Perheenyhdistäminen
TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:
Direktiivi 2003/86/EY oikeudesta perheenyhdistämiseen
DIREKTIIVIN TARKOITUS
Direktiivin tavoitteena on vahvistaa yhteiset säännöt, jotka koskevat oikeutta perheenyhdistämiseen. EU:n alueella laillisesti oleskelevien EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten perheenjäsenillä on oikeus perheenyhdistämiseen siinä EU-maassa, jossa kyseisen EU:n ulkopuolisen maan kansalainen oleskelee. Tavoitteena on säilyttää perheyhteys ja helpottaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kotoutumista.
Direktiiviä ei sovelleta Irlantiin, Tanskaan eikä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (1). Se ei myöskään vaikuta kansallisessa lainsäädännössä tunnustettuihin mahdollisiin suotuisampiin olosuhteisiin.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Ehdot
Perheenyhdistämistä voivat hakea EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset, joilla on vähintään vuoden oleskelulupa jossakin EU-maassa ja perustellut mahdollisuudet saada pysyvä oleskeluoikeus.
Sen sijaan direktiiviä ei sovelleta EU:n kansalaisen perheenjäseniin eikä sellaisiin EU:n ulkopuolisen maan kansalaisiin, jotka ovat hakeneet pakolaisaseman tunnustamista ja joiden hakemuksesta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä tai jotka saavat tilapäistä suojelua.
Oikeus perheenyhdistämiseen koskee seuraavia henkilöitä:
- perheenkokoajan aviopuoliso;
- avioparin alaikäiset lapset (toisin sanoen kyseisen EU-maan lainsäädännössä määriteltyä täysi-ikäisyyden rajaa nuoremmat ja naimattomat lapset), adoptiolapset mukaan luettuina, ja toisen aviopuolison alaikäiset lapset jos aviopuoliso on lasten huoltaja ja he ovat hänen huollettavanaan.
EU-maat voivat tietyin edellytyksin sallia perheenyhdistämisen seuraavien osalta:
- ensimmäisen asteen sukulaiset suoraan ylenevässä polvessa (ulkomaan kansalaisen isä ja äiti)
- täysi-ikäiset naimattomat lapset
- avioliitonomaisissa olosuhteissa elävä henkilö.
Moniavioisuutta ei tunnusteta: oikeus perheenyhdistämiseen voi koskea vain yhtä aviopuolisoa. Myöskään kyseisen oikeuden ulkopuolelle jäävien aviopuolisoiden lapset eivät voi hyötyä oikeudesta perheenyhdistämiseen, ellei heidän etunsa sitä edellytä (vuonna 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti).
EU-maat voivat myös edellyttää, että EU:n ulkopuolisen maan kansalainen ja hänen aviopuolisonsa ovat täyttäneet tietyn vähimmäisiän (joka on enintään 21 vuotta), ennen kuin he voivat käyttää oikeuttaan perheenyhdistämiseen.
Menettely
- EU-maa päättää, esittääkö perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen ulkomaan kansalainen vai hänen perheenjäsenensä, joka haluaa muuttaa hänen luokseen. Perheenyhdistämisen kohteena olevan perheenjäsenen on – erityistapauksia lukuun ottamatta – pysyttävä menettelyn ajan EU:n ulkopuolella. Hakemukseen on liitettävä asiakirjatodisteet, joista käyvät ilmi sukulaisuussuhde ja säädettyjen edellytysten täyttyminen. Hakemus on tutkittava viimeistään 9 kuukauden kuluessa hakemuksen jättämispäivästä.
- EU-maa voi vaatia, että asianomaisella henkilöllä on asunto, joka täyttää yleiset turvallisuus- ja terveysvaatimukset, sairausvakuutus ja vakaat tulot, jotka riittävät sekä hänen että hänen perheenjäsentensä ylläpitoon. Lisäksi häntä voidaan vaatia noudattamaan kotouttamistoimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Häneltä voidaan myös edellyttää, että hän on asunut EU-maassa tietyn ajanjakson, jonka pituus voi olla enintään 2 vuotta, ennen kuin hänen perheensä voidaan yhdistää.
- Perheenjäsenen maahantulo ja oleskelu voidaan kieltää yleiseen järjestykseen, sisäiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä. Sama koskee petoksia (asiakirjaväärennökset, valeavioliitot jne.). Jo myönnetty lupa voidaan peruuttaa tai jättää uusimatta samoista syistä.
- Henkilön, jonka lupa on evätty, jätetty uusimatta tai peruutettu, on voitava hakea päätökseen muutosta oikeusteitse.
- Pakolaisten perheenyhdistämisessä EU-maat eivät voi asettaa ehtoja vähimmäisoleskelusta alueella ennen perheenyhdistämistä. Lisäksi pakolaisten ei tarvitse täyttää edellä mainittuja majoitukseen, sairausvakuutukseen sekä vakaisiin tuloihin liittyviä ehtoja, jos perheenyhdistämishakemus lähetetään 3 kuukauden kuluessa pakolaisaseman myöntämisestä.
Perheenjäsenten oikeudet
- Ulkomaan kansalaisen perheenjäsenillä on oikeus yhtä pitkään oleskelulupaan kuin sillä henkilöllä, jonka kanssa heidät on yhdistetty, sekä opiskeluun, työssäkäyntiin ja ammatilliseen koulutukseen hänen kanssaan samoin edellytyksin.
- Aviopuolisolla tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävällä henkilöllä ja täysi-ikäisyyden saavuttaneella lapsella on viimeistään 5 vuoden maassa oleskelun jälkeen oikeus saada erillinen oleskelulupa.
- Erillisen oleskeluluvan myöntämistä ja sen kestoa koskevat edellytykset vahvistetaan kansallisessa lainsäädännössä. Jos perhesuhteet hajoavat, EU-maat voivat rajoittaa vain erillisen oleskeluluvan myöntämistä aviopuolisolle tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävälle henkilölle.
Direktiivin soveltamista koskevat ohjeet
Vuonna 2014 Euroopan komissio julkaisi EU-maille ohjeet direktiivin soveltamiseksi.
MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?
Direktiiviä on sovellettu 3. lokakuuta 2003 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 3. lokakuuta 2005 mennessä.
TAUSTAA
Lisätietoja:
ASIAKIRJA
Neuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen (EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12–18)
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY soveltamista koskevista ohjeista (COM(2014) 210 final, 3.4.2014)
Vihreä kirja Euroopan unionissa asuvien kolmansien maiden kansalaisten oikeudesta perheenyhdistämiseen (direktiivi 2003/86/EY) (COM(2011) 735 final, 15.11.2011)
Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY soveltamisesta (COM(2008) 610 final, 8.10.2008)
Viimeisin päivitys: 05.06.2018