Kohti yhteistä ympäristötietojärjestelmää (SEIS)

Komissio määrittelee yhteisön ympäristötietojärjestelmän perustamiselle välttämättömät periaatteet, analysoi järjestelmän perustamisen edut ja kustannukset sekä kartoittaa toteutetut ja toteutettavat toimet.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 23. tammikuuta 2008 – Kohti yhteistä ympäristötietojärjestelmää (Shared Environmental Information System, SEIS), (KOM(2008) 46 lopullinen – EUVL C 118, 15.5.2008).

TIIVISTELMÄ

Nykyiset ympäristöhaasteet – erityisesti ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja luonnonvarojen hallinta – edellyttävät, että ympäristötiedot ovat nopeasti ja helposti saatavissa. Uudet tekniikat mahdollistavat tietojen toimittamisen lähes reaaliajassa, mikä puolestaan mahdollistaa entistä nopeamman päätöksenteon ja joskus jopa ihmishenkien pelastamisen.

Komissio luo tässä tiedonannossa pohjan EU:n integroidun ympäristötietojärjestelmän (SEIS – Shared Environmental Information System) perustamiselle vastatakseen edellä mainittuihin vaatimuksiin ja haasteisiin. Järjestelmän on tarkoitus korvata asteittain nykyiset raportointijärjestelmät tiedonsaantiin, tiedonjakoon ja yhteentoimivuuteen perustuvilla järjestelmillä. Siten voitaisiin myös parantaa ja yksinkertaistaa ympäristöpolitiikan ja ympäristöpoliittisten toimien suunnittelussa ja toteuttamisessa tarvittavien tietojen keruuta, vaihtoa ja käyttöä.

Yhteisen ympäristötietojärjestelmän periaatteet

Komission mukaan yhteiseen ympäristötietojärjestelmään liitettäviä tietoja olisi hallinnoitava hajautetusti, tiedot olisi kerättävä vain kerran ja annettava kaikkien osapuolten käyttöön. Lisäksi tietojen olisi oltava helposti kaikkien loppukäyttäjien (kuten (julkisviranomaisten ja kansalaisten) saatavilla. Järjestelmässä olisi syytä ottaa huomioon myös tietojen luottamuksellisuuteen mahdollisesti liittyvät rajoitukset. Tietojen jakamisessa ja käsittelyssä olisi käytettävä yleisiä ja vapaita avoimen lähdekoodin ohjelmistovälineitä.

Vuonna 2006 käynnistetty otsoniverkkosivustohanke (Ozone Web) on konkreettinen esimerkki avoimen ympäristötietojärjestelmän mahdollistamista palveluista. Hankkeessa oli kyse siitä, että jäsenvaltiot toimittivat Euroopan ympäristöviraston ylläpitämälle otsonisivustolle lähes reaaliaikaisia tietoja Euroopan eri maiden otsoniarvoista. Sivuston avulla ilmanlaadun asiantuntijat ja EU:n kansalaiset voivat saada tietoja otsonitasoista ja ilmanlaadusta Euroopassa sekä päästä käsiksi paikallisiin tai alueellisiin tietoihin.

Edut ja kustannukset

Yhteisen ympäristötietojärjestelmän etuja ovat erityisesti:

• tietovirtoihin ja tiedottamiseen liittyvien menettelyjen yksinkertaistuminen, tehostuminen ja joustavuus, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden raportointi- ja seurantavelvollisuuden täyttämisen edellyttämien tietojen saatavuus, tietojen tehokas hyödyntäminen (nopea tiedonsaanti ja tietojen keruu yhdellä kerralla useissa tarkoituksissa) sekä tiedonkeruusta vastaavien viranomaisten työtaakan keventäminen,
• käyttäjäkustannusten aleneminen, tietojen entistä kattavampi käyttö julkisen politiikan suunnittelussa, parantamisessa ja tehostamisessa, kun pyritään ratkaisemaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumista, luonnon monimuotoisuuden suojelua, vesivarojen hoitoa sekä ympäristökriisien hallintaa koskevia ympäristöongelmia,
• kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantuminen ja nopeaan toimintaan kannustaminen erityisesti kriisitilanteissa.

Arvioitaessa yhteisen ympäristötietojärjestelmän periaatteiden täytäntöönpanon kustannuksia on muistettava, että monia järjestelmään liittyviä toimintoja on jo käynnissä ja että suurimpana haasteena – ja syynä siihen, miksi muodollinen poliittinen sitoumus on tarpeen – on näiden toimintojen entistä tehokkaampi yhdenmukaistaminen. Lisäinvestoinnit ovat kuitenkin tarpeen, jotta ympäristötietojärjestelmän periaatteet voitaisiin panna kokonaisuudessaan täytäntöön. Kustannuksia aiheuttavat pääasiassa seuraavat toiminnot: INSPIRE-direktiivin täytäntöönpano, kansallisten tai yhteisön tiedonkeruu- ja tiedonkäsittelyjärjestelmien yhteentoimivuuden varmistaminen sekä kansallisten järjestelmien liittäminen ns. kattojärjestelmään (system of systems), sellaisten uusien tietojen kerääminen, joita ei kerätä nykyisin mutta joita pidetään olennaisena tukena politiikalle, sekä tietojen seuranta- ja hallintajärjestelmien yhdenmukaistaminen. Investointien vastineeksi tiedotusvaatimusten priorisointi ja tietojen käyttö paranevat, hallinnointi tehostuu ja yksinkertaistuu ja vanhentuneet velvoitteet poistuvat.

Käynnissä olevat aloitteet ja toimet

Ponnistelut yhteisen ympäristötietojärjestelmän käyttöön ottamiseksi ovat jo käynnissä. Toimenpide-ehdotuksia ovat muun muassa ilmanlaatua koskevien raportointivaatimusten järkeistäminen, ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia (CAFE), ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetun direktiivin tarkistaminen sekä ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen välisten yhteyksien tarkastelu. Muissa aloitteissa, kuten Euroopan vesitietojärjestelmässä (EN) (European Water Information System, WISE) otetaan huomioon tarve nykyaikaistaa tietojen tuottamista, vaihtoa ja käyttöä.

Voidaan myös varmistaa, että eri välineet tukevat toisiaan. Näitä välineitä ovat muun muassa paikkatiedon saatavuuden ja yhteentoimivuuden parantamiseksi suunniteltu paikkatietoinfrastruktuuri INSPIRE, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta tehty Århusin yleissopimus, turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmäaloite GMES, maanhavainnointia käsittelevän toimikunnan (Group on Earth Observation, GEO) toiminta maailmanlaajuisen maanhavainnointijärjestelmän (Global Earth Observation System of System, GEOSS) rakentamisen parissa, Euroopan meripoliittinen seurantakeskus ja tietoverkko, tutkimustoiminta (erityisesti eTEN-hanke, eContent-aloite sekä tieto- ja viestintätekniikkaa koskeva tukiohjelma), sähköisten viranomaispalveluiden eurooppalainen yhteentoimivuuskehys (IDABC) sekä Euroopan ympäristöviraston hallinnoima Euroopan tieto- ja seurantaverkosto EIONET.

Lisäksi myös monet kansalliset, alueelliset ja paikalliset aloitteet vauhdittavat yhteisen ympäristötietojärjestelmän toteuttamista erityisillä aloilla.

Välttämättömät toimet

Yhteisen ympäristötietojärjestelmän toteuttaminen edellyttää ensinnäkin jäsenvaltioiden poliittista sitoutumista, jota tarvitaan yhteisen integroidun hankkeen vaatimien ponnistelujen valjastamiseksi koordinoidusti. Tämä onnistuu parhaiten Euroopassa, jäsenvaltioissa ja alueilla käynnissä olevia toimia vahvistamalla ja koordinoimalla. Komissio puolestaan asettaa etusijalle INSPIRE-direktiivin ja GMES-aloitteen, jotta toiminnot voisivat tukea toisiaan.

Ympäristötietojen keruuta ja toimittamista koskevia oikeudellisia säännöksiä on syytä uudistaa erityisesti ympäristöalan kertomusten standardoinnista annetun direktiivin 91/692/ETY tarkistuksen avulla. Tavoitteena on poistaa vanhentuneet säännökset ja varmistaa, että uudet säännökset kattavat kaikki nykyiset ympäristöalan raportointivelvoitteet. Samoin myös erityisalojen tiedotusvaatimuksia olisi syytä järkeistää.

Yhteisen ympäristötietojärjestelmän olisi oltava keskeisellä sijalla Euroopan ympäristöviraston toimittaessa ympäristöön liittyviä tietoja. Tässä tarkoituksessa olisi muun muassa otettava käyttöön Reportnet-väline kokonaisuudessaan ja mukautettava se ympäristötietojärjestelmään sopivaksi.

Yhteisen ympäristötietojärjestelmän toteutukseen olisi osoitettava yhteisön rahoitustukea erityisesti tutkimuksen puiteohjelmista, LIFE+-ohjelmasta, kilpailukykyä ja innovointia koskevasta puiteohjelmasta sekä rakennerahastoista.

Nykyisiä kansallisia seurantajärjestelmiä olisi yhdenmukaistettava, ja niiden suunnittelua ja täytäntöönpanoa olisi koordinoitava.

Ympäristötietojärjestelmään perustuva menettely olisi syytä ulottaa myös kolmansiin maihin, erityisesti ehdokas- ja naapurimaihin.

Viimeisin päivitys 05.09.2011