3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/1

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2, 3, 4, 6, 7 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 2, 3, 4, 18 ja 19 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat,

—

ottaa huomioon asiaankuuluvat YK:n ihmisoikeusvälineet, kuten 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, 10. joulukuuta 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen sekä siihen liittyvät pöytäkirjat ja 20. joulukuuta 2006 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta,

—

ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklan,

—

ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 (1) tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen,

—

ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (2) ja 20. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi" (COM(2010)0171),

—

ottaa huomioon EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä ja kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,

—

ottaa huomioon 1. lokakuuta 2010 annetun Brysselin julistuksen, joka hyväksyttiin parlamentin valiokuntien järjestämässä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kuudennessa tiedustelu- ja turvallisuuspalveluja käsittelevässä konferenssista,

—

ottaa huomioon terrorismin torjuntaan liittyvien salaisten pidätysten globaaleja käytänteitä koskevan YK:n yhteisen tutkimuksen, jonka ovat valmistelleet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevä YK:n erityisraportoija Martin Scheinin, kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevä YK:n erityisraportoija Manfred Nowak, mielivaltaisia pidätyksiä käsittelevä YK:n työryhmä varapuheenjohtajansa Shaheen Sardar Alin johdolla sekä tahdonvastaisia katoamisia tutkiva YK:n työryhmä puheenjohtajansa Jeremy Sarkinin johdolla (3),

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista käsittelevän erityisraportoijan raportin, jossa käsitellään tutkintakomissioiden selvityksiä kidutusmalleista tai -tavoista tai muusta huonosta kohtelusta (4),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevän YK:n erityisraportoijan Martin Scheininin raportin "Compilation of good practices on legal and institutional frameworks and measures that ensure respect for human rights by intelligence agencies while countering terrorism, including on their oversight" (5),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston toimet, erityisesti entisen ihmisoikeusvaltuutetun Thomas Hammarbergin ja Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen vastaisen komitean työn sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen asiaa koskevat päätöslauselmat, erityisesti päätöslauselman epäillyistä salaisista pidätyksistä ja vankien laittomista valtion sisäisistä siirroista Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa (6) ja päätöslauselman salaisista pidätyksistä ja vankien laittomista siirroista Euroopan unionin jäsenvaltioissa (7) sekä parlamentaarisen yleiskokouksen oikeusasioita ja ihmisoikeuksia käsittelevän komitean raportin valtionsalaisuuden ja kansallisen turvallisuuden väärinkäytöstä (8),

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiat Al-Nashiri vs. Puola, Abu Zubaydah vs. Liettua, Abu Zubaydah vs. Puola ja El-Masri vs. entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, jotka suuri jaosto käsitteli 16. toukokuuta 2012,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta parlamentille ja neuvostolle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten – Tukholman ohjelma" (9),

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2007 (10) ja 19. helmikuuta 2009 (11) antamansa päätöslauselmat Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen,

—

ottaa huomioon Guantánamosta antamansa päätöslauselmat, etenkin 9. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Guantánamosta: tuleva kuolemanrangaistusta koskeva päätös (12), 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Guantánamon pidätyskeskuksen vankien palauttamisesta ja uudelleensijoittamisesta (13) ja 13. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman Guantánamon vankien tilanteesta (14), sekä neuvoston 10. maaliskuuta 2004 antaman suosituksen vankien oikeudesta puolueettomaan oikeudenkäyntiin (15),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2009) ja tehokkaasta täytäntöönpanosta Lissabonin sopimuksen jälkeen (16),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n terrorisminvastaisesta politiikasta: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet (17),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtaja Jacques Barrot'n Strasbourgissa 17. syyskuuta 2008 pitämän puheen (18),

—

ottaa huomioon komission julkilausumat siitä, että asianomaisten jäsenvaltioiden on tutkittava niiden epäiltyä osallisuutta CIA:n luovutusta ja salaista vangitsemista koskevaan ohjelmaan sekä asiakirjoja, joista esittelijä on saanut tiedon komissiolta ja joihin sisältyvät muun muassa neljä Puolalle, neljä Romanialle ja kaksi Liettualle vuosina 2007–2010 lähetettyä kirjettä,

—

ottaa huomioon 15. lokakuuta 2003 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja parlamentille Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta: unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen (COM(2003)0606),

—

ottaa huomioon kirjeen, jonka EU:n puheenjohtajavaltio lähetti 29. marraskuuta 2005 Yhdysvaltojen ulkoministerille Condoleezza Ricelle ja jossa Yhdysvalloilta pyydettiin selvitystä näistä tiedoista (terrorismista epäiltyjen henkilöiden väitetystä pidätyksestä tai kuljetuksesta joissakin EU:n jäsenvaltioissa tai niiden kautta), jotta parlamenttien ja kansalaisten huolta voitaisiin lieventää,

—

ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 15. syyskuuta 2006 pitämän 2748. ja 2749. kokouksen, jossa keskusteltiin terrorismin torjunnasta ja salaisista pidätyskeskuksista,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvon 16. istunnossa 7. maaliskuuta 2011 annetun EU:n julkilausuman edellä mainitusta salaisia pidätyksiä koskevasta YK:n yhteisestä tutkimuksesta,

—

ottaa huomioon Villy Sovndalin, Gilles de Kerchoven ja Ben Emmersonin terrorismin torjunnasta ja ihmisoikeuksista laatiman artikkelin "Counter-terrorism and human rights", joka julkaistiin European Voice -lehden 19. maaliskuuta 2012 ilmestyneessä numerossa,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Ricen EU:n puheenjohtajavaltion 29. marraskuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen 5. joulukuuta 2005 antaman vastineen, jossa todettiin, että luovutus on keskeinen väline terrorismin torjunnassa ja että sen käyttö ei ole Yhdysvalloille tai sen silloiselle hallinnolle ainutkertaista ja jossa hän torjui epäilyt Yhdysvaltojen suorasta osallisuudesta kidutukseen ja korosti, että luovutuksen tarkoitus ei ole, että luovutettu henkilö joutuu kidutuksen kohteeksi, ja ottaa myös huomioon ulkoministeri Condoleezza Ricen ilmoituksen, jossa hän vakuutti, että Yhdysvallat kunnioittaa kumppanuusmaidensa suverentiteettiä (19),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen entisen presidentin George W. Bushin Valkoisen talon East Room -salissa 6. syyskuuta 2006 pitämässään puheessa esittämän tunnustuksen, joka koski CIA:n johtamaa luovutukseen ja salaiseen pidätykseen liittyvää ohjelmaa, johon sisältyvät myös ulkomailla suoritettavat operaatiot,

—

ottaa huomioon George W. Bushin muistelmat, jotka julkaistiin 9. marraskuuta 2010,

—

ottaa huomioon elokuussa 2009 julkaistun version CIA:n tarkastajan John Helgersonin vuonna 2004 laatimasta CIA:n Bushin aikakauden kuulusteluoperaatioita käsitelleestä raportista,

—

ottaa huomioon Punaisen Ristin kansainvälisen komitean vuonna 2007 laatiman ja vuonna 2009 julkisuuteen annetun raportin CIA:n pidättämän 14:n "arvokkaan vangin" kohtelusta,

—

ottaa huomioon useat kansallisen tason aloitteet, joilla selvitetään jäsenvaltioiden osallisuutta CIA:n luovutukseen ja salaiseen vangitsemiseen liittyvään ohjelmaan, mukaan lukien Tanskassa käynnissä olevan tutkinnan ja Ruotsissa suoritetut tutkimukset, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa käynnissä olevat rikostutkinnat, aikaisemmat rikosoikeudenkäynnit Italiassa, Saksassa, Liettuassa, Portugalissa ja Espanjassa, kaikkien puolueiden yhteisen parlamentaarisen tutkimuksen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja aikaisemmat parlamentaariset tutkimukset Saksassa, Liettuassa, Puolassa ja Romaniassa,

—

ottaa huomioon Portugalissa käynnistetyn oikeudellisen tutkinnan, joka päätettiin yllättäen vuonna 2009 kahden vuoden jälkeen,

—

ottaa huomioon joissakin jäsenvaltioissa jo suoritettujen tutkimusten päätelmät,

—

ottaa huomioon useat tiedotusvälineiden raportit ja tutkivan journalismin löydökset, muun muassa erityisesti ABC Newsin raportit vuosilta 2005 (20) ja 2009 (21), Washington Postin raportit vuodelta 2005 (22), koska ilman näitä luovutus- ja vangitsemistoimet olisivat pysyneet salassa,

—

ottaa huomioon riippumattomien tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja kansallisten ja kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen, erityisesti Human Rights Watchin (23), Amnesty Internationalin ja Reprieven, vuodesta 2005 lähtien tekemät tutkimukset, selvitykset ja raportit,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan (LIBE) 27. maaliskuuta 2012 pitämät kuulemiset ja sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan 12. huhtikuuta 2012 pitämät kuulemiset, LIBE-valtuuskunnan vierailun Liettuaan 25.–27. huhtikuuta 2012, esittelijän vierailun Puolaan 16. toukokuuta 2012 sekä kaikki esittelijän vastaanottamat kirjalliset ja suulliset kannanotot,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajan ja esittelijän 16. huhtikuuta 2012 Eurocontrolin johtajalle esittämän lentotietoja koskevan yhteisen pyynnön ja Eurocontrolilta 26. huhtikuuta 2012 vastaanotetun kattavan vastauksen,

—

ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston muistion "The results of the inquiries into the CIA's programme of extraordinary rendition and secret prisons in European states in light of the new legal framework following the Lisbon Treaty",

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 ja 50 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0266/2012),

A.

toteaa, että parlamentti on tuominnut Yhdysvaltojen johtaman luovutukseen ja salaiseen pidätykseen liittyvän CIA:n ohjelman, johon liittyy useita ihmisoikeusloukkauksia, kuten laiton ja mielivaltainen pidätys, kidutus ja muu huono kohtelu, palauttamiskiellon periaatteen rikkominen ja tahdonvastainen katoaminen; ottaa huomioon, että Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevä väliaikainen valiokunta (TDIP) on dokumentoinut Euroopan ilmatilan ja alueen käyttöä CIA:n toimesta, ja ottaa huomioon, että parlamentti on siitä lähtien toistuvasti vaatinut selvityksiä kansallisten hallitusten ja viranomaisten yhteistyöstä CIA:n kanssa sen ohjelman yhteydessä;

B.

toteaa, että parlamentti on toistuvasti vedonnut sen puolesta, että terrorismin torjunnassa, myös asiaa koskevassa kansainvälisessä yhteistyössä, täysipainoisesti kunnioitettaisiin ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia Euroopan ihmisoikeussopimuksen, EU:n perusoikeuskirjan sekä kansallisten perustuslakien ja perusoikeuksia koskevien lainsäädännön nojalla, toteaa, että se on viimeksi esittänyt tämän vetoomuksensa EU:n terrorisminvastaista politiikkaa koskevassa kertomuksessaan, jossa se myös totesi ihmisoikeuksien kunnioittamisen olevan politiikan tehokkuuden varmistamisen ennakkoedellytys;

C.

toteaa, että parlamentti on toistuvasti ja voimakkaasti tuominnut laittomat toimet, myös "poikkeukselliset luovutukset", kidnappauksen, sieppaukset, vangittuna pitämisen ilman oikeudenkäyntiä, katoamiset, salaiset vankilat ja kidutuksen, ja pyytänyt kattavia selvityksiä joidenkin jäsenvaltioiden väitetystä osallisuudesta näihin tapahtumiin yhteistyössä Yhdysvaltojen viranomaisten, etenkin CIA:n, kanssa EU:n alueella;

D.

toteaa, että tämän päätöslauselman tarkoitus on seurata poliittisesti väliaikaisen valiokunnan työtä "ja, jollei neuvosto ja/tai komissio ole toteuttanut asianmukaisia toimia, tutkimaan, ovatko unionin perustana olevat periaatteet ja arvot olleet vakavasti uhattuina, ja tekemään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklan perusteella parlamentille ehdotuksia asiaa koskeviksi tarpeellisiksi päätöslauselmiksi" (24);

E.

toteaa, että EU perustuu sitoumukseen noudattaa demokratian ja oikeusvaltion periaatteita sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia, perusvapauksia, ihmisarvoa ja kansainvälistä oikeutta sisäpoliittisten toimien lisäksi myös ulkopoliittisten toimien yhteydessä; katsoo, että EU:n sitoutuminen ihmisoikeuksiin, jota vahvistavat EU:n perusoikeuskirjan voimaantulo sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymistä koskeva prosessi, on otettava huomioon kaikilla politiikanaloilla, jotta EU:n ihmisoikeuspolitiikka olisi tehokasta ja uskottavaa;

F.

katsoo, että asianmukaiset vastuumenettelyt ovat välttämättömiä, jotta voidaan säilyttää kansalaisten luottamus EU:n demokraattisiin instituutioihin, suojella ja edistää tehokkaasti ihmisoikeuksia EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa sekä varmistaa oikeusvaltion periaatteeseen perustuvat legitiimit ja tehokkaat turvallisuuspoliittiset toimet;

G.

toteaa, että mikään jäsenvaltio ei ole tähän mennessä täyttänyt kaikilta osin velvollisuuksiaan suojella ja kunnioittaa kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja estää niiden loukkaamiset;

H.

ottaa huomioon, että EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hallinnoiviin välineisiin sisältyvät myös ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP-yleissopimus) ja kaksi sen valinnaista pöytäkirjaa sekä kidutuksen vastainen yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja, Euroopan ihmisoikeussopimus, EU:n perusoikeuskirja sekä Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden tekemä eurooppalainen yleissopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi, joissa yhteisesti määrätään ehdottomasta kidutuskiellosta ja joihin lisäksi sisältyy myönteinen velvollisuus tutkia kidutusepäilyjä ja tarjota hoitoa ja ratkaisuja; toteaa, että EU-politiikan kidutusta koskevat suuntaviivat luovat pohjan pyrkimyksille "kidutuksen ja huonon kohtelun ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi kaikkialla maailmassa";

I.

toteaa, että kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi kaikki assosiaatio-, kauppa- ja yhteistyösopimukset sisältävät ihmisoikeuslausekkeita ja että EU käy myös poliittista vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen pohjalta ja että nämä suuntaviivat sisältävät myös vaatimuksen torjua kuolemanrangaistusta ja kidutusta; toteaa, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) kautta EU tukee kansalaisjärjestöjä, jotka pyrkivät torjumaan kidutusta ja tukevat kidutuksen uhrien kuntouttamista;

J.

katsoo, että salaiset pidätykset, jotka ovat tahdonvastaisen katoamisen muoto, saattavat laajasti tai järjestelmällisesti harjoitettuina olla rikos ihmisyyttä vastaan; toteaa, että poikkeustilat ja terrorismin torjunta luovat ympäristön, joka mahdollistaa salaiset pidätykset;

K.

toteaa, että vaikka EU on osoittanut sitoutuneensa kidutuksen estämiseen neuvoston asetuksella (EY) N:o 1236/2005 (25), jota on viimeksi muutettu joulukuussa 2011 (26) ja jossa kielletään sellaisten esineiden vienti ja tuonti, joita ei käytännössä voi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, tarvitaan kattavan vaikutuksen varmistamiseksi vielä lisää toimenpiteitä;

L.

katsoo, että pelkästään diplomaattisten takeiden perusteella hyväksytty henkilön luovuttaminen tai karkottaminen maahan, jossa on perusteltua epäillä henkilöiden olevan vaarassa joutua kidutuksen tai pahoinpitelyn kohteeksi, on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden, unionin oikeuden ja jäsenvaltioiden perustuslakien ja lainsäädännön ehdottoman kidutuskiellon kanssa (27);

M.

ottaa huomioon, että neuvosto myönsi 15. syyskuuta 2006 sellaisten salaisten pidätyskeskusten olemassaolon, joissa vankeja pidetään oikeudellisessa tyhjiössä vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä rikosoikeutta, mutta että se ei ole vieläkään tunnustanut ja tuominnut jäsenvaltioiden osallisuutta CIA:n ohjelmaan, vaikka jäsenvaltioiden poliittiset ja oikeusviranomaiset ovat tunnustaneet CIA:n käyttäneen Euroopan ilmatilaa ja aluetta;

N.

toteaa, että CIA:n ohjelman vuoksi ihmisoikeuksia loukataan jatkuvasti, minkä todistaa erityisesti Abu Zubaydahin ja Abd al-Rahim al-Nashirin hallinnollinen säilöönotto Guantánamossa; muistuttaa, että heille myönnettiin uhrin asema Puolan tekemässä CIA:n salaisia vankiloita koskevassa rikostutkinnassa;

O.

ottaa huomioon, että YK:n, Euroopan neuvoston, kansallisten ja kansainvälisten tiedotusvälineiden, tutkivien toimittajien ja kansalaisyhteiskunnan tutkimukset ovat tuoneet esiin uusia konkreettisia tietoja Euroopassa sijaitsevista CIA:n salaisista pidätyskeskuksista, luovutuslennoista Euroopan ilmatilan halki sekä kuljetetuista tai pidätetyistä henkilöistä;

P.

ottaa huomioon, että EU:n alueella toteutetut laittomat toimet ovat saattaneet perustua Naton kanssa tehtyihin monenvälisiin tai kahdenvälisiin sopimuksiin;

Q.

ottaa huomioon, että kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu, että Pohjois-Atlantin liiton (Nato) jäsenet ovat sitoutuneet terrorismin torjunnassa toimenpiteisiin, jotka sallivat salaisen lentoliikenteen ja EU:n jäsenvaltioiden alueen käytön CIA:n johtamaan luovutukseen liittyvään ohjelmaan, mikä osoittaa, että kaikki jäsenvaltiot, jotka ovat myös Naton jäseniä, ovat tienneet ohjelmasta;

R.

toteaa, että terrorismin torjuntaan liittyvien salaisten pidätysten globaaleja käytänteitä koskevassa YK:n yhteisessä tutkimuksessa (A/HRC/13/42), jonka laativat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevä YK:n erityisraportoija, kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevä YK:n erityisraportoija, mielivaltaisia pidätyksiä käsittelevä YK:n työryhmä sekä tahdonvastaisia katoamisia tutkiva YK:n työryhmä, salaisten pidätyskeskusten käyttö EU:n jäsenvaltioiden alueella mainittiin osana CIA:n ohjelmaa ja jäsenvaltioille lähetettiin seurantakirjeitä, joissa pyydettiin lisätietoja, kuten erityismenettelyjä koskevissa raporteissa, muun muassa 23. helmikuuta 2012 päivätyssä kertomuksessa (28), tarkemmin kerrotaan;

S.

ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston vuonna 2011 laatimasta raportista käy ilmi, että Puolan viranomaisilta vuosina 2009 ja 2010 saadut tiedot sisältävät kiistattomia todisteita siitä, että seitsemän CIA:n ohjelmaan osallistunutta lentokonetta laskeutui Puolaan, ja toteaa, että Puolan tiedotusvälineissä julkaistuissa tiedoissa kerrottiin entisiä tiedustelupäälliköitä kohtaan esitetyistä syytteistä ja että niiden mukaan tiedustelupäälliköiden ja Puolan hallituksen välillä oli mahdollisesti salaliitto, joka koski CIA:n pidätyskeskuksen käyttöä Puolan alueella; ottaa huomioon, että tutkivat toimittajat pyrkivät vuonna 2011 osoittamaan CIA:n entisten työntekijöiden antamien tietojen perusteella "salaisen keskuksen" olemassaolon Romanian kansallisessa salaisten tietojen rekisteröintivirastossa (29); panee merkille, että Romanian viranomaiset ovat kieltäneet "salaisen keskuksen" olemassaolon ja että sen olemassaoloa ei pystytty osoittamaan Romanian parlamentin toteuttaman tutkinnan perusteella; ottaa huomioon, että Libyan entiset toisinajattelijat ovat käynnistäneet oikeusmenettelyt Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta vastaan MI6-tiedustelupalvelun osallistuttua suoraan heidän ja heidän perheenjäsentensä luovutukseen, salaiseen pidätykseen ja kidutukseen;

T.

toteaa, että Liettuan viranomaiset ovat pyrkineet selvittämään Liettuan osallisuutta CIA:n ohjelmaan toteuttamalla parlamentaaristen elinten ja oikeudellisten elinten tutkimuksia; panee merkille, että kansallista turvallisuutta ja puolustusta käsittelevän Seimas-komitean tekemässä tutkimuksessa CIA:n pidättämien henkilöiden väitetystä kuljetuksesta ja eristämisestä Liettuan alueella todettiin, että viisi CIA:n operaatioihin liittyvää lentokonetta laskeutui Liettuaan vuosien 2003 ja 2005 välillä ja että Liettuassa rakennettiin CIA:n pyynnöstä varta vasten kahdet tilat, jotka soveltuvat pidätettyjen säilyttämiseen (hankkeet nro 1 ja 2); panee merkille LIBE-valtuuskunnan kiittäneen Liettuan viranomaisia siitä, että Euroopan parlamentin jäsenet kutsuttiin Vilnaan huhtikuussa 2012 ja siitä, että LIBE-valtuuskunnan sallittiin tutustua hankkeeseen nro 2; katsoo, että rakennusten pohjaratkaisut ja niissä olevat laitteet näyttävät soveltuvan vankien säilyttämiseen; katsoo, että monia CIA:n Liettuassa toteuttamiin operaatioihin liittyviä kysymyksiä jää avoimeksi vuonna 2010 toteutetusta ja tammikuussa 2011 päätetystä esitutkinnasta huolimatta; panee merkille, että Liettuan viranomaiset ovat ilmaisseet valmiutensa käynnistää tutkimukset uudelleen, jos uusia tietoja tulee esiin, ja että syyttäjänvirasto on tarjoutunut toimittamaan lisätietoja rikostutkinnasta vastauksena parlamentin kirjalliseen pyyntöön;

U.

ottaa huomioon, että Portugalin viranomaisten on vielä annettava selvitys useista seikoista, jotka osoittavat, että monilla lennoilla siirrettiin vankeja Bagramin, Giego Garcian, salaisten vankiloiden ja Guantánamon välillä, kuten muun muassa väliaikainen valiokunta on osoittanut;

V.

toteaa, että tutkimukset ja oikeuden päätökset, jotka koskevat järjestelmällistä salailua näissä laittomissa operaatioissa, kuten harjoituslentosuunnitelmat ja valtion tarkoituksiin suoritetut lennot siviili- ja sotilaslentokoneilla ja yksityisten lentoyhtiöiden käyttö CIA:n luovutusten toteuttamisessa, ovat entistä vahvemmin todistaneet Euroopan maiden CIA:n ohjelmaan osallistumisen järjestelmällisyyden ja laajuuden; katsoo, että Eurocontrolin toimittamien uusien tietojen analyysi tukee erityisesti näkemystä siitä, että luovutukset suorittaneet toimijat vaihtoivat kesken reitin lentokoneesta toiseen salatakseen vankikuljetusten lähtöpaikat ja kohteet;

W.

ottaa huomioon, että EU on kehittänyt sisäisen turvallisuuden ja terrorismin torjunnan toimiaan poliisi- ja oikeusviranomaisten välisen yhteistyön ja tiedustelutietojen vaihdon edistämisen pohjalta; katsoo, että näiden toimien olisi perustuttava perusoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen ja tiedustelupalvelujen tehokkaaseen demokraattiseen parlamentaariseen valvontaan;

X.

ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean (CPT) mukaan CIA:n johtamissa ulkomailla sijaitsevissa pidätyskeskuksissa käytetyt kuulustelutekniikat ovat epäilemättä johtaneet kidutuksen ja epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kiellon rikkomiseen (30);

Y.

ottaa huomioon, että EU:n ja Yhdysvaltojen suhteet perustuvat vahvaan kumppanuuteen ja yhteistyöhön monilla aloilla niiden yhteisten demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevien arvojen pohjalta; toteaa, että EU ja Yhdysvallat ovat vahvistaneet toimiaan terrorismin torjumiseksi 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terroristihyökkäysten jälkeen etenkin niiden 3. kesäkuuta 2010 antaman terrorisminvastaisen julistuksen muodossa, mutta katsoo, että on varmistettava annettujen julistusten noudattaminen käytännössä ja ratkaistava erimielisyydet, jotka koskevat EU:n ja Yhdysvaltojen terrorisminvastaisia poliittisia toimia;

Z.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen viranomaiset hyväksyivät joulukuussa 2011 National Defense Authorization Act -lain, jolla säädetään mahdollisuudesta pidättää määrittelemättömäksi ajaksi henkilöitä, joita epäillään osallisuudesta terroritekoihin Yhdysvalloissa, ja jolla heikennetään oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin; panee merkille, että National Defense Authorization Act -lain soveltamisalasta on nostettu kanne;

AA.

ottaa huomioon, että presidentti Obama allekirjoitti 22. tammikuuta 2009 kolme täytäntöönpanomääräystä, joilla kiellettiin kiduttaminen kuulusteluissa, perustettiin erityistyöryhmä tarkistamaan järjestelmällisesti pidätyskäytäntöjä ja -menettelyjä sekä käymään läpi kaikki yksittäistapaukset ja määrättiin Guantánamon sulkemisesta;

AB.

panee merkille, että Guantánamoa ei kuitenkaan ole vielä suljettu Yhdysvaltojen kongressin voimakkaan vastustuksen vuoksi; toteaa, että vauhdittaakseen sen sulkemista Yhdysvallat on vedonnut EU:n jäsenvaltioihin, jotta ne ottaisivat vastaan Guantánamon vankeja; toteaa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ilmaisseen olevansa erittäin pettynyt siihen, ettei Guantánamoa ole suljettu ja että mielivaltaisten pidätysten järjestelmä on päässyt vakiintumaan;

AC.

toteaa, että Guantánamon vankien asiat käsitellään edelleen sotilastuomioistuimissa, erityisesti sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen presidentti päätti 7. maaliskuuta 2011 allekirjoittaa täytäntöönpanomääräyksen, jolla poistettiin kaksi vuotta kestänyt uusien sotilasoikeudenkäyntien kielto, sekä 7. tammikuuta 2012 annetun lain seurauksena, jossa kiellettiin Guantánamon vankien siirtäminen Yhdysvaltoihin oikeudenkäyntejä varten;

1.

muistuttaa, että terrorismin vastaiset strategiat voivat olla tehokkaita ainoastaan, jos niissä noudatetaan tiukasti ihmisoikeusvelvoitteita ja etenkin oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin;

2.

muistuttaa, että terrorisminvastaisten toimien tehokkuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen eivät ole keskenään ristiriidassa olevia asioita, vaan että ne ovat toisiaan täydentäviä ja vahvistavia tavoitteita; panee merkille, että perusoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorisminvastaisten poliittisten toimien onnistumisessa;

3.

painottaa, että terrorisminvastaisiin toimiin liittyy hyvin arkaluonteisia piirteitä; katsoo, että vain aidot kansalliset turvallisuussyyt voivat olla peruste salassapidolle; muistuttaa kuitenkin, että valtiosalaisuutta ei saa missään tapauksessa asettaa ihmisoikeuksiin liittyvien sitovien velvoitteiden edelle ja että tästä syystä valtiosalaisuuteen pohjautuvia perusteita ei voida koskaan käyttää rajoittamaan valtioiden oikeudellisia velvoitteita tutkia vakavat ihmisoikeusloukkaukset; katsoo, että salaisten tietojen ja valtiosalaisuuden luokittelusta ei pitäisi tehdä laajoja määritelmiä ja että valtiosalaisuuden ja kansallisen turvallisuuden väärinkäyttö vaikeuttaa huomattavasti demokraattista valvontaa;

4.

korostaa, että terrorismista epäiltyihin henkilöihin ei pidä soveltaa erityismenettelyitä; huomauttaa, että kaikkien henkilöiden on voitava hyötyä kaikista Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa vahvistetun oikeudenmukaisen oikeudenkäyntiperiaatteen mukaisista vakuuksista;

5.

tuomitsee poikkeuksellisten luovutusten, salaisten vankiloiden ja kidutuksen kaltaiset toimet, jotka on kielletty kansallisen ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kunnioittamisen nojalla ja jotka rikkovat muun muassa oikeutta vapauteen, turvallisuuteen ja inhimilliseen kohteluun sekä oikeutta olla joutumatta kidutuksen kohteeksi, syyttömyysolettamaa ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeudelliseen avustajaan ja yhdenvertaiseen oikeussuojaan lain edessä;

6.

painottaa tarvetta antaa vakuudet, jotta voidaan välttää kaikenlainen perusoikeuksien rikkominen terrorisminvastaisten toimien täytäntöönpanossa;

7.

katsoo, että jäsenvaltiot ovat osoittaneet halukkuutensa noudattaa kansainvälistä oikeutta, mutta korostaa, että ne eivät ole tähän mennessä täyttäneet asianmukaisesti kaikkia jäsenvaltioita koskevaa positiivista velvoitettaan tutkia CIA:n ohjelmaan liittyviä vakavia ihmisoikeusloukkauksia, ja pahoittelee viivästyksiä selvittää tapaus perinpohjaisesti, jotta voitaisiin turvata mahdollisimman pian täysimääräiset oikeussuojakeinot uhreille, mukaan lukien tarvittaessa anteeksipyynnöt ja korvaukset;

8.

katsoo, että jäsenvaltioiden vaikeudet toteuttaa tutkimuksia johtavat siihen, etteivät ne voi noudattaa kaikilta osin niille kuuluvia kansainvälisiä velvoitteita, mikä puolestaan vaarantaa niiden keskinäisen luottamuksen perusoikeuksien suojeluun, ja näin ollen asia on koko EU:n vastuulla;

9.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden ja EU:n sitoumus tutkia Euroopan maiden osallisuutta CIA:n ohjelmaan on SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukainen;

10.

ilmaisee huolensa niistä esteistä, joita kansallisissa parlamentaarisissa ja oikeudellisissa tutkimuksissa on kohdattu joidenkin jäsenvaltioiden osallisuudesta CIA:n ohjelmaan, kuten Euroopan neuvoston vuonna 2011 raportissa valtiosalaisuuden ja kansallisen turvallisuuden väärinkäytöstä on yksityiskohtaisesti esitetty, muun muassa avoimuuden puutteesta, asiakirjojen luokittelusta, kansallisten ja poliittisten etujen yleisyydestä, tutkimusten suppeasta toimeksiannosta, rajoituksista uhrien tehokasta osallistumista ja puolustusta koskeviin oikeuksiin sekä perusteellisten tutkintatekniikoiden ja yhteistyön puutteesta tutkintaviranomaisten välillä EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita välttämään sitä, että niiden kansalliset rikostutkinnat perustuvat sellaisiin oikeudellisiin perusteisiin, jotka mahdollistavat ja aiheuttavat rikoskäsittelyn päättämisen vanhentumissäännön myötä ja johtavat rankaisemattomuuteen, sekä kunnioittamaan kansainvälisen tapaoikeiden periaatetta, jonka mukaan vanhentumissääntöä ei voi eikä pidä soveltaa tapauksiin, jotka koskevat vakavia ihmisoikeusloukkauksia;

11.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole täyttäneet positiivista velvoitettaan, toteuttamaan riippumattomia ja tehokkaita tutkimuksia ihmisoikeusloukkauksien selvittämiseksi ja ottamaan huomioon kaikki esiin tulleet uudet todisteet; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan erityisesti, onko niiden alueella salaisia vankiloita tai onko niiden alueella toteutettu CIA:n ohjelmaan liittyviä operaatioita, joiden seurauksena ihmisiä on CIA:n ohjelman yhteydessä pidetty niiden alueella sijaitsevissa laitoksissa;

12.

panee merkille, että Romaniassa tehdyssä parlamentaarisessa tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, ettei CIA:n salaisesta pidätyskeskuksesta Romanian alueella voida esittää minkäänlaisia todisteita; kehottaa oikeusviranomaisia käynnistämään riippumaton tutkinnan Romanian alueella oletetusti sijainneista CIA:n salaisista pidätyskeskuksista ja tarkastelemaan tapausta erityisesti niiden uusien todisteiden valossa, jotka koskevat Romanian ja Liettuan välisiä lentoyhteyksiä;

13.

kannustaa Puolaa jatkamaan hellittämättä käynnistämäänsä rikostutkintaa salaisista pidätyksistä, mutta pitää valitettavana, että virallinen viestintä tutkimuksen soveltamisalasta, toteutuksesta ja tämänhetkisestä tilanteesta on puutteellista; kehottaa Puolan viranomaisia toteuttamaan huolellisen ja riittävän avoimen tutkimuksen, johon myös uhrit ja heidän asianajajansa saavat osallistua;

14.

panee merkille, että Liettuassa vuosina 2009–2011 toteutetuilla parlamentaarisilla ja oikeudellisilla tutkimuksilla ei ole kyetty osoittamaan, että vankeja olisi säilytetty salassa Liettuan alueella; kehottaa Liettuan viranomaisia noudattamaan sitoumustaan ja käynnistämään rikostutkinnan Liettuan osallisuudesta CIA:n ohjelmaan, mikäli uutta tietoa tulee ilmi, kun otetaan huomioon Eurocontrolin tiedoista saadut uudet todisteet, joiden mukaan lentokone N787WH, jonka epäillään kuljettaneen Abu Zubaydahia, pysähtyi Marokossa 18. helmikuuta 2005 matkalla Romaniaan ja Liettuaan; panee merkille, että Eurocontrolin tietojen analyysissa ilmeni uusia tietoja myös lentosuunnitelmista lennolle Romaniasta Liettuaan ja lentokoneen vaihdosta Albanian Tiranassa 5. lokakuuta 2005 sekä lennolle Liettuasta Afganistaniin Egyptin Kairon kautta 26. maaliskuuta 2006; pitää tärkeänä, että uusien tutkimusten soveltamisala kattaa valtion virkamiesten vallan väärinkäytösten ohella henkilöiden mahdolliset laittomat pidätykset ja huonon kohtelun Liettuan alueella; kannustaa yleisen syyttäjän virastoa vahvistamaan LIBE-valtuuskunnan vierailun aikana esitetyt väitteet siitä, että esitutkinnan ehdottomien päätelmien mukaan vankeja ei ole pidetty hankkeiden nro 1 ja 2 pidätyskeskuksissa Liettuassa;

15.

panee merkille Yhdistyneessä kuningaskunnassa aloitetun rikostutkinnan luovutuksista Libyaan ja on tyytyväinen päätökseen jatkaa laajempia tutkimuksia Yhdistyneen kuningaskunnan osallisuudesta CIA:n ohjelmaan, kun tutkinta on saatu päätökseen; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa suorittamaan tutkinnan riittävän avoimesti sallimalla uhrien ja kansalaisyhteiskunnan osallistua siihen käytännössä;

16.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden tutkimusten on perustuttava vahvaan oikeudelliseen näyttöön ja kansallisten oikeuslaitosten ja EU:n lainsäädännön kunnioittamiseen eikä ainoastaan tiedotusvälineiden ja yleisön spekulointeihin;

17.

vetoaa väliaikaisen valiokunnan raportissa mainittuihin jäsenvaltioihin, kuten Suomeen, Tanskaan, Portugaliin, Italiaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Saksaan, Espanjaan, Irlantiin, Kreikkaan, Kyprokseen, Romaniaan ja Puolaan, jotta ne antaisivat kaikki tarvittavat tiedot kaikista lentokoneista, joiden epäillään liittyvän CIA:n ohjelmaan ja näiden jäsenvaltioiden alueeseen; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kunnioittamaan tiedonsaantioikeutta ja vastaamaan asianmukaisesti tiedonsaantia koskeviin pyyntöihin; ilmaisee tässä yhteydessä huolensa siitä, että suurin osa jäsenvaltioista Tanskaa, Suomea, Saksaa, Irlantia ja Liettuaa lukuun ottamatta ei ole vastannut asianmukaisesti tietojen saantia koskeviin pyyntöihin, jotka liittyvät Reprieven ja Access Info Europen poikkeuksellisia luovutuksia koskeviin tutkimuksiin;

18.

vaatii jäsenvaltioita tarkistamaan kidutukselle myötämieliset säännökset ja tulkinnat, kuten esimerkiksi Michael Woodin oikeudellisen lausunnon (johon viitattiin edellä mainitussa 14. helmikuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa), jossa pidettiin kansainvälisestä oikeuskäytännöstä piittaamatta hyväksyttävänä kiduttamalla saatujen tietojen vastaanottamista ja käyttämistä, kunhan kidutukseen ei osallistuta suoranaisesti (mikä näin toimii kannustimena ja oikeutuksena kidutuksen "ulkoistamiselle");

19.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta;

20.

kehottaa jäsenvaltioita niiden salaisten tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen lisääntyneen yhteistyön ja tietojen vaihdon myötä varmistamaan kyseisten palvelujen ja niiden toiminnan täydellisen demokraattisen valvonnan asianmukaisella sisäisellä, toimeenpanoa koskevalla, oikeudellisella ja riippumattomalla parlamentaarisella valvonnalla, käyttämällä mieluiten parlamentin erityisvaliokuntia, joilla on laaja mandaatti ja valtuudet, muun muassa valta vaatia tietoja, ja joilla on riittävät tutkintaresurssit, joiden turvin ne voivat tutkia menettelytapoja, hallintoa ja taloutta koskevia kysymyksiä ja myös tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen operatiivista toimintaa;

21.

pitää tärkeänä, että EU tuomitsee kaikki terrorismin torjuntaan liittyvät, myös sen alueella tehdyt, väärinkäytökset voidakseen pitää näin kiinni omista arvoistaan ja myös puolustaa niitä uskottavasti ulkoisissa kumppanuuksissaan;

22.

palauttaa mieliin, että neuvosto ei ole koskaan pyytänyt virallisesti anteeksi sitä, että se rikkoi perussopimuksiin kirjattua periaatetta yhteisön toimielinten vilpittömästä yhteistyöstä, kun se yritti harhauttaa Euroopan parlamenttia toimittamalla tarkoituksellisesti puutteellisia versioita korkea-arvoisten yhdysvaltalaisten virkamiesten kanssa järjestetyistä COJURin (kansainvälistä oikeutta käsittelevä neuvoston työryhmä) ja COTRAn (transatlanttisia suhteiden työryhmä) kokousten pöytäkirjoista; odottaa neuvostolta anteeksipyyntöä;

23.

odottaa, että neuvosto antaa julkilausuman, jossa se myöntää jäsenvaltioiden osallisuuden CIA:n ohjelmaan ja tunnustaa jäsenvaltioiden vaikeudet asiaa koskevissa tutkimuksissa;

24.

kehottaa neuvostoa antamaan täyden tukensa selvitys- ja vastuumenettelyille ottamalla asian virallisesti esiin oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksissa, antamalla julki kaikki asiaa koskevat tiedot, tarjoamalla tukea tutkimuksiin ja erityisesti suostumalla pyyntöihin saada käyttöön tarvittavat asiakirjat;

25.

kehottaa neuvostoa järjestämään kuulemisia asiasta vastaavien EU:n turvallisuusvirastojen etenkin Europolin, Eurojustin ja EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorin kanssa tehdäkseen selkoa niiden tiedoista, jotka koskevat jäsenvaltioiden osallisuutta CIA:n ohjelmaan ja EU:n antamasta vastauksesta; kehottaa neuvostoa myös esittämään ehdotuksen vakuuksista, joiden avulla voidaan varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen tiedustelutietojen vaihdon yhteydessä ja rajaamaan tarkasti tiedustelupalvelun ja lainvalvontatoimien väliset tehtävät, jotta tiedustelupalvelut eivät voi ottaa itselleen pidätys- ja vangitsemisvaltuuksia; kehottaa neuvostoa raportoimaan asiasta parlamentille vuoden kuluessa;

26.

pyytää neuvostoa kannustamaan jäsenvaltioiden välistä hyvien käytäntöjen jakamista tiedustelupalvelutietojen parlamentaarisesta ja oikeudellisesta valvonnasta ja ottamaan kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentin mukaan näiden toimenpiteiden toteuttamiseen;

27.

muistuttaa neuvostolle ja jäsenvaltioille esittämästään kehotuksesta olla luottamatta täytäntöönpanemattomiin diplomaattisiin takeisiin perusteena kansalliselle turvallisuudelle vaarallisiksi tuomittujen henkilöiden luovuttamiselle tai karkottamiselle, jos on olemassa todellinen riski, että henkilö joutuu kidutuksen tai pahoinpitelyn kohteeksi tai että häntä vastaan käydään oikeutta kiduttamalla saatuja todisteita käyttämällä;

28.

vaatii toimivaltaisia viranomaisia luopumaan kansainväliseen tiedusteluyhteistyöhön liittyvästä tavasta vedota valtiosalaisuuteen vastuuvelvollisuuden ja hyvitysvaatimusten torjumiseksi ja painottaa, että vain aidot kansalliset turvallisuussyyt voivat olla peruste salassapidolle, jonka kumoavat joka tapauksessa ihmisoikeuksiin liittyvät sitovat velvoitteet, kuten ehdoton kidutuskielto;

29.

kehottaa toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että toisaalta tiedustelu- ja turvapalvelujen ja toisaalta lainvalvontaviranomaisten välillä tehdään selvä ero niin, että varmistetaan yleisperiaatteen "nemo iudex in sua causa" noudattaminen;

30.

korostaa, että kun väliaikainen valiokunta teki selvitystä, jolla tuettiin 14. helmikuuta 2007 ja 19. helmikuuta 2009 annettuja parlamentin päätöslauselmia, se toi esiin, millä tavoin jäsenvaltioiden ilmatilassa lentävää tai niiden alueelle laskeutuvaa siviililentokonetta koskevat lupamenettelyt ja valvonta olivat äärimmäisen puutteellisia, minkä vuoksi ne soveltuivat hyvin käytettäviksi CIA:n "poikkeuksellisissa luovutuksissa" mutta ne olivat myös järjestäytyneen rikollisuuden toimijoiden, myös terroristiverkostojen, helposti vältettävissä; muistuttaa myös unionin osaamisesta liikenteen turvatoimien ja turvallisuuden alalla sekä parlamentin komissiolle antamasta suositukseen säännellä ja valvoa EU:n ilmatilan, lentoasemien ja muiden kuin kaupallisen lentoliikenteen hallintaa; pyytää siksi, että EU ja jäsenvaltiot eivät enää viivyttäisi perusteellista arviointia kansainvälistä siviili-ilmailua koskevan Chicagon yleissopimuksen (Chicagon yleissopimuksen) täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ilmatilassa tapahtuvia siviililentokoneiden ylilentoja tai alueelle laskeutumista koskevien lupien ja tarkastusten osalta, jotta voidaan varmistaa, että turvallisuutta parannetaan ja tarkastukset suoritetaan järjestelmällisesti, mikä edellyttää matkustajien ja miehistöjen ennakoitua tunnistamista, ja varmistetaan, että valtion tarkoituksiin suoritetuiksi lennoiksi luokitelluille lennoille (jotka eivät kuulu yleissopimuksen soveltamisalaan) annetaan asiamukaiset ennakkoluvat; muistuttaa myös parlamentin suosituksesta, että jäsenvaltiot panisivat tehokkaasti täytäntöön Tokion yleissopimuksen rikoksista ja tietyistä muista teoista ilma-aluksissa;

31.

panee merkille komission aloitteet parlamentin suositusten johdosta; pitää kuitenkin valitettavana, että niitä ei ole otettu osaksi laajempaa ohjelmaa ja strategiaa CIA:n ohjelman yhteydessä tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin liittyvän vastuullisuuden ja uhrien tarvitsemien oikeussuojakeinojen ja korvausten varmistamiseksi;

32.

pyytää komissiota tutkimaan, onko etenkin turvapaikkaa ja oikeudellista yhteistyötä koskevia EU-säännöksiä rikottu CIA:n ohjelman yhteydessä tehdyn yhteistyön aikana;

33.

kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan ihmisoikeuksia kunnioittavaa keskinäisen oikeusavun yhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä tutkintaviranomaisten välillä sekä yhteistyötä jäsenvaltioissa vastuukysymyksiä käsittelevien asianajajien välillä: kehottaa varmistamaan erityisesti, että tärkeitä tietoja vaihdetaan, ja edistämään kaikkien käytettävissä olevien EU:n välineiden ja resurssien tehokasta käyttöä;

34.

kehottaa komissiota laatimaan vuoden kuluessa toimintaedellytykset ja jäsenvaltioille osoitettavat raportointivaatimukset, jotta voidaan seurata ja tukea kansallisia vastuumenettelyjä, sekä laatimaan ihmisoikeuksia kunnioittaville tutkimuksille suuntaviivat, jotka perustuvat Euroopan neuvoston ja YK:n laatimiin standardeihin;

35.

kehottaa komissiota ryhtymään CIA:n ohjelman yhteydessä paljastuneiden institutionaalisten puutteiden vuoksi toimiin, joilla pyritään vahvistamaan EU:n valmiuksia ehkäistä ja hyvittää EU:ssa tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia ja vahvistamaan parlamentin asemaa;

36.

kehottaa komissiota ehdottamaan toimia, jotka koskevat Euroopan parlamentin ja parlamentin valiokuntien pysyvää yhteistyötä ja tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen valvomiseksi tapauksissa, joissa ilmenee, että jäsenvaltioiden tiedustelu- ja turvallisuuspalvelut ovat ryhtyneet yhteisiin toimiin EU:n alueella;

37.

pyytää komissiota tekemään ehdotuksia, joilla kehitetään järjestelyjä rajat ylittävien tiedustelutoimien demokraattiselle valvonnalle EU:n terrorisminvastaisen politiikan puitteissa; aikoo hyödyntää täysin omia parlamentaarisia valtuuksiaan terrorisminvastaisen politiikan tutkimiseksi parlamentin tutkimusosaston suositusten mukaisesti (PE453.207);

38.

kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä tutkimaan komission, neuvoston ja EU:n turvallisuusvirastojen, erityisesti Europolin ja Eurojustin, laiminlyönnit perusoikeuksien ja hyvän hallinnon periaatteiden ja lojaalin yhteistyön noudattamisessa vastauksissaan TDIP-valiokunnan suosituksiin;

39.

kehottaa EU:ta varmistamaan, että sen omia kansainvälisiä velvoitteita noudatetaan täysipainoisesti ja että sen poliittiset toimet ja ulkopoliittiset välineet, kuten kidutusta koskevat suuntaviivat ja ihmisoikeuskeskustelut, pannaan täysipainoisesti täytäntöön, jotta sillä olisi vahvemmat lähtökohdat vaatia ihmisoikeuslausekkeiden tarkkaa noudattamista kaikissa allekirjoittamissaan kansainvälisissä sopimuksissa; kehottaa tärkeimpiä kumppaneitaan, kuten Yhdysvaltoja, noudattamaan kotimaansa ja kansainvälistä oikeutta;

40.

vahvistaa, että kansainvälinen terrorismin torjunta sekä kahdenvälinen tai monenvälinen kansainvälinen yhteistyö tällä alalla niin osana Naton toimintaa kuin tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen yhteydessä on toteutettava siten, että kunnioitetaan kaikilta osin ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä noudatetaan asianmukaista demokraattista ja oikeudellista valvontaa; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa sekä neuvostoa varmistamaan, että kansainvälisissä suhteissa noudatetaan näitä periaatteita, ja painottaa, että niiden olisi tehtävä perusteellinen arvio kumppaniensa ihmisoikeustilanteesta ennen minkäänlaisia uusia sopimuksia etenkään tiedusteluyhteistyöstä ja tietojen jakamisesta sekä tarkasteltava uudestaan voimassa olevia sopimuksia siltä osin kuin kyseiset kumppanit eivät kykene kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja tiedotettava parlamentille tällaisten arvioiden ja uudelleentarkastelujen päätelmistä;

41.

vaatii varmistamaan, että ulkovaltojen erityispalvelujen loukkaavat puuttumiset EU:n suvereenien jäsenvaltioiden asioihin eivät vastaisuudessa toistu ja että terrorismin vastaista taistelua käydään loukkaamatta ihmisoikeuksia, perusvapauksia, demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita;

42.

muistuttaa, että kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisessa pöytäkirjassa edellytetään kaikki vapaudenriistotilanteet kattavien valvontajärjestelmien käyttöönottoa, ja painottaa, että tämän kansainvälisen instrumentin noudattaminen parantaa suojaa entisestään; kannustaa painokkaasti EU:n kumppanuusmaita ratifioimaan tämän valinnaisen pöytäkirjan, luomaan itsenäisiä kansallisia ennalta ehkäiseviä menettelyjä, joissa noudatetaan Pariisin periaatteita, ja ratifioimaan kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta;

43.

muistuttaa kansainväliseen oikeuteen ja etenkin kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen 12 artiklaan pohjautuvasta vetoomuksestaan, jonka mukaan kaikki valtiot, jotka joutuvat perusteltujen syytösten kohteeksi, pyrkivät kaikin keinoin tarjoamaan asiaan tarvittavan selvyyden ja, mikäli se on näytön pohjalta perusteltua, tekevät perusteellisia tutkimuksia ja selvityksiä poikkeuksellisiin luovutuksiin, salaisiin vankiloihin ja kidutukseen liittyvistä sekä muista vakavia ihmisoikeusrikkomuksia koskevista väitetyistä teoista, jotta voidaan selvittää totuus, tarvittaessa määrittää vastuu, varmistaa vastuuvelvollisuus, välttää rankaisemattomuus, myös saattamalla yksittäisiä henkilöitä oikeuden eteen, mikäli heidän rikosoikeudellisesta vastuustaan on näyttöä; vetoaa korkeaan edustajaan / varapuheenjohtajaan ja jäsenvaltioihin, jotta ne ryhtyisivät tässä yhteydessä kaikkiin tarvittaviin toimiin, joiden avulla voidaan varmistaa terrorismin torjuntaan liittyvien salaisten pidätysten globaaleja käytänteitä koskevan YK:n yhteisen tutkimuksen asianmukainen seuranta, erityisesti niiden seurantakirjeiden osalta, joita erityistoimeksiantojen haltijat 21. lokakuuta 2011 lähettivät 59 valtiolle ja joissa pyydettiin niiden hallituksia toimittamaan ajantasaiset tiedot kyseiseen tutkimukseen sisältyvien suositusten täytäntöönpanosta;

44.

kehottaa EU:ta varmistamaan, että sen jäsenvaltioilla, assosioituneilla mailla (erityisesti Cotonoun sopimuksen mukaisilla kumppanuusmailla), jotka ovat suostuneet ottamaan vastaan entisiä Guantánamon vankeja, on todella varaa tukea täysimääräisesti heidän elinolojaan, mahdollisuus toteuttaa toimia, joiden avulla helpotetaan heidän kotoutumistaan yhteiskuntaan, tarjota sairaanhoitoa, myös psykologista kuntoutusta, auttaa heitä saamaan henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjat, edistää perheenyhdistämisoikeuden käyttöä ja kaikkia muita perusoikeuksia, jotka kuuluvat henkilöille, joille on myönnetty poliittinen turvapaikka;

45.

on erityisen huolestunut Yhdysvaltojen sotilaskomission menettelystä Abd al-Rahim al-Nashirin tapauksessa, jossa hänet voidaan tuomita kuolemaan, jos hänet todetaan syylliseksi; kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia sulkemaan pois mahdollisuuden tuomita Abd-Rahim al-Nashiri kuolemaan ja muistuttaa pitkäaikaisen kuolemanrangaistuksen vastaisesta kannastaan kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa; huomauttaa, että al-Nashirin tapausta on käsitelty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa toukokuun 6. päivästä 2011 lähtien; kehottaa kaikkien niiden maiden viranomaisia, joissa al-Nashiria on pidetty, käyttämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja, jotta voidaan varmistaa, ettei häntä tuomita kuolemaan; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa nostamaan al-Nashirin tapauksen ensisijaiseksi kysymykseksi Yhdysvaltojen kanssa EU:n kuolemanrangaistusta koskevien suuntaviivojen soveltamisessa;

46.

toteaa, että kolmansien maiden kanssa tehtyjen sopimusten ihmisoikeuslausekkeen täysimääräinen soveltaminen on olennaisen tärkeää EU:n, sen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisissä suhteissa, ja katsoo, että on aiheellista tarkastella uudelleen tapaa, jolla Euroopan hallitukset ovat toimineet yhteistyössä diktatuurien sortokoneistojen kanssa terrorismin torjunnan nimissä; katsoo tässä yhteydessä, että äskettäin tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan kautta on tarjottava vahvaa tukea turvallisuussektorin uudistukselle, jossa on erityisesti varmistettava tiedustelutoimintojen ja lainvalvontatoimintojen selkeä erottaminen toisistaan; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja komissiota tehostamaan yhteistyötään kidutusta käsittelevän komitean ja muiden merkityksellisten Euroopan neuvoston järjestelmien kanssa terrorismin vastaisten tukihankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa kolmansien maiden kanssa ja kaikenlaisissa kolmansien maiden kanssa käytävissä terrorismin torjuntaa koskevissa vuoropuheluissa;

47.

kehottaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian (FYROM) hallitusta selvittämään vastuut ja varmistamaan vastuuvelvollisuuden ilmeisesti henkilöllisyyttä koskevaan erehdykseen perustuneeseen Khaled el-Masrin sieppaamiseen, joka johti tämän laittomaan pidättämiseen ja väitettyyn kiduttamiseen; pitää valitettavana, ettei Skopjen syyttäjänvirasto ole ryhtynyt toimiin toteuttaakseen El-Masrin valituksen perusteella rikostutkinnan; huomauttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut asian käsiteltäväkseen ja että suuri jaosto käsitteli asiaa ensimmäisen kerran 16. toukokuuta 2012 pidetyssä istunnossaan; katsoo, että FYROMin hallituksen väitteiden mukainen toiminta tässä tapauksessa on ristiriidassa EU:n perusoikeus- ja oikeusvaltioperiaatteiden kanssa ja että komission on otettava ne asianmukaisesti esille FYROMin liittymistä Euroopan unioniin koskevan prosessin yhteydessä;

48.

kehottaa Natoa ja Yhdysvaltojen viranomaisia tekemään omat tutkimuksensa, toimimaan tiiviissä yhteistyössä EU:n ja sen jäsenvaltioiden parlamentaaristen selvitysten tai rikostutkintojen yhteydessä näissä asioissa (31), tarvittaessa myös vastaamalla pikaisesti keskinäistä oikeusapua koskeviin pyyntöihin, toimittamaan tiedot poikkeuksellisia luovutuksia koskevista ohjelmista ja muista ihmisoikeuksia ja perusvapauksia rikkovista toimista sekä antamaan epäiltyjen oikeudellisille edustajille kaikki näiden päämiestensä puolustamiseen tarvitsemat tiedot; kehottaa vahvistamaan, että kaikissa Naton sopimuksissa ja Naton ja EU:n välisissä sopimuksissa sekä muissa transatlanttisissa toimissa kunnioitetaan perusoikeuksia;

49.

antaa tunnustusta Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnan hankkeille, joilla perustettiin vuonna 2010 puoluerajat ylittävä riippumaton työryhmä tarkastelemaan Yhdysvaltojen hallituksen politiikkaa ja toimia, jotka liittyvät "epäiltyjen terroristien" kiinniottamiseen, vangitsemiseen ja syyttämiseen sekä heidän pitämiseensä vangittuna Yhdysvalloissa Clintonin, Bushin ja Obaman hallintokaudella;

50.

kehottaa Yhdysvaltoja sen transatlanttiseen kumppanuuteen liittyvän aseman ja tämän alan johtoasemansa vuoksi tutkimaan kattavasti kaikki mahdolliset väärinkäytöksensä ja vastuunsa niistä, varmistamaan, että asiaan kuuluvaa kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä sovelletaan kaikilta osin lainsäädännön aukkojen tukkimiseksi, lopettamaan sotilasoikeudenkäynnit, soveltamaan kattavasti rikosoikeutta terrorismista epäiltyihin sekä tarkastelemaan uudelleen vangitsemista ja habeas corpus -menettelyä, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, kidutuskieltoa ja syrjimättömyyden periaatteita ulkomaiden ja Yhdysvaltojen kansalaisten välillä;

51.

vetoaa presidentti Barack Obamaan, jotta tämä noudattaisi tammikuussa 2009 antamaansa lupausta sulkea Guantánamon vankileiri, sallisi kaikkien syytteiltä säästyvien palata kotimaahansa tai toiseen turvalliseen maahan mahdollisimman pian, pyrkisi siihen, että niitä Guantánamon vankeja, joita vastaan on riittävästi päteviä todisteita, kuullaan viipymättä oikeudenmukaisesti ja julkisesti itsenäisessä ja riippumattomassa tuomioistuimessa ja varmistaisi, että jos heidät todetaan syyllisiksi, heidät vangitaan Yhdysvalloissa sovellettavien kansainvälisten käytäntöjen ja periaatteiden mukaisesti; vaatii myös, että Guantánamossa tehdyt ihmisoikeusrikkomukset tutkitaan ja syylliset saatetaan vastuuseen;

52.

vaatii, että kaikille vangeille, joita ei voida asettaa syytteeseen mutta joita ei voida palauttaa kotimaahansa, koska he saattavat joutua siellä kidutuksen tai vainon kohteeksi, annetaan mahdollisuus asettautua Yhdysvaltoihin ja annetaan humanitaarista suojelua ja oikeus hakea hyvitystä (32); kehottaa painokkaasti myös jäsenvaltioita ilmaisemaan halukkuutta ottaa vastaan tällaisia entisiä Guantánamon vankeja;

53.

kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia poistamaan valtuudet pitää henkilöitä National Defence Authorization Act -lain nojalla pidätettyinä;

54.

kehottaa valtuuskuntien puheenjohtajakokousta varmistamaan, että parlamenttien välillä käynnistetään vuoropuhelua perusoikeuksien turvaamisesta terrorismin torjunnassa YK:n yhteisen, terrorismin torjuntaan liittyvien salaisten pidätysten globaaleja käytänteitä koskevan tutkimuksen ja siihen liittyvän seurannan perusteella sekä muun muassa lainsäädännön ja hallinnon hyviä käytänteitä sekä tiedustelupalvelujen ihmisoikeuksien varmistamiseen tähtääviä toimia koskevan YK:n raportin "Compilation of good practices on legal and institutional frameworks and measures that ensure respect for human rights by intelligence agencies while countering terrorism, including on their oversight" perusteella;

55.

sitoutuu tarkastelemaan seuraavassa kansallisten parlamenttien kanssa pidettävässä yhteisessä parlamentaarisessa kokouksessa parlamenttien asemaa niin, että vastuu CIA:n ohjelmaan liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista taataan, sekä edistämään entistä laajempaa yhteistyötä ja säännöllistä yhteydenpitoa kansallisten tiedustelupalvelujen tutkimisesta vastaavien valvontaelimien kesken toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, EU:n toimielinten ja virastojen läsnä ollessa;

56.

aikoo päättäväisesti jatkaa väliaikaisen valiokunnan sille antaman toimeksiannon hoitoa SEU-sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklan mukaisesti; kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sekä ihmisoikeuksien alivaliokuntaa käsittelemään asiaa parlamentin täysistunnossa vuoden kuluttua tämän päätöslauselman hyväksymisestä; pitää välttämättömänä, että tuolloin arvioidaan parlamentin hyväksymien suositusten noudattamisaste ja analysoidaan syyt, joiden vuoksi suosituksia ei mahdollisesti ole noudatettu;

57.

kehottaa neuvostoa, komissiota, Euroopan oikeusasiamiestä, jäsenvaltioita, ehdokasvaltioiden ja assosioituneiden valtioiden hallituksia ja parlamentteja, Euroopan neuvostoa, Natoa, Yhdistyneitä kansakuntia ja Yhdysvaltojen hallitusta ja kongressin edustajainhuonetta ja senaattia tiedottamaan Euroopan parlamentille kaikista mahdollisista edistysaskeleista mietinnön toimeksiantoon kuuluvilla aloilla;

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja assosioituneiden valtioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle, Natolle, Yhdistyneille kansakunnille ja Yhdysvaltojen hallitukselle ja kongressin edustajainhuoneelle ja senaatille.

3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/16

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 2 kohdan, 78 artiklan ja 80 artiklan,

—

ottaa huomioon 2. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: "EU:n sisäisen solidaarisuuden lisääminen turvapaikka-asioissa – Vastuun parempaan jakamiseen ja keskinäisen luottamuksen lisäämiseen tähtäävä EU:n ohjelma" (COM(2011)0835),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten – Tukholman ohjelma" (1),

—

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan puiteohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 (COM(2005)0123),

—

ottaa huomioon oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 8. maaliskuuta 2012 pidetyssä 3151. istunnossa annetut päätelmät yhteisestä kehyksestä aidon käytännön solidaarisuuden osoittamiseksi niitä jäsenvaltioita kohtaan, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu erityisiä, myös eri ryhmistä koostuvien muuttovirtojen aiheuttamia paineita,

—

ottaa huomioon kansainväliset ja eurooppalaiset ihmisoikeusvälineet ja erityisesti pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen, jäljempänä "Euroopan ihmisoikeussopimus" ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2007 annetun komission vihreän kirjan Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä (COM(2007)0301),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 julkaistun komission asiakirjan "Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma: EU:n yhdennetty lähestymistapa suojeluun" (COM(2008)0360),

—

ottaa huomioon vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20. heinäkuuta 2001 annetun direktiivin 2001/55/EY (2),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2011 pidetyssä neuvoston kokouksessa julkaistun puheenjohtajavaltio Puolan, Tanskan ja Kyproksen laatiman 18 kuukauden ohjelman,

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 annetun komission ehdotuksen asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston perustamisesta (COM(2011)0751),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0248/2012),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on sitoutunut saattamaan vuonna 2012 valmiiksi Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän;

B.

ottaa huomioon, että solidaarisuus on tunnustettu Euroopan yhteisen turvapaikkapolitiikan olennaiseksi osatekijäksi ja johtavaksi periaatteeksi alusta alkaen ja että se muodostaa keskeisen periaatteen EU:n lainsäädännössä, jonka mukaan jäsenvaltioiden on jaettava sekä hyödyt että haitat tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti;

C.

katsoo, että solidaarisuuteen liittyy väistämättä myös vastuunkanto ja jäsenvaltioiden on valvottava sitä, että niiden turvapaikkajärjestelmät kykenevät täyttämään vaatimukset, jotka on vahvistettu kansainvälisessä ja unionin oikeudessa ja erityisesti vuonna 1951 tehdyssä Geneven pakolaissopimuksessa ja sen vuonna 1967 tehdyssä lisäpöytäkirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa;

D.

katsoo, että tuen antaminen turvapaikkamenettelyissä toimivan solidaarisuuden ja tasapuolisen vastuunjaon mukaisesti on nähtävä keinona auttaa jäsenvaltioita täyttämään velvoitteensa tarjota suojelua kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville sekä antaa apua niille kolmansille maille, joissa on eniten pakolaisia, jotta voitaisiin vahvistaa koko yhteistä suojelun aluetta;

E.

ottaa huomioon, että yksittäiset turvapaikkahakemukset on käsiteltävä tapauskohtaisesti, mutta katsoo, että jos yhteiskäsittelyn halutaan johtavan yhteisiin päätöksiin, on otettava asianmukaisesti huomioon unionin yhteinen käsitys turvallisesta lähtömaasta ja turvallisesta kolmannesta maasta sekä ne ehdot ja suojamenettelyt, jotka sisältyvät parlamentin 6. huhtikuuta 2011 hyväksymään ensimmäisen käsittelyn kantaan komission ehdotuksesta turvapaikkamenettelyjä koskevan direktiivin tarkistamisesta;

1.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon "EU:n sisäisen solidaarisuuden lisääminen turvapaikka-asioissa", jossa vaaditaan solidaarisuuden ja vastuun jakamisen periaatteen muuttamista konkreettisiksi toimiksi ja kehotetaan jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa varmistamalla, että niiden turvapaikkajärjestelmät täyttävät sekä kansainväliset että unionin vaatimukset;

2.

painottaa solidaarisuuden ja vastuun jakamisen keskeistä roolia ja horisontaalista vaikutusta Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomisessa; muistuttaa, että on tarpeen varmistaa unionin turvapaikkasäännöstön tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen ja lainsäädännön täytäntöönpano korkeatasoisen suojelun takaamiseksi;

3.

muistuttaa, että oikeus kansainväliseen suojeluun on kansainväliseen ja unionin oikeuteen sisältyvä perusoikeus, jota täydennetään erilaisilla lisäoikeuksilla ja -periaatteilla, joita ovat muun muassa palauttamiskiellon periaate, oikeus ihmisarvoon, kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto, naisten suojeleminen väkivallalta ja kaikilta syrjinnän muodoilta, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä oikeus yksityis- ja perhe-elämään;

4.

painottaa, että solidaarisuuden ja vastuun jakamisen periaate on vahvistettu perussopimuksissa ja että toimiva solidaarisuus edellyttää vähintään EU:n toimielinten, virastojen ja jäsenvaltioiden velvoitetta tehdä yhteistyötä tämän periaatteen toteuttamiskeinojen löytämiseksi; vakuuttaa, ettei solidaarisuuden periaate koske vain jäsenvaltioiden keskinäisiä suhteita vaan kattaa myös turvapaikanhakijat ja kansainvälistä suojelua saavat henkilöt;

5.

ottaa huomioon, että turvapaikan hakijoiden määrä on kasvanut vuonna 2011, mutta korostaa, että yleisesti turvapaikkahakemusten määrä on vähentynyt EU:ssa viime vuosikymmenen aikana merkittävästi; korostaa, että tietyt jäsenvaltiot vastaanottavat suhteettoman suuren määrän turvapaikkahakemuksia muihin verrattuna, mikä johtuu maantieteellisistä ja monista muista syistä, ja toteaa, että turvapaikkahakemukset jakautuvat epätasaisesti unionissa; muistuttaa, että vuonna 2011 yli 90 prosenttia turvapaikkahakemuksista jätettiin kymmenessä jäsenvaltiossa, ja toteaa, että kesään 2011 mennessä Maltasta uudelleensijoitettiin EU:hun vain 227 kansainvälistä suojelua saavaa henkilöä kuuteen muuhun jäsenvaltioon ja vuonna 2011 koko EU:ssa vain 4 125 pakolaista uudelleensijoitettiin vain kymmeneen EU:n jäsenvaltioon, mikä on noin 6,6 prosenttia kaikista kyseisen vuoden aikana uudelleensijoitetuista; painottaa, että näitä eroja on välttämättä täsmennettävä esimerkiksi vertailemalla absoluuttisia lukuja ja valmiusindikaattoreita ja että EU:n on lisättävä sekä hallinnollista että taloudellista tukeaan niille jäsenvaltioille, jotka vastaanottavat eniten turvapaikkahakemuksia;

6.

painottaa, että turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden suojelun korkeaa tasoa ei voida saavuttaa eikä perusteltuja turvapaikkapäätöksiä voida tehdä, jos jäsenvaltioiden välisiä eroja turvapaikkahakemusten osuuksissa suhteessa yksittäisen jäsenvaltion hallinnolliseen ja tekniseen vastaanottokykyyn ei tasoiteta;

7.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytettävissä on oikeudenmukaiset ja tehokkaat turvapaikkajärjestelmät, jotta voidaan reagoida turvapaikanhakijoiden määrän vaihteluihin; katsoo, että vaikka turvapaikkahakemusten määrä vaihteleekin, on näyttöä siitä, että tietyt rajanylityspaikat EU:n ulkorajoilla ovat muita vilkkaampia ja että niillä voidaan kohtuudella odottaa suurta määrää turvapaikkahakemuksia; vaatii toimenpiteitä EU:n merkittävillä maahantuloalueilla sijaitsevien jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmien valmiuksien parantamiseksi käytännön solidaarisuuden osoituksena;

8.

painottaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat velvollisia soveltamaan täysimääräisesti unionin oikeutta ja täyttämään kansainväliset turvapaikkoja koskevat velvoitteensa; toteaa, että EU:n ulkorajavaltiot kohtaavat Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän yhteydessä erilaisia haasteita kuin ne, joilla ei ole ulkorajaa, joten ne tarvitsevat myös erilaista tukea pystyäkseen hoitamaan tehtävänsä asianmukaisesti; huomauttaa, että SEUT:n 80 artiklassa vaaditaan olemassa olevien toimenpiteiden käyttöön ottamista sekä tarvittaessa uusien toimenpiteiden kehittämistä näiden ulkorajavaltioiden tukemiseksi tarvittaessa;

9.

kehottaa optimoimaan nykyisten toimenpiteiden käyttöä sekä kehittämään uusia kohdennettuja toimenpiteitä ja välineitä, jotta jatkuvasti muuttuviin haasteisiin voidaan vastata joustavasti mutta tehokkaasti; katsoo, että tällainen optimointi on erityisen ajankohtaista, kun otetaan huomioon EU:n akuutti talouskriisi, joka aiheuttaa jäsenvaltioille lisäpaineita niiden pyrkiessä selviytymään tehokkaasti turvapaikkamenettelyistä, erityisesti niissä valtioissa, joihin saapuu suhteettoman suuria määriä turvapaikanhakijoita;

10.

ottaa huomioon kasvavat pakolaisuuteen liittyvät tarpeet globaalilla tasolla ja katsoo, että ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikan alan yhteistyöllä kolmansien maiden kanssa voi olla merkittävä rooli solidaarisuuteen perustuvien suhteiden kehittämisessä;

11.

korostaa, että on tärkeää kerätä, analysoida ja suhteuttaa luotettavia, täsmällisiä, kattavia, vertailukelpoisia ja ajantasaisia määrällisiä ja laadullisia tietoja, joiden perusteella pystytään seuraamaan ja arvioimaan toimenpiteitä ja saamaan selkeä käsitys turvapaikka-asioista; kehottaa siksi jäsenvaltioita antamaan Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EASOlle ja komissiolle turvapaikka-asioita koskevia tietoja maahanmuuton tilastoista annetun asetuksen ja EASOsta annetun asetuksen mukaisten tietojen lisäksi; katsoo, että kaikki tilastotiedot on mahdollisuuksien mukaan eriteltävä sukupuolen mukaan;

12.

pitää valitettavana, että sosiaalis-taloudellisen turvattomuuden ohella muukalaisviha ja rasismi sekä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia koskevat kielteiset ja väärään tietoon perustuvat käsitykset ovat saaneet yhä enemmän jalansijaa EU:ssa; suosittelee, että jäsenvaltiot toteuttaisivat turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden todellista tilannetta koskevia tiedotuskampanjoita;

13.

korostaa, että EASONn perustamisen myötä voidaan tehostaa turvapaikkakäytäntöjen välisten huomattavien erojen tasaamiseen tähtäävää jäsenvaltioiden välistä käytännön yhteistyötä ja parantaa turvapaikkajärjestelmien toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta EU:ssa; katsoo, että tämän aktiivisen käytännön yhteistyön rinnalla olisi samanaikaisesti yhdenmukaistettava lainsäädännöllisesti Euroopan turvapaikkapolitiikkoja;

14.

muistuttaa, että EASOn on annettava teknistä tukea ja tarjottava erityisasiantuntemusta jäsenvaltioille turvapaikkalainsäädännön täytäntöönpanossa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja YK:n pakolaisjärjestön kanssa; korostaa, että Euroopan komission on käytettävä tukiviraston keräämää tietoa tunnistaakseen mahdolliset puutteet jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmissä; toteaa, että tällainen EASOn asetuksen (EU) N:o 439/2010 mukaisesti keräämä tieto on tärkeää myös varhaisvaroitus-, valmius- ja kriisinhallintamekanismille, josta tulee osa tarkistettua Dublin-asetusta; painottaa, että on tärkeää esittää säännöllisesti kertomuksia ja laatia toimintasuunnitelmia, jotta voidaan edistää kohdennettuja ratkaisuja ja esittää suosituksia Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän parantamiseksi ja mahdollisten puutteiden korjaamiseksi; panee erityisesti merkille EASOn tehtävän yhteisten toimien koordinoinnissa ja tukemisessa niiden jäsenvaltioiden auttamiseksi, joiden vastaanottovalmiuksiin ja turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu erityisen suurta painetta, mikä voidaan tehdä muun muassa lähettämällä virkailijoita kyseisiin jäsenvaltioihin ja asettamalla käyttöön turvapaikka-asiantuntijaryhmiä sekä sosiaalityöntekijöitä ja tulkkeja, jotka kriisitilanteessa voivat aloittaa nopeasti toimintansa; muistuttaa, että EASOn vaikutus riippuu jäsenvaltioiden halukkuudesta hyödyntää täysin sen tarjoamia mahdollisuuksia;

15.

kehottaa EASOa optimoimaan käytössään olevat resurssit sille annettujen tehtävien, rajallisten määrärahojen, resurssien ja kokemuksen pohjalta käymällä tiivistä vuoropuhelua ja tekemällä tiivistä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta voidaan vaihtaa tietoja, koota yhteen turvapaikka-alan tietämystä, kerätä tietoja, vaihtaa parhaita toimintatapoja, määritellä kattavat suuntaviivat turvapaikkajärjestelmän sukupuolinäkökohdista ja kehittää koulutusta sekä laatia luetteloita asiantuntijoista, sosiaalityöntekijöistä ja tulkeista, jotka voisivat antaa apuaan lyhyellä varoitusajalla; suosittaa lisäksi, että EASO varmistaisi mahdollisimman monien järjestöjen osallistumisen neuvoa-antavaan foorumiin;

16.

painottaa, että EASOn toiminnassa on keskityttävä sekä pitkän aikavälin ennaltaehkäiseviin tavoitteisiin että nopeaa reagointia vaativiin toimenpiteisiin, jotta erilaisiin tilanteisiin voidaan vastata asianmukaisesti; katsoo tämän vuoksi, että vaikka EASOn olisi tuettava puutteellisten tai huonosti toimivien turvapaikkajärjestelmien valmiuksien kehittämistä, sen on annettava etusija hätätilanteille ja jäsenvaltioille, joihin kohdistuu erityistä tai suhteetonta painetta; painottaa turvapaikka-asiantuntijaryhmien ratkaisevaa roolia käsiteltävien tapausten suurten määrien ja ruuhkien selvittämisessä, sillä ne voivat antaa koulutusta, hallinnoida hankkeita, tarjota neuvontaa ja suositella konkreettisia toimenpiteitä sekä vastata seurannasta ja jatkotoimien toteuttamisesta;

17.

panee merkille toimenpideohjelman Kreikan turvapaikkajärjestelmän tukemiseksi sekä turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden tilanteen parantamiseksi Kreikassa; painottaa, että hienoisesta edistymisestä huolimatta tarvitaan niin EU:n kuin Kreikan viranomaisten lisäponnistuksia turvapaikkajärjestelmän parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että turvapaikanhakijoiden oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti; muistuttaa, että budjettivajeen pienentämiseksi tarkoitetut toimenpiteet estävät osoittamasta lisää kansallisia varoja uusien viranomaisten palkkaamiseen, ja suosittelee, että ongelmaan puututaan, koska tarvitaan hyvin toimiva turvapaikkaviranomainen, jotta Kreikka voi täyttää kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädännön mukaiset velvoitteensa;

18.

panee merkille EASOn ja Frontexin keskinäistä yhteistyötä koskevan komission ja neuvoston suosituksen ja painottaa, että tällainen yhteistyö kansainvälisen suojelun alalla edellyttää ehdottomasti Frontexin perusoikeusstrategian täysimääräistä ja nopeaa täytäntöönpanoa, ihmisoikeusvaltuutetun nimittämistä, neuvoa-antavan ryhmän perustamista kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä kansainvälisten järjestöjen kutsumista osallistumaan sen toimintaan ihmisoikeustarkkailijoina; korostaa, että yhteistyössä on otettava huomioon unionin ja kansainvälisen oikeuden vaatimukset ja pyrittävä parantamaan käytännössä turvapaikanhakijoiden suojelutasoa; kehottaa siksi EASOa tukemaan Fontexia sen pyrkimyksissä täyttää kansainvälisen suojelun saamiseen ja erityisesti palauttamiskiellon periaatteeseen liittyvät velvoitteensa; korostaa, että rajatoimenpiteitä on toteutettava suojelulähtöisyyden periaatteen mukaisesti;

19.

tunnustaa tarpeen tarkistaa säännöllisesti EASOn toimeksiantoa, jotta voidaan varmistaa sen kyky reagoida asianmukaisesti turvapaikkajärjestelmien erilaisiin haasteisiin; ottaa huomioon, että kaikki EASOn toiminta riippuu jäsenvaltioiden hyvästä tahdosta, ja ehdottaa harkittavaksi mahdollisuutta ottaa käyttöön EASOn toimeksiannon puitteissa rakenteelliset takeet, jotta varmistettaisiin käytännön yhteistyö ja tekninen apu tarvittaessa;

20.

rohkaisee jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan pakolaisrahaston tarjoamia mahdollisuuksia kohdennettujen toimien toteuttamiseen turvapaikkajärjestelmien parantamiseksi; suosittaa, että jäsenvaltiot toteuttavat toimia hallintomenettelyjen monimutkaisuuden, varojen hyödyntämisen viivästymisen ja likviditeettiongelmien kaltaisiin asioihin puuttumiseksi, jotta voidaan varmistaa varojen tehokas ja nopean jakaminen;

21.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden on toimittava siten, että ne voivat käyttää täysipainoisesti Euroopan pakolaisrahaston tarjoamia mahdollisuuksia ja olla varmoja siitä, että kaikki myönnetyt varat voidaan maksaa, jotta hankevastaavat eivät joudu vaikeuksiin rahoitettuja hankkeita toteutettaessa;

22.

suhtautuu myönteisesti vuonna 2014 perustettavaksi suunniteltuun entistä yksinkertaisempaan ja joustavampaan turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon, jolla korvataan Euroopan pakolaisrahasto, Eurooppalainen rahasto kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten sekä Euroopan paluurahasto, ja korostaa, että on tarpeen myöntää riittävästi varoja kansainvälisen suojelun saajien ja turvapaikanhakijoiden suojeluun; painottaa, että on tärkeää sisällyttää Euroopan pakolaisrahastoon suojakeinoja, joilla estetään varojen liiallinen keskittäminen yhdelle ainoalle toiminta-alalle Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän kustannuksella; katsoo tarpeelliseksi osoittaa riittävät varat rajavalvontaan myös kauden 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen sisäasioiden alan määrärahauudistuksessa solidaarisuuden toteuttamiseksi laajemmin tälläkin alalla; muistuttaa, että kansainvälisen suojelun ja jäsenvaltioiden solidaarisuustoimenpiteiden rahoittamiseen on aina oltava riittävät varat;

23.

korostaa, että turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston varojen on oltava riittävän joustavat ja helposti käyttöön otettavissa ja käytettävissä niin, että kyetään toimimaan ripeästi ja tarkoituksenmukaisesti, jos yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa ilmaantuu ennakoimattomia paineita tai hätätilanteita; ehdottaa, että varataan tarvittaessa tietty prosenttiosuus turvapaikka- ja maahanmuuttorahastolle keskivaiheen tarkistuksen yhteydessä varatuista varoista toimenpiteisiin jäsenvaltioiden auttamiseksi panemaan täysimääräisesti täytäntöön ja soveltamaan nykyistä unionin turvapaikkasäännöstöä sekä noudattamaan kaikkia alan kansainvälisiä velvoitteita;

24.

pitää myönteisenä yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa sisäasioiden alalla käytävää poliittista vuoropuhelua siitä, miten jäsenvaltiot aikovat käyttää varoja ennen monivuotisten ohjelmien laatimista; korostaa osallistumista painottavien toimintatapojen merkitystä parhaiden tulosten saavuttamiseksi ja suosittaa kumppanuusperiaatteen vahvistamista ottamalla toimintaan mukaan kansalaisyhteiskunnan toimijat, kansainväliset järjestöt sekä paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut sidosryhmät, koska kaikkien niiden käytännön kokemus on olennaista realististen tavoitteiden asettamiselle ja kestävien ohjelmien kehittämiselle; katsoo, että niiden osallistuminen tavoitteiden ja ohjelmien valmisteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin on tärkeää ja että jäsenvaltioiden olisi otettava tämä huomioon;

25.

korostaa taloudellisen vastuunjaon tärkeyttä turvapaikka-asioissa ja suosittaa, että luotaisiin hyvin rahoitettu mekanismi, jotta voitaisiin ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä absoluuttisesti tai suhteellisesti suurempi määrä ja avustaa jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmät ovat puutteelliset; katsoo, että lisätutkimukset ovat tarpeen turvapaikkahakemusten vastaanottamisesta ja käsittelystä aiheutuvien todellisten kulujen selvittämiseksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota toteuttamaan tutkimuksen niiden varojen arvioimiseksi, jotka olisi osoitettava kunkin jäsenvaltion vastuun perusteella, seuraavan kaltaisten indikaattorien perusteella: ensimmäisten turvapaikkahakemusten määrä, pakolaisaseman tai tilapäisen suojelun myöntämispäätösten määrä, uudelleensijoitettujen pakolaisten määrä, palauttamispäätösten ja -operaatioiden määrä ja pysäytettyjen laittomien maahantulijoiden määrä;

26.

suosittaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston uudelleensijoittamistoimille suunnattuja varoja, koska rahaston kautta myönnettävä rahoitustuki ja EASOn tekninen apu ovat merkittäviä; ehdottaa ensisijaisten alojen määrittelyä kiireellisiin tilanteisiin puuttumiseksi sekä lisärahoitusavun antamiseksi jäsenvaltioille, jotka haluavat osallistua uudelleensijoittamisaloitteisiin, jotta voidaan keventää niihin liittyviä taloudellisia kustannuksia;

27.

katsoo, että selkeyttämällä ja tehostamalla uudelleensijoittamistoimiin osallistuville jäsenvaltioille tarjottavia taloudellisia kannustimia sekä laatimalla ennakoivia strategioita kansallisten turvapaikkajärjestelmien infrastruktuurien parantamiseksi voidaan pitkällä aikavälillä edistää normien yhdenmukaistamista EU:ssa ja parantaa Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän laatua;

28.

on tyytyväinen mahdollisuuksiin lisätä komission rahoitusosuutta aina 90 prosenttiin sellaisten hankkeiden kaikista tukikelpoisista menoista, joita ei muuten pantaisi täytäntöön; katsoo, että komission rahoittamien hankkeiden on osoitettava selvää lisäarvoa; korostaa, että unionin määrärahojen ei pidä missään tapauksessa korvata turvapaikkatoimiin tarkoitettuja jäsenvaltioiden määrärahoja;

29.

korostaa, että toiminnan rahoituksessa on nykyään ongelmia, jotka liittyvät tarkkojen tietojen ja rahoituksen saantiin, realististen ja tilannekohtaisten tavoitteiden asettamiseen ja tehokkaan seurannan toteuttamiseen; kehottaa ottamaan käyttöön varmistuskeinoja päällekkäisyyksien välttämiseksi, noudattamaan selkeyttä varojen jakamisessa sekä tarkastelemaan perusteellisesti toiminnan lisäarvoa ja saavutettuja tuloksia;

30.

korostaa, että varojen käyttöä ja hallinnointia on valvottava tiukasti erityisten määrällisten ja laadullisten indikaattorien ja erityiskriteerien perusteella, jotta estetään henkilö- ja taloudellisten resurssien virheellinen kohdentaminen ja taataan vahvistettujen tavoitteiden noudattaminen; suhtautuu myönteisesti yhteisen arviointi- ja seurantajärjestelmän perustamiseen;

31.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan komission avulla, että pyritään hyödyntämään täysimääräisesti nykyistä täydentävyyttä muiden saatavilla olevien rahoitusvälineiden, kuten Euroopan sosiaalirahaston ja muiden rakennerahastojen, kanssa, jotta turvapaikkatoimien rahoittamista voitaisiin tarkastella kokonaisvaltaisesti;

32.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on sitoutunut tekemään kattavan arvioinnin Dublin-järjestelmästä vuonna 2014 ja käymään läpi järjestelmän oikeudelliset, taloudelliset ja sosiaaliset sekä ihmisoikeuksiin kohdistuvat vaikutukset, kuten vaikutukset naisturvapaikanhakijoiden tilanteeseen; katsoo, että on edelleen tarkasteltava tasapuolisen vastuunjakomekanismin kehittämistä sen määrittämiseksi, minkä jäsenvaltion olisi vastattava turvapaikkahakemusten käsittelystä, koska näin voitaisiin antaa nopeasti ja tehokkaasti käytännön tukea jäsenvaltiolle hätätilanteissa ja paineiden kasvaessa suhteettomiksi;

33.

katsoo, että Dublin-asetuksella, jossa säädetään turvapaikkahakemuksia koskevan vastuun jakamisesta, sälytetään kohtuuton taakka jäsenvaltioille, jotka ovat EU:hun suuntautuvan muuton maahantulopaikkoja, eikä järjestelmässä käsitellä turvapaikkavastuun tasapuolista jakautumista jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että Dublin-järjestelmän soveltaminen on tähän mennessä johtanut turvapaikanhakijoiden eriarvoiseen kohteluun joissakin jäsenvaltioissa ja aiheuttanut haittaa perheenyhdistämiselle ja kotoutumiselle, sillä turvapaikkajärjestelmien erot ovat hyvin suuret ja turvapaikkasäännöstön täytäntöönpano on ollut riittämätöntä; korostaa myös Dublin-asetuksen tehokkuuteen ja kustannustehokkuuteen liittyviä puutteita, koska yli puolet hyväksytyistä siirroista jää tekemättä ja saman henkilön useita turvapaikkahakemuksia jätetään edelleen merkittäviä määriä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että jäsenvaltioon Dublin II -asetuksen perusteella palautetut turvapaikanhakijat eivät saa huonompaa kohtelua vain koska he ovat Dublin II -asetuksen mukaisesti palautettuja;

34.

korostaa, että asiaan liittyvässä oikeuskäytännössä murennetaan jo Dublin-järjestelmän perusajatusta; katsoo, että oikeuskäytännössä on ratkaistu yksittäisiä tapauksia mutta ei ole pystytty korjaamaan Dublin-järjestelmän täytäntöönpanon puutteita; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden turvapaikkajärjestelmät täyttävät unionin ja kansainvälisen oikeuden vaatimukset, ja suhtautuu siksi myönteisesti pyrkimyksiin sisällyttää Dublin II -asetukseen lisäedellytyksiä, joilla vähennetään järjestelmän haittavaikutuksia; katsoo, että keskustelussa vastuullisen jäsenvaltion määrittämiseksi on otettava huomioon se, että joihinkin jäsenvaltioihin kohdistuu jo suhteettomia paineita ja että jotkin turvapaikkajärjestelmät toimivat osittain tai kaikin puolin huonosti;

35.

katsoo, että on välttämätöntä jatkaa vuoropuhelua turvapaikanhakijoita ja kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä koskevan vastuun jakamisesta sekä vuoropuhelua suojelunormien parantamista edistävien välineiden, kuten turvapaikkahakemusten yhteiskäsittelyn (jäljempänä "yhteiskäsittely") ja uudelleensijoittamista koskevien ohjelmien, käyttämisestä;

36.

katsoo, että yhteiskäsittely voisi olla hyödyllinen solidaarisuuden ja vastuun jakamisen väline erilaisissa tapauksissa, erityisesti kun jäsenvaltio kohtaa merkittäviä tai äkillisiä turvapaikanhakijoiden virtoja tai kun turvapaikkahakemukset ruuhkautuvat merkittävästi, mikä viivästyttää ja murentaa turvapaikkamenettelyä turvapaikanhakijoiden haittaavalla tavalla; katsoo, että yhteiskäsittelyllä voitaisiin ehkäistä tai ratkaista kapasiteettiongelmia, vähentää turvapaikkaprosesseihin liittyviä rasitteita ja kustannuksia, nopeuttaa turvapaikkahakemusten käsittelyä sekä jakaa vastuu hakemusten käsittelystä entistä tasapuolisemmin; painottaa, että yhteiskäsittely edellyttää selkeää vastuunjakoa siihen osallistuvien jäsenvaltioiden kesken, jotta vältetään vastuun siirto, ja korostaa lisäksi, että päätöksenteko on edelleen jäsenvaltioiden vastuulla; toteaa, että tätä olisi täydennettävä järjestelmällä, jolla varmistetaan vastuun tasapuolisempi jakautuminen sen jälkeen kun hakemukset on käsitelty;

37.

pitää myönteisenä komission käynnistämää yhteiskäsittelyn toteuttamiskelpoisuutta koskevaa tutkimusta, jossa kartoitetaan unionin alueella toteutettavan yhteiskäsittelyn oikeudellisia ja käytännöllisiä vaikutuksia ja selvitetään tiettyjä epäselviä kysymyksiä;

38.

toteaa, että yhteiskäsittely ei välttämättä johda yhteiseen päätökseen mutta siihen voisi kuulua myös tuen antaminen ja yhteinen käsittely turvapaikkamenettelyn muissa osissa, kuten tunnistamisessa, ensimmäiseen päätökseen johtavan menettelyn valmistelemisessa, kuulemisissa tai lähtömaan poliittisen tilanteen arvioinnissa;

39.

korostaa, että yhteiskäsittelyn on tarjottava lisäarvoa päätöksentekoprosessin laadun osalta sekä varmistettava oikeudenmukaiset, tehokkaat ja nopeat menettelyt ja edistettävä niitä; painottaa, että turvapaikkamenettelyjen parantaminen alusta alkaen (etupainotteisuus) voi vähentää menettelyn kestoa ja kustannuksia, jolloin siitä olisi hyötyä sekä turvapaikanhakijoille että jäsenvaltioille;

40.

painottaa, että yhteiskäsittelyjärjestelmässä olisi kunnioitettava hakijoiden kaikkia oikeuksia, mistä olisi myös annettava vahvat takuut; korostaa, että yhteiskäsittelyä ei missään tapauksessa saa käyttää turvapaikkamenettelyn nopeuttamiseen sen laadun kustannuksella; katsoo, että yhteiskäsittely voi johtaa myös yksittäisiä turvapaikanhakijoita hyödyttävään turvapaikkamenettelyn tehostumiseen, koska suurempien hallinnollisten valmiuksien ansiosta hakijoiden suojelutarpeet voidaan tunnistaa nopeammin;

41.

katsoo, että EASOlla voi olla arvokas tehtävä, koska se voisi perustaa, kouluttaa ja koordinoida turvapaikka-asioiden tukiryhmiä, jotka tarjoaisivat apua, neuvoja ja suosituksia ensimmäiseen päätökseen johtavissa menettelyissä;

42.

suosittaa, että yhteiskäsittelyä koskevissa suunnitelluissa järjestelmissä katsotaan ensisijaisiksi vaihtoehdot, jotka koskevat asianomaisten viranomaisten toimintaa ja yhteistyötä turvapaikanhakijoiden siirtämisen sijaan;

43.

kehottaa EASOa edistämään, helpottamaan ja koordinoimaan tietojenvaihtoa ja muita toimia yhteiskäsittelyä varten;

44.

painottaa, että EU:n uudelleensijoittamista ja EU:n sisäistä siirtoa koskevat järjestelmät ovat täydentäviä toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden suojelua samalla kun osoitetaan EU:n sisäistä ja ulkoista solidaarisuutta;

45.

korostaa, että kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden ja turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittaminen voi tietyin edellytyksin olla yksi konkreettisimmista solidaarisuuden muodoista, jolla voidaan edesauttaa merkittävästi tasapuolisemman Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomista; painottaa, että harvat jäsenvaltiot ovat tähän mennessä osallistuneet uudelleensijoittamista koskeviin aloitteisiin, vaikka se on myös vankka ilmaus sitoutumisesta kansainväliseen suojeluun ja ihmisoikeuksien edistämiseen;

46.

korostaa, että EU:n uudelleensijoittamista koskeva Maltan-hanke (Eurema), jossa kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä on sijoitettu ja sijoitetaan Maltalta muihin jäsenvaltioihin, sekä sen jatkaminen ja vastaavat hankkeet ovat tärkeitä, ja kannattaa uusien vastaavien aloitteiden kehittämistä; pitää valitettavana, ettei hanke ole ollut niin menestyksekäs kuin odotettiin, koska jäsenvaltiot ovat haluttomia osallistumaan siihen; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisemmin Eurema-hankkeeseen osoittaen solidaarisuuden ja vastuunjaon henkeä; on tyytyväinen komission lupaukseen arvioida perusteellisesti Eurema-hanketta ja esittää ehdotus EU:n pysyvästä uudelleensijoittamismekanismista;

47.

kehottaa komissiota ottamaan ehdotuksessaan EU:n pysyvästä tehokkaasta uudelleensijoittamismekanismista huomioon EU:n jakoperusteen, jossa tarkastellaan kansainvälisen suojelun saajien uudelleensijoittamista sellaisten asianmukaisten indikaattorien avulla, jotka kuvaavat jäsenvaltion vastaanotto- ja kotouttamisvalmiuksia, kuten jäsenvaltion BKT, väkiluku ja pinta-ala, ja joissa otetaan huomioon suojelun saajien edut ja kotoutumismahdollisuudet; katsoo, että tällaista EU:n jakoperustetta voitaisiin soveltaa jäsenvaltioihin, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia paineita, tai vastaavasti hätätilanteissa; painottaa, että uudelleensijoittaminen riippuu aina kansainvälisen suojelun saajien suostumuksesta ja että eurooppalaisen jakoperusteen käyttöönotolla ei rajoitettaisi jokaisen jäsenvaltion velvoitetta panna täytäntöön ja soveltaa EU:n nykyistä turvapaikkalainsäädäntöä suojelutarpeen, vastaanotto-olosuhteiden ja menettelyllisten takeiden osalta ja noudattaa kaikkia alan kansainvälisiä velvoitteita;

48.

kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseensa EU:n pysyvästä uudelleensijoittamista koskevasta ohjelmasta vahvat menettelylliset takeet ja selkeät kriteerit, joilla pyritään takaamaan suojelua mahdollisesti saavien henkilöiden edut sekä lieventämään maahanmuuton aiheuttamaa painetta niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat erityisen suurten muuttovirtojen kohteena; suosittaa, että vastaanottava yhteisö, kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset otetaan alusta alkaen mukaan uudelleensijoittamisaloitteisiin;

49.

korostaa, että vaikka uudelleensijoittaminen voi tarjota kestäviä ratkaisuja kansainvälistä suojelua saaville henkilöille ja keventää jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuvia paineita, sen ei pidä johtaa vastuun siirtelyyn; vaatii, että uudelleensijoittamisen yhteydessä on vaadittava vahvoja sitoumuksia siitä hyötyviltä jäsenvaltioilta, jotta niiden turvapaikkajärjestelmissä olevat suojeluun liittyvät puutteet saataisiin korjattua tehokkaasti ja voitaisiin taata suojelun korkea taso lähettäviin jäsenvaltioihin jääville kansainvälistä suojelua saaville henkilöille vastaanotto-olosuhteiden, turvapaikkamenettelyjen ja kotouttamisen osalta;

50.

on tyytyväinen rahoitusmahdollisuuksiin, jotka turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto tarjoaa turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamista varten, ja kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan vapaaehtoisiin aloitteisiin ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden kaikki oikeudet ja sen, että heidän suostumuksensa tarvitaan; kehottaa komissiota tutkimaan turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamista koskevan EU:n järjestelmän kehittämisen toteuttamiskelpoisuutta ja tarkastelemaan muun muassa mahdollisuuksia käyttää järjestelmän perustana EU:n jakoperustetta, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon sellaiset todennettava kriteerit kuin jäsenvaltion BKT, väkiluku ja pinta-ala sekä turvapaikanhakijoiden edut ja kotoutumismahdollisuudet; katsoo, että tällaista ohjelmaa voitaisiin käyttää solidaarisuuden välineenä silloin, kun turvapaikanhakijoiden määrä on suhteettoman suuri suhteessa jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmän kapasiteettiin, tai hätätapauksissa;

51.

palauttaa mieliin EASOn toimeksiannon kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden uudelleensijoittamisen edistämisessä jäsenvaltioiden kesken ja kehottaa virastoa kehittämään valmiuksiaan, jotta se voi aktiivisesti tukea uudelleensijoittamisohjelmia ja -toimintaa tiiviissä yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestön kanssa vaihtamalla tietoja ja parhaita käytäntöjä sekä koordinointi- ja yhteistyötoimilla;

52.

panee merkille, että komissio on ilmoittanut harkitsevansa aina tilapäistä suojelua koskevan direktiivin mekanismin käyttöönottoa, jos sitä koskevat ehdot täyttyvät, erityisesti kun kyseessä on jo alkanut tai välittömästi uhkaava joukottainen maahantulo, jossa siirtymään joutuneet henkilöt eivät voi palata lähtömaahansa turvallisesti ja pysyvästi; kehottaa komissiota tekemään mahdolliseksi tämän direktiivin aktivoimisen myös tapauksissa, joissa joukottainen maahantulo koskee vähintään yhtä jäsenvaltiota, eikä pelkästään silloin, kun kyseessä on joukottainen maahantulo koko EU:n kannalta;

53.

painottaa, että keskinäinen luottamus perustuu yhteiseen tulkintaan vastuista; korostaa, että EU:n lainsäädännön noudattaminen on välttämätön osatekijä jäsenvaltioiden välisessä luottamuksessa;

54.

painottaa, että jos jäsenvaltiot noudattavat oikeudellisia ja perusoikeuksia koskevia velvoitteitaan, se vahvistaa sekä luottamusta että solidaarisuutta;

55.

painottaa, että on tärkeää luoda vakaa perusta jäsenvaltioiden keskinäiselle luottamukselle, koska tämä luottamus on pohjimmiltaan sidoksissa Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämiseen ja aidon käytännön solidaarisuuden lisäämiseen;

56.

toteaa, että vaikka kansainväliseen suojeluun liittyvien velvoitteiden noudattaminen vahvistaa keskinäistä luottamusta, siitä ei välttämättä seuraa sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen, koska kansainvälisen ja EU:n turvapaikkalainsäädännön tulkinnassa ja soveltamisessa on edelleen jäsenvaltioiden välisiä suuria eroja, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen viimeaikainen Dublin-asetukseen liittyvä oikeuskäytäntö osoittaa; painottaa, että on komission ja tuomioistuinten vastuulla seurata ja arvioida turvapaikkasääntöjen soveltamista kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädännön mukaisesti;

57.

katsoo, että varhaisvaroitusmekanismit ilmenevien ongelmien havaitsemiseksi ja niihin puuttumiseksi ennen kuin ne johtavat kriiseihin voivat olla arvokkaita välineitä; katsoo kuitenkin, että on suunniteltava myös täydentäviä ratkaisuja perusoikeusrikkomusten välttämiseksi ja turvapaikkajärjestelmien asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi;

58.

korostaa, että vaikka määräysten rikkomisesta johtuvia menettelyjä olisi hyödynnettävä useammin huomion kiinnittämiseksi jäsenvaltioiden vastuuseen ja siihen, että ne eivät noudata nykyistä turvapaikkalainsäädäntöä, niihin olisi samalla liitettävä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, toimintasuunnitelmia ja valvontamekanismeja, jotta ne tuottaisivat toivotun tuloksen; painottaa säännöllisten arviointien, rakentavan vuoropuhelun ja parhaiden käytäntöjen vaihdon merkitystä olennaisina osatekijöinä, joilla saadaan todennäköisimmin aikaan myönteistä kehitystä turvapaikkajärjestelmissä, kun havaitaan puutteita; katsoo, että voidaan käyttää myös erilaisia rahoitus- ja käytännön tuen muotoja, jotta turvapaikka-asioita koskeva unionin lainsäädäntö voidaan panna täytäntöön täysipainoisesti ja oikein;

59.

toteaa, että Dublin-järjestelmä perustuu keskinäiseen luottamukseen ja merkitsee hylkäämispäätösten vastavuoroista tunnustamista jäsenvaltioissa, koska turvapaikkahakemus voidaan käsitellä EU:ssa vain kerran; kehottaa komissiota laatimaan tiedonannon kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden suojeluaseman siirtämistä ja turvapaikkapäätösten vastavuoroista tunnustamista koskevasta kehyksestä vuoteen 2014 mennessä Tukholman ohjelman toteuttamista koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti;

60.

painottaa, että maahanmuuton hallinta voi parantaa keskinäistä luottamusta ja solidaarisuustoimenpiteitä vain, jos se yhdistetään suojelulähtöiseen lähestymistapaan, jonka perusteella rajamenettelyt toteutetaan rajoittamatta pakolaisten ja kansainvälistä suojelua pyytävien henkilöiden oikeuksia;

61.

korostaa, että viisumijärjestelmät kattavat monenlaisia maahantulo- ja poistumislupia ja että nämä maahantuloa ja poistumista koskevat säännöt eivät rajoita millään tavalla velvoitetta tarjota turvapaikkaa;

62.

muistuttaa, että komissio on sitoutunut helpottamaan suojelun tarpeessa olevien henkilöiden hallittua saapumista, ja kehottaa komissiota tutkimaan uusia tapoja tarkastella turvapaikkamenettelyyn pääsyä; pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut laatimaan vuoteen 2013 mennessä tiedonannon uusista lähestymistavoista tärkeimpiä kauttakulkumaita koskevien turvapaikkamenettelyjen käytössä;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.

3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/25

—

ottaa huomioon tulevan tiedonannon komission vuoden 2013 työohjelmasta,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn nykyisen puitesopimuksen ja erityisesti sen liitteen IV,

—

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman kesäkuussa 2012 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 35 artiklan 3 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että julkisen talouden velkakriisi sekä rahoitus- ja talouskriisi ovat koetelleet Euroopan unionin hallintajärjestelmää kovemmin kuin koskaan aiemmin;

B.

toteaa, että Euroopan unioni on nyt käännekohdassa ja että kriisiä ei voiteta ilman Euroopan integraation huomattavaa syventämistä erityisesti euroalueella ja että tähän on liityttävä demokraattisen valvonnan ja vastuuvelvollisuuden vahvistaminen;

C.

toteaa, että komission tehtävä on edistää unionin yleistä etua, tehdä tätä koskevia aloitteita, varmistaa perussopimusten noudattaminen, valvoa unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa, hoitaa yhteensovitus-, täytäntöönpano- ja hallinnointitehtäviä ja tehdä lainsäädäntöaloitteita;

1.

kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia toimivaltuuksiaan täysimääräisesti ja toimimaan sellaisena poliittisena johtajana, jota tarvitaan jatkuvista kriiseistä aiheutuviin haasteisiin vastaamiseksi, sekä pyrkimään rahoitusvakauteen ja talouden elpymiseen lisääntyneen kilpailukyvyn ja kestävien, tehokkaiden ja sosiaalisesti oikeudenmukaisten kriisintorjuntatoimien avulla;

2.

palauttaa mieliin pyytäneensä 4. heinäkuuta 2012 komissiota esittämään syyskuuhun mennessä säädösehdotusten paketin yhteisömenetelmän mukaisesti niiden neljän kulmakiven pohjalta, jotka esitettiin selvityksessä "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa";

3.

vaatii komissiota osallistumaan täysimääräisesti lokakuussa ja joulukuussa 2012 järjestettäville Eurooppa-neuvoston kokouksille esitettävien selvitysten laadintaan ja toteaa, että selvityksissä on esitettävä selkeä suunnitelma ja aikataulu talous- ja rahaliiton vahvistamiselle, mukaan lukien yhtenäiset puitteet rahoitus-, finanssi- ja talouspolitiikalle, ja että niiden on johdettava aikanaan vahvempaan poliittiseen unioniin ja etenkin laajempaan demokraattiseen vastuuseen ja legitiimiyteen perussopimusten muutosten pohjalta;

4.

viittaa parlamentin kantaan euroalueen valvonnan tiukentamista koskevaan lainsäädäntöpakettiin, jolla parannetaan julkisen talouden valvontaa ja tehostetaan finanssipolitiikkaa euroalueella ja joka sisältää säännöksiä, jotka sallivat talouden vakavassa taantumassa erilaisten keinojen käytön julkisen talouden vakauttamiseksi;

5.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia kasvu- ja työllisyyssopimuksessa vahvistettujen sitoumusten panemiseksi täytäntöön, eritoten kestävään kasvuun suuntautuneiden investointien lisäämiseksi, Eurooppa 2020 -tavoitteisiin ja erityisesti resurssitehokkuuden ja kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkivän eurooppalaisen talouden kilpailukyvyn parantamiseksi sekä sisämarkkinoiden syventämiseksi; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2013 työohjelmassaan Euroopan unionia varten yksityiskohtaisen kasvuohjelman, jossa keskitytään kannustamaan yrityksiä ja yrittäjiä sellaisten toimialojen ja palvelujen kehittämiseen, joiden avulla kyetään luomaan pitkäaikaisia työpaikkoja ja vaurautta; tähdentää tähän liittyen, että on tärkeää lisätä huomattavasti unionin hankejoukkolainoja unionin talousarvion ja Euroopan investointipankin välisen yhteistyön pohjalta;

6.

huomauttaa lisäksi, että on tarpeen vähentää kestävästi ja symmetrisesti makrotalouden liiallista epätasapainoa, ja vaatii konkreettisia muutoksia unionin verolainsäädäntöön, jotta voidaan puuttua veroparatiisien ja veronkierron kaikkiin muotoihin;

7.

kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta monivuotinen rahoituskehys ja siihen liittyvät monivuotiset lainsäädäntöohjelmat saadaan nopeasti hyväksyttyä, ja ottamaan parlamentin tähän täysimääräisesti mukaan ja kunnioittamaan sen yhteispäätösoikeuksia; tukee voimakkaasti sitoumusta tehdä unionin talousarviosta kasvun ja työllisyyden katalysaattori kaikkialla Euroopassa; kehottaa komissiota tältä osin puolustamaan ehdotustaan sen varmistamiseksi, että unionin talousarvio kuvastaa selkeämmin unionin tarpeita ja poliittisia tavoitteita;

8.

tähdentää kuitenkin, että omien varojen järjestelmän uudistaminen, uusien omien varojen luominen mukaan luettuna, on keskeinen tekijä, jota ilman näkymät uutta monivuotista rahoituskehystä koskevan sovun löytymiselle ovat heikot; pyytää komissiota tukemaan useiden jäsenvaltioiden esittämää pyyntöä yhteistyön lisäämisestä tällä alalla; korostaa kuitenkin, että on toivottavaa, että kokonaisuudesta päästään sopimukseen tämän vuoden loppuun mennessä;

9.

vaatii komissiota yhdenmukaistamaan lainsäädäntöohjelmaansa, parantamaan lainsäädäntöehdotustensa laatua, tehostamaan lainsäädäntöehdotusten vaikutusten arviointia, ehdottamaan tarvittaessa vastaavuustaulukoiden käyttämistä EU:n lainsäädännön saattamiseksi paremmin osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tukemaan parlamenttia sen käydessä neuvotteluja neuvoston kanssa delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä; toistaa jälleen kerran kehotuksensa aloittaa uudet neuvottelut toimielinten välisestä sopimuksesta paremmasta lainsäädännöstä;

10.

kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin osassa 2 esittämät alakohtaiset näkemykset;

11.

korostaa, että on tärkeää, että unionin lainsäädäntö pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja ajallaan jäsenvaltioiden kansallisella lainsäädännöllä, ja kehottaa komissiota aloittamaan tarvittaessa rikkomismenettelyjä sen varmistamiseksi, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on asianmukaista ja täytäntöönpano tehokasta;

12.

kehottaa komissiota ehdottamaan, että otetaan käyttöön pakolliset kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset, jotka allekirjoitetaan asianmukaisella poliittisella tasolla ja jotka kattavat yhteisesti hallinnoidut unionin varat; kehottaa edelleenkin yksinkertaistamaan unionin ohjelmia, erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin alalla; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden käyttöä; vaatii järjestelmällisiä, säännöllisiä ja riippumattomia arviointeja, joiden avulla varmistetaan, että varoilla päästään toivottuihin tuloksiin kustannustehokkaalla tavalla;

13.

odottaa komission jättävän hyvissä ajoin käsiteltäviksi lisätalousarviot, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että määrärahojen taso on Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2012 kasvun lisäämiseksi hyväksymien toimien mukainen ja että ne riittävät sitoumusten täyttämiseen;

14.

kehottaa komissiota edelleen keskittymään sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantamiseen, pyrkimään edelleen päättäväisesti hallinnon yksinkertaistamiseen, harkitsemaan asianmukaisesti pikemminkin asetusehdotusten kuin direktiiviehdotusten esittämistä tarpeen vaatiessa, jotta varmistetaan ehdotettujen toimenpiteiden suhteellisuus, sekä seuraamaan edistystä sisämarkkinoiden lainsäädännön täysimääräisessä täytäntöönpanossa erityisesti palvelualalla ja myös harkitsemaan nopeutettujen rikkomismenettelyjen mahdollisuutta; korostaa, että sisämarkkinoiden taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus sekä ympäristöulottuvuus on otettava asianmukaisesti huomioon;

15.

odottaa komission toisen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ehdotuksia ensisijaisiksi toimiksi kasvun, työllisyyden ja sisämarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen lisäämiseksi; kannustaa lisäämään yhteistyötä tarpeen mukaan;

16.

kehottaa komissiota toimimaan järjestelmällisemmin, kun se arvioi ehdotustensa vaikutusta pk-yrityksiin, joihin Eurooppa luottaa uusien työpaikkojen luomisessa; kehottaa komissiota tähän liittyen pyrkimään aktiivisesti estämään pidemmälle menevien säännösten lisäämisen unionin lainsäädäntöön kansallisella tasolla, sillä se vääristää kilpailua sisämarkkinoilla; kehottaa edelleenkin vähentämään hallinnollisia rasitteita;

17.

antaa tukensa sille, että komissio korostaa digitaalistrategian merkitystä; vaatii ehdotuksia, joilla tarjotaan enemmän rajatylittäviä palveluja kuluttajille kaikkialla Euroopan unionissa;

18.

muistuttaa, että yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY (2)) on syytä tarkistaa perusteellisesti, jotta se takaa kuluttajien terveyden ja turvallisuuden ja myös helpottaa erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia käydä tavarakauppaa; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen monialaisesta kaikkiin tuotteisiin sovellettavasta markkinavalvonta-asetuksesta; vaatii myös tehokkaita oikeussuojakeinoja vähittäisrahoituspalvelujen alalle ja yhteistä kokonaisvaltaista koordinoitua lähestymistapaa kuluttajien suojelemiseksi;

19.

kehottaa komissiota ottamaan sääntelyssä paremmin huomioon pk-yritykset ja mikroyritykset ja räätälöimään lainsäädäntöä pk-yritysten tarpeita vastaavaksi ja myös edistämään tarvittavien poikkeusten käyttöön ottamista;

20.

kehottaa komissiota jatkamaan tekijänoikeuksien uudistusta, jonka olisi sovelluttava internet-ympäristöön ja perustuttava sosiaaliseen oikeutukseen ja perusoikeuksien asianmukaiseen kunnioittamiseen; katsoo, että siihen olisi sisällyttävä teollis- ja tekijänoikeuksien uudistamisen saattaminen päätökseen kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi Euroopassa; kehottaa komissiota huomioimaan väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskeneen kiistan yhteydessä ilmenneet oikeudelliset ongelmat, kun se esittää ehdotuksensa unionin tavaramerkkilainsäädännön tarkistamisesta;

21.

vaatii, että resurssitehokkaan Euroopan etenemissuunnitelma on pantava täytäntöön, jotta luodaan kannustimia vihreän talouden kehitykselle, biologisen monimuotoisuuden suojelulle ja ilmastonmuutoksen torjunnalle, mukaan lukien resurssitehokkaiden toimien käyttöönotto Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

22.

katsoo, että kunkin jäsenvaltion olisi hyödynnettävä talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa tilaisuutena tehdä selkoa omista sitoumuksistaan, jotka liittyvät Eurooppa 2020 -strategiaan, Euro Plus -sopimukseen, sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin ja muihin tärkeimpiin unionin tavoitteisiin;

23.

kehottaa komissiota tekemään viipymättä ehdotuksia päästökauppajärjestelmän nykyisten heikkouksien korjaamiseksi, jotta estetään järjestelmän romahtaminen;

24.

kehottaa komissiota esittämään yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman, joka sisältää unionin täysin yhdentyneiden ja yhteenliitettyjen energian sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi toteutettavat toimenpiteet, ja korostaa, että on tärkeää saada Euroopan unionille nykyaikainen verkkoinfrastruktuuri;

25.

kehottaa komissiota toteuttamaan etenemissuunnitelman, joka koskee kohti kilpailukykyistä vähähiilistä taloutta vuonna 2050, ja myös sen välitavoitteet;

26.

pyytää komissiota laatimaan strategian, jolla puututaan yhteiskunnan jäseniin kohdistuviin energian hinnan nousun vaikutuksiin;

27.

katsoo, että kriisiä olisi hyödynnettävä mahdollisuutena muuttaa yhteiskunnan kehitysmallia kohti erittäin tehokasta, uusiutuviin energiamuotoihin perustuvaa ja ilmaston kannalta kestävää taloutta; korostaa, että komission olisi esitettävä ehdotuksia vuoden 2030 energia- ja ilmastopaketiksi, joka perustuisi kolmeen nykyiseen pilariin, jotka ovat kasvihuonekaasujen vähentäminen, uusiutuvat energialähteet ja energiatehokkuus;

28.

on samaa mieltä komission kanssa tarpeesta uudistaa Euroopan multimodaalista liikenneverkkoa, joka on elintärkeä sisämarkkinoiden menestyksen kannalta; kehottaa komissiota pysymään rautatiealaa koskevissa sitoumuksissaan ja laajentamaan Euroopan rautatieviraston toimivaltaa turvallisuussertifioinnin ja liikkuvan kaluston yhdenmukaistamisen alalla;

29.

pitää valitettavana, että yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevaa aloitetta ei ole onnistuttu panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön, ja kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan tämän suhteen;

30.

pitää erittäin myönteisenä komission nuorisotyöttömyydelle antamaa huomiota ja komission ehdotuksia lisätä unionin valmiuksia tukea koulutusta ja ammattikoulutusta; odottaa osana työllisyyspaketin yleistiedonantoa selkeitä tavoitteita ja aikatauluja sekä konkreettisia ehdotuksia nuorten liikkuvuuden, nuorisotakuun, harjoittelun laatupuitteiden, kielitaidon ja nuorten yrittäjyyden aloilla, jotta korkea nuorisotyöttömyys saadaan laskuun; odottaa myös konkreettisia toimenpiteitä köyhyyden vähentämiseksi, työmarkkinoiden uudistamiseksi ja sosiaalisten normien vahvistamiseksi, jotta jäsenvaltiot voivat halutessaan panna tasapainoiseen joustoturvaan perustuvan toimintamallin täytäntöön; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota vammaisten henkilöiden työllistämiseen tilanteessa, jossa ikääntyneiden määrä kasvaa;

31.

korostaa, että on tärkeää investoida inhimilliseen pääomaan, tutkimukseen ja kehittämiseen, sekä korostaa asianmukaisen koulutuksen ja ammattikoulutuksen merkitystä ammatillisen liikkuvuuden helpottamisessa; kehottaa myös käsittelemään edelleen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ihmiskauppaa;

32.

kehottaa jälleen pyrkimään vuoden 2013 jälkeiseen vahvaan EU:n laajuiseen koheesiopolitiikkaan, jossa pyritään rationalisoimaan nykyiset määrärahat ja ohjelmat ja varmistamaan riittävä rahoitus ja joka perustuu monitasoiseen hallintoon ja on sovitettu vastaamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita; korostaa tarvetta parantaa solidaarisuusrahaston tehokkuutta ja reagointivalmiutta ja odottaa tähän liittyviä ehdotuksia; on vakuuttunut, että on mahdollista sopivalla tavalla yhdistää EU:n koheesiopolitiikka sekä tutkimus- ja kehityspolitiikat ja suunnata ne taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion periaatteita noudattaen kasvun ja kilpailukyvyn lisäämiseen sekä huippuosaamiseen;

33.

tukee unionin tasolla toteutettavia, kansallisia toimia täydentäviä aloitteita, joilla pyritään lisäämään mikroluottoja ja edistämään sosiaalista yrittäjyyttä, joka tarjoaa sellaisia palveluita, joita julkinen tai yksityinen sektori eivät riittävästi tarjoa;

34.

pitää myönteisenä komission omaksumaa tiukempaa asennetta oikeusvaltion ja perusoikeuksien suojelemiseen unionissa; kehottaa tarkistamaan perusoikeusviraston toimintaa, jotta taataan perusoikeuskirjan tehokas täytäntöönpano ja valvonta ja mukautetaan viraston toiminta Lissabonin sopimukseen; tukee komissiota sen neuvotellessa Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen;

35.

kehottaa komissiota tarkastelemaan rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annetun direktiivin (neuvoston direktiivi 2000/43/EY) (3) soveltamista ja rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin annetun puitepäätöksen (neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS) (4) saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pitää valitettavana, että EU:n kehys romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille ei ole oikeudellisesti sitova;

36.

pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että henkilöiden oikeus vapaaseen liikkuvuuteen varmistetaan ja Schengenin säännöstöä noudatetaan täysimääräisesti; korostaa tarvetta korvata nykyinen tehoton jäsenvaltioiden vertaisarviointijärjestelmä ja kehottaa komissiota ottamaan täyden vastuun Schengenin säännöstön valvonnasta; on ilahtunut siitä, että komissio tukee parlamentin kantaa Schengenin säännöstön oikeusperustasta;

37.

pitää valitettavana, että unionin sisäisen yhteisvastuun tehostamisesta turvapaikka-asioissa ei ole tehty säädösehdotusta; pyytää lainsäädäntöehdotusta, jolla perustetaan vastuullisuuden ja solidaarisuuden yhdistävä Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä;

38.

painottaa, että on hyväksyttävä asetus yleisistä tietosuojapuitteista ja direktiivi tietosuojasta rikosten ehkäisemisen, paljastamisen, tutkinnan tai syytteeseen asettamisen alalla, jotta varmistetaan, että mahdollisissa tulevissa terrorismin vastaisissa toimissa noudatetaan korkeatasoisia yksityisyydensuoja- ja tietosuojastandardeja; pyytää komissiota toteuttamaan tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin uudelleentarkastelun (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24/EY (5));

39.

tukee vahvasti komissiota, kun se korostaa kansalaisystävällisten aloitteiden täytäntöönpanoa Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuotta (2013) koskevan päätösehdotuksen (COM(2011)0489) puitteissa, jotta lisätään kansalaisten tietämystä unionin kansalaisuudesta koituvista eduista;

40.

toteaa, että yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) uudistetaan parhaillaan; pitää myönteisenä komission sitoumusta edistää tasapainoista ja yhdennettyä toimintamallia, jolla turvataan sekä kestävä että tehokas korkealaatuisen ja kohtuuhintaisen ruoan tuotanto ja maaseudun ympäristö- ja perinnearvojen kunnioittaminen; vaatii, että YMP on sovitettava tiiviisti yhteen Eurooppa 2020 -strategian kanssa, jotta kannustetaan innovointiin maataloudessa ja lisätään eurooppalaisen maatalouden kestävyyttä, oikeudenmukaisuutta ja kilpailukykyä paikallisella ja alueellisella tasolla;

41.

korostaa, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen on oltava kunnianhimoinen, jotta taataan kestävät ja terveet kalakannat pitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota varmistamaan, että sen ehdotusten oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta, ja käyttämään 43 artiklan 3 kohtaa ainoastaan ehdotuksissa, jotka liittyvät pelkästään kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen; toistaa vastustavansa saaliin poisheittämisen käytäntöä ja väärin arvioituja ja kalliita toimia laivaston kapasiteetin vähentämiseksi;

42.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään yhdessä neuvostolle ehdotuksia hyvin koordinoiduista aloitteista yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla; kehottaa komissiota yhdistämään kaikki asiaa koskevat toimet ja yksiköt, myös kehityspolitiikan, Lissabonin sopimusten ja erityisesti SEUT-sopimuksen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan 208 artiklan kansainvälisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja pysymään samalla uskollisena niille arvoille, joille unioni itse rakentuu;

43.

odottaa lainsäädäntöaloitteita uuden sukupolven ulkoisten rahoitusapuvälineiden oikeusperustojen tarkistamiseksi delegoitujen säädösten järjestelmää täysimääräisesti hyödyntämällä; kehottaa tarjoamaan rahoitusapua kriisitilanteissa entistä joustavammin;

44.

odottaa komission tukevan unionin laajentumista kaikkiin eurooppalaisiin maihin, jotka kunnioittavat unionin arvoja ja ovat sitoutuneita edistämään niitä, mutta ottamaan samalla huomioon vaatimuksen siitä, että liittymisneuvotteluja käyvien maiden on täytettävä Kööpenhaminan kriteerit, sekä unionin integraatiovalmiudet; uskoo, että unioni menettäisi moraalisen vaikutusvaltansa ja poliittisen uskottavuutensa muun maailman silmissä, jos se sulkisi ovensa naapurimailtaan; odottaa komission jatkavan meneillään olevia liittymisneuvotteluja koskevaa työtään;

45.

kehottaa komissiota soveltamaan tehostettua tulossuuntautunutta kehityspolitiikkaa, jolla varmistetaan avun tuloksellisuus, politiikan johdonmukaisuuden lisääntyminen sekä tuenantajien parempi koordinointi kansallisella tasolla, unionin tasolla ja globaalilla tasolla lisääntyvässä määrin myös globaalin kehitysyhteistyön nousevien toimijoiden kanssa; korostaa tarvetta perustaa erityisrahasto, josta rahoitetaan aliravitsemukseen liittyviä toimia kehitysmaissa, ja käynnistää kuulemisprosessi maananastusta koskevasta ilmiöstä; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n apu käytetään tehokkaammin ottaen huomioon mahdolliset vuoden 2015 jälkeiset vuosituhattavoitteet;

46.

pitää markkinoiden vastavuoroista ja tasapainoista avoimuutta strategisena toimintavälineenä Euroopan unionin sisäisen kasvun ja työllisyyden kannalta; tähdentää, että parlamentti on otettava mukaan neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin, ja sitoutuu jatkossakin monenväliseen toimintamalliin kansainvälisessä kaupassa; korostaa, että on tärkeää torjua protektionismia monenvälisellä tasolla ja kaikissa kauppasopimuksissa;

47.

tukee kaikissa meneillään olevissa kahdenvälisissä ja alueellisissa kauppaneuvotteluissa komission pyrkimyksiä; toteaa, että tarvitaan jatkuvaa edistystä kahdenvälisten vapaakauppasopimusten tekemisessä tärkeiden kumppanien kanssa;

48.

painottaa pitävänsä tärkeinä ihmisoikeuksien, sosiaali- ja ympäristönormien sekä yrityksen yhteiskuntavastuun huomioon ottamista kaikessa kansainvälisessä politiikassa sekä selkeitä sääntöjä eurooppalaisilta yrityksiltä edellytetystä vastuullisesta käyttäytymisestä;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/31

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 184 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti ihmisarvoa käsittelevän 1 artiklan sekä oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen käsittelevän 3 artiklan, jossa asetetaan "kielto hankkia taloudellista hyötyä ihmisruumiista ja sen osista sellaisinaan",

—

ottaa huomioon komission toisen kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle vapaaehtoisista maksuttomista kudosten ja solujen luovutuksista (COM(2011)0352),

—

ottaa huomioon elinsiirtoa varten tarkoitettujen ihmiselinten laatu- ja turvallisuusvaatimuksista 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/53/EU (1),

—

ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Elinluovutuksia ja elinsiirtoja koskeva toimintasuunnitelma (2009–2015): jäsenvaltioiden yhteistyön tiivistäminen" (2),

—

ottaa huomioon pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta 13. marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1394/2007 (3),

—

ottaa huomioon ihmiskudosten ja -solujen luovuttamista, hankintaa, testausta, käsittelyä, säilömistä, säilytystä ja jakelua koskevien laatu- ja turvallisuusvaatimusten vahvistamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/23/EY (4),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/23/EY täytäntöönpanosta ihmiskudosten ja -solujen luovuttamista, hankintaa ja testausta koskevien tiettyjen teknisten vaatimusten osalta 8. helmikuuta 2006 annetun direktiivin 2006/17/EY (5),

—

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön ihmisten solujen, kudosten ja elinten siirtoa koskevat periaatteelliset ohjeet,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä sekä sen lisäpöytäkirjan ihmisalkuperää olevien elinten ja kudosten siirroista,

—

ottaa huomioon Oviedon yleissopimuksen ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä sekä sen lisäpöytäkirjan ihmisalkuperää olevien elinten ja kudosten siirroista,

—

ottaa huomioon Eurocet-rekisterin (European Registry for Organs, Tissues and Cells) vuoden 2010 raportin, jossa tarkastellaan unionissa kerättyä tietoa kudosten sekä hematopoieettisten solujen ja sukusolujen luovutuksista ja siirroista,

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ihmisen munasoluilla käytävästä kaupasta (6),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0223/2012),

A.

toteaa, että luovutettuja kudoksia ja soluja, kuten ihoa, luita, jänteitä, sarveiskalvoja ja hematopoieettisia kantasoluja, käytetään yhä enemmän lääketieteellisissä hoidoissa ja pitkälle kehitetyissä terapioissa käytettävien lääkkeiden lähtöaineina; ottaa huomioon, että direktiivissä 2004/23/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että luovutukset tapahtuvat vapaaehtoisesti ja maksutta ja että kudosten ja solujen hankkiminen sinänsä ei perustu voiton tavoitteluun; toteaa, että kyseessä on kiistaton oikeudellinen velvoite ja jäsenvaltioita, jotka eivät noudata tätä periaatetta, uhkaa rikkomuskanne;

B.

ottaa huomioon, että direktiivin 2004/23/EY 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kolmen vuoden välein kertomus vapaaehtoisista ja maksuttomista luovutuksista;

C.

toteaa, että selvityksen toimittaneista 29 maasta 27:llä on jonkinlaisia (sitovia tai sitomattomia) säännöksiä kudosten ja solujen vapaaehtoisesta ja maksuttomasta luovutuksesta;

D.

toteaa, että 13 maalla on käytössä periaatteet, joilla säädellään mahdollisuutta myöntää kudosten ja solujen luovuttajille korvauksia tai kannustimia;

E.

toteaa, että 19 maata on ilmoittanut tarjoavansa jonkinlaisia korvauksia tai kannustimia kudosten ja solujen eläville luovuttajille (sukusoluja lukuun ottamatta);

F.

toteaa, että 14 maata antaa jonkinlaisia korvauksia tai kannustimia sukusolujen luovuttajille;

G.

toteaa, että neljä maata tarjoaa jonkinlaisia korvauksia tai kannustimia kuolleiden luovuttajien omaisille;

H.

katsoo, että yleisölle suunnattu kohdennettu tiedottaminen ja selkeän, tasapuolisen, tieteellisesti perustellun ja vakuuttavan lääketieteellisen tiedon levittäminen kansallisella ja unionin tasolla ja erityisesti potilaiden lähipiirissä ovat erittäin merkittävässä asemassa yleisen mielipiteen tuen saamisessa ja kudos- ja soluluovutusten lukumäärän lisäämisessä;

I.

katsoo, että ihmiskudosten- ja solujen tarpeesta tai saatavuudesta ilmoittaminen, jos tarkoituksena on tarjota tai hankkia taloudellista hyötyä tai siihen verrattavaa etua, olisi kiellettävä;

J.

toteaa, että 11 maalla on virallisesti käytössä toimintalinjat, joilla pyritään edistämään omavaraisuutta kudosten ja solujen osalta, ja 17 muuta maata on tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia, joilla pyritään samaan tavoitteeseen eli ihmiskudosten ja -solujen kansallisen tarjonnan varmistamiseen;

K.

katsoo, että eettiseltä kannalta on myös erityisen tärkeää varmistaa mahdollisuuksien mukaan lääketieteellisiin tarkoituksiin tarvittavien kudosten ja solujen riittävä tarjonta; katsoo, että tarjontaa on hallittava kansalaisten etujen mukaisesti ja että sen valvonta on sen vuoksi julkisten elinten tehtävä;

L.

toteaa, että useimmissa selvityksen toimittaneissa maissa kudoksen ja solujen kerääjät/jakelijat ovat julkisia tai käytössä on yksityisten ja julkisten kerääjien/jakelijoiden muodostama kaksoisjärjestelmä;

M.

toteaa, että ihmiskudosten ja -solujen hankinnan toteuttavat henkilöt, jotka ovat suorittaneet menestyksekkäästi kudosten ja solujen hankintaan erikoistuneen kliinisen ryhmän tai hankintaan luvan saaneen kudoslaitoksen osoittaman koulutusohjelman;

N.

toteaa, että kudosten ja solujen luovuttaminen vastaanottajille edellyttää kahden ehdon täyttymistä: luovutuksella on oltava lääketieteellinen tai tieteellinen tarkoitus sekä hoitotarkoitus ja irrotettujen osien luovutuksen on oltava maksutonta;

O.

toteaa, että kudoksia ja soluja luovutettaessa on noudatettava seuraavia periaatteita: anonymiteetti (paitsi jos elossa oleva henkilö tekee luovutuksen jonkun läheisen hyväksi), maksuttomuus, suostumus, velvollisuus jakaa siirrännäiset tasapuolisesti potilaiden kesken sekä luovuttajien ja vastaanottajien terveyden turvaaminen;

P.

toteaa, että kudosten ja solujen luovutus voidaan toteuttaa vain, jos luovuttaja on omasta tahdostaan antanut siihen tietoon perustuvan kirjallisen etukäteissuostumuksen; huomauttaa, että suostumus voidaan peruuttaa milloin tahansa eikä peruutukselle ole asetettu muotovaatimuksia;

Q.

toteaa, että kudosten ja solujen käyttö ihmiskehossa saattaa aiheuttaa vastaanottajissa tautien tartuntariskin; huomauttaa, että kyseistä riskiä voidaan vähentää valitsemalla huolellisesti luovuttajat ja arvioimalla mahdolliset luovuttajat ennen luovutusta riski-hyötyanalyysin pohjalta, testaamalla kukin luovute ja toteuttamalla seurantaa sekä soveltamalla menettelyjä, joilla kudoksia ja soluja hankitaan parhaan mahdollisen tieteellisen tiedon perusteella vahvistettujen ja ajantasaistettujen sääntöjen ja menetelmien mukaisesti;

R.

ottaa huomioon, että eräiden kudosten ja solujen luovuttaminen aiheuttaa luovuttajalle vakavan riskin; huomauttaa, että riski on erityisen korkea munasoluluovutusten yhteydessä luovutuksen valmistelussa välttämättömän hormonihoidon takia;

S.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, joka on Euroopan unionin johtava periaate ja oikeudellisesti sitova Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, kielletään taloudellisen hyödyn hankkiminen ihmisruumiista ja sen osista sellaisinaan;

T.

pitää toivottavana, että kaikilla jäsenvaltioilla olisi sitovia sääntöjä tämän eettisen periaatteen toteutumisen valvomiseksi muun muassa rikosoikeudellisin keinoin;

U.

katsoo, että on kuitenkin epäilyjä luovutusten yhteydessä tarjottujen tiettyjen korvausten yhteensopivuudesta tämän eettisen periaatteen kanssa, erityisesti silloin, kun korvaus annetaan kuolleiden luovuttajien omaisille;

V.

katsoo, että maksuton luovutus on sekä eettinen periaate että välttämätön luovuttajan ja vastaanottajan terveyden suojelemiseksi, koska luovutusprosessiin liittyvät suuret rahasummat voivat yllyttää luovuttajaa ottamaan riskejä ja salaamaan terveydentilaansa ja terveydelliseen taustaansa liittyvät riskit;

W.

ottaa huomioon, että on runsaasti näyttöä siitä, että allogeeninen napanuoraverensiirto onnistuu jo useilla potilailla ja että on myös uskottavia raportteja siitä, että joissain tapauksissa autologinen hoito tällaisilla soluilla voi onnistua;

X.

ottaa huomioon, että vakavasti otettavissa tiedotusvälineissä uutisoidaan, että kudosten ja solujen alalla rikotaan toistuvasti maksuttoman luovutuksen periaatetta;

Y.

katsoo, että valmius jäljittää soluja ja kudoksia luovuttajalta vastaanottajille ja päinvastoin sekä solujen ja kudosten elävien luovuttajien ja vastaanottajien pitkän aikavälin seuranta ovat turvallisuuden ja laadunhallinnan keskeisiä tekijöitä;

1.

pitää vapaaehtoisista maksuttomista kudosten ja solujen luovutuksista laaditun toisen kertomuksen esittämistä myönteisenä; toteaa, että siinä osoitetaan, että jäsenvaltioissa on saatu paljon aikaan maksuttoman luovutuksen periaatteen täytäntöön panemiseksi, mutta tehtävää on vielä paljon;

2.

panee huolestuneena merkille, että puolet jäsenvaltioista ilmoittaa, että niissä on jatkuvasti pulaa ihmiskudoksista ja -soluista, erityisesti selkäytimestä, sukusoluista sekä sarveiskalvon ja ihon kaltaisista kudoksista; katsoo, että on näin ollen syytä tarkistaa voimassa olevia toimintalinjoja ja lakeja, jotka ovat osoittautuneet riittämättömiksi vastaamaan omavaraisuuden haasteeseen Euroopan unionissa;

3.

korostaa, että luovutuksen olisi tapahduttava vapaaehtoisesti, maksutta ja anonyymisti (paitsi jos elossa oleva henkilö tekee luovutuksen jonkun läheisen hyväksi) ja että siihen olisi sovellettava oikeudellisia ja eettisiä suojasääntöjä, joissa kunnioitetaan ihmisten koskemattomuutta;

4.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä, joilla suojellaan eläviä luovuttajia, ja takaamaan, että luovutukset toteutetaan anonyymisti (paitsi jos elossa oleva henkilö tekee luovutuksen jonkun läheisen hyväksi), vapaaehtoisesti, omasta tahdosta, tietoon perustuen ja maksuttomasti;

5.

pyytää komissiota seuraamaan tarkasti jäsenvaltioissa tapahtuvaa kehitystä ja tarkastelemaan huolellisesti kansalaisyhteiskunnan tai tiedotusvälineiden raportteja maksuttoman luovutuksen periaatteen loukkaamisesta sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin ja tarvittaessa käynnistämään rikkomusmenettelyn;

6.

pitää erityisen tärkeänä, että kaikissa jäsenvaltioissa määritetään selkeästi edellytykset, joiden vallitessa oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen taloudellinen korvaus voidaan myöntää, pitäen mielessä, että korvauksilla katetaan ainoastaan kulut, jotka ovat syntyneet kudoksia ja soluja luovutettaessa, kuten matkakustannukset, ansionmenetykset tai lääketieteelliseen toimenpiteeseen ja mahdollisiin sivuvaikutuksiin liittyvät sairauskulut, millä estetään taloudelliset kannustimet tai haittojen aiheutuminen mahdolliselle luovuttajalle; katsoo, että kyseisten korvausten on oltava avoimia ja että ne on tarkastettava säännöllisesti;

7.

kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen nykyisistä kansallisista menettelyistä ja perusteista, jotka koskevat eläville luovuttajille maksettavia korvauksia erityisesti munasoluluovutuksen osalta;

8.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki luovuttajille tarjotut korvaukset ovat eettisten periaatteiden mukaisia; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota tähän seikkaan silloin, kun korvaus annetaan luovuttajan sijaan luovuttajan omaisille tämän kuoleman jälkeen;

9.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pätevät ja koulutetut terveydenhuollon ammattilaiset valitsevat elävät luovuttajat näiden terveydentilaa koskevien taustatietojen ja arviointien perusteella, mukaan luettuna tarvittaessa riski-hyötyanalyysiin perustuva psykologinen arviointi;

10.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla suojellaan alaikäisiä ja täysi-ikäisiä holhouksen alaisia henkilöitä kudosten ja solujen luovutuksiin liittyen;

11.

korostaa, että avoimuuden ja turvallisuuden periaatteet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta kudosten ja solujen luovuttaminen saisi yleisön laajan tuen; kannustaa jäsenvaltioita luomaan avoimen ja luovuttajan ja vastaanottajan kannalta turvallisen luovutusjärjestelmän;

12.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita laatimaan säännöt, joiden avulla varmistetaan ihmisalkuperää olevien kudosten ja solujen jäljitettävyys luovuttajalta potilaalle ja päinvastoin, sekä luomaan järjestelmän kolmansista maista peräisin olevien ihmiskudosten ja -solujen tuonnin sääntelemiseksi, jotta varmistetaan samanlaisten laatu- ja turvallisuusnormien soveltaminen;

13.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tiedotus- ja valistuskampanjoitansa kudosten ja solujen luovuttamisen edistämiseksi ja varmistamaan selkeiden, tasapuolisten, tieteellisesti perusteltujen ja vakuuttavien lääketieteellisen tietojen antaminen, jotta yleisö voi tehdä tietoon perustuvia päätöksiä; painottaa, että luovuttajille pitäisi antaa kattavat tiedot tässä prosessissa käytetyistä menetelmistä ja niiden moraalisista, psykologisista, lääketieteellisistä ja sosiaalisista seurauksista;

14.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan koordinoituja toimia, joilla estetään sukusoluja välittävien pimeiden markkinoiden syntyminen internetissä, koska tällaiset markkinat saattavat heikentää kudosten ja solujen laatua ja turvallisuutta ja aiheuttavat oikeudellisia, eettisiä ja kansanterveyteen liittyviä ongelmia;

15.

kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa ja vaihtamaan erityisesti kudosten ja solujen tarjontaan, kudosten ja solujen laadun varmistamiseen kuljetusten aikana, luovutuksia koskevan tietoisuuden lisäämiseen ja terveydenhoitohenkilöstön kouluttamiseen liittyviä hyviä käytäntöjä;

16.

edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden perustavan julkisia kudos- ja solupankkeja;

17.

vaatii eurooppalaisia standardeja ja vaatimuksia yksityisille kudos- ja solupankeille;

18.

katsoo, että riittävää tarjontaa koskevien eettisten vaatimusten täyttämiseksi komission ja jäsenvaltioiden tulisi harkita mahdollisuutta perustaa Euroopan laajuinen tietokanta luovuttajista ja mahdollisista vastaanottajista, jotta voidaan hallita tarjontaa yleisen edun mukaisesti ja välttää pula mahdollisuuksien mukaan;

19.

katsoo, että kahdenvälisten sopimusten merkitys on erityisen tärkeä tuettaessa maita, joissa on puutetta kudoksista ja soluista tai joissa ei ole yhteensopivia luovuttajia, ja varmistettaessa, että kudoksia ja soluja koskevat tiedot liikkuvat vapaammin valtioiden välillä;

20.

pitää Eurocet-rekisterin roolia tällä alalla unionin kannalta erityisen myönteisenä; toteaa, että rekisteri on ollut tärkeässä asemassa ja toiminut unionin keskustietokantana, johon on kerätty tietoa kudosten ja solujen luovutuksista ja siirroista; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia vahvistamaan Eurocet-rekisterin kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta voidaan sopia solujen ja kudosten luovutuksia koskevista yhteisistä lisänormeista ja auttaa siten terveydenhuollon ammattilaisia parantamaan unionin kansalaisille tarjottuja yhteensopivia luovuttajia;

21.

kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan kaikkia mahdollisuuksia alalla toteutettavan kansainvälisen yhteistyön laajentamiseksi erityisesti hematopoieettisten kantasolujen käyttömahdollisuuksiin nähden;

22.

panee merkille merkittävän tieteellisen edistyksen, jota on saavutettu napanuoraveren käytössä, joka on hyvin lupaava lukuisten sairauksien, myös lasten sairauksien, hoitovaihtoehto;

23.

huomauttaa, että tällä hetkellä napanuoraverestä saatavia kantasoluja ei-hematologisten sairauksien hoidossa hyödyntäviä kliinisiä tutkimuksia tehdään enimmäkseen Euroopan unionin ulkopuolella; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta luodaan sääntelykehys, joka voisi kannustaa lisäämään napanuoraverestä saatavien kantasolujen saatavuutta;

24.

pahoittelee, että tällä hetkellä napanuoraverestä saatavia kantasoluja otetaan talteen vain yhdessä prosentissa kaikista EU:n alueella tapahtuvista synnytyksistä; painottaakin, että on tärkeää, että äidit luovuttavat synnytyksien yhteydessä napanuoraverta ja kudoksia pankkeihin, jotka noudattavat yhteisiä toimintavaatimuksia ja eettisiä normeja, jotta autetaan hoitamaan sairauksia ja edistetään alan tutkimusta; korostaa vielä, että jäljitettävyyden on oltava yksi edellytys sille, että tällaisille pankeille myönnetään toimintalupa kansallisella tai EU:n tasolla; korostaa, että kyseisten pankkien noudattaman jakoprosessin on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen, syrjimätön ja avoin;

25.

huomauttaa, että julkisten solupankkien on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi, jotta sovitetaan yhteen jäljitettävyysvaatimus ja tarve suojella luovuttajien oikeuksia, kuten terveystietojen luottamuksellisuutta ja yksityisyyttä;

26.

katsoo, että muun kuin sukulaisten allogeenisen napanuoraveren luovuttamista on kehitettävä edelleen riippumatta siitä, onko pankki julkinen tai yksityinen, siten, että varastoidut napaveriyksiköt rekisteröidään BMDW-tietokantaan (Bone Marrow Donors Worldwide) ja ne ovat kenen tahansa niitä tarvitsevan yhteensopivan potilaan saatavilla;

27.

huomauttaa, että äidin on annettava luovutukseen vapaaehtoinen ja tietoon perustuva kirjallinen suostumus ja että suostumus voidaan peruuttaa milloin tahansa ennen luovutusta eikä peruutukselle ole asetettu muotovaatimuksia;

28.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta julkisten napanuoraveripankkien toiminnasta tiedotuskampanjoilla, joita voidaan toteuttaa esimerkiksi synnytysvalmennuksen yhteydessä ja joissa noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräyksiä;

29.

katsoo, että miehille ja naisille olisi kerrottava kaikista olemassa olevista vaihtoehdoista, jotka liittyvät napanuoravereen luovuttamiseen synnytyksessä (muun muassa julkinen tai yksityinen säilytys sekä luovutus autologisiin tai heterologisiin tarkoituksiin tai tutkimustarkoituksiin); katsoo, että napanuoraveripankkien eduista ja haitoista pitäisi tarjota kattavaa, puolueetonta ja paikkansapitävää tietoa;

30.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan samalla, että vanhempien oikeutta tietoon perustuvaan suostumukseen ja valinnanvapauteen napanuoraverestä saatavien kantasolujen säilytysmenettelyjen yhteydessä suojellaan paremmin;

31.

ehdottaa, että jäsenvaltiot tarkastelevat julkisia ja yksityisiä napanuoraveripankkeja koskevien toimintavaatimusten ja eettisten normien hyväksymistä ja täytäntöön panemista; toteaa, että kyseisten normien ja vaatimusten olisi varmistettava jäljitettävyys ja muun muassa periaatteen, jonka mukaan ihmisruumista ja sen osia ei käytetä kaupallisesti, noudattaminen;

32.

edellyttää jäsenvaltioiden perustavan vähintään yhden julkisen kantasolupankin;

33.

kehottaa päivittämään luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän napanuoraveripankkitoimintaa koskevista eettisistä näkökohdista vuonna 2004 antaman lausunnon "Ethical Aspects of Umbilical Cord Blood Banking" (lausunto nro 19), koska napanuoraverestä saatavien kantasolujen säilytyksessä on tapahtunut kehitystä ja meneillään on kliinisiä tutkimuksia, jotka koskevat napanuoraverestä saatavien kantasolujen hyödyntämistä;

34.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sellaisten neuvoloiden alueellisen verkostoitumisen, joilla on lupa toteuttaa napanuoraveren hankintaa, jotta taataan napanuoraveren tarjonta kaikissa väestökeskittymissä;

35.

kehottaa kansallisia viranomaisia kuulemaan kaikkia pankkeja, jotka noudattavat napanuoraveren talteenottoa ja säilyttämistä koskevia EU:n toimintavaatimuksia, määritellessään ja toteuttaessaan vanhemmille suunnattuja kansallisia tiedotuskampanjastrategioitaan;

36.

vaatii eurooppalaisia standardeja ja vaatimuksia yksityisille kantasolupankeille;

37.

panee merkille, että julkisen ja yksityisen sektorin välisiä yhteistyömalleja ja -mahdollisuuksia on jo olemassa eräissä jäsenvaltioissa, ja kannustaa julkisia ja yksityisiä napanuoraveripankkeja tekemään tiivistä yhteistyötä, jotta parannetaan kansallisten, unionin ja kansainvälisten napanuoraveri- ja kudosnäytteiden saatavuutta ja lisätään niiden vaihtoa; kehottaa jäsenvaltioita sääntelemään asianmukaisesti sekä julkisia että yksityisiä pankkeja täydellisen avoimuuden ja napanuoraveren turvallisuuden takaamiseksi sekä korostaa, että pankkien on varmistettava, että niiden työmenetelmät ovat avoimia ja toimivia tietojenvaihdon suhteen, jotta maksimoidaan potilaan saama hyöty;

38.

painottaa sellaisten tähystysmenetelmien kehittämistä, joilla kantasoluja kerätään hyödyntäen ääreisverenkierron kantasolujen keräämismenetelmää;

39.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi harkittava luuytimen tai ääreisverenkierron kantasolujen luovuttajien määrän lisäämistä parantamalla luuydinluovuttajien rekisteriä ja tekemällä yhteistyötä muiden valtioiden kansallisten rekisterien kanssa BMDV-järjestelmän kautta, jotta kantasolusiirrännäistä tarvitsevalla potilaalla olisi parhaat mahdollisuudet löytää yhteensopiva luovuttaja;

40.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia, joilla kannustetaan etnisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä luovuttamaan kudoksia ja soluja julkisiin pankkeihin, jotta voidaan vastata yhteensopivien luovuttajien puutteesta johtuviin ongelmiin kyseisessä väestöryhmässä;

41.

korostaa, että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluu ihmisalkioiden kantasolujen tutkimuksen ja koeputkihedelmöityksen salliminen, kieltäminen tai sääntely mutta että jäsenvaltioiden on tässä suhteessa noudatettava direktiivissä 2004/23/EY vahvistettuja sääntöjä, laatua ja turvallisuutta koskevat säännöt sekä maksuttoman luovutuksen periaate mukaan lukien; huomauttaa, että Euroopan unionin toimivalta tällä alalla on rajallinen ja että sen on kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioissa sovellettavia periaatteita;

42.

kehottaa komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian direktiivin 2004/23/EY tarkistamista sen sovittamiseksi yhteen direktiivissä 2010/45/EU vahvistettujen elinluovutuksia sääntelevien periaatteiden kanssa sekä ottamaan huomioon uuden Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen vallitsevan oikeudellisen tilanteen sekä tieteellisen kehityksen, alan toimijoiden käytännön kokemuksen ja tämän mietinnön suositukset;

43.

kehottaa komissiota myös ehdottamaan asetuksen (EY) N:o 1394/2007 tarkistamista, jotta siihen sisällytettäisiin säännös, joka takaa maksuttoman luovutuksen periaatteen soveltamisen samoin kuin direktiivissä 2010/45/EU, ja jotta otettaisiin huomioon erityisesti pk-yritysten asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä kohtaamat ongelmat;

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/38

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

—

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa" (COM(2011)0363),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" (COM(2011)0112),

—

ottaa huomioon 11. helmikuuta 2011 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Naisten ja miesten tasa-arvon kehitystä käsittelevä kertomus vuodelta 2010" (SEC(2011)0193),

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015" (COM(2010)0491),

—

ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien (YK) neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n Peking +5 -erityisistunnossa 9. kesäkuuta 2000, Peking +10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005 ja Peking +15 -erityisistunnossa 2. maaliskuuta 2010 hyväksytyt päätösasiakirjat, jotka koskivat lisätoimia ja -aloitteita Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toteuttamiseksi,

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW),

—

ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2012 kertomuksen "Review of the Implementation in the EU of area K of the Beijing Platform for Action: Women and the Environment Gender Equality and Climate Change" (Pekingin toimintaohjelman toiminta-alueen K toteutuksen tarkastelu EU:ssa: Naiset ja ympäristö – Sukupuolten tasa-arvo ja ilmastonmuutos),

—

ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) sekä YK:n vähiten kehittyneiden maiden, sisämaassa sijaitsevien kehitysmaiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden korkean edustajan toimiston (UN-OHRLLS) yhteisen julkaisun selvityksestä "Why a Green Economy Matters for the Least Developed Countries" (1) (Miksi vihreällä taloudella on merkitystä vähiten kehittyneille maille), joka laadittiin toukokuussa 2011 järjestettyä neljättä vähiten kehittyneitä maita käsittelevää konferenssia varten,

—

ottaa huomioon syyskuussa 2008 julkaistun UNEP:n selvityksen "Green Jobs: Towards Decent Work in a Sustainable, Low-Carbon World" (Vihreät työpaikat: Ihmisarvoisen työn edistäminen kestävässä, vähähiilisessä maailmassa) (2),

—

ottaa huomioon 1. marraskuuta 2011 julkaistun YK:n naisjärjestön UN Womenin raportin "The Centrality of Gender Equality and the Empowerment of Women for Sustainable Development" (3) (Sukupuolten tasa-arvon keskeisyys ja naisten voimaannuttaminen kestävän kehityksen edistämiseksi), joka laadittiin ennen vuoden 2012 YK:n kestävän kehityksen kokouksen (Rio+20) päätösasiakirjaa,

—

ottaa huomioon 1. marraskuuta 2011 julkaistun tiivistelmän naisten ryhmän (Women's Major Group) kannasta Rio+20-kokouksessa (4),

—

ottaa huomioon naisten ryhmän (Women's Major Group) maaliskuussa 2011, YK:n kestävän kehityksen kokouksen 2012 valmistelujen yhteydessä julkaistun kannan "A Gender Perspective on the 'Green Economy'" (Sukupuolinäkökulma vihreään talouteen) (5),

—

ottaa huomioon Tukholmassa (Ruotsi) vuonna 2005 julkaistun virallisen hallituksen selvityksen "Bilen, Biffen, Bostaden: Hållbara laster – smartare konsumtion" (Auto, ruoka ja asunto: kestävä kuormitus, järkevä kulutus) (6),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisista ja ilmastonmuutoksesta (7),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman "Naisista päättäjinä – laatua ja tasa-arvoa" (8),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2011 (9),

—

ottaa huomioon 29. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n yhteisen kannan muodostamisesta ennen Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssia (Rio+20) (10),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä (11),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman talous- ja rahoituskriisiin liittyvistä sukupuolinäkökohdista (12),

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A7-0235/2012),

A.

ottaa huomioon, että vihreä talous voidaan määritellä kestäväksi taloudeksi, mikä puolestaan tarkoittaa sosiaalista ja ekologista kestävyyttä; katsoo, että sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu yhteiskuntajärjestys, joka on tasa-arvoinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen kaikille sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, ihonväristä, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammaisuudesta tai poliittisista mielipiteistä riippumatta;

B.

katsoo, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden vähentyminen uhkaavat naisten ja miesten elinehtoja ja hyvinvointia; katsoo, että ekosysteemien suojelu on siten avainasemassa vihreässä taloudessa; toteaa, että nykyinen sukupolvi ei voi jättää vastuuta nykyisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta tuleville sukupolville; katsoo, että ekologiseen kestävyyteen liittyy yhteiskunnan resurssien käyttämistä, suojelemista ja kasvattamista niin, että elämän ehtona olevat ekologiset prosessit säilyvät ja elämän kokonaislaatua voidaan parantaa nyt ja tulevaisuudessa;

C.

toteaa, että sukupuoliroolien vuoksi naiset eivät vaikuta ympäristöön samalla tavalla kuin miehet ja että monissa maissa naisilla on syrjinnän ja rakenteellisten normien vuoksi rajoitetut mahdollisuudet käyttää resursseja, vaikuttaa olosuhteisiin ja sopeutua;

D.

ottaa huomioon, että ympäristöpolitiikka vaikuttaa suoraan yksilöiden terveyteen ja sosioekonomiseen asemaan ja että sukupuolten epätasa-arvo yhdistettynä naisten erilaisen taloudellisen ja sosiaalisen aseman ja tarpeiden huomiotta jättämiseen johtaa siihen, että naiset kärsivät usein suhteettoman paljon ympäristön pilaantumisesta ja alan toimien riittämättömyydestä;

E.

katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa naisten roolia vihreässä taloudessa aliarvostetaan, eikä sitä tunnusteta, mikä aiheuttaa monenlaista syrjintää, kun naiset jäävät ilman sosiaaliturvan, terveydenhuollon, asianmukaisten palkkojen ja eläkeoikeuksien kaltaisia etuja;

F.

ottaa huomioon, että köyhimmät ihmiset, joista 70 prosenttia on naisia, kärsivät pahiten ilmastonmuutoksesta ja ekosysteemien tuhoutumisesta;

G.

katsoo, että siirtyminen vihreään talouteen on välttämätöntä, jotta pienennetään ympäristökuormitusta, lisätään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja luodaan yhteiskunta, jossa naisilla ja miehillä on samat oikeudet ja mahdollisuudet;

H.

ottaa huomioon, että usein siirtyminen vihreään talouteen aiheuttaa erityisiä vaikeuksia, jotka liittyvät naisten osallistumiseen vihreiden työpaikkojen markkinoille, sillä naisilla ei usein ole riittävää teknistä koulutusta, jota tarvitaan vihreän talouden erikoistehtävien hoidossa;

I.

toteaa, että naiset ovat selvästi aliedustettuina ympäristöä koskevissa neuvotteluissa, budjettineuvotteluissa sekä vihreää taloutta koskevassa päätöksenteossa;

J.

ottaa huomioon, että kulutustottumuksilla ja elämäntavoilla on olennainen vaikutus ympäristöön ja ilmastoon; toteaa, että rikkaan maailmanosan kulutustottumukset, esimerkiksi elintarvikkeiden ja liikenteen osalta, ovat pitkällä aikavälillä kestämättömät erityisesti, kun otetaan huomioon, että kaikilla maailman naisilla ja miehillä on oikeus hyvään elämään ja hyvinvointiin;

K.

katsoo, että naisilla ja miehillä on yleisesti ottaen erilaiset kulutustottumukset; toteaa, että naiset kuluttavat sosioekonomisesta asemasta riippumatta vähemmän kuin miehet, ja naiset vaikuttavat myös olevan kiinnostuneempia suojelemaan ympäristöä kulutusvalinnoillaan, kuten vähentämällä lihansyöntiä ja autolla ajamista ja parantamalla energiatehokkuutta;

L.

ottaa huomioon, että nykyajan sukupuolten valtarakenteiden takia naisilla ei ole samaa valtaa ja samoja mahdollisuuksia vaikuttaa liikennejärjestelmään kuin miehillä; katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön tehokkaampia joukkoliikenteen muotoja, lisätä kevyen liikenteen väyliä ja lyhentää palvelujen välimatkoja sekä kehittää ja lisätä ympäristöystävällisiä liikennemuotoja koskevaa tietoutta ja innovointia, jotta voitaisiin parantaa naisten mahdollisuuksia vaikuttaa liikenteeseen;

M.

toteaa, että naiset ovat erityisen alttiita ympäristövaarojen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille, koska heidän sosioekonominen asemansa on miehiä alhaisempi, koska heillä on perinteisesti suhteettoman paljon kotiin liittyviä velvollisuuksia ja koska he ovat vaarassa joutua väkivallan kohteiksi konfliktitilanteissa, jotka syntyvät tai pahenevat luonnonvarojen niukkuuden vuoksi;

N.

katsoo, että naiset on otettava täysimääräisesti mukaan vihreän talouden suunnitteluun, sitä koskevaan päätöksentekoon ja sen toteutukseen; toteaa, että hyvät kokemukset naisten osallisuudesta osoittavat tuloksia esimerkiksi paremmasta katastrofinhallinnasta, lisääntyneestä luonnon monimuotoisuudesta ja elintarviketurvasta, aavikoitumisen estämisestä ja metsien suojelusta;

O.

ottaa huomioon, että vihreän talouden vaikutuksista työmarkkinoihin ei ole olemassa kattavia ja vertailukelpoisia tietoja;

1.

korostaa, että on välttämätöntä muuttaa yhteiskuntaa kohti vihreää taloutta, jossa ympäristön kunnioitus kytkeytyy läheisesti sosiaaliseen kestävyyteen, kuten lisääntyneeseen tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen;

2.

panee merkille, että vihreän talouden erityisen tärkeät osa-alueet liittyvät ekosysteemiin, kulutukseen, elintarvikkeisiin, kasvuun, liikenteeseen, energiaan ja hyvinvointialaan;

3.

pitää valitettavana, että EU:n toimielimille ja komiteoille annetusta komission tiedonannosta "Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa" puuttuu kokonaan sukupuolinäkökulma;

4.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjä tietoja ympäristö- ja ilmastoalan strategioiden, ohjelmien ja budjettihankkeiden suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista, koska mahdollisuudet toteuttaa tasa-arvoa lisääviä asianmukaisia toimia vaikeutuvat tilastojen puuttuessa;

5.

pitää valitettavana, että sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja -näkökohtia ei ole sisällytetty kunnolla kestävää kehitystä koskevaan politiikkaan ja ohjelmiin; muistuttaa, että sukupuolinäkökulmien puuttuminen ympäristöpolitiikasta lisää sukupuolten epätasa-arvoa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen mekanismeja kansainvälisellä, kansallisella ja alueellisella tasolla ympäristöpoliittisten toimien yhteydessä;

6.

kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksen sukupuolesta ja vihreästä taloudesta sekä naisten panoksesta vihreiden innovaatioiden, palvelujen ja tuotteiden kehittämiseen;

7.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään erityistä tutkimusta ja selvityksiä siitä, miten siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa naisiin ja miehiin eri aloilla, sekä naisten keskeisestä roolista siirtymän helpottamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökulman ympäristönsuojeluun sekä ympäristövaikutuksista tehtäviin tutkimuksiin;

8.

tunnustaa, että on kiireesti laadittava kansainvälinen sopimus vihreän talouden yhteisestä määritelmästä, joka perustuu sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden pilareihin; korostaa sitä merkittävää roolia, joka kansalaisyhteiskunnan, erityisesti sosiaalisten liikkeiden, ympäristöjärjestöjen ja naisten oikeuksia ajavien järjestöjen, on omaksuttava määriteltäessä vihreän talouden tavoitteita ja päämääriä;

9.

kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat järjestelmällisesti ympäristöpolitiikan määrittämiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan kaikilla tasoilla, myös paikallis- ja aluekehityksessä, ja tutkimustoimintaan; kehottaa komissiota käyttämään ja tukemaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen edistämistä hyvän hallinnon välineenä;

10.

kehottaa komissiota edistämään sukupuolten tasa-arvoa keskeisenä asiana suunniteltaessa EU:n rakennerahastoja (Euroopan sosiaalirahasto (ESR), Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR)) ja yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevia tulevia asetuksia ja ohjelmia ja neuvoteltaessa niistä, erityisesti talouden vihreämmäksi muuttamista koskevien toimien puitteissa;

11.

toteaa, että uusiutuvaa energiaa voidaan hyödyntää syrjäisillä ja eristyksissä olevilla alueilla, jotka ovat ilman sähköä, ja että sen avulla voidaan edistää puhtaan energian tuotantoa; kannustaa tämän vuoksi jäsenvaltioita kehittämään rakenteita, joilla voidaan hyödyntää uusiutuvaa energiaa EAKR:n ja ESR:n kautta; kannustaa lisäksi innovointia sekä naisten ja miesten osallistumista esimerkiksi uusiutuvan ja ympäristöystävällisen energian ja arkkitehtuurin kehittämiseen;

12.

kehottaa komissiota lisäämään tiedotuskampanjoissaan tietoisuutta vihreään talouteen siirtymisen merkityksestä ja sukupuolierot huomioon ottavan ympäristöpolitiikan myönteisistä vaikutuksista;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita kaikkiin ympäristöön liittyviin politiikanaloihin ja kaikilla taloudellisen päätöksenteon tasoilla; katsoo, että nämä tavoitteet tulee luoda yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uuden, yhteiskunnallisen ja ympäristöystävällisen kasvun indikaattorin, joka kattaa hyvinvoinnin muut kuin taloudelliset näkökohdat ja jossa keskitytään ensisijaisesti kestävää kehitystä koskeviin aiheisiin, kuten sukupuolten tasa-arvoon, köyhyyden vähentämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen;

15.

panee merkille, että toimet, joilla täytetään ihmisten asuntoa, ruokaa, elintarvikkeita, energiaa ja työpaikkoja koskevat oikeutetut vaatimukset, täytyy aina toteuttaa siten, että suojellaan ekosysteemiä ja rajoitetaan ilmastonmuutosta samalla, kun käytetään maapallon resursseja ihmisoikeuksia noudattaen, ja että toimilla täytyy lisätä tasa-arvoa ja varmistaa, että ne jaetaan ympäristöön liittyvien oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaisesti;

16.

korostaa, että on tärkeää turvata lasten ja lastenlasten mahdollisuudet hyviin elinoloihin ja että taloudellisen kehityksen on näin ollen vastattava nykyisiä tarpeita ilman, että vaarannetaan tulevien sukupolvien tarpeita;

17.

painottaa, että BKT:lla mitataan tuottavuutta eikä ympäristön kestävyyttä, resurssitehokkuutta, sosiaalista osallisuutta tai yleistä yhteiskuntakehitystä; vaatii, että kehitetään uusia selkeitä ja mitattavia indikaattoreita, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, resurssitehokkuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus;

18.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään talouspoliittisiin toimiin, joilla tähdätään vihreään talouteen siten, että toisaalta hinnoitellaan ympäristövaikutukset ja toisaalta sijoitetaan varoja vihreiden innovaatioiden ja kestävän infrastruktuurin edistämiseen;

19.

katsoo, että EU:n julkisia varoja pitäisi käyttää huomattavasti enemmän kestäviin julkishyödykkeisiin;

20.

katsoo, että pitäisi ehdollistaa EU:n tuet ympäristön kannalta hyödylliseen ja sosiaalista kestävyyttä tukevaan toimintaan;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kestävän liikennejärjestelmän, jossa otetaan tasapuolisesti huomioon naisten ja miesten liikkumistarpeet ja jolla on pienet ympäristövaikutukset;

22.

kehottaa komissiota keskittymään vipuvaikutukseltaan merkittävässä tutkimusrahoituksessa hankkeisiin, joilla kehitetään innovatiivisia ja kestäviä liikenneratkaisuja;

23.

kehottaa jäsenvaltioita vähentämään liikennealan ympäristövaikutuksia ja energiankulutusta sekä lisäämään tasa-arvoa edistämällä tietotekniikan käytettävyyttä ja vähäliikenteistä yhteiskuntasuunnittelua;

24.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön liikennehierarkian, jossa ilmoitetaan selkeästi ensisijaiset liikennemuodot kokonaisvaltaisten ympäristö- ja liikennetavoitteiden saavuttamiseksi;

25.

kehottaa keräämään tilastotietoja ennen kuin aletaan kehittää liikennehierarkian malleja, jotta voidaan mitata julkisten ja yksityisten liikennevälineiden ympäristövaikutusta kulloisissakin erilaisissa paikallisissa tilanteissa, ja kehottaa julkista hallintoa toimimaan esimerkkinä tällä alalla;

26.

kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään valvontaviranomaisten toteuttamaan julkisten varojen valvontaan julkisen hallinnon käyttämien liikennevälineiden käytön vaikutuksen tutkimisen;

27.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään etätyöskentelyä sosiaalisilla ja verokannustimilla ja huolehtimalla työntekijöiden oikeussuojasta;

28.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan merkittävästi julkista lähiliikennettä lisäämällä liikennepalvelujen määrää ja parantamalla niiden laatua, parantamalla liikennemuotojen ja -välineiden turvallisuutta, mukavuutta ja fyysistä esteettömyyttä, ottamalla käyttöön integroituja ja uusia liikennejärjestelmiä erityisesti pienissä kaupungeissa ja maaseutualueilla, mikä parantaisi naisten, vammaisten ja vanhusten liikkumismahdollisuuksia ja lisäisi näin heidän sosiaalista osallisuuttaan ja parantaisi heidän elinolojaan;

29.

korostaa, että kun sijoitetaan kestävään liikennejärjestelmään, on otettava huomioon, että naisten ja miesten käsitykset julkisesta ympäristöstä ovat erilaiset ja perustuvat erilaiseen vaarojen arviointiin, minkä vuoksi liikennejärjestelmän turvalliset ympäristöt sekä naisille että miehille on pantava etusijalle;

30.

panee merkille, että vihreillä työpaikoilla esimerkiksi maatalouden, energian, liikenteen, kulutuksen, tutkimuksen, teknologian, tietotekniikan, rakentamisen ja jätehuollon alalla on suuri merkitys vihreälle taloudelle;

31.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisten yrittäjyyttä vihreässä taloudessa helpottamalla naisten mahdollisuuksia osallistua siihen siten, että levitetään tietoa ja järjestetään koulutustyöpaja sekä luodaan toimia, joilla autetaan naisia saavuttamaan tasapaino työ- ja yksityiselämän välillä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan naisten yrittäjyyttä ympäristönsuojelun ja ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämisessä, esimerkiksi uusiutuvan energian, maatalouden ja matkailun kaltaisilla aloilla sekä vihreiden innovaatioiden kehittämisessä erityisesti palvelualalla; panee merkille, että uusiutuvan energian ala voi luoda uusia työtilaisuuksia naisyrittäjille alueilla, joilla naisten työttömyysaste on erityisen korkea;

32.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että naisilla on asianmukaiset työolot ja mahdollisuus kunnolliseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja asuntoon ja että he ovat vahvasti mukana työmarkkinaosapuolten vuoropuheluissa, jotka helpottavat siirtymistä vihreisiin työpaikkoihin;

33.

toteaa kestävän talouden tarkoittavan sitä, että se on "vihreää kaikille" ja luo kunnon työpaikkoja ja kestäviä yhteisöjä ja mahdollistaa vaurauden oikeudenmukaisemman jakautumisen;

34.

panee merkille, että vihreässä taloudessa vihreiden työpaikkojen lisäksi kaikki työpaikat, joilla on pienet ympäristövaikutukset, ovat tärkeitä; toteaa, että nämä työpaikat voivat olla yksityisellä palvelusektorilla mutta myös hyvinvointialalla, kuten koulutus- ja hoivapalvelualalla;

35.

kehottaa jäsenvaltioita sukupuolinäkökohdan huomioon ottamiseksi varmistamaan, että naiset ovat tasapuolisesti edustettuina poliittisissa päätöksentekoelimissä sekä ympäristö- ja energiapolitiikan sekä vihreitä työpaikkoja koskevan politiikan määrittämistä, suunnittelua ja täytäntöönpanoa käsittelevissä hallituksen nimeämissä elimissä ja laitoksissa; kehottaa jäsenvaltioita nimittämään enemmän naisia johtaviin asemiin ja yritysten hallituksiin vihreiden työpaikkojen alalla; korostaa, että jos tätä ei voida saavuttaa vapaaehtoisesti, täytyy tasa-arvon ja demokratian vahvistamiseksi ottaa käyttöön kohdistettuja toimia, esimerkiksi vahvistettava kiintiöitä tai muita menetelmiä;

36.

toteaa, että talouden ekologistaminen ja siirtyminen vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan talouteen johtaa suunnattomaan ammattitaitoisten työntekijöiden kysyntään; toteaa, että naispuoliset työntekijät ovat voimakkaasti aliedustettuja uusiutuvan energian alalla sekä erityisesti luonnontieteellisillä ja teknologiapainotteisilla aloilla; korostaa tämän vuoksi olevan erityisen tärkeää, että jäsenvaltiot kehittävät toimintasuunnitelmia, jotta yhä useammat naiset valitsisivat koulutuksen sellaisilla aloilla kuin insinööritieteet, luonnontiede, tietotekniikka ja muut korkean teknologian alat, sillä monet vihreät työpaikat keskittyvät tulevaisuudessa näille aloille;

37.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään ja kehittämään menetelmiä, joilla kannustetaan naisia valitsemaan koulutus ja ammatti ympäristö-, liikenne tai energia-alalta taistelemalla määrätietoisesti sitä stereotypiaa vastaan, että luonnontieteen ja soveltavien tieteenalojen urat sopivat miehille;

38.

panee merkille, että naisten mahdollisuuksia saada mikroluottoa pieniä yrityksiä varten on tuettava ja edistettävä;

39.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään ja kehittämään menetelmiä, joilla kannustetaan miehiä valitsemaan koulutus ja ammatti hyvinvointialalta, jonka ympäristövaikutukset ovat pienet;

40.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään EU:n ohjelmien, kuten EAKR:n ja ESR:n, avulla koulutuskursseja, joiden tavoitteena on edistää naisten mahdollisuuksia saada vihreitä työpaikkoja, sekä kehittyviä teknologioita, joiden ympäristövaikutukset ovat pienet, sekä yksityisellä että julkisella sektorilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että naispuoliset työntekijät otetaan paremmin mukaan ekologista rakennemuutosta koskeviin koulutushankkeisiin ja -ohjelmiin (uusiutuva energia, luonnontieteet ja teknologiapainotteiset ammatit), ja keskittymään siihen, että naiset saavat koulutuksen ja ammattikoulutuksen kautta tarvittavat pätevyydet ja tutkinnot kilpaillakseen miesten kanssa tasapuolisesti työpaikoista ja yksittäisestä urakehityksestä; toteaa, että miehillä on paremmat mahdollisuudet käyttää maataloustuotannossa ja yritystoiminnassa kehittyneitä tekniikoita, joita tarvitaan erittäin vahvaa pätevyyttä edellyttäviin vihreän talouden tehtäviin pääsemiseksi;

41.

panee merkille, että jotta naiset voisivat osallistua vihreään talouteen samoin edellytyksin kuin miehet, tarvitaan enemmän lasten päiväkoteja ja vanhainkoteja, jotta sekä naisilla että miehillä on mahdollisuus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ja samalla turvataan naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeudet; huomauttaa myös, että politiikalla ja lainsäädännöllä on pyrittävä tukemaan sosiaaliturvaa, perhesuunnittelua ja lasten päivähoitoa, sillä naiset pystyvät tuomaan oman osaamisensa ja antamaan oman yhtäläisen panoksensa kukoistavaan vihreään talouteen vain sellaisessa yhteiskunnassa, joka täyttää nämä vaatimukset;

42.

huomauttaa, että talouden vihreämmäksi muuttamista on alettu pitää keinona edistää talouden kehitystä, erityisesti talouskriisin ja Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan talouden viherryttämistä koskevia pyrkimyksiä ja kannustamaan investointeja ja ohjelmia, joilla edistetään vihreitä työpaikkoja ja jotka on kohdistettu niitä eniten tarvitseville: pitää sukupuolinäkökulmaa ratkaisevan tärkeänä epätasa-arvon kasvamisen estämisessä;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään ja tarkastelemaan sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja rahoitusvarojen jakautumisesta sukupuolen mukaan eriytyneillä aloilla ja vihreissä innovaatioissa ja kehittämään indikaattoreita, joiden avulla voidaan mitata vihreän talouden mahdollisia eriytyneitä vaikutuksia alueelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategista ohjausta ja välineitä, joilla voidaan vastata tehokkaasti työllisyyden tason ja työmarkkinoiden rakenteen mahdollisiin muutoksiin;

44.

odottaa, että siirtyminen laajempiin ja kestävämpiin taloudellisiin indikaattoreihin myös kehityspolitiikassa johtaa siihen, että kehitysmaiden sosiaaliset ja ympäristötavoitteet saavat enemmän painoarvoa ja että naisten omistusoikeudet ja luonnonvarojen hallinta turvataan erityisillä poliittisilla toimilla ja säännöksillä; korostaa, että on parannettava naisten mahdollisuuksia käyttää sellaisia palveluja ja uusia teknologioita, joita tarvitaan energian, veden, yritystoiminnan ja maataloustuotannon hallintaan ja käyttöön; korostaa, että naisten on osallistuttava enemmän yritysten ja järjestöjen johtamiseen;

45.

kehottaa komissiota tunnustamaan täysin ympäristön pilaantumisen moninaiset vaikutukset epätasa-arvoon, erityisesti naisten ja miesten välillä, ja käsittelemään niitä sekä takaamaan, että ilmastonmuutosta ja ympäristön kestävyyttä koskevien uusien poliittisten ehdotusten laatimisessa edistetään naisten yhtäläisiä oikeuksia;

46.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään indikaattoreita, joilla arvioidaan hankkeiden ja ohjelmien sukupuolikohtaisia vaikutuksia ja edistetään sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmaa ympäristöstrategioissa vihreän talouden saavuttamiseksi;

47.

kehottaa komissiota ottamaan erityisesti huomioon, että puhtaan veden saatavuudella on suuri merkitys tytöille ja naisille suuressa osassa maailmaa, koska veden hakeminen ja kuljettaminen kotiin on usein heidän tehtävänsä; korostaa myös, että on tärkeää ottaa talteen alkuperäiskulttuurien naisten paikallisiin ekosysteemeihin liittyviä tietoja;

48.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että useissa kehitysmaissa naisten uramahdollisuudet vihreässä taloudessa ovat hyvin rajalliset patriarkaalisten perinteiden ja sosiaalisten vaikutusten vuoksi ja että näin ollen naisilla ei ole mahdollisuutta saada tietoa, koulutusta ja oppia tekniikoita, jotka ovat tälle alalle pääsyn edellytys;

49.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityisesti huomiota siihen, että miljardit ihmiset ovat täysin riippuvaisia biomassasta energianlähteenä ja että lapset ja naiset kärsivät sen vuoksi terveysongelmista, kun he keräävät, käsittelevät ja käyttävät biomassaa; toteaa, että tästä syystä olisi panostettava tehokkaampiin ja uusiutuviin energianlähteisiin;

50.

vaatii, että EU:n ja kolmansien maiden välillä neuvoteltujen monen- ja kahdenvälisten kauppasopimusten tuloksista tehdään perusteelliset ilmastoa, sukupuolten tasa-arvoa ja kestävyyttä koskevat vaikutustenarvioinnit, ja kehottaa komissiota valtuuttamaan erityisen tuen ilmastonmuutoksen hallintaan osana kaikkea kauppaa tukevaa apua ja muuta aiheeseen liittyvää kehitysapua;

51.

kehottaa komissiota kehittämään ohjelmia nykyaikaisen teknologian ja asiantuntemuksen siirtämiseksi, jotta kehitysmaita ja kehittyviä alueita voidaan auttaa sopeutumaan ympäristön muutoksiin;

52.

korostaa, että mikrolainojen, luoton, tietojen ja teknologian kaltaisten varojen saatavuuteen liittyvä sukupuolten välinen epätasa-arvo on otettava huomioon ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien strategioiden määrittelyssä;

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/47

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan, 153 artiklan 1 kohdan i alakohdan ja 157 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon "Tavoitteena työllistävä elpyminen" (COM(2012)0173) ja liiteasiakirjan henkilökohtaisten ja kotitalouspalvelujen työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä (SWD(2012)0095),

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 esitetyn komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (COM(2011)0609),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (1),

—

ottaa huomioon vuonna 2011 valmistuneen komission yksiköiden valmisteluasiakirjan naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä (vuosikertomus 2010) (SEC(2011)0193),

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015" (COM(2010)0491),

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi "jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista – Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa" (COM(2010)0193),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät joustoturvasta kriisiaikoina,

—

ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (2),

—

ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) (3),

—

ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY (4),

—

ottaa huomion Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuonna 2008 julkaiseman raportin "Working in Europe: Gender differences",

—

ottaa huomion Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuonna 2007 julkaiseman raportin "Working conditions in the European Union: The gender perspective",

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman "naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2011" (5),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa (6),

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä (7),

—

ottaa huomioon työjärjestyksensä 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0246/2012),

A.

ottaa huomioon, että monissa valtioissa taloudellinen toiminta on siirtynyt palvelualalle, mikä tarkoittaa sitä, että palveluala muodostaa suurimman osan työpaikoista ja tuottaa suurimman osan asianomaisten valtioiden BKT:stä muodostaen yli 70 prosenttia Euroopan unionin taloudellisesta toiminnasta sekä vastaavan ja kasvussa olevan prosenttiosuuden kokonaistyöllisyydestä, ja panee merkille, että palvelualan osuus EU:n kokonaistyöllisyydestä oli vuonna 2010 keskimäärin lähes 70 prosenttia, kun taas teollisuuden osuus työllisyydestä oli 25,4 prosenttia ja maatalouden osuus 5,2 prosenttia;

B.

ottaa huomioon, että tällä hetkellä yhdeksän kymmenestä työpaikasta syntyy palvelualalle ja tutkimusten mukaan palvelujen sisämarkkinoiden tehostaminen entisestään voisi auttaa synnyttämään huomattavaa työllistämispotentiaalia – työpaikkoja, joita EU kipeästi tarvitsee näinä kriisin aikoina;

C.

ottaa huomioon, että naisten työllisyysaste on 62,1 prosenttia verrattuna miesten 75,1 prosenttiin, mikä tarkoittaa sitä, että Eurooppa 2020 -strategian ensisijainen tavoite nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä voidaan saavuttaa vain, jos useammat naiset pääsevät työmarkkinoille;

D.

ottaa huomioon, että suurin osa työssäkäyvistä naisista tekee työtä palvelualalla, ja panee merkille, että vuonna 2010 keskimäärin 83,1 prosenttia EU:n työssäkäyvistä naisista työskenteli palvelualalla, kun miesten vastaava osuus oli 58,1 prosenttia;

E.

ottaa huomioon, että naisten edustus joustavien ja osa-aikaisten työsopimusten markkinoilla on suhteettoman suuri yhteiskunnassa edelleen vallitsevien sukupuoleen liittyvien stereotypioiden takia, mihin kuuluu se, että perinteisen naiskuvan mukaan naisten ensisijaisena tehtävänä on perheen hyvinvoinnista huolehtiminen, ja toteaa, että tästä syystä heitä pidetään miehiä sopivampina tilapäisiin töihin, pätkätöihin ja osa-aikatöihin sekä kotona tehtävään työhön; ottaa huomioon, että joustavia työaikajärjestelyjä, kuten etätyötä, osa-aikatyötä ja kotoa tehtävää työtä, pidetään edelleen pitkälti naisille suunnattuina työaikajärjestelyinä;

F.

ottaa huomioon, että palveluala tarjoaa useita mahdollisuuksia joustaviin työsopimuksiin – joustavaan työaikaan, osa-aikaisiin ja lyhytaikaisiin työsopimuksiin – jotka voivat auttaa sekä mies- että naispuolisia huoltajia yhdistämään työn ja hoidon, jos heillä on mahdollisuus valita; ottaa huomioon, että naiset turvautuvat todennäköisemmin joustaviin työmuotoihin tai osa-aikatyöhön voidakseen sovittaa yhteen ammatilliset ja perhevelvoitteensa, vaikka aikapalkkauksessa on eroa sen mukaan, onko kyseessä osa- vai kokoaikatyö; ottaa huomioon, että naisten työura keskeytyy useammin kuin miesten ja heille kertyy vähemmän työtunteja, mikä voi huonontaa heidän urakehitystään ja mahdollisuuksiaan parantaa yhteiskunnallista asemaansa, mistä on tuloksena myös matalapalkkaisempi urapolku;

G.

ottaa huomioon, että epävarma työ on yleistä Euroopan unionin työmarkkinoilla, ja toteaa, että epävarmuus kohdistuu enemmän naisiin, jotka kohtaavat enemmän palkkasyrjintää ja tekevät enemmän osa-aikatyötä, minkä vuoksi naisten palkat ovat miehiä matalampia, naisten sosiaaliturva on huonompi ja mahdollisuudet edetä uralla ovat rajallisemmat, ja naisilla on pienemmät mahdollisuudet olla taloudellisesti riippumattomia, mikä suosii naisten paluuta yksityiseen elämään ja on siksi takaisku vastuun jakamiselle; toteaa, että naisten osuus ilmoittamattomasta, pääosin kotitalous- ja hoitotyötä tekevästä työvoimasta, on suuri;

H.

ottaa huomioon, että kaikilla koulutustasoilla työssäkäyvien miesten osuus on suurempi kuin työssäkäyvien naisten osuus, vaikka naisten koulutustaso on sama tai korkeampi kuin miesten, mutta naisten taitoja arvostetaan vähemmän kuin miesten ja heidän etenemisensä uralla on hitaampaa;

I.

ottaa huomioon, että naisten osuus korkeakoulututkinnon suorittaneista on lähes 60 prosenttia, mutta tästä huolimatta heidän osuutensa palvelualan ylimmissä johto- ja päättävissä tehtävissä toimivista on suhteettoman pieni;

J.

ottaa huomioon, että naiset ovat yliedustettuina pätevyysvaatimuksiltaan, palkkaukseltaan, korvauksiltaan ja arvostukseltaan huonoimmissa palvelualan työpaikoissa ja asemissa, ja katsoo, että tästä syystä naisten työmarkkinatilanne on paljon epävarmempi ja palkka pienempi kuin miesten;

K.

ottaa huomioon, että työnantajat usein aliarvioivat naisten panoksen työmarkkinoilla, koska naiset todennäköisemmin keskeyttävät uransa lasten syntymän ja kasvatuksen ajaksi;

L.

ottaa huomioon, että parempien työmahdollisuuksien luomista naisille on pidettävä koko yhteiskuntaa hyödyttävänä voimavarana ja sijoituksena erityisesti nyt, kun Euroopan on selvittävä väestörakenteen muutoksista ja sen tuomista haasteista;

M.

ottaa huomioon, että naisten on vaikeaa sovittaa yhteen perhe- ja työelämä, koska perhe-elämään liittyviä velvollisuuksia ei aina jaeta tasapuolisesti ja vastuu huollettavana olevista perheenjäsenistä lankeaa enimmäkseen naisille, ja katsoo, että työn ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen auttaa näin ollen synnyttämään huomattavaa naisten työllistämispotentiaalia ja helpottaa naisten parempaa sijoittautumista tarjolla oleviin työpaikkoihin palvelualalla ja muilla aloilla ja lisää siten talouskasvua, työllisyyttä ja innovointia; katsoo tässä yhteydessä, että hallituksen politiikalla, jolla tuotetaan lapsille ja huollettaville tarjottavia hoitopalveluja, on tärkeä merkitys sille, miten naiset ja miehet pystyvät hallitsemaan niitä erilaisia tarpeita, joita työpaikka ja hoitotoiminta aiheuttavat;

N.

ottaa huomioon, että perinteiset sukupuoliroolit ja stereotypiat vaikuttavat edelleen vahvasti naisten ja miesten roolijakoon kotona, työpaikalla ja yhteiskunnassa yleisesti, ja näyttävät edelleen olevan esteenä sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiselle ja rajoittavat naisten työllistymisvaihtoehtojen ja henkilökohtaisen kehittymisen kirjoa palvelualalla, mikä estää naisia toteuttamasta koko potentiaaliaan yksilöinä ja taloudellisina toimijoina;

O.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta sekä taloudellinen ja seksuaalinen väkivalta ovat ihmisoikeuksien loukkauksia, jotka vaikuttavat kaikkeen yhteiskunta-, kulttuuri- ja talouselämään;

P.

ottaa huomioon, että naisten taloudellinen riippumattomuus on välttämätön edellytys sille, että he voivat päättää henkilökohtaisesta ja ammatillisesta kehityksestään ja tehdä todellisia valintoja;

Q.

ottaa huomioon, että miesten ja naisten välillä on yhä uuden tekniikan ja internetin saatavuutta ja käyttöä koskevia eroja, mikä usein johtaa taidoissa havaittaviin eroihin ja jopa "digitaaliseen lukutaidottomuuteen", mitä yleisesti kutsutaan "sukupuolten väliseksi digitaaliseksi kuiluksi";

R.

ottaa huomioon, että miesten ja naisten väliset palkkaerot samassa työssä tai samanarvoisessa työssä ovat korkeimmillaan juuri palvelualalla;

1.

korostaa, että palvelualan työpaikat ovat vahvasti horisontaalisesti eriytyneet tai jakautuneet sukupuolen mukaan: lähes puolet työelämässä olevista naisista toimii kymmenessä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kansainvälisen ammattiluokituksen 130 ammatista: myyjinä ja myyntityöntekijöinä, kotiavustajina, siivoojina, pesulatyöntekijöinä, lähihoitajina ja vastaavina, toimistotyöntekijöinä, hallintopalvelujen asiantuntijoina, hotelli- ja ravintolatyöntekijöinä, sihteereinä ja tekstinkäsittelijöinä ja tallentajina, pienten yritysten johtajina, liike-elämän asiantuntijoina sekä sairaanhoitajina ja kätilöinä;

2.

kehottaa komissiota torjumaan tällaista sukupuolijakoa mainittuja ammatteja tukevilla kampanjoilla;

3.

korostaa, että ammatillisen eriytymisen vähentäminen on tärkeä tekijä, jotta voidaan kuroa umpeen miesten ja naisten palkkaeroissa havaittavaa kuilua, ja ottaa huomioon, että palkkaerot tuntuvat usein voimakkaammin niiden naisten rahakukkarossa, jotka työskentelevät naisvaltaisilla aloilla, kuin muilla aloilla työskentelevien saman pätevyyden omaavien naisten;

4.

toteaa, että naisten työpaikkojen voidaan myös havaita keskittyvän julkiselle sektorille, jolla työskentelee 25 prosenttia naistyövoimasta, mutta vain 17 prosenttia miestyövoimasta; korostaa, että budjettileikkausten johdosta naiset ovat tällä sektorilla alttiimpia työpaikan menetykselle; huomauttaa, että jotta saavutetaan Eurooppa 2020 -strategian (EU:n kasvustrategian) työllisyystavoite 75 prosenttia sekä naisten että miesten osalta, tarvitaan toimia useampien naisten saamiseksi työelämään sekä julkiselle että yksityiselle sektorille; huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa on huomattavasti enemmän nais- kuin mieslääkäreitä;

5.

pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden julkinen sektori, jolle ovat luonteenomaisia läpinäkyvät ja selkeät työhönotto- ja etenemisperusteet, toimii esimerkillisesti varmistamalla tasa-arvoisen pääsyn hallinnon työpaikkoihin erityisesti johtotasolla; korostaa työntekijöiden läpinäkyvien valinta- ja työhönottoperiaatteiden käyttöä yksityisellä sektorilla;

6.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin palvelumarkkinoiden vahvistamiseksi entisestään, jotta voidaan kehittää niiden merkittäviä työllistämismahdollisuuksia;

7.

korostaa, että on tärkeää torjua stereotypioita ja sukupuoleen perustuvaa syrjintää toteuttamalla aktiivisia toimia, joilla voidaan lieventää niitä todellisia epäkohtia, joita naiset kohtaavat palvelualalla, missä on oletuksena, että on olemassa miesten ja naisten töitä ja missä naisten työt yhdistetään naisten tekemiin kotitöihin ja niitä pidetään näiden jatkeena (vaatteiden valmistus, opetus, hoitotehtävät, siivouspalvelut jne.); pyytää, että koulutus- ja ammatinvalinnanohjauksen olisi oltava tärkeämmässä asemassa koulussa ja miesten ja naisten tasa-arvoa olisi edistettävä nuorten keskuudessa, ja kehottaa torjumaan stereotypioita, jotta nuoret naiset ohjataan koulutukseen ja ammattiin, joissa he ovat aliedustettuja; huomauttaa, että opetusammatteihin tulee huomattavasti vähemmän miehiä kuin naisia ja korostaa, että alalle tarvitaan lisää miehiä;

8.

toteaa, että palvelualalla työskentelevistä naisista enemmistö on työssä sosiaali-, hoito- ja televiestintäalalla, joille on tyypillistä alhaisempi pätevyystasovaatimus, vähäinen sosiaalinen arvostus ja ne vastaavat naisille perinteisesti yhteiskunnassa saneltua roolia, kun taas miehet hallitsevat arvostetuimpia ja tuotteliaimpia aloja: rahoitus- ja pankkialaa;

9.

huomauttaa, että hoitopolitiikat ja iäkkäille ihmisille, huollettaville ja lapsille tarjottavat hoitopalvelut, äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaa koskevat säännökset mukaan luettuina, ovat ehdottomasti keskeisiä tekijöitä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa; huomauttaa siksi, että naisten ja miesten olisi voitava valita, haluavatko he käydä palkkatyössä, hankkia lapsia ja perheen, ilman että heiltä riistetään vapaus työllistyä ja nauttia tasavertaisista mahdollisuuksista;

10.

kiinnittää huomiota siihen, että osa-aikatyö (19,2 prosenttia kaikista työpaikoista EU:ssa vuonna 2010) on edelleen pääasiassa naisten työllisyysmuoto; panee merkille, että vuonna 2010 EU:ssa 31,9 prosenttia työssäkäyvistä naisista teki osa-aikatyötä, kun taas miesten vastaava osuus oli vain 8,7 prosenttia, mikä tarkoittaa sitä, että naiset tekevät 78 prosenttia kaikesta osa-aikatyöstä; panee merkille, että koko EU:ssa 19 prosenttia naisista ja 7 prosenttia miehistä työskentelee lyhyissä osa-aikaisissa työsuhteissa (alle 20 tuntia viikossa) ja vain 3 prosenttia 35–49-vuotiaista miehistä työskentelee lyhyissä osa-aikaisissa työsuhteissa, kun taas saman ikäluokan naisista 18 prosenttia työskentelee tällaisissa työsuhteissa; panee lisäksi merkille, että osa-aikaisia töitä on useimmiten tietyillä aloilla: yli 38 prosenttia osa-aikaisista työntekijöistä, joihin kuuluvat sekä lyhyissä että pidemmissä (20–34 tuntia viikossa työllistävissä) työsuhteissa olevat, työskentelee koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelualoilla, muilla palvelualoilla sekä vähittäiskauppa- ja tukkukauppa-aloilla;

11.

kiinnittää huomiota siihen, että joustavat työmuodot ovat yleistymässä: viikonloppuna tehtävä työ, työaikojen epäsäännöllisyys ja ennakoimattomuus sekä työpäivien pidentyminen sekä se, että joustavuus vaikuttaa enemmän osa-aikatyötä tekeviin, joista suurin osa on naisia, merkitsee sitä, että naisten työajat vaihtelevat viikosta toiseen useammin kuin miesten työajat, ja tämä heikentää entisestään naisten mahdollisuuksia sovittaa yhteen perhe- ja työelämä, erityisesti yksinhuoltajaäitien ja niiden, joiden on huolehdittava huollettavista perheenjäsenistä; korostaa, että työsopimusten on oltava vakaita ja että työajat on määriteltävä siten, että työajoista voidaan neuvotella työntekijän pyynnöstä, jotta perhe- ja yksityiselämä voidaan sovittaa paremmin yhteen työelämän kanssa; korostaa, että joustavan työajan pitäisi olla työntekijän valinta eikä työnantajan pakottamaa tai velvoittamaa; suhtautuu kielteisesti joustavuuteen ja epävarmoihin sopimussuhteisiin, jotka eivät mahdollista perheen perustamista ja vakautta;

12.

muistuttaa, että joustavat työaikajärjestelyt ovat ominaisia monille tämän alan työpaikoille; korostaa, että työaikojen parempi joustavuus – edellyttäen, että se on vapaaehtoista ja ohjautuu työntekijöiden todellisten tarpeiden perusteella ja että se on työntekijöiden hallinnassa ja he ovat selvillä työtunneistaan ja osa-aikajärjestelyistään – toisaalta lisää naisten mahdollisuutta osallistua aktiivisesti palvelualalle ja tukee työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista, mutta toisaalta joustavuus voi vaikuttaa haitallisesti naisten palkkoihin ja eläkkeisiin ja työtä tekeviin naisiin, mikä voi näkyä esimerkiksi muodollisten sopimusten, sosiaaliturvan ja työsuhdeturvan puuttumisena; huomauttaa sen voivan johtaa myös siihen, että työnantajat eivät takaa asianmukaisia työterveyden ja -turvallisuuden edellytyksiä;

13.

painottaa kotona työskentelyn merkitystä, sillä sen suosio kasvaa koko ajan; huomauttaa, että Saksassa ja Ruotsissa yli 90 prosenttia yrityksistä jakaa työviikkonsa uudella tavalla ja arvioi ennemmin henkilökunnan vuotuista kuin viikoittaista työmäärää, minkä ansiosta aviopuolisot voivat paremmin jakaa työnsä;

14.

korostaa, että on tärkeää varmistaa asianmukaiset työolot, jotka kytkeytyvät muun muassa palkkaan, terveys- ja turvallisuusnormeihin, esteettömyyteen, uranäkymiin, jatkokoulutukseen, kestävään sosiaaliturvaan sekä elinikäiseen oppimiseen liittyviin oikeuksiin;

15.

toteaa, että vuonna 2010 määräaikaisella työsopimuksella työskentelevien osuus työssäkäyvistä naisista oli EU:ssa 14,5 prosenttia eli hieman suurempi kuin miesten vastaava osuus, joka oli 13 prosenttia;

16.

muistuttaa jälleen kerran, että naiset ansaitsevat keskimäärin 16,4 prosenttia vähemmän kuin miehet Euroopan unionissa; toteaa, että naisten ansiot ovat pienemmät tilanteissa, joissa he toimivat samoissa tai samanarvoisissa tehtävissä kuin miehet; toteaa, että joissakin tilanteissa he eivät toimi samoissa tehtävissä kuin miehet, mikä johtuu työmarkkinoiden vertikaalisesta ja horisontaalisesta eriytymisestä sekä siitä, että naiset tekevät useammin osa-aikatyötä; kehottaa siksi jäsenvaltioita, työnantajia ja ammattiyhdistysliikkeitä laatimaan ja panemaan täytäntöön toteuttavissa olevia ja konkreettisia työnarviointivälineitä, joiden avulla voidaan määritellä, mitkä ovat samanarvoisia töitä, jotta voidaan varmistaa naisten ja miesten samapalkkaisuus, ja rohkaisee yrityksiä tekemään vuosittain samapalkkaisuutta koskevat tarkastukset ja julkaisemaan tiedot avoimuuden lisäämiseksi ja miesten ja naisten välisten palkkaerojen kaventamiseksi; huomauttaa, että miesten ja naisten väliset palkkaerot näkyvät usein myös eläketuloissa, minkä vuoksi naiset saattavat päätyä elämään köyhyysrajan alapuolella;

17.

painottaa tämän vuoksi, että on tärkeää panna täytäntöön samassa työpaikassa työskentelevien naisten ja miesten samapalkkaisuuden periaate, kuten vahvistetaan Lissabonin sopimuksen 157 artiklassa; palauttaa mieliin 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka (8), ja toistaa siinä esittämänsä pyynnön direktiivin 2006/54/EY tarkistamiseksi 15. helmikuuta 2013 mennessä;

18.

panee huolestuneena merkille, että ylivoimaisesti suurin osa matalista palkoista ja käytännössä lähes kaikki erittäin matalat palkat maksetaan osa-aikatyöstä ja että 80 prosenttia työssäkäyvistä köyhistä on naisia; kiinnittää huomiota siihen, että on ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin erityisesti naisia koskettavien palvelualan epävarmojen työolosuhteiden torjumiseksi, ja kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategioita, joilla voidaan torjua epävarmaa työllisyyttä;

19.

tuomitsee suhteellisen yleisen syrjivän käytännön, jossa samaa tai samanarvoista työtä tekeville miehille ja naisille annetaan eri ammattinimikkeitä: esimerkiksi siivouspalveluissa miehet ovat huoltoteknikkoja ja naiset siivoojia, millä perustellaan se, että naisten työstä maksetaan pienempi palkka;

20.

huomauttaa, että naisten korkeampi koulutustaso johtaa harvoin siihen, että he nousevat ylemmäs työelämän hierarkiassa tai että heidän työolonsa paranevat, ja näin ollen voitaisiin puhua naistyöntekijöiden ylipätevyydestä;

21.

kiinnittää huomiota siihen, että kun naisten osa-aikatyö ja työnantajien mieltymys investoida vakituisiin työsopimuksiin lisääntyvät, täydennys- ja lisäkoulutuskurssit ovat selkeästi heikommin naisten saatavilla, mikä heikentää heidän ammatillisen kehittymisensä mahdollisuuksia;

22.

korostaa, että kaikilla palvelualan työntekijöillä ja eritoten kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilla työntekijöillä on oltava mahdollisuus hyödyntää pysyvästi ammattitaidon parantamiseen tähtääviä ohjelmia ja elinikäistä oppimista voidakseen kohentaa tulevia mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla ja vähentää taitojen ja alati kehittyvien työtehtävien välistä kohtaamattomuutta;

23.

panee merkille, että naiset osallistuvat heikosti elinikäisen oppimisen yhteydessä ammatilliseen koulutukseen palvelualalla, ja kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin asiassa;

24.

korostaa, että ikääntyvien työntekijöiden ja aikaisemmin lapsia ja huollettavia sukulaisia hoitaneiden vanhempien ammattitaitoa on kohennettava heidän palatessaan työmarkkinoille;

25.

toteaa, että vuonna 2010 vain joka seitsemäs merkittävimpien eurooppalaisten yritysten hallituksen jäsenistä oli nainen (13,7 prosenttia), ja vain 3,4 prosenttia suurimpien yritysten hallituksista oli naisten johtamia;

26.

korostaa, että olisi tärkeää saada enemmän naisia työskentelemään tutkimussektorilla, ja painottaa, että naiset voivat olla merkittävässä asemassa kehitettäessä uusia ja innovatiivisia järjestelmiä ja uusia tuotteita ja palveluja palvelualalla varsinkin kun otetaan huomioon se, että vaikka naiset tekevät maailmanlaajuisesti 80 prosentista ostopäätöksistä, suurin osa tuotteista ja 90 prosenttia teknisistä tuotteista on miesten suunnittelemia; katsoo, että naisten parempi osallistuminen innovointiprosesseihin avaisi uusia markkinoita ja lisäisi yritysten kilpailukykyä; katsoo lisäksi, että innovatiiviset palvelut ovat edellytys tulevaisuuden haasteista selviämiselle, joita on varsinkin hyvinvointipalveluiden lisääntynyt kysyntä väestön vanhetessa, ja katsoo, että niillä voidaan luoda ihmisille parempia mahdollisuuksia asua ja toimia sekä kaupungeissa että maaseudulla koko unionissa, kun tarjolla on hyvät tietoliikenneyhteydet ja kaupalliset palvelut;

27.

korostaa, että naisyrittäjyydelle on tarjolla huomattavia mahdollisuuksia, koska naiset valitsevat edelleen yleisesti koulutuksen palvelualalta ja heillä on näin myös kaupallista kokemusta ja kauppaa koskevaa tietoutta palvelualalta; katsoo, että tuotantoalalle tarvitaan samanlaiset ehdot kuin palvelualalle, jotta toimenpiteet naisten yrittäjyyden ja yritysten lisäämiseksi olisivat tehokkaita; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille ehdotuksen jatkaa mikrorahoitusta omana lohkonaan sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevan Euroopan unionin ohjelman yhteydessä ja korostaa mikrorahoituksen merkitystä välineenä, jolla tuetaan naisyrittäjiä ja haavoittuvassa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä palvelualalla, ja suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon (COM(2011)0682) yhteiskunnallisista yrityksistä, sillä juuri naiset työskentelevät paljon sosiaalisen yrittäjyyden alalla;

28.

toteaa, että palvelualalla johtotehtävissä olevat naiset toimivat yleensä vähittäiskaupan tai majoitusalan kaltaisilla aloilla, joskin he ovat parantamassa asemiaan vähemmän perinteisillä aloilla, kuten vakuutus- ja pankkialalla, ja että useimmiten naiset johtavat pieniä yrityksiä tai yrityksiä, joilla ei ole palkattuja työntekijöitä; toteaa myös, että suurissa organisaatioissa naiset tavallisesti pääsevät ylimmän johdon tehtäviin ainoastaan yrityksen kannalta vähemmän tärkeillä aloilla, kuten henkilöstö- ja muussa hallinnossa; rohkaisee yrityksiä järjestämään säännöllistä koulutusta nuoremmille työntekijöille ja ottamaan käyttöön tehokkaat äideille, isille ja vanhemmille tarjottavat tukiohjelmat;

29.

kehottaa poistamaan hallinnosta lasikaton, joka estää naisia saavuttamasta vastuullisia tehtäviä; huomauttaa, että julkisen sektorin on toimittava tässä asiassa esimerkillisesti;

30.

korostaa, että pimeän talouden osuus naisten työpaikoista on palvelualalla suurempi kuin sen osuus miesten työpaikoista osittain siksi, että aloille, joilla naiset perinteisesti toimivat, kuten kodinhoitopalvelut ja hoiva-ala, on tyypillistä sääntelyn pidemmälle edennyt purkaminen; panee toisaalta merkille, että kriisi on lisännyt pimeää taloutta, joskin sen mittasuhteita on hyvin vaikeaa määrittää, sillä sen yleisyydestä ja vaikutuksesta ei ole luotettavia tietoja;

31.

suhtautuu myönteisesti vuotuiseen kasvuselvitykseen liittyvään komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan henkilökohtaisten ja kotitalouspalvelujen työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä ja kehottaa jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja muita sidosryhmiä vastaamaan aktiivisesti komission kehotukseen keskustella aiheesta;

32.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään politiikkoja, joilla pyritään siirtämään epävirallisen talouden epävarmoissa työsuhteissa olevat työntekijät tavallisiin palkkasuhteisiin esimerkiksi ottamalla käyttöön veroetuja ja palveluseteleitä; kehottaa kehittämään ohjelman, jolla tiedotetaan palvelusektorin työntekijöille heidän oikeuksistaan ja edistetään kyseisten työntekijöiden järjestäytymistä; kehottaa laatimaan aloitteita, joilla pyritään lisäämään työnantajien ja suuren yleisen tietoisuutta epävarman epäsäännöllisen työn kielteisistä vaikutuksista muun muassa työturvallisuuteen ja -terveyteen;

33.

kehottaa komissiota tilaamaan riippumattoman tutkimuksen siitä, miten kotitalouspalvelusektorin vapauttaminen on vaikuttanut työntekijöiden asemaan ja työolosuhteisiin;

34.

on huolissaan palvelualalla työskentelevien naispuolisten siirtotyöläisten ja pimeää työtä tekevien tilanteesta ja erityisesti yksityisissä kotitalouksissa työskentelevien tilanteesta, sillä suurin osa heistä työskentelee ilman työsopimusta epävarmoissa työsuhteissa ja kodinhoitoalalla huonoissa työoloissa, huomattavasti pienemmällä palkalla kuin laillisen työn tekijät ja vailla minkäänlaisia sosiaalisia oikeuksia; painottaa siksi asianmukaisten politiikkojen tarvetta, joilla voidaan varmistaa, että siirtotyöläisillä on perusihmisoikeudet, kuten oikeus terveydenhuoltoon, oikeudenmukaisiin työolosuhteisiin, opiskeluun ja koulutukseen, henkiseen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen ja yhdenvertaisuuteen lain edessä; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan kansallisia politiikkoja ja käytäntöjä, jotta asetetaan enemmän painoarvoa työllistämiskäytännöille, tietojen saatavuudelle ja ihmisoikeuksien suojelulle ja rohkaistaan kyseisiä työntekijöitä ilmoittamaan epäasianmukaisista työoloista ilman pelkoa siitä, että tämä vaikuttaa oleskelulupaan;

35.

kannustaa jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä ILO:n kotitaloustyötä koskevan yleissopimuksen nro 189, jonka kolmikantainen järjestö hyväksyi vuonna 2011 ja jolla pyritään varmistamaan kotitaloustyöntekijöille asianmukaiset työolot ja samat työntekijöiden perusoikeudet kuin muillakin työntekijöillä ja tukemaan virallisen kotitalous- ja hoitopalveluja tarjoavan sektorin kehitystä;

36.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan erityisen järjestelmän käyttöönottoa henkilökohtaisten ja kotitalouspalvelujen alaa varten, jotta voidaan torjua laajalle levinnyttä ja erityisesti naisia koskevaa pimeää työtä ja taata siten asianmukaiset työolot; kehottaa jäsenvaltioita antamaan selvityksen pimeän työn torjumista koskevista toimenpiteistään, jotka sisältyvät niiden Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä esittämiin kansallisiin uudistusohjelmiin;

37.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan politiikkoja, jotka käsittelevät haavoittuvassa asemassa olevien työntekijöiden – erityisesti matalan osaamistason, työttömien, nuorten ja ikääntyvien työntekijöiden, vammaisten, kehitysvammaisten sekä siirtotyöläisten ja romanien kaltaisten vähemmistöryhmien – siirtymistä työmarkkinoille kohdistettujen ja räätälöityjen uraohjaus-, koulutus- ja oppisopimusohjelmien avulla;

38.

toteaa, että talouskriisi ja säästötoimenpiteet ovat vähentäneet miesten ja naisten tasa-arvoa edistäviä toimia ja muodostavat lisäesteen miesten ja naisten tasa-arvon periaatteen soveltamiselle, kun tarkastellaan erityisesti työpaikkojen menettämistä, uusien työpaikkojen saatavuutta ja naisten epävarmaa tilannetta, mikä yhdessä sen tosiasian kanssa, että miesten työllisyys elpyy yleensä naisten työllisyyttä nopeammin, vaikuttaa erittäin kielteisesti naisten työllisyyteen palvelualalla sekä heidän uriinsa ja eläkkeisiinsä; kehottaa komissiota keräämään tietoja säästötoimenpiteiden vaikutuksista naisiin työmarkkinoilla ja etenkin palvelualalla; korostaa sosiaalisten ja taloudellisten seikkojen keskinäisen riippuvuuden paremman tunnistaminen tärkeyttä, sillä sukupuoleen perustuvan epätasa-arvon tehokkaampi torjuminen edellyttää sosiaalisten seikkojen parempaa huomioimista;

39.

panee merkille, että huhtikuussa 2012 toteutetussa Euroopan viidennessä työolotutkimuksessa 18 prosenttia työntekijöistä ilmoitti, että heidän työnsä ja yksityiselämänsä ovat epätasapainossa; korostaa tarvetta luoda aikaisempaa vahvempia toimintalinjoja perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi ja vaatii erityisesti lisäämään ja luomaan sellaisia laadukkaita julkisia ja maksuttomia välineitä ja sosiaalipalveluja lastenhoitopalvelujen ja muiden huollettavien hoidon tarjoamiseksi, jotka sopivat yhteen työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisen kanssa ja joita tarjotaan sekä maaseudulla että kaupungeissa; painottaa, että hoitopaikkojen tarjonta auttaa myös vähentämään naisten köyhyyttä mahdollistamalla naisten työssäkäynnin;

40.

painottaa, että miesten aktiivinen osallistuminen työn ja yksityiselämän yhteensovittamistoimiin, kuten osa-aikatyöhön, on merkittävä tekijä työn ja kodin välisen tasapainon saavuttamisen kannalta, sillä sekä naiset ja miehet voivat hyötyä perheystävällisistä työllisyyspolitiikoista ja tasapuolisesta palkattoman työn ja vastuiden jaosta kotitalouksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota ryhtymään ratkaiseviin poliittisiin toimiin, joilla voidaan kitkeä sukupuolistereotypioita ja rohkaista miehiä tasapuolisesti jakamaan lastenhoitoon ja kodinhoitoon liittyvät vastuut naisten kanssa, erityisesti aloitteilla, joilla edistetään miesten jäämistä vanhempain- ja isyysvapaalle, mikä vahvistaa heidän oikeuksiaan vanhempina, lisää naisten ja miesten tasa-arvoa, varmistaa tarkoituksenmukaisemman vastuunjaon perheestä ja taloudesta sekä edistää naisten mahdollisuuksia osallistua työmarkkinoille täysimääräisesti; esittää, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava asianmukaisesti neuvoston vanhempainvapaata koskevaa direktiiviä 2010/18/EU (9) niin sukupuolten tasa-arvoa edistävien lainsäädännöllisten toimenpiteiden kuin koulutuksenkin avulla;

41.

kehottaa komissiota ja neuvostoa hyväksymään toimintasuunnitelman Barcelonan tavoitteiden saavuttamiseksi lastenhoitopalvelujen tarjonnan suhteen sekä laatimaan aikataulun tavoitetasojen nostamiseksi asteittain;

42.

kiinnittää huomiota naisten rajallisiin mahdollisuuksiin mukautua työmarkkinoiden vaatimuksiin voimakkaasti globaalistuneessa nykymaailmassa, jossa työntekijöiden keskeinen piirre on heidän liikkuvuutensa ja kyky siirtyä paikasta toiseen työskennelläkseen asuinpaikan ulkopuolella, mikä lastenhoitoon ja kodinhoitoon enemmän sidoksissa olevien naisten kohdalla on usein mahdotonta eikä salli heidän hyötyä täysipainoisesti työmarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista;

43.

kehottaa neuvostoa lopettamaan raskaana olevia työntekijöitä koskevan direktiivin muutoksen jarruttamisen ja hyväksymään parlamentin ehdottaman joustavuuden, jotta Euroopan unioni pääsee eteenpäin raskaana olevien tai äskettäin synnyttäneiden työntekijöiden oikeuksien suojelussa ja työolojen parantamisessa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää suojella äitiyttä ja isyyttä tehokkaasti siten, että torjutaan i) irtisanomisia raskauden aikana tai sen jälkeen, ii) palkanalennuksia äitiysloman aikana ja iii) työn vaativuustason tai palkan alentamista työhön paluun yhteydessä; korostaa, että on varmistettava, että myös yrityksissä epätyypillisessä työsuhteessa olevat työntekijät, kuten sijaiset, freelance-työntekijät ja muut määräaikaisesti työskentelevät, voivat käyttää oikeuksiaan niin, että ne vastaavat työntekijän työpanosta ennen raskautta ja synnytystä ja varmistavat, että kohtelu on mahdollisimman pitkälti tasavertaista kyseisen alan vastaavien pysyvässä työsuhteessa olevien työntekijöiden kohtelun kanssa;

44.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja työmarkkinaosapuolia kuultuaan laatimaan strategioita palvelualan vähimmäisvaatimusten, kuten virallisten sopimusten ja työehtosopimusten, asettamiseksi sekä pyrkimään torjumaan horisontaalisen ja vertikaalisen eriytymisen aiheuttamia kielteisiä seurauksia;

45.

korostaa, että palvelualalla on taisteltava kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, esimerkiksi taloudellista väkivaltaa, henkistä ja seksuaalista häirintää työpaikalla, seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa, vastaan;

46.

korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi valvottava sitä, että naisten työolot ja -ehdot (työn rasittavuus ja riskit, työympäristö) palvelualalla noudattavat vuonna 1998 annettua ILO:n julistusta työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sekä alaa koskevia ILO:n yleissopimuksia;

47.

kehottaa jäsenvaltiota ryhtymään toimenpiteisiin hieromalaitosten ja saunojen kaltaisten henkilökohtaisten hoitopalvelujen väärinkäyttöä vastaan, jos niissä tarjotaan seksipalveluita, joiden tarjoajat toimivat pakon alaisina ja ihmiskauppaverkostojen valvonnassa;

48.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan palvelualan lukuisten liikkuvien työntekijöiden sosiaalisten ja työhön liittyvien oikeuksien suojelun ja torjumaan kaikenlaista hyväksikäyttöä ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaraa sekä varmistamaan samalla, että työntekijöiden oikeuksia koskevat tiedot ovat helposti saatavilla; korostaa, että liikkuvuuden olisi oltava vapaaehtoista;

49.

huomauttaa, että on tarpeen edistää kohdennetusti naisten perus- ja jatkokoulutusta noudattaen tavoitetta kehittää tieteellisiä ja teknisiä taitoja, jotka ovat tarpeen työelämään osallistumisen ja uran luomisen kannalta;

50.

huomauttaa, että vaikka tietokoneita ja internetiä auttavasti käyttävien naisten määrä kasvaa, digitaalinen kuilu taidoissa on edelleen huomattava, ja tämä rajoittaa naisten mahdollisuuksia tieto- ja viestintäteknologioiden saatavuudessa ja käytössä, mikä puolestaan heikentää naisten mahdollisuuksia etsiä ja löytää ammattitaitoa vaativaa työtä, mikä taas voimistaa epätasa-arvoa kotitalouksissa, yhteisöissä, työmarkkinoilla ja taloudessa laajemmin; pyytää näin ollen toteuttamaan toimia, joilla edistetään naisten mahdollisuuksia käyttää uutta tekniikkaa, antamalla heille etusija ilmaisille koulutuskursseille osallistumisessa; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita järjestämään ilmaista tietotekniikkakoulutusta Euroopan sosiaalirahaston rahoittamien hankkeiden kautta ja antamaan siten naisille mahdollisuuden hankkia uusia teknisiä taitoja uutta tekniikkaa ja tietoliikennettä koskevilla aloilla, jotta heidän työllistymismahdollisuutensa palvelualoilla paranisivat; pyytää hallituksia panemaan täytäntöön toimintalinjoja (kuten kampanjoiden edistäminen ja erityiset apurahat), joilla pyritään lisäämään tieto- ja viestintäteknologian kursseille ilmoittautuvien naisopiskelijoiden määrää;

51.

vaatii työmarkkinaosapuolten tiivistä vuoropuhelua sekä työnantajien ja työntekijöiden edustajien osallistumista EU:n palvelualan painopisteiden asettamiseen, jotta suojellaan sosiaalisia ja työsuhteeseen liittyviä oikeuksia, työttömyysturvaa ja edustusoikeutta;

52.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/56

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 ja 166 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Vuotuinen kasvuselvitys 2012" (COM(2011)0815),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Koulutus älykkäässä, kestävässä ja osallistavassa Euroopassa" (COM(2011)0902),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät koulutuksen sosiaalisesta ulottuvuudesta (1),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020) (2),

—

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 annetun neuvoston suosituksen "Nuoret liikkeellä – nuorten oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistäminen" (3),

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä (4),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman varhaisoppimisesta Euroopan unionissa (5),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Avaintaidot muuttuvassa maailmassa – Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano" (6),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman "Tieto, luovuus ja innovointi elinikäisen oppimisen ansiosta – Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano" (7),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0247/2012),

A.

katsoo, että vaikka yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa on tapahtunut jonkin verran edistystä, elinikäinen oppiminen ei käytännössä toteudu suurimmalle osalle EU:n väestöstä ja tietyt indikaattorit ovat jopa huolestuttavia; katsoo, että yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ohella tulisi korostaa myös aikuiskoulutuksen sekä vapaan sivistystyön merkitystä;

B.

katsoo, että elinikäisen oppimisen strategioita ei ole läheskään pantu täysimääräisesti täytäntöön monessa jäsenvaltiossa, vaikka ne ovat olennainen osa Eurooppa 2020 -strategiaa;

C.

katsoo, että koulutuspolitiikkojen on tarjottava elinikäisen oppimisen mahdollisuudet kaikille iästä, vammaisuudesta, sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, seksuaalisesta suuntautumisesta sekä kielellisestä ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta;

D.

katsoo, että eri ryhmiin kuuluvien oppimismahdollisuudet ovat edelleen rajallisia ja puutteellisesti räätälöityjä; katsoo lisäksi, että niin alkuperäiskansojen kuin eri kieli- ja kulttuurivähemmistöryhmienkin tulisi voida opiskella omalla kielellään;

E.

katsoo, että talouskasvun on ensisijaisesti pohjauduttava koulutukseen, osaamiseen ja innovointiin sekä asianmukaiseen sosiaalipolitiikkaan, jotta EU voi toipua meneillään olevista kriiseistä, ja että on tärkeää toteuttaa tosiasiallisesti ja täysimääräisesti tämän alan toimintalinjat Eurooppa 2020 -strategiakehyksen puitteissa, jotta voidaan selvitä tästä vaikeasta vaiheesta;

F.

katsoo, että koulutuspolitiikan kehittäminen on jäsenvaltioiden julkinen vastuutehtävä ja että alalla tarvitaan riittävästi julkista rahoitusta sen varmistamiseksi, että koulutukseen pääsyyn on yhtäläiset mahdollisuudet ilman sosiaalista, taloudellista, kulttuurista, rotuun perustuvaa tai poliittista syrjintää;

G.

katsoo, että säästötoimet ja niistä johtuvat koulutusmäärärahojen leikkaukset kaikkialla EU:ssa vaarantavat yhden yhteenkuuluvuuden ja kasvun keskeisistä tekijöistä ja heikentävät tavoitetta osaamistalouden luomisesta Eurooppaan;

H.

katsoo, että jäsenvaltioiden on jatkettava yhteistyötä ja vaihdettava parhaita käytäntöjä, jotta ne voivat parantaa kansallisia koulutusjärjestelmiään;

I.

katsoo, että riittämätön kielitaito on edelleen merkittävä este koulutukseen liittyvälle liikkuvuudelle;

J.

katsoo, että menestyksekkään koulutusstrategian tavoitteena tulisi olla myös opiskelijoiden varustaminen taidoilla ja valmiuksilla, jotka ovat tarpeen heidän kehittymisekseen yksilöinä ja aktiivisina kansalaisina;

K.

katsoo, että elinikäisen oppimisen olisi oltava aidosti elinikäistä todelliseen väestörakenteeseen nähden ja että olisi otettava paremmin huomioon ikäihmisten ajan myötä kertyneen osaamisen tarjoamat mahdollisuudet;

L.

katsoo, että uuden teknologian osaaminen helpottaa merkittävästi elinikäisen oppimisen ohjelman tavoitteiden saavuttamista;

M.

katsoo, että elinikäinen oppiminen on jatkuva oppimisprosessi, jonka pitäisi jatkua läpi elämän laadukkaasta varhaiskasvatuksesta työuran jälkeiseen aikaan;

N.

katsoo, että laadukkaan varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tarjoaminen kaikille lapsille on investointi tulevaisuuteen ja tuottaa merkittäviä hyötyjä sekä yksilölle että yhteiskunnalle;

O.

katsoo, että koulunkäynnin keskeyttämisellä on vakavia seurauksia yksilölle ja EU:n sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle;

P.

katsoo, että toisen asteen koulutuksen apurahojen jatkokehittämistä olisi harkittava;

Q.

katsoo, että koulutuksen saatavuus on merkittävä haaste, joka tarjoaa myös mahdollisuuden edistää sosiaalista osallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja köyhyyden torjuntaa;

R.

katsoo, että Euroopan kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä, jotta Euroopan nykyisiin haasteisiin voidaan vastata;

1.

panee merkille edellä mainitun komission tiedonannon "Koulutus älykkäässä, kestävässä ja osallistavassa Euroopassa";

2.

muistuttaa, että ennen tämänhetkistä kriisiä jäsenvaltioiden tilanne kaikkien ikäryhmien osallistumisessa yleissivistävään koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen vaihteli suuresti ja koko EU:n keskiarvo oli jäämässä jälkeen kansainvälisistä keskiarvoista;

3.

toteaa, että tietyt jäsenvaltiot ovat leikanneet koulutusalan määrärahoja nykyisessä taloustilanteessa, mutta katsoo, että ne investoinnit, joilla on eniten strategista merkitystä, olisi kuitenkin säilytettävä ja niitä olisi jopa lisättävä; painottaa, että unionin monivuotisessa rahoituskehyksessä koulutus ja siihen liittyvät alat saavat prosenttiosuudeltaan suurimmat lisäykset EU:n pitkän aikavälin talousarviossa;

4.

huomauttaa tarpeesta hyväksyä koulutukseen ja siihen liittyviin aloihin varattujen talousarviovarojen kasvu monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään kansalliset elinikäisen oppimisen strategiansa ja osoittamaan niille sopivan määrän varoja, sillä ne ovat paras mahdollinen väline ET 2020 -strategiassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi;

5.

korostaa, että riittämättömän koulutuksen – mukaan lukien koulun keskeytyminen ja koulutusjärjestelmien sosiaaliset eriarvoisuudet sekä niiden vaikutus jäsenvaltioiden kehitykseen – seurauksien taloudelliset kustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin talouskriisin kustannukset ja että jäsenvaltiot maksavat jo sen hintaa joka vuosi;

6.

pyytää jäsenvaltioita asettamaan etusijalle koulutuksen, nuorison, elinikäisen oppimisen, tutkimuksen, innovoinnin ja kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden rahoittamisen, sillä niihin tehdyt investoinnit ovat investointeja tulevaan kasvuun ja talouden tasapainoon, sekä samalla varmistamaan tällaisista investoinneista koituvan lisäarvon; toistaa tältä osin pyynnön investoida kaikkiaan vähintään kaksi prosenttia BKT:sta korkea-asteen koulutukseen, kuten komissio on vuotuisessa kasvu- ja työllisyysselvityksessä suositellut tietoon perustuvia talouksia koskevana vähimmäisvaatimuksena;

7.

muistuttaa, että voidakseen kilpailla uusien maailmanmahtien kanssa jäsenvaltioiden on kyettävä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian perustavoitteet, jotka koulutuksen alalla ovat seuraavat: saavutetaan 3 prosenttia tutkimusinvestoinneissa, nostetaan yliopistokoulutuksen saaneiden nuorten määrä 40 prosenttiin ja vähennetään koulunkäynnin keskeyttäneiden määrä alle 10 prosenttiin;

8.

muistuttaa tutkimuksen tärkeydestä osana kunnianhimoista koulutusstrategiaa; pyytää siksi komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan, joiden tavoitteena on kasvattaa tälle alalle suuntaavien nuorten osuutta;

9.

muistuttaa, että nuoriin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, kun otetaan huomioon, että EU:n työttömyysaste on noussut yli 20 prosenttiin ja joissakin maissa tai tietyillä alueilla yli 50 prosenttiin ja että nuoret, erityisesti vähiten koulutetut nuoret, kärsivät nykyisestä kriisistä eniten; korostaa erityisesti säästöohjelmien tuhoisia vaikutuksia nuorisotyöttömyyteen tietyissä unionin jäsenvaltioissa ja varsinkin eteläisissä valtioissa, koska tämä johtaa merkittävään aivovuotoon muihin maihin, myös kolmansiin maihin; muistuttaa lisäksi, että nykyisin joka seitsemäs oppilas (14,4 prosenttia) päättää koulunkäyntinsä ylempään perusasteeseen eikä tämän jälkeen osallistu minkäänlaiseen yleissivistävään tai ammatilliseen jatkokoulutukseen;

10.

muistuttaa joidenkin jäsenvaltioiden kaksijakoisista ammattikoulutusjärjestelmistä, joissa yhdistetään teoria ja käytäntö ja jotka mahdollistavat siirtymisen työelämään paremmin kuin pelkästään koulunkäyntiin perustuvat koulutusmuodot;

11.

ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat vähentää koulutusinvestoinnit finanssipoliittisen sopimuksen kansallisen alijäämän laskelmasta, koska ne katsotaan terveen elpymisen kannalta keskeiseksi tekijäksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti;

12.

kehottaa EU:n toimielimiä ryhtymään lisätoimiin selkeämpien ja paremmin kohdennettujen ja yhteiskunnan uusiin haasteisiin mukautettujen nuorisopolitiikkojen määrittämiseksi EU:n tasolla; toteaa, että nykyinen nuorisosukupolvi katsoo, että se ei voi saavuttaa samaa vaurautta kuin edellinen sukupolvi;

13.

pyytää jäsenvaltioita erityisesti toteuttamaan toimia, jotka on kohdennettu sellaisiin nuoriin, jotka todennäköisesti keskeyttävät koulunkäynnin ennenaikaisesti tai joilla ei ole koulutus-, opiskelu- tai työpaikkaa, jotta heille voidaan tarjota korkealaatuisia harjoittelupaikkoja, joissa he saavat tarvittavia valmiuksia ja kokemuksia työelämään siirtymiseksi, ja jotta voidaan myös helpottaa joidenkin nuorten paluuta takaisin koulutusjärjestelmään; pyytää samalla kiinnittämään erityistä huomiota ammatilliseen koulutukseen korkea-asteen koulutusjärjestelmissä ottaen huomioon kansallisten koulutusjärjestelmien moninaisuuden; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta varmistetaan, että nuoret voivat saada todellista työkokemusta ja siirtyä nopeasti työmarkkinoille; painottaa, että harjoittelun tulee olla merkityksellistä opintojen kannalta ja osa opintokokonaisuutta;

14.

huomauttaa, että kriisin aikana nuorten työllistyminen on erityisen uhattuna; painottaa, kuinka tärkeää on seurata, miten nopeasti tutkinnon suorittaneet nuoret saavat työtä, joka vastaa heidän koulutustaan ja tietojaan, sekä selvittää seurannasta saatujen tietojen perusteella koulutusjärjestelmien laatua sekä näiden järjestelmien muutostarpeita ja mahdollisuuksia muutosten tekemiseen;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään johdonmukaisesti ECVET- ja Europass-järjestelmien sekä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen käyttöönottamiseksi, täytäntöönpanemiseksi ja kehittämiseksi;

16.

painottaa, että nuoret ovat keskeisessä osassa EU:n vuoden 2020 työllisyyttä, tutkimusta ja innovointia, ilmastoa ja energiaa, koulutusta ja köyhyyden torjuntaa koskevien yleistavoitteiden saavuttamisessa;

17.

korostaa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä erityisesti nuorten arvojen, asenteiden ja valmiuksien kehittymisessä sekä kansalaistaitojen ja demokraattisen osallistumisen osalta; pyytää komissiota varmistamaan epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tuen uusissa koulutus- ja nuorisoalan sekä kansalaisuutta koskevissa ohjelmissa, rahoitustuki mukaan lukien;

18.

kehottaa yliopistoja laajentamaan koulutuksen saatavuutta ja uudistamaan opetusohjelmansa vastaamaan uusiin haasteisiin, jotta Euroopan väestön osaamista voidaan kehittää, ilman että tämä vaarantaa niiden akateemista tiedonsiirtotehtävää, ja pyytää myös ottamaan huomioon, että Euroopan väestörakenteen muutos on kiistaton tosiasia; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tukea epävirallista oppimista ja arkioppimista ja antaa niille tunnustusta;

19.

rohkaisee yksityisten toimijoiden, erityisesti pk-yritysten, paikallisten ja alueellisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan, vuoropuhelua korkea-asteen oppilaitosten kanssa, jotta opiskelijat voivat hankkia työmarkkinoille siirtymistä edistäviä tietoja ja taitoja; muistuttaa työnantajia työhön perehdyttämisen tärkeydestä, sillä se edistää nuorten sopeutumista työelämään;

20.

muistuttaa, että luovuus on keskeinen tekijä uudessa tietoon perustuvassa taloudessa; korostaa, että luova ala tarjoaa taloudelle vahvan ja kasvavan panoksen ja että sen osuus unionin BKT:sta on 4,5 prosentin ja se on luonut 8,5 miljoonaa työpaikkaa;

21.

pitää merkittävänä tätä synergiaa työvoimatarjonnan ja työmarkkinoiden vastaanottokyvyn välillä;

22.

korostaa julkisten työvoimapalvelujen olennaisen tärkeää asemaa työnhakijoiden tuki- ja neuvontatoimissa, erityisesti työ- tai koulutuspaikan hankkimisessa avustamisessa; korostaa, että yhä suuremman määrän näistä työnhakijoista on saatava asianmukainen koulutus, joka helpottaa heidän palaamistaan työmarkkinoille, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita osoittamaan siihen tarvittavat resurssit;

23.

pitää tärkeänä, että vammaisten mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen lisätään siten, että luodaan ja toteutetaan kohdennettuja ohjelmia ja sisällytetään vammaisnäkökulma kaikkiin koko väestölle tarkoitettuihin ohjelmiin; katsoo, että tältä osin vammaisuuden ja elinikäisen oppimisen välisen suhteen erityinen huomioon ottaminen on tärkeää, jotta estetään vammaisten sosiaalinen syrjäytyminen ja kohennetaan huomattavasti vammaisten asemaa työmarkkinoilla, ottaen huomioon että kaikkien asiaa koskevien tutkimusten mukaan vammaisten koulutustaso on keskimääräistä alhaisempi ja he osallistuvat hyvin harvoin näihin ohjelmiin;

24.

muistuttaa, että työnantajilla on keskeinen vastuu elinikäisen oppimisen saattamisesta koskemaan kaikkia tasa-arvonäkökohtia unohtamatta; kannustaa näitä edistämään työntekijöiden koko uran kestävää jatkuvaa koulutusta parantamalla koulutusta koskevien oikeuksien näkyvyyttä, takaamalla kaikkien työntekijöiden pääsyn koulutukseen sekä antamalla työntekijöille asianmukaista tunnustusta täydennyskoulutuksesta, jotta heillä on mahdollisuus erikoistua ja edetä urallaan;

25.

kehottaa lisäämään ponnisteluja, joilla pyritään perustamaan ja panemaan täytäntöön pätevyyksien sertifiointia ja tunnustamista sekä virallista ja epävirallista oppimista (vapaaehtoistyö mukaan lukien) koskeva EU:n järjestelmä, jotta voidaan vahvistaa epävirallisen oppimisen ja virallisen koulutuksen välisiä olennaisen tärkeitä yhteyksiä ja parantaa sekä kansallista että rajatylittävää liikkuvuutta koulutuksessa ja työmarkkinoilla;

26.

panee merkille koulutusjärjestelmien suuret erot valtioiden välillä ja ehdottaa toissijaisuusperiaatteen nojalla, että julkaistaan edistymiskertomus ja jäsenvaltioille annettava opas, johon sisältyy suosituksia nykyisten toimintalinjojen parantamiseksi ja kansallisten koulutusjärjestelmien kehittämiseksi;

27.

kehottaa vahvistamaan unionin politiikkojen ulkoista ulottuvuutta yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevan unionin ja sen kansainvälisten kumppaneiden ja naapurimaiden välisen tiiviimmän poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön avulla, siten että samalla pyritään a) ilmentämään kasvavaa keskinäistä taloudellista, sosiaalista ja poliittista riippuvuutta, b) edistämään Eurooppa 2020 -strategian ulkoisen ulottuvuuden täytäntöönpanoa ja c) ylläpitämään vakautta ja vaurautta ja parantamaan kumppanuusmaiden kansalaisten työllisyysnäkymiä kehittäen samalla parempia välineitä hallinnoimaan ja helpottamaan ammattityöntekijöiden maahanmuuttoa Eurooppaan, jotta tasapainotetaan Euroopan väestörakenteen muutoksista johtuvaa pätevän työvoiman puutetta;

28.

muistuttaa, että kansallisten ammatillisten koulutusjärjestelmien on maailmanlaajuisten koulutusmarkkinoiden toimijoina oltava yhteydessä muihin maihin pysyäkseen ajan tasalla ja kilpailukykyisinä ja että niiden on pystyttävä paremmin houkuttelemaan opiskelijoita muista Euroopan maista ja kolmansista maista, tarjoamaan heille koulutusta ja helpottamaan heidän taitojensa tunnustamista; korostaa, että väestörakenteen muutos ja kansainvälinen muuttoliike tekevät näistä kysymyksistä entistä tärkeämpiä;

29.

korostaa, että vaikka on syntymässä eurooppalainen koulutusalue, liikkuvuuden esteiden poistamistavoitetta ei ole vielä saavutettu ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden liikkuvuus on edelleen vähäistä; korostaa, että ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden ja opettajien kansainvälisen liikkuvuuden huomattava lisääminen ja heidän ulkomailla hankkimiensa tietojen, taitojen ja osaamisen tunnustaminen ovat tärkeitä tulevaisuuden haasteita ja että tarvitaan myös parempaa ja kohdistettua tiedotusta ja neuvontaa, jotta ammatillisiin koulutusjärjestelmiimme voidaan houkutella enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita;

30.

pahoittelee, että komission tiedonanto "Koulutus älykkäässä, kestävässä ja osallistavassa Euroopassa" ei riittävässä määrin kata varhaiskasvatusta, varsinkaan sen kielellisessä ulottuvuudessa, vaikka se on Eurooppa 2020 -strategian keskeinen tavoite; katsoo, että tämä koulutuksen vaihe pitäisi nähdä kaikkein tärkeimpänä yksilön tulevaisuudessa saavuttaman koulutustason ja henkilökohtaisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta; katsoo, että lapset hyötyvät varhaiskasvatuksesta, jonka tavoitteena on kohentaa motorisia ja sosiaalisia taitoja sekä edistää tasapainoista emotionaalista kehitystä ja samalla herättää älyllistä uteliaisuutta;

31.

pyytää komissiota kannustamaan ja auttamaan jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimenpiteitä lasten asianmukaisten koulutuspolkujen tukemiseksi mahdollisimman nuoresta iästä alkaen;

32.

uskoo vahvasti, että kunkin kohderyhmän vastaanottokyvyn vaiheen ja kypsyystason mukaan tarkoituksenmukaisesti suunniteltuun varhaiskasvatukseen tehdyistä panostuksista saadaan suurempi tuotto kuin muissa koulutuksen vaiheissa tehdyistä panostuksista; huomauttaa, että varhaiskasvatukseen tehtyjen panostusten on osoitettu vähentävän kustannuksia myöhemmin; katsoo myös, että koulutuksen onnistuminen määräytyy kaikilla tasoilla sen mukaan, miten hyvin opettajat on koulutettu, sekä heidän jatkuvasti etenevän täydennyskoulutuksensa mukaan, ja näin ollen opettajien koulutukseen tarvitaan riittävää panostusta;

33.

korostaa ammattitaitoisen hoidon merkitystä lapsen sosiaaliseen kehitykseen, erityisesti sellaisten perheiden osalta, joilla on sosiaalisia ongelmia;

34.

korostaa kielten opiskelun tärkeyttä mahdollisimman varhaisesta iästä alkaen, eikä pelkästään EU:n virallisten kielten, vaan myös alueellisten kielten ja vähemmistökielten, koska se edistää ihmisten liikkuvuutta ja helpottaa heidän pääsyään työmarkkinoille sekä parantaa huomattavasti heidän mahdollisuuksiaan opiskeluun, mikä edistää kulttuurien välistä vaihtoa ja vahvistaa Euroopan yhtenäisyyttä;

35.

korostaa, että on tärkeää rohkaista liikkuvuuteen kielten oppimiseksi, jotta saavutetaan tavoite, että kaikki Euroopan unionin kansalaiset osaisivat äidinkielensä lisäksi vähintään kahta muuta kieltä;

36.

korostaa tarvetta aloittaa kielten opiskelu jo ennen koulua ja panee tyytyväisenä merkille aloitteet, joilla mahdollistetaan koululaisille kotikielen kirjallinen ja suullinen oppiminen koulussa valinnaisaineena ja siten lisätaitojen saavuttaminen;

37.

katsoo, että on välttämätöntä edistää liikkuvuutta kunnianhimoisten yhteisön koulutus- ja kulttuuriohjelmien kautta, erityisesti kielten alan opettajien ja opiskelijoiden sekä koululaisten vaihto-ohjelmien avulla, jotta voidaan edistää aktiivista kansalaisuutta ja eurooppalaisia arvoja sekä kielitaitoa ja muita arvokkaita taitoja ja valmiuksia;

38.

kannustaa komissiota tukemaan koulutuksen alalla kehitettäviä innovatiivisia ratkaisuja, joita voitaisiin helposti soveltaa eri kielillä ja myös teknisesti ja jotka loisivat liikkuvuutta aloilla, joihin monikielisyys vaikuttaa vähemmän;

39.

tunnustaa EU:n aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuoden 2012 merkittävän panoksen ja muistuttaa, että EU:lle on tärkeää, että sen kansalaisille annetaan mahdollisuus oppimiseen kaikissa eri muodoissa myöhäisessä vaiheessa elämää ja että vanhemmat opiskelijat otetaan mukaan vuoropuheluun koulutusta tarjoavissa ja tukevissa palveluissa työskentelevien ammattilaisten kanssa;

40.

muistuttaa, että Grundtvig-ohjelmassa pyritään kehittämään aikuiskoulutusta ja mahdollistamaan useampien ihmisten osallistuminen oppimiskokemuksiin; toteaa, että siinä keskitytään aikuiskoulutukseen ja "vaihtoehtoisiin" koulutuksiin osallistuvien opetus- ja koulutustarpeisiin sekä näitä palveluja tarjoaviin organisaatioihin; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan aikuiskoulutusorganisaatioiden tarjoaman koulutuksen laatua ja edistämään yhteistyötä organisaatioiden välillä;

41.

korostaa tarvetta edistää nykyisiä yhteisön välineitä, erityisesti koulutukseen tarkoitettuja rakennerahastoja;

42.

painottaa, että aikuiskoulutus kattaa työhön liittyvien tehtävien lisäksi henkilökohtaisten, sosiaalisten ja kansalaistaitojen edistämisen virallisten koulutusjärjestelmien puitteissa koko elämän ajan, kuten elinikäisen oppimisen toimintaohjelmassa todetaan;

43.

panee merkille ikäihmisten toiminnan myönteisen vaikutuksen yhteiskuntaan yleisesti, ja toteaa, että sitä edistää heidän osallistumisensa koulutustoimintaan, joka edesauttaa heidän sosiaalisia kontaktejaan ja itsensä toteuttamista;

44.

korostaa, että tarvitaan elinikäisen oppimisen tilastoja, jotka kattavat 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäryhmän; huomauttaa, että koska eläkeikää nostetaan monissa EU:n jäsenvaltioissa ja koska ihmiset työskentelevät pidempään, on tarpeen kiinnittää huomiota sen väestönosan kehitykseen, joka on ylittänyt kyseisen iän;

45.

tiedostaa urheilun merkityksen koulutuksessa ja sen vuoksi kehottaa jäsenvaltioita panostamaan enemmän urheiluun ja lisäämään urheilun harrastamista kouluissa sopeutumisen ja myönteisten arvojen kehittymisen edistämiseksi Euroopan nuorten keskuudessa;

46.

korostaa, että pelaajien valmentaminen paikallistasolla on erittäin tärkeää urheilun kestävän kehityksen ja yhteiskunnallisen roolin kannalta, ja ilmaisee tukensa urheilun hallintoelimille, jotka kannustavat seuroja panostamaan nuorten paikallisten pelaajien koulutukseen ja valmennukseen toimenpitein, joilla vahvistetaan paikallisesti koulutettujen pelaajien vähimmäismäärä seuroissa, ja kannustaa niitä menemään vieläkin pidemmälle;

47.

kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta tarjota vähävaraisemmille toisen asteen opiskelijoille laajempaa pienten apurahojen järjestelmää, johon liittyy mahdollisimman vähän byrokratiaa ja jolla heitä kannustetaan jatkamaan opintoja, ja pyrkimään siten poistamaan sosiaalista eriarvoisuutta ja takaamaan paremmat opiskelumahdollisuudet kaikille;

48.

katsoo, että olisi ryhdyttävä lisätoimiin, joilla puututaan eroihin luonnontieteiden, tekniikan ja matematiikan aloilta valmistuvien miesten ja naisten määrissä, sillä vain 20 prosenttia tekniikan alan tutkinnon suorittaneista on naisia;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

3.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 353/64

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan,