9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/1

—

Euroopan komission 25. lokakuuta 2016 julkaiseman tiedonannon työohjelmastaan vuodeksi 2017,

—

kesäkuun 4 päivänä 2015 vuosien 2015–2020 painopisteistään ja kesäkuuta 15 päivänä 2016 panoksesta Euroopan komission työohjelmaan 2017 antamansa päätöslauselmat,

—

helmikuussa 2012 Euroopan komission kanssa tehdyn yhteistyöpöytäkirjan.

1.

panee huolestuneena merkille, että Euroopan unioni on 60 vuotta perustamisensa jälkeen syvässä kriisissä ja että luottamus Euroopan yhdentymishanketta kohtaan on edelleen alhainen, ja toteaa, että unionia on uudistettava. Komitea korostaa samalla, että EU:n kansalaiset pitävät vuosi toisensa jälkeen paikallis- ja aluetasoja luotettavimpina kaikista EU:n hallintotasoista. Tämän vuoksi AK on mukana kansalaiskeskusteluissa, joihin paikallis- ja aluetason päättäjät osallistuvat aktiivisesti ja joissa käsitellään paikallisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin liittyviä aiheita, ja antaa näin panoksensa EU:ta koskeviin pohdintoihin.

2.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että EU:n yleisiä haasteita ovat

3.

on komission tavoin vakuuttunut siitä, että nämä haasteet edellyttävät alhaalta ylöspäin suuntautuvaa, kansalaisjohtoista ja monitasoiseen hallintoon perustuvaa lähestymistapaa, mutta korostaa, että EU:n toimissa on keskityttävä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen.

4.

painottaa tarvetta kutsua paikallis- ja alueviranomaiset mukaan Euroopan tulevaisuutta koskevan valkoisen kirjan valmisteluun ja kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan huomioon AK:n asiasta antamat lausunnot ja kutsumaan AK:n osallistumaan kuulemisvaiheeseen.

5.

pahoittelee, että työohjelmassa kiinnitetään tuskin lainkaan huomiota Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) keskeiseen rooliin pyrittäessä saavuttamaan kaikki Euroopan kansalaiset ja alueet, vahvistamaan koheesiota, edistämään innovointia ja tuomaan esiin aito eurooppalainen yhteisvastuu EU:n tasapainoiseksi kehittämiseksi kokonaisuudessaan. Komitea kehottaa komissiota valmistelemaan vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan tulevaisuutta, sillä kyseessä on EU:n tärkein investointipolitiikka, ja sen on perustuttava paikkakohtaiseen lähestymistapaan ja ajanmukaiseen alueelliseen visioon. Samalla AK kehottaa komissiota jatkamaan pyrkimyksiään parantaa ja yksinkertaistaa ERI-rahastomenettelyjä, jotta vähennetään byrokratiaa ja edistetään varojen hyödyntämiskapasiteettia.

6.

kehottaa jälleen olemaan sisällyttämättä jäsenvaltioille ja alue- ja paikallisyhteisöille rakenne- ja investointirahastojen yhteisrahoituksesta aiheutuneita julkisia menoja vakaus- ja kasvusopimuksen määritelmän mukaisiin rakennekustannuksiin, koska tällaiset investoinnit vaikuttavat osaltaan EU:n painopisteiden toteutumiseen ja lopulta vipuvaikutuksensa avulla myös EU:n talouskasvuun.

7.

on tyytyväinen Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ehdotettuun laajentamiseen sekä voimassaoloajan pidentämisen että rahoituskapasiteetin osalta mutta toteaa, että aikeesta on ilmoitettu tekemättä kattavaa vaikutustenarviointia tai riippumatonta arviota ennen komission ehdotuksen esittämistä. Komitea korostaa tarvetta tukeutua edelleen ESIR-rahaston ja EU:n muiden rahastojen, erityisesti ERI-rahastojen, väliseen synergiaan ja jatkaa menettelyjen yksinkertaistamista, jotta voidaan vähentää byrokratiaa ja edistää EU-varojen hyödyntämistä. Komitea tähdentää, että investointiohjelman kolmatta pilaria olisi myös vahvistettava. Komitea kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia lisäämään toimiaan tietoisuuden parantamiseksi ruohonjuuritasolla, vähentämään ESIR-rahaston maantieteellistä epätasapainoa, jotta investoinnit voidaan nivoa toisiinsa mahdollisimman hyvin ja niiden avulla ylletään mahdollisimman suuriin synergiavaikutuksiin koheesiopoliittisten toimien ohjelmasuunnittelun yhtenäisyyden varmistamiseksi, ja asettamaan yksityiskohtaisempaa tietoa ESIR-rahoitteisista hankkeista julkisesti saataville ja korostamaan tässä yhteydessä erityisesti hankkeiden täydentävyyttä.

8.

sitoutuu antamaan varhaisessa vaiheessa panoksensa keskusteluun vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen tulevaisuutta ja omia varoja koskevaa uudistusta käsittelevästä ehdotuksesta.

9.

kehottaa hyväksymään pikaisesti ”koontiasetuksen”, jotta vahvistetaan nykyiseen ohjelmakauteen jo sisältyvien ESIR-ohjelmien vaikutusta ja varmistetaan niiden parempi hyödyntäminen.

10.

painottaa, että on seurattava EU:n kaupunkiagendan täytäntöönpanoa, ja korostaa, että on tärkeää sisällyttää kaupunkiulottuvuus muihin EU:n politiikkoihin. Komitea toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa EU:n kaupunkiagendaa käsittelevän valkoisen kirjan laatimisesta.

11.

toistaa kehotuksensa sellaisen eurooppalaisen asumisagendan laatimiseksi, jossa käsiteltäisiin horisontaalisesti asumista, jota on tähän asti lähestytty pirstoutuneella tavalla alakohtaisten politiikkojen, kuten kaupunkiagendan, kestävän kehityksen, koheesiopolitiikan, kilpailupolitiikan tai Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kaltaisten sosiaalialan aloitteiden puitteissa.

12.

korostaa, että tarvitaan käytännesäännöt paikallis- ja alueviranomaisten osallistumisesta talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon 2017, ja kehottaa täydentämään vuotuista kasvuselvitystä alueellisella analyysilla ja sisällyttämään maaraportteihin erityinen alueita käsittelevä luku sekä laatimaan jäsenvaltioita varten suuntaviivat paikallis- ja alueviranomaisten osallistumisesta kansallisiin uudistusohjelmiin.

13.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio jatkaa keskittymistä investointeihin etenkin kartoittamalla toimia, joilla voidaan edistää investointeja talouspolitiikan eurooppalaisella ohjausjaksolla. Komitea viittaa tässä yhteydessä antamaansa Bratislavan julistukseen ”Investoinnit ja yhteydet”, jossa korostetaan, että investointivetoisen paikallisen ja alueellisen kasvun on perustuttava alueellisiin kehitysstrategioihin. Komitea painottaa, että on tärkeää varmistaa, että laadukkaita investointeja tukevat julkiset talousarviot toimivat synergisesti muiden alue-, paikallis-, jäsenvaltio- ja unionitason rahoituslähteiden kanssa.

14.

on tyytyväinen komission aikomukseen jatkaa toimia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja painottaa, että Euroopassa tarvitaan pitkän aikavälin strategia, jotta varmistetaan älykäs, kestäväpohjainen ja osallistava kasvu, joka antaa suuntaa talouspolitiikan eurooppalaiselle ohjausjaksolle. Tällaisen strategian olisi perustuttava Eurooppa 2020 -strategian väliarviointiin.

15.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio kiinnittää huomiota nuorisotyöttömyyteen vahvistamalla EU:n nuorisotakuuta ja nuorisotyöllisyysaloitetta sekä ottamalla käyttöön Euroopan solidaarisuusjoukot, jotka hyötynevät paikallis- ja alueviranomaisten, nuoriso-organisaatioiden ja yleensä kansalaisyhteiskunnan varhaisesta, aloitteellisesta ja uskottavasta osallistumisesta.

16.

pitää valitettavana, ettei aloitteita pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi ole tehty riittävästi, myös jotta voitaisiin arvioida eurooppalaisia työttömyysvakuutusjärjestelmiä, joilla täydennetään kansallisia järjestelmiä talouden rajun laskusuhdanteen oloissa ja estetään osaltaan talouden häiriötilojen kehittyminen rakenteellisiksi haitoiksi.

17.

kehottaa ottamaan paikalliset ja alueelliset vahvuudet ja haasteet ja myös erilaiset paikalliset ja alueelliset työmarkkinatarpeet huomioon uudessa osaamisohjelmassa Euroopalle ja odottaa työskentelyä työharjoittelua koskevan laatukehyksen ja harjoittelijoiden liikkuvuuden lisäämistä koskevan ehdotuksen parissa innolla.

18.

odottaa komission ehdotusta, jonka avulla voidaan puuttua paremmin työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen haasteisiin etenkin kun ajatellaan naisten osallistumista työmarkkinoille.

19.

aikoo ennen kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden 2018 alkamista keskittyä kulttuuriin ja kulttuuriperintöön sekä EU:n kansainvälisiin kulttuurisuhteisiin, jotka ovat tärkeitä tekijöitä vahvistettaessa eurooppalaista identiteettiä ja edistettäessä Euroopan perusarvoja, sosiaalista osallisuutta, innovointia ja kulttuurien välistä vuoropuhelua sekä kulttuuri- ja perinnematkailua.

20.

korostaa tarvetta nähdä Horisontti 2020 -puiteohjelman väliarviointi ja seuraavaa tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa koskeva kuulemismenettely yhtenä kiinteänä prosessina, jolla on pyrittävä kaventamaan innovointikuilua Euroopassa. Komitea toteaa, että AK antaa ajoissa panoksensa vuodeksi 2017 suunniteltua biotalouden toimintasuunnitelman tarkistusta varten.

21.

panee merkille, että Euroopan tulevaisuutta koskevaan valkoiseen kirjaan sisältyy myös ehdotuksia talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta, ja olisi hyvillään uudistuksista, joilla parannetaan talous- ja rahaliiton hallinnoinnin demokraattista legitiimiyttä.

22.

painottaa, että talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden kehittämiseksi on erittäin tärkeää poistaa sosiaalisia ja myös alueellisia eroja. Komitea suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen ehdottaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria, jossa vahvistetaan periaatteet unionille, joka perustuu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja noudattaa yhteisvastuun ja suhteellisuuden periaatteita.

23.

on tyytyväinen ehdotettuun vakaus- ja kasvusopimuksen uudelleentarkasteluun mutta kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että sopimus on suunnattava nykyistä enemmän kasvun edistämiseen etenkin kasvua tukevien investointien osalta. Komitea vahvistaa aiemmin esittämänsä kehotuksen, että on arvioitava kattavasti unionin tilastosääntöjen alueellista vaikutusta julkisiin investointeihin.

24.

on tyytyväinen komission sitoumukseen edistää energiatehokkuutta ja uudistuvaa energiaa kattavan energiaunionipolitiikan puitteissa yhdessä selkeiden hallintotapasääntöjen, asianmukaisten innovoinnin tukitoimien, sähkömarkkinarakenteen uudelleentarkastelun ja energiainfrastruktuurin jatkuvan parantamisen kanssa, jotta varmistetaan alueiden väliset ja rajatylittävät yhteydet ja tuetaan energiajärjestelmien hajauttamista askeleena kohti kestäväpohjaisia ja joustavia energian sisämarkkinoita.

25.

suosittaa etenkin, että sähkömarkkinarakennetta ja uusiutuvaa energiaa koskevat EU:n toimintapolitiikat koordinoidaan ja tasapainotetaan ja että tässä yhteydessä kiinnitetään asianmukaista huomiota paikallisiin ja alueellisiin huolta aiheuttaviin seikkoihin, kuten pienten energiantuottajien mahdollisuuksiin päästä jakeluverkkoihin.

26.

on tyytyväinen Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon ja muistuttaa, että jos halutaan kuroa umpeen maapallon lämpenemisen rajoittamisen selvästi alle 2 oC:een edellyttämien toimien ja kansallisten sitoumusten välinen kuilu, on kuntien ja alueiden toimet sisällytettävä kansallisiin sitoumuksiin. Lisäksi tarvitaan niin horisontaalista kuin vertikaalista koordinointia myös EU:n ja ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) tasoilla. AK kehottaakin komissiota tukemaan komitean kehotusta sisällyttää tämä näkökohta suunniteltuihin kansallisesti määriteltyihin panoksiin, parantaa valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoiminnan (NAZCA) institutionaalistamista ja UNFCCC:n sihteeristössä toimivien Climate Champions -tahojen työtä sekä helpottaa kokemustenvaihtoa paikallis- ja aluetasolla. AK kehottaa komissiota myös edistämään kuntia, alueita ja ilmastonmuutosta koskevia tutkimushankkeita, jotta voidaan antaa panos hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin tulevaan työhön.

27.

kehottaa Euroopan komissiota tekemään AK:n kanssa yhteistyötä alueellisesti ja paikallisesti määritellyn panoksen käsitteen kehittämiseksi, jotta voidaan edistää paikallis- ja aluetason toimia Pariisin COP21-kokouksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

28.

kehottaa komissiota päivittämään ilmasto- ja energiatavoitteitaan, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vuoteen 2030 mennessä alentaa 50 prosenttia vuoden 1990 päästötasoihin verrattuna, sekä ottamaan sopeutumistoimet huomioon toimintapolitiikoissa ja rahoituksessa kaikilla tasoilla. Komission olisi tuettava vapaaehtoisia aloitteita, joilla edistetään siirtymistä vähähiiliseen talouteen ja vahvistetaan selviytymiskykyä kunnissa ja alueilla. EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi käsittelevässä komission arviointikertomuksessa on tarkennettava alueiden ja kuntien vaikutusvallan vahvistamista.

29.

kehottaa komissiota tukemaan katastrofiriskin vähentämisstrategioiden täytäntöönpanoa kunnissa ja alueilla, etenkin rajatylittävillä alueilla, sekä varmistamaan, että EU:n investoinneissa noudatetaan katastrofiriskin vähentämistä koskevia normeja.

30.

on tyytyväinen EU:n elintarvikejätettä ja ruokahävikkiä käsittelevän foorumin käynnistämiseen ja kehottaa komissiota toteuttamaan toimia elintarvikejätealalla asettamalla kunnianhimoisia tavoitteita elintarvikejätteen vähentämiseksi. Tällaiset toimet olisi sisällytettävä EU:n laajuiseen kestäväpohjaisten elintarvikejärjestelmien strategiaan, jossa otetaan huomioon myös biologisen monimuotoisuuden suojeleminen, ympäristöön, terveyteen, kauppaan, resurssienhallintaan ja maankäytön suunnitteluun liittyvät näkökohdat sekä elintarvikkeiden sosiaaliset ja kulttuuriset arvot.

31.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon AK:n suositukset pannessaan täytäntöön kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman ja esittämään vuoden 2017 alussa juomavesidirektiivin suunnitellun tarkistuksen, ehdotuksen asetukseksi uudelleenkäytettävän veden vähimmäislaatuvaatimuksista sekä muovin käyttöä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä koskevan strategian, jossa tulisi asettaa muoviroskia ja muovien huuhtoutumista koskevia selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita. Komitea kehottaa komissiota esittämään lisäaloitteita, jotka liittyvät rakennus- ja purkualaan, ekologista suunnittelua koskeviin säännöksiin sekä uusioraaka-aineiden, -materiaalien ja -komponenttien käyttöön.

32.

on valmis ja halukas lisäämään ympäristöyhteistyön teknisen foorumin kautta yhteistyötään komission kanssa pitkään odotetuissa toimissa, jotka koskevat Euroopan unionin seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman (2014–2020) ensisijaista tavoitetta 4. Komitea pahoittelee, että vuodeksi 2017 suunnitellut aloitteet eivät ole lainsäädäntöaloitteita, ja toistaa kehotuksensa esittää ehdotus EU:n direktiiviksi, jossa asetettaisiin säännöt EU:n koko ympäristösäännöstön noudattamisen varmistamiseksi, sekä uusi ehdotus direktiiviksi muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa.

33.

vahvistaa äskettäin annetun Cork 2.0 -julistuksen mukaisesti kehotuksensa laatia maaseutua käsittelevä valkoinen kirja vuoden 2020 jälkeisen maaseudun kehittämispolitiikan lähtökohdaksi ja kehottaa toteuttamaan konkreettisia toimia sen arvioimiseksi, miten EU:n toimintapolitiikat vaikuttavat maaseutualueiden tilanteeseen (rural proofing -menettely), sillä usein maaseutualueita laiminlyödään ja tarkastellaan irrallaan tärkeimmistä poliittisista kehityssuuntauksista.

34.

korostaa vuoden 2020 jälkeisen YMP:n valmisteluihin liittyen maaseudun kehityksen ja maatalouden vahvaa vuorovaikutusta ja vaatii tukitoimia perhetilojen hyväksi, jotta voidaan puuttua etenkin maataloustuotteiden hintojen vaihteluun.

35.

jatkaa työtään kestävyysajattelun mukaisen valtamerten hallinnoinnin edistämiseksi Euroopan rannikko- ja merialueiden sekä niiden meri- ja merenkulkutalouden hyödyksi. Sinisen kasvun edistämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi AK tekee tiivistä yhteistyötä alueiden ja kaikkien sidosryhmien kanssa aloilla, jotka liittyvät hallinnointiin ja valmiuksien parantamiseen, elintarvikeketjun haasteisiin vastaamiseen, laittoman kalastuksen ja saastumisen aiheuttamien ympäristöpaineiden vähentämiseen sekä meriosaamiseen, merentutkimukseen ja merialan innovointiin.

36.

pahoittelee, ettei komission työohjelmassa 2017 kiinnitetä riittävästi huomiota terveyteen, sillä komission tulisi tukea jäsenvaltioita ja niiden alueita pyrkimyksissä lisätä terveydenhuoltojärjestelmissään ennaltaehkäisyä, uudistuksia ja optimointia etenkin sähköisen terveydenhuollon tarjoamien ratkaisujen avulla sekä kehittää kattavia väestökehitysstrategioita.

37.

on tyytyväinen komission aikomukseen edistää toimia, joilla vahvistetaan tavaroiden sisämarkkinoita etenkin vastavuoroisen tunnustamisen ja vaatimustenvastaisten tuotteiden osalta, ja korostaa tarvetta jatkaa työtä palvelujen sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi, mikä on perustellusti sisämarkkinastrategian tärkeä näkökohta.

38.

toistaa kehotuksensa sisällyttää sisämarkkinapilari talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon säännöllisine seuranta- ja arviointijärjestelmineen.

39.

panee merkille komission aikomuksen puolustaa Euroopan teollisuutta ja korostaa, että Euroopan teollisuuden kilpailukyky riippuu myös kilpailukykyisestä toimitusketjusta ja että kauppapolitiikalla on tässä yhteydessä tärkeä rooli.

40.

korostaa, että on tärkeää laatia älykästä sääntelyä ja vähentää pk-yritysten hallintotaakkaa etenkin vahvistamalla edelleen REFIT-ohjelmaa ja varmistamalla, että uusia säännöksiä laadittaessa otetaan järjestelmällisesti huomioon niiden vaikutus pk-yrityksiin.

41.

ilmaisee tukensa sellaisen ”kaupunkien yhteistyötalousfoorumin” perustamiselle, jossa komitea olisi keskeinen osapuoli. Komitea pahoittelee tässä yhteydessä kuitenkin sitä, ettei ole esitetty ehdotuksia oikeuksien turvaamiseksi digitalisaation johdosta syntyneissä uusissa työllisyyden muodoissa.

42.

painottaa, että yleistä taloudellista etua koskevia palveluita koskevaa päätöstä ja kehystä on tarkasteltava uudelleen, ja kehottaa komissiota käynnistämään vuonna 2017 julkisen kuulemismenettelyn, jotta alue- ja paikallisviranomaiset voivat esittää näkökantojaan valtiontukien valvontaan liittyvistä vaikeuksistaan rahoitettaessa yleistä taloudellista etua koskevia palveluita.

43.

korostaa tehokkaan hankintamenettelyn keskeistä roolia, jotta alue- ja paikallisviranomaiset kykenevät saavuttamaan EU:n investointitavoitteet, ja kehottaa komissiota antamaan tukea, jotta varmistetaan julkisia hankintoja koskevien direktiivien täysimääräinen täytäntöönpano ja arvioidaan vaikeuksia, joita alue- ja paikallisviranomaiset kohtaavat soveltaessaan julkisia hankintoja koskevia direktiivejä.

44.

toistaa kehotuksensa uudistaa Euroopan matkailustrategiaa erityisen EU:n matkailualaa koskevan budjettikohdan yhteydessä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan rahoituksen saantia pienten ja keskisuurten matkailuyritysten keskuudessa.

45.

on tyytyväinen komission pyrkimyksiin saattaa loppuun digitaalisten sisämarkkinoiden strategian täytäntöönpano myös sähköisten hankintamenettelyjen avulla, ja antaa panoksensa äskettäin perustetun yhteisen osallistavan laajakaistafoorumin kautta. Komitea painottaa, että kaikkien Euroopan alueiden on voitava hyötyä digitaalisista sisämarkkinoista ja että niille on näin ollen varmistettava nopeat laajakaistayhteydet.

46.

korostaa, että muuttoliike on monimutkainen ja monitasoinen prosessi, jossa kohde- ja alkuperämaat, -alueet ja -kunnat ovat merkittävässä asemassa. On tärkeää vahvistaa vuoropuhelua ja tiivistää yhteistyötä jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten sekä muuttajien alkuperä- ja kauttakulkumaiden toimielinten sekä vastaavien alue- ja paikallistason elinten välillä.

47.

kehottaakin komissiota ottamaan huomioon AK:n suositukset pakolaisten suojelusta heidän alkuperämaassaan ja kumppanuussopimusten uudesta kehyksestä.

48.

kehottaa tukemaan paikallis- ja alueviranomaisia pantaessa täytäntöön Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistus ja muita EU:n välineitä, jotka on laadittu Euroopan muuttoliikeagendan pohjalta, kuten laillista muuttoliikettä koskevat tarkistetut säännökset ja kotouttamista koskeva toimintasuunnitelma. Komitea kehottaa komissiota ottamaan AK:n suositukset muuttajien kotouttamisesta huomioon Euroopan muuttoliikeagendan väliarvioinnissa ja muistuttaa, että kotoutuminen on sekä oikeuksiin että velvollisuuksiin perustuva prosessi.

49.

on huolissaan vaikeuksista seurata ilman huoltajaa olevien alaikäisten oleskelua sekä siitä riskistä, että he joutuvat ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhreiksi. Komitea kehottaa painokkaasti toteuttamaan osallistamis- ja koulutusohjelmia sekä alaikäisiä itseään että heidän vastaanotostaan huolehtivia paikallis- ja alueviranomaisia varten. Vastaanottavassa maassa jo vakiintuneiden alaikäisten alkuperäyhteisöjen olisi osallistuttava sen varmistamiseen, että alaikäiset voivat majoittua väliaikaisesti isäntäperheisiin tai asianmukaisesti varustettuihin laitoksiin, joissa heidän sosiaalista, emotionaalista ja kognitiivista kehitystään voidaan tukea.

50.

kehottaa komissiota antamaan paikallis- ja alueviranomaisille erityistä käytännön tietoa rahoitusmahdollisuuksista muuttajien vastaanottoa ja kotouttamista varten ja toistaa kehotuksensa edistää paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuuksia hyödyntää suoraan asianomaisia EU:n rahoitusvälineitä.

51.

kehottaa komissiota tukemaan paikallis- ja alueviranomaisia radikalisoitumista torjuvien ennaltaehkäisystrategioiden laatimisessa, jatkamaan hyvien käytänteiden kokoamista ja julkistamista siitä, miten radikalisoitumista voidaan ehkäistä alue- ja paikallistason politiikanteolla, sekä tukemaan kaupunkien välistä yhteistyötä radikalisoitumisen torjunnassa.

52.

panee merkille, että komissio aikoo jatkaa kauppaneuvotteluja Yhdysvaltojen, Japanin, Mercosurin, Meksikon, Tunisian ja ASEAN-maiden kanssa sekä hakee uusia valtuutuksia aloittaa neuvottelut Turkin, Australian, Uuden-Seelannin ja Chilen kanssa. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että komission olisi pyrittävä osoittamaan niistä saatava lisäarvo.

53.

toistaa, etenkin kun otetaan huomioon kunnianhimoinen tuleva kauppaohjelma, että komission olisi liitettävä kaikkiin kauppapolitiikan alan merkittäviin aloitteisiin alueellisia vaikutustenarviointeja.

54.

on tyytyväinen siihen, että EU:n globaalistrategiassa kehotetaan nimenomaan uudistamaan ulkoisia kumppanuuksia ja todetaan, että EU tukee erilaisia väyliä selviytymiskyvyn saavuttamiseksi naapurustossaan keskittyen tapauksiin, jotka ovat epävakaan hallitus-, talous-, yhteiskunta- ja ilmasto- tai energiatilanteen vuoksi kiireellisimpiä, ja kehittää tehokkaampaa muuttoliikepolitiikkaa Eurooppaa ja sen kumppaneita varten.

55.

painottaa AK:n neuvoa-antavien sekakomiteoidensa ja työryhmiensä sekä liittymisneuvotteluja käyvistä maista olevien kumppanien kanssa järjestämien laajentumisaiheisten teemapäivien kautta antamaa panosta komission noudattaman laajentumispolitiikan tavoitteeseen edistää yhteistä vakautta ja hyvinvointia ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa.

56.

korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikalla voi olla pysyvä vaikutus vain, jos se tarjoaa käytännön hyötyjä kaikille edunsaajille, ja painottaa, että on säilytettävä tasapaino itäisen ja eteläisen naapuruston välillä. Komitea tähdentää paikallis- ja alueviranomaisten roolia demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen juurruttamisessa yhteiskuntaan ja kehottaa tukemaan nykyistä enemmän hajauttamiseen tähtääviä uudistuksia naapurimaissa.

57.

korostaa, että alueellisella yhteistyöllä annetaan merkittävä panos maailmanlaajuiseen vakauteen, ja kehottaa komissiota lisäämään yhteistyötä Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM), EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssin (CORLEAP) ja Ukraina-erityistyöryhmäm kanssa etenkin pantaessa täytäntöön alueellisia ohjelmia ja uusia aloitteita.

58.

korostaa, että pantaessa tarkistettua Euroopan naapuruuspolitiikkaa täytäntöön tulee tärkeysjärjestyksessä nostaa korkealle aloitteet, joilla tuetaan hallinnon hajauttamisprosesseja, Twinning-toimintaa ja valmiuksien parantamista valtiota alemmilla hallintotasoilla. Komitea tuo esiin AK:n Libyan kaupunkien tueksi käynnistämän Nikosian aloitteen, joka on auttanut sovittamaan yhteen tarpeet ja teknisen tuen, jotta libyalaisten kuntien valmiudet palveluiden tarjoajina voidaan palauttaa ennalleen. Komitea kehottaa komissiota tukemaan edelleen tällaisia alhaalta ylös suuntautuvia yhteistyön muotoja ja asettamaan käyttöön riittävästi hallinto- ja rahoitusresursseja. Komitea toistaa, että on otettava käyttöön uusia välineitä valmiuksien parantamiseksi liittymisneuvotteluja käyvissä maissa ja naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvissa maissa, jotta voidaan korvata aiempi paikallishallinnon väline.

59.

suhtautuu myönteisesti EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen ja Compact of Mayors -aloitteen sulautumisesta seuranneeseen äskettäiseen kehitykseen. Sulautumisen tavoitteena on luoda suurin ilmastotoimiin sitoutunut kaupunkien yhteenliittymä. Komitea on valmis hyödyntämään kansainvälisiä kanaviaan, yhteyksiään, vastapuoliaan ja kumppanuuksiaan (ARLEM eteläisten maiden ja Afrikan vastaavia sopimuksia varten, CORLEAP itäisten maiden vastaavaa sopimusta varten, ICLEI ja EU:n ja Kiinan kaupungistumiskumppanuus Pohjois-Amerikan ja Kaakkois-Aasian osalta jne.), jotta laajennetaan toimia, joilla pyritään edistämään ilmastonmuutokseen sopeutumista ja mukautumista ja kykyä sietää ilmastonmuutosta sekä vastaamaan kestävän kehityksen haasteisiin.

60.

kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä AK:n kanssa, jotta voidaan tuoda esiin maailmanlaajuisen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen uuteen hallintorakenteeseen liittyviä Euroopan kuntien erityisiä huolenaiheita ja kokemuksia sekä niiden sitä varten antamia panoksia.

61.

on tyytyväinen ehdotukseen uusista kumppanuuspuitteista unionin ulkopuolisia maita varten ja uuteen Euroopan ulkoiseen investointiohjelmaan ja kehottaa kutsumaan alue- ja paikallisviranomaiset mukaan tähän prosessiin.

62.

kehottaa komissiota edistämään paikallis- ja alueviranomaisten aktiivista osallistumista kehitysyhteistyöhön neuvoteltaessa tarkistetusta kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta ja YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta sekä Cotonoun sopimuksen jälkeisestä sopimuksesta, joihin keskitytään AK:n hajautettua yhteistyötä käsittelevässä vuoropuhelutapaamisessa maaliskuussa 2017.

63.

kehottaa komissiota tarkistamaan eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annetun asetuksen, jotta yksinkertaistetaan ja parannetaan kyseisen välineen oikeudellista kehystä.

64.

on tyytyväinen komission REFIT-aloitteeseen ja etenkin ehdotukseen arvioida delegoituihin ja täytäntöönpanosäädöksiin sekä tiettyihin sekundaarisiin säädöksiin liittyvien menettelyjen avoimuutta ja demokraattista valvontaa.

65.

toistaa kehotuksensa sisällyttää alueelliset vaikutustenarvioinnit tarvittaessa EU:n uuden lainsäädännön vaikutustenarviointivaiheeseen. Komitea ehdottaa, että AK ja Yhteisen tutkimuskeskuksen äskettäin perustettu aluepolitiikan osaamiskeskus tiivistävät yhteistyötään arvioitaessa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa.

66.

kehottaa EU:n toimielimiä lisäämään avoimuutta, yhteistyötä ja tehokkuutta ja on tyytyväinen parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa tehtyyn yhteiseen sitoumukseen asettaa yhteisiä tavoitteita ja painopisteitä etenkin lainsäädäntöehdotusten suhteen. AK olisi kutsuttava osallistumaan lainsäädäntäprosessin kaikkiin vaiheisiin, jotta sen koko potentiaali saadaan hyödynnettyä tässä prosessissa.

67.

odottaa yhteistyön tiivistyvän komission ja Euroopan parlamentin kanssa toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurannassa sekä vuonna 2017 järjestettävän, toissijaisuusperiaatetta käsittelevän AK:n konferenssin yhteydessä.

68.

antaa puheenjohtajansa tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiolle Slovakialle ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle.

9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/8

1.

kannattaa Euroopan komission pyrkimyksiä varmistaa, että EU:n politiikassa otetaan paremmin huomioon valtion-, alue- ja paikallishallinnon näkökulma, ja toistaa, että kaikkien hallinnon tasojen on kannettava tästä yhteinen vastuu.

2.

yhtyy näkemykseen, että parempi sääntely ei tarkoita vain EU-tason lainsäädännön vähentämistä vaan myös sen määrittämistä, millä tasolla halutut tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa, ja korostaa, että toissijaisuusperiaatteen tosiasiallinen soveltaminen on keskeinen asia sääntelyn parantamisessa.

3.

korostaa, että sääntelyssä on saavutettava tasapaino yhtäältä turvallisuutta (yksilön turvallisuus sekä oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen turvallisuus) ja toisaalta tehokkuutta, vapautta tai joustavuutta koskevien yhtäläisesti perusteltujen näkökohtien ja odotusten välillä. Näiden näkökohtien saattaminen tasapainoon käytännön tilanteissa on demokraattisen prosessin tehtävä, ja demokraattisesti valittujen edustajien tehtävänä kaikilla tasoilla on tehdä selkoa väistämättömistä vaihtokaupoista ja kompromisseista kansalaisille.

4.

ottaa huomioon hallinnollisen rasituksen keventämistä tarkastelevan korkean tason ryhmän (Stoiberin ryhmä) työn, loppukertomuksen ja eriävät mielipiteet.

5.

panee merkille, että neuvosto, komissio ja parlamentti allekirjoittivat 13. huhtikuuta 2016 toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä, ja toivoo, että uusi sopimus auttaa parantamaan EU:n päätöksentekoa kaikissa vaiheissa eli suunnittelu-, laatimis-, hyväksyntä-, täytäntöönpano- ja arviointivaiheissa. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, ettei paikallis- ja aluetason demokraattisesti valittujen edustajien eikä AK:n erityisiä rooleja mainita paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa missään muussa yhteydessä kuin ”sidosryhmien” joukossa huolimatta niille Lissabonin sopimuksessa annetusta painoarvosta ja mandaatista.

6.

haluaa päästä osallistumaan uuden sopimuksen tulkintaa ja täytäntöönpanoa koskeviin tuleviin aloitteisiin, jotta komitean potentiaali neuvoa-antavana elimenä voidaan hyödyntää täysimääräisesti lainsäädäntäsyklissä. Komitea muistuttaa, että suurella osalla AK:n jäsenistä on toimivaltaa unionin politiikkojen täytäntöönpanossa.

7.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission pyyntöön antaa laajempi suuntaa-antava lausunto, jossa esitetään EU:n sääntelyssä asetettuja vaatimuksia koskevia lisäehdotuksia ja yksinkertaisempia tapoja saavuttaa samat tai jopa paremmat tulokset.

8.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio pyytää alakohtaisia suuntaa-antavia lausuntoja muun muassa – mutta ei ainoastaan – ympäristö-, energia-, rahoituspalvelu- ja maatalousasioissa, joiden alalla paikallis- ja alueviranomaiset pystyvät kartoittamaan rasitusta ja esittämään tarpeisiinsa vastaavia parannusehdotuksia.

9.

toteaa, että tämä laajempi suuntaa-antava lausunto on katsaus paikallis- ja alueviranomaisiin kohdistuviin sääntelyn vaikutuksiin, ja kannustaa tekemään tarkempia analyyseja toimintapolitiikoittain ja aloittain ongelmakohtien ja rasitteiden kartoittamiseksi.

10.

on tyytyväinen yleiseen lähestymistapaan, johon sisältyy erikseen alue- ja paikallistason toimijoiden osallistaminen parempaa lainsäädäntöä koskeviin kuulemisiin. Komitea suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti esimerkiksi Alankomaiden läänien toteuttamasta sääntelyn parantamistoiminnasta laadittuun raporttiin ja kehottaa kiinnittämään huomiota siinä havaittuihin ongelmakohtiin ja ehdotettuihin ratkaisuihin.

11.

ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä Amsterdamin julkilausuman aikaansaamisesta tähtäimenä EU:n kaupunkiagendan konkreettinen toteuttaminen, koska sääntelyn parantaminen on tärkeä näkökohta temaattisissa kumppanuuksissa. Tässä yhteydessä on myös laadittu otsikolla Bridge! Better EU regulation for local and regional authorities selvitys, jossa on esimerkkejä konkreettisista tilanteista, joissa paikallis- ja aluetason todellisuus on joutunut hankaukseen EU:n säännöstön kanssa.

12.

kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan ehdotettuja ratkaisuja, jotka liittyvät alakohtaiseen sääntelyyn, suhteellisuuteen, rajatylittäviin ongelmakohtiin, valtiontukeen ja tarkastuspaineisiin, ja ottamaan ne huomioon uusien säännösten laatimisessa.

13.

muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten erityisestä roolista monilla sellaisilla aloilla, joihin EU:n sääntely vaikuttaa huomattavasti, ja niiden tehtävästä EU-lainsäädännön täytäntöönpanijoina ja EU:n varojen hallintoviranomaisina. Lisäksi komitea korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten erityiset vastuutehtävät antavat niille hyvät mahdollisuudet arvioida, mitkä sääntelykehyksen osa-alueet ovat ongelmallisia ja mahdollisesti muutoksen tarpeessa.

14.

katsoo, että kaikkien hallintotasojen tulee varmistaa, että lainsäädäntö on tarkoituksenmukaista, tehokasta ja tuloksellista eikä aiheuta turhia kustannuksia tai rasitteita. Samalla sen tulee suojella kansalaisia, kuluttajia, kestävää kehitystä ja ympäristöä.

15.

katsoo, että EU:n toimielinten tulee osoittaa kaikille kansalaisille sääntelykehyksen arvo ja EU:n lainsäädännön tuoma lisäarvo noudattaen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

16.

ottaa huomioon, että äskettäiset taloudelliset vaikeudet ovat luoneet olosuhteet, joissa ylisääntelyn aiheuttamat lisäkustannukset ovat tiukentaneet monien paikallis- ja aluehallintojen budjettileikkauksia. Kyse on tilanteesta, jossa käytettävissä olevat resurssit ovat jo vähentyneet. Tämä on muodostunut rasitteeksi ja aiheuttanut kyseisille viranomaisille lisäpaineita yrittää vähentää hallintokustannuksia samaan aikaan kun niiltä vaaditaan yhä lisää toimia. AK toistaa näkemyksensä, että on yksinkertaistettava ja vähennettävä liiallista byrokratiaa siellä, missä se vaikuttaa paikallis- ja alueviranomaisilta edellytettäviin keskeisiin tehtäviin.

17.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin, ETSK:n ja AK:n aikaisemmin hyväksymissä mietinnöissä ja lausunnoissa on vahvistettu, että EU:n koordinoitu toiminta valtiollisten ja EU:n toimielinten sekä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön hengessä on tärkeää.

18.

korostaa, että paikallis- ja alueyhteisöillä on keskeinen rooli autettaessa kansalaisia, etenkin EU:n ohjelmien tuella, selviämään pitkäkestoisten taloudellisten ongelmien aiheuttamasta ahdingosta, ja muistuttaa, että oikeusvarmuus ja vaivaton mahdollisuus hyödyntää EU:n ohjelmia sekä rakenteellisten uudistusten tarpeen tunnustaminen ovat olennaisia edellytyksiä sille, että ne voivat hoitaa tämän tehtävänsä.

19.

panee merkille, että EU:n rahoitus on monille paikallis- ja alueyhteisöille tärkeää EU:n lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ja erityisesti taloudellisen suorituskyvyn mukaan eriytetyn koheesiopolitiikan täytäntöönpanemiseksi.

20.

ottaa huomioon, että EU:n ohjelmien ja pakollisten sääntelyjärjestelmien ymmärrettävyys voi aiheuttaa huomattavia vaikeuksia lainsäädäntökehyksen tulkintaan, täytäntöönpanosääntöihin, tilintarkastukseen ja raportointiin liittyen, ja kiinnittää huomiota siihen, että erityisesti tarkastusjärjestelyt aiheuttavat hankkeiden toteuttajille usein ongelmia, jotka liittyvät velvollisuuteen säilyttää tietoja pitkiä aikoja, kuten myös Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yksinkertaistamista käsittelevässä AK:n lausunnossa todetaan.

21.

on tyytyväinen Euroopan parlamentin antamaan päätöslauselmaan ”Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): tilanne ja näkymät” (1), jossa todetaan AK:n tärkeä rooli poliittisena instituutiona, ja yhtyy näkemykseen, että REFIT-ohjelmaa ei pidä käyttää normien heikentämiseen.

22.

kannattaa tavoitetta vähentää byrokratiaa ja poistaa tarpeettomat sääntelyesteet mutta painottaa samalla, ettei REFIT-ohjelmaa saa käyttää verukkeena tavoitetason alentamiseen etenkään ympäristön, elintarviketurvallisuuden, terveyden ja kuluttajien oikeuksien alalla.

23.

kannattaa tavoitetta panna EU:n lainsäädäntö niin usein kuin mahdollista täytäntöön kansallisella tasolla sen alkuperäisessä muodossa, ja ylittää EU-säännösten standardit vain, jos siihen on tosiasiallisia ja teknisiä perusteita. Jäsenvaltioilla ja alueilla on kuitenkin yksittäisessä tapauksessa edelleen oltava mahdollisuus päättää, mikä on tarpeen järkevän täytäntöönpanon kannalta. Komission ehdotus siitä, että ylisääntelyä on aina perusteltava, voisi lisätä avoimuutta. Kansallista ja alueellista täytäntöönpanoa koskevien selontekovelvollisuuksien vahvistaminen ei kuitenkaan saa johtaa sekaantumiseen valtion sisäistä hallinto-organisaatiota ja sisäisiä hallintomenettelyjä koskeviin kysymyksiin.

24.

korostaa, että lainsäädäntöä arvioitaessa on tärkeää ottaa huomioon sekä kustannukset että hyödyt – yhteiskunnan, ympäristön ym. näkökulmasta – kansalaisille ja taloudelle sekä nk. EU:n toteutumattomuuden kustannukset (2) eli kulut, jotka aiheutuvat, jos EU:n tasolla ei toimita yhteisesti tietyllä alalla.

25.

kehottaa jälleen komissiota laatimaan EU:n laajuisesti sovellettavan vakiomääritelmän ylisääntelylle, jotta taataan oikeusvarmuus EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa ja soveltamisessa ja karsitaan liiallista byrokratiaa (3).

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään digitaalisten menetelmien ja tvt-välineiden kehitystä mm. sähköistä hallintoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman puitteissa ja laatimaan yhteisen mallin ja prosessin seurantaa ja raportointia varten tarvittavien tietojen keräämistä ajatellen, jotta voidaan vähentää sekä kansallisiin että EU:n tietokantoihin raportoimisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.

27.

pitää tärkeänä toimivuustarkastuksia, joissa voidaan havaita päällekkäisyydet ja epäjohdonmukaisuudet, joita on kertynyt vuosien mittaan erilaisten tavoitteiden ja uusien politiikka-aloitteiden myötä erityisesti raportointi- ja sääntöjenmukaisuusvaatimuksiin.

28.

korostaa tarvetta saavuttaa parempi ymmärrys erilaisista raportointivelvoitteista, jotka on asetettu EU:n lainsäädännön noudattamiseksi. Komitea ehdottaa, että paikallis- ja alueviranomaisia koskevat raportointivelvoitteet luetteloidaan ja yhtenäistetään mahdollisimman pitkälle ja että käytettävillä raportointimenetelmillä pyritään vähentämään kansalaisille ja pk-yrityksille sekä paikallis- ja alueviranomaisille koituvaa hallinnollista taakkaa.

29.

toteaa, että kieli ja sen käyttötapa voi estää osallistumisen tai päin vastoin kutsua osallistumaan. Helppotajuinen ja ymmärrettävä kieli on keskeinen osa lainsäädännön ja sääntelyn muuttamista.

30.

katsoo, että osallistavuus edellyttää yksinkertaista ja selkeää kieltä, rakenteita ja sääntelyä, jotta varmistetaan, että EU, sen tarkoitus, ohjelmat, toimintapolitiikat, lainsäädäntö ja käytännön apu ovat kaikkien ymmärrettävissä.

31.

kehottaa Euroopan komissiota käyttämään yksinkertaisempaa ja laajalti ymmärrettävissä olevaa kieltä ja ehdottaa, että teknistä kieltä käytetään mahdollisimman vähän ja vain lainsäädännöllisten vaatimusten edellyttäessä.

32.

katsoo, että tarvitaan käyttäjäystävällisempää ja johdonmukaisempaa EU:n lainsäädännön ja sääntöjen tulkintaa eli esimerkiksi oikeasuhtaisia tarkastusvaatimuksia, kiinteiden määrien käytön lisäämistä, yksinkertaistettuja hakemuksia, maksuvaatimuksia ja raportointia ja sääntöjen (erityisesti valtiontuki- ja hankintalainsäädäntö) tulkinnan selkiyttämistä.

33.

katsoo, että EU:n täytyy kiinnittää asianmukaista huomiota aktiiviseen viestintästrategiaan, jonka tarkoituksena on sitouttaa kumppaneita, ylläpitää toimintaa ja houkutella investointeja.

34.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia unionin politiikkoja ja ohjelmia koskevan koulutuksen ja tiedon tarjoamisessa kansalaisläheisyyden lisäämiseksi.

35.

korostaa Europe Direct -tiedotuspisteiden roolia jaettaessa kansalaisille tietoa unionin lainsäädännöstä ja ohjelmista siten, että mukautetaan sisältöä ja kieltä kansalaisille sopiviksi.

36.

toteaa, että osaamiskeskuksilla (esim. Europa Decentraal Alankomaissa) on tärkeä rooli luotaessa edellytyksiä EU:n lainsäädännön asianmukaiselle täytäntöönpanolle ja tulkinnalle. Niissä työskentelevät asiantuntijat antavat merkittävän panoksen tarjoamalla maksutonta tietoa ja opastusta paikallis- ja alueviranomaisille ja näitä edustaville järjestöille. Toisaalta osaamiskeskusten työn korkea suuri on todiste tarpeesta yksinkertaistaa EU:n lainsäädäntöä.

37.

arvostaa sitä, että nykyisenä käytäntönä on kansalaisten kutsuminen osallistumaan kuulemisiin. Yksittäisten kansalaisten kannanotot ovat kuitenkin harvinaisia, sillä useimpia kuulemismenettelyjä rajoittavat kielen ymmärrettävyys sekä teknisten termien ja kontekstien käyttö, ja ne eivät siksi ole kovin houkuttelevia. Tällaisenaan ne avautuvat vain muutamille kansalaisille, joilla on osallistumiseen tarvittavat taidot ja kieliosaaminen. On tärkeää varmistaa, että kaikilla asianomaisilla osapuolilla ja ennen muuta kansalaisyhteiskunnan edustajilla on yhtäläiset mahdollisuudet tutustua kuulemismenettelyjen asiakirjoihin. Ne on käännettävä EU:n kaikille virallisille kielille ja laadittava mahdollisimman yksinkertaisella, selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, jotta niiden kautta välittyy mahdollisimman paljon tietoa ehdotetuista säädöksistä.

38.

katsoo, että kansalaislähtöisten kuulemisten tulisi täydentää eikä korvata järjestelmällisiä julkisia kuulemismenettelyjä, eivätkä ne saa pienentää Lissabonin sopimuksessa tunnustettujen asiaankuuluvien institutionaalisten elinten roolia.

39.

korostaa jälleen sen merkitystä, että alueellisille ja paikallisille säädösvaltaa käyttäville edustajistoille järjestetään lainsäädännän käynnistysvaiheessa AK:n välityksellä erityinen kuuleminen, koska nämä elimet – jotka edustavat paikallis- ja aluetasoa – ovat kansalaisten todellisten tarpeiden demokraattisia aineellistumia myös niiden osalta, jotka eivät itse kykene saamaan ääntään kuuluviin.

40.

pitää tästä syystä välttämättömänä, että alueellisilla ja paikallisilla instituutioilla katsotaan olevan etusija yksityisyrityksiin nähden sekä niiden Lissabonin sopimuksessa tunnustetun roolin perusteella että siksi, että ne ovat demokratian ja poliittisesta edustuksellisuuden ilmentymiä.

41.

kehottaa komissiota perustamaan keskitetyn palvelupisteen, josta saa sääntelyneuvontaa, jotta EU:n rahoituksen hakijat saisivat tarkoituksenmukaista, yksiselitteistä ja selkeää neuvontaa ajallaan.

42.

ehdottaa, että toiminnanharjoittajia pyydetään esittämään näkemyksiään ohjelmakauden aikana, jotta lainsäädäntö- ja sääntelykehykseen tehtävät parannukset perustuisivat käytännön kokemuksiin.

43.

ehdottaa erityistä mekanismia, jonka nojalla perustetaan teknisen avun varoilla ohjelmakohtaisia oikeudellisia asiantuntijaryhmiä, joita kaikki hakijat saavat konsultoida vapaasti ja jotka voivat antaa pätevää ja johdonmukaista EU:n rahoitussääntöjä koskevaa neuvontaa, joka perustuu komission neuvojen mukaiseen hyväksyttyyn säädösten yhdenmukaiseen tulkintaan sekä voimassa olevaan käytäntöön ja poistaa näin suuren osan epävarmuudesta ja vastuusta, joka tällä hetkellä kasautuu lopulliselle tuensaajalle.

44.

ehdottaa, että hallinnointijärjestelyissä luodaan selkeä ero ohjelman hallinnon ja hankkeiden/ohjelman toteutuksen välille, jotta vältetään mahdolliset eturistiriidat ja vinoumat arvioinneissa.

45.

ehdottaa, että ”rahoituspottien” koko maksimoidaan nykyisen talousarvion enimmäismäärän puitteissa, jotta toteutukseen voidaan soveltaa ohjelmalähtöistä lähestymistapaa, jossa toisiinsa liittyviä hankkeita voidaan yhdistää ja onnistumista mitataan yleistuloksina eikä yksittäisten hankkeiden tuotoksina vaikkapa energia-alalla, joka on vain yksi potentiaalinen esimerkki.

46.

ehdottaa, että tutkitaan mahdollisuuksia kehittää ja parantaa rahoitusjärjestelymalleja muun muassa perustamalla erikoisalojen riskipääomarahastoja keskeisille aloille, sovittamalla tuen myöntäminen paremmin yhteen Jessica-tuen kanssa kiinteistösijoitusmarkkinoiden piristämiseksi ja luomalla mahdollinen Jasmine-tukeen perustuva mikroluottojärjestelmä, jolla tuetaan aloittelevia ja pieniä yrityksiä.

47.

ehdottaa, että parannetaan vastinrahoituksen mahdollisuuksia ja lisätään erityisesti vastinrahoitusta yksityiseltä sektorilta, jotta rahoitusta on saatavilla siihen, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat vastata paikallistason tarpeisiin.

48.

pyytää komissiota ehdottamaan mekanismia, jonka avulla käyttämättä jääneet ja vapautetut rahoitusvarat palautetaan EU:n talousarvioon asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitettuina käyttötarkoitukseen sidottuina tuloina, jotta voidaan taata, että ne osoitetaan ja käytetään kyseisessä jäsenvaltiossa niillä toimintapolitiikan aloilla, joihin ne on äänestyksessä kohdistettu.

49.

katsoo, että nykyisin rahoitusvarojen käyttämättä jäämisen syynä ovat erityisesti täytäntöönpanojärjestelmän epätäydellisyys, monimutkaisuus ja liiallinen yksityiskohtaisuus ja se, että painopisteitä ei ole asetettu asianmukaisesti. On oleellista varmistaa asianmukainen tiedonvaihto paikallis- ja alueviranomaisten ja kansallisten elinten kanssa painopisteiden uudelleenmäärittelemiseksi ja selkeyttämiseksi, jotta tuensaajia ei syrjitä.

50.

pitää näin ollen välttämättömänä varmistaa, että etenkin monivuotisilla tukiohjelmilla on sisäänrakennettu suunnitteluvarmuus ja luotettavuus, jotta ne voivat saavuttaa tavoitteensa. Joustavuuden lisääminen monivuotisessa rahoituskehyksessä ei saa johtaa siihen, että varojen uudelleenkohdentaminen tai uusien poliittisten aloitteiden rahoittaminen tapahtuisi jo hyväksyttyjen ohjelmien kustannuksella.

51.

ehdottaa kumppaneiden tehtävien selkeää määrittelyä EU:n rahoittamia ohjelmia koskevassa raportointi- ja seurantatyössä kunnissa ja alueilla. Tämä käsittää myös varainkäytön ja tulosten arvioinnin ja korjaavien toimenpiteiden suunnittelun. Komitea kehottaa komissiota tarjoamaan paikallis- ja alueviranomaisille tukea ja myös rahoitusta silloin, kun lainsäädännöllinen tai muu yksinkertaistaminen nostaa palvelujen tarjonnan julkisia kustannuksia.

52.

pyytää Euroopan komissiota toteuttamaan lisätoimia koheesiopolitiikan yksinkertaistamiseksi ottamalla huomioon paikallis- ja alueviranomaisten ehdotukset, jotka on esitetty lausunnossa ”Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yksinkertaistaminen paikallis- ja alueviranomaisten näkökulmasta”, esittelijä Petr Osvald (CZ, PES) (4).

53.

muistuttaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI) ovat EU:n tärkein väline taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja että niiden yksinkertaistaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan saavuttaa poliittiset tavoitteet. Olisi harkittava välittömiä parannuksia kuluvalla ohjelmakaudella sekä pitkäkestoisia yksinkertaistamistoimia, jotka saattavat johtaa olemassa olevan toteutusmekanismin ja lainsäädännön huomattaviin muutoksiin.

54.

pyytää kiinnittämään erityistä huomiota tarpeeseen yksinkertaistaa ja tehdä sitä varten sekä lainsäädännöllisiä että muita muutoksia aloilla, jotka liittyvät tarkastukseen, raportointivaatimuksiin ja ohjeisiin, valtiontukeen, julkisiin hankintoihin ja ylisääntelyyn.

55.

toteaa, että yksinkertaistamistoimet edellyttävät kohdennettua yhteistyötä kaikkien asianomaisten komission tahojen eli ainakin REGIO-, EMPL-, COMP- ja GROW-pääosastojen välillä.

56.

kehottaa painokkaasti Euroopan komissiota tarjoamaan lisää tietoa ja tukemaan alue- ja paikallisviranomaisille tarkoitettua koulutusta yhteisvaikutuksista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) välillä.

57.

kehottaa yksinkertaistamaan tutkimus- ja innovointivarojen hakemista ja raportointiprosesseja erityisesti tarkastusmenettelyjen osalta, muun muassa lisäämällä vakiokustannusten käyttöä.

58.

nostaa esille lokakuussa 2015 hyväksytyssä lausunnossaan ”Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yksinkertaistaminen” esitetyt suositukset (5).

59.

korostaa tarvetta vahvistaa sitä periaatetta, että lopullisiin tuensaajiin luotetaan, ja löyhentää velvoitetta esittää kulutositteita loppuraportointivaiheessa. Lisäksi tulee kehittää tarkastusvaihetta siten, että ensisijainen huomio kohdistetaan rahoitettujen hankkeiden tuloksiin.

60.

on huolissaan siitä, että vaikka uuden YMP:n tavoitteeksi on ilmoitettu EU-tason lainsäädännön vähentäminen, komission sääntelytuotanto delegoitujen säädösten muodossa on lisääntynyt.

61.

toistaa kehotuksensa lisätä YMP:n ja muiden EU:n politiikanalojen kuten ympäristöpolitiikan (ja rahoituksen) johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä. Lisää johdonmukaisuutta tarvitaan eniten maaseuturahaston ja Euroopan muiden rakenne- ja investointirahastojen välillä, koska niiden kaikkien avulla toteutetaan yhteistä strategiakehystä, joka perustuu Eurooppa 2020 -strategian laajoihin toimintapoliittisiin tavoitteisiin.

62.

katsoo, että YMP on sovitettava yhteen Lissabonin sopimuksessa vahvistetun alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen kanssa. Lisäksi on vältettävä sitä, että EU:n toimenpiteet lisäävät alueellista epätasapainoa tai vaarantavat julkisia palveluita esimerkiksi maaseutualueilla.

63.

pitää erittäin tärkeänä, että alue- ja paikallistason liiketoimintaympäristön toimijoiden todelliset tarpeet otetaan täysimääräisesti huomioon käynnissä olevassa prosessissa, jossa työstetään parempaa sääntelyä pk-yritysten näkökulmasta.

64.

toteaa, että REFIT-foorumin täytyy myös kiinnittää riittävästi huomiota sääntelystä julkisen vallan tahoihin kohdistuvaan rasitukseen. Tämä on tärkeää, jotta vältetään, että yritykset ja viranomaiset sysäävät sääntelyn aiheuttamaa rasitusta toinen toisilleen.

65.

toteaa, että Euroopan yrittäjyysalue -kilpailun voittajien antamien vastausten mukaan ensisijaisia yksinkertaistamiskohteita tai aloja, missä voimassa olevan lainsäädännön keinoin tehty yksinkertaistaminen ei ole vielä riittävää, ovat pk-yritysten osallistuminen EAKR-rahoitteisiin hankkeisiin, pk-yritysten osallistuminen julkisiin hankintoihin, kuluttajien oikeudet ja REACH. Myös kaupan tilastoja koskeva raportointivaatimukset (Intrastat) mainitaan ensisijaisena kehittämiskohteena.

66.

katsoo, että hallinnollista yksinkertaistamista tarvitaan pk-yritysten näkökulmasta etenkin alv-asioissa.

67.

kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin. Komitea pelkää, että uusiin direktiiveihin ja yhteiseen eurooppalaiseen hankinta-asiakirjaan sisältyvä yksinkertaistamisaste ei vielä riitä varmistamaan pk-yrityksille suotuisia hankintasääntöjä.

68.

varoittaa, että mainitut yksinkertaistamistoimenpiteet eivät saa heikentää paikallis- ja alueviranomaisten kykyä hyväksyä tiukempia vaatimuksia erityisolosuhteiden ja kansalaisten tarpeiden pohjalta etenkin yhdenvertaisuuden sekä sosiaali-, teollisuus- ja ympäristöpolitiikan kaltaisilla aloilla.

69.

korostaa, että EU:n valtiontukioikeudesta on tullut liian seikkaperäistä ja monisäikeistä yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kohdalla, koska valtiontukeen liittyvä johdettu oikeus ja muut kuin velvoittavan oikeuden (soft law) tekstit muodostavat moninaisen joukon. Yksinkertaistamistoimia jatkettaessa oikeusvarmuus kasvaa, investointihankkeiden toteuttaminen nopeutuu, yleistä taloudellista koskevat palvelut pystytään toimittamaan ajallaan ja kasvu ja työllisyys kohenevat.

70.

korostaa tarvetta parantaa pienten innovatiivisten yritysten tietoisuutta uusista julkisista hankintamenettelyistä, niihin liittyvistä eduista ja rajoituksista sekä saatavilla olevasta tuesta. Julkisia hankintoja koskeville EU:n säännöille on tehtävä vaikutustenarviointi kolmen vuoden kuluessa, jotta voidaan tarkistaa, ovatko ne parantaneet pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin, vähentäneet hallinnollisia esteitä ja auttaneet kehittämään pitkän aikavälin kumppanuuksia sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankkimiseksi, joita ei tällä hetkellä ole markkinoilla.

71.

toistaa pyyntönsä, että valtiontukien osalta sovelletaan yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin vähämerkityksisen tuen kynnysarvoja ja että sovelletaan korotettua kynnysarvoa vapautettaessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätystä) velvoitteesta ilmoittaa korvauksena julkisen palvelun velvoitteesta huolehtimisesta tietyille, yleistä taloudellista etua koskevia palveluja toimittaville tahoille myönnetystä valtiontuesta, koska näillä toimenpiteillä yksinkertaistetaan asetelmaa entisestään sekä paikallis- ja alueviranomaisten että korvauksia saavien tahojen kannalta.

72.

kehottaa kiinnittämään huomiota huhtikuussa 2016 antamaansa lausuntoon ”EU:n ympäristölainsäädäntö: raportoinnin ja noudattamisen parantaminen” (6) ja pyytää Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan siinä esitettyjä ympäristöpolitiikan seuranta- ja raportointivelvoitteiden toimivuustarkastukseen liittyviä suosituksia.

73.

pyytää erityisesti kiinnittämään huomiota lausunnossa esitettyihin erityissuosituksiin, jotka koskevat liian raskaita tarkastus- ja raportointivaatimuksia, ja kehottaa eritoten automatisoimaan raportointivälineet ja etsimään synergiaa eri direktiivien raportointivelvoitteiden kesken. Komitea toistaa ehdotuksensa, että ympäristöoikeuteen liittyville lisädirektiiveille perustetaan ”täytäntöönpanon tulostauluja”.

74.

kannattaa sellaisen horisontaalisen EU-direktiivin vaihtoehtoa, jossa asetetaan säännöt EU:n koko ympäristösäännöstön noudattamisen varmistamiseksi edellä mainitussa AK:n lausunnossa tarkoitettujen periaatteiden pohjalta.

75.

toteaa, että vuonna 2013 Euroopan unionilla oli 63 sitovaa ja 68 ei-sitovaa tavoitetta, joista suurin osa oli määrä saavuttaa vuosiin 2015 ja 2020 mennessä. Tavoitteiden vaikutus valtiotasoa alempaan hallintoon ja liiketoimintaan on mitattava ja otettava huomioon, kun tavoitteita ehdotetaan ja muutetaan. Jo olemassa olevat epätarkoituksenmukaiset tavoitteet olisi poistettava, jotta paikallishallinnon johtajilla olisi riittävästi itsemääräämisvaltaa mukauttaakseen toimia paikallisiin taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin olosuhteisiin.

76.

korostaa jälleen, että vastuut ja resurssit on jaettava asianmukaisesti ja että kuntien, alueiden ja valtiollisen tason välillä tarvitaan selkeitä tietovirtoja jäsenvaltioiden seuranta- ja raportointivaatimuksista ympäristöalalla, jotta voidaan varmistaa, että ympäristön tilaa koskevat raportit ja indikaattorit ovat johdonmukaisia, tosipohjaisia ja luotettavia.

9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/15

1.

kannattaa EU:n politiikkaa, jonka tavoitteena on säilyttää Euroopan johtoasema maailman suosituimpana matkakohdealueena, jolla vieraili vuonna 2015 kaikista kansainvälisistä matkailijoista 51,4 prosenttia, mikä vastaa noin 609:ää miljoonaa henkilöä (1), ja maksimoida alan panos kestävään kehitykseen, innovointiin, talouskasvuun ja työllisyyteen.

2.

korostaa, että matkailu kuuluu SEUT-sopimuksen 195 artiklan nojalla jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että EU:lla on valtuudet toteuttaa toimia jäsenvaltioiden ja siten myös alue- ja paikallisviranomaisten toiminnan tukemiseksi, koordinoimiseksi tai täydentämiseksi tällä alalla. Tässä yhteydessä alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen merkitys toimivaltansa ansiosta: monilla alueilla on yksinomainen toimivalta tällä alalla. Ottaen huomioon matkailun merkitys sisämarkkinoiden kannalta tarvitaan yhteistyötä jäsenvaltioiden ja alueellisten ja paikallisten hallintotasojen välillä noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta ja monitasoisen hallintotavan periaatetta sekä yhteisiä eurooppalaisia periaatteita, kriteerejä ja toimenpiteitä, jotka tarjoavat eurooppalaista lisäarvoa.

3.

kehottaa Euroopan komissiota tarkistamaan vuoden 2010 matkailustrategiaa, lanseeraamaan yhdennetyn kaikkiin asiaankuuluviin EU:n toimintalinjoihin kytkeytyvän EU:n matkailupolitiikan, parantamaan matkailijoiden luottamusta matkailualaan kokonaisuudessaan, vahvistamaan kausiluonteisuutta koskevaa Euroopan komission lähestymistapaa ja esittämään matkailualan monivuotisen työohjelman, joka sisältää selkeitä tavoitteita, indikaattoreita ja toimenpiteitä.

4.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita laatimaan EU:n matkailustrategian pohjalta kansallisia matkailupolitiikkoja yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa.

5.

vaatii, että kaikkia makroalueita koskevia strategioita  (2) täydennetään matkailua käsittelevällä luvulla. Komissiota kehotetaan laatimaan yhdessä AK:n kanssa asialista, johon sisältyy mahdollisia matkailualan tavoitteita makroalueille.

6.

korostaa, että matkailu on nykyään yksi nopeimmin kasvavista elinkeinoaloista Euroopassa – ala, joka edistää maailmanlaajuista kasvua ja kehitystä, luo miljoonia työpaikkoja, vauhdittaa vientiä ja investointeja ja muuttaa ihmisten elämää sekä tukee kulttuurien monimuotoisuuden ja arvojen jakamista ja edistää aktiivisesti eurooppalaisen identiteetin vähittäistä juurtumista nuoriin sukupolviin.

7.

kehottaa alueita ja kaupunkeja laatimaan vuorostaan matkailualan strategioita, jotka ovat yhtäpitäviä EU- ja makroaluestrategioiden kanssa, ja kehottaa tekemään yhteistyötä julkisen sektorin toimijoiden kesken ja luomaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia uusien matkailuinfrastruktuurien kehittämiseksi, tukemiseksi ja toteuttamiseksi pitäen mielessä EU:n ikääntyvän väestön tarpeet ja mahdollistaen seniorikansalaisten matkustamisen esteettä kaikkialla unionissa. Näiden strategioiden rinnalla on toteutettava matkailukohteiden elvyttämiseen tähtääviä suunnitelmia. Tätä varten on lisättävä sekä julkisia että yksityisiä resursseja ja välineitä, jotta voidaan parantaa matkailukohteiden kilpailukykyä. Parannuksia on tehtävä myös vanhoihin matkailukohteisiin, joissa olemassa olevien resurssien kyky houkutella matkailijavirtoja on heikentynyt ajan mittaan.

8.

kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota mahdollistamaan paikallis- ja alueviranomaisten rajatylittävä yhteistyö matkailualalla ja tukemaan sitä aktiivisesti.

9.

toivoo alojen rajat ylittäviä paikallisia ja alueellisia foorumeita  (3) matkailukohteiden verkottamista, strategista kehittämistä sekä markkinointia varten (4) vuoropuhelun ja hyvien käytäntöjen sekä EU:n rahoitusvälineitä koskevan taitotiedon vaihdon edistämiseksi.

10.

muistuttaa, että matkailu on yksi Euroopassa tehtävän rajatylittävän yhteistyön kannalta tärkeimmistä politiikanaloista. Rajatylittävän yhteistyön rakenteita, kuten EAYY:itä ja Euroregio-alueita, kehotetaan helpottamaan rajatylittävillä matkailukonsepteilla (esimerkiksi liikenne- tai markkinointikonsepteilla) rajatylittävää, maiden välistä ja alueiden välistä yhteistyötä ja näin kasvattamaan arvonmuodostusta, työllisyyttä ja alueellista tarjontaa kuluttajille. Niiden tulisi hyödyntää tässä kaikkia mahdollisia eurooppalaisia tukivälineitä (esimerkiksi ESIR-rahastoa, ERI-rahastoja, Interreg-yhteisöaloitetta ja Horisontti 2020 -puiteohjelmaa) ja ottaa toimintaan mukaan erittäin kokeneita alan organisaatioita, ryhmittymiä ja verkostoja.

11.

vaatii, että julkisia ja yksityisiä varoja osoitetaan syrjäisten alueiden, vuoristoalueiden, saarten ja rannikkoalueiden monilla aloilla myös peruspalveluista vastaavan matkustus- ja matkailuinfrastruktuurin (5) pitkäkestoiseen parantamiseen, jotta voidaan taata matkailualueiden saavutettavuus, huolto ja kilpailukyky, ja vaatii

12.

vaatii, että terrorismin torjuntaa, etenkin julkisten paikkojen turvallisuutta ja pelastuspalvelua koskevat kysymykset otetaan huomioon eurooppalaisissa, kansallisissa ja alueellisissa matkailustrategioissa. Tämä koskee erityisesti valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten hätävalmiussuunnitelmien ja hätätilanteissa sovellettavien menettelyjen mukaista kriisiviestintää ja kriisinhallintaa.

13.

kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä perusteellisesti uudelleen ERI-rahastoihin liittyvää lähestymistapaansa matkailualaan, sillä komissio tekee nykyisellään matkailualan tukemisesta ERI-rahastovaroilla eräissä maissa käytännössä mahdotonta, vaikka monilla kyseisten maiden alueilla on heikosti kehittyneitä seutuja, joilla matkailu on käytännössä ainoa mahdollinen kehittymisen väline (esim. kansallispuistot, luonnonsuojelualueet).

14.

korostaa, että eurooppalaisen matkailun kilpailukykyyn on investoitava. Erityisesti pk-yritysten on hyödynnettävä entistä paremmin digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa ja siihen liittyviä tukipaketteja (ESIR-rahasto, ERI-rahastot, EMKR, Interreg-yhteisöaloite, Urbact, Life, Horisontti 2020 -puiteohjelma, COSME-ohjelma, Creative Europe, Erasmus+, EaSI-ohjelma) (9). Tätä on toivottavaa edistää tuki- ja koulutusaloitteilla, joiden avulla pk-yrityksiä opastetaan hyödyntämään rahoitusta yhä tehokkaammin.

15.

kannattaa vaatimusta sisällyttää EU:n vuotuiseen talousarvioon eurooppalaisen matkailun edistämiseen tarkoitettu budjettikohta, jolla rahoitetaan innovatiivisia, kilpailukykyisiä, kestävyysperiaatteiden mukaisia alueiden välisiä ja rajatylittäviä hankkeita, sekä ottaa vuoden 2020 jälkeisessä EU:n aluepolitiikassa paremmin huomioon matkailun kannalta oleelliset investoinnit. EU-tukien on helpotettava pk-yritysten toimintaa, ja tukimenettelyjen byrokraattista taakkaa on kevennettävä huomattavasti.

16.

kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alueviranomaisia sisällyttämään matkailun painopisteet vuoden 2020 jälkeisiin toimintaohjelmiinsa, jotta ne voivat tarjota viranomaistahoille ja yksityissektorille mahdollisuuden saada varoja hankkeidensa rahoittamiseen. Komitea on tietoinen väestörakenteen muutoksen nopeasta etenemisestä ja suosittaa, että suositaan aloitteita, joiden tavoitteena on mukauttaa matkailuinfrastruktuuria ja kuljetusvälineitä ikääntyvän väestön tarpeisiin.

17.

kehottaa jäsenvaltioita

18.

pahoittelee, että tiedonpuutteen vuoksi pk-yritykset eivät hyödynnä riittävästi ESIR-rahastoa, ja kannattaa alueellisten investointijärjestelyjen luomista ESIR-rahaston puitteissa, jotta pk-yrityksillä olisi pääsy käsiksi tietoihin ja osaamiseen aluekehityksen esimerkin mukaisesti (esimerkiksi ”theALPS” (10)). AK ehdottaa siksi seitsemännessä alueiden ja kuntien huippukokouksessa hyväksymänsä Bratislavan julistuksen ”Investoinnit ja yhteydet” (11) mukaisesti komissiolle ja EIP:lle, että luotaisiin yhdessä Euroopan laajuinen investointijärjestely matkailualalla toimiville pk-yrityksille ja toteutettaisiin yhdessä paikallisia matkailualan investointifoorumeita ESIR-rahaston puitteissa. Käytännössä tulisi vuoteen 2018 mennessä toteuttaa viisi pilottihanketta mallialueilla (maaseutu-/syrjäiset tai syrjäisimmät alueet, vuoristo-, raja-, saari-/rannikkoalueet sekä kaupungit) ja ottaa niihin mahdollisesti mukaan myös verkostoja, kuten NECSTouR, Euroopan raja-alueiden liitto, eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät tai Euroregio-alueet.

19.

kehottaa alueita ja EAYY:itä motivoimaan yhdessä ESIR-rahaston ja EIP:n johtokuntien kanssa alueidensa pankkeja luomaan investointiohjelmia, jotka helpottavat rajatylittäviä investointeja sekä matkailualalla toimivien pk-yritysten mahdollisuuksia hyödyntää EU-varoja ja yksityisen sektorin varoja (julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmallit).

20.

kehottaa komissiota tukemaan matkailualan rajatylittäviä mikro- ja pienhankkeita sekä henkilötason hankkeita, jotka erityisesti raja-alueilla vahvistavat oleellisesti eurooppalaista identiteettiä.

21.

vaatii jälleen, että de minimis -tuen kynnystä korotetaan yleistä taloudellista etua koskeville palveluille suunnattujen valtiontukien – jotka usein hyödyttävät myös matkailuun liittyvää infrastruktuuria – yhteydessä yhteen miljoonaan euroon tapausta kohti kolmen verovuoden aikana. Alueilla, joiden taloudellinen ja sosiaalinen vakaus riippuu pitkälti matkailusta ja joilla vallitsee laaja työttömyys, näitä kynnysarvoja tulisi soveltaa myös matkailun kannalta oleelliseen infrastruktuuriin tehtäviin julkisiin investointeihin, mikäli myös paikalliset käyttävät näitä infrastruktuureja säännöllisesti. Komitea muistuttaa myös, että joulukuun 31. päivään 2020 voimassa oleva yleinen ryhmäpoikkeusasetus 651/2014 kattaa jo tuen kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen sekä tuen urheiluinfrastruktuureille ja monikäyttöisille vapaa-ajan infrastruktuureille.

22.

katsoo, että matkailu on keskeinen strateginen osatekijä monille vähemmän kehittyneille alueille, joilla on paljon vielä käyttämätöntä taloudellista ja ympäristöön liittyvää potentiaalia.

23.

viittaa sääntelykehyksen noudattamisessa ilmeneviin ongelmiin ja suosittaa, että jäsenvaltiot välttävät tarpeetonta EU-lainsäädännön tiukentamista kansallisin säännöksin (ylisääntely). AK suosittaa, että REFITin puitteissa komissio tekee seuraavat matkailualaa koskevat aloitteet:

24.

vaatii, että kaupunkikeskustojen elvyttämisstrategioissa otetaan tarkasti huomioon investointien mahdolliset vaikutukset paikallisen matkailutoiminnan houkuttelevuuden säilyttämiseen tai lisäämiseen ja esteettömyyden parantamiseen liikuntarajoitteisten kansalaisten ja vierailijoiden kannalta kartoitettaessa tulevia elvyttämiseen tai infrastruktuuriin liittyviä investointitarpeita.

25.

ehdottaa massaturismin kielteisten heijastusvaikutusten torjumiseksi teemakohtaisten matkailuhankkeiden  (13) edistämistä älykkään erikoistumisen mielessä (älykkäät alueet/kaupungit) sekä nimityksen ”Euroopan älykkään matkailun pääkaupunki” käyttöönottoa, jonka matkailualan, komission, Euroopan parlamentin ja AK:n edustajat myöntäisivät vuosittain korkeintaan kolmelle EU:n kaupungille/alueelle. Erityistä huomiota tulisi tällöin kiinnittää kestävyysperiaatteiden mukaisten ja kilpailukykyisten matkailukohteiden edistämiseen lisäarvona Eurooppalaiset matkailun huippukohteet -aloitteeseen (EDEN). Kaupunkikeskustojen ja vakiintuneiden vetovoimaisten kaupunkinähtävyyksien ulkopuoliset kohteet olisi otettava huomioon, jotta myös metropolien reuna-alueiden urbaanit keskukset ja pienet ja keskisuuret kaupungit hyötyvät.

26.

korostaa, että kaupunkimatkailu luo alueellista dynamiikkaa kaupunkimaiseman muuttamiseen, kun se toteutetaan uudistamalla julkista tilaa, infrastruktuureja ja liitettävyyttä ja kehittämällä paikallisia palveluja ja virkistysmahdollisuuksia. Tämä hyödyttää matkailijoiden lisäksi myös paikallisia yhteisöjä ja kansalaisia.

27.

vaatii kulttuuri-, luonto-, historia- ja uskontomatkailun tukemista, sillä se edistää työllisyyttä, kulttuurienvälistä ymmärrystä sekä paikallista, alueellista ja maaseudun kehitystä, ja toivoo matkailukohteiden, kuten Unescon maailmanperintökohteiksi julistamien kaupunkien ja paikkojen, yhteenliittämistä temaattisten matkareittien luomiseksi eurooppalaisella, valtakunnallisella ja paikallisella tasolla. Tätä varten on perustettava Euroopan unionin maailmanperintökohteiden verkosto ja ryhdyttävä erityisiin toimenpiteisiin niiden suojelemiseksi ja niitä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi.

28.

muistuttaa, että terveys- ja hyvinvointimatkailu on yksi nopeimmin kasvavista matkailun osa-alueista, joka houkuttelee iäkkäämpiä eurooppalaisia ja vierailijoita kolmansista maista, ja suosittaa matkailun ja senioritalousohjelman välisen yhteyden lujittamista.

29.

korostaa, että maaseutumatkailu suojelee paikallisia yhteisöjä, koska se luo työpaikkoja, edistää kehitystä, suojelee ympäristöä ja tukee maaseudun kulttuuria, taidetta ja käsiteollisuutta, ja kehottaa

30.

korostaa ruokamatkailun tärkeää roolia pyrittäessä luomaan lisää kestäviä työpaikkoja ja toteaa, että tämän matkailun osa-alueen kehittämisen tavoitteena on tuoda esiin perinteisiä ja paikallisia laatutuotteita. Koska yli kolmannes matkailijoiden kuluttamista summista käytetään ravintoon, gastronomia on varma ja keskeinen tulonlähde.

31.

toistaa tukensa Euroopan kulttuuripääkaupungit (ECOC)- ja Euroopan kulttuuriperintötunnus -aloitteille sekä eurooppalaisille kulttuuripäiville ja Euroopan unionin kulttuuriperintöpalkinnolle.

32.

muistuttaa siitä, että matkailu on monilla alueilla talouskasvun, tulojen ja työllisyyden turvaaja. AK kehottaa alueita kiinnittämään matkailukonsepteissaan  (14) huomiota kestävyyteen  (15) ja hyödyntämään tässä yhteydessä innovatiivisia välineitä (ETIS), joiden avulla voidaan seurata ja parantaa matkailun ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä, sekä soveltamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa ennakoidaan matkailuun liittyvän toiminnan seurauksena lisääntyvää ympäristöpainetta ja löydetään siihen ratkaisuja. Näiden konseptien kehittämistä tulisi tukea kohdennetusti EU:n koheesiopolitiikalla.

33.

kaipaa EU:n lainsäädäntöön perustuvaa ratkaisua yhteistyötalouden kehitykseen, sillä se tuo myönteisten vaikutusten lisäksi mukanaan myös sellaisia riskejä kuin työntekijöiden sosiaaliturvan puute, asiakkaiden/matkailijoiden majoitussääntöjen puuttuminen, työnantajan riskien siirtäminen työntekijöille, kielteiset verovaikutukset ja laadunvalvonnan puute matkailukohteissa.

34.

kannattaa kestävän kulttuurimatkailun kehittämistä kaupungeissa, sillä se voi olla keskeinen moottori tulojen hankkimiseksi kulttuuriperinnön vaalimisen ja hallinnoinnin innovatiivisia käytänteitä varten. Kaupunkimatkailu myös edistää innovointia. Tieto- ja viestintäteknologian sekä älykkään kaupungin toimintamallin soveltaminen paitsi tuottaa vierailijoille laadukkaita kokemuksia myös parantaa paikallisen väestön elämänlaatua.

35.

kehottaa ilmastonmuutos huomioon ottaen matkailualueita monipuolistamaan taloudellisia painopisteitään; esimerkiksi vuoristo- ja rannikkoalueilla on suotuisat edellytykset uusiutuvien energiamuotojen (vesi-/tuulivoima, aurinkovoima, maalämpö, biomassa) tuottamiselle ja investoimaan yhdessä alan kanssa ympäristöystävällisiin hankkeisiin käyttäen sellaisia välineitä kuin hotellien energiaratkaisut (Hotel Energy Solutions, HES) (16) ja lähes nollaenergiahotellit (Nearly Zero Energy Hotels, neZEH) (17).

36.

kehottaa komissiota tukemaan alalla järjestettäviä valistuskampanjoita, joissa käsitellään luonnonvarojen kestäväpohjaista hoitoa (jotta voidaan vähentää veden kulutusta, elintarvikejätettä sekä pesuaineiden ja hygieniatuotteiden käyttöä).

37.

vaatii komissiolta ja jäsenvaltioilta lisätoimenpiteitä matkailualan ammattipätevyyksien rajatylittäväksi muodolliseksi tunnustamiseksi sekä monipuolista koulutusta kausiluonteisuuden vaikutusten vähentämiseksi. Ammattipätevyyden tunnustamisessa on sovellettava vaativaa mittapuuta (18).

38.

korostaa tarvetta torjua pimeää työtä tai työtä, josta ilmoitetaan verottajalle todellista pienemmät tulot, mikä on erityisen yleistä matkailualalla (19).

39.

kehottaa komissiota kehittämään EURESin puitteissa kansallisten työvoimavirastojen kanssa matkailualan ohjelmia pätevien työntekijöiden Euroopan laajuiseksi välittämiseksi matkailun kannalta merkittäville alueille.

40.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia ja työnvälitystoimistoja luomaan matkailualan kanssa pätevöittämisliittoja, joiden tarkoituksena on tarjota elinikäisen oppimisen puitteissa jatkokoulutusta laadun (kestävyysajattelun, isännöinnin, turvallisuuden jne.) parantamiseksi ja markkinoinnin edistämiseksi (digitalisointi) matkailualalla.

41.

on tyytyväinen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 70. istunnossaan hyväksymiin uusiin kestävän kehityksen tavoitteisiin (20) ja korostaa, että matkailu mainitaan näistä 17 tavoitteesta selväsanaisesti tavoitteissa 8, 12 ja 14 siksi, että sen avulla voidaan edistää talouskasvua, osallisuutta ja ihmisarvoisen työn takaamista kaikille, kestäväpohjaista kulutusta ja tuotantoa sekä vesiluonnonvarojen suojelua ja kestävää kehitystä – ottaen huomioon keskeiset toimintalinjat: kampanjointi ja valistustyö, tietämyksen tuottaminen ja levittäminen, politiikan suunnittelu sekä valmiuksien luominen ja koulutus.

42.

ehdottaa EU-tasolla toteutettavien voimakkaiden koulutustoimien puitteissa, että

43.

kehottaa jäsenvaltioita, alueita ja kuntia integroimaan muuttajat ja turvapaikanhakijat ripeämmin työmarkkinoille sekä hyödyntämään muuttajien kieli- ja ammattitaitoa ja laajentamaan sitä kurssien avulla.

44.

korostaa, että EU:ssa matkustaessaan EU:n kansalainen kokee itsensä EU:n lainsäädännön suojelemaksi kuluttajaksi, joka pystyy liikkumaan vapaasti EU:n sisämarkkinoilla ja Schengenin alueella. Matkailulla on siksi suuri merkitys eurooppalaista kansalaisuutta koskevan tietoisuuden luomisen ja keskinäisen yhteisymmärryksen edistämisen kannalta. Siksi tulisi luoda kannusteita, jotka lisäävät EU-kansalaisten halukkuutta lomailla Euroopassa. AK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan seuraavia ajatuksia toissijaisuusperiaatetta unohtamatta ja monitasoista hallintotapaa soveltaen:

45.

korostaa, että matkailulla on tärkeä rooli kansojen välisen ymmärryksen ja kulttuurien tuntemuksen parantamisessa.

46.

ehdottaa komission, Euroopan parlamentin ja AK:n myöntämän mediapalkinnon (”matkailu-oskarin”) perustamista, jolla palkitaan dokumentteja (painetuissa ja audiovisuaalisissa tiedotusvälineissä), jotka välittävät tietoa eurooppalaisesta kulttuuri- ja luontopääomasta sekä alueellisista ja paikallisista matkailukohteista Euroopassa ja edistävät Euroopan kansalaisuutta koskevan tietoisuuden syntymistä.

47.

korostaa sisämarkkinoiden ja Schengenin alueen roolia rajatylittävän matkailun ja lähimarkkinoiden kannalta. AK kehottaa EU:n jäsenvaltioita painokkaasti takaamaan rajattoman Schengen-alueen.

48.

pitää tervetulleena komission huhtikuussa 2014 hyväksymää ”viisumipakettia” (23) ja korostaa, että viisumihelpotukset ovat ratkaiseva edellytys sille, että matkailijat haluavat vierailla Euroopassa (24). Tässä on punnittava huolellisesti turvallisuuskysymyksiä ja matkailun taloudellisia hyötyjä keskenään. Komitea suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) (25) käyttöönottoon, koska se lisää Schengenin alueelle viisumivapaussopimusten perusteella matkustamisen turvallisuutta.

49.

ehdottaa, että matkailuun liittyviä kysymyksiä, erityisesti toimenpiteitä eurooppalaisten matkailijoiden turvallisuuden parantamiseksi muissa kuin EU:n jäsenvaltioissa, käsitellään Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) raportissa.

50.

tukee EU:n ja kansainvälisten kumppanien, kuten Kiinan, välisiä yhteistyöfoorumeita, joita on perustettu viime aikoina sellaisilla aloitteilla kuin Euroopan ja Kiinan välinen Yksi vyö ja yksi tie -strategian (OBOR) kulttuurin ja matkailun kehittämisvaliokunta (26).

51.

tukee täysin päätöstä tehdä vuodesta 2018 kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi ottaen huomioon, että matkailu on kaikkien olennaisten aloitteiden keskeinen tehostava tekijä, ja kehottaa nimeämään matkailun eurooppalaisen teemavuoden.

52.

toivoo, että kansalliset matkailun mainostajien kattojärjestöt ja Euroopan matkailukomissio koordinoivat keskenään kolmansissa maissa yhdessä toteutettavaa Euroopan mainostamista.

53.

kehottaa vahvistamaan ja kohdentamaan matkailutarjontaa sekä tietyille maille että tietyille kohderyhmille, ammattiryhmille jne. huolehtien samalla siitä, että tietoa levitetään tarkoituksenmukaisessa ja ymmärrettävässä muodossa maailmanlaajuisesti käyttäen uusimpia mahdollisia kanavia. Eurooppalaisten matkailutuotteiden tuntemuksen parantuminen voi voimistaa matkailijavirtoja sekä Euroopan sisällä että maantieteellisesti kaukaisemmista maista.

54.

kehottaa komissiota paneutumaan tiiviimmin matkailun ja muuttoliikkeen/pakolaisvirtojen vuorovaikutukseen, selvittämään sen kulttuurisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia ja kartoittamaan yhdessä AK:n kanssa asianomaisten alueiden mahdollisuuksia (työmarkkinat yms.).

55.

suosittaa komissiolle, että se

56.

kehottaa komissiota kytkemään AK mukaan vuosittaiseen eurooppalaiseen matkailualan foorumiin ja eurooppalaiseen matkailualan päivään.

57.

toivoo vuosittaista vuoropuhelua matkailusta Euroopan parlamentin ja AK:n asianomaisten valiokuntien ja elinten välillä. Vuoropuheluun voisi sisältyä alaan liittyvien sidosryhmien yhteinen kuuleminen.

58.

kehottaa tulevia EU:n puheenjohtajavaltioita sisällyttämään asialistoihinsa eurooppalaista matkailua koskevat aiheet ja kutsumaan AK:n edustajia mukaan niiden käsittelyyn.

59.

tukee Euroopan julkisten ja yksityisten matkailualan toimijoiden kasvun ja työpaikkojen edistämistä matkailun avulla koskevaa aloitetta ”Tourism for Growth and Jobs Manifesto” (29), ja ehdottaa sen allekirjoittamista voimien yhdistämiseksi, jotta voitaisiin säilyttää Eurooppa houkuttavana kohteena ja varmistaa, että matkailuala edistää edelleen Euroopan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

60.

pyytää Maailman matkailujärjestöä (UNWTO) tukemaan komitean aloitetta eurooppalaisen matkailun kehittämiseksi.

61.

kehottaa valtiovaltaa ja yksityistä sektoria edistämään vastuullista matkailupolitiikkaa ja -käytänteitä Maailman matkailujärjestön (UNWTO) antamien matkailun maailmanlaajuisten eettisten sääntöjen periaatteiden mukaisesti. Nämä säännöt tarjoavat kattavat puitteet sellaisen kestävän ja vastuullisen matkailun kehittämiselle, joka on mahdollista kaikille ja jossa otetaan huomioon matkailun kaikki taloudelliset, sosiaaliset kulttuuriset ja ympäristöön liittyvät ulottuvuudet.

62.

painottaa erityisesti matkailuun liittyvää sosiaalista vastuuta ja kehottaa EU:n ja sen ulkopuolisten maiden kansalaisia olemaan valistuneita ja vastuullisia turisteja ja matkailijoita ja kunnioittamaan paikallisia tapoja ja kulttuureja.

9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/24

1.

toteaa, että Euroopan komissio on otsikoimalla 2. kesäkuuta 2016 julkaisemansa tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” ilmaissut pitävänsä termin ”yhteistyötalous” käyttämistä kaikenkattavamman termin ”jakamistalous” käyttämistä parempana.

2.

katsoo, että mainitussa tiedonannossa oleva viittaus yhteistyötalouden ”voittoa tavoittelemattomuuden” ulottuvuuteen – ”yhteistyötalouden transaktioissa omistajuus ei yleensä muutu, vaan ne voidaan suorittaa voittoa tavoitellen tai sitä tavoittelematta” – ei ole riittävä, sillä yhteistyötalouden edistämät muutokset ja innovaatiot eivät perustu pelkästään palvelujen tarjontaan ja kysyntään.

3.

korostaa arvostavansa avoimuutta, jota komissio tässä asiakirjassa osoittaa yhteistyötaloutta kohtaan. Jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat välttämättä yhteisen sääntelykehyksen malliksi ja oppaaksi.

4.

toistaa, koska aihekokonaisuus selvästikin koskee useita lohkoja, että on tärkeää soveltaa siihen monitasoista toimintamallia ja sen ohella tiivistä ja jatkuvaa vuorovaikutusta ja yhteistyötä erilaisten institutionaalisten tasojen välillä.

5.

pitää valitettavana, ettei komission vuoden 2017 työohjelma sisällä ehdotuksia yhteistyötaloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman seurannasta. Vaikuttaakin siltä, ettei asiaa koskevaa eurooppalaista lainsäädäntöä ole konsolidoitu, ja alustojen ja niiden toimijoiden välisten sopimussuhteiden puitteet vaikuttavat epävarmoilta.

6.

katsoo, että tämä uudenlainen talous tukeutuu monilta osin kansalaisten ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, ja on sitä mieltä, että tarvitaan monitasoiseen hallintoon, osallisuuteen, suhteellisuusperiaatteeseen ja byrokratian välttämiseen perustuvaa sääntelymallia.

7.

kehottaa komissiota suorittamaan tulevista tällä alalla tehtävistä aloitteista tinkimättömän alueellisten vaikutusten arvioinnin, jonka tarpeellisuus kävi ilmi AK:n kaupunkeihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin asiantuntijoille järjestämässä, po. aihetta käsitelleessä seminaarissa (1). Komitea panee merkille kyseisen ilmiön vahvan paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden, koska lukuisilla yhteistyötalouden aloitteilla on huomattava vaikutus eritoten kaupunkitasolla ja koska niitä monissa tapauksissa käsitellään, säännellään ja toisinaan verotetaan paikallis- ja/tai aluetasolla.

8.

on samaa mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että on vältettävä sääntelyn hajanaisuutta, ja kehottaa pyrkimään tähän tavoitteeseen varmistamalla, että paikallis- ja aluetaloudet hyödyntävät yhteistyötalouden tuomat edut. Komitea kehottaakin komissiota ottamaan huomioon palveludirektiivin 4 artiklan 8 kohdassa määriteltyjen ”yleistä etua koskevien pakottavien syiden” paikallis- ja alueulottuvuuden.

9.

korostaa tarvetta paneutua sellaiseen monialaiseen kysymykseen kuin yhteistyötalous EU:n kaupunkiagendan puitteissa erityisesti digitaalisiirtymän suhteen. Viimeksi mainittu on yksi Amsterdamin ohjelmajulistuksen ensisijaisista teemoista.

10.

pitää välttämättömänä, että omaksutaan kokonaisvaltainen tarkastelutapa, jolla pystytään huomioimaan tavaroiden ja palvelujen hallinnointiin, keskinäiseen jakamiseen ja vaihdantaan tarkoitettujen, tällä hetkellä uuteen teknologiaan perustuvien nykyisten järjestelmien tuomat taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset hyödyt.

11.

tähdentää, että tästä monitahoisuudesta huolimatta oikea-aikainen toiminta hajautumisen välttämiseksi alun alkaen olisi huomattavasti helpompaa kuin 28 kansallisen kehyksen ja lukemattomien paikallisten ja alueellisten säännösten yhdenmukaistaminen jälkikäteen.

12.

huomauttaa, että liialliset sääntelytoimenpiteet voivat tukahduttaa innovointia. Komitea korostaa toisaalta, että sääntelytoimenpiteiden puuttuminen voi aiheuttaa epävarmuutta, joka saattaa jarruttaa investointeja ja alan kehitystä.

13.

pitää tätä seikkaa tärkeänä myös digitaalikuilun kaventamista ajatellen. Käsiteltäessä edellä mainittuja talouksia epäyhtenäisesti voisi vaarana olla maaseutu- ja taajama-alueiden välisten eroavuuksien kärjistyminen.

14.

panee merkille yhdysvaltalaisyritysten vahvan jalansijan yhteistyötaloudessa ja painottaa, että selkeiden, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattavien normien antaminen EU:n tasolla mahdollistaisi aloittelevien eurooppalaisyritysten kehittymisen ja paremman kilpailukyvyn maailmanlaajuisesti. Komitea katsoo myös, että olisi otettava huomioon EU:n toimien puuttumisen kustannukset yhteistyö- tai jakamistaloudessa (2).

15.

katsoo, että tämä uusi toimintamalli, joka perustuu keskinäiseen jakamiseen, yhteistyöhön, osallistumiseen ja yhteydenpitoon, saa voimansa paitsi uudesta teknologiasta myös luottamuksesta ja vastuullisuudesta ja että sillä on lisäksi niin taloudellinen kuin sosiaalinen ja ”kokemuksellinen” arvonsa.

16.

katsoo, että jakamis-/yhteistyötalouden elinkeinoelämän organisaatioilla, joilla on pitkän aikavälin visio, tulisi olla aktiivinen rooli alan tulevien politiikkojen suunnittelussa.

17.

pitää ensisijaisena tehtävänä niiden parametrien ja arvojen määrittämistä, joita haluamme edistää ja puolustaa välttääksemme sen, että uusi paradigma saa muodon ”jota emme tunne omaksemme”, ja jotta se olisi sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Tämä on tarpeen esimerkiksi vieraanvaraisuusalalla (engl. hospitality), missä vaarana on epäterve kilpailu yhteystyötalouden palvelujen ja perinteisten toimintojen välillä. Se voisi lisäksi vaikuttaa kiinteistömarkkinoihin nostamalla hintoja tai muuttamalla kiinteistöjen käyttötarkoitusta. Kysymystä siitä, missä määrin yhteistyötalouden alustat täydentävät olemassa olevaa asuntokantaa ja perinteisten hotellialan toimijoiden palveluja, on käsiteltävä paikallisesti.

18.

pitää oikeuksien suojaamista ajatellen välttämättömänä omaksua aina mahdollisuuksien mukaan ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita täysimääräisesti noudattaen samanlaisia käsitteitä ja määritelmiä, jotta taataan yhdenmukaisuus ja varmuus EU:n tasolla. Komitea katsoo, että EU:n tulee laatia nykyistä selvemmät palveluntarjoajan, työnantajan ja työntekijän määritelmät sekä ratkaista kysymys kuluttajien välisistä ja elinkeinonharjoittajien välisistä suhteista verkkoalustoilla, jotta kyetään määrittämään, mihin oikeuksiin ja mihin säädöksiin tulee tukeutua.

19.

toistaa aikaisemman lausuntonsa sanoin katsovansa ”kuitenkin, että olemassa olevien markkinoiden sääntelyä olisi tarkasteltava säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa sen kyky mahdollistaa jatkuvat innovointiprosessit. Muun muassa kiertotalous ja digitaaliset sisämarkkinat voisivat olla sellaisia aloja, joita koskevissa keskusteluissa jakamistalous olisi otettava huomioon.” (3)

20.

pahoittelee kuitenkin viittauksen puuttumista pyrkimykseen osallistaa paikallis- ja alueviranomaiset tuleviin arvioihin ja liian suuren harkintavallan jättämistä jäsenvaltioille. Vaarana on hajauttava vaikutus, jota tulee välttää.

21.

katsoo, että komission tiedonanto tarjoaa elementtejä ja perusteita arviointiin antamatta kuitenkaan tyhjentävää vastausta, mistä seuraa väistämättä toisistaan poikkeavia tulkintoja ja sisämarkkinoiden hajautumisen jatkuminen. Komitea kehottaakin komissiota esittämään selkeän oikeuskehyksen, jolla taataan tasapuolisen kilpailun periaatteiden noudattaminen. Komitea pitää tässä yhteydessä valitettavana, että komission lähestymistapana vaikuttaa olevan, että EU:n lainsäätäjän annetaan vain vahvistaa tiettyjä tuomioistuimen päätöksiä (4), jotka koskevat muun muassa kysymystä siitä, mitä tarkalleen ottaen merkitsee ”kuljetuspalvelujen” sulkeminen palveluista annetun direktiivin 2006/123/EY 2 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

22.

suhtautuu myönteisesti komission lähestymistapaan, jonka avulla tehdään – myös komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan koottujen tietojen pohjalta – yhteistyötalouden ekonominen potentiaali tiettäväksi. Toisaalta komitea kuitenkin suosittaa, että arvioidaan ja tunnustetaan paitsi rahassa mitattava taloudellinen tulos myös yhteistoiminnan ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kerryttämä tulos ja säästöt. AK ehdottaakin, että pyritään löytämään paras mahdollinen tapa tutkia ja tarkkailla näitä keskinäisen jakamisen tuottamia ”hyötyjä”, jotta ne kykenevät kehkeytymään kiertotalouden oleelliseksi ja aktiiviseksi osaksi ja pystytään tunnustamaan sellaiseksi.

23.

toteaa, että jakamis-/yhteistyötalouden yrittäjille tarkoitettujen, kaikki yritystukipalvelut kattavien keskitettyjen palvelupisteiden luominen voisi osaltaan edistää jakamis-/yhteistyötalouden toiminnan leviämistä laajemmalle.

24.

aprikoi, onko palveludirektiiviin sisältyvä ”palveluntarjoajan” määritelmä edelleen asianmukainen, koska nykyinen sanamuoto kattaa kaikenlaisen taloudellisen toiminnan, mihin kuuluu lukuisasti äärimmäisen harvinaisia ja epäammattimaisia vertaisryhmien keskuudessaan suorittamia toimintoja.

25.

katsoo, että olisi erityisen hyödyllistä yksilöidä pääsymahdollisuuden ”kynnysarvot” – niin ”laadulliset” kuin ”määrälliset” –, jotta paitsi pystytään ratkaisemaan, keihin sovelletaan markkinoille pääsyä koskevia vaatimuksia, mutta lisäksi jotta estetään se, että hajauttamalla toimintoja yhteistyötalouden varjolla pystytään välttämään säädösten ja määräysten noudattaminen.

26.

katsoo, että komission ohjeistusta käsitteen ”elinkeinonharjoittaja” määritelmän suhteen tulisi selkeyttää, että voittoa tavoittelemattomuuden perusteen tulisi sulkea pois mahdollisuus tarjoajatahon määrittymisestä elinkeinonharjoittajaksi ja että tulisi soveltaa EU-tason kynnysarvoja tarjottujen palvelukertojen tiheyden perusteella.

27.

toteaa, että arvostelut ja arvioinnit voivat olla merkittävä tekijä, lakisääteisten vaatimusten ohella, takaamaan kuluttajien luottamusta ja näiden suojelua, ja korostaa, että verkkoalustojen tulisi pystyä parempaan torjuakseen valheelliset arvostelut.

28.

huomauttaa kuitenkin, että monet yhteistyötalouden piiriin kuuluvat työn muodot vaikuttavat olevan puolitiessä ansiotyön ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välillä ja että tämä tilanne herättää tärkeitä kysymyksiä työoloista ja -ehdoista, työsuojelusta, terveydenhuollosta, palkallisesta sairauslomasta, työttömyysetuuksista ja vanhuuseläkkeistä. Komitea painottaa, että tämä voi synnyttää uuden epävarmoissa palvelussuhteissa olevien ryhmän.

29.

toteaa, että eräät yhteistyötalouden liiketoimintamalleista ovat kehittyneet tavalla, joka on aiheuttanut voimakkaan kielteisiä sosiaalisia ja työelämään liittyviä ulkoisvaikutuksia eritoten käytettäessä ”itsenäisen ammatinharjoittamisen” käsitettä väärin, ja joka hyödyntää työntekijöiden välisiä suuria sosiaalisia eroja sen mukaan, millaista kansallista lainsäädäntöä sovelletaan maassa, jossa palvelu toimitetaan. Komitea kehottaa komissiota määrittelemään konkreettisemman kehyksen, jotta varmistetaan koordinointi jäsenvaltioiden välillä.

30.

kehottaa jäsenvaltioita, paikallis- ja alueviranomaisia sekä komissiota edistämään innovatiivisia ratkaisuja yhteistyötalouden synnyttämiin sosiaali- ja työllisyyspoliittisiin haasteisiin, joista esimerkkinä mainittakoon osuustoiminnalliset tai keskinäiset organisaatiot, jotka tarjoavat ansiotyöstatuksen henkilöille, jotka muussa tapauksessa olisivat pakotettuja vastoin tahtoaan valitsemaan itsenäisen ammatinharjoittajan aseman, ja suovat näille siten pääsyn osalliseksi laajasta sosiaaliturvan kirjosta.

31.

tähdentää toisaalta, että kaikenlainen verkkoalustan välityksellä harjoitettava toiminta on täysin jäljitettävissä ja että oikeanlaisen toimintapolitiikan myötä yhteistyötalous voi itse asiassa olla väline, jolla parannetaan verolainsäädännön noudattamista ja kevennetään hallinnollista taakkaa.

32.

kehottaa yhteistyötalouden alustoja edellyttämään, että kaikki aktiiviset tarjoajatahot kunnioittavat voimassa olevia verotussäännöksiä ja tekevät yhteistyötä valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa luodakseen tiedonsiirtomekanismit näiden velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi voimassa olevaa tietosuojalainsäädäntöä täysimääräisesti noudattaen. Komitea huomauttaa, että kyseisenlaisia järjestelmiä on jo olemassa ja että niiden soveltamista tulisi yleistää.

33.

korostaa erityisesti matkailuveroja, jotka ovat keskeinen asia lukuisille paikallis- ja alueyhteisöille, koska useilla paikkakunnilla, missä kyseisiä veroja sovelletaan, niitä ei peritä majoittumisista, jotka on varattu yhteistyötalouden alustojen välityksellä. Komitea huomauttaa, ettei tällaista säännöstenvastaisuutta voi suvaita, että tämä aiheuttaa epätervettä kilpailua perinteisiin majoituspalvelujen tarjoajiin nähden ja että paikallis- ja alueyhteisöt menettävät tämän vuoksi tuloja. Komitea onkin tyytyväinen siihen, että eräiden kaupunkien ja alustojen välillä on päästy sopimukseen matkailuverojen järjestelmällisestä perimisestä.

34.

korostaa, että on määriteltävä täsmällisemmin alustojen sosiaaliset vastuukysymykset niissä eri asetelmissa, joissa alustoja käytetään, erityisesti työterveyden ja -turvallisuuden sekä koulutuksen osalta. Komitea painottaa, että työntekijöiden oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi yrityksessä sekä neuvotteluoikeus ja oikeus työtaistelutoimiin on varmistettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 ja 28 artiklan mukaisesti yritysmallista riippumatta.

35.

pitää verkkoalustojen roolia kyseisen talousparadigman kerrannaisvaikutuksia synnyttävänä välineenä erittäin tärkeänä ja odottaa niiden kantavan vastuunsa käyttäjien, yhteisön ja ao. seudun oikeuksien kunnioittamisen takaamisesta, jottei mallista automaattisesti muodostu jarrua tai estettä.

36.

on hyvillään komission lausunnosta, että tämän tekemä ”vapaita tietovirtoja” koskeva aloite sujuvoittaa vaihtamista ja datan siirrettävyyttä verkkoalustojen välillä, sillä se on keskeinen tekijä pyrittäessä takaamaan rehti kilpailu ja käyttäjien suojelu sisämarkkinoilla.

37.

kehottaa komissiota punnitsemaan, onko tarpeellista ja käytännössä mahdollista asettaa alustoille oikeudellinen velvoite tarjota yksinkertainen ja helppokäyttöinen tiivistelmä yleisistä ehdoistaan vakioasiakirjojen lisäksi, koska viimeksi mainitut ovat niin pitkiä ja vaikeaselkoisia, että suurin osa käyttäjistä jättää ne lukematta, jolloin suhteesta muodostuu erittäin epätasapainoinen.

38.

antaa komissiolle kiitosta sitoumuksesta tehdä yhteistyötä verkkoalustojen kanssa luodakseen käytännesäännöt verkossa esitettävää vihapuhetta vastaan.

39.

kehottaa komissiota omaksumaan mitä pikimmin kokonaisvaltaisen toimintamallin kyseiseen ilmiöön nähden, jotta vältetään estämästä jakamistaloutta kehittymästä ja leviämästä lähitulevaisuudessa.

40.

kannattaa mahdollisuutta luoda keskipitkällä aikavälillä yhteistyötalouden alustojen erityinen eurooppalainen perussääntö, mitä voisi edeltää alustojen itse tai tarvittaessa viranomaisten käynnistämä merkintäprosessi. Tällaisen merkintäprosessin avulla alustojen olisi voitava selkiyttää vastuitaan ja erityisesti antaa yhteistyötalouden työntekijöihin sovellettavia sääntöjä ja periaatteita koskevat vähimmäisvaatimukset (esim. palkka, palkkaluokan määrittämistä ja alustalta poistamista koskevat säännöt ja riitojenratkaisu).

41.

pitää tarpeellisena, että sääntelyssä löydetään tasapaino: poliittiset päättäjät eivät saa tukahduttaa innovointia ja säännellä yhteistyötaloutta hengiltä, ja silti näiden pitää samanaikaisesti olla toiminnassaan riittävän määrätietoisia välttääkseen pilkkoutumisen ja hallitakseen sosioekonomisia haasteita.

42.

kehottaa komissiota raportoimaan kaikille tasoille, informoimaan niitä ja osallistamaan ne, jotta voidaan tehdä tunnetuksi ”kokeiluhanketta”, jonka komissio on hyväksynyt Euroopan parlamentin ehdotuksesta. Hanke käsittää yhteistyötaloutta koskevia selvityksiä, seurantatoimia ja koulutusohjelmia.

43.

kehottaa määrittelemään unioninlaajuiset kynnysarvot, joiden alapuolelle jäävä taloudellinen toiminta ei ole elinkeinon harjoittamista vaan vertaisten kesken tapahtuvaa eikä siten minkäänlaisten markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten tarkastelun ja harkinnan alaista.

44.

katsoo, että tällaisten kynnysarvojen tulisi olla suhteellisia ja aikaperusteisia (esim. yöpymisten lukumäärä majoitustoiminnassa; työpäivien tai -tuntien määrä muilla aloilla) pikemmin kuin absoluuttisia ja rahallisia, jotta kaikille taataan tasapuoliset toimintamahdollisuudet. Niiden tulisi myös olla matalat, jotta vältetään väärinkäytökset ja varmistetaan, että kyseinen toiminta on tosiasiallisesti satunnaista eikä elinkeinon harjoittamista.

45.

pyytää, että yhteistyötalouden alustat majoitusalalla edellyttävät palveluntarjoajien noudattavan matkailuveroja koskevia säännöksiä ja että ne velvoitetaan perimään nämä verot kaikista niiden kautta tehdyistä varauksista asianomaisissa kaupungeissa ja alueilla tilittääkseen ne asiaankuuluville viranomaistahoille. Komitea korostaa, että on jo olemassa lukuisasti esimerkkejä tämänkaltaisesta yhteistyöstä viranomaisten ja verkkoalustojen välillä.

46.

pitää järkevänä ajatusta perustaa kokemusten jakamista ja hyvien käytänteiden keskinäistä vaihdantaa varten ”kaupunkien yhteistyötalousfoorumi”, johon olisi AK:n lisäksi saatava mukaan yhteistyötalouden paikallisella ja alueellisella tasolla aktiiviset eurooppalaiset järjestöt ja verkostot ja joka tekisi yhteistyötä asiaankuuluvien EU:n kaupunkiagendan temaattisten kumppanuuksien kanssa. Komitea tähdentää, että tällainen foorumi olisi merkittävä voimavara ja ensisijainen kumppanitaho alalla tarvittavia alueellisten vaikutusten arviointeja silmällä pitäen.

47.

kehottaa painokkaasti poliitikkoja kaikilla tasoilla tekemään työtä nykyisen tilanteen suhteen unohtamatta kuitenkaan, että todellisena poliittisena haasteena on huomispäivän jakamistalouden suunnitteleminen.

9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/29

1.

korostaa, että kysymyksellä uudesta osaamisohjelmasta on erittäin suuri merkitys Euroopan tulevalle kehitykselle. Taloudellisilla, sosiaalisilla ja kulttuurialan investoinneilla on pitkäaikainen vaikutus, ja ne ovat äärimmäisen tärkeitä. AK suhtautuu sen vuoksi myönteisesti uuteen osaamisohjelmaan ja katsoo, että sen nopea ja tehokas täytäntöönpano on pyrittävä varmistamaan kaikin keinoin. Nämä kysymykset ovat EU:n alue- ja paikallistason kannalta erittäin merkityksellisiä.

2.

korostaa, että työmarkkinat ovat muuttumassa yhä epävakaammiksi. Ihmisten täytyy olla monipuolisia ja joustavia voidakseen mukautua odottamattomiin muutoksiin ja hyödyntää uudet tilaisuudet. Työnantajat kaipaavat ammattitaidon lisäksi yhä useammin myös monialaista tai ”pehmeää” osaamista. Tämä on modernin elämäntavan ja yhteiskunnan vaatimusten mukaista: moniosaajat pärjäävät muita paremmin työmarkkinoilla mutta ovat samalla myös valistuneempia yksilöitä, sitoutuneempia kansalaisia ja älykkäämpiä kuluttajia.

3.

huomauttaa, että on tarpeen huolehtia siitä, että niille EU:n kansalaisille, joilla on puutteita perustaidoissa, tarjotaan taitojen parantamistoimien avulla edellytykset osallistua aktiivisesti työelämään ja mahdollisuus tulla omillaan toimeen. Tällä on merkitystä sekä yksilölle että yhteiskunnalle laajemmin. Euroopassa on viime aikoina nähty merkkejä yhteiskunnallisesta levottomuudesta. Se osoittaa aivan ilmeisesti, että sosiaalinen osallistaminen on perustason yleissivistävien ja ammatillisten koulutustoimien välttämätön tavoite, sillä se on keino torjua syrjäytymistä. Aktiivisen kansalaisuuden – joka tarkoittaa sitä, että ihminen ymmärtää demokraattiset arvot ja on tietoinen siitä, mitä aktiivinen vastuunkanto näiden arvojen ylläpitämisestä tarkoittaa – tulee koskea kaikkia. Integroitumisen kannalta onkin tärkeää, että taitotakuu kattaa asianmukaisella tavalla myös muuttajat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset mukaan luettuina.

4.

tähdentää kuitenkin, että on tärkeää pitää kiinni siitä, että perustaidot opitaan koulutuksen varhaisimmissa vaiheissa ja joka tapauksessa oppivelvollisuuden aikana.

5.

pitää uutta osaamisohjelmaa tärkeänä aloitteena, jonka avulla voidaan paikata osaamisvajetta Euroopassa ja joka kattaa kaikenlaiset taitotarpeet perustaidoista huippuosaamiseen ja monialaisista taidoista erikoisalojen osaamiseen. Laaja-alaisten taitojen kehittäminen on tärkeää varhaisesta iästä alkaen, mutta osaamisohjelma on merkityksellinen myös aikuisten eri ryhmille: se on tärkeä niille, joiden on parannettava ammattitaitoaan työmarkkinoille pääsemiseksi tai työpaikkansa säilyttämiseksi, niille, jotka tarvitsevat mahdollisuuksia pätevöityä muilla toimialoilla työskentelyä varten, niille, jotka haluavat liikkua rajojen yli, sekä niille, jotka tarvitsevat pohjaa jatko-opinnoille ja -koulutukselle. Komitea pitää lisäksi tärkeänä, että yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa ylipäätään sekä sen – ja erityisesti ammatillisen koulutuksen – ja työhön perustuvan koulutuksen välillä huolehditaan yhtenäisyydestä ja täydentävyydestä toteutettaessa taitotasojen kohottamiseen tähtääviä toimenpiteitä.

6.

kannattaa komission ehdotusta taitotakuusta, jonka tavoitteena on matalan pätevyystason aikuisten työllistymismahdollisuuksien parantaminen ja täysivaltaisen yhteiskunnallisen osallistumisen edistäminen Euroopassa. Taitotakuuseen osallistumista koskevan tarjonnan tulee sisältää selvät tavoitteet hankittavan osaamis- tai pätevyystason osalta sekä velvoitteet, jotka osallistuvien matalan pätevyystason aikuisten tulee täyttää. Tarjonnassa tulisi ottaa huomioon sen tasoinen ja luonteinen osaaminen, josta työmarkkinoilla on kysyntää, ja siinä olisi mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä näiden henkilöiden jo ennestään hankkimaa ammatillista pätevyyttä. Nämä kysymykset vaikuttavat voimakkaasti paikallis- ja aluetason viranomaistahoihin, sillä niillä on toimivaltaa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä työllisyyden alalla.

7.

katsoo, että osaamisen kartoittamistoimet ja niitä seuraavat koulutustoimet on kytkettävä toisiinsa selvästi henkilökohtaisen oppimissuunnitelman avulla. Huolellisesti valmistellussa henkilökohtaisessa oppimissuunnitelmassa asianomaiselle on pyrittävä antamaan konkreettista tietoa opintojen rakenteesta, tarkoituksesta ja tavoitteista.

8.

katsoo lisäksi, että henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien laadintaa varten on oltava elämän eri vaiheissa käytettävissä laadukkaita ja tehokkaita tieto- ja ammatinvalinnanohjauspalveluja. Näiden palvelujen ansiosta asianomaiselle henkilölle tiedotetaan oppimismahdollisuuksista, jotka soveltuvat hänen tarpeisiinsa ja joiden avulla hän voi hankkia tarvittavat taidot työmarkkinoille päästäkseen. Tällaisia palveluita voivat olla esimerkiksi opinnonohjaus, opintokäynnit ja kokeilumahdollisuudet, opintojen rahoitusta koskeva neuvonta sekä tiedottaminen koulutusmahdollisuuksista ja pääsystä erilaisiin koulutusmuotoihin ja koulutuslaitoksiin.

9.

korostaa, että koulutustoimilla tulee pyrkiä siihen, että yksilö saavuttaa sellaisen osaamistason, jota aikuinen tarvitsee saadakseen jalansijan tai pysyäkseen mukana työ- ja yhteiskuntaelämässä. Komitea pitää tärkeänä, että osallistujilla on siten myös mahdollisuus yhdistellä opintoja koulutusjärjestelmän eri tasoilla ja itselleen soveltuvissa eri opiskeluympäristössä. Tarkoituksena on saavuttaa nopeasti työmarkkinoilla ja yhteiskuntaelämässä tarvittavat ja etenkin turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten asettautumisen edellyttämät taidot. Kyse voi olla esimerkiksi perustason kieliopetuksesta yhdistettynä perus-, keskiasteen tai korkea-asteen koulutukseen. Myös työntekoon yhdistettävää opiskelua on helpotettava.

10.

tähdentää, että kohderyhmään kuuluville henkilöille tulee turvata mahdollisuus oppimisen eri muotoihin siten, että otetaan huomioon yksilölle sopiva aika ja paikka esimerkiksi maantieteellisten tai sosiaalisten tekijöiden mukaan, sekä mahdollisuus yhdistää opinnot muuhun toimintaan ihmisten erilaiset oppimistavat huomioiden. Komitea korostaa, että on tärkeää käyttää hyväksi – asiaankuuluvaan ohjaukseen yhdistettynä – uusia oppimismahdollisuuksia, joita tarjoavat erilaiset tietotekniikkaa hyödyntävät opetusmuodot, kuten (reaaliaikainen) etäopetus, ja sulautuva opetus sekä muut avoimet koulutusmuodot. On syytä olettaa, että tekniset mahdollisuudet kehittyvät tulevina vuosina hyvin nopeasti. Haasteena on varmistaa, että pedagoginen toiminta pysyy tämän kehityksen tahdissa.

11.

tähdentää, että tällaiseen järjestelmään tulee sisältyä myös etsivää toimintaa, jotta tavoitetaan ne heikossa asemassa olevat ryhmät, joiden on tarve parantaa taitojaan mutta jotka eivät oma-aloitteisesti hakeudu koulutukseen. Tällaiset toimet olisi hyvä laatia yhdistämällä valtiotason ja paikallis- tai aluetason välineitä. Paikallis- tai alueviranomaiset voivat esimerkiksi saada tehtäväkseen toimenpiteiden kohderyhmien määrittelemisen ja motivoimisen etsivän toiminnan avulla, minkä jälkeen osallistumaan valikoituneille henkilöille avautuu mahdollisuus valtiotasolla määriteltyihin tukimuotoihin, joita voivat olla esimerkiksi vahvistettu opintotuki, verohelpotukset tai opintovapaa. Komitea huomauttaa, että kansalaisyhteiskunnan toimijat, kuten nuorisojärjestöt, voivat olla merkittävässä roolissa kohderyhmien etsinnässä.

12.

yhtyy komission tiedonannossa esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan työnantajat eivät enää hae ammattisidonnaisia taitoja samassa määrin kuin ennen vaan heitä kiinnostavat yhä enemmän myös muualla tarvittavat taidot, kuten kyky työskennellä ryhmässä, luova ajattelu ja ongelmanratkaisutaidot sekä kyky työskennellä eri toimialoilla. Nämä uudet edellytykset tulee ottaa huomioon koulutustoimien suunnittelussa ja toteutuksessa. Komitea pitää kuitenkin tarpeellisena kehittää erityisiä koulutussisältöjä vihreän ja sinisen talouden kaltaisia uusia taloudenaloja varten.

13.

kaipaa pitkälle kehitettyä kumppanuuspohjalta toteutettavaa yhteistyötä valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten, yritysten, työntekijöiden ja heidän organisaatioidensa sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä, jotta voidaan entistä paremmin hyödyntää epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankitut taidot ja pätevyydet. Virallisten koulujärjestelmien ulkopuolella hankittujen taitojen validointi voi huomattavasti vahvistaa tietoisuutta uusien valmiuksien ja pätevyyksien tarpeesta.

14.

korostaa, että koska jäsenvaltiot ovat vastuussa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sisällöstä ja järjestämisestä, taitotakuun suunnittelussa on otettava huomioon kansalliset, alueelliset ja paikalliset olosuhteet ja käytettävissä olevat resurssit, mutta samalla on huomioitava, että investointeja inhimilliseen pääomaan on pidettävä sosiaalisina investointeina. Komitea painottaa, että mahdollisuus EU:n osarahoitukseen – nykyisistä tai tulevista rahoitusohjelmista – muodostuu tärkeäksi tekijäksi, kun jäsenvaltioissa pannaan täytäntöön taitotakuuta.

15.

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että komissio aikoo jatkaa työskentelyä yhteisymmärryksen saavuttamiseksi avaintaidoista, jotta ne ilmenevät selvästi kansallisista toimintaohjeista ja otetaan huomioon opetuksessa ja jotta niitä arvioidaan koulutustoimen hallintoketjun eri tasoilla. Kysymykset avaintaitojen – joilla pyritään myös antamaan ihmisille valmiudet vastata työmarkkinoiden nopeasti muuttuviin vaatimuksiin – merkityksestä on otettava esiin eri foorumeilla EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla. Tämän tulisi näin ollen tapahtua yhteiskunnallisten organisaatioiden, työelämän, koulutusalan, tutkimusalan ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välisessä tiiviissä vuoropuhelussa.

16.

pitää tärkeänä, että paikallis- ja alueviranomaiset – mm. yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tarjoajina – ja opettajankoulutuslaitokset kutsutaan osallistumaan tähän toimintaan jo suunnitellun kehittämisvaiheen aikana, jotta pätevyydet voidaan mahdollisimman nopeasti siirtää käytäntöön. Komitea korostaa, että komission esittämät digitaalisia taitoja sekä yrittäjyystaitoja koskevat viitekehykset ovat hyvin tärkeä askel tässä kehitystyössä. Komitea ehdottaa sen vuoksi, että myös perustavien taloustaitojen kaltaisia muita avaintaitoja varten kehitetään vastaavanlaisia ohjeita ja avaintaitojen täytäntöönpanoa ja arviointia tukevaa aineistoa.

17.

pitää tärkeänä, että komissio jatkaa teemaviikkotoimintaa sekä yhteistyötä World Skills Organisation -järjestön kanssa. Tämän toiminnan tulee puolestaan kannustaa panostuksiin jäsenvaltio, alue- ja paikallistasolla ja tukea niitä. Tarkoituksena on edistää ammatillista koulutusta tiedotustapahtumien ja ammattikilpailujen sekä kokeilutoiminnan avulla.

18.

suhtautuu myönteisesti EU:n toimiin, joilla pyritään paikkaamaan usein erityisesti pienille paikallisille ja alueellisille maaseutuyhteisöille ongelmallista osaamisvajetta. Komitea odottaa tässä yhteydessä, että uusi ehdotus suunnitelmaksi alakohtaisesta osaamisyhteistyöstä pannaan täytäntöön, jotta nähdään, voiko uusi järjestelmä antaa panoksen alue- ja paikallisyhteisöjen monialaiselle yhteistyölle. Tällainen monialainen yhteistyöfoorumi voisi tulevaisuudessa olla hyödyllinen paikalliselle taloudelle, työvoimalle ja julkisille palveluille.

19.

tukee komission aikomusta kehottaa jäsenvaltioita rakentamaan koulutusjärjestelmänsä siten, että ne mahdollistavat asteittaiset siirtymiset yleisopetuksesta eri ammattialoille suuntaaviin koulutuksiin.

20.

kannattaa aikomusta kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kohdennettujen toimien ansiosta nopeasti työelämään päässeillä tulokkailla on mahdollisuus täydennyskoulutukseen, jotta ehkäistään heidän myöhempi syrjäytymisensä työmarkkinoilta.

21.

kannattaa komission pyrkimystä edistää korkeamman tason ammatillisen koulutuksen tarjonnan lisäämistä, kun otetaan huomioon, että ammatillisen koulutuksen taso nousee. Tällaisten koulutussuunnitelmien runkona tulee olla koulutuksen tarjoajien, tutkijoiden, yritysten sekä paikallis- tai alueviranomaisten välinen pitkälle kehitetty kumppanuus.

22.

muistuttaa, että komission tulee jatkossakin työskennellä sen hyväksi, että ammatillinen koulutus tukee koko eliniän jatkuvaa oppimista ja tarjoaa mahdollisuudet korkeamman tason täydennyskoulutukseen.

23.

kannattaa komission ehdotusta kannustaa jäsenvaltioita laatimaan kattavia kansallisia digitaalitaitojen strategioita.

24.

huomauttaa, että digitaalista sisältöä käsittävät korkealaatuiset ja innovatiiviset opetusmenetelmät ja oppimismuodot asettavat seuraavanlaisia vaatimuksia:

25.

katsoo, että digitalisointi tarjoaa mahdollisuuden ratkaista useita koulujen haasteita. Esimerkkeinä mainittakoon

26.

tähdentää, että digitaalisten taitojen kehittämiseen tähtäävien toimien onnistuminen edellyttää pedagogisen johtamisen vahvistamista kouluissa eri tasoilla. Komitea katsoo, että digitaalisiin taitoihin panostaminen kouluissa voi auttaa parantamaan työympäristön houkuttavuutta ja vahvistamaan opettajien halua ja kykyä kehittää taitojaan.

27.

huomauttaa, että on tehtävä ero digitaalisten perustaitojen – jotka kaikkien on omaksuttava – ja erityisiin aihepiireihin tai osaamisalueisiin liittyvän digitaalisen erityisosaamisen välillä.

28.

odottaa eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tarkistamista, jotta voidaan varmistaa kansallisten tutkintokehysten ajantasaistaminen tarvittaessa ja selontekojen antaminen yhteisen mallin mukaisesti. Komitea toistaa kuitenkin, että jäsenvaltiot ovat vastuussa periaatteiden määrittelystä omien tutkintokehystensä laadun varmistamiseksi.

29.

pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot jatkavat laadunvarmistamista koskevaa yhteistyötään, ja on samaa mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että EU:n ja kolmansien maiden välillä on sovellettava vaiheittaista lähestymistapaa tutkintojen vertailtavuuteen nähden.

30.

korostaa, että valtaosa ammateista ja ammattialoista on voimakkaan muutoksen kourissa ja että uusia ammatteja syntyy samalla kun toiset jäävät ajastaan jälkeen. Sen vuoksi on tärkeää, että tulevaisuuden osaamista koskevat kuvaukset ja kartoitukset pystyvät heijastamaan nopeasti muuttuvia ja uudistuvia työmarkkinoita. Tässä yhteydessä on otettava huomioon erityisesti avaintaitojen merkitys.

31.

toteaa, että Euroopan parlamentin mietinnön (2016) (1) mukaan on erittäin tärkeää tukea pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muiden vastaavassa tilanteessa olevien ihmisten osallisuutta ja integroitumista. Sen vuoksi on tärkeää antaa jäsenvaltioille mahdollisimman nopeasti tukea, jotta ne järjestävät mahdollisuudet kartoittamistoimiin, kielten alkeisopetukseen, taitojen parantamiseen ja muihin toimenpiteisiin, jotka tukevat sijoittautumista työelämään ja asettumista yhteiskuntaan. On myös tärkeää, että maahanmuuttajan kotimaassaan hankkima koulutus tai tutkinto voidaan arvioida viipymättä.

32.

on tyytyväinen komission lupaukseen kiinnittää osaamisohjelmassa erityistä huomiota pedagogiikan alan innovaatioihin ja odottaa, että näin helpotetaan myös avaintaitojen hankkimista, joka on yleissivistävien ja ammatillisten koulutusjärjestelmien keskeinen osa Euroopassa.

33.

katsoo, että komission tulee edistää oppijakeskeisen opettamisen kehittämistä edelleen niiden digitaalista oppimista koskevien näkökohtien pohjalta, jotka komitea toi esiin avointa koulutusta koskevaa komission tiedonantoa käsittelevässä lausunnossaan (2014) (2).

34.

korostaa, että uuden osaamisohjelman onnistuminen edellyttää jatkokoulutuksen tarjoamista kaikille opettajille ja erityisesti aikuiskoulutuksen ja yhteisöoppimisen parissa toimiville opettajille. Opetushenkilöstön tukeminen olisi otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden täytäntöönpanosuunnitelmissa, ja aikuiskoulutuksen eurooppalaisesta foorumista (Electronic Platform for Adult Learning in Europe, EPALE) voitaisiin jakaa tietoa.

35.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden on tarpeen vahvistaa opettajien ja muiden taitotakuun toteuttamiseen osallistuvien henkilöiden peruskoulutusta ja jatkuvaa täydennyskoulutusta.

36.

ilmaisee tyytyväisyytensä komission aikomukseen tehdä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa näiden pyrkiessä ajanmukaistamaan korkeakoulutusta etenkin pätevyyden arviointiin liittyvien kysymysten osalta. Tässä työssä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden kansalliset koulutuskehykset sekä paikalliset ja alueelliset vahvuudet ja haasteet, myös työmarkkinoiden erilaiset paikalliset ja alueelliset tarpeet. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että on otettava opiksi aiemmista onnistumisista ja epäonnistumisista samantyyppisissä toimissa, jotta varmistetaan tarvittava sitoutuminen pyrkimykseen päästä yhteisymmärrykseen korkea-asteen koulutuksen ajanmukaistamisen edistämisestä.

37.

korostaa komission suunnittelemaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden jatkosijoittautumisen kartoittamista koskevaan aloitteeseen liittyen, että tällaisella aloitteella ei saa aiheuttaa hallinnollisia lisärasitteita valtiollisille ja alueellisille viranomaisille tai korkeakouluille eikä myöskään taakkoja opiskelijoille. Komitea muistuttaa myös tietosuojalainsäädännön noudattamisen tarpeesta. Ajatus verotus- ja sosiaalivakuutustietojen hyödyntämisestä hankkeessa onkin syytä kyseenalaistaa.

38.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen tarkistaa nykyistä Europass-kehystä. Osaamisen kysyntää ja tarjontaa koskevien täsmällisten ja reaaliaikaisten tietojen varmistamiseksi tarkistetun Europass-kehyksen on perustuttava nykyisiin paikallisiin ja alueellisiin kokemuksiin. Paikallis- ja alueviranomaiset voivat näin ollen hyödyllisellä tavalla edistää osaamista koskevan tiedon hankintaa ja ehdotetun verkkopalvelualustan toimintaa.

9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/36

1.

panee merkille, että kesäkuussa 2011 pidetyssä G20-huippukokouksessa laadittu toimintasuunnitelma hintojen ailahtelun jarruttamiseksi on edistynyt tähän mennessä hyvin vähän, ja vaatii siksi, että aihetta käsittelevät neuvottelut käynnistetään uudelleen Saksan G20-puheenjohtajuuskaudella vuonna 2017.

2.

toteaa, että riskinhallintajärjestelmät, joiden avulla maataloustuottajat voivat varautua tuotoksen ja hinnan vaihtelun kielteisiin seurauksiin ja terveys- ja ympäristösyistä aiheutuviin haittoihin, ovat viime vuosina tehdyistä uudistuksista huolimatta jääneet vähälle huomiolle yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP). Niihin käytetään vain alle 2 prosenttia YMP:n toisen pilarin varoista ja 0,4 prosenttia koko maatalousbudjetista. Jäsenvaltiot saavat vapaasti päättää, missä määrin ne haluavat hyödyntää näitä maaseuturahastoasetuksen välineitä.

3.

katsoo, että maataloustuottajien tulojen turvaamismekanismeja on vahvistettava merkittävästi maataloustuotteiden ja tuotannontekijöiden hintojen voimakkaasta ailahtelusta aiheutuvien haittavaikutusten vähentämiseksi, jotta voidaan parantaa Euroopan maatalouden eri tuotannonalojen kilpailukykyä, säilyttää maatalous kaikilla alueilla, edistää modernisointia ja innovointia ja ylläpitää elinvoimaista maaseutuverkostoa.

4.

katsoo, että tämä tavoite voidaan saavuttaa, jos toteutetaan samanaikaisesti useita toimenpiteitä, joilla pyritään i) vahvistamaan maatalouden tuotannonalojen yksityisten toimijoiden roolia maatalousmarkkinoiden sääntelyssä YMP:n mukaisen sääntelyn purkamisen kompensoimiseksi osittain, ii) laajentamaan maataloustuottajien käytettävissä olevien riskinhallintavälineiden valikoimaa ja yksinkertaistamaan näiden välineiden saatavuutta, sillä nykyisiä maaseuturahaston puitteissa tarjolla olevia välineitä ei voida hyödyntää toisen pilarin puitteissa käytettävissä olevien varojen riittämättömyyden vuoksi – näitä määrärahoja olisikin korotettava puuttumatta ensimmäisen pilarin puitteissa käytettävissä oleviin varoihin –, ja iii) kannustamaan eurooppalaisten tilojen lisäarvon nostamiseen seuraavan YMP:n uudistuksen yhteydessä sekä paikallis- ja aluetasolla, jotta tilat eivät olisi niin alttiina maataloustuotteiden maailmanhintojen vaihteluille.

5.

muistuttaa, että sopimuksilla turvataan maataloustuottajien tuotannon myynti ja tarjonta jalostajille etukäteen tiedettyyn hintaan. Sopimukset auttavat näin tasapainottamaan tarjontaa ja kysyntää ja hallitsemaan paremmin tuotteiden laatua, minkä ansiosta tuottajahinnat voivat olla korkeampia ja jakautuminen toimitusketjussa oikeudenmukaisempaa.

6.

ehdottaa, että sopimuspohjaista toimintaa lisätään koko elintarvikeketjussa (ei siis ainoastaan maataloustuottajien ja maataloustuotteiden jalostajien välillä) niissä jäsenvaltioissa, missä ei ole olemassa selkeitä vertikaalisen yhteistyön muotoja, ja että jäsenvaltioille annetaan lupa tehdä siitä pakollista ja että suositaan monenvälisiä sopimuksia, joissa on mukana esimerkiksi tuottajaorganisaatio, jalostaja ja jakelija.

7.

ehdottaa, että annetaan kriisien ehkäisemiseksi maatalousyrityksille, tuottajaorganisaatioille ja tunnustetuille toimialaorganisaatioille sekä elintarvike- ja maatalousmarkkinoiden toimijoille ja keskuksille, jotka on tunnustettu toimivaltaisiksi yleisen edun suojelemisesta vastaaviksi rakenteiksi, enemmän valtaa kilpailusääntöjen joustavamman ja kaikkialla unionissa yhdenmukaisen tulkinnan ansiosta. Toimialaorganisaatioiden, jotka edustavat useita saman tuotannonalan osapuolia, ja mainittujen elintarvike- ja maatalousmarkkinoiden toimijoiden ja keskusten täytyy siten voida auttaa yrityksiä päätöksenteossa jakamalla niille ennakkotietoa markkinoista asettamatta kuitenkaan viitehintoja. Tämä käytäntö on jo olemassa muutamissa jäsenvaltioissa, ja se tulisi siten myös ottaa huomioon parhaiden käytänteiden vaihdon yhteydessä.

8.

ehdottaa, että markkinoiden joutuessa epätasapainoon tai jos tiettyjen indikaattorien perusteella on olemassa todellinen epätasapainon vaara, maatalousalan yritykset sekä tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät voisivat sopia yhteisesti toimintamahdollisuuksiensa hyödyntämisestä ja tuotannon vähentämisestä jo ennen kuin Euroopan komissio on antanut siihen lupaa yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 222 artiklan mukaisesti. Yhteisessä markkinajärjestelyssä tulisi siten erikseen sallia maatalousyritysten ja myös tuottajaorganisaatioiden ja -järjestöjen ennaltaehkäisevät toimet, joiden tarkoituksena on palauttaa markkinatasapaino ja välttää määräävän aseman väärinkäyttö; tällaisista toimista tulee ilmoittaa etukäteen toimivaltaisille viranomaisille.

9.

panee merkille, että maataloustuotteiden hintojen ailahtelu ja hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunta elintarvikeketjussa ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, sillä markkinoiden ailahtelu saa aikaan kamppailua voimasuhteista jaettaessa lisäarvoa tuotannonalojen sisällä. Tuottajat, joiden neuvotteluvoima on rajallinen muun muassa elintarviketeollisuuden ja erityisesti suurten jakeluketjujen keskittymiskehityksen sekä tuottajien hajanaisuuden ja puutteellisen järjestäytymisen vuoksi, jäävät neuvotteluissa usein alakynteen.

10.

kehottaa laatimaan erityiset EU-tason säännökset elintarvikkeiden hankintaketjussa esiintyvien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, kuten Euroopan parlamentin 7. kesäkuuta 2016 antamassa päätöslauselmassa (2015/2065 (INI)) ehdotetaan. Tämä on tarpeen, sillä sopimuksissa jaetaan riskit osittain muttei korjata perusluonteista osapuolten epätasa-arvoa. Monopolien vastaiset säännökset eivät puolestaan riitä torjumaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja maatalouden tuotannonaloilla tyypillisiä voimasuhde-eroja. Eri tuotannonalojen toimijoiden itsesääntelymekanismit ovat tehottomia muun muassa siksi, että tuottajat ja jalostajat eivät useinkaan uskalla tehdä valituksia markkinoilta pois sulkemisen pelossa. Euroopan unionin puitelainsäädäntö on tarpeen myös kilpailun edellytysten yhdenmukaistamiseksi, jotta eurooppalaisiin maataloustuottajiin ja kuluttajiin sovellettavat myynti- ja ostoehdot olisivat oikeudenmukaisia.

11.

suosittaa, että oikeus neuvotella sopimuksista kollektiivisesti ulotetaan koskemaan koko maataloustuotantoa, jotta vahvistettaisiin maataloustuottajien neuvotteluvoimaa eri tuotannonaloilla.

12.

toteaa, että tarjontaa keskittämällä voidaan auttaa pientuottajia välttämään erityisesti suurteollisuuden ylivoimainen sopimusvalta. Samalla varmistetaan kuluttajille parempi hintojen avoimuus ja tuotteiden jäljitettävyys.

13.

toteaa, että yksityisten toimijoiden roolin vahvistaminen maatalousmarkkinoiden sääntelyssä edellyttää avoimuuden lisäämistä markkinoilla.

14.

ehdottaa siksi, että perustetaan eurooppalainen maatalousmarkkinoiden seurantakeskus, joka tukeutuu tuotantosektoreita edustavien kansallisten seurantakeskusten verkostoon ja joka hyödyntää maitomarkkinoiden seurantakeskuksen saamia kokemuksia ja Euroopan komission säännöllisesti julkaisemia markkinoiden tulostauluja. Uusi seurantakeskus tarjoaisi selkeästi ja oikea-aikaisesti tarvittavaa tietoa markkinoiden ymmärtämiseen suhdanteiden näkökulmasta (muun muassa kriisien ennakoimiseksi) ja rakenteellisesta näkökulmasta (tuotannonalojen eri toimijoille jäävän hinnan ja marginaalin kehityksen analysoimiseksi).

15.

korostaa, että rahoitusmarkkinadirektiivillä (MiFID 2), jonka soveltamisen on määrä alkaa vuonna 2018, on edistettävä maataloustuotteiden rahoitusmarkkinoille osallistuvien toimijoiden asemaa koskevan tiedon lisäämistä ja säännöllistä seurantaa, jotta liiallisen keinottelun riski on pienempi ja tuotannonalojen kaupalliset toimijat pystyvät tehokkaasti hallitsemaan hintariskiä.

16.

toteaa, että nykyisten riskin- ja kriisinhallintavälineiden täytäntöönpanoon ja vahvistamiseen YMP:n puitteissa liittyy monia esteitä. Niitä ovat mm. kilpailu toisen pilarin – johon suurin osa näistä välineistä kuuluu – varoista, riittämätön kriisivaraus, jota ei tulisi asettaa suorien tukien vuosittaisten vähennysten pohjalta, sillä se on välttämätön, sekä tilojen taloudellista tulosta koskevien ajankohtaisten ja ennakoivien tietojen puuttuminen. Komitea korostaa tarvetta alentaa näitä esteitä, jotta voidaan toteuttaa kunnianhimoista ja tehokasta maatalouden riskien hallintastrategiaa.

17.

katsoo, että seuraavassa YMP:n uudistuksessa tulisi kannustaa jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan käyttöön laaja toisiaan täydentävien ja maataloustuottajille kohtuuhintaisten riskinhallintavälineiden valikoima, joka perustuu riskien eriyttämiseen ja luokitteluun vakavuuden perusteella seuraavasti (1): i) nk. normaalit riskit, joiden kattaminen onnistuu suurelta osin maataloustuottajien pahan päivän varalle keräämien säästöjen ja verotoimenpiteiden avulla, ii) keskisuuret riskit, joista tuottajat voivat siirtää vastuun rahoitusmarkkinoille (termiinisopimukset, optiot, vakioimattomat johdannaissopimukset), vakuuttajille (tuotantoon, liikevaihtoon ja bruttomarginaaliin liittyvän riskin kattaminen) ja keskinäisille rahastoille (terveys- ja ympäristöriskin kattaminen ja tilojen tulotason vakauttaminen), ja iii) katastrofiriskit, joista päävastuun kantaa julkinen valta hintoihin kohdistuvien turvaverkkojen ja poikkeuksellisten kriisitoimenpiteiden avulla. Tässä tulisi kuitenkin varmistaa, ettei riskien entistä suurempi eriyttäminen johda hallintokustannusten lisääntymiseen.

18.

korostaa, että riskinhallintavälineiden kehittäminen ei saa häiritä merkittävästi YMP:n talousarvion vakautta, joka perustuu nykyisin tuotannosta ja hinnoista riippumattomiin tukiin. Vaarana nimittäin olisi, että budjettia, jossa menot seuraisivat tiiviisti maataloustuotteiden hintojen vaihtelua ja alenisivat suhdannevaihtelun mukaan markkinoiden voidessa hyvin, supistettaisiin huomattavasti käytäessä keskustelua Euroopan unionin monivuotisista rahoitusnäkymistä. Tämän seurauksena YMP:n tarjoama suoja heikkenisi, mikä olisi vahingollista maataloustuottajille markkinatilanteen heikentyessä.

19.

ehdottaa, että maataloustuottajat voisivat markkinoiden takaiskuihin varautumiseksi esimerkiksi säästää erityiselle tilille osan ensimmäisen pilarin mukaisista perustuista. Perustukiosuuden säästäminen olisi pakollista silloin, kun tietyt markkinaindikaattorit kuten maataloustuotteiden hinta tai maataloustuotteiden hinnan suhde tuotannontekijöihin olisivat noususuuntaisia. Näin säästetyt summat voitaisiin vapauttaa maataloustuottajien käyttöön, kun markkinaindikaattorit lähtisivät laskuun. Samalla tulisi kuitenkin varmistaa, ettei tästä aiheudu missään tapauksessa hallinnollisia lisäkustannuksia.

20.

katsoo, että tällä järjestelyllä olisi maataloustuottajien omavakuutuskapasiteetin parantumisen lisäksi monia etuja: se korvaisi osittain nykyisen kriisivarauksen, jonka toimintahäiriöt ovat yleisesti tiedossa, sen hallinnointikustannukset olisivat alhaiset, se ei vaikuttaisi YMP:n budjetin vakauteen ja se tekisi tuotannosta riippumattomista tuista yleisön silmissä helpommin perusteltavia aikoina, joina maataloustuotteiden hinnat ovat korkealla.

21.

toteaa, että muitakin mekanismeja, joilla kannustetaan säästämään pahan päivän varalle, voidaan harkita: tällainen on esimerkiksi Kanadassa käytössä oleva järjestely, jossa maataloustuottajan tallettaessa rahaa säästötilille valtio maksaa tilille samansuuruisen tukiosuuden.

22.

korostaa, että olisi suotavaa luoda ja ottaa käyttöön monipuolisempia ja mahdollisesti edullisempia uusia vakuutustuotteita, joilla voidaan kattaa maatiloihin kohdistuvat taloudelliset riskit. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi Yhdysvalloissa käytössä olevista vakuutusohjelmista. Uusia tuotteita voisivat olla esimerkiksi seuraavat: i) liikevaihtovakuutus, jolla taataan kylvövaiheessa ennakoidusta sadosta saatavat tulot tilan aiempien satomäärien ja termiinimarkkinahintojen perusteella mutta jossa vain satoa koskevalle osuudelle voitaisiin myöntää tukea Maailman kauppajärjestön (WTO) vihreän laatikon sääntöjen noudattamiseksi, ii) indeksivakuutukset, jotka perustuvat keskimääräiseen tuotokseen, liikevaihtoon tai bruttomarginaaliin alueella, missä tila sijaitsee (mutta jossa vain satoa koskevalle osuudelle voitaisiin myöntää tukea), ottaen huomioon, että tällaisten vakuutusten hallinnointikulut ovat huomattavasti pienemmät kuin yksittäisen viljelijän tuotokseen perustuvissa vakuutuksissa, iii) tilan kokonaistulot kattava vakuutus, joka voisi olla rajattu vain pienille ja keskisuurille monimuototiloille, jotka harjoittavat sekaviljelyä ja karjanhoitoa tai jotka viljelevät sellaisia hedelmiä ja vihanneksia tai erityiskasveja, joille ei saa tukea tai joiden tuki on pieni ja joita ei voida vakuuttaa satovakuutuksella, iv) luomutuottajille suunnatut erityisvakuutukset, joissa otetaan huomioon luomutuotteiden tavallisesti pienempi tuotos, suuremmat tuotantokustannukset ja korkeammat markkinahinnat. Näistä toimenpiteistä tulisi kuitenkin tehdä tutkimus, jossa arvioitaisiin muun muassa niistä julkiselle sektorille aiheutuvia potentiaalisia jälleenvakuutuskustannuksia.

23.

kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja tuottajaorganisaatioiden kanssa tiedon ja ymmärryksen lisäämiseksi YMP:n toisessa pilarissa tarjolla olevista riskinhallintavälineistä. Komitea kehottaa komissiota myös lisäämään YMP:n toisen pilarin riskinhallintavälineiden rahoitusta siten, että sen osuus on enemmän kuin nykyiset kaksi prosenttia toisen pilarin varoista.

24.

suosittaa kehittämään keskinäisiä rahastoja. Mallina voidaan käyttää – huolehtien kuitenkin oikeudenmukaisesta uudelleenjaosta alueiden ja toimialojen välillä – YMP:n vuoden 2013 uudistuksen yhteydessä luotua tulojen vakauttamisvälinettä, jonka vain kaksi jäsenvaltiota (Unkari ja Italia) ja yksi alue (Kastilia ja Léon, Espanja) ovat sisällyttäneet maaseudun kehittämisohjelmaansa vuosiksi 2014–2020. Rahastot suojaisivat tilan bruttomarginaalin jyrkältä laskulta (yli 30 prosenttia), joka arvioidaan verrattuna kolmeen tai viiteen edelliseen vuoteen. Näin suuria tappioita on vaikea kattaa pelkästään maataloustuottajien säästöillä, eikä niiltä myöskään voida suojautua Yhdysvalloissa käytössä olevan liikevaihtovakuutuksen kaltaisella välineellä, joka kattaa satotulojen jäämisen kylvöaikana tehtyä ennustetta pienemmäksi muttei sinänsä suojaa alhaisilta hinnoilta.

25.

suosittaa, että tulojen vakauttamisrahastot toteutettaisiin sektorikohtaisesti tuotannonalojen integroimiseksi tehokkaammin kansallisella tai jopa monikansallisella tasolla, jotta yhteistä vastuuta riskeistä voidaan laajentaa ja kustannuksia alentaa. Kussakin jäsenvaltiossa olisi siten peltokasvirahasto, maitorahasto, hedelmä- ja vihannesrahasto jne.

26.

kehottaa jäsenvaltioita testaamaan tulojen vakauttamisrahaston toimintaa ennen sen laajamittaista käyttöönottoa tällaisiin järjestelmiin liittyvien käytännön täytäntöönpano- ja toimintavaikeuksien vuoksi (kirjanpitotietojen kerääminen tiloilta, jälleenvakuutuksen tarve jne.).

27.

korostaa, että edellä kuvatut kolme riskinhallintavälinettä – säästöt, vakuutukset, tulojen vakauttamisrahastot – täydentävät toisiaan ja että niitä tulisi mahdollisuuksien mukaan soveltaa yhdessä vankan ja johdonmukaisen turvaverkon luomiseksi hintojen ailahtelua vastaan ja jotta voidaan vaikuttaa siihen, että maataloustuottajia koettelevia kriisejä olisi harvemmin ja ne olisivat lievempiä.

28.

katsoo, että suorien tukien määrät tulisi yhdenmukaistaa kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, jotta tuottajilla olisi samankaltaiset edellytykset vastata hintojen ailahteluun.

29.

on vakuuttunut siitä, että suorat tuet tulisi säilyttää YMP:n välineenä vuoden 2020 jälkeenkin, jotta voidaan auttaa turvaamaan ja vakauttamaan maatilojen tulot ja korvaamaan Euroopan unionissa sovellettavista korkeista vaatimuksista aiheutuvia kustannuksia.

30.

ehdottaa, että jos seuraavassa YMP:n uudistuksessa päätetään alentaa ensimmäisen pilarin suoria tukia ja käyttää näin vapautuvat summat riskinhallintaan, maataloustuottajille jaettaisiin ”kuponkeja”, joiden arvo olisi tietty prosenttiosuus perustuista. Kuponkien käyttö olisi maataloustuottajille vapaaehtoista, ja maataloustuottajat voisivat käyttää kupongit haluamallaan tavalla: säästöihin, vakuutuksiin tai keskinäisiin rahastoihin. Tällaisella järjestelmällä voitaisiin nostaa riskinhallintavälineiden rahoitusta heikentämättä YMP:n ensimmäisen pilarin budjetin vakautta (2).

31.

pyytää Euroopan komissiota toteuttamaan yksityiskohtaisen tutkimuksen eri vaihtoehdoista riskinhallintavälineiden valikoiman laajentamiseksi ja tarkastelemaan erityisesti säästöjä, vakuutuksia ja tulojen vakauttamiseen tarkoitettuja keskinäisiä rahastoja. Tutkimuksessa kartoitettaisiin kunkin välineen seuraukset, edut ja rajat asetettujen kriteerien valossa. Siinä analysoitaisiin myös erilaisia riskinhallinnan kehittämisstrategian rahoitusskenaarioita, joista yksi on kohdassa 30 esitetty kuponkijärjestelmä.

32.

katsoo, että julkisella politiikalla on edistettävä eurooppalaisten maatilojen lisäarvon nostamista ja parannettava samalla maatalouskäytänteiden kestäväpohjaisuutta ympäristön kannalta, jotta tilat eivät olisi niin alttiina maailmanmarkkinahintojen ailahtelulle ja jotta maatalous osallistuisi ekologiseen siirtymään, joka tarvitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, sen seurauksiin mukautumiseksi ja ekosysteemeihin kohdistuvan paineen vähentämiseksi.

33.

korostaa tässä yhteydessä, että erityistä huomiota on kiinnitettävä syrjäisimpien alueiden maatalousalaan, joka edellyttää erityisiä, mukautettuja ja erillisiä toimenpiteitä, kun otetaan huomioon niiden ainutlaatuiset ominaispiirteet, jotka tunnustetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa.

34.

ottaa huomioon, että eurooppalainen maatalous on hyvin monimuotoista: suurin osa tiloista myy tuotantonsa unionin sisämarkkinoilla, kun taas osa vie suoraan tai välillisesti osan tuotannostaan kolmansiin maihin.

35.

katsoo, että monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää, sillä maataloustuotannon myynti osittain kolmansiin maihin auttaa säilyttämään tarjonnan ja kysynnän tasapainon unionin sisämarkkinoilla ja tarjoaa Euroopan unionille, joka on maailman suurin maatalouselintarvikkeiden viejä, mahdollisuuden hyötyä elintarvikkeiden kysynnän maailmanlaajuisesta määrällisestä ja laadullisesta kasvusta.

36.

katsoo, että maatilojen lisäarvoa voidaan nostaa pääasiassa kahdella tavalla: i) Lisätään maatalouden tuottavuutta – joka vaikuttaa tietyillä aloilla huolestuttavan heikolta – tehostamalla maataloustuotantoa kestäväpohjaisesti, tuottamalla enemmän vähemmillä tuotantopanoksilla tai vähentämällä tuotannontekijöiden ostamista tilojen riippumattomuuden parantamiseksi. Tämä edellyttää innovatiivisten ja joustavampien tuotantojärjestelmien omaksumista täsmäviljelyn, yksinkertaistetun maanmuokkauksen, vuoroviljelyn tai viljelyn monipuolistamisen avulla sekä parantamalla laidunjärjestelmien tai muiden käytänteiden arvostusta. ii) Kannustetaan kehittämään alueellistettuja elintarvikejärjestelmiä, joilla vastataan eurooppalaisten kuluttajien kysynnän kasvuun ja joiden avulla voidaan osittain suojautua maatalouden raaka-aineiden maailmanmarkkinoiden ailahtelulta kehittämällä lähimarkkinoita (kouluruokalat, ravintolat, suoramyynti), erikoismarkkinoita ja laatutuotantoa sekä suosimalla ympäristöä kunnioittavia tuotantotapoja (luomuviljely ja muut lähestymistavat).

37.

suosittaa, että maataloustuottajia kannustetaan YMP:n ja kansallisen politiikan keinoin harkitsemaan molempia vaihtoehtoja alueiden ja paikallisyhteisöjen tuella.

9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/41

1.

suhtautuu myönteisesti audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tarkistukseen ja siihen, että Euroopan komissio pitää useita vuonna 2015 annetussa aihetta käsittelevässä alueiden komitean lausunnossa esitetyistä ehdotuksista kiinnostavina.

2.

suhtautuu myönteisesti muutokseen, joka koskee poikkeamista alkuperämaaperiaatteesta ja jonka ansiosta kohdemaan edut voidaan ottaa huomioon selkeämpien ja yksinkertaisempien menettelyjen avulla.

3.

pitää kuitenkin valitettavana, ettei uudessa direktiivissä oteta huomioon alueellista ulottuvuutta alueiden komitean aiemmin suosittamalla tavalla, joka auttaisi nostamaan esiin eurooppalaiset kulttuuri-identiteetit, rajat ylittävät yhteistuotannot Euroopan unionissa sekä paikalliset luovat innovaatiot.

4.

korostaa lisäksi tarvetta ottaa paikallis- ja alueyhteisöt mukaan direktiivin täytäntöönpanovaiheeseen, sillä ne ovat tärkeässä asemassa audiovisuaalisten mediapalvelujen alalla. Ne omistavat monissa jäsenvaltioissa mediapalveluyhtiöitä, joita ei tästä syystä luokitella mikro- tai pieniin yrityksiin.

5.

painottaa jälleen, että kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus sekä julkisesta vallasta että audiovisuaalialan toimijoista ja poliittisista puolueista on Euroopan audiovisuaaliseen mediaan sovellettavan sääntelyn perusta, joka jokaisen jäsenvaltion tulee taata kaikin tavoin ja joka on tärkein tae tiedotuksen monipuolisuudesta ja moniarvoisista mediamarkkinoista Euroopassa, jäsenvaltioissa sekä alue- ja paikallistasolla.

6.

on tyytyväinen siihen, että tarkistetun direktiivin soveltamisalaa laajennetaan kattamaan videonjakoalustat, joilla on yhä tärkeämpi asema audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajien joukossa.

7.

on huolissaan siitä, että ehdotetuissa videonjakoalustoihin sovellettavaa tuomiovaltaa koskevissa säännöksissä ei selkiytetä tilannetta, jossa palveluntarjoajalla ei ole mitään syytä sijoittautua Euroopan unionin alueelle vaikka palvelua tarjotaan Euroopan kansalaisille.

8.

toteaa, että sisältöjen jälleenmyynti infrastruktuurin ulkopuolella (avoimen internetin kautta tapahtuva jakelu), joka edustaa yhä suurempaa osaa audiovisuaalisten mediapalvelujen markkinoista, tapahtuu nykyisin oikeudellisesti epäselvissä olosuhteissa. Komitea kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota tähän käytäntöön liittyvän oikeudellisen tilanteen selkiyttämiseen tulevissa tiedotusvälineitä ja viestintää koskevissa säännöksissä ja erityisesti tarkistettaessa sähköistä viestintää koskevia säännöksiä.

9.

pyytää jälleen Euroopan komissiota kiinnittämään huomiota kieli- ja kulttuurivähemmistöihin, jotka kohtaavat esteitä pyrkiessään käyttämään omankielisiään audiovisuaalisia mediapalveluja.

10.

katsoo, että ERGAn menettelyissä olisi otettava huomioon eräiden sääntelynäkökohtien alueelliset ulottuvuudet ja noudatettava alueperiaatteita.

11.

on tyytyväinen siihen, että tarkistetussa direktiivissä vahvistetaan ja yhdenmukaistetaan alaikäisten suojaa komitean aiemmin antamassa suosituksessa esitetyn pyynnön mukaisesti. Komitea pyytää jälleen, että ryhdytään kannustaviin toimenpiteisiin erityisesti lapsille suunniteltujen ja mukautettujen sisältöjen edistämiseksi sekä kannustetaan audiovisuaalialan toimijoiden ja kasvatusalan väliseen kumppanuuteen digitaalisessa toimintaympäristössä.

12.

muistuttaa pitävänsä tärkeänä mediakasvatussisältöjen edistämistä erityisesti, kun on kyse uusista tiedotusvälineistä.

13.

korostaa, että medialukutaidon kehittämiseen olisi suunnattava enemmän resursseja, jotta audiovisuaaliset mediapalvelut eivät tarjoaisi vain samaa vaan että niissä tulisivat esiin myös alueiden taloudelliset, kaupalliset ja kulttuuriset rakenteet ja erityispiirteet.

14.

on huolissaan siitä, että ehdotetussa säädöksessä ei käsitellä tiedotusvälineiden omistussuhteiden läpinäkyvyyttä, mediavallan keskittymistä eikä eturistiriitoja, vaikka kaikilla näillä asioilla on suuri vaikutus tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja vapauteen.

15.

on tyytyväinen siihen, että direktiivin muutoksessa joustavoitetaan mainosaikasäännöksiä ja nimenomaan laajennetaan säädöksen soveltamisalaa kattamaan ei-lineaariset audiovisuaaliset mediapalvelut.

16.

kannattaa sitä, että mikro- ja pienyrityksiä ei velvoiteta tukemaan rahallisesti eurooppalaisten teosten edistämistä. Komitea huomauttaa komissiolle kuitenkin, että monet paikalliset ja alueelliset televisiokanavat, jotka levittävät ohjelmiaan internetsivuillaan tilattavina audiovisuaalisina mediapalveluina, eivät kuulu tähän ryhmään.

17.

on tyytyväinen siihen, että tarkistetussa direktiivissä taataan tasapuoliset edellytykset eurooppalaisille teoksille tilauspalveluissa, joissa eurooppalaisille teoksille on varattava vähintään 20 prosenttia palveluntarjoajien ohjelmaluetteloista.

18.

korostaa, että palveluntarjoajille tilauspalveluissa asetettu 20 prosentin vaatimus ei riitä, vaan lisäksi on varmistettava, että teokset löytyvät helposti ja ovat käyttäjien saatavilla.

19.

korostaa, että vaikka ehdotus vaikuttaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaiselta, on pidettävä kiinni yhdenmukaisen vähimmäistasoon tähtäävästä toimintamallista ja yhteistyömekanismeista, ja tämän mukaisesti kansallisia sääntelyviranomaisia koskeviin säännösehdotuksiin on jätettävä riittävästi liikkumavaraa valtiotason ja valtiotasoa alempien tasojen päätöksentekoa varten.

9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/55

1.

on tyytyväinen kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevaan Euroopan komission toimintasuunnitelmaan (1), sillä eurooppalaisen yhteiskunnan moninaisuus on jatkuvasti kasvussa ja heidät on välttämätöntä kotouttaa yhteiskuntaamme. Komitea korostaa kotouttamisen merkitystä vastavuoroisena prosessina, johon osallistuvat sekä kolmansien maiden kansalaiset että vastaanottava yhteiskunta.

2.

katsoo, että kotouttamista tulee pitää dynaamisena, vuorovaikutteisena ja ajallisesti rajattuna prosessina, joka antaa kolmansien maiden kansalaisille mahdollisuudet tulla täysipainoisesti osallisiksi vastaanottavassa yhteiskunnassa ja työskennellä tullakseen itsenäisesti toimeen. Lisäksi komitea kannustaa vuorovaikutukseen vastaanottavan yhteisön kanssa ja osallistumiseen sen jäsenenä.

3.

tähdentää, että kotouttaminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään (SEUT) (2). Näin ollen EU:n tasolla voidaan suunnitella kannustimia ja tukia jäsenvaltioiden toimille, joiden tarkoituksena on edistää näiden alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista niin, että jäsenvaltioiden lakeja ja asetuksia ei yhdenmukaisteta. Komitea kehottaa jatkamaan toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvontaa ja muistuttaa, että jäsenvaltioiden toimien tällä alalla on oltava EU:n säännöstön mukaisia maahanmuuttajien kotouttamista koskevat yhteiset perusperiaatteet mukaan lukien.

4.

toteaa, että tosiasiallista kotouttamispolitiikkaa toteutetaan ennen kaikkea kansalaisia lähellä olevilla poliittisilla tasoilla. Monitasoisen hallinnon toimintamalli on sen vuoksi mitä soveltuvin, ja tällöin tulee luonnollisesti kiinnittää erityistä huomiota paikallis- ja alueviranomaistahoihin, koska nämä joutuvat välittömimmin tekemisiin kotouttamiseen liittyvien haasteiden ja mahdollisuuksien kanssa.

5.

huomauttaa, että poliittisessa keskustelussa on tärkeää käyttää asianmukaista terminologiaa erilaisiin tulokasryhmiin viitattaessa. Toimintasuunnitelmassa käsitellään ainoastaan sellaisia tulokkaita (muuttajia, pakolaisia ja toissijaisen suojeluaseman saaneita henkilöitä), jotka ovat EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia ja oleskelevat EU:n alueella laillisesti. Toimintasuunnitelma ei näin ollen koske EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia, joilla on maahanmuuttajatausta kolmansista maista tulleiden vanhempiensa tai isovanhempiensa kautta, eikä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneitä EU:n kansalaisia ja heidän perheenjäseniään.

6.

korostaa, että kotouttaminen ei voi olla muista erillinen politiikanala vaan että se on jo lähtökohdiltaan kosketuksissa mm. sellaisten perinteisten politiikanalojen kuin koulutus, työ, hyvinvointi, kansanterveys ja asuminen kanssa ja että kotouttamispolitiikkaa tulisikin ihannetapauksessa toteuttaa laaja-alaisesti, jolloin kullakin politiikanalalla kiinnitetään huomiota kotouttamiseen liittyviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

7.

painottaa, että kotouttaminen on kahdensuuntainen prosessi, jolla on kehyksenään sanoma oikeuksista ja velvollisuuksista. Tämän tulee koskea sekä kolmansien maiden kansalaisia että vastaanottavaa yhteisöä, joiden molempien täytyy kantaa vastuunsa.

8.

korostaa, että ihannetapauksessa kotoutuminen on turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan huipentuma ja että toimintasuunnitelmaa ei näin ollen saa tarkastella erillään esimerkiksi Euroopan komission esittämistä Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskevista ehdotuksista (3) ja Euroopan muuttoliikeagendaan kuuluvasta uudesta kumppanuuskehyksestä kolmansien maiden kanssa (4).

9.

tiedostaa, että työ on olennainen tekijä kolmansien maiden kansalaisten integroitumisessa yhteiskuntaan, ja kytkeekin laillista muuttoliikettä koskevaan komission ehdotukseen sisältyvän ajatuksen ”sinisestä kortista” aikomukseen tarkistaa kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten annettua direktiiviä (5).

10.

yhtyy komission arvioon, että kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisen epäonnistuminen merkitsisi valtavaa tappiota sekä kolmansien maiden kansalaisille että vastaanottavalle yhteisölle ja että kotouttamisen epäonnistumisen yhteiskunnalliset ja taloudelliset kustannukset saattaisivat hyvinkin kohota arvoltaan kotouttamispolitiikkaan tehtyjä investointeja ja sen kartuttamaa potentiaalia suuremmiksi.

11.

on vakuuttunut siitä, että hyvä kotouttamispolitiikka kuuluu välttämättömiin edellytyksiin, jotta pystytään puuttumaan siihen, että kolmansien maiden kansalaisten saavutukset työmarkkinoilla, koulutuksessa, tulotasossa, asumisessa sekä terveyden, yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja sosiaalisen koheesion alalla ovat suhteellisesti vaatimattomampia, kuten OECD:n indikaattorit osoittavat (6).

12.

asettuu tukemaan komission kehotusta räätälöidympään lähestymistapaan ja on vakuuttunut, että kotouttamispolitiikassa täytyy kiinnittää enemmän huomiota moninaisuuteen kolmansien maiden kansalaisten eri ryhmien keskuudessa ja niiden erilaisiin tarpeisiin. Hyvä kotouttamispolitiikka perustuu näin ollen räätälöintiin, eikä siinä lähdetä yleispätevän ratkaisun ajatuksesta. Tulee ottaa lukuun muun muassa kielitaito, kulttuuritausta, koulutustaso, oleskelun arvioitu kesto, muuton syy, osaaminen, työkokemus ja mahdolliset koituneet traumat. Paikallis- ja alueviranomaisilla on hyvät mahdollisuudet mukauttaa toimintansa kolmansien maiden kansalaisten välisiin suuriin eroavuuksiin ja näiden erityisiin tarpeisiin, ja ne voivat muodostaa foorumin, jolla pystytään vaihtamaan alaa koskevaa tietoa ja kokemuksia. Alueiden komitea viittaa tässä yhteydessä hyviin käytänteisiin, joissa toiminta on yksilölähtöistä ja joissa sovelletaan kolmansien maiden kansalaisten tarpeisiin räätälöityjä integroitumis- ja kotouttamiskursseja.

13.

on tyytyväinen komission ja Euroopan parlamentin (7) ilmaisemaan vakaumukseen, ettei kotouttamispolitiikkaa yleensä eikä varsinkaan toimintaa pakolaisten työmarkkinoille integroimiseksi saa harjoittaa muiden, vastaanottavassa yhteisössä arassa asemassa olevien ryhmien hyväksi harjoitettavan politiikan kustannuksella.

14.

korostaa, että eurooppalainen yhteiskunta perustuu sellaisiin perustavan tärkeisiin normeihin ja arvoihin kuin demokratia, oikeusvaltio, ilmaisun- ja uskonnonvapaus, miesten ja naisten tasa-arvo, ihmisoikeudet, yhteisvastuu, suvaitsevaisuus jne. Komitea onkin hyvillään siitä, että kotouttamisen ja näiden normien ja arvojen suhdetta käsiteltiin yleisten asiain neuvoston oikeusvaltioaiheisessa kokouksessa 24. toukokuuta 2016 (8), ja kehottaa EU:n tulevia puheenjohtajavaltioita (Malta, Viro) jatkamaan vuoropuhelua, jotta voidaan lisätä jäsenvaltioiden, EU:n toimielimien, paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välistä ymmärrystä näiden normien ja arvojen suojelusta ja siitä, kuinka niistä voi tulla kotouttamisen osatekijä.

15.

on vakuuttunut siitä, että kotoutumisen onnistumiseksi on olennaista, että niin kolmansien maiden kansalaiset kuin vastaanottavan yhteisön jäsenet ymmärtävät ja hyväksyvät nämä eurooppalaiset normit ja arvot. Tämä käy yksiin sen ajatuksen kanssa, että kotouttamispolitiikkaan on mitä aiheellisinta kytkeä käytännön integraatio ja yhteisöjen kehittäminen ja että siksi on eri tasoilla kehitettävä ja tuettava keskinäisen ymmärryksen lisäämiseen soveltuvia välineitä EU:lta saatavan tarkoituksenmukaisen tuen avulla. Yksi tällainen väline on kansalaiskasvatus, jota voidaan tarjota perinteisinä kursseina ja innovatiivisten opetusmuotojen välityksellä.

16.

toteaa, että on kehitettävä edelleen mekanismeja, jotka vahvistavat yhtäältä kaikkien EU:n alueiden välistä solidaarisuutta ja yhteistyötä ja toisaalta eri viranomaisten ja erityisasiantuntijoiden välistä yhteistyötä. Tiedon jakaminen jäsenvaltioiden hallituksille, joilla on toimivaltaa turvapaikka-asioissa, on olennaisen tärkeä tehtävä.

17.

viittaa tässä yhteydessä hyviin perustason integraatiokäytänteisiin, joiden puitteissa kolmansien maiden kansalaisille tarjotaan kansalaiskasvatuksen kursseja näiden perehdyttämiseksi vuorovaikutteisesti eurooppalaisiin normeihin ja arvoihin sekä vastaanottavan yhteisön elintapoihin. Tavoitteena on antaa heille tukea, jotta he pystyvät hankkimaan tarvittavat välineet tullakseen täysimääräisesti osallistuviksi yhteisön jäseniksi.

18.

ehdottaa, että kartoitetaan eri EU:n jäsenvaltioissa toteutetut aloitteet, joissa kolmansien maiden kansalaisia pyydetään allekirjoittamaan sitoutumista ja osallistumista koskeva vakuutus, joka käsittää muun muassa perusnormit ja -arvot, ja tiedustellaan kuinka tällaiset aloitteet vaikuttavat kyseiseen yhteiskuntaan sekä jaetaan tällaisista ohjelmista saadut tulokset ja kokemukset, jotta paikallis- ja alueviranomaiset voivat hyödyntää niitä. Komitea korostaa, että kolmansien maiden kansalaisten lisäksi myös paikallisväestön olisi aktiivisesti sitouduttava perusnormeihin ja -arvoihin.

19.

toistaa, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, jossa myös vastaanottavalla maalla on tehtävä täytettävänään. Tässä yhteydessä tulee vastaanottavan yhteisön antaa esteitä poistamalla kolmansien maiden kansalaisille mahdollisuus osallistua vastaanottavan yhteisön elämään ja saattaa peruspalvelut näiden ulottuville ja tarjota kotoutumiskeinoja kolmansien maiden kansalaisten yhteiskuntataitojen kartuttamiseksi riittävälle tasolle. Erityisesti perhekuntina muuttavien tapauksessa vastaanottava yhteisö voi omaksua tärkeän roolin kotoutumisprosessissa. Tämä tarkoittaa ensi kädessä jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia, mutta näiden lisäksi tärkeitä kumppaneita kotouttamispolitiikan saralla ovat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, kansalaisyhteiskunta, yksityissektori, uskonnolliset yhteisöt tai etnisten vähemmistöjen yhteisöt vastaanottavan yhteisön piirissä.

20.

toteaa lisäksi, että kaikilla edellä mainituilla toimijoilla on vastuu vastaanottavan yhteisön valmistamisesta kolmansien maiden kansalaisten saapumiseen ja myötämielisyyteen kannustamisesta, ja korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää informoida vastaanottavaa yhteisöä asianmukaisesti.

21.

on vakuuttunut, että kotouttamisprosessi on mahdollisuuksien mukaan paras käynnistää niin nopeasti kuin suinkin, jopa jo siinä vaiheessa, kun kolmannen maan kansalainen on vielä alkuperämaassaan.

22.

toteaa, että vastaanottavan maan kielen osaaminen on välttämätön edellytys asianmukaiselle kotoutumiselle ja että uuden kielen oppiminen vie monesti oman aikansa. Niinpä monet EU:n jäsenvaltioista järjestävät jo nykyään kielikursseja tai -kokeita ennen kolmansien maiden kansalaisten saapumista vastaanottavaan maahan. Siten kolmansien maiden kansalaisten vastaanottavassa maassa paikallista kieltä hallitsemattomana viettämä aika jää mahdollisimman lyhyeksi tai jopa puuttumaan kokonaan, mikä helpottaa vuorovaikutusta paikallisen vastaanottavan yhteisön kanssa. Tätä ei tietenkään voida pitää edellytyksenä suojelun myöntämiselle pakolaisille tai toissijaiseen suojeluun oikeuttavan aseman saaneille henkilöille.

23.

huomauttaa räätälöintiperiaatteen edellyttävän kolmansien maiden kansalaisten vastaanottohaastattelua, jotta pystytään hankkimaan asianmukaisemmin käsitys näiden ja vastaanottavan yhteisön odotuksista. Nämä vastaanottohaastattelut tulisi mahdollisuuksien mukaan suorittaa osittain jo alkuperämaassa, jotta kolmannen maan kansalainen pystyy vastaanottavaan yhteisöön saavuttuaan omistautumaan kokonaan varsinaiselle kotoutumisprosessille.

24.

tähdentää, että tarvitaan oheistoimenpiteitä vastaanottavan yhteisön informoimiseksi kolmansien maiden kansalaisten saapumisesta, eritoten kun on kyse pakolaisten uudelleensijoittamisesta paikkakunnalle.

25.

on hyvillään siitä, että komissio on kohdistanut huomionsa koulutukseen yhtenä keskeisistä politiikanaloista pyrittäessä harjoittamaan tuloksekasta kotouttamispolitiikkaa, ja kehottaa näiltä osin pitämään jatkuvasti huolta toissijaisuusperiaatteen toteutumisesta.

26.

korostaa, että vastaanottavan yhteisön virallisten kielten oppiminen on ensisijainen seikka, jotta kolmansien maiden kansalaiset ja näiden lapset kykenisivät mahdollisimman nopeasti kanssakäymiseen vastaanottavan yhteisön kanssa, puolustaakseen oikeuksiaan ja suoriutuakseen velvollisuuksistaan. Myös tältä osin on tärkeää panostaa kolmannen maan kansalaisen profiilin ja erityisten tarpeiden mukaan räätälöityyn koulutukseen.

27.

viittaa muunkielisten kolmansien maiden kansalaisten ensikoulutuksen hyviin käytänteisiin alemman ja ylemmän perus- ja keskiasteen opetuksessa. Kouluilla on näet mahdollisuus tarjota kolmansien maiden kansalaisille räätälöityä opetusta omassa luokassaan, tarjoamalla erityistukea normaalissa luokkaympäristössä tai soveltamalla näiden yhdistelmää (9).

28.

viittaa kielierojen vaikutusta tasoittavien toimenpiteiden hyviin käytänteisiin – esimerkkinä sosiaalista palvelua tarjoavat kääntäjät ja tulkit, jotka auttavat opettajia ja kouluavustajia huolehtimaan siitä, että kolmansien maiden kansalaiset, jotka eivät vielä hallitse vastaanottavan maan kieltä, kykenevät kuitenkin aktiiviseen vuorovaikutukseen niiden oppilaitosten kanssa, joissa heidän lapsensa ovat oppilaina.

29.

on tyytyväinen komission ehdotukseen, että tutkitaan edelleen mahdollisuuksia järjestää ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutuksessa yhteiskuntatiedon kursseja, koska jokaisen tulee saada tietoa yhteiskunnan laeista, kulttuurista, normeista ja arvoista. Komitea ehdottaa, että näin tehdään myös aikuis- ja ammatillisessa koulutuksessa.

30.

kehottaa kiinnittämään kohderyhmien joukossa erityistä huomiota 16–18-vuotiaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joiden oppivelvollisuusaika on usein lopuillaan ja joilla ei monesti vielä ole ammatillisten tai korkea-asteen opintojen harjoittamiseen tai työmarkkinoilla menestymiseen riittäviä valmiuksia.

31.

pitää hyvänä, että komissio toteaa työmarkkinoille integroitumisen yhdeksi tärkeimmistä kolmansien maiden kansalaisten yhteiskuntaan sijoittumisen ja osallisuuden mahdollisuuksia edistävistä tekijöistä, kun muistetaan kolmansien maiden kansalaisten, eritoten naispuolisten, yleisesti ottaen alhainen työllisyysaste kyseisessä maassa syntyneeseen väestöön verrattuna (10).

32.

kehottaa perustamaan järjestelmiä, jotka mahdollisesti käsittävät harjoittelumahdollisuuksia sekä neuvontaa ja oikeudellista apua ja joiden myötä kolmansien maiden kansalaiset pääsevät mahdollisimman nopeasti mukaan työmarkkinoille. Tämä tarjoaa mahdollisuuden harjoitella kieltä käytännössä yhteyksissä työtovereihin ja siten luoda verkostoja, jotka voivat johtaa työpaikan saantiin ja avata mahdollisuuden itsenäiseen toimeentuloon.

33.

on tyytyväinen toimiin, joilla koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoille integroinnin puitteissa annetaan oppivelvollisuusajan ohittaneille kolmansien maiden kansalaisille vielä mahdollisuus ammatillisesti suuntautuneeseen peruskoulutukseen ja joilla heidän koulutusvalmiuksiaan parannetaan.

34.

on vakuuttunut, että kohdennettu taloudellisista syistä tapahtuva työvoiman muutto voi myötävaikuttaa niiden haasteiden voittamiseen, jotka liittyvät työikäisen väestön ikääntymiseen, helpottaa tietyntyyppisestä työvoimasta vallitsevaa pulaa ja vähentää sosiaaliturvajärjestelmiimme kohdistuvaa painetta. Komitea korostaa kuitenkin, että pakolaisten vastaanottoa ja siihen liittyvää kotouttamista ja perheenyhdistämisen periaatetta on pidettävä ensisijaisesti asioina, jotka ovat sekä vastaanottavan yhteiskunnan että muuttajan etujen mukaisia ja jotka perustuvat perusoikeuksiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin, eikä niitä saa esittää erheellisesti ratkaisuna työmarkkinaongelmiimme.

35.

toteaa tarpeen pystyä arvioimaan ja todentamaan kolmansien maiden kansalaisten taidot ja akateemiset ja ammatilliset tutkinnot nopeasti ja asianmukaisesti, koska on ensisijaisen tärkeää tarjota kolmansien maiden kansalaisille mahdollisuus osallistua työmarkkinoille tai valmentaa näitä siihen ammatillisen koulutuksen keinoin. Sen vuoksi on syytä seurata muun muassa sitä, millaisia ehdotuksia komissio laatii esityksensä ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle” (11) puitteissa.

36.

korostaa ”sininen kortti” -direktiivin (12) tarkistamiseen viitaten, että eurooppalaisille talouksillemme on olennaisen tärkeää, että pystymme houkuttamaan korkean osaamistason työntekijöitä tosiasiallisesti avoimiin työpaikkoihin.

37.

on hyvillään 16. maaliskuuta 2016 pidetystä pakolaiskriisiä käsitelleestä sosiaalialan kolmikantahuippukokouksesta, mutta kehottaa ottamaan myös opetusalan tahojen esittämät mielipiteet huomioon, koska ala on tärkeä kumppani, joka kykenee edistämään työmarkkinoille integroitumisesta ja kotoutumisesta käytävää keskustelua.

38.

painottaa uudelleen, että on tehtävä selkeä ero (taloudellisista syistä) muuttavien ja pakolaisten tai toissijaista suojelua saavien henkilöiden välillä varsinkin peruspalvelujen saatavuudesta käytävässä poliittisessa keskustelussa, koska eri kohderyhmien tarpeet saattavat poiketa toisistaan, jolloin pitää soveltaa kokonaan erilaista lähestymistapaa. Komitea korostaa kuitenkin, että on mahdollistettava kaikkien EU:ssa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten kotoutumisen onnistuminen.

39.

korostaa, että on kunkin jäsenvaltion harkittavissa, miten ne sosiaaliturvajärjestelmänsä järjestävät, ja panee merkille eri jäsenvaltioissa käytävän poliittisen keskustelun, jossa on suosittu vakuutusperiaatetta ja niin muodoin asetuttu kannattamaan tiettyjen sosiaalisten oikeuksien asteittaista kasvattamista, myös kolmansien maiden kansalaisten osalta, annettujen panosten pohjalta.

40.

kehottaa kiinnittämään terveydenhuollon alalla enemmän huomiota mielenterveyspalveluihin, joilla voi olla suuri merkitys niiden pakolaisten vastaanotossa ja kotouttamisessa, joilla on sotaan liittyviä ja muita traumaattisia kokemuksia. Tämä koskee erityisesti lapsia ja nuoria.

41.

on tietoinen siitä, että jäsenvaltioilla on oikeus edellyttää muuttajilta, jotka eivät ole kansainvälisen oikeuden nojalla oikeutettuja suojeluun, että nämä kykenevät vastaanottavaan yhteisöön saapuessaan huolehtimaan omasta toimeentulostaan ja ettei heillä näin ollen ole tarvetta turvautua sosiaaliturvajärjestelmään.

42.

toteaa, että on jatkuvasti kiinnitettävä riittävästi huomiota sosiaaliseen asuntotarjontaan, huolimatta siitä, että asukkaiden, olivatpa nämä sitten kolmansien maiden kansalaisia tai eivät, tulisi pystyä ajan mittaan tulemaan itsenäisesti toimeen ja sitä myötä hakeutumaan yksityisille asuntomarkkinoille.

43.

on hyvillään komission kannasta, että minkäänlaista kotouttamispolitiikkaa ei saa toteuttaa vastaanottavan yhteisön muiden, heikossa asemassa olevien ryhmien hyväksi tarkoitetun politiikan kustannuksella.

44.

on tyytyväinen siihen, että komissio panostaa tässä toimintasuunnitelmansa osiossa aktiiviseen kansalaisuuteen, jolloin kolmansien maiden kansalaiset eivät jää ikuisesti tulokkaiksi, vaan heistäkin tulee mahdollisimman nopeasti vastaanottavan yhteisön jäseniä riippumatta heidän kansallisuudestaan, mikä näin ollen kannustaa paitsi harjoittamaan kotouttamispolitiikkaa myös toteuttamaan integraatiota käytännön tasolla ja kehittämään yhteisöjä.

45.

jakaa komission käsityksen, ettei kotoutumisessa ole kysymys ainoastaan kielen osaamisesta ja työllistymisestä vaan myös aktiivisesta osallistumisesta yhteiskuntaelämään ja kansalaisyhteiskuntaan. Tästä syystä on hyvin tärkeää, ettei kolmansien maiden kansalaisten kotoutuminen ole pelkästään poliittisten tahojen tarjoamaa tai edellyttämää vaan että myös kansalaisyhteiskunta osallistetaan asiaan.

46.

katsoo, että sen lisäksi, että kolmansien maiden kansalaiset opettelevat vastaanottavan yhteiskunnan viralliset kielet muodollisen koulutuksen välityksellä, antaa kanssakäyminen kansalaisyhteiskunnan kanssa heille välttämättömät epäviralliset puitteet uusien kielten käyttämiseen ja harjoitteluun ja että tällä tavoin he harjaantuvat hyvin käytännönläheisesti näiden kielten käyttäjäksi.

47.

on komission tavoin vakuuttunut siitä, että kolmansien maiden kansalaisten aktiivinen osallistuminen vastaanottavan yhteisön kansalaisyhteiskunnan toimintaan edistää näiden ja vastaanottavan yhteisön vuoropuhelua ja keskinäistä ymmärtämystä, kasvattaa hyväksyntää vastaanottavan yhteisön piirissä ja lannistaa syrjintää ja rasismia.

48.

tukee komission jäsenvaltioille osoittamaa kehotusta valvoa syrjinnältä ja rasismilta suojelua koskevien oikeuksien toteutumista ja kannustaa harjoittamaan aktiivista tasa-arvo- ja syrjimättömyyspolitiikkaa yhteisen kansalaisuuden periaatteen lujittamiseksi.

49.

on tyytyväinen komission pyrkimyksiin painottaa voimakkaammin hyvien käytänteiden keskinäistä vaihdantaa muokattaessa nykyistä kotouttamisasioiden kansallisten yhteyspisteiden verkostoa eurooppalaiseksi kotouttamisasioiden verkostoksi, erityisesti yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja paikallis- ja alueviranomaisten kanssa.

50.

pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että eurooppalaisesta kotouttamisasioiden verkostosta tehdään foorumi, jonka avulla edistetään ja tuetaan yhteistyötä ja yhteisvastuullista toimintaa eri tasojen eli valtio-, alue- ja paikallistason välillä kotouttamispolitiikkojen määrittelyssä sekä toimivallan koordinoinnissa ja jaossa (13).

51.

pahoittelee – riippumatta siitä, että kyse on jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan kuuluvasta asiasta – sitä, että nämä ovat monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 puitteissa osoittaneet vähemmän määrärahoja kotouttamistarkoituksiin kansallisten ohjelmiensa kautta turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa (AMIF-rahasto) varten, vaikka tarpeet ovat selvästi kasvaneet, eikä vähiten tämänhetkisen muuttoliike-, turvapaikka- ja humanitaarisen kriisin yhteydessä.

52.

on hyvillään siitä, että komissio pyrkii vuoden 2017 talousarvioesityksessä korottamaan EU:n jäsenvaltioille AMIF-rahaston kautta toteutettavaa kotouttamispolitiikkaa varten myöntämää taloudellista tukea.

53.

on vakuuttunut siitä, että on tarpeen saada aikaan yhteisvaikutuksia sellaisten erilaisten EU-rahastojen välillä, joiden avulla pystytään tukemaan kotouttamispolitiikkaa. Tämä koskee ensi kädessä luonnollisesti AMIF-rahastoa, mutta tietynlaisia kotouttamishankkeita lienee mahdollista toteuttaa myös seuraavien rahastojen puitteissa: sisäisen turvallisuuden rahasto (ISF-rahasto), Euroopan sosiaalirahasto (ESR), Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) ja vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto (FEAD-rahasto) (14).

54.

kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan erityisen kotouttamista koskevan temaattisen tavoitteen asettamista vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan puitteissa, jotta voidaan varmistaa ERI-rahastovarojen entistä tehokkaampi ja kohdennetumpi käyttö kotouttamishankkeisiin. Hallintoviranomaisille olisi annettava vuosien 2014–2020 ohjelmasuunnittelua varten mahdollisimman selkeitä ja yksityiskohtaisia lisäohjeita siitä, millaisia kotouttamistoimia ERI-rahastoista käsin voidaan rahoittaa.

55.

kehottaa pitämään huolta siitä, että jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaistahojen ja kansalaisyhteiskunnan on mahdollisimman yksinkertaista esittää kansallisia ohjelmia koskevia ehdotuksia eri rahastojen yhteydessä, ja onkin tyytyväinen muun muassa komission ehdotukseen panostaa enenevästi kumppanuusmekanismien hyödyntämiseen.

56.

kehottaa hyödyntämään Interreg-aloitetta nykyistä laajemmin ja kohdennetummin kotouttamishankkeiden tukemisessa muun muassa siten, että aloitteeseen liittyvien toimenpideohjelmien sääntöjä ja painopisteitä muokataan. Komitea korostaa, että Euroopan alueellisella yhteistyöllä voi olla keskeinen rooli kotouttamispolitiikkojen kehittämisessä etenkin paikallistasolla, sillä sen avulla pystytään edistämään synergiaa ja hyvien käytänteiden vaihtoa.

57.

kehottaa komissiota supistamaan kontrollimekanismeihin liittyvää turhan raskasta hallintoa ja byrokratiaa niissä erilaisissa EU-rahastoissa, joita hyödynnetään kotouttamishankkeisiin, jotta jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten kaikki energia pystytään ohjaamaan tuloksekkaasti kotouttamispolitiikan toteuttamiseen kentällä, tinkimättä kuitenkaan perustellun tiukasta valvonnasta, jolla huolehditaan julkisten varojen tehokkaasta käytöstä.

58.

kehottaa komissiota laajentamaan kotouttamispolitiikan edellyttämän räätälöintiperiaatteen soveltamisen myös niiden erilaisten EU-rahastojen kontrollimekanismeihin, joita hyödynnetään kotouttamishankkeisiin, noudattaen kuitenkin tinkimättömästi perustellun ankaria valvontatoimia, joilla varmistetaan, että julkisten varojen käyttö tuottaa tulosta.

59.

toteaa uudelleen, että tosiasiallista kotouttamispolitiikkaa toteutetaan ennen muuta paikallis- ja alueyhteisöissä ja että ne joutuvat välittömimmin kohtaamaan integraatioon liittyvät mahdollisuudet ja haasteet.

60.

pyytääkin komissiota ottamaan huomioon paikallis- ja alueyhteisöjen erityistarpeet ja osallistamaan nämä yhteisöt aiempaa laajemmin EU:n laatimaan ja sen taholta harjoitettavaan kotouttamispolitiikkaan ja tukemaan niitä siinä tarkoituksessa maksimaalisesti.

61.

suosittaa, että komissio kannustaa jäsenvaltioita ja alueita toteuttamaan erityisesti yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, työmarkkinoille pääsyyn ja asumiseen liittyviä kotouttamistoimia ja tukee niitä tässä rahallisesti sekä edistää kotouttamistoimenpiteitä jo toteuttaneiden alueiden soveltamien hyvien käytänteiden vaihtoa, esimerkiksi hajautettua vastaanottoa.

62.

kehottaa tässä yhteydessä komissiota pitämään alueiden komiteaa, joka on Euroopan alue- ja paikallisyhteisöjen edustajista koostuva EU:n neuvoa-antava elin, etuoikeutettuna kumppaninaan, mutta pyytää komissiota kannustamaan myös muita yhteistyörakenteita paikallis- ja alueyhteisöjen, niiden yhteenliittymien tai muiden kumppanuusjärjestelyjen, verkostojen ja foorumien (kuten Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous, EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssi, neuvoa-antavat sekakomiteat, työryhmät, Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liitto, Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto yms.) kanssa, jotta paikallis- ja alueyhteisöiltä pystytään keräämään mahdollisimman paljon palautetta.

63.

kehottaa komissiota kutsumaan alueiden komitea osallistumaan aktiivisesti työhön, jota se tekee hyvien käytänteiden tukemiseksi ja niiden jakamiseksi paikallis- ja alueyhteisöjen keskuudessa erityisesti ennen lähtöä ja saapumista toteutettavan kotouttamispolitiikan alalla ja toteuttaessa kotouttamispolitiikkaa, joka koskee koulutusta, työmarkkinoita ja ammatillista koulutusta, peruspalvelujen saatavuutta sekä aktiivista osallistumista ja sosiaalista osallisuutta. Alueiden komitea viittaa tässä yhteydessä muun muassa teettämäänsä vertailevaan tutkimukseen, joka käsittelee kotouttamispolitiikkaa (15).

64.

kehottaa komissiota etenemään maahanmuuttoprosessin yhteydessä vailla huoltajaa olevia alaikäisiä koskevassa kysymyksessä, jonka hallinta kuuluu eräiden alueiden toimivaltaan, ja kehottaa komissiota myös kannustamaan jäsenvaltioita rasitteiden ja velvollisuuksien solidaariseen jakamiseen EU-, valtio- ja aluetason kesken. Komitea odottaa sen vuoksi kiinnostuneena komission uutta kattavaa strategiaa, jota on määrä toteuttaa jatkona ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevalle toimintasuunnitelmalle (2010–2014), kadonneiden tai vailla huoltajaa olevien lasten tilanteen huomioon ottamiseksi.

65.

on tyytyväinen siihen, että komissio mainitsee erityisesti SHARE-verkoston ja sen laatiman ”Share City” -koulutusohjelmahankkeen (16), joka tarjoaa paikallis- ja alueviranomaisille välineistön, joka on näiden tukena toteutettaessa kotouttamistoimia vastaanottavassa yhteisössä pakolaisten uudelleensijoittamisen yhteydessä.

66.

kehottaa komissiota kutsumaan alueiden komitea osallistumaan aktiivisesti uuteen eurooppalaiseen kotouttamisasioiden verkostoon, Euroopan muuttoliikefoorumiin, kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevaan kumppanuuteen EU:n kaupunkiagendan (17) puitteissa ja arvioimaan nk. integraatioindikaattoreita ja seuraamaan niiden kehittymistä.

9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/62