Sopeutuminen ilmastonmuutokseen

Vihreällä kirjalla käynnistetään kuuleminen tulevasta eurooppalaisesta politiikasta, joka koskee sopeutumista ilmastonmuutokseen. Siinä esitellään syyt toimien tarpeellisuuteen sekä toimien tärkeimmät suuntaviivat.

ASIAKIRJA

Komission vihreä kirja, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2007, sopeutumisesta ilmastonmuutokseen Euroopassa - vaihtoehdot EU:n toimille [KOM(2007) 354 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Kyseisessä vihreässä kirjassa komissio tarkastelee yhteisön pääasiallisia toimia EU:n sopeutumiseksi ilmastonmuutokseen ja esittää joukon kysymyksiä, joiden pohjalta sidosryhmät voivat arvioida tyytyväisyyttään komission laatimiin suuntauksiin ja esittää EU:n painopisteitä koskevia toiveita ja mahdollisesti myös uusia ideoita. Komissio päättää toimiensa suunnasta vihreästä kirjasta ennen 30. marraskuuta 2007 saamiensa kannanottojen ja palautteen perusteella.

Euroopan unionin (EU) politiikan tavoitteena on lieventää ilmastonmuutoksen vaikutusta niin, ettei maapallon keskilämpötila nouse yli kahta celsiusastetta esiteollisesta ajasta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä huomattavasti, kuten EU:n ilmastonmuutosstrategiassa todettiin, ja kuten Eurooppa-neuvosto päätti maaliskuussa 2007.

Euroopan sopeutumistarve

Ilmaston muuttuminen on kuitenkin väistämätöntä ja sillä on merkittäviä vaikutuksia, kuten lämpötilojen nousu, sateiden lisääntyminen, vesivarojen väheneminen ja myrskyjen lisääntyminen. Näin ollen hillintätoimia on täydennettävä sopeutumistoimilla, joiden tarkoituksena on hallita edellä mainittuja vaikutuksia. Sopeutumisen on kohdistuttava niin nykyisiin kuin tuleviin muutoksiin, joita on myös ennakoitava.

Vihreässä kirjassa käsitellään erityisesti seuraavia ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisia vaikutuksia: kuivuus, tulvat, juomaveden saannin väheneminen, biologisen monimuotoisuuden katoaminen, ekosysteemien vahingoittuminen, nälänhädän lisääntyminen, suistoalueiden merenpinnan kohoamiseen liittyvät väestön liikkeet sekä ilmaston ääri-ilmiöiden ja ilmastoherkkien sairauksien lisääntymisen terveysvaikutukset.

Euroopassa keskilämpötila on jo noussut lähes yhden celsiusasteen viime vuosisadalla, mikä on jo nyt muuttanut sadantaa: joillakin alueilla sataa enemmän vettä ja lunta, toiset taas kärsivät kuivuudesta yhä useammin. Haavoittuvimmat alueet ovat Etelä-Eurooppa ja Välimeren alue, vuoristo- ja rannikkoalueet, tiheästi asutut tulvatasangot, Skandinavia ja arktinen alue.

Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti ilmasto-oloista riippuvaisiin talouden aloihin, erityisesti maa-, metsä- ja kalatalouteen, ranta- ja vuoristomatkailuun, terveydenhuoltoalaan ja rahoituspalvelu- ja vakuutusalaan. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös energia-alaan ja energiankulutukseen. Tämä johtuu siitä, että alueilla, joilla lämpötilat nousevat ja vesi- ja lumisateet vähenevät, vesivoiman tuottamiseen ja lämpö- ja ydinvoimaloiden jäähdytykseen käytetyn veden määrä vähenee. Energiainfrastruktuureja uhkaavat myös myrskyt ja tulvat sekä ilmastointiin liittyvän sähkön kysynnän kasvaminen.

Nopea toiminta EU:n sopeuttamiseksi ilmastonmuutokseen maksaa paljon vähemmän kuin ilmastonmuutoksen aiheuttamat vahingot. Tämä käy ilmi muun muassa Sternin raportista (EN) ja Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen PESETA-projektin (EN) yhteydessä tehdyistä tutkimuksista. Tämän vuoksi sopeutuminen on aloitettava jo nyt sellaisten vaikutusten osalta, joista ennusteet ovat riittävän luotettavia.

Kaikilla kansalaisilla ja niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla on mahdollisuus osallistua sopeutumistoimien toteuttamiseen. Toimia on toteutettava sopivimmalla tasolla, ja niiden on oltava toisiaan täydentäviä erityisesti eri viranomaisten välillä. Esimerkiksi kansallisella tasolla voitaisiin keskittyä hätätilajohtamisen ja kriisinhallinnan parantamiseen, erityisesti riskien ehkäisemiseen (esimerkiksi haavoittuvien alueiden kartoittamisen avulla) ja nopeaan toimintaan hätätilanteissa sekä sopeutumisstrategioiden kehittämiseen. Alueellisten viranomaisten tasolla alueidenkäytön suunnittelu on tärkeällä sijalla ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutumisessa. Paikallistasolla täytyisi keskittyä maankäytön toteutumiseen käytännössä sekä väestön tietoisuuden lisäämiseen. Toimivalta jakautuu kuitenkin eri tavalla eri jäsenvaltioissa, joten annettuja esimerkkejä ei voida yleistää.

Euroopan tasolla voidaan sen sijaan käyttää yhdennettyä ja koordinoitua lähestymistapaa, jolloin voidaan torjua rajat ylittäviä vaikutuksia, jotka koskevat useita politiikkoja, joihin EU voi vaikuttaa merkittävästi.

EU:n toiminta sopeutumista varten

Yhteisön toiminta voidaan jakaa neljään päälinjaan: välitön toiminta EU:ssa silloin, kun tietämys on riittävää, sopeutumisen sisällyttäminen EU:n ulkoisiin toimiin, tietämyksen lisääminen silloin, kun se ei ole riittävää sekä kaikkien osapuolien osallistuminen sopeutumisstrategioiden laatimiseen.

Ensimmäisen päälinjan osalta on harkittava välittömiä toimia, jotta ilmastonmuutokseen sopeutuminen sisällytettäisiin lainsäädäntöön ja joihinkin politiikkoihin. Sisällyttäminen toteutetaan aloilla, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa paljon. Näitä ovat esimerkiksi maa- ja metsätalous, liikenne, terveydenhuolto, vesihuolto, kalastus, ekosysteemit ja biologinen monimuotoisuus sekä monialaiset kysymykset, kuten vaikutustenarviointi ja väestönsuojelu. Sopeutuminen avaa myös uusia teknologia- ja kehitysmarkkinoita esimerkiksi energiateollisuudessa, -palveluissa tai -teknologiassa.

Sopeutumistoimet voidaan lisäksi sisällyttää heti yhteisön rahoitusohjelmiin ja niiden puitteissa rahoitettuihin ohjelmiin, erityisesti infrastuktuurihankkeisiin. Kyseeseen tulevat esimerkiksi koheesiorahasto, Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan maatalouden kehittämisen maatalousrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan kalatalousrahasto ja LIFE+.

Myös uusia poliittisia ratkaisuja voidaan toteuttaa välittömästi. Komissio toivoo, että vuoteen 2009 mennessä tarkistetaan järjestelmällisesti, miten ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin EU:n politiikan osa-aloihin ja yhteisön lainsäädäntöön sekä ehdotetaan uusia konkreettisia toimenpiteitä. Sopeutumisen tarjoamia tilaisuuksia teknologian kehittämiseen olisi tarkasteltava tiiviissä yhteistyössä yksityissektorin kanssa. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen korjaaminen vaatii tulevaisuudessa enemmän rahoitusta, minkä takia rahoituspalvelu- ja vakuutusalalla on löydettävä uusia ratkaisuja.

Toisen päälinjan osalta komissio katsoo, että yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla sekä kahden- ja monenvälisillä suhteilla on tärkeä rooli tilanteiden erilaisuudesta huolimatta. Kehitysmaat ovat erittäin haavoittuvaisia, ja köyhimmät maat tulevat kärsimään eniten. Koska teollisuusmaat ovat aiheuttaneet suurimman osan ilmakehään kerääntyneistä kasvihuonekaasuista, niiden on tuettava sopeutumistoimia kehitysmaissa, erityisesti kokemusten vaihdolla sekä köyhyyden vähentämiseen tähtäävillä strategioilla, kehitysyhteistyön suunnittelulla ja budjetoinnilla sekä nykyisillä kumppanuuksilla. Tukea voidaan myöntää ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen, EU:n ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan toimintaohjelman (es de en fr) ja maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman puitteissa.

Yhteistyötä ja vuoropuhelua on tehostettava naapurimaiden välillä, erityisesti naapuruuspolitiikan puitteissa, sekä muiden teollisuusmaiden kanssa, joilla on samantapaisia ongelmia kuin EU:lla. Tämän lisäksi myös kestävien tavaroiden ja palvelujen, erityisesti ympäristöteknologian, kauppaa on kehitettävä.

Kolmannen päälinjan osalta komissio katsoo, että yhdennetyn, monialaisen ja laajan tutkimusotteen ansiosta on mahdollista vähentää epävarmuutta, joka koskee ennusteiden täsmällisyyttä, ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumistoimien kustannuksia ja hyötyjä. Tutkimusohjelmien kohdalla komissio suosittelee esimerkiksi kehittämään kattavia ja yhdennettyjä menetelmiä sekä pitkäaikaisia indikaattoreita ja malleja, parantamaan paikallisia ja alueellisia ennusteita sekä olemassa olevien tietojen saatavuutta, analysoimaan perusteellisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksia ekosysteemeihin ja mahdollisuuksia lisätä ekosysteemien vastustuskykyä, parantamaan tietojärjestelmiä ja lisäämään tieteenharjoittajien yhteyksiä Euroopassa ja EU:n ulkopuolella.

Neljännen päälinjan osalta komissio katsoo, että olisi käytävä rakenteellista vuoropuhelua niiden osapuolten ja kansalaisyhteiskunnan osien kanssa, joita sopeutumisen tarve Euroopassa koskee, varsinkin niiden edustaessa talouden aloja, joita ilmastonmuutos erityisesti koskee. Komissio aikoo ehkä perustaa eurooppalaisen neuvoa-antavan ryhmän, jossa olisi mukana päättäjiä, tutkijoita sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustajia, ja jonka tehtävänä olisi ottaa kantaa useiden komission johdolla toimivien työryhmien työhön.

See also