Kestävä enimmäistuotto

Komission tiedonannossa esitetään uusi poliittinen lähestymistapa yhteisön kalastuksenhoitoon. Tarkoituksena on edistää kestävää kalastusta. Komissio ehdottaa yhteisön lähestymistapaa siihen, miten kestävään enimmäistuottoon perustavaa kalastuksenhoitoa tulisi harjoittaa. Kyseessä on järjestelmä, jolla taataan talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät edellytykset elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntämiselle.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2006, EU:n kalastusalan kestävyyden edistämisestä kestävän enimmäistuoton avulla [KOM(2006) 360 - ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä].

TIIVISTELMÄ

Komissio haluaa tiedonannollaan parantaa kalastusalan taloudellista suorituskykyä ja turvata kalastusalan kannattavuuden Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa tehtyjen päätösten hengessä.

Komissio ja EU:n jäsenvaltiot sopivat huippukokouksen yhteydessä tavoitteesta varmistaa kestävä enimmäistuotto uhanalaisten kantojen osalta viimeistään vuonna 2015.

Komissio katsoo, että on tullut aika hoitaa Euroopan yhteisön kalataloutta eri tavalla, pyrkien onnistumisiin sen sijaan, että pelkästään yritettäisiin välttää epäonnistumisia, ja elvyttää kalakantoja kestävään enimmäistuottoon perustuvan kalastuksenhoidon avulla.

Komissio painottaa mahdollisia hyötyjä, joita näillä uusilla yhteisen kalastuspolitiikan suuntaviivoilla voidaan saavuttaa. Useiden tieteellisten analyysien mukaan 80 prosenttia eurooppalaisista kalakannoista liikakalastetaan verrattuna siihen, miten niitä pitäisi hoitaa kestävään enimmäistuottoon perustuvalla tavalla.

Kestävä enimmäistuotto on pitkän aikavälin lähestymistapa, jossa määritetään kalastuksen taso sellaiseksi, että kalakantojen on mahdollista uusiutua. Näin taataan talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät edellytykset kalakantojen hyödyntämiselle.

Kestävään enimmäistuottoon perustuvan lähestymistavan edut

Komissio arvioi, että jos kalastusta harjoitetaan kestävän enimmäistuoton periaatteen mukaisesti, kalavarojen ehtymisen suuntaus voidaan muuttaa päinvastaiseksi. Lähestymistavasta on hyötyä koko meriympäristölle: sen avulla voidaan lisätä luonnonvarojen saatavuutta ja tasapainottaa ekosysteemejä.

Edut ovat myös taloudellisia, koska kestävän enimmäistuoton periaatetta käyttämällä kalastustoiminnan kustannukset pienenevät. Kalakantoja on helpompi hyödyntää, kun kalavarojen saatavuus on palannut vakaammaksi.

Kun kalastetaan kestävän enimmäistuoton tasolla, saaliissa on enemmän isoja ja arvokkaampia kaloja ja kaloja heitetään vähemmän pois.

Viime vuosina Euroopan unioniin on tuotu yli 10 miljoonaa tonnia kalaa vuosittain, mikä vastaa 60 prosenttia jäsenvaltioissa kulutetusta kalasta. Kestävään enimmäistuottoon perustuva kalakantojen hoito parantaa huomattavasti eurooppalaisen kalastuksen kilpailuasemaa, koska sillä voidaan varmistaa tasainen tarjonta ja korkea laatu.

Toteuttaminen

Kalastuksenhoidon on perustuttava kestävyyteen ja vakauteen. Komissio kehottaa siksi suhteuttamaan kalastuksen kalakantojen tuotantokapasiteettiin.

Tavoitteen saavuttamiseksi eri kalakannoille on määriteltävä vuosittain tavoitetasot, joilla niitä pitäisi kalastaa. Komissio on jo korostanut kalastuksenhoitoa koskevan päätöksenteon parantamista.

Se, kuinka hyvin uuteen lähestymistapaan onnistutaan siirtymään, riippuu kalastusalan kansallisen tason valmiuksista sopeutua uuteen tilanteeseen. Edellytyksenä on myös, että komissio kuulee säännöllisesti kansallista kalastusalaa.

Asteittainen mukautuminen voidaan tehdä kahdella tavalla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa jäsenvaltiot voivat edistää pienemmän, tehokkaamman ja tuottavamman kalastussektorin kehittämistä, mikä aiheuttaa kalastajien määrän vähenemistä. Toisessa vaihtoehdossa jäsenvaltiot voivat säilyttää työllisyyden korkeana pienentämättä kalastuslaivaston kokoa, mutta tällöin yritysten tuottavuus laskee.

Vaikka kalastusalalle sopivan taloudellisen strategian valinta onkin jäsenvaltioiden tehtävä, komissio haluaa huomauttaa, että päätyminen muihin ratkaisuihin kuin alusten poistamiseen kalastuskäytöstä on aiemmin aiheuttanut ongelmia täytäntöönpanon valvonnan ja yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden osalta, sillä liian suuren kalastuslaivaston säilyttäminen on vaikeaa, jos sitä ei voi hyödyntää.

Pitkän aikavälin suunnitelmat

Komissio aikoo seuraavina vuosina ehdottaa pitkän aikavälin suunnitelmia, jotta yhteisön vesillä tapahtuvasta kalastuksesta tulisi kestävään enimmäistuottoon perustuvaa vuoteen 2015 mennessä. Kussakin suunnitelmassa määritetään kyseiselle kalakannalle tavoitetaso, jolla sitä pitäisi kalastaa. Suunnitelmille ovat keskeisiä seuraavat periaatteet:

• kalastajien, kuluttajien ja muiden sidosryhmien kuuleminen on varmistettava;
• suunnitelmien on pohjauduttava puolueettomiin tieteellisiin lausuntoihin;
• ehdotettujen toimenpiteiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset on otettava huomioon;
• suunnitelmissa on määriteltävä kalastuksen taso ja keinot, joilla taso vähitellen saavutetaan;
• suunnitelmissa olisi pyrittävä pienentämään kalastuksen haitallisia vaikutuksia ekosysteemiin;
• jos saaliiksi tavallisesti saadaan eri kalakantoja, suunnitelmiin olisi sisällytettävä teknisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että kaikkia kantoja kalastetaan niiden tavoitetasojen mukaisesti;
• suunnitelmiin voidaan myös sisällyttää mahdollisuus kalastaa joitakin kantoja alle kestävän enimmäistuoton, jotta muiden kantojen tuottavuutta voidaan lisätä;
• suunnitelmissa asetetuissa tavoitteissa ei tulisi ottaa huomioon, millaisessa biologisessa tilassa kanta on suunnitelman tullessa voimaan, mutta suunnitelmissa voidaan edellyttää säilyttämistoimenpiteiden tiukentamista, jos kanta on uhanalainen;
• jos tietojen puutteen tai muiden tekijöiden vuoksi tieteellisissä lausunnoissa ei pystytä arvioimaan määrällisesti toimia, joita tarvitaan kestävään enimmäistuottoon johtavien olosuhteiden luomiseksi, suunnitelmiin olisi sisällytettävä tarkoituksenmukaiset ohjeet;
• suunnitelmia ja niiden tavoitteita olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

Tausta

Kalastuspolitiikan uudistuksen yhteydessä 2002 korostettiin jo pitkän aikavälin kalastuksenhoidon tärkeyttä, jotta kalakannat voidaan säilyttää kestävällä tavalla. Tämän seurauksena on otettu käyttöön uhatuimpien kantojen elvyttämissuunnitelmia. Liikakalastuksesta johtuen useiden lajien kalastusta on vähennetty usean vuoden ajan. Siksi komission mukaan on siirryttävä uuteen vaiheeseen ja pienenevät eurooppalaiset kalakannat on saatava kasvuun. Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa 2002 jäsenvaltiot tekivätkin sitoumuksen palauttaa kannat sellaiselle tasolle, jolla voidaan varmistaa kestävä enimmäistuotto viimeistään vuonna 2015.

Viimeisin päivitys 17.10.2011