Tässä puitedirektiivissä vahvistetaan perusperiaatteet yhteiselle strategialle, jonka tarkoituksena on määritellä ja vahvistaa ilmanlaatua koskevat päämäärät ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi.

Tavoitteena on myös arvioida ilmanlaatua jäsenvaltioiden alueella ja tiedottaa asiasta väestölle muun muassa käyttäen varoituskynnyksiä sekä parantaa ilmanlaatua niillä alueilla, joissa ilmanlaatu ei ole tyydyttävä.

Neuvoston direktiivi 96/62/EY, annettu 27 päivänä syyskuuta 1996, ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta [Muutossäädökset].

Direktiivissä määritellään yhteisön ilmanlaadun ylläpitämiseksi ja parantamiseksi perusperiaatteet, joiden avulla

Euroopan parlamentti ja neuvosto (katso kohta "Jatkotoimet") määrittävät seuraavassa lueteltujen epäpuhtauksien * raja-arvot * ja varoituskynnykset *:

Ilmanlaatu arvioidaan jäsenvaltioiden koko alueella. Ilmanlaatua voidaan arvioida erilaisin menetelmin: mittaamalla, matemaattisella mallintamismenetelmällä tai niiden yhdistelmällä taikka arvioimalla. Epäpuhtauksien mittaaminen on pakollista yli 250 000 asukkaan taajamissa ja alueilla, joilla pitoisuudet ovat lähellä raja-arvoja.

Jäsenvaltioiden on raja-arvojen ylittyessä laadittava sellainen ohjelma, jolla saavutetaan raja-arvot vahvistetun määräajan kuluessa. Ohjelmassa, joka on oltava yleisön saatavilla, on oltava vähintään seuraavat tiedot:

Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo alueista ja taajamista, joissa epäpuhtauden taso ylittää raja-arvot.

Kun varoituskynnykset ylittyvät, jäsenvaltiot tiedottavat asiasta yleisölle ja toimittavat komissiolle kaikki tarvittavat tiedot (mitattujen epäpuhtauksien tasot, varoitusjakson kesto ym.).

Jos epäpuhtauksien tasot ovat joillakin alueilla tai taajamissa raja-arvoja alhaisemmat, jäsenvaltioiden on pidettävä epäpuhtauksien tasot raja-arvojen alapuolella.

Direktiivissä säädetään myös epäpuhtauksien tasoja ja asianomaisia alueita koskevien tietojen ja kertomusten toimittamisesta.

Direktiivissä noudatetaan vuonna 1992 laadittua ympäristöä koskevaa viidettä toimintaohjelmaa, jossa muun muassa suositetaan ilmanlaadulle pitkän ajan tavoitteiden asettamista. Sillä täydennetään ilmanlaadun parantamista koskevaa nykyistä EU:n lainsäädäntöä: ilmanlaadun raja- ja ohjearvoista rikkidioksidille ja leijumalle 15 päivänä heinäkuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/779ETY, ilmassa olevan lyijyn raja-arvosta 3 päivänä joulukuuta 1982 annettu neuvoston direktiivi 82/884/ETY, ilmanlaatustandardeista typpidioksidille 7 päivänä maaliskuuta 1985 annettu neuvoston direktiivi 85/203/ETY ja otsonin aiheuttamasta ilman pilaantumisesta 21 päivänä syyskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/72/ETY. Nykyinen direktiivi kumotaan ja korvataan 11. kesäkuuta 2010 alkaen direktiivillä 2008/50/EY.

Säädöksen keskeiset termit

Ilma: ulkoilma alailmakehässä lukuun ottamatta työpaikkoja;
Epäpuhtaus: ihmisen suoraan tai välillisesti ilmaan päästämiä aineita, joista voi olla haitallisia seurauksia ihmisen terveydelle ja/tai koko ympäristölle;
Raja-arvo: taso, joka on vahvistettu tieteellisin perustein ihmisen terveydelle ja/tai koko ympäristölle haitallisten seurausten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi, joka on saavutettava määräajassa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen kun se on saavutettu;
Varoituskynnys: taso, jonka ylittyessä lyhytaikainen altistuminen vaarantaa ihmisten terveyttä ja jäsenvaltioiden on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin toimiin.

Viiteasiakirjat

Säädös	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EUVL
Direktiivi 96/62/EY	21.11.1996	21.6.1998	EYVL L 296, 21.11.1996

Muutossäädökset	Voimaantulo	Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa	EUVL
Asetus (EY) N:o 1882/2003	20.11.2003	-	EUVL L 284, 31.10.2003
Direktiivi 2008/50/EY	11.6.2008	10.6.2010	EUVL L 152, 11.6.2008

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/107/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä [EUVL L 23, 26.1.2005]

Tämä direktiivi on viimeinen vaihe puitedirektiivillä 96/62/EY aloitetussa työssä, jossa on tavoitteena laatia uudelleen ihmisten terveydelle riskejä aiheuttavien epäpuhtauksien esiintymistä koskeva yhteisön lainsäädäntö.

Kyseessä olevat aineet ovat ihmisille syöpää aiheuttavia aineita, joiden osalta ei voida määrittää selkeitä raja-arvoja pitoisuuksille, jotka aiheuttavat terveydelle haitallisia vaikutuksia. Tästä syystä direktiivissä sovelletaan periaatetta, jonka mukaan altistuminen tällaisille epäpuhtauksille olisi pidettävä niin alhaisena kuin se kohtuudella on mahdollista. Direktiivissä ei aseteta raja-arvoa polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) päästöille vaan käytetään bentso(a)pyreenia näiden aineiden aiheuttaman syöpäriskin merkkiaineena. Tälle aineelle asetetaan tavoitearvo, johon on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä. Lisäksi direktiivissä vahvistetaan kyseessä olevien aineiden pitoisuuksien ja laskeutumien määrittelyssä käytettävät menetelmät ja perusteet ja taataan, että tietoja hankitaan riittävästi ja että ne saatetaan yleisön saataville.

Direktiivi 2002/3/EY – [EYVL L 67, 9.3.2002] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 12 päivänä helmikuuta 2002, ilman otsonista.

Kyseessä on kolmas ilmanlaadusta annetun puitedirektiivin (96/62/EY) nojalla annettu direktiivi. Tämän direktiivin tavoitteena on

Direktiivissä asetetut pitkän aikavälin tavoitteet noudattavat Maailman terveysjärjestön otsonia koskevia suuntaviivoja. Jos tavoitearvoja ei ole saavutettu, jäsenvaltioiden on laadittava toimintasuunnitelmat ilman otsonipitoisuuksien vähentämiseksi.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31. joulukuuta 2004 mennessä kertomuksen direktiivin soveltamisesta saaduista kokemuksista sekä tarvittaessa ehdotuksia direktiivin muuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on pantava direktiivi täytäntöön 9. syyskuuta 2003 mennessä, jolloin direktiivi 92/72/ETY kumotaan.

Direktiivi 2000/69/EY – [EYVL L 313, 13.12.2000] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 16 päivänä marraskuuta 2000, ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista.

Direktiivin (toinen direktiivin 96/62/EY puitteissa annettu direktiivi) tarkoituksena on täydentää raja-arvoista annettuja direktiivin 96/62/EY säännöksiä vahvistamalla raja-arvot kahdelle yksittäiselle epäpuhtaudelle (bentseeni ja hiilimonoksidi). Bentseenin raja-arvo on 5 mcg/m³ 1. päivästä tammikuuta 2010 ja hiilidioksidin raja-arvo on 10 mg/m³ 1. päivästä tammikuuta 2005. Direktiivissä asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus toimittaa säännöllisesti yleisölle tiedot näiden kahden epäpuhtauden pitoisuuksista ilmassa. Jäsenvaltioiden on pantava direktiivi täytäntöön viimeistään 13. joulukuuta 2002.

Direktiivi 1999/30/EY – [EYVL L 163, 29.6.1999] Neuvoston direktiivi, annettu 22 päivänä huhtikuuta 1999, ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista. Tämä on direktiivin 96/62/EY ensimmäinen johdannaisdirektiivi.

Päätös 2004/461/EY – [EUVL L 156, 30.4.2004] Komission päätös, tehty 29 päivänä huhtikuuta 2004, neuvoston direktiivin 96/62/EY, neuvoston direktiivin 1999/30/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/69/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/3/EY mukaisesti vuosittain annettavien ilmanlaadun arviointia koskevien tietojen ilmoittamiseen käytettävästä lomakkeesta.

Päätös 2004/279/EY – [EUVL L 87, 25.3.2004] Komission päätös, tehty 19 päivänä maaliskuuta 2004, ohjeista ilman otsonista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/3/EY täytäntöönpanemiseksi.

Päätös 2004/224/EY – [EUVL L 68, 6.3.2004] Komission päätös, tehty 20 päivänä helmikuuta 2004, järjestelyistä tietojen toimittamiseksi neuvoston direktiivissä 96/62/EY edellytetyistä tiettyihin ilman epäpuhtauksien raja-arvoihin liittyvistä suunnitelmista tai ohjelmista.