Kalastustuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä (YMJ) koskevien säännösten on mukauduttava kalastusalan toimintojen kehitykseen ja muutoksiin meren luonnonvarojen kestävän hoidon takaamiseksi. Kalastustuotteiden YMJ on auttanut 1970-luvulta lähtien osaltaan lieventämään tarjonnan ja kysynnän vaihteluiden vaikutuksia kalastajiin, jalostusteollisuuden yrityksiin ja kuluttajiin.

Neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000, annettu 17 päivänä joulukuuta 1999, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä [Ks. muutossäädökset].

Kalastustuotteiden * yhteinen markkinajärjestely on perustettu vuonna 1970. Se muodosti yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) ensimmäisen osan.

Kalastustuotteita voidaan myydä tai pitää kaupan vain, jos ne täyttävät kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, jotka koskevat laadun, koon tai painon mukaista luokitusta, pakkaamista, tarjontamuotoja sekä tuotteiden merkitsemistä. Jäsenvaltioiden on valvottava, että tuotteet täyttävät kaupan pitämistä koskevat vaatimukset.

Eläviä, tuoreita ja jäähdytettyjä tuotteita saa myydä loppukuluttajille ainoastaan, jos asianmukaisella merkinnällä tai etiketillä ilmoitetaan

Tuottajajärjestöt ovat kalastajien tai vesiviljelijöiden vapaaehtoisesti perustamia yhteenliittymiä, jotka pyrkivät varmistamaan parhaat edellytykset jäsentensä tuotteiden markkinoille saattamiselle. Näillä toimenpiteillä pyritään

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tuottajajärjestöiksi hyväksyntää hakevat tuottajaryhmät, jotka täyttävät tietyt ehdot.

Ne voivat myöntää myös erityishyväksynnän tuottajajärjestöille, jotka ovat esittäneet suunnitelman tuotteiden laadun parantamiseksi.

Jos jokin tuottajajärjestö edustaa tuotantoa ja kaupan pitämistä yhdessä tai useammassa purkauspaikassa, jäsenvaltio voi saattaa kyseisen tuottajajärjestön sopimat erilaiset toimenpiteet koskemaan myös järjestöön kuulumattomia samalla alueella toimivia kaupan pitäjiä.

Jokaisen tuottajajärjestön on laadittava ja toimitettava jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kalastusvuoden toimintaohjelma, johon sisältyy

Jäsenvaltiot voivat myöntää tuottajajärjestöille viiden vuoden ajan korvausta, jolla korvataan niille tuotannon ja kaupan pitämisen suunnittelua koskevista velvoitteista aiheutuneet kustannukset. Korvaus lasketaan eri tavalla eri lajeille.

Jäsenvaltiot saavat myös myöntää lisätukea sellaisille tuottajajärjestöille, jotka kehittävät toimenpiteitä kalojen markkinointijärjestelyjen ja niiden toiminnan parantamiseksi sekä toimenpiteitä tarjonnan ja kysynnän paremman tasapainon mahdollistamiseksi. Tämä tuki myönnetään Euroopan kalatalousrahastosta annetun asetuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 498/2007 mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat komission valvonnassa hyväksyä toimialakohtaisiksi järjestöiksi hyväksyntää hakevat ryhmät, jotka muodostuvat tuotteiden tuotannon, kaupan ja jalostamisen edustajista.

Hyväksynnälle on asetettu tiettyjä ehtoja. Näistä tärkeimmät koskevat toimenpiteitä, joita toimialakohtaiset järjestöt voivat toteuttaa (esimerkiksi markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden parantaminen jne.).

Jos toimialakohtainen järjestö edustaa tyypillisesti jonkin tietyn tuotteen tuotantoa ja/tai jalostusta ja/tai kaupan pitämistä, jäsenvaltio voi järjestön pyynnöstä saattaa sen sopimat tietyt säännöt koskemaan rajoitetuksi määräajaksi järjestöön kuulumattomia toimijoita, jotka toimivat järjestön alueella.

Sääntöjen, joiden soveltamisalan laajentamista voidaan hakea, on täytettävä tietyt vaatimukset, ja niiden on koskettava jotakin seuraavista kokonaisuuksista: tuotantoon liittyvät tiedot ja markkinatiedot, yhteisön ja kansallisen sääntelyn mahdollisia säännöksiä tiukemmat tuotantosäännöt, yhteisön sääntelyn kanssa yhteensopivien mallisopimusten laatiminen tai kaupan pitämistä koskevat säännöt.

Kalastustuotteiden saatavuuden takaamiseksi markkinoilla yhteisössä on luotu järjestelmä, jonka tarkoituksena on

Tämä järjestelmä perustuu hintajärjestelmään, jonka perusteella tietyissä tilanteissa sovelletaan interventiomekanismeja.

Näiden mekanismien määrittelyn perusta on ohjehinta, jonka neuvosto vahvistaa tietyille tuotteille ennen kalastusvuoden alkua. Ohjehinta lasketaan kalastusvuotta edeltäneiden kolmen kalastusvuoden aikana tukkumarkkinoilla tai satamissa todettujen hintojen keskiarvon perusteella. Lisäksi laskelmassa otetaan huomioon tuotannon ja kysynnän kehitysnäkymät.

Jos hinnat laskevat tietyn hintatason alle, tuottajajärjestöt voivat vetää kalastustuotteet markkinoilta taatakseen kalastajille vähimmäisansiot. Komissio määrittelee tämän yhteisön vetäytymishinnaksi nimitetyn hintatason vuosittain kullekin kaupan pidettävälle tuotetyypille. Se lasketaan ohjehinnasta, josta se saa olla enintään 90 prosenttia. Muita laskentaperusteita ovat tuotteen tuoreus, koko ja tarjontamuoto. Kun hintojen aleneminen laukaisee interventiomekanismit, tuottajajärjestöt maksavat jäsenilleen hyvitykset.

Taloudellisten korvausten maksaminen tuottajajärjestöille lopullisesti markkinoilta vedetyistä kaloista edellyttää, että seuraavat ehdot täyttyvät:

Tuottajajärjestön on vahvistettava markkinoilta vedettyjen tuotteiden käyttötarkoitus siten, että niiden tavanomaiselle kaupan pitämiselle ei aiheudu haittaa. Markkinoilta vedetyt tuotteet luovutetaan hyväntekeväisyyteen, eläinten rehujen valmistukseen tai muuhun kuin elintarvikekäyttöön.

Vetäytymishintajärjestelmän piiriin kuuluvien tuotteiden osalta voidaan tehdä päätös niiden jalostamisesta ja varastoinnista ihmisravinnoksi, jos näiden tuotteiden myynnille on erityisen hyvät edellytykset kyseisissä olosuhteissa. Näitä tuotteita jalostettaessa on noudatettava tiukkoja vaatimuksia, jotta niiden laatu voitaisiin taata, kun ne saatetaan uudelleen markkinoille lajikohtaisten vaatimusten mukaisesti.

Siirtotuen yhteismäärä ei saa ylittää jalostamiseen ja varastointiin liittyvien teknisten kulujen ja rahoituskulujen kiinteästi arvioitua kokonaismäärää. Sallitut jalostustoimet ovat jäädytys, suolaus, kuivaaminen, marinointi, keittäminen ja pastörointi, joihin voidaan tarvittaessa liittää fileointi, paloitteleminen tai pään poistaminen. Vähimmäisvarastointiaika on viisi vuorokautta.

Yhteisön vetäytymishintajärjestelmää ei voida soveltaa sellaisiin kalastustuotteisiin, jotka ovat tuottajille alueellisesti tai paikallisesti merkittävä tulonlähde, sillä näiden tuotteiden hintaerot jäsenvaltioiden tai alueiden markkinoilla ovat huomattavat ja niiden kokonaistuotanto yhteisön markkinoilla on liian pieni.

Tämä epäkohta korjataan autonomisten markkinoilta vetämisten ja siirtojen avulla siten, että tuottajajärjestöille, jotka vetävät kyseiset tuotteet lopullisesti tai väliaikaisesti markkinoilta, myönnetään kiinteää tukea tietyin edellytyksin. Tuottajajärjestöt määrittelevät sovellettavat hinnat itsenäisesti. Kiinteään tukeen oikeutetuille määrille sekä määrille, jotka voidaan vetää autonomisesti markkinoilta, on määritelty enimmäisrajat (10 ja 5 prosenttia kalastusvuoden aikana myyntiin saatetuista määristä).

Yksityisen varastoinnin tukea voidaan myöntää tietyille tuotteille, jotka on jäädytetty aluksella ja joita ei ole voitu pitää kaupan ennen jokaisen kalastusvuoden alkua vahvistetulla yhteisön myyntihinnalla. Nämä tuotteet vedetään väliaikaisesti pois markkinoilta ja varastoidaan vähintään viideksi vuorokaudeksi. Varastoinnin ja uudelleen markkinoille saattamisen on tapahduttava sellaisissa olosuhteissa, että tuotteen laatuvaatimukset voidaan taata.

Tukea voidaan myöntää määrälle, joka muodostaa enintään 15 prosenttia tuottajajärjestön vuosittain myyntiin saattamista asianomaisista tuotteista. Kiinteän tuen suuruus, joka määritetään jäädytettyjen tuotteiden varastoinnissa välttämättömiin laitteisiin liittyvien teknisten ja rahoituskulujen perusteella, vahvistetaan ennen kunkin kalastusvuoden alkua.

Tonnikalan tärkein ostaja on säilyketeollisuus. Markkinajärjestely onkin keskittynyt tähän kaupan pitämisen muotoon.

Neuvosto vahvistaa eri tonnikalalajeille yhteisön tuottajahinnan, joka lasketaan kalastusvuotta edeltäneiden kolmen kalastusvuoden aikana tukkumarkkinoilla tai satamissa todettujen hintojen keskiarvon perusteella.

Kun yhteisön markkinoilla todettu keskimääräinen myyntihinta ja tuontihinta ovat samanaikaisesti alle 87 prosenttia kyseisen tuotteen yhteisön tuottajahinnasta, tuottajajärjestöille voidaan myöntää hyvitys, jonka suuruuden komissio vahvistaa.

Jotta turvattaisiin yhteisön jalostusteollisuuden tarvitsemat raaka-ainetoimitukset, tiettyjen tuotteiden (alaskanseiti, turska, hoki, surimi jne.) tullit suspendoidaan kokonaan tai osittain määräämättömäksi ajaksi.

Kolmansista maista poikkeuksellisen alhaisilla hinnoilla tulevan tarjonnan aiheuttamien markkinahäiriöiden välttämiseksi tiettyjen tuotteiden tuonti yhteisön tullialueelle on mahdollista vain, jos noudatetaan komission vuosittain vahvistamaa viitehintaa.

Jos poikkeukselliset häiriöt vaarantavat yhteisön markkinat tai aiheuttavat niillä vakavia häiriöitä siten, että hinnat romahtavat, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan soveltaa suojatoimenpiteitä, kunnes tilanne on palautunut normaaliksi.

Jos yhden tai useamman tuotteen osalta todetaan yhteisön markkinoilla hintojen nousua ja hankintavaikeuksia, neuvosto toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla niiden kalastusaluksilla on yhtäläiset edellytykset käyttää satamia ja laitoksia sekä kaikkia varusteita.

Jäsenvaltiot ja komissio perustavat tiedonanto- ja tiedonvaihtojärjestelmät, joiden kustannukset katetaan osittain yhteisön talousarviosta.

Jäsenvaltioiden on tehtävä säännöllisesti muun muassa tuensaajia koskevia tarkastuksia petosten ehkäisemiseksi.

Komissiota avustaa kalastustuotteiden hallintokomitea, jonka jäseninä ovat jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana komission edustaja.

Viitteet

Säädös	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EYVL
Asetus (EY) N:o 104/2000	1.1.2001(1.1.2002:4 artikla, jossa on esitetty kuluttajille tiedottamista koskevat säännökset)	-	EYVL L 17, 21.1.2000

Muutossäädökset	Voimaantulopäivä	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EUVL
Asiakirja Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu - Liite II: Liittymisasiakirjan 20 artiklassa tarkoitettu luettelo - 7. Kalastus	1.5.2004	-	EUVL L 236, 23.9.2003
Asetus (EY) N:o 1759/2006	2.12.2006	-	EUVL L 335, 1.12.2006
Asetus (EU) N:o 1258/2010	1.1.2011	-	EUVL L 343, 29.12.2010

Komission asetus (EU) N:o 125/2011, annettu 11 päivänä helmikuuta 2011, tietyille kalastustuotteille kalastusvuonna 2011 myönnettävän siirtotuen ja kiinteän tuen määrästä [EUVL L 38, 12.2.2011].

Komission asetus (EU) N:o 124/2011, annettu 11 päivänä helmikuuta 2011, eräiden kalastustuotteiden yksityisen varastoinnin tuen määrästä kalastusvuonna 2011 [EUVL L 38 du 12.2.2011].

Komission asetus (EU) N:o 123/2011, annettu 11 päivänä helmikuuta 2011, neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 liitteessä II lueteltujen kalastustuotteiden unionin myyntihinnoista kalastusvuonna 2011 [EUVL L 38, 12.2.2011].

Komission asetus (EU) N:o 122/2011, annettu 11 päivänä helmikuuta 2011, neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 liitteessä I lueteltujen kalastustuotteiden unionin vetäytymis- ja myyntihinnoista kalastusvuonna 2011 [EUVL L 38, 12.2.2011].

Komission asetus (EU) N:o 121/2011, annettu 11 päivänä helmikuuta 2011, kalastusvuoden 2011 aikana markkinoilta poistettujen kalastustuotteiden taloudellisen korvauksen ja sen ennakon laskennassa käytettävistä kiinteistä arvoista [EUVL L 38, 12.2.2011].

Komission asetus (EU) N:o 120/2011, annettu 11 päivänä helmikuuta 2011, eräille kalastustuotteille kalastusvuodeksi 2011 vahvistettavista viitehinnoista [EUVL L 38, 12.2.2011].

Kertomus asetuksen (EY) N:o 104/2000 täytäntöönpanosta [KOM(2006) 558 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä]. Kertomuksessa todetaan, että interventiotasoja on pystytty alentamaan merkittävästi tuottajajärjestöjen täytäntöön panemien pyyntisuunnitelmien avulla, samalla kun kalastustuotteiden kannattamattomien markkinoilta poistojen sijasta on alettu soveltaa siirtotoimenpiteitä. Toimialakohtaisten organisaatioiden käyttöönotto ei sitä vastoin ole onnistunut toivotulla tavalla, mikä johtuu todennäköisesti puutteellisesta yhteistyöstä markkinointiketjun eri toimijoiden välillä. Kertomuksessa todetaan lisäksi, että EU:n markkinat ovat muutoksen kourissa. Markkinahinnat eivät vastaa tuotantokustannuksia, minkä vuoksi tuottajien kohtuullisen elintason varmistaminen on aiempaa hankalampaa. EU:n ulkopuolisen tuonnin osuus markkinoista kasvaa, koska halutaan vastata kuluttajien ja jalostusteollisuuden tarpeisiin.