7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/1

1.

ilmaisevat osanottonsa ja syvimmän myötätuntonsa ja solidaarisuutensa Japanin kansalle ja kaikille maanjäristyksestä, tsunamista, ydinvoimalaan liittyvistä vaaratilanteista sekä näiden tapahtumien seurauksista kärsineille.

2.

ilmaisevat halukkuutensa antaa apua Japanin vahinkoa kärsineiden alueiden ihmisille ja alue- ja paikallisviranomaisille sekä kehottavat Euroopan komissiota tarjoamaan ja tarvittaessa koordinoimaan asianmukaisia avustustoimenpiteitä Japanin kansan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti.

3.

kehottavat Japanin viranomaisia olemaan mahdollisimman avoimia sekä julkistamaan ajantasaistettuja tietoja ydinkatastrofin seurauksista, joilla voi olla vakavia vaikutuksia muualla maailmassa. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset toteavat jälleen olevansa halukkaita tarjoamaan tukea ja teknistä asiantuntemusta.

4.

kehottavat jäseniään ja luottamushenkilöitään osoittamaan solidaarisuutta japanilaisten alue- ja paikallisviranomaisten kanssa meneillään olevien kumppanuuksien ja yhteistyöjärjestelyiden yhteydessä sekä toteuttamaan aina kun se on mahdollista tehokkaita avustushankkeita ruohonjuuritasolla olemassa olevia yhteyksiä hyödyntämällä.

5.

tähdentävät, että Japanin tapahtumat muistuttavat meitä alue- ja paikallisviranomaisten merkittävästä ensisijaisesta roolista, kun kyse on luonnonkatastrofeista tai ihmisen aiheuttamista katastrofeista, ja että myös Euroopan unionissa on käynnistettävä uusi keskustelu keskeisistä turvallisuuskysymyksistä ottamalla mukaan kaikki hallintotasot.

6.

painottavat tässä yhteydessä yhteisvastuullisuuden, yhteistyön, koordinoinnin ja tuen periaatteita katastrofien ehkäisyssä ja niihin vastaamisessa ja kannattavat EU:n pelastuspalvelujärjestelmää (1) koskevaa ehdotusta sekä erityisesti seuranta- ja tiedotuskeskuksen suunniteltua vahvistamista. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset muistuttavat Euroopan komission tekemästä sitoumuksesta vahvistaa EU:n katastrofivalmiuksia jäsenvaltioiden tähän tarkoitukseen osoittamien yksiköiden ja resurssien pohjalta sekä kehottavat Euroopan komissiota ehdottamaan tukitoimiensa puitteissa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä välttämättömien operatiivisten tietojen vaihdon parantamiseksi jäsenvaltiotason lisäksi myös alue- ja paikallistasolla.

7.

kannattavat Euroopan komission aloitetta käynnistää viipymättä riippumattomien asiantuntijoiden avulla toteutettava kaikkien EU:ssa sijaitsevien ydinvoimaloiden tinkimätön tarkastus tiukkojen yhteisten turvallisuusvaatimusten mukaisesti sekä edistää kyseisenlaisten yhteisten vaatimusten jatkokehittämistä sekä ydinturvallisuutta että hätätilanteiden hallintaa ja pelastuspalvelua silmällä pitäen. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että näiden tarkastusten tulisi olla pakollisia, ja pahoittelevat siksi, ettei Eurooppa-neuvoston maaliskuun kokouksessa toimittu kyseisen ehdotuksen mukaisesti.

8.

kehottavat siksi jäsenvaltioita sopimaan yhteisistä kriteereistä sekä nykyisiä ja tulevia voimalaitoksia koskevien kattavien riski- ja turvallisuusarviointien (”stressitestien”) välittömästä käynnistämisestä, niiden vaikutukset rajanaapureina oleviin jäsenvaltioihin ja raja-alueisiin mukaan luettuina. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset korostavat, että myös EU:n ulkopuoliset maat, joissa on ydinlaitoksia tai joissa niitä on suunnitteilla, on kutsuttava mukaan tähän prosessiin ja että on ryhdyttävä tarvittaviin varotoimiin jo olemassa olevien rajatylittävien, ydinlaitosten turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä koskevien tiedotusmekanismien sekä kriisinhallinnan ja katastrofiavun erityisen rajatylittävän ulottuvuuden parantamiseksi edelleen. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset painottavat, että kyseisenlaiset ”stressitestit” tulisi sisällyttää tuleviin liittymisneuvotteluihin ja että naapurivaltioiden tai -alueiden osallistuminen ydinlaitosten hyväksymisprosessiin tulisi optimoida. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset vaativat lisäksi, että kaikki ydinlaitokset, jotka eivät läpäise ”stressitestiä”, suljetaan.

9.

kehottavat arvioimaan välittömästi ydinlaitosten turvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta 25. kesäkuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/71/Euratom täytäntöönpanon tilannetta ja tarkistamaan direktiiviä tarvittaessa.

9.a

kehottavat Euroopan komissiota esittämään ehdotuksia ydinlaitosten vakuutusten asianmukaisista vaatimuksista, jotta ydinlaitoksilla olisi asianmukainen vakuutusturva taloudellisten riskien varalta sellaisessa reaktorionnettomuustapauksessa, jossa ympäristöön saattaa levitä radioaktiivisia aineita.

10.

kannattavat ydinjätteen huoltoa koskevassa ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi (KOM(2010) 618 lopullinen – 2010/0306 NLE) esitettyjä tiukkoja turvallisuusvaatimuksia, jotta varmistetaan erittäin radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen turvallinen loppusijoitus, ja pyytävät nivomaan toimintaan mukaan myös asianomaiset paikallis- ja alueviranomaiset.

11.

ilmaisevat halukkuutensa tarkistaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja unionin toimivaltaisten elinten kanssa niiden vastuulle kuuluvat alueet (jotka liittyvät esimerkiksi lupamenettelyihin, hätätilannevalmiuteen jne.) sekä tarvittaessa ajantasaistaa ne Japanin katastrofista saatujen kokemusten sekä viimeisimpien tutkimustulosten pohjalta.

12.

kehottavat Euroopan komissiota lisäämään taloudellista tukea kolmansien maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisemisen ja niihin valmistautumisen alalla.

13.

kehottavat ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta saadaan aikaan energiasäästöjä ja merkittäviä parannuksia energiatehokkuudessa ja jotta Euroopan unionin energiahuollossa edistetään entistä määrätietoisemmin siirtymistä kohti turvallisia, kestäviä ja kohtuuhintaisia uusiutuvia energialähteitä. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset ovat erityisesti sitoutuneita niin kutsuttuun kolmanteen teolliseen vallankumoukseen tai energiantuotannon demokratisoitumiseen, jonka avulla varmistetaan hajautettu energiantuotanto, -varastointi ja -jakelu tulevaisuudessa, mikä luo energiavarmuutta, johtaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan talouteen ja antaa kansalaisille sekä paikallis- ja alueviranomaisille välitöntä vaikutusvaltaa. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset ovat sitoutuneita tukemaan tarvittavia muutoksia infrastruktuuriin avoimien ja älykkäiden sähköverkkojen luomiseksi ja kehottavat Euroopan komissiota kokoamaan paikallis- ja alueviranomaiset sekä keskeiset sidosryhmät mahdollisimman pian yhteen muutoksen käynnistämiseksi EU:n energiantuotannossa.

14.

kehottavat kaikkia ydinenergian toimittajia avoimeen ja rehtiin viestintäpolitiikkaan sekä perustamaan tehokkaita kumppanuuksia kyseisten toimittajien, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten välille.

14.a

kannattavat etenkin uusiutuviin energialähteisiin perustuvassa taloudessa energiantuotannon ja -jakelun hajauttamisen lisäämistä, sillä näin vahvistetaan alue- ja paikallistason tuotantoa, lyhennetään tuottajien ja kuluttajien välistä välimatkaa, vähennetään riippuvuutta suurista maailmanlaajuisista energiantoimittajista, kasvatetaan hajautettua arvon lisäämistä sekä ennen kaikkea lisätään energiahuollon varmuutta katastrofitapauksissa. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset kehottavat Euroopan komissiota tukemaan entistä vahvemmin – etenkin Eurooppa 2020 -strategian puitteissa – paikallis- ja alueviranomaisten jo itsessään merkittäviä toimia uusiutuvien energiamuotojen alalla ja yhä omavaraisemman energiahuollon saavuttamiseksi.

15.

katsovat, että – kun otetaan huomioon ilmastonmuutostavoitteet sekä se, että 30 prosenttia EU:ssa tuotetusta sähköstä on nykyisin peräisin ydinvoimaloista – EU:n tulevaa energialähteiden yhdistelmää on pohdittava realistisesti. Alueiden komitea ja sen edustamat alue- ja paikallisviranomaiset kehottavatkin Euroopan komissiota edistämään uusiutuvia ja entistä tehokkaampia energiamuotoja ja säilyttämään samalla tavoitteen vahvistaa EU:n energiaomavaraisuutta sekä vähentää asteittain riippuvuutta ydinenergiasta.

16.

antavat AK:n puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiolle Unkarille, Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä Japanin toimivaltaisille viranomaisille.

7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/3

—

tiedostaa, että unionin kansalaisuus paitsi mahdollistaa erilaisten kansallisten identiteettien yhteiselon Euroopan unionissa riippumatta valtion kansalaisuuden myöntämiselle asetetuista edellytyksistä myös tarjoaa kansalaisille tilaisuuden osallistua Euroopan yhdentymisprosessiin ja tukee näin eurooppalaisen demokratian rakentamista.

—

on ilmaissut kannattavansa kaikkia aloitteita, jotka antavat kansalaisille suuremman roolin unionin demokraattisessa prosessissa, jotka kuuluvat suoraa ja osallistavaa demokratiaa edistävään toimintaan ja jotka auttavat paikkaamaan EU:n demokratiavajetta.

—

korostaa tarvetta parantaa kansalaisten tietämystä asemastaan EU:n kansalaisina, oikeuksistaan ja niiden merkityksestä jokapäiväisessä elämässä.

—

muistuttaa, että unionin kansalaisuutta koskevat määräykset on ymmärrettävä sen periaatteen valossa, että päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.

—

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat kansalaisia lähellä olevina tahoina parhaassa asemassa edistämään unionin kansalaisuuden parempaa tuntemusta ja lisäämään unionin kansalaisuuden ja sen yksittäisille kansalaisille tarjoamien konkreettisten etujen näkyvyyttä.

—

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat jo pitkään toteuttaneet menestyksekkäitä aloitteita toimimalla kansalaisuusasioiden edistäjinä ja välittäjinä.

—

korostaa tarvetta toteuttaa toimia, joilla pystytään varmistamaan kansalaisuusvalistuksen ja -koulutuksen saanti, tiedotuksen puutteiden ja epätasaisuuden paikkaaminen sekä oikeuksien ja velvollisuuksien tietoinen ja vapaa harjoittaminen käytännössä.

—

korostaa kaikkien hallintotasojen vastuuta oikeuksiin perustuvan kulttuurin luomisesta.

Esittelijä

Roberto PELLA (IT, PPE), Valdengon kunnanvaltuutettu

Viiteasiakirja

Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen

KOM(2010) 603 lopullinen

1.

pitää tervetulleena asiakirjan ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen” liitteenä annettua kertomusta edistymisestä kohti tosiasiallista unionin kansalaisuutta vuosina 2007–2010 (1), jossa kuvataan kehitystä kansalaisuuden alalla kyseisenä ajanjaksona.

2.

kannattaa kertomuksessa käytettyä lähestymistapaa, jonka avulla pyritään määrittelemään ne suurimmat esteet, joihin kansalaiset edelleen törmäävät päivittäin yrittäessään käyttää Euroopan unionin kansalaisuuteen liittyviä oikeuksiaan eri elämänaloilla; yhtyy tavoitteeseen nostaa nämä esteet esiin, jotta ne voitaisiin poistaa ja jotta unionin kansalaiset voisivat nauttia oikeuksistaan täysimittaisesti; ja tukee komission pyrkimystä vahvistaa unionin kansalaisuutta konkreettisesti ja tehokkaasti.

3.

pitää tervetulleena kansalaisuuskatsaukseen liittyvää tiedonantoa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” (2), jonka aiheena on niiden esteiden poistaminen, joihin unionin kansalaiset törmäävät käyttäessään heille sisämarkkinasäännösten perusteella kuuluvia oikeuksia eli kun he toimivat taloudellisina toimijoina (yrittäjinä, kuluttajina ja työntekijöinä) sisämarkkinoilla.

4.

katsoo, että Euroopan unionin kansalaisuuden käsitteen käyttöönotto Maastrichtin sopimuksen mukaisesti oli olennaisen tärkeä ja erittäin symbolinen virstanpylväs eurooppalaisen identiteetin ja eurooppalaisen demokratian rakentamisessa. Unionin kansalaisuus kuuluu jokaiselle jonkun Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaiselle, ja Amsterdamin sopimuksen mukaisesti sen katsotaan täydentävän valtion kansalaisuutta.

5.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen uudet määräykset ovat vahvistaneet unionin kansalaisuutta, jota pidetään valtion kansalaisuuden lisäksi tulevana (eikä vain sitä täydentävänä) oikeutena, joka ei korvaa valtion kansalaisuutta.

6.

tiedostaa, että unionin kansalaisuus paitsi mahdollistaa erilaisten kansallisten identiteettien yhteiselon Euroopan unionissa riippumatta valtion kansalaisuuden myöntämiselle asetetuista edellytyksistä myös tarjoaa kansalaisille tilaisuuden osallistua Euroopan yhdentymisprosessiin ja tukee näin eurooppalaisen demokratian rakentamista, kuten todetaan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, jossa unionin kansalaisuus on sisällytetty demokraattisiin periaatteisiin yhdessä unionin kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen kanssa.

7.

korostaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan unionin kansalaisilla on perussopimuksissa vahvistettuja oikeuksia ja velvollisuuksia. Niihin on vielä lisättävä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan yleissopimuksessa, johon Euroopan unioni halusi liittyä hyväksymällä Lissabonin sopimuksen, vahvistetut perusoikeudet sekä ne oikeudet ja vapaudet jotka vahvistettiin 7. joulukuuta 2000 annetussa ja Strasbourgissa 12. joulukuuta 2007 muutetussa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jolle Lissabonin sopimus antoi perussopimustasoisen oikeudellisen aseman.

8.

korostaa, että EU:n kansalaisuutta käsittelevässä katsauksessa esiin tuodut oikeudet ovat yhtäältä ainoastaan Euroopan unionin kansalaisille kuuluvia oikeuksia ja toisaalta perusoikeuksia, jotka kuuluvat myös EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille.

9.

on tietoinen siitä, että unionin kansalaisuus muodostaa nykyään Euroopan yhdentymisen poliittisena subjektina olevan yksilön perusstatuksen, jonka ansiosta kaikkia kohdellaan samalla tavalla kansalaisuudesta riippumatta.

10.

on tietoinen siitä, että unionin kansalaisuuden tunteminen ja tunnetuksi tekeminen on perustavanlaatuinen ja strategisen tärkeä asia varsinkin niille maille, joista on tullut unionin jäseniä viime vuosina tai jotka ovat hakeneet unionin jäsenyyttä.

11.

muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vaaditaan unionin jäseniksi haluavia maita ja jäsenvaltioita kunnioittamaan ja edistämään unionin perustana olevia arvoja, joita ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja jotka ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.

12.

korostaa, että Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenmaille 16. lokakuuta 2002 antamassa suosituksessa on jo tunnustettu, että demokraattista kansalaisuutta edistävän kasvatuksen olisi kuuluttava kaikenlaiseen viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen sekä arkioppimiseen, myös perhekasvatukseen, jotta yksilö voisi koko elämänsä ajan toimia aktiivisena ja vastuullisena kansalaisena, joka tuntee omat oikeutensa ja vastuunsa demokraattisessa yhteiskunnassa.

13.

muistuttaa, että syyskuussa 2005 annetussa tiedonannossa ”Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle” komissio kehotti jäsenvaltioita Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamista koskevan toimintakehyksen laatimisen yhteydessä painottamaan ”kansalaistiedon osuutta tutustuttamisohjelmissa ja muissa vastatulleille kolmansien maiden kansalaisille tarkoitetuissa toimissa. Näin pyritään varmistamaan, että maahanmuuttajat ymmärtävät yleiseurooppalaiset ja kansalliset arvot sekä kunnioittavat niitä ja hyötyvät niistä.”

14.

toteaa, että AK on Euroopan tulevaisuudesta käytyjen keskustelujen alkamisesta asti ilmaissut kannattavansa kaikkia aloitteita, jotka antavat kansalaisille suuremman roolin unionin demokraattisessa prosessissa, jotka kuuluvat suoraa ja osallistavaa demokratiaa edistävään toimintaan ja jotka auttavat tehokkaasti paikkaamaan EU:n demokratiavajetta. Komitea pitää erityisen tervetulleena Lissabonin sopimuksen myötä tässä suhteessa saavutettua edistymistä.

15.

muistuttaa, että lausunnossaan aiheesta ”Uudet hallintomallit: Eurooppa kansalaisten aloitteellisuuden puitteina” alueiden komitea kehotti EU:ta lisäämään politiikkansa ja päätöksentekorakenteidensa demokraattisuutta ja avoimuutta, jotta luotaisiin Euroopan tasolla ihanteelliset puitteet kansalaisosallistumiselle ja kansalaisten aloitteille. Komitea pyysi myös kehittelemään välineistöä vuorovaikutukseen perustuvan poliittisen dialogin ja osallistumiseen pohjaavan demokratian tarpeisiin.

16.

korostaa, että vuosiksi 2010–2012 määriteltyjen poliittisten painopistealojen mukaan AK voi lujittaa institutionaalista rooliaan antamalla etusijan sellaisten Lissabonin sopimuksen määräysten täytäntöönpanolle, jotka koskevat alueita tai joilla voi olla alueellinen ulottuvuus, esimerkkinä kansalaisaloiteoikeus. Komitea suhtautuu myönteisesti 16. helmikuuta 2011 hyväksyttyyn kansalaisaloitetta koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 211/2011, sillä siinä otetaan huomioon monia alueiden komitean esiin tuomia vaatimuksia (CdR 167/2010).

17.

korostaa, että unionin kansalaisten on voitava ylittää vapaata liikkuvuutta haittaavat esteet ja nauttia perussopimuksissa vahvistetuista oikeuksistaan täysimittaisesti riippumatta siitä, missä he ovat päättäneet oleskella tai hankkia tavaroita ja palveluja.

18.

toteaa, että sovellettavat oikeudelliset säännökset ja kansalaisten arki eroavat toisistaan jäsenvaltioissa, etenkin kun on kyse rajat ylittävistä tilanteista.

19.

katsoo, että suurimmat ongelmat liittyvät EU:n säännösten täytäntöönpanoon yksittäisissä jäsenvaltioissa sekä kansallisten oikeusjärjestysten mukauttamiseen uuden lainsäädännön mukaiseksi.

20.

korostaa tarvetta parantaa kansalaisten tietämystä asemastaan EU:n kansalaisina, oikeuksistaan ja niiden merkityksestä jokapäiväisessä elämässä.

21.

katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajiin, jotka hakevat jäsenvaltion kansalaisuutta ja saavat sitä kautta myös unionin kansalaisuuden.

22.

muistuttaa, että yleiset unionin kansalaisuutta koskevat määräykset, jotka sisältyvät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen demokraattisia periaatteita käsittelevään osastoon, on ymmärrettävä sen periaatteen valossa, että päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia, noudattaen lähidemokratiaa, joka toteutuu tehokkaimmin ottamalla kansalaisia lähimpinä olevat tahot eli alue- ja paikallisviranomaiset täysimittaisesti ja tehokkaasti mukaan päätöksentekoon.

23.

katsoo, ettei komission katsauksessa tuoda riittävästi esiin alue- ja paikallisviranomaisten mahdollisuutta vaikuttaa unionin kansalaisuuden konkreettiseen toteutumiseen ja laatuun.

24.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat kansalaisia lähellä olevina tahoina parhaassa asemassa edistämään unionin kansalaisuuden parempaa tuntemusta ja lisäämään unionin kansalaisuuden ja sen yksittäisille kansalaisille tarjoamien konkreettisten etujen näkyvyyttä muun muassa osoittamalla, miten unionin politiikka vaikuttaa käytännössä kansalaisten elämään.

25.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli otettaessa käyttöön osallisuutta edistäviä prosesseja, joissa sovelletaan todellista alhaalta ylös -lähestymistapaa ja joiden ansiosta kansalaiset voivat vaikuttaa merkittävästi EU:n politiikan laatimiseen ja sitä kautta oikeuksiensa käytännön toteutumiseen.

26.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voisivat auttaa unionin toimielimiä saavuttamaan ne erityisesti ne ryhmät, joiden osallistumisaste on muuten usein alhaisempi, kuten nuoret tai maahanmuuttajat.

27.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisille kuuluu vastuu unionin kansalaisten liikkumiseen ja oleskeluun sekä vastaanottoon liittyvistä ongelmista.

28.

toteaa, että katsauksessa tuodaan esiin esteet, jotka haittaavat unionin kansalaisten oikeuksien harjoittamista, mutta ei kiinnitetä riittävästi huomiota siihen, mitä kansalaisuuden eri muotojen toteutuminen sekä oikeuksien ja velvollisuuksien tietoista ja vapaata harjoittamista haittaavien kulttuuri-, kieli- ja teknologiaesteiden sekä tiedotukseen liittyvien esteiden ylittäminen edellyttävät.

29.

katsoo, että vuoden 2010 kansalaisuuskatsauksessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota kansalaistoiminnan välineisiin, jotka ovat uusia kanavia demokratian ja kansalaisuuden vahvistamiseen.

30.

korostaa, että katsauksessa ei myöskään oteta riittävästi huomioon tarvetta yksinkertaistaa hallintoa paikallis- ja aluetasolla, jotta EU:n kansalaisuuteen kuuluvat oikeudet toteutetaan tehokkaasti.

31.

tähdentää, että monikulttuurisessa toimintaympäristössä kansalaisuus ei enää merkitse ainoastaan oman identiteetin ja yhteisön puolustamista, vaan integroitumista ja sosiaalista osallisuutta.

32.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat jo pitkään toteuttaneet menestyksekkäitä aloitteita toimimalla kansalaisuusasioiden edistäjinä ja välittäjinä muun muassa osallistavan ja keskustelevan demokratian prosessien avulla.

33.

muistuttaa, että tilastojen mukaan enemmistö EU:n kansalaisista ei tunne unionin kansalaisille kuuluvien oikeuksien, etenkään liikkumis- ja oleskeluvapauden, merkitystä eikä tiedä niiden olemassaolosta. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat kansalaisia lähellä olevina tahoina luontevia kanavia (tai välineitä), jotka voivat tukea EU:n kansalaisille suunnattua tiedotusta tällä alalla.

34.

katsoo, että paikalliset poliittiset instituutiot, jotka edustavat samalla ”eurooppalaisia” äänestäjiä ja ovat siten ensimmäisiä todellisia eurooppalaisia hallintoelimiä, ovat kanavia, joiden kautta EU:n kansalaisille voidaan tiedottaa heidän vaaleihin liittyvistä oikeuksistaan.

35.

korostaa kaupunkiverkostojen ja kuntien yhteistyörakenteiden mahdollisuutta edistää ja parantaa osaltaan kansalaisuusasioiden tuntemusta ja hyödyntää niitä kansalaistoiminnan ja integroitumisen välineenä erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

36.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että on vahvistettava EU:n kansalaisten oikeutta saada apua kaikkien jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta unionin ulkopuolisissa maissa, ja ehdottaa lainsäädäntötoimia vuoden 2011 aikana sekä kansalaisille suunnatun tiedotuksen tehostamista. Lisäksi komitea korostaa alue- ja paikallisviranomaisten roolia tällaisesta oikeudesta tiedottamisessa ja kehottaa komissiota kuulemaan alueiden komiteaa laadittaessa tätä aihetta koskevia ehdotuksia.

37.

korostaa tarvetta toteuttaa toimia, joilla pystytään varmistamaan kansalaisuusvalistuksen ja -koulutuksen saanti, kulttuuri-, kieli- ja teknologiaesteiden ylittäminen, oikeuksien ja velvollisuuksien tietoinen ja vapaa harjoittaminen käytännössä sekä tiedotuksen puutteiden ja epätasaisuuden paikkaaminen.

38.

muistuttaa, että unionin kansalaisuuden vahvistamista voi auttaa se, että kansalaisille annetaan paremmat mahdollisuudet osallistua aktiivisesti paikallisyhteisön elämään. Erityisesti on edistettävä nuorten osallistumista, koska he liikkuvat muita enemmän EU:n alueella.

39.

suosittelee, että Euroopan komissio korostaa EU:n kansalaisuuteen liittyviä näkökohtia myös liittymistä valmistelevan tukivälineen yhteydessä, jotta EU:n tulevilla kansalaisilla olisi tietoa asiasta ja he tuntisivat oikeutensa ja velvollisuutensa.

40.

korostaa vapaaehtoistyön tärkeyttä osallistumisen ja aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä sekä tarvetta tukea tätä toimintaa.

41.

pitää tarpeellisena vahvistaa EU:n tasolla aloitteita, joille tuetaan sosiaalista kansalaisuutta, sillä sosiaalisten oikeuksien saanti liittyy syrjivän profiloinnin kriteereihin ja vaatimuksiin. Syrjivä profilointi on ristiriidassa sen kanssa, että unionin oikeuteen sisältyvää tasa-arvon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on sovellettava muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka harjoittavat liikkumisen vapauttaan, mutta myös EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisiin, joita Euroopan unionin oikeus samoin suojelee.

42.

kehottaa komissiota ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset kansalaisia lähinnä olevina tahoina mukaan toimiin, joita on määrä toteuttaa terveydenhuollon rajatylittävän saannin helpottamiseksi ja sellaisten pilottihankkeiden käynnistämiseksi, joissa unionin kansalaisten terveystietoja asetetaan turvatusti saataville verkkoon.

43.

toivoo, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan mukaan toimiin, joita komissio aikoo toteuttaa kansalaisille suunnattujen tiedotuspalvelujen parantamiseksi eli sellaisen uuden sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän kehittämiseksi, jolla vähennetään sosiaaliturvaan liittyvien tietojen vaihdossa ilmeneviä viivästyksiä ja vaikeuksia.

44.

toivoo, että paikallis- ja alueviranomaiset otetaan mukaan uusiin toimiin, joita on määrä toteuttaa EU:n kansalaisten ja heidän kolmansista maista peräisin olevien perheenjäsentensä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi ja joilla edistetään syrjimättömyyttä sekä hyvien käytäntöjen ja EU:n sääntöjen tuntemusta jakamalla EU:n kansalaisille laajemmin tietoa heidän liikkumisvapaudestaan.

45.

toteaa, että erot direktiivin 2004/38/EY saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä voivat vaikeuttaa kansalaisten perusoikeuksien tehokasta harjoittamista.

46.

katsoo, että täysi liikkumisen vapaus ja kansalaisten oikeus aktiiviseen poliittiseen toimintaan ovat unionin kansalaisuuden perustekijöitä.

47.

kannattaa toimia, joiden avulla pyritään takaamaan EU:n ulkopuolisista maista lähtöisin oleville, unionin alueella laillisesti oleskeleville henkilöille mahdollisuus osallistua paikkakuntansa elämään oleskelun kestosta riippuen. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten oikeus osallistua politiikkaan on myös vahvistettu eurooppalaisessa yleissopimuksessa ulkomaalaisten osallistumisesta paikallistason yhteiskuntaelämään.

48.

kehottaa komissiota ryhtymään erityisiin toimiin, jotta unionin kansalaisille tunnustettu oikeus osallistua vakituisen asuinvaltionsa kunnallisvaaleihin ja Euroopan parlamentin vaaleihin toteutuisi käytännössä.

49.

korostaa tarvetta taata unionin kansalaisille täydet tiedonsaantioikeudet jäsenvaltioissa, sillä se on välttämätön edellytys aktiivisen poliittisen toiminnan harjoittamiselle.

50.

korostaa tarvetta toteuttaa paikallis- ja aluetasolla hallinnon yksinkertaistamistoimia, joiden ansiosta unionin kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ja erityisesti vapaa liikkuvuus voivat toteutua käytännössä ja joiden avulla voidaan poistaa kaikki painostuskäytännöt tai muut nykyiset syrjinnän muodot, joiden seurauksena EU:n kansalaisia kohdellaan toisistaan poikkeavilla tavoilla erityisesti oleskeluoikeuksia myönnettäessä. Lisäksi paikallis- ja alueviranomaisten olisi kyettävä löytämään toimivia ratkaisuja kohtaamiinsa ongelmiin.

51.

korostaa tarvetta kehittää unionin jäsenvaltioiden viranomaisten välistä sähköisten tietojen vaihtoa sekä niiden välittämistä kansalaisille, jotta vapaan liikkuvuuden harjoittaminen olisi helpompaa.

52.

tähdentää tarvetta käyttää hallinnollisia yksinkertaistamisvälineitä erityisesti rajatylittävän yhteistyön alalla, sillä kansalaiset kohtaavat tällä alalla eniten vaikeuksia yrittäessään käyttää oikeuksiaan.

53.

katsoo, että olisi tarkoituksenmukaista tukea erilaisia alueellisen yhteistyön muotoja sellaisten hankkeiden ja toimien toteuttamisessa, joilla pyritään mahdollistamaan unionin kansalaisuuden toteutuminen ja jotka voivat auttaa vähentämään hallinnollisia ja byrokraattisia esteitä ja kustannuksia muun muassa levittämällä erilaisia parhaita toimintatapoja rajatylittävien palvelujen eli esimerkiksi terveydenhuollon ja monikielisyyden alalla.

54.

pitää välttämättömänä toimivaltaisten viranomaisten välisen hallinnollisen yhteistyön ja hyviä toimintatapoja koskevan tietojenvaihdon tehostamista ja parantamista kiireellisesti, jotta unionin kansalaiset voisivat vapaasti harjoittaa oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan.

55.

korostaa jälleen kaikkien hallintotasojen vastuuta oikeuksiin perustuvan kulttuurin luomisesta. Sitä varten on parannettava kansalaisten tietoisuutta oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

56.

korostaa yhteisen toiminnan tärkeyttä kansalaisten oikeuksien ja velvollisuuksien edistämisessä. Yhteisen toiminnan on oltava kiinteä osa Euroopan komission tiedotus- ja viestintäpolitiikkaa.

57.

sitoutuu kannustamaan paikallis- ja alueviranomaisia tuomaan Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuoden 2011 yhteydessä oman merkittävän ja arvokkaan panoksensa työhön toteuttamalla runsaasti aktiiviseen kansalaisuuteen perustuvia aloitteita.

58.

tukee Euroopan komission aikomusta nimetä vuosi 2013 Euroopan kansalaisten vuodeksi. Tukeakseen aloitetta komitea harkitsee muun muassa mahdollisuutta sisällyttää tähän aihepiiriin liittyviä kysymyksiä Open Days -tapahtumaan.

59.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset edustavat hallintotasoja, joilla voidaan toteuttaa unionin kansalaisuutta käsitteleviä valistuskampanjoita niin kouluikäisille kuin aikuisille sekä erityisesti niille, jotka haluavat saada jäsenvaltion kansalaisuuden.

60.

pitää tarpeellisena edistää sellaisille maahanmuuttajille suunnattuja tiedotus- ja valistustoimia, jotka haluavat saada jäsenvaltion kansalaisuuden ja joista tulee sitä kautta myös unionin kansalaisia.

61.

pitää tarpeellisena järjestää unionin kansalaisuutta käsitteleviä valistuskampanjoita julkisen hallinnon toimijoille niin EU:ssa kuin kansallisella, paikallisella ja alueellisella tasolla.

62.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan unionin kansalaisuuden sisällyttämistä opetusohjelmiin ja edistämään aikuisille suunnattuja kansalaisuutta käsitteleviä koulutuksia muun muassa tiedotusvälineiden ja tieto- ja viestintätekniikan avulla.

63.

korostaa ”kulttuuripääkaupunki”-tapahtuman merkitystä eurooppalaisen identiteetin ja unionin kansalaisuuden edistämisessä.

64.

kehottaa komissiota levittämään ja tukemaan toimintaa ja hankkeita, joilla lisätään unionin kansalaisuuden tuntemusta ja tunnetuksi tekemistä niissä maissa, joista on tullut unionin jäseniä viime vuosina ja jotka ovat hakeneet unionin jäsenyyttä, erityisesti tekemällä yhteistyötä maiden alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa.

65.

kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin oppimiseen liittyvää liikkuvuutta edelleen haittaavien hallintoon, lainsäädäntöön, tiedotukseen, motivaatioon ja kielitaitoon kytkeytyvien esteiden poistamiseksi ja laatimaan niiden ylittämiseksi ja nuorten rajatylittävän liikkuvuuden edistämiseksi strategioita, joihin voivat osallistua julkiset toimielimet, kansalaisyhteiskunta, yritykset ja muut asianosaiset.

66.

jatkona Euroopan komission ilmaisemalle kiinnostukselle harkitsee joustavan ja epävirallisen foorumin perustamista edistämään Euroopan komission, alueiden komitean ja paikallis- ja alueviranomaisten kansallisten järjestöjen välistä yhteistyötä. Sen tavoitteena on helpottaa ja tukea unionin kansalaisuudesta käytävää keskustelua, määrittää paikallisviranomaisten tarpeet ja vaikeudet unionin kansalaisten oikeuksien täytäntöönpanossa sekä kannustaa vaihtamaan kokemuksia ja esimerkkejä hyvistä toimintatavoista. Samalla se edistäisi unionin aktiivista kansalaisuutta. Lisäksi komitea kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan mahdollisuutta myöntää tälle aloitteelle asianmukaista tukea toteutettavuustutkimuksen muodossa.

7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/9

—

muistuttaa, että EU:n talousarvion tulee olla uskottava, yli prosentti EU:n bktl:sta, jotta saavutetaan unionin keskeiset tavoitteet eri alueiden erityistarpeiden mukaisesti ja tehdään oikeutta Lissabonin sopimukseen perustuville uusille valtuuksille.

—

on täysin samaa mieltä Eurooppa 2020 -strategian merkityksestä, mutta painottaa, ettei strategialle osoitetun aseman pidä kuitenkaan johtaa perussopimuksissa asetettujen muiden tavoitteiden eikä varsinkaan sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden väheksymiseen.

—

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on omaksunut komitean ehdotuksen pidentää monivuotisen rahoituskehyksen kautta kymmeneen vuoteen niin, että toteutetaan todellinen väliarviointi (”5 + 5”). Väliarvioinnin yhteydessä on rajattava eri painopisteisiin osoitettavissa olevan rahoituksen määrää sen varmistamiseksi, että kyseessä on todellakin edelleen yksi kymmenvuotinen ohjelma eikä kaksi viisivuotisohjelmaa.

—

katsoo, että on varmistettava talousarvion joustavuus, jotta yhtäältä voidaan toteuttaa strateginen uudelleenkohdentaminen väliarvioinnin yhteydessä ”tarkistusvarauksen” avulla sekä toisaalta vastata ennakoimattomiin ja poikkeuksellisiin tapahtumiin ”joustavuutta ja Euroopan etua koskevan varauksen” avulla ja pyrkiä samalla tehostamaan EU:n varojen käyttöä.

—

vastustaa jyrkästi ehdotusta, jonka mukaan kasvu- ja vakaussopimusta rikkovaa jäsenvaltiota rangaistaan jäädyttämällä sille koheesiopolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan ja kalastuspolitiikan puitteissa annettava rahoitus, sillä alueviranomaisia ei voida pitää vastuullisina siitä, että kansalliset elimet eivät kykene täyttämään makrotaloudellisia kriteereitä tai panemaan EU:n lainsäädäntöä asianmukaisesti täytäntöön.

—

yhtyy komission kantaan siitä, että koheesiopolitiikkaa tarvitaan myös tulevaisuudessa koko unionissa, ja antaa tukensa ehdotukselle yhteisiksi strategisiksi puitteiksi, jotka kattavat rakennerahastot ja muut aluekehitysrahastot. Komitea katsoo näin ollen, että budjettikohtien mahdollisen rakenteen tulisi auttaa erityisesti kokoamaan kaikki yhteistä strategista kehystä vastaavat rahastot saman osaston alle.

—

katsoo, että talousarvion nykyisestä rakenteesta tulisi luopua, ja suosittaa, että uusi rakenne mahdollistaisi tehtävienjaon esittämisen monitasoisen hallinnon lähestymistavan pohjalta, eikä pidä tarpeellisena supistaa otsakkeiden määrä kolmeen pääotsakkeeseen.

—

pitää erittäin tärkeänä mahdollisuutta ottaa käyttöön eurooppalaisia obligaatiolainoja hankkeita varten (EU project bonds) ja on vakuuttunut siitä, että olemassa olevien omien varojen kasvattamisella ja/tai uusien omien varojen käyttöönotolla tulisi pitkällä aikavälillä pyrkiä korvaamaan kansalliset maksut EU:n talousarvioon.

Esittelijät

:

Mercedes BRESSO (IT, PSE), Piemonten aluevaltuuston jäsen

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO (ES, PPE), Murcian aluevaltuuston puheenjohtaja

Viiteasiakirja

:

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja kansallisille parlamenteille – EU:n talousarvion kokonaistarkastelu

KOM(2010) 700 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti EU:n talousarvion kokonaistarkastelua käsittelevään komission tiedonantoon, sillä siinä esitetään kokonaisvaltainen näkemys uudistuksesta, joka kattaa sekä meno- että tulopuolen ja pyrkii aikaansaamaan todellisen muutoksen.

2.

vahvistaa ja syventää huhtikuussa 2008 annetussa aiemmassa lausunnossaan (1) muotoiltuja kantoja ja ehdotuksia ja muistuttaa näin ollen seuraavista näkökohdista:

3.

katsoo, että vuosien kokemukset unionin talousarvion ja erityisesti koheesiopolitiikan täytäntöönpanosta ovat osoittaneet, että koska nimenomaan alueet tai paikallishallinnot ovat lähimpänä kansalaisia, ne tuntevat parhaiten EU:n alueiden tarpeet ja vastaavat niihin välittömämmin. Siksi Euroopan unioni painottaa kaikissa yhteyksissä monitasoisen hallintoprosessin merkitystä EU:n talousarvion varojen entistä paremman käytön varmistamiseksi, koska EU:n mielestä se on tehokas väline, jota voidaan soveltaa kaikkeen unionin politiikkaan toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen.

4.

pahoittelee että, alue- ja paikallisviranomaisten rahoitusosuudesta ja yhä aktiivisemmasta osallistumisesta huolimatta monitasoinen hallinto ei näyttäydy lopullisille edunsaajille selkeänä, kun kyse on kaikista julkisista menoista EU:ssa. Komitea pyytää komissiota viipymättä selkiyttämään kaikille sidosryhmille julkisen rahoituksen nykytilaa Euroopan unionissa sekä ottamaan käyttöön budjettirakenteen, joka sopii entistä paremmin yhteen monitasoisen hallinnon kanssa.

5.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan ”meno-osuuksien olisi vastattava EU:n politiikan keskeisten tavoitteiden painoarvoja”. Komitea päättelee tämän pohjalta, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden käsitteet ja esimerkiksi horisontaalisen sosiaalilausekkeen huomioon ottaminen talousarviossa on asetettava tärkeysjärjestyksessä erittäin korkealle.

6.

ehdottaa, että seuraavien ohjelmien nopeaa käynnistämistä helpotetaan varmistamalla niiden toimintaa koskevien perussääntöjen tietynasteinen jatkuvuus ja että kaikkia lainsäädäntö- ja sääntelytoimia aikaistetaan mahdollisuuksien mukaan huomattavasti yksinkertaistamista silmällä pitäen.

7.

katsoo, että alueiden komitean on tarpeellista ja hyödyllistä antaa panoksensa EU:n vuosittaisista toimielinten välisistä talousarviomenettelyistä ja talousarvion täytäntöönpanosta käytävään keskusteluun, jotta käsittely olisi johdonmukaista monella tasolla tapahtuvaan keskusteluun perustuvan hyvän hallintotavan periaatteen kanssa. Komitean panoksessa voitaisiin esittää alue- ja paikallisviranomaisten näkemys niistä EU:n budjettikohdista, joiden pääasiallisia edunsaajia kyseiset viranomaiset ovat.

8.

on sitä mieltä, että lisäarvon käsitteellä viitataan EU:n talousarvion toteuttamisen koko Euroopan unionissa synnyttämään vipu- tai kerrannaisvaikutukseen, ja katsoo näin ollen, ettei kyseinen käsite ole ymmärrettävissä yksinomaan kirjanpidollisessa mielessä eikä se koske vain julkistalouksia. Myös lisäarvo, jota unionin talousarvio tuo yksityisille taloustoimijoille ja kuluttajille ja jota unionin määrärahat tuovat hallinnolle, olisi otettava huomioon. Lisäksi AK katsoo, että EU:n talousarvion tuomaa lisäarvoa on arvioitava uudenlaisen kasvumallin pohjalta siten, että kasvua on mitataan bkt:tä täydentävin indikaattorein, jotka kuvaavat paremmin kunkin alueen kehitystasoa.

9.

kiinnittää huomiota komission sitoumukseen esittää ajantasainen analyysi kustannuksista, joita unionin tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämättä jättäminen aiheuttaa. Komitea kehottaa kuitenkin tekemään tämän hyvissä ajoin, jotta analyysillä voi olla vaikutusta uudesta rahoituskehyksestä käytävissä neuvotteluissa.

10.

muistuttaa, että EU:n talousarvion vipuvaikutus jäsentää perussopimuksessa asetettuihin EU:n strategisiin tavoitteisiin, kuten koheesiopolitiikkaan, sekä Eurooppa 2020 -strategian kaltaisiin unionin strategioihin osoitettujen resurssien käyttöönottamista, on institutionaalisten valmiuksien vahvistamisen kannalta ratkaiseva ja hyödyttää yhtenäismarkkinoilla kaikkia, sekä edistyneimpiä ja jälkeenjääneimpiä yksityisiä toimijoita että julkisviranomaisia.

11.

katsoo, että raskaita tai aineettomia investointeja (tutkimus, sosiaalinen osallisuus, koulutus jne.) koskevien EU:n toimien erottuvuuteen on pyrittävä kaikilla tasoilla poliittisista päätöksentekijöistä kansalaisiin ja lopullisiin edunsaajiin, ohjelmajohtajat mukaan luettuina. Siihen voidaan päästä erilaisin joustavin ja tilanteisiin mukautetuin menetelmin suhteettoman hallinnollisen taakan välttämiseksi, ja siinä tulisi hyödyntää lukuisia nykyisiä hyviä käytänteitä kunkin alueen mahdollisuuksien pohjalta.

12.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ”EU:ssa saadaan mittakaavaetuja” ja että ”EU:n rahoituksella voidaan myös kattaa sellaisia tarpeita, joita ei kansallista politiikkaa koskevassa päätöksenteossa ole sen luonteen vuoksi otettu huomioon. Tällaisiin kuuluvat etenkin valtioiden rajat ylittävät tarpeet infrastruktuurin, liikkumisen, alueellisen yhteenkuuluvuuden ja EU:n tutkimusyhteistyön kaltaisilla aloilla”.

13.

painottaa tarvetta kehittää alueita varten dynaaminen ja pysyvä viestintästrategia EU:n talousarvion tavoitteista ja saavutuksista ja ilmoittaa tässä tarkoituksessa olevansa valmis laatimaan hajautetun toimintasuunnitelman.

14.

toteaa, että jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten ja unionin kansalaisten yhteisvastuu ei ole ainoastaan poliittinen tavoite, joka kulkee käsi kädessä eurooppalaisten arvojen kanssa, vaan myös taloudellisen tehokkuuden osatekijä koko EU:ssa. Yhteisvastuun harjoittaminen onkin nähtävä kustannuksen sijasta pikemmin investointina, jonka avulla EU kykenee vastaamaan nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.

15.

on täysin samaa mieltä Eurooppa 2020 -strategian merkityksestä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun kannalta ja korostaa komission tavoin, että sen onnistuminen edellyttää ”kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä EU:n, kansallisen ja alueellisen tason välillä” sekä paikallisyhteisöjen kanssa. Komitea painottaa, ettei Eurooppa 2020 -strategialle osoitetun aseman pidä kuitenkaan johtaa perussopimuksissa asetettujen muiden tavoitteiden eikä varsinkaan sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden väheksymiseen.

16.

odottaa ehdotusta monivuotiseksi rahoituskehykseksi ottaakseen yksityiskohtaisesti kantaa menoihin, mutta esittää jo tässä seuraavat periaatteelliset huomiot:

17.

korostaa, että EU:n tämänhetkiset tutkimusmäärärahat, joiden osuus julkiseen tutkimukseen osoitetuista varoista Euroopassa on vain 4 prosenttia, ovat liian pienet. Komitean mielestä onkin välttämätöntä huolehtia siitä, että kansalliset ja alueelliset ohjelmat ja EU:n tutkimuksen puiteohjelma täydentävät toisiaan nykyistä paremmin, jotta saavutetaan mittakaavaetuja ja laaja-alaisia vaikutuksia.

18.

ei yhdy Euroopan komission väitteeseen, jonka mukaan Eurooppa olisi sellaisten ”ennennäkemättömien yhteiskunnallisten haasteiden edessä”, joihin se ”voi vastata – – vain varmistamalla merkittävien tieteellisten ja teknologisten läpimurtojen saavuttamisen”, sillä kyseisenlaisessa päättelyssä aliarvioidaan poliittisten organisaatioiden, instituutioiden ja kansalaisten kyky uudistaa yhteiskuntia turvautumatta välttämättä tieteellisiin ja teknologisiin ratkaisuihin. Komitea katsoo kuitenkin, että innovointi auttaa ratkaisemaan tärkeimpiä yhteiskunnallisia haasteitamme. Se yhtyy sen vuoksi täysin 4. helmikuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston näkemykseen, jonka mukaan Euroopan asiantuntemus ja resurssit on otettava käyttöön johdonmukaisella tavalla, ja synergioita EU:n ja jäsenvaltioiden välillä on edistettävä sen varmistamiseksi, että yhteiskunnallisesti hyödylliset innovaatiot pääsevät markkinoille nopeammin. Komitea korostaa tässä yhteydessä mahdollisuuksia, joita julkisia hankintoja säätelevien direktiivien tarkistus tarjoaisi sosiaalisen ja ekologisen innovoinnin lisäämistä ajatellen.

19.

katsoo, että innovoinnin tukeminen on ratkaisevan tärkeää Euroopan talouden muuttamiseksi ja että ”innovaatiounioni”-lippulaivahankkeen on rohkaistava jäsenvaltioita erityisesti tukemaan perusasteen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien uudenaikaistamista kaikilla tasoilla, myös työpaikoilla, koska kunkin alan edistys riippuu ennen kaikkea alan henkisen pääoman kehityksestä. Komitea on tyytyväinen siihen, että lippulaivahankkeessa muotoillaan lähtökohtaisesti toteuttamiskelpoinen poliittinen lähestymistapa, määritellään oikeutetusti laaja innovaatiokäsite, käsitellään perusteellisesti yhteiskuntamme suuria haasteita ja otetaan huomioon uudet avainteknologiat. Lisäksi komitea kannattaa komission ehdotusta kehittää tutkimus- ja innovaatiokapasiteettia EU:ssa ja laatia alueellisia älykkään erikoistumisen strategioita muun muassa EAKR:n rahoittamien teknisen avun ohjelmien avulla. Komitea muistuttaa niin ikään, että nämä strategiat on määritettävä yhteistuumin kaikkien osapuolten ja erityisesti paikallis- ja aluetasolla toimivien yritysten kanssa, jotta vältetään sellaisten ohjailevien mallien määrääminen, jotka eivät vastaa todellisuutta eivätkä paikallis- ja alueviranomaisten potentiaalia tai jotka saattaisivat aiheuttaa taloudellista ja hallinnollista rasitusta.

20.

pitää tervetulleena, että komissio on ottanut tiedonannossaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan panoksen innovaatioiden alalla ja tunnustanut ne merkittäviksi toimijoiksi. Tämän tulisi näkyä EU:n talousarviossa asianmukaisesti rahoitetun tutkimuksen puiteohjelman muodossa. EU:n talousarviota tulisi käyttää synergian ja täydentävyyden lisäämiseen tutkimusta ja innovointia tukevien EU:n eri rahoitusohjelmien välillä, jotta voidaan taata määrärahojen tehokas käyttö ja myös Euroopan köyhempien alueiden tutkimusvalmiuksien parantamisen priorisointi. On myös välttämättä ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta saatavilla olisi enemmän ja entistä täsmällisempää tietoa alueellisesta osallistumisesta puiteohjelmiin ja muihin tutkimusta ja innovaatiota koskeviin EU:n rahoitusohjelmiin, jotta parannettaisiin paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuuksia vertailla suorituskykyään EU:n tasolla ja jotta suorituskyvyn rakenteelliset heikkoudet pystyttäisiin täsmällisesti määrittämään.

21.

katsoo, että nykyisiä uusia teknologioita, jotka ovat saaneet tutkimukseen ja kehitykseen suunnattua rahoitusta ja jotka ovat käyttökelpoisia, tulisi hyödyntää täysimittaisesti.

22.

katsoo, että liikenne-, viestintä- ja energiaverkkojen strategisten kansainvälisten väylien rajanylittävien pullonkaulojen poistaminen tarjoaa yhteiskunnallisesti erittäin hyödyllisen lisäarvon, joka vastaa EU:n uutta kasvuun perustuvaa lähestymistapaa. Tarpeiden mukaisen korkealaatuisen infrastruktuurin rakentamisen ja merkittävien ongelmakohtien poistamisen tulisi lähtökohtaisesti tapahtua EU:n taloudellista kilpailukykyä sekä myös tasapuolista ja kestävää kehitystä ajatellen.

23.

tähdentää, että tulevaisuuden infrastruktuurien rahoittaminen on välttämätöntä kahdesta yhtä merkittävästä syystä: jotta voidaan lisätä EU:n sisäistä liikkuvuutta ja yhteenkuuluvuutta ja jotta voidaan lisätä EU:n kilpailukykyä kolmansiin maihin verrattuna, kuten komissio aivan oikein korostaa. Komitea suosittaa etenemään loogisesti tekemällä ensin poliittiset päätökset infrastruktuurihankkeista ja sopimalla sen jälkeen niihin liittyvistä välineistä ja rahoitusjärjestelyistä.

24.

toistaa suhtautuvansa kielteisesti sellaisen yhden yhtenäisen rahaston luomiseen, johon koottaisiin mm. koheesiopolitiikan resursseista alkaen kaikki EU:n rahoitusvälineet, joista tuetaan liikenteen infrastruktuureja. Varojen siirtäminen saattaisi pienentää liikennepolitiikan määrärahojen nettomäärää, ja lisäksi liikennehankkeiden nivominen alueellisiin kehittämisstrategioihin voisi vaarantua.

25.

ei kannata mahdollisuutta luoda laaja-alaisia kohdennettuja rahastoja, joista tuetaan energia- ja ilmastoalan investointien toteuttamista, vaan pitää parempana sitä, että kyseiset poliittiset painopisteet asetetaan etusijalle asiaankuuluvien politiikanalojen puitteissa ja sisällytetään näihin politiikkoihin entistä paremmin, jolloin kaikki hallintotasot käsittävän hallinnoinnin avulla varmistettaisiin unionin toiminnan tehokkuus ja erottuvuus. Tässä yhteydessä voitaisiin kuitenkin käyttää Euroopan investointipankin luomia erityisiä joukkovelkakirjoja kansainvälisiin tai rajatylittäviin hankkeisiin, saastuttamattomaan energiantuotantoon ja energiatehokkuuden edistämiseen osana energiavarmuuden ja ilmastonmuutoksen lieventämisen tavoitteita.

26.

tunnustaa lisäarvon, joka tällä yhdellä ainoista yhteisistä EU-politiikoista on, ja suhtautuu myönteisesti suunnitelmaan hillitä yhteisen maatalouspolitiikan menoja suuntaamalla sitä entistä enemmän sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteeseen (myös tuotannon osalta), ympäristöystävälliseen kasvuun sekä entistä parempaan synergiaan EU:n muiden politiikkojen kanssa.

27.

korostaa jälleen kerran yhteisen maatalouspolitiikan merkitystä pyrittäessä säilyttämään maaseutualueiden rakenteet koko EU:ssa ja edistettäessä siten laajempaa sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta. Komitea muistuttaa YMP:n arvosta myös laajemmin yhteiskunnan kannalta, sillä YMP tukee osaltaan laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoa, maisemanhoitoa EU:ssa sekä pyrkimyksiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja sen vaikutusten hillitsemiseksi, ja painottaa, että YPM voi edistää omalta osaltaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista tuntuvasti.

28.

katsoo, että YMP tarvitsee tehokkaan ensimmäisen ja toisen pilarin, jotta voidaan selvitä haasteista, jotka syntyvät laadukkaiden elintarvikkeiden kilpailukykyisen eurooppalaisen tuotannon ja ympäristöön, ilmastoon, vesitalouteen sekä biologiseen monimuotoisuuteen ja tärkeiden maaseutualueiden säilyttämiseen kohdistuvien yhteiskunnallisten vaatimusten ristipaineessa. Komitea tunnustaa, että YMP:n uudistuksia on jatkettava ja että talousarviossa tulee olla riittävästi varoja, jotta resursseja voidaan käyttää EU:n muihin painopistealoihin. Komitea muistuttaa kuitenkin, että tällaiset uudistukset tulee toteuttaa vähitellen ja niillä tulee pyrkiä järjestelmään, jossa suoria tukia ja toisen pilarin (maaseudun kehittäminen) määrärahoja jaetaan entistä oikeudenmukaisemmin koko EU:n alueella ja jäsenvaltioiden kesken. Etenkin yksinkertaistamisen ja tehokkuuden tulee olla uudistuksen seuraavan vaiheen keskeisiä painopisteitä.

29.

on tyytyväinen komission analyysiin koheesiopolitiikan vaikutuksista EU:n talouteen sekä siihen, että komissio tuo esiin merkittävät kumulatiiviset vaikutukset jäsenvaltioiden bkt:isiin. Komitea katsoo, että koheesiopolitiikka on yksi menestyksekkäimmistä välineistä heikompien alueiden solidaariseksi tukemiseksi ja että se edistää kasvun ja hyvinvoinnin luomista koko Euroopassa muun muassa kauppavaihdon ja viennin ansiosta.

30.

yhtyy komission kantaan siitä, että koheesiopolitiikkaa tarvitaan myös tulevaisuudessa koko unionissa ja siis myös kaikilla alueilla, jotta voidaan edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja unionin harmonista kehitystä kokonaisuutena älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun avulla. Komitea korostaa kuitenkin, että tulevaa koheesiopolitiikkaa suunniteltaessa on tehtävä merkittäviä investointeja vähiten kehittyneiden alueiden infrastruktuuriin. Siksi myös tulevaisuudessa tulisi varata huomattava osa EU:n määrärahoista vähiten kehittyneille alueille niiden kehityksen nopeuttamiseksi sekä kehitystä haittaavien ongelmakohtien poistamiseksi.

31.

antaa tukensa ehdotukselle yhteisiksi strategisiksi puitteiksi, jotka kattavat rakennerahastot ja muut aluekehitysrahastot, kuten maaseuturahaston ja kalatalousrahaston, ja katsoo, että tällaiset yksinkertaistamistoimet voitaisiin tulevaisuudessa ulottaa koskemaan myös muita rahastoja. Komitea kannattaa kehittämis- ja investointikumppanuussopimusten käsitettä. Se kuvastaa talousarvion kannalta alueellisia sopimuksia, joita komitea edistää kansallisia uudistusohjelmia silmällä pitäen. Näitä sopimuksia tulee kehittää monitasoisen hallinnon periaatteiden mukaisesti yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa eikä pelkästään jäsenvaltioiden ja komission kesken, kuten viidennessä koheesiokertomuksessa ehdotetaan. Komitea kannattaa ajatusta ulottaa koheesiopolitiikan hallinto muihin politiikkoihin, sillä se katsoo, että kokemus on osoittanut kyseisen menetelmän olevan kaikkein toimivin ja tehokkain.

32.

toivoo, että alueellinen, erityisesti maaseutualueita, merellisiä alueita ja syrjäisimpiä alueita koskeva ulottuvuus saa ansaitsemansa sijan tulevassa koheesiopolitiikassa ja että EAKR:n, ESR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tukemat alueelliset kehitysohjelmat nivotaan paremmin toisiinsa ja niiden välille syntyy nykyistä enemmän yhteisvaikutusta.

33.

katsoo, että julkisen sektorin institutionaaliset ja taloudelliset valmiudet valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ovat olennaisia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi ja että koheesiopolitiikalla tulee jatkossakin olla keskeinen rooli niiden vahvistamisessa. Komitea pyytää myös selvennystä EU:n eri rahoitusohjelmiin kuuluvien, seitsemän lippulaivahankkeen puitteissa ehdotettujen toimien rahoituksesta.

34.

on tyytyväinen aikomukseen lisätä ESR:n huomioarvoa ja laajentaa sen soveltamisalaa niin, että keskitytään aiempaa enemmän sosiaaliseen osallisuuteen. Komitea muistuttaa kannattavansa sitä, että ESR säilyy osana koheesiopolitiikkaa. Komitea korostaa, että ESR:n erottuvuutta ja sen toimien tehokkuutta ei voida taata muuten kuin omaksumalla yhdennetty lähestymistapa henkiseen pääomaan, perusrakenteisiin, tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioon tehtäviin investointeihin nähden.

35.

on erittäin tyytyväinen siihen, että komissio kiinnittää erityistä huomiota uusien yritysten, etenkin pk-yritysten, tukemiseen, sillä niillä on keskeinen rooli pyrittäessä parantamaan EU:n kilpailukykyä. Komitea kehottaa sen vuoksi ottamaan pk-yritysten kannalta myönteiset politiikat entistä näkyvämmin huomioon EU:n koko talousarviossa ja panostamaan eritoten naisyrittäjien tukemiseen.

36.

katsoo, että on varmistettava varojen entistä tehokkaampi käyttö, mutta ei kannata ajatusta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin perustuvasta suoritusvarauksesta.

37.

Komitea ehdottaa lisäksi, että rakennerahastoja varten otetaan käyttöön erityinen varoitusjärjestelmä kaikilla alueilla. Järjestelmä perustuisi nykyiseen menettelyyn, jossa komissio antaa hallintovirkamiehille neuvontaa varainkäyttöasteesta ja määrärahat voidaan vapauttaa, jos varainkäyttö ja tulokset eivät vastaa asetettuja tavoitteita.

38.

katsoo myös, että varoitusjärjestelmän puitteissa vuosittain yksilöidyt varat, jotka uhkaavat jäädä käyttämättä alueiden ja hallintoviranomaisten kohtaamien ongelmien vuoksi, tulee vastaisuudessa siirtää yleiseen talousarvioon ja ohjata ”joustavuutta ja Euroopan etua koskevaan varaukseen”. Näin estettäisiin jäsenvaltioita harjoittamasta erityisesti sitä nykyistä käytäntöä, että hankkeiden osarahoitusosuuksia jarrutetaan, jotta käyttämättä jääneet varat myöhemmin voidaan saada takaisin.

39.

kehottaa integroimaan Euroopan globalisaatiorahaston EU:n talousarvioon erityisesti resurssien mobilisoimisen nopeuttamista silmällä pitäen. Tämä edistäisi myös Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista, lisäisi työllisyyttä ja vähentäisi työttömyyttä ja työmarkkinoilta syrjäytymistä, parantaisi työpaikkojen laatua, tuottavuutta ja vetovoimaa sekä vahvistaisi sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

40.

suhtautuu myönteisesti siihen, että avustusten ohella tarkastellaan muita EU:n tukimahdollisuuksia kuitenkin noudattaen täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta ja ainoastaan tapauskohtaisesti menotyyppien ja edunsaajien taloudellisen tilanteen pohjalta. Rahoitusjärjestelyjä tulisi pitää pikemminkin avustuksia täydentävinä arvokkaina lisävälineinä kuin korvaavina välineinä.

41.

painottaa kuitenkin, että uusia rahoitusvälineitä kehitettäessä ja niiden lukumäärää lisättäessä on aiheellista noudattaa varovaisuutta. Komitea katsoo kriisin osoittaneen, että tarvitaan EU-tason sääntelyä, jonka puuttuminen on toisinaan vaarantanut julkisen talouden budjettitasapainon paikallis- ja aluetasolla. Komitea tähdentää, että kansalaisille on voitava olla tilivelvollinen ja ettei reaalitaloudesta pidä etääntyä liiaksi.

42.

Komitea kannattaa lisäksi vaatimusta Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Euroopan unionin talousarvion välisen suhteen luomisesta, jotta varmistettaisiin, ettei Euroopan rahoituksenvakautusmekanismia vuoden 2013 jälkeen enää rahoitettaisi yksinomaan käyttämättä jääneistä varoista hallitustenväliseltä pohjalta, vaan siihen ryhdyttäisiin soveltamaan Lissabonin sopimuksen mukaisia talousarviomekanismeja EU:n sisäisen yhteisvastuun periaatteiden mukaisesti.

43.

kiinnittää huomiota tarpeeseen parantaa alue- ja paikallisviranomaisten valmiuksia tulosten aikaansaamiseksi erityisesti, kun otetaan käyttöön uusia rahoitusmekanismeja (Euroopan investointipankki, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, eurooppalaiset obligaatiolainat hankkeita varten [EU project bonds]), jotka edellyttävät korkeatasoista asiantuntemusta.

44.

kannustaa Euroopan komissiota tarkastelemaan sellaisten kansalaisobligaatioiden (kansalaisten merkitsemät paikalliskehitykseen tarkoitetut paikalliset lainat) toteutettavuutta, joilla kansalaiset voisivat investoida omien kuntiensa tai alueidensa kehittämiseen, jolloin investointeja käytettäisiin tärkeiden infrastruktuurien luomiseen ja energiahankkeiden rahoittamiseen useiden vuosien ajan.

45.

kannustaa kuitenkin komissiota osoittamaan kunnianhimoa ja hyödyntämään tehokkaasti vipuvaikutusta, joka paikallis- ja alueviranomaisten sitoutumiseen voi liittyä poliittisia painopisteitä ajatellen. Komitea painottaa paikallis- ja aluetason julkisen talouden kerrannaisvaikutusta myös yksityisten kumppanien osalta sekä yhdistävää roolia, joka EU:lla voi olla.

46.

pitää erittäin tärkeänä mahdollisuutta ottaa käyttöön eurooppalaisia obligaatiolainoja hankkeita varten (EU project bonds) sellaisten suurten projektien rahoittamiseksi, joiden taloudelliset vaikutukset näkyvät keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Kyseinen mekanismi voi lisätä EU:n toimien erottuvuutta, mutta ennen kaikkea niiden tehokkuutta. Sillä voi olla merkittävä myönteinen vipuvaikutus sisämarkkinoiden dynamiikkaan, ja se voi osaltaan vahvistaa alueellista yhteenkuuluvuutta. Se on selkeästi osa pyrkimystä järkiperäistää EU:n menoja ja keskittyä eurooppalaiseen lisäarvoon.

47.

on tyytyväinen julkiseen kuulemismenettelyyn, jonka komissio on käynnistänyt infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseen tarkoitetuista Eurooppa 2020 -joukkovelkakirjalainoista, ja katsoo, että tässä yhteydessä painopisteenä on pidettävä alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Komitea suhtautuu kuitenkin epäillen siihen, että EU:n joukkovelkakirjalainojen käyttö olisi rajattava koskemaan ainoastaan Euroopan laajuisia teknisiä infrastruktuurihankkeita, vaikka myös muut, alueelliset infrastruktuurihankkeet voivat tuoda Euroopan tason lisäarvoa. Komitea katsoo lisäksi, että EU:n joukkovelkakirjalainojen ja tukien yhteydet olisi selvitettävä ja että olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus käyttää uusia rahoitusvälineitä.

48.

kehottaa Euroopan komissiota tekemään yksityiskohtaisemman analyysin ehdotetusta euro-obligaatioiden liikkeellelaskemisesta. Kokoamalla yhteen julkista velkaa euro-obligaatiot antaisivat kaikille euroalueen valtioille mahdollisuuden lainata rahaa lähes matalimmalla markkinakorolla. Lisäksi ne rajoittaisivat valtionvelkaan kohdistuvaa keinottelua ja parantaisivat budjettipolitiikan koordinoinnin laatua.

49.

katsoo, että uskottava talousarvio on yksi vastaus nykyiseen talouskriisiin, sillä se edistäisi taloudellista, sosiaalista ja alueellista kehitystä.

50.

katsoo, että talousarvion nykyisestä rakenteesta tulisi luopua, ja suosittaa, että uusi rakenne olisi käytännöllinen, realistinen, avoin ja helppotajuinen, että se mahdollistaisi tehtävienjaon esittämisen monitasoisen hallinnon lähestymistavan pohjalta ja että menoeristä päätettäisiin sen mukaan, kuinka maksut suoritetaan ja politiikat toteutetaan käytännössä. Komitea ei pidä tarpeellisena supistaa otsakkeiden määrä kolmeen pääotsakkeeseen (sisäiset menot, ulkoiset menot ja hallintomenot). Tyytyminen muutamaan laajaan pääotsakkeeseen merkitsee korkeaa yhdistämisastetta ja siten vastaavaa tiedonmenetystä. Kattavat otsakkeet on jaettava mielekkäisiin alakategorioihin. Tämä ei lisäisi avoimuutta.

51.

katsoo, että vaikka Eurooppa 2020 -strategian kolme osatekijää (älykäs, kestävä ja osallistava kasvu) ja seitsemän lippulaiva-hanketta ovat poliittisen aloitteellisuuden keskeisiä kannustimia, niitä ei voida käyttää talousarvion rakenteen määrittelyyn. Koska mikään kolmesta osatekijästä ei voi yksinään kattaa tiettyjä politiikkoja, kuten koheesiopolitiikkaa tai YMP:tä, komission ehdottama rakenne johtaisi loputtomiin lehmänkauppoihin varoja kohdennettaessa ja hankkeita toteutettaessa.

52.

katsoo erityisesti, että talousarvion tulevaan rakenteeseen tulisi sisällyttää nimenomainen viittaus koheesiopolitiikkaan ja että siinä otettaisiin huomioon myös (taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen) yhteenkuuluvuuden osalta Lissabonin sopimuksen myötä vahvistunut oikeusperusta.

53.

katsoo näin ollen, että budjettikohtien mahdollisen rakenteen tulisi erityisesti auttaa kokoamaan kaikki yhteistä strategista kehystä vastaavat rahastot (eli EAKR, ESR, koheesiorahastot, maaseuturahasto ja EKTR) saman osaston alle. Rakenne voisi olla seuraavanlainen:

54.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on omaksunut komitean ehdotuksen pidentää monivuotisen rahoituskehyksen kautta kymmeneen vuoteen niin, että toteutetaan todellinen väliarviointi (”5 + 5”), sillä se on mahdollinen kompromissi vakauden, joustavuuden sekä EU:n julkisten menojen demokraattisen parlamentaarisen seurannan välillä. Väliarvioinnin yhteydessä on rajattava eri painopisteisiin osoitettavissa olevan rahoituksen määrää sen varmistamiseksi, että kyseessä on todellakin edelleen yksi kymmenvuotinen ohjelma eikä kaksi viisivuotisohjelmaa, koska tällainen tilanne olisi vähemmän toivottava kuin nykyiset, seitsemän vuoden pituiset ohjelmat.

55.

korostaa, että investointi- ja kehityspolitiikkoja, kuten koheesiopolitiikkaa, ei voida mukauttaa seitsemää vuotta lyhyempään jaksoon. Kauden pidentäminen kymmeneen vuoteen tarjoaa näin riittävän aikaperspektiivin ja vakauden sekä mahdollistaa käytännössä sellaisen joustavuuden väliarvioinnin yhteydessä, joka EU:n nykyiseltä talousarviolta puuttuu.

56.

Katsoo, että – kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen myötä käyttöön otetut uudet menettelyt ja uudet rahoitusvälineet – tarkistuksen merkityksellisyyttä lisäisi seuraavanlainen kaksitasoinen järjestely:

57.

katsoo, että on varmistettava talousarvion joustavuus, jotta voidaan yhtäältä toteuttaa strateginen uudelleenkohdentaminen väliarvioinnin yhteydessä ”tarkistusvarauksen” avulla sekä toisaalta vastata ennakoimattomiin ja poikkeuksellisiin tapahtumiin ”joustavuutta ja Euroopan etua koskevan varauksen” avulla ja pyrkiä samalla tehostamaan EU:n varojen käyttöä.

58.

on tyytyväinen komission ehdotuksiin, mutta painottaa, ettei joustavuutta pidä käyttää tekosyynä EU:n politiikkojen määrärahatarpeiden aliarvioimiseksi ja että pakollisen prosenttimäärän, joksi komissio ehdottaa viittä prosenttia, tulisi säilyä viitteellisenä, sillä joustovara riippuu määritelmällisesti poliittis-taloudellisten olosuhteiden mukaan vaihtelevista indikaattoreista.

59.

tähdentää, että ”joustavuutta ja Euroopan etua koskevaa varausta” ei tulisi missään tapauksessa käyttää tehokkaimmasta määrärahojen käytöstä palkitsemiseen, vaan lisäämään EU:n valmiuksia reagoida entistä nopeammin uusiin haasteisiin tai ennakoimattomiin äkillisiin muutoksiin, tukemaan uusia painopisteitä tai edistämään yhteistyötä ja kokeiluja unionin tasolla. Kyseistä varausta ei tulisi kohdistaa ennalta, vaan siihen olisi sovellettava budjettivallan käyttäjän erillisiä päätöksiä. Sen kautta voitaisiin palkita tiettyjen budjettikohtien puitteissa aikaansaadusta edistymisestä, jota arvioitaisiin vaikutusten ja tulosten perusteella.

60.

katsoo lisäksi, että joustavuuden on tarkoitettava EU:n talousarvion käyttämättömien varojen osalta sitä, että kyseiset varat voidaan kohdistaa jonkin hyvää hallintotapaa koskevan objektiivisen kriteerin perusteella uudelleen, eikä niitä tule missään tapauksessa käyttää muihin tarkoituksiin.

61.

katsoo, että komission suunnittelema mahdollisuus kohdentaa määrärahoja uudelleen sallimalla siirrot otsakkeiden välillä tiettynä vuonna on tarpeen, koska nykyinen järjestelmä on osoittautunut liian jäykäksi. On tutkittava mahdollisuutta yksinkertaistaa tällaisia monivuotisessa rahoituskehyksessä tapahtuvia siirtoja, mutta samalla on varmistettava moitteettoman varainhoidon periaatteen ja budjettikurin tiukka noudattaminen.

62.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen, että liikkumavarat, joita ei ole hyödynnetty, voidaan siirtää seuraavalle vuodelle, jotta vältetään niiden kohdentaminen uudelleen automaattisesti jäsenvaltioille, ja pitää tervetulleena vapautta käyttää otsakkeen monivuotisen kehyksen määrärahoja etu- tai takapainotteisesti.

63.

muistuttaa, että joustavuutta tarvitaan kaikilla tasoilla niin, että alue- ja paikallisviranomaisille annetaan liikkumavaraa kohdentaa varoja uudelleen ja tarkistaa painopisteitä ja menoja, mikäli siihen on tarvetta.

64.

pitää tervetulleena komission vaatimusta lisätä EU:n talousarvion hallinnoinnin tehokkuutta, sillä menojen entistä tehokkaampi hallinnointi parantaa tuloksia, ja kannustaa komissiota toteuttamaan se viipymättä.

65.

kannustaa painokkaasti alue- ja paikallisviranomaisia vahvistamaan teknisiä ja henkilöstövalmiuksiaan ja katsoo, että EU:n rahoittamien hankkeiden toteuttamista pitäisi yksinkertaistaa vähentämällä erityisesti niihin liittyvää hallintotaakkaa ja byrokratiaa. Komitea korostaa suuria leikkauksia julkisissa talousarvioissa aiheuttaneen talouskriisin kontekstissa ja EU:n talousarvion tehokasta käyttöä ajatellen tarvetta varmistaa asiaankuuluva rahoitus, jolla voidaan mahdollistaa alue- ja paikallisviranomaisten asianmukainen osallistuminen suuriin, rakennerahastoista rahoitettaviin hankkeisiin.

66.

suhtautuu niin ikään myönteisesti ehdotukseen keskittää menot konkreettisiin painopisteisiin, jolloin vähemmän kehittyneille alueille tulisi antaa mahdollisuus päättää useammista painopisteistä. Komitea esittääkin, ettei tavoitteiden määrää kasvateta liiallisesti, kun otetaan lisäksi huomioon, että EU:n toistuvat laajentumiset ovat lisänneet eroja unionin sisällä.

67.

tuo esille, että EU:n talousarvion – ja näin ollen menojen – tehokas täytäntöönpano edellyttää koordinointia, johdonmukaisuutta ja yhteistyötä sekä hallinnon eri tasojen että rahastojen välillä. Komitea pitää siksi ristiriitaisena paluuta yhteen rahastoon perustuvaan ohjelmasuunnitteluun, kuten on tehty, sillä se merkitsee, että päällekkäisyyksien välttämiseksi on kehitettävä uusia rahastojen välisiä koordinointimekanismeja. Nimenomaan tuensaajat joutuvat kärsimään ongelmista, joita koordinoinnin puute saattaa aiheuttaa. Koordinointi onkin erittäin tärkeää hallinnoinnin tehostamiseksi.

68.

varoittaa jälleen rakennerahastovarojen myöntämisen ja jäsenvaltioiden kasvu- ja vakaussopimuksen noudattamisen mahdollisista kytkennöistä ja ilmaisee vakavan huolensa esitetyistä ehdoista, joita sovellettaisiin paikallis- ja aluetasolla hyvää hallintotapaa ja vastuullisuutta kaikilla tasoilla koskevien periaatteiden vastaisesti.

69.

vastustaa jyrkästi ehdotusta, jonka mukaan kasvu- ja vakaussopimusta rikkovaa jäsenvaltiota rangaistaan jäädyttämällä sille koheesiopolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan ja kalastuspolitiikan puitteissa annettava rahoitus, sillä alueviranomaisia ei voida pitää vastuullisina siitä, että kansalliset elimet eivät kykene täyttämään makrotaloudellisia kriteereitä tai panemaan EU:n lainsäädäntöä asianmukaisesti täytäntöön. Tällainen lähestymistapa vaikuttaisi eniten juuri kehityksestä jäljessä oleviin alueisiin, jotka ehdottomasti tarvitsevat yhteisesti rahoitettuja ohjelmia rakenteellisten haittojensa lievittämiseksi.

70.

esittää, että kannustuksen lisäämiseksi paikallis- ja alueviranomaiset kutsuttaisiin varhaisessa vaiheessa mukaan tilanteen analysointiin ja ratkaisujen etsimiseen.

71.

ilmoittaa olevansa valmis työskentelemään muiden toimielinten kanssa varojen maksatuksen ehdollisuutta koskevan todellisen järjestelmän käyttöön ottamiseksi niin, että samalla pyritään yksinkertaistamaan puhtaasti muodollisia valvontamenettelyitä.

72.

toivoo EU:n varainhoitoasetuksen perusteellista tarkistamista sekä rahoitussääntöjen toimeenpanon että niiden noudattamisen valvonnan helpottamiseksi, sillä näin voitaisiin rohkaista useampia mahdollisia edunsaajia osallistumaan EU:n tarjouskilpailuihin.

73.

toteaa jälleen, että EU:n talousarvion uuden rahoitusjärjestelmän tulee perustua avoimuuteen ja uusiin omien varojen lähteisiin niin, että kaikenlaiset rahoitusoikaisut ja poikkeukset suljetaan pois.

74.

katsoo, että EU:n talousarviosta käytävät neuvottelut, joiden lähtökohtana on yksinomaan jäsenvaltioiden nettomaksuosuus, ovat ristiriidassa Euroopan unionin perustamisfilosofian ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa ja että tällainen lähestymistapa saattaa johtaa vaatimuksiin politiikkojen uudelleenkansallistamisesta, jota AK vastustaa ponnekkaasti.

75.

pitää tervetulleina komission ajatuksia omiin varoihin perustuvan rahoitusmekanismin määrittelemiseksi. Komitea toteaa, ettei millään niistä ole täysin samanlaista alueellista vaikutusta ja että joidenkin jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaiset soveltavat jo eräitä suunnitelluista toimintalinjoista.

76.

arvioi huolellisesti niiden kunkin vaikutusta aluetasolla kiinnittämällä erityistä huomiota niihin, jotka ovat läheisimmin kytköksissä kestävän kasvun aihepiiriin, jotta niin vapautuvat resurssit kanavoidaan suoraan hankkeisiin, joissa ruohonjuuritasolla pyritään edistämään energiatehokkuutta, suojelemaan ympäristöä, ehkäisemään riskit ennalta tai ryhtymään toimenpiteisiin suurkatastrofien sattuessa.

77.

on vakuuttunut siitä, että olemassa olevien omien varojen kasvattamisella ja/tai uusien omien varojen käyttöönotolla tulisi pitkällä aikavälillä pyrkiä korvaamaan kansalliset maksut EU:n talousarvioon. Komitea korostaa, että

78.

painottaa, että näiden rahoitusvarojen hyödyntämistä on tuettava joustavin hallinnollisin muodollisuuksin.

7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/18

—

toteaa, että toimivaltuudet alan toimien toteuttamiseen kentällä kuuluvat pääasiassa jäsenvaltioille ja paikallis- ja alueviranomaisille, vaikka komissio voikin tukea niitä myöntämällä EU-rahoitusta ja edistämällä parhaiden käytänteiden ja tiedon vaihtoa sekä arvioimalla asianmukaisesti EU:n politiikkojen sosiaalisia vaikutuksia.

—

on tyytyväinen siihen, että lasten köyhyyteen puuttumista pidetään lippulaiva-aloitteen painopistealana. Komitea pahoittelee kuitenkin tähän tähtäävän sitoumuksen rajallisuutta ja lasten köyhyyteen omaksuttua kapeaa katsantokantaa eikä näe mitään syytä viivyttää lasten köyhyyttä koskevan suosituksen hyväksymistä vuonna 2011.

—

kehottaa komissiota tukemaan varauksetta avoimien koordinointimenetelmän säilyttämistä ja kehittämistä sosiaalialalla sekä selvittämään, miten alueelliset ja paikalliset sidosryhmät voivat sitoutua prosessiin tehokkaammin.

—

ehdottaa, että komissio valmistelee jäsenvaltioille EU-tason suuntaviivat, jotta voidaan varmistaa paikallis- ja alueviranomaisten ja muiden sidosryhmien aktiivinen osallistuminen kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun. Komitea toteaa, että alueelliset sopimukset ovat mahdollisesti kattavin ja johdonmukaisin menetelmä, jonka avulla paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua tähän prosessiin.

—

kannattaa Euroopan sosiaalirahaston ydinalueen laajentamista työllistymisestä ja työpaikkojen määrästä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan edellyttäen, että etusijalle asetetaan ehdottomasti edelleen integroitu työllisyyspolitiikka ESR:n puitteissa harjoitettavan onnistuneen köyhyyden torjunnan ydinelementtinä.

—

huomauttaa, että alueiden komitean kyselyyn vastanneista suuri enemmistö kannatti sitä, että sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjunta asetetaan ehdottomaksi prioriteetiksi EU:n koheesiopolitiikan tulevissa alueellisissa ohjelmissa.

Esittelijä

Christine CHAPMAN (UK, PSE), Walesin edustajiston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle

KOM(2010) 758 lopullinen

1.

on tyytyväinen EU:n sitoumukseen nostaa ainakin 20 miljoonaa eurooppalaista pois köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä vuoteen 2020 mennessä ja on hyvillään komission tiedonannosta ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (KOM(2010) 758 lopullinen), joka luo dynaamiset toimintapuitteet tavoitteen saavuttamista tukeville toimille.

2.

on tyytyväinen siihen, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat saaneet enemmän näkyvyyttä Eurooppa 2020 -strategiassa, ja on yhtä mieltä siitä, että sosiaalisen ulottuvuuden tulee olla strategian ytimessä. Komitea muistuttaa, että köyhyys uhkaa ainakin yhtä kuudesta Euroopan kansalaisesta.

3.

toteaa, että lippulaiva-aloitteen onnistuminen mitataan sillä, miten se pystyy poliittisesti, teknisesti ja taloudellisesti käynnistämään, edistämään ja tukemaan toimia, joilla saadaan aikaan todellisia ja pysyviä muutoksia yksittäisen ihmisen elämässä.

4.

toteaa, että tässä prosessissa on tärkeää itse köyhyydessä elävien henkilöiden sekä köyhien hyväksi työskentelevien kansalaisjärjestöjen osallistuminen.

5.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan todellista poliittista tahtoa muuntaa EU-tason köyhyydentorjuntasitoumukset konkreettisiksi toimiksi sellaisen lähestymistavan pohjalta, jossa pannaan toimeen sekä perusoikeuskirjassa määritellyt oikeudet että horisontaalinen sosiaalilauseke. Komission ja jäsenvaltioiden tulee toimia tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa sekä hyödyntää tämä tilaisuus tasapuolisemman, oikeudenmukaisemman ja oikeudentuntoisemman yhteiskunnan luomiseksi.

6.

toteaa kuitenkin, ettei köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä voida vähentää kestävästi eikä saavuttaa osallistavaa kasvua, jos eriarvoisuuteen ja syrjintään ei puututa. Komitea toteaa, että kasvu- ja työllisyystilanteen paraneminen vuosina 2000–2008 ei vaikuttanut merkittävästi köyhyyteen, kun eriarvoisuus samalla lisääntyi monissa maissa. Nykyinen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kriisi on pahentanut tilannetta.

7.

korostaa tässä yhteydessä ensisijaista tarvetta laatia puitteet ja etenemissuunnitelma aktiivista osallisuutta koskevan suosituksen täytäntöönpanemiseksi sekä direktiivi riittävän, vähintään köyhyysrajan ylittävän vähimmäistulon takaamiseksi.

8.

on syvästi huolissaan epätasapainosta Euroopan komission aiemman, ”älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun” varmistamista koskevan sitoumuksen sekä komission tuoreen, vuotuisesta kasvuselvityksestä antaman julkisen talouden terveyhdyttämistä painottavan tiedonannon välillä.

9.

painottaa työn merkitystä mutta toteaa myös, että työllisyys ei yksin takaa ulospääsyä köyhyydestä ja että tarvitaan lisätoimia työssäkäyvien köyhyyden torjumiseksi sekä laadukkaan, kestäväpohjaisen työpaikan saamisen varmistamiseksi. Komitea pahoittelee, että riittävän tulotason turvaamista koskevaa keskeistä kysymystä ei ole painotettu enempää neuvoston suosituksen 92/441/ETY ja komission vuonna 2008 antaman, aktiivista osallistumista koskevan suosituksen mukaisesti.

10.

toteaa, että tavoitteena on oltava kaikkien EU-kansalaisten korkea elämänlaatu ja hyvinvointi, jotta siten voidaan torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, jotka ovat todellisuutta aivan liian monen kansalaisen elämässä EU:n alueella. On toteutettava toimia kynnysvaikutusten pienentämiseksi ja pyrittävä lisäämään ja laajentamaan syrjäytyneiden kansalaisten väyliä työmarkkinoille.

11.

toteaa, että toimivaltuudet alan toimien toteuttamiseen kentällä kuuluvat pääasiassa jäsenvaltioille ja paikallis- ja alueviranomaisille, vaikka komissio voikin tukea niitä myöntämällä EU-rahoitusta ja edistämällä parhaiden käytänteiden ja tiedon vaihtoa sekä arvioimalla asianmukaisesti EU:n politiikkojen sosiaalisia vaikutuksia. Tämän vuoksi komitea on tyytyväinen komission sitoumukseen arvioida sosiaalisia vaikutuksia, mutta kehottaa ottamaan arvioinneissa huomioon alueelliset erityispiirteet.

12.

toistaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan yhteydessä on otettava käyttöön horisontaalinen sosiaalilauseke sen varmistamiseksi, että sisämarkkinalainsäädännössä otetaan huomioon sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja erityisesti korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumiseen, korkeatasoiseen koulutukseen, ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun sekä asianmukaiseen asuntopolitiikkaan liittyvät vaatimukset. Lausekkeen ei tule millään tavalla rajoittaa mahdollisuuksia käyttää jäsenvaltioiden tunnustamia ja EU:n perussopimuksiin kirjattuja perusoikeuksia.

13.

antaa tunnustusta Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotena 2010 näiden kysymysten esille tuomiseksi tehdylle työlle. Komitea pyrkii siihen, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaista foorumia hyödynnetään sen varmistamiseen, että eurooppalaisen teemavuoden saavutukset juurtuvat EU:n poliittisiin painopistealoihin seuraavan vuosikymmenen ajaksi.

14.

on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa otetaan esiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen moninaiset muodot ja erityisesti että siinä viitataan nimenomaisesti lasten, nuorten, ikääntyneiden, työssäkäyvien köyhien (yksinhuoltajat ja yhden palkan varassa elävät perheet mukaan luettuina), naisten, vammaisten, maahanmuuttajien, etnisten vähemmistöjen ja romanien köyhyyteen.

15.

on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa myönnetään köyhyyteen johtavien tekijöiden moninaisuus; niihin kuuluvat työntekomahdollisuudet, matala tulotaso ja henkilökohtaiset velat, peruspalvelujen saatavuus, koulutus, terveys, mielenterveys, asuminen, syrjintä sekä haaste, jonka aiheuttavat köyhyyden siirtyminen sukupolvelta toiselle, ja köyhyyden alueellinen ulottuvuus.

16.

on tyytyväinen mainintaan asunnottomuuden torjunnan merkityksestä ja muistuttaa aiheesta hiljattain antamastaan lausunnosta (1).

17.

viittaa eläkkeitä koskevasta vihreästä kirjasta antamaansa lausuntoon (2) ja on tyytyväinen komission ilmoitukseen esittää vuonna 2011 valkoinen kirja eläkkeiden kestäväpohjaisuudesta ja riittävyydestä.

18.

toistaa komissiolle osoittamansa kehotuksen laatia sosiaalista asuntotarjontaa koskeva kunnianhimoinen eurooppalainen toimintaohjelma, joka vahvistaa sen roolia seuraavan sukupolven rakennerahastoihin liittyvissä sosiaalisen osallisuuden edistämistoimissa ja jossa vahvistetaan, että julkisen palvelun tehtävät sosiaalisen asumisen alalla on määriteltävä jäsenvaltiotasolla.

19.

on yhtä mieltä siitä, että köyhyyden vähentämiseksi ja estämiseksi tarvitaan kokonaisvaltainen ja yhdennetty lähestymistapa, jossa otetaan huomioon eri ryhmien tarpeet ja erityishaasteet.

20.

korostaa tässä yhteydessä jälleen käytännön kokemusta omaavien henkilöiden sekä köyhyydessä elävien kanssa työskentelevien kansalaisjärjestöjen tärkeää roolia ja toteaa lisäksi, että myös kaikkien muiden asiaankuuluvien toimijoiden, kuten työmarkkinaosapuolien, julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten ja -hallintojen, tulisi osallistua kokonaisvaltaiseen ja yhdennettyyn toimintamalliin.

21.

korostaa köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviä kielteisiä ulkoisia tekijöitä, joihin kuuluvat niiden vaikutukset terveyteen ja mielenterveyteen sekä yhteiskunnassa vallitsevaan solidaarisuuteen, luottamuksen puute, heikko sitoutuminen, väkivalta ja mahdollisesti yhteiskunnalliset levottomuudet.

22.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään suorasanaisemmin, että köyhyys kuuluu yhteisvastuun piiriin ja on yhteinen haaste koko yhteiskunnalle eikä köyhyyttä tai sosiaalista syrjäytymistä saa pitää häpeänä tai epäonnistumisena.

23.

on tyytyväinen sitoumukseen hyväksyä vuoden 2011 kesäkuussa pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa strategia romanien sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi.

24.

korostaa erityisesti lasten köyhyyteen puuttumisen tärkeyttä, sillä se on EU:n yhteiskunnan häpeäpilkku, ja on yhtä mieltä siitä, että lasten köyhyyden torjuminen on tärkeä tekijä pyrittäessä estämään köyhyyden periytyminen; se edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa ongelman ehkäisyyn ja lasten oikeuksien asettamista etusijalle.

25.

on pettynyt siihen, että EU:n johtajat eivät päässeet sopimukseen erityisestä lasten köyhyyden vähentämistavoitteesta tai -sitoumuksesta osana Eurooppa 2020 -strategiaa.

26.

on tyytyväinen siihen, että lasten köyhyyteen puuttumista pidetään lippulaiva-aloitteen painopistealana. Komitea pahoittelee kuitenkin tähän tähtäävän sitoumuksen rajallisuutta ja lasten köyhyyteen omaksuttua kapeaa katsantokantaa eikä näe mitään syytä viivyttää lasten köyhyyttä koskevan suosituksen hyväksymistä vuonna 2011.

27.

kehottaa omaksumaan nykyistä kattavamman lähestymistavan lasten köyhyyteen ja toteaa, että EU on jo edistynyt asiassa, koska se on laatinut ”yhteiset periaatteet”, jotka on kirjattu puheenjohtajakolmikon (Belgia, Unkari ja Puola) vuoden 2010 syyskuussa järjestämässä lasten köyhyyttä käsitelleessä konferenssissa allekirjoittamaan julistukseen ja 6. joulukuuta 2010 kokoontuneen työllisyysneuvoston päätelmiin, joissa kehotetaan asettamaan lasten köyhyyden torjuminen etusijalle.

28.

panee merkille myös aluetasolla toteutetut toimet lasten köyhyyteen puuttumiseksi nykyistä kattavammin ja kannustaa vaihtamaan parhaita käytänteitä, jotta alalla saadaan aikaan mahdollisimman hyviä tuloksia.

29.

kehottaa ottamaan sosiaalisten vaikutusten arvioinneissa nimenomaisesti huomioon toimien mahdolliset vaikutukset sellaisten lasten jo ennestään epävarmaan tilanteeseen, jotka elävät köyhyysriskille alttiissa perheissä.

30.

on tyytyväinen viittauksiin talous- ja finanssikriisiin, mutta on pettynyt siihen, että tiedonannossa ei mennä tätä pidemmälle. Komitea kehottaa myöntämään selvemmin jo nyt aiheutuneet merkittävät sosiaaliset kustannukset ja kehottaa komissiota analysoimaan perusteellisesti, mitä vaikutuksia koko EU:n jäsenvaltioiden hallitusten toteuttamilla säästötoimenpiteillä on ja tulee olemaan lähivuosina köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, mukaan luettuna vaikutukset yleistä taloudellista etua koskevien peruspalveluiden tarjoamiseen paikallis- ja aluetasolla.

31.

kehottaa analysoimaan tehtyjen uudistusten ja erityisesti yhteiskunnallisten innovaatioiden määrää, kustannuksia ja vaikutuksia sekä kehittämään ja ottamaan käyttöön hyväksi havaittuja uusia ratkaisuja kautta Euroopan.

32.

ottaa uudelleen esiin vaaran, että kriisin vaikutuksesta syntyy menetetty nuorten sukupolvi, mitä ilmentää nuorisotyöttömyyden lisääntyminen noin 21 prosenttiin vuonna 2010. Komitea toistaa kuitenkin, että nuorisotyöttömyys on edelleen vaikeana jatkuva ongelma, joka on vaihdellut 14,5 ja 18 prosentin välillä vuosina 2000–2008. Komitea toteaa, että näihin lukuihin sisältyy merkittäviä vaihteluja EU:n alueella, eri jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden sisällä aina pienyhteisöjen tasolle asti.

33.

toteaa, että köyhillä on vaikeuksia saada tavallisia pankki- ja rahoituspalveluja, ja korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia rahoitusta koskevan tiedon, tuen ja neuvonnan antamisessa.

34.

kehottaa ryhtymään ripeisiin toimiin yksityishenkilöiden korkean velkaantumisasteen seurauksiin puuttumiseksi. Komitea on tässä yhteydessä tyytyväinen Progress-mikrorahoitusjärjestelyä koskevaan, uudelleen vahvistettuun sitoumukseen, mutta kehottaa varovaisuuteen jatkettaessa toimia sellaisten kaupallisen mikrorahoituksen uusien muotojen stimuloimiseksi, jotka perustuvat pikemminkin lainanantajien voitontavoitteluun kuin taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän taloudellisen toiminnan harjoittamiseen.

35.

on tyytyväinen toteamuksiin, joiden mukaan ottamalla paikallis- ja alueviranomaiset mukaan toimintaan alueiden komitean kautta voidaan kiinnittää enemmän huomiota köyhyyden alueelliseen ulottuvuuteen ja lisätä synergiaetuja EU:n varojen käytössä. Komitea kysyy, miksi paikallis- ja alueviranomaisia ei mainita kohdassa 3.5, jossa käsitellään politiikan koordinoinnin tehostamista jäsenvaltioiden kesken, kun otetaan huomioon, että monissa jäsenvaltioissa niillä on suoraa sosiaalipoliittista toimivaltaa.

36.

kehottaa komissiota tukemaan varauksetta avoimien koordinointimenetelmän säilyttämistä ja kehittämistä sosiaalialalla sekä selvittämään, miten alueelliset ja paikalliset sidosryhmät voivat sitoutua prosessiin tehokkaammin. Komitea korostaa työnsä arvoa sellaisten kysymysten esiintuomisessa kuin aktiivinen osallistaminen ja lasten köyhyys.

37.

pyytää selventämään sosiaalista osallisuutta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien asemaa ja sitä, sisällytetäänkö ne Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviin kansallisiin uudistusohjelmiin. Jos tämä on aikomus, komitea kehottaa varmistamaan, että lähestymistapa ei johda kapea-alaiseen keskittymiseen ”makrotaloudellisiin” tavoitteisiin. Se kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen sosiaalisen osallisuuden kansallisten uudistusohjelmien ottamista uudelleen käyttöön, jos valtavirtaistamiseen perustuva lähestymistapa ei toimi tehokkaasti.

38.

ehdottaa, että komissio valmistelee jäsenvaltioille EU-tason suuntaviivat, jotta voidaan varmistaa paikallis- ja alueviranomaisten ja muiden sidosryhmien aktiivinen osallistuminen kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun. Komitea toteaa, että alueelliset sopimukset ovat mahdollisesti kattavin ja johdonmukaisin menetelmä, jonka avulla paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua tähän prosessiin viidennen koheesiokertomuksen mukaisesti.

39.

ilmaisee huolensa, että aktiivista osallisuutta koskevan tiedonannon antamista lykätään vuoteen 2012, ja pyytää komissiota aikaistamaan sen julkaisemista vuoteen 2011; siihen tulisi sisältyä arvio toteutetuista aktiivisen osallisuuden toimista.

40.

on tyytyväinen siihen, että köyhyydessä elävien osallistuminen on sosiaalista osallisuutta edistävien politiikkojen keskeinen tavoite, ja toivoisi lippulaiva-aloitteessa komissiolta selkeämpää sitoumusta edistää mm. tiedonannossa yksilöityjen keskeisten kohderyhmien osallisuutta. Onko tämän tarkoitus olla osa perustettavan sosiaalisen innovoinnin toimia edistävän korkean tason ohjausryhmän toimintaa?

41.

on tyytyväinen siihen, että tiedonannon otsikossa mainitaan alueellinen yhteenkuuluvuus, ja korostaa, että ehdotettu foorumi ja EU:n rakennerahastot eivät ole vain Eurooppa 2020 -toteuttamisvälineitä, vaan että niillä on laajempi rooli EU:n perussopimuksiin kirjatun sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen saavuttamisessa.

42.

on yhtä mieltä siitä, että tulisi selvittää, miten voidaan parantaa ja tehostaa näiden rakennerahastojen hyödyntämistä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden tukemiseksi, ja kannattaa Euroopan sosiaalirahaston ydinalueen laajentamista työllistymisestä ja työpaikkojen määrästä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan edellyttäen, että etusijalle asetetaan ehdottomasti edelleen integroitu työllisyyspolitiikka ESR:n puitteissa harjoitettavan onnistuneen köyhyyden torjunnan ydinelementtinä. Erityisesti on pyrittävä levittämään yhteiskunnallisia innovaatioita, jotta ongelmiin ja haasteisiin kyetään kehittämään uusia ratkaisuja. Lisäksi hyväksi havaitut ratkaisut on koottava yhteen, jotta jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaiset voivat käyttää niitä esikuvina. Komitea toteaa, että 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttaminen ei itsessään riitä vähentämään työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja että tulisi korostaa nykyistä enemmän työssä käyvien köyhien ongelmien ratkaisemista ja parantaa työpaikkojen laatua ja kestävyyttä koko Euroopassa; tähän kuuluu myös riittävien tulojen turvaaminen, sosiaalietuudet mukaan luettuina.

43.

korostaa useimmissa jäsenvaltioissa toteutettujen säästötoimien luomaa todellisuutta ja tähdentää niiden välitöntä vaikutusta köyhyydessä ja syrjäytyneinä eläviin ihmisiin sekä huomauttaa, että alueiden komitean kyselyyn vastanneista suuri enemmistö kannatti sitä, että sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjunta asetetaan ehdottomaksi prioriteetiksi EU:n koheesiopolitiikan tulevissa alueellisissa ohjelmissa. Komitea kehottaakin komissiota ottamaan tämän huomioon vuonna 2011 tehtävissä lainsäädäntöehdotuksissa ja korostaa, että on tärkeää varmistaa joustavuus paikallis- ja aluetasolla määriteltäessä tarkoituksenmukaisimpia keinoja sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi.

44.

tukee pyrkimyksiä vahvistaa eri EU:n rakennerahastojen koordinaatiota/synergiaa, jotta voidaan omaksua yhteinen lähestymistapa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen moninaisten ulottuvuuksien torjumiseen; näihin kuuluu myös köyhyyden alueellinen ulottuvuus.

45.

on valmis avustamaan Eurooppa 2020 -seurantafooruminsa avulla Euroopan komissiota paikallis- ja alueviranomaisten harjoittaman Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon seurannassa.

46.

on tyytyväinen panokseen, jonka osuus- ja yhteisötalous, vapaaehtoistoiminta ja yritysten sosiaalinen vastuu voivat antaa tuomalla lisäarvoa olemassa olevien yleisten julkisten palvelujen tarjontaan.

47.

tunnustaa kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden aktiivisen osallistumisen tuottaman lisäarvon. Näihin toimijoihin kuuluvat mm. köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kanssa kohdakkain joutuvat, köyhyydessä elävien kanssa työskentelevät kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet, palvelujentarjoajat sekä luonnollisesti paikalliset, alueelliset, valtakunnalliset ja EU-tason viranomaiset.

48.

puoltaa eurooppalaisen vapaaehtoistyökeskuksen (European Volunteer Centre, CEV) hyväksymiä Euroopan vapaaehtoistyön teemavuotta 2011 koskevia suuntaa-antavia periaatteita, joissa korostetaan erityisesti, että vapaaehtoistyö, joka on palkatonta ja vapaasta tahdosta harjoitettavaa toimintaa, ei saa olla palkallisen työn korvike eikä sitä tule käyttää työvoiman halpana vaihtoehtona eikä hallinnon / julkisten palvelujen korvaamiseksi kustannuksia karsittaessa.

49.

on tyytyväinen aloitteisiin, joilla yrityksiä kannustetaan palkkaamaan heikompiosaisiin ryhmiin kuuluvia työntekijöitä sekä ottamaan sosiaaliset näkökohdat huomioon julkisissa hankinnoissa.

50.

toteaa tässä yhteydessä, että osuus- ja yhteisötalouden ja suojatyöpaikkojen tukeminen on tärkeää, sillä ne ovat keinoja entistä parempien työolosuhteiden ja pysyvämpien työpaikkojen varmistamiseksi.

51.

korostaa toistamiseen sellaisten toimien tärkeyttä, joilla helpotetaan valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden ja pienimuotoisten kumppanuushankkeiden mahdollisuuksia hyödyntää EU:n rahoitusta sekä parannetaan pienten organisaatioiden mahdollisuuksia saada yleiskattavia tukia.

52.

on myös yhtä mieltä siitä, että näyttöön perustuva sosiaalinen innovointi voi olla ratkaisevan tärkeää kehitettäessä uusia ratkaisuja tai vastattaessa uusiin haasteisiin. Komitea tähdentää kuitenkin, että tällaisessa lähestymistavassa tulisi huomioida eri puolilla Eurooppaa käytössä olevat parhaat käytänteet sekä pyrkiä tukemaan ja edistämään niiden siirtämistä, vastavuoroista oppimista ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden / yhteisöjen organisaatioiden tekemiä vertaisarvioita. Tällöin tulee painottaa erityisesti näiden organisaatioiden pienimuotoisia ja ruohonjuuritason toimia kentällä. Tällaiset toimet tulisi ottaa käyttöön hienovaraisesti, jotta vältetään köyhien leimaaminen, ja tästä syystä komitea kehottaa käyttämään varoen ilmaisua ”sosiaalipoliittiset kokeilut”.

7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/23

—

pitää Tonavan aluetta koskevaa EU:n strategiaa (KOM(2010) 715 lopullinen) hyvin tervetulleena. Strategiaan sisältyy joukko suosituksia, jotka alueiden komitea esitti 7. lokakuuta 2009 antamassaan lausunnossa. Strategialla on itse asiassa perusluonteinen merkitys alueelliselle ja paikalliselle yhteistyölle Tonavan alueella.

—

painottaa, että strategian tavoitteiden toteutuksen ja onnistumisen kannalta myös tulevaisuudessa ratkaisevan tärkeää on ottaa siihen johdonmukaisesti ja pysyvästi mukaan kaikki sidosryhmät.

—

pitää tervetulleena kansallisten ja alueellisten koordinaattoreiden käyttöä, mutta heidän tehtävät on hahmoteltu tiedonannossa vain hyvin summittaisesti. Makroalueiden kehitys on alkuvaiheessa, ja siksi alueiden komitea suosittaa, että strategian puitteissa koordinaattorit kootaan säännöllisesti yhteen kokemustenvaihtoa varten ja että lisäksi mahdollistetaan myös Itämeren aluetta ja Tonavan aluetta koskevien strategioiden välinen kokemustenvaihto.

—

kehottaa komissiota pyrkimään siihen, että makroaluestrategioiden puitteissa toteutettavien hankkeiden valintamenettelyt tarjoavat asianmukaiset edellytykset sille, että olemassa olevia rahoitusjärjestelmiä ja määrärahoja todellakin voidaan käyttää strategioiden hyväksi.

—

pitää hyödyllisenä tarkastella voitaisiinko Tonavan alueen erityisen maantieteellisen, historiallisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelman puitteissa ohjelmalohko B:n Kaakkois-Euroopan yhteistyöalue määritellä uudelleen uuden makroalueen pohjalta. Näin EU:n koheesiopolitiikassa otettaisiin huomioon uusi Tonavan makroalue ja mahdollistettaisiin yhteistyö yhtenäisellä yhteistyöalueella.

Yleisesittelijä

Wolfgang REINHART (DE, PPE), Baden-Württembergin osavaltion liittovaltio- ja Eurooppa-asiain ministeri

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia

KOM(2010) 715 lopullinen

1.

pitää Tonavan aluetta koskevaa EU:n strategiaa (KOM(2010) 715 lopullinen) hyvin tervetulleena. Strategiaan sisältyy joukko suosituksia, jotka alueiden komitea esitti 7. lokakuuta 2009 antamassaan lausunnossa. Strategialla on itse asiassa perusluonteinen merkitys alueelliselle ja paikalliselle yhteistyölle Tonavan alueella, minkä myös Euroopan parlamentti totesi 17. helmikuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa.

2.

toteaa, että makroalueiden tarkoituksena on myös tehostaa jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien rajanylittävän, kansainvälisen ja alueidenvälisen yhteistyön välineitä toiminnallisilla alueilla sekä parantaa monitasoisen hallinnon periaatteen mukaisesti entisestään unionin, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason yhteistyötä, jolla myös EU:n poliittisia tavoitteita voidaan toteuttaa entistä tehokkaammin. Tonavan aluetta koskevan strategian mahdollisuudet ovat muun muassa rajanylittävissä, kansainvälisissä ja alueidenvälisissä ratkaisuissa, ja se on järkevä Euroopan yhdentymispolitiikan väline.

3.

katsoo, että strategian alueellinen ulottuvuus auttaa toteuttamaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen, joka sisällytettiin Lissabonin sopimuksella EU:n tavoitteisiin. Komitea kehottaakin komissiota pohtimaan vihreän kirjan muodossa syvällisemmin makroalueiden roolia ja vaikutusta EU:n aluepolitiikassa vuoden 2013 jälkeen. Komitea muistuttaa esittäneensä saman pyynnön jo Euroopan komission vuoden 2010 lainsäädäntö- ja työohjelmasta antamassaan päätöslauselmassa.

4.

palauttaa mieliin Euroopan komission kannan, jonka mukaan makroaluestrategioiden kehityksessä sovelletaan tällä hetkellä kolmea kieltoa: komissio ei aio hyväksyä uusia säännöksiä, uusia instituutioita, eikä uusia määrärahoja. Komitea toistaa kuitenkin katsovansa, että samalla tulisi sallia seuraavat kolme toimenpidettä: olemassa olevien sääntöjen yhteisesti sovittu soveltaminen ja valvonta makroalueella, EU:n toimielinten organisoiman alue- ja paikallisviranomaisten ja jäsenvaltioiden sekä eturyhmien foorumin/verkon/alueellisten klustereiden perustaminen sekä sopiminen EU:n olemassa olevien taloudellisten resurssien hyödyntämisestä makroaluestrategioiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi.

5.

korostaa, että Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia on täydellisesti sopusoinnussa sen kanssa, että laaditaan raja-alueiden yhteistyöhön keskittyviä euroalueita ja kehitetään eurooppalaisia rakenteita rajanylittäville, ylikansallisille ja alueidenvälisille hankkeille "eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän" (EAYY) muodossa.

6.

viittaa Euroopan komission tiedonannossaan painottavan, että maailman kansainvälisimmästä joesta suurin osa on Euroopan unionin alueella ja että "tarjolla on uusia mahdollisuuksia paneutua alueen haasteisiin ja potentiaaliin". Tonavan aluetta koskeva makroaluestrategia on toinen strategia laatuaan; edellisestä komission laatimasta tämäntyyppisestä strategiasta on vain puolitoista vuotta aikaa. Tämä osoittaa, että entistä tehokkaamman yhteistyön tarve EU:ssa on lisääntynyt. Tonavan makroaluetta varten laadittu strategia on esimerkki tästä.

7.

korostaa, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön (joka muodostaa yhden EU:n koheesiopolitiikan kolmesta pilarista) erityinen merkitys huomioon ottaen makroalueet tarjoavat kehittävät puitteet verkottuneelle ajattelulle, keskittyneelle toiminnalle ja näin ollen olemassa olevien EU:n koordinointi- ja rahoitusrakenteiden entistä tehokkaammalle hyödyntämiselle Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti.

8.

toteaa, että laaja kuulemismenettely on oleellinen edellytys Tonavan aluetta koskevan strategian hyväksynnälle ja että se vastaa kaikkien niiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden kasvaneita tarpeita, jotka identifioituvat luonnon, kulttuurin, yhteiskunnan ja talouden osalta toiminnallisesti yhtenäisen makroalueen kanssa.

9.

painottaa, että strategian tavoitteiden toteutuksen ja onnistumisen kannalta myös tulevaisuudessa ratkaisevan tärkeää on ottaa siihen johdonmukaisesti ja pysyvästi mukaan kaikki sidosryhmät, asiantuntijaelimet, alueidenväliset, alueelliset ja paikalliset verkot, Tonavan alueen alue- ja paikallisviranomaiset, aluekehityksestä vastaavat tahot, kansalaisyhteiskunta, hallituksista riippumattomat järjestöt sekä Tonavan alueen kaikki EU:n jäsenvaltiot ja muut valtiot.

10.

painottaa Tonavan alueen erityistä merkitystä ja vastuuta. Alue muodostuu EU:n jäsenvaltioista, ehdokasmaista, mahdollisista ehdokasmaista sekä valtioista, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin. Makroalueeseen kuuluu yhteensä 14 valtiota: EU-maat Saksa (sen osavaltiot Baden-Württenberg ja Baijeri), Itävalta, Slovakia, Tšekki, Slovenia, Unkari, Romania ja Bulgaria sekä EU:n ulkopuoliset maat Kroatia, Serbia, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Ukraina ja Moldova. Makroalue tarjoaa suuren mahdollisuuden edistää talouskasvua, hyvinvointia ja turvallisuutta. Strategia voi osaltaan auttaa luomaan alueen, joka (kuten komissio toteaa) on "vetovoimaisuudeltaan Euroopan kärkikaartia". Tonavan alueella elää noin 115 miljoonaa ihmistä, ja se kattaa viidesosan EU:n pinta-alasta.

11.

korostaa, että asianomaisten valtioiden, maiden ja alueiden aloitteesta on yhtenäisen strategian tarpeelle annettu muoto, ja että ne ovat yhdessä tulleet siihen tulokseen, että moninaisista tehtävistä ja haasteista voidaan selvitä vain yhdessä. AK muistuttaa, että koska identifioituminen Tonavan alueen kanssa on vahvaa, strategia on hyvin tehokas väline kestävän rauhan varmistamiseksi, mikä tarkoittaa vakautta ja turvallisuutta paitsi asianomaisille alueille myös koko EU:lle.

12.

toteaa, että käsillä oleva strategia tukee demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden edistämistä, hallinnon hajauttamista sekä alueellisen ja kunnallisen itsehallinnon vahvistamista Tonavan alueella ja erityisesti niissä valtioissa, jotka eivät ole EU:n jäseniä. Rautaesiripun murtumisesta lähtien Tonavan alue on muodostanut idän ja lännen välisen linkin. Tonavan alue auttaa ylittämään Euroopan sisä- ja ulkorajoja sekä kehittämään edelleen alueen luonnollista, kulttuurista, sosiaalista, taloudellista ja tieteellistä moninaisuutta ja dynamiikkaa.

13.

katsoo, että kaikkien asianomaisten – kansallisten, alueellisten ja paikallisten – tasojen yhteistyöllä on keskeinen rooli unionin toissijaisuus-, kansalaisläheisyys- ja kumppanuusperiaatteiden takaamisessa. Komitea korostaa Tonavan alueella tehtävän alue- ja paikallistason yhteistyön lisäarvoa edistettäessä ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden lähentymistä Euroopan unioniin.

14.

pitää tervetulleena komission toteamusta, että "Tonava voi avata EU:n lähinaapureihinsa, Mustanmeren alueelle, Etelä-Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan". Makroalueelliset strategiat edustavat esimerkillisesti naapureiden yhteistyötä EU:n sisällä sekä EU:n ja sen ulkopuolisten maiden välillä. Makroalueelliset strategiat osoittavat myös, millä tavoin yhdennettyjä monialaisia lähestymistapoja voidaan yhdistää monitasoiseen hallintoon ja toteuttaa käytännössä.

15.

yhtyy komission kantaan, jonka mukaan sosioekonomista kehitystä, kilpailukykyä, ympäristöasioiden hallintaa ja resursseja säästävää kasvua voidaan parantaa ja liikkuvuutta ja turvallisuutta kehittää edelleen.

16.

toteaa, että Tonavan aluetta koskeva strategia perustuu Itämeren aluetta koskevan strategian rakenteesta saatuihin kokemuksiin. Strategian toimeenpanemiseksi käytännössä on laadittu yhdessä kaikkien kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden ja sidosryhmien kanssa toimintasuunnitelma, joka jakautuu neljään painopistealaan ja yhteentoista toimintatyyppiin. Toimintasuunnitelma sisältää 124 yksittäistä hanke-esimerkkiä.

17.

pitää erityisen tervetulleena, että Tonavan aluetta koskevassa strategiassa ehdotetaan konkreettisia esimerkkejä tavoitteiksi, jotka ovat mitattavissa ja joiden on tarkoitus tuottaa kansalaisille näkyviä tuloksia.

18.

katsoo, että makroaluestrategioiden ei tarvitse kattaa kaikkia politiikan alueita, vaan niissä tulisi keskittyä aluksi makroalueen yhteisiin haasteisiin, joiden määrittelyyn kaikki osapuolet osallistuvat kumppanuusperiaatteen mukaisesti. Komitea pitää näin ollen tervetulleena keskittymistä seuraaviin neljään pilariin: Tonavan alueen yhteydet (liikenne, kestäväpohjaisempi energiankäyttö, matkailun ja kulttuurin edistäminen), Tonavan alueen ympäristön suojeleminen (vesien laatu, ympäristöriskien hallinta, biodiversiteetin suojelu), Tonavan alueen hyvinvointi (kehitetään osaamisyhteiskuntaa tutkimuksen, koulutuksen ja tietotekniikan keinoin, tuetaan yritysten kilpailukykyä mukaan luettuna klusteroituminen, investoidaan taitoihin) sekä voimakkaampi Tonavan alue (rakennetaan institutionaalisia valmiuksia ja lisätään yhteistyötä, toimitaan yhdessä turvallisuuden hyväksi ja järjestäytynyttä ja vakavaa rikollisuutta vastaan).

19.

muistuttaa, että tavoitteiden saavuttamisen kannalta on ratkaisevan tärkeää ottaa mukaan myös kansallinen, alueellinen ja paikallinen taso. Paikallisille ja alueellisille toimijoille tulisi antaa tarpeen mukaan asianmukaisilla toimenpiteillä entistä parempi mahdollisuus luoda tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia toimeenpanorakenteita. Valmiuksien kehittämisen ja hyvän hallintotavan prosessit ovat keskeisessä asemassa Tonavan aluetta koskevan strategian toimeenpanossa. Tässä yhteydessä Tonavan alueen kaupunkien ja alueiden neuvosto (Council of Danube Cities and Regions) voi olla aktiivinen kumppani yhteisten hankkeiden kehittämisessä.

20.

pitää toimintasuunnitelmaa lähtökohtaisesti tärkeänä viiteasiakirjana ja pitää tervetulleena komission toteamusta, jonka mukaan toimintasuunnitelma muodostaa suuntaa-antavat puitteet, jotka seuraavat hankkeiden kehitysvaiheita ja joita voidaan kehittää dynaamisesti edelleen.

21.

toteaa, että oleellinen lisäarvo voidaan saavuttaa verkottamalla entistä tiheämmin jo olemassa olevia verkostoja, aloitteita ja järjestöjä, joita ovat esimerkiksi Tonavan kansainvälinen suojelukomissio (International Commission for the Protection of the Danube River, ICPDR), Tonavan suojelukomissio, alueellinen yhteistyöneuvosto, Tonavan yhteistyöprosessi, Tonavan alueen kaupunkien ja alueiden neuvosto (Council of Danube Cities and Regions), Tonavan alueen maiden yhteenliittymä (Working Community of the Danube Regions) sekä Tonavan alueen matkailukomissio (Danube Tourist Commission).

22.

huomauttaa painokkaasti, että nuorten aktiivinen osallistuminen on perusta kestävän rauhan ja turvallisuuden turvaamiselle Euroopassa.

23.

toteaa, että toimintasuunnitelma jättää tilaa nuorten kanssa ja nuoria varten toteuttaville hankkeille. Alueiden komitea katsoo kuitenkin, että nuoren sukupolven roolille ja merkitykselle tulisi antaa lisää painoarvoa. On hyvin tärkeää välittää Euroopan nuorille jatkuvan vaihdon ja yhteisen viestinnän prosessilla yhteisöllisiä arvoja. Samoin on lisättävä nuorten tietoisuutta demokraattisista menettelytavoista sekä vähemmistöihin ja Euroopan alueiden kulttuuriseen ja etniseen moninaisuuteen kohdistuvaa ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta. Ei tulisi aliarvioida opiskelijavaihtojen ja nuorisotapaamisten sekä nuorten työryhmien, verkkojen ja yhteistyömahdollisuuksien arvoa, jota ei voida mitata pelkästään taloudellisesti.

24.

esittää, että tämä näkökohta otettaisiin toimintasuunnitelman kehittämisessä entistä vahvemmin huomioon myös olemassa olevien liikkuvuusohjelmien puitteissa. Novi Sadissa muodostettu verkosto "Young Citizen Danube Network" (YCDN) on hyvä esimerkki siitä, miten nuorten parissa voidaan luoda Tonavan alueeseen kuuluva identiteetti ja näin myös eurooppalainen identiteetti. Voitaisiin harkita myös Tonavan alueen nuorisosäätiön luomista huolehtimaan pysyvästi nuorten tapaamisten, vaihtojen, koulutusten ja yhteistyön järjestämisestä.

25.

käsittää liikennealaa ja erityisesti sisävesiliikennettä sekä tie-, rautatie- ja ilmaliikenneinfrastruktuuria koskevien tavoitteiden toteuttamisen tärkeyden ja yhtyy komission käsitykseen siitä, että asetuksen (EU) N:o 913/2010 mukaisten TEN-V-hankkeiden ja tavaraliikennekäytävien toteutusta on kiirehdittävä. Tonavan aluetta koskevan strategian edistyksellisyyttä on syytä erityisesti korostaa, sillä nämä käytävät on tärkeää nivoa toisiinsa ja alueelliseen todellisuuteen sekä eri liikennemuotoihin.

26.

toteaa, että Tonavan tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnettävä entistä paremmin. Strategian Tonavan alueen yhteyksien ja liikenteen parantamiseen keskittyvän ensimmäisen pilarin ensisijaisia tavoitteita ovat Tonavalla kuljetettavan rahdin lisääminen, pohjois-eteläyhteyksien luominen, tehokkaiden terminaalien rakentaminen Tonavan satamiin sekä näiden hyödyntäminen uudenaikaisella, multimodaalisella ja yhteentoimivalla tavalla. Komitea yhtyy samalla komission näkemykseen, jonka mukaan tarvitaan yhdennetty lähestymistapa, jolla kehitys saatetaan tasapainoon ekologisesti kestävän kehittämisen kanssa.

27.

viittaa Belgradin yleissopimukseen, jossa säädetään liikennöinnistä Tonavalla.

28.

vahvistaa ympäristönsuojelun ja erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisen vedenlaadun varmistamisen valtaisan merkityksen. Alueiden komitea yhtyy komission käsitykseen, jonka mukaan "tarvitaan kestäväpohjaista vesienhoitoa". Tonavan alueen vesipiirin hoitosuunnitelma muodostaa tälle tärkeän viitepohjan. Etusijalle tulee asettaa toimet, joiden tarkoituksena on suojella Tonavan vesistön luonnonmukaista tulvien pidättämiskapasiteettia ja ehkäistä toistuvia tulvia. Tonava, jonka alueella sijaitsee useita Natura 2000 -verkostoon kuuluvia erityissuojelualueita ja erityisten suojelutoimien alueita, ja Tonavan suistoalue, joka on ollut vuodesta 1991 lähtien Unescon maailmanperintökohde, muodostavat ainutlaatuisen ja herkän ekosysteemin, jossa elää harvinaisia, saastumisen vuoksi uhanalaisia lajeja. Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien menetys on näin ollen pysäytettävä ja biodiversiteetti säilytettävä. Lisäksi on huolehdittava siitä, että unionin varat käytetään hankkeisiin, joiden toteuttamisessa noudatetaan Euroopan unionin ympäristölainsäädäntöä. Tämän tavoitteen tulee käydä heijastua myös yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista ja konkreettisista tukiohjelmista sekä maatalouden kansallisista tukijärjestelyistä.

29.

korostaa pitävänsä keskeisinä tavoitteina vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisen hyvän vedenlaadun varmistamista, Tonavan ravinnepitoisuuden vähentämistä, suistonhoitosuunnitelman valmiiksi saattamista ja sen hyväksymistä vuoteen 2013 mennessä, koko Tonavan kattavien tulvariskien hallintasuunnitelman toteuttamista, tehokkaiden hallintasuunnitelmien laatimista kaikille Natura 2000 -alueille, siitä huolehtimista, että venäjänsammen ja muiden kalalajien populaatiot ovat elinkelpoisia sekä maaperän eroosion vähentämistä. Tärkeä rooli näissä tehtävissä on sekä Tonavan kansainvälisellä suojelukomissiolla että komission olemassa olevilla välineillä (esimerkiksi ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisella seurantajärjestelmällä, GMES) ja yhteisen maatalouspolitiikan keinoilla. Tällä alalla on strategian mukaisesti tehostettava olemassa olevia rakenteita, olemassa olevaa tietoa ja olemassa olevia välineitä erityisesti riskien – kuten tulvariskien ja ympäristökatastrofien – torjunnan alalla.

30.

korostaa tarvetta lisätä alueellista yhteistyötä, jolla pienennetään luonnonkatastrofien ja erityisesti tulvien, kuivuuden, metsäpalojen, myrskyjen, eroosion, jäätymisen ja veden vähyyden sekä teollisuusonnettomuuksien riskiä ja lievennetään niiden mahdollisia seurauksia tehostamalla katastrofihallintaa, joka kattaa ennaltaehkäisyn, varautumisen ja reagointivalmiuden.

31.

toteaa, että liikenteessä ja ympäristönsuojelussa tulisi Tonavan alueen kestävän kehityksen varmistamiseksi soveltaa Tonavan kansainvälisen suojelukomission ja Tonavan sivuhaaran Savan kansainvälisen komission (International Sava River Basin Commission, ISRBC) yhteisessä kannassa Tonavan alueen sisävesiliikenteen ja ympäristönsuojelun kehittämisestä julkituomia perusperiaatteita (Development of Inland Navigation and Environmental Protection of the Danube River Basin).

32.

korostaa, että on tärkeää edistää kestäväpohjaista matkailua alueella, ja kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin, joita jokivartta lähes koko joen pituudelta seuraava pyörätie tarjoaa.

33.

toteaa, että energiainfrastruktuuriin tehtävät investoinnit, kestäväpohjaisen energian edistäminen sekä energiapolitiikan koordinoinnin parantaminen kuuluvat oikeutetusti Tonavan aluetta koskevan strategian ensisijaisiin tavoitteisiin. Energiaverkkojen modernisointi ja Euroopan energia-alan elvytysohjelman toteuttaminen sekä Euroopan laajuisen energiaverkon toiminnan tehostaminen voivat merkitä alueelle huomattavia parannuksia. Tärkeää on myös kansallisten ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä.

34.

pitää hyvin merkittävinä Tonavan alueen hyvinvoinnin kehittämistä, yritysten kilpailukyvyn sekä klusteroitumisen tukemista, taloudellisen voiman kasvattamista, työmarkkinoiden elävöittämistä ja parantamista sekä heikommassa asemassa olevien väestöryhmien mahdollisuuksien parantamista. Alueiden komitea viittaa myös suurkaupunkialueiden rooliin tuottavuuden, innovoinnin ja vaihdon keskuksina.

35.

nostaa esiin seuraavan komission huomion: "Kolmannes köyhyysriskissä elävästä EU:n väestöstä, joista moni kuuluu syrjäytyneisiin ryhmiin, asuu Tonavan alueella. Romaneista alueella asuu 80 prosenttia, ja erityisesti he kärsivät sosiaalisesta ja taloudellisesta syrjäytymisestä, alueellisesta erottelusta ja kestämättömistä elinoloista. Moni on niiden vuoksi lähtenyt muualle, mikä näkyy koko EU:ssa, mutta lähdön syihin on puututtava ensiksi juuri Tonavan alueella." Komitea katsoo, että tätä huomiota on käsiteltävä erityisestä alueellisesta näkökulmasta Euroopan köyhyydentorjuntafoorumia koskevan lippulaivahankkeen yhteydessä.

36.

huomauttaa, että alueilla, kaupungeilla ja kunnilla on tärkeä rooli kontaktien luomisessa ja hankkeiden seurannassa pk-yritysten tasolla. Alueiden komitea muistuttaa myös, että Itämeri-strategian yhteydessä kerättyjen kokemusten mukaan yksityinen sektori on otettava entistä tiiviimmin mukaan toimintaan.

37.

korostaa, että hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn lisäämiseen on yhdistettävä samanaikaisesti luonnonvarojen kasvattaminen ja kestävä suojelu.

38.

pitää erityisen tärkeänä luoda yrittäjäystävällinen toimintaympäristö kilpailukykyiselle markkinataloudelle ja näin optimoida Tonavan alueen pk-yritysten kehitysmahdollisuuksia.

39.

toteaa, että pk-yrityksillä on jo kansallisten markkinoiden rajallisen koon vuoksi avainrooli Tonavan alueen kukoistamisen kannalta. Tässä yhteydessä on otettava yhtäläisesti huomioon maatalous, käsiteollisuus, teollisuus ja palveluala. Tonavan alueen innovoivan kilpailukyvyn kannalta tärkeitä ovat kysyntää vastaava ammatillinen koulutus, kuten ammattityöntekijöiden kouluttaminen, sekä tiede ja tutkimus. Laajalla teknologian siirtojärjestelmällä tulee edistää tutkimustulosten pikaista siirtämistä tuotantoon.

40.

korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää edistää koko Tonavan alueella digitaalisten infrastruktuurien ja niiden hyödyntämistuen yhtäläistä saatavuutta, jotta voitaisiin vähentää ratkaisevasti osittain suuriakin eroja, joita eri valtioiden välillä on teknologian saatavuudessa ja hyödyntämisessä.

41.

toteaa, että koulutus- ja pätevöitymismahdollisuuksien parantaminen alueella lisää merkittävästi sen vetovoimaa yritysten ja tieteellisten laitosten sijaintipaikkana. Nuorten pätevöitymistä voidaan esimerkiksi edistää vuorottelukoulutusalan toimenpiteillä ja tarjonnalla.

42.

korostaa, että erityisesti tulisi edistää Tonavan alueen tutkimusinfrastruktuurien ja monenvälisten korkeakouluverkkojen määrätietoista tukemista. Erityinen merkitys tässä yhteydessä on Budapestin Andrássy-yliopiston ja Eurooppalaisen Tonava-akatemian (Europäische Donau-Akademie) kaltaisilla verkostoinstituutioilla, koska niiden tutkimustoiminta ja opiskelusisältö on kohdennettu Tonavan alueen mukaisesti.

43.

korostaa, että Tonavan alueen ainutlaatuista luonnon, kulttuurin ja kansojen moninaisuutta on hoidettava kulttuurialan hankkeiden avulla ja avattava nähtäväksi ja koettavaksi kestäväpohjaisten matkailukonseptien avulla.

44.

painottaa alue- ja paikallisviranomaisten, niiden yhteenliittymien ja liittojen sekä kansalaisyhteiskunnan roolia kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämisessä. Alueilla, kaupungeilla ja kunnilla on erityisen hyvät mahdollisuudet tuoda heterogeenisen väestönsä myötä omat kokemuksensa tehokkaasti mukaan kulttuurien ja uskontojen vuoropuheluun.

45.

muistuttaa tässä yhteydessä myös kansalaisyhteiskunnan sekä ystävyyskaupunkitoiminnan ja muiden kuntatason kumppanuuksien merkityksestä. Ne kaikki edistävät osaltaan kulttuurien välistä vuoropuhelua ja ennakkoluulojen kumoamista ja muodostavat lisäksi kehyksen taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteistyölle, edistävät kestävää kehitystä sekä tukevat näin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Myös Tonavan alueen kaupunkien ja alueiden kulttuurintuottajien ja kulttuurilaitosten yhteistyöllä voidaan rakentaa verkosto, joka tarjoaa huomattavasti luovaa potentiaalia.

46.

huomauttaa, että sosiaalisten verkostojen ja rakenteiden luomista ja ylläpitoa on lisättävä, kansalaisten aktiivisuutta on edistettävä sekä elinikäistä ja sukupolvien välistä oppimista on vahvistettava.

47.

korostaa painopistealan "Voimakkaampi Tonavan alue" tavoitteiden tärkeyttä. Erityisen tarpeellista on vahvistaa oikeusjärjestystä edellytyksenä yksityisen ja julkisen alan päätöksentekoprosessien rakenteiden ja kapasiteetin parantamiselle sekä ihmiskaupan, salakuljetuksen, korruption, järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden sekä rajanylittävien mustan pörssin markkinoiden torjumiselle.

48.

toteaa, että myös kansalliset tai hallintorajat ylittävä kokemustenvaihto hyvästä hallintotavasta jäsenvaltioiden, alueiden, kaupunkien ja kuntien välisessä yhteistyössä sekä julkisten palveluiden eri aloilla on tärkeä perusta hyvän hallintotavan rakentamiselle.

49.

pitää tervetulleena, että komissio jatkaa poliittista koordinointia jäsenvaltioiden kanssa. Vastaavasti kuin Itämeri-strategiassa myös Tonavan aluetta koskevassa strategiassa komissiolla tulisi olla apunaan – kuitenkin Tonavan alueen erityispiirteet huomioon ottaen – kaikkien jäsenvaltioiden muodostama korkean tason työryhmä, ja ryhmän kokouksiin pitäisi kutsua myös EU:n ulkopuolisten maiden edustajia. Tiedonannossa ei kerrota, kuinka usein poliittista suuntausta on tarkoitus arvioida ja toimintasuunnitelmaa ajantasaistaa. Näitä näkökohtia tulisi selventää.

50.

pitää tervetulleena kansallisten ja alueellisten koordinaattoreiden käyttöä, mutta heidän tehtävät on hahmoteltu tiedonannossa vain hyvin summittaisesti. Makroalueiden kehitys on alkuvaiheessa, ja siksi alueiden komitea suosittaa, että strategian puitteissa koordinaattorit kootaan säännöllisesti yhteen kokemustenvaihtoa varten ja että lisäksi mahdollistetaan myös Itämeren aluetta ja Tonavan aluetta koskevien strategioiden välinen kokemustenvaihto. Alueiden komitean mielestä tulisi harkita Itämeri–strategiasta saatujen kokemusten pohjalta teknisen avun tarjoamista koordinointitehtäviä varten.

51.

toteaa tässä yhteydessä myös, että säännöllisesti järjestettävät foorumit kaikille kansallisille, alueellisille ja paikallisille toimijoille sekä sidosryhmille ja kansalaisyhteiskunnalle tarjoavat asianmukaisen välineen hankkeiden arvioimiseksi, poliittisten suuntausten kriittiselle tarkastelulle sekä strategian hyväksynnän lisäämiseksi kansalaisten parissa.

52.

suosittaa, että Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston (ESPON) Tonavan alueesta laatimien tutkimusten tulokset otetaan huomioon tavoitteiden koordinoinnissa.

53.

pitää tärkeänä tarkastella toimintasuunnitelman toimeenpanon edistymistä. Olemassa olevien ohjelmien vuosiraportit ja jäsenvaltiotason strateginen raportointi tarjoavat tälle perustan, jota koordinaattoreiden tulisi hyödyntää. EU-ohjelmia koskevien raportointivelvollisuuksien tulisi kohdistua meneillään olevan tukikauden osalta käytettävissä oleviin tietoihin.

54.

toteaa, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset toimijat edistävät osaltaan hankkeiden onnistumista. Rakenteiden luomiseen kohdistuvan tuen puutteeseen liittyy kuitenkin strategian hallinnollista toimeenpanoa koskevia haasteita. Tiedonannossa vaaditaan esitettäviksi konkreettisia hankkeita, "jotka kuvataan yksityiskohtaisesti ja joilla on oltava vetäjä, aikataulu ja rahoitus". Alueiden komitea katsoo, että vuoden päästä tulisi olla mahdollista arvioida toimenpanostrategiaa prosessien ja päätöksenteon optimoimiseksi.

55.

toteaa, että tiedonannossa viitataan vain yleisesti Tonavan aluetta koskevan strategian rahoitukseen, ja panee merkille komission kannan, jonka mukaan asianomaiset makroalueet eivät saa erityiskohtelua talousarvion tai lainsäädännön suhteen. Strategia on tarkoitus toteuttaa meneillään olevalla tukikaudella käyttämällä olemassa olevaa rahoitusta, joka linjataan soveltuvin osin strategian tavoitteisiin, ja noudattaen yleisiä kehyksiä.

56.

kehottaa komissiota pyrkimään siihen, että makroaluestrategioiden puitteissa toteutettavien hankkeiden valintamenettelyt tarjoavat asianmukaiset edellytykset sille, että olemassa olevia rahoitusjärjestelmiä ja määrärahoja todellakin voidaan käyttää strategioiden hyväksi.

57.

kehottaa komissiota pyrkimään siihen, että esimerkiksi nuorisotyön ja tieto- ja viestintätekniikan saatavuuden alalla toteutettavia tukiohjelmia voidaan soveltaa myös makroaluestrategioiden puitteissa.

58.

pitää aiheellisena tutkia, missä määrin hakijoille voidaan tarjota kohdennettuja koulutustoimia kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla erityisesti vuodesta 2014 lähtien, jotta voitaisiin vahvistaa osaamista rahoituspyyntöjen esittämisen alalla ja näin edistää olemassa olevien määrärahojen ja tukivälineiden entistä intensiivisempää hyödyntämistä.

59.

toteaa, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös, että Tonavan alueen jäsenvaltiot ja alue- ja paikallisviranomaiset sekä aluekehityksestä vastaavat tahot hyödyntävät komission tukemia ympäristöohjelmia, kuten LIFE+ -ohjelmaa (jokien ja jokilaaksojen kunnostus) ja Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelmaa.

60.

pitää tärkeänä, että tuetaan myös valtioista riippumattomien organisaatioiden, talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten rajatylittäviä ja ylikansallisia hankkeita. Rakennerahastot ja koheesiopolitiikan asianomaiset ohjelmat ovat tärkeitä välineitä, joita tulisi käyttää järkevästi ja tehokkaasti hankkeiden toteuttamiseen.

61.

pitää hyödyllisenä tarkastella voitaisiinko Tonavan alueen erityisen maantieteellisen, historiallisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelman puitteissa ohjelmalohko B:n Kaakkois-Euroopan yhteistyöalue määritellä uudelleen uuden makroalueen pohjalta. Näin EU:n koheesiopolitiikassa otettaisiin huomioon uusi Tonavan makroalue ja mahdollistettaisiin yhteistyö yhtenäisellä yhteistyöalueella. Tällä voidaan edistää sitä, että

62.

toteaa tässä yhteydessä, että yhteistyöalue edistäisi Tonavan alueen dynaamista kehitystä. Liittymistä valmisteleva väline (Pre-Accession Instrument, IPA) ja eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline (European Neighbourhood and Partnership Instrument, ENPI) ovat joustavia toimia, joilla edistetään EU-ehdokasmaiden, mahdollisten ehdokasmaiden sekä unionin ulkopuolisten maiden integroitumista yhteistyöalueeseen.

7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/30

—

on tyytyväinen Euroopan komission esittämiin uusiin tieliikenneturvallisuuden poliittisiin suuntaviivoihin ja kannattaa ehdotettuja seitsemää tavoitetta ja niihin liittyviä toimia, sekä pyytää komissiota selventämään, mikä on kultakin seitsemältä tavoitteelta odotettu panos tavoiteltuun tieliikennekuolemien kokonaismäärän puolittamiseen vuoteen 2020 mennessä.

—

kannattaa ajatusta vakavan loukkaantumisen erilaisten määritelmien yhdenmukaistamisesta, jotta tieliikenneturvallisuuspolitiikan tehokkuutta voidaan seurata ja arvioida entistä paremmin, ja katsoo, että vakavalle ja vähäiselle loukkaantumiselle sovitun yhteisen määritelmän pohjalta olisi muotoiltava yhteinen tavoite vakavien loukkaantumisten määrän vähentämiseksi.

—

kehottaa niin ikään kaikkia jäsenvaltioita panemaan täysimittaisesti täytäntöön tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamista koskevan direktiivin ja yhtyy komission käsitykseen siitä, että on toteutettava tarpeelliset toimet, jotta kyseiseen direktiiviin sisältyviä periaatteita sovelletaan kaikkiin EU:n rahoittamaan tieinfrastruktuureihin. On kuitenkin aina huolehdittava suhteellisuusperiaatteen huomioonottamisesta, jottei pieniä hankkeita kuormiteta tarpeettomilla hallinnollisilla rasitteilla tai liiallisilla teknisillä vaatimuksilla.

—

kehottaa komissiota kehittämään toimivaltansa puitteissa aloitteita jäsenvaltioiden liikennesääntöjen, liikennemerkkien ja -opasteiden yhdenmukaistamiseksi. Komitean mielestä komissio voisi käynnistää käsillä olevan lausunnon aihetta koskevan julkisen keskustelun laatimalla siitä vihreän kirjan.

Esittelijä

Johan SAUWENS (BE, PPE), Bilzenin kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020

KOM(2010) 389 lopullinen

1.

Tieliikenneturvallisuus on merkittävässä asemassa Euroopan komission tulevassa vuosien 2010–2020 liikennepolitiikkaa koskevassa valkoisessa kirjassa. Vuoteen 2020 ulottuvilla eurooppalaisilla tieliikenneturvallisuuden poliittisilla suuntaviivoilla pyritään luomaan yleiset hallinnolliset puitteet ja vahvistamaan kansallisia ja paikallisia strategioita ohjaavat kunnianhimoiset tavoitteet.

2.

Käsillä olevan lausunnon laadinnan tueksi järjestettiin 25. lokakuuta – 10. joulukuuta 2010 välisenä aikana kuulemismenettely toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkostossa vaikuttavien kumppaneiden keskuudessa.

3.

Tieliikenneturvallisuus on merkittävä yhteiskunnallinen haaste. Euroopan unionissa kuolee maantieliikenteessä vuosittain yli 30 000 henkeä ja loukkaantuu arvion mukaan 1 500 000. Valtavan inhimillisen kärsimyksen lisäksi tästä aiheutuu yhteiskunnalle arviolta noin 130 miljardin euron kustannukset.

4.

Useimmat tieliikenneonnettomuudet tapahtuvat kaupunki- ja maaseutuliikenteessä ja vain 5 prosenttia moottoriteillä. Useimmissa jäsenvaltioissa vastuu tieverkoston hallinnoinnista on suurelta osin alue- ja paikallisviranomaisilla. Ne vastaavat sen lisäksi useissa tapauksissa paikallis- tai aluetason poliisiviranomaisten harjoittamasta tieliikennesääntöjen valvonnasta. Lisäksi paikallis- ja alueviranomaiset ovat monesti vastuussa julkisen liikenteen järjestämisestä, paikallisista tieliikennesäännöksistä, ennaltaehkäisevistä kampanjoista sekä ensiavun järjestämisestä onnettomuustapauksissa.

5.

Näin ollen on selvää, että kyseisten viranomaisten tulee paitsi osallistua ja antaa panoksensa valtakunnallisiin ja EU-tason aloitteisiin myös – niin halutessaan – laatia oma, paikallisiin olosuhteisiin sovitettu tieliikenneturvallisuuden strategiansa paikallisten ongelmien ratkaisemiseksi.

6.

Komissio tunnustaa alue- ja paikallisviranomaisten roolin tieliikenneturvallisuuspolitiikan laadinnassa ja täytäntöönpanossa ja toteaa, että määritellyt toimet tulee toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toteuttaa parhaiten soveltuvalla tasolla ja sopivimmilla tavoilla. Komission tiedonannossa korostetaan aiheellisesti tarvetta soveltaa yhtenäistä lähestymistapaa: ”Tieliikenneturvallisuus liittyy läheisesti mm. energia-, ympäristö-, työllisyys-, koulutus-, nuoriso-, terveys-, tutkimus-, innovointi-, teknologia-, oikeus-, vakuutus-, kauppa- ja ulkosuhdepolitiikkaan.”

7.

Komission esittämien lukujen mukaan vuonna 2001 tieliikennekuolemien määrä Euroopan unionissa oli 54 302. Päättyneen tieliikenneturvallisuutta koskevan toimintaohjelman tavoitteena oli kuolemien määrän puolittaminen siten, että niiden määrä vuonna 2010 olisi enintään 27 000. Vuonna 2009 tieliikennekuolemien määrä Euroopan unionissa oli 34 500, eli ne olivat vähentyneet 36 prosenttia. Komissio odottaa, että vuonna 2010 voidaan saavuttaa 41 prosentin kokonaisvähennys vuoteen 2001 verrattuna. Vaikka tällä tuloksella tavoitetta ei saavutetakaan kokonaan, sitä voidaan kuitenkin pitää rohkaisevana.

8.

Ajanjaksolla 2010–2020 komissio tavoittelee jälleen tieliikennekuolemien kokonaismäärän puolittamista Euroopan unionissa. Kun otetaan huomioon viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kirjattu kuolonuhrien määrän vähentyminen sekä toivomus tieliikenneturvallisuuden parantamisesta edelleen Euroopan unionissa, tavoitetta voidaan pitää vastuullisena vaikkakin kunnianhimoisena.

9.

Komissio asettaa asiakirjassaan seitsemän strategista tavoitetta:

10.

Komission ehdottamat tavoitteet ovat sellaisenaan kannatettavia. Ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö ehdotetut poliittiset suuntaviivat olisi nykymuodossaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia. Jäsenvaltiot eivät yksinään pysty toteuttamaan ehdotettujen toimien tavoitteita. Tavoitteiden mittavuuden johdosta ne voidaan saavuttaa paremmin EU:n tasolla, sillä erityisen EU:n lainsäädännön, rajatylittävien toimien ja EU:n tasolla tehtävän yhteistyön avulla voidaan varmistaa politiikan johdonmukaisuus ja tehokkuus valtakunnallisella sekä alue- ja paikallistasolla. Lisäksi ehdotetut toimet tuottavat selvää lisäarvoa yksinomaan valtakunnallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla toteutettaviin toimiin verrattuna. Lisäksi voidaan todeta, että ehdotettu toimintatapa on yksinkertaisin keino saavuttaa asetetut tavoitteet ja se jättää mahdollisimman paljon tilaa kansalliselle päätöksenteolle.

11.

Olisi kuitenkin toivottavaa, että komissio selventäisi luvuin, minkälaista panosta se odottaa kustakin seitsemästä tavoitteesta aiemmin asetetun puolittamispäämäärän saavuttamiseen, sillä paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli tieliikenneturvallisuuspolitiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa. Siten voidaan selventää, mitä toimia paikallis- ja alueviranomaisilta mahdollisesti odotetaan.

12.

Komissio määrittelee kaksi poliittisten suuntaviivojensa täytäntöönpanoa ohjaavaa periaatetta:

13.

AK toteaa, että komissio pyrkii parantamaan seurantaa tietojenkeruun ja analyysin avulla. Komitea kannattaa tätä toimintatapaa mutta huomauttaa tässä yhteydessä, että nykyisessä tietojenkeruussa (CARE-tietokannassa) käytetään yksinomaan jäsenvaltioittain koottuja tietoja. Alueellinen ulottuvuus puuttuu, vaikka kyseiset tiedot ovat jäsenvaltioissa periaatteessa melko yksinkertaisesti saatavilla. Euroopan unionin alueiden kannalta olisi erityisen mielenkiintoista voida verrata omia tietoja lähellä sijaitsevien tai muiden maiden vertailukelpoisten alueiden tietoihin samalla tavoin kuin jäsenvaltiot jo nyt voivat suorittaa keskinäistä vertailua. Tällaisen tiedon sisällyttäminen ja saataville asettaminen CARE-tietokantaan tuottaisi siksi merkittävää lisäarvoa ja toimisi myös myönteisenä kannustimena alue- ja paikallisviranomaisille.

14.

AK toteaa, että tieliikennesääntöjä, liikennemerkkejä ja -opasteita ja infrastruktuurin suunnittelua ohjaavia suuntaviivoja koskevat standardit ovat eri jäsenvaltioissa käytännössä hyvin erilaisia. Samanaikaisesti rajatylittävä liikenne jäsenvaltioiden välillä lisääntyy yhä vuosittain sekä tavarankuljetusliikenteessä että yritystoimintaan ja vapaa-aikaan liittyvässä henkilöliikenteessä. AK katsoo, että sekä tieliikenneturvallisuus että liikkumisvapaus unionissa hyötyisivät siitä, että eri jäsenvaltioiden tieverkosto rakennettaisiin ja varustettaisiin mahdollisimman pitkälti samojen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti siten, että maan tieympäristö olisi kaikkien tienkäyttäjien kannalta yksiselitteinen ja helppo tunnistaa myös jäsenvaltioiden rajoja ylitettäessä. Ohjenuorana tulee käyttää olemassa olevia parhaita käytänteitä, ja ratkaisuissa on jätettävä tilaa niiden sopeuttamiselle paikallisiin olosuhteisiin.

15.

pitää tieliikenneturvallisuuskysymyksiä erittäin tärkeinä ja kannattaa periaatteita, joiden pohjalta komissio on laatinut poliittiset suuntaviivat vuosiksi 2011–2020. Kyseiset periaatteet ovat seuraavat:

16.

on tyytyväinen myönteisiin tuloksiin, joihin päättyneellä tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelmalla on jälkiarvioinnin mukaan päästy, mutta huomauttaa, että yli 30 000 tieliikennekuolemaa vuodessa Euroopan unionissa on edelleen aivan liian korkea määrä.

17.

toteaa, että komissio tavoittelee tieliikennekuolemien lukumäärän puolittamista vuosien 2011–2020 aikana. AK pitää tavoitetta vastuullisena mutta myös kunnianhimoisena, kun tiedetään, että edellisellä kaudella vuosina 2001–2009 määrä laski jäsenvaltioissa keskimäärin 36 prosenttia.

18.

on tyytyväinen Euroopan komission esittämiin uusiin tieliikenneturvallisuuden poliittisiin suuntaviivoihin ja kannattaa ehdotettuja seitsemää tavoitetta ja niihin liittyviä toimia.

19.

pyytää komissiota selventämään, mikä on kultakin seitsemältä tavoitteelta odotettu panos tavoiteltuun tieliikennekuolemien kokonaismäärän puolittamiseen vuoteen 2020 mennessä.

20.

kannattaa ajatusta vakavan loukkaantumisen erilaisten määritelmien yhdenmukaistamisesta, jotta tieliikenneturvallisuuspolitiikan tehokkuutta voidaan seurata ja arvioida entistä paremmin.

21.

katsoo, että vakavalle ja vähäiselle loukkaantumiselle sovitun yhteisen määritelmän pohjalta olisi muotoiltava yhteinen tavoite vakavien loukkaantumisten määrän vähentämiseksi kuolonuhrien määrän vähentämistä koskevan tavoitteen tapaan.

22.

korostaa, että on tärkeää päästä sopimukseen direktiivistä rajatylittävän lainvalvonnan helpottamisesta tieliikenneturvallisuuden alalla. Tieliikennesääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen ja muiden seuraamusten varoittava vaikutus heikkenee, ellei niitä voida panna täytäntöön yli maan rajojen. Tilanne johtaa myös syrjivään kohteluun, koska liikennerikkomuksesta rankaiseminen sakolla tai muulla seuraamuksella riippuu tällöin rikkomukseen syyllistyneen kansallisuudesta.

23.

kehottaa niin ikään kaikkia jäsenvaltioita panemaan täysimittaisesti täytäntöön tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamista koskevan direktiivin ja yhtyy komission käsitykseen siitä, että on toteutettava tarpeelliset toimet, jotta kyseiseen direktiiviin sisältyviä periaatteita sovelletaan kaikkiin EU:n rahoittamiin maantieinfrastruktuureihin. On kuitenkin aina huolehdittava suhteellisuusperiaatteen huomioonottamisesta, jottei pieniä hankkeita kuormiteta tarpeettomilla hallinnollisilla rasitteilla tai liiallisilla teknisillä vaatimuksilla.

24.

katsoo yleisesti ottaen, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi toissijaisuusperiaatteen ja monitasoisen hallinnon periaatteen mukaisesti yhtäältä muotoilla oman toimivaltansa puitteissa oma tieliikenneturvallisuuspolitiikkansa ja toisaalta osallistua EU:n tasolla tai valtakunnallisella tasolla laadittuihin tieliikenneturvallisuutta koskevien aloitteiden hallintomekanismeihin.

25.

katsoo, että pyrkimyksenä tulee olla vuosien 2011–2020 poliittisissa suuntaviivoissa määriteltyjen tavoitteiden sisällyttäminen kaikkiin liikenteeseen liittyviin toimintasuunnitelmiin ja asiaankuuluviin liikennehankkeisiin EU:n, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallistasolla.

26.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin onnettomuuksia koskevien tietojen keruun ja analysoinnin tehostamiseksi. On olennaisen tärkeää, että tieliikenneonnettomuuksista saadaan entistä parempi käsitys, jotta toimintalinjojen kehitystyötä ja edistymisen arviointia voidaan parantaa etenkin paikallisella ja aluetasolla. Jäsenvaltioiden tiedonkeruu- ja raportointimenetelmiä tulisi yhdenmukaistaa entisestään, kuten EU:n tutkimusprojektissa SafetyNetissä suositellaan.

27.

suosittaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että nykyisiä poliisiviranomaisten ylläpitämiä onnettomuuksien rekisteröintijärjestelmiä täydennetään hätäpalvelujen ja sairaaloiden tiedoilla uhrien loukkaantumisen vakavuusasteesta.

28.

kehottaa komissiota asettamaan saataville nykyistä enemmän tietoa alue- ja paikallistasolla mm. CARE-tietokannan välityksellä, jotta paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus verrata alueensa tilannetta vastaaviin alueisiin muissa maissa.

29.

ehdottaa, että komissio kehottaa toimintaohjelmassaan julkisen ja yksityissektorin työnantajia toteuttamaan sellaista politiikkaa, jossa turvallista liikkumista edistetään osana kokonaisvaltaista turvallisuuskulttuuria, sillä tieliikenneonnettomuudet ovat monissa maissa merkittävin työperäisten onnettomuuksien syy. Tieliikenteen turvallisuuskysymyksiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota myös julkisen ja yksityissektorin työnantajien nykyisissä ja uusissa yrityskohtaisissa liikennesuunnitelmissa.

30.

pitää erittäin tärkeänä, että tieliikenneturvallisuusopetus sisällytetään koululaisten pakolliseen opetukseen koko oppivelvollisuuden ajan kaikissa jäsenvaltioissa.

31.

suosittelee komissiolle, että tutkimuksen puiteohjelmissa kiinnitetään jatkossakin huomiota tieliikenneturvallisuuden Euroopan tason tieteelliseen tutkimukseen etenkin seuraavien kysymysten osalta:

32.

kehottaa komissiota kehittämään toimivaltansa puitteissa aloitteita jäsenvaltioiden tieliikennesääntöjen, liikennemerkkien ja -opasteiden yhdenmukaistamiseksi. Komitean mielestä komissio voisi käynnistää käsillä olevan lausunnon aihetta koskevan julkisen keskustelun laatimalla siitä vihreän kirjan.

33.

kehottaa komissiota tekemään nykyisten ja tulevien tutkimusohjelmien puitteissa aloitteita luontaisesti turvallisen maantieinfrastruktuurin suunnittelua ja rakentamista koskevien suositusten ja hyvien käytänteiden kehittämiseksi. Kyseisten suositusten ja hyvien käytänteiden tulisi osaltaan edistää entistä parempia ja yhdenmukaisempia käytänteitä maantieliikenneinfrastruktuurin suunnittelun alalla eri jäsenvaltioissa. Suositukset voisivat koskea esimerkiksi kiertoliittymien rakentamista, kaupunkien lähestymisväyliä, taajamien ulkopuolisia maaseututeitä, pyöräteitä ja jalankulkijoille tarkoitettuja suojateitä.

34.

kehottaa komissiota valvomaan tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelman toteuttamista asiaankuuluvan sisäisen organisaation avulla. Tässä yhteydessä voi olla asianmukaista perustaa tieliikenneturvallisuusvirasto tai vahvistaa nykyisiä elimiä, kuten tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista seurantakeskusta.

35.

kiinnittää huomiota komission laatimaan Euroopan tieliikenneturvallisuuden peruskirjaan (http://www.erscharter.eu) ja kehottaa Euroopan paikallis- ja alueviranomaisia allekirjoittamaan sen kukin omalta osaltaan ja tekemään konkreettisia sitoumuksia tieliikenneturvallisuuden parantamiseksi omalla alueellaan.

7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/35

—

on tyytyväinen siihen, että tulevalla koheesiopolitiikalla voidaan kattaa kaikki Euroopan alueet kehitystasosta riippumatta, ja kannattaa sellaisen uuden alueiden väliluokan käyttöönottoa, joka perustuu yhdenmukaisen kohtelun periaatteeseen.

—

toivoo, että BKT:tä täydentävät indikaattorit voidaan ottaa huomioon koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa ja arvioinnissa, jotta tuodaan paremmin esiin kunkin alueen kehitystaso.

—

toistaa esittämänsä toiveen, että ESR säilytetään osana rakennerahastoja koheesiopolitiikan puitteissa, ja katsoo, että rahastoton tukitoimien täytäntöönpano on alueellistettava.

—

esittää toivomuksen, että alueellisen yhteistyön tavoitetta lujitetaan etenkin rahoituksen osalta, ja kehottaa jakamaan ohjelmien määrärahat yhteisötasolla eikä enää jäsenvaltioittain.

—

kannattaa yleisperiaatetta nivoa koheesiopolitiikka Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, mutta muistuttaa, ettei koheesiopolitiikka saa palvella yksinomaan Eurooppa 2020 -strategiaa, kun otetaan huomioon politiikalle perussopimuksessa määrätyt tavoitteet.

—

toivoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite konkretisoituu siten, että EU:n ”toimintovalikkoon” määritetään territoriaalinen ensisijaislinja täydentämään Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvää aiheistoa.

—

antaa tukensa sille, että laaditaan yhteinen strategiakehys, ja ehdottaa, että kunkin jäsenvaltion alue- ja paikallisyhteisöt osallistuvat kehittämis- ja investointikumppanuuksiin monitasoisen hallinnon periaatteiden mukaisesti.

—

vastustaa nk. ulkoista makrotaloudellista ehdollisuutta koskevia sääntöjä sekä ehdotusta ottaa käyttöön suoritusvaraus. Komitea hyväksyy uusien, tulosperusteisten tukiehtojen käyttöönoton, kunhan valittavat perusteet ovat yleisluonteisia, oikeudenmukaisia ja oikeasuhtaisia ja perustuvat yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen.

Esittelijä

:

Michel DELEBARRE (FR, PSE), Dunkerquen kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

:

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus

KOM(2010) 642 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen julkaisemiseen; se on oivallinen lähtökohta keskustelulle, jota käydään vuoden 2013 jälkeisen koheesiopolitiikan suuntaviivoista.

2.

myöntää, että Euroopan komissio on tarkastellut perusteellisesti tässä ensimmäisessä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen laaditussa koheesiokertomuksessa etenkin alueellisen yhteenkuuluvuuden tunnustamista yhdeksi unionin päätavoitteista. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että kertomus perustuu olennaisilta osin tilastotietoihin, jotka ovat peräisin Euroopan unionia vuodesta 2008 lähtien koetellutta finanssi-, rahoitus- ja sosiaalista kriisiä edeltäneeltä ajalta. Komitea edellyttää, että seuraavan ohjelmakauden pohjana käytetään kriisin puhkeamisen jälkeiseltä ajalta peräisin olevia tilastotietoja, ja kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin mahdollisiin poliittisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi.. Tämä seikka lisää myös tarvetta käyttää muita, täydentäviä ja paremmin ajantasaistettuja indikaattoreita tutkittaessa, kuinka alueet ovat todella kehittyneet, sillä BKT:n kasvu ei yksinään heijasta kriisin todellisia vaikutuksia. Alueiden komitea on jo esittänyt näkemyksensä asiasta lausunnossaan ”BKT ja muut indikaattorit – Edistyksen mittaaminen”. Lausunnossa ehdotetaan kahta kaikenkattavaa indikaattoria, jotka olisivat käytettävissä lyhyellä aikavälillä: kattava ympäristöindeksi ja aluetason yhtenäistetty sosiaalikysely.

3.

on tyytyväinen koheesiopolitiikan saavutuksiin, sillä sen ansiosta on luotu työpaikkoja, kartutettu inhimillistä pääomaa, tuettu alueen kannalta keskeisten infrastruktuurien rakentamista ja parannettu ympäristönsuojelua. Komitea korostaa, että lisäksi tunnustetaan koheesiopolitiikan vipuvaikutus kilpailukykyyn ja innovointiin, erityisesti koska sen avulla voidaan hyödyntää yksityissektorin tarjoamat mahdollisuudet.

4.

toteaa, että vaikka koheesiopolitiikan avulla on kavennettu eroja, Euroopan alueiden välillä ja niiden sisällä vallitsee edelleen huomattava epätasapaino. Eroja esiintyy varsinkin infrastruktuurin kehittämisessä, tuloissa, julkisten palveluiden laadussa sekä niiden saatavuudessa. Epätasapainoa kärjistävät etenkin alueisiin eri tavoin vaikuttava talous- ja finanssikriisi, yhä vaativammat haasteet, kuten maailmanlaajuistuminen, työttömyys (varsinkin nuorisotyöttömyys), väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos ja energiariippuvuus.

5.

tähdentää näin ollen, että koheesiopolitiikalla on oltava käytössään tavoitteita vastaavat määrärahat, siten että se vahvistaa jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimenpiteitä, jotta Euroopan alueiden välille syntyy todellinen taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen tasapaino.

6.

muistuttaa, että koheesiopolitiikan yhteisölle tuoma lisäarvo perustuu ennen kaikkea sen tapaan lähestyä asioita

7.

muistuttaa, että tämän ainutlaatuisen lähestymistavan ansiosta koheesiopolitiikka kykenee paremmin kuin mikään muu unionin politiikka tuomaan Euroopan yhdentymisen näkyviin alueilla ja kansalaisten keskuudessa tarjotessaan näiden tarpeisiin mukautetun ja koordinoidun vastauksen.

8.

on tyytyväinen siihen, että viidennen koheesiokertomuksen mukaan tulevalla koheesiopolitiikalla voidaan kattaa kaikki Euroopan alueet kehitystasosta riippumatta. Korostaa, että rakennerahastoissa on keskityttävä ensisijaisesti heikoimmin kehittyneisiin unionin alueisiin antamalla kuitenkin muille alueille välttämätön tuki, jotta niitä kannustetaan kehittämään kilpailukykyä, työllisyyttä, sosiaalista osallistamista ja kestävää kehitystä koko unionin sopusointuisen kehityksen edistämiseksi.

9.

katsoo, että on syytä suunnitella uuden alueiden väliluokan käyttöönottoa niitä alueita varten, joiden BKT on 75–90 prosenttia yhteisön BKT:sta. Järjestelmällä pyritään hillitsemään havaittua kynnysarvon vaikutusta BKT:n ollessa 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta (nykyinen lähentymis- ja kilpailukykytavoitteen välinen tukikelpoisuuskynnys) ja takaamaan alueiden yhdenmukainen kohtelu. On tarpeen ottaa huomioon paitsi niiden alueiden kohtaamat vaikeudet, jotka vuodesta 2013 lukien jäävät ensi kertaa lähentymistavoitteen mukaisen tuen ulkopuolelle, myös niiden alueiden pulmat, joilla on luonteeltaan pysyviä sosioekonomisia vaikeuksia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden täyttämisessä, vaikka ovatkin nykyisellä ohjelmakaudella olleet tukikelpoisia kilpailukykytavoitteen perusteella, ja joita vaivaavat huomattavat sisäiset erot. Alueiden, jotka nykyisin saavat lähentymistavoitteeseen tai kilpailukykytavoitteeseen perustuvaa tukea tai joilla on käynnissä siirtymävaihe (phasing in tai phasing out), ei pidä joutua kärsimään po. alueluokan perustamisesta.

10.

toistaa ehdotuksensa ottaa huomioon BKT:n lisäksi täydentäviä indikaattoreita erityisesti ohjelmien toimeenpanoa ja arviointia ajatellen, jotta tuodaan paremmin esiin kunkin alueen kehitystaso sekä sosiaalisen ja alueellisen koheesion erityisongelmat (aluetasoa alempana ilmenevät erot, tulovaihtelu, työttömyysaste, yleishyödyllisten palveluiden saatavuus, liikennevälineiden käyttömahdollisuus ja niiden yhteentoimivuus, ympäristön laatu, sosiaalinen hyvinvointi, koulutustaso jne.). Ohjelmakauden puolivälissä tehtävän tarkistuksen (5+5) yhteydessä on voitava ottaa huomioon nämä uudet, BKT:ta täydentävät indikaattorit. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota laatimaan Eurostatin, ESPONin (1) ja OECD:n keräämien tietojen pohjalta luettelon alueellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista kehitysindikaattoreista, joita voidaan soveltaa aluetason alapuolella.

11.

kannattaa koheesiopolitiikan integroitua lähestymistapaa, jotta voidaan edistää kaikkien rahastojen (koheesiorahastot, EAKR, ESR, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan kalatalousrahasto) välistä täydentävyyttä ja helpottaa rahastotoimien täytäntöönpanoa yhdennetyn lähestymistavan pohjalta. Komitea suosittaa kunkin rahaston toiminta-alojen selkeää määrittelyä. Samoin tulisi määritellä, missä suhteessa EU:n muista – esimerkiksi liikenne- tai ympäristöalan – välineistä maksetut tuet ovat mainittuihin rahastoihin sekä strategisesti tarkasteltuna että käytännön tasolla. Lisäksi olisi määriteltävä selkeät suuntaviivat EU:n tasolla ja luotava koordinointirakenteet kansallisella tasolla ja sitä alemmilla tasoilla.

12.

toivoo täsmällisempää tietoa Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpanomääräyksistä ja katsoo, että ESR tulisi säilyttää nykyiseen tapaan osana rakennerahastoja koheesiopolitiikan puitteissa ja että ESR:n ja EAKR:n yhteistyötä tulisi tiivistää. Komitea kehottaa tähän viitaten hyödyntämään ristiinrahoitusta ja laatimaan useasta rahastosta (EAKR ja ESR) tuettavia toimintaohjelmia.

13.

katsoo, että mikäli ESR:n turvin on määrä edistää Eurooppa 2020 -strategian ja Euroopan työllisyysstrategian tavoitteiden saavuttamista, rahastoton tukitoimien täytäntöönpano on alueellistettava ja sisällytettävä kaikilta osin koheesiopolitiikkaan alue- ja paikallistasolla diagnosoitujen tarpeiden pohjalta (2). Komitea on tyytyväinen siihen, että koheesiopolitiikasta vastaavien ministereiden epävirallisen kokouksen (3) jälkeen annetuissa puheenjohtajavaltio Belgian päätelmissä vaaditaan lujittamaan ESR:n alueellista ulottuvuutta ja siten vahvistamaan sen näkyvyyttä ja edistämään sen sisällyttämistä alueellisiin sosiaalis-taloudellisiin strategioihin.

14.

toivoo, että ESR:stä rahoitettavien hankkeiden huomioarvoa parannetaan alueellistamalla täytäntöönpanoa entisestään ja tukeutumalla tässä yhteydessä hyvin konkreettisiin ja paikallisiin käytännön tarpeisiin. Hankkeiden tunnettuus voidaan näin varmistaa paremmin niitä toteutettuja tiedotus- ja valistustoimia täydentämällä, joiden rahoitus järjestetään yhteisö-, jäsenvaltio- ja aluetasolla annettavan teknisen tuen puitteissa.

15.

katsoo, että EARK- ja ESR-määrärahat olisi jaettava kansallisella tasolla määritellyn prosenttiosuuden mukaisesti, jotta taataan ESR-tuen vastaavan taloudellisen ja sosiaalisen koheesion haasteita kussakin jäsenvaltiossa ja kullakin alueella. Alueiden komitea ehdottaa, että jäsenvaltiot jakavat näin asetettujen marginaalien puitteissa rakennerahastomäärärahat (EAKR- ja ESR-määrärahat) jäsenvaltiotasoittain yhteistyössä alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa.

16.

katsoo, että vastaisuudessa on tuettava ja yksinkertaistettava EAKR:n ja ESR:n keskinäistä joustoa varsinkin uuden yhteisen strategiakehyksen puitteissa ja erityisesti paikallisen kehittämisen sekä kaupunkialueiden ja paikallisyhteisöjen yhdennettyjen suunnitelmien yhteydessä (4). Lisäksi komitea kehottaa Euroopan komissiota huolehtimaan siitä, että tulevissa säädösehdotuksissa EAKR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) järjestelmät vastaavat toisiaan ja takaamaan näin yhdennetympi tarkastelutapa maaseutualueisiin nähden.

17.

kannattaa viittausta alueelliseen yhteistyöhön, joka säilyttäisi nykyisen kolmitahoisen rakenteensa, mutta pahoittelee, ettei siitä anneta yksityiskohtaisempaa tietoa. Komitea esittää toivomuksen, että kyseistä tavoitetta lujitetaan seuraavasti:

18.

kehottaa jakamaan alueellisen yhteistyön ohjelmien määrärahat yhteisötasolla eikä enää jäsenvaltioittain. Kyseisten ohjelmien edunsaajien olisi perusteltava nykyistä selvemmin alueellisen yhteistyön ohjelmien tuomat tulokset ja lisäarvo alueilla siirtämällä hyviä käytänteitä ja taitotietoa. Komitea asettaisi etusijaan strategisen, yhteistyöalueiden tasolla yhdennetyn lähestymistavan. Näin jäsenvaltioiden ei tarvitsisi lainkaan harkita määrärahojen palauttamista.

19.

kehottaa komissiota sisällyttämään tuleviin lainsäädäntöehdotuksiin säännöksiä, joiden nojalla ESR voi osallistua alueellisiin yhteistyöohjelmiin rahoittaakseen toimialaansa kuuluvia toimia.

20.

odottaa koheesiopolitiikan kaikkien kolmen tavoitteen todella täydentävän toisiaan. Unionin toteuttamien rajatylittävien, valtioidenvälisten ja alueidenvälisten toimien on täydennettävä aluepoliittisiin ohjelmiin kuuluvien lähentymistavoitteen sekä kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen puitteissa toteutettavia toimia. Aluepoliittisissa ohjelmissa voitaisiin kannustaa etsimään alueelliseen yhteistyöhön tähtääviä toimintalinjoja tai toimenpiteitä muun muassa rajatylittävien tai valtioidenvälisten rakennehankkeiden rahoittamiseksi. Samalla on pyrittävä tehostamaan alueellinen yhteistyö -tavoitteen kaikkien kolmen lohkon koordinointia.

21.

korostaa tarvetta nivoa alueellisen yhteistyön ohjelmat nykyistä kiinteämmin alueen toimijoiden yhteisesti laatimiin aluepoliittisiin strategioihin  (5). Komitea katsoo, että valtioidenväliset ohjelmat voivat tukea makroaluestrategioita ja kehitteillä olevia integroituja meristrategioita. Myös rajatylittävät ohjelmat voivat omalta osaltaan tukea parhaillaan toteutettavia euroregio- ja suurkaupunkistrategioita. Komitea esittää myös, että tarkistetaan merkittävästi ylöspäin 150 kilometrin etäisyyttä koskevaa kriteeriä, jota käytetään luokiteltaessa saaria raja-alueiksi.

22.

kehottaa Euroopan komissiota helpottamaan uusia alueellisia kumppanuuksia yksinkertaistamalla ja parantamalla alueidenvälisten yhteistyöohjelmien hallintatapaa. Alueidenvälisen yhteistyön parantaminen varmistaa koordinoidun lähestymistavan soveltamisen yhteisiin ongelmiin mutta myös sen, etteivät nykyiset alueelliset rajat rajoita innovatiivisia ratkaisuja.

23.

muistuttaa, että eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä (EAYY)  (6) on edelleen arvokas väline, joka helpottaa yhteistyötä etenkin rajatylittävän yhteistyön puitteissa. Komitea katsoo, että EAYY-asetusta on yksinkertaistettava ja siihen on tehtävä mukautuksia tulevassa ohjelmatyössä nykyisen kauden aikana saatujen kokemusten pohjalta. Yksinkertaistamisen kohteita voisivat olla etenkin EAYY:iden henkilöstöön sovellettava lainsäädäntö ja verotus sekä nykyisten menettelyjen keston lyhentäminen. Komitea kannustaa lisäksi myöntämään EAYY:ille nykyistä järjestelmällisemmin kokonaistukia, jotta ne voivat hallinnoida rakennerahastoja ilman välikäsiä.

24.

kehottaa Euroopan komissiota parantamaan nykyistä yhteistyötä EU:n ulkorajoilla. Erityisesti on tarpeen yksinkertaistaa menettelytapoja ja lisätä yhtäältä EAKR-toimien sekä toisaalta eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen ENPIn ja Euroopan kehitysrahaston EKR:n yhteisvaikutusta.

25.

korostaa alueellisen yhteistyön keskeistä merkitystä syrjäisimmille alueille, joiden maantieteellinen sijainti EU:n kaukaisimmilla ulkorajoilla on syynä siihen, että tämä kysymys on ehdottoman tärkeä. Komitea esittää, että laaditaan lähialueita koskeva toimintasuunnitelma, jotta kyseiset alueet kyetään yhdistämään entistä paremmin omaan maantieteelliseen ympäristöönsä.

26.

korostaa, että koheesiopolitiikka voi ja sen tulee olla muiden Euroopan unionin rahoittamien politiikkojen kanssa edelleen keskeisessä osassa tähdättäessä Eurooppa 2020 -strategian mukaiseen älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun ja tuettaessa unionin sopusointuista kehitystä parantamalla kaikkien alueiden omia mahdollisuuksia ja kaventamalla Euroopan alueiden välisiä eroja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti.

27.

kannattaa yleisperiaatetta nivoa koheesiopolitiikka Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja sen lippulaivahankkeisiin ja edistää näin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Komitea katsoo kuitenkin, että ohjelmakaudella 2007–2013 asiassa on jo toteutettu mittavia ponnisteluja, joita on syytä arvioida, ennen kuin sitoudutaan keskittämään resursseja entisestään.

28.

muistuttaa, että koheesiopolitiikka ei saa palvella yksinomaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja kansallisia uudistusohjelmia, kun otetaan huomioon politiikalle perussopimuksessa määrätyt tavoitteet eli Euroopan unionin alueiden välisten taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen kaventaminen. Koheesiopolitiikan tulee näin ollen pohjautua alueiden tilanteeseen, tarpeisiin ja kehityspotentiaaliin.

29.

antaa tukensa yleisperiaatteelle, jonka mukaan yhteisö laatii luettelon laajoista temaattisista painopistealoista, mikä korvaisi nykyisen logiikan, jonka mukaisesti rakennerahastotuet ohjataan suppeasti määriteltyihin menoluokkiin. Komitea vastustaa kuitenkin uusissa kansallisissa kehittämis- ja investointikumppanuussopimuksissa sekä toimenpideohjelmissa valittavien painopisteiden lukumäärän liiallista rajaamista, sillä paikallis- ja alueviranomaisille on jätettävä riittävästi liikkumavaraa mukauttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet alueittain.

30.

katsoo, ettei tiettyjen painopisteiden säätäminen pakollisiksi kuulu Euroopan komission tehtäviin, vaan prioriteetit on määriteltävä aluetasolla sellaisen alueellisen diagnoosin pohjalta, jossa korostetaan alueen vahvuuksia ja heikkouksia. Komitea ei myöskään pidä aiheellisena määrätä kaikki rakennerahastotoimet keskitettäviksi pelkästään temaattisiin painopistealoihin, jotka alueiden on valittava yhteisön laatimasta luettelosta. Tällainen sääntö olisi suorastaan yhdennettyä lähestymistapaa koskevan periaatteen vastainen, sillä sen mukaan kehittämisstrategian tulee perustua useisiin aloihin tehtäviin investointeihin.

31.

kehottaakin Euroopan komissiota huolehtimaan siitä, ettei tulevaan koheesiopolitiikkaa koskevaan sääntelyyn mahdollisesti sisältyvä temaattisten painopistealojen luettelo ole liian suppea salliakseen kunkin alueen alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen monimuotoisuuden huomioimisen sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kehittämisen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita pidemmälle.

32.

kannattaa periaatetta joustavoittaa toimenpideohjelmien organisointia, jotta toimia voidaan toteuttaa erilaisilla territoriaalisilla tasoilla (seututasolla, aluetasolla, usealla alueella samanaikaisesti ja makroaluetasolla) alueen erityispiirteiden mukaisesti tai toimivuudeltaan erilaisten alueiden, kuten jokien valuma-alueiden, vuoristoalueiden, saariryhmien jne., mukaisesti. Toimien on kuitenkin perustuttava alueen toimijoiden yhteiseen tahtoon ja eritoten territoriaalisten yhteisöjen haluun toteuttaa yhdessä todellinen alueprojekti kyseenalaistamatta silti aluetason merkitystä.

33.

toivoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite konkretisoituu koheesiopolitiikan uudessa rakenteessa siten, että EU:n ”toimintovalikkoon” määritetään territoriaalinen ensisijaislinja täydentämään Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvää aiheistoa, jotta alueellisella koheesiolla voitaisiin taata tasapainoinen maankäytön suunnittelu alueiden keskinäisen riippuvaisuuden ja politiikkojen yleisen johdonmukaisuuden edistämiseksi. Komitea antaa lisäksi tukensa Euroopan komission ehdotukselle ottaa kaikilta osin huomioon erityispiirteitä omaavat alueet  (7).

34.

korostaa, että syrjäisimpiin alueisiin tulisi edelleen kiinnittää erityistä huomiota viittaamalla niille Lissabonin sopimuksen 349 artiklassa tunnustettuun erityisasemaan. Komitea toteaa, että näiden alueiden rahoituksesta on säädettävä erikseen, jotta ne saavat korvausta tietyistä haitoista, joita ovat kaukainen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto-olot sekä taloudellinen riippuvuus muutamista harvoista tuotteista. Tällainen korvaus vaikuttaa välttämättömältä, jotta syrjäisimmät alueet pääsevät nykyistä helpommin sisämarkkinoille samanlaisin ehdoin kuin unionin muut alueet.

35.

kannattaa kaupunkiulottuvuuden huomioimista koheesiopolitiikassa parhaalla mahdollisella tavalla tarjoamalla kaupungeille ja taajamille mahdollisuus osallistua nykyistä enemmän koheesiopolitiikan laatimisen kaikkiin vaiheisiin alkaen kansallisista uudistusohjelmista sekä kehittämis- ja investointikumppanuussopimuksista toimenpideohjelmiin saakka. Komitea toivoo, että kaupunkiulottuvuus otetaan asianmukaisesti huomioon toimenpideohjelmissa, ja toistaa aiemmin esittämänsä toiveen suosia kokonaisvaltaista kaupunkikehittämistä. Komitea toteaakin, että kaupunkialueille on hyvin usein tyypillistä merkittävät taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erot, joihin on vastattava tilanteen vaatimalla tavalla. Kaupunkialueiden kokonaisvaltaisessa kehittämisessä tulisi hyödyntää Leipzigin peruskirjaa, jonka avulla pyritään testaamaan Euroopan kaupunkien kestävää kehitystä koskevaa uutta yhteistä viitekehystä. Kaupungit on myös nähtävä niiden koko alueen kasvu- ja kehityskeskuksina.

36.

antaa tukensa Euroopan komission ehdotukselle tarjota toimenpideohjelmien yhteydessä kuntien ja/tai alueiden luottamustehtäviin vaaleilla valituille nykyistä painavampi rooli kaupunkikehittämisstrategioiden laadinnassa ja täytäntöönpanossa. Paikallis- ja alueyhteisöjen sitoutuneisuus ja vastuullistaminen edellyttävät, että asianomaisille kaupungeille, suurtaajamille ja alueille myönnetään yhä järjestelmällisemmin kokonaistukia. Alueiden komitea kannattaa kaupunkiulottuvuuden säilyttämistä eurooppalaisen koheesiopolitiikan piirissä. Kaupungit voivat olla tärkeitä kasvun ja innovoinnin moottoreita. Lisäksi kaupunki- ja maaseutualueiden suhteiden tiivistäminen voi edistää erityisellä tavalla EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja auttaa samalla Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa. Tämän tehtävän täyttämiseen tarvitaan myös tulevaisuudessa toimia sosiaalisen ja taloudellisen vakauden edistämiseksi sekä kaupunkien ja kaupunkien ongelma-alueiden kestäväksi kehittämiseksi. Nämä toimet tulisi suunnitella ja toteuttaa alueellisten toimenpideohjelmien yhteydessä.

37.

pahoittelee, että maaseutu-ulottuvuutta ei mainita, vaikka nykyisten määritelmien mukaiset maaseutualueet ja kaupunkien lähialueet muodostavat yli 80 prosenttia unionin alueesta. Komitea kehottaa Euroopan komissiota kiinnittämään erityistä huomiota eri kuntatyyppien –kaupunkialueiden eli (suurten ja pienten kaupunkien) sekä maaseutualueiden väliseen yhteyteen, joka on olennainen osa yhdennettyä aluekehityspolitiikkaa. Komitea toivoo myös, että maaseutu-ulottuvuus saa aivan oman sijansa tulevassa koheesiopolitiikassa ja että EAKR:sta, ESR:sta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) rahoitettavat toimet nivotaan paremmin toisiinsa ja niiden välille syntyy nykyistä enemmän yhteisvaikutusta sekä yhteisen strategiakehyksen kautta että toimenpideohjelmien tasolla. Komitea ehdottaa niin ikään, että nykyisestä URBACT-ohjelmasta kehitetään RURBACT-niminen ohjelma (8), jonka puitteissa kannustetaan vaihtamaan hyviä käytänteitä sekä muodostamaan kaupunkien ja maaseudun ongelmiin paneutuvia verkostoja, ja nivotaan nämä kaksi ulottuvuutta toisiinsa.

38.

kannustaa näin ollen määrittämään toimenpideohjelmien yhteydessä territoriaalisen toimintalinjan, jotta voidaan rahoittaa aluetasoa alemmalle tasolle sijoittuviin territoriaalisiin toimiin sisältyviä hankkeita. Uuden paikallista kehittämistä koskevan lähestymistavan on muodostettava kokonaisvaltaiset strategiset puitteet alueita pienempien yksiköiden kehittämiselle kaikilla asianomaisilla alueilla riippumatta siitä, onko kyse kaupungista, maaseudusta tai niiden välimuodosta, ja se on otettava huomioon alueellisissa ohjelmissa.

39.

pahoittelee, ettei viidennessä koheesiokertomuksessa korosteta riittävästi tiettyjen alueiden sisäisten erojen taipumusta kärjistyä. Näille eroille on tunnusomaista muun muassa alueellinen eriytyminen, josta seuraa gettoutumista ja tiettyjen syrjäisten alueiden jatkuvaa rappeutumista. Alueiden sisäisten erojen selvä osoittaminen asianmukaisten tilastotietojen avulla sekä niiden kaventamiseen tähtäävät toimenpiteet auttaisivat omalta osaltaan ottamaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen paremmin huomioon paikallistasolla edellyttäen, että toimenpiteiden hallinnointi tapahtuu aluetasolla.

40.

kannattaa tarvetta kiinnittää enemmän huomiota paikalliskehittämisaloitteisiin, joita on tuettava nykyistä järjestelmällisemmällä yhteisön osarahoituksella. Osa toimenpideohjelmasta olisi mahdollisuuksien mukaan kohdennettava paikalliskehittämisaloitteisiin (esim. kumppanuushankkeisiin jne.). Kyseessä voivat olla alueellisiin tai monialueisiin hankkeisiin (9) liittyvät tarjouspyynnöt, joilla pyritään kannustamaan tiettyjä julkisia toimijoita (paikallisyhteisöjen luottamustehtäviin vaaleilla valittuja tai julkisten elinten edustajia jne.) ja yksityisiä toimijoita (yrityksiä, kauppakamareita, osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä, osuuskuntia, yhdistyksiä yms.) laatimaan ja toteuttamaan yhdennettyyn lähestymistapaan perustuva paikalliskehittämisstrategia (10). Paikalliskehittämisaloitteet voivat edistää huomattavasti paikallisyhteisöjen rakenteiden kehitystä, mikäli tällaisille aloitteille saadaan rahoitustukea mm. teknisen avun ohjelmista.

41.

katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite koskee kaikkia unionin politiikkoja ja että sen lähtökohdaksi on otettava alakohtaisten politiikkojen ja koheesiopolitiikan sovittaminen johdonmukaisesti toisiinsa sekä kaikkien unionin politiikkojen alueellisen vaikutuksen nykyistä parempi huomioiminen toimintalinjoja laadittaessa. Komitea pahoittelee tässä yhteydessä sitä, ettei Euroopan komissio ole vieläkään vastannut komitean sille esittämään pyyntöön laatia alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä valkoinen kirja (11).

42.

pahoittelee, että viidennessä koheesiokertomuksessa ei mainita yleishyödyllisiä palveluita, vaikka niiden tehtäväkentän ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välinen kiinteä yhteys mainitaan nimenomaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa ja Lissabonin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 26. Komitea kehottaa jälleen kerran arvioimaan etu- ja jälkikäteen unionin politiikkojen alueellista vaikutusta yleishyödyllisiin palveluihin.

43.

antaa tukensa sille, että laaditaan yhteinen strategiakehys, joka kattaisi koheesiorahaston, Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) ja Euroopan kalatalousrahaston. Komitea toivoo kuitenkin, että neuvosto ja Euroopan parlamentti määrittelevät yhdessä strategiakehyksen ja ottavat kumppanikseen alueiden komitean. Yhteisessä strategiakehyksessä on täsmennettävä näiden EU:n eri rahastojen keskinäiset roolit ja yhteydet sekä niiden yhteydet Euroopan unionin alueilla muihin EU:n rahastoihin, joilla on selvä alueellinen ulottuvuus ja läheinen suhde rakennerahastoihin. Tässä yhteydessä mainittakoon muun muassa Euroopan laajuisten verkkojen rahoitus sekä mahdolliset tulevat ympäristö- ja ilmastorahastot.

44.

katsoo, että nykyiset makroaluestrategiat voivat toimia ”strategisina viitekehyksinä makroaluetasolla”. Aluestrategiat, jotka määritellään (koheesiopolitiikan kaikkien kolmen tavoitteen pohjalta laadittujen) toimenpideohjelmien yhteydessä, voivat ottaa esimerkkiä edellä mainittujen makroaluestrategioiden ensisijaisista toimintalinjoista.

45.

kehottaa Euroopan komissiota tarkentamaan komission ja jäsenvaltioiden neuvottelemien ”kehittämis- ja investointikumppanuussopimusten” sisältöä ja niihin liittyviä määräyksiä. Komitea korostaa tarvetta toteuttaa käytännössä kumppanuutta ja monitasoista hallintoa koskevat periaatteet ja ehdottaa siksi, että alue- ja paikallisyhteisöt ovat mukana laatimassa, neuvottelemassa ja panemassa täytäntöön näitä sopimuksia silloin, kun ne ovat välittömästi osallisina kyseisten sopimusten mukaisissa toimenpideohjelmissa. Alue- ja paikallisyhteisöjen on päästävä mukaan tekemään päätöksiä valtakunnallisissa sopimuksissa sellaisten toimenpideohjelmien temaattisten painopisteiden valinnasta ja rahoituksesta, joihin ne osallistuvat.

46.

ehdottaa, että ”kehittämis- ja investointikumppanuuksien” ja ”Eurooppa 2020 –strategian täytäntöönpanoon tähtäävien alueellisten sopimusten” myötä kuhunkin jäsenvaltioon luodaan monitahoinen hallintojärjestelmä, johon osallistuvat eri aluetasot (yhteisö-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistaso) toteuttamalla vahvistettua kumppanuutta paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa. Komitea kehottaa varaamaan alue- ja paikallisyhteisöille (julkisten palveluiden osarahoittajina ja -hallinnoijina) tilaisuuden allekirjoittaa alueelliset sopimukset (12) ja osallistua täysimääräisesti niiden laadintaan, niistä käytäviin neuvotteluihin, niiden täytäntöönpanoon ja seurantaan. Yhteisen strategiakehyksen tapaan alueellisten sopimusten tulee kattaa koheesiorahastot, EAKR, ESR, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan kalatalousrahasto, ja niiden tehtävänä on varmistaa johdonmukaisuus kansallisten uudistusohjelmien kanssa helpottamalla niiden täytäntöönpanoa aluetasolla.

47.

on tyytyväinen siihen, että laaditaan nykyisen ohjelmakauden tapaan toimenpideohjelmia, jotka ovat koheesiopolitiikan tärkein täytäntöönpanoväline. Komitea muistuttaa tähän liittyen, että Euroopan komission on huolehdittava siitä, että alueyhteisöt osallistuvat kaikilta osin näiden ohjelmien laadintaan, niistä käytäviin neuvotteluihin ja niiden täytäntöönpanoon.

48.

kannattaa vuosikertomusten laatimista, sillä näin tehdään nykyiseen tapaan tiliä tavoitteiden toteutumisesta ohjelmakaudella. Komitea ei sitä vastoin näe tarvetta ottaa käyttöön uutta arviointivaatimusta ohjelmien toteutusvaiheessa sen jälkeen, kun Euroopan komissiolle on toimitettu tositteet tietystä määrärahaosuudesta.

49.

antaa tukensa Euroopan komission ehdotukselle järjestää säännöllisesti poliittisia keskusteluja unionin toimielinten toimivaltaisissa elimissä. Komitea on tältä osin Euroopan komission käytettävissä ja tarjoutuu järjestämään täysistuntojensa tai COTER-valiokunnan kokousten yhteydessä keskustelutilaisuuksia jäsentensä kanssa.

50.

katsoo Euroopan komission tavoin olevan ensisijaisen tärkeää, että koheesiopolitiikasta vastaavat ministerit kokoontuvat säännöllisesti neuvoston virallisessa kokoonpanossa  (13) vaihtamaan näkemyksiä ohjelmatyön edistymisestä ja arvioimaan edistymistä asetettujen tavoitteiden valossa.

51.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian onnistuminen edellyttää, että se toteutetaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa unioni-, jäsenvaltio-, alue- ja kuntatasolla monitasoisen hallintojärjestelmän avulla. Komitea muistuttaa, että on tarpeen tehdä alueellisia sopimuksia joihin alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat nykyistä välittömämmin.

52.

muistuttaa, että on tärkeää ottaa käyttöön entistä selvemmät ja yksityiskohtaisemmat kriteerit, jotka mahdollistavat kumppanuusperiaatteen noudattamisen laadittaessa, neuvoteltaessa ja pantaessa täytäntöön yhteisön ja jäsenvaltioiden strategisia tavoitteita sekä toimenpideohjelmia yhdessä alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa. Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission tekemissä arvioinneissa korostetaan alue- ja paikallisyhteisöjen ja alueen yhteiskunnallis-taloudellisten toimijoiden osallistumisen olevan koheesiopolitiikan onnistumisen kannalta ratkaiseva tekijä.

53.

kannustaa vahvasti paikallis- ja alueviranomaisia optimoimaan hallinnollisen ja institutionaalisen suorituskykynsä sekä kehittämään asianmukaisia taloudellisia ja henkilöstöresursseja selvitäkseen mutkikkaista EU:n rahoittamista hankkeista – erityisesti hallinnollisen taakan ja byrokratian osalta. Komitea korostaa tarvetta varmistaa asianmukainen rahoitus, jotta voidaan taata, että alue- ja paikallisviranomaiset pystyvät osallistumaan rakennerahastojen tukemiin suuriin hankkeisiin.

54.

vastustaa jyrkästi niin kutsuttua ulkoista makrotaloudellista ehdollisuutta koskevia sääntöjä, joiden mukaan kuntien ja kaupunkien saatavilla olevia rakennerahastovaroja pidätetään kansallisten hallitusten virheiden tai puutteiden takia tai siksi, etteivät kansalliset hallitukset noudata vakaus- ja kasvusopimusta. Langetettaessa vakaus- ja kasvusopimukseen liittyviä taloudellisia sanktioita tai kannustimia, joilla on tarkoitus taata makrotalouden ehtojen noudattaminen, on olemassa vaara, että rankaistaan varsinkin alue- ja paikallisyhteisöjä, vaikka ne eivät ole vastuussa siitä, etteivät jäsenvaltiot ole noudattaneet makrotaloudellisia velvoitteitaan (14).

55.

kannattaa koheesiopolitiikan tehokkuuden parantamiseen tähtäävää (sisäistä) ehdollisuutta. Tällaisen ehdollisuuden tulisi liittyä tiiviisti koheesiopolitiikan temaattisiin painopisteisiin, eikä siinä tulisi pyrkiä luomaan yhteyksiä laajempiin rakenneuudistuksiin, jotka liittyvät löyhästi politiikan toimeenpanoon. Ehdollisuudessa tulisi keskittyä niihin rakenteellisiin ja institutionaalisiin ehtoihin, joita tarvitaan varmistamaan koheesioresurssien optimaalinen hyödyntäminen. Ehdollisuuden tulisi olla yksinkertainen, täytäntöönpanokelpoinen, suhteellinen ja ennakkoon tarkastettu.

56.

kannattaa unionin osarahoituksen säilyttämistä, sillä se takaa ruohonjuuritason toimijoiden sitoutuneisuuden ja vastuullistamisen. Nykyisen ohjelmakauden tapaan unionin osarahoitusosuudet on mukautettava tavoitteittain kunkin alueen kehitystason mukaisesti. Sen sijaan komitea vastustaa kaikkinaista osarahoitusosuuksien pienentämistä: ne eivät saa toimia mukauttamismuuttujina, jos määrärahoja supistetaan toimielinten päästyä sopimukseen tulevista rahoitusnäkymistä. Komitea pohtii toisaalta Euroopan komission ehdottamaa osarahoitusosuuksien mukauttamista unionin tuoman lisäarvon, toimenpidetyyppien ja edunsaajien perusteella. On olemassa vaara, että tällaiset mukautukset monimutkaistavat tilannetta siinä määrin, että sääntöjä rikotaan, mikä hankaloittaa entisestään hallintoviranomaisten tehtäviä. Komitea toteaa kaiken kaikkiaan, että toimintalinjojen osarahoitusosuuksista on päätettävä kussakin toimenpideohjelmassa, jotta ne vastaisivat asetettuja ensisijaisia tavoitteita.

57.

vastustaa ehdotusta ottaa käyttöön suoritusvaraus, joka perustuu Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen, sillä lienee vaikea määritellä sen objektiivisia jakoperusteita. On olemassa vaara, että suoritusvarauksesta hyötyisivät kaikkein tehokkaimmat alueet eikä siinä otettaisi huomioon joidenkin sellaisten alueiden ponnisteluja, joilla ei välttämättä ole suotuisia alueellisia, taloudellisia tai sosiaalisia olosuhteita, eikä etenkään sellaisten monitahoisten kokonaisvaltaisten ratkaisujen luonnetta, jotka edellyttävät pitkällistä valmistelua. Suoritusvaraus voisi johtaa siihen, että jäsenvaltiot asettavat tavoitteita, jotka eivät ole erityisen kunnianhimoisia. Komitea katsoo toisaalta, että suoritusvarauksen käyttöönotto, perustettiinpa se yhteisön tai jäsenvaltion tasolle, ei ole tae investoinnin tehostumisesta. Komitea saattaisi sen sijaan kannattaa sellaisen joustovarauksen käyttöönottoa (joka ei perustuisi suorituskykyyn), jonka lähtökohtana olisivat ohjelmakauden aikana ilman eri toimenpiteitä vapautetut määrärahat ja jonka turvin

58.

myöntää, että on tarpeellista ottaa käyttöön uusia (niin kutsuttuja sisäisiä), tulosperusteisia tukiehtoja. Komitea katsoo kuitenkin, että rakenteelliseen ehdollisuuteen perustuvan järjestelmän johdonmukaisen soveltamisen takaamiseksi tässä yhteydessä on välttämätöntä määritellä yleiset, oikeudenmukaiset ja suhteelliset yhtäläisesti kohtelun periaatteeseen perustuvat kriteerit, joiden perusteella on mahdollista selvästi päätellä, täyttyykö asetettu ehto. Määrällisten tavoitteiden on palveltava ohjelmatyön strategiaohjausta, eikä niistä saa aiheutua kohtuuttomia kuluja. Muutamien tulosindikaattoreiden pohjalta määriteltyinä niiden avulla voidaan mitata edistymistä lähtötilanteeseen verrattuna sekä sitä, miten tavoitteet on saavutettu ensisijaisia toimintalinjoja toteutettaessa. Määrällisten tavoitteiden vuoksi ei siis saa langettaa sanktioita, jos toivottuja tuloksia ei täysin saavuteta. Kuten koheesiopolitiikasta vastaavat ministerit totesivat Liègessä 22. ja 23. marraskuuta 2010 pitämässään kokouksessa, nykyisin on olemassa huomattavia tukiehtoja ja ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Niitä ovat etenkin säännöt, jotka koskevat määrärahojen vapauttamista, hankkeen päättämistä, valvonta- ja tarkastusjärjestelmien hyväksymistä, liitännäis- ja osarahoitusperiaatteita jne. Nämä sisäiset tukiehdot voitaisiin siis säilyttää ja niitä voitaisiin parantaa.

59.

toteaa, että osarahoitusperiaatteen mukaisten alue- ja paikallisyhteisöjen osuuksien ansiosta alueiden komitealla on täysi oikeus osallistua Euroopan komission toivomaan rakentavaan vuoropuheluun ja pohtia tarkemmin viidennessä koheesiokertomuksessa kaavailtua ehdollisuutta aihetta käsittelevässä työryhmässä jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin rinnalla.

60.

antaa tukensa Euroopan komission ehdotukselle lisätä tuloshakuisuutta määrittämällä ennakkoon kunkin alueen erityistavoitteiden mukaisesti selkeät ja mitattavissa olevat tulosindikaattorit. Komitea kuitenkin muistuttaa komissiota siitä, ettei tulosten saavuttamista pidä arvioida pelkästään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteutumisen perusteella. Komitea toteaa tältä osin, että asiassa on jo tapahtunut edistystä ohjelmakaudella 2007–2013, kun hankkeita on alettu arvioida etukäteen, niiden toteutusvaiheessa ja jälkikäteen; arvioinneista on tarkoitus laatia selvitys, ennen kuin sitoudutaan jatkotoimiin.

61.

kannattaa ehdotusta ottaa käyttöön muutamia yhteisiä indikaattoreita, jotka ovat yhteydessä taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle sekä Eurooppa 2020 -strategialle asetettuihin tavoitteisiin; tällä tavoin Euroopan komissio voi kaiken aikaa arvioida koko ohjelmakautta kattavasti. Suurin osa indikaattoreista on kuitenkin määriteltävä aluetasolla kunkin alueen territoriaalisten erityispiirteiden ja määriteltyjen ensisijaisten toimintalinjojen mukaisesti. Niiden on lisäksi osoitettava, että ehdotettu ratkaisu on alue- ja paikalliskehityksen kannalta välttämätön.

62.

antaa tukensa rahoitusjärjestelyille, joilla pyritään lisäämään yhteisön varojen vipuvaikutusta. Komitea pahoittelee kuitenkin, että komissio soveltaa tukikelpoisuutta määriteltäessä aihekohtaisia rajoituksia. Komitea katsookin, että on välttämätöntä, että jäsenvaltiot voivat päättää millä tasolla (valtakunnallisella tasolla, aluetasolla) rahoitusvälineiden hyödyntäminen on tehokkainta. Välineiden käyttöä on kuitenkin yksinkertaistettava ja selvitettävä tarkemmin, jotta

63.

aprikoi Euroopan komission ehdotusta kanavoida yrityksille myönnettävä rahoitustuki pääasiassa rahoitusjärjestelyiden välityksellä ja käyttää avustukset innovointiin, ympäristönsuojeluun jne. kohdennettavien tukiohjelmien osarahoitukseen. Yrityksille myönnettävää koheesiopoliittista tukea ei pitäisi jättää yksinomaan rahoitusjärjestelyiden varaan. Ne eivät myöskään poista tukien tarvetta, koska kaikkea toimintaa ei voida rahoittaa luotoilla eikä kaikilla elimillä ole mahdollisuutta toteuttaa lainarahoitukseen perustuvia hankkeita. Kriisi on osoittanut, että laskusuhdanteen aikana markkinaperusteiset välineet eivät ole toimiva ratkaisu. Sopivimmasta tukimuodosta päättäminen kuuluu alue- ja paikallisyhteisöille, jotka tekevät valintansa kunkin alueen elinkeino- ja yritysrakenteen pohjalta ja ottavat samalla huomioon kilpailupolitiikan sekä varsinkin aluepoliittisessa tarkoituksessa myönnettävät tuet.

64.

vastustaa kaikkinaista rakennerahastomäärärahojen nykyisen hallintojärjestelmän tuntuvaa muuttamista, jota Euroopan komissio ehdottaa varainhoitoasetuksen uudelleenlaadinnan yhteydessä. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota säilyttämään nykyisen järjestelmän, joka on alkanut tuottaa tuloksia, minkä virheellisen ja sääntöjenvastaisen toiminnan osuuden pienentyminen osoittaa, ja jota on syytä parannella ja yksinkertaistaa.

65.

korostaa, että koheesiopolitiikan tehokkuus ja tulosten parantaminen edellyttävät tasapainon löytämistä menettelytapojen sekä varainhoidon yksinkertaisuuden ja tehokkuuden välillä koheesiopolitiikan käyttökelpoisuuden ja avoimuuden lisäämiseksi. Osa tätä tasapainoa olisi alueiden täysien toimivaltuuksien tunnustaminen alueellisten toimenpideohjelmien hallinnoinnin ja valvonnan alalla. Alueiden komitean tulisi lisäksi voida ehdottaa ratkaisuja, joilla pyritään yksinkertaistamaan hallintoviranomaisten mahdollisuutta käyttää varoja ja edunsaajien mahdollisuutta saada rahoitusta. Komitea kehottaa myös Euroopan komissiota pohtimaan edelleen yksinkertaistamista, varsinkin jotta edunsaajille maksettavien korvausten maksatusaikaa voidaan lyhentää.

66.

kannustaa Euroopan komissiota yksinkertaistamaan edunsaajille maksettaviin korvauksiin liittyviä menettelyjä ryhtymällä maksamaan niin EAKR- kuin ESR-tuet kiinteämääräisinä. Komitea kehottaa jäsenvaltioita tukemaan alue- ja paikallisyhteisöjä, jotta säännöt voidaan panna ripeästi täytäntöön, sillä ne auttavat omalta osaltaan keskittämään ohjelmatyötä odotettuihin tuloksiin.

67.

olisi tyytyväinen, jos alueellisiin yhteistyöohjelmiin liittyviä menettelyjä tarkistettaisiin yhteisten sääntöjen laatimiseksi eri ohjelmia varten, jotta jäsenvaltioiden hyväksymiä tarkastusmenettelyjä voidaan soveltaa kumppanitahoihin siten, että pääkumppanien ei enää tarvitse varmistaa toisten jäsenvaltioiden tarkastuksia.

68.

varoittaa Euroopan komissiota ehdotuksesta vaatia sekä hallintoviranomaisia että tilintarkastustuomioistuinta esittämään tästedes omat lausumansa. Ehdotuksella ei pidä sälyttää alue- ja paikallisviranomaisille uusia valvonta- ja tilintarkastussääntöihin liittyviä tehtäviä eikä vähentää Euroopan komission vastuuta hallinnon tulkitsijana ja tukijana.

69.

korostaa, että varainhoidon valvonnan ja tilintarkastuskäytäntöjen tulee selvästi perustua sääntöjen noudattamiseen ja olla oikein mitoitettuja. Komitea vastustaa painokkaasti ”vaivihkaa” tapahtuvaa sääntelyä, jossa hallinnoinnista vastaavia viranomaisia ”kannustetaan” toteuttamaan tiettyjä arviointisuunnitelmia myös silloin, kun sitä ei vaadita, ja jossa tarkastajien käyttämät, rahastojen yhteensovittamisesta vastaavan komitean (COCOF) toimittamat vakiomuotoiset tarkistusluettelot sisältävät kohtia, jotka eivät perustu EU:n säännöksiin eivätkä jäsenvaltioiden lainsäädännön vaatimuksiin.

70.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen olla soveltamatta ilman eri toimenpiteitä tapahtuvan varojen vapauttamisen sääntöä ensimmäisenä ohjelmavuonna ja toivoo, että ensimmäisen vuoden menot perustellaan vasta toimintaohjelman päätyttyä. Sääntö antaa mahdollisuuden tasoittaa ohjelmakauden alkuviivästysten vaikutuksia. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että toimenpideohjelmat hyväksytään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta kauden alun viivästymisen vaara pienenisi.

71.

pahoittelee, ettei Euroopan komissio ole tehnyt yhtäkään tuloja tuottavia hankkeita koskevaa yksinkertaistamisehdotusta, sillä niiden monimutkainen laskentatapa ei vastaa tarkoitustaan ja se lannistaa potentiaaliset hanketoimijat. Lisäksi komitea kannustaa Euroopan komissiota yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan suurhankkeiden hyväksymisjärjestelmää.

72.

kannattaa kustannusten tukikelpoisuussääntöjen yhtenäistämistä toimintalohkojen, välineiden ja keinojen osalta yhteisiin strategiapuitteisiin sisältyvien yksityiskohtaisten sääntöjen sekä niihin välittömästi liittyvien täytäntöönpanomääräysten kautta, jotta täytäntöönpanomenettelyt olisivat nykyistä yksinkertaisempia ja sääntöjenvastaisen toiminnan riski olisi mahdollisimman pieni. On kuitenkin huolehdittava tarkoin siitä, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat täysipainoisesti tukikelpoisuussääntöjen määrittelyyn yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, jotta varmistutaan siitä, että yhteisön säännöstöä tulkitaan ja sovelletaan jäsenvaltioissa ja alueilla asianmukaisesti ja yhtenäisesti.

7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/45

—

suosittaa voimakkaasti, että ESR säilyttää luonteensa rakennerahastona, ja toivoo, että alueellista ulottuvuutta vahvistetaan monialaisia toimintaohjelmia laadittaessa ja toteutettaessa yhteistyöohjelmat mukaan lukien.

—

pitää mielenkiintoisena viidennen koheesiokertomuksen viittausta paikallisten aloitteiden innovaatiopotentiaaliin ja kannattaisi painokkaasti ESR:n sisällyttämistä olennaiseksi osaksi kertomuksessa ehdotettua paikallistason kehitysmallia.

—

katsoo, että ESR:n keskeisinä tavoitteina on edelleen oltava työllisyysmahdollisuuksien parantaminen työllisyyden ja tehokkaasti toimivien työmarkkinoiden ansiosta, henkilöresurssien pätevöittäminen ja kehittäminen, työntekijöiden auttaminen työpaikkojen säilyttämisessä sekä innovoinnin, yrittäjyyden ja perus- ja ammattikoulutuksen uudistusten tukeminen.

—

korostaa painokkaasti, että ESR:n on kiinnitettävä edelleen vahvasti huomiota horisontaalisiin painopisteisiin, kuten heikossa asemassa olevien ryhmien ja henkilöiden sosiaaliseen osallistamiseen sekä sukupuoleen ja ikään perustuvan syrjinnän torjumiseen, sekä pidettävä huolta etenkin sukupuolten tasa-arvon tavoitteesta ja vahvistettava sitä noudattamalla yhtäläisiä mahdollisuuksia ja naisten yhtäläistä kohtelua työelämässä ja palkkauksessa.

—

katsoo, että tulojen suojelu- ja tukitoimet voivat kuulua ESR:n toiminta-aloihin, jos ne yhdistetään aktiivisiin työllisyyspoliittisiin toimiin. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että jäsenvaltioiden tulisi edelleen huolehtia sosiaalisen turvaverkon tarjonnasta, sillä jos kyseiset toimet sisällytettäisiin ESR:n piiriin, rahasto loitontuisi tavoitteistaan ja sen tehokkuus alentuisi, kun toimet kohdennettaisiin pitkäjänteisten toimien sijasta hätätoimiin.

—

painottaa romaniyhteisöjen kriittisiä olosuhteita; ne kärsivät sosiaalisen ja taloudellisen syrjäytymisen lisäksi alueellisesta eriytymisestä sekä keskimääräistä huonommista elinoloista. Asiaan on puututtava paikallis- ja aluetasolla käyttöönotettavin eurooppalaisin välinein.

Esittelijä

Catiuscia MARINI (IT, PSE), Umbrian aluehallituksen puheenjohtaja

1.

kannattaa Euroopan komission viidennessä koheesiokertomuksessa (1) esittämää ajatusta, että koheesiopolitiikka on suunnattu kaikille Euroopan alueille ja että sillä pyritään edistämään unionin yhdenmukaista kehitystä ja auttamaan heikosti kehittyneiden alueiden kiinnikuromisprosessia myöntämällä niille suurin osa varoista. Tavoitteena on myös tukea kehittyneiden alueiden kilpailukykyä ja torjua yksipuolisia lähestymistapoja, jotka voivat oman alueen tai maan intressejä puolustettaessa aiheuttaa haittaa muille.

2.

pitää siis välttämättömänä alueellisesti määriteltyä strategiaa, jolla täydennetään tarvittavalla tavalla yhtenäismarkkinoita myös niistä mahdollisesti johtuvan alueellisen epätasapainon lisääntymisen vaikutusten torjumiseksi ja jolla pyritään niin talouskehityksen kuin sosiaalisen osallisuuden tavoitteisiin. Komitean mielestä koheesiopolitiikan tavoitteiden yhteydessä on lisäksi varmistettava yhdenmukaisuus ja integroitu toimintatapa eikä niinkään edistettävä niitä erillisesti, vaikka asianomaiset toimet onkin erotettava toisistaan selvästi ja täsmällisesti.

3.

toivoo, että koheesiopolitiikassa pyritään edistämään sen oikeutusta ja näkyvyyttä Euroopan kansalaisten silmissä suuntautumalla yhä enemmän mitattavien tulosten saavuttamiseen ja että siinä sovelletaan täysimääräisesti vastuuperiaatetta ja vältetään yhtä ainoaa lähestymistapaa, joka perustuu valmiisiin byrokraattisiin ratkaisuihin. Koheesiopolitiikassa tulisi jättää tilaa paikallistason oppimisprosesseille ja alueen erityispiirteet huomioon ottavalle täytäntöönpanolle sekä Lissabonin sopimuksessa määrätyn uuden poliittisen tavoitteen eli alueellisen koheesion toteuttamiselle. (2)

4.

pitää toimien merkittävyyden kannalta välttämättömänä, että rahoitusta myönnetään huomattavasti, jotta resursseja on käytettävissä vähimmäismäärä myös niillä alueilla, jotka eivät välttämättä ole jääneet jälkeen kehityksestä tilastollisten keskiarvojen perusteella mutta jotka kohtaavat usein sisäiseen koheesioon liittyviä haasteita paikoittain esiintyvän köyhyyden ja alikehittyneisyyden vuoksi.

5.

kehottaa sisällyttämään globalisaatiorahaston unionin talousarvioon erityisesti varojen mobilisoinnin nopeuttamiseksi.

6.

katsoo, että koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian tulisi olla koordinoituja ja yhdenmukaisia ja että niissä tulisi määritellä selkeästi alat, joita tuetaan suoraan, sekä vastavuoroisuus ja täydentävyys. Perussopimuksessa määritellyn (3) koheesiopolitiikan itsenäisyys on säilytettävä ja hyödynnettävä samalla keinoja, joiden avulla voidaan edistää Eurooppa 2020 -strategian onnistumista.

7.

painottaa voimakkaasti, että kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa alue- ja paikallisviranomaisten rooli on erittäin tärkeä. Alue- ja paikallistaso on ihanteellinen yhteisön politiikkojen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi siten, että ne vastaavat pitkäjänteistä strategiaa, jonka avulla on määrä puuttua asianmukaisin lisätoimin ja monitasoisen hallinnon kautta resurssien alikäyttöön ja sosiaaliseen syrjäytymiseen tietyillä paikkakunnilla.

8.

torjuu kaikki ajatukset koheesiopolitiikan uudelleenkansallistamisesta sekä alakohtaisesta keskittymisestä, sillä ne eivät vaikuta asianmukaisilta tukemaan tarkoituksenmukaisesti ja yhtenäisesti Eurooppa 2020 -strategiaa ja ovat ristiriidassa alueulottuvuuden ja monitasoisen hallinnon kanssa, jotka edustavat koheesion avulla tähän mennessä edistetyn paremman hallintotavan myönteisiä ja perussopimukseen pohjautuvia arvoja. Taloushallinnon parantaminen ja koheesion vahvistaminen Euroopassa tarjoaisivat ratkaisevan panoksen talouskriisin ylittämiseen. (4)

9.

pitää välttämättömänä, että ESR pyrkii aiemmin mainittuihin omiin tavoitteisiinsa Euroopan koheesiopolitiikan yhteydessä ohjelmin, jotka ovat mahdollisimman yhtenäisiä ja integroituja, ja että tässä yhteydessä kiinnitetään asianmukaista huomiota alueulottuvuuteen. Laajempaan kehityspolitiikkaan on sisällyttävä ja siihen on liitettävä tulosten maksimoimiseksi henkilöresurssien pätevöittämistoimia.

10.

toteaa, että talouskriisi on edelleen korostanut ESR:n roolia korvaamattomana välineenä, jolla tuetaan työntekijöiden ja yritysten mukautumista taloudellisten vaihtelujen ja markkinoiden uusiin olosuhteisiin ja jolla suojellaan niiden toimijoiden tuloja, joihin taantuma on kohdistunut. Komitea korostaa, että on tärkeää pyrkiä edelleen kyseisiin tavoitteisiin. Komitea palauttaa mieliin Euroopan parlamentin esiin tuoman käsitteen (5), johon komitea suhtautuu myönteisesti ja jonka se on maininnut lausunnossaan ”Koheesiopolitiikan tulevaisuus” (6), eli työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen suuntautuneen eurooppalaisen koheesiostrategian, sekä ESR:n merkittävän roolin edistettäessä työllistettävyyttä ja torjuttaessa köyhyyttä. Nykyisen talouskriisin vuoksi tästä roolista on tullut entistäkin tärkeämpi ja tarpeellisempi. ESR:n tuen monivuotisuus on osoittautunut erityisen arvokkaaksi, koska se tarjoaa sekä paikallisyhteisöille että hankkeiden toteuttajille – ja etenkin luottolamasta kärsiville paikallisviranomaisille – äärimmäisen tärkeää vakautta.

11.

suosittaa voimakkaasti, että ESR säilyttää luonteensa rakennerahastona, ja korostaa, että unionin toimintaympäristössä ESR on tätä nykyä pysyvä osa unionin toimia. Eri maat voivat – vaikka niillä on erilaiset lainsäädäntöön ja rahoitukseen liittyvät toimintaympäristöt – toteuttaa ESR:n toiminnan kautta lisätoimia, joista ei säädetä asianmukaisesti tai riittävästi kansallisessa lainsäädännössä. Komitea toivoo, että alueellista ulottuvuutta vahvistetaan monialaisia toimintaohjelmia laadittaessa ja toteutettaessa yhteistyöohjelmat mukaan lukien.

12.

tuo esiin seuraavia vahvoja ja erityisluonteisia seikkoja lisäpanoksena:

13.

tuo myös esiin, että on tärkeää voida toimia monivuotisessa ohjelmakehyksessä, joka voi taata varat ja ohjelmien viitekehyksen.

14.

korostaa, että ESR edistää kaikkia Eurooppa 2020 -strategiassa (7) määriteltyjä painopistealoja – etenkin älykästä kasvua ja osallistavaa kasvua. Viiden määrällisen tavoitteen osalta rahasto noudattaa suoraan tavoitetta nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin sekä, vaikkakin epäsuorasti, vähentää ennenaikaista koulutuksen keskeyttämistä ja yleistä köyhyystasoa tukemalla sosiaalista osallisuutta edistävää politiikkaa  (8). ESR osallistuu etenkin seuraavien Eurooppa-neuvoston määrittelemien ”Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen” (9) toteuttamiseen:

15.

on huolissaan etenkin maahanmuuttajien sosiaalisen syrjäytymisen kärjistymisestä, työn taloudellisen arvon heikentymisestä ja näin ollen työssäkäyvien köyhien määrän lisääntymisestä. Komitea painottaa työttömyyden ja siitä johtuvan köyhyyden riskin kasvamista yli viisikymmenvuotiaiden työntekijöiden keskuudessa, vammaisten työllistymismahdollisuuksien heikentymistä, epätasa-arvon lisääntymistä tulojen jakautumisessa sekä tähän liittyvää suhteellisen ja absoluuttisen köyhyyden yleistymistä. Komitea katsoo, että köyhyyden lisääntyminen rajoittaa sellaisten sekä materiaalisten että kulttuuristen ja sosiaalisten mahdollisuuksien hyödyntämistä, jotka ovat henkilökohtaisen kehityksen ja potentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen perusluonteisia edellytyksiä. Komitea kannattaa tässä yhteydessä päättäväisiä ESR:n toimia myös Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeiden ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma” ja ”Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi” yhteydessä.

16.

painottaa romaniyhteisöjen kriittisiä olosuhteita; ne kärsivät sosiaalisen ja taloudellisen syrjäytymisen lisäksi alueellisesta eriytymisestä sekä keskimääräistä huonommista elinoloista. Asiaan on puututtava paikallis- ja aluetasolla käyttöönotettavin eurooppalaisin välinein.

17.

korostaa, että kun ajatellaan nykyisellä ohjelmakaudella 2007–2013 saatuja kokemuksia ja etenkin alueellisiin toimintaohjelmiin sisältyviä sosiaalisen osallisuuden edistämistoimia ja yhteisöaloitteiden toteuttamisen yhteydessä saatuja hyviä käytänteitä, ESR:llä voi olla ratkaiseva merkitys myös Eurooppa 2020 -strategian painopisteen ”osallistava kasvu” yhteydessä (10). Komitea pitää mielenkiintoisena viidennen koheesiokertomuksen viittausta paikallisten aloitteiden innovaatiopotentiaaliin ja kannattaisi painokkaasti ESR:n sisällyttämistä olennaiseksi osaksi kertomuksessa ehdotettua paikallistason kehitysmallia. On syytä tarkastella mahdollisuuksia edetä pelkästään alhaalta ylös suuntautuvien lähestymistapojen käyttämistä – niitä on laadittu esimerkiksi Leader-ohjelmassa maaseudun kehitysstrategioita varten – järjestelyihin, joissa ESR:llä olisi keskeinen rooli.

18.

katsoo, että ESR:n keskeisinä tavoitteina on edelleen oltava työllisyysmahdollisuuksien parantaminen työllisyyden ja tehokkaasti toimivien työmarkkinoiden ansiosta, henkilöresurssien pätevöittäminen ja kehittäminen, työntekijöiden auttaminen työpaikkojen säilyttämisessä sekä innovoinnin, yrittäjyyden ja perus- ja ammattikoulutuksen uudistusten tukeminen.

19.

katsoo, että on toteutettava työhön, koulutukseen, toimeentulotukeen ja yhteensovittamiseen liittyvien palvelujen koordinoitu järjestelmä, jonka avulla vastataan joustoturvan eurooppalaisten periaatteiden mukaisesti sekä markkinoiden edellyttämään joustavuuteen että työntekijöille tarpeellisiin turvallisuuden ja työllistettävyyden vaatimuksiin.

20.

korostaa painokkaasti, että ESR:n on kiinnitettävä edelleen vahvasti huomiota horisontaalisiin painopisteisiin, kuten heikossa asemassa olevien ryhmien ja henkilöiden sosiaaliseen osallistamiseen sekä sukupuoleen ja ikään perustuvan syrjinnän torjumiseen, sekä pidettävä huolta etenkin sukupuolten tasa-arvon tavoitteesta ja vahvistettava sitä noudattamalla yhtäläisiä mahdollisuuksia ja naisten yhtäläistä kohtelua työelämässä ja palkkauksessa. Tässä yhteydessä komitea kannattaa ja tukee Euroopan parlamentin kantaa, jonka mukaan ESR:n yhteydessä on asetettava ehdottomalle etusijalle naisten ympäristöystävälliset työpaikat. Komitea kannattaa ajatusta ottaa ESR:n sekä elvytyssuunnitelmien ja rakenteellisten mukautussuunnitelmien yhteydessä huomioon tasa-arvonäkökulma talousarvion laadinnassa, jotta varmistetaan, että kyseiset ohjelmat houkuttelevat ja integroivat yhtä lailla naisia (11).

21.

toteaa lisäksi, ettei yhteiskunta tarjoa tarvittavia keinoja naisten työhön palaamiseen synnytyksen jälkeen. Komitea katsoo näin ollen, että ESR:llä on ratkaiseva rooli luotaessa lapsia kasvattaneille tai huolenpitoa tarvitsevia vanhempiaan hoitaneille mahdollisuuksia palata työmarkkinoille.

22.

katsoo toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, että jäsenvaltioiden ja niiden alueiden sekä komission välille neuvoteltavat aluesopimukset kansallisissa uudistusohjelmissa esitetystä kehitysstrategiasta ovat väline, joka tukee koheesiopolitiikan panosta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseen. Kyseisten sopimusten, jotka perustuvat yhteiseen strategiseen kehykseen sekä sopimukseen perustuviin järjestelyihin, on määrä auttaa määrittelemään investointien painopisteet, Euroopan unionin ja asianomaisten eri hallintotasojen (jäsenvaltio-, alue- ja paikallistaso) varojen kohdentaminen alojen ja ensisijaisten ohjelmien kesken, sovitut edellytykset ja saavutettavat tavoitteet. Niiden on tarkoitus nojautua ehdollisuuden periaatteeseen yksittäisten toimien tukikelpoisuuden ennakko- ja jälkiarvioinnin kriteerinä.

23.

katsoo, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion edistämiseksi johdonmukaisesti, yhtenäisesti ja integroidusti olisi paikallaan laajentaa sopimusten soveltamisalaa muihin EU:n politiikkoihin ja rahoitusvälineisiin, jotta voidaan hyödyntää kunkin alueen ohjelmasuunnittelukapasiteettia ja omien painopisteiden tuntemusta.

24.

viittaa Euroopan työllisyysstrategiaan ja korostaa ESR:n keskeistä roolia välineenä, jonka avulla voidaan luoda strategian toteutusedellytykset.

25.

korostaa, että ESR on rakennerahastoista ainoa, joka on kohdennettu suoraan kansalaisiin: nuoriin, työttömiin, työntekijöihin, iäkkäisiin ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamiin henkilöihin. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että siitä tuetut toimet voidaan toteuttaa kaikilla unionin alueilla ja että ne hyödyttävät henkilöitä asuinpaikasta riippumatta. Tuen määrä riippuu seuraavista tekijöistä:

26.

torjuu rahoituksen hajauttamisen ja kehottaa asettamaan etusijalle yhtäältä kehitystä edistävät temaattiset painopisteet ja toisaalta heikossa asemassa olevia toimijoita tukevat toimet. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota mukautumiskykyyn ja työllistettävyyteen, kun on kyse kestävään kehitykseen liittyvistä EU:n tavoitteista, ja määriteltävä innovointialat, uudelleenkoulutusmahdollisuudet ja toiminta-alat, vihreät työpaikat mukaan luettuina, tarpeiden huolellisen, tarkan ja jäsennellyn analyysin sekä hallintojen uudistetun ennakointikyvyn perusteella.

27.

katsoo, että tulojen suojelu- ja tukitoimet voivat kuulua ESR:n toiminta-aloihin, jos ne yhdistetään aktiivisiin työllisyyspoliittisiin toimiin. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että jäsenvaltioiden tulisi edelleen huolehtia sosiaalisen turvaverkon tarjonnasta, sillä jos kyseiset toimet sisällytettäisiin ESR:n piiriin, rahasto loitontuisi tavoitteistaan ja sen tehokkuus alentuisi, kun toimet kohdennettaisiin pitkäjänteisten toimien sijasta hätätoimiin. Komitea toteaa kuitenkin myös, että ESR:stä tulee osarahoittaa jäsenvaltioiden hankkeita, joiden avulla ratkotaan kiireellisiä työllisyysongelmia, sillä ne edistävät pitkällä aikavälillä Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen 7, 8 ja 10 toteutumista.

28.

katsoo, että toissijaisuusperiaate on otettava tarkasti huomioon määriteltäessä ESR:n alakohtaista ja maantieteellistä keskittämistä. Komitea pahoittelee kuitenkin, että eräissä jäsenvaltioissa ESR:ää sovelletaan kansallisten ohjelmien kautta siten, että toimenpiteissä otetaan huomioon alueellisia eroja hyvin vähän tai niitä ei huomioida lainkaan. Toissijaisuusperiaatteen noudattaminen on tärkeää, jotta voidaan ottaa huomioon toimijoiden ja alueiden todelliset tarpeet, sillä ne ovat välttämättömiä tekijöitä toimien tehokkaassa suunnittelussa. Komitea suosittaakin kokemusten valossa ja käyttämättömän alueellisen kehityspotentiaalin hyödyntämistä ajatellen, että ESR:n tuleva soveltamisala määriteltäisiin siten, että jätetään aiempaa laajempi joustovara, jotta voitaisiin noudattaa entistä paremmin myös Eurooppa 2020 -strategiaan liittyviä ESR:n tavoitteita.

29.

korostaa etenkin, että Eurooppa 2020 -strategiassa painotettu siirtyminen vähähiiliseen talouteen voidaan toteuttaa vain järjestelmällisin toimin, joilla pyritään levittämään innovointia talouselämään sekä tutkimuksen ja innovoinnin tuloksia yrityksiin ja alueille moninkertaistamalla teknologian siirtokanavat korkeakouluista ja tutkimuskeskuksista yrityksiin. On myös laadittava tutkijoiden jatko-opintoihin liittyviä aloitteita paikallisten tuotantojärjestelmien kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

30.

muistuttaa lausunnossa ”Koheesiopolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategiaan” jo esitetystä ajatuksesta, että tarvitaan tiukasti alueellisten rahastojen, ESR:n ja EAKR:n, nykyistä tiiviimpää vuorovaikutusta, jotta voidaan luoda uusia työllisyysmahdollisuuksia ja parantaa työllistettävyyttä perus- ja ammattikoulutuksen avulla. Komitea katsoo, että viidenteen koheesiokertomukseen sisältyvä strateginen kehys on tärkein väline, jonka avulla voidaan yhtenäistää yhteisön eri rahastojen tavoitteet ja integroida toimet sekä mukauttaa ne Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin.

31.

pitää myös kumppanuusperiaatetta ilmentävää aluesopimusta hyödyllisenä välineenä, jolla voidaan vahvistaa yhtenäisyyttä yksittäisissä jäsenvaltioissa sekä alue- ja paikallistasolla.

32.

korostaa, että henkilöresursseja koskevassa Euroopan sosiaalirahaston tavoitteessa on selvästi niin EAKR:n kuin maaseuturahaston kanssa yhteisiä ja niitä täydentäviä piirteitä. Komitea katsookin, että paras mahdollinen yhteisvaikutus saataisiin integroidulla ohjelmasuunnittelulla ja hallinnon vahvalla koordinoinnilla edellyttäen, että asianomaiset rahastot säilyvät itsenäisinä, että kunkin rahaston ominaispiirteet yksilöidään ja että kustakin rahastosta jaettavien varojen vähimmäismäärä määritellään unionitasolla. Tämä on tärkeää, jotta varmistetaan rahastoille myönnettyjen varojen hyväksyttävä ja järkevä tasapaino. Komission tulisi kannustaa jäsenvaltioita ottamaan oppia nykyisistä parhaista käytännöistä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja ESR:n tuen hyödyntämiseksi paikallistasolla. Yhtenä esimerkkinä on EAKR:n ja ESR:n yhteinen ohjelmahallintoviranomainen, joka on auttanut maksimoimaan ESR:n ja EAKR:n vaikutusta käytännössä ja edistänyt niiden keskinäistä täydentävyyttä.

33.

suosittelee, että muutettaessa eri rahastojen tukikelpoisia (ja tukikelvottomia) menoja tarkasteltaisiin myös ristiinrahoitussääntöjä niiden yksinkertaistamiseksi edunsaajia ja täytäntöönpanosta vastaavia elimiä ajatellen.

34.

katsoo myös, että entistä vahvempi tulossuuntautuminen sekä alueulottuvuuden vahvistaminen, viestintätoimien tehostaminen ja nykyistä vahvempi yhteys integroituun alueelliseen ohjelmasuunnitteluun ovat tehokkaita välineitä, joilla voidaan parantaa ESR:n näkyvyyttä Euroopan kansalaisten keskuudessa sekä sen vaikutusta erilaisissa sosioekonomisissa järjestelmissä. Komitea ehdottaa, että ESR:n ja EAKR:n täydentävyyttä voidaan edistää tarkoituksenmukaisilla paikallistason viestintämenetelmillä, kuten varmistamalla, että EAKR:n ja ESR:n viestintästrategioita hallinnoi yksi ja sama elin. Tämä on eräillä alueilla auttanut kumppaneita ymmärtämään hyödyt, joita saadaan yhteisten tavoitteiden asettamisesta ohjelmastrategioille, vaikka niiden toiminnan painopisteet ovatkin erilaiset.

35.

katsoo, että hallinto- ja valvontajärjestelmässä ei niinkään pidä ottaa huomioon muodollisia menettelyjä eikä varojen käytön tavoitetta. Sen on pikemmin suuntauduttava yhä enemmän keskeisiin näkökohtiin, kuten todella saavutettujen tulosten varmentamiseen ja toteutusaikataulun noudattamiseen, sekä kannustettava rahoitettujen toimien vaikutuksen kontrafaktuaalista arviointia, jotta voidaan tutkia, mikä todella toimii ja mikä ei.

36.

pitää tärkeänä, että vuoden 2013 jälkeisen ESR:n osalta jatketaan toimintaohjelmien yhteydessä osarahoitettujen toimien toteutuksen yksinkertaistamisprosessia, joka on käynnistetty nykyisen ohjelmakauden aikana ottamalla käyttöön tukikelpoiset menot asetuksen (EY) N:o 1081/2006 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti (kiinteähintaisena ilmoitetut välilliset kustannukset, kiinteähintaiset kustannukset, jotka on laskettu standardiyksikkökustannusten perusteella, kertakorvaukset), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 396/2009. Tavoitteena on parantaa ja vahvistaa toimien hallinto- ja valvontamenettelyjen yksinkertaistamista byrokraattisten ja hallinnollisten menettelyjen keventämiseksi ja tehostamiseksi ESR:n edunsaajia ja hallinnosta vastaavia tahoja ajatellen. Etenkin yhteisrahoitettujen toimien – määrällisten ja laadullisten tulosten – arviointiin kohdennettujen valvontamenettelyjen hyväksyminen, joka on välitön seuraus edellä mainittujen tukikelpoisten menojen hyväksymisestä (kiinteähintaiset kustannukset, jotka on laskettu standardiyksikkökustannusten perusteella, kertakorvaukset), saattaa edistää ESR:n entistä tehokkaampaa käyttöä.

37.

katsoo myös, että ESR:stä rahoitettujen toimien vaikutusta on vaikeampi mitata kuin muunkaltaisia toimia, ja pitää tästä syystä tarpeellisena kehittää ja soveltaa tulosindikaattoreita, joiden avulla ESR:stä rahoitettujen toimien vaikutusta voidaan seurata entistä paremmin niin rahoituksen kannalta kuin etenkin toimien välittöminä edunsaajina olevien henkilöiden elämänlaadun ja työolojen paranemisen kannalta. Käytettävien indikaattoreiden tulee olla selkeästi määriteltyjä, helposti mitattavia ja määrällisesti ilmaistavia sekä yhdenmukaisesti sovellettuja.

38.

muistuttaa tässä yhteydessä alueiden komitean lausunnosta ”BKT ja muut indikaattorit – Edistyksen mittaaminen” (12), jossa korostetaan voimakasta tarvetta täydentää BKT:tä kriteereillä, joissa otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat, luoda kattava ympäristöindeksi ja toteuttaa EU-, jäsenvaltio- ja aluetasolla yhtenäistetty sosiaalinen kyselytutkimus (13). Komitea korostaa, että indikaattorit valitaan ja niiden sisältö määritellään laajassa alhaalta ylöspäin suuntautuvassa keskusteluprosessissa. Siihen osallistuvat paikallisyhteisöt, alueet, jäsenvaltiot ja EU, ja yhteisvaikutuksensa ansiosta prosessi takaa tavoitteiden toteutuksen ja unionin poliittisen toiminnan hyväksyttävyyden sen johdosta, että kansalaiset pystyvät entistä paremmin samaistumaan pyrkimyksiin selviytyä kriisistä sekä suojella ympäristöä ja säilyttää elämänlaatu.

39.

katsoo myös, että olisi vahvistettava hyvää käytännettä – sekä määrällisestä että laadullisesta – työhön sijoittumisen arvioinnista, joka on toteutettava suorin kyselytutkimuksin eikä epäsuorien hallinnollisten tietojen pohjalta.

40.

korostaa, että yleensä työhön sijoittumisen arviointi on auttanut mittaamaan työllisyyteen liittyvää koulutuspolitiikkojen tehokkuutta kuudesta kuukaudesta vuoteen ulottuvalla ajanjaksolla ja erityistapauksissa tuonut erittäin selvästi esiin, että yritysten tai tutkimuskeskusten välittömät kokemukset on tärkeää integroida koulutukseen ja/tai tutkimukseen.

41.

katsoo, että yhteisön ohjelmien toteutus on avointa mutta että siihen liittyy myös huomattavia ja usein tarpeettomia rasitteita, jotka aiheuttavat tuntuvia hallintokustannuksia ja joka tapauksessa viivästyttävät ohjelmien toteutusta.

42.

suosittaakin, että valvontamenetelmissä huolehditaan siitä, etteivät ne heikennä ohjelmien tehokkuutta ja että hallintotaakka voidaan sovittaa yhteen ohjelmien moitteettoman ja tehokkaan toteuttamisen kanssa. Samalla on varmistettava terve ja asianmukainen hallinto selkein ja yksinkertaisin säännöin, joiden tulkinta on yksiselitteistä ja ristiriidatonta, suhteellisuuden ja yleisen taloudellisuuden kriteereitä noudattaen ja ennalta asetettuja tavoitteita ajatellen.

43.

katsoo, että on vahvistettava hallintoviranomaisten vastuuta, kun on kyse asianmukaisten menettelyjen määrittelystä jäsenvaltioiden ja alueiden lainsäädännön mukaisesti. On vähennettävä valvontaa, jolla on objektiivisesti taipumusta pidentää huomattavasti teknisiä ja hallintomenettelyjä sekä lisätä edunsaajien taakkaa.

7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/52

—

pahoittelee suuresti kolmipilarisen rakenteen yleistä epätasapainoa ehdotettujen toimenpiteiden lukumäärän, niiden luonteen ja sisällön yksityiskohtaisuuden sekä niiden täytäntöönpanon edistymisen osalta. Komitea kehottaa komissiota täsmentämään toisen ja kolmannen pilarin ehdotuksia antamalla esimerkiksi viitteitä lainsäädäntöehdotuksista, jotta voitaisiin saavuttaa ensimmäisen pilarin ehdotusten tarkkuus.

—

suosittaa, että komissio panee sisämarkkinoiden toimenpidepaketin puitteissa täytäntöön kaikki Lissabonin sopimukseen sisältyvät uudistukset, jotka voivat johtaa siihen, että unionin kansalaisten luottamus yhtenäismarkkinoihin palautuu. Niistä mainittakoon muun muassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artikla, jossa määrätään unionia koskevista uusista sosiaalisista tavoitteista sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumisen, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen suojelun edistämisen, naisten ja miesten tasa-arvon, sukupolvien välisen yhteisvastuun ja lapsen oikeuksien suojelun osalta, perusoikeuskirja, horisontaalisen sosiaalilausekkeen täytäntöönpano sekä se, että keskeiset palvelut ovat yleisesti unionin kansalaisten saatavilla heidän asuinalueellaan (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla ja pöytäkirja N:o 26).

—

suosittaa, että Euroopan komissio lisää yleistajuisuutta erityisesti ”unionin kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi” ryhmittelemällä uudelleen ensimmäiseen toimenpidepakettiin kaikki keskeisten palveluiden saatavuuteen – joka on yksi näitä näiden päivittäisessä elämässä askarruttava kysymys – liittyvät ehdotukset Lissabonin sopimuksen tuomien uudistusten pohjalta. Komitea suosittaa siten, että ehdotukset, jotka koskevat perusoikeuskirjan täytäntöönpanoa (nro 29), ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevien järjestelmien uudistamista ja eurooppalaisen osaamispassin käyttöönottoa (nro 33 ja 35), työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin kehittämistä (nro 30), julkisiin hankintoihin ja yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvien sääntöjen yksinkertaistamista (nro 17 ja 25), sosiaalista yrittäjyyttä (nro 36), kansalaisia haittaavien veroesteiden poistamista (nro 42) ja peruspankkipalvelujen saatavuutta (nro 40), sisällytetään ensimmäiseen toimenpidepakettiin.

—

ehdottaa, että luodaan alueellisten sopimusten käytäntö, jossa joustavan aluekohtaisen menettelyn pohjalta alue- ja paikallisviranomaiset keskittävät toimintaansa ja rahoitusta Eurooppa 2020 -strategian ja lippulaivahankkeiden täytäntöönpanoon. Erityisesti on painotettava hankkeita, joissa asianomaisella alueella edistetään yhteiskunnallisia innovaatioita ja joiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus on mahdollisimman suuri. Alueellisten sopimusten käytäntö ja sopimusten sisältö ovat osa perusteita, joiden pohjalta EU-rahoitusta jaetaan hankkeille.

Esittelijä

Esittelijä: Jean-Louis DESTANS (FR, PSE), Euren lääninvaltuuston puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti”

KOM(2010) 608 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen käydä laaja julkinen keskustelu ehdotuksesta sisämarkkinoiden toimenpidepaketiksi, jonka lähtökohtana on erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden tavoite sekä tarve saada eurooppalaiset todella osallisiksi tähän hankkeeseen. Komitea katsoo, että kyseisen asiakirjan on tarkoitus olla etenemissuunnitelma komissiolle vuoteen 2014 asti unionin keskeisten sisäisten politiikkojen osalta ja että komission toimia tarkastellaan asiassa aikaansaatujen tulosten valossa.

2.

on samaa mieltä komission arviosta, joka perustuu Mario Montin selvityksen päätelmiin, että EU:n kansalaiset ovat huolestuttavasti yhä pettyneempiä sisämarkkinoihin. Komitea toteaa, että on ehdottoman välttämätöntä korjata tilanne varmistamalla yhtenäismarkkinoiden tehokas toteutuminen. Se ei ole tavoite sinänsä, vaan väline, jolla edistetään Lissabonin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

3.

tukee komission näkemystä, jonka mukaan sisämarkkinoiden on mahdollistettava se, että EU hyötyy maailmanlaajaistumisesta, avattava uusia digitaalitalouteen perustuvan osaamisen ja innovoinnin rajoja, mahdollistettava kestävä kasvu työpaikkojen luomiseksi kaikille sekä edistettävä sosiaalista hyvinvointia.

4.

pitää näin ollen soveliaana komission ehdotusta, jonka perustana on kokonaisvaltainen lähestymistapa yhtenäismarkkinoihin nähden, niin että mennään puutteiden korjaamista koskevaa yksinkertaista tavoitetta pidemmälle.

5.

kiirehtii esteiden poistamista digitaalisilta yhtenäismarkkinoilta. On pikaisesti mahdollistettava kasvavien, toimivien ja elinvoimaisten Euroopan laajuisten markkinoiden luominen laillisten digitaalisten sisältöjen ja online-palveluiden tuottamiselle ja levittämiselle. Tämä mahdollistaa uusien, maailmanlaajuisesti toimivien yritysten luomisen, jo olemassa olevien yritysten vahvistamisen ja siten eurooppalaiseen kulttuuriin ja osaamiseen perustuvien työpaikkojen nopean lisääntymisen ja eurooppalaisten yritysten kasvavan osuuden sisältöjen ja palveluiden globaaleilla digitaalisilla markkinoilla.

6.

kannattaa komission omaksumaa lähestymistapaa, jossa pyritään saattamaan yhtenäismarkkinat tasapainoon asettamalla niiden perustaksi kolme pilaria: taloudellinen osa-alue yritysten kasvun tukemiseksi, sosiaalinen osa-alue unionin kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi sekä hallintotavan parantamisen osa-alue.

7.

pahoittelee kuitenkin suuresti kolmipilarisen rakenteen yleistä epätasapainoa ehdotettujen toimenpiteiden lukumäärän, niiden luonteen ja sisällön yksityiskohtaisuuden sekä niiden täytäntöönpanon edistymisen osalta. Komitea kehottaa komissiota täsmentämään toisen ja kolmannen pilarin ehdotuksia antamalla esimerkiksi viitteitä lainsäädäntöehdotuksista, jotta voitaisiin saavuttaa ensimmäisen pilarin ehdotusten tarkkuus.

8.

toteaa, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketti ja Eurooppa 2020 -strategia on sovitettava rakenteellisesti toisiinsa. Itse asiassa sisämarkkinoiden toimenpidepaketilla ei ole Eurooppa 2020 -strategian kaltaista asemaa ohjelmana, ja komissio pitää sitä yksinomaan Eurooppa 2020 -strategian pelkkänä vipuvälineenä samalla tavalla kuin kauppapolitiikkaa tai EU:n yleistä taloudellista tukea. On lisäksi valitettavaa todeta, että yrityksille asetetut kasvutavoitteet (vahva, kestävä ja tasapuolinen kasvu) eivät vastaa Eurooppa 2020 -strategian kasvutavoitteita.

9.

suosittaa, että komissio panee sisämarkkinoiden toimenpidepaketin puitteissa täytäntöön kaikki Lissabonin sopimukseen sisältyvät uudistukset, jotka voivat johtaa siihen, että unionin kansalaisten luottamus yhtenäismarkkinoihin palautuu. Niistä mainittakoon muun muassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artikla, jossa määrätään unionia koskevista uusista sosiaalisista tavoitteista sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumisen, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen suojelun edistämisen, naisten ja miesten tasa-arvon, sukupolvien välisen yhteisvastuun ja lapsen oikeuksien suojelun osalta; perusoikeuskirja, horisontaalisen sosiaalilausekkeen täytäntöönpano sekä se, että keskeiset palvelut ovat yleisesti unionin kansalaisten saatavilla heidän asuinalueellaan (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla ja pöytäkirja N:o 26).

10.

on vakuuttunut siitä, että sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää välttämättä kilpailukykyisiä yrityksiä ja yhteiskunnallisten hyötyjen aikaansaamista unionin kansalaisille.

11.

pahoittelee, että yritysten kasvua käsittelevässä tiedonannon osassa näkyy otettavan huomioon ainoastaan yksityiset yritykset, vaikka yhtenäismarkkinoiden uudelleenkäynnistäminen on erittäin tärkeää osuus- ja yhteisötaloudelle. Toimia suunniteltaessa on otettava huomioon sekä alue- ja paikallisviranomaisten lähtökohdat että paikallisten kunnallisten yritysten kehitysedellytykset.

12.

katsoo, että palvelusektori on EU:n talouden elpymisen kannalta ratkaisevan tärkeä; sen osuus työpaikkojen kokonaismäärästä ja työpaikkojen määrän nettokasvusta yhtenäismarkkinoilla on yli 70 prosenttia.

13.

painottaa, että palveludirektiivi edistää osaltaan yhtenäismarkkinoiden toteutumista mutta että sen täytäntöönpano on osoittautunut hankalaksi useissa jäsenvaltioissa. Komitea kehottaa komissiota jatkamaan keskinäistä arviointiprosessia ottamalla paikallis- ja alueviranomaiset, jotka ovat erittäin merkittäviä palveluiden organisoijia ja tarjoajia, tiiviisti mukaan toimintaan, ennen kuin alalla laaditaan mitään uusia lainsäädäntötoimia.

14.

muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten sekä eri kamareiden roolista keskitettyjen asiointipisteiden käyttöönotossa. Keskitetyt asiointipisteet ovat palveludirektiivin keskeinen osatekijä, jotta palveluntarjoajilla on mahdollisuus saada kaikki asiaankuuluvat tiedot ja hoitaa kaikki menettelyt yhden yhteyspisteen kautta.

15.

kehottaa komissiota ensi sijassa laatimaan laajan arvion palvelujen vapauttamisen seurauksista palvelujen ja työpaikkojen laadun, työturvallisuuden, henkilöstön pätevyystason, hinnan sekä alueellisen yhteenkuuluvuuden ja saatavuuden osalta sekä tekemään arvion tuottamien päätelmien pohjalta esityksen toimintasuunnitelmaksi ottaen huomioon Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

16.

kannattaa komission ehdotusta eurooppalaisten säätiöiden perussäännön kehittämiseksi, kun otetaan huomioon säätiöiden erityinen rooli erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden tuloksekkaassa toteuttamisessa.

17.

on tyytyväinen, että komissio aikoo ottaa erityisesti huomioon talouskasvua ja työllisyyttä luovien sekä työpaikkoja monipuolistavien pk-yritysten tarpeet. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota vahvistamaan uusien, erityisesti innovatiivisten ja teknologian alan yritysten luomiseen kannustavia välineitä sekä pk-yrityksille suunnattuja rahoitusvälineitä ja varmistamaan, että kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan perustuva takausjärjestelmä säilytetään nykyisen rahoituskauden jälkeen.

18.

painottaa, ettei hallinnollisen taakan vähentämistä koskevan tavoitteen tule hyödyttää yksinomaan yrityksiä, vaan myös paikallis- ja alueviranomaisia. Komitea pyytää Euroopan komissiota ottamaan tämän tavoitteen kaikilta osin huomioon laatiessaan säädösehdotuksiaan erityisesti yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevien menettelyjen osalta paikallisviranomaisten hallinnollisen autonomian sekä suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden mukaisesti. Ehdotuksia julkisten hankintamenettelyjen hallinnollisesta yksinkertaistamisesta esitetään AK:n vastauksessa komission vihreään kirjaan EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta.

19.

on tyytyväinen erityisesti korkean tason ryhmän työskentelyn – jota johti Edmund Stoiber ja johon AK osallistui – avulla aikaansaatuihin sääntelyn parantamista ja yrityksiin kohdistuvan hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskeviin komission aloitteisiin. Komitea toteaa kuitenkin, että sääntelyn parantaminen ei tarkoita välttämättä sääntelyn purkamista ja että kyseisten toimien ei tule korvata demokraattista prosessia.

20.

esittää, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act, SBA) arviointiin osallistuvat tiiviisti taloudelliset toimijat, työmarkkinaosapuolet sekä paikallis- ja alueviranomaiset, jotta voidaan tuoda esiin paikallis- ja aluetasolla kehitetyt parhaimmat käytänteet. Komitea suosittaa, että niiden tuella laaditaan kokonaisvaltainen etenemissuunnitelma sekä tarkka aikataulu ja käyttöön otettava keinot, jotta varmistetaan SBA:n tehokas toteuttaminen sen oikeudellisesti sitomattomasta luonteesta huolimatta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti. Komitea korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön yksityisen eurooppayhtiön säännöt pk-yritysten integroimiseksi käytännössä sisämarkkinoihin.

21.

kehottaa komissiota etenemään päättäväisesti EU:n verotuksen alalla, joka on yhtenäismarkkinoita koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja EU:n jatkokehityksen kannalta olennainen osatekijä, erityisesti selkiyttämällä sovellettavia puitteita alv:n osalta ja ehdottamalla yhteisen yhtiöveropohjan käyttöönottoa yritysten toiminnan yksinkertaistamiseksi. Komitea on tyytyväinen komission aikomukseen esittää aihetta käsittelevä ehdotus vuoden 2011 jälkimmäisellä puoliskolla.

22.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan teollis- ja tekijänoikeuksien suoja on toimivien yhtenäismarkkinoiden keskeinen osatekijä. Tehokas teollis- ja tekijänoikeuksien suoja edistää innovointia ja luovuutta, kilpailukykyä sekä työpaikkojen luomista. Komitea kehottaa komissiota esittämään teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan kokonaisvaltaisen strategian, jonka avulla on varmistettava tuotteiden ja tietämyksen nykyistä laajempi levittäminen tekijöiden laillisia oikeuksia kunnioittaen. Tässä yhteydessä on mielenkiintoista tarkastella esimerkiksi digitaalimaailmassa ja luovissa piireissä kehittyvää Creative Commons -järjestelmää ja siihen sisältyvää lisensointijärjestelyä.

23.

kannattaa Euroopan komission joulukuussa 2010 esittämää ehdotusta siirtyä mahdollisimman monien jäsenvaltioiden väliseen tehostettuun yhteistyöhön yhtenäisen patentin luomiseksi EU:ssa. Tämän yhtenäisen suojan järjestelmän avulla halukkaat jäsenvaltiot voivat luoda patentin, jonka saamiseen riittää yksi ainut hakemus ja joka on voimassa kaikissa järjestelmään osallistuvissa jäsenvaltioissa. Komitea on tyytyväinen neuvoston 10. maaliskuuta 2011 tekemään päätökseen sallia tiiviimmän yhteistyön käynnistäminen tällä alalla.

24.

korostaa, että on tärkeää perustaa vaiheittain ympäristöystävälliset yhtenäismarkkinat uusille vähähiilisille ympäristötekniikoille, -palveluille ja -tuotteille kehittämällä EU:n laajuisia normeja hiilidioksidipäästöjä varten. Komitea painottaa, että energiatehokkaita tuotteita koskevista selkeistä standardeista ja merkinnöistä on tehtävä vähitellen pakollisia koko EU:ssa. EU:n laajuisia standardeja laadittaessa on otettava huomioon pk-yrityksille mahdollisesti aiheutuva kustannusten lisääntyminen.

25.

tähdentää, ettei liikennealaa koskevissa komission ehdotuksissa, ennen kaikkea seuraavassa liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa, tule rajoittua kansallisten liikennemuotojen ja liikennejärjestelmien välillä havaittujen jäljellä olevien esteiden poistamiseen. Niihin on aiheellista sisällyttää ympäristötavoite sekä koko alueen kulkuyhteyksiä ja verkottumista koskeva kysymys kiinnittäen erityistä huomiota syrjäisimpien alueiden tilanteeseen, sillä kyseisten alueiden yhteydet Euroopan pääasiallisiin keskuksiin sekä niiden verkkojen yhteentoimivuus ja liittäminen euroopanlaajuiseen verkkoon ovat keskeisiä kysymyksiä todellisten ja tehokkaiden yhtenäismarkkinoiden luomisen kannalta. Erityisesti on edistettävä digitaalitekniikkaa hyödyntäviä älyliikenteen uusia innovaatioita sekä niiden pilotointia ja tulosten perusteella tapahtuvaa laajaa käyttöönottoa.

26.

korostaa, että Euroopan laajuiset infrastruktuurit ovat useimmiten jäsenvaltioiden kansallisissa puitteissa ajamien politiikkojen ja suunnitelmien tulos ja siten liikaa sidoksissa maantieteellis-kansalliseen viiteympäristöön.

27.

pitää erittäin tärkeänä mahdollisuutta ottaa käyttöön eurooppalaisia obligaatiolainoja hankkeita varten (project bonds) sellaisten suurten projektien rahoittamiseksi, joiden taloudelliset vaikutukset näkyvät keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Kyseinen mekanismi voi lisätä EU:n toimien keräämää huomiota, mutta ennen kaikkea niiden tehokkuutta. Sillä voi olla merkittävä myönteinen vipuvaikutus sisämarkkinoiden dynamiikkaan, ja se voi osaltaan vahvistaa alueellista yhteenkuuluvuutta.

28.

korostaa kuitenkin, että hankkeiden rahoittamiseen tarkoitetuilla joukkovelkakirjalainoilla ei pidä korvata rakennerahastoja vaan täydentää niitä.

29.

kehottaa komissiota antamaan viipymättä ehdotuksen, kuinka voidaan toteuttaa yhteenkytketty EU:n laajuinen energianjakeluverkko, jotta voidaan varmistaa luotettava energiahuolto EU:n kaikille kansalaisille. Olisi toivottavaa, että ehdotuksessa otetaan huomioon myös maantieteellisesti epäsuotuisassa asemassa olevat EU:n alueet, muun muassa saaret ja vuoristoalueet.

30.

pyytää tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin ajatusta eurolainoista (Eurobonds), jotka julkisten velkojen osittaisen yhdistämisen ansiosta mahdollistaisivat sen, että kaikki euroalueeseen kuuluvat valtiot voisivat hyötyä korkotasoista, jotka olisivat lähellä ”luokan nykyisten priimusten” korkotasoa, vähentäisivät jäsenvaltioiden lainoihin kohdistuvaa keinottelua ja merkitsisivät laadullista edistysaskelta budjettipolitiikkojen koordinoinnissa.

31.

katsoo, että sähköistä kaupankäyntiä ja sähköisiä julkisia hankintoja koskeviin ehdotuksiin on sisällytettävä kysymys nopeista ja ultranopeista yhteyksistä sekä infrastruktuurien rahoittamisesta koko EU:n alueella. Tällöin on huolehdittava erityisesti siitä, että toimenpiteet kattavat myös maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevat alueet, sillä kyseisten verkkojen kehittämisen voidaan odottaa hyödyttävän etenkin näiden alueiden talouskasvua.

32.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisten yhteistyö voi olla erittäin tehokasta, mistä on hyötyä kansalaisille. Komitea esittää Euroopan komissiolle, että paikallis- ja alueviranomaisten hallinnollisessa yhteistyössä noudatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen periaatteita; yhteistyö tulisi nähdä lähinnä siten, että siinä on kyse julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltamisalaan kuulumattomista valtionsisäisistä organisointipäätöksistä.

33.

toteaa, että julkisia hankintoja koskevalla yhteisön lainsäädännöllä on tärkeä merkitys erityisesti paikallis- ja alueyhteisöille. Komitea pahoittelee, että selittävä tiedonanto säädettyjen kynnysarvojen alapuolelle jäävistä julkisista hankinnoista valitettavasti osoittaa, ettei komissio ota paikallis- ja alueyhteisöjen intressejä huomioon kyseisessä asiassa. Komitea painottaa, että aihetta vastaisuudessa käsiteltäessä on löydettävä ratkaisuja, joilla taataan oikeusvarmuus alueiden ja paikallisviranomaisten kannalta sekä valinta- ja sopimuksentekomenettelyjen mahdollisimman suuri avoimuus ja yksinkertaistaminen etenkin silloin, kun hankintaviranomaiset haluavat käyttää mahdollisuutta rajoittaa tarjouksen esittävien hakijoiden määrää.

34.

katsoo, että on tärkeää vahvistaa yhtenäismarkkinoiden ulkoista ulottuvuutta vastavuoroisuuden periaatteen pohjalta, jotta siitä voitaisiin luoda perusta maailmanlaajaistumisen haasteisiin vastaamiseksi ja yritysten valmistamiseksi kansainväliseen kilpailuun. Komitea tukee näin ollen kaikkia komission aloitteita, joilla pyritään mukauttamaan kansainvälisiä normeja, erityisesti sosiaali- ja ympäristönormeja, EU:n normeihin; muussa tapauksessa jälkimmäisten voitaisiin katsoa heikentävän EU:n talouden kilpailukykyä.

35.

esittää, että Euroopan unionin oikeudessa otettaisiin huomioon markkinoille pääsyn velvoitteet, jotka EU on hyväksynyt julkisia hankintoja koskevan Maailman kauppajärjestön sopimuksen puitteissa. Tuloksena olisi säädösten selkeys ja oikeusvarmuus, jotka ovat hankintaviranomaisten kannalta välttämättömiä asioita.

36.

muistuttaa, että yhtenäismarkkinat tarjoavat – etenkin palvelukaupan – työpaikkojen, kasvun ja kilpailukyvyn kannalta mahdollisuuksia ja että niiden hyödyntämiseksi täysipainoisesti on tärkeää ottaa käyttöön tehokkaita täydentäviä rakennepolitiikkoja. Komitea tähdentää painokkaasti, että kyseinen näkökohta on viipymättä sisällytettävä yhtenäismarkkinoiden uudelleenkäynnistämistä koskevaan toimenpidepakettiin hyödyntämällä vahvistettua koheesiopolitiikkaa, jolla tuetaan myös EU:n kilpailukykyä. Kyseinen politiikka on yhtenäismarkkinoiden välitön seuraus, elintasojen nostamisen ja lähentämisen väline sekä keskeinen työkalu, jonka avulla alueiden kehitysstrategiat sovitetaan yhteen Eurooppa 2020 -strategiassa määriteltyjen unionin poliittisten painopisteiden kanssa.

37.

korostaa teollisuuden merkitystä EU:n taloudelle; teollisuuden osuus yritysten tutkimus- ja kehitysmenoista on 85 prosenttia, ja se on palvelujen kysynnän tärkein ylläpitäjä. Komitea pyytää komissiota vahvistamaan tätä näkökohtaa lopullisessa ehdotuksessaan sisämarkkinoiden toimenpidepaketiksi sekä luomaan asianmukaisen yhteyden lippulaivahankkeeseen ”Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka”.

38.

katsoo lisäksi, että kilpailupolitiikalla on ratkaiseva rooli, kun kyse on EU:n yritysten valmiudesta vastata globalisaation haasteisiin, esimerkiksi yritysfuusioiden ja -keskittymien, yritysten välisen yhteistyön, taitotiedon ja teknologisen osaamisen siirtämisen, vienti- ja innovointitukien sekä pk-yrityksiin kohdistuvan byrokratian ja hallinnollisen rasitteen osalta. Komitea pahoittelee, ettei tiedonannossa viitata millään tavoin kilpailupolitiikkaan eikä nivota millään lailla yhteen kilpailupolitiikan tavoitteita ja sisämarkkinoiden toimenpidepakettia. Komitea painottaa, että on välttämätöntä asettaa kilpailupolitiikka erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden käyttöön.

39.

katsoo, etteivät sisämarkkinoiden hyödyt jakaudu tasaisesti EU:n eri alueille. Tästä ovat esimerkkinä syrjäisimmät alueet, joiden on niihin vaikuttavien merkittävien haittatekijöiden johdosta vaikeampi hyödyntää sisämarkkinoiden etuja. Siksi komitea kannattaa sisämarkkinoita koskevien unionin politiikkojen suunnittelun mukauttamista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan pohjalta etenkin siltä osin kuin on kyse yleishyödyllisten palvelujen tuottamisesta ja sovellettavan alv-kehyksen selventämisestä.

40.

pahoittelee, ettei tällä tiedonannon osa-alueella kohdisteta riittävästi huomiota EU:n kansalaisten arkipäivän huolenaiheisiin heidän elinalueillaan (työllisyys, asuminen, koulutus, terveys, liikenne jne.). Komitea pitää valitettavana, ettei Euroopan komissio hyödynnä kaikkia Lissabonin sopimukseen sisältyviä uudistuksia.

41.

katsoo, että eurooppalainen malli on etenkin sosiaalisen ulottuvuutensa osalta pitkän aikavälin kilpailukyvyn lähde: innovointiin ja laatuun perustuvan pitkäkestoisen kilpailukyvyn avaintekijä on yhä useammin ammattitaitoisten, motivoituneiden ja terveiden työntekijöiden sekä yrittäjien, työnantajien ja tutkijoiden mobilisoiminen.

42.

tiedostaa, että koulutuksella ja pätevöitymisellä on suuri merkitys kasvua luomaan kykenevien yritysten perustamiselle, uusien työpaikkojen luomiselle ja sosiaaliselle osallisuudelle, jotka ovat yhtenäismarkkinoiden onnistumisen edellytys.

43.

kannattaa ehdotusta laatia laatukehys harjoittelujaksoille, jotka voivat edistää ratkaisevalla tavalla nuorten pääsyä työelämään ja heidän liikkuvuuttaan Euroopassa. Tämän yhdessä työmarkkinaosapuolien kanssa laadittavan kehyksen tulisi muodostaa vähimmäistason tarjoava perusta työehtoja ja sosiaalista suojelua koskeville oikeuksille ja velvollisuuksille ja siihen tulisi sisältyä palkkausta tai harjoittelijoille tarkoitettuja muita korvauksia koskevia määräyksiä, jotka olisi mukautettu kunkin jäsenvaltion tulotasoon.

44.

katsoo, että on välttämätöntä edistää yhteyksiä ja tutkintojen tunnustamista jäsenvaltioiden välillä etenemättä kuitenkaan kohti yhtenäistä eurooppalaista koulutusmallia. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että Euroopan komission tavoite ryhtyä ajanmukaistamaan ammattipätevyydestä annettua direktiiviä 2005/36/EY olisi toteutettava vasta nykyisen järjestelmän perustellun arvioinnin jälkeen. Tavoitteena tulee olla yksinkertaistaa nykyisiä säännöksiä ja integroida ammatit entistä paremmin yhtenäismarkkinoiden piirissä.

45.

muistuttaa tässä yhteydessä, että maailmanlaajuinen kilpailu sekä suuntautuminen osaamis- ja palvelutalouteen synnyttävät uusia haasteita osaamisen kehittämiselle ja koulutukselle. Vähän ammattitaitoa vaativaa, huonosti palkattua työtä tekevistä ei saa muodostua uutta ”työtätekevien köyhien” ryhmää. Niinpä on välttämätöntä kohdistaa sosiaalipoliittiset toimet eritoten asianosaisten avustamiseen koulutuksen keinoin. Lisäksi on taattava kaikille kohtuullinen palkka ja kunnolliset työolot sekä mahdollistettava sosiaalisen liikkuvuuden lisääntyminen.

46.

korostaa, että on ehdottoman välttämätöntä ottaa huomioon julkisten palvelujen tehtävien erityisluonne. Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen, sosiaalipalvelut mukaan luettuina, ensisijaisuus on julkisten hyödykkeiden ominaisuudessa vahvuus erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden menestymistä ajatellen. Komitea tähdentää, että paikallis- ja aluetasolla on strateginen tehtävä Euroopan talouskasvukehityksessä etenkin, kun otetaan huomioon hajautetun julkisen vallan rooli: sen osuus unionin BKT:sta on 17,2 prosenttia ja investoinneista 221 miljardia euroa. Tästä syystä Euroopan unionin on tuettava yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kehittämistä.

47.

muistuttaa, että yleistä taloudellista etua koskevassa pöytäkirjassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa tunnustetaan yleishyödyllisten palvelujen, myös yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen, erityisluonne ja moninaisuus sekä se, että niiden tarjonta, tilaaminen ja järjestäminen kuuluvat ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan. Komitea tähdentää kuitenkin, että alue- ja paikallisviranomaisille Lissabonin sopimuksen nojalla kuuluvan laajan harkintavallan toteutuminen edellyttää johdetussa oikeudessa vahvistettavaa oikeusperustaa, jossa määritellään vuorovaikutus unionin muiden politiikanalojen kanssa. Komitea pahoitteleekin, ettei komissio ole vielä esittänyt tämänsuuntaista aloitetta EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan nojalla, vaan antaa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaista asioita, jotka demokraattisen vastuun periaatteen mukaan kuuluisivat lainsäätäjän määriteltäviksi.

48.

muistuttaa, että EU:n lainsäädäntö vaikuttaa jäsenvaltioiden sosiaalietuusjärjestelmiin monin eri tavoin. Lisäksi aiemmin on ollut havaittavissa, että unioni puuttuu hankinta-, kilpailu- ja tukisäädöksillään tuntuvasti myös kunnallisten peruspalveluiden järjestämiseen. Palvelujen toimittajille ja käyttäjille ei ole kuitenkaan taattu todellista oikeusvarmuutta.

49.

muistuttaa, että EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion Belgian järjestämässä kolmannessa yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja käsittelevässä foorumissa esitettiin 25 käytännön ehdotusta unionin oikeuden mukauttamiseksi yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden järjestämistä ja rahoittamista koskeviin erityispiirteisiin erityisesti valtiontukien valvonnan ja sopimusmenettelyiden osalta. Komitea kehottaa komissiota omaksumaan kyseiset ehdotukset erityisesti Mario Montin ja Neelie Kroesin paketin tarkistamisen yhteydessä ja ottamaan unionin sovellettavan lainsäädännön yksinkertaistamista silmällä pitäen huomioon kyseisten palvelujen olennaisella tavalla paikallisen luonteen sekä niiden paikallisesta edistämisestä ja paikallisväestölle suuntaamisesta vastuussa olevien toimijoiden erittäin tiheän verkoston.

50.

pahoittelee sitä, ettei sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa mainita lainkaan yhdistysten eurooppalaista perussääntöä, vaikka yhdistykset ovat keskeisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia toimijoita varsinkin yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen alalla.

51.

painottaa, että EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan palveluhankintoja koskevat käyttöoikeussopimukset eivät kuulu julkisista hankinnoista annettujen direktiivien soveltamisalaan, mutta niissä on noudatettava EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen yleisperiaatteita (syrjinnän kielto, yhdenvertaisen kohtelun periaate ja avoimuus), ja että julkisilla hankintaviranomaisilla on oikeus varmistaa palveluiden hankinta konsessiosopimuksella, jos ne katsovat, että kyseessä on paras tapa varmistaa kyseinen yleishyödyllinen palvelu ja että toimintaan liittyvä riski – vaikka se olisi pienikin – siirtyy kuitenkin kokonaisuudessaan (1). Komitea katsoo, että kyseinen oikeuskäytäntö tarjoaa tarvittavan perustan nykyisen käytännön vakiinnuttamiselle lainsäädännöllä. Komitea vastustaa yhteistä käyttöoikeussopimusten myöntämismenettelyä, joka olisi esteenä paikallisyhteisöjen organisatoriselle ja hallinnolliselle vapaudelle erityisesti etukäteen annettavaa asianmukaista ilmoitusta koskevan EU:n vaatimuksen johdosta.

52.

katsoo, ettei työntekijöiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden pidä johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin. Yhtenäismarkkinoiden neljä vapautta on sovitettava yhteen Lissabonin sopimuksella (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla) käyttöön otetun horisontaalisen sosiaalilausekkeen kanssa.

53.

pyytää komissiota analysoimaan viipymättä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklaa noudattaen ja sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ehdotuksen nro 29 mukaisesti yhtenäismarkkinoita koskevien kaikkien lainsäädäntöehdotusten sosiaaliset vaikutukset syvällisesti ennakolta. Komitea ilmoittaa olevansa valmis avustamaan komissiota alueasiantuntemuksen lisäämiseksi vaikutusten arvioinneissa erityisesti Eurooppa 2020 -seurantafoorumin ja toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkoston mobilisoinnin avulla.

54.

toteaa, että se, miten työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä nykyisin tulkitaan ja sovelletaan, on ongelmallista perusoikeuksien kunnioittamisen ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kannalta. Komitea pitää ilahduttavana, että komission yksiköt ovat muodostaneet tämän direktiivin täytäntöönpanoa pohtivan korkean tason asiantuntijaryhmän, johon osallistuu myös jäsenvaltioiden edustajia ja työmarkkinaosapuolten edustajia tarkkailijan ominaisuudessa ja jossa käsitellään nykyisiä ongelmia. Komitea katsoo, että direktiiviä tarkistettaessa olisi otettava huomioon korkean tason asiantuntijaryhmän päätelmät ja sen avulla olisi voitava selkiyttää riittäväksi katsottua suojelun tasoa sekä työmarkkinaosapuolille ja jäsenvaltioille jätettävää liikkumavaraa tapauksissa, joissa on kyse työntekijöiden väliaikaisesta liikkuvuudesta.

55.

pitää hyvin valitettavana ristiriitaa, joka vallitsee hyvää hallintotapaa koskevan esiin tuodun tavoitteen ja niiden ehdotettujen toimenpiteiden välillä. Koordinoidussa työssä sisämarkkinoiden vahvistamiseksi tulee luonnollisesti ottaa huomioon suhde paikallis- ja aluetasoon eikä keskittyä lähinnä kansallisen ja EU:n tason hallintokokonaisuuksien suhteisiin.

56.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten rooli yhtenäismarkkinoilla on kahdenlainen: valtuuksiensa, toimivaltansa ja politiikkojensa osalta niillä on ensinnäkin huomattava asema yhtenäismarkkinoiden toteuttamisessa. Ne toimivat lisäksi erittäin lähellä unionin kansalaisia väestölle takaamiensa erilaisten palveluiden ansiosta. Ne kykenevät näin ollen yksilöimään yhtenäismarkkinoista syntyvät väärinymmärrykset ja välittämään eteenpäin kansalaisten odotukset. Paikallis- ja alueviranomaisia ei näin ollen tule pitää yksinomaan yhtenäismarkkinoiden välittäjätahona alaspäin (yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen). Niiden on toimittava myös välittäjätahon roolissa ylöspäin (kansalaisten odotusten välittäminen eteenpäin) osallistuakseen yhtenäismarkkinoiden tasapainopisteen määrittelyyn ja varmistaakseen kansalaisten tuen. Edellä todettu on otettava huomioon yhtenäismarkkinoiden uudelleenkäynnistämistä koskevan kokonaisvaltaisen strategian määrittelyssä sekä tarkasteltaessa myöhemmin kutakin 50 ehdotuksesta, jotka komissio on sitoutunut esittelemään.

57.

katsoo, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketin kokonaisuus tarjoaa osallistuvien eri hallintotasojen toimijoiden moninaisuuden ja sääntelyvälineiden monimuotoisuuden johdosta sopivan poliittisen perustan monitasoisen hallinnon periaatteiden tehokasta täytäntöönpanoa varten.

58.

tukee Euroopan komissiota sen pyrkimyksessä ulottaa palveludirektiivin keskinäinen arviointiprosessi koskemaan muita keskeisiä sisämarkkinasäädöksiä ja täsmentää, että ollakseen tehokas se on järjestelmällisesti ulotettava koskemaan sidosryhmiä, paikallis- ja alueviranomaiset mukaan luettuina niitä koskevien alojen osalta, jotta siitä tehtäisiin monenvälinen prosessi. Komitea suosittaa, että kyseinen prosessi ulotetaan ensi sijassa koskemaan kaikkia komission aloitteita, jotka liittyvät julkisiin hankintoihin, palveluhankintoja koskeviin käyttöoikeussopimuksiin, yleishyödyllisiin palveluihin, perusoikeuskirjan tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja työntekijöiden liikkuvuuteen.

59.

ehdottaa, että järjestetään alueellisia sisämarkkinafoorumeita, joissa keskitytään eurooppalaisten keskeisiin tarpeisiin ja edellytyksiin niiden tyydyttämiseksi heidän elinalueillaan sekä heitä eniten askarruttaviin seikkoihin liittyviin palveluihin: työllisyys, koulutus, asuminen, koulutus, liikenne, terveys jne.

60.

katsoo, että eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät (EAYY) soveltuvat erityisesti sisämarkkinoiden ja eurooppalaisten keskeisten tarpeiden tyydyttämisen kannalta innovatiivisten käytänteiden kokeilemiseen raja-alueilla.

61.

muistuttaa, että ristiriitojen epävirallisten ratkaisukeinojen – erityisesti SOLVIT-verkoston – tunnettuus on vielä vähäistä yrityksissä ja kansalaisten keskuudessa. Onkin aiheellista käynnistää järjestelmällinen viestintäkampanja kyseisten mekanismien ja niiden tarjoamien tuomioistuinkäsittelyyn perustumattomien ratkaisujen tekemiseksi tunnetuksi pk-yrityksille ja kansalaisille sekä osoittaa niitä varten lisäresursseja ja -henkilöstöä.

62.

kehottaa kaikkia paikallis- ja alueviranomaisia liittymään sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmään, joka edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa tarjoamalla yhteistyön ja vaihdannan foorumin eri jäsenvaltioiden viranomaisille, ja kannustaa komissiota ulottamaan kyseisen järjestelmän sovellukset palveludirektiiviä ja ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua direktiiviä laajemmalle.

63.

katsoo, että nykyisten haasteiden strategisen luonteen johdosta on mentävä komission ehdotuksia pidemmälle ja – kuten Mario Monti ehdottaa komission puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle laatimassaan selvityksessä – solmia kaikkien EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten sekä unionin kansalaisten ja heidän liikeyritystensä välillä sopimus, jotta yhdessä toteutettaisiin erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous, joka ainoana voi tarjota pysyviä ratkaisuja.

64.

ehdottaa, että kyseinen sopimus voitaisiin solmia ottamalla lähtökohdaksi perussopimuksissa vahvistetut periaatteet tasapainosta yhtenäismarkkinoiden perusvapauksien tehokkaan toteutumisen, unionin kansalaisten perusoikeuksien takaamisen, Euroopan kansojen välisen yhteenkuuluvuuden ja yhteisvastuun periaatteiden kunnioittamisen sekä julkisen vallan – alue- ja paikallisyhteisöt mukaan luettuina – osoittamien sellaisten yleishyödyllisiä palveluita koskevien tehtävien asianmukaisen täyttämisen välillä, joilla varmistetaan keskeisten palveluiden saatavuus kaikille.

65.

katsoo, että sopimuksen on oltava unionin kansalaisille ja pk-yrityksille ymmärrettävä ja että siinä tarkoituksessa komission on yksilöitävä 50 ehdotuksen paketissaan suppea määrä lippulaivahankkeita lisätäkseen niiden tunnettuutta unionin kansalaisten ja pk-yritysten keskuudessa erityisesti, kun kyse on niiden käytännön vaikutuksista päivittäisiin elin- ja työoloihin elin- ja toiminta-alueilla.

66.

ehdottaa, että kyseiset lippulaivahankkeet otetaan toteuttamisen sekä unionin kansalaisten elämään ja pk-yrityksiin kohdistuvien reaalisten vaikutusten osalta erityisseurantaan ja että suurelle yleisölle suunnataan viestintäkampanja, joka on sopimuksen ja sen täytäntöönpanon keskeisten suuntaviivojen ymmärtämisen kannalta välttämätön.

67.

suosittaa, että Euroopan komissio lisää yleistajuisuutta erityisesti ”unionin kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi” ryhmittelemällä uudelleen ensimmäiseen toimenpidepakettiin kaikki keskeisten palveluiden saatavuuteen – joka on yksi näitä näiden päivittäisessä elämässä askarruttava kysymys – liittyvät ehdotukset Lissabonin sopimuksen tuomien uudistusten pohjalta. Komitea suosittaa siten, että ehdotukset, jotka koskevat perusoikeuskirjan täytäntöönpanoa (nro 29), ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevien järjestelmien uudistamista ja eurooppalaisen osaamispassin käyttöönottoa (nro 33 ja 35), työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin kehittämistä (nro 30), julkisiin hankintoihin ja yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvien sääntöjen yksinkertaistamista (nro 17 ja 25), sosiaalista yrittäjyyttä (nro 36), kansalaisia haittaavien veroesteiden poistamista (nro 42) ja peruspankkipalvelujen saatavuutta (nro 40), sisällytetään ensimmäiseen toimenpidepakettiin.

68.

ehdottaa, että edellä kuvatun kaikkia toimijoita koskevan sopimuskäytännön rinnalle luodaan alueellisten sopimusten käytäntö, jossa joustavan aluekohtaisen menettelyn pohjalta alue- ja paikallisviranomaiset keskittävät toimintaansa ja rahoitusta Eurooppa 2020 -strategian ja lippulaivahankkeiden täytäntöönpanoon. Erityisesti on painotettava hankkeita, joissa asianomaisella alueella edistetään yhteiskunnallisia innovaatioita ja joiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus on mahdollisimman suuri. Alueellisten sopimusten käytäntö ja sopimusten sisältö ovat osa perusteita, joiden pohjalta EU-rahoitusta jaetaan hankkeille.

69.

katsoo, että komission tulisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan perusteella pohtia asiaa vielä realistisesti, niin että otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden haitat ja vaikeudet niiden osallistuessa Euroopan sisämarkkinoille ja pyrkiessä hyötymään näiden markkinoiden eduista ja jotta voitaisiin täyttää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/59

—

korostaa, että EU:ssa on varmistettava oikeusvarmuus, laillisuus ja kolmansista maista tulevien työntekijöiden oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu.

—

korostaa maahanmuuton läheistä yhteyttä kehitykseen ja huomauttaa, ettei ammattitaitoisen työvoiman maastamuutto saisi vaikuttaa kielteisesti kehitysmaihin (”aivovuoto”). Komitea onkin tyytyväinen, että direktiiveillä edistetään kiertomuuttoa sillä tavalla, että tällaisella muutolla saattaa olla myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden työmarkkinoihin ja lähtömaiden kehitykseen.

—

panee kiinnostuneena merkille jäsenvaltioiden parlamenttien valvontamenettelyjen yhteydessä esitetyt näkemykset ja perustelut. Komitea pitää omien analyysiensä perusteella molempia ehdotuksia toissijaisuusperiaatteen mukaisina. Komitea korostaa, että EU:n lainsäädännön tuoman lisäarvon on perustuttava ennen kaikkea sen kykyyn estää jäsenvaltioiden järjestelmiä kilpailemasta sillä, missä suojelua koskevat vaatimukset ovat kaikkein alhaisimmalla tasolla.

—

kiinnittää jälleen kerran huomiota sen tärkeyteen, että jäsenvaltioilla on perussopimuksen perusteella oikeus päättää, kuinka paljon niiden alueelle päästetään maahanmuuttajia. Komitea korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden on varmistettava paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuudet osallistua niiden alueelle hyväksyttävien ulkomaalaisten lukumäärää ja ammatillista profiilia koskeviin päätöksiin.

—

kehottaa laatimaan molemmat direktiivit ”unionin etuuskohtelun” periaatetta kunnioittavalla tavalla.

—

on kuitenkin vakuuttunut siitä, että kausityö ja yrityksen sisäiset siirrot voivat antaa merkittävän panoksen Euroopan tiettyjen talous- ja tuotantoalojen elpymiseen.

Esittelijä

Graziano Ernesto MILIA (IT, PSE), Cagliarin maakunnanvaltuuston puheenjohtaja

Viiteasiakirjat

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä

KOM(2010) 378 lopullinen

ja

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityötä varten

KOM(2010) 379 lopullinen

1.

on tyytyväinen molempiin Euroopan komission ehdottamiin direktiiveihin kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityötä varten sekä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä. Komitea korostaa kuitenkin, että ehdotuksia on tarkasteltava laillisesta maahanmuutosta EU:ssa parhaillaan käytävän keskustelun valossa. Lisäksi on erittäin tärkeää, että kyseisen politiikan yhteydessä sovelletaan johdonmukaista lähestymistapaa – joka kattaa myös asiaan liittyvät sosiaaliset näkökohdat – oikeusvarmuuden, tasavertaisen kohtelun ja perusoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi.

2.

kiinnittää komission huomion siihen, että on estettävä laiton maahanmuutto ja kaikenlainen laiton työ sekä unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten hyväksikäyttö EU:n alueella. Alueiden komitean mielestä on perusluonteisen tärkeää varmistaa EU:ssa laillisesti työskenteleville kolmansien maiden kansalaisille perusoikeuksia noudattavat ja lainmukaiset työ- ja oleskeluolot sekä EU:n kansalaisten kanssa yhtäläinen kohtelu. On myös edistettävä mahdollisimman laajaa ja täysimääräistä kotouttamista. Alueiden komitea kehottaa tässä yhteydessä kunnioittamaan täysin ja ehdoitta EU:n perusoikeuskirjan mukaisia perusoikeuksia ja muistuttaa, että perusoikeuskirjalla on Lissabonin sopimuksen voimaantulon johdosta perustamissopimuksia vastaava täysimääräinen oikeusvaikutus.

3.

korostaa, että EU:ssa on varmistettava oikeusvarmuus (jolla tarkoitetaan määriteltyä lainsäädäntökehystä) sekä laillisuus (jolla tarkoitetaan lain noudattamista) ja kolmansista maista tulevien työntekijöiden oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu. Alueilla, väliportaan hallintotasoilla – kuten maakunnissa – sekä kunnissa (mukaan luettuina maaseutualueilla), havaitaan ensimmäisenä sekä laittomien että laillisten maahanmuuttajavirtojen taloudellinen ja sosiaalinen vaikutus. Alue-, väliporras- ja paikallistason viranomaiset ovat vastuussa monien palvelujen tarjonnasta kansalaisille (vastaanotto, terveydenhuolto, perus- ja ammattikoulutus, asunnot jne.), joten Euroopan komission olisi korostettava niiden roolia alueella kyseisten ilmiöiden hallinnassa.

4.

korostaa, että alue-, väliporras- ja paikallistason viranomaiset ovat tuoreen Eurooppa 2020 strategian keskeisiä toimijoita pyrittäessä vastaamaan talous- ja finanssikriisin, ilmastonmuutoksen sekä energiavarojen ja näin ollen myös EU:n työllisyyspolitiikan haasteisiin. Kuten tässä tarkasteltavista lainsäädäntöehdotuksista ilmenee, kyseiset aiheet liittyvät tiiviisti maahanmuuttopolitiikkaan.

5.

korostaa, että vaikka laillinen maahanmuutto kuuluu EU:n ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin, lailliseen maahanmuuttoon sovellettavan politiikan toteuttaminen liittyy tiiviisti muihin politiikkoihin, joista ehdotuksissa mainitaan työvoimapolitiikka, työllisyys- ja sosiaalipolitiikka, sosiaaliturva, paikalliset julkiset palvelut ja yleishyödylliset palvelut, asuntopolitiikka sekä muut politiikat, joiden toteuttamisesta vastaa monissa EU:n jäsenvaltioissa hajautetusti alue-, väli- ja paikallistaso. Alue-, väliporras- ja paikallistason viranomaisilla on siksi tärkeä rooli kerättäessä tilasto- ja muita tietoja käytettäviksi nykyisen lainsäädännön arvioinnissa ja maahanmuuttopolitiikan uusien toimenpiteiden suunnittelussa. Näiden tasojen tiiviin kumppanuuden tarvetta onkin korostettava.

6.

korostaa maahanmuuton läheistä yhteyttä kehitykseen ja huomauttaa, ettei ammattitaitoisen työvoiman maastamuutto saisi vaikuttaa kielteisesti kehitysmaihin (”aivovuoto”). Komitea onkin tyytyväinen, että direktiiveillä edistetään kiertomuuttoa sillä tavalla, että tällaisella muutolla saattaa olla myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden työmarkkinoihin ja lähtömaiden kehitykseen (1).

7.

toteaa, että kiertomuutolla voidaan luoda positiivisia yhteyksiä lähtö- ja kohdemaiden välille ja että se voi toimia välineenä vuoropuhelun, yhteistyön ja keskinäisen ymmärtämyksen edistämiseksi, ja ehdottaa, että tällaisten yhteyksien edistämiseksi hyödynnetään jo olemassa olevia välineitä ja institutionaalisia rakenteita, kuten alueiden komitean aloitteesta käynnistettyä Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokousta (ARLEM).

8.

muistuttaa kuitenkin, ettei kiertomuuttoa tulisi pitää pysyvän maahanmuuton korvikkeena ja että on luotava tehokkaita kanavia maahanmuuttajien liikkumisen ja paluumuuton helpottamiseksi sekä kaikenlaisen laittoman maahanmuuton välttämiseksi.

9.

panee kiinnostuneena merkille jäsenvaltioiden parlamenttien valvontamenettelyjen yhteydessä esitetyt näkemykset ja perustelut. Komitea pitää omien analyysiensä perusteella molempia ehdotuksia toissijaisuusperiaatteen mukaisina. Komitea korostaa, että EU:n lainsäädännön tuoman lisäarvon on perustuttava ennen kaikkea sen kykyyn estää jäsenvaltioiden järjestelmiä kilpailemasta sillä, missä kausityöntekijöiden ja yrityksen sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden suojelua koskevat vaatimukset ovat kaikkein alhaisimmalla tasolla.

10.

katsoo, että tarvitaan EU:n tason lainsäädäntöä sääntelemään tiettyjen avaintyöntekijöiden siirtämistä yritysten sisällä, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen ristiriitaisuus sellaisissa asioissa kuin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten pääsy maahan sisäisen siirron saaneina työntekijöinä ja kyseisten henkilöiden oikeudet sekä tarve löytää ratkaisu luonteeltaan rajatylittäviin tilanteisiin ja ottaa paremmin huomioon WTO:n puitteissa unionille asetetut kansainväliset velvoitteet. Komitea uskoo lisäksi, että tällainen EU:n lainsäädäntö lisäisi EU:n työmarkkinoiden houkuttelevuutta korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien keskuudessa ja parantaisi siten koko EU:n talouden kilpailukykyä

11.

katsoo, että tarvitaan kausityöntekijöitä koskevaa EU:n tason lainsäädäntöä, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen ristiriitaisuus sellaisissa asioissa kuin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten pääsy maahan kausityöntekijöinä ja kyseisten henkilöiden oikeudet sekä tarve varmistaa vähimmäisoikeudet ja taata, että väärinkäytöksiin ja laittomaan maahanmuuttoon puututaan.

12.

kiinnittää jälleen kerran huomiota sen tärkeyteen, että jäsenvaltioilla on perussopimuksen perusteella oikeus päättää, kuinka paljon niiden alueelle päästetään maahanmuuttajia, ja korostaa, että jäsenvaltioiden on toissijaisuusperiaatteen ja monitasoisen hallinnon periaatteen mukaisesti varmistettava, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua niiden alueelle hyväksyttävien ulkomaalaisten lukumäärää ja ammatillista profiilia koskeviin päätöksiin (2).

13.

kannattaa tutkittuaan molemmat ehdotukset suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta sitä, että kummassakin tapauksessa lainsäädäntävälineeksi on valittu direktiivi, sillä se antaa jäsenvaltioille tarvittavan joustovaran direktiivin täytäntöönpanossa sekä mahdollistaa kunkin jäsenvaltion sekä direktiivin asianmukaisesta täytäntöönpanosta valtio-, alue- ja paikallistasolla vastaavien viranomaisten erityistilanteiden ja tarpeiden huomioon ottamisen.

14.

katsoo kuitenkin, että ehdotusten eräät yksittäiset seikat saattavat vaatia tarkempaa analysointia toissijaisuusperiaatteen näkökulmasta: direktiiveissä ei missään tapauksessa tulisi asettaa EU:hun kausityöntekijöinä tai sisäisen siirron saaneina työntekijöinä pyrkiville eikä heidän työnantajilleen suhteettomia velvoitteita, eivätkä ne saisi aiheuttaa niiden täytäntöönpanosta vastaaville valtio-, alue- tai paikallistason viranomaisille tarpeettomia kustannuksia tai rasitteita. Viimeksi mainittuun näkökohtaan liittyen 30 päivän määräaikaa, jonka sisällä viranomaisten olisi käsiteltävä hakemukset ja päätettävä maahanpääsystä, voidaan pitää erittäin lyhyenä, ja se saattaa aiheuttaa useiden jäsenvaltioiden viranomaisille huomattavia hallinnollisia ja taloudellisia paineita.

15.

kehottaa laatimaan molemmat direktiivit ”unionin etuuskohtelun” periaatetta kunnioittavalla tavalla, erityisesti kun ajatellaan siirtymäjärjestelmän piiriin yhä kuuluvia uusien jäsenvaltioiden kansalaisia. Tämän tavoitteen vuoksi voi olla hyödyllistä antaa jäsenvaltioille ja niiden viranomaisille lupa tehdä niin kutsuttuja työmarkkinatestejä, eli tarkistaa, ettei työpaikkaa voida täyttää palkkaamalla työnhakijoita EU:n työmarkkinoilta. Näin ollen komitea ei ole vakuuttunut komission kannasta, jonka mukaan yrityksen sisäisten siirtojen yhteydessä ei tarvita työmarkkinatestejä.

16.

pahoittelee tarkasteltavien kahden ehdotuksen huomattavaa myöhästymistä, sillä ne sisältyivät jo laillisesta maahanmuutosta vuonna 2005 annettuun pakettiin, ja komissio esittää ne lähes viisi vuotta sen jälkeen, kun aiheisiin sitouduttiin poliittisella tasolla. Komitea pahoittelee myös sitä, että ”yhdistelmäluvan” käsittelyyn liittyvien ongelmien vuoksi nämä kaksi prosessia, joiden olisi pitänyt edetä rinnakkain, on nyt erotettu toisistaan, sekä sitä, että ehdotukset on esitetty ajankohtana, jolloin EU:n tilastotietojen mukaan talous- ja finanssikriisi on kohdistunut merkittävästi tiettyihin keskeisiin kausityön aloihin, kuten maatalouteen, kotieläintuotantoon ja laiduntalouteen (3), matkailuun ja rakennusalaan. Kyseiset alat ovat vasta hitaasti toipumassa kriisistä. Lisäksi taloudellinen tilanne on muuttunut vuoteen 2005 nähden, jolloin annettiin näitä aiheita koskeva poliittinen sitoumus, ja taloutta, tilastoja ja työllisyyttä käsitteleviä tietoja kausityön vaikutuksesta Euroopan talouteen olisi ajantasaistettava.

17.

on kuitenkin vakuuttunut siitä, että huolimatta ehdotusten myöhästymisestä sekä lisäajasta, jonka EU:n lainsäädäntäprosessi ja myöhemmin unionin lainsäädännön täytäntöönpano kansallisella tasolla vievät, kausityö ja yrityksen sisäiset siirrot voivat antaa merkittävän panoksen Euroopan tiettyjen talous- ja tuotantoalojen elpymiseen.

18.

on tyytyväinen yhden hakemuksen menettelyiden käyttöönottoon kausityöntekijöitä ja sisäisen siirron saaneina henkilöitä varten, koska kyseessä on hyödyllinen yksinkertaistamisväline, jolla varmistetaan maahanpääsymenettelyjen avoimuus ja turvallisuus. Komitea yhtyy kuitenkin eräiden Euroopan parlamentin jäsenten esittämään näkemykseen, jonka mukaan olisi ollut tehokkaampaa ja suoraviivaisempaa sisällyttää kausityö ja yrityksen sisäiset siirrot niin kutsutun yhdistelmälupadirektiivin (4) soveltamisalaan. Sen vuoksi komitea kehottaa lainsäädäntävallan käyttäjiä jatkamaan neuvotteluita asiasta.

19.

kannattaa ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on hylättävä hakemus, jos mahdollisille työnantajille on kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrätty seuraamuksia työnantajavelvoitteiden rikkomisen ja/tai laittoman työnteon vuoksi. Komitea painottaa kuitenkin, että tämän toimenpiteen olisi oltava varoittava ja oikeasuhteinen: mahdollisten työnantajien automaattinen sulkeminen ulkopuolelle ottamatta huomioon rikkomuksen vakavuutta tai luonnetta vaikuttaisi vahingollisesti EU:n ulkopuolisista maista tuleviin työnhakijoihin.

20.

korostaa, että EU:n ulkopuolisista maista tulevat kausityöntekijät kärsivät eräissä EU:n jäsenvaltioissa valitettavasti nykyisin hyväksikäytöstä sekä lakisääteisiä huonommista työ- ja oleskeluoloista. Tämä johtuu siitä, ettei työoikeutta ja sosiaaliturvaa koskevia kansallisia säännöksiä sovelleta tai ettei soveltamista valvota käytännössä. Ehdotuksessa tulisi näin ollen laatia tarkasti määritelty lainsäädäntökehys, jonka avulla voidaan torjua laittoman kausityön kaikkia muotoja ja varmistaa asianmukaiset työolot unionin ulkopuolisten maiden kansalaisille. Hyväksikäytön ja sääntöjen kiertämisen välttämiseksi uudessa lainsäädäntökehyksessä tarvitaankin valvontamekanismeja, kuten työ- ja elinolojen valvontaa, ja siinä on säädettävä integroidun monitasoisen hallinnon muodossa harjoitettavasta EU-, valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten yhteistyöstä. Alueiden komitea suosittaa siksi myös työnvälitystoimistojen sääntelyä sen varmistamiseksi, ettei niiden toimin voida peittää hyväksikäyttöä tai huonoa kohtelua.

21.

muistuttaa alue- ja paikallisviranomaisten ja AK:n tärkeästä roolista ja toimivaltuuksista kausityötä tekevien maahanmuuttajien syrjinnän ja epäinhimillisen kohtelun ehkäisyssä ja torjunnassa, kun otetaan huomioon kausityöhön luonnostaan kuuluva suuri epävarmuus ja kausityöntekijöiden suojattomuus.

22.

on tyytyväinen siihen, että ehdotuksessa on tartuttu komitean aikaisemmassa lausunnossaan (5) kannattamaan ajatukseen kiertomuuttoa helpottavista pitkäaikaisista toistuvaisviisumeista.

23.

korostaa, että ehdotuksen soveltamisala ja sen piiriin kuuluvat alat olisi määriteltävä nykyistä paremmin, jotta vältetään kausityötä varten myönnettyjen lupien väärinkäyttö aloilla, joita ei Euroopassa tehtävälle kausityölle ominaisten piirteiden perusteella eikä ehdotuksen hengen ja tavoitteiden valossa voida pitää kausityöaloina. Useimmissa OECD-maissa maahanmuuttajat ovat yliedustettuina tilapäisissä töissä. Maahanmuuttajien prosenttiosuus tilapäistyössä saattaa helposti ylittää EU:n kansalaisten prosenttiosuuden 50 prosentilla, minkä vuoksi on vältettävä sääntöjen väärinkäyttöä sekä kausityön hyödyntämistä erilaisten, luonteeltaan epävarmojen työmuotojen laillistamiseksi.

24.

on tyytyväinen siihen, että direktiivi velvoittaisi työnantajat esittämään todisteet siitä, että kausityötä tekevillä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisilla on mahdollisuus asianmukaiseen ja kohtuuhintaiseen majoitukseen. Tällä tavalla myönnetään suoraan kausityötä tekevien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten erityisen suojaton asema. Komitea toteaa, että kyseinen oikeus menisi huomattavasti kausityötä tekevien EU:n kansalaisten nauttimia oikeuksia pidemmälle, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita harkitsemaan vastaavan kohtelun myöntämistä myös EU:n kansalaisille.

25.

korostaa tässä yhteydessä, että esittelijän toteuttamien tutkimusten ja kuulemisten valossa eräät kausityön muodot, kuten maataloustyö (etenkin kotieläin- ja puutarhatuotanto) tai suuret rakennushankkeet (suuret perusrakennehankkeet ja -työmaat), saattavat edellyttää kuuden kuukauden ylittäviä työjaksoja. Komitea katsoo siksi, että luvan enimmäiskesto on liian rajoittava ja että se tulisi pidentää yhdeksään kuukauteen.

26.

suhtautuu myönteisesti komission toimiin laatia yleinen maahanmuuttopoliittinen kehys sekä tehdä ehdotuksen avulla EU:n taloudesta nykyistä houkuttelevampi unionin ulkopuolisissa maissa sijaitsevissa monikansallisissa yrityksissä työskenteleville korkeasti koulutetuille työntekijöille, jotta he voisivat yrityksen sisäisen siirron kautta siirtyä laillisesti työskentelemään saman yrityksen eurooppalaiseen toimipisteeseen. Komitea korostaa tässä yhteydessä toisaalta tarvetta välttää syrjintä ja toisaalta sitä, ettei unionin etuuskohtelun periaatetta tule kumota. Lisäksi tulee varmistaa, että yrityksen sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden työehdot ovat samat, joita sovelletaan vastaavassa tilanteessa oleviin, EU:sta peräisin oleviin työntekijöihin maassa, jossa he oleskelevat. Komitea suosittaa siksi, että yrityksen sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden oikeuksia ja työehtoja määriteltäessä ei viitata lähetettyjä työntekijöitä koskevaan direktiiviin.

27.

pyytää selitystä sille, ettei yrityksen sisäisistä siirroista annetussa ehdotuksessa ole mainittu työmarkkinatestiä. Alueiden komitea korostaa tässä yhteydessä, että ”sinisestä kortista” annetussa EU:n direktiivissä 2009/50/EY, jossa tarkastellaan myös unionin ulkopuolisista maista tulevia erittäin päteviä työntekijöitä, säädetään tällaisesta työmarkkina-analyysista.

28.

painottaa lisäksi, että EU:n ulkopuolisia yrityksiä ja monikansallisia konserneja, joiden toimipaikkoja on rekisteröity johonkin EU:n jäsenvaltioon, olisi kannustettava ottamaan palvelukseensa myös paikallisia erittäin päteviä työntekijöitä, jotta varmistetaan erittäin ammattitaitoisen työvoiman ammattikehitys paikallistasolla. On olemassa vaara, että suuret EU:n ulkopuoliset monikansalliset yhtiöt palkkaavat vain heikosti koulutettua paikallista työvoimaa ja EU:n ulkopuolisista maista tulevia erittäin päteviä työntekijöitä. Nykyisen ehdotuksen perusteella ei vaikuta olevan takeita siitä, että johtajien, asiantuntijoiden ja harjoittelijoiden paikkoja tarjotaan ensisijassa EU:n kansalaisille.

29.

panee merkille, ettei ehdotetussa direktiivissä – nykyisessä muodossaan – säädetä, että jäsenvaltiot voisivat hylätä hakemuksen kansanterveyteen, yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä. Komitea ehdottaakin tällaisen hylkäämisperusteen sisällyttämistä direktiiviin.

30.

on tyytyväinen siihen, että EU:hun päästetyt sisäisen siirron saaneet työntekijät voivat liikkua saman yrityksen tai ryhmän eri jäsenvaltioissa sijaitsevien toimipaikkojen välillä. Komitea varoittaa kuitenkin, ettei ehdotus – sen 16 artikla nykyisessä muodossaan – nimenomaisesti anna jäsenvaltioille lupaa hylätä toiseen jäsenvaltioon ensiksi päästetyn henkilön tekemää maahanpääsyhakemusta. Komitea huomauttaakin, että näin itse asiassa kierrettäisiin jäsenvaltioiden oikeutta määrittää, kuinka paljon EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia ne päästävät alueelleen, ja esittää siksi ehdotuksen muuttamista tältä osalta.

31.

korostaa, ettei vaikuta oikeasuhtaiselta, että EU:n ulkopuolisesta maasta kotoisin olevan työntekijän on esitettävä tietyssä EU:n jäsenvaltiossa edellytettävät todisteet ammattipätevyydestä tai täytettävä vaatimukset, jotka on asetettu kansallisessa lainsäädännössä tietyn säännellyn ammatin harjoittamiseksi (ehdotuksen 5 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdat). On muistettava, että tämä olisi liiallinen taakka ja että EU:n työntekijöiden ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmä on vielä nykyisinkin avoin kysymys, kuten ilmenee äskettäisestä sisämarkkinoiden toimenpidepaketista. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota tarkistamaan ja väljentämään kyseistä vaatimusta.

32.

on tyytyväinen siihen, että ehdotettu direktiivi yrityksen sisäisistä siirroista edistää perheenyhdistämistä, ja toteaa, että erityisjärjestelmän soveltaminen sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden perheenjäseniin voisi itse asiassa lisätä EU:n työmarkkinoiden houkuttelevuutta heidän keskuudessaan.

33.

suosittaa, että lainsäädäntävallan käyttäjät harkitsevat seuraavien muutosten tekemistä säädösehdotuksiin: