6.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/1

1.1

katsoo, että Euroopan talouden keskeinen sosiaalinen luonne — riittävän hyvinvoinnin varmistaminen olipa kyseessä työttömyystuki, eläkkeet ja muut sosiaaliedut sekä tietty työsuhdeturvan taso — on säilytettävä. Sitä on kuitenkin ajanmukaistettava toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toimivaltaisella eurooppalaisella, kansallisella tai alueellisella tasolla, jotta varmistetaan Euroopan talouden kilpailukyky sekä asema, jonka avulla EU kykenee kohtaamaan väestökehityksen tulevat paineet ja maailmanlaajuistumisen haasteen.

1.2

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen perustaa Euroopan globalisaatiorahasto (EGR), jonka avulla yhteisö voi osoittaa solidaarisuuttaan maailmankaupan rakenteellisten muutosten vuoksi työttömiksi jääville työntekijöille. Komitea katsoo, että yksittäisten työntekijöiden avustaminen kouluttautumisessa uutta työtä varten ei ole ”työn tukemista”. Näin sitä vastoin vähennetään työttömyydestä yksilölle ja valtiolle koituvaa taakkaa, maksimoidaan tärkeän taloudellisen resurssin hyödyntäminen sekä edistetään valveutuneisuutta, maailmanlaajuistumisen hyväksymistä ja työmarkkinoiden joustavuutta. Komitea panee merkille, että rakenneuudistukset johtuvat EU:ssa usein joko teknologisista tai kuluttajien tottumusten muutoksista, jotka eivät liity millään tavalla maailmankauppaan, eikä niillä näin ollen voitaisi perustella Euroopan globalisaatiorahastosta annettavaa tukea. Komission ehdotuksessa rajoitetaan EGR:n tuki tapauksiin, joissa voidaan osoittaa työpaikkojen menetyksen ja maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten välinen yhteys. Komitea katsoo, että etenkin EU:n sisäisestä yritystoiminnan siirtämisestä johtuvaa työttömyyttä tulisi torjua rakennerahastotoimin sekä nykyisin käytettävissä olevin välinein ja että yhteisrahoituksen ja suhteutetun rahoituksen periaatetta tulisi soveltaa myös Euroopan globalisaatiorahastoon. Näin voitaisiin varmistaa, että tukihakemuksissa on asianmukaiset kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason perustelut.

1.3

on sitä mieltä, että hyvä ennakointi, suunnittelu ja asianmukaiset investointistrategiat, henkilöresursseihin kohdennetut investoinnit mukaan luettuina, ovat soveltuvia pitkän aikavälin strategioita maailmanlaajuistumisen haasteen kohtaamiseksi. Euroopan globalisaatiorahaston tarkoitus ja tuki (Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella joulukuussa 2005 järjestetyn huippukokouksen päätelmien mukaan) rajoitetaan maailmankaupan rakenteellisista muutoksista johtuvien haittavaikutusten käsittelyyn jälkikäteen toteutettavien toimien avulla.

1.4

painottaa maailmanlaajuistumisen yleistä myönteistä vaikutusta kasvuun ja työllisyyteen yhteisössä ja korostaa, että maailmanlaajuistumisen haittavaikutuksia lieventävällä rahastolla tulisi olla käytettävissään asianmukaiset varat. Alueiden komitea ehdottaa, että rahaston vuosittain käytettävissä olevat enimmäismäärärahat olisivat 1 000 miljoonaa euroa, mikäli se on mahdollista ajanjaksoa 2007–2013 koskevissa rahoitusnäkymissä tehtyjen varausten puitteissa.

1.5

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on aktiivinen rooli reagoitaessa huomattavaiin irtisanomisiin. Näin ollen komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset tulisi nivoa rahastotuen hakemiseen. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että jäsenvaltioilta edellytettävä suostumus rahastotuen hakemiseksi on katsottava tilanteen vakavuuden hiljaiseksi hyväksymiseksi, mikä velvoittaa jäsenvaltioita kantamaan vastuun tilanteesta. Euroopan globalisaatiorahaston ei tule heikentää jäsenvaltioiden vastuuta etsiä oma ratkaisunsa talouden rakennemuutoksiin.

1.6

panee merkille, että tarkoituksellisia päällekkäisyyksiä rakennerahastojen kanssa ei ole, eivätkä ne ole mahdollisia tai toivottavia (hankalien ja aikaa vievien suunnittelu- ja hallinnointi/tarkastusmenettelyjen vuoksi) ja että jäsenvaltioiden on todistettava hakemuksissaan sekä päällekkäisyyksien puuttuminen että täydentävyys eri rahoitusvälineiden kanssa. Komitea toteaa, että Euroopan globalisaatiorahaston tavoitteena ei ole kehittää yleisesti tiettyä aluetta vaan että sen avulla reagoidaan yksittäisen yrityksen mahdollisiin joukkoirtisanomisiin. Tässä yhteydessä otetaan huomioon, että irtisanomiset saattavat vaikuttaa laajemminkin alueen hyvinvointiin, koska niillä on kerrannaisvaikutuksia niihin tavaroiden ja palvelujen toimittajiin, jotka yhdessä voivat vaikuttaa huomattavasti alueen kehitykseen.

1.7

panee merkille, että toisin kuin rakennerahastoista, Euroopan globalisaatiorahastosta ei myönnetä tukea suhteellisen kehitysasteen perusteella, vaan varat kohdennetaan sinne, missä työttömyyttä tosiasiassa esiintyy.

1.8

toteaa, että vaikka lopullinen edunsaaja on yksittäinen työntekijä, Euroopan globalisaatiorahaston toimia (kuten neuvontapalvelujen perustaminen) ei toteuteta yksittäisen työntekijän vaan paikallis-, alue- tai jäsenvaltiotason viranomaisten tai yritysten kautta.

1.9

muistuttaa komission toteamuksesta, jonka mukaan Euroopan globalisaatiorahaston ”on oltava väline, jota voidaan käyttää nopeasti ja epäbyrokraattisesti”. Komitea pahoitteleekin sitä, että ehdotettu päätöksentekomenettely edellyttää, että EU:n budjettivallan käyttäjän (neuvoston ja Euroopan parlamentin) on hyväksyttävä kaikki EGR:n toimet erikseen ja erissä. Tämä estää nopean reagoinnin, jota tarvitaan sekä moraalisesti että tosiasiallisesti.

—

EU:n rakennerahastot tarjoavat osarahoitusta kansallisille mekanismeille, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden toimet joukkoirtisanomisten yhteydessä. Näihin mekanismeihin ei kuitenkaan välttämättä liity lyhyen tai keskipitkän aikavälin toimia. Sen vuoksi EGR:n rahoittamilla toimilla olisi voitava lyhyellä aikavälillä täydentää muista yhteisön rahoitusvälineistä myönnettävää tukea.

—

Lisäksi alkuperäisen tekstin johdanto-osan 5. perustelukappale on ristiriidassa 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan kanssa. Siinä todetaan, että ”hakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot: d) rahoitettavaksi tulevat erityiset toimet ja niiden arvioitujen kustannusten erittely, mukaan luettuna toimien täydentävyys rakennerahastoista rahoitettavien toimien kanssa”.

6.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/7

1)

Sen jälkeen, kun televisiodirektiivi annettiin vuonna 1989 ja kun sitä muutettiin vuonna 1997, teknologian kehitys on edennyt. Nykyistä sääntelykehystä on etenkin digitalisoinnin ja medioiden lähentymisen vuoksi mukautettava. Tulevaisuudessa on mahdollista levittää viestinnän sisältö digitaalisesti erilaisia jakelukanavia pitkin ja tarjota näin vastaanottajille laaja-alaisesti tietoa ja ajanvietettä minkä tahansa päätelaitteen kautta.

2)

Sääntelyssä on otettava huomioon kyseinen kehitys jo siitäkin syystä, että vältyttäisiin perinteisten televisiopalvelujen ja muiden mediapalvelujen välisen kilpailun vääristymistä. Alueiden komitea ja Euroopan parlamentti ovat useaan otteeseen kannattaneet nykyisen televisiodirektiivin mukauttamista rakenteellisiin muutoksiin ja teknologian kehitykseen sekä vaatineet kaikkia mediapalveluja koskevien perussääntöjen käyttöönottoa.

3)

Koska audiovisuaaliset mediat ovat keskeisellä sijalla Euroopan kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja moniarvoisen yhteiskunnan kehittämisessä, unionin sääntelykehystä on mukautettava siten, että mahdollistetaan audiovisuaalisten medioiden myönteinen kehitys ja tuetaan sitä. Mediat ovat kaiken kaikkiaan erittäin tärkeitä alueellisen ja paikallisen kulttuurin monimuotoisuuden sekä alueellisen ja paikallisen identiteetin säilyttämiselle. Lisäksi alueelliset ja paikalliset mediat edistävät osaltaan asianomaisen ohjelmasisällön sekä usein myös vähemmistökielten levittämistä.

4)

Monipuolinen sähköinen tarjonta, jonka kanssa kuluttajat ovat nykyään jatkuvasti tekemisissä hyvin erilaisin tavoin, on muuttanut käsitystä kaupallisesta viestinnästä. Siksi mainontaa koskevia määrällisiä rajoituksia on direktiiviä tarkistettaessa syytä mukauttaa asian- ja ajanmukaisesti. Tietyin laadullisin rajoituksin on kuitenkin huolehdittava siitä, että audiovisuaalisten mediapalvelujen toimituksellinen ja ohjelmatoiminnallinen riippumattomuus säilyy, sillä se on välttämätöntä jäsenvaltio- ja aluetason demokraattisen mielipiteenmuodostuksen kannalta. Samalla on myös otettava asianmukaisesti huomioon alaikäisten suojeluun ja kuluttajansuojaan liittyvät näkökohdat.

1.1

suhtautuu myönteisesti direktiivin soveltamisalan laajentamiseen. Kun ajatellaan lisääntyvää lähentymistä, on — eurooppalaisia ja riippumattomia teoksia edistettäessä sekä harjoitettaessa oikeutta raportoida lyhyesti yleisesti kiinnostavista tapahtumista — järkevää ulottaa kaikkiin mediapalveluihin tietyt alaikäisten ja ihmisarvon suojelun vähimmäisstandardit.

1.2

katsoo kuitenkin, ettei komission ehdotus ole tältä osin riittävä. Teknisen lähentymisen ja sen seurauksena lisääntyvän sisällöllisen lähentymisen vuoksi komitea pitää välttämättömänä, että televisiodirektiiviä kehitetään vieläkin voimakkaammin teknologisesti neutraaliksi direktiiviksi, jonka piiriin kuuluvat kaikentyyppiset sähköisesti levitetyt ja liikkuvaa kuvaa hyödyntävät ohjelmasisällöt.

1.3

katsoo, että mediapalveluihin, jotka tarjoavat äänen tai tekstin lisäksi liikkuvaa kuvaa, tulee soveltaa myös alaikäisten ja ihmisarvon suojelua koskevia vähimmäisstandardeja eikä pelkästään taloudellis-oikeudellisia säädöksiä, esimerkiksi sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä.

1.4

katsoo, että komission esittämä lineaarisiin ja ei-lineaarisiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin sovellettava eriytetty sääntely on käyttäjien valinta- ja hallintamahdollisuuksia ajatellen asianmukainen, ja kannattaa sitä, että kaikkiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin sovelletaan tiettyjä perussääntöjä.

1.5

on tyytyväinen siihen, että komissio pitää kiinni lähettäjämaaperiaatteesta. Komitea kehottaa kuitenkin tehostamaan vastaanottavan jäsenvaltion toimintamahdollisuuksia sellaisissa tapauksissa, joissa mediapalvelujen tarjoaja kohdistaa toimintansa kokonaan tai pääosin jonkin muun kuin lähettävän jäsenvaltion alueelle.

1.6

on tyytyväinen siihen, että komissio kannattaa itsesääntelyn käyttöönottoa ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään asianomaisia järjestelyjä.

1.7

katsoo, että toimivaltasyistä tulisi kuitenkin pitäytyä tarkasteltavassa säädöksessä. Jäsenvaltioissa ja alueilla sovellettavan itsesääntelyn sisältöä koskevista säännöksistä on kulttuurista monimuotoisuutta ja toissijaisuusperiaatetta ajatellen luovuttava.

1.8

kannattaa sitä, että rajatylittävän tietovirran ja tiedon vapaan saatavuuden varmistamiseksi säädetään oikeudesta lyhyisiin uutisraportteihin. Näin edistetään huomattavasti näkemysten moninaisuutta sekä tiedottamista muiden alueiden merkittävistä tapahtumista yli rajojen. Lisäksi näin sovitetaan televisiotoimintaa koskevia sääntelyaloja Euroopan neuvoston asiaa koskevan yleissopimuksen mukaisiksi.

1.9

toteaa toistamiseen, että oikeus lyhyisiin uutisraportteihin on taattava erityisesti vähemmistökielisiin lähetyksiin keskittyville palveluntarjoajille.

1.10

kannattaa painokkaasti kiintiöjärjestelmän säilyttämistä eurooppalaisen tuotannon tukemiseksi, sillä näin edistetään merkittävästi alueellisten identiteettien säilyttämistä ja kehittämistä. Komitea kehottaa kuitenkin soveltamaan järjestelmää nykyistä tiukemmin ja yhtenäisemmin.

1.11

katsoo, että jäsenvaltioiden on käytännön toteutettavuuden ja asiaankuuluvien varojen puitteissa ehdottomasti huolehdittava siitä, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat ei-lineaaristen mediapalvelujen tarjoajat edistävät eurooppalaisten ja riippumattomien teosten tuotantoa ja saatavuutta.

1.12

on sitä mieltä, että ehdotetussa direktiivissä ensimmäistä kertaa sallittua tuotesijoittelua koskevat säännökset ovat liian väljiä. Tämä vaarantaa huomattavasti toimituksellista riippumattomuutta, vaikka ehdotetun direktiivin 3 h artiklan 1 kohdan a alakohdassa tämä uhka pyritään sulkemaan pois.

1.13

katsoo, että 11 artiklan säännökset mainoskatkojen välisestä ajasta ja 18 artiklan säännökset mainospalojen tuntikohtaisesta aikarajoituksesta eivät ole enää asianmukaisia, ja kehottaa siksi vähentämään mainonnan määrällisiä sääntelyä lineaaristen palvelujen tarjoajien osalta nykyistä enemmän.

1.14

pitää alaikäisten suojelun ja kuluttajansuojan vuoksi kuitenkin välttämättömänä, että lastenohjelmien ja uutislähetysten keskeyttäminen mainoksin kielletään, jos määrälliset säännökset poistetaan.

1.15

suosittaa, että säännöstä, jonka mukaan yksittäiset mainospalat ovat sallittuja ainoastaan poikkeuksellisesti, muutetaan siten, että siitä voidaan asiasyistä poiketa.

1.16

kannattaa ehdotusta kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuuden takaamisesta, mutta katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden ja lainsäädäntävaltaa käyttävien alueiden on periaatteessa edelleen voitava päättää mediavalvonnan muodosta, erityisesti siinä tapauksessa, että niiden julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden toiminta perustuu monimuotoisuutta edistäviin sisäisiin edustusjärjestelyihin.

6.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/16

1.1.1

pitää Länsi-Balkanin valtioiden kehittämistä yhteiseurooppalaisena rauhanprojektina, joka vastaa täysin yhteisöjen perusajatusta, ja korostaa, että Länsi-Balkanin valtioista, jotka ovat erottamaton osa eurooppalaista perhettä, tulee ajan mittaan muodostua vastuun lisääntymisen myötä ja Euroopan unionin avustuksella kestävästi rauhaan, vapauteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin perustuva alue.

1.1.2

katsoo, että menneisyyden käsitteleminen on Länsi-Balkanin valtioiden, kansojen ja etnisten ryhmien välisen sovittelun perusedellytys. Komitea painottaa tässä yhteydessä, että asianomaisten valtioiden on tehtävä täysimittaista yhteistyötä entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän kansainvälisen sotarikostuomioistuimen (ICTY) kanssa.

1.1.3

toteaa, että Euroopan unionin jäsenyyteen kuuluvat sisämarkkinoiden ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden lisäksi yhtä lailla myös Euroopan unionin kansojen ja jäsenvaltioiden yhteiset arvot: ihmisarvo, vapaus, demokratia, yhdenvertaisuus, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien ja myös vähemmistöön kuuluvien oikeuksien kunnioittaminen.

1.1.4

on tyytyväinen poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin, joita on toteutettu Länsi-Balkanin valtioissa Thessalonikissa vuonna 2003 avautuneiden ja Salzburgissa 11. maaliskuuta 2006 uudelleen vahvistettujen lähentymismahdollisuuksien johdosta, ja myöntää, että Euroopalla ja valtioiden muodostamalla yhteisöllä on suuri vastuu kyseisiä valtioita kohtaan.

1.1.5

suhtautuu myönteisesti siihen, että Länsi-Balkanin valtioita koskevia kysymyksiä käsitellään sekä kaikissa neuvoston kokoonpanoissa että yleisten asiain neuvostossa ja että tulokset on määrä koota yhteen kesäkuussa 2006.

1.1.6

suhtautuu myönteisesti vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta käytävien neuvottelujen aloittamiseen Bosnia ja Hertsegovinan kanssa.

1.1.7

toivoo, että Serbian kanssa käytäviä neuvotteluja vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta jatketaan heti kun Serbia on jälleen luonut siihen edellytykset.

1.1.8

on tyytyväinen siihen, että Montenegron kanssa aloitettiin neuvottelut vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta 26. syyskuuta 2006.

1.1.9

toteaa, että Länsi-Balkanin valtiot ovat — osin myös alue- ja paikallistasolla — poliittisilta ja hallinnollisilta rakenteiltaan ja perinteiltään sekä kehitystasoltaan hyvin erilaisia, mikä tulee ottaa asianmukaisesti huomioon siirtymä-, vakautus- ja demokratisoitumisprosessissa.

1.1.10

suhtautuu myönteisesti Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessin puheenjohtajamaan Kroatian työohjelmaan, joka kattaa ajanjakson toukokuusta 2006 toukokuuhun 2007. Työohjelman onnistuminen riippuu viime kädessä Kaakkois-Euroopan valtioiden rakentavasta yhteistyöstä, ja se on merkittävä askel kyseisen alueen lähentymismahdollisuuksien edistämisessä.

1.2.1

korostaa Länsi-Balkanin valtioiden nykyisiä lähentymismahdollisuuksia, joihin liittyy lopullisena tavoitteena EU:n jäsenyys. Sen vuoksi nykyinen keskustelu periaatteellisista laajentumisnäkymistä ei koske Länsi-Balkanin valtioita. Laajentumisvauhdissa on otettava huomioon EU:n vastaanottokyky.

1.2.2

tiedostaa, että Länsi-Balkanin alueella sekä sen yksittäisillä mailla ja kansoilla on tärkeä merkitys ja että ne tuovat rikkautta ja lisäarvoa koko Euroopan unionille.

1.2.3

toistaa olevansa sitä mieltä, että Euroopan unionin perustavoitteista ja rajoista sekä naapurivaltioiden kanssa mahdollisesti tehtävän yhteistyön muodoista (esim. naapuruuspolitiikka tai etuoikeutetut kumppanuudet) tulee keskustella. Se tarkoittaa, että valtioille, joille ei ole toistaiseksi tarjottu liittymismahdollisuuksia, esitetään ehdotuksia selkeiden taloudellisten, poliittisten ja strategisten suhteiden luomiseksi yhteisöön. Kyseessä on kannustusstrategia, jonka tarkoituksena on kyseisten maiden asteittainen integroiminen Euroopan poliittiseen ja taloudelliseen rakenteeseen.

1.2.4

tukee Euroopan parlamentin komissiolle esittämää pyyntöä laatia joulukuun 31. päivään 2006 mennessä selonteko Euroopan unionin vastaanottokyvystä, luonteesta ja maantieteellisistä rajoista. Komitea on valmis antamaan panoksensa Euroopan parlamentin kyseisestä aiheesta kaavailemaan oma-aloitteiseen mietintöön.

1.2.5

pitää erittäin tärkeänä sitä, että kansalaiset suhtautuvat myönteisesti laajentumisprosessiin sekä unioniin liittyvässä valtiossa että nykyisessä EU:ssa, mutta korostaa, että siitä ei tulisi tehdä uutta liittymiskriteeriä.

2.1.1

painottaa, että pysyvä vakaus edellyttää demokraattisesti oikeutettuja ja riittävästi rahoitettuja poliittisia instituutioita sekä tehokasta hallintoa alue- ja paikallistasolla, sillä niiden avulla varmistetaan toissijaisuus-, kansalaisläheisyys- ja kumppanuusperiaatteiden sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisten perusoikeuksien noudattaminen.

2.1.2

korostaa, että kestävien tulosten saaminen mahdollista tulevaa EU-jäsenyyttä pohjustavista vakautus- ja assosiaatiosopimuksista edellyttää alue- ja paikallisyhteisöjen vahvaa osallistumista.

2.1.3

kehottaa Länsi-Balkanin valtioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan rajatylittävää yhteistyötä koskevan eurooppalaisen puiteyleissopimuksen, alueellisten tai vähemmistökielten eurooppalaisen peruskirjan ja Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan (3) sekä varmistamaan, että niitä sovelletaan. Soveltamista koskeva huomio pätee myös kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaan puiteyleissopimukseen.

2.1.4

kehottaa Länsi-Balkanin valtioita noudattamaan alue- ja paikallistason tehokkaasta demokraattisesta hallinnosta Zagrebissa 24.–25. lokakuuta 2004 järjestetyssä Kaakkois-Euroopan alueellisessa ministerikonferenssissa tekemiään sitoumuksia sekä valmistautumaan Skopjessa (entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa) 8.–9. marraskuuta 2006 Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen yhteydessä sekä Euroopan neuvoston suojeluksessa järjestettävää seurantakonferenssia varten.

2.1.5

kehottaa toissijaisuusperiaatetta ajatellen Länsi-Balkanin valtioita vahvistamaan valtiotasoa alempaa hallintoaan, laatimaan sitä varten tarvittavat oikeudelliset puitteet ja varmistamaan, että alueilla ja kunnilla on riittävät resurssit (uusien) tehtäviensä hoitamiseksi.

2.1.6

kehottaa Länsi-Balkanin maiden hallituksia sekä alue- ja paikallisviranomaisten järjestöjä tekemään yhteistyötä ja laatimaan valmiuksien parantamista koskevia aloitteita ja ohjelmia, joiden avulla alue- ja paikallisviranomaiset voivat tehokkaasti huolehtia tehtävistään. Komitean kiittää Euroopan neuvoston käynnistämää aloitetta paikallishallintouudistuksen asiantuntijakeskuksen perustamiseksi ja kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta luoda kumppanuuksia keskuksen kanssa tukiohjelmiensa tehokasta toteuttamista varten.

2.1.7

kannustaa mahdollistamaan kaikkien kansan- ja väestöryhmien ja erityisesti vähemmistöjen (muut kuin enemmistöryhmät) osallistumisen julkiseen elämään kaikissa poliittisissa elimissä, hallintorakenteissa ja julkisissa yrityksissä sekä tukemaan sitä. Lisäksi tulee voimistaa yhteisöjen vuoropuhelua ja yhteistyötä erityisesti usean väestöryhmän asuttamilla alueilla sekä laatia ja toteuttaa sitä varten keskipitkän aikavälin strategisia suunnitelmia.

2.1.8

kehottaa hyödyntämään jäsenvaltioiden alueiden kokemuksia ihmisoikeuksien kunnioittamista ja vähemmistöjen oikeuksien suojelua koskevista toimintalinjoista. Pysyvää ja vakaata on vain sellainen lainsäädäntö ja politiikka, joka koskee pientä aluetta ja jolla on asukkaiden hyväksyntä ja tuki.

2.1.9

pitää liittymisprosessia suurena kannustimena eri kansanryhmien yhteis- tai rinnakkaiselon hyväksymiseksi. Komitea muistuttaa, että kansanryhmiä koskevan kysymyksen ratkaisu edellyttää monimutkaisen oikeudellisen tilanteen sekä erilaisen asutusrakenteen vuoksi joka tapauksessa erityiskohtelua.

2.1.10

pitää Euroopan unionin osoittamien varojen kestävän käytön kannalta välttämättömänä, että Länsi-Balkanin maiden alue- ja paikallisyhteisöt sekä niiden kattojärjestöt osallistuvat yhteisön ohjelmien muotoiluun ja toteutukseen ja että kyseisille yhteisöille siirretään vastuu(ta) niiden hallinnollisten valmiuksien mukaan. Komitea toteaa, että unioni on osoittanut poliittisten ja taloudellisten uudistusten edistämiseen noin 5,4 miljardia euroa vuosina 2000–2006. Komitea korostaa rahoitustuen jatkamisen merkitystä kumppanuuksien vakiinnuttamiseksi ja jatkamiseksi valmiuksien parantamista koskevissa toimissa ensisijaisesti liittymistä edeltävän välineen avulla. Komitea odottaa tulevana rahoituskautena 2007–2013 asianmukaista rahoitusta Länsi-Balkanin valtioille.

2.1.11

kannattaa Länsi-Balkanin alue- ja paikallisyhteisöjen edustajien ja AK:n välisen vuoropuhelun edistämistä ja toistaa olevansa valmis antamaan esimerkiksi unioniin mahdollisesti liittyvien maiden neuvoa-antavissa sekakomiteoissa alue- ja paikallisyhteisöjen valtakunnallisille järjestöille konkreettista apua instituutioiden kehittämiseksi ja hallinnollisten valmiuksien lujittamiseksi. Komitea katsoo, että Länsi-Balkanin alue- ja paikallisyhteisöjen toiveeseen saada jäsenvaltioilta tietoa hallinnollisista käytännöistä, poliittista neuvonantoa ja teknistä apua tulee vastata.

2.1.12

katsoo, että AK:n, jäsenvaltioiden alueyhteisöjen ja oppilaitosten (4) sekä eurooppalaisten alueorganisaatioiden — kuten Euroopan raja-alueiden liiton — joilla on asiasta kokemuksia, tulisi osallistua julkishallinnon uudistukseen keskittyvän alueellisen korkeakoulun edistämiseen (KOM(2006) 27 lopullinen, s. 11). Komitea suosittaa mm. seuraavien aiheiden sisällyttämistä koulutusohjelmaan: hallinnon hajauttaminen ja alueellistaminen, alue- ja paikallishallinnon kehittäminen ja johtaminen, rajatylittävä ja alueidenvälinen yhteistyö sekä monimuotoisuuden hallinta (diversity management).

2.1.13

on tyytyväinen Belgradissa 30. toukokuuta 2006 pidetyn, vakautussopimusta käsitelleen alueiden pyöreän pöydän kokouksen tuloksiin. Osanottajat sopivat sitoutuvansa (ownership) uusiin yhteistyöpuitteisiin, joista alueet itse vastaavat. Komitea ilmaisee valmiutensa osallistua vakautussopimuksen jälkeen vuonna 2008 toimintansa aloittavan alueellisen yhteistyöneuvoston (Regional Co-operation Council, RCC) toimintaan ja tuoda esille alue- ja paikallistason kokemukset.

2.2.1

katsoo, että Länsi-Balkanin valtioiden alueiden ja kuntien rajatylittävä yhteistyö politiikkaa, kulttuuria, sosiaalikysymyksiä ja taloutta koskevissa asioissa vaikuttaa osaltaan myönteisesti sekä paikallisyhteisöjen että valtioiden talouteen. Lisäksi se on konkreettinen keino parantaa keskinäistä ymmärtämystä ja luottamusta alueella sekä torjua osaltaan etnisiä konflikteja.

2.2.2

kannustaa Euroopan unionin maiden alue- ja paikallisviranomaisia välittämään yhä tehokkaammin Länsi-Balkanin maiden alue- ja paikallispoliitikoille sekä alue- ja paikallisviranomaisille konkreettisia kokemuksia kummihankkeiden (twinning) (5), vaihto-ohjelmien ja seminaarien avulla. Tässä yhteydessä on erityisen paljon hyötyä vuonna 2004 unioniin liittyneiden maiden alue- ja paikallisyhteisöjen kokemuksista. Komitea kehottaa komissiota tiedottamaan jäsenvaltioiden alue- ja paikallisyhteisöille Euroopan unionin nykyisistä kummihankkeista yhä tehokkaammin kansallisten yhteyspisteiden välityksellä.

2.2.3

kehottaa hyödyntämään EU:n ja Länsi-Balkanin maiden alue- ja kuntajärjestöjen edustajien, alue- ja paikallisvaltuutettujen, hallintoasiantuntijoiden ja tutkijoiden tapaamisissa kokemusten vaihdon tuloksia valmiuksien konkreettiseksi kehittämiseksi ja viittaa Euroopan neuvoston (6) syyskuussa 2005 julkaisemaan paikallisdemokratiaoppaaseen (Toolkit of Local Government Capacity-Building Programmes) sekä käytännön käsikirjaan ”Rajatylittävä yhteistyö”, jonka Euroopan raja-alueiden liitto on laatinut ja jonka Euroopan komissio on julkaissut yhdeksällä kielellä.

2.2.4

kehottaa teknisen avun tiedonvaihtotoimistoa (TAIEX), joka aloitti Länsi-Balkania koskevat toimensa vuonna 2004, laajentamaan tarjontansa koskemaan keskushallinnon ja yrittäjäjärjestöjen lisäksi myös yhä enemmän alue- ja paikallisyhteisöjä sekä niiden kattojärjestöjä.

2.2.5

korostaa Länsi-Balkanin maiden alue- ja paikallisyhteisöjen vastuuta häädettyjen henkilöiden paluumahdollisuuksista, sijoittamisesta, koulutuksesta, työllistämisestä ja kotouttamisesta. Komitea katsoo, että tässä yhteydessä tulee voimistaa alueidenvälistä yhteistyötä ja hyödyntää muiden valtioiden, alueiden ja paikallisyhteisöjen kokemuksia.

2.2.6

pitää ehdotusta paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn käyttöönotosta jäsenvaltioiden maaulkorajoilla (KOM(2005) 56 lopullinen, 23.2.2005) lupaavana ja suosittaa vastaavien järjestelyjen soveltamista Balkanin maiden välillä (7) sekä Euroopan neuvoston osallistumista järjestelyihin (8).

2.2.7

ehdottaa komissiolle AK:n jäsenten sekä alue- ja paikallisyhteisöjen eurooppalaisten järjestöjen kokemusten hyödyntämistä alueiden, kuntien ja kaupunkien kumppanuuksien edistämisessä.

2.2.8

pitää rajatylittävää yhteistyötä ajanmukaisena välineenä vähemmistöjen suojelussa ja viittaa kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen 17 artiklaan.

2.3.1

on tyytyväinen siihen, että yhteisö kiinnittää talousuudistusten toteutuksen yhteydessä erityistä huomiota työttömyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuntaan sekä työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun edistämiseen, sillä samanaikaisesti poliittisten uudistusten kanssa on ratkaistava taloudellisia ja sosiaalipoliittisia kysymyksiä (heikot taloudet, suuri työttömyys, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden puutteet).

2.3.2

katsoo, että Länsi-Balkanin maissa on tässä yhteydessä kehitettävä ja toteutettava alue- ja paikallisyhteisöjen avustuksella alueellisia talous- ja työllisyysratkaisuja, joiden tavoitteena on talouden elvyttäminen sekä paikallisten työpaikkojen ja rajatylittävien yhteyksien luominen.

2.3.3

suosittaa, että alue- ja paikallisyhteisöjen toimivaltuuksien mukaisesti kehitetään edelleen tai tarvittaessa perustetaan kyseisellä alueella jo toteutettujen positiivisten aloitteiden pohjalta neuvontakeskuksia, jotka jakavat perustietoa yrittämisestä ja tukevat yrittäjyyttä etenkin nuorten keskuudessa (SEC(2006) 283). Näin vahvistettaisiin kestävän pk-yrittämisen rakenteita, joilla on merkittävä osuus työllisyyden edistämisessä.

2.3.4

kehottaa tukemaan alue- ja paikallisviranomaisia, jotta ne voivat parantaa sähköistä viestintää ja talouden kannalta merkittävän tiedon saatavuutta sähköisessä muodossa (esim. neuvonta, hakemukset, oikeudellisia seikkoja ja verotusta koskevat tiedot), ja edistämään siten alueellista ja paikallista elinkeinoelämää.

2.3.5

ehdottaa, että alue- ja paikallistason tiedotusjärjestelmiä ja yritysten tukemista kehitetään edelleen. Komitea kehottaa avaamaan tulevaisuudennäkymiä aivoviennin torjumiseksi luomalla alueellisia rakenteita tutkimus- ja kehitystyötä sekä yleissivistävää ja ammatillista koulutusta varten.

2.4.1

kehottaa ottamaan lähtökohdaksi Tempus-ohjelmasta saadut kokemukset. Ohjelmasta rahoitettiin vuosina 2001–2005 Länsi-Balkanilla toteutettavia toimia 83 miljoonalla eurolla, ja sen avulla vuosittain jopa 250 opiskelijaa ja yli 1 000 opettajaa opiskeli tai osallistui täydennyskoulutukseen ulkomailla. Lisäksi komitea kehottaa parantamaan edelleen mahdollisuuksia osallistua Nuoriso-ohjelmaan myös maaseudulla.

2.4.2

suosittaa, että komissio liittää Erasmus Mundus -ohjelmaan erityisen osaohjelman, jonka ansiosta kyseisen alueen opiskelijat voisivat suorittaa eurooppalaisiin master-kursseihin liittyviä jatko-opintoja ja erityisesti kursseja, joihin sisältyy kansainvälistä opetusta ja vaihto-opiskelua. Komitean mielestä näin edistettäisiin keskinäistä kulttuurien ymmärtämystä ja taloussuhteiden kehitystä.

2.4.3

pitää tärkeänä sitä, että oppimisprosessi on kaksisuuntainen. Länsi-Balkanin maiden kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus opiskella EU:n jäsenvaltioissa, mutta lisäksi unionin kansalaisia olisi kannustettava opiskelemaan Länsi-Balkanin maissa.

2.4.4

pitää välttämättömänä, että opiskelijoiden ja opettajien vierailuja eri jäsenvaltioihin helpotetaan, jotta nuoret voivat omaksua eurooppalaisen näkökulman. Komitea muistuttaa suunnitelluista viisumihelpotuksista, joiden on määrä koskea etenkin opiskelijoita.

2.4.5

kehottaa komissiota ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset mukaan kulttuuriperintöön kuuluvien rakennusmuistomerkkien ja kulttuuriperintökohteiden entisöinnin ja korjaamisen suunnitteluun ja toteutukseen.

2.4.6

toteaa, että alueen kulttuurimatkailumahdollisuudet ovat yksi keino talouden kehittämiseksi, ja tukee näin ollen nykyisiä ponnisteluja rakennus- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi myös maaseudulla.

2.4.7

painottaa yhteistyön merkitystä taiteen ja kulttuurin aloilla, jotta Länsi-Balkanin maat voidaan vakauttaa kestävästi ja jotta niitä voidaan lähentää taiteen ja kulttuurin aloilla toteutettaviin Euroopan unionin yhteistyöhankkeisiin.

2.4.8

kannustaisi harkitsemaan Balkan-portaalin perustamista internetiin vuoropuhelu- ja yhteistyöfoorumiksi etenkin Länsi-Balkanin maiden nuorille. Sen avulla voitaisiin edistää yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ohella myös suoraa sosiaalista ja kulttuurivaihtoa.

2.5.1

muistuttaa alue- ja paikallisyhteisöjä niiden vastuusta lupien myöntämisessä keskeisillä matkailualueilla myös luonnonläheisen laatumatkailun tulevaa kestävää kehitystä ajatellen.

2.5.2

kehottaa komissiota ottamaan nykyiset liittymistä edeltäviä välineitä koskevat asetukset ja Cards-asetuksen (9) korvaavan liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) hyödyntämisessä huomioon Cards-ohjelmasta laaditut arviot, joissa nimenomaisesti kehotetaan hajauttamaan ohjelman suunnittelua ja johtamista entisestään. Cards-välineen alueellinen ulottuvuus on varsin heikko ja strateginen ohjaus puutteellista, ja paikallisten kumppanien mukaan se on vaikeakäyttöinen. Tämä kritiikki tulee ottaa huomioon Länsi-Balkanin maita koskevassa kehittämistyössä.

2.5.3

kehottaa Länsi-Balkanin maita ottamaan Lissabonin tavoitteet huomioon omissa uudistuksissaan 23. ja 24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tekemien ajantasaistusten mukaisesti sekä varmistamaan, että alue- ja kuntataso osallistuvat suunnitteluun ja toteutukseen. Komitea kannustaa laatimaan kattavia aluekehitysstrategioita.

2.5.4

ehdottaa, että ympäristöasioista valtion sisällä vastaavat viranomaiset (usein alue- ja paikallisyhteisöt) osallistuisivat Euroopan ympäristökeskuksen keskeisiin toimiin. Ympäristökeskus tukee vuodesta 2006 tiettyjen yhteisön virastojen välityksellä Länsi-Balkanin maiden työohjelmia Phare- ja Cards 2005 -ohjelmien yhteydessä.

2.6.1

toteaa, että EU:n vastaanottokyky tulee ottaa huomioon neuvottelujen kaikissa vaiheissa. Komitea korostaa, että tällöin ei ole kyseessä uusi liittymiskriteeri ja että valmistelujen edistymistä tulee punnita avointen kriteerien eikä poliittisten arvioiden perusteella. Komitea katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden väestön odotuksiin tulee suhtautua vilpittömästi.

2.6.2

kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä tiedottamaan kansalaisille laajentumisprosessista ja neuvotteluista tehokkaammin kuin Romanian ja Bulgarian liittymisen yhteydessä (jolloin tiedotus jäi valmistelukunnassa perustuslaista käytyjen keskustelujen varjoon) ja huolehtimaan siitä, että alue- ja paikallisyhteisöt osallistuvat (AK:n välityksellä) tiedotussisällön ja -toimien suunnitteluun ja toteutukseen, sillä ne ovat lähinnä kansalaisia ja niillä on kontakteja alueellisiin ja paikallisiin viestimiin.

2.6.3

toteaa, että unionin toimielinten ja Länsi-Balkanin maiden tulee tehdä kansalaisille yhä tarmokkaammin selkoa yhdentymisprosessin tavoitteista, sisällöstä ja vaatimuksista kullekin osapuolelle, jotta prosessia ei pidettäisi ”ulkopuolelta” ja ”ylhäältä” määrättynä. Komitea toistaa näkemyksensä, jonka mukaan alueilla ja kunnilla on tärkeä rooli kaikissa tiedotustoimissa.

2.6.4

kannattaa kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelun ulottamista myös Länsi-Balkanin maihin ja toteaa lisäksi, että vuoropuhelua tulee käydä vapaiden, riippumattomien ja ammattimaisten viestimien välityksellä. Komitea ehdottaa, että Länsi-Balkanin valtioille annettaisiin mahdollisimman pian mahdollisuus osallistua yhteisön toimintaohjelmaan, jolla tuetaan aktiivista unionin kansalaisuutta (kansalaisosallistumista) edistäviä organisaatioita.

2.7.1

kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan toimintasuunnitelma korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi Albaniassa koskisi keskushallinnon lisäksi myös alue- ja paikallistasoa (COM(2005) 1421, s. 18).

2.7.2

ehdottaa etenkin EU:n jäsenvaltioissa sijaitsevien naapurialueiden kanssa tehtävän alueidenvälisen ja rajatylittävän yhteistyön voimistamista.

2.7.3

kannattaa Euroopan parlamentin vaatimuksia, jotka koskevat korruption torjunnan vahvistamista, tiedotusvälineiden vapauden takaamista sekä eurooppalaisten normien mukaista äänioikeutta.

2.8.1

panee tyytyväisenä merkille, että Bosnia ja Hertsegovinassa aluetasolla on erityistä vastuuta ja tärkeä asema etnisten ongelmien ratkomisessa. Komitea muistuttaa siitä, että tässä hyvin vahvasti alueellistuneessa valtiossa on poliittisen perinteen ja hajauttamisen kulttuurin puutteen vuoksi tehostettava myös taloudellista suorituskykyä sekä rakenteita.

2.8.2

pitää valtiollisten instituutioiden parantamiseen tähtäävää perustuslakiuudistusta välttämättömänä ja odottaa, että luodaan edellytykset lokakuuksi 2006 suunniteltujen vaalien moitteettoman sujumisen varmistamiselle.

2.8.3

viittaa federatiivisten valtioiden (esim. Belgian) aluevaltuutettujen kokemuksiin ja asiantuntemukseen liittovaltion ja erilaisten osakokonaisuuksien (yhteisöt ja kantonit) välisten oikeudellisten puitteiden ja menettelyjen parantamisesta. Komitea on vakuuttunut innovatiivisten ratkaisujen välttämättömyydestä.

2.8.4

on tyytyväinen pysyvän talouspoliittisen vuoropuhelun laajentamisesta koskemaan myös Bosnia ja Hertsegovinaa.

2.8.5

katsoo, että pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden kotoutumista on tuettava kaupungeissa ja kunnissa (vrt. 31. tammikuuta 2005 tehty Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbia ja Montenegron välinen takaisinottosopimus).

2.9.1

pahoittelee, että Serbian uutta perustuslakia hyväksyttäessä ei käytetty hyväksi tilaisuutta vahvistaa hallinnonhajauttamisprosessia, ja katsoo, että autonomian vahvistaminen parantaisi myös koko valtion yhteenkuuluvuutta.

2.9.2

korostaa Vojvodinan autonomisen alueen monietnisyyden merkitystä ja on tyytyväinen sen molemminpuolisen luottamuksen ja suvaitsevuuden henkeen sekä pyrkimykseen sitoa eri kansalliset ryhmät mukaan poliittiseen päätöksentekoon.

2.9.3

on tyytyväinen Vojvodinan autonomisen alueen monenlaiseen toimintaan rajatylittävän alueellisen ja alueidenvälisen yhteistyön alalla Euroopan yhdentymisprosessin mukaisesti ja kannattaa sen vuoksi alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisen lisäämistä tulevissa vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevissa neuvotteluissa.

2.9.4

suosittaa painokkaasti, että paikallisia poliittisia instituutioita ja hallintoviranomaisia vahvistetaan toteuttamalla kuntauudistus ja että niille myönnetään tarpeelliset varat, koska aluetason aseman vahvistamisen lisäksi tämä on toissijaisuus-, kansalaisläheisyys- ja kumppanuusperiaatteiden mukaista ja vähentää valtion tehtäviä.

2.9.5

toivoo, että Serbia allekirjoittaa mahdollisimman pian rajatylittävää yhteistyötä koskevan eurooppalaisen puiteyleissopimuksen ja ratifioi paikallisen itsehallinnon eurooppalaisen peruskirjan.

2.9.6

kannustaa Serbian viranomaisia luomaan edellytykset vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen jatkamiselle entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän Haagin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa tehtävän yhteistyön avulla.

2.10.1

katsoo, että pysyvä sovinto edellyttää Kosovon asemaa koskevaan kysymykseen ratkaisua, jossa otetaan huomioon lähentyminen Euroopan unioniin, sekä eri kansallisuuksien oikeuksia koskevien kysymysten ratkaisua kestävällä tavalla. Komitea odottaa Yhdistyneiden kansakuntien johdolla Wienissä käytävissä suorissa keskusteluissa ratkaisua (10) vuoden 2006 loppuun mennessä.

2.10.2

odottaa, että perustuslain määräykset pannaan tehokkaasti täytäntöön paikallistasolla sellaisen tehokkaan hajauttamismallin avulla, jolla varmistetaan kestävästi vähemmistöjen ja väestöryhmien oikeudet, että oikeusvaltioperiaatteeseen ja oikeusturvaan liittyvät mittavat puutteet korjataan ja että vähemmistöjen poliittista edustusta ja vähemmistöjen (vähemmistökielten) suojelua parannetaan.

2.10.3

korostaa painokkaasti, että Kosovon serbien ja Kosovon albaanien suhteita tulee parantaa, että kaikkien ryhmien tulee voida osallistua demokratian toteuttamiseen ja hallintoon ja että vähemmistöjen suojelu tulee varmistaa.

2.10.4

pitää välttämättömänä, että paikallistason hallintovalmiuksia tehostetaan ennen muuta talouden kehittämisstrategioiden laatimiseksi sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja talousrikosten torjumiseksi (KOM(2005) 561, s. 28).

2.10.5

pitää erityisen tärkeänä kaikkien kuntien julkisen palvelutarjonnan parantamista, jotta estettäisiin ”rinnakkaisjärjestelmien” syntyminen tai vahvistuminen.

2.11.1

odottaa, että kaikki osapuolet kunnioittavat toukokuun 21. päivänä 2006 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksia ja että tulokset pannaan täytäntöön, ja kehottaa kaikkia osapuolia käymään rakentavaa vuoropuhelua rinnakkainelosta.

2.11.2

on tyytyväinen siihen, että toukokuun 21. päivänä 2006 järjestetty kansanäänestys Montenegron itsenäisyydestä oli kansainvälisten ja eurooppalaisten standardien mukaan demokraattinen, avoin ja korrekti, kuten myös kansanäänestyksen tarkkailijoina ensimmäistä kertaa toimineet alueiden komitean edustajat ovat varauksetta vahvistaneet.

2.11.3

suhtautuu myönteisesti siihen, että Montenegron väestö osoitti epätavallisen suurella 86,5 prosentin osallistumisasteella demokraattisen vastuunsa ja kypsyytensä, joten äänestystulos on varsin legitiimi.

2.11.4

katsoo, että 55,5 prosentin kannatus itsenäisyydelle edellyttää sekä itsenäisyyden kannattajien ja vastustajien keskinäistä että Montenegron ja Serbian välistä tiivistä yhteistyötä itsenäisyyden toteuttamisessa.

2.11.5

suosittelee kaikille asianosaisille, että itsenäistymisprosessin yhteydessä luovuttaisiin yksipuolisista toimenpiteistä ja että kaikki tarvittavat toimet toteutettaisiin yhteisymmärryksessä.

2.11.6

toivoo, että uusi Montenegron valtio allekirjoittaa ja ratifioi mahdollisimman pian rajatylittävää yhteistyötä koskevan eurooppalaisen puiteyleissopimuksen, alueellisten tai vähemmistökielten eurooppalaisen peruskirjan, Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan sekä kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen.

2.11.7

suosittelee Montenegron viranomaisille, että ne laativat välittömästi Serbian kanssa mallin rajatylittävää alueellista yhteistyötä varten yhteisellä rajalla (Sandschak) ja että tähän pyritään myös muiden naapurivaltioiden Bosnia ja Hertsegovinan, Albanian sekä Kosovon autonomisen alueen kanssa.

2.11.8

kehottaa EU:n toimielimiä tukemaan uutta valtiota, kun se irrottautuu rauhanomaisesti Serbiasta ja itsenäistyy.

2.12.1

suhtautuu myönteisesti siihen, että entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle on myönnetty ehdokasvaltion asema. Se on tunnustus Ohridin sopimuksen täytäntöönpanossa saavutetuista edistysaskelista. Komitea kehottaa kuitenkin panemaan Ohridin puitesopimuksen täysimittaisesti täytäntöön kansainvälisen yhteisön tuella, jotta sen avulla voidaan parantaa vakautta.

2.12.2

toivoo, että viime parlamenttivaalien yhteydessä tapahtuneiden väkivaltaisuuksien jälkeen kaikki poliittiset voimat luovat edellytykset väkivallattomien demokraattisten vaalien järjestämiselle eurooppalaisten normien mukaan.

2.12.3

kannattaa paikallisen itsehallinnon ja sen rahoituksen vahvistamista, sillä se on osaltaan lujittanut etnisten ryhmien keskinäistä luottamusta.

2.12.4

katsoo, että paikallisia hallintovalmiuksia on kiireesti vahvistettava, sillä ne ovat verojen ja maksujen perinnän (kuntien rahoituslähteet) hajauttamisen perusedellytyksiä. Komitea yhtyy komission epäilyksiin siitä, että kuntien nykyiset rahoituslähteet eivät ole riittävät, jotta ne voisivat osallistua tulevien rakenne- ja koheesiorahasto-ohjelmien ja -hankkeiden rahoitukseen ja hoitaa ympäristönsuojeluvelvoitteensa (SEC(2005) 1425, s. 140). Komitea kehottaa sisällyttämään ympäristönsuojelun yhä voimakkaammin laaja-alaisena aiheena myös muihin politiikanlohkoihin, joita kunnat toteuttavat (esim. aluesuunnittelu).

2.12.5

kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan kuntien ja keskushallinnon välisiä sovittelumenettelyjä tulee selkeyttää (SEC(2005) 1425, s. 21), ja katsoo, että valtakunnallisen ja paikallisen tason on tehtävä säännöllistä ja järjestelmällistä yhteistyötä (SEC(2005) 1425, s. 120).

2.12.6

katsoo, että varainhoidon valvonnan sisäisine tarkastuksineen tulee olla tehokasta asianmukaisen hallinnon varmistamiseksi ja että valmiuksia julkisten varojen väärinkäytön ehkäisemiseksi tulee lisätä. Lisäksi tarvitaan johdonmukaisia toimia korruption hillitsemiseksi paikallistasolla.

2.12.7

kehottaa laatimaan toimia maaseutualueiden sekä talouden ja maatalouden vahvistamiseksi (esimerkiksi pankkien toimipisteiden perustaminen maaseudulle; valtion omistaman maan vuokraaminen ja myyminen maanviljelijöille), jotta hyödynnettäisiin olemassa olevat mahdollisuudet omavaraisuuteen.

2.12.8

toivoo YK:n alaisuudessa neuvoteltavaan nimikysymykseen pikaista, lopullista ja kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua.

6.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/23

1.1

pitää tervetulleena vihreää kirjaa, jossa luodaan osuva katsaus energia-alan nykytilanteeseen ja näytetään tietä Euroopan kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaavalle strategialle.

1.2

toteaa, että energiakysymyksissä Euroopalla on edessään lukuisia haasteita, joista esimerkkeinä mainittakoon korkeat ja hyvin epävakaat energian hinnat, maailmanlaajuisesti kasvava energiankysyntä, tuottaja- ja kauttakulkumaiden sekä kuljetusreittien turvallisuusriskit, lisääntyvä tuontiriippuvuus, energia- ja saantilähteiden toistaiseksi varsin suppea valikoima, lisääntyvä ympäristön kuormitus, kansallisten energiamarkkinoiden yhdentymisen ja verkottumisen vahvistamista koskeva vaatimus sekä energiainfrastruktuuria koskevat suuret investointitarpeet.

1.3

pitää myönteisenä, että vihreän kirjan avulla pyritään näiden haasteiden johdosta virittämään Euroopassa intensiivistä keskustelua energiapolitiikasta, ja korostaa pitkäkestoisen EU:n energiastrategian merkitystä.

1.4

painottaa, että toimitusvarmuutta, kilpailukykyä ja ympäristömyönteisyyttä koskevan kolmitahoisen tavoitteen saavuttamiseksi huomioon on otettava kaikki energiapolitiikkaan nivoutuvat politiikanalat ja siis etenkin liikenne-, ympäristö-, alue-, tutkimus- ja kehittämispolitiikka sekä ulkopolitiikka.

1.5

suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin luoda yhteinen eurooppalainen energiapolitiikka, jossa kehitetään unioni-, valtio- sekä alue- ja paikallistason hallinnon välistä kumppanuutta ja otetaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet. Eurooppa voi ratkaista kestävästi energian toimitusvarmuuteen ja -ehtoihin liittyvän ongelman vain toimimalla koordinoidusti.

1.6

huomauttaa, että vakaa ja kohtuuhintainen energiahuolto on erittäin tärkeää myös alueiden ja kuntien kestävälle kehitykselle.

1.7

korostaa, että alue- ja paikallisyhteisöt tarvitsevat energiantuottajina (esim. energiayritysten osakkaina) tasapuolisia kilpailuedellytyksiä.

1.8

on tyytyväinen 23. ja 24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin, joiden mukaan ”Euroopan talouksien kilpailukyvyn ja energian kohtuuhintaisuuden” varmistamiseksi tulee kehittää alueellista energiayhteistyötä EU:ssa ja helpottaa alueellisten markkinoiden integroimista EU:n sisämarkkinoihin.

1.9

tähdentää, että ulkoisia ja sisäisiä energiansaantilähteitä tulee monipuolistaa, jotta EU:n riippuvuus energiantuonnista ja yksittäisten tuottajien toimituksista vähenisi ja varmistettaisiin energian kestävä saanti.

1.10

korostaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden tulee voida tulevaisuudessakin päättää, millaista energialähteiden yhdistelmää ne käyttävät.

1.11

katsoo, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi jäsenvaltioiden tulisi kasvattaa energialähteiden yhdistelmissä sellaisten uusiutuvien energiamuotojen osuutta, jotka aiheuttavat vain vähän tai ei lainkaan kasvihuonekaasupäästöjä.

1.12

katsoo, että energialähteiden yhdistelmää monipuolistettaessa tulisi ottaa huomioon myös vesivoima ja maalämpö, jotka ovat tehokkaita ja joita alueelliset ja kunnalliset energiantuottajat ja -toimittajat usein käyttävät.

1.13

pahoittelee, että kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden vapauttamisesta annettujen direktiivien täytäntöönpano on lukuisissa jäsenvaltioissa puutteellista.

1.14

katsoo, että ennen lisäsääntelytoimia on pantava kaikin osin täytäntöön toinen sisämarkkinapaketti ja arvioitava sen vaikutuksia.

1.15

korostaa Euroopan energiaverkon yhtenäistämisen tarvetta ja katsoo, että jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten yhteistyötä on kiireesti parannettava tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

1.16

vastustaa uuden hallintorakenteen, esim. eurooppalaisen energiasääntelyviranomaisen, perustamista, sillä jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset pystyvät saavuttamaan komission ehdottamat ja Eurooppa-neuvoston vahvistamat tavoitteet.

1.17

ei toistaiseksi pidä tarpeellisena maakaasuvarastoja koskevaa uutta säädösehdotusta, sillä ensin tulee panna täytäntöön toukokuussa 2006 voimaan tullut kaasun toimitusvarmuutta koskeva direktiivi.

1.18

pitää tervetulleena strategiasuunnitelmaa, joka vahvistaa uuden energiatekniikan kehittämistä unionin tasolla, edistää tekniikan nopeaa markkinoille saattamista ja mahdollistaa unionin ja jäsenvaltioiden tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien koordinoinnin.

1.19

pitää energiatehokkuuden lisäämistä tärkeänä tavoitteena erityisesti tuontiriippuvuuden kasvun torjumiseksi.

1.20

huomauttaa, että jo nyt on käytössä tai valmisteluvaiheessa lukuisia energiatehokkuuteen tähtääviä EU:n toimenpiteitä, joiden vaikutukset vasta alkavat tulla näkyviin tai joiden täytäntöönpanoa ei ole vielä aloitettu. Esimerkkeinä voidaan mainita rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi, lämmön ja sähkön yhteistuotantoa koskeva direktiivi ja energian loppukäytön tehokkuutta koskeva direktiivi.

1.21

on tyytyväinen komission aikeisiin laatia vuodesta 2007 alkaen vuosittain EU:n strateginen energiakatsaus, jossa käsitellään keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita ja niiden saavuttamisen edellyttämiä toimia.

1.22

pitää biomassaa koskevaa toimintasuunnitelmaa tervetulleena. Sen toteuttaminen on omiaan edistämään merkittävällä tavalla energiahuoltoa käsittelevässä vihreässä kirjassa esitettyjen kolmen tavoitteen saavuttamista.

1.23

on tyytyväinen komission aikomukseen edistää aiempaa tarmokkaammin biomassan osuuden kasvattamista uusiutuvien energialähteiden joukossa ja pitää komission hahmottelemaa toimenpidepakettia hyvänä perustana biomassan energiakäytön laajentamiselle.

1.24

on tyytyväinen, että komissio korostaa alueiden merkitystä biopolttoaineiden ja muun bioenergian edistämiselle koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan yhteydessä.

1.25

toteaa, että biomassan hyödyntäminen voi edistää ratkaisevalla tavalla sen tavoitteen saavuttamista, että uusiutuvien energialähteiden osuus nousee 12 prosenttiin EU:n kokonaisenergiankulutuksesta vuoteen 2010 mennessä. Komitea korostaakin biomassan merkitystä tärkeänä vaihtoehtona fossiilisille energialähteille.

1.26

korostaa, että toimintasuunnitelmassa näytetään ensi kertaa, miten EU:n vuonna 1997 julkaisemassa valkoisessa kirjassa tavoitteeksi asetettu biomassan primäärienergiakäytön kolminkertaistaminen noin 150 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin (Mtoe) on tarkoitus jakaa lämmön- ja sähköntuotannon ja polttoaineiden kesken (lämpö: 75 Mtoe, sähkö: 55 Mtoe, polttoaineet: 19 Mtoe).

1.27

painottaa, että toimintasuunnitelmassa esitetty skenaario merkitsisi biomassan primäärienergiakäytön osuuden kasvattamista nykyisestä noin 4 prosentista 8 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä Euroopan unionissa ja huomauttaa, että tavoitteen saavuttamiseksi eri toimivaltaisten viranomaisten on ryhdyttävä toissijaisuusperiaatetta noudattaen toimiin erityisesti biomassan tarjonnan turvaamiseksi; tällaisia toimia ovat esimerkiksi pakollinen varastointi ja tuotantoketjun tehostaminen.

1.28

suhtautuu myönteisesti neuvoston 14. helmikuuta 2006 tekemään päätökseen kaukolämmön lisäämisestä niiden tavaroiden ja palvelujen luetteloon, joihin jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa, ja pitää tärkeänä, että sitä myös sovelletaan.

1.29

muistuttaa, että monet alue- ja paikallisyhteisöt toteuttavat ja ovat jo toteuttaneet menestyksekkäästi konkreettisia hankkeita, joiden avulla tuotetaan sähköä ja lämpöä biomassasta. Ne ovat siis kyseisen alan edelläkävijöitä. Komitea pitää tärkeänä tällaisten hankkeiden edistämistä.

1.30

korostaa, että biomassan energiakäytöllä on merkitystä maaseudulle: se voi tarjota uuden tulonlähteen etenkin maataloustuottajille (viljelijä energiantuottajana) ja metsätalouden harjoittajille ja edistää uusien työpaikkojen syntymistä.

1.31

pitää tervetulleena komission tiedonantoa EU:n biopolttoainestrategiasta. Biopolttoaineilla voidaan ainakin osittain korvata liikenteen fossiilisia polttoaineita, ja ne voidaan ottaa mukaan polttoaineiden jakelujärjestelmiin.

1.32

korostaa sitä tosiseikkaa, että alue- ja paikallisyhteisöissä on jo julkisessa käytössä biopolttoaineilla toimivia ajoneuvoja.

1.33

korostaa sen merkitystä, että biopolttoaineita tuotetaan kestävällä tavalla, jottei vaaranneta biologista monimuotoisuutta. Tulisi välttää tilannetta, jossa energiakasvien yksipuolinen viljely laajoilla aloilla (monokulttuuri) häiritsee liiaksi paikallisia ekosysteemejä.

1.34

kehottaa komissiota lisäämään biopolttoaineiden tutkimusta, jonka on katettava sekä raaka-aineet (viljelyn tuotantotason ja energiaominaisuuksien tehostamiseksi tai pyrolyyttisten öljyjen hyödyntämiseksi petrokemian teollisuuden raaka-aineena) että valmistusprosessit (biomassan muuntaminen energiaksi esimerkiksi kaasuttamalla tai pyrolyysin avulla).

2.1

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden vapauttamisesta annetut direktiivit pikaisesti kaikin osin täytäntöön tasapuolisen kilpailun turvaamiseksi.

2.2

katsoo, että komission uusien säädösehdotusten kustannukset ja hyödyt tulee analysoida.

2.3

kehottaa päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä laajentamaan ja kehittämään järjestelmää vihreän kirjan mukaisesti ja edistämään vakaita ilmasto-olosuhteita, joissa yrityksillä on edellytykset tehdä tarvittavat pitkän aikavälin investointipäätökset. Lisäksi komitea kehottaa poistamaan päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä järjestelmästä talouselämälle aiheutuvan tarpeettoman taakan. Kuormitus johtuu etenkin sähkön hintaan kohdistuvista vaikutuksista sekä kilpailunvääristymistä, joita jäsenvaltioiden kansallisten jakosuunnitelmien puutteellinen yhteensovittaminen aiheuttaa.

2.4

toteaa, että EU:n tason koordinointi osoittautui hyväksi keinoksi tammikuun 2006 kaasuntoimituskriisin yhteydessä. Komitea kehottaa huolehtimaan, että toimituskriisin varalta on tulevaisuudessakin käytettävissä tehokkaat, yhteisvastuu- ja toissijaisuusperiaatteisiin pohjautuvat koordinointimekanismit. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin noudattaa periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltiot vastaavat ensisijaisesti itse oman energiansaantinsa varmistamisesta.

2.5

kehottaa painottamaan tutkimus- ja kehittämistyössä kestäviä energialähteitä ja energiatehokkuutta sekä osoittamaan niille riittävän osuuden yhteisön tukimäärärahoista.

2.6

ehdottaa, että EU kannustaisi kestävien energialähteiden käyttöä kaikilla asiaan liittyvillä politiikanaloilla toimivaltuuksiensa asettamissa rajoissa.

2.7

on tyytyväinen komission aikomukseen osallistua energiatehokkuustoimien kehittämiseen ja katsoo, että piakkoin tulisi laatia laaja-alainen energiatehokkuutta koskeva toimintasuunnitelma.

2.8

kehottaa sisällyttämään toimintasuunnitelmaan esim. tiedotukseen, neuvontaan, edistämiseen ja vapaaehtoisiin sopimuksiin liittyviä markkinalähtöisiä ja kustannustehokkaita välineitä sekä ottamaan huomioon julkistalouksien, yritysten ja kuluttajien kestokyvyn rajat.

2.9

vastustaa tehokkuuden lisäämistä koskevien absoluuttisten tavoitteiden määrittelyä. Jäsenvaltioissa, joissa on jo aiemmin ryhdytty säästötoimiin tai joissa sovelletaan erityisen tehokkaita teknologioita, on tehokkuutta vaikeampi lisätä entisestään. Absoluuttisten tavoitteiden täytäntöönpano asettaisi nämä jäsenvaltiot muita huonompaan kilpailuasemaan.

2.10

kannattaa ehdotusta energiatehokkuutta koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta sekä energiatehokkuutta ja energiansäästöä koskevan vuoropuhelun vauhdittamista EU:n sekä paljon energiaa kuluttavien ja taloudeltaan nopeasti kehittyvien maiden kanssa.

2.11

suhtautuu myönteisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen näkemyksen muodostamiseen energiahuollon turvaamiseksi ja saantilähteiden monipuolistamiseksi sekä energiakumppanuuksien solmimiseen tärkeiden tuottaja-, kauttakulku- ja kuluttajamaiden kanssa ja niiden kanssa käytävän vuoropuhelun tiivistämiseen. Tällainen toiminta olisi järkevää ulottaa myös muihin kuin EU:n naapurimaihin.

2.12

kehottaa komissiota ottamaan huomioon alue- ja paikallisyhteisöjen merkityksen toimintasuunnitelman toteuttamiselle ja kehittämiselle, kiinnittämään selkeästi huomiota alue- ja paikallisulottuvuuteen ja edistämään tällä tavoin maaseudun aseman laaja-alaista lujittamista.

2.13

on biomassan tarjontaa koskevassa kysymyksessä komission kanssa samaa mieltä siitä, että päätökset energiakasvien viljelystä ”voidaan tehdä parhaiten alue- tai paikallistasolla”.

2.14

katsoo, että energian toimitusvarmuuden lisäämiseksi, luonnonvarojen säästämiseksi, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä maaseudun ja uusiutuviin lähteisiin perustuvan energiatalouden vahvistamiseksi on energiansäästön ja energiatehokkuuden edistämisen rinnalla myös kehitettävä edelleen uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistä. Tässä yhteydessä tulee vauhdittaa kestävällä tavalla biomassan energia- ja materiaalikäyttöä.

2.15

katsoo, että biopolttoaineisiin liittyvät tekniset esteet on poistettava ja EN 14214 -normia on muutettava, jotta biodieselin valmistuksessa voidaan käyttää useampaa kasviöljyä siinä määrin kuin se on kannattavaa eikä sillä ole huomattavia kielteisiä vaikutuksia polttoaineiden tehoon. Näin ollen komitea kannattaa komission aikomusta selvittää ensin tällaisten esteiden taustalla olevat syyt, määritellä, mitkä normin osat voidaan muuttaa, ja varmistaa, ettei biopolttoaineita syrjitä tällä perusteella.

2.16

kehottaa komissiota ottamaan alue- ja paikallisulottuvuuden asianmukaisesti huomioon myös biopolttoainestrategian myöhemmässä kehittämisessä.

2.17

on tyytyväinen siihen, että komission tavoitteena on kasvattaa biopolttoaineiden osuutta polttoaineiden kulutuksesta ja että se aikoo lisäksi tarkistaa biopolttoaineiden edistämiseen tähtääviä toimia.

6.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/27

1.

yksityisten ja valtiollisten yritysten kilpailukyvyn parantaminen on yksi Lissabonin strategian tavoitteista. Talouden maailmanlaajuistuminen ja siihen liittyvä kilpailun kiristyminen edellyttää väistämättä julkis- ja yksityissektorin tiiviistä yhteistyötä julkisten ja yksityisten tahojen kumppanuuksien (PPP) kautta. Siitä on hyötyä molemmille osapuolille ja ennen kaikkea niille kansalaisille, jotka käyttävät tarjottavia palveluja.

2.

julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset perustuvat julkisten toimijoiden ja yksityisten kumppanien yhteistyöhön. Kumppanuuksien kehittäminen antaa molemmille osapuolille, yhtäältä keskus- ja paikallishallinnon ja toisaalta yksityissektorin edustajille, mahdollisuuden toteuttaa yhteisiä, molempia tahoja hyödyttäviä hankkeita. Ne voivat tällöin hyödyntää omia mahdollisuuksiaan paitsi tietyn hankkeen kaupallisten, myös sosiaalisten päämäärien tavoittelemiseen, ja erityisesti ne voivat parantaa tarjottavien palvelujen laatua.

3.

paikallis- ja alueviranomaisten tulisi muistaa, että osallistuminen EY:n perustamissopimuksien periaatteisiin pohjaaviin yhteistyöhankkeisiin vastaa ennen kaikkea niiden kansalaisten etua, joille palveluja tarjotaan. Sen vuoksi niiden tulisi osallistua nykyistä enemmän julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin.

1.1

toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia ei ole toistaiseksi määritelty tarkasti eikä alaa ole säännelty riittävästi ja ennen kaikkea, että tältä alalta on vain vähän kokemusta varsinkin uusissa jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi tulee laatia tulkitseva tiedonanto, joka kattaa kaikki PPP-sopimukset.

1.2

katsoo, että koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat lähimpänä kansalaisia, joita varten julkisia palveluja tarjotaan, niiden tulee päättää, miten palvelut rahoitetaan, missä muodossa PPP-sopimuksia solmitaan ja tuleeko niiden tarjota palvelut itse.

1.3

katsoo, että tarkasti määritellyn hankkeen toteuttamiseksi tulee valita julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ennen kaikkea kansalaisille tarjottavien palvelujen laadun parantamiseksi, mikä ei tarkoita, että se jokaisessa tapauksessa todettaisiin parhaaksi ratkaisuksi.

1.4

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudessa pyritään siirtämään riskit sille osapuolelle, joka pystyy paremmin käsittelemään niitä. Samalla taataan suojamekanismi hankkeen toteuttamisessa mahdollisesti ilmenevien ongelmien ratkaisemiseksi.

1.5

toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudessa periaatteena on, että julkissektori ottaa vastuun asianmukaisesta perusrakenteesta huolehtimisesta ja tietyntyyppisten palvelujen tarjoamisesta, samoin kuin aktiivisesta yhteistyöstä yksityissektorin kanssa tietyn hankkeen toteuttamiseksi. Yksityissektori puolestaan huolehtii rahoituksen etsimisestä hankkeen toteuttamiseen tarvittaville toimille, teknologian siirrosta sekä julkissektorin tavoitteiden saavuttamista edistävien toimien toteuttamisesta. Hankkeen loppuunsaattamisen tai ajantasaistamisen jälkeen yksityissektori pitää rakennetta toiminnassa ja saa kansalaisille tarjottavista palveluista korvausta. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden tavoite on siis osapuolten suhteiden järjestäminen siten, että hankkeen tietyn osan riskeistä vastaa se osapuoli, joka pystyy siihen parhaiten.

1.6

toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus voi olla hyvä ratkaisu tarjottaessa kansalaisille perusrakenteita tai palveluja. Luotaessa tiettyä perusrakennetta tai tarjottaessa tiettyjä palveluja tulee kuitenkin päättää vain konkreettisen tavoitteen tarkan analyysin jälkeen, tuleeko paikallis- ja alueviranomaisten ryhtyä työhön itse omalla vastuualueellaan vai antaa tehtävä osaksi ulkopuoliselle osapuolelle niiden julkisia hankintoja koskevien velvoitteiden mukaisesti, jotka ovat voimassa tietyssä jäsenvaltiossa. Tällöin hanke voidaan toteuttaa mahdollisesti myöntämällä käyttöoikeus tai institutionalisoidun julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden muodossa.

1.7

on sitä mieltä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta täytyy arvioida paitsi oikeudellisesta, taloudellisesta ja teknisestä näkökulmasta myös poliittisista lähtökohdista, kun otetaan huomioon, että julkis- ja yksityissektorin yhteisiä hankkeita koskevat päätökset tehdään demokraattisia äänestysmenettelyitä noudattaen. Lisäksi ne ovat valvontaelinten seurannan alaisia, mikä edellyttää, että ne julkistetaan ja annetaan kansalaisille, joille palveluja tarjotaan tai voidaan tarjota, mahdollisuus arvioida niitä.

1.8

katsoo, että toteutettaessa tietty hanke julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden puitteissa julkisen kumppanin edut (mikäli tällainen kumppanuus katsotaan parhaaksi ratkaisuksi tietyn infrastruktuurin luomisessa tai tiettyjen palvelujen tarjoamisessa) voivat tietyissä tapauksissa olla seuraavat:

1.9

korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus edellyttää kumppanien molemminpuolista luottamusta ja yhteydenpidon avoimuutta. Näin voidaan edistää vapaata ja esteetöntä kehitystä, joka perustuu EU:n perussopimusten perusperiaatteisiin, kuten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja molemminpuolisen tunnustamisen periaatteeseen ja suhteellisuusperiaatteeseen. Jotta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat kehittyä näiden periaatteiden mukaisesti, tarvitaan

1.10

tähdentää, että sekä sopimusperusteisissa että institutionalisoiduissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa tulee etusijalla olla laadukkaiden ja turvallisten laitteistojen ja palvelujen sekä palvelun tarjonnan jatkuvuuden varmistaminen. Siksi viranomaiset eivät voi rajoittua palvelun tarjonnan valvonnassa palvelun tuottajan taloudellisiin intresseihin. Lisäksi niiden on varattava itselleen tiettyjä oikeuksia, kuten oikeus laatu- ja turvallisuusvaatimusten määräämiseen sekä niiden yksipuoliseen muuttamiseen julkisen edun nimissä kumppanuuden aikana, mahdollisuus työsuoritteen tai palvelun takaisin lunastamiseen sekä yhteistyön päätyttyä oikeus saada palvelun tarjoajalta omaisuus, jota viranomaiset pitävät välttämättömänä toiminnan tai palvelun jatkamiseksi.

1.11

katsoo, että vaikka enemmistö komission kuulemista toimijoista ei kannattanutkaan yhteisön aloitetta selkiyttää ja yhdenmukaistaa alihankintaa koskevia sääntöjä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa, yhteisön toimielinten ei pidä unohtaa, että palveluita käyttävä kansalainen on yhteistyössä vastaanottajana ja että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuustoiminnan onnistuminen saattaa vaarantua, jos julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksen toimeksisaaja ei anna asianmukaista hyvitystä alihankkijoille ja toimittajille, jotka toteuttavat tarjottavan palvelun osittain tai kokonaan. Toisaalta paikallisten ja alueellisten tahojen intressissä on vahvistaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka suuressa osassa tapauksista toimivat alihankkijoina ja toimittajina. Siksi on määrättävä, että urakoitsijoilla tai luvanhaltijoilla on velvollisuus täyttää taloudelliset velvollisuutensa alihankkijoita ja toimittajia kohtaan samoin taloudellisin ehdoin, kuin joita sovelletaan hankintaviranomaisten taloudellisten velvollisuuksien noudattamiseen urakoitsijoita tai luvanhaltijoita kohtaan.

2.1

pyytää komissiota tunnustamaan palvelujen käyttöoikeussopimusten tai yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen käyttöoikeussopimusten erityisen luonteen, mikäli komissio pitäytyy aikeessaan käynnistää kyseisiä sopimuksia koskevan lainsäädäntöehdotuksen valmistelu. Komission mahdollisessa ehdotuksessa tulee varmistaa, että menettelyt palveluntuottajan valitsemiseksi ovat joustavia, avoimia ja syrjimättömiä. Lisäksi ehdotukseen tulee sisällyttää joustavat ja laaja-alaiset sopimuksen lopullista tekemistä koskevat kriteerit.

2.2

katsoo, että Euroopan komissiossa tulisi jatkaa keskustelua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista koska kuntien/alueiden ja yksityisyritysten välisen yhteistyön merkitys kasvaa unionissa jatkuvasti.

2.3

kehottaa määrittelemään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden tarkasti sekä selkeyttämään termejä. Tulisi määritellä, mitä esimerkiksi sopimusperusteiset ja institutionalisoidut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet tarkasti ottaen merkitsevät, ja mahdollisesti tehdä ero yhteisön tason kumppanuuksien sekä valtiotason ja valtiota alemman hallintotason kumppanuuksien välillä.

2.4

katsoo edellisen kohdan mukaisesti, että termejä ”julkinen palvelu” ja ”yleishyödyllinen palvelu” tulisi välttää, koska ne määritellään eri maiden lainsäädännöissä eri tavoin. Eräs käypä käsite, jota voitaisiin tarkastella yhteisön lainsäädännön kattamien institutionalisoitujen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien määrittelemiseksi olisi ”kumppanuus, jonka tavoitteena on työsuoritteen käyttöoikeus tai palveluiden tarjoaminen kansalaisille käyttäjien kokonaan tai osittain maksamaa korvausta vastaan”.

2.5

kehottaa käsittelemään myös sitä, onko yhteisön tasolla käytettävissä tarvittavat rahoitusvälineet Euroopan laajuisten PPP-sopimusten takaamiseksi (jälleenvakuutus, julkiset takaukset).

2.6

arvostaa komission pyrkimyksiä taata se, että julkisten hankintojen ja käyttöoikeussopimusten myöntämisessä noudatetaan EU:n tasolla EY:n perustamissopimuksen perusperiaatteita; niitä ovat muun muassa avoimuus, yhdenvertaiset mahdollisuudet, suhteellisuus ja molemminpuolinen luottamus.

2.7

katsoo, että kilpaileva neuvottelumenettely voi olla toimiva monimutkaisimpia julkisia hankintoja ajatellen, mutta kilpailevaan neuvottelumenettelyyn kuuluvista tekijöistä on toistaiseksi vain vähän kokemusta.

2.8

suosittaa, että EU:n jäsenvaltiot laatisivat käyttöoikeussopimusten myöntämistä varten avoimiin ja yhtenäisiin periaatteisiin perustuvia menettelyjä ja ottaisivat tässä yhteydessä huomioon Euroopan komission mahdollisesti ehdottamat yhteisön tason määritelmät ja standardit.

2.9

toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevien aloitteiden oikeusvarmuuden parantamiseksi voidaan perustaa julkisia palveluja tarjoavia yrityksiä, jotka toimivat sekä julkis- että yksityissektorilla.

2.10

painottaa, että julkisia hankintoja koskevaa menettelyä ei tulisi noudattaa yksinomaan silloin, kun tarjoajat (toimeksisaajat), esimerkiksi julkisen hankinnan tekevän toimijan omat epäitsenäiset yksiköt, ovat sopimuksen tekevän julkisen toimijan valvonnan alaisia ja kun valtaosa niiden toiminnasta tapahtuu tässä julkisessa elimessä. AK:n näkemyksen mukaan ”sisäisellä toimijalla” tarkoitetaan oikeudellisesti erillistä yksikköä, joka on sellaisessa toimivaltaisen viranomaisen määräysvallassa, joka vastaa viranomaisen omiin yksikköihinsä käyttämää valtaa. Tällaisen määräysvallan olemassaolon määrittämiseksi on otettava huomioon muun muassa seuraavat tekijät: edustus hallinto-, johto- tai valvontaelimissä, tätä koskevat määräykset yhtiöjärjestyksessä, omistussuhteet sekä strategisia kysymyksiä ja yksittäisiä liikkeenjohdollisia päätöksiä koskeva tosiasiallinen vaikutus- ja valvontavalta. Sisäisen toimijan asemassa oleva yksityinen yritys voi olla osakkaana palvelun tuottavassa yksikössä korkeintaan 33 prosentin osuudella. AK pitää virheellisenä erityisesti sitä, että julkisia hankintoja koskevin menettelyin perustetuille julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyrityksille suoraan annettavien hankintasopimusten oletetaan ilman muuta hyödyttävän välittömästi tai välillisesti itse yrityksiä. Komitea siis vastustaa ajattelutapaa, jonka mukaan suora sopimuksenteko johtaisi automaattisesti perustamissopimuksen määräysten vastaiseen kilpailuetuun, sekä sellaista periaatetta, että minkä tahansa lisärajoituksen asettaminen markkinoiden toiminnalle olisi edellä esitettyjen puitteiden vastaista.

2.11

toteaa, että käyttöoikeussopimusten myöntämistä tai institutionalisoituja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskeva tulkitseva tiedonanto saattaisi tarjota lisäohjeita EU:n perussopimuksiin sisältyvien yhdenvertaisten mahdollisuuksien, avoimuuden, suhteellisuuden ja molemminpuolisen tunnustamisen periaatteiden noudattamisesta. Näin se voisi parantaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden puitteissa toteutettavien hankkeiden onnistumismahdollisuuksia ja edistää nykyistä useampien hankkeiden loppuunsaattamista Euroopan investointipankin (EIP) myöntämien luottojen avulla.

2.12

korostaa, että kunkin EU-maan demokraattinen järjestelmä on kansalaisille tarjottavien palvelujen laadukkuuden tae, sillä se turvaa kansalaisten keskeisen roolin: viranomaiset suojelevat kansalaisia ja hallinnoivat suoraan tai välillisesti palvelujen tarjontaa sekä huolehtivat valvonnasta ja seurannasta.

2.13

katsoo, että EU-tukia myönnettäessä tulee antaa etusija PPP-hankkeiden rahoittamiselle.

6.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/31

1)

Kolmenväliset sopimukset ja yleissopimukset ovat tarkoituksenmukainen väline edistettäessä monitasoista hallintoa Euroopassa, sillä niissä otetaan nimenomaan alue- ja paikallisyhteisöt mukaan yhteisön politiikkojen täytäntöönpanoon ja huomioidaan samalla kunkin jäsenvaltion institutionaalinen rakenne.

2)

Kyseinen uusi vapaaehtoisuuteen perustuva hallintoväline takaa, että joustavuus, tehokkuus ja demokraattisuus lisääntyvät Euroopan unionissa. Näin sillä edistetään kansalaisten sitoutumista Eurooppa-hankkeeseen.

3)

Kolmenvälisten sopimusten ja yleissopimusten elvyttäminen on yksi komitean poliittisista painopisteistä vuonna 2006. Komitea pyrkii erityisesti lisäämään kyseisen välineen osuutta ja potentiaalia Lissabonin strategian täytäntöönpanossa.

4)

Kolmenvälisten sopimusten ja yleissopimusten levittäminen kuuluu toimeenpano-ohjelmoinnin välineiden joukkoon, ja se tekee suunnittelupolitiikasta entistä johdonmukaisempaa ja yhtenäisempää unionin tasolta aina paikallistasolle sekä monipuolistaa kaikkien niiden elinten neuvotteluvälineitä, joita taloudellinen ja sosiaalinen koheesiopolitiikka koskee alueilla.

5)

Kolmenvälisten sopimusten ja yleissopimusten kokeiluvaiheen tulokset ovat vaihtelevia, ja kyseinen väline sekä sen soveltamistavat, tavoitteet ja kattavuus on aiheellista määritellä uudelleen.

6)

Komitea antoi — alue- ja paikallisviranomaisten edun varmistamiseksi — konkreettisen panoksensa 2. ja 3. lokakuuta 2006 järjestettyyn, hallintotapaa ja EU:ta käsitelleen korkean tason työryhmän kokoukseen tavoitteenaan mainitun välineen tarkistaminen siten, että sen tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Kokouksen päätelmissä todetaan yhtäältä, ettei mikään estä välineen käytön jatkamista, ja toisaalta kiinnitetään huomiota eräiden jäsenvaltioiden kiinnostukseen siirtyä vapaaehtoisesti uuteen kokeiluvaiheeseen.

1.1

katsoo, että unionin edessä olevien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön sekä demokratiaan liittyvien haasteiden johdosta on välttämätöntä vahvistaa Euroopan unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten toimintaa todellisen kumppanuuden avulla unionin toiminnan tehostamiseksi.

1.2

huomauttaa, että toimielinten välisen kumppanuuden periaatteen juurruttaminen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on peruspilari rakennettaessa sellaista Eurooppaa, jota kaikki Euroopan unionin kansalaiset voivat pitää kotinaan.

1.3

katsoo, että kumppanuusperiaatteen soveltaminen käytännössä mahdollistaisi nykyisen järjestelmän puutteiden korjaamisen. Lisäksi se toisi todellista lisäarvoa selkeästi määriteltyjen yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen Euroopan komission 10. toukokuuta 2006 antamassa tiedonannossa ehdottaman Euroopan kansalaisten toimintasuunnitelman hengessä horjuttamatta kuitenkaan institutionaalista vastuunjakoa mukana olevien eri kumppaneiden välillä.

1.4

toteaa lisäksi, että jäsenvaltioissa kansalaisten kanssa harkinta-ajan yhteydessä käynnistetty nykyinen keskustelu osoittaa, että lähentyminen unionin kansalaisiin nähden on mahdollista konkreettisten ja näkyvien toimien avulla ja että tässä prosessissa paikallis- ja alueviranomaisten suora osallistuminen Euroopan rakentamiseen on välttämätön osatekijä.

2.1

on alusta lähtien kannattanut kolmenvälisiä sopimuksia ja yleissopimuksia kumppanuusmenetelmänä, jotta lainsäädäntö ja ohjelmat, joilla on merkittäviä alueellisia vaikutuksia, voitaisiin panna täytäntöön entistä sujuvammin ja joustavammin.

2.2

toteaa, että kolmenvälisten sopimusten ja yleissopimusten kokeiluvaiheen tulokset eivät vastaa komitean odotuksia, mutta katsoo kuitenkin, että kyseenalaistamatta välineen tarkoituksenmukaisuutta on pikemminkin toteutettava kaikki asianmukaiset aloitteet, jotta välinettä käytettäisiin entistä enemmän ja laajemmin.

2.3

panee erityisesti merkille, että tähän mennessä on allekirjoitettu ainoastaan yksi kolmenvälinen yleissopimus (Lombardian alueen kanssa), ja pahoittelee, että Euroopan komissio ei ole ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin, jotta allekirjoitettaisiin kolme muuta yleissopimuksia koskevaa kokeiluhanketta (Birmingham, Lille ja Pescara), joiden innovatiivinen sisältö olisi voinut tuoda todellista lisäarvoa. Komitea panee tässä yhteydessä merkille alue- ja paikallisviranomaisten uudet aloitteet (esimerkiksi Asturiasin ruhtinaskunnassa ja Trenton autonomisessa maakunnassa) ja korostaa eräiden eurooppalaisten ja kansallisten järjestöjen toimenpiteitä välineen tukemiseksi ja edistämiseksi.

2.4

muistuttaa, että kolmenvälisten sopimusten ja yleissopimusten käsite kiinnosti suuresti alue- ja paikallisviranomaisia, joiden tehtävänä on soveltaa suurta osaa Euroopan unionin säädöksistä ja toimista sekä panna ne täytäntöön, sillä sopimusten katsottiin parantavan säädösten ja toimien tehokkuutta. Lisäksi niiden avulla yhteisön toimielimet, valtioiden hallitukset sekä alue- ja paikallisviranomaiset voivat määritellä tavoitteensa sekä yksilöidä ja toteuttaa toimivaltaansa kuuluvia toimia yhdenmukaisella tavalla hyödyntämällä kunkin institutionaalisen toimijan asemaa.

2.5

ei siten yhdy Euroopan komission arvioon, jonka mukaan yksikään paikallis-, alue- tai keskustason viranomainen ei ole osoittanut erityistä kiinnostusta ehdotusta kohtaan.

2.6

kiinnittää huomiota kokeiluvaiheen keskeneräisyyteen ja siihen, että se on toteutettu liian suppeana. Tutustuttuaan Euroopan komission tekemään arviointiin komitea katsoo, että välineen tarkistaminen on entistäkin tärkeämpää. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

2.7

muistuttaa, että Euroopan parlamentti suhtautui välineeseen myönteisesti joulukuussa 2003 antamassa päätöslauselmassa. Se kehotti nimenomaan kokeilemaan välinettä riittävän useissa erilaisissa tapauksissa sekä myöntämään rahoitusta riittävän julkisuuden saamiseksi.

2.8

kiinnittää huomiota vastauksiin, jotka saatiin puheenjohtajavaltio Suomen jäsenvaltioille lähettämään kyselyyn. Vastausten mukaan enemmistö jäsenvaltioista kannattaa kolmen- tai monenvälisten sopimusten tekemistä jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten ja Euroopan komission välillä kumppanuusperiaatteen edistämiseksi unionin politiikkojen täytäntöönpanossa.

2.9

harkitsee osallistumista niiden perusedellytysten täyttämiseen, jotka Euroopan komissio on määritellyt välineen menestyksen varmistamiseksi, ehdottamalla eräitä asiaa koskevia toimintalinjoja. Komitea on myös valmis toimimaan aloitteentekijänä tarvittavan poliittisen tahdon luomisessa kyseisen välineen käytön kehittämiseksi. Komitea korostaa kuitenkin, ettei yksikään aloite voi onnistua ilman asianomaisten jäsenvaltioiden sekä Euroopan komission tukea ja sitoutumista.

3.1

kannattaa kolmenvälisten sopimusten ja yleissopimusten tarkistamista sekä niiden määrittelemistä uudelleen eurooppalaisiksi alueellisiksi sopimuksiksi. Tavoitteena on mukauttaa ne sopimukseen mahdollisesti osallistuvien hallinnon eri tasojen tarpeisiin ja intresseihin.

3.2

toivoo, että eurooppalaiset alueelliset sopimukset mahdollistavat

3.3

tähdentää, että kyseiset välineet toisivat itsessään erittäin suurta lisäarvoa sekä alue- ja paikallisviranomaisille että Euroopan unionille, sillä niiden avulla unionin toimet voitaisiin paremmin mukauttaa paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin, ja näin toimilla vastattaisiin aiempaa paremmin kansalaisia askarruttaviin konkreettisiin kysymyksiin.

3.4

ilmoittaa olevansa valmis tekemään yhteistyötä Euroopan komission, unionin puheenjohtajavaltion sekä muiden asianomaisten instituutioiden ja erityisesti hallintotapaa käsittelevän korkean tason työryhmän kanssa kyseisten sopimusten tai yleissopimusten konkreettisen lisäarvon yksilöimiseksi ja arvioimiseksi määrittelemällä tarkoituksenmukaiset kriteerit ja indikaattorit.

3.5

katsoo, että vapaus käyttää eurooppalaisia alueellisia sopimuksia sekä niitä koskevien neuvotteluiden perustuminen eri kumppaneiden osoittamaan yhteiseen sitoumukseen olisi etu vahvistettaessa hallinnon kolmen tason jatkuvaa ja säännöllistä vuoropuhelua sopimusten laadinnasta aina niiden täytäntöönpanoon myös sellaisissa yhteyksissä, joissa asia koskee yhtä useampaa jäsenvaltiota. Kyseinen väline on joka tapauksessa laadittava siten, että noudatetaan ja sovelletaan alue-, valtio- tai yhteisötasolla kulloinkin voimassa olevia säännöksiä. Tämä pätee sekä kussakin jäsenvaltiossa sovellettavaan toimivaltajakoon että voimassa olevien alakohtaisten sekä rahoituksen hallintaa ja valvontaa koskevien säännösten soveltamiseen.

3.6

katsoo, että todellista kumppanuutta ei voi olla ilman että kukin sopimusosapuoli osallistuu rahoitukseen yhteisesti määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komitea ehdottaa, että tarkasteltaessa kysymystä eurooppalaisten alueellisten sopimusten rahoituksesta keskityttäisiin mahdollisiin synergiaetuihin yhtäältä asianomaisia aloja ja rakennerahastotoimien toteuttamista koskevien nykyisten budjettikohtien (unionin tasolla) sekä toisaalta käytettävissä olevien budjettikohtien välillä (paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla). Tavoitteena on, ettei yhteisön aluepolitiikkaa varten perusteta uutta rahoitusvälinettä eikä kyseistä tarkoitusta varten tarvitse pyytää lisärahoitusta.

3.7

katsoo, että yhteisenä tavoitteena tulisi olla toiminnan vaikutusten optimoiminen tuomalla ruohonjuuritasolla selkeästi esiin toiminnan yhteisöllinen lisäarvo. Lisäarvo käy selkeästi ilmi silloin, kun useat (unioni-, jäsenvaltio-, alue- tai paikallistason) viranomaiset käyttävät lainsäädäntö-, valmistelu- ja toimeenpanovaltaa tietyillä politiikanaloilla. Lisäksi komitea kehottaa komissiota määrittämään tarkat indikaattorit, jotta kyseinen lisäarvo voidaan mitata.

3.8

kehottaa Euroopan komissiota laajentamaan eurooppalaisten alueellisten sopimusten käyttöä ympäristön lisäksi muilla aloilla ja unionin politiikoissa sekä edistämään niiden hyödyntämistä esimerkiksi Lissabonin strategian, koheesiopolitiikan, laajojen eurooppalaisten perusrakennehankkeiden sekä meripolitiikan yhteydessä.

3.9

pitää asianmukaisena Euroopan komission, Euroopan unionin neuvoston, Euroopan parlamentin sekä alueiden komitean näkemysten yhteensovittamisen tehostamista määriteltäessä eurooppalaisia alueellisia sopimuksia ja pantaessa niitä täytäntöön. Komitea katsoo lisäksi, että asianomaisten jäsenvaltioiden hallitusten tuki on välttämätön tavoitteen saavuttamiseksi.

3.10

toistaa kehotuksensa, että Euroopan komissio vahvistaisi pääsihteeristönsä suorittamaa laaja-alaista koordinointia kyseistä uutta välinettä hallinnoitaessa.

3.11

ehdottaa, että alueelliseen sopimukseen osallistuvien eri hallintoviranomaisten välillä otettaisiin käyttöön mekanismeja, jotka mahdollistavat säännölliset neuvottelut. Mekanismien tulee pysyä joustavina, eivätkä ne saa edellyttää suuria henkilöstöresursseja. Alueelliset sopimukset on laadittava siten, että komissiolla on mahdollisuus tehdä objektiivisuuden, julkisuuden ja avoimuuden periaatteiden mukaisesti sopimukset kaikkien niiden jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa, jotka täyttävät vaaditut ehdot ja kriteerit. Alueet sitoutuvat tekemään komission ja kaikkien valtioiden kanssa yhteistyötä näiden kriteerien määrittämiseksi.

3.12

katsoo, että on erittäin tärkeää parantaa alueellisessa sopimuksessa osapuolina olevien alue- ja paikallisviranomaisten vuorovaikutusta ja tietojenvaihtoa, ja ehdottaa, että ryhdyttäisiin suunnittelemaan vuosittaista seurantaa, joka toteutettaisiin järjestämällä asiaan osallisten hallintoviranomaisten vuosittaisia kokouksia tai julkisia kuulemisia.

3.13

kehottaa Euroopan komissiota käynnistämään eurooppalaisten alueellisten sopimusten käyttöönottamisesta tehokkaan tiedotuskampanjan sekä valistustoimia, jotka suunnataan kaikille mahdollisesti osallistuville toimijoille ja joissa kerrotaan selkeästi kyseisen välineen tavoitteista ja poliittisesta merkityksestä.

3.14

pitää välttämättömänä, että tunnustetaan paikallisten työmarkkinaosapuolien virallinen asema eurooppalaisten alueellisten sopimusten määrittelyssä, sillä ne ovat alueellisen ja paikallisen kehityksen toimijoita.

3.15

katsoo, että kansalaisten osallistumisen tulee saada merkittävä sija eurooppalaisten alueellisten sopimusten tavoitteiden määrittelyssä, ja pitää sen vuoksi asianmukaisena, että EU:n toimielimet toteuttavat toimia, joilla pyritään edistämään kyseistä osallistumista sekä kansalaisten osallistumiskeinoja koskevien ehdotusten toteuttamista.

3.16

antaa puheenjohtajalleen tehtäväksi toimittaa käsillä oleva lausunto neuvostolle, Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioiden hallituksille sekä hallintotapaa ja Euroopan unionia käsittelevälle korkean tason työryhmälle.

6.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/35

1)

Ilman huoltajaa tulevat kolmansien maiden alaikäiset kansalaiset ovat Euroopan neuvoston 26. kesäkuuta 1997 antaman päätöslauselman mukaan ”alle 18-vuotiaita kolmansien maiden kansalaisia, jotka saapuvat jäsenvaltioiden alueelle ilman joko oikeuden tai vakiintuneen käytännön mukaan alaikäisestä vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin he eivät tosiasiallisesti ole sellaisen henkilön huostassa”.

2)

Alaikäiset, ilman huoltajaa matkustavat alaikäiset sekä turvapaikkaa hakevat nuoret ovat heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä ja sosiaalisen syrjäytymisen suurin riskiryhmä. Tämän vuoksi heidän suojelunsa on oltava Euroopan unionin, sen kumppanuusmaiden sekä paikallis- ja alueyhteisöjen painopisteenä.

3)

Koska erityisen heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten turvapaikanhakijoiden, ihmiskaupan uhrien ja ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten, maahantulo kumppanuusmaiden alueelle on ominaispiirteidensä perusteella laitonta maahanmuuttoa, näiden muuttovirtojen hallinta kuuluu laittoman maahanmuuton torjuntaa koskeviin yleisiin politiikkoihin sisältyvien menettelytapojen piiriin.

4)

Kyseiset muuttovirrat kuuluvat kansainvälisessä ja kansallisessa oikeudessa varmistettujen suojeluehtojen perusteella laittoman maahanmuuton ja sitä seuraavan laillisen oleskelun väliseen lainsäädännön harmaaseen vyöhykkeeseen.

5)

EU:n tasolla on nykyisin vaikea saada asiasta tietoja, sillä jäsenvaltioiden viranomaiset luokittelevat ilman huoltajaa matkustavat alaikäiset eri tavoin. Eräissä maissa heidät luokitellaan tilastollisesti turvapaikanhakijoiksi, toisissa taloudellisista syistä maahan muuttaviksi mutta myös heitteille jätetyiksi alaikäisiksi.

6)

YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) arvioi pakolaisten kokonaismääräksi maailmanlaajuisesti noin 25 miljoonaa, joista 50 prosenttia on lapsia. Tuoreimpien arvioiden mukaan ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä on pakolaisista 2–3 prosenttia.

7)

Unicefin arvioiden mukaan ihmiskaupan uhriksi joutuu sekä kotimaassa että ulkomailla vuosittain noin 1,2 miljoonaa alaikäistä (heinäkuussa 2003 julkaistu Unicefin raportti Stop the Traffic). International Save the Children Alliancen ja UNHCR:n käynnistämässä Separated Children in Europa -ohjelmassa arvioidaan varovasti, että ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten määrä Euroopassa on nykyisin ainakin 100 000. Ulkomaalaisten alaikäisten suojelusta vastaavan Italian viranomaisen (Comitato Minori Stranieri) keräämien tietojen mukaan maahan saapuu vuosittain ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä noin 8 000, ja määrä on kasvanut viime vuosina. Espanjan viranomaiset arvioivat ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten määrän olevan vuosittain 3 000–4 000, ja Ranskassa, Alankomaissa ja Belgiassa määrä on vuosittain 5 000–6 000. Ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten määrä on varmasti suurempi, kun otetaan huomioon laiton maahanmuutto sekä vaikeudet arvioida niiden henkilöiden määrää, jotka ovat saapuneet laittomasti unionin alueelle.

8)

Ilman huoltajaa matkustavat alaikäiset ovat useimmin lähtöisin Maghreb-maista, etenkin Marokosta, Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta (Senegalista, Malista, Guineasta ja sen pääkaupungista Conakrysta, Kamerunista jne.), Aasian maista, etenkin Afganistanista, sekä Itä-Euroopan maista, etenkin Romaniasta, Moldovasta, Albaniasta ja entisen Jugoslavian maista.

9)

Avustustaakka on usein kokonaan paikallis- ja alueyhteisöillä. Niiden on selviydyttävä tilanteesta hätätilakeinoin, koska niillä ei ole käytettävissään poliittista viitekehystä. Niiden on lisäksi selvittävä ilman todellisia toimivaltuuksia ratkaista ongelma sen alkulähteellä, ilman oikeutta tehdä päätöksiä perheiden yhdistämisestä tai kotimaahan palauttamisesta sekä ilman toimien suunnittelua. Tämä heikentää toimien tehokkuutta ja hyödyllisyyttä mutta edellyttää kuitenkin huomattavia varoja.

1.1

pitää välttämättömänä hallinnoida EU:hun kohdistuvia muuttovirtoja koordinoidusti ja tehokkaasti sekä samalla toissijaisuusperiaatetta ja henkilökohtaisia ja etenkin heikoimmassa asemassa olevien ryhmien oikeuksia kunnioittaen ja suojellen, jotta torjutaan rasismia, muukalaisvihaa ja muita epävarmuuden syitä. Näin täytetään myös välttämättömät edellytykset Lissabonin strategiassa määriteltyjen kasvutavoitteiden ja yleisemmin sisämarkkinatavoitteiden saavuttamiseksi.

1.2

toteaa, että ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä koskevien yhtenäisten ja suunnitelmallisten toimien toteuttamiseksi

1.3

on päättänyt laatia tässä yhteydessä oma-aloitteisen lausunnon ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten tilanteesta maahanmuuttoprosessissa. Näin komitea pyrkii selvittämään ilmiön merkitystä muuttovirtojen hallinnassa, kun otetaan huomioon kyseisen ryhmän erityinen suojelutarve sekä suojelujärjestelmän väärinkäytökset hyödynnettäessä alaikäisiä toimissa, joilla edistetään alaikäisten hyväksikäyttöä ja lapsityövoiman käyttöä.

1.4

huomauttaa, että koska ilmiö on luonteeltaan erityinen ja koska sitä on tärkeä käsitellä kiireellisesti kumppanuusmaiden kesken, ilmiön riippumattoman tutkimisen kannalta keskeisiä tekijöitä ei voida ottaa huomioon nivomatta alaikäisten huolehtimisesta vastuussa olevia paikallis- ja alueyhteisöjä mukaan aktiivisesti ja pysyvästi.

1.5

on vakuuttunut siitä, että laitonta maahanmuuttoa ajatellen muuttovirtojen hallinnassa on kehityttävä laadullisesti. Tässä yhteydessä on tunnustettava rajavalvonnan ja yleisemmin jäsenvaltioiden sisäministeriöiden koordinoitujen toimenpiteiden merkitys, mutta painotettava myös alueiden siviilivalvontaa ja sosiaalista valvontaa, sillä ilman niitä kaikki torjunta- ja integrointitoimet ovat tehottomia, eikä ilmiötä saada niiden avulla hallintaan, kuten Euroopan komissio on useaan otteeseen vaatinut. On myös tärkeää toteuttaa toimia, joilla pyritään estämään alaikäisten maastalähtö ja tukemaan heidän palauttamistaan kotimaahan luomalla kyseisiin maihin suojelujärjestelmä, jonka lähtökohtana on alaikäisten alkuperämaissa toteutettava, lasten huoltoa edistävä suojelupolitiikka.

1.6

toteaa, ettei Euroopan komissio ole kiinnittänyt ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten tilanteeseen riittävästi huomiota ja toivoo, että asiaan puututaan tehokkaasti komission ehdottamassa lasten oikeuksia koskevassa strategiassa (KOM(2006) 367 lopullinen).

1.7

muistuttaa, että muuttoliikkeeseen voidaan puuttua keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ainoastaan toteuttamalla siirtolaisten alkuperämaiden kestävään kehitykseen tähtääviä yhteistyöpolitiikkoja siten, että maat tarjoavat kansalaisilleen, ja erityisesti nuorilleen, mahdollisuuksia omassa maassaan.

1.8

on tyytyväinen komission tiedonannon (KOM(2005) 389 lopullinen) kiinnostavaan lähestymistapaan, jonka mukaan alkuperämaata pidetään maahanmuuton hallintaan osallistuvana osapuolena. Onkin erityisen tärkeää vauhdittaa kyseisten maiden kanssa tehtäviä kumppanuussopimuksia, joiden avulla on luotava suora yhteys muuttoliikkeen ja alkuperämaiden välttämättömän kehittämisen välille

1.9

toteaa, että monet paikallis- ja alueyhteisöt joutuvat kantamaan vastuun ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten vastaanotosta ja avustuksesta ja että ne ovat vastuussa myös heidän majoituksestaan sekä heille tarjottavista sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutuspalveluista. Niiden on myös tarvittaessa tuettava alaikäisten integroitumista työelämään ja huolehdittava erinäisistä hallintotehtävistä kuhunkin tilanteeseen liittyviä asiakirjoja käsitellessään sekä kannettava tästä aiheutuva taloudellinen taakka.

1.10

esittää toivomuksen, että kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston hallinnoinnissa otetaan huomioon alue- ja paikallisviranomaisten erityistarpeet, ja kannattaa niiden osallistumista kansallisista ohjelmista käytäviin neuvotteluihin sekä niihin liittyviin toimenpideohjelmiin.

1.11

panee merkille muuttovirtojen mittasuhteet, niiden vaikutukset alueyhteisöihin, joiden on vastattava erityistarpeisiin ja varmistettava erityispalvelujen tarjonta, sekä maahanmuuton kasvusuuntauksen viime vuosina. Alue- ja paikallisyhteisöt on kutsuttava täysimittaisesti mukaan toimintaan, jotta ne pystyvät hallinnoimaan tehokkaasti ilmiötä. Kansallisten viranomaisten on toteutettava aktiivisempaa politiikkaa, jolla edistetään erityisesti heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä koskevaa yhteistoimintaa alue- ja paikallisyhteisöjen välillä.

1.12

korostaa käytössä olevien tietojen vähyydestä huolimatta käsillä olevan lausunnon valmisteluvaiheessa esiin tullutta merkittävää työtä, jonka kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset hallintoelimet ovat kyseisessä asiassa tehneet. Komitea tunnustaa virkamiesten korkean ammattitaidon ja velvollisuudentunnon mutta myös niiden valtiosta riippumattomien organisaatioiden sekä alaikäisten suojelun parissa toimivien organisaatioiden korvaamattoman panoksen ja tuen, jotka ovat jo vuosia tehneet työtä heikommassa asemassa olevien ryhmien, kuten nuorten turvapaikanhakijoiden ja ihmiskaupan uhrien, keskuudessa.

1.13

pahoittelee sitä, ettei kaikissa jäsenvaltioissa ole ilman huoltajaa maahan saapuvien alaikäisten ulkomaalaisten suojeluun sovellettavia yhtenäisiä menettelyjä tai rakenteita, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan voimassa olevien normien mahdollisimman kattavasta yhdenmukaistamisesta. Valitettavaa on myös turvautuminen koordinoimattomiin toimiin, joihin liittyy usein hallintotasojen välisiä toimivaltaristiriitoja sekä huomattava riski siitä, että alaikäisten erilainen kohtelu jäsenvaltioittain mutta etenkin tietyn jäsenvaltion sisällä johtaa todelliseen ja merkittävään syrjintään.

1.14

tähdentää jo nyt, että koska ilman huoltajaa matkustavista alaikäisistä johtuva ongelma koskee ennen kaikkea alaikäisten lähtöalueisiin rajoittuvia alueita tai itsehallintoyksiköitä sekä sellaisia kuntia, alueita tai itsehallintoyksiköitä, joilla talouskehitys on vilkkainta ja joilla on työnsaantimahdollisuuksia, tiheään asuttujen kuntien, alueiden ja itsehallintoyksiköiden vaikeudet ovat vaarassa jäädä ilman huomiota, mikä heijastuu välittömästi mahdollisuuksiin suojella alaikäisiä tehokkaasti. Samoin pienillä ja keskisuurilla paikallis- ja alueyhteisöillä on niukasti resursseja, mikä rajoittaa niiden toimintamahdollisuuksia.

1.15

vahvistaa olevansa pettynyt komission valitsemaan ponnettomaan tekstin muotoiluun äskettäin antamissaan ehdotuksissa (KOM(2005) 389 lopullinen, KOM(2005) 390 lopullinen ja KOM(2005) 391 lopullinen), joissa käsitellään ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten ja ihmiskaupan uhrien pakkoon perustuvaa maastapoistamista viittaamatta nimenomaan ja sitovasti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen tiettyyn artiklaan sekä vuonna 1989 tehtyyn lasten oikeuksien yleissopimukseen.

1.16

pitää välttämättömänä, että tarjotaan alueellisia ja paikallisia palveluja, joista vastaa erityiskoulutuksen saanut henkilökunta, jotta voidaan vastata turvapaikkaa hakevien tai ihmiskaupan uhriksi joutuneiden, ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten erityistarpeisiin, sillä he ovat suuressa vaarassa joutua syrjityiksi ja sosiaalisesti syrjäytyneiksi. Lisäksi on tarpeen valvoa, ettei alaikäisten suojelujärjestelmiä käytetä väärin tai petoksiin. Tällaisia palveluja ovat

2.1.1

pitää riittämättöminä turvapaikkaa hakevia, ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä koskevaa unionin ja eräiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja kehottaa korjaamaan seuraavat puutteet:

2.1.2

vaatii käynnistämään pikaisesti neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin kanssa käytävän keskustelun ilman huoltajaa matkustaviin alaikäisiin sovellettavasta lähestymistavasta. Lähtökohtana tulisi olla mikronäkökulma, jonka avulla osoitetaan tilanteen vaikeus paikallistasolla sekä konkreettinen panos, jonka paikallis- ja alueyhteisöt voivat tarjota. Samalla on painotettava tarvetta arvioida ilmiötä unionin tasolla. Tästä syystä komitea tekee ehdotuksia konkreettisiksi toimiksi, joiden avulla ilmiötä voitaisiin hallita nykyistä paremmin.

2.1.3

toivoo, että ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä koskevasta merkittävästä ilmiöstä unionin tasolla käytävässä keskustelussa kiinnitetään erityistä huomiota alkuperäisten yhteisöjen ja perheiden tilanteeseen ja rooliin.

2.1.4

toivoo, että kaikki ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä varten laadittavat lainsäädäntöä, politiikkaa ja suunnittelua koskevat uudet toimet — vaikka ne kuuluvatkin muuttovirtojen ohjaamisen yhteyteen — pohjautuvat aina vuonna 1989 hyväksyttyyn YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen periaatteisiin ja etenkin sen 3 artiklaan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen periaatteisiin sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen sekä muihin keskeisiin, ilman huoltajaa matkustavia lapsia koskeviin kansainvälisiin välineisiin ja että kyseisten toimien avulla pyritään aina toimimaan alaikäisten edun mukaisesti. Tässä yhteydessä tulee myös hyväksyä toimia, joilla estetään alaikäisen irtautuminen perhe- ja kulttuurikontekstistaan sekä tehostaa alaikäisten suojelua, kun heidän on lähdettävä kotimaastaan ideologisista tai uskonnollisista syistä.

2.2.1

toivoo toimia tietoisuuden lisäämiseksi ilmiöstä unionin tasolla ja toteaa, että tietyissä äskettäin annetuissa säädöksissä ei viitata tarpeeseen suojella kyseessä olevien alaikäisten oikeuksia. Tietyissä jäsenvaltioissa ei ole yhtenäisiä kansallisen tason menettelyjä, minkä vuoksi vastuu ilmiön hallinnasta alueilla sekä siitä aiheutuvasta taloudellisesta taakasta lankeaa paikallis- ja alueyhteisöille.

2.2.2

katsoo, että unionin tasolla on pikaisesti luotava yhteinen ja yhtenäinen lähestymistapa ilman huoltajia matkustavia alaikäisiä varten. Kun on kyse näin vaikeasta ilmiöstä, eli alaikäisistä ja heidän suojelustaan, on erityishuomiota kiinnitettävä alkuperäisiin yhteisöihin ja perheisiin ja näin ollen alue- ja paikallisyhteisöjen rooliin, sillä ne huolehtivat vastaanotosta ja sosiaalipalvelujen tarjonnasta.

2.2.3

kehottaa kiinnittämään huomiota ilman huoltajaa matkustaviin alaikäisiin kohdistuviin nuoriso-oikeuden toimiin, sillä nämä alaikäiset ovat vaarassa joutua kokemaan syrjintää ja sosiaalista syrjäytymistä. Samalla on otettava huomioon mahdollisuus palauttaa alaikäinen perhepiiriinsä.

2.3.1

pitää tervetulleena, että EU:n tasolla on ryhdytty yhä tiiviimmin toimiin muuttoilmiöön liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Asian jättäminen pelkästään jäsenvaltioiden vastuulle sopisi huonosti yhteen paikallis- ja alueyhteisöjen monitahoisten ja jäsenneltyjen muuttovirtojen hallitsemistoimien kanssa tai sen vastuun kanssa, joka niillä on heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten ihmiskaupan uhrien, turvapaikanhakijoiden ja ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten, vastaanotosta ja kotouttamisesta.

2.3.2

kehottaa nivomaan paikallis- ja alueyhteisöt täysimittaisesti toimiin kyseisen ilmiön, etenkin heikossa asemassa olevien ryhmien, hallinnan tehostamiseksi. On niin ikään ensiarvoisen tärkeää, että kaikki asianomaiset hallituksista riippumattomat järjestöt täydentävät työskentelyllään toistensa toimia ja tekevät yhteistyötä, jotta kaikki toimet olisi sovitettu yhteen vastaavien hallintoviranomaisten toimien kanssa, ellei se ole etusijalle asetettavien lapsen etujen vastaista. Vuoropuhelu ja koordinointimekanismit on käynnistettävä hätätilanteen varhaisessa vaiheessa, ja niihin on turvauduttava koko prosessin ajan. Tällainen lähestymistapa on tarpeen sen vuoksi, että muuttovirrat ovat huomattavia, ja niillä on merkittävä vaikutus paikallis- ja alueyhteisöihin, jotka joutuvat vastaamaan erityistarpeisiin ja huolehtimaan erityispalveluista. Lisäksi ilmiö on jatkuvasti yleistynyt viime vuosina. Komitea kehottaa myös laatimaan asiasta ennakoivan tutkimuksen.

2.3.3

pitää näin ollen tarpeellisina seuraavia toimia: