Arviointi OLAFin toiminnasta

Euroopan petostentorjuntavirastosta annettujen säädösten mukaisesti komissio esittää arvioinnin viraston toiminnasta kolme vuotta sen perustamisen jälkeen. Samalla komissio esittää joukon suosituksia viraston toiminnan parantamiseksi. Komissio ehdottaa kirjaamon perustamista, hallinnollisen säännöstön luomista, tiedotusmenettelyjen soveltamisen yhtenäistämistä, työskentelymenetelmien tiukempaa noudattamista, valvontakomitean aseman vahvistamista sekä tiedustelutehtävän kehittämistä.

ASIAKIRJA

Komission kertomus, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2003, arviointi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) toiminnasta [KOM(2003) 154 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annettujen asetusten (EY) N:o 1073/1999 ja (Euratom) N:o 1074/1999 mukaisesti komissio esitti kolmantena vuonna asetusten voimaantulosta kertomuksen, jossa se arvioi petostentorjuntaviraston toimintaa.

Kertomuksessa ei yksinomaan arvioida yleisesti OLAFin toimintaa, vaan siinä myös esitetään suosituksia viraston toiminnan parantamiseksi. Kertomus on jaettu aihepiirikohtaisiin lukuihin, jotka käsittelevät OLAFin operatiivista tehtävää, komission yleisiä tehtäviä sekä OLAFin monijakoista asemaa.

Komission mukaan arvioinnissa otetaan huomioon petostentorjuntatoimien vaikutukset yhteisön etujen suojaamisen, talousarvion asianmukaisen toteuttamisen sekä moitteettoman varainhoidon näkökulmasta. Arviointi koskee kesäkuun 1999 ja joulukuun 2002 välistä aikaa, jolloin entisestä petostentorjunnan yksiköstä siirryttiin nykyiseen OLAFiin.

Viraston operatiivinen tehtävä: uusi lähestymistapa

OLAFille on myönnetty valtuudet suorittaa tarkastuksia ja todentamisia paikan päällä jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa (ulkoiset tutkimukset) sekä valtuus suorittaa tutkimuksia kaikissa Euroopan yhteisöjen toimielimissä ja elimissä (sisäiset tutkimukset). Virasto on tehtävissään riippumaton. Tässä luvussa käsitellään sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia, kumppanuutta jäsenvaltioiden kanssa, oikeudellista avunantoa ja asiantuntemusta sekä yhteistyötä Euroopan unionissa ja kansainvälisellä tasolla.

Sisäisten tutkimusten soveltamisalaa laajennettiin vuonna 1999 Euroopan parlamentin (EP), neuvoston ja komission välisellä toimielinten sopimuksella. Sen ovat kuitenkin allekirjoittaneet vain nämä kolme toimielintä. Komissio kehottaakin muita elimiä liittymään sopimukseen.

On todettava, että sisäisiä tutkimuksia koskevasta uudesta järjestelystä on nostettu joitakin kanteita, jotka kuitenkin ovat kaikki ratkenneet komission hyväksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muun muassa hylkäsi 71 parlamentin jäsenen kanteen, jonka mukaan sopimus loukkasi heidän parlamentaarista loukkaamattomuuttaan ja riippumattomuuttaan. Yhteisöjen tuomioistuimen julkisasiamies niin ikään suositteli vuonna 2002 joidenkin Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan investointipankin (EIP) päätösten kumoamista, koska komissio katsoi niiden olevan ristiriidassa petostentorjunnassa tehtävistä tutkimuksista annettujen asetusten kanssa.

Komissio katsoo myös tarpeelliseksi luoda sisäinen hallinnollinen säännöstö sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia koskevien toimien ja toimenpiteiden täytäntöönpanolle. Siten voitaisiin paremmin säännellä tutkimusmenettelyjä ja annettaisiin kunnolliset takeet kaikille menettelyssä mukana oleville henkilöille.

Koskemattomuuden osalta komissio katsoo, että nykyistä käytäntöä voitaisiin yksinkertaistaa siten, että oikeusviranomaiselle toimitettavassa tutkimuksen loppuraportissa ilmoitetaan selkeästi, mikä viranomainen on toimivaltainen hyväksymään tarvittaessa salassapitovelvollisuuden kumoamisen tai koskemattomuuden pidättämisen.

Ulkoisiin tutkimuksiin kuuluvat sekä yhteisön tasolla johdettavat toimielinten, elinten ja laitosten ulkopuoliset tutkimukset että yhteisön pyynnöstä tai avustuksella kansallisella tasolla toteutettavat tutkimukset.

OLAFin ulkoisia tutkimuksia koskevia raportteja voidaankin tarvittaessa käyttää kansallisten rikosprosessien valmistelussa. Komissio katsoo, että yksityiskohtaisten yhteistyövälineiden puuttuessa viraston on välttämätöntä voida turvautua erilaisiin oikeusperustoihin tutkimustensa toteuttamisessa. Viraston on myös mukautettava operatiivisia toimiaan ja kehitettävä tiedonhankintavälineitään siten, että se voi paremmin hyödyntää olemassa olevia oikeudellisia välineitä.

Komissio myös katsoo, että havaitut puutteet huomioon ottaen on syytä jatkaa keskustelua ulkoisten tutkimusten soveltamisalasta. Puutteet liittyvät kansallisten viranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön ja koordinointiin, kansallisten viranomaisten hallinnolliseen avunantoon sekä yhteisön käytössä oleviin oikeudellisiin välineisiin, joiden avulla taloudellisten etujen suojelua voitaisiin vahvistaa suorien menojen alalla. Komissio ehdottaa yhteistyö- ja avunantojärjestelmän laajentamista kansainvälisiin alv-petoksiin ja rahanpesuun sekä tarvittaessa muille aloille. Se haluaa myös vahvistaa yhteisön petostentorjuntavalmiuksia.

Petostentorjuntavirastolla on ulkoisia tutkimuksia koskevien valtuuksiensa käytössä tiettyjä vaikeuksia, jotka johtuvat tutkittavien tahojen haluttomuudesta tehdä yhteistyötä tai esittää vaadittuja asiakirjoja. Komissio suositteleekin, että OLAF tekee tarkastusten vastustamisesta vertailuanalyysin, jonka perusteella OLAF voi kehittää tehokkaampia tarkastusjärjestelmiä.

Komissio katsoo kumppanuuden jäsenvaltioiden kanssa sujuneen myönteisesti. Se kehottaa OLAFia selvittämään, olisiko toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa tehtävä lisää yhteisymmärryspöytäkirjoja ja olisiko strategista tiedonhankintaa kehitettävä. Tavoitteena olisi perustaa palvelukeskus, jonka avulla tuotaisiin viraston erilaiset toiminnat nykyistä selkeämmin esiin, ja laatia luettelo virastosta löytyvästä asiantuntemuksesta.

Oikeudellisen neuvonnan ja asiantuntemuksen alalla OLAFilla on ollut vaikeuksia. Komissio arvioi, että niiden voittamiseksi joihinkin alakohtaisiin asetuksiin sisältyvä tiedonantovelvollisuus olisi ulotettava koskemaan kaikkia ulkoisia tutkimuksia ja kattamaan myös sisäisten tutkimusten oikeudellinen seuranta. Koska yhteisöllä ei ole toimivaltaa syytetoimien alalla, on vahvistettava yhteistyön välineitä. Komissio kehottaakin neuvostoa hyväksymään direktiiviehdotuksen, jonka tavoitteena on vahvistaa yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellista suojaa erityisesti kansallisia lainsäädäntöjä lähentämällä. Komissio myös toivoo jäsenvaltioiden ratifioivan taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen toisen pöytäkirjan.

Toimien koordinointia yhteisön tasolla ollaan halukkaita parantamaan, ja komissio ehdottaakin yksiköiden välisten yhteistyömuistioiden laajempaa tekemistä erityisesti yhteisön varoja hallinnoivien yksiköiden kanssa. Tästä on jo tehty sopimus sisäisen tarkastuksen toimialan ja yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa, ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden pääosaston sekä EuropeAid-yhteistyötoimiston (AIDCO) kanssa sopimusta ollaan tekemässä.

Komissio on vahvistanut OLAFin ensisijaisen aseman tutkimusten suorittajana, mutta on myös muita kurinpitoelimiä, joilla on tutkintavaltuudet. Komissio kuitenkin suosittelee tehtäväksi yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa vahvistettaisiin viraston tehtäväksi puuttua sellaisiin vakaviin väärinkäytöksiin, jotka voidaan rinnastaa talousrikoksiin. Samoilla välineillä suositellaan koordinoitavan myös OLAFin suhteita muihin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin.

Euroopan unionissa ja kansainvälisellä tasolla allekirjoitettiin vuonna 2003 yhteistyösopimukset Europolin ja Eurojustin kanssa. Komissio suosittelee, että kolmansien maiden kanssa jatketaan neuvotteluja hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa koskevista kansainvälisistä sopimuksista tietojenvaihdon ja yhteistyön vahvistamiseksi tulliasioissa. Komissio suosittelee myös, että yhteistyö- ja assosiaatiosopimuksiin sekä liittymistä edeltäviin sopimuksiin sisällytetään rahanväärentämisen torjuntaa koskevia määräyksiä. Yhteisymmärryspöytäkirjoja voitaisiin tehdä useampien kolmansien maiden kanssa.

Viraston erityisasiantuntemus komission yleisten tehtävien hoitamisessa

OLAFin tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa hankkeita sekä panna täytäntöön komission päätöksiä. Sen vastuualue kattaa yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisen lisäksi kaikki toimet yhteisöjen etujen suojaamiseksi sellaisilta väärinkäytöksiltä, jotka voivat johtaa hallinnollisiin kanteisiin tai rikossyytteisiin.

Strategisten toimien osalta komissio suosittelee, että virasto ottaa toimintaohjelmaansa laatiessaan huomioon eri toimielinten petostentorjunnasta antamat suuntaviivat ja lausunnot. Komissio katsoo voivansa vahvistaa petostentorjuntapolitiikan päälinjat ja osallistua viraston toimintastrategian suunnitteluun heikentämättä sen operatiivista riippumattomuutta.

Komissio korostaa viraston merkitystä ennaltaehkäisevien toimien toteuttamisessa. Virasto avustaa säännöllisesti muita yksiköitä tällä alalla. Se on myös laatinut ammattietiikkaa koskevan käytännön oppaan, ja sen asiantuntemus saattaa olla suureksi avuksi uusien jäsenvaltioiden petostentorjuntatyössä.

Petostentorjuntaan liittyvien lainsäädäntötoimien osalta komissio suosittelee selvitettäväksi, olisiko mahdollista tehdä aloitteita yhteisön hallinnollisten seuraamusten käyttöönottamiseksi tarvittaessa myös muilla aloilla kuin yhteisessä maatalouspolitiikassa. Tulliasioissa sovellettavia seuraamuksia tulisi myös yhdenmukaistaa.

Oikeudellisen ulottuvuuden vahvistamiseksi komissio kehottaa Eurooppa-valmistelukuntaa hyväksymään sen ehdotuksen Euroopan syyttäjäntoimen perustamisesta uuden perustamissopimuksen perustuslailliseen osaan liitettävällä määräyksellä. Komissio katsoo lisäksi, että viraston tarjoama asiantuntemus tuo lisäarvoa sen toimialaan kuuluvien lainsäädäntöehdotusten valmistelulle.

Komissio katsoo viraston antavan teknistä apua, jolla voidaan tehostaa hallinnollista ja taloudellista seurantaa. Virasto tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa, tukee niiden tutkimuksia ja auttaa kehittämään petostentorjunnasta vastaavien virkamiesten koulutusta.

Edustus- ja yhteistyötehtävän osalta komissio katsoo, että OLAFin on säännöllisesti arvioitava asetuksissa säädettyjä mekanismeja voidakseen arvioida tehokkaammin muutosten tarvetta. Lisäksi komissio suosittelee yhteistyön kehittämistä kaikkien petostentorjunnan alalla toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa. OLAFin johtaman komission petostentorjunnan neuvoa-antavan komitean asema tulisi saattaa ajan tasalle, jotta voidaan kehittää petostentorjunnan oikeudellista ulottuvuutta sekä yhteydenpitoa poliisi- ja oikeusviranomaisiin.

Monijakoinen asema riippumattomana mutta komission alaisuudessa toimivana yksikkönä

OLAFin erityisaseman ansiosta on ollut mahdollista yhdistää viraston operatiivinen riippumattomuus ja sen kuuluminen hallinnollisesti komission alaisuuteen.

Organisaation ja henkilöstön osalta komissio suosittelee avoimuuden lisäämiseksi, että OLAF määrittelee sisäisen henkilöstöpolitiikkansa itsenäisesti.

Talousarvion osalta valvontakomitea toivoi OLAFille suurempaa itsenäistä päätäntävaltaa. Uudessa varainhoitoasetuksessa (kesäkuulta 2002) kuitenkin vahvistetaan viraston budjetin olevan sidoksissa komission talousarvioon.

Viraston on havaittu noudattavan melko vaihtelevia käytäntöjä tiedotuksen ja viestinnän alalla, mikä saattaa aiheuttaa epävarmuutta. Komissio katsoo esimerkiksi, että mahdollisuuteen olla ilmoittamatta välittömästi asianosaiselle henkilölle häntä koskevista tutkimuksista tulisi kytkeä toimenpiteitä, joilla asiasta voidaan tiedottaa toimivaltaisille viranomaisille, jotta nämä voisivat myöntää luvan tutkimuksiin perustietojen pohjalta. Lisäksi komissio korostaa, että on tärkeää parantaa sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia koskevaa tietojenvaihtoa erityisesti tiedottamiskäytäntöjä yhdenmukaistamalla. Komissio pitää myönteisenä viraston aikomusta kehittää yhtenäiset käytännöt tietojen ilmoittamisessa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, toimielimille ja muille elimille sekä kaikille asianomaisille henkilöille, jotta voidaan taata tiedottamismenettelyjen yhdenmukainen soveltaminen. Komissio katsookin, että sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia koskevaa tietojenvaihtoa on tarpeen parantaa ottaen täysimääräisesti huomioon viraston toimintaan sovellettavissa asetuksissa annetut säännökset.

Komissio myös suosittelee, että virastoon perustetaan viestintäyksikkö, jonka tehtävänä on hallinnoida virastoon tulevia päivittäisiä tietopyyntöjä ja avustaa viraston johtajaa.

Komissio antoi erityissäännöksiä oikeudesta tutustua viraston asiakirjoihin muun muassa tiedonsaantioikeutta koskevista menettelyistä työjärjestyksensä muuttamisesta 5. joulukuuta 2001 tekemässään päätöksessä 2001/937/EY, EHTY, Euratom. Viraston johtaja on toimivaltainen käsittelemään uudistettuja hakemuksia. Viraston johtajan päätökselle on saatava ennakolta komission oikeudellisen yksikön suostumus.

Tutkimustehtävän sääntöjenmukaisuuden valvonnan ja erityisesti hallinnollisen valvonnan osalta komissio tukee valvontakomitean ehdotusta kirjaamon perustamisesta virastoon. Siten tehostettaisiin aineiston hallintaa ja lisättäisiin viraston avoimuutta. Komissio myös toteaa OLAFin tutkimusten voivan vaikuttaa asianomaisten henkilöiden yksilönoikeuksiin. Samoin se korostaa tutkimustoimenpiteiden valvonnan merkitystä ja esittelee erilaiset valvonnan lajit, joita voidaan soveltaa OLAFin monijakoisen aseman puitteissa.

Uudistuksen lujittaminen

Komissio toteaa yleisesti, että kaikkinaiset strategianmuutokset olisivat ennenaikaisia ja aiheuttaisivat lisämenoja, että viraston aseman vakiinnuttaminen on ensiarvoisen tärkeää ja että on ennenaikaista kyseenalaistaa vuoden 1999 uudistuksella aikaansaatua nykyistä tilannetta. Valittu järjestelmä tuottaa mittakaavaetuja sekä lisää viraston toiminnan tehokkuutta ja näkyvyyttä. Lisäksi siirtymäkaudella havaitut ongelmat ovat väistymässä. Komissio arvioi, että asemansa vakiinnuttamiseksi virasto tarvitsee aikaa kehittyä rauhassa instituutiona.

Viimeisin päivitys 25.02.2004