Tavarakauppaa koskeva WTO:n sopimus

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Neuvoston päätös 94/800/EY Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä EU:n puolesta – tavarakauppaan liittyvät näkökohdat

Uruguayn kierroksen monenväliset kauppaneuvottelut (1986–1994) – Maailman kauppajärjestön perustamissopimus (WTO)

PÄÄTÖKSEN JA ASETUKSEN TARKOITUS

Päätöksellä hyväksytään Euroopan yhteisön (nykyinen Euroopan unioni) puolesta Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehty sopimus.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Tavarakauppaa koskeva monenvälinen sopimus sisältää GATT 1994 -sopimuksen (tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus) ja 13 alakohtaista sopimusta. Ne kattavat neljä alaa:

• markkinoille pääsy;
• tullien ulkopuolisia toimenpiteitä koskevat säännöt;
• tulli- ja kauppaviranomaiset;
• kaupan suojatoimet.

MARKKINOILLE PÄÄSY

Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT 1994)

• Tämä perustavanlaatuinen sopimus sisältää tavarakauppaa koskevat yleiset säännöt. Erityissäännöistä määrätään päätösasiakirjassa vahvistetuissa alakohtaisissa sopimuksissa. GATT 1994 -sopimukseen sisällytettiin GATT 1947 -sopimus ja kaikki ne oikeudelliset asiakirjat, jotka hyväksyttiin ennen WTO:sta tehtyä sopimusta.
• Yleissopimukseen sisältyy muutamia GATT 1947 -sopimuksesta peräisin olevia perusperiaatteita, joiden tarkoituksena on etenkin varmistaa oikeudenmukainen kilpailu. Tällaisia perusperiaatteita ovat muun muassa:
  • suosituimmuuskohtelun periaate: mikään WTO:n jäsenmaa ei anna toisen jäsenmaan tuotteelle vähemmän suotuisaa kohtelua kuin muiden jäsenmaiden samankaltaiselle tuotteelle (syrjimättömyyden käsite);
  • kansallisen kohtelun periaate verotusta ja sisäisiä määräyksiä koskevissa asioissa: mikään WTO:n jäsenmaa ei anna toisen jäsenmaan tuotteille vähemmän suotuisaa kohtelua verotukseen ja sisäisiin määräyksiin liittyvissä asioissa kuin oman maansa tuotteille.
• Sopimuksessa määrätään myös seuraavista seikoista:
  • tullien alentamisesta ja tullimaksujen enimmäismäärää koskevista sitoumuksista;
  • määrällisten tuonti- ja vientirajoitusten kieltämisestä;
  • valtion kaupallisia yrityksiä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta;
  • polkumyyntitoimenpiteistä*;
  • tukien vastaisista toimenpiteistä*;
  • suojatoimenpiteistä*;
  • neuvottelu- ja riitojenratkaisumenettelystä;
  • tiettyjä vapaakauppa-alueita ja tulliliittoja koskevista kriteereistä;
  • näihin alueisiin ja liittoihin kuuluvien jäsenten velvollisuuksista.
• Vuonna 1965 lisätyt määräykset sisältävät kehitysmaita koskevia sääntöjä ja niille myönnettäviä erityisetuja.

Marrakeshin pöytäkirja

GATT 1994 -sopimukseen liitetyllä Marrakeshin pöytäkirjalla GATT 1994 -sopimukseen liitetään Uruguayn kierroksen neuvotteluissa käsiteltyjä tavaroita koskevat tullimyönnytysluettelot ja sitoumuksia koskevat listat.

Teollisuustuotteet

• Uruguayn kierroksen neuvottelujen tavoitteena oli vähentää teollisuustuotteiden tulliesteitä vähintään kolmanneksella viiden vuoden kuluessa ja lisätä sidottujen tullien määrää (hallitukset sitoutuvat olemaan nostamatta näiden tullien tasoa).
• Näiden sitoumusten ansiosta ne tullit, joita teollisuusmaat kantoivat kaikkialta maailmasta tuotavista teollisuustuotteista, alenivat keskimäärin 40 prosenttia, eli 6,3 prosentista 3,8 prosenttiin.
• Lähes 40 prosenttia teollisuustuotteista oli määrä tuoda EU:hun tullitta. EU:n teollisuustuotteista kantamat tullit ovatkin alhaisimpia maailmassa.

Maataloustuotteet

• Maataloussopimuksen tavoitteena oli uudistaa maataloustuotteiden kauppaa ja perustaa oikeudenmukainen markkinasuuntautunut järjestelmä. Tällä tavoin maataloustuotteiden markkinoille pääsyä ohjataan vastaisuudessa yksinomaan tulleihin perustuvalla järjestelmällä. WTO:n jäsenten oli pienennettävä vientitukia ja tiettyjen tuettavien vientituotteiden määriä.
• Maataloustuottajien tukitoimia (hintatukea) oli myös pienennettävä.
• Sopimuksessa oli otettu huomioon WTO:n jäsenmaiden taloudellisen kehityksen taso. Kehitysmaiden ei tarvinnut leikata tukia eikä alentaa tulleja yhtä paljon kuin teollisuusmaiden, ja niillä oli enemmän aikaa velvoitteidensa täyttämiseen. Vähiten kehittyneet maat vapautettiin maksujen alentamista koskevista sitoumuksista.

Tekstiili- ja vaatetustuotteet

• Vuonna 1973 tehty monikuitusopimus (MFA), joka kattaa luonnonkuidut ja synteettiset kuidut sekä niihin liittyvät tuotteet, merkitsi tekstiilituotteiden jäämistä kaupan yleisen GATT-järjestelmän ulkopuolelle. Tällä sopimuksella otettiin käyttöön tekstiilituotteita koskeva poikkeus mahdollistamalla WTO:n jäsenmaiden kahdenväliset sopimukset niiden tekstiilituotteiden viennin vastavuoroisista rajoituksista. Tällaiset sopimukset kiellettiin GATT:n yleissäännöissä.
• Uruguayn kierroksen neuvottelujen tavoitteena oli varmistaa, että tekstiili- ja vaatetusala voidaan sisällyttää vaikeuksitta GATT 1994 -sopimukseen. Näin ollen sopimuksessa tekstiili- ja vaatetustuotteista (ATC) pyritään vaiheittain purkamaan MFA-sopimus 1. tammikuuta 2005 mennessä. Näin ollen kahdenväliset rajoitukset oli poistettava asteittain.
• Suojatoimenpiteitä voidaan toteuttaa sellaisissa maissa, joissa paikallisella teollisuudella on mukautumisvaikeuksia. Näitä enintään kolme vuotta voimassa olevia toimia valvoo tarkasti tekstiilivalvontaelin.

Kauppaan liittyvät investointitoimet (TRIMs)

• Sopimuksessa kauppaan liittyvistä investointitoimista tunnustetaan, että tietyillä investointitoimilla voi olla kauppaa rajoittavia ja vääristäviä vaikutuksia. WTO:n jäsenet sitoutuvat olemaan soveltamatta sellaisia kauppaan liittyviä investointitoimia, jotka eivät ole GATT:iin sisältyvän kansallisen kohtelun periaatteen mukaisia tai noudata määrällisiä rajoituksia koskevaa kieltoa. Sopimukseen on liitetty esimerkkejä sellaisista investointitoimista, jotka eivät ole näiden määräysten mukaisia (esimerkiksi velvoite ostaa tietty määrä kotimaista alkuperää olevia tuotteita).
• Kaikista investointitoimista on ilmoitettava ja ne on poistettava teollisuusmaissa kahden vuoden kuluessa, kehitysmaissa viiden vuoden kuluessa ja vähiten kehittyneissä maissa seitsemän vuoden kuluessa. Näiden sitoumusten noudattamista valvoo kauppaan liittyviä investointitoimia käsittelevä komitea. Lisäksi jäsenet ovat päättäneet harkita myöhemmin, tulisiko sopimusta täydentää investointipolitiikkaa ja kilpailupolitiikkaa koskevilla määräyksillä.

MUITA KUIN TARIFFITOIMENPITEITÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT

Kaupan tekniset esteet

• Kaupan teknisistä esteistä tehdyssä sopimuksessa on tavoitteena taata, että tekniset määräykset ja standardit sekä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt eivät aiheuta tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle. Sopimuksessa vahvistetaan, että maat voivat toteuttaa tarvittavia toimia perustellusta syystä, esimerkiksi ihmisten terveyden tai turvallisuuden sekä ympäristön suojaamiseksi. Tekniset määräykset ja standardit eivät kuitenkaan saa aiheuttaa kotimaisten ja samankaltaisten tuontituotteiden eriarvoista kohtelua. Vastaavasti sopimuksessa rohkaistaan turvautumaan kansainvälisiin standardeihin sekä teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen yhdenmukaistamiseen ja vastavuoroiseen tunnustamiseen.
• Lisäksi sopimuksessa määrätään, että jäsenmaihin on perustettava tiedotuspisteitä, jotta teknisiä määräyksiä koskevan tiedon saanti olisi helpompaa.

Terveys- ja kasvinsuojelutoimet

• Terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevaa sopimusta sovelletaan kaikkiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, jotka voivat suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa kansainväliseen kauppaan. Terveys- ja kasvinsuojelutoimia käytetään ihmisten ja eläinten tai kasvien suojelemiseksi sellaisilta riskeiltä, jotka johtuvat elintarvikkeiden lisäaineista, epäpuhtauksista, myrkyistä tai taudinaiheuttajista, tai jäsenmaan suojaamiseksi vahingolta, joka johtuu tuholaisten maahan pääsystä, kotiutumisesta maahan tai leviämisestä.
• Sopimuksen mukaan jäsenet voivat toteuttaa terveys- ja kasvinsuojelutoimia tieteellisistä syistä, mutta näillä toimilla ei saa olla syrjivää vaikutusta muihin maihin eikä niitä saa käyttää protektionistisiin tarkoituksiin. Jäsenmaita kannustetaan käyttämään toimia kansainvälisten standardien, ohjeiden ja suositusten pohjalta aina kun se on mahdollista.
• Jos jäsenet päättävät olla noudattamatta kansainvälisiä standardeja, niiden on osoitettava tieteellisesti tällainen menettely välttämättömäksi. Standardien soveltamista voidaan vastustaa, ja tätä varten on otettu käyttöön riitojen ratkaisumenettely.

TULLI- JA KAUPPAHALLINTO

Tullausarvo

• Koska tullit perustuvat tuotteen arvoon, on tärkeää luoda selkeä menettely tuontitavaroiden tullausarvon määrittämiseksi. Tullausarvon määrittäminen epäoikeudenmukaisesti voi vaikuttaa samalla tavoin kuin tullin ulkopuolinen suojatoimenpide ja olla rajoittavampi kuin itse tulli.
• Sopimuksessa tullausarvosta tunnustetaan, että tullausarvon perusteena pitäisi olla tavaroiden todellinen hinta. Niitä tarkoin määriteltyjä tapauksia varten, joissa hintaa ei voida käyttää tullausarvon määrittelyyn, sopimuksessa on muita keinoja tullausarvon määrittämiseksi, ja niitä täytyy soveltaa tietyn tärkeysjärjestyksen mukaisesti.

Vientitavaran ennakkotarkastus

• Petosten välttämiseksi ja hallintoon liittyvien puutteiden korvaamiseksi tietyt kehitysmaat käyttävät yksityisten tarkastusyksiköiden palveluita tuontitavaran laadun, paljouden ja hinnan ja/tai tulliluokittelun tarkastamiseksi ennen kuin ne lähtevät toimittajamaasta.
• Sopimuksessa vientitavaran ennakkotarkastuksesta mainitaan käyttäjämaiden velvoitteet, jotka liittyvät pääasiassa syrjimättömyyteen, avoimuuteen, luottamuksellisten liiketietojen suojaamiseen ja hintojen tarkastamiseen.

Alkuperäsäännöt

• Alkuperäsäännöt ovat välttämättömiä perusteita tuotteen alkuperämaan määrittämiseksi, mutta ne eivät saa aiheuttaa tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle. Sopimus alkuperäsäännöistä sisältää näiden sääntöjen soveltamista koskevia periaatteita. Kyseessä ovat muissa kuin tullietuuksia koskevissa kauppapolitiikan välineissä käytettävät säännöt. Sopimuksen tärkeimpänä tavoitteena on muiden kuin tullietuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen siten, että samoja perusteita sovelletaan kaikissa WTO:n jäsenmaissa soveltamisen tavoitteesta riippumatta.
• Sääntöjen yhdenmukaistamiseen saakka WTO:n jäsenten on huolehdittava siitä, että alkuperän määrittämisessä käytettävät ehdot määritellään tarkasti ja että alkuperäsäännöillä ei ole rajoittavia, vääristäviä tai häiritseviä vaikutuksia kansainväliseen kauppaan.

Tuontilisenssimenettelyt

• Tuontilisensoinnilla tarkoitetaan hallintomenettelyitä, joiden yhteydessä asianomaiselle hallintoviranomaiselle on jätettävä hakemus tai muita asiakirjoja ennen tavaroiden maahantuontia.
• Tuontilisenssimenettelyistä tehdyn sopimuksen tärkeimpiä tavoitteita ovat menettelyjen yksinkertaistaminen ja niiden avoimuuden ja ennustettavuuden varmistaminen, jotta niitä voidaan soveltaa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

Kaupan helpottaminen

Sopimuksella kaupan helpottamisesta pyritään sujuvoittamaan entisestään tavaroiden, myös kauttakuljetuksessa olevien tavaroiden, liikkumista, luovuttamista ja selvittämistä tehostamalla tulli- ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten yhteistyötä kaupan helpottamiseen liittyvissä asioissa.

KAUPAN SUOJAAMISTA KOSKEVAT TOIMENPITEET

Polkumyyntitoimenpiteet

• Sopimuksessa polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta vahvistetaan GATT 1994 -sopimuksen VI artiklassa määrättyjen polkumyyntitoimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevat säännöt.
• Sopimuksella otetaan käyttöön polkumyynnin määrittelyä ja tutkimuksissa noudatettavia menettelyjä koskevat tarkat ja selkeät säännöt.

Tuet ja tasoitustullit

• Uudessa tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa määritellään ”tuen” käsite ja todetaan, että nämä määräykset koskevat vain erityisiä tukia. Sopimuksessa mainitaan ne perusteet, joiden avulla voidaan määritellä, onko yritykselle tai tuotannonalalle tai yritysten tai tuotannonalojen ryhmälle myönnettävä tuki erityistä. Sopimuksessa tuet jaetaan kolmeen luokkaan seuraavalla tavalla:
  • selvästi kielletyt tuet;
  • WTO:n sääntöjen perusteella riitautettavat tuet;
  • sallitut tuet.
• Sopimuksessa määrätään erilaisista oikaisutoimenpiteistä jokaisen tukiluokan mukaan.
• Sopimuksessa määrätään myös tasoitustullien käytöstä, toisin sanoen tuojamaan käyttöön ottamista tulleista tukien vaikutusten tasaamiseksi.

Suojalausekkeet

• Suojalausekkeista tehdyssä sopimuksessa annetaan säännöt GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklassa määrättyjen suojatoimenpiteiden soveltamisesta.
• Sopimuksella kielletään ”harmaan vyöhykkeen” toimenpiteet, kuten vapaaehtoiset vientirajoitukset tai muut markkinoiden jakamiseen liittyvät järjestelyt. Sopimukseen sisältyy myös kaikkien nykyisten suojatoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva lauseke. Lisäksi siinä täsmennetään ne menettelyt ja säännöt, joita on noudatettava suojatoimenpiteiden toteuttamiseksi.

USEAMMANKESKISET SOPIMUKSET

• Marrakeshin sopimuksen liitteeseen 4 sisältyy neljä useammankeskistä sopimusta (toisin sanoen sopimuksia sovelletaan vain niihin WTO:n jäseniin, jotka ovat nimenomaisesti hyväksyneet ne):
  • naudanlihasopimus (voimassa joulukuuhun 1997);
  • maitotuotesopimus (voimassa joulukuuhun 1997);
  • siviili-ilma-alusten kauppaa koskeva sopimus;
  • julkisia hankintoja koskeva sopimus. Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tavoitteena on avata julkisten hankintojen markkinat ulkomaisille yrityksille.
• Sopimus kattaa viisi toiminnanalaa: satamat, lentokentät, vesihuolto, sähkönjakelu ja kaupunkien julkinen liikenne. Sopimus perustuu vastavuoroisuuden periaatteelle: maat saavat tehdä kyseisten alojen julkisia hankintasopimuksia vain samoja aloja koskevan sitoumuksen tehneen sopimuspuolen kanssa.

MISTÄ ALKAEN PÄÄTÖSTÄ JA SOPIMUSTA SOVELLETAAN?

• Päätöstä on sovellettu 22. joulukuuta 1994 alkaen.
• Sopimusta on sovellettu 1. tammikuuta 1995 alkaen.

TAUSTAA

Lisätietoa: EU ja WTO (Euroopan komissio).

* KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Neuvoston päätös 94/800/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa (EYVL L 336, 23.12.1994, s. 1–2)

Uruguayn kierroksen monenväliset kauppaneuvottelut (1986–1994) – Maailman kauppajärjestön perustamissopimus (WTO) (EYVL L 336, 23.12.1994, s. 3–10)

Viimeisin päivitys: 18.04.2017