Vihreä kirja meripolitiikasta
Komissio julkaisi kesäkuussa 2006 vihreän kirjan, jossa käsitellään näkökulmia yhteisön tulevaan meripolitiikkaan. Vihreässä kirjassa korostetaan Euroopan merellistä johtoasemaa ja identiteettiä, jotka tulisi säilyttää sellaisinakin aikoina, joina ympäristöpaineet uhkaavat merellä tapahtuvan toiminnan pysyvyyttä. Meripolitiikalla tulisikin pyrkiä kohti innovatiivista, kilpailukykyistä ja ympäristöä säästävää merenkulkualaa. Merellä tapahtuvan toiminnan lisäksi vihreässä kirjassa käsitellään rannikkoalueilla asuvien elämänlaatua sekä meriasioiden hallinnossa sovellettavia uusia työvälineitä ja -tapoja.
ASIAKIRJA
Komission vihreä kirja: Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys. [KOM(2006) 275 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].
TIIVISTELMÄ
Vihreä kirja seuraa Lissabonin strategian periaatteita. Tavoitteena on edistää kestävää kehitystä löytämällä parempi tasapaino merten ja valtamerten luonnonvarojen hyödyntämisen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien välillä. Valtameret ovatkin tarkastelussa avainasemassa.
Merellä tapahtuva toiminta on merenkulkutalouden merkittävän aseman vuoksi Lissabonin strategian keskeisiä alueita. Arviolta kolmesta viiteen prosenttia Euroopan unionin (EU) bruttokansantuotteesta tulee merialoilta. EU:lla on seuraavilla aloilla maailmanlaajuinen johtoasema:
EU on johtoasemassa myös monilla kehittyvillä aloilla kuten risteilyalusten rakentamisessa, uusiutuvien energialähteiden alalla sekä satama-alalla.
On ensiarvoisen tärkeää säilyttää kilpailukyky näillä sosioekonomisesti merkittävillä aloilla. Siksi vihreässä kirjassa tarkastellaan kilpailukykyyn liittyviä tekijöitä, joita ovat meriympäristön tila, tieteellinen tietämys kaikista valtameriin liittyvistä näkökohdista, innovatiivisuus sekä työvoiman ammattitaito.
Meriympäristö
Meriympäristöön kohdistuu erilaisia uhkakuvia. Näitä ovat muun muassa:
Näistä ilmiöistä ympäristöön kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi teemakohtaisella meriympäristöstrategialla pyritään:
Tutkimus
Tutkimus on välttämätöntä, jotta voidaan tehdä tietoon perustuvia strategisia valintoja. Tutkimuksessa voitaisiin hyödyntää seitsemättä puiteohjelmaa, jossa kiinnitetään erityistä huomiota monitieteisiin painopistealoihin. Jäsenvaltiot voivat edetä tätäkin pidemmälle koordinoimalla kansallisia tutkimusohjelmiaan osaksi yleiseurooppalaista tutkimusta. Näin voidaan myös välttää päällekkäistä toimintaa. Tutkijoiden ja teknologian kehittäjien yhteistyö on niin ikään tärkeää.
Innovaatiotoiminta
Innovaatiotoiminta voi auttaa löytämään ratkaisuja nopeasti kehittyvillä aloilla, joita ovat esim. energian ja ilmastonmuutoksen alat. Ratkaisuja voitaisiin myös hyödyntää yhteisön ulkopuolisissa maissa, jotka pyrkivät toimimaan kestävän kehityksen edistämiseksi ja saavuttamaan näin kilpailuetua. Tuuli- ja aaltovoima sekä syvänmerenpohjien kaasu- ja öljyvarat voivat muodostaa uusia energianlähteitä. Hiilen sitominen, aluksilta tulevien typen oksidien päästöjen vähentäminen, maantiekuljetusten korvaaminen merikuljetuksilla sekä metaanihydraattien hyödyntäminen ovat keinoja, joilla voidaan torjua ilmastonmuutosta.
Työvoiman ammattitaito
Vihreässä kirjassa pohditaan myös keinoja, joilla voitaisiin ratkaista eräiden kielteisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta johtuva alan ammattitaitoisen työvoiman puute.
Yritysten yhteistoimintaverkostot (klusterit) ja sääntelykehys
Yritysten yhteistoimintaverkostojen ja sääntelykehyksen avulla voidaan niin ikään edistää kestävää kehitystä. Yksityinen sektori voi osallistua merialan huippuosaamisen verkostoihin ("klustereihin") yhteisten hankkeiden kautta. Lainsäätäjän olisi puolestaan yksinkertaistettava lainsäädäntöä ja varmistettava, etteivät yhden politiikan tavoitteet vaikuta haitallisella tai ristiriitaisella tavalla toisiin merialan tavoitteisiin. On tärkeää luoda vakaa ja johdonmukainen sääntelykehys, jonka kaikki osapuolet hyväksyvät. Vihreässä kirjassa arvioidaan lisäksi laivanvarustajille tarkoitettuja kannustinmekanismeja sekä mukavuuslippulaivojen torjumiseksi toteutettavaa kansainvälisten sääntöjen valvontaa avomerellä.
Elämänlaatu rannikkoalueilla
Lähes puolet eurooppalaisista elää rannikkoalueilla tai niiden läheisyydessä, ja näiden alueiden vetovoima kasvaa jatkuvasti. Olisikin laadittava kohdennettuja tilastoja, joiden avulla voidaan määritellä havaittuja suuntauksia vastaavat liikenteen infrastruktuurit ja yleishyödylliset palvelut.
Samalla kun rannikkoasutus kasvaa, myös rannikkoväestöön kohdistuvat riskit, muun muassa ilmastonmuutos, lisääntyvät. Näiden riskien arviointi on välttämätöntä, jotta väestön, taloudellisen toiminnan sekä ympäristön suojeluun ja siihen liittyviin kustannuksiin voidaan valmistautua ja löytää keinoja riskien hallitsemiseksi. Uusiin ratkaisuihin liittyvää taitotietoa on mahdollista myöhemmin viedä yhteisön ulkopuolelle.
Vihreässä kirjassa tarkastellaan kestävän matkailun vaikutusta paikallistalouteen sekä meri- ja maanäkökohtien välistä yhteyttä. Näiden näkökohtien keskinäinen riippuvuus huomioon ottaen siinä ehdotetaan meri- ja maa-asioiden sekä välimuotoalueiden kokoamista yhden hallintojärjestelmän piiriin. Hallinnon yhdentäminen on tarpeellista erityisesti maalla sijaitsevista lähteistä tapahtuvan meren pilaantumisen hallinnassa tai satamatoimintojen laajentamisessa ja monipuolistamisessa.
Uudet työvälineet, joilla voi hoitaa vuorovaikutussuhdetta valtameriin
On tarpeen perustaa merialan yleiseurooppalainen tietoverkko, joka kattaisi jo olemassa olevat kansalliset verkot. Tällaisella tietoverkolla pyrittäisiin eri lähteistä tulevan tiedon yhdenmukaistettuun ja järjestelmälliseen keruuseen ja tietojen saattamiseen eri sovelluksilla tapahtuvaan käyttöön. Tietoverkko olisi osa GMES-järjestelmää (es de en fr) (ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä).
Entistä tarkemmilla ja reaaliaikaisesti toimitetuilla tiedoilla helpotetaan navigointia ja merellä tapahtuvien laittomien toimien havaitsemista. EU noudattaa jo kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) (EN) asiasta antamia määräyksiä, mutta eri järjestelmien yhteentoimivuutta olisi vielä parannettava.
Vihreässä kirjassa ehdotetaan myös aluesuunnittelujärjestelmää, jolla voitaisiin turvata rannikolla harjoitettavien erilaisten toimintojen rinnakkaiselo ja poistaa investoijien lupien saamiseen liittyvä epätietoisuus. Olisi määriteltävä aluesuunnittelun periaatteet ja hyödynnettävä Kanadassa saatua kokemusta.
Taloudellisen tuen osalta vihreässä kirjassa korostetaan tarvetta parantaa tuen kokonaismäärää koskevan tiedon laatua ja tarkastellaan millä tavoin käytettävissä olevia resursseja voitaisiin hyödyntää meripolitiikassa.
Meriasioiden hallinnon uudet toimintatavat
Ala- tai aluekohtainen hallintotapa on korvattava monitahoisemmalla lähestymistavalla, jolla on vaikutuksia niin kansallisella, yhteisön kuin kansainväliselläkin tasolla.
Eräät jäsenvaltiot ovat jo siirtäneet joitakin julkisviranomaisten toimivaltuuksia yhdelle kansalliselle viranomaiselle. Jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä tehostamaan keskinäistä integraatiotaan tullialalla tai tavaravalvonnan alalla EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) tai Euroopan meriturvallisuusviraston esimerkin mukaisesti. EU:n rannikkovartioston perustaminen sekä samoihin sääntöihin perustuvan yhteisen merialueen toteuttaminen ovat myös ajateltavissa olevia hankkeita.
Yhdentämisellä voidaan saavuttaa mittakaavaetuja, minkä ansiosta avulla tietyt laitteistot tai tekniikat kuten meren seurantajärjestelmät ovat saatavissa kohtuuhintaan.
Tiettyjen erityispiirteiden vuoksi meren ekosysteemejä voidaan parhaiten hoitaa alueellisella tasolla. Kun pyrkimyksenä ovat yhteisen edun suojeleminen sekä aluesuunnitteluvälineiden tarjoaminen ja niiden käytön valvonta, on taas järkevintä toimia yhteisön tasolla.
Ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden suojelu, laiton maahanmuutto, merirosvous, syrjimättömän meriliikennepalvelumarkkinoille pääsyn turvaaminen sekä muut ilmiöt edellyttävät, että Euroopan unioni jakaa uudet ajatuksensa kansainvälisen yhteisön kanssa ja pohtii, millä menetelmillä se voi parhaiten edistää näkemystensä toteutumista.
Merellisen perinnön suojeleminen ja yleisen tietoisuuden lisääminen
Eri merialoilla on tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan lisätä yleistä tietoisuutta merellisestä perinnöstä sekä siitä, millainen asema merillä ja valtamerillä on elämässämme. Komissio katsoo, että koulutuksella on tässä avainasema. Myönteisempien käsitysten avulla voidaan lisäksi helpottaa työvoiman saamista merialalle.
Tausta
Meripolitiikalla pyritään Lissabonin strategian mukaisesti hyödyntämään aluepolitiikan ja muiden yhteisön politiikan alojen kuten kalastus-, tutkimus- ja innovaatio-, yritys-, meriliikenne-, ympäristö- ja energiapolitiikan välistä yhteisvaikutusta kestävän kehityksen edistämiseksi.
Kokonaisvaltainen meripolitiikka sisältyy lisäksi komission vuosien 2005-2009 strategisiin tavoitteisiin. Kokonaisvaltaisella meripolitiikalla pyritään lisäämään kasvua ja työllisyyttä ja edistämään siten vahvan, kasvavan, kilpailukykyisen ja kestävän merenkulkutalouden luomista sopusoinnussa meriympäristön kanssa.
Vihreässä kirjassa kannustetaan sidosryhmiä osallistumaan valtamerten ja merten laajan ja monialaisen näkemyksen kehittämiseen. Sidosryhmät voivat esittää näkökantansa komissiolle 30. kesäkuuta 2007 asti. Komissio päättää menettelyn vuoden 2007 loppuun mennessä antamalla tiedonannon, jossa se käsittelee tulevaisuutta koskevia ehdotuksiaan.
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Komission tiedonanto, annettu 10. lokakuuta 2007, päätelmät eurooppalaista meripolitiikkaa koskevasta kuulemisesta [KOM(2007) 574 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä]. Jäsenvaltiot ja yhteisön toimielimet kannattavat meriasioiden yhdennettyä hallintoa. Yhteisön toimielimet menisivät usein jopa vihreän kirjan ehdotuksia pidemmälle. Kansalaisyhteiskunnan näkemykset ovat puolestaan vaihtelevia. Tavoitteista ollaan yhtä mieltä mutta ehdotettujen ratkaisujen suhteen on toisinaan eriäviä näkemyksiä. Ympäristöjärjestöt näkevät meripolitiikassa mahdollisuuden varmistaa, että kaikilla aloilla on yhteiset ympäristöpoliittiset tavoitteet. Kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että kansalaiset tarvitsevat enemmän tietoa meristä ja valtameristä. Parempi tietämys taas lisää merenkulkutalouden vetovoimaa sekä kansalaisten tietoisuutta meriympäristöön liittyvistä näkökohdista. Kuulemisprosessi synnytti ideoita ja herätti halun osallistua pitkäaikaiseen hankkeeseen.
Viimeisin päivitys 22.11.2007