Euroopan unionin neuvosto

JOHDANTO

Äänten painotus Euroopan unionin neuvostossa on yksi Amsterdamin sopimuksessa auki jääneistä kysymyksistä. Tämä käytäntö on siis yksi esimerkki kysymyksistä, joita Amsterdamin sopimuksen tekemiseen johtanut hallitustenvälinen konferenssi (HVK) ei pystynyt ratkaisemaan. Järjestelmän uudistaminen ennen uusien jäsenvaltioiden liittymistä on välttämätöntä erityisesti kahdesta syystä.

Ensimmäinen peruste on toimielimistä silmällä pitäen Euroopan unionin laajentumista tehty pöytäkirja, joka liitettiin perussopimuksiin Amsterdamin sopimuksella. Pöytäkirjassa äänten painotus asetetaan riippuvaiseksi komission koosta. Ne jäsenvaltiot, joilla tähän mennessä on ollut kaksi edustajaa komissiossa, halusivat saada jonkinlaisen korvauksen komission kokoonpanoon laajentumisen yhteydessä tehtävistä muutoksista.

Toinen peruste on se, että uusien jäsenvaltioiden (joiden väkiluku on useimmissa tapauksissa pienempi kuin vanhojen jäsenvaltioiden) liittyessä unioniin jäsenvaltioiden välinen tasapaino neuvoston päätöksenteossa saattaa horjua, jos vanha ääntenpainotusjärjestelmä säilytetään. Hallitustenvälinen konferenssi on tarkastellut erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, joiden ääripäitä ovat tiukasti väestömäärään sidoksissa oleva ääntenpainotus ja vahvistetulla enemmistöllä tehtävät päätökset (joiden takana on enemmistö jäsenvaltioista ja unionin väestöstä). Lopullisessa sovitteluratkaisussa äänten painotusta uudistettiin kasvattamalla kaikkien jäsenvaltioiden äänimääriä ja lisäämällä tiheimmin asuttujen jäsenvaltioiden äänten painoarvoa.

MÄÄRÄENEMMISTÖ-KÄSITTEEN UUSI MÄÄRITELMÄ

Nizzan sopimuksen tavoitteena oli helpottaa EU:n toimielinten valmistautumista unionin seuraavaan laajentumiseen. Sen määräyksiä voidaan myös mukauttaa erilaisiin laajentumisnäkymiin. Nizzan sopimuksen tekohetkellä ei nimittäin ollut vielä mahdollista ennustaa varmuudella, mitkä hakijamaat kykenisivät saattamaan jäsenyysneuvottelut päätökseen ja milloin laajentuminen toteutuisi (yhdellä vai useammalla laajentumiskierroksella).

Tämän vuoksi Nizzan sopimukseen sisältyy muun muassa seuraavat kaksi määräystä:

• EU:n laajentumista koskevan pöytäkirjan 3 artiklassa otetaan käyttöön uusi määräenemmistön määritelmä, jolla muutetaan nykyisten 15 jäsenvaltion äänten painotusta. Uutta käytäntöä on tarkoitus soveltaa vuodesta 2005.
• HVK:n päätöksellä kahdessa Nizzan sopimuksen liitteenä olevassa julistuksessa (N:o 20 ja N:o 21) vahvistetaan yhteiset kannat, joita jäsenvaltiot sitoutuvat noudattamaan äänten painotusta koskevissa liittymisneuvotteluissa.

Huomattakoon, että neuvoston päätöksen edellytyksenä on tietty määrä ääniä, jotka edustavat enemmistöä asian puolesta äänestäneistä neuvoston jäsenistä. Nizzan sopimuksella muutetaan nykyisten 15 jäsenvaltion äänten painotusta neuvostossa: 237 äänen kokonaisäänimäärä jaetaan 15 jäsenvaltion kesken, ja määräenemmistöön tarvitaan vähintään 169 ääntä.

Koska uudet jäsenvaltiot liittyvät unioniin ennen 1. tammikuuta 2005 eli ennen kuin Nizzan sopimuksessa määrättyä muutettua ääntenpainotusta ryhdytään soveltamaan, määräys on korvattu liittymissopimuksessa. Siinä on neuvoston ääntenpainotusta 25 jäsenvaltion unionissa koskeva määräys. Muutos perustuu Nizzan sopimukseen, ja sitä sovelletaan 1. marraskuuta 2004 toukokuusta lokakuuhun ulottuvan siirtymäkauden jälkeen.

VÄESTÖMÄÄRÄÄ KOSKEVA LAUSEKE

Määräenemmistön uusi määritelmä sisältää toisenkin muutoksen. EY:n perustamissopimuksen 205 artiklaan lisätään uusi kohta, jonka mukaan neuvoston jäsen voi pyytää, että neuvoston tehdessä päätöksen määräenemmistöllä tarkistetaan, että määräenemmistön muodostavat jäsenvaltiot edustavat vähintään 62:ta prosenttia unionin koko väestöstä. Jos osoittautuu, että tämä ehto ei täyty, kyseistä päätöstä ei tehdä. Tämä määräys täydentää muita säädöksen hyväksymisedellytyksiä (määräenemmistö ja unionin jäsenvaltioiden enemmistö). Se takaa, että neuvoston päätöstä kannattavat jäsenvaltiot edustavat yhteisön kokonaisväestön enemmistöä.

ÄÄNTENPAINOTUS 25 JÄSENVALTION UNIONISSA

Liittymisneuvottelut päätettiin joulukuussa 2002 Kööpenhaminassa kymmenen ehdokasmaan (Tšekin tasavalta, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Slovenia ja Slovakia) kanssa. Liittymissopimus allekirjoitettiin Ateenassa 16. huhtikuuta. Siinä sovelletaan ja sillä muutetaan joiltakin osin seuraavia Nizzan sopimuksen määräyksiä:

• Muutettu ääntenpainotusmenetelmä tulee voimaan suunniteltua aikaisemmin, 1. marraskuuta 2004, uuden komission aloittaessa työskentelynsä.
• Kunkin ehdokasmaan äänimäärä määräytyy Nizzan sopimuksen julistuksen N:o 20 mukaisesti.
• Määräenemmistöön tarvittava vähimmäismäärä (neuvoston jäsenien enemmistön edustajien uusi äänimäärä) on Nizzan sopimuksen julistuksen N:o 21 mukaisesti 232 ääntä 321 äänestä eli 72,3 prosenttia äänistä (katso jäljempänä oleva taulukko).
• Äänten painottamista vuoden 2004 toukokuun 1. ja lokakuun 31. päivän välisen siirtymäkauden aikana koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä muutettiin entisen painotuksen mukaisesti antamalla jäsenvaltioille 2-10 ääntä neuvostossa. Määräenemmistöön tarvitaan siirtymäkauden aikana vähintään 88 ääntä 124 äänestä.

Neuvoston päätöksen edellytyksenä on siis 1. marraskuuta 2004 alkaen, että päätös saa vähintään 232 puoltavaa ääntä 321 äänestä, jotka edustavat neuvoston jäsenten enemmistöä, jollei väkilukua koskevasta lausekkeesta muuta johdu.

ÄÄNTEN JAKAUTUMISTA KOSKEVA TAULUKKO

ÄÄNTEN PAINOTTAMINEN JA TULEVA LAAJENTUMINEN

Nizzan sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä hyväksytyssä yhteisessä julistuksessa N:o 20 vahvistetaan myös yhteinen kanta, jonka mukaan jäsenvaltiot aloittavat liittymisneuvottelut Romanian ja Bulgarian kanssa. Julistuksessa Romanialle annetaan 14 ääntä ja Bulgarialle 10 ääntä. Äänten kokonaismäärä on siis 345. Julistuksen N:o 21 mukaan määräenemmistöön tarvittaisiin näiden valtioiden liittymisen jälkeen siis vähintään 255 ääntä 345 äänestä eli 73,91 prosenttia äänistä.

TIIVISTELMÄTAULUKKO

Viimeisin päivitys 13.09.2007