ISSN 1977-1053

doi:10.3000/19771053.CE2012.390.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 390E

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

55. vuosikerta
18. joulukuuta 2012


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2011–2012
Istunnot 23. kesäkuuta 2011
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 241 E, 19.8.2011.
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Torstai 23. kesäkuuta 2011

2012/C 390E/01

Vuosien 2007–2013 koheesiopoliittisten ohjelmien toteuttaminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta (2010/2139(INI))

1

2012/C 390E/02

Euroopan kaupunkien toimintaohjelma ja sen tulevaisuus koheesiopolitiikassa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa (2010/2158(INI))

10

2012/C 390E/03

Tavoite 3: rajat ylittävän, valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön tuleva toimintaohjelma
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 tavoitteesta 3: Alueellisen yhteistyön haaste – rajat ylittävän, valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön tuleva toimintaohjelma (2010/2155(INI))

18

2012/C 390E/04

EAKR:n ja muiden rakennerahastojen tehokkuuden lisääminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 EAKR:n ja muiden rakennerahastojen tilanteesta ja tulevasta synergiasta tehokkuuden lisäämiseksi (2010/2160(INI))

27

2012/C 390E/05

Vuoden 2012 talousarvioesitystä käsittelevä kolmikantakokous
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 vuoden 2012 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksista (2011/2019(BUD))

35

2012/C 390E/06

Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet? (2011/2051(INI))

49

2012/C 390E/07

Vapaaehtoinen järjestelmä teollisuustuotteiden pakkausmerkintöjen esittämiseksi pistekirjoituksella
Euroopan parlamentin kannanotto 23. kesäkuuta 2011 vapaaehtoiseen järjestelmään teollisuustuotteiden pakkausmerkintöjen esittämiseksi pistekirjoituksella

65

 

II   Tiedonannot

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT

 

Euroopan parlamentti

 

Torstai 23. kesäkuuta 2011

2012/C 390E/08

51 artiklan muuttaminen: valiokuntien yhteiskokoukset
Euroopan parlamentin päätös 23. kesäkuuta 2011 Euroopan parlamentin työjärjestyksen valiokuntien yhteiskokousmenettelyä koskevan 51 artiklan muuttamisesta (2010/2061(REG))

66

2012/C 390E/09

Adrian Severinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
Euroopan parlamentin päätös 23. kesäkuuta 2011 Adrian Severinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2011/2070(IMM))

67

2012/C 390E/10

Varapuhemiehen vaali (työjärjestyksen 13 artiklan 1 kohdan tulkinta)
Euroopan parlamentin päätös 23. kesäkuuta 2011 varapuhemiehen valinnasta (Euroopan parlamentin työjärjestyksen 13 artiklan 1 kohdan tulkinta)

69

 

III   Valmistavat säädökset

 

EUROOPAN PARLAMENTTI

 

Torstai 23. kesäkuuta 2011

2012/C 390E/11

Euroopan keskuspankin pääjohtajan nimittäminen: ehdokas Mario Draghi
Euroopan parlamentin päätös 23. kesäkuuta 2011 neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin johtokunnan puheenjohtajan nimittämisestä (10057/2011 – C7-0134/2011 – 2011/0804(NLE))

70

2012/C 390E/12

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: General Motors Belgium
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2010/031 BE/General Motors Belgium, Belgia) (KOM(2011)0212 – C7-0096/2011 – 2011/2074(BUD))

71

LIITE

72

2012/C 390E/13

Euroopan unionin ja Seychellien tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Seychellien tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä (17238/2010 – C7-0031/2011 – 2010/0335(NLE))

73

2012/C 390E/14

EU:n ja São Tomé ja Príncipen demokraattisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja São Tomé ja Príncipen demokraattisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä (05371/2011 – C7-0119/2011 – 2010/0355(NLE))

74

2012/C 390E/15

EU:n ja Andorran välinen pöytäkirja turvallisuuteen liittyvistä tullitoimenpiteistä ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan talousyhteisön ja Andorran ruhtinaskunnan välillä kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen laajentamista koskemaan turvallisuuteen liittyviä tullitoimenpiteitä koskevan pöytäkirjan tekemisestä (17403/2010 – C7-0036/2011 – 2010/0308(NLE))

75

2012/C 390E/16

Siviili-ilmailun turvallisuutta koskeva EY:n ja Kanadan sopimus ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi siviili-ilmailun turvallisuutta koskevan Euroopan yhteisön ja Kanadan välisen sopimuksen tekemisestä (06645/1/2010 – C7-0100/2010 – 2009/0156(NLE))

75

2012/C 390E/17

Makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäiseminen ja korjaaminen ***I
Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta (KOM(2010)0527 – C7-0301/2010 – 2010/0281(COD))

76

2012/C 390E/18

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpano *
Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen neuvoston asetukseksi liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta (KOM(2010)0522 – C7-0396/2010 – 2010/0276(CNS))

88

2012/C 390E/19

Jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevat vaatimukset *
Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista (KOM(2010)0523 – C7-0397/2010 – 2010/0277(NLE))

100

2012/C 390E/20

Julkisen talouden valvonta euroalueella ***I
Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella (KOM(2010)0524 – C7-0298/2010 – 2010/0278(COD))

111

2012/C 390E/21

Julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonta sekä talouspolitiikan valvonta ja koordinointi ***I
Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta (KOM(2010)0526 – C7-0300/2010 – 2010/0280(COD))

121

2012/C 390E/22

Täytäntöönpanotoimet liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella ***I
Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella (KOM(2010)0525 – C7-0299/2010 – 2010/0279(COD))

139

2012/C 390E/23

Kuluttajien oikeudet ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajan oikeuksista (KOM(2008)0614 – C6-0349/2008 – 2008/0196(COD))

145

P7_TC1-COD(2008)0196Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. kesäkuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/…/EU antamiseksi kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta

146

LIITE

146

2012/C 390E/24

Markkinoille joustojärjestelmän mukaisesti saatettavat traktorit ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2000/25/EY muuttamisesta markkinoille joustojärjestelmän mukaisesti saatettavia traktoreita koskevien säännösten osalta (KOM(2010)0607 – C7-0342/2010 – 2010/0301(COD))

146

P7_TC1-COD(2010)0301Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. kesäkuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/…/EU antamiseksi direktiivin 2000/25/EY muuttamisesta joustojärjestelmän mukaisesti markkinoille saatettuja traktoreita koskevien säännösten osalta

147

2012/C 390E/25

Käytetty ydinpolttoaine ja radioaktiivinen jäte *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta (KOM(2010)0618 – C7-0387/2010 – 2010/0306(NLE))

147

Käytettyjen merkkien selitykset

*

Kuulemismenettely

**I

Yhteistoimintamenettely: ensimmäinen käsittely

**II

Yhteistoimintamenettely: toinen käsittely

***

Hyväksyntämenettely

***I

Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely

***II

Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely

***III

Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely

(Menettely määräytyy komission ehdottaman oikeusperustan mukaan.)

Poliittiset tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐.

Yksiköiden tekemät korjaukset ja tekniset mukautukset: uusi tai muutettu teksti merkitään kursiivilla, poistot symbolilla ║.

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Euroopan parlamentti ISTUNTOKAUSI 2011–2012 Istunnot 23. kesäkuuta 2011 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 241 E, 19.8.2011. HYVÄKSYTYT TEKSTIT

Torstai 23. kesäkuuta 2011

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/1


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Vuosien 2007–2013 koheesiopoliittisten ohjelmien toteuttaminen

P7_TA(2011)0283

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta (2010/2139(INI))

2012/C 390 E/01

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 174-178 artiklan,

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta" (KOM(2010)0110),

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta" liitteenä olevan 31. maaliskuuta 2010 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2010)0360),

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2010 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Cohesion Policy: Responding to the economic crisis, a review of the implementation of cohesion policy measures adopted in support of the European Economic Recovery Plan" (SEC(2010)1291),

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2008 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Regions 2020 – an Assessment of Future Challenges for EU Regions" (SEC(2008)2868),

ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa" (KOM(2011)0017),

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (1),

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 ja Euroopan aluekehitysrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006 täytäntöönpanoa koskevista säännöistä 8. joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1828/2006 ja erityisesti sen 7 artiklan (2),

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 397/2009 (3),

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta syrjäytyneiden väestöryhmien hyväksi toteutettavien asuntokantaa koskevien toimien tukikelpoisuuden osalta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 437/2010 (4),

ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY (5),

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset (6),

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaamisesta kaupungeissa, alueilla, jäsenvaltioissa ja unionissa (7),

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman todellisen alueellisen, sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamisesta EU:ssa - maailmanlaajuisen kilpailukyvyn ehdoton edellytys? (8),

ottaa huomioon 28. helmikuuta 2007 päivätyn komission tiedotteen nro 1 "Earmarking" (COCOF/2007/0012/00),

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2009 päivätyn komission tiedotteen "Indicative structure for the national strategic reports 2009" (COCOF 09/0018/01),

ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät komission strategiaraportista 2010 koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttamisesta,

ottaa huomioon 1. ja 2. joulukuuta 2010 annetun alueiden komitean lausunnon koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta (CdR 159/2010),

ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon "Ohjelmakauden 2007–2013 hyviin käytäntöihin perustuvan tehokkaan hallinnointikumppanuuden edistäminen koheesiopolitiikan ohjelmissa" (ECO/258),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0111/2011),

A.

ottaa huomioon, että edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti ja pyrkii erityisesti vähentämään eri alueiden välisiä kehityseroja sekä maaseutualueiden, teollisuuden muutosprosessissa olevien alueiden sekä vakavista ja pysyvistä luonnonhaitoista tai väestöllisistä ongelmista kärsivien alueiden kaltaisten muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä, ja katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia on otettava huomioon sen varmistamiseksi, että Euroopan unionista tulee älykäs, kestävä ja osallistava talous,

B.

katsoo, että koheesiopolitiikalla on keskeinen asema kaikkien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa erityisesti työllisyyden alalla ja sosiaaliasioissa, kaikilla hallintotasoilla ja kaikilla maantieteellisillä alueilla,

C.

ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan strateginen ulottuvuus, jolla taataan johdonmukaisuus Euroopan unionin painopistealueiden kanssa (Euroopasta ja sen alueista tehdään entistä houkuttelevampi paikka sijoittajille ja työntekijöille, parannetaan osaamista ja innovointia kasvua varten ja luodaan lisää ja parempia työpaikkoja), määritellään ja vahvistetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006 (jäljempänä yleisasetus), koheesiota koskevissa yhteisön strategisissa suuntaviivoissa (jäljempänä strategiset suuntaviivat), kansallisessa strategisessa viitekehyksessä ja toimenpideohjelmissa,

D.

ottaa huomioon, että strateginen raportointi on uusi väline koheesiopolitiikassa ja se luotiin nykyisellä ohjelmakaudella yleisasetuksen avulla välineeksi, jolla tarkastellaan strategisten suuntaviivojen toteuttamista, ja sillä pyritään lisäämään koheesiopolitiikan strategista sisältöä ja edistämään sen avoimuutta ja vastuullisuutta, ja katsoo, että seuraavan ohjelmakauden suunnittelun yhteydessä kerätyistä tiedoista ja kokemuksista olisi otettava opiksi,

E.

ottaa huomioon, että Lissabonin korvamerkintä on menettely, jossa osa 86 asetetusta prioriteettiteemasta määriteltiin Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian mukaisiksi erityisiksi prioriteeteiksi ja lähentymistavoitteeseen kuuluvien alueiden osalta 47 prioriteettiteemaa määriteltiin korvamerkityiksi prioriteeteiksi, kun taas alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen kuuluvien alueiden osalta määriteltiin ainoastaan 33 prioriteettiteemaa,

F.

ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot sopivat vuoden 2009 kansallisten strategiaraporttien osalta ainoastaan tavoitteen mukaisia prioriteettiteemoja koskevien tietojen vaihdosta ja tietojen poimimisen määräpäiväksi asetettiin 30. syyskuuta 2009, jolloin jäsenvaltiot kärsivät vielä talouskriisin vaikutuksista ja eräillä jäsenvaltioilla oli aluksi ongelmia ohjelmakauden käynnistyessä, ja odottaa näin ollen, että vuoden 2013 strategiaraportti sisältää aiempaa informatiivisempaa tietoa,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan alueiden välillä on edelleen silmäänpistäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä eroja osaksi kahden edellisen laajentumisen luonnollisena seurauksena ja myös maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorien vaikutusten johdosta, vaikka nämä erot ovat kaventuneet viime vuosikymmenen aikana koheesiopolitiikan aktiivisella myötävaikutuksella, ja että koheesiopolitiikka on tärkeää kilpailukyvyn ja taloudellisen kasvun varmistamiseksi samalla kun otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet,

H.

ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on ollut Euroopan talouden elvytyssuunnitelman keskeinen osa ja osoittanut rakennerahastojen merkityksen taloudellisen elvytyksen välineinä erityisesti pienten yritysten, kestävyyden ja energiatehokkuuden kannalta, ja ottaa huomioon, että komissiota pyydettiin esittämään vuonna 2010 kertomus niiden toimien toteuttamisesta, jotka hyväksyttiin osana Euroopan vastausta kriisiin,

1.

panee tyytyväisenä merkille strategiaraportin rakennerahastoista yhteisrahoitettujen koheesiopolitiikkaohjelmien toteuttamisesta; pitää myönteisinä ponnisteluja, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet laatiakseen ensimmäiset kansalliset strategiaraportit, jotka ovat osoittautuneet arvokkaiksi täytäntöönpanoa koskeviksi tiedonlähteiksi;

2.

huomauttaa, että vertailevia analyyseja tehtäessä olisi otettava huomioon, että viisi jäsenvaltiota poimi tietonsa myöhempänä ajankohtana ja yksi aiempana; katsoo, että on tarkoituksenmukaisempaa verrata yksittäisten jäsenvaltioiden edistymistä EU:n keskiarvoon;

3.

katsoo, että varojen kohdentamisen avoimuus edistää asianmukaista täytäntöönpanoa ja on tärkeä ennakkoedellytys koheesiopolitiikan yleisten tavoitteiden saavuttamiselle ja tämän vuoksi sitä on lujitettava täytäntöönpanon kaikilla tasoilla; uskoo, että edunsaajien luettelo olisi julkaistava jatkossakin, etenkin verkossa, koska se on tehokas väline avoimuuden lisäämiseksi; on sitä mieltä, että yhteisön suuntaviivojen asettaminen ja strategisen raportoinnin käyttöönotto uutena välineenä ovat edistäneet politiikan tavoitteiden saavuttamiseen liittyvän vastuuvelvollisuuden lisääntymistä; pyytää käymään tässä yhteydessä säännöllistä poliittista vuoropuhelua, jotta voidaan parantaa koheesiopolitiikan avoimuutta ja tilivelvollisuutta sekä sen vaikutusten arviointia;

Täytäntöönpano

4.

panee merkille, että valittujen hankkeiden rahoituksellinen arvo on raporttien mukaan 93,4 miljardia euroa eli 27,1 prosenttia meneillään olevalla kaudella käytettävissä olevasta EU-rahoituksesta ja että tätä keskimääräistä osuutta sovelletaan kolmeen koheesiopolitiikan tavoitteeseen sekä Lissabonin tavoitteiden korvamerkittyihin ryhmiin ja edistymiseen yhteisön strategisten suuntaviivojen täytäntöönpanossa; korostaa kuitenkin, että edistyminen vaihtelee laajasti jäsenvaltioiden välillä ja teemojen kesken siten, että valintojen kokonaismäärät ovat yli 40 prosenttia yhdeksän jäsenvaltion tapauksessa ja alle 20 prosenttia neljän jäsenvaltion tapauksessa;

5.

toistaa arvostavansa kansallisia toimia, jotka johtivat siihen, että Lissabonin strategian toteuttamiseksi osoitetut menot olivat keskimäärin 65 prosenttia lähentymistavoitteeseen kuuluvien alueiden käytettävissä olevista määrärahoista ja 82 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen kuuluvien alueiden käytettävissä olevista määrärahoista, mikä oli enemmän kuin alun perin pyydettiin; panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin tavoitteiden mukaisesti korvamerkittyihin hankkeisiin on raporttien mukaan osoitettu yhteensä 63 miljardia euroa ja että Lissabonin tavoitteiden mukaisesti korvamerkittyjen hankkeiden valinta on samantasoista tai hieman nopeampaa kuin muiden toimien valinta, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita jatkamaan varojen korvamerkitsemistä Eurooppa 2020 -strategiaa tukeville hankkeille;

6.

panee merkille, että yhteisön strategisiin suuntaviivoihin kuuluvissa teemoissa edistyminen on suurinta teemassa "alue-osio" (30 prosenttia) ja keskiarvon yläpuolella teemassa "parannetaan osaamista ja innovointia kasvua varten" mutta alle 27,1 prosenttia kahden muun suuntaviivan tapauksessa ja että lisäksi valintamäärät ovat keskiarvon yläpuolella Lissabonin tavoitteiden korvamerkittyjen hankkeiden kohdalla sekä lähentymisen että alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteissa mutta ainoastaan 20,5 prosenttia Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteessa; pahoittelee, että strategiaraporteissa esiteltyjen politiikan saavutusten analysoinnissa on selviä puutteita, koska kaikkien jäsenvaltioiden tuotoksia ja tulosindikaattoreita ei ole käytettävissä; kehottaa näin ollen komissiota arvioimaan uudelleen hallinnollista raportointia koskevia vaatimuksiaan ja pyytää jäsenvaltioita toimimaan kurinalaisemmin toimittaessaan tietoja ohjelmien täytäntöönpanosta;

7.

pitää talouskriisin ja työttömien määrän kasvun vuoksi myönteisenä suuntaviivaan "Lisää ja parempia työpaikkoja" liittyvien hankkeiden toteuttamisessa jo saavutettua edistystä; kehottaa kuitenkin painokkaasti komissiota ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön menetelmiä, joiden avulla helpotetaan tarvittavan rahoituksen käyttöönottamista ja sen kohdentamista tehokkaasti resurssitehokkaan ja kilpailukykyisen, osallistavan kasvun sekä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän ja köyhyyttä vähentävän korkean työllisyyden talouden saavuttamiseksi, sillä nämä ovat Eurooppa 2020 -strategian ensisijaisia tavoitteita erityisesti työllisyyden alalla ja sosiaaliasioissa, jotta voidaan lisätä kasvua ja tuottavuutta ja parantaa Euroopan työllisyystilannetta;

8.

pitää myönteisenä, että Euroopan sosiaalirahasto on antanut asiaankuuluvaa tukea työmarkkinauudistusten toteuttamiseen ja osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, joka on auttanut siirtymistä passiivisesta aktiiviseen ja jopa ennaltaehkäisevään työmarkkinapolitiikkaan; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan rakenneuudistuksia, joilla suojataan työmarkkinoita mahdollisilta tulevilta kriiseiltä;

9.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan nopeammin täytäntöön yhteisrahoitettuja toimia ja toimintoja, joilla pyritään alueellisella tasolla tukemaan työmarkkinoita vähentämällä sukupuolierottelua sekä epätasa-arvoa (kuten palkkaerot ja naisten aliedustus johtotehtävissä), helpottamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja rohkaisemalla epävarmojen työpaikkojen muuttamista turvatuiksi työpaikoiksi, kun otetaan huomioon epävarmoissa työsuhteissa olevien naisten merkittävä osuus;

10.

korostaa, että on tärkeää parantaa infrastruktuuria ja palveluja epäsuotuisilla mikroalueilla, joilla asuu paljon sosiaalisesti syrjäytyneitä (esimerkiksi romaneja), ja myös tehdä niistä kohtuuhintaisia;

11.

korostaa liikenteen alan merkitystä alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamisessa; on huolissaan siitä, että rautatiealan investoinnit eivät ole edenneet suunnitellusti ja ovat tieliikennettä alhaisemmalla tasolla, joten ne eivät myötävaikuta riittävästi liikenteen hiilipäästöjen vähentämiseen; korostaa tässä yhteydessä, että suunniteltujen liikenneinvestointien epätasapaino eri liikennemuotojen välillä haittaa intermodaalisen eurooppalaisen liikennejärjestelmän luomista, ja huomauttaa, että täytäntöönpanon viivästyminen edelleen voisi lisätä epätasapainoa;

12.

muistuttaa, että noin 23,7 prosenttia (82 miljardia euroa) koheesiorahaston ja rakennerahastojen varoista kaudella 2007–2013 on tarkoitettu liikenteeseen mutta vain puolet niistä käytetään TEN-T-hankkeisiin (17 miljardia euroa ensisijaiseen TEN-T-verkkoon ja 27,2 miljardia yleiseen osaan) ja puolet on korvamerkitty kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin hankkeisiin, joita ei ole merkitty TEN-T-karttoihin; korostaa, että koheesiorahaston ja rakennerahastojen liikenteen alan määrärahoja jaetaan liikennemuotojen ja liikenneverkkojen kesken siten, että Euroopan unionin tavoitteita ei oteta riittävästi huomioon;

13.

kiinnittää alueellisen yhteistyön osalta huomiota taipumukseen viivytellä rajat ylittävien hankkeiden ja yleensä rautatiehankkeiden käynnistämisessä ja korostaa TEN-T-verkon eurooppalaista lisäarvoa, joka on erityisen selvää hankkeiden rajat ylittävissä osissa ja kohdissa, joissa hankkeet yhdistyvät kansallisiin maantie-, rautatie- ja sisävesiliikennehankkeisiin; ehdottaa tässä yhteydessä parhaita käytäntöjä koskevien yhteisten foorumien järjestelmällistä käyttöönottoa sosioekonomisten, maantieteellisten, väestötieteellisten ja kulttuuristen lähtökohtien mukaisesti;

14.

pitää tervetulleena, että ohjelmaan on sisällytetty asuntorakentamisen energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön liittyvät investoinnit sekä syrjäytyneitä väestöryhmiä koskeviin asuntohankkeisiin liittyvät investoinnit, joita toteutetaan menestyksekkäästi useilla alueilla ja joita olisi jatkettava tulevaisuudessa;

15.

kehottaa tehostamaan ympäristöalan ohjelmien toteuttamista, erityisesti laajoilla aloilla, jotka tuottavat eurooppalaista lisäarvoa, kuten toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja hillitsemiseksi sekä siihen sopeutumiseksi, investoinnit puhtaampaan ja vähän hiilidioksidia tuottavaan teknologiaan, ilman ja veden pilaantumista estävät toimet, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä edistävät toimet, rautatieverkostojen laajentaminen, energiatehokkuuden, erityisesti rakennusalan energiatehokkuuden ja uudistuvien energialähteiden käytön edistäminen, ja pyrkimään näin saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja edistämään vihreiden työpaikkojen luomista ja vihreää taloutta;

16.

kehottaa käyttämään ympäristökatastrofien ehkäisemiseen ja/tai nopeaan toimintaan tarkoitettuja varoja ja vaatii jäsenvaltioita tehostamaan investointejaan, jotka koskevat teollisuusalueiden ja pilaantuneiden maa-alueiden ennallistamista ja pilaantumisen ennaltaehkäisyä, kun otetaan huomioon, että tämänkaltaisia hankkeita on toteutettu vähän;

17.

pahoittelee hankkeiden valinnan viivästymistä strategisilla aloilla, kuten rautatieala, tietyt energia- ja ympäristöinvestoinnit, digitaalitalous, sosiaalinen osallisuus, hallintotapa ja valmiuksien luominen, ja kehottaa analysoimaan perinpohjaisesti näiden viivästysten syitä sekä pyytää jäsenvaltioita ottamaan alueet mukaan valvomaan aloja, joilla toimia on tehostettava; korostaa toisaalta ympäristöhankkeiden käyttöasteen lisääntymistä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa ja kiinnittää huomiota yhteistyön tuomaan selvään lisäarvoon tässä yhteydessä; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltiot ovat voineet ottaa menetetyn ajan takaisin aloilla, joilla täytäntöönpano oli viivästynyt, joten viivästyminen kyseisessä vaiheessa ei välttämättä anna oikeaa käsitystä kokonaislaadusta ohjelmakauden aikana; toteaa tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikan alalla vastaanottokyky ja talousarvion toteuttaminen ovat nopeutuneet vuoden 2010 aikana, mikä johtuu muun muassa viime aikoina tehdyistä lainsäädäntömuutoksista ja siitä, että toimenpideohjelmat ovat viimein päässeet täyteen vauhtiin, kun komissio on vihdoin hyväksynyt viimeiset hallinto- ja valvontajärjestelmät;

18.

katsoo, että eräillä ensisijaisilla aloilla on ryhdyttävä viipymättä korjaaviin toimiin heikon täytäntöönpanon parantamiseksi; kehottaa analysoimaan perusteellisesti täytäntöönpanon ongelmia aloilla, joilla hankkeiden valinta on viivästynyt erityisistä syistä, ja kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä tehostamaan toimiaan parantaakseen hankkeiden valintaa viivästyneiden teemojen osalta sekä vauhdittamaan kaikkien valittujen hankkeiden täytäntöönpanoa, jotta vältetään sovittujen tavoitteiden saavuttamatta jäämisen riski;

19.

katsoo, että joissakin tapauksissa hankkeiden nopea valinta ja täytäntöönpano sekä osoitettujen varojen kaiken kaikkiaan tehokkaampi käyttö ovat erityisen tärkeitä, kun on kyse toiminnasta, jolla pyritään parantamaan inhimillistä pääomaa, tukemaan työmarkkinoita ja lisäämään sosiaalista osallisuutta erityisesti talouskriisin kielteisistä vaikutuksista selviämiseksi;

20.

korostaa useiden jäsenvaltioiden vahvistaneen, että korvamerkintämenettelyn edellyttämä kurinalaisuus on parantanut ohjelmasuunnittelun laatua ja helpottanut sen kohdentamista; toteaa lisäksi, että jäsenvaltiot olivat yksimielisiä siitä, että Lissabonin strategiaan liittyvien, kansallisiin strategisiin viitekehyksiin ja toimenpideohjelmiin sisältyvien perustavoitteiden säilyttäminen on paras keino kriisin taltuttamiseksi, ja vahvistivat uudelleen kyseisissä asiakirjoissa asetettujen keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteiden tärkeyden;

Täytäntöönpanoon liittyviä haasteita

21.

korostaa, että joillakin aloilla tehokas hankkeiden valinta ja täytäntöönpano on hankalaa, koska asiaankuuluvat ennakkoedellytykset, kuten yksinkertaiset hakemusmenettelyt kansallisella tasolla, selkeät kansalliset prioriteetit tietyillä toiminta-aloilla, EU:n lainsäädännön saattaminen ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä konsolidoitu institutionaalinen ja hallinnollinen kapasiteetti, eivät täyty ja kansallinen byrokratia on liiallista; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita ja alueita helpottamaan politiikan täytäntöönpanoa tarttumalla näihin haasteisiin ja erityisesti mukauttamalla oikeudellista kehystä valtiontukien, julkisten hankintojen ja ympäristöä koskevan sääntelyn alalla, sekä jatkamaan institutionaalisia uudistuksia;

22.

palauttaa pahoitellen mieleen, että politiikan täytäntöönpanon huomattava viivästyminen johtuu pääasiassa seuraavista tekijöistä: monivuotista rahoituskehystä ja poliittista lainsäädäntöpakettia koskevien neuvottelujen myöhäinen päättäminen, joka viivästyttää kansallisten strategioiden ja toimenpideohjelmien valmistumista, varainhoidon valvonnan sääntöjen muuttaminen ja kansallisella tasolla asetetut arviointiperusteet, päällekkäisyys kauden 2000–2006 päättämisen kanssa ja jäsenvaltioissa yhteisrahoitukseen käytettävissä olevien julkisten varojen vähäisyys;

23.

pahoittelee, että strategiaraportti ei tarjoa kattavia tietoja alueellisista eroista vuoteen 2009 asti, vaikka sen pitäisi korostaa rakennerahastoista yhteisrahoitusta saaneiden ohjelmien myötävaikutusta koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen;

Talouskriisin ratkaiseminen

24.

pitää myönteisenä komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Cohesion Policy: Responding to the economic crisis, a review of the implementation of cohesion policy measures adopted in support of the European Economic Recovery Plan" julkaisemista; korostaa, että asiakirjaan sisältyvä uudelleentarkastelu perustuu ensisijaisesti kansallisissa strategiaraporteissa toimitettuihin tietoihin; kehottaa komissiota ryhtymään tarpeellisiin toimiin sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat täsmällisiä;

25.

panee merkille, että maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin ja meneillään olevan talouden laskusuhdanteen yhteydessä EU:n koheesiopolitiikka myötävaikuttaa ratkaisevasti Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan, sillä se on unionin tärkein reaalitalouteen tehtävien investointien lähde, ja sen puitteissa on ollut mahdollista vastata joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti nopeasti heikkenevään sosioekonomiseen tilanteeseen; korostaa jäsenvaltioiden ymmärtäneen, että kriisin vastaiset toimet voitiin muokata niiden erityistarpeiden mukaisesti; pyytää tästä huolimatta tekemään säännöistä joustavampia ja yksinkertaisempia, jotta kriisien torjuminen olisi mahdollista, ja rohkaisee jäsenvaltioita hyödyntämään viipymättä kaikkia komission niille tarjoamia keinoja, jotta varmistetaan asianmukaiset ja oikea-aikaiset vastatoimet erityistarpeiden mukaisesti sekä onnistunut ulospääsy kriisistä pitkän aikavälin kestävän kehityksen aikaansaamiseksi vahvistamalla EU:n alueiden kilpailukykyä, työllisyyttä ja houkuttelevuutta;

26.

korostaa lisäponnistelujen tarpeellisuutta, jotta Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan kuuluvien erityisten koheesiopolitiikan toimien kokonaisvaikutusten arvioinnissa esiintyvät vaikeudet voidaan voittaa, ja pahoittelee, että tämän vuoksi uudelleentarkastelussa voidaan esittää ainoastaan rajallisesti konkreettisia kansallisen tason esimerkkejä; pitää kuitenkin myönteisenä raportissa esitettyä analyysia hyvistä käytännöistä ja ensimmäisiä johtopäätöksiä;

27.

katsoo, että kriisistä toipumisen merkit ovat hauraita ja että Euroopan on tulevina vuosina puututtava rakenteellisiin heikkouksiinsa myös koheesiopolitiikan toimenpiteiden avulla ja etenkin investoimalla kohdennetusti tutkimukseen ja kehittämiseen, innovointiin, koulutukseen ja teknologioihin, jotka hyödyttävät kaikkia aloja lisäämällä kilpailukykyä; korostaa siksi tarvetta arvioida perusteellisesti kriisin vastatoimien vaikutuksia ja tarvetta tarjota helposti saatavissa olevaa rakennerahoitusta, joka on tehokas mekanismi, joka on tarkoitettu tukemaan alueita niiden taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa rakenneuudistuksessa sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä solidaarisuuden edistämisessä;

Aluepolitiikan resurssien synergioiden luominen ja alakohtaisen hajaantumisen välttäminen

28.

on yhtä mieltä neuvoston kanssa neuvoston päätelmissä strategiaraportista 2010 esitetyistä näkemyksistä, joiden mukaan rakennerahastoja koskevasta yhdestä strategisesta ja yhteisestä lähestymistavasta koituu todellista lisäarvoa; palauttaa mieleen, että kullakin rahastolla on oltava omat sääntönsä menestyksekkäiden toimenpiteiden toteuttamiseksi kentällä erityistilanteissa; korostaa myös tarvetta lujittaa julkisia talousarvioita ja lisätä synergioita kriisin jälkeisenä aikana ja kaikkien käytettävissä olevien rahoituslähteiden (EU, kansalliset lähteet ja Euroopan investointipankin välineet) vaikutusta tehokkaan koordinoinnin kautta;

29.

korostaa, että rakennerahastojen ja muiden alakohtaisten politiikan välineiden sekä näiden välineiden ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten resurssien väliset synergiat ovat erittäin tärkeitä ja luovat arvokkaita yhteyksiä, jotka mahdollistavat keskinäisen lujittamisen, ohjelmien kestävän täytäntöönpanon ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamisen; tunnustaa, että kauden 2007–2013 määrärahojen kohdentamista koskevien säännösten ansiosta koheesiopolitiikalla on paremmat mahdollisuudet luoda synergioita tutkimus- ja innovaatiopolitiikkojen välille; korostaa, että rakennerahastoja voitaisiin käyttää tutkimusinfrastruktuurin tehostamiseen, jotta varmistettaisiin tutkimukselta vaadittava huipputaso tutkimusrahoituksen saamiseksi; korostaa myös Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen rahaston välisistä synergioista koituvaa hyötyä; huomauttaa, että kokemus on selkeästi osoittanut, että Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettujen ohjelmien onnistunut täytäntöönpano on olennaisen tärkeää, jotta voidaan maksimoida taloudellisiin toimiin tarkoitetun Euroopan aluekehitysrahaston rahoituksen tehokkuus; muistuttaa tässä yhteydessä ristiinrahoituksen mahdollisuuksista, joita ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti; kehottaa komissiota lisäämään seuraavaan strategiaraporttiin viittauksen rakennerahastojen keskinäiseen vuorovaikutukseen sekä niiden ja EU:n muiden rahoitusvälineiden väliseen vuorovaikutukseen;

Seuranta ja arviointi

30.

painottaa, että tekninen apu, seuranta ja arviointi edistävät politiikkaan liittyvää oppimista ja muodostavat yhdessä tehokasta varainhoidon valvontaa koskevien sääntöjen kanssa kannustimen täytäntöönpanon laadun parantamiseen;

31.

pahoittelee, että ainoastaan 19 jäsenvaltiota raportoi ydinindikaattoreista ja että tämän vuoksi on mahdotonta saada alustavaa selvää EU:n laajuista kuvaa siitä, mitä politiikalla saadaan kentällä aikaan; kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioita käyttämään ydinindikaattoreita seuraavalla strategisen raportoinnin kierroksella 2012–2013; kehottaa komissiota puuttumaan asiaan ja tarjoamaan jäsenvaltioille ja alueille tukea oikea-aikaisten, yhdenmukaisten ja kattavien tietojen toimittamiseksi;

32.

korostaa, että komission on varmistettava tehokkaiden seuranta- ja valvontajärjestelmien jatkuva käyttö rakennerahastojen täytäntöönpanojärjestelmän hallinnon ja tehokkuuden parantamiseksi; kehottaa komissiota lujittamaan jäsenvaltioiden edistymistä koskevan valvonnan johdonmukaisuutta ja laatua tekemällä ydinindikaattorien vähimmäismäärän käytön pakolliseksi kansallisissa strategiaraporteissa seuraavalla ohjelmakaudella, jotta vertailu ja tulosten kohdentaminen olisi helpompaa, ja tarjoamalla yksityiskohtaisempaa ohjausta;

Hyvät käytännöt

33.

katsoo, että politiikan täytäntöönpanon hyviä käytäntöjä ja vastavuoroista oppimista on korostettava ja niiden vaihtoa on edistettävä samalla kun lujitetaan erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten hallintokapasiteettia, jotta voidaan lisätä tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja välttää aiempien virheiden toistaminen;

34.

kannustaa kansalliseen raportointiin liittyviä hyviä käytäntöjä, kuten ydinindikaattorien käyttö, tulosten ja tuotosten raportointi, kansallisten politiikkojen ja EU:n politiikkojen välisten synergioiden raportointi, julkisten keskustelu- ja kuulemistilaisuuksien järjestäminen sidosryhmien kanssa, raporttien toimittaminen kansallisille parlamenteille lausuntoa varten ja raporttien julkaiseminen hallituksen internetsivustolla huolehtien siitä, että kaikissa raporteissa käytetään selkeitä ja ytimekkäitä termejä, koska nämä käytännöt parantavat raportoinnin laatua ja lisäävät sidosryhmien osallistumista jäsenvaltioissa; korostaa tarvetta noudattaa parhaita käytäntöjä alueilla, joille on tunnusomaista rahoitusohjelmien muita vähäisempi tai tehottomampi käyttö;

35.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen siitä, miten kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat mukauttaa toimenpideohjelmat vastaamaan Eurooppa 2020 -strategiassa asetettuja kestävän kasvun tavoitteita ja miten käytäntöjä voidaan tarkistaa vastaamaan älykkään kasvun tavoitteita tämän ohjelmakauden aikana; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan viipymättä, lisäämään investointejaan kestävään kehitykseen ja älykkääseen kasvuun, sosiaalisen osallisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon työmarkkinoilla sekä käyttämään varojaan tehokkaammin; kehottaa lisäksi komissiota käynnistämään keskustelun käsitelläkseen lähemmin sitä, miten koheesiopolitiikalla voidaan nykyisellä ohjelmakaudella 2007–2013 edistää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita;

Päätelmät ja suositukset

36.

korostaa pk-yritysten roolia innovatiivisina toimijoina taloudessa ja painottaa tarvetta kehittää tätä alaa esimerkiksi pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen (Small Business Act) täytäntöönpanon avulla, helpottamalla pk-yritysten rahoituksen ja käyttöpääoman saantia ja kannustamalla pk-yrityksiä osallistumaan innovatiivisiin hankkeisiin niiden kilpailukyvyn lujittamiseksi ja niiden työllistävän vaikutuksen lisäämiseksi; korostaa, että useita sosiaalisia ja taloudellisia etuja saavutetaan paikallisella ja alueellisella tasolla viranomaisten, pk-yritysten, yritysverkostojen, tutkimuslaitosten ja klustereiden välisellä yhteistyöllä sekä olemassa olevien resurssien tehokkaalla käytöllä, mukaan lukien pk-yritysten pääoman vahvistamiseen tarkoitetut rahoitusjärjestelyjä koskevat välineet (Jeremie); tähdentää kuitenkin lainarahoituksen osalta, että oikeusvarmuutta on parannettava siten, että rahoituksen välittäjät ja kehityspankit voivat asettaa innovatiivisille rahoitusvälineille ehtoja, jotka ovat voimassa koko ohjelmakauden ajan;

37.

uskoo vahvasti, että hyvä hallintotapa Euroopan, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä tehokas yhteistyö eri hallinnontasojen välillä ovat olennaisia, jotta voidaan varmistaa laadukas päätöksentekoprosessi, strateginen suunnittelu, rakenne- ja koheesiorahastojen tehokkaampi käyttö ja siten koheesiopolitiikan onnistunut ja tehokas täytäntöönpano; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan monitasoista hallintoa ja ottamaan sen käyttöön perussopimusten ja toissijaisuusperiaatteen sekä kumppanuusperiaatteen mukaisesti; korostaa sen tähden aidon kumppanuusstrategian sekä vertikaalista että horisontaalista merkitystä ja suosittaa, että kumppanuuteen osallistumisen laatua arvioidaan, ja muistuttaa, että kumppanuus voi johtaa toimintojen yksinkertaistamiseen etenkin hankkeiden valintamenettelyn yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan paikalliset ja alueelliset tasot alusta alkaen mukaan ensisijaisten investointien määrittelyyn ja itse päätöksentekoprosessiin sekä ohjelmien täytäntöönpanoon yhdessä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja yhteisöjen edustajien kanssa; ehdottaa tässä yhteydessä, että jokaisessa jäsenvaltiossa olisi tehtävä paikallisten ja alueellisten viranomaisten alueellinen sopimus Eurooppa 2020 -strategiasta;

38.

katsoo, että sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistamisen olisi edistettävä varojen ja tukien nopeaa jakamista ja sitä olisi sen vuoksi jatkettava ja sen tuloksena olisi saatava paremmat säännöt vuoden 2013 jälkeiselle ajanjaksolle sekä EU:n että kansallisella tasolla ilman että luodaan suuria vaikeuksia edunsaajille; katsoo, että aluepolitiikkaa olisi mukautettava vastaamaan paremmin käyttäjien tarpeita ja että yksinkertaistamisella olisi vähennettävä tarpeettomia hallinnollisia esteitä ja kustannuksia sekä muita esteitä, jotka hankaloittavat poliittisten tavoitteiden saavuttamista, vältettävä sekaannusta ja virheellisiä tulkintoja, joita nykyisistä hallinnollisista käytännöistä aiheutuu, ja toisaalta varmistettava entistä joustavampi hankkeiden hallinnointi, synkronisoidut valvontatoimet ja tehokkaampi politiikka; pahoittelee, että paljon varoja jää käyttämättä tarpeettoman byrokratian ja liian monimutkaisten ja usein muuttuvien sääntöjen vuoksi sekä siksi, että menettelyjä ei ole yhdenmukaistettu; katsoo, että on saavutettava tasapaino yksinkertaistamisen sekä sääntöjen ja menettelyjen pysyvyyden välillä;

39.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia tehostamaan valmiuksien luomista ja keventämään hallinnollista taakkaa erityisesti varmistaakseen hankkeiden yhteisrahoituksen kansallisilla rahoitusosuuksilla ja tarvittaessa ottamalla käyttöön rahoitusjärjestelyistä saatavat tuet, jotta voidaan lisätä varojen käyttöä ja välttää investointien viivästyminen edelleen;

40.

tukee komission ehdotuksia, joiden tarkoituksena on painottaa rakennerahastojen tulossuuntautunutta täytäntöönpanoa, ja katsoo, että strateginen raportointi tarjoaa arvokkaana täytäntöönpanon edistymisen seurantavälineenä perustan vertaisarvioinnille ja EU:n tasolla käytävälle strategiselle keskustelulle; rohkaisee jäsenvaltioita vertailukelpoisiin ja luotettaviin tietoihin perustuvan strategisen raportoinnin laadun parantamiseksi soveltamaan aiempaa analyyttisempaa ja strategisempaa lähestymistapaa kansallisia raportteja laatiessaan ja keskittymään enemmän tavoitteisiin, tuloksiin ja strategiseen kehitykseen sekä toimittamaan hyvissä ajoin täydelliset tiedot ydinindikaattoreista ja sovituista tavoitteista; korostaa sen tähden, että strategiaraportin 2013 olisi oltava tulossuuntautunut ja keskityttävä enemmän ohjelmien, tuotosten, tulosten ja varhaisvaikutusten tehokkuuden laadulliseen analyysiin tilastotietojen kattavan esittämisen sijasta;

41.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen tilaisuutta, joka tarjoutuu kauden 2007–2013 rahoitusnäkymien ja koheesiopolitiikan väliarvioinnin yhteydessä, jotta varmistetaan, että Euroopan unionin varoja voidaan käyttää enemmän kaudella 2011–2013;

42.

kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita nopeuttamaan monivuotisen rahoituskehyksen ja asetusten kaltaisten keskeisten asiakirjojen käsittelyä seuraavalla neuvottelukierroksella, jotta voidaan ratkaista käynnistysongelmat, joita seuraavan ohjelmakauden alussa saattaa esiintyä;

43.

pyytää komissiota varmistamaan, että tuleva koheesiopolitiikka saa tuekseen riittävän rahoituksen; katsoo, että koheesiopolitiikkaa ei tule pitää pelkästään välineenä, jolla alakohtaisten politiikkojen tavoitteet voidaan saavuttaa, koska se on yhteisön politiikkaa, joka tarjoaa huomattavaa lisäarvoa ja jolla on oma tarkoituksensa: taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus; korostaa sen tähden, että koheesiopolitiikan olisi säilyttävä riippumattomana ja sen nykyisiä perusteita ja periaatteita ei saisi muuttaa alakohtaisella hajauttamisella;

*

* *

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.


(1)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(2)  EUVL L 371, 27.12.2006, s. 1.

(3)  EUVL L 126, 21.5.2009, s. 3.

(4)  EUVL L 132, 29.5.2010, s. 1.

(5)  EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.

(6)  EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 79.

(7)  EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 104.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0473.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/10


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Euroopan kaupunkien toimintaohjelma ja sen tulevaisuus koheesiopolitiikassa

P7_TA(2011)0284

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa (2010/2158(INI))

2012/C 390 E/02

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (1),

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta 5. heinäkuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 (2),

ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY (3),

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 397/2009 (4),

ottaa huomioon yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta annetun asetuksen (EY) N:o 663/2009 muuttamisesta 15. joulukuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1233/2010 (5),

ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa (6),

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla (7),

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuudesta uudella ohjelmakaudella (8),

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman alueellista koheesiota koskevasta vihreästä kirjasta ja koheesiopolitiikan tulevaa uudistusta koskevan keskustelun tilasta (9),

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (10),

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen (11),

ottaa huomioon julkaisemansa ad hoc -muistion alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa,

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 esitetyn komission viidennen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus" (KOM(2010)0642),

ottaa huomioon huhtikuussa 2010 julkaistun komission yhteenvetokertomuksen EAKR:n vuosina 2000–2006 osarahoittamien koheesiopoliittisten ohjelmien jälkiarvioinnista ("Ex post evaluation of Cohesion Policy programmes 2000-06 co-financed by the ERDF (Objective 1&2)"),

ottaa huomioon kesäkuussa 2010 julkaistun komission kertomuksen koheesiopoliittisten ohjelmien jälkiarvioinnista 2000–2006 ja Urban-yhteisöaloitteesta (Ex post evaluation of Cohesion Policy programmes 2000–06: the URBAN Community Initiative"),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. toukokuuta 2010 antaman lausunnon aiheesta "Yhdennetyn lähestymistavan tarve kaupunkialueita elvytettäessä" (12),

ottaa huomioon alueiden komitean 9. kesäkuuta 2010 antaman lausunnon aiheesta "Kaupunkien elvyttämisen rooli Euroopan tulevassa kaupunkikehityksessä" (13),

ottaa huomioon EU:n alueellisen toimintasuunnitelman (Towards a More Competitive and Sustainable Europe of Diverse Regions) ja EU:n kestävää kaupunkikehitystä koskevan Leipzigin peruskirjan, jotka hyväksyttiin Leipzigissa 24. ja 25. toukokuuta 2007 pidetyssä aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien neuvoston epävirallisessa kokouksessa,

ottaa huomioon Toledossa 22. kesäkuuta 2010 pidetyssä kaupunkikehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn Toledon julistuksen,

ottaa huomioon kaupunkikehityksestä vastaavien pääjohtajien kannan komission tiedonantoon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille "Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus" (KOM(2010)0642/3),

ottaa huomioon Barcelonassa 22.–24. helmikuuta 2010 aiheesta "Local governments, the protagonist in the new Europe" järjestetyn paikallishallintojen eurooppalaisen huippukokouksen päätelmät,

ottaa huomioon kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen sellaisena kuin komissio on käynnistänyt sen ja tukenut sitä,

ottaa huomioon komission pyynnöstä laaditun riippumattoman raportin koheesiopolitiikan uudistamisaikataulusta "An Agenda for a Reformed Cohesion Policy" (Fabrizio Barcan raportti vuodelta 2009),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon (A7-0218/2011),

A.

katsoo, että EU:lle on tunnusomaista monikeskuksinen kehitys sekä monet erikokoiset kaupunkialueet ja kaupungit, joiden toimintaedellytykset ja resurssit ovat erilaisia; katsoo, että olisi ongelmallista hyväksyä "kaupunkialueita" ja yleensä "kaupunkeja" koskeva yhteinen määritelmä puhtaasti tilastolliselta pohjalta, koska on vaikeaa käsitellä jäsenvaltioiden ja alueiden erilaisia tilanteita samalla tavoin, ja katsoo siksi, että kaikki kaupunkialueita koskevat pakolliset määritelmät ja nimitykset olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jätettävä jäsenvaltioiden tehtäväksi EU:n yhteisten indikaattoreiden pohjalta; katsoo, että olisi selvitettävä, miten toiminnallisella lähestymistavalla voidaan löytää yhteinen määritelmä "kaupunkialueille" ja siten luoda perusta EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuuden selkeälle oikeudelliselle määritelmälle; katsoo, että erityisesti koheesiopolitiikan yhteydessä olisi hyödyllistä, jos kaupunkiulottuvuudella olisi toiminnallinen määritelmä,

B.

ottaa huomioon, että EU myötävaikuttaa politiikoillaan kaupunkialueiden kestävään kehitykseen ja että olisi muistettava, että kansallisten kaupunkipolitiikkojen lisäksi olisi määritettävä EU:n kaupunkipolitiikka toissijaisuusperiaatetta noudattaen,

C.

katsoo, että kaupungit myötävaikuttavat aktiivisesti EU-politiikkojen laadintaan ja ovat merkittävässä asemassa Eurooppa 2020 -strategian menestyksekkäässä täytäntöönpanossa; katsoo, että EU-politiikkojen ja erityisesti koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuuden huomiotta jättäminen vaarantaisi Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisen,

D.

katsoo, että kaupungeilla on ainoalaatuinen arkkitehtuuri- ja kulttuuripotentiaali, että niillä on huomattavia sosiaalista integraatiota koskevia vahvuuksia ja että ne mahdollistavat yhteiskunnallisen tasapainon, kun ne säilyttävät kulttuurin monimuotoisuuden sekä ylläpitävät pysyvää yhteyttä keskustan ja ympäröivien alueiden välillä,

E.

ottaa huomioon, että kaupunkeja koskevat toimet on Urban-aloitteista saatujen kokemusten pohjalta sisällytetty (valtavirtaistettu) lähentymistä sekä alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevien tavoitteiden sääntelykehykseen ohjelmakaudella 2007–2013; katsoo, että tämä valtavirtaistaminen on selvästi lisännyt kaupunkeja varten saatavissa olevaa rahoitusta; katsoo, että toimintaohjelmissa olisi yksilöitävä tarkasti määriteltyjä kaupunkikehityksen tavoitteita resurssien keskittämisen edistämiseksi,

F.

katsoo, että SEUT-sopimuksessa määritelty vahvistettu ja laajennettu toissijaisuus sekä monitasohallinta ja aiempaa paremmin määritetty kumppanuusperiaate ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä kaikkien EU:n politiikkojen asianmukaisessa täytäntöönpanossa, ja katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisten resurssien ja valmiuksien sitouttamista olisi vahvistettava sen mukaisesti,

G.

katsoo, että viime vuosien taloudellinen kriisi on pahentanut eriarvoisuutta ja sosiaalisia ongelmia laajoilla suurkaupunkien laita-alueilla; katsoo, että paikallisviranomaisten on voitava reagoida kriisiin ryhtymällä konkreettisiin toimiin köyhyyden torjumiseksi sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja työllisyyden tukemiseksi,

H.

katsoo, että kaupunkien taloudellisen toiminnan edistämiseen perustuva kasvukeskuspolitiikka ei ole monessa tapauksessa saanut aikaan riittävää vetovaikutusta, minkä vuoksi sen vaikutukset ympäröivillä alueilla ovat olleet rajallisia eikä se ole edistänyt yhtenäistä kehitystä,

I.

katsoo, että joissakin kaupunkien osissa voi niiden vauraudesta tai taloudellisesta vahvuudesta riippumatta olla erityisiä ongelmia, kuten äärimmäinen yhteiskunnallinen eriarvoisuus, köyhyys, syrjäytyminen ja korkea työttömyys, joita voitaisiin lieventää tai jotka voitaisiin poistaa koheesiopolitiikan avulla,

J.

katsoo, että politiikan täytäntöönpanon, mukaan luettuina valvonta- ja tarkastusmekanismit, yksinkertaistaminen auttaa parantamaan tehokkuutta, vähentämään virhemäärää, lisäämään politiikan rakenteen käyttäjäystävällisyyttä ja lisäämään näkyvyyttä; katsoo, että yksinkertaistamisponnisteluja olisi jatkettava ja että niitä olisi tuettava kansallisten ja alueellisten menettelyjen yksinkertaistamisella, jotta kaupunkialueiden edustajat voivat paremmin perehtyä EU:n rahastojen käyttöön ja hallita niitä,

Kaupunkiulottuvuus

1.

panee merkille, että Euroopan kaupunkien toimintaohjelma käsittää toisaalta EU-politiikkojen ja erityisesti koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuuden ja toisaalta hallitustenväliset EU-tason toimenpiteet jäsenvaltioiden kaupunkipolitiikkojen koordinoimiseksi epävirallisten ministerikokousten kautta siten, että neuvoston kulloisetkin puheenjohtajavaltiot koordinoivat kokouksia ja komissio osallistuu niihin aktiivisesti; katsoo tässä yhteydessä, että paikallishallinnoille olisi tiedotettava paremmin ja että niiden olisi osallistuttava tiiviimmin hallitustenväliseen toimintaan; suosittaa tiiviimpää koordinointia näiden kahden tason välille sekä paikallishallintojen tiiviimpää osallisuutta; korostaa, että hallintovirkamiesten päätöksiä ja toimia on koordinoitava paremmin sekä yhteisön tasolla että kansallisella tasolla;

2.

panee merkille Toledon julistuksen ja kaupunkialueiden elvyttämistä koskevan Toledon viiteasiakirjan; on samaa mieltä siitä, että tarvitaan enemmän jatkuvuutta ja koordinaatiota edettäessä kohti yhteistä toimintaohjelmaa tai "Euroopan kaupunkien toimintaohjelmaa"; pitää tervetulleena, että ministerit korostivat tarvetta lisätä yhteistyötä ja koordinointia Euroopan parlamentin kanssa sekä tavoitetta vahvistaa koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuutta ja edistää kestävää kaupunkikehitystä ja yhdennettyjä lähestymistapoja vahvistamalla ja kehittämällä välineitä Leipzigin peruskirjan täytäntöönpanemiseksi kaikilla tasoilla; antaa jäsenvaltioille ja komissiolle tunnustusta niiden ponnistuksista jatkaa Marseillen prosessia ja panna täytäntöön viitekehys Euroopan kestäville kaupungeille; seuraa kiinnostuneena viitekehyksen testivaiheen käynnistymistä; pahoittelee kuitenkin, että kaupungit eivät osallistu riittävästi näihin prosesseihin; pyytää siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tätä prosessia koskeva tieto kulkee paremmin kaupungeille, jotka eivät osallistu siihen, ja tiedottamaan parlamentille tulevasta kehityksestä;

3.

korostaa, että sen lisäksi, että EU:n koheesiopolitiikan aloitteilla tuetaan merkittävästi kaupunkialueiden kehitystä, myös monet muut EU:n politiikat (esimerkiksi ympäristö, liikenne ja energia) ja ohjelmat vaikuttavat voimakkaasti kaupunkikehitykseen; korostaa, että politiikkojen alueellinen vaikutus on ymmärrettävä paremmin, ja kehottaa vahvistamaan kaupunkien toimintaohjelman osuutta EU-politiikoissa; kehottaa tässä yhteydessä jälleen komissiota tekemään alueellisen vaikutustenarvioinnin alakohtaisista politiikoista ja laajentamaan nykyisiä vaikutustenarviointimekanismeja; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta laaditussa viidennessä kertomuksessa esitettyihin ajatuksiin ja ESPON-ohjelmassa tehtyyn työhön;

Paikalliset tarpeet ja/vastaan EU:n ensisijaiset tavoitteet

4.

korostaa, että EU-politiikkojen käytännön toteutus tapahtuu suuressa määrin kaupunkialueilla; korostaa, että kaupunkialueilla asuu 73 prosenttia Euroopan väestöstä ja ne tuottavat noin 80 prosenttia BKT:stä ja kuluttavat noin 70 prosenttia unionin energiasta ja ne ovat muun muassa pk-yritysten ansiosta suuria innovaation, tiedon ja kulttuurin keskittymiä, minkä vuoksi ne tukevat huomattavasti Euroopan talouskasvua; toteaa, että vain laadukkaita palveluja tarjoavat ja riittävillä infrastruktuureilla varustetut kaupungit pystyvät houkuttelemaan ja edistämään suurta lisäarvoa tuottavia tulevaisuuden toimintoja; toteaa, että toisaalta ne myös kantavat taloudellisen tuottavuuden paineet (muun muassa kaupunkirakenteen hajautuminen, keskittyminen, ruuhkat, pilaantuminen, maankäyttö, ilmastonmuutos, energiaepävarmuus, asuntokriisi, alueellinen eristyminen, rikollisuus, muuttoliikkeet) ja että niissä esiintyy suurta sosiaalista epätasapainoa (muun muassa työttömyys, sosiaalinen epävarmuus, syrjäytyminen ja yhteiskunnan polarisoituminen), jotka vaarantavat niiden aseman kasvun moottoreina; korostaa, että taloudellisen kehityksen lisäksi myös sosiaalisella ja ekologisella kehityksellä on kaupunkialueilla suuri merkitys ympäröivien alueiden kannalta, ja katsoo, että kaupunkien kehittämisstrategiassa on pyrittävä kehittämään kestäviä, älykkäitä ja osallistavia investointeja kaupunkien roolin vahvistamiseksi; katsoo siksi, että on selkeästi perusteltua käsitellä EU:n kaupunkialueita yhteisesti, jotta voidaan vähentää kasvun ja kehityksen laaja-alaisia vaikutuksia ja samanaikaisesti ratkaista kysymyksiä, jotka liittyvät ympäristön kestävyyteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen;

5.

muistuttaa, että toissijaisuusperiaate kattaa kaupunkiliikenteen palvelut; korostaa kuitenkin, että EU:n tason yhteistyöllä, koordinaatiolla ja rahoituksella voitaisiin tarjota paikallisviranomaisille mahdollisuus ratkaista etenkin liikennettä koskevat haasteet, joihin heidän on vastattava;

6.

katsoo, että kaupunkialueiden EU:n taloudelliselle kasvulle antaman panoksen maksimointi ja samalla niiden säilyttäminen tai kehittäminen "hyvänä paikkana elää" on EU:n sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason hallintojen yhteinen tavoite; korostaa, että vaikka se on laajalti yhteinen tavoite, varsinaiset toimenpiteet sen saavuttamiseksi voivat vaihdella paikasta toiseen; panee merkille, että 1900-luvun jälkipuoliskon historiallisen kehityksen takia joidenkin alueiden ja kaupunkien on yleisesti pyrittävä laajempiin tavoitteisiin, mukaan luettuna lähentyminen, ja katsoo siksi, että on taattava riittävä joustavuus, jotta tietyt kaupunkialueet voivat löytää omiin tarpeisiinsa, makro- ja mikroympäristöönsä ja kehitykseensä parhaiten sopivat ratkaisut;

7.

suosittaa, että koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuudessa, jonka ohjenuorana on älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävä strategia, keskitytään kolmitahoiseen tavoitteeseen: ensinnäkin autetaan kaupunkialueita kehittämään fyysistä perusinfrastruktuuriaan kasvun ennakkoedellytyksenä, jotta voidaan täysin hyödyntää niiden mahdollista panosta Euroopan talouskasvuun ja taloudellisen perustan monipuolistamiseen sekä kestävään energiantuotantoon ja ympäristönsuojeluun etenkin kaupunkikeskusten ilmanlaadun säilyttämiseksi ja parantamiseksi kaupunkien halki virtaavia jokia pilaamatta, toiseksi autetaan kaupunkialueita nykyaikaistumaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön suhteen älykkäillä investoinneilla infrastruktuuriin ja palveluihin, jotka perustuvat teknologiseen edistykseen ja liittyvät tiiviisti alueellisiin, paikallisiin ja kansallisiin erityisvaatimuksiin, ja kolmanneksi uudistetaan kaupunkialueita ottamalla uusiokäyttöön teollisuusalueita ja pilaantuneita maa-alueita siten, että otetaan huomioon kaupunki- ja maaseutualueiden välisten yhteyksien tarve, jotta voidaan edistää osallistavaa kehitystä Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

8.

korostaa infrastruktuuri-investointien nykyaikaistamispotentiaalia, joka on saavutettavissa älykkäillä teknologioilla, jotka auttaisivat ratkaisemaan sitkeät ongelmat kaupunkien hallinnossa, energia-alalla, vesihuollossa, liikenteessä, matkailussa, asumisessa, koulutuksessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa, yleisessä turvallisuudessa jne. älykkäämmän kaupunkikehityksen avulla; uskoo, että tällaiset investoinnit tieto- ja viestintätekniseen infrastruktuuriin voidaan nähdä talouskasvun ja innovointiperusteisen taloudellisen toiminnan selkeänä edistäjänä ja tapana saattaa yhteen julkiset ja yksityiset investoinnit, joilla voidaan pyrkiä luomaan uusia yrityksiä, kestäviä työpaikkoja ja älykästä kasvua Eurooppa 2020 -strategian ja erityisesti älykkäisiin kaupunkeihin liittyvän innovaatiokumppanuuden tavoitteita vastaavasti;

9.

korostaa, että älykkäiden järjestelmien käyttö voi vaikuttaa osaltaan huomattavasti julkisen alan energiatehokkuuden, turvallisuuden ja varmuuden parantamiseen, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että älykkäitä järjestelmiä käytetään koordinoidusti ja tehokkaasti koko unionin alueella ja etenkin kaupunkialueilla; korostaa, että juuri kaupungit voivat edesauttaa ilmastonmuutoksen torjumista huomattavasti esimerkiksi älykkäillä paikallisilla julkisen liikenteen järjestelmillä, rakennusten energiatehokkuuden parannuksilla ja kestävällä kaavoituksella, jolla minimoidaan etäisyydet työpaikoille ja kaupungin palveluihin jne.; tukee tässä yhteydessä Civitas-aloitetta ja kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimusta; korostaa, että on tärkeää käyttää saatavissa olevaa rahoitusta siihen, että pannaan täytäntöön toimintaohjelmia, joilla edistetään paikallisen uusiutuvan energian potentiaalin hyödyntämistä, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että molempia aloitteita päivitetään tulevaisuudessa;

10.

korostaa koheesiopolitiikan merkitystä kaupunkialueiden ja erityisesti epäedullisessa asemassa olevien alueiden sosiaalisen innovoinnin edistämisessä, jotta voidaan edistää sisäistä koheesiota ja inhimillistä pääomaa kattavan ja osallistavan toiminnan avulla riippumatta siitä, onko kyse koulutuksesta ja opetuksesta (erityisesti nuoret), mikroluottojen saannista tai sosiaalisen talouden edistämisestä;

Monitasohallinta ja kumppanuusperiaate

11.

toistaa näkemyksensä siitä, että yksi Lissabonin strategian heikkouksista oli asianmukaisesti toimivan monitasohallinnan puute sekä paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan riittämätön osallistuminen strategian suunnittelu-, täytäntöönpano-, viestintä- ja arviointivaiheisiin; korostaa, että EU 2020 -strategian hallintajärjestelmää on parannettava ottamalla sidosryhmät paremmin mukaan kaikissa vaiheissa;

12.

kehottaa komissiota varmistamaan tulevissa asetuksissa, että jäsenvaltiot ottavat tärkeiden kaupunkialueiden poliittiset johtajat sekä paikallis- ja alueviranomaisten yhdistykset muodollisesti mukaan koheesiopoliittisen päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin (strateginen suunnittelu sekä ehdotettujen "kehitys- ja investointikumppanuussopimusten" määrittely ja niitä koskevat neuvottelut) esimerkiksi luomalla uudentyyppisiä kumppanuuksia, kuten kutakin jäsenvaltiota varten laaditut alueelliset sopimukset; kehottaa komissiota tukemaan kaupunki- ja paikallistason hallintojen koulutusta, jotta näille voidaan tiedottaa kaupunkipolitiikan ohjelmista ja aloitteista, ja kehottaa paikallisviranomaisia vastaavasti laatimaan käytännön toimintaohjelmia omien kehitysstrategioidensa puitteissa; katsoo, että tämä on ainoa tapa käsitellä paikallisia tarpeita ja estää samalla strategisten tavoitteiden ja ratkaisujen hajaantuminen;

13.

uskoo, että paikallisten toimintasuunnitelmien ja alueellisten/kansallisten yleisohjelmien välistä yhteyttä olisi vahvistettava; kannattaa komission esitystä paikalliskehityksen aseman vahvistamisesta koheesiopolitiikassa Leader-tyyppisillä tukiryhmillä ja toimintasuunnitelmilla;

14.

korostaa, että kaupunkialueet eivät ole eristyneitä osia alueidensa sisällä ja että siksi niiden kehitys on kytkettävä tiiviisti niitä ympäröiviin toiminnallisiin alueisiin tai esikaupunki- tai maaseutualueisiin; pyytää lisäselvitystä tietyistä tilanteista, kuten tilanteesta suurkaupunkialueilla, kaupunkialueilla ja taajamissa, joissa toiminnot liittyvät kiinteästi toisiinsa; katsoo, että monitasohallinta, aluesuunnittelu ja kumppanuusperiaate ovat tehokkaimmat välineet, joilla estetään kehityspolitiikkojen lohkoutuminen ja pirstoutuminen; muistuttaa kuitenkin, että sisäisten synergioiden toteutuminen ei ole aina taattua; kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita erityisesti edistämään maaseutu/kaupunkistrategioita koskevia yhteyksiä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä esittämään maaseutu/kaupunkiulottuvuuden suunnitteluasiakirjoissa, jotta voidaan taata hyvät maaseudun ja kaupunkien väliset yhteydet;

15.

korostaa myönteistä asemaa, joka rajatylittävällä yhteistyöllä, kansainvälisellä yhteistyöllä ja Urbact-aloitteella on kaupunkien verkottumisessa, parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa ja innovatiivisten ratkaisujen tuottamisessa; toteaa, että Euroopan kaupunkien välinen yhteistyö on täysin tavoitteen 3 (Euroopan alueellinen yhteistyö) mukaista; katsoo, että Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteen kaupunkiulottuvuutta tulisi vahvistaa kaudella 2014–2020; kannustaa kaupunkeja osallistumaan alueiden välisiin ja rajatylittäviin yhteistyöverkostoihin; uskoo, että tuetut verkostot olisi yhdistettävä todellisiin kehityshankkeisiin, ja kehottaa komissiota tukemaan foorumeita, jotka mahdollistavat kokeellisen lähestymistavan kaupunkialueiden elvyttämiseen ja kehittämiseen; uskoo, että kokeilu voisi olla hyödyllinen erityisesti Euroopan sosiaalirahaston puitteissa, kun yleisellä alueellisella strategialla voitaisiin täydentää tiettyihin väestöryhmiin kohdistuvaa lähestymistapaa;

16.

korostaa, että "kaupunkien uudistaminen" ja "valtavirtaistaminen" voi synnyttää uusia "kaupunkiliittoja", joissa yhdistyvät kaikki "kaupungin rakentamisen" sidosryhmät; katsoo, että tällainen liitto perustuisi edelleen konsensukseen ja sen muodollisena perustana olisi uusi hallintomuoto, jossa sosiaalisilla ja kansalaisten verkostoilla on tärkeä rooli ja jossa yhteisenä tavoitteena on "olemassa olevan kaupungin" päivittäminen, uudistaminen ja jopa uudelleen luominen siten, että optimoidaan vuosien kuluessa muodostuneen henkisen, sosiaalisen, aineellisen, kulttuurisen ja taloudellisen pääoman käyttö ja kanavoidaan se siihen, että rakennetaan tehokkaasti, innovatiivisesti, älykkäästi, kestävämmin ja sosiaalisesti integroidulla tavalla johdettuja kaupunkeja;

17.

kehottaa jälleen komissiota luomaan "Erasmus-vaihto-ohjelman paikallisille ja alueellisille vaaleilla valituille edustajille", jotta voidaan edistää strategisen paikallis- ja kaupunkikehityksen hyvien käytäntöjen siirtoa;

Tehtävien delegointi

18.

korostaa, että paikallisesti valituilla luottamushenkilöillä on suora poliittinen vastuu strategisesta päätöksenteosta ja julkisten varojen investoinneista; katsoo siksi, että jäsenvaltioiden olisi taattava näille viranomaisille riittävät talousarviovarat; katsoo siksi, että koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi paikallisten luottamuselinten on ehdottomasti voitava osallistua strategiseen päätöksentekoon, niiden on oltava tiiviisti mukana toimintaohjelmien laatimisessa, ja koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa ja arvioinnissa on käytettävä laajasti delegointimahdollisuutta, sanotun rajoittamatta hallintoviranomaisten ja jäsenvaltioiden taloudellista vastuuta; korostaa, että paikallisviranomaisten täytyy ensisijaisesti varmistaa kansalaisten hyvinvointi ja elämänlaatu sekä heidän ja kaikkien alan osapuolten sisällyttäminen paikallisiin kehitysstrategioihin;

19.

suosittaa, että seuraavalla ohjelmakaudella kaupunkiulottuvuuden kansallisen tason täytäntöönpanoon käytetään yhtä seuraavista vaihtoehdoista: eri kaupunkialueiden hallinnoimat itsenäiset toimintaohjelmat, tiettyjen jäsenvaltioiden kaupunkialueet kattavat yhteiset toimintaohjelmat, yleiskattavat tuet tai kaupunkitoimenpiteiden ja -resurssien turvaaminen erityisissä alueellisissa toimintaohjelmissa; pitää tärkeänä, että tietyille kaupunkialueille laaditaan tulevaisuudessa erityiset toimintaohjelmat niiden kehityspotentiaalin hyödyntämisen mahdollistamiseksi;

20.

huomauttaa, että koska kaupungistumisen laajuus ja hallitsevuus vaihtelevat suuresti ympäri EU:ta erityisesti silloin, kun alue on pääosin maaseutua ja vähän kaupungistunut, kaupunkitoiminnalle osoitetut resurssit, kuten toimintaohjelmien yleinen sisältö ja ensisijaiset tavoitteet, on jätettävä kyseessä olevan alueen puolesta toimivien ohjelmasuunnittelijoiden harkintavaltaan;

Integroitu strateginen suunnittelu

21.

kannattaa integroidun strategisen suunnittelun periaatteita, koska ne voivat auttaa paikallisviranomaisia siirtymään nopeammin "hankekohtaisesta" ajattelumallista strategisempaan eri alojen väliseen ajatusmalliin, jossa käytetään niiden omaa kehityspotentiaalia; korostaa tämän alhaalta ylös -lähestymistavan lisäarvoa ja innovatiivisia ominaisuuksia erityisesti epäedullisessa asemassa olevilla alueilla, koska kaikkien paikallisten sidosryhmien osallistumisen takaaminen antaa mahdollisuudet vastata paremmin alueen todellisiin tarpeisiin ja resursseihin; pahoittelee samalla epämääräistä yhteistä määritelmää, joka johtaa siihen, että soveltaminen on joissakin tapauksissa vain muodollista; kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita varmistamaan tuen paikallistason hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen integroitua strategista suunnittelua varten;

22.

katsoo, että kaupunkialueilla on olennainen asema makroalueita koskevien strategioiden täytäntöönpanossa ja toiminnallisten maantieteellisten yksikköjen perustamisessa;

23.

kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen, jossa verrataan yksittäisten jäsenvaltioiden tähänastisia käytäntöjä integroidun strategisen suunnittelun alalla, ja kehittämään tutkimuksen tulosten perusteella integroitua kaupunkikehityksen suunnittelukäytäntöä koskevat EU:n suuntaviivat, joissa myös täsmennetään näiden suunnitelmien ja muiden suunnitteluasiakirjojen välisiä suhteita sekä edistetään tehokkaita, juridisesti säänneltyjä kumppanuuksia, mukaan luettuina kaupunkien väliset rajatylittävät kumppanuudet; kehottaa komissiota tekemään integroidusta kaupunkisuunnittelusta oikeudellisesti sitovaa, jos EU:n varoja käytetään hankkeiden yhteisrahoitukseen; suosittelee, että jäsenvaltioiden paikallisviranomaiset käynnistäisivät uusia julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia ja innovatiivisia kaupunki-infrastruktuurin kehitysstrategioita, jotta voidaan houkutella investointeja ja vireyttää liiketoimintaa; kehottaa parantamaan paikallis- ja aluehallintojen välistä koordinointia, jotta voidaan mahdollistaa yhtäältä kaupunkien ja maaseutualueiden sekä toisaalta pienten, keskisuurten ja suurten kaupunkien väliset kumppanuudet tasapainoisen aluekehityksen takaamiseksi; kehottaa komissiota samalla lisäämään teknistä tukea integroidun kehityssuunnittelun, osallistavan päätöksenteon ja strategisen kaupunkikehityksen parantamiseksi;

24.

suhtautuu myönteisesti komission ajatukseen tulevasta yhteisestä strategiakehyksestä, joka esiteltiin viidennen koheesiokertomuksen päätelmissä ja jolla voitaisiin lisätä rahastojen välistä synergiaa, jotta voitaisiin erityisesti tarkastella uudelleen kaupunkialueiden sekä maaseutu- ja esikaupunkialueiden välisiä yhteyksiä; korostaa, että horisontaalinen ja integroitu suhtautuminen koheesiopolitiikkaan tuo eurooppalaista lisäarvoa, ja kannustaa siksi uutta synergiaa energia-, ympäristö- ja liikennepolitiikkojen kanssa, sillä ne ovat erityisen hyödyllisiä kaupunki- ja esikaupunkialueilla, joilla tähän liittyvät haasteet ovat merkittäviä;

25.

toistaa näkemyksensä, jonka mukaan integroitujen kaupunkikehityssuunnitelmien laatiminen on tehokasta vain, jos erityisiä kaupunkitoimia varten on riittävät resurssit, ja suosittelee siksi, että saatavilla olevat resurssit kohdennetaan konkreettisiin toimiin; ehdottaa, että epäedullisessa asemassa olevien kaupunkialueiden tuelle asetettaisiin ohjelmakausikohtainen vähimmäistaso;

Kattava rahoitussuunnittelu

26.

korostaa, että väistämättömät säästötoimenpiteet kaikilla hallinnon tasoilla Euroopan unionissa saavat aikaan ennennäkemätöntä painetta kaikissa julkisten menojen lajeissa, mukaan luettuina strategiset investoinnit taloudelliseen kehitykseen; katsoo, että investointien paremman tehokkuuden takaamiseksi tarvitaan kaikkien saatavilla olevien (EU:n, kansallisten, alueellisten, paikallisten, yksityisten) julkisten varojen parempaa koordinointia ja niiden strategista kohdentamista;

27.

kannattaa tässä yhteydessä kattavaa paikallistason rahoitussuunnittelua integroidun kehityssuunnittelun jakamattomana osana ja kehottaa kaikkia julkisten varojen käyttäjiä noudattamaan tulosvastuuta noudattaen tiukasti periaatetta "rahaa hankkeisiin" eikä "hankkeita rahan takia";

28.

korostaa EAKR:n ja ESR:n ristiinrahoituksen aikaansaamaa yhteisön lisäarvoa, joka liittyy sosiaalista osallisuutta koskevien hankkeiden ja integroidun kaupunkikehityksen suunnitelmien ja strategioiden joustavuuteen; kehottaa komissiota laatimaan tällaiselle ristiinrahoitukselle joustavammat ehdot sen käytön kannustamiseksi ja niin, että nämä säännöt eivät aiheuta esteitä näiden suunnitelmien ja strategioiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; kiinnittää huomiota näiden varojen toisiaan täydentävään luonteeseen; huomauttaa, että erityisesti sosiaalisesta syrjäytymisestä tai ympäristön pilaantumisesta kärsivillä kaupunkialueilla ESR-rahoituksella voitaisiin tukea kaupunkien, kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin yhteisiä syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviä paikallisia hankkeita; on sitä mieltä, että eurooppalaisten rahastojen välisten synergioiden hyödyntäminen voisi huomattavasti lisätä saatavilla olevaa rahoitusta;

29.

uskoo, että kaupunkialueiden dynamiikkaa voidaan edistää erilaisten EU:n rahoitusvälineiden välisellä tehokkaalla synergialla erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin osalta;

30.

painottaa, että tällä ohjelmakaudella käyttöönotetuilla uusilla rahoituksen järjestelyn välineillä, jotka perustuvat periaatteisiin "hankkeita rahan takia" ja "rahaa hankkeisiin", on lupaava rooli; korostaa, että on luotava muunneltavia rahoituksen järjestelyn välineitä, jotka voidaan panna täytäntöön ja toteuttaa paljon pienemmillä kaupunkialueilla; kehottaa komissiota arvioimaan näistä välineistä saatua kokemusta ja mukauttamaan niitä tarvittaessa, jotta niiden kilpailukykyasemaa parannetaan rahoitusmarkkinoilla tavallisiin kaupallisiin tuotteisiin verrattuina, jotta niistä voidaan tehdä käyttäjäystävällisempiä, käytännöllisempiä, houkuttelevampia ja siten tehokkaampia; uskoo, että tätä varten EIP:n rahoitusvälineiden korkoja olisi alennettava verrattuna markkinoilta saataviin lainoihin; ottaa huomioon nykyisten rahoituksen järjestelyn välineiden käytöstä saadut positiiviset tulokset ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan joka tilanteessa, että näiden rahoitusvälineiden tarjoamaa potentiaalia käytetään mahdollisimman tehokkaasti;

31.

uskoo, että erityisesti Jessica-aloite voi olla tehokkaimmillaan silloin, kun se pannaan täytäntöön kaupunkien tasolla, ja suhtautuu siksi varauksella siihen, että muutamat jäsenvaltiot pyrkivät keskittämään sen täytäntöönpanon;

32.

kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n tason ja kansallisen ja alueellisen tason väliset rahoitusvirrat järjestetään tulevaisuudessa mahdollisimman tehokkaasti ja joustavasti; ilmaisee olevansa huolestunut hankkeiden ennakkorahoituksen matalasta nykytasosta ja katsoo, että tulevaisuudessa olisi asetusten avulla varmistettava, että jäsenvaltioita vaaditaan selkeämmin käyttämään ennakkorahoitusta kaupunkiviranomaisten kaltaisten julkisten edunsaajien maksuja varten;

33.

kehottaa komissiota mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistamaan erilaisia EU:n rahastoja ja ohjelmia, joiden mukaiset kaupunki- ja paikalliskehityshankkeet ovat osarahoituskelpoisia, jotta byrokratiaa ja mahdollisia täytäntöönpanovirheitä voidaan välttää mahdollisimman paljon;

34.

kehottaa alueiden komiteaa esittämään ajatuksia siitä, miten tulevan koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuus voidaan muotoilla paremmin;

*

* *

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle.


(1)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(2)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 1.

(3)  EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.

(4)  EUVL L 126, 21.5.2009, s. 3.

(5)  EUVL L 346, 30.12.2010, s. 5.

(6)  EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 95.

(7)  EUVL C 15 E, 21.1.10, s. 10.

(8)  EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 73.

(9)  EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 65.

(10)  EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 120.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0356.

(12)  EUVL C 21, 21.1.2011, s. 1.

(13)  EUVL C 267, 1.10.2010, s. 25.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/18


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Tavoite 3: rajat ylittävän, valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön tuleva toimintaohjelma

P7_TA(2011)0285

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 tavoitteesta 3: Alueellisen yhteistyön haaste – rajat ylittävän, valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön tuleva toimintaohjelma (2010/2155(INI))

2012/C 390 E/03

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (1),

ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006 (2),

ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY (3),

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen (4),

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin Itämeri-strategiasta ja makroalueiden roolista tulevaisuuden koheesiopolitiikassa (5),

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaamisesta kaupungeissa, alueilla, jäsenvaltioissa ja unionissa (6),

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman alueellista koheesiota koskevasta vihreästä kirjasta ja koheesiopolitiikan tulevaa uudistusta koskevan keskustelun tilasta (7),

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen uudelleentarkastelusta (8),

ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa (9),

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroregions-alueiden merkityksestä aluepolitiikan kehittämisessä (10),

ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä (11),

ottaa huomioon 8. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia" (KOM(2010)0715) ja strategiaan liittyvän ohjeellisen toimintasuunnitelman (SEC(2010)1489),

ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2010 antaman taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen koheesiopolitiikan tulevaisuudesta (viides koheesiokertomus) (KOM(2010)0642),

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "EU:n talousarvion kokonaistarkastelu" (KOM(2010)0700) ja sen tekniset liitteet (SEC(2010)7000),

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa" (KOM(2010)0553),

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta" (KOM(2010)0110),

ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten" (KOM(2009)0248) ja strategiaan liittyvän ohjeellisen toimintasuunnitelman (SEC(2009)0712/2),

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta Atlantin aluetta varten (12), jossa mainittiin vuodeksi 2011 kaavailtu komission tiedonannon julkaiseminen,

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Vihreä kirja alueellisesta koheesiosta Euroopassa – Alueellisen moninaisuuden kääntäminen vahvuudeksi" (KOM(2008)0616),

ottaa huomioon alueiden komitean 27. tammikuuta 2011 antaman oma-aloitteisen lausunnon "Uusia näkymiä EAYY-asetuksen tarkistukseen",

ottaa huomioon komission pyynnöstä laaditun riippumattoman kertomuksen "Interreg III -yhteisöaloite (2000–2006): jälkiarviointi" (N:o 2008.CE.16.0.AT.016),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0110/2011),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioniin kuuluu 27 jäsenvaltiota ja 271 aluetta,

B.

ottaa huomioon, että rajaseutualueilla asuu noin 37,5 prosenttia Euroopan väestöstä,

C.

ottaa huomioon, että epävirallinen yhteistyö, Euroregion- ja Eurodistrict-alueet, eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät (EAYY), Euroopan neuvoston aloitteet, perättäiset perussopimukset ja Euroopan unionin johdettu oikeus ovat kaikki auttaneet tekemään alueiden välisistä siteistä lujemmat ja kestävämmät,

D.

katsoo, että vaikka alueellisen yhteistyön perusta on luotu, paljon haasteita on yhä ratkaisematta, ja näiden haasteiden luonne riippuu yhteistyöjärjestelyjen kehitysvaiheista ja -asteesta,

E.

toteaa, että rajat on "lakkautettu" perussopimuksilla ja että niiden poistuminen on saatava tuntumaan myös unionin kansalaisten arjessa,

F.

toteaa, että aluepolitiikalla pyritään edistämään alueiden harmonista kehitystä ja lujittamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa,

G.

toteaa, että Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoite, joka on yksi koheesiopolitiikan ohjelmalohkoista, edesauttaa "yhä läheisemmän Euroopan kansojen liiton" luomista vähentämällä alueiden välisiä esteitä,

H.

toteaa, että unionin ulkorajoilla alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen avulla osallistutaan liittymistä edeltävään prosessiin ja naapuruuspolitiikan täytäntöönpanoon, minkä vuoksi asiaan liittyvien yhteisön järjestelyjen koordinointia on parannettava,

I.

ottaa huomioon, että alueellinen yhteistyö, joka ohjaa eri alueiden kansalaiset yhteistoimintaan, on jatkuva oppimisprosessi, joka luo tunteen yhteenkuuluvuudesta ja yhteisestä tulevaisuudesta,

J.

katsoo, että kansalaisen on oltava keskeisellä sijalla alueiden välisen yhteistyön painopistealueilla ja että siksi olisi edistettävä paikkalähtöistä toimintamallia,

K.

huomauttaa, että alueellisen yhteistyön syventäminen riippuu Euroopan yhdentymisen edistymisestä ja toiminnan koordinoinnista kaikilla aloilla, mikä puolestaan tukee tätä yhdentymistä ja alueellista koheesiota, ja että alueellinen yhteistyö toimii itsessään Euroopan yhdentymisen kokeellisena laboratoriona,

L.

toteaa, että raja-alueilla investoidaan vain vähän Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin (TEN-T), vaikka nimenomaan rajat ylittävissä liittymäkohdissa uudenaikaistaminen olisi kiireesti tarpeen; katsoo, että rajat ylittävien infrastruktuurien esteiden poistaminen on tyyppiesimerkki eurooppalaista lisäarvoa tuovasta toiminnasta,

M.

ottaa huomioon, että alueellisen yhteistyön painoarvo on huomattavasti lisääntynyt yleisen rakennerahastoasetuksen ja Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä,

N.

huomauttaa, että Interreg III -yhteisöaloitteen jälkiarviointikertomus ohjelmakaudelta 2000–2006 tarjoaa vakuuttavaa näyttöä lisäarvosta, jota tämä tavoite tuo Euroopan yhdentymishankkeelle,

Alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen lujittaminen

1.

muistuttaa, että alueellisella yhteistyöllä halutaan kannustaa alueita yhteistoimintaan, jotta ne voivat tarttua yhdessä yhteisiin haasteisiinsa, poistaa yhteistyön fyysisiä, kulttuurisia, hallinnollisia ja sääntelyesteitä sekä vähentää rajojen vaikutusta;

2.

on vakuuttunut, että alueellinen yhteistyö tuottaa eurooppalaista lisäarvoa ja että se näyttelee keskeistä osaa sisämarkkinoiden ja Euroopan yhdentymisen syventämisessä monilla politiikanaloilla, ja kehottaa säilyttämään alueellisen yhteistyön jatkossakin yhtenä koheesiopolitiikan pilareista;

3.

korostaa, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion periaatteeseen perustuva alueellisen yhteistyön tavoite koskee kaikkia EU:n alueita, sillä se edistää koko Euroopan unionin harmonista kehitystä;

4.

katsoo, että alueellinen yhteistyö on osoittanut tehokkuutensa ja että sen potentiaalia ja kilpailukyvyn kehittämismahdollisuuksia ei vielä riittävästi hyödynnetä, koska sille myönnetään niin niukasti määrärahoja; pyytää nostamaan tavoitteen "Euroopan alueellinen yhteistyö" määrärahaosuuden nykyisen ohjelmakauden 2,5 prosentista seuraavalla ohjelmakaudella vähintään 7 prosenttiin koheesiopolitiikan kokonaistalousarviosta;

5.

suosittaa, että tavoitteen 3 nykyinen rakenne eli sen kolme ohjelmalohkoa – rajat ylittävä (ohjelmalohko A), valtioiden välinen (ohjelmalohko B) ja alueiden välinen (ohjelmalohko C) – säilytetään, että rajat ylittävä yhteistyö pidetään vallitsevana muihin ohjelmalohkoihin nähden ja että siihen varataan vähintään 70 prosenttia alueellisen yhteistyön talousarviosta; huomauttaa, että ohjelman varat olisi jaettava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikkien alueiden kesken;

6.

pitää tarpeellisena säilyttää erottelu rajat ylittävään ohjelmalohkoon A, joka vastaa rajaseutualueiden paikallisiin tarpeisiin, ja valtioiden väliseen ohjelmalohkoon B (niin sanottu makroaluetaso mukaan lukien), joka mahdollistaa yhteistyön laajempien strategisten alueiden kesken, mutta pitää tarpeellisena koordinoida näiden ohjelmalohkojen toimintaa nykyistä paremmin;

7.

kehottaa alueellisten yhteistyötoimien johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi ja hankkeiden strategisuuden vuoksi käyttämään joustavammin EAKR-asetuksen 21 artiklan tarjoamaa mahdollisuutta määrittää toimien sijainti rajat ylittävässä ja valtioiden välisessä yhteistyössä ja ottamaan mukaan merialueet; pyytää soveltamaan joustavasti rajat ylittävässä yhteistyössä asetettua rannikko- ja merialueita koskevaa 150 kilometrin raja-arvoa;

8.

katsoo kuitenkin, että näiden alueiden integraatio ja yhteistyö EU:n ulkopuolisten maantieteellisten alueiden kanssa eivät johdu eivätkä voi johtua pelkästään niiden syrjäisestä maantieteellisestä sijainnista, sillä rikkaat historialliset, kielelliset ja kulttuuriset siteet ympäröiviin maailmanosiin antavat niille tärkeän roolin tällaisten suhteiden syventämisessä ja EU:n globaalin läsnäolon varmistamisessa;

9.

korostaa alueellisen yhteistyön olennaisen tärkeää asemaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; pyytää pohtimaan prosessin alkuvaiheissa, mitä strategisia tarpeita kullakin rajaseudulla ja yhteistyöalueella on Eurooppa 2020 -strategiaan liittyen, ja pyytää, että Euroopan alueellinen yhteistyö otetaan mukaan ja sovitetaan kaikkien tasojen – unionin, jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisyhteisöjen – strategiseen suunnitteluun; vaatii, että komissio täsmentää mahdollisimman nopeasti varojen temaattista kohdentamista koskevia ehdotuksiaan, jotka liittyvät Eurooppa 2020 -strategian "teemavalikoimaan";

10.

toivoo, että rahoitus jaetaan yhtenäisten perusteiden mukaisesti kullekin alueellisen yhteistyön ohjelmalle, jotta jokaisen alueen tarpeisiin voidaan vastata ja sen erityispiirteet ottaa huomioon strategisesti ja kokonaisvaltaisesti; kehottaa tältä osin komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään muita relevantteja strategisia ja mitattavissa olevia perusteita, jotka heijastavat alueiden tarpeita mutteivät heikennä pääasiallista perustetta, nimittäin demografiaa;

11.

vahvistaa jälleen, että alueiden välinen yhteistyö (ohjelmalohko C) on tärkeä, mutta pitää valitettavana, ettei siihen myönnetä riittävästi resursseja; ehdottaakin, että EU:n suurinta mahdollista yhteisrahoitusosuutta tässä ohjelmalohkossa tarkastellaan uudelleen ja että kiinnitetään huomiota myös sen mahdollisuuksiin toimia kannustimena "kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan" tavoitteen piiriin kuuluvilta alueilta tuleville osanottajille, jotta ohjelmalohkon C hankkeiden määrää voidaan kasvattaa; kehottaa laajentamaan yhteistyöaihepiirejä ja sisällyttämään niihin toimintaohjelmien hallinto- ja johtamistavan ja alueiden kehittämisen;

12.

kannustaa lisäksi alueita hyödyntämään paremmin yleisessä asetuksessa (13) tarjottuja mahdollisuuksia alueiden väliseen yhteistyöhön osana niiden toimintaohjelmia; suosittaa, että tavoitteeseen 3 kuuluva alueiden välinen ohjelmalohko vastaisi myös näiden hankkeiden koordinoinnista ja vetämisestä, tietämyksen hallinnan välineiden kehittämisestä ja hyvien käytäntöjen vaihdosta;

13.

korostaa, että alueellisen yhteistyön tulevien toimintaohjelmien on saatava tukea Interact-ohjelmasta ja niillä on oltava valmiudet menestyviin tukiohjelmiin, joihin voitaisiin ottaa mallia RC LACE -hankkeesta; kehottaa parantamaan Interact-, Urbact- ja Espon-ohjelmien sekä ohjelmalohkon C keskinäistä koordinointia, sillä se tehostaa tavoitteen 3 täytäntöönpanoa;

14.

tukee Espon-verkoston toimia mutta ehdottaa, että alue- ja paikallisviranomaisten mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti aluekehitysasioita koskevaan tutkimukseen parannetaan ja samalla varmistetaan aiempaa helpompi tutkimustulosten käytännön soveltaminen;

15.

on hyvillään Urbact-ohjelman onnistuneesta toteutuksesta kestävän kaupunkikehityksen alalla ja pyytää jatkamaan ja laajentamaan sitä merkittäväksi ja laajasti saatavilla olevaksi aloitteeksi, jolla tarjotaan mahdollisuuksia kaupunkien paikallisia haasteita koskevaan yhteiseen oppimiseen ja siirrettävyyteen;

16.

kehottaa komissiota kehittämään keinoja saada vaaleilla valitut paikallis- ja aluetason edustajat aktiivisesti mukaan Euroopan tason verkostoihin, joissa vaihdetaan kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, sillä tämä olisi ensi vaihe paikallis- ja aluehallinnon edustajien Erasmus-vaihdon toteuttamisessa;

17.

toistaa, että alueellisten toimijoiden osallistuminen EU:n tavoitteiden täyttämiseen on ennakkoedellytys alueellisen koheesion tehokkaalle toteutumiselle;

Alueellisen yhteistyön sisällyttäminen yleiseen ohjelmasuunnitteluun

18.

kehottaa huolehtimaan siitä, että Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoite sisällytetään yleiseen ohjelmasuunnitteluun lähentymistavoitteen ja alueellinen kilpailukyky -tavoitteen kanssa; kehottaa koordinoimaan ohjelmia aiempaa paremmin; ehdottaa, että alueellisille toimintaohjelmille tarjotaan mahdollisuus tutustua ja osallistua niitä koskeviin rajat ylittäviin, valtioiden välisiin ja alueiden välisiin hankkeisiin ja että määrärahat kohdennetaan alueittain ensisijaisiin hankkeisiin, kuten yhdistäminen Euroopan laajuisiin verkkoihin rajaseutualueilla, jotka määritellään ennalta yhdessä ohjelmakumppanien kanssa monitasohallinnon ja kumppanuuden periaatteita noudattaen; katsoo, että tämä mahdollistaa alueellisen yhteistyön mahdollisuuksien aiempaa paremman hyödyntämisen yksityisten ja julkisten toimijoiden välille kehittyneiden rajat ylittävien suhteiden ansiosta;

19.

kannustaa jäsenvaltioita ja alueita ottamaan käyttöön toimintaohjelmia, joihin monet eri alueet osallistuvat ja joilla vastataan yhteisiin alueellisiin ongelmiin, kuten vuoristo- tai jokialueen kuuluminen alueen rakenteeseen;

20.

rohkaisee komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimintalinjojen koordinointia rajaseutualueilla sekä työmarkkinoilla, jottei taloudellisen ja alueellisen integraation yhteydessä ilmenisi kilpailun vääristymiseen liittyviä ongelmia;

21.

katsoo, että rajat ylittävää yhteistyötä koskevat ohjelmat ovat myös tärkeitä, jotta voidaan toimia tehokkaasti ja saada aikaan tuloksia strategioissa, jotka koskevat köyhyyden vähentämistä ja heikossa asemassa olevien ryhmien integroimista Euroopan valtaväestöön; kehottaa ottamaan tämän ongelman huomioon sääntelypuitteita laadittaessa sekä varmistamaan, että heikommassa asemassa olevilla alueilla voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimia, jotta ne voivat osallistua unionin aluekehitysohjelmiin;

Alueellisen toimintamallin soveltaminen unionin muiden alojen politiikkaan

22.

toteaa, että Itämeri-strategian kaltaiset toimintamallit voivat lisätä rajat ylittävää yhteistyötä; katsoo, että synergian luomiseksi makroalueita koskevissa strategioissa olisi otettava kattavasti huomioon muut alueelliset yhteistyöohjelmat; muistuttaa, että neuvoston alulle panemassa makroaluemallissa kokeillaan yhteishankkeiden johdonmukaista koordinointia hyvin laajalla alueella, jolle ovat ominaisia yhteiset alueelliset ongelmat, ja että siinä hyödynnetään integroitua, monialaista ja alueellista toimintamallia yhteisissä strategisissa hankkeissa, jotka rahoitetaan olemassa olevin varoin;

23.

huomauttaa, että nykyisten ja mahdollisten tulevien strategioiden olisi tarjottava perusta aiempaa strategialähtöisemmille ja yhtenäisemmille toimintamalleille, jotka pannaan täytäntöön asiaankuuluvien alueellisten yhteistyövälineiden avulla, mutta että ne eivät kartuta unionin talousarvion varoja, eikä niissä luoda uusia elimiä tai edellytetä uuden lainsäädännön soveltamista;

24.

pyytää komissiota tarkastelemaan perinpohjaisesti ensimmäisten toteutettujen makroaluestrategioiden tuloksia; toteaa prosessin herättäneen mielenkiintoa, joka olisi pantava kantamaan hedelmää, ja katsoo, että siitä on otettava oppia uusien makroaluestrategioiden täytäntöönpanoa varten;

25.

huomauttaa, että alueellista yhteistyötä koskevaan tavoitteeseen ja erityisesti sen valtioiden väliseen osa-alueeseen voidaan sisällyttää makroaluetason yhteistyö;

26.

suosittaa, että valtioiden välisistä ohjelmista tuetaan alueellisia strategioita koordinoimalla makroaluestrategioiden suunnittelua, määrittelyä ja johtamista, joskaan tämän ei pidä johtaa unionin talousarviossa turhaan päällekkäisyyteen, jota ilmenee, jos eri makroalueita varten luodaan erillisiä budjettikohtia;

27.

korostaa samalla, että makroaluestrategioiden tavoitteet täydentävät mikroalueiden rajat ylittävän yhteistyön tavoitteita ja saattavat kattaa ne mutta eivät korvata niitä; korostaa tästä syystä, että alueellisen yhteistyön rajat ylittävä ohjelmalohko on säilytettävä erillisenä, legitiiminä ja muista riippumattomana kokonaisuutenaan;

28.

on vakuuttunut siitä, että tavoitteeseen 3 kuuluvan valtioiden välisen ohjelmalohkon avulla voidaan tehostaa yhteistyötä makroaluestrategioissa ja lisätä alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumista käytännön toimien täytäntöönpanoon;

29.

katsoo, että kaikkien valtioiden välisten strategioiden suunnittelussa on otettava huomioon mahdollisuudet koordinointiin Euroopan laajuisten liikenneverkkojen suuntaviivojen sekä yhdennetyssä meripolitiikassa toteutettujen strategioiden kanssa;

30.

muistuttaa, että alueellinen yhteistyö koskee Euroopan unionin sisärajojen lisäksi sen ulkorajoja, nykyisiin ja tuleviin makroaluestrategioihin liittyvät asiat mukaan lukien; painottaa unionin ulkopuolisten maiden vaikeuksia saada osarahoitusta EAKR-asetuksessa vahvistettujen yhteistyöjärjestelyjen mukaisesti; pyytää komissiota pohtimaan, miten EAKR:n, liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA), eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) ja Euroopan kehitysrahaston (EKR) toimet saataisiin tuottamaan enemmän synergiaa, ja esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen uudeksi naapuruuspolitiikaksi; kehottaa yksinkertaistamaan ja yhtenäistämään eri rahoituslähteiden saatavuutta koskevia sääntöjä yhteensopivuuden varmistamiseksi ja niiden hyödyntämisen helpottamiseksi edunsaajien kannalta;

31.

pyytää komissiota siirtämään ENPI:n sen erityisluonteen vuoksi komission aluekehityksen pääosaston hallinnoitavaksi ottaen kuitenkin huomioon ulkosuhdenäkökohdat; toteaa, että ENPI ei nykymuodossaan mahdollista rajat ylittävän yhteistyön erityispiirteiden riittävää huomioimista; katsoo, että erottamista ulkosuhteiden hoidosta tulisi harkita ainakin tapauksissa, joissa myös ulkorajayhteistyöhön osallistuvat kolmannet maat rahoittavat yhteistyötä;

32.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön tiedonannossa KOM(2004)0343 esitellyn lähialueita koskevan toimintasuunnitelman syrjäisimpiä alueita varten; tähdentää, että syrjäisimpiä alueita koskevilla unionin politiikan aloilla tarvitaan johdonmukaista monialaista toimintaa ja että ulkoisen ja sisäisen osan välistä koordinointia on parannettava soveltamalla vaikutusaluestrategiaa;

33.

muistuttaa, että alueellista koheesiota koskeva valkoinen kirja vihreän kirjan jatkotoimenpiteenä olisi oikea-aikainen väline, jolla voitaisiin selkeyttää, miten alueellinen koheesio pannaan täytäntöön monitasohallinnon avulla tulevassa aluepolitiikassa, ja samalla panos keskusteluun seuraavasta lainsäädäntöpaketista;

34.

toteaa, että ENPI:ssa sovellettavat rajat ylittävän yhteistyön ehdot eivät riitä sen asianmukaiseen kehittämiseen; suosittaa siksi, että komission asiasta vastaavien pääosastojen toiminnan koordinointia tehostetaan; on vakuuttunut siitä, että ENPI:n rajat ylittävät toimintaohjelmat on ehdottomasti liitettävä uudelleen koheesiopolitiikan alueellista yhteistyötä koskevaan tavoitteeseen;

Eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) perustamisen edistäminen

35.

toteaa, että EAYY on ainutlaatuinen ja tärkeä aluehallinnon väline, joka täyttää rahoituksen osalta jäsennettyyn yhteistyöhön, hankkeiden oikeudelliseen asemaan ja monitasohallintoon liittyvät tarpeet; muistuttaa, että EAYY:iä on edistettävä keinona luoda rajat ylittäviä hallintojärjestelmiä, samalla kun varmistetaan alue- ja paikallistason vastuunotto eri toimintalinjoista; korostaa, että nämä yhtymät voivat antaa merkittävän panoksen monitasohallinnon menestyksekkääseen täytäntöönpanoon;

36.

korostaa, että EAYY:t voivat edistää alueellisen koheesion lisäksi myös sosiaalista koheesiota; huomauttaa, että tällä välineellä on parhaat mahdollisuudet lähentää erilaisia kulttuuri- ja kieliyhteisöjä toisiinsa, edistää rauhallista rinnakkaiseloa moninaisessa Euroopassa ja saada kansalaiset näkemään Euroopan lisäarvo;

37.

suosittaa tekemään ensimmäisen arvioinnin jo perustetuista EAYY:istä, jotta alun kokemuksista voidaan ottaa opiksi;

38.

pitää kuitenkin tarpeellisena helpottaa yhtymien perustamista ja pyytää komissiota esittämään viipymättä muutoksia eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1082/2006 ottaen huomioon paikallis- ja alueviranomaisten ja jo perustettujen yhtymien havaitsemat ongelmat ja käyttäen pohjana alueiden komitean työtä niin, että

selkeytetään EAYY:n asemaa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä, jotta lainsäädäntö saadaan tältä osin asiaankuuluvasti yhdenmukaistettua,

sallitaan jäsenvaltioiden toimijoiden ja EU:n ulkopuolisten maiden toimijoiden väliset EAYY:t,

muutetaan 4 artiklan 3 kohdan sanamuotoa niin, että EAYY:n perustamista koskevan hakemuksen käsittelylle asetettua kolmen kuukauden määräaikaa noudatetaan ehdottomasti,

yksinkertaistetaan henkilöstöä koskevia säännöksiä,

huolehditaan siitä, että verotussäännöt eivät ole EAYY:issä epäedullisempia kuin yhteistyöhankkeiden tai -ohjelmien täytäntöönpanon muissa oikeudellisissa muodoissa;

39.

kehottaa myöntämään EAYY:ille, joiden hankkeet kuvastavat asiaankuuluvien yhteistyöohjelmien tavoitteita ja strategioita, yleiskattavaa tukea yhteisten rajat ylittävien kehittämisstrategioiden pohjalta, jotta ne voivat hallinnoida rakennerahastovaroja suoraan, ja pyytää ottamaan ohjelmat sekä EAYY:ien monikansallisen ja monenvälisen luonteen paremmin huomioon muista unionin rahastoista annetuissa asetuksissa, jotta yhtymät voisivat helpommin saada rahoitusta muista lähteistä;

40.

panee tyytyväisenä merkille alueiden komitean perustaman EAYY:ien eurooppalaisen foorumin, jonka tarkoituksena on helpottaa kokemusten vaihtoa, hyvien käytäntöjen keräämistä ja EAYY:ien teknistä tukemista;

41.

katsoo, että rajat ylittävät EAYY:t tarjoavat loistavan mahdollisuuden kehittää unionia aluetasolla ottamalla mukaan unionin kansalaiset; kehottaa rajat ylittäviä EAYY:iä perustamaan tarvittaessa kansalaisyhteiskunnan rajat ylittävän foorumin, johtamaan sen toimintaa ja tukemaan rajat ylittäviä kansalaisaloitteita;

Täytäntöönpanon yksinkertaistaminen

42.

katsoo, että alueellisen yhteistyön ohjelmien täytäntöönpano on yhä liian monimutkaista ja että tavoitteesta 3 olisi annettava erilliset säännökset, joissa näkyy sen toimille ominainen kansainvälisyys; katsoo, että nykyään ohjelmien toteuttamiseen täytyy ottaa mukaan liian monia erilaisia hallintoviranomaisia, ja vaatii sen huomattavaa yksinkertaistamista;

43.

kehottaa komissiota esittämään erityistoimia, joilla yksinkertaistetaan tarkastus- ja valvontasääntöjä ja otetaan ohjaavaksi periaatteeksi "yksi hallintoviranomainen ohjelmaa kohti", mahdollistetaan kustannusten kiinteämääräisen korvaamisen järjestelmällisempi käyttö sekä pienhankkeiden kiinteämääräinen rahoittaminen, tarkennetaan unionin tukikelpoisuussääntöjä, lisätään joustoa sovellettaessa maksusitoumusten vapauttamista ilman eri toimenpiteitä ja lisätään teknistä tukea, jotta hallintoelimet voivat painottaa hankkeiden käynnistämistä ja strategista tukea sekä tulosten aikaansaamista eikä pelkästään hallintoa ja hallinnollisten määräysten noudattamista hakemuksissa;

44.

kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan kansallisia määräyksiään, joilla hyvin usein lisätään raskaita hallintomenettelyjä, joita yhteisön säännöissä ei edellytetä;

45.

kehottaa komissiota selventämään mahdollisimman nopeasti alueyhteistyötä varten kaavaillun ehdollisuusperiaatteen yksityiskohdat; huomauttaa, että jotta ehdollisuudella voidaan luoda varojen nykyistä paremman ja tehokkaamman käytön edellytykset, se ei saa mutkistaa täytäntöönpanoa, mikä koituisi ohjelmien hallinnoijien ja edunsaajien vahingoksi;

46.

vaatii lisäksi laajentamaan ja yksinkertaistamaan järjestelyjä, jotta yksityisen sektorin toimijoita olisi helpompi saada mukaan; suosittaa, että otetaan käyttöön Jeremie- ja Jessica-aloitteiden mallin mukaisia rahoitusjärjestelyjä, sillä näin voitaisiin helpottaa taloudellista kehitystä mukanaan tuovien rajat ylittävien hankkeiden toteutusta, yksityisten toimijoiden osanottoa ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien perustamista;

Alueellisen yhteistyön näkyvyyden parantaminen

47.

pahoittelee alueellisen yhteistyön näkyvyyden puutetta kansallisten ja paikallishallintojen tasolla ja kansalaisten arjessa ja kehottaa parantamaan tiedotusta toteutetuista hankkeista;

48.

kehottaa komissiota pohtimaan ratkaisuja, joiden avulla voidaan parantaa EAYY:ien ja niiden toimien näkyvyyttä alueellisen yhteistyön toimijoiden ja kansalaisten keskuudessa;

49.

katsoo, että historiaan perustuvaa kulttuurista ja kielellistä läheisyyttä eri jäsenvaltioiden raja-alueiden välillä on hyödynnettävä rajat ylittävän yhteistyön elävöittämisessä;

50.

katsoo, että koulutus- ja kulttuurialan tiiviimpi yhteistyö auttaisi saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin kuuluvan älykkään ja osallistavan kasvun ja lisäisi kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistumista, edistäisi alueellisen yhteistyön näkyvyyttä ja kaataisi "henkiset rajat", jotka yhä estävät kansalaisia lähentymästä toisiinsa;

51.

kehottaa parantamaan koordinointia hallintoviranomaisten ja olemassa olevien rajat ylittävien yhteisöjen, kuten Euroregion-alueiden, kesken rajat ylittävien ohjelmien täytäntöönpanossa, jotta voidaan taata hankkeiden laadukkuus, avoimuus ja kansalaisläheisyys;

52.

pyytää koordinoimaan paremmin kaikkien alueellisen yhteistyön aloitteiden täytäntöönpanoon osallistuvien toimijoiden välistä viestintää; ehdottaa, että kaikissa samaan ohjelmalohkoon kuuluvissa ohjelmissa käytettäisiin yhtä tunnistettavaa logoa (esimerkiksi voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön hyvin tunnettu "INTERREG"-merkintä) yhdessä kunkin ohjelman oman logon kanssa (koko voitaisiin vakioida ja sen olisi oltava riittävä suuri); kehottaa komissiota esittämään, että seuraavan ohjelmakauden alussa toteutetaan alueellisen yhteistyön hyödyistä ja saavutuksista kertova laaja tiedotuskampanja rajaseutujen viestimissä;

*

* *

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.


(1)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(2)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19.

(3)  EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0356.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0254.

(6)  EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 104.

(7)  EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 65.

(8)  EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 83.

(9)  EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 95.

(10)  EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 71.

(11)  EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 88.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0089.

(13)  Asetuksen 37 artiklan 6 kohdan b alakohta.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/27


Torstai 23. kesäkuuta 2011
EAKR:n ja muiden rakennerahastojen tehokkuuden lisääminen

P7_TA(2011)0286

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 EAKR:n ja muiden rakennerahastojen tilanteesta ja tulevasta synergiasta tehokkuuden lisäämiseksi (2010/2160(INI))

2012/C 390 E/04

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan ensimmäisen kohdan ja 175 artiklan ensimmäisen kohdan,

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY (2),

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla (3),

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman "Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen" (4),

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan täydentävyydestä ja sen yhteensovittamisesta maaseudun kehitystoimien kanssa (5),

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman alueellista koheesiota koskevasta vihreästä kirjasta ja koheesiopolitiikan tulevaa uudistusta koskevan keskustelun tilasta (6),

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaamisesta kaupungeissa, alueilla, jäsenvaltioissa ja unionissa (7),

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (8),

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (9),

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen (10),

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Hyvä hallintotapa EU:n aluepolitiikan kannalta: Euroopan komission tuki- ja valvontamenettelyt" (11),

ottaa huomioon 21. joulukuuta 2009 päivätyn komission 20. vuosikertomuksen rakennerahastojen täytäntöönpanosta (2008) (KOM(2009)0617/2),

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta" (KOM(2010)0110),

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa" (KOM (2010)0553),

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "EU:n talousarvion kokonaistarkastelu" (KOM(2010)0700),

ottaa huomioon komission marraskuussa 2010 esittämän, taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen: koheesiopolitiikan tulevaisuus (viides koheesioraportti),

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus" (KOM(2010)0642),

ottaa huomioon aluepolitiikasta, meri- ja kalastusasioista, työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta sekä maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavien komission jäsenten komission puheenjohtajalle osoittaman kirjeen,

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0141/2011),

A.

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan, jossa määrätään, että edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi,

B.

ottaa huomioon, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 johdanto-osan 40 kappaleen mukaan ohjelmatyössä olisi varmistettava, että rahastot sovitetaan yhteen keskenään ja muiden olemassa olevien rahoitusvälineiden sekä EIP:n ja Euroopan investointirahaston (EIR) kanssa, ja että tähän yhteensovittamiseen olisi sisällyttävä myös monimutkaisten rahoitussuunnitelmien laatiminen sekä yksityisen ja julkisen sektorin väliset kumppanuudet,

C.

ottaa huomioon, että komissio on Eurooppa 2020 -strategia-asiakirjassaan sitoutunut hyödyntämään EU:n rahoitusvälineitä – kuten maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja välineitä, rakennerahastoja, T&K-ohjelmia, Euroopan laajuisia verkkoja, kilpailua ja innovointia tukevaa puiteohjelmaa sekä EIP:tä – osana johdonmukaista rahoitusstrategiaa, jossa saatetaan yhteen EU:n ja jäsenvaltioiden julkista ja yksityistä rahoitusta "Resurssitehokas Eurooppa" -lippulaivahankkeen yhteydessä, mikä vastaa politiikkojen ja välineiden johdonmukaistamistarvetta,

D.

ottaa huomioon, että viidennessä koheesioraportissa selvästi katsotaan, että alueellista kehittämistä voidaan jatkaa vain, jos julkisia politiikkoja koordinoidaan tiiviisti kaikilla tasoilla,

E.

ottaa huomioon, että neuvoston 14. kesäkuuta 2010 antamissa päätelmissä koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttamista koskevasta komission vuoden 2010 strategiaraportista korostetaan, että "tarvittaessa on parannettava edelleen koordinointia koheesiopolitiikan ja muiden EU:n ja kansallisten politiikkojen välillä, jotta voidaan lisätä tehokkuutta toteuttamalla yhteisiä tavoitteita koordinoidummin"; toteaa lisäksi neuvoston korostaneen "yhtenäisen strategisen lähestymistavan sekä Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston ja Euroopan sosiaalirahaston yleisten täytäntöönpanosäännösten tuottamaa todellista lisäarvoa koheesiopolitiikan yleisissä puitteissa",

F.

ottaa huomioon, että aluepolitiikasta, meri- ja kalastusasioista, työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta sekä maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavat komission jäsenet totesivat puheenjohtaja Barrosolle osoittamassaan kirjeessä, että EU:n eri politiikkojen integrointia on vahvistettava, jotta unionin tavoitteena oleva kestävä ja osallistava taloudellinen kehitys voidaan saavuttaa; toteaa heidän myös ehdottaneen, että EAKR:lle, ESR:lle, koheesiorahastolle, maaseudun kehittämisen maatalousrahastolle ja Euroopan kalatalousrahastolle olisi laadittava yhteinen EU:n tason strategiakehys vuoden 2013 jälkeiselle ajalle,

G.

ottaa huomioon, että vuosien 2007–2013 ohjelmakauden rakennepoliittinen uudistus johti siihen, että maaseudun kehittämisen maatalousrahasto erotettiin rakennerahastojen yleisistä puitteista,

H.

ottaa huomioon, että menoja voidaan järkeistää ainoastaan, jos EU:n ja kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason politiikat ovat entistä tehokkaampia ja vaikuttavampia; katsoo, että tiiviimpi koordinointi ja täydentävyys ovat välttämättömiä edellytyksiä koheesiopolitiikan nykyaikaistamiselle jatkossa,

I.

katsoo, että jos politiikkojen tukena ei ole toimintakehystä, tosiasiallisten synergioiden saavuttaminen perustuu suurelta osin edunsaajien kykyyn organisoitua ja laatia strategioita EU:n eri välineistä myönnettävien tukien yhdistämiseksi,

J.

katsoo, että paikalliseen kehittämiseen perustuva lähestymistapa voi merkittävästi parantaa koheesiopolitiikan vaikuttavuutta ja tehokkuutta ja että koheesiopolitiikka on edelleen yksi tärkeimmistä välineistä, joilla voidaan puuttua minkä tahansa alueen erityisongelmiin, kun taas koheesiopolitiikan laaja-alaisempaa kaupunkiulottuvuutta on tasapainotettava edellytyksillä, jotka mahdollistavat kaupunkialueiden, kaupunkien lähialueiden ja maaseutualueiden synergisen kehityksen,

K.

katsoo, että on akuutti tarve ja paine vakauttaa julkisia talousarvioita, mikä edellyttää lisää innovatiivisia toimia, joiden avulla käytettävissä olevilla varoilla saadaan aikaan enemmän; katsoo, että koordinoimalla politiikkoja ja välineitä tehokkaasti kyetään säästämään aikaa ja voimavaroja ja parantamaan vaikuttavuutta ja tehokkuutta,

L.

katsoo, että koordinointiin ja synergioihin on pyrittävä niin horisontaalisesti (eri politiikkojen välinen johdonmukaisuus) kuin vertikaalisestikin (eri hallintotasojen välinen yhteistyö ja koordinointi),

M.

katsoo, että hajanainen lähestymistapa voi johtaa toimintapolitiikan puutteisiin, päällekkäisiin tai jopa vastakkaisiin politiikkoihin, ristiriitaisiin julkisiin toimenpiteisiin ja voimavarojen päällekkäisyyteen, mikä heikentää julkisten toimien alueellista tehokkuutta ja kansallista vaikutusta; katsoo, että yhdennettyä lähestymistapaa ei ilmeisesti ole riittävästi painotettu komission uusimmissa toimintalinjoja koskevissa asiakirjoissa,

N.

toteaa, että yhdennetympi, johdonmukaisempi, tehokas ja vaikuttava koheesiopolitiikka edellyttää entistä suurempaa panostusta siihen, että EU:n politiikat mukautetaan vastaamaan unionin eri alueiden erityistarpeita ja -vahvuuksia,

O.

ottaa huomioon, että strategisissa suuntaviivoissa vaaditaan – rahoituksen saamisen helpottamista koskevan yleisen tavoitteen yhteydessä – rahastojen keskinäisen koordinoinnin parantamista,

P.

ottaa huomioon, että strategisissa suuntaviivoissa nimenomaisesti kehotetaan edistämään synergioita rakennepolitiikkojen, työllisyyspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan kesken, ja korostetaan, että jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että EAKR:n, koheesiorahaston, ESR:n, Euroopan kalatalousrahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tietyllä alueella ja tietyllä toiminta-alalla rahoittamissa toimissa pyritään synergiaan ja johdonmukaisuuteen; katsoo, että strategisten suuntaviivojen mukaan eri rahastoista tuettavien toimien rajalinjoja ja koordinointimekanismeja koskevat keskeiset ohjaavat periaatteet olisi esitettävä kansallisissa strategisissa viitekehyksissä/kansallisissa strategiasuunnitelmissa,

Q.

ottaa huomioon, että neuvoston 21. helmikuuta 2011 antamissa päätelmissä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä viidennestä kertomuksesta kehotettiin komissiota harkitsemaan mahdollisuutta tarjota monista rahastoista rahoitettavia ohjelmia,

R.

ottaa huomioon, että tietyt Euroopan unionin alueet ovat sellaisten kolmansien maiden naapureita, joita Euroopan kehitysrahasto tukee, ja katsoo siksi, että tiettyjen hankkeiden rahoituksen synergiaa pitäisi saada tutkia, jotta tällaisten eurooppalaisten alueiden kehitysmahdollisuuksia voidaan parantaa,

S.

ottaa huomioon, että asianomaisessa väliarvioinnissa todetaan talousarvioiden joustovaran olevan vähäinen ja uudelleenpriorisoimisen olevan vaikeaa jopa ohjelmien sisällä, vaikka ohjelmien väliset epäjohdonmukaisuudet ja raskas hallinnollinen taakka vähentävät tehokkuutta,

T.

katsoo, että nykyisessä kriisin jälkeisessä tilanteessa on entistäkin tärkeämpää ymmärtää jäsenvaltioiden talouden prosesseja, ja sitä, millaisia tuloksia EU:n varoin saadaan aikaan,

U.

pitää erittäin tärkeänä, että huolehditaan EU:n tuen näkyvyydestä ja "eurooppalaisesta lisäarvosta",

Koordinoinnin ja synergiaetujen lisäämisen aika ja paikka

1.

pitää tarpeellisena, että jo vuoden 2013 jälkeiselle seuraavalle rahoitussuunnitelmakaudelle ehdotetaan yhtä strategiakehystä, jolla varmistetaan yhteinen lähestymistapa ja jotta saadaan aikaan synergiahyötyjä kaikkien niiden toimien kesken, joilla kentällä pyritään edistämään koheesiopolitiikan tavoitteita, jotka on määritelty perussopimuksissa ja joihin myönnetään rahoitusta EAKR:stä, koheesiorahastosta, ESR:stä, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Euroopan kalatalousrahastosta;

2.

painottaa, että koheesiopolitiikan tavoitteena on oltava kestävä, älykäs ja osallistava talouskasvu, joka jakautuu alueellisesti ja sosiaalisesti tasapuolisesti, alueiden välisten kehityserojen vähentäminen, työpaikkojen luominen, elämänlaadun parantaminen, työntekijöiden kouluttaminen uusia työpaikkoja varten kestävän talouden ala mukaan luettuna, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus sekä eurooppalaisen sosiaalimallin toteuttaminen yhteenkuuluvuuden ja Euroopan talouden kilpailukyvyn osatekijänä;

3.

katsoo, että koheesiopolitiikkaa pitäisi käyttää kestävän kasvun aikaansaamiseen kaikkialla EU:ssa sekä hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen jakamiseen edistämällä kilpailua ja pyrkimällä vähentämään sosioekonomisia eroja EU:n alueiden välillä;

4.

katsoo, että koheesiopolitiikka on yksi pitkän ajan investointeja koskevaa strategiaa sekä sosiaalista osallisuutta edistävän EU:n talouspolitiikan tukipilareista; katsoo, että koheesiopolitiikka varmistaa sen, että vähiten kehittyneet alueet ja epäsuotuisassa asemassa olevat ryhmät saavat tukea, mikä johtaa Euroopan unionin tasapainoiseen ja harmoniseen kehitykseen; toteaa, että eurooppalainen lisäarvo piilee siinä, että kaikki voivat hyötyä EU:n taloudellisesta menestyksestä; katsoo näin ollen, että koheesiopolitiikka on säilytettävä erillisenä politiikan alana ja että sille on myönnettävä riittävästi rahoitusta;

5.

pitää tervetulleena talousarvion kokonaistarkastelua koskevassa komission tiedonannossa esitettyä ehdotusta, jonka mukaan komissio voisi hyväksyä yhteisen strategiakehyksen, jonka avulla voitaisiin lisätä EU:n politiikkojen yhdentymistä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi; vaatii edistämään Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeiden rahoitusmuotojen synergiaa; huomauttaa kuitenkin, että yhteiseen strategiakehykseen sisältyvistä viidestä edellä mainitusta rahastosta rahoitettujen toimien välisten synergioiden lisääminen on tärkeää sekä Eurooppa 2020 -tavoitteiden että etenkin perussopimuksessa asetettujen koheesiopolitiikan tavoitteiden kannalta;

6.

suhtautuu myönteisesti viidenteen koheesioraporttiin, jossa tosin ensisijaisesti keskitytään siihen, kuinka eri alueet ja koheesiopolitiikka voivat edistää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita, mutta jossa myös esitetään joukko päätelmiä, jotka osoittavat, että on ratkaisevan tärkeää saavuttaa synergioita rakennerahastojen kesken, koheesiorahasto mukaan lukien;

7.

uskoo, että koheesiopolitiikan menoja täytyy järkeistää siten, että rahoitusvälineiden ja -kanavien hajanaisuus vähenee, sekä kannustamalla eri rahoitusvälineiden parempaan keskinäiseen täydentävyyteen; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen parantaa priorisointia ja keskittää EU:n ja jäsenvaltioiden varat aihekohtaisesti tiettyihin ensisijaisiin tavoitteisiin niin, että varoja koordinoidaan entistä paremmin ja koheesiopolitiikan strateginen luonne vahvistuu; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltiot sekä alueelliset ja paikalliset viranomaiset tarvitsevat riittävää joustavuutta, joka antaa niille mahdollisuuden mukauttaa ensisijaiset tavoitteet vastaamaan niiden erityisiä kehitystarpeita;

8.

panee tyytyväisenä merkille komission kehittämis- ja investointisopimuksista laatiman ehdotuksen, jolla tähdätään yhteisön varojen ja kansallisen rahoituksen tavoitteiden ja hankkeiden koordinaation parantamiseen; korostaa, että on välttämätöntä ottaa paikalliset ja alueelliset viranomaiset mukaan tällaisten sopimusten suunnitteluun ja toteutukseen; kehottaa koordinoimaan sopimuksia tekemällä kansallisia uudistuksia alakohtaisiin politiikkoihin, joilla on alueellisia vaikutuksia (esimerkiksi liikenteen ja infrastruktuurien tutkimus ja kehitys);

9.

korostaa, että monilla koheesiopolitiikan yhteydessä esitetyillä talouden kehittämistä koskevilla aloitteilla luodaan tilaisuuksia, joihin olisi suotavaa tarttua, mutta että aloitteiden onnistuminen riippuu tosiasiassa siitä, että inhimilliset ja fyysiset tekijät on otettu huomioon (esimerkiksi infrastruktuurien parantaminen ei automaattisesti lisää kasvua, jos samalla ei ole panostettu koulutukseen, yritystoimintaan ja innovointiin); uskoo tämän vuoksi, että lisäämällä EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston välistä synergiaa voidaan saada aikaan mahdollisimman paljon kehitystä;

10.

kehottaa kiinnittämään huomiota Euroopan aluekehitysrahaston rooliin Euroopan sosiaalirahaston varojen tehokkaassa käytössä, ottaen huomioon, että EAKR vastaa olosuhteiden, kuten asianmukaisen infrastruktuurin ja riittävän saavutettavuuden, luomisesta, mitä ilman työllisyyteen liittyvät investoinnit eivät voi olla tehokkaita;

11.

korostaa, että talouskriisi on lisännyt entisestään kiireellistä tarvetta Euroopan sosiaalirahaston kattamien alojen toimenpiteille, jotka liittyvät varsinkin työllisyyden, uudelleenkoulutuksen, sosiaalisen osallisuuden ja köyhyyden vähentämisen edistämiseen;

12.

korostaa, että koska ESR on elinikäisen oppimisen, ammatillisen pätevyyden hankkimisen ja uudelleenkoulutuksen tukiväline, sitä olisi pidettävä laajamittaisen ja tehokkaan kasvun sekä Euroopan tietoon perustuvan kilpailukyvyn edistämisen kannalta olennaisen tärkeänä resurssina, jota ei itse asiassa hyödynnetä täysimääräisesti;

13.

korostaa, että tarkennettu ja koordinoitu politiikan suunnittelu varmistaisi sellaisten investointien priorisoinnin, joista olisi eniten hyötyä alueiden kilpailukyvylle ja talouden kehitykselle;

14.

katsoo, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta tuetut maaseudun kehittämistoimet ja Euroopan kalatalousrahastosta tuetut kestävää kehitystä koskevat toimet kalatalouden alalla olisi sisällytettävä samaan toimintakehykseen kuin muiden rakennerahastojen, kuten EAKR:n, koheesiorahaston ja ESR:n, toimet; pyytää siis komissiota arvioimaan, miltä osin voitaisiin varmistaa alueellisen koheesiotavoitteen mukainen sisällyttävä lähestymistapa maaseutu- ja kalastusyhteisöiden kehittämiseen, jos kyseisten kahden rahaston paikalliset kehittämistoimet siirrettäisiin saman koheesio-käsitteen yhteyteen tai vähintäänkin pyrittäisiin selkeämpiin synergioihin rahastojen kesken; uskoo, että tällaista lähestymistapaa sovellettaessa huomioitaisiin ne keskeiset politiikat, joilla on alueellisia vaikutuksia, ja annettaisiin niille tahoille, jotka ovat aktiivisesti mukana alueellisissa tai paikallisissa kehittämisprosesseissa, mahdollisuus toteuttaa tosiasiallisesti paikkaan perustuvaa politiikkaa, jolla voidaan vastata hyvin maaseutualueiden ja kalataloutta harjoittavien alueiden sekä pienten saarten tarpeisiin;

15.

korostaa, että koordinointia olisi syytä lisätä entisestään sekä varsinaisten koheesiopolitiikan välineiden (EAKR, ESR ja koheesiorahasto) kesken että niistä rahoitettujen toimien ja Euroopan laajuisista verkoista, seitsemännestä puiteohjelmasta ja kilpailua ja innovointia tukevasta puiteohjelmasta tukea saavien toimien välillä;

16.

katsoo, että synergiat voivat olla merkityksellisiä alueellisen yhteistyön tavoitteille rajatylittävissä hankkeissa EAKR:n, liittymistä valmistelevien välineiden ja naapuruuspolitiikan välineen välillä; kehottaa komissiota pohtimaan, missä tapauksissa koordinaatioon voitaisiin pyrkiä myös muiden EU:n politiikkojen ulkoiseen ulottuvuuteen vaikuttavien välineiden, kuten Euroopan kehitysrahaston, kanssa;

17.

katsoo, että EU:n politiikkojen olisi vahvistettava toisiaan ja että ne olisi sovitettava yhteen, koska siten EU:n talousarviovaroilla varmasti saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset; vaatii kehittämään uusia rahoitusjärjestelmiä koskevia aloitteita, kuten EIP:n rahoittamia välineitä, ja hyödyntämään niitä yhä paremmin;

18.

korostaa kuitenkin, että monien jäsenvaltioiden on vaikea koordinoida eri tukia, ja ne ovat ilmeisesti ilmaisseet huolensa rahastojen välisen synergian riittämättömyydestä ja joissakin tapauksissa jopa rahastojen toimien päällekkäisyydestä; painottaa tältä osin, että rahastojen hallinnointisäännöt ovat monimutkaiset, mikä vaatii liikaa institutionaalisilta valmiuksilta, jotta esteet voidaan voittaa ja rahastojen toimintaa voidaan koordinoida onnistuneesti; korostaa, että on tärkeää myöntää yhteisrahoitusta ja että on välttämätöntä yksinkertaistaa sitä koskevia sääntöjä, jotta rakennerahastojen keskinäistä synergiaa voidaan vahvistaa;

19.

korostaa, että koheesiopolitiikan menestyksen kannalta keskeisen tärkeä yksinkertaistaminen on toteutettava sekä kansallisesti että alueellisesti tulosten parantamiseksi; kehottaa komissiota esittämään tälle politiikalle jatkossa yksinkertaisempaa rakennetta siten, että rahaston varoja käytetään joustavammin, suhteellisemmin ja näkyvämmin, jotta helpotetaan niiden täysimääräistä ja ripeää vastaanottoa;

20.

muistuttaa, että pääsyy siihen, että EAKR:llä ja muilla rakennerahastoilla on ollut vaikeuksia suunnata rahoitusta tehokkaasti hankkeille, jotka todennäköisemmin parantavat talouden kehitystä ja työllisyyden luontia, on ollut keskittyminen niiden kykyyn hyödyntää tukia sen sijaan että olisi tarkasteltu tuloksia;

21.

kannattaa koheesiopolitiikkaa, jossa keskitytään enemmän tuloksiin ja vähemmän menojen ja menettelyjen säännönmukaisuuteen mutta jolla luodaan tehokas tasapaino toimien laadun sekä varainhoidon ja hallinnon valvonnan välille; suosittaa, että otetaan käyttöön asianmukaisia arviointimekanismeja, jotta parannetaan ohjelmahallinnosta vastuussa olevien elinten institutionaalista ja hallinnollista kapasiteettia, koska tämä myötävaikuttaa menojen laatuun ja virheiden vähentämiseen;

22.

kannattaa tulevassa koheesiopolitiikassa rakennetta, joka on entistä yksinkertaisempi ja joustavampi ja joka antaa mahdollisuuden parantaa rahoituksen hyödyntämistä ja tehokkuutta;

23.

korostaa, että eurooppalaista lisäarvoa voidaan ja pitää saada parantamalla koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden synergiaa sekä niiden ja muiden rahoitusvälineiden välistä koordinaatiota;

Yksi tavoite: koheesio – yhdet välineet sen aikaansaamiseksi

24.

katsoo, että EAKR:stä, ESR:stä, koheesiorahastosta, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Euroopan kalatalousrahastosta rahoitettavien hankkeiden hallinnointia, tukikelpoisuutta, tarkastuksia ja raportointia koskevat yhteiset säännöt lujittaisivat ja helpottaisivat (etenkin maaseudun ja kalataloutta harjoittavien alueiden elinkeinoelämän monipuolistamiseen liittyvien tukitoimien kohdalla) merkittävästi koheesiopolitiikan ohjelmien tehokkaampaa toteuttamista ja edistäisivät ratkaisevalla tavalla yksinkertaistamistavoitetta; katsoo lisäksi, että yhteiset säännöt tekisivät varojen käytöstä edunsaajien kannalta ja varojen hallinnoinnista kansallisten viranomaisten kannalta selkeämpää, mikä vähentäisi virheiden riskiä, mutta antaisi kuitenkin tarvittaessa mahdollisuuden eriyttämiseen eri politiikkojen, välineiden ja edunsaajien erityispiirteiden perusteella sekä helpottaisi pienten sidosryhmien osallistumista koheesiopolitiikan ohjelmiin ja käytettävissä olevan rahoituksen käyttöä sillä edellytyksellä, että yksinkertaistamista toteutettaessa tekniselle tuelle osoitetaan riittävät määrärahat;

25.

vaatii, että Euroopan sosiaalirahasto säilytetään koheesiopolitiikan puitteissa myönnettäviä varoja koskevia yleisiä määräyksiä koskevan asetuksen piirissä; korostaa tämän vuoksi, että on tarpeen edelleen noudattaa ja vahvistaa mallia, jossa on yksi yleisasetus (hallintoa, tukikelpoisuutta, tarkastuksia, valvontaa ja raportointia koskevat säännöt) ja lyhyitä rahastokohtaisia asetuksia, joissa kuvastuvat kunkin rahaston toiminnan erityistavoitteet; painottaa lisäksi, että koordinoinnin on tapahduttava kaikilla politiikanteon tasoilla aina strategisesta suunnittelusta toteutuksen ja maksujen kautta päättämiseen, tarkastukseen, valvontaan ja arviointiin saakka;

26.

pyytää komissiota selvittämään, millä keinoin synergioita voidaan parhaiten käytännössä lisätä; ehdottaa tässä yhteydessä, että harkitaan, voitaisiinko jäsenvaltioille antaa mahdollisuus valita kutakin aluetta varten yksi toimenpideohjelma tai makroalueellisten ohjelmien yhteydessä usean alueen käsittävä toimenpideohjelma, joka kattaa useita rahastoja (EAKR, ESR, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan kalatalousrahasto) ja josta vastaisi yksi hallintoviranomainen ja jossa kiinnitettäisiin erityistä huomiota alueiden panokseen hajanaiseen lähestymistapaan sekä siihen, että alueille myönnetään itsenäisyyttä ja joustavuutta, jotta ne voivat osallistua omien strategioidensa kehittämiseen ja nostaa alueellisen ja paikallisen hallinnon arvostusta; kehottaa jäsenvaltioiden kansallisia hallintoviranomaisia kehittämään jatkossa toimintaohjelmia, jotka on sopeutettu paikallisiin ja alueellisiin tavoitteisiin;

27.

kehottaa komissiota harkitsemaan monesta rahastosta rahoitettavien ohjelmien tarjoamista jäsenvaltioille ja alueille, jotka haluavat käyttää niitä; katsoo, että tämä voisi parantaa työskentelyn yhtenäisyyttä ja joustavuutta sekä lisätä eri rahastojen tehokkuutta (EAKR, ESR, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, EKR ja seitsemäs tutkimuksen kehittämisen puiteohjelma);

28.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia ristiinrahoitusta koskevien säännösten tarkistamisesta ja madaltamaan säännösten soveltamista haittaavia esteitä soveltamista ja vaikutuksia koskevien luotettavien ja kattavien tietojen pohjalta, jotta säännöksiä voitaisiin yksinkertaistaa mahdollisimman suuressa määrin ja saavuttaa niiden soveltamisessa mahdollisimman suuri oikeusvarmuus nykytilanteeseen verrattuna;

29.

pyytää selventämään alueellisia vaikutuksia sekä yhdenmukaistamaan EAKR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston soveltuvuussääntöjä maaseudulla ja kaupunkien lähialueilla, jotta voidaan välttää rahastojen tarpeetonta päällekkäisyyttä; painottaa, että näistä kahdesta rahastosta tietyllä alueella rahoitettujen hankkeiden valinnassa ja seurannassa tarvitaan tiivistä yhteistyötä;

30.

korostaa, että EAKR:n ja ESR:n ristiinrahoitus tuo lisäarvoa sosiaalisen osallisuuden hankkeiden ja yhdennetyn kehityksen strategioiden joustavuuden kannalta; kehottaa komissiota luomaan yhden asiointipisteen järjestelmän käytännön neuvonnan, tietojen ja ohjeiden antamiseksi asianomaisille toimijoille sen varmistamiseksi, että yleisö saa asianmukaista tietoa sekä ristiinrahoituksesta että yleisesti ottaen rahastojen välisistä synergioista; painottaa, että siirtymisen kohti yhdenmukaistamista on oltava kansalaisten nähtävissä ja että sen tarkoituksena on oltava pyydettävien tietojen määrän rajoittaminen kaikkein välttämättömimpään;

31.

katsoo, että henkilöstövoimavarojen kehittäminen ja parempi tiedon levittäminen ovat varojen onnistuneen hyödyntämisen sekä eri hankkeiden asianmukaisen toteuttamisen edellytyksiä;

32.

korostaa samalla, että on tärkeää kehittää hallinnointivalmiuksia jäsenvaltioissa alueellisella ja paikallisella tasolla sekä sidosryhmien keskuudessa, jotta rakennerahastojen ja muiden rahastojen välisen tehokkaan koordinoinnin esteet voidaan voittaa ja edistää politiikan tehokasta suunnittelua ja toteuttamista; korostaa, että komission rooli tässä yhteydessä on erittäin tärkeä;

33.

kehottaa komissiota parantamaan alueellisille ja paikallisille viranomaisille myönnettävää teknistä tukea ja koulutusta, jotta suorituskykyä ja täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia koskevien sääntöjen tuntemusta voidaan lisätä;

34.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle investoinnit institutionaalisiin valmiuksiin ja yksinkertaistamaan kansallisia säännöksiä, jotta voidaan vähentää hallinnollista taakkaa ja parantaa kykyä hyödyntää tukia;

35.

muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kunnioittaa toissijaisuusperiaatetta ja monitasoisen hallinnon periaatetta, sillä ne auttavat edistämään eri päätöksentekoelinten välistä koordinaatiota ja vahvistamaan eri rahoitusvälineiden synergiaa;

36.

katsoo, että työmarkkinaosapuolten aktiivinen osallistuminen jatkuvan sosiaalisen ja alueellisen vuoropuhelun muodossa on olennaisen tärkeää rahastojen tehokkaamman käytön kannalta;

37.

myöntää, että talouskriisin vaikutukset EU:n alueisiin ja kansalaisiin jakautuvat epätasaisesti; katsoo, että uusi rahastojen käyttöstrategia on tehokkaampi, jos siihen sisällytetään myös hallinnon paikallis- ja aluetaso, koska ne pystyvät mukauttamaan strategiset tavoitteet alueellisiin erityispiirteisiin esimerkiksi kaikkien sidosryhmien, sukupuolten tasa-arvoa koskevia oikeuksia edistävien järjestöjen, työmarkkinaosapuolten, hallituksista riippumattomien järjestöjen sekä rahoituslaitosten kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun avulla; korostaa tarvetta jättää alueellisille ja paikallisille vaatimuksille riittävästi marginaalia poliittisten tavoitteiden määrittelyssä;

38.

kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisen oppaan monitasoisesta hallinnosta ja kannustamaan jäsenvaltioita panemaan sen täytäntöön paikallisten ja alueellisten erityistavoitteiden mukaisesti ja ulottamaan koheesiopolitiikan hallintomekanismit (ohjelmatyö, rahoitus ja toteuttaminen kansallisten, alueellisten ja paikallisten kumppaneiden kesken) koskemaan niitä rahastoja, joita suunniteltu yhteinen strategiakehys koskisi, jotta julkisten varojen käyttö olisi vaikuttavampaa ja tehokkaampaa;

39.

pyytää komissiota sisällyttämään uuteen yhteiseen strategiakehykseen ja asetusehdotuksiin säännöksiä, joiden ansiosta alueelliset ja paikalliset kumppanit (kaupungit, kunnat, toiminnalliset alueet, paikallisviranomaisten ryhmittymät) voivat kukin omalla alueellaan koota eri EU-lähteistä peräisin olevat varat johdonmukaiseksi ja yhdennetyksi toimintakehykseksi;

*

* *

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.


(1)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(2)  EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.

(3)  EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 10.

(4)  EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 113.

(5)  EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 46.

(6)  EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 65.

(7)  EUVL C 161, E, 31.5.2011, s. 104.

(8)  EUVL C 161, E, 31.5.2011, s. 120.

(9)  EUVL C 161, E, 31.5.2011, s. 84.

(10)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0356.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0468.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/35


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Vuoden 2012 talousarvioesitystä käsittelevä kolmikantakokous

P7_TA(2011)0296

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 vuoden 2012 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksista (2011/2019(BUD))

2012/C 390 E/05

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 20. huhtikuuta 2011 hyväksymän talousarvioesityksen varainhoitovuodeksi 2012 (SEC(2011)0498),

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

ottaa huomioon yleisistä suuntaviivoista vuoden 2012 talousarvion valmistelua varten 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman (2),

ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2011 antamat päätelmät vuoden 2012 talousarvion suuntaviivoista,

ottaa huomioon työjärjestyksen osan II, luvun 7,

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan kirjeen,

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnanlausunnot (A7-0230/2011),

A.

ottaa huomioon, että vuoden 2012 talousarviomenettely on toinen Lissabonin sopimuksen perusteella toteutettava menettely ja viime vuoden kokemuksista voidaan ottaa paljon oppia,

B.

ottaa huomioon, että heinäkuussa pidettävässä kolmikantakokouksessa kahden budjettivallan käyttäjän edustajien pitäisi voida keskustella vuotuiseen talousarvioon 2012 liittyvistä painopisteistään sekä mahdollisesti löytää yhteinen pohja, joka voitaisiin ottaa huomioon niiden omissa käsittelyissä,

C.

ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltiot Puola ja Unkari ovat julkisesti sitoutuneet aloittamaan parlamentin kanssa avoimen ja rakentavan poliittisen vuoropuhelun budjettiasioista,

D.

ottaa huomioon, että koko neuvoston odotetaan siten toimivan koko menettelyn ajan luotettavana poliittisena kumppanina, joka välttää mielivaltaisia tai puhtaasti laskennallisia kaikkiin budjettikohtiin kohdistuvia leikkauksia,

Talousarvioesitys 2012 – yleisarvio

1.

muistuttaa, että parlamentti asetti 24. maaliskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian EU:n vuoden 2012 talousarviostrategian keskiöön, jotta Eurooppaa voidaan auttaa toipumaan talous- ja sosiaalikriisistä ja tulemaan vahvemmaksi;

2.

muistuttaa, että älykkään, kestävän ja osallistavan, työllisyyttä ja laadukkaita työpaikkoja luovan talouden edistäminen toteuttamalla Eurooppa 2020 -strategian seitsemän lippulaiva-aloitetta on kaikkien EU:n 27 jäsenvaltion ja EU:n toimielinten yhteisesti tukema tavoite; muistuttaa, että tämän strategian täytäntöönpano edellyttää vuoteen 2020 asti valtavia tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, joiden kokoluokaksi komissio arvioi talousarvion kokonaistarkastelua koskevassa tiedonannossaan (KOM(2010)0700) vähintään 1 800 miljardia euroa; korostaakin, että tarvittavia investointeja sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla ei enää pidä lykätä vaan ne on tehtävä nyt, jotta voidaan parantaa koulutustasoa ja tukea sosiaalista osallisuutta, erityisesti poistamalla köyhyyttä, sekä EU:n yleiseen tieteelliseen ja teknologiseen kykyyn perustuvan osaamisyhteiskunnan kehittämistä; tähdentää näin ollen tarvetta tukea tutkimusta ja kehitystä, innovointia, pk-yrityksiä ja raaka-aineita tehokkaasti käyttävän uuden teknologian kehittämistä;

3.

on tämän vuoksi erittäin huolissaan nykyisen kriisin vuoksi jäsenvaltioissa tapahtuneesta julkisten investointien laskusta joillakin näistä aloista, kun jäsenvaltiot ovat tehneet mukautuksia kansallisiin talousarvioihinsa; kehottaa muuttamaan tätä suuntaa ja uskoo vakaasti, että investoinnit on turvattava sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla, jos halutaan, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet toteutuvat koko EU:ssa; katsoo, että EU:n talousarviolla on vipuvaikutusta jäsenvaltioiden elvytystoimiin, sillä sen avulla käynnistetään ja tuetaan kansallisia investointeja kasvun ja työllisyyden edistämiseksi; korostaakin, että EU:n talousarvion sovittaminen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin on äärimmäisen tärkeää; muistuttaa tässä yhteydessä, että nuorten koulutuksen, liikkuvuuden ja työllisyyden, pk-yritysten sekä tutkimuksen ja kehityksen tukemisen olisi oltava EU:n talousarvion keskeinen painopiste; korostaa, että tämä on täysin EU-ohjausjakson dynamiikan mukaista, sillä tällä uudella mekanismilla Euroopan talouden ohjauksen parantamiseksi pyritään lisäämään EU:n ja kansallisten talousarvioiden johdonmukaisuutta, synergiaa ja täydentävyyttä yhteisesti sovittuja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita toteutettaessa;

4.

muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategia ja EU-ohjausjakso tarvitsevat voimakasta parlamentaarista ulottuvuutta, ja on erittäin vakuuttunut siitä, että voimakkaampi parlamentaarinen osallistuminen parantaisi merkittävästi kyseisten toimien demokraattista luonnetta ja avoimuutta;

5.

panee merkille, että komission ehdottaman vuoden 2012 EU:n talousarvioesityksen maksusitoumusmäärärahat ovat 147 435 miljoonaa euroa (146 676 miljoonaa euroa ilman Euroopan globalisaatiorahastoa ja hätäapuvarausta) ja maksumäärärahat ovat 132 738 miljoonaa euroa; panee merkille, että maksusitoumusmäärärahat ovat 1,12 prosenttia ja maksumäärärahat 1,01 prosenttia ennusteen mukaisesta EU:n bruttokansantulosta (BKTL) vuonna 2012, ja korostaa, että osuus on säilynyt huomattavan vakaana vuosina 2011 ja 2012 ottaen huomioon, että komissio arvioi BKTL:n kasvuksi vähintään 4,7 prosenttia vuonna 2012 (nykyhintoina);

6.

toteaa, että jos EU:n talousarvion halutaan antavan panoksensa jäsenvaltioiden yhteisiin ponnisteluihin tiukan talouden aikoina, tämän panostuksen olisi vastattava sen kokoa, erityispiirteitä ja todellista taloudellista vaikutusta; katsoo, että on aiheellista ottaa huomioon kansalliset talousarvion vakauttamistoimet, joita toteutetaan parhaillaan monissa jäsenvaltioissa aiemman kurittoman finanssipolitiikan takia, mutta palauttaa mieliin, että perussopimuksen määräysten mukaan EU:n talousarvio ei voi olla alijäämäinen ja että sen osuus on vain kaksi prosenttia EU:n yhteenlasketuista julkisista menoista;

7.

toteaa, että 27 jäsenvaltion EU:n vuotuiseksi inflaatioksi arvioidaan 2,7 prosenttia vuonna 2011, joten vuodeksi 2012 ehdotettu maksusitoumusmäärärahojen 3,7 prosentin ja maksumäärärahojen 4,9 prosentin nimellinen lisäys merkitsee vuoden 2011 talousarvioon verrattuna 1 ja 2,2 prosentin reaalikasvua; korostaa, että useat jäsenvaltiot suunnittelevat kansallisiin talousarvioihinsa korotuksia, jotka ovat suurempia kuin komission EU:n talousarvioon ehdottama lisäys; panee myös merkille eräiden jäsenvaltioiden ponnistukset budjettivajeen supistamiseksi ja valtion velan kasvun hidastamiseksi niin, että se saadaan kestävämmälle tasolle;

8.

korostaa, että EU:n vuotuiseen talousarvioon vuodeksi 2012 ehdotetut luvut vastaavat monivuotisessa rahoituskehyksessä 2007–2013 vahvistettua EU:n menoprofiilia sillä edellytyksellä, että budjettivallan käyttäjä pääsee sopimukseen monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta niin, että otetaan huomioon ITER-ohjelman rahoitusta koskevat lisätarpeet; korostaa, että arvioitaessa lisäyksiä (tai vähennyksiä) vuoden 2011 talousarvioon verrattuna on siksi pidettävä mielessä niiden vaikutus monivuotisten ohjelmien toteutukseen; korostaa, että kyseessä ovat toimielinten uskottavuus ja EU-hankkeen johdonmukaisuus, kun EU:n vastuut ja sitoumukset kasvavat jatkuvasti; pitää tästä näkökulmasta katsottuna painopisteenä sitä, että myönnetään merkityksellisiä ja näkyviä taloudellisia resursseja kohdennettuihin toimintalohkoihin ja uusiin EU:n tason toimivaltuuksiin;

9.

panee merkille, että talousarvioesityksen 2012 mukaan maksusitoumusmäärärahoissa on yhteensä 1 603 miljoonaa euroa liikkumavaraa monivuotisessa rahoituskehyksessä vuodeksi 2012 sovittuun enimmäismäärään nähden; on päättänyt käyttää hyväkseen kaiken tämän käytettävissä olevan liikkumavaran, jos se osoittautuu välttämättömäksi, sekä – tarvittaessa – muita nykyisessä toimielinten välisessä sopimuksessa olevia joustomekanismeja tukeakseen ja vahvistaakseen tiettyjä kohdennettuja poliittisia tavoitteita, joita ei ole käsitelty riittävällä tavalla nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; odottaa neuvostolta täyttä yhteistyötä näiden mekanismien käytössä;

10.

muistuttaa, että parlamentissa on jo käynnistetty ensimmäinen keskustelukierros talousarvion painopisteistä ja että vuoden 2012 talousarvion yleisesittelijä kuuli sen aikana valiokuntia laajasti; korostaa, että prosessia on nyt hienosäädettävä eri valiokunnissa niiden omaan toimivaltaan kuuluvissa asioissa, jotta voidaan määrittää vuoden 2012 talousarvion positiiviset ja negatiiviset painopisteet;

11.

panee merkille komission arvion, että kaiken kaikkiaan 43,5 prosenttia talousarvioesityksestä 2012 (maksusitoumusmäärärahoina) liittyy Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen; pitää tätä arviota positiivisena mutta riittämättömänä; myöntää, että komission asettamat painopisteet vaikuttavat vastaavan parlamentin vuoden 2012 talousarvion yleisistä suuntaviivoista antamassaan päätöslauselmassa määrittelemiä painopisteitä, mutta kehottaa ottamaan käyttöön kunnianhimoisemman lähestymistavan Eurooppa 2020 -strategian rahoittamiseen; haluaa kuitenkin analysoida lukuja tarkemmin täydessä yhteistyössä kaikkien valiokuntien kanssa;

12.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisen lisäksi olisi varmistettava EU:n toimintapolitiikkojen jatkuvuus ja EU:n tavoitteiden saavuttaminen asettamalla EU:n vuoden 2012 talousarvion määrärahat asianmukaiselle tasolle; korostaa etenkin tarvetta antaa EU:lle mahdollisuus hoitaa maailmanlaajuinen vastuunsa etenkin ns. arabikevään ja Lähi-idän levottomuuksien jälkeen;

13.

panee merkille, että komissio on vaikean taloustilanteen vuoksi tehnyt parlamentin 24. maaliskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa esittämän kehotuksen mukaisesti ensimmäisen yrityksen määrittääkseen negatiivisia painopisteitä ja säästöjä joissakin toimintalohkoissa verrattuna siihen, mitä rahoitussuunnitelmassa alun perin oli esitetty, ja etenkin niissä toimintalohkoissa, joissa tulokset ovat olleet huonoja ja toteutusasteet alhaisia viime aikoina; pyytää komissiota kuitenkin antamaan lisätietoja arviointiensa tueksi, jotta parlamentti voi määritellä selkeästi poliittiset ja talousarviota koskevat positiiviset ja negatiiviset painopisteet sekä mahdollisuuden luoda lisää säästöjä ja kohdentaa varoja uudelleen; pitää olennaisen tärkeänä jatkaa EU:n tasolla EU:n ohjelmien ja toimien toteuttamista, mukaan lukien sellaisten toimien rahoitus, joilla pyritään torjumaan kriisin vaikutuksia ja edistämään kasvua;

14.

varoittaa painokkaasti neuvoston kaikista yrityksistä tehdä talousarvioon horisontaalisia leikkauksia ja päättää ennakolta määrärahojen kokonaistasosta ilman, että otetaan aisanmukaisesti huomioon tarkka arviointi todellisista tarpeista saavuttaa unionin sovitut tavoitteet ja pitää kiinni poliittisista sitoumuksista; kehottaa neuvostoa, jos leikkauksia tehdään, sen sijaan julkisesti selostamaan ja selvästi määrittelemään, mitkä EU:n poliittisista painopisteistä tai hankkeista voidaan lykätä tai kokonaan hylätä;

15.

panee merkille maksumäärärahoihin ehdotetun 4,9 prosentin lisäyksen vuodesta 2011; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot hallinnoivat yhdessä komission kanssa 80:tä prosenttia EU:n talousarviosta, ja on vakuuttunut siitä, että komissio ehdottaa tällaisia lukuja jäsenvaltioiden toimittamien ennusteiden tarkan ja kriittisen analyysin perusteella; panee merkille, että pääosa tästä lisäyksestä liittyy seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta ja rakenne- ja koheesiorahastoista johtuviin oikeudellisiin tarpeisiin; on vakuuttunut siitä, että ehdotettu maksujen taso on ehdoton vähimmäismäärä, jolla EU:n aiempina vuosina tekemät oikeudelliset sitoumukset voidaan täyttää, ja että EU:n velvollisuutena on noudattaa näistä sitoumuksista syntyviä oikeudellisia velvoitteita ja varmistaa, että ohjelmien koko potentiaali toteutuu ja että ne etenevät täydellä nopeudella; kehottaa siksi voimakkaasti neuvostoa pidättymään ehdotetun maksutason alentamisesta; aikoo säilyttää maksutason komission talousarvioesityksessä ehdottamalla tasolla ottaen etenkin huomioon neuvoston haluttomuuden vuoden 2011 alkupuolella noudattaa joulukuussa 2010 antamaansa muodollista sitoumusta osoittaa tarvittaessa uusia määrärahoja;

16.

panee lisäksi merkille, että maksumäärärahojen yleinen 8 815 miljoonan euron liikkumavara monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärään nähden on edelleen suuri; korostaa, että komission ehdottaman luvun alittaminen pahentaisi tilannetta, koska maksattamatta olevien sitoumusten ennätyksellistä tasoa on pikaisesti laskettava ja EU:n politiikkojen ja ohjelmien asianmukainen toteuttaminen on varmistettava;

17.

muistuttaa tässä yhteydessä, että lisätalousarvioesityksessä n:o 3/2011 talousarvion ylijäämä on 4,54 miljardia euroa maksumäärärahoina vuonna 2010, joista 1,28 miljardia on peräisin sakoista ja viivästyskoroista; on pettynyt komission ehdotukseen alentaa jäsenvaltioiden maksuosuuksia tällä kokonaissummalla; korostaa, että vaikka sillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden vajeen yleiseen tasoon, ylijäämän kyseisellä osalla voi olla selkeä vaikutus EU:n vuosittaiseen talousarvioon ja sillä voidaan samalla mahdollistaa jäsenvaltioiden kansallisiin talousarvioihin kohdistuvan paineen alentaminen, mikäli EU:n talousarvioon on otettava täydentäviä maksuja tarpeisiin, joita ei otettu huomioon vuosittaista talousarviota laadittaessa; katsoo, että näistä syistä johtuen sakoista ja viivästyskoroista peräisin olevia tuloja ei olisi vähennettävä BKTL:n perusteella saatavista omista varoista, vaan ne on kirjattava EU:n talousarvioon "varaukseen otettuina määrärahoina", joista aiotaan kattaa kaikki ylimääräiset vuoden aikana ilmenevät maksutarpeet;

Otsake 1 a

18.

panee merkille komission ehdotuksen talousarvioesityksessä 2012 lisätä maksusitoumusmäärärahoja 12,6 prosentilla (15 223 miljoonaan euroon) ja maksumäärärahoja 8,1 prosentilla (12 566 miljoonaan euroon) talousarvioon 2011 verrattuna, sillä otsake 1 a on monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 keskeinen otsake Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta sen ansiosta, että otsakkeesta rahoitetaan suoraan tai välillisesti kaikkia sen viittä yleistavoitetta ja seitsemää lippulaiva-aloitetta;

19.

pitää kuitenkin valitettavana, että useimmat tähän otsakkeeseen vuodeksi 2012 esitetyistä lisäyksistä eivät ylitä monivuotisten kokonaismäärien, joista sekä parlamentti että neuvosto sopivat näitä ohjelmia ja toimia hyväksyttäessä, puhtaasti vuotuista jakaumaa; korostaa siksi, että komissio ei yleensä ehdota seitsemän lippulaiva-aloitteen toteuttamiseen pikaisesti tarvittavien investointien tukemista sen enempää kuin alun perin suunniteltiin, ja panee merkille, että se on valitettavasti taipuvainen lykkäämään yhteisissä rahoitusponnisteluissa tarvittavaa suurta harppausta kohti vuoden 2013 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä; on varma, että tämä asenne vaarantaa vakavasti yleistavoitteiden saavuttamisen vuoteen 2020 mennessä;

20.

korostaa, että talousarvioesitys 2012 ja vuoden 2013 päivitetty rahoitussuunnitelma huomioon ottaen vuoteen 2013 mennessä Eurooppa 2020 -strategian saavuttamisen kannalta keskeisiä ohjelmia, kuten EY:n seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa, saastumisen torjuntatoimia sekä Marco Polo II-, Progress-, Galileo- ja GMES-ohjelmia, varten sidottu kokonaismäärä alittaisi parlamentin ja neuvoston näitä ohjelmia hyväksyttäessä sopiman ohjeellisen määrän; panee merkille, että nämä ohjeelliset määrät sitä vastoin hieman ylittyisivät seuraavissa keskeisissä Eurooppa 2020 -ohjelmissa: kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (CIP), Euroopan laajuinen liikenneverkko, Euroopan laajuinen energiaverkosto, Erasmus Mundus ja elinikäinen oppiminen; aikoo soveltuvissa tapauksissa hyödyntää toimielinten välisen sopimuksen 37 kohdan mukaista 5 prosentin lainsäädännöllistä joustavuutta lisätäkseen entisestään keskeisiä ja kiireellisiä investointeja;

21.

panee lisäksi merkille, että merkittävä osa otsakkeen 1 a nimellisestä kasvusta vuoden 2012 talousarvioesityksessä vuoden 2011 talousarvioon verrattuna liittyy ITERin vuonna 2012 edellyttämiin 750 miljoonan euron lisämäärärahoihin (maksusitoumusmäärärahoina), joista 650 miljoonaa euroa on aidosti lisämäärärahoja ja 100 miljoonaa euroa kohdennetaan uudelleen kaikista seitsemännen puiteohjelman budjettikohdista; toistaa vastustavansa voimakkaasti määrärahojen minkäänlaista uudelleen kohdentamista seitsemännestä puiteohjelmasta, sillä tämä vaarantaisi puiteohjelman menestyksekkään täytäntöönpanon ja heikentäisi merkittävästi sen panosta Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamiseen ja lippulaiva-aloitteiden toteuttamiseen;

22.

muistuttaa, että ITERin rahoittamiseksi budjettivallan käyttäjän on tarpeen sopia samanaikaisesta rahoituskehyksen 2007–2013 muuttamista koskevasta komission ehdotuksesta (KOM(2011)0226), jossa esitetään ITERin puuttuvien 1 300 miljoonan euron rahoittamista vuosina 2012 ja 2013 siten, että yhteensä 840 miljoonaa euroa otetaan monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 otsakkeissa 2 ja 5 vuonna 2011 käytettävissä olevista ja käyttämättä jääneistä liikkumavaroista ja 460 miljoonaa euroa kohdennetaan vuosina 2012 ja 2013 uudelleen seitsemännestä puiteohjelmasta; on halukas ryhtymään neuvotteluihin neuvoston kanssa komission ehdotuksen muuttamiseksi siten, että turvaudutaan 17. toukokuuta 2006 tehdyn nykyisen toimielinten sopimuksen tarjoamiin eri keinoihin;

23.

panee ITERiä koskevan ehdotetun 100 miljoonan euron uudelleen kohdentamisen lisäksi huolestuneena merkille seitsemänteen puiteohjelmaan rahoitussuunnitelmaan verrattuna tehdyt 64 miljoonan euron lisäleikkaukset; pyytää komissiota ehdottamaan, että kaikki säästöt (yhteensä 190 miljoonaa euroa), joita vuonna 2012 voidaan tehdä henkilöstötarpeiden uudelleenarvioinnin ja joidenkin yhteisyritysten maksuosuuksien vähenemisen ansiosta, käytettäisiin seitsemännen puiteohjelmien toimintamäärärahoihin;

24.

huomauttaa tässä yhteydessä tarpeesta parantaa kestävien energiapainotusten, energian varastointiteknologian ja muiden, äskettäin käyttöön otettuun Euroopan strategiseen energiateknologiasuunnitelmaan (SET-suunnitelman) sisältyviä uusiutuvia energialähteitä koskevien painopisteiden, kuten energiatehokkuuden, rahoitusedellytyksiä, sillä ne ovat keskeisen tärkeitä talous-, energia- ja ilmastohaasteisiin vastaamisen kannalta; uskoo, että selkeät kestävään energiapolitiikkaan ja energiatehokkuuteen liittyvät tavoitteet voivat tarjota kustannustehokkaita ratkaisuja, joista koko Euroopan talous voisi hyötyä; toteaa lisäksi, että vuoden 2012 talousarviomenettelyssä voitaisiin tutkia investointeja lisääviä ja tutkimusta ja innovointia edistäviä, riskinjakorahoitusvälineen kaltaisia uusia innovatiivisia mahdollisuuksia;

25.

pahoittelee, että Progress-ohjelmaan talousarvioesityksessä 2012 vuoden 2011 talousarvioon verrattuna esitetyn pienen lisäyksen vuoksi komissio ei pysty palauttamaan 20 miljoonan euron määrää, johon se sitoutui vuosiksi 2011–2013 vuonna 2010 korvatakseen osittain Progressin määrärahojen uudelleen kohdentamisen mikrorahoitusjärjestelyyn; muistuttaa, että Progress-ohjelman panos on merkittävä Eurooppa 2020 -strategian kahdelle lippulaiva-aloitteelle, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaiselle foorumille ja Nuoret liikkeellä -aloitteelle; korostaa, että jäsenvaltiot, alue- ja paikallisviranomaiset sekä kansalliset ja alueelliset elimet saavat Progress-ohjelmasta rahoitusta sukupuolinäkökohdat huomioon ottavien budjetointitoimien toteuttamiseen;

26.

panee tyytyväisenä merkille kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman maksusitoumusmäärärahojen yleistason nousun (+ 5,7 miljoonaa euroa) alun perin ennakoidusta määrästä; toivoo, että tämän lisäyksen avulla voidaan parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua ohjelmaan sekä kehittää erityisohjelmia ja uusia rahoitusmekanismeja; muistuttaa tässä yhteydessä, että pk-yrityksillä on keskeinen merkitys EU:n talouden vauhdittamiselle, ja kannattaa erityisesti kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (CIP) kuuluva EIP-ohjelmaa, koska se on välttämätön väline pyrittäessä toipumaan kriisistä; korostaa tarvetta parantaa pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille ja mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta siten, että rahoitusmenettelyt tehdään helpommiksi, nopeammiksi ja vähemmän byrokraattisiksi;

27.

korostaa sisämarkkinoiden merkitystä EU:n yritysten kilpailukyvyn ja unionin talouksien kasvun ja vakauden kannalta ja muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon parantamiseen on annettava riittävät määrärahat;

28.

korostaa eurooppalaista lisäarvoa, jota saadaan rajatylittävään liikenteeseen, etenkin Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevaan ohjelmaan, tehtävistä investoinneista, jotka parantavat rajatylittäviä ja intermodaalisia yhteyksiä ja edistävät näin talouskehitystä ja parantavat työllisyyttä; ottaa huomioon Euroopan laajuisten liikenneverkkojen perinteisesti riittämättömän rahoituksen ja vaatii osoittamaan tarkoitukseen lisäresursseja muun muassa turvautumalla vaihtoehtoisiin rahoituslähteisiin, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, tuloja kohdentamalla ja muunlaisilla rahoitusvälineillä; korostaa, että koheesio- ja rakennerahastovarat olisi kytkettävä läheisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeisiin;

29.

katsoo, että elinikäisen oppimisen ohjelman korkean eurooppalaisen lisäarvon vuoksi sen tukea olisi jatkettava ja lisättävä vuonna 2012, sillä sen panos Nuoret liikkeellä -lippulaiva-aloitteeseen ja innovaatiounionia koskevaan lippulaiva-aloitteeseen on suuri; korostaa etenkin, että Grundtvig-toimintoon, jonka osuus elinikäisen oppimisen ohjelman määrärahoista on nykyisin vain 4 prosenttia, olisi osoitettava lisää resursseja ottaen huomioon aikuiskoulutukseen Euroopassa osallistuvien ihmisten kasvavan määrän;

30.

on huolestunut unionin tilasto-ohjelman määrärahojen ehdotetusta leikkauksesta sekä tilastoja koskevan toimintalohkon henkilöstömenojen erittäin niukasta lisäyksestä, joka on inflaatiovauhtia alempi; korostaa, että on erittäin tarpeellista varmistaa jatkuvasti, että Eurostatin resurssit vastaavat työmäärän kasvua ja lisääntyneitä laatuvaatimuksia talous- ja rahoitustilastojen keskeisellä alalla;

31.

muistuttaa, että valtaosa EU:n Lissabonin sopimuksen myötä saamista uusista toimivaltuuksista energia-, matkailu- ja avaruusalalla kuuluu otsakkeen 1 a piiriin; on pettynyt siihen, että komissio ei ehdota näihin uusiin toimintapolitiikkoihin lisärahoitusta kolmantena vuonna Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen; korostaa, että Galileo ja GMES – EU:n kaksi pääasiallista avaruusohjelmaa – eivät kumpikaan saa lisärahoitusta ennen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päättymistä ja että Galileon rahoitus vähenee vuodesta 2011 vuoteen 2012; toistaa, että on tarpeen ottaa käyttöön joitakin näkyviä erityistoimenpiteitä matkailun hyväksi ottaen huomioon tämän alan taloudellisen merkityksen, sillä se on työllistäjänä ja BKT:n luojana Euroopan kolmanneksi merkittävin sosiaalis-taloudellinen toimiala, ja pitää valitettavana, ettei komissio ehdota uutta oikeusperustaa, joka korvaisi tämän alan kolme valmistelutoimea, joita ei voida jatkaa vuonna 2012; pyytää myöntämään matkailualalle asianmukaiset määrärahat vuosina 2012 ja 2013 sekä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

32.

panee merkille, että kriisi on selvästi korostanut, kuinka tärkeää valtiontalouden kannalta on, että veronkantojärjestelmät ovat tehokkaita ja veropetosten suhteen aukottomia; korostaa, että veropetosten ja veronkierron torjunta on todella nostettava etusijalle ja että Fiscalis-ohjelman määrärahojen avulla ohjelman on kyettävä vastaamaan tähän tavoitteeseen;

33.

panee tyytyväisenä merkille komission päätöksen sisällyttää talousarvioesitykseen toisena peräkkäisenä vuonna maksumäärärahoja (50 miljoonaa euroa) Euroopan globalisaatiorahastolle (EGR); korostaa, että tämä lisää rahaston näkyvyyttä ja lisäksi näin myös vältetään siirrot muista budjettikohdista, joilla on eri tavoitteet ja jotka kattavat eri tarpeita; odottaa innolla komission esittämää EGR-asetuksen väliarviointia, sillä sen avulla voidaan löytää keinoja nopeuttaa rahaston varojen käyttöönottoa koskevaa menettelyä ja yksinkertaistaa sen hallinnointisääntöjä;

Otsake 1 b

34.

korostaa koheesiopolitiikan ratkaisevaa panosta kasvuun ja työllisyyteen sekä EU:n alueiden ja jäsenvaltioiden väliseen taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen; korostaa, että koheesiopolitiikan avulla kaikki EU:n alueet voivat osallistua Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseen ja sen kautta voidaan tukea kaikkien lippulaiva-aloitteiden toteuttamiseen tähtääviä alueellisia investointeja; katsoo näin ollen, että koheesiopolitiikan uudelleenjakoon perustuva luonne on säilytettävä ja on pidettävä kiinni sen tavoitteesta vähentää alueellisia eroja, mutta samalla sen on säilyttävä EU:n laajuisena investointipolitiikkana ja oltava kaikkien EU:n alueiden ja kansalaisten saatavilla;

35.

panee merkille, että otsakkeen 1 b kokonaismenojen määräksi arvioidaan 52 739 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina, mikä merkitsee 3,4 prosentin lisäystä vuoteen 2011, ja että tämä vastaa täysin monivuotisessa rahoituskehyksessä 2007–2013 vahvistettuja osuuksia, kun otetaan huomioon vuonna 2010 tehdyt viimeisimmät mukautukset joidenkin jäsenvaltioiden hyväksi; toteaa, että enimmäismäärään nähden käyttöön jäänyt liikkumavara (22,1 miljoonaa euroa) johtuu lähinnä teknisen avun määrärahasta ja on vain 0,04 prosenttia otsakkeen kokonaismäärärahoista;

36.

panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen, että vuonna 2012 maksumäärärahat korotetaan 45 134 miljoonaan euroon eli 8,4 prosenttia vuodesta 2011, ja uskoo, että lisäyksen avulla ohjelmien toteutus voi nopeasti saavuttaa tavoitetason, vaikka niiden käynnistyminen kauden 2007–2013 alussa oli hyvin hidasta; korostaa, että lisäyksen avulla pitäisi myös voida täyttää uudet maksutarpeet, jotka johtuvat viimeaikaisista lainsäädännön muutoksista, kaikkien hallinnointi- ja valvontajärjestelmien hyväksymisestä ja kauden 2000–2006 ohjelmien päättämisestä;

37.

korostaa siksi, että tämä maksutaso on ehdoton vähimmäismäärä ja että se on täysin realistisen budjetoinnin mukainen ja siinä otetaan asianmukaisesti huomioon yleinen maksuprofiili kyseisellä kaudella, saatavilla olevat jäsenvaltioiden ennusteet komissiolle lähetettävistä maksupyynnöistä sekä tarve kuroa umpeen sitoumusten ja maksujen välinen ero; korostaa, että nämä kassavirrat auttavat myös nopeuttamaan Euroopan talouden elpymistä ja edistämään Eurooppa 2020 -strategiaa aluetasolla; aikoo siksi vastustaa tiukasti kaikkia maksutason mahdollisia vähennyksiä komission talousarvioesityksessään ehdottamasta tasosta;

38.

kehottaa komissiota keräämään demografisia tietoja koheesiopolitiikan ja varsinkin Euroopan sosiaalirahaston edunsaajista, jotta voidaan seurata inhimillisen pääoman kehittämiseen ja työmarkkinoille sijoittumiseen osoitettujen varojen todellista vaikutusta, pitäen mielessä nuorisotyöttömyyden erityisen huolestuttavan ongelman;

39.

pyytää komissiota jatkamaan tiivistä yhteistyötään niiden jäsenvaltioiden kanssa, joilla määrärahojen käyttöaste on alhainen, jotta niiden valmiudet käyttää määrärahoja paranisivat; kehottaa siksi edistämään edelleen keskinäistä oppimista, hyvien käytäntöjen vaihtoa ja tiettyjen jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallinnollisten valmiuksien parantamista kiinnittämällä huomiota liittymistä valmistelevan välineen moitteettomaan toimintaan, jotta maita voidaan auttaa yhteisön ohjelmien täytäntöönpanon valmisteluissa;

40.

kehottaa komissiota myös pohtimaan edelleen, miten se voisi yksinkertaistaa EU:n ja/tai kansallisen lainsäädännön sääntöjen ja vaatimusten monimutkaista järjestelmää ja vähentää byrokratiaa, jotta lakien ja sääntöjen ohella korostettaisiin selvästi enemmän erityistavoitteiden saavuttamista pitäen kuitenkin perusperiaatteina avoimutta, tilintekovelvollisuutta ja moitteetonta varainhoitoa;

Otsake 2

41.

panee merkille, että talousarvioesityksessä 2012 ehdotetaan maksumäärärahojen lisäämistä 2,6 prosentilla 60 158 miljoonaan euroon ja maksumäärärahojen lisäämistä 2,8 prosentilla 57 948 miljoonaan euroon talousarviosta 2011; korostaa, että nämä lisäykset jäävät alle komission koko talousarvioon ehdottaman korotuksen;

42.

panee merkille, että nämä lisäykset ovat ennen kaikkea seurausta uusille jäsenvaltioille tehtävien suorien maksujen asteittaisen käyttöön ottamisen jatkamisesta ja maaseudun kehittämiseen liittyvistä lisätarpeista; korostaa, että markkinoiden interventiot säilyvät melkein vuoden 2011 talousarvion tasolla, samalla kun hintojen ja tiettyjen markkinoiden epävakaus vaikuttavat edelleen maatalousalaan; pyytää komissiota tekemään ehdotuksia, joissa kaikkiin maatalouden aloihin sovelletaan pidemmän aikavälin lähestymistapaa, sekä konkreettisia ehdotuksia markkinoiden hintaheilahteluja varten;

43.

panee merkille, että syksyllä 2011 esitettävässä perinteisessä maataloutta koskevassa oikaisukirjelmässä mukautetaan nykyisiä ennusteita vastaamaan todellisia tarpeita koskevaa tarkempaa arviota; kiinnittää tämän vuoksi huomiota vuonna 2012 käytettävissä olevien käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen (sääntöjenmukaisuustarkastuksiin liittyvät korjaukset, sääntöjenvastaisuudet ja maidon lisämaksut) lopulliseen tasoon, jonka mukaan vuoden 2012 talousarviossa hyväksyttävien uusien määrärahojen taso loppujen lopuksi määräytyy; arvioi jäljellä olevan nykyisen liikkumavaran (651,6 miljoonaa euroa) riittänevän kattamaan tämän otsakkeen tarpeet, ellei synny odottamattomia tilanteita;

44.

korostaa, että viime vuosina budjettivallan käyttäjä on voinut erityisten olosuhteiden ansiosta hyödyntää tämän otsakkeen enimmäismäärään sisältyviä käytettävissä olevia kohdentamattomia varoja (liikkumavaraa) päästäkseen vuotuisista talousarvioista yleiseen sopimukseen turvautumalla toimielinten sopimuksen 23 kohtaan;

45.

kannattaa kouluhedelmiä koskevien ohjelmien sekä vähävaraisten henkilöiden avustusohjelman tuen jatkamista; pahoittelee sitä vastoin koulumaitojärjestelmän määrärahojen vähentämistä talousarviossa ja on huolissaan eläinlääkintä- ja kasvinsuojelutoimenpiteisiin tehtyjen leikkausten vuoksi;

46.

vaatii vientitukiin uusia leikkauksia ja pitää tupakan tuotantotuen jatkamista valitettavana, koska se on ristiriidassa EU:n terveyspolitiikan tavoitteiden kanssa;

47.

korostaa, että osaa otsakkeen 2 menoista käytetään apuna Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että tämän strategian ensisijaisia tavoitteita – kasvu ja työllisyys – toteutetaan myös maaseudun kehittämisohjelmien kautta; pitää elintarviketurvaa ja kestävyyttä kahtena yhteisen maatalouspolitiikan suurimpana haasteena; palauttaa mieliin, että suorissa tuissa olisi otettava paremmin huomioon ympäristö- ja sosiaaliset tavoitteet, ja kehottaa tekemään yhteisestä maatalouspolitiikasta kestävämmän, koska sen avulla olisi edistettävä entisestään mahdollisuuksia vastata EU:n ympäristöhaasteisiin heikentämättä EU:n maataloustuottajien kilpailukykyä;

48.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä LIFE+-ohjelman resurssien lisäämistä (4,3 prosenttia maksusitoumuksina ja 1,9 prosenttia maksuina), koska siten asetetaan selvästi etusijalle ympäristöä ja ilmastoa koskevat hankkeet; muistuttaa jälleen kerran, että ympäristöongelmat ja niiden ratkaisut eivät määräydy kansallisten rajojen mukaan, joten on itsestään selvää, että niitä on käsiteltävä EU:n tasolla; korostaa kuitenkin, että Life +-ohjelman määrärahat pysyvät melko rajattuina;

49.

korostaa, että energiatehokkuus, ilmastonmuutoksen torjunta ja uusiutuvan energian edistäminen ovat monialaisia painopisteitä, joita voidaan rahoittaa useista EU:n talousarvion otsakkeista, ja että parlamentti aikoo kiinnittää erityistä huomiota niiden rahoittamiseen budjettikohdittain ja yleensä; kehottaa komissiota ottamaan nämä painopisteet sekä vesiensuojelun ja elävän luonnon monimuotoisuuden vaalimisen yhä paremmin huomioon muissa politiikoissa, kuten EU:n taloudellisessa tuessa kehitysmaille; pitää näitä asioita koskevan nykyisen lainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa ratkaisevan tärkeänä ja pyytääkin komissiota analysoimaan tarkasti, tarvitaanko lisäresursseja, jotta voidaan tarkastella vakavasti EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa, ja tekemään asiasta selkoa parlamentille;

50.

huomauttaa, että yhteisen kalastuspolitiikan poliittisen merkityksen vuoksi sen rahoitus ja nykyiset toimet olisi säilytettävä ja pidettävä talousarvioesityksessä ehdotetuilla tasoilla jo sen tulevaa uudistustakin ajatellen; katsoo, että yhdennetyn meripolitiikan rahoituksen, jossa olisi päästävä asianmukaiselle tasolle vuonna 2012, ei pitäisi haitata muiden otsakkeeseen n 2 kuuluvien kalastukseen liittyvien toimien ja ohjelmien rahoitusta; pitää myös ratkaisevan tärkeänä jatkaa Euroopan kalastuslaivaston koon seurantaa, jäsenvaltioiden asianmukaista tukemista tässä asiassa ja erityisesti laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa; pitää tehokasta kalastuksenhoitoa kalavarojen säilyttämisen ja ylikalastuksen estämisen kannalta ratkaisevan tärkeänä;

Otsake 3 a

51.

panee merkille, että talousarvioesityksessä 2012 ehdotettu rahoituksen yleinen korotus vuoden 2011 talousarvioon verrattuna tähän otsakkeeseen kuuluvissa toimissa (17,7 prosenttia maksusitoumusmäärärahoina, 6,8 prosenttia maksumäärärahoina) vastaa EU:n aina vain kunnianhimoisempia tavoitteita vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, kuten esitetään sekä Lissabonin sopimuksessa että Tukholman ohjelmassa (2010–2014), jonka Eurooppa-neuvosto itse hyväksyi joulukuussa 2009;

52.

panee merkille, että nämä lisäykset liittyvät pääosin kolmeen neljästä solidaarisuutta ja maahanmuuton hallintaa koskevista ohjelmista: ulkorajarahastoon (+ 38 prosenttia), Euroopan paluurahastoon (+ 43 prosenttia) ja eurooppalaiseen rahastoon kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten (+ 24 prosenttia); korostaa kuitenkin, että tähän otsakkeeseen vuodeksi 2012 esitetyt lisäykset johtuvat yksinkertaisesti monivuotisten kokonaismäärien, joista sekä parlamentti että neuvosto sopivat näitä ohjelmia ja toimia hyväksyttäessä, vuotuisesta jakaumasta;

53.

pitää erittäin valitettavana, että komissio antaa signaalin pakolaisten torjumisesta lisäämällä merkittävästi ulkorajarahaston ja Euroopan palauttamisrahaston määrärahoja, kun taas Euroopan pakolaisrahaston määrärahat säilyvät vuoden 2011 tasolla; katsoo, että EU:n olisi omaksuttava pakolaisia kohtaan suopeampi asenne etenkin kun otetaan huomioon Libyan sotatila ja useissa arabimaissa jatkuvat mielenosoitusten tukahduttamiset voimakeinoin;

54.

epäileekin siksi suuresti, onko komission esittämä talousarvioesitys asianmukainen ja ajantasainen vastaus EU:n nykyisiin haasteisiin ottaen varsinkin huomioon Välimeren eteläpuolella jatkuvat tapahtumat; muistuttaa kehottaneensa voimakkaasti antamaan näihin haasteisiin asianmukaisen ja tasapainoisen vastauksen, jossa pyritään kohentamaan laillisen maahanmuuton hallintaa ja hillitsemään laitonta maahanmuuttoa; ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden velvoitteen noudattaa EU:n vakiintunutta lainsäädäntöä ja korostaa riittävän rahoituksen ja tukivälineiden tarvetta, jotta hätätilanteita voidaan käsitellä täysin suojelua alkuperämaassa koskevien sääntöjen ja ihmisoikeuksien sekä kaikkien jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden hengessä; korostaa etenkin Euroopan pakolaisrahaston roolia ja tukea, joka kattaa hätätoimenpiteet suurten pakolaismäärien vuoksi, ja pitää erittäin valitettavana, että komissio ei ehdottanut rahaston varojen lisäämistä rahoitussuunnitelmassa alun perin esitettyä enempää;

55.

panee merkille Eurooppa-neuvoston toistuvat kehotukset vahvistaa Frontexin operatiivista toimintakykyä ja roolia siirtolaispaineiden lisääntyessä; pyytää komissiota esittämään kaikki Frontexin käynnissä olevan tarkistuksen talousarviovaikutukset vuonna 2012 sekä antamaan selvemmän kuvan jäsenvaltioiden taloudellisesta osallistumisesta sen toimintaan;

56.

panee merkille, että seuraavien teknisten toimien esittelyn jälkeen budjettivallan käyttäjä on vapauttanut SIS II -järjestelmän vuoden 2011 varaukseen asetetut määrärahat; korostaa sitä, että budjettivallan käyttäjä valvoo edelleen tiiviisti SIS II -järjestelmän tulevaa kehitystä ja pidättää itselleen oikeuden ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin;

Otsake 3 b

57.

palauttaa mieliin, että vaikka otsake 3 b on määrärahoiltaan monivuotisen rahoituskehyksen pienin otsake, se kattaa Euroopan kansalaisille keskeisiä aiheita, kuten nuoriso, koulutus- ja kulttuuriohjelmat, kansanterveys, kuluttajansuoja, pelastuspalvelua koskeva väline ja tiedotuspolitiikka;

58.

pitää erittäin valitettavana, että otsakkeen kokonaismäärärahoja vähennetään kolmantena peräkkäisenä vuonna siten, että maksusitoumusmäärärahoja vähennetään 0,1 prosenttia (683 miljoonaan euroon) ja maksumäärärahoja 0,3 prosenttia (645 miljoonaan euroon) vuoden 2011 talousarvioon verrattuna (EU:n solidaarisuusrahasto pois lukien), joten liikkumavaraa jää 15,5 miljoonaa euroa;

59.

katsoo, että tähän otsakkeeseen kuuluvilla ohjelmilla ja toimilla on suuri merkitys Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamisen ja lippulaiva-aloitteiden toteuttamisen kannalta; toistaa, että koulutuksella ja kulttuurilla on taloudellista arvoa, sillä ne edistävät merkittävästi talouskasvua ja laadukkaiden työpaikkojen luomista ja tukevat aktiivisen kansalaisuuden kehittämistä;

60.

korostaa, että käytettävissä oleva hyvin niukka liikkumavara antaa vain vähän joustovaraa ehdotettaessa uusia toimia tai päätettäessä suoraan kansalaisiin vaikuttavien painopistealojen rahoituksen lisäämisestä;

61.

ottaa asianmukaisesti huomioon komission ehdotuksen 8 miljoonan euron lisäyksestä alkuperäiseen rahoitussuunnitelmaan verrattuna nuorisotoimintaohjelman vuoden 2012 määrärahoihin (134,6 miljoonaa euroa esitetty vuodeksi 2012), koska tämä ohjelma on yksi Nuoret liikkeellä -lippulaiva-aloitteen tärkeimmistä välineistä ja siitä tuetaan nuorten epävirallisia oppimiskokemuksia ja aktiivisen kansalaisuuden kehittämistä;

62.

pitää valitettavana, että samanlaisia toimia ei ehdoteta muille ohjelmille, kuten Medialle ja Kulttuuri 2007 -ohjelmalle, vaikka ne edistävät huomattavasti Euroopan kulttuurin rikkautta ja moninaisuutta ja tukevat toimia, joita jäsenvaltiot eivät yksinään rahoittaisi;

63.

pahoittelee, että komissio ei ole talousarvioesityksessään 2012 ehdottanut urheiluun liittyviä erityistoimia, vaikka unionilla on nyt Lissabonin sopimuksen johdosta urheilun alalla täydet toimivaltuudet; katsoo että jonkin verran rahoitusta – tosin niukasti – on oltava edelleen saatavilla vuoden 2012 talousarviossa;

64.

pitää kansanterveyttä koskevan ohjelman määrärahojen lisäämistä myönteisenä, koska kansanterveydestä on tullut merkittävä kilpailukykyä edistävä tekijä Euroopan yhteiskuntien ikääntyessä; antaa komissiolle tunnustusta sen pyrkimyksistä löytää rahoitusratkaisuja tärkeille valistuskampanjoille, kuten tupakattomaan elämään tähtäävälle Help-kampanjalle;

65.

pahoittelee pelastuspalvelun rahoitusvälineen rahoituksen vähentymistä rahoitussuunnitelmaan verrattuna (– 1,8 miljoonaa euroa) ja pyytää komissiota antamaan lisäselityksiä tästä vähennyksestä, koska pelastuspalvelu kuuluu nyt uutena alana EU:n toimivaltaan;

66.

muistuttaa avoimuuden sekä Euroopan parlamentin ja sen jäsenten täysipainoisen osallistumisen varmistamiseksi, että eurooppalaisilla julkisilla tiloilla on oltava oma budjettikohta; pitää valitettavana, että komissio ehdottaa tämän budjettikohdan lakkauttamista ja kyseisten määrärahojen sulauttamista komission edustustoja koskevaan budjettikohtaan; muistuttaa, että komissio ja parlamentti pitävät yhdessä yllä eurooppalaisia julkisia tiloja ja siksi niitä koskeva talousarvio olisi pidettävä vuosien 2010 ja 2011 talousarvioiden tapaan erillään komission edustustoja koskevasta talousarviosta; korostaa torjuvansa kaikki yritykset budjettivallan käyttäjien mielen muuttamiseksi tässä asiassa;

Otsake 4

67.

panee merkille, että talousarvioesityksessä 2012 pyydetyt maksusitoumusmäärärahat ovat nousseet vuoden 2011 talousarviosta 2,9 prosentilla 9 009,3 miljoonaan euroon ja maksumäärärahat 0,8 prosentilla 7 293,7 miljoonaan euroon (hätäapuvaraus huomioon ottaen); huomauttaa, että nämä lisäykset jäävät alle komission koko talousarvioon ehdottaman lisäyksen;

68.

muistuttaa, että komissio ei ole toistaiseksi palauttanut otsakkeessa 4 elintarvikerahoitusvälineeseen kohdennettuja varoja (240 miljoonaa euroa) eikä etenkään vakautusvälineeseen kohdennettuja varoja, mitä budjettivaliokunta edellytti 12. lokakuuta 2009 hyväksymänsä mietinnön A7-0038/2009 28 kohdassa;

69.

on täysin vakuuttunut siitä, että on ryhdyttävä konkreettisiin erityistoimiin, jotta kaikkia käytettävissä olevia unionin välineitä (ei yksin EU:n talousarvioon sisältyviä rahoituspuitteita vaan myös muun muassa EIP:n ja EBRD:n hallinnoimia välineitä) ja jäsenvaltioiden toimia voidaan hyödyntää optimoidusti ja koordinoidusti; korostaa, että EU:n välineiden suunnittelun ja toteutuksen joustavuutta on edelleen parannettava, jotta voidaan vastata asianmukaisesti ja tehokkaasti poliittisiin ja humanitaarisiin kriiseihin kolmansissa maissa vaarantamatta kuitenkaan pitkän aikavälin poliittisia sitoumuksia ja painopisteitä; kehottaa tätä varten komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja Euroopan investointipankkia sovittamaan yhteen toimiaan, joilla pyritään varmistamaan, että EU:n ulkoisten toimien tavoitteet ovat mahdollisimman kohdennettuja ja vaikuttavia;

70.

pitää EU:n velvollisuutena vastata asianmukaisesti ja kattavasti Välimeren alueen naapurimaiden viimeaikaisiin poliittisiin tapahtumiin sekä antaa tukea ja apua liikkeille, jotka taistelevat demokraattisten arvojen ja oikeusvaltion vakiinnuttamisen puolesta; toistaa, että näiden maiden taloudellisen avun lisääminen ei saa haitata Itä-Euroopan naapurimaiden tueksi vahvistettuja painopisteitä ja välineitä;

71.

on näin ollen erittäin huolissaan siitä, että otsakkeeseen 4 ehdotettu 246,7 miljoonan euron liikkumavara, joka toki on selvästi tammikuussa 2011 esitettyä ajantasaistettua rahoitussuunnitelmaa (132,2 miljoonaa euroa) suurempi, ei välttämättä riitä vastaamaan otsakkeeseen 4 liittyviin uusiin tarpeisiin, sillä se näyttää perustuvan joidenkin tärkeiden EU-ohjelmien leikkauksiin; haluaa tarkastaa näiden leikkausten vaikutuksen ja analysoida sitä tarkemmin;

72.

muistuttaa, että parlamentti ja neuvosto eivät vieläkään ole sopineet banaanialan liitännäistoimenpiteiden ja teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön (ICI +) oikeusperustasta ja että sopimuksella on vaikutusta talousarvion 2012 määrärahoihin; pitää valitettavana, että komissio on ehdottanut yhteistyötä Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaiden kanssa koskevien määrärahojen leikkaamista; kehottaa hyväksymään ripeästi ICI +-lainsäädännön ja asianmukaisen rahoituksen Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa varten;

73.

pyytääkin komissiota käsittelemään tulevassa oikaisukirjelmässään Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelunsa talousarviovaikutusten lisäksi myös kaikkia muita ratkaisematta olevia kysymyksiä ja tarpeita, kuten Palestiinan ja UNRWA:n rahoitusta, joka laskee 100 miljoonalla eurolla vuoden 2011 talousarviosta, ja tarkastelemaan tässä yhteydessä tarvittaessa myös kaikkia toimielinten sopimuksen tarjoamia keinoja, jotta EU:n apu maailmalla olisi mahdollisimman vaikuttavaa;

74.

pahoittelee liittymistä valmistelevan tukivälineen rahoituksen suunnitellun lisäyksen supistumista 139 miljoonasta eurosta vain 79 miljoonaan euroon vuoden 2011 talousarvioon verrattuna;

75.

panee merkille kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) piiriin kuuluvan ympäristöalan ja luonnonvarojen, myös energian, kestävän hoidon rahoitukseen ehdotetun 51,8 miljoonan euron lisäyksen rahoitussuunnitelmaan verrattuna, jotta voidaan toteuttaa nopeita ilmastonmuutoksen torjuntatoimia; vastustaa voimakkaasti DCI:n maantieteellisiin ohjelmiin tehtyjä muita vähennyksiä, joiden kokonaismäärä on 78 miljoonaa euroa ja jotka olisivat vastoin EU:n pyrkimystä osallistua vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen sekä EU:n korkeimmalla tasolla antamaa sitoumusta saavuttaa vuoteen 2015 mennessä tavoite nostaa kehitysyhteistyön rahoitus 0,7 prosenttiin BKTL:sta;

76.

muistuttaa, että se aikoo hylätä tiukasti kaikki toisen budjettivallan käyttäjän otsakkeen 4 hallintomenoihin tekemät järjestelmälliset, puoliautomaattiset ja joskus harkitsemattomat leikkaukset pelkästään määrärahojen vähentämiseksi, sillä tämä riistäisi EU:lta välineet sen ohjelmien asianmukaiseen ja tehokkaaseen toteuttamiseen;

Otsake 5

77.

panee merkille, että kaikkien toimielinten hallintomenot ovat arviolta yhteensä 8 281 miljoonaa euroa eli kasvua vuodesta 2011 on 1,3 prosenttia ja liikkumavaraa jää 472,5 miljoonaa euroa;

78.

panee merkille rahoitussuunnittelusta ja budjetista vastaavan komission jäsenen 3. helmikuuta 2011 päivätyn kirjeen, jossa sitoudutaan pitämään otsakkeen 5 menojen lisäys alle 1 prosentissa ja siihen, että henkilöstöä ei lisätä vuodesta 2011, sekä kehotetaan kaikkia toimielimiä tekemään samoin talousarvioidensa kehityksen suhteen;

79.

panee merkille, että komissio, neuvosto, tilintarkastustuomioistuin, oikeusasiamies ja tietosuojavaltuutettu ovat tehneet näin; korostaa kyenneensä vähentämään omia arvioitaan noin 50 miljoonalla eurolla verrattuna ensimmäiseen alustavaan ennakkoarvioesitykseen; korostaa aikovansa tarkastella perusteellisesti muiden toimielinten ennakkoarvioita ottaen muun muassa huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantuloon liittyvät lisätarpeet ja -toiminnot;

80.

antaa tunnustusta komission merkittäville ponnistuksille omien hallintomenojensa jäädyttämiseksi nimellisarvoltaan; panee merkille, että tämän mahdollistivat henkilöstösääntöihin perustuviin ja sopimusvelvoitteisiin liittyvien lisäysten vastapainoksi tehdyt muut tuntuvat leikkaukset muihin hallintomenoihin; on kuitenkin huolissaan mahdollisista vaikutuksista;

81.

korostaa, että pääluokassa III mahdollisesti tehtävillä lisäleikkauksilla vuoden 2012 hallintomäärärahoihin, hallinnolliseen tukeen liittyvät menokohdat (entiset BA-kohdat) mukaan lukien, saattaa olla kielteisiä vaikutuksia ohjelmien toteuttamiseen ottaen etenkin huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuvat EU:n uudet tehtävät; edellyttää, että hallinnolliseen tukeen liittyvien menojen vähentämisestä johtuvat säästöt pysyvät kyseessä olevien ohjelmien rahoituspuitteissa, jotta voidaan parantaa toteutusta paikalla; korostaa lisäksi, että EU:n toimivaltuuksien jatkuvasti kasvaessa tätä suuntausta ei voida pitää yllä pitkällä aikavälillä ja sillä on kielteinen vaikutus EU:n toimien ja ohjelmien nopeaan, säännölliseen ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

82.

antaa tunnustusta sille, että komissio pyrkii välttämään lisävirkojen pyytämistä ja sitoutuu täyttämään kaikki tarpeensa, myös uusiin painopisteisiin ja SEUT:n voimaantuloon liittyvät tarpeet, ainoastaan sisäisin henkilöstösiirroin; pyytää lisätietoja erityisesti siitä, mistä jäsenvaltioiden taloudellisen tilanteen ja rahoitustilanteen asianmukaisen seurannan varmistamiseen talouden ja rahoituksen pääosastossa tarvittavat 230 lisävirkaa on tarkoitus siirtää ja mitä vaikutusta on 70 viran vähentämisellä hallinnollisesta tuesta ja ohjelmien hallinnoinnista tietyissä pääosastoissa tehtävien uudelleenjärjestelyjen jälkeen; korostaa, että henkilöresursseja koskeva kysymys käy entistä tärkeämmäksi, kun otetaan huomioon, että talouden ja rahoituksen pääosastoa on ehkä lujitettava, jotta se voi selviytyä tärkeistä lisätehtävistään sen jälkeen, kun talouden hallintaa koskeva paketti on hyväksytty;

83.

korostaa, että EPSOa koskeva lisäys (5,4 prosenttia maksusitoumus- ja maksumäärärahoina) vaikuttaa olevan ristiriidassa hallintomenojen karsimista koskevien komission pyrkimysten kanssa; pyytää lisätietoja ehdotetusta EPSOn määrärahojen lisäämisestä ja EPSOn tärkeimpien palvelujen ulkoistamisesta;

84.

panee merkille, että eläkemenot kasvoivat 4 prosenttia (vuodesta 2010 vuoteen 2011 kasvua puolestaan oli 5,2 prosenttia) virkamiesten eläkkeellesiirtymisaallon vuoksi; kehottaa komissiota toimittamaan perusteellisemman analyysin tämän suuntauksen pitkän aikavälin talousarviovaikutuksista ja pohtimaan samalla EU:n eläkejärjestelmän muutosten mahdollisia suoria ja välillisiä vaikutuksia unionin hallinnon houkuttelevuuteen sekä virkamieskunnan laatuun ja riippumattomuuteen; korostaa, että muutoksia pitäisi aina edeltää asianmukainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu;

85.

katsoo, että Eurooppa-kouluilla olisi oltava riittävä rahoitus, jotta voidaan ottaa huomioon EU:n toimielinten henkilöstön lasten erityistilanne; aikoo tarkastella huolellisesti ehdotettua 1,7 prosentin kokonaislisäystä vuoteen 2011 verrattuna, koska se alittaa rahoitussuunnitelmassa esitetyn korotuksen, sekä kunkin Eurooppa-koulun budjettikohtia ja tehdä käsittelynsä aikana asianmukaisiksi katsomiaan muutoksia;

Pilottihankkeet – valmistelutoimet

86.

korostaa, että pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat keskeisiä välineitä poliittisten painopisteiden muotoilussa ja viitoittavat tietä uusille aloitteille, joista voi tulla EU:n kansalaisten elämää todennäköisesti parantavia EU:n toimintoja ja ohjelmia; aikoo siksi tukea kaikin mahdollisin tavoin vuoden 2012 talousarvion pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevia ehdotuksiaan mutta korostaa tarvetta tutkia tarkkaan heinäkuussa 2011 odotettavissa olevaa komission alustavaa arviota, jotta asiasta voidaan laatia tasapainotettu lopullinen kokonaispaketti;

87.

aikoo tätä varten lähettää komissiolle toimielinten välisen sopimuksen liitteessä II olevan D osan mukaisesti ensimmäisen alustavan luettelon mahdollisista pilottihankkeista ja valmistelutoimista vuoden 2012 talousarviota varten; edellyttää komission laativan yksityiskohtaisesti perustellun analyysin parlamentin alustavista ehdotuksista; korostaa, että ensimmäinen alustava luettelo ei estä parlamenttia tekemästä ja hyväksymästä muodollisesti pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevia tarkistuksia talousarviota käsiteltäessä;

88.

panee merkille, että komissio ehdottaa eri otsakkeissa yhtä uutta pilottihanketta ja viittä valmistelutointa, joista kaksi on uusia; toteaa aikovansa vakaasti analysoida ehdotettujen uusien aloitteiden sisältöä ja tavoitteita tulevissa neuvotteluissa;

Virastot

89.

panee merkille, että EU:n hajautetuille erillisvirastoille osoitetaan talousarvioesityksessä 2012 yhteensä 720,8 miljoonaa euroa (mikä tekee 0,49 prosenttia koko EU:n talousarviosta) eli EU:n yhteenlaskettu rahoitusosuus nousee 34,6 miljoonalla eurolla eli 4,9 prosentilla vuoden 2011 talousarviosta; on tietoinen siitä, että lisäys johtuu pääasiassa siitä, että yhdelle uudelle virastolle (3) ja seitsemälle vaiheittain käyttöön otettavalle virastolle (4) halutaan antaa riittävästi rahoitusta; korostaa, että lisätehtäviä saaneille kymmenelle virastolle (5) on tärkeää antaa lisärahoitusta, jotta ei haitata niiden toimintaa; panee merkille, että täydessä toiminnassa oleville virastoille osoitetun EU:n maksuosuuden lisäys vastaa inflaatiokorjausta (2 prosenttia) tai jopa alittaa sen ilman, että henkilöstöä lisätään;

90.

korostaa, että EU:n virastoille kohdennetuista määrärahoista ei toki rahoiteta pelkästään hallintomenoja vaan sen sijaan niillä edistetään lainsäädäntövallan käyttäjän hyväksymien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja yleensä EU:n tavoitteiden saavuttamista; tukee siksi tiukan talouden aikoina sitä, että komissio pyrkii pitämään EU:n talousarviosta maksettavat hajautettujen erillisvirastojen tuet kurissa, mutta ei edelleenkään hyväksy sitä, että käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja käytetään maksuista riippuvaisille virastoille EU:n talousarviosta maksettavan osuuden vähentämiseen, minkä avulla komissio luo keinotekoisesti lisää liikkumavaraa, ja on tässä yhteydessä huolissaan siitä, että komissio sivuuttaa jälleen kerran Euroopan parlamentin poliittisen tahdon;

91.

korostaa, että Euroopan valvontaviranomaisilla on keskeinen asema markkinoiden vakauden säilyttämisessä ja että niille on osoitettava riittävästi määrärahoja, jotta sääntelyuudistukset ovat tehokkaita; toistaa, että yksi ainoa valvontaviranomainen olisi kustannustehokkain; panee tyytyväisenä merkille kaikille kolmelle valvontaviranomaiselle osoitettujen määrärahojen ehdotetun lisäyksen merkittävänä edistysaskeleena niiden perustamisvaiheessa ja kehottaa samalla lisäämään yhteisen komitean resursseja; korostaa, että jos näille valvontaviranomaisille osoitetaan lisätehtäviä, niille on myös nopeasti annettava vastaavat lisäresurssit; painottaa muun muassa, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (EAMV) suunnitellut uudet vastuut lyhyeksi myynnin ja johdannaisten alalla pitää ottaa ripeästi huomioon vuoden 2012 talousarviomenettelyssä heti, kun oikeusperustat on määritetty;

92.

toteaa, että virastojen 213 uudesta henkilöstötaulukon virasta (virkoja on yhteensä 4 854) 80 virkaa osoitetaan uusille tai käynnistysvaiheessa oleville virastoille ja loput virastoille, joiden tehtäviä ollaan lisäämässä; kehottaa jälleen soveltamaan kokeneiden tieteellisten erityisasiantuntijoiden rekrytointiin erillistä menettelyä, erityisesti kun toimet rahoitetaan yksinomaan maksuin eikä niillä siten ole vaikutusta EU:n talousarvioon;

93.

pitää valitettavana, että komissio pyrkii muuttamaan kahta omarahoitteista virastoa (sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ja yhteisön kasvilajikeviraston) koskevaa esitystapaa poistamalla kyseiset budjettikohdat ja jättämällä niiden henkilöstötaulukot julkaisematta; toteaa kuitenkin, että mitkään budjettivallan käyttäjän tekemät päätökset eivät sido näitä kahta virastoa tukitasojen tai henkilöstön suhteen; aikoo joka tapauksessa avoimuutta koskevista syistä ilmoittaa nämä tiedot talousarviossa; toistaa jälleen kerran, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston perimistä maksuista aiheutuvaan ylijäämään on löydettävä ratkaisu;

94.

pitää seuraavia kohtia erityisen tärkeinä 11. heinäkuuta 2011 järjestettävän kolmikantakokouksen kannalta:

EU:n talousarviomäärärahat, joilla tuetaan Eurooppa 2020 -strategiaa,

vuoden 2012 talousarvion maksujen ja maksattamatta olevien sitoumusten yleinen taso,

ehdotus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 tarkistamiseksi siten, että käsitellään ITER-hankkeen lisärahoitustarpeita,

otsakkeen 4 rahoituksen kestävyys ja hallittavuus vuonna 2012 ottaen huomioon erityisesti tuleva oikaisukirjelmä, jossa käsitellään eteläisen Välimeren alueen valtioiden siirtymistä demokratiaan,

vuoden 2011 talousarvioon liittyvät jäljellä olevat kysymykset;

*

* *

95.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0114.

(3)  Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvien laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava virasto.

(4)  Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen virasto (BEREC-virasto), Euroopan pankkiviranomainen (EPV), Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EVLEV), Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV), Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER), Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO) ja tasa-arvoinstituutti.

(5)  Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) – biosideihin liittyvä toiminta, Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) – ilmoitettuun ennakkosuostumukseen (PIC) liittyvä toiminta, eurooppalaisen GNSS-järjestelmän valvontaviranomainen (GSA), Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA), Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA), Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA), Euroopan lääkevirasto (EMA), Euroopan ympäristökeskus (EYK), perusoikeusvirasto (FRA), Euroopan poliisiakatemia (CEPOL) ja Eurojust.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/49


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?

P7_TA(2011)0297

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet? (2011/2051(INI))

2012/C 390 E/06

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission tiedonannon "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?" (KOM(2010)0672),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (1),

ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (2),

ottaa huomioon neuvoston päätökset 2006/144/EY (3) ja 2009/61/EY (4) maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (5),

ottaa huomioon suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 73/2009 (6),

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen (7),

ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (8),

ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion 17. maaliskuuta 2011 tekemät päätelmät yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. maaliskuuta 2010 antaman lausunnon aiheesta "Yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen vuonna 2013",

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?",

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan valiokunnan lausunnot (A7-0202/2011),

A.

ottaa huomioon, että kestävä, tuottava ja kilpailukykyinen unionin maatalous voi merkittävästi myötävaikuttaa yhteiselle maatalouspolitiikalle perussopimuksissa asetettujen tavoitteiden ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen, ja ottaa huomioon, että se voi myös auttaa selviämään uusista poliittisista haasteista, joita ovat elintarvikkeiden, energian ja teollisuuden raaka-aineiden toimitusvarmuus, ilmastonmuutos, ympäristö ja luonnon monimuotoisuus, terveys ja väestörakenteen muutokset, ja ottaa huomioon, että tuleva YMP:n uudistus on ensimmäinen, jossa Euroopan parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä neuvoston kanssa Lissabonin sopimuksen mukaisesti,

B.

toteaa, että elintarviketurva pysyy EU:n ja koko maailman sekä erityisesti kehitysmaiden maatalouden tärkeimpänä haasteena, koska maailman väestömäärän odotetaan kasvavan seitsemästä yhdeksään miljardiin vuoteen 2050 mennessä, mikä edellyttää FAO:n mukaan 70 prosentin lisäystä maailman maataloustuotantoon; ottaa huomioon, että on tuotettava enemmän ruokaa, vaikka tuotantokustannukset ovat suuremmat, maatalousmarkkinoiden volatiliteetti merkittävää ja luonnonvaroihin kohdistuu kasvavia paineita, mikä merkitsee sitä, että viljelijöiden on tuotettava enemmän käyttämällä vähemmän maa-alaa, vähemmän vettä ja niukemmin energiaa,

C.

ottaa huomioon, että elintarvikkeilla on strateginen merkitys ja että suotuisin tapa varmistaa elintarviketurva on säilyttää vakaa ja kilpailukykyinen maataloussektori; ottaa huomioon, että vahva YMP on keskeistä tämän kannalta sekä EU:n maaseutualueiden säilyttämisen, ympäristön kestävyyden ja taloudellisen kehityksen kannalta viljelysmaiden autioitumisen, maaseudun väestökadon ja taloudellisen taantumisen uhkaa vastaan,

D.

panee merkille, että vuonna 2003 toteutettu YMP:n uudistus ja vuonna 2008 tehty maatalouspolitiikan "terveystarkastus" pyrkivät edistämään YMP:n uutta tehokkaampaa, avoimempaa ja markkinalähtöisempää rakennetta; katsoo, että prosessia on jatkettava ja että YMP:n välineiden ja menettelyjen hallinnointia on käytännössä huomattavasti yksinkertaistettava viljelijöiden ja hallintoelinten taakan keventämiseksi,

E.

ottaa huomioon, että 8. heinäkuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen Euroopan parlamentti loi perustan kestävälle maatalouspolitiikalle, joka antaisi eurooppalaisille tuottajille mahdollisuuden olla kilpailukykyisiä paikallisilla, alueellisilla, kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla, ja ottaa huomioon, että se tuki ajatusta monitoimisesta ja laajapohjaisesta maataloudesta, jota harjoitetaan kaikkialla Euroopassa ja erityisesti alueilla, jotka kärsivät luonnonhaitoista sekä erittäin syrjäisillä alueilla, ja otti huomioon myös pienten tilojen kohtaamat ongelmat,

F.

ottaa huomioon, että YMP on varustettava tarvittavilla välineillä, joilla voidaan puuttua vakaviin markkina- ja toimituskriiseihin sekä maatalousalan äärimmäiseen volatiliteettiin, katsoo, että on varmistettava, että nämä välineet ovat paitsi ajantasaisia ja tehokkaita niin myös joustavia, jotta niitä voidaan tarvittaessa hyödyntää nopeasti,

G.

ottaa huomioon, että uudistettujen ja kunnianhimoisten tavoitteiden ja erityisesti kuluttajansuojaan, ympäristön-, ilmaston- ja eläinsuojeluun sekä alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvien tavoitteiden sisällyttäminen YMP:hen on tervetullutta, ja katsoo, että näitä korkeita standardeja olisi puolustettava kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan varmistaa korkeampien tuotantokustannusten kanssa kamppailevien eurooppalaisten viljelijöiden kannattavuus ja kilpailukyky; katsoo, että pitkän aikavälin tuottavuus ja elintarvikevarmuus erityisesti suhteessa ilmastollisiin häiriöihin on riippuvaista luonnonvarojen ja erityisesti maaperän, veden käytön ja elämän monimuotoisuuden asianmukaisesta hoidosta,

H.

katsoo, että maatalousalalla on ilmastonmuutoksen torjunnassa ratkaiseva tehtävä, joka käsittää erityisesti alan omien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ja hiilen varastoinnin kehittämisen sekä biomassan ja kestävän energian tuotannon, jolloin luodaan maanviljelijöille lisätuloja,

I.

ottaa huomioon, että YMP:n olisi myös tuettava biologisesti monimuotoisen maatalousmaan (kuten luontoarvoiltaan arvokkaat maatalousmaat) sekä Natura 2000 -alueiden agroekosysteemien erityistä hoitoa ja tässä yhteydessä siirtymistä vähemmän tuotannontekijöitä käyttäviin malleihin (mukaan luettuna luonnonmukainen viljely), pysyvästi kyntämättömiin laitumiin tai maatalouskäytössä oleviin kosteikkoihin,

J.

toteaa, että YMP-menojen osuus unionin talousarviosta on laskenut tasaisesti vuoden 1985 miltei 75 prosentista vuodeksi 2013 ennakoituun 39,3 prosenttiin; ottaa huomioon, että vaikka YMP on yksi unionin pitkäaikaisimmista politiikoista ja ainoa, joka on yhteisöllistetty, se muodostaa alle 0,5 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, kun julkisten menojen osuus on noin 50 prosenttia BKT:sta; toteaa, että Euroopan unionin laajentumisten seurauksena viljelymaan pinta-ala on kasvanut 40 prosentilla ja viljelijöiden määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2004,

K.

ottaa huomioon, että viimeisimmän Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 90 prosenttia tutkimukseen osallistuneista EU:n kansalaisista pitää maataloutta ja maaseutualueita tärkeinä Euroopan tulevaisuudelle, 83 prosenttia tutkimukseen osallistuneista EU:n kansalaisista kannattaa taloudellista tukea viljelijöille ja keskimäärin he katsovat, että maatalouspolitiikasta olisi edelleen päätettävä EU:n tasolla,

L.

toteaa, että Euroopan parlamentti on moneen otteeseen ilmaissut vastustavansa YMP:n uudelleenkansallistamista ja yhteisrahoituksen lisäämistä, koska se saattaisi haitata tervettä kilpailua unionin sisämarkkinoilla, ja että tulevaa uudistusta silmällä pitäen se tuomitsee jälleen kaikki yritykset YMP:n uudelleenkansallistamiseksi suorien tukien yhteisrahoittamisella tai siirtämällä varoja toiseen pilariin,

M.

katsoo, että kahden pilarin YMP olisi säilytettävä siten, että kummankin pilarin rakenne ja tavoitteet määritellään ja suunnitellaan selkeästi tavalla, joka antaa niille mahdollisuuden täydentää toisiaan,

N.

katsoo, että EU:n pienviljelijät vaikuttavat merkittävästi YMP:n tavoitteiden saavuttamiseen ja että heidän kohtaamansa esteet on otettava aiheellisella tavalla huomioon uudistusprosessissa,

O.

toteaa, että uusissa jäsenvaltioissa, joissa noudatetaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, suurella osalla viljelijöistä ja varsinkin karjankasvattajista ei ole oikeutta suoraan tukeen, koska he eivät omista maanviljelysmaata,

P.

ottaa huomioon, että viljelijät saavat yhä pienemmän osan elintarvikkeiden toimitusketjussa syntyvästä lisäarvosta, ja ottaa huomioon, että moitteettomasti toimiva elintarvikkeiden toimitusketju ja tuottajien neuvotteluaseman parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat välttämättömiä, jotta voidaan varmistaa, että viljelijät saavat tuotteistaan oikeudenmukaisen korvauksen,

Q.

ottaa huomioon, että viljelijöiden reaalitulo henkeä kohden on kahtena viime vuonna laskenut dramaattisesti ja että jatkuvan laskun seurauksena se on nyt pudonnut alemmas kuin mitä se oli lähes 15 vuotta sitten, ja ottaa huomioon, että maataloustulo on merkittävästi pienempi (arviolta 40 prosenttia työyksikköä kohden) kuin talouden muilla osa-alueilla saatu tulo, ja maaseutualueilla tulo asukasta kohden on huomattavasti pienempi (noin 50 prosenttia) kuin kaupunkialueilla, ja että Eurostatin tiedot osoittavat, että maatalousalan työllisyys laski 25 prosentilla vuosien 2000 ja 2009 välisenä aikana,

R.

toteaa, että maailmantalouden yhdentyminen lisääntyy ja kauppajärjestelyjä vapautetaan monenvälisillä ja kahdenvälisillä neuvotteluilla, ja toteaa, että monenvälisellä ja kahdenvälisellä tasolla tehtävillä sopimuksilla on varmistettava, että kolmansien maiden tuotantomenetelmät tarjoavat EU:hun suuntautuvan viennin osalta eurooppalaisille kuluttajille samat terveyttä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten hyvinvointia, kestävyyttä ja sosiaalisia vähimmäisnormeja koskevat takeet kuin EU:n menetelmillä tuotetut tuotteet,

S.

katsoo, että maaseudun kehittäminen on YMP:n tärkeä osa tilanteessa, jossa eroavuudet kasvavat ja jossa sosiaalista pääomaa ja koheesiota menetetään ja jossa syntyy demografista epätasapainoa ja poismuuttoa, ja katsoo, että tulevassa maaseudun kehittämispolitiikassa on pyrittävä parempaan alueelliseen tasapainoon ja tarjottava vähemmän byrokraattista ja osallistavampaa hallintaa maaseudun kehittämisohjelmille, joiden tulisi sisältää toimenpiteitä, joilla parannetaan maatalousalan kilpailukykyä ja tuetaan tehokkaasti maaseudun talouden vahvistamista ja monipuolistamista, suojellaan ympäristöä, edistetään koulutusta ja innovointia, parannetaan maaseutualueiden ja erityisesti epäedullisessa asemassa olevien alueiden elämänlaatua ja torjutaan nuorten ihmisten luopumista maataloudesta,

T.

katsoo, että yhtäältä vain kuusi prosenttia eurooppalaisista maanviljelijöistä on alle 35-vuotiaita ja toisaalta 4,5 miljoonaa maanviljelijää jää eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden aikana; toteaa, että sukupolvenvaihdosta on pidettävä yhtenä tulevan YMP:n ensisijaisista haasteista,

U.

katsoo, että YMP:ssä on otettava huomioon tarve lieventää EU:n syrjäisimpien alueiden maa- ja metsätalousalan erityisiä rajoitteita ja rakenteellisia ongelmia, jotka johtuvat alueiden eristyneisyydestä ja etäisestä sijainnista sekä siitä, että maaseudun elinkeinoelämä on riippuvaista muutamista harvoista maataloustuotteista,

V.

ottaa huomioon, että laatupolitiikka on tulevan YMP:n kiinteä osa, minkä vuoksi sen kehittäminen ja vahvistaminen erityisesti maantieteellisten merkintöjen osalta on ratkaisevaa unionin maatalouden kestävän kasvun ja kilpailukyvyn kannalta,

1.

pitää hyvin ilahduttavana komission tiedonantoa "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?"; toteaa, että YMP:tä on edelleen uudistettava, jotta voidaan ottaa huomioon maatalousalan muuttuva luonne EU:n 27 jäsenvaltiossa sekä globalisaation uusi kansainvälinen konteksti; kehottaa jatkamaan vahvaa ja kestävää YMP:tä, jonka talousarvio vastaa niitä kunnianhimoisia tavoitteita, joihin on pyrittävä uusiin haasteisiin vastaamista varten; torjuu jyrkästi kaikki pyrkimykset kohti YMP:n uudelleenkansallistamista;

2.

vaatii, että YMP jatkossakin muodostuu kahdesta pilarista; korostaa, että ensimmäinen pilari on edelleen rahoitettava kokonaan EU:n talousarviosta ja vuotuiselta pohjalta, kun taas monivuotista ohjelmasuunnittelua, sopimusperusteista lähestymistapaa ja yhteisrahoitusta toteutetaan edelleen toisen pilarin puitteissa; vaatii, että kaksipilarisen järjestelmän on oltava selkeyden tavoitteen mukainen siten, että molemmat pilarit täydentävät toisiaan ilman päällekkäisyyksiä; katsoo, että ensimmäisen pilarin on koskettava tavoitteita, jotka edellyttävät kattavia toimia, ja toisen pilarin on oltava tuloskeskeinen ja riittävän joustava kansallisten, alueellisten ja/tai paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi; katsoo näin ollen, että vaikka nykyinen kahden pilarin rakenne olisi säilytettävä, siihen on tehtävä ehdottomasti muutoksia, jotta kummankin pilarin kannalta välttämättömät toimenpiteet ja niiden rahoitusjärjestelyt saadaan kohdennettua kokonaisuutena paremmin;

3.

muistuttaa, että elintarviketurva on edelleen maatalouden keskeinen haaste paitsi EU:ssa niin koko maailmassa ja erityisesti kehitysmaissa, sillä vuonna 2050 on ruokittava arviolta 9 miljardia ihmistä siten, että niukkojen resurssien ja erityisesti veden, energian ja maan käyttöä vähennetään; vaatii kestävää, tuottavaa ja kilpailukykyistä eurooppalaista maatalouspolitiikkaa, joka auttaa merkittävällä tavalla täyttämään YMP:lle perussopimuksissa asetetut tavoitteet sekä Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistuvaa kasvua koskevat tavoitteet; uskoo, että maatalous pystyy osaltaan merkittävällä tavalla torjumaan ilmastonmuutosta, luomaan uusia työpaikkoja vihreän kasvun kautta ja tarjoamaan uusiutuvaa energiaa samalla kun sillä edelleen tarjotaan turvallisia ja korkealaatuisia elintarvikkeita ja elintarviketurvaa eurooppalaisille kuluttajille;

4.

pitää olennaisen tärkeänä laatia selkeät pitkän aikavälin säännöt, jotta unionin maanviljelijät voivat suunnitella investointeja, jotka ovat tarpeen maanviljelykäytäntöjen nykyaikaistamiseksi, ja kehittää innovatiivisia menetelmiä, jotka johtavat agronomisesti terveisiin ja kestäviin maanviljelyjärjestelmiin, mikä on elintärkeää, jotta voidaan taata heidän kilpailukykynsä paikallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä markkinoilla;

5.

katsoo, että yksinkertaisuuden, selkeyden ja yhteisen toimintamallin turvaamiseksi YMP:n kummankin pilarin rahoituksesta on sovittava heti uudistuksen alussa;

6.

vaatii, että unionin maatalousmäärärahat säilytetään seuraavalla rahoituskaudella vähintään vuoden 2013 talousarvion tasolla; myöntää, että riittävä rahoitus on välttämätöntä, jotta voidaan vastata elintarviketurvaan, ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutokseen ja laajentuneen EU:n alueelliseen tasapainoon liittyviin haasteisiin ja antaa YMP:lle mahdollisuus vaikuttaa Eurooppa 2020 -strategian onnistumiseen;

7.

on vakuuttunut siitä, että tämän uuden maatalouspolitiikan, jolla pyritään kestäviin elintarviketuotantojärjestelmiin, on ensi sijassa perustuttava siihen, että suorat maksut sisältävä ensimmäinen pilari ja maaseudun kehittämistoimenpiteet sisältävä toinen pilari täydentävät toisiaan yleisesti ottaen paremmin; katsoo, että uuden YMP:n puitteissa julkiset tuet on tunnustettava legitiimiksi maksuksi yhteiskunnalle tuotettavista julkisista hyödykkeistä, joiden kustannuksia ei kateta markkinahinnoilla, ja että julkisia varoja olisi käytettävä kannustamaan maanviljelijöitä tarjoamaan Euroopan laajuisia täydentäviä ympäristöpalveluja; uskoo, että tämä kohdennettu lähestymistapa tuottaa EU:n laajuisia tuloksia ja tarjoaa tarvittavaa joustoa EU:n maatalouden monimuotoisuuden huomioon ottamiseksi; katsoo, että tällaisessa järjestelmässä tukien kaikki elementit tuottaisivat avoimella tavalla selviä yleisiä etuja niin veronmaksajalle, viljelijöille kuin koko yhteiskunnalle;

8.

vaatii, että kestävyyden, kilpailukyvyn ja oikeudenmukaisuuden on oltava perusperiaatteita, joiden varaan luodaan yhteinen maatalouspolitiikka, joka säilyttää yksittäisten alojen ja tuotantoalueiden erityisluonteen tehtävänään tarjota ihmisille kohtuuhintaan riittävästi turvallisia ja terveellisiä elintarvikkeita ja tuottaa raaka-aineita unionin tehokkaan jalostus- ja elintarviketeollisuuden sekä uusiutuvan energian tuotannon tarpeisiin; korostaa, että elintarvikkeiden turvallisuutta, ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia ja sosiaalisten vähimmäisvaatimusten kunnioittamista koskevat normit ovat maailman korkeimmat; vaatii yhteistä maatalouspolitiikkaa, jolla varmistetaan näiden Euroopan maatalouden tiukkojen normien noudattaminen kansainvälisessä kilpailussa (ulkoinen laatusuoja);

9.

tunnustaa, että monet näistä uusista haasteista ja tavoitteista on vahvistettu oikeudellisesti velvoittavissa kansainvälisissä sitoumuksissa ja sopimuksissa, joita EU on tehnyt ja allekirjoittanut, kuten Kioton pöytäkirja / Cancúnin sopimukset sekä Ramsarin ja Nagoyan sopimukset;

10.

korostaa, että yksinkertaistaminen on perustavanlaatuisen tärkeää ja sen on oltava tulevan YMP:n keskeinen tavoite siten, että politiikan hallinnasta jäsenvaltioiden tasolla aiheutuvia kustannuksia alennetaan, ja korostaa, että tarvitaan selkeät yhteiset oikeusperustat, jotka on annettava asianmukaisesti tiedoksi ja joiden on sovelluttava yleisesti sovellettaviksi;

11.

korostaa, että elintarvikkeiden laatua koskevan politiikan, mukaan luettuna maantieteellisten merkintöjen (SAN, SMM, APT) käyttö, on kuuluttava YMP:n painopistealueisiin ja että sitä on syvennettävä ja vahvistettava, jotta EU voi säilyttää johtavan asemansa tällä alalla; katsoo, että näiden korkealaatuisten tuotteiden osalta olisi sallittava alkuperäisten hallinto-, suojelu- ja edistämisvälineiden käyttö on, jotta ne voivat kehittyä yhdenmukaisesti ja edelleen vaikuttaa merkittävällä tavalla EU:n maatalouden kestävään kasvuun ja kilpailukykyyn;

12.

vaatii komissiota tehostamaan tutkimus- ja kehitysponnistelujaan innovointia ja myynninedistämistä varten; vaatii siksi ottamaan tulevissa EU:n tutkimus- ja kehitysohjelmissa aina huomioon maatalous- ja ravitsemustutkimuksen;

Suorat tuet

13.

panee merkille, että tuotannosta irrotetut suorat tuet, joille asetetaan täydentäviä ehtoja, voivat auttaa tukemaan ja vakauttamaan viljelijöiden tulot ja antavat heille mahdollisuuden tuottaa elintarvikkeiden lisäksi koko yhteiskunnan kannalta keskeisen tärkeitä julkisia hyödykkeitä, kuten ekosysteemipalveluja, työllisyyttä, maisemanhoitoa ja maaseudun talouden elinvoimaisuutta kaikkialla Euroopassa; katsoo, että suorien tukien olisi palkittava viljelijät näiden julkisten hyödykkeiden tarjoamisesta, koska markkinat eivät itse tarjoa julkisia hyödykkeitä eivätkä vielä korvaa viljelijöille niiden tuottamista aikana, jolloin viljelijät usein joutuvat kohtaamaan korkeita tuotantokustannuksia voidakseen tuottaa laadukasta ruokaa ja jolloin heidän tuotteistaan maksetaan alhaisia hintoja;

14.

vaatii säilyttämään jatkossakin vahvan ja asianmukaisesti rahoitetun ensimmäisen pilarin, joka vastaa Euroopan maatalouden uusia vaatimuksia;

15.

vaatii jakamaan YMP:n ensimmäisen ja toisen pilarin määrärahat tasapuolisesti sekä jäsenvaltioiden että kunkin jäsenvaltion viljelijöiden kesken siten, että puolueettomat kriteerit perustuvat pragmaattiseen lähestymistapaan; ei hyväksy suuria eroja määrärahojen jakamisessa jäsenvaltioiden kesken; katsoo, että tämä edellyttää asteittaista luopumista entisistä vanhentuneista viitearvoista ja niiden korvaamista siirtymäajan päätteeksi tuilla, jotka ovat oikeudenmukaisia ja jakautuvat siten tehokkaammin jäsenvaltioiden, tuotannonalojen ja viljelijöiden kesken; toteaa, että tämä edellyttää myös tehokkaampia ja paremmin kohdennettuja tukia, jotka tarjoavat parempia kannustimia, jotta maataloutta autetaan siirtymään kestävämpiin maanviljelykäytäntöihin; hylkää komission tiedonantoa vastaavasti unionin laajuisesti käyttöön otettavan yhtenäisen kiinteämääräisen suoran tuen, sillä se ei vastaisi Euroopan unionin monimuotoisuutta; katsoo, että maatalouden ja tuotantopaikkojen monimuotoisuuden säilyttäminen EU:ssa on keskeinen tavoite, ja puoltaa näin ollen sitä, että jäsenvaltioiden erityiset tuotanto-olosuhteet otetaan mahdollisimman pitkälti huomioon kohdennetummalla suoran tuen järjestelmällä;

16.

kannattaa siksi tilatukijärjestelmää, jolla koko EU:n suorat tuet jaetaan jossain määrin uudelleen oikeudenmukaisen jakautumisen nimissä; ehdottaa, että kunkin jäsenvaltion olisi saatava vähimmäisosuus EU:n keskimääräisistä suorista tuista ja että olisi asetettava yläraja; kannattaa mahdollisimman varhaista täytäntöönpanoa ja rajoitettua siirtymäaikaa;

17.

esittää, että suorissa tilatuissa irtaudutaan jäsenvaltioiden väliseen jakautumiseen sovellettavista historiallisista ja tilakohtaisista viitearvoista, ja vaatii, että seuraavalla rahoituskaudella tuotannosta irrotetuissa tuissa siirrytään pinta-alaperusteiseen alueelliseen tai kansalliseen tukeen; tunnustaa kuitenkin, että yksittäisten jäsenvaltioiden olosuhteet ovat hyvin erilaisia, mikä edellyttää aluekohtaisia erityistoimia;

18.

katsoo, että jäsenvaltioiden, joissa on käytössä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä (SAPS), olisi rajoitetun siirtymäkauden jälkeen siirryttävä tilatukijärjestelmään ja tukioikeuksiin; vaatii tukemaan järjestelmän vaihtamista myös taloudellisesti ja teknisesti;

19.

pitää tervetulleena, että pienviljelijöiden asema Euroopan maatalouden ja maaseudun kehittämisessä tunnustetaan; kannattaa sitä, että perustetaan erityiset yksinkertaistetut tukijärjestelyt pienviljelijöille, jotka auttavat vakauttamaan maaseudun kehitystä; kehottaa komissiota avoimuuden ja oikeusvarmuuden nimissä laatimaan joustavia ja objektiivisia kriteerejä pienviljelijän aseman määrittelemiseksi jäsenvaltioittain; kehottaa jäsenvaltioita päättämään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, mitkä viljelijät kuuluvat tämän järjestelmän piiriin;

20.

vaatii suorien tukien järjestelmän yksinkertaistamisen jatkamista ja erityisesti yksinkertaisempia sääntöjä tukioikeuksien siirrolle tapauksissa, joissa tukioikeuksia ei aktivoida, sääntöjä kansallisesta reservistä sen mukaan, onko siirrytty alueelliseen kansalliseen yhtenäiseen pinta-alatukeen, vähimmäistukioikeuksien sulauttamista sekä tehokasta ja epäbyrokraattista valvontajärjestelmää molempia pilareita varten; katsoo, että todistettavasti toimivia hallintajärjestelmiä olisi pidettävä etuna määritettäessä säädetyn valvonnan laajuutta;

21.

toteaa, että tarvitaan toimia maatalouden alan sukupolvenvaihdoksen tukemiseksi, koska vain kuusi prosenttia eurooppalaisista viljelijöistä on alle 35-vuotiaita ja seuraavien kymmenen vuoden aikana 4,5 miljoonaa viljelijää jää eläkkeelle; tunnustaa, että korkeiden investointikustannusten, maan hankkimisen ja luotonsaannin kaltaiset esteet vaikeuttavat nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista; korostaa, että toiseen pilariin sisältyvät nuoria viljelijöitä koskevat toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi estämään maatalousalan nopeaa ikääntymistä, ja kehottaa esittämään tämän kestämättömän suuntauksen kääntämistä koskevia ehdotuksia, joiden olisi sisällettävä muutoksia kansallista varausta koskeviin sääntöihin, jotta niitä voidaan käyttää enemmän nuorten viljelijöiden hyväksi;

22.

korostaa, että YMP:n olisi oltava sukupuolineutraalia ja että kummallekin puolisolle olisi annettava samat oikeudet heidän työskennellessään alalla; painottaa, että EU:ssa 26,7 miljoonasta maataloudessa säännöllisesti työskentelevästä henkilöstä noin 42 prosenttia on naisia mutta että vain joka viidettä tilaa (noin 29:ää prosenttia) johtaa nainen;

23.

katsoo, että tuen irrottaminen tuotantomääristä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, sillä se on lisännyt viljelijöiden päätöksentekovapautta, varmistanut, että viljelijät voivat vastata markkinoiden signaaleihin, ja siirtänyt suuren osan YMP:stä WTO:n vihreään laatikkoon; hyväksyy komission ehdotuksen, jonka mukaan myös tulevaisuudessa olisi maksettava tuotantoperusteisia tukia tietyille alueille, joilla ei ole vaihtoehtoja vakiintuneille, paljon kustannuksia aiheuttaville tuotantomuodoille ja tuotteille; myöntää siksi, että tuotantoperusteiset palkkiot voisivat periaatteessa olla perusteltuja vuoden 2013 jälkeen tiukasti määritellyissä puitteissa;

24.

kehottaa siksi antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden jättää osa suorista tuista kokonaan tai osittain tuotantoperusteisiksi WTO:n rajojen puitteissa, jotta voidaan rahoittaa toimenpiteitä, joilla lievennetään tuotantomääristä irrottamisen vaikutuksia tietyillä alueilla ja aloilla, jotka ovat taloudellisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti herkkiä; uskoo lisäksi, että näillä maksuilla voitaisiin edistää aluekohtaisia ympäristötoimenpiteitä ja alueellista koheesiota sekä tukea, edistää ja vauhdittaa avainaloja, mukaan luettuina laadun parantaminen, maatalousraaka-aineiden tuotanto sekä tietyt erityiset tuotanto- tai viljelytyypit;

25.

toteaa, että historiallisista syistä Euroopan unionin maatilat ovat koon, työjärjestelyjen, työn tuottavuuden ja oikeudellisen muodon kannalta hyvin moninaisia; on tietoinen siitä, että suorat tuet kohdennetaan tällä hetkellä tavalla, joka on nostanut esiin kysymyksen niiden legitiimiydestä; panee merkille komission ehdotuksen ottaa käyttöön suorien tukien yläraja, ja pitää tätä pyrkimystä tervetulleena, jotta voidaan ratkaista kysymys YMP:n legitiimiydestä ja yleisestä hyväksynnästä; kehottaa komissiota harkitsemaan näihin seikkoihin vaikuttavien vastaavien mekanismien käyttöönottoa, kuten suorien tukien supistaminen tilakoon valossa tavalla, jossa otetaan huomioon objektiiviset työllisyyttä ja kestäviä käytäntöjä koskevat kriteerit;

26.

kehottaa komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia, joilla autetaan kotieläintalouden aloja keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä selviytymään tuotantopanosten hinnan noususta; katsoo, että tämä voisi sisältää kannustimia nurmen ja valkuaiskasvien käyttöön viljelykierrossa, mikä toisi viljelijöille suurempia taloudellisia etuja, vastaisi uusiin haasteisiin ja vähentäisi riippuvuutta valkuaiskasvien tuonnista ja voisi vaikuttaa suotuisasti rehukustannuksiin; kehottaa komissiota esittämään jäsenvaltioille nykyistä 68 artiklaa vastaavaa joustojärjestelyä, jotta vältetään se, että laatuun ja kestävyyteen keskittyvät karjatilat jäävät uuden tukijärjestelmän ulkopuolelle, ja jotta otetaan huomioon niiden erityisluonne;

27.

katsoo, että suorat tuet olisi varattava yksinomaan aktiiviviljelijöille; tiedostaa, että tuotantomääristä irrotettujen suorien tukien järjestelmässä suoraa tukea olisi maksettava jokaiselle viljelijälle, joka käyttää maatalousmaata tuotantoon ja noudattaa hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta; pyytää komissiota kehittämään "aktiivisen viljelijän" määritelmän, jota jäsenvaltiot voivat soveltaa ilman hallinnollista tai taloudellista lisätaakkaa siten, että samalla varmistetaan, että perinteistä maatalouden harjoittamista (kokopäivätoimisesti tai eri asteisesti sivutoimisesti) pidetään oikeudellisesta muodosta riippumatta aktiivisena viljelynä ja että myös sopimusviljely ja erityiset maankäyttöjärjestelyt sekä yhteisen maan hoito otetaan huomioon; pitää aiheellisena täsmentää, että aktiivisen viljelijän määritelmässä olisi suljettava pois tapaukset, joissa maksun suorittamisen hallinnolliset kustannukset ovat suuremmat kuin itse maksu;

28.

puoltaa luonnonhaittojen kompensoimista toisesta pilarista ja hylkää ylimääräisen hallinnollisen taakan vuoksi ehdotuksen ensimmäisen pilarin täydentävistä maksuista;

Luonnonvarojen suojelu ja ympäristöpolitiikka

29.

katsoo, että kestävään maatalouteen kuuluu keskeisenä tehostettu luonnonvarojen suojelu, millä voidaan Eurooppa 2020 -strategian uusien haasteiden ja tavoitteiden yhteydessä perustella lisäkannustimia, joilla viljelijöitä rohkaistaan omaksumaan ympäristön kannalta moitteettomia käytäntöjä, jotka menevät täydentävien ehtojen perusvaatimuksia pitemmälle ja täydentävät jo olemassa olevia maatalouden ympäristöohjelmia;

30.

uskoo, että luonnonvarojen suojelu olisi kytkettävä tiiviimmin suorien tukien maksamiseen, ja kehottaa siksi ottamaan vihreyttämiskomponentin avulla käyttöön EU:n laajuisen kannustusjärjestelmän, jonka tavoitteena on taata tilojen kestävyys ja pitkän aikavälin elintarviketurva niukkojen resurssien (vesi, energia, maaperä) tehokkaalla hallinnoinnilla siten, että pitkällä aikavälillä supistetaan tuotantokustannuksia vähentämällä tuotantopanosten käyttöä; uskoo, että tällä järjestelmällä olisi tarjottava maksimitukea viljelijöille, jotka ovat sitoutuneet tai haluavat sitoutua asteittain maatalouskäytäntöihin, jotka on suunniteltu saavuttamaan kestävämpiä tuotantojärjestelmiä;

31.

korostaa, että tämän järjestelmän olisi kuljettava käsi kädessä suoran tuen saajiin sovellettavien täydentävien ehtojen järjestelmän yksinkertaistamisen kanssa, sitä olisi sovellettava yksinkertaisin toimenpitein, siinä olisi saatettava tasapainoon ympäristöllinen ja taloudellinen tehokkuus, sen olisi oltava agronomiselta kannalta relevantti eikä siinä saisi syrjiä viljelijöitä, jotka osallistuvat jo suuressa laajuudessa maatalouden alan ympäristöohjelmiin;

32.

ei hyväksy sitä, että otetaan käyttöön uusi lisämaksujärjestelmä, joka johtaa vihreyttämisen lisävalvontaan ja seuraamusjärjestelmään; vaatii välttämään sitä, että viljelijöille asetetaan käytännön esteitä ja viranomaisilta edellytetään mutkikasta hallinnointia; vaatii lisäksi, että näihin toimenpiteisiin liittyvien hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi kaikki maatalouden tarkastukset olisi suoritettava mahdollisimman pitkälti rinnakkaisesti;

33.

kehottaa siksi komissiota esittämään mahdollisimman pian vaikutustenarvioinnin, joka koskee vihreyttävän komponentin täytäntöönpanoon liittyviä käytännön hallinnollisia seikkoja; korostaa, että ympäristötoimenpiteet voivat parantaa viljelijöiden tuotannon tehokkuutta, ja vaatii, että tällaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta aiheutuvat mahdolliset kustannukset ja ansionmenetykset olisi korvattava;

34.

katsoo, että vihreyttämiseen olisi pyrittävä kaikkialla jäsenvaltioissa painopisteiden luettelolla, joka sisältää alue- ja tai tilakohtaiset toimenpiteet, jotka ovat 100-prosenttisesti EU:n rahoittamia; katsoo, että kaikkien erityistuen saajien on toteutettava tietty määrä vihreyttäviä toimenpiteitä, joiden olisi perustuttava nykyisiin rakenteisiin ja jotka valitaan laajemman EU:n luettelon pohjalta jäsenvaltioissa laaditusta kansallisesta tai alueellisesta luettelosta, jota sovelletaan kaiken tyyppiseen viljelyyn; katsoo, että esimerkkejä tällaisista toimenpiteistä ovat:

tuki alhaisille hiilidioksidipäästöille ja toimenpiteet, joilla rajoitetaan kasvihuonekaasupäästöjä tai otetaan niitä talteen

tuki alhaiselle energiankulutukselle ja energiatehokkuudelle

puskurivyöhykkeet, pientareet, aidat jne.

pysyvät laitumet

täsmäviljelytekniikat

viljelykierto ja viljelykasvien monipuolisuus

rehun tehokasta käyttöä koskevat suunnitelmat;

35.

katsoo, että EU:lla on tehtävänsä vastattaessa elintarviketurvaan ja energian toimitusvarmuuteen liittyviin haasteisiin ja että sen on siksi varmistettava, että maataloudella on oma roolinsa kumpaankin haasteeseen vastattaessa; uskoo siksi, että komission ehdottama pakollisen kesannoinnin sisällyttäminen kestävyyttä parantavien toimenpiteiden luetteloon on epäasianmukaista;

36.

vaatii, että YMP:ssä on asetettava kestävän energian käytön tavoitteet; uskoo, että maatalousalalla käytettävästä energiasta 40 prosenttia voisi olla peräisin uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2020 mennessä ja fossiilisista polttoaineista voitaisiin luopua kokonaan vuoteen 2030 mennessä;

37.

toteaa, että seuraavan sukupolven bioteknologia on nyt valmis, ja kehottaa siksi komissiota osana YMP:n uudistusta kehittämään seuraavan sukupolven bioteknologiaa varten monialaista biomassapolitiikkaa, joka sisältää biomassaa koskevat kestävyyskriteerit, jotta voidaan kehittää kestävät markkinat maataloudesta, maatalousalan yrityksistä ja metsätaloudesta peräisin olevalle biomassalle tarjoamalla kannustimia käytettävissä olevan jätteen keräämiseksi bioenergian tuotantoa varten siten, että samalla torjutaan päästöjen kasvua ja luonnon monimuotoisuuden supistumista;

38.

painottaa, että järkevillä unionin politiikoilla, kuten maataloudessa käytettävän dieselin hinnanalennuksilla ja maataloudessa käytettävän energian ja polttoaineiden valmisteverovapaudella (etenkin sähkökäyttöiset kastelupumput), voitaisiin auttaa eurooppalaisia viljelijöitä tuottamaan enemmän ja toimittamaan maataloustuotteita sekä kotimaisille että vientimarkkinoille; korostaa myös innovatiivisten kastelujärjestelmien merkitystä Euroopan maatalouden kestävyyden takaamisessa, kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen tuhoisat vaikutukset, kuten kuivuus, helteet ja väestön ruoan kasvattamiseen tarkoitetun maatalousmaan aavikoituminen;

39.

painottaa, että on kehitettävä tehokkaita kastelujärjestelmiä, jotta jäsenvaltioissa voidaan taata tehokkaat maanviljelyskäytännöt, joilla pystytään kattamaan kotimainen elintarvikekysyntä ja toimittamaan vientimarkkinoille maataloustuotteita, kun otetaan huomioon, että tulevaisuudessa on pulaa vedestä ja erityisesti juomavedestä;

40.

pahoittelee, että Euroopan unionin biologista monimuotoisuutta koskevia tavoitteita ei ole vielä saavutettu ja odottaa, että YMP edistää näiden päämäärien ja biologista monimuotoisuutta koskevien Nagoyan tavoitteiden saavuttamista;

41.

vaatii, että uudella yhteisellä maatalouspolitiikalla edistetään geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä, että siinä noudatetaan tuotantoeläinten suojelusta annettua direktiiviä 98/58/EY ja että siitä ei rahoiteta elintarvikkeiden tuotantoa kloonatuista eläimistä tai niiden jälkeläisistä;

42.

katsoo, että eläinten hyvinvoinnin kannalta suotuisilla tuotantomenetelmillä on myös myönteinen vaikutus eläinten terveyteen, sekä elintarvikkeiden laatuun ja elintarviketurvallisuuteen ja että ne ovat ympäristöystävällisempiä;

43.

korostaa, että maaperän suojelemiseksi on tärkeää tarkastella kaikkia mahdollisia tilaisuuksia jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön, johon osallistuvat kaikki sidosryhmät;

Täydentävien ehtojen noudattaminen ja yksinkertaistaminen

44.

toteaa, että täydentävien ehtojen järjestelmän avulla voidaan suorien tukien myöntämiseksi edellyttää lainsäädännön vaatimusten täyttämistä ja viljelysmaan pitämistä maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa ja että se on edelleen yksi asianmukaisimmista keinoista, joilla optimoidaan viljelijöiden tarjoamat perustavanlaatuiset ekosysteemipalvelut ja vastataan uusiin ympäristöhaasteisiin siten, että samalla turvataan julkisten perushyödykkeiden tuotanto; panee kuitenkin merkille, että täydentävien ehtojen täytäntöönpanossa on kohdattu useita ongelmia, jotka liittyvät hallintoon ja viljelijöiden hyväksyntään;

45.

katsoo, että suorat tuet eivät ole perusteltuja ilman ehtoja ja että kaikkiin suorien tukien saajiin olisi sovellettava yhtäläisesti täydentävien ehtojen järjestelmää, joka on YMP:n vihreyttämisen tuloksena yksinkertaisempi sekä käytännössä ja hallinnollisella tasolla tehokas; korostaa, että täydentävien ehtojen on oltava riskipohjaisia ja suhteellisia ja toimivaltaisten kansallisten ja unionin viranomaisten on noudatettava niitä ja valvottava niitä riittävästi;

46.

katsoo, että luonnonvarojen parempaa suojelua ja hoitoa olisi myös pidettävä täydentävien ehtojen puitteissa maatalouden perusosana, jolla voidaan saavuttaa suurempia ympäristöhyötyjä; vaatii yksinkertaistamaan ja tehostamaan täydentävien ehtojen noudattamisen valvontaa ja vaatii kohdennettua lähestymistapaa täydentävien ehtojen soveltamisalaan; kehottaa vaihtamaan ja valtavirtaistamaan parhaiden käytäntöjen järjestelmiä maksavien viranomaisten ja valvontaelinten välillä, esimerkkeinä tietokantojen yhteentoimivuus ja asianmukaisen tekniikan parhaat käyttötavat, jotta voidaan mahdollisimman paljon keventää viljelijöihin ja hallintoihin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta; katsoo, että täydentävät ehdot olisi rajoitettava maataloutta koskeviin normeihin, jotka soveltuvat järjestelmällisen ja suoraviivaisen valvonnan kohteiksi ja perustuvat tulosvelvoitteeseen, ja että säännöt olisi yhdenmukaistettava; korostaa toleranssitasojen tärkeyttä ja suhteellisuuden soveltamista mahdollisessa uudessa rangaistusjärjestelmässä;

47.

katsoo, että täydentävien ehtojen valvonnan olisi liityttävä tiiviimmin suoritusperusteisiin ja kannustettava viljelijöitä tuloksiin; uskoo lisäksi, että viljelijöiden olisi itse osallistuttava enemmän tähän valvontaan, kun otetaan huomioon heidän taitotietonsa ja käytännön kokemuksensa, ja että tällä näytettäisiin esimerkkiä ja motivoitaisiin erityisesti vähemmän tehokkaita viljelijöitä;

48.

torjuu vesipuitedirektiiviin perustuvien raskaiden ja epäselvien vaatimusten käyttöönoton täydentävien ehtojen järjestelmässä ennen kuin on selvitetty, missä vaiheessa kyseisen direktiivin täytäntöönpano on kaikissa jäsenvaltiossa;

49.

tunnustaa tällä hetkellä vaikeuksissa olevalla kotieläintalouden alalla jo toteutetut huomattavat ponnistelut nostaa rakennukset ja laitteet hygienia- ja terveysnormien tasolle; kehottaa tarkastelemaan kriittisesti joitakin hygieniaa, eläinten terveyttä ja eläinten merkitsemistä koskevia standardeja, jotta voidaan tehdä loppu pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset) kohdistuvista suhteettoman suurista vaatimuksista, sanotun rajoittamatta elintarvikkeiden turvallisuuden ja jäljitettävyyden perusperiaatteita; kehottaa erityisesti komissiota tarkistamaan EU:n hygienianormeja ja erityisesti paikallis- tai suoramarkkinointia ja tuotteiden säilyvyyttä, jotta ne voidaan suhteuttaa riskiin ja jotta vältetään kohdistamasta kohtuutonta rasitusta pieniin tuotantokanaviin, kuten kuluttajan ja tuottajan suoriin yhteyksiin ja lyhyisiin toimitusketjuihin;

Markkinavälineet, turvaverkko ja riskinhallinta

50.

katsoo, että on tärkeää toteuttaa toimia hintojen liiallisen volatiliteetin torjumiseksi ja reagoida hyvissä ajoin markkinoiden epävakauden aiheuttamiin kriiseihin yhteisen maatalouspolitiikan ja maailmanmarkkinoiden yhteydessä; tunnustaa, että markkinatukitoimenpiteillä ja erityisesti julkisilla interventioilla ja yksityisellä varastoinnilla on ollut menneisyydessä erittäin tärkeä tehtävä maatalousalan kriisien ratkaisemisessa; korostaa, että markkinatukitoimenpiteiden on oltava tehokkaita ja ne on käynnistettävä tarvittaessa viipymättä, jotta vältetään tuottajille, jalostajille ja kuluttajille aiheutuvat vakavat ongelmat ja annetaan YMP:lle mahdollisuus saavuttaa ensisijainen strateginen tavoitteensa eli elintarviketurva;

51.

korostaa, että YMP:n sisällä tarvitaan turvaverkkona toimivia joustavia ja tehokkaita markkinavälineitä, jotka on asetettu asianmukaisille tasoille ja jotka voidaan ottaa käyttöön vakavien markkinahäiriöiden yhteydessä; uskoo, että näiden välineiden ei pitäisi olla käytössä jatkuvasti eikä niitä tule käyttää jatkuvana ja rajoittamattomana kanavana tuotantoa varten; panee merkille, että joitakin välineitä on jo olemassa mutta niitä voidaan mukauttaa, kun taas muita välineitä on mahdollista luoda tarpeen mukaan; katsoo, että kun otetaan huomioon eri tuotannonaloilla vallitsevat suuresti erilaiset olot, on syytä asettaa etusijalle alakohtaiset ratkaisut, jotka eroavat monialaisista lähestymistavoista; kiinnittää huomiota maanviljelijöiden hankalaan tilanteeseen, kun he pyrkivät suunnittelemaan tulevaisuuttaan äärimmäisen epävakaissa oloissa; katsoo, että markkinahintojen lisääntyneen volatiliteetin johdosta markkinavälineitä on arvioitava uudelleen niiden tehokkuuden ja joustavuuden parantamista, käyttöönoton nopeuttamista, muille aloille ulottamista ja nykyisiin markkinahintoihin sopeuttamista varten, ja jotta voidaan saada aikaan tehokas turvaverkko luomatta vääristymiä;

52.

katsoo, että näihin välineisiin tulisi kuulua erityisiä tarjonnan hallintavälineitä, joiden tasapuolinen ja syrjimätön käyttö edistää markkinoiden tehokasta hallintaa ja estää ylituotannosta johtuvat kriisit aiheuttamatta kustannuksia unionin talousarviolle;

53.

kehottaa luomaan monitasoisen turvaverkon, joka käsittää kaikki alat ja jossa yhdistellään sellaisia välineitä kuin julkinen ja yksityinen varastointi, julkiset interventiotoimet, markkinahäiriövälineet ja hätälauseke; vaatii sallimaan yksityisen varastoinnin ja julkisen intervention tietyillä aloilla, joilla ilmenee tilapäisiä markkinahäiriöitä; vaatii lisäksi ottamaan käyttöön kaikille aloille yhteisen markkinahäiriövälineen ja hätälausekkeen, jotta komissio voi tietyissä olosuhteissa kriisin ilmaantuessa toteuttaa korkeintaan vuoden kestäviä toimia, jotka ovat aiempaa tehokkaampia; katsoo näin ollen, että EU:n tuleviin talousarvioihin olisi sisällytettävä erityinen nopeasti käyttöönotettavissa oleva varaus, joka toimisi nopean toiminnan välineenä, mikäli maataloustuotteiden markkinoilla ilmenee vakavia kriisejä;

54.

katsoo, että interventiovälineiden käyttö kuuluu komission täytäntöönpanovaltuuksien piiriin; korostaa kuitenkin, että Euroopan parlamentille on viipymättä ilmoitettava suunnitelluista toimista; korostaa tässä yhteydessä, että komission on otettava parlamentin esittämät kannat asianmukaisella tavalla huomioon;

55.

vaatii parantamaan interventiojärjestelmän tehokkuutta vuotuisilla tarkastuksilla, jotka suoritetaan pragmaattisesti ja markkinatilanteen valossa;

56.

katsoo, että koska odotettavissa on ympäristöön, ilmastoon ja epidemioihin liittyviä haasteita ja koska maataloustuotteiden markkinoiden hintojen vaihtelu on huomattavaa, tulojen suojelemiseksi tarvitaan unionin, jäsenvaltioiden ja yksittäisten tilojen tasolla välttämättä uusia ja tehokkaampia riskien ehkäisytoimenpiteitä, jotka ovat eri jäsenvaltioiden kaikkien viljelijöiden saatavissa;

57.

muistuttaa, että markkinalähtöinen tuotanto, suorat tuet ja kilpailukyky ovat keskeisiä riskeihin varautumisen kannalta ja että on myös viljelijöiden tehtävä ottaa huomioon ja ennakoida nämä riskit; tukee jäsenvaltioiden pyrkimyksiä tarjota viljelijöiden saataville kansallisia riskivakuutusvälineitä ilman tuen uudelleenkansallistamista ja markkinahäiriöitä; katsoo siksi, että komission olisi torjuttava kilpailuvääristymiä sisämarkkinoilla kehittämällä yhteiset säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden riskienhallintajärjestelmille myöntämää valinnaista tukea, mahdollisesti luomalla yhteiseen markkinajärjestelyyn WTO:n sääntöjä vastaavat yhteiset säännöt; vaatii myös komissiota ilmoittamaan kaikista toimenpiteistä, joilla riskienhallintaa otetaan käyttöön, sekä liittämään lainsäädäntöehdotuksiin asianmukaisen vaikutustenarvioinnin;

58.

kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin tuottajaryhmittymien ja toimialajärjestöjen tai "toimialakohtaisten organisaatioiden" riskien ehkäisyyn ja laadun edistämiseen liittyvä rooli voidaan ulottaa kaikille tuotannonaloille; vaatii, että näillä aloilla toteutettavien toimien yhteydessä on otettava erityisesti huomioon laatumerkinnän saaneet tuotteet;

59.

kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin tuottajaryhmittymien ja toimialajärjestöjen riskien ehkäisyyn ja laadun edistämiseen liittyvä rooli voidaan ulottaa kaikille tuotannonaloille; vaatii, että näillä aloilla toteutettavien toimien yhteydessä on otettava erityisesti huomioon laatumerkinnän saaneet tuotteet;

60.

kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan YMP:n uudistuksen yhteydessä toteutettavia erityisiä toimenpiteitä, joilla edistetään uusien tuottajajärjestöjen perustamista, jotta vahvistetaan niiden markkina-asemaa;

61.

esittää vuonna 2006 toteutetun sokerialan markkinauudistuksen jatkamista nykymuodossaan vuoteen 2020 ja kehottaa sopiviin toimenpiteisiin, jotta voidaan turvata Euroopan sokerintuotanto ja jotta EU:n sokeriala voi jatkaa kilpailukykynsä kehittämistä vakaissa puitteissa;

62.

pitää välttämättömänä, että maito- ja maitotuotealan erityistilannetta arvioidaan ennen maaliskuuta 2015, jotta varmistetaan maitomarkkinoiden moitteeton toiminta ja vakaus;

63.

uskoo, että komission olisi harkittava viininviljelyalan istutusoikeuksien säilyttämistä myös vuoden 2015 jälkeen ja otettava tämä huomioon viinin yhteisen markkinajärjestelyn vuonna 2008 tapahtuneesta uudistamisesta laadittavassa arviointikertomuksessaan, joka on määrä esittää vuonna 2012;

64.

korostaa maidontuotannon ratkaisevaa merkitystä Euroopan unionin maataloudelle ja maaseudun alueiden, etenkin maidontuotantoon käytettyjen ruohoalueiden ja luonnonolosuhteiltaan heikommassa asemassa olevien alueiden toimeentulolle ja säilymiselle, ja tähdentää, että on syytä varmistaa maitotuotteiden huoltovarmuus eurooppalaisten kuluttajien kannalta; uskoo, että maitotuotteita koskeva huoltovarmuus voidaan varmistaa parhaiten vakailla markkinoilla, joilla maataloustuottajat saavat oikeudenmukaisen hinnan tuotteistaan; kehottaa siksi komissiota seuraamaan maitoalan markkinoiden kestävää kehitystä ja mahdollistamaan sen riittävillä maitoa ja maitotuotteita koskevilla poliittisilla välineillä vuoden 2015 jälkeistä kautta varten ja luomaan oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset, joilla varmistetaan alkutuottajien vahvempi asema ja tulojen tasapainoisempi jakaantuminen koko elintarvikeketjussa (maatiloilta vähittäiskauppoihin);

65.

katsoo, että hedelmiä (sitrushedelmät ja kaikki niihin liittyvät tuotteet), vihanneksia, viiniä ja oliiviöljyä koskevia hallintajärjestelmiä olisi vahvistettava, ja pitää myös tarpeellisena hedelmiä ja vihanneksia koskevaa tehokkaampaa kriisirahastoa, parempaa viinialan kriisinhallintajärjestelmää ja ajan tasalle saatettua oliiviöljyn yksityistä varastointijärjestelmää;

Kansainvälinen kauppa

66.

vaatii EU:ta varmistamaan YMP:n ja unionin kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikan johdonmukaisuuden; kehottaa EU:ta erityisesti ottamaan huomioon kehitysmaiden tilanteen ja olemaan vaarantamatta niiden elintarvikkeiden tuotantokykyä ja pitkän aikavälin elintarviketurvaa sekä väestön mahdollisuutta ruokkia itse itsensä siten, että noudatetaan kehityspoliittisen johdonmukaisuuden (PCD) periaatetta; katsoo siksi, että EU:n maataloutta koskevien kauppasopimusten ei pitäisi heikentää markkinoita vähiten kehittyneissä maissa;

67.

muistuttaa WTO:n jäsenten Hongkongin ministerikokouksessa vuonna 2005 antamasta sitoumuksesta poistaa kaikki vientitukien muodot siten, että samanaikaisesti rajoitetaan vastaavalla tavalla vaikuttavia vientitoimenpiteitä, joita ovat etenkin vientiluotot, maatalousalan kaupalliset valtionyritykset ja elintarvikeavun sääntely;

68.

kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin käynnissä olevista kauppaneuvotteluista (erityisesti EU:n ja Mercosurin välinen sopimus), joiden ei pitäisi vaikuttaa kielteisesti kehitysmaihin ja haitata "YMP vuoteen 2020" -suunnitelman tehokkuutta;

69.

panee merkille, että elintarvikkeet eivät ole ainoastaan hyödykkeitä vaan niiden saanti on perustavanlaatuisen tärkeää ihmisen olemassaolon kannalta; kehottaa EU:ta edistämään kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkansa avulla kestäviä viljelymenetelmiä ja elintarviketurvaa vähiten kehittyneissä maissa ja kehittyvissä maissa siten, että otetaan huomioon kasvava kysyntä ja elintarvikkeiden nousevat hinnat;

70.

pyytää komissiota tutkimaan, missä määrin kansainvälisen viljakaupan keskittyminen on vaikuttanut hintojen vaihtelun lisääntymiseen;

Elintarvikeketju

71.

pyytää muotoilemaan maailmanlaajuisen tason ratkaisuja, joilla puututaan maataloustuotteilla tapahtuvaan keinotteluun ja äärimmäisiin hintavaihteluihin, koska ne saattavat vaarantaa elintarviketurvan; tunnustaa kuitenkin maataloushyödykkeiden toimivien futuurimarkkinoiden merkityksen; huomauttaa, että liiallista keinottelua voidaan torjua tehokkaasti ainoastaan toteuttamalla kansainvälisesti koordinoituja toimia; kannattaa tältä osin G20-ryhmän puheenjohtajavaltion Ranskan aloitetta, jonka mukaan ryhmän olisi sovittava toimenpiteistä, joilla torjutaan maatalouden raaka-aineiden hintojen lisääntyvää volatiliteettia; kannattaa maailmanlaajuista ilmoitusjärjestelmää ja koordinoitua toimintajärjestelmää elintarvikevarastoille, jotka on tarkoitettu elintarviketurvan takaamiseen; huomauttaa siksi, että olisi harkittava tärkeiden maataloushyödykkeiden varmuusvarastointia; korostaa, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on lisättävä varastointikapasiteettia ja kehitettävä markkinoiden seuranta- ja valvontavälineitä; korostaa erityisesti maailmanlaajuisen hintojen vaihtelun hälyttäviä vaikutuksia kehitysmaihin;

72.

korostaa sitä, että – toisin kuin maataloustuotteiden alkutuotantoa edeltävissä tai sitä seuraavissa tuotantoketjun vaiheissa – maanviljelijöiden ja maaseudun kotitalouksien keskitulot ovat viime vuosikymmeninä laskeneet jatkuvasti verrattuna muihin talouden aloihin ja että ne ovat vain puolet kaupunkien kotitalouksien tuloista, kun taas välittäjät ja jälleenmyyjät ovat kasvattaneet merkittävästi markkinavoimaansa ja marginaaleja elintarvikeketjussa;

73.

vaatii toimenpiteitä, joilla vahvistetaan alkutuottajien ja tuottajajärjestöjen hallinnollisia valmiuksia ja neuvotteluvoimaa suhteessa muihin elintarvikeketjun toimijoihin (pääasiassa jälleenmyyjät, jalostajat ja raaka-aineiden tuotantoyhtiöt) siten, että samalla kunnioitetaan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa; katsoo, että elintarvikeketjun toimintaa olisi kiireellisesti parannettava esittämällä lainsäädäntöaloitteita, joilla parannetaan elintarvikkeiden hintojen läpinäkyvyyttä, ja toimilla, joilla puututaan epäoikeudenmukaisiin kaupallisiin käytäntöihin, jotta viljelijät voivat saada ansaitsemansa lisäarvon; kehottaa komissiota vahvistamaan viljelijöiden asemaa ja edistämään oikeudenmukaista kilpailua; katsoo, että elintarvikeketjun toimijoiden välisten riitojen ratkaisemiseksi olisi harkittava asiamiehen nimittämistä;

74.

katsoo lisäksi, että viljelijöiden neuvotteluaseman parantaminen elintarvikeketjussa edellyttää, että kehitetään välineitä, joiden avulla viljelijät voivat käyttää lyhyitä tuotantoketjuja, jotka ovat avoimia ja tehokkaita, joilla on vähäiset ympäristövaikutukset, jotka edistävät laatua, tarjoavat tietoa kuluttajille, karsivat välikäsiä sekä edistävät oikeudenmukaista ja avointa hinnanmuodostusta;

75.

kannattaa yhteiskunnan kaikkein vähävaraisimmille suunnatun tukijärjestelmän ylläpitämistä;

Maaseudun kehittäminen

76.

tunnustaa, että toisessa pilarissa määritellyt ja rahoitetut maaseudun kehittämispolitiikat ovat tärkeitä, koska ne vaikuttavat osaltaan ympäristön parantamiseen, nykyaikaistamiseen, innovointiin, infrastruktuuriin ja kilpailukykyyn, ja että on kehitettävä edelleen maaseudun taloutta, maatalous- ja elintarvikesektoria ja muita kuin elintarviketuotantoon liittyviä aloja sekä maaseutualueiden elämänlaatua; korostaa myös tarvetta saavuttaa poliittisia tavoitteita, mukaan luettuina Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevat tavoitteet, joiden olisi ensi sijassa hyödytettävä maanviljelijöitä ja maaseutuyhteisöjä;

77.

katsoo, että maaseudun kehittämistoimenpiteiden on vastattava haasteisiin sellaisilla aloilla kuin elintarviketurva, luonnonvarojen kestävä hallinta, ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden supistuminen sekä veden ja maaperän hedelmällisyyden ehtyminen, sekä vahvistettava tasapainoista alueellista yhteenkuuluvuutta ja työllisyyttä; katsoo, että näillä toimenpiteillä olisi myös kannustettava omavaraisuuteen tiloilla tapahtuvassa uusiutuvan energian tuotannossa erityisesti maatalousjätteiden osalta; vahvistaa, että maaseudun kehittämistoimenpiteillä olisi autettava säilyttämään lisäarvo maaseutualueilla ja edistettävä maaseudun infrastruktuurin parantamista ja kohtuuhintaisten palvelujen tarjoamista paikallisille asukkaille ja yrityksille;

78.

katsoo tässä yhteydessä, että nuorten viljelijöiden tukemiseen on kiinnitettävä erityishuomiota; uskoo, että koska Euroopan maaseutuväestö ikääntyy nopeasti, tarvitaan kipeästi houkuttelevia toimenpiteitä, joilla tuetaan nuorten viljelijöiden ja muiden uusien yrittäjien toiminnan aloittamista, ja että toisen pilarin tukijärjestelyjä olisi laajennettava, esimerkkeinä maan saanti, tuet ja edulliset lainat erityisesti innovoinnin, nykyaikaistamisen ja investointien kehittämisen jne. alalla, ja odottaa, että tällaisia mekanismeja pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa;

79.

ehdottaa, että huomattava osa maatalousmaasta olisi otettava maatalous- ja ympäristöjärjestelyjen piiriin, ja näistä olisi tarjottava viljelijöille taloudellisia ja teknisiä kannustimia siirtyä kestävämpiin, resurssitehokkaampiin ja vähemmän tuotantopanoksia edellyttäviin viljelyn muotoihin;

80.

korostaa, että maaseudun kehittämispolitiikan on annettava mahdollisuus valjastaa kaikki maaseutualueiden luonnollinen ja inhimillinen potentiaali myös laadukkaan maataloustuotannon kautta, esimerkkeinä suoramyynti, tuotteiden myynninedistäminen, toimitukset paikallisille markkinoille, monipuolistaminen sekä biomassan jakelu, energiatehokkuus jne.;

81.

korostaa, että tarvitaan asianmukainen infrastruktuuri, jotta voidaan kehittää ja levittää maataloutta koskevia tieto- ja innovointijärjestelmiä, mukaan luettuina koulutus- ja harjoittelumahdollisuudet, tilaneuvontapalvelut ja parhaiden käytäntöjen vaihto, jotta voidaan nykyaikaistaa maataloutta, auttaa innovatiivisia viljelijöitä jakamaan kokemuksiaan ja parantaa lisäarvoketjuja maaseutualueilla; uskoo, että tällaisia ohjelmia olisi oltava saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa;

82.

kannattaa siksi sitä, että Eurooppa 2020 -strategian maaseudun kehitystä koskevien yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi toiseen pilariin sisällytetään kohdennettuja toimenpiteitä, jotka jäsenvaltioiden on määritettävä; korostaa yleisen kohdennetun ja tulospainotteisen eurooppalaisen kehyksen tärkeyttä ja tunnustaa samalla, että jäsenvaltiot ja alueelliset viranomaiset voivat parhaiten päättää, mitkä ohjelmat edistävät paikallisella tasolla parhaiten EU:n tavoitteiden saavuttamista; kehottaa siksi noudattamaan toissijaisuutta ja joustavuutta, kun suunnitellaan maaseudun kehittämisen ohjelmia, ja odottaa vahvaa paikallista ja alueellista osallistamista, jossa sovelletaan LEADER-menetelmää suunniteltaessa ja pantaessa täytäntöön tulevia eurooppalaisia ja kansallisia maaseudun kehittämisen ohjelmia; katsoo, että kohdennetumpiin toimenpiteisiin sovellettava pienempi kansallinen osuus olisi määriteltävä yksityiskohtaisten vaikutustenarviointien ja yksityiskohtaisten simulointien pohjalta;

83.

kannattaa maaseudun kehittämisen yhteydessä myös kohdennettuja toimenpiteitä vuoristometsien suojelemiseksi;

84.

pyytää komissiota perustamaan uusia rahoitustyökaluja, joiden avulla tuetaan erityisesti uusia viljelijöitä edullisten lainojen saamisessa, tai luomaan rakennerahastoihin kuuluvasta Jeremie-aloitteesta saatujen kokemusten perusteella uuden maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon liittyvän järjestelmän, jota voitaisiin kutsua nimellä Jericho (Joint European Rural Investment CHOice);

85.

korostaa, että epäsuotuisat alueet ovat usein erittäin arvokkaita kulttuurimaiseman, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja ympäristöetujen sekä maaseutualueiden dynamiikan turvaamisen kannalta; kannattaa tässä yhteydessä, että epäsuotuisien alueiden luonnonhaittakorvaus toisessa pilarissa säilytetään, ja kehottaa parantamaan sen tehokkuutta; uskoo, että epäsuotuisien alueiden viljelijöille annettavan tuen kohdennettu luonne on äärimmäisen tärkeää viljelytoiminnan jatkamiseksi näillä alueilla, jolloin vähennetään vaaraa siitä, että viljelysmaat hylätään; korostaa, että jäsenvaltioiden ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten on vastattava perusteiden hienosäädöstä EU:n tarjoaman kehyksen puitteissa;

86.

korostaa, että jäsenvaltioiden maaseuturakenteet ovat hyvin erilaisia ja edellyttävät siksi eriytettyjä toimia; toivoo siksi suurempaa joustavuutta, jotta jäsenvaltiot ja alueet voivat toteuttaa vapaaehtoisia toimenpiteitä, joita EU:n olisi yhteisrahoitettava sillä edellytyksellä, että näistä toimenpiteistä on ilmoitettu komissiolle ja että komissio on hyväksynyt ne; muistuttaa, että yhteisrahoitusosuudessa on jatkossakin otettava huomioon lähentymisalueiden erityiset tarpeet ja tilanteet vuoden 2013 jälkeen;

87.

suosittaa, että jäsenvaltioille erityisen tärkeissä toisen pilarin toimenpiteissä olisi myös vuoden 2013 jälkeen säilytettävä nykyiset yhteisrahoitusosuudet; korostaa kuitenkin, että kansallisen yhteisrahoituksen lisääminen ei saa johtaa toisen pilarin uudelleen kansallistamiseen tai lisätä jäsenvaltioiden välisiä eroja, jotka liittyvät siihen, missä määrin ne pystyvät yhteisrahoittamaan omia painopisteitään;

88.

muistuttaa, että mukauttaminen kaikissa muodoissaan, sekä pakollisena että vapaaehtoisena, lakkaa maaseudun kehittämistoimenpiteiden rahoituskeinona vuonna 2012, ja korostaa, että seuraavalla rahoituskaudella on varmistettava toisen pilarin asianmukainen rahoitus;

89.

kehottaa välttämään äkkinäisiä muutoksia toisen pilarin määrärahojen jakamisessa, sillä jäsenvaltiot, paikallisyhteisöt ja maatilat tarvitsevat suunnitteluvarmuutta ja jatkuvuutta; korostaa, että näiden varojen jakamisesta käytävää keskustelua ei saa irrottaa keskustelusta, joka koskee ensimmäisen pilarin varojen jakamista; kehottaa siksi komissiota kehittämään pragmaattisen lähestymistavan perusperiaatteeksi toisen pilarin varojen uudelleen jakamiselle; tunnustaa, että toisen pilarin varat on jaettava jäsenvaltioiden kesken oikeudenmukaisesti noudattaen objektiivisia perusteita, joiden on heijastettava Euroopan alueiden tarpeiden erilaisuutta; toivoo, että nämä muutokset saavutetaan rajoitetun siirtymäkauden jälkeen rinnatusten ensimmäisen pilarin varojen jakamiseen tehtävien muutosten kanssa;

90.

toivoo maaseudun kehittämistä koskevalle yhteisrahoitukselle sääntöjä, jotka mahdollistavat alueellisella tai paikallisella tasolla julkisten ja yksityisten varojen välisen täydentävyyden kansallisesti yhteisrahoitetussa osuudessa, jolloin vahvistetaan käytettävissä olevia keinoja, joilla pyritään maaseutualueita koskevassa yleisessä politiikassa määritettyihin tavoitteisiin;

91.

kehottaa yksinkertaistamaan ohjelmasuunnittelua ja hallintoa kaikilla toisen pilarin tasoilla tehokkuuden parantamiseksi; vaatii yksinkertaistettuja, tehokkaita ja vaikuttavia järjestelmiä täydentävien ehtojen noudattamista koskevaa valvontaa, arviointia ja raportointia varten; uskoo, että ensimmäisen ja toisen pilarin tarkastuksia ja valvontaa olisi yhdenmukaistettava ja johdonmukaistettava samanlaisilla säännöillä ja menettelyillä, jotta vähennetään viljelijöihin kohdistuvien tarkastusten yleistä taakkaa; kehottaa lisäämään maatalouden ympäristötoimenpiteiden viisivuotisen velvoiteajanjakson joustavuutta;

92.

vaatii vapauttamaan osuuskunnat maatalouden kehittämistä koskevien varojen saantia koskevasta kiellosta sekä yleisesti rajoituksista, jotka koskevat tukia yrityksille, jotka ylittävät komission suosituksen 2003/61/EY mukaisen pk-kynnyksen;

93.

katsoo, että syrjäisimpien alueiden on voitava nauttia jatkossakin erityiskohtelusta maaseudun kehittämispolitiikan yhteydessä, koska näiden alueiden maantieteelliset vaikeudet ja niiden maatalouselinkeinojen käytettävissä olevien viljelykasvien vähäinen määrä antavat perusteet säilyttää yhteisön rahoitusosuus 85 prosentissa maaseudun kehittämisohjelmien kustannusten korvaamiseksi;

94.

pitää tervetulleena siirtymistä kohti maaseudun kehittämisohjelmien ja erityisesti koheesiopolitiikan parempaa koordinointia unionin tasolla päällekkäisyyksien ja ristiriitaisten tavoitteiden välttämiseksi; muistuttaa kuitenkin EU:n koheesiopolitiikkaan ja maaseudun kehittämisohjelmiin liittyvien hankkeiden mittakaavaeroista ja kannattaa siksi sitä, että rahastot säilytetään erillään ja että maaseudun kehittämisohjelmissa keskitytään edelleen maaseutuyhteisöihin ja ne säilytetään poliittisesti itsenäisinä välineinä;

95.

katsoo, että koheesiopolitiikka sekä uusi ja vahva yhteinen maatalouspolitiikka vapauttavat maaseutualueiden taloudellisen potentiaalin ja auttavat luomaan turvattuja työpaikkoja niin, että samalla otetaan huomioon näiden alueiden kestävä kehitys;

96.

pitää tärkeänä politiikkoja, joilla pyritään kannustamaan rajatylittävään yhteistyöhön jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä, jotta omaksuttaisiin ympäristönsuojelukäytäntöjä ja varmistettaisiin luonnonvarojen kestävyys silloin, kun viljelytoiminnalla ja erityisesti vedenkäytöllä on rajatylittäviä vaikutuksia;

*

* *

97.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

(2)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

(3)  EUVL L 55, 25.2.2006, s. 20.

(4)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 112.

(5)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(6)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0286.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0223.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/65


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Vapaaehtoinen järjestelmä teollisuustuotteiden pakkausmerkintöjen esittämiseksi pistekirjoituksella

P7_TA(2011)0299

Euroopan parlamentin kannanotto 23. kesäkuuta 2011 vapaaehtoiseen järjestelmään teollisuustuotteiden pakkausmerkintöjen esittämiseksi pistekirjoituksella

2012/C 390 E/07

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklan, joissa vahvistetaan vammaisten ihmisten oikeudet,

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.

ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen,

B.

ottaa huomioon, että ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2004/27/EY 56 a artiklan mukaan lääkkeen nimi on ilmaistava myös pistekirjoituksena päällyksessä,

1.

korostaa, että näkövammaisilla on oikeus itsenäiseen elämään ja täysipainoiseen osallistumiseen yhteiskunnassa;

2.

kehottaa komissiota käynnistämään sidosryhmien kanssa laajat neuvottelut teollisuustuotteiden pakkausmerkintöjen, joihin sisältyisivät ainakin tiedot tuotetyypistä ja viimeisestä käyttöpäivästä, esittämistä pistekirjoituksella koskevan EU:n tason vapaaehtoisen järjestelmän käyttöönoton kustannuksista, tuloksellisuudesta ja toteutettavuudesta, jotta näkövammaiset kuluttajat voisivat helpommin tutustua tuotteiden tietoihin; katsoo, että ehdotetuissa neuvotteluissa pitäisi tarkastella myös vaihtoehtoisia tapoja tutustua pakkausmerkintöjen tietoihin, koska kaikki sokeat ihmiset eivät osaa lukea pistekirjoitusta;

3.

kehottaa komissiota tarjoamaan yritysten yhteiskuntavastuun periaatteen mukaisesti Euroopan yrityksille ja elinkeinoelämälle kannustimia, jotta niiden tietoisuus tästä asiasta lisääntyisi;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet (1) komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille sekä Yhdistyneille Kansakunnille.


(1)  Allekirjoittajien nimet julkaistaan 23. kesäkuuta 2011 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 1 (P7_PV(2011)06-23(ANN1)).


II Tiedonannot

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT

Euroopan parlamentti

Torstai 23. kesäkuuta 2011

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/66


Torstai 23. kesäkuuta 2011
51 artiklan muuttaminen: valiokuntien yhteiskokoukset

P7_TA(2011)0277

Euroopan parlamentin päätös 23. kesäkuuta 2011 Euroopan parlamentin työjärjestyksen valiokuntien yhteiskokousmenettelyä koskevan 51 artiklan muuttamisesta (2010/2061(REG))

2012/C 390 E/08

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajan 11. maaliskuuta 2010 päivätyn kirjeen ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtajan 25. maaliskuuta 2010 päivätyn kirjeen,

ottaa huomioon työjärjestyksen 211 ja 212 artiklan,

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0197/2011),

1.

päättää muuttaa työjärjestystä jäljempänä esitetyllä tavalla;

2.

palauttaa mieliin, että kyseinen muutos tulee voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

NYKYINEN TEKSTI

TARKISTUS

Tarkistus 1

Euroopan parlamentin työjärjestys

51 artikla

Jos 49 artiklan 1 kohdan ja 50 artiklan mukaiset ehdot täyttyvät ja puheenjohtajakokous on vakuuttunut, että asia on erittäin tärkeä , se voi päättää, että sovelletaan valiokuntien yhteiskokousmenettelyä ja yhteisäänestystä. Tässä tapauksessa esittelijät laativat yhteisen mietintöluonnoksen, jota kyseiset valiokunnat käsittelevät ja josta ne äänestävät yhteiskokouksessa, jonka rinnakkaispuheenjohtajina toimivat kyseisten valiokuntien puheenjohtajat. Kyseiset valiokunnat voivat perustaa valiokuntien välisiä työryhmiä valmistelemaan yhteiskokouksia ja äänestyksiä.

1.     Kun puheenjohtajakokouksen käsiteltäväksi annetaan toimivaltakysymys 188 artiklan 2 kohdan mukaisesti , se voi päättää, että sovelletaan valiokuntien yhteiskokousmenettelyä ja yhteisäänestystä , jos

asia kuuluu liitteen VII nojalla erottamattomasti usean valiokunnan toimivaltaan ja

puheenjohtajakokous on vakuuttunut, että asia on erittäin tärkeä .

2.    Tässä tapauksessa asianomaisten valiokuntien esittelijät laativat yhteisen mietintöluonnoksen, jota valiokunnat käsittelevät ja josta ne äänestävät yhteiskokouksissa, joiden rinnakkaispuheenjohtajina toimivat valiokuntien puheenjohtajat.

Asianomaiset valiokunnat voivat menettelyn kaikissa vaiheissa käyttää asiasta vastaavan valiokunnan asemaan liittyviä oikeuksia vain yhteistoimin. Valiokunnat voivat perustaa työryhmiä valmistelemaan kokouksia ja äänestyksiä.

3.     Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen toisessa käsittelyssä neuvoston kantaa käsitellään asianomaisten valiokuntien yhteiskokouksessa, joka siinä tapauksessa, että kyseisten valiokuntien puheenjohtajat eivät ole päässeet sopimukseen, pidetään neuvoston kannan ilmoittamista parlamentille seuraavan ensimmäisen parlamentin elinten kokouksille varatun viikon keskiviikkona. Jos myöhemmän kokouksen koollekutsumisesta ei päästä sopimukseen, valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtaja kutsuu sen koolle. Suosituksesta toiseen käsittelyyn äänestetään yhteiskokouksessa asianomaisten valiokuntien esittelijöiden laatiman yhteisen tekstin perusteella tai, jos yhteistä tekstiä ei ole, asianomaisissa valiokunnissa esitettyjen tarkistusten perusteella.

Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen kolmannessa käsittelyssä asianomaisten valiokuntien puheenjohtajat ja esittelijät ovat viran puolesta sovittelukomiteavaltuuskunnan jäseniä.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/67


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Adrian Severinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö

P7_TA(2011)0278

Euroopan parlamentin päätös 23. kesäkuuta 2011 Adrian Severinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2011/2070(IMM))

2012/C 390 E/09

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Romanian korruption vastaisen viranomaisen (Romanian korkeimman oikeuden yhteydessä oleva syyttäjänvirasto) välittämän, 5. huhtikuuta 2011 päivätyn pyynnön Adrian Severinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 6. huhtikuuta 2011,

on kuullut Adrian Severininiä 23. toukokuuta 2011 työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan sekä edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008 ja 19. maaliskuuta 2010 antamat tuomiot (1),

ottaa huomioon Romanian perustuslain 72 pykälän 2 kohdan säännökset,

ottaa huomioon Romanian rikoslain 4 pykälän säännökset, joiden mukaan Romanian rikoslakia sovelletaan Romanian rajojen ulkopuolella tehtyihin rikoksiin, jos tekijä on Romanian kansalainen tai jos hän ei ole Romanian kansalainen, mutta hänen kotipaikkansa on Romaniassa,

ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0242/2011),

A.

ottaa huomioon, että Romanian korruption vastainen viranomainen on esittänyt Euroopan parlamentin jäsenen Adrian Severinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, jotta se voi myöntää Romanian syyttäjänvirastolle luvan ryhtyä tarvittaviin tutkintatoimiin ja oikeustoimiin Adrian Severiniä vastaan, hakea etsintälupaa Severinin kotiin tai toimistoihin, tutkia tietokoneen tai tehdä muita tarvittavia sähköisiä hakuja ja käynnistää rikosoikeudellisen menettelyn Severiniä vastaan passiivisen korruption ja/tai vaikutusvallan väärinkäytön tai jonkin muun oikeudellisen nimikkeen perusteella, jonka toimivaltaiset tuomioistuimet epäillylle rikokselle tai rikoksille antavat,

B.

ottaa huomioon, että Adrian Severinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen liittyy epäilyyn lahjontarikoksesta Romanian lain nro 78/2000 6 pykälän sekä rikoslain 254 pykälän (korruptio) ja 257 pykälän (vaikutusvallan väärinkäyttö) sekä lain nro 78/2000 81 pykälän b momentin mukaisesti,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ei ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen,

D.

katsoo siksi, että kyseisessä tapauksessa on aiheellista suosittaa parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä,

1.

päättää pidättää Adrian Severinin parlamentaarisen koskemattomuuden, mikä ei rajoita millään tavalla Severinin henkilökohtaista vapautta;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Romanian toimivaltaisille viranomaisille ja Adrian Severinille.


(1)  Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 195; asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391; asia T-345/05, Mote v. parlamentti, Kok. 2008, s. II-2849, yhdistetyt asiat C-200/07 ja C 201/07 Marra v. De Gregorio ja Clemente, Kok. 2008, s. I-7929 ja asia T-42/06, Gollnisch v. Euroopan parlamentti (EUVL C 134, 22.5.2010, s. 29).


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/69


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Varapuhemiehen vaali (työjärjestyksen 13 artiklan 1 kohdan tulkinta)

P7_TA(2011)0298

Euroopan parlamentin päätös 23. kesäkuuta 2011 varapuhemiehen valinnasta (Euroopan parlamentin työjärjestyksen 13 artiklan 1 kohdan tulkinta)

2012/C 390 E/10

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 15. kesäkuuta 2011 päivätyn kirjeen,

ottaa huomioon työjärjestyksen 211 artiklan,

1.

päättää lisätä työjärjestyksen 13 artiklan 1 kohtaan tulkinnan seuraavasti:

"Jos yhden ainoan varapuhemiehen tilalle on valittava toinen, ja on vain yksi ainoa ehdokas, tämän ehdokkaan valinta voidaan vahvistaa suosionosoituksin. Puhemiehellä on harkintavalta ratkaistaessa, vahvistetaanko valinta suosionosoituksin vai toimitetaanko salainen äänestys. Valituksi tullut ehdokas ottaa sen varapuhemiehen paikan arvojärjestyksessä, jonka tilalle hänet valitaan."

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle, komissiolle ja Euroopan unionin tuomioistuimelle.


III Valmistavat säädökset

EUROOPAN PARLAMENTTI

Torstai 23. kesäkuuta 2011

18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/70


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Euroopan keskuspankin pääjohtajan nimittäminen: ehdokas Mario Draghi

P7_TA(2011)0275

Euroopan parlamentin päätös 23. kesäkuuta 2011 neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin johtokunnan puheenjohtajan nimittämisestä (10057/2011 – C7-0134/2011 – 2011/0804(NLE))

2012/C 390 E/11

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon neuvoston 17. toukokuuta 2011 antaman suosituksen (10057/2011) (1),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0134/2011),

ottaa huomioon työjärjestyksen 109 artiklan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0229/2011),

A.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto kuuli 20. toukokuuta 2011 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia Mario Draghin nimittämisestä Euroopan keskuspankin johtokunnan puheenjohtajaksi kahdeksan vuoden toimikaudeksi 1. marraskuuta 2011 alkaen,

B.

ottaa huomioon, että parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi tämän jälkeen ehdokkaan pätevyyttä erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan vaatimuksiin nähden ja ottaen huomioon Euroopan keskuspankin täydellisen riippumattomuuden tarpeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 130 artiklan mukaisesti, ja ottaa huomioon, että arvioinnin yhteydessä valiokunta sai ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle lähetettyihin kirjallisiin kysymyksiin,

C.

ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 14. kesäkuuta 2011 kaksi ja puoli tuntia kestäneen kuulemistilaisuuden, jossa ehdokas käytti alustavan puheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin,

1.

antaa myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Mario Draghi Euroopan keskuspankin johtokunnan puheenjohtajaksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.


(1)  EUVL L 150, 9.6.2011, s. 8.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/71


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: General Motors Belgium

P7_TA(2011)0276

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2010/031 BE/General Motors Belgium, Belgia) (KOM(2011)0212 – C7-0096/2011 – 2011/2074(BUD))

2012/C 390 E/12

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2011)0212 – C7-0096/2011),

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (2) (EGR-asetus),

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0191/2011),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön asianmukaiset lainsäädäntö- ja budjettivälineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille,

B.

ottaa huomioon, että EGR:n toimialaa laajennettiin väliaikaisesti niin, että tukea voi 1. toukokuuta 2009 alkaen hakea myös työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin välittömänä seurauksena,

C.

katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta,

D.

ottaa huomioon, että Belgia on pyytänyt apua tapauksissa, jotka koskevat 2 834 työntekijän (jotka kaikki ovat tuen kohteena) irtisanomista General Motors Belgium -pääyrityksestä ja neljästä sen alihankkijayrityksestä moottoriajoneuvoalalla NUTS II -alueella Antwerpenissa Belgiassa,

E.

ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit,

1.

pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin EGR:n varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi; arvostaa tässä yhteydessä sitä, että sen jälkeen kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa, komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn, jonka tavoitteena on esittää budjettivallan käyttäjälle komission arvio EGR-hakemuksen tukikelpoisuudesta yhdessä EGR-varojen käyttöönottoa koskevan ehdotuksen kanssa; toivoo, että menettelyä parannetaan edelleen EGR:n tulevan tarkastelun yhteydessä;

2.

palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet varmistamaan, että EGR:n varojen käyttöönottoa koskevien päätösten tekemiseen sovelletaan sujuvaa ja nopeaa menettelyä, jotta globalisaation ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille yksittäisille työntekijöille voidaan tarjota kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea; huomauttaa tässä yhteydessä, että EGR:n rooli voi olla ratkaiseva irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumisessa työmarkkinoille; pyytää kuitenkin arvioimaan, miten nämä työntekijät ovat pystyneet pitkällä aikavälillä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille nimenomaan EGR:stä rahoitettujen toimien ansiosta;

3.

korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti olisi varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään; toistaa, että EGR:n tuki ei saa korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

4.

toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta koordinoidusta yksilöllisten palvelujen paketista annetuissa tiedoissa selvitetään myös toimien täydentävyys rakennerahastoista rahoitettujen toimien kanssa; toistaa komissiolle kehotuksensa esittää myös vuosikertomuksessa näiden tietojen vertaileva arviointi;

5.

panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin toistuvien pyyntöjen jälkeen vuoden 2011 talousarviossa on EGR:n budjettikohdassa (04 05 01) ensimmäisen kerran maksumäärärahoja (47 608 950 euroa); palauttaa mieliin, että EGR luotiin erilliseksi erityisvälineeksi, jolla on omat tavoitteet ja määräajat, ja että se näin ollen ansaitsee omia määrärahoja sen sijaan, että määrärahoja siirrettäisiin entiseen tapaan toisista budjettikohdista, koska tästä saattaa koitua haittaa monien tavoitteiden saavuttamiselle;

6.

katsoo, että irtisanomisiin ja sitä myötä EGR:n väliintuloon johtavia monikansallisten yritysten rakenneuudistuksia tai toiminnan siirtoja koskevaa asiaa olisi käsiteltävä EGR-asetuksen seuraavan tarkistuksen yhteydessä heikentämättä kuitenkaan irtisanottujen työntekijöiden mahdollisuutta hakea tukea EGR:stä;

7.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

8.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

9.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.


Torstai 23. kesäkuuta 2011
LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2010/031 BE/General Motors Belgium, Belgia)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä 2011/470/EU.)


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/73


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Euroopan unionin ja Seychellien tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***

P7_TA(2011)0279

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Seychellien tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä (17238/2010 – C7-0031/2011 – 2010/0335(NLE))

2012/C 390 E/13

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (17238/2010),

ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisön ja Seychellien tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (17237/2010),

ottaa huomioon, että neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0031/2011),

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A7-0192/2011),

1.

antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.

pyytää komissiota välittämään parlamentille Euroopan yhteisön ja Seychellien tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen, jäljempänä ‧kumppanuussopimus‧, 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokousten ja keskustelujen päätelmät sekä pöytäkirjan 3 artiklassa mainitun monivuotisen alakohtaisen ohjelman;

3.

pyytää komissiota esittämään Euroopan parlamentille ja neuvostolle selonteon pöytäkirjan soveltamisesta pöytäkirjan viimeisen soveltamisvuoden aikana ja ennen kumppanuussopimuksen uusimisesta käytävien neuvottelujen aloittamista;

4.

pyytää komissiota esittämään kertomuksen merirosvouksesta Seychellien talousvyöhykkeellä vuosina 2006–2010 ja sen vaikutuksesta Seychellien ja unionin kalastajien toimintaan;

5.

pyytää, että Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunnan edustajat osallistuvat kalastuskumppanuussopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokouksiin tarkkailijoina;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Seychellien tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/74


Torstai 23. kesäkuuta 2011
EU:n ja São Tomé ja Príncipen demokraattisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***

P7_TA(2011)0280

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja São Tomé ja Príncipen demokraattisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä (05371/2011 – C7-0119/2011 – 2010/0355(NLE))

2012/C 390 E/14

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05371/2011),

ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan unionin ja São Tomé ja Príncipen demokraattisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (05370/2011),

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0119/2011),

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A7-0194/2011),

1.

antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.

pyytää komissiota toimittamaan parlamentille Euroopan unionin ja São Tomé ja Príncipen demokraattisen tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen, jäljempänä ‧kumppanuussopimus‧, 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokousten ja työn perusteella tehdyt johtopäätökset ja pöytäkirjan 3 artiklassa mainitun monivuotisen alakohtaisen ohjelman sekä vuosittaisten arviointien tulokset; pyytää sitä myös tukemaan Euroopan parlamentin edustajien osallistumista kumppanuussopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokouksiin tarkkailijoina sekä laatimaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle pöytäkirjan viimeisen voimassaolovuoden aikana ja ennen sen uusimista koskevien neuvotteluiden aloittamista täydellisen kertomuksen pöytäkirjan täytäntöönpanosta rajoittamatta tarpeettomasti mahdollisuutta saada tutustua tähän asiakirjaan;

3.

kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan toimivaltansa puitteissa parlamentille välittömästi kaikki tiedot kaikissa pöytäkirjaan ja sen uusimiseen liittyvän menettelyn vaiheissa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja São Tomé ja Príncipen demokraattisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/75


Torstai 23. kesäkuuta 2011
EU:n ja Andorran välinen pöytäkirja turvallisuuteen liittyvistä tullitoimenpiteistä ***

P7_TA(2011)0281

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan talousyhteisön ja Andorran ruhtinaskunnan välillä kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen laajentamista koskemaan turvallisuuteen liittyviä tullitoimenpiteitä koskevan pöytäkirjan tekemisestä (17403/2010 – C7-0036/2011 – 2010/0308(NLE))

2012/C 390 E/15

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (17403/2010),

ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan talousyhteisön ja Andorran ruhtinaskunnan välillä kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen soveltamisalan laajentamisesta koskemaan turvallisuuteen liittyviä tullitoimenpiteitä (17405/2010),

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0036/2011),

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0198/2011),

1.

antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Andorran ruhtinaskunnan hallituksille ja parlamenteille.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/75


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Siviili-ilmailun turvallisuutta koskeva EY:n ja Kanadan sopimus ***

P7_TA(2011)0282

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 esityksestä neuvoston päätökseksi siviili-ilmailun turvallisuutta koskevan Euroopan yhteisön ja Kanadan välisen sopimuksen tekemisestä (06645/1/2010 – C7-0100/2010 – 2009/0156(NLE))

2012/C 390 E/16

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06645/1/2010),

ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja Kanadan sopimukseksi siviili-ilmailun turvallisuudesta (15561/2008),

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan, 207 artiklan 4 kohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0100/2010),

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A7-0298/2010),

1.

antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kanadan hallituksille ja parlamenteille.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/76


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäiseminen ja korjaaminen ***I

P7_TA(2011)0287

Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta (KOM(2010)0527 – C7-0301/2010 – 2010/0281(COD)) (1)

2012/C 390 E/17

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[tark. 2]

PARLAMENTIN TARKISTUKSET (2)

komission ehdotukseen


(1)  Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0183/2011).

(2)  Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐.


Torstai 23. kesäkuuta 2011
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 6 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon  (1) ,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

▐ Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista unionissa olisi kehitettävä ottaen huomioon talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat ja noudattaen seuraavia johtavia periaatteita: vakaa hintataso, terve ja kestävä julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(1 a)

Dynaamisten yhtenäismarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(1 b)

Talouden ohjausta ja hallintaa koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, eurooppalainen ohjausjakso talous- ja budjettipolitiikan yhteensovittamisen tehostamiseksi, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (kasvu- ja vakaussopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi sekä tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta.

(2)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden toiminnasta olisi otettava oppia ja unionissa olisi parannettava etenkin talouden ohjausta ja hallintaa, jonka on perustuttava jäsenvaltioiden voimakkaampaan sitoutumiseen .

(2 a)

Talouden ohjausta ja hallintaa lujitettaessa on varmistettava Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien entistä tiiviimpi ja oikea-aikaisempi osallistuminen. Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettu neuvosto suositus tai päätös, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

(2 b)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(3)

Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen valvontaa olisi erityisesti laajennettava niin, että se sisältää paitsi julkisen talouden valvonnan myös yksityiskohtaisemman ja virallisemman kehyksen , jotta ehkäistäisiin ennalta liiallista makrotalouden epätasapainoa ja autettaisiin asianomaisia jäsenvaltioita laatimaan korjaussuunnitelmat ennen kuin erot vakiintuvat. Talouden valvontakehystä olisi laajennettava rinnakkain julkisen talouden valvonnan syventämisen kanssa.

(4)

Tällaiseen epätasapainoon puuttumiseksi tarvitaan lainsäädännössä vahvistettua yksityiskohtaista menettelyä.

(5)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä "SEUT-sopimus", 121 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa on tarkoituksenmukaista täydentää erityisillä säännöillä, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä liiallisen makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista unionissa, ja nämä olisi sovitettava yhteen vuotuisen monenvälisen valvontajakson kanssa. .

(6)

Tämän menettelyn tueksi olisi perustettava varoitusmekanismi , jotta syntymässä oleva makrotalouden epätasapaino havaittaisiin varhaisessa vaiheessa. Sen olisi perustuttava ohjeellisia kynnysarvoja sisältävän ohjeellisen ja avoimen tulostaulun käyttöön yhdistettynä talousteoreettiseen arviointiin. Arvioinnissa olisi otettava huomioon muun muassa nimellinen ja todellinen lähentyminen euroalueella ja sen ulkopuolella.

(6 a)

Komission olisi laadittava tulostaulu ja määritettävä makrotalous- ja rahoitusmarkkinaindikaattorit jäsenvaltioille tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa. Indikaattorit ja kynnysarvot olisi vahvistettava ja niitä olisi mukautettava tarvittaessa, jotta voidaan mukautua makrotalouden epätasapainon muuttuvaan luonteeseen ja muun muassa siihen, miten makrotalouden vakauteen kohdistuvat uhkakuvat muuttuvat tai asianmukaisten tilastojen saatavuus paranee. Komission olisi esitettävä neuvoston ja Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien kommentoitavaksi ehdotuksia suunnitelmista vahvistaa ja mukauttaa indikaattoreita ja kynnysarvoja. Komission olisi annettava neuvostolle ja Euroopan parlamentille tieto indikaattoreihin ja kynnysarvoihin tehdyistä muutoksista ja kerrottava perusteensa muutosten tekemiselle.

(7)

Jotta tulostaulu voisi olla toimiva varoitusmekanismin osa, sen olisi sisällettävä rajallinen määrä talous- ja rahoitustilannetta kuvaavia sekä rakenteellisia indikaattoreita, jotka ovat makrotalouden epätasapainon havaitsemisen kannalta merkityksellisiä, sekä niitä vastaavat ohjeelliset kynnysarvot. Indikaattoreita ja kynnysarvoja mukautetaan tarvittaessa, jotta voidaan mukautua makrotalouden epätasapainon muuttuvaan luonteeseen ja muun muassa siihen, miten makrotalouden vakauteen kohdistuvat uhkakuvat muuttuvat tai asianmukaisten tilastojen saatavuus paranee. Indikaattoreita ei tule pitää talouspolitiikan päämäärinä vaan välineinä, joiden avulla otetaan huomioon makrotalouden epätasapainon muuttuva luonne Euroopan unionissa.

(7 a)

Tulostaulua kehitettäessä on myös otettava asianmukaisesti huomioon heterogeeniset taloudelliset olosuhteet, kuten kiinnikuromisvaikutukset.

(8)

Yhden tai useamman ohjeellisen kynnysarvon ylittyminen ei välttämättä merkitse sitä, että on syntymässä makrotalouden epätasapaino, sillä talouspoliittisessa päätöksenteossa olisi otettava huomioon makrotalouden eri muuttujien väliset kytkökset. Tulostaulusta ei pidä tehdä mekaanisia päätelmiä: talousteoreettisessa arvioinnissa olisi varmistettava, että kaikki tiedot – riippumatta siitä, perustuvatko ne tulostauluun – otetaan huomioon ja sisällytetään kattavaan analyysiin.

(9)

Komission olisi monenvälisen valvontamenettelyn ja varoitusmekanismin avulla tai jos taloudessa havaitaan sellaista ennakoimatonta, merkittävää kehitystä, joka edellyttää kiireellistä analyysia tämän asetuksen soveltamiseksi, määritettävä jäsenvaltiot, joita on tarkasteltava perusteellisesti. Perusteellisessa tarkastelussa ei pidä olettaa makrotalouden epätasapainoa olevan, vaan siinä olisi analysoitava yksityiskohtaisesti epätasapainon lähteitä tarkastelun kohteena olevassa jäsenvaltiossa ottaen asianmukaisesti huomioon maakohtaiset taloudelliset toimintaedellytykset ja olosuhteet ja käyttäen laajempaa joukkoa analyyttisiä välineitä, indikaattoreita ja kvalitatiivista maakohtaista tietoa . Komissio laatii perusteellisen tarkastelun yhteistyössä jäsenvaltion kanssa sen varmistamiseksi, että komission käytettävissä olevat tiedot ovat mahdollisimman täydellisiä ja oikeita. Lisäksi komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon mahdolliset muut tiedot, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion mielestä merkityksellisiä ja jotka jäsenvaltio on esittänyt komissiolle ja neuvostolle. Perusteellisesta tarkastelusta olisi keskusteltava neuvostossa ja euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden muodostamassa euroryhmässä. Perusteellisessa tarkastelussa on tarvittaessa otettava huomioon tarkastelun kohteena oleville jäsenvaltioille osoitetut SEUT-sopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan ja tämän asetuksen 6, 7, 8 ja 10 artiklan mukaiset neuvoston suositukset tai kehotukset sekä tarkastelun kohteena olevan jäsenvaltion kansallisten uudistusohjelmien mukaiset toimintapoliittiset tavoitteet ja indikaattoreita ja menetelmiä koskevat parhaat kansainväliset käytännöt. Jos komissio päättää suorittaa perusteellisen tarkastelun sellaisen taloudessa tapahtuneen ennakoimattoman, merkittävän kehityksen johdosta, joka edellyttää kiireellistä analyysia, sen olisi ilmoitettava siitä asianomaisille jäsenvaltioille.

(10)

Haitallisen makrotalouden epätasapainon seurannassa ja korjaamisessa noudatettava menettely, jossa on sekä ennalta ehkäiseviä että korjaavia osatekijöitä, edellyttää tehokkaampien valvontavälineiden kehittämistä monenvälisessä valvontamenettelyssä käytettyjen välineiden perusteella. Tähän voi sisältyä komission jäsenvaltioihin tekemien tai komission ja Euroopan keskuspankin yhdessä euroa rahayksikkönään käyttäviin tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuviin jäsenvaltioihin tekemien tehostettujen valvontakäyntien ja jäsenvaltioiden raportoinnin lisääminen, jos jäsenvaltio joutuu vakavaan epätasapainoon, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan. Työmarkkinaosapuolet ja muut kansalliset sidosryhmät olisi tarvittaessa otettava mukaan vuoropuheluun.

(11)

Epätasapainoa arvioitaessa olisi otettava huomioon sen vakavuus ▐ ja sen mahdolliset kielteiset taloudelliset ja rahoitusmarkkinoiden heijastusvaikutukset , jotka pahentavat EU:n talouden haavoittuvuutta ja uhkaavat rahaliiton moitteetonta toimintaa . Kaikissa jäsenvaltioissa, erityisesti euroalueella, on toteutettava toimia, joilla puututaan makrotalouden epätasapainoon ja kilpailukyvyssä ilmeneviin eroihin. Toimintapoliittiset haasteet saattavat kuitenkin erota merkittävästi luonteeltaan, merkitykseltään ja kiireellisyydeltään asianomaisista jäsenvaltioista riippuen. Kun otetaan huomioon haavoittuvuus ja vaaditun sopeuttamisen suuruusluokka, politiikkatoimia tarvitaan erityisen kiireellisesti jäsenvaltioissa, joissa on jatkuvasti suuria vaihtotaseen alijäämiä ja huomattavaa kilpailukyvyn menetystä. Myös sellaisten jäsenvaltioiden toimintapolitiikassa, joille kertyy suuria vaihtotaseen ylijäämiä, olisi määriteltävä ja pantava täytäntöön rakenneuudistuksia, jotka edistävät niiden kotimaisen kysynnän ja kasvupotentiaalin voimistamista.

(11 a)

Arvioinnissa olisi myös tarkasteltava asianomaisen jäsenvaltion taloudellista sopeutumiskykyä ja edistymistä tämän asetuksen mukaisesti annettujen aiempien suositusten sekä sellaisten muiden suositusten noudattamisessa, jotka on annettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 121 artiklan mukaisesti osana monenvälistä valvontaa ja erityisesti jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen yhteydessä.

(12)

Jos havaitaan makrotalouden epätasapainon olemassaolo, kyseiselle jäsenvaltiolle olisi annettava , tarvittaessa asiaankuuluvien komiteoiden myötävaikutuksella, suosituksia, joissa annetaan tarkoituksenmukaisia vastatoimia koskevaa ohjeistusta. Epätasapainoa koskevien kyseisen jäsenvaltion vastatoimien olisi oltava oikea-aikaisia, ja niihin olisi sisällyttävä kaikkia viranomaisten käytettävissä olevia politiikkavälineitä. Asiaankuuluvat kansalliset sidosryhmät, myös työmarkkinaosapuolet, olisi tarvittaessa otettava mukaan SEUT-sopimuksen määräysten ja kansallisten lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti. Vastatoimet olisi räätälöitävä kyseisen jäsenvaltion erityisympäristöön ja -tilanteeseen, ja niiden olisi katettava tärkeimmät talouspolitiikan alat, joihin voivat sisältyä muun muassa finanssi- ja palkkapolitiikka, työmarkkinat, tuote- ja palvelumarkkinat sekä finanssialan sääntely. ERM II -sopimusten mukaiset sitoumukset on otettava huomioon.

(13)

Euroopan järjestelmäriskikomitean jäsenvaltioille tai unionille antamat varoitukset ja suositukset koskevat makrotalouteen ja rahoitusmarkkinoihin liittyviä riskejä. Myös niiden osalta pitäisi olla perusteltua toteuttaa tarvittaessa komission suorittamia jatkotoimia epätasapainon seurannan yhteydessä. Euroopan järjestelmäriskikomitean riippumattomuutta ja luottamuksellista menettelyä olisi noudatettava tiukasti.

(14)

Jos saadaan viitteitä vakavasta epätasapainosta, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan, olisi käynnistettävä liiallista epätasapainoa koskeva menettely, jonka yhteydessä voidaan antaa suosituksia jäsenvaltiolle, harjoittaa tiukempaa valvontaa ja seurantaa sekä turvautua mahdollisuuteen toteuttaa asetuksen (EU) N:o […/…] (3) mukaisia täytäntöönpanotoimia niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden rahayksikkö on euro ja jotka jättävät korjaavat toimet toistuvasti toteuttamatta.

(15)

Jäsenvaltioiden, joihin sovelletaan liiallista epätasapainoa koskevaa menettelyä, olisi laadittava korjaussuunnitelma, jossa vahvistetaan neuvoston suositusten täytäntöön panemiseksi suunnitellut toimet yksityiskohtaisesti. Korjaussuunnitelmaan olisi sisällyttävä aikataulu hahmoteltujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Neuvoston olisi hyväksyttävä korjaussuunnitelma antamalla suositus . Suositus olisi toimitettava Euroopan parlamentille.

(15 a)

Neuvostolle olisi siirrettävä valta antaa yksittäisiä päätöksiä, joissa todetaan, että korjaussuunnitelman yhteydessä annettuja neuvoston suosituksia korjaaviksi toimiksi ei ole toteutettu. Kyseiset yksittäiset päätökset ovat osa SEUT-sopimuksen 121 artiklan 1 kohdan mukaista jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista neuvostossa ja niiden suositusten erottamaton jatkotoimi, jotka neuvosto antaa SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti korjaussuunnitelman yhteydessä.

(16)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitetta eli makrotalouden epätasapainon havaitsemista ja ennalta ehkäisemistä koskevan kehyksen laatimista, sillä jäsenvaltioiden välillä on läheiset kaupalliset ja rahoitukselliset kytkökset ja kansallisella talouspolitiikalla on heijastusvaikutuksia koko unioniin ja euroalueeseen. Koska tämä tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(16 a)

Kun neuvosto ja komissio soveltavat tätä asetusta, niiden olisi täysin kunnioitettava kansallisten parlamenttien ja työmarkkinaosapuolten asemaa ja otettava huomioon kansallisten järjestelmien, esimerkiksi palkanmuodostusjärjestelmien erot.

(16 b)

Jos neuvosto katsoo, että jäsenvaltiossa ei ole enää liiallista epätasapainoa, liiallista epätasapainoa koskeva menettely päätetään sen jälkeen, kun neuvosto on komission suosituksesta kumonnut 7, 8 ja 10 artiklan mukaisesti annetut suositukset. Tämä perustuu kattavaan komission analyysiin, joka osoittaa, että jäsenvaltio on toiminut neuvoston suositusten mukaisesti ja että sen suosituksen, jolla liiallista epätasapainoa koskeva menettely aloitettiin, perusteena olevia syitä ja niihin liittyviä riskejä, jotka siinä määritettiin, ei enää ole, muun muassa ottaen huomioon makrotalouden kehityksen, näkymät ja heijastusvaikutukset. Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn päättämisestä olisi annettava julkilausuma,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

Kohde ja määritelmät

1 artikla

Kohde

1.    Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä liiallisen makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista unionissa.

1 a.     Tätä asetusta sovelletaan julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o […/…] vahvistetun talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson (jäljempänä "EU-ohjausjakso") yhteydessä.

1 b.     Tätä asetusta sovellettaessa noudatetaan täysin SEUT-sopimuksen 152 artiklan määräyksiä, ja tämän asetuksen mukaisesti annetuissa suosituksissa noudatetaan kansallisia käytäntöjä ja palkanmuodostusinstituutioita. Asetuksessa otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla, joten se ei vaikuta oikeuteen neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia eikä oikeuteen ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöjä noudattaen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

‧epätasapaino‧ tarkoittaa mitä tahansa sellaiseen makrotalouden kehitykseen johtavaa suuntausta , joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltion talouden, talous- ja rahaliiton tai koko unionin moitteettomaan toimintaan;

b)

‧liiallinen epätasapaino‧ tarkoittaa vakavaa epätasapainoa, mukaan luettuna epätasapaino, joka vaarantaa tai uhkaa vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan.

II   LUKU

Epätasapainon havaitseminen

3 artikla

Tulostaulu

1.    Tulostaulua ja sen indikaattoreita käytetään helpottamaan epätasapainon varhaista havaitsemista ja seurantaa.

2.   Tulostaulu muodostuu pienestä määrästä keskeisiä, käytännöllisiä, yksinkertaisia, mitattavissa ja käytettävissä olevia, jäsenvaltioita koskevia makrotalous- ja rahoitusmarkkinaindikaattoreita . Sen avulla on mahdollista havaita varhaisessa vaiheessa sekä lyhyellä aikavälillä ilmaantuva makrotalouden epätasapaino että rakenteellisista ja pitkän aikavälin suuntauksista johtuva epätasapaino.

2 a.     Tulostaulussa on oltava muun muassa indikaattoreita, jotka ovat hyödyksi pyrittäessä varhaisessa vaiheessa havaitsemaan

a)

sisäinen epätasapaino, myös yksityisestä ja julkisesta velkaantumisesta, varallisuus- ja rahoitusmarkkinoiden kehityksestä kiinteistöala mukaan lukien, yksityisen sektorin luottovirroista sekä työttömyysasteen kehityksestä johtuva epätasapaino;

b)

ulkoinen epätasapaino, myös jäsenvaltioiden vaihtotaseen rakenteen ja nettosijoitusten määrän sekä reaalisten efektiivisten valuuttakurssien ja vientimarkkinaosuuksien kehityksestä, hinta- ja kustannuskehityksen sekä muun kilpailukyvyn kuin hintakilpailukyvyn muutoksista johtuva epätasapaino, ottaen huomioon tuottavuuden eri osatekijät.

2 b.     Kun komissio tekee tulostaulusta talouspoliittisia päätelmiä varoitusmekanismia varten, se seuraa tarkkaan reaalitalouden kehitystä, muun muassa talouskasvua, työllisyyden ja työttömyysasteen kehitystä, nimellistä ja todellista lähentymistä euroalueella ja sen ulkopuolella, tuottavuuden kehitystä ja sitä edistäviä tekijöitä, kuten tutkimus- ja kehitystoimintaa ja ulkomaisia/kotimaisia investointeja sekä eri teollisuusalojen, kuten energia-alan, kehitystä, joka vaikuttaa bruttokansantuotteeseen ja vaihtotaseeseen.

Tulostaulu sisältää myös näille indikaattoreille varoituksena toimivat kynnysarvojen ohjeelliset rajat. Valittujen indikaattoreiden ja kynnysarvojen on osaltaan edistettävä EU:n kilpailukykyä.

Indikaattorit käsittävän tulostaulun ja etenkin varoituskynnysten on aina tarvittaessa oltava symmetrisiä, ja ne on eriytettävä euroalueeseen kuuluvien ja kuulumattomien jäsenvaltioiden osalta, jos rahaliiton erityispiirteet ja asiaankuuluvat taloudelliset olosuhteet antavat siihen aihetta. Tulostaulua kehitettäessä on myös otettava asianmukaisesti huomioon heterogeeniset taloudelliset olosuhteet, kuten kiinnikuromisvaikutukset.

2 c.     Euroopan järjestelmäriskikomitean työ on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, kun laaditaan rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyviä indikaattoreita. Komissio pyytää Euroopan järjestelmäriskikomitealta näkemyksiä ehdotuksista rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta merkityksellisiksi indikaattoreiksi.

3.   Luettelo tulostauluun sisällytettävistä indikaattoreista ja kynnysarvoista julkistetaan.

4.   ▐ Tulostaulun tarkoituksenmukaisuutta, mukaan luettuina indikaattorien koostumus, vahvistetut kynnysarvot ja käytetyt menetelmät, arvioidaan säännöllisesti ja sitä mukautetaan tai muutetaan tarvittaessa ▐. Sovellettuihin menetelmiin ja tulostaulun koostumukseen tehtävät muutokset julkistetaan.

4 a.     Tulostauluun sisältyvien indikaattoreiden arvot päivitetään vähintään kerran vuodessa.

4 artikla

Varoitusmekanismi

1.    Varoitusmekanismi on suunniteltu helpottamaan epätasapainon varhaista havaitsemista ja seurantaa. Komissio laatii vuosikertomuksen, joka sisältää tulostauluun perustuvan kvalitatiivisen talous- ja rahoitustilannetta koskevan arvion ja joukon indikaattoreita, joita on verrattu ohjeellisiin kynnysarvoihin. Tulostaulun indikaattoreiden arvot sisältävä kertomus julkistetaan.

2.    Komission kertomus sisältää indikaattorien kehitystä selkeyttävän talous- ja rahoitustilanteen arvioinnin , ja siinä hyödynnetään tarvittaessa ▐ muita talous- ja rahoitustilannetta kuvaavia indikaattoreita epätasapainon kehittymisen arvioinnissa . Tulostaulun indikaattoreista ei pidä tehdä mekaanisia päätelmiä. Arvioinnissa on otettava huomioon epätasapainon kehitys unionissa ja euroalueella. Kertomuksessa myös todetaan, tarkoittaako kynnysarvojen ▐ ylittyminen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sitä, että epätasapaino on kenties kehittymässä. Sellaisten jäsenvaltioiden arviointi, joissa on suuria vaihtotaseen alijäämiä, saattaa erota sellaisten jäsenvaltioiden arvioinnista, joille kertyy suuria vaihtotaseen ylijäämiä.

3.   Kertomuksessa on nimettävä jäsenvaltiot, joissa komission mukaan saattaa olla epätasapaino tai sen uhka .

3 a.     Kertomus toimitetaan hyvissä ajoin Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

4.   Osana SEUT-sopimuksen 121 artiklan 3 kohdan mukaista monenvälistä valvontamenettelyä neuvosto keskustelee komission kertomuksesta ja tekee siitä kokonaisarvion . Euroryhmä keskustelee kertomuksesta siltä osin kuin se liittyy ▐ jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro.

5 artikla

Perusteellinen tarkastelu

1.   Komissio laatii 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut neuvoston ja euroryhmän keskustelut asianmukaisesti huomioon ottaen , tai jos taloudessa on tapahtunut sellaista ennakoimatonta, merkittävää kehitystä, joka edellyttää kiireellistä analyysia tämän asetuksen soveltamiseksi, perusteellisen tarkastelun kustakin jäsenvaltiosta, jossa komission mukaan saattaa olla epätasapaino tai sen uhka. ▐.

Perusteellisen tarkastelun on perustuttava maakohtaisten olosuhteiden, muun muassa jäsenvaltioiden erilaisen alkuaseman, yksityiskohtaiseen analyysiin; siinä on tarkasteltava laajaa taloudellisten muuttujien valikoimaa ja käytettävä analyyttisiä välineitä ja kvalitatiivista maakohtaista tietoa. Siinä on otettava huomioon työmarkkinasuhteisiin ja työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun liittyvät kansalliset erityispiirteet.

Lisäksi komissio ottaa asianmukaisesti huomioon mahdolliset muut tiedot, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion mielestä merkityksellisiä ja jotka jäsenvaltio on esittänyt.

Tarkastelun rinnalla on toteutettava valvontakäyntejä kyseiseen jäsenvaltioon 11 e artiklan mukaisesti.

2.    Perusteellisessa tarkastelussa on arvioitava, onko kyseisessä jäsenvaltiossa epätasapaino ja onko tämä epätasapaino liiallinen. Siinä selvitetään havaitun epätasapainon syy ottaen huomioon taustalla oleva vallitseva taloudellinen tilanne, mukaan lukien kaupan ja rahoitusalan vahvat kytkökset jäsenvaltioiden välillä ja kansallisten talouspolitiikkojen heijastusvaikutukset. Tarkastelussa analysoidaan merkittäviä kehityssuuntia, jotka liittyvät unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaan. Siinä huomioidaan myös unionin ja koko euroalueen talouskehityksen merkityksellisyys. Siinä otetaan huomioon erityisesti seuraavat seikat:

a)

tapauksen mukaan SEUT-sopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan ja tämän asetuksen 6, 7, 8 ja 10 artiklan mukaiset tarkastelun kohteena oleville jäsenvaltioille osoitetut neuvoston suositukset tai kehotukset;

b)

tarkastelun kohteena olevan jäsenvaltion politiikkatavoitteet, sellaisina kuin ne ilmenevät kansallisista uudistusohjelmista ja tarvittaessa vakaus- tai lähentymisohjelmasta ;

c)

▐ Euroopan järjestelmäriskikomitean varoitukset tai suositukset järjestelmäriskeistä, jotka pyritään korjaamaan tai jotka koskevat tarkastelun kohteena olevaa jäsenvaltiota . Asiassa on noudatettava Euroopan järjestelmäriskikomitean luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä.

2 a.     Perusteellinen tarkastelu julkistetaan. Komissio tiedottaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille perusteellisen tarkastelun tuloksista.

6 artikla

Ennalta ehkäisevät toimet

1.   Jos komissio katsoo tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitetun perusteellisen tarkastelun perusteella, että jäsenvaltiossa on epätasapaino, se ilmoittaa asiasta neuvostolle ja euroryhmälle sekä Euroopan parlamentille . Neuvosto voi komission suosituksesta antaa kyseiselle jäsenvaltiolle tarpeelliset suositukset SEUT-sopimuksen 121 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

2.   Neuvosto antaa suosituksestaan tiedon Euroopan parlamentille. Neuvoston suositus julkistetaan.

2 a.     Neuvoston ja komission suosituksissa noudatetaan täysin SEUT-sopimuksen 152 artiklaa ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla.

3.   Neuvosto tarkastelee suositusta vuosittain EU-ohjausjakson yhteydessä ja voi tarvittaessa mukauttaa sitä 1 kohdan mukaisesti.

III   LUKU

Liiallista epätasapainoa koskeva menettely

7 artikla

Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn käynnistäminen

1.   Jos komissio katsoo 5 artiklassa tarkoitetun perusteellisen tarkastelun tehtyään, että kyseisessä jäsenvaltiossa on liiallinen epätasapaino, se ilmoittaa asiasta neuvostolle ja euroryhmälle sekä Euroopan parlamentille .

Komissio ilmoittaa asiasta myös asiaankuuluville Euroopan valvontaviranomaisille ja Euroopan järjestelmäriskikomitealle, jota kehotetaan ryhtymään tarpeellisina pitämiinsä toimiin.

2.   Neuvosto voi komission suosituksesta antaa SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisen suosituksen, jossa todetaan liiallisen epätasapainon olemassaolo ja suositellaan kyseiselle jäsenvaltiolle, että se toteuttaisi korjaavia toimia.

Suosituksessa esitetään epätasapainon luonne ja vaikutukset ja määritetään joukko politiikkasuosituksia, joita on noudatettava, sekä määräaika, jonka kuluessa kyseisen jäsenvaltion on toimitettava korjaussuunnitelma . Neuvosto voi julkistaa suosituksensa SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

8 artikla

Korjaussuunnitelma

1.   Jäsenvaltion, jonka osalta on käynnistetty liiallista epätasapainoa koskeva menettely, on toimitettava neuvostolle ja komissiolle ▐ 7 artiklan mukaisessa suosituksessa määritellyssä määräajassa korjaussuunnitelma, joka perustuu kyseiseen suositukseen . Korjaussuunnitelmassa on esitettävä erityiset ▐ politiikkatoimet, jotka kyseinen jäsenvaltio on toteuttanut tai jotka se aikoo toteuttaa, ja niiden toteuttamisaikataulu. Korjaussuunnitelmassa on otettava huomioon kyseisten politiikkatoimien taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, ja sen on oltava talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen mukainen.

2.   Neuvosto arvioi korjaussuunnitelman kahden kuukauden kuluessa sen esittämisestä komission kertomuksen perusteella. Jos suunnitelmaa pidetään riittävänä, neuvosto hyväksyy sen komission suosituksesta antamalla suosituksen, jossa luetellaan vaaditut yksittäiset toimet ja määräajat niiden toteuttamiselle, sekä vahvistaa valvonta-aikataulun ottaen asianmukaisesti huomioon välityskanavat ja sen, että korjaavan toimen hyväksymisen ja epätasapainon varsinaisen korjaantumisen välillä saattaa kulua pitkä aika .

2 a.     Jos korjaussuunnitelmassa mainittuja toteutettuja tai suunniteltuja toimia tai niiden toteutusaikataulua pidetään riittämättöminä, neuvosto antaa komission suosituksesta jäsenvaltiolle suosituksen toimittaa uusi korjaussuunnitelma yleensä kahden kuukauden kuluessa. Uutta korjaussuunnitelmaa tarkastellaan tässä artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3.   Korjaussuunnitelma, komission kertomus ja 2 ja 2 a kohdassa tarkoitettu neuvoston suositus julkistetaan.

9 artikla

Korjaavien toimien seuranta

1.   Komissio seuraa 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetun suosituksen täytäntöönpanoa . Jäsenvaltion on tätä varten esitettävä neuvostolle ja komissiolle säännöllisin väliajoin edistymistä koskeva selvitys, jonka esittämistiheys vahvistetaan 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa neuvoston suosituksessa.

2.   Neuvosto julkistaa jäsenvaltioiden edistymistä koskevat selvitykset.

3.   Komissio voi tehdä tehostettuja valvontakäyntejä kyseiseen jäsenvaltioon korjaussuunnitelman toteutuksen seuraamiseksi , ja se voi tehdä ne yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa, kun valvontakäynti kohdistuu euroa rahayksikkönään käyttävään tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvaan jäsenvaltioon . Työmarkkinaosapuolet ja muut kansalliset sidosryhmät on tarvittaessa otettava mukaan vuoropuheluun.

4.   Jos taloudellisessa tilanteessa tapahtuu merkittävä suuri muutos , neuvosto voi komission suosituksesta muuttaa 8 artiklan 2 kohdan mukaisia suosituksia samassa artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Kyseistä jäsenvaltiota on tarvittaessa pyydettävä toimittamaan tarkistettu korjaussuunnitelma, jota arvioidaan 8 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

Korjaavien toimien arviointi

1.   Neuvosto arvioi komission kertomuksen perusteella ▐, onko asianomainen jäsenvaltio toteuttanut suositellut korjaavat toimet 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettua suositusta noudattaen .

2.   Komission kertomus julkistetaan.

3.    Neuvosto suorittaa arviointinsa määräajassa, jonka neuvosto asettaa 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuissa suosituksissaan.

4.   Jos neuvosto katsoo, ettei jäsenvaltio ole toteuttanut suositeltuja korjaavia toimia, se antaa komission suosituksesta päätöksen, jossa todetaan, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu, ja suosituksen, jossa asetetaan uudet määräajat korjaavien toimien toteuttamiselle . Tässä tapauksessa asiasta ilmoitetaan Eurooppa-neuvostolle, ja 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen valvontakäyntien päätelmät julkistetaan.

Neuvoston katsotaan hyväksyneen komission suosituksen sen seikan toteamisesta, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu, jollei se päätä määräenemmistöllä hylätä suositusta kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on sen antanut. Kyseinen jäsenvaltio voi pyytää, että neuvosto kutsutaan koolle äänestämään päätöksestä.

Euroopan parlamentti voi 11 e artiklan mukaisesti omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja tapauksen mukaan euroryhmän puheenjohtajan parlamentin asiasta vastaavaan valiokuntaan keskustelemaan päätöksestä, jossa todetaan, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu.

5.   Jos neuvosto katsoo komission kertomuksen perusteella , että jäsenvaltio on toteuttanut suositellut korjaavat toimet, liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn katsotaan olevan meneillään ja se jätetään lepäämään ja seurantaa jatketaan 8 artiklan 2 kohdan mukaisissa suosituksissa hyväksyttyä aikataulua noudattaen . Neuvosto julkistaa perustelunsa menettelyn jättämiselle lepäämään, millä tunnustetaan asianomaisen jäsenvaltion aloittamat korjaavat politiikkatoimet.

11 artikla

Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn päättäminen

▐ Neuvosto kumoaa komission suosituksesta 7, 8 ja 10 artiklan mukaisesti annetut suositukset heti, kun se katsoo, että jäsenvaltiossa ei ole enää 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa suosituksessa esitettyä liiallista epätasapainoa , ja antaa julkilausuman, jossa tuo seikka todetaan .

11 a artikla

Neuvoston äänestys

Edellä 7–11 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovellettaessa neuvosto tekee ratkaisunsa ottamatta lukuun kyseistä jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä.

11 b artikla

Valvontakäynnit

1.     Komissio varmistaa pysyvän vuoropuhelun jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tässä tarkoituksessa komissio tekee valvontakäyntejä jäsenvaltioihin arvioidakseen jäsenvaltion senhetkistä taloudellista tilannetta ja määrittääkseen mahdolliset riskit tai vaikeudet noudattaa tämän asetuksen tavoitteita.

2.     Jäsenvaltioita, joista on annettu tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukainen suositus, jossa todetaan liiallisen epätasapainon olemassaolo, voidaan valvoa tehostetusti ja paikan päällä.

3.     Kun valvontakäynti kohdistuu euroa rahayksikkönään käyttävään tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvaan jäsenvaltioon, komissio voi kutsua Euroopan keskuspankin edustajia osallistumaan valvontakäynteihin.

4.     Komissio tekee neuvostolle selkoa 2 kohdassa tarkoitetun valvontakäynnin tuloksista ja voi tarvittaessa päättää julkistaa havaintonsa.

5.     Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja valvontakäyntejä järjestäessään komissio toimittaa alustavat havaintonsa asianomaisille jäsenvaltioille niiden kommentoitavaksi.

11 c artikla

Taloudellinen vuoropuhelu

1.     Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja tapauksen mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tai euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan

a)

talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevista tiedoista, jotka neuvosto on toimittanut SEUT-sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

yleisistä ohjeista, jotka komissio antaa jäsenvaltioille vuosittaisen valvontajakson alussa;

c)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti antamista päätelmistä, jotka koskevat talouspolitiikan linjauksia EU-ohjausjakson yhteydessä;

d)

tämän asetuksen mukaisesti suoritetun monenvälisen valvonnan tuloksista;

e)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti antamista päätelmistä, jotka koskevat monenvälisen valvonnan linjauksia ja tuloksia;

f)

monenvälisen valvonnan suorittamisen mahdollisesta arvioinnista EU-ohjausjakson päätteeksi;

g)

tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuista suosituksista.

2.     Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettu neuvosto suositus tai päätös, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

3.     Komissio ja neuvosto tiedottavat säännöllisesti Euroopan parlamentille tämän asetuksen soveltamisen tuloksista.

11 d artikla

Uudelleentarkastelu

1.     Komissio julkaisee kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

Kertomuksessa arvioidaan muun muassa

a)

asetuksen tehokkuutta

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa SEUT-sopimuksen mukaisesti.

2.     Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

3.     Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

11 e artikla

Kertomus

Komissio julkaisee tämän jälkeen vuosittain kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta, muun muassa tulostaulun mukauttamisesta 4 artiklan mukaisesti, ja esittää sen neuvostolle ja Euroopan parlamentille EU-ohjausjakson yhteydessä.

IV   LUKU

Loppusäännökset

12 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)   EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(2)  EUVL C ….

(3)  EUVL L […], […], s. […].


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/88


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpano *

P7_TA(2011)0288

Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen neuvoston asetukseksi liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta (KOM(2010)0522 – C7-0396/2010 – 2010/0276(CNS)) (1)

2012/C 390 E/18

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

[tark. 2]

PARLAMENTIN TARKISTUKSET (2)

komission ehdotukseen


(1)  Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0179/2011).

(2)  Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐.


Torstai 23. kesäkuuta 2011
NEUVOSTON ASETUS

liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 126 artiklan 14 kohdan toisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun säädösluonnos on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin kannan (1),

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) lausunnon (2),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) määrätään jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen sovittamisesta yhteen unionissa. Tämän olisi merkittävä seuraavien johtavien periaatteiden noudattamista: vakaa hintataso, terve julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen muodostivat alun perin julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1466/97 (3), liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1467/97 (4) ja vakaus- ja kasvusopimuksesta 17 päivänä kesäkuuta 1997 annettu Eurooppa-neuvoston päätöslauselma (5). Vuonna 2005 asetusta (EY) N:o 1466/97 muutettiin asetuksella (EY) N:o 1055/2005 ja asetusta (EY) N:o 1467/97 asetuksella (EY) N:o 1056/2005. Lisäksi neuvosto antoi 20 päivänä maaliskuuta 2005 kertomuksen vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon tehostamisesta.

(3)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve ja kestävä julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan rahoitusvakauden tukeman ja uusien työpaikkojen syntyä edistävän vahvan ja kestävän kasvun sekä hintavakauden edellytyksiä.

(4)

Talouden ohjausjärjestelmän yhteistä kehystä, julkisen talouden tehokkaampi valvonta mukaan luettuna, on tarpeen parantaa ottaen huomioon, että jäsenvaltioiden taloudet ovat Euroopan unionissa ja varsinkin euroalueella hyvin pitkälle yhdentyneet.

(4 a)

Dynaamisten sisämarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(4 b)

Talouden ohjausta ja hallintaa koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, tehokas kehys julkisen talouden liian suuren vajeen estämiseksi ja korjaamiseksi (kasvu- ja vakaussopimus), vankka kehys makrotaloudellisen epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset, tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, myös Euroopan järjestelmäriskikomitean suorittama makrotason vakauden valvonta.

(4 c)

Dynaamisten sisämarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(4 d)

Vakaus- ja kasvusopimuksen sekä talouden ohjausjärjestelmän valmiin kehyksen olisi täydennettävä ja tuettava unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Eri osatekijöiden väliset kytkökset eivät saisi kuitenkaan merkitä sitä, että vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksistä poiketaan.

(4 e)

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava entistä tiiviimmin ja oikea-aikaisemmin talouden ohjausjärjestelmän lujittamiseen. Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukainen neuvoston suositus, SEUT-sopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukainen vaatimus tai SEUT-sopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukainen päätös, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

(4 f)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saadut kokemukset ja tehdyt virheet osoittavat, että unionissa tarvitaan parempaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka olisi perustuttava jäsenvaltioiden entistä voimakkaampaan sitoutumiseen yhdessä sovittuihin sääntöihin ja toimintalinjoihin sekä jäsenvaltioiden talouspolitiikan entistä vankempaan unionin tason valvontakehykseen.

(4 g)

Komissiolla olisi oltava vahvempi ja itsenäisempi asema tehostetussa valvontamenettelyssä. Tämä koskee jäsenvaltiokohtaisia arvioita, seurantaa, valvontakäyntejä ja suosituksia.

(4 h)

Komission ja neuvoston olisi tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät ja kyseisten jäsenvaltioiden taloudellinen tilanne ja budjettitilanne

(5)

Talousarvion kurinalaisuutta koskevia sääntöjä olisi vahvistettava erityisesti kiinnittämällä enemmän huomiota velkatasoon ja -kehitykseen sekä kokonaiskestävyyteen. Olisi vahvistettava myös välineitä, joilla varmistetaan, että näitä sääntöjä noudatetaan ja ne saatetaan voimaan.

(5 a)

Komissiolla pitäisi olla vahvempi asema tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, tarkastuskäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(6)

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpano soveltaen sekä alijäämää että velkaa koskevia perusteita edellyttää numeerista vertailuarvoa, jossa otetaan huomioon suhdannekierto sen arvioimiseksi, pieneneekö julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen riittävästi ja lähestyykö se riittävän nopeasti viitearvoa. Olisi otettava käyttöön siirtymäkausi, jotta jäsenvaltiot, joihin sovelletaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä tämän asetuksen antamispäivänä, voivat mukauttaa politiikkansa velan supistamista koskevaan numeeriseen vertailuarvoon. Tämän tulisi koskea myös jäsenvaltioita, jotka osallistuvat Euroopan unionin / Kansainvälisen valuuttarahaston sopeutusohjelmaan

(7)

Sen, että velan supistamista koskevaa numeerista vertailuarvoa ei ole noudatettu, ei tulisi riittää liiallisen alijäämän toteamiseksi, vaan siinä olisi ▐ otettava huomioon kaikki SEUT-sopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisessa komission kertomuksessa mainitut merkitykselliset tekijät. Erityisesti arviointi suhdannekierron vaikutuksesta ja velkakannan korjauserän koostumuksen vaikutuksesta velkakehitykseen voi riittää sulkemaan pois liiallisen alijäämän toteamisen velkaperusteen nojalla.

(8)

Todettaessa liiallisen alijäämän olemassaolo alijäämän ja alijäämään johtavien vaiheiden perusteella on otettava huomioon kaikki perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisessa kertomuksessa mainitut merkitykselliset tekijät, jos julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ei ylitä viitearvoa.

(8 a)

Otettaessa olennaisten tekijöiden joukossa huomioon eläkejärjestelmien uudistukset olisi keskeisenä tarkasteltavana asiana oltava, parantavatko ne koko eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä toisaalta lisäämättä julkistalouden rahoitusaseman riskejä keskipitkällä aikavälillä.

(9)

Perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisessa komission kertomuksessa olisi tarkasteltava asianmukaisesti kansallisen finanssipolitiikan kehyksen laatua, sillä tämä kehys on tärkeässä asemassa julkisen talouden vakauttamisen ja kestävyyden tukemisessa. Tähän tarkasteluun tulisi kuulua jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista annetussa neuvoston direktiivissä […] asetetut vähimmäisvaatimukset sekä muut sovitut toivottavat julkisen talouden kurinalaisuutta koskevat vaatimukset.

(10)

Liiallisen alijäämän tilanteiden korjaamista koskevien neuvoston suositusten ja vaatimusten noudattamisen seuraamisen tukemiseksi on tarpeen, että niissä täsmennetään vuotuiset julkisen talouden tavoitteet, jotka vastaavat tarvittavaa suhdannekorjattua julkisen talouden parannusta ilman kertaluonteisia ja väliaikaisia toimenpiteitä. Tässä yhteydessä olisi vuotuinen vertailuarvo 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen ymmärrettävä vuotuisena keskiarvona.

(11)

Toimien tuloksellisuuden arvioinnissa on hyödyllistä ottaa vertailukohdaksi julkisen talouden menotavoitteiden noudattaminen yhdistettynä suunniteltujen tulopuolen erityistoimenpiteiden toteuttamiseen.

(12)

Arvioitaessa tarvetta pidentää määräaikaa liiallisen alijämän korjaamiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota euroalueen tai koko EU:n talouden vakavaan taantumaan edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä .

(13)

On aiheellista tehostaa perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdassa tarkoitettujen taloudellisten seuraamusten soveltamista niin että seuraamukset todella kannustavat 126 artiklan 9 kohdan mukaisten vaatimusten noudattamiseen.

(14)

Jotta varmistettaisiin, että osallistuvat jäsenvaltiot noudattavat unionin luomaa finanssipolitiikan valvontakehystä, käyttöön olisi perussopimuksen 136 artiklan perusteella otettava sääntöihin perustuvia seuraamuksia, joilla varmistetaan vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen noudattamisen varmistavat oikeudenmukaiset, oikea-aikaiset ja tehokkaat mekanismit.

(14 a)

Kerätyt sakot olisi siirrettävä niiden jäsenvaltioiden koko euroalueen vakauden turvaamiseksi perustamille rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetuille vakausmekanismeille, joiden rahayksikkö on euro.

(15)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 sisältämissä viittauksissa olisi otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen uusi artiklanumerointi ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93 korvaaminen Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 25 päivänä toukokuuta 2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 479/2009 (6).

(16)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1467/97 olisi muutettava vastaavasti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1467/97 seuraavasti:

1.

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

"1 artikla

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännökset, joilla nopeutetaan ja selkeytetään liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä . Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn tavoitteena on estää julkistalouden liialliset alijäämät ja nopeuttaa alijäämien korjaamista silloin, kun niitä esiintyy, ja kun talousarviota koskevan kurinalaisuuden noudattamista tarkastellaan julkistalouden alijäämää ja julkista velkaa koskevilla perusteilla.

2.   Tässä asetuksessa ’osallistuvilla jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro."

2.

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

"Julkistalouden viitearvon ylittävää alijäämää pidetään perussopimuksen 126 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti poikkeuksellisena, jos se johtuu sellaisesta epätavallisesta tapahtumasta, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisyhteisöjen rahoitusasemaan, tai jos se johtuu vakavasta taloudellisesta taantumasta."

b)

Lisätään ▐ kohta seuraavasti:

"1 a.   Kun julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) ylittää viitearvon, sen katsotaan perussopimuksen 126 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti pienenevän riittävästi ja lähestyvän riittävän nopeasti viitearvoa, jos ero suhteessa viitearvoon on pienentynyt kolmen edellisen vuoden aikana keskimäärin kahdeskymmenesosan vuosittain , mitä käytetään vertailuarvona, joka perustuu muutoksiin niiden kolmen viime vuoden ajalta, joilta tietoja on saatavilla . Velkaperusteen mukaista vaatimusta katsotaan myös noudatetun, jos komission antamat julkisen talouden ennusteet osoittavat, että vaadittu eron pieneneminen tapahtuu kolmen vuoden jakson aikana, joka sisältää ne kaksi vuotta, jotka seuraavat viimeistä vuotta, jolta tietoja on käytettävissä. Sellaiselle jäsenvaltiolle, johon sovelletaan liiallista alijäämää koskevaa menettelyä … päivänä … [tämän asetuksen antamispäivä - lisätään] ja kolmen vuoden ajan liiallisen alijäämän korjaamisesta, velkaperusteen mukaista vaatimusta katsotaan noudatetun, jos asianomainen jäsenvaltio edistyy riittävästi vaatimusten täyttämisessä siten kuin niitä arvioidaan sen vakaus- tai lähentymisohjelmaa koskevissa neuvoston lausunnoissa.

Velan sopeuttamista koskevaa vertailuarvoa sovellettaessa olisi otettava huomioon suhdanteen vaikutus velan supistumisvauhtiin."

c)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

"3.   Laatiessaan perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaista kertomusta komissio ottaa huomioon kaikki mainitussa artiklassa tarkoitetut merkitykselliset tekijät sikäli kuin ne vaikuttavat merkittävästi kyseisen jäsenvaltion alijäämä- ja velkaperusteiden noudattamisen arviointiin . Kertomuksessa käsitellään asianmukaisesti seuraavia seikkoja:

keskipitkän aikavälin taloudellisessa tilanteessa tapahtunut kehitys , erityisesti potentiaalinen kasvu , mukaan lukien työntekijöiden eri maksut, pääoman kasvattaminen ja kokonaistuottavuuden kasvu, suhdannekehitys ja yksityisen sektorin nettosäästöt;

kehitys keskipitkän aikavälin taloudellisessa tilanteessa (erityisesti tiedot julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteisiin tähtäävästä sopeuttamisesta, perustaseen taso ja sekä juoksevien että pääomaan liittyvien perusmenojen kehitys, liiallisen makrotalouden epätasapainon ehkäisemistä ja korjaamista koskevien politiikkojen toteuttaminen , unionin yhteisen kasvustrategian mukaisten politiikkojen toteuttaminen sekä yleinen julkisen talouden laatu ja erityisesti kansallisen julkisen talouden tehokkuus ▐ );

kertomuksessa analysoidaan ▐ myös valtion velka-aseman keskipitkän aikavälin kehitystä , sen dynamiikkaa ja kestävyyttä (erityisesti ▐ riskitekijöitä, myös laina-aikaa ja sitä, missä valuutassa velka on, virta–varanto-korjauserää ja sen koostumusta , kertyneitä ylijäämiä ja muita rahoitusvaroja ; takuita, varsinkin kun ne liittyvät finanssialaan; väestön ikääntymisestä aiheutuvia mahdollisia implisiittisiä vastuita ja yksityisen velan määrää siinä määrin kuin se voi aiheuttaa julkishallinnolle implisiittisiä vastuita);

komissio ottaa asianmukaisesti ja nimenomaisesti huomioon myös muut tekijät, joita kyseinen jäsenvaltio pitää merkityksellisinä arvioitaessa kokonaisvaltaisesti alijäämä- ja velkaperusteiden noudattamista ja jotka jäsenvaltio on esittänyt neuvostolle ja komissiolle. Tässä yhteydessä tarkastellaan erityisesti kansainvälisen solidaarisuuden edistämiseen ja unionin poliittisten tavoitteiden ▐ saavuttamiseen tarkoitettuja rahoitusosuuksia ; jäsenvaltioiden välisen kahden- ja monenvälisen tuen muodossa syntynyttä velkaa rahoitusvakauden turvaamisen yhteydessä; rahoituksenvakauttamiseen liittyvää velkaa merkittävien rahoitushäiriöiden aikana."

d)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

"4.   Komissio ja neuvosto tekevät tasapainoisen kokonaisarvioinnin kaikista merkityksellisistä tekijöistä, erityisesti niiden vaikutuksesta alijäämä- ja/tai velkaperusteiden noudattamisen arviointiin raskauttavina tai lieventävinä tekijöinä. Kun noudattamista arvioidaan alijäämäperustetta soveltaen ja jos julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ylittää viitearvon, nämä tekijät otetaan huomioon perussopimuksen 126 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa liiallisen alijäämän olemassaoloa koskevaan päätökseen johtavissa vaiheissa vain, jos yleisperiaatteen molemmat edellytykset – se, että julkistalouden alijäämän on pysyttävä lähellä viitearvoa ja viitearvon ylittämisen on oltava väliaikaista, jotta nämä merkitykselliset tekijät otetaan huomioon – täyttyvät täysin.

Nämä tekijät otetaan kuitenkin huomioon liiallisen alijäämän olemassaoloa koskevaan päätökseen johtavissa vaiheissa, kun noudattamista arvioidaan velkaperustetta soveltaen."

d a)

Korvataan 5 kohta seuraavasti:

"5.     Komissio ja neuvosto ottavat arvioidessaan alijäämä- ja velkaperusteen mukaisuutta sekä myöhemmissä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn vaiheissa asianmukaisesti huomioon eläkeuudistukset, joilla otetaan käyttöön monipilarinen järjestelmä, johon sisältyy pakollinen täysin rahastoiva pilari ja julkisesti hallinnoidun pilarin nettokustannus. Erityisesti tarkastellaan uudistuksella luodun yleisen eläkejärjestelmän piirteitä, esimerkiksi sitä, edistääkö se pitkän aikavälin kestävyyttä lisäämättä julkisen talouden keskipitkän aikavälin rahoitusaseman riskejä."

d b)

Korvataan 6 kohta seuraavasti:

"6.     Jos neuvosto on komission kannan huomioon ottaen tehnyt SEUT-sopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaisen päätöksen, jossa todetaan, että jäsenvaltiossa on liiallinen alijäämä, neuvosto ja komissio ottavat 3 kohdassa tarkoitetut, kyseisen jäsenvaltion tilanteeseen vaikuttavat merkitykselliset tekijät huomioon myös SEUT-sopimuksen 126 artiklan mukaisen menettelyn myöhemmissä vaiheissa ja myös tämän asetuksen 3 artiklan 5 kohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisesti kun asetetaan liiallisen alijäämän korjaamista koskeva määräaika ja mahdollisesti jatketaan sitä. Kyseisiä merkityksellisiä tekijöitä ei kuitenkaan oteta huomioon, kun neuvosto päättää SEUT-sopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti kumota SEUT-sopimuksen 126 artiklan 6–9 kohdassa ja 11 kohdassa tarkoitetut päätöksensä tai jotkin niistä."

e)

Korvataan 7 kohta seuraavasti:

"7.   Jos alijäämän viitearvon ylittäminen ▐ jossakin jäsenvaltiossa johtuu eläkeuudistuksesta, jolla otetaan käyttöön monipilarinen, pakollisen täysin rahastoivan pilarin sisältävä järjestelmä, komissio ja neuvosto tarkastelevat myös eläkeuudistuksesta ▐ aiheutuvia kustannuksia arvioidessaan liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn alijäämäluvuissa tapahtunutta kehitystä niin kauan kuin alijäämä ei merkittävästi ylitä tasoa, jota voidaan pitää viitearvoa lähellä olevana tasona, eikä velkasuhde ylitä viitearvoa, edellyttäen että julkisen talouden kokonaiskestävyys säilytetään . ▐ Nettokustannukset otetaan huomioon myös silloin, kun neuvosto päättää SEUT-sopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti kumota SEUT-sopimuksen 126 artiklan 6–9 ja 11 kohdan mukaiset päätöksensä tai jotkin niistä, jos alijäämä on supistunut merkittävästi ja jatkuvasti ja saavuttanut lähellä viitearvoa olevan tason ▐. "

2 a.

Lisätään jakso seuraavasti:

"1 a     Jakso

TALOUDELLINEN VUOROPUHELU

2 a artikla

1.     Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi pyytää neuvoston puheenjohtajaa, komissiota ja tarvittaessa euroryhmän puheenjohtajaa osallistumaan valiokunnan kokouksiin keskustelemaan SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohtaan perustuvasta neuvoston suosituksesta ja SEUT-sopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisesta vaatimuksesta sekä SEUT-sopimuksen 126 artiklan 6 ja 11 kohdan mukaisista päätöksistä.

Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota tällainen suositus, vaatimus ja päätös koskee, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

2.     Komissio ja neuvosto tiedottavat Euroopan parlamentille säännöllisesti tämän asetuksen täytäntöönpanosta."

3.

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

"2.   Komissio ottaa 1 kohdassa tarkoitetun lausunnon huomioon ja todetessaan, että liiallinen alijäämä on olemassa, antaa lausunnon ja suosituksen neuvostolle SEUT-sopimuksen 126 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti ja ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille ja kyseisen jäsenvaltion parlamentille ."

b)

Korvataan 3 kohdassa oleva viittaus asetuksen (EY) N:o 3605/93 4 artiklan 2 ja 3 kohtaan viittauksella asetuksen (EY) N:o 479/2009 3 artiklan 2 ja 3 kohtaan.

c)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

"4.    SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti annetussa neuvoston suosituksessa vahvistetaan enintään kuuden kuukauden määräaika, jonka kuluessa kyseisen jäsenvaltion on toteutettava tuloksellisia toimia. Tilanteen vakavuuden niin vaatiessa tuloksellisten toimien määräaika voi olla kolme kuukautta. Neuvoston suosituksessa vahvistetaan myös määräaika liiallisen alijäämän korjaamiseksi; korjaaminen olisi saatettava päätökseen liiallisen alijäämän toteamista seuraavana vuonna, ellei ole olemassa erityisiä olosuhteita. Neuvosto kehottaa suosituksessaan jäsenvaltiota saavuttamaan vuotuiset julkistalouden tavoitteet, jotka suosituksen perustana olevan ennusteen mukaan johtavat jäsenvaltion suhdannekorjatun rahoitusaseman, kertaluonteiset ja väliaikaiset toimenpiteet pois lukien, vuotuiseen vähimmäisparannukseen, jonka vertailuarvona on 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta voidaan varmistaa liiallisen alijäämän korjaaminen suosituksessa asetetussa määräajassa.".

d)

Lisätään ▐ kohta seuraavasti:

"4 a.   Asianomaisen jäsenvaltion on 4 kohdassa säädetyn ▐ määräajan kuluessa raportoitava komissiolle ja neuvostolle SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen perusteella toteutetuista toimista. Selvityksessä on esitettävä SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaista neuvoston suositusta vastaavat julkisia menoja ja tuloja ja sekä meno- että tulopuolen harkinnanvaraisia toimenpiteitä koskevat tavoitteet, tiedot toteutetuista toimenpiteistä ja tavoitteiden saavuttamiseksi suunniteltujen toimenpiteiden luonne. Selvitys on julkistettava."

e)

Korvataan 5 kohta seuraavasti:

"5.   Jos on toteutettu tuloksellisia toimia perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen mukaisesti ja odottamattomat haitalliset taloudelliset tapahtumat vaikuttavat huomattavan epäsuotuisasti julkiseen talouteen suosituksen antamisen jälkeen, neuvosto voi komission suosituksesta päättää antaa perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla tarkistetun suosituksen. Tarkistetussa suosituksessa, jossa otetaan huomioon tämän asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut merkitykselliset tekijät, voidaan esimerkiksi pidentää liiallisen alijäämän korjaamiselle asetettua määräaikaa pääsääntöisesti yhdellä vuodella. Neuvosto arvioi suositukseensa sisältyvien talousennusteiden perusteella, ovatko odottamattomat haitalliset taloudelliset tapahtumat vaikuttaneet huomattavan epäsuotuisasti julkiseen talouteen. Jos euroalueen tai koko EU:n talous on vakavassa taantumassa, neuvosto voi myös päättää antaa komission suosituksesta SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla tarkistetun suosituksen edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä ."

4.

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

"1.     Jos neuvosto todettuaan SEUT-sopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisesti, ettei tehokkaita toimia ole toteutettu, päättää julkistaa suosituksensa, päätös tehdään välittömästi tämän asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä."

b)

Korvataan ▐ 2 kohta seuraavasti:

"2.   Kun neuvosto harkitsee, onko sen SEUT-sopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän suosituksen johdosta toteutettu tuloksellisia toimia, se tekee päätöksensä kyseisen jäsenvaltion tämän asetuksen 3 artiklan 4 a kohdan mukaisesti toimittaman selvityksen ja muiden kyseisen jäsenvaltion hallituksen julkistamien päätösten perusteella.

Jos neuvosto toteaa SEUT-sopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisesti, että asianomainen jäsenvaltio ei ole toteuttanut tuloksellisia toimia, se raportoi Eurooppa-neuvostolle."

5.

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

"1.    SEUT-sopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukainen neuvoston päätös, jossa osallistuvaa jäsenvaltiota vaaditaan toteuttamaan alijäämää pienentäviä toimenpiteitä, on tehtävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on 126 artiklan 8 kohdan mukaisesti todennut, ettei tuloksellisia toimia ole toteutettu. Neuvosto pyytää vaatimuksessaan jäsenvaltiota saavuttamaan vuotuiset julkisen talouden tavoitteet, jotka vaatimuksen perustana olevan ennusteen mukaan johtavat jäsenvaltion suhdannekorjatun rahoitusaseman, kertaluonteiset ja väliaikaiset toimenpiteet pois lukien, vuotuiseen vähimmäisparannukseen, jonka vertailuarvona on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta varmistetaan liiallisen alijäämän korjaaminen vaatimuksessa asetetussa määräajassa. Neuvosto esittää myös, millaisin toimenpitein nämä tavoitteet voidaan saavuttaa."

b)

Lisätään ▐ kohta seuraavasti:

"1 a.   Kun neuvosto on esittänyt SEUT-sopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisen vaatimuksen, kyseisen jäsenvaltion on raportoitava komissiolle ja neuvostolle neuvoston vaatimuksen perusteella toteutetuista toimista. Selvityksessä on esitettävä julkisia menoja ja tuloja ja meno- ja tulopuolen harkinnanvaraisia toimenpiteitä koskevat tavoitteet ja tiedot erityisten neuvoston suositusten perusteella toteutetuista toimista, jotta neuvosto voi tarvittaessa tehdä tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisen päätöksen. Selvitys on julkistettava."

c)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

"2.   Jos on toteutettu tuloksellisia toimia perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisen vaatimuksen mukaisesti ja odottamattomat haitalliset taloudelliset tapahtumat vaikuttavat huomattavan epäsuotuisasti julkiseen talouteen vaatimuksen esittämisen jälkeen, neuvosto voi komission suosituksesta päättää esittää perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan nojalla tarkistetun vaatimuksen. Tarkistetussa vaatimuksessa, jossa otetaan huomioon tämän asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut merkitykselliset tekijät, voidaan esimerkiksi pidentää liiallisen alijäämän korjaamiselle asetettua määräaikaa pääsääntöisesti yhdellä vuodella. Neuvosto arvioi vaatimukseensa sisältyvien taloudellisten ennusteiden perusteella, ovatko odottamattomat haitalliset taloudelliset tapahtumat vaikuttaneet huomattavan epäsuotuisasti julkiseen talouteen. Jos euroalueen tai koko EU:n talous on vakavassa taantumassa, neuvosto voi myös päättää antaa komission suosituksesta perustamissopimuksen 126 artiklan 9 kohdan nojalla tarkistetun vaatimuksen edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä ."

6.

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

"6 artikla

1.   Kun neuvosto harkitsee, onko sen SEUT-sopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisesti esittämän vaatimuksen johdosta toteutettu tuloksellisia toimia, se tekee päätöksensä kyseisen jäsenvaltion tämän asetuksen 5 artiklan 1 a kohdan mukaisesti toimittaman selvityksen ja sen täytäntöönpanon sekä muiden kyseisen jäsenvaltion hallituksen julkistamien päätösten perusteella. On otettava huomioon komission 10 a artiklan mukaisesti toteuttaman tarkastuskäynnin tulokset.

2.   Jos edellytykset SEUT-sopimuksen 126 artiklan 11 kohdan soveltamiseksi täyttyvät, neuvosto määrää seuraamukset 126 artiklan 11 kohdan mukaisesti. Tällaiset päätökset on tehtävä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on 126 artiklan 9 kohdan mukaisesti päättänyt vaatia kyseistä osallistuvaa jäsenvaltiota toteuttamaan toimenpiteitä."

7.

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

"7 artikla

Jos osallistuva jäsenvaltio ei noudata neuvoston perussopimuksen 126 artiklan 7 ja 9 kohdan mukaisessa järjestyksessä tekemiä päätöksiä, neuvosto tekee päätöksen perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisten seuraamusten määräämisestä pääsääntöisesti kuudentoista kuukauden kuluessa asetuksen (EY) N:o 479/2009 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyistä tietojen toimittamispäivistä . Sovellettaessa tämän asetuksen 3 artiklan 5 kohtaa tai 5 artiklan 2 kohtaa kuudentoista kuukauden määräaikaa muutetaan vastaavasti. Nopeutettua menettelyä käytetään silloin, kun kyseessä on tarkoituksellisesti suunniteltu alijäämä, jonka neuvosto toteaa liialliseksi."

8.

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

"8 artikla

Neuvosto tekee perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisen päätöksen tehostaa seuraamuksia kahden kuukauden kuluessa asetuksella (EY) N:o 479/2009 säädetyistä tietojen toimittamispäivistä. Neuvosto tekee perussopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisen päätöksen joidenkin tai kaikkien päätöstensä kumoamisesta mahdollisimman pian ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa asetuksella (EY) N:o 479/2009 säädetyistä tietojen toimittamispäivistä."

9.

Korvataan 9 artiklan 3 kohdassa oleva viittaus 6 artiklaan viittauksella 6 artiklan 2 kohtaan.

10.

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan johdantovirke seuraavasti:

"1.   Komissio ja neuvosto seuraavat säännöllisesti toimia,".

b)

Korvataan 3 kohdassa oleva viittaus asetukseen (EY) N:o 3605/93 viittauksella asetukseen (EY) N:o 479/2009."

10 a.

Lisätään artikla seuraavasti:

"10 a artikla

1.     Komissio käy jatkuvaa vuoropuhelua jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten komissio toteuttaa erityisesti tarkastuskäyntejä arvioidakseen jäsenvaltion senhetkistä taloudellista tilannetta ja määrittääkseen riskit tai mahdolliset vaikeudet noudattaa tämän asetuksen tavoitteita.

2.     Sellaisiin jäsenvaltioihin, joita koskevat suositukset ja vaatimukset, jotka on annettu SEUT-sopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisen päätöksen ja SEUT-sopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisten päätösten johdosta paikan päällä suoritettavaa valvontaa varten, voidaan kohdistaa tehostettua valvontaa. Kyseisten jäsenvaltioiden on toimitettava kaikki tarkastuskäynnin valmistelua ja toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

3.     Jos kyseisen jäsenvaltion rahayksikkö on euro tai se osallistuu ERM II -valuuttakurssimekanismiin, komissio voi kutsua tarvittaessa Euroopan keskuspankin edustajia osallistumaan tarkastuskäynteihin.

4.     Komissio raportoi neuvostolle toisessa alakohdassa tarkoitetun käynnin tuloksista ja voi tarvittaessa päättää julkistaa havaintonsa.

5.     Toisessa alakohdassa tarkoitettuja tarkastuskäyntejä järjestäessään komissio välittää alustavat tuloksensa kyseisille jäsenvaltioille huomautuksia varten."

11.

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

"11 artikla

Jos neuvosto päättää määrätä osallistuvalle jäsenvaltiolle seuraamuksia SEUT-sopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisesti, jäsenvaltiolta vaaditaan pääsääntöisesti sakko. Neuvosto voi päättää toteuttaa tämän sakon lisäksi SEUT-sopimuksen 126 artiklan 11 kohdassa määrättyjä muita toimenpiteitä."

12.

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

"12 artikla

1.   Sakko koostuu kiinteästä osasta, joka on 0,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, sekä muuttuvasta osasta. Muuttuva osa on yksi kymmenesosa toisaalta prosenttiosuutena suhteessa bruttokansantuotteeseen ilmaistun edellisvuoden alijäämän ja toisaalta joko julkistalouden alijäämän viitearvon tai, jos talousarviota koskevaa kurinalaisuutta on jätetty noudattamatta velkaperusteen osalta, kyseisen vuoden tavoitteeksi perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisessa vaatimuksessa asetetun prosenttiosuutena suhteessa bruttokansantuotteeseen ilmaistun julkistalouden rahoitusaseman välisestä erosta.

2.   Jokaisena seuraavana vuonna siihen asti, kunnes päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta on kumottu, neuvosto arvioi, onko kyseinen osallistuva jäsenvaltio toteuttanut tuloksellisia toimia SEUT-sopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisen vaatimuksen noudattamiseksi. Tässä vuosiarvioinnissa neuvosto päättää SEUT-sopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisesti seuraamusten tehostamisesta, jollei kyseinen osallistuva jäsenvaltio ole noudattanut neuvoston vaatimusta. Jos päätetään määrätä lisäsakko, se on laskettava samalla tavoin kuin 1 kohdassa tarkoitettu sakon muuttuva osa.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen yksittäisten sakkojen enimmäismäärä on 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen."

13.

Kumotaan 13 artikla ja korvataan 15 artiklassa oleva viittaus 13 artiklaan viittauksella 12 artiklaan.

14.

Korvataan 16 artikla seuraavasti:

"16 artikla

Tämän asetuksen 12 artiklassa tarkoitetut sakot ovat SEUT-sopimuksen 311 artiklassa tarkoitettuja muita tuloja, ja ne siirretään Euroopan rahoitusvakausvälineelle . Jos jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, perustavat koko euroalueen vakauden turvaamiseksi uuden rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetun vakausmekanismin, sakot siirretään tälle mekanismille ."

14 a.

Lisätään artikla seuraavasti:

"17 a artikla

1.     Komissio julkaisee kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

Kertomuksessa arvioidaan muun muassa seuraavia seikkoja:

a)

asetuksen tehokkuus;

b)

jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn tiiviimmän koordinoinnin varmistamisessa saavutettu edistyminen SEUT-sopimuksen mukaisesti.

2.     Tähän kertomukseen on liitettävä tarvittaessa ehdotus tähän asetukseen tehtäviksi tarkistuksiksi.

3.     Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle."

15.

Korvataan kaikki viittaukset 104 artiklaan koko asetuksessa viittauksilla SEUT-sopimuksen 126 artiklaan.

16.

Korvataan liitteessä olevan 2 kohdan sarakkeessa I olevat viittaukset neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93 4 artiklan 2 ja 3 kohtaan viittauksilla neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2009 3 artiklan 2 ja 3 kohtaan.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C ….

(2)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(3)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(4)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

(5)  EYVL C 236, 2.8.1997, s. 1.

(6)  EUVL L 145, 10.6.2009, s. 1.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/100


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevat vaatimukset *

P7_TA(2011)0289

Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista (KOM(2010)0523 – C7-0397/2010 – 2010/0277(NLE)) (1)

2012/C 390 E/19

(Kuuleminen)

[tark. 2]

PARLAMENTIN TARKISTUKSET (2)

komission ehdotukseen


(1)  Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0184/2011).

(2)  Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐.


Torstai 23. kesäkuuta 2011
NEUVOSTON DIREKTIIVI

jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 126 artiklan 14 kohdan kolmannen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin kannan (1),

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon  (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saatuja kokemuksia olisi hyödynnettävä. Talouden viimeaikaiset tapahtumat ovat tuoneet uusia haasteita finanssipolitiikalle koko unionissa. Eritoten on korostunut se, että olisi vahvistettava jäsenvaltioiden sitoutumista ja sovellettava yhtenäisiä vaatimuksia niihin sääntöihin ja menettelyihin, jotka muodostavat julkisen talouden kehykset jäsenvaltioissa. Erityisesti on tarpeen tarkentaa, mitä kansallisten viranomaisten on tehtävä noudattaakseen perussopimuksiin liitetyn, liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) ja varsinkin sen 3 artiklan määräyksiä.

(2)

Jäsenvaltioissa julkisyhteisöt ja julkisyhteisöjen alasektorit harjoittavat julkista tilinpitoa, johon sisältyy senkaltaisia osatekijöitä kuin kirjanpito, sisäinen tarkastus, tilinpäätökset ja tilintarkastukset. Näiden osalta olisi tehtävä ero tilastotietoihin, jotka liittyvät julkisen talouden toteutumiin ja perustuvat tilastointimenetelmiin, sekä ennusteisiin tai talousarviotoimiin, jotka koskevat julkisen talouden tulevaa kehitystä.

(3)

Täydelliset ja luotettavat julkisen tilinpidon käytänteet kaikilla julkisyhteisöjen sektoreilla ovat ennakkoedellytys korkealaatuisten ja eri jäsenvaltioiden kesken verrattavissa olevien tilastojen tuottamiseksi. Sisäisen valvonnan olisi varmistettava, että olemassa olevien sääntöjen noudattamista valvotaan kaikilla julkisyhteisöjen sektoreilla. Julkisten laitosten kuten tilintarkastustuomioistuimien tai yksityisten tilintarkastuselinten suorittamien riippumattomien tilintarkastusten olisi kannustettava parhaiden kansainvälisten toimintatapojen noudattamiseen.

(4)

Julkista taloutta koskevien tietojen saatavuus on olennaisen tärkeää julkista taloutta koskevan unionin valvontakehyksen asianmukaisen toiminnan kannalta. Ajantasaisten ja luotettavien julkisen talouden tietojen säännöllinen saatavuus on avaintekijä asianmukaisessa ja oikein ajoitetussa seurannassa, joka puolestaan mahdollistaa pikaiset toimet, jos julkisen talouden kehitys muuttuu odottamattomalla tavalla . Ratkaisevan tärkeää julkisen talouden tietojen laadun varmistamisessa on avoimuus, jonka on tarkoitettava tällaisten tietojen säännöllistä julkista saatavuutta.

(5)

Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 (3) vahvistetaan oikeudellinen kehys Euroopan tilastojen tuottamiseksi tavoitteena unionin politiikkojen muotoileminen, soveltaminen, seuraaminen ja arvioiminen. Mainitussa asetuksessa säädetään lisäksi periaatteista, jotka kattavat Euroopan tilastojen kehittämisen, tuottamisen ja levittämisen. Näitä ovat ammatillinen riippumattomuus, puolueettomuus, objektiivisuus, luotettavuus, tilastosalaisuus ja kustannustehokkuus. Kustakin periaatteesta esitetään tarkka määritelmä. Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 25 päivänä toukokuuta 2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 479/2009 (4), sellaisena kuin se on muutettuna, lujitetaan komission toimivaltaa tarkastaa liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä käytetyt tilastotiedot.

(6)

Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa määritellään ilmaisut ‧julkinen‧, ‧alijäämä‧ ja ‧sijoitus‧ viittaamalla Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmään (EKT), joka on korvattu Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmällä yhteisössä (hyväksytty Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä 25 päivänä kesäkuuta 1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2223/96 (5), jäljempänä ’EKT 95’).

(6 a)

EKT 95 -tietojen saatavuudella ja laadulla on olennaisen tärkeä merkitys julkista taloutta koskevan EU:n valvontakehyksen asianmukaisen toiminnan varmistamisessa. EKT 95 perustuu suoriteperusteisesti annettuihin tietoihin. Nämä suoriteperusteiset julkisen talouden tilastot perustuvat kuitenkin aiemmin koottuihin kassatietoihin tai niitä vastaaviin tietoihin. Niillä voidaan merkittävästi tehostaa julkisen talouden oikea-aikaista seurantaa sen välttämiseksi, että julkisen talouden huomattavat virheet havaitaan liian myöhään. Kassatietoja koskevien aikasarjojen saatavuus julkisen talouden kehityksestä voi paljastaa malleja, joita on valvottava tiiviimmin. Julkista taloutta koskevien kassaperusteisten tietojen (tai vastaavien lukujen julkisesta tilinpidosta, jos kassaperusteisia tietoja ei ole saatavilla), jotka on julkaistava, on sisällettävä vähintään kokonaistase, tulot yhteensä ja menot yhteensä. Perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi jos paikallishallinnon elimiä on runsaasti, tietojen ajallaan julkistaminen voi edellyttää sopivien, kyseisistä elimistä koostuviin otoksiin perustuvien arviointitekniikoiden käyttämistä, minkä jälkeen tietoja voidaan tarkistaa täydellisten tietojen perusteella.

(7)

Puolueelliset ja epärealistiset makrotalouden ja julkisen talouden ennusteet voivat huomattavasti heikentää julkisen talouden suunnittelun tehokkuutta ja näin ollen haitata sitoutumista budjettikuriin. Avoimuus ja keskustelu ennustusmenetelmistä voivat puolestaan merkittävästi parantaa makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden laatua julkisen talouden suunnittelussa.

(8)

Ratkaisevan tärkeää sen varmistamisessa, että finanssipolitiikassa turvaudutaan realistisiin ennusteisiin, on avoimuus, jonka on merkittävä s ekä makrotalouden ja julkisen talouden virallisten ennusteiden että myös niiden menetelmien, oletusten ja relevanttien parametrien julkista saatavuutta, joille kyseiset ennusteet perustuvat.

(9)

Herkkyysanalyysit ja niitä vastaavat makrotalouden ja finanssipolitiikan todennäköisintä skenaariota täydentävät julkisen talouden ennusteet antavat mahdollisuuden analysoida, miten keskeiset julkisen talouden muuttujat kehittyisivät toisenlaisten kasvu- ja korko-oletusten mukaan , ja siten pienentävät huomattavasti riskiä, että virheelliset ennusteet vaarantavat budjettikurin.

(10)

Komission ennusteet ja tieto malleista, joihin ne perustuvat, tarjoavat jäsenvaltiolle hyödyllisen vertailuarvon niiden todennäköisintä makrotalouden ja finanssipolitiikan skenaariota varten, mikä lisää julkisen talouden suunnittelussa käytettyjen ennusteiden paikkansapitävyyttä, vaikka laajuus, jossa jäsenvaltioiden voidaan olettaa vertaavan julkisen talouden suunnittelussa käytettyjä ennusteita komission ennusteisiin , vaihtelee ennusteen laatimisajankohdan sekä ennustusmenetelmien ja -oletusten verrattavuuden mukaan. Muiden riippumattomien elinten ennusteet voivat myös tarjota hyödyllisiä vertailuarvoja.

(10 a)

Merkittävät erot makrotaloudessa ja finanssipolitiikassa valitun skenaarion ja komission ennusteen välillä on kuvattava ja perusteltava, erityisesti jos muuttujien taso tai kasvu ulkoisissa oletuksissa poikkeaa merkittävästi komission ennusteissa ilmoitetuista arvoista.

(10 b)

Koska jäsenvaltioiden talousarviot ja unionin talousarvio ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa komission olisi esitettävä ennusteita EU:n menoista monivuotiseen rahoituskehyksen puitteissa ohjelmoitujen menojen pohjalta, jotta voidaan tukea jäsenvaltioita niiden julkisen talouden ennusteiden laatimisessa.

(10 c)

Julkisen talouden suunnittelussa käytettyjen ennusteiden tuottamisen helpottamiseksi ja komission ja jäsenvaltioiden ennusteiden erojen selventämiseksi kullakin jäsenvaltioilla olisi vuosittain oltava mahdollisuus keskustella komission kanssa makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden laatimisen taustalla olevista oletuksista.

(11)

Objektiivisiin perusteisiin pohjautuva säännöllinen, puolueeton ja kattava arviointi tehostaa keskeisellä tavalla virallisten makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden laatua . Perusteelliseen arviointiin sisältyy taloudellisten oletusten tarkastelu, vertailu muiden instituutioiden laatimiin ennusteisiin ja arvio siitä, miten aiemmat ennusteet ovat onnistuneet.

(12)

Kun otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden sääntöperusteiset julkisen talouden kehykset tehostavat todistetusti tehokkaasti jäsenvaltioiden sitoutumista EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin ja edistävät budjettikuria, julkista taloutta koskevan lujitetun unionin valvontakehyksen kulmakivenä on oltava vahvat maakohtaiset numeeriset finanssipoliittiset säännöt, jotka ovat unionin finanssipoliittisten tavoitteiden mukaisia. Vahvoihin numeerisiin finanssipoliittisiin sääntöihin olisi sisällytettävä hyvin täsmennetyt tavoitemääritelmät sekä mekanismit tehokasta ja oikein ajoitettua seurantaa varten. Tämän tulisi perustua luotettavaan ja riippumattomaan analyysiin, jonka suorittavat riippumattomat elimet tai elimet, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia jäsenvaltioiden finanssipolitiikasta vastaavista viranomaisista. Lisäksi toimintapolitiikasta saatu kokemus on osoittanut, että sääntöjen noudattamatta jättämiseen on liitettävä seuraamuksia, joiden ei välttämättä tarvitse verottaa muuta kuin mainetta, jotta numeeriset finanssipoliittiset säännöt toimisivat tehokkaasti.

(12 a)

Ottaen huomioon, että tietyistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä säännöksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 15 nojalla liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 12 mainitut viitearvot eivät suoraan sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa, velvoitetta, jonka mukaan jäsenvaltioilla on oltava käytössään numeeriset finanssipoliittiset säännöt, joilla tehokkaasti edistetään alijäämää koskeviin viitearvoihin liittyvien velvoitteiden noudattamista, sekä siihen liittyvää velvoitetta, jonka mukaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksiin sisältyvien monivuotisten tavoitteiden olisi oltava tällaisten sääntöjen mukaisia, ei pitäisi soveltaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi vältettävä myötäsyklistä finanssipolitiikkaa, ja julkista taloutta olisi pyrittävä vakauttamaan enemmän hyvinä aikoina. Hyvin täsmennetyt numeeriset finanssipoliittiset säännöt edistävät näitä tavoitteita ja ne olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden vuotuisessa talousarviolainsäädännössä .

(14)

Finanssipolitiikan kansallinen suunnittelu on vakaus- ja kasvusopimuksen molempien osien eli ennalta ehkäisevän ja korjaavan osion mukaista ainoastaan, jos omaksutaan monivuotinen näkökulma ja erityisesti pyritään saavuttamaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteet. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykset ovat ehdottoman tärkeät sen varmistamisessa, että jäsenvaltioiden julkisen talouden kehykset ovat unionin lainsäädännön mukaisia. Julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 (6) ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 (7) hengen mukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää ja korjaavaa osiota ei tulisi tarkastella toisistaan erillään.

(15)

Vaikka vuotuisen talousarviolainsäädännön hyväksyminen on keskeinen osa talousarviomenettelyä, jossa jäsenvaltiot hyväksyvät tärkeitä julkista taloutta koskevia päätöksiä, useimmilla finanssipoliittisilla toimenpiteillä on julkiseen talouteen kohdistuvia vaikutuksia, jotka menevät paljon vuotuista budjettikierrosta pidemmälle. Yksivuotinen näkökulma on sen vuoksi heikko perusta terveelle finanssipolitiikalle. Jotta kansallisella tasolla voidaan ottaa huomioon, että näkökulma julkista taloutta koskevassa unionin valvontakehyksessä on monivuotinen, vuotuisen talousarviolainsäädännön suunnittelun olisi perustuttava monivuotiseen finanssipolitiikan suunnitteluun, jonka lähtökohtana on julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehys.

(15 a)

Tämän julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksen tulisi sisältää muun muassa kutakin keskeistä meno- ja tuloerää koskevia ennusteita budjettivuonna ja sitä pidemmällä ajanjaksolla olettaen, että politiikka säilyy muuttumattomana. Kunkin jäsenvaltion tulisi voida määritellä asianmukaisesti muuttumattomat politiikat, ja määritelmä tulisi julkistaa samoin kuin siihen liittyvät oletukset, menetelmät ja asianmukaiset parametrit.

(15 b)

Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltion uutta hallitusta ajantasaistamasta julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehystä uusien poliittisten painopisteidensä mukaisesti edellyttäen, että jäsenvaltio korostaa eroja aiempaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykseen.

(16)

Perussopimuksessa ja eritoten vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettuja julkisen talouden valvontakehyksen määräyksiä ja säännöksiä sovelletaan koko julkishallintoon, joka kattaa asetuksen (EY) N:o 2223/96 mukaisesti seuraavat alasektorit: valtionhallinto, osavaltiohallinto, paikallishallinto ja sosiaaliturvarahastot.

(17)

Hyvin monissa jäsenvaltioissa julkista taloutta on hajautettu huomattavasti ja budjettivaltaa on siirretty valtiotasoa alemmille hallinnon tasoille. Valtiotasoa alempien hallinnon tasojen merkitys sen varmistamisessa, että vakaus- ja kasvusopimusta noudatetaan, on näin ollen lisääntynyt huomattavasti, ja erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että julkista taloutta koskevissa kansallisissa kehyksissä vahvistettujen velvollisuuksien ja menettelyjen piiriin varmasti kuuluvat kaikki julkisyhteisöjen alasektorit. Erityisesti, muttei yksinomaan, tämä koskee jäsenvaltioita, joissa on hajautetumpi hallinnollinen rakenne.

(18)

Jotta julkisen talouden kehyksillä edistettäisiin tehokkaasti budjettikuria ja julkisen talouden kestävyyttä, niiden olisi katettava julkinen talous laajalti. Tästä syystä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisten julkisyhteisöjen elinten ja rahastojen toimiin, jotka eivät muodosta alasektoritasolla sellaisten säännönmukaisten talousarvioiden osaa, joilla on välitön tai keskipitkän aikavälin vaikutus jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusasemaan. Niiden yhdistetty vaikutus julkisyhteisöjen saamisiin ja velkoihin olisi esiteltävä vuotuisten talousarviomenettelyjen ja keskipitkän aikavälin talousarviosuunnitelmien puitteissa.

(18 a)

Vastaavasti ehdollisten sitoumusten olemassaolo on syytä ottaa asianmukaisesti huomioon. Tarkemmin sanoen ehdolliset sitoumukset saattavat sisältää tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuvista epävarmoista tapahtumista johtuvia mahdollisia velvoitteita tai nykyisiä velvoitteita, mikäli maksu ei ole todennäköinen tai määrää ei voida luotettavasti mitata. Niihin sisältyvät esimerkiksi asiaankuuluvat tiedot valtion takauksista, järjestämättömistä lainoista ja julkisten yritysten toiminnasta aiheutuvista vastuista, mukaan lukien tarvittaessa ehdollisten sitoumusten todennäköisyys sekä menojen mahdollinen viimeinen eräpäivä. Markkinoiden herkkyys olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

(18 b)

Komission olisi arvioitava säännöllisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Olisi kartoitettava ja jaettava parhaita käytäntöjä, jotka koskevat säännöksiä niissä viidessä luvussa, jotka käsittelevät kansallisten julkisen talouden kehysten eri näkökohtia.

(18 c)

Parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli perussopimuksessa vaadittua budjettikurin yhdenmukaista noudattamista, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I   LUKU

Kohde ja määritelmät

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan jäsenvaltioiden julkisen talouden kehysten ominaispiirteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka ovat tarpeen varmistettaessa, että jäsenvaltiot noudattavat julkistalouden liiallisten alijäämien välttämistä koskevia perussopimuksen mukaisia velvoitteitaan .

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) 2 artiklassa vahvistettuja ilmaisujen ‧julkinen‧, ‧alijäämä‧ ja ‧sijoitus‧ määritelmiä. Julkisyhteisöjen alasektoreihin sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 2223/96 (EKT 95) vahvistettua määritelmää.

Lisäksi sovelletaan seuraavaa määritelmää:

‧julkisen talouden kehys‧ tarkoittaa järjestelyjä, menettelyjä , sääntöjä ja instituutioita, jotka ovat julkisyhteisöjen finanssipolitiikan perustana, ja erityisesti seuraavia:

a)

julkisen talouden tilinpitoa ja tilastotietojen raportointia koskevat järjestelmät;

b)

ennusteiden laatimista julkisen talouden suunnittelua varten koskevat säännöt ja menettelyt;

c)

maakohtaiset numeeriset finanssipoliittiset säännöt, joilla edistetään jäsenvaltioiden finanssipolitiikan harjoittamisen johdonmukaisuutta jäsenvaltioiden perussopimuksen mukaisten vastaavien velvoitteiden kanssa ilmaistuna julkisen talouden kehitystä kuvaavana yleisindikaattorina, kuten julkisyhteisöjen alijäämä, varainhankinta, velka tai jokin niiden keskeinen osatekijä;

d)

budjettimenettelyt, jotka sisältävät budjettiprosessin kaikkien vaiheiden perustana olevat menettelysäännöt;

e)

julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykset tiettynä kansallisten talousarviomenettelyjen kokonaisuutena, jolla finanssipolitiikan aikajänne ulotetaan vuotuista talousarvioaikataulua pidemmälle, mukaan lukien toimintapolitiikan painopisteiden ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen;

f)

talousarviomenettelyn osatekijöiden avoimuuden lisäämiseen pyrkivät seurantaa ja riippumatonta analysointia koskevat järjestelyt ;

g)

mekanismit ja säännöt, joilla säännellään julkisen talouden suhteita viranomaisten välillä julkisyhteisöjen eri alasektoreilla.

II   LUKU

Tilinpito ja tilastot

3 artikla

1.   Jäsenvaltioilla on oltava käytössään julkisen tilinpidon kansalliset järjestelmät, jotka laajalti ja johdonmukaisesti kattavat kaikki ▐ julkisyhteisöjen alasektorit sekä sisältävät tiedot, joita tarvitaan suoriteperusteisen tiedon tuottamiseksi EKT 95 -perusteisen tietoaineiston laatimista varten . Näiden julkisten tilinpitojärjestelmien on oltava sisäisen valvonnan ja riippumattoman tarkastuksen alaisia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikista asetuksessa (EY) N:o 2223/96 (EKT 95) määritellyistä julkisyhteisöjen alasektoreista on oikeaan aikaan ja säännöllisesti julkisesti saatavilla julkista taloutta koskevat tiedot. Jäsenvaltioiden on etenkin julkaistava

a)

julkista taloutta koskevat kassaperusteiset tiedot (tai vastaavat luvut julkisesta tilinpidosta, jos kassaperusteisia tietoja ei ole saatavilla) seuraavin määräajoin:

valtionhallinnon, osavaltiohallinnon ja sosiaaliturvan alasektoreiden osalta kuukausittain, ennen seuraavan kuun loppua ja

paikallishallinnon alasektorin osalta neljännesvuosittain ennen seuraavan neljännesvuoden loppua;

b)

yksityiskohtainen täsmäytystaulukko, josta ilmenee kassaperusteisten (tai vastaavat luvut julkisesta tilinpidosta, jos kassaperusteisia tietoja ei ole saatavilla) ja EKT 95 -perusteisten tietoaineistojen välisen siirtymän osatekijät.

III   LUKU

Ennusteet

4 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkisen talouden suunnittelu perustuu realistisiin makrotalouden ja julkisen talouden ennusteisiin, joissa käytetään kaikkein ajantasaisimpia tietoja. Finanssipolitiikan suunnittelun on perustuttava makrotalouden ja finanssipolitiikan kaikkein todennäköisimpään skenaarioon tai varovaisempaan skenaarioon ▐. Makrotaloutta ja julkista taloutta koskevia en nusteita on verrattava parhaiten ajan tasalla oleviin komission ennusteisiin ja tarvittaessa muiden riippumattomien elinten ennusteisiin . Merkittävät erot makrotaloudessa ja finanssipolitiikassa valitun skenaarion ja komission ennusteen välillä on kuvattava ja perusteltava, erityisesti jos muuttujien taso tai kasvu ulkoisissa oletuksissa poikkeaa merkittävästi komission ennusteissa ilmoitetuista arvoista .

1 a.     Komissio julkistaa ne menetelmät, oletukset ja relevantit parametrit, joille sen tekemät makrotalouden ja julkisen talouden ennusteet perustuvat.

1 b.     Komissio esittää ennusteita EU:n menoista monivuotiseen rahoituskehyksen puitteissa ohjelmoitujen menojen pohjalta, jotta voidaan tukea jäsenvaltioita niiden julkisen talouden ennusteiden laatimisessa.

2.    Herkkyysanalyysin puitteissa makrotalouden ja julkisen talouden ennusteissa on tarkasteltava julkisen talouden merkittävimpien muuttujien kehitystä erilaisissa kasvu- ja korko-oletuksissa. Makrotalouden ja julkisen talouden ennusteissa käytetyissä vaihtoehtoisissa oletuksissa on käytettävä opasteena sitä, miten ennusteissa on aiemmin onnistuttu , ja pyrittävä ottamaan huomioon relevantit riskiskenaariot .

3.   Jäsenvaltioiden on täsmennettävä mikä instituutio on vastuussa makrotaloudellisen ja julkisen talouden ennusteiden tekemisestä ja julkistettava viralliset makrotalouden ja julkisen talouden ennusteet, jotka on laadittu finanssipolitiikan suunnittelua varten, myös ennusteiden perustana olevat menetelmät, oletukset ja relevantit parametrit. Ainakin kerran vuodessa jäsenvaltioiden ja komission on osallistuttava tekniseen vuoropuheluun makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden laatimisen taustalla olevista oletuksista.

4.   ▐ Finanssipolitiikan suunnittelussa käytettyjä makrotalouden ja julkisen talouden ennusteita on arvioitava säännöllisesti, puolueettomasti ja kattavasti objektiivisin perustein, myös jälkikäteen . Arvioinnin tulokset on julkistettava ja otettava asianmukaisesti huomioon tulevissa makrotalouden ja julkisen talouden ennusteissa . Jos arvioinnissa havaitaan merkittävää painotusta, joka vaikuttaa makrotalouden ennusteisiin vähintään neljänä peräkkäisenä vuotena, kyseisen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ja julkistettava ne.

4 a.     Komissio (Eurostat) julkistaa jäsenvaltioiden neljännesvuosittaisen velan ja alijäämän tason joka kolmas kuukausi.

IV   LUKU

Numeeriset finanssipoliittiset säännöt

5 artikla

Jäsenvaltioilla on oltava käytössään maakohtaiset numeeriset finanssipoliittiset säännöt, joilla monivuotisen rahoituskehyksen ajan tehokkaasti edistetään sitä, että julkisyhteisö kokonaisuudessaan noudattaa perussopimukseen pohjautuvia velvoitteitaan finanssipolitiikan alalla. Tällaisten sääntöjen on erityisesti katettava

a)

perussopimuksen mukaisesti määriteltyjen alijäämän ja velan viitearvojen noudattaminen;

b)

monivuotisen aikajänteen omaksuminen finanssipolitiikan suunnittelussa, mukaan lukien jäsenvaltion julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden noudattaminen.

6 artikla

1.    Rajoittamatta perussopimuksen määräyksiä, jotka koskevat julkista taloutta koskevaa unionin valvontakehystä, maakohtaisten numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen on sisällettävä seuraavat osatekijät:

a)

tavoitemääritelmä ja sääntöjen soveltamisala;

b)

sääntöjen noudattamisen tehokas ja oikea-aikainen seuranta, joka perustuu luotettavaan ja riippumattomaan analyysiin, jonka suorittavat riippumattomat elimet tai elimet, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia jäsenvaltioiden finanssipolitiikasta vastaavista viranomaisista ;

c)

sääntöjen noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraukset;

2.     Jos numeerisissa finanssipoliittisissa säännöissä on poikkeuksen mahdollistavia lausekkeita , niissä on esitettävä rajoitettu määrä erityistilanteita , jotka ovat perussopimukseen pohjautuvien jäsenvaltioiden finanssipolitiikan alaa koskevien velvoitteiden mukaisia, ja tiukkoja menettelyjä, joissa sääntöjen väliaikainen noudattamatta jättäminen on mahdollista .

7 artikla

▐ Jäsenvaltioiden vuotuisessa talousarviolainsäädännössä on otettava huomioon niiden voimassa olevat maakohtaiset numeeriset finanssipoliittiset säännöt .

7 a artikla

Tämän direktiivin 5–7 artiklaa ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

V   LUKU

Julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykset

8 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava uskottava tehokas julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehys, joka mahdollistaa julkisen talouden suunnittelun vähintään kolmen vuoden aikajänteellä sen varmistamiseksi, että finanssipolitiikan kansallisessa suunnittelussa lähtökohdaksi otetaan monivuotisuus.

2.   Julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksiin on sisällyttävä seuraavien seikkojen vahvistamista koskevat menettelyt:

a)

kattavat ja avoimet monivuotiset julkisen talouden tavoitteet, jotka koskevat julkisyhteisöjen alijäämää, velkaa ja muita mahdollisia julkisen talouden yleisindikaattoreita kuten menoja , varmistaen samalla, että tavoitteet ovat IV luvussa säädettyjen voimassa olevien numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen mukaisia;

b)

julkisyhteisöjen kutakin keskeistä meno- ja tuloerää koskevat ▐ ennusteet eriteltynä tarkemmin valtionhallinnon ja sosiaaliturvan tasolla kyseisenä budjettivuonna ja sitä pidemmällä ajanjaksolla olettaen, että politiikka säilyy muuttumattomana;

c)

kuvaus julkiseen talouteen vaikuttavasta keskipitkän aikavälin politiikasta eriteltynä keskeisten tulo- ja menoerien ▐ mukaan ja osoittaen, miten sopeuttaminen kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteita saavutetaan verrattuna ennusteisiin, joissa oletetaan, että politiikka säilyy muuttumattomana ;

c a)

arvio siitä, miten edellä mainitut politiikat todennäköisimmin vaikuttavat julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen, kun otetaan huomioon niiden suorat pitkän aikavälin vaikutukset yleiseen julkiseen talouteen.

3.   Julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehysten osana laadittujen ennusteiden on perustuttava III luvun mukaisiin realistisiin makrotalouden ja julkisen talouden ennusteisiin.

9 artikla

Vuotuisen talousarviolainsäädännön on noudatettava julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykseen perustuvia säännöksiä. Vuotuisen talousarvion valmistelun perustana on erityisesti käytettävä 8 artiklan 2 kohdassa tarkennettuja tulo- ja menoennusteita ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykseen perustuvia painopisteitä. Kaikki poikkeamat näistä säännöksistä on selitettävä asianmukaisesti.

9 a artikla

Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltion uutta hallitusta ajantasaistamasta julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehystä uusien poliittisten painopisteidensä mukaisesti edellyttäen, että jäsenvaltio korostaa eroja aiempaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykseen.

VI   LUKU

Julkisen talouden avoimuus ja julkisen talouden kehysten kattavuus

10 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki II, III ja IV luvun noudattamiseksi toteutetut toimenpiteet ovat johdonmukaisia kaikilla julkisyhteisöjen alasektoreilla ja kattavat ne laajalti. Tämän on erityisesti merkittävä tilinpitosääntöjen ja -menettelyjen johdonmukaisuutta ja perusteena olevien tietojen keruu- ja käsittelyjärjestelmien eheyttä.

11 artikla

1.    Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarkoituksenmukaiset mekanismit kaikkien julkisyhteisöjen alasektoreiden koordinoimiseksi, jotta kaikki julkisyhteisöjen alasektorit katetaan kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti finanssipolitiikan suunnittelussa, maakohtaisissa numeerisissa finanssipoliittisissa säännöissä ja julkista taloutta koskevien ennusteiden laatimisessa ja monivuotisen suunnittelun valmistelussa, kuten julkisen talouden monivuotisessa kehyksessä erityisesti säädetään.

2.   Finanssipoliittisen vastuuvelvollisuuden edistämiseksi on selkeästi määriteltävä viranomaisten budjettivastuu julkisyhteisöjen eri alasektoreilla.

13 artikla

1.   Kaikki julkisyhteisöjen elimet ja rahastot, jotka eivät muodosta alasektoritasolla säännönmukaisten talousarvioiden osaa, on yksilöitävä ja esiteltävä, yhdessä muiden asiaankuuluvien tietojen kanssa, vuotuisten talousarviomenettelyjen puitteissa . Niiden yhdistetty vaikutus julkisyhteisöjen saamisiin ja velkoihin on esiteltävä vuotuisten talousarviomenettelyjen ja keskipitkän aikavälin talousarviosuunnitelmien puitteissa.

2.   Jäsenvaltioiden on julkaistava yksityiskohtaiset tiedot verotuen vaikutuksesta tuloihin.

3.   Jäsenvaltioiden on kaikkien julkisyhteisöjen alasektoreiden osalta julkaistava relevantit tiedot vastuusitoumuksista, joilla on potentiaalinen tuntuva vaikutus julkisiin talousarvioihin, mukaan lukien valtion takaukset, järjestämättömät lainat ja julkisten yritysten toiminnasta aiheutuvat vastuut, myös niiden laajuus ▐. Jäsenvaltioiden on myös julkaistavat tiedot julkisyhteisöjen taloudellisesti merkityksellisistä pääomaosuuksista yksityisissä ja julkisissa yrityksissä.

VII   LUKU

Loppusäännökset

14 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä . Neuvosto kannustaa jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia vastaavuustaulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

1 a.     Komissio antaa tämän direktiivin tärkeimpien säännösten täytäntöönpanon edistymistä koskevan välikertomuksen jäsenvaltioista saatujen relevanttien tietojen perusteella, jotka on toimitettava yhden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

1 b.    Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset säännökset kirjallisina komissiolle.

14 a artikla

1.     Komissio julkaisee viisi vuotta 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun voimaansaattamispäivän jälkeen selonteon direktiivin säännösten soveltuvuudesta.

2.     Selonteossa arvioidaan muun muassa seuraavien seikkojen soveltuvuutta:

a)

julkisyhteisöjen kaikille alasektoreille asetetut tilastoja koskevat vaatimukset;

b)

numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen laadinta ja tehokkuus jäsenvaltioissa;

c)

julkisen talouden avoimuuden yleinen taso jäsenvaltioissa.

3.     Komissio tekee vuoden 2012 loppuun mennessä arvion kansainvälisen julkisen sektorin tilinpäätösstandardien soveltuvuudesta jäsenvaltioille.

15 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C ….

(2)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).

(4)  EYVL L 145, 10.6.2009, s. 1.

(5)  EYVL L 310, 30.11.1996, s. 1.

(6)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(7)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

(8)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/111


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Julkisen talouden valvonta euroalueella ***I

P7_TA(2011)0290

Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella (KOM(2010)0524 – C7-0298/2010 – 2010/0278(COD)) (1)

2012/C 390 E/20

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[tark. 2]

PARLAMENTIN TARKISTUKSET (2)

komission ehdotukseen


(1)  Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0180/2011).

(2)  Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐.


Torstai 23. kesäkuuta 2011
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 136 artiklan yhdessä sen 121 artiklan 6 kohdan kanssa,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin antaman lausunnon  (1) ,

sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, on erityisen tärkeää ja niillä on vastuu harjoittaa talouspolitiikkaa, joka edistää talous- ja rahaliiton moitteetonta toimintaa, sekä välttää sen vaarantavan politiikan harjoittaminen.

(2)

Talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan varmistamiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT-sopimus) sallitaan sellaisten erityistoimenpiteiden hyväksyminen euroalueella, jotka menevät pidemmälle kuin kaikkiin jäsenvaltioihin sovellettavat säännökset.

(2 a)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saadut kokemukset ja tehdyt virheet osoittavat, että unionissa tarvitaan parempaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka olisi perustuttava jäsenvaltioiden entistä voimakkaampaan sitoutumiseen yhdessä sovittuihin sääntöihin ja toimintalinjoihin sekä jäsenvaltioiden talouspolitiikan entistä vankempaan unionin tason valvontakehykseen.

(2 b)

Talouden ohjausta ja hallintaa koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, tehokas kehys julkisen talouden liian suuren vajeen estämiseksi ja korjaamiseksi (kasvu- ja vakaussopimus), vankka kehys makrotaloudellisen epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset, vahvistettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, myös Euroopan järjestelmäriskikomitean suorittama makrotason vakauden valvonta.

(2 c)

Vakaus- ja kasvusopimuksen sekä talouden ohjausjärjestelmän valmiin kehyksen olisi täydennettävä ja vastattava unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Keskinäiset yhteydet eivät saisi kuitenkaan sallia mahdollisuutta poiketa vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksistä.

(2 d)

Talouden ohjausjärjestelmän lujittamiseen olisi sisällytettävä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien entistä tiiviimpi ja oikea-aikaisempi osallistuminen.

(2 e)

Dynaamisten sisämarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(2 f)

Komissiolla olisi oltava vahvempi koordinoimisrooli tehostetussa valvontamenettelyssä. Tämä koskee pääasiassa jäsenvaltiokohtaisia arvioita, seurantaa, tarkastuskäyntejä, suosituksia ja varoituksia.

(2 g)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen. Lisäksi etenkin neuvoston roolia olisi rajoitettava seuraamuksia koskevan päätöksen osalta ja neuvoston äänestyksissä olisi käytettävä käänteistä määräenemmistöäänestystä.

(2 h)

Voidaan käynnistää Euroopan parlamentin kanssa käytävä taloudellinen vuoropuhelu, jonka puitteissa komissio voi julkistaa analyysinsä ja joka tarjoaa neuvoston puheenjohtajalle, komissiolle ja tarvittaessa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle tai euroryhmän puheenjohtajalle mahdollisuuden keskusteluun. Tällainen julkinen keskustelu voi antaa mahdollisuuden vaihtaa näkemyksiä kansallisten päätösten heijastusmahdollisuuksista ja mahdollistaa julkisen vertaispaineen. Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskevat tämän asetuksen 3, 4 ja 5 artiklan mukaisesti tehdyt neuvoston päätökset, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon .

(3)

Lisäseuraamukset ovat tarpeen julkisen talouden valvonnan tehostamiseksi euroalueella. Kyseisillä seuraamuksilla olisi lisättävä unionin finanssipolitiikan valvontakehyksen uskottavuutta.

(4)

Tässä asetuksessa vahvistettavilla säännöillä olisi varmistettava oikeudenmukaiset, oikea-aikaiset, asteittaiset ja tehokkaat mekanismit vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion ja korjaavan osion noudattamisen osalta, erityisesti julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun asetuksen (EY) N:o 1466/97 (3) ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 noudattamisen osalta, jolloin talousarviota koskevan kurinalaisuuden noudattamista tarkastellaan julkistalouden alijäämää ja julkista velkaa koskevilla perusteilla  (4).

(5)

Tässä asetuksessa säädetyillä vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion seuraamuksilla olisi tarjottava jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, kannustimia julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen sopeutumiseen ja sen ylläpitämiseen .

(5 a)

Julkistalouden alijäämää ja velkaa koskevat tiedot ovat olennaisia Euroopan unionin talouspolitiikan koordinoinnin kannalta, minkä vuoksi niiden tuottamuksellisista tai törkeän tuottamuksellisista väärintulkinnoista olisi määrättävä sakko jäsenvaltiolle, joka on vastuussa tällaisesta väärintulkinnasta.

(6)

Jotta tilastojen vääristämisestä määrättävien sakkojen laskemistapaa koskevia sääntöjä sekä menettelyä, jota komissio soveltaa tällaisten toimien tutkimiseen, voitaisiin täydentää, komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä sakon määrän vahvistamiseen sekä komission tehtävänä olevan tutkinnan toteuttamiseen tarkoitettujen yksityiskohtaisten arviointiperusteiden hyväksymisestä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan komission olisi varmistettava tarvittavien asiakirjojen samanaikainen, täsmällinen ja asianmukainen toimittaminen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(7)

Vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen sopeutuminen ja siinä pysytteleminen olisi varmistettava velvoittamalla jäsenvaltio, jonka rahayksikkö on euro ja joka on jäänyt jälkeen julkisen talouden vakauttamisessa, tekemään väliaikainen korollinen talletus. Tämän olisi koskettava tapauksia, joissa jäsenvaltio poikkeaa merkittävästi julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai sen saavuttamiseen tähtäävästä asianmukaisesta sopeuttamissuunnitelmasta eikä korjaa poikkeamaa, vaikka sen julkisen talouden alijäämä alittaisi 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen .

(8)

Asianomaiselle jäsenvaltiolle määrätty korollinen talletus olisi vapautettava yhdessä siitä kertyneen koron kanssa , kun neuvosto on varmistunut siitä, että sen määräämiseen johtanut tilanne on päättynyt.

(9)

Vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavassa osiossa seuraamuksena jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, olisi oltava velvollisuus tehdä koroton talletus, joka liittyy neuvoston päätökseen liiallisen alijäämän olemassaolon toteamisesta, kun asianomaiselle jäsenvaltiolle on jo määrätty korollinen talletus vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa, tai tapauksissa, joissa vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettuja lakisääteisiä finanssipolitiikan velvoitteita on laiminlyöty erityisen vakavasti, ja velvollisuus maksaa sakkoa, jos julkisen talouden liiallisen alijäämän korjaamista koskevaa neuvoston suositusta ei noudateta. ▐

(9 a)

Jotta vältetään tässä asetuksessa säädettyjen vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion seuraamuksien takautuva soveltaminen, niitä olisi kaikissa tapauksissa sovellettava vain sellaisten asiaa koskevien suositusten osalta, jotka neuvosto antaa asetuksen (EY) N:o 1466/97 6 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan nojalla tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Vastaavasti jotta vältetään tässä asetuksessa säädettyjen vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavan osion seuraamuksien takautuva soveltaminen, kyseisiä toimenpiteitä olisi kaikissa tapauksissa sovellettava ainoastaan niiden julkistalouden liiallisen alijäämän korjaamiseksi tarkoitettujen asiaa koskevien suositusten ja päätösten osalta, jotka neuvosto hyväksyy tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

(10)

Tässä asetuksessa säädetty korollinen talletus, koroton talletus ja sakko olisi vahvistettava sellaisiksi, että varmistetaan seuraamusten soveltamisen oikeudenmukainen asteittaisuus kasvu- ja vakaussopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa ja korjaavassa osiossa ja että tarjotaan jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, riittävä kannustin noudattaa unionin finanssipoliittista kehystä. Perussopimuksen 126 artiklan 11 kohtaan liittyvä, asetuksen (EY) N:o 1467/97 (5) 12 artiklassa määritelty sakko koostuu kiinteästä osasta, joka on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, sekä muuttuvasta osasta. Näin ollen varmistetaan asteittainen soveltaminen ja jäsenvaltioiden tasapuolinen kohtelu, jos tässä asetuksessa vahvistettu korollinen talletus, koroton talletus ja sakko ovat 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, eli sama kuin perussopimuksen 126 artiklan 11 kohtaan liittyvän sakon kiinteä osa.

(10 a)

Komission olisi myös voitava suositella seuraamuksen suuruuden vähentämistä tai seuraamuksen peruuttamista poikkeuksellisten taloudellisten olosuhteiden vuoksi.

(11)

Olisi säädettävä neuvoston mahdollisuudesta vähentää jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, määrättyjä seuraamuksia tai peruuttaa ne asianomaisen jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä annetun komission suosituksen perusteella. Komission olisi kasvu- ja vakaussopimuksen korjaavassa osiossa myös voitava suositella seuraamuksen suuruuden vähentämistä tai seuraamuksen peruuttamista poikkeuksellisten taloudellisten olosuhteiden vuoksi.

(12)

Koroton talletus olisi vapautettava, kun liiallinen alijäämä on korjattu, ja kyseisistä talletuksista kertynyt korko ja kerätyt sakot olisi siirrettävä jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, koko euroalueen vakauden turvaamiseksi perustamille rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetuille vakausmekanismeille .

(13)

Toimivalta hyväksyä tässä asetuksessa vahvistettujen seuraamusjärjestelmien täytäntöönpanoa koskevia yksittäisiä päätöksiä olisi annettava neuvostolle. Osana SEUT-sopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa määriteltyä neuvostossa harjoitettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista kyseiset yksittäiset päätökset ovat olennainen osa niiden toimenpiteiden seurantaa, jotka neuvosto on hyväksynyt SEUT-sopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan sekä asetusten (EY) N:o 1466/97 ja (EY) N:o 1467/97 mukaisesti.

(14)

Koska tämä asetus sisältää yleisiä sääntöjä asetusten (EY) N:o 1466/97 ja (EY) N:o 1467/97 tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi, se olisi hyväksyttävä perussopimuksen 121 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(15)

Koska tavoitetta luoda yhdenmukainen seuraamusjärjestelmä ei voida saavuttaa riittävässä määrin jäsenvaltioiden tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuusperiaatteiden mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi,

(15 a)

Jotta varmistetaan pysyvä vuoropuhelu jäsenvaltioiden kanssa tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, komission olisi tehtävä valvontakäyntejä.

(15 b)

Komission olisi laadittava säännöllisin väliajoin laajamittainen arvio talouden ohjausjärjestelmästä ja seuraamusten tehokkuudesta ja sopivuudesta. Tällaisia arvioita olisi tarvittaessa täydennettävä asiaankuuluvilla ehdotuksilla.

(15 c)

Pannessaan täytäntöön tätä asetusta komission olisi otettava huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden nykyinen taloudellinen tilanne,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

Kohde

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraamusjärjestelmä vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion ja korjaavan osion täytäntöönpanon tehostamiseksi euroalueella.

2.   Tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro.

I a     LUKU

Taloudellinen vuoropuhelu

1 a artikla

Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja tarvittaessa euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan tämän asetuksen 3, 4 ja 5 artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota tällaiset päätökset koskevat, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

2 artikla

Määritelmät

Tätä asetusta sovellettaessa:

1)

‧vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevä osio‧ tarkoittaa 7. heinäkuuta 1997 annetun asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaista monenvälistä valvontajärjestelmää;

2)

‧kasvu- ja vakaussopimuksen korjaava osio‧ tarkoittaa perussopimuksen 126 artiklassa ja 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1467/97 säänneltyä menettelyä jäsenvaltioiden liiallisten alijäämien välttämiseksi ;

3)

‧poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet‧ tarkoittaa olosuhteita, joissa viitearvon ylittävää julkisen talouden alijäämää pidetään perussopimuksen 126 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan ja asetuksen (EY) N:o 1467/97 mukaisesti poikkeuksellisena.

II   LUKU

Vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion seuraamukset

3 artikla

Korollinen talletus

1.   Jos neuvosto antaa jäsenvaltiolle perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti suosituksen , jossa todetaan, ettei jäsenvaltio ole toteuttanut asetuksen (EY) N:o 1466/97 6 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun neuvoston suosituksen edellyttämiä toimia, komissio suosittaa 20 päivän kuluessa neuvoston suosituksen antamisesta neuvostoa määräämään tekemään korollisen talletuksen ▐. Neuvoston katsotaan tehneen päätöksen , jollei neuvosto määräenemmistöllä päätä hylätä suosituksen kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen. Neuvosto voi muuttaa komission suositusta määräenemmistöllä .

2.   Komission suosittelema korollinen talletus on 0,2 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden BKT:hen.

4.    Tästä poiketen komissio voi suosittaa korollisen talletuksen pienentämistä tai peruuttamista, jos asianomainen jäsenvaltio osoittaa komissiolle perustellun pyynnön kymmenen päivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun neuvoston suosituksen antamisesta .

4 a.     Talletukselle kertyvässä korossa otetaan huomioon komission luottoriski ja vastaava investointikausi.

5.   Jos 1 kohdassa tarkoitetun suosituksen antamiseen johtanut tilanne ei enää jatku, neuvosto päättää komission suosituksesta , että talletus ja sille kertynyt korko palautetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle. Neuvosto voi muuttaa komission suositusta määräenemmistöllä .

III   LUKU

Vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavan osion seuraamukset

4 artikla

Koroton talletus

1.   Jos neuvosto päättää perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaisesti , että sellaisella jäsenvaltiolla, joka on tehnyt korollisen talletuksen komissiolle 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on liiallinen alijäämä tai jos on havaittu, että vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettuja lakisääteisiä finanssipolitiikan velvoitteita on laiminlyöty erityisen vakavasti, komissio suosittaa 20 päivän kuluessa neuvoston päätöksen antamisesta neuvostoa määräämään tekemään korottoman talletuksen ▐. Neuvoston katsotaan tehneen päätöksen , jollei neuvosto määräenemmistöllä päätä hylätä suosituksen kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen. Neuvosto voi muuttaa komission suositusta määräenemmistöllä .

2.   Komission suosittelema koroton talletus on 0,2 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden BKT:hen.

4.    Tästä poiketen komissio voi suosittaa korottoman talletuksen pienentämistä tai peruuttamista poikkeuksellisten taloudellisten olosuhteiden vuoksi tai jos asianomainen jäsenvaltio osoittaa komissiolle perustellun pyynnön kymmenen päivän kuluessa perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaisen neuvoston päätöksen hyväksymisestä.

4 a.     Talletus on tehtävä komissiolle. Jos jäsenvaltiolla on komissiolle 3 artiklan mukaisesti tehty korollinen talletus, korollinen talletus muutetaan korottomaksi talletukseksi.

Jos aiemmin tehdyn korollisen talletuksen ja kertyneen koron määrä ylittää vaaditun korottoman talletuksen määrän, ylijäämä palautetaan jäsenvaltiolle.

Jos vaaditun korottoman talletuksen määrä ylittää aiemmin tehdyn korollisen talletuksen ja sille kertyneen koron määrän, jäsenvaltion on maksettava puuttuva osuus, kun se tekee korottoman talletuksen.

5 artikla

Sakko

1.    Kahdenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun neuvosto tekee päätöksen SEUT-sopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisesti, että jäsenvaltio ei ole toteuttanut tuloksellisia toimia liiallisen alijäämänsä korjaamiseksi, komissio suosittelee neuvostolle sakon määräämistä . Neuvoston katsotaan tehneen päätöksen , jollei neuvosto määräenemmistöllä päätä hylätä suosituksen kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen. Neuvosto voi muuttaa komission suositusta määräenemmistöllä .

2.   Komission suosittelema sakko on 0,2 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden BKT:hen.

4.    Tästä poiketen komissio voi suosittaa sakon pienentämistä tai peruuttamista poikkeuksellisten taloudellisten olosuhteiden vuoksi tai jos asianomainen jäsenvaltio osoittaa komissiolle perustellun pyynnön kymmenen päivän kuluessa SEUT-sopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisen neuvoston päätöksen hyväksymisestä.

4 a.     Jos jäsenvaltiolla on komissiolle 4 artiklan mukaisesti tehty koroton talletus, koroton talletus muutetaan sakoksi.

Jos aiemmin tehdyn korottoman talletuksen määrä ylittää vaaditun sakon määrän, ylijäämä palautetaan jäsenvaltiolle.

Jos vaaditun sakon määrä ylittää aiemmin tehdyn korottoman talletuksen määrän tai jos aiemmin ei ole tehty korotonta talletusta, jäsenvaltion on maksettava puuttuva osuus maksaessaan sakon.

6 artikla

Korottoman talletuksen palauttaminen

Jos neuvosto päättää perussopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti kumota jotkin tai kaikki antamansa päätökset, kaikki jäsenvaltion komissiolle tekemät korottomat talletukset palautetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle.

6 a artikla

Tilastojen väärentämisestä määrättävät seuraamukset

1.     Neuvosto voi komission suosituksesta päättää sakon määräämisestä jäsenvaltiolle, joka tuottamuksellisesti tai törkeän tuottamuksellisesti vääristelee alijäämää ja velkaa koskevia tietoja, jotka ovat olennaisia SEUT-sopimuksen 121 ja 126 artiklan soveltamisen sekä siihen liitetyn pöytäkirjan (N:o 12) soveltamisen kannalta.

2.     Edellä 1 kohdassa mainittujen sakkojen on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeassa suhteessa rikkomuksen luonteeseen ja vakavuuteen sekä kestoon. Sakko saa olla enintään 0,2 prosenttia jäsenvaltion BKT:stä.

3.     Komissio voi toteuttaa kaikki tarvittavat tutkinnat tämän artiklan 1 kohdassa mainittujen rikkomisien osoittamiseksi. Komissio voi päättää tutkinnan käynnistämisestä, kun se toteaa, että on vahvoja osoituksia mahdollisista tosiseikoista, jotka todennäköisesti vastaavat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja rikkomuksia. Komissio tutkii epäillyt rikkomukset ottaen huomioon kaikki sen jäsenvaltion esittämät huomautukset, jota tutkinta koskee. Tehtäviensä suorittamiseksi komissio voi vaatia jäsenvaltiolta, jota tutkinta koskee, toimittamaan tietoja, ja oikeutta toteuttaa paikalla tehtäviä tarkastuksia sekä mahdollisuutta tutustua julkisyhteisöjen yksikköjen tileihin valtion, osavaltion, paikallishallinnon ja sosiaaliturvan tasoilla. Oikeusviranomaisen lupaa on pyydettävä ennen paikalla toteutettavia tarkastuksia, jos tutkinnan kohteena olevan jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä niin edellytetään.

Tutkinnan päätyttyä ja ennen ehdotusten tekemistä neuvostolle komissio antaa tutkinnan kohteena olevalle jäsenvaltiolle tilaisuuden tulla kuulluksi tutkimuksen kohteena olevista asioista. Komissio perustaa neuvostolle tekemänsä ehdotuksen yksinomaan niiden tosiasioiden varaan, joista asianomaisella jäsenvaltiolla on ollut tilaisuus esittää huomioita.

Tutkimusten aikana on kunnioitettava kaikilta osin tutkinnan kohteena olevan jäsenvaltion puolustautumisoikeuksia.

4.     Siirretään komissiolle valta antaa -8 a artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat a) yksityiskohtaisia perusteita sakon suuruuden määrittämistä varten; b) edellä 3 kohdassa mainitun tutkintamenettelyn yksityiskohtaisia sääntöjä, liitännäistoimia ja tutkimuksia koskevaa raportointia koskevia sääntöjä sekä menettelyä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla pyritään takaamaan puolustautumisoikeus, mahdollisuus tutustua asiakirjoihin, oikeusapu, luottamuksellisuus sekä puolustautumisoikeuksia koskevat säännökset, ajalliset säännökset ja sakkojen periminen.

5.     Yhteisöjen tuomioistuimella on oltava rajoittamaton toimivalta tarkistaa päätökset, joilla neuvosto on määrännyt 1 kohdan mukaisen sakon. Se voi poistaa sakon tai alentaa taikka korottaa sitä.

6 b artikla

Edellä 3 ja 6 a artiklan mukaisesti määrätyt sakot ovat luonteeltaan hallinnollisia.

7 artikla

Koroista ja sakoista saatujen tulojen jakaminen

Komission 4 artiklan mukaisesti tehdyistä talletuksista saama korko ja 5 ja 6 a artiklan mukaisesti kerätyt sakot ovat perussopimuksen 311 artiklassa tarkoitettuja muita tuloja, ja ne siirretään Euroopan rahoitusvakausvälineelle . Jos jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, perustavat koko euroalueen vakauden turvaamiseksi uuden rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetun vakausmekanismin, korko ja sakot siirretään tälle mekanismille .

IV   LUKU

Yleiset säännökset

-8 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttö

1.     Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

2.     Edellä 6 a artiklassa mainittu säädösvalta siirretään komissiolle kolmen vuoden ajaksi siitä päivästä, jona tämä asetus tulee voimaan. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kolmen vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.     Euroopan parlamentti tai neuvosto voi koska tahansa peruuttaa 6 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirtämisen. Peruuttamispäätös lopettaa päätöksessä mainitun säädösvallan siirron. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon.

4.     Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.     Edellä 6 a artiklan nojalla hyväksytty delegoitu säädös tulee voimaan vain jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole vastustanut sitä kahden kuukauden kuluessa siitä kun säädös on annettu niille tiedoksi, tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen tämän määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

8 artikla

Neuvoston äänestys

Edellä 3, 4 ja 5 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä äänestävät ainoastaan ne neuvoston jäsenet, joiden edustaman jäsenvaltion rahayksikkö on euro, ja neuvosto tekee ratkaisunsa ottamatta lukuun asianomaista jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä.

Edellisessä kohdassa mainittujen neuvoston jäsenten määräenemmistö määräytyy perussopimuksen 238 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

8 a artikla

Uudelleentarkastelu

1.     Komissio julkaisee kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

Kertomuksessa arvioidaan muun muassa

a)

tämän asetuksen tehokkuutta, kuten neuvoston ja komission mahdollisuutta puuttua tilanteisiin, jotka uhkaavat vahingoittaa rahaliiton tarkoituksenmukaista toimintaa;

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen varmistamisessa SEUT-sopimuksen mukaisesti.

2.     Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

3.     Kertomukset toimitetaan edelleen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.     Komissio toimittaa ennen vuoden 2011 loppua neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen mahdollisuudesta ottaa käyttöön "euro-arvopapereita".

9 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan [xx] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(2)  EUVL C ….

(3)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(4)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

(5)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/121


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonta sekä talouspolitiikan valvonta ja koordinointi ***I

P7_TA(2011)0291

Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta (KOM(2010)0526 – C7-0300/2010 – 2010/0280(COD)) (1)

2012/C 390 E/21

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[tark. 2]

PARLAMENTIN TARKISTUKSET (2)

komission ehdotukseen


(1)  Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0178/2011).

(2)  Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐.


Torstai 23. kesäkuuta 2011
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 6 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon  (1) ,

sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) edellytetään jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen sovittamista yhteen unionissa, minkä olisi merkittävä seuraavien johtavien periaatteiden noudattamista: vakaa hintataso, terve julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen muodostivat alun perin julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1466/97 (2), liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1467/97 (3) ja vakaus- ja kasvusopimuksesta 17 päivänä kesäkuuta 1997 annettu Eurooppa-neuvoston päätöslauselma (4). Vuonna 2005 asetusta (EY) N:o 1466/97 muutettiin asetuksella (EY) N:o 1055/2005 ja asetusta (EY) N:o 1467/97 asetuksella (EY) N:o 1056/2005. Lisäksi neuvosto antoi 20 päivänä maaliskuuta 2005 kertomuksen vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon tehostamisesta.

(3)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä sekä saavuttamaan rahoitusvakauden tukema ▐ vahva ja kestävä kasvu , millä tuetaan kestävää kasvua ja työllisyyttä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista .

(4)

Vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite ja pysymään siinä sekä esittämään tätä varten vakaus- tai lähentymisohjelma.

(4 a)

Vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevälle osiolle olisivat hyödyksi entistä tiukemmat valvontamuodot, jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot noudattavat julkista taloutta koskevaa koordinointikehystä.

(5)

Vakaus- ja lähentymisohjelmien sisältöä sekä menettelyä niiden tutkimiseksi olisi edelleen kehitettävä niin kansallisella kuin unioninkin tasolla ottaen huomioon vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanosta saatu kokemus.

(5 a)

Vakaus- ja lähentymisohjelmien julkisen talouden tavoitteissa olisi nimenomaisesti otettava huomioon talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen, jäsenvaltioiden ja unionin työllisyyspolitiikkojen suuntaviivojen sekä yleensä kansallisten uudistusohjelmien mukaisesti hyväksytyt toimenpiteet.

(5 b)

Vakaus- ja lähentymisohjelmat olisi esitettävä ja arvioitava ennen seuraavien vuosien kansallisia talousarvioita koskevien keskeisten päätösten tekemistä. Vakaus- ja lähentymisohjelmien esittämiselle olisi tämän vuoksi asetettava tietty määräaika. Yhdistyneen kuningaskunnan varainhoitovuoden erityispiirteet huomioon ottaen sen lähentymisohjelman esittämispäivästä olisi annettava erityissäännöksiä.

(5 c)

Komissiolla olisi oltava vahvempi asema tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(5 d)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saadut kokemukset ja tehdyt virheet osoittavat, että unionissa tarvitaan parempaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka olisi perustuttava jäsenvaltioiden voimakkaampaan sitoutumiseen yhdessä sovittuihin sääntöihin ja toimintalinjoihin sekä entistä vankempaan unionin tason valvontakehykseen jäsenvaltioiden talouspolitiikalle.

(5 e)

Talouden ohjausta ja hallintaa koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (kasvu- ja vakaussopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset, vahvistettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, myös Euroopan järjestelmäriskikomitean suorittama makrotason vakauden valvonta, ja uskottava pysyvä kriisinratkaisujärjestelmä.

(5 f)

Vakaus- ja kasvusopimus sekä talouden ohjausjärjestelmän kokonaisvaltainen kehys täydentävät ja tukevat unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Nämä eri osatekijöiden kytkökset eivät saisi merkitä sitä, että vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksistä poiketaan.

(5 g)

Talouden ohjausjärjestelmän lujittamisen pitäisi sisältää Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien entistä tiiviimpi ja oikea-aikaisempi osallistuminen. Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee 6 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettu suositus, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

(5 h)

Vakaus- tai lähentymisohjelmat ja kansalliset uudistusohjelmat olisi valmisteltava johdonmukaisesti ja niiden esittämisajankohta olisi koordinoitava. Ohjelmat olisi toimitettava neuvostolle ja komissiolle. Ohjelmat olisi julkaistava.

(5 i)

Talouspolitiikan seuranta ja koordinointi ohjausjaksolla alkaa vuoden alussa horisontaalisella arvioinnilla, jossa Eurooppa-neuvosto määrittelee komission ja neuvoston antamien tietojen perusteella unionin ja euroalueen tärkeimmät haasteet ja antaa politiikkoja koskevaa strategista ohjausta. Myös Euroopan parlamentissa keskustellaan asiasta vuosittaisen valvontajakson alussa hyvissä ajoin ennen kuin asiasta keskustellaan Eurooppa-neuvostossa. Jäsenvaltioiden on otettava Eurooppa-neuvoston horisontaalinen ohjeistus huomioon vakaus- ja lähentymisohjelmia ja kansallisia uudistusohjelmia laatiessaan.

(5 j)

Vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvän kansallisen omavastuullisuuden tehostamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten olisi oltava yhdenmukaisia unionin monenvälisen valvonnan tavoitteiden ja etenkin ohjausjakson kanssa.

(5 k)

Kansallisten parlamenttien olisi voitava kunkin jäsenvaltion lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaan osallistua asianmukaisesti ohjausjaksoon sekä vakaus- ja lähestymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun päätöksiin liittyvän avoimuuden, omavastuullisuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamiseksi. Talous- ja rahoituskomiteaa, talouspoliittista komiteaa, työllisyyskomiteaa ja sosiaalisen suojelun komiteaa kuullaan ohjausjakson puitteissa tarvittaessa. Asianomaisia sidosryhmiä ja erityisesti työmarkkinaosapuolia kuullaan ohjausjakson puitteissa tarvittaessa pääasiallisista toimintapoliittisista kysymyksistä SEUT-sopimuksen määräysten sekä kansallisten lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti.

(6)

Pysyttelemisen julkisyhteisöjen rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteessa pitäisi tarjota jäsenvaltioille varmuusmarginaali 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen olevan viitearvon suhteen, jotta voidaan varmistaa kestävä julkinen talous tai nopea edistyminen kestävyyttä kohti jättäen samalla julkistalouden toimiin liikkumavaraa erityisesti, kun otetaan huomioon julkisten investointien tarve. Julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite olisi saatettava säännöllisesti ajan tasalle sellaisen yhteisesti sovitun menetelmän pohjalta, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon suorat ja epäsuorat rahoitusvelvoitteet vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

(7)

Velvoite saavuttaa julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite ja pysyä siinä on saatava toimimaan käytännössä määrittämällä periaatteet julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa varten . Näillä periaatteilla olisi muun muassa varmistettava, että odottamattomat tulot, eli talouskasvulta normaalisti odotetun määrän ylittävät tulot, suunnataan velan vähentämiseen.

(8)

Velvoitetta saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoite ja pysyä siinä olisi yhtä lailla sovellettava osallistuviin jäsenvaltioihin ja muihin kuin osallistuviin jäsenvaltioihin ▐.

(9)

Arvioitaessa, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa edistytty riittävästi, perustana olisi käytettävä rakenteelliseen rahoitusasemaan pohjautuvaa kokonaisarviota, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet. Tältä osin ja niin kauan kuin julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta ei ole saavutettu, julkisten menojen kasvuvauhti ei tavallisesti saisi ylittää bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvoa niin, että tätä suurempi kasvu korvataan julkisen talouden tulojen harkinnanvaraisella kasvattamisella ja että tulojen harkinnanvaraiset alennukset korvataan menojen vähennyksillä. Bruttokansantuotteen potentiaalisen keskipitkän aikavälin kasvuvauhdin viitearvon laskennassa olisi noudatettava yhteisesti sovittua menetelmää. Komissio julkistaa ennusteiden sekä niistä saatavan bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvon laskentamenetelmän. Olisi otettava huomioon mahdollisesti erittäin suuri vaihtelu investointimenoissa erityisesti pienten jäsenvaltioiden ollessa kyseessä.

(9 a)

Jäsenvaltioilta, joiden velka on yli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen tai joiden yleiseen velanhoitokykyyn kohdistuu huomattavia riskejä, olisi vaadittava nopeampaa julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteisiin tähtäävää sopeutumisuraa.

(10)

Väliaikainen poikkeaminen keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta olisi sallittava talouden elpymisen helpottamiseksi, jos se johtuu sellaisesta epätavallisesta tapahtumasta, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai jos euroalueen tai koko EU:n talous on vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä . Olisi myös otettava huomioon tärkeiden rakenneuudistusten toteuttaminen sallimalla väliaikainen poikkeaminen julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävältä tarkoituksenmukaiselta sopeuttamisuralta edellyttäen, että säilytetään varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota eläkejärjestelmien uudistamiseen, jolloin poikkeamisen olisi vastattava suoria lisäkustannuksia, joita aiheutuu eläkemaksujen siirtämisestä julkisesti hallinnoidusta täysin rahastoivaan järjestelmään. Toimenpiteitä, joilla siirretään varoja täysin rahastoivasta järjestelmästä takaisin julkisesti hallinnoituun järjestelmään, olisi pidettävä kertaluonteisina ja tilapäisinä, eikä niitä näin ollen pitäisi ottaa huomioon rakenteellisessa rahoitusasemassa, jota käytetään arvioitaessa edistymistä julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi.

(11)

Jos julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta poiketaan merkittävästi, komission olisi annettava asianomaiselle jäsenvaltiolle varoitus, minkä jälkeen neuvoston olisi kuukauden kuluessa tarkasteltava tilannetta ja annettava suositus tarvittaviksi sopeuttamistoimiksi . Suosituksessa olisi asetettava korkeintaan viiden kuukauden määräaika poikkeaman korjaamiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion olisi raportoitava neuvostolle toteutetuista toimista. Jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta asianmukaisia toimia neuvoston asettamassa määräajassa, neuvoston olisi hyväksyttävä päätös, jossa todetaan, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu, ja ilmoitettava asiasta Eurooppa-neuvostolle. Päätös olisi katsottava neuvoston hyväksymäksi, jollei se päätä määräenemmistöllä ehdotuksen hylkäämisestä kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen. Komissio voi samaan aikaan suositella neuvostolle tarkistettujen suositusten hyväksymistä. Komissio voi pyytää EKP:tä osallistumaan euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden ja tarvittaessa ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta tarkkailukäynnille. Komissio raportoi neuvostolle käynnin tuloksista ja voi tarvittaessa päättää julkistaa havaintonsa.

(12)

Jotta varmistettaisiin, että osallistuvat jäsenvaltiot noudattavat unionin luomaa finanssipolitiikan valvontakehystä, käyttöön olisi SEUT-sopimuksen 136 artiklan nojalla otettava erityinen täytäntöönpanon valvontamekanismi niitä tapauksia varten, joissa julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta poiketaan merkittävällä tavalla.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1466/97 sisältämissä viittauksissa olisi otettava huomioon SEUT-sopimuksen uusi artiklanumerointi.

(14)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1466/97 olisi muutettava vastaavasti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1466/97 seuraavasti:

-1.

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

"1 artikla

Tällä asetuksella vahvistetaan säännökset, jotka koskevat vakausohjelmien ja lähentymisohjelmien sisältöä, esittämistä, arviointia ja seurantaa osana monenvälistä valvontaa, jota neuvosto ja komissio suorittavat estääkseen aikaisessa vaiheessa julkisyhteisöjen liiallisten alijäämien syntymisen ja edistääkseen talouspolitiikan valvontaa ja yhteensovittamista sekä tukevat näin kasvua ja työllisyyttä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista.".

1.

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

"2 artikla

Tässä asetuksessa

a)

‧osallistuvilla jäsenvaltioilla‧ tarkoitetaan niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro;

b)

muilla kuin osallistuvilla jäsenvaltioilla ▐ " tarkoitetaan niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on jokin muu kuin euro.".

1 a.

Lisätään jakso seuraavasti:

"1 A     JAKSO

TALOUSPOLITIIKAN KOORDINOINNIN EUROOPPALAINEN OHJAUSJAKSO

2 a artikla

1.     Turvatakseen jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen neuvosto suorittaa monenvälistä valvontaa olennaisena osana talouspolitiikan koordinoinnin eurooppalaista ohjausjaksoa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) tavoitteiden ja vaatimusten mukaisesti.

2.     Ohjausjakso sisältää seuraavaa:

a)

jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen laatiminen ja täytäntöönpanon valvonta SEUT-sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

niiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivojen laatiminen ja täytäntöönpanon tarkastelu, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon SEUT-sopimuksen 148 artiklan 2 kohdan mukaisesti (työllisyyssuuntaviivat);

c)

jäsenvaltioiden vakaus- ja lähentymisohjelmien esittäminen ja arviointi tämän asetuksen määräysten mukaisesti;

d)

jäsenvaltioiden sellaisten kansallisten uudistusohjelmien esittäminen ja arviointi, joilla tuetaan kasvua ja työllisyyttä koskevaa unionin strategiaa ja jotka on laadittu i ja ii alakohdissa esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti sekä komission ja Eurooppa-neuvoston vuosittaisen valvontajakson alussa jäsenvaltioille antamien yleisten ohjeiden mukaisesti;

e)

valvontatoimet makrotalouden epätasapainon ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi makrotalouden epätasapainon ehkäisemisestä ja korjaamisesta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2011 (5) mukaisesti (6).

3.     Neuvosto antaa ohjausjakson aikana näiden ohjelmien arvioinnin jälkeen ja komission suositusten perusteella jäsenvaltioille ohjausta käyttäen täysimääräisesti SEUT-sopimuksen 121 ja 148 artiklassa, tässä asetuksessa sekä [makrotalouden epätasapainon ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetussa] asetuksessa (EU) No …/2011 (7) esitettyjä oikeudellisia välineitä, jotta annettaisiin oikea-aikaisia ja yhtenäisiä ohjeita makrotalouden ja finanssipolitiikan sekä rakennepolitiikan toimintapoliittisista tavoitteista.

Jäsenvaltiot ottavat niille annetun ohjauksen asianmukaisesti huomioon talous-, työllisyys- ja budjettipolitiikkansa kehittämisessä ennen keskeisten päätösten tekemistä seuraavien vuosien kansallisista talousarvioistaan. Komission olisi valvottava edistymistä.

Jos jäsenvaltio ei toimi saamansa ohjauksen mukaisesti,

a)

sille voidaan antaa lisäsuosituksia tiettyjen toimien toteuttamiseksi;

b)

komissio voi antaa sille varoituksen SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

c)

voidaan ryhtyä toimiin tämän asetuksen, asetuksen (EY) N:o 1467/97 ja [makrotalouden epätasapainon ehkäisemisen ja korjaamisesta annetun] asetuksen (EU) N:o …/2011 (8) mukaisesti.

Toimien toteuttaminen edellyttää komission suorittamaa lisävalvontaa ja saattaa sisältää asetuksen -11 artiklassa tarkoitettuja valvontakäyntejä.

4.     Euroopan parlamentin osallistuu ohjausjaksoon asianmukaisesti etenkin asetuksen 2 a b artiklan mukaisesti toteutetun taloudellisen vuoropuhelun kautta päätöksiin liittyvän avoimuuden, omavastuullisuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamiseksi. Talous- ja rahoituskomiteaa, talouspoliittista komiteaa, työllisyyskomiteaa ja sosiaalisen suojelun komiteaa kuullaan ohjausjakson puitteissa tarvittaessa. Asianomaisia sidosryhmiä ja erityisesti työmarkkinaosapuolia kuullaan ohjausjakson puitteissa tarvittaessa pääasiallisista toimintapoliittisista kysymyksistä SEUT-sopimuksen määräysten sekä kansallisten lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti.

Neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja – sekä tarvittaessa Euroryhmän puheenjohtaja – antavat SEUT-sopimuksen 121 artiklan mukaisesti vuosittain kertomuksen Euroopan parlamentille ja Eurooppa-neuvostolle monenvälisen valvonnan tuloksista. Näiden kertomusten olisi oltava osa asetuksen 2 a b artiklassa tarkoitettua taloudellista vuoropuhelua.

1 b.

Lisätään jakso seuraavasti:

"1 A a     JAKSO

TALOUDELLINEN VUOROPUHELU

2 a b artikla

 

    Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan ja tarvittaessa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tai Euro-ryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan:

a)

neuvoston SEUT-sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamista talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevista tiedoista;

b)

komission jäsenvaltioille vuosittaisen valvontajakson alussa antamista yleisistä ohjeista;

c)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti tekemistä päätelmistä, jotka koskevat talouspolitiikan linjauksia EU-ohjausjakson yhteydessä;

d)

tämän asetuksen mukaisesti suoritetun monenvälisen valvonnan tuloksista;

e)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti tekemistä päätelmistä, jotka koskevat monenvälisen valvonnan linjauksia ja tuloksia;

f)

monenvälisen valvonnan suorittamisen mahdollisesta arvioinnista ohjausjakson päätteeksi;

g)

neuvoston SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioille antamista suosituksista, kun kyse on tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa määritellystä merkittävästä poikkeamisesta.

2.     Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee 6 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettu suositus, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

3.     Komissio ja neuvosto tiedottavat Euroopan parlamentille säännöllisesti tämän asetuksen soveltamisesta.".

1 c.

Korvataan 2 a artikla seuraavasti:

"Kullakin jäsenvaltiolla on oltava rahoitusasemaansa koskeva eriytetty keskipitkän aikavälin tavoite. Nämä valtiokohtaiset julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet voivat poiketa vaaditusta lähellä tasapainoa olevasta tai ylijäämäisestä rahoitusasemasta, ja niillä on samalla taattava varmuusmarginaali suhteessa julkistalouden alijäämän viitearvoon, joka on 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteilla on varmistettava julkistalouden kestävä kehitys tai nopea eteneminen kohti tällaista kestävää kehitystä ja samalla annettava finanssipoliittista liikkumavaraa, ottaen erityisesti huomioon julkisten investointien tarve.

Nämä tekijät huomioon ottaen maakohtaiset julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet määritellään euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden ja ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta ottamalla käyttöön tietty vaihteluväli, joka on suhdannekorjattuna ja kertaluonteiset ja väliaikaiset toimenpiteet pois lukien [-1 prosentista suhteessa bruttokansantuotteeseen tasapainossa olevaan tai ylijäämäiseen rahoitusasemaan].

Julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet on tarkistettava kolmen vuoden välein. Jäsenvaltion julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta voidaan edelleen tarkistaa sellaisen rakenneuudistuksen täytäntöönpanon yhteydessä, jolla on huomattava vaikutus julkistalouden kestävyyteen.

Julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen noudattamisen on sisällyttävä kansallisiin julkistalouden keskipitkän aikavälin kehyksiin jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista annetun neuvoston direktiivin 2011/…/EU  (9) 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti (10).

2.

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

"1.   Kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden on toimitettava neuvostolle ja komissiolle säännöllisin väliajoin SEUT-sopimuksen 121 artiklan mukaista monenvälistä valvontaa varten tarvittavat tiedot vakausohjelman muodossa; ohjelma on olennainen perusta hintavakautta edistävälle julkistalouden kestävyydelle ja työpaikkoja luovalle voimakkaalle kestävälle kasvulle.".

b)

Korvataan 2 kohdan a, b ja c alakohta seuraavasti:

"a)

julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite ja sopeuttamisura, joka tähtää tavoitteeksi asetettuun julkistalouden keskipitkän aikavälin rahoitusasemaan prosenttiosuutena suhteessa bruttokansantuotteeseen, julkistalouden velkasuhteen arvioitu kehitysura, julkisten menojen suunniteltu kasvu-ura, mukaan luettuina kiinteää pääoman bruttomuodostusta varten myönnetyt vastaavat resurssit, erityisesti ottaen huomioon ehdot ja kriteerit 5 artiklan 1 kohdan mukaiselle menojen kasvun määrittelylle, julkisten tulojen suunniteltu kasvu-ura politiikan säilyessä muuttumattomana ja määrällinen esitys suunnitelluista harkinnanvaraisista tulopuolen toimenpiteistä;

a a)

tiedot väestön ikääntymisestä aiheutuvista epäsuorista vastuista sekä vastuusitoumuksista, kuten julkiset takaukset, joilla saattaa olla suuri vaikutus julkistalouden rahoitusasemaan;

a b)

tiedot vakausohjelman johdonmukaisuudesta talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja kansallisen uudistusohjelman kanssa;

b)

keskeiset oletukset talouden arvioidusta kehityksestä sekä muista merkittävistä taloudellisista muuttujista, jotka vaikuttavat vakausohjelman toteuttamiseen, kuten julkistalouden investointimenot, bruttokansantuotteen kasvu, työllisyys ja inflaatio;

c)

määrällinen arviointi budjetti- ja muista talouspoliittisista toimenpiteistä, joita toteutetaan tai joita on ehdotettu ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien kustannushyötyanalyysi suurista rakenneuudistuksista, joilla on välittömiä pitkän aikavälin myönteisiä talousarviovaikutuksia , mukaan lukien kestävän potentiaalisen kasvun paraneminen;".

b a)

Lisätään kohta seuraavasti:

"2 a.     Vakausohjelman suunnittelun on perustuttava makrotalouden ja finanssipolitiikan kaikkein todennäköisimpään skenaarioon tai varovaisempaan skenaarioon. Makrotaloutta ja julkista taloutta koskevia ennusteita verrataan komission ja tarvittaessa muiden riippumattomien elinten tuoreimpiin ennusteisiin. Merkittävät erot valitun makrotalouden ja finanssipolitiikan skenaarion ja komission ennusteen välillä on kuvattava perusteluineen erityisesti, jos ulkoiset oletukset kasvutasosta eroavat merkittävästi komission ennusteissa esitetyistä arvoista.

Edellä a, a a, b, c ja d alakohtiin sisältyvien tietojen tarkka luonne esitetään komission yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vahvistamassa yhdenmukaistetussa kehyksessä.".

c)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

"3.   Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot julkistalouden rahoitusasemaa ja velkasuhdetta koskevista kehitysurista, julkisten menojen kasvusta, julkisten tulojen suunnitellusta kasvu-urasta politiikan säilyessä muuttumattomana, määrällisesti asianmukaisesti esitetyistä suunnitelluista tulopuolen harkinnanvaraisista toimenpiteistä ja keskeisistä taloutta koskevista oletuksista on ilmaistava vuositasolla, ja niiden on käsitettävä edellisen ja kuluvan vuoden lisäksi vähintään kolme seuraavaa vuotta.

4.     Kukin ohjelma sisältää tietoa statuksestaan kansallisessa menettelyssä ja etenkin siitä, esitettiinkö ohjelma kansalliselle parlamentille, oliko kansallisella parlamentilla mahdollisuus keskustella edellistä ohjelmaa koskevasta neuvoston lausunnosta tai tarvittaessa suosituksista tai varoituksista ja onko ohjelma hyväksytty parlamentissa. ".

3.

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

"4 artikla

1.   Vakausohjelmat on toimitettava vuosittain huhtikuussa, mieluiten huhtikuun puoleenväliin mennessä ja viimeistään 30 päivänä huhtikuuta. ▐

2.   Jäsenvaltioiden on julkistettava vakausohjelmansa.".

4.

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

"5 artikla

1.   Komission ja talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella neuvosto tutkii osana SEUT-sopimuksen 121 artiklassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa kyseisten jäsenvaltioiden vakausohjelmissaan esittämien julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet, arvioi, ovatko ohjelman perustana olevat taloutta koskevat oletukset uskottavia, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävä sopeuttamisura asianmukainen – ottaen huomioon myös velkasuhdetta koskevan kehitysuran – ja ovatko toteutettavat tai ehdotetut toimenpiteet kyseisen sopeuttamisuran noudattamiseksi riittäviä julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi suhdannekierron aikana.

Arvioidessaan julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa neuvosto ja komissio tutkivat , pyrkiikö kyseinen jäsenvaltio parantamaan vuosittain suhdannekorjattua rahoitusasemaansa, pois lukien kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet, vuosittain tavalla, joka on tarkoituksenmukainen julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, ja käyttämällä vertailuarvona 0,5:tä prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos jäsenvaltion velka ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta tai jos sen yleiseen velanhoitokykyyn kohdistuu huomattavia riskejä , neuvosto ja komissio tutkivat , onko suhdannekorjatun rahoitusaseman vuotuinen parannus, pois lukien kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet, yli 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Neuvosto ja komissio ottavat huomioon, toteutetaanko sopeutustoimia enemmän taloudellisesti hyvinä aikoina, kun taas taloudellisesti huonoina aikoina sopeutustoimia voidaan puolestaan toteuttaa rajoitetummin. Erityisesti otetaan huomioon odottamattomat tulot ja tulovajeet.

Sitä, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa edistytty riittävästi, arvioidaan rakenteellista rahoitusasemaa viitearvona käyttävän kokonaisarvion perusteella, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet. Tämän vuoksi neuvosto ja komissio arvioivat, onko julkisten menojen kasvu-ura yhdistettynä tulopuolella toteutettavien tai suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukseen seuraavien ehtojen mukaista ▐:

a)

jos jäsenvaltio on jo saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen, menojen vuotuinen kasvu ei ylitä bruttokansantuotteen ▐ keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvoa , paitsi jos ylitys korvataan harkinnanvaraisilla tulopuolen toimenpiteillä;

b)

jos jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, menojen vuotuinen kasvu ei ylitä tasoa, joka on alle bruttokansantuotteen ▐ keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvon , paitsi jos ylitys korvataan harkinnanvaraisilla tulopuolen toimenpiteillä. Julkisten menojen kasvuvauhdin vajaus verrattuna bruttokansantuotteen ▐ keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvoon määritetään niin, että varmistetaan tarkoituksenmukainen sopeutus kohti julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta;

c)

jos jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, julkisten tuloerien harkinnanvaraiset alennukset joko korvataan menojen vähennyksillä tai muiden julkisten tuloerien harkinnanvaraisella kasvattamisella taikka molemmilla.

Kokonaismenoihin eivät kuulu korkomenot, EU:n ohjelmista aiheutuvat menot, jotka korvataan täysin EU:n varoista saatavilla tuloilla, ja muut kuin harkinnanvaraiset muutokset työttömyysetuusmenoissa.

Menojen kasvua, joka ylittää keskipitkän aikavälin viitearvon, ei katsota vertailuarvon rikkomiseksi niiltä osin kuin se korvataan kokonaan lakisääteisillä tulojen lisäyksillä.

Bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvo määritetään ennusteiden ja takautuvien arvioiden perusteella. Ennusteet päivitetään säännöllisin väliajoin. Komissio julkistaa ennusteiden sekä niistä saatavan bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvon laskentamenetelmän.

Kun neuvosto määrittelee julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole vielä saavuttaneet kyseistä tavoitetta, ja sallii niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat jo saavuttaneet kyseisen tavoitteen, poiketa siitä tilapäisesti, edellyttäen että säilytetään tarkoituksenmukainen varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon ja että rahoitusaseman odotetaan palaavan ohjelmakauden aikana julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen, neuvosto ja komissio ottavat huomioon myös sellaisten suurten rakenneuudistusten täytäntöönpanon, joilla on välittömiä pitkän aikavälin myönteisiä talousarviovaikutuksia , mukaan lukien kestävän potentiaalisen kasvun paraneminen, ja joilla sen vuoksi on todennettavissa oleva vaikutus julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen.

Erityistä huomiota kiinnitetään eläkeuudistuksiin, joilla otetaan käyttöön pakollisen täysin rahastoivan pilarin sisältävä monipilarinen järjestelmä. Näitä uudistuksia toteuttavien jäsenvaltioiden sallitaan poiketa niiden julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeuttamisuralta tai itse keskipitkän aikavälin tavoitteesta siten, että poikkeama vastaa uudistuksen suoraa lisävaikutusta julkistalouden rahoitusasemaan , edellyttäen että ▐ säilytetään tarkoituksenmukainen varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon.

Neuvosto ja komissio tutkivat edelleen, helpottaako vakausohjelman sisältö kestävän ja aidon lähentymisen saavuttamista euroalueella, talouspolitiikan kiinteämpää yhteensovittamista ja onko asianomaisen jäsenvaltion talouspolitiikka jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen mukaista.

Jäsenvaltioiden voidaan sallia tilapäisesti poiketa kolmannessa alakohdassa tarkoitetulta keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sellaisen epätavallisen tapahtuman vuoksi, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai euroalueen tai koko EU:n talouden vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä .

2.   Neuvosto ja komissio tutkivat vakausohjelman viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun ohjelma on sille toimitettu. Komission suosituksesta ja talous- ja rahoituskomiteaa kuultuaan neuvosto antaa tarvittaessa lausunnon ohjelmasta. Jos neuvosto SEUT-sopimuksen 121 artiklan mukaisesti katsoo, että ohjelman tavoitteita ja sisältöä on lujitettava erityisesti julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävän sopeuttamisuran suhteen, neuvosto kehottaa antamassaan lausunnossa kyseistä jäsenvaltiota mukauttamaan ohjelmaansa.".

5.

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

"6 artikla

1.   Osana SEUT-sopimuksen 121 artiklan 3 kohdan mukaista monenvälistä valvontaa neuvosto ja komissio seuraavat vakausohjelmien toteuttamista osallistuvien jäsenvaltioiden antamien tietojen sekä komission ja talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella erityisesti havaitakseen ▐ toteutuneet tai ennakoidut merkittävät poikkeamat julkisyhteisöjen rahoitusasemalle asetetusta julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävästä tarkoituksenmukaisesta sopeuttamisurasta.

2.   Jos tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavasta sopeuttamisurasta havaitaan poiketun merkittävästi, komissio antaa liiallisen alijäämän syntymisen estämiseksi ▐ asianomaiselle jäsenvaltiolle varoituksen SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Neuvosto tarkastelee tilannetta kuukauden kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun komission ennakkovaroituksen antamisesta ja antaa perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission suosituksen perusteella suosituksen tarvittaviksi toimiksi. Suosituksessa asetetaan korkeintaan viiden kuukauden määräaika poikkeuksen korjaamiseksi. Määräaika lyhennetään kolmeen kuukauteen, jos komission varoituksessa katsotaan, että tilanne on erityisen vakava ja vaatii kiireellisiä toimia. Komission ehdotuksesta neuvosto julkistaa suosituksen.

Asianomaisen jäsenvaltion on raportoitava neuvostolle kyseisen suosituksen perusteella toteutetuista toimista määräajassa, jonka neuvosto on asettanut SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisessa suosituksessa.

Jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta asianmukaisia toimia neuvoston suosituksen toisessa alakohdassa asetetun määräajan puitteissa, komissio suosittelee välittömästi neuvostolle, että se hyväksyy päätöksen, jossa vahvistetaan, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu. Päätös katsotaan neuvoston hyväksymäksi, jollei neuvosto määräenemmistöllä päätä sen hylkäämisestä kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen. Komissio voi samaan aikaan suositella neuvostolle tarkistetun suosituksen hyväksymistä tarvittavista toimista 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Neuvosto antaa tehdyistä päätöksistä virallisen kertomuksen Eurooppa-neuvostolle.

Menettely toisessa alakohdassa tarkoitetusta neuvoston suosituksesta neuvoston päätökseen ja neljännessä alakohdassa tarkoitettuun Eurooppa-neuvostolle annettavaan kertomukseen saa kestää enintään kuusi kuukautta.

3.     Poikkeamista julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävältä tarkoituksenmukaiselta sopeuttamisuralta arvioidaan 5 artiklan 1 kohdassa määritellyn, rakenteellista rahoitusasemaa viitearvona käyttävän kokonaisarvion perusteella, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet.

Arvioitaessa, onko poikkeama merkittävä, käytetään erityisesti seuraavia perusteita:

Jos jäsenvaltio ei ole saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta rahoitusaseman muutosta arvioitaessa selvitetään, onko poikkeama vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen yhden vuoden aikana tai vähintään 0,25 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen kahden peräkkäisen vuoden aikana; arvioitaessa muutoksia menoissa, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, jos kokonaisvaikutus julkistalouden rahoitusasemaan on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen yhden vuoden aikana tai kumulatiivisesti kahden peräkkäisen vuoden aikana.

Poikkeamaa menomuutoksissa ei pidetä merkittävänä , jos asianomainen jäsenvaltio on päässyt julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta ▐ parempaan tulokseen ottaen huomioon merkittävien odottamattomien tulojen mahdollisuus ja jos vakausohjelmassa esitetyt talousarviosuunnitelmat eivät vaaranna tätä tavoitetta ohjelmakaudella.

Poikkeama voidaan myös jättää ottamatta huomioon, jos se johtuu sellaisesta epätavallisesta tapahtumasta, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai jos euroalueen tai koko EU:n talous on vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä .".

6.

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

"1.   Kaikkien muiden kuin osallistuvien jäsenvaltioiden ▐ on toimitettava neuvostolle ja komissiolle säännöllisin väliajoin SEUT-sopimuksen 121 artiklan mukaista monenvälistä valvontaa varten tarvittavat tiedot lähentymisohjelman muodossa; ohjelma on olennainen perusta hintavakautta, voimakasta kestävää kasvua ja työllisyyttä edistävälle julkistalouden kestävyydelle .".

b)

Korvataan 2 kohdan a, b ja c alakohta seuraavasti:

"a)

julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite ja sopeuttamisura, joka tähtää tavoitteeksi asetettuun julkistalouden keskipitkän aikavälin rahoitusasemaan prosenttiosuutena suhteessa bruttokansantuotteeseen, julkistalouden velkasuhteen arvioitu kehitysura, julkisten menojen suunniteltu kasvu-ura, mukaan luettuina kiinteää pääoman bruttomuodostusta varten myönnetyt vastaavat resurssit, erityisesti ottaen huomioon ehdot ja kriteerit 9 artiklan 1 kohdan mukaiselle menojen kasvun määrittelylle, julkisten tulojen suunniteltu kasvu-ura politiikan säilyessä muuttumattomana ja määrällinen esitys suunnitelluista harkinnanvaraisista tulopuolen toimenpiteistä, rahapolitiikan keskipitkän aikavälin tavoitteet, kyseisten tavoitteiden suhde hinta- ja valuuttakurssivakauteen sekä kestävän lähentymisen saavuttamiseen;

a a)

tiedot väestön ikääntymisestä aiheutuvista epäsuorista vastuista sekä vastuusitoumuksista, kuten julkiset takaukset, joilla saattaa olla suuri vaikutus julkistalouden rahoitusasemaan;

a b)

tiedot vakausohjelman johdonmukaisuudesta talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen, työllisyyden suuntaviivojen ja kansallisen uudistusohjelman kanssa;

b)

keskeiset oletukset talouden arvioidusta kehityksestä sekä muista merkittävistä taloudellisista muuttujista, jotka vaikuttavat lähentymisohjelman toteuttamiseen, kuten julkistalouden investointimenot, bruttokansantuotteen kasvu, työllisyys ja inflaatio;

c)

määrällinen arviointi budjetti- ja muista talouspoliittisista toimenpiteistä, joita toteutetaan tai joita on ehdotettu ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien kustannushyötyanalyysi suurista rakenneuudistuksista, joilla on välittömiä pitkän aikavälin myönteisiä talousarviovaikutuksia , mukaan lukien kestävän potentiaalisen kasvun paraneminen;".

b a)

Lisätään kohta seuraavasti:

"2 a.     Lähentymisohjelman suunnittelun on perustuttava makrotalouden ja finanssipolitiikan kaikkein todennäköisimpään skenaarioon tai varovaisempaan skenaarioon. Makrotaloutta ja julkista taloutta koskevia ennusteita verrataan komission ja tarvittaessa muiden riippumattomien elinten tuoreimpiin ennusteisiin. Merkittävät erot valitun makrotalouden ja finanssipolitiikan skenaarion ja komission ennusteen välillä on kuvattava perusteluineen erityisesti, jos ulkoiset oletukset kasvutasosta eroavat merkittävästi komission ennusteissa esitetyistä arvoista.

Edellä 2 kohdan a, a a, b, c ja d alakohtiin sisältyvien tietojen tarkka luonne esitetään komission yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vahvistamassa yhdenmukaistetussa kehyksessä.".

c)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

"3.   Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot julkisen talouden rahoitusasemaa ja velkasuhdetta koskevista kehitysurista, julkisten menojen kasvusta, julkisten tulojen suunnitellusta kasvu-urasta politiikan säilyessä muuttumattomana, määrällisesti asianmukaisesti esitetyistä suunnitelluista tulopuolen harkinnanvaraisista toimenpiteistä ja keskeisistä taloutta koskevista oletuksista on ilmaistava vuositasolla, ja niiden on käsitettävä edellisen ja kuluvan vuoden lisäksi vähintään kolme seuraavaa vuotta.

4.     Kukin ohjelma sisältää tietoa statuksestaan kansallisessa menettelyssä ja etenkin siitä, esitettiinkö ohjelma kansalliselle parlamentille, oliko kansallisella parlamentilla mahdollisuus keskustella edellistä ohjelmaa koskevasta neuvoston lausunnosta tai tarvittaessa suosituksista tai varoituksista ja onko ohjelma hyväksytty parlamentissa. ".

7.

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

"8 artikla

1.   Lähentymisohjelmat on toimitettava vuosittain huhtikuussa, mieluiten huhtikuun puoleenväliin mennessä ja viimeistään 30 päivänä huhtikuuta ▐.

2.   Jäsenvaltioiden on julkistettava lähentymisohjelmansa.".

8.

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

"9 artikla

1.   Komission ja talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella neuvosto tutkii osana SEUT-sopimuksen 121 artiklassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa kyseisten jäsenvaltioiden lähentymisohjelmissaan esittämien julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet, arvioi, ovatko ohjelman perustana olevat taloutta koskevat oletukset uskottavia, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävä sopeuttamisura asianmukainen – ottaen huomioon myös velkasuhdetta koskevan kehitysuran – ja ovatko toteutettavat ja/tai ehdotetut toimenpiteet kyseisen sopeuttamisuran noudattamiseksi riittäviä julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi suhdannekierron aikana ja kestävään lähentymiseen pääsemiseksi.

Arvioidessaan julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa neuvosto ja komissio ottavat huomioon, toteutetaanko sopeutustoimia enemmän taloudellisesti hyvinä aikoina, kun taas sopeutustoimia voidaan toteuttaa rajoitetummin taloudellisesti huonoina aikoina. Erityisesti otetaan huomioon odottamattomat tulot ja tulovajeet. Jos jäsenvaltion velkataso on yli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen tai jos sen yleiseen velanhoitokykyyn kohdistuu huomattavia riskejä , neuvosto tutkii, onko suhdannekorjatun rahoitusaseman vuotuinen parannus, pois lukien kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet, yli 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. ERM2-valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta neuvosto ja komissio tutkivat , pyrkiikö kyseinen jäsenvaltio suhdannekorjatun rahoitusasemansa tarkoituksenmukaiseen vuotuiseen parannukseen, kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet pois lukien, saavuttaakseen julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa, käyttämällä vertailuarvona 0,5:tä prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Sitä, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa edistytty riittävästi, arvioidaan rakenteellista rahoitusasemaa viitearvona käyttävän kokonaisarvion perusteella, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet. Tämän vuoksi neuvosto ja komissio arvioivat, onko julkisten menojen kasvu-ura yhdistettynä tulopuolella toteutettavien tai suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukseen seuraavien ehtojen mukaista ▐:

a)

jos jäsenvaltio on jo saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen, menojen vuotuinen kasvu ei ylitä bruttokansantuotteen ▐ keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvoa , paitsi jos ylitys korvataan harkinnanvaraisilla tulopuolen toimenpiteillä;

b)

jos jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, menojen vuotuinen kasvu ei ylitä tasoa, joka on alle bruttokansantuotteen ▐ keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvon , paitsi jos ylitys korvataan harkinnanvaraisilla tulopuolen toimenpiteillä. Julkisten menojen kasvuvauhdin vajaus verrattuna bruttokansantuotteen ▐ keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvoon määritellään niin, että varmistetaan tarkoituksenmukainen sopeutus kohti julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta;

c)

jos jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, julkisten tuloerien harkinnanvaraiset alennukset korvataan joko menojen vähennyksillä tai muiden julkisten tuloerien harkinnanvaraisella kasvattamisella taikka molemmilla.

Kokonaismenoihin eivät kuulu korkomenot, EU:n ohjelmista aiheutuvat menot, jotka korvataan täysin EU:n varoista saatavilla tuloilla, ja muut kuin harkinnanvaraiset muutokset työttömyysetuusmenoissa.

Menojen kasvua, joka ylittää keskipitkän aikavälin viitearvot, ei katsota vertailuarvon rikkomiseksi niiltä osin kuin se korvataan kokonaan lakisääteisillä tulojen lisäyksillä.

Bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvo määritetään ennusteiden ja takautuvien arvioiden perusteella. Ennusteet päivitetään säännöllisin väliajoin. Komissio julkistaa ennusteiden sekä niistä saatavan bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvon laskentamenetelmän.

Kun neuvosto määrittelee julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole vielä saavuttaneet kyseistä tavoitetta, ja sallii niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat jo saavuttaneet kyseisen tavoitteen, poiketa siitä tilapäisesti, edellyttäen että säilytetään tarkoituksenmukainen varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon ja että rahoitusaseman odotetaan palaavan ohjelmakauden aikana julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen, neuvosto ja komissio ottavat huomioon myös sellaisten suurten rakenneuudistusten täytäntöönpanon, joilla on välittömiä pitkän aikavälin myönteisiä talousarviovaikutuksia , mukaan lukien kestävän potentiaalisen kasvun paraneminen, ja joilla sen vuoksi on todennettavissa oleva vaikutus julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen.

Erityistä huomiota kiinnitetään eläkeuudistuksiin, joilla otetaan käyttöön pakollisen täysin rahastoivan pilarin sisältävä monipilarinen järjestelmä. Näitä uudistuksia toteuttavien jäsenvaltioiden sallitaan poiketa niiden julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeuttamisuralta tai itse keskipitkän aikavälin tavoitteesta siten, että poikkeama vastaa uudistuksen suoraa lisävaikutusta julkistalouden rahoitusasemaan , edellyttäen että ▐ säilytetään tarkoituksenmukainen varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon.

Neuvosto ja komissio tutkivat edelleen, helpottaako lähentymisohjelman sisältö kestävän ja aidon lähentymisen saavuttamista, talouspolitiikan kiinteämpää yhteensovittamista ja onko asianomaisen jäsenvaltion talouspolitiikka jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen mukaista. ERM2-valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta neuvosto tutkii, varmistaako lähentymisohjelman sisältö toimivan osallistumisen valuuttakurssimekanismiin.

Jäsenvaltioiden voidaan sallia tilapäisesti poiketa kolmannessa alakohdassa tarkoitetulta keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sellaisen epätavallisen tapahtuman vuoksi, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai euroalueen tai koko EU:n talouden vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä .

Neuvosto ja komissio tutkivat lähentymisohjelman viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun ohjelma on sille toimitettu. Komission suosituksesta ja talous- ja rahoituskomiteaa kuultuaan neuvosto antaa tarvittaessa lausunnon ohjelmasta. Jos neuvosto SEUT-sopimuksen 121 artiklan mukaisesti katsoo, että ohjelman tavoitteita ja sisältöä on lujitettava erityisesti julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävän sopeuttamisuran suhteen, neuvosto kehottaa antamassaan lausunnossa kyseistä jäsenvaltiota mukauttamaan ohjelmaansa.".

9.

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

"10 artikla

1.   Osana SEUT-sopimuksen 121 artiklan 3 kohdan mukaista monenvälistä valvontaa neuvosto ja komissio seuraavat vakausohjelmien toteuttamista osallistuvien jäsenvaltioiden ▐ antamien tietojen sekä komission ja talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella erityisesti havaitakseen ▐ toteutuneet tai ennakoidut merkittävät poikkeamat julkisyhteisöjen rahoitusasemalle asetetusta julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävästä tarkoituksenmukaisesta sopeuttamisurasta.

Lisäksi neuvosto ja komissio seuraavat muiden kuin osallistuvien jäsenvaltioiden ▐ talouspolitiikkaa lähentymisohjelman tavoitteiden pohjalta varmistaakseen, että niiden politiikalla pyritään vakauteen, ja näin vältetään reaalisten valuuttakurssien vääristymät ja nimellisten valuuttakurssien liialliset vaihtelut.

2.   Jos tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavasta sopeuttamisurasta havaitaan poiketun merkittävästi, komissio antaa liiallisen alijäämän syntymisen estämiseksi ▐ asianomaiselle jäsenvaltiolle varoituksen SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Neuvosto tarkastelee tilannetta kuukauden kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun komission ennakkovaroituksen antamisesta ja antaa perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission suosituksen perusteella suosituksen tarvittaviksi toimiksi. Suosituksessa asetetaan korkeintaan viiden kuukauden määräaika poikkeuksen korjaamiseksi. Määräaika lyhennetään kolmeen kuukauteen, jos komission varoituksessa katsotaan, että tilanne on erityisen vakava ja vaatii kiireellisiä toimia. Komission ehdotuksesta neuvosto julkistaa suosituksen.

Asianomaisen jäsenvaltion on tehtävä neuvostolle selkoa kyseisen suosituksen perusteella toteutetuista toimista määräajassa, jonka neuvosto on asettanut SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisessa suosituksessa.

Jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta asianmukaisia toimia neuvoston suosituksen toisessa alakohdassa asetetun määräajan puitteissa, komissio suosittelee välittömästi neuvostolle, että se hyväksyy päätöksen, jossa vahvistetaan, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu. Neuvosto tekee päätöksensä ottamatta lukuun sitä jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä, jota asia koskee. Komissio voi samaan aikaan suositella neuvostolle tarkistetun suosituksen hyväksymistä tarvittavista toimista 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Neuvosto antaa tehdyistä päätöksistä virallisen kertomuksen Eurooppa-neuvostolle.

Menettely toisessa alakohdassa tarkoitetusta neuvoston suosituksesta neuvoston päätökseen ja neljännessä alakohdassa tarkoitettuun Eurooppa-neuvostolle annettavaan kertomukseen saa kestää enintään kuusi kuukautta.

3.     Poikkeamista julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävältä tarkoituksenmukaiselta sopeuttamisuralta arvioidaan 9 artiklan 1 kohdassa määritellyn, rakenteellista rahoitusasemaa viitearvona käyttävän kokonaisarvion perusteella, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet.

Arvioitaessa, onko poikkeama merkittävä, käytetään erityisesti seuraavia perusteita :

Jos jäsenvaltio ei ole saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, rakenteellisen rahoitusaseman muutosta arvioitaessa merkittävänä pidetään poikkeamaa, joka on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen yhden vuoden aikana tai vähintään keskimäärin 0,25 prosenttia vuodessa suhteessa bruttokansantuotteeseen kahden peräkkäisen vuoden aikana; arvioitaessa muutoksia menoissa, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, jos kokonaisvaikutus julkistalouden rahoitusasemaan on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen yhden vuoden aikana tai kumulatiivisesti kahden peräkkäisen vuoden aikana.

Poikkeamaa menomuutoksissa ei pidetä merkittävänä , jos asianomainen jäsenvaltio päässyt julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta ▐ parempaan tulokseen ottaen huomioon merkittävien odottamattomien tulojen mahdollisuus ja jos vakausohjelmassa esitetyt talousarviosuunnitelmat eivät vaaranna tätä tavoitetta ohjelmakaudella.

Poikkeama voidaan myös jättää ottamatta huomioon, jos se johtuu sellaisesta epätavallisesta tapahtumasta, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai jos euroalueen tai koko EU:n talous on vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä .".

9 a.

Lisätään jakso seuraavasti:

"3 A     JAKSO

TILASTOLLISEN RIIPPUMATTOMUUDEN PERIAATE

10 a artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisten tilastoviranomaisten ammatillinen riippumattomuus yhteisön tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 223/2009 vahvistettujen Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen mukaisesti sen varmistamiseksi, että monenvälinen valvonta perustuu moitteettomiin ja riippumattomiin tilastoihin. Vähimmäistapauksessa tämä edellyttää:  (11)

a)

palvelukseenottoa ja irtisanomista koskevia avoimia menettelyjä, joiden on perustuttava yksinomaan ammatillisiin kriteereihin;

b)

vuosittain tai monivuotisesti myönnettäviä talousarviomäärärahoja;

c)

keskeisten tilastotietojen julkaisemisen ajankohdan nimeämistä huomattavasti etukäteen.

9 b.

Lisätään artikla seuraavasti:

"-11 artikla

1.     Komissio varmistaa pysyvän vuoropuhelun jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten komissio tekee erityisesti valvontakäyntejä, arvioidakseen jäsenvaltion senhetkistä taloudellista tilannetta ja määrittääkseen mahdolliset riskit tai vaikeudet noudattaa tämän asetuksen tavoitteita.

2.     Jäsenvaltioita, joista on annettu 6 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan mukaisia suosituksia, voidaan valvoa tehostetusti ja paikan päällä. Kyseisten jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarvittavat tiedot käynnin valmistelua ja toteutusta varten.

3.     Kun valvontakäynti kohdistuu euroa rahayksikkönään käyttävään tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvaan jäsenvaltioon, komissio voi kutsua Euroopan keskuspankin edustajia tarvittaessa osallistumaan valvontakäynteihin.

4.     Komissio tekee neuvostolle selkoa 2 kohdassa tarkoitetun valvontakäynnin tuloksista ja voi tarvittaessa päättää julkistaa havaintonsa.

5.     Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja valvontakäyntejä järjestäessään komissio toimittaa alustavat havaintonsa asianomaisille jäsenvaltioille niiden kommentoitavaksi.".

9 c.

Lisätään artikla seuraavasti:

"12 a artikla

Uudelleentarkastelu

1.     Komissio julkaisee kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen asetuksen soveltamisesta.

Kertomuksessa arvioidaan muun muassa

a)

asetuksen tehokkuutta

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa SEUT-sopimuksen mukaisesti.

2.     Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

3.     Kertomus toimitetaan edelleen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.".

10.

Korvataan kaikki viittaukset "perustamissopimuksen 99 artiklaan" koko asetuksessa viittauksilla "perussopimuksen 121 artiklaan".

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(2)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(3)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

(4)  EYVL C 236, 2.8.1997, s. 1.

(5)  

(+)

Asetuksen numero ja päivämäärä.

(6)   EUVL L …".

(7)  

(++)

Asetuksen numero.

(8)  

(+)

Asetuksen numero.

(9)  

(+)

Direktiivin numero ja päivämäärä.

(10)   EUVL L …".

(11)   EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.".


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/139


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Täytäntöönpanotoimet liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella ***I

P7_TA(2011)0292

Euroopan parlamentin tarkistukset 23. kesäkuuta 2011 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella (KOM(2010)0525 – C7-0299/2010 – 2010/0279(COD)) (1)

2012/C 390 E/22

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[tark. 2]

PARLAMENTIN TARKISTUKSET (2)

komission ehdotukseen


(1)  Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0182/2011).

(2)  Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐.


Torstai 23. kesäkuuta 2011
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 136 artiklan yhdessä sen 121 artiklan 6 kohdan kanssa,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon  (1) ,

sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(-1)

Talouden ohjausta ja hallintaa koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (kasvu- ja vakaussopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset, tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta.

(-1 a)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(1)

▐ Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen sovittamista yhteen unionissa olisi kehitettävä talous- ja työllisyyspolitiikan laajat suuntaviivat huomioon ottaen perussopimuksen mukaisesti. Tämän olisi merkittävä seuraavien johtavien periaatteiden noudattamista: vakaa hintataso, terve ja kestävä julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(2)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saadut kokemukset osoittavat, että unionissa tarvitaan parempaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka olisi perustuttava jäsenvaltioiden entistä voimakkaampaan sitoutumiseen yhdessä sovittuihin sääntöihin ja toimintalinjoihin sekä entistä vankempaan unionin tason valvontakehykseen jäsenvaltioiden talouspolitiikalle.

(2 a)

Dynaamisten sisämarkkinoiden saavuttaminen ja ylläpito on yksi talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(3)

Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen valvontaa olisi erityisesti laajennettava niin, että se kattaa muutakin kuin julkisen talouden, jotta ehkäistäisiin ennalta liiallista makrotalouden epätasapainoa ja autettaisiin asianomaisia jäsenvaltioita laatimaan korjaussuunnitelmat ennen kuin erot juurtuvat syvälle ja ennen kuin taloudellinen ja rahoituksellinen kehitys kääntyy pysyvästi kohtuuttoman huonoon suuntaan . Tämän laajentamisen olisi kuljettava käsi kädessä julkisen talouden valvonnan syventämisen kanssa.

(4)

Tällaiseen epätasapainoon puuttumiseksi tarvitaan lainsäädännössä vahvistettua menettelyä.

(5)

SEUT-sopimuksen 121 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa on tarkoituksenmukaista täydentää erityisillä säännöillä, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon havaitsemista, ennalta ehkäisemistä ja korjaamista. On välttämätöntä sisällyttää menettely vuotuiseen monenväliseen valvontajaksoon.

(5 a)

Luotettavat tilastotiedot muodostavat makrotalouden epätasapainon valvonnan perustan. Luotettavien ja riippumattomien tilastotietojen takaamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava kansallisten tilastoviranomaisten ammatillinen riippumattomuus asetuksessa (EY) N:o 223/2009 vahvistettujen Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen mukaisesti. Makrotalouden epätasapainon valvonnan kannalta olennaista on myös luotettavien julkista taloutta koskevien tietojen saatavuus. Tämän vaatimuksen noudattaminen olisi varmistettava säännöillä, jotka on vahvistettu asetuksessa (EU) N:o […/…] julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella, erityisesti sen 6 a artiklassa.

(5 b)

Talouden ohjauksen ja hallinnan lujittamiseen pitäisi kuulua Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien tiiviimpi ja oikea-aikaisempi osallistuminen. Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee tämän asetuksen 3 artiklan mukainen neuvoston päätös, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

(6)

Asetuksen (EU) N:o […/…] täytäntöönpanoa olisi lujitettava määräämällä korollisia talletuksia, jos suositusta suositeltujen korjaavien toimien toteuttamisesta ei ole noudatettu, ja muuntamalla ne vuotuiseksi sakoksi, jos liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi annettua suositusta jätetään toistuvasti noudattamatta samassa epätasapainoa koskevassa menettelyssä. Näitä täytäntöönpanotoimia olisi sovellettava jäsenvaltioihin , joiden rahayksikkö on euro ▐.

(8)

Jos jäsenvaltio ▐ jättää noudattamatta ▐ neuvoston suosituksia, määrätään korolliset talletukset tai sakko siihen saakka, kun neuvosto katsoo, että jäsenvaltio on toteuttanut korjaavat toimet sen suositusten noudattamiseksi.

(9)

Jos jäsenvaltio toistuvasti jättää laatimatta korjaussuunnitelman neuvoston suosituksen noudattamiseksi, sen olisi samoin pääsääntöisesti maksettava vuotuinen sakko siihen saakka, kun neuvosto katsoo, että jäsenvaltio on esittänyt korjaussuunnitelman, jossa sen suositus otetaan riittävällä tavoin huomioon.

(10)

Jotta jäsenvaltioita varmasti kohdeltaisiin yhdenvertaisella tavalla, korollisen talletuksen ja sakon olisi oltava sama kaikille jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro. Sen olisi oltava 0,1 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden bruttokansantuotteeseen (BKT).

(10 a)

Komission pitäisi myös voida suositella seuraamuksen suuruuden pienentämistä tai sen peruuttamista poikkeuksellisen taloudellisen tilanteen vuoksi.

(11)

Menettely seuraamusten asettamiseksi niille jäsenvaltioille, jotka eivät toteuta tehokkaita toimenpiteitä liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi, olisi rakennettava siten, että seuraamuksen asettaminen näille jäsenvaltioille olisi sääntö eikä poikkeus.

(12)

Tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitetut sakot ovat perussopimuksen 311 artiklassa tarkoitettuja muita tuloja, ja ne osoitetaan euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden perustamiin vakausmekanismeihin, joista annetaan rahoitustukea koko euroalueen vakauden turvaamiseksi.

(13)

Toimivalta hyväksyä tässä asetuksessa säädetyn seuraamuksen asettamista koskevia yksittäisiä päätöksiä olisi annettava neuvostolle. Osana SEUT-sopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa määriteltyä neuvostossa harjoitettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista kyseiset yksittäiset päätökset ovat olennainen osa niiden toimenpiteiden seurantaa, jotka neuvosto on hyväksynyt SEUT-sopimuksen 121 artiklan ja asetuksen (EU) N:o […/…] mukaisesti.

(14)

Koska tämä asetus sisältää yleiset säännöt asetuksen (EU) N:o […/…] tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi, se olisi hyväksyttävä perussopimuksen 121 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(15)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitetta eli makrotalouden epätasapainon havaitsemista ja ennalta ehkäisemistä koskevan kehyksen laatimista, koska jäsenvaltioiden välillä on läheiset kaupalliset ja rahoitukselliset kytkökset ja kansallisella talouspolitiikalla on heijastusvaikutuksia koko unioniin ja euroalueeseen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraamusjärjestelmä makrotalouden liiallisen epätasapainon tehokkaaksi korjaamiseksi euroalueella.

2.   Tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o […/…] 2 artiklan määritelmiä.

Lisäksi sovelletaan seuraavaa määritelmää:

‧poikkeuksellinen taloudellinen tilanne‧ tarkoittaa tilannetta, jossa viitearvon ylittävää julkisen talouden alijäämää pidetään SEUT-sopimuksen 126 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 (3) mukaisesti poikkeuksellisena.

3 artikla

Seuraamukset

1.    Neuvoston päätöksellä määrätään komission suosituksesta korollinen talletus , jos neuvoston päätös korjaavaksi toimeksi hyväksytään asetuksen (EU) N:o …/2011 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja neuvosto katsoo ▐, ettei asianomainen jäsenvaltio ▐ ole toteuttanut suosituksessa suositeltuja korjaavia toimia .

1 a.     Neuvosto päättää komission suosituksesta vuotuisen sakon määräämisestä, jos

a)

samassa epätasapainoa koskevassa menettelyssä on hyväksytty asetuksen (EU) N:o […/…] 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaksi peräkkäistä neuvoston suositusta, jos neuvosto toteaa, että jäsenvaltion jättämä korjaussuunnitelma on epätäydellinen,

b)

samassa epätasapainoa koskevassa menettelyssä on hyväksytty kaksi peräkkäistä neuvoston päätöstä, joissa todetaan noudattamatta jättäminen asetuksen (EU) N:o […/…] 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

Sakko määrätä§än muuntamalla määrätty korollinen talletus vuotuiseksi sakoksi 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1 b.     Edellä 1 kohdassa tarkoitetut päätökset katsotaan neuvoston hyväksymiksi, jollei neuvosto määräenemmistöllä päätä suosituksen hylkäämisestä kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen. Neuvosto voi muuttaa suositusta määräenemmistöpäätöksellä.

1 c.     Komission suositus neuvoston päätökseksi annetaan 20 päivän kuluessa siitä, kun edellä 1 kohdassa ja 1 a kohdassa tarkoitetut edellytykset ovat täyttyneet.

2.   Komission suosittama korollinen talletus tai vuotuinen sakko on 0,1 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden BKT:hen.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, komissio voi ehdottaa korollisen talletuksen tai sakon pienentämistä tai sen peruuttamista poikkeuksellisen taloudellisen tilanteen vuoksi tai jos asianomainen jäsenvaltio osoittaa komissiolle perustellun pyynnön kymmenen päivän kuluessa 1 kohdassa ja 1 a kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä .

4.   Jos jäsenvaltio on tehnyt tiettynä kalenterivuonna korollisen talletuksen tai maksanut vuotuisen sakon ja neuvosto katsoo sen jälkeen asetuksen (EU) N:o …/2011 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että jäsenvaltio on toteuttanut suositellut korjaavat toimet kyseisen vuoden aikana, kyseisenä vuonna tehty talletus ja sille kertynyt korko tai kyseiseltä vuodelta maksettu sakko palautetaan jäsenvaltiolle suhteessa kuluneeseen aikaan.

4 artikla

Sakoista saatujen tulojen kohdentaminen

Tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitetut sakot ovat perussopimuksen 311 artiklassa tarkoitettuja muita tuloja, ja ne osoitetaan Euroopan rahoitusvakausvälineeseen . Jos jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, perustavat koko euroalueen vakauden turvaamiseksi uuden rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetun vakausmekanismin, sakot siirretään tälle mekanismille .

5 artikla

Neuvoston äänestys

Edellä 3 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä äänestävät ainoastaan ne neuvoston jäsenet, joiden edustaman jäsenvaltion rahayksikkö on euro, ja neuvosto tekee ratkaisunsa ottamatta lukuun asianomaista jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä.

Ensimmäisessä kohdassa mainittu neuvoston jäsenten määräenemmistö määräytyy perussopimuksen 238 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

5 a artikla

Taloudellinen vuoropuhelu

Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja mahdollisesti euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota tällaisissa päätöksissä asianosaisena olevalle jäsenvaltiolle tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

5 b artikla

Uudelleentarkastelu

1.     Komissio julkaisee kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomuksessa arvioidaan muun muassa

a)

asetuksen tehokkuutta,

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa SEUT-sopimuksen mukaisesti,

2.     Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

3.     Kertomus ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdotukset toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)   EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(2)  EUVL C,, s …

(3)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/145


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Kuluttajien oikeudet ***I

P7_TA(2011)0293

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajan oikeuksista (KOM(2008)0614 – C6-0349/2008 – 2008/0196(COD))

2012/C 390 E/23

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0614),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille(C6-0349/2008),

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 114 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. heinäkuuta 2009 antaman lausunnon (1),

ottaa huomioon alueiden komitean 22. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon (2),

ottaa huomioon neuvoston edustajan 15. kesäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0038/2011),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan (3);

2.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan parlamentin lausuman;

3.

panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan puheenjohtajavaltio Unkarin sekä tulevien puheenjohtajavaltioiden Puolan, Tanskan ja Kyproksen yhteisen lausuman;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


(1)  EUVL C 317, 23.12.2009, s. 54.

(2)  EUVL C 200, 25.8.2009, s. 76.

(3)  Tämä kanta korvaa 24. maaliskuuta 2011 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0116).


Torstai 23. kesäkuuta 2011
P7_TC1-COD(2008)0196

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. kesäkuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/…/EU antamiseksi kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2011/83/EU.)

Torstai 23. kesäkuuta 2011
LIITE

Euroopan parlamentin lausuma vastaavuustaulukoista

Euroopan parlamentti pitää valitettavana, ettei neuvosto ollut valmis hyväksymään vastaavuustaulukoiden pakollista julkaisemista kuluttajan oikeuksista annettua direktiiviä koskevan ehdotuksen yhteydessä. Euroopan parlamentin ja neuvoston kolmikantakokouksessa 6. kesäkuuta 2011 tästä direktiivistä aikaansaama sopimus ei vaikuta vastaavuustaulukoista käytävien toimielinten välisten neuvottelujen tulokseen.

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tiedottamaan asiasta parlamentille kahdentoista kuukauden kuluessa tämän sopimuksen hyväksymisestä täysistunnossa ja, kun määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä on päättynyt, antamaan kertomuksen käytännöistä, joita jäsenvaltiot noudattavat, kun ne laativat omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

Euroopan parlamentti on tyytyväinen aikaansaatuun sopimukseen, joka koskee pakollisten raportointivaatimusten sisällyttämistä kuluttajan oikeuksista annettuun direktiiviin sellaisten kyseisen direktiivin, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY säännösten osalta, joilla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus valita soveltamansa säännökset (29, 32 ja 33 artikla).

Neuvoston puheenjohtajavaltion Unkarin ja tulevien puheenjohtajavaltioiden Puolan, Tanskan ja Kyproksen yhteinen lausuma

Neuvoston ja Euroopan parlamentin kolmikantakokouksessa 6. kesäkuuta 2011 aikaansaama sopimus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta ei vaikuta vastaavuustaulukoista käytävien toimielinten välisten neuvottelujen tulokseen.


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/146


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Markkinoille joustojärjestelmän mukaisesti saatettavat traktorit ***I

P7_TA(2011)0294

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2000/25/EY muuttamisesta markkinoille joustojärjestelmän mukaisesti saatettavia traktoreita koskevien säännösten osalta (KOM(2010)0607 – C7-0342/2010 – 2010/0301(COD))

2012/C 390 E/24

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0607),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0342/2010),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. helmikuuta 2011 antaman lausunnon (1),

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon (A7-0091/2011),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


(1)  EUVL C 107, 6.4.2011, s. 26.


Torstai 23. kesäkuuta 2011
P7_TC1-COD(2010)0301

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. kesäkuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/…/EU antamiseksi direktiivin 2000/25/EY muuttamisesta joustojärjestelmän mukaisesti markkinoille saatettuja traktoreita koskevien säännösten osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2011/72/EU.)


18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/147


Torstai 23. kesäkuuta 2011
Käytetty ydinpolttoaine ja radioaktiivinen jäte *

P7_TA(2011)0295

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. kesäkuuta 2011 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta (KOM(2010)0618 – C7-0387/2010 – 2010/0306(NLE))

2012/C 390 E/25

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2010)0618),

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 31 ja 32 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0387/2010),

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7-0214/2011),

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan mukaisesti;

3.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

KOMISSION TEKSTI

TARKISTUS

Tarkistus 1

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 1 kappale

(1)

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 2 artiklan b alakohdassa määrätään, että on laadittava yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi.

(1)

Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan b alakohdassa määrätään, että on laadittava yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi.

Tarkistus 2

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 2 kappale

(2)

Perustamissopimuksen 30 artiklassa määrätään, että on vahvistettava perusnormit väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta.

(2)

Euratomin perustamissopimuksen 30 artiklassa määrätään, että on vahvistettava perusnormit väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta.

Tarkistus 3

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 3 kappale

(3)

Perustamissopimuksen 37 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yleiset tiedot radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevista suunnitelmista.

(3)

Euratomin perustamissopimuksen 37 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yleiset tiedot radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevista suunnitelmista.

Tarkistus 4

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

 

(3 a)

Kesäkuun 12 päivänä 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/391/ETY (1) säädetään toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä.

Tarkistus 5

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 4 kappale

(4)

Perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/29/Euratom (2) sovelletaan kaikkiin toimintoihin, joihin liittyy ionisoivan säteilyn vaara joko keinotekoisesta säteilylähteestä tai luonnon säteilylähteestä silloin, kun luonnon radionuklideja prosessoidaan tai on prosessoitu niiden radioaktiivisten, halkeamis- tai hyötöominaisuuksien vuoksi. Se kattaa myös tällaisista toiminnoista syntyvien materiaalien hyväksytyt päästöt. Kyseisen direktiivin säännöksiä on täydennetty erityislainsäädännöllä.

(4)

Turvallisuutta koskevat perusnormit vahvistetaan 13 päivänä toukokuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/29/Euratom (3) . Direktiiviä sovelletaan kaikkiin toimintoihin, joihin liittyy ionisoivan säteilyn vaara joko keinotekoisesta säteilylähteestä tai luonnon säteilylähteestä silloin, kun luonnon radionuklideja prosessoidaan tai on prosessoitu niiden radioaktiivisten, halkeamis- tai hyötöominaisuuksien vuoksi. Se kattaa myös tällaisista toiminnoista syntyvien materiaalien hyväksytyt päästöt. Kyseisen direktiivin säännöksiä on täydennetty erityislainsäädännöllä.

Tarkistus 131

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)

 

(4 a)

Koska Euratomin perustamissopimuksessa tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei anneta parlamentille yhteispäätöstoimivaltaa ydinasioissa, on olennaisen tärkeää, että ydinalaa koskevalle uudelle lainsäädännölle löydetään uusi oikeusperusta.

Tarkistus 6

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)

 

(15 a)

Kolme EU:n entistä ehdokasvaltiota, Liettua, Slovakia ja Bulgaria, käyttivät vanhanmallisia neuvostoliittolaisia ydinvoimaloita, joiden saattaminen EU:n turvanormien mukaisiksi ei ollut taloudellisesti mahdollista; niinpä nämä voimalat suljettiin ja poistettiin käytöstä.

Tarkistus 7

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 15 b kappale (uusi)

 

(15 b)

Näiden kolmen jäsenvaltion ydinvoimaloiden käytöstäpoistosta aiheutui niille merkittävä taloudellinen taakka, jota ne eivät pystyneet kantamaan täysin itse, ja siksi unioni osoitti näille jäsenvaltioille varoja, joilla oli tarkoitus kattaa osa käytöstäpoiston ja jätteidenkäsittelyhankkeiden kustannuksista ja korvata taloudellisia seurauksia.

Tarkistus 8

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 18 kappale

(18)

IAEA päivitti vuonna 2006 kaikkia normejaan ja julkaisi turvallisuusperusteet, joille Euratom, OECD:n ydinenergiajärjestö NEA ja muut kansainväliset järjestöt ovat antaneet tukensa . Kuten nämä tukiorganisaatiot ovat todenneet, turvallisuusperusteiden soveltaminen helpottaa kansainvälisten turvallisuusnormien soveltamista ja yhdenmukaistaa eri valtioiden järjestelyjä. Siksi on suotavaa, että kaikki valtiot noudattavat ja edistävät näitä perusteita. Perusteet sitovat IAEA:ta sen toiminnassa ja valtioita IAEA:n tukemassa toiminnassa. Valtiot tai tukiorganisaatiot voivat ottaa perusteet käyttöön oman harkintansa mukaan ja soveltaa niitä omassa toiminnassaan.

(18)

IAEA päivitti vuonna 2006 kaikkia normejaan ja julkaisi turvallisuusperusteet, jotka Euratom, OECD:n ydinenergiajärjestö NEA ja muut kansainväliset järjestöt ovat yhdessä kehittäneet . Kuten nämä tukiorganisaatiot ovat todenneet, turvallisuusperusteiden soveltaminen helpottaa kansainvälisten turvallisuusnormien soveltamista ja yhdenmukaistaa eri valtioiden järjestelyjä. Siksi on suotavaa, että kaikki valtiot noudattavat ja edistävät näitä perusteita. Perusteet sitovat IAEA:ta sen toiminnassa ja valtioita IAEA:n tukemassa toiminnassa. Valtiot tai tukiorganisaatiot voivat ottaa perusteet käyttöön oman harkintansa mukaan ja soveltaa niitä omassa toiminnassaan.

Tarkistus 9

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)

 

(19 a)

Tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyllä Århusin yleissopimuksella annetaan yleisölle oikeuksia ja asetetaan sopimuspuolille ja viranomaisille velvoitteita koskien tiedon saantia, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa, joihin kuuluu myös käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huolto.

Tarkistus 10

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 19 b kappale (uusi)

 

(19 b)

Kansainvälinen työjärjestö on hyväksynyt säteilysuojaa koskevan yleissopimuksen (4) ja suosituksen (5), joita sovelletaan kaikkiin toiminnanaloihin, joilla työntekijä joutuu työssään alttiiksi ionisoivalle säteilylle, ja niissä edellytetään asianmukaisiin toimiin ryhtymistä, jotta voidaan varmistaa työntekijöiden tehokas suojaaminen nykyisen tiedon perusteella.

Tarkistus 11

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)

 

(22 a)

Euroopan parlamentti on myös todennut, että kussakin jäsenvaltiossa olisi varattava kaikkien ydinlaitosten käytöstäpoistoon ja jätehuoltoon ajoissa riittävästi varoja kustannusten kattamiseksi ja niin, että toimitaan aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ja vältetään turvautumasta valtiontukeen, ja on pyytänyt komissiota määrittelemään tarkoin käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käyttötarkoitukset kussakin jäsenvaltiossa ja ottamaan määrittelyssä huomioon käytöstäpoiston sekä tähän liittyvän ydinjätteen käsittelyn ja loppusijoituksen (6).

Tarkistus 12

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 23 kappale

(23)

Sekä unionissa että muualla maailmassa tiedostetaan entistä selvemmin, että ydinenergiaa on käytettävä vastuullisesti; tähän sisältyy erityisesti ydinturvallisuudesta ja ydinlaitosten turvaamisesta huolehtiminen . Tässä yhteydessä on käsiteltävä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa, jotta voidaan varmistaa ydinenergian turvallinen, optimaalinen ja kestävä käyttö .

(23)

Sekä unionissa että muualla maailmassa tiedostetaan erityisesti Japanin äskettäisen vakavan ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen entistä selvemmin, että ydinturvallisuudesta ja ydinlaitosten turvaamisesta huolehtimista koskevia sääntöjä on tiukennettava . Tässä yhteydessä on käsiteltävä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevaa tärkeää kysymystä , jotta voidaan varmistaa turvallinen, optimaalinen ja kestävä varastointi ja/tai loppusijoitus .

Tarkistus 13

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 23 a kappale (uusi)

 

(23 a)

Tässä yhteydessä on korostettava, että suuri osa käytetystä ydinpolttoaineesta voidaan hyödyntää. Ydinpolttoaineen kierrätys on siten yksi huomioon otettavista seikoista yhdessä jätteen loppusijoituksen kanssa.

Tarkistus 15

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 25 kappale

(25)

Ydinreaktorien toiminnasta syntyy myös käytettyä ydinpolttoainetta. Jäsenvaltiot voivat määritellä oman polttoainekiertoa koskevan toimintamallinsa eli ne voivat pitää käytettyä ydinpolttoainetta arvokkaana resurssina, joka voidaan jälleenkäsitellä, tai päättää loppusijoittaa sen jätteenä. Valitsemastaan vaihtoehdosta huolimatta niiden olisi otettava huomioon jälleenkäsittelyssä erotetun korkea-aktiivisen jätteen tai jätteeksi katsotun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus.

(25)

Ydinreaktorien toiminnasta syntyy myös käytettyä ydinpolttoainetta. Jäsenvaltiot voivat määritellä oman polttoainekiertoa koskevan toimintamallinsa eli ne voivat pitää käytettyä ydinpolttoainetta arvokkaana resurssina, joka voidaan jälleenkäsitellä ja kierrättää , tai päättää loppusijoittaa sen jätteenä. Valitsemastaan vaihtoehdosta huolimatta niiden olisi otettava huomioon jälleenkäsittelyssä erotetun korkea-aktiivisen jätteen tai jätteeksi katsotun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus.

Tarkistus 115

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 25 a kappale (uusi)

 

(25 a)

Käytetyn polttoaineen varastointi altaissa on mahdollinen ympäristön radioaktiivisuuden lähde, etenkin jos jäähdytysaltaat ei enää kateta.

Tarkistus 132

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 27 kappale

(27)

Radioaktiivisen jätteen , mukaan lukien jätteeksi katsottu käytetty ydinpolttoaine, leviäminen on estettävä ja se on eristettävä ihmisistä ja elinympäristöstä pitkäksi ajaksi. Sen erityisluonne (radionuklidipitoisuus) vaatii järjestelyjä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta, kuten loppusijoitusta asianmukaisiin laitoksiin sen huollon viimeisenä vaiheena. Radioaktiivisen jätteen varastointi, myös pitkäaikainen varastointi, on vain väliaikainen ratkaisu eikä vaihtoehto loppusijoitukselle .

(27)

Radioaktiivinen jäte , mukaan lukien jätteeksi katsottu käytetty ydinpolttoaine, on pakattava asianmukaisesti, sen leviäminen on estettävä ja se on eristettävä ihmisistä ja elinympäristöstä pitkäksi ajaksi. Sen erityisluonne (radionuklidipitoisuus) vaatii järjestelyjä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta, kuten loppusijoitusta asianmukaisiin laitoksiin sen huollon viimeisenä vaiheena , niin että palauttamisperiaatteen mukaisesti mahdollistetaan jätteen siirto myöhemmin . Radioaktiivisen jätteen varastointi, myös pitkäaikainen varastointi, on vain väliaikainen ratkaisu.

Tarkistus 133

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 27 a kappale (uusi)

 

(27 a)

Fukushiman onnettomuus osoitti radioaktiivisen jätteen loppusijoittamisen vaarat, ja vastaavia onnettomuuksia voi tapahtua nykyisissä tai tulevissa ydinlaitoksissa unionin alueella ja unionin naapurimaissa, joissa on suuri maanjäristys- ja tsunamiriski, kuten Turkin Akkuyussa. Unionin olisi ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin radioaktiivisen jätteen loppusijoituksen estämiseksi tällaisille alueille.

Tarkistus 17

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 28 kappale

(28)

Näitä järjestelyjä olisi tuettava kansallisella radioaktiivisten jätteiden luokittelujärjestelmällä ottaen kaikilta osin huomioon radioaktiivisen jätteen yksittäiset tyypit ja ominaisuudet. Tarkat perusteet, joiden mukaisesti jäte luokitellaan tiettyyn jäteluokkaan, riippuvat kunkin valtion erityistilanteesta suhteessa jätteen luonteeseen sekä käytettävissä tai tarkasteltavina olevista loppusijoitusvaihtoehdoista.

(28)

Näitä järjestelyjä olisi tuettava kansallisella radioaktiivisten jätteiden luokittelujärjestelmällä ottaen kaikilta osin huomioon radioaktiivisen jätteen yksittäiset tyypit ja ominaisuudet. Tarkat perusteet, joiden mukaisesti jäte luokitellaan tiettyyn jäteluokkaan, riippuvat kunkin valtion erityistilanteesta suhteessa jätteen luonteeseen sekä käytettävissä tai tarkasteltavina olevista loppusijoitusvaihtoehdoista. Jäsenvaltioiden välisen yhteydenpidon ja tietojenvaihdon helpottamiseksi sekä avoimuuden lisäämiseksi kansalliseen ohjelmaan olisi sisällytettävä luokittelujärjestelmän yksityiskohtainen kuvaus.

Tarkistus 18

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 29 kappale

(29)

Lyhytikäisen matala- ja keskiaktiivisen jätteen tyypillinen loppusijoituskonsepti on loppusijoitus maanpinnan läheisyyteen. 30 vuoden tutkimuksen jälkeen on yleisesti hyväksytty teknisellä tasolla , että geologinen loppusijoitus syvälle maaperään on turvallisin ja kestävin vaihtoehto korkea-aktiivisen jätteen ja jätteeksi katsotun käytetyn ydinpolttoaineen huollon viimeiseksi vaiheeksi. Siksi olisi pyrittävä etenemään kohti loppusijoituksen toteuttamista .

(29)

Lyhytikäisen matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoituskonseptit vaihtelevat maanpinnan läheisyyteen sijoittamisesta (sijoittaminen rakennuksiin, jonkin verran maanpinnan alapuolelle tai muutamien kymmenien metrien syvyyteen maanpinnan alapuolelle) aina uusinta tekniikkaa hyödyntävään sijoittamiseen geologisiin loppusijoituspaikkoihin 70–100 metriä maanpinnan alapuolelle . Lähes kaikki pitkäikäinen matala- ja keskiaktiivinen jäte varastoidaan. 30 vuoden tutkimuksen jälkeen on osoitettu tieteellisesti , että geologinen loppusijoitus syvälle maaperään on toteutuskelpoista ja että se voi olla turvallinen ja taloudellinen vaihtoehto erittäin radioaktiivisen jätteen viimeiseksi vaiheeksi. Radioaktiivisen jätteen geologista loppusijoitusta käsittelevän teknologiafoorumin (IGD-TP) alaisuudessa toteutetut toimet voisivat helpottaa tämän alan asiantuntemuksen ja teknologian saatavuutta. Tarkasteltavana on useita muitakin vaihtoehtoja, kuten maan pinnalla tai sen läheisyydessä olevat varastointitilat, kalliosuojat taikka jätteen sijoittaminen syviin porakuiluihin (3 000–5 000 metrin syvyyteen), joihin sisältyy myös jätteen sijoituksen peruutusmahdollisuus ja jätteen siirtomahdollisuus. Siksi olisi jatkettava kaikkien vaihtoehtojen tutkimista .

Tarkistus 19

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 29 a kappale (uusi)

 

(29 a)

Radioaktiivisen jätteen loppusijoittamista transmutaation tai muiden säteilyn määrää ja puoliintumisaikaa vähentävien tapojen avulla koskevan tutkimuksen valossa olisi harkittava myös pitkällä aikavälillä peruutettavissa olevaa ratkaisua radioaktiivisen jätteen geologisesta varastoinnista syvälle maaperään.

Tarkistus 20

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 30 kappale

(30)

Vaikka jokainen jäsenvaltio vastaa omasta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevasta politiikastaan, siinä olisi kuitenkin noudatettava IAEA:n vahvistamia turvallisuusperusteita. Kullakin jäsenvaltiolla on eettinen velvollisuus välttää kohtuuttoman rasitteen jättämistä tuleville sukupolville olemassa olevasta käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä sekä jätteestä, jota odotetaan syntyvän nykyisten ydinlaitosten käytöstä poistamisesta.

(30)

Vaikka jokainen jäsenvaltio vastaa omasta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevasta politiikastaan, siinä olisi kuitenkin noudatettava IAEA:n vahvistamia turvallisuusperusteita ja sen lisäksi edellytettävä korkeimpia turvanormeja, jotka vastaavat kehittyneimpiä käytäntöjä sääntelyn ja toiminnan tasolla sekä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa . Kullakin jäsenvaltiolla on eettinen velvollisuus välttää kohtuuttoman rasitteen jättämistä tuleville sukupolville vanhasta ja olemassa olevasta käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä sekä jätteestä, jota odotetaan syntyvän nykyisten ydinlaitosten käytöstä poistamisesta. Jäsenvaltioiden olisi tästä syystä noudatettava ydinvoimaloiden käytöstäpoistamisessa politiikkaa, jolla taataan, että laitokset puretaan mahdollisimman turvallisesti mahdollisimman pian niiden sulkemisen jälkeen.

Tarkistus 21

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 31 kappale

(31)

Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullisen huollon varmistamiseksi kunkin jäsenvaltion olisi luotava kansallisen kehys, joka takaa poliittisen sitoutumisen ja vaiheittaisen päätöksenteon ja joka pannaan täytäntöön riittävällä lainsäädännöllä ja määräyksillä. Lisäksi kehyksellä olisi vahvistettava organisaatio, jossa vastuut on jaettu selkeästi.

(31)

Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullisen huollon varmistamiseksi kunkin jäsenvaltion olisi luotava kansallinen kehys, joka takaa poliittisen sitoutumisen ja Århusin yleissopimuksen mukaisen vaiheittaisen päätöksenteon ja joka pannaan täytäntöön riittävällä lainsäädännöllä ja määräyksillä. Lisäksi kehyksellä olisi vahvistettava organisaatio, jossa vastuut on jaettu selkeästi.

Tarkistus 22

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 32 a kappale (uusi)

 

(32 a)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen käsittelyyn ja varastointiin on olemassa riittävä rahoitus.

Tarkistus 23

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 32 b kappale (uusi)

 

(32 b)

On tarpeen osoittaa lisää varoja energiahankkeisiin, myös mahdollisiin tuleviin käytöstäpoistohankkeisiin ja jätteen huoltoon liittyviin hankkeisiin.

Tarkistus 24

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 33 kappale

(33)

Olisi laadittava kansallinen ohjelma, jolla varmistetaan poliittisten päätösten muuttaminen selkeiksi säännöksiksi siten, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon kaikki vaiheet aina jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen voidaan toteuttaa ajallaan. Tähän olisi sisällyttävä kaikki toiminnot, jotka liittyvät radioaktiivisen jätteen esikäsittelyyn, käsittelyyn, pakkaamiseen, varastointiin ja loppusijoitukseen. Kansallinen ohjelma voi koostua viiteasiakirjasta tai asiakirjakokonaisuudesta.

(33)

Olisi laadittava kansallinen ohjelma, jolla varmistetaan poliittisten päätösten muuttaminen selkeiksi säännöksiksi siten, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon kaikki vaiheet aina jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen voidaan toteuttaa ajallaan. Tähän olisi sisällyttävä kaikki toiminnot, jotka liittyvät radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen esikäsittelyyn, käsittelyyn, pakkaamiseen, varastointiin ja loppusijoitukseen , ja tässä olisi toimittava Århusin yleissopimuksen periaatteiden mukaisesti . Kansallinen ohjelma voi koostua viiteasiakirjasta tai asiakirjakokonaisuudesta.

Tarkistus 25

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 34 a kappale (uusi)

 

(34 a)

Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoketjun kaikissa osissa työntekijöitä olisi suojeltava ja heidän olisi oltava terveys- ja turvallisuuslainsäädännön kattamia toiminnastaan tai asemastaan riippumatta, ja työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvat pitkän aikavälin vaikutukset olisi otettava huomioon kaikkien käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvien välineiden yhteydessä. Unionin sekä jäsenvaltioiden työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan myös työntekijöihin, jotka osallistuvat käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon, ja kyseisen lainsäädännön noudattamatta jättämisen olisi johdettava välittömiin ja ankariin seuraamuksiin.

Tarkistus 26

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 35 kappale

(35)

Avoimuus on tärkeää käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollossa. Se olisi varmistettava edellyttämällä toimivaa yleisötiedotusta ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien mahdollisuutta osallistua päätöksentekoprosesseihin.

(35)

Avoimuus on tärkeää käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollossa , ja olennaisen tärkeää on yleisön luottamus loppusijoituspaikkojen turvallisuutta koskeviin periaatteisiin ja jätteenhuolto-ohjelmiin . Se olisi varmistettava takaamalla toimiva yleisötiedotus ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien , paikallis- ja alueviranomaisten sekä yleisön mahdollisuus osallistua päätöksentekoprosesseihin.

Tarkistus 27

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 36 kappale

(36)

Jäsenvaltioiden välinen ja kansainvälinen yhteistyö voisi helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa tarjoamalla käyttöön asiantuntemusta ja teknologiaa.

(36)

Jäsenvaltioiden välinen ja kansainvälinen yhteistyö voisi helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa tarjoamalla käyttöön korkealaatuista asiantuntemusta ja teknologiaa sekä parhaita käytäntöjä .

Tarkistus 28

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 37 kappale

(37)

Eräät jäsenvaltiot katsovat, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvien laitosten, myös loppusijoituslaitosten, jakaminen voisi olla hyödyllinen vaihtoehto, jos se perustuu kyseisten jäsenvaltioiden väliseen sopimukseen.

(37)

Eräät jäsenvaltiot katsovat, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvien laitosten, myös loppusijoituslaitosten, jakaminen voisi olla hyödyllinen , turvallinen ja kustannustehokas vaihtoehto, jos se perustuu kyseisten maiden väliseen sopimukseen. Tällöin on huolehdittava siitä, ettei estetä tiettyjä erityisjärjestelyjä, kuten jo tehtyjä tutkimusreaktoreista peräisin olevaa käytettyä polttoainetta koskevia sopimuksia. Tässä direktiivissä olisi määriteltävä asianmukaisesti edellytykset, joiden on täytyttävä ennen tällaisten yhteisten hankkeiden käynnistämistä.

Tarkistus 29

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 39 kappale

(39)

Turvallisuusarvion ja porrastetun lähestymistavan olisi luotava perusta loppusijoituslaitoksen kehittämiseen, toimintaan ja sulkemiseen liittyville päätöksille ja mahdollistettava sellaisten epävarmuusalueiden määrittely, joihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tietämyksen lisäämiseksi loppusijoitusjärjestelmän turvallisuuteen vaikuttavista näkökohdista, mukaan lukien luonnolliset (geologiset) ja rakennetut vapautumisesteet, sekä sen ennakoidusta kehityksestä ajan myötä. Turvallisuusarvioon olisi sisällyttävä turvallisuusarvioinnin tulokset sekä tiedot turvallisuusarvioinnin varmuudesta ja luotettavuudesta ja siinä tehdyistä oletuksista. Siinä olisi esitettävä kootusti käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvän laitoksen tai toiminnon turvallisuutta tukevat argumentit ja todisteet .

(39)

Turvallisuusarvion ja porrastetun lähestymistavan olisi luotava perusta loppusijoituslaitoksen kehittämiseen, toimintaan ja sulkemiseen liittyville päätöksille ja mahdollistettava sellaisten epävarmuusalueiden määrittely, joihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tietämyksen lisäämiseksi loppusijoitusjärjestelmän turvallisuuteen vaikuttavista näkökohdista, mukaan lukien luonnolliset (geologiset) ja rakennetut vapautumisesteet, sekä sen ennakoidusta kehityksestä ajan myötä. Turvallisuusarvioon olisi sisällyttävä turvallisuusarvioinnin tulokset sekä tiedot turvallisuusarvioinnin varmuudesta ja luotettavuudesta ja siinä tehdyistä oletuksista. Turvallisuuden osoittamisen olisi siksi perustuttava kootusti käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvän laitoksen tai toiminnon turvallisuutta tukeviin argumentteihin ja todisteisiin .

Tarkistus 30

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 40 kappale

(40)

Tässä direktiivissä tunnustetaan, että kansallisessa kehyksessä olisi otettava huomioon kaikki käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvät vaarat, mutta sitä ei sovelleta muihin kuin säteilyvaaroihin, sillä ne kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen soveltamisalaan.

(40)

Tässä direktiivissä tunnustetaan, että kansallisessa kehyksessä olisi otettava huomioon kaikki käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvät vaarat, mutta sitä ei sovelleta muihin kuin säteilyvaaroihin, joilla on säteilyyn liittymättömiä seurauksia, sillä ne kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen soveltamisalaan.

Tarkistus 31

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 41 kappale

(41)

Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvän asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitäminen ja kehittäminen on olennainen osa korkean turvallisuustason varmistamista, ja sen olisi perustuttava käytännön kokemuksen kautta oppimisen, tieteellisen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen sekä kaikkien osapuolten välisen teknisen yhteistyön yhdistelmään.

(41)

Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvän asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitäminen ja kehittäminen on olennainen osa terveyden ja ympäristön suojelun, turvallisuuden ja avoimuuden korkean tason varmistamista, ja sen olisi perustuttava käytännön kokemuksen kautta oppimisen, tieteellisen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen sekä kaikkien osapuolten välisen teknisen yhteistyön yhdistelmään.

Tarkistus 32

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 42 a kappale (uusi)

 

(42 a)

Tässä yhteydessä ENSREG voisi osallistua arvokkaalla panoksella tämän direktiivin yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseen helpottaen siten kuulemista, hyvien käytänteiden vaihtoa ja yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten välillä.

Tarkistus 33

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 42 b kappale (uusi)

 

(42 b)

Tämä direktiivi voi olla hyödyllinen väline, joka olisi otettava huomioon varmennettaessa, että hankkeisiin, jotka saavat unionin rahoitusta osana Euratomin taloudellista tai teknistä tukea käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltotoiminnoille tai -laitoksille, sisältyvät toimet, joilla varmistetaan käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallinen huolto,

Tarkistus 34

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 2 kohta

(2)   Sillä varmistetaan, että jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisista kansallisista järjestelyistä, joilla turvataan käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon korkea turvallisuustaso työntekijöiden ja väestön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta.

(2)   Sillä varmistetaan, että jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisista kansallisista järjestelyistä, joilla turvataan käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon korkein mahdollinen turvallisuustaso työntekijöiden , väestön ja luonnonympäristön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta.

Tarkistus 35

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 3 kohta

(3)   Sillä ylläpidetään ja edistetään käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvää yleisötiedotusta ja yleisön osallisuutta .

(3)   Sillä varmistetaan käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvä yleisötiedotus ja yleisön osallisuus .

Tarkistus 36

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 4 a kohta (uusi)

 

(4 a)     Tällä direktiivillä vahvistetaan vähimmäisvaatimukset, joita jäsenvaltioiden on noudatettava, mutta jäsenvaltiot voivat vapaasti asettaa tiukempia käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevia vaatimuksia.

Tarkistus 37

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 1 kohta – johdantokappale

(1)   Tätä direktiiviä sovelletaan

(1)    Rajoittamatta direktiivin 2009/71/Euratom soveltamista tätä direktiiviä sovelletaan

Tarkistus 38

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 1 kohta – a alakohta

(a)

käytetyn ydinpolttoaineen huollon kaikkiin vaiheisiin, kun käytetty polttoaine syntyy siviiliydinreaktorien toiminnan tuloksena tai sen huolto toteutetaan siviilitoimintojen puitteissa;

(a)

käytetyn ydinpolttoaineen huollon kaikkiin vaiheisiin, kun käytetty polttoaine syntyy siviiliydinreaktorien toiminnan tuloksena tai sen huolto toteutetaan siviilitoimintojen puitteissa EU:n alueella, mukaan lukien sotilaspuolustusohjelmista syntyvä käytetty ydinpolttoaine, jos ja kun se siirretään pysyvästi siviilitoiminnoissa käytettäväksi ja sen huolto toteutetaan yksinomaan siviilitoimintojen puitteissa ;

Tarkistus 39

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 1 kohta – b alakohta

(b)

radioaktiivisen jätteen huollon kaikkiin vaiheisiin jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen, kun radioaktiivinen jäte syntyy siviilitoiminnoista tai sen huolto toteutetaan siviilitoimintojen puitteissa.

(b)

radioaktiivisen jätteen huollon kaikkiin vaiheisiin jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen, kun radioaktiivinen jäte syntyy siviilitoiminnoista tai sen huolto toteutetaan siviilitoimintojen puitteissa EU:n alueella .

Tarkistus 40

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – -1 alakohta (uusi)

 

(-1)

‧hyväksytyillä päästöillä‧ säännellyistä ydinlaitoksista tai -toiminnoista normaalitoiminnan aikana syntyviä kaasumaisen tai nestemäisen radioaktiivisen aineen suunniteltuja ja valvottuja päästöjä ympäristöön toimivaltaisten valvontaviranomaisten vahvistamien raja-arvojen puitteissa ja direktiivissä 96/29/Euratom määritettyjen periaatteiden ja raja-arvojen mukaisesti;

Tarkistus 41

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 3 alakohta

(3)

‧loppusijoituksella‧ käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen sijoittamista luvan saaneeseen laitokseen aikomatta siirtää sitä pois myöhemmin ;

(3)

‧loppusijoituksella‧ käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen sijoittamista mahdollisesti pysyvällä tavalla luvan saaneeseen laitokseen palauttamisperiaatetta asianmukaisesti noudattaen ;

Tarkistukset 42 ja 134

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 6 alakohta

(6)

‧radioaktiivisella jätteellä‧ sellaista kaasumaisessa, nestemäisessä tai kiinteässä muodossa olevaa radioaktiivista ainetta, jolle jäsenvaltio tai sellainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka päätöksen jäsenvaltio hyväksyy, ei näe mitään jatkokäyttöä ja jota toimivaltainen valvontaviranomainen valvoo radioaktiivisena jätteenä jäsenvaltion lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen mukaisesti;

(6)

‧radioaktiivisella jätteellä‧ sellaista kaasumaisessa, nestemäisessä tai kiinteässä muodossa olevaa radioaktiivista ainetta, mukaan luettuina käytetty ydinpolttoaine ja jälleenkäsittelyssä syntyvä radioaktiivinen aine, jonka määrä on karsittu teknologisesti mahdollisimman vähiin ja jolle jäsenvaltio tai sellainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka päätöksen jäsenvaltio hyväksyy, ei harkitse tai suunnittele mitään jatkokäyttöä tuleva tekninen kehitys ja edistys huomioon ottaen ja jota toimivaltainen valvontaviranomainen valvoo radioaktiivisena jätteenä jäsenvaltion lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen mukaisesti;

Tarkistus 43

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 9 a alakohta (uusi)

 

(9 a)

‧laitosalueella‧ maantieteellistä aluetta, johon sisältyy luvan saanut laitos, mukaan lukien käytetyn ydinpolttoaineen tai radioaktiivisen aineen loppusijoituspaikka, tai luvan saanut toiminto;

Tarkistus 44

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 9 b alakohta (uusi)

 

(9 b)

‧turvallisuusarvioinnilla‧ järjestelmällistä prosessia, joka toteutetaan koko suunnitteluprosessin ajan sen varmistamiseksi, että ehdotettu suunnitelma täyttää kaikki asiaan liittyvät turvallisuusvaatimukset, ja johon sisältyy erityisesti virallinen turvallisuusanalyysi;

Tarkistus 45

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 9 c alakohta (uusi)

 

(9 c)

‧turvallisuusarviolla‧ argumenttien ja todisteiden kokonaisuutta sen osoittamiseksi, että laitos tai toiminto on turvallinen, mukaan lukien turvallisuusarvioinnin tulokset ja lausuma näiden tulosten luotettavuudesta. Loppusijoituslaitoksessa turvallisuusarvio voi liittyä tiettyyn kehitysvaiheeseen. Tällöin turvallisuusarviossa on pantava merkille epävarmuusalueiden tai ratkaisemattomien kysymysten olemassaolo ja siinä on annettava ohjeita ongelmien ratkaisemiseksi tulevissa kehitysvaiheissa;

Tarkistus 46

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 13 alakohta

(13)

‧varastoinnilla‧ käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen pitämistä luvan saaneessa laitoksessa , josta se on tarkoitus siirtää myöhemmin pois .

(13)

‧varastoinnilla‧ käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen tilapäistä pitämistä luvan saaneessa laitoksessa ennen kuin se siirretään myöhemmin pois ;

Tarkistus 48

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 1 kohta

(1)   Jäsenvaltioiden on määriteltävä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskeva kansallinen toimintapolitiikka ja pidettävä sitä yllä. Niillä on perimmäinen vastuu käytetyn ydinpolttoaineensa ja radioaktiivisen jätteensä huollosta.

(1)   Jäsenvaltioiden on määriteltävä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskeva kansallinen toimintapolitiikka ja pidettävä sitä yllä. Kullakin jäsenvaltiolla on perimmäinen vastuu alueellaan tuotetun käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta.

Tarkistus 49

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

(1 a)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevat kansalliset toimintapolitiikat pannaan täytäntöön hyvin perustellussa ja dokumentoidussa vaiheittaisessa päätöksentekoprosessissa, jossa otetaan huomioon turvallisuus pitkällä aikavälillä.

Tarkistus 50

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta – johdantokappale

(2)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

(2)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset toimintapolitiikat perustuvat seuraaviin periaatteisiin:

Tarkistus 51

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta – a alakohta

(a)

radioaktiivista jätettä syntyy niin vähän kuin on käytännössä mahdollista sekä aktiivisuuden että määrän suhteen, soveltamalla asianmukaisia suunnittelutoimenpiteitä ja toiminta- ja käytöstäpoistokäytäntöjä, mukaan lukien tavanomaisten materiaalien kierrätys ja uudelleenkäyttö;

(a)

radioaktiivista jätettä syntyy niin vähän kuin on käytännössä mahdollista optimointiperiaatteen (ALARA) mukaisesti sekä aktiivisuuden että määrän suhteen, soveltamalla asianmukaisia suunnittelutoimenpiteitä ja toiminta- ja käytöstäpoistokäytäntöjä, mukaan lukien materiaalien jälleenkäsittely ja uudelleenkäyttö;

Tarkistus 121

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta – d alakohta

(d)

käytetty ydinpolttoaine ja radioaktiivinen jäte huolletaan turvallisesti , myös pitkällä aikavälillä.

(d)

käytetty ydinpolttoaine ja radioaktiivinen jäte huolletaan turvallisesti niin kauan kuin ne ovat vaarallisia ihmisille ja ympäristölle;

Tarkistus 122

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi)

 

(d a)

vältetään työntekijöiden, yleisön ja ympäristön altistumista käytetylle ydinpolttoaineelle ja radioaktiiviselle jätteelle.

Tarkistus 54

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta – d b alakohta (uusi)

 

(d b)

toteutetaan toimia altistuneiden työntekijöiden ja väestön terveyteen ja ympäristöön liittyvien tulevien riskien ottamiseksi huomioon;

Tarkistus 55

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta – d c alakohta (uusi)

 

(d c)

radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen huollosta aiheutuvista kustannuksista vastaavat niiden tuottajat;

Tarkistus 56

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta – d d alakohta (uusi)

 

(d d)

jätteen tuottajien on annettava käyttöön varat, joilla katetaan kaikki käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta aiheutuvat kustannukset ja joita hallinnoidaan valtion valvomassa rahastossa, jotta ne ovat varmasti saatavilla pysyvää turvallista loppusijoitusta varten;

Tarkistus 57

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta – d e alakohta (uusi)

 

(d e)

toimivaltaiset kansalliset elimet osallistuvat varojen riittävyyden valvontaan;

Tarkistus 58

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta – d f alakohta (uusi)

 

(d f)

kansalliset parlamentit osallistuvat varojen riittävyyden valvontaan.

Tarkistus 135

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 a kohta (uusi)

 

(2 a)     Koska käytetyn polttoaineen sijoittaminen varsinkin avoimiin altaisiin on erittäin riskialtista, käytetty polttoaine olisi siirrettävä altaista kuivavarastoon mahdollisimman pian. Ensimmäiseksi olisi siirrettävä vanhin käytetty polttoaine.

Tarkistus 61

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 3 kohta – 1 b alakohta (uusi)

 

Kaikista tällaisista sopimuksista on ilmoitettava komissiolle.

Tarkistus 62

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 3 a kohta (uusi)

 

(3 a)     Jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti päättää perustaa yhteisen tai alueellisen loppusijoituspaikan yhteistyössä jonkun toisen jäsenvaltion kanssa hyödyntääkseen tietyn paikan suotuisia geologisia tai teknisiä ominaisuuksia ja jakaakseen yhteisestä hankkeesta aiheutuvan taloudellisen rasituksen.

Tarkistus 63

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 3 b kohta (uusi)

 

(3 b)     Ennen tällaisen hankkeen käynnistämistä hallitusten välisen sopimuksen avulla kyseisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että aloite täyttää tarvittavat vaatimukset ja ainakin seuraavat edellytykset:

(a)

yleisön hyväksyntää ja tukea on jatkuvasti pidettävä yllä kaikissa jäsenvaltioissa kaikissa hankkeen kehittämisvaiheissa ja loppusijoituksen elinkaaren aikana varmistamalla yleisölle tiedottaminen ja yleisön osallistuminen kuulemisprosessiin;

(b)

on varmistettava toimivaltaisten valvontaviranomaisten ja kansallisten turvallisuusviranomaisten yhteistyö ja niiden harjoittama valvonta; kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa on laadittava turvallisuusarvio ja sitä tukevat turvallisuusarvioinnit, jotka kattavat laitoksen tutkimus-, valinta- ja täytäntöönpanovaiheet;

(c)

on sovittava vastuukysymyksistä ja selkeästä vastuunjaosta siten, että kukin jäsenvaltio kantaa lopullisen vastuun omasta radioaktiivisesta jätteestään;

(d)

on sovittava taloudellisista järjestelyistä, joilla taataan, että varat turvataan loppusijoituslaitoksen elinkaaren ajaksi ja sulkemisen jälkeiseksi ajaksi ja että käytettävissä ovat riittävät henkilöstöresurssit, joilla varmistetaan tarpeellinen määrä asianmukaisen pätevyyden omaavaa henkilöstöä;

(e)

kyseisten jäsenvaltioiden kansallisissa ohjelmissa on ilmoitettava etukäteen lainsäädäntökehys, organisaatiorakenne sekä tekniset suunnitelmat ja järjestelyt, joilla osoitetaan, että suunniteltu loppusijoitus täyttää tässä direktiivissä säädetyt edellytykset selkeästi määritetyn ajanjakson kuluessa.

Tarkistus 136

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 3 c kohta (uusi)

 

(3 c)     Radioaktiivisen jätteen vienti kolmansiin maihin on kielletty. Käytettyä polttoainetta saa siirtää EU:n ulkopuolelle vain sillä ehdolla, että se tuodaan kierrätyksen jälkeen takaisin EU:hun.

Tarkistus 124

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 3 d kohta (uusi)

 

(3 d)     On kiellettävä ydinjätelaitosten sijoittaminen maanjäristysalueille tai rannikkoalueille, joilla on merkittävä merenpinnan kohoamisen tai tsunamin riski.

Tarkistus 64

Ehdotus direktiiviksi

5 artikla – 1 kohta – a alakohta

(a)

kansallinen ohjelma käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevan toimintapolitiikan toteuttamiseksi;

(a)

toissijaisuusperiaatteen mukainen kansallinen ohjelma käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevan toimintapolitiikan toteuttamiseksi , jolla varmistetaan, että kaikilla radioaktiivisen jätteen tuottajilla on mahdollisuus radioaktiivisen jätteen turvalliseen loppusijoitukseen yhtäläisin ehdoin ;

Tarkistus 65

Ehdotus direktiiviksi

5 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)

 

(b a)

työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta sekä koulutusta koskevat kansalliset vaatimukset;

Tarkistus 66

Ehdotus direktiiviksi

5 artikla – 1 kohta – c alakohta

(c)

käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltotoimintojen ja -laitosten lupajärjestelmä, mukaan lukien käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen huoltolaitoksen asettaminen toimintakieltoon luvan puuttuessa;

(c)

käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltotoimintojen ja -laitosten lupajärjestelmä, mukaan lukien käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen huoltolaitoksen asettaminen toimintakieltoon luvan puuttuessa , jolla varmistetaan, että kaikki radioaktiiviset jätteet huolletaan syrjimättä riippumatta siitä, kuka ne on tuottanut ;

Tarkistus 67

Ehdotus direktiiviksi

5 artikla – 1 kohta – d alakohta

(d)

järjestelmä asianmukaista institutionaalista valvontaa, viranomaistarkastuksia, dokumentaatiota ja raportointia varten;

(d)

järjestelmä asianmukaista institutionaalista valvontaa, viranomaistarkastuksia, dokumentaatiota ja raportointia varten sekä koko prosessiin osallistuvien työntekijöiden tarvittava koulutus heidän työterveytensä ja -turvallisuutensa takaamiseksi ja säilyttämiseksi ;

Tarkistus 68

Ehdotus direktiiviksi

5 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)

 

(e a)

toimet, joilla taataan pitkällä aikavälillä riittävät varat käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskeviin toimintoihin ja laitoksiin;

Tarkistus 69

Ehdotus direktiiviksi

5 artikla – 1 kohta – f a alakohta (uusi)

 

(f a)

toimet, joilla varmistetaan, että käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon sekä sijoittamiseen tarvittavan rahoituksen määrittää toimivaltainen valvontaviranomainen avoimella menetelmällä, jota valvotaan säännöllisesti ja jossa kuullaan säännöllisesti kaikkia asianomaisia sidosryhmiä.

Tarkistus 70

Ehdotus direktiiviksi

5 artikla – 1 kohta – f b alakohta (uusi)

 

(f b)

laskelma kaikista käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon aiheuttamista kustannuksista. Annettuihin tietoihin on sisällytettävä muun muassa kustannuksista vastaavat tahot.

Tarkistus 71

Ehdotus direktiiviksi

5 artikla – 2 kohta

(2)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallista kehystä ylläpidetään ja tarvittaessa parannetaan laitosten käytöstä hankittujen kokemusten, 8 artiklassa tarkoitetuista turvallisuusarvioista tehtyjen johtopäätösten, teknologian kehityksen ja tutkimustoiminnan tulosten perusteella.

(2)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallista kehystä ylläpidetään ja tarvittaessa parannetaan laitosten käytöstä hankittujen kokemusten, 3 artiklan 9 c alakohdassa tarkoitetuista turvallisuusarvioista tehtyjen johtopäätösten, parhaan käytettävissä olevan tekniikan, terveys- ja turvallisuusstandardien ja tutkimustoiminnan tulosten perusteella.

Tarkistus 72

Ehdotus direktiiviksi

6 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

(1 a)

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvontaviranomaiset ovat demokraattisen valvonnan alaisia.

Tarkistus 73

Ehdotus direktiiviksi

6 artikla – 3 a kohta (uusi)

 

(3 a)     Toimivaltaisella valvontaviranomaisella on oltava valtuudet ja resurssit panna säännöllisesti toimeen ydinturvallisuusarviointeja, -tutkimuksia ja -tarkastuksia sekä tarvittaessa täytäntöönpanotoimia laitoksissa jopa käytöstäpoiston aikana. Näiden arviointien on koskettava muun muassa työntekijöiden, myös alihankkijoiden työntekijöiden, terveyttä ja turvallisuutta sekä henkilöstömääriä ja koulutusta.

Tarkistus 137

Ehdotus direktiiviksi

6 artikla – 3 b kohta (uusi)

 

(3 b)     Toimivaltainen valvontaviranomainen voi määrätä tietyt toiminnot lopetettaviksi, jos arviointi on osoittanut, että ne eivät ole turvallisia. Kaikki toimivaltaisen valvontaviranomaisen suorittamat arvioinnit on julkistettava.

Tarkistus 74

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 1 kohta

(1)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päävastuu käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuudesta on luvanhaltijalla . Tätä luvanhaltijan vastuuta ei voi siirtää.

(1)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päävastuu käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuudesta on luvanhaltijoilla, joille kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on uskonut käytettyä ydinpolttoainetta ja radioaktiivista jätettä koskevan kokonaisvastuun .

Tarkistus 130

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

(1 a)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osana lupahakemusta radioaktiivisen jätteen huoltotoiminnon tai loppusijoituslaitoksen toiminnan harjoittamiselle EU:n alueella laaditaan turvallisuusarvio ja sitä tukeva turvallisuusarviointi ja että ne saatetaan tarpeen mukaan ajan tasalle toiminnon tai laitoksen olemassaolon aikana. Turvallisuusarvion ja sitä tukevien turvallisuusarviointien on katettava käytetyn polttoaineen altaiden, varastointilaitoksen tai loppusijoituslaitoksen sijoituspaikan valinta, suunnittelu, rakentaminen, toiminta ja sulkeminen sekä sulkemisen jälkeinen pitkän aikavälin turvallisuus, myös passiivisin keinoin, ja niissä on kuvattava kaikki laitoksen sijoituspaikkaan liittyvät turvallisuusnäkökohdat, laitoksen suunnittelu, väliaikaiseen varastointiin käytetyt jäähdytysaltaat, joissa olevan käytetyn polttoaineen määrästä on raportoitava säännöllisesti, laitoksen tai sen osien käytöstäpoisto sekä laitoksen johdon toteuttamat valvontatoimenpiteet ja viranomaisten valvontatoimet. Turvallisuusarvioon ja sitä tukevaan turvallisuusarviointiin on sisällyttävä arviointi, joka koskee työntekijöiden ja myös alihankkijoiden palveluksessa olevien työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta sekä laitoksen turvalliseen toimintaan kaikkina aikoina tarvittavan henkilöstön pätevyystasoa ja lukumäärää, jotta toimiin voidaan ryhtyä onnettomuuden sattuessa.

Turvallisuusarvion ja sitä tukevan turvallisuusarvioinnin on osoitettava taatun suojelun taso ja annettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ja muille asianomaisille tahoille takeet siitä, että turvallisuusvaatimuksia noudatetaan. Turvallisuusarvio ja sitä tukeva turvallisuusarviointi on annettava toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksyttäviksi.

Tarkistus 76

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 1 b kohta (uusi)

 

(1 b)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvanhaltijat raportoivat toimivaltaisille valvontaviranomaisille ja muille asiaan liittyville toimivaltaisille organisaatioille ja että ne tarjoavat yleisölle tietoa toiminnoistaan ja laitoksistaan.

Tarkistus 77

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 2 kohta

(2)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen kehys velvoittaa luvanhaltijat toimivaltaisen valvontaviranomaisen valvonnassa arvioimaan ja valvomaan säännöllisesti, ja siinä määrin kuin on kohtuullisesti toteutettavissa, jatkuvasti parantamaan toimintojensa ja laitostensa turvallisuutta järjestelmällisellä ja todennettavalla tavalla.

(2)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen kehys velvoittaa luvanhaltijat toimivaltaisen valvontaviranomaisen valvonnassa arvioimaan ja valvomaan säännöllisesti, ja siinä määrin kuin on kohtuullisesti toteutettavissa, jatkuvasti parantamaan toimintojensa turvallisuutta, myös työntekijöiden ja alihankkijoiden terveyttä ja turvallisuutta, sekä laitostensa turvallisuutta järjestelmällisellä ja todennettavalla tavalla parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa käyttäen . Luvanhaltijoiden on ilmoitettava arviointiensa tuloksista toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle, muille asianomaisille toimivaltaisille organisaatioille, työntekijöidensä edustajille, alihankkijoille ja yleisölle.

Tarkistus 78

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 3 kohta

(3)   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin arviointeihin on sisällyttävä sen varmistaminen, että onnettomuuksien ehkäisemistä ja onnettomuuksien seurausten lievittämistä varten on määritelty toimenpiteet, mukaan lukien sellaisten fyysisten turvatoimenpiteiden ja luvanhaltijan hallinnollisten turvamenettelyjen varmistaminen, joiden toimimattomuus johtaisi siihen, että ionisoiva säteily vaarantaisi merkittävästi työntekijöiden ja väestön turvallisuuden.

(3)   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin toimintoihin on haettava toimivaltaisen valvontaviranomaisen virallista lupaa osana lupahakemusta, millä varmistetaan toimintojen riittävä turvallisuus, ja niihin on sisällyttävä sen varmistaminen, että onnettomuuksien ja fyysisten hyökkäysten ehkäisemistä ja onnettomuuksien ja fyysisten hyökkäysten seurausten lievittämistä varten on määritelty toimenpiteet, mukaan lukien sellaisten fyysisten turvatoimenpiteiden ja luvanhaltijan hallinnollisten turvamenettelyjen varmistaminen, joiden toimimattomuus johtaisi siihen, että ionisoiva säteily vaarantaisi työntekijöiden , väestön sekä luonnonympäristön turvallisuuden.

Tarkistus 79

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 4 kohta

(4)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että luvanhaltijat perustavat ja panevat täytäntöön johtamisjärjestelmät, joissa turvallisuus on etusijalla ja jotka toimivaltainen valvontaviranomainen todentaa säännöllisesti.

(4)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että luvanhaltijat perustavat ja panevat täytäntöön johtamisjärjestelmät, joissa turvallisuus ja suoja ovat ehdottomasti etusijalla ja jotka toimivaltainen valvontaviranomainen ja työntekijöiden edustajat, joilla on työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskeva erityisvastuu, todentavat säännöllisesti.

Tarkistus 80

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 5 kohta

(5)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että luvanhaltijat järjestävät ja pitävät yllä riittävät rahoitus- ja henkilöstövarat täyttääkseen 1–4 kohdan mukaiset käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevat velvoitteensa.

(5)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että luvanhaltijat järjestävät ja pitävät yllä riittävät rahoitus- ja henkilöstövarat myös pitkällä aikavälillä täyttääkseen 1–4 kohdan mukaiset käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevat velvoitteensa.

Tarkistus 81

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 5 a kohta (uusi)

 

(5 a)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvanhaltija ilmoittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa naapurivaltion alue- ja paikallisviranomaisille jätteenhuoltolaitoksen perustamista koskevista suunnitelmistaan, jos kyseinen laitos sijaitsee sellaisella etäisyydellä valtakunnanrajasta, että rajatylittävät vaikutukset ovat todennäköisiä laitoksen rakentamisen tai toiminnan aikana taikka käytöstä poistamisen jälkeen tai laitoksella tapahtuvan onnettomuuden tai muun tapahtuman vuoksi.

Tarkistus 146

Ehdotus direktiiviksi

7 a artikla (uusi)

 

7 a artikla

Merkinnät ja asiakirjat

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvanhaltijat merkitsevät säiliöt ja laativat käytettyä polttoainetta ja radioaktiivista jätettä koskevat loppusijoitusasiakirjat säänkestävällä tavalla. Asiakirjoista on käytävä ilmi säilytettävän materiaalin kemiallinen, toksikologinen ja radiologinen koostumus ja olomuoto (kiinteä, nestemäinen vai kaasumainen).

Tarkistus 82

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla

8 artikla

Turvallisuusarvio

(1)     Osana laitoksen tai toiminnon lupahakemusta on laadittava turvallisuusarvio ja sitä tukeva turvallisuusarviointi. Niitä on tarvittaessa päivitettävä laitoksen tai toiminnon kehityksen aikana. Turvallisuusarvion ja turvallisuusarvioinnin on vastattava laajuudeltaan ja yksityiskohtaisuudeltaan toimintojen monimutkaisuutta ja laitokseen tai toimintaan liittyvän vaaran suuruutta.

(2)     Turvallisuusarvion ja sitä tukevan turvallisuusarvioinnin on katettava laitoksen sijoituspaikan valinta ja laitoksen suunnittelu, rakentaminen, käyttö ja käytöstäpoisto tai loppusijoituslaitoksen sulkeminen; turvallisuusarviossa on mainittava turvallisuusarvioinnissa sovelletut standardit. Huomioon on otettava sulkemisen jälkeinen pitkän aikavälin turvallisuus, etenkin se, kuinka tämä on mahdollisimman pitkälle varmistettu passiivisin keinoin.

(3)     Laitoksen turvallisuusarviossa on kuvattava kaikki laitoksen sijoituspaikkaan ja suunnitteluun liittyvät turvallisuuden kannalta merkitykselliset näkökohdat sekä laitoksen johdon toteuttamat valvontatoimenpiteet ja viranomaisten valvontatoimet. Turvallisuusarvion ja sitä tukevan turvallisuusarvioinnin on osoitettava vallitsevan suojelun taso ja annettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ja muille asianomaisille tahoille takeet siitä, että turvallisuusvaatimuksia noudatetaan.

(4)     Turvallisuusarvio ja sitä tukeva turvallisuusarviointi on annettava toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksyttäviksi.

Poistetaan.

Tarkistus 83

Ehdotus direktiiviksi

8 a artikla (uusi)

 

8 a artikla

Rekisteröinti ja seuranta erityisesti koskien työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta

(1)     Jäsenvaltioiden on perustettava rekisteröinti- ja seurantajärjestelmä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon alalla.

(2)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rekisteröinti- ja seurantajärjestelmän avulla pystytään määrittämään käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen sijainti ja olosuhteet niiden tuotannossa, käytössä, kuljetuksessa, varastoinnissa ja loppusijoituksessa.

(3)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että joko luvanhaltija tai valtion elin säilyttää käytetylle ydinpolttoaineelle tai radioaktiiviselle jätteelle työnsä aikana altistuneita työntekijöitä koskevat tiedot, jotta työperäisiä sairauksia voidaan seurata pitkällä aikavälillä.

Tarkistus 84

Ehdotus direktiiviksi

8 b artikla (uusi)

 

8 b artikla

Menettelyt ja seuraamukset

Jäsenvaltioiden on yleisten periaatteiden mukaisesti varmistettava, että sovelletaan hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä ja määrätään seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, varoittavia ja oikeassa suhteessa rikkomuksen vakavuuteen, mikäli tästä direktiivistä johtuvia velvoitteita rikotaan.

Tarkistus 85

Ehdotus direktiiviksi

9 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittavan asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitämiseksi ja edelleen kehittämiseksi kansalliseen kehykseen sisältyy koulutusjärjestelyjä , jotka kattavat kaikkien käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta vastaavien osapuolten tarpeet.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittavan tieteellisen ja teknisen asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitämiseksi , edelleen kehittämiseksi ja levittämiseksi kansalliseen kehykseen sisältyy säännöllistä ja ennalta ehkäisevää koulutusta koskevia järjestelyjä , jotka kattavat kaikkien käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta vastaavien osapuolten tarpeet tekniikan ja tieteen kehityksen mukaisesti . Jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota välillisesti laitosalueella toimintaan osallistuviin osapuoliin ja huolehdittava siitä, että niille tarjotaan asianmukaista ja ajantasaista koulutusta ennen kuin ne suorittavat radioaktiivista jätettä ja käytettyä ydinpolttoainetta koskevia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvanhaltijat pystyvät panemaan kyseiset järjestelyt täytäntöön ja rahoittamaan ne, jotta taataan kaikkien prosessissa mukana olevien osapuolten terveys ja turvallisuus. Työntekijöille annettavan koulutuksen on oltava kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaista, jotta vahvistetaan ydinteollisuuden kokonaisvastuuta terveydestä ja turvallisuudesta. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kansallinen kehys kattaa järjestelyt, joiden avulla edistetään käynnissä olevien loppusijoitushankkeiden tieteellistä jatkotutkimusta.

Tarkistus 86

Ehdotus direktiiviksi

9 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliseen kehykseen sisällytetään ohjelmia, joilla tuetaan radioaktiivisen jätteen tuottamisen vähentämistä ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevaa tutkimusta.

Tarkistus 87

Ehdotus direktiiviksi

10 artikla – 1 kohta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella kehyksellä taataan, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon on tarvittaessa saatavilla riittävät taloudelliset voimavarat, ottaen asianmukaisesti huomioon radioaktiivisen jätteen tuottajien vastuu .

(1)    Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisessa kehyksessä , että kaikkiin käytöstäpoistosta aiheutuviin kuluihin ja käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon on tarvittaessa saatavilla riittävät taloudelliset voimavarat, ja noudatettava tässä täysimääräisesti radioaktiivisen jätteen tuottajien vastuuta aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ja vältettävä turvautumista valtiontukeen .

Tarkistus 88

Ehdotus direktiiviksi

10 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

(1 a)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla päätettävien menettelyjen mukaisesti

(a)

suoritetaan asianmukaisella tavalla arvio jätteiden huoltostrategioiden kustannuksista ja erityisesti kustannuksista, joita liittyy matala-aktiivisen, keskiaktiivisen ja korkea-aktiivisen pitkäikäisen radioaktiivisen jätteen pitkän aikavälin huoltoratkaisujen toteuttamiseen sen luonteesta riippuen. Tähän arvioon on sisällytettävä erityisesti ydinlaitosten käytöstäpoistosta aiheutuvat kustannukset sekä radioaktiivisen jätteen huoltolaitosten lopullisesta sulkemisesta, ylläpidosta ja valvonnasta aiheutuvat kustannukset;

(b)

luodaan vararahastoja, joilla katetaan a alakohdassa tarkoitetut kustannukset, ja osoitetaan tarvittavat varat yksinomaan näiden varauksien kattamiseen;

(c)

seurataan asianmukaisesti, ovatko vararahastot ja varojen hallinnointi riittäviä a alakohdassa tarkoitettujen kustannusten kattamiseen, niin että varmistetaan niiden säännöllinen mukauttaminen.

Tarkistus 89

Ehdotus direktiiviksi

10 artikla – 1 b kohta (uusi)

 

(1 b)     Jäsenvaltioiden on esitettävä loppusijoituksen kustannukset avoimesti ja julkistettava ne, ja niitä on arvioitava vuosittain uudelleen. Radioaktiivisen jätteen tuottajien velvoitteita mukautetaan vastaavasti.

Tarkistus 90

Ehdotus direktiiviksi

10 artikla – 1 c kohta (uusi)

 

(1 c)     Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä kansallinen elin, joka kykenee tarjoamaan asiantuntija-arvioita varojen hallinnasta ja käytöstäpoistosta aiheutuvista kustannuksista 1 a kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän elimen on oltava riippumaton varojen myöntäjistä.

Tarkistus 91

Ehdotus direktiiviksi

10 artikla – 1 d kohta (uusi)

 

(1 d)     Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle säännöllisesti asianomaisen kansallisen elimen toimista laadituista päätelmistä 16 artiklassa säädetyin ehdoin.

Tarkistus 92

Ehdotus direktiiviksi

11 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevat asianmukaiset laadunvarmistusohjelmat laaditaan ja toteutetaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevat asianmukaiset laadunvarmistusohjelmat laaditaan ja toteutetaan.

Tarkistus 127

Ehdotus direktiiviksi

11 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvanhaltijoilla on täysi vahingonkorvausvastuu onnettomuuksista ja radioaktiivisen jätteen pitkäaikaisesta huollosta aiheutuvista vahingoista, mukaan lukien maa-, vesi- ja meriympäristölle aiheutuvat vahingot.

Tarkistus 93

Ehdotus direktiiviksi

12 artikla – 1 kohta

(1)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevat tiedot ovat työntekijöiden ja väestön saatavilla. Tämän velvoitteen mukaisesti on myös varmistettava, että toimivaltainen valvontaviranomainen tiedottaa väestölle toimivaltaansa kuuluvista asioista. Tiedot on saatettava väestön saataville kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, edellyttäen että tämä ei vaaranna muita kansallisessa lainsäädännössä tai kansainvälisissä velvoitteissa tunnustettuja intressejä, kuten turvallisuusintressejä .

(1)   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevat tiedot , jotka ovat tarpeen työntekijöiden ja väestön terveyden, turvallisuuden ja suojan säilyttämiseksi, ovat saatavilla säännöllisesti . Tämän velvoitteen mukaisesti on myös varmistettava, että toimivaltainen valvontaviranomainen tiedottaa väestölle toimivaltaansa kuuluvista asioista. Tiedot on saatettava väestön saataville kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden, etenkin Århusin yleissopimuksen, mukaisesti. Sellaiset tiedot, jotka ovat hyvin merkittäviä työntekijöiden ja väestön terveyden ja turvallisuuden kannalta (ennen kaikkea radioaktiivista säteilyä ja myrkyllisiä päästöjä ja niille altistumista koskevat tiedot) on julkaistava olosuhteista riippumatta.

Tarkistus 94

Ehdotus direktiiviksi

12 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

(1 a)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle tiedotetaan 10 artiklassa tarkoitetuista käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon käytettävistä taloudellisista voimavaroista ottaen asianmukaisesti huomioon tuottajille aiheutuvien kustannusten osuus.

Tarkistus 95

Ehdotus direktiiviksi

12 artikla – 1 b kohta (uusi)

 

(1 b)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehtäessä päätöksiä, jotka koskevat käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen sijoituspaikkoja ja huoltoa naapurimaiden läheisyydessä, on kuultava kyseisten maiden yleisöä ja viranomaisia.

Tarkistus 96

Ehdotus direktiiviksi

12 artikla – 2 kohta

(2)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väestölle annetaan mahdollisuus osallistua tehokkaasti käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevaan päätöksentekoprosessiin.

Poistetaan.

Tarkistus 97

Ehdotus direktiiviksi

12 a artikla (uusi)

 

12 a artikla

Yleisön osallistuminen

(1)     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa tehokkaasti 13 artiklan mukaisesti laadittavien käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevien kansallisten ohjelmien valmisteluun tai uudelleentarkasteluun ja että yleisöllä on mahdollisuus tutustua niihin niiden laatimisen jälkeen. Jäsenvaltioiden on asetettava ohjelmat yleisesti saataville verkkosivustolla.

(2)     Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

(a)

yleisölle tiedotetaan joko julkisin ilmoituksin tai muin asianmukaisin tavoin, kuten sähköisin viestimin milloin mahdollista, ehdotuksista tällaisiksi ohjelmiksi taikka niiden muuttamiseksi tai tarkistamiseksi ja että asianmukaiset tiedot tällaisista ehdotuksista saatetaan yleisön saataville, mukaan luettuina muun muassa tiedot oikeudesta osallistua päätöksentekoon sekä toimivaltaisesta viranomaisesta, jolle voi esittää huomautuksia tai kysymyksiä;

(b)

yleisöllä on oikeus esittää huomautuksensa ja mielipiteensä ennen kuin ohjelmista päätetään vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna;

(c)

päätöksiä tehtäessä otetaan asianmukaisella tavalla huomioon yleisön osallistumisen tulokset;

(d)

toimivaltainen viranomainen pyrkii yleisön ilmaisemat huomautukset ja mielipiteet tutkittuaan tiedottamaan kohtuullisin keinoin yleisölle tehdyistä päätöksistä sekä näiden päätösten perusteena olevista seikoista ja näkökohdista, yleisön osallistumisprosessia koskevat tiedot mukaan luettuina.

(3)     Jäsenvaltioiden on yksilöitävä yleisö, joka on oikeutettu osallistumaan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Jäsenvaltioiden on määriteltävä tämän artiklan mukaista yleisön osallistumista koskevat yksityiskohtaiset menettelyt siten, että yleisöllä on mahdollisuus valmistautua ja osallistua tehokkaasti. On asetettava kohtuulliset määräajat, joilla varmistetaan, että tässä artiklassa edellytetyn yleisön osallistumisen eri vaiheille jää riittävästi aikaa.

Tarkistus 98

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 2 kohta

(2)   Kansallisten ohjelmien on oltava 4–12 artiklan säännösten mukaisia.

(2)   Kansallisten ohjelmien on oltava 4–12 a artiklan säännösten mukaisia.

Tarkistus 99

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 3 kohta

(3)   Jäsenvaltioiden on tarkasteltava kansallisia ohjelmiaan säännöllisesti uudelleen ja saatettava ne tarvittaessa ajan tasalle ottaen huomioon tekniikan ja tieteen kehitys.

(3)   Jäsenvaltioiden on tarkasteltava kansallisia ohjelmiaan säännöllisesti uudelleen ja saatettava ne tarvittaessa ajan tasalle ottaen huomioon tekniikan ja tieteen kehitys sekä muiden jäsenvaltioiden kokemukset radioaktiivisen jätteen huollosta samoin kuin kansainvälisten vertaisarviointien tulokset .

Tarkistus 100

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 3 a kohta (uusi)

 

(3 a)     Jäsenvaltioiden on ilmoitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa naapurivaltioiden alue- ja paikallisviranomaisille, jos niiden kansallisten ohjelmien täytäntöönpanolla on todennäköisesti rajatylittäviä seurauksia.

Tarkistus 101

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 3 b kohta (uusi)

 

(3 b)     Jäsenvaltioiden on kansallisissa ohjelmissaan ilmoitettava selkeästi, millaiset taloudelliset resurssit ovat käytettävissä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon.

Tarkistus 102

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla – -1 alakohta (uusi)

 

(-1)

radioaktiivisen jätteen yhdennetty, yksityiskohtainen luokittelujärjestelmä, joka kattaa kaikki radioaktiivisen jätteen huollon vaiheet jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen saakka;

Tarkistus 103

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla – 1 alakohta

(1)

inventaario kaikesta käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä sekä ennusteet tulevista määristä, mukaan lukien käytöstäpoistosta syntyvät jätteet. Inventaariossa on ilmoitettava selvästi materiaalin sijaintipaikka ja määrä sekä vaarataso asianmukaisella luokituksella ;

(1)

edellä -1 alakohdassa tarkoitettuun luokittelujärjestelmään perustuva inventaario kaikesta käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä sekä ennusteet tulevista määristä, mukaan lukien käytöstäpoistosta syntyvät jätteet. Inventaariossa on ilmoitettava selvästi materiaalin sijaintipaikka ja määrä sekä vaarataso ja jätteen alkuperä ;

Tarkistus 128

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla – 2 alakohta

(2)

konseptit, suunnitelmat ja tekniset ratkaisut jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen;

(2)

konseptit, suunnitelmat ja tekniset ratkaisut jätteen syntymisestä sen varastointiin tai loppusijoitukseen . Etusijalle asetetaan vanhat radioaktiiviset jätteet ja välivarastointialtaisiin varastoitu käytetty ydinpolttoaine ;

Tarkistus 104

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla – 3 alakohta

(3)

loppusijoituslaitoksen sulkemisen jälkeistä aikaa koskevat konseptit ja suunnitelmat, mukaan lukien institutionaalisen valvonnan kesto sekä keinot, joiden avulla laitosta koskeva tietämys säilytetään pidemmällä aikavälillä;

(3)

loppusijoituslaitoksen sulkemisen jälkeistä aikaa koskevat konseptit ja suunnitelmat, mukaan lukien institutionaalisen valvonnan kesto sekä keinot, joiden avulla laitosta valvotaan ja ylläpidetään ja sitä koskeva tietämys säilytetään pidemmällä aikavälillä;

Tarkistus 105

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla – 7 a kohta (uusi)

 

(7 a)

kuvaus 10 artiklan 1 a kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kustannusten arvioinnista ja vastaavien vararahastojen laskemiseen käytetyistä menetelmistä;

Tarkistus 106

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla – 8 alakohta

(8)

kuvaus voimassa olevista rahoitusjärjestelyistä, joilla varmistetaan kaikkien ohjelmasta aiheutuvien kustannusten kattaminen ennakoidun aikataulun mukaisesti .

(8)

kuvaus 10 artiklan 1 a kohdan b alakohdan mukaisesti osoitettujen varojen muodostamisessa ja hallinnassa tehdyistä valinnoista ja voimassa olevista rahoitusjärjestelyistä, joilla varmistetaan kaikkien ohjelmasta aiheutuvien kustannusten kattaminen ennakoidun aikataulun mukaisesti aiheuttamisperiaatetta tiukasti noudattaen;

Tarkistus 107

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla – 8 a alakohta (uusi)

 

(8 a)

sitovat ja todennettavissa olevat määräajat kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa ja 1–8 alakohdassa esitettyjen vaatimusten noudattamista varten;

Tarkistus 108

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla – 8 b alakohta (uusi)

 

(8 b)

koulutusta ja ammatillista koulutusta koskevat suunnitelmat käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa varten tarvittavan asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Tarkistus 109

Ehdotus direktiiviksi

15 artikla – 3 a kohta (uusi)

 

(3 a)     Komissio valvoo, että jäsenvaltioiden kansallisten ohjelmien täytäntöönpanossa noudatetaan 14 artiklan 8 a kohdassa tarkoitettuja määräaikoja.

Tarkistus 110

Ehdotus direktiiviksi

15 artikla – 4 kohta

(4)     Komissio ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimittamat selventävät tiedot ja kansallisten jätehuolto-ohjelmien edistymisen päättäessään Euratomin taloudellisen tai teknisen avun myöntämisestä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltotoiminnoille tai -laitoksille tai muodostaessaan kantojaan investointihankkeisiin Euratomin perustamissopimuksen 43 artiklan mukaisesti.

Poistetaan.

Tarkistus 111

Ehdotus direktiiviksi

16 artikla – 3 kohta

(3)   Jäsenvaltioiden on järjestettävä säännöllisesti ja vähintään joka kymmenes vuosi itsearviointi kansallisesta kehyksestään, toimivaltaisesta valvontaviranomaisestaan, kansallisesta ohjelmastaan ja sen toteuttamisesta sekä pyydettävä kansallisen kehyksensä, viranomaisensa ja/tai ohjelmansa kansainvälistä vertaisarviointia sen varmistamiseksi, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollossa saavutetaan korkea vaatimustaso. Vertaisarviointien tulokset on ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioille .

(3)   Jäsenvaltioiden on järjestettävä säännöllisesti ja vähintään joka kymmenes vuosi itsearviointi kansallisesta kehyksestään, toimivaltaisesta valvontaviranomaisestaan, kansallisesta ohjelmastaan ja sen toteuttamisesta sekä pyydettävä kansallisen kehyksensä, viranomaisensa ja/tai ohjelmansa kansainvälistä vertaisarviointia sen varmistamiseksi, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollossa saavutetaan korkea vaatimustaso. Vertaisarviointien tulokset on ilmoitettava komissiolle , joka toimittaa säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa käsitellään vertaisarviointien yhteydessä tehtyjä päätelmiä lyhennetyssä muodossa .

Tarkistus 138

Ehdotus direktiiviksi

16 a artikla (uusi)

 

16 a artikla

Uudelleenarviointi

Komissio toimittaa viimeistään kahden vuoden kuluttua 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden vertaisarviointien jälkeen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa keskitytään käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon konseptin ja 4 artiklan 3 kohdassa säädettyjen vientisäännösten uudelleenarviointiin. Tässä arvioinnissa on alan tutkimustulosten ja uuden tieteellisen tietämyksen valossa käsiteltävä erityisesti jätteen sijoituksen purkamismahdollisuutta ja jätteen siirtomahdollisuutta sen jälkeen, kun jäte on sijoitettu loppusijoituspaikkaan. Kertomusta seuraa tarvittaessa tämän direktiivin tarkistaminen käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevan uusimman teknisen tietämyksen valossa.

Tarkistus 113

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta

(1)   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään […] päivänä […]kuuta […] . Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

(1)   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään  (7). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.


(1)   EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(2)  EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

(3)   Neuvoston direktiivi 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta ( EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1 ) .

(4)   C115 Työntekijäin suojaamista ionisoivalta säteilyltä koskeva yleissopimus, hyväksytty 22. kesäkuuta 1960.

(5)   R114 Työntekijäin suojaamista ionisoivalta säteilyltä koskeva suositus, hyväksytty 22. kesäkuuta 1960.

(6)   Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 16 päivänä marraskuuta 2005, ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käytöstä (EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 117).

(7)   Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.