Jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen strategia

Komissio luo pohjaa jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen eurooppalaiselle strategialle ja kuvaa jo saavutettujen tulosten pohjalta mahdollisia strategisia vaihtoehtoja, joista se haluaa käynnistää keskustelun.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto 27.5.2003 "Kohti jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa" [KOM(2003) 301 - Euroopan unionin virallinen lehti C 76, 25.3.2004].

YHTEENVETO

Jätehuolto on merkittävä ympäristöongelma, joka edellyttää kokonaisvaltaista ja johdonmukaista politiikkaa jätteiden syntymisen ehkäisemiseksi ja jätteiden kierrättämiseksi. Tällaisen politiikan tulisi perustua arviointiin tämänhetkisestä tilanteesta Euroopan unionissa (EU) siten, että arviointi kattaa sekä jätteisiin liittyvät kehityssuuntaukset että jo toteutetut toimenpiteet. Lisäksi lähtökohtana tulisi olla, että jätehuoltoon osallistuvat eri osapuolet ja päätöksentekijät osallistuvat mahdollisten vaihtoehtojen valintaan.

Ihmisen toiminta synnyttää jätteitä monin eri tavoin. Kaikista markkinoille saatetuista tuotteista tulee ennemmin tai myöhemmin jätettä, kaikki tuotantoprosessit synnyttävät jätettä ja jopa jätteen hyödyntämisen yhteydessä syntyy "jäämäjätettä", jota on mahdoton hyödyntää ja josta on huolehdittava. Tämän vuoksi tehokkaan politiikan on tarjottava kokonaisvaltaiset puitteet, joissa otetaan huomioon luonnonvarojen koko elinkaari niiden talteenotosta aina niiden käyttöön tuotteena ja käsittelyyn jätteenä.

Euroopan ympäristöviraston (EEA) julkaisemien tietojen mukaan EU:ssa syntyvän jätteen kokonaismäärä on kasvussa. Määrä on tällä hetkellä noin 3,5 tonnia jätettä vuodessa asukasta kohti 15 jäsenvaltion EU:ssa. On kuitenkin vaikeaa arvioida tarkasti jätteisiin liittyviä kehityssuuntauksia, olipa kyse jätevirroista (joista merkittävimmät ovat kaivannaistoiminnan jäte, rakennus- ja purkujäte, kiinteä yhdyskuntajäte sekä maa- ja metsätalousjäte) tai jätteiden käsittelystä (valinta kierrätyksen, kaatopaikalle viennin ja muiden menetelmien välillä riippuu paljolti kyseessä olevasta jäsenvaltiosta sekä jätteiden tyypistä).

Edistystä on tapahtunut muun muassa yhteisön lainsäädännön ansiosta. Tärkeimmät toimenpiteet ovat jätteitä koskeva puitedirektiivi, vaarallisia jätteitä koskeva direktiivi sekä jätteiden siirtoja koskeva asetus. Näiden säädösten perusteella on annettu erityissäädöksiä, joiden avulla on voitu vähentää jätteiden käsittelyn ympäristövaikutuksia (IPPC-direktiivi, kaatopaikat, jätteiden poltto) ja tiettyjä erityisjätevirtoja (jäteöljyt, PCB:t/PCT:t, paristot ja akut, pakkausjäte, romuautot, sähkö- ja elektroniikkalaitejäte).

Yhteisön jätepolitiikassa on kuitenkin joitain aukkokohtia, jotka liittyvät muun muassa lainsäädännön täytäntöönpanoon, jätteiden syntymisen ehkäisemiseen (niiden määrän ja vaarallisuuden vähentämiseen) sekä siihen, ettei ole olemassa kokonaisvaltaista ja yhdenmukaista lähetymistapaa kierrätykseen.

Tästä syystä komissio on käynnistänyt kaikkien sidosryhmien laajan kuulemisen niistä olennaisista toimenpiteistä ja välineistä, joita tarvitaan jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen edistämiseksi. Tarkoituksena on laatia optimaalinen jätehuoltostrategia, joka kattaa sekä kokonaisvaltaiset puitteet että käytännön täytäntöönpanotoimet. Tarkoituksena ei ole suositella yhdenkään yksittäisen menettelytavan käyttöä, vaan avata keskustelu näiden eri vaihtoehtojen merkityksestä ja tehokkuudesta kokonaisvaltaisen temaattisen strategian puitteissa.

Jätteiden syntymisen ehkäisemiseen liittyen komissio pyysi ja sai kannanottoja seuraaviin kysymyksiin:

kansallisiin kannustinjärjestelmiin liittyvän tiedon ja kokemusten vaihto ja parhaiden toimintatapojen levitys
se merkitys, joka tulevalla kemiallisten aineiden politiikalla (REACH) voi olla kyseisistä aineista syntyvien jätteiden vaarallisuuden vähentämisessä
talouden toimijoiden mahdollisuudet laatia ja soveltaa jätteiden syntymisen ehkäisemiseen tähtääviä suunnitelmia
ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen yhtenäistämiseksi ja vähentämiseksi annetun direktiivin (IPPC) tarjoamat mahdollisuudet ehkäistä jätteiden syntymistä.

Näihin (jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskeviin) kysymyksiin liittyvä kuuleminen on saatettu päätökseen.

Jätteiden kierrätykseen liittyen komissio pyysi ja sai kannanottoja seuraaviin kysymyksiin:

tehokkaampien kierrätystavoitteiden asettaminen (esim. tavoitteiden liittäminen materiaaleihin eikä niinkään käyttöikänsä lopussa oleviin tuotteisiin, tavoitteiden asettaminen EU:n tasolla kansallisen tason asemesta ja yleisten tavoitteiden asettaminen merkittävien jätevirtojen, kuten kiinteän yhdyskuntajätteen, osalta)
markkinapohjaisten taloudellisten välineiden käyttö (esim. koordinoidut kaatopaikkaverot, kaupattavat sertifikaatit ta maksujärjestelmät) kierrätyskustannusten hallitsemiseksi
mahdollisuus siirtää kierrätystä koskeva vastuu valmistajalle ottaen huomioon, että periaatetta ei voida soveltaa kaikkiin jätevirtoihin
toimenpiteet, jotka mahdollistavat kierrätykseen sovellettavat yhdenmukaiset säännöt.

Näihin (kierrätystä koskeviin) kysymyksiin liittyvä kuuleminen on saatettu päätökseen

Lisäksi komissio on pyytänyt sidosryhmiltä kannanottoja joihinkin täydentäviin toimenpiteisiin, joihin kuuluvat seuraavat:

nykyisen lainsäädännön parantamiseen tähtäävät toimenpiteet (jätteen määritelmä ja hyödyntämis- ja loppukäsittelytoimenpiteet)
kierrätetyn materiaalin kysynnän edistämiseen tähtäävät toimenpiteet
jätteiden syntymisen ehkäisemiseen ja kierrätykseen liittyvät koulutusohjelmat.

Näihin (täydentäviä toimenpiteitä koskeviin) kysymyksiin liittyvä kuuleminen on saatettu päätökseen.

Tausta

Jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen strategia on yksi kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa mainituista seitsemästä temaattisesta strategiasta. Se pitäisi sovittaa yhteen kahden muun aloitteen, yhdennetyn tuotepolitiikan ja luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevan strategian kanssa. Näiden kolmen aloitteen yhteisvaikutuksen ansiosta voidaan parhaiten päästä tasapainoon luonnonvarojen hallinnan, tuotepolitiikan ja jätehuollon välillä ja ottaa huomioon ympäristövaikutukset.

See also