Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen johdosta hyväksytty Kioton pöytäkirja on yksi tärkeimmistä kansainvälisistä oikeudellisista välineistä, joilla pyritään torjumaan ilmastonmuutosta. Teollisuusmaat ovat siinä sitoutuneet vähentämään tiettyjä kasvihuonekaasupäästöjään, jotka ovat syynä maapallon lämpenemiseen. Kyseisten maiden kokonaispäästöjä on vähennettävä ainakin 5 prosentilla vuoden 1990 määrästä vuosina 2008–2012.

Neuvoston päätös 2002/358/EY, tehty 25 päivänä huhtikuuta 2002, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti.

Neuvosto valtuutti 4. helmikuuta 1991 komission osallistumaan Euroopan yhteisön puolesta Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevasta puitesopimuksesta käytäviin neuvotteluihin. Puitesopimus tehtiin New Yorkissa 9. toukokuuta 1992. Euroopan yhteisö ratifioi sen 15. joulukuuta 1993 tehdyllä päätöksellä 94/69/EY. Yleissopimus tuli voimaan 21. maaliskuuta 1994.

Puitesopimus on edistänyt merkittävästi ilmastonmuutoksen kansainvälisten torjuntatoimien keskeisten periaatteiden vahvistamista. Sopimuksessa määritellään muun muassa "yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaate". Sopimus on myös lisännyt maailmanlaajuisesti yleisön tietoisuutta ilmastonmuutokseen liittyvistä ongelmista. Sopimuksessa ei kuitenkaan aseteta maakohtaisesti eriteltyjä kasvihuonekaasupäästöjen määrällisiä vähentämisvelvoitteita.

Puitesopimuksen sopimusvaltiot päättivätkin Berliinissä maaliskuussa 1995 pidetyssä ensimmäisessä sopimusvaltioiden konferenssissa sellaisen pöytäkirjan neuvottelemisesta, jolla teollisuusmaat sitoutuisivat erilaisiin toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi vuoden 2000 jälkeisenä kautena. Kioton pöytäkirja hyväksyttiin pitkällisten neuvottelujen tuloksena Kiotossa 11. joulukuuta 1997.

Euroopan yhteisö allekirjoitti pöytäkirjan 29. huhtikuuta 1998. Laekenissa joulukuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti unionin pyrkimyksen saattaa Kioton pöytäkirja voimaan ennen Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokousta (26. elokuuta – 4. syyskuuta 2002). Jotta päästäisiin kyseiseen tavoitteeseen, pöytäkirja hyväksytään yhteisön puolesta tällä päätöksellä. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tallettamaan ratifiointiasiakirjansa samanaikaisesti yhteisön kanssa mahdollisuuksien mukaan 1. kesäkuuta 2002 mennessä.

Mainitun päätöksen liitteessä II luetellaan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tekemät sitoumukset, jotka koskevat päästöjen rajoittamista ja vähentämistä ensimmäisen velvoitekauden aikana (2008–2012).

Kioton pöytäkirja koskee seuraavien kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä:

Pöytäkirja merkitsee edistysaskelta maapallon lämpenemisen ehkäisemisessä, sillä se sisältää sitovia määrällisiä tavoitteita, joilla rajoitetaan ja vähennetään kasvihuonekaasujen päästöjä.

Puitesopimuksen liitteen I sopimusvaltiot (toisin sanoen teollisuusmaat) sitoutuvat yhteisesti vähentämään kasvihuonepäästöjen määrää siten, että teollistuneiden maiden kokonaispäästöt vähenevät ainakin 5 prosentilla vuoden 1990 määrästä velvoitekautena 2008–2012. Pöytäkirjan liitteessä B esitetään päästövähennykset, joihin sopimusvaltiot ovat sitoutuneet.

Ennen vuotta 2004 EU:hun liittyneiden valtioiden on yhteisesti saatava vähennettyä kasvihuonekaasujen päästöjä 8 prosenttia vuosina 2008–2012. Vuoden 2004 jälkeen EU:hun liittyneet valtiot sitoutuvat vähentämään päästöjään 8 prosenttia lukuun ottamatta Puolaa ja Unkaria (6 prosenttia) sekä Maltaa ja Kyprosta, jotka eivät kuulu puitesopimuksen liitteessä I lueteltuihin maihin.

Vuotta 2008 edeltävällä kaudella sopimusvaltioiden on vuoteen 2005 mennessä osoitettava edistyneensä pöytäkirjaan perustuvien velvoitteidensa täyttämisessä.

Fluorihiilivety-, perfluorihiilivety- ja rikkiheksafluoridipäästöjen laskemisessa sopimusvaltiot voivat halutessaan käyttää perusvuotena vuotta 1995.

Pöytäkirjassa määritellään erilaisia toimenpiteitä, joilla tavoitteet on tarkoitus saavuttaa:

Sopimusvaltioiden on perustettava vähintään vuosi ennen ensimmäisen velvoitekauden alkua kansallinen arviointijärjestelmä, jolla voidaan arvioida, kuinka paljon päästöistä on ihmisen toiminnan aiheuttamia ja kuinka paljon (muita kuin Montrealin pöytäkirjan sääntelemien) kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä nielut absorboivat.

Viimeistään vuonna 2005 tarkastellaan toiseksi velvoitekaudeksi tehtyjä sitoumuksia.

Euroopan unioni ratifioi Kioton pöytäkirjan 31. toukokuuta 2002. Pöytäkirja tuli voimaan 16. helmikuuta 2005, kun Venäjä oli ratifioinut sen. Monet teollisuusmaat, kuten Yhdysvallat ja Australia, ovat kieltäytyneet ratifioimasta sitä.

Viitteet

Asiakirja	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EYVL
Päätös 2002/358/EY	2.5.2002	-	EYVL L 130, 15.5.2002

Komission päätös 2006/944/EY tehty 14 päivänä joulukuuta 2006, neuvoston päätöksen 2002/358/EY nojalla yhteisölle ja sen jäsenvaltioille Kioton pöytäkirjan mukaisesti sallittujen päästötasojen määrittämisestä [EUVL L 358, 16.12.2010].Muutettu:Komission päätös 2010/778/EU, tehty 15 päivänä joulukuuta 2010 [EUVL L 332, 16.12.2010].