ISSN 1977-1053

doi:10.3000/19771053.C_2011.369.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 369

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

54. vuosikerta
17. joulukuuta 2011


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

II   Tiedonannot

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT

 

Euroopan komissio

2011/C 369/01

Euroopan unionin ja Andorran ruhtinaskunnan välinen valuuttasopimus

1

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

Neuvosto

2011/C 369/02

Jäsenvaltioiden ja komission 28 päivänä syyskuuta 2011 yhteiseksi poliittiseksi lausumaksi selittävistä asiakirjoista

14

2011/C 369/03

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission, annettu 27 päivänä lokakuuta 2011, poliittiseksi lausumaksi selittävistä asiakirjoista

15

2011/C 369/04

Ilmoitus henkilöille, joihin sovelletaan neuvoston päätöksessä 2010/788/YUTP tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/848/YUTP mukaisesti

16

2011/C 369/05

Ilmoitus henkilöille, joihin sovelletaan Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetuissa neuvoston päätöksessä 2010/639/YUTP, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/847/YUTP, ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2006, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1320/2011, tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä

17

 

Euroopan komissio

2011/C 369/06

Euron kurssi

18

 

V   Ilmoitukset

 

YHTEISEN KAUPPAPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Euroopan komissio

2011/C 369/07

Ilmoitus Kazakstanista peräisin olevan valkoisen fosforin, jota kutsutaan myös nimillä alkuaineen muodossa oleva fosfori tai keltainen fosfori, tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta

19

 

Oikaisuja

2011/C 369/08

Oikaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42/EY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta (EUVL C 338, 18.11.2011)

25

FI

 


II Tiedonannot

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT

Euroopan komissio

17.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 369/1


Euroopan unionin ja Andorran ruhtinaskunnan välinen

VALUUTTASOPIMUS

2011/C 369/01

EUROOPAN UNIONI, jota edustaa Euroopan komissio,

ja

ANDORRAN RUHTINASKUNTA,

jotka katsovat seuraavaa:

(1)

Euro korvasi 1 päivänä tammikuuta 1999 kaikkien talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen osallistuneiden jäsenvaltioiden, muiden muassa Espanjan ja Ranskan, valuutat 3 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 974/98 mukaisesti.

(2)

Ennen tämän sopimuksen tekemistä Andorran ruhtinaskunnalla ei ollut virallista valuuttaa eikä se ollut tehnyt valuuttasopimusta yhdenkään jäsenvaltion tai kolmannen maan kanssa. Espanjalaiset ja ranskalaiset setelit ja metallirahat ovat olleet tosiasiallisesti käytössä Andorrassa, ja ne korvattiin euroseteleillä ja -metallirahoilla 1 päivästä tammikuuta 2002. Andorran ruhtinaskunta on myös laskenut liikkeeseen dinermääräisiä metallirahojen keräilykappaleita.

(3)

Euro on tämän valuuttasopimuksen nojalla Andorran ruhtinaskunnan virallinen valuutta. Sen vuoksi Andorran ruhtinaskunnalla on oikeus laskea liikkeeseen eurometallirahoja ja velvollisuus antaa eurojärjestelmän ja euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemille euroseteleille ja -metallirahoille laillisen maksuvälineen asema. Andorran ruhtinaskunnan olisi huolehdittava, että euroseteleistä ja -metallirahoista annettuja Euroopan unionin sääntöjä – myös niitä, jotka koskevat euron suojaamista väärennöksiltä – sovelletaan sen alueella.

(4)

Andorran ruhtinaskunnan pankkisektori on huomattava ja toimii tiiviissä yhteistyössä euroalueen pankkisektorin kanssa. Tasapuolisemman kohtelun varmistamiseksi Andorran ruhtinaskuntaan olisi sen vuoksi alettava soveltaa asteittain pankki- ja finanssialaa, rahanpesun estämistä, muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjuntaa sekä tilastotietojen ilmoittamisvelvollisuutta koskevaa EU:n olennaista lainsäädäntöä.

(5)

Tämä sopimus ei velvoita EKP:a eikä kansallisia keskuspankkeja ottamaan Andorran ruhtinaskunnan rahoitusvälineitä niiden arvopapereiden luetteloon tai luetteloihin, jotka täyttävät eurojärjestelmän rahapoliittisten operaatioiden kelpoisuusehdot.

(6)

Olisi perustettava Andorran ruhtinaskunnan ja Euroopan unionin edustajista muodostuva sekakomitea seuraamaan tämän sopimuksen soveltamista, päättämään liikkeeseen laskettavien metallirahojen vuotuisesta enimmäismäärästä ja arvioimaan toimenpiteitä, joita Andorran ruhtinaskunta toteuttaa EU:n asiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi. Euroopan unionin valtuuskunnan olisi koostuttava Euroopan komission, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan ja Euroopan keskuspankin edustajista.

(7)

Euroopan unionin tuomioistuin olisi nimettävä lainkäyttöelimeksi, joka vastaa tämän sopimuksen soveltamisesta mahdollisesti syntyvien riita-asioiden ratkaisemisesta,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Andorran ruhtinaskunnalla on oikeus käyttää euroa virallisena valuuttanaan asetusten (EY) N:o 1103/97 ja (EY) N:o 974/98 mukaisesti. Andorran ruhtinaskunta antaa euroseteleille ja -metallirahoille laillisen maksuvälineen aseman.

2 artikla

1.   Andorran ruhtinaskunta ei laske liikkeeseen seteleitä. Edellytyksistä eurometallirahojen liikkeeseen laskemiselle 1 päivästä heinäkuuta 2013 alkaen määrätään seuraavissa artikloissa.

2.   Eurometallirahojen liikkeeseen laskemisen edellytyksenä 1 päivästä heinäkuuta 2013 alkaen on, että

a)

Andorran ruhtinaskunta on sitä ennen hyväksynyt kaikki ne tämän sopimuksen liitteessä luetellut EU:n säädökset ja säännöt, joihin sovelletaan tämän sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen 12 tai 18 kuukauden pituista kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevaa määräaikaa;

b)

Andorran ruhtinaskunta allekirjoittaa viimeistään 18 kuukauden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulopäivästä kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön monenvälisen yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa käsitellään kuulemista, yhteistyötä ja tiedonvaihtoa.

3 artikla

Tällä sopimuksella perustettu sekakomitea laskee Andorran ruhtinaskunnan liikkeeseen laskemien eurometallirahojen vuotuisen enimmäismäärän (arvon) laskemalla yhteen seuraavat:

kiinteä osuus, jonka määrä vuonna 2013 on aluksi 2 342 000 EUR. Sekakomitea voi tarkistaa kiinteää osuutta vuosittain ottaakseen huomioon inflaation – euroalueen YKHI-inflaatio 12 edellisen kuukauden aikana – ja mahdolliset eurometallirahojen keräilymarkkinoihin vaikuttavat merkittävät muutokset;

muuttuva osuus, jonka määrä on euroalueella liikkeeseen laskettujen metallirahojen asukaskohtainen keskimäärä (arvo) 12 edellisen kuukauden aikana kerrottuna Andorran ruhtinaskunnan asukasluvulla.

4 artikla

1.   Andorran ruhtinaskunnan liikkeeseen laskemien eurometallirahojen on oltava nimellisarvon, laillisen maksuvälineen aseman, teknisten ominaisuuksien, yhteisen puolen taiteellisten ominaisuuksien ja kansallisen puolen yhteisten taiteellisten ominaisuuksien osalta samanlaisia kuin euron käyttöön ottaneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemat eurometallirahat.

2.   Andorran ruhtinaskunnan on esitettävä suunnitelmat eurometallirahojen kansallisiksi puoliksi etukäteen komissiolle, joka tarkastaa, että ne ovat EU:n sääntöjen mukaisia.

5 artikla

1.   Andorran suuruhtinaskunnan liikkeeseen laskemat eurometallirahat on lyötävä sen valitsemassa EU:n rahapajassa, jolla on kuitenkin oltava kokemusta eurokolikkojen lyömisestä. Sekakomitealle on ilmoitettava yrityksen vaihtumisesta.

2.   Vähintään 80 prosenttia liikkeeseen tarkoitetuista eurometallirahoista on laskettava liikkeeseen nimellisarvoisina. Sekakomitea voi päättää korottaa tätä osuutta.

3.   Andorran ruhtinaskunnan on laskettava eurometallirahojen keräilykappaleet liikkeeseen noudattaen eurometallirahojen keräilykappaleista annettuja EU:n suuntaviivoja, joissa niiltä muun muassa vaaditaan sellaisia teknisiä ja taiteellisia ominaisuuksia sekä nimellisarvoa, että eurometallirahojen keräilykappaleet voidaan erottaa liikkeeseen tarkoitetuista metallirahoista.

6 artikla

1.   Puolet Andorran ruhtinaskunnan liikkeeseen laskemien eurometallirahojen määrästä lisätään Espanjan kuningaskunnan liikkeeseen laskemien metallirahojen määrään ja puolet Ranskan tasavallan liikkeeseen laskemien metallirahojen määrään siinä yhteydessä, kun Euroopan keskuspankki hyväksyy Espanjan kuningaskunnan ja Ranskan tasavallan liikkeeseen laskeman kokonaismäärän Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 128 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Andorran ruhtinaskunnan on ilmoitettava Euroopan komissiolle, Espanjan kuningaskunnalle ja Ranskan tasavallalle joka vuosi viimeistään 1 päivänä syyskuuta niiden eurometallirahojen nimellisarvo, jotka se aikoo laskea liikkeeseen seuraavana vuonna. Andorran ruhtinaskunnan on myös ilmoitettava Euroopan komissiolle aiotuista metallirahojen liikkeeseenlaskun edellytyksistä ja erityisesti metallirahojen keräilykappaleiden prosenttiosuus ja liikkeeseen tarkoitettujen metallirahojen liikkeeseenlaskua koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

7 artikla

1.   Tämä sopimus ei rajoita Andorran ruhtinaskunnan oikeutta laskea edelleen liikkeeseen dinermääräisiä metallirahojen keräilykappaleita.

2.   Andorran ruhtinaskunnan liikkeeseen laskemilla dinermääräisillä metallirahojen keräilykappaleilla ei ole laillisen maksuvälineen asemaa Euroopan unionissa.

8 artikla

1.   Andorran ruhtinaskunnan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän sopimuksen liitteessä lueteltujen Euroopan unionin säädösten ja sääntöjen täytäntöön panemiseksi seuraavilla aloilla joko saattamalla ne osaksi kansallista lainsäädäntöä tai muilla vastaavilla tavoilla:

a)

eurosetelit ja -metallirahat;

b)

pankki- ja finanssilainsäädäntö erityisesti asianomaisten laitosten toiminnan ja valvonnan alalla;

c)

rahanpesun estäminen, muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunta (tältä osin on allekirjoitettava yhteistyösopimus Europolin kanssa), mitaleja ja rahakkeita koskevat säännöt sekä tilastotietojen ilmoittamisvelvollisuus. Tilastotietojen keruuta koskevan lainsäädännön osalta Euroopan keskuspankin kanssa on sovittava täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja teknisistä mukautuksista (mukaan luettuina Andorran erityistilanteen huomioon ottamiseksi tarvittavat poikkeukset) viimeistään 18 kuukautta ennen tilastotietojen varsinaisen keruun aloittamista;

d)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 133 artiklan mukaisesti hyväksytyt toimenpiteet, jotka liittyvät euron käyttämiseen yhteisenä rahana.

2.   Andorran ruhtinaskunnan on pantava 1 kohdassa tarkoitetut säädökset ja säännöt täytäntöön liitteessä vahvistettujen määräaikojen mukaisesti.

3.   Andorran ruhtinaskunta voi pyytää Euroopan unionin valtuuskuntaan kuuluvilta yksiköiltä asianomaisen Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon ja erityisesti tilastotietojen keruuseen liittyvää teknistä apua.

4.   Komissio muuttaa liitettä kerran vuodessa tai tarvittaessa useamminkin uusien asiaa koskevien EU:n säädösten ja sääntöjen ja voimassa oleviin säädöksiin ja sääntöihin tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi. Sekakomitea päättää sen jälkeen asianmukaisista ja kohtuullisista määräajoista, joiden kuluessa Andorran ruhtinaskunnan on pantava liitteeseen lisätyt uudet säädökset ja säännöt täytäntöön.

5.   Sekakomitea voi poikkeuksellisissa olosuhteissa tarkistaa liitteessä vahvistettua määräaikaa.

6.   Päivitetty liite julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

9 artikla

Luottolaitokset ja tarvittaessa muut rahoituslaitokset, jotka ovat saaneet toimiluvan Andorran ruhtinaskunnan alueella, voivat osallistua euroalueen pankkienvälisiin selvitys- ja maksujärjestelmiin sekä arvopaperien selvitysjärjestelmiin Espanjan tai Ranskan toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien ja Euroopan keskuspankin hyväksymien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

10 artikla

1.   Euroopan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta ratkaista sellaiset tämän sopimuksen soveltamisesta seuraavat sopimuspuolten väliset riita-asiat, joita ei ole saatu ratkaistua sekakomiteassa.

2.   Jos Euroopan unioni (edustajanaan Euroopan komissio ja sekakomiteaan osallistuvan EU:n valtuuskunnan suosituksesta) tai Andorran ruhtinaskunta katsoo, ettei toinen sopimuspuoli ole täyttänyt tästä sopimuksesta johtuvaa velvoitettaan, se voi viedä asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tuomioistuimen tuomio on molempia sopimuspuolia sitova, ja niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tuomion noudattamiseksi tuomioistuimen tuomiossaan vahvistamassa määräajassa. Tuomioon ei voi hakea muutosta.

3.   Jos Euroopan unioni tai Andorran ruhtinaskunta ei toteuta tuomion noudattamiseksi tarvittavia toimenpiteitä tuomion noudattamiseksi asetetussa määräajassa, toinen sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen kolmen kuukauden irtisanomisajalla.

11 artikla

1.   Perustetaan sekakomitea. Sen jäseniksi otetaan Andorran ruhtinaskunnan ja Euroopan unionin edustajia. EU:n valtuuskunta muodostetaan Euroopan komission (joka toimii puheenjohtajana), Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan ja Euroopan keskuspankin edustajista.

2.   Sekakomitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Puheenjohtaja vaihtuu vuosittain siten, että Euroopan unionin edustaja ja Andorran ruhtinaskunnan edustaja hoitavat tehtävää vuorotellen. Sekakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti.

3.   Sekakomitea vaihtaa näkemyksiä ja tietoja ja tekee 3 ja 8 artiklassa tarkoitetut päätökset. Euroopan unionin valtuuskunta ilmoittaa Andorran ruhtinaskunnalle Euroopan unionin lainsäädäntöehdotuksista, joista keskustellaan 8 artiklassa tarkoitetuilla aloilla. Lisäksi sekakomitea tarkastelee Andorran ruhtinaskunnan toteuttamia toimenpiteitä ja pyrkii ratkaisemaan tämän sopimuksen täytäntöönpanosta mahdollisesti syntyvät riita-asiat.

4.   Euroopan unioni on sekakomitean ensimmäinen puheenjohtaja sen jälkeen, kun sopimus on 13 artiklan mukaisesti tullut voimaan.

12 artikla

Kumpikin sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen yhden vuoden irtisanomisajalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan 3 kohdan soveltamista.

13 artikla

Tämä sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen omien ratifioimismenettelyjensä loppuun saattamisesta.

14 artikla

Tämä sopimus on tehty ja allekirjoitettu neljällä kielellä (katalaaniksi, ranskaksi, englanniksi ja espanjaksi), ja jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

Tehty Brysselissä 30 päivänä kesäkuuta 2011.

Euroopan unionin puolesta

Olli REHN

Euroopan komission jäsen

Andorran ruhtinaskunnan puolesta

Antoni MARTÍ PETIT

Hallituksen päämies


LIITE

Täytäntöönpantavat säädökset

Täytäntöönpanon määräaika

(sopimuksen voimaantulopäivästä)

Rahanpesun estäminen

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).

Muutettu:

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta (EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/20/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin 2005/60/EY muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta (EUVL L 76, 19.3.2008, s. 46).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

Täydennetty:

 

Neuvoston päätös 2007/845/YOS, tehty 6 päivänä joulukuuta 2007, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimistojen yhteistyöstä rikoksen tuottaman hyödyn tai muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämisessä ja tunnistamisessa (EUVL L 332, 18.12.2007, s. 103).

 

Komission direktiivi 2006/70/EY, annettu 1 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän sekä yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä sekä satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti harjoitetun rahoitustoiminnan perusteella myönnettyjä poikkeuksia koskevien teknisten perusteiden osalta (EUVL L 214, 4.8.2006, s. 29).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1781/2006, annettu 15 päivänä marraskuuta 2006, maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana (EUVL L 345, 8.12.2006, s. 1).

 

Rectificatif du règlement (CE) no 1781/2006 du Parlement européen et du Conseil du 15 novembre 2006 relatif aux informations concernant le donneur d'ordre accompagnant les virements de fonds, EUVL L 323, 8.12.2007, s. 59. Oikaisu, joka ei kuitenkaan koske suomenkielistä toisintoa.

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1889/2005, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 9).

 

Neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS, tehty 26 päivänä kesäkuuta 2001, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta (EYVL L 182, 5.7.2001, s. 1).

 

Neuvoston päätös 2000/642/YOS, tehty 17 päivänä lokakuuta 2000, jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä koskevista järjestelyistä, joita noudatetaan tietojenvaihdossa (EYVL L 271, 24.10.2000, s. 4).

18 kuukautta

Petosten ja väärennysten torjunta

Neuvoston asetus (EY) N:o 1338/2001, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001, euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä (EYVL L 181, 4.7.2001, s. 6).

Muutettu:

Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 1338/2001 muuttamisesta (EUVL L 17, 22.1.2009, s. 1).

18 kuukautta

Neuvoston päätös 2003/861/EY, tehty 8 päivänä joulukuuta 2003, väärennettyjen eurometallirahojen analysoinnista ja niihin liittyvästä yhteistyöstä (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 44).

18 kuukautta

Neuvoston asetus (EY) N:o 2182/2004, annettu 6 päivänä joulukuuta 2004, eurometallirahojen kaltaisista mitaleista ja rahakkeista (EUVL L 373, 21.12.2004, s. 1).

Muutettu:

Neuvoston asetus (EY) N:o 46/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, eurometallirahojen kaltaisista mitaleista ja rahakkeista annetun asetuksen (EY) N:o 2182/2004 muuttamisesta (EUVL L 17, 22.1.2009, s. 5).

18 kuukautta

Neuvoston puitepäätös 2000/383/YOS, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä (EYVL L 140, 14.6.2000, s. 1).

Muutettu:

Neuvoston puitepäätös 2001/888/YOS, tehty 6 päivänä joulukuuta 2001, rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä tehdyn puitepäätöksen 2000/383/YOS muuttamisesta (EYVL L 329, 14.12.2001, s. 3).

18 kuukautta

Neuvoston päätös 2009/371/YOS, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009, Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta (EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37).

18 kuukautta

Neuvoston päätös 2001/923/EY, tehty 17 päivänä joulukuuta 2001, tietojenvaihtoa, avunantoa ja koulutusta koskevan toimintaohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä (Perikles-ohjelma) (EYVL L 339, 21.12.2001, s. 50).

Muutettu:

 

Neuvoston päätös 2006/75/EY, tehty 30 päivänä tammikuuta 2006, tietojenvaihtoa, avunantoa ja koulutusta koskevan toimintaohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä (Perikles-ohjelma) tehdyn päätöksen 2001/923/EY muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta (EUVL L 36, 8.2.2006, s. 40).

 

Neuvoston päätös 2006/849/EY, tehty 20 päivänä marraskuuta 2006, tietojenvaihtoa, avunantoa ja koulutusta koskevan toimintaohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä (Perikles-ohjelma) tehdyn päätöksen 2001/923/EY muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta (EUVL L 330, 28.11.2006, s. 28).

Täydennetty:

Neuvoston päätös 2001/887/YOS, tehty 6 päivänä joulukuuta 2001, euron suojaamisesta väärentämiseltä (EYVL L 329, 14.12.2001, s. 1).

18 kuukautta

Neuvoston puitepäätös 2001/413/YOS, tehty 28 päivänä toukokuuta 2001, muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta (EYVL L 149, 2.6.2001, s. 1).

18 kuukautta

Euroopan keskuspankin päätös 2010/597/EU, tehty 16 päivänä syyskuuta 2010, eurosetelien aitouden ja kunnon tarkastamisesta sekä kiertoon palauttamisesta (EKP/2010/14) (EUVL L 267, 9.10.2010, s. 1).

18 kuukautta

Euroseteleitä ja -metallirahoja koskevat säännöt

Neuvoston asetus (EY) N:o 975/98, annettu 3 päivänä toukokuuta 1998, liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 6).

Muutettu:

Neuvoston asetus (EY) N:o 423/1999, annettu 22 päivänä helmikuuta 1999, liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 975/98 muuttamisesta (EYVL L 52, 27.2.1999, s. 2).

12 kuukautta

Neuvoston päätelmät, annettu 10 päivänä toukokuuta 1999, eurometallirahojen laadunhallintajärjestelmästä

12 kuukautta

Neuvoston päätelmät, annettu 23 päivänä marraskuuta 1998 ja 5 päivänä marraskuuta 2002, keräilykappaleista

12 kuukautta

Komission suositus 2009/23/EY, annettu 19 päivänä joulukuuta 2008, liikkeeseen tarkoitettujen eurokolikoiden kansallisia puolia ja liikkeeseenlaskua koskevat yhteiset suuntaviivat (K(2008) 8625) (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 52).

12 kuukautta

Komission tiedonanto 2001/C 318/03, annettu 22 päivänä lokakuuta 2001, eurometallirahojen yhteisen sivun mallioikeuden suojasta (KOM(2001) 600 lopullinen) (EYVL C 318, 13.11.2001, s. 3).

12 kuukautta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1210/2010, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010, eurometallirahojen aitouden tarkistamisesta ja kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittelystä (EUVL L 339, 22.12.2010, s. 1).

12 kuukautta

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2003/5, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2003, euroseteleiden vaihtamisesta ja käytöstä poistamisesta sekä toimenpiteiden toteuttamisesta luvattomia seteliaiheen jäljennöksiä vastaan (EUVL L 78, 25.3.2003, s. 20).

12 kuukautta

Euroopan keskuspankin päätös 2003/205/EY, tehty 20 päivänä maaliskuuta 2003, euroseteleiden nimellisarvoista, selitelmistä, vaihtamisesta, käytöstä poistamisesta ja seteliaiheen jäljentämisestä (EKP/2003/4) (EUVL L 78, 25.3.2003, s. 16).

12 kuukautta

Pankki- ja finanssilainsäädäntö

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (uudelleenlaadittu teksti) (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201).

Muutettu:

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/23/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun direktiivin 2006/49/EY muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta (EUVL L 76, 19.3.2008, s. 54).

 

Komission direktiivi 2009/27/EY, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY tiettyjen liitteiden muuttamisesta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten osalta (EUVL L 94, 8.4.2009, s. 97).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/111/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 97).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/76/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta kaupankäyntivarastoa ja uudelleenarvopaperistamista koskevien pääomavaatimusten sekä palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevan valvojan arvion osalta (EUVL L 329, 14.12.2010, s. 3).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

4 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu), (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).

Muutettu:

 

Komission direktiivi 2007/18/EY, annettu 27 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY muuttamisesta tiettyjen laitosten poistamiseksi sen soveltamisalasta tai sisällyttämiseksi sen soveltamisalaan ja monenkeskisiltä kehityspankeilta saatavien saamisten käsittelemiseksi (EUVL L 87, 28.3.2007, s. 9).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointia koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta (EUVL L 247, 21.9.2007, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta (EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/24/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin 2006/48/EY muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta (EUVL L 81, 20.3.2008, s. 38).

 

Komission direktiivi 2009/83/EY, annettu 27 päivänä heinäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY tiettyjen liitteiden muuttamisesta riskienhallintaa koskevien teknisten säännösten osalta (EUVL L 196, 28.7.2009, s. 14).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/111/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 97).

 

Komission direktiivi 2010/16/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY muuttamisesta tietyn laitoksen jättämiseksi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle (EUVL L 60, 10.3.2010, s. 15).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/76/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta kaupankäyntivarastoa ja uudelleenarvopaperistamista koskevien pääomavaatimusten sekä palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevan valvojan arvion osalta (EUVL L 329, 14.12.2010, s. 3).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

4 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

4 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta (EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1).

Oikaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta (EUVL L 319, 5.12.2007) (EUVL L 187, 18.7.2009, s. 5).

Muutettu:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/111/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 97).

4 vuotta

Neuvoston direktiivi 86/635/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1986, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä (EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1).

Muutettu:

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/65/EY, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY ja 86/635/ETY muuttamisesta tietynlaisten yhtiöiden sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksien ja konsolidoitujen tilinpäätöksien laadinnassa noudatettavien arvostussääntöjen osalta (EYVL L 283, 27.10.2001, s. 28).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/51/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2003, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettujen direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY, 86/635/ETY ja 91/674/ETY muuttamisesta (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/46/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY, konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 91/674/ETY muuttamisesta (EUVL L 224, 16.8.2006, s. 1).

4 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, talletusten vakuusjärjestelmistä (EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5).

Muutettu:

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/1/EY, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2005, neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 85/611/ETY, 91/675/ETY, 92/49/ETY ja 93/6/ETY sekä direktiivien 94/19/EY, 98/78/EY, 2000/12/EY, 2001/34/EY, 2002/83/EY ja 2002/87/EY muuttamisesta rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/14/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin 94/19/EY muuttamisesta talletussuojan tason ja korvausten maksuajan osalta (EUVL L 68, 13.3.2009, s. 3).

4 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/24/EY, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2001, luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta (EYVL L 125, 5.5.2001, s. 15).

6 vuotta

Neuvoston direktiivi 89/117/ETY, annettu 13 päivänä helmikuuta 1989, jäsenvaltioon sijoittautuneiden sellaisten luotto- ja rahoituslaitosten sivukonttoreiden velvollisuudesta julkistaa tilinpäätösasiakirjat, joiden kotipaikka ei ole siinä jäsenvaltiossa (EYVL L 44, 16.2.1989, s. 40).

6 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

Muutettu:

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/1/EY, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2005, neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 85/611/ETY, 91/675/ETY, 92/49/ETY ja 93/6/ETY sekä direktiivien 94/19/EY, 98/78/EY, 2000/12/EY, 2001/34/EY, 2002/83/EY ja 2002/87/EY muuttamisesta rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/25/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta (EUVL L 81, 20.3.2008, s. 40).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

6 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).

Oikaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 16.2.2005, s. 18).

Muutettu:

 

Neuvoston direktiivi 2006/31/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2004/39/EY muuttamisesta eräiden määräaikojen osalta (EUVL L 114, 27.4.2006, s. 60).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointia koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta (EUVL L 247, 21.9.2007, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/10/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2004/39/EY muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta (EUVL L 76, 19.3.2008, s. 33).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

Täydennetty:

 

Komission direktiivi 2006/73/EY, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26).

 

Komission asetus (EY) N:o 1287/2006, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta tietojen kirjaamista koskevien sijoituspalveluyritysten velvoitteiden, liiketoimista ilmoittamisen, markkinoiden avoimuuden, rahoitusvälineiden kaupankäynnin kohteeksi ottamisen sekä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (EUVL L 241, 2.9.2006, s. 1).

6 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 924/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta (EUVL L 266, 9.10.2009, s. 11.

6 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/47/EY, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2002, rahoitusvakuusjärjestelyistä (EYVL L 168, 27.6.2002, s. 43).

Muutettu:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/44/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä annetun direktiivin 98/26/EY ja rahoitusvakuusjärjestelyistä annetun direktiivin 2002/47/EY muuttamisesta linkitettyjen järjestelmien sekä lainasaamisten osalta (EUVL L 146, 10.6.2009, s. 37).

6 vuotta

Komission suositus 97/489/EY, annettu 30 päivänä heinäkuuta 1997, elektronisen maksuvälineen avulla toteutetuista maksutapahtumista ja erityisesti liikkeeseenlaskijan ja haltijan välisestä suhteesta (EYVL L 208, 2.8.1997, s. 52).

6 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/9/EY, annettu 3 päivänä maaliskuuta 1997, sijoittajien korvausjärjestelmistä (EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22).

6 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/26/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45).

Muutettu:

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/44/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä annetun direktiivin 98/26/EY ja rahoitusvakuusjärjestelyistä annetun direktiivin 2002/47/EY muuttamisesta linkitettyjen järjestelmien sekä lainasaamisten osalta (EUVL L 146, 10.6.2009, s. 37).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

6 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

4 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

4 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

4 vuotta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1092/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1).

4 vuotta

Neuvoston asetus (EU) N:o 1096/2010, annettu 17 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 162).

4 vuotta

Tilastotietojen keruuta koskeva lainsäädäntö (valtuutuksen 6 artiklan 1 kohta)

Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 25/2009, annettu 19 päivänä joulukuuta 2008, rahalaitossektorin taseesta (uudelleen laadittu toisinto) (EKP/2008/32) (EUVL L 15, 20.1.2009, s. 14).

4 vuotta

Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 63/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2001, korkotilastoista, jotka koskevat rahalaitosten soveltamia kotitalouksien ja yritysten talletus- ja lainakorkoja (EKP/2001/18) (EYVL L 10, 12.1.2002, s. 24).

Muutettu:

 

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 674/2010, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2010, korkotilastoista, jotka koskevat rahalaitosten soveltamia kotitalouksien ja yritysten talletus- ja lainakorkoja, annetun asetuksen (EY) N:o 63/2002 (EKP/2001/18) muuttamisesta (EKP/2010/7) (EUVL L 196, 28.7.2010, s. 23).

 

Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 290/2009, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2009, korkotilastoista, jotka koskevat rahalaitosten soveltamia kotitalouksien ja yritysten talletus- ja lainakorkoja, annetun asetuksen (EY) N:o 63/2002 (EKP/2001/18) muuttamisesta (EKP/2009/7) (EUVL L 94, 8.4.2009, s. 75).

 

Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 2181/2004, annettu 16 päivänä joulukuuta 2004, rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta annetun asetuksen (EY) N:o 2423/2001 (EKP/2001/13) ja korkotilastoista, jotka koskevat rahalaitosten soveltamia kotitalouksien ja yritysten talletus- ja lainakorkoja, annetun asetuksen (EY) N:o 63/2002 (EKP/2001/18) muuttamisesta (EKP/2004/21) (EUVL L 371, 18.12.2004, s. 42).

4 vuotta

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2007/9, annettu 1 päivänä elokuuta 2007, raha-, rahoituslaitos- ja rahoitusmarkkinatilastoista (uudelleenlaaditut suuntaviivat) (EUVL L 341, 27.12.2007, s. 1).

Oikaistaan Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2007/9, annettu 1 päivänä elokuuta 2007, raha-, rahoituslaitos- ja rahoitusmarkkinatilastoista (uudelleenlaaditut suuntaviivat) (EUVL L 84, 26.3.2008, s. 393).

Muutettu:

 

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2008/31, annettu 19 päivänä joulukuuta 2008, raha-, rahoituslaitos- ja rahoitusmarkkinatilastoista annettujen suuntaviivojen EKP/2007/9 (uudelleenlaaditut suuntaviivat) muuttamisesta (EUVL L 53, 26.2.2009, s. 76).

 

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2009/23, annettu 4 päivänä joulukuuta 2009, raha-, rahoituslaitos- ja rahoitusmarkkinatilastoista annettujen suuntaviivojen EKP/2007/9 muuttamisesta (EUVL L 16, 21.1.2010, s. 6).

4 vuotta

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2002/7, annettu 21 päivänä marraskuuta 2002, Euroopan keskuspankin tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista neljännesvuosittaisessa rahoitustilinpidossa (EUVL L 334, 11.12.2002, s. 24).

Muutettu:

 

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2005/13, annettu 17 päivänä marraskuuta 2005, Euroopan keskuspankin tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista neljännesvuosittaisessa rahoitustilinpidossa annettujen suuntaviivojen EKP/2002/7 muuttamisesta (EUVL L 30, 2.2.2006, s. 1).

 

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2006/6, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2006, Euroopan keskuspankin tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista neljännesvuosittaisessa rahoitustilinpidossa annettujen suuntaviivojen EKP/2002/7 muuttamisesta (EUVL L 115, 28.4.2006, s. 46).

 

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2007/13, annettu 15 päivänä marraskuuta 2007, Euroopan keskuspankin tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista neljännesvuosittaisessa rahoitustilinpidossa annettujen suuntaviivojen EKP/2002/7 muuttamisesta (EUVL L 311, 29.11.2007, s. 47).

 

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2008/6, annettu 26 päivänä elokuuta 2008, Euroopan keskuspankin tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista neljännesvuosittaisessa rahoitustilinpidossa annettujen suuntaviivojen EKP/2002/7 muuttamisesta (EUVL L 259, 27.9.2008, s. 12).

4 vuotta


IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Neuvosto

17.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 369/14


Jäsenvaltioiden ja komission 28 päivänä syyskuuta 2011 yhteiseksi poliittiseksi lausumaksi selittävistä asiakirjoista

2011/C 369/02

SEUT 288 artiklan mukaisesti ”direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot”.

Jäsenvaltiot ja komissio tunnustavat, että unionin oikeuden tehokas täytäntöönpano on unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamisen edellytys ja että vaikka vastuu sen täytäntöönpanosta on ensisijaisesti jäsenvaltioilla, kyse on yhteistä etua koskevasta asiasta, sillä sen tarkoituksena on muun muassa luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikissa jäsenvaltioissa.

Jäsenvaltiot ja komissio myöntävät, että unionin direktiivien asianmukainen ja nopea saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on oikeudellinen velvoite. Ne panevat merkille, että perussopimuksissa komission tehtäväksi annetaan unionin oikeuden soveltamisen valvonta, ja ovat yhtä mieltä siitä, että niistä toimista ilmoittamisen, joilla unionin oikeutta saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, pitäisi auttaa komissiota tämän tehtävän toteuttamisessa.

Tässä yhteydessä jäsenvaltiot myöntävät, että tietojen, jotka ne toimittavat komissiolle direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ”on oltava selviä ja täsmällisiä” ja niistä ”on ilmettävä ristiriidattomasti, millä laeilla, asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä” tai muilla kansallisen lainsäädännön säännöksillä tai tarvittaessa kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytännöllä jäsenvaltiot katsovat täyttäneensä niille direktiivissä asetetut eri vaatimukset (1).

Parantaakseen niiden tietojen laatua, jotka koskevat unionin direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä silloin, kun komissio katsoo, että tämä edellyttää asiakirjoja, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde, se perustelee asiaa koskevia ehdotuksia antaessaan tapauskohtaisesti tällaisten asiakirjojen toimittamisen tarpeen ja suhteellisuuden ottaen erikseen huomioon sekä direktiivin että sen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen monimutkaisuus sekä mahdolliset hallinnolliset lisärasitteet.

Perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot sitoutuvat liittämään täytäntöönpanotoimia koskevaan ilmoitukseen yhden tai useamman selittävän asiakirjan, jotka voivat olla muodoltaan vastaavuustaulukoita tai muita samaan tarkoitukseen sopivia asiakirjoja.


(1)  Ks. unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2009 asiassa C-427/07 antaman päätöksen kohta 107 sekä siinä mainittu oikeuskäytäntö.


17.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 369/15


Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission annettu 27 päivänä lokakuuta 2011 poliittiseksi lausumaksi selittävistä asiakirjoista

2011/C 369/03

Toimielimet myöntävät, että tietojen, joita jäsenvaltiot toimittavat komissiolle direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, on oltava ”selviä ja täsmällisiä” (1), jotta komissio pystyisi suoriutumaan tehtävästään, joka on unionin oikeuden soveltamisen valvonta.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat tyytyväisiä selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annettuun jäsenvaltioiden ja komission yhteiseen poliittiseen lausumaan.

Näin ollen, silloin kun asiakirjojen toimittamisen tarve ja suhteellisuus ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti perusteltuja, toimielimet ovat yksimielisiä siitä, että asianomaiseen direktiiviin sisällytetään seuraava johdanto-osan kappale:

”Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.”

Komissio tiedottaa 1. päivään marraskuuta 2013 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kummankin selittävistä asiakirjoista annetun poliittisen lausuman täytäntöönpanosta.

Toimielimet sitoutuvat noudattamaan näitä periaatteita 1. päivästä marraskuuta 2011 lähtien uusiin ja käsiteltävinä oleviin direktiiviehdotuksiin, lukuun ottamatta niitä ehdotuksia, joista Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat jo päässeet yhteisymmärrykseen.


(1)  Ks. unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2009 asiassa C-427/07 antaman päätöksen kohta 107 sekä siinä mainittu oikeuskäytäntö.


17.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 369/16


Ilmoitus henkilöille, joihin sovelletaan neuvoston päätöksessä 2010/788/YUTP tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/848/YUTP mukaisesti

2011/C 369/04

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO

Seuraava ilmoitus annetaan tiedoksi henkilöille, jotka mainitaan neuvoston päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä, sellaisena kuin sitä sovelletaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/848/YUTP (1) mukaisesti.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on nimennyt henkilöt, jotka on sisällytettävä luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan päätöslauselman 1596 (2005) 13 ja 15 kohdassa käyttöön otettuja toimenpiteitä sellaisina kuin ne ovat jatkettuina päätöslauselman 1952 (2010) 3 kohdalla.

Asianomaiset henkilöt ja yhteisöt voivat toimittaa milloin tahansa YK:n pakotekomitealle, joka on perustettu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1533 (2004) 8 kohdan nojalla, hakemuksen siitä, että päätöstä sisällyttää heidät/ne edellä mainittuun YK:n luetteloon harkittaisiin uudelleen. Hakemuksen tueksi on liitettävä asianmukaiset asiakirjat. Hakemukset on lähetettävä seuraavaan osoitteeseen:

United Nations — Focal point for delisting

Security Council Subsidiary Organs Branch

Room S-3055 E

New York, NY 10017

UNITED STATES OF AMERICA

Lisätietoja: http://www.un.org/sc/committees/751/comguide.shtml

YK:n päätöksen lisäksi Euroopan unionin neuvosto on päättänyt, että edellä mainitussa liitteessä luetellut henkilöt on lisättävä neuvoston päätöksessä 2010/788/YUTP, sellaisena kuin sitä sovelletaan neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/848/YUTP mukaisesti, tarkoitettuun luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä. Asianomaisten henkilöiden nimeämisen perusteet esitetään neuvoston päätöksen liitteessä.

Asianomaisia henkilöitä pyydetään kiinnittämään huomiota siihen, että he voivat hakea asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä II mainituilla verkkosivuilla ilmoitetuilta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta valtuutusta käyttää jäädytettyjä varoja perustarpeita tai tiettyjen maksujen suorittamista varten (vrt. asetuksen 3 artikla).

Asianomaiset henkilöt voivat toimittaa neuvostolle hakemuksen siitä, että neuvosto harkitsisi uudelleen päätöstään sisällyttää heidät edellä mainittuihin luetteloihin. Hakemuksen tueksi on liitettävä asianmukaiset asiakirjat ja se on lähetettävä edellä mainittuun osoitteeseen.

Asianomaisia henkilöitä pyydetään kiinnittämään huomiota myös siihen, että neuvoston päätökseen voi hakea muutosta unionin yleiseltä tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 275 artiklan toisessa kohdassa ja 263 artiklan neljännessä ja kuudennessa kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.


(1)  EUVL L 335, 17.12.2011, s. 83.


17.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 369/17


Ilmoitus henkilöille, joihin sovelletaan Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetuissa neuvoston päätöksessä 2010/639/YUTP, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/847/YUTP, ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2006, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1320/2011, tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä

2011/C 369/05

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO

Seuraava ilmoitus annetaan tiedoksi henkilöille, jotka mainitaan neuvoston päätöksen 2010/639/YUTP, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2011/847/YUTP (1), liitteessä III A ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2006, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1320/2011 (2), liitteessä I A, jotka koskevat Valko-Venäjään kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä.

Euroopan unionin neuvosto on päättänyt, että edellä mainituissa liitteissä luetellut henkilöt on lisättävä Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetuissa päätöksessä 2010/639/YUTP ja asetuksessa (EY) N:o 765/2006 tarkoitettuihin luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä. Mainittujen henkilöiden nimeämisen perusteet esitetään kyseisten liitteiden asiaankuuluvissa kohdissa.

Asianomaisia henkilöitä pyydetään kiinnittämään huomiota siihen, että he voivat hakea asetuksen (EY) N:o 765/2006 liitteessä II mainituilla verkkosivuilla luetelluilta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta lupaa käyttää jäädytettyjä varoja perustarpeita tai tiettyjen maksujen suorittamista varten (vrt. asetuksen 3 artikla).

Asianomaiset henkilöt voivat toimittaa neuvostolle pyynnön, että neuvosto harkitsisi uudelleen päätöstä sisällyttää heidät edellä mainittuun luetteloon. Pyynnön tueksi on liitettävä asianmukaiset asiakirjat, ja se on toimitettava seuraavaan osoitteeseen:

Council of the European Union

General Secretariat

DG K Coordination Unit

Rue de la Loi/Wetstraat 175

1048 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Asianomaisia henkilöitä pyydetään kiinnittämään huomiota myös siihen, että neuvoston päätöksen laillisuuden voi kiistää Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 275 artiklan toisessa kohdassa ja 263 artiklan neljännessä ja kuudennessa kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.


(1)  EUVL L 335, 17.12.2011, s. 81.

(2)  EUVL L 335, 17.12.2011, s. 15.


Euroopan komissio

17.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 369/18


Euron kurssi (1)

16. joulukuuta 2011

2011/C 369/06

1 euro =


 

Rahayksikkö

Kurssi

USD

Yhdysvaltain dollaria

1,3064

JPY

Japanin jeniä

101,70

DKK

Tanskan kruunua

7,4336

GBP

Englannin puntaa

0,84055

SEK

Ruotsin kruunua

9,0337

CHF

Sveitsin frangia

1,2249

ISK

Islannin kruunua

 

NOK

Norjan kruunua

7,7815

BGN

Bulgarian leviä

1,9558

CZK

Tšekin korunaa

25,343

HUF

Unkarin forinttia

303,38

LTL

Liettuan litiä

3,4528

LVL

Latvian latia

0,6975

PLN

Puolan zlotya

4,4891

RON

Romanian leuta

4,3345

TRY

Turkin liiraa

2,4520

AUD

Australian dollaria

1,3060

CAD

Kanadan dollaria

1,3497

HKD

Hongkongin dollaria

10,1673

NZD

Uuden-Seelannin dollaria

1,7106

SGD

Singaporin dollaria

1,7004

KRW

Etelä-Korean wonia

1 512,33

ZAR

Etelä-Afrikan randia

10,9181

CNY

Kiinan juan renminbiä

8,2698

HRK

Kroatian kunaa

7,5135

IDR

Indonesian rupiaa

11 805,04

MYR

Malesian ringgitiä

4,1485

PHP

Filippiinien pesoa

57,234

RUB

Venäjän ruplaa

41,5810

THB

Thaimaan bahtia

40,903

BRL

Brasilian realia

2,4085

MXN

Meksikon pesoa

18,0479

INR

Intian rupiaa

68,8470


(1)  Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.


V Ilmoitukset

YHTEISEN KAUPPAPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT

Euroopan komissio

17.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 369/19


Ilmoitus Kazakstanista peräisin olevan valkoisen fosforin, jota kutsutaan myös nimillä alkuaineen muodossa oleva fosfori tai keltainen fosfori, tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta

2011/C 369/07

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, on vastaanottanut polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan mukaisen valituksen, jossa väitetään, että Kazakstanista peräisin olevan valkoisen fosforin, jota kutsutaan myös nimillä alkuaineen muodossa oleva fosfori tai keltainen fosfori, tuonti tapahtuu polkumyynnillä ja aiheuttaa tästä syystä merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

1.   Valitus

Valituksen teki 7. marraskuuta 2011 Thermphos International BV, jäljempänä ’valituksen tekijä’, joka on unionin ainoa valkoisen fosforin tuottaja ja jonka tuotanto muodostaa 100 prosenttia valkoisen fosforin tuotannosta unionissa.

2.   Tutkimuksen kohteena oleva tuote

Tutkimuksen kohteena oleva tuote on valkoinen fosfori, jota kutsutaan myös nimillä alkuaineen muodossa oleva fosfori tai keltainen fosfori, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’.

3.   Polkumyyntiä koskeva väite  (2)

Tuote, jota väitetään tuotavan polkumyynnillä, on Kazakstanista, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin oleva tutkimuksen kohteena oleva tuote, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2804 70 00. Tämä CN-koodi on ainoastaan ohjeellinen.

Koska asianomaisen maan ei perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan säännösten nojalla katsota olevan markkinatalousmaa ja koska valituksen tekijä väittää, että Amerikan yhdysvallat, joka on ainoa markkinataloutta toteuttava ja valkoista fosforia tuottava kolmas maa, ei sovellu markkinataloutta toteuttavaksi kolmanneksi maaksi, koska markkinoilla ei ole riittävästi kilpailua, kotimarkkinamyyntiä eikä tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtunutta kotimarkkinamyyntiä, valituksen tekijä on määrittänyt Kazakstanista tulevaa tuontia koskevan normaaliarvon tuotteesta tosiasiallisesti unionissa maksetun tai maksettavan hinnan perusteella, jota on tarvittaessa oikaistu kohtuullisella voittomarginaalilla. Polkumyyntiä koskeva väite perustuu tällä tavoin määritetyn normaaliarvon ja unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydyn, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vientihinnan (noudettuna lähettäjältä -tasolla) vertailuun.

Vaikka valituksen tekijä ei katso Amerikan yhdysvaltoja soveltuvaksi markkinataloutta toteuttavaksi kolmanneksi maaksi, valituksen tekijä on määrittänyt normaaliarvon Kazakstanista peräisin olevalle tuonnille Amerikan yhdysvaltoja koskevan laskennallisen normaaliarvon (tuotantokustannukset, myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto) perusteella. Polkumyyntiä koskeva väite perustuu tällä tavoin määritetyn normaaliarvon ja unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydyn, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vientihinnan (noudettuna lähettäjältä -tasolla) vertailuun.

Tällä perusteella lasketut polkumyyntimarginaalit ovat asianomaisen maan osalta huomattavat.

4.   Vahinkoa koskeva väite

Valituksen tekijä on esittänyt näyttöä siitä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti asianomaisesta maasta on lisääntynyt kokonaisuudessaan sekä absoluuttisesti että markkinaosuudella mitattuna.

Valituksen tekijän esittämä alustava näyttö osoittaa, että tutkimuksen kohteena olevan tuodun tuotteen määrillä ja hinnoilla on muiden seurausten lisäksi ollut kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan myymiin määriin, hintatasoon ja sen markkinaosuuteen, mikä puolestaan on vaikuttanut erittäin kielteisesti unionin tuotannonalan kokonaistulokseen ja taloudelliseen tilanteeseen.

5.   Menettely

Komissio on neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että valitus on unionin tuotannonalan tekemä tai sen puolesta tehty ja että on olemassa riittävä näyttö menettelyn aloittamiseksi, mistä syystä komissio panee vireille tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla.

Tutkimuksessa selvitetään, tuodaanko asianomaisesta maasta peräisin olevaa tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta polkumyynnillä ja onko kyseinen polkumyynti aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle. Jos näin todetaan olevan, tutkimuksessa selvitetään, olisiko unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä.

5.1    Menettely polkumyynnin määrittämiseksi

Asianomaisessa maassa toimivia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia (3) pyydetään osallistumaan komission tutkimukseen.

5.1.1   Vientiä harjoittavia tuottajia koskeva tutkimus

5.1.1.1   Menettely, jolla valitaan vientiä harjoittavat tuottajat tutkimukseen asianomaisessa maassa

Saadakseen tutkimuksensa kannalta välttämättöminä pitämänsä Kazakstanissa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia koskevat tiedot komissio lähettää kyselylomakkeet tiedossa oleville asianomaisen maan vientiä harjoittaville tuottajille ja niiden järjestöille sekä asianomaisen maan viranomaisille. Kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia ja niiden järjestöjä kehotetaan ilmoittautumaan ottamalla yhteyttä komissioon viipymättä mieluiten sähköpostitse viimeistään 15 päivän kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta, ja pyytämään kyselylomakkeen.

Vientiä harjoittavien tuottajien ja tapauksen mukaan niiden järjestöjen on palautettava täytetty kyselomake 37 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta.

Kyselylomakkeessa annetaan tiedot muun muassa vientiä harjoittavien tuottajien yritysrakenteesta, tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä yritysten toiminnasta, tuotantokustannuksista, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myynnistä asianomaisen maan kotimarkkinoilla ja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myynnistä unioniin.

5.1.2   Vientiä harjoittavia tuottajia koskeva lisämenettely asianomaisessa maassa, joka ei ole markkinatalousmaa

5.1.2.1   Markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan valinta

Jollei jäljempänä olevasta 5.1.2.2 kohdasta muuta johdu, asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin normaaliarvo määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella. Komissio valitsee tähän tarkoitukseen sopivan markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan. Komission alustava valinta on Amerikan yhdysvallat. Koska on mahdollista, että Amerikan yhdysvallat ei ole sovelias markkinataloutta toteuttava kolmas maa, komissio aikoo määrittää normaaliarvon unionissa tosiasiallisesti maksetun hinnan perusteella; hintaa oikaistaan tarvittaessa kohtuullisella voittomarginaalilla Asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään valintaa koskevat huomautuksensa kymmenen päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5.1.2.2   Asianomaisessa ei-markkinatalousmaassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien kohtelu

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan asianomaisen maan yksittäiset vientiä harjoittavat tuottajat, jotka katsovat toimivansa markkinatalousolosuhteissa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta, voivat esittää asiaa koskevan asianmukaisesti perustellun pyynnön, jäljempänä ’markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö’. Markkinatalouskohtelu myönnetään, jos pyynnön tarkastelu osoittaa, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetetut vaatimukset (4) täyttyvät. Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille myönnetään markkinatalouskohtelu, lasketaan polkumyyntimarginaali niiden oman normaaliarvon ja vientihintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti, jos se on mahdollista, rajoittamatta kuitenkaan perusasetuksen 18 artiklan mukaista mahdollisuutta käyttää käytettävissä olevia tietoja.

Asianomaisen maan yksittäiset vientiä harjoittavat tuottajat voivat lisäksi, tai vaihtoehtoisesti, pyytää yksilöllistä kohtelua. Jotta vientiä harjoittaville tuottajille voidaan myöntää yksilöllinen kohtelu, niiden on toimitettava näyttö siitä, että ne täyttävät perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa asetetut vaatimukset (5). Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille myönnetään yksilöllinen kohtelu, lasketaan polkumyyntimarginaali niiden omien vientihintojen perusteella. Yksilöllisen kohtelun saaneille vientiä harjoittaville tuottajille määritetään normaaliarvo edellä esitetyllä tavalla valitulle markkinataloutta toteuttavalle kolmannelle maalle määritettyjen arvojen perusteella.

a)   Markkinatalouskohtelu

Komissio lähettää markkinatalouskohtelun pyytämiseen käytettävät lomakkeet kaikille tiedossa oleville asianomaisessa maassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille ja niiden järjestöille sekä asianomaisen maan viranomaisille. Niiden vientiä harjoittavien tuottajien, jotka haluavat pyytää markkinatalouskohtelua, on pyydettävä markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettu lomake komissiolta viimeistään kymmenen päivän kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien, jotka pyytävät markkinatalouskohtelua, on palautettava täytetty kyselomake 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta.

b)   Yksilöllinen kohtelu

Asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien, jotka pyytävät yksilöllistä kohtelua, on palautettava markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettu lomake, jonka yksilöllistä kohtelua koskevat kohdat on asianmukaisesti täytetty, 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta.

5.1.3   Etuyhteydettömiä tuojia koskeva tutkimus  (6)  (7)

Koska tämän menettelyn piiriin kuuluvien etuyhteydettömien tuojien määrä voi olla huomattava, komissio voi tutkimuksen saattamiseksi loppuun säädetyssä määräajassa rajata tutkittavien etuyhteydettömien tuojien määrän kohtuulliseksi valitsemalla otoksen (menettelyä kutsutaan ”otannaksi”). Otanta suoritetaan perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

Jotta komissio pystyy päättämään otannan tarpeellisuudesta ja voi tarvittaessa valita otoksen, kaikkia etuyhteydettömiä tuojia tai niiden edustajia pyydetään ilmoittautumaan komissiolle. Ellei toisin mainita, osapuolten on ilmoittauduttava 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja toimitettava komissiolle seuraavat tiedot yrityksestään tai yrityksistään:

yrityksen nimi, osoite, sähköpostiosoite, puhelin- ja faksinumero sekä yhteyshenkilön nimi

tarkka kuvaus yrityksen toiminnasta tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta

kokonaisliikevaihto 1. tammikuuta 2011 ja 31. joulukuuta 2011 välisenä aikana

asianomaisesta maasta peräisin olevan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen unioniin (8) tuonnin ja unionin markkinoilla tapahtuneen jälleenmyynnin määrä tonneina ja arvo euroina 1. tammikuuta 2011 ja 31. joulukuuta 2011 välisenä aikana,

kaikkien tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin osallistuneiden etuyhteydessä olevien yritysten (9) nimet ja tarkka kuvaus niiden toiminnasta,

muut asiaa koskevat tiedot, joista voi olla komissiolle hyötyä otoksen valinnassa.

Toimittamalla edellä mainitut tiedot yritys antaa suostumuksensa siihen, että se voidaan valita otokseen. Jos yritys valitaan otokseen, sen edellytetään täyttävän kyselylomakkeen ja suostuvan toimitiloissaan tehtävään vastausten tarkastukseen, jäljempänä ’paikalla tehtävä tarkastus’. Jos yritys ilmoittaa, ettei se suostu mahdolliseen otokseen valintaan, sen katsotaan kieltäytyneen yhteistyöstä tutkimuksessa. Komissio tekee yhteistyöstä kieltäytyneitä tuojia koskevat päätelmänsä käytettävissään olevien tietojen perusteella, ja lopputulos voi olla osapuolen kannalta epäedullisempi kuin jos se olisi toiminut yhteistyössä.

Saadakseen etuyhteydettömiä tuojia koskevan otoksen valinnassa tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio voi lisäksi ottaa yhteyttä tiedossa oleviin tuojien järjestöihin.

Asianomaisten osapuolten, jotka haluavat toimittaa muita kuin edellä vaadittuja otoksen valintaan vaikuttavia tietoja, on tehtävä se 21 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin mainita.

Jos otos tarvitaan, tuojien valintaperusteena voidaan käyttää tutkimuksen kohteena olevan tuotteen suurinta edustavaa unionissa myytyä määrää, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Komissio ilmoittaa kaikille tiedossa oleville etuyhteydettömille tuojille ja tuojien järjestöille otokseen valituista yrityksistä.

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähettää otokseen valituille etuyhteydettömille tuojille ja tiedossa oleville tuojien järjestöille kyselylomakkeen. Kyseisten osapuolten on palautettava täytetty kyselylomake 37 päivän kuluessa otokseen valinnasta ilmoittamisen jälkeen, ellei toisin mainita. Kyselylomakkeella annetaan tietoa muun muassa yrityksen (yritysten) rakenteesta, toiminnasta tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta sekä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myynnistä.

5.2    Menettely vahingon määrittämiseksi

Vahingolla tarkoitetaan unionin tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä unionin tuotannonalan perustamisessa. Vahingon määrittäminen perustuu sitä tukevaan näyttöön, ja siihen kuuluu puolueeton tarkastelu, joka kohdistuu polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrään sekä sen vaikutukseen unionin markkinoiden hintoihin ja unionin tuotannonalaan. Jotta voidaan määrittää, onko unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävää vahinkoa, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen unionissa toimivia tuottajia pyydetään osallistumaan komission tutkimukseen.

5.2.1   Unionin tuottajia koskeva tutkimus

Saadakseen tutkimuksessa tarvitsemansa unionin tuottajia koskevat tiedot komissio lähettää tiedossa oleville unionin tuottajille tai edustaville unionin tuottajille ja niiden järjestöille kyselylomakkeet.

Edellä mainittujen unionin tuottajien ja unionin tuottajien järjestöjen on palautettava täytetty kyselomake 37 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta. Kyselylomakkeella annetaan tietoa muun muassa yrityksen rakenteesta, taloudellisesta tilanteesta, toiminnasta tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta ja tuotantokustannuksista sekä kyseisen tuotteen myynnistä.

Kaikkia unionin tuottajia ja unionin tuottajien järjestöjä, joita ei ole lueteltu edellä, kehotetaan ilmoittautumaan ottamalla välittömästi yhteyttä komissioon mieluiten sähköpostilla, kuitenkin viimeistään 15 päivän kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jollei toisin ilmoiteta, ja pyytämään kyselylomakkeen.

5.3    Menettely unionin edun arvioimiseksi

Jos polkumyyntiä ja sen aiheuttamaa vahinkoa koskevat väitteet ovat perusteltuja, tehdään perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti päätös siitä, olisiko polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto unionin edun vastaista. Unionin tuottajia, tuojia ja niitä edustavia järjestöjä, käyttäjiä ja niitä edustavia järjestöjä sekä kuluttajia edustavia järjestöjä pyydetään ilmoittautumaan komissiolle 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta. Voidakseen osallistua tutkimukseen kuluttajia edustavien järjestöjen on osoitettava saman määräajan kuluessa, että niiden toiminnan ja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen välillä on objektiivisesti havaittava yhteys.

Edellä mainitun määräajan kuluessa ilmoittautuvat osapuolet voivat toimittaa komissiolle tietoja siitä, onko toimenpiteiden käyttöön ottaminen unionin edun mukaista, 37 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta. Tiedot voidaan toimittaa joko vapaamuotoisesti tai täyttämällä komission laatima kyselylomake. Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti toimitetut tiedot otetaan huomioon ainoastaan, jos tietojen tueksi on niitä toimitettaessa esitetty tosiasioihin perustuva näyttö.

5.4    Muut kirjalliset huomautukset

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa, toimittamaan tietoja ja esittämään asiaa tukevaa näyttöä tässä ilmoituksessa annettujen ohjeiden mukaisesti. Nämä tiedot ja asiaa tukeva näyttö on toimitettava komissiolle 37 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta.

5.5    Mahdollisuus tulla tutkimusta suorittavien komission yksiköiden kuulemaksi

Kaikki asianomaiset osapuolet voivat pyytää tulla tutkimusta suorittavien komission yksiköiden kuulemiksi. Kuulemista koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti, ja niissä on ilmoitettava pyynnön perustelut. Tutkimuksen alkuvaiheeseen liittyviä kysymyksiä koskevat kuulemispyynnöt on esitettävä 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Myöhemmät kuulemispyynnöt on esitettävä määräajoissa, jotka komissio vahvistaa osapuolten kanssa käymässään yhteydenpidossa.

5.6    Kirjallisia huomautuksia, kyselylomakkeiden palauttamista ja kirjeenvaihtoa koskevat ohjeet

Kaikki asianomaisten osapuolten luottamuksellisina toimittamat kirjalliset huomautukset, mukaan luettuina tässä ilmoituksessa pyydetyt tiedot, kyselyvastaukset ja kirjeenvaihto, on varustettava merkinnällä ”Limited (10)”.

Asianomaisten osapuolten, jotka toimittavat luottamuksellisia tietoja, on toimitettava niistä perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei-luottamukselliset yhteenvedot, jotka varustetaan merkinnällä ”For inspection by interested parties” (asianomaisten tarkasteltaviksi). Näiden yhteenvetojen tulee olla riittävän yksityiskohtaiset, jotta luottamuksellisen tiedon sisällöstä olisi saatavissa riittävä käsitys. Jos asianomainen osapuoli ei liitä toimittamiinsa luottamuksellisiin tietoihin ei-luottamuksellista yhteenvetoa, jonka muoto ja laatu vastaavat vaatimuksia, kyseiset luottamukselliset tiedot voidaan jättää huomiotta.

Asianomaisten osapuolten on esitettävä kaikki huomautuksensa ja pyyntönsä sähköisessä muodossa (ei-luottamukselliset huomautukset sähköpostitse ja luottamukselliset CD-R-levyllä tai DVD-levyllä), ja niiden on ilmoitettava asianomaisen osapuolen nimi, osoite, sähköpostiosoite, puhelinnumero ja faksinumero. Kaikki markkinatalouskohtelun ja yksilöllisen kohtelun pyytämiseen käytettäviin lomakkeisiin tai palautettaviin kyselylomakkeisiin liittyvät valtakirjat, allekirjoitetut todistukset ja niiden päivitykset on kuitenkin toimitettava paperiversioina eli postitse tai henkilökohtaisesti jäljempänä mainittuun osoitteeseen. Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisen osapuolen, joka ei pysty toimittamaan huomautuksiaan ja pyyntöjään sähköisessä muodossa, on välittömästi ilmoitettava asiasta komissiolle. Komission kanssa käytävästä kirjeenvaihdosta on saatavilla lisätietoja kauppapolitiikan pääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://ec.europa.eu/trade/tackling-unfair-trade/trade-defence

Komission yhteystiedot:

European Commission

Directorate-General for Trade

Directorate H

Office: N105 04/092

1049 Brussels/Brussel

BELGIUM/BELGIË

F. +32 22985353

Polkumyyntiä koskeva sähköposti: trade-yp4-dumping@ec.europa.eu

Vahinkoa koskeva sähköposti: trade-yp4-injury@ec.europa.eu

6.   Yhteistyöstä kieltäytyminen

Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä määräajassa tai jos se huomattavasti vaikeuttaa tutkimusta, alustavat tai lopulliset päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

Jos todetaan, että jokin asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja tästä johtuen päätelmät tehdään käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, lopputulos voi olla kyseisen osapuolen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä.

7.   Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja

Asianomaiset osapuolet voivat ottaa yhteyttä kuulemismenettelystä vastaavaan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajaan. Neuvonantaja on asianomaisten osapuolten ja tutkimuksen suorittavien komission yksiköiden välinen yhteyshenkilö. Neuvonantaja tarkastelee pyyntöjä tutustua asiakirjoihin, asiakirjojen luottamuksellisuutta koskevia kiistoja, määräaikojen pidentämispyyntöjä ja kolmansien osapuolten pyyntöjä tulla kuulluksi. Neuvonantaja voi järjestää yksittäisen asianomaisen osapuolen kuulemisen ja toimia sovittelijana sen varmistamiseksi, että asianomaisen osapuolen puolustautumisoikeus toteutuu täysimääräisesti.

Neuvonantajan kanssa järjestettävää kuulemista koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti, ja niissä on ilmoitettava pyynnön perustelut. Tutkimuksen alkuvaiheeseen liittyviä kysymyksiä koskevat kuulemispyynnöt on esitettävä 15 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Myöhemmät kuulemispyynnöt on esitettävä määräajoissa, jotka komissio vahvistaa osapuolten kanssa käymässään yhteydenpidossa.

Neuvonantaja järjestää myös tilaisuuksia osapuolten väliselle kuulemiselle, jossa voidaan tuoda esille vastakkaisia näkökantoja ja esittää niihin vastaväitteitä muun muassa polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevissa kysymyksissä. Tällainen kuuleminen järjestetään pääsääntöisesti viimeistään sen viikon lopulla, jona alustavista päätelmistä ilmoittamisesta tulee kuluneeksi neljä viikkoa.

Asianomaiset osapuolet saavat lisätietoja sekä tarkemmat yhteystiedot kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan verkkosivuilta kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/trade/tackling-unfair-trade/hearing-officer/index_en.htm

8.   Tutkimuksen aikataulu

Tutkimus saatetaan päätökseen perusasetuksen 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti 15 kuukauden kuluessa tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Väliaikaiset toimenpiteet voidaan ottaa käyttöön perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua tämän ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

9.   Henkilötietojen käsittely

Tässä tutkimuksessa kerättyjä henkilötietoja käsitellään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (11) mukaisesti.


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  Polkumyynti tarkoittaa käytäntöä, jossa tiettyä tuotetta (”tarkasteltavana oleva tuote”) myydään vientiin hinnalla, joka alittaa sen ”normaaliarvon”. Normaaliarvoksi katsotaan yleensä ”samankaltaisesta” tuotteesta asianomaisen maan kotimarkkinoilla veloitettava vertailukelpoinen hinta. Termi ”samankaltainen tuote” tarkoittaa tuotetta, joka on kaikissa suhteissa samanlainen kuin tarkasteltavana oleva tuote, tai jos sellaista ei ole, kyseistä tuotetta hyvin paljon muistuttava.

(3)  Vientiä harjoittavia tuottajia ovat asianomaisessa maassa toimivat yritykset, jotka tuottavat tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta ja vievät sitä unionin markkinoille joko suoraan tai kolmannen osapuolen välityksellä, mukaan lukien niihin etuyhteydessä olevat yritykset, jotka osallistuvat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon, kotimarkkinamyyntiin tai vientiin.

(4)  Vientiä harjoittavien tuottajien on osoitettava etenkin, että i) liiketoimintaa ja kustannuksia koskevat päätökset tehdään markkinaolosuhteiden perusteella ja ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan; ii) yrityksillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan; iii) aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä ei ole; iv) kyseisiä yrityksiä koskee konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö, joka takaa yritysten toiminnan oikeusvarmuuden ja vakauden, ja v) valuuttakurssien muuttaminen suoritetaan markkinahintaan.

(5)  Vientiä harjoittavien tuottajien on osoitettava etenkin, että i) kokonaan tai osittain ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten tai yhteisyritysten tapauksessa viejät voivat vapaasti kotiuttaa pääomia ja voittoja; ii) vientihinnoista ja -määristä sekä myyntiehdoista päätetään vapaasti; iii) osake-enemmistö on yksityishenkilöiden hallussa. Hallituksessa tai keskeisissä johtotehtävissä olevien valtion viranhaltijoiden on oltava joko vähemmistönä, tai on osoitettava, että yritys on kaikesta huolimatta riittävän riippumaton valtiosta; iv) valuuttojen muuntaminen suoritetaan markkinahintaan ja v) valtio ei puutu yrityksen toimintaan niin, että se mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos yksittäisille viejille vahvistetaan erilaiset tullit.

(6)  Otokseen voidaan valita vain sellaisia tuojia, jotka eivät ole etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin. Vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien tuojien on täytettävä kyselylomakkeen liite 1 kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Etuyhteydessä oleva osapuoli määritellään alaviitteessä 9.

(7)  Etuyhteydettömien tuojien toimittamia tietoja voidaan käyttää myös muihin tähän tutkimukseen liittyviin tarkoituksiin kuin polkumyynnin määrittämiseen.

(8)  Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(9)  Yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevan komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 143 artiklan mukaan henkilöiden katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään ainoastaan, jos a) he ovat johtokunnan tai hallintoneuvoston jäseniä toistensa yrityksissä; b) he ovat oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita; c) toinen on toisen palveluksessa; d) toinen suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia toisen liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista; e) toinen valvoo toista suoraan tai välillisesti; f) kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti; g) he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta suoraan tai välillisesti; tai h) he ovat saman perheen jäseniä. Henkilöitä pidetään saman perheen jäseninä ainoastaan, jos heidän suhteensa on jokin seuraavista: i) aviopuolisot, ii) vanhempi ja lapsi, iii) sisarukset (myös puolisisarukset), iv) isovanhempi ja lapsenlapsi, v) setä, eno tai täti ja sisaren tai veljen lapsi, vi) appivanhempi ja vävy tai miniä, vii) langokset, kälykset tai lanko ja käly (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1). Tässä yhteydessä ’henkilöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa luonnollista tai oikeushenkilöä.

(10)  ”Limited”-merkinnällä varustettu asiakirja on neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51) 19 artiklassa ja vuoden 1994 GATT-sopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn WTO-sopimuksen (polkumyynnin vastainen sopimus) 6 artiklassa tarkoitettu luottamuksellisena pidettävä asiakirja. Se on myös suojattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43) 4 artiklan mukaisesti.

(11)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.


Oikaisuja

17.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 369/25


Oikaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42/EY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta

( Euroopan unionin virallinen lehti C 338, 18. marraskuuta 2011 )

2011/C 369/08

Sivulla 22:

korvataan:

”CEN

EN ISO 10218-1:2011

Robotit ja robotiikkalaitteet. Turvallisuusvaatimukset. Osa 1: Teollisuusrobotit (ISO 10218-1:2011)

Tämä on ensimmäinen julkaisu

EN ISO 10218-1:2008

Huomautus 2.1

31.1.2012”

seuraavasti:

”CEN

EN ISO 10218-1:2011

Robotit ja robotiikkalaitteet. Turvallisuusvaatimukset. Osa 1: Teollisuusrobotit (ISO 10218-1:2011)

Tämä on ensimmäinen julkaisu

EN ISO 10218-1:2008

Huomautus 2.1

1.1.2013”