12.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/3

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, annettu 26 päivänä marraskuuta 2009, koulutuksen roolin kehittämisestä täysin toimivan osaamiskolmion osana

2009/C 302/03

Neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, jotka

PALAUTTAVAT MIELEEN seuraavaa:

—	Uudistetun Lissabonin strategian keskeisenä ajatuksena on luoda kasvun ja työllisyyden avulla vauras, tasapuolinen ja ympäristön kannalta kestävä tulevaisuus Euroopalle. Osaamiskolmiolla on keskeinen rooli tässä prosessissa.

—

Brysselissä 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, että ”koulutus on välttämätön edellytys hyvin toimivalle osaamiskolmiolle (koulutus, tutkimus ja innovointi) ja sillä on keskeinen rooli kasvun ja työllisyyden edistämisessä”, ja Brysselissä 19. ja 20. maaliskuuta 2009 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti toteuttamaan kiireellisesti toimenpiteitä ”kumppanuuden kannustamiseksi liike-elämän, tutkimuksen ja koulutuksen välillä” sekä ”tutkimukseen, osaamiseen ja koulutukseen suunnattujen investointien lisäämiseksi ja niiden laadun parantamiseksi”.

OVAT TIETOISIA seuraavasta:

—	Pitkittynyt laskusuhdanne vaikuttaa edelleen voimakkaasti maailmantalouteen, ja uudistettua Lissabonin strategiaa – jossa osaamiskolmiolla on korostettu asema – olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta elpyminen olisi tehokasta ja kestävää koko Euroopan unionissa.

—

Jos Euroopan unioni on tarkoitus varustaa vastaamaan kilpailuun perustuvaan maailmantalouteen, ilmastonmuutokseen ja väestön ikääntymiseen liittyviin pitkän aikavälin haasteisiin, osaamiskolmion kaikkien kolmen osatekijän on toimittava moitteettomasti ja täydellisessä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

—

Koulutuksen perimmäisenä tehtävänä on edistää ihmisten kehitystä siten, että he voivat hyödyntää mahdollisuuksiaan täysipainoisesti nyky-yhteiskunnassa; näin ollen kaikkien tasojen koulutuslaitoksilla on erittäin laaja joukko tehtäviä ja vastuualueita. Koulutuksen erityistehtävää osaamiskolmion perustana olisi kuitenkin vielä kehitettävä.

KATSOVAT, ETTÄ KOULUTUKSEN, TUTKIMUKSEN JA INNOVOINNIN TÄYDELLISEMPI INTEGROIMINEN TÄYSIN TOIMIVAKSI OSAAMISKOLMIOKSI

vahvistaisi Euroopan innovatiivista kapasiteettia ja luovan ja osaamista tehokkaasti hyödyntävän talouden ja yhteiskunnan kehittymistä seuraavasti:

—	Huomattavasti tehostettu ja jatkuvasti kehittyvä osaamisperusta yliopistoissa (1) ja tutkimuskeskuksissa voitaisiin nopeasti muuntaa innovatiivisiksi tuotteiksi, palveluiksi, lähestymistavoiksi ja menetelmiksi taloudessa ja yhteiskunnassa yleisemminkin.

—	Oppilaiden, harjoittelijoiden, opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden luovan, innovatiivisen ja yrittäjähenkisen asenteen tukeminen edistäisi yrittäjäkulttuurin vaiheittaista kehittymistä koulutuksen sekä aiempaa dynaamisempien eurooppalaisten työmarkkinoiden ja osaavamman työvoiman avulla.

edistäisi osaltaan merkittävästi:

—	”uudet taidot uusia työpaikkoja varten” -aloitteen tavoitteiden saavuttamista eli parantaisi EU:n kansalaisten työllistettävyyttä muuttuvilla työmarkkinoilla;

—	yliopistojen nykyaikaistamista koskevia toimintasuunnitelmia (2).

NIMEÄVÄT KOULUTUSSEKTORILLE SEURAAVAT ERITYISHAASTEET:

—	Koulutuksen – tässä sosiokulttuuristen arvojen opettamisen, oppimisen ja siirtämisen merkityksessä – ja tutkimuksen sekä innovoinnin välinen kuilu olisi kurottava umpeen kaupallisella alalla.

—	Yliopistosektorilla tarvitaan innovatiivisempaa ja yrittäjähenkisempää kulttuuria.

—	Olisi tehostettava viestintää ja liikkuvuutta opetus- ja tutkimusmaailman ja yritysmaailman ja yleensä talouden välillä ja tuettava ideoiden liikkuvuutta ja vaihtoa eri akateemisten ja tutkimusalojen välillä.

—

Yliopistojen hallinto- ja rahoitusrakenteita olisi edelleen uudistettava siten, että edistetään riippumattomuutta ja vastuuvelvollisuutta, jotta voitaisiin monipuolistaa vastuutulovirtoja ja tehostaa yritysmaailman kanssa tehtävää yhteistyötä ja antaa yliopistoille valmiudet osallistua osaamiskolmioon maailmanlaajuisesti.

KATSOVAT, ETTÄ NÄIHIN ERITYISHAASTEISIIN OLISI VASTATTAVA TOIMINTAMALLEILLA, JOTKA PERUSTUVAT SEURAAVIIN YLEISIIN PERIAATTEISIIN:

—	Osaamiskolmion käsitteen mukaisesti olisi parannettava investointien vaikutusta kolmella asiaan liittyvällä toiminta-alalla, eli koulutuksessa, tutkimuksessa ja innovoinnissa, järjestelmällisen ja jatkuvan vuorovaikutuksen avulla.

—	Osaamiskolmion täysimääräinen integroiminen edellyttää yhteisen päätöksenteon ja yhteistyön lisäämistä koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin aloilla sekä Euroopan että jäsenvaltioiden tasolla.

—

Jotta koulutus voisi täyttää sille kuuluvan roolin osaamiskolmiossa, tutkimuksen ja innovoinnin tavoitteet ja tulokset olisi huomioitava koulutuksessa siten, että opetuksen ja oppimisen lähtökohdaksi otetaan vankka tutkimusperusta ja opetus- ja oppimisympäristöjä kehitetään ja parannetaan sisällyttämällä niihin enemmän luovaa ajattelua ja innovatiivisia asenteita ja lähestymistapoja.

—

Yliopistoissa vallitsevaa perinteistä akateemista kulttuuria olisi täydennettävä tietoisuudella siitä, että sillä on keskeinen rooli myös sellaisen aiempaa osaavamman, yrittäjähenkisemmän ja joustavamman työvoiman kouluttamisessa, joka muodostaa perustan talouden kasvulle ja vauraudelle sekä paremmalle elämänlaadulle tulevina vuosina. Tutkijat ja luennoitsijat voisivat koulutuksen ansiosta paremmin kehittää innovointikulttuuria niissä organisaatioissa, joissa he työskentelevät.

—

Osaamiskolmio on otettava huomioon elinikäisen oppimisen strategioiden kehittämisessä kansallisella, alueellisella ja oppilaitosten tasolla, jotta yliopistot osallistuisivat aiempaa enemmän osaamistalouden kannalta tärkeiden taitojen kehittämiseen ja jotta opiskelijavalinnassa otettaisiin riittävästi huomioon aiemmin opitun ja työkokemuksen arvo.

—

Uudet ideat ja innovaatiot syntyvät erilaisten osaamisten kohtaamisesta ja uteliaisuuteen perustuvasta uuden tiedon hakemisesta. Siksi on olennaisen tärkeää tunnustaa, että laadukkaalla yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alojen koulutuksella ja tutkimuksella on tieteen ja teknologian lisäksi tärkeä merkitys innovoinnille.

—	Eurooppalaisten yliopistojen ja tutkimusjärjestelmien moninaisuus olisi nähtävä rikkautena täysin toimivaa osaamiskolmiota koskevien lähestymistapojen kehittämistä ajatellen.

VAHVISTAVAT SEURAAVAT SEITSEMÄN TOIMINNAN PAINOPISTETTÄ:

1. Yhtenäistetään koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin alojen politiikkoja

Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan yhtenäisempää päätöksentekoa, ja osaamiskolmion kolme osatekijää olisi integroitava toisiinsa kaikilta osin. Koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin alojen politiikkojen olisi vahvistettava toisiaan, jotta varmistetaan täysin toimivan osaamiskolmion kehittyminen ja nopeutetaan siirtymistä todelliseen osaamistalouteen ja osaamisyhteiskuntaan. Komission olisi olemassa olevien avoimen koordinointimenetelmän raportointimenettelyjen puitteissa raportoitava neuvostolle toimenpiteistä, joita toteutetaan koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin aloilla osaamiskolmion integroimiseksi. Raportissa olisi nimettävä integroitumisen esteet ja esitettävä jatkokehittelyä koskevia ehdotuksia.

2. Pedagogisen uudistuksen nopeuttaminen

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava oppilaitoksia huolehtimaan siitä, että opetussuunnitelmat ja opetus- ja koemenetelmät koulutuksen kaikilla tasoilla, tohtorikoulutus mukaan luettuna, sisältävät ja edistävät luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä. Yksi keino on laatia opetussuunnitelmat jatkuvalta pohjalta yhteistyössä tutkimuslaitosten, teollisuuden ja muiden kuhunkin alaan liittyvien sidosryhmien kanssa.

3. Yliopistojen ja yritysten sekä muiden asiaan liittyvien sidosryhmien väliset kumppanuudet

Jäsenvaltioiden ja komission olisi reagoitava viipymättä neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 12. toukokuuta 2009 antamissa päätelmissä esitettyyn kehotukseen toteuttaa toimia oppilaitosten ja työmarkkinaosapuolten, erityisesti työnantajien, välisten kumppanuuksien edistämiseksi elinikäisen oppimiseen liittyen. Kehitettäessä läheisempiä yhteyksiä yliopistojen ja niiden yhteisöjen välillä, joita ne palvelevat, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota henkilöstön liikkuvuutta yliopisto- ja yritysmaailman välillä, henkilöstövaihto-ohjelmat mukaan lukien, edistävien kannustimien kehittämiseen. Yliopistojen ja yritysten välistä yhteistyötä olisi tehostettava osana yliopistojen koulutus-, tutkimus- ja innovointistrategioita.

4. Toimenpiteitä innovointikulttuurin kehittämiseksi yliopistoissa

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava yliopistoja nopeuttamaan toimiaan innovointikulttuurin kehittämiseksi muun muassa aiempaa dynaamisempien ja interaktiivisempien oppimisympäristöjen sekä sellaisten kannustimien avulla, jotka innostavat henkilöstöä osallistumaan hankkeisiin, joihin liittyy innovatiivinen ulottuvuus. Voitaisiin kehittää rahoitusjärjestelyjä ja kannustinrakenteita oppilaitosten tasolla ”kulttuurin muutoksen” edistämiseksi niin, että teollisuuden kanssa tehty yhteistyö tunnustettaisiin urakehityksen kannalta tärkeäksi tekijäksi. Olisi tunnustettava korkea-asteen koulutuksen johtajien keskeinen rooli innovointikulttuurin tosiasiallisen kehittämisen tukemisessa.

5. Kannustimien luominen yliopistoille siirtokelpoisen osaamisen kehittämiseksi

Jäsenvaltioiden olisi selvitettävä, onko olemassa asianmukaisia yliopistoille suunnattuja kannustimia sellaisen osaamisen kehittämiseksi, jota voidaan siirtää talouteen yleisemminkin innovatiivisten tavaroiden ja palvelujen kehittämistä varten. Jos lainsäädäntö, hallintorakenteet tai rahoitussäännökset estävät oppilaitoksia hyödyntämästä osaamisen kehittämistä ja siirtoa, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä mukauttamaan oppilaitosten toimintapuitteita siten, että tällaiset esteet poistetaan ja yliopistoille annetaan riittävä autonomia. Yliopistojen olisi laadittava erityisiä strategioita osaamisen luomista, kehittämistä ja siirtoa varten.

6. Uusia lähestymistapoja laadunvalvontaan

Erityisesti korkea-asteen koulutukseen liittyen jäsenvaltioiden olisi työskenneltävä yhdessä ja laadittava oppilaitostensa laadun arvioimista varten sellaiset osaamiskolmiokriteerit, joiden avulla voitaisiin selvittää, miten onnistuneesti tutkimus ja innovointi on integroitu opetukseen ja tärkeimpiin koulutustoimintoihin ja miten oppilaitokset ovat onnistuneet luomaan sellaisia oppimisympäristöjä, jotka stimuloivat luovuutta ja yrittäjähenkisiä lähestymistapoja osaamisen hyödyntämiseksi ja opiskelijoiden valmentamiseksi tulevaa sosiaalista ja talouteen liittyvää elämää varten.

7. Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin kehittäminen tulevaisuuden mallina

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia (EIT), joka on ensimmäinen EU:n tason aloite osaamiskolmion kaikkien toimijoiden välistä yhtenäistä vuorovaikutusta varten, olisi kehitettävä esimerkkinä hyvästä toimintatavasta, jota jäsenvaltiot, korkea-asteen oppi- ja tutkimuslaitokset ja yrityssektori voisivat noudattaa kolmion kaikkien kolmen sivun integroimiseksi.

Tulevien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen eli EIT:n tärkeimpien operatiivisten yksiköiden olisi kyettävä osoittamaan uusia keinoja taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin (esimerkiksi kestävä energia ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen mukautuminen) vastaamiseksi kokonaisvaltaisten ja monialaisten lähestymistapojen avulla sekä sellaisten uusien hallinto- ja rahoitusmallien avulla, joiden tavoitteena on stimuloida mahdollisimman korkeat vaatimukset täyttävää innovointia. EIT:n pitäisi levittää tietoa näistä malleista, jotka todennäköisesti innostaisivat luomaan muita yhteisiä aloitteita eri tasoilla ja yli rajojen, kiinnittäen erityistä huomiota tarpeeseen kehittää koulutuksen roolia osaamiskolmiossa.

Komission olisi eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden yhteydessä varmistettava, että jäsenvaltiot ovat tietoisia näihin seitsemään painopisteeseen liittyvistä parhaista käytännöistä ja että edistymistä eri aloilla voidaan verrata.

KOROSTAVAT LISÄKSI, ETTÄ ON TÄRKEÄÄ

—

varmistaa, että vuoden 2010 jälkeistä aikaa koskevassa kasvu- ja työllisyysstrategiassa vahvistetaan koulutuksen asema osaamiskolmion perustana ja korostetaan sitä, että kolmion kaikkien sivujen (koulutus, tutkimus, innovointi) on vastavuoroisesti tuettava toisiaan ja täydennettävä toistensa sisältöä. Koko koulutusjärjestelmällä on rooli asianmukaisesti toimivan kolmion edellyttämien keskeisten taitojen edistämisessä.

—

varmistaa täysimääräinen yhteistyö ja koordinointi niiden strategioiden välillä, jotka koskevat eurooppalaisen korkeakoulutusalueen, eurooppalaisen tutkimusalueen ja innovointiin liittyvien aloitteiden, erityisesti laajapohjaisen innovointistrategian ja tulevan eurooppalaisen innovointisuunnitelman, kehittämistä.

—

että komissio ottaa täysimääräisesti huomioon vuoden 2010 jälkeistä aikaa koskevaan kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvät tarpeet valmistellessaan ehdotuksiaan yhteisön ohjelmiksi koulutuksen alalla ja muilla asiaan liittyvillä aloilla seuraavan rahoituskehyksen kattamalla ajanjaksolla, sekä pohtii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, miten rakennerahastoja voitaisiin hyödyntää sellaisten aloitteiden tukemiseksi, jotka liittyvät koulutuksen täysimääräiseen kehittämiseen osaamiskolmion perustana.

(1) Tässä tekstissä yliopistoilla tarkoitetaan kaikkia korkea-asteen oppilaitoksia.

(2) Ks. neuvoston päätöslauselma, annettu 23. marraskuuta 2007, yliopistojen nykyaikaistamisesta Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi globaalissa osaamistaloudessa (asiak. 16096/1/07) sekä toukokuussa 2006 annettu komission tiedonanto ”Tuloksia korkeakoulujen nykyaikaistamisesta: koulutus, tutkimus ja innovaatiot” (asiak. 9166/06).

12.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/6

Neuvoston päätelmät 26 päivänä marraskuuta 2009 opettajien ja koulunjohtajien ammattitaidon kehittämisestä

2009/C 302/04

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

OTTAA HUOMIOON:

Lissabonissa 23. ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa korostetaan, että ihmisiin investointi on ratkaisevan tärkeää Euroopan asemalle osaamistaloudessa, ja todetaan, että jäsenvaltioiden olisi toimittava opettajien liikkuvuuden esteiden poistamiseksi sekä erittäin ammattitaitoisten opettajien kiinnostuksen herättämiseksi (1).

Koulutus 2010 -työohjelman tavoitteen 1.1, jossa korostetaan, että on tärkeää houkutella hyvin koulutettuja ja motivoituneita ihmisiä opetusammatteihin ja pitää heidät ammatissa, määrittää taidot, jotka opettajilla on oltava yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin vastaamiseksi, luoda edellytykset opettajien tukemiseksi ammatillisella peruskoulutuksella ja jatkokoulutuksella, sekä pyrkiä saamaan opetus- ja koulutusalalle henkilöitä, joilla on muiden alojen ammattikokemusta (2)

3.	Neuvoston 27 päivänä kesäkuuta 2002 antaman päätöslauselman elinikäisestä oppimisesta, jossa kehotetaan jäsenvaltioita parantamaan elinikäiseen oppimiseen osallistuvien opettajien koulutusta tietoyhteiskunnassa tarvittavien taitojen hankkimiseksi (3)

Neuvoston ja komission 26 päivänä helmikuuta 2004 esittämän yhteisen väliraportin koulutusta koskevien Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen etenemisestä (4), jossa pidetään ensisijaisen tärkeänä opettajien tarvitsemaa ammattitaitoa ja ammattipätevyyttä koskevien yhteisten eurooppalaisten periaatteiden kehittämistä, jotta he selviäisivät muuttuvista tehtävistään osaamisyhteiskunnassa (5)

Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymisestä 23. helmikuuta 2006 annetun neuvoston ja komission yhteisen väliraportin, jossa korostetaan, että koulutusjärjestelmien tehokkuuden parantamiseksi on olennaista investoida opettajien ja kouluttajien koulutukseen sekä vahvistaa koulutuslaitosten johtoa (6).

Tehokkuudesta ja tasapuolisesta koulutuksessa 14 päivänä marraskuuta 2006 annetut neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, joissa todetaan, että opettajien, kouluttajien, muun opetushenkilöstön sekä ohjaus- ja huoltopalvelujen motivaatio, taidot ja pätevyys samoin kuin koulujen laadukas johtaminen kuuluvat tärkeimpiin tekijöihin pyrittäessä saavuttamaan laadukkaita oppimistuloksia ja että opetushenkilöstön ponnisteluja olisi tuettava jatkuvalla ammattitaidon kehittämisellä.

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 14 päivänä marraskuuta 2006 antamat päätelmät ammatillista koulutusta koskevan tehostetun eurooppalaisen yhteistyön tulevista painopisteistä, joissa korostetaan, että tarvitaan erittäin päteviä opettajia, jotka kehittävät ammattitaitoaan jatkuvasti (7).

Elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15 päivänä marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1720/2006/EY (8); toimintaohjelman erityistavoitteena on parantaa opettajankoulutuksen laatua ja edistää sen eurooppalaista ulottuvuutta ja jolla tuetaan opettajien ja muun opetushenkilöstön liikkuvuutta.

Elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen (9), jossa luetellaan henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamista, henkilökohtaista kehitystä, aktiivista kansalaisuutta, sosiaalista osallisuutta ja työtä varten tarvittavia tietoja, taitoja ja asenteita, jotka edellyttävät yleisen luonteensa takia enemmän yhteistyötä ja tiimityötä opettajien välillä sekä tavanomaiset oppiainerajat ylittävää lähestymistapaa opetukseen.

10.

Lissabonissa asetettujen koulutusalan tavoitteiden edistymisen seurantaan tarkoitettujen indikaattoreiden ja viitearvojen yhdenmukaisesta luettelosta 25 päivänä toukokuuta 2007 annetut neuvoston päätelmät, joissa kehotettiin jatkamaan opettajien ja kouluttajien ammattitaidon kehittämistä koskevan indikaattorin kehittämistä (10).

11.	Nuorten liikkuvuudesta 21 päivänä marraskuuta 2008 annetut neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, joissa jäsenvaltioita kehotetaan lisäämään opettajien, kouluttajien ja muun opetushenkilöstön liikkuvuutta (11).

12.

Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista 12 päivänä toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät (12), joissa suositellaan opettajien ja kouluttajien liikkuvuuden asteittaista laajentamista, jotta oppimisjaksot ulkomailla olisivat sääntö eivätkä poikkeus, joissa määritellään työskentelyjakson yhdeksi painopisteeksi tarve keskittyä uusien opettajien peruskoulutuksen laatuun ja tukemiseen uran alkuvaiheessa sekä opettajien, kouluttajien ja johtamis- tai ohjaustoimintaan osallistuvien ammatillisten täydennyskoulutusmahdollisuuksien laadun parantamiseen, ja joissa pyydetään komissiota tutkimaan mahdollisuutta sisällyttää opettajien liikkuvuus ehdotuksiin, joita mahdollisesti laaditaan liikkuvuutta koskevasta viitearvosta.

ja PALAUTTAA MIELEEN ERITYISESTI:

Opettajankoulutuksen laadun parantamisesta 15 päivänä marraskuuta 2007 annetut neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden edustajien päätelmät (13), joissa sovittiin pyrkimyksestä varmistaa, että opettajia kannustetaan ja tuetaan koko opetusuran ajan jatkamaan tietojensa, taitojensa ja pätevyyksiensä päivittämistä tarpeen mukaan ja että johtotehtävissä toimivilla opettajilla on mahdollisuus päästä korkeatasoiseen koulunhallinto- ja johtamiskoulutukseen.

Nuorten valmistamisesta 2000-lukuun 21 päivänä marraskuuta 2008 annetut neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät (14), joissa kehotettiin jäsenvaltioita kohdentamaan yhteistyönsä – edellä mainittujen opettajankoulutuksen laadun parantamista koskevien päätelmien täytäntöönpanemiseksi – tavoitteena antaa kaikille uusille opettajille mahdollisuus päästä uran alussa johdonmukaisten tukiohjelmien piiriin, parantaa opettajien jatkokoulutusohjelmien tarjontaa ja laatua sekä lisätä osallistumista näihin ohjelmiin sekä parantaa koulunjohtajien palvelukseenottoa ja ammatillista koulutusta.

VAHVISTAA, että

vaikka vastuu koulutusjärjestelmien organisoinnista ja sisällöstä on yksittäisillä jäsenvaltioilla, Euroopan tasolla avoimen koordinointimenetelmän avulla tehtävä yhteistyö yhdessä yhteisön ohjelmien tehokkaan käytön kanssa voi edistää laadukkaan koulutuksen kehittämistä sekä tukea ja täydentää kansallisella tasolla toteutettavia toimenpiteitä ja auttaa jäsenvaltioita vastaamaan yhteisiin haasteisiin.

TOTEAA seuraavaa:

Opettajien (15) tiedot, taidot ja sitoutuneisuus samoin kuin koulujen laadukas johtaminen ovat tärkeimpiä tekijöitä pyrittäessä tasokkaisiin oppimistuloksiin. Hyvällä opetuksella ja kyvyllä innostaa kaikkia oppilaita saavuttamaan parhaat mahdolliset tulokset voi olla kestävä myönteinen vaikutus nuorten tulevaisuuteen. Tämän vuoksi on välttämätöntä huolehtia opetushenkilöstön mahdollisimman laadukkaasta peruskoulutuksesta ja ammatillisesta täydennyskoulutuksesta sen lisäksi, että varmistetaan, että opetustehtäviin ja koulun johtotehtäviin palkataan erittäin päteviä ja tehtäviinsä hyvin soveltuvia henkilöitä. Tämä puolestaan lisää ammatin arvostusta että kiinnostavuutta.

Opettajankoulutusohjelmat ovat keskeisiä tekijöitä valmistettaessa opettajia ja koulunjohtajia tehtäviinsä ja varmistettaessa myös opettajien ja koulunjohtajien ammatillinen täydennyskoulutus. Opettajankoulutusohjelmien on oltava laadukkaita ja vastattava opettajien tarpeita ja niissä on tasapainoisesti yhdistyttävä vankka akateeminen tutkimus ja laaja käytännönkokemus. Opettajien peruskoulutusta, uran alkuvaiheessa annettavaa tukea (perehdytys) (16) ja jatkuvaa ammatillista koulutusta on tärkeää käsitellä yhtenä kokonaisuutena.

Uuden opettajan ensimmäinen työpaikka opettajien peruskoulutuksen päätyttyä on erityisen tärkeää aikaa hänen motivaationsa, suoriutumisensa ja ammatillisen kehityksensä kannalta. Vastavalmistuneiden opettajien voi olla vaikea mukautua todellisiin koulutilanteisiin ja soveltaa käytäntöön peruskoulutuksessa oppimaansa. Moni opettaja luopuu lopulta opettajan urasta, mikä on kallista sekä heille itselleen että yhteiskunnalle. Kansallisista ja kansainvälisistä tutkimuksista on kuitenkin saatu huomattavaa näyttöä siitä, että tätä ilmiötä voidaan vähentää kaikille uusille opettajille tarkoitetuilla jäsennetyillä tukiohjelmilla. Ne voivat myös auttaa opettajia palaamaan ammattiinsa.

Millään opettajien peruskoulutuksen kurssilla ei kuitenkaan voida opettaa opettajille kaikkia taitoja, joita he tulevat tarvitsemaan urallaan. Opettajan ammattiin kohdistuvat vaatimukset muuttuvat nopeasti, mikä edellyttää uusia lähestymistapoja. Voidakseen opettaa täysitehoisesti ja kyetäkseen mukautumaan oppijoiden muuttuviin tarpeisiin sosiaalisesti, kulttuurillisesti, taloudellisesti ja teknologisesti nopeasti muuttuvassa maailmassa, opettajien itsensä on arvioitava omia oppimistarpeitaan omassa kouluympäristössään ja otettava enemmän vastuuta omasta elinikäisestä oppimisestaan keinona päivittää tai kehittää omia tietojaan ja taitojaan. On kuitenkin näyttöä siitä, että joillakin opettajilla on edelleen liian vähän mahdollisuuksia osallistua jatkuvan ammatillisen kehittämisen ohjelmiin ja että huomattava osa niistä, joilla tällainen mahdollisuus on, kokee, että nämä ohjelmat eivät aina vastaa riittävästi heidän tarpeitaan eikä niissä käsitellä heidän kohtaamia haasteita.

Koulujen tehokas johtaminen on keskeinen tekijä koko opetus- ja oppimisympäristön muotoutumisessa, toiveiden herättämisessä sekä tuen tarjoamisessa oppilaille, vanhemmille ja henkilöstölle ja näin ollen parempien oppimistulosten edistämisessä. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää varmistaa, että koulunjohtajilla on – tai että he voivat hankkia – sellaisia kykyjä ja ominaisuuksia, joita he tarvitsevat voidakseen suoriutua yhä lisääntyvistä tehtävistään. Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että koulunjohtajia ei kuormiteta liikaa hallinnollisilla tehtävillä ja että he voivat keskittyä olennaisiin asioihin, kuten oppimisen laatuun, opetussuunnitelmaan, pedagogisiin kysymyksiin sekä henkilöstön suoriutumiseen, motivaatioon ja kehittämiseen.

Koko opetushenkilöstö, koulunjohtajat mukaan lukien, voisivat hyödyntää tehokkaammin oppijoiden lisääntynyttä liikkuvuutta ja verkottumista ottaen huomioon, että nämä seikat ovat vaikuttaneet merkittävästi koulutusjärjestelmien ja -laitosten laadun parantumiseen sekä siihen, että tällaisten järjestelmien ja laitosten avoimuus, ulospäin suuntautuneisuus, tavoitettavuus ja tehokkuus ovat lisääntyneet.

ON YHTÄ MIELTÄ seuraavasta:

Vaikka Euroopan koulutusjärjestelmät poikkeavat monissa suhteissa toisistaan, yhteistä niille on tarve houkutella alalle erittäin pätevää opetushenkilöstöä ja erittäin päteviä koulunjohtajia ja saada heidät pysymään alalla laadukkaiden oppimistulosten varmistamiseksi. Tulevien opettajien ja koulunjohtajien profiilin määrittelyyn, heidän valintaansa sekä heidän valmentamiseensa tehtäviään varten olisi sen vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota.

Opettajankoulutusohjelmien olisi oltava korkeatasoisia, näyttöön perustuvia ja tarpeita vastaavia. Opettajien kouluttamisesta – ja myöskin opettajien kouluttajien kouluttamisesta – vastaavilla olisi itsellään oltava korkeatasoinen akateeminen koulutus ja vankka käytännön opettajakokemus sekä hyvä opetustaito. Olisi myös ponnisteltava sen varmistamiseksi, että opettajankoulutuslaitokset tekevät tehokkaasti yhteistyötä muissa korkeakouluissa pedagogista tutkimusta tekevien ja koulunjohtajien kanssa.

3.	Ottaen huomioon opettajiin kohdistuvat kasvavat vaatimukset ja opettajien yhä moninaisemmat tehtävät heillä on oltava mahdollisuus saada tehokasta henkilökohtaista ja ammatillista tukea koko uransa ajan ja erityisesti ammattinsa harjoittamisen alkuvaiheessa.

Maailma muuttuu nopeasti, ja opettajien koulutuksen ja kehittämisen olisi elinikäisen oppimisen käsitteen mukaisesti oltava johdonmukainen jatkumo, joka kattaa opettajien peruskoulutuksen (johon liittyy vahva käytännön osuus), perehdytyksen ja ammatillisen täydennyskoulutuksen. Erityisesti olisi pyrittävä varmistamaan, että

a)	kaikki vastavalmistuneet opettajat saavat riittävää ja tehokasta tukea ja ohjausta uransa ensimmäisinä vuosina,

b)	edistetään pohtivaa lähestymistapaa, jossa sekä vastavalmistuneita että kokeneempia opettajia kannustetaan tarkastelemaan jatkuvasti työtään itsenäisesti ja yhdessä,

c)	kaikki opettajat saavat säännöllisesti palautetta suoriutumisestaan sekä apua ammatillisten kehitystarpeidensa määrittelyyn ja niiden täyttämistä koskevan suunnitelman laatimiseen,

d)	ammatissa toimiville opettajille annetaan tämän palautteen perusteella riittävästi mahdollisuuksia taitojensa päivittämiseen, kehittämiseen ja laajentamiseen koko uransa ajan ja heitä kannustetaan siihen,

e)	opettajien ammatillisen kehittämisen ohjelmat ovat merkityksellisiä, tarpeita vastaavia, hyvin käytännönläheisiä ja laadultaan varmistettuja,

f)	opettajia ja koulunjohtajia kannustetaan hyödyntämään vaihto- ja liikkuvuusohjelmien sekä verkostojen tarjoamia mahdollisuuksia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja heille annetaan mahdollisuus tähän,

g)	opettajia ja koulunjohtajia rohkaistaan osallistumaan ammatilliseen jatkokoulutukseen, tekemään pedagogista tutkimusta ja hyödyntämään mahdollisuuksia kehittää tietojaan muilla ammattialoilla.

Koska koulunjohtajat vaikuttavat huomattavasti yleiseen oppimisympäristöön, kuten henkilöstön motivaatioon, mielialaan ja suoriutumiseen, opetuskäytäntöihin sekä oppilaiden ja vanhempien asenteisiin ja toiveisiin, on varmistettava, että koulunjohtajilla on riittävät mahdollisuudet kehittää ja pitää yllä tehokkaita johtamistaitoja. Koska oppimisyhteisöjen johtamisen haasteet ovat samanlaisia kaikkialla Euroopassa, koulunjohtajille voisi olla hyötyä oppimisesta yhdessä muissa jäsenvaltiossa toimivien kollegoidensa kanssa, mikä voitaisiin toteuttaa ennen kaikkea jakamalla kokemuksia ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä sekä tarjoamalla tilaisuuksia rajatylittävään ammattitaidon kehittämiseen.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA:

1.	toteuttamaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että opettajan ammatti on houkutteleva ja siihen pyrkivät ovat mahdollisimman hyvätasoisia ja että opettajat saavat riittävästi valmennusta ja tukea, jotta voivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti,

2.	tarjoamaan kaikille uusille opettajille asianmukaisen mahdollisuuden osallistua perehdyttämisohjelmaan, josta he saavat sekä ammattiin liittyvää että henkilökohtaista tukea ensimmäisinä vuosinaan opettajan tehtävässä,

varmistamaan, että tarkastellaan säännöllisesti itsearvioinnin ja/tai ulkoisen arvioinnin perusteella määriteltyjä opettajien yksilöllisiä ammatillisia kehitystarpeita ja tarjotaan riittävät mahdollisuudet ammatilliseen jatkokoulutukseen näiden tarpeiden tyydyttämiseksi ja vastaavasti oppilaiden oppimistulosten parantamiseksi,

4.	edistämään aktiivisesti vaihto- ja liikkuvuusohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja tukemaan osallistumista tällaisiin ohjelmiin, jotta lisättäisiin olennaisesti näihin tilaisuuksiin tarttuvien opettajien ja koulunjohtajien määrää,

5.	tarkastelemaan uudelleen koulunjohtajien tehtäviä – ja tuen tarjoamista heille – tarkoituksena erityisesti heidän hallinnollisen työtaakkansa keventäminen, jotta he voisivat keskittää huomionsa yleisen opetus- ja oppimisympäristön muovaamiseen ja näin parempiin oppimistuloksiin pääsyn edistämiseen.

varmistamaan, että tarjolla on korkeatasoisia mahdollisuuksia niin tulevien kuin ammatissa toimivien opettajien tarvitsemien tietojen, taitojen ja asenteiden kehittämiseen samoin kuin – esimerkiksi erityisohjelmien avulla – tehokkaassa koulun johtamisessa tarvittavien tietojen, taitojen ja asenteiden kehittämiseen,

PYYTÄÄ KOMISSIOTA:

tehostamaan ja tukemaan eurooppalaista poliittista yhteistyötä opettajien peruskoulutuksen, jatkokoulutuksen ja koulunjohtajien koulutuksen aloilla erityisesti perustamalla foorumeita ja järjestämällä vertaisryhmäoppimisen tapahtumia tietojen, kokemusten ja asiantuntemuksen vaihtamiseksi päätöksentekijöiden ja opetusalan ammattilaisten kesken,

2.	antamaan päätöksentekijöille käytännön tietoja kaikille uusille opettajille tarkoitettujen jäsenneltyjen perehdyttämisohjelmien kehittämisestä sekä esittämään samalla esimerkkejä toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa tällaisten ohjelmien täytäntöönpanemiseksi tai parantamiseksi,

3.	edistämään ja tukemaan opettajien, koulunjohtajien ja opettajankouluttajien laajamittaisempaa osallistumista kansainvälisiin liikkuvuusohjelmiin, kumppanuuksiin ja hankkeisiin, joita on perustettu yhteisön ohjelmien puitteissa, joista erityisesti mainittakoon elinikäisen oppimisen ohjelma,

4.	laatimaan tutkimuksen opettajankouluttajien valintaa, palvelukseen ottamista ja koulutusta koskevista jäsenvaltioiden nykyisistä järjestelyistä.

5.	laatimaan yhteenveto pätevyydestä jäsenvaltioissa sekä tämän alan vertaisryhmäoppimistapahtumia,

6.	tukemaan opettajan ja koulunjohtajan ammatin tietopohjan jatkuvaa kehittämistä muun muassa tekemällä yhteistyötä kansainvälisissä järjestöissä,

ilmoittamaan mahdollisimman pian neuvostolle nykyisiä raportointijärjestelmiä käyttäen opettajankoulutuksen laadun parantamisesta marraskuussa 2007 annettujen neuvoston päätelmien ja koulualan eurooppalaisesta yhteistyöohjelmasta marraskuussa 2008 annettujen neuvoston päätelmien perusteella jäsenvaltioissa ja eurooppalaisen yhteistyön puitteissa toteutetuista toimenpiteistä.

(1) Opettajien ja kouluttajien koulutuksen parantaminen – SN 100/1/00 REV 1.

(2) EYVL C 142, 14.6.2002.

(3) EYVL C 163, 9.7.2002.

(4) 6905/04.

(5) Asiakirjan 12414/07 ADD 1 liitteet I ja II.

(6) EUVL C 79, 1.4.2006.

(7) EUVL C 298, 8.12.2006.

(8) EUVL L 327, 24.11.2006.

(9) EUVL L 394, 30.12.2006.

(10) EUVL C 311, 21.12.2007.

(11) EUVL C 320, 16.12.2008.

(12) EUVL C 119, 28.5.2009.

(13) EUVL C 300, 12.12.2007.

(14) EUVL C 319, 13.12.2008.

(15) Näissä päätelmissä opettajilla tarkoitetaan henkilöitä, joilla on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön ja käytänteiden mukaisesti tunnustettu olevan opettajan asema (tai vastaava). Termin soveltamisalaan kuuluvat ammatillisen koulutuksen opettajien ja kouluttajien erityistilanne, mutta eivät henkilöt, jotka toimivat virallisten koulutusjärjestelmien ulkopuolella, koska heidän tehtäviensä laatu ja puitteet ovat erilaiset.

(16) Ilmauksella perehdytys tarkoitetaan tässä tekstissä kaikkia jäsennettyjä tukiohjelmia, joita tarjotaan uusille opettajille sen jälkeen, kun he ovat saaneet päätökseen opettajan peruskoulutuksensa virallisen ohjelman ja kun he ovat saaneet ensimmäisen sopimuksensa koulun opettajana.

12.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/10

Ehdotus neuvoston 1 päivänä joulukuuta 2009 päätelmiksi innovatiivisista kannustimista tehokkaiden antibioottien kehittämiseksi

2009/C 302/05

Huom: Tässä asiakirjassa ”antibiooteilla” tarkoitetaan sellaisia synteettisesti tai luonnonmukaisesti tuotettuja lääkkeitä, joita käytetään bakteerien tappamiseen tai niiden kasvun estämiseen tai joilla on joku muu toimintamekanismi, esim. vaikutus bakteerin taudinaiheuttamiskykyyn. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös vaihtoehtoiset infektioiden ehkäisy- ja valvontakeinot.

1.	PALAUTTAA MIELEEN mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevan yhteisön strategian (KOM (2001) 0333).

2.	PALAUTTAA MIELEEN mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä ihmislääketieteessä 15. marraskuuta 2001 annetun neuvoston suosituksen (1).

3.	PALAUTTAA MIELEEN mikrobilääkeresistenssistä 10. kesäkuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät (2).

4.	PALAUTTAA MIELEEN potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta 9. kesäkuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen (3).

5.	PALAUTTAA MIELEEN WHO:n raportin (2004) ”Priority Medicines for Europe and the World” (4).

PALAUTTAA MIELEEN”Priority Medicines for Europe and the World” Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) ja Euroopan lääkeviraston (EMEA) yhteisen teknisen raportin (2009) ”The bacterial challenge: time to react” EU:ssa esiintyvien moniresistenttien bakteerien ja uusien antibakteeristen aineiden kehittämisen välisestä kuilusta (5).

TIEDOSTAA, että antibioottiresistenssin leviäminen on merkittävä kansanterveyteen kohdistuva uhka koko maailmassa ja että se edellyttää toimia kaikilla tasoilla. Antibioottiresistenttien bakteereiden aiheuttama tautitaakka, eli niiden tapausten määrä, joita ei kyetä hoitamaan tehokkaasti ensisijaisilla eikä edes toissijaisilla valmisteilla, kasvaa maailmassa nopeasti.

8.	TIEDOSTAA, että antibioottiresistenssi saattaa olla seurausta terveydenhuoltojärjestelmässä ja kotieläintuotannossa esiintyvistä useista puutteista, jotka liittyvät muun muassa infektioiden ehkäisyyn, hallintaan ja hoitoon.

TIEDOSTAA, että tehokkaiden ja asianmukaisesti käytettävien antibioottien saatavuus on olennainen edellytys korkeatasoisen kansanterveyden ja tehokkaan terveydenhuollon varmistamiseksi sekä kehittyneissä että kehitysmaissa. Jollei käytettävissä ole tehokkaita antibiootteja, tavallisista infektiotaudeista voi taas tulla hengenvaarallisia uhkia ja moniin lääketieteellisiin ja terapeuttisiin toimenpiteisiin, kuten syöpähoitoihin ja elintensiirtoihin, liittyy suuria riskejä.

10.

TIEDOSTAA, että tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että nykyisin käytettävissä olevat antibiootit säilyvät tehokkaina mahdollisimman pitkään, näihin kuuluvat esimerkiksi tehokkaat rokotteet infektoiden ehkäisemiseksi ja uudet diagnostiset menetelmät, minkä lisäksi kansalaisten ja terveydenhuollon ja eläinlääkinnän ammattihenkilöiden olisi tiedostettava aiempaa paremmin antibioottien asianmukaisen käytön merkitys antibioottiresistenssin leviämisen ehkäisemisessä sekä ihmis- että eläinlääkinnän aloilla.

11.

TIEDOSTAA, että asianmukaisiin resursseihin perustuva antibioottiresistenssin ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisy ja valvonta on kustannustehokas strategia, joka edistää terveydenhuoltojärjestelmien yleistä rahoituksellista kestävyyttä ja jatkuvia laatuun ja potilaiden turvallisuuteen liittyviä parannuksia.

12.

TIEDOSTAA, että uusia tehokkaita antibiootteja koskeva tutkimus- ja kehitystyö on taantunut merkittävästi ja ettei se todennäköisesti tule tuottamaan sellaisia uusia hoitovaihtoehtoja, jotka riittäisivät vastaamaan seuraavien 5–10 vuoden kuluessa ilmeneviin lääketieteellisiin tarpeisiin. Sen vuoksi olisi kiireellisesti luotava uusien antibioottien tutkimusta ja kehittämistä edistäviä kannustimia, erityisesti niillä aloilla, joilla tarve on suurin.

13.

ON TYYTYVÄINEN Tukholmassa 17. syyskuuta 2009 järjestettyyn konferenssiin, jossa pohdittiin innovatiivisia kannustimia tehokkaiden bakteerilääkkeiden kehittämiseksi ja jonka tuloksena saatiin arvokasta aineistoa uusien tehokkaiden antibioottisten lääkkeiden ja menetelmien tutkimus- ja kehitystyön edistämistä koskevaan jatkotyöhön.

14. KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA:

—	laatimaan ja panemaan täytäntöön strategioita sen varmistamiseksi, että kansalaiset ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat tietoisia antibioottiresistenssin uhkasta ja tämän ongelman torjumiseksi käytettävissä olevista toimenpiteistä;

—

huolehtimaan antibioottiresistenssin sekä hoitoon liittyvien infektioiden ja niiden seurausten kehittymisen ja leviämisen minimoimiseen tähtäävien yhdennettyjen strategioiden laatimisesta ja täytäntöönpanosta, kannustamaan terveydenhuollon instituutioita luomaan tarvittavat rakenteet sekä varmistamaan diagnosointiin, antibioottien käyttöön ja infektioiden torjuntaan liittyvien ohjelmien tehokkaan koordinoinnin;

—

arvioimaan ja harkitsemaan vaihtoehtoja sellaisten kannustimien vahvistamiseksi, jotka edistäisivät uusien tehokkaiden antibioottien tutkimus- ja kehitystyötä korkeakouluissa sekä lääketeollisuuden alalla kokonaisuudessaan, pienten ja keskisuurten yritysten tilanne huomioon ottaen. Näihin vaihtoehtoihin ja menetelmiin voisi kuulua kustannustehokkaita push-toimenpiteitä (push mechanisms), joilla pyritään poistamaan hidastavia tekijöitä uusien antibioottien tutkimus- ja kehitystyön varhaisessa vaiheessa, ja pull-toimenpiteitä (pull mechanisms), joilla pyritään edistämään uusien tuotteiden käyttöön ottamista.

15. KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA:

—	tukemaan tutkimusinfrastruktuurien jakamista ja tutkijoiden rekrytoimista, kannustamaan ja tukemaan globaalia tutkimusyhteistyötä, edistämään tutkimustulosten ja tiedon levittämistä tietojenvaihtorakenteiden kautta sekä tarkastelemaan nykyisiä ja uusia rahoitusvälineitä;

—

selvittämään keinoja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien edistämiseksi edelleen teollisuuden, korkeakoulujen, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja terveydenhuoltojärjestelmien välillä uusia antibiootteja, nykyisin käytettävissä olevien antibioottien käyttöstrategioita ja diagnostisia menetelmiä koskevan tutkimuksen helpottamiseksi;

—

lääkkeiden myyntilupamenettelyä koskeva lainsäädäntö huomioon ottaen helpottamaan sellaisten uusien antibioottien kehittämistä, joita lääketieteen alalla erityisesti tarvitaan, ja tapauksissa, joissa myyntiluvan hakija kykenee objektiivisista syistä toimittamaan ainoastaan rajallisen määrän kliinisiä tietoja, hyödyntämään täysimääräisesti muita turvallisuuden ja tehon arvioimisessa käytettyjä keinoja, kuten prekliinisiä arviointivälineitä ja farmakokineettisten tietojen analysoimista;

—

tunnistamaan asianmukaiset sääntelyvälineet sellaisten uusien antibioottien nopean hyväksymisen helpottamiseksi, joita lääketieteen alalla erityisesti tarvitaan, turvaamalla EMEA:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten jatkuvan tieteellisen tuen, asianmukaista myyntiluvan myöntämisen jälkeistä seurantaa, jossa korostetaan turvallisuusnäkökohtia ja muun muassa seurataan antibioottiresistenssin esiintymistä, koskevat strategiat mukaan luettuina;

—	selvittämään, miten tehokkaat antibiootit saadaan pidettyä markkinoilla;

—	helpottamaan uusien tehokkaiden antibioottien kehittämistä ja samalla varmistamaan hoitoon liittyvien ja muiden infektioiden ehkäisyn sekä olemassa olevien ja uusien lääkkeiden asianmukainen käytön;

—	huolehtimaan siitä, että kaikki toimet koordinoidaan asianmukaisesti asiaan liittyviä aloja edustavien sidosryhmien välillä, terveydenhuolto-, rahoitus-, talous-, oikeudellinen ja tutkimusala mukaan luettuina.

16. KEHOTTAA KOMISSIOTA:

—

laatimaan kahden vuoden kuluessa kattavan toimintasuunnitelman, joka sisältää konkreettisia ehdotuksia uusien tehokkaiden antibioottien kehittämistä edistävistä kannustimista sekä keinoista varmistaa niiden asianmukainen käyttö, sekä huolehtimaan siitä, että kyseisissä ehdotuksissa otetaan huomioon niiden talousvaikutukset terveydenhuoltojärjestelmien rahoitukselliseen kestävyyteen;

—	harkitsemaan EU:n aiemman erityislainsäädännön hyödyntämistä harvinaislääkkeisiin ja lastenlääkkeisiin sovellettujen menettelyjen osalta sellaisten uusien antibioottien kehittämisen edistämiseksi, joita lääketieteen alalla erityisesti tarvitaan;

—

seuraamaan uusien antibioottien tarvetta kansanterveyden alalla antibioottiresistenssin esiintymisen, uusien vastustuskykyisten patogeenien ja kehitteillä olevien uusien antibioottisten lääkkeiden tai muiden infektiotautien hoito- tai ehkäisymenetelmien ominaisuuksien pohjalta, ja raportoimaan siitä säännöllisesti neuvostolle sekä ehdottamaan tarvittaessa jatkotoimia.

(1) EYVL L 34, 5.2.2002, s. 13.

(2) 9637/08.

(3) EUVL C 151, 3.7.2009, s. 1.

(4) http://whqlibdoc.who.int/hq/2004/WHO_EDM_PAR_2004.7.pdf

(5) http://www.nelm.nhs.uk/en/NeLM-Area/News/2009-September/17/ECDCEMEA-joint-technical-report-The-bacterial-challengetime-to-react/

12.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/12

Neuvoston päätelmät, annettu 1 päivänä joulukuuta 2009, turvallinen ja tehokas terveydenhuolto sähköisten terveyspalvelujen (eHealth) avulla

2009/C 302/06

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO,

MUISTUTTAA, että perustamissopimuksen 152 artiklassa määrätään, että kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu ja että yhteisö edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tässä artiklassa tarkoitetuilla aloilla sekä tarvittaessa tukee niiden toimintaa. Kaikessa yhteisön tasolla tapahtuvassa toiminnassa otetaan täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden velvollisuus järjestää ja tarjota terveydenhuoltoa.

PALAUTTAA MIELIIN, että yksi yhteisön terveysstrategian (2008–2013) (1) tavoitteista on dynaamisten terveydenhuoltojärjestelmien ja uusien teknologioiden tukeminen samalla kun todetaan, että uusilla teknologioilla voidaan parantaa sairauksien ehkäisyä, diagnosointia ja hoitoa, helpottaa potilasturvallisuutta ja parantaa terveysjärjestelmien koordinointia, resurssien käyttöä ja kestävyyttä.

MUISTUTTAA, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden edustajat antoivat Prahassa vuonna 2009 järjestetyssä eHealth-ministerikonferenssissa julkilausuman (20. helmikuuta 2009) (2), jossa tunnustetaan sähköisten terveyspalvelujen hyöty turvallisemmalle ja tehokkaammalle terveydenhuoltoalalle ja kehotetaan toimintaan eHealth-alueen luomiseksi Euroopan kansalaisille sekä käynnistetään koordinoidun toiminnan ja hallinnoinnin prosessi sähköisten terveyspalvelujen alalla.

PALAUTTAA MIELIIN sähköisiin terveyspalveluihin liittyvät Euroopan unionin aloitteet, joihin kuuluvat:

a)	eHealth – parempaa terveydenhuoltoa Euroopan kansalaisille: Eurooppalaista sähköisen terveydenhuollon aluetta koskeva toimintasuunnitelma (3);

b)	27. toukokuuta 2004 hyväksytyt neuvoston päätelmät sähköisistä terveyspalveluista (4);

komission tiedonanto aloitteesta edelläkävijämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan (5); tiedonannossa pidetään erityisen tärkeänä markkinoiden hajanaisuuteen liittyvien esteiden poistamista sekä eHealth-järjestelmien puutteellisen yhteentoimivuuden korjaamista, jotta markkinoiden kehittämistä voitaisiin vauhdittaa;

d)	komission suositus sähköisten terveyskertomusjärjestelmien rajat ylittävästä yhteentoimivuudesta (6);

e)	komission tiedonanto potilaita, terveydenhuoltojärjestelmiä ja taloutta hyödyttävästä etälääketieteestä (7).

PITÄÄ MYÖNTEISENÄ useiden jäsenvaltioiden välistä viimeaikaista yhteistyötä;

laajan mittakaavan pilottihankkeessa epSOS (8), jolla pyritään kehittämään sähköisten terveyskertomusjärjestelmien yhteenvetojen ja sähköisten lääkemääräysten rajat ylittävää yhteentoimivuutta, sekä aihekohtaisessa verkostossa Calliope (9), jonka tarkoituksena on suuntaviivojen laatiminen sähköisten terveyspalvelujen yhteentoimivuudelle Euroopassa ja tarvittavan yhteisymmärryksen aikaansaaminen sen täytäntöönpanolle;

b)	sähköisten terveyspalvelujen standardisoinnin alalla käynnissä olevassa yhteistyössä vastauksena Euroopan komission eHealth-palveluja koskevaan toimeksiantoon 403 (10).

ON TYYTYVÄINEN puheenjohtajavaltio Ruotsin selvitykseen ”Sähköiset terveyspalvelut terveemmän Euroopan puolesta” (11), joka esiteltiin Jönköpingissä 6. ja 7. heinäkuuta 2009 pidetyssä terveysministerien kokouksessa ja joka on esimerkki siitä, miten terveydenhuoltoa koskevia poliittisia tavoitteita voidaan toteuttaa sähköisten terveyspalvelujen investointien kautta.

TOTEAA sähköisten terveyspalvelujen merkityksen laadun ja potilasturvallisuuden parantamisessa, kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien uudenaikaistamisessa, niiden tehokkuuden lisäämisessä ja niiden saattamisessa paremmin kaikkien ulottuville sekä niiden saattamisessa potilaiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yksilöllisiä tarpeita sekä ikääntyvän yhteiskunnan haasteita paremmin vastaaviksi.

8.	TOTEAA, että tarvitaan parempaa poliittista johtajuutta ja että sähköiset terveyspalvelut on sisällytettävä terveyspolitiikkaan, jotta eHealth-palveluja voitaisiin kehittää kansanterveyden tarpeiden pohjalta.

KEHOTTAA jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön aloitteita, joilla pyritään mahdollistamaan eHealth-palvelujen käyttöönotto ja käyttö, erityisesti

sitoutumaan poliittisesti ja strategisesti sähköisiin terveyspalveluihin yhtenä tärkeimmistä keinoista tehostaa terveydenhuollon laatua, saatavuutta ja turvallisuutta:

a)	sisällyttämällä sähköiset terveyspalvelut terveydenhuollon uudistusohjelmiin ja harkitsemalla erityisten taloudellisten kannustimien luomista niiden käyttöönottoa varten;

b)	pyrkimällä ratkaisemaan koordinoidusti eHealth-palvelujen käyttöönoton tiellä olevat esteet;

rakentamaan luottamusta eHealth-palveluihin ja edistämällä niiden hyväksyntää:

a)	varmistamalla korkealuokkaisen potilasturvallisuuden, tietosuojan ja yksityisyyden;

b)	edistämällä terveysviranomaisten, terveydenhuollon ammattihenkilöiden, potilaiden ja heidän omaistensa tietoisuutta, luottamusta ja hyväksyntää;

c)	takaamalla sekä potilaille että terveysalan ammattihenkilöille asianmukaisen tarvearvioinnin ja koulutuksen;

tuomaan oikeudellista selkeyttä ja varmistamaan terveystietojen suojan:

a)	tarkastelemalla eHealth-palveluja koskevien lisenssien, akkreditointien ja sääntelyn nykyisiä määräyksiä ja antamalla neuvoja kaikista parannuksista;

b)	tarkastelemalla henkilökohtaisiin terveystietoihin pääsevän ja niitä käyttävän terveydenhuollon ammattihenkilökunnan tunnistamisen ja todentamisen nykykäytäntöjä;

pyrkimällä ratkaisemaan oikeudelliset rajoitteet lääketieteellisten tietojen turvallista kansalliset rajat ylittävää vaihtoa varten ottaen samalla huomioon potilaan terveystietojen ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojelun tarve sekä näin ollen potilaiden oikeus antaa suostumus omien terveystietojensa käyttöön;

ratkaisemaan tekniset ongelmat ja helpottamaan markkinakehitystä:

a)	varmistamalla, että eHealth-palvelujen yhteentoimivuuden tavoite yli organisaatioiden ja kansallisten rajojen otetaan huomioon kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa terveysstrategioissa ja investointisuunnitelmissa;

b)	varmistamalla yhteisen lääketieteellisen terminologian ja teknisten standardien hyväksyminen ja täytäntöönpano, erityisesti sellaisten terveystietojen osalta, joita voidaan vaihtaa jäsenvaltioiden kesken;

c)	käyttämällä julkisia hankintoja kaikilta osin olemassa olevaa lainsäädäntöä noudattaen yhteentoimivien eHealth-palvelujen käyttöönoton tukemiseksi.

10.

PYYTÄÄ komissiota:

1)	ajantasaistamaan eurooppalaista sähköisen terveydenhuollon aluetta koskevan toimintasuunnitelman;

2)	laatimaan selvityksen nykyisten EU:n politiikkojen ja toimien kehityksestä sähköisen identiteetin hallintajärjestelmän osalta asiaan liittyvillä aloilla, jotta voitaisiin hyötyä mahdollisista synergioista;

3)	järjestämään sopivin väliajoin eri eHealth-palvelujen käytön terveydellistä hyötyä ja kustannustehokkuutta koskeva arviointi EU:ssa ja kansallisella tasolla saadun tietämyksen pohjalta.

11.

KEHOTTAA jäsenvaltioita ja komissiota:

toimimaan valtionsihteerien ja vastaavien virkamiesten nykyisissä epävirallisissa kokouksissa aikaansaaman poliittisen tahdon pohjalta, jotta voidaan tehokkaimman ja sopivimman jäsenvaltiojohtoisen korkean tason järjestelmän avulla kehittää sähköisten terveyspalvelujen alan tämänhetkisten toimien hallinnointia, koordinointia ja konsolidointia yhdessä Euroopan komission kanssa, edistää sähköisten terveyspalvelujen käyttöönottoa ja yhteentoimivien eHealth-palvelujen todellista käyttöä kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien sisällä ja niiden välillä;

varmistamaan, että tämän järjestelmän keskeisinä tavoitteina on:

a)	tuoda yhteen ja koordinoida EU:n tasolla ryhmiä, hankkeita ja instituutioita;

b)	edistää sähköisten terveyspalvelujen yhdenmukaistamista terveysstrategioiden ja -tarpeiden kanssa EU:ssa ja kansallisella tasolla ottamalla kansalliset terveysviranomaiset suoraan mukaan;

c)	levittää tieteellistä näyttöä eHealth-palvelujen kustannustehokkuudesta ja sosioekonomisista eduista kansallisen ja yhteisön tason tutkimukseen perustuen;

d)	raportoida toimistaan säännöllisesti asiaan kuuluville neuvoston kokoonpanoille;

soveltamaan tätä järjestelmää erityisesti seuraavasti:

a)	toimimalla yhdessä sellaisten yhteisten kysymysten ja haasteiden ratkaisemiseksi, jotka liittyvät eHealth-palvelujen edistämiseen terveydellisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)	tukemalla jäsenvaltioita siten, että laaditaan toimintasuunnitelma, johon kuuluvat tuki päätöksen tekoa varten ja suuntaviivat eHealth-palvelujen käyttöönottoa, hyväksyntää ja käyttöä varten;

c)	toimimalla yhteistyössä sidosryhmien, erityisesti potilaiden ja terveysalan ammattihenkilöiden kanssa sen varmistamiseksi, että eHealth-välineissä ja palveluissa otetaan kunnolla huomioon kliiniset tarpeet ja terveysjärjestelmän kokonaistavoitteet.

(1) VALKOINEN KIRJA – Yhdessä terveyden hyväksi: EU:n strateginen toimintamalli vuosiksi 2008–2013 (KOM(2007) 630).

(2) http://www.ehealth2009.cz/Pages/108-Prague-Declaration.html

(3) KOM(2004) 356.

(4) 9628/04.

(5) KOM(2007) 860.

(6) KOM(2008) 3282.

(7) KOM(2008) 689.

(8) Smart Open Services for European Patients – EY:n kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmasta yhteisrahoittamat palvelut: http://www.epsos.eu

(9) EY:n kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmasta rahoittama ”Kehotus yhteentoimivuuteen” (Call for Interoperability): http://www.calliope-network.eu

(10) Sähköisten terveyspalvelujen yhteentoimivuusstandardeja koskeva toimeksianto (M/403): http://www.ehealth-interop.nen.nl

(11) Sähköiset terveyspalvelut terveemmän Euroopan puolesta – mahdollisuudet terveydenhuollon resurssien parempaan käyttöön http://www.se2009.eu

12.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/15

Ehdotus neuvoston päätelmiksi tehty 1 päivänä joulukuuta 2009 alkoholista ja terveydestä

2009/C 302/07

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO:

1. PALAUTTAA MIELIIN:

—	EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan, jonka mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa on varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu ja yhteisön toiminnan on täydennettävä kansallista politiikkaa;

—	komission tiedonannon Euroopan yhteisön terveysstrategiasta (1);

—

lasten ja nuorten alkoholinkäyttöä koskevan neuvoston suosituksen (2), jossa pyydetään komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa hyödyntämään täysimääräisesti kaikkia yhteisön politiikkoja suosituksen sisältämien asioiden käsittelemiseksi, muuan muassa alkoholikysymystä käsittelevien kattavien terveydenedistämispolitiikkojen kehittämiseksi kansallisella ja Euroopan tasolla;

—	yhteisön strategiasta alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi 5 päivänä kesäkuuta 2001 annetut neuvoston päätelmät. (3). Asiaa käsiteltiin uudelleen vuonna 2004 annetuissa neuvoston päätelmissä; (4)

—

neuvoston tuen (5) komission tiedonannolle EU:n strategiasta jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholihaittojen vähentämiseksi (6), mukaan lukien sen painopisteaiheille ja -toimille, sekä komissiolle esitetyn pyynnön raportoida vuodesta 2008 alkaen säännöllisesti edistymisestä sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla;

—

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä perustamissopimuksen 30 artiklan mukaan kansanterveys on ensisijaisesti suojattu etu ja jäsenvaltioiden tehtävänä on perustamissopimuksen asettamissa rajoissa päättää sellaisesta terveyden suojelun tasosta, jonka ne pyrkivät takaamaan kansallisten politiikkojen ja lainsäädännön kautta; (7);

—

kaikkien EU:n jäsenvaltioiden vuonna 1995 hyväksymän WHO:n Euroopan alkoholiasioiden peruskirjan ja etenkin eettisen periaatteen, jonka mukaan ”kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus kasvaa ympäristössä, jossa he ovat turvassa alkoholin käytön kielteisiltä vaikutuksilta ja mahdollisuuksien mukaan alkoholijuomien myynninedistämiseltä”;

—

maailman terveyskokouksen päätöslauselman ”Haitallisen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävät strategiat” (WHA61.4), jossa WHO:n pääjohtajaa pyydetään laatimaan tammikuussa 2010 pidettävän johtokunnan 126. kokouksen esityslistalle lisättävä ehdotus haitallisen alkoholinkäytön vähentämistä koskevaksi maailmanlaajuiseksi strategiaksi, täytäntöönpanoa varten tehdyn työn.

2. TOISTAA seuraavaa:

—	Jäsenvaltioilla on päävastuu kansallisesta alkoholipolitiikasta, ja komissio voi EU:n alkoholistrategian avulla tukea ja täydentää kansallisia kansanterveyspolitiikoita.

—	Haitallinen ja vaarallinen alkoholinkulutus on kolmanneksi suurin huonon terveyden ja ennenaikaisen kuoleman riskitekijä EU:ssa tupakoinnin ja korkean verenpaineen jälkeen (8);

—	Monilla yhteisön politiikoilla voi olla myönteisiä tai kielteisiä terveysvaikutuksia ja on tärkeää ottaa huomioon päätöksenteon terveysvaikutukset kaikilla politiikan aloilla.

3. TOTEAA seuraavaa:

—

Varsinkin heikommassa asemassa olevien keskuudessa on alkoholihaittojen määrä tieliikenteessä ja työpaikoilla edelleen suuri jäsenvaltioissa, 15 prosentin EU:n aikuisväestöstä arvioidaan käyttävän säännöllisesti alkoholia haitallisesti, 5–9 miljoonaa EU:n alueella asuvien perheiden lapsista kärsii alkoholihaitoista, haitallinen ja vaarallinen alkoholinkulutus aiheuttaa noin 16 prosenttia tapauksista, joissa lapsiin kohdistuu väkivaltaa tai laiminlyöntiä, ja vuosittain syntyy noin 60 000 lasta alipainoisina haitallisen ja vaarallisen alkoholinkäytön vuoksi; (9) (10).

—

Haitallisen alkoholinkäytön vaikutus on suurempi molempien sukupuolten nuorempien ikäryhmien parissa. Yli 10 prosenttia naisten kuolleisuudesta ja noin 25 prosenttia miesten kuolleisuudesta liittyy 15–29-vuotiaiden ikäryhmässä haitalliseen alkoholinkulutukseen (11) ja lisäksi lasten ja nuorten haitallisella alkoholinkäytöllä on kielteinen vaikutus koulumenestykseen.

—	Alkoholiin liittyvät kysymykset ovat merkittäviä myös yhteisön kannalta, koska kyseessä on rajatylittävä ilmiö, joka vaikuttaa kielteisesti sekä talouden että yhteiskunnan kehitykseen ja kansanterveyteen.

—	Alkoholin markkinointi muiden asiaan vaikuttavien tekijöiden, kuten perheen ja sosiaalisen ympäristön vaikutuksen, ohella lisää todennäköisyyttä, että lapset ja nuoret alkavat käyttää alkoholia ja juovat enemmän, jos he jo käyttävät alkoholia (12).

—

Alkoholin saanti helpottui EU:ssa vuosina 1996–2004 (13). Asianmukaisesti suunnitelluilla kansallisilla alkoholin hinnoittelupolitiikoilla yhdessä muiden ehkäisevien toimenpiteiden kanssa voidaan vaikuttaa haitallisen ja vaarallisen alkoholinkulutuksen ja siitä aiheutuvien haittojen määrään erityisesti nuorten keskuudessa (14).

—	Köyhemmät väestöryhmät voivat kärsiä kohtuuttomasti enemmän alkoholinkulutuksesta johtuvista haitoista, mikä aiheuttaa terveyden epätasaista jakautumista väestöryhmien kesken ja terveyseroja jäsenvaltioiden välillä. (15)

—

Vanhemmat aikuiset (60-vuotiaat ja sitä vanhemmat) ovat muita aikuisia alttiimpia haitallisen alkoholinkulutuksen vaikutuksille, alkoholiin liittyvät kuolemat vanhempien aikuisten keskuudessa ovat merkittävästi lisääntyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja joissakin tapauksissa kuolemantapausten määrä on yli kaksinkertaistunut. (16)

—	Haitallinen alkoholinkulutus ja tartuntataudit kuten HI-virus/aids sekä tuberkuloosi liittyvät toisiinsa, ja haitallinen alkoholinkulutus vaikuttaa äitiysterveyteen. (17)

—	WHO:n alueellisessa kuulemisessa Euroopassa (18) korostettiin, että hyvin tärkeinä pidetään resursseja panna täytäntöön politiikkoja ja antaa asianmukaista hoitoa sitä tarvitseville.

4. KATSOO seuraavaa:

—	EU:n alkoholistrategiassa tiedostetaan alkoholinkäyttöön liittyvät jäsenvaltioiden erilaiset kulttuuritavat. Toteutettavissa toimenpiteissä onkin otettava huomioon kansallisten vaikutustenarviointien tulokset. (19)

—	Alkoholihaitoista kärsiville lapsille, nuorille ja/tai perheille on annettava neuvontaa ja tukea.

—	60-vuotiaat ja sitä vanhemmat ikäryhmät on sisällytettävä nykyisiin tietojärjestelmiin EU:n jäsenvaltioissa ja EU:ssa.

—	Eri ikäryhmiin kuuluvien miesten ja naisten käyttäytymismalleja on tutkittava, jotta alkoholin käyttöä ehkäisevät toimet voidaan räätälöidä paremmin erilaiset riskit asianmukaisesti huomioon ottaen.

—	Sosiaalisiin tekijöihin perustuva terveydellinen epätasa-arvo liittyy vahvasti muun muassa alkoholinkulutukseen sekä syynä että seurauksena. Haitallinen alkoholinkulutus on itsessään joidenkin tartunta- ja muiden tautien tunnettu riskitekijä tai aiheuttaja ja vaikuttaa työvoiman terveyteen.

5. KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA:

—

panemaan täytäntöön EU:n alkoholistrategiassa esitetyt hyvät käytännöt ja hyödyntämään tämänhetkisiä tietoja tehokkaista toimenpiteistä alkoholihaittojen vähentämiseksi vahvistetut viisi painopisteaihetta huomioon ottaen; nämä ovat nuorten, lapsien ja syntymättömien lapsien suojeleminen, alkoholiin liittyvistä tieliikenneonnettomuuksista aiheutuvien vammojen ja kuolemantapausten vähentäminen, alkoholiin liittyvien haittojen ehkäiseminen aikuisten keskuudessa ja kielteisten vaikutusten vähentäminen työpaikalla, haitallisen ja vaarallisen alkoholinkulutuksen vaikutuksista tiedottaminen ja valistaminen, sekä yhteisen tietopohjan kehittäminen ja ylläpitäminen EU:ssa.

—

edistämään monialaista lähestymistapaa ja koordinoidusti EU:n tasolla tehtävän työn kanssa tehostamaan tai tarvittaessa laatimaan kansallisten tarpeiden pohjalta räätälöityjä kansallisia kattavia strategioita tai toimintasuunnitelmia ja raportoimaan kehityksestä ja tuloksista komissiolle vuoteen 2011 mennessä;

—	käyttämään hyväksi kaikkein tehokkaimpia toimenpiteitä alkoholipolitiikan alan sääntelyn ja sen täytäntöönpanon mahdollistamiseksi kansallisella tasolla;

—	tarkastelemaan hinnoittelupolitiikkaa, kuten happy hour -sääntöjä, juomasekoitusten erityisveroja ja ilmaisia juomia koskevia tarjouksia, yhtenä tehokkaana välineenä yhdessä muiden ehkäisevien toimenpiteiden kanssa alkoholihaittojen vähentämiseksi ja niiden vaikutusten arvioimiseksi;

—

kiinnittämään huomiota ikääntyvän väestöryhmän hyvinvointiin EU:ssa, mukaan lukien haitallisen alkoholinkulutuksen vaikutukset terveeseen ja arvokkaaseen ikääntymiseen EU:n tasolla, ja valistamaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä, omaishoitajia ja ikääntyneitä kansalaisia lääkkeiden ja alkoholin mahdollisista vuorovaikutuksista.

6. KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA:

—

toteuttamaan aktiivisesti kansanterveyteen perustuvaa alkoholipolitiikkaa vuoden 2012 perspektiivissä kestävien ja pitkän aikavälin sitoumusten kehittämiseksi alkoholihaittojen vähentämisessä EU:n tasolla ja tarkastelemaan, mitä painopisteitä komissiolla olisi oltava työssään seuraavassa vaiheessa jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholihaittojen vähentämisessä EU:ssa;

—	vahvistamaan sellaisten tehokkaiden toimenpiteiden tunnistamista, levittämistä ja seurantaa, joiden tarkoituksena on saattaa haitallisen alkoholinkäytön terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset mahdollisimman vähäisiksi;

—	tehostamaan sellaisten ehkäisevien ohjelmien näyttöön perustuvien mallien kehittämistä ja levittämistä, joiden tarkoituksena on vähentää alkoholihaittoja raskauden aikana ja ajoneuvoa kuljetettaessa;

—	painottamaan politiikassaan terveyteen liittyvän eriarvoisuuden vähentämistä ja tarvetta vähentää eriarvoisuutta sekä sosiaalisin toimin että alkoholinkäyttöä ehkäisevin kohdistetuin toimin ottaen huomioon sosiaaliset tekijät;

—

saamaan alkoholijuomaketjuun kuuluvat toimijat aktiivisesti mukaan sääntelytoimenpiteiden täytäntöönpanoon, jotta niiden tuotteita valmistettaisiin, jaettaisiin ja markkinoitaisiin vastuuntuntoisesti alkoholihaittojen vähentämisen edistämiseksi; sekä tarkastelemaan, kuinka alkoholin markkinointia koskevan kansallisen ja EU:n sääntelyn täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa, jota lapsia ja nuoria suojeltaisiin mahdollisimman hyvin alkoholimarkkinoinnilta;

—	varmistamaan, että mahdolliset itsesääntelyä koskevat vaatimukset ja säännöt laadittaisiin, pantaisiin täytäntöön ja niitä valvottaisiin yhdessä terveydenedistämisviranomaisten kanssa;

—	sisällyttämään nykyisiin tietojärjestelmiin tieteellisiä tietoja alkoholinkulutuksesta ja alkoholin käytöstä aiheutuvista haitoista 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien keskuudessa;

—	tehostamaan sen tutkimista, mitä yhteyksiä on haitallisen alkoholinkäytön ja tarttuvien tautien, kuten HIV-virus/aids sekä tuberkuloosi, välillä;

—	kehittämään ja panemaan täytäntöön varhaista tunnistamista ja lyhythoitomenetelmiä perusterveyden- ja vanhustenhoidossa sekä kouluterveydenhoidossa;

—	kannustamaan aloitteita, joilla valistetaan haitallisen alkoholinkäytön vaikutuksista terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, osana terveyttä edistävän koulun käsitteeseen sisältyvää kokonaisvaltaista lähestymistapaa;

—	tarkastelemaan, mitkä ovat parhaat tavat tiedottaa ja antaa kuluttajavalistusta, esimerkiksi tutkimaan, miten alkoholijuomien etiketit voisivat osaltaan auttaa kuluttajia arvioimaan omaa kulutustaan tai antaa heille tietoa terveysriskeistä;

—	ottamaan huomioon nämä päätelmät kehitettäessä ja tuettaessa Itämeren aluetta koskevan Euroopan unionin strategian täytäntöönpanoa.

7. PYYTÄÄ KOMISSIOTA:

—	tukemaan edelleen voimakkaasti jäsenvaltioita kehitettäessä kattavia, tehokkaita ja kestäviä kansallisia alkoholipolitiikkoja;

—	toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alkoholiin liittyvien terveys- ja sosiaalisten haittojen vähentämisen tavoite otetaan huomioon kaikkien asiaan liittyvien yhteisön politiikkojen määrittelyssä ja täytäntöönpanossa;

—	harkitsemaan tarvittaessa lisätoimia lasten ja nuorten suojelemiseksi alkoholihaitoilta, ennen kaikkea alaikäisten juomisen, humalahakuisen juomisen, alkoholimarkkinoinnille altistumisen ja alkoholiongelmaisissa perheissä kasvaville lapsille aiheutuvien haittojen vähentämiseksi;

—	edistämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tietoisuutta EU: ssa vallitsevista rajatylittävistä ongelmista, jotka johtuvat alkoholijuomien laittomasta kaupasta ja rajatylittävästä markkinoinnista sekä niiden vähittäishintojen eroista;

—	edistämään tietoisuutta alkoholin vaikutuksista työpaikoilla ja tavoista puuttua haitalliseen alkoholinkäyttöön henkilövahinkojen ja tautien ennaltaehkäisyn sekä terveyden edistämisen laajemmissa puitteissa;

—	raportoimaan viimeistään vuonna 2012 neuvostolle komission toimien edistymisestä ja tuloksista sekä jäsenvaltioiden ilmoittamista toimista;

—	määrittelemään painopisteet alkoholia ja terveyttä koskevan komission työn seuraavalle vaiheelle, joka alkaa, kun nykyisen strategian voimassaolo päättyy vuonna 2012.

(1) 8756/00.

(2) Neuvoston suositus 2001/458/EY, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2001, lasten ja nuorten alkoholinkäytöstä (EYVL L 161, 16.6.2001, s. 38).

(3) Neuvoston päätelmät, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2001, yhteisön strategiasta alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi (EYVL C 175, 20.6.2001, s. 1).

(4) Neuvoston päätelmät: alkoholi ja nuoret, annettu 1. ja 2. kesäkuuta 2004 (9881/04).

(5) Neuvoston päätelmät EU:n strategiasta alkoholihaittojen vähentämiseksi, 30.11.–1.12.2006 (16165/06).

(6) Komission tiedonanto, 24.10.2006 (14851/06).

(7) Asia C-89/95 (Franzen), asia C-394/97 (Heinonen), asia C-405/98 (Gourmet), yhteiset asiat C-1/90 ja C-179/90 (Catalonia), asiat C-262/02 ja C-429/02 (Loi Evin).

(8) WHO:n Euroopan aluetoimisto, Alcohol in Europe (2006).

(9) Alcohol in Europe: A public health perspective, Institute of Alcohol Studies, UK 2006 (perustuu WHO:n tutkimukseen Global Burden of Disease Study, Rehm et al, 2004 ja 2005).

(10) EU:n alkoholistrategia, Euroopan komissio (2006).

(11) EU:n alkoholistrategia, Euroopan komissio (2006), ja sen vaikutustenarviointi.

(12) Eurooppalaisen alkoholia ja terveyttä käsittelevän foorumin tieteellinen lausunto (2009), Impact of Alcohol Advertising and Media Exposure on Adolescent Alcohol Use:

A Systematic Review of Longitudinal Studies( 2009).

(13) Lähde: Eurostat, erityislaskelmat (Rabinovich L et al.).

(14) Rabinovich L et al. (2009) The affordability of alcoholic beverages in the EU: understanding the link between alcohol affordability, consumption and harms

(15) WHO:n sosiaalisia tekijöitä ja alkoholia käsittelevä komitea: Equity and Social Determinants, WHO Background paper for the Global Expert Meeting on Alcohol, Health and Social Development, 23.9.2009 http://www.who.int/social_determinants/final_report/en/index.html

(16) Mats H et al., Alcohol consumption among elderly European Union citizens (2009)

(17) J Rehm et al., Alcohol, Social Development and Infectious Disease (2009).

(18) WHO:n alueellinen kuuleminen Kööpenhaminassa 20.–23.4.2009 http://www.who.int/substance_abuse/activities/globalstrategy/en/index.html

(19) Komission tiedonanto, 24.10.2006 (14851/06, s. 4).

12.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/19

Euron kurssi (1)

11. joulukuuta 2009

2009/C 302/08

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,4757
JPY	Japanin jeniä	131,13
DKK	Tanskan kruunua	7,4420
GBP	Englannin puntaa	0,90515
SEK	Ruotsin kruunua	10,4490
CHF	Sveitsin frangia	1,5125
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	8,4435
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,727
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	273,12
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,7068
PLN	Puolan zlotya	4,1457
RON	Romanian leuta	4,2568
TRY	Turkin liiraa	2,2058
AUD	Australian dollaria	1,6076
CAD	Kanadan dollaria	1,5481
HKD	Hongkongin dollaria	11,4373
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	2,0274
SGD	Singaporin dollaria	2,0495
KRW	Etelä-Korean wonia	1 718,14
ZAR	Etelä-Afrikan randia	11,0255
CNY	Kiinan juan renminbiä	10,0755
HRK	Kroatian kunaa	7,2810
IDR	Indonesian rupiaa	13 936,05
MYR	Malesian ringgitiä	5,0166
PHP	Filippiinien pesoa	68,082
RUB	Venäjän ruplaa	44,3730
THB	Thaimaan bahtia	48,868
BRL	Brasilian realia	2,5846
MXN	Meksikon pesoa	19,0144
INR	Intian rupiaa	68,7100

(1) Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2009.302.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 302

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	52. vuosikerta 12. joulukuuta 2009

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDONANNOT
	Komissio
2009/C 302/01	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.5684 – BNP Paribas Assurance/Fortis Insurance International/UBI Assicurazioni) ( 1 )	1

2009/C 302/02	Selittävät huomautukset Euroopan yhteisöjen yhdistettyyn nimikkeistöön	2

	V Ilmoitukset
	KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT
	Komissio
2009/C 302/11	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.5731 – AXA LBO FUND IV/Home Shopping Europe) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	22

2208 30 41 ja 2208 30 49	”Blended malt”-viski
	”Blended malt Scotch” -viski on tuotettu sekoittamalla kahta tai useampaa ”Single malt Scotch” -viskiä, jotka on tislattu tai saatu eri tislaamoissa.
2208 30 61 ja 2208 30 69	Yhdestä viljalajista valmistettu jyväviski tai ”blended”-jyväviski
	Yhdestä viljalajista valmistettu jyväviski (”Single grain Scotch whisky”) on sellainen muu väkevä alkoholijuoma kuin ”Single malt Scotch” -viski tai ”Blended malt Scotch” -viski, joka on tuotettu yhdessä tislaamossa tislaamalla mallasohran käynyttä mäskiä muiden viljojen (pääasiassa vehnän tai maissin) kokonaisten jyvien kanssa tai niitä ilman. ”Blended”-jyväviski (”Blended grain Scotch whisky”) on tuotettu sekoittamalla kahta tai useampaa yhdestä viljalajista valmistettua jyväviskiä (”Single grain Scotch”), jotka on tislattu tai saatu eri tislaamoissa.

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Neuvosto
2009/C 302/03	Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, annettu 26 päivänä marraskuuta 2009, koulutuksen roolin kehittämisestä täysin toimivan osaamiskolmion osana	3

2009/C 302/04	Neuvoston päätelmät 26 päivänä marraskuuta 2009 opettajien ja koulunjohtajien ammattitaidon kehittämisestä	6

2009/C 302/05	Ehdotus neuvoston 1 päivänä joulukuuta 2009 päätelmiksi innovatiivisista kannustimista tehokkaiden antibioottien kehittämiseksi	10

2009/C 302/06	Neuvoston päätelmät, annettu 1 päivänä joulukuuta 2009, turvallinen ja tehokas terveydenhuolto sähköisten terveyspalvelujen (eHealth) avulla	12

2009/C 302/07	Ehdotus neuvoston päätelmiksi tehty 1 päivänä joulukuuta 2009 alkoholista ja terveydestä	15

	Komissio
2009/C 302/08	Euron kurssi	19

	JÄSENVALTIOIDEN ANTAMAT TIEDOTTEET
2009/C 302/09	Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 16 artiklan 4 kohdan mukainen komission ilmoitus – Säännöllistä lentoliikennettä koskevat julkisen palvelun velvoitteet ( 1 )	20

2009/C 302/10	Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 16 artiklan 4 kohdan mukainen komission ilmoitus – Säännöllistä lentoliikennettä koskevat julkisen palvelun velvoitteet ( 1 )	21


2009/C 302/12	Huomautus lukijalle (katso kansilehden kolmas sivu)	s3

2208 30 30	”Single malt” -viski
	”Single malt Scotch” -viski on alkoholijuoma, joka on tuotettu tislaamalla yhdessä tislaamossa pelkästään mallasohran käynyttä mäskiä pot still -tislauspannuissa.


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti