30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/1

1.1

Komitea korostaa, että Lissabonin strategiassa asetetut tavoitteet, jotka liittyvät kansainväliseen kilpailukykyyn, talous-, sosiaali- ja ympäristöasioiden edistymiseen sekä kestävään kehitykseen, saavutetaan vain uudistamalla perinpohjaisesti strategian menetelmä, sen poliittis-institutionaalinen lähtökohta sekä tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävät yhteistyövälineet.

1.1.1

ETSK katsoo erityisesti, että Lissabonin strategia on tulosten saavuttamisen kannalta mutkikkaampi ja moniulotteisempi sekä myös vaikutuksiltaan hajanaisempi kuin mikään aikaisempi Euroopan unionin tavoite.

1.2

Tilanteen korjaamiseksi komitea kehottaa noudattamaan nykyistä dynaamisempaa lähestymistapaa. Toimielinten kannalta tämä tarkoittaa koordinoinnin tehostamista, jotta varmistetaan Euroopan talouskasvun elvyttäminen siten, että kiinnitetään asianmukaista huomiota taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöseikkoihin, jotka ovat jatkuvasti vuorovaikutussuhteessa keskenään. Toisin sanoen lähtökohdaksi otetaan kestävä kehitys ja eurooppalaisen järjestelmän kilpailukyky.

1.3

Komitea ehdottaa seuraavaa:

1.4

Koordinoinnin tehostaminen ei edellytä perussopimusten muuttamista, vaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja kilpailua Lissabonin tavoitteiden toteuttamiseksi, vastuullisia innovatiivisia toimia makrotalouspolitiikan alalla sekä yhteistyöhön perustuvaa lähtökohtaa myös yksittäisissä toimissa rakenneuudistusten toteuttamiseksi.

1.5

Sen lisäksi, että on noudatettava vakaussopimusta, mikä perustuu jäsenvaltioiden luotettavuuteen yhtenäisvaluuttaa puolustettaessa, yhtenäiseen eurooppalaiseen kasvuun tähtäävän talouspolitiikan toteuttaminen on ensisijainen tehtävä. Tämä edellyttää, että kasvu- ja vakaussopimus pannaan euroalueella täytäntöön siten, että Lissabonin strategia voidaan toteuttaa entistä paremmin. Lisäksi on lähennettävä veropolitiikkoja, jotta ne ovat yhteensopivia sellaisten avoimen talouden kilpailukykyä koskevien vaatimusten kanssa, joiden avulla varmistetaan myös sosiaalinen kestävyys.

1.6

Tällaisella integroidulla talouspolitiikalla tulisi ennen kaikkea luoda edellytykset taloudellisen toiminnan elpymisen vauhdittamiseksi Euroopassa. Komitea kannattaa viime aikoina useissa ehdotuksissa esiin tuotua tavoitetta luoda eurooppalainen kasvualoite Euroopan laajuisten investointien edistämiseksi. Investoinnit tulisi kohdentaa etenkin perusrakenteisiin (energia, liikenne ja tietoliikenne), tutkimukseen ja koulutukseen, työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseen sekä sosiaaliturvajärjestelmiin kestävän kehityksen puitteissa.

1.7

Komitea painottaa jälleen kerran sitä, että yhtenäismarkkinoiden toteutumista on nopeutettava yhtäaikaisesti markkinoiden laajenemisen kanssa. Tämä koskee etenkin julkisia hankintoja, palvelualoja sekä lainsäädännön ja hallinnon yksinkertaistamista. Tavoitteena on kehittää todella itsenäistä kasvukykyä, joka vielä puuttuu Euroopasta, hyödyntämällä täysimääräisesti yhtenäisen talousalueen potentiaalia, sillä alue on sekä maantieteellisesti laaja että teknisesti kehittynyt.

2.1

Komitea korostaa työmarkkinaosapuolten kanssa käytävän ja niiden keskinäisen vuoropuhelun tärkeää merkitystä niin unioni- kuin jäsenvaltiotasolla. Vuoropuhelun avulla pyritään etenkin vahvistamaan koulutusta, parantamaan työmarkkinoiden toimintaa ja sosiaaliturvajärjestelmiä sekä varmistamaan niiden kestävyys.

2.2

Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antamassa tehtävässä on alun pitäen korostettu yksityissektorin aloitteiden sekä valtion ja kansalaisyhteiskunnan uuden kumppanuuden ensisijaista roolia kyseistä monivuotista strategiaa toteutettaessa. Kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tulisi osallistua täysimittaisesti Lissabonin strategiaan kuuluvaan avoimeen koordinointimenetelmään.

2.3

Vuonna 2004 tapahtuvan unionin laajentumisen jälkeen voimaan tulevan, EU:n perustuslakia koskevan sopimusehdotuksen laadintavaiheessa komitea on painokkaasti korostanut sitä, että Eurooppa-valmistelukunnan tulisi viitata kansalaisyhteiskunnan toimijoiden harjoittaman osallistuvan demokratian merkitykseen, sillä se täydentää — mutta ei korvaa — edustuksellista demokratiaa.

2.4

Läheisyysperiaatteen vertikaaliseen ulottuvuuteen (jossa toimivalta jaetaan unioni-, jäsenvaltio-, alue- tai paikallistason kesken) tulisi myös nivoa horisontaalinen tai funktionaalinen ulottuvuus (jossa erotellaan yhtäältä pääasiassa julkisen vallan toimivaltuuksiin ja toisaalta kansalaisyhteiskunnan — yksityissektori, työmarkkinaosapuolet, yhteiskunnallis-ammatilliset ja muut järjestöt — välittömään tai jopa itsenäiseen toimivaltaan kuuluvat kysymykset).

2.5

Unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden todellisen sitoutumisen ohella Lissabonin strategian onnistuminen edellyttää, että

—

Unionin toimielinten on vahvistettava näkemystensä yhteensovittamista yhteiskunta- ja talouselämän toimijoiden sekä työmarkkinaosapuolten kanssa. Näin voidaan edistää jatkuvaa vuoropuhelua Lissabonin strategian yhteisistä suuntaviivoista ja toimintasuunnitelmista sekä varmistaa, että talouden kilpailukykyä sekä sosiaalista ja kestävää kehitystä koskevat vaatimukset otetaan entistä paremmin huomioon ja sovitetaan yhteen.

—

Työmarkkinaosapuolten on osallistuttava aktiivisesti hyväksymänsä työmarkkinaosapuolien välistä vuoropuhelua koskevan monivuotisen ohjelman toteuttamiseen ja edistettävä keskinäisiä unionitason sopimuksiaan aloilla, jotka liittyvät Lissabonin strategian toteuttamiseen.

—

Kyseistä sosiaalis-taloudellisia näkökohtia koskevaa vuoropuhelua ja Euroopan työmarkkinaosapuolten panosta on hyödynnettävä Euroopan komission vuosiraportissa, joka toimitetaan keväällä kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle.

—

On kehitettävä yhtäaikaisesti sosiaalis-taloudellisia näkökohtia koskevia yhteisneuvotteluja ja vuoropuhelua sekä käynnistettävä kansalaisille suunnattu tiedotuskampanja ja laajennettava Lissabonin strategian pohjalta aloitettua keskustelua uudistusten sisällöstä ja toteutuksesta.

—

Työmarkkinaosapuolten on kansallisten toimintasuunnitelmien luomiseksi käytävä vuoropuhelua ja tehtävä sopimuksia toimivalta-aloillaan ottamalla huomioon kulttuurien erilaisuus sekä erilainen sosiaalis-taloudellinen tausta.

—

Kansalaisyhteiskunnan ja etenkin työmarkkinaosapuolten näin antamaa panosta on hyödynnettävä keväällä kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle toimitettavassa jäsenvaltioiden vuosiraportissa, mikä mahdollistaa alaa koskevien parhaiden käytänteiden laajan levittämisen.

—

On luotava todellinen vuoropuhelu alue- ja paikallistasolla. Kyseisillä tasoilla varmistetaan nimittäin parhaiten talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden todellinen osallistuminen henkilöresurssien, yrittäjyyden, kulttuuriperinnön ja luonnonvarojen tarjoamien paikallisten mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

3.2.1

Hallitukset ja muut julkiset tahot voivat osaltaan nostaa kilpailukykyä tehostamalla niitä toimia ja palveluja, jotka edesauttavat yritysten ja muiden organisaatioiden tulosten parantamista.

3.2.2

ETSK katsoo, että tarvitaan entistä keskitetympiä toimia, verokannustimien käyttö mukaan luettuna, joiden tavoite on

—

osaltaan edistää julkista keskustelua sekä nivoa kansalaisyhteiskunnan edustajat välittömästi strategian edistymisen arviointiin

—

käydä läheisiä yhteisneuvotteluja jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen sekä vastaavien elinten kanssa; unionin jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtajat päättivät Madridissa 28. marraskuuta 2003 pitämässään kokouksessa aloittaa pohdinnat yhteisen panoksen toimittamiseksi Luxemburgin puheenjohtajuuskaudella 2005 kokoontuvalle kevään huippukokoukselle

—

edistää unionin ja jäsenvaltioiden aloitteiden levittämistä yhteiskunnallis-ammatillisissa sekä työmarkkinajärjestöissä, mikä vaikuttaa osaltaan Lissabonin strategian onnistumiseen

—

esittää keväällä kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle tältä pohjalta laadittavan vuosittaisen arviointiraportin siitä, miten Lissabonin strategian toteuttamisessa on edistytty.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/4

1.1

Marraskuun 13. päivänä 2003 pitämässään istunnossa yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmä kuuli Euroopan parlamentin esittelijää Manuel Medina Ortegaa (1) sekä komission edustajia tiedonannosta, joka käsittelee yhteisön säännöstön ajantasaistamiseen ja yksinkertaistamiseen liittyvää toimintakehystä (2), josta komissio esitti ensimmäisen puolivuotisvälikatsauksensa vuonna 2003 (KOM(2003) 623 lopullinen).

1.2

Kyseisen tiedonannon mukaan ”keskeiset toimet — lainsäädännön määrän vähentäminen, lainsäädännön yksinkertaistaminen sekä sen saatavuuden ja ymmärrettävyyden helpottaminen — ovat jo käynnissä”. Aloitetut ja suunnitellut toimet käsittävät neljä prosenttia yhteisön nykyisistä säännöstöstä.

1.3

Tiedonannon ja toimintakehyksen avulla pyritään monin eri tavoin yksinkertaistamaan ja ajantasaistamaan yhteisön säännöstöä. Tässä käytettäviä eri keinoja ovat

1.4

Kutakin yksinkertaistamistapaa koskevat toimenpiteet etenevät eri tahdissa. Komission kaikki pääosastot eivät ole vielä toiminnassa mukana. Menetelmiin, henkilöstöön ja talousarvioon liittyvät ongelmat ovat hidastaneet vaiheen I toteuttamista (helmikuusta syyskuuhun 2003). Komissio toivoo, että vaiheessa II (lokakuusta 2003 maaliskuuhun 2004) voidaan edetä nopeammin ja kuroa umpeen tiettyjä viivästyksiä, jotta ohjelma on aikataulussa vaiheen III (huhtikuusta joulukuuhun 2004) alkaessa.

2.1

On syytä tehdä ero seuraavien seikkojen välillä:

Edellä mainitut toimintapuitteet koskevat ainoastaan yhteisön säännöstön yksinkertaistamista. Menettelytapojen ja asiakirjojen yksinkertaistaminen on kuitenkin aivan yhtä tärkeää taloudellisille toimijoille.

Komitea viittaa aihetta koskeviin aikaisempiin lausuntoihinsa (3).

3.1

Komitea on tyytyväinen toimielinten väliseen sopimukseen (AII) (4), joka saatiin aikaan parlamentin, neuvoston ja komission välillä ja joka koskee yksinkertaistamisen täytäntöönpanoon liittyviä menettelytapoja kunkin toimielimen toimivaltaa ja vastuualueita kunnioittaen. Tulevassa perussopimuksessa todennäköisesti aikaisempaa pidemmälle viedyn yhteispäätösmenettelyn tulisi laajentaa Euroopan parlamentin roolia yhteisön oikeuden laatimisessa ja sen täytäntöönpanon valvonnassa.

3.1.1

AII-sopimuksella parannetaan lainsäädäntäprosessien koordinointia Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä suuntaa-antavan aikataulun avulla, joka koskee kunkin lainsäädäntäehdotuksen hyväksymistä edeltäviä eri vaiheita. Komission ja neuvoston tulee osallistua säännöllisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla hankkeeseen osallistuvien EP:n valiokuntien käymiin keskusteluihin.

3.1.2

Käsiteltäessä merkittävää muutosehdotusta sopimuksen mukaan on mahdollista arvioida vaikutuksia ennen tämänkaltaisen muutosehdotuksen mahdollista hyväksymistä (tämä voi tosin aiheuttaa menettelytapoihin liittyviä ongelmia ja viivästyksiä).

3.1.3

”Vaihtoehtoisten sääntelytapojen” — eli yksityisten yhteistyökumppaneiden välisen yhteissääntelyn tai yksityisen itsesääntelyn — osalta sopimuksessa määrätään, että kyseiset mekanismit eivät voi tulla kyseeseen ”silloin, kun kyseessä ovat perusoikeudet tai tärkeät poliittiset vaihtoehdot tai kun sääntöjä on noudatettava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa”. Lisäksi kyseisillä mekanismeilla tulee varmistaa nopea ja joustava sääntely, joka ei vaikuta kilpailun periaatteisiin eikä sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen. ”Vaihtoehtoiselle” sääntelylle on näin ollen asetettu rajoituksia.

3.1.4

On huomattava, että Euroopan tason työmarkkinaosapuolten sopimien sääntöjen (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 138 ja 139 artikla) ei tule kuulua yleiseen yhteissääntelyn luokkaan. Kyseinen luokka koskee yksityisten yhteistyökumppaneiden välisiä ”vapaaehtoisia aloitteita”, jotka eivät edellytä toimielinten kannanottoa. Euroopan tason työmarkkinaneuvottelut ovat erityinen, primaarioikeuden säätelemä sääntelymuoto.

3.1.4.1

Komissio tarkistaa sääntelyä koskevat vapaaehtoiset aloitteet varmistaakseen, että ne ovat perustamissopimuksen mukaisia, ja tiedottaa asiasta sekä asianomaisten osapuolten edustavuudesta Euroopan parlamentille. Tämä vaikuttaa hieman ristiriitaiselta, eikä ole selvää, mitä seurauksia nykyisin olisi sillä, että parlamentti pitäisi annettua tietoa riittämättömänä. Parlamentti voisi ainoastaan kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöaloitteen, joka korvaisi itsesääntelyn. Parlamentti toivoo, että tulevaisuudessa sovelletaan muodollista call back -menettelytapaa, josta on maininta uudessa sopimuksessa perustuslaiksi yhteisön lainsäädännön korvaamiseksi itsesääntelyä koskevilla aloitteilla.

3.1.5

AII-sopimuksessa käsitellään merkittävää ongelmaa yhteisön direktiivien saattamisesta osaksi kansallista oikeutta. Yhteisön säädösten kansalliseen lainsäädäntöön saattamista varten toimielimet pyrkivät säätämään mahdollisimman lyhyen määräajan, joka on korkeintaan kaksi vuotta (perustamissopimuksessa ei ole mainintaa yhteisön säädösten kansalliseen lainsäädäntöön saattamista koskevista määräajoista). Komitea on tyytyväinen edellä mainittuihin pyrkimyksiin, mutta sitä askarruttaa käytännön täytäntöönpano — joka aiotaan antaa neuvoston vastuulle — siinä mielessä, että perustamissopimuksen mukaan direktiivissä säädetyt, kansalliseen lainsäädäntöön saattamista koskevat määräajat eivät ole pakottavia eikä pelkästään niiden noudattamatta jättäminen aiheuta rikkomisesta johtuvaa menettelyä määräajan päätyttyä.

3.1.6

Komitea olisi halunnut antaa lausunnon toimielinten välisen sopimuksen luonnosvaiheessa siltä osin kuin asia koski sitä; komitea oli jo aiemmin laatinut lausuntoja käsitellyistä aiheista. Se olisi voinut esittää ehdotuksia järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan puolesta, joka on yhteisön säännöstön ensisijainen kohde ja johon yksinkertaistamista, kansalliseen lainsäädäntöön saattamista sekä sääntelyn ”vaihtoehtoisia muotoja” koskevat aiheet vaikuttavat suoraan.

3.2

Komission tulostauluun mukaan otettujen tekstien määrästä ja niiden luonteesta, on syytä painottaa, että ensimmäisen vaiheen aikana syntyi viivästymisiä, jotka ulottavat vaikutuksensa toiseen vaiheeseen, ja teki ehkä optimistisiksi odotukset tavoitteiden saavuttamisesta vuonna 2005. Lisäksi valtaosa mukaan otetuista teksteistä on lähtöisin komissiosta tai syntynyt ”sääntelyvallan delegoimiseen” (vaikkakaan kyseistä käsitettä, jolla viitataan neuvoston delegoimaan toimeenpanovaltaan, ei ole nykyisessä Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa) liittyvän komiteamenettelyn (5) pohjalta.

3.3

Sanonta ”nemo censitur...” (jokaisen oletetaan tuntevan lain) on nykyään todellista juridista fiktiota. Se johtuu direktiivien ja asetusten runsaudesta ja monimutkaisuudesta — huolimatta tervetulleista aloitteista säädösten kodifioimiseksi, jonka avulla johdonmukaisuutta voitaisiin lisätä EU-oikeuden tietyillä aloilla. Direktiivien kansalliseen lainsäädäntöön saattamista koskeva monimuotoisuus jäsenvaltioiden tasolla voi kuitenkin johtaa häiritseviin eroavuuksiin sekä erilaisiin menettelytapoihin. Jäsenvaltioilla ja kansallisilla lainsäätäjillä on siis yhtä lailla merkittävä vastuu yhteisön direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä johdonmukaisella, helppokäyttöisyyttä edistävällä ja selkeällä tavalla noudattaen sekä niiden kirjainta että lähentymisen ja yhdenmukaisuuden tavoitteita jäsenvaltioiden lainsäädännöissä.

3.4

Komiteamenettelyyn perustuva lainsäädäntö vaikuttaa usein hajanaiselta, ja sen valmistelu ei tunnu kovin avoimelta. Parlamentti toivoo, että komiteamenettely suuntautuisi tulevaisuudessa aikaisempaa enemmän lainsäädännön täytäntöönpanoon ja soveltamiseen (täsmällisin toimeenpanovaltuuksin) varsinaisen voimassa olevan lainsäädännön sijasta. Se katsoo, että merkittävissä lainsäädännön muutoksissa on seurattava tavanomaista lainsäädäntämenettelyä. Jos kyseistä toimintatapaa noudatetaan, ETSK:ta on kuultava tämänkaltaisista muutoksista.

3.5

Komitea on aina tukenut aloitteita yhteisön säännöstön yksinkertaistamisesta. Lainsäädännön yksinkertaisuuteen ja selkeyteen on kuitenkin pyrittävä suunnitteluvaiheesta lähtien. Kaikkien asianomaisten osapuolten osallistuminen on tärkeää, joko kyselylomakkeiden, kokouksissa järjestettävien kuulemisten tai muiden asiaa varten luotujen menetelmien avulla, ja lisäksi ETSK:ta on kuultava tässä vaiheessa, ennen kuin komissio tekee lainsäädäntö- tai sääntelyehdotuksen. Näin varmistetaan, että kaikki ongelmat otetaan asianmukaisesti huomioon ennalta käsin.

3.5.1

Tämänkaltaisten kuulemisten avulla voidaan myös laatia realistisia ja mahdollisia arvioita hankkeen rahoitus- ja muista vaikutuksista. Kyse voi olla — ei kuitenkaan yksinomaan — kuulemisista, jotka koskevat vihreitä kirjoja tai komission muita valmistelevia työasiakirjoja, joissa on kyselylomake liitteenä. Koko kansalaisyhteiskunnan kattavien sosioekonomisten intressien edustajana komitea ilmoittaa olevansa käytettävissä kuulemisprosessien edistämiseksi ja kuulemisten järjestämiseksi kyseisiä intressejä koko laajuudessaan edustavien organisaatioiden kanssa tarjotakseen erityisen panoksensa lainsäädännön jatkuvaan parantamiseen ja yksinkertaistamiseen.

3.5.2

Komitea kannattaa kustannus—hyöty-analyysiä sekä lainsäädäntöhankkeiden arviointia suhteellisuuden ja toissijaisuuden näkökulmista.

3.5.3

Terveyttä, turvallisuutta tai ympäristöä koskevissa aihepiireissä kustannus—hyöty-vaikutusten analysoiminen yksinomaan rahallisessa mielessä vaikuttaa kuitenkin melko monimutkaiselta ja vaikealta toimenpiteeltä. Se voi tietyissä tapauksissa osoittautua riittämättömäksi, kun otetaan huomioon, että lainsäädännön tavoitteena on ehkäistä sairaudet tai suojella ihmishenkiä.

3.5.4

On myös arvioitava lainsäädännöstä aiheutuvia kustannusvaikutuksia sen lopullisiin kohteisiin ja etenkin yrityksiin. On kiistatonta, että yhteisön säädöksellä tai direktiivin saattamisella osaksi jäsenvaltion lainsäädäntöä voidaan aiheuttaa korkeita kustannuksia yrityksille tai yksityishenkilöille etenkin, mikäli säädökset eivät ole juridisesti täsmällisiä tai jos hankkeen esitystapa ei ole sellainen, että siinä selvitetään selkeästi ja tarkasti hankkeen täsmällinen soveltamisala ja tavoitteet (6). Säädöksistä kohteille aiheutuvat kustannukset ovat suhteettomat, mikäli lainsäädännön tai sääntelyn tulkitsemiseksi on turvauduttava oikeudelliseen neuvontaan.

3.5.5

Alustavan kuulemisvaiheen on koskettava etupäässä sellaisia elimiä, jotka edustavat tosiasiallisesti lainsäädännön keskeisten kohteiden intressejä, ammattialan edustajat ja pätevät asiantuntijat mukaan luettuna, mutta tällöin on myös kuultava talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa.

3.6

Yhtä painokkaasti ETSK esittää toiveenaan, että se voisi osallistua säännöllisesti yhteisön säädösten jälkikäteiseen vaikutustenarviointiin sekä säädösten mukaisten säännöllisesti tehtävien raporttien käsittelyyn esittääkseen säädösten käyttäjien ja toimeenpanijoiden näkökantoja normien tehokkuudesta. Lainsäädäntö menettää merkitystään, mikäli se ei ole hyödyllistä, tehokasta ja asianmukaisesti sovellettua tai jos sen soveltaminen edellyttää tuomioistuinten edeltä käsin suorittamaa tulkintaa.

3.7

Seurannassa, joka saattaa olla vaikeata, tarkoitus on arvioida välittömän (säädösten) ja välillisen (direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä) lainsäädännön vaikutuksia käytännön tilanteissa jäsenvaltioissa sekä hallinnollisissa käytännöissä eri tasoilla.

3.8

ETSK on ehdottanut itsenäisen eurooppalaisen elimen perustamista lainsäädännön ja sääntelyn yksinkertaistamisen vauhdittamista ja seurantaa varten. Tähän liittyvää säännöstä tulisi tarkastella välittömässä lähitulevaisuudessa. Joka tapauksessa yksinkertaistaminen on syytä ulottaa mahdollisimman laajalle, kaikkiin yhteisön säännöstön aloihin, mikä ei vielä läheskään vastaa nykyistä tilannetta. Asian kiireellisyyttä lisää se, että yksinkertaistaminen edistää ja jouduttaa yhteisön säännöstön tehokasta täytäntöönpanoa uusissa jäsenvaltioissa sen lisäksi, että se kannustanee jäljessä olevia valtioita etenemään säädösten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.8.1

Yritysten toimintaan liittyvä ympäristö- ja turvallisuusalan lainsäädäntö voisi olla erityisen lupaava aihepiiri yksinkertaistamistoimia ajatellen. Myöhemmässä vaiheessa ”unionin ympäristöalaa koskeva säädöskokoelma” voisi olla alalle hyödyksi parantamalla sen johdonmukaisuutta ja helppokäyttöisyyttä. Komitea panee merkille, että tietyt yksityiset kustantajat julkaisevat säännöllisesti epävirallisia ”unionin säädöskokoelmia”, joihin kootaan tiettyjä aihepiirejä selityksineen ja joita havainnollistetaan ja selitetään oikeuskäytännön ja oikeusopin avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi ”unionin sosiaalialaa koskeva säädöskokoelma” tai ”oikeustapausten kokoelma”. Tämänkaltaiset aloitteet osoittavat kodifioinnin tai yhteisön säännöstön uudelleenjärjestelyn hyödyllisyyden yhteisön oikeutta käyttävien ja ammatissaan sen kanssa työskentelevien kannalta.

3.9

Yksinkertaistaminen liittyy suoraan hyvän hallintotavan (7) periaatteeseen siten, että siinä korostetaan suhteellisuuteen ja toissijaisuuteen liittyviä ennakkoratkaisukysymyksiä. Tarkasteltujen lakitekstien perusteella olisi toteutettava eri vaiheisiin (suunnittelu, valmistelu, hyväksyminen ja julkaisu) mukautettu arviointimenettely sekä seurattava täytäntöönpanoa. Tämänkaltainen menettely on omiaan vahvistamaan säädösten kohteena olevien oikeusvarmuutta ja heidän kunnioitustaan lakia kohtaan.

3.10

On ilmeistä, että yhteisön oikeuden — jota koskevista lakiteksteistä merkittävä osa ellei valtaosa pannaan nykyään täytäntöön jäsenvaltioiden tasolla — käyttäjät edellyttävät muotoilua, joka on aikaisempaa yksinkertaisempaa, vailla epäselvyyksiä ja joka on aiempaa helpompi saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä tai panna täytäntöön. Lainsäädännön ja sääntelyn lisääntyminen aiheuttaa kustannuksia yrityksille ja tuottaa ongelmia etenkin pienille yrityksille, joilla ei ole käytössään omia oikeudellisia palveluitaan, sekä kuluttajille, jotka haluavat varmuuden oikeuksistaan sekä mahdollisia kanteluitaan koskevista oikeusmenettelyistä.

3.11

Sisämarkkinat edellyttävät sääntelyä, joka luonnollisesti kehittyy, mutta jonka puitteissa on kuitenkin taattava riittävä oikeusvarmuus taloudellisille ja yhteiskunnallisille toimijoille. Sääntelyn on oltava asianmukaista ja tarkoituksenmukaista eikä siinä tule luoda turhia esteitä tai vaikeuksia. Yksinkertaistamisprosessia ei tule kuitenkaan sekoittaa mihin tahansa sääntelyn purkamiseen (8). Kodifiointi on yksinkertaistamista, joka koskee sovellettavan lainsäädännön johdonmukaisuutta ja ymmärrettävyyttä, mutta periaatteessa siinä ei tehdä huomattavia muutoksia. Yhteisön säännöstöä koskevat yksinkertaistamistoimenpiteet sekä sen vaikuttavuuden säännöllinen arviointi voisivat mahdollisesti johtaa myös lainsäädännön uudelleenmuotoiluun muutosten tai tarvittaessa korvaamishankkeen avulla.

3.12

EU:n harjoittama harmonisointi sekä yhteisön tekstit ovat jo yksinkertaistaneet sisämarkkinoita siten, että on voitu välttää moninaiset kansalliset tekstit ja helpottaa näin kaikkien asianomaisten eurooppalaisten toimijoiden lainsäädännön tuntemusta.

3.13

Tiedottaminen ja sen eri kanavat ovat tärkeitä sovellettavan lainsäädännön ja sitä koskevien muutosten tuntemiseksi, mutta niitä tulisi kohdentaa (yksinomaan EUVL:ssä julkaisemista koskevat rajoitukset, mahdollisten välittäjien merkitys tai vaihtoehtoiset tavat). Yhteisön toimielinten Internet-sivustoissa tarjotaan yleisölle tietoa lainsäädännön valmistelevista vaiheista lähtien, ja parlamentin ylläpitämillä lainsäädäntöä koskevilla Internet-sivuilla annetaan selkeitä tietoja asiakirjojen etenemisestä. Lisäksi yleisölle tarkoitetut Euroopan unionin esitteet ovat hyödyllisiä. Näin voidaan todeta myös lehdistötiedotteista, jotka on tavallisesti laadittu hyvin, mutta joskus toimittajat tulkitsevat niitä väärin lukijoilleen.

3.13.1

Monet ammatilliset järjestöt (etenkin ammattialoja edustavat organisaatiot ja jäsenvaltioiden asianajajakunnat) ja yhteisöt julkaisevat jäsenilleen merkittäviä tekstejä sekä selvityksiä ja ohjeita.

3.13.2

Myös jäsenvaltiot ja oppilaitokset jakavat usein tietoja. Yliopistojen oppikirjat ja oikeusoppi edistävät omalta osaltaan juristien ja Euroopan tulevien lainsäätäjien koulutusta, kuten on opiskelijavaihdonkin laita.

3.13.3

Komitea ehdottaa, että komissio tutkisi keinoja, joilla yhteisön lainsäädännön kohteina oleville ja sen käyttäjille voitaisiin parhaiten tiedottaa käytännössä. Näin saataisiin selville, käytetäänkö nykyisiä tiedotuskanavia tehokkaasti ja ovatko ne riittäviä, jotta mahdollisesti voidaan laatia aikaisempaa parempi yhteisön oikeutta koskeva tiedotus- ja koulutusstrategia.

4.1

On syytä korostaa, että useissa asetuksissa säädetään noudatettavista menettelyistä sekä annetaan mallit käytettävistä asiakirjoista. Komitea tukee kyseistä menettelyä, jolla yksinkertaistetaan hallinnollisia muodollisuuksia sisämarkkinoilla ja vähennetään liiketoimien kustannuksia.

4.2

Käytössä olevien hallinnollisten menettelytapojen ja asiakirjojen osalta yhdenmukaistaminen merkitsee vakavaa ongelmaa toimijoille kunkin maan esittäessä erilaisia vaatimuksia. Yhdenmukaistamisessa on tällä alueella paljon tehtävää. Kaupankäyntiä ajatellen kyse on todellisesta yksinkertaistamisesta, joten se on hyödynnettävä täysimääräisesti.

4.3

Jos komiteamenettelyyn kuuluva rooli kattaa myös lainsäädännön täytäntöönpanon, sillä tulisi olennaisella tavalla edistää hallinnollisten menettelyjen ja asiakirjojen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista ottamalla huomioon oikeusalan ammattilaisten ja lainkäyttäjien näkökannat.

4.4

Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen sähköisessä hallinnossa on myös hyvään hallintotapaan lukeutuva menettely, jota tulisi kiireesti edistää. Sen hyödyntäminen tullin työskentelyssä — mitä komissio on suunnitellut — on osoitus suotavasta tavasta yksinkertaistaa menettelyjä ja asiakirjoja (yksi asiointipiste, vakiomuotoiset asiakirjat kaikkien mahdollisten ongelmien välttämiseksi unionin rajoilla). Tämä merkitsee luonnollisesti asianomaisten osapuolten, teollisuuden, tullihenkilöstön ja liikenteenharjoittajien kuulemista, jotta voidaan välttää tarpeettomat muodollisuudet, taata toimintojen oikeusvarmuus ja harjoittaa tehokasta valvontaa, joka ei vaikeuta vapaata liikkuvuutta ja jossa kunnioitetaan liikeasioiden luottamuksellisuutta edellyttäen, että ei ole todisteita tai vahvoja epäilyksiä petoksesta.

4.5

Komitea kannattaa ponnekkaasti sähköisen hallinnon kehittämistä siinä tapauksessa, että se merkitsee menettelyjen ja hallinnon yksinkertaistamista, ja sen toimintaa koskevista keskeisistä periaatteista; on noudatettava tiukkoja sääntöjä, jotka koskevat luottamuksellisuutta, viranomaisten mahdollisuutta säilyttää tietyt asiakirjat tietyn ajan, anonyymiyttä tilastollisia tarkoituksia varten tai kerättyjen tietojen toimittamista edelleen.

5.1

Tähän mennessä ei ole riittävästi tutkittu sellaisen sääntelyn mahdollisuutta, joka olisi vähemmän yksityiskohtaista ja pikkutarkkaa ja joka mahdollistaisi yhteissääntelyn ja itsesääntelyn. Säädösten kohteina olevien roolin merkitystä on lisättävä, mikä on omiaan edistämään yleisellä tasolla sääntelyn täytäntöönpanoa. ETSK:n PRISM-tietokannassa (Progress Report on Initiatives in the Single Market) annetaan konkreettisia esimerkkejä seikoista, joita voisi kutsua ”sopimuksia koskevaksi sääntelyksi” ja ”yksipuoliseksi sääntelyksi” ja jotka edellyttävät myös asianmukaisia valvonta- ja arviointimenettelyitä (merkkejä, todistuksia, riippumattomia yksityisiä tai julkisia tarkastuksia). Esimerkiksi vastavuoroinen tunnustaminen ja suhteet kuluttajiin ovat aloja, joilla avautuu mahdollisuuksia tehokkaalle yksityiselle sääntelylle.

5.2

Yhteisön sosiaali- ja työoikeuden osalta kollektiiviset neuvottelut työoloista ja työehdoista sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu tarjoavat työtekijöitä ja työnantajia edustaville eurooppalaisille järjestöille mahdollisuuden tuoda esille työsuhteita ja yhteisön sosiaalisia normeja koskevat näkökantansa.

5.2.1

Neuvoteltujen tekstien on kuitenkin perustuttava komission aloitteeseen ja neuvoston päätökseen, jotta ne muutettaisiin osaksi lainsäädäntöä. Kyseisessä menettelyssä parlamenttia ei varsinaisesti kuulla, joten sen mahdollisia muutosehdotuksia ei oteta huomioon.

5.2.2

Jos itsesääntelyn menetelmät eivät kuitenkaan johda hyväksyttäviin tai riittäviin tuloksiin tai jos katsotaan tarpeelliseksi, lainsäätäjä voi aina nykyisten menettelytapojen tai uuden perussopimuksen — kuten call back -menettelytavan — puitteissa muuttaa itsesääntelyn tai yhteissääntelyn lainsäädännöksi. Komitea katsoo, että asiassa on kuitenkin noudatettava varovaisuutta etenkin eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten välisten kollektiivisten sopimusten osalta. Niissä ilmaistua tahtoa ja määräyksiä tulisi periaatteessa kunnioittaa.

5.3

Näin ollen jos julkisella sääntelyllä (lainsäädäntöaloite) voidaan mahdollisesti korvata yksityinen sääntely (sopimuksiin pohjautuva ja yksipuolinen sääntely, ei-valtiolliset valvontaelimet ja tuomioistuinten ulkopuolinen riitojen ratkaisu), mahdollisten lainsäädännöllisten toimien on perustuttava merkittäviin poliittisiin syihin tai kohdistuttava yleistä järjestystä koskeviin ilmeisen pakottaviin seikkoihin. Demokraattisessa poliittisessa järjestelmässä yksityisen sääntely on tavallisesti kehittynyt julkisesta sääntelystä tai on sen sovellus ja korvaa julkisen sääntelyn tietyillä aloilla myös silloin, kun kyse on kirjoittamattomista, alkujaan tapaoikeudellisista säännöistä tai sisäisistä säädöksistä, joiden noudattamista lainsäätäjä ja julkisviranomainen edellyttää nimenomaisesti tai epäsuorasti. Tällaisia sääntöjä ovat esimerkiksi tiettyjen ammattialojen eettiset normit.

5.4

Kun oikeudellisten säännösten luonteisia säännöksiä on otettu mukaan yksityisiin sääntöihin, yleisen tuomioistuimen tai osapuolten sopiman välityselimen on aina otettava käsiteltäväkseen yksityisen elimen (esim. kurinpitolautakunta tai ammattialaa edustavan organisaation jäsenyydestä päättävä elin) päätöstä vastaan tehty kanne (joka on perusteltava).

6.1

ETSK seuraa tarkkaan komission puolivuotisvälikatsauksia. Se tukee aloitetta ja toimintakehystä, joilla pyritään yksinkertaistamaan yhteisön säännöstöä, ja toivoo, että yksinkertaistaminen ulotetaan pikaisesti säännöstön eri aloihin, jotta sen tehokasta täytäntöönpanoa voidaan edistää sekä jäsenvaltioissa että unioniin liittyvissä valtioissa.

6.2

ETSK toivoo voivansa osallistua aikaisempaa tehokkaammin yhteisön oikeuden laadintaan neuvoa-antavien lausuntojensa avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että se ottaa osaa valmisteluun jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mikä ei tällä hetkellä ole tavallisesti asian laita. Se toivoo myös voivansa osallistua vaikutusanalyyseihin, seurantaan sekä yksinkertaistamispyrkimyksiin aktiivisesti edistääkseen yhteisön oikeutta koskevaa tietämystä sekä yhteisön oikeuden vaikuttavuutta laajentuvassa unionissa. Edellä mainitut esitykset ovat luonnollisesti demokratian ja hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisia sekä perustuvat periaatteeseen saattaa kansalaiset lähemmäksi Euroopan unionin toimielimiä ja lainsäädäntöä.

6.3

Komitea on lisäksi tyytyväinen säädöskäytännön parantamista koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen, jonka parlamentti, neuvosto ja komissio hyväksyivät 16. joulukuuta 2003 ja joka luo edellytykset yhteisön säännöstön yksinkertaistamisen edistämiselle. Sopimuksessa määritellään ja rajataan eritoten yhteiskunnallis-ammatillisten toimijoiden itsesääntelyn ja yhteissääntelyn käyttämistä, johon siinä samalla kannustetaan. Kyseinen sopimus vastaa hyvin komitean syyskuussa 2000 esittämiä, kyseiseen aihepiiriin liittyviä toiveita sen hyväksyttyä omat käytännesääntönsä ja kehottaessa toimielimiä hyväksymään omansa. Komitea huolehtii omalta osaltaan sopimuksen asianmukaisesta soveltamisesta ja kannustaa jatkossakin käyttämään itsesääntelyä ja yhteissääntelyä, joista komiteassa on valmisteilla tiedonanto.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/9

1.1

ETSK:n käsiteltäväksi annettu valkoinen kirja on loogista jatkoa Euroopan avaruuspolitiikkaa koskevalle vihreälle kirjalle, josta komitea antoi lausuntonsa kesäkuussa 2003.

1.2

Komitea esitti tuolloin seuraavat ydinkysymykset: löytyykö Euroopasta riittävästi vahvaa ja vakaata poliittista tahtoa avaruuspolitiikan alalla, onko sitä varten saatavilla tarvittavat taloudelliset voimavarat ja onko EU:lla tähän soveltuvaa institutionaalista rakennetta?

1.3

Komitea katsoi lausunnossaan, että ”Euroopan avaruusalan aseman tulee olla tulosta vahvasta poliittisesta tahdosta ja selkeistä budjettipäätöksistä. Jaetun ja/tai rinnakkaisen toimivallan käyttöönotto avaruusalalla tulevassa perutuslaillisessa sopimuksessa antaisi Euroopan unionille poliittiset, lainsäädännölliset ja taloudelliset välineet vahvan avaruuspolitiikan määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Tällaisen politiikan avulla tulee

1.4

Valkoista kirjaa, josta komitealta nyt on pyydetty lausuntoa, tulee tarkastella tätä selkeää kannanottoa vasten.

2.1

Komissio muistuttaa vaaroista, jotka uhkaavat Eurooppaa avaruustutkimuksen alalla:

2.2

Lähtien tästä toteamuksesta sekä periaatteesta, että ”tekemättömyys ei ole vaihtoehto”, komissio ehdottaa joukkoa aloitteita, joiden avulla voidaan estää Euroopan avaruusteollisuuden heikkeneminen.

2.3

Asiakirja on jaettu lukuihin, joissa käsitellään

2.4

Kussakin kohdassa määritellään ensin politiikan haasteet ja esitetään sen jälkeen ehdotuksia niihin vastaamiseksi.

2.5

Valkoisen kirjan loppupäätelmänä on, että Euroopan on kasvatettava asteittain avaruustutkimukseen suunnattuja määrärahoja, jotta EU:n avaruuspolitiikka tehostuu ja piristynyt avaruusteollisuus saa mahdollisuuksia kasvattaa Euroopan osuutta avaruusperusteisten palvelujen markkinoilla.

2.6

Liitteessä 2, jossa käsitellään resurssien arviointia, esitetään kolme mahdollista skenaariota avaruustutkimukseen suunnattujen määrärahojen kehityksestä sen mukaan, kuinka paljon poliittista tahtoa avaruuspolitiikan kehittämiselle osoitetaan.

3.1

Valkoinen kirja on ennen kaikkea poliittinen asiakirja, jonka tärkein tavoite on määrittää eurooppalainen avaruuspolitiikka. Tässä suhteessa valkoinen kirja on tärkeä edistysaskel alalla, jolla Eurooppa on ollut erittäin aktiivinen ja saavuttanut merkittäviä tuloksia, mutta jolla se ei tähän saakka ole osoittanut todellista yhtenäistä poliittista tahtoa. Lisäksi valkoisessa kirjassa esitetään konkreettisia toimintalinjoja tärkeimmillä aloilla, joilla strategiset, taloudelliset ja teolliset haasteet yhdistyvät avaruustutkimuksen resurssien hallintaan. Asiakirja on rakenteeltaan mielenkiintoinen, sillä jaottelu haasteiden mukaan tuo hyvin esiin sen, kuinka laajoihin ja kiireellisiin toimiin on ryhdyttävä, jotta Eurooppa voisi säilyttää asemansa suurena avaruusvaltana, ylläpitää tieteellistä ja teknologista asiantuntemustaan, varmistaa tutkijoiden ja insinöörien riittävän määrän, säilyttää avaruusteollisuutensa huipputasolla ja varmistaa kilpailukykynsä markkinoilla.

3.2

Aloitteet, toimet ja ehdotukset näyttävät olevan yhdenmukaisia niiden näkemysten kanssa, joita esitettiin vihreään kirjaan liittyneiden kuulemisten yhteydessä. Valkoinen kirja on hyvä lähtökohta poliittiseen tulevaisuudennäkemykseen yhdistetyn kunnianhimoisen eurooppalaisen avaruuspolitiikan kehittämiselle. Aivan ilmeisesti ydinkysymys on kuitenkin jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin todellinen poliittinen ja taloudellinen tahto tukea ja kehittää riippumatonta eurooppalaista avaruusalaa.

3.3

Hallitustenvälisen konferenssin epäonnistumisen seurauksena ongelmana on myös se, että Euroopan unionin avaruusalan toiminnalta puuttuu vakaa oikeusperusta. Niin kauan kuin ehdotusta sopimukseksi Euroopan perustuslaista ei ole ratifioitu, 13 artiklan 3 kohta pysyy muuttumattomana. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittaa tästä syystä, että ESA:n ja komission välistä puitesopimusta hyödynnetään täysimittaisesti ja hyvin aktiivisesti, sillä avaruusalan toimet eivät voi odottaa yhä kauemmaksi tulevaisuuteen siirtyvää tulevan perussopimuksen ratifiointia. Tästä koituvat vahingot Euroopan strategiselle itsenäisyydelle, avaruusteollisuudelle ja sen yhteistyökumppaneille, tutkijaryhmille ja tutkimuskapasiteetille aiheuttaisivat niille niin suuren viivästymän avaruusalan kilpailussa, että sen kiinnikurominen jälkeenpäin olisi mahdotonta.

3.3.1

Jäsenvaltiot ovat jo yksimielisesti päättäneet myöntää Euroopan unionille jaettua toimivaltaa avaruuspolitiikassa, eikä kukaan ole asettanut kyseenalaiseksi tätä sopimusta.

3.3.2

ETSK painottaa tarvetta etsiä keinoja tämän selkeästi ilmaistun poliittisen tahdon toteuttamiselle sillä välin, kun odotetaan vakaan oikeudellisen perustan hyväksymistä.

Ensimmäiseksi on viipymättä perustettava ESA:n ja komission välisessä puitesopimuksessa kaavailtu ESA:n ja EU:n avaruusneuvosto. Toiseksi voitaisiin harkita ”avaruuspolitiikan korkean edustajan” nimeämistä EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan mallin mukaisesti tai avaruuspolitiikan sisällyttämistä komission puheenjohtajan vastuualueeseen. Tästä huolimatta tulevaisuudessa voitaisiin perustaa avaruuspolitiikasta vastaavan komissaarin toimi. Kaikki nämä kolme vaihtoehtoa vahvistaisivat huomattavalla tavalla avaruuspolitiikan merkitystä.

4.1.1

Avaruusteknologia on perustutkimuksen väline, sekä käytettyjen tekniikoiden että tutkimuskohteidensa monitahoisuuden vuoksi, erityisesti astrofysiikassa ja planetologiassa, mutta myös seismologiassa, merentutkimuksessa, meteorologiassa, epidemiologiassa jne. ETSK pitää valitettavana sitä, ettei valkoisessa kirjassa mainita tätä avaruustutkimuksen tärkeää roolia. Komitea toivoo, että tämä aspekti legitimoitaisiin eurooppalaisessa avaruuspolitiikassa jollain tavoin, vaikka ESA:n pakollisessa ohjelmassa vastataankin tähän tarpeeseen pääasiassa maailmankaikkeuden tutkimukseen liittyvien tieteiden osalta.

4.1.2

On syytä korostaa, että planeetan tutkimuksessa ja tarkkailussa operationaalisten toimien (esimerkiksi Eumetsatin suorittamien tehtävien kaltaisten toimien) ja perustutkimusta palvelevien toimien välillä on molemminpuolinen riippuvuussuhde.

4.1.3

Lopuksi on syytä korostaa, että tutkimus- ja kehitysvaiheessa avaruustekniikka on kaksitahoista: erottelu siviilikäytön ja sotilaallisen käytön välillä tapahtuu vasta sovellettaessa tietoja käytäntöön. Alkuvaiheen tutkimukseen pitäisi siis osallistua kaikkien siviili- ja sotilaallisen alan toimijoiden yhdessä, jotta järjestelmien käyttö voidaan optimoida ja kustannuksia pienentää.

4.2.2.1

Avaruusjärjestelmien yhteentoimivuutta on pidettävä prioriteettina, sillä järjestelmien alkuperä voi vaihdella.

4.2.2.2

ETSK:n mielestä kahta erityisnäkökohtaa ei ole korostettu tarpeeksi eikä niiden tärkeyttä huomioitu riittävästi:

4.2.2.3

ETSK pitää tätä asiakirjan puutteena, sillä Euroopan unionin avaruuspolitiikan on rakennuttava jo olemassa olevaan, ei tekemällä päällekkäistä työtä avaruusvirastojen kanssa, vaan täydentämällä niitä ja strukturoimalla kysyntää.

4.2.2.4

Komitea katsoo, että komission tulisi omaksua Eumetsatin — suuren eurooppalaisen kumppanuushankkeen — osalta samankaltainen rakentava asenne kuin se on tehnyt ESA:n suhteen. Samaan tapaan komitea katsoo, että satelliittitietojen keräämisessä tulisi hyödyntää entistä paremmin madridilaista Torrejónin keskusta perustamalla sen yhteyteen avaruustietopankki Yhdysvalloissa sovelletun mallin mukaisesti.

4.3.1

ETSK katsoo tämän osion olevan sekä muotonsa että sisältönsä puolesta valitettavan heikko. Se on oudossa ristiriidassa muun asiakirjan kanssa. On vähintäänkin yllättävää huomata kohdassa ”tulevaisuudennäkymät”, ettei satelliittiviestintää ole mainittu kuin sivuhuomautuksena sulkumerkeissä kohdassa, jossa todetaan, että tulisi käyttää täysimääräisesti kaikkien saatavilla olevien laajakaistatekniikoiden tarjoamat valmiudet digitaalisen kahtiajaon kiinni kuromiseksi.

4.3.2

Komitea pelkää pahoin, että tässä kysymyksessä teksti perustuu jonkinlaiseen väärinkäsitykseen tai väärään arvioon.

4.3.3

Ensinnäkin teknologian neutraliteetin käsitteen ei tulisi tarkoittaa, että kaikki teknologiat ovat samanarvoisessa asemassa pyrittäessä ratkaisemaan tiettyä ongelmaa. On selvää, että valinnat on perusteltava analysoimalla kustannuksia ja hyötyjä, kuten komissio aiemmin on todennut (komission työasiakirja SEC(2003) 895). Tässä yhteydessä on tärkeää, ettei rakennerahastojen käyttö ole ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa ja että paikallisviranomaisilla on selkeä käsitys yhtäältä maan pinnalta ja toisaalta avaruudesta käsin toimivien järjestelmien toisiaan täydentävästä luonteesta, joka riippuu maantieteellisistä seikoista ja väestöntiheydestä.

4.3.4

Vaikka kyse ei voikaan olla avaruusteknologiaan perustuvien järjestelmien suosimisesta tehokkaampien maanpäällisten ratkaisujen kustannuksella, ei myöskään voida kieltää sitä, etteivätkö avaruusteknologiaan pohjautuvat ratkaisut olisi erityisen soveliaita harvaan asutuilla tai maantieteellisesti syrjäisillä tai vaikeakulkuisilla alueilla. Näin avaruusteknologiaan pohjautuvat ja maan pinnalta käsin toimivat ratkaisut täydentävät toisiaan ja niiden erityisalat ovat erilaiset.

4.3.5

Asiakirjassa jätetään huomiotta se, että avaruussovellusten roolin digitaalisen kahtiajaon ongelman ratkaisemisessa on perustuttava maanpäällisten ja avaruusteknologiaan pohjautuvien ratkaisujen täydentävyyteen.

4.3.6

Avaruussovellusten kehittämisessä on kyse siitä, että mahdollisuudet laajakaistaviestinnän käyttöön ovat tasa-arvoiset riippumatta siitä, missä toiminta fyysisesti sijaitsee.

4.3.7

Konkreettisesti ilmaistuna monissa maissa 80 prosenttia väestöstä mutta ainoastaan 20 prosenttia maapinta-alasta kuuluu tällä hetkellä maanpäälliseen teknologiaan pohjautuvien ratkaisujen sovellusalaan. Tilanne voi kehittyä parempaan suuntaan vain, jos maanpäällistä teknologiaa ja avaruusteknologiaa käytetään toisiaan täydentävästi.

4.3.8

Kaupunkialueiden markkinoiden suuruus suosii maanpäällisiä teknologisia ratkaisuja, ja vastaavien operaattoreiden määrä vain vahvistaa epätasapainoa taajama-alueiden ja maaseutualueiden välillä. Tämä johtaakin seuraavaan kysymykseen: voidaanko hyväksyä se, että tietoyhteiskunnan kehitys suosii kaupunkialueita ja edistää maaseudun autioitumista? Tämä ei varmaankaan voi olla Euroopan unionin tai sen jäsenvaltioiden sosiopoliittinen valinta.

4.3.9

Kun valkoisessa kirjassa puhutaan ”kiivaasta kilpailusta toimijoiden ja tekniikoiden välillä”, siinä sekoitetaan toisiinsa kaksi luonteeltaan täysin erilaista asiaa: kaupallinen kilpailu toimijoiden välillä ja eri tekniikoiden välinen tasapaino, joka perustuu loppujen lopuksi eri tekniikoiden ominaisuuksiin.

4.3.10

ETSK katsoo, että EU:n toimielinten tulisi ymmärtää entistä paremmin avaruusteknologiaan perustuvien ratkaisujen erityisasema, ettei Eurooppa menetä aloitekykyään tällä tärkeällä teollisuudenalalla. Tästäkin syystä tulisi edistää kokeiluhankkeita, jotka perustuvat ESA:n ja komission yhteisiin aloitteisiin, jotta voitaisiin osoittaa satelliittien kustannushyödyt suhteessa investointeihin, joita tarvittaisiin vastaavien langallisten ratkaisujen tuomiseksi peittoalueen ulkopuolella oleville alueille. Samoin tulisi edistää koottuja julkisia tarjouskilpailuja, jotta satelliiteissa, jotka ovat peittoalueeltaan Euroopan laajuisia, voitaisiin hyötyä mittakaavaeduista, jotka supistaisivat kustannuksia sekä päätelaitteiden että palveluiden tarjonnan osalta. Tämä vaikuttaisi myös eurooppalaisen standardin syntyyn, minkä tuloksena alan eri eritykset voisivat saavuttaa aseman maailmanmarkkinoilla.

4.3.11

Avaruuspolitiikan tehtävänä ei ole tukea avaruuspolitiikkaa mihin hintaan hyvänsä, vaan toimia niin, että avaruusteknologiaan perustuvien ratkaisujen kehittämistä ei laiminlyödä tiettyjen käyttäjien ja tiettyjen alueiden ja niiden väestön vahingoksi.

4.4.1

Näistä luvuista ei ole erityistä huomautettavaa, mutta ETSK haluaa painottaa voimakkaasti, että koska EU:n tärkeimmät kumppanit pitävät avaruutta merkittävänä voimatekijänä (vuonna 2004 NASA:n hallintovirkamiehen Sean O'Keefen on määrä esitellä uusi suuntaa-antava asiakirja, jonka otsakkeena on kuvaavasti ”Yhdysvaltojen hallitsevan aseman palauttaminen avaruusalalla”), kansainvälisen yhteistyön on perustuttava realistiseen lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon Euroopan intressit.

4.4.2

Komitea painottaa, että koska itsenäisen pääsyn varmistaminen avaruuteen on välttämätöntä Euroopan riippumattomuuden kannalta ja koska tätä tavoitetta ei voida saavuttaa kaupallisen lähestymistavan avulla, on käytettävä julkisia varoja tämän strategisesti äärimmäisen tärkeän vapaan pääsyn varmistamiseksi.

4.4.3

Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP:n) osalta komitea muistuttaa, että Eurooppa-neuvoston Thessalonikissa 19.—20. kesäkuuta 2003 hyväksymässä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa puheenjohtajavaltion selvityksessä tunnustettiin avaruusteknologisten sovellusten merkitys tällä alalla. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että avaruudentutkimuksella ja avaruusteknologialla on kaksitahoinen luonne, jota ei ole riittävästi hyödynnetty Euroopassa.

4.4.4

Avaruuslentojen kohdalla olisi aiheellista seurata tarkkaan alan amerikkalaisen avaruuspolitiikan mahdollista uudistusta.

4.4.5

ETSK pitää kyseisen toiminnan jatkamista toivottavana. Syinä tähän ovat toisaalta ihmisluonnolle ominaiset seikkailunhalu ja löytöretkeily ja toisaalta sellaisten omien symbolien tarve, jotka herättävät yleisön mielenkiinnon ja saavat sen puolelleen. Onkin laadittava realistisia ohjelmia, jotka vastaisivat älykkäällä tavalla Euroopan intresseihin ja jotka perustuisivat kuitenkin samalla kansainväliseen yhteistyöhön.

4.4.6

Ajatusta kuuasemasta tulisikin pohtia vakavasti ottaen huomioon erityisesti Euroopan omat intressit.

4.5.1

Komitea muistuttaa, että ESA, kansalliset virastot, tutkimuslaitokset ja yritykset ovat nostaneet Euroopan kansainvälisesti tunnustetulle erityisosaamisen tasolle. Tämä on tapahtunut, kuten komissio toteaa, tiukan budjettikurin vallitessa, mikä on pakottanut tehokkuuteen ja kilpailuun. Saavutus on kunnioitettava.

4.5.2

Komitea kannattaakin valkoisessa kirjassa esitettyä ehdotusta, jonka mukaan ESA:n ja jäsenvaltioiden tulisi lisätä asteittain avaruustutkimuksen rahoitusta, jotta tutkimusta voitaisiin kehittää edelleen ja jotta voitaisiin välttää tutkimuskapasiteetin pirstaloitumista sekä tarjota nuorille tutkijoille houkuttelevia uramahdollisuuksia, joita ilman aivovuoto on vaarassa kasvaa erityisesti Yhdysvaltojen suuntaan.

4.5.3

Komitean mielestä olisi toivottavaa suunnata avaruustutkimusta yhtä lailla geotieteisiin kuin maailmankaikkeuden tutkimusta koskeviin tieteisiin. Geotieteille on ominaista maailmakaikkeuden tutkimusta koskeviin tieteisiin verrattuna se, että niillä on kiinteä asema konkreettisissa sovelluksissa (meteorologia, valvonta, ympäristöhallinta jne.). Nämä kaksi tieteenalaa on siis eroteltava toisistaan, mutta kumpaakaan niistä ei tulisi asettaa toisen edelle.

4.6.1

Tässä vaiheessa valkoisessa kirjassa voidaan esittää vasta alustavia pohdintoja erityisesti siitä, miten avaruusalan vastuu jaetaan komissiossa.

4.6.2

Kukaan ei ole asettanut kyseenalaiseksi sopimusta, jonka mukaan Euroopan unionilla tulisi olla jaettu toimivalta avaruusalalla, vaikka hallitustenvälinen konferenssi epäonnistuikin. Euroopan unionin avaruusalan toiminnalta puuttuu kuitenkin edelleen selkeästi määritelty oikeusperusta, joten asiaan suhtaudutaan varovasti.

4.6.3

Komitea haluaa kuitenkin huomauttaa komission sisäisistä järjestelyistä, että sen mielestä tulisi välttää kahta mahdollista vaaraa.

4.6.4

ETSK katsoo, että suhteellisen pieni kokoava elin, joka olisi yhteydessä johonkin komission johtavaan tasoon, esimerkiksi puheenjohtajistoon, voisi olla asianmukainen ratkaisu.

4.6.5

Komissiolla tulee tietenkin olla omia varoja jäsenvaltioiden ESA:lle ja kansallisille virastoille myöntämien varojen lisäksi. Jos Euroopan unionin avaruustoimintaa halutaan todella kehittää, ”peliä” ei voida pelata ilman panoksia.

4.7.1

Valkoisessa kirjassa esitetään kolme rahoitusskenaariota.

4.7.2

Avaruustoiminnan strateginen merkitys Euroopan unionille on huomattava. Sen tieteelliset, tekniset, taloudelliset ja inhimilliset vaikutukset ovat merkittäviä. Se kuuluu siis täysin Lissabonin strategian piiriin. Onkin aiheellista varmistaa, että esitettyjä pyrkimyksiä varten on käytössä varat. Näin ollen on selvää, ettei ETSK voi missään nimessä kannattaa skenaariota C. Komitean mielestä skenaario B on vähimmäisedellytys toiminnalle, mutta se toivoo, että olisi mahdollista lähestyä skenaarion A tasoa.

4.7.2.1

Tietyt tahot ovat pohtineet mahdollisuutta jättää vakaussopimuksen vaatimusten yhteydessä ottamatta huomioon strategiset investointimenot, esimerkiksi avaruuspolitiikan menot, jotta tulevaisuudessa budjettirajoitukset eivät muodostuisi taakaksi. Budjettirajoitukset vaikuttavat usein ennemminkin investointimenoihin kuin toimintamenoihin.

4.7.3

On myös selvää, että minkään ei tulisi estää avaruusalan yhteistyön tehostamista. On kuitenkin myönnettävä, että Nizzan sopimuksen tarjoamat puitteet eivät ole tältä osin suotuisat.

5.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että valkoinen kirja on laadukas. Sen suurena ansiona on vahvan poliittisen tahdon esiin tuominen tiivistetyllä tavalla.

5.2

Komitea pahoittelee kuitenkin, että digitaalista kahtiajakoa ja laajakaistatekniikkaa käsittelevä osio on esitystavaltaan erityisen heikko. Komitea esittääkin, että osiota tulisi tutkia uudelleen ja täydentää ottaen huomioon maanpäällisen teknologian ja avaruusteknologian täydentävyys.

5.3

Komitea korostaa jälleen kerran Euroopan unionin avaruustoimien huomattavaa strategista merkitystä. Komitea esittää, että unionin poliittisen lähestymistavan, erityisesti kansainvälisen yhteistyön, taustalla tulisi olla realistinen näkemys, josta on riisuttu kaikki naiivius. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että avaruustoiminnassa käytetyt tekniikat ovat luonteeltaan kaksitahoisia (siviilikäyttö ja sotilaallinen käyttö).

5.4

Komitea toteaa, että tämä toiminnan ala, jonka rakenne on uudistettu ja joka on kohentanut kansainvälisen kilpailun edellyttämällä tavalla kilpailukykyään, työllistää suoraan 30 000 henkilöä, jotka ovat yleisesti ottaen erittäin korkeasti koulutettuja. Tämä Euroopan erityisosaamisen perustana oleva henkilöstöpotentiaali tulee säilyttää ja sitä tulee täydentää. Komitea korostaa erityisesti, että sekä perus- että jatkokoulutukseen tulee kiinnittää huomiota tällä korkean teknologian alalla, joka kehittyy tieteellisen tutkimuksen edistyksen myötä.

5.5

Komitea suosittaa, että hallitustenvälisen konferenssin epäonnistumisesta huolimatta Euroopan unioni jatkaa komission ja ESA:n puitesopimuksen pohjalta päättäväisesti avaruusalan kysynnän muokkaamista ja edistämistä sekä avaruusaloitteiden laatimista kuitenkin niin, ettei niissä ole päällekkäisyyksiä jäsenvaltioiden, niiden virastojen ja ESA:n ohjelmien kanssa, ja niin, ettei jäsenvaltioiden yhteistyön tiivistämistä tai vahvoja kumppanuussuhteita estetä. Komitea suosittaa, että Euroopan avaruusalaa liitetään osaksi Euroopan unionin institutionaalista toimintaa mahdollisimman korkealle tasolle.

5.6

Komitea on vahvasti sitä mieltä, että avaruuspolitiikan budjettitoimien tulisi olla vähintään liitteessä 2 esitetyn skenaarion B tasolla ja että tulisi välttää tilannetta, jossa jäsenvaltioiden panostus vähenee Euroopan unionin investointien takia.

5.7

Avaruuspolitiikka koskettaa inhimillisten, tieteellisten ja strategisten haasteidensa takia ihmiskunnan seikkailunhalua. Eurooppa voi jälleen kerran tehdä historiaa avaruuspolitiikan avulla geopoliittisessa tilanteessa, jossa muut maanosat ovat vahvasti mukana. Meillä ei ole oikeutta jättää käyttämättä hyväksi tätä tilaisuutta.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/14

1.1

Käsillä oleva komission asiakirja on ennen kaikkea reaktio Euroopan ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antava ryhmän raportin ”Ilmailu- ja avaruusalan strategiakatsaus 2000-luvulle” (STAR 21 -katsaus) päätelmiin sekä käytännössä niiden vahvistus.

1.2

Komissio yhdistää katsauksen Kölnissä, Lissabonissa, Barcelonassa ja Thessalonikissa pidettyjen Eurooppa-neuvoston kokousten päätelmiin.

1.3

Komissio muistuttaa, että Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus on avainasemassa Euroopan unionin strategisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän huipputeknisen ja erityisasiantuntemukseen perustuvan sektorin toiminta kattaa sekä siviili- että puolustusalan.

1.4

Mikä siis on Euroopan unionin ilmailu- ja avaruusteollisuuden tilanne?

1.4.1

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on erittäin suhdanneherkkä ala. Siviilialalla markkinat riippuvat lentoyhtiöiden hankintasuunnitelmista, joihin puolestaan saattavat vaikuttaa ulkoiset tekijät, kuten niiden toimintaa vakavasti haittaavat terroriteot.

1.4.1.1

Sotilasala on puolestaan riippuvainen valtioiden budjetti- ja ostopolitiikasta, johon vaikuttavat geostrategiset olosuhteet.

1.4.1.2

Ilmailu- ja avaruusteollisuuden kehityksen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat nykyisin suurten siviililentokoneiden valmistus sekä Airbusin kilpailukyky.

1.4.1.3

Sotilasalan tilanne on epävarmempi. Uusien ohjelmien määrä on rajallinen. Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuudella on kuitenkin edelleen vahva asema helikopterimarkkinoilla.

1.4.1.4

Euroopan markkinoiden epävarmuus ja sotilasalan päätöksentekoprosessin raskaus ja mutkikkuus vaikuttavat sektoriin ja saavat eurooppalaiset yritykset kääntymään Yhdysvaltojen laajempien ja vakaampien puolustusmarkkinoiden suuntaan USA:n protektionistisista toimista huolimatta ja ilman riittävää takuuta teknologisesta hyödystä.

1.4.1.5

Myös avaruusalalla on vaikea vaihe meneillään. Kyseessä on lähes yksinomaan siviiliala, joka on kärsinyt kovasti televiestinnän kysynnän laskusta ja joutuu vastedes kovaan kilpailuun kantorakettimarkkinoilla, jotka ovat Yhdysvalloissa suojattuja ja joille on lisäksi tullut maailmanlaajuisesti uusia toimijoita. USA:n ja NASA:n ajankohtaisten suunnitelmien perusteella on odotettavissa Euroopan teollisuuden nousukausi.

1.4.1.6

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on kaksikäyttöala, jonka osaamista ja tekniikkaa voidaan hyödyntää sekä siviili- että sotilasalan sovelluksissa. Yksi sektorin heikkouksista on puolustusmarkkinoiden riittämättömyys ja pirstoutuneisuus.

1.4.2.1

Raportin mukaan on välttämättä

1.4.2.2

Lopuksi raportissa korostetaan tarvetta tarkastaa puolustusmarkkinoiden toimintatapoja.

1.4.3.1

Komissio määrittelee sektoreittain kysymykset, joita se pitää tärkeinä.

1.4.4.1

Komissio pitää valitettavana markkinoiden pirstaloitumista, joka johtuu kahdesta syystä: ensiksi puolustus on keskeinen osa valtioiden suvereeniutta ja toiseksi alan erityisluonteeseen kuuluvat salassapito, toimitusvarmuus sekä ostopäätösten pohjalla olevat poliittiset kriteerit jne. Komissio korostaa, että Eurooppa käyttää Yhdysvaltoja vähemmän varoja puolustukseen ja että lisäksi markkinoiden hajanaisuus estää tehtyjen investointien optimaalisen hyödyntämisen.

1.4.4.2

Komissio ehdottaa, että tulevaisuudessa ryhdyttäisiin toimiin kysynnän hajanaisuutta vastaan, koska yksittäisten jäsenvaltioiden ohjelmilla ei voida saavuttaa taloudellisesti kannattavaa tuotantotasoa.

Komissio ehdottaa sotilaallisten määräysten yhdenmukaistamista ja katsoo, että Euroopan puolustusmateriaali-, tutkimus- ja sotilasvoimavaraviraston perustaminen osana Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa mahdollistaisi riittävän suurten ja yhtenäisten markkinoiden luomisen Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Sitä edellyttää myös Yhdysvaltojen kanssa käytävän vuoropuhelun uskottavuus.

1.4.4.3

Komissio katsoo myös, että Ranskan, Saksan, Italian, Ruotsin, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministereiden aloitteita voitaisiin hyvin laajentaa koskemaan koko EU:ta.

1.4.5.1

Komissio toteaa, että turvallisuus- ja puolustusalan avaruusohjelmien käsittelyyn eurooppalaisella tai monikansallisella tasolla ei ole olemassa sopivia rakenteita, ja että tämä muodostaa vakavan haitan, kun kaupallisilla siviilimarkkinoilla vallitsee jyrkkä ja kestävä lama. Tämän tilanteen taustalla ovat erityisesti ESA-sopimuksen määräykset. Sopimuksessa noudatetaan tiukasti avaruutta koskevaan yleissopimukseen sisältyvää avaruuden sotilaallista käyttöä koskevaa kieltoa. Tuloksena on, että toisin kuin Yhdysvallat EU ei vahvista siviilialan ja kaupallisia avaruustoimiaan sotilaallisilla avaruustoimilla, joita tuetaan institutionaalisesti ja suojellaan siten markkinavoimien vaihteluilta. Tämä on erityisen valitettavaa, koska avaruusteknologia on kaksikäyttöistä, ja sillä voi siis olla sekä siviili- että sotilassovelluksia.

1.4.5.2

Komissio toivoo tulevaisuutta ajatellen laaja-alaisen eurooppalaisen avaruuspolitiikan luomista ja tehokasta koordinointia, jotta eurooppalainen avaruussektori ei menetä saavuttamiaan valmiuksia ja teknologista huippuosaamistaan.

1.4.6.1

Ilmailu- ja avaruusalan tutkimuksen koordinointia on ilmiselvästi tarpeen parantaa. Vaikka siviilipuolella onkin ryhdytty hyödyllisiin toimiin (Euroopan ilmailualan tutkimuksen neuvoa-antava lautakunta, ACARE), ei tilanne puolustussektorilla ole tyydyttävä.

1.4.6.2

Komissio pitää välttämättömänä ylläpitää tutkimuksen rahoitusjärjestelmien vakautta pitkällä aikavälillä. Komissio toivoo myös laaja-alaisen T&K-suunnitelman laatimista sekä tutkimusohjelmien suunnittelua.

1.4.7.1

Komissio vaatii Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) toimintavalmiuden pikaista toteuttamista sekä transatlanttisten neuvottelujen käymistä sertifikaattien tunnustamiseksi.

1.4.7.2

Komissio toivoo, että lentoturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä käsitellään Euroopan tasolla ja että EU osallistuu aktiivisesti toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen työhön.

1.4.7.3

Lisäksi komission mielestä tulisi luoda siviili- ja sotilasteollisuuden välille tehokkaat yhteydet, jotta Euroopan ilmatilaa voitaisiin käyttää paremmin.

1.4.8.1

Komissio tarkastelee pääasiassa kysymyksiä, jotka liittyvät Yhdysvaltojen kanssa käytävää puolustustarvikkeiden kauppaa koskeviin ongelmiin, etenkin sikäläisten protektionististen sääntöjen ja vientivalvonnan vuoksi.

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea yhtyy lukuisiin STAR 21 -raportin ja komission objektiivisiin toteamuksiin. On selvä, että ilmailu- ja avaruusteollisuus kuuluu huipputekniseen ja erityisasiantuntemukseen perustuvaan sektoriin, joka kehittää huipputeknologiaa ja jonka oheistuotteilla on arvoa useille eri aloille. Näin ollen sektorilla on keskeinen rooli Lissabonin tavoitteen saavuttamisessa, jonka mukaan EU:sta on tultava ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”.

2.2

Sotilasalan ilmailu- ja avaruusteollisuuden markkinoiden pirstoutuminen taas johtuu alan erityisluonteesta, joka perustuu puolustuksen ja siis mahdollisesti sodankäynnin asemaan valtion suvereeniuden säilyttämisessä. Näin ollen on loogista, että valtiot ovat halunneet varmistaa puolustusmateriaalin saatavuuden ja sovellettavan teknologian salassapidon turvautumalla usein läheisesti valtioon sitoutuneiden kansallisten yritysten tarjontaan. Nykyään teknologian salassapito on varmistettu erilaisilla kahden- ja monenvälisillä sopimuksilla.

2.3

Tämä asenne on ristiriidassa liittoutumispyrkimyksen sekä sen tosiasian kanssa, että puolustusteollisuuden valtavien investointien kannattavuutta on enää vaikea tai jopa mahdoton saavuttaa (pääasiallisena kohteena olevien) kansallisten markkinoiden avulla, etenkin kun budjettileikkaukset ovat osa nykyaikaa. Lisäksi kansainvälinen kilpailu on erityisen tiukkaa, koska yhdysvaltalaiset yritykset nauttivat laajojen ja vakaiden kansallisten markkinoiden tuesta.

2.4

Komission ehdotukset markkinoiden pirstaloitumisen korjaamiseksi ovat mielenkiintoisia, mutta komitean mielestä komissio luottaa liiaksi Euroopan puolustusmateriaali-, tutkimus- ja sotilasvoimavaraviraston kaltaisiin rakenteisiin. Puolustusalan suvereeniuteen liittyvän luonteen vuoksi alalla ei mikään ole mahdollista ilman vakaata poliittista tahtoa, eikä tätä tahtoa voi ilmetä kuin selkeän ja yhteisen EU:n ulkopolitiikan puitteissa, jollaista ei ole olemassa. Kun kyse on huipputeknisestä ja asiantuntevasta toiminnasta, on myös varmistettava, että tavoitteena oleva yhteistyö tuottaa teknologista lisäarvoa eikä johda osaamisen heikkenemiseen.

2.5

Komitea panee merkille, että Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan vastikään tekemää puolustusalan sopimusta ryhdytään todennäköisesti soveltamaan käytännössä vuonna 2005. Sopimus voi avata teollisuudelle mielenkiintoisia näkymiä, koska Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla on yhdessä sotilasalan ilmailuteollisuuden tarvitsema kriittinen massa.

2.6

Avaruusalan viimeaikainen kehitys (ESA:n kanssa tehty puitesopimus, EU:n perustuslakiluonnoksen määräykset, jotka eivät liittyneet hallitustenvälisen konferenssin epäonnistumiseen) on kulkenut komission ja myös ETSK:n toivomaan suuntaan. Ratkaisevaa on, osoittavatko EU ja jäsenvaltiot riittävät budjettivarat avaruuteen liittyvien tavoitteidensa toteuttamiseen. Tätä ongelmaa käsitellään myös valkoisessa kirjassa, joka on laadukas asiakirja laajakaistaviestinnän aihetta koskevista puutteistaan huolimatta.

2.7

Komitea pitää siviili-ilmailun eurooppalaista sääntelyä koskevia komission ehdotuksia hyväksyttävinä sekä käytännön tasolla että turvallisuuden ja yhdenmukaisuuden suhteen. Lisäksi sääntely voi ainoastaan vahvistaa EU:n asemaa transatlanttisissa neuvotteluissa.

3.1.1

ETSK kiinnittää huomiota kuiluun, joka vallitsee eurooppalaisen siviili-ilmailuteollisuuden vahvuuden (Airbusin menestys) ja sotilasilmailuteollisuuden suhteellisen heikkouden välillä. Syynä on markkinoiden hajautuneisuus. Komitea katsoo, että tilanteen aiheuttajana on EU:n puolustusta koskevan kokonaisvaltaisen poliittisen lähestymistavan puute. Tämä tilanne vahvistaa entisestään Yhdysvaltojen valta-asemaa, jossa on osattu hyödyntää teollisuuden hyväksi eri maiden kanssa tehtyjä puolustussopimuksia. Näin Yhdysvallat on saanut tavallaan vallattua maailmanmarkkinat. Ilmailu- ja avaruusteollisuuteen keskittyvät strategisimmat teknologiat, jotka vaikuttavat taloudellisiin kasvuedellytyksiin. Ala soveltuu siis täydellisesti Lissabonin strategian kohteeksi, kun otetaan huomioon, että strategian mukaan ”EU:n on tultava maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamistaloudeksi, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Lisäksi eurooppalaisten puolustusalan yritysten teknologinen riippumattomuus on yksi Euroopan unionin itsenäisyyden edellytyksistä.

3.1.2

Komitea panee merkille, että Yhdysvallat käyttää sotilasilmailualalla (kuten avaruustoimissakin) erilaisia oikeus- ja muita välineitä protektionististen toimien ylläpitämiseksi. Komitea pyytää siis Euroopan unionin kauppapolitiikasta vastaavaa komissiota ryhtymään toimiin näiden käytänteiden vastustamiseksi erityisesti Maailman kauppajärjestössä EU:n kauppataseen tasapainottamiseksi tällä alalla.

3.1.3

ETSK panee merkille Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen puolustusalan sopimuksen, joka on merkki EU:n yhteisen puolustuksen ajatuksen voimistumisesta. Vaikka EU:n jakautuminen erillisiin ryhmittymiin ei olekaan toivottavaa, ei tulisi kuitenkaan estää uusia näkymiä avaavia hankkeita.

3.2.1

ETSK katsoo, että valkoisen kirjan sisältämät ehdotukset täyttävät STAR 21 -raportin suositukset ja menevät osittain jopa näitä pitemmälle. Komitea korostaa uudelleen avaruustoimien keskeistä strategista merkitystä Euroopan unionille ja katsoo näin ollen, että EU:n yhteistyötä ja kansainvälisiä suhteita koskeva lähestymistapa on rakennettava EU:n eduista muodostetun realistisen vision perustalle.

3.2.2

Komitea muistuttaa, että kyseisellä sektorilla työskentelee 30 000 huippupätevää osaajaa ja että tätä verratonta voimavaraa on välttämättä pidettävä yllä ja vahvistettava.

3.2.3

Komitea suosittelee, että hallitustenvälisen konferenssin epäonnistumisen vuoksi ja EU:lle avaruutta koskevaa toimivaltaa antavaa perustuslakia odotellessa komissio kehittää mahdollisimman pitkälle ESA:n kanssa solmitun puitesopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia.

3.2.4

Komitea katsoo myös, että avaruuspolitiikalle osoitettavien määrärahojen on oltava vähintään valkoisen kirjan liitteessä esitetyn ”poliittisen toiminnan” skenaario B:n mukaisia.

3.3.1

Komitea kannattaa varauksettomasti komission vaatimusta Euroopan lentoturvallisuusviraston pikaisesta perustamisesta ja pitää tervetulleena komission aikomusta pyrkiä Yhdysvalloissa ja Euroopassa myönnettyjen sertifikaattien mahdollisimman nopeaan vastavuoroisen tunnustamiseen.

3.3.2

Komitea toivoo myös ilmailu- ja avaruusteollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavien eurooppalaisten lentoturvallisuusnormien tehokasta edistämistä sekä sitä, että Euroopan unioni osallistuu siksi aktiivisesti toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen toimintaan.

4.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean mielestä STAR 21 -raporttia koskevassa komission tiedonannossa kiinnitetään aiheellisesti huomiota eurooppalaisen sotilasalan ilmailu- ja avaruustoiminnan heikkouksiin. Komitea katsoo kuitenkin, että komissio keskittyy liiaksi asioiden institutionaalisiin näkökohtiin ja että tärkeintä olisi saada EU:ssa aikaan todellinen poliittinen tahto unionin itsenäisen puolustuksen rakentamiseksi. Tämä on ainoa keino tarjota kestävä perusta alan eurooppalaiselle teollisuudelle.

4.2

Avaruusalasta komitea toteaa, että avaruutta koskevassa komission valkoisessa kirjassa vastataan runsain mitoin STAR 21 -raportissa esitettyihin vaatimuksiin. Komission ja ESA:n välinen puitesopimus ja valkoisessa kirjassa määritellyt poliittiset suuntaviivat antavat komitean mielestä mahdollisuuden käynnistää uudelleen avaruuteen liittyvien EU:n pyrkimysten toteuttamisen.

4.3

Komitea muistuttaa, että eurooppalainen ilmailu- ja avaruusteollisuus antaa toimeentulon miljoonille EU:n kansalaisille ja että siinä toimii huippupäteviä osaajia, jotka hallitsevat nykyajan korkeatasoisinta teknologiaa. Näin ollen on selvä, että jos tavoitteena on todella tehdä EU:sta ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous”, jäsenvaltioiden on tehtävä asianmukaiset johtopäätökset ja laadittava aidot ja kunnianhimoiset puolustus- ja avaruuspolitiikat, joita koordinoidaan ja yhdistetään EU:n tasolla, jotta maanosamme voi ottaa oman asemansa uudessa maailmanjärjestyksessä.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/18

1.1

Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden viranomaisten ensisijaisena tavoitteena oleva liikenneturvallisuuden parantaminen edellyttää mm. asteittain eteneviä toimia, jotka koskevat ajoneuvojen kaikkia rakenteellisia näkökohtia ja joiden avulla voidaan vähentää onnettomuuksien määrää ja lieventää niiden seurauksia.

1.2

Tässä yhteydessä kiinnitetään oikeutetusti erityistä huomiota niihin tienkäyttäjiin, jotka ovat törmäystilanteessa heikoimmassa ja loukkaantumisaltteimmassa asemassa. Kuten komission äskettäin esittämässä tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisessa toimintaohjelmassa todetaan, ”jalankulkijoille ja pyöräilijöille vähemmän vaarallisten auton etuosien suunnittelu kuuluu Euroopan unionin toiminnan painopistealueisiin”.

1.3

Liikenneonnettomuustilastot osoittavat, että merkittävä osa onnettomuuksista koskee jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, jotka loukkaantuvat törmätessään liikkuvaan ajoneuvoon ja erityisesti henkilöauton etuosan rakenteisiin. Yhteisön tieliikenneonnettomuuksien tietokannasta (CARE) (1) saatujen tuoreiden tietojen mukaan loukkaantumisaltteimpien ryhmien kuolonuhrien määrät ovat seuraavat: jalankulkijat 4 571 ja pyöräilijät 1 444. Valitettavasti nämä tilastot eivät anna yksityiskohtaista tietoa siitä, miten onnettomuudet ovat tapahtuneet.

1.3.1

On syytä muistaa, että tämän tyyppisissä törmäystilanteissa vammoja aiheutuu ensin siitä, kun jalankulkija tai pyöräilijä törmää ajoneuvon etuosaan ja seuraavaksi usein vielä siitä, kun jalankulkija tai pyöräilijä iskeytyy katuun. Huomattakoon kuitenkin, että on turhaa kuvitella, että jalankulkijaa pystyttäisiin suojelemaan, jos ajoneuvon nopeus on törmäyshetkellä yli 40 km tunnissa. Sen sijaan tätä hiljaisemmassa vauhdissa tapahtuvan törmäyksen vaikutuksia voidaan vähentää katkonaisesti etenevässä kaupunkiliikenteessä, jossa lähes puolet onnettomuuksista tapahtuu.

1.3.2

Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan ja alan menettelyitä sääntelevän ja yhdenmukaistavan direktiivin 70/156/ETY (2) muutosehdotuksen taustalla on Euroopan autonvalmistajien liiton (ACEA), Japanin autonvalmistajien liiton (JAMA) ja Korean autonvalmistajien liiton (KAMA) vuonna 2001 tekemä sitoumus olla asentamatta 1. tammikuuta 2002 lähtien jäykkiä karjapuskureita (rigid bull bars, jotka ovat yleensä teräksisiä) uusiin ajoneuvoihin eikä myydä niitä jälkitarvikkeina omassa verkostossaan. Muistutettakoon kuitenkin, että kyseiset varusteet on suunniteltu alun perin lisäämään ammattikäytössä olevien ajoneuvojen (maa- ja metsätalousajoneuvot jne.) turvallisuutta ”ankarassa” ympäristössä ja/tai seuduilla, joilla on eläimiä.

1.4

Ehdotus on kuitenkin välttämätön kolmesta syystä.

1.5

Ehdotuksessa on tarkoitus antaa M1- ja N1-luokan ajoneuvojen — eli henkilöautot ja tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetut ajoneuvot, joiden suurin sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia — etusuojajärjestelmille (karjapuskurit) tekniset ja rakennetta koskevat määräykset. Tämä direktiivi on yksi direktiivillä 70/156/ETY luodun EY-tyyppihyväksyntämenettelyn mukaisista erillisdirektiiveistä.

1.6

Ehdotus liittyy myös 17. marraskuuta 2003 annettuun direktiiviin 2003/102/EY (3) jalankulkijoiden ja muiden loukkaantumisalttiiden tienkäyttäjien suojelusta törmäystilanteessa moottoriajoneuvon kanssa. Ehdotus on erityisen tarpeellinen, kun otetaan huomioon, että edellä mainittuun direktiiviin ei sisälly etusuojajärjestelmiä (karjapuskurit, bull bars) koskevia erityissäännöksiä.

1.7

Komitea on antanut jo 16. heinäkuuta 2003 lausunnon (4) direktiivistä 2003/102/EY. ETSK antoi lausunnossa kannatuksensa ja tukensa komission toimille jalankulkijoiden suojelemiseksi. Komitea huomautti kuitenkin, että asia tulee liittää laajemmin yhteisön tasolla toteutettaviin tieliikenneturvallisuustoimiin ja painotti myös kokonaisvaltaisen ennaltaehkäisevän politiikan tarvetta.

1.8

Komitea on ottanut hiljattain kantaa myös muihin liikenneturvallisuutta koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin (esimerkiksi turvajärjestelmät ja turvavyöt sekä nopeudenrajoittimien asentamisvelvoitteen laajentaminen koskemaan lähes kaikkia ajoneuvoja) (5). Samoin se on antanut lausunnon tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta. Lausunnoissaan se on aina tähdentänyt, että on tärkeää kehittää rinnakkain kaikkia kolmea turvallisuuden kannalta ratkaisevaa tekijää eli ajoneuvoja, perusrakenteita ja tielläliikkujien käyttäytymistä.

2.1

Komitea on tyytyväinen tähän komission viimeisimpään aloitteeseen, jonka avulla täydennetään liikenneturvallisuuden parantamista koskevia säännöspuitteita ja täytetään lainsäädännöllinen tyhjiö.

2.2

Komitea myöntää, että aloite on tarkoituksenmukainen, mutta on varsin hämmentynyt siitä, miten komissio on muotoillut käsiteltävänä olevan direktiiviehdotuksen.

2.2.1

Komissio vastaa jäykkien etusuojajärjestelmien vaarallisuutta koskevaan tunnustettuun ongelmaan ja valmistajien sitoumukseen olla valmistamatta ja saattamatta markkinoille kyseisiä laitteita esittämällä teknisiä ratkaisuja ja tyyppihyväksyntää koskevia määräyksiä. Komissio ei siis määrittele, mikä on jäykkä järjestelmä ja mikä taas ei, vaan esittää tekniset ja tyyppihyväksyntää koskevat ominaisuudet, joiden noudattamisen katsotaan tarkoittavan sitä, että etusuojajärjestelmä on turvallinen eli että se ei ole jäykkä.

2.2.2

Ehdotus aiheuttaa nykymuodossaan valmistajille odottamattomia vaikeuksia, joita ei luultavasti voida ratkaista, sillä sen mukaan karjapuskurien on läpäistävä eri testit kuin ne, jotka on säädetty ajoneuvoille direktiivin 2003/102/EY täytäntöönpanon ensimmäisessä vaiheessa.

2.3

Ei pidä unohtaa jalankulkijoiden suojelussa tähän asti toteutettuja toimia. Nämä toimet — autonvalmistajien liiton kanssa neuvoteltu sopimus ja edellä mainittu direktiivi 2003/102/EY — ovat vaikuttaneet siten, että on voitu määrittää joitain alan tekniikan huipputasoa koskevia kiintopisteitä, joihin käsiteltävänä olevan ehdotuksen tulisi näin ollen loogisesti perustua.

2.3.1

Direktiivissä 2003/102/EY on määrätty etupintojen (joihin etusuojajärjestelmät sisältyvät) testeistä (törmäystestit), jotka ajoneuvojen on läpäistävä saadakseen tyyppihyväksynnän (liite I). Käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa (4 artikla) komissio ennakoi erityisesti karjapuskureille tarkoitettujen törmäystestien teknisiä määräyksiä. Tämä ei ole kuitenkaan ole samassa linjassa edellä mainitun tuoreen direktiivin ensimmäisen vaiheen säännösten kanssa. Komitea ei ymmärrä tarkistuksen tarpeellisuutta, sillä

2.4

Komitea pitääkin välttämättömänä, että käsiteltävänä olevan ehdotuksen määräykset mukautetaan direktiivissä 2003/102/EY määriteltyihin määräyksiin, jotka eritellään seuraavassa kappaleessa.

2.5

Muussa tapauksessa on oikeutettua pelätä, että karjapuskureiden nykyiset valmistajat joutuvat lopettamaan toimintansa, koska ne eivät pysty kehittämään välittömästi teknisiä yksiköitä, jotka läpäisisivät käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa säädetyt pakolliset testit.

3.1

Jäsenvaltioita tulee valvoa, jotta voitaisiin aina varmistaa, että etusuojajärjestelmä on asennettu ajoneuvoon, jota varten se on saanut tyyppihyväksynnän. Tämä on tarpeellista, jotta voidaan välttää kaikki mahdolliset vaaran lähteet.

3.2

Ehdotetun direktiivin 3 artiklan 3 kohta on tarkistettava. Komitea kehottaa lykkäämään määräaikaa 1. päivästä heinäkuuta 2005 1. päivään lokakuuta 2005. Kuten jo aiemmin todettiin, on aiheellista huolehtia yhdenmukaisuudesta ja vastaavuudesta direktiivin 2003/102/EY kanssa.

3.3

Ehdotetun direktiivin 4 artiklan 1 kohta ja liitteen I 3 kohta (testejä koskevat määräykset) tulee tarkistaa. Komitea katsoo, ettei ole asianmukaista eikä tarpeellista antaa yksityiskohtaisia ja synkronoituja teknisiä määräyksiä, jotka eroavat direktiivin 2003/102/EY täytäntöönpanon ensimmäisen vaiheen määräyksistä. Niin kauan kuin itse etusuojajärjestelmän sijaan testataan ajoneuvon etuosaa (johon kyseinen järjestelmä tai mikä tahansa muu osa on asennettu), ei ole asianmukaista säätää muunlaisesta testausmenettelystä. Ehdotetussa direktiivissä esimerkiksi edellytetään etusuojajärjestelmän reisitestin läpäisemistä tyyppihyväksyntää varten, vaikka direktiivissä 2003/102/EY kyseinen testi tehdään vain seuranta- ja tiedonkeruutarkoituksessa.

4.1

Komitea toivoo, että ehdotettu direktiivi hyväksytään mahdollisimman pian ja että siihen tehdään komitean ehdottomat muutokset, joiden avulla voidaan mahdollisesti parantaa ajoneuvojen etusuojajärjestelmiä. Asiasta on jo säädetty jalankulkijoiden suojelua koskevassa tuoreessa direktiivissä.

4.2

Jos muutoksia ei hyväksytä, komitea pelkää, että lainsäädännöstä tulee ”kieltolainomaista”. Tämä saattaisi pysäyttää karjapuskureiden tuotannon ja mahdollisesti luoda vaikeasti valvottavat markkinat.

4.3

Yleisemmällä tasolla komitea toivoo komissiolta strategiaa, jossa määriteltäisiin selkeästi sääntelytoimien tärkeysjärjestys ja jonka avulla voitaisiin välttää ristiriitaisuuksia tavoitteiden välillä. Tässä yhteydessä komitea muistuttaa, että eri vaihtoehtojen erittelyssä olisi perustana pidettävä aina uusien säännösten kokonaisvaikutusten arviointia, jotta voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon muiden tekijöiden ohella myös valmistajille aiheutuvat kustannukset ja siten myös Euroopan teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky.

4.4

Komitea painottaa lisäksi, että moottoriajoneuvoja koskevien lainsäädäntöpuitteiden rakenne on uudistettava kokonaisuudessaan. Pelkästään henkilöautojen tyyppihyväksyntäjärjestelmästä on annettu ainakin 170 direktiiviä, jotka vievät Euroopan unionin virallisesta lehdestä noin 3 500 sivun tilan.

4.5

Komitea korostaa myös, että kaikkia turvallisuusvaihtoehtoja on arvioitava tarkasti tekniseltä kannalta kuulemalla laajasti teollisuutta ja kaikkia asianosaisia, jotta voitaisiin eritellä kaikkein kehittyneimmät ja luotettavimmat vaihtoehdot, jotka olisivat myös taloudellisesti tehokkaita.

4.6

Komitea toivoo kohdan 1.8 mukaisesti, että erityistä huomiota kiinnitettäisiin myös jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden koulutukseen ja valistukseen liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/21

1.1.1

Komissio hyväksyi vuonna 1999 rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman (1), jossa määriteltiin tarvittavat toimet unionin rahoitusalan yhtenäismarkkinoiden luomiseksi. Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti panemaan kyseisen toimintasuunnitelman täytäntöön vuoteen 2005 mennessä.

1.1.2

Neuvosto asetti 17. heinäkuuta 2000 asiantuntijakomitean käsittelemään Euroopan arvopaperimarkkinoiden sääntelyä. Se suositteli helmikuussa 2001 julkaisemassaan loppuraportissa nelitasoisen sääntelymallin luomista kyseisille markkinoille yhteisön säännöstön tehostamiseksi ja sen avoimuuden ja joustavuuden lisäämiseksi.

1.1.3

Komissio antoi päätöksen 2001/527/EY (2) Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) perustamisesta ja päätöksen 2001/528/EY (3) Euroopan arvopaperikomitean (ESC) perustamisesta.

1.1.4

Neuvosto kehotti 3. joulukuuta 2002 komissiota panemaan täytäntöön järjestelyt jäljellä olevilla rahoituspalvelualoilla asiantuntijakomitean loppuraportin mukaisesti.

1.1.5

Ehdotuksessa sovelletaan edellä mainittujen päätösten komiteajärjestelmään perustuvaa lähestymistapaa pankki-, vakuutus-, työeläke- ja sijoitusrahastoaloihin.

1.2.1

Komiteajärjestelmän uudistaminen merkitsee sekä uusien komiteoiden perustamista että nykyisten lakkauttamista ja uuden säännösjärjestelmän laatimista Euroopan unionin rahoituspalvelualalle.

1.2.2

Näin ollen suurin osa luottolaitosten toimintaan liittyvistä neuvoa-antavan pankkikomitean tehtävistä siirretään Euroopan pankkikomitealle, joka perustettiin myöhemmin mahdollisesti sovellettavaksi tulevalla Euroopan komission päätöksellä 5. marraskuuta 2003 (4), ja neuvoa-antava pankkikomitea lakkautetaan (5). Toisin sanoen Euroopan pankkikomitea hoitaa komission pyynnöstä neuvoa-antavia tehtäviä ennen kaikkea niiden säädösten yhteydessä, jotka neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät yhteispäätösmenettelyssä, sekä komiteamenettelyn mukaisia sääntelytehtäviä.

1.2.3

Euroopan komission 5. marraskuuta 2003 antamalla päätöksellä (6) perustettu Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea puolestaan vahvistaa valvontayhteistyötä, edistää jäsenvaltioiden valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista ja yhteisön säädösten yhdenmukaista soveltamista. Lisäksi se avustaa komissiota tämän pyynnöstä pankkialan lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä.

1.2.4

Vakuutus- ja työeläkealalle neuvoston 19. joulukuuta 1991 antamalla direktiivillä 91/675/ETY (7) perustettu vakuutuskomitea muutetaan Euroopan vakuutus- ja työeläkekomiteaksi (8), jonka tehtäviin kuuluu etenkin lainsäädännöllinen konsultointi komission pyynnöstä sekä komiteamenettelyyn liittyvät sääntelytehtävät.

1.2.5

Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea (9) puolestaan perustettiin lähentämään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten valvontamenettelyjä, parantamaan yksittäisiä valvonnan kohteena olevia laitoksia koskevien luottamuksellisten tietojen vaihtoa sekä avustamaan komissiota teknisissä kysymyksissä etenkin sen laatiessa ehdotuksia täytäntöönpanotoimenpiteiksi.

1.2.6

Arvopaperimarkkinoita säännellään muun muassa 28. tammikuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/6/EY (10), joka on alan keskeinen säädös. Sen mukaisesti yhteissijoitusyritysten yhteyskomitean (11) tehtävät siirretään Euroopan arvopaperikomitealle (12), kun on kyse komiteamenettelyyn liittyvistä tehtävistä ja Euroopan komission pyynnöstä suoritettavista säädösten valmisteluun liittyvistä neuvoa-antavista tehtävistä, ja Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle (13) niiden neuvoa-antavien tehtävien osalta, jotka liittyvät komission valmistelemiin alan keskeisten säädösten täytäntöönpanotoimenpiteisiin sekä Euroopan unionin arvopaperimarkkinavalvojien läheisen yhteistyön ja verkostoitumisen edistämiseen.

2.1

On ehdottoman välttämätöntä vastata nopeasti ja tehokkaasti tekniikan muuttumiseen ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen globalisoituneessa taloudessa. Siksi alaa nykyisin säätelevää Euroopan unionin lainsäädäntöä ja komiteamenettelyjärjestelmää on uudistettava.

2.2

Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotukseen direktiiviksi, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa unionin rahoitusalan säännöstö ja sovittaa päätöksentekojärjestelmä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaiseksi sekä myöntää sille riittävästi resursseja.

3.1

Ehdotetussa direktiivissä ulotetaan arvopaperimarkkina-alalla jo sovellettava komiteajärjestelmä ja komiteoiden suorittamat tehtävät kattamaan pankki-, vakuutus- ja työeläkeala sekä yhteissijoitusyritykset.

3.2

Edellä mainituista ehdotuksen tavoitteista ja sisällöstä voidaan poimia seuraavat neljä päätekijää: 1) uusien komiteoiden perustaminen ja kokoonpano, 2) komiteoille osoitettavat erilaiset neuvoa-antavat tehtävät, 3) joillekin uusista komiteoista osoitettavat sääntelytehtävät ja komiteamenettelyyn liittyvät tehtävät sekä 4) alan keskeisten yhteisön säädösten täytäntöönpanoa koskevat valvonta- ja seurantatehtävät.

3.3

Komissio katsoo, että perustamalla neljä uutta komiteaa (Euroopan pankkikomitea, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea, Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitea ja Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea), jotka korvaavat kolme nykyistä komiteaa (pankkialan neuvoa-antava komitea, vakuutuskomitea ja yhteissijoitusyritysten yhteyskomitea), vältetään nykyisten komiteoiden päällekkäisyydestä johtuva monimutkainen ja moninkertainen järjestelmä.

3.4

Jos tarkastellaan asiaa yksinomaan määrällisesti, komiteoiden lukumäärä kuitenkin kaksinkertaistuu nykyisestä, ja komiteoiden luettelo on vielä pidempi, kun mukaan otetaan rahoituspalvelualan komitea, joka perustettiin joitakin kuukausia ennen edellä mainittuja komiteoita ja jonka tehtävät näyttävät ennalta arvioiden menevän edellisten kanssa päällekkäin (14). Vaikka komiteoiden perustaminen onkin siis lainsäädäntöteknisesti perusteltua, se vastaa periaatteessa huonosti avoimuuden ja yksinkertaisuuden vaatimuksia, joiden mukaan Euroopan unionissa nykyisin toimivien lukuisten komiteoiden määrää on vähennettävä tuntuvasti (15).

3.5

ETSK suhtautuu myönteisesti neljän uuden komitean kokoonpanoon ja siihen, että Euroopan pankkikomiteaan kuuluu kustakin jäsenvaltiosta ainoastaan yksi korkean tason edustaja — kun taas pankkialan neuvoa-antava komiteassa jäsenvaltioiden valtuuskunnat voivat nykyään koostua korkeintaan kolmesta jäsenestä — sekä siihen, että kyseisen komitean puheenjohtajana toimii komission eikä jäsenvaltion edustaja, kuten pankkialan neuvoa-antavassa komiteassa. Vaikka direktiiviehdotuksen missään säännöksessä ei ole tähän liittyvää mainintaa, asia on pääteltävissä ehdotuksen perusteluosasta.

3.6

Arvopaperimarkkinoiden edustajien osallistumista ei ole kuitenkaan huomioitu alan sääntelystä vastaavissa komiteoissa. Koska kaikki Euroopan pörssit ovat itsenäisiä yrityksiä, jotka toimivat julkisten sääntelyviranomaisten valvonnassa, jäsenvaltion arvopaperimarkkinoista vastaavan tahon tulisi voida seurata komitean työskentelyä tarkkailijana.

3.7

Ehdotuksessa esitetään myös uusien komiteoiden neuvoa-antavien tehtävien uudenlaista jakamista ja ryhmittelyä suhteessa nykyisten komiteoiden suorittamiin tehtäviin pankki-, vakuutus- ja yhteisen sijoitustoiminnan alalla.

3.8

Kuten edellä kohdassa 1.2 todetaan, Euroopan pankkikomitea, Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitea sekä Euroopan arvopaperikomitea saavat huolehtiakseen alan keskeisen lainsäädännön valmistelun ja täytäntöönpanon kannalta erittäin merkittäviä neuvoa-antavia tehtäviä.

3.9

Toisin sanoen kyseiset komiteat vastaavat neuvoa-antavista tehtävistä, jotka yhteisön arvopaperialan nykyisessä nelitasoisessa päätöksentekojärjestelmässä kuuluvat tasolle 1.

3.10

Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea, Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea sekä Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea vastaavat puolestaan sellaisista neuvoa-antavista tehtävistä, joiden tavoitteena on alan keskeisten säädösten johdonmukainen ja täsmällinen täytäntöönpano — tekniset täytäntöönpanotoimenpiteet mukaan luettuina — sekä jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten välisen yhteistyöjärjestelmän kehittäminen. Toisin sanoen ne suorittavat edellä mainitun päätöksentekojärjestelmän tasolle 3 kuuluvia neuvoa-antavia tehtäviä.

3.11

Uusia neuvoa-antavia tehtäviä ei siis aseteta jo olemassa olevien lisäksi. Riippumatta siitä, millaisia tuloksia uuden konsultointijärjestelmän käyttöönotosta saadaan, järjestelmää voidaan jo nyt pitää myönteisenä, kunhan sillä parannetaan säädösten teknistä laatua eikä komiteoiden lukumäärän kaksinkertaistuminen heikennä komission tarvittaessa käyttämän konsultointimenettelyn joustavuutta ja avoimuutta.

3.12

Sääntely- ja komiteamenettelyyn liittyviä tehtäviä hoitavat yksinomaan Euroopan pankkikomitea, Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitea sekä Euroopan arvopaperikomitea siten, että kukin niistä vastaa omasta toimialueestaan. Myöskään tältä osin ei luoda uusia komiteamenettelyitä eikä komiteoille osoiteta nykyisten komiteoiden tehtäviin nähden uusia tehtäviä.

3.13

Asiasta on kuitenkin syytä esittää eräitä huomioita, sillä rahoitusalan komiteajärjestelmä on ollut tähän asti lähes tuntematon. (16) Rahoitusalan komiteajärjestelmän päätöksentekomenettelystä säädetään 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa (17), eli se on sääntelymenettelyn mukainen. Kuten tiedetään, kyseisessä menettelyssä neuvostolle myönnetään yksinomainen oikeus vaatia uutta käsittelyä (18) sekä Euroopan parlamentille oikeus asian tarkasteluun (19). Kumpikin toimielin saa näin lähes yhtäläisen aseman tapauksissa, joissa yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttyyn yhteisön säädökseen (20) perustuva sääntelymenettely heikentää niiden oikeuksia.

3.14

Käsillä olevan ehdotuksen yhteydessä tilanteeseen tulee suhtautua jokseenkin varovaisesti, sillä Euroopan parlamentti hyväksyi rahoituspalvelujen lainsäädännön täytäntöönpanosta 5. helmikuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa (21) nelitasoisen sääntelymallin periaatteen, jota edellä mainittu asiantuntijakomitea suositteli raportissaan sillä ehdolla, että parlamentti saisi samanarvoisen kohtelun tasolla 2 (komiteamenettely) kuin Tukholmassa pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätöslauselmassa taattiin neuvostolle (22). Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa toimivaltaisia toimielimiä ratkaisemaan täytäntöönpanovaltuuksien valvontaa koskevan kiistan pikaisesti.

3.15

Edellä esitetyn huomion lisäksi huomattakoon, että ehdotus on tietyllä tavoin etääntynyt kontekstistaan. Se on vaikeasti sovitettavissa yhteen eräiden säännösten kanssa, jotka liittyvät parhaillaan neuvoteltavana olevaan ehdotukseen yhteisön perustamissopimusten muuttamiseksi. Näin ollen sopimusta Euroopan perustuslaiksi koskevan ehdotuksen (23) I-35 artikla edellyttäisi sääntelymenettelyn tarkistamista, sillä siinä myönnetään Euroopan parlamentille ja ministerineuvostolle yhtäläinen oikeus komissiolle siirretyn säädösvallan epäämiseen.

3.16

Lisäksi vuoden 2003 hvk:n yhteydessä pidetyn Napolin ministerikokouksen asiakirjan liitteessä 8 (24) ehdotetaan muutettavaksi perustuslakia koskevan sopimusehdotuksen III-77 artiklan 6 kohtaa. Tämä on kahdessa mielessä ristiriitaista käsiteltävänä olevan ehdotuksen kannalta. Ensinnäkin se, että neuvoston eurooppalailla myönnettäisiin Euroopan keskuspankille valtuudet luottolaitosten sekä muiden rahoituslaitosten kuin vakuutusyritysten toiminnan vakauden valvontaan, heikentäisi Euroopan pankkikomitean neuvoa-antavia ja komiteamenettelyyn liittyviä tehtäviä sekä Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean neuvoa-antavia tehtäviä (25).

3.17

Toisaalta tämä aiheuttaisi uuden kiistan Euroopan parlamentin kanssa, sillä edellä mainitun asiakirjan mukaan neuvosto päättäisi yksimielisesti kyseisen valtuuden siirrosta Euroopan parlamenttia kuultuaan, kun sitä vastoin voimassa olevan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdan mukaan neuvosto voi tehdä päätöksensä saatuaan Euroopan parlamentilta puoltavan lausunnon. Vaikka komission ehdotuksissa ei tule viitata säädöshankkeisiin, jotka eivät ole vielä tulleet sitovasti voimaan, edellä mainitut huomiot perustuvat välttämättömään arviointityöhön, jota komitean neuvoa-antavien tehtävien suorittaminen edellyttää.

3.18

Komiteat voivat vahvistaa nykyistä järjestelmää valvomalla ja seuraamalla alaa koskevien yhteisön säädösten täytäntöönpanoa. Näin komissio havaitsee epäkohdat ja ottaa käyttöön tarvittavat keinot niiden poistamiseksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmästä (26).

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/25

1.1

Ekologisella suunnittelulla tarkoitetaan ympäristönäkökohtien systemaattista sisällyttämistä tuotteiden suunnitteluun pyrkimyksenä vähentää tuotteiden mahdollisia haitallisia ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren aikana. Tavoitteena on luoda johdonmukaiset puitteet, jotka mahdollistavat tuotteiden ekologisen suunnittelun kuitenkin niin, että hintaan, suorituskykyyn ja laatuun liittyvät kilpailulliset standardit säilyvät, jotta voitaisiin parantaa tuotteiden kestävyyttä ja kilpailukykyä Euroopan sisämarkkinoilla ja maailmanmarkkinoilla.

1.2

Ympäristönäkökohtien sisällyttäminen tuotteiden ominaisuuksiin jo suunnitteluvaiheessa liittyy yhtäältä yhteisön yhdennetyn tuotepolitiikkaan (IPP) — erityisesti elinkaariajattelun osalta — josta komitea on jo esittänyt näkemyksensä (1) myös kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman yhteydessä (2), ja toisaalta energiaa käyttävien tuotteiden kestävyyden kolmeen ulottuvuuteen — taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristönsuojelun ulottuvuus — jotka tuotiin esille Cardiffissa ja Helsingissä kokoontuneissa Eurooppa-neuvoston kokouksissa.

1.3

Uusissa puitteissa tulisi tarkastella teknisen standardien yhdenmukaistamisen (3), uuden lähestymistavan ja ennakoivan tietojen toimittamisen (4) yhteydessä nykyisiä direktiivejä, jotka koskevat eri tuotteiden energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia.

1.4.1

Komissio ottaa konkreettisesti huomioon mahdollisuuden, että kyseisiä direktiivejä voidaan pitää tuotteiden käytön aikaista energiankulutusta koskevan, käsiteltävänä olevan puitedirektiivin täytäntöönpanosäädöksinä todetessaan, että ” — — niillä on koonnettu ja yksinkertaistettu yhteisön lainsäädäntöä”.

1.5

Koska ehdotuksessa otetaan huomioon energiaa käyttävien tuotteiden koko elinkaari, niihin sovellettaisiin sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan jätehuollon säännösten (12) sekä vaarallisten aineiden käyttöä koskevan lainsäädännön (13) lisäksi myös muita vaatimuksia ja tarkastuksia, sillä komission ehdotuksen avulla ” — — edistetään lisäksi tuotteiden suunnittelua siten, sillä uudelleenkäyttö ja kierrätys helpottuvat, kun nämä näkökohdat otetaan systemaattisesti huomioon suunnitteluprosessin varhaisissa vaiheissa”. Kun tuotteen suunnittelun yleiselle tai osittaiselle ympäristönsuojelulliselle tasolle määritellään pakolliset vähimmäisvaatimukset, on ” — — mahdollista käsitellä energiankulutusta tuotteen koko elinkaaren eikä vain sen käyttövaiheen aikana, niin kuin nykyisin”.

1.6

Energiaa käyttäviin tuotteisiin vaikuttavat myös sellaiset täydentävät toimet kuin yhteisön ympäristömerkkijärjestelmään kuuluvat vapaaehtoiset merkinnät (14), ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen (15), vapaaehtoinen osallistuminen yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) (16) sekä sähkölaitteiden energiamerkinnät, jotka ovat hyödyksi kuluttajille edistäessään kulutuksen hillitsemistä ja turvallisuutta.

1.7

Komitean mielestä yksinkertaistamisen puitteita koskevassa ehdotuksessa ja yhteisön lainsäädännön konsolidoinnissa tulisi ottaa huomioon unionin kestävä ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen kehitys sekä toisaalta yritysten sosiaalisen vastuun periaatteet ja kansalaisten/kuluttajien tietoisen valinnanvapauden periaatteet.

2.1

Komission ehdotuksen tavoitteena on määritellä johdonmukaiset puitteet ympäristönäkökohtien sisällyttämiseksi energiaa käyttävien tuotteiden suunnitteluun ja kehittelyyn Euroopan sisämarkkinoilla (17). Ehdotuksella pyritään luomaan puitedirektiivi, joka ” — — tarjoaa tarvittavat puitteet esille nousevien ympäristökysymysten käsittelemiseksi ripeästi.” Se mahdollistaa ekologisen suunnittelun vaatimusten johdonmukaisen ja kattavan arvioinnin, jotta voidaan

2.2

Komission mukaan näiden uusien puitteiden ei tulisi rajoittua vain energiatehokkuutta koskeviin näkökohtiin, vaan ulottua ympäristövaikutusten kaikkiin näkökohtiin erityisesti päästöjen kannalta (kiinteät ja kaasumaiset päästöt, melupäästöt, sähkömagneettiset päästöt jne.), ja niiden tulisi perustua Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklaan, joka mahdollistaa muita artikloja paremmin kauppavaihdon esteiden ja kilpailun vääristymien poistamisen sisämarkkinoilla.

2.3

Ehdotetulla puitedirektiivillä olisi joka tapauksessa erittäin laaja soveltamisala, sillä sitä sovellettaisiin kaikkiin tuotteisiin, jotka käyttävät energiaa toimintoihin, joita varten ne on suunniteltu. Ajoneuvot jäävät ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle, sillä ne ovat jo nyt lukuisten säädösten (suunnittelu) ja vapaaehtoisten toimenpiteiden (päästöjä koskevat vapaaehtoiset sopimukset) kohteena. Komissio määrittelee ehdotuksessaan lisäksi perusteet niiden tuotteiden valitsemiseksi, joita varten voitaisiin antaa tulevaisuudessa täytäntöönpanosäädöksiä.

2.4

Soveltamisala kattaa myös energiaa käyttävään tuotteeseen liitettäväksi tarkoitetut osat, jotka saatetaan markkinoille erillisinä osina loppukäyttäjiä varten ja joiden ympäristönsuojelullinen taso voidaan arvioida itsenäisesti.

2.5

Ehdotusta täydennetään säännöksillä, jotka koskevat vaatimustenmukaisuusvakuutusta, CE-merkintää, tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointia ja vaatimustenmukaisuusolettamia, yhdenmukaistettujen teknisten standardien hyväksymis- ja julkaisemismenettelyitä, markkinoille saattamisen rajoituksia, tiedonvaihtoa ja yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden säätämiä seuraamuksia.

2.6

Komissio katsoo, että vaikka täytäntöönpanosäädösten puuttuessa puitedirektiivistä ei aiheudu suoraan oikeudellisia velvoitteita valmistajille, maahantuojille ja edustajille, sen tulisi edistää osaltaan elinkaariajattelun sisällyttämistä tuotesuunnitteluun ja varmistaa näin se, että yksi unionin yhdennetyn tuotepolitiikan perusperiaatteista toteutuu.

2.7

Ehdotus edistää myös aloitteita ja vapaaehtoisia sopimuksia, jotka ovat saavuttaneet laajan ja ansaitun suosion eri aloilla, joita ehdotetun direktiivin soveltaminen mahdollisesti koskee. Ehdotuksen mukaan uusia täytäntöönpanosäädöksiä ei tulisi antaa silloin, kun markkinamekanismit tai nykyinen lainsäädäntö toimivat jo nykyisellään moitteettomasti.

3.1

Ekologisen suunnittelun toteuttamisella on useita erilaisia esteitä, jotka ovat ilmenneet kansainvälisistä kyselyistä, joita on tehty Fortune 500 -listan suurimmille kansainvälisille yrityksille (18). Kyselyiden perusteella voidaan todeta, että kustannukset on luokiteltu muita tekijöitä huomattavasti korkeammalle tasolle. Tämän johdosta voidaan ajatella, että ympäristöä koskevien tietojen lisääntyminen ja ympäristönsuojelu muodostavat kriittisen tekijän.

3.2

Myös amerikkalaiset, japanilaiset ja eurooppalaiset suuryritykset ovat todenneet, että tiedonlähteet (tai niiden puute) ovat merkittävä tekijä. Suurin osa kyselyyn osallistuneista (79 %) piti lisäksi tärkeänä ekologisen suunnittelun koulutusta yrityksessä ja sen ulkopuolella sekä todellisen suunnittelukulttuurin edistämistä.

3.3

Sen sijaan esille ei tullut selkeää kuvaa ekologisen suunnittelun malleista: ne harvat, jotka olivat asiasta tietoisia, yhdistivät sen ympäristöasioiden hallintajärjestelmään (Environmental Management System). Vaikka vastauksissa viitataan asiantuntevan henkilöstön (environmentally literate product designers) ja asianmukaisen pätevyyden puutteeseen, toisaalta ei voida havaita suuria eroja verrattuna edellisen viisivuotiskauden analyysiin eikä merkittäviä muutoksia ekologisen suunnittelun toimissa.

3.4

Kansainvälisessä standardoinnissa ISO 14000 -standardisarjaa pidetään ensimmäisenä tuloksena Uruguayn kierroksesta ja vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetystä kansainvälisestä ympäristönsuojelun huippukokouksesta. Yhdysvalloissa ISO-standardien osalta näyttää siltä, että ekologisessa suunnittelussa suuntauksena on ennemminkin suuntaviivojen hyväksyminen kuin sitovien sääntöjen antaminen. Sitä vastaan onkin hiljattain otettu kantaa.

3.5

Yhteisössä tehdyt tutkimukset (19) osoittavat, että Euroopassa tilanne on hyvin vaihteleva.

3.6

Eurooppalaisista pienistä ja keskisuurista yrityksistä todetaan seuraavaa (20):

4.1

Komitea on aina suhtautunut myönteisesti Euroopan unionin toimiin energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskevan ympäristöulottuvuuden sisällyttämiseksi yritys- ja tuotantopolitiikkaan. Tämä on olennainen osa kilpailukykystrategiaa, joka on keskeisessä asemassa mm. Lissabonissa vuonna 2000 tehdyissä päätöksissä. Entistä järkevämmän energiankäytön edistäminen siten, että asia otetaan suunnittelussa huomioon heti alusta lähtien, on komitean mielestä täysin kannatettava tavoite.

4.2

Komitea on kiinnittänyt huomiota laajalla ääntenenemmistöllä hyväksymässään lausunnossa (21) — aiemmin ilmaisemiensa näkemysten mukaisesti (22) — sen aliarvioimiseen, ” — — että elinkaarianalyysien ja ekologisen tuotesuunnittelun kaltaiset merkittävät välineet vaativat runsaasti rahoitusta sekä ohjaus- ja lainsäädäntätyötä” sekä tarpeeseen ” — — ryhtyä entistä voimakkaampiin poliittisiin toimenpiteisiin pk-yritysten tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tukemiseksi; tällöin on keskityttävä etenkin tietojen levittämiseen sekä innovatiivisten prosessien kehittämiseen ympäristöystävällisen tuotannon edistämiseksi”.

4.3

Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti komission yleiseen tavoitteeseen johdonmukaistaa alaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja tehdä siitä entistä avoimempaa sekä välttää EY:n sisämarkkinoiden pirstaloitumista EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti. Komitea on kuitenkin huolissaan kontekstista, jossa käsiteltävänä oleva ehdotus on tarkoitus toteuttaa, valitusta oikeudellisesta välineestä (valtuuslaki) sekä ehdotuksen rakenteesta.

4.4

Komitean mukaan tämä yhteisön laaja lainsäädäntöala, johon käsiteltävänä oleva ehdotus kuuluu, edellyttäisi ehkä ennakoivaa konsolidointia, kun otetaan huomioon kunnianhimoinen tavoite johdonmukaistaa aloitteen piiriin kuuluvat lukuisat vertikaaliset ja muut direktiivit. Energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksista on jo annettu direktiivejä, ja entistä paremmin yhdennetty ympäristöarviointi saattaisi parantaa yritysten ohjaamista, ja sen avulla voitaisiin välttää yrityksille asetettavien vaatimusten ja suuntaviivojen järjestelmä sekä päällekkäisyyksien vaara.

4.5

Komitean mielestä olisi aiheellista antaa tuotteiden valmistajille suunnatusta yhteisön säännöstöstä konsolidoitu ja yksinkertaistettu versio. Tähän kuuluisivat myös alan toimintakulttuurin tukemiseen tarkoitetut järjestelmät kysynnän, tarjonnan ja suunnittelun tasolla sekä hyvien käytänteiden tietokantojen tukeminen, tiedonjakelu sekä eri kohderyhmille ja teknisille viitetasoille suunnatut asianmukaiset koulutustoimet.

4.6

Komitean mielestä etusijalle tulisi asettaa sekä ekologisen suunnittelun suuntaviivat että pysyvien vuoropuhelufoorumien ja pakollisten kuulemisfoorumeiden luominen komission, yritysten, kuluttajien, valmistajien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Näin esimerkiksi yhteisön monivuotisen ohjelman ”Euroopan älykäs energiahuolto”, unionin kuudennen TTK-puiteohjelman väliarvioinnin sekä rakenne- ja koheesiopolitiikan toimen tarkistamisen yhteyteen voitaisiin liittää asianmukaisia edistämisvälineitä.

4.7

Komitean mukaan kehityksen nykytilanteessa olisi hyödyllistä edistää alan vapaaehtoisia sopimuksia sekä tukea muita välineitä, joissa käytetään hyväksi talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoita, jotta voitaisiin edistää muutoksen kulttuuria. Komitean mielestä on tärkeää edistää yritysten sosiaalista vastuuta sekä tietoista kuluttajapolitiikkaa.

4.8

Olisi myös aiheellista arvioida tarkkaan sitä, vastaavatko komission ehdotukset täysin suhteellisuuden, läheisyyden ja hallinnon yksinkertaistamisen vaatimuksia. Lisäksi tulisi arvioida ehdotusten mahdollisia vaikutuksia kustannusten vähentymisen tai lisääntymisen kannalta sekä tuotteiden teknis-taloudellisen suorituskyvyn parantumisen tai heikkenemisen kannalta. Näin voitaisiin toteuttaa asiallisia ja johdonmukaisia poliittisia toimia sekä verotuksellisia ja rahoituksellisia tukitoimia.

4.9

Komitea on hämmentynyt ehdotuksen sisällöstä, sillä, kuten komissio itsekin korostaa, ehdotuksen ” — — soveltamisala on laajempi kuin millään asiaan liittyvällä nykyisellä yhteisön säädöksellä — — siihen kuuluvien tuotteiden — — kannalta — — ”. Jotta ehdotetut puitteet voitaisiin toteuttaa, tarvittaisiin täytäntöönpanosäädöksiä, jotka perustuisivat ympäristövaikutusten arvioinnin varmoihin kriteereihin ja määriteltyyn joukkoon ympäristönsuojelun tason indikaattoreita. Näin lukuisille tuotteille voitaisiin laatia ekologinen profiili. Tämän tulisi tapahtua kuitenkin komissiolle myönnetyn valtuutuksen puitteissa ainoastaan komiteamenettelyllä.

4.10

Komitea katsoo myös, että kuvitteellisten viitemallien käyttäminen eri tuotealoilla saattaa olla huolestuttavaa. Tässä yhteydessä tulisi ottaa huomioon kehityksen nykytaso. Se ei kuitenkaan viittaa viimeisimpään tieteelliseen kehitykseen vaan keskimääräiseen hyvään tekniseen suoritustasoon, sekä pyrittäessä ”kohtuulliseen tasapainoon” teollisen toteutettavuuden ja nykyisten standardien ja käytänteiden välillä. Komitean mukaan olisi tarpeellista noudattaa samanlaista tasapainoa myös kustannusten ja etujen tasolla, jotta kaikille kuluttajaryhmille voidaan taata omiin valintoihin ja mahdollisuuksiin suhteutettu asiallinen hinta-laatusuhde.

4.11

Erityisiä ekologisen suunnittelun vaatimuksia asetettaessa tulisi ehdotuksen mukaan määritellä tarkat mittausmenetelmät, jotka perustuvat tuotteen vakioituun käyttöön, suorituskykyyn ja ominaisuuksiin, jotka lisäävät sen käyttömukavuutta tai hyödyllisyyttä käyttäjälle. Komitean mukaan tähän tulisi lisätä vielä suunnitteluratkaisujen teknis-taloudellisen toteutettavuuden arviointi. Koska tarvittavien indikaattoreiden tulisi olla pysyviä ja ennalta määriteltyjä, vaarana on, että tekninen kehitys, innovointi sekä markkinoiden kehitys jähmettyvät paikoilleen ja että uusien tuotteiden teknisen suorituskyvyn kilpailu pysähtyy.

4.12

Sen lisäksi, että otetaan huomioon edellä esitettyjen operatiivisten toimenpiteiden vaikutukset kyseessä olevilla eri tuotannonaloilla toimiviin yrityksiin, tulisi tutkia myös sitä, voidaanko niitä soveltaa täydellisesti kaikkiin, sekä EU:ssa että sen ulkopuolella valmistettuihin tuotteisiin. Soveltamista tulisi lisäksi laajentaa siten, että se kattaisi tuotteisiin liitettävät osat. Komitean mielestä unionin tulliviranomaisten suorittama kansainvälisen kaupan valvonta ja sisämarkkinoilla tapahtuva valvonta saattavat osoittautua kalliiksi, hitaiksi ja tehottomiksi, kun ajatellaan nopeaa globaalia kehitystä.

4.13

Komitea pitääkin välttämättömänä, että unionissa tuotetuille tuotteille ja tuontituotteille taataan samanlainen kohtelu ja toisaalta myös, että otetaan käyttöön asianmukaiset valvontamekanismit, jotta voidaan välttää se, että samat säädökset vaikuttavat eri tavoin eri tuottajiin.

4.14

Samoin komitean mielestä on aiheellista ottaa huomioon kansainvälisellä tasolla ISO-standardien ja -suuntaviivojen alalla saavutettu kehitys ympäristönäkökohtien huomioimiseksi energiaa käyttävien tuotteiden suunnittelussa.

4.15

Komitea korostaa erityisesti pk-yritysten tilannetta. Jäsenvaltioiden väliset suuret erot vaikeuttavat sitä entisestään ja se kärsii myös siitä, että aloilla, joilla on paljon pk-yrityksiä, päästään hitaimmin yksimielisyyteen vapaaehtoisten toimenpiteiden hyväksymisestä.

4.16

Komitean mielestä yleisesti ja etenkin pk-yritysten kannalta etusijalle tulisi asettaa suhteellisuuden ja todellisen merkittävyyden periaate. Samoin tulisi varmistaa ennakolta toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuus ja tarjota asianmukaista taloudellista tukea ja/tai verokannustimia. Kaikki nämä elementit ovat tärkeitä, jotta voidaan edistää ja tukea ympäristönäkökohtien huomioon ottamista kilpailukykyisellä tavalla, samoin tiedotusta, tietokantojen joustavaa ja oikea-aikaista käyttöä, tekniselle henkilöstölle ja yrityksille suunnattua koulutusta, innovaatioiden levittämistä ja uudistettujen tuotteiden teknistä markkinointia.

4.17

Komitea tähdentää lopuksi, että on ehdottoman tärkeää varmistaa oikeanlainen tasapaino välttämättömien ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusten, yritysten kehityksen ja työpaikkojen turvaamisen sekä kuluttajien tietoisen valinnanvapauden välillä.

5.1

Komitea on aina suhtautunut — ja suhtautuu edelleen — myönteisesti siihen, että yritys- ja tuotantopolitiikkaan sisällytetään energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskeva ympäristöulottuvuus. Tämä on olennainen osa Euroopan kilpailukykystrategiaa. Komitea korostaa, että on tärkeää kehittää todellinen ekologinen kulttuuri, jolla on vaikutusta yritysten ja kuluttajien sosiaaliseen ja ympäristönsuojelulliseen vastuuseen, sekä edistää aktiivista ja vastuullista toimintaa.

5.2

Komitea kannattaakin johdonmukaisten puitteiden luomista lainsäädännön avulla, jotta voitaisiin välttää markkinoiden pirstaloituminen ja varmistaa kaikkien toimijoiden ja käyttäjien avoin kohtelu.

5.3

Komitea suosittaa, että etusijalle asetetaan tällaisten konsolidoitujen puitteiden luominen, jotta yrityksiä, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, voitaisiin ohjeistaa entistä paremmin.

5.4

Uusien tuotteiden ekologisen suunnittelun vaatimukset tulisi pitää järkevällä ja hyväksyttävällä tasolla, jotta voitaisiin turvata uusien mallien kehittäminen ja kuluttajien vapaus tehdä valintansa tarjolla olevista tuotteista tai teknisistä ratkaisuista.

5.5

Komitean mukaan aloitteeseen kuuluvan yhteisön laajan lainsäädännön yhteydessä tulisi ottaa huomioon myös säännösten yksinkertaistaminen sekä laajentuvan unionin sisämarkkinoiden kilpailukyvyn vahvistaminen.

5.6

Komitea suosittaa nykyisten säädösten konsolidointia ja yksinkertaistamista (23). Näihin säädöksiin sisältyvät toisaalta energiatehokkuuden ja energian säästön näkökohdat ja toisaalta tuotteiden ympäristövaikutusten eri näkökohdat. Energiaa käyttävien tuotteiden suunnitteluun tällä hetkellä sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä on tärkeää päästä yksinkertaisuuteen ja käyttäjäystävällisyyteen.

5.7

Komitea kannattaa ekologisen suunnittelun suuntaviivojen pikaista hyväksymistä sekä alaa ja kyseisiä tuotteita koskevien pysyvien vuoropuhelufoorumien perustamista komission, yritysten, kuluttajien, valmistajien ja kansalaisyhteiskunnan välille. Tällaisten vuoropuhelufoorumien tulisi arvioida kehitystä ja edistää aloitteita, jotta voitaisiin antaa johdonmukaista ja vahvaa tukea niille yhteisön ja jäsenvaltioiden ohjelmille ja välineille, joilla on yhteisesti hyväksyttyjä ekologisia tavoitteita. Pyrkimyksenä on edistää tietoisuutta ja kehittää sekä tarjontaan että markkinoiden kysyntään todellinen toimintakulttuuri.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/30

1.1

Liikennepalvelujen kysyntä on kasvanut Euroopassa jo vuosia. Tämä koskee etenkin tieliikennepalveluja, sekä henkilö- että tavaraliikennettä.

1.2

Liikennepalvelujen kysynnän kasvu lisää nyt ja lähitulevaisuudessa mahdollisesti vieläkin enemmän liikenneruuhkia, haitallisia ympäristövaikutuksia sekä etenkin kuolemiin, vammautumisiin ja aineellisiin vahinkoihin johtavia onnettomuuksia.

1.3

Ajoneuvoteollisuus pyrkii jatkuvasti parantamaan ajoneuvojen aktiivista ja passiivista turvallisuutta. On muistettava, että ajoneuvot ovat nykyään neljä kertaa turvallisempia kuin vuonna 1970 ja että kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet ovat tällä välin vähentyneet viidentoista jäsenvaltion Euroopassa 50 prosenttia, vaikka liikennemäärät ovat samanaikaisesti yli kolminkertaistuneet.

1.4

Tästä huolimatta maantieliikenteen sosiaaliset kustannukset ovat edelleen aivan liian korkeat: Euroopassa vuosittain tapahtuvissa 1 300 000 onnettomuudessa kuolee 40 000 ja loukkaantuu 1 700 000 henkilöä, mistä aiheutuu arvioilta 160 miljardin euron kustannukset (noin 2 prosenttia unionin bkt:sta). Yksilötasolla yksikin kuollut on aina liian suuri hinta maksettavaksi.

1.5

Euroopan komissio on tietoinen ongelman vakavuudesta ja on käynnistänyt merkittäviä aloitteita liikenneturvallisuuden alalla. Komissio on hyväksynyt muun muassa tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen toimintaohjelman.

1.6

Jo ennen ohjelman laadintaa ajoneuvoissa laajalti käytettävät tieto- ja viestintätekniikat on määritelty tärkeiksi välineiksi vastattaessa tieturvallisuuden haasteeseen. Entistä tehokkaampien prosessorien, tiedonsiirtotekniikoiden, anturien ja toimilaitteiden kehityksen ansiosta voidaan suunnitella yhä kehittyneempiä integroituja ja aktiivisia turvajärjestelmiä, joiden avulla voidaan, jollei välttää kokonaan, niin ainakin vähentää onnettomuuksia ja lieventää niiden seurauksia.

1.7

Komissio perusti tätä tavoitetta silmällä pitäen vuonna 2002 eSafety-työryhmän, johon kuuluu noin 40 ajoneuvoalan ja muiden asianomaisten tahojen asiantuntijaa. Työryhmän tehtävänä oli ehdottaa tieturvallisuuden parantamiseksi strategiaa tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvien älykkäiden turvajärjestelmien tutkimuksen, kehittämisen, toteuttamisen ja käytön nopeuttamiseksi.

1.8

Työryhmä julkaisi marraskuussa 2002 loppuraportin, jossa annetaan 28 yksityiskohtaista toimintasuositusta Euroopan komissiolle, jäsenvaltioille, liikenteestä ja tieturvallisuudesta vastaaville viranomaisille, ajoneuvoteollisuudelle, palveluntarjoajille, kuluttajajärjestöille, vakuutusyhtiöille ja kaikille muille asianosaisille. Suosituksilla pyritään parantamaan tieturvallisuutta hyödyntämällä kehittyneitä tieto- ja viestintätekniikoita käyttäviä integroituja järjestelmiä, jotka kykenevät tarjoamaan uutta ja älykästä tietoa kuljettajan, ajoneuvon ja tieympäristön väliseen vuorovaikutukseen ja viestintään.

1.9

Tämän jälkeen eSafety-työryhmän loppuraportista keskusteltiin ja se hyväksyttiin toisessa tieliikenteen turvallisuutta käsitelleessä korkean tason kokouksessa. Korkean tason kokous on perustanut eSafety-yhteistyöelimen (1) sekä kehottanut komissiota ehdottamaan alan toimenpiteitä.

1.10

Tiedonanto, josta ETSK:lta on pyydetty lausunto, on komission vastaus sekä tieliikenteen turvallisuutta käsitelleen korkean tason ryhmän kehotukseen että kaikkien jäsenvaltioiden yhteisiin odotuksiin tieliikenneturvallisuuden alalla.

2.1

Tiedonannossa suhtaudutaan myönteisesti eSafety-työryhmän loppuraporttiin ja ehdotetaan 11 toimenpidettä, jotka jakaantuvat kolmeen pääluokkaan.

2.1.1

Ajoneuvojen älykkäiden turvajärjestelmien kehittäminen

2.1.2

Sääntelyn ja standardoinnin kehittäminen

2.1.3

Yhteiskunnallisten ja liiketaloudellisten esteiden poistaminen

—

Komissio toimii jatkossakin kaikkien tieliikenneturvallisuuden parissa toimivien tahojen yhteisen foorumin eli eSafety-yhteistyöelimen puheenjohtajana ja tukee sen toimintaa.

—

Komissio edistää tutkimusta ja teknologista kehittämistä sekä osarahoittaa keskeisiä hankkeita.

—

Komissio arvioi käyttäjän ja laitteiston vuorovaikutuksen alalla ajoneuvoissa sijaintitietoa hyödyntävien laitteiden (2) käyttöönoton vaikutuksia sekä uusien valvonta- ja tietojärjestelmien käyttöönotosta aiheutuvaa kuormitusta kuljettajalle.

—

Komissio ehdottaa integroitua strategiaa yleiseurooppalaisia hätäpalveluja varten (eCall-palvelu) ns. E-122-säännösten (3) pohjalta.

—

Komissio analysoi reaaliaikaisten liikenne- ja matkatietojen (RTTI-järjestelmät) tarjonnan edistymistä Euroopassa.

—

Komissio ehdottaa, että sallitaan 24 GHz:n taajuusalueen käyttö ajoneuvojen lyhyen kantaman tutkalaitteissa (SRR-tutkajärjestelmät ja UWB-tekniikka) ja säännellään käyttöä.

—

Komissio tutkii ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevan yhteisön lainsäädännön ja määrittelee toimet uusien järjestelmien käytön sallimiseksi ja sääntelemiseksi.

—

Komissio kehottaa standardointielimiä (ISO, CEN ja ETSI) laatimaan sääntelysuunnitelman uusia järjestelmiä varten. Niitä ovat yhteyskäytännöt, järjestelmäarkkitehtuurit ja ohjelmistot sekä käyttäjän ja laitteiston vuorovaikutukseen perustuvat standardisoidut käyttöliittymät.

—

Komissio arvioi älykkäiden turvajärjestelmien käyttöönoton mahdollisia yhteiskunnallis-taloudellisia etuja.

—

Komissio edistää ja rahoittaa uusien järjestelmien riskien ja etujen arviointimenetelmän tutkimusta.

—

Komissio edistää sekä teollisuutta että julkista sektoria koskevien etenemissuunnitelmien (roadmaps) laatimista uusien järjestelmien kehittämisen ja käyttöönoton eteenpäin viemiseksi.

—

Komissio edistää ja rahoittaa menetelmätutkimusta, jonka avulla arvioidaan eri turvajärjestelmiä ja antureita (sensor fusion) (4) yhdistävien älykkäiden turvajärjestelmien käyttöönoton mahdollista vaikutusta.

—

Komissio edistää ja rahoittaa uusilla järjestelmillä varustettujen ajoneuvojen arviointimenetelmien tutkimusta.

—

Alan teollisuus määrittelee, tuottaa ja varmentaa turvallisuusmuuttujatiedot sisältävän Euroopan karttojen tietokannan ja ylläpitää sitä.

3.1

Euroopan komissio ilmaisee asiakirjassaan selkeästi ja esimerkillisesti aikeensa kehittää ja ottaa käyttöön älykkäät turvajärjestelmät, nyt kun perinteisten passiivisten turvajärjestelmien rajat alkavat tulla vastaan.

3.2

Asiakirjan yleiset suuntaviivat on esitetty selkeästi. Painopisteet vaikuttavat vähemmän selkeiltä (lukuun ottamatta eCall-palvelua, jonka merkityksestä komitea on komission kanssa samaa mieltä), ja etenkin toimintasuunnitelman aikataulu näyttää puuttuvan. Nyt on laadittu ainoastaan työsuunnitelma vuodeksi 2004. Komitea toivoo, että eSafety-yhteistyöelimelle tehtäväksi annetun etenemissuunnitelman (roadmap) laatiminen edistää toimintasuunnitelman painopisteiden ja aikataulun määrittelyä.

3.3

On tärkeää, että ajoneuvoteollisuus, joka osallistuu jo eSafety-työryhmän ja eSafety-yhteistyöelimen toimintaan, ohjaa edelleen kyseisten aloitteiden teknologista kehittämistä ja osallistuu etenkin etenemissuunnitelman laadintaan.

3.4

Ajoneuvoteollisuudessa tarvitaan ohjeita älykkäiden turvajärjestelmien markkinoille tuomista varten. Yksittäisten yritysten on kuitenkin voitava tarjota innovatiivisia ratkaisujaan asianmukaisessa aikataulussa. Tässä yhteydessä on otettava huomioon uusilta järjestelmiltä ehdottomasti vaadittava yhteentoimivuus ja toimintavarmuus.

3.5

Käyttäjiä varten on luotava ”koulutusvaihe”, jotta varmistetaan uusien älykkäiden turvajärjestelmien järkevä käyttö. Tätä varten myös autokoulujen edustajien tulisi osallistua eSafety-yhteistyöelimeen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ammattikuljettajiin, jotka voisivat toimia ”kokeilijoina” uusien järjestelmien käyttöönottovaiheessa ja jotka joka tapauksessa ovat uusien järjestelmien merkittävä käyttäjäryhmä.

3.6

Tietyt turvajärjestelmät, kuten ESP (ajoneuvon vakauttamisjärjestelmä), voitaisiin pelkästään tekniseltä kannalta hyväksyä jo laajassakin mittakaavassa ja lyhyellä aikavälillä. Toisia järjestelmiä, jotka ovat luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan eriytetympiä ja monimutkaisempia, on analysoitava huolellisesti, jotta optimoidaan kuljettajaan kohdistuva kuormitus eli minimoidaan väsymisen ja huomiokyvyn herpaantumisen riski.

3.7

Asiakirjassa tarkastellaan hyödyllisesti asianomaisten tahojen (Euroopan komissio, jäsenvaltiot, liikenteestä ja tieturvallisuudesta vastaavat viranomaiset, ajoneuvoteollisuus, järjestelmien ja palvelujen tarjoajat) jaettua vastuuta. Vastuu ja vastuuta koskeva sääntely on määriteltävä selkeästi tapauksissa, joissa turvalaitteet eivät ole toimineet asianmukaisesti. Kokonaan uudet järjestelmät ja toiminnot edellyttävät paljon vaivannäköä. Vastuun osalta on kuitenkin muistettava, että komissio on jo rahoittanut kolme tutkimushanketta: Response, Response 2 ja Prevent.

3.8

Komissio painottaa asiakirjassaan voimakkaasti, että ajoneuvojen on oltava entistä turvallisempia. On ehdottomasti parannettava myös tieinfrastruktuuria (uudet ja entistä turvallisemmat tiet, liikenneruuhkien poistaminen). Lisäksi monet ajoneuvojen uusista turvajärjestelmistä edellyttävät erityistä ”älykästä” infrastruktuuria (esimerkiksi valmiit televiestintäverkot automaattisten hätäpuhelujen vastaanottamiseksi, dekoodaamiseksi ja hallinnoimiseksi jne.). Komission on kiinnitettävä huomiota kaikkiin näihin näkökohtiin ja niiden vaikutuksiin.

3.9

Ratkaisevassa asemassa on varmastikin Galileo-yhteisöohjelma, sillä sen yhteydessä toteutetaan älykästä infrastruktuuria. Galileo tarjoaa suunnistus- ja paikannuspalveluja, jotka voivat helpottaa monenlaisten innovatiivisten sovellusten kehittämistä liikenneturvallisuuden alalla.

3.10

Älykkäiden turvajärjestelmien käyttöönotto kohottanee huomattavasti ajoneuvojen hintaa ja käyttökuluja. Lisäturvajärjestelmät ovat mahdollisia, kun kuluttaja on valmis maksamaan niistä. On ehdottoman tärkeää osoittaa kuluttajalle, että lisäkustannukset merkitsevät onnettomuusriskin vähentämistä ja onnettomuuksien seurausten lieventämistä. Myös tästä syystä tiedonannossa mainittu ja eSafety-yhteistyöelimelle tehtäväksi annettu tieliikenneonnettomuuksien syitä koskevan katsauksen ja tarkan analyysin laatiminen on erittäin tärkeää. CARE-järjestelmä (5) on myös organisoitava uudelleen, ja siihen on sisällytettävä onnettomuuksien syyt ja niitä koskeva analyysi, johon liitetään mahdollisuuksien mukaan joiltakin ajoneuvovalmistajilta saadut tiedot.

3.11

Konkreettinen esimerkki kustannusten nousun aiheuttamasta ongelmasta on jo nähty eCall-palvelun yhteydessä: monet ajoneuvovalmistajat ovat tarjonneet järjestelmää lisävarusteena, mutta kysyntä on tähän mennessä ollut alhaista, sillä vain harvat käyttäjät ovat valmiita maksamaan palvelusta, jonka he toivovat olevan täysin tarpeeton. Tiedonannossa eCall-palvelu on määritelty painopistealaksi, ja se voikin olla koko ohjelman testinä. Vain välineen laaja hyväksyntä mahdollistaa järjestelmän hallinnointikustannusten alentamisen ja siten kuluttajien hyväksyttävissä olevat hinnat. Samalla voidaan hyödyntää mittakaavaetuja ja eri toimittajien välistä kilpailua sekä välttää monopolistiset markkina-asemat.

3.12

Hintoja saattaa nostaa myös se, että autokorjaamoiden on hankittava erityisiä analyysi-, korjaus- ja testilaitteita. Tällä seikalla saattaa kuitenkin olla myös myönteisiä vaikutuksia, sillä se lisää korjaajien ammattitaitoa ja voi luoda uusia työmahdollisuuksia.

3.13

Ongelman lievittämiseksi voitaisiin varmasti harkita kannustimia verohelpotusten ja/tai vakuutusmaksujen alentamisen muodossa. Joka tapauksessa eri osapuolten on ehdottomasti neuvoteltava asiasta keskenään.

3.14

On kuitenkin hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta, kuvitella, että älykkäät turvajärjestelmät otetaan käyttöön yleisesti, jos luotetaan vain yksityisten tahojen valveutumiseen ja/tai intresseihin, onpa kyse sitten valmistajista tai käyttäjistä. Tulisi arvioida pakollisina standardeina toteutettavaa lakisääteistä velvoitetta joko vapaaehtoisen käyttöönoton vaihtoehtona tai sen täydennyksenä. Kyseisten standardien tulisi velvoittaa ottamaan älykkäät turvajärjestelmät käyttöön asteittain ja väljässä aikataulussa asianmukaisen suunnitelman mukaisesti.

3.15

Turvatoimintojen kustannukset koituvat joka tapauksessa asiakkaan ja veronmaksajan maksettaviksi, joten on erityisen tärkeää, että kustannus—hyöty-analyysi on uskottava ja puolueeton.

4.1

Vaikka kyseessä on suunnitteluasiakirja eli tiedonannossa ei vielä esitetä konkreettisia ja sitovia toimia, joita komissio voi laatia ja esittää jatkossa, komitea katsoo, että on puututtava joihinkin seikkoihin, jotka sen mielestä tulisi jatkuvasti pitää mielessä ohjelmaa kehitettäessä.

4.2

Komission asiakirjassa esitetään selkeästi ja esimerkillisesti aikomus kehittää ja ottaa käyttöön älykkäitä järjestelmiä tieturvallisuuden parantamiseksi. Asianomaisten tahojen tulisi siis suhtautua asiakirjaan myönteisesti, sillä siinä korostetaan, että kaikilla sidosryhmillä on yhteinen vastuu tieturvallisuudesta.

4.3

Asiakirjan lausumat tulisi kuitenkin toteuttaa mahdollisimman pian määriteltävän toimintaohjelman mukaisesti. Lisäksi on korostettava nykyistä enemmän, että on parannettava myös tieinfrastruktuuria (uudet ja entistä turvallisemmat tiet, liikenneruuhkien poistaminen) ja luotava uutta ja älykästä infrastruktuuria.

4.4

Vastuu ja vastuuta koskeva sääntely on määriteltävä selkeästi tapauksissa, joissa turvalaitteet eivät ole toimineet asianmukaisesti.

4.5

Yksittäisten ajoneuvoalan yritysten on kuitenkin voitava tarjota innovatiivisia ratkaisujaan asianmukaisessa aikataulussa.

4.6

Älykkäiden turvajärjestelmien käyttöönotto kohottanee huomattavasti ajoneuvojen hintaa ja käyttökuluja. Hintojen nousu saattaa vaikuttaa merkittävästi pieniin ajoneuvoihin ja vaikeuttaa köyhimpien yhteiskuntaryhmien mahdollisuuksia ostaa ajoneuvo. Tässä tapauksessa ratkaisevia olisivat nopeat valveuttamis- ja kannustustoimet, kun taas keskipitkällä aikavälillä voitaisiin harkita lakisääteistä velvoitetta joidenkin turvajärjestelmien käyttämiseksi.

4.7

Jäsenvaltioiden rooli on ratkaisevan tärkeää ohjelman onnistumisen kannalta. Komission, alan teollisuuden ja muiden asianomaisten tahojen kanssa jo käytävän vuoropuhelun lisäksi yksittäisten jäsenvaltioiden on osallistuttava alusta lähtien koko prosessiin selkeiden poliittisten ohjeiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden tulee osallistua prosessiin sekä tekniseltä että taloudelliselta kannalta, jotta ohjelma voi menestyä.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/34

1.1

Liikkuvuudella on suuri merkitys valtaosalle EU:n kansalaisista. Liikkuvuus on tärkeä kysymys kaikissa elämän vaiheissa. Valtaosalla yli 18-vuotiaista EU:n kansalaisista on ajokortti. Ajokortti suo tälle väestönosalle mahdollisuuden moottorisoituun liikkumiseen. Euroopan väestö ikääntyy, ja ajokortin omistaminen helpottaa merkittävästi yhteyksien hoitamista ja jopa perustarpeiden tyydyttämistä. Ehdotus laatia EU:n direktiivi ajokorteista koskee näin ollen kaikkia EU:n kansalaisia. Tällaisen direktiiviehdotuksen merkitystä ei siis saa aliarvioida.

1.2

Euroopan komission tarkoituksena on ajokortteja koskevien säännösten avulla tehostaa kansalaisten liikkuvuutta, vähentää väärentämismahdollisuuksia ja parantaa liikenneturvallisuutta ETA:n alueella. Euroopan komissio on seurannut näitä tavoitteita aikaisempaa ajokortteja koskevaa lainsäädäntöä laadittaessa ja ne säilyvät ohjenuorina alan tulevallekin lainsäädännölle.

1.3

Viime vuosien aikana toteutetuista toimenpiteistä huolimatta EU:n kansalaisten oikeusvarmuus on ennemminkin vähentynyt kuin lisääntynyt (1). Euroopan komissio pitää välttämättömänä korjata tämä oikeusvarmuuden puute, joka on kansalaisten vapaan liikkuvuuden esteenä. Tämä tavoiteasettelu liittyy Eurooppa-neuvoston Lissabonin strategiassa asettamiin paljon laajempiin tavoitteisiin eli sisämarkkinoiden sataprosenttisen toimivuuden saavuttamiseen sekä kilpailunäkökohtiin. Komissio pitää ehdotetun direktiivin avulla toteutettavaa vapaan liikkuvuuden viimeisen esteen poistamista tällä alalla vaiheittain edenneen yhdenmukaistamiskehityksen päätepisteenä.

1.4

Sen lisäksi, että komissio pyrkii direktiivin avulla ajokorttien täydelliseen vastavuoroiseen tunnustamiseen ja siten kansalaisten vapaan liikkuvuuden tehostamiseen, se esittelee myös joukon konkreettisia muutoksia lainsäädäntöön, joiden tarkoituksena on liikenneturvallisuuden parantaminen. Toimenpiteiden kohteena on uusien ajoneuvoluokkien käyttöönotto ajokorteissa, näitä ajoneuvoluokkia koskevien ajolupien portaittainen myöntäminen sitä mukaa kuin kuljettaja kerää kokemusta pienemmissä ajoneuvoluokissa, kuljettajien ajokykyä koskevien lääkärintarkastusten määräaikojen yhdenmukaistaminen, vammaisten kuljettajien pääsy moottoriliikenteeseen sekä kuljettajantutkinnon vastaanottajien koulutuksen vähimmäisvaatimukset.

1.5

Komission ehdotuksen kolmas päätavoite on ajokorttien väärentämismahdollisuuksien vähentäminen. Tavoitteena on vaikeasti väärennettävä asiakirja, mikä aiotaan saavuttaa lopettamalla paperiajokorttien antamismahdollisuus ja säätämällä ainoaksi vaihtoehdoksi muovisten ajokorttien antaminen sekä asettamalla ajokorttiasiakirjan voimassaoloaikaa koskevia rajoituksia.

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa komission ehdotuksen tavoitteita (tieliikenneturvallisuuden parantaminen, väärentämismahdollisuuksien vähentäminen sekä kansalaisten vapaan liikkuvuuden tehostaminen). Ehdotus on jatkoa komission aiemmille alan toimille, joihin kuuluvat komission tiedonanto aiheesta ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma — Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu” (2) sekä aiemmin julkaistu valkoinen kirja ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (3).

2.2

Komitea pitää erityisen tervetulleena, että ehdotuksen pääpaino on liikenteen inhimillisessä tekijässä ja että siinä esitetään konkreettisia toimenpiteitä ihmisen toimintaan liikenteessä liittyvien turvallisuusongelmien ratkaisemiseksi. Komitea viittasi jo komission tiedonannosta ”Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma — Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu” (4) antamassaan lausunnossa inhimillisen tekijän merkitykseen liikenneturvallisuudessa ja on näin ollen erittäin ilahtunut siitä, että asia saa komission ehdotuksessa keskeisen sijan.

2.3

Komitea katsoo, että osalla esitetyistä toimenpiteistä on pitemmälle johtavia seurauksia jäsenvaltioiden kansalaisille (ajokorttiasiakirjan rajoitettu voimassaoloaika), ajokorttia hakeville ja tiettyjen ajokorttiluokkien haltijoille (lääkärintarkastukset, portaittainen ajolupa joissakin uusissa ajokorttiluokissa, alaikärajojen nostaminen) sekä autokouluille (uudet ajoneuvoluokat, C1- ja D1-ajoneuvoluokkaa koskevat muutokset). Asianomaiset henkilöt eivät varmaan koe kaikkia näitä seurauksia pelkästään myönteisinä, ja joissain tapauksissa ne lisäävät hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Komitea pitää tärkeänä, että ehdotetun direktiivin seurauksiin kiinnitetään huomiota, ja suosittelee, että komissio harkitsee riittävän pitkän siirtymäkauden soveltamista ennen säännösten voimaantuloa. Tätä ehdotusta tukee myös se tosiasia, että eräissä jäsenvaltioissa direktiivin 91/439/ETY (5) säännökset ovat olleet voimassa vasta lyhyen aikaa. Tästä huolimatta komitea kannattaa yleisesti nyt ehdotetun direktiivin säännöksiä, vaikka esittääkin niistä muutaman kriittisen huomion.

3.1

Komitea ei vastusta ajokorttiasiakirjan rajoitettua voimassaoloaikaa. Komitea yhtyy komission kantaan, jonka mukaan tämä toimenpide sekä tehostaa EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta että vähentää ajokorttiasiakirjan väärentämismahdollisuuksia. Euroopan komission katsoo, että jo käytössä olevien ajokorttien voimassaoloaikaa ei tulisi rajoittaa. Komissio perustelee asiaa läheisyysperiaatteella, jonka mukaan jäsenvaltioilla on oikeus vaihdattaa vanhat, väärennöksille alttiit ajokorttimallit. Komitea pitää tätä poikkeusjärjestelyä kyseenalaisena, koska todellinen siirtymäkausi olisi näin ollen eräissä jäsenvaltioissa yli 50 vuotta. Komitea ehdottaa siksi 3 artiklan 2 kohdan tiukentamista siten, että varmistetaan paremmin sellaisten vanhojen ajokorttimallien vaihtaminen, joissa ei ole riittäviä turvaominaisuuksia väärentämisen varalta. Tämä voitaisiin toteuttaa korvaamalla 3 artiklan 2 kohdan teksti ”Niiden on ilmoitettava komissiolle kyseisistä toimenpiteistään” tekstillä ”Kyseisille toimenpiteille on haettava komission hyväksyntä.” Tätä suositusta tukee myös se tosiasia, että eräissä jäsenvaltioissa ajokorttia voidaan käyttää myös henkilöllisyystodistuksena. Näin ollen riittävät turvaominaisuudet väärentämisen varalta ovat ratkaisevan tärkeitä.

3.2

Komitea kannattaa komission ehdotusta korvata paperiset ajokorttiasiakirjat muovikorttimallilla, johon on mahdollista liittää mikrosiru. Näin lisätään eri jäsenvaltioiden ajokorttimallien ulkomuodon yhtenäisyyttä ja vähennetään huomattavasti väärentämismahdollisuuksia. Komitea suosittelee, että ajokorttiin lisättäisiin samalla parhaimmat mahdolliset väärentämisen vastaiset turvaominaisuudet ja että niitä koskevat vaatimukset vastaisivat passeille asetettavia vaatimuksia.

3.3

Komitea kannattaa myös ehdotusta ryhmään 2 kuuluvien ajokorttien haltijoiden lääkärintarkastusten määräaikojen yhdenmukaistamisesta. Sekä lääkärintarkastusten määräaikoja että niiden sisältöä on yhdenmukaistettava yhteisön tasolla jäsenvaltioiden välisten kilpailuvääristymien poistamiseksi. Komitea ei kuitenkaan pidä aiheellisena asettaa ”pienille” C1- ja D1-luokille samat lääkärintarkastusvaatimukset kuin ”suurille” C- ja D-luokille (kuorma- ja linja-autot). Komitea pitäisi asianmukaisena, jos lääkärintarkastuksia harvennettaisiin C1- ja D1-luokkien kohdalla. Komitea pitäisi myös suotavana, että samat velvoitteet koskevat myös muita ammattikuljettajia, jotka on ajoneuvon mukaan luokiteltu ryhmään 1. Tähän voisivat kuulua esimerkiksi taksinkuljettajat.

3.4

Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltioilta poistuu oikeus myöntää sellaisia ajokorttiasiakirjoja, joiden voimassaoloaikaa on rajoitettu lääketieteellisistä syistä. Aiemmassa lainsäädännössä jäsenvaltioilla oli vielä tällainen oikeus. Komitea katsoo, että tämä oikeus tulisi säilyttää.

3.5

Komitea kannattaa ehdotettuja uusia ajokorttiluokkia varauksetta. AM-luokan käyttöönotto sekä kevyiden moottoripyörien luokan (A1) pakollinen käyttöönotto 16-vuotiaiden ikäryhmässä ratkaisee lukuisia, kevyitä kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja koskevia ongelmia. Komitean mielestä liikenneturvallisuutta parantaa erityisesti se, että 16-vuotiaiden ikäryhmässä tarjotaan onnettomuuksille alttiille mopolle vaihtoehto, johon liittyy perusteellisempi opetus sekä teoria- ja ajokoe. Myös A2- ja A-luokkien välisen eron lisääminen, johon liittyy toinen ajokoe ja ikärajojen nostaminen, ovat lupaavia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat onnettomuustilastoissa yliedustettuna olevaan ajoneuvoryhmään.

3.6

Komitea kannattaa varauksetta uusia C1- ja D1-ajoneuvoluokkien määritelmiä, joissa suurimmaksi sallituksi massaksi on asetettu aikaisemman 7 500 kilon sijasta 6 000 kiloa. Erityisen myönteistä on, että tällä tavoin otetaan paremmin huomioon ajoneuvojen tekniset ominaisuudet. Komitea pitää hyvänä myös C1- ja D1-luokan ajoneuvojen vastaavuutta. Tämä vastaavuus ei vaaranna liikenneturvallisuutta, koska molempien luokkien ajoneuvoilla on samoja teknisiä ominaisuuksia, kuten samankaltaiset jarrujärjestelmät. 6 000 kilon rajan ylä- ja alapuolella olevilla ajoneuvoilla on erilaiset tekniset ominaisuudet (kuten jarrujärjestelmät). C1-luokan ajoneuvon kuljettaja on näin ollen pätevä kuljettamaan myös D1-luokan ajoneuvoa. Samalla tämä vastaavuus parantaa näiden ajoneuvojen kuljettajien vapautta ja valintamahdollisuuksia.

3.7

”Pienten” C1- ja D1-luokkien pakollinen käyttöönotto, joka oli edellisessä ajokorttidirektiivissä (91/439/ETY) vielä vapaaehtoista, vaikuttaa komitean mielestä myönteisesti liikenneturvallisuuteen etenkin kaupungeissa. Komitea pitää todennäköisenä, että näiden ajoneuvoluokkien käyttö tavaratoimituksissa ja henkilökuljetuksissa kaupunkien sisällä lisääntyy. Tämä tarkoittaa, ettei ”suurilla” ajoneuvoilla ole enää tarpeen ajaa kaupunkien keskuksiin, mikä parantaa sekä liikenneturvallisuutta että ilmanlaatua. Tällä on selkeä myönteinen vaikutus kaupunkien asukkaille. Komitea katsoo kuitenkin, että tämän vaikutuksen saavuttamiseksi näiden luokkien vetovoimaa on lisättävä, esimerkiksi harventamalla C1- ja D1-luokkien kohdalla vaadittuja lääkärintarkastuksia.

3.8

Komitea on ilahtunut B+E-luokan määritelmän selkeyttämisestä. Uudistetulla määritelmällä B+E-luokkaa selkeytetään siirtämällä tähän luokkaan kaikki perävaunut, joiden suurin sallittu massa on suurempi kuin 750 kg. Komitea pitää tätä selkeytystä erittäin hyödyllisenä sekä käyttäjien että valvonnan kannalta.

3.9

Sen sijaan B+E- ja C1+E-luokkia tulisi selkeyttää entisestään. Etenkin C1+E-luokan määritelmä aiheuttaa komitean mielestä ongelmia, koska perävaunun suurin sallittu paino riippuu vetovaunun painosta. Tämä tarkoittaa, että kyseinen ajokorttiluokka mahdollistaa ainoastaan erittäin kevyiden perävaunujen vetämisen, kun taas B+E-luokan ajokortti antaa oikeuden vetää huomattavasti raskaampia perävaunuja. Nykyisen ja ehdotetun uuden määritelmän puitteissa massan jakautumisen vuoksi C1+E-luokan ajokortin haltijalla ei esimerkiksi ole käytännössä oikeutta kuljettaa vetovaunu—puoliperävaunu-yhdistelmää, kun taas B+E-luokassa tämä mahdollisuus on olemassa. Juuri B+E-luokassa komitea pitää vetovaunu—puoliperävaunu-yhdistelmää epätoivottuna. Tämä yhdistelmä, jota komitean mielestä käytetään ainoastaan ammattikuljetuksissa, sopisi paremmin C1+E-luokkaan, mutta tämä ei ole ehdotetun määritelmän mukaan mahdollista.

3.10

Komitea pyytää komissiota harkitsemaan uudelleen perävaunuluokkien määritelmiä koskevia ehdotuksiaan. Yksi mahdollisuus, joka selkeytensä vuoksi hyödyttäisi sekä käyttäjiä että valvontaa ja samalla parantaisi myös tieliikenneturvallisuutta, olisi määritellä perävaunuluokat vetovaunun massasta riippumatta, ja asettaa massalle alarajan lisäksi myös yläraja.

3.11

Komitea toteaa myös, että komission ehdottaman B+E-luokan määritelmällä asetetaan luultavasti liian suuret vaatimukset matkailuperävaunun omistajille. B-luokan nykyisen määritelmän mukaan useimpien matkailuperävaunujen vetämiseen riittää B-luokan ajokortti. Komission ehdotuksen mukaan tämä oikeus poistuu uusilta kuljettajilta täysin, ja kaikki matkailuperävaunut siirretään B+E-luokkaan, ja tämän ajokorttiluokan myöntäminen edellyttää erillistä koetta. Komitea viittaa tämän ehdotuksen mahdollisiin seurauksiin teollisuudelle ja ehdottaa tieliikenneturvallisuutta ajatellen, että tiettyjen perävaunujen vetäminen edellyttäisi yhden päivän kestävän pakollisen koulutusjakson. Tähän perävaunuluokkaan voitaisiin sisällyttää suurin osa matkailuperävaunuista. Koulutusjakson suorittaminen voitaisiin merkitä ajokorttiin koodilla. Komitea ehdottaa tähän tarkoitukseen koodia 96.

3.12

Komitea toteaa, että monet B-luokan ajokortin (pienet pakettiautot) haltijat toimivat ammattikuljettajina. Ehdotettu direktiivi ei kuitenkaan sisällä erityisiä toimenpiteitä tämän luokan korkean onnettomuusriskin laskemiseksi (6). Tätä kuljettajaryhmää eivät siis nykyisin sido ajo- ja lepoaikoja koskevat säännöt eivätkä peruspätevyysvaatimukset, ja ajoneuvoja ei ole varustettava nopeudenrajoittimilla. Komiteaa huolestuttaa etenkin pakettiautojen ryhmä (white vans), joiden suurin sallittu massa on pienempi kuin 3 500 kiloa, ja niiden EU:n teillä aiheuttama turvattomuus. Komitea pitäisi tervetulleena komission toimia tämän sektorin ongelmien ratkaisemiseksi. Tarjolla on useita vaihtoehtoisia menettelytapoja. Komitean mielestä toimivin vaihtoehto olisi vaatia C1-luokan ajokortti kaikilta sellaisten ajoneuvojen kuljettajilta, joiden suurin sallittu massa on pienempi kuin 3 500 kg ja joiden enimmäiskuorma on yli 1 000 kiloa. Näin heidät luokiteltaisiin automaattisesti ammattikuljettajiksi, jolloin he olisivat myös asianmukaisten vaatimusten alaisia. Näin tällaisten ajoneuvojen kuljettajia sitoisivat direktiivin 2003/59/ETY säännökset ammattikuljettajien peruspätevyydestä ja säännöllisestä jatkokoulutuksesta. Vastaavasti komitea pitäisi toivottavana, että ryhmän 1 ammattikuljettajia, kuten pakettiautojen, taksien ja ambulanssien kuljettajia, koskisivat samat lääkärintarkastusvaatimukset kuin ryhmän 2 ammattikuljettajia (kuorma- ja linja-autot).

3.13

Edellä esitettyjen huomioiden perusteella komitea ehdottaa seuraavia uusia määritelmiä B-, B+E-, C1- ja C1+E-luokan ajokorteille:

3.14

Komitea suhtautuu varauksellisesti jäsenvaltioille 7 artiklan 2 kohdan nojalla suotavaan mahdollisuuteen alentaa ajokorttien antamista koskevia alaikärajavaatimuksia. Jäsenvaltioiden eroavia käytäntöjä ei käsitellä perusteluissa eikä itse artiklassa. Alaikärajan alentamisen yhteydessä on eroteltava kolme erilaista lähestymistapaa:

3.15

Komitea vastustaa komission aikomusta säilyttää direktiivissä 91/439/ETY säädetty B- ja A1-luokkien välinen vastaavuus. Komitea katsoo, että vaikka toimenpide lisääkin henkilöautojen kuljettajien vapautta ja valintamahdollisuuksia, se samalla heikentää tieliikenneturvallisuutta. Tällaista vastaavuutta soveltavissa maissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että se vaikuttaa kielteisesti tämän kaksipyöräisten ajoneuvojen luokan onnettomuustilastoihin. Komitea katsoo myös, että jokainen ajoneuvotyyppi vaatii erillisen koulutuksen ja kokeen. Komitea ei kuitenkaan vastusta B-luokan ja mopoja koskevan AM-luokan vastaavuutta. AM-luokan koe on pelkkä teoriakoe, jossa vaaditaan suurelta osin samoja tietoja kuin B-ajokorttiluokan yhteydessä.

3.16

Komitea kannattaa komission ehdottamia kuljettajantutkinnon vastaanottajien koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhtenäistämistoimia. Todellisesta jäsenvaltioiden välisestä yhdenmukaistamisesta voidaan puhua ainoastaan, jos kaikkien ajokorttia hakevien on täytettävä samat edellytykset. Näin ollen on itsestään selvää, että myös hakijoiden edellytysten täyttymistä arvioivien henkilöiden toimintaedellytyksiä on yhdenmukaistettava.

4.1

Komitea pitää ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ajokorteista erittäin tervetulleena. Eräistä ehdotuksen osista komitea esittää kuitenkin joukon kriittisiä huomioita.

4.2

Komitea pitää erityisen myönteisenä, että ehdotetussa direktiivissä annetaan keskeinen sija tieliikenneturvallisuuden parantamiselle, ja että siinä muutetaan eräitä inhimillistä tekijää liikenteessä koskevia säännöksiä. Komitea arvostaa kuitenkin myös direktiivin muita tavoitteita (kansalaisten vapaa liikkuvuus ja väärennysmahdollisuuksien vähentäminen).

4.3

Komitea pyytää komissiota huomioimaan eräissä jäsenvaltioissa ja tiettyjen kohderyhmien parissa odotettavissa olevat reaktiot ehdotettuihin toimiin. Vastustusta voidaan vähentää huomattavasti etenkin riittävän pitkällä siirtymäkaudella, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että toimenpiteitä tulisi viivästyttää loputtomiin. Ajoneuvoluokkia C, C1, D, D1 ja niiden perävaunuluokkia koskevat uudet säännökset sekä komission ja neuvoston hiljattain hyväksymä ammattikuljettajien peruspätevyyttä koskeva direktiivi 2003/59/ETY huomioon ottaen olisi tämän direktiivin eräiden osien samanaikainen toimeenpano monille jäsenvaltioille eduksi.

4.4

Komitea haluaa kiinnittää huomiota B-ajokorttiluokan ammattikuljettajien korkeaan onnettomuusriskiin. Komitea pitäisi erittäin tervetulleina tätä kuljettajaryhmää koskevia komission ehdotuksia.

4.5

Komitea suosittelee, että perävaunun vetämiseen oikeuttavien B+E- ja C1+E-luokkien määrittelyä pohdittaisiin uudelleen. Komitea kritisoi etenkin nyt ehdotettuun määritelmään liittyvää epäselvyyttä, C1+E-luokkan massajakaumaa koskevaa ongelmaa sekä B+E- ja C1+E-luokkien epätasapuolisuutta.

4.6

Komitea kannattaa C1- ja D1-luokan ajoneuvojen vastaavuutta. Komitea on kuitenkin huolestunut B- ja A1-ajokorttiluokkien vastaavuuden seurauksista. Komitea on tietoinen siitä, että vastaavuutta sovelletaan eräissä jäsenvaltioissa, mutta ilmaisee kuitenkin huolensa asiasta.

4.7

Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden oikeus myöntää sellaisia ajokorttiasiakirjoja, joiden voimassaoloaikaa on rajoitettu lääketieteellisistä syistä, tulisi säilyttää.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/39

1

Koska yhteisön lainsäädännön selkeys ja helppolukuisuus on tärkeää, neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio ovat painottaneet tarvetta kodifioida useita kertoja muutetut säädöstekstit ja sopineet nopeutetusta käsittelymenettelystä. Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei saa muuttaa. (1)

2

Komitea kannattaa säännöstön yksinkertaistamista ja tukee nykyisiä lainsäädännön konsolidointi- ja kodifiointimenettelyitä. Näin edistetään demokraattista hallintotapaa helpottamalla yhteisön säännöstön ja sen asianmukaisen soveltamisen ymmärtämistä.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/40

1.1

Vesipolitiikan puitedirektiivin (1) tultua voimaan on vähitellen annettava sen sisältämien säännösten täytäntöönpanon edellyttämät säädökset, jotta puitedirektiivin perimmäinen tarkoitus, Euroopan vesiympäristön suojelu, toteutuu kaikilta osin. Vesiensuojelun konkreettisista näkökohdista on jo tehty useita esityksiä (2), joista merkittävin on luettelo vesipolitiikan prioriteettiaineista (3). Se on erittäin tärkeä pilaantuneen pohjaveden käsittelyn kannalta.

1.2

Pohjaveden suojelu kuuluu nykyisin ennen kaikkea direktiivin 80/68/ETY (4) soveltamisalaan. Tässä direktiivissä säädetään pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta. Pohjaveden suojelusta säädetään myös vesipolitiikan puitedirektiivin 17 artiklassa, joka on vesiympäristön pilaantumisen ehkäisyn ja rajoittamisen perussäännös.

1.3

Kukaan ei kiistä pohjaveden merkitystä sekä talousveden ottoon ja moniin muihin ihmisen toimintoihin käytettävänä elintärkeänä elementtinä että pintaveden tasapainottajana. Siksi pohjaveden pilaantumista on syytä jälleen kerran pohtia ja ottaa lähtökohdaksi se tosiseikka, että pohjaveteen kohdistuu välittömän kuormituksen lisäksi erinäisten prosessien vuosien mittaan aiheuttamaa hajakuormitusta (jota aiheuttavat esimerkiksi pilaavien aineiden liukeneminen tai suodattuminen pohjaveteen). Se vaikuttaa yhä enemmän ja ratkaisevasti pohjavesimuodostumien laadun huononemiseen ja pilaantumiseen.

1.4

Pohjaveden suojelun on oltava yksi unionin lainsäädännön keskeisimmistä tavoitteista, ja säännöstöllä on pyrittävä korjaamaan pilaantumisen jo aiheuttamat haitat sekä torjumaan pilaantuminen vastaisuudessa. Pohjaveden pilaantumista on vaikea korjata, ja kunnostustoimenpiteet ovat kalliita. Pilaantuminen vaikuttaa merkittävästi juomaveden ottoon, joten pohjaveden suojelu on paitsi vesiensuojelua myös kansalaisten terveyden ja elämänlaadun turvaamista koskevien säädösten kannalta keskeinen tavoite.

1.5

Vesipolitiikan puitedirektiivin tultua voimaan sen 17 artikla on perussäännös, jossa säädetään pohjaveden suojelemisesta pilaantumiselta kaikkia yhteisön vesiä koskevan yleisen sääntelyn puitteissa. On kuitenkin todettava, että koska pohjaveteen vaikuttavat muutkin yhteisön toimintalinjat, kuten yhteinen maatalouspolitiikka, teollisuuspolitiikka, terveyspolitiikka jne., siihen sovelletaan konkreettisiin suojelunäkökohtiin liittyviä säädöksiä, joita on annettu esimerkiksi juomavedestä (5), nitraateista (6), kasvinsuojeluaineista (7) ja biosidituotteista (8).

2.1

Käsillä olevan direktiiviehdotuksen taustalla on vesipolitiikan puitedirektiivin 17 artiklaan sisältyvä säännös erityistoimenpiteistä pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi, jotta saavutetaan pohjaveden hyvä kemiallinen tila. Toimenpiteet on annettava viimeistään kahden vuoden kuluttua (vuonna 2006) vesipolitiikan puitedirektiivin voimaantulosta. On kuitenkin hyvä muistaa, että nyt tehdyn direktiiviehdotuksen säännökset kuuluvat vesipolitiikan puitedirektiivin soveltamisalaan, joten varsinkaan esimerkiksi seuraavia siihen sisältyviä säännöksiä ei tarvitse toistaa: ympäristötavoitteet, vesipiirien hallinnollisten järjestelyjen yhteensovittaminen, jonka puitteissa pohjavedet on luetteloitava, juomavedenottoon käytettävien pohjavesialueiden määrittely ja niiden suojavyöhykkeet sekä sidosryhmille tiedottamista ja niiden julkista kuulemista koskevat säännökset.

2.2

Ehdotetulla direktiivillä pyritään ylipäätään säätämään pohjaveden pilaantumisen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevista erityistoimenpiteistä, ja niille määritellään seuraavat perusteet:

2.3

Direktiivissä säädetään siitä, milloin jäsenvaltioiden on asetettava raja-arvot kullekin liitteessä III mainitulle pohjavettä pilaavalle aineelle. Raja-arvoja käytetään viitteenä tarkistettaessa pohjaveden tilaa, kuten vesipolitiikan puitedirektiivissä säädetään.

2.4

Direktiiviin on lisätty vaatimus siitä, että jäsenvaltioiden on päätettävä uusista toimenpiteistä (vesipolitiikan puitedirektiivissä tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi), joilla ehkäistään tai rajoitetaan pohjaveden hyvään kemialliseen tilaan vaikuttavia epäsuoria päästöjä.

2.5

Liitteissä luetellaan laatunormit, pohjaveden kemiallisen tilan arviointimenettelyt ja pohjavettä pilaavien aineiden raja-arvot. Korostettakoon liitettä IV, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan päättämään merkityksellisten tai pysyvien noususuuntien tunnistamisesta ja niiden kääntämisestä laskeviksi.

3.1

Ehdotettu direktiivi on sikäli myönteinen, että sitä laadittaessa on kuultu sidosryhmiä ja keskusteltu niiden kanssa. ETSK suhtautuu kuitenkin erityisen myönteisesti ehdotuksen sisältöön, koska nyt otetaan käyttöön uudenlainen menetelmä EU:n pohjavesien tilan analysoimiseksi ja täydennetään näin direktiiviä 80/68/ETY. Vesipiirin hoitosuunnitelmassa on otettava huomioon koko vesipolitiikka ja siihen on sisällytettävä pohjavesimuodostumien luettelo. Näin toimenpiteet voidaan mukauttaa alueen maantieteellisiin ominaispiirteisiin.

3.2

Pohjaveden laatua pilaavien aineiden luettelemista voidaan pitää rajoittavana. Vaikka nitraattien ja kasvinsuojeluaineiden osuus onkin suuri, olisi otettava huomioon myös muunlaisten prosessien vaikutus, sillä pohjavettä pilaavat esimerkiksi bensiinin suodattuminen säiliöstä, teollisuusjätteiden liukeneminen maaperään ja ennen kaikkea mereen johtavien vesistöjen ylikuormitus, jonka vuoksi veden suolapitoisuus kohoaa vähitellen aivan erityisesti Välimeren altaassa.

3.3

Niin ikään on myönteistä, että direktiiviin sisällytetään kaikki yhteisön pohjavesisäännökset, kasvinsuojeluaineet, biosidituotteet jne. Tarkoituksena on soveltaa laaja-alaisesti kaikkia veden laatuun vaikuttavia politiikkoja. Tällaiseen horisontaaliseen lähestymistapaan olisi kuitenkin yhdistettävä muita lainsäädäntätoimia, jotta säännöstö olisi entistä laaja-alaisempi.

3.4

Niinpä voitaisiinkin ajatella, että ehdotetun direktiivin liitteessä I hyödynnettäisiin yhteisön jo hyväksymiä pilaavien aineiden luetteloita (9) (vaikka niissä viitataankin pintaveteen) ja raja-arvoja. Tämä olisi pohjaveden laadun kannalta nykyistä edullisempaa, sillä luettelossa olisi useampia hajakuormitusta mahdollisesti aiheuttavia aineita.

3.5

ETSK pitää myönteisenä liitteessä IV asetettua velvollisuutta laatia tilastoja pilaavien aineiden pitoisuuksissa havaituista merkityksellisistä tai pysyvistä noususuunnista. Ajatus on sama kuin annettaessa vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä V jäsenvaltioille mahdollisuus päättää suuntauksista yhdenmukaistettujen ajanjaksojen pohjalta siten, että niissä voidaan huomioida vesipiirin hoitosuunnitelman lisäksi Euroopan kunkin alueen ilmasto-olot ja maaperä.

3.6

Jotta suuntauksista saataisiin täsmällisempää tietoa eikä niitä tulkittaisi eri tavoin, komission olisi kuitenkin syytä asettaa parametreille, indikaattoreille, muutoksille jne. konkreettisempia perusteita, joiden avulla voitaisiin verrata käsillä olevan direktiivin vaikutuksia.

3.7

Pohjavesimuodostuman vesipiirin hoitosuunnitelmaan sisällytettävän tiedon kannalta on erittäin tärkeää, että jäsenvaltioiden on julkaistava viimeistään 22. kesäkuuta 2006 luettelo pilaavista aineista, joille ne ovat määrittäneet raja-arvot.

3.8

Edellä esitetyn kannalta on erittäin tärkeää, miten sidosryhmille — maanviljelijöille, kansalaisjärjestöille ja työntekijäjärjestöille — tiedottaminen ja niiden kuuleminen järjestetään, (10) sekä niille annettu mahdollisuus valvoa omalta osaltaan, että vesipiirien hoitosuunnitelmaa toteutetaan moitteettomasti. Hoitosuunnitelmien hyväksymisjärjestelmää onkin syytä parantaa säätämällä kaikille osapuolille tiedottamisesta ja niiden osallistumisesta prosessiin. Komission olisi hyvä laatia selvityksiä siitä, että kuuleminen toteutetaan tyydyttävästi.

3.9

ETSK:n mielestä vesipolitiikan puitedirektiivin 5 artiklan ja liitteessä II olevan 2 kohdan täytäntöönpanoa on seurattava. Ne liittyvät maantieteellisesti rajatun vesipiirin ominaispiirteisiin, ympäristövaikutuksiin jne. Lisäksi olisi tarkasteltava sitä, miten ihmisen toiminta vaikuttaa vesistöön, jotta vesipiirien hoitosuunnitelmiin sisällytetään kaikki pohjavesimuodostelmiin vaikuttavat tekijät. On myös varmistettava vesipolitiikan puitedirektiivin muiden liitteiden täytäntöönpano, sillä muutoin sovelletaan 17 artiklan 4 ja 5 kohtaa, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat itse määrittää pohjaveden laadun suuntauksen kääntämiseen sovellettavat perusteet.

3.10

On syytä selkiyttää olosuhteita, joissa epäsuorat päästöt, esimerkiksi hajakuormitus sallitaan. Ne voidaan määritellä vesipolitiikan puitedirektiivin 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa perustoimenpiteitä koskevissa ohjelmissa. Epäsuorien päästöjen suurin ongelma on se, ettei niille ole myönnetty lupia tai lupiin turvaudutaan harvoin, mikä myös aiheuttaa huomattavan osan hajakuormituksesta.

3.11

Pohdittaessa sitä, millainen tutkimus on tarpeen uuden teknologian soveltamiseksi vesipolitiikkaan, (11) tarkastelussa on syytä yhdistää ympäristöpolitiikka kuudenteen tutkimusohjelmaan siten, että yliopistoissa ja yrityksissä tehdyillä tutkimuksilla tehostetaan Euroopan vesistöjen puhdistamista.

3.12

Uusien säännösten mukaan toimista on laadittava kustannus-hyötyanalyysi. On syytä todeta, että kaikista vesistöistä laadittiin jo analyysi vesipiirien hoitosuunnitelmiin liittyvien seuranta- ja puhdistustoimenpiteiden kustannuksia arvioitaessa. Nyt ehdotetaan kuitenkin toteutettaviksi aiempaa selkeämpiä erityistoimenpiteitä, joiden avulla pohjaveden laatu voidaan määritellä yhtenäisemmin. Tällä tavoin vältytään käyttämästä varoja eri parametrein arvioitujen pohjavesimuodostumien vertailuun. Siitä koituisi kustannuksia, jotka ovat vältettävissä yhtenäistämällä kriteerit, kuten nyt ehdotetaan. (12)

4.1

ETSK:n mielestä ehdotettu pohjavesidirektiivi on erittäin tärkeä, koska EU:n pohjavesimuodostumien laadusta ei nykyisin ole yhtenäisiä tietoja. Voimassa oleva vesipolitiikan puitedirektiivi tosin velvoittaa luettelemaan vesipiirin hoitosuunnitelmassa vesivarat, pohjavedet mukaan luettuina, mutta on myös muistettava, että tietyt valtiot eivät vielä ole siirtäneet vesipolitiikan puitedirektiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Ympäristöasioiden pääosaston toteuttamat vesipiirien kokeiluhankkeet (joita tällä hetkellä on meneillään 50) voitaisiin ulottaa myös pohjavesiin. Näin jäsenvaltioita voitaisiin kannustaa tehostamaan ja nopeuttamaan pohjavesien kartoitusta, arviointia ja hoitoa.

4.2

Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisessa pohjavesimuodostumien yleiskuvauksessa on ympäristön laadun arvioimiseksi ilmoitettava muun muassa hajakuormituslähteet. Nyt ehdotetussa direktiivissä lähteiksi mainitaan muun muassa maaperän ja maakerrostumien suodattamat ”epäsuorat päästöt”, mutta ei viitata muihin veden hyvää kemiallista tilaa mahdollisesti muuttaviin kuormituslähteisiin.

4.2.1

On mahdollisuuksien mukaan täsmennettävä, että yhteisössä on tällä hetkellä voimassa säädöksiä, joiden raja-arvot poikkeavat käsillä olevan ehdotuksen mukaisista arvoista. Tällaisia säädöksiä ovat esimerkiksi juomavesi-, nitraatti- (13) ja kasvinsuojeluainedirektiivi (14).

4.2.1.1

Veden laatua koskevissa muissa direktiiveissä säädettyjen laatuparametrien ja veden pääasiallisen käyttötarkoituksen (talousvesi tai maataloudessa käytettävä vesi) mukaan on mahdollista määritellä useampien kuin vain muutamien käsillä olevassa ehdotuksessa mainittujen aineiden raja-arvot. Määrittelyperusteiksi voidaan ottaa vesipolitiikan puitedirektiivissä säädettyihin hoitosuunnitelmiin liittyvät tieteelliset ja tekniset tiedot (vesipiirin vedenkäyttötarkoitukset ja veden hyvän kemiallisen tilan määrittämiseksi asetetut arvot).

4.2.1.2

Toimivaltaisilla viranomaisilla on myös muita luotettavia ja vertailukelpoisia tietolähteitä. Niitä saadaan pantaessa täytäntöön muita säädöksiä, kuten direktiiviä 96/61/ETY (15) ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi, jossa asetetaan raja-arvot noin 26:lle vesiä pilaavalle aineelle.

4.2.2

Olisi tarkoituksenmukaisempaa laajentaa ehdotetun direktiivin liitteissä I ja III mainittujen pilaavien aineiden luetteloja — joiden tosin ilmoitetaan olevan vähimmäisluetteloita — kattamaan vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä VIII mainitut aineet. Kyseiseen liitteeseen viitataan jo ehdotetun direktiivin 6 artiklassa.

4.2.3

Edellä esitetyn näkökohdan mukaisesti komission on vuodesta 2007 lähtien yhtenäistettävä kaikki pohjaveden laatuparametrit.

4.3

Annettaessa lupa ehdotetun direktiivin 6 artiklassa säädetyille epäsuorille päästöille olisi otettava esimerkkiä vesipolitiikan puitedirektiivin 11 artiklan 3 kohdan j alakohdan säännöksestä, jolla kielletään suorat päästöt pohjaveteen. Viranomaisille ei pidä antaa mahdollisuutta kajota päästöjä koskeviin lupiin, kuten käsillä olevan ehdotuksen 6 artiklassa säädetään.

4.4

ETSK korostaa jälleen kerran, että on tärkeää antaa asianosaisille tietoa ja sallia heidän osallistua vesiä koskevien säännösten täytäntöönpanoon. Komitea katsoo, että tässä yhteydessä on otettava huomioon Århusin yleissopimuksen uudet täytäntöönpanomääräykset. (16) Sopimuksella helpotetaan tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa, ja sitä on sovellettava jäsenvaltioiden lisäksi myös yhteisön toimielimiin.

4.5

Komissiota on lopuksi syytä muistuttaa siitä, että kuudennessa ympäristöohjelmassa mainittujen ympäristötavoitteiden saavuttaminen edellyttää ehdottomasti kaikkien yhteisön toimielinten yhteistyötä ja toiminnan yhteensovittamista. Etenkin komission pääosastojen on pyrittävä välttämään päällekkäistä toimintaa, toisistaan poikkeavia linjauksia ja aivan erityisesti julkisten varojen päällekkäistä käyttöä.

4.5.1

Komitean mielestä on ensisijaisen tärkeää koota ja käsitellä kaikki saatavilla olevat tieteelliset, tekniset ja sosiaaliset tiedot, jotka nykyisin ovat hajallaan useissa korkeakouluinstansseissa, hallinnossa, tutkimuslaitoksissa jne. Näin komission olisi huomattavasti helpompi valmistella EU:n vesivarojen hoitoon liittyviä direktiivejä.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/44

1.1

Lisättyjä vitamiineja, kivennäisaineita ja eräitä muita aineita sisältävien elintarvikkeiden markkinat ovat Euroopan unionin yksittäisten jäsenvaltioiden erilaisten säännösten vuoksi hyvin epäyhtenäiset ja haittaavat siten tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Tämän vuoksi yhtenäinen unionitason säädös on myös kuluttajansuojan kannalta erittäin tervetullut.

1.2

Vaikka monipuolisesta ruokavaliosta saa kaikki elintärkeät vitamiinit, kivennäisaineet ja muut aineet, ei monipuolinen ruokavalio ole eri syistä kaikkien Euroopan unionin väestöryhmien ulottuvilla (1).

1.3

Vitamiinien, kivennäisaineiden tai eräiden muiden aineiden lisäämistä elintarvikkeisiin ravinnon monipuolistamiseksi voidaan tässä yhteydessä pitää vain yhtenä monista toimista, joilla parannetaan välttämättömien ravintoaineiden saantia väestön keskuudessa korvaamatta kuitenkaan monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota.

1.4.1

ETSK kehottaa tässä yhteydessä laatimaan soveltuvia strategioita, jotta varmistetaan foolihapon riittävä saanti väestön keskuudessa. Tämä voitaisiin toteuttaa siten, että velvoitetaan Euroopan laajuisesti lisäämään tiettyihin elintarvikkeisiin foolihappoa tai käynnistetään soveltuvia kansallisia tiedotuskampanjoita.

1.5

Vitamiinien, kivennäisaineiden tai eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin ravintosisällön täydentämisen vuoksi ei pitäisi muodostua tavanomaista käytäntöä. Täydentämättömiä elintarvikkeita ei tule syrjiä. Kuluttajien keskuudessa ei myöskään tulisi syntyä vaikutelmaa, että elintarvikkeet, joita on täydennetty vitamiineilla, kivennäisaineilla tai muilla aineilla, luokitellaan yleisesti täydentämättömiä elintarvikkeita laadukkaammiksi.

2.1

Ehdotetulla asetuksella vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin on määrä harmonisoida EU:n jäsenvaltioiden säännökset sellaisten tuotteiden markkinoinnista, joihin on lisätty vitamiineja, kivennäisaineita tai eräitä muita aineita.

2.2

Ehdotuksella ei pyritä harmonisoimaan säännöksiä, joilla velvoitetaan lisäämään tiettyihin elintarvikkeisiin vitamiineja ja kivennäisaineita. Tietyissä jäsenvaltioissa on jo olemassa säännökset tiettyjen elintarvikkeiden pakollisesta täydentämisestä, jotta torjutaan tietyillä alueilla tunnettuja ravintoaineiden puutoksia. Ne riippuvat kuitenkin voimakkaasti alueellisista olosuhteista, joten alan harmonisointi ei ole järkevää.

2.3

Vitamiinien ja kivennäisaineiden lisääminen ja niiden yhteydet elintarvikkeisiin rajoittuvat ehdotetun asetuksen liitteissä I ja II lueteltuihin valmisteisiin. Niitä saa lisätä elintarvikkeisiin ainoastaan elintarvikkeiden täydentämiseksi, ravitsemuksellisen samanarvoisuuden luomiseksi viite-elintarvikkeeseen nähden tai sellaisten aineiden palauttamiseksi, jotka häviävät asianmukaisen valmistuksen tai tavanomaisen varastoinnin tai käsittelyn aikana.

2.4

Tuoreita käsittelemättömiä tuotteita (mm. hedelmiä, vihanneksia ja lihaa) ja juomia, joiden alkoholipitoisuus on yli 1,2 tilavuusprosenttia, ei yleensä saa täydentää vitamiineilla tai kivennäisaineilla. Kielto voidaan tulevaisuudessa ulottaa myös muihin elintarvikkeisiin tai elintarvikeryhmiin.

2.5

Ehdotettuun asetukseen sisältyvät erityiset pakkausmerkintöjä koskevat säännökset niitä elintarvikkeita varten, joihin on lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita.

2.6

Ehdotetussa asetuksessa säädetään myös eräiden muiden aineiden kuin vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin.

2.7

Ehdotetun asetuksen liitteessä III mainittujen aineiden sisällyttäminen asetukseen mahdollistaa tiettyjen aineiden lisäämisen kieltämisen tai rajoittamisen. Aineet voidaan myös asettaa seurannan alaisiksi, jos on aihetta epäillä niiden turvallisuutta.

2.8

Valvonnan helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön täydennettyjä elintarvikkeita koskevan ilmoitusjärjestelmän, jossa toimivaltaiselle viranomaiselle on toimitettava malli valmisteen pakkausmerkinnästä.

3.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen sellaisten säännösten harmonisoinnista, jotka koskevat vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämistä elintarvikkeisiin. Ehdotus palvelee tasapuolisesti sekä tavaroiden vapaata liikkuvuutta että kuluttajansuojaa.

3.2

ETSK panee merkille, ettei nykyiseen ehdotukseen enää sisälly komission ehdotusluonnoksessa ollutta periaatetta ravintosisältöä koskevien tietojen laatimisesta. Koska kuitenkin voidaan olettaa, että aineita lisätään elintarvikkeisiin vain, jos niitä voidaan myös mainostaa, ETSK yhtyy komission ehdotuksen johdannossa esitettyyn kantaan, jonka mukaan ravintosisältöä koskevien tietojen laatimista ei tarvitse nimenomaan mainita käsiteltävässä ehdotuksessa, sillä sitä säännellään jo elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväittämiä käsittelevässä komission ehdotuksessa.

3.3

ETSK muistuttaa kuitenkin painokkaasti siitä, että asia on ehdottomasti mukautettava elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväittämiä koskevassa asetusehdotuksessa suunniteltuihin säännöksiin.

3.4

ETSK on erittäin tyytyväinen siihen, ettei vitamiineja ja kivennäisaineita saa lisätä käsittelemättömiin tuoretuotteisiin eikä juomiin, joiden alkoholipitoisuus on yli 1,2 tilavuusprosenttia. Alkoholiin mahdollisesti kehittyvä riippuvuus on kiistaton. Tämän vuoksi alkoholin kulutusta ei tulisi kannustaa lisäämällä siihen vitamiineja tai kivennäisaineita.

3.5

ETSK panee merkille, että jollei harmonisoituja täytäntöönpanosäännöksiä ole, jäsenvaltioiden säännökset voidaan pitää ennallaan. Tämä koskee muun muassa elintarvikkeisiin lisättävien vitamiinien ja kivennäisaineiden sallittujen enimmäismäärien määrittelyä. ETSK toivoo, että kyseinen säännös muotoiltaisiin nykyistä tarkemmin. Esimerkkinä voisi olla ravintolisistä annetun direktiivin 2002/46/EY (2) 11 artiklan muotoilu.

4.1.1

Kuluttajille tulisi myös kertoa monipuolisen ruokavalion tärkeydestä ja ennen kaikkea siitä, että vitamiineilla, kivennäisaineilla tai muilla aineilla täydennettyjen elintarvikkeiden kulutus on vain osa monipuolista ruokavaliota eikä voi korvata sitä. Vastaava merkintä tulisi olla pakkauksessa.

4.1.2

Samantyyppiset säännökset sisältyvät jo ravintolisistä annettuun direktiiviin 2002/46/EY (3)  (4).

4.2

8 artiklan 3 kohta: ETSK katsoo, että niiden elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, joihin on lisätty vitamiineja tai kivennäisaineita, on joka tapauksessa mainittava lisäyksestä. ETSK ehdottaa, että vapaaehtoinen merkitä muutettaisiin pakolliseksi merkintävelvoitteeksi. Jokaisen kuluttajan tulisi voida erottaa täydennetyt ja tavalliset elintarvikkeet nopeasti yhdellä silmäyksellä.

4.3

III luku: ETSK on sitä mieltä, että pakkausmerkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevat erityissäännökset (8 artikla) tulisi ulottaa myös muihin aineisiin vitamiinien ja kivennäisaineiden ohella. Tämä koskee etenkin pakollista merkintää siitä, mitä aineita ja miten suuria määriä kyseisiä aineita elintarvikkeeseen on lisätty.

5.1

Komitean mielestä ehdotus on kokonaisuudessaan tasapainoinen.

5.2

Pakollinen merkintä siitä, että elintarvikkeeseen on lisätty ravintoaineita, palvelisi kuluttajan oikeutta saada tietoa tuotteesta.

5.3

Lisäksi tulisi toteuttaa soveltuvia toimenpiteitä, jotta estettäisiin vitamiinien, kivennäisaineiden tai eräiden muiden aineiden liiallinen saanti. Tässä yhteydessä on myös tärkeää muistuttaa monipuolisen ruokavalion merkityksestä.

5.4

Erityiset merkintävelvoitteet, joiden on käsiteltävän ehdotuksen mukaan määrä koskea vain vitamiineilla ja kivennäisaineilla täydennettyjä elintarvikkeita, tulisi ulottaa myös elintarvikkeisiin, joihin on lisätty muita aineita kuin vitamiineja ja kivennäisaineita.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/46

1.1

Käsillä olevalla ehdotuksella on tarkoitus kodifioida jätteistä 15. päivänä heinäkuuta 1975 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 75/442/ETY. Uudella direktiivillä korvataan siihen sisällytetyt säädökset. Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole muutettu tässä ehdotuksessa, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

1.2

Komitean mielestä on erittäin hyödyllistä koontaa kaikki asiaa koskevat säädökset yhteen direktiiviin. Komitea pitää komission tavoin Kansalaisten Eurooppa -hankkeen kannalta tärkeänä, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta siitä saataisiin yksiselitteisempää ja luettavampaa tavallisille kansalaisille. Kansalaiset saavat näin uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia käyttää lainsäädännön heille tarjoamia erityisiä oikeuksia.

On vahvistettu, ettei kodifioinnilla muuteta säädösten asiasisältöä millään tavoin vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään yhteisön lainsäädäntöä. Komitea on erittäin tyytyväinen kyseiseen tavoitteeseen ja kannattaa — edellä mainitun vahvistuksen huomioon ottaen — komission ehdotusta.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/47

1.1

Maatalouden geneettisten voimavarojen säilyttämisestä, kuvauksesta, keräämisestä ja käytöstä annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/94 aloitettiin viisivuotinen yhteisön ohjelma, joka päättyi 31. joulukuuta 1999. Toimintaohjelma oli osoitus siitä, että komissio tarttui Euroopan parlamentin aloitteisiin. Parlamentti oli jo 1980-luvulla ottanut useissa päätöslauselmissaan esille geneettiseen köyhtymiseen liittyvän ongelman ja ehdottanut yhteisön aloitteiden käynnistämistä vallitsevan kehityksen torjumiseksi.

1.2

Toimintaohjelman perusteella rahoitettiin 21 hanketta. Suurin osa hankkeista koski pääasiassa ex situ saatavilla olevien geenivarojen kuvausta. Hankkeisiin osallistui erityisesti geenipankkeja, tutkimuslaitoksia ja geenivarojen käyttäjiä. Osittain toimintaan osallistui tutkimuslaitosten johdolla myös kansalaisjärjestöjä.

1.3

Kuten asetuksessa oli säädetty, toimintaohjelman päätyttyä riippumaton asiantuntijaryhmä laati siitä arviointikertomuksen. Asiantuntijaryhmän arvio toimintaohjelmasta on kaiken kaikkiaan myönteinen, ja arviointikertomuksessa kannatetaan toimien jatkamista ja tehostamista mm.

1.4

Komissio esitti maaliskuussa 2001 uutta yhteisön ohjelmaa koskevan ehdotuksen. Komissio veti ehdotuksensa kuitenkin takaisin, koska sekä Euroopan parlamentti että neuvosto vastustivat jäsenvaltioiden toimien rahoittamista EMOTR-varoista. Komission toivottiin ottavan entistä aktiivisemman roolin uuden ohjelman koordinoinnissa ja toteuttamisessa.

1.5

Käsiteltävässä asiakirjassa ehdotetun asetuksen tavoitteena on perustaa kolmivuotinen yhteisön toimintaohjelma. Etusijalla ovat toimet, joissa on kyse geenivarojen käytöstä seuraaviin tarkoituksiin:

1.6

Yhteisön ohjelma on tarkoitus toteuttaa pääasiassa kohdennetuin ja keskitetyin toimin sekä edellisiä tukevin toimenpitein.

2.1

Komitea totesi jo 24. huhtikuuta 2002 sittemmin peruutetusta komission ehdotuksesta KOM(2001) 617 lopullinen antamassaan lausunnossa (1) pitävänsä ehdotusta tervetulleena ja korosti ”että maatalouden geneettisten voimavarojen häviämistä ei saatane pysäytettyä vielä pitkään aikaan, joten lisätoimia tarvitaan geenivarojen kuvaamiseksi, inventoimiseksi ja säilyttämiseksi sekä sen varmistamiseksi, että geenivaroja käytetään maataloudessa monipuolisesti”.

2.2

ETSK panee merkille, että geenivarojen säilyttämisen merkitys korostuu entisestään, kun ajatellaan unionin tulevaa laajentumista kymmenellä liittyvällä maalla. Juuri kulttuurimaiseman hoidossa odotettavissa oleva muutos näissä maissa voi vaarantaa maataloudessa hyödynnettävien geenivarojen erityisen monimuotoisuuden kyseisillä alueilla.

2.3

Tunnettujen ja osin vaarantuneiden ja erittäin uhanalaisten lajien geneettisestä potentiaalista on tehty vasta hajanaisia arvioita. Monipuolisten ja toistaiseksi tuntemattomien ominaisuuksien mahdollinen käyttö muodostaa perustan maataloustuotannon monimuotoisuudelle ja sopivuudelle paikallisiin oloihin.

2.4

Geenipankkien sisältämien geenivarojen inventoinnissa ja geenipankkien verkottamisessa on suuria puutteita. ETSK toteaa, että tarvitaan selkeät säännöt ohjelman yhteydessä koottujen tietojen käytöstä ja taloudellisesta hyödyntämisestä.

2.5

Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että käsillä olevassa ehdotuksessa asetukseksi painotetaan geenivarojen in situ- ja on farm -säilyttämistä. Näin asetus noudattaa FAO:n vuodelta 1996 peräisin olevaa kansainvälistä toimintaohjelmaa (2), jossa mainittuja toimia myös painotetaan voimakkaasti.

2.6

Komitea pitää myönteisenä, että kansalaisjärjestöjen toimet otetaan entistä paremmin huomioon.

2.7

Jo 25. huhtikuuta 2002 antamassaan lausunnossa komitea toteaa, että mainitun ”tieteellisen lähestymistavan kanssa vähintään yhtä tärkeää on varmistaa, että geneettistä monimuotoisuutta käytetään maataloudessa myös tulevaisuudessa ja että YMP:n toisen pilarin yhteydessä edistetään ympäristöä säästäviä toimintatapoja, kuten monipuolista vuoroviljelyä”. Lisäksi olisi harkittava vastaavia toimenpiteitä harvinaistuvien tuotantoeläinlajien käytön jatkamiseksi. Eurooppalaisen ravintokulttuurimme uuden ja tiedostavan monimuotoisuuden arvokkaaksi osaksi voi muodostua ”syömällä suojelu”.

2.8

ETSK painottaakin, että mahdollisuuksia, joita YMP:n toinen pilari ja sen tavoite säilyttää ja hyödyntää geenivaroja tarjoaa, tulee korostaa ja hyödyntää nykyistä enemmän.

3.1

Ehdotettua kolmivuotista kauden 2004—2006 kattavaa ohjelmaa on tarkoitus rahoittaa yhteensä 10 miljoonalla eurolla talousarvion otsakkeesta 3 (sisäiset politiikat). Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että komissio ottaa siten toivotun aktiivisen roolin ohjelman toimeenpanossa. Komitea pitää rahoitusta suhteellisen niukkana verrattuna 22. marraskuuta 2001 esitettyyn (10 miljoonaa euroa vuosittain viiden vuoden ajan) ja toivoo budjettivarojen lisäämistä vuonna 2005.

3.2

ETSK katsoo, että komission tulisi pitkällä aikavälillä tukea ja koordinoida tarvittavia toimia sekä nykyisissä että uusissa jäsenvaltioissa. Näihin lukeutuvat jäsenvaltioiden tukemien ohjelmien ja hankkeiden lisäksi myös lukemattomat kansalaisjärjestöjen verkot, jotka ovat tärkeässä asemassa geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja nykyistä tehokkaammassa hyödyntämisessä osana kestävää maanviljelyä.

3.3

Asetuksen myötä yhteisö täyttäisi myös osan velvoitteista, joihin se on sitoutunut aiheeseen liittyvien Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisten sopimusten myötä (FAO:n kansainvälinen toimintaohjelma GPA ja biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus CBD, Rio 92). Komitea katsoo, että komission tulisi esittää tässä käsiteltävälle ohjelmalle ajoissa jatko-ohjelmaehdotus. Samoin komission tulisi jatkossakin huolehtia ohjelman toteuttamisen edellyttämistä henkilöresursseista.

3.4

Komitea toteaa, että käsiteltävä yhteisön ohjelma on erityisen merkittävä yhteisön WTO:ssa alueellisten alkuperämerkintöjen suojasta ja kilpailua vääristämättömästä julkisesta tuesta käymiä neuvotteluja ajatellen. Ohjelma edistää myös osaltaan eurooppalaisen maatalouden monitoimisuutta.

3.5

Komissio on ilmoittanut antavansa siementen kaupan pitämistä koskevia ja muutettuja direktiivejä 2002/53/EY, 2002/54/EY, 2002/55/EY, 2002/56/EY ja 2002/57/EY sekä 66/401/ETY ja 66/402/ETY koskevan täytäntöönpanoasetuksen, jota ETSK pitää erityisen merkittävänä. Direktiivit vaikuttavat nk. ”säilytyslajien” ja ”amatöörilajien” saatavuuteen. Parlamentin aloitteesta päätettiin erityisestä tunnistamista ja kaupanpitämistä koskevasta menettelystä, joka koskee niitä siemeniä, jotka eivät täytä sertifioituja lajeja koskevia perusteita. Niitä ei nykyisellään voida pitää markkinoilla eikä niitä siten mahdollisesti enää kasvateta eikä tuoteta. Näin ollen niitä ei myöskään voida säilyttää. Direktiivin täytäntöönpanoasetusta on valmisteltu vuoden 2002 marraskuusta.

3.6

ETSK katsoo, että kaupallisia luokkia koskevien määräysten osalta on tarkastettava, etteivät ne haittaa harvinaisten kasvi- ja eläintuotteiden markkinoille pääsyä.

3.7

Ehdotetun asetuksen 15 artiklan mukaan komissiota avustaa maatalouden geenivarojen säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä käsittelevä komitea. Tulee varmistaa, että kansalaisjärjestöt voivat vaikuttaa riittävästi sen toimintaan.

3.8

Asetusehdotuksen 9 artiklan 2 kohdassa tulisi selkeästi mainita myös maanviljelijät.

3.9

ETSK pyytää komissiota laatimaan kaksi kertomusta YMP:n vaikutuksista ja vastaamaan niissä seuraaviin kysymyksiin:

3.10

Vaikka asetukseen liittyvää työohjelmaa ei vielä ole saatavana, komitea ilmaisee tyytyväisyytensä tässä käsiteltävän asetusehdotuksen yksityiskohtaiseen tavoitteenasetteluun.

4.1

Komissio on asetusehdotuksessaan ottanut pitkälti huomioon jäsenvaltioiden, parlamentin ja ETSK:n jo komission 22. marraskuuta 2001 esittämän ja sittemmin peruuttaman ehdotuksen yhteydessä tekemät esitykset. ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä uuteen ehdotukseen asetukseksi ja odottaa ohjelman nopeaa hyväksymistä, toteuttamista, arviointia ja jatkamista.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/49

1.1.1

Neuvosto ja Euroopan parlamentti antoivat vuonna 1996 direktiivin työntekijöiden lähettämisestä (1).

1.1.2

Direktiivin tavoitteena on löytää tasapaino yhtäältä sen seikan, että yrityksillä on yhä enemmän mahdollisuuksia tarjota palveluja muissa jäsenvaltioissa, sekä toisaalta työntekijöiden sosiaalisen suojelun välille. Tämän vuoksi direktiivissä määritellään useita lähetetyille työntekijöille vastaanottavan jäsenvaltion alueella taattavia työehtoja. Nämä ehdot on taattava riippumatta lähetetyn työntekijän työsopimukseen sovellettavasta lainsäädännöstä. Direktiivin mukaan tarkoitetaan lähetetyllä työntekijällä työntekijää, joka rajoitetun ajan tekee työtään muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella hän tavallisesti työskentelee (2 artiklan 1 kohta).

1.1.3

Sosiaaliturvan koordinoinnista EU:ssa annetulla asetuksella N:o 1408/71, joka koskee työntekijöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta, otettiin käyttöön työntekijöiden lähettämistä koskeva periaate, jonka perusteella työntekijän, joka työskentelee toisessa jäsenvaltiossa, on mahdollista nauttia asuinvaltionsa sosiaaliturvaa enintään 12 kuukauden (2) tai tiettyjen edellytysten vallitessa 18 ajan.

1.1.4

Direktiivi 96/71/EY koskee lähetettyjen työntekijöiden työehtojen käytännön koordinointia. Direktiivin 3 artikla on sen keskeinen kohta, jossa säädetään lähetettyihin työntekijöihin sovellettavista ehdoista. Nämä puolestaan vahvistetaan

1.1.5

Niiden säädösten ohella, joiden avulla direktiivi saatetaan osaksi kansallista oikeutta, hallinnollisen yhteistyön (4 artikla) katsotaan olevan toinen tärkeä väline direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Tämä koskee tietojenvaihdon lisäksi myös muita tarpeellisia toimia sen estämiseksi, ettei direktiivin mukaisia sääntöjä rikota. Sääntöjen rikkomista koskevista tapauksista tiedottaminen edistää sosiaalista suojelua ja palvelujen vapaata liikkumista.

1.2.1

Talous- ja sosiaalikomitea antoi jo vuonna 1991 lausunnon aiheesta ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi työntekijöiden lähettämisestä palvelujen tarjonnan yhteydessä”, COM (1991) 230 final – 1 – SYN 346 ja lausunto CES 1512/91.

1.3.1

Jäsenvaltioiden oli pantava direktiivi täytäntöön vuoden 1999 loppuun mennessä.

1.3.2

Direktiivin 8 artiklan mukaan komissio tarkastelee tekstiä uudelleen viimeistään 16.12.2001 tehdäkseen tarvittaessa neuvostolle ehdotukset tarpeellisista muutoksista. Määräajan päätyttyä komissio aloitti arvioinnin siitä, millä tavoin direktiivi oli pantu täytäntöön jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Selvityksessä esitetyt päätelmät on sisällytetty komission tiedonantoon direktiivin täytäntöönpanosta. Tiedonannossa arvioidaan lainsäädännölliseltä kannalta, millä tavoin se on saatettu osaksi kansallista oikeutta. Tiedonannossa esitellään arvioidun direktiivin sisältö ja tavoitteet sekä kuvaillaan jäsenvaltioiden lainsäädäntötoimia. Jäsenvaltiot jaetaan kolmeen ryhmään: joissakin jäsenvaltioissa on toistettu olennaisilta osin direktiivin termit ilmoittamatta, mitkä kansallisen lainsäädännön säännökset vastaavat direktiivissä käsiteltyjä seikkoja, joissakin on pyritty kartoittamaan sovellettavat kansalliset säännökset ja tehty viittauksia näihin kansallisiin säännöksiin ja joissakin jäsenvaltioissa ei ole annettu erityistä täytäntöönpanolainsäädäntöä lähetettäviin työntekijöihin sovellettavan kansallisen lainsäädännön osalta.

1.3.3

Juridisessa tarkastelussa viitataan sopimusmääräyksiin, tietojenvaihtoa koskevan yhteistyön toteuttamiseen (4 artikla) sekä valvontatoimiin ja seuraamuksiin, joiden tarkoituksena on varmistaa direktiivin noudattaminen (5 ja 6 artikla).

1.3.4

Tiedonantonsa 4. luvussa komissio tarkastelee direktiivin saattamista osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, täytäntöönpanomenetelmiä, sovellettavien sääntöjen luonnetta ja työehtosopimuksia.

1.3.5

Tiedonannon 4. luvussa komissio viittaa myös jäsenvaltioiden viranomaisten kohtaamiin käytännöllisiin ja hallinnollisiin ongelmiin direktiivin soveltamisessa. Luvussa on myös kolme suppeahkoa kohtaa, joissa käsitellään palveluja tarjoavien yritysten ja lähetettyjen työntekijöiden kohtaamia ongelmia.

1.3.6

Komission mukaan missään jäsenvaltiossa ei ole ollut erityisiä juridisia ongelmia direktiivin saattamisessa osaksi kansallista oikeutta. Täytäntöönpano voi tuoda esiin käytännön vaikeuksia, joiden kuitenkin pitäisi enimmäkseen hävitä ajan myötä.

1.3.7

Komissio toteaa, että direktiivin muuttaminen vaikuttaa edellä esitetyn vuoksi ennenaikaiselta. Se ehdottaa, että hallitusten asiantuntijoista koostuva vaihtuva ryhmä tarkastelisi mahdollisuuksia helpottaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa lähetettyihin työntekijöihin sovellettavia säännöksiä koskevan tiedon saamista ja säännösten noudattamisen valvomista vaikeuksien ratkaisemiseksi (valtiot, jotka eivät ole panneet täytäntöön erityissäännöksiä; yleistä järjestystä koskevat säännöt, tiedonhaku, kansallisten täytäntöönpanosäännösten noudattaminen ja seuraamusten soveltaminen).

2.1.1

Komitea katsoo, että tiedonanto on hyödyllinen mutta sinällään riittämätön. Se kehottaa komissiota syventämään analyysiään, etenkin työntekijöiden lähettämiseen mahdollisesti liittyvän vilpillisen kilpailun ja sosiaalisten oikeuksien polkemisen osalta. Komitea vaatii, että komissio kuulee sektorikohtaisesti niitä tosiasiallisia toimijoita, joita direktiivin säännösten täytäntöönpano koskee. Kyseeseen tulee erityisesti rakennusala, jolla toimivia työmarkkinaosapuolia ei vielä ole kuultu. Ne ovat tuoneet esiin ongelmia lähetetyn työntekijän määrittelyssä ”itsenäisiä” työntekijöitä koskevalla harmaalla alueella. Työntekijöiden perusoikeuksien tosiasiallista noudattamista koskevaa 3 artiklaa voitaisiin analysoida syvällisemmin. Komitean mielestä olisi mietittävä, voitiinko käytäntöön soveltamisesta aiheutuneita vaikeuksia, täytäntöönpanomuotoja ja soveltamissäännöksiä arvioida ensimmäisten jäsenvaltiotason kuulemisten perusteella. Komitea katsoo, että työntekijöille korkeatasoisemman suojelun takaavia säännöksiä olisi analysoitava syvällisemmin, jotta hyviä käytäntöjä voitaisiin vertailla paremmin ja jotta asianosaisille työntekijöille ja yrityksille voitaisiin tiedottaa tehokkaammin.

2.1.2

Lähetettyjä työntekijöitä koskevat määritelmät kansallisessa lainsäädännössä ovat direktiivin mukaisten periaatteiden kannalta tärkeitä. Tietyt kysymykset on ratkaistava, jotta arviointi olisi kokonaisvaltaista. Minkälaisin perustein työntekijä määritellään lähetetyksi työntekijäksi ja miten direktiiviä sovelletaan tässä tapauksessa? Minkälaisiin toimiin jäsenvaltiot tai työmarkkinaosapuolet ovat ryhtyneet direktiivin noudattamisen varmistamiseksi? Mm. seuraavilla seikoilla on tältä osin huomattava merkitys:

2.2

Kun otetaan huomioon tiedonannon puutteet, komitea pyytää komissiota esittämään uuden selvityksen, jonka perusteella voidaan tarkistaa,

2.2.1

Useassa jäsenvaltiossa on voimassa yleissitovia rakennusalan työnsopimuksia. Keskeinen kysymys on sen selvittäminen, miten työehtosopimusten määräyksiä käytetään direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Direktiivin 3 artiklan mukaisten työolojen tulkinta on erityisen tärkeä seikka. Olisi selvitettävä, mitkä ovat vähimmäispalkkoja, palkallisen vuosiloman vähimmäiskestoa ja lepoaikoja koskevat ehdot näissä työehtosopimuksissa. Eri jäsenvaltioissa sovellettavat työehtosopimukset voivat poiketa toisistaan huomattavasti näissä kysymyksissä. Esimerkkinä voidaan mainita palkallisen vuosiloman rahoittaminen ”sosiaalirahastosta” eräissä jäsenvaltioissa. Osuus tällaisessa rahastossa voi taata suotuisammat ehdot lähetetyille työntekijöille. Olisikin selvitettävä, miten näitä edullisimpia ehtoja voidaan mitata ja ottaa huomioon.

2.2.2

Työehtosopimuksia ei kaikissa jäsenvaltioissa sovelleta lähetettyihin työntekijöihin direktiivin liitteessä tarkoitetuilla muilla aloilla, vaikka sen 3 artiklan 10 kohdan 2 alakohdassa nimenomaisesti säädetään tästä mahdollisuudesta.

2.2.2.1

Komitea kehottaa komissiota keräämään jäsenvaltioista ja liittyvistä valtioista niissä saatavilla olevia tietoja, jotka koskevat lähetettyjen työntekijöiden lukumäärää sekä aloja, joilla näitä työntekijöitä on eniten. Huomioon olisi tällöin otettava erilaiset työsopimusjärjestelmät.

2.2.3

Komissio on viime vuosien aikana joutunut toteamaan muutamaan otteeseen, etteivät 1980-luvun puolivälissä vallinneet odotukset ole toteutuneet tai ne ovat toteutuneet ainoastaan vähäisessä määrin. Alle kaksi prosenttia unionin työssäkäyvästä väestöstä työskentelee kotimaansa ulkopuolella. Vuosittaista liikkuvuutta koskevat luvut ovat vielä alhaisempia. EU:n arvioiden mukaan 600 000 kotimaansa ulkopuolella työskentelevästä työntekijästä osalla ei ole lähetetyn työntekijän asemaa eikä direktiiviä sovelleta heihin. Liikkuvuus näyttää rajoittuneen johtotason toimihenkilöihin ja korkeasti koulutettuihin työntekijöihin sekä toisaalta rakennusalan työntekijöihin. Palkkojen ja sosiaalisten oikeuksien ”polkumyynti” EU:n eräissä jäsenvaltioissa sekä eräillä ammattialoilla liittyy siihen, että näillä korkean riskin aloilla jo suhteellisen pieni sellaisten työntekijöiden joukko, jotka tekevät työtä selvästi alhaisemmalla palkalla, voi mullistaa vallitsevan palkkarakenteen ja käynnistää hintojen ja palkkojen laskukierteen.

—

Tiedonannon perusteella ei tällä hetkellä voida tehdä johtopäätöksiä niistä käytännön hankaluuksista, jotka voisivat olla perusteena direktiivin yksinkertaistamiseen tai tarkistamiseen. Lähetetyistä työntekijöistä jäsenvaltioissa saadut kokemukset (mm. rakennusalan työmarkkinaosapuolet, viranomaistahot, työtarkastajat) ovat tärkeä tiedonlähde, ja niiden merkitys on näin ollen huomattava.

3.1

Komission tulisi uudessa selvityksessään tarkastella laajentumisen vaikutuksia direktiivin soveltamiseen sekä nykyisissä että tulevissa jäsenvaltioissa siten, että liittymistä koskevat siirtymäajat otetaan huomioon. Selvityksessä tulisi analysoida direktiivin alueellisia, rajatylittäviä ja sektorikohtaisia vaikutuksia etenkin rakennusalalla.

3.2

Komitea ehdottaa lisäksi seuraavia toimia:

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/53

1.1

Komissio esitti 8. tammikuuta 2004 ehdotuksen Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) perustamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 337/75 muuttamisesta. Asiakirjassa (1) ehdotetaan keskuksen perustamissäädöksen muuttamista ja perustellaan sitä sekä esitellään ehdotuksen taustoja.

1.2

Ehdotetun asetuksen taustalla on EU:n tuleva laajentuminen sekä tavoite mukauttaa keskuksen työ- ja toimintatapoja ja etenkin sen keskeisten elinten (hallintoneuvoston, puheenjohtajiston ja johtajan) tehtäviä tuleviin perusedellytyksiin.

1.3

Komissio perustelee tarkistusehdotuksiaan seuraavilla seikoilla:

1.4

Komissio vastaa käsiteltävällä asiakirjalla Euroopan parlamentin kehotukseen ja esittää seuraavat Cedefopia koskevat ehdotukset:

1.5

Komissio ehdottaa myös seuraavia uudistuksia keskuksen sääntöihin:

2.1

Cedefopin, Dublinissa sijaitsevan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön sekä Bilbaossa sijaitsevan Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston yhteisenä tunnusmerkkinä on työmarkkinaosapuolten huomattava osallistuminen elinten hallintoon. Kyseisten virastojen hallintoneuvostojen jäsenistä lähes kaksi kolmannesta edustaa tätä nykyä työmarkkinaosapuolia. Tämä kuvastaa jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolten merkitystä sosiaali-, työsuojelu- ja ammattikoulutuspolitiikassa useimmissa jäsenvaltioissa. Näin ollen niiden voimakas nivominen kestävän ja vastuullisen politiikan muotoiluun kyseisillä aloilla myös unionin tasolla on tarpeellista ja itsestään selvää.

2.2

Edellä mainituista kolmesta yhteisön erillisvirastosta, joilla on kolmikantaisuuteen perustuva hallintorakenne, Cedefop on ensimmäinen, jossa on määrä toteuttaa Euroopan parlamentin edellyttämä mukauttaminen. Samankaltainen tarkistus toteutetaan piakkoin kahdessa muussakin erillisvirastossa (Eurofound ja EU-OSHA). Thessalonikissa sijaitsevan Cedefopin työtapaa ja hallintorakenteita koskevat ehdotetut muutokset viitoittavat näin ollen kahden edellä mainitun erillisviraston muutoksia.

2.3

ETSK:n mielestä ehdotukset on tutkittava erityisen huolellisesti, etenkin mitä tulee työmarkkinaosapuolten hyviksi osoittautuneiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien säilyttämiseen keskuksen toiminnassa, johdossa ja hallinnossa. Muutokset yhteisön erillisvirastojen keskeisten elinten roolissa ja kokoonpanossa saattavat nimittäin vaikuttaa hallintoneuvostossa edustettuina olevien ryhmien mukaan nivomiseen ja osallistumismahdollisuuksiin.

2.4

Tässä yhteydessä ei unionin laajentumisella tule ETSK:n mielestä perustella työmarkkinaosapuolten aseman heikentämistä erillisvirastoissa kustannustehokkuuden ja työtapojen tehostamisen nimissä. Pikemminkin on laadittava säännökset, joiden mukaan työmarkkinaosapuolten osallistuminen on säilytettävä ja mukautettava tulevaisuudessa muuttuviin edellytyksiin.

2.5

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkien keskuksen johdon ja hallinnon kokoonpanoa ja suuntaviivoja koskevien tarkistusehdotusten yhteydessä on erityisen tärkeää säilyttää kolmikantaisuuteen perustuva hallintorakenne ja siten kaikkien jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolten tasapuolinen osallistuminen, mikä on keskuksen onnistuneen toiminnan avaintekijä. Vain näin varmistetaan, että kaikki asianomaiset toimijat nivotaan mukaan toimintaan ja että ammattikoulutusjärjestelmien ja -suunnitelmien moninaisuus otetaan huomioon keskuksen työssä.

2.6

Niin tärkeää kuin onkin varmistaa hallintoelinten tuleva toimintakyky ja niin ymmärrettäviä kuin perustelut unionin laajentumisen ennustetuista vaikutuksista hallintoneuvoston kokoonpanosta aiheutuviin kustannuksiin ovatkin, on ETSK:n mielestä tarkistuksen yhteydessä kuitenkin otettava huomioon, ettei keskuksen hallintoelimissä edustettujen ryhmien edustavuutta eikä vaikutusmahdollisuuksia kavenneta eikä päätöksenteon laajuutta ja syvyyttä vähennetä tai osallistumisen jatkuvuutta heikennetä.

2.7

Nämä edellytykset huomioon ottaen ETSK kannattaa useimpia komission muutosehdotuksia. Se katsoo kuitenkin aiheelliseksi tehdä joihinkin kohtiin seuraavassa esitettyjä huomioita sekä toivoo, että ne otetaan lukuun Cedefopin perustamisasetusta tarkistettaessa.

3.1

Hyviksi osoittautuneiden käytänteiden virallistaminen: Useissa komission muutosehdotuksissa esitetään keskuksen hyviksi osoittautuneiden käytänteiden virallistamista. Tämä koskee ennen kaikkea hallintoneuvoston puheenjohtajiston työtä, työmarkkinaosapuolten osallistumista jäsenvaltio- ja unionitasolla, yhteistyötä yhteisön muiden organisaatioiden kanssa sekä keskuksen hallintoelimissä edustettujen ryhmien toiminnan koordinaatiota. ETSK kannattaa hyviksi osoittautuneiden, tähän mennessä pitkälti epävirallisten käytänteiden virallistamista. Komitea toivoo, että näin lisättäisiin avoimuutta, tehokkuutta ja myös vastuuta sekä varmistettaisiin ja vahvistettaisiin keskuksen kolmikantaisuuteen perustuva luonne.

3.2

Unionitasolla toimivien työmarkkinaosapuolten rooli: ETSK on tässä yhteydessä tyytyväinen myös siihen, että unionitasolla toimiville työmarkkinaosapuolille annetaan merkittävä rooli keskuksen hallinnossa, sillä uudessa asetusehdotuksessa perustetaan ryhmien koordinaattorien tehtävä ja annetaan heille oikeus osallistua hallintoneuvoston ja puheenjohtajiston kokouksiin (5). Euroopan ammatillisella yhteisjärjestöllä (EAY) sekä Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestöllä (UNICE) on tässä yhteydessä keskeinen asema. Kyseisen merkittävän tehtävän korostamiseksi ETSK esittää, että koordinaattoreille annettaisiin ehdotetun asetuksen 4 artiklan 5 kohtaa muuttamalla myös äänioikeus hallintoneuvostossa ja puheenjohtajistossa ja että koordinaattori osallistuisi osana kyseisen unionitasolla toimivan työmarkkinaosapuolen merkittävää tehtävää myös keskuksen johdon (johtaja, apulaisjohtaja) nimeämiseen.

3.3

Yhteistyö organisaatioiden ja yksikköjen kanssa: ETSK on Lissabonin strategiaa sekä ammatillisen koulutuksen ja siihen sisältyvän elinikäisen oppimisen merkitystä ajatellen tyytyväinen siihen, että ehdotuksessa säädetään keskuksen yhteistyöstä Torinossa sijaitsevan Euroopan koulutussäätiön kanssa (6). Komitea toivoo, ettei kyseisten itsenäistä tehtävää harjoittavien, ammattikoulutuksen alalla toimivien virastojen yhteistyö pääty tähän, vaan että näin vauhditetaan myös muiden unionin organisaatioiden ja yksikköjen kanssa tehtävää yhteistyötä ja entistä parempaa yhteensovittamista ammatillisen perus- ja täydennyskoulutuksen alalla. Esimerkkinä yhteistyökumppaneista mainittakoon yleissivistävän ja korkeakoulutuksen alalla toimiva komission Eurydice-yksikkö.

3.4

Hallintoneuvoston kokousten vähentäminen: Komissio ehdottaa hallintoneuvoston kokousten vähentämistä kahdesta yhteen vuosittaiseen kokoukseen, jotta kompensoitaisiin laajentumisen vuoksi kasvaneesta hallintoneuvoston jäsenmäärästä aiheutuvat kustannukset (7). Komissio perustelee ehdotustaan myös hallintoneuvoston uudella, entistä voimakkaammalla strategisella roolilla, jonka myötä hallintoneuvoston hallinnollisia tehtäviä vähennetään ja siirretään puheenjohtajistolle ja johdolle.

ETSK epäilee tässä yhteydessä, että koska hallintoneuvoston kokoukset suunnitellaan järjestettävän nyt vain kerran vuodessa, hallintoneuvoston jäsenten keskustelun laajuus saattaa kärsiä. Kokousten vähentämisen vuoksi suurimmalla osalla hallintoneuvoston jäsenistä, jotka eivät ole edustettuina tulevaisuudessa kahdeksanjäsenisessä puheenjohtajistossa, saattaa olla vaikeuksia saada jatkuvasti tietoa ja pitää yllä keskinäisiä yhteyksiä vuosittaisten kokousten välillä.

Tällaisten epäilyjen poistamiseksi ja mielipiteenmuodostuksen riittävän laajuuden ja syvyyden varmistamiseksi ETSK ehdottaa seuraavaa:

3.5

Osallistumisen jatkuvuuden varmistaminen: Jotta varmistetaan kaikkien hallintoneuvoston jäsenten vaikutusmahdollisuuksien jatkuvuus keskuksen toiminnassa, tarvitaan ETSK:n mielestä täydentäviä toimia, joilla tasoitetaan kokousten vähentämisestä johtuvaa heikkoa läsnäoloa ja vähentynyttä tiedonkulkua sekä varmistetaan samalla mielipiteenmuodostuksen riittävä laajuus ja syvyys. Tässä yhteydessä on erityisesti varmistettava näkemysten sisäinen sovittaminen ryhmissä (jäsenvaltioiden hallitukset, työnantajat, työntekijät). Ryhmien koordinaattoreille, joilla on tässä yhteydessä merkittävä rooli, on annettava riittävät mahdollisuudet (esimerkiksi mahdollisuus kutsua kokoon erityisiä ryhmäkokouksia, oikeus anoa laajennetun puheenjohtajiston kokouksen koolle kutsumista jne.) sekä vastaavat resurssit.

3.6

Puheenjohtajiston kokoonpano: Hallintoneuvoston puheenjohtajiston tulevan kahdeksanjäsenisen kokoonpanon (kaksi edustajaa kustakin keskuksessa edustettuina olevasta ryhmästä sekä kaksi komission edustajaa) (8) suhteen ETSK pitää komission vahvistettua roolia kyseisessä johtoelimessä merkittävänä ja olisi odottanut komission perustelevan tätä intressien painotuksen muutosta. Keskuksen toimintatavan kannalta on komitean mielestä varmistettava tehokas kolmikantainen edustus myös puheenjohtajistossa. Näin ollen ETSK toivoo, että komission vahvistettu rooli keskuksen toimeenpanoelimessä edistää asiantuntemuksen lisäämistä, ja edellyttää, ettei näin muuteta äänten tasapainoa.

Komitea muistuttaa tässä yhteydessä keskuksen hallintoneuvoston vuoden 2001 toimintaohjelmaan sisältyvästä ehdotuksesta vakiinnuttaa laajennettu puheenjohtajisto, joka koostuisi muutamasta pysyvästä jäsenestä ja kiertävistä lisäjäsenistä, jotta varmistettaisiin tehokkuuden tasapainoisuus ja hallintoneuvoston jäsenten mielipiteenmuodostuksen riittävä laajuus. ETSK kehottaa tarkastelemaan tätä seikkaa uudelleen sekä lisäämään ehdotetun asetuksen 4 artiklan 10 kohtaan lisäkokousten koolle kutsumisen mahdollisuutta koskevan ehdotetun säännöksen rinnalle säännöksen, jonka perusteella puheenjohtaja voi kutsua koolle laajennetut puheenjohtajiston kokoukset puheenjohtajiston jäsenten pyynnöstä.

3.7

Johtajan rooli ja apulaisjohtajan tehtävä: Asetuksen tarkistuksessa määritellään johtajan tehtävä siten, että hän on keskuksen laillinen edustaja, vastaa keskuksen hallinnosta ja panee täytäntöön hallintoneuvoston ja puheenjohtajiston päätökset (9). ETSK epäilee, otetaanko näin niukassa johtajan tehtävien ja vastuun määrittelyssä huomioon se, että keskuksen tulevan toiminnan ja sen sisäisen tehostamisen kannalta on välttämätöntä jakaa tarkasti johtajan, hallintoneuvoston ja puheenjohtajiston tehtävät.

Johdon roolin suhteen ETSK pitää myös tarpeellisena, että Cedefopin perustamisasetuksen tarkistuksen yhteydessä pohditaan vakavasti myös sääntömääräistä apulaisjohtajan tehtävää. Näin palautettaisiin hyväksi osoittautunut käytänne, joka oli voimassa 20 vuoden ajan ennen kuin keskuksen toimipaikka asetusmuutoksen myötä siirrettiin Berliinistä Thessalonikiin ja jonka ansiosta työmarkkinaosapuolet osallistuivat kitkattomasti keskeisiin henkilövalintoihin. Näin otettaisiin käyttöön myös Dublinissa sijaitsevassa Eurofoundissa hyväksi osoittautunut käytäntö ja sovellettaisiin sen vastaavia säännöksiä. ETSK kannattaa tätä vahvasti. Komitea ehdottaakin, että asetuksen 6 artiklaa muutetaan siten, että se vastaa Eurofoundista annetun asetuksen vastaavaa säännöstä (10).

ETSK:n mielestä asetuksessa on mainittava selkeästi, että hallintoneuvoston puheenjohtajan on ehdottomasti allekirjoitettava johtajan työsopimukset. Tämän tulisi välttämättä koskea myös jälleen perustettavaa apulaisjohtajan tehtävää, sillä muutoin apulaisjohtajan työhönotto riippuisi johtajan päätöksestä, mikä tuskin vastaa yleistä käytäntöä, jonka mukaan koko hallintoneuvoston intressit otetaan huomioon.

3.8

Keskipitkän aikavälin ensisijaisten tavoitteiden määrittely: Ehdotetun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa komissio esittää säännökset keskuksen strategisia suuntaviivoja koskevasta päätöksenteosta. Tämä tapahtuu siten, että hallintoneuvosto päättää keskipitkän aikavälin ensisijaisista tavoitteista ja vuotuisesta toimintasuunnitelmasta johtajan ehdotuksen perusteella. Tässäkin on kyse 1990-luvun puolivälissä omaksutun tosiasiallisen käytännön vahvistamisesta. ETSK kannattaa näin esille tuotua hallintoneuvoston nykyistä strategisempaa roolia. Komitea toistaa kuitenkin epäilynsä siitä, voidaanko tätä roolia varten tarvittava laaja-alainen mielipiteenmuodostus ja kestävä päätöksenteko varmistaa hallintoneuvostossa, jonka on nyt määrä kokoontua vain kerran vuodessa. Kohdissa 3.4 ja 3.6 jo esitetty kehotus lisätä ehdotettuun asetukseen säännös, joka mahdollistaa laajennetut puheenjohtajiston kokoukset, voisi parantaa tilannetta.

Komitea ymmärtää täysin, että ensisijaisista tavoitteista päätettäessä on otettava huomioon unionin toimielinten etusijalle asettamat tarpeet (11). Komitea huomauttaa kuitenkin, että myös tulevaisuudessa on varmistettava, etteivät keskuksen tuotteet palvele vain unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden hallitusten politiikan muotoilua, vaan ensi sijassa ammattikoulutusalan toimijoita ja ennen kaikkea työmarkkinaosapuolia jäsenvaltioissa.

3.9

Yhtäläiset mahdollisuudet: ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotetussa asetuksessa säädetään nimenomaan pyrkimyksestä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen keskuksen elimissä (12) — näin sovelletaan konkreettisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 3 artiklaa. Komitea katsoo, että säännöksen perusteella jäsenvaltioiden ja työmarkkinajärjestöjen on pantava sukupuolinäkökohta merkille edustajia valittaessa. ETSK odottaa, että tämä näkökohta otetaan huomioon myös keskuksen henkilöstöpolitiikassa ja etenkin johtotasoa koskevissa valinnoissa.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/57

1.1

Euroopan parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päättivät käsitellä yhdessä kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta, koska ne katsovat, että kulttuuri ja sosiaalinen kehitys ovat tiiviissä yhteydessä ja vuorovaikutuksessa keskenään ja että tällä asialla on yhä suurempi merkitys Euroopan integraatiopolitiikan kannalta.

1.2

Komitea toteaa jo vuonna 1999 antamassaan lausunnossa (1) seuraavaa: ”Jos lähtökohdaksi otetaan kulttuurin — hyvin laaja — määritelmä tietyn yhteiskunnan jäsenille merkityksellisten arvojen muodostamana suuntautumisjärjestelmänä, jäsentää kulttuuri myös kansalaisyhteiskunnan toimintakenttää.” Komitean näkemyksen mukaan kulttuurilla on — mikäli se käsitetään ajattelun ja toiminnan prosessina ja yhteisenä muotona — avaintehtäviä koulutuksen ja yhteiskunnallisen osallisuuden alalla. Ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista perustuu pitkälti yhteisten arvokäsitysten, tavoitteiden ja perusoikeuksien varaan sekä uuteen käsitykseen demokraattisesta toiminnasta. Nämä elementit muodostavat yhdessä eurooppalaisen kulttuurikäsityksen perustan. Eurooppalaisen kulttuurikäsityksen sosiaaliset osatekijät, kuten yhteisvastuu, suvaitsevaisuus, sosiaalinen koheesio, syrjäytymisen ja syrjinnän torjunta sekä sosiaalinen integraatio, ovat perustavaa laatua olevia elementtejä. Tästä lähtökohdasta komitea onkin Eurooppa-valmistelukunnassa pyrkinyt siihen, että tulevaisuudessa komiteaa kuultaisiin myös kulttuurialaan liittyvissä kysymyksissä. Tähän kaikkeen perustuu se käsiteltävänä olevaan monimutkaiseen aihekokonaisuuteen liittyvä erityisvastuu, joka on sekä Euroopan parlamentilla unionin kansalaisten demokraattisena edustuslaitoksena että Euroopan talous- ja sosiaalikomitealla kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden institutionaalisena edustajana.

1.3

Euroopan parlamentti on korostanut oikeutetusti ”velvollisuutta” löytää ”yhteinen kulttuuripohja” ja ”eurooppalainen yhteiskunnallinen tila” (2). Tämä on erityisen kiireellistä, kun otetaan huomioon, että kulttuurin kansallisen ulottuvuuden valta-asema vahvistuu yleensä aina silloin, kun monitahoisuus lisääntyy. Laajentuminen lisää nimenomaan tätä monitahoisuutta ja tuo unioniin kansoja, joilla on eurooppalaisessa kontekstissa hyvin erilaiset historiat, perinteet ja kulttuurit.

1.4

Lausunnon laatimisen tiukan aikataulun vuoksi komitea keskittyy käsittelemään lausunnossaan ennen kaikkea kolmea keskeistä aihepiiriä/näkökohtaa.