska kyse on monitahoisesta keskipitkän tai pitkän aikavälin prosessista, etusijalle on asetettava osuuskunnat ja keskinäiset yritykset, joita toimii kaikkialla maailmassa, joiden oikeudellinen kehys on selkeästi määritelty, jotka ovat näkyvästi läsnä kaikilla tuotantotoiminnan aloilla ja joiden arvo- ja hallintojärjestelmä on ollut inspiraation lähteenä koko yhteisötaloudelle, minkä ansiosta niitä voidaan pitää yhteisötalouden selkärankana.

1.26

Jotta saavutetaan tavoitteet, joihin tällä lausunnolla pyritään, ETSK kehottaa Euroopan komissiota täyttämään kiireellisesti sitoumuksensa parantaa yksiköiden sisäistä tietoisuutta yhteisötaloudesta järjestämällä asianomaisille pääosastoille ja kolmansissa maissa toimiville Euroopan unionin edustustoille sisäisiä tiedotustilaisuuksia.

2.1

EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian kaksi tärkeintä painopistettä ovat EU:n turvallisuus sekä investoinnit niiden valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskykyyn, jotka sijaitsevat Euroopasta itään ja etelään aina Keski-Afrikkaan asti. Näiden painopisteiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) toteuttamisessa yhteisötaloudella voi olla merkittävä rooli osallistavan kehityksen ja kestäväpohjaisen kasvun prosessien edistämisessä.

2.2

ENP, jota harjoitetaan Euroopasta itään ja etelään sijaitsevien maiden kanssa, ja sen rahoitusväline, Euroopan naapuruusväline (ENI), ovat avaintekijä suhteiden edistämiseksi politiikan piiriin kuuluvien 16 maan kanssa, joista kuusi on itäisiä ja kymmenen eteläisen Välimeren maita ja joiden kehittämiseen EU osoittaa 15,4 miljardia euroa vuosina 2014–2020.

2.3

Vuosina 2016–2020 Euroopan ulkoisella investointiohjelmalla edistetään EKKR:n kautta Afrikassa ja EU:n naapurimaissa investointeja, joiden arvo on 44–88 miljardia euroa. Investointihankkeiden hyväksyttävinä vastapuolina pidetään julkisen sektorin elimiä ja yksityisen sektorin sijoittajia.

2.4

Kansainvälinen kauppa on yksi uuden Eurooppa 2020 -strategian pilareista entistä kilpailukykyisemmän ja ympäristöystävällisemmän unionin saavuttamiseksi. EU:n edistämät vapaakauppa- ja investointisopimukset voivat osaltaan lisätä dynaamisempaa talouskasvua EU:ssa, kun otetaan huomioon, että 90 prosenttia tulevasta globaalista kasvusta tapahtuu Euroopan ulkopuolella. EU:n olisi varmistettava, että kauppasopimuksista neuvoteltaessa yhteisötalouden yrityksiä ei syrjitä suhteessa muihin yrityksiin ja että poistetaan tullien ulkopuoliset esteet, jotka itse asiassa aiheuttavat tällaista syrjintää. Eurooppalaisessa yhteisötaloudessa on hyödynnettävä näitä sopimuksia, jotta vauhditetaan sen piiriin kuuluvien yritysten kansainvälistymistä sekä Euroopan itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa että muualla maailmassa.

2.5

EU on merkittävässä asemassa pyrittäessä poistamaan köyhyys ja edistämään taloudellista ja sosiaalista kehitystä maailmanlaajuisesti. Vuonna 2015 EU:n ja sen jäsenvaltioiden antaman virallisen kehitysavun määrä oli 68 miljardia euroa (5), joka on yli 50 prosenttia maailman kaikkien avunantajien myöntämästä kehitysavusta.

2.6

Neuvosto hyväksyi 26. toukokuuta 2015 pitämässään kokouksessa vuoden 2015 jälkeistä uutta kehitysohjelmaa (Uusi köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen) koskevan EU:n kannan. EU puolusti tätä vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa syyskuussa 2015 pidetyssä YK:n yleiskokouksessa, joka hyväksyi kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030. Tässä vuoden 2015 jälkeisessä kehitysohjelmassa neuvosto korostaa, että ”mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset ja yhteisötalouden yritykset ovat tärkeitä työllisyyden ja kestävän kehityksen kannalta” (kohta 43).

3.1

Yhteisötalouden yrityksiin kuuluu hyvin moninaisia toimijoita, joilla on ytimeltään yhteinen identiteetti ja joiden toimintaperiaatteiden ja -arvojen perusteella niitä voidaan luonnehtia vapaiksi ja vapaaehtoisiksi organisaatioiksi. Ne perustuvat demokraattisen ja osallistavan hallinnon järjestelmiin ja ovat kansalaisyhteiskunnan perustamia, jolloin ensisijaisena tavoitteena on vastata ihmisten ja heidän edustamiensa yhteiskuntaryhmien tarpeisiin ja huolehtia näistä tarpeista asettamalla lähtökohdaksi yhteisvastuuseen perustuvat kriteerit ennemminkin kuin pääomasijoittajille maksettavat korvaukset (6). Esimerkkinä mainittakoon, että Unesco on todennut saksalaisten osuuskuntien olevan osa ihmiskunnan aineetonta perintöä.

3.2

EU:n toimielimet sekä yhteisötalouden keskeiset toimijat ovat määritelleet ja yksilöineet selkeästi yhteisötalouden piiriin kuuluvat toimijat. Näin tehdään myös tieteellisessä kirjallisuudessa. Erityisen merkittäviä tältä osin ovat Euroopan parlamentin 25. tammikuuta 2009 antama päätöslauselma osuus- ja yhteisötaloudesta (2008/2250(INI)), osuus- ja yhteisötalouden yritysten satelliittitilinpidon laatimista koskeva opas (Manual for drawing up the satellite accounts of companies in the social economy: cooperatives and mutual societies), jota Euroopan komissio on tehnyt tunnetuksi (2006), ETSK:n lausunnot (7) sekä komitean selvitys osuus- ja yhteisötaloudesta Euroopan unionissa (8)). Kaikki nämä asiakirjat ovat yhdenmukaisia siltä osin, että niissä määritellään yhteisötalous alaksi, johon kuuluu monenlaisia eri yrityksiä ja organisaatioita, jotka perustuvat siihen, ”että ihmiset asetetaan pääoman edelle. Niihin kuuluu sellaisia organisaatiomuotoja kuin osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, säätiöt ja yhdistykset, sekä yhteiskunnallisten yritysten uudempia muotoja” (7. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston päätelmät aiheesta ”Yhteisötalouden edistäminen Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina”) (9).

4.1

Yhteisötaloudella voi olla hyvin keskeinen rooli EU:n ulkoisessa toiminnassa. Yhteisötalouden historia on menestystarina paitsi Euroopassa myös lukuisissa eteläisissä naapurimaissa ja laajoilla alueilla Afrikkaa. ILO korostaa tätä seikkaa osuuskuntien edistämisestä 20. kesäkuuta 2002 antamassaan suosituksessa nro 193. Se katsoo, että osuuskunnat ovat yksi taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen pilari ja että arvojensa ja hallintojärjestelmiensä ansiosta ne edistävät mitä täysipainoisinta koko väestön osallistumista tähän kehitykseen vahvistaen näin vakautta, luottamusta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

4.2

Komissio ja neuvosto ovat painottaneet useissa eri yhteyksissä osuuskuntien ja yhteisötalouden merkitystä EU:n ulkoisessa toiminnassa. Komission 12. syyskuuta 2012 antamassa tiedonannossa ”Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa” korostetaankin osuuskuntien roolia kansalaisyhteiskunnan keskeisenä toimijana ja todetaan, että ne ”ovat erityisen aktiivisia yrittäjyyden ja työpaikkojen luomisen edistämisessä” aktivoimalla ”ruohonjuuritason yhteisöjä”. Niin ikään vuoden 2015 jälkeisessä kehitysohjelmassa neuvosto toteaa, että yhteisötaloudella on merkittävä rooli työpaikkojen luomisen ja kestävän kehityksen kannalta (vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman kohta 43).

4.3

EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian kaksi tärkeintä painopistettä ovat EU:n turvallisuus sekä investoinnit niiden valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskykyyn, jotka sijaitsevat Euroopasta itään ja etelään aina Keski-Afrikkaan asti.

4.4

Euroopan naapuruuspolitiikka on keskeinen tekijä, jotta voidaan varmistaa Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa vahvistettujen ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen. Kyseisen strategian mukaan yksi ulkoisen toiminnan painopisteistä on investoida niiden valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskykyyn, jotka sijaitsevat Euroopasta itään ja etelään aina Keski-Afrikkaan asti, siitä riippumatta, kuuluvatko ne ENP:n piiriin vai eivät.

4.5

Selviytymiskykyisten valtioiden lujittamista Euroopan naapurustossa – joka on EU:n ulkoisen toiminnan ensisijainen tavoite – ei voida varmistaa ilman vahvoja, yhtenäisiä ja mukautumiskykyisiä yhteiskuntia. Yhteisötalous, jonka lähtökohtana ovat ihmisten perustamat ja ihmisiä varten perustetut yritykset, on kansalaisyhteiskunnan elinvoimainen ilmenemismuoto. Yhteisötalouden yritykset ovat tulosta kansalaisten kollektiivisen yrittäjyyden aloitteista, joissa yhteisille hankkeille asetetaan taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita, jolloin saadaan ihmiset ottamaan vastuuta ja päättämään omasta elämästään ja mahdollistetaan se, että he voivat parantaa elinolojaan ja säilyttää uskonsa tulevaisuuteen. Tämä on paras tae selviytymiskykyisten valtioiden lujittamiseksi alueilla, jotka sijaitsevat Euroopasta itään ja etelään, sekä muissa ENP:n piiriin kuuluvissa ja kuulumattomissa maissa, kuten EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa todetaan. Se on myös paras tae, jotta voidaan varmistaa EU:n ulkoisen toiminnan viidestä tärkeimmästä painopisteestä ensimmäisen – yhteisen kotimme, Euroopan, turvallisuus – pysyvyys ja pitkän aikavälin onnistunut toteutuminen ja estää näin radikalisoitumiskehitys.

4.6

Yhteisötalouden ulkoinen ulottuvuus voi lisäksi olla erittäin hyödyllinen luotaessa työpaikkoja oikeuksineen maissa, joissa harmaan talouden osuus on suuri, tai maissa, jotka ovat siirtymässä talousmallista toiseen. Se voi myös auttaa estämään yritysten toiminnan lopettamista antamalla työntekijöille mahdollisuuden ottaa vastuun yrityksistä, joista tulee oikeudelliselta ja organisatoriselta muodoltaan osuuskuntia.

5.1

Kauppapolitiikka on yksi EU:n ulkoisen toiminnan pilareista. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuu erilaisiin sopimuksiin (kauppa-, assosiaatio- ja talouskumppanuussopimukset), joita EU solmii maailman muiden maiden tai alueiden kanssa, kyseisillä sopimuksilla perustettujen neuvoa-antavien sekakomiteoiden ja sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kautta. ETSK suosittaa, että yhteisötalous, joka on jo mukana useissa näistä sopimuksista, otetaan niissä huomioon yleisesti ja että siitä tulee näiden kaikkien sopimusten kiinteä osatekijä. Komitea myös ehdottaa, että näin voitaisiin hyödyntää yhteisötaloudessa saatuja kokemuksia kyseisten sopimusten kestävää kehitystä käsittelevissä luvuissa sellaisten yritysten perustamiseksi, joiden arvot ja ominaisuudet ovat yhteisötalouden mukaisia. Lisäksi yhteisötalouden organisaatioiden tulisi olla säännöllisesti edustettuina sellaisten sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kokoonpanossa, joista kyseisissä luvuissa määrätään, sekä komission tukemilla kaupanedistämismatkoilla kolmansiin maihin.

5.2

Yhteisötalouden osallistuminen neuvoa-antaviin sekakomiteoihin ja sisäisiin neuvoa-antaviin ryhmiin voi auttaa parantamaan tietämystä, yhteyksiä ja yhteistyötä yhteisötalouden alalla eri alueiden välillä. Näin on jo asianlaita esimerkiksi EU:n yhteisötalouden ja sen vastapuolten välillä Latinalaisessa Amerikassa ja Välimeren eteläisellä rannikolla.

5.3

Vuosina 2014–2016 ENP:ssä osoitetaan Euroopan naapuruusvälineen (ENI) kautta 15,4 miljardia euroa sen tavoitteiden saavuttamiseen. Euroopan ulkoinen investointiohjelma (10), joka tarjoaa yleisen kehyksen investointien lisäämiseksi Afrikassa ja EU:n naapurimaissa, voi olla tarkoituksenmukainen väline edistämään yhteisötaloutta kyseisillä maantieteellisillä alueilla.

5.4

Marraskuussa 2017 järjestetään EU:n ja Afrikan viides huippukokous, jossa muotoillaan uudelleen EU:n ja Afrikan kumppanuutta ja syvennetään sitä (11). Komission on edistettävä yhteisötalouden sisällyttämistä jäsenneltyyn vuoropuheluun, jota se aikoo viedä eteenpäin eurooppalaisen ja afrikkalaisen yksityissektorin kanssa kestäväpohjaista liiketoimintaa Afrikassa edistävän foorumin puitteissa.

5.5

Euroopan komissio on myöntänyt, että yhteisötalouden yrityksillä voi olla merkittävä rooli kehitettäessä kiertotaloutta, johon ne voivat antaa olennaisen panoksen (12). EU:ssa on lukuisia esimerkkejä hyvistä käytännöistä tällä alalla erityisesti uusiutuvien energialähteiden alalla.

5.6

Ominaisuuksiensa ja arvojensa ansiosta yhteisötalouden yrityksillä voi olla merkittävä rooli Euroopan ulkoisen investointiohjelman puitteissa suunnitelluissa investoinneissa uusiutuviin energialähteisiin Afrikassa. Tämä perustuu kilpailuetuihin, jotka johtuvat resurssien ja raaka-aineiden paremmasta hallinnasta sekä paikallisista yhteyksistä, mikä mahdollistaa uusien työpaikkojen luomisen paikallistasolla erityisesti nuorille ja naisille. Tukemalla ensisijaisesti sellaisia yhteisötalouden yrityksiä, jotka liittyvät kiertotalouteen, edistetään entistä kestäväpohjaisempaa talouskasvua ja vähennetään sen kielteisiä vaikutuksia ympäristöön parantamalla resurssinhallintaa ja vähentämällä kaivaustoimintaa ja saastumista.

5.7

Kehittyneille maille ja kehitysmaille tarkoitettu kumppanuusväline (13) kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten voi tarjota EU:n yhteisötaloudelle mahdollisuuden sen kansainvälisen ulottuvuuden kehittämisessä edistämällä kilpailukykyä, innovointia ja tutkimusta.

5.8

Kuten on toistuvasti tuotu esiin, rahoitusmarkkinoiden logiikkaa ei ole suunniteltu tukemaan yhteisötalouden yritysten kehittymistä. Perinteiset rahoitusvälineet eivät toimi yhteisötalouden yritysten kannalta, joten yhteisötalouden yritykset tarvitsevat niille erityisesti räätälöityjä välineitä. Yhteisötalouden yritysten todellinen potentiaali voi näin ollen toteutua vain, jos rahoitusmahdollisuudet sisällytetään mukautettuun ja täysin yhdennettyyn taloudelliseen ekosysteemiin (14).

5.9

GECES on myös korostanut, että komission on osoitettava suoraan ja välillisesti erillistä rahoitusta yhteisötalouden organisaatioille sekä tällä alalla toimiville yrityksille kolmansissa maissa yhteistyössä niiden hallitusten kanssa ja että sen on tuettava sosiaalisia rahoitusalan organisaatioita (GECESin raportin Social enterprises and the social economy going forward suositus 13).

5.10

Näin ollen sekä Euroopan naapuruusvälineen (ENI) että muiden rahoitusvälineiden avulla olisi tuettava järjestelmällisesti yhteisötalouden edistämistä sekä liittymisneuvotteluissa ehdokasmaiden kanssa että neuvotteluissa etuuskohtelusopimuksista hyötyvien muiden naapurimaiden kanssa.

5.11

Komissio on käynnistänyt viime aikoina ulkoisia aloitteita – joista esimerkkinä mainittakoon Euroopan komission ja Kansainvälisen osuustoimintaliiton välistä kumppanuutta koskeva puitesopimus osuustoiminta-alan edistämiseksi maailmanlaajuisella tasolla – toteuttaviksi vuosina 2016–2020 ohjelmalla, jolle osoitetaan määrärahoja kahdeksan miljoonaa euroa. Sekä ENP:ssä että ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa yhteisötalouden yritykset jätetään kuitenkin huomiotta, kun on kyse niiden nimenomaisesta sisällyttämisestä yritysmaailman toimijoina EU:n ulkoisiin politiikkoihin ja ohjelmiin, eikä niille osoiteta omaa budjettikohtaa Euroopan ulkoiselle investointiohjelmalle ja EKKR:lle myönnetyissä huomattavissa määrärahoissa. Niitä ei myöskään oteta huomioon toimissa eurooppalaisten yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi.

5.12

Komission ja yhteisötalouden on helpotettava G20- ja G7-maiden osallistumista sellaisten erityisten toimintapolitiikkojen edistämiseen, joilla tuetaan osallisuutta lisääviä yrityksiä ja yhteisötalouden yrityksiä (kuten todetaan osallistavaa yrittäjyyttä käsittelevässä G20-maiden toimintakehyksessä), jotta moninaisuus näkyisi entistä selkeämmin asianomaisten organisaatioiden arvoissa, periaatteissa ja koko olemassaolon tarkoituksessa, kuten GECES suosittaa (suositus nro 12).

5.13