Kuluttajille suunnatuissa tiedotteissa käytetyn kielen ymmärrettävyys

Kielenkäytön ymmärrettävyyttä käsitellään lukuisissa yhteisön lainsäädännön säännöksissä. Nämä säännökset voivat olla hyvin tiukkoja esimerkiksi silloin, kun on kyse mahdollisesti vaarallisista tuotteista. Kielenkäytön ymmärrettävyyttä koskevalla lainsäädännöllä pyritään tiedottamaan kuluttajille asianmukaisesti ja edistämään monikielistä tiedotusta takaamalla samalla jäsenvaltioiden vapaus kieliasioissa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 10. marraskuuta 1993, kuluttajille suunnatuissa tiedotteissa käytetyn kielen ymmärrettävyydestä [KOM(93) 456 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Tiedonannossaan komissio muistuttaa, että kuluttajilla on oikeus saada tietoa tarjolla olevien tuotteiden ja palveluiden laatuominaisuuksista ja ominaispiirteistä.

Tiedonannossa esitellään tämänhetkiset kansalliset säännökset ja yhteisön säännökset, jotka koskevat kuluttajille suunnatuissa tiedotteissa käytetyn kielen ymmärrettävyyttä. Säännökset koskevat

• merkintämuotoja
• käyttöohjeita
• asennusohjeita
• mainintoja tuotteen käytössä huomioonotettavista varotoimenpiteistä
• kaikkia varoituksia, joiden tarkoituksena on antaa tietoa tuotteen tai palvelun käyttäjälle.

Lisäksi tiedonannossa ehdotetaan tarkasteltavaksi kuluttajille suunnatun tiedottamisen lisäämiseen liittyviä kysymyksiä.

Yhteisön lainsäädäntöön kuuluu useita säännöksiä, jotka liittyvät tiedonannossa käsiteltyihin asioihin ja tavoitteisiin. Joissakin säännöksissä viitataan nimenomaan kielenkäyttöön. Tällaisia ovat viinejä, lääkkeiden markkinoille saattamista ja tupakkatuotteiden pakkausmerkintöjä koskevat säännökset. Joissain tapauksissa jäsenvaltioilla on velvollisuus asettaa sääntöjä. Näin ollen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä ja ravintoarvomerkinnöissä on käytettävä kieltä, jota ostajat ymmärtävät helposti. Joissain yhteyksissä, kuten harhaanjohtavan mainonnan tai kulutusluottojen (es de en fr) kohdalla, kielikysymystä ei ole käsitelty lainkaan tai kielivaatimukset on jätetty jäsenvaltioiden päätettäväksi (lelujen turvallisuus, kosmetiikkatuotteet (es de en fr)).

Vaikka teknistä yhdenmukaistamista koskevat direktiivit osoittavat, että joidenkin teollisuustuotteiden yhdenmukaistamisessa on nähty vaivaa, yhteisön lainsäädännössä ei kuitenkaan ole paneuduttu järjestelmällisesti ymmärrettävään kielenkäyttöön. Siksi toisinaan esiintyy tulkintaongelmia, jotka liittyvät erityisesti käsitteeseen "kieli, jota kuluttaja ymmärtää helposti".

Käsitteiden epäyhtenäisyys johtuu osaksi käsiteltyjen asioiden erilaisuudesta (elintarvikkeet, kosmetiikkatuotteet, järjestetyt matkat, lelujen turvallisuus, rahoituspalvelut jne.). Tilanne johtuu myös perustamissopimuksessa määrätyistä rajoituksista. Kielivaatimuksia koskevia säännöksiä saatetaan pitää tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden esteenä. Vapaan liikkuvuuden periaatteen turvaaminen ja kuluttajien terveys ja turvallisuus on siis saatava tasapainoon. Myös kielivaatimuksia koskevien yhteisön säännösten yksinkertaistaminen on suotavaa.

Jäsenvaltioiden lähestymistavat ovat moninaisia, koska kielikysymys perustuu kaikissa jäsenvaltioissa eri periaatteille. Kuitenkin yli puolet jäsenvaltioista pitää tarpeellisena, että kuluttajalle suunnatuissa tiedotteissa käytetään kuluttajan omaa kieltä.

Vaikka yhteisön lainsäädännön mukaan jäsenvaltiot saavat päättää kuluttajan edun mukaisista kielivaatimuksista, tätä mahdollisuutta käytetään yleensä vähän.

Tiedonannossa korostetaan, että vaikeasti luettavat ja ymmärrettävät tiedot voivat olla kuluttajan terveydelle ja turvallisuudelle haitallisia. Elintarvikkeet ovat tästä hyvä esimerkki. Jos allergikko, diabeetikko tai erikoisruokavaliota noudattava kuluttaja ymmärtää tuotteen pakkausmerkinnät väärin, seuraukset terveydelle voivat olla vakavat. Samoin jos sähkölaitteen käyttöohjetta ei ole käännetty kokonaan, laitteen käyttö (es de en fr) voi olla vaarallista.

Tiedonannossa muistutetaan toisaalta, että asia koskee kaikkia kuluttajia, myös lapsia, jotka eivät välttämättä ole kielitaitoisia.

Tiedonannossa esitetyn analyysin perusteella komissio ehdottaa tasapainotettua menettelytapaa, jossa on otettava huomioon

• jäsenvaltioiden toimivalta kansallisten järjestelmien määrittelyssä
• Euroopan unionin perustamissopimuksen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön määräykset
• kuluttajien oikeus saada mahdollisimman kattavaa tietoa tarjolla olevista tuotteista ja palveluista.

Komissio ehdottaa, että edellä mainitun uuden menettelytavan yhteydessä kiinnitettäisiin huomiota seuraaviin viiteen aihealueeseen:

• Edistetään monikielistä tiedottamista.
• Jäsenvaltiot saavat edelleen määrätä, että käytettävän kielen on oltava tuotteen kulutusmaan kieli.
• Kuluttajille suunnattujen tiedotteiden kielenkäyttöä koskevia yhteisön tason säädöksiä yhdenmukaistetaan.
• Komissiolle, jäsenvaltioille ja alan toimijoille tiedotetaan entistä paremmin käytettävää kieltä koskevista säännöistä.
• Taloudellisille toimijoille (valmistajille, jälleenmyyjille) annetaan vastuuta.

Oikeuskäytäntö

Yhteisön lainsäätäjä kannustaa oikeuskäytännön mukaisesti (ks. tuomio asiassa "Peeters" elintarvikkeiden markkinoinnin alalla ja tuomio asiassa C-33/97/2 tavaroiden pakkausmerkinnöistä) käyttämään monikielistä tiedotusta.

Lainsäätäjä katsoo lisäksi, että kansallisessa lainsäädännössä on sallittava esimerkiksi tuotteen pakkausmerkinnöissä vieraskielisen ilmauksen käyttö, jos kuluttaja saa näin paremmin tietoa ja jos kyseinen termi on olemassa vain alkukielellä (komissaari Frits Bolkensteinin 20. tammikuuta 2003 komission nimissä antama vastaus Euroopan parlamentin jäsenen Bruno Gollnishin kirjalliseen kysymykseen P-3785/02).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Uusi monikielisyyden puitestrategia [KOM(2005) 596 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Komissio on nyt ensimmäistä kertaa antanut nimenomaan monikielisyyttä käsittelevän tiedonannon. Politiikalla pyritään asettamaan kansalaisten saataville EU:n lainsäädäntö, menettelyt ja tiedot heidän omilla kielillään. Lisäksi tiedonannossa ehdotetaan toimenpiteitä kieltenoppimisen vauhdittamiseksi ja kansalaisten kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi. Parantamalla työvoiman kielitaitoa edistetään talouden kehittymistä, sillä kielitaitoisten työntekijöiden on helpompi työskennellä tai opiskella toisessa jäsenvaltiossa.

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle - Toimintastrategia vuodeksi 2005 [KOM(2004) 133 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen toukokuussa 2004 edellyttää Euroopan unionilta merkittäviä ponnisteluja kielten näkökulmasta, jotta varmistetaan uusien jäsenvaltioiden kansalaisten tiedonsaanti. Tällä on myös merkittävä vaikutus EU:n talousarvioon. Esimerkiksi julkisia hankintoja koskevien ilmoitusten laatimiseen ja levittämiseen Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa vuodeksi 2005 myönnettyjä määrärahoja lisätään kolmella miljoonalla eurolla eli yhteensä 32,5 miljoonaan euroon.

Neuvoston päätöslauselma, annettu 17. joulukuuta 1998, teknisten kulutustavaroiden käyttöohjeista [EYVL C 411, 31.12.1998].

Neuvosto oli kehottanut jäsenvaltioita ja taloudellisia toimijoita pyrkimään siihen, että kuluttajan saatavilla olisi kielellisesti ymmärrettävää tietoa. Esimerkiksi teknisten kulutustavaroiden käyttöoppaat tulisi laatia maan virallisella kielellä tai jollakin toisella kielellä, jota ymmärretään helposti kyseisen tuotteen myyntialueella. Tämä koskisi myös kolmansista maista ja kolmansilta alueilta tulevia kauppatavaroita. Neuvosto ja komissio noudattavat yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytäntöä - esimerkkinä tavaroiden pakkausmerkintöjä koskeva asia C-33/97/2.

Komissio antoi marraskuussa 1993 tulkitsevan tiedonannon, joka koski eri kielten käyttöä elintarvikkeiden markkinoinnissa asiassa Peeters annetun tuomion jälkeen [KOM(93) 532 lopullinen].

Viimeisin päivitys 26.07.2006