17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/1

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/2

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/2

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/3

1)

Onko direktiivin 2003/88/EY (1) 1 artiklan 3 kohdan säännöksiä, luettuna yhdessä direktiivin 89/391/ETY (2) 2 artiklan kanssa, tulkittava siten, ettei valittajien sijaisvanhempina tekemän työn kaltainen toiminta kuulu niiden soveltamisalaan?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivin 2003/88/EY 17 artiklaa tulkittava siten, että kun kyseessä on valittajien sijaisvanhempina tekemän työn kaltainen toiminta, direktiivin 5 artiklan säännöksistä voidaan poiketa [17 artiklan] 1 kohdan, 3 kohdan b ja c alakohdan tai 4 kohdan b alakohdan nojalla?

3)

Mikäli edeltävään kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 2003/88/EY 17 artiklan 1 kohtaa tai mahdollisesti 17 artiklan 3 tai 4 kohtaa tulkittava siten, että tällaisen poikkeuksen on oltava nimenomainen, vai voiko se johtua myös implisiittisesti sellaisesta erityisestä lainsäädännöstä, jossa säädetään työajan järjestämisestä tietyn ammatillisen toiminnan osalta; mikäli tällaisen poikkeuksen ei tarvitse olla nimenomainen, millaisten vähimmäisedellytysten on täytyttävä, jotta voidaan katsoa, että kansallisella lainsäädännöllä on otettu käyttöön poikkeus, ja voidaanko tällainen poikkeus ilmaista lain nro 272/2004 säännöksissä omaksutulla tavalla?

4)

Mikäli kysymykseen 1, 2 tai 3 vastataan kieltävästi, onko direktiivin 2003/88/EY 2 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että aika, jonka sijaisvanhempi viettää yhdessä huollettavanaan olevan lapsen kanssa joko kotonaan tai muussa valitsemassaan paikassa, on työaikaa siitä huolimatta, ettei hän suorita henkilökohtaisessa työsopimuksessa hänelle määrättyjä tehtäviä?

5)

Mikäli kysymykseen 1, 2 tai 3 vastataan kieltävästi, onko direktiivin 2003/88/EY 5 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä lain nro 272/2004 122 §:n kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle; ja mikäli katsotaan, että direktiivin 17 artiklan 3 kohdan b tai c alakohtaa tai 4 kohdan b alakohtaa voidaan soveltaa, onko direktiivin 5 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä tällaiselle kansalliselle lainsäädännölle?

6)

Mikäli kysymykseen 1 vastataan kieltävästi ja mahdollisesti kysymykseen 4 myöntävästi, voidaanko direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 2 kohtaa tulkita siten, ettei se kuitenkaan estä myöntämästä työntekijälle vuosilomakorvausta vastaavaa korvausta, kun tällaisen loman pitäminen on mahdotonta sijaisvanhempien työn luonteen vuoksi, tai vaikka vuosiloma olisi muodollisesti myönnetty, työntekijä jatkaa käytännössä työntekoa, ellei hänelle tällaisena ajanjaksona anneta mahdollisuutta olla erillään huollettavanaan olevasta lapsesta? Mikäli tähän vastataan myöntävästi, edellyttääkö oikeus korvaukseen sitä, että työntekijä on pyytänyt lupaa olla erillään huollettavanaan olevasta lapsesta eikä työnantaja ole myöntänyt pyydettyä lupaa?

7)

Mikäli kysymykseen 1 vastataan kieltävästi, kysymykseen 4 myöntävästi ja kysymykseen 6 kieltävästi, onko direktiivin 7 artiklan 1 kohta esteenä lain nro 272/2004 122 §:n 3 momentin d kohdan kaltaiselle säännökselle tilanteessa, jossa työnantajalla on lain nojalla harkintavalta päättää, antaako se luvan pitää lomaa erillään lapsesta, ja mikäli tähän vastataan myöntävästi, onko se, että loman pitäminen on tällaisen säännöksen soveltamisen vuoksi tosiasiallisesti mahdotonta, katsottava unionin oikeuden rikkomiseksi, jonka perusteella työntekijällä on oikeus korvaukseen? Mikäli tähän vastataan myöntävästi, maksaako tällaisesta direktiivin 7 artiklan rikkomisesta korvauksen valtio vai työnantajan asemassa oleva julkinen yksikkö, joka ei ole taannut mahdollisuutta lomaan erillään huollettavana olevasta lapsesta? Edellyttääkö oikeus korvaukseen tällaisessa tilanteessa sitä, että työntekijä on pyytänyt lupaa olla erillään huollettavana olevasta lapsesta eikä työnantaja ole myöntänyt pyydettyä lupaa?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/4

1)

Onko direktiivin 2008/95/EY (1) 14 artiklan kanssa yhteensopivaa, jos kansallisen tavaramerkin, jonka perusteella vaaditaan aiemmuutta EU-tavaramerkille ja josta on luovuttu tai jonka on annettu raueta, mitättömyys tai menettäminen voidaan vahvistaa jälkikäteen vain, jos mitättömyyden tai menettämisen edellytykset täyttyvät paitsi tavaramerkistä luopumisen tai sen raukeamisen ajankohtana myös ajankohtana, jona tuomioistuin antaa ratkaisun vahvistamisesta?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

onko asetuksen (EY) N:o 207/2009 (2) 34 artiklan 2 kohdassa säädetyllä aiemmuuden vaatimisella se vaikutus, että kansallisen tavaramerkin antama oikeus raukeaa eikä tavaramerkkiä voida enää käyttää sen oikeusvaikutukset voimassa pysyttävällä tavalla, vai pysyykö kansallinen tavaramerkki unionin oikeuden perusteella voimassa, vaikka sitä ei ole enää asianomaisen jäsenvaltion rekisterissä, sillä seurauksella, että tavaramerkkiä voidaan käyttää ja on käytettävä edelleen sen oikeusvaikutukset voimassa pysyttävällä tavalla?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/5

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/5

—

toteamaan, että Unkarissa käyttöön otettu ja voimassa pidetty kansallinen mobiilimaksujärjestelmä, josta säädetään vuonna 2011 annetulla lailla CC ja siihen liittyvällä 13.12.2012 annetulla hallituksen täytäntöönpanoasetuksella nro 356/2012 ja jolla perustetaan monopoli antamalla Nemzeti Mobilfizetési Zrt:lle yksinoikeudet sekä estetään pääsy aikaisemmin kilpailulle avoimille mobiilimaksamisen tukkumarkkinoille, vaikka tämä ei ole välttämätöntä eikä oikeasuhteista, on

—

velvoittamaan Unkarin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/6

1)

Ovatko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY (1) 6 ja 7 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle oikeuskäytännölle (18.2.2016 annettu Tribunal Supremon tuomio), jonka mukaan kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyä ei pidä keskeyttää, vaikka ennenaikaista erääntymistä koskeva sopimusehto olisi todettu kohtuuttomaksi ja vaikka tämä ehto olisi ollut ulosmittaushakemuksen perusteena, koska menettelyn jatkaminen on kuluttajan kannalta edullisempaa sen vuoksi, että kuluttaja ei voisi siviililain 1124 §:ään perustuvassa vahvistuskannemenettelyssä annetun tuomion mahdollisessa täytäntöönpanossa hyötyä kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyyn liittyvistä menettelyllisistä erioikeuksista, ja jossa ei oteta huomioon, että Tribunal Supremon oman vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseistä siviililain 1124 §:ää (joka koskee ainoastaan vastavuoroisia velvoitteita sisältäviä sopimuksia) ei sovelleta lainasopimuksiin, koska ne ovat yksipuolisia reaalisopimuksia (contrato real), jotka eivät täyty ennen kuin rahasuoritus on tapahtunut ja jotka siten sisältävät ainoastaan lainanottajaa mutta eivät lainanantajaa (velkoja) koskevia velvoitteita, mikä tarkoittaa, että jos Tribunal Supremo noudattaa vahvistuskannemenettelyssä kyseistä oikeuskäytäntöä, velkojan esittämästä sopimuksenpurku- ja vahingonkorvausvaatimuksesta saatetaan antaa hylkäävä tuomio, jolloin ei voida väittää, että kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyn jatkaminen olisi kuluttajalle edullisempaa?

2)

Jos siviililain 1124 §:ää on katsottava sovellettavan lainasopimuksiin tai kaikenlaisiin luottosopimuksiin, ovatko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY 6 ja 7 artikla esteenä edellä mainitun kaltaiselle oikeuskäytännölle, jossa sen määrittämiseksi, onko kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyn jatkaminen kuluttajan kannalta edullisempaa vai epäedullisempaa kuin siviililain 1124 §:ään perustuva vahvistuskannemenettely, ei oteta huomioon sitä, että vahvistuskannemenettelyssä sopimuksenpurku- ja vahingonkorvausvaatimukset saatetaan hylätä, jos asiaa käsittelevä tuomioistuin soveltaa siviililain 1124 §:n säännöstä, jonka mukaan ”tuomioistuin ratkaisee sopimuksen purkamista koskevan vaatimuksen, jollei sillä ole perusteltuja syitä määrätä lykkäystä”, kun tiedetään että asunnon hankintaa varten otettujen pitkäaikaisten (20–30 vuoden) kiinnelainojen ja kiinnitysluottojen tapauksessa on melko todennäköistä, että tuomioistuimet soveltavat kyseistä hylkäämisperustetta etenkin, jos maksuvelvoitteen laiminlyönti ei tosiasiallisesti ole ollut kovin vakava?

3)

Jos kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyn jatkaminen ja siihen liittyvät ennenaikaisen erääntymisen vaikutukset katsotaan kuluttajan kannalta edullisemmiksi, ovatko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY 6 ja 7 artikla esteenä edellä mainitun kaltaiselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan tiettyä oikeussääntöä (Espanjan siviiliprosessilain 693 §:n 2 momentti) sovelletaan täydentävästi, vaikka sopimus voisi olla olemassa ilman ennenaikaista erääntymistä koskevaa ehtoa, ja jossa mainitulla siviiliprosessilain 693 §:n 2 momentilla katsotaan olevan oikeusvaikutuksia, vaikka sopimuksesta puuttuu kyseisen säännöksen soveltamisen perustavanlaatuinen edellytys eli pätevä ja tehokas ennenaikaista erääntymistä koskeva ehto, koska kyseinen ehto nimenomaan on todettu kohtuuttomaksi, pätemättömäksi ja tehottomaksi?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/7

1)

Onko direktiiviä 1999/5/EY (1) tulkittava siten, että valmistajan, joka käyttää direktiivin liitteessä III olevassa toisessa kohdassa säädettyä menettelyä tilanteessa, jossa on olemassa yhdenmukaistettuja standardeja, joissa määritellään vaaditut olennaiset radiotestisarjat, on käännyttävä ilmoitetun tarkastuslaitoksen puoleen ja siten liitettävä CE-merkintään (joka todistaa laitteiston vastaavan direktiivissä säädettyjä olennaisia vaatimuksia) ilmoitetun tarkastuslaitoksen tunnusnumero?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko valmistajan, joka on käyttänyt liitteessä III olevan toisen kohdan mukaista menettelyä tilanteessa, jossa on olemassa yhdenmukaistettuja standardeja, joissa määritellään vaaditut olennaiset radiotestisarjat, mutta joka on omasta tahdostaan kääntynyt ilmoitetun tarkastuslaitoksen puoleen ja pyytänyt tätä vahvistamaan edellä mainittujen testien luettelon, liitettävä direktiivissä 1999/5/EY säädettyjen olennaisten vaatimusten täyttymistä osoittavaan CE-merkintään ilmoitetun tarkastuslaitoksen tunnusnumero?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko valmistajan, joka on käyttänyt liitteessä III olevan toisen kohdan mukaista menettelyä tilanteessa, jossa on olemassa yhdenmukaistettuja standardeja, joissa määritellään vaaditut olennaiset radiotestisarjat, mutta joka sen jälkeen on omasta tahdostaan kääntynyt ilmoitetun tarkastuslaitoksen puoleen ja pyytänyt tätä vahvistamaan edellä mainittujen testien luettelon ja on omasta tahdostaan liittänyt tuotteeseen sen tarkastuslaitoksen tunnusnumeron, jonka puoleen se on kääntynyt, merkittävä tarkastuslaitoksen tunnusnumero myös tuotteeseen ja sen pakkaukseen?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/8

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/9

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/10

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/10

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/11

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/12

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/12

—

kumoaa kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen 28.2.2017 antaman määräyksen, jossa tämä katsoi, että kanne hylätään, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen

—

antaa lopullisen tuomion tämän valituksen kohteena olevassa asiassa ja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei se ole toimivaltainen, ja velvoittaa vastaajan asiassa T-192/16 korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen antaman määräyksen ja Euroopan unionin tuomioistuimen tässä valituksessa antaman ratkaisun osalta

—

palauttaa tässä menettelyssä esiin nousseet kysymykset unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja ohjeistaa sen katsomaan, että se on toimivaltainen asiassa.

1.

Perustelujen puuttuminen.

2.

Sen tarkastelematta jättäminen asianmukaisesti, oliko riidanalainen sopimus tosiasiassa vastaajan päätös.

3.

Asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen huomiotta jättäminen.

4.

Esitettyjen todisteiden tutkimatta jättäminen.

5.

Aineellisten kysymysten tutkimatta ja arvioimatta jättäminen täysimääräisesti.

6.

Muiden asian kannalta merkityksellisten selvitysten tekemättä jättäminen.

7.

Ratkaisun antaminen riittämättömien tietojen perusteella.

8.

Unionin tuomioistuimen asiassa C-294/83 vahvistamien periaatteiden huomiotta jättäminen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/13

—

kumoaa kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen 28.2.2017 antaman määräyksen, jossa tämä katsoi, että kanne hylätään, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen

—

antaa lopullisen tuomion tämän valituksen kohteena olevassa asiassa ja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei se ole toimivaltainen, ja velvoittaa vastaajan asiassa T-193/16 korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen antaman määräyksen ja Euroopan unionin tuomioistuimen tässä valituksessa antaman ratkaisun osalta

—

palauttaa tässä menettelyssä esiin nousseet kysymykset unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja ohjeistaa sen katsomaan, että se on toimivaltainen asiassa.

1.

Perustelujen puuttuminen.

2.

Sen tarkastelematta jättäminen asianmukaisesti, oliko riidanalainen sopimus tosiasiassa vastaajan päätös.

3.

Asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen huomiotta jättäminen.

4.

Esitettyjen todisteiden tutkimatta jättäminen.

5.

Aineellisten kysymysten tutkimatta ja arvioimatta jättäminen täysimääräisesti.

6.

Muiden asian kannalta merkityksellisten selvitysten tekemättä jättäminen.

7.

Ratkaisun antaminen riittämättömien tietojen perusteella.

8.

Unionin tuomioistuimen asiassa C-294/83 vahvistamien periaatteiden huomiotta jättäminen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/14

—

kumoaa kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen 28.2.2017 antaman määräyksen, jossa tämä katsoi, että kanne hylätään, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen

—

antaa lopullisen tuomion tämän valituksen kohteena olevassa asiassa ja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei se ole toimivaltainen, ja velvoittaa vastaajan asiassa T-257/16 korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen antaman määräyksen ja Euroopan unionin tuomioistuimen tässä valituksessa antaman ratkaisun osalta

—

palauttaa tässä menettelyssä esiin nousseet kysymykset unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja ohjeistaa sen katsomaan, että se on toimivaltainen asiassa.

1.

Perustelujen puuttuminen.

2.

Sen tarkastelematta jättäminen asianmukaisesti, oliko riidanalainen sopimus tosiasiassa vastaajan päätös.

3.

Asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen huomiotta jättäminen.

4.

Esitettyjen todisteiden tutkimatta jättäminen.

5.

Aineellisten kysymysten tutkimatta ja arvioimatta jättäminen täysimääräisesti.

6.

Muiden asian kannalta merkityksellisten selvitysten tekemättä jättäminen.

7.

Ratkaisun antaminen riittämättömien tietojen perusteella.

8.

Unionin tuomioistuimen asiassa C-294/83 vahvistamien periaatteiden huomiotta jättäminen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/15

1)

Onko määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kannalta katsottava, että työsopimuksen päättyminen työntekijöiden asemasta annetun lain 49 §:n 1 momentin c kohdassa tarkoitetuin ”objektiivisista syistä” ja sen päättäminen saman lain 52 §:ssä tarkoitetuilla ”objektiivisilla perusteilla” ovat ”samankaltaisia tilanteita” ja että se, että ensiksi mainitussa tapauksessa maksetaan erisuuruinen korvaus kuin jälkimmäisessä, merkitsee siten Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/70 (1) kiellettyä määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden erilaista kohtelua?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko niin, että niillä sosiaalipoliittisilla tavoitteilla, joilla ”avustavaksi sopimukseksi” kutsutun sopimusmuodon käyttöön ottaminen perusteltiin, voidaan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan mukaan perustella myös avustavan sopimuksen päättymisestä maksettavana pienempänä korvauksena ilmenevä erilainen kohtelu silloin, kun työnantaja voi vapaasti päättää, että sopimus tehdään määräaikaiseksi?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/15

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-14/14 ja T-87/14 17.2.2017 antaman tuomion

—

ratkaisee unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ja erityisesti

—

velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut muutoksenhaussa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa.

1.

Ensimmäinen oikeudellinen peruste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että lokakuun 2013 toimenpiteillä oli pätevä oikeudellinen perusta.

2.

Toinen oikeudellinen peruste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, ettei lokakuun 2013 toimenpiteillä loukattu oikeusvoimaa koskevaa periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, ne bis in idem -periaatetta ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskevaa periaatetta.

3.

Kolmas oikeudellinen peruste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, ettei vastapuoli käyttänyt väärin harkintavaltaansa toteuttaessaan lokakuun 2013 toimenpiteet.

4.

Neljäs oikeudellinen peruste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, ettei vastapuoli loukannut valittajien puolustautumisoikeuksia.

5.

Viides oikeudellinen peruste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, etteivät lokakuun 2013 toimenpiteet merkinneet perusteetonta ja kohtuutonta puuttumista valittajien perusoikeuksiin.

1.

Ensimmäinen oikeudellinen peruste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se ei todennut, että vastapuoli oli syyllistynyt ilmeisiin arviointivirheisiin todetessaan, että perusteet luetteloon merkitsemiselle marraskuun 2013 toimenpiteiden yhteydessä täyttyivät kaikkien valittajien osalta.

2.

Toinen oikeudellinen peruste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, ettei vastapuoli loukannut valittajien puolustautumisoikeuksia merkitessään nämä uudelleen luetteloon marraskuun 2013 toimenpiteiden yhteydessä.

3.

Kolmas oikeudellinen peruste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että valittajien merkitsemisellä uudelleen luetteloon marraskuun 2013 toimenpiteiden yhteydessä ei loukattu oikeusvoimaa koskevaa periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, ne bis in idem -periaatetta ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskevaa periaatetta.

4.

Neljäs oikeudellinen peruste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, etteivät marraskuun 2013 toimenpiteet merkinneet perusteetonta ja kohtuutonta puuttumista valittajien perusoikeuksiin.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/17

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/18

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/18

1)

Onko direktiivin 2009/72/EY (1) 36 artiklan f alakohdassa sääntelyviranomaiselle asetettua tavoitetta, joka on ”sen varmistaminen, että verkonhaltijoille ja verkonkäyttäjille tarjotaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä asianmukaisia kannustimia lisätä verkon suorituskykyä ja edistää markkinoiden yhdentymistä” tulkittava siten, että se on esteenä sille, ettei kannustimia tarjota (ettei yleishyödyllisestä palvelusta makseta korvausta) tai että kannustimia rajoitetaan?

2)

Kun otetaan huomioon, että direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että yleishyödyllisen palvelun velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia, ja että saman artiklan 6 kohdassa säädetään, että tällaisten velvoitteiden täyttämisestä maksettava rahallinen korvaus on toteutettava syrjimättömällä ja avoimella tavalla, on tarpeen selventää seuraavia seikkoja:

3)

Onko direktiivin 2009/72 3 artiklan 15 kohdan nojalla, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kahden vuoden välein kaikista yleispalvelun sekä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi hyväksyttyjä toimenpiteitä koskevista muutoksista, jäsenvaltion ilmoitettava komissiolle uudesta säännöstöstä, jossa säädetään yleishyödyllisen palvelun tarjoajille maksettavan korvauksen rajoittamista koskevista perusteista, säännöistä ja mekanismista?

4)

Kun jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössä yleishyödyllisen palvelun tarjoajille maksettavan korvauksen rajoittamista koskevista perusteista, säännöistä ja mekanismista, toimiiko se direktiivin 2009/72 täytäntöönpanon tavoitteiden ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden (oikeusvarmuus, luottamuksensuoja, oikeasuhteisuus, avoimuus ja syrjimättömyys) vastaisesti?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/19

1)

Onko Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (1) 10 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että oleskeluoikeuden toteamista koskeva päätös on sen mukaan tehtävä ja annettava tiedoksi kuuden kuukauden kuluessa vai että päätös on tehtävä kyseisen ajan kuluessa mutta voidaan antaa tiedoksi myöhemmin? Jos edellä mainittu päätös voidaan antaa tiedoksi myöhemmin, minkä ajan kuluessa tiedoksi antaminen on suoritettava?

2)

Onko Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 10 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan, oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun direktiivin 2003/86/EY (2) 5 artiklan 4 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 20, 21 ja 41 artiklan kanssa, tulkittava ja sovellettava siten, että ainoastaan päätös on niiden perusteella tehtävä asetetussa kuuden kuukauden määräajassa ilman, että sen tiedoksi antamiselle on asetettu määräaikaa ja että kyseisen määräajan päätyttyä suoritettavalla tiedoksi antamisella on minkäänlaista vaikutusta oleskeluoikeuteen?

3)

Kun otetaan huomioon velvollisuus taata unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskeluoikeuden tehokkuus, onko tehokkuusperiaate esteenä sille, että kansallinen viranomainen saa edellä mainittua oikeutta koskevan päätöksen kumoamisen jälkeen kokonaisuudessaan takaisin kuuden kuukauden määräajan, joka sillä oli käytettävissään Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 10 artiklan 1 kohdan nojalla? Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, mikä määräaika kansallisella viranomaisella on vielä käytettävissään sen jälkeen, kun sen kyseisen oikeuden epäämistä koskeva päätös on kumottu?

4)

Ovatko kansallinen oikeuskäytäntö ja ulkomaalaisten maahantulosta, oleskelusta, asettautumisesta ja maastapoistamisesta 15.12.1980 annetun lain 39/2 §:n 2 momentin, 40, 40 bis, 42 ja 43 §:n sekä ulkomaalaisten maahantulosta, oleskelusta, asettautumisesta ja maastapoistamisesta 8.10.1981 annetun kuninkaan asetuksen 52 §:n 4 momentin kaltaiset kansalliset säännökset Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 5, 10 ja 31 artiklan, luettuina yhdessä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 ja 13 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 24, 41 ja 47 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 artiklan kanssa, mukaisia, kun kyseisen kansallisen oikeuskäytännön ja kyseisten kansallisten säännösten seurauksena näihin säännöksiin perustuvaa oleskeluoikeuden epäämistä koskevaa päätöstä koskevalla ulkomaalaisasioiden neuvoston antamalla kumoamistuomiolla on direktiivin 2004/38/EY 10 artiklassa, 15.12.1980 annetun lain 42 §:ssä ja 8.10.1981 annetun kuninkaan asetuksen 52 §:ssä säädetyn kuuden kuukauden ehdottoman määräajan katkaiseva, ei sitä lykkäävä vaikutus?

5)

Edellytetäänkö Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY, että sen 10 artiklan 1 kohdassa säädetyn määräajan ylittymisellä on jokin seuraus, ja jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, mikä tämä seuraus on? Edellytetäänkö kyseisessä direktiivissä 2004/38/EY tai sallitaanko siinä se, että kyseisen määräajan ylittymisestä seuraa haetun oleskelukortin automaattinen myöntäminen ilman, että hakijan on todettu tosiasiallisesti täyttävän hakemansa oleskeluoikeuden myöntämisen edellytykset?

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/21

—

kumoamaan tuomion

—

palauttamaan asian takaisin unionin yleiselle tuomioistuimelle

—

toteamaan, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

1)

Tuomiossa katsotaan virheellisesti, että komission olisi pitänyt toimittaa UPS:lle keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallinsa viimeinen versio ennen päätöksen tekemistä.

2)

Vaikka se, ettei komissio toimittanut UPS:lle keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallinsa viimeistä versiota ennen päätöksen tekemistä, voisi loukata UPS:n puolustautumisoikeuksia, tuomiossa arvioitiin virheellisesti keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin luonnetta selvitysaineistona ja tämän seurauksena siinä tehtiin virhe niiden oikeudellisten perusteiden, joiden perusteella päätös kumottiin, määrittämisessä.

3)

Vaikka UPS:n puolustamisoikeuksia voitaisiinkin katsoa loukatun kyseisissä olosuhteissa, tuomiossa hyväksyttiin virheellisesti komission väitteet, joiden mukaan UPS:n vaatimus oli tehoton ja että UPS saattoi ymmärtää keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin.

4)

Joka tapauksessa tuomiossa esitetyillä toteamuksilla ei voida perustella päätöksen kumoamista.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/22

1)

Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 3.9.2015 tekemä päätös (asia R 356/2015-2) kumotaan.

2)

EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Alma-The Soul of Italian WINE LLLP:n oikeudenkäyntikulut.

3)

Miguel Torres, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/22

1)

Kanne hylätään.

2)

Vincent Piessevaux velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/23

1)

Kanne hylätään.

2)

Piper Verlag GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/23

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/24

1)

Kanne hylätään.

2)

Dominator International GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/25

1)

Kanne jätetään tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen takia siltä osin kuin se on nostettu EPSOn 14.9.2009 tekemästä päätöksestä, joka koskee kysymystä kantajan päästämisestä kyseiseen suulliseen kokeeseen.

2)

Kanne hylätään oikeudellisesti selvästi perusteettomana siltä osin kuin se on nostettu EPSOn 23.7.2009 tekemästä päätöksestä, joka koskee karsivan arvonsanan 18/40 pysyttämistä viimeisen kirjallisen kokeen c) osalta ja kieltäytymistä päästää Cuallado Martorellia kilpailun suulliseen kokeeseen.

3)

Cuallado Martorell ja Euroopan komissio vastaavat omista unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä valitusmenettelyssä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)

Cuallado Martorell vastaa virkamiestuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa palautusmenettelyssä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/25

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

BSH Electrodomesticos España SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikulut.

3)

DKSH International Ltd.vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/26

1)

Komission 2.3.2017 tekemän päätöksen, jolla kantaja on asetettu yksikön edun vuoksi virkavapaalle ja ilman eri toimenpiteitä eläkkeelle 1.6.2017 alkaen, täytäntöönpano keskeytetään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/27

—

kumoamaan päätöksen 1 artiklan a ala kohdan ja siten sen 2 artiklan a alakohdan

—

joka tapauksessa kumoamaan päätöksen 2 artiklan a alakohdan.

—

pienentämään merkittävästi kantajille määrättyä sakkoa SEUT 261 artiklaan ja asetuksen 1/2003 31 artiklaan perustuvaa täyttä harkintavaltaansa käyttäen.

—

kumoamaan 2.10.2014, 4.3.2015, 27.3.2015, 29.7.2015 ja 19.9.2016 tehdyt kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan päätökset ja siten kumoamaan päätöksen 1 artiklan a alakohdan ja 2 artiklan a alakohdan

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa koskevan periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen loukkaamiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu puolueettomuusvelvoitteen ja syyttömyysolettaman loukkaamiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä ei todettu kantajien osallistuneen väitettyihin manipulointeihin.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä luokitellaan virheellisesti siinä tarkoitetut menettelytavat tarkoitukseen perustuviksi kilpailunrajoituksiksi.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu komission oikeudelliseen virheeseen, koska se on katsonut, että kaikki menettelytavat muodostivat yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei riidanalaisessa päätöksessä ole todettu oikeudellisesti riittävällä tavalla sitä, että kantajat olivat tietoisia kokonaissuunnitelmasta, eikä niiden halukkuutta osallistua siihen.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu riidanalaisessa päätöksessä olevaan oikeudelliseen virheeseen, koska siinä luokitellaan kantajien väitetty rikkominen jatketuksi, vaikka se oli enintään toistuva.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu riidanalaisessa päätöksessä olevaan oikeudelliseen virheeseen, kun siinä luetaan välittäjien menettelytavat kantajien syyksi.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio oli määrännyt sakon yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, hyvän hallinnon periaatteen, perusteluvelvollisuutensa, puolustautumisoikeuksien ja suhteellisuusperiaatteen vastaisesti.

10)

Kymmenes kanneperuste, joka perustuu siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi pienentää sakon määrää, joka on kohtuuton ottaen huomioon menettelytapojen vakavuus ja kesto.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/28

—

toteamaan, että vastaaja laiminlöi sillä kantajaan nähden olleita sopimussuhteisia ja sopimussuhteen ulkopuolisia velvollisuuksiaan,

—

toteamaan, että vuoden 2016 sisäinen kilpailu oli lainvastainen ja että kantajan työsopimus jätettiin näin ollen lainvastaisella tavalla uusimatta,

—

määräämään, että kantajalle on maksettava korvaus vahingosta, joka hänelle aiheutui hänen työsopimuksensa lainvastaisesta uusimatta jättämisestä ja jonka määrä vastaa 19 kuukauden bruttopalkkaa ja päivärahoja mukautuksineen ja palkanlisineen ”Sopimussuhteisen kansainvälisen henkilöstön palkkauksen” ja ”Korvauksia koskevien viitteellisten määrien” mukaisesti,

—

määräämään, että kantajalle on maksettava korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka aiheutui seurauksena vastaajan lainvastaisesta toiminnasta ja päätöksistä,

—

määräämään vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu uudelleenjärjestelyä koskevan menettelytapaohjeen 4 ja 6 kohdan, joissa määritellään periaatteet sekä henkilöstöasioiden johtajan tehtävät ja vastuualueet, rikkomiseen ja henkilöstön valitsemista koskevan menettelytapaohjeen 5 kohdan (periaatteet) ja 7 kohdan (valinta) ja muun muassa 7.1 (a) ja (b) kohdan, 7.2 (c), (f) ja (k) kohdan ja 7.3 (c) kohdan rikkomiseen (sopimussuhteisten velvollisuuksien laiminlyönti).

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstön valitsemista koskevan menettelytapaohjeen 7.2 (f) ja 7.3 (c) kohdan rikkomiseen ja vastaajan käytännesääntöjen 3.2 artiklan rikkomiseen, sopimuksen mukaisten oikeudenmukaisuus- ja lojaliteettiperiaatteiden loukkaamiseen (sopimussuhteisten velvollisuuksien laiminlyönti) ja kantajalle EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti kuuluvan hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen (sopimussuhteen ulkopuolisen velvollisuuden laiminlyönti).

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu puolueettomuuden periaatteen ja hyvää hallintoa koskevan kantajan oikeuden loukkaamiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu oikeudenmukaisia ja kohtuullisia työoloja koskevan kantajan oikeuden loukkaamiseen (EU:n perusoikeuskirjan 31 artikla), 26.1.2011 päivätyn päätöksen (Ehdotus ajotaitojen arvioimisen käyttöön ottamiseksi) ja vuoden 2014 voimavarojen käyttöön antamista koskevassa pyynnössä vahvistettujen edellytysten rikkomiseen ja hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu oikeudenmukaisia ja kohtuullisia työoloja koskevan oikeuden loukkaamiseen (perusoikeuskirjan 31 artikla).

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/29

—

toteamaan, että Euroopan komissio ei ole toiminut Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön sääntelyalueella sovellettavista säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteistä 22.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1386/2007 (EYVL 2007, L 318, s. 1) 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti pyytäessään Portugalia toimittamaan sille Portugalin lipun alla purjehtivista aluksista, joilla on lupa kalastaa NAFO-sääntelyalueella kalastuskaudella 2017, sellaisen luettelon, jossa ei ole mainittu kalastusalusta CALVÃO, minkä seurauksena Portugali ei ole toimittanut kyseisen aluksen sisältävää luetteloa NAFOn sihteeristölle

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/29

—

toteamaan, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklaa ei SEUT 277 artiklan nojalla voida soveltaa tässä asiassa

—

kumoamaan 9.2.2017 annetun Euroopan komission päätöksen C(2017) 1056 SEUT 263 ja 277 artiklan nojalla

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että Euroopan komission 9.2.2017 tekemä päätös (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla on velvoitettu kantaja suostumaan tarkastukseen perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.2.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1) 20 artiklan 1 ja 4 kohdan nojalla, on lainvastainen. Kantajan mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen, koska se perustuu säännöksiin, jotka ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (jäljempänä EIOS) vastaisia. Tästä kantaja väittää, että

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttumista, koska sitä ei ole riittävästi perusteltu, mikä on asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan vaatimusten vastaista. Kantaja nimittäin katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä ei selitetä ollenkaan siitä millä tavalla mahdollinen rikkominen koskisi kantajaa, eikä siinä myöskään täsmennetä ajanjaksoa, jona väitetty kilpailuoikeuden rikkominen on tapahtunut. Tämä perusteluvelvollisuuden rikkominen on sitäkin vahingollisempaa, kun riidanalainen päätös ei sisällä asiakirjoja, johon se nojautuu.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen lainvastaisuutta siltä osin, kuin komissio on tehnyt päätöksen, vaikka sillä ei ole ollut riittävästi luotettavaa näyttöä epäilläkseen kilpailuoikeuden rikkomista ja näin oikeuttaakseen tarkastuksen kantajan toimitiloissa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen lainvastaisuutta siltä osin kuin siinä ei ole noudatettu perusoikeuskirjan 7 artiklan ja EOIS 8 artiklan mukaista kotirauhan suojaa koskevaa perusoikeutta, koska komission määräämä tarkastus on ollut suhteeton toimenpide ja koska ei ole annettu riittäviä takeita väärinkäytöksiä vastaan.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/30

—

toteuttamaan prosessinjohtotoimen kehottaakseen komissiota täsmentämään ne oletukset ja esittämään ne todisteet, joihin se perusti päätösten AT.40466 – Tute ja AT.40467 – Tute 2 kohteen ja tarkoituksen;

—

hyväksymään asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohtaa koskevan lainvastaisuusväitteen, koska kyseisellä säännöksellä ei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja 8 sekä 13 artiklan ja perusoikeuskirjan 7 ja 47 artiklan mukaisesti mahdollisteta oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin;

—

kumoamaan 21.2.2017 annetut päätökset AT.40466 – Tute ja AT.40467 – Tute 2, joilla Les Mousquetaires S.A.S. ja kaikki sen tytäryhtiöt määrättiin 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan perusteella suostumaan tarkastukseen;

—

toissijaisesti kumoamaan päätökset AT.40466 – Tute ja AT.40467 – Tute 2, jotka 9.2.2017 osoitettiin saman sisältöisinä ITM Entreprises S.A.S:lle ja joita ei annettu tiedoksi niiden vastaanottajille;

—

kumoamaan komission päätöksen, jolla tämä päätti tutkia ja kopioida sellaisissa tiedonsiirto- ja tallennusvälineissä olleet tiedot, joihin sisältyi näiden käyttäjien yksityiselämää koskevia tietoja, ja jolla tämä hylkäsi asianomaisten tietojen palauttamista koskevan kantajien pyynnön;

—

velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan perusoikeuksia on loukattu, kotirauhaa on rikottu ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu, koska tarkastuspäätösten täytäntöönpanon edellytyksiin ei tosiasiallisesti ollut mahdollista hakea muutosta.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohtaa ja perusoikeuksia on loukattu siitä syystä, että tarkastuspäätöksiä ei ollut riittävästi perusteltu ja että niillä oli tästä syystä evätty kantajilta ne perustavanlaatuiset takuut, joita tällaisissa yhteyksissä vaaditaan. Kyseisissä päätöksissä ei varsinkaan riittävästi rajattu tarkastusten kohdetta ja tarkoitusta eikä niissä täsmennetty komission keräämiä oletuksia ja todisteita.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 3 ja 4 kohtaa sekä 21 artiklaa ja perusoikeuksia on loukattu siitä syystä, että kantajilta evättiin muita perustavanlaatuisia takuita. Tarkastuspäätösten ajallista ulottuvuutta ei nimittäin ollut rajattu, ne oli voitu panna täytäntöön, vaikka niitä ei ollut tosiasiallisesti annettu tiedoksi, ja noudattamatta kantajien oikeutta oikeusapuun, vaikenemisoikeutta ja oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen, eivätkä ne olleet mahdollistaneet sitä, että kantajat olisivat tehokkaasti voineet vastustaa niitä, kun huomioon otetaan jatkuva muistuttaminen niiden noudattamatta jättämisestä määrättävistä seuraamuksista.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta, kun se päätti kyseisten tarkastusten mahdollisuuksista, kestosta ja laajuudesta.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan perusoikeuksia on loukattu päätöksellä, jolla kieltäydyttiin varmistamasta tiettyjen sellaisten henkilökohtaisia tietoja sisältäneiden asiakirjojen asianmukaista suojelua, joille kantajat olivat pyytäneet unionin oikeuteen perustuvaa suojaa.

6)

Kuudes kanneperuste, jossa toissijaisesti vaaditaan 9.2.2017 tehtyjen tarkastuspäätösten kumoamista samoilla perusteilla.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/31

—

velvoittaa vastaajan maksamaan Clean Sky 2 –yhteisyritykselle 101 370,94 euron suuruisen summan, joka liittyy kumppaneiden avustussopimukseen nro 632462 ”EASIER-Experimental Acoustic Subsonic wind tunnel Investigation of the advanced geared turbofan Regional aircraft integrating HLD innovative low-noise design”, ja 524,91 euron suuruisen summan viivästyskorkona, joka on laskettu 3,5 prosentin korkokannan mukaan ajanjaksolta 7.2.2017–1.4.2017

—

määrää vastaajan maksamaan korkoina 9,72 euroa päivässä 2.4.2017 alkaen siihen päivään saakka, jona velka on kokonaisuudessaan maksettu takaisin, ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/32

—

velvoittaa vastaajan maksamaan Clean Sky 2 -yhteisyritykselle 433 485,93 euron suuruisen summan joka liittyy kumppaneiden avustussopimukseen nro 325954 ”ESICAPIA-Experimental Subsonic Investigation of a Complete Aircraft Propulsion system Installation and Architecture power plant optimization”, ja 2 244,63 euron suuruisen summan viivästyskorkona, joka on laskettu 3,5 prosentin korkokannan mukaan ajanjaksolta 7.2.2017–1.4.2017

—

määrää vastaajan maksamaan korkoina 41,57 euroa päivässä 2.4.2017 alkaen siihen päivään saakka, jona velka on kokonaisuudessaan maksettu takaisin, ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/33

—

velvoittaa vastaajan maksamaan Clean Sky 2 -yhteisyritykselle 625 793,42 euron suuruisen summan, joka liittyy kumppaneiden avustussopimukseen nro 620108 ”LOSITA-LOw Subsonic Investigation of a large complete Turboprop Aircraft”, ja 3 240,41 euron suuruisen summan viivästyskorkona, joka on laskettu 3,5 prosentin korkokannan mukaan ajanjaksolta 7.2.2017–1.4.2017

—

määrää vastaajan maksamaan korkoina 60,01 euroa päivässä 2.4.2017 alkaen siihen päivään saakka, jona velka on kokonaisuudessaan maksettu takaisin, ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/34

—

velvoittaa vastaajan maksamaan Clean Sky 2 -yhteisyritykselle 189 128,26 euron suuruisen summan, joka liittyy kumppaneiden avustussopimukseen nro 632456 ”WITTINESS-WindTunnel Tests on an Innovative regional A/C for Noise assessment”, ja 979,32 euron suuruisen summan viivästyskorkona, joka on laskettu 3,5 prosentin korkokannan mukaan ajanjaksolta 7.2.2017–1.4.2017

—

määrää vastaajan maksamaan korkoina 18,14 euroa päivässä 2.4.2017 alkaen siihen päivään saakka, jona velka on kokonaisuudessaan maksettu takaisin, ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/35

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 4 artiklaa on rikottu;

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu;

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu;

—

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklaa on rikottu;

—

Perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/35

—

toteamaan, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät ja että kanne on perusteltu

—

toteamaan, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta on lainvastainen

—

kumoamaan henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (PMO) 13.7.2016 tekemän päätöksen sekä tarpeellisilta osin 3.2.2017 tehdyn nimenomaisen valitusta koskevan hylkäyspäätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu 13.7.2016 tehtyä päätöstä vastaan esitetyn oikeudenkäyntiväitteen lainvastaisuuteen sillä perusteella, että kyseisen päätös perustui henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan soveltamiseen; kantajan mukaan kyseisellä säännöksellä loukataan syrjintää kansalaisuuden ja/tai syntyperän perusteella koskevaa kieltoa, yhdenvertaisuusperiaatetta, oikeutta koulutukseen, lasten etuja koskevaa suojaa, suhteellisuusperiaatetta ja perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia koskevien poikkeusten oikeutusta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja hyvää hallintoa koskevan periaatteen loukkaamiseen sillä perusteella, että 13.7.2016 tehty päätös perustui lainvastaiseen henkilöstösääntöjen säännökseen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/36

—

kumoamaan Euroopan parlamentin 2.3.2017 tekemän päätöksen 2016/2295 (IMM), joka koskee Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä,

—

velvoittamaan Euroopan parlamentin maksamaan Marine Le Penille 35 000 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä,

—

velvoittamaan Euroopan parlamentin maksamaan Marine Le Penille 5 000 euroa korvauksena korvattavista oikeudenkäyntikuluista,

—

velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan N:o 7 (jäljempänä pöytäkirja) 8 artiklan rikkomiseen. Tässä kanneperusteessa on neljä osaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu pöytäkirjan 9 artiklan rikkomiseen. Tässä kanneperusteessa on kolme osaa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen. Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/37

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 3.3.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/381 (EUVL 2017, L 58, s. 34) kantajaa koskevilta osin,

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 3.3.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/374 (EUVL 2017, L 58, s. 1) kantajaa koskevilta osin,

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu väitteeseen, jonka mukaan neuvostolta puuttui asianmukainen oikeudellinen perusta riitautettujen toimien osalta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteeseen, jonka mukaan neuvosto on syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantaja ei täytä edellytyksiä, jotta hänen nimensä olisi voitu sisällyttää luetteloon kyseisenä ajankohtana

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä sisällyttäessään kantajan nimen riidanalaisiin toimiin. Neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen nimetessään kantajan uudelleen, vaikka oli ilmeistä, että nimeämistä koskevien ”perustelujen” ja edellytysten välillä ei ollut yhteyttä.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu ja/tai hänelle ei ole myönnetty oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Neuvosto ei ole muun muassa kuullut kantajaa asianmukaisesti ennen kuin se nimesi hänet uudelleen, eikä kantajalle ole annettu asianmukaista tai kohtuullista mahdollisuutta korjata virhettä tai tuoda esille henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyviä seikkoja.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohtaan perustuvia omistusoikeuksia on loukattu, erityisesti, koska rajoittavilla toimenpiteillä rajoitetaan perusteettomasti ja suhteettomalla tavalla näitä oikeuksia.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/38

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 3.3.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/381 (EUVL 2017, L 58, s. 34) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 3.3.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2017/374 siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

velvoittamaan neuvosto korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan neuvostolla ei ollut asianmukaista oikeusperustaa riidanalaisille toimille.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto käytti harkintavaltaansa väärin.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei neuvosto esittänyt perusteluita.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei kantaja täyttänyt kyseisenä ajankohtana luetteloon merkitsemistä varten asetettuja edellytyksiä.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto teki ilmeisiä arviointivirheitä mainitessaan kantajan nimen riidanalaisissa toimenpiteissä. Kantajan mukaan neuvosto teki ilmeisen virheen mainitessaan kantajan uudelleen siitä huolimatta, että ”perustelut” ja merkitykselliset luettelossa mainitsemisen edellytykset eivät selvästi olleet yhteydessä toisiinsa.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu ja/tai että häneltä on evätty tehokas oikeussuoja. Kantaja väittää, ettei neuvosto muun muassa kuullut häntä asianmukaisella tavalla ennen hänen uudelleen mainitsemistaan ja ettei hänelle myönnetty asianmukaista tai oikeudenmukaista mahdollisuutta korjata virheitä tai toimittaa tietoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua omistusoikeutta on loukattu siltä osin kuin muun muassa rajoittavat toimenpiteet rajoittavat näitä oikeuksia perusteettomasti ja suhteettomasti.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/39

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajalle tästä kanteesta ja EUIPO:ssa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/40

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 3.3.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/381 (EUVL 2017, L 58, s. 34) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 3.3.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2017/374 (EUVL 2017, L 58, s. 1) siltä osin kuin näissä säädöksissä sisällytetään kantaja rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että luetteloon merkitsemisestä annetulla lainsäädännöllä loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska sillä mahdollistetaan luetteloon merkitsemisen pelkästään sen perusteella, että henkilö on rikostutkinnan kohteena ja näin ollen riidanalaiset säädökset on annettu lainvastaisin perustein.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen, koska sillä ei ollut riittävää asiallista perustetta kantajan luetteloon merkitsemiselle sillä perusteella, että kantaja oli Ukrainan viranomaisten suorittaman rikostutkinnan kohteena julkisten varojen väärinkäytön vuoksi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perustelujen puutteellisuuteen, koska neuvosto esitti riidanalaisissa säädöksissä riittämättömät ja stereotyyppiset perustelut, koska se pelkästään kopioi luetteloon merkitsemisestä annetun säännöksen sanamuodon.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu virheelliseen oikeudelliseen perustaan, koska neuvoston toteuttamat toimenpiteet eivät ole kantajan osalta ulkopoliittisia toimenpiteitä, vaan rikostutkinnalliseen kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä toimenpiteitä, joten niiden oikeudellinen perusta on virheellinen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/41

—

pääasiallisesti kumoamaan osittain Ranskan Ile-de-Francen alueen julkisen liikenteen yrityksille myöntämästä aluetuesta – Valtiontuki SA.26763 2014/C (ex 2012/NN) 2.2.2017 tehdyn komission päätöksen siltä osin kuin sen 1 artiklassa todetaan, että alueellinen tukijärjestelmä on pantu ”lainvastaisesti” täytäntöön, vaikka kyseessä oli voimassa oleva tukijärjestelmä

—

toissijaisesti kumoamaan osittain Ranskan Ile-de-Francen alueen julkisen liikenteen yrityksille myöntämästä aluetuesta – Valtiontuki SA.26763 2014/C (ex 2012/NN) 2.2.2017 tehdyn komission päätöksen siltä osin kuin sen 1 artiklassa todetaan, että alueellinen tukijärjestelmä on pantu lainvastaisesti täytäntöön 25.11.1998 edeltäneenä aikana

—

velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

Ensimmäinen, pääasiallinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että kyseessä olevaa alueellista tukijärjestelmää ei ole pantu lainvastaisesti täytäntöön, koska sitä koske ennakkoilmoitusvelvollisuus. Alueellinen tukijärjestelmä on SEUT 108 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9; jäljempänä asetus N:o 2015/1589) 1 artiklan b alakohdassa ja VI luvussa tarkoitettu voimassa oleva tukijärjestelmä. Voimassa oleviin tukijärjestelmiin sovellettavien sääntöjen mukaan niiden täytäntöönpano ei ole laitonta, koska komissio voi tarpeen vaatiessa vain määrätä tarpeellisista toimenpiteistä niiden kehittämiseksi taikka poistamiseksi tulevaisuudessa.

2)

Toinen, toissijainen kanneperuste, joka perustuu siihen, että alueellinen tukijärjestelmä ei ole voimassa ole tukijärjestelmä. Kantajien mukaan riidanalainen komission päätös on lainvastainen siltä osin kuin siinä katsotaan, että kymmenvuotinen vanhentumisaika oli keskeytynyt Syndicat autonome des transporteurs de voyageursin (jäljempänä SATV) vuonna 2004 kansallisessa tuomioistuimessa nostamalla kanteella. Asetuksen N:o 2015/1589 17 artiklassa säädetään, että vain komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät kymmenen vuoden vanhentumisajan. Kantajat väittävät, että SATV:n kansallisessa tuomioistuimessa nostama kanne ei ole tässä säännöksessä tarkoitettu vanhentumisajan keskeyttävä toimenpide.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/41

—

kumoamaan Ranskan Région Île-de-Francen alueella toimivien linja-autoliikenneyritysten hyväksi käyttöön ottamasta valtiontukijärjestelmästä 2.2.2017 tehdyn Euroopan komission päätöksen (SA.26763 – (2014/C) siltä osin kuin kyseinen järjestelmä luokiteltiin valtiontueksi

—

velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio kieltäytyi luokittelemasta tukea voimassa olevaksi tueksi.

2)

Toinen kanneperuste perustuu riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuuteen. Se jakautuu kahteen osaan, joista

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/42

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen ja hylkää väitteen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/43

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä 7 artiklan 2 kohdan kanssa, on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 63 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 58 ja 59 artiklan kanssa, on rikottu, ja asetuksen N:o 207/2009 63 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja tällä tavoin puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta on loukattu.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/43

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

velvoittaa asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneen muun asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos se osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana.

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/44

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

velvoittaa asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneen muun asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos se osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana.

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/45

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

velvoittaa asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneen muun asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos se osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana.

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/45

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

velvoittaa asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneen muun asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos se osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana.

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/46

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

velvoittaa asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneen muun asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos se osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana.

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/47

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

velvoittaa asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneen muun asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos se osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana.

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/47

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohtaa on rikottu.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/48

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n ja valituslautakunnassa käydyn menettelyn muun osapuolen, jos tämä osallistuu asiaan väliintulijana, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen 7 artiklan 3 kohdan kanssa, on rikottu.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/49

—

kumoaa Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 28.2.2017 (asia R 1477/2016-4) Lion’s Head Global Partners LLP:n ja Lion Capital LLP:n välisestä väitemenettelystä tekemän päätöksen ja hylkää väitteen.

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/49

—

ensisijaisesti kumoamaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 19.8.2016 tekemän päätöksen olla määrittelemättä kantajan uudeksi palkkaluokaksi palkkaluokka AD13 vuoden 2013 uudelleenmäärittelyn yhteydessä

—

toissijaisesti velvoittaa komission korvaamaan kokonaisuudessaan kantajalle aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen

—

joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/50

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/50

—

toteaa, että unionin tavaramerkistä annetun asetuksen 43 artiklan 1 kohtaa on rikottu ja sovellettu virheellisesti

—

hyväksyy luokkaan 33 esitetyn rajoituksen eli ”alkoholijuomat, erityisesti viinit ja kuohuviinit, yli tai alle 0,375 litran pulloissa ja/tai pakkauksissa”

—

toteaa, että unionin tavaramerkistä annetun asetuksen 75 artiklaa on rikottu

—

varmistaa EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 1.3.2017 asiassa R 1518/2016-5 tekemän päätöksen, joka on annettu tiedoksi 23.3.2017

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan tämän menettelyn oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 43 artiklan 1 kohtaa on rikottu ja sovellettu virheellisesti.

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa on rikottu.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan 2 kohtaa on rikottu ja sovellettu virheellisesti.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/51

—

velvoittaa vastaajan maksamaan Clean Sky 2 -yhteisyritykselle 359 913,75 euron suuruisen summan, joka liittyy kumppaneiden avustussopimukseen nro 325940 ”EULOSAM – Design and Manufacturing of Baseline Low-Speed, Low-Sweep Wind Tunnel Model”, ja 2 105,25 euron suuruisen summan viivästyskorkona, joka on laskettu 3,5 prosentin korkokannan mukaan ajanjaksolta 31.1.–1.4.2017

—

määrää vastaajan maksamaan korkoina 34,51 euroa päivässä 2.4.2017 alkaen siihen päivään saakka, jona velka on kokonaisuudessaan maksettu takaisin, ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/52

—

ensisijaisesti kumoamaan komission 2.2.2017 tekemän päätöksen SA.26763, joka koskee Ile-de-Francen alueen julkisen liikenteen yrityksille myöntämää oletettua tukea, siltä osin kuin siinä katsotaan, että vuonna 1984 käyttöön otettu ja vuoteen 2008 jatkunut Ile-de-Francen alueen tukiohjelma on uusi tukiohjelma, joka on ”otettu sääntöjenvastaisesti käyttöön”

—

toissijaisesti kumoamaan komission 2.2.2017 tekemän päätöksen SA.26763, joka koskee Ile-de-Francen alueen julkisen liikenteen yrityksille myöntämää oletettua tukea, siltä osin kuin siinä katsotaan, että Ile-de-Francen alueen tukiohjelmasta toukokuun 1994 ja 25.11.2008 välisenä aikana lähtöisin olevat lähtöisin olevat yksittäiset tuet ovat uusia tukia, jotka on ”otettu sääntöjenvastaisesti käyttöön”.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka esitetään ensimmäisen vaatimuksen yhteydessä ja joka perustuu siihen, että SEUT 108 artiklaa on rikottu, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9; jäljempänä asetus N:o 2015/1589) 1 artiklan b alakohtaa on rikottu, ja unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnön johdosta antamien tuomioiden oikeusvoimaa on loukattu.

2)

Toinen kanneperuste, joka esitetään toisen vaatimuksen yhteydessä ja joka perustuu siihen, että asetuksen N:o 2015/1589 17 artiklaa on rikottu, koska komissio oli pitänyt vanhentumisajan katkaisevana toimena toimea, joka ei vastaa kyseisessä artiklassa tällaisille toimille asetettuja luokitteluperusteita.

3)

Kolmas kanneperuste, joka esitetään kolmannen vaatimuksen yhteydessä ja jonka mukaan kolmansien osapuolten menettelyllisiä oikeuksia on loukattu, koska komissio katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että vanhentumista ei katkaissut kanteen nostaminen hallintotuomioistuimissa, vaan komission ensimmäinen, 25.11.2008 päivätty tietopyyntö.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/53

—

kumoamaan 21.10.2002 tehdyn ETSK:n henkilöstöhallinnon ja taloudellisten resurssien johtajan päätöksen, jolla hylättiin kantajan 2.10.2002 tekemä pyyntö, joka koski hänen unionin eläkejärjestelmään siirrettyjen Belgiassa karttuneiden eläkeoikeuksien hyvittämättömän osan korvaamista laillisine korkoineen

—

kumoamaan kantajan vanhuuseläkeoikeuksien vahvistamista koskevan ilmoituksen, joka annettiin 15.12.2003 tehdyllä päätöksellä nro 360/03A, siltä osin kuin siinä suljettiin pois niiden säännöllisin väliajoin maksettavien toistuvaissuoritusten korvaaminen, jotka vastaavat eläkettä, jonka Belgian kuningaskunnan kansallinen eläketoimisto (Office national des pensions, ONP) maksaa ETSK:n pankkitilille 1.1.2004 lukien hänen eläkeoikeuksiensa siirron vuoksi, tai siitä puuttuvat tätä koskevat määräykset

—

velvoittaa ETSK:n korvaamaan kantajalle niiden säännöllisin väliajoin maksettavien toistuvaissuoritusten määrän, jotka ONP on maksanut talous- ja sosiaalikomitealle 1.1.2004 lukien kantajan eläkeoikeuksien siirron vuoksi, korotettuna Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaation korkokannan mukaisilla viivästyskoroilla, kahdella prosenttiyksiköllä korotettuna, päivästä, jona nämä korvaukset olisi pitänyt maksaa, siihen asti, kunnes ne on kokonaan maksettu

—

velvoittaa ETSK:n korvaamaan joka kuukausi kantajalle niiden säännöllisin väliajoin maksettavien toistuvaissuoritusten määrän, jotka ONP maksaa vielä tulevaisuudessa talous- ja sosiaalikomitean pankkitilille

—

velvoittaa ETSK:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/53

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/54

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/54

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/54

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/55

17.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 231/57